Turun ylioppilaslehti 3/2014

3/2014 LEPOON 16 s. Viimeisellä matkalla on monta saattajaa PROVO 8 s. KRIISI 11 s. PORNO 24 s.
tiistaisin: DJ 21-04 vapaa pääsy joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi K-20 PE 14.3. STEREO 8000 (22:30) & PANSSARIJUNA (21:30). Ovet 21:00, 5 € 23:30 Friday I’m In L.O.V.E. DJ Kulmisjärvi 0 € UP: DJ Kimito Diskotek, 0 € klo 21 alkaen LA 15.3. Wildly Eclectic Sounds: DJ Urho Tulitukka UP: The 2nd Block Party: DJ Arvilommi Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € TO 20.3. Doc Lounge: NÄIN UNTA ELÄMÄSTÄ Ovet 20:00, leffa 20:30, liput 4 € ovelta 22:00 YouTubeJukeboxi, vapaa pääsy PE 21.3. SWAYING WIRES (22:00) vapaa pääsy! 23:00 Friday I’m In L.O.V.E. with DJs Kulmisjärvi & Sami Friederiksen UP: Get Spastic: DJ Jouni Kätteine LA 22.3. RISTO (22:30), FOLK-VALTO (21:30) Ovet 21:00, liput 8 € / 6 € opiskelijat LA 29.3.DYNAMON 17V-JUHLAILTAMAT! 22:00 SUPER JANNE, TERO-PETRI + VJ Matti R The Galloping Dynamo DJ Team UP: The 2nd Block Party: Magnuss44 Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € LA 5.4. JAAKKO & JAY (22:00) Ovet 21:00, 4 € TO 10.4. Doc Loungen LYHYTELOKUVAILTA Ovet klo 20, leffa klo 20:30, liput 4 € ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! Club Sol -salsaklubit 25.1./ 8.2./ 22.2. MONDAYJAZZ HAPPENING: Livejazzia joka maanantai klo 20:00 (4 €) ja Open Jam Session klo 22:00 (0 €) LA 15.3. DJ Supersakari, vapaa pääsy PE 21.3. DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 22.3. 21:00 Club Sol -salsaklubi 01:00 All That Jazz! DJ Felix Manell 0€ KE 26.3. TAIKAA JA KOMIIKKA -klubi Ovet klo 19:30, show 20:00 Liput 6/4€ opisk. kesto n. 2 tuntia. PE 28.3. & LA 29.3. DJ Yari, 0€ KE 2.4. Stand up, Turku! -treeniklubi Ovet 19:30, show 20:00, liput 4 € PE 4.4. TEARS APART -levyjulkkarit LA 5.4. 21:00 Club Sol -salsaklubi 01:00 All That Jazz! DJ Felix Manell 0€ PE 11.4. DJ Gismo & Dread Lion, 0 € LA 12.4. English Comedy Club! Doors 19:30, tickets 12/10 € Tiketti 23:00 DJ Magnuss44, vapaa pääsy PE 18.4. Flame Jazz: OLLI HIRVONEN QUARTET Ovet 20:30, liput 8/6 € , Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. ekotori@turunekotori.fi, 044 7007 400 .fi • pe 14.3. ja la 15.3. • Live-kerros • Ovet 21.00 • STAM1NA • pe 14.3. • Ilta-kerros • Ovet 21.00 • PENNILESS • SNIPE DRIVE • to 20.3. • Live-kerros • Ovet 19.00 • Show 20.00 HAPPORADIO • to 27.3. • Live-kerros • Ovet 20.00 • SCANDINAVIAN MUSIC GROUP • pe 28.3. • Live-kerros • Ovet 21.00 • OLAVI UUSIVIRTA KLUBI, HUMALISTONKATU 8 • KLUBI.NET/TKU • K-18 • ENNAKOT: TIKETTI www.threebeers.? www.cosmic.? www.anniskeluliike.? Syventävät opinnot 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. KOVAT ON JAMIT. Alakerta tanssilattioineen avoinna pe-la 03:een. Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 Laskettu aika M uuttaminen on tunnetusti yksi ihmiselämän suurista koetuksista. Vaikka maallista mammonaa olisi kertynyt vain yksiönmitallinen, voi kaiken pakkaamisen ja purkamisen raskaus yllättää. Puhumattakaan uuteen kotiin asettumisesta ja vanhojen kulmien riemunhaikeasta hyvästelystä. Kirjoitan aiheesta, sillä muutin vastikään. Oma maantieteellinen siirtymäni oli mitassaan vaatimaton, mutta kriisi tiivistyi laatikoihin. Pakkasin nimittäin heti alkutohinoissa kaikki kirjani, eikä edes länsimaisen sivistyksen suurin hienous, kaupunginkirjasto, auttanut asiaa. Kaipasin omia kuluneita kopioitani. Yksi paketissaan liian kauan maannut teos on paranoidin scifin kuninkaana tunnetun Philip K. Dickin klassikko Haudasta kohtuun (Counter-Clock World, 1967). Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa aika on hyvin kirjaimellisesti sijoiltaan. Huomisesta matkataan kohti eilistä. Parta liimataan aamulla kiinni, kohtaamisen aluksi sanotaan hyvästi, ruoka oksennetaan ulos ja syödään perätietä. Tabut menevät tietenkin moisessa maailmassa uusiksi. Peräaukosta tulee puhdas ruumiinosa, suusta likainen. Konkreettisin muutos on kuitenkin se, etteivät ihmiset enää vanhene. He syntyvät haudoissaan, nuortuvat aikansa ja ryömivät elämän lopuksi kohtuihin. Kuulostaako etovalta? Kaikki edelliset toimet kuuluvat jokapäiväiseen elämään – niiden järjestys vain on päinvastainen. Helpoin tapa rikkoa kulttuurista järjestystä on tehdä oikea asia väärään aikaan tai suuntaan. Kuvitelkaapa riehuvanne torilla leijonapaidassa finaalitappion jälkeen. Ajoitukset ovat olennaisia, ja Dickin hieno teos esittelee tarkkanäköisesti kulttuurimme kipukohtia, kuten vanhenemista. Palataan vielä laatikoiden keskelle. Niihin nimittäin laitetaan muutakin kuin tavaraa. Kuollut ihminen menee arkkuun tai tuhkauurnaan ja siirtyy näkökulmasta riippuen joko tuonpuoleiseen tai materiaalisten muistojen galleriaan. Hautaaminen odottaa jokaista, mutta silti se on aika tuntematonta. Otamme toimittaja Aleksi Malisen kanssa asiasta selvää sivuilla 16–21. Itseäni vavahdutti eniten hautaustoimiston tyyni ja jopa rentouttava tunnelma. Sama lunkius jatkui hautausmaalla, jossa työntekijöillä ei tuntunut olevan turha kiire. Aika harvoin näkee kuolemaan yhtä lakonisesti suhtautuvia ihmisiä. Kalmistojen keskelläkin voi hymyillä, etenkin jos maiseman on tehnyt itselleen tutuksi. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi SISÄLLYS Jostain tuplapenetraatiosta ei ehkä kannata aloittaa.” s. 24 Kirjastossa ja kirkossa Pohjoismaista paalua Amerikan nakkia 6 Siniveri kuohuu Otatko jo lämpöä? Hyvä! Punnat piiloon, rakas Watson Kriisi! Paniikki! Mitänäitnyo! 10 Yhtä iloista perhelääkäriä Herra johtaja on palannut Meitä odotellaan Moraalista puhuja Nyt sitä jyystöä! 16 Kuinka kehtaatte? Muistakaa urkkia itseänne Kännissä väärissä juhlissa Hartaudella, antaumuksella. 4 5 6 7 8 10 11 12 14 16 22 24 26 28 30 31 24 NUMERO 3/2014 No tapahtuiks jotain pervoa? 14.3.2014, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 84. vuosikerta. www.tylkkari.fi Toimitus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi s. 7 PÄÄTOIMITTAJA Lauri Hannus puh. 045 356 4517, (02) 276 9630 Toimittaja Milla Ikonen GRAAFIKKO Konsta Hormia Kannen kuva Lauri Hannus ulkoasu Toni Laiho & Lauri Hannus ilmoitusmyynti Piia Aaltonen, puh. 044 5400 200, piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi, www.opiskelijamediat.fi Paino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. 30
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 kirjajonoja ja kulttuurieroja TYYn kirjaston namibialainen harjoittelija arvostaa turkulaista opiskelijaelämää, mutta kaipaa kotimaastaan pihviä. TYYn kirjastolla helmi–maaliskuun vaihteessa. Kokemus on Ebasin mukaan ollut hauska ja opettavainen. ”Odotin erilaista infrastruktuuria ja suuria kulttuurieroja. Niitä sainkin! Etenkin julkinen liikenne on täällä aivan loistavaa.” Ebas on tottunut kulkemaan Windhoekissa taksilla, sillä busseja menee harvakseltaan. Turussa liikkumi- nen on hänen mukaansa ollut ilo, sillä kolmen euron lipulla kurottaa moneen paikkaan. Vahva ennakko-odotus puhumattomista suomalaisista tuulettui erään Proffa-visiitin aikana. ”Suomalaiset ihmiset eivät ole hiljaisia, vaan kommunikoivat vain erilaisella tavalla. Ihmiset eivät juttele toisilleen spontaanisti, mutta baarissa lätkäpeliä katsoessa riehaannutaan ja huudetaan saatanaa!” Vaihtoaikansa suurimmaksi anniksi Ebas kertoo oivalluksen siitä, että sanoma on aina tärkeämpää kuin se, että puhuu vierasta kieltä täysin oikeaoppisesti. Myös kirjaston tietojärjestelmien kehittämisen näkökulmasta