• TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT UUTUUSLEHTI! Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 03/2010 · Hinta 8,50 VALMET Harmaavarpusen uusi elämä 700 10003 > SUOMALAISTA TYÖTÄ ­ MADE IN FINLAND 745000-1003 · PAL VKO 2010-45 414887 450003 KäänteenteKevä väsymätön lumiKOla OutOlintu Kauniisti entisöity Volvo F86 ´71 Sambron J24 ´78 kuormaaja Suomessa harvinainen Moto Standard ´50 6
• Pääkirjoitus Ilmoitus postiin K aupankäynti kuuluu olennaisena osana vanhojen koneiden harrastamiseen, ja niinpä vuosittain valtava määrä vara osia ja kokonaisia koneita siirtyy omistajalta toiselle. Tämän päivän tehokkaita markkina paikkoja ovat rompetorit ja internet. Romppa rilla kaupankäynti on parhaimmillaan mieltä virkistävä ja turvallinen kokemus, sillä kun ostaja, myyjä sekä kaupan kohde ovat kaikki samalla tontilla, ei epäselvyyksille tai väärin käsityksille juurikaan jää sijaa. Internetin myyntipalstat ja huutokaupat lie nevät rahassa ja tavaroiden määrässä mitattuna ylivoimainen ykkönen, mutta joitakin varjo puoliakin nettikaupassa on. Päälimmäisenä tulee mieleen paljon puhutut huijarit, jotka tieten tahtoen erehdyttävät rehellistä asiakasta. Meidän onneksi vilunkiveikot liikkuvat lähinnä viihdeelektroniikan ja vastaavien trendituottei den, eivätkä niinkään koneiden ja osien parissa. Toinen, yllättävän kiusalliseksi muodostunut nettikaupankäynnin piirre on turhat kyselijät. Joillakin ei kerta kaikkiaan tunnu olevan muuta tekemistä kuin lähetellä tavaran myyjälle näsä viisaita kommentteja, alaarvoisia tarjouksia tai älyttömiä vaihtoehdotuksia. Omien kokemuste ni perusteella lähes kaikki onnistuneet kaupat ovatkin tulleet puhelimen, ei sähköpostin välityksellä. Entisaikaan pelin kulku oli ehkäpä hieman vaivalloisempi, mutta huomattavasti osuma tarkempi. Myytävästä vempaimesta otettiin valokuva ja alan lehdestä leikattiin kuponki, johon kirjattiin myytävän kohteen sekä myyjän tiedot. Kuva ja ilmoitus suljettiin kuoreen, jonka postimies sitten toimitti lehden toimituk seen. Seuraavassa lehdessä julkaistu ilmoitus ei ruuhkauttanut puhelinta, mutta ne muutamat soittajat olivat kaikki liikkeellä tosimielellä. Perinteitä kunnioittava ilmoitustapa elää tämänkin lehden sivuilla ja itse asiassa ilmainen myyntipalsta on saanut paljon kiitosta lukijoil ta. Kiitosten määrä ei kuitenkaan ole samassa suhteessa toimituksen postilaatikkoon kolah taviin kirjekuoriin ­ niitä kun saisi putkahtaa meidän puolestamme reilusti enemmänkin. Pitäkää perinteet voimissaan ja lähettäkää seuraavasta myyntikohteestanne ilmoitus Vanhat Koneet lehteen ­ joko vanhaan malliin kirjekuoressa tai nykyaikaisesti sähköpostin välityksellä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Konemiehet miettivät koneiden teknisiä ominaisuuksia, käyttökelpoisuutta ja hintaa. Jos suomalaisten konemiesten mietteet olisivat asioita ratkaisseet, olisi työmailla, pelloilla ja teillä liikkunut aika tavalla erinäköisiä ja -merkkisiä laitteita kuin todellisuudessa tapahtui. Konehistorian kannalta kiintoisaa ja tärkeää on selvittää niitä olosuhteita, joissa koneita tai kulkuneuvoja hankittiin ja käytettiin. Ulkomaankaupan ja valuuttojen eriasteinen säännöstely on useankin vuosikymmenen aikana vaikuttanut konehankintoihin hyvin ratkaisevalla tavalla. Toisenlaisissa valuuttaoloissa konekantamme olisi ollut toisen näköistä. Kotimaassa on 03/10 koneliikkeiden keskinäisen kilpailun asetelmissa tapahtunut muutoksia, joilla on ollut suuri vaikutus konekantamme muodostumiseen. Itse tiedän koneista vähän ja ymmärrän vielä vähemmän. Siksi olen kiinnostunut koneistumisen vaiheista: miten, miksi ja milloin mitäkin tapahtui. OLLI J. OJANEN on pitkän linjan toimittaja ja tietokirjailija, joka on toimittanut tähän lehteen mm. artikkelin traktoreiden maahantuonnista 50-luvulla. 3
• Tässänumerossa 6 6 Kannessa Valmet 700 ´69 Seiskasatanen ei ehkä ollut Valmetin onnistunein malli, mutta harrastekäytössä persoonallisesti muotoiltu kone on mitä mainioin. AJONEUVOT 12 Volvo F86 ´71 F86 oli valmistajalleen tärkeä malli ­ varsinainen yleisavain kuljetusten maailmaan Volvon perinteisillä ja uusilla markkina-alueilla. 20 Porkkala-kuormaaja Porkkalan konepajalla valmistettiin käteviä ja monikäyttöisiä kuormaajia, jotka pohjautuivat "takaperin" kulkevan traktorin alustaan. 28 Mercedes-Benz 2628 ´86 Kuljetusliike Usvolan ryhdikäs kipperi edustaa viimeisiä perinteisiä NG-malleja, joihin ei elektroniikan vallankumous vielä ehtinyt. 34 Moto Standard ´50 Pohjanmaalta löytyy erikoinen ja maassamme erittäin harvinainen traktori, jonka valmistaja on paremmin tunnettu puutarhajyrsimistään. 40 Sambron J24 ´78 Ranskalaisvalmisteinen kuormaaja on jäänyt näillä leveyksillä vieraaksi laitteeksi, mutta Tattarisuon yrittäjille se on hyvinkin tuttu. 62 Sotilasajoneuvojen kokoontuminen, Parola Panssarimuseolla riittää nähtävää tavallisena arkipäivänäkin, mutta tällä kertaa paikalla oli vieläkin rajumpaa kalustoa. 64 Miljoona Zetor, Tuuri Tuurin kyläkaupalla kokoonnuttiin maailman suurimman Zetor-tapahtuman merkeissä. TAPAHTUMAT 61 Teuron kone- ja perinnepäivät, Tammela Teuron konepäivillä nähtiin hienosti entisöityjä ja kauniisti patinoituneita koneita, joiden joukossa oli todellisia harvinaisuuksiakin. 66 Sirpistä Puimuriin, Isokyrö Maatalouden historiaa esittelevä tapahtuma löysi hienosti yleisönsä, vaikka aika ja paikka poikkesi aiemmista vuosista. 68 Oulaisten Weteraanikonepäivät Wanha Woima ry:n järjestämät konepäivät keräsi samalle tontille uskomattoman määrän koneharrastajia ympäri valtakuntaa. 28 4 34 40
• Toimitus 70 62 70 Vanhat Koneet kanavalla, Vääksy Lukijat ja tekijät tapasivat Vääksyn kanavan kauniissa ympäristössä. 72 Power Truck Show, Alahärmä Rekkakansan kesäjuhlilla sekaan mahtui myös reilusti veteraanikalustoa. 68 netta torinpolttoai n? 56 Minkätrak ssäsäilytetää ki tässäjuuttisä ARTIKKELIT VAKIOPALSTAT 24 Ällistyksen aikaa traktorikaupassa Olli J. Ojanen paneutuu traktoreiden maahantuonnin värikkäisiin vaiheisiin 1950-luvun alkuvuosina. 45 Alfa-maamoottori Esittelyssä Porvoon Veneveistämön harvinainen Alfa-maamoottori. 48 Marshall-voimala Puoli vuosisataa unohduksissa ollut varavoimala uutuuden loistoonsa elvytettynä. 56 Erikoinen opinnäytetyö Kaverukset päättivät yhteistuumin valjastaa vanhan traktorin puukaasulaitteilla. 74 Trollbergan museo Kesällä 1997 ovensa avannut traktori- ja maatalousmuseo on yksi pääkaupunkiseudun sympaattisimmista. 18 Mikon matka-albumi Itäblokin näkemyksiä raskaaseen työhön soveltuvista koneista. 53 Seppiä ja mestareita Romua vai taidetta? Seppo Suomensyrjä ei raja-aitoja pohdi, vaan luo jatkuvasti uutta. 58 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 76 Markkinat Kaipaatko tekemistä talveksi? Näiltä sivuilta sitä löytyy. 79 Kuvalaari Lukijoiden lähettämiä kuvia menneiden vuosikymmenien kalustosta. Tilaajapalvelu Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi > Tilaajille Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine, Arttu Toivonen Avustajat Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Janne Riikanen, Johanna Helin, Lea Lahti, Tuukka Erkkilä, Sami Saari, Olli J. Ojanen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalekustannus Oy Puh. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03/10 5
• Loimaa 6
• Kipakka harmaavarpunen Valmet 700 ´69 Valmetin seiskasatanen ei aikanaan ollut kylän komein työkone eikä se niittänyt mainetta voimalla tai kestävyydelläkään. Nyt nelisenkymmentä vuotta vanhaa konetta voi katsella jo uusin silmin ja huomata, että kelpo harrastepelihän se siinä. Mekaaniset murheetkaan eivät tuota ongelmia kevyessä käytössä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila K antatiellä numero 41, Alastaron moot toriradan liepeillä ja nykyisen lounas ravintola Karoliinan kohdalla sijaitsi vielä jokunen vuosi sitten Virttaan Shell. Itsekin tuli kyseisen huoltoaseman kahvilassa istuttua monet kerrat kahvia ja munkkirinkilää nauttien pitkän ajomatkan ja kaluston tankkaamisen jälkeen. Kyseinen huoltamo on tainnut tulla hyvin tutuksi myös muille moottoriurheilua harrastavalle ­ jos ei muuten, niin rataa lähinnä olevalta asemalta on moni mekaanikko joutu nut kipaisemaan kanisterillisen polttoainetta kilpuriin tauon aikana. Virttaan Shell elää enää moottoriurheiluväen ja muiden neljäykkösellä matkanneiden muis toissa, mutta muistaako kukaan pihan laidalla yksinään seissyttä vanhaa Valmetia? Se on nimittäin edelleen olemassa, ja kaiken lisäksi vieläpä elämänsä iskussa! Traktoreiden maailmassa on monta menes tystarinaa, mutta Valmet 700 ei taida olla yksi niistä. Harva on sen ulkomuotoon ihastunut eikä kyseisen mallin tekniikkakaan vakuuttanut traktorimiehiä. Varsinkin vaihteiston kanssa on ollut murheita siinä määrin, että erilaisia tari noita kyseisen osan suunnittelusta ja toteutuk sesta riittää jälkipolville kerrottavaksi vaikka kuinka paljon. Hurjimpien legendojen kohdalla vastuu tarinan uskottavuudesta siirtynee kuu lijalle, mutta ilmeisen selkeästi seiskasatasen rataspatteristo ei kestänyt kaikkein kovimman työn rasituksia. Mutta ei Valmet 700 aivan onneton tapaus kuitenkaan ollut, olihan siinä sentään tehdas valmisteinen hytti lämmityslaitteineen ­ tai sosiaaliministeriön hyväksymä turvakatos, ku ten tuulilasin yläpuolelle liimattu hyväksyntä tarra asian virallisesti ilmaisee. Hytti itsessään on kapean oloinen, mutta tilaa on normaali kokoiselle kuljettajalle aivan riittävästi, joskaan ei ruhtinaallisesti. Näkyvyys vaikuttaa pikaisen päänpyörittelyn jälkeen kohtuullisen hyvältä, mutta tällä mallilla aikanaan töitä tehneet olisi vat toivoneet siihenkin pientä parannusta. Nämä molemmat seikat ovat juuri sellaisia, että varmemman mielipiteen saamiseksi tulisi kertojalla olla omakohtaista kokemusta koneen kanssa työskentelystä, joten en käsittele niitä sen enempää. Harrastekäytössä ergonomialla ei sitä paitsi ole suurta merkitystä, kuten ei mo nella muullakaan työnteon kannalta olennai sella yksityiskohdalla. Lopulta ainoa merkittävä asia on se tunne, jonka vanha kone kykenee omistajassaan herättämään. Puun alle unohtunut Virttaan Shellin vanhan Valmetin kanssa ei ole ollut voimansiirtomurheita, eikä tarina kerro laitteessa olleen muitakaan merkittäviä ongel mia. Eikä se kerro paljon muutakaan, sillä jopa kyseisen yksilön tarkka vuosimalli on hieman epäselvä. Todennäköisesti traktori on valmistu nut vuonna 1969 ja merkitty rekisteriin kolme vuotta myöhemmin. Joka tapauksessa kyseessä on niin kutsuttu Mk1versio, sillä voimanlähde on vanhempi nelilitrainen ja lohkokin on valet tu vuonna 1968. Seiskasatasen vaihteistoongelmista on riittänyt jälkipolville kerrottavaa legendaa vaikka kuinka paljon. Minkäänlaisia merkkejä vaihdelaatikon remontista ei siis ole havaittu, ja itse asiassa vaihteisto oli myös ainoa osa koko laitteessa, johon ei kunnostuksen aikana tarvinnut kajota. Asiaan on varmasti vaikuttanut se, että trakto rin pääasiallinen käyttö on ollut laajan parkki alueen pitäminen puhtaana lumesta, eli kovin suurta rytkettä ja pauketta tämän vehkeen rattaat ja akselit eivät ole joutuneet sietämään. Kun Shell lopetti toimintansa, Valmetille löytyi uusi koti toisen huoltoasemanpitäjän sukulaisen tilalta. Kovin suurta tarvetta trak torille ei ilmeisesti ollut, sillä se hylättiin heti ensimmäisten murheiden ilmaannuttua. 03/10 7
• Valmet 700 "Seuraavat kymmenen vuotta se seisoi taivasalla toinen kylki kuusi aidassa kiinni. Kosteus ei ilmeisesti päässyt riittävästi haihtumaan aidan ja traktorin välistä, sillä juuri se kuu siaidan puoli oli päässyt ruostumaan todella pahasti", toteaa Valmetin nykyinen omistaja Tuomas Haarala. Ajamalla kyytiin Liekö tilan isäntää jossakin vaiheessa alkanut säälittää koneen surkea tila ­ vai oliko traktori ainoastaan haluttu pihalta pois maisemaa rumentamas ta ­ sillä sittemmin se oli siirretty taivasalta ladon suojaan. "Siellä se oli niittosilppurin takana, kun näin sen ensimmäisen kerran. Muistan ajatelleeni ensimmäisenä, että kylläpäs on ruma laite", Tuomas naurahtaa. Kirveellä veistetyistä muodoista ja karun ruosteisesta olemuksesta huo limatta jokin Valmetissa sai Tuomak sen sympatiat puolelleen, ja pian hän palasikin tilalle työkalujen, poltto ainekanisterin ja apuakun kanssa. Trailerista löytyi kyllä vinssikin, mut ta konemiehet olivat päättäneet saada seiskasatasen ajamalla kyytiin. "Jokisen Kallen kanssa tehtiin pari tuntia hommia ja lopulta saatiin kone käymään. Se ei tosin riittänyt, sillä jarrut olivat ryytyneet kiinni. Onneksi pyörät saatiin pyörimään pienen pau kuttelun ja rytkyttämisen jälkeen." Tuomaksen ensimmäinen oma projekti saatiin näin suunnitelmien mukaan ajamalla kyytiin, ja tietenkin se ajettiin omin voimin myös Jokisen talliin odottamaan seuraavaa siirtoa. Vaikka Tuomas ei aikaisemmin ollut omistanut omaa traktoria, niin koke musta Valmeteista häneltä löytyy sen kin edestä ­ varsinkin ikäänsä nähden. Meriittilistalta löytyy muun muassa parin vuoden pesti Valmethuollossa, jonka aikana monet mallit ja niiden ominaisuudet ovat tulleet tutuiksi. Runsaammin teknistä osaamista on kuitenkin kehittänyt toimiminen Kalle Jokisen Tractor Pulling tiimin mekaa nikkona viimeisen viiden vuoden ajan. Tuomas on muutenkin viihtynyt Val metien kanssa puuhastelevan Jokisen talleilla jo vuosikausien ajan. "Ei sitä oikein osaa sanoa, mistä innostus johonkin tiettyyn merkkiin lopulta syntyy. Toisille se oikea on HarleyDavidson, minä pidän Val metista ­ ei siihen sen kummempaa syytä kai tarvita", tuumaa Tuomas. kohta kohdalta. Kuivilla sylinteriput killa varustettu moottori hoonattiin, rengastettiin ja laakeroitiin. Kilpa puolelta saadun voimakärpäsen pure man innoittamana tekniikka ei jäänyt aivan alkuperäiseksi, vaan pakosarja sai jatkeekseen pienen Holsetturbo ahtimen. Periaatteessa ahdin vastaa Valmetin turboahdettujen 100sarja laisten puhallinta, mutta on luon nollisesti hieman nykyaikaisempi. Muita muutoksia tekniikassa ei ole, joten sen saa halutessaan palautettua alkuperäiseen kuntoon vain pienellä askartelulla. Voimansiirto ja nostolaitteisto eivät kuntonsa puolesta kaivanneet remonttia, mutta kytkin uusittiin paineasetelmaa lukuunottamatta. Jarrujen kohdalla ei tingitty mistään, vaan kaikki uusittiin levyjä, putkia ja sylintereitä myöten. Kunnostuksen yhteydessä Tuomas luotti ainoastaan alkuperäisiin varaosiin, joita siis päinvastaisista huhuista huolimatta näyttäisi olevan ainakin jossakin määrin saatavilla. Haastavat pellit Läpikotaisen puhdistuksen jälkeen traktori purettiin osiksi ja käytiin läpi 8
• Peltiosien kohdalla projekti kohtasi pahimmat vastoinkäymisensä. Lasi kuituinen konepelti oli taistellut ajan hammasta vastaan erinomaisesti, mutta sen jatkeena uutena komeilleet sivupellit olivat kadonneet jälkiä jät tämättä. Useimmat traktorinomista jat lienevät heittäneet samaiset pellit romukuormaan turhina ja huoltotoi mia haittaavina jo tuoreeltaan, eikä sellaisia tahdo tänä päivänä löytyä enää mistään ­ ja jos löytyykin, niin niiden yli on ehditty ajella useampaan otteeseen. "Kohtuullisen paljon ehdin nähdä vaivaa sivupeltien metsästyksessä, kunnes eräs isäntä Vähäkyröstä löysi aivan ehjät sellaiset tallia siivotes saan." Oikeanpuoleinen ovi oli vielä kunnostuskelpoinen, joskin se vaati jonkin verran uutta peltiä alareu naansa. Toisen puolen oven kohdalla kävi suorastaan käsittämättömän hyvä tuuri, sillä eräs Ypäjältä kotoisin oleva isäntä oli nostanut oman traktorinsa ovet tallin seinustalle jo uutena, eikä tarvinnut niitä edel leenkään. Kaiken lisäksi samainen herrasmies tuki Tuomaksen projektia vaihtamalla liki käyttämättömän oven päittäin huomattavan huono kuntoiseen yksilöön. Kuitit roskiin Kokoaminen viimeistelyineen sujui esimerkillisesti. Alkuperäiset ver hoilut olivat roskiskamaa, ja sinne ne myös päätyivät. Uudet Tuomas leikkasi metritavarasta ja liimasi itse paikoilleen. Sähkötöihin hän ei kui tenkaan arvannut itse ryhtyä, vaan uskoi ne Kallen haltuun. "Minun hommaksi jäi ainoas taan noutaa tarvikeliikkeistä uusia komponentteja sitä mukaa, kun Kalle kirjoitti puutelistaa." Takarenkaat oli ilmeisesti uusittu hieman ennen traktorin hylkäämistä, sillä ne olivat varsin kulumattomat eikä halkeamiakaan näkynyt. Ne saivat siis kelvata jatkossakin, mutta eturenkaat olivat surkeassa kunnossa ja kaiken lisäksi eri paria, joten ne saivat väistyä uusien tieltä. "Kaikkiaan uusia osia käytettiin aika paljon, mutta kunnostuksen kokonaiskustannuksista en oikein osaa sanoa mitään, sillä olen heittä nyt kaikki kuitit roskiin ­ sitä tulee nimittäin hulluksi jos niitä alkaisi las kemaan", Tuomas naurahtaa ja jatkaa: "Rahojen lisäksi tähän projektiin paloi paljon aikaa ja lukuisia pitkiä öitä, mutta aivan yksin ei tarvinnut onneksi kaikkea tehdä. Haluaisinkin erikseen kiittää Kalle, Kai ja Timo Jokista, sekä Eino Koskea, joita ilman haastetta olisi ollut entistäkin enemmän." Täydellisesti läpikäyty ja korkealaa tuisesti entisöity Valmet 700 on kiel tämättä mukava näky, ja oikeastaan on helppo ymmärtää, kuinka koneen nykyinen omistaja on laitteeseen niin kiintynyt. Rumasta harmaavarpuses ta on reilun neljän vuosikymmenen aikana kuoriutunut sympaattinen ja massasta poikkeava harrastepeli. MERKKI JA MALLI: Valmet 700 VUOSIMALLI: 1969 MOOTTORI Valmet 4105, nestejäähdytteinen nelitahtinen suoraruiskutusdiesel, puristussuhde 17:1. Sylinteritilavuus 3,98 litraa (108 x 108 mm). Suurin teho 75 hevosvoimaa (SAE) / 2000 rpm. Tämän yksilön tehoa nostettu jälkiasennetulla turboahtimella VOIMANSIIRTO 8+2-nopeuksinen manuaalivaihteisto, 11" parikytkin, takaveto RENKAAT Vakiorengastus edessä 7,50 x 16"/6, takana 14 x 30"/10 MITAT Pituus 362, leveys 190, korkeus vakiopyörillä 228, maavara 50 cm. Kokonaispaino noin 3000 kg TÄYTTÖMÄÄRÄT Polttoainesäiliö 70 litraa, jäähdytysjärjestelmä 15 litraa, kampikammio 10 litraa MUUTA 12 voltin sähköjärjestelmä, hydrostaattinen ohjaus ALKUPERÄISOSILLA kunnostetusta moottorista on houkuteltu lisää hevosia turboahtimen avulla. SEISKASATASEN hytti on tehdasasenteinen ja ripustettu kumityynyjen varaan. Lämmityslaitekin traktorista löytyy, eli kuskin kannalta olot ovat kohtuullisen mukavat. KIILTÄVÄ tuntimittari loistaa kahden kauniisti patinoituneen alkuperäismittarin välistä. HYVÄKSYNTÄTARRA on hauska yksityiskohta, joka sai tosin hieman siipeensä maalauksen yhteydessä. ALKUPERÄINEN tasavirtalaturi on saanut väistyä nykyaikaisemman tieltä. KUNNOSTUSTYÖN siistiä jälkeä kelpaa tarkastella joka suunnasta. 9 03/10
• Valmet 700 VAIKKA traktori oli ostohetkellä yhtenä kappaleena, ei sen läpikäynti ollut aivan yksinkertainen juttu. Varsinkin ruosteiset ja osin hävinneet peltiosat tuottivat päänvaivaa. 10
• Kun muutat, Lauantaina 4.9.2010 alkaen klo 10.00 PAKKOHUUTOKAUPPA! Pakko lähteä uuden tieltä. Kaikki myydään. Niin rakennus ja irtaimisto, kuin maatalouskoneet ja traktorit. TULE HUUTAMAAN OMASI! Puska-Jussi Oy Käälytie 21, 61300 Kurikka · Puh. 040-5909 969 www.nettikone.com/puska-jussi kerro myös meille. Vanhat Koneet tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi WWW.ERIKOISTEKNIIKKA.FI XENON- JA LED TYÖVALOT, XENON-MUUTOSSARJAT, MAJAKAT JA VILKUT, LISÄVALOT SEKÄ KÄSIVALAISIMET. Vanhat Koneet -lehden lukijoille tutustumistarjouksena 5% alennus kaikista tuotteista! Kampanjakoodi: VANHAT (Voimassa 30.11.2010 asti.) www.vanhatkoneet.fi JIIMET PIKAKIINNIKKEET, KAUHAT JA MUUT LISÄLAITTEET. NTP-10 sekäsalli kiinteät- ja k t. tuvat liittime Kaikissa kallistuvissa pikaliittimissä on pintakarkaistut sarana-akselit sekä teräsholkkilaakerointi läpirasvauksella. 5 60 S30,-40,-4iin.- inä k te pikaliittimet a. ja kallistuvin Valmistus ja myynti: JiiMet Puh. 050 652 64 jiimet@netikka.fi Kylätie 405, 61370 Kurikka Valmistamme kaivinkoneisiin myös kauhat, trukkipiikit, tasauslevyt, routapiikit ym. lisälaitteet.
