5/2014 SANANSA MIES 32 s. Joose Keskitalo hyvän tuolla puolen NETTISOTA 10 s. LÄÄKETESTIT s. 22 PILOTTIBILEET s. 30
tiistaisin: DJ 21-04 vapaa pääsy joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi K-20 PE 9.5. NIGHTSATAN levynjulkaisukeikka (22:30) + Nightsatan And The Loops Of Doom -lyhäri, liput 5 €. 23:00 DJ Jouni Kätteine, 0 € UP: DJ Kimito Diskotek, 0 € klo 21 alkaen LA 10.5. Girls On The Mike: SOFA (23:00), KOO TRIP (22:00), liput 5 €. 24:00 DJ Fog, 4 €. UP: The 2nd Block Party: DJ Kulmisjärvi, 0 € klo 21:00 alkaen, klo 24:n liput 4 € PE 16.5. THE HEARING (22:30), CITY LUNGS (21:30), LOISTAVA POLKU (20:30) Ovet klo 20:00 liput 4 € 23:30 DJs Art Vandelay & Josef Matula, 0 € UP: DJ Sami Friederiksen, 0 € klo 21 alkaen LA 17.5. Club Continental: PÖLLÖT (22:30) 4 € 23:30 DJ Urho Tulitukka, 0 € 23:30-24 -> 4 € UP: DJ Esko Routamaa, klo 21 alkaen 0 €, klo 24:n jälkeen sisäänpääsy 4€ PE 23.5. THE NEW TIGERS (22:30), liput 6 € 23.30 DJ Urho Tulitukka, 0 €. UP: Les Yper Sound: DJs Hanna & Ville, 0 € klo 21 alkaen LA 24.5. YOURNALIST (22:30), KIVESKIVES (21:30), liput 6 € KE 11.6. 8raita-klubi: MARK OLSON (USA, Jayhawks) (22:00) Ovet 21:00, liput 8/6€ op. ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! PE 9.5. Flame Jazz: ABRAHAM´S CAFÉ Ovet 20:30, show 21:00, Liput 8/6 € LA 10.5. DJ EskoRoutamaa, vapaa pääsy MA 12.5. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 Kevään loppujamit! 4€, ovet 20 22:00 Open jam session, vapaa pääsy KE 14.5. Stand up, Turku! -treeniklubi Ovet 19:30, show 20:00, liput 4 € PE 16.5. SUPER-IDIOTS (22:00) Ovet 21 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 17.5. 21:00 Club Sol! Kevätkauden viimeinen salsaklubi. 01:00 Music Takes Me Up! DJ Super-Sakari, 0 € PE 23.5. Lavasoul: DJ Gismo, vapaa pääsy LA 24.5. Monkkihitti: DJ Magnuss44, 0 € PE 30.5. Flame Jazz -klubi: POHJOLA Ovet 20:30, show 21:00, liput 10/8 € 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 31.5. DJ Arvilommi, vapaa pääsy PE 6.6. & LA 7.6. Polar Soul: DJ Yari, 0 € pe 9.5. • Live-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 ESA PULLIAINEN C-KOMBO & MR. BREATHLESS pe 9.5. • Ilta-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 WOLFMEN • LEAFLET • SOULLESS SOUL la 10.5. • Ilta-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 AHOLA to 15.5. • Live-kerros • Ovet 20.00 • Show 20.30 WEEPING WILLOWS(SWE) • MATTI JOHANNES KOIVU pe 16.5. • Live-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 SOLONEN & KOSOLA • LEMPI JOE TAPANI KANSALAINEN • TIPPA-T • CHYDEONE Koko ohjelma: www.monk.fi la 17.5. • Live-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) LAINEEN KASPERI & PALAVA KAUPUNKI PUPPA J & ITUHIPIT • YLEISLAKKO Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. ekotori@turunekotori.fi, 044 7007 400 .fi pe 23.5. • Ilta-kerros • Ovet 21.00 • Show 21.30 NO SHAME • 1981 • MIMICA KLUBI, HUMALISTONKATU 8 • KLUBI.NET/TKU • K-18 • ENNAKOT: TIKETTI www.threebeers.? www.cosmic.? www.anniskeluliike.? Syventävät opinnot 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. KOVAT ON JAMIT. Alakerta tanssilattioineen avoinna pe-la 03:een. Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 V-sana V apaus, olet hankala tapaus. Milloin löydyt osakemarkkinoilta, milloin paluusta luontoon, milloin Suuresta Johtajasta. Vasemmistoanarkisti ja kilpailun nimiin vannova libertaristi saattavat roikkua toistensa kurkuissa, mutta molemmat uskovat sinun löytyvän yhteiskunnallisten rakenteiden purkamisesta. Kaltaiseni pohjoismaalainen taas näkee valon sairaalassa, jonka ovella ei kysytä: ”Credit vai debit?” En ole pessimisti, mutta uumoilen silti, ettei ihmiskunta tule saamaan vapauden olemuksesta kovin tukevaa otetta vielä aikoihin. Käsite on liian kinkkinen, ja kyse on teorian lisäksi kokemuksellisesta tiedosta. Eräästä vapauden tunnusmerkistä voimme ehkä kuitenkin päästä yksimielisyyteen. Ytimellistä vapautta on se, että saa itse muodostaa kantansa asioihin ja myös vaihtaa näkökulmaansa uusien kokemuksien valossa. Vapauskäsitystään kannattaakin aika ajoin verrata ympäröivään todellisuuteen, maasto kun hahmottuu erilaisissa elämänvaiheissa tyystin eri tavalla. Eilispäivän totuuksiensa hämmästelemisessä ei ole mitään hävettävää. Osuvin diagnoosi on yleensä henkinen kasvu. Ihmisen ei tarvitse seestyä, eikä aina kannatakaan, mutta teoriaa maailmasta kannattaa sovittaa käytäntöön. Kesä tuppaa viskomaan opiskelijat maailmalle. Elämä valon valtaamina kuukausina ei välttämättä ole opiskelua suruttomampaa, mutta suvi tarjoaa virkistävän erilaisia oppitunteja. Kesä on sekä toiminnan että toimettomuuden aikaa, jolloin elämä jäsentyy pääosin muun kuin opiskelun ympärille. Uusi oivallus voi löytyä mansikkakojun laarista, mattolaiturijatkoilta tai pitkin Puolaa matelevan junan penkillä kahlatusta pokkarista. Kesälläkin on syntinsä: pitkä opiskelutauko hidastaa valmistumista. Asiantilasta huolestuneita muistuttaisin siitä, että henkinen maisemanvaihdos tekee yleensä harkintakyvylle hyvää. Akatemian ulkopuolinen maailma on tuolla koko ajan, eikä pelkkä omaan alaan käpertyminen opeta kaikkea. Nihkeästäkin kesäduunista voi oppia aika paljon ihmisluonteen rajapyykeistä. Samalla yliopistolla saatuja ideoita pääsee asettamaan luovaan vuorovaikutukseen monimutkaisen todellisuuden kanssa. Suosittelen harhailemaan. Eihän sitä oikein muuten tiedä, mitä vapaus on. SISÄLLYS Vaikka olen aikuinen, minun on kuunneltava isääni ja toteltava häntä. Mistä muuten saisin rahaa elämiseen? s. 25 Mansikkapaikan mies Karhupumppua laumaeläimelle Lobin kirja 10 OL-UT MAISTUU Iskee kuin miljoona volttia Nummilla kuohuu Napa, retki 16 Stigman takana Sähkösilmäni Nupullaan olon aika Kokeellisia kokemuksia Salasuhteita savannilla 20 Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi Porilaist tykityst Ainon ahdinko Kaikki huomisen juhlat Iloinen ylösnousemus NUMERO 27 5/2014 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi PÄÄTOIMITTAJA Anna kesän viedä Lauri Hannus puh. 045 356 4517, (02) 276 9630 Toimittaja Milla Ikonen GRAAFIKKO Konsta Hormia Kannen kuva Aleks Talve ilmoitusmyynti Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, Paino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. www.pirunnyrkki.fi Sukufarssia ja pierutyynyjä A Design for Life & muut tärpit 9.5.2014, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 84. vuosikerta. www.tylkkari.fi Toimitus Rehtorinpellonkatu Kaikki rakastavat Eskoa 34 6 7 8 9 10 12 14 16 19 20 22 24 26 27 30 32 34 36 38 40 Liikutun. Ehkä tästä kuvasta, ehkä kaikista näistä ihmisistä, kaikesta tästä. s. 35
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 TYYn kirjaston viimeinen kesä Edustajisto päätti huhtikuun kokouksessaan lakkauttaa vuonna 1928 perustetun kirjaston. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) kirjaston toiminta päättyy lokakuun lopussa. Asiasta päätti TYYn edustajisto kokouksessaan 23. huhtikuuta. Kirjastosta saa kesälainoja normaalisti toukokuun alusta lähtien. Niiden eräpäivä on vasta 1. syyskuuta. Kirjaston alkusyksyn aukioloajoista TYY tiedottaa myöhemmin. Myöhästyneistä kirjoista kertyneet sakot on maksettava normaalisti kirjaston sulkemisesta huolimatta. 10 euron tai sitä suurempi sakko aiheuttaa lainauskiellon, joka koskee kaikkia Turun yliopiston kirjastoja. Edustajistossa kirjaston lakkauttamista esitti oikeustieteilijöiden Ryhmä Lex, ja sitä kannattamaan ilmoittautuivat kauppakorkeakoulun TuKY-lista ja lääketieteellisen TYY terveeksi. Niiden mukaan kirjasto on käyttäjämääräänsä nähden kallis ja yliopiston kirjastojen kanssa päällekkäinen palvelu. Esitys hyväksyttiin äänin 25–15. Edustajistoryhmistä Vihreä lista, Vihreä vasemmisto, Humanisti- Esitys tuotiin niin nopealla aikataululla, ettei henkilöstö kokenut voivansa vaikuttaa siihen. lista, Soihdunkantajat ja Demariopiskelijat jättivät päätöksestä eriävän mielipiteen. TYYn kirjasto on ainoa ylioppilaskunnan omistama julkinen kirjasto Suomessa. Se perustettiin vuonna 1928 tohtori Arne Tarénin kuolinpesältä saadun kirjalahjoituksen hyödyntämiseksi. Henkilöstö peräänkuuluttaa jatkuvuutta Päätöksen vuoksi myös TYYn kirjastonhoitajan toimi lakkautetaan tämän vuoden lopussa. TYYn henkilöstö arvosteli lakkautusesitystä ennen edustajiston kokousta antamassaan lausunnossa kireästä aikataulusta ja puutteellisesta valmiste- lusta. ”Esitys tuotiin niin nopealla aikataululla, ettei henkilöstö kokenut voivansa vaikuttaa siihen. Päätös ei anna TYYstä työnantajana luotettavaa kuvaa. Se jätti työpaikalle epävarmuuden ilmapiirin, ja henkilöstö on huolissaan työnsä jatkuvuudesta”, sanoo TYYn luottamusmies, taloussihteeri Tuulikki Grönholm. ”Me työntekijät olemme pitäneet kirjastoa yhtenä TYYn ydinpalveluista. Jos edustajisto katsoo sen turhaksi, herää kysymys, mitä palveluita heidän mielestään sitten on tarpeellista säilyttää.” Kirjastonhoitajan toimen lakkauttaminen ei automaattisesti tarkoita irtisanomista. TYYn kirjastonhoitaja on vakituisessa työsuhteessa, joten työnantajan on selvitettävä mahdollisuudet työllistää hänet muihin tehtäviin. TYYn on otettava asia huomioon rekrytoidessaan työntekijöitä lähitulevaisuudessa avautuviin työpaikkoihin. Milla Ikonen Jatka lausetta: Kesällä ei…? ”…opiskella.” Jesse Väänänen, 4. vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija ”…tehdä töitä.” Tikli Loivaranta, 6. vuoden maantieteen opiskelija 4 konsta hormia ”…sada.” Mirva Palola, 1. vuoden sosiologian opiskelija ”…ole mahdollista syödä liian paljon jäätelöä!” Helmi Seppälä, 4. vuoden maantieteen opiskelija
