• 8/2013 M kaupunkiluonto s. 8 ESSORI F PRO KUIN UUTAKIN Tylk kär i istu tti Alf Reh nin par turi n tuo liin . S. 12 MAcgyver-niksit reissuun s.10 digikeskustelu s. 18
• WÖYh! humalistonkatu 8 a PE 26.4. LIVE, 20e / 18e (Tiketti) CmX la 27.4. ILTA, 8e / 6e (8raita & Levykauppa Äx) Kivestivaalit goes rytmimuna vol 2: DXXXa & nukkEhallitus, suPER JannE, oPus ultima, muRsusikaRi PE 3.5. LIVE, 14e / 12e (Tiketti) WÖYh! la 4.5. ILTA, 6e Pääruoka esittää: YouRnalist, sniPE DRiVE, thE REED FaGs + dj knippe PE 10.5. LIVE, 17e / 15e (Tiketti) mokoma la 11.5. LIVE, 15e / 13e (Tiketti) RaaPPana & sounD EXPlosion BanD su 12.5. LIVE, 18e / 15e (Tiketti) annEkE Van GiERsBERGEn (NL) la 18.5. ILTA, 10e / 8e (Tiketti) DEath haWks, RÄJÄYttÄJÄt PE 24.5. LIVE, 18e / 15e (Tiketti) Von hERtZEn BRothERs RaaPPana annEkE Van GiERsBERGEn Von hERtZEn BRothERs vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista Ma-Pe 9-18, La 10-15. www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi Yli 160 olutta, reilut 20 siideriä hyllymetreittäin sarjakuvia, paljon pelejä, vähän apinoita. Kauppiaskatu 4 Ma-To 15-02 Pe-La 15-03 Su 16-02
• NUMERO 8/2013 26.4.2013 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi PÄÄTOIMITTAJA LAURA MYLLYMÄKI puh. 045 3564517, (02) 276 9630 ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi TOIMITTAJA SAMPO ROUHIAINEN KANNEN KUVA LAURI HANNUS PAINO I-Print Oy, Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ: Syödä ja olla utelias CIMOn ja Demos Helsingin tuoreen raportin mukaan opiskelijat muodostavat nyt uuden, uteliaan luokan. Piilotettu osaaminen -raportti käsittelee kansainvälisen osaamisen roolia suomalaisessa työelämässä. Raportin mukaan uteliaisuus ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, ikään tai sosioekonomiseen asemaan. Se on halua tehdä töitä globaalien kysymysten parissa. Yhteistä uteliaan luokan muodostaville opiskelijoille on se, että he ovat kasvaneet kiinni verkkoon, missä he myös keskustelevat suurista kysymyksistä, kuten arabikeväästä ja finanssimarkkinoitten romahduksesta. Samaan aikaan Turun ja Kööpenhaminan väliä sukkuloiva Alf Rehn, 41, puhuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle menemisestä. Sosiaalisen median presenssinsä haltuun ottanut Rehn on sekä nomadi että hybridi. ?Teen välillä syväakateemisia juttuja, jotka eivät kiinnosta yritysmaailmaa yhtään. Välillä taas teen muita juttuja, koska ne ovat mielestäni hauskoja?, hän sanoo tämän Tylkkärin henkilökuvassa. Rehn vaikuttaa olevan vähän kaikkea samaan aikaan: impulsiivinen ja harkitseva, dynaaminen menestyjä sekä perhekeskeinen isä. On helppo tulkita, että juuri hän kuuluu uteliaaseen luokkaan, yhtenä ensimmäisistä. Mitä on suomalainen indie-elokuva? S. 14 Herää vappuaamuna Lumian pirinään kunnon vappunaamari päässä. ?Nuff said. S. 11 Kristian Tervo Samaan aikaan turkulaisista korkeakouluopiskelijoista neljännes ei osaa sanoa, onko oikealla alalla vai ei. YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Kristiina Kuntun mukaan korkeakoulujen opetushenkilökunnan tulisi enenevissä määrin ottaa vastuuta empijöistä. Hyvä opetus innostaa kiinnostumaan alasta. Huomionarvoista CIMOn ja Demos Helsingin raportissa on, että nykytyöelämän ongelmien ratkaisu edellyttää valmiuksia, joita on syntynyt ikään kuin vaivihkaa internetin ansiosta. Tähän uteliaalta luokalta, eli opiskelijoilta, löytyy kapasiteettia. Paradoksaalista on, ettei utelias luokka vielä itse tunnista itseään. Empijät voivat siis rauhoittua: vääriä päätöksiä on tänä päivänä miltei mahdoton tehdä. Opiskelussakin erilaiset kokemukset kannattaisi nähdä erilaisina elämänvaiheina, ei virheinä tai erheinä. Sitä paitsi uteliailla on taipumus kiinnostua monesta asiasta. Tylkkäri painuu tämän numeron myötä kesätauolle. Vinkit opiskelulta rauhoittuville kuukausille kuuluvat: syö, nuku ja muista olla utelias. ? ? Tällä hetkellä Suomi-indien tunnistaa järjestelmäkamera-lookista, joka saa kaiken näyttämään siiderimainokselta. LAURA MYLLYMÄKI tyl-paatoimittaja@utu.fi OTA IISISTI, ILONA! 2012 TYYn Meksiko-hankkeelle lahjoitettiin 3641,90 ?, Nepal-hankkeelle 2857,50 ? ja Tansania-hankkeelle 2361 ?.
• Vaivihkaa kehkeytyneitä valmiuksia Ajatushautomo Demos Helsinki julkaisi huhtikuussaa raportin Piilotettu osaaminen, joka käsittelee kansainvälisen osaamisen roolia suomalaisessa työelämässä. Raporttiin haastateltiin satojen työnantajien lisäksi tuhansia opiskelijoita, joille raportti antaa merkittävän roolin: uteliaat opiskelijat ratkaisevat tulevaisuuden globaaleja ongelmia. Kansainvälisyysorganisaatio CIMOn kanssa yhteistyössä tuotetun raportin mukaan suomalaiset työnantajat arvostavat kansainvälisyyttä, mutta eivät tunnista sen kaikkia muotoja. Ihmisten unohdetaan kerryttävän kansainvälistä osaamista kotoa käsin, sosiaalisen median ja muiden verkon globaalien areenoiden kautta. Demos Helsingin tutkija Juha Leppäsen mukaan matkustelun merkitys ei ole vähentynyt, mutta kansainvälisyyden sisältö on laajentunut. ?Verkon merkitys on kasvanut suhteessa perinteiseen kansainvälisyyteen. Monet nuoret toimivat yhteisöissä, jotka ovat globaaleja siinä mielessä, että ne eivät ole osa minkään yhden maan kulttuuria.? Raportti on kirjoitettu suomalaisten työnantajien tarpeisiin, mutta sen fokus on laajempi: Tulevaisuuden työelämässä korostuu työn merkityksellisyys ja uudet reunaehdot, kuten ilmastonmuutos ja resurssiniukkuus. Ongelmien ratkaisu edellyttää valmiuksia, joita on syntynyt vaivihkaa, paljolti kiitos internetin. Raportti nimeää uuden ?uteliaan luokan? Richard Floridan luovan luokan käsitteen jatkokehittelynä. Uteliaisuus ei ole erityisen selvästi sidottu tiettyyn paikkaan, ikään tai sosioekonomiseen asemaan. Se tulee ilmi haluna tehdä töitä globaalien kysymysten parissa. Kohti mielekästä työtä Raportissa kuvaillaan verkossa kasvaneita nuoria yhtenä uteliaiden ryhmänä: ?Uteliaalle luokalle kiinnostavia tarinoita ovat maailman resurssitalous, Kiinan taloudellis-poliittinen nousu, arabikevät ja finanssimarkkinoiden romahdus. Näin siksi, että näistä asioista puhutaan medioissa ja yhteisöissä, joita he seuraavat ja joihin he kuuluvat.? Luokkatietoisuus ei kuitenkaan ole vielä herännyt: uteliasta luokkaa ei tunnisteta rekrytoinnissa eikä se toistaiseksi tunnista myöskään itseään. Leppänen vinkkaa opiskelijoille, miten omaa uteliaisuutta voi hyödyntää: ?Kannattaa puhua omasta kiinnostuksesta sitä globaalia kontekstia kohtaan, johon työ liittyy. Työnantajat tunnistavat motivaation ja kannustavat sitä.? Uteliaisuutta ruokkiva työ motivoikin rahallisia kannustimia syvemmin. Muunlaista työtä eivät uteliaat ehkä suostukaan enää tekemään. VEIKKA LAHTINEN Kirjoittaja oli harjoittelijana Demos Helsingillä keväällä 2013. Jefupokaali juhlittiin palasiksi joukkue UTU Beaver Hunters nappasi toistamiseen opiskelijoiden amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestaruuden. Beaver Hunters selätti Tampereella järjestetyssä SM-turnauksessa kaikki kolme vastustajansa antamatta näille pistettäkään. ?Runkosarja oli joukkueelle vaikea, joten lähdettiin viikonloppuun takki ylös asti napitettuna painamaan nöyrästi duunia. Pelattiin kahteen päivään kolme peliä, eikä päästetty pistettäkään. Finaali oli kylmässä sateessa todellista fyysisen jefun (jenkkifutiksen) juhlaa. Kärsivällisyys palkittiin tiukassa pelissä, ja päästiin lopussa maistamaan sitä pystiä?, kuvaiTurun yliopiston lee joukkueen tiedottaja Daniel Purssila Beaver Huntersin matkaa palkintopallille. Huhujen mukaan pystiä maisteltiin sitten Pasi Nurmisen malliin ja se oli yön päätteeksi palasina. ?Hajos se viime vuonnakin ja hyvin se saatiin korjattua?, kuittaa Purssila. Hopealle Tampereella jäi kotijoukkue TCFA Titans ja pronssia nappasi maanpuolustuskorkeakoulun NDU Black Knights. Naisten turnaukseen osallistui ainoastaan kaksi joukkuetta, molemmat turkulaisia. Tällä kertaa Åbo Akademi vei UTU Damersia. SAMPO ROUHIAINEN Kristiina Kuntun mukaan opiskelija saa kokea olevansa heikko YTHS:n vastaanotolla käydessään. Sen sijaan yliopistolla opiskelija haluaa näyttää pärjäävänsä. ?Opiskelukykyyn kuuluvat niin terveys, opiskelutaidot, opetus kuin ympäristö. Sitä pitää katsoa kokonaisuutena eikä yksikkö kerrallaan?, hän muistuttaa. Joka neljäs turkulaisopi kokee ulkopuolisuutta Opettajien tulisi ottaa yhä enemmän vastuuta empijöistä, katsoo YT yhteisöterveyden ylilääkäri Kristiina Kunttu. ?Huonoilla hampailla vielä pärjää opiskelussa jotenkuten, mutta masentuneena ei?, YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri ja Turun yliopiston hallituksen jäsen Kristina Kunttu sanoo. Helmikuussa julkaistun YTHS:n vuoden 2012 Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan turkulaisista korkeakouluopiskelijoista 29 prosentilla on psyykkisiä ongelmia. Opiskelujen alkaminen ei sinällään ole syy psyykkisiin oireisiin, vaan nuoria painavat aiemmat kokemukset. ?Lisäksi nuorena aikuisena vastuu kasvaa monin tavoin. Taloudellisten ja henkisten asioiden päälle tulevat niin urakysymykset kuin ihmissuhteet.? Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse ammattilaisen apua. ?Psykologin tai psykiatrin hoi- toon hakeutuu 6?7 prosenttia opiskelijoista. Monille riittää terveydenhoitajan kanssa keskustelu tai yleislääkärin apu.? Vaikka valtaosa oirehtivista ei koskaan hae apua, ei tämä tarkoita sitä, että he olisivat jatkuvasti allapäin. ?Kaikilla ihmisillä on ongelmia. Jos on hyvä tukiverkosto ja vankka pohja, niin niistä usein selviää.? Miten kampusta tulisi kehittää opiskelijan mielestä? Suomen yliopistokiinteistöt Oy ja yliopisto järjestävät
