Turun ylioppilaslehti 2/2014

2/2014 MEGAFONIVALTIAS 8 s. ”Tiukka. Helvetin hyvä. Paras.” RAITEET SOLMUSSA 12 s. PYHÄ MÖKKI 16 s. ELÄMÄN EHDOT 22 s.
tiistaisin: DJ 21-04 vapaa pääsy joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi thE nEw tigErs K-20 PE 21.2. DJ Urho Tulitukka/UP: DJ Kulmisjärvi. 0€ LA 22.2. DJs Art Vandelay & Josef Matula UP: The 2nd Block Party: DJ Esko Routamaa Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € KE 26.2. BYE MANDU (22:30) VIELLJA (21:30) 23:30 DJ:t Kolibri Kasino & Chips Pussy. 0 €. PE 28.2. Club Continental: TSEMBLA (22:30) BARRY ANDREWSIN DISCO (21:30), 0 € 23:30 Friday I’m In L.O.V.E. with DJ Kulmisjärvi UP: DJs Art Vandelay & Josef Matula LA 1.3. Wildly Eclectic Sounds: DJ Urho Tulitukka UP: The 2nd Block Party: djsucks! Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € PE 7.3. Club Continental GETAWAYCAB (22:30) CASSIE (21:30) Ovet klo 21, liput 4 € LA 8.3. DJ Fog /UP: DJ Esko Routamaa Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € PE 14.3. STEREO 8000 (ex-Anssi 8000 ja Maria Stereo) PANSSARIJUNA, liput 5 € TO 20.3. Doc Lounge: NÄIN UNTA ELÄMÄSTÄ Ovet 20:00, liput 4 €.22:00 YouTubeJukeboxi PE 21.3. SWAYING WIRES (22:00) LA 22.3. Lauantain livespesiaali: RISTO (22:30), FOLK-VALTO (21:30) Ovet 21:00, 8 € /6 € ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista humalistonkatu 8 a Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! Club Sol -salsaklubit klo 21-01 22.2./8.3./22.3. + Monkin DJ 01-04 MONDAYJAZZ HAPPENING: Livejazzia joka maanantai klo 20:00 (4 €) ja Open Jam Session klo 22:00 (0 €) PE 21.2. Flame Jazz: EQUALLY STUPID Ovet 20:30, show 21:00, liput 8/6 € 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy MA 24.2. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 Relax Corner Band feat. Severi Pyysalo vibes & Sauli Luttinen voc Liput keikalle 4 €, ovet klo 20 22:00 Open Jam Session, 0 € KE 26.2. TAIKAA JA KOMIIKKA -klubi Ovet klo 19:30, show 20:00, 6/4€ op. Pääesiintyjä magikoomikko Risto Leppänen PE 28.2. DJ Matti Nives (We Jazz, Hki) LA 1.3. MONKin’ 8v synttäri-iltamat! JIMI TENOR's Jazz a' la Karma (23:00) & DJ Matti Nives. Ovet klo 22:00, 0 € KE 5.3. Stand up, Turku! -treeniklubi Ovet 20:00, liput 4 € Koko ohjelma: www.monk.fi Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 PE 21.2. ILTA, 10e / 7e (Levykauppa Äx & 8raita) thE nEw tigErs, Black twig, DElay trEEs la 22.2. ILTA, 8e / 6e (Asema) yournalist Asema esittää: PiEtarin sPEktaakkEli livE! (PiEtari, tykoPaatti, mitja tuurala), asEma-Dj:t PE 28.2. LIVE, 8e / 6e (Levykauppa Äx & 8raita) yournalist, thE rEED Fags, koria kittEn riot la 1.3. LIVE, 16e / 14e (Tiketti) samuli Putro ilta: iisa ILTA, 10e / 8e (Tiketti) to 6.3. ILTA, 9e / 7e (Levykauppa Äx & 8raita) j.m.k.E. (Est), riistEtyt PE 7.3. LIVE, 18e / 16e (Tiketti) suPErsuckErs (usa), ElEPhants From nEPtunE (Est) la 8.3. LIVE, 10e / 8e (8raita & CyberShop) samuli Putro suPErsuckErs (usa) Sasha F 20th Anniversary Party: sasha F, DjanE j7, jay Fish, will DragEn, Dj sEB PE 14.3. LIVE, 18e / 16e (Tiketti) stam1na www. ekotori@turunekotori.fi, 044 7007 400 www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi .fi www.threebeers.? www.cosmic.? www.anniskeluliike.? Syventävät opinnot 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. KOVAT ON JAMIT. Alakerta tanssilattioineen avoinna pe-la 03:een. Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Kultamitali joutilaisuudesta U nohtakaa zumba, vesijuoksu ja formula. Maamme suosituin urheilulaji on mökkeily. Jaa miten niin urheilulaji? No, tarkkaan ottaen kyse on kokonaisesta lajikimarasta: erään sortin olympialaisista. Peruskunto rakennetaan halonhakkuun, saunaveden kantamisen ja makkarankärvennyksen triathlonilla. Hieman edistyneempien lempilajeja ovat kumiveneen täyttö, katiskan puhdistus ruosteesta ynnä rivojen pelikorttien piilottaminen enon kalastuspakkiin. Sekä tietysti kekkostyylinen sankarisaunominen. Mökillä vietetty aika painottuu kesään. Suvi-ihminen on olemisen äärellä, taustakankaanaan idealisoitu elämisen maisema. Mökillä larpataan metsästäjä-keräilijää ja yritetään unohtaa bonuskortit ja työsähköpostin tietoturvapäivitykset. Saa olla viikkoja väkensä parissa tai yksin, omana pappinaan tai shamaaninaan. Voisi kysyä, miksi lehtemme kirjoittaa mökkeilystä nyt. Onko toimituksen kalenteri sekaisin, eikö tämä ole ilmiselvä kesäaihe? No ei. Mökkeilyyn kuuluva vetäytyminen kun on koko vuoden ilmiö. Jos et usko, niin laske somevirrastasi kaikki joogaretriitti- ja paastopäivitykset. Mökkeily on ammoisen