Lauri Hannus TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Mikä YTHS? • YTHS tarjoaa yleisterveyden, mielenterveyden ja suunterveyden palveluja yliopistojen perustutkinto-opiskelijoille. • Palveluita käyttää noin 135 000 opiskelijaa. • Toimipisteitä on 14 paikkakun- nalla. • YTHS tekee myös opiskelijoiden terveyttä ja terveyspalveluita koskevaa tutkimusta. • Säätiöllä on noin 600 työnteki- jää. YTHS joutuu karsimaan palveluitaan Toimitusjohtaja Jukka Männistö pitää mahdollisena, että YTHS joutuu käynnistämään yt-neuvottelut. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän toiminta-avustuksen leikkauksen vuoksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) palvelut uhkaavat supistua huomattavasti. Myös opiskelijoiden terveydenhoito- ja käyntimaksut voivat nousta. Säätiön vuokrakustannuksiin tarkoitettu 4,1 miljoonan euron avustus poistuu joko kokonaan vuonna 2015 tai kahdessa jaksossa vuosina 2015–2016. Leikkauspäätöksen vuoksi YTHS:llä on edessään talouden merkittävä sopeuttaminen. ”Tämä on YTHS:lle suuri asia, ja päätös tuli meille aika yllättäen”, säätiön toimitusjohtaja Jukka Männistö sanoo. YTHS:n mukaan pelkästään 4,1 miljoonan euron leikkaus kutistaisi sen budjettia noin kymmenellä prosentilla. Koska Kelan rahoitusosuus säätiön koko budjetista ei saa lain mukaan ylittää 63:a prosenttia, sopeuttamistarve on huomattavasti leikattavaa summaa suurempi. YTHS:ää rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kelan lisäksi ylioppilaskunnat, opiskelijat sekä kunnat, joissa korkeakoulujen oppilaitokset sijaitsevat. YTHS käy rahoittajien kanssa neuvotteluja maksuosuuksien nostamisesta. Neuvottelujen pohjalta YTHS:n hallitus päättää toimenpiteistä kokouksessaan 6. toukokuuta, kun sopeutustarpeen suuruus on selvinnyt. ”Käymme kaikki toiminnot läpi: hallinnolliset työt, opiskelijoiden terveydenhuoltoon liittyvät lakisääteiset tehtävät ja lisäpalvelut”, Männistö sanoo. Hän pitää myös yt-neuvottelujen käynnistämistä mahdollisena. ”Sitä vaihtoehtoa ei voi sulkea pois. Kyse on suuresta summasta, ja tämä on työvoimavaltainen ala.” TYY valmis 12 euron korotukseen YTHS sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ja Suomen opiskelijakuntien liitto ovat vedonneet opetus- ja kulttuuriministeriöön, jotta se kohtuullistaisi päätöstään porrastamalla leikkauksen useammalle vuodelle. Myös Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) on lausunut kantansa SYL:lle. TYY pitää leikkauspäätöstä sen yllättävyyden ja suuruuden vuoksi pöyristyttävänä. ”Hallituksen ajama politiikka työurien pidentämisestä opintoaikoja lyhentämällä tuskin toteutuu, jos leikkaukset kohdistuvat opiskelijoiden terveydenhuoltoon. On kaikkien etu, että opiskelijat siirtyvät hyvinvoivina työelämään”, TYYn lausunto painottaa. TYYn mielestä opiskelijoille koituvat korotukset tulisi suunnata ensisijaisesti vuosittaiseen terveydenhoitomaksuun, ei käyntimaksuihin. Se kuitenkin vaatii ehdottomasti, että myös muut rahoittajat osallistuvat budjettivajeen kattamiseen. TYYn mielestä kuntien tulisi korottaa rahoitusosuuttaan samassa suhteessa opiskelijoiden kanssa. Tällöin opiskelijoiden terveydenhoitomaksu nousi- si noin 12 eurolla ja käyntimaksut noin 35 prosentilla, jos Kelan rahoitusosuus pysyy ennallaan. TYYn mukaan terveydenhoitajan ja yleislääkärin palvelut sekä gynekologi- ja mielenterveyspalvelut tulisi säilyttää vastaisuudessakin maksuttomina. Tällä hetkellä terveydenhoitomaksun osuus ylioppilaskuntien jäsenmaksusta on 44 euroa. TYY kuitenkin toivoo, että Kela nostaisi osuutensa YTHS:n rahoituksesta lain sallimaan 63 prosenttiin, jolloin kuntiin ja opiskelijoihin kohdistuvat korotuspaineet pienenisivät. Vuonna 2013 Kelan osuus YTHS:n rahoituksesta oli 58,8 prosenttia. Valtion taloustilanteen vuoksi myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden YTHS-kokeilu päättyy heinäkuun lopussa. YTHS:n sopivuutta AMK-opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämiseen on testattu Lappeenrannassa ja Seinäjoella kolmen vuoden ajan. Kokeilulle oli suunniteltu vuoden jatkoaikaa. Se päädyttiin kuitenkin lopettamaan alkuperäisen aikataulun mukaan, koska valtion ensi vuoden budjetissa ei ole osoitettu siihen rahoitusta. Milla Ikonen Tylkkäri seuraa YTHS:n sopeutuspäätöksiä osoitteessa www.tylkkari.fi. 5
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 ALEKSI MALINEN Huippukokin valmistusaineet Erik Mansikka tekee hyvää ruokaa, mutta tahtoo välttää fine diningiin liittyvän hienostelun. ”Ruoanlaitossa näkee oman kädenjälkensä. Jos laittaa siihen monta tuntia työtä, sen näkee heti eikä kuukauden päästä”, sanoo mies, jolle ruoka on ammatti ja intohimo. Hän on Erik Mansikka, Vuoden Kokki, ensimmäinen Suomen Hell’s Kitchen -voittaja ja ravintolayrittäjä. Hän on yksi uuden turkulaisen Kaskis-ravintolan perustajakolmikosta ja kolmen lapsen isä. ”Usein kysytään, teenkö lapsille jotain hienoa, mutta he pitävät perusruuasta, spagetista ja jauhelihakastikkeesta. Töissä saa tehdä hienoa ruokaa ihan riittävästi”, Mansikka sanoo. Istumme lounaalla ravintola Karu Izakayassa, joka sekin on turkulaisen ravintolamaailman tulokas. Herkullinen nuudelikeitto höyryää lautasilla, ja ulkona kirkas aurinko lämmittää ja saa pian maan viheriöimään. Kun luonto herää, myös villiyrtit nousevat esiin. ”Löysimme jo pihatähtimöä. Se on raikas, vähän niin kuin ketunleipä. Käytämme sitä sellaisenaan kalan kaverina.” Villiyrtit ovat olleet kokkien suosiossa jo pitkään, mutta Turusta ei löydy kovin montaa niitä käyttävää Nuorempana keskityin lähinnä Kotitaloustuntien alettua kipinä koulussa se oli jo menoa. 6 Syömässä ravintolaa. ”Luonnosta löytyy vaikka mitä, mutta poimimme kasveista tietysti vain hyvänmakuiset. Ensin asiakkaat hieman ihmettelevät, mutta lopulta he miettivät, miksi eivät ole törmänneet näihin aiemmin”, Mansikka kertoo. Hienostuneen huoletonta Erik Mansikka ja Kaskiksen toinen perustajakokki Simo Raisio tutustuivat toisiinsa ammattikoulussa. Salin puolella hääräävän Topi Pekkasen Mansikka tapasi työskennellessään turkulaisravintola Pinellassa. Yhdessä perustetun ravintolan myötä eteen on tullut rutkasti uusia haasteita. ”Joka päivä tulee uusia juttuja, joita ei tiedä. Remontti meni kuitenkin kivuttomasti.” Työpäivät venyvät välillä pikkutunneille. ”Ennen 15 tuntia oli pitkä päivä. Nyt alkaa tuntua pitkältä, kun on tehnyt töitä 32 tuntia”, Mansikka kuittaa. Hän haluaa välttää fine dining -kulttuuriin liittyvää hienostelua. Kaskiksessa asiakkaat voivat kokin puolesta syödä vaikka verkkareissa. ”Olemme niin paljon näkyvillä kuin mahdolruoan syömiseen. lista ja tuomme annokset itse pöytään. Inhoan jäykistelyä ja syttyi, ja ammattihaluan pitää homman rentona.” Rentoudesta huolimatta Kaskis vaalii ruoan eettisyyttä ja laatua. Villiyrttien lisäksi ravintola käyttää villikaloja, jotka sen oma luottokalastaja pyytää ja tuo paikan päälle. Ravintoloitsijoilla on myös oma viljelijä. Vaivannäkö on ollut sen arvoista. Rentous ja ensiluokkainen ruoka tuntuvat puhuttelevan asiakkaita, ja esimerkiksi julkkiskokki Hans Välimäki on kehunut Kaskista vuolaasti. Pöydästä hellan ääreen ”Nuorempana keskityin lähinnä ruoan syömiseen. Kotitaloustuntien alettua kipinä syttyi, ja ammattikoulussa se oli jo menoa”, Mansikka sanoo. Ammatinvalinta oli selkeä, eikä sitä ole myöhemmin tarvinnut miettiä uudelleen. Mies on myös ottanut osaa ammattikokkien taitoja mittaaviin koitoksiin. ”Kilpailuissa kehittyy ihan sikana. Olen osallistunut Vuoden Kokki -kisaan nyt neljä kertaa. Ensimmäisen kilpailun kuville on hauska naureskella, että en enää ikinä laittaisi tuollaista!” Monet kokit hakevat inspiraatiota ja osaamista ulkomailta, mutta lasten saaminen on pitänyt Mansikan tiukasti kotimaan kamaralla. Hän kuitenkin suoritti ammattikoulun työharjoittelun ruotsalaisessa kahden Michelin-tähden ravintolassa. ”Pilkoin kymmenen kiloa punasipulia pieniksi kuutioiksi ja vein ne ylös, ja siellä kokit totesivat, että ei näin. Piti laittaa koko setti uusiksi”, hän sanoo ja naurahtaa. Vaikka ruoka on kokille työtä, se on myös osa vapaa-aikaa. ”Ruoka on hyvä tapa viettää aikaa. Rinnastan sen kavereihin ja perheeseen. Vaikka muuten olisi kiireistä, ruokailun ohella ehtii aina heittämään läppää”, Mansikka summaa. Aleksi Malinen