• UUTISET UUTISET 5 Kristian Tervo KYSYY: Milloin vappu alkaa? KRISTIAN TERVO Siri Vilkki, 1. vuoden kauppatieteen opiskelija Mun vappu alkaa maanantaina. Olen siihen asti ulkomailla. Aliisa Suojanen, 1. vuoden kauppatieteen opiskelija Mä just laskin, että millon se aatto on. Sillon vappu alkaa. iskelija THS:n tänäkin päivänä.? ?Kynnys avun hakemiseen on onneksi laskenut. Mielenterveysongelmat eivät kanna samanlaista stigmaa kuin aiemmin. Lisäksi palveluita on paremmin saatavilla.? Ratkaisu läheltä ?Mutta jos joutuu yksin tekemään kaikki ratkaisut, niin se käy isolle osalle liian vaikeaksi.? Kunttu sanoo, että vielä 1960-luvulla opiskelijoiden mielenterveysongelmista ei juuri puhuttu. Ei uskottu, että mielenterveysongelmista kärsivät hakisivat yliopistoon. ?Sitten tehdystä tutkimuksesta syntyi kohu. Huomattiin, että oirehtivia on saman verran kuin Monille opiskelijoille vuodet yliopistossa tai korkeakoulussa eivät tarjoa odotettua onnea. Turkulaisista opiskelijoista 71 prosenttia sanoo kuuluvansa opiskeluun liittyvään ryhmään. Neljännes opiskelee irrallaan yhteisöstä. ?Jos verrataan työelämään, niin olisihan se aika kauheaa jos neljännes ei kokisi kuuluvansa porukkaan?, Kunttu sanoo. Opiskeluporukoiden ulkopuolelle jääminen korreloi heikon opintomenestyksen kanssa. Turkulaisista korkeakouluopiskelijoista 29 prosenttia on pettynyt opintomenestykseensä. Ryhmäytymisen vaikeutta saattaa selittää osittain selittää se, että kahdeksan prosenttia turkulaisista opiskelijoista pitää opiskelualaansa vääränä ja 21 prosenttia ei osaa sanoa, onko oikealla alalla. Kuntun mielestä opettajien tulisi ottaa yhä enemmän vastuuta empijöistä. ?Opiskelusta on tehtävä kiinnostavaa. Jos opetus on loistavaa, niin epävarmat helpommin suhtautuvat alaansa positiivisesti.? Kuntun mukaan YTHS:ssä nähdään ongelmat, koska vastaanotolla opiskelija saa olla heik- ko. Yliopistolla opiskelijat haluavat osoittaa pärjäävänsä. ?Opiskelukykyyn kuuluvat niin terveys, opiskelutaidot, opetus kuin ympäristö. Sitä pitää katsoa kokonaisuutena eikä yksikkö kerrallaan.? Turun yliopistossa on viime vuosina panostettu opiskelukykyyn esimerkiksi uusien opiskelijoiden lisääntyneellä tuutoroinnilla ja opintopsykologeilla. Kunttu kuitenkin muistuttaa, että ongelmat kuuluvat ihmisen elämään. Oleellista on oppia ratkaisemaan ne ja saada siihen tukea. Kuntun vinkit parempaan huomiseen ovat yksinkertaisia. ?Pitää nukkua riittävästi, syödä terveellisesti, liikkua vähintään puoli tuntia päivässä ja harrastaa sosiaalista elämää.? Toni Nikula, 3. vuoden kauppatieteen opiskelija Systeemin Päällikkösaunasta perjantaina kello 18. Jouko Luhtala kaksi opiskelijoille avointa työpajaa maanantaina 29.4. ja tiistaina 7.5. Ilmoittaudu pajoihin intranetissä.
• Maailmanselityksiä Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan. Nyk yaika Karppinen irvaillakseen saman Boeingin junteille. Perillä siemaistaan tuttua lageria, tuijotetaan tuttua ruutua. Nykyaika tilaa netistä viidensadan euron kengät ja tepastelee niillä blogihurmokseen. Sitten se valittelee köyhyyttään, ainoa hetki jolloin niin kehtaa. Nykyaika piipahtaa Indonesiaan joogaamaan, oudolle saarelle josta tietää jo ennalta kaiken. Valkoisella hiekalla, valkoisessa tunikassa se näkee hassua valveunta levottomasta pikkumiehestä, joka sätkii koomisena nukkena öljyisen koneiston syövereissä. Sellaiselle menneelle maailmalle nykyaika naurahtaa lempeästi. Anja Unohtakaa tulevaisuus. Se on vain asuntolainojen, leikkikoulujen ja hetkellisten irtiottojen valju preeria, jonka hiekan alla tämän hetken juoksumatto jatkuu. Teissä elää ja hengittää nykyaika. Nykyaika kurvaa kuvaan ja fiksaa pyörästään löysät pois. Se ei halua vaihteita, jarruja tai vapaaratasta ? turhia vaihtoehtoja tai hetkellistä helpotusta. On poljettava koko ajan. Todellisuushan on ehdoton ja oman viiteryhmän tribunaalin tuomiolle alisteinen. Nykyaika lentää Brooklyniin, sinne missä valta melkein on. Tai Berliiniin, missä se joskus rymisteli. Tai BangCockiin, jonka se kirjoittaa ironisesti Kaapo Paatos Kolumni R-E-S-P-E-C-T! Automaatioasentajaveljeni pitää minut kiinni todellisuudessa, joka ei yliopistonmäeltä ja Facebook-kavereistani löydy. Muistan, että on ihmisiä, joille toteamus ?uhka vai mahdollisuus? ei kanna kliseistä kaikua ja jotka arvelevat, että derrida on jokin mauste. Se tekee hyvää ihmiselle, muistaa että elää kuplassa. Pitkälliset altistukset veljeni ja hänen kaveripiirinsä seuralle johtavat useimmiten konflikteihin. Kiusallisinta on, kun päädymme keskustelemaan koulutuksestani, eritoten folkloristiikan eli portfoliostiikan (huumormies, rakas veljeni) opiskelusta. Selviydyn tilantees- ta hymyilemällä kohteliaasti ja kääntämällä keskustelunaiheen muualle ? lähinnä, koska ajattelen, että ?eihän niiltä voi muuta vaatia.? O ma ylimielisyyteni ja tilanteen ongelmallisuus kirkastuivat minulle vasta hetki sitten. Ensinnäkin: on uskomattoman härskiä ajatella, etten voi vaatia kanssaihmistäni ymmärtämään jotakin asiaa. Se sisältää heti kättelyssä olettamuksen, että olen hänen yläpuolellaan, että minun holhoustani tarvitaan. Toisekseen mietin, miten ja millä oikeudella minun on nöyrästi kuunneltava, että koska olen korkeasti koulutettu ja herramunjee humanistinainen, en ymmärrä mistään todellisesta mitään. Käyn kaupassa ja paskalla siinä missä automaatioasentajakin. Sitä todellisemmaksi ei maailma mene. Enkä minä sitä paitsi lampsuta voimalaitoksen kahvihuoneeseen huutelemaan, että hei sinä rasvakynsi siellä, tiedätkö mitä tarkoittaa diskurssi, no etpä taida tietää, noloooooo. Perhepiiripainiasetelmastani on johdettavissa jotain yleisempää, kuten vihervasemmiston ja perussuomalaisten välinen lapsellinen nokittelu, jossa toinen solvaa toista sivistymättömäksi juntiksi ja toinen toista viherpiipertäjäsuvaitsijaholhoajaksi. Molemmissa tapauksissa osa- puolet voisivat keskittää energiansa kunnioittamiseen: sen tunnustamiseen, että meillä kaikilla on paikkamme tässä yhteiskunnassa ja että se on yhtälailla arvokas, vaikkakin erilainen. S e, että pikkusiskon pitää kuunnella isoveljensä vittuilua ja että poliittiset puolueet karrikoivat toistensa kannattajia naljailutarkoituksissa, lienee normaalia. Mutta kun ministeri julkilausumissaan kumoaa tutkimustiedon omalla maalaisjärjellään, pitäisi meidän kaikkien huolestua ? tyrmistyä, muuallakin kuin tutkijankammioissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. On paitsi ristiriitaista myös törkeää, että valtio, joka juhlapuheissa perustaa talouskasvunsa ja kehityksensä korkeakoulutukselle, harjoittaa todellisuudessa lyhytnäköistä tiedepolitiikkaa kiristämällä tieteen poliittista ohjausta ja suoranaisesti solvaa tieteentekijöiden ansioita teroittaen, ettei niillä ole relevanssia poliittisen päätöksenteon kannalta. Jos viime kolumnissani etsin perustelua opintotuen puolesta mielenosoittamiselle, on minun nyt vaikea löytää perusteita sille, etteivät yliopistojen henkilökunta ja opiskelijat ole jo kaduilla polttamassa autoja. Kissan häntää, edes sitä akateemista, ei nosta kuin kissa itse. Lotta Aarikka Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta järjestää vapun alla perjantaina 26.4. Kupittaan vappu -ilmaiskonse