mukaan on tarttunut pari ideaa. Turkulainen opiskelijakulttuuri saa Ebasilta suitsutusta. ”Ylioppilaskunnassa tehdään paljon hyvää työtä. Oma kirjasto ja monet tapahtumat osoittavat, että opiskelijoista todella välitetään.” Aivan kaikki ei kuitenkaan innosta. Ammattikorkeakoulun kuusituntisiksi venyvät opetussessiot ovat voimille käyviä lyhyempiin luentoihin tottuneelle. Myös lihaa on ikävä. ”Suomalainen opiskelijaruoka on kumman kasvisvoittoista! Vitsailen tutuilleni syöväni 90-prosenttisesti lihaa, mikä melkeinpä pitää paikkansakin.” ”Se, mitä haluat sanoa, on aina tärkeämpää kuin se, kuinka oikeaoppisesti vierasta kieltä puhut”, summaa TYYn kirjastolla vaihtoaikansa harjoittelujaksoa suorittanut Olivia Ebas. Lauri Hannus Lauri Hannus Olivia Ebas, 24, hymyilee hyllyjen välistä iloisesti, mutta hieman haikeana. Menossa on viimeinen päivä Ylioppilastalo B:llä. Namibian pääkaupungista Windhoekista kotoisin oleva kirjasto- ja informaatiotieteiden yliopisto-opiskelija on vaihdossa Turun ammattikorkeakoulussa. Vaihtojakson harjoitteluista toinen on vierähtänyt Jatka lausetta: Kirkon pitäisi…? ”…olla puuttumatta ihmisten henkilökohtaisiin asioihin.” Emmi Arvola, 1. vuoden uskontotieteen opiskelija ”…uudistua. Tuntuu, että kirkko ei enää vastaa nykypäivää, vaan laahaa jäljessä.” Pekka Mattila, 6. vuoden oikeustieteen opiskelija 4 konsta hormia ”…selkeyttää linjaansa yhteiskunnallisiin asioihin.” Topias Ahola, 3. vuoden kulttuurihistorian opiskelija ”…kuunnella ihmisiä.” Meeri Blomberg, 1. vuoden oikeustieteen opiskelija
3/2014 Lauri Hannus TURUN YLIOPPILASLEHTI Norjalainen Truls Desbans opiskelee valtio-oppia Trondheimissa. Hän kertoo, että Norjan kalliin hintatason vuoksi suurin osa opiskelijoista joutuu käymään töissä. ”Toivoisin, että tukea saisi myös kesällä. Yleisesti ottaen järjestelmä on kuitenkin hyvä. Me pohjoismaalaiset olemme onnekkaita.” Suomessa lainan osuus opintotuesta pieni Tanskan opintoraha on Pohjoismaiden korkein. Islantilaisopiskelija saa valtiolta vain lainaa. Islannissa tiukin tuloraja Myös opintotuen kesto vaihtelee. Norjassa tukea saa vuodessa 10 kuukaudelta, ja sitä maksetaan korkeintaan 8 vuotta. Tanskassa tu- kea maksetaan vuoden kaikilta kuukausilta, yhteensä enintään 70 kuukautta. Islannissa tukea saa vuosittain 9 kuukautta, ja jatko-opiskelu mukaan lukien sitä voi saada korkeintaan 10 vuotta. Ruotsissa tuki lasketaan viikoittain. Sitä voi nostaa vuodessa 40 viikolta ja yhteensä enintään 240 viikkoa, siis täysillä tukiviikoilla 6 vuotta. Toisin kuin Suomessa, muissa Pohjoismaissa opiskelija saa opintotukeensa korotuksen, jos hänellä on lapsia. Kaikissa viidessä maassa on raja sille, paljonko opiskelija voi ansaita opintotuen lisäksi. Tuloraja on tiukin Islannissa, jossa 9 kuukautta vuodessa tukea nostava saa tienata runsaat 5 000 euroa. Suomessa vastaava raja on 11 850 euroa. Vapainta opiskelijan työssäkäynti on Norjassa, jossa normaalit 10 tukikuukautta nostava voi lisäksi ansaita vuodessa 19 370 euroa. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Norjassa myös omaisuus vaikuttaa opintotuen määrään. Vanhempien tulot eivät missään Pohjoismaassa vaikuta korkeakouluopiskelijan tukeen. Puolison tulot otetaan huomioon vain lapsikorotuksissa. Suomessa ja Tanskassa opintotuesta menee veroa, muualla ei. Milla Ikonen Opintotuki itsenäisesti asuvalle, lapsettomalle korkeakouluopiskelijalle syksyllä 2013 1400 Opintoraha Opintolaina 1200 euroa kuukaudessa Suomen opintotuki on tasoltaan Pohjoismaiden alhaisin. Täällä korkeakouluopiskelija voi saada kuukaudessa tukea noin 800 euroa. Anteliain tuki on Norjassa, jossa valtio tukee opiskelijaa noin 1 200 eurolla kuussa. Suomi kuitenkin pärjää paremmin, jos vertaillaan tukea, jota ei tarvitse palauttaa. Norjassa rahamuotoisen tuen taso on suunnilleen sama kuin Suomen opintoraha ja asumislisä. Ruotsissa opintoraha on alhaisempi. Tanskassa opintoraha on Pohjoismaiden suurin: omillaan asuvalle noin 770 euroa kuussa. Suomessa ja Tanskassa lainan osuus opintotuesta on Pohjolan pienin, noin kolmannes. Ruotsissa lainan osuus tuesta on noin kaksi kolmasosaa. Islannissa koko opintotuki pitää maksaa takaisin. Myös Norjassa koko tuki myönnetään ensin lainana. Kuitenkin jos opiskelija valmistuu määräajassa, muuttuu 40 prosenttia lainasta opintorahaksi, jota ei tarvitse palauttaa. Suomessa opintolaina on valtion takaamaa, markkinakorkoista pankkilainaa. Sen sijaan muissa Pohjoismaissa lainan myöntää valtio. Tukisummat eivät ole täysin verrannollisia keskenään, sillä myös elinkustannukset vaihtelevat maittain. 1000 Suomen kohdalla opinto- 800 asumislisän. Kuvioon eivät 600 kuten ateriatuki tai tuki rahan osuus sisältää myös sisälly mahdolliset lisätuet, oppimateriaaleihin. 400 Lähde: Studiestödet i de 200 0 Nordiska Länderna, Kela 2014. Tanska Suomi Islanti Norja Ruotsi 5
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 aleksi malinen Linjamies ei palele Syömässä Suomalainen jenkkifutis kasvattaa nopeasti massaansa. UTU Beaver Hunters -jenkkifutisjoukkueen pelaajat Henri Routila, Aleksi Vuorinen ja Markus Häkli katselevat Martinsillan Grillin ruokalistaa pohtivasti. Vuorinen ja Häkli päätyvät hyväksi havaittuihin makkaraperunoihin, mutta Routila valitsee hampurilaisen kahdella pihvillä ja munalla – isompana versiona tietenkin. ”Joukkue on perustettu vuonna 2010, ja ensimmäiset pelit pelattiin 2011”, miehet summaavat. Vuorinen on ollut toiminnassa mukana alusta asti, Routila vuodesta 2011 ja Häkli vuodesta 2012. ”Olen itse asiassa yksi perustajajäsenistä”, Vuorinen mainitsee. Vuorinen ja Routila saivat ensikosketuksen lajiin perheidensä kautta. Vuorinen on toisen polven jenkkifutaaja, ja Routilan veli aloitti UTU Beaver Huntersissa sen perustamisvuonna. ”Pelasin nuorempana lippupalloa, ja kun kuulin, että yliopistolle ollaan perustamassa joukkuetta, innostuin ideasta ja halusin lähteä kokeilemaan”, Vuorinen kertoo. Kaikkien kolmen taustasta löytyy aiempaa urheilukokemusta. Häkli kertoo pelanneensa muun muassa jalkapalloa ja jääkiekkoa. ”Kontaktilajit ovat aina kiinnostaneet. Kävin katsomassa meininkiä try out -päivänä, ja siitä se sitten lähti”, hän kertoo. Vankkaa kasvua Joukkueessa on tällä hetkellä kolmisenkymmentä jäsentä, joista 24 pelaa aktiivisesti. Muut valmentavat ja tekevät muuta taustatyötä. ”Joka vuosi tulee 6 kourallinen lisää”, Vuorinen sanoo. ”Viitisentoista henkeä kävi syksyllä kokeilemassa, mutta osa jäi pois. Hyvin moni kiinnostui, mutta kaikilla ei aika riitä”, Routila toteaa. Myös varusteiden hinta on saattanut säikäyttää potentiaalisia pelaajia. ”Saamme kuitenkin lainavarusteita Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitolta. Sen jälkeen maksettavaksi jää vain vakuutus”, Vuorinen sanoo. jo aikamoisiin sfääreihin, ja joukkueita oli kahdeksan”, Routila kertoo. ”Oli hiukan fyysiset kaksi päivää”, Häkli naurahtaa. Viimevuotinen voitto ei ollut itsestäänselvyys. ”Jäimme Turun lohkon viimeiseksi, ja pääsimme turnaukseen vain, koska ammattikorkeakoulu ei saanut joukkuetta kasaan”, Vuorinen sanoo. Kuluva kausi on kuitenkin lähtenyt käyntiin paremmin, ja kevään molemmat pelit on voitettu. Kisat pidettiin viimeksi TampereelTamperelaiset joukkueet tulevat antamaan la, tänä vuonna Helsingissä. Järjestäjinä ovat nyt Aalto Predators ja Maankovan vastuksen. Myös Jyväskylä on paha. puolustuskorkeakoulun NDU Black Knights. ”Tamperelaiset joukkueet tuHän pitää lajia vielä