elämänmenon kanssa flirttailua, mutta myös yläluokkaisen huvilaelämän keskiluokkainen versio. Tässä sovituksessa autuas toimettomuus on korvattu protestanttisella huhkinalla, joka virvoittaa sielua ja toisaalta myös suojelee sitä joutenolon synniltä. Meneekö mökkeily pilalle kaikesta hyörinästä? Vai onko normaalista arjesta poikkeava tekeminen juuri koko homman juju? Joel Haapamäki ja Susanne Salmi kertovat havaintonsa sivuilla 16-20. Jutusta käy ilmi, miten mökkeilyn hauskuus rakentuu pienistä vastoinkäymisistä. Talvi onkin aivan loistavaa mökkisesonkia. Paon elementtikin on paljon tehokkaampi: muita ei juuri näy. Paikalleen pysähtyminen on yksi vaikeimmista asioista toimintansa kautta itseään hahmottavalle solukasaumalle. Toimimattomuuskin täytyy äkätä toiminnan kautta. Mökillä olo on tyhjyyden kokemuksen ympärille rakennettua touhukkuutta. Ja sellaisenaan sangen toimivaa. Oli sitten kesä, talvi tai se hallitsevin vuodenaika: näistä jommankumman odotus. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi SISÄLLYS Varmasti voi vaikuttaa siltä, että olen kusipää, joka leveilee tuloillaan. s. 25 Matematiikka, helpoin nakki Fast Track, oikopolku paahtajille Vegaaninen Hi-Fi-riisikakku 5 Huudetaan mitä huudetaan Vaihtoehtoja Radoille 10 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi 12 Jeesus vs. RoboCop Kokeile myös neukkurobotteja! Millä on viisi siipeä? Mä haluan kohdata pelkoni! Nyt mennään! s. 16-20 Lauri Hannus puh. 045 356 4517, (02) 276 9630 Toimittaja Milla Ikonen GRAAFIKKO Konsta Hormia Kannen kuva Noora Isoeskeli ulkoasu Toni Laiho & Lauri Hannus ilmoitusmyynti Piia Aaltonen, puh. 044 5400 200, piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi, Kuolematkin ovat jaloja PÄÄTOIMITTAJA www.opiskelijamediat.fi Paino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. Abinumero. Mistä kaikki tämä vapaus? Tait€ilija 21.2.2014, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 84. vuosikerta. www.tylkkari.fi 4 Talvi totiseksi tekee Elämä: ei sitä, mitä odotit 2/2014 Toimitus Rehtorinpellonkatu Raakaa lihaa & Lana Del Reytä 24 NUMERO Boolia ja pillereitä 31 4 5 6 7 8 10 12 16 20 22 24 26 28 30 31
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 TURUN YLIOPISTON OPPIAINEIDEN SISÄÄNPÄÄSYPROSENTIT VUONNA 2013 Logopedia 4,2 Psykologia 2,5 Luokanopettaja Turku 4,5 Luokanopettaja Rauma 4,7 Aikuiskasvatustiede 5,7 OIKEUSTIETEELLINEN Kauppatiede Pori 5,8 Kauppatiede Turku 5,7 Kasvatustiede 6,8 Erityispedagogiikka 11,9 Käsityön aineopettaja 13,1 Kansantaloustiede 24,5 Kansainvälinen liiketoiminta 9,1 Oikeustieteellinen tiedekunta 9,7 Taidehistoria 7,5 Kotimainen kirjallisuus 11,9 Mediatutkimus 6,7 Italia 13,2 Englanti 10,8 Espanja 13,6 Uskontotiede 8,7 Kult., FolkloristiikSuomen ja ka & kansaArkeologia 6,0 yl. his. 11,0 tiede 14,1 LÄÄKETIETEELLINEN Geologia 6,3 Maantiede 7,6 Biologia 6,0 10 % Biotekniikka 9,7 Klassiset kielet ja antiikin kult. 16,7 Pohjoismaiset kielet 17,7 KirjalliVenäjä 17,8 suus 14,9 Kult.tuotanto ja Musiikkitiede maisematutkimus 19,6 16,2 Suomen kieli 28,7 Ranska 35,9 Saksa 41,3 Terveystieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinto 13,0 Hammaslääketiede 15,6 Tietotekniikka, elekt. ja tietoliik. 17,8 Biokemia 19,0 Tilastotiede 19,5 TDK ka. 19,6 MATEMAATTISLUONNONTIETEELLINEN Lääketiede 14,7 TDK ka. 14,5 Terveyden biotieteet 14,4 TDK ka. 14,4 HUMANISTINEN Alle 5 prosenttiyksikköä Sosiologia 10,8 Lastentarhaopettaja 6,7 TDK ka. 7,6 KAUPPATIETEELLINEN Yli 10 prosenttiyksikköä 5 - 10 prosenttiyksikköä Sosiaalipolitiikka 9,5 Valtio-oppi 5,2 TDK ka. 6,5 KASVATUSTIETEELLINEN Sosiaalityö 4,6 Poliittinen historia 7,9 TDK ka. 5,2 YHTEISKUNTATIETEELLINEN Sisäänpääsyprosentin vaihteluväli 2009 - 2013 Kemia 30,5 Tietojenkäsittelytiede 23,1 20 Fysikaaliset tieteet 31,7 30 Matematiikka 45,1 40 50 % Datagraafi: Joel Kanerva. Lue lisää aiheesta Tylkkärin nettisivuilta, www.tylkkari.fi. Jatka lausetta: junat ovat..? ”…luotuja kulkemaan.” ”…nopeita.” Lumi Nurmi, 1. vuoden valtio-opin opiskelija Johan Wahlsten, 1. vuoden poliittisen historian opiskelija ”…yleensä aikataulussa. Joskus myöhässä.” Alfred Saarinen, 3. vuoden biokemian opiskelija 4 ”…aina myöhässä.” Tiina Malinen, 2. vuoden saksan kääntämisen ja tulkkauksen opiskelija