• 12 LLI: Volvo F86 MERKKI JA MA 71 rg, Ruot si OSIMALLI: 19 VU ar Ab, Götebo Volvo Last vagn dettu dieselVALMISTA JA: linterinen, ah (TD70) 6-sy svoimaa MOOT TORI: raa, 185 hevo ilavuus 6,7 lit ut ta teisto, 8 nope moottori. Iskut aih ronoitu aluev IHTEISTO: Synk ilmajarrut VA m, paine liväli 3400 m ALUSTA: Ak se ytä ENNE: Vetopö PÄ ÄLLIR AK
• TIPTOP-tärkeä malli Volvo F86 ´71 Volvo F86 oli aikanaan valmistajalleen tärkeä malli ­ varsinainen yleisavain kuljetusten maailmaan ­ jolla myös avattiin portteja uusille markkina-alueille. Tuusula V olvo julkisti vuonna 1965 "Systeemi 8" -malliston, joka käsitti erilaisia ja -kokoisia hyötyajoneuvoja. Niille yhteistä oli kaksinumeroinen mallimerkintä, joka alkoi numerolla 8. Numeroparin edessä oleva kirjain kertoi, oliko kyseessä nokallinen vai nokaton kuorma-auto. F-kirjain oli nokattoman mallin tunnus, N puolestaan kertoi kyseessä olevan perinteisen nokallisen mallin. Näin saatiin kertaheitolla esiteltyä lukuisia uusia malleja jo aikaisemmin tuotannossa olleista autoista. Toki joitakin pieniä muutoksia tapahtui itse autoissakin. Systeemi 8:n tai kansan suuhun paremmin käyvästi "kasisarjan" autot olivat kuitenkin ne, joilla Volvo ratsasti kuorma-automaailman estradille. Sarjan tärkein malli oli F86, Pallokoppinakin tunnettu yleiskuorma-auto moneen tehtävään. Kaksiakselisena ja imumoottorilla varustettuna se sai luotettavan jakelunauton maineen, kun taas turbomoottorimallia käytettiin jopa yhdistelmän veturina ulkomaanliikenteessä 32 tonnin yhdistelmäpainoon asti. Harva kuorma-automalli on valjastettu yhtä moniin eri tehtäviin kuin F86. Astetta suuremman F88-sisarmallinsa kanssa se oli Volvon avain Iso-Britannian markkina-alueelle kuljettajaystävällisten, lyhyiden ja kipattavien bulldogohjaamoidensa ansiosta. Ohjaamon olivat suunnitelleet Volvon insinöörit yhdessä uumajalaisen Nyströmin ohjaamotehtaan kanssa, joka sittemmin sulautui Volvo Lastvagnar Ab:hen saaden nimekseen Umeverken. Ohjaamo oli valmistettu kokonaan teräksestä ja se täytti jo tuolloin Ruotsissa voimassa olleet tiukat turvallisuusvaatimukset, jotka pitivät tehokkaasti ulkomaiset kilpailijat loitolla kansankodin maaperältä. Kuljettajan työpaikasta oli tehty houkutteleva esimerkiksi varustamalla ohjauspyörä kallistuksensäädöllä, joka ei ollut mikään itsestäänselvyys tuon ajan hyötyajoneuvoissa. Ohjaamon sai myös lepovarustuksella, joka käsitti kapean, osin istuimien välistä eteen työntyvän vuoteen. Matalalle sijoitettu ohjaamo, josta oli hyvä näkyvyys ulos, alkoi saavuttamaan suosiota kuljettajien keskuudessa. Sitä valmistettiin vuoteen 1979 asti ilman suuria muutoksia. Näyvimmät muutokset olivat musta muovinen maski ja päivitetty verhoilu vuonna 1973. F86 oli suosittu auto, suositumpi kuin mihin valmistaja aluksi varautui. Kysyntää oli enemmän kuin valmistuskapasiteettia. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Turbo tavaksi Tekniikkapuolella oli tarjolla uusi 6-sylinterinen D70/TD70-moottori litratilavuudeltaan 6,7 litraa. T-kirjain tyyppimerkinnässä tarkoitti turboahdinta, ja se olikin ehdottomasti yleisin moottorityyppi F86-mallissa kehittäen 185­210 hevosvoimaa. Tuo parinsadan hevosen lauma riitti tuolloin niin tuomaan tukkikuorman metsästä kuin kiskomaan perävaunua rahtiliikenteessäkin. Vapaastihengittävää 150-hevosvoimaista moottoria tehtiin vain muutaman vuoden ajan, ja kysynnän kuihtuessa entisestään päätettiin kaikki F86:t toimittaa turbolla varustettuna. Moottorin jatkeena oli Volvon omaa tuotantoa oleva 8-vaihteinen synkronoitu vaihteisto. Vaihteisto oli ns. "tupla-H", eli vaihdekepissä sijaitsevalla napilla valittiin joko pieni tai iso alue, jolta kummaltakin löytyi neljä nopeutta. Vaihteiston käyttö oli siis helppoa, kun alueen sai napsautettua kevyesti sormella synkronoitujen vaihteiden mennessä päälle vaivattomasti ilman tarkkoja välikaasutuksia tai kaksoispoljentaa. Tyypillisen volvomainen voimalinja oli syntynyt: se muodostui 6-sylinterisestä rivikoneesta, 8-vaihteisesta vaihteistosta, johon myöhemmin lisättiin vielä puolittaja, sekä pe13 Jalostettua rotua Kasikuutosen edeltäjä, vuonna 1964 esitelty L4851 Viking TIPTOP muistutti ulkoiselta olemukseltaan erehdyttävästi jälkeläistään. Se oli varustettu kaksi vuotta aikaisemmin Raske TIPTOP -malliin esitellyllä ns. tilttiohjaamolla. Jo tuolloin uskottiin, että moottorin yläpuolelle sijoitettu ohjaamo tulisi lyömään perinteisen kuorma-auton ­ tuskin kuitenkin tiedettiin, että valmistaja toisensa jälkeen tulisi tulevaisuudessa lopettamaan nokallisten mallien valmistuksen kokonaan. Göteborgin suunnitteluosastolla suhtauduttiin nokattoman bulldog-mallin suunnitteluun siis sen vaativalla vakavuudella. Volvo halusi tehdä kokonaan uuden ja nykyaikaisen ohjaamon, jolla voitaisiin murtaa vanhoillistenkin automiesten syvälle juurtuneet periaatteet. Kulmistaan pyöreä nokaton ohjaamo oli esiteltäessä erittäin modernin näköinen ja tarjosi kuljettajalle jotain aivan uutta ja ihmeellistä: ohjaamoergonomiaa.
• Volvo F86 rusvahvasta taka-akselista. Voimansiirto on ollutkin Volvolla hanskassa jo Kasisarjasta lähtien. Kestävyysongelmia ilmeni useimmiten moottoripuolella sylinteriputkien alapään tiivisteissä, jotka jossain vaiheessa alkoivat vuotamaan laskien öljyt ja vedet sekaisin. Joissakin yksilöissä tiivisteet kestivät huonoimmillaan vain 50 tuhannen kilometrin paikkeille. Ehkä juuri noilta ajoilta on peräisin muilla merkeillä ajavien suusta kuultu "Volvon huolto" -pilkkalausahdus. Kyseisten autojen huoltoon kuulemma kuului moottorin purkaminen niin, että sylinteriputket saatiin irrotettua ja alapään tiivisteet näin vaihdettua. Myös turbojen kanssa oli ongelmia erityisesti raskaammassa käytössä. Ei ihme: kun alle 7-litraisella koneella tuodaan tukkikuormaa metsästä tehtaalle, silloin on kaasussa vain yksi asento ja ahtopaineet tapissa, vaikkakin F86-autot toimivat puutavaran kuljetuksissa pääsääntöisesti ilman perävaunua. UTX-1 Nelisenkymmentä vuotta sitten, kun autoja oli Suomessa huomattavasti vähemmän, rekisteritunnuksissa oli enemmän helposti mieleen jääviä kirjainten ja numeroiden yhdistelmiä. Lisäksi tunnus kertoi myös sen, mistä kyseinen auto oli kotoisin. Tuusulalaisen Raimo Stenvallin ostaessa vuonna 1971 uuden Volvo F86 -vetoauton se sai keulaansa Ualkuisen Uudenmaan läänin kilven, jossa oli vain yksi numero, sekin ykkönen. Tuolloin kilpi oli osa auton identiteettiä. Volvo F86 -autoja oli Stenvallilla käytössä useampiakin niiden soveltuessa hyvin autonkuljetuspuoliperävaunun veturiksi. Kuten nykyisinkin, henkilöautot lastattiin tuolloin kahteen kerrokseen, jolloin yläkerran ensimmäinen auto tuli osittain vetoauton ohjaamon yläpuolelle. Näin ollen matalalla ohjaamolla varustettu Volvo soveltui tehtävään hyvin 185 hevosvoiman liikuttaessa kevyesti kuormattua yhdistelmää riittävän ripeästi. Varsinaiselle makuuohjaamolle ei ollut erityistä tarvetta auton liikkuessa kolmen kuljettajan voimin lähes kellon ympäri. Kilometrejä karttuikin Volvon mittariin vinhaa vauhtia. Raimo muistelee, kuinka Seinäjoen Volvolla mekaanikot ihmettelivät, miksi kytkin ei kestänyt kuin kolme kuukautta. No, autolla oli sinä aikana kuitenkin ajettu 86 000 kilometriä kuljetettaessa uusia autoja aina Oulua ja Rovaniemeä myöten. Kuormat sai lastattua ja purettua mihin kellonaikaan tahansa, ja tyhjänä ajettiin takaisin Tuusulaan, jossa uusi kuljettaja jo odotti vuoroaan. Vuodet vierivät ja F86-mallit poistuivat Stenvallin rivistöstä yksi toisensa jälkeen tehden tilaa uudemmille autoille. UTX-1 myytiin palveluksen päätyttyä Oulun seudulle, eikä siltä ajalta ole tarkempia tietoja auton liikkeistä. Mekaanikot ihmettelivät, miksi kytkin ei kestänyt kuin kolme kuukautta. He eivät tienneet, että autolla oli sinä aikana ajettu 86 000 kilometriä. ERÄS Stenvallin F86-yksilöistä Toyota-kuormassa Korpivaaran pihassa. 14
• Kun Raimo Stenvall aloitti vanhojen kuorma-autojen harrastamisen, eniten häntä kiehtoivat juuri ne autot joita omassa yrityksessä oli käytetty. Huhu Somerolla lepäävästä "Pallokoppi-Volvosta" tavoitti hänetkin ja autoa päätettiin lähteä katsomaan samalla kun osallistuttaisiin paikalliseen maratonjuoksuun. Perillä odotti suuri yllätys, kun auto paljastui juuri Stenvallien entiseksi, UTX-1-kilpeä kantaneeksi yksilöksi. Autoa oli viime aikoina käytetty jokkisautojen kuljetukseen, joten laakerit eivät olleet täysin päässet ruostumaan jumiin. Kaupat syntyivät ja Raimo alkoi suunnittelemaan kunnostustöitä. Taas Tuusulassa Volvo palasi alkuperäiseen kotiinsa huomattavasti heikommassa kunnossa kuin missä se oli ollut viimeksi lähtiessään. Kunnostustyöt aloitettiin oman kuljetusliikkeen hallissa. Parin hehtaarin hallista löytyy aina joku nurkka isännän harrastekalustolle. Hytinpohja ja tuulilasin ympärystä kaipasivat kipeästi uutta peltiä, mikä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus vanhemmissa kuormavaunuissa. Uusia lokasuojia etsittiin turhaan jonkin aikaa, kunnes seppä takoi ne suorasta pellistä ottaen syrjäsilmällä mallia vanhoista kaarista. Maahantuojalta ei osia alle nelikymppiseen malliin juurikaan löytynyt uutta äänenvaimentajaa lukuun ottamatta. Uusi vilkunkatkaisija olisi löytynyt Belgian varastosta, mutta sekin oli jo varattu Ruotsin armeijalle. Onneksi uusi viiksi löytyi Hietsalon Lasselta Elimäeltä. Tekniikkapuoli oli normaalissa peruskunnossa, olihan auto ollut liikennekäytössä miltei koko historiansa ajan. Niinpä Raimo tyytyi vaihtamaan tarkeimmät saatavilla olevat tiivisteet moottoriin sekä voimalinjaan. Polttoainejärjestelmässä huomiota kaipasivat suuttimet, ja lopulta savutuskin saatiin kuriin. Sisätiloiltaan UTX-1 oli pysynyt siistihkössä kunnossa ja kaipasi vain puhdistusta ja pientä korjailua. "Jos jonkun pihassa on joutavana Teijon valmistama 2-akselinen autonkuljetusrekka, niin saa soittaa ja tarjota sitä tännepäin", Raimo toteaa. Niin hyvää tuuria tuskin sentään on, että Stenvallit saisivat maailmalta kotiin palanneen Volvonsa perään vielä oman vaununsakin. Kuljetuksia ja kulttuuritekoja Liikenneneuvoksen arvonimen vuonna 1998 saanut Raimo Stenvall, 73, on automiehiä jo toisessa polvessa. Kuljetustoiminta alkoi polkupyörälähettinä Helsingissä 50-luvun alussa. Raimon isä toimi tuolloin jo kuormaautoyrittäjänä muun muassa vuoden 1953 Morris-kuorma-autolla, joka oli uutena maalattu metallinhohtopunaiseksi autoilijan vaatimuksesta, mikä on ollut aikanaan melkoinen harvinaisuus. Raimo lähti huhun perässä Somerolle katsomaan siellä lepäävää "Pallokoppi-Volvoa". Perillä odotti yllätys, kun auto paljastui juuri Stenvallien entiseksi. HALOGEENIT halkoo maisemaa. Kullanvärinen reunus Volvon merkissä kertoo, että auto on varustettu turbomoottorilla. 15
• Volvo F86 16
• KULJETTAJAN ergonomiasta alettiin päästä jo jyvälle Volvon 60-luvun malleissa, vaikka oltiinkin vielä kaukana siitä mitä valmistajan seuraava mallisukupolvi tarjosi. KOJELAUTA on peltiä ja katkaisijat vetokatkaisijoita. Isot ja kirkkaan värikkäät muoviset keinuvivut saattoivat olla shokeeraava näky tullessaan Volvoihin tämän mallin jälkeen 70-luvun lopulla. Rattiputken sivulla oleva kahva on perävaunun jarru, jolla saattoi säästää oman auton jarruja, mikäli perässä oli vaikkapa jonkin toimeksiantajan tai huolintaliikkeen perävaunu. MEKANIK, sano Volvon insinööri kun saranan keksi. Polttoainesäiliönkorkki aukeaa painettaessa kämmenellä urosmerkkiä. Tämä toimii vielä 2000-luvullakin eikä korkki unohdu tankin päälle pudotakseen siitä seuraavassa mutkassa. Ehkä tämäkin oli liian hyvä keksintö - korkkikauppa ei tainnut käydä tämän ansiosta tarpeeksi vilkkaana Volvon varaosatiskillä. Vuonna 1959 Raimo aloitti itsenäisenä yrittäjänä alkaen ajaa soraa Morriksella isänsä tapaan. Kaukoliikenne alkoi uusia autoja piirimyyjille kuljettaen vuonna 1964 tutulla merkillä, kun nokattoman Morriksen perään istutettiin 1-akselinen puoliperävaunu. Tuolloin autojenkuljetusvaunut olivat harvinaisia ja erikoisen näköisiä. Ensimmäinen kuorma uusia henkilöautoja toimitettiin Alavus­Seinäjoki­Vaasa-akselille. Paluumatkalla nuori yrittäjä poikkesi kahville Jalasjärven Unionille, jossa aikansa outoa perävaunua katsellut kylänmies rohkaisi mielensä ja kysyi, että "Mihin se on poika tuota siltaa viemässä?" Suomen autoistuessa kaluston määrä kasvoi nykyiseen reiluun 03/10 kolmeenkymmeneen. Vuosien saatossa kyydissä kulkivat mm. uudet Morrikset, Ramblerit, Fordit, Toyotat ja jokunen Jaguaarikin. Autojen kuljetuksista yrityksessä luovuttiin vuonna 2002 muuttuneen markkinatilanteen vuoksi. Niiden lisäksi on kokoajan kuljetettu muutakin rahtia niin koti- kuin ulkomaillakin. Vuosina 1977­82 kuljetettiin rahtia aina Iraniin asti. Ensimmäisen reissun tuonne Lähi-Itään ajoi "Kielkallion Simonakin" tunnettu Simo Räsänen. Kielkalliohan oli Juvalla sijainnut rekkamiesten suosiossa ollut baari, jota Simo isännöi lopetettuaan rekkahommat. Iranin ajo loppui kuitenkin maan ajauduttua sotaan. Nykyisin Stenvallien perheyrityksen päätoimialana ovat merikonttien kuljetukset sekä irtoperävaunujen veto Raimon johtaessa yritystä. Usein yrittäjän kuitenkin tapaa isännöimältään Tuusulan Automuseolta, jonne hän on kerännyt kuljetuskalustoon liittyvää materiaalia aina vanhoista kuorma-autoista valokuviin ja ARPpuhelimiin. Myös toinen harrastus juoksuttaa miestä ­ sanan varsinaisessa merkityksessä. Liikunta on tärkeä osa elämää lukemattomien juostujen maratonien perusteella. "Nyt yli seitsemänkymppisenä riittää jo puolimaraton", Raimo toteaa lopuksi. 17
• Mikon matka-albumi Idän työkoneita Teksti ja kuvat: Mikko Hiittu Mikko Hiitun kuvausmatkoilta on kerääntynyt laatikkokaupalla kuvia mielenkiintoisista ja toinen toistaan erikoisemmista työkoneista. Oheiset otokset ovat Euroopan museoista ja työmailta löytyneistä itäblokin valmisteista. TELANOSTURI Dier 65-1, jota valmistettiin Itä-Saksassa vuosina 1979-90. Paino 24 tonnia, nelisylinterisen dieselin teho 64 hevosvoimaa. Kuvattu Gdynian sataman ruoppaustöissä Puolassa. VEB FÖRDERANLAGENBAU Typ 589000 on DDR:n Magdenburgissa valmistettu salaojakaivuri. Valmistusvuosi on 1970, paino 17 tonnia ja tehoa 60 hevosvoimaa. ITÄVALTALAISEN museon kokoelmista löytyvä juoksuhaudankaivaja BTM3 vuodelta 1982 on neuvostoliittolaisten tekeleitä. SUURI ja mahtava korsunkaivaja MDK-2M vuosimallia 1979 on myös neukkujen koneita. Painoa 28 tonnia, kaivuuteho 120-160 kuutiota tunnissa. TRAKTORITEHDAS Harkovin T150K 74. Järeä neuvostoliittolainen traktori painaa 7,9 tonnia ja sitä liikuttaa 165-hevosvoimainen turbodiesel. SAKSAN Schöningenis sä, paikallisen "Destia n" pihassa kuvattu Zil- lumilinko. SKODA Liaz -kuorma-auto, jollaista valmistettiin vuosina 1969­87. Lavalla näkyvä nosturi on sekin tsekkien valmistetta. GDYNIAN satamassa Puolassa kuvattu Kamaz/ADK-mobiilinosturi, valmistusmaat Neuvostoliitto ja DDR. 18
• UUTUUSLEHTI! Tilaa rautaista luettavaa suoraan kotiisi! 2 3 3/2010 · mercedes-Benz 2628 ´86 · moto standard ´50 · porkkala-kuormaaja · sambron J24 ´78 · Valmet 700 ´69 · Volvo F86 ´71 TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT UUTUUSLEHTI! Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 03/2010 · Hinta 8,50 44 Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi VALMET Harmaavarpusen uusi elämä Tilaajalahjaksi LippaLakki! 1490 ARVO . 700 10003 > Lisäksi saat marraskuussa Vanhat Koneet -seinäkalenterin vuodelle 2011. (arvo 14.90 ) Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi at SUOMALAISTA TYÖTÄ ­ MADE IN FINLAND 745000-1003 · PAL VKO 2010-45 414887 450003 KäänteenteKevä väsymätön lumiKOla OutOlintu Kauniisti entisöity Volvo F86 ´71 Sambron J24 ´78 kuormaaja om Suomessa harvinainen Moto Standard ´50 6 www.vanhatkoneet.fi
• Porkkalan kuormaaja Porkkalan Konepaja/Fordson Super Major Manuel ´61 Kun traktorin takasillan kääntää ympäri ja rakentaa ohjaamon sekä kuormaajan uuden kulkusuunnan mukaiseen järjestykseen, saadaan syntymään aivan uusi ja moneen käyttöön soveltuva kuormaajatyyppi. Isokyrö 20
• P orkkalan konepaja valmisti 50-luvun lopulta lähtien Fordson Manuelin tekniikalla varustettujen traktoreiden päälle konstruoituja Porkkala-merkkisiä kuormaajia. Traktorit saatiin Fordin teollisuustraktoreiden maahantuojana toimineelta Rolac Oy:ltä, joka teki konepajan kanssa yhteistyötä. Tästä syystä alustoja ei ole tarvinnut markkinoilta erikseen haalia. 50-luvun loppupuolella alkanut kuormaajavalmistus jatkui aina 60-luvun loppupuolelle saakka. Kun Fordsonin/Fordin mallit muuttuivat, muuttuivat Porkkalatkin siinä mukana. Valmistusmääristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta suuria ne eivät koskaan ole olleet. Tiedossa olevat muutamat Porkkala-kuormaajat ovat pääasiassa olleet Fordson Super Major Manueltai Ford 5000 -pohjaisia. Fordson peruskoneena Kuormaajien peruskoneena käytettiin alkuvaiheessa siis Fordson Majoria ja sen seuraajaa, vuonna 1958 esiteltyä Power Majoria. Kumpainenkin oli kokonsa, tehonsa ja voimansiirtonsa puolesta riittäviä monenlaiseen työhön, mutta esimerkiksi tasauspyörästön lukon ja painonsiirtojärjestelmän puuttuminen hankaloittivat niiden täydellistä menestymistä teollisessa käytössä, vaikka niitä nähtiinkin paljon metsätöissä ja tietyömailla. Marraskuun alussa 1960 esiteltiin uusi Fordson Super Major, jossa edellämainitut puutteet oli sitten hoidettu kuntoon, ja siten myös seuraavasta Porkkalasta odotettiin entistä kyvykkäämpää työkonetta. Peruskone ei kuitenkaan muuttunut, vaan oli edelleen sama Fordson Major tasauspyörästön lukolla, kuivilla levyjarruilla ja Qualitrol-painonsiirtojärjestelmällä varustettuna. Rakenne oli mukailtu amerikkalaisista Ford-traktoreista. Vielä kun Fordsonin alle lisättiin Roadless-yhtymän toteuttamat etuakselit, saatiin kone muutettua nelivetoiseksi. Akselit olivat liittoutuneiden ylijäämävarastoista hankittuja GMC:n etuakseleita. Porkkalan Super Majorin moottori oli nelisylinterinen suorarusikutusdiesel, josta irtosi reilut 51 hevosvoimaa (1600 rpm). Vaihteistona oli suorahampainen siirtopyörävaihteisto, 6 eteen ja 2 taakse. Teksti ja kuvat: Sami Saari PORKKALAKUORMAAJAN esitteitä 1960-luvulta. 03/10 21
• Porkkala-kuormaaja Muodikkaasti kantikas Vuonna 1964 esitelty Ford 5000 oli moderni traktori, jonka ominaisuudet riittivät ainakin Suomessa suurenkin maatilan töihin. Ford-malliston lippulaivan 64 hevosvoiman teho oli vain reilut 10 hv enemmän kuin Fordson Super Majorissa, joten suurempien työkoneiden kanssa kilpailemiseen siitä ei ollut, mutta voimat riittivät kuitenkin aivan hyvin niihin tehtäviin, joihin Porkkalaa yleensä tavattiin käyttää. Samalla kun peruskone vaihtui uudempaan, vaihtui myös ulkonäkö entisistä Super Majorin pyöreähköistä muodoista ajan hengen mukaisesti kantikkaampaan suuntaan. Porkkala 5000:n moottorina oli nelisylinterinen kansiventtiileillä ja suorarusikutusjärjestelmällä varustettu diesel. Vaihteita oli 8 eteen ja 2 taakse. Kumpaistakin mallia oli saatavana niin kaksi- kuin nelipyörävetoisenakin. Porkkala-kuormaajassa on yksinkertainen ja vahva, hitsaamalla koottu kotelorakenne, joka on lisäksi vahvistettu sisäisillä vahvistusrimoilla. Traktorin takakuormaajaksi muuttamisen yksi etu on siinä, että suurimmat rasitukset kohdistuvat taka-akselille, missä traktorin lujuus on suurin. Koneen runkopalkit toimivat myös polttoainesäiliönä. Kauha on hydraulisesti täysin hallittavissa eri asennoissa ja sen lisäksi yhdensuuntaisvivusto pitää kauhan VUONNA 1966 valmistunut Porkkala 5000 kuvattuna kuutisen vuotta sitten Kemiön saarella Karlssons Bilin pihalla. (kuva Esko Peranto) korkeudesta riippumatta siinä asennossa johon kuljettaja sen asettaa. Kauhan asentoa voidaan säätää myös maassa, jolloin sen avulla saadaan murtoliike ja kauha voidaan alimmassa asennossa kääntää parhaaseen ajoasentoon, joka pysyy kauhan korkeudesta riippumatta. Porkkalaan oli tarjolla eri tilavuuksisia, kahdeksan millin teräslevyistä valmistettuja kauhoja 750 litrasta aina 1500 litraan saakka. Terä on vaihdettavissa ja kiinnittyy niiteillä. Hydraulinen ohjausjärjestelmä on varustettu omalla erillisellä pumpullaan. Ohjaus on helppoa ja tarkkaa, joten kuljettajan on ollut helppo keskittyä kuormaustyöhön ajon aikana. Konen hydraulipumppu on kytketty moottorin akselille ja mitoitettu siten, että varmuusjärjestelmä toimii, mikäli liian suuria ylikuormituksia sattuu esiintymään. Pumppu sekä kuormaaja toimivat traktorin kytkimestä riippumatta. Nostokyky vaihteli 2000­3400 kg:n välillä, nostokorkeus taasen 2700­3350 millimetrin välillä. Konetta on mainostettu soran, sepelin, hiekan, hiilten, koksien ja kemikaalien kuormaukseen sopivaksi. Värityksenä koneissa on käytetty pääsääntöisesti keltaista teollisuuskoneen väriä. Ohjaus on helppoa ja tarkkaa, joten kuljettajan on ollut helppo keskittyä kuormaustyöhön ajon aikana. FORDSON Super Majorin 4-sylinterinen suoraruiskutusdiesel tuottaa reilut 51 hevosvoimaa. 22