marginaalisena. Häklin mu- levat antamaan kovan vastuksen. Myös Jyväskylä kaan harrastajia löytyy koko maasta hieman alle on paha. Heillä on esimerkiksi useampia maajoukkolmetuhatta, mutta pelin suosio on kovassa nou- kuepelaajia”, Vuorinen kertoo. sussa. Maajoukkuevahvistusta löytyy omistakin ri”Korkeakoulujen jenkkifutis on juuri se, joka lisää veistä. Joukkuetta valmentava Sami Toivonen lisenssipelaajien määrää, ja sarja kasvaa koko ajan”, on maajoukkuemies ja pitkän linjan ammattilaiRoutila huomauttaa. nen. ”Sami pelasi viime kaudella Itävallassa Graz Giantsissa. Hän on viimeisen päälle skarppi kaveri ja tietää pelistä paljon”, miehet sanovat. Ruokailuhetki lähestyy loppuaan. Vaikka helmiSuomen yliopistojoukkueiden lopputurnaukseen kuu ei kenties ole otollisinta ulkoruokinta-aikaa, osallistuu tänä vuonna kymmenen joukkuetta. ilman viileys ei Vuorista haittaa. Linjamiehet kun Turnaus järjestetään kolmatta kertaa, ja UTU Bea- ovat joukkueen köriläitä, jotka kasvattavat massaa ver Hunters hakee samalla kolmatta peräkkäistä ja kestävät lähes mitä vain. ”Linjamies ei palele”, voittoaan. hän naurahtaa. ”Ensimmäisenä vuonna lopputurnauksessa oli Aleksi Malinen vain kaksi joukkuetta. Viime vuonna homma lähti Vaikeuksista voittoon
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 Salakuuntelija Kotimatkalla – Niin oot sä kuullut Jennasta. – No en vähään aikaan. – Niin se on siellä lakiasiaintoimistossa harjoittelussa. – Ai joo. – Semmonen hieno paikka. Lönnrot & joku. Mut kuitenkin, siellä oli yks uskomaton tapaus. – Kerro! – Niin siis yks päivä sinne lampsi joku niiden asiakas, semmonen tosi rikas äijä. Sen tytär oli hakenut viime vuonna oikikseen eikä tietenkään päässyt sisään. Niin se halus että nyt ne preppaa sitä. – Oikeesti. – Ja Jenna sit siks, kun on vielä opiskelija. Ja jotenkin samanikäinen. Sit autokuski haki sen yksi ilta sinne kartanoon. Se oli kuulemma ihan paskana. Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan. – No tapahtuiks jotain pervoa? – No ei kun se mimmi olikin sit jo vaihtanut mieltään. Se haluukin lääkikseen. Sit ne jotain veti vaan proseccoa kaapista ja katto jonkun Gosling-filkan. Se faija jotain tuhisi vaan ja lähti vahaamaan autoaan. – Ihme sakkia. – Ai kato, valo vaihtui. Kuvitus: Konsta Hormia Ensimmäisen maailman ratkaisut Huumaavia virtoja Datajournalismista puhutaan tiedotusvälineiden pelastajana ja kaoottisen maailman kokoajana. Aika harvoin tulee kuitenkaan kirjoitettua siitä, kuinka kaunista älykkäästi jäsennetty tieto voikaan olla. Silmäkarkkia tarjoilee tässä kuussa earth.nullschool.net, joka on kuvauksensa mukaan ”a visualization of global weather condition, forecast by supercomputers, updated every three hours.” Siinä missä paikallissään vilkaisu älypuhelimesta on nykyisin haukotuttava aamurutiini, earth kutsuu hämmästymään. Kartta tarjoaa Maan, jossa valtioiden rajat ovat toissijaisia ja kaikki ihmisen tekemä triviaalia – ellei se sitten vaikuta ilmastoihin, sotke Pienet teot ovat suuria. systeemiä. Systeemiä, joka koostuu ilma- ja merivirroista, elämämme taustavoimista, jotka earth saa näyttämään Van Goghin taivailta. Maapallon näkeminen elollisena organismina on harvoin ollut näin helppoa, saati sitten hauskaa. Virrat kutsuvat meitä ihmettelemään, eivät sähläämään. En voi olla ajattelematta, että maailma tarvitsee monta earthin koodaajan kaltaista pysäyttäjää jokaista kivihiilikauppiasta kohden, ennen kuin sinisellä pallolla on valoisampi tulevaisuus. Syväekologista heräämistä häiritsee ainoastaan sivuston tarvitsemaa dataa generoivien supertietokoneiden ilmeisen hulppea virrankulutus. Kannattaa silti kokeilla. Käännä pallo päälaelleen, kytke päälle lämpötilat ja tuijota Etelämannerta. Liian kallis tennaripari tai tentistä kolahtanut kakkonen tuntunee muutaman minuutin päästä paria piirua vähäpätöisemmältä. Kartalta ei myöskään löydy Miley Cyrusia tai Vladimir Putinia hakemallakaan. Silmien edessä purkautuva virtausten vuo on kyselemätön ja suruttoman kaunis – ja samalla aivan hemmetin monimutkainen ja herkkä. Hieman kuin avaruudessa kelluva sininen piste loputtomine virtauksineen. Lauri Hannus http://earth.nullschool.net Kartalta ei myöskään löydy Miley Cyrusia tai Vladimir Putinia hakemallakaan. rmia Konsta Ho 7
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 Vanukaskin voi olla provo. Tero Kartastenpää syö jälkkäriksi viattoman oloista Angry Birds -suklaavanukasta. Samainen eines ilman vihalintuja esitti kakkaa Tylkkärin kannessa vuonna 2002. Hommasta syntyi äläkkä. Kehu ja vittuile Teksti ja kuva: Lauri Hannus Et tunne itseäsi, ellet ole ärsyyntynyt kunnolla. Tero Kartastenpään mukaan vasta onnistunut provokaatio näyttää ihmisen todellisen luonteen. Suomessa on pärjännyt tuppisuuna. Todelliset värit on pyritty konsensuksen maassa piilottamaan visusti, ja jatkuva hyssyttely on purkautunut ajoittaisina kohuina ja kännipäisinä nujakointeina. Härmän perukoilla vaikuttaa kuitenkin uusi, nettivänkäämisen lujittama sukupolvi, jolle eriävät mielipiteet ovat kaiken olemisen perusta. Tero Kartastenpään mukaan jatkuvaan ärsyyntymiseen kannattaakin tottua viimeistään nyt. Kartastenpää on toimittaja ja tuore esikoiskirjailija. Yhdessä Jani Timosen kanssa kirjoitettu Provo opas (WSOY) on juuri kopsahtanut painosta. Parisataasivuinen hengentuote on nimensä mukainen teos. Kirja opastaa provosoinnin tunnistamiseen ja 8 tekemiseen suomalaisessa mediaympäristössä. Se on myös kelvollista iltalukemista niille, jotka haluavat ärsyttää läheisiään. Provokirjaa voisi myös luonnehtia teräväkielisyyden uskontunnistukseksi: se marssittaa estradille kirjoittajien näkemyksen mukaisen lasautuseliitin, muun muassa punk-messias Teemu Bergmanin ja rahavallan koiraksikin kirjassa kutsutun Matti Apusen. Sanomisen tapa yhdistää sanottua enemmän: tärkeintä on erottua massasta kärkevin sanankääntein. Onnistunut provo on yleensä jotain muuta kuin silkkaa räksyttämistä. Kartastenpää nostaa esimerkiksi Sini Saarelan. Greenpeace-aktivistin toimin- ta sai monet kiehumaan raivosta, mutta tietoisuus arktisen öljynporauksen riskeistä levisi kulovalkean tavoin. Mutta miksi provosoiminen on niin tärkeää? Eikö vain kannattaisi olla kaikille kiva ja perustella näkemyksensä rauhallisesti? ”Provosointi rikkoo vallitsevaa ajattelua ja tuo uusia ideoita ärsytyksen kautta. Provokaatiohan on yleisiä arvoja haastava teko, joka heilauttaa tyyntä pintaa. Provosointi saa myös suuttujan ajattelemaan asioita uudella tavalla. Kyse on tietenkin myös siitä, miten suuttuja suhtautuu omaan suuttumukseensa”, Kartastenpää valaisee. Self helpistäkin voisi oppaan kohdalla puhua,
