• TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT UUTUUSLEHTI! Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 03/2010 · Hinta 8,50 VALMET Harmaavarpusen uusi elämä 700 10003 > SUOMALAISTA TYÖTÄ ­ MADE IN FINLAND 745000-1003 · PAL VKO 2010-45 414887 450003 KäänteenteKevä väsymätön lumiKOla OutOlintu Kauniisti entisöity Volvo F86 ´71 Sambron J24 ´78 kuormaaja Suomessa harvinainen Moto Standard ´50 6
• Pääkirjoitus Ilmoitus postiin K aupankäynti kuuluu olennaisena osana vanhojen koneiden harrastamiseen, ja niinpä vuosittain valtava määrä vara osia ja kokonaisia koneita siirtyy omistajalta toiselle. Tämän päivän tehokkaita markkina paikkoja ovat rompetorit ja internet. Romppa rilla kaupankäynti on parhaimmillaan mieltä virkistävä ja turvallinen kokemus, sillä kun ostaja, myyjä sekä kaupan kohde ovat kaikki samalla tontilla, ei epäselvyyksille tai väärin käsityksille juurikaan jää sijaa. Internetin myyntipalstat ja huutokaupat lie nevät rahassa ja tavaroiden määrässä mitattuna ylivoimainen ykkönen, mutta joitakin varjo puoliakin nettikaupassa on. Päälimmäisenä tulee mieleen paljon puhutut huijarit, jotka tieten tahtoen erehdyttävät rehellistä asiakasta. Meidän onneksi vilunkiveikot liikkuvat lähinnä viihdeelektroniikan ja vastaavien trendituottei den, eivätkä niinkään koneiden ja osien parissa. Toinen, yllättävän kiusalliseksi muodostunut nettikaupankäynnin piirre on turhat kyselijät. Joillakin ei kerta kaikkiaan tunnu olevan muuta tekemistä kuin lähetellä tavaran myyjälle näsä viisaita kommentteja, alaarvoisia tarjouksia tai älyttömiä vaihtoehdotuksia. Omien kokemuste ni perusteella lähes kaikki onnistuneet kaupat ovatkin tulleet puhelimen, ei sähköpostin välityksellä. Entisaikaan pelin kulku oli ehkäpä hieman vaivalloisempi, mutta huomattavasti osuma tarkempi. Myytävästä vempaimesta otettiin valokuva ja alan lehdestä leikattiin kuponki, johon kirjattiin myytävän kohteen sekä myyjän tiedot. Kuva ja ilmoitus suljettiin kuoreen, jonka postimies sitten toimitti lehden toimituk seen. Seuraavassa lehdessä julkaistu ilmoitus ei ruuhkauttanut puhelinta, mutta ne muutamat soittajat olivat kaikki liikkeellä tosimielellä. Perinteitä kunnioittava ilmoitustapa elää tämänkin lehden sivuilla ja itse asiassa ilmainen myyntipalsta on saanut paljon kiitosta lukijoil ta. Kiitosten määrä ei kuitenkaan ole samassa suhteessa toimituksen postilaatikkoon kolah taviin kirjekuoriin ­ niitä kun saisi putkahtaa meidän puolestamme reilusti enemmänkin. Pitäkää perinteet voimissaan ja lähettäkää seuraavasta myyntikohteestanne ilmoitus Vanhat Koneet lehteen ­ joko vanhaan malliin kirjekuoressa tai nykyaikaisesti sähköpostin välityksellä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Konemiehet miettivät koneiden teknisiä ominaisuuksia, käyttökelpoisuutta ja hintaa. Jos suomalaisten konemiesten mietteet olisivat asioita ratkaisseet, olisi työmailla, pelloilla ja teillä liikkunut aika tavalla erinäköisiä ja -merkkisiä laitteita kuin todellisuudessa tapahtui. Konehistorian kannalta kiintoisaa ja tärkeää on selvittää niitä olosuhteita, joissa koneita tai kulkuneuvoja hankittiin ja käytettiin. Ulkomaankaupan ja valuuttojen eriasteinen säännöstely on useankin vuosikymmenen aikana vaikuttanut konehankintoihin hyvin ratkaisevalla tavalla. Toisenlaisissa valuuttaoloissa konekantamme olisi ollut toisen näköistä. Kotimaassa on 03/10 koneliikkeiden keskinäisen kilpailun asetelmissa tapahtunut muutoksia, joilla on ollut suuri vaikutus konekantamme muodostumiseen. Itse tiedän koneista vähän ja ymmärrän vielä vähemmän. Siksi olen kiinnostunut koneistumisen vaiheista: miten, miksi ja milloin mitäkin tapahtui. OLLI J. OJANEN on pitkän linjan toimittaja ja tietokirjailija, joka on toimittanut tähän lehteen mm. artikkelin traktoreiden maahantuonnista 50-luvulla. 3