• ISONKYRÖN PORKKALA Yksi jäljellä olevista Porkkaloista löytyy Isokyröstä, jossa sitä käytetään edelleen hyötyajoon ­ nykyään tosin viisikymppisen koneen arvolle soveltuviin hommiin. Koneen on ostanut uutena vöyriläinen maanrakennusalan urakoitsija, joka käytti sitä hiekkakuopilla lastauskoneena. Muutaman vuoden kuluttua hän myi sen naapurikuntaan Isokyröön Erkki Hakolalle, joka myi sen edelleen 1978 Riihimäen Taunolle, joka yhdessä poikansa Kalevin kanssa käytti sitä omassa kuljetusfirmassaan lastauskoneena Isonkyrön Orisbergin Ooperissa sijaitsevilla hiekkakuopilla. Vaihdossa miehet antoivat maitoauton perässä olleen "Lullaksi" kutsutun peräkärryn. Hiekka-autoina oli silloin KontioSisuja, joiden lastaaminen onnistui yhdeltä puolelta vielä helposti. Mutta vuosien kuluessa kuorma-autot vaihtuivat Volvon kymppipyöräisiin ja niiden lastaaminen olikin sitten työläämpää: yhdeltä puolelta ei saanutkaan enää lastattua koko lavaa, sillä Porkkalan puomit olivat niin lyhyet. Tällöin jouduttiin kiertämään aina auton toiselle puolelle, jotta saatiin koko lava lastattua tasapuolisesti. Muitakin koneita samalla montulla on ollut, muun muassa Pikku-Jussi sekä etukuormaajalla varustettu Fordson Major Manuel. "Porkkala oli todella hyvä kone ja helppo käsitellä", Tauno Riihimäki kertoo. "Sen sai helposti lastattua kuormaautonkin kyytiin, jos sitä tarvittiin muilla työmailla. Ja sillä sai nopeasti tehtyä kuorman, kun se oli niin ketterä peli hiekkamontulla", hän vielä lisää. "Koneen takasilta on käännetty ympäri, joten konetta ajetaan ikäänkuin takaperin, tosin vaihteet pelaavat kuten normaalissakin traktorissa", Kalevi Riihimäki selventää. "Naftatankki on tuossa koneen kyljessä ja hydrauliöljyn säiliö on koneen takaosassa konepellin ja betonipainon välissä." Kuormaajan pitäisi jaksaa nostaa ainakin 2000 kg ja kauhaan mahtuu tavaraa 1,5 kuutiota. Kone on säilynyt hienossa kunnossa hyvän huollon ja kuivan säilytyspaikan vuoksi. "Kone on ollut nyt pääasiassa vain lumikoneena ja kesällä on käyty ulkoiluttamassa sitä Sirpistä Puimuriin -tapahtumassa", Kalevi jatkaa. Porkkalan Konepajan asentama valmistuskyltti on valitettavasti tippunut vuosien saatossa, joten koneen valmistusnumero ei ole tiedossa. Hytti on ahdas ja sinne noustaan koneen sivuilla olevien askelmien kautta. Takaosa liukuu ikäänkuin kiskojen päällä eteen ja taakse. Kalevin koneen hytin lukitusmekanismi on hieman vioittunut, mikä on aiheuttanut pari tukalaa tilannetta. "Otimme hytin takaosan pois, koska jäin muutaman kerran sisälle loukkuun ja silloin piti tulla sivuikkinan kautta pihalle", Kalevi kertoo. Takaosa on kuitenkin laitettu talteen. Koneeseen ei ole juurikaan tarvinnut huoltoja tehdä, eikä vuosien saatossa ole sattunut suurempia kommelluksiakaan. Hydrauliikan letkuja ja liittimiä on pitänyt hieman uusia ja suodattimia tietenkin vaihdella, mutta muuten koneen kanssa on päästy toKALEVI Riihimäki Porkkala-kuormaajansa ohjaamossa, josta löytyy kaikki sopivasti käden ulottuvilta. Mittaristo sama kuin tavallisessa Fordson Super Majorissa. della helpolla. Kalevin pojalla, Terolla, on aikomuksena kunnostaa kone entiseen loistoonsa. "Vielä kun vain löytäisi aikaa, koska sitä alkaisi tekemään." Nyt Riihimäen miehet pitää kiireisenä käynnissä oleva puintikausi, koska heidän kuljetusfirmansa kuljettaa isäntien jyviä kuivaamoista jatkojalostukseen. NOSTOKYKY vaihteli 2000­3400 kg:n välillä, nostokorkeus taasen 2700­3350 mm:n välillä. 03/10 23
• FORDSONIN "New Major" ehti tänne keväällä 1952. Kiinnostus oli kova, juuri tuontivaikeuksien pahetessa. Ällistyksien aikaa traktorikaupassa Traktoreiden tuonti Suomeen kulki kuin huvipuiston vuoristoradalla 1950-luvun päästessä alkuun. Pulatunnelmat saattoivat muuttua riemuksi hyvin nopeasti, ja yhtä nopeasti odotukset taas synkistyivät. Teksti: Olli J. Ojanen V uoden 1950 laskennan mukaan maatalouden käytössä oli runsaat 12.000 traktoria, joista 60 prosenttia Fordsoneita. Ferguson oli hypähtänyt jo kakkoseksi yli 900 kappaleen voimin. Farmall, Oliver ja John Deere sekä Volvo olivat yli sadan kappaleen merkkejä. Vuoden 1950 aikana tuotiin uusia runsaat 1.600 kappaletta, vain puolet edellisestä ja jatko näytti synkältä. Maailmalla kuitenkin tapahtui paljon. Suomen kauppatase alkoi äkkiä kääntymään vientivoittoiseksi. Puutavara teki kauppansa, ja rahaa tuli maaseudullekin. Metsätöissä oli yli 200.000 miestä, ja jopa 40.000 enemmänkin olisi töihin päässyt. Metsissä tehtiin sellaisia tilejä, että niitä muisteltiin vuosikaudet. Vientihinnat kohosivat mikä sadalla, mikä kahdellasadalla prosentilla edellisvuotisista. Puunmyyntitulojen ottamista valtion holhoukseen esitettiin SDP:n taholta, ja SKDL:n lehdet manasivat metsäkapitalistien hirmuisiksi kohoavia voittoja. Valtiovalta kaavaili ylellisyysveroja kulutuksen hillitsemiseksi. Vuoden 1951 alussa saatiin muutamien maahantuojayhtiöiden järjestämien valuuttaluottojen turvin tuoduksi silloisissa oloissa mittava määrä kalustoa. Farmingilta kerrottiin maaliskuussa Tulevaisuudelle traktoreita saapuvan 250 kappaleen kuukausitahdilla ja 500:n tavoite häämötti. Fordsoneita oli tullut tai tulollaan 400 kappaletta. Fergusoneja tuotiin luottojen turvin kokonaista 1.700 kappaletta, Fordsoneita, Farmalleja ja David Browneja vähemmän. Fergusonien määrä vaikutti niinä aikoina suurelta traktorimäärältä, mutta Farmingin ilmoituksen mukaan tilauksia oli jätetty yli 3.000. Aitoa tarvetta teräshepan saantiin kuvaa parhaiten se, että luottotraktoreista jouduttiin maksamaan parikymmentä prosenttia enemmän kuin niiden listahinnat olisivat olleet. Tämä johtui siitä, että valtio tai Suomen Pankki ei suostunut mitenkään kantamaan mahdollisia valuutta kurssiriskejä, vaan ne sälytettiin traktoreiden ostajille. Purnausta toki esiintyi, mutta kaupaksi kaikki kävivät. Kahdenhintaiset koneet kiukuttivat, sillä teollisuustarkoituksiin tuodut traktorit myytiin halvemmalla, ilman riskilisää. Osalle ostajista tilanne oli ylivoimainen. Farmall M -traktoreita tuli lähes käyttämättöminä tarjolle lehtiilmoituksin. Joskus mainittiin avoimesti syyksi maksuvaikeudet. Toisaalta joku luotti kovaan kysyntään. Loimaan postitoimistoon vastauksia odottava myyjä tarjosi sisäänajettua Farmall dieseliä 900.000 markalla. Uuden listahinta oli 650.000 markkaa. 24
• SUOMEN Autoteollisuus Oy toi maahan Normageja, mutta oli hankkinut turhaan edustuksen myös Brockwayn ja Cockshuttin tuontiin. ALLGEIERISTA kirjoitettiin ensin "Kansantraktorina" suunnittelijansa prof. Porschen mukaan. Hankkija sai merkille melkoisen julkisuuden. Hankkija kävi varmasti vilkasta kirjeenvaihtoa, ja tuloksina oli parin ennen tuntemattoman pikkumerkin löytö sekä sitten kaupankäynnin jatkossa paljolti pelastanut Zetorin edustus. Viranomaiset kiistassa keskenään Luottotraktoreista virisi kohta jälkijupakointia. Valtakunnan valuutta-asioita hoitavista monista viranomaisista Suomen Pankki innostui tulkitsemaan tilannetta niin, että luottotraktorit riittivätkin traktorituontiin Englannista, joten kauppasopimuksessa mainitun määrän tuontiin ei enää puntia tarvitsisi myöntääkään. Tätä kysymystä väänneltiin syksyyn saakka. Tuontiliikkeiden puolelta varoiteltiin, että koneiden saantimahdollisuudet heikkenevät koko ajan, kun Korean kriisin aiheuttama sotilasvarustelu vie resursseja, tai ainakin hinnat kohoavat. Hankkijan kannalta ulkolaiset luotot olivat hankala asia, koska se oli järjestelyn ulkopuolella. Se ei kuulemma halunnut luottoriskien takia. Hankkija kävi varmasti vilkasta kirjeenvaihtoa, ja tuloksina oli parin ennen tuntemattoman pikkumerkin löytö sekä sitten kaupankäynnin jatkossa paljolti pelastanut Zetorin edustus. Lisenssisoppaan yhtenä mausteena tuli ilmoitus, että neljälle liikkeelle myönnettäisiin lupia kevytmallisten traktoreiden tuontiin, vaikkei niillä englantilaisten merkkien edustuksia olisikaan. Niin sitten esimerkiksi Hankkija myi Fordsoneita ja SMK Fergusoneja. Marraskuun 1951 lopulla liikkeissä oli listaa noin kuudesta tuhannesta Fergusonin tilaajasta, ja Fordsoneiden tilaajamäärä oli yli kolme tuhatta. Farming-yhtiön Aarne Rissanen muistutteli valtiovaltaa, että valuuttavarantoa on kertynyt 25:n miljardin suuruisen vientiylijäämän ansiosta. Sitten tapahtui ihmeitä. Lisenssitoimikunta ja Suomen Pankki lupasivat rajattomasti valuuttaa traktoreiden tuontiin läntisestä Euroopasta. Amerikkalaisten traktoreiden tuontiin ei siis mitään luvattu, vaikka monet niitäkin toivoivat. Joulukuulla Maaseudun Tulevaisuus jo joutui toteamaan, ettei lisenssivapaudesta ollutkaan odotetun suuruista iloa. Ranskalaisten ja varsinkin englantilaisten tehtaiden toimitusvaikeudet haittasivat. Länsisaksalaisia merkkejä kerrottiin saatavan helpommin. Ainakin Fergusonin osalta tiedettiin, ettei mahdollisuuksia ylimääräisiin toimituksiin ole. Lisäksi hankittavissa olevista traktoreistakin melkoinen osa toimitettaisiin vasta myöhemmin eikä seuraaviin kevättöihin. Sensijaan Volvoja luvattiin 03/10 ennen kevättä kolmisensataa, eli todella paljon siihenastiseen Volvojen määrään nähden. Syksyn 1951 traktoriuutisiin kuului englantilainen Turner, peräti 40-hevosvoimainen. "Kun kyseessä on näin suurikokoinen ja melko kallis kone, ei tuoja voi vielä mainita, tullaanko tuontia jatkamaan. Asia riipuu kokonaan siitä minkälaiset markkinat näin kookkaille koneille meillä löytyy", kirjoitti Maaseudun Tulevaisuus. Kiinnostavimpia taisivat silti olla ennakkotiedot aivan uudesta Fordsonista. Todellinen merkkien kirjo Eri puolilta ehdittiin tilata traktoreita tai tehdä ainakin hankintasopimuksia niin, että vuoden 1952 aikana Vakolan kokoamaan katsaukseen traktorimalleista kertyi 32 eri merkkiä. Luettelossa oli mukana tutut amerikkalaismerkit ja Case oudompana amerikkalaisena, vaikka niiden saannista ei juuri tietoa ollut. Eurooppalaisten merkkien joukossa oli useitakin, joita nyt tavailtiin ensi kertaa. BMB President, Dieselross, Hela, OTA ja Stihl ainakin taisivat oudoksuttaa. Kramer oli luvassa Hankkijalta, mutta yhtään ei tainnut tulla. Eri julkaisuissa esiintyivät edustuksina Ursus, Sultzer, CocksZETOR esittäytyi uutena merkkinä ja alkoi oitis kivuta myyntilistojen kärkeen. 25
• Ällistyksien aikaa traktorikaupassa HANKKIJA mainosti näkyvimmin Massey Harrista, joka kuitenkin oli sen merkeistä vaikeimmin saatavissa. 26
• PIENIÄ englantilaisia OTA-traktoreitakin tuotiin, näytteeksi. Gårdskullassa. KESKUSLIIKE Labor sai tuoduksi aikansa voimakoneita, Turnereita, kuten tämä Gårdskullan kone. VIRANOMAISTEN julkaisuissa ei mainitakaan Moto Standard -traktoria. Tässä semmoinen silti oikeasti on, Sirpistä Puimuriin -tapahtumassa Isokyrössä. Lue lisää erikoisuudesta sivulta 32. TYÖKONEENKANTAJIAKIN tuotiin. Tässä Gårdskullan kokoelman Allis Chalmers G. hutt, Bungartz ja Brockway. Urus-traktorikin mainittiin. Tuontia ei liene tapahtunut. Virallisemmista julkaisuista puuttunut Moto Standard sensijaan on oikeasti tuotukin. Paluu ankeuteen oli nopeaa. Jo vuoden 1952 alkupuolella alkoivat valuuttahanat tukkeutua. Tuontilisenssien myöntäminen lopetettiin monien tuotteiden kohdalta. Maaseudun Tulevaisuus kyseli maahantuojilta traktoreiden saatavuuksista kevään korvalla. Jos joku tässä vaiheessa alkoi hankintaa harkitsemaan, raportti oli ankea. Deutz tai Turner luvattiin kuukauden kuluessa tilauksesta. Pieni erä Fahreja oli luvassa kevääksi. Muista käytettiin ilmaisua "mahdollisesti" tai "mahdollisesti syksyllä". Omana ryhmänään olivat Fordit ja Hanomagit, joita luvattiin kuukauden tai parin sisällä tilauksesta, mutta omaa lisenssiä vastaan. Tämä vaatimus teki tavalliselle maamiehelle hankinnan mahdottomaksi. Runsaampi traktoreiden tuonti ei juuri heilauttanut 10­15.000:n koneen suuruiseksi arvailtua "perusvajausta". Ostohalukkuuden ja myyntimahdollisuuksien välillä oli paha rotko, ainakin halutuimpien merkkien kohdalla. Keinottelun mahdollisuudet olivat tarjolla, ja niitä käytettiin. Kytkykauppa ja ennakoiden vaatimukset pääsivät vauhTraktoreita tuotiin tullitilaston mukaan vuonna 1951 yhteensä 4420 kpl ja vuoden 1952 aikana juhlavat 8850 kpl. Tuonnin ohella Takra traktoreita saatiin valmiiksi pari sataa ja Valmeteja lähes sata. Tuontimerkkien jakautuma oli tällainen: VALTAMERKIT Ferguson, n. 4400 kpl Fordson, n. 2500 kpl MUUT SUURET n. 900­300 kpl: David Brown, Zetor, Massey Harris, Farmall, Hanomag, Steyr, Volvo, Allis Chalmers VÄHÄISEMMÄT TEKIJÄT n. 120­20 kpl: Normag, Güldner, Ritscher, Bolinder Munktell, Renault, Fahr, Deutz, Turner HAJATAPAUKSET Ota, Nuffield, M.A.N., kenties joku muukin.... tiin. Maatalouskoneiden koelaitos Vakola testasi minkä kerkisi, joskus turhaankin. Esimerkiksi testattu B-M 36 jäi ainoaksi maahan tuoduksi. Testatusta Stihl-traktorista levisi muutamia kuvia maatalousjulkaisuihin, mutta traktorimerkki ei meille pesiytynyt. Traktoreiden saanti ei toki loppunut. Vuoden 1953 ilmiöihin kuuluivat useamman sadan kappaleen erät Zetor 25 K -malleja sekä muutama HTZ-7 Neuvostoliitosta. Toki Takra oli halukkaiden saatavissa SMK:n liikkeistä ja edustajilta. Valmeteja valmistui jo tuhatkunta, Takrojen määräksi SMK on ilmoittanut 240 kappaletta. Tuonnin puolella monelle merkille tuli loppu tai ainakin tauko. MALLIKUVASTOON ja Vakolan testiinkin ehtinyt B-M, jonka tuonti jäi sitten yhteen ainoaan. GÜLDNEREITÄ tuotiin tasan sata vuosina 1951­52, ja myöhemmin lisää. TYÖVÄLINE Oy paneutui ahkeruudella Steyrin markkinointiin. 27 03/10
• Perusasioiden äärellä Mercedes-Benz 2628 ´86 Mercedes-Benz esitteli vuonna 1973 uuden sukupolven raskaan NG-kuormaautomallistonsa, joka vuosien saatossa kasvojenkohotuksen yhteydessä nimettiin SK-sarjaksi. Mallisto kantoi johtotähteä keulallaan kunnialla yli kahden vuosikymmenen ajan. Kuljetusliike Usvolan ryhdikäs kipperi edustaa viimeisiä perinteisiä NG-malleja, joihin ei tuleva elektroniikan vallankumous vielä ehtinyt. Järvenpää 28
• K uljetusliike Usvola on vuonna 1948 perustettu Järvenpäässä toimiva perheyritys. Leivän yritykseen tuovat maansiirtoautot ja koneet. Omaa multabisnestäkin harjoitetaan ja sitä kuljetetaan naapurikuntiin asti. Talvisin kalustoa työllistää myös lumenajo Järvenpään kaupungin alueella. Kuljetuskalusto on nykyaikaista yhtä herkkupalaa lukuun ottamatta ­ siistiin kuntoon käyttöentisöity 80-luvun Mersu saa katseet kääntymään itseensä tuoreemmista maansiirtohirmuista pelkällä läsnäolollaan. Näitähän oli joka toisessa pihassa vielä pari vuotta sitten, kunnes ne katosivat kummallisesti jonnekin. "Mersun perinteiset kuorma-autot, joilla tarkoitetaan juuri näitä malleja, joissa ei ollut vielä elektronisesti ohjattuja vaihteistoja tai muita hienouksia, kelpaavat miltei loppuun ajettuina yhä edelleenkin Etelä-Amerikkaan ja Afrikkaan vietäviksi", Tapio Usvola kertoo ja lisää, että heiltäkin on myyty vanhoja autoja merten taakse. Siellä niitä odottaa uusi elämä innokkaine käyttäjineen ja kunnossapitäjineen. Usvolat halusivat säästää viimeisen perus-Mersunsa Afrikan jobbareilta, onhan auto sentään ostettu heille uutena 24 vuotta sitten Vehosta, jossa se toimi esittelyautona. Raskassarjalainen Mercedeksen 70­80-lukujen raskas mallisto, NG-sarja, on saksalaisuuden perikuva niin hyvässä kuin pahassa. Mallimerkintä NG tulee saksankielisistä sanoista Neue Generation, joka tarkoittaa uutta sukupolvea. Se muuttui myöhemmin SK- eli "Shwere klass" -malliksi, kun se sai uuden maskin ja hieman erinäköiset sivuikkunat, joilla saatiin päivitettyä hieman auton ilmettä. Ei tarvitse kovin vilkasta mielikuvitusta nähdäkseen, kuinka totisen tarkkakatseinen vihertävään poolopaitaan ja ruskeaan pikkutakkiin sonnustautunut Reinhard piirtää harpilla ryhdikkäässä asennossa suunnitteluosastolla niin suurta ohjauspyörää tulevan NG-mallin hyttiin, että siitä varmasti jaksaa kääntää pyörät linkkuun ilman tehostinta vaikka paikallaan. Joku suuri humoristi onkin joskus kertonut Mersussa olevan kaksi suurta, ratti ja pakki. Huomattavan isokokoinen ohjauspyörä on toki yksi tämän mallin tunnusmerkkejä, joka muistetaan mainita huoltoaseman kahvipöydässä jos tietämystä auton muista ominaisuuksista ei ole kertynyt. Usein kuitenkin unohdetaan, että Saksassa oli tuolloin vaatimus ohjauspyörän minimikoosta siltä varalta, että tehostin sattuisi hajoamaan kesken ajon. Kuten tiedetään, pilkuntarkka saksalainen ottaa kaiken huomioon. SK:ssa ohjauspyöräkin oli jo maltillisempi. Ilmiselvä saksalainen asiallisuus huokuu autoa eri puolilta tarkasteltaessa. Yleistäen voidaankin tiivistää autossa olevan kaiken tarpeellisen, vain ja ainoastaan. Ylimääräiset krumeluurit vikoineen on jätetty muilla merkeillä ajavien huoleksi. Verrattuna muihin aikalaisiinsa NG/SK-Mersut olivat suorastaan karuja työkaluja, mutta myös luotettavan työkalun maineessa etenkin raskaassa ja rasittavassa ajossa. Näiden autojen moottoreiden tai voimansiirron kestävyys oli muita merkkejä harvemmin vitsailun aiheena automiehien keskuudessa. Ehkä se saksalainen insinööri ei sittenkään ollut saamaton ­ hän vain panosti enemmän seikkoihin, jotka eivät näkyneet suoraan kuljettajan paikalle. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko MAAVARAA kasvattava suora etuakseli ja kolhuja kestävä rautapuskuri ovat merkki vakavasti otettavasta maansiirtoautosta. 03/10 29
• Mercedes-Benz 2628 Ulkoapäin auto ei herätä voimakkaita tunteita, se ei ole ainakaan niin aggressiivisen näköinen kuin monet kilpailijansa. Kun tietää, että ohjaamon muodot on piirretty jo aivan 70-luvun alkuvuosina, niitä voi pitää melko onnistuneina. Mersu ei näyt- Ajattoman muotoilun suhteen saksalainen insinööri taisi olla astetta ylemmällä tasolla kuin muotivirtauksien seuraajat. tänyt fossiililta vielä 90-luvullakaan, jolloin mallin seuraaja esiteltiin. Muodot ovatkin miltei ajattomat, tässä mielessä saksalainen insinööri taisikin olla astetta ylemmällä tasolla kuin muotivirtauksia seuraavat kilpailijat. Vakaata kyytiä Telivetoinen, lyhyellä akselivälillä varustettu auto on jo itsessään 30 melko vakaa ajoneuvotyyppi. Etenkin tyhjiltään montulle ajettaessa Mersu tuntuu suorastaan kovalta istuimen ja tien välissä, renkaiden ja penkin pehmusteen antaen sentään vähän armoa munuaisille. Kuoppainen soratie hiljaisessakin vauhdissa saa paidan selkämyksen nousemaan lapaluiden korkeudelle. Syykin on selvä: edessä kymmenkunta ja takana tusina lehteä per jousipakka tekee autosta kuin autosta vakaan kulkijan. Kuormattunahan tämä on tarkoitettu kulkemaan, ja vasta kantavuuskuorma soraa lavalla tuo jousituksesta sen toimivuuden esiin. Nykyisiin pehmeisiin, tieystävällisiin teleihin ja ilmajousiin tottuneelle kyyti on jopa koettelemus ­ tosin toiset ovat jääneet kaipaamaan juuri sitä. Kuormattua tähtikeulaa liikuttaa kevyesti matalaviritteinen 14,6-litrai- nen ahtamaton V8-moottori. Tämä kyseinen versio, josta valmistaja on ottanut maltilliset 280 hevosvoimaa, edustaa moottorisarjan kesyintä mallia, mikä selviää mallimerkinnän kahdesta viimeisestä numerosta. 1020 newtonmetrin maksimivääntö irtoaa kierroslukumittarin osoittaessa 1200 kierrosta minuutissa. Väkevin versio oli varustettu kahdella turbolla ja ahtoilman välijäähdytyksellä, jolloin tehoa saatiin ulos 375 hevosvoimaa. Kilpailijat ottivat järestään vastaavan kokoisista koneista tuolloin yli 400 pollea Mercedeksen antaessa enemmän arvoa kestävyydelle ­ tämä osoittautuikin pitkässä juoksussa järkeväksi ratkaisuksi. Suuritilavuuksinen ja matalaviritteinen moottori kesti pidempään raskasta käyttöä. Vaikka moottoritehoilla ei päästykään brassailemaan, olivat Mercedeksen matalaviritteiset V8 -moottorit tunnettuja sitkeästä väännöstään.