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Lauri Hannus ”Halusin haastetta. On mukava valmistua vauhdilla”, Fast Track -opiskelija Outi Alanen kertoo. Pikapolkua pitkin fyysikoksi Fysiikan Fast Track mahdollistaa maisteriksi valmistumisen kolmessa vuodessa. Turun yliopiston fysiikan Fast Track on Suomen ensimmäinen yliopistotasoinen pikapolku. Opinnot on räätälöity niin, että opiskelija voi valmistua maisteriksi kolmessa vuodessa. Viime syksynä kolme fysiikan opiskelijaa aloitti Fast Track -linjan. ”Tavoitteena on noin 100 opintopisteen vuositahti. Normaalin kurssimäärän päälle joka periodissa on yksi kurssi lisää. Linjan opiskelijat työskentelevät myös kesäisin, jolloin tehdään harjoitustöitä laboratoriossa. Heinäkuu on lomaa”, kertoo fysiikan opintoneuvoja Jaani Tuura. Fast Trackin luomiseen vaikutti keskeisesti kaksi tekijää. Vuosittain fysiikassa aloittaa opintonsa muutama yksittäistapaus, jotka voisivat osaamisensa puolesta aloittaa opiskelun suoraan toisen vuoden opinnoista. Jokaisella vuosikurssilla on myös muutama opiskelija, joka kartuttaa opintopistesaalistaan vuosittain noin 80 pisteellä. Tällä hetkellä ainoastaan materiaalitutkimukseen suuntautuvat opiskelijat voivat valita pikapolun, mutta jo lähitulevaisuudessa tilanne on toinen. ”Tulevana lukuvuotena pikapolut otetaan käyttöön myös teoreettisessa fysiikassa ja tähtitieteessä. Opettajaksi opiskeleville vastaavaa ei ole mahdollista rakentaa. Tavoitteena on, että monipuolistuminen lisäisi kiinnostusta nopeampaa opiskelua kohtaan”, Tuura sanoo. Motivaatio on tärkein Fast Track -opiskelija Outi Alanen tulee ulos ryhmätyötilasta. ”Aina mä siellä oon laskemassa”, Alanen nauraa. Hän tarkentaa, että normaalia suuremmasta kurssimäärästä huolimatta hommia tehdään vain päiväsaikaan. Illalla kotona ei enää opiskella. Vuosi sitten silloinen abiturientti surffaili eri yliopistojen sivuilla selvittääkseen, mitä fysiikan aloja on tarjolla. Fast Track -mainos Turun yliopiston sivuilla Onhan tässä sumplimista. Luennoille en läheskään aina pääse. Keskityn laskuharjoituksiin. vakuutti, ja Alanen päätti hakea linjalle. Materiaalitutkimus puolestaan kiehtoo monipuolisuutensa vuoksi. ”Halusin haastetta. On mukava valmistua vauhdilla, koska näin pääsen nopeammin työelämään tai tohtorikoulutukseen”, tutkimuksen pariin tähtäävä Alanen perustelee valintansa. Kaikki fysiikan opintoihin hyväksytyt voivat hakea Fast Trackiin. Elokuussa järjestetään kahdeksan päivän intensiivi, jolla käydään läpi ensimmäisen vuoden asiat. Intensiivin päätteeksi on tentti, jonka läpäiseminen avaa portit pikapolkuopiskelulle. ”Intensiivillä selvisi, että pärjätäkseen opinnoissa asiat on sisäistettävä nopeasti. Motivaation on oltava kohdillaan. Eihän siinä kahden viikon aikana ole muuta elämää kuin intensiivi ja koe, mutta kokonaisuudessaan se oli tosi mukava kokemus”, Alanen kuvailee. Sekä Alanen että Tuura painottavat motivaation merkitystä. Se ratkaisee, ei niinkään ylioppilaskirjoitusten laudaturit tai erikoislukion käyminen. ”Onhan tässä sumplimista. Luennoille en läheskään aina pääse. Keskityn laskuharjoituksiin”, Alanen sanoo. ”Suosittelen Fast Trackia kaikille, jotka tulevat opiskelemaan fysiikkaa, koska se sisältää niin paljon mahdollisuuksia. Toki tämä vaatii enemmän. Toivottavasti kahden ja puolen vuoden päästä minulla on maisterin paperit kädessä”, hän jatkaa hymyillen. Jaani Tuura painottaa, että pakottamisesta Fast Trackissa ei ole kyse. ”Fast Trackiin on kirjoitettu auki, että opinnot voi tehdä kolmessa vuodessa. Vaikka valmistuisi neljässä vuodessa, se ei haittaa. Se on kuitenkin normaalia nopeampi tahti”, Tuura sanoo. Opiskeluajat ovat vähän väliä tapetilla. Nopeutettu opintolinja on yksi vastaus. Tulevaisuus näyttää, laajeneeko pikapolkuopiskelun mahdollisuus muillekin aloille. Sanna Läylönen 5
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 aleksi malinen Vegaanista piimää ja riisikeitinkakkuja Syömässä Saana Sipilä ja Olli Sallinen syövät arvojensa mukaan, mutta ilman stressiä. Melkoinen puheensorina kuuluu heti oven auetessa. On maanantai-ilta, mutta ravintola Tintåssa on täyttä. Istuudumme Saana ja Olli -tuotemerkin takana toimivien Saana Sipilän ja Olli Sallisen kanssa pöydän ääreen ja havainnoimme ruokalistaa. Koska ruokavieraat ovat vegaaneja, he katselevat listaa tarkoin silmin. ”Asiat ovat kuitenkin helpottuneet todella paljon. Kun aloin kasvissyöjäksi lukiossa, sain kasvisruokaa vasta lääkärintarkastuksen jälkeen. Soijamaitokin oli silloin harvinaisuus, mutta nykyään sitä löytyy jokaisesta pikkukaupasta”, Olli huomauttaa. Saana mainitsee, että tätä nykyä lähes kaikista ravintoloista saa jotain vegaanille sopivaa, mutta ruoan taso vaihtelee. Pariskunta kuitenkin nauttii ruoanlaitosta. ”Saana on huippukokki. Ravintolapäivän ravintolamme ovat saaneet ylistäviä arvioita!”, Olli kehuu. ”Omat kokkaustaitoni ovat seurustelumme aikana tosin surkastuneet”, hän naurahtaa perään. Vaikka vastuu keittiöstä on Saanan harteilla, kotityöt jakautuvat tasan. Olli kun huolehtii puolestaan pyykinpesusta. ”Se on alue, jonne Saanaa ei uskalla päästää. Kerran kyllä mokasin ja pesin vahingossa Saanan Henrik Vibskov -neuleen 90 asteessa. Silloin ei naurattanut”, Olli sanoo. 