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Salakuuntelija Miestenhuoneella – Sä siis kasvatat edelleen? – Joo, sänkysänkeä pukkaa. – Luitko tota et partapiikki on täällä? Tai siis et trendit on taittumassa. – Häh? – Niin siis parta on nyt niin muodikas, että se alkaa poistua muodista. Ihan lähiaikoina. Luin netistä. – Aa. Joo. Mut mä ajattelin kyllä kasvattaa tän pois. Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan. – Miten muka? – No venaas kun selitän. Kato se menee niin et jos partaa kasvattaa tarpeeksi kauan, niin ihan tilastollisestikin katsottuna joku saksii sen pois jatkojekkuna. Ei tarvita kuin aikaa. – On tossa kai oma logiikkansa. – Siitä jää jälkeen tarina. – No niinpä. Ojennas nyt sitä karhupumppua. Ensimmäisen maailman ratkaisut Sijaiseksyjä Internet on kuin avaruus: suunnat eivät lopu kesken ja syvyyttä piisaa. Netti onkin avannut ihmiskunnalle tiedon runsaudensarven, jonka aikakaudella tylsistymisen luulisi olevan kutakuinkin mahdotonta. Vaan toisin käy: samat meemit kumpuilevat vastaan joka puolelta, ja arjessaan haastettujen valtaama ylisosiaalinen media kaventaa digitaalista näkökulmaa entisestään. Galaksit typistyvät kyläpahaseen, jonka keskeistä hupia on juoruilu. Onneksi apuja löytyy. Random on kotimaisen Futurefulin uusi yritys Applen mobiilialustoille. Random pyrkii tarjoamaan yllättäviä asioita käyttäjää kiinnostavien avainsanojen ympäriltä. Kyse on luovasta työstä tutusta tuottavasta eksymisestä: et löydä sitä mitä etsit, vaan jotain hieman odottamatonta. Ohjelma lupaa siis eräänlaista sokko-Googlea. Ajatus pimeälennosta voi kuulostaa hieman takkuiselta, mutta ensikosketus hypetettyyn applikaatioon on hauska. Flat design -henkinen käyttöliittymä ohjaa odottamattomille poluille ilman kaoottista vaikutelmaa. Vastaan tulee lähinnä luku- Randomin avulla pääsee karkuun laumaansa, lukemaan jotain sellaista, mitä kukaan läheinen ei ole vielä peukuttanut. Pienet teot ovat suuria. juttuja hakusanoittain. Sisällön jäsentely on loogista, mutta harppaukset nopeita ja aiheisiin eksymiset äkkisyviä. Koska samaa sisältöä ei tarjoilla toista kertaa, jutut tulee luettua lävitse. Toki netin minimikiinnostusperiaate toimii Randomissakin: Jos ei nappaa, voi aina plärätä eteenpäin. Tuttujen naamojen poissaolo on sekin virkistävää. Internetin mainosmogulit ovat aikoja sitten päätelleet ihmisen laumaeläimeksi, joka haluaa mennä sinne minne kaverinsakin. Samalla kollektiivinen vahvistusharha sen kun syvenee: kaikki näkevät samat asiat, ja kokonaiskuva jää suppeaksi. Randomin avulla pääsee karkuun laumaansa, lukemaan jotain sellaista, mitä kukaan läheinen ei ole vielä peukuttanut. Samasta syystä ohjelma sopii toki some-pätijöillekin: digitaalisilta vapaapurjehduksilta kun tarttuu taatusti pari ideaa omaan yhteisöön vietäväksi. On tavallaan surullista, että yllättymiseen tarvitaan tiedon kultakaudella oma ohjelmansa. Samalla on hienoa, että joku on kuitenkin koodannut sellaisen. Lauri Hannus www.random.co Random ladattavissa ilmaiseksi App Storesta Konsta Hormia 7
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 vain lobata ja saada poliitikkoja tekemään tiettyjä päätöksiä.” Metsolan mukaan työhön sisältyy myös paljon muuta, ennen kaikkea strategista neuvonantoa. Toimintaan kuuluu niin poliittisiin prosesseihin vaikuttamista kuin akuutteihin ongelmiin reagoimistakin. Päällimmäisenä tarkoituksena on auttaa asiakkaita ymmärtämään, miten poliittiset ja yhteiskunnalliset prosessit vaikuttavat heidän toimintaansa. Konsta Hormia Lobbaus keskittyy komissioon Vaikuttajana Brysselissä Kevään eurovaalit lähestyvät vauhdilla. Viisi vuotta sitten helsinkiläinen Ukko Metsola oli yksi kuhinan ympäröimistä ehdokkaista. Nyt Brysselissä työskentelevä mies katsoo vaaleja hieman erilaisesta asemasta. Viime europarlamenttivaalien alla Ukko Metsolan kuvan saattoi nähdä kadulla jos toisellakin. Hän oli tuolloin kokoomuksen ehdokkaana ja kampanjoi aktiivisesti ympäri maata. Lopputuloksena ei auennut paikkaa Euroopan parlamentissa, mutta hän kipusi ensimmäiselle varasijalle. Nyt hän on taas kampanjoimassa, muttei itsensä, vaan vaimonsa puolesta. Maltalainen Roberta Metsola on tällä hetkellä meppinä Euroopan parlamentissa ja nyt kolmatta kertaa ehdolla. Ukko Metsolan nykyinen europarlamenttikiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain perhesuhteisiin. Yrittäjänä konsulttifirmassa työskentelevä Metsola on asunut yhdeksän vuotta Brysselissä ja on yksi tämän hetken tunnetuimmista suomalaisista lob- 8 bareista. Vuonna 2005 Fipra International - yritys palkkasi hänet luomaan suhteita Suomeen, ja myöhemmin yhteistyö tiivistyi. ”Ensimmäiset projektit liittyivät Suomen EU-puheenjohtajuuskauteen vuonna 2006. Fipra tarvitsi tiimiinsä suomalaisen poliittisen järjestelmän tuntevan henkilön”, hän kertoo. Metsola kuitenkin vierastaa ajatusta lobbaamisesta Fipran virallisena toimintana. Hänen mukaansa median määritelmät lobbaamisesta ovat usein yksinkertaistettuja, ja hän kokee yrityksensä toiminnan moninaisemmaksi. ”Me yleensä näemme toimialamme vaikuttajaviestintänä. Olemme tekemisissä poliittisten prosessien ja päätöksenteon kanssa. Me emme yritä Suuri osa toiminnasta keskittyy Euroopan komissioon. ”Yllättävän harvoin teemme suoraa lobbaamista Euroopan parlamentissa. Siinä vaiheessa, kun siellä pitää juoksennella viime hetkellä tekemässä muutoksia, on jotain mennyt jo pieleen. Keskitymme yleensä lainsäädäntöprosessin alkuvaiheeseen eli komissioon”, Metsola toteaa. ”En sano, ettemme toimi parlamentissa, mutta uskon joidenkin kilpailijoidemme keskittyvän siihen enemmän. 95 prosenttia parlamentin tapahtumista ei ole asiakkaidemme kannalta tärkeitä, mutta avainvaliokunnissa ilmenee aika ajoin jotain heidän kannaltaan oleellista.” Metsola haluaakin painottaa, että vaikka osa Fipran toiminnasta kohdistuu europarlamentin sidosryhmiin, yrityksen asiakaskunta on huomattavasti laajempi. Asiakkaita löytyy niin matkailupuolelta kuin liikenne- ja lääketeollisuudestakin. ”Meillä on hyvin monipuolinen asiakaskunta, tyypillisesti eri sektoreiden angloamerikkalaisia yrityksiä.” Metsola itse vetää ”maritime-tiimiä”, jonka yksi suuri asiakas on Royal Caribbean Cruises Limited. Toukokuussa europarlamenttiin liittyvän työn suhteen koittaa hiljaisempi vaihe. ”Monille lobbareille tämä on vähän kuin välivuosi, koska parlamentin viisivuotinen lainsäädäntökausi päättyi nyt huhtikuussa viimeiseen Strasbourgin täysistuntoon.” Metsolan mukaan tästäkin vuodesta on silti tulossa kiinnostava. Eurovaalien tuloksen analysointi on oleellista. Uuden komission tulisi olla kasassa 1. marraskuuta, vaikka perinteistä viivästystä onkin odotettavissa. Seuraavia merkittäviä lainsäädäntöehdotuksia on luvassa vasta ensi vuonna. Metsolan oma elämä jatkuu kiireisenä vaalipäivään asti. Nyt hän lentelee edestakaisin Brysselin ja Maltan väliä vaimonsa vaalikampanjan vuoksi. ”Tämä on hektistä ja rankkaa vaihetta. Maltalla vaalityö on todella intensiivistä 24/7-kampanjointia. Mennään ovelta ovelle. Ennuste on tällä hetkellä kuitenkin hyvä. Kampanja on myötätuulessa.” Karoliina Rajala Europarlamenttivaalien vaalipäivä on sunnuntai 25.5.2014. Ennakkoäänestys kotimaassa keskiviikosta tiistaihin 14.–20.5.2014.