• KULJETTAJAN ympäristö on NG-sarjalaisessa pelkistetty. Kaikki tarpeellinen on käden ulottuvilla ja suuri tuulilasi tekee ohjaamosta valoisan. Hallintalaitteet ja katkaisimet ovat jämäkän ja laadukkaan tuntuisia vielä yli kahden vuosikymmenen jälkeenkin. Ohjaamon pintamateriaalit ovat helposti puhtaana pidettävää muovia ­ ei erityisen viihtyisää, mutta ehdottoman käytännöllistä. MERKKI JA MALLI: Mercedes-Benz 2628 VUOSIMALLI: 1986 MOOTTORI: ahtamaton diesel-V8, iskutilavuus 14,6 litraa, teho 280 hv VAIHTEISTO: 16-nopeuksinen synkronoitu vaihteisto, valmistaja ZF ALUSTA: 3-akselinen, teliveto (6 x 4), napavälitteiset vetoakselit. Akselivälit 3900 + 1350 mm PAINOT: Kokonaispaino 26.000 kg, kantavuus 14.250 kg PÄÄLLIRAKENNE: Maansiirtolava YHDISTELMÄMITTARI kertoo öljynpaineen, moottorin jäähdytysjärjestelmän lämmön, jarrupaineen ja polttoaineen määrän. NG-sarjan ajatusmaailma näkyy myös mittaristossa: useampi informaatio yhden lasin takana kuin rivi mittareita pitkin kojetaulua. VETOPYÖRÄSTÖN lukkojen sekä ulosoton katkaisijat on sijoitettu vaihdekepin juureen, johon yltää korkeahkon moottoritunnelin ansiosta kurkottelematta silloin kun niitä tarvitsee. Voimansiirron osalta valmistaja luotti saksalaiseen osaamiseen käyttäessään ZF:n Ecosplit-vaihteistoa malliston raskaimmissa versioissa. Tällöin kepillä oli hämmennettävissä 16 eteenpäin vievää vaihdetta, jotka koostuivat tupla-H kaaviosta, jossa oli puolittaja ja jolla jokaisesta perusvaihteesta saatiin pieni ja iso välitys. Puolittajan käyttö tapahtuu vaihdekepissä olevaa katkaisijaa käyttäen, kun taas aluetta vaihdettaessa keppiä käytetään vapaa-alueen oikeassa reunassa, jolloin iso alue eli vaihteet 5­8 kytkeytyvät käyttöön. Vastaavasti pienelle alueelle vaihdettaessa keppiä käytetään vapaa-alueen vasemmassa reunassa, jolloin pykälät 1­4 ovat käytössä. Kestohyödyke Kuinka saksalaisinsinöörit lopulta onnistuivat kuorma-auton suunnittelussa, kun katsotaan ajassa 40 vuotta taaksepäin? Mersua vapaapäi03/10 vinä ajavalla, ammattikorkeakoulu Metropolian autonsuunnittelijalinjaa käyvällä Aleksi Usvolalla on asiasta selvä näkemys: ei lainkaan huonosti. Auto on tulevan autosuunnittelijan mukaan rakennettu kestämään isältä pojalle. "Kuljettajan kannalta esiin nousee muun muassa hyvä näkyvyys ohjaamosta, mikä on tärkeää ahtailla työmailla liikuttaessa", Aleksi kertoo ajellessamme Mersulla. Tuulilasin alareuna on vain hivenen polven yläpuolella, joten näkyvyys etenkin lähelle eteen on hyvä. Kohtuullinen maavara yhdistettynä kolhuja kestävään rautapuskuriin kasvattaa myös plussapisteitä. Napavälitteiset vetoakselistot ovat omiaan maansiirtoautossa, jolla liikutaan normaalia raskaammassa maastossa. Mercedes on tunnetusti suosinut näpavälitteistä vetopyörästöä myös maantieajoon suunnitelluissa malleissa. Auto on siis ollut Kuljetusliike Usvolalla uudesta asti. Ajomatkat ovat olleet melko lyhyitä eikä perävaunua ole vedetty, toisia kuorma-autoja kylläkin. Upottavien työmaiden avustuskeikoista muistona apumiehen jalkatilassa on paksu kettinki koukkuineen. Mittariin pyörähtää lähiaikoina vaatimaton 600 000 kilometrin lukema mittarin ollessa ensimmäisellä kierroksella. Nykyinen lava on toinen auton historiassa, se asennettiin rungolle toistakymmentä vuotta sitten. Osittain lavan vaihtoa puolsi myös alkuperäisen kolmikaatokippilavan painava rakenne, joka turhaan söi kantavuutta. Remontit ovat kohdistuneet lähinnä tiivisteisiin ja stefoihin. Sylinterien alapään tiivisteet on vaihdettu kerran vesien ja öljyjen mentyä sekaisin. Vetonapoihin on vaihdettu stefat niiden alkaessa vuotamaan muutama vuosi sitten. Ohjaamon ruostevauriot 31
• Mercedes-Benz 2628 korjattiin viime vuonna ja samalla se sai uuden kerroksen alkuperäistä väriä ajattomiin pintoihinsa. Moottoriin ja voimansiirtoon on kajottu vain huoltotoimien yhteydessä. Vielä kun oviin löytäisi oikeat 2628-mallimerkinnät nyt lainassa olevien 2633-merkkien tilalle. Voidaan siis todeta kohtuullisista kilometreistä huolimatta, että kyllä se saksalainen insinööri auton päälle ymmärsi. Samaa ajattelutapaa käyttäen ei enää autoja suunnitella. Suomessa NG-mallit olivat erityisen suosittuja maansiirto- ja puutavarakuljetuksissa järeän ja vahvan alustan ansiosta. Malliston kevyempiä 2-akselisia versioita näki yleisesti kaikenlaisessa käytössä, mutta nelivetoisena ne olivat erityisen suosittuja muun muassa sähkö- ja puhelinyhtiöillä. Pitkän matkan rahtiliikenteessä NG-Mersut eivät saavuttaneet maassamme ruotsalaismerkkien suosiota. Tiivistettynä voitaisiin sanoa Mersun olleen kestohyödyke: työkalu ilman ylimääräisiä muotiherkkuja. ALEKSI Usvola edustaa nuorinta polvea perheyrityksessä, jonka hänen isoisänsä isä, Paavo Usvola, perusti vuonna 1948. Autoinsinööriksi opiskelun lomassa Aleksi ajelee Mersulla multaa sekä muita maa-aineksia. Ovessa näkyvä mallimerkintä on hivenen harhaanjohtava sen kertoessa autossa olevan 330 hv moottori. Oikea 2628-merkki on haussa. 32
• Tilaa VANHAT KONEET kotiisi! Soita 03-2251948 tai tilaa netistä www.vanhatkoneet.fi tai käytä tilauskuponkia sivulla 18. Teräsrunkoiset Aki-Hallit VARAOSAT TRAKTOREIHIN · Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield · Nivelakselien osat · Aurojen osat · Työkoneiden osat Puh. (08) 430311 Fax. (08) 430323 Konehallit ja katokset · Pihatot Korjaamot · Maneesit Teollisuushallit · Liiketilat Kiinteät polttoaineen varastohallit kattilahuoneella. saat pääpiirustukset rakennuslupa- ja tukihakemuksia varten veloituksetta. alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Deeren KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi Aki-Jk malleihin (esim. kylmäpihastot) Myynti: WWW.AGRIMARKET.FI www.vanhatkoneet.fi Konehuolto T. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto · Puh. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi myynti@akihallit. Puh. (02) 559 1400 · 040 554 9588 WWW.AKIHALLIT.FI HYUNDAI TRUKIT -renkaat Uudet ja käytetyt trukit. Vuokraus, huolto ja varaosat. Finnsiirto on Hyundai-trukkien ja MASTmaastotrukkien maahantuoja Suomessa. Erinomainen trukkien myynti- ja huoltoverkostomme kattaa koko maan. myynti: Antti Nummela 040-1522065 ja 0400-635212 Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. Finnsiirto OY Tuotekatu 8, 21200 RAISIO Puh. +358 (0)2 438 2900 Kukonkyläntie 197, 85310 Sievi As puh. 08-410 420, 050-55 66 982 e-mail: somero-trading@nic.fi www.somero-trading.fi
• 34
• Tulisalonloukon Sinikka Moto Standard Farmax 25 D ´50 Moto Standard on tuttu merkki lähinnä puutarhajyrsimistään. Virallisten maahantuontipapereiden joukosta ei nelipyöräistä Moto Standard -traktoria löydy, mutta Vähäkyrössä sellainen kuitenkin on, vieläpä uutena Suomeen tuotu. Maartosen Matin traktorin historia on värikäs ja onpa perimätietokin hieman värittänyt traktorin taustoja matkalla hänen omistukseensa. Vähäkyrö 35
• Moto Standard Farmax Teksti: Sami Saari ja Olli j. Ojanen Kuvat: Sami Saari K uvien komea traktori myytiin uutena Seinäjoen Autokeskuksesta tasan sadan tuhannen markan hintaan marraskuussa 1950. Koneen ostivat isokyröläiset Oskar Hedman ja Matti Kotomäki kahden tilan yhteiseksi traktoriksi. Se tuotiin ajamalla Seinäjoelta Isokyröön ja perimätieto kertoo, että "Itikan ristillä" (yksi isoimmista Seinäjoen risteyksistä) ihmiset lähtivät pakoon tienvierustoilta, koska eivät olleet ennen nähneet vastaavaa konetta, ja Hedman vielä lisäsi pelkoa painamalla rääkkää. Perillä Isokyrön polttoainetta traktoria varten. Eräs paikallinen isäntä muistelee, että Hedman oli kerran herankuljetusreissulta palatessaan huomannut tankin olevan lähes tyhjä. Hän oli napannut mielestään oikean tonkan lavalta ja alkanut kaatamaan sisältöä tankkiin. No, tietenkin siellä oli ollutkin heraa, ja vahingosta oli seurannut kova putsausoperaatio polttoainejärjestelmään. Toinen tarina kertoo, että Hedman oli heti ensimmäisenä päivänä traktoria käynnistäessään ja ajanut navetan seinään, koska ei ollut saanut "Itikan ristillä" ihmiset lähtivät pakoon tienvierustoilta, koska eivät olleet ennen nähneet vastaavaa konetta. Tulisalonloukossa on koko kylän väki kokoontunut ihailemaan ja kummastelemaan outoa vempelettä. Kotomäen ja Hedmanin tilojen lapset ristivät traktorin heti Sinikaksi, koska sen konepelti ja lokasuojat olivat kirkkaan siniset, rungon ja akselistojen ollessa punaiset. pakkia päälle vaan oli vahingossa laittanut eteenpäin menevän vaihteen päälle. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, ainoastaan pieni lommo ilmaantui konepeltiin. Traktorissa ei ole lainkaan nostolaitteita, mikä tietenkin rajoitti työkoneiden käyttöä. Sivuniittokone on ollut alusta saakka, mutta aina kärryä tai auraa vedettäessä se on otettu pois. Heran kuljetuksen lisäksi traktorilla on vedetty kärryä, jolla on kuljetettu kananmunia Hedmanin kanalasta Isonkyrön kyläkauppoihin. Yksi pisimmistä vientireiteistä suuntautui Lehmäjoelle P. Saaren kauppaan. Traktori on kuitenkin ollut helppo ajettava ja kyyti on ollut tasaista ja rauhallista. Hedmanin pojat Lasse ja Reijo muistelevat, että traktorilla on myös ajettu hiekkaa Vöyrin puolelta Kaurajärveltä kylän erilaisiin valutöihin. Heti ensimmäisenä syksynä yöpakkasten hieman kiristyessä oli moottorissa ollut vesi jäätynyt ja lohko päässyt hieman halkeamaan. Tämä ei kuitenkaan täysin työntekoa pysäyttänyt, vaan aina päivän päätteeksi piti jäähdytysjärjestelmään kaataa uutta vettä. Vöyriltä kuitenkin löytyi pätevä hitsari, joka oli sitten hitsannut lohkon ehyeksi. Lasse ja Reijo olivat tuolloin alta kymmenvuotiaita, mutta muistavat hyvin tilanteen. Heidän isänsä ei ollut koskaan aiemmin itkenyt, mutta silloin kun lohko jäätyi ja halkesi, niin oli kyynel vierähtänyt hänenkin poskelleen. Köydenveto Fordsonia vastaan Oskar Hedman oli kova työmies ja kovasti innokas uusiin asioihin. Moto Standardinkin hankinta oli varmasti ollut osittain hieman seikkailunhakuisuutta ja uuden kokemista. Kerrotaan, että Moto Standard olisi ollut Isonkyrön ensimmäinen dieseltraktori, mutta täyttä varmuutta siitä ei ole. Dieseltraktoreita kohtaan oltiin hyvin varautuneita, ja olivatpa jotkut kyläläiset levittäneet jopa sellaista Heraa tankkiin Isännät Hedman ja Kotomäki tekivät traktorilla tilojen maatöitä ja samalla kuljettivat heraa Isonkyrön meijeriltä kunnan talouksiin. Heraa kuljetettiin maitotonkilla ja kärryn kyydissä oli normaalisti yhdessä tonkassa 36
• TRAKTORI on erittäin mukava ajettava ja istuimen ergonominen muotoilu lisää ajomukavuutta. NOSTOLAITTEITA ei ole, mikä rajoitti erilaisten työkoneiden käyttöä. RASSPEN sivuniittokone on ollut traktorin mukana aivan alusta saakka ja on edelleen käyttökunnossa. huhua, että dieseltraktoria ajava henkilö sairastuu herkemmin, koska moottori täristää niin voimakkaasti. Hedman oli myös kilpailuhenkinen mies. Lasse ja Reijo Hedman muistavat, että kerran eräs kylän isäntä oli haukkunut heidän Moto Standardiaan ja sanonut sen hajoavan heti kunnon maatöissä. Kyseinen isäntä teki itse askareensa Fordsonin N-mallilla. Oskar Hedman oli siinä paikassa haastanut isännän traktoreiden väliseen voimakilpailuun. Tilojen vierellä kulkevalla Hälväntiellä sitten mittailtiin tehoja laittamalla köysi traktoreiden väliin ja kumpainenkin yritti saada vastustajan liikkeelle. Tilojen lapsia ei päästetty tapahtumaa katsomaan. Kun Oskar oli sitten palannut kotiin ja pojat olivat kysyneet tulosta, niin hän oli vastannut, että kyllä Moto Standard taisi voittaa, mutta köysi kylläkin katkesi. Moto Standard oli myös hyvä kulkupeli, kun käytiin kylällä asioilla. Tilojen lasten iloksi sillä mentiin jopa koulun joulujuhliin. Lokasuojien päälle mahtui kummankin perheen lapset kerralla kyytiin. pi työkone tilan pelloille. Eräänä päivänä hän oli jäänyt traktorillaan peltotiellä kiinni eikä ollut millään päässyt irti. Tällöin hän oli tokaissut lokasuojalla istuvalle pojalleen, että "nyt tästä vehkeestä pitää päästä eroon". Vuosi oli 1954, ja vielä saman vuoden aikana hän osti uuden Zetor 25 K:n, jossa oli nostolaitteet. Tämä mahdollisti monipuolisemman konearsenaalin käytön. Hän myi Moto Standardin isänsä pikkuserkulle Niilo Einari Kallioniemelle. Einarin omistuksessa traktori oli useita kymmeniä vuosia ja hän teki sillä kylällään pieniä urakointeja muunmuassa niittämällä tien vierustoja. Eräiden huhujen mukaan Einari olisi ollut alkuperäisessä hankintaporukassa mukana, mutta se ei todistetusti pitänytkään paikkaansa. Vuonna 1985 traktori vaihtoi samalla kertaa kahdesti omistajaa, kun Einari antoi traktorin perintönä veljenpojalleen ja tämä siirsi sen samantien lapsenlapselleen Matti Maartoselle. Matti taltioi traktorin mökkinsä liiveriin ja antoi sen uinua siellä vuosikaudet. MATTI Kotomäki, toinen traktorin alkuperäisistä omistajista, ylpeänä Moto Standardin ratissa. Omistajanvaihdoksien aikakausi Oskar Hedman alkoi kuitenkin parin vuoden jälkeen kyllästymään traktorinsa tehottomuuteen. Hän oli jo katsellut traktoriin sopivia paripyöriä takarenkaisiin, jotta siitä saataisiin vieläkin pitävämpi ja luotettavam03/10 37
• Moto Standard Farmax HALLINTALAITTEET ovat kaikki sopivasti käden ulottuvilla. VENTTIILEJÄ öljytessä tulee venttiilikopan kansi ruuvata irti. ALAS vedetty pakoputki ohjaa pakokaasut siististi pois, kuljettajan hengitysilman pysyessä raikkaana. Helposti käyntikuntoon Elettiin vuotta 2005, kun Isossakyrössä järjestettiin ensimmäistä kertaa Sirpistä Puimuriin -tapahtumaa. Järjestävä toimikunta etsi kotopitäjästä ja lähipitäjistä mielenkiintoisia koneita tapahtumaan näytille. Maartosen Matin isä oli sitten tavannut Pollarin Väinön, joka on yksi tapahtuman järjestäjistä, ja maininnut hänelle Moto Standardista. Siitä paikasta oli konetta pitänyt käydä esittelemässä, ja se päätettiin laittaa käyntikuntoon ja viedä tapahtumaan näytille. Toinen takarenkaista oli tyhjentynyt vuosien varrella ja akku oli tullut tiensä päähän. Uusi akku laitettiin paikoilleen ja kone heräsi pitkästä unestaan muutaman herättely-yrityksen jälkeen. Vuosikymmeniä vanhat polttoaineet olivat edelleen tankissa. Vasta tämän vuoden tapahtumaan koneen tankkiin lisättiin kolme litraa lisää polttoainetta. Vuoden Moto Standard, os. Gutbrod SUURPOLITIIKKAA TRAKTORIHISTORIASSA Toisen maailmansodan pitkissä jälkiselvittelyissä ranskalaiset tyhjensivät tai komentelivat saksalaisia tehtaita. Autoja ja moottoripyöriä valmistaneelle Gutbrod-yhtiölle se merkitsi paikkakunnan vaihdosta sekä tuotannon laajentamista traktorialalle. Maatalouskoneiden valmistajien tehtaita ei tyhjennetty ranskalaisvyöhykkeelläkään. Gutbrod alkoi valmistaa uudella paikkakunnalla Farmax-monitoimikonetta, kuormalavalla varustettua työkoneenkantaja rakenteista traktoria. Ranskalaiset miehittäjät määräsivät vanhan tehtaan tuottamaan tavanomaisempia maataloustraktoreita Ranskan tarpeisiin. Näin syntyi Standard ND 25 yhdessä pienemmän ND 15- ja isomman ND 40 -mallin kanssa. Saksalaistiedon mukaan tuotanto alkoi vuonna 1950. W. H. Gebhardtin julkaisemassa saksalaistraktoreiden historiassa mainitaan, että koko tuotanto olisi tarkoitettu ranskalaisille. Tarkoitusta varten muodostettu Gutbrod France -toiminimi käytti tavaramerkkinään Moto Standardia. Gutbrod-traktoreiden mallistoluettelossa nuo Standard-tyypit mainitaan Gutbrodeina, joten jotain kai jäi heillekin. Moto Standard on siis saksalainen ranskalaistraktori tai ranskalainen saksalaistraktori näkökulmasta riippuen. Standard ND 25 kulki Deutzin voimin, pienempi ja suurempi malli toimivat MWMkoneella. ND 25:n moottori oli kaksipyttyinen ja 2185-kuutioinen Deutz F 2 M 414. Tehoa oli mallinumeron mukaisesti 25 hv/1500 38 rpm. Vaihteita eteenpäin oli 4 kappaletta ja traktori painoi 1700 kiloa. Standard-malleja mainitaan valmistetun vain vuosien 1950­1951 aikana. Seuraavana vuonna mallien valmistusoikeudet myytiin Sultzerille, joka oli jo 1950 alkaen valmistanut ND 25 -tyyppiä rinnakkaistuotantona omalla nimellään. Gutbrod teki jonkin aikaa pikkuautoja ja pikkupakettiautoja, mutta erikoistui sitten puutarhakoneisiin ja pikkutraktoreihin. 70-luvulla Gutbrod hankki itselleen Bungartztraktorifirmankin. Firma on edelleen elossa. Sultzer puolestaan jatkoi traktorialalla 60-luvun alkuvuosiin saakka, ja pariin otteeseen Sultzereita oli Suomessakin ainakin periaatteessa tarjolla. 50-luvun alun Suomessa traktori- ja automerkkejä oli teoriassa tarjolla runsaasti. Tiukkojen tuontirajoitusten oloissa koneliikkeet ja maahantuojat hankkivat monia eri edustuksia, jos vaikka joillekin saataisiin tuontilisenssejäkin. Oy Importer Ab oli Gutbrodin maahantuoja. Ilmoittelu ja tiedottaminen keskittyi Gutbrodin pikkuautoihin, mutta jossain luettelossa mainittiin traktoritkin. Aktiivisemmin Importer piti esillä Bungartztraktoria. Kun Importerilla oli edustuksiensa joukossa Delage- ja Delahaye-autot, niin ranskalaissuhteiden jatkoksi sopi myös Moto Standard. Jossain yhteydessä tämäkin edustus on julkisuudessa mainittu. Kovin montaa Moto Standard -traktoria ei tänne missään tapauksessa ole tuotu. Importerilla oli 50-luvun alussa jälleenmyyjinään parikymmentä liikettä eri puolilla maata. Seinäjoen Autokeskus Oy:n toimialueella näyttää Moto Standard -kauppoja tehdyn ainakin yksi, Tuomikosken Autossa Jyväskylässä mahdollisesti toinen. Traktorien tarvetta ja tuontikysymyksiä 50-luvulla pohtinut valtioneuvoston asettama komitea selvitteli sotien jälkeistä traktoreiden tuontia ja julkaisi asiasta tilastonkin. Importerilta ei ehkä osattu edes kysyä. Joka tapauksessa Moto Standard puuttuu komitean julkaisemasta luettelosta eikä Gutbrodiakaan mainita. Tullin vuosikatsauksissa ei traktorimerkeistä mainita, mutta Ranskasta on ilmoitettu tuodun enemmän traktoreita kuin maahantuojan ilmoittama Renaultien määrä. Jokunen Moto Standard kätkeytynee niihin tilastoihin.
• MAINOSKUVIA 1950-luvulta. MOTO STANDARD on ollut nyt useana vuotena yksi Sirpistä Puimuriin -tapahtuman vetonauloista. Pitäisikö kone entisöidä entiseen loistoonsa vai antaa olla juuri tässä kunnossa, tämä kysymys jakaa varmasti mielipiteitä. 2005 tapahtumaan vietäessä kone herätti paljon mielenkiintoa ja monet vanhat miehet kävivät taputtamassa lokasuojia, joilla olivat istuneet vuosikymmeniä sitten. ensimmäinen merkintä on 10.4.1958, jolloin traktori on rekisteröity. Rekisteritunnukseksi tuli 434-VA, joka on edelleen traktorin nokalla. Tosin se oli vuosien varrella vaihtunut toiseen, mutta Maartonen sai sen vaihdettua takaisin alkuperäiseen muotoon. Traktoria käynnistäessä kannattaa muistaa hehkuttaa tarpeeksi ennenkuin kääntää virta-avaimen loppuun saakka. Mutta mistäkö tietää, onko hehkuttanut jo tarpeeksi? "Tuossa on niin kutsuttu hehkujousi, jonka päällä täytyy pitää sormia. Kun virta-avaimesta kääntää, niin jousi alkaa lämpeämään. Sitten kun alkaa sormia polttamaan, voi avaimen kääntää loppuun saakka ja traktorin käynnistää", Maartonen selventää ja osoittaa kojelaudan alapuolella olevaa jousta. Traktorissa kiinni oleva niittokone on merkiltään Rasspe ja se on tosiaan ollut mukana alkuajoista saakka. "Sen toimintaan pitäisi vielä paremmin perehtyä" Maartonen tokaisee. Monet ovat traktorista jättäneet ostotarjouksia, mutta se ei ole myytävänä. Pitäisikö kone entisöidä entiseen loistoonsa vai antaa olla juuri tuollaisessa kunnossa kuin nyt on, tämä kysymys jakaa varmasti mielipiteitä. Tärkeintä kuitenkin on, että yksi maamme konehistorian eriskummalisuuksista on tallessa ja varmasti hyvässä kodissa. Arvoitukseksi jääkin, että missä onkaan se toinen Moto Standard, joka lähti Seinäjoelta 1950 kohti Keski-Suomea? Hehkuta rauhassa Maartonen on selvästi ylpeä ja innoissaan koneestaan. "Kone on Deutzin kaksipyttyinen ja vesijäähdytteinen. Moottorin tyyppi on F2M 414", hän kertoo. "Moottorin venttiilikoneistossa ei ole erillistä voitelusysteemiä, vaan sen kansi pitää aina ruuvata auki ja voidella venttiilit öljykannun avulla", hän vielä tarkentaa. Alkuperäiset huoltotarvikkeet öljykannusta kiintoavaimiin ovat edelleen tallessa ja kulkevat koneen mukana. Samoin rekisterikirja on tallessa. Sen MOTO Standardin merkki on komea, traktorin erilaisista tyyppikilvistä löytyy niin ranskan kuin saksan kieltäkin. 03/10 39
• 40
• Tattarisuon lumikola Sambron J 24 ´78 Ranskalainen Sambron-kuormaaja ei paljoa vieraammaksi olisi suomalaisilla työmailla voinut jäädä. Esa Laineen ´78 Sambron on kuitenkin Tattarisuon yrittäjille tuttuakin tutumpi näky, sillä kone on pyörinyt alueen lumenauraushommissa vuodesta 1985. Urakointi on nykyisin jäänyt muiden harteille, mutta oman pihan lumet luottokone tyhjentää edelleen. Helsinki 41
• Sambron J 24 SAMBRONILLE on ESAKoneen pihalla on kesäisinkin nosteltavaa. Talvella piha puhdistuu sillä lumesta. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine A inokaiseksi jäänyt Sambron tuli Suomeen Tuusulan Mätäkivenmäellä toimineen Betox Oy:n toimesta. Betox valmisti nimeään kantavia torninostureita ja on Sambronin kanssa yhtälailla jo historiaa konemerkkinä. Yrityksen aikomuksena oli ryhtyä tuomaan maahan Sambroneita, joille kait uskoi olevan jalansijaa kesät maa-aineksia ja talvet lunta kuormaavan Suomen konemarkkinoilla. Tyyppikatsastuksessa virkamies kuitenkin tulkitsi vekottimen jarrujen olevan ehkäpä Ranskaan riittävät, mutta Suomen lainsäädännön vastaiset, joten tuontisuunnitelmat tyssäsivät epäonniseen tyypitysyritykseen. Ensimmäinen kuormaaja jäi kuitenkin Betoxin omaan, ilmeisen kovaan käyttöön. Laitteen nykyisin omistava Esa Laine kertoo: "Tää oli kerran Työkonepörssilehdessä jonain yleiskoneena myytävänä. Minulla ei ollut mitään hajua mikä Sambron on, ja piti soittaa ja kysyä, että onkohan se joku Bobcatin näköinen kapine. He vastasivat, että kyllä se on tavallaan on, mutta parempi jos tulet itse katsomaan." Elettiin vuotta 1985 ja laite oli vasta seitsenvuotias, mutta se vaikutti kovia kokeneelta ikäisekseen. Koneesta oli laseja ja lamppuja rikki ja se oli muutenkin murjotun oloinen. Kaahailun estämiseksi vaihteiston nopean ajon alue oli ollut lukittuna pois päältä, ja niinpä laite oli ollut koko Betoxin käyttöaikansa nelivetoisena. Vaikka eteneminen oli ollut hidasta, ajosuunnan vaihtaminen vauhdissa oli tehnyt vahinkoa hydrostaattivetoisen kuormaajan pumpulle. Deutzin kolmisylinteriseen dieselmoottoriin oli ehditty kertaalleen tekemään koneremontti, mikä myös viittasi raskaaseen ja kovakouraiseen käyttöön, mutta nyt kone oli kunnossa. Pienellä vaivalla kuntoon Kaupat yleiskoneesta tehtiin, ja Esa nosti koneen, mukana tulleen rojut sekä naftasäiliön kuormurinsa kyytiin ja suuntasi Tattarisuolla toimivan ESAKone Oy:n tontille. Kuorma tuntui ihmeen kevyeltä ja kapineen painoa tarkastettua ilmeni ostos 5,5 tonnin koneeksi. Verstaalla laite palautettiin työkuntoon korjaamalla puuttuvat lamput. Se sai kylkiinsä firman muusta kalustosta tutun vihreän raidoituksen. Myös penkin Esa tuli vaihtaneeksi mukavampaan, tarkoitus kun oli viihtyä paremmin työpisteellä. "Muilta osin se on ulkonäöllisesti sellainen kuin on aina ollut. Bensalämppäri on penkin takana joten lumitöissäkin tarkenee, kulkusuunta vaihtuu sähköisesti ja periaatteessa siinä on kaikki nykyaikaiset hienoudet", kertoo omistaja ja jatkaa: "Tai ei ihan ­ hydrauliikka ei ole tässä vielä esiohjattu. Oikean käden kolmella sormella ohjaillaan koneen SELKEÄ käyttöohjekirja räjäytyskuvineen auttaa isommissa huolloissa. 42
• SAMBRON on varsin helppo käsiteltävä. Kun vasen käsi pyörittää urakkanuppia ja säätää pikkuvivusta kulkusuuntaa, jää oikea käsi vapaaksi kauhan ohjailuun kolmesta pikkuvivusta (kuva sivun vas. alalaidassa) penkin oikealla puolella. Kaikki oleellinen tieto on kerätty yhteen mittariin. "Ihme ikiliikkuja se on, moottorille ei meidän aikanamme ole tehty mitään." toimintoja vivuista, ja niistä olen varmaan vuosien mittaan nivelrikonkin saanut." Polttoaineen syöttöpumpulle Deutzissa on erikseen oma voiteluöljysäiliö. Öljyn riittävyydestä tulee pitää tarkasti huolta. "Kaksi kertaa on unohtunut lisätä öljyä ajoissa, niin se on leikannut kiinni", nauraa Esa. "Ne ovatkin kalleimmat remontit, mitä Sambroniin on tehty." Vaikka ainoastaan kuormaajan takimmaiset pyörät kääntyvät, on se riittävän näppärä lumitöihin. Ja vaikka kone pieni onkin, yltää se nostamaan kauhan pohjan neljään metriin, joka riittää lumenajossa käytettyjen korokelaidoilla varustettujen kuormurien lavalle. Lumikauhan lisäksi koneeseen löytyy varusteina kääntyvä aura, levitettävä kauha sekä trukkipiikit. Laitteet saa vaihdettua ohjaamosta sähköisesti ohjatulla pikakiinnityksellä. "Se on merkittävä etu, että tämä yltää sinne minne moni samanikäinen ei yllä. Eikä tämä ole edes kurottavaa mallia, jollaisia Sambron myös valmisti." "Sillä on ajettu kaikki talvet lumitöitä niin hemmetisti", puistelee Esa päätään. Pelkästään Tattarisuolla hänellä oli 35 paikkaa aurattavanaan, joten lähes pihasta pihaan sai järjestään ajaa. Työpäivät olivat pitkiä ja niinpä kone tuli teollisuusalueen yrittäjille varsin tutuksi. ESAKoneen kuormurit ajelivat kasoihin auratut lumet sitä mukaa pois kun pihat tyhjenivät. Touhussa oli mukana Esan toinenkin kone, kotimaista valmistetta ollut TAKALUUKUSTA löytyy Deutzin 3 -pyttyinen Dieselmoottori poikittain. Hihnavetoinen "turbiini" koneen kyljessä hoitaa puhisijan ilmajäähdytyksen. Jaksaa, kestää, yltää "Tämä on niin vahva vetämään kolmipyttyisellä Deutzin koneellaan ja hydrauliikasta tule veto vielä niin tasaisesti. Jos vaan rengas pitää, niin se menee puolikaasulla vaikka sepelikasasta lumikauhoineen läpi", hehkuttaa Esa. Vahva on Ranskan kuormaaja ollut kestämäänkin, sillä Esa arvioi, että kaikkiin lumikolan tarvitsemiin remontteihin on tähän päivään mennessä riittänyt viitisen tuhatta euroa. "Ihme ikiliikkuja se on, moottorille ei meidän aikanamme ole tehty mitään." 03/10 43