• AJASSA Pikavuorolla maailman halki Jani Laine 60 000 kilometriä ei riitä matkan pituudeksi linja-autolla maailmaa kiertävälle Jani Laineelle. Vielä on pakko jatkaa ainakin toiset 60 000. Jotkut lukevat Kerouacia ja Krakaueria haaveillen elämästä tien päällä, toiset taas toteuttavat sen. Näin teki salolainen Jani Laine, 30, joka vuonna 2010 sai idean ajaa vuoden 1988 Mercedez-Benz mallisen linja-auton Salosta Thaimaahan. Syntyi konsepti nimeltä Pikavuoro Bangkokiin, ja edelleen matka jatkuu. Haastattelun alkaessa Laine on juuri kotiutunut Tukholmasta ja lähtö takaisin Thaimaahan odottaa alle viikon päässä. Linja-auton kuljettajana hänen perheensä omistamassa Salon Tilausmatkat -nimisessä yrityksessä työskentelevä Laine on viihtynyt pienestä asti tien päällä. Viimeiset kolme vuotta hän on viettänyt lähes poikkeuksetta ulkomailla. Kaikki lähti liikkeelle päähänpistosta ajaa yrityksen ensimmäinen linja-auto, tuttavallisemmin ?Ajokki Royal?, Suomesta Venäjän, Kazakstanin, Kiinan ja Laosin kautta Thaimaahan. ?Alkuperäinen idea lähti siitä, kun olen ajanut Eurooppaa aika pitkälle ja nähnyt aika paljon tällaisia vanhoja autoja. Perheyrityksessä oli sopivasti linja-auto tarjolla, joka piti hävittää. Se olisi mennyt kaatopaikalle, ellen olisi lähtenyt sitä ajamaan.? Projektia suunniteltiin kuuden kuukauden ajan, jolloin haettiin lupia ja kerättiin matkalaisia. Moni ilmaisi epäilyksensä matkan toteutumisesta. ?Moni sanoi jyrkästi, ettei tämä ole mahdollista: liian vanha auto, talvi ja suuret riskit. Sitten kuitenkin löytyi porukkaa, joka tykkäsi suurista riskeistä.? Tammikuussa 2011 matkaa lähdettiin taittamaan viidentoista suomalaisen voimin. Reissua pystyi seuraamaan myös kotoa Pikavuoro Bangkokiin -nimisen blogin kautta. Thaimaa saavutettiin onnistuneesti noin seitsemän matkaviikon jälkeen. Tuolloin Laine päätti hetken harkinnan jälkeen pidentää projektia. ?Päätin, että nyt kun on jo tultu niin pitkälle, voisi ajaa maailman ympäri.? Seurasi kaksi etappia lisää, joiden aikana kierrettiin lisää Aasiaa ja käväistiin Australian puolella. Nyt Pikavuoron kyydissä on matkustanut yhteensä noin 100 pikavuorolaista, ikähaitarina 19?72 vuotta. Pro- Pikavuoro on matkansa aikana ehtinyt vierailla jo useaan otteeseen Thaimaassa. Mirka Karvonen jekti on kerännyt entistä enemmän julkisuutta ja tänä keväänä matkaa seuraava blogi voitti Suomen parhaan matkailublogin palkinnon. Tähän mennessä liki 60 000 kilometriä pitkä reissu ei kuitenkaan ole lähelläkään maaliviivaa. Tällä hetkellä Ajokki odottelee rahtausta Amerikkaan. Syksyllä 2013 matkaa olisi tarkoitus jatkaa Buenos Airesista kohti Meksikon pohjoisrajaa. Tämän saavutettuaan Laine sanoo suuntaavansa PohjoisAmerikkaan jatkaen aina Alaskaan asti. Laine kertoo suunnittelevansa, että bussi vietäisiin tämän jälkeen Afrikkaan, mistä se ajettaisiin Euroopan kautta takaisin Suomeen. Tavoitesaapumisajaksi Saloon on esitetty syksyä 2014. Jos projekti onnistuu, olisi Jani Laine ja Ajokki Royal pita?va?t huolta toisistaan tien pa?a?lla?. Ajokki Royal ensimmäinen linja-auto, joka on kiertänyt maailman ympäri. Mutta entä sitten, kun projekti joskus päättyy? Ajokin tulevaisuudesta ei ole vielä varmaa tietoa. Se saattaa päätyä linjaautomuseoon, vaikka Laine toivoo, että pääsisi sillä ajelemaan vielä reissun jälkeenkin. ?Mä yritän alkaa elämään tavallaan normaalia tai tasaisempaa elämää. Jos se ei onnistu, niin jatkan samaan malliin. Elämä kuitenkin kulkee aika pitkälti matkailun parissa, aika kansainvälisesti.? Karoliina Rajala Repo, Nordström 17.4. - 12.5. 2013 Liput: 16?|opiskelijat 12? www.jo-joteatteri.com MIKSI SAARA NAUROI Jo-Jo Teatteri, Manilla Itäinen Rantakatu 64 Turku | 040 513 4215 ertin ICT-talon ja DataCityn väliin jäävällä pihalla. Pääesiintyjänä on Haloo Helsinki. Hulinat alkavat klo 15.30. 7
• Avara kaupunkiluonto Aina ei tarvitse matkustaa kauas elämysten kaipuussa. Tylkkäri valitsi kolme mielenkiintoisinta kohdetta urbaanin Turun keskellä sijaitsevasta luonnosta. TEKSTI: KASPERI TEITTINEN KUVAT: KRISTIAN TERVO Näin pääset perille Mikkolanmäelle pääsee Itäharjun Teollisuuskadulta, siirtymällä entisen K-raudan kohdalta tien toiselle puolella sijaitsevaan metsikköön ja kapuamalla polkua pitkin mäen ylös. Bussilinja 12 tuo reilun puolen kilometrin päähän Jaanin paloaseman pysäkille. Kauppatori Pirunpelto sijaitsee keskellä Nunnavuoren kuntopolkua, jonne pääsee esimerkiksi Rauramäentien tai Toukolankadun päästä. Bussi 18 vie lähimmäksi, kun keskustasta tultaessa jää pois heti Runosmäen risteyksen jälkeen ja kääntyy edessä näkyvän terveysaseman kohdalta vasemmalle Rauramäentielle. Luolavuoren luolan löytää, kun lähtee nousemaan metsän reunassa olevaa rinnettä Luolavuorenpolun varrella sijaitsevan hiekkakentän kohdalta, vesitornin vasemmalta puolelta. Kentän vierestä lähtevää kuntopolkua ei tarvitse kulkea pitkään, kun siitä voi jo poiketa Luolavuoren huipulle. Bussilla 18 pääsee melkein suoraan kuntopolun alkuun jäämällä pois Luolavuoren koulun pysäkillä Mäntymäen terveysasema Luolavuoren luola ja kukkula Luolavuoren kaupunginosan metsäalue on nimensä mukaisesti täynnä luolia. Niistä tunnetuimman voi löytää varsin helposti tennis- ja jalkapallokenttien takaisesta rinteestä. Luolan suuaukon tunnistaa kallioon töhritystä makaaberista pääkallograffitista. Luola näyttää aluksi olevan vain pienehkö kammio, mutta todellisuudessa yhdeltä reunalta lähtee käytävä, joka jatkuu useita kymmeniä metrejä. Eri luola-aiheisten blogien (kyllä, sellaisia on olemassa) mukaan tämän vaikuttavampia luolia ei näiltä main löydy. Suomen Luolaseura suosittelee nettisivuillaan varustautumaan kypärällä ja lampulla, mikäli luolaan aikoo tutustua syvemmin. Luolavuoren kukkula on aiemmin toiminut maankaatopaikkana, ja nykyään sen 65 metriin kohoavalta huipulta on vakuuttavat näkymät ympäri Turkua. Esimerkiksi Hirvensalon laskettelurinne ja Varissuon tornitalo näkyvät melko tarkkaan vastakkaisilla puolilla. Rinnettä alas lähtee useita maastopyöräilyyn soveltuvia kumpareisia polkuja. Paikan yleisin ulkoilumuoto vaikuttaa kuitenkin olevan koiran kanssa lenkkeily. Piknikpaikaksi se sopii myös hyvin, ja onpa kukkulan maasto esiintynyt kesäjuhlien näyttämönäkin Turussa kuvatussa Hulluna Saraan -elokuvassa. Hautausmaa CM Kupittaa ? Luolavuoren kukkula on aiemmin toiminut maankaatopaikkana, ja nykyään sen 65 metriin kohoavalta huipulta on vakuuttavat näkymät ympäri Turkua. Erikoisuus: Perimätiedon mukaan Luolavuoren kaatopaikalla on aikanaan ammuttu peräti 665 grammaa painanut rotta. Turun yliopiston kv-palvelut ja TYY järjestävät ma 6.5. lähtöorientaation Pub4:ssa. Jos haluat kertoa ko
• Ajassa ? Tutustuminen viereiseen DDRhenkiseen Runosmäen lähiöön käykin sitten hyvänä toisen ääripään esimerkkinä ihmisen käsien jäljestä. Tampereentien teboil Nunnavuoren pirunpelto Linja-autoasema Runosmäen eteläpuolella Nunnavuoressa sijaitsee pirunpelto- Mikkolanmäen bunkkerit Itäharjun teollisuuskeskittymän ja pientaloalueen välissä sijaitsee Mikkolanmäki, ja sieltä löytyy betonisia rakennelmia, jotka ovat tärkeä palanen Turun historiaa. Ne ovat nimittäin toisen maailmansodan aikana Mikkolanmäen ilmatorjuntapatterin käytössä olleita bunkkereita. Ilmatorjunta ei täysin onnistunut suojelemaan Turkua pommituksilta, mutta esimerkiksi ehkäisi suurtuhot helmikuun 1944 suurhyökkäyksen aikana. Nykyään bunkkerit ovat ränsistyneet ja saaneet graffitipin- nan. Suuri osa maalauksista on kuitenkin taidokkaita eikä mitään töhryjä, ja räikeillä väreillään ne luovat mielenkiintoista kontrastia metsärinteen luontoon. Mikkolanmäki on myös oiva näköalapaikka itäisen Turun maisemiin. Tosin etualalla oleva teollisuusalue ei silmäniloa erityisemmin tarjoa. Siinä missä ennen mäeltä ammuttiin tykeillä, nykyään paikalla lojuvien roskien perusteella niiden tilalle ovat tulleet uudenvuoden ilotulitteet. Bunkkerit eivät ole ainoastaan näkemisen arvoisia, sillä niihin sisälle kiipeäminen on seikkailuhenkisille myös mieluista puuhaa. Erikoisuus: Mikkolanmäen ilmatorjuntatykit hankittiin Ruotsista. Ne oli ollut alun perin tarkoitus toimittaa Siamiin eli nykyiseen Thaimaahan, ja tykit oli ehditty koristella kyseisen maan vaakunoilla, mutta neuvottelujen jälkeen ne päätyivätkin Turkuun. Tämän johdosta Mikkolanmäkeä ja kahta muuta