• Tässänumerossa 6 6 Kannessa Valmet 700 ´69 Seiskasatanen ei ehkä ollut Valmetin onnistunein malli, mutta harrastekäytössä persoonallisesti muotoiltu kone on mitä mainioin. AJONEUVOT 12 Volvo F86 ´71 F86 oli valmistajalleen tärkeä malli ­ varsinainen yleisavain kuljetusten maailmaan Volvon perinteisillä ja uusilla markkina-alueilla. 20 Porkkala-kuormaaja Porkkalan konepajalla valmistettiin käteviä ja monikäyttöisiä kuormaajia, jotka pohjautuivat "takaperin" kulkevan traktorin alustaan. 28 Mercedes-Benz 2628 ´86 Kuljetusliike Usvolan ryhdikäs kipperi edustaa viimeisiä perinteisiä NG-malleja, joihin ei elektroniikan vallankumous vielä ehtinyt. 34 Moto Standard ´50 Pohjanmaalta löytyy erikoinen ja maassamme erittäin harvinainen traktori, jonka valmistaja on paremmin tunnettu puutarhajyrsimistään. 40 Sambron J24 ´78 Ranskalaisvalmisteinen kuormaaja on jäänyt näillä leveyksillä vieraaksi laitteeksi, mutta Tattarisuon yrittäjille se on hyvinkin tuttu. 62 Sotilasajoneuvojen kokoontuminen, Parola Panssarimuseolla riittää nähtävää tavallisena arkipäivänäkin, mutta tällä kertaa paikalla oli vieläkin rajumpaa kalustoa. 64 Miljoona Zetor, Tuuri Tuurin kyläkaupalla kokoonnuttiin maailman suurimman Zetor-tapahtuman merkeissä. TAPAHTUMAT 61 Teuron kone- ja perinnepäivät, Tammela Teuron konepäivillä nähtiin hienosti entisöityjä ja kauniisti patinoituneita koneita, joiden joukossa oli todellisia harvinaisuuksiakin. 66 Sirpistä Puimuriin, Isokyrö Maatalouden historiaa esittelevä tapahtuma löysi hienosti yleisönsä, vaikka aika ja paikka poikkesi aiemmista vuosista. 68 Oulaisten Weteraanikonepäivät Wanha Woima ry:n järjestämät konepäivät keräsi samalle tontille uskomattoman määrän koneharrastajia ympäri valtakuntaa. 28 4 34 40
• Toimitus 70 62 70 Vanhat Koneet kanavalla, Vääksy Lukijat ja tekijät tapasivat Vääksyn kanavan kauniissa ympäristössä. 72 Power Truck Show, Alahärmä Rekkakansan kesäjuhlilla sekaan mahtui myös reilusti veteraanikalustoa. 68 netta torinpolttoai n? 56 Minkätrak ssäsäilytetää ki tässäjuuttisä ARTIKKELIT VAKIOPALSTAT 24 Ällistyksen aikaa traktorikaupassa Olli J. Ojanen paneutuu traktoreiden maahantuonnin värikkäisiin vaiheisiin 1950-luvun alkuvuosina. 45 Alfa-maamoottori Esittelyssä Porvoon Veneveistämön harvinainen Alfa-maamoottori. 48 Marshall-voimala Puoli vuosisataa unohduksissa ollut varavoimala uutuuden loistoonsa elvytettynä. 56 Erikoinen opinnäytetyö Kaverukset päättivät yhteistuumin valjastaa vanhan traktorin puukaasulaitteilla. 74 Trollbergan museo Kesällä 1997 ovensa avannut traktori- ja maatalousmuseo on yksi pääkaupunkiseudun sympaattisimmista. 18 Mikon matka-albumi Itäblokin näkemyksiä raskaaseen työhön soveltuvista koneista. 53 Seppiä ja mestareita Romua vai taidetta? Seppo Suomensyrjä ei raja-aitoja pohdi, vaan luo jatkuvasti uutta. 58 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 76 Markkinat Kaipaatko tekemistä talveksi? Näiltä sivuilta sitä löytyy. 79 Kuvalaari Lukijoiden lähettämiä kuvia menneiden vuosikymmenien kalustosta. Tilaajapalvelu Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi > Tilaajille Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine, Arttu Toivonen Avustajat Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Janne Riikanen, Johanna Helin, Lea Lahti, Tuukka Erkkilä, Sami Saari, Olli J. Ojanen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalekustannus Oy Puh. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03/10 5
• Loimaa 6
• Kipakka harmaavarpunen Valmet 700 ´69 Valmetin seiskasatanen ei aikanaan ollut kylän komein työkone eikä se niittänyt mainetta voimalla tai kestävyydelläkään. Nyt nelisenkymmentä vuotta vanhaa konetta voi katsella jo uusin silmin ja huomata, että kelpo harrastepelihän se siinä. Mekaaniset murheetkaan eivät tuota ongelmia kevyessä käytössä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila K antatiellä numero 41, Alastaron moot toriradan liepeillä ja nykyisen lounas ravintola Karoliinan kohdalla sijaitsi vielä jokunen vuosi sitten Virttaan Shell. Itsekin tuli kyseisen huoltoaseman kahvilassa istuttua monet kerrat kahvia ja munkkirinkilää nauttien pitkän ajomatkan ja kaluston tankkaamisen jälkeen. Kyseinen huoltamo on tainnut tulla hyvin tutuksi myös muille moottoriurheilua harrastavalle ­ jos ei muuten, niin rataa lähinnä olevalta asemalta on moni mekaanikko joutu nut kipaisemaan kanisterillisen polttoainetta kilpuriin tauon aikana. Virttaan Shell elää enää moottoriurheiluväen ja muiden neljäykkösellä matkanneiden muis toissa, mutta muistaako kukaan pihan laidalla yksinään seissyttä vanhaa Valmetia? Se on nimittäin edelleen olemassa, ja kaiken lisäksi vieläpä elämänsä iskussa! Traktoreiden maailmassa on monta menes tystarinaa, mutta Valmet 700 ei taida olla yksi niistä. Harva on sen ulkomuotoon ihastunut eikä kyseisen mallin tekniikkakaan vakuuttanut traktorimiehiä. Varsinkin vaihteiston kanssa on ollut murheita siinä määrin, että erilaisia tari noita kyseisen osan suunnittelusta ja toteutuk sesta riittää jälkipolville kerrottavaksi vaikka kuinka paljon. Hurjimpien legendojen kohdalla