• Sambron J 24 ESA Laineelta sujuu tutun Sambronin pyöritys jo 25 vuoden kokemuksella. MERKKI ja malli: Sambron J 24 VUOSIMALLI: 1978 MOOTTORI: Deutz 3-sylinterinen ilmajäähdytteinen 4-tahtidiesel takana poikittain. (F3 L 912), tilavuus 2826 cc, teho 38,3 kW (52 hv) /2500 rpm VOIMANSIIRTO: Hydrostaattiveto, valittavissa joko neliveto tai pelkkä etuveto, jolloin ajonopeus tuplaantuu MITAT: Korkeus 231, leveys 213, pituus 360 cm, akseliväli 192, maavara rungosta 38, takaylitys 11, etuylitys 57,5 cm. Paino ilman lisälaitteita 4750 kg Finn Sammy, jota pidettiin aikanaan bobcat-tyyppisten koneiden Rolls Roycena. Se kone on tullut myytyä, mutta sympaattista Sambronia ei. Vaimokin on kieltänyt Esaa myymästä ja uhannut ostaa tarvittaessa kuormaajan itselleen. Millintarkka työkaveri Virallisesti lumenaurausurakointi loppui Esalta jo pari vuotta sitten, yhä firman kuormureita on edelleen hommissa kuljettamassa kinoksia pois. Omat ja muutamien naapurienkin pihat puhdistuvat edelleen Sambronilla tarvittaessa. Viime talven lumia muistellessa ei Esa harmittele, että urakointi on nykyään muiden vastuulla. Sambron ei ole palvellut pelkästään lumikolana, vaan monipuolista kuljetustoimintaa puuhailevalla Esa Laineella on ollut sen trukkipiikeillekin käyttöä. Tavalliseen trukkiin verrattuna koneen etuna on huippuhyvä näkyvyys ohjaamosta, joka helpottaa varsin piikkkien ohjailua 44 tarkalleen oikealla korkeudella. Helppo ajettavuus ja tarkka hallittavuus saavat myös omistajalta kiitosta, sillä Sambronilla voi tehdä lähes millimetrintarkkaa työtä. Ainoana rastina laitteen korjauslistalla on nostosylinterin pieni öljyvuoto, joka sekään ei haitanne ajoa. Kuormaaja on aina ollut rekisterissä mopokilpisenä työkoneena, joten sitä saa siirrellä yleisillä teillä. Liikenteessä urakointiin se ei taida olla laillinen, arvioi omistaja, mutta pihojen auraus ei ole sitä ollutkaan. sellaisetkin erikoisuudet kuin täysin ajamaton 125-kuutioinen ´57 Jawa sekä aihiokuntoisena yksi kolmesta koskaan valmistetusta Solifer-tehtaan kilpamotskarista. Klassikkoautoja on kertynyt useita, ja mitä yrittäjälle jää aikaa, se kaahataan Mini Cooperilla Historic-rallisarjassa. SAMBRON? Myös pienikokoisia työmaadumppereita valmistaneella ranskalaisella Sambronilla ei pienenä valmistajana ollut henkiinjäämismahdollisuuksia, ja merkki katosi sulautuessaan osaksi Bobcatia. 24 kuormaajaan oli sovitettavissa vaikka mitä lisälaitteita ­ suosituin malli oli teleskooppaava kurottaja, joka parhaimmillaan nosti trukkipiikit 6,8 metriin. Sambroniin oli saatavissa myös kuoppien kaivuuseen sopivaa jatkovartista kuokkaa, mutta heikko näkyvyys ohjaamosta maanpinnan alapuolelle ei tehnyt siitä ojankaivajien suosikkia. Kovaa ajoa Esa Laineella elämä on ajoa, jos ei töissä niin vapaa-ajalla. "Koko ikäni olen pyörinyt ratin ja penkin välissä", hän tiivistää. Nuorempana Esa ajoi aktiivisesti enduroa 250-kuutioisella Husqvarnalla, ja tallista löytyy vanhojen palkintopokaalien lisäksi kokonaisia kaksipyöräisiä. Pappa-Tunturi on viimeisin hankinta crossi-Husqvarnan kaveriksi, ja löytyypä tallista
• Mainio maamoottori Porvoon Veneveistämön Alfa Alfa-maamoottorin kohtaloksi taisi koitua sen kehno toimivuus testaajien käsissä. Myyntilukemat jäivät vaatimattomalle tasolle ja niinpä Alfat ovat tänä päivänä varsin harvinaisia moottoreita. R auhoittavalla tavalla hiljakseen puksuttavat ja komeasti sauhuavat maamoottorit ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet tapahtumien vetonauloiksi. Aina kun jossakin päin aluetta kuuluu tuttu puksutus, niin kummasti vain ihmisvirta pian suuntautuu ääntä kohti. Mikä näissä yksinkertaisissa laitteissa sitten ihmisiä viehättää, siihen en osaa vastata, mutta sen sijaan ajattelin hieman syventyä itsellenikin outoon maailmaan ja tutustua kolmeen erilaiseen maamoottoriin Matti Perälän ystävällisellä ja asiantuntevalla avustuksella. Ensimmäisenä hänen kokoelmansa helmistä on esittelyvuorossa Porvoon Veneveistämön Alfa. Maamoottoreiden kulta-aika sijoittui viime vuosisadan ensimmäisille 03/10 vuosikymmenille, jolloin maatalouden tehokkuuden kasvattaminen edellytti erilaisten koneiden hankintaa. Traktoriin ei monikaan pientilallinen yltänyt, joten maamoottori jäi silloin ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi ­ ja sekin saatettiin hankkia naapureiden kanssa tätä tarkoitusta varten perustetun osuuskunnan nimiin. Maamoottori ei yksinään kykene tekemään mitään hyödyllistä, mutta sen saa kytkettyä hihnan avulla esimerkiksi puimakoneeseen, pärehöylään, myllyyn tai muuhun vastaavaan, tuiki tarpeelliseen laitteeseen. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta maamoottoria ei käynnistetä noin vain, eikä sitä myöskään jätetä yksikseen puksuttamaan. Niinpä näiden koneiden ympärille muodostui aivan oma ammattiryhmänsä ­ masinistit ­ joiden vastuulla käyttö- ja huoltotoimet olivat. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Ongelmaton Alfa Porvoon Veneveistämön valmistama Alfa on suomalaiseksi maamoottoriksi varsin teknisen ja hienosti rakennetun oloinen. Työn jälki on kaikin puolin erittäin siistiä ja valuosien laatu korkeata tasoa, mutta ilmeisesti tietty sirous ja osin omaperäisyyskin ovat tehneet Alfasta kilpailijoitaan vikaherkemmän laitteen. "Tässä on aika omaperäinen regulaattori ja voitelulaitekin taitaa olla porvoolaisvalmistajan oma kehitelmä, heiveröinen ja arka särkymään. Tämän yksilön kohdalla ei ole kuitenkaan ilmennyt ongelmia kestävyyden 45
• Porvoon Veneveistämön Alfa PERUSTEELLISESTI kunnostettu maamoottori on kaunis katsella ja mukava kuunnella. Vaikka tämän yksilön lähtökohta ei aivan romu ollutkaan, on sen saamiseksi kuvien kuntoon palanut paljon aikaa. Osa suurista komponenteista on jouduttu teettämään kokonaan mittatilaustyönä. tai toiminnan suhteen. Tosin tämän ikäisissä pienten konepajojen tuotoksissa on saattanut olla suuriakin laadullisia eroja keskenään, ja lisäksi kyseinen moottori on jokaista mutte- Kaksitahtisena dieselinä Alfa edustaa maamoottorien teknisesti yksinkertaisinta kastia. ria myöten purettu ja läpikäyty, joten se toimii varmasti jo senkin takia hyvin", Matti tuumaa. Lisää omaperäisyyttä löytyisi Alfan alkuperäisestä puhallinlamppujärjestelmästä, jos se vain olisi paikalMOOTTORIN "vakio nopeudensäädin" toimii täysin mekaanisesti. Punaiset osat ovat epäkeskopainoja. Kuvan yläosassa näkyvä messinkinen putki on varsinainen ruiskutus pumppu ja sitä käyttävä mekanismi heti sen alapuolella. laan. Toho-osan kuuluisi olla putken päässä kiinteästi asennettuna ja sen säiliö eri paikassa. Alkuperäinen toho Matilta löytyy, mutta kadonnut säiliö estää järjestelmän asentamisen paikalleen. Ei harvinaisen moottorin kunnostaminen ole muutenkaan ollut aivan läpihuutojuttu, sillä esimerkiksi polttoainesäiliö on teetetty huonokuntoisen mallin mukaan peltisepällä ja puusepällä teetettyyn vesisäiliöön ei ollut edes mallia, vaan se on tehty kokonaan Matin antamien mittojen ja ohjeiden mukaisesti. "Ei lähtökohta kuitenkaan mikään raato ollut, oikeastaan se oli kohtuullisen hyvä aihio ja suuri osa osistakin kunnostuskelpoisia. Yleisempien merkkien kanssa entisöinti on tieten- kin sikäli helpompaa, että voi hankkia toisen koneen varaosiksi. Alfan kanssa se ei oikein ole mahdollista harvinaisuudesta johtuen", valottaa Matti. Yksinkertaisen edistyksellinen Kaksitahtisena dieselmoottorina Alfa edustaa maamoottoreiden teknisesti yksinkertaisinta kastia. Toimintaperiaate eroaa esimerkiksi mopedin kaksitahtisesta vain hieman, sillä sytytystulpan ja magneeton sijaan kaksitahtidieselissä polttoaine sytytetään hehkukuulan avulla. Hehkukuula puolestaan lämmitetään ennen käynnistystä puhalluslampulla, eli nykyaikaisemmista dieseleistä poiketen ei hehkutuksessa tarvita lainkaan 46
• PORVOON Veneveistämön ohjekirjasesta löytyneistä läpileikkauspiirroksista käy hyvin ilmi kaksitahtidieselin rakenne. sähköä. Tohotinkaan ei ole kovin tarkka käytettävästä polttoaineesta ­ kunhan koneenkäyttäjä vain osaa hommansa. Polttoaine ruiskutetaan yksinkertaisen suuttimen kautta päin hehkukuulaa, jolloin se myös syttyy suhteellisen helposti. Ilma kulkee suoraan kampikammioon läppäventtiilin kautta, joten tässä mielessä moottori ei ole lainkaan vanhanaikainen. Epäsymmetrinen imuajoitus yleistyi kaksitahtisissa moottoripyörissä paljon myöhemmin ­ ja silloinkin kyseessä oli joko erillisestä levyluistista tai kampiakselin muotoilulla aikaansaadusta imuilman ajoituksen ohjauksesta. Suoraan kampikammioon läppäventtiilien läpi hengittävät moottorit yleistyivät japanilaisissa kaksipyöräisissä vasta 80-luvulla! Voitelujärjestelmä on toinen kohta, joka Alfassa muistuttaa nykyaikaisia kaksitahtisia, sillä moottorin voiteluainetta ei sekoiteta polttoaineeseen vaan se syötetään erillisellä pumpulla suoraan voitelukohteisiin. Kampiakselin suuret laakerit vaativat tosin erillistä voitelua, ja niitä varten laakerien yläpuolelle on asennettu erilliset säiliöt, jotka on helppo erottaa punaisten korkkien ansiosta. Jäähdytysjärjestelmä on kaikkea muuta kuin automaattinen, sillä ter03/10 mostaattia tai käyntilämpötilan mittaria ei maamoottorista löydy. Käytännössä masinistin on siis jatkuvasti tarkkailtava moottorin käyntiääntä, ja mikäli "iskemistä" esiintyy, on hänen lisättävä jäähdytysveden virtaamista jotta palotilan lämpöä saadaan laskettua. Vettä ei kuitenkaan saa virrata liikaa, sillä alhainen lämpötila nokeaa moottorin aiheuttaen muita ongelmia. Oikea lämpötila löytyy kokemuksen myötä, korvakuulolta ja pakokaasun koostumusta tarkkailemalla. Vakolan raportti Matin kokemuksen mukaan Alfa on aivan kelpo laite, eikä sen kanssa ole ollut ongelmia käynnin tasaisuuden kanssa. "Vakolassa Alfa testattiin joskus 20-luvun alussa ja raportin perusteella moottorin kanssa pitäisi olla vaikka minkälaisia murheita. Jotenkin tulee mieleen ajatus, että osasiko testaaja edes käyttää kunnolla koko konetta." Oli vikaa sitten käyttäjässä tai testatussa yksilössä, kehno loppuraportti saattoi olla yksi merkittävä syy laitteen vaatimattomaan menekkiin. Porin veneveistämö lopetti Alfan tuotannon kokonaan jo vuonna 1925, ja vaikka myyntimääristä ei tähän hätään tietoa löytynyt, niin suurin syy mallin hautaamiseen oli varmasti Vakolan raportin myötä menetetty asiakkaiden luottamus ja alhaiset myyntilukemat. POLTTOAINEPUTKISTO ilmataan avaamalla suuttimen läheisyydestä löytyvä venttiili ja pumppaamalla käsipelillä polttoainetta niin kauan, että kaikki ilma on poistunut järjestelmästä. ALKUPERÄINEN polttoainesäiliö oli hapettunut korjauskelvottomaan kuntoon, joten uusi on teetetty vanhan mallin mukaan mittatilaustyönä. 47
• KONEEN käyntiääni luo aivan oman tunnelmansa sen ympärille. Noin viiden tonnin painoinen vauhtipyörästö välittää voiman hihnan avulla generaattorille, joka syöttää sähköä rakennuksen valaisimiin sekä nurkassa roplattavaan kahvin keittimeen. Marshallin miehet Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Harrastuksena vanha voimala 1920-luvulla Kontiolahdelle hankittu Marshall-varavoimala ehti palvella virran tarvitsijoita noin kolmen vuosikymmenen ajan, kunnes se unohtui käytön puutteessa talliinsa. Puoli vuosisataa myöhemmin se löydettiin uudelleen ja elvytettiin uutuuden loistoonsa. Pertti Hiltunen tarjosi kahvit Marshallin virralla keitettynä. K ontiolahtelainen Janne Räsänen hankki vuonna 1929 englantilaisen Marshallmerkkisen dieselmoottorin sekä AEGgeneraattorin ajatuksenaan tasata läheisen kosken tuottaman energian kulutushuippuja. Tuolloin sähkövalo ei vielä valaissut joka taloa, ja sähkön tuottamisessa nähtiin olevan markkinarakoa. Räsäsen ajatus oli sinänsä hyvä, mutta Kontiolahti sähköistettiin liittämällä se ns. valtakunnanverkkoon vain pari vuotta myöhemmin, joten kallis hankinta oli valua hukkaan ­ ja jopa taloudelliseen perikatoon. Pelkkä muisto epäedulliseen aikaan hankitun koneen mukanaan tuomasta kurjimuksesta hiersi vuosikymmeniä Räsäsen suvun suhteita. Tilanteen pelasti osittain kunnassa toiminut parantola, joka myöhemmin 48
• SÄHKÖTAULU ja käynnistysilman painesäiliö seisovat oven pielessä rinnakkain. Taulun ja säiliön välissä olevalla öljyn puhdistimella puhdistetaan koneessa kertaalleen käytetty voiteluöljy uudelleen käytettäväksi. KAHDENTOISTA tonnin Morrisvinssi on tarpeen, jos kone kaipaa huoltoa. Esimerkiksi vauhtipyörästön arvioitu paino on noin 5.000 kiloa. 55 kW:n AEG generaattori syöttää sähköä 80 vuoden iästään huolimatta. toimi sotasairaalana sekä Karjalan kunnailla -televisiosarjassa hotellina. Parantola päätti hankkia Marshallin varavoimalakseen, mikä olikin tarpeen myöhemmin sotavuosina, kun valtakunnanverkko tuppasi hiipumaan vihollisten moukaroidessa Itä-Suomea. Koneelle rakennettiin oma tiilirakennus muutaman sadan metrin päähän sairaalasta, jonne koneenkäyttäjä juoksi polkua pitkin valmistelemaan käynnistysvalmiutta heti ilmahälytyksen alkaessa. Nykyään Kontiolahden Marshallin tarinaa miettiessä nousee mieleen väkisinkin laitteen koon, hyötysuhteen ja hankintahinnan suhde toisiinsa. Generaattorinsa kanssa Marshall kykenee täydellä teholla antamaan virran vain noin kymmeneen normaalikokoiseen sähkökiukaaseen. Hinnaltaan se on vastannut pitkää 03/10 riviä maamoottoreita, jollaisen hankinta ei ollut itsestäänselvyys tuolloin joka tilallla. Sähkökatkojen aikaan sen tuottamalla virralla valaistiinkin vain sairaalan kaikkein tärkeimmät paikat, kuten esimerkiksi leikkaussali. Hämmästyttävä löytö Kun Marshall löydettiin leposijaltaan pari vuotta sitten, se oli saanut lepäillä noin puoli vuosisataa omissa oloissaan miltei näköyhteyden päässä sairaalasta, jolle se oli aikoinaan tuottanut apuvirtaa. Kone unohtui tarpeettomana vähitellen ihmisten mielistä ­ edes uusi tie, jonka linjan oli tarkoitus kulkea sen kodin yli ei haitannut, sillä tie teki kohteliaasti mutkan vanhan mutta ryhdikkään tiilirakennuksen kohdalla. Jälkikäteen ajateltuna voidaan pitää ihmeenä, että tiekin antoi periksi linjoistaan eikä edes ilkivalta tuhonnut korvaamattoman arvokkaana pidettävää konetta. Tarkkaa tietoa koneen viimeisestä käyttökerrasta ei ole. Arviot ja hatarat muistikuvat viittaavat 50-luvulle. Koneenkäyttäjästäkään ei ole tarkkaa tietoa. Hän on kuitenkin ollut jonkinasteinen spesialisti, sillä nykyisten omistajien perustama Marshall Klubikaan ei saanut konetta käyntiin omin neuvoin, vaikka ryhmään kuuluu koneiden tuntijoita joka lähtöön. Käyttäjä on viimeisen kerran koneen luota lähtiessään lukinnut oven huolellisesti ja laittanut avaimen johonkin hyvään talteen. Pertti Hiltusen avatessa rakennuksen oven sorkkaraudalla vuonna 2008 paikka näytti siltä kuin koneenkäyttäjä olisi juuri poistunut. Kone oli pyöritetty vauhtipyörästä jo valmiiksi käynnistysasentoonkin, mikä viittaa 49
• Harrastuksena vanha voimala VAUHTIPYÖRÄÄ pyörittämällä kone saadaan starttausasentoon. Nokkaakselilla oleva merkki kertoo, milloin asento on oikea. KONEEN käydessä paineilmalla on aika asettaa poltto ainepumpun rattaat ottamaan voimaa nokkaakselilta. siihen, että käytön loppumista ei oltu osattu ennakoida. Kaikki koneen mukana valmistajalta tulleet työkalut valtavine kannenpulttiavaimineen olivat taulussa omilla paikoillaan ja puoli vuosisataa vanhat peltiset öljykannut sisältöineen siististi rivissä odottamassa käyttöä. Mitään ei oltu rikottu tai varastettu, vain käyttäjä puuttui miljööstä tietoineen ja taitoineen. Löydon merkittävyys alkoi hahmottumaan koneen ympärillä puuhailevalle ryhmälle vähitellen, kun koneesta alettiin kyselemään sen valmistusmaassa toimivilta harrasta- Tuo kuva esittää Marshallin prototyyppiä, jonka luultiin puretun heti testien jälkeen 1920-luvulla ­ kuitenkin se löytyi kaukaisesta Suomesta. Kukaan ei osaa kertoa, kuinka kone on päätynyt Kontiolahdelle ja kenen toimesta. Ottaen huomioon laitteen koon ja arvioidun painon se on todennäköisesti kuljetettu Joensuun seudulle junalla. Käynnistyksen monet niksit Marshall jököttää tallissaan arvokkaan jämeränä valtava vauhtipyörä ja koneen Räsäsiltä ostanut. Etsintöjen jälkeen Marshallin käyttöohjekirja löytyi kuin löytyikin sairaalan arkistojen kätköistä. Penni ajatuksista, olisi saattanut sivullinen todeta katsellessaan klubilaisten ilmeitä, kun kirjan päältä puhallettiin pölyt ja sitä alettiin selaamaan vapisevin sormin. Englanninkielistä opusta lukemalla alkoi Marshallin sielunelämä pala kerrallaan avautumaan ja tallin nurkassa olevan painesäiliön olemassaolollekin löytyi selitys. Käynnistysseremonia saattoi lopultakin alkaa. Löydon merkittävyys alkoi hahmottumaan ryhmälle, kun koneesta alettiin kyselemään sen valmistusmaassa toimivilta harrastajilta. Palaute englantilaisilta on ollut pelkästään positiivista, suorastaan ylistävää. jilta. Koneen pääkäyttäjänä nykyisin toimiva Hiltunen arvelee, ettei koneen merkitystä osata vieläkään ymmärtää täysin. Palaute englantilaisilta harrastajilta on ollut pelkästään positiivista, suorastaan ylistävää. Alan harrastajien suhtautuminen saattaa johtua myös siitä, että tämä Kontiolahden Marshall poikkeaa hieman muista tehtaan tuotteista valmistusnumeronkin ollessa tasan 82000. Lisää dramaattisuutta asiaan tuo se, että ainoa kuva tästä koneesta löytyi alan englantilaisesta teoksesta. 50 AEG-generaattori seuranaan. Tämä kone ei lähde käyntiin avainta kääntämällä, sen saivat klubilaiset huomata yrittäessään käynnistää konetta. Valtavaa vauhtipyörää pyörittämällä kyllä havaittiin jo ensimmäisillä tutustumiskerroilla, että kone pyörii ja pyörittää samalla nokka-akselin välityksellä muitakin apulaitteita, kuten esimerkiksi polttoainepumppua ja voitelulaitetta. Mutta käynnistystapaa ei vaan kukaan porukasta keksinyt. Joku kuitenkin keksi kääntyä sairaalan puoleen, joka oli aikoinaan Ensin oli vuorossa koneen pyörittäminen starttausasentoon vauhtipyörästä sekä polttoainejärjestelmän ilmaus käsipumpulla, minkä jälkeen tallista löytyvällä pumpulla piti alkaa käsin pumppaamaan kuudentoista kilon painetta säiliöön. Kolmisen tuntia kestävän ikuisuusprojektin aikana syntyi yksimielinen päätös kompressorin hankinnasta tätä tarkoitusta varten. Koneen käydessä sillä on mahdollista pumpata ilmaa säiliöön seuraavaa käyttökertaa varten, mutta ilmat ovat yleensä jo ehtineet haihtua
• KONEENKÄYTTÄJÄN tehtäviin kuuluu koneen voitelu niiltä osin, mihin voitelujärjestelmä ei ylety. VOITELULAITE kytketään päälle kääntämällä pumpun käyttövipu vasten nokkaakselia. säiliöstä seuraavan kerran koittaessa. Säiliön niitattujen saumojen miltei natistessa käännettiin ilmahana auki, jolloin ilma virtasi painamaan männän liikkeelle. Kun kone oli saatu paineilmalla alkuvauhtiin, kytkettiin polttoainepumpun rattaat asentoon, jossa ne alkoivat saamaan vauhtia nokkaakselilta. Tässä vaiheessa ilmahana saatettiin jo sulkea koneen käydessä harvoilla mutta varmoilla kierroksilla, joiden ääni muistutti hieman höyryveturin liikkeellelähtöääniä. Polttoaineen määrää on mahdollista säätää polttoainepumpun sivussa olevasta vivusta pakokaasuhattaroiden tupsahdellessa rakennuksen ulkopuolella sijaitsevasta pakoputkesta. Sanomattakin on selvää, ettei yksisylinterisen dieselmoottorin ­ jonka iskutilavuus on 42 litraa ­ käyntiääni kuulostaa surinalta, vaan paremminkin rauhalliselta jytkytykseltä. Joka tapauksessa Marshall kävi taas puolen vuosisadan tauon jälkeen, mistä voidaan kiittää sitä aikoinaan tunnollisesti hoitanutta, mutta toistaiseksi tuntematonta Marshall Klubin kunniajäsentä. Voimalan ympärillä touhuava, leikkimielisesti Marshall Klubiksi itseään kutsuva ryhmä koostuu kuudesta innokkaasta koneharrastajasta, jotka ovat kotoisin Itä-Suomen alueelta. Pääkäyttäjäksi nimetyn Pertti Hiltusen lisäksi koneen parissa touhuavat aktiivisesti Kalevi Juutinen, Eino Thitz, Tapani Hyyryläinen, Esa Siponen sekä Veikko Hiltunen, joka on joukon sähkömies. Ryhmästä löytyvällä tietämyksellä ja koneista saadulla kokemuksella on ollut mahdollista toteuttaa tämänkaltaiISKUNPITUUTTA löytyy 520 milliä, jota voi seurata reaaliajassa koneen vierestä, kuten myös nokkaakselin tekemää työtä. SIVULLA näkyvän hihnapyörän ansiosta ilmapumppua olisi mah dollista pyörittää myös itse voimakoneella, mutta käytännön syistä niin ei tehdä. VOITELUKANAVISTA valuva öljy ohjautuu koneen takana sijaitse vaan ämpäriin ja siitä puhdistuksen kautta takaisin käyttöön. Koneharrastajien Klubi 03/10 51
• Harrastuksena vanha voimala KAHVIA Marshallin voimalla. Milloin nautit viimeksi Marshall paahtoa? nen operaatio näinkin oudon ja ultra harvinaisen koneen henkiin herättämiseksi. "Uskomattoman hyvällä onnella näihin päiviin säilynyt kone on nyt varmoissa käsissä ja tulee säilymään myös tulevaisuudessakin", uskoo Pertti Hiltunen. Koneen omistaa Kontiolahden kunta, joka on luovuttanut käyttö- ja hallintaoikeuden Marshall Klubille tietäen laitteen olevan varmoissa käsissä sen arvon ymmärtävillä ihmisillä. Klubilla on tarkoitus pitää kone hyvässä kunnossa ja selvittää samalla lisää sen historiaa. Haaveena olisi myös löytää projektille sponsori, jonka avustuksella rakennukseen saataisiin panssarilasit. Tuolloin nykyiset luukut voitaisiin poistaa ikkunoiden edestä ja sisälle asentaa valaisimet, jolloin ohikulkevat ulkoilijat voisivat iltalenkillä käydä kurkistamassa vanhaan voimalaan. "Toki konetta esitellään aina yleisölle kun paikalla ollaan", Hiltunen kertoo ja mainitsee, että paikkakuntalaisia on jopa tiedotettu etukäteen tulevista käyttökerroista. Leikkimielellä on puhuttu kahvinkeittoon lähtemisestä, ja siitähän 42-litrainen dieselmoottori suoriutuu muutaman minuutin käytöllä alkuvalmistelujen viedessä toki kauemmin. Marshallin alkuperäinen käyttäjä tuskin käsittäisi nykyihmisten tapaa keittää kahvia. Klubilla on tarkoitus pitää kone hyvässä kunnossa ja selvittää samalla lisää sen historiaa. Haaveena olisi myös löytää projektille sponsori, jonka avustuksella voimalarakennuksen luukut voitaisiin pitää avoinna ohikulkijoiden iloksi. ALKUPERÄISET työkalut löytyvät koneen viereltä. TUKEVAN tiili rakennuksen suojissa varavoimala säilyi suojassa varkailta ja vandalismilta sen ajan, kun se oli unohduksissa. Onneakin on tarvittu, sillä talo oli välillä vaarassa jäädä tielinjauksen alle. 52
• Romutaiteilija Seppo Suomensyrjä, Basket Road, Willi Lähde Romusta taiteeksi Seppo Suomensyrjän taidepihalla jättiläiskitaran soittaessa rautalankaa lehmä lentää, universumia lähestyy avaruuskärpänen ja aaveformula on valmiina lähtöön. Näistä taideteoksista ei voi olla pitämättä ­ niihin ovat ihastuneet niin arkkipiispa Leo kuin presidentti Tarja Halonenkin. 53
• Seppiä ja mestareita Seppo Suomensyrjä Teksti: Lea Lahti Kuvat: Viivi Vähälä P ienestä asti aina piirtänyt ja maalannut Seppo Suomensyrjä kohtasi elämänmuutoksen 1990-luvun laman myötä. Yli 20 vuotta vierähti tehtaalla, siitä yli puolet vuorotyössä. "Mietin tehtaalla usein yöllä nappia painaessani, että meneeköhän tässä elämä ihan hukkaan. Pohdintaani tuli vastaus ylemmältä taholta, kun työpaikaltani Kuivamaidolta vähennettiin väkeä ja lensin ulos ensimmäisessä erässä", mies muistelee aikaa, jolloin hänestä tuli kokopäiväinen taiteilija. Töiden loputtua Suomensyrjä piti 1993 ensimmäisen kuvataidenäyttelynsä Nastolan Taarastissa. Alku ei ollut kovin lupaava: "Ensin meni kaupaksi vain yksi Kangasvuokko-taulu, mutta ihan näyttelyn lopuksi osui oikea ostaja kohdalle ja myin seitsemän taulua. Sen jälkeen olen vain tehnyt taidetta, palkkatöissä en ole ollut. Nykyisin toimin äitini omaishoitajana, ja siihenkin kuluu paljon aikaa." "Vuonna 1993 hiekkapuhallutin MZ-moottoripyörän aihiota. Hiekkapuhallusfirman kaveri sanoi, että miksi ihmeessä noin huonosta yrität tehdä, et saa siihen kaikkia osia kuitenkaan mistään. Osta tuosta nurkasta 350 Jawa ja tee pyörä siitä, pääset joskus ajamaankin. Niin sitten ostin Jawan ja kunnostin siitä ajopelin. MZ:sta tein siihen aikaan elokuvissa pyörivän Jurassic Parkin innoittamana Motosauruksen, ensimmäisen romutaideteokseni", Suomensyrjä kertailee sitä, miten kaikki alkoi. Mielikuvitusmenopelejä ja omituisia otuksia "Vuonna1997 aloin tehdä lisää romutaidetta, ja sitä alkoikin valmistua suunnilleen yksi per vuosi. Ensin valmistui Aurinkohaukka-lentokone autotallin ylijäämäpelleistä. Lentokoneeseen mahtuu istumaan ja siinä on puutarhajyrsimen moottori, joka tärisyttää konetta. Kone käynnistetään narusta vetämällä, mutta lapset saavat itse sammuttaa sen nappulasta. Aurinkohaukka onkin pihalla vierailevien lasten suosikki." "Seuraavaksi syntyivät Sputnikmoottoripyörä, Apollo-Harley Davidson, Aaveformula, Jawa-flamingot, Leopardiskorpioni, sitten Jättikitara, Pappatunturin Paratiisikukko ja Kruunupääfasaani", taiteilija listaa teoksiaan. ITE-kansantaiteen näyttelyissä Seppo Suomensyrjän taideteokset ovat kiertäneet 2000-luvun alussa Kaustisilla, Kajaanissa, Raumalla ja Helsingin Taidemuseossa. Aaveformula ei mahtunut Helsingin taidemuseoon sisälle, ja pihalle taiteilija ei suostunut ilkivallan pelossa teostaan antamaan, joten se jäi sillä kertaa kotipihalle. Näyttelyyn liittyen IltaSanomat kävi kuvaamassa Formulan Villähteellä, ja jutun nähtyään Markku Valkonen pyysi teoksen seuraavaksi kesäksi Retrettiin. Suuri luolasali otettiin käyttöön 2002 Retretissä ja sinne tuli kaikkiaan 11 työtä Suomensyrjältä. "Retretti-rupeama oli aika rankka, kun äitini joutui juuri sinä keväänä yllättäen leikkaukseen. Hoidin hänet kuntoon ennen kuin pääsin jatkamaan töitä valmiiksi. Markku Valkonen kävi katsomassa keskeneräisiä töitäni ja mietin silloin, miten ihmeessä saan kaiken valmiiksi. Kevät oli kuitenkin hieno ja pystyin maalaamaan pihalla, mikä nopeutti työskentelyä. Olin ihan poikki, kun asettelin valmiita töitä paikoilleen Retretin luolassa", Seppo kertoo. "Ja olihan se ikimuistoinen hetki, kun tuhannen hengen kutsuvierasavajaisissa arkkipiispa Leo tutki aaveformulaa innoissaan kuin pikkupoika ja hehkutti naama punoittaen: Tämä on suurta taidetta! Myös Tarja Halonen piti teoksista kovasti", taiteilija muistelee uransa kohokohtaa. Sittemmin Suomensyrjän romutaidetta on nähty myös nykytaidemuseo Kiasmassa sekä aina Moskovassa ja Budapestissa asti. Heinolan Amerikka-näyttelyssä muutama vuosi sitten ollut American Singer -teos on ollut tänä kesänä esillä Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museon Tätä ei kehystetä -kesänäyttelyssä. Uusi teos Peikko puolestaan vietti kesän Nurmijärven Taborinvuorella. Avaruusmehiläinen ja Lentävä Lehmä "Suomen käsityön museoon Jyväskylään tein viime vuonna Linnunradan kukka ja mehiläinen -teoksen. Osina siinä on käytetty muun muassa Monarkin ja Cresentin tankki, Volgan torvi sekä Honda Monkeyn pakoputki. Teoksen maapalloa lähestyvällä avaruusmehiläisellä on oma kitara, jota koristaa kotimainen Star Wreck -dvdelokuva. Jyväskylässä oli esillä myös Lentävä lehmä ja pari flamingoa." "On uskomatonta, että olen saanut itseoppineena taiteilijana töitäni esille hienoihin paikkoihin, joihin moni ammattitaiteilija ei ole pyrkimälläkään päässyt. Romutaide ei kuitenkaan tuo tienestiä, niitä ei juurikaan osteta. Olen romutaiteen avulla päässyt "ulos" Nastolasta ja saanut hieman tilauksia kypärä- ja tankkimaalauksista, joita teen kynäruiskulla. Usein romuteoksissanikin on kynäruiskulla tehty maalaus. Teen tilauksesta myös öljyvärimaalauksia, akvarellitöitä sekä betonipatsaita", Suomensyrjä kertoo. KOTKAKEULAISESSA Apollo-moottoripyöräteoksessa on Eagle-bussin maski nurinpäin käännettynä. Alla on neljä maaliruiskua V8-koneena. "Plus-messuilla talonmies kysyi huolissaan, vuotaako se öljyä. Lupasin, että ei varmasti vuoda", taiteilija kertoo hymyillen. 54 GHOSTRIDER on ollut tähänastisista teoksista suuritöisin. Siihen on käytetty osia niin autosta, moottoripyörästä, pesukoneesta kuin tietokoneestakin.