samanlaisin tykein varustettua patteria kutsuttiin ?siamilaispattereiksi?. na tunnettu luonnonsuojelualue. Pirunpelto tarkoittaa aluetta, jonka maa-aines on isokokoista kiveä. Sen virallisempi yleisnimitys on muinaisranta, mikä kertoo sen alkuperästä. Vesi on aikanaan huuhtonut samankokoisia kiviä yhteen paikkaan, ja vedenpinnan laskettua tällaisia paikkoja on jäänyt sisämaahan. Pirunpelto on täysin luonnon aikaansaannosta, erotuksena ihmisen rakentamista muinaisista hautakiviröykkiöistä eli hiidenkiukaista. Jutun kirjoitushetkellä vielä osaksi lumen peitossa olevanakin Nunnavuoren pirunpelto on outo näky. Männikön keskellä rinteen huipulla sijaitsee tasainen pelto halkaisijaltaan 0,5?1 metrin suuruisia, jääkauden sileäksi hiomia kiviä. Jos sieltä poispäin katsoessa ei näkisi yhdeltä suunnalta vilausta läheisestä kuntopolusta, voisi kuvitella saapuneensa johonkin maailman perimmäiseen kolkkaan. Pirunpelto on siten erityisen sopiva retkikohde niille, jotka haluavat päästä koskemattoman luonnon ytimeen. Erityisen viihtyisä hengailupaikka se ei kuitenkaan ole. Tutustuminen viereiseen DDR-henkiseen Runosmäen lähiöön käykin sitten hyvänä toisen ääripään esimerkkinä ihmisen käsien jäljestä. Erikoisuus: Turkulainen itseoppinut harrastajatutkija ja jääkausiskeptikko Keijo Parkkunen pyrki 1982 saamaan kaivinkoneen avulla esille hiidenkirnun Pirunpellon alta. Tuloksena työn keskeyttäminen muutaman päivän jälkeen ja Parkkuselle mojovat sakot. Työ jätti myös pysyvät jäljet alueen yhteen nurkkaan, jossa kivet eivät ole samalla tavoin jäkälän peitossa kuin muualla. ? Siinä missä ennen mäeltä ammuttiin tykeillä, nykyään paikalla lojuvien roskien perusteella niiden tilalle ovat tulleet uudenvuoden ilotulitteet. okemuksistasi, laita viestiä osoitteeseen tyy-kv@utu.fi ja mainitse, mitä opiskelet ja missä olit vaihdossa. 9
• Matkailevan MacGyverin niksiny ytti Kun kesä kutsuu tien päälle, unohda kokoontaitettavat henkarit, antibakteeriset matkapyyhkeet ja uv-suojatut hellevaatteet. Ota mallia MacGyveriltä ja sovella niillä välineillä, mitä taskuista löytyy. Teksti: Sampo Rouhiainen Kuvat: Kristian Tervo ja sampo rouhiainen Lepo ja huolto Jos päätät yöpyä taivasalla, valitse paikka, jossa olet katseilta piilossa. Herätät vähemmän epätoivottua huomiota niin vartijoiden, rikollisten kuin ohikulkijoidenkin silmissä. Varaudu sateeseen majoittumalla katoksen, parvekkeen tai vastaavan alle tai värkkää sadeviitasta katos. Kun nukkuu ulkona tai liikennevälineessä, kaikki arvokas kannattaa jemmata vaatteiden tai makuupussin alle ja laukun hihna kiepauttaa käsivarren ympäri. Reissussa rähjääntyy, jos viettää öitä kiskojen päällä tai taivasalla. ? Suihkun voi korvata jopa junan vessassa lavuaarin ääressä äheltämällä. Kostuta pyyhkeen kulma ja pese itsesi sillä. Jätä paksu ja pörröinen froteepyyhe kotiin ja valitse pieni ja ohut pyyhe. Pieni nenäliinapaketti kannattaa säilyttää taskussa repun sijaan. Helposti saatavilla olevaa paperia arvostaa, kun rynnii orastavan ruokamyrkytyksen vauhdittamana klosettiin, jonka pidikkeessä pyörii vain tyhjä hylsy. Pro tip: Jemmaa pehmeää vessapaperia sieltä, missä sitä on tarjolla. Säilytä Minigrip-pussissa suojassa kosteudelta. Rullilla vedettävä matkalaukku voi olla näppärä sivistyksen parissa liikuttaessa, mutta sillä menettää valitettavan paljon tärkeitä skenepisteitä travelleripiireissä! Pihistely Kunnon reissuruuna etenee tietenkin pienimmällä mahdollisella budjetilla, jotta saa nauttia kaukomaista mahdollisimman pitkään. Muun muassa seuraavilla vinkeillä pidät matkakukkarosi kestävyysvajeen kurissa. Matkaa on halvinta taittaa liftaten. Muista kohteliaisuus ja tarjoa kuskille kahvit huoltsikalla. Köyhemmissä maissa rikkaan länkkärin on syytä lisäksi tipata kuskia. Rauhallinen reissaaja etenee ilmaiseksi apostolinkyydillä tai pyörän selässä. Sohvasurffari nukkuu ilmaiseksi, mutta saa usein vielä kaupan päälle paikallisen vinkkejä hyvistä mestoista ja aktiviteeteistä. Majoituspaikan keittomahdollisuudet kannattaa hyödyntää ruuanlaitossa. Monista hotellihuoneista löytyvän veden- Pähkäile tarpeeksi kauan keinojen vähyyttä. Ja katso: Ihmemies ilmestyy rinkkaasi. Massijemmat Siellä, missä pankkikortti ei ole käypäinen maksuväline, pitää tyytyä paperisiin oravannahkoihin. Muutama seteli on hyvä olla varalla muutenkin. Kaikkea rahaa ei kannata säilyttää samassa paikassa. Lompakossa tai taskunpohjalla voi pitää parinkymmenen euron käteiskassaa, josta makselee päivän ostokset. Pääkassa kannattaa piilottaa vyön alle passipussiin, josta voi sitten suorittaa käteisnostoja vessassa tai muussa piilossa. Pro tip: Ompele housujen sisäpuolelle salatasku, jossa säilytät 50?100 euron hätäkassaa täydellisen putsaamisen varalta. Tositravelleri upottaa ihon alle timantin Madventures-tyyliin. Kev yt pakkaus, kev yt mieli keittimen avulla voi loihtia gourmet-aterian esimerkiksi makaronista ja nakeista: Osta verkkopussillinen mandariineja. Syö mandariinit alkupalaksi ja sujauta pasta ja nakit tyhjään verkkopussiin, jonka ripustat keittimen reunaan. Painele nappia kunnes ainekset ovat kiehuneet tarpeeksi. Varo, ettei pussi kosketa vastusta! Pastan lisukkeeksi kannattaa pummia ketsupit läheisestä hampurilaisketjusta. Pönttöhetki asemalla on usein maksullinen. Ajoita asiointisi tavaratalojen läheisyyteen, niistä löytyy yleensä ilmaisia vessoja. Jos rahat ovat päässeet totaalisen vähiin, lyöttäydy parempiosaisten maanmiestesi seuraan retostelemaan matkasaavutuksillasi. Jännittävät tarinat ja kurja ulkomuotosi hellittävät kukkaronnyörit ja saatat tienata muutaman tuopin lokkina. Perinteinen pakkausvinkki ensikertalaiselle on pakata ensin reppuun ainoastaan pakolliset tavarat ja karsia sitten puolet valituista tavaroista. Kantovälineeksi kannattaa valita tukeva, yksinkertainen, pienikokoinen rinkka. Rullilla vedettävä matkalaukku voi olla näppärä sivistyksen parissa liikuttaessa, mutta sillä menettää valitettavan paljon tärkeitä skenepisteitä travelleripiireissä! Tavaroita pakatessa kannattaa jättää reppuun reilusti tilaa. Kun kotoa lähtiessä siististi viikatut vaatteet muuttuvat kiireessä runtatuiksi mytyiksi ja shampoopullot muljahtelevat optimaalisilta sijoituspaikoiltaan, on kivempi, ettei vetoketjuja joudu kiskomaan hampaat irvessä. Tämän vaivan vältät myös pakkaamal- la repun aina samojen rutiinien mukaisesti. Järjestystä noudattamalla tavarat pysyvät myös paremmin tallessa. Monissa matkaoppaissa luetellaan reissaajan pakollisia ja hyödyllisiä varusteita. Vaikka oppaan kirjoittaja olisi miten mieltynyt riippukeinuun ja makuupussilakanaan, kannattaa miettiä, tarvitseeko niitä itse omalla matkallaan. Jos kulkee kaupungin kaduilla ja hiekkarannoilla yöpyen hotelleissa, vaelluskengät ja oma hyttysverkko ovat harvinaisen turhia. Jos haluat lentää pelkkien käsimatkatavaroiden turvin, lisää pakkaustilaa saa sullomalla takin taskut ja hihat täyteen vaatteita. Kikka toimii etenkin reissusta palatessa: kylmässä koto-Suomessa voit heittää sitten takin hihoissa matkustaneine villapaitoineen päällesi.
• 11 KA Katso Tylkkärin vappuvideo TYL-TV:stä. yl t Ovatko vappuvalmistelusi puolitiessä? Ei hätää, Tylkkäri auttaa! Leikkaa vappuvälineet talteen. O VID TS EO MacGyverin vappuspesiaali k k a ri.f i Kondomi Varmuusväline toimii myös mainiona nesteensäilytysvälineenä. Kortonkiin uppoaa parikin pulloa skumppaa, eikä leiliä heilutellessa tarvitse pelätä lasin särkymistä. Ammattilainen sujauttaa kumihupun sukkahousun lahkeeseen, jolloin astiasta tulee kestävämpi. Paperipussi Tami-naamari päässä tuskin lohkeaa kovin hemaisevaa seuraa edes TYYn saunalta. Ennen kuin raahaat käymistilassa olevaa manaattia muistuttavan kumppanisi sänkyyn, sujauta paperipussi hänen päähänsä viimeisten halunrippeiden sälyttämiseksi. Jos kumppania ei löydy, voit sentään yskiä pussiin puoliksi sulaneen rullakebabin kotimatkalla. Kotiavain Sakset Eikö sinulla ole saksia, joilla leikata katkoviivaa pitkin? Leikkaa tästä itsellesi sakset. Taminaamari Hukkuiko kotiavain? Älä vaivaa talkkaria aamuyöllä, vaan leikkaa tästä vara-avain. Muista kuitenkin varoa, ettet naarmuttele sillä sadantonnin Bemareita pyöräillessäsi holtittomasti hutikassa. Herää vappuaamuna Lumian pirinään kunnon vappunaamari päässä. Tami-naamari päässä kiskot HUIKEAT kuntokuosit: 24x0,33x4,7%. Kitisijät voivat HIT THE SACK lakituksen jälkeen.