vastuu tarinan uskottavuudesta siirtynee kuu lijalle, mutta ilmeisen selkeästi seiskasatasen rataspatteristo ei kestänyt kaikkein kovimman työn rasituksia. Mutta ei Valmet 700 aivan onneton tapaus kuitenkaan ollut, olihan siinä sentään tehdas valmisteinen hytti lämmityslaitteineen ­ tai sosiaaliministeriön hyväksymä turvakatos, ku ten tuulilasin yläpuolelle liimattu hyväksyntä tarra asian virallisesti ilmaisee. Hytti itsessään on kapean oloinen, mutta tilaa on normaali kokoiselle kuljettajalle aivan riittävästi, joskaan ei ruhtinaallisesti. Näkyvyys vaikuttaa pikaisen päänpyörittelyn jälkeen kohtuullisen hyvältä, mutta tällä mallilla aikanaan töitä tehneet olisi vat toivoneet siihenkin pientä parannusta. Nämä molemmat seikat ovat juuri sellaisia, että varmemman mielipiteen saamiseksi tulisi kertojalla olla omakohtaista kokemusta koneen kanssa työskentelystä, joten en käsittele niitä sen enempää. Harrastekäytössä ergonomialla ei sitä paitsi ole suurta merkitystä, kuten ei mo nella muullakaan työnteon kannalta olennai sella yksityiskohdalla. Lopulta ainoa merkittävä asia on se tunne, jonka vanha kone kykenee omistajassaan herättämään. Puun alle unohtunut Virttaan Shellin vanhan Valmetin kanssa ei ole ollut voimansiirtomurheita, eikä tarina kerro laitteessa olleen muitakaan merkittäviä ongel mia. Eikä se kerro paljon muutakaan, sillä jopa kyseisen yksilön tarkka vuosimalli on hieman epäselvä. Todennäköisesti traktori on valmistu nut vuonna 1969 ja merkitty rekisteriin kolme vuotta myöhemmin. Joka tapauksessa kyseessä on niin kutsuttu Mk1versio, sillä voimanlähde on vanhempi nelilitrainen ja lohkokin on valet tu vuonna 1968. Seiskasatasen vaihteistoongelmista on riittänyt jälkipolville kerrottavaa legendaa vaikka kuinka paljon. Minkäänlaisia merkkejä vaihdelaatikon remontista ei siis ole havaittu, ja itse asiassa vaihteisto oli myös ainoa osa koko laitteessa, johon ei kunnostuksen aikana tarvinnut kajota. Asiaan on varmasti vaikuttanut se, että trakto rin pääasiallinen käyttö on ollut laajan parkki alueen pitäminen puhtaana lumesta, eli kovin suurta rytkettä ja pauketta tämän vehkeen rattaat ja akselit eivät ole joutuneet sietämään. Kun Shell lopetti toimintansa, Valmetille löytyi uusi koti toisen huoltoasemanpitäjän sukulaisen tilalta. Kovin suurta tarvetta trak torille ei ilmeisesti ollut, sillä se hylättiin heti ensimmäisten murheiden ilmaannuttua. 03/10 7
• Valmet 700 "Seuraavat kymmenen vuotta se seisoi taivasalla toinen kylki kuusi aidassa kiinni. Kosteus ei ilmeisesti päässyt riittävästi haihtumaan aidan ja traktorin välistä, sillä juuri se kuu siaidan puoli oli päässyt ruostumaan todella pahasti", toteaa Valmetin nykyinen omistaja Tuomas Haarala. Ajamalla kyytiin Liekö tilan isäntää jossakin vaiheessa alkanut säälittää koneen surkea tila ­ vai oliko traktori ainoastaan haluttu pihalta pois maisemaa rumentamas ta ­ sillä sittemmin se oli siirretty taivasalta ladon suojaan. "Siellä se oli niittosilppurin takana, kun näin sen ensimmäisen kerran. Muistan ajatelleeni ensimmäisenä, että kylläpäs on ruma laite", Tuomas naurahtaa. Kirveellä veistetyistä muodoista ja karun ruosteisesta olemuksesta huo limatta jokin Valmetissa sai Tuomak sen sympatiat puolelleen, ja pian hän palasikin tilalle työkalujen, poltto ainekanisterin ja apuakun kanssa. Trailerista löytyi kyllä vinssikin, mut ta konemiehet olivat päättäneet saada seiskasatasen ajamalla kyytiin. "Jokisen Kallen kanssa tehtiin pari tuntia hommia ja lopulta saatiin kone käymään. Se ei tosin riittänyt, sillä jarrut olivat ryytyneet kiinni. Onneksi pyörät saatiin pyörimään pienen pau kuttelun ja rytkyttämisen jälkeen." Tuomaksen ensimmäinen oma projekti saatiin näin suunnitelmien mukaan ajamalla kyytiin, ja tietenkin se ajettiin omin voimin myös Jokisen talliin odottamaan seuraavaa siirtoa. Vaikka Tuomas ei aikaisemmin ollut omistanut omaa traktoria, niin koke musta Valmeteista häneltä löytyy sen kin edestä ­ varsinkin ikäänsä nähden. Meriittilistalta löytyy muun muassa parin vuoden pesti Valmethuollossa, jonka aikana monet mallit ja niiden ominaisuudet ovat tulleet tutuiksi. Runsaammin teknistä osaamista on kuitenkin kehittänyt toimiminen Kalle Jokisen Tractor Pulling tiimin mekaa nikkona viimeisen viiden vuoden ajan. Tuomas on muutenkin viihtynyt Val metien kanssa puuhastelevan Jokisen talleilla jo vuosikausien ajan. "Ei sitä oikein osaa sanoa, mistä innostus johonkin tiettyyn merkkiin lopulta syntyy. Toisille