TURUN YLIOPPILASLEHTI vaikka genre onkin tunnettu hyvien neuvojen lisäksi omien elämänkokemusten pitkäveteisestä vatvomisesta. ”Kirjamme on toki flirttailua self helpin kanssa. Tämähän on opas, jossa on neuvoja! Oppaassa on se lähtökohta, että ärsyttäminen olisi jotenkin jaloa. Se on perusajatuksena jo niin kiero, että selfhelpimmekin muuttuu hyvällä tavalla vinksahtaneeksi.” Opettele puhumaan! Ärsyttäminen on tunnetusti helppoa: se onnistuu nimittämällä lähimmäistään vaikkapa kusipääksi. Provokaatiota onkin ensi kuulemalta vaikea erottaa silkasta nälvimisestä. Tero Kartastenpään mukaan yksi olennainen jakolinja on provokaation tarkoitus. ”Provokaatio provokaation vuoksi on lapsellista, huonoa ärsyttämistä. Hyvä provo taas lähtee siitä, että tekijä koittaa tavoitella jotain asiaa. On harkittu aihe, jonka edistämiseen käytetään provokatiivisia keinoja. Kyse on kaasun pohjaan painamisesta, kärjistämisestä.” Provoaminen on siis jaloa, jos sen tekijällä on jalot taustatarkoitukset. Provokaatioilla on myös toinen hyötyfunktio. Ne karaisevat luonnetta. ”Viime aikoina on kuultu hätähuutoja, että keskustelu pitäisi saada Suomessa taas rauhallisiin uomiinsa, mutta se ei tule enää menemään niin. Provoja kannattaa oppia sietämään ja oppia tunnistamaan oma suuttumuksensa: mikä provossa pohjimmiltaan sotii omia arvoja vastaan?” Provoissa on toki aina se riski, että nostetaan itseä muita tölvimällä. Toisaalta sanan säilä saattaa herätellä pään sisäiseen kuplaansa vajonneen. ”Tunnustuksellisuuden läsnäolo peittää tässä ajassa alleen liikaa asioita. Ei nähdä oman pään yli”, Kartastenpää julistaa. Hän jatkaa siitä, miten yksilöä korostavassa ajassa käydään jatkuvaa neuvottelua yhteisön kanssa siitä, mitä saa sanoa ja tehdä. Raja- TYLKKÄRI kutsuu SIVARIA! rikkeistä syntyy kohuja, jotka parhaimmillaan tuulettavat ilmapiiriä. Maamme tuntuu elävän tarkoitushakuisen trollaamisen kulta-aikaa. Ovatko netissä käynnissä olevat haukkumisen SM-kisat osoitus henkisestä mataloitumisesta, vai eletäänkö nyt jäidenlähdön aikaa, jonka kautta suomalaiset oppivat puhumaan kipeistäkin asioista? ”Nykyhetkeä voidaan verrata 1960-luvun loppuun, jolloin keskustelukulttuuri muuttui nopeasti. Ideat sinkoilivat, ja monet silloin kohutut asiat ovat nykyisin aika arkipäiväisiä, eivätkä enää niin provokatiivisia.” Hannu Salaman Juhannustanssit ja Harro Koskisen Sikamessias ovat täten olleet hyviä provoja: ne ovat avartaneet henkistä liikkumavaraa. Nykyajan kipupisteet ovat erilaisia, mutta perusarvot jaksavat yhä kohahduttaa. Kartastenpää listaa pyynnöstäni kestopiikikkäitä aiheita. Niitä ovat totaalikieltäytyminen, valtiokirkon ”älytön” asema sekä eutanasia. Kun kutsun itseäni Paskapääksi, se vastarinnan aika tehokkaasti. Kaikissa näissä on provoajan näkökulmasta räikeitä ristiriitoja nykysuomalaisen perusliberaalin arvomaailman sisällä. Etenkin kuoleman kanssa tekee tiukkaa. ”Eutanasiakeskustelu on Suomessa vielä aika jäissä, vaikka samaan aikaan Belgiassa puhutaan lasten eutanasiasta. Koen, että minulla on oikeus puhua hyvästä kuolemasta, sillä minäkin kuolen aikanaan.” Kakkaa ja kastraatiopelkoa Kartastenpää on Turun ylioppilaslehden entinen toimittaja, joka onnistui aikanaan kohahduttamaan 3/2014 jopa lehden boikotteihin johtaneella kakkanumerolla. Kakka tuli -juttu käsitteli kakkaamista tabuna ja nautintona. Valokuvissa mallien ihoa koristi kakka. Todellisuudessa kyse oli kuitenkin suklaavanukkaalla päällystetystä tekoulosteesta. Tempaus nähtiin vuonna 2002, yli vuosikymmen ennen Ylioppilaslehden kuuluisaksi noussutta bussikakkausta. Kartastenpää pitää bussikakkailua onnistuneena, absurdina provona, mutta vaikuttaa samalla ylpeältä edelläkävijän asemastaan. Eritteet ovat muutenkin tapetilla: Kartastenpää on kirjoittanut taideaiheisia pakinoita nimellä Tero Paskapää. Liikanimen antoi eräs lempiyhtyeensä nuivasta levyarviosta tulistunut Rumban lukija. ”Kun kutsun itseäni Paskapääksi, se kuittaa vastarinnan aika tehokkaasti.” Taitava provoaja kääntääkin toisen suuttumuksen omaksi voitokseen. Turun aikanaan Kartastenpää ehti ärsyttämisen lisäksi istua hiljaakin. Elokuva- ja TV-tiedettä pääaineenaan opiskellut toimittajanalku luki pitkänä sivuaineenaan naistutkimusta. Tunnelma poliittisiksi äityneillä luennoilla oli miesnäkuittaa kökulmasta ajoin pelottavakin. ”Teki mieli pitää munistaan kiinni, ja se oli hyvä tunne.” Vapaa kirjoittaja ja kansainvälisen FAT-taidelehden yksi perustaja ottaa nykyisin etäisyyttä poliittisesti korrektiin sukupuolentutkimukseen sisäisine jakolinjoineen, eikä halua tulla kutsutuksi feministiksi. Jotain silti jäi. ”Naistutkimus on erittäin provokatiivinen oppiaine ja sellaisenaan hyvin opettavainen. Vihaan nykyisinkin kaikkia oven avaamisen kaltaisia hyviä tapoja, jotka korostavat naisen alisteista asemaa.” Hänen henkilökohtainen tapakasvatuksensa kohoaa kuitenkin akateemisia oppeja simppelimmältä pohjalta. ”Koitan käsitellä ihmisiä vittuilemalla ja kehumalla.” • Turun ylioppilaslehti hakee siviilipalvelushenkilöä 1. elokuuta 2014 alkavaan palvelussuhteeseen. Siviilipalvelushenkilön keskeisiin tehtäviin kuuluu Tylkkäriin kirjoittaminen, kuvaaminen ja taittaminen sekä muu toimitustyö. Lisäksi tehtäviin sisältyy verkkolehden päivittäminen, lehtien jako sekä erilaiset tehtävät ylioppilaskunnassa, kuten toimistotyö. Kirjoitus- kuvaamis- ja taittokokemus sekä näkemys verkkoviestinnästä katsotaan hakijalle eduksi, mutta eivät ole välttämättömiä. Tärkeintä on kiinnostus lehtityöhön – siviilipalvelus ylioppilaslehdessä tarjoaa hyvän mahdollisuuden päästä kehittymään niin kirjoittajana, kuvaajana kuin taittajanakin. Ajokortti on työssä välttämätön. Siviilipalvelushenkilön on ennen palvelukseen astumista suoritettava kuukauden mittainen harjoittelujakso Lapinjärven koulutuskeskuksessa. Lähetä hakemuksesi, CV:si ja mahdolliset työnäytteesi 31.3. mennessä osoitteeseen Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku tai sähköpostilla tyl-paatoimittaja@utu.fi. Sähköpostin otsikoksi ”Siviilipalvelus”. Haastattelut järjestetään huhtikuun alkupuolella. Lisätietoja: päätoimittaja Lauri Hannus, puh. 045 3564517. 9
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 Tämä on kirjanpitäjien tapa sanoa ”haista paska”. Veroparatiisi keskellä Lontoota Thames-joen pohjoispuolella matalan kaupunkiasutuksen maiseman rikkoo pilvenpiirtäjien saareke. Se hamuilee paikkaansa taivaassa matalan verotuksen tyyssijana. Pienestä koostaan huolimatta Lontoon Cityssä on huomattava osa maailman varallisuudesta. Teksti: Joel Kanerva KUVITUS: Konsta Hormia Eletään 1960-lukua. Siirtomaa-aika on päättymässä. Viimeiset siirtomaaherrat sinnittelevät vielä väistämättä edessä olevan muutoksen edessä. IsoBritannialla on ongelma. Kuinka se voisi säilyttää vaikutusvaltansa valtioiden itsenäistyessä? Vastaus löytyi Lontoosta. Tarkemmin sanottuna Lontoon Citystä, jota on hallittu erillisalueena jo yli 1 000 vuotta kaupungin sydämessä. City alkoi löysentää rahan säätelyä ja keventää verotusta. Tällä tavalla se keräsi varallisuutta ja vaikutusvaltaa ympäri Eurooppaa. Veroparatiisi loi muille paineita purkaa sääntelyä. Mitä enemmän muut maat purkivat, sitä helpommin varat kulkivat Cityyn. Tähän kiteytyy veroparatiisien keskeinen dilemma. Lontoon Cityssä on paljon arveluttavia piirteitä. Cityn ei tarvitse maksaa veroja Iso-Britannialle, ja niillä on käytännössä toisistaan riippumaton lainsäädäntö. Ohjenuoranaan City käyttää edelleen 1600-luvulta peräisin olevaa perustamisasiakirjaansa. 