6 Idän ihmeitä Tästä seuraa kertomus, kuinka Saana teki Japanissa asuessaan syntymäpäiväkakkua riisikeittimessä. Paikallisesta keittiöstä puuttuu suomalaisen keittiön hehkuva sydän – uuni. ”Japanilaisessa keittiössä on vain kaasuhella ja riisikeitin, ja kun kakku piti tehdä jossain, tuntui riisikeitin luontevammalta”, Saana naurahtaa. Rennosti kärsimystä vähentämässä Elämä vegaanina vaatii päättäväisyyttä, mutta Saana ja Olli eivät halua elämäntavoistaan turhaa stressiä. ”Olemme rennomman laadun vegaaneja. Syömme hunajaa ja saatamme ostaa käytettyjä nahkatuot”Olen kaivannut vegaanista piimää, jota saa Venä- teita. Uskon, että jokainen vegaani pystyy vetämään jältä. Paastoaikaan suurin piirtein jokaisella huolto- omat rajansa. Liian puritaani meininki ei sovi meilasemalla on tarjolla myös soijanakkeja”, Olli kertoo. le”, Olli sanoo. Arvot näkyvät ruoan lisäksi myös Kun aloin kasvissyöjäksi lukiossa, sain kasvis- Ollin ja Saanan liiketoiminnassa. Tuoruokaa vasta lääkärintarkastuksen jälkeen. tannossa painotetaan prosessin läpinäkyvyyttä ja ympäristöystävällisiä materiaaliratkaisuja. ”Sekä arkisten valintojen Alkupalaksi tilatut ranskalaiset saapuvat. Ruoka- että työmme lähtökohtana on haittojen minimointi”, halua kiihottava tuoksu leviää sieraimiin ja saa ma- Olli kertoo. han kurnimaan. Kevät on ollut parivaljakolle työntäyteistä aikaa. ”Nämä ovat niin hyviä! Kunpa näitä saisi joka pai- Äskettäin he tekivät yhteistyötä lankavalmistaja Nokasta”, Olli mairittelee ja puraisee paksua ranskan- vitan kanssa, ja pian on aika aloittaa uuden mallisperunaa. ”Roskaisin ja härskeinkin vegaaniruoka ton suunnittelu. Mallisto lanseerataan syksyllä. on aina parempi vaihtoehto kuin vastaava liharuoVäenpaljous ravintolassa on hellittänyt, pöydät ka”, hän jatkaa. ympärillämme tyhjentyneet. Noukimme päällysVaikka ranskanperunat välillä maistuvatkin, on vaatteet naulakosta ja siirrymme ulos, jolloin tiempariskunnan kotiruoka monipuolista. me erkanevat. Vegaaninen piimä ja riisikeitinkakut ”Käytämme paljon kauden perusvihanneksia ja pyörivät mielessäni, kun ohitan Kirjastosillan, joka runsaasti erilaisia mausteita ja yrttejä”, Saana kertoo. hehkuu muuten tummaan iltaan hentoa valoa. ”Nyt olemme tehneet enemmän meksikolaista ruokaa, aiemmin japanilaista”, Olli täydentää. Aleksi Malinen Vaikka vegaaniruokaa on aiempaa paremmin tarjolla, puutteitakin on. Itäisen rajan takaa löytyy eräs Ollia erityisesti kiinnostava tuote, jota ei toistaiseksi ole saatavilla Suomessa.
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Salakuuntelija Lähikapakassa Elämme loskan valtakunnassa, mutta kevään merkit istuvat jo samojen lamppujen alla. Kulmapöydässä vehnäolutta siemailee joku, joka on vaihtanut päälleen sukkahousuilla tuetun hameen. Kapakka kuitenkin näyttää liiankin tutulta, näihin upottaviin seiniin on jo ehtinyt tympääntyäkin. Ei se mitään. Pako on helppoa. Otetaan siemaus, suljetaan silmät. Kuunnellaan kulmapöytää. - Toiset? - Oon ollut tipattomalla. - Eikö tammikuu loppunut jo? - Joo, mutta sorruin. Aloin maanantaina uudestaan. Pakko saada kuukausi nippuun. Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan. - - No, miten on toiminut? Hyvin, tähän asti. Tosin sorruin paahtamaan kolmetoista liuskaa Atlantis-teoriaa. - Aika kova. - Laskennan proffa ei ollut ihan samoilla linjoilla. - No, mitä sä oikein vedit? - Panacodeilla jatkettua kahvia. - Aika vahva ote. - No niin mäkin sen näin. - Hyvä biisi. Tai silleen keskinkertainen hyvällä tavalla. - Mennäänkö? - Eiköhän. Kuvitus: Konsta Hormia Ensimmäisen maailman ratkaisut Hyperboolin laimentaja Pidäkkeetön äimistely on saavuttanut uuden lakipisteensä. Buzzfeed, Upworthy ja muut sosiaaliseen mediaan telakoituneet linkkisivustot takaavat, ettei iltapäivälehtien painuminen unholaan tule vapauttamaan maailmaa niiden Ohhoh, katso kuvat! -mantran lahkolaismaisesta kumusta. Netissä törmää yhä useammin otsikoihin, joissa asiat ovat himasmaisen uskomattomia, fantastisia ja kaiken kaikkiaan ennenkuulumattomia. Superlatiivit ovat kuin perunarutto, joka valtaa asiallisenkin uutisoinnin peltoalan hitaasti mutta varmasti. Kun joka suunnalla kohkataan maailman kertaheitolla mullistavista