se oikea on HarleyDavidson, minä pidän Val metista ­ ei siihen sen kummempaa syytä kai tarvita", tuumaa Tuomas. kohta kohdalta. Kuivilla sylinteriput killa varustettu moottori hoonattiin, rengastettiin ja laakeroitiin. Kilpa puolelta saadun voimakärpäsen pure man innoittamana tekniikka ei jäänyt aivan alkuperäiseksi, vaan pakosarja sai jatkeekseen pienen Holsetturbo ahtimen. Periaatteessa ahdin vastaa Valmetin turboahdettujen 100sarja laisten puhallinta, mutta on luon nollisesti hieman nykyaikaisempi. Muita muutoksia tekniikassa ei ole, joten sen saa halutessaan palautettua alkuperäiseen kuntoon vain pienellä askartelulla. Voimansiirto ja nostolaitteisto eivät kuntonsa puolesta kaivanneet remonttia, mutta kytkin uusittiin paineasetelmaa lukuunottamatta. Jarrujen kohdalla ei tingitty mistään, vaan kaikki uusittiin levyjä, putkia ja sylintereitä myöten. Kunnostuksen yhteydessä Tuomas luotti ainoastaan alkuperäisiin varaosiin, joita siis päinvastaisista huhuista huolimatta näyttäisi olevan ainakin jossakin määrin saatavilla. Haastavat pellit Läpikotaisen puhdistuksen jälkeen traktori purettiin osiksi ja käytiin läpi 8
• Peltiosien kohdalla projekti kohtasi pahimmat vastoinkäymisensä. Lasi kuituinen konepelti oli taistellut ajan hammasta vastaan erinomaisesti, mutta sen jatkeena uutena komeilleet sivupellit olivat kadonneet jälkiä jät tämättä. Useimmat traktorinomista jat lienevät heittäneet samaiset pellit romukuormaan turhina ja huoltotoi mia haittaavina jo tuoreeltaan, eikä sellaisia tahdo tänä päivänä löytyä enää mistään ­ ja jos löytyykin, niin niiden yli on ehditty ajella useampaan otteeseen. "Kohtuullisen paljon ehdin nähdä vaivaa sivupeltien metsästyksessä, kunnes eräs isäntä Vähäkyröstä löysi aivan ehjät sellaiset tallia siivotes saan." Oikeanpuoleinen ovi oli vielä kunnostuskelpoinen, joskin se vaati jonkin verran uutta peltiä alareu naansa. Toisen puolen oven kohdalla kävi suorastaan käsittämättömän hyvä tuuri, sillä eräs Ypäjältä kotoisin oleva isäntä oli nostanut oman traktorinsa ovet tallin seinustalle jo uutena, eikä tarvinnut niitä edel leenkään. Kaiken lisäksi samainen herrasmies tuki Tuomaksen projektia vaihtamalla liki käyttämättömän oven päittäin huomattavan huono kuntoiseen yksilöön. Kuitit roskiin Kokoaminen viimeistelyineen sujui esimerkillisesti. Alkuperäiset ver hoilut olivat roskiskamaa, ja sinne ne myös päätyivät. Uudet Tuomas leikkasi metritavarasta ja liimasi itse paikoilleen. Sähkötöihin hän ei kui tenkaan arvannut itse ryhtyä, vaan uskoi ne Kallen haltuun. "Minun hommaksi jäi ainoas taan noutaa tarvikeliikkeistä uusia komponentteja sitä mukaa, kun Kalle kirjoitti puutelistaa." Takarenkaat oli ilmeisesti uusittu hieman ennen traktorin hylkäämistä, sillä ne olivat varsin kulumattomat eikä halkeamiakaan näkynyt. Ne saivat siis kelvata jatkossakin, mutta eturenkaat olivat surkeassa kunnossa ja kaiken lisäksi eri paria, joten ne saivat väistyä uusien tieltä. "Kaikkiaan uusia osia käytettiin aika paljon, mutta kunnostuksen kokonaiskustannuksista en oikein osaa sanoa mitään, sillä olen heittä nyt kaikki kuitit roskiin ­ sitä tulee nimittäin hulluksi jos niitä alkaisi las kemaan", Tuomas naurahtaa ja jatkaa: "Rahojen lisäksi tähän projektiin paloi paljon aikaa ja lukuisia pitkiä öitä, mutta aivan yksin ei tarvinnut onneksi kaikkea tehdä. Haluaisinkin erikseen kiittää Kalle, Kai ja Timo Jokista, sekä Eino Koskea, joita ilman haastetta olisi ollut entistäkin enemmän." Täydellisesti läpikäyty ja korkealaa tuisesti entisöity Valmet 700 on kiel tämättä mukava näky, ja oikeastaan on helppo ymmärtää, kuinka koneen nykyinen omistaja on laitteeseen niin kiintynyt. Rumasta harmaavarpuses ta on reilun neljän vuosikymmenen aikana kuoriutunut sympaattinen ja massasta poikkeava harrastepeli. MERKKI JA MALLI: Valmet 700 VUOSIMALLI: 1969 MOOTTORI Valmet 4105, nestejäähdytteinen nelitahtinen suoraruiskutusdiesel, puristussuhde 17:1. Sylinteritilavuus 3,98 litraa (108 x 108 mm). Suurin teho 75 hevosvoimaa (SAE) / 2000 rpm. Tämän yksilön tehoa nostettu jälkiasennetulla turboahtimella VOIMANSIIRTO 8+2-nopeuksinen manuaalivaihteisto, 11" parikytkin, takaveto RENKAAT Vakiorengastus edessä 7,50 x 16"/6, takana 14 x 30"/10 MITAT Pituus 362, leveys 190, korkeus vakiopyörillä 228, maavara 50 cm. Kokonaispaino noin 3000 kg TÄYTTÖMÄÄRÄT Polttoainesäiliö 70 litraa, jäähdytysjärjestelmä 15 litraa, kampikammio 10 litraa MUUTA 12 voltin sähköjärjestelmä, hydrostaattinen ohjaus ALKUPERÄISOSILLA kunnostetusta moottorista on houkuteltu lisää hevosia turboahtimen avulla. SEISKASATASEN hytti on tehdasasenteinen ja ripustettu kumityynyjen varaan. Lämmityslaitekin traktorista löytyy, eli kuskin kannalta olot ovat kohtuullisen mukavat. KIILTÄVÄ tuntimittari loistaa kahden kauniisti patinoituneen alkuperäismittarin välistä. HYVÄKSYNTÄTARRA on hauska yksityiskohta, joka sai tosin hieman siipeensä maalauksen yhteydessä. ALKUPERÄINEN tasavirtalaturi on saanut väistyä nykyaikaisemman tieltä. KUNNOSTUSTYÖN siistiä jälkeä kelpaa tarkastella joka suunnasta. 9 03/10