• Parturoitavana Alf Rehn On mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tästä ajatuksesta on kuuluisa Åbo Akademin liiketalouden professori, populaaria luovuusjargonia kriittisesti analysoinut Alf Rehn. Teksti: Terhi Toppala Kuva: Lauri Hannus Päätämme Tylkkärissä ottaa selvää professori Alf Rehnistä. Olemme varanneet hänelle hiustenleikkausajan Jani Kinnuselta, ?saksalaisesta pedantista työmoraalistaan ja italialaisesta mentaliteetistaan? tunnetulta parturilta. Toivomme salaa, että Kinnunen tekisi Rehnin hiuksille jotain uutta ja hurjaa. Operaation ajan haastattelemme Rehniä, sillä onhan parturintuoli perinteisesti ollut paikka, jossa ihmiset filosofoivat ja avautuvat elämästään. Rehn saa päälleen kapan. Kuin arvaten stailausvisiomme hän aloittaa: ?Vaimoni rakastaa hiusteni väriä. Toivon, että näitä ei värjätä.? Olemme pettyneitä. Eikö mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen ja luovana oleminen koskekaan hiustyylejä? ?On olemassa raja, jonka ylittämisen jälkeen riskien ottamisesta ja mukavuusalueen ulkopuolelle menemisestä tulee pelleilyä, tarkoitushakuista leikkiä. Se, että olen puhunut luovuudesta, ei tarkoita, että haluaisin näyttää idiootilta. Olen avoimesti konservatiivinen, vanhoillinen ja omiin kuvioihini kangistunut.? Rehn pitää itseään turhamaisena, vaikka piirre on hälventynyt sitten nuoruusvuosien. ?Haluamme kai kaikki näyttää joltain tietyltä ja kommunikoida ulkonäöllämme. Yksilön valitsema tyyli voi olla yritys viestiä muille jonkinlaista idealisoitua minuutta, toivekuvaa itsestä.? Entä millainen on tämän parturoitavana istuvan keskiikäisen, urallaan häkellyttävää suitsutusta saaneen miehen minuus? Nomadielämää Rehn oli maahanmuuttajalapsi. Hänen perheensä muutti Ruotsiin 70-luvulla kemisti-isän työn perässä. Tukholman lähiömetsissä leikkinyt pikku Alf sai turpiinsa, koska ei vielä puhunut riikinruotsia. ?Muutimme paljon myös Ruotsin sisällä. Opin kameleonttimaisesti sopeutumaan aina uuteen ympäristöön ja sen odotuksiin kopioimalla kuulemani puhetavat. Nykyään minulla ei ole omaa murretta. ? Rehn on kuitenkin ollut iloinen, että näin kävi. ?Kun muuttaa usein, näkee maailmaa eri vinkkeleistä ja oppii tarpeen mukaan vaihtamaan toimintatapojaan.? Lukion jälkeen hän muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa Turkuun. Åbo Akademi oli hänelle itsestään selvä valinta opiskelupaikaksi. ?En koskaan haaveillut, että minusta tulisi jalkapalloilija tai rock-tähti. Olin tylsä. Aloitin diplomi-insinööriopinnot samassa paikassa, jossa isänikin oli opiskellut. ? Rehn ajatteli, että insinööri työllistyy aina, mutta vihasi alan opiskelua. ?Tajusin, ettei ole mitään järkeä lukea jotain itselleen vastenmielistä vain sen takia, että saisi töitä.? Harharetki insinöörilinjalla päättyi Hankenin pääsykokeisiin. ?Minut otettiin sisään. Heittäydyin täysillä opiskelijaelämän iloihin.? Rehn toimi laulunjohtajana sitseissä, ryyppäsi ja rälläsi. Ensim- mäisenä Hankenin-vuotenaan hän ei suorittanut juurikaan opintoviikkoja. ?Minusta tuli organisaation ja johtamisen opiskelija, koska se oli ensimmäinen kurssi, jonka sain läpi ? huonoimmalla mahdollisella arvosanalla. Olen tästä nykyään ylpeä.? Toisena opiskeluvuotenaan Rehn tappeli silloisen professorinsa kanssa ihan joka aiheesta. ?Rakastimme keskinäistä kiistelyämme. Keskustelimme Saussuren kielifilosofiasta ja kulttuurin synnystä. Kutsuimme sitä organisaatiotutkimukseksi.? Samaisen professorin myötävaikutuksesta Rehnistä itsestäänkin tuli professori 31-vuotiaana. Hän on myös jatkanut lapsena oppimaansa nomadielämäntapaa ja asuu tällä hetkellä kahdessa maassa, Suomessa ja Tanskassa. ?Turussa minulla on kaksi lasta: 17-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö. Kööpenhaminassa puolestaan asuu nykyinen vaimoni ja hänen poikansa sekä yhteinen vauvamme. On vaativaa kasvattaa lapsia useassa eri maassa, mutta jotenkin olemme saanet kaiken sumplittua.? Akatemiassa ja sen ulkopuolella Professoriksi tulonsa jälkeen Rehn poti eksistentiaalista kriisiä. ?Olin naurettavan nuori siihen pestiin. Pohdiskelin, mitä teen elämälläni. Proffan asemahan on yleensä se viimeinen kohokohta, joka työuran aikana saavutetaan.? Hän halusi tehdä muutakin kuin olla ?vain? professori. ?Aloin ottaa yhteyttä yrityksiin, aluksi akateemisesta mielenkiinnosta. Soittelin, että moi, olen Alf Rehn, professori. Tulen juttelemaan kanssanne. Istuin think tankeissa ja innovaatioryhmissä, kahvittelin toimitusjohtajien kanssa.? Vähitellen Rehn löysi itsensä puhumasta yrityksille ja tekemästä konsulttiprojekteja. ?Olen hybridi. Teen välillä syväakateemisia juttuja, jotka eivät kiinnosta yritysmaailmaa yhtään. Välillä taas teen muita juttuja, koska ne ovat mielestäni hauskoja.? Hän peräänkuuluttaa yliopiston ja muun maailman välistä lähentymistä. ?Akateeminen maailma voisi olla aktiivisemmin mukana esimerkiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa.? Oman työnsä kautta Rehn tavoittelee tasapainoa sen suhteen, mitä nykyajan akateemikko voi olla norsunluutornin tuolla puolen. ?En halua kokonaan akatemian ulkopuolelle, koska silloin joutuisin luopumaan tittelistäni. En silti myöskään halua jatkuvasti keppi persuksissa miettiä, olenko nyt muiden mielestä tarpeeksi syvällinen tai akateeminen. Jos silloin tällöin haluan kirjoittaa hömppäkolumneja tai antaa naistenlehtihaastatteluja, ajattelen, että hitto, suotakoon se minulle. Julkaisulistani on ihan riittävän pitkä ikäiselleni akateemikolle.? Eri kenttien välillä Rehn liikkuu ketterästi kuin pantteri, mutta näkee tässä myös riskinsä. ?Titteliään ei saa käyttää vain nostaakseen taksojaan. Ei saa myöskään sanoa, että heppoisesti kyhäilty konsulttiraportti on akateeminen vain siksi, koska akateemikko teki sen. On oltava rehellinen, milloin tehdään tiedettä, milloin taas ei. Itse mietin paljon tapauskohtaisesti sitä, että olenko tietyissä tilanteissa enää professori, vai olenko jotain muuta.? Yliopiston sisällä erilaisille ?julkkisproffille? helposti naureskellaan. Rehn on pohtinut ilmiötä ja tunnustaa itsekin hymähtelevänsä tietynlaisille tyypeille. ?Joskus median kautta pomppaa esiin tapauksia, jotka esiintyvät suurina ajattelijoina, mutta jotka eivät ole pystyneet osoittamaan kovinkaan kummoista akateemista painoarvoa oman tieteenalansa sisällä. Jatkuvasti pelkään, olenko ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen, mutta lohduttaudun tekemälläni tutkimustyöllä.? Tällä hetkellä Rehnin tärkein hanke sijoittuu täysin yliopistoja yritysmaailmojen ulkopuolelle. ?Juuri nyt ykkösprojektini on seitsemänkuinen vauvani. Olen vanhempainvapaalla.? Kampaus on valmis. Parturi Kinnunen on päättänyt kohteliaasti kunnioittaa asiakkaan vaimon mielipidettä. Rehnin hiuksia ei värjätty. Leikkaus on klassinen, mutta kampauksen takaosa nyrhittiin trendikkäästi lyhyeksi. Tyylikkäältä näyttää. Aloitamme kuvaussession. Professori Rehn keekoilee kameran edessä ammattiposeeraajan elkein. Samalla hän puhuu hengästyttävällä tahdilla kuin luennoiden hyvien lehtikuvien merkityksestä. Sellainen hän on ? palavan innostunut niin monesta, että tekee samanaikaisesti yhtä, toista ja yhtätoista asiaa.
• 13