5/2014 LAURI HANNUS TURUN YLIOPPILASLEHTI Akateeminen rasti. Kesällä 2013 Turun yliopisto päätyi suunnistuskartalle, kun kampusalue isännöi lajin maailmancup-osakilpailua. Oikeaa suuntaa etsimässä Kesällä metsissä ravaa rastien perässä tuhansia pihkaniskoja, suunnistajia. Suunnistus on kasvattanut viime vuosina merkittävästi suosiotaan. Kiinnostuksen syy lienee lajin monipuolisuus: harrastaessa saa hyvän kunnon ja oppii hyödyllisiä taitoja, jotka ovat avuksi myös arkielämässä. Suunnistaessa oppii lukemaan karttaa ja tekemään nopeita päätöksiä. Se kehittää suuntavaistoa ja antaa hyvää vastapainoa kirjastossa tai työtuolissa jököttämiselle. Muita hyviä puolia ovat luonnossa liikkuminen ja rastien löytämisen ilo. Suunnistusta voi harrastaa vuodenajasta riippumatta ja myös öisin. Suunnistus on edullista, eikä sen aloittaminen vaadi erityistaitoja. Aloitteleva suunnistaja tarvitsee vain riittävän innostuksen, kunnon jalkineet ja säänmukaiset vaatteet, joilla voi liikkua maastossa. Lajin juuret ulottuvat 1800-luvun lopulle Ruotsiin. Idea on yksinkertainen: kartan ja kompassin avulla on löydettävä radan rastipisteet oikeassa järjestyksessä, mahdollisimman nopeasti. Vuosien saatossa suunnistuksesta on kehittynyt erilaisia muunnelmia, kuten pyöräsuunnistus, autosuunnistus, tarkkuussuunnistus ja hiihtosuunnistus. Suunnistuskartat ovat tarkempia kuin tavalliset peruskartat. Niihin on merkitty rastipisteet, jotka ovat luonnossa, ellei kyse ole kaupunkisuunnistuksesta. Ne on sijoitettu havaittaviin maaston kohtei- siin, kuten polkujen risteykseen tai kiven viereen. Karttamerkinnöissä ja rastimääritteissä käytetään yhtenäisiä kuvaustapoja. Nykyään joka rastilla on ajanottolaite, jolle omaa leimauslaitetta tulee näyttää. Turku, kelpo suunnistuskaupunki Monilla suunnistukseen liittyy muistoja kouluajoilta. Aikuisena lajin harrastaminen kuntorasteilla omaan tahtiin on palkitsevaa, koska suorituspaineet ovat poissa. Toisaalta kilpaillakin voi. Suomen tunnetuin suunnistustapahtuma on Jukolan viesti, jossa seitsenhenkiset joukkueet etsivät rasteja kesäyössä. Naiset kilpailevat päiväsaikaan Venlojen viestissä. Suomessa laji sai viime kesänä huomiota myös Vuokatissa pidettyjen MM-kilpailujen ansiosta. Myös Turun yliopistossa opiskelee monia huippusuunnistajia, jotka osallistuvat oman joukkueensa edustajina lajin suurviesteihin. Kesällä 2013 itse Turun yliopisto päätyi suunnistuskartalle, kun kampusalue isännöi lajin maailmancup-osakilpailua. Tapahtuma oli oiva osoitus siitä, että suunnistustapahtumia voidaan järjestää hyvin myös kaupunkiseudulla. Turku on muutenkin tunnettu hyvistä suunnistusmahdollisuuksistaan. Niistä yksi on Turku-Rastit, joita järjestetään joka keskiviikko huhtikuun ja marraskuun välisenä aikana. Kartan saa pientä maksua vastaan. Reittien pituus vaihtelee kahdesta kilometristä kuuteen. Lyhyimmällä ja helpoimmalla radalla useimmille rasteille pääsee polkuja pitkin. Matkan pidentyessä yleensä myös rata vaikeutuu. Turku-Rastien yhteydessä käydään joukkueiden välistä firmasarjaa, jossa on mukana vuosittain yli 200 yhteisöä. Myös Turun yliopistolla on sarjassa oma joukkue, joka koostuu sekä opiskelijoista että henkilökunnan jäsenistä. Eniten pisteitä kolmestakymmenestä osakilpailusta saavuttanut joukkue palkitaan kauden lopussa. Viime vuonna yliopiston joukkue voitti sarjan usean vuoden tauon jälkeen. Turun suunnistavilla korkeakouluopiskelijoilla on omakin yhdistys, OL-UT. Sen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suunnistuksesta innostunut. Mikael Dahlström turkurastit.olfellows.fi lisätietoa yliopiston suunnistusringistä: mhkdah@utu.fi 9
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 KYBERSODAN SÄÄNNÖT Scifi-tarinat ovat tänään reaalipolitiikkaa, ja valtiot virittävät kyberarsenaalejaan. Kellarihakkerien lauantai-iltojen huvista on tullut ihmishengillä pelaavaa sodankäyntiä. Vain säännöt puuttuvat. Vuonna 2010 Iranin Natanzin ydinvoimalassa tuhoutui vuosien tutkimuksen tuloksena syntyneet tuhatkunta sentrifugia. Virus laittoi uraniumia jalostavat laitteet vispaamaan itsensä hajalle. Katastrofin länsimaissa kritisoidulle ydinohjelmalle aiheutti Stuxnet-virus, jonka uskotaan olevan Yhdysvaltojen ja Israelin rakkauslapsi. Kyber on juuri nyt budjettiriihien taikasana. Noin 50 valtiota rakentaa kyberarsenaalia, ja niistä tusina on julkisesti ilmoittanut pykäävänsä myös hyökkäyskalustoa. Sotateknisesti tarkastellen kyberiskuilla on lukui- 10 sia etuja perinteiseen ruutiriehaan nähden. Nettikiusa on edullista, ja iskut voi naamioida laitevioiksi. Ja vaikka järjestelmävirhe lopulta paljastuisikin ulkopuolisen tahon aiheuttamaksi, tekijän identiteetin selvittäminen on konstikasta. Vielä sukupolvi sitten kyberhyökkäyksen potentiaalinen kohdelista olisi ollut lyhyt. Enää niin ei ole: moderni yhteiskunta hengittää kilobittejä. Yhdysvaltojen doktriinissa Afganistanista ja Irakista vedetyt joukot on korvattu lennokki- ja kyberiskuilla. ”Kyberaseista on muodostumassa epätyypillisen sodankäynnin toimintatapa. Se tarkoittaa myös vaa- Teksti: Jouko Luhtala KUVITUS: Konsta Hormia rallisten kyberhyökkäysten yleistymistä”, verkkoturvallisuustutkija Mikko Särelä Aalto-yliopistosta sanoo. Turvallisuusteknologiaan keskittyvän McAfeeyrityksen kyberturvallisuusjohtaja Jarno Limnell korostaa, että kyberiskukeskustelu on vielä lapsenkengissään ja nykymuodossaan myös vahingollista. ”Kybersodan hypetys on väärin. Se kiihdyttää turhaan jo käynnissä olevaa kybervarustelukilpaa ja luo pelon ilmapiiriä. Kybersodan käsitekin on haastettu. Asiantuntijat ovat verranneet sitä sellaisiin kiistanalaisiin määritelmiin kuin huumesota ja sota köyhyyttä vastaan”, Limnell sanoo.