• LINNUNRADAN kukka ja mehiläinen -teoksen avaruusmehiläinen lähestyy universumia Star Wreck -dvdkitaran kera. Tämän avaruusötökän syntyyn on tarvittu muun muassa Monarkin ja Cresentin tankki, Volgan torvi sekä Honda Monkeyn pakoputki. "Minua ei haittaa se miksikä minua kutsutaan tai miten taidettani luokitellaan - potkin taiteen raja-aitoja nurin sen kun kerkiän." Kaatopaikkametallia ja kolarikatteita "Löydän osia teoksiini suhteellisen helposti. Minulla on ollut jo kymmenen vuoden ajan vierailukortti PäijätHämeen jäteaseman metallikasalle. En kuitenkaan kerää romuvarastoa, vaan mietin ensin mitä tarvitsen ja etsin vain ne osat. Tunnen hyvin autot ja moottoripyörät ja tiedän miltä osat näyttävät. Naapurista Autokoritehtaalta ja lahtelaiselta Riku Motorilta olen saanut paljon materiaalia ja kolaripyörien osia. Omalle takapihalleen taiteilija on rakentanut korsulaavun, jonka suojissa ja ympärillä on sodanaikaisia esineitä sekä taidetta Mannerheimristin ritari Einari Schadevitzin muistoksi. Suomensyrjän äidin sukuun kuulunut Einari tuli tunnetuksi siitä, kun koputti Summan taistelussa kasapanoksella venäläisen tankin luukkuun ja huusi: Avvoo Iivana, täällä kuolema kolkuttaa ­ ja venäläinenhän avasi. Sivummalla takapihalla on betonipatsaita, siellä ovat sulassa sovussa Santeri-ilves sekä pöllöt Jooseppi, Vili, Robert ja sir Henrik. "Emäntäpöllö puuttuu vielä", Suomensyrjä virnistää. Suomensyrjän taidetta katsellessa vierähtää tovi jos toinenkin, eikä ensi näkemällä edes huomaa, mitä kaikkea teos sisältää. Vaikka hänet on kutsuttu moniin kansantaidenäyttelyihin, 03/10 voisi töitä kutsua ennemminkin nykytaiteeksi kuin ITE-taiteeksi, sillä se on pitkälle jalostettua ja harkittua verrattuna monen muun kansantaiteilijan tuotoksiin. "Minua ei haittaa se miksikä minua kutsutaan tai miten taidettani luokitellaan ­ potkin taiteen raja-aitoja nurin sen kun kerkiän", taiteilija kommentoi itse. Seppo Suomensyrjän taiteen katsominen on erityisen mielenkiintoista myös siksi, että on hauska bongata tuttuja esineitä; auton, moottoripyörän ja mopon osien lisäksi teoksista löytyy muun muassa kynttiläkruunu, marjanpoimuri, harava, sakset, pesukoneen rumpu, suihkuletku sekä paljon muuta. Vihreä valo palaa vieraille Vihreä liikennevalo palaa portin luona silloin, kun taiteilija odottaa vieraita. Monenlaista väkeä taidepihalla on käynytkin, viimeksi pihalla poikkesi Gospel Riders -mootTaide-Ateljee Seppo Suomensyrjä Koritie 14, 15540 Villähde puh: 040 7223 439 (avoinna sopimuksen mukaan) www.villahde.fi/sivut/suomensyrja.html toripyöräporukka ja Villähteen kylämarkkinoiden aikaan pihalla kävi väkeä enemmänkin. Nastolan rautalanka festareiden esiintyjiä ja vieraita on myös poikennut tutustumassa paikalliseen taiteeseen. Vuonna 2006 saksalainen filmiryhmä kuvasi Saksan televisiolle kolmena päivänä Suomensyrjää ja taidepihaa suomalaisista kansantaiteilijoista kertovaan elokuvaan. Taiteilija on saanut kopion elokuvasta, mutta Suomen televisioon se ei ole päätynyt. Suomensyrjän kutsumana pihalla on saanut vierailla myös Nastolan alakoulun kaikki 11 luokkaa eskarilaiset mukaan lukien. "Pienimmät pistivät tanssiksi jättikitaran luona", taiteilija muistelee hymyssä suin. 55
• Erikoinen opinnäytetyö Puukaasulla käyvä Valmet 359D Kolmisenkymmentä vuotta sitten kolme opiskelijakaverusta sai idean puu kaasutraktorin rakentamisesta opinnäytetyönään. Kunnialla läpiviedyn projektin lopputulos on edelleen hyvässä käyttökunnossa. Teksti: Vesa Rantasalo ja Kari Mattila Kuvat: Vesa Rantasalo V anha Valmet raksuttaa hiljakseen dieselöljyn voimalla ne minuutit, jotka puukaasulaitteisto tarvitsee saavuttaakseen oikean käyttölämpötilansa. Polttoaineen vaihto dieselistä puukaasuun onnistuu moottorin käydessä, eikä käyntiäänessä ole hetkeksi voimistuneen ronksotuksen jälkeen maallikon korvin havaittavaa eroa dieseliin verrattuna. Käytössä eron tietenkin huomaisi, sillä puukaasua käytettäessä vapaastihengittävän moottorin teholukemat putoavat väistämättä. Yleisöä puukaasulaitteiston käytön näkeminen luonnossa kiinnostaa, eikä ihme ­ eihän kyseistä tekniikkaa ole laajemmassa käytössä näkynyt sitten 40-luvun. Niille, jotka ovat puukaasuttimien aikakautta olleet itse todistamassa, tämä hetki tuo takuuvarmasti muistoja mieleen. Meille muille käynnistysnäytös tuo mielenkiintoista väriä tähän saakka lehtien palstoilta tai television välityksellä muodostuneeseen kuvaan kyseisestä tekniikasta. Tietous puukaasuttimista on itse asiassa lisääntynyt viimeisten vuosien aikana kohtuullisen nopeasti, sillä vanha tekniikka on kaivettu monessa osoitteessa uudelleen esiin yhtenä mahdollisena vaihtoehtona esimerkiksi kriisiaikojen polttoaineeksi. Yleinen ilmapiiri vaihtoehtoisten polttoaineiden tutkimukselle ja kehitykselle on niin ikään voimakkaan positiivinen, mikä on omiaan lisäämään kiinnostusta puukaasutinlaitteistoa kohtaan. Lähdekirjallisuus kellarin kätköistä Tämä traktori ei kuitenkaan ole puukaasun uuden tulemisen satoa, eikä myöskään kotimaisen polttoaineen kulta-ajan tuotoskaan ­ onhan kaasutinlaitteiston asennuskohteeksi päätynyt Valmetkin valmistettu reilusti sota-ajan jälkeen. Kyseinen projekti sai alkunsa, kun kolme Lahden Kotiteollisuusopiston koneenkorjausosaston opiskelijaa, Tuomo Nikkari, Jukka Nordman ja Pekka Klementin saivat idean puukaasulaitteiston valjastamisesta traktoriin kolmannen vuosikurssin opinnäytetyönään. Opettaja näytti projektille vihreää valoa, mutta tuumasi heti perään omaavansa lähes olemattomat tiedot kyseisestä tekniikasta. "Kellarista saattaa löytyä jotakin kirjallisuutta aiheesta", oli hän lisännyt palaverin päätteeksi. "Siitä ruvettiin sitten kellarista kaivamaan kirjoja ja niistä opiskelemaan, että kuinka häkäpönttö oikein 56
• toimii ja mitä kaikkea sen rakentamiseen oikeastaan tarvittaisiin", tarinoi Tuomo Nikkari. Olennaisin tarvittava laite oli tietenkin traktori, ja sellainen löytyi Tuomon kotipihalta. "Sieltä kuusen alta napattiin vanha Zetor 25. Konehan siitä oli jumissa ja sitä koitettiin ensin liottaa öljyllä, mutta pyörimään se saatiin vasta kun otettiin kansi pois, pudotettiin koivuhalko männän päälle ja lyötiin lekalla lujaa perään", hän naurahtaa. Pyörivästä kampiakselista ei koitunut projektille pelastusta, sillä Zetorin yleiskunto oli tarkemman tutustumisen myötä paljastunut käytännössä korjauskelvottomaksi. Onneksi pienen etsinnän jälkeen tilalle löytyi punainen Valmet 359D ja hanke pääsi harppaamaan eteenpäin. HÄKÄPÖNTTÖ löytyi valmiina, mutta lähes kaikki muut projektissa käytetyt osat ovat itse tehtyjä. Alkuvaikeuksien ratkettua ei käyntiongelmien kanssa ole tarvinnut juurikaan painia. MOOTTORI käynnistetään ensin dieselöljyllä ja polttoaine vaihdetaan kun puukaasutin on toimintavalmis. Kantapään kautta opittua Suurimman osan laitteiston komponenteista miehet rakensivat itse pellistä, putkesta, lattaraudasta ja terästangosta sovita-väännä-hitsaa ja sovita uudelleen -menetelmää käyttäen. Aikaa paloi ja työtä riitti, mutta mihinkäs opiskelijoilla olisi ollut kiire. Esimerkiksi imusarja, suodatinkotelo suodattimineen, vivustot ja vedenpoistosäiliö syntyivät käsityönä, mutta Hakon häkäpönttö löytyi valmiina Tuomon kotipihan liiteristä. Helpolla ei päästy edes laitteen valmistuttua, sillä kun kenelläkään projektiin osallistuneella ei ollut omakohtaista kokemusta puukaasuttimesta, eivät käynnistys- ja säätöhommat sujuneet aivan rutiininomaisesti. "Kun saimme moottorin käymään, niin silloinkin se kävi ainoastaan tyh- jäkäyntiä. Opettajakin kysyi vain, että joko heitätte hanskat tiskiin, kun yritimme häneltä saada apua." Kaverit eivät antaneet periksi ja aikansa säädeltyään Valmetin moottori suostui jo ottamaan kierroksiakin puukaasu polttoaineenaan. Pieniä murheita riitti vielä starttimoottorin ja kahdella kuuden voltin akulla varustetun puhaltimen kanssa. Uuden 12-volttisen puhaltimen myötä viimeisetkin ongelmat ovat häipyneet ja nykyään kone toimii aivan moitteettomasti. PUUKAASUTTIMEN ominaisuuksista kerrottiin näin Viipurin Höyryvene Osakeyhtiön puukaasuttaja-esitteessä vuonna 1928. POLTTOAINEENA käytetään tässä tapauksessa palikoiksi pilkottua kuivaa puuta. Puuhaa ennen käynnistystä on jonkin verran, mutta kovin montaa minuuttia ei traktorin ajokuntoon saamiseen kuitenkaan kulu. 03/10 57
• Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia TRAKTORIT juhlivat tänä vuonna pyöreitä vuosia Rauta ja Petrooli -tapahtumassa. Kuva viime vuodelta. Elävää konehistoriaa Hyvinkäällä Vanhoja traktoreita, maamoottoreita ja erilaisia maatalouden työkoneita on esillä Hyvinkäällä, Hyrian kentällä järjestettävissä Rauta ja Petrooli 2010 -masinistijuhlissa. Koneet eivät vain seiso näytillä, vaan traktoreilla ajetaan esittelykierroksia ja tehdään Traktoreita on käytetty Suomessa 100 vuotta, minkä kunniaksi tämän vuoden Rauta ja Petrooli -tapahtumassa on esillä vaikuttava kattaus eri merkkisiä traktoreita aina 1910-luvulta eteenpäin. Suurelle yleisölle tuttujen koneiden ohella tapahtuma-alueella tullaan näkemään myös hyvin harvinaista kalustoa. oikeatakin työtä kyntönäytöksissä. Lapsille on tarjolla kyytiä veteraanitraktorin vetämässä peräkärryssä. Moottorisahaosastolla on paljon vanhaa kalustoa entiseen malliin työnäytöksin. Vanhanajan sepät näyttävät taitojaan pajapis- teessä. Rauta elää, kun mestarit sitä käsittelevät. Mikäli haluaa vaatettaa itsensä vanhan ajan muotiin, niin sekin onnistuu. Myynnissä on palttinapaitoja, jatsareita, saapashousuja, henskeleitä ja niin edelleen. Fordson Shopista voi ostaa merkin oheistuotteita ja entiseen tapaan alueelta voi tehdä löytöjä myös monipuoliselta rompetorilta. Fordson-kerho julkaisee taas kotimaisen opas-DVD:n, Miten kunnostetaan ja entisöidään Fordson Major. Nauhoite on kerhon kolmas traktorien entisöinnin opas asian harrastajille. Maatalouskoneiden ohella nähtävillä on veteraani-ikäistä ajoneuvokalustoa, pelastuslaitoksen vanhaa kalustoa ja paikalla on myös poliisilaitos esittelemässä omaa toimintaansa. Vanhoille ajoneuvoille on varattu oma alueensa, joten yleisö pääsee katselemaan myös elävää kulkuneuvohistoriaa, kuten vanhoja Kuplavolkkareita. Myös kääpiöautoja ja veteraanimoottoripyöriä nähdään Hyrian kentällä. Tänäkin vuonna on luvassa yllätyskilpailuja ja ajan henkeen sopiva kookas telttaravintola muonittaa masinistit ja yleisön. Kävijöitten mukavuutta lisäävät uusi toinen kahvio sekä makkarapiste. Tapahtuma on nykyään Hyvinkään suurin vuotuinen yleisötapahtuma. Tilaa on entistä enemmän koko tapahtumalle, sillä käyttöön on otettu uusi alue entisen rinnalle. Tiedossa on taas rautaa ja petrolin tuoksua sekä nostalgiaa, jossa vaarit pääsevät näyttämään ja kertomaan lapsenlapsilleen miten kaikki oli ennen. Rauta ja Petrooli järjestetään Hyvinkään Hyrian kentällä (ent. Maaseutuoppilaitos) 11.­12.9. Tapahtuma-alue on auki kello 1017. www.masinistit.com TRAKTOREILLA VIERINEITÄ VUOSIKYMMENIÄ Kesällä tuli kuluneeksi 102 vuotta siitä, kun ensimmäinen traktoriksi katsottava kone Suomeen saapui. Elimäelle hankittu Saunderson mainittiin julkisuudessa myös automobiiliksi, mikä on sopivaa, sillä traktoriksi siitä ei ollut. Tuon jälkeiset vuosikymmenet ovat vierineet aina vain traktorivoimaisemmin. Rauta ja Petrooli 2010 -juhlien taustalle asettuvat monenkirjavat traktorivaiheet, joista seuraavassa: 1910­1919 Ensimmäiset traktorihankinnat tuottivat pettymyksiä, joskin Lohjan seudulle hankittu Ivel saatiin toimimaan asentamalla siihen kotimainen Alfa-moottori. Turkuun näyttelyyn 1913 tuotu ruotsalainen Avance moottoriaura ostettiin käyttöön ja osoittautui käyttökelpoiseksi. Avance ei jäänyt lajissaan ainoaksi. Maailmansota ja punakapina katkaisivat kehityksen. Vuosikymmenen lopulla valmistuivat ensimmäiset Kullervo-traktorit, ja Hankkijan traktorihankinnat sekä Fordsonin 58 tuonti alkoivat. Traktoreiden viralliset "koettelut" alkoivat. 1920­1929 Virallisiin traktorikoneisiin ilmoitettiin useitakin merkkejä. Pyörätraktoreista Kullervo, International Titan ja Fordson jäivät vaikuttamaan. Telaketjutraktoreita kokeiltiin vaihtelevalla menestyksellä maataloudessa, eivätkä koneasiantuntijat uskaltaneet tarkemmin määritellä, kumpi tyyppi meille paremmin sopisi. Fordson sai hallitsevan aseman, Deering tai International sekä McCormick esiintyivät seuraavina. Traktoristuminen oli kuitenkin hidasta ensi-innostuksen hiivuttua. Kullervon valmistuskin loppui lyhyeen. Vuosikymmenen päättyessä talouslamaan maassa oli vain pari tuhatta traktoria. 1930­1939 Lamavuosina traktorikauppaa ei käyty juuri nimeksikään, mutta vuosikymmenen puolimaissa elettiin jo nousua. Traktorikauppa alkoi rikkoa ennätyksiä. Fordson hallitsi markkinaa, Deering/International ja McCormick olivat hyvin esillä. Nousukausi toi uusia merkkejä: John Deere, Massey Harris, Allis Chalmers, Oliver ja Deutz esittäytyivät. Fordsonia esiteltiin maatalouteenkin ilmarenkain varustettuna, samoin Allisia, mutta rautapyörä pysyi pääsääntönä. Telatraktorit ilmaantuivat puutavaran kuljetukseen. 1940­1949 Välirauhan aikana ja sotavuosina puu- ja puuhiilikaasuttimia asennettiin traktoreihin, ja niiden ahkera käyttö oli viranomaisten valvonnassa. Traktoreiden tuonti pääsi alkuun muutaman Volvon ja "rauhantraktori" Fordson Majorin muodossa. Vuosikymmenen lopussa saapuivat yhteisen perinnön jakajat, Ford- ja Ferguson-traktorit. Näyttelyt ja esittelyt kiinnostivat kovasti, mutta ostomahdollisuuksia oli hyvin rajallisesti. Viranomaiselta piti ensin saada ostolupa, ennen kuin liikkeessä mahdollisesti olleen traktorin sai ostaa. Kotimaiset Vaasa ja Ideal jäivät hetken ilmiöiksi.
• Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi toimitus@vanhatkoneet.fi SYYSKUU 2.-4.9. FinnMetko, Jämsä 5.9. Syysheikki, Mobiilimäen piha-alue, Turku 11.9. Rompetori, A-Katsastuksen piha-alue, Kajaani 11.-12.9. Rauta ja Petrooli, Hyvinkää 11.-12.9. Wanhan teknolokian viikonloppu, Suvantolan pelto, Rautalampi 12.9. Zetor-kynnön MM-kilpailu, Roismala, Sastamala 18.9. Kauhoja ja Soppaa -tiekonepäivä, Mobilia, Kangasala 18.9. Syksyinen traktoritapahtuma, Ilomantsi 25.-26.9. Nairankosken Voimakonepäivät, Paimion Metsäkoulu LASIEN aihiot toimitetaan Kuttilalle määrämittaan leikattuina paloina, joista sitten leikataan kaksi kaavan mukaista kappaletta jokaista tuulilasia kohden. Molemmat lasit taivutetaan uunissa samanaikaisesti, väliin siroteltu piimaa estää niitä takertumasta toisiinsa. Kuttilan Autolasi 40 vuotta Salon ja Someron puolivälistä, Kanungin kylästä, löytyy Kuttilan Autolasi -niminen erikoisliike, joka nimensä mukaisesti on erikoistunut autojen lasitavaraan. Kyseessä ei kuitenkaan ole alan tuotteita pelkästään myyvä yritys, vaan Kuttilan Autolasin kaverit pystyvät tekemään esimerkiksi uuden tuulilasin asiakkaan toimittaman mallin mukaan. Harrastajan kannalta palvelun tekee erinomaiseksi se, että tuotteet tehdään perinteisin menetelmin käsityönä ja näin minimitilausmäärä on tasan yksi kappale. Malliksi käy parhaiten alkuperäinen lasi, joten projektin purkuvaiheessa sitä ei kannata nakata romukuormaan kehnosta kunnosta huolimatta. Jos alkuperäistä lasia ei ole olemassa, mallin voi myös vääntää itse riittävän jäykästä materiaalista ja jos metallihommat ovat tuttuja, myös lasin teossa tarvittavan muotin voi vääntää itse. Kokeneet työntekijät neuvovat mielellään mallin tai muotin teossa. 1950­1959 Suomen traktorihistorian kirjavin vuosikymmen, jota vaihtelevainen tuontisäännöstely hallitsi. Tarjolla oli periaatteessa useitakin kymmeniä eri traktorimerkkejä. Halutuimpia piti odottaa kauan ja kytkykauppa kukoisti. Vuosina 1951­52 tuonti oli kirjavimmillaan. Kotimaiset Takra ja Valmet tulivat saataville, vain Valmet jäi. Traktoreiden tuonti vapautui syksyllä 1957. Rekisteröinti ja ajokorttipakko tulivat 1958. Vuosikymmenen valtamerkit olivat Fordson, Ferguson, Zetor ja Valmet. Maataloustraktoreiden määrä kohosi 70 000:n tasolle. Silti yli puolella maatiloista tehtiin ainakin osa töistä traktorivoimin. Traktori ehti tunkeutua myös metsätalouteen, kun puutavaran ajoon soveltuva varustus kehittyi. 1960­1969 60-luku oli jo traktorityön vuosikymmen. Vuosikymmenen alkupuolella uusia traktoreita myytiin toistakymmentä tuhatta vuodessa. Traktorikauppa alkoi vakiintua omaksi konekaupan haarakseen, kun huoltoja varaosatarjonta piti organisoida kunnolla. 03/10 Tänä vuonna 40-vuotisjuhliaan viettävä yritys on erittäin arvostettu autoharrastajien parissa, mutta Kuttilan Autolasin asiantuntemus ei suinkaan rajoitu henkilöautoihin, vaan yrityksen tiloissa valmistuu tasaiseen tahtiin tuulilaseja myös raskaampaan kalustoon sekä vanhoihin traktoreihin. Mittatilauksena tehdyn lasin hintahaitari on suuri, sillä hinnan määrää hyvin pitkälti vaadittavan käsityön määrä. Yksinkertainen, yhteen suuntaan kaareva lasi irtoaa siis edullisesti ja laaja sekä moneen suuntaan kaareva ikkuna saattaakin sitten kustantaa tuhansia. Toisaalta, jos tiettyä kuormuria on valmistettu 50-luvulla vain muutama kappale, eikä uusista varaosista voi edes uneksia, saattaa parin tonnin sijoitus tuliterään tuulilasiin kuulostaa jo varsin viisaalta investoinnilta. Kuttilan Autolasin kaverit saat kiinni puhelinnumerosta 02-7347 673. Kalustouutisia VEHO ALOITTAA SISUN SIVIILIKUORMUREIDEN ENNAKKOMYYNNIN SYYSKUUSSA Uusissa Sisuissa käytetään Mercedes-Benzin komponentteja kesällä allekirjoitetun aiesopimuksen mukaisesti ja todenäköisesti uudet Sisut tulevat saamaan saksalaiselta yhteistyökumppaniltaan ainakin moottorin, uusi ohjaamokin on luvassa. Sisun alustat akseleineen ovat tunnettuja kestävyydestään ja maastokelpoisuudestaan. Erityistä osaamisaluetta ovatkin olleet tehdasvalmiit puutavara- ja maansiirtoautot. Veho on aikaisemmin ilmoittanut tavoitteekseen myydä vuosittain 200-400 uutta Sisua. Muun kaupan sivutoiminen traktorimyynti ei enää riittänyt. Näkyviä ja tuntuvia muutoksia olivat Hankkijan ryhtyminen maahantuojaksi ja Fordson-traktoreiden korvautuminen Fordeilla. Kolmen suuren ryhmä erottautui markkinoilla, kun Fordson, Massey-Ferguson ja Valmet laajentuneilla mallistoillaan haukkasivat enimmän osan traktorikaupasta. Fiskars kokosi vähän aikaa Volvoa ja Mekes teki tuloksettoman yrityksen traktorialalle. Puutavaran ajo ja "isännän linjan" metsätalousvarustus yleistyivät. Traktoreiden määrä maatiloilla ylitti hevosten määrän vuonna 1967. Vuosikymmenen päätteeksi traktoreiden määrä maatiloilla kohosi yli 150 000:n. Vuodesta 1969 alkaen uusien traktoreiden piti olla turvaohjaamolla varustettuja. 1970­1979 Valmet nousi vaikuttavasti myyntitilastoissa päästen välillä ykköseksikin. Kolmen suuren valta-asema jatkui ja kunkin markkinaosuus vaihteli viidenneksen-neljänneksen tienoilla. International ja Leyland olivat kilpailijoista sitkeimmin mukana. Vuosikymmenen päätteeksi Volvo ja Valmet sopivat yhdistävänsä traktorituotantonsa. Ohjaamoiden melutason alhaisuus nousi väillä yhdeksi tärkeimmistä mainosvalteista. Erityiset metsäkoneet syrjäyttivät traktorin metsätaloudesta. Nelivetoisia traktoreita alettiin hankkia maatalouteenkin, ja vuosikymmenen lopulla niiden osuus traktorimyynnistä nousi 20­30 prosenttiin. Vuosikymmenen lopussa traktoreiden määrä nousi n. 230 000 tasolle. 1980- JA 1990-LUVUT Traktoriteollisuuden mullistuksien vuosikymmeniä, jotka tässä yhteydessä voi huoletta unohtaa. 59
• Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia JUHLAPÄIVÄNÄ Humppilan-Jokioisten radalla liikennöitiin kahdella veturilla. Höyryveturi no:5 Tubize oli janoinen kuumalla ilmalla. TAPAHTUMAN juhlakalu, Kullervo-höyrykone. Höyryn juhlintaa Minkiöllä Jokioinen, 24.7.2010. Höyryfestivaalista on muodostunut perinnetapahtuma, jossa yleisölle tarjotaan paljon katseltavaa: on juna-ajeluja, höyrykoneita töissään, autoja, traktoreita ja muita koneita. Sekä tietysti savun tuoksuinen tunnelma. Höyryfestivaalit saivat alkunsa Porvoosta aseman alueelta, josta muutama vuosi sitten tapahtuma siirrettiin Jokioiselle Minkiön asemalle. Siellä järjestäjänä toimii Jokioisten Museorautatieyhdistys ry. Kävijämäärät vaihtelevat vuosittain 4000­6000 kävijän välillä hieman säästä riippuen, näin ollen kyseessä on Pohjoismaiden suurin höyrytapahtuma. Höyrykonetapahtumat ovat lähtöisin Englannista, jossa niitä järjestetään kesäisin kymmeniä, kävijämäärien noustessa satoihin tuhansiin. Minkiöllä tapahtuman "Päähöyrynä" toimii Juha-Pekka Viitanen, pitkän linjan höyrykoneentisöijä ja harrastaja. Festivaalin tämän vuoden teemana oli Kullervo 100 vuotta. Ab Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Oy aloitti 1910 Kullervo-höyrykoneiden valmistuksen. Vuonan 1920 käynnistettiin suurieleisesti traktoreiden valmistus, joka viiden vuoden jälkeen lopetettiin ja joka kaatoi myös höyrykoneiden tuotannon. Noin 300 traktoria ehdittiin valmistaa. Tehtaalla jatkettiin junanvaunujen valmistusta eri omistuksessa. Höyryfestivaalien alueella oli myös mahdollisuus pienimuotoiseen "shoppailuun", myynnissä oli alan kirjallisuutta, takotuotteita ja tietysti perinnevaatteita. Nälkäisiä ja janoisia varten oli alueella useimpia tankkauspisteitä. Lukijapalaute Tykki lainassa Mielipidettäsi kuunnellaan: toimitus@vanhatkoneet.fi · www.vanhatkoneet.fi/palaute · PL 350, 65101 Vaasa järjestänyt joka kesä heinäkuussa näyttelyn vanhoista koneista Tornion Ruottalassa. Netistä löytyy tietoa yhdistyksestä. Yst. Terv. Pasi Vallo Kiitos mukavasta palautteesta! Vanhoista metsäkoneista on tullut kohtuullisen paljon juttutoiveita, ja kunhan toimittajat vielä löytävät esittelyyn sopivia koneita, niin juttuja tulee varmasti myös lehden sivuille. Vanhat Koneet -lehti ei ole keskittynyt Etelä-Suomeen, vaan koneita ja tapahtumia kuvataan mahdollisuuksien mukaan maan joka kolkalta. Toimitus Päivää ja hyvää kesää teille sinne toimitukseen! Lehtenne on aivan ensiluokkainen, jatkakaa siis samaan malliin! Kuitenkin viime lehden Wanha Willähti -jutussa oli virhe, joka on hyvä korjata. Eli tapahtuman kaikki sota-aikainen välineistö oli yksityisten henkilöiden työllä ja vaivalla hankkimaa joko omaa tai lainattua tavaraa, ja sodan nähnyt 152 H17 -tykki oli lainassa Karjalan Prikaatista, ei Hämeen Rykmentistä. Hämeen Rykmentti ei tuonnut tapahtumaan muuta kuin nykyaikaista kalustoa Nastolan reserviläisten osastolle. Kiitos hyvästä ja ennenkaikkea suomalaisesta lehdestä!! Arttu Rajala Lisää palautetta varmaan myöhemmin, ekassa numerossa varsinkin oli mainioita juttuja. Hyvä että olette kelpuuttaneet jo 80-luvun koneitakin lehden sivuille (Wille), onhan niilläkin jo ikää. Antero Kiitos kehuista ja kommenteista! Kuormaautoista ja muista tiellä liikkuvasta kalustosta kirjoitetaan toki muissakin lehdissä, mutta kun Vanhat Koneet -lehden ideana on kertoa kotimaan työkoneista tasapuolisesti, niin kuormurit luonnollisesti kuuluvat aihepiiriin olennaisena osana. Siinä kyllä olet oikeassa, että kuormureista ja traktoreista on niiden yleisyyden vuoksi helpompi tehdä juttuja, mutta olemme onneksi löytäneet myös muita koneita jutun aiheeksi vielä pitkälle tulevaisuuteen. Toimitus Vähemmän autoja! Vähemmän asiaa autoista ja enemmän koneista, jos vaan yhtään irtoaa. Taitaa olla yleensäkin aika tiukassa verrattuna autoaiheeseen, ihan ymmärrettävää toki, mutta autolehtiä on jo kauppojen hyllyt väärällään. No, toisaalta tietysti kätevää monille kun löytyy molempia (ja muutakin) samasta julkaisusta ja kohdeyleisökin tätä kautta laajempi... Kiitosta joka tapauksessa että perustitte hienon lehden jota tarvitaan, toivottavasti saavuttaa suosiota riittävästi! Seuraan mielenkiinnolla millaiseksi lehti muotoutuu. Pohjois-Suomen kalustoa Olen nyt lukenut nämä kaksi teiltä ilmestynyttä lehteä ja olen ollut kaikinpuolin ihan tyytyväinen. Muutamia ehdotuksia olisi kuitenkin mielessä, mitä voisitte käsitellä lehdessänne. Suomalaisista vanhoista metsäkoneista saa varmasti juttua kasaan, ja on niistä vanhoista koneista varmasti muutenkin juttua saatavissa myös täältä Pohjois-Suomesta. Kemi­Tornion alueella vaikuttaa sellainen yhdistys kuin Konevoimayhdistys, joka on 60 Oikaisu Edellisen numeron Maailmanpankki-Sisun teholukemaan oli lipsahtanut väärää tietoa. Oikea teho on noin 170 hevosvoiman luokkaa tietolähteestä riippuen. Toimitus
• OLYMPIA-MAAMOOTTORIN käyntiääni on musiikkia harrastajan korville. KONEPÄIVÄ kerää joka vuosi kymmenittäin traktorien, autojen ja erilaisten koneiden harrastajia kylän keskellä olevalle juhlakentälle, johon Teuron-Kuuslammin Kyläyhdistys ry ja Koplauskopla järjestävät tapahtumantäyteisen päivän. RALEIGHIN moottoripyörä edusti 20-luvun lopun englantilaisia moottoripyöriä. Teuron kone- ja perinnepäivät Teksti: Matti Hiittu Kuvat: Mikko Hiittu Tammela 17.7.2010 Teurolla vuosittain järjestettävä konepäivä on hyvä osoitus kyläyhdistyksen ja koneharrastajien saumattomasta yhteen hiileen puhaltamisesta. MASSIKKA 135 oli taidolla entisöity. NUFFIELD Roadless jäi 50-luvulla Suomessa harvinaisuudeksi. MOBIILIHARRASTAJA Pertti Kuisti ajelutti yleisöä Zetortraktorillaan. KAKSI aikansa suomalaista ajoneuvoa: Teijo ja Valmet"piikkilangankiristäjä". Molemmat parempia kuin uutena. JAAKKO Vekan 1934-mallinen "pikku"-Reo on Hämeen Mobilistien taidonnäyte. Se toi onnikkaromantiikkaa yleisölle. 03/10 PIIKKINOKKA-SKODA ´51 oli tsekkiauto parhaimmillaan. 61
• KUBELWAGEN KDF 82 -autoja tuli Suomeen kahdeksan kappaletta, joista tämä Sten Johanssonin yksilö on tiettävästi ainoa jäljelle jäänyt. Sotilasajoneuvot Parolassa sotilasarvoon ja ikään katsomatta viettämään leppoisaa perhepäivää. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Juha-Pekka Lindfors Parola, 3.7. Panssarimuseo kutsui kaikki maanpuolustuskalustosta kiinnostuneet K uluneen kesän aikana on hienoja tapahtumia riittänyt maan joka kolkalla. Yksi hieman tavallisuudesta poikkeava kokoontuminen nähtiin heinäkuun alkupuolella Parolan Panssarimuseon mailla, jonne kokoontuivat erilaisten sotilasajoneuvojen omistajat kalustoineen. Tämä tapahtuma poikkeaa edukseen myös siten, että näennäisen karusta aihealueesta huolimatta järjestäjät olivat ottaneet hienosti huomioon myös perheen pienimmät, joten alueella pystyi hienosti kulutta- maan päivän koko perheen voimin. Panssarivaunujen, maastoautojen ja moottoripyörien ajonäytösten lisäksi yleisöä viihdytettiin sotakoiranäytöksillä ­ ja olipa paikalla oikea taikurikin viihdyttämässä harrastajien jälkikasvua. PANSSARIVAUNUT kiehtovat usein myös niitä tekniikan miehiä, joita ei muu sotilaskalusto jaksa sytyttää. Tämä on helppo ymmärtää, sillä onhan kyseessä monella tavalla äärimmäisyyksiin menevä laite, jonka suunnittelussa tai valmistuksessa ei ole juuri kompromisseja tehty. Panssarimuseolla näitä riittää! 62 JOS haaveenasi on päästä kokeilemaan alan kalustoa luonnollisessa ympäristössään, niin näiltä miehiltä löytyy lääkkeet siihen kuumeeseen. Mil-Safarit järjestää eritasoisia safareita 1­50 hengen ryhmille. Rajuimmillaan reitit ovat niin haastavia, että kuormurin vinssaaminen kuuluu takuuvarmasti päiväohjelmaan...
• LANTIKKA on yleiskäyttöisten ajoneuvojen menestystarina vailla vertaa. Monien mielestä nämä varhaiset mallit, joissa ajovalot löytyvät lokasuojien välistä, ovat niitä ainoita oikeita. STURM-RYNNÄKKÖTYKKI miehistöineen odottelemassa omaa ajonäytösvuoroaan. Tapahtuman juontaja varoitteli koneen paukkeesta etukäteen ­ eikä ollenkaan turhaan. WHITEN puolitelaisia maastokuorma-autoja käytettiin aihioina mm. viime numerossa esitellyn salaojakoneen tyyppisissä laitteissa, ja taisi jokunen saada telastonsa tilalle normaalin takaakselin ja tavallista kuormuria muistuttavan ulkonäön. KARUA kalustoa itärajan takaa. Näiden rattia on päässyt (vai joutunut) pyörittämään yksi jos toinenkin nuori mies. NIIN erilaisia, mutta jotenkin niin samanlaisia. VANHAN kaavan mukaan valmistettu tykki ei ollut pelkästään esillä, vaan sillä myös ammuttiin. Huomaa miesten asianmukainen asustus. 03/10 NYKYAIKAISTA kalustoa ei Mercedes-sairasautoa lukuunottamatta ollut esillä, ja tämäkin oli paikalla ihan viran puolesta ja varmuuden vuoksi. 63
• Maailman suurin Zetor-tapahtuma Viime vuoden elokuussa Iisalmen katuradalla käytyjen Zetoreiden kiihdytyskilpailujen jälkeen muutamat zetoristit alkoivat keskustelemaan yhteisen kokoontumisajon järjestämisestä. Kättä lyötiin päälle ja maan merkkikerhot lähtivät yhdessä suunnittelemaan tapahtumaa. Tapahtumapaikaksi valikoitui Veljekset Keskisen pihamaa ja kyläkauppa ottikin innolla tapahtuman siipiensä suojaan. Teksti ja kuvat: Sami Saari Tuuri, 3.7. K okoontumisajo kohti Tuurin kylää ja Veljekset Keskisen pihamaata starttasi perjantaina 2. heinäkuuta Seinäjoelta. Matkaa tehtiin muutaman Zetorin ryppäissä, joten autoilijoidenkin oli helppo ohitella zetoristeja. Matkaan osallistui reilut 70 traktoria. Lauantaiaamuna Tuurin kyläkaupan pihamaalle oli saapunut vielä hieman lisää Zetoreita, ja viralliseksi osallistujamääräksi laskettiin lopulta huimat 103 Zetoria. Järjestäjät, Suo- men kaikki seitsemän Zetor-kerhoa ja Veljekset Keskinen olivat enemmän kuin tyytyväisiä traktorien määrään. Tapahtumaan oli yleisöllä vapaa pääsy, joten helteiseen säähän kokoontui hurja määrä katselijoita. Katseltavaa ja kummasteltavaa riittikin, kun näyttelyn lisäksi tapahtumassa nähtiin Zetorien kiihdytyskilpailut, kauneuskilpailut sekä miesvoimaa vaativa kampikäynnistyskilpailu kerhojen kesken. Olipa vierailijoilla ihmeteltävää oikein kunnolla, kun avajaisissa esitettiin Zetor-sinfonia, jossa kaikki paikalla olleet traktorit käynnistettiin yhtäaikaa. Alueella oli myös mahdollisuus tutustua entisaikojen työnäytöksiin sekä vierailla rompetorilla, jonka Zetor-varaosien anti jäi valitettavasti varsin vähäiseksi. Aurinkoisen päivän hitti taisi kuitenkin olla ilmaiset yleisökyyditykset Kyläkaupan alueella. Zetorin kyydistä käsin oli oikein mukava seurata tapahtumaa vanhan ajan tyyliin. AURINKOISEN päivän ehdoton hitti oli ilmaiset yleisö kyyditykset, Zetorin vetämänä tietenkin. HIEMAN harvinaisempi Zetor 25, jota myös Nmalliksi kutsutaan. Ominaisuutena suora ja matala etuakseli sekä pakoputki vietynä alakautta taakse. 64
• ZETOR harrastukseen kuuluu tietenkin monipuolinen rekvisiitta ZETOORI Zäföörit kannustamassa kilpaveljiään kampikäynnistyskisassa VANHA peltinen telakone olisi vaihtanut omistajaa muutamalla kympillä. ZETOR Super pikkuveljensä nokalla. HYVÄ ohje liikenteeseen. KAMPIKÄYN NISTYSKISASSA mitattiin harrastajien lihasvoimat. ZETORINKIN saa keu limaan, kunhan asennat tuplapakoputket. 65
• Sirpistä Puimuriin Teksti ja kuvat: Sami Saari Isokyrö, 24.­25.7. Maatalouden historiaa esittelevä pohjalaistapahtuma löysi taas hienosti yleisönsä, vaikka paikka ja aika poikkesivatkin aiemmista vuosista. L auantaiaamuna starttasimme isäukon kanssa Valmet 565 -traktorimme ja matka kohti Sirpistä Puimuriin -tapahtumaa alkoi. Perinteisesti matka Lehmäjoelta Isonkyrön keskustaan tehtiin ajamalla. Tänä vuonna ajovuorossa oli vanhempi miesväki, joten minun tehtäväkseni jäi ajaa auto tapahtumapaikalle ja etsiä traktorille varattu esittelypaikka. Matka sujui sutjakasti hieman jo viileässä ja kosteassa kelissä. Iltapäivälle oli jo kuitenkin luvattu lämpimämpää keliä, joten hieno päivä oli varmasti tulossa. Aikaa 14 kilometrin matkaan kului noin 20 minuuttia. Tapahtumapaikalla 565:n sai paikan pikku-Valmetin ja neliveto-MAN:n välistä. Viikonloppu sujahti vauhdikkaasti ohi kameran kanssa kierrellen ja ihmisten kanssa jutustellen. Isäukon vastuulle jäi valmetin luona päivystäminen ja ihmisten kyselyihin vastaaminen. Molempina päivinä traktoreilla ajettiin vielä esittelykierros, jossa ihmiset näkivät kunkin koneen liikenteessä. Aiempina vuosina Isonkyrön Pappilanvainiolla järjestetty tapahtuma oli nyt siirtynyt Kyrönmään Maatalousmuseo Osuuskunnan omalle markille Isonkyrön meijerin läheisyyteen. Alueen keskuksena toimii meijerin vanha sikala, jonka osuuskunnan miehet ovat kunnostaneet koneiden säilytyspaikaksi ja kokoontumistilaksi. Tapahtumaajankohtakin oli yleisön pyynnöstä vaihtunut entisestä elokuun lopusta kuukautta aiemmaksi. Muistoja Valmetista Teemana oli tänä vuonna Valmettraktorit eri vuosikymmeniltä. Valmettien eri malleja olikin saatu paikalle aika mukavasti. Muutenkin traktoreiden merkkikirjo oli kattava, mielenkiintoisimpina Moto Standard sekä Suomeen jälkituotu Kramer. Alueella yleisö sai nähdä muun muassa vanhoja moottorisahoja työssään sekä messinkiesineiden valamista perinteisin menetelmin. Jo perinteeksi muodostuneet salaojien kaivuu, viljan puinti ja perunoiden nosto kuuluivat tietenkin monipuoliseen ohjelmaan. Rompetorikin oli mukavasti laajentunut viime vuosista. Viikonlopun aikana ihmiset saivat jälleen todistaa tapahtuman onnistuneen hienosti. Vielä kun tapahtumaaluetta saadaan hieman lisää laajennettua ja ohjelmarunkoa muokattua, niin tapahtumasta saadaan vieläkin suositumpi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. TAPANI Kankaan Fordson N vuodelta 1939 on ollut käytössä aina vuoteen 1960 saakka. MASSEY Harris -puimuri on edelleen hienossa käyttökunnossa. 66
• OMISTAMAMME Valmet 565 tuotiin perinteisesti ajamalla tapahtumaan. FORDSON Majorin siivapyörään on löytynyt kierroksennostotarvikkeet omasta lautakasasta. MINKÄ nuorena oppii, sen vanhana taitaa. ERIKOINEN kypärä olisi lähtenyt matkaan 150 eurolla. JF-ETUSITOJA oli yksinkertainen ja hinattavaa edullisempi. Myöhemmin siitä kehittyi meilläkin aikanaan yleinen JF-sivupuimuri. SACHS Kletterer -pystykarsintakone, tuotu Suomeen 60-luvulla joitain kappaleita. USA:ssa käytetty myös nimeä "Puuapina". KALEVI Riihimäen Porkkala-kuormaajassa on Fordson Super Major Manuel peruskoneena. Porkkalasta enemmän tarinaa tämän lehden sivulla 18. LÄNNEN Sokerin Konepajan valmistama valtaoja-aura, MörköMajurin voimansiirrosta rakennettu vinssi on Kurpan Konepajan käsialaa. Yhdistelmä on maksanut vuonna 1962 vajaat kaksi miljoonaa eli kahden suuren traktorin verran. SALAOJAN KAIVUUNÄYTÖS White-salaojakoneella. 03/10 67
• Weteraanikonepäivät Oulaisissa Oulainen, 9.-11.7. Wanha Woima ry:n järjestämät Weteraanikonepäivät keräsi jälleen kokoon kone- ja traktoriharrastajia ympäri valtakuntaa. Katsottavaa oli enemmän kuin koskaan. TRAKTORI on aina ollut iso investointi, joihin kaikkien pientilallisten jyvät eivät ole riittäneet. Kun tarve peltoveturiin kuitenkin oli, rakennettiin niitä myös itse ylivuotisista tai muuten vaurioituneista kuormureista. Tässä 20­30-luvun taitteen Chevrolet. PÄIVITTÄISISSÄ traktoriparaateissa pääsee seuraamaan traktorien kehityskaarta. Tämä Valmetin kaiketi turvepellolle omiaan oleva 6-pyöräinen 1502 taisi jäädä harvinaisuudeksi jo uutena. Perässä tulee pari numeroa pienempi Allis Chalmers. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine O ulaisten perinnekeskus ja Törmänhovin piha-alueet täyttyivät jälleen kone-, traktori- ja autoharrastajista, kun monelle kesän odotetuin viikonloppu koitti. Kerrassaan mittavan talkooporukan voimin syntyvä koneviikonloppu on järjestäjiltään useamman viikon rutistus. Jotta paikalle saadaan näinkin mittavat määrät kalustoa, jo pelkässä logistiikassa on puuhaa. Näyttelykalustoa kuskataankin traktoripuistoon jo viikon päivät ennen H-hetkeä. Konepäivien kokonaiskävijämäärä on vuosi toisensa jälkeen rikkonut aiemmat ennätykset ollen tänä vuonna jo päälle 20.000 henkilöä. Tapahtuman tuotot käytetään pitkälti perinnekeskuksen ja konepäivien kehittämiseen. Konepäivien kupeessa oleva rompetorikin on paisunut vuosi vuodelta ja sitä kiertäessä kuluu helposti tunti poikineen. Hyvin organisoidun tapahtuman tekee mielenkiintoiseksi sen lukuisat näytökset ja paraatit, joten hyvällä paikalla istuessaankin näkee monenmoista kulkinetta. Tänä vuonna paikalla oli niin kääpiöautoharrastajia kuin amerikanautojakin, ja siitä autokentälle saatiin teemaksi Kääpiö kohtaa jättiläisen. Paikalla oli myös Vanhat Koneet -lehden osasto, ja juttuvinkkejä, kiitosta ja kehuja uudesta julkaisusta tuli niin että korvia punoitti. TRAKTORIPUISTON toispuoleisin peltoveturi oli tämä McCormick Farmall Cup. 68 MAAMOOTTORIKENTÄLLÄ yleisön huomion kerää aina se kone jota juuri ollaan käynnistämässä.