asioista, on vaikea olla seuraamatta perässä. ”Katso tämä linkki: se on ihan kiva” ei tässä paisuttelun ajassa jotenkin enää toimi. Maltillinen ihminen kärsii ja kyynistyy. Apuun saapuu vaatimattomalla suomenhevosella tallustava vähäeleisyyden ritari, jolle kuvittelemme Kari Hotakaisen naamavärkin. Chrome-selaimeen asennettava Downworthy-plugin lupaa siivota verkkosi turhasta paisuttelusta. Selainsovellus suitsii kohkaajien suut ja palauttaa asiat takaisin niille sopivaan kontekstiin. Mitä ohjelma käytännössä sitten tekee? Se yksinkertaisesti muovaa otsikoita vähemmän maanisiksi. Downworthyn mukavuus on siinä, ettei se ole yrmäkkä portsari, vaan pikemminkin tyylitietoinen kustannustoimittaja. Sovellus ei mitenkään yksioikoisesti blokkaa kaveriesi jakamia linkkivirtoja, se vain suhteuttaa ne. Esimerkiksi sanan ”Incredible” sovellus muovaa muotoon ”Painfully Ordinary”. Ohjelma on kätevä aseenkantaja taistelussa liioittelua vastaan, mutta varsinaiseksi maailmankuvan muokkaajaksi siitä ei alkeellisuudessaan ole. Sovel- Pienet teot ovat suuria. lus ei toimi läheskään kaikilla sivustoilla ja ymmärtää tällä hetkellä vain englantia, joten kotoperäiseen lööppiripuliin se ei tehoa. Paremmin esitetyn maailman joutuukin lopulta etsimään muualta, ihan itse. Bonukseksi luettakoon kuitenkin se, että selaimessa Downworthy kulkee sympaattisen kakkalogon kera kuin muistuttaen, mistä se nettihype todella onkaan tehty. Lauri Hannus Downworthy ladattavissa ilmaiseksi Chrome Web Storesta. Apuun saapuu vaatimattomalla suomenhevosella tallustava vähäeleisyyden ritari, jolle kuvittelemme Kari Hotakaisen naamavärkin. Konsta Hormia 7
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 mestari Ekow inspiroituu putkista, progesta ja kasaridiskosta. Hyvän MC:n täytyy pitää homma aitona ja osata reagoida lavalle lentävään sukkaan. Nuorukainen riimittelee hervantalaisessa opiskelija-asunnossa Tampereella. On 2000-luvun alku. Ääni kulkeutuu putkia pitkin toisesta kerroksesta neljänteen, jossa asuu konemusiikkia nikkaroiva Simo Tuominen. Tuominen mietti, kuka treenaa. Vastauksen hän saa serkultaan: alakerran räppääjä on Jesse Markin. Kaksikko alkaa tehdä yhdessä musiikkia. Myöhemmin syntyy The Megaphone State -duo. Nykyisin Markin tunnetaan Ekowina ja Tuominen Simon Soundina. Kansainvälinen soundi, soljuva flow, mahdollisuus menestyä maailmalla... Näin kokoonpanoa kuvaillaan Youtube-videoiden kommenttiosioissa ja levyarvioissa – eikä suotta. Tapaan Ekowin Helsingissä helmikuun ensimmäisenä päivänä. Kello on kuusi illalla. Ekow on viettänyt päivän studiolla. Skoolaamme tuopeilla loistavasti edenneille projekteille. ”Tulin studiolta ny justiinsa. Laitettiin kaks biisii purkkiin. Ei siinä tänää sen kummempaa oo tehnykkää ku heränny ja räpänny. Normilauantai”, Ekow toteaa. Musiikin lisäksi Ekowin puhetta paikka paikoin värittävä Tampereen murre on kerännyt huomiota. Esikoisesta ylistyksiin Kerrostalon putken yhdistämät jätkät tekivät vuosia musiikkia, ennen kuin tuotoksia nauhoitettiin. Bändi päätti, että biisit laitetaan narulle ja ulos ihmisten kuultaviksi. Vuonna 2009 ilmestyi omakustanne Home of the Knockout Artist. ”Levyssä ei ollut oikein mitään punaista lankaa ku esitellä ittemme. Suurin saavutus oli se, että saatiin se valmiiks. Tietyissä piireissä meirät noteeraattiin, ja sitä kautta alko tulla keikkoja ja sitä kautta rahaakin.” Ekow alkaa nauraa ja jatkaa: ”Kaikki oli kotiin päin.” Esikoislevy avasi oven laajemmille kentille, ja keväällä 2012 julkaistu kakkosalbumi VLA Kings pisti parastaan. VLA viittaa Ekowin ja Simon Soundin kotipaikkakuntiin. Ekow vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Viljakkalassa, kun taas bändin toinen osapuoli on kotoisin Viialasta. Teemalevy keräsi hyviä arvosteluita: esimerkiksi Rumba antoi sille viisi tähteä. Ekow kertoo olevansa tyytyväinen teokseen ja seisovansa sen takana. ”Joo, se on semmonen Viljakkala–Viiala-teemainen levy. Ihmisiä on esimerkiks kiinnostanu meikäläisen alkuperä. Aattelin, että miksei niitä samalla 8 Teksti: Sanna Läylönen KuvA: Noora Isoeskeli sit tois siihen, ettei välttämättä tarttis selvittää niitä taustoja aina joka ihmiselle erikseen. Siinä levyllä on ne kaikki, mitä ihmiset haluu tietää”, Liberiasta Ghanan kautta Suomeen tullut artisti kertoo. Lyriikoissa rahatukot eivät kahise, mimmihaaremit esiinny tai hienot bemarit kruisaile pisin rantaraittia. Myös musiikillisesti The Megaphone State eroaa rapin valtavirrasta: soul- ja jazz-vaikutteet hallitsevat. Ekow kertoo, että hänen 900 vinyylin kokoelmansakin sisältää