10 Valtuuston valitsevat käytännössä yrittäjät. Heillä on käytössään 32 000 ääntä asukkaiden 10 000 ääntä vastaan. Yleensä kullekin paikalle on vain yksi ehdokas, eikä vastaehdokkaita katsota hyvällä. Omistaja piiloon ”Asianajajiemme mukaan Britannian trust-lainsäädäntö on paras tapa piilottaa rahat.” Näin totesi muuan luxemburgilainen ministeri eurooppalaisessa finanssipolitiikkaa käsittelevässä seminaarissa. Trust on angloamerikkalainen omistusjärjestely. Siinä trustin asettaja, kuten pankki, tietää, millä ehdoilla omistus on A:n tai B:n hallussa. Omistus voi olla rahaa, osakkeita tai muita hyödykkeitä. Pankki ei saa kertoa kellekään, mitkä ovat sopimuksen ehdot ja osapuolet. Käytännössä laki on laadittu siten, että omistajia on täysin mahdoton selvittää. Salattu omistajuus tekee veronkierrosta helppoa. Otetaanpa esimerkiksi kansainvälinen banaaniyh- tiö. Se hakee banaanit Costa Ricasta, lennättää ne Suomeen ja myy täällä tukkukauppiaalle. Tulisiko myyntivoitosta maksaa veroa Costa Ricaan vai Suomeen? Tuplaverotus olisi ongelmallista kilpailukyvyn kannalta, verotus vain toisessa maassa oikeudenmukaisuuskysymys. Tällä hetkellä veroja ei tarvitse maksaa kenellekään. Myyntivoitot voidaan tilittää vaikkapa lainaksi tytäryhtiöön. Trust-järjestelyillä rahat voidaan siirtää edelleen Lontoon Cityyn tai Britannian erillishallinnon saarille, kuten Jerseyyn tai Guernseyhyn. Jatkuvasti höllentyvän sääntelyn puitteissa kirjanpitäjien rikosoikeudellista vastuuta on vähennetty, eikä kirjanpitäjien tarvitse raportoida julkisesti juuri mitään. Esimerkiksi Robert Murdockin omistaman News Corpin tilejä tutkinut toimittaja Neil Chenoweth havaitsi, että yrityksen ilmoittamat voitot Australian dollareissa olivat 364 364 000 vuonna 1987, 464 464 000 vuonna 1988, 496 496 000 vuonna 1989 ja 282 282 000 vuonna 1990. Tämä on kirjanpitäjien tapa sanoa ”haista paska”. Pukki vahtii kaalimaata Palataanpa jälleen Cityyn. Sitä on kritisoitu valvonnan puuttumisesta. Valtuustossa istuvat samat henkilöt, jotka hyötyvät lainsäädännön puutteesta. Tämä on klassinen ”pukki kaalimaan vartijana” -tilanne. Samat tahot myös hallitsevat erilaisia Cityn varallisuuksia. Niillä pyritään vaikuttamaan poliitikkoihin jakamalla rahoitusta Cityn ajamiin kohteisiin. Näin vastapalvelukset vaihtuvat. Toimiessaan Lontoon Cityssä yritykset ovat lain ja etiikan hämärärajalla. Tältä jakolinjalta tulee 55 prosenttia Britannian bruttokansantuotteesta. Vaikka Cityn kaltaiset veroparatiisit olivat keskeinen syy finanssikriisin syntyyn, näyttää siltä, että ne selviytyivät kriisistä lähes vahingoittumatta. Oletetaan, että City on liian iso kaatuakseen. Pelätään myös, että sääntely vie vapaasti liikkuvan varallisuuden muihin kohteisiin. Tuoreessa mittauksessa todettiin, että 100 rikkainta brittiä omistaa enemmän kuin köyhimmät 30 prosenttia kotitalouksista. City ja muut veroparatiisit ovat edesauttaneet eriarvoisuuden räikeää kasvua maailmansotien jälkeisessä markkinataloudessa. • Artikkelin lähteenä on käytetty Nicholas Shaxsonin teosta Aarresaaret – miehet jotka ryöstivät maailman. Kirja käsittelee rahan vapaata liikkuvuutta ja veroparatiiseja. Nicholas Shaxson on arvostettu taloustoimittaja, joka on tunnettu taistelustaan veroparatiiseja vastaan.
TURUN YLIOPPILASLEHTI Kriisi on kriisissä Mikä yhdistää euroa, sanomalehteä ja synttärisankaria? Meillä menee huonosti. Emme edes ymmärrä, kuinka huonosti. Siksi mieliimme pitää takoa lisää kriisitietoisuutta, jotta saamme puristettua itsestämme välttämättömät ratkaisut. Tätä ovat toistelleet muiden mukana pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Osoituksena omasta kriisitietoisuudestaan Kataisen hallitus on käyttänyt 90-sivuisessa ohjelmassaan kriisi-sanaa ennätykselliset 37 kertaa. Muutos aiempaan on huomattava: edellinen hallitusohjelma kriiseili vain 12 kertaa. 1990-luvun alkupuoliskon lamatunnelmissa hallitusohjelmat eivät pohtineet kriisejä kertaakaan. Nykyinen hallitus tiedostaa siis toimikauttaan varjostavan murrosvaiheen ilmeisen hyvin. Tilanteeseen reagoiminen ei kuitenkaan ole helppoa. Etenkään siksi, että hallitusparka on itsekin kriisissä. Sen liitosten natinasta on raportoitu läpi koko vaalikauden, ja tuoreimmaksi hallituskriisin ennusmerkiksi on nimetty SDP:n lähestyvä puheenjohtajaäänestys. Poliittinen hätätila ei suinkaan koske pelkkää hallitusta, vaan kriisissä matavat kaikki perinteiset puolueet. Ne ovat hukanneet nuorison, häviävät ääniä populisteille ja kompastelevat uudessa mediayhteiskunnassa, jossa menetyksen salaisuus on toimiva julkisuuskuva. Tiedotusvälineiden valta kasvaa, vaan eivät nekään helpolla pääse. Kaikkihan tietävät, että journalismi on kriisissä. Etenkin paperilehdet, jotka eivät pärjää kilpailussa sähköisille viestimille ja ilmaisille sisällöille. Eri tiedotusvälineiden tuhoa onkin maalailtu vuosikymmenestä toiseen: esimerkiksi radion piti vaipua unholaan television yleistymisen myötä. Kummasti sekä radio että journalismi pyristelevät hengissä vieläkin, mutta yhtä lailla sinnittelee lopunaikojen povailu. kuvitus: Konsta Hormia Valmisruoasta vanhustenhoitoon Muutkin yhteiskunnan instituutiot hoipertelevat kovin kaltevalla pinnalla. Päivänselvästi kriisissä on ainakin rahaa ahmiva hyvinvointivaltio. Suomi on vauras ja kansalaisten kannatus järjestelmälle korkea, mutta silti hyvinvointivaltion ahdinko on vakiintunut huolenaihe. 3/2014 Hyvinkin vakiintunut, sillä arvostelijat ovat varoitelleet mallin paisuneen äärirajoilleen jo sen rakennusvuosista lähtien. Jännittäviä aikoja eivät kuitenkaan elä vain sosiaaliturvan saajat. Myös perinteinen palkkatyö on ajautunut kriisiin. Pätkäsilppu korvaa vakipaikat, robotti syrjäyttää duunarin, ja raja työn ja vapaan välillä sumenee kuin näkyvyys Pekingissä talvisin. Tältä epävarmuudelta ihmistä ei pelasta edes uskonto. Evankelis-luterilainen kirkko ei moiseen ehdi, koska sillä on taltutettavanaan jäsenkadon ja maallistuneen arvomaailman luoma kriisi. Julkinen terveydenhuolto on kriisissä. Vanhemmuus on kriisissä. Lapsuus on kriisissä. Vanhustenhoito on kriisissä. Nopean Google-haun perusteella kriisissä ovat – Ukrainan ja Venezuelan ohella – myös demokratia, suomalainen tiede, oikeusturva, kampaamoala, postinjakelu, länsimainen rakkaus, laskettelukulttuuri, mies, valmisruoka ja Barack Obaman avioliitto. Ihminen elää nähtävästi keskellä hätätilaa. Mutta ei se mitään, koska samassa jamassa on ihminen itsekin. Naistenlehden lukija oivaltaa hetkessä, että nykyihminen kärsii vähintään ikäkriisistä, identiteettikriisistä, parisuhdekriisistä, urakriisistä ja hiuskriisistä. Paniikki! Ei siis huolta, Jutta, Jyrki ja kumppanit. Me kansalaiset olemme kertakaikkisen kriisitietoisia. Ikävä kyllä se ei ole pelkästään hyvä asia. Kriisitilanteessa tehdyt päätökset ovat usein hätiköityjä paniikkiratkaisuja, joiden pitkän aikavälin seurauksista ei ole piitattu. Vielä pahempi riski kuitenkin on, että todellinen kriisi ei erotu riittävästi ohimenevien huojahdusten joukosta, ja kokonaisvaltaisen kriisitietoinen ihminen säntäilee hermostuneena sinne tänne osaamatta laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Varsin usein niin kutsutut kriisit nimittäin laantuvat itsekseen ja asettuvat omalla painollaan. Murrosvaiheen pysyvyyteen tottunut ei välttämättä enää tunnista, milloin odottelu ei tepsi ja jotain pitäisi tehdä. Sanakirjamerkitykseltään kriisi tarkoittaa kärjistynyttä tai vaarallista tilannetta, käännekohtaa tai murrosta. Sanan holtiton käyttö on johtanut sen merkityksen hämärtymiseen. Perinteiset kriisit, kuten aseelliset konfliktit, ovat saaneet kategoriatovereikseen luottoluokituksen ja päivän tukkatunnelman. ”Kriisissä” olevia asioita yhdistää se, että ne joutuvat reagoimaan ympäristönsä muuttumiseen. Tuo ympäristö voi olla asenneilmapiiri, teknologia tai maailmantalous. Muutos ei automaattisesti tarkoita ratkaisevaa murrosvaihetta tai käännekohtaa, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan. Siltä julkinen keskustelu usein kuitenkin kuulostaa. Kriisin käsite on hukannut ytimensä. Se on kriisissä. Milla Ikonen 11