• Väkivaltaisia siiderimainoksia Suomalainen indie-elokuva on muutakin kuin Star Wreck. Suomalaista riippumatonta elokuvaa on vaikea määritellä, mutta ainakaan ne eivät Iron Skyn (2012) tapaan kahmi Suomen elokuvasäätiöltä 800  000 euron tuotantotukea. Kovankaan elokuvafriikin ei kannata ripustautua häpeäpaaluun, vaikka Suomi-indiestä ei mitään tietäisikään. Indie-elokuvien näkeminen on vaikeaa. YouTube on apu, ei ratkaisu. ?Indie-elokuvien markkinointibudjetit ovat olemattomia, ja toisinaan elokuva-ammattilaisten keskuudessa törmää aika luutuneisiin asenteisiin?, Monadi-Filmin ohjaaja  Sami Pöyry sanoo. Kyseenalaiseen logiikkaan on törmännyt myös suomalaisen indie-elokuvan grand old man, Anssi Mänttäri. ?Ongelma on vanha. Elokuvia pystytään tekemään, mutta kukaan ei näe niitä. Levittäjät suhtautuvat ilman säätiön tukea tehtyihin elokuviin kuin niitä ei olisi olemassakaan.? Mänttärin mukaan indieelokuvan sudenkuopat voitaisiin lapioida umpeen, jos elokuvasäätiössä oltaisiin avarakatseisempia. ?Levitystuki olisi tärkeää. Tukea ei kuitenkaan anneta, ellei ole ensin saanut käsikirjoitus- ja tuotantotukea. He eivät näe oikeaa tilannetta, vaan tuijottavat sääntöjään?, Mänttäri sanoo. ?Säännöissä sanotaan, että tuen pitää mennä ammattilaisille. Jos joku tekee helvetin hyvän indie-elokuvan, niin silloinhan he ovat työllään todistaneet olevansa ammattilaisia?, Mänttäri jatkaa. Pöyry säestää Mänttäriä toteamalla, että indie-elokuva hyötyisi valtavasti järjestelmästä, joka voisi myöntää muutaman tonnin tukia. ?puolitoistatuntinen Zomba di Mare maksoi tuhat euroa. Voi vain kuvitella, miten viiden tonnin tuki näkyisi valkokankaalla?, Pöyry pohtii. ?Kukaan tuskin voi rehellisesti väittää, etteikö päätäntävallan keskittyminen harvojen käsiin kaventaisi elokuvien kirjoa. Se on väistämätöntä, istui keon huipulla kuinka viisas neuvosto tahansa?, Pöyry muistuttaa. Indie-ohjaaja Miika Ullakolla sen sijaan kävi muutama vuosi sitten tuuri. Finnkino esitti hänen ohjaamaansa Mitä meistä tuli (2009) -elokuvaa yhden kopion volyymilla. ?Ensi-ilta on aina suuri spektaakkeli, joka usein maksaa enemmän kuin kuvaukset. Sen jälkeen yleensä lähdetään festarikierrokselle pyörittämään leffaa aina kahdelle ihmiselle kerrallaan?, Ullakko hymähtää. Oman pään mukaan Miten Suomalaisen indie-elokuvan tunnistaa, jos sellainen sattuu näkemään? ?Suomi-indien voi jakaa karkeasti kahteen stereotypiaan: viihteelliset äksönpläjäykset ja hidastempoiset draamat. Jälkimmäisessä saattaa kuulemma olla jopa naisia mukana?, Ullakko sanoo. Pöyrykin suhtautuu kysymykseen tummasävyisellä huumo- rilla. ?Tällä hetkellä Suomi-indien tunnistaa järjestelmäkameralookista, joka saa kaiken näyttämään siiderimainokselta.? Mänttärin mukaan myös tuottajat ovat toisinaan pyrkineet Amerikan malliin maustamaan elokuvantekoprosessia. ?Suomi on niin pieni maa, ettei tänne mahdu elokuvia, joissa ohjaaja tai käsikirjoittaja on ?hired gun?.? Myös Pöyry aikoo pitää visusti kiinni omista visioistaan. ?Saattaa olla houkuttelevaa tehdä tietynlaista elokuvaa valoisan urakehityksen toivossa. Liiallinen itsesensuuri on huomattava uhka näissä touhuissa. Nöyristelemätön riippumattomuus on tekijöille ennen muuta voimavara. ?Zomba di Mare olisi ollut mahdoton toteuttaa ammattituotantona, sillä se kuvattiin ilman käsikirjoitusta, ja kokonaisuutta vuoden mittaan vähitellen rakentaen?, Pöyry avaa. Toisinaan niin sanottu taiteellisuus menee kuitenkin yli. ?Välillä vain ohjaaja ymmär- tää lopputuloksen, ja mistä siinä on kysymys?, Ullakko sanoo. Euroja vai vapautta? Suomessa kuvattavien teatterielokuvien budjetit ovat kansainvälisessä vertailussa tuskastuttavan pieniä. Harva indie-ohjaaja kuitenkaan kuluttaa koko uransa aikana yhtä montaa euroa kuin mitä uppoaa yhteen helsinkiläiseen lähiöön sijoittuvaan parisuhdekomediaan. ?Meidän viimeiseen pitkään elokuvaan  Mitä meistä tuli  kului noin 10 000 euroa. Sillä saa yhden kuvauspäivän ammattimaisessa elokuvatuotannossa?, Ullakko sanoo. Ullakon elokuva on Suomi-indien hintahaitarissa blockbuster. Lähes kaikki suomalaiset indieelokuvat tehdään kolme- tai nelinumeroisella budjetilla. Mainstream-elokuvien pariin siirtyminen herättää ohjaajissa ristiriitaisia ajatuksia. Ullakko Ympäristövaliokunta järjestää pyöränkorjauspäivän Aurinkotehtaalla perjantaina
• 15 Zomba di Mare/ Monado-Filmi/ Sami Pöyry Ina Mikkola KULTTUURI Joni Seppänen, Paltsa-Kai Salama (takana), Lauri Lyytinen ja Onni Nieminen ovat Black Lizard. Sami Pöyryn ohjaaman indie-elokuvan Zomba di Mairen budjetti on pieni, mutta klassisesti katettu illallinen on runsas. Modernin ylistys Kauniita melodioita, nyrjähtänyt yleisilme. Black Lizardin psykedeliarock ei mahdu valmiisiin raameihin. ?Siinä on mageeta estetiikkaa. on ensimmäisenä valmis hyvästelemään indie-paatin. ?Kyllä mä varmaankin juksaisin, jos väittäisin, ettei se olisi ihan mukavaa?, Ullakko myöntää. Pöyry korostaa että ei näe riippumattoman elokuvan parista toimimista häpeäleimana, joka tulisi heti tilaisuuden tullen karistaa. Isot budjetit kuitenkin kiinnostavat, jo sen vuoksi, että ne mahdollistaisivat filmin käytön digikameroiden sijaan. ?Elokuvia on erilaisia. Yksi tuotantomalli sopii yhdelle elokuvalle, toinen toiselle?, Pöyry tasapainoilee. Kolmikon kokenein tekijä Mänttäri toteaa olevansa mainstream-tekijä siinä mielessä, että haluaa paljon yleisöä. ?Mutta en varman päälle laskemalla, mikä onkin mahdotonta, vaan riskien kautta. Mainstream-ohjaaja ei ota riskejä. Indietuotantojen etu on, etteivät rahoittajat ja byrokraatit pääse sotkemaan taiteellisia ympyröitä.? Jouko Luhtala Ilkeetä ja synkkää?, perustelee kitaristi-kosketinsoittaja Joni Seppänen yhtyeensä nimivalintaa. ?Mieti, jos nimessä olisi vaikka yellow. Siitä tulisi mieleen sadetakki.? Helsinkiläisen Black Lizardin muodostavat Seppänen, kitaristi-laulaja Paltsa-Kai Salama, basisti Lauri Lyytinen ja rumpaliperkussionisti Onni Nieminen. Arvostettu indielafka Soliti julkaisi bändin nimeä kantavan debyyttialbumin huhtikuun alussa. Keikkapaikat Tavastiasta Kuudes aisti -festareihin on koluttu, ja nyt käynnissä on levynjulkaisukiertue ympäri Suomea. Miltä kasvava suosio yhtyeen jäsenistä tuntuu? ?Edessä on keikkoja paikkakunnilla, joilla emme ole ennen soittaneet. Siellä me vasta nähdään, miten ihmiset meihin reagoi ja tuleeko kukaan katsomaan?, Salama toppuuttelee. ?Nythän työt vasta alkaa.? Ahtaan paikan kammo Paljon on kuitenkin jo tapahtunut. Debyyttialbumin taka- kannesta löytyy kiinnostava yksityiskohta: songs 2, 6, 7 and 9 mentored by Anton Newcombe in Berlin. Kuinka parivuotias bändi on päätynyt levyttämään The Brian Jonestown Massacren legendaarisen keulakuvan studiolle? ?Tutustuimme Antoniin ollessamme bändin Tavastian-keikalla lämppärinä?, Seppänen kertoo. ?Hän on tosi sosiaalinen ja kova puhumaan. Mielikuvituksellinen ja erikoinen tyyppi. Ja se studio oli aivan huippu?, Salama kuvailee. ?Olihan se ihan mahtavaa tutustua ihmiseen, joka on ehdottomasti ollut itselle suurimpia musiikillisia vaikuttajia. Kyllä The Brian Jonestown Massacre on suurin syy siihen, miksi Black Lizard on olemassa.? Molemmat bändit soittavat psykedeelistä rockia. Black Lizard ei kuitenkaan ole mikään yksiulotteinen pastissi menneestä. Vaikka psykedelia mielletään Suomessa helposti 60- ja 70-luvun musiikiksi, liskobändin jäsenet eivät koe soittavansa vintage-rockia. ?Teemme 2010-luvun musiikkia. Tai jos mahdollista, kurotamme tulevaisuuteen päin?, Nieminen kuvailee. Suomalaisissa arvioissa Black Lizardin debyytti on usein haluttu mahduttaa kapeaan lokeroon, jossa psykedelia pauhaa ja The Jesus and Mary Chain musisoi kaltaisilleen. Yhtyeen jäseniä tällainen brändäyspakko ärsyttää. Toisaalta heiltä heruu myös ymmärrystä toimittajaraukkoja kohtaan: bändin musiikkia on vaikea kuvailla suomalaisyleisölle, sillä vastaavaa ei maassamme juuri ole tehty. Ahtaasta lokerosta Black Lizard haluaa kuitenkin pois. ?Olen kiinnostunut siitä, miten psykedeliaa voi tehdä ilman sen joutumista automaattisesti mihinkään marginaaligenreen. Kyllä tällaistakin musiikkia voi soittaa radiossa?, Salama pohdiskelee. ?Mitä tahansa voi sattua? Berliinin-reissu ei ole jäämässä ainoaksi merkkipaaluksi Black Lizardin uralla. Ahkerasti keikkaileva yhtye esiintyy tulevana kesänä Flow-festivaaleilla ? samana päivänä muun muassa erityisesti Lyytisen hehkuttaman My Bloody Valentinen kanssa. a 26.4. klo 12?16. Korjaa pyöräsi kesäkuntoon ympäristövaliokunnan avustuksella. Kotimaankeikkojen lisäksi syyskuussa lähdetään jo toista kertaa Lontooseen, eikä muidenkaan maiden valloitusta ole poissuljettu. Black Lizard pyrkii esiintymään aina keikkapaikassa vallitsevan fiiliksen mukaan. Settilistoja yhtye ei käytä. ?On kiva ajatella, että mitä tahansa voi sattua. Jos ihmiset ei jaksa kuunnella, ei mekään jakseta soittaa kovin pitkään. Toisaalta keikka voi yllättää ihan täysin?, Salama mietiskelee. Samanlainen mentaliteetti ohjailee Black Lizardin tekemisiä muutenkin. ?Hommat yllättää ja mielikuvitus virkistyy koko ajan. Mikään ei mene normien, haaveiden tai suunnitelmien mukaan, ja se on ainoastaan hienoa?, Nieminen fiilistelee. Susanne Salmi ? Teemme 2010-luvun musiikkia.