vain muutaman rap-vinyylin. Sen sijaan lautasella soi muun muassa progea, soulia, jazzia ja kasaridiskoa. CD-levyjen kuuntelu on jäänyt vuosien varrella vähemmäksi. Omaa musiikkiaan määritellessään Ekow tuumaa: ”Se on vähän semmosta päännyökytysmusaa. Välillä riehaannutaan, nostetaan käsiä ylös ja huudetaan mitä fraasia nyt huudetaan.” Hyvän mc:n anatomia Alun perin Simon Sound vastasi The Megaphone Staten biiteistä, ja lyriikat olivat Ekowin vastuulla. Vuosien varrella tilanne on muuttunut niin, että Ekow ottaa osaa tuottamiseen, säveltämiseen ja sovittamiseen. Lyriikat ovat yhä hänen valtakuntaansa. ”Kirjoitin jo ennen ku tutustuin Simoon, mut mä en osannu tehdä biittejä. Simo osas tehdä biittejä, kun me tavattiin. Roolit oli periaatteessa selvät. Matkan varrella oon ottanut oppia ja ruvennu ottaan tuotantopuolta haltuun.” Ekow kertoo lyriikoiden kirjoittamisen muuttuneen vuosien varrella. Hän löytää inspiraatiota niin elokuvista, hienoista kuulemistaan lauseista kuin yksittäisistä sanoistakin. Usein ajatus tallentuu puhelimen muistiin. ”Mulla on joku sana aina jossain, ja mä muodostan siitä lauseen. Mä voin istua bussissa ja kuunnella jotain biisiä. Sit tulee, että tossa on aika hyvä ajatus. Voi olla, että alan heti kirjoittaa. Tai sit meen kotiin, paistan munia hetken aikaa, ja sit vasta alan kirjottamaan. Mä odotan, että asiat rupee asettuu paikoilleen. Mä en ikinä väkisin kirjoittele. Paitti joskus ku aikataulut tulee vastaan. Sit on pakko.” Ennen The Megaphone Statea Ekow oli tehnyt musiikkia parin tahon kanssa. Yläasteella Limp Bizkit -henkeen vannova rock-bändi pyysi Ekowia räppäämään. Kielitaito oli noteerattu englannin tunneilla. Ekow ei ollut aiemmin räpännyt, mutta lähti studiolle. Räppääminen tuntui omalta, ja samalla tiellä yhä tallataan. Ekow tekee The Megaphone Statessa MC:n virkaa. Termi muodostuu tunnetusti sanoista Master of Ceremonies, seremoniamestari. ”Se on se tyyppi, joka pitää bileet käynnissä. Tänä päivänä se merkitys on vähän muuttunut. Jos sä meet klubeille, DJ on yleensä MC. Se joka hostaa siinä samalla. Vanhoina päivinä MC oli se, joka hostas. Räppimeiningeissä MC on sanataiteilija, joka vetää riimiä biittien päälle, ja se on se mun homma.” Pelkkä verbaalinen lahjakkuus ei MC:lle riitä. On oltava pokkaa nousta lavalle ja seistävä omien tekemistensä takana. Ekow tietää monia lahjakkaita riimittelijöitä, joista suuri yleisö ei tule kuulemaan, koska esiintymislavoista puhuessa iskee ujous. Livetilanteet rakentuvat olosuhteiden mukaan. ”Jos joku hyppää lavalle, sä reagoit siihen. Jos joku heittää sua sukalla, sä reagoit siihen. Kerran kesken keikan piuhat lähti mikseristä. Sit mä vaan vedin siinä jotain viis minuuttia acapellana.” Artisti silminnähden hämmentyy, kun kysyn, millainen hän on seremoniamestarina. ”Ai, millanen mä oon MC:nä?” Hiljaisuus kestää sekunteja, kunnes se rikkoutuu naurun täyttämään analyysiin: ”Tiukka. Helvetin hyvä. Paras.” tulessa tulevasta Putket näyttelivät merkittävää roolia The Megaphone Staten synnyssä, ja ne vaikuttivat vahvasti myös helmikuun viimeisenä päivänä julkaistavan Ghostlevyn tekemiseen. Simon Soundin asunnolla sattui vesivahinko, ja hän lähti evakkoon Ekowin luo. Vesivahingon korjaaminen vei viikkoja. Tilanne oli kuitenkin tuttu Tampereelta: jätkät ja laitteisto saman katon alla. Levyn nimi Ghost viittaa The Megaphone Staten lempi-MC:hen Ghostfaceen. Levyn soundimaailma on hakenut inspiraatiota Wu-Tang Clanilta ja muilta suosikeilta. Lyriikat eivät muodosta konkreettista teemaa, vaan ne maalailevat tunnelmia ja tunteita sekä tekevät havaintoja ympäröivästä maailmasta. ”Siin oli vähän samanlainen fiilis, ku tavattiin ekan kerran siellä Hervannassa. Samoilla kämpillä pyörittiin ja vaan syljettiin, tehtiin, mitä tehtiin. Palattiin juurille. Asuttiin yhdessä, ja pysty tekeen koko ajan sitä musiikkii, ni se alko palaan opiskeluaikoihin se meininki. Se ehkä kuuluukin siinä.” Ghostin viimeistely ja julkaiseminen työllistävät. Ekowin tulevaisuudensuunnitelmat kytkeytyvät pitkälti musiikkiin: hänen tavoitteensa on tehdä hyvää saundia mielenkiintoisten tahojen kanssa. Työn alla on esimerkiksi räppiä ja progea yhdistelevä yhteisprojekti Auteur Jazz -yhtyeen Antti Hynnisen kanssa. ”Oon aika tulessa siitä projektista”, Ekow tiivistää. Homma jatkuu, ja tärkeintähän on pitää se aitona. •
TURUN YLIOPPILASLEHTI Se on vähän semmosta päännyökytysmusaa. Välillä riehaannutaan, nostetaan käsiä ylös ja huudetaan mitä fraasia nyt huudetaan. 2/2014