• Valmet 700 VAIKKA traktori oli ostohetkellä yhtenä kappaleena, ei sen läpikäynti ollut aivan yksinkertainen juttu. Varsinkin ruosteiset ja osin hävinneet peltiosat tuottivat päänvaivaa. 10
• Kun muutat, Lauantaina 4.9.2010 alkaen klo 10.00 PAKKOHUUTOKAUPPA! Pakko lähteä uuden tieltä. Kaikki myydään. Niin rakennus ja irtaimisto, kuin maatalouskoneet ja traktorit. TULE HUUTAMAAN OMASI! Puska-Jussi Oy Käälytie 21, 61300 Kurikka · Puh. 040-5909 969 www.nettikone.com/puska-jussi kerro myös meille. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi WWW.ERIKOISTEKNIIKKA.FI XENON- JA LED TYÖVALOT, XENON-MUUTOSSARJAT, MAJAKAT JA VILKUT, LISÄVALOT SEKÄ KÄSIVALAISIMET. Vanhat Koneet -lehden lukijoille tutustumistarjouksena 5% alennus kaikista tuotteista! Kampanjakoodi: VANHAT (Voimassa 30.11.2010 asti.) www.vanhatkoneet.fi JIIMET PIKAKIINNIKKEET, KAUHAT JA MUUT LISÄLAITTEET. NTP-10 sekäsalli kiinteät- ja k t. tuvat liittime Kaikissa kallistuvissa pikaliittimissä on pintakarkaistut sarana-akselit sekä teräsholkkilaakerointi läpirasvauksella. 5 60 S30,-40,-4iin.- inä k te pikaliittimet a. ja kallistuvin Valmistus ja myynti: JiiMet Puh. 050 652 64 jiimet@netikka.fi Kylätie 405, 61370 Kurikka Valmistamme kaivinkoneisiin myös kauhat, trukkipiikit, tasauslevyt, routapiikit ym. lisälaitteet.
• 12 LLI: Volvo F86 MERKKI JA MA 71 rg, Ruot si OSIMALLI: 19 VU ar Ab, Götebo Volvo Last vagn dettu dieselVALMISTA JA: linterinen, ah (TD70) 6-sy svoimaa MOOT TORI: raa, 185 hevo ilavuus 6,7 lit ut ta teisto, 8 nope moottori. Iskut aih ronoitu aluev IHTEISTO: Synk ilmajarrut VA m, paine liväli 3400 m ALUSTA: Ak se ytä ENNE: Vetopö PÄ ÄLLIR AK
• TIPTOP-tärkeä malli Volvo F86 ´71 Volvo F86 oli aikanaan valmistajalleen tärkeä malli ­ varsinainen yleisavain kuljetusten maailmaan ­ jolla myös avattiin portteja uusille markkina-alueille. Tuusula V olvo julkisti vuonna 1965 "Systeemi 8" -malliston, joka käsitti erilaisia ja -kokoisia hyötyajoneuvoja. Niille yhteistä oli kaksinumeroinen mallimerkintä, joka alkoi numerolla 8. Numeroparin edessä oleva kirjain kertoi, oliko kyseessä nokallinen vai nokaton kuorma-auto. F-kirjain oli nokattoman mallin tunnus, N puolestaan kertoi kyseessä olevan perinteisen nokallisen mallin. Näin saatiin kertaheitolla esiteltyä lukuisia uusia malleja jo aikaisemmin tuotannossa olleista autoista. Toki joitakin pieniä muutoksia tapahtui itse autoissakin. Systeemi 8:n tai kansan suuhun paremmin käyvästi "kasisarjan" autot olivat kuitenkin ne, joilla Volvo ratsasti kuorma-automaailman estradille. Sarjan tärkein malli oli F86, Pallokoppinakin tunnettu yleiskuorma-auto moneen tehtävään. Kaksiakselisena ja imumoottorilla varustettuna se sai luotettavan jakelunauton maineen, kun taas turbomoottorimallia käytettiin jopa yhdistelmän veturina ulkomaanliikenteessä 32 tonnin yhdistelmäpainoon asti. Harva kuorma-automalli on valjastettu yhtä moniin eri tehtäviin kuin F86. Astetta suuremman F88-sisarmallinsa kanssa se oli Volvon avain Iso-Britannian markkina-alueelle kuljettajaystävällisten, lyhyiden ja kipattavien bulldogohjaamoidensa ansiosta. Ohjaamon olivat suunnitelleet Volvon insinöörit yhdessä uumajalaisen Nyströmin ohjaamotehtaan kanssa, joka sittemmin sulautui Volvo Lastvagnar Ab:hen saaden nimekseen Umeverken. Ohjaamo oli valmistettu kokonaan teräksestä ja se täytti jo tuolloin Ruotsissa voimassa olleet tiukat turvallisuusvaatimukset, jotka pitivät tehokkaasti ulkomaiset kilpailijat loitolla kansankodin maaperältä. Kuljettajan työpaikasta oli tehty houkutteleva esimerkiksi varustamalla ohjauspyörä kallistuksensäädöllä, joka ei ollut mikään itsestäänselvyys tuon ajan hyötyajoneuvoissa. Ohjaamon sai myös lepovarustuksella, joka käsitti kapean, osin istuimien välistä eteen työntyvän vuoteen. Matalalle sijoitettu ohjaamo, josta oli hyvä näkyvyys ulos, alkoi saavuttamaan suosiota kuljettajien keskuudessa. Sitä valmistettiin vuoteen 1979 asti ilman suuria muutoksia. Näyvimmät muutokset olivat musta muovinen maski ja päivitetty verhoilu vuonna 1973. F86 oli suosittu auto, suositumpi kuin mihin valmistaja aluksi varautui. Kysyntää oli enemmän kuin valmistuskapasiteettia. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Turbo tavaksi Tekniikkapuolella oli tarjolla uusi 6-sylinterinen D70/TD70-moottori litratilavuudeltaan 6,7 litraa. T-kirjain tyyppimerkinnässä tarkoitti turboahdinta, ja se olikin ehdottomasti yleisin moottorityyppi F86-mallissa kehittäen 185­210 hevosvoimaa. Tuo parinsadan hevosen lauma riitti tuolloin niin tuomaan tukkikuorman metsästä kuin kiskomaan perävaunua rahtiliikenteessäkin. Vapaastihengittävää 150-hevosvoimaista moottoria tehtiin vain muutaman vuoden ajan, ja kysynnän kuihtuessa entisestään päätettiin kaikki F86:t toimittaa turbolla varustettuna. Moottorin jatkeena oli Volvon omaa tuotantoa oleva 8-vaihteinen synkronoitu vaihteisto. Vaihteisto oli ns. "tupla-H", eli vaihdekepissä sijaitsevalla napilla valittiin joko pieni tai iso alue, jolta kummaltakin löytyi neljä nopeutta. Vaihteiston käyttö oli siis helppoa, kun alueen sai napsautettua kevyesti sormella synkronoitujen vaihteiden mennessä päälle vaivattomasti ilman tarkkoja välikaasutuksia tai kaksoispoljentaa. Tyypillisen volvomainen voimalinja oli syntynyt: se muodostui 6-sylinterisestä rivikoneesta, 8-vaihteisesta vaihteistosta, johon myöhemmin lisättiin vielä puolittaja, sekä pe13 Jalostettua rotua Kasikuutosen edeltäjä, vuonna 1964 esitelty L4851 Viking TIPTOP muistutti ulkoiselta olemukseltaan erehdyttävästi jälkeläistään. Se oli varustettu kaksi vuotta aikaisemmin Raske TIPTOP -malliin esitellyllä ns. tilttiohjaamolla. Jo tuolloin uskottiin, että moottorin yläpuolelle sijoitettu ohjaamo tulisi lyömään perinteisen kuorma-auton ­ tuskin kuitenkin tiedettiin, että valmistaja toisensa jälkeen tulisi tulevaisuudessa lopettamaan nokallisten mallien valmistuksen kokonaan. Göteborgin suunnitteluosastolla suhtauduttiin nokattoman bulldog-mallin suunnitteluun siis sen vaativalla vakavuudella. Volvo halusi tehdä kokonaan uuden ja nykyaikaisen ohjaamon, jolla voitaisiin murtaa vanhoillistenkin automiesten syvälle juurtuneet periaatteet. Kulmistaan pyöreä nokaton ohjaamo oli esiteltäessä erittäin modernin näköinen ja tarjosi kuljettajalle jotain aivan uutta ja ihmeellistä: ohjaamoergonomiaa.
• Volvo F86 rusvahvasta taka-akselista. Voimansiirto on ollutkin Volvolla hanskassa jo Kasisarjasta lähtien. Kestävyysongelmia ilmeni useimmiten moottoripuolella sylinteriputkien alapään tiivisteissä, jotka jossain vaiheessa alkoivat vuotamaan laskien öljyt ja vedet sekaisin. Joissakin yksilöissä tiivisteet kestivät huonoimmillaan vain 50 tuhannen kilometrin paikkeille. Ehkä juuri noilta ajoilta on peräisin muilla merkeillä ajavien suusta kuultu "Volvon huolto" -pilkkalausahdus. Kyseisten autojen huoltoon kuulemma kuului moottorin purkaminen niin, että sylinteriputket saatiin irrotettua ja alapään tiivisteet näin vaihdettua. Myös turbojen kanssa oli ongelmia erityisesti raskaammassa käytössä. Ei ihme: kun alle 7-litraisella koneella tuodaan tukkikuormaa metsästä tehtaalle, silloin on kaasussa vain yksi asento ja ahtopaineet tapissa, vaikkakin F86-autot toimivat puutavaran kuljetuksissa pääsääntöisesti ilman perävaunua. UTX-1 Nelisenkymmentä vuotta sitten, kun autoja oli Suomessa huomattavasti vähemmän, rekisteritunnuksissa oli enemmän helposti mieleen jääviä kirjainten ja numeroiden yhdistelmiä. Lisäksi tunnus kertoi myös sen, mistä kyseinen auto oli kotoisin. Tuusulalaisen Raimo Stenvallin ostaessa vuonna 1971 uuden Volvo F86 -vetoauton se sai keulaansa Ualkuisen Uudenmaan läänin kilven, jossa oli vain yksi numero, sekin ykkönen. Tuolloin kilpi oli osa auton identiteettiä. Volvo F86 -autoja oli Stenvallilla käytössä useampiakin niiden soveltuessa hyvin autonkuljetuspuoliperävaunun veturiksi. Kuten nykyisinkin, henkilöautot lastattiin tuolloin kahteen kerrokseen, jolloin yläkerran ensimmäinen auto tuli osittain vetoauton ohjaamon yläpuolelle. Näin ollen matalalla ohjaamolla varustettu Volvo soveltui tehtävään hyvin 185 hevosvoiman liikuttaessa kevyesti kuormattua yhdistelmää riittävän ripeästi. Varsinaiselle makuuohjaamolle ei ollut erityistä tarvetta auton liikkuessa kolmen kuljettajan voimin lähes kellon ympäri. Kilometrejä karttuikin Volvon mittariin vinhaa vauhtia. Raimo