TURUN YLIOPPILASLEHTI Terrorismia vai eettistä sodankäyntiä? Kyberisku voi joko vakoilla tai satuttaa. Nettiurkinta nousi Caps Lock -tason otsikoihin Edward Snowdenin NSA-paljastusten myötä. Niiden seurauksena Yhdysvallat muutti toimintatapojaan – ainakin paperilla. Valtiotasolla NSA-pyykki aiheutti lähinnä puheenvuoroja. Vakoilu on vakoilua. Kaikki sitä tekevät, ja loput valehtelevat. Pakkohan se on hyväksyä. Kyberhyökkäykset voivat kuitenkin olla myös tuhoisia. Massiivisella kyberiskulla voidaan pyrkiä esimerkiksi energiahuollon, viestiyhteyksien sekä raha- ja lentoliikenteen samanaikaiseen romahduttamiseen. ”Toisin kuin yleensä kuvitellaan, kyberiskut voivat ihan hyvin uhata ihmishenkiä – ja tulevaisuudessa ne tulevat tappamaan”, Mikko Särelä sanoo. Moraalisesti tarkasteltuna kyberhyökkäykset ovat seilanneet harmaalla alueella. Niin sanotun oikeutetun sodan teorian kanssa painivat akateemikot ovat jo jonkin aikaa pyöritelleet kyberhyökkäysten eettisiä ja lakiteknisiä aspekteja, mutta käytännön tasolla lähtötelineitä vasta kasataan. ”Kyberiskut yhdessä muiden post-humaanien sodankäynnin keinojen kanssa avaavat uuden ulottuvuuden väkivallan käytön moraalisen perustan arvioimiseen”, politiikan ja sodan etiikkaa Turun yliopistossa tutkiva Milla Vaha toteaa. Vahan mukaan kyberiskut voivat periaatteessa tehdä sodankäynnistä nykyistä eettisempää. Mitä tarkempia ja kohdistetumpia hyökkäykset ovat, teoriassa sitä vähemmän sivullisia uhreja vaaditaan. Toisaalta esimerkiksi Iraniin iskenyt Stuxnet-virus aiheutti huomattavaa ja ennalta arvaamatonta vahinkoa Iranin ydinaseohjelman ulkopuolisissa tietoliikennejärjestelmissä. Lisäksi välimatka palvelee kylmää laskelmointia. ”Mitä kauemmaksi sodan suoranaiset kauhut siirtyvät, sen helpommaksi tulee toimia tavalla, joka on eettisesti arveluttavaa”, Vaha arvelee. Eettisesti yksi kyberiskujen suurimmista ongelmista on niiden anonymiteetti. Vaikka nettihyökkäyksen seuraukset olisivat katastrofaaliset, kärsijä ei välttämättä tiedä, mihin suuntaan tykinpiiput tulisi veivata. Reilun sodan säännöstön mukaan osapuolten täytyy ennen tappopuuhiin ryhtymistä pukea päälleen asialliset univormut. Tässä suhteessa kyberiskun tekijä toimii terroristin tavoin. Hän ei paljasta korttejaan. Kybersodan pelisäännöiksi ehdotetut pykälät edustavat monin paikoin partiolaismoraalia. Vai moniko uskoo kyberaseyksikön sisällyttävän virukseensa digitaalisen allekirjoituksen mallia: ”Tämä on Yhdysvaltojen puolustusministeriön koodaama ja rahoittama haittaohjelma. Pahoittelemme aiheuttamaamme vaivaa.” Vaikka kybersodankäynnille onnistuttaisiinkin luomaan kaiken kattava etiikkaopas, valtiot todennäköisesti pikemminkin sopeutuvat olemassa oleviin realiteetteihin kuin luottavat sääntökirjaan. ”Kansainvälinen oikeus muodostuu tapaoikeutena. Kyse on siitä, minkälaisia asioita totutaan pitämään hyväksyttävinä rauhan aikana ja mitä ei”, Särelä sanoo. Jarno Limnell tosin toivoo, että hiljalleen kehitettäisiin edes jonkinlainen säännöstö. Näin ollen valtioiden toimintatavat saattaisivat vähitellen muovautua toivottuun suuntaan. ”Jäykkään oikeusnormistoon en usko. Säännöstön on jäätävä riittävän väljäksi, jotta sen avulla voidaan vastata tulevaisuudenkin kyberuhkiin.” Onkin esitetty, että jos ja kun kyberiskut yleistyvät, niin valtiot eristävät strategisia toimintojaan netistä. Arkisia asioita aletaan jälleen hoitaa hitaammin ja hintavammin, mutta turvallisemmin. Sotaa se on nettisotakin Kyberaseilla ovat tähän mennessä räiskineet lähinnä suurvallat, etunenässä Yhdysvallat ja Kiina, joiden suhteita verkkokärhämät ovatkin mutkistaneet. Suurvaltojen moraalinen mätkiminen on helppoa ja halpaa ajanvietettä. Entäs jos vastakkain ovat pieni ja sisukas Hyvislandia sekä suuri ja mahtava Pahisliitto? ”Sillä ei moraalin näkökulmasta pitäisi olla vaikutusta, onko ihmisoikeuksien rikkoja liberaalidemokraattinen ’mallivaltio’ vai kansainvälisen politiikan häirikkö”, Milla Vaha sanoo. Turun yliopiston käytännöllisen filosofian profes- 5/2014 sorin Eerik Lagerspetzin mukaan se, että jokin teko voidaan tehdä netin avulla, ei vaikuta sen eettiseen arviointiin. ”Rauhan aikana suoritettavien kyberiskujen pitäisi olla kiellettyjä, kuten muidenkin valtioiden organisoimien tuhotoimien”, hän sanoo. Jako perinteisen ja nettisodan välillä onkin oikeastaan vain tekninen. Voidaan katsoa, että sotilaallisen vallankumouksen sijaan kyberissä on kyse evoluutiosta – sodankäynnin sopeutumisesta yhteiskunnan rakenteisiin. Kysymys eettisistä digitaalisista iskuista liittyy filosofien mukaan kiinteästi oikeutetun sodan kysymykseen. Kyberväkivalta on yhtä oikein tai väärin kuin luotikin. ”Jonkin valtion johto voi – harjoittamalla äärimmäistä väkivaltaa ja vääryyttä joko omia kansalaisiaan tai jotakin kolmatta osapuolta kohtaan – riistää itseltään väkivaltasuojan. Tällöin siihen kohdistettu kyberisku, yhdessä muiden toimien kanssa tai niiden sijasta, voi olla oikeutettu”, Lagerspetz sanoo. Milloin kyberhyökkäyksen kohteeksi joutuneella valtiolla sitten on oikeus kirjautua ulos Facebookista, kiskoa nettikaapeli pois seinästä ja hakea varastosta rynnäkkökivääri? ”Kyberisku voi perustella asevoiman käytön, jos se on selvästi ensimmäinen askel aseellisessa hyökkäyksessä tai tarkoitettu tuottamaan vahinkoa, joka on rinnastettavissa aseellisen hyökkäyksen seurauksiin, ja jos hyökkääjä voidaan luotettavasti tunnistaa, eikä muuta yhtä tehokasta vastausta ole käsillä”, Mikko Särelä toteaa. Siitä huolimatta, että kyberiskut kuuluvat moraalisesti yleisen sodankäynnin piiriin, ne muodostavat teoriassa puhtaan materiaalisen luonteensa vuoksi omanlaisensa ongelman. ”Mahdollinen kyberhyökkäyksen vastaisku tulee tehdä jus in bello -normien mukaisesti. Jus in bello sisältää kaksi keskeistä moraalista normia. Ensinnä käytettyjen keinojen tulee olla suhteellisia, eli sen suurempaa väkivaltaa ei käytetä kuin on tarpeen. Toisekseen perinteisen oikeutetun sodan teorian mukaan on tehtävä erottelu sotilas- ja siviilikohteiden välillä”, Milla Vaha sanoo. ”Kyberiskujen ongelma on, että ne eivät välttämättä aiheuta suoria sotilas- tai siviilivahinkoja. Näin ollen niihin liittyvä suhteellisuus- ja syrjimättömyysharkinta on vaikeaa. Esimerkiksi ydinreaktori on kohde, jonka voi katsoa olevan sekä siviili- että sotilaskohde”, hän jatkaa. Näin teoriassa. Entä käytännössä? ”Yhdysvaltojen ja Venäjän virallisten turvallisuusjulistusten mukaan kyberiskuun voidaan vastata sotilaallisin keinoin”, toteaa Maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan sotilasprofessori Jari Rantapelkonen. ”Kyberavaruudesta on näin ollen tullut uusi sodankäynnin tanner maa-, meri- ja ilmatilojen rinnalle.” • 11
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Mam Torin kukkulan eteläpuolelle jäävän Castletonin reittipolut lähtevät syvästä solasta, jossa laiduntaa lampaita. Nummilla Manchesterin itäpuolella lepäävän Peak District -kansallispuiston ikivihreillä kukkuloilla kaupungin humu vaihtuu lammaslaitumiin ja oluttuoppiin. Teksti: Venla Pöyliö Kuvat: Arttu Laitala ja Venla Pöyliö Verkkaasti eteenpäin puksutteleva paikallisjuna pysähtyy hiljaiselle Edalen asemalle. Piskuisella junapysäkillä on kaksi raidetta. Toinen kulkee Manchesteriin ja toinen päinvastaiseen suuntaan Sheffieldiin. Keskienglantilaisen laakson pohjalla lepäävän kylän molemmin puolin kohoavat rinteet halkovat horisonttia. Täällä, Peak District -kansallispuiston syleilyssä, ei pauhaa suurkaupunkien brittipop. Alitajunnasta kajahtaa Emmerdalen tunnusmusiikki. Kiviaidoilla rajatut nummet ja niillä laiduntavat lampaat ovat alueelle ominaisinta maisemaa. 12 Patikoijan päiväuni Edale on monien muiden pienten kylien tapaan yksi kansallispuiston patikointireittien aloituspaikoista. Kylässä sijaitseva, vuoteen 1557 historiansa ulottava Old Nag’s Head -pubi toimii virallisena starttina kansallispuiston tunnetuimmalle reitille, Pennine Waylle. 270 mailin (noin 435 kilometrin) pituinen himopatikoijan kuntotesti nousee matalaa Penniinien vuoristoa pitkin pohjoiseen, aina Skotlannin rajalle saakka. Edalen lähiympäristö ei kuitenkaan jätä kylmäksi päiväretkeilijääkään. Kylän eteläpuolella kulkee neljän kukkulan harjannejono: Mam Tor, Hollins Cross, Back Tor ja Lose Hill. Lähimpänä kylää on Mam Tor, Mother Hill. Se kohoaa 517 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kurainen polku kukkulan päälle kulkee junaasemalta halki lampaiden laidunmaiden. Reitin kylteissä lukee Public Bridleway. Se tarkoittaa, että sitä saisi edetä myös pyörällä tai hevosella. Lampaat eivät juuri piittaa patikoijien läsnäolosta. Retkietikettiin kuuluu, etteivät patikoijatkaan häiritse lampaita. Reitit kun kulkevat usein yksityisten maanviljelijöiden mailla. Laakson pohjalta katsottuna näyttää siltä, että Mam Tor on lähellä ja helposti saavutettavissa. Kapuaminen pitkin mutkittelevaa rinnettä ottaa kuitenkin oman aikansa kenkien painautuessa mutaiseen maahan. Huipulla maisemat palkitsevat. Vaikka sataa, kukkulaa ympäröivät kaksi laaksoa taloineen ja pihapiireineen erottuvat selvästi. Edale jää takavasemmalle, kun oikealle puolelle laskeutuu Castletonin laakso. Sadetta, olutta ja makkaraa Peak District on aktiivisten englantilaisten viikonloppu- ja lomanviettokohde, ja vastaantulijoita ter-