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Kyläelämää ikiroudalla Kuumaa teetä, raakaa hevosenmaksaa, paksuja turkiksia, paljon polttopuuta. Tervetuloa ankaran mannerilmaston sydäntalveen. Helmikuinen auringonlasku on hidas. Amga sijaitsee 60. leveyspiirillä vain vähän Turkua pohjoisempana. 10 Teksti ja kuvat: Liisa Lundell
TURUN YLIOPPILASLEHTI Pääkadun varrelle vuosi sitten valmistunut kerrostaloasunto on moderni ja mukava. Kuusivuotias Taya pelaa älypuhelimella leipuripeliä. Kadun toisella puolella puutalossa samanikäinen tyttö saattaa räplätä samanlaista luuria, mutta käydä silti tarpeillaan kyykkyhuussissa ulkona – kesähelteillä ja talvipakkasilla, joiden ero voi olla yli 80 astetta. Angry Birdsin saa tänne helpommin kuin kattavan viemäröinnin. Kuumavesiputket kulkevat maan päällä, sillä ikirouta on ikävä infrakaveri. Jakutia eli Sahan tasavalta levittäytyy Venäjän ItäSiperiassa laajalle. Kun sen pääkaupungista Jakutskista ajaa 200 kilometriä töyssyistä tietä kaakkoon, pääsee noin viidessä tunnissa Amgaan. Kesällä kylän vieressä virtaavan joen rannoille kerääntyy piknikseurueita ja auringonottajia. Talvella on hiljaisempaa. Kerran päivässä säiliöauto saapuu pumppaamaan juomavettä metrin paksuisen jään alta. Paikalliset pukeutuvat untuvatakkeihin tai turkkeihin, joista monet tuodaan Kiinasta. Poronnahkasaappaat ovat kuitenkin kotimaista tuotantoa. Toisinaan autotkin puetaan kylmyyttä vastaan: konepeltien alta saattaa pilkistää huopaa, tai ilmastointiaukot peitetään folioeristeellä. Amgan koulun sääntöjen mukaan -52 asteen pakkasella kaikki oppilaat saavat jäädä kotiin. Mittarissa on tänään vain -49, joten vapaapäivän saavat vain 7–13-vuotiaat. Sitä vanhemmat oppilaat kävelevät pihan poikki, väistävät kulkukoiria ja nousevat portaat koulurakennuksen lämpöön. Lämpö on peräisin viereisestä hiilivoimalasta, joka värjää ympärillään lunta harmaaksi. Noin 7000 asukkaan Amgan keskustassa on uusi kulttuuritalo, jossa voi käydä muun muassa pianotunneilla. Eräs musiikinopettaja kertoo innoissaan, että hänen jakuuttiystävättärensä meni naimisiin suomenruotsalaisen miehen kanssa. Nainen näyttää 2/2014 todisteeksi osoitemuistiostaan perheen katuosoitteen Loviisasta. Kotiseutumuseossa on näytillä metsästysaseita. Ennen vanhaan jakuutit menivät herättämään karhuja talviunilta keihäs aseenaan. Ihan niin hurjaa arki ei enää ole, mutta jakutialainen perinneruoka herättää makaronilaatikolla ja kanakeitolla kasvaneessa vierailijassa pelonsekaista kunnioitusta ja uteliaisuutta. Nuoren opettajan sisulla Raakaa lihaa ei kuitenkaan tarjoilla tällä kertaa. Illallispöytään on katettu kumissia, hevosenmaidosta tehtyä juomaa, jota sokkotestissä voisi luulla simaksi. Lautasilla on lehmän kieltä, kokonaisia kaloja, kotitekoista smetanaa ja veri-maitomakkaraa sitkeähkössä suolikuoressa. Pienessä kulhossa on annos salamat-puuroa, joka on mieto ja samettinen seos öljyä, jauhoa ja vettä. Jälkiruoka vie tällä kertaa voiton. Makea kjuertšeh muistuttaa kermaista marjarahkaa. Tarjolla on myös pieniä vohveleita ja jakutialaista jäätelöä, eli kuistilla pakastettua kermavaahtoa. Hillo on tehty metsämansikoista, joita voi kesällä poimia Amgan metsistä ämpärikaupalla. ”Kesä, se on niin kaunis täällä”, paikalliset huokaavat. • 23-vuotias Andreeva Nikolayevna valmistui keväällä ja opettaa englantia noin 600 asukkaan Pokrovka-kylässä, 25 kilometrin päässä Amgasta. Pokrovka on harvinainen kylä Jakutiassa, sillä enemmistö sen asukkaista on venäläisiä, ei jakuutteja. Andreeva on hieman turhautunut, sillä hän puhuisi mielellään enemmän äidinkieltään jakuuttia. Myös 22-vuotias Svetlana Danielovna on vastavalmistunut opettaja. Hänkin opettaa pienessä kylässä Amgan laitamilla. Ensimmäinen vuosi pikkukylän ainoana englanninopettajana on ollut melko vaikea. ”Oppilaat ovat vain 6–7 vuotta nuorempia kuin minä. He ovat tottelemattomia ja yrittävät olla kavereita”, Svetlana sanoo. Hän on uupunut työpäivän jälkeen, mutta Elvis Presleyn ja Lana del Reyn musiikki auttavat jaksamaan. ”Olisin halunnut nähdä Lana del Reyn viime kesänä Pietarissa.” Svetlana yrittää säästää rahaa, jotta voisi ensi vuonna opiskella Pariisissa. Let’s make a circle Jakutianponit ovat arvokas ravinnon lähde, ja niiden jouhilla uskotaan olevan taikavoimia. ”Haluaisitko lähteä Amgan kylään pariksi päiväksi opettamaan englantia oppilaille ja opettajille?”, yliopiston kansainvälisen toimiston johtaja kysyy ensimmäisellä viikollani. Olen saapunut puoleksi vuodeksi opiskelemaan Jakutskiin. En ole minkään sortin pedagogi, mutta mikä jottei. Lyhyestä maaseutumatkasta saa lisäväriä vaihtolukuvuoteen. Taisteluparini, saksalainen Eva, on tuleva musiikinopettaja ja opettaa Jakutskissa saksaa vuoden ajan. Uskomme laululeikkien voimaan. Kaivan partiomuistoistani kansainvälisiä leikkejä, ja mukaan tulee yksi sitsilaulukin. Pelkäämme, että pelleilymme saa ujon kohteliaat jakuuttiteinit kiusaantumaan, mutta moni innostuu. Meidät ehkä muistetaan outoina leikittäjinä, jotka käskivät laittaa muistiinpanovälineet pois. Lähtöpäivänä oppilaat kiskovat meidät mukaan jakutialaiseen ohuokhai-piiritanssiinsa. Kosto tai kiitos, mutta hauskaa oli. 11