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 Iloisen perheen näytelmä Lääkiksen speksi on massiivinen sadan hengen tuotos, mutta tärkein anti syntyy matkan varrella yhdessä. Uudenmaankadulla on harmaata, mutta sisällä Turun Lääketieteenkandidaattiseuran (TLKS) juhlatilassa Tivolissa häärii joukko Naantalin aurinkoja. Ompelukone säkättää viimeistelyä esiintymisasuun, saksofonisti tapailee poikabändin hittibiisiä, ja keittiössä kolistellaan lounasta treeniporukalle. Käynnissä on TLKS:n speksin läpivetopäivä, jonka aikana on tarkoitus harjoitella pariin kertaan koko näytelmä alusta loppuun. Jotta huominen olisi eilistä parempi on TLKS:n 14. speksi. Tarina kertoo Teemusta, joka pyristelee epämääräisestä elämästään vastuullisempaan tulevaisuuteen. Tarinan musiikista vastaa 16-jäseninen bändi, jossa on mukana jopa kokonainen jousikvartetti. ”Käsikirjoitusviikonloppuna hahmoteltiin, mihin kohtiin musiikkia tulee, ja minkälaista tunnelmaa niihin halutaan. Pyrimme tanssittavuuteen ja monipuolisuuteen”, bändivastaava Mikael Huhtala kertoo. Speksit tunnetaan ennen kaikkea yleisön naurattajina. Tekijöiden mukaan tämän vuoden speksi on edeltäjäänsä tummasävyisempi. Vaikka tarina onkin synkempi, ei katsomossa tarvitse synkistellä. 12 Teksti: Sampo Rouhiainen kuvat: Iiro Fagerström ”Käsikirjoitusvaiheessa hauskuus ei ole prioriteetti. Hauskuus tulee näyttelijöistä ja omstarteista”, käsikirjoittaja Tatu Kantonen muistuttaa. Näyttelijöiden valmentamisesta on ollut vastuussa ohjaaja Mikko Hirviniemi. Hän sanoo, että harrastajajoukolla tehdessä tyyli on erilainen kuin ammattilaisteatterissa. ”Tätä tehdään yhteisöllisesti ja yhdessä”, Hirviniemi sanoo. Lääkiksen hauskin porukka Speksitiimin yhteishenkeä ei voi olla aistimatta. Kuhisevan Tivolin nurkissa annetaan päähierontaa, punotaan toisille palmikkoa, halaillaan ja taputellaan ohikulkijoita, heitetään yläfemmaa. Viiden näytelmän speksikonkari Hilkka Ryhänen kuvailee toiminnan muuttuneen vuosi vuodelta ammattimaisemmaksi, mutta tiimi on edelleen yksi iso perhe. ”Lähdin alun perin mukaan, koska tämä oli lääkiksen hauskin porukka”, Ryhänen kiteyttää. Tämäkin treenikerta alkaa yhteislaululla, jonka sanoituksessa speksin sankareille sataa suukkoja. Sivustaseuraajakin aistii, että yhteishenkeä ei ole luotu yhdellä motivaatioluennolla. Käsikirjoitustiimi on pitänyt ensimmäiset tapaamisensa jo kesällä ja vääntänyt syksyn pitkän mökkiviikonlopun aikana kohtaukset pakettiin. Näyttelijät ovat treenailleet syksyllä improvisaatiota. Keväällä on käyty speksiä läpi kohtaustreeneissä ja valmistauduttu omstartteihin hahmoimprovisaatiolla. ”Keväällä tähän menee varmaan 8–10 tuntia viikossa, näytöksiin ja läpivetotreeneihin vielä enemmän”, Ryhänen arvioi. Tekijöiden intoa seuratessa uskoo lopputuloksen olevan varmasti jokaisen hikipisaran ja pitkän päivän arvoinen. Kun toimittaja poistuu laskiaispulla suussaan ja tanssityttöjen suukot vielä lämpiminä poskillaan Uudenmaankadun ankeuteen, tulee olo, että sisällä tosiaankin harjoittelee yksi iso iloinen perhe. Jotta huominen olisi eilistä parempi saa ensi-iltansa Åbo Svenska Teaterin studionäyttämöllä 20.3. Esityksiä on Turussa maaliskuun loppuun, jonka jälkeen kiertue esiintyy muissa kaupungeissa.
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 MIKÄ Speksi? • Speksi on humoristinen, interaktiivinen ja harrastelijavoimin toteutettu musiikkitanssiteatteriesitys. Alun perin ruotsalainen opiskelijaperinne, jonka olennainen osa ovat ”Omstart”-huudot. Omstartilla yleisö voi vaatia kohtauksen uudelleen esittämistä. Tällöin näyttelijät esittävät uuden, improvisoidun version. TLKS:n speksin järjestäjät ovat lääkäri-, hammaslääkäri- ja terveyden biotieteiden opiskelijoita. • • Mielipide Jengi pois jonoista ja kaverihenkeä kampukselle! Mielenterveyden vaaliminen yliopistolla koostuu monista osasista, kuten yhteenkuuluvuuden tunteesta, toimeentulosta, innostamisesta ja motivaatiosta opintoihin. Kuitenkin YTHS:n valtakunnallisessa korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa vuonna 2012 selvisi, että turkulaisopiskelijoista 30 % kokee olonsa täysin ulkopuoliseksi opiskelijayhteisöistä, ja 13 % arvioi opintojensa ohjauksen huonoksi. Toimeentulonsa osalta yli 50 % vastaajista lokeroi itsensä säästäväisten selviytyjien tai epävarmasti toimeentulevien ryhmiin. On selvää, että aloittavan opiskelijan lanttu on akateemisesti vapaiden opintovuosien aikana koetuksella. Mielenterveyden ja laajemmin koko opiskelukyvyn tueksi rakennetun turvaverkon on syytä olla huolella mietitty ja viritetty ponnauttamaan putoajat takaisin tukevalle maalle. Onko se? Yliopiston Intranet tiedottaa, että opiskelijoiden tavoitettavissa yliopistolla on opintopsy- kologi. Siis yksi täysipäiväinen opintopsykologi yliopistossa, jossa opiskelee yli 20 000 ihmistä. Kokeilimme perjantaina 21.2. varata ajan YTHS:n neuvontapsykologille heti ajanvarauksen auettua kello 9. Puhelimessa sairaanhoitaja arvioi oireiden perusteella, mihin ryhmään soittaja kuuluu: elämän ja kuoleman ollessa kyseessä akuuttiajan voi saada nopeastikin, mutta muutoin kiireelliselle asialle seuraava vapaa aika oli 19.3. Jos ei keksi tarpeeksi akuuttia asiaa, päätyy jonoon, jossa ennen soittajaa oli 90 ihmistä. Jonotusajan pituudesta ei voinut varmasti sanoa – mahdollinen vastaanottoaika sijoittui jonnekin kahden, kolmen kuukauden päähän. Tämä on liian kaukana, kun ottaa huomioon, että moni kääntyy mielenterveyspalvelujen puoleen oireiden jo kasvettua kivuliaiksi. Jonot on saatava lyhyiksi. Jokaisen mielenterveysongelmien takia opiskelukykynsä menettäneen tarina on paitsi inhimillinen tragedia, myös esimerkki turvaverkon pettämisestä ja yliopistoyhteisön heikkoudesta. Kasvava työkyvyttömien joukko tuskin myöskään tukee kansantalouden tasapainoa. TYY on kirjannut omiin strategisiin arvoihinsa yhteisöllisyyden. On tärkeää ymmärtää, että riittävät mielenterveyspalvelut ja muut tukiverkon osaset eivät ole vain harvoja hyödyttäviä menoeriä, vaan luovat kaikille turvaa ja heijastavat yhteisön vastuuta jäsenistään. Toivoisimme yhteisöllisyyden arvostuksen näkyvän TYYn vaikutustyössä ja myös niissä päätöksissä, joita ylioppilaskunta itse tuottamistaan palveluista tekee. Vaadimme yliopistoa, TYYtä ja YTHS:ää tiivistämään turvaverkkoa ja kuromaan umpeen siinä ammottavat aukot. Se on koko yhteisön etu. Vihreä lista 13
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 Koukin kotiinpaluu Turun Kaupunginteatteri siirtyi maaliskuun alussa Mikko Koukin aikaan. Uusi taiteellinen johtaja tahtoo madaltaa teatterin kynnystä uusille yleisöille. Linnateatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa teatterinjohtajan kannuksensa hankkinut Mikko Kouki kokee uuden pestin henkilökohtaisesti merkitykselliseksi virstanpylvääksi. ”Mä olen viettänyt tämän talon käytävillä aikaani ihan lapsuudestani lähtien. Isä aloitti näyttelijänä Turussa 70-luvun alussa. Olin itse talossa kuukausipalkkaisena näyttelijänä jo vuosina 1991–1994. Viimeisimpänä duunina ohjasin päänäyttämölle Kakola-musikaalin”, monipuolinen teatterimies kertaa. ”Näistäkin syistä tämä pesti on merkittävä mulle henkilökohtaisesti, mutta myös siksi, että nyt saan parin pohjoisessa vietetyn vuoden jälkeen työskennellä jälleen kotikaupungissa.” Kouki ei näe minkäänlaista ristiriitaa tai hankaluutta siinä, että hän on Linnateatterin perustajajäseniä ja luotsaa Kaupunginteatterin taiteellista linjaa. Hänen mielestään teatterit kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta yhtenä rintamana. ”Olenhan mä työskennellyt myös Åbo Svenska Teaternissa. En usko, että nämä teatterit kilpailee Turussa mitenkään toistensa kanssa. Profiilit on niin erilaiset. Jos katsoja näkee hyvän esityksen yhdessä teatterissa, niin se rohkaisee käymään myös muiden esityksissä”, hän sanoo. ”Näen tässä ennen kaikkea mahdollisuuksia. Teatteritalon remontin takia meillä koittaa evakkoaika, joka hoidetaan toki pääosin Logomon tiloissa. Jo nyt kuitenkin neuvotellaan useasta erilaisesta yhteistyökuviosta, joita tullaan teattereiden välillä tekemään”, kertoo Kouki, joka Linnateatterin päällikkönä ollessaan piikitteli ajoittain joen vastarannan laitosteatterin suuntaan. Logomo-evakossa myös mahdollisuuksia Koukin johtajakausi alkaa teatteritalon täydellisellä remontilla, joka vie henkilökunnan väistötiloihin kahdeksi vuodeksi. Jotkut pitävät jokivarren 14 Teksti: Jaakko Mikkola KuvA: Lauri Hannus siitä, että hän loisi teatterille tarkan linjan. Hän ei kuitenkaan kiellä, etteikö omaakin persoonaa voisi käyttää hyödyksi, kun näytelmille halutaan saada uutta yleisöä. ”Onhan siitä etua, jos katsojat ajattelee, että talon ohjelmisto on johtajansa näköinen. Kyllähän talon linja varmasti jotenkin muuttuu, vaikka kokonaisuuteen vaikuttaa moni muukin asia kuin vain mun persoona. Ne näytelmät ja tuotannot, joista innostun, on vähän erilaisia kuin edeltäjilläni, ja sitä kauttahan se muutos tapahtuu. Näinhän sen pitääkin olla”, hän pohtii. Oman alueensa teatteritaiteen lippulaivan pitää ottaa huomioon erilaiset yleisöt. Mikko Kouki toteaa, että Kaupunginteatterin perustehtäviin kuuluu palvella turkulaisia Ne näytelmät ja tuotannot, joista innostun, on vähän ja varsinaissuomalaisia maherilaisia kuin edeltäjilläni, ja sitä kauttahan se muutos dollisimman laajasti. Hän tapahtuu. Näinhän sen pitääkin olla. tahtoo omalla johtajakaudellaan tuoda kaupunkilaisten nähtäville sen tyyppisiä sisälPakon sanelema tilanne on myös mahdollisuus, töjä, joita omassa kaupungissa ei muuten tuoteta. sillä se rohkaisee jalkautumaan teatterinseinien Näin hän toivoo teatterinsa tavoittavan myös sisältä kaupunkilaisten pariin. nuoren ja opiskelevan yleisön, joka toisinaan kri”Nyt meillä on mahdollisuuksia tehdä esityksiä tisoi Kaupunginteatteria jähmeäksi ja hidasliikmyös ulos. Meillä on tällä hetkellä esimerkiksi keiseksi instituutioksi. yksi tuotanto, jota tullaan esittämään vanhain”Toivon erityisesti nyt keväällä meillä vierailekodeissa. Tällaisia proggiksia olen ollut toteutvan Eduskunta II -näytelmän herättelevän opistamassa myös aiemmissa teatterinjohtajan peskelevia turkulaisia lippuluukuille. Helsingissä on teissäni. Väistötilat rohkaisevat notkeampaan tehty jo useamman vuoden ajan tällaista dokuja kevyempään liikkuvuuteen. Sitä on tarkoitus menttiteatterin tyyppistä juttua, mutta sellainen jatkaa myös remontin jälkeen, vaikka toiminnan tekemisen tapa ei ole vielä kovin paljon levinnyt ydin tulee tietysti olemaan se, että tehdään juttuja muualle maahan.” tähän taloon niille näyttämöille, jotka on meille Pyydän haastattelutuokion lopuksi Koukia tiihienoiksi laitettu.” vistämään muutamalla sanalla, minkälainen hänen luotsaamansa Kaupunginteatterin tulisi olla. ”Avoin, monipuolinen, nopeasti reagoiva, rento. Tällaisia asioita tulee ensimmäisenä mieleen. Suurelle yleisölle Aku Louhimiehen elokuvien Sellainen teatteri, jonka kaupunkilaiset ottavat rentun rooleissa tutuksi tullut mies ei perusta omakseen, ja josta he ovat ylpeitä.” kiinteistöä, Kupittaan saven kaakeleine kaikkineen, surullisena oman aikansa muistomerkkinä. Ajan patinoimien seinien sisältä löytyvät kuitenkin tilat, jotka ovat kooltaan ja näyttämötekniikaltaan jotakin aivan muuta kuin väliaikaiseksi teatteriksi remontoitu osa Logomosta. ”Jos tahdomme päästä siellä vähääkään vastaaville kävijämäärille, esitysmääriä pitää lisätä merkittävästi. Jos tehdään vaikka musikaali, jonka kävijämäärä on 20 000–30 000, niin sitä joutuu veivaamaan Logomossa 100 kertaa, kun nykyisissä tiloissa pääsisi puolta vähemmällä. Mutta se on asia, jolle ei voi mitään. Näin mennään nyt seuraavat kaksi vuotta, ja sen jälkeen meillä on uudet, entistä ehommat tilat.” Nuoria saliin dokumenttiteatterilla •
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 lopulta 16
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 Ihmisen taival kuolinvuoteelta haudan rauhaan on pitkä. Teksti: Aleksi Malinen S e voi sattua yllättäen tai odotetusti. Verenkierto aivoissa lakkaa, tai sydän pysähtyy. Homeostaasi, eli tasapainotila järkkyy, ja elimet sammuvat. Lääketieteellisesti on olemassa kahdenlaista kuolemaa. Kliinisessä kuolemassa sydän seisahtuu ja verenkierto ruumiissa pysähtyy. Aivokuolemassa verenkierto loppuu vain aivoista, mutta hengitysrefleksi katoaa. Teho-osaston ylilääkäri Minna Tallgren Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kertoo, että aivokuolemia on viime vuonna sattunut sairaalassa noin kymmenen. Aivokuolema voidaan todentaa esimerkiksi tarkoitukseen kehitetyllä testisarjalla. Nämä potilaat ovat elinsiirron kannalta mielekkäitä, sillä verenkierto elimiin jatkuu, kunhan potilas pidetään hengityskoneessa. ”Useimmissa tapauksissa tehdään elinsiirto, ellei ole esimerkiksi muuta sairautta, joka vaikuttaisi elimiin”, Tallgren sanoo. Vuonna 2010 voimaan tulleen kudoslain mukaan jokainen meistä on mahdollinen elinluovuttaja, ellei ole eläessään ilmoittanut toisin. Erillistä elinluovutuskorttia, jossa ilmaistaan halukkuus elinluovutukseen, ei siis enää tarvita. Viime vuonna elinsiirtoja tehtiin koko maassa muutama sata. Aivokuolematapauksissa potilas pidetään kytkettynä hengityskoneeseen, kunnes elinsiirto voidaan toteuttaa. Kun kone sammutetaan, hengitys lakkaa noin kymmenessä minuutissa, minkä jälkeen sydän pysähtyy. Kuoleman jälkeen Läheiset pyritään pitämään tilanteen tasalla, jotta yllätyksiltä säästyttäisiin. Lähdön läheisyys on siis usein tiedossa etukäteen. ”Yritämme kertoa omaisille mahdollisimman aikaisin, miltä tilanne näyttää. Emme halua pelotella, vaan kuvailemme rehellisesti, miten asiat ovat”, Tallgren sanoo. Joissain tapauksissa vainajalle tehdään ruumiinavaus. Tällaisia tilanteita voivat olla yllättävät, äkilliset kuolemantapaukset, jolloin suoritetaan oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Myös sairaalan lääkärit voivat avata ruumiin esimerkiksi jatko- KuvaT: Lauri Hannus tutkimuksia varten, mutta tällöin omaisten lupa on pakollinen. Ruumista pääsee halutessaan katsomaan joko osastolla tai ruumishuoneella. Molemmista löytyy tarkoitukseen pyhitetyt tilansa, joissa omaiset saavat olla rauhassa vainajan kanssa. Sitä ennen ruumiista kuitenkin irrotetaan kaikki vieraat esineet, kuten tippakanyylit. Usein kuolleen omaisen näkeminen helpottaa. ”Monet kertovat, että henkilö on kuoltuaan erinäköinen kuin elossa. Tämä varmaan johtuu siitä, että ilmeet katoavat”, Tallgren kertoo. Hän myös mainitsee, että jos mielessä pyörii ajatus kuolleen läheisen näkemisestä, se kannattaa toteuttaa. Mahdollisen ruumiinavauksen jälkeen myönnetään hautauslupa. Sen jälkeen hautajaiset voidaan järjestää ja ruumis saattaa viimeiseen leposijaansa. Kuolinsyyn kertovan kuolintodistuksen saaminen saattaa kestää joissain tapauksissa jopa vuoden. Tallgrenin mukaan suomalaisten suhtautuminen kuolemaan on muuttunut. ”Harva kuolee kotonaan. Ehkä sairaalaympäristö koetaan turvallisemmaksi”, hän pohtii. Huolenpitoa Sairaalassa ruumis puetaan – joko omiin vaatteisiin tai hautaustoimiston tarjoamaan albaan. Se on pitkä ja vaalea, puuvillasta, silkistä tai pellavasta kudottu vaate. Kun hautauslupa on saatu, ruumis yleensä siirretään ruumishuoneelta kappeliin, odottamaan hautajaispäivää. Hautajaiset pidetään yleensä muutaman viikon sisällä kuolemasta. Hilkka Silvennoinen hautaustoimisto Pietétistä kertoo, että toimistoon saapuvat omaiset ovat usein hämillään. Läheisen menetys on monille tilanteena vieras. Hautaustoimisto tarjoaakin kaikki tarpeelliset palvelut vainajan kuljetuksista kukkatilauksiin, jotta omaisten ei tarvitse huolehtia kuin muutamista seikoista, kuten puhelinsopimusten ja lehtitilausten lakkauttamisesta. ”Eräs nuorempi asiakas luuli kerran, että säilytämme ruumiita hautaustoimiston takahuoneessa. Eihän se tietenkään niin ole, mutta harvalla on kä- 17