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Mam Torin ja sitä seuraavien kukkuloiden välinen harjanne on nimeltään Great Ridge. vehditään leveästi hymyillen. Kun muualla Englannissa vierastakin puhutellaan sanalla darling, täällä Yorkshiren alueella kuulee olevansa love. Kansallispuiston sää on usein kostea ja tuulinen. Sadepilvet pysähtyvät nummille, ja Peak Districtin alueella sataa yli 4000 millilitraa vuodessa. Vertailun vuoksi: Lontoon ja Helsingin vuosittainen sademäärä on vain reilut 600 milliä. Jos pitemmillä reissuilla ei tahdo nukkua teltassa, majoitusvaihtoehtoja löytyy edulllisista majataloista Bed & Breakfast -paikkoihin. Yöpaikan hinta vaihtelee varustelutasosta riippuen 12 punnasta 100 puntaan, kesäsesongin aikana voi olla kalliimpaa. Patikointiretken voi päättää myös perinteisellä pubiruualla, sillä jokaisessa lähialueen kylässä on vähintään yksi pubi. Oluthanoja pubeissa saattaa olla kymmeniä. Ulkomaiset tuontioluet maksavat enemmän kuin paikallisten panimoiden harvinaiset olutherkut, joista baarimikko antaa mielellään maistiaisen ennen ostopäätöksen tekoa. Jos oluen valinta tuntuu vaikealta, voi juoman valita vaikka nimen perusteella. Miltä kuulostaisi esimerkiksi Robinson-panimon Dizzy Blonde? Oluen lisäksi englantilaiset taitavat myös makkarat. Pitkän ulkoilupäivän kruunaa lautasellinen perunamuusia ja kolme isoa talon makkaraa, joiden päälle kaadetaan aimo annos oluella maustettua kastiketta. • SAARA ILVESSALO Ratkaisujen Eurooppa. Tule tapaamaan Saaraa Vihreiden vaalimökillä Turun kävelykadulla lauantaina 10.5. kello 12–13.30. Tämän ilmoituksen on maksanut Saara Ilvessalo.Tue kampanjaa osoitteessa lahjoita.vihreat.fi. Patikointireittejä Peak Districtiltä voi etsiä esimerkiksi Peak Districtin omilta verkkosivuilta visitpeakdistrict.com, The Long Distance Walkers Associationin sivuilta ldwa.org.uk tai Walking English Manin sivuilta walkingenglishman.uk. Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl Vihreät De Gröna 13
TURUN YLIOPPILASLEHTI 14 5/2014
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Itsensä näköinen yrittäjä Marjo Granlund on vuodesta 2007 lähtien pyörittänyt kuvitusalan agentuuria. Vaikka Granlundin suku on täynnä yrittäjiä, opiskeluaikoinaan hän ei vielä ajatellut itse sellaiseksi ryhtyvänsä. Teksti: Aura Nikkilä KuvA: Niko Rakkolainen Helsingin Jätkäsaaressa, vanhassa makasiinirakennuksessa keskellä kiivaasti rakentuvaa uutta asuinaluetta sijaitsee Napa Illustrationsin toimisto. Kuvitusagentuuri työllistää tällä hetkellä Marjo Granlundin lisäksi yhden työntekijän ja harjoittelijan. Napan listoilla on19 kuvittajaa – muiden muassa vuoden 2013 graafikoksi valittu Kasper Strömman sekä Puupäähattu-palkinnon vastikään saanut sarjakuvataiteilija Terhi Ekebom. Alun perin Vihdistä kotoisin oleva Granlund opiskeli vuosituhannen vaihteessa Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa. Yliopistossa vierähti lopulta kymmenen vuotta, sillä Granlund puuhasi opintojen ohella paljon muutakin. ”Vuonna 2000 kävelin sisään Titanik-galleriaan juuri, kun siellä oli joku yleisötapahtuma. Hertta Kiiski oli koiriensa kanssa vetämässä opastusta, ja olin tosi vaikuttunut.” Kiisken esimerkistä Granlund liittyi Titanikin kannatusyhdistykseen. Yhdistyksen toiminta oli aiemmin keskittynyt pelkästään rahankeruuseen. ”Meillä ei kuitenkaan ollut kiinnostusta järjestää mitään tanssiaisia, joten me ruvettiin tekemään työtä, tuotiin meidän työpanoksella se kannatus gallerialle.” Yhdistyksen nimi muutettiin Kelluke ry:ksi. Se uudisti esimerkiksi taiteilijoiden työhuoneet yleisölle avaavan Kulkulupa-tapahtuman, joka järjestetään yhä syksyisin. Toimittuaan Kellukkeessa kolmisen vuotta Granlund ja Kiiski päättivät perustaa oman gallerian. Ryhmä nuoria naisia laittoi pystyyn Suunnitelma B ry:n vuonna 2004, ja ensimmäinen näyttely pidettiin saman vuoden syksynä Rauhankadulla vanhassa autohallissa. Seuraavana vuonna Suunnitelma B löysi vakituisen näyttelytilan Aninkaistenmäestä, jossa yhdistyksen pyörittämä B-galleria edelleen toimii. Uudelle, vielä tuntemattomalle toimijalle ei apurahaa heti herunut. ”Kyllä mä sen jälkikäteen ymmärrän, että täytyy olla jotain näyttöä. Me ei kuitenkaan lannistuttu, vaan ajateltiin, että perkele näytetään sitten”, Granlund naurahtaa. Rahoitusta yhdistyksen toiminnalle hankittiin esimerkiksi sponsoroinnin kautta. Palkkaa Granlund ei missään vaiheessa työstään saanut. ”Tein Päiväkotibaarissa duunia yöt ja päivisin pyöritin galleriaa.” Turun pienuus alkoi vähitellen ahdistaa. ”Mulla oli aina vähän jalka Helsinkiin päin tulossa”, Granlund myöntää. ”On Turussa kyllä hitosti hyvääkin. Siellä jutuille sai paljon enemmän huomiota, ja asiat etenivät nopeammin. Helsingissä on paljon enemmän kilpailua.” Omaa reittiä yrittäjäksi Gradunsa Marjo Granlund kirjoitti taidesarjakuvasta. Valmistuttuaan vuonna 2006 hän sai töitä Jenni Ropen pyörittämästä Napa Books -sarjakuvakustantamosta. Ajatus kuvitusagentuurin perustamisesta syntyi kuvittajien tarpeesta saada joku hoitamaan taiteellisen työskentelyn kannalta epäolennaiset tehtävät. ”Mä olin hirveän otettu, kun he kysyivät mua siihen. Nukuin yhden yön yli, ja sitten olin että jes, totta kai!” Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen: ”Mitä mä olin opiskellut yliopistossa, miten olin tutustunut sarjakuvan ja kuvituksen alaan graduni kautta ja hommissa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla sekä toiminta Kellukkeessa ja B-gallerissa, kaikki oli johtanut tähän!” Napa oli ollut olemassa jo vuodesta 1997, ensin sarjakuva-antologiana ja myöhemmin kustantamona ja galleriana. Kuvitusagentuuri linkittyi helposti muiden toimintojen jatkoksi. ”Olin sillä tavalla etuoikeutettu, että Napa oli valmiiksi alalla tunnettu nimi, ja tekijöiden ydinryhmä oli jo valmiina.” Vaikkei Granlund vielä opiskellessaan kuvitellut ryhtyvänsä yrittäjäksi, se ei lopulta ollut suuri yllätys. ”Mun suku on täynnä yrittäjiä, ja jälkiviisaana voin todeta, että olen ihan opinnoista lähtien tehnyt töitä kuin yrittäjä”, hän sanoo. ”Mutta en mä olisi tässä, jos en olisi aktiivisesti häärännyt koko ajan jotain opintojen ohessa.” Granlund kuitenkin toteaa, että yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut mitenkään suunniteltua. ”Jos se olisi ollut suunnitelmissa, olisin varmaan tullut jotain eri reittiä tähän pisteeseen. Mutta olen tullut omaa reittiäni, ja siksi musta on tullut omannäköiseni yrittäjä.” Granlund uskoo, että humanistitausta näkyy hänen työskentelyssään. ”Tietynlainen tapa ajatella on tärkein asia, jonka yliopisto mulle opetti. Sieltä sai kyvyn hallita kokonaisuuksia, etsiä tietoa ja erottaa olennainen epäolennaisesta.” Myöhemmin hän on täydentänyt koulutustaan muun muassa avoimen yliopiston markkinointikurssilla. ”Mutta kyllä kantapää on ollut mun tärkein opettaja.” Kuvittajien ääntä vahvistamassa ”Suomessa on ollut hyviä piirtäjiä ja kuvittajia kautta aikojen. Silloin kun agentuuri perustettiin, ammattikunta oli jo vakiintunut. Sen takia aluksi jotkut kyselivät, että kuka hitto sä siinä välissä olet”, Marjo Granlund kertoo. Aiemmin kuvitusmaailmassa asiakkaat määräsivät pitkälti sen, millä ehdoilla ja mihin hintaan töitä tehtiin. Granlundin mukaan agentuurien myötä kuvittajien ääni on voimistunut. Tällä hetkellä kuvitusalaa vavisuttaa koko mediakentän murros, joka näkyy isojen lehtitalojen avustajasopimuksissa. ”Mä neuvottelen työkseni kuvitusten hinnoista julkaisuoikeuksien mukaan, ja jos pitää myydä sillä vanhalla kertajulkaisun hinnalla kaikki oikeudet, niin ei onnistu”, Granlund napauttaa. Toisaalta häneltä löytyy myös ymmärrystä kustannuspuolta kohtaan. ”Niiden pitäisi pystyä tarjoamaan kuluttajalle se sama tuote niin hemmetin montaa väylää pitkin, eikä sähköiseltä puolelta kuitenkaan mitään rahaa saa.” Sopimusten tekeminen onkin olennainen osa Granlundin työtä. ”Tekijänoikeuslaki on tullut tutuksi vuosien varrella. Välillä mietin, että olisiko pitänytkin opiskella oikeustiedettä”, hän naurahtaa. ”Paljon on sellaista perustyötä, eli neuvottelen hintoja, olen yhteydessä meidän tekijöihin ja teen viestintää.” Yrittäjälle voi olla vaikeaa erottaa työ vapaa-ajasta, mutta Granlundilta se onnistuu. ”Agentuuri henkilöityy tosi paljon muhun, ja helposti ihmisten kanssa puhe kääntyy aina siihen”, Granlund sanoo ja näyttää käsivarteensa tatuoitua lyijykynää, samanlaista kuin Napan ensimmäisen kuvittajakatalogin kannessa. ”Tein kuitenkin jo alussa sen päätöksen, etten tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Ja kun mä olen kesälomalla, niin mä todellakin olen kesälomalla!” Granlundille yrittäjyydessä hienointa on vapaus. ”En osaa kuvitella, että olisin jollain muulla duunissa. Miinuksena on sitten se iso vastuu.” Hänen mielestään yrittäjyys vaatii tietynlaista luonnetta. ”Aina tulee vastatuulta. Jos vaikka talouden kanssa tulee haastetta, niin ei sitä jaksa, jos ei oikeasti usko siihen juttuun, jonka parissa yrittää.” Granlund uskoo pysyvänsä valitsemallaan alalla eläkeikään saakka. ”En vaihtaisi tätä mihinkään. Kyllä ne tekijät on se ydin, se mihin mä uskon kaikista eniten. Mä teen tätä ihmisten takia.” Pesunkestävä humanisti siis. • 15