• KULTTIKAMAA Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Kurkistusaukkoja eriskummallisiin lomakohteisiin Timo Marilan valokuvanäyttely vie katsojan hämmentävälle ja kiehtovalle matkalle. Enemmän on enemmän Y ksi Youtube-suosikeistani on hevidokumentista napattu klippi, jossa ruotsalainen kitaristivelho Yngwie Malmsteen avautuu siitä, miten ei ole ikinä ymmärtänyt sanontaa ?Less is more?. Enemmän on enemmän, summaa barokkihenkinen kepittelijä täysin vilpittömän oloisena. Yngwie saattaa olla karannut hevimetallin huumoriosastolta, mutta hänen asenteensa on lähempänä kuin luulisikaan. Minimalismi on nykymaailmassa aidosti uhanalainen laji. Ai miten muka, kun downshiftaajaa kävelee joka kulmassa vastaan ja lehdet kirkuvat juttuja ihmisistä, jotka elävät alle sadalla tavaralla? Aivan niin, arvasit oikein: vähentämisestä on tullut yksi enemmän lisää. P ihiys on vanha kansallistaito ja keino pysyä hengissä, mutta nykyisessä kulutuskulttuurissa sekin on vain yksi tuote hyllyllä. Moni luopuu turhuuksista ihan syystäkin, mutta harvassa tuntuvat olevan ne, jotka eivät pidä asiasta meteliä. Aika usein sitä esimerkiksi saa lukea Facebook-paastoista Facebookista. Toki useat himmailevat äänettöminäkin, mutta juuri tässä piilee nykyisen mediatalouden paradoksi: somessa kukaan ei huomaa, jos olet hiljaa. Maailman hauskimmassa rockparodiassa This Is Spinal Tapissa hieman Yngwien oloinen kitaristi Nigel Tufnel esittelee tohkeissaan vahvistintaan, jonka äänenvoimakkuus menee yhteentoista asti. Kun haastattelija kysyy, miksei täydestä kympistä vain voinut tehdä hieman kovaäänisempää, toteaa Nigel jämäkästi: ?Mutta tämä menee yhteentoista.? T renditietoinen vähentelijä saattaa vaihtaa hapsutakkisen hevarin kohdalla kadun puolta, mutta molemmat toimivat lopulta samalla logiikalla. On vaikea soittaa vähemmän, kun kitarassa on niin monta kieltä, ja on yhtä vaikeaa olla rummuttamasta omista media- ja kulutuspaastoistaan, kun askeesi kääntyy niin näppärästi puheenaiheeksi. Lauri Hannus Kirjoittaja on ihminen. NÄYTTELY. Turun Taideakatemiasta tänä keväänä valmistuvan Timo Marilan näyttelyn Holiday Memories from Places I Haven?t Visited kuvamaailma on täynnä murtumia: madonreikiä ja kurkistusaukkoja toisiin todellisuuksiin. Yhdistämällä kollaasimaisesti valokuvaa ja maalausta Marila luo teoksiinsa outoja ja ihmeellisiä maisemia. Valokuvakeskus Perissä esillä oleva näyttely huokuu leikillisyyttä. Kuriton ripustus leviää galleriatilaan ja ottaa sen hienosti haltuunsa. Lattialla on hiekkaa, nostokurkien fragmenteista muodostuva Evening sun (2011) on auringon lailla noussut muita teoksia korkeammalle sulaen ja valuen yli reunojensa. Teosnimet on kirjoitettu huolettomasti suoraan seinään. Galleriaan on tuotu myös tuoleja, joille voi pysähtyä kuuntelemaan Jaakko Tolvin luomaa äänimaisemaa. Tilassa vuorotellen kaikuvat imurin hurina, veden liplatus, lentokoneen jyly ja muut äänet tehostavat entisestään näyttelyn omaperäistä tunnelmaa. Jotkut kuvista näyttävät siltä, kuin musta aukko olisi imaissut niistä osan ja sylkäissyt tilalle jotain aivan muuta. Esimerkiksi Diesnyland (2012) -teoksessa kaupunkimaisemaan vääristymän kautta pursuava vaaleanpunaisuus näyttää kukkakasalta, mutta myös hattaralta tai oksennukselta. Teos Here you are (2013) pelaa oivaltavasti kaksoismerkityksillä. Keskellä peltoja kulkevaa soratietä koristaa infotauluista tuttu, katsojan sijainnin osoittava iso punainen piste. Pallura vetää katseen puoleensa ja viestittää ?tässä sinä olet?. Toisaalta se ikään kuin kehottaa: ?ota, ole hyvä?, ja muuttuukin taidenäyttelyissä käytettäväksi punaiseksi tarraksi, joilla myydyt teokset merkitään. Muutama kaaosmaista silppupaljoutta kuvaava teos jää hieman erilliseksi muusta kokonaisuudesta. Niitä ei jaksa sei- sahtua ihmettelemään samalla tavalla kuin muihin teoksiin piirtyviä mielikuvituksellisia näkymiä. Kuvissa oudot paikat ja tutut muistot sekoittuvat toisiinsa. Marilan näyttely onkin kuin hämmentävän eriskummallinen mutta virkistävä lomamatka. AURA NIKKILÄ Timo Marila: Holiday Memories from Places I Haven?t Visited 12.4.?5.5.2013 Valokuvakeskus Peri Itäinen Rantakatu 38 ti?pe 10?18 Timo Marilan Diesnyland (2012) -teoksessa erilaiset pinnat sekoittuvat ihmeelliseksi maisemaksi Naiseuden sietämätön vaikeus Raamatusta tehty lavatulkinta revittelee huumorilla. TEATTERI. Loppukeväästä Jo-Jo Teatterissa ylistetään naiseutta, kun Milla Nordströmin ohjaama Miksi Saara nauroi tuo lavalle joukon vahvoja Raamatun naispersoonia. Samannimiseen kirjaan perustuva teos on samalla viiden suomalaisnäyttelijän (Irma Reunamo, Velma Jääskeläinen, Maija Nyström, Heli Tuomaala, Juha Tuominen) ehdoton taidonnäyte. Erityisen hienon suorituksen tekee Juha Tuominen, joka nähdään lavalla peräti kahdeksassa roolissa. Vaikka Miksi Saara nauroi on pääosin monologimuotoinen te- os, ei estradilla nähdä puolentoista tunnin edestä pelkkää vuorottelevaa yksinpuhetta. Tunnelmaa elävöitetään mitä erilaisimmilla tyyliratkaisuilla. Teos on onnistunut kokoelma kohtauksia, jotka yhdessä muodostavat monipuolisen sekoituksen synkkää ja keveää sekä abstraktia ja perinteistä. Lavalla liikutaan niin musikaalin kuin sitkominkin hengessä. Välillä fokus on liikkeessä, välillä keskitytään suulliseen ilmaisuun. Lisäksi teoksessa hyödynnetään riemastuttavasti musiikkihistorian helmiä. Yksi näytelmän kenties viihdyttävimpiä osioita on äkillinen siirtymä Jeftan tarinassa revittelevään tanssikohtaukseen, jonka taustalla soi Bonnie Tylerin klassikko I need a hero. Välkkyvät valoefektit ja lentävä paperisilppu kruunaavat vauhdikkaan numeron. Raamatusta tehtyjen lavatulkintojen näkee harvoin taipuvan niin humoristisiin versioihin kuin mihin Jo-Jo Teatteri yltää. Jäämme siis odottamaan jatko-osaa. KAROLIINA RAJALA Miksi Saara nauroi. Jo-Jo Teatteri. O: Milja Nordström Niina Huovisen Myllytys-näyttely B-galleriassa 26.4.?19.5.
• V TERVONEN KULTTUURI Tärkeintä on auttaa kaveri takaisin tien päälle, viestitään elokuvassa Alaska Highway. Tien pää on tien päällä Aleksi Salmenperän rekkaodysseia on simppeli mutta rullaa kuin vanha dieselkone. ELOKUVA. Tavatkaa Hese (Heikki Tolonen), hieman runoilijanoloinen suomalaismies, jolla on unelma vapaasta elämästä asuntovelan tavoittamattomissa. Hese on löytänyt Alaskasta 63-vuotiaan rekkavanhuksen, jonka hän ostaa ja päättää kunnostaa liikkuvaksi kodikseen. Tavoitteena siintää Vancouver Island, mutta ruosteinen autovanhus pitäisi ensin koota ajokuntoon. Onneksi Hesellä on uudella mantereella pari riuskaa tuttavaa. Elokuvassa seurataan Hesen matkaa suoraviivaisesti. Miehen elämää ei taustoiteta liikaa, vaan dokumentti hyppää novellityylisesti suoraan asiaan. Elokuvan alkupuoli koostuu vanhan mutta väkevän GMC:n rassailusta jatkuvine vastoinkäymisineen. Puolen välin tuntumassa tie aukeaa kaukokaipuusta kärsivän katsojan kannalta pakahduttaviin maisemiin. Fiktio-ohjaajana tunnettu Salmenperä saa dokumenttikoneensa kulkemaan. Narra- tiivi on aluksi hieman karkeaa, mutta sen käynti muuttuu soljuvammaksi kohti loppua. Hese pakenee isänsä edustamaa yltiörationaalisuutta, mutta tarvitsee siihen rutkasti insinöörintaitoja ja koko suomen kielen kirosanavaraston. Amerikan takamaiden kulttuurista annetaan suopea kuva: tärkeintä on auttaa Kostajien kaupunki Valtapelejä ja menneitä syntejä naaraava Broken City luottaa videopelimäiseen kerrontaan. ELOKUVA. Billy Taggart (Mark Wahlberg) on pidätykseen liittyvän tapon takia erotettu poliisi, jonka vaaleihin valmistautuva New Yorkin pormestari Nicholas Hostetler (Russell Crowe) palkkaa varjostamaan petolliseksi epäilemäänsä vaimoaan. Homma tuottaa tulosta, mutta keikan veriset seuraukset saavat Billyn epäilemään pormestarin aikeita. Samalla Billyn omat ylilyönnit alkavat nousta pintaan tuhoisalla tavalla. Poliisiväkivaltaan ja suurkaupungin valtasuhteisiin kutoutuva Broken City on perustoimivaa trillerishakkia, jonka juonenkuljetus tuo muistumia Roman Polanskin mainiosta The Ghost Writerista (2010). Ohjaaja Allen Hughes osaa tiivistää kierroksia, mutta luottaa liiallisen karkeasti veistettyyn kerrontaan: kun päähenkilö tekee ratkaisevan valinnan, aukeavat kaikki ovet melko vaivattomasti, ja jokaisen ripaa pitelee tuttu käsi. Lain hämärällä puolella operoiva Wahlberg näyttelee lähinnä otsaryppyjensä eri asteilla, ja Crowe äijäilee koko rahan edestä painijamaisella riuskuudellaan. Parhaat roolit tarjoilevat Catherine Zeta-Jones ja Barry Pepper, joiden hahmoja ei ripusteta tiheään täyttyvän viskilasin ja metsästyskoiran . Taiteilijan maalaukset lähestyvät mediakuvastoa ironisesti. kaltaisiin visuaalisiin kliseisiin. Broken City on ihan kelvollista ajanvietettä, mutta sen moraalinen puhuttelevuus haihtuu lopputekstejä nopeammin. ** Lauri Hannus Broken City (USA, 2013) O: Allen Hughes N: Mark Wahlberg, Russell Crowe, Catherine Zeta-Jones, Jeffrey Wright, Barry Pepper. kaveri takaisin tien päälle. *** 1/2 Lauri Hannus Alaska Highway (Alcan Highway, Suomi 2013) O: Aleksi Salmenperä N: Jon Ayres, Rhys Palmer, Heikki Tolonen 17
• Tiede Kristian Tervo Erkka Railo ja Veronika Laippala kumistelevat tyhjiä kommenttilaatikoita internetissä. Amatööripoliitikkoja ja inspiroivia yhteisöjä Mikä bloggaajia motivoi? Vahvistuuko demokratia? Blogeissa tapahtuva vuorovaikutus tarjoaa tutkijoille työnsarkaa. ?Jos en piittaisi yhtään siitä, lu- keeko kukaan horinoitani, kirjoittelisin pöytälaatikkoon.? Eeva Kolun blogikirjoitukset ovat kaukana pöytälaatikkoraapustelusta ainakin lukijoiden määrässä mitattuna. Turkulaisen toimittajan Kaikki mitä rakastin valittiin juuri Suomen parhaaksi lifestyle-blogiksi Aussie Blog Awards -gaalassa. Blogin kommenttiosiossa riittää hulinaa: parhaimmillaan Kolun kirjoitukset ovat keränneet kolminumeroisen määrän reaktioita. Blogeissa tapahtuva vuorovaikutus kiinnostaa myös tutkijoita. Tohtorikoulutettava Sari Östman digitaalisen kulttuurin oppiaineesta puhuu elämäjulkaisemista internetissä. Elämäjulkaisijat pukevat havaintonsa ja kokemuksensa intiimiin asuun, mutta tekevät niistä samalla julkisia. Kolun kuvailema yhteisöllisyys innostaa muitakin bloggaajia. Östmanin tutkimusten perusteel- la vuorovaikutuksen kokeminen motivoi jatkamaan elämäjulkaisemista. Vastaanottajana voivat olla esimerkiksi lukijat tai toiset bloggaajat. ?Muutamasta bloggaajasta on tullut minulle hyvä ystävä. En erityisemmin pyri olemaan osa laajempaa bloggaajaverkostoa, mutta tiedän, että monelle bloggaajalle se on hyvin tärkeää?, Kolu valottaa suhtautumistaan palstansa kautta siunaantuviin kontakteihin. Sivuston ilmapiiri vaikuttaa siihen, millaiseksi vuorovaikutus muodostuu. Kolun mukaan Kaikki mitä rakastin kerää erilaisia kommentteja kuin hänen HS.fisivustolla ylläpitämänsä ruokablogi Kauhaa ja rakkautta. Yhtenäistä blogosfääriä ei ole ollut olemassa enää aikoihin. Verkon toisella laidalla yhteisöllisyys rakentuu hyvin eri tavoin kuin lifestyle-blogien maailmassa. Virallisuuden varjossa ? Heiippa! Señor Stubb!? 67-vuotias Rauno on jättänyt terveisensä Alexander Stubbin blogiin. Fuengirolalaisen eläkeläisen kommentti pistää silmään, sillä kepeydessään se on ainoa laatuaan. Tutkijat Lotta Lehti ja Veronika Laippala kieli- ja käännöstieteiden laitokselta ovat tarkastelleet ranskalaisten poliitikkojen blogikirjoituksia parhaillaan arvioitavana olevassa artikkelissaan. Myös Lehden tänä vuonna valmistuva väitöskirja keskittyy samaan aiheeseen. ?Poliitikkojen odotetaan kirjoittavan virallisesti. Tietokonevälitteinen kommunikaatio taas on tyypillisesti arkikielistä?, Lehti kuvailee ristiriitaa. Toisin kuin äkkiseltään voisi kuvitella, arkikielisyys ei ole hiipinyt poliittisiin blogeihin. Val- taosa Lehden ja Laippalan tarkastelemista blogikeskusteluista on ollut sävyltään neutraaleja. Usein kommentoijat ovat asialleen vihkiytyneitä amatööripoliitikkoja, jotka puhuttelevat kohteliain sanankääntein niin esikuviaan kuin vertaisiaankin. Ihana ideaali, kyyninen kansa Ideaalitilanteessa blogit mahdollistavat dialogin päättäjien ja kansalaisten välillä. Usein kommenttilaatikot kuitenkin kumisevat tyhjyyttään. Miksi blogit eivät houkuttele estradille useampia soraääniä tänä kansalaisaloitteiden aikakautena? Poliittisen historian yliopistonlehtori Erkka Railon mukaan politiikkaa ei ylipäätään jakseta seurata kovin aktiivisesti. Tästä syystä blogien lukijakunnat ovat usein pieniä ja koostuvat lähinnä poliitikkojen kannattajista. Lehti ja Laippala nostavat esiin päättäjien blogeja leimaavan epäsymmetrisen asetelman: vallankahvaa puristavalle poliitikolle ei ole helppo huudella. Viimeistään blogeissa vallitseva virallisuuden ilmapiiri on omiaan synnyttämään keskivertokommentoijalle rimakauhun. Railon mukaan blogien kaltaiset uudet välineet mahdollistavat helpon vuorovaikutuksen kansalaisten ja poliitikkojen välillä ? mutta vain periaatteessa. Median sosiaalisimmatkaan ilmenemismuodot eivät ole muuttaneet kansalaisten suhtautumista politiikkaan. ?Poppakonsteja kyynisyyden poistamiseksi ei ole. Mikäli poliitikkojen ajatellaan olevan roistoja, ei mikään määrä Facebookia yksin riitä muuttamaan tätä käsitystä?, Railo tiivistää. Susanne Salmi Science Slam -tapahtuma 23.5. klo 14 alkaen yliopiston päärakennuksessa. Yleisölle vapaa pääsy.