• TÖRMÄNHOVIN kierroksen ajaa milloin minkäkinnäköiset laitteet paraatiaan. Yksi erikoisimmista oli Reijo Ervastin ajama yksipyörämotskari. KÄÄPIÖAUTOILIJAT ajoivat myös omissa paraateissaan. Tässä Timo Ruohon voimaa uhkuva Lambro 600 V kippilavaskootteri. TRAKTORIPARAATEIHIN osallistumatta jäi erityisesti lasten mieleen ollut Eero Pietarilan pieni Fiat, joka hienosta työn jäljestä huolimatta on kotitekoinen. Fiat 126:n osista sävelletyssä "lelussa" on jopa sähköiset nostolaitteetkin. VANHAT KONEET esittäytyi harrastajakunnalle ensimmäisellä numerollaan. Toimittajille sateli juttuvinkkejä ja tiskillä urakoitiin tilauskauppaa. JOKAPYÖRÄVETOINEN MAN on ollut komea näky kylänraitilla uutena. Mallin yleistymistä meillä taisi rajoittaa traktorin kovahko hinta. NIIN pahaan paikkaan ei ole vielä telakaivureita upotettu, etteikö Arto Vuorijärven Rottnen alustalle tehdyllä hinurilla ole niitä ylös saatu. Hurjan näköinen laite pystyy ajamaan tarvittaessa heikkoonkin maastoon, ja kun vehje lukitaan paikalleen, vaijerivinssi kiskoo kaivurit vaikka suonsilmästä. Vetovoimaa laitteessa on hurjalta kuulostavat 400 tonnia, joten sakkeleidenkin on oltava sen mukaiset. NÄITÄ vaihdelaatikon ja perän öljynvaihtoon oivallisia öljynvaihtoautomaatteja näkee romppareilla toisinaan. Yleensä ne lähtevät huoltsikkarekvisiitan keräilijöiden kokoelmiin. ROMPETORILTA löytyneellä riepukatolla hytitön traktori muuttuu joka sään harrastevehkeeksi. Tuulilasi oli kadonnut, mutta käsikäyttöinen pyyhinmekanismi oli tallella. EIKÄ niin huonoa mopon osaa, etteikö joku harkitse sen kunnostamista. VARSIN miehekäs McCulloch, jota ei varmasti tarvitse painaa tukkia vasten sahatessa. 03/10 69
• Vanhat Koneet kanavalla Vääksy, 31.7. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Viivi Vähälä ja Lea Lahti Vesijärvipäivän yhteydessä raskaamman kaluston harrastajat kokoontuivat Vääksyn kanavalle lehtemme kutsumana. Pääsymaksua ei ollut, Markku Savijärvi veivasi posetiivia sydänlasten hyväksi ja Vesijärvisäätiön lippaaseen sai halutessaan pudottaa lahjoituksen puhtaamman Vesijärven puolesta. E nsimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma keräsi Vääksyn kanavan puistoon mukavan määrän monipuolista kalustoa maamoottoreista mopoihin, traktoreihin ja erilaiseen järeämpään kuljetuskalustoon. Enemmänkin paikalle olisi sopinut, mutta kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että ensi vuonna kalustoa ja yleisöä on jo tuplaten, jos vastaava tapahtuma pidetään. Arto Jussila, Esko Järvinen, Timo Suomela ja Olli Huuskonen apumiehineen pyörittivät maamoottoreitaan. Edes varoituskyltit vaatteisiin mahdollisesti tulevista nokiroiskeista eivät estelleet yleisöä, vaan maamoottoreiden puksutus ja niistä nousevat savuvanat vetivät ihmisiä puoleensa magneetin tavoin. Moni halusi kysyä koneista, niiden toiminnasta ja osista tarkemmin ­ ja sehän onnistui, kun paikalla oli kuusi erilaista maamoottoria käyttäjineen. Turhaan ei koneita käytelty, päivän lopuksi komea klapikasa lepäsi koneiden välissä sekä lukematon määrä haapapäreitä jaettiin päivän aikana yleisölle, ja näin monet tapahtumassa vierailleet saivat mukavan muiston itselleen. Päreistä aiottiin tehdä kylttejä, tarjottimia, tauluja tai sitten ne aiottiin säilyttää ihan vaan sellaisenaan. Traktoreiden luona kulki väkeä tasaiseen tahtiin tutkimassa ja ihmettelemässä vanhojen työkoneiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Monella aikuisella oli omakohtaisia kokemuksia yhdestä tai useammasta merkistä, ja he tutkivat tarkoin niitä, kun taas pienimpiä vieraita kiinnostivat ehdottomasti eniten ne mallit, joihin sai omistajan luvalla kiivetä ratin taakse kokeilemaan ajotuntumaa. LEHTEMME viime numerossa esitellyt Bedford­kauppa-auto ´66 ja samanvuotinen TVH-Sisu saivat puistoon seurakseen Ford-paloauton. Myymäläautossa oli niin paljon kävijöitä, että olisikohan kannattanut ladata hyllyt täyteen aamulla ja palkata myyjä tiskin taakse? 70
• VAUHTIPYÖRÄ pyörii ja koneet käy. MAAMOOTTOREIDEN luona riitti kiinnostuneita tunnista toiseen. Asikkalasta kotoisin oleva Arto Jussila esitteli koneitaan rautaisella ammattitaidolla, mies on ollut monessa mukana maamoottoreineen. KOIVUKLAPIA syntyi vauhdilla, kun Olli Huuskonen apureineen oli asialla. Hienoja haapapäreitä jaettiin yleisölle mukavaksi muistoksi. VÄÄKSYLÄINEN Timo Vuoristo saapui 1941 vuoden Jaguar-polkupyörällä, joka sopi hienosti joukon jatkoksi, vaikka kulkupelissä ei konetta olekaan. MOPORIVISTÖSTÄ löytyi tuttuja merkkejä Tunturista Soliferiin. Takaritsillä kuljetettiin Vääksyyn ja taas takaisin kotiin kaikenlaista tarpeellista tavaraa Lahtikko-koreista punaiseen ruusuruukkuun. JOS 40­50 vuotta sitten isännille olisi kertonut, että heidän työkäytössä olevilla traktoreillaan ajellaan tulevaisuudessa pitkiä matkoja ihan vaan huvikseen ja ne pysäköidään näytille puistoon parhaalle turistialueelle, ei kukaan olisi varmaan uskonut. Nyt nämä Fordsonit, Nuffieldit, Massey Fergusonit ja Valmetit ovat täyttä museokamaa, niitä tutkitaan suurella mielenkiinnolla, ja voi että on monta muistoa kerrottavana! VAIHTOEHTOENERGIAAKIN esiteltiin tapahtumassa Jokirannan huvilan nurkalla, kun puupilke paloi näyttävästi sauhua tuprutellen Ferguson-traktorin kylkeen kiinnitetyssä puukaasulaitteistossa. Heinämaan konekerhon 1951 Fergusoniin on asennettu puukaasulaitteet, jotka ovat aiemmin olleet kerhon Dodgessa. Laitteiden avulla on liikutettu taksia Orimattilassa jo sota-aikana. Häkäpönttö on kestotestattu perusteellisesti, kun Fergusonilla ajettiin kesällä 2005 Utsjoelta Orimattilan Heinämaalle. IITIN Vuolenkoskelta tapahtumaan saapunut Mikko Purhon Nuffield seisoo tukevasti Jokirannan huvilan edustalla. 03/10 71
• KAIKKIEN aikojen ensimmäisen Vanhat Koneet -lehden tunnustuspalkinnon sai mustasaarelaisen Göran Nyholmin Scania-Vabis LBS76. Tämä siististi entisöity harvinainen automalli on varustettu aikautensa mukaisella kappaletavarakontilla. Autoon kuuluu myös tyylikäs 60-luvulta peräisin oleva täysperävaunu. Göranin "Pulloposki-Scania" poikkeaa edukseen juuri tyylikkään päällirakenteensa vuoksi, eikä noita LB76-mallejakaan ole liikaa säilynyt meidän iloksi. Vaikka Göran poistuikin tapahtumasta jo ennen myöhässä alkanutta palkintojenjakoa, on pokaali toimitettu perille järjestäjien toimesta. (kuva viime kesältä) EI vanhojen kuorma-autojen tapahtumaa ilman yksilö nelipy ttyistä pikku-Scankkea. Tämäkin siisti in armeijan vanhoja sen mitenkään lienee Ruots toa on tunnelmaa latistamatta. Pääasia että kalus . tarjolla sitä kaipaaville RISTO Kortelaisen vihreä Scania-Vabis on pirteä ilmestys oranssien Vabisten joukossa. Riston kunnostama yksilö on ollut uutena Ruotsissa ja tuotu vuonna 1968 Suomeen. Ulkomailla käytettiin jo tuolloin rohkeammin värejä kuorma-autojenkin pinnoissa ­ meillä Suomessa oli totuttu Vabisten olevan oransseja. L56-malli edustaa valmistajansa kevyempää tuotantoa, joka oli suunnattu ilman perävaunua tapahtuvaan liikenteeseen. Riston auto onkin toiminut kunnallisteknisessä ajossa varustukseen kuuluvista kolmikaatokipistä ja Hiab-nosturista johtuen. Todellisena erikoisuutena mainittakoon ajopiirturi. Bruno Ekman ajoi tällä autolla ammattiliikenteessä Pietarsaaressa vielä vuonna 1984. 72
• Tutustumismatka Trollbergaan Vantaan Sotungissa lähes säilyneen maalaismaiseman läpi vievän Högbergetintien varresta löytyy pääkaupunki seudun yksi sympaattisimmista museoista, Trollbergan Traktori ja Maatalousmuseo. Teksti: Matti Hiittu Kuvat: Mikko Hiittu ja Jan-Erik Laine K esällä 1997 avatun museon isäntänä toimii Lars "Lasse" Asplund yhdessä Ruth Asplundin kanssa. Traktoriharrastuksen Lasse aloitti jo yli 20 vuotta sitten ollessaan työelämässä kuorma-autoja koneyrittäjänä. Nyt eläkkeellä ollessaan Lasse on ehtinyt entisöimään täysin lähes parikymmentä traktoria ja muut yli 25 traktoria ovat käyntikuntoisia paria lukuun ottamatta. Muutaman traktorin entisöinti on aloitettu todella huonoista ja paljon töitä vaativista aihioista. John Deere -traktorit ovat aina olleet Lassen ykkösmerkki. "Jontikoita" museosta löytyy neljä, 1948-mallinen BR, vuonna 2000 entisöintipalkinnon saanut 1950-mallinen M, John- Deere-Lanz 500 sekä merimiestraktorina 50-luvulla tuotu MT row-crop (etupyörät vierekkäin), joita valmistettiin vuosina 1949­52. Güldner on toinen Lassen suosikkimerkki, joista 1958-mallinen AK-14 sai entisöintipalkinnon Lahden maatalousnäyttelyssä vuonna 1997. Muita museon traktoreita ovat esimerkiksi viime syksynä valmistunut Ferguson FE35 "Kultamaha" ´57, kaksi David Brownia 2D työkoneenkantaja ja Cropmaster, entisöintiä odottava Oliver Standard 70 vuodelta 1938, 1921-mallinen Fordson F sekä Vaasa vuodelta 1947, joka on Gårdskullan Traktorimuseon kanssa yhteisomistuksessa. Trollbergassa on noin 45 traktorin lisäksi paljon maatalouskoneita- ja tarvikkeita. Ruth Asplund on koonnut museoon naisväkeä kiinnostavan emännän osaston, jota hän ylpeänä esittelee. Traktoreiden lisäksi Lasse on entisöinyt useita autoja. Paraikaa hän entisöi Rover-henkilöautoa, 1928-mallista Chevrolet-kuorma-autoa sekä lähes valmista 1928-mallista Jordan-henkilöautoa. Tapahtumissa hän käy 60-lukuisella Kuplalla tai 30-lukuisella Graham Paigella. Trollbergan museo on kesällä 2010 auki elokuun loppuun sunnuntaisin klo 11­15 tai muina aikoina sopimuksen mukaan puh. 0400-615170. Poikkea mielenkiintoiseen museoon! TILAVAN ja valoisan hallin alakerta on täytetty raskaammalla kalustolla ja yläparvelle on tallennettu kevyempää tekniikan historiaa. 74
• MASSEY Harris Pony 1951, jonka nostolaitteissa on juuri niin paljon voimaa kuin kuljettavan käsissä. STANDARDBENSAPUMPUN vierestä paikansa on löytänyt Atomsarvitraktori. YLÄPARVELLA on myös kokoelma pieniä venemoottoreita sekä muita pienempiä teknisiä kapineita. TROLLBERGAN palkitut traktorit, "Jontikka" M 1950 ja Güldner AK14 1958. AVAJAISISSA oli Kuplavolkkarien kokoontuminen. Lassellakin on sellainen harrasteautona. MUSEOON on kulkeutunut muutakin kuin pelkkää agraari historiaa, tässä Lars Asplundin putkiradiokokoelmaa. KAUNIISTI patinoitunut 50lukuinen Lambretta oli kilvestä päätellen tullut museon kokoelmiin jostain kaukomailta. SYTYTYSTULPPIEN mallikirjoa eri vuosikymmeniltä. 03/10 75
• Markkinat Osta ja myy kalustoa Kuljetuskalusto Jyry-Sisu TVH-malli Leylandin 680 moottorilla. Omin voimin liikkuva projekti. Nestekippi laitteet tulee mukaan. Tiedustele, 05-3674056 tai 0400-780641, 115008 Ford Custom paloauto -74 aj. 47500 km, katsastettu, Esteri Va-30 nokkapulla, mukana letkut ja muut tarvikkeet. Tee tarjous, H. 2500 , 050-3298565, Nokia 115005 Unimog 404S -72 aj. 25000 km, originaali vinssi, hienokuntoinen. Originaali ja toimiva Unimog talven harrastauksiin, H. 5700 , 050-5023599, 115004 Ferguson 20 2.0 -59 Vetok., lohkol. Mukaan tulee vältti, äes, lana, tiehöylä, kettingit sekä toiset eturenkaat. Papereita ei ole entisilläkään omistajilla, joten rekisteröinti ei tule onnistumaan. Traktori hyvässä kunnossa, toimiva peli vaikka veneenkuljetukseen tai pellolle töihin., H. 3150 , 050-3066366, Himanka 113424 Scania 141 -78 ALV. väh.kelp., 25000kg, H. 9000 , 0400-273000, Pyhäsalmi 113453 Ford TT -25 Myydään tarjousten perusteella! Auto on täysin virheettömässä alkuperäiskunnossa. Kaikki on toiminta kunnossa, moottori lähtee käyntiin jne. Auton historia + dokumentit ovat kaikki tallessa, 0401522065, Raisio 114995 Scania 76 6x2 -65 ALV. väh.kelp., Scania-Vabis 76 6x2. Hyväkuntoinen., H. 5500 , 0400-273000, Pyhäsalmi 113417 Auramo Nostin -69 300 kg, noin 11 metriä, isot pyörät, 4 tukijalkaa, vetoaisa joka kääntää pyöriä, 24 V. Akut vanhat. Toimii hyvin myös kahdella auton akulla, H. 999 , 0445549226, Kotka 115006 Caterpillar Trukki CAT T50B 4000 -74 Nostaa 2500 kg. Kaasu/matalamasto siirtovalmius on. Toimiva peli, H. 999 , 044-5549226, Kotka 115007 Fordson Major 3.6 -53 Marginaaliverollinen. 2000kg. Harvinaisen hyväkuntoinen vanha Majori. Vaikka työkäyttöön. Käynnistyy erittäin hyvin. Harvoin tarjolla. Helppo rekisteröidä. Paperit on kunnossa. Tarjoa!, H. 1890 , 0400-685116, Pyhäjärvi 113437 KUORMA-AUTOT JA VARAOSAT Myös uudempiin malleihin... Ilvesjoentie 425, Ilvesjoki puh. (06) 456 8800 www.kah-trucks.fi TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN · PYÖRÄKUORMAAJIIN · NOSTUREIHIN ym. Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI · 0400 828 460 76 TT_mainos_2x60.indd 1 28.11.2009 13:13:48
• International Harvester H-25 2.9 -68 2500kg. Historiikki kone, tekniikka peruskorjattu., H. 4000 , 0400-681726, Oulu 113426 Pyöräkuormaaja MF 55 -72 V8 moottori, ei rekisterissä, H. 4500 , 0500-886430, Ikaalinen 115009 Volvo BM LM-218 -62 2 kauhaa, puskulevy, ketjut, moottorilämmitin, moottorin sivupellit löytyy, ohje/ korjaamokirja. Tarjouksia otetaan vastaan! Yht.otot mieluiten iltaisin., H. 2850 , 045-6775698, Pello 113442 Zetor 25 a -57 hyväkuntoinen!, H. 6000 , 0400-273000, Pyhäsalmi 113452 Konetikas KT-17 -71 Numelan konetikas KT-17. Tikasauton tikaslaitteet, vain alusta puuttuu. Peruskunnostettu. Sisältää tikkaat, jalustan ja rungon. Lavataso ei kuulu kauppaan., H. 2200 , 040-7653043, Mynämäki 113419 chinese rocks free RAUTA ja ® PETROOLI 100 v Massey Harris Pony 1.5 -70 Kunnostustaitoiselle hyvä projekti. Startti ei pyöri kunnolla, paperit löytyy, jääketjut käynnistyy hinaamalla, eikä hinta ole päätähuimaava. Hydraulinen lumilevy., H. 700 , 0400-620794, Nakkila 113418 Teema: Teema: Traktoreita traktoreita 100 100 vuotta Suomessa vuotta Suomessa Elävää konehistoriaa kaikille! Valmet 502 -72 Diesel, 6500h ajettu, Tästä hyväkuntoinen, ehjä, vähillä tuneilla omaaa 502 vilske 1000 etukuormaajalla +lumikauhalla. Kauhankääntö 2 toiminen, renkaat 90%, ei pahempia öljyvuotoja. Kytkin ja suuttimenkärjet uusittu hiljattain. Kasettinauhuri on ja myös lumiketjut kuuluu kauppaan., H. 6000 , 050-3420121, Puumala 113439 Paikka: Hyrian kenttä (ent. Maaseutuopisto), Hyvinkää Aika: 11.­12.9.2010 klo 10­17 LIPUT: Perhelippu 20 , Aikuiset 10 , Lapset 2 (7-15 v.), Alle 7v. ilmaiseksi MC Cormic B-275 -60 Lumiaura. Yhteishinta., H. 3200 , 0400-535848, Pomarkku 113423 03/10 www.koneviesti.fi, www.masinistit.COM 77
• Markkinat Osta ja myy kalustoa Useita Zil 131H-6x6 maastokuorma-autoja. Nastolan Vaaka ja Kone Oy Uusien ja käytettyjen vaakojen myynti, sekä huollot. Vaakatie 37 15560 Nastola, 040 0313 929 MITTAREITA Myydään puutarhajyrsin Landmaster 1960 luvulta, H. 1 , 0400-746083, Ostetaan Itsesitova puimakone , 040-5589585, Ostetaan MB 1413 alusta kaikki huomioidaan. Mielellään käyntikuntoinen., 045-1133872, Iittala Ostetaan Mc Cormik 275 kytkinhaarukka -62 , 050-5512288, Sastamala JOKA LÄHTÖÖN! Yleis-, lämpö-ja kosteusmittarit, takometrit, Anemometrit, LC-mittarit, desipelimittarit, PH-mittarit. Myös käytettyjä laitteita. Endoskooppi KÄYTETYT HYVÄKUNTOISET SÄHKÖ-, KAASU- JA DIESELTRUKIT. 1-5 TN. Korvaamaton apuväline monenlaisissa huolto- korjaus- ja tarkastustöissä. Hinta alk. 309 5.96L-V8 5V-manual 1987. Soita ja kysy! Meillä myynnissä paljon erilaisia US ja SU autoja. GAZ, ZIL, KrAZ, URAL, UAZ Ilmansuodattimet, öljynsuodattimet, sytytystulpat ja muut osat meiltä toimitusmyynnissä ympäri maan. Snettansintie 5 Espoo GSM 0400-130 313, fax 09-3882 546 Korjaamon osoite · Vihdintie 63, 02970 Espoo WWW.SENOCO.FI 040-0407 560 · 040-5906 025 Ultraääni seinämäpaksuusmittari Mittausalue: 1.2mm - 200mm Mittaa kovia materiaaleja kutem esim. rauta, alumiini, kupari, polyetyleeni, PVC, lasi, jne. WWW.TRAKTORIOSA.FI Puh. 0400 808 077 · Aurojen muovisiivet · Aurojen ja äkeiden kulutusosat · Nivelakselit ja -osat · Traktorin varaosat ja tarvikkeet L I SE T METALISMALL I T I E NO P Hinta 219 Collectors Model Toys Oy Hirventie 13 · 68660 Pietarsaari · p.0400-764405 info@modeltoys.net · www.modeltoys.net Tule katsomaan valikoimamme. WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet Varaosat HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 29.10.2010 klo 12.00 julkaistaan 11.11.2010 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Nimi: Osoite: Puhelin nro: Postinumero ja Paikkakunta: Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEKUSTANNUS OY PL 350 65101 VAASA 78 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. © Viipalekustannus Oy
• Kuvalaari Kiitolinjojen maailma Kuvalaarissa on jälleen uusia valokuvalöytöjä koneiden ihmeellisestä maailmasta. Koonnut: Iikka Kekko Kuvat ovat jälleen ajoneuvopainotteisia johtuen omien arkistojemme sisällöstä, mutta lähettämällä toimitukseen kuvia muista laitteista voit olla kanssamme tekemässä palstasta yhä monipuolisempaa ja värikkäämpää. Myös palautetta saa lähettää edelleen, jos julkaistuista kuvista ilmenee kiintoisaa kerrottavaa muille lukijoille. Edellisessä numerossa esillä ollut Ilmavoimien MercedesBenz 319 toi muutaman palautteen toimitukseen, koska kerroimme saamiemme tietojen mukaan auton olevan len- tokoneiden tankkausauto. Uskottavimman palautteen kertoi Mauri Uskelin, kyseisen auton entinen kuljettaja. Hän kertoi auton olleen Saab 35 Drakeneiden huolto- ja testausauto. Tällä kerralla mukana on muun muassa eräältä työkoneharrastajalta saamiamme konekuvia 90-luvulta sekä 1960-luvun alkuvuosien kuvia Kiitolinjojen maailmasta. JÄRVISEN Liikenteen Mercedes-alustainen bussi suuressa Neuvostoliitossa 70-luvulla. TUORE kuva entisöintiä odottavasta Maailmanpankki-Vanajasta lumiauroineen. Tämä auto kuuluu viime numerossa esittelemämme MaailmanpankkiSisun kanssa samaan suureen 60-luvulla TVH:lle toimitettuun autoerään. Vanajassa aurausvalot oli tyylikkäästi upotettu maskiin. Ruotsalaiset Parca-kuormaajat ajautuivat lopulta Volvon omistukseen. SVENSKA Järnvägsverkstäderna Arlöv valmisti rautatiekaluston lisäksi myös Parca-merkkisiä pyöräkuormaajia. Tämä yksilö on kuvattu toistakymmentä vuotta sitten Ahvenanmaalla. Parca ajautui lopulta Volvon siipien suojaan. 03/10 79
• Kuvalaari Kuvia ajalta, jolloin kuljettajalla oli vielä kuljettajanlakki eikä kaljafirman mainoslippistä... HEINOLALAISEN Kuljetusliike Hirvikosken Scania LS110 purkamassa kuormaa Hankasalmella 70-luvun lopulla. Kuvan auto oli varustettu lepo-ohjaamolla, joka ei näy kuvasta oven ollessa raollaan. AIKANSA rahtimies ja Sisu Kiitolinjarekkoineen. Paikka tuntematon kuten auton omistajakin. TÄSSÄ ollaan tavara-aseman pihassa jossain päin Suomea. Kaluston kotimaisuusaste on huomattavan korkea nykypäiviin verrattuna. TUNNELMAKUVA taukopaikalta ajalta, jolloin kuljettajalla oli vielä kuljettajanlakki eikä kaljafirman mainoslippistä lippa taaksepäin sojottaen. Perävaunun akselina tuolloin vielä kuorma-auton vanha taka-akseli. MUNKTELL-MUSEON pihamaalla Ruotsin Eskilstunassa pusikossa kyyhöttävä Volvon prototyyppi, jota ei otettu koskaan tuotantoon. 80
• TVH:n nelikko Jyry-Sisu OBV-1-kilvin ja hinausvarustein 90-luvun puolivälissä Karjaan Truckers Festivaaleilla. KÄYTTÄMÄTTÖMIÄ Sisun nopeusmittareita 50­60-luvuilta. Näitä ei myydä jobbareille vaan tosi tarvitsijalle, joka todistaa tarpeensa. BERNARD paikallismoottori Ilomantsista lähti käyntiin talven jäljiltä toisella nykäisyllä. PEKOLAN Scania-alustainen Boxeri Lahden linjaautoasemalla viisi vuotta sitten. MAN postibussi merkin tehtaalla tallessa. 03/10 81
• Kuvalaari Büssingin koiralogo jatkaa elämäänsä MAN-hyötyajoneuvojen keulalla. BÜSSINGIN kuormavaunu kaipaa pintaansa pientä ehostusta. Oliko näitä Suomessa, jos oli niin eivät tainneet olla kovin yleisiä? Büssing fuusioitui myöhemmin MANhyötyajoneuvoihin, joissa vielä nykyäänkin on tunnuksena Büssingin koiralogo. MALLI T327 edustaa viimeisiä Lokomon valmistamia kaivinkoneita. Kuva on Heinolan kirkonkylän Kesoilin kulmalta, joita kumpaakaan ei enää ole ­ kirkonkylä kuuluu nykyään Heinolan kaupunkiin ja Kesoil sulautui Nesteeseen. MERCEDES-BENZ 1513 odottelee huoltoon pääsyä Lahden Raskoneen pihassa pari vuotta sitten. Ikiliikkujia nämä vanhat laatuautot. LANDSWERK KL-250 odotti uutta työmaata Pääkaupunkiseudulla 15 vuotta sitten. LOKOMON valmistamia hydraulisia kaivinkoneita heittokauhavarustuksella Kouvolassa 90-luvulla. Tälläisen työskentelyä pitäisi päästä seuraamaan. 82
• VANHAT KONEET 04/2010 ILMESTYY 11.11.2010 Seuraavassa numerossa: Puintihommia ennen ja nyt Fahr M 66 ´66 Reijo ja Raila Kaarela Orimattilan Luhtikylästä ovat säilyttäneet vanhan isännän uutena hankkiman puimurin hyvässä käyttökunnossa. Kuluvana syksynä se kaivettiin pitkästä aikaa esiin ja ajettiin pellolle modernin puimurin seuraksi. Tamperelaisen Takra Oy:n valmista mat traktorit jäivät kohtuullisen harvinaisiksi, sillä vuosien 1951­54 aikana tehtaalta lähti maa kuntiin vain vajaat 900 Takraa. Store Folken piha maalta löytyy yksi erittäin kauniisti entisöity yksilö. Storen Takra Sisu KB-117 ´64 Sisun, ja samalla kok o Euroopan ensimmäinen hydraulisesti kippaav a ohjaamo näki päivänvalon Sisu KB-117:n myö tä. Timo Karppasen yksilö lienee ainoa liike nteessä oleva esimerkki aiheesta. Pitkänmatkan pioneeri 83
• www.crcind.com CITRUS CLEANER · Monikäyttöinen puhdistaja. · Sitrusöljyjen sekoitus. · Kun tarvitaan tehokas, mutta turvallinen puhdistaja. · Vaihtoehto perinteisille liuottimille. · Luonnostaan biohajoava. GRAFFITI REMOVER · · · · Tiksotrooppinen graffitin poistaja. Sopii pystypinnoille. Poistaa maalin ja musteen. Biohajoava (OECD 301B) MULTI SURFACE CLEANER · Tehokas puhdistaja. · Voidaan käyttää kylmänä ja kuumana. · Turvallinen maaleille. · Sopii lattianpesulaitteisiin. TRAFFIC FILM REMOVER · Poistaa lian ja liikennekalvon. · Turvallinen auton pinnoille. · Voidaan käyttää käsinpesussa, painepesureissa ja pesulaitteistoissa. PIPE DE-BLOCKER · · · · · · Natriumhydroksiditiiviste. Turvallinen kumille ja muoville. Avaa kaikentyyppiset putkistot. Tunkeutuu paksunkin rasvan läpi. Biohajoava OECD 301-305 Sopii käytettäväksi myös ennaltaehkäisevänä ODOR NEUTRALISER · Poistaa useimmat hajunlähteet. mm. virtsan hajun. · Voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi. · Tuhoaa monet taudinauheuttajat (bakteerit). · Sisältää laajan valikoiman pitkävaikutteisia biosidejä. CRC Industries Finland Oy Asemanrinne 13 · 08500 LOHJA · Puh. 019-32 921 · Fax. 019-383 676 · www.crcind.com