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Positiivinen Suomen ensimmäisestä hiv-diagnoosista tulee kuluneeksi 31 vuotta. Parannuskeinoa ei ole, mutta nykylääkitys on tehokas. Sairauden sosiaalinen taakka on silti edelleen raskas. 16 Teksti: Sanna Läylönen Kuvitus: Milla-Maria Joki
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 H omorutto, narkkarien ja huorien tauti, tappava tuliainen... Hivillä on monta nimeä. Mielikuvat vievät Saharan eteläpuoleisiin köyhiin kyliin, joissa hiv leviää kulovalkean tavoin ja aids niittää työikäisiä ennenaikaisesti hautaan. Suomalaisen hivin tarina alkaa kesästä 1983, jolloin täällä todettiin ensimmäinen hiv-tartunta. Ensimmäisen vuosikymmenen lööpit olivat raflaavia ja lietsoivat pelkoa. Räikeä lööppikirjoittelu hiipui 90-luvulla, mutta hiljaisuuden aikana hiv-tietämys ei päivittynyt. 80-luvun vahingolliset mielikuvat eivät ole vieläkään hävinneet, ja hiv on edelleen stigmatisoiva sairaus. ”Hiv on viruksen aiheuttama tauti, jossa virus tuhoaa ihmisen puolustuskyvyn kapellimestareita, CD4-positiivisia lymfosyyttejä”, tiivistää Inka Aho, Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) työskentelevä sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri. ”Vuosien tai vuosikymmenien kuluttua tartunnasta näiden solujen hidas tuhoutuminen aiheuttaa lisääntyneen riskin saada sellaisia bakteerien, virusten ja sienten aiheuttamia tauteja, joita perusterve ei saisi. Itse tauti tarkoittaa siis vain sitä, että ihminen on saanut elimistöönsä pysyväksi seuralaiseksi viruksen.” 80- ja 90-luvuilla hiv oli kuolemaan johtava tauti, koska virukseen vaikuttavia lääkkeitä ei ollut. Puolustuskyvyn laskiessa potilaat saivat liitännäistauteja, jotka koituivat kohtaloksi. Tehokas yhdistelmälääke tuli markkinoille vuonna 1996. Nykylääkityksen avulla veren virusmäärä saadaan niin alas, että sitä ei pystytä mittamaan. Vasta-ainetesti pysyy positiivisena. Lääkkeet on otettava säännöllisesti, jotta virusmäärä pysyy alhaisena. Lääkityksen avulla hiv-positiivisen elämä jatkuu – pitkään. Ilman asianmukaista lääkitystä hiv johtaa aidsiin. Kun hiv-positiivisen elimistön vastustuskyky tauteja kohtaan on alentunut, hiv-infektio on edennyt aids-vaiheeseen. Kaikilla hiv-positiivisilla ei ole aidsia, eikä tulekaan olemaan. Aids-diagnoosi edellyttää henkilön sairastumista johonkin hivin oheistautiin, kuten Kaposin sarkoomaan. Hiv voi tarttua seksiteitse ja verikontaktissa. Se ei leviä tavallisessa kanssakäymisessä, kuten saunan lauteilta tai yhteisistä astioista. Aho huomauttaa, että niin suuressa yleisössä kuin hoitoalallakin on edelleen havaittavissa tietovajetta hivin tartuntamekanismista ja ennusteesta. "Hiv voidaan diagnosoida ainoastaan verikokeella eli hiv-testillä. Suoniverinäytteestä tehty hiv-testi voi antaa positiivisen tuloksen jopa parin viikon kuluttua tartunnasta. Yleensä viimeistään noin kuukauden päästä testitulos on luotettava”, Aho sanoo. ”Ennen sanottiin, että vasta kolmen kuukauden kuluttua riskikäyttäytymisestä voi mennä testiin. Se tieto on vanhentunut. Poikkeus on sormenpäästä tehtävä hiv-pikatesti, josta saa vastauksen heti eikä vasta noin viikon päästä. Se on luotettava noin 1-3 kuukauden kuluttua tartunnasta.” Pelkoa, inhoa ja salailua Huhtikuussa ilmestynyt Karanteeni – Kuinka aids saapui Suomeen -teos valaisee hiviä ja siihen kytköksissä olevaa laajempaa ilmiötä monesta eri näkökulmasta. Kirja avaa suomalaisen tarinan kesästä 1983 tähän hetkeen. 30 vuodessa on tapahtunut paljon. Parannuskeinoa ei ole, mutta nykylääkitys on tehokas. Silti hiv on yhä kulttuurinen ja sosiaalinen mörkö. Stigma on ollut voimakas ja on yhä. Hivistä ei ole helppo kertoa: Suomessa on vain muutama julkipositiivinen. Kirjan koonneet toimittajat Hanna Nikkanen ja Antti Järvi tekivät kymmeniä haastatteluja eri puolella Suomea, ja äänessä ovat hiv-positiiviset ja heidän läheisensä, lääkärit, hoitajat sekä järjestöaktiivit. "Kirjan kirjoittaminen ja tarinoiden kerääminen alleviivaavat, että aihe on tärkeä. Aikanaan hivin vaikutus oli valtava. Se tuli kaikkien elämään ajoittain hyvinkin karmean lööppikirjoittelun kautta. Maltilliset yhteiskunnalliset ratkaisut toimivat, ja epidemia jäi pieneksi. On tärkeää ymmärtää, miksi yksi virus herättää niin paljon tunteita. Aiheeseen liittyy paljon pelkoa, inhoa ja salailua", Nikkanen sanoo. Karanteeni kertoo lukuisia tarinoita, jotka käyvät läpi elämän koko tunneskaalan. Hengissä olevien haastateltavien tarinat ovat toiveikkaita. Ahdistavista ajoista on kulunut jo vuosia. "Riipaisevimmat kokemukset liittyivät tarinoihin ihmisistä, jotka olivat olleet tosi sulkeutuneita ja kuolleet yksin”, Järvi kertoo. ”Eniten liikutti Suomen toisen aids-potilaan tarina. Nuori mies kuoli vuosi diagnoosin jälkeen. Hän oli taudin kanssa tosi yksin. Äiti oli tiennyt. Kuulimme myös tarinoita, että vainajien kuolinsyy oli salattu. Jotkut eivät vieläkään tiedä sukulaisensa kuolleen aidsiin." Suomessa on todettu hiv-tartunta 3281 ihmisellä. Osa diagnosoiduista on kuollut, osa on muuttanut ulkomaille. Inka Aho arvioi, että Suomessa on seurannassa noin 2500 hiv-tartunnan saanutta. Nykyisin vuosittain diagnosoiduista tartunnoista noin kolmasosa on naisilla, kolmasosa miehillä heteroseksistä ja kolmasosa miehillä miestenvälisestä seksistä. Huumeneuloista välittyneet uudet tartunnat ovat todella harvinaisia. ”Tervetuloa elämäsi iltaan” Olohuoneessa on tarjolla kahvia ja pullaa. Keskustelen Ollin kanssa reilut kaksi tuntia elämästä kroonisen sairauden kanssa. Keskustelun punainen lanka on hiv, sillä Olli on hiv-positiivinen. ”Tartuntani todettiin 90-luvun lopulla. Olihan se hirvittävä shokki. Tuolloin olin yksinhuoltajaisä, ja minulla oli suuri hätä lapsistani.” Ollin hiv-status kävi ilmi työpaikan ikäryhmätarkastuksessa. Kun Olli kuuli tartunnastaan, ensimmäisen tunnin aikana muodostui päätös lähteä töistä. Töiden jatkamista oli turha suunnitella, tarkoittihan positiivinen testitulos nurkan takana odottavaa kuolemaa. Tieto Ollin hiv-statuksesta levisi työyhteisöön. Diagnoosin jälkeiset kuukaudet menivät sumussa. ”Aikataulutin elämäni. Diagnoosivuoden joulua minun ei pitänyt nähdä. Eikä vuosituhannen vaihdetta. Rukoilin, että pääsisin pois nukkuessani. Sain diagnoosivuoden lopussa lääkkeet ja tulin kuntoon parissa kuukaudessa. Jos saisin valita uudelleen, luulen, että muutaman vuoden sairausloma riittäi- 17
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 si”, hän sanoo. ”Muistan, kun sain ensimmäisen hiv-positiivisille suunnatun infopaketin käteeni. Se toivotti tervetulleeksi elämäsi iltaan. Se oli 90-lukua.” Nyt runsaat 10 vuotta sairauseläkkeellä ollut Olli kertoo, että hänen suhtautumisensa hiv-statukseen on muuttunut vuosien varrella. ”Nykyisin suhtaudun huumorilla, ja se on niin mustaa kuin olla ja voi. Hiv sulki ovia, mutta se myös avasi uusia. Olen saanut tutustua suureen määrään mahtavia ihmisiä elämän eri osa-alueilta. Olen tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä hivin parissa, ja se on täyttänyt työelämän jättämän aukon. Olen pystynyt tekemään jotain hyödyllistä ja saanut itse tietoa hivistä.” Ollin mukaan vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää, kun saa tiedon tartunnasta. Pääkaupunkiseudulla vertaistukitapaamisia on tarjolla viikoittain. Muualla Suomessa tilanne on toinen. ”Julkiset tapaamiset rajaavat osallistujia pois. Ide- aalitilanne olisi, jos muissakin kaupungeissa olisi tilat. Informatiivisia tilaisuuksia voisi järjestää pienillä paikkakunnilla vaikka hotellihuoneessa.” Entä seurustelu, seksuaalisuus, seksi? "Oma biseksuaalisuuteni on tullut vahvemmin esiin diagnoosin jälkeen. Olen antanut itselleni luvan tutustua samaan sukupuoleen. Seurustelin vuosia hivnegatiivisen miehen kanssa. Meillä oli keskinäinen sopimus, miten pitkälle leikit voivat mennä." Ikääntyvät positiiviset Karanteeni-kirja