• TYY 19 Alayhdistysten infopalsta Academic Nintendo Club ANC:n seuraava peli-ilta järjestetään 7.5. klo 18 - 22 Turku-salissa (Ylioppilastalo A, 2. krs, Rehtorinpellonkatu 4 A). Illan aikana pelataan vapaamuotoisesti Nintendon eri konsolien pelejä. Lainassa oleva Wii U on vielä tässä peli-illassa mukana, joten vielä ehdit testata sen huippuhauskoja porukkapelejä! Tapahtuma on maksuton ja avoinna kaikille. Tervetuloa! Asteriski ry Asteriski ry:n ikivihreä vappubooli tarjoillaan ICT-talon pihalla aattona 30.4. kello 13:37. Tule tervehtimään, tutustumaan ja maistamaan. Kuplivaa vappua kaikille! Delta Deltan toimistolla tarjoillaan Vappuboolia maanantaina 29.4. kello 12.00 alkaen. Tilaisuus toimii myös kevään viimeisenä päivystyksenä (12.0013.15). Kevään viimeinen futsal-vuoro on perjantaina 26.4 14:00-15:00. Oikein antoisaa kesää ja ansaittua lomaa maksoille! SHO & SKO Servus kuntalaiset! Taas on aika kevään aloittajaisjuhlallisuuksien. Eli turhia läpätyksiä välttäen. Ensimmäinen Uu- siksen wappu juhlitaan kahdesta kolmeen kerroksessa toivottavasti aurinkoisissa merkeissä. Tule tutustumaan bassoluolaan tai tule makustelemaan maggisspekkikset saunan kera. Oma pyyhe mukaan ja kaveri kans! Mikäli olet kiinnostunut tulemaan nakittautumaan ja auttamaan bileiden aikana, niin teeppä se täällä: http:// lilja.asteriski.fi/nakki/170/. Makkaranpaistajia tarvitaan aina tai narikkahenkilöitä. Koko iltaa ei tarvitse istua vaan rentoutumaan pääsee myös. Nakittautujat palkitaan aina kuten S-Osiksellakin oli tapana. Facebook eventtiä: https://www.facebook.com/ events/150174231826607 soutamaan! Turun akateemiset soutajat Turun yliopiston raskaan musiikin ystävät TYRMY ry Menikö soudun alkeiskurssi ohi? Ei hätää! Turun akateemiset soutajat tarjoavat uuden mahdollisuuden kokeilla soutua olympialuokan kilpaveneillä! Järjestämme alkeiskurssin Uittamon soutu- ja melontakeskuksella ti 28. ja to 30.5. sekä ti 4. ja to 6.6. kello 17.30. Kurssilla opit soututekniikan perusteet ja pääset nauttimaan vesilläolosta Pitkäsalmessa. Et tarvitse lajista aiempaa kokemusta! Hintaa kurssilla on 10 ?. Ilmoittaudu perjantaihin 24.5. mennessä osoitteeseen kmorav@utu.fi, josta voit myös kysellä lisätietoja. Tervetuloa Toukokuussa kuunnellaan taas kuolonmetallin ilosanomaa! TYRMY järjestää kevään metallispektaakkelin Kårenilla perjantaina 17.5. klo 20 alkaen. Tällä kerralla ei veisata enää samaa vanhaa virttä, vaan peräti kolme illan bändeistä tulee esittämään uunituoretta materiaalia. Illan aikana esiintyvät Concrete Icon, Pyuria, Sortokausi ja Deathchain. Liput maksavat 12 ? ovelta ja 10 ? ennakkoon (osto-ohjeet löytyvät TYRMY:n nettisivuilta www. tyrmy.net). TYYpillistä Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Ajankohtaista ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötoiminnassa Joka vuosi ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä tyyläiset voivat tukea kehitysyhteistyöhankkeita. Kuluvana lukuvuonna näitä vapaaehtoisin lahjoitussummin tuettavia hankkeita oli kolme: TYYn oma Meksiko-hanke, koulutushanke Länsi-Nepalissa, sekä vesihuoltoa parantava hanke Tansanian maaseudulla. Vuonna 2012 Meksiko-hankkeelle lahjoitettiin 3641,90 euroa, Nepal-hankkeelle 2857,50 euroa ja Tansania-hankkeelle 2361 euroa. Kiitos kaikille lahjoittajille, tuette tärkeää työtä! Nämä kolme hanketta pyrkivät parantamaan ihmisten elä- män perusedellytyksiä kolmessa hyvin erilaisessa elinympäristössä. Meksikossa TYY auttaa wixarika-alkuperäiskansaa puolustamaan oikeuksiaan, koska koulutuksen puute ja marginalisoitunut asema yhteiskunnassa vaikeuttaa yhteisöjen mahdollisuuksia puhua omasta puolestaan. Nepalissa köyhyys, nuori naimaikä ja aliravitsemus vaikeuttavat koulunkäyntiä. Hankkeessa parannetaan koulutuksen perusedellytyksiä, sekä tuetaan koulutuksen ulkopuolelle jääneitä ja koulunkäynnin keskeyttäneitä lapsia järjestämällä heille joustavaa koulutusta. Lisäksi vanhem- mille järjestetään koulutuksia, joissa korostetaan koulutuksen merkitystä köyhyyden vähentämisessä. Tansaniassa projektin tavoite on eliminoida vesivälitteisten tautien leviäminen, joka juurruttaa köyhyyttä ja vähentää etenkin naisten ja lasten kykyä parantaa toimeentuloaan. Projektin erityinen painopiste on koulutus, jolla varmistetaan tietotaidon välittyminen kyläläisille hygieniakäytäntöjen parantamiseksi ja pyritään takaamaan vesihuoltojärjestelmien kestävä käyttö ja hallinta projektin päätyttyä. Näiden opiskelijoiden va- paaehtoisin maksuin tuettavien hankkeiden lisäksi TYY käyttää vuosittain 0,7 prosenttia budjettivaroistaan kehitysyhteistyöhön YK:n vuosituhattavoitteiden köyhyyden vähentämistavoitetta mukaillen. Viime vuonna näitä 0,7-hankkeita oli kaksi: Aidsorpokoti Zimbabwessa, sekä viljelijöiden markkinoillepääsyä tukeva hanke Sambiassa, jonka opiskelijat itse äänestivät kolmen eri hankkeen joukosta mieluisimmaksi keväällä 2012. Molempia hankkeita tuettiin viime vuonna 2407 eurolla. Olennaisessa osassa TYYn kehitysyhteistyötä ovat aktiiveista koostuva kehitysyhteistyöva- liokunta ja Meksiko-hanketta hallinnoiva Meksiko-ryhmä. Molempien toiminta on avointa kaikille kiinnostuneille. Laura Pätsi Kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja TYYn blogi: ?Yksi yksittäinen, ja konkreettinen, keino joustavoittaa opintosuorituksia on sähköinen tenttiminen.?
• OPINTOIHIN VAUHTIA KESÄYLIOPISTOSTA Innostu kielistä! TY:n Kielikeskuksen opintopisteyttämiä mm. ? Englannin suullinen taito 2 op, ryhmät 6.5./27.5. alkaen ? Ruotsin suullinen ja kirjallinen viestintä 5 op, 20.5./5.8. alkaen Myös espanjaa, italiaa, japania, latinaa, ranskaa ja venäjää! Opiskelija-alennus 10 %. Perusopinnot haltuun! Keväällä mm. Kasvatustiede 25 op, Erityispedagogiikka 25 op, Esiintymisvarmuuden kehittäminen 2 op, Improvisaatio 2 op Syksyllä Alkukasvatus 25 op, Farmasia 25 op, Lääketieteen perusteita 25 op, Tilastotieteen peruskurssi soveltajille 8 op Katso lisää netistä! kesayliopisto@turunkesayliopisto.fi Ilmoittautumiset ja lisätiedot kursseista www.turunkesayliopisto.fi VETÄMÄTTÖMÄT Ensi-ilta 30.05. PEEP-SHOW Ensi-ilta 19.07. LINNATEATTERI TOIVOTTAA MITÄ PARHAINTA VAPPUA KOKO YLIOPPILASKUNNALLE! On kesä sitten kuuma tai kostea, seuranasi ovat PEEP SHOW, Miniä ja Vetämättömät Kysy tarjousta ryhmille myynnistämme! Liput ja varaukset: (02) 232 1215 info@linnateatteri.fi www.linnateatteri.fi Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl MINIÄ Ensi-ilta 06.06.