muistelee, kuinka Seinäjoen Volvolla mekaanikot ihmettelivät, miksi kytkin ei kestänyt kuin kolme kuukautta. No, autolla oli sinä aikana kuitenkin ajettu 86 000 kilometriä kuljetettaessa uusia autoja aina Oulua ja Rovaniemeä myöten. Kuormat sai lastattua ja purettua mihin kellonaikaan tahansa, ja tyhjänä ajettiin takaisin Tuusulaan, jossa uusi kuljettaja jo odotti vuoroaan. Vuodet vierivät ja F86-mallit poistuivat Stenvallin rivistöstä yksi toisensa jälkeen tehden tilaa uudemmille autoille. UTX-1 myytiin palveluksen päätyttyä Oulun seudulle, eikä siltä ajalta ole tarkempia tietoja auton liikkeistä. Mekaanikot ihmettelivät, miksi kytkin ei kestänyt kuin kolme kuukautta. He eivät tienneet, että autolla oli sinä aikana ajettu 86 000 kilometriä. ERÄS Stenvallin F86-yksilöistä Toyota-kuormassa Korpivaaran pihassa. 14
• Kun Raimo Stenvall aloitti vanhojen kuorma-autojen harrastamisen, eniten häntä kiehtoivat juuri ne autot joita omassa yrityksessä oli käytetty. Huhu Somerolla lepäävästä "Pallokoppi-Volvosta" tavoitti hänetkin ja autoa päätettiin lähteä katsomaan samalla kun osallistuttaisiin paikalliseen maratonjuoksuun. Perillä odotti suuri yllätys, kun auto paljastui juuri Stenvallien entiseksi, UTX-1-kilpeä kantaneeksi yksilöksi. Autoa oli viime aikoina käytetty jokkisautojen kuljetukseen, joten laakerit eivät olleet täysin päässet ruostumaan jumiin. Kaupat syntyivät ja Raimo alkoi suunnittelemaan kunnostustöitä. Taas Tuusulassa Volvo palasi alkuperäiseen kotiinsa huomattavasti heikommassa kunnossa kuin missä se oli ollut viimeksi lähtiessään. Kunnostustyöt aloitettiin oman kuljetusliikkeen hallissa. Parin hehtaarin hallista löytyy aina joku nurkka isännän harrastekalustolle. Hytinpohja ja tuulilasin ympärystä kaipasivat kipeästi uutta peltiä, mikä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus vanhemmissa kuormavaunuissa. Uusia lokasuojia etsittiin turhaan jonkin aikaa, kunnes seppä takoi ne suorasta pellistä ottaen syrjäsilmällä mallia vanhoista kaarista. Maahantuojalta ei osia alle nelikymppiseen malliin juurikaan löytynyt uutta äänenvaimentajaa lukuun ottamatta. Uusi vilkunkatkaisija olisi löytynyt Belgian varastosta, mutta sekin oli jo varattu Ruotsin armeijalle. Onneksi uusi viiksi löytyi Hietsalon Lasselta Elimäeltä. Tekniikkapuoli oli normaalissa peruskunnossa, olihan auto ollut liikennekäytössä miltei koko historiansa ajan. Niinpä Raimo tyytyi vaihtamaan tarkeimmät saatavilla olevat tiivisteet moottoriin sekä voimalinjaan. Polttoainejärjestelmässä huomiota kaipasivat suuttimet, ja lopulta savutuskin saatiin kuriin. Sisätiloiltaan UTX-1 oli pysynyt siistihkössä kunnossa ja kaipasi vain puhdistusta ja pientä korjailua. "Jos jonkun pihassa on joutavana Teijon valmistama 2-akselinen autonkuljetusrekka, niin saa soittaa ja tarjota sitä tännepäin", Raimo toteaa. Niin hyvää tuuria tuskin sentään on, että Stenvallit saisivat maailmalta kotiin palanneen Volvonsa perään vielä oman vaununsakin. Kuljetuksia ja kulttuuritekoja Liikenneneuvoksen arvonimen vuonna 1998 saanut Raimo Stenvall, 73, on automiehiä jo toisessa polvessa. Kuljetustoiminta alkoi polkupyörälähettinä Helsingissä 50-luvun alussa. Raimon isä toimi tuolloin jo kuormaautoyrittäjänä muun muassa vuoden 1953 Morris-kuorma-autolla, joka oli uutena maalattu metallinhohtopunaiseksi autoilijan vaatimuksesta, mikä on ollut aikanaan melkoinen harvinaisuus. Raimo lähti huhun perässä Somerolle katsomaan siellä lepäävää "Pallokoppi-Volvoa". Perillä odotti yllätys, kun auto paljastui juuri Stenvallien entiseksi. HALOGEENIT halkoo maisemaa. Kullanvärinen reunus Volvon merkissä kertoo, että auto on varustettu turbomoottorilla. 15
• Volvo F86 16
• KULJETTAJAN ergonomiasta alettiin päästä jo jyvälle Volvon 60-luvun malleissa, vaikka oltiinkin vielä kaukana siitä mitä valmistajan seuraava mallisukupolvi tarjosi. KOJELAUTA on peltiä ja katkaisijat vetokatkaisijoita. Isot ja kirkkaan värikkäät muoviset keinuvivut saattoivat olla shokeeraava näky tullessaan Volvoihin tämän mallin jälkeen 70-luvun lopulla. Rattiputken sivulla oleva kahva on perävaunun jarru, jolla saattoi säästää oman auton jarruja, mikäli perässä oli vaikkapa jonkin toimeksiantajan tai huolintaliikkeen perävaunu. MEKANIK, sano Volvon insinööri kun saranan keksi. Polttoainesäiliönkorkki aukeaa painettaessa kämmenellä urosmerkkiä. Tämä toimii vielä 2000-luvullakin eikä korkki unohdu tankin päälle pudotakseen siitä seuraavassa mutkassa. Ehkä