tuo esiin hiv-positiivisten kiitollisuuden hyvää, helppoa ja asiantuntevaa erikoissairaanhoitoa kohtaan. Viime aikoina on väläytelty, että hiv-potilaiden hoito siirtyisi terveyskeskuksiin. Olli ei kannata ajatusta erikoissairaanhoidon purkamisesta. ”Minunko pitäisi kouluttaa terveyskeskuslääkäri? Olin kerran pienen paikkakunnan terveyskeskuk- sen ensimmäinen hiv-positiivinen asiakas. Tietyt antibiootit eivät sovi hiv-lääkkeiden kanssa. Lääkäri totesi, että tätä hän ei tiennytkään.” Lääkäri Aho on samalla kannalla. ”Keskityn lähinnä hiv-potilaiden hoitoon ja koen pysyväni jotenkin kärryillä alalla, joka menee eteenpäin ehkä nopeammin kuin mikään muu lääketieteen ala. Minun on vaikea kuvitella, miten avoterveydenhuollon kollega pystyisi siihen muiden töidensä ohella”, hän sanoo. ”Vaikka lääkitys on merkittävästi parantanut potilaiden ennustetta, hiv-infektioon liittyy hoidettunakin merkittävästi lisääntynyt riski saada monia sairauksia. Tämä paletti kokonaisuudessaan vaatii mielestäni potilaiden hoitoa erikoissairaanhoidossa.” Ennen toimivaa yhdistelmälääkitystä ajatus vanhushoidon palveluita tarvitsevasta hiv-positiivisesta oli täysin vieras. Aho muistuttaa, että yhä vanhemmat saavat tartunnan ja hoidossa olevat potilaat elävät yhä pidempään. ”Tämä vaatii jalkautumista. Meillä on onneksi erinomaisia sairaanhoitajia, jotka ovat aina valmiina kouluttamaan. Yleensä ongelmat ratkeavat yksinkertaisella keskustelulla, kun palveluntarjoajat oppivat perustiedot hivistä”, hän sanoo. ”Asenteiden lisäksi senioripotilaiden suurimmat ongelmat ovat muiden sairauksien hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden ja hiv-lääkkeiden yhteisvaikutuksissa. Valtaosalla hiv-lääkkeistä on erittäin merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.” Ollissa vanheneminen herättää pelkoja. Hän miettii, joutuuko syrjityksi hivin vuoksi. Entä saako hän lääkkeet oikeaan aikaan välipalan kera? "Palvelutalon henkilökunnan ajantasainen tietämys hivistä mietityttää. Toivon, että minuun suhtaudutaan kuin kehen tahansa ihmiseen, että olen täysvaltainen yhteiskunnan jäsen. Niin, ja jos joku kysyy, voin sanoa rehellisesti eläneeni hyvän elämän – hivistä huolimatta." • Olli ei esiinny haastattelussa omalla nimellään. Neljännesvuosisata positiivisten puolesta Syksyllä 1989 joukko hiv-tartunnan saaneita perusti Positiiviset ry:n. Se on edunvalvonta-, vertaistuki- ja potilasjärjestö. Järjestön toimisto sijaitsee Helsingissä. ”Toimintamme tarkoituksena on ylläpitää ja parantaa hiv-positiivisten ja heidän läheistensä hyvinvointia sekä psyykkisellä, fyysisellä että sosiaalisella tasolla. Järjestämme tapaamisia. Tiedottamalla tarjoamme asianmukaista ja ajankohtaista tietoa hivistä ja pyrimme muuttamaan asenneilmapiiriä”, yhdistyksen toiminnanjohtaja Sini Pasanen sanoo. Lähes viikoittain järjestöön otetaan yhteyttä epäkohtien vuoksi. Niitä ovat esimerkiksi syrjintä työn- 18 haussa tai epäily, että vaitiolovelvollinen henkilö on vuotanut tiedon hiv-tartunnasta eteenpäin. Järjestö neuvoo, miten epäkohtiin voi puuttua. Vuonna 2010 Positiiviset teki eduskunnan oikeusasiamiehelle hiv-positiivisten hedelmöityshoitoja koskevan kantelun. Vuosi sitten oikeusasiamies ilmoitti, että nykyisellään tasavertainen kohtelu ei toteudu. ”Syksyllä Helsinkiin valmistuu erillinen laboratorio, jossa hiv-positiiviset ja C-hepatiittia kantavat henkilöt saavat hedelmöityshoitoja”, Pasanen kertoo. Hiv-positiivisten voimaantuminen ja tartunnasta kertominen läheisille muokkaavat asenteita. Asennemuutos on kuitenkin hidasta. Pasasen mukaan järjestö työskentelee tulevaisuudessa samojen asioiden äärellä kuin viime vuodetkin. ”Toivottavasti seuraavan 25 vuoden aikana asenteet muuttuvat radikaalisti. Nykylääkitys pitää viruksen kurissa, mutta parantavaa lääkitystä ei tällä hetkellä ole. Lääketieteellinen läpimurto voi tapahtua.” Tulevana syksynä Positiiviset juhlistaa 25-vuotista taivaltaan. Sanna Läylönen
TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2014 Tulevaisuuden silmä Google Glass on helppo, nerokas, kömpelö ja pelottava. Onko siitä loppujen lopuksi mihinkään? Teksti: Anni Savolainen KUVITUS: Konsta Hormia Google Glass näyttää futuristiselta laitteelta, vaikka Yhdysvalloissa sitä käyttää jo yli 10 000 ihmistä. On vaikeaa sanoa, ovatko älylasit oikeasti hyödylliset vai vain kokeilu. Silti vaikutelma teknologisen determinismin kelkasta on voimakas. Älylaseiksi tai puettavaksi tietokoneeksi nimitetty Google Glass on viimeisimpiä osoituksia siitä kyborgisesta kuvitelmasta, että teknologia saadaan integroiduksi ihmiseen. Silmälaseja muistuttavien kehysten toisen linssin yläosaan kuuluu kolmen senttimetrin kokoinen näyttö, jonka avulla käyttäjä operoi. Android-pohjaista käyttöjärjestelmää voi ohjailla joko äänikomennoilla tai hipaisemalla oikeaa sankaa, joka mahdollistaa selaamisen. Kuvia voi ottaa silmänräpäyksellä. Laseja kritisoidaankin paljon erityisesti siitä, miten vaivatta ja salaa niitä voi käyttää. Huolet ja uhkakuvat salakuvaavista älylasien käyttäjistä ovat yleisiä. Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen kertoo, että Japanissa on puhuttu älypuhelimen kuvausäänen asettamisesta pakolliseksi. Jos näin käy, myös älylasit kokenevat saman. Google Glass vaatii niin vähän vaivannäköä, että vaikutelma toiseen maailmaan pääsystä syntyy jo siksi. Toisaalta tuntuu siltä, että lasit käyttävät ihmistä eikä toisinpäin. Tunkeutuuko mediaväline osaksi todellisuutta? ”En puhuisi todellisuuden ja median sekoittumisesta, samoin kuin en puhuisi netin ja toden sekoittumisesta. Kyseessä on vain väline, joka on yhtä iso osa todellisuutta kuin kaikki muukin”, Suominen sanoo. Hänen mukaansa lasit ovat, sanalla sanoen, mahdollisuus. Samaa korostaa hollantilainen kuvajournalisti Daphne Channa Horn, joka esitteli laseja mediataidetapahtumassa Turun yliopistossa maaliskuussa. Hänen tärkein viestinsä oli, että kukaan ei tiedä, mitä laseista tulee. ti myös muita palveluita, kuten YouTubea. Jaakko Suominen korostaa markkinoinnin ja imagohyödyn merkitystä. ”Huomionarvoista on se, että lasit kuuluvat juuri Googlelle. Joskus isoja nimiä ovat olleet esimerkiksi IBM ja Microsoft, mutta nyt Google on tietotekniikan ykkösyritys. Google on nykyajan merkki”, hän sanoo. Hänen mukaansa lasit voi kytkeä vallalla olevaan teknologiahypetykseen. Se edustaa uutta mediaa ja läsnä olevia teknologioita siinä missä kännykkäkin. ”Joskus rannekellojenkin luultiin jäävän historiaan. Sitten kelloihin alettiin yhdistää älypuhelimien ominaisuuksia, aivan kuten nyt on tehty silmälaseille”, Suominen huomauttaa. Lasien toiminta onkin hyvin samantyyppistä kuin älykellojen. Ne eivät tuo uusia toimintoja, vaan uudenlaisen ulottuvuuden vanhojen toimintojen käyttämiseen. Mediavälineenä älylasit jatkavat älypuhelinten tallentamisvimman perinnettä. Daphne Channa Hornille lasit merkitsevät sysäystä aiempaa taiteellisempaan ilmaisuun. Lasien avulla tarinankerronta on intensiivisempää. Hän on käyttänyt laseja yhtä soittoa lähes vuoden. Koska teknologian toivoisi olevan myös tyylikästä, suojalaseja muistuttava Google Glass -viritelmä on herättänyt epäilyksiä. Helsingin Sanomat teki helmikuussa mielenkiintoisen testin Hollywoodin Walk of Famella. Siellä toimittaja Pekka Pekkala puki ylleen Google Glassin, bluetooth-kuulokkeen, vyölaukun ja sukat sandaaleihin. Gallupin perusteella 64 prosenttia vastaantulijoista piti pahimpana tyylirikkeenä sukkia ja sandaaleita, kun taas lasit loukkasivat eniten vain 4 prosentin silmää. Suomessa lasit tuskin yleistyvät pian. Keksintö on uusi, ja Pohjoismaissa niitä on vasta muutamia. Lasien hinnat pyörivät nyt yli 1000 eurossa. ”Muotoilua olisi parannettava. Kun otetaan huomioon, että nykyään silmälaseista pyritään eroon laserleikkauksilla, ei älylasien hankinta tapahdu kovin helposti”, Suominen huomauttaa. Ainakin se on hyvä lähtökohta, että lasien käyttö on paljon coolimpaa kuin sandaaleiden ja sukkien. Teknologiahulluus Ajatus älylaseista ei ole uusi. Ensimmäinen puettava tietokone tehtiin jo vuonna 1986, ja virtuaalilaseja kehiteltiin 1990-luvun tieteisfiktiohuuman myötä. Google hyödyntää ja yhdistää laseihin tehokkaas- 19
Oodi Keväälle sanat: Jenni Hurmerinta Kuva: Solveig Jelena Candolin Venyvien päivien nousuhumalakiimassa katseet laskevat helmojen kohotessa kaikki on otettava talteen, mitään ei voi hukata maa ja ilma, maailma pullollaan merkkejä: vanhojen rouvien kukkalierit puistojen laidoille hylätyt pingviinit rakkauden jätteet joita lapset puhaltavat vappupalloiksi kostean maan sisälmykset ovat huumaavaa herkkua, turistien croissantit lentävät lokkien mukana, rääyt paisuvat ja kaduilla kaikuu levitoiva askellus, vastapestyn pölyn tuoksu Tämä kaikki on läpikäytävää kurotusta kohti auenneita nuppuja