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 sitystä siitä, miten asiat etenevät”, Silvennoinen sanoo. Hautaustoimisto on pienen yksiön kokoinen. Sisään astuva omainen huomaa ensimmäisenä rivin pienoiskokoisia arkkuja sekä lattialla seisovat hautakivet. Arkut esittävät tavanomaista tilausvalikoimaa, jossa hintahaarukka vaihtelee muutamasta sadasta eurosta pariin tuhanteen. Silvennoinen kertoo, että suosituimpia ovat keskihintaiset mallit, mutta myös raskaita tammiarkkuja valitaan. Arkun halutaan kuvastavan vainajaa. Saatavilla on myös esimerkiksi ekologisempia vaihtoehtoja, joissa on normaalin pintakäsittelyn sijaan käytetty ympäristöä säästäviä, biohajoavia ratkaisuja. Samankaltainen skaala löytyy myös uurnista, joihin krematoriossa tuhkatun vainajan maalliset jäänteet siirretään. suurella kunnioituksella Ennen kuin omainen valitsee arkkua tai uurnaa, hän istahtaa alas. Hautaustoimiston työntekijä kirjaa ylös kaikki tarvittavat tiedot ja selvittää vainajan ja omaisen toiveet. ”Monilla on kova huoli asioiden järjestymisestä, 18 ja usein omaiset ovat ulos astuessaan huojentuneita”, Hilkka Silvennoinen sanoo. Yleinen luulo on, että hautajaiset ovat kalliit järjestää, mutta todellisuudessa hautaan saattamisen hinta riippuu useista seikoista. Esimerkiksi sanomalehdessä julkaistava kuolinilmoitus saattaa nostaa loppusummaa yllättävänkin paljon, normaalin kokoinen ilmoitus paikallislehdessä kun voi maksaa monta sataa euroa. Jos haluaa jättää lehti-ilmoitukset väliin, myös pienemmällä rahalla saa aikaiseksi arvokkaat hautajaiset. Jos vainaja puolestaan on vailla omaisia tai omaisuutta, sosiaalitoimisto järjestää sosiaalihautajaiset. Tällöin valitaan edullisin arkku ja uurna, ja ellei vainajalla ole sukuhautaa, tuhkat levitetään muistolehtoon. ”Järjestämme kaikki tilaisuudet yhtä suurella kunnioituksella”, Silvennoinen huomauttaa. Hautaustoimisto voi hoitaa myös perunkirjoituksen omaisten puolesta. Perunkirjoituksessa selvitetään kuolinpesän osakkaat, eli perilliset, ja luetteloidaan vainajan ja tämän mahdollisen puolison omaisuus varoineen ja velkoineen. Perunkirjoitus tulee pitää kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Asiakirjaa varten vainajasta tarvitaan katkeama- ton sarja virkatodistuksia 15 ikävuodesta kuolemaan saakka. Todistuksia kerätään kaikista seurakunnista tai väestörekistereistä, joissa vainaja on ollut kirjoilla. Silvennoinen mainitsee, että hautauskulttuuri on pysynyt pitkään samanlaisena. Pieniä muutoksia ovat tuoneet muiden uskontokuntien edustajien kasvava määrä sekä uudenlaiset hautakivi- ja arkkumallit. Siunaustilaisuuksiin kutsutaan avoimella lehti-ilmoituksella enää hyvin harvoin. Pyhällä maalla Ruumis odottaa siunaamistaan kappelin kylmiössä muutaman viikon. Kylmäkaapista se nostetaan esille yleensä hautajaisia edeltävänä päivänä, ja arkku valmistellaan hautajaisia varten. Kappelin ruumishuoneen yhteydessä on myös tila, jossa omaiset voivat nähdä vainajan viimeisen kerran. ”Välillä sairaalasta kerrotaan, että vainajaa ei välttämättä kannata näyttää. Tällöin kerromme omaisille, että henkilön ulkonäkö on kuoleman jälkeen muuttunut”, kertoo ylivahtimestarin sijaisena toimiva Ari Kostiainen. Kostiainen opastaa meidät ruumishuoneelta Ylösnousemuskappelin sakastiin, jossa pappi valmis-
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 tautuu siunaamiseen. Huoneessa pappi pukeutuu albaan ja stoolaan, jonka värin osoittaa kirkkokalenteri. Näitä suorakaidehuiveja on olemassa vihreitä, violetteja, punaisia, mustia ja valkoisia. Tilaisuus noudattaa yleensä samaa kaavaa. Ensin on alkusoitto, jonka jälkeen lauletaan virsi. Seuraavaksi kukat lasketaan arkun likelle, lauletaan toinen virsi, ja pappi siunaa vainajan. Lopuksi arkku kannetaan hautausmaalle, tai omaiset poistuvat ja ruumis viedään takaisin säilöön, josta se myöhemmin kuljetetaan tuhkattavaksi. Tilaisuus kestää yleensä noin 45 minuuttia. Koska Erik Bryggmanin suunnittelema kappeli on siunattu kirkoksi, sitä koskevat tarkat säännöt. Uskonnottomien hautajaistilaisuuksia saa pitää vain alkuviikosta, kun taas pienemmissä kappeleissa niitä on mahdollista järjestää viikon jokaisena päivänä. Uskonnottomien tilaisuus eroaa perinteisestä kaavasta hieman. Kirkkoon kuulumatonta ei siunata, ja papin tilalla on puhuja. Vainaja voidaan kuitenkin haudata kirkon maaperälle, ja hautapaikasta peritään sama hinta kuin uskontokuntaan kuuluvaltakin. Useimmilla vainajilla on omaisia, mutta aina näin ei ole. ”Välillä on siunaustilaisuuksia, joissa läsnä ovat vain pappi, kanttori ja vainaja. Se on todella surullista”, Kostiainen huokaa. 19
TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2014 Tuhannen asteen kuumuus Krematorion uuni on päällä yötä päivää. Se ottaa sisuksiinsa korkeintaan kuusi ruumista päivässä, polttaa ne tuhkaksi uurnaa varten. Uunin ääressä työskentelevä Kari Heikkilä sanoo, että vainajan tuhka on enimmäkseen luista koostuvaa ainesta. Lähes tuhannen asteen kuumuudessa kudokset katoavat, ja jäljelle jää isoimpien luiden kappaleita ja esimerkiksi titaanista valmistettuja tekoniveliä. ”Titaaniset kappaleet viedään ulkomaille sulatettaviksi, jotta ne saadaan uusiokäyttöön”, Heikkilä kertoo. Metallista voidaan myöhemmin valaa vaik- 20 kapa lentokoneen osia. Uunista maalliset jäänteet kulkevat myllyn kautta uurnaan. Koneessa kolme pienen nyrkin kokoista kuulaa jauhaa materian hienoksi jauhoksi, ja arkun ruuvit ja muut metalliosat eritellään pois. Lopulta ihmisestä jää jäljelle noin neljä litraa tuhkaa. Tämän jälkeen uurna viedään odottamaan kappeliin. Tuhkat voidaan normaalisti haudata aikaisintaan kahden viikon kuluttua tuhkaamisesta. Jotta uurnan saa mukaansa, krematoriolle täytyy ilmoittaa tuhkien sijoituspaikka. Krematorio kerää tiedot rekisteriin, josta kunkin vainajan tuhkien sijainti on mahdollista paikantaa. Tuhkat täytyy lain mukaan sirotella tai haudata viimeistään vuoden ku- luttua tuhkaamisesta. ”Välillä tuhkat ovat kuitenkin säilössä yli vuoden, milloin mistäkin syystä”, vahtimestari Kostiainen toteaa. Hautausmaan sijaan viimeinen lepopaikka voi olla myös muistolehto, aava meri tai vaikkapa oma mökkipiha. Maastoon levitettyjen tuhkien sijaintia ei kuitenkaan saa merkitä hautamuistomerkillä, ja levitykseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Jos hautapaikan haluaa merkitä, omaisella on mahdollisuus perustellusta syystä perustaa yksityinen hauta. Luvan myöntää paikallinen aluehallintovirasto eli avi, joka vaatii, että asianomaisella on selvitys hautapaikan hoidosta ja maa-alueen rauhoittamisesta hautausmaakäyttöön.