tämäkin oli liian hyvä keksintö - korkkikauppa ei tainnut käydä tämän ansiosta tarpeeksi vilkkaana Volvon varaosatiskillä. Vuonna 1959 Raimo aloitti itsenäisenä yrittäjänä alkaen ajaa soraa Morriksella isänsä tapaan. Kaukoliikenne alkoi uusia autoja piirimyyjille kuljettaen vuonna 1964 tutulla merkillä, kun nokattoman Morriksen perään istutettiin 1-akselinen puoliperävaunu. Tuolloin autojenkuljetusvaunut olivat harvinaisia ja erikoisen näköisiä. Ensimmäinen kuorma uusia henkilöautoja toimitettiin Alavus­Seinäjoki­Vaasa-akselille. Paluumatkalla nuori yrittäjä poikkesi kahville Jalasjärven Unionille, jossa aikansa outoa perävaunua katsellut kylänmies rohkaisi mielensä ja kysyi, että "Mihin se on poika tuota siltaa viemässä?" Suomen autoistuessa kaluston määrä kasvoi nykyiseen reiluun 03/10 kolmeenkymmeneen. Vuosien saatossa kyydissä kulkivat mm. uudet Morrikset, Ramblerit, Fordit, Toyotat ja jokunen Jaguaarikin. Autojen kuljetuksista yrityksessä luovuttiin vuonna 2002 muuttuneen markkinatilanteen vuoksi. Niiden lisäksi on kokoajan kuljetettu muutakin rahtia niin koti- kuin ulkomaillakin. Vuosina 1977­82 kuljetettiin rahtia aina Iraniin asti. Ensimmäisen reissun tuonne Lähi-Itään ajoi "Kielkallion Simonakin" tunnettu Simo Räsänen. Kielkalliohan oli Juvalla sijainnut rekkamiesten suosiossa ollut baari, jota Simo isännöi lopetettuaan rekkahommat. Iranin ajo loppui kuitenkin maan ajauduttua sotaan. Nykyisin Stenvallien perheyrityksen päätoimialana ovat merikonttien kuljetukset sekä irtoperävaunujen veto Raimon johtaessa yritystä. Usein yrittäjän kuitenkin tapaa isännöimältään Tuusulan Automuseolta, jonne hän on kerännyt kuljetuskalustoon liittyvää materiaalia aina vanhoista kuorma-autoista valokuviin ja ARPpuhelimiin. Myös toinen harrastus juoksuttaa miestä ­ sanan varsinaisessa merkityksessä. Liikunta on tärkeä osa elämää lukemattomien juostujen maratonien perusteella. "Nyt yli seitsemänkymppisenä riittää jo puolimaraton", Raimo toteaa lopuksi. 17
• Mikon matka-albumi Idän työkoneita Teksti ja kuvat: Mikko Hiittu Mikko Hiitun kuvausmatkoilta on kerääntynyt laatikkokaupalla kuvia mielenkiintoisista ja toinen toistaan erikoisemmista työkoneista. Oheiset otokset ovat Euroopan museoista ja työmailta löytyneistä itäblokin valmisteista. TELANOSTURI Dier 65-1, jota valmistettiin Itä-Saksassa vuosina 1979-90. Paino 24 tonnia, nelisylinterisen dieselin teho 64 hevosvoimaa. Kuvattu Gdynian sataman ruoppaustöissä Puolassa. VEB FÖRDERANLAGENBAU Typ 589000 on DDR:n Magdenburgissa valmistettu salaojakaivuri. Valmistusvuosi on 1970, paino 17 tonnia ja tehoa 60 hevosvoimaa. ITÄVALTALAISEN museon kokoelmista löytyvä juoksuhaudankaivaja BTM3 vuodelta 1982 on neuvostoliittolaisten tekeleitä. SUURI ja mahtava korsunkaivaja MDK-2M vuosimallia 1979 on myös neukkujen koneita. Painoa 28 tonnia, kaivuuteho 120-160 kuutiota tunnissa. TRAKTORITEHDAS Harkovin T150K 74. Järeä neuvostoliittolainen traktori painaa 7,9 tonnia ja sitä liikuttaa 165-hevosvoimainen turbodiesel. SAKSAN Schöningenis sä, paikallisen "Destia n" pihassa kuvattu Zil- lumilinko. SKODA Liaz -kuorma-auto, jollaista valmistettiin vuosina 1969­87. Lavalla näkyvä nosturi on sekin tsekkien valmistetta. GDYNIAN satamassa Puolassa kuvattu Kamaz/ADK-mobiilinosturi, valmistusmaat Neuvostoliitto ja DDR. 18
• UUTUUSLEHTI! Tilaa rautaista luettavaa suoraan kotiisi! 2 3 3/2010 · mercedes-Benz 2628 ´86 · moto standard ´50 · porkkala-kuormaaja · sambron J24 ´78 · Valmet 700 ´69 · Volvo F86 ´71 TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT UUTUUSLEHTI! Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 03/2010 · Hinta 8,50 44 Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi VALMET Harmaavarpusen uusi elämä Tilaajalahjaksi LippaLakki! 1490 ARVO . 700 10003 > Lisäksi saat marraskuussa Vanhat Koneet -seinäkalenterin vuodelle 2011. (arvo 14.90 ) Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi at SUOMALAISTA TYÖTÄ ­ MADE IN FINLAND 745000-1003 · PAL VKO 2010-45 414887 450003 KäänteenteKevä väsymätön lumiKOla OutOlintu Kauniisti entisöity Volvo F86 ´71 Sambron J24 ´78 kuormaaja om Suomessa harvinainen Moto Standard ´50 6 www.vanhatkoneet.fi
• Porkkalan kuormaaja Porkkalan Konepaja/Fordson Super Major Manuel ´61 Kun traktorin takasillan kääntää ympäri ja rakentaa ohjaamon sekä kuormaajan uuden kulkusuunnan mukaiseen järjestykseen, saadaan syntymään aivan uusi ja moneen käyttöön soveltuva kuormaajatyyppi. Isokyrö 20