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Harmaiden hiuksien VR Teksti: Veikka Lahtinen ValoKuvaT: Johanna Naukkarinen VR:stä valitetaan paljon. Miksi valtion omistamalle yhtiölle on kuitenkin niin vaikeaa tehdä mitään? Kuvitus: Konsta Hormia 12
TURUN YLIOPPILASLEHTI VR ei aina tunnu olevan opiskelijoiden puolella. Viimeisimmällä hinnoittelu-uudistuksellaan kesällä 2013 VR muutti hinnoittelunsa junatyyppipohjaisesta kysyntäpohjaiseksi. Nyt vähemmän liikennöidyt lähdöt ovat edullisempia ja suositummat lähdöt hintavampia. Samalla tehtiin yleiskorotus esimerkiksi Turku– Helsinki-opiskelijalipun hintaan. Yle teki pian uudistuksen jälkeen vertailun lipunhintojen välillä. Se osoitti, että kyseisellä rataosuudella 15:stä vertailuun valikoituneesta vuorosta 10 oli alennettu 45 prosentilla entisen 50:n sijaan. Monet pitävät lippuja ylipäätään liian kalliina. Kotipaikkakunnalleen matkustavan opiskelijan onkin metsästettävä ennakkolippuja, mikäli halajaa edulliseen kyytiin. Köyhät suunnittelevat enemmän. VR:n kaupallisen johtajan Lassi Rönkkösen mukaan kyse oli asiakkaiden tarpeisiin vastaamisesta. Lippujen hintoihin oli toivottu lisää variaatiota. ”Kaikille asiakasryhmille on tarjolla enemmän hintavaihtoehtoja, ja he voivat valita sopivimman edullisimman junavuoron.” Rönkkösen mukaan VR tulee jatkamaan kysyntäpohjaisuuden tiellä, eivätkä uudistukset lopu nykyiseen. Hän lupaa hinnoittelun jatkuvaa kehittelyä ja enemmän edullisia hintoja. Tässä kohtaa luulisi monen kohottavan kulmiaan, sillä VR:hän on valtionyhtiö. Valtio vieläpä omistaa konsernin sataprosenttisesti, ja sillä on raideliikenteen monopoliasema. Eikö omistajaohjausministeri voi vain ilmoittaa, että VR, tämä peli ei vetele ja sanella kohtuulliset lippuhinnat? Omistajan vaikeudet Viimeaikaiset tapahtumat valtion johdossa ovat osoittaneet, että omistajaohjaus ei ole yksinkertaista. Sataprosenttinen omistusosuus ei vielä tarkoita, että yhtiön politiikka olisi vastuuministerin saneltavissa. Omistajaohjausta säätelee joukko lakeja ja ohjeita. Kyse on myös poliittisista voimasuhteista. Omistajaohjaus tarkoittaa yleisellä tasolla yhtiön osakeomistajien vallankäyttöä yhtiössä. Vaikka yhtiöillä on tyypillisesti ammattimainen operatiivinen johto, omistaja käyttää sananvaltaansa esimerkiksi yhtiökokouksissa. Siellä muun muassa valitaan yhtiön johto ja käydään läpi yhtiön tulosta. Sataprosenttisesti valtion omistuksessa olevissa valtionyhtiöissä omistaja voi teoriassa puuttua mihin vain. VR:n Rönkkösen mukaan esimerkiksi hinnoittelusta vastuussa on kuitenkin VR itse. Valtio-omistaja ei sanele ohjeita. Vuotosivusto VRLeaksin julkaiseman, vuodelta 2009 peräisin olevan omistajaohjaussopimuksen mukaan VR Yhtymää hoidetaan kuten osakeyhtiötä ”kannattavaan kasvuun perustuen” niin, että ”omistaja-arvo kasvaa”. Lippupolitiikka ei ole tapetilla. Omistajaohjauksesta vastuussa ollut ministeri Heidi Hautala (vihr) erosi hiljattain valtionyhtiö Arctia Shippingin omistajaohjaukseen liittyvän ko- 2/2014 hun vuoksi. Itse ero liittyi yhtiön omistamalle jäänmurtajalle nousseiden aktivistien kohteluun. Kriisiviestintä oli sekavaa. Ministerikautensa aikana Hautala sai kuitenkin kritiikkiä sekä siitä, että hän puuttui yhtiöiden toimintaan liikaa, että siitä, että puuttui liian vähän. Pääministeri Jyrki Katainen (kok) lausahtikin syksyllä omistajaohjauksesta ihmettelevänsä, ”kuka sitä salkkua haluaa koskaan ottaa”. Ministerillä paljon työnsarkaa Salkun päätyi ottamaan Pekka Haavisto (vihr). Hän sanoo haluavansa omistajaohjausta erityisesti yritysvastuun näkökulmasta. Ympäristöystävällisyys ja tasa-arvo kuulostavatkin kannatettavilta suurilta linjoilta. Opiskelijalipuista Haavisto kuitenkin toteaa yleisesti, että alennusta annetaan edelleen paljon, ja opiskelijoiden on arvioitu voivan joustaa matkustusajoissa. Köyhät siis suunnittelevat enemmän jatkossakin. Valtaa ohjaukseen Haaviston muJos valtionyhtiöiden toiminnassa rikotaan kaan riittää: omistajaohjauksen periaatteita, voin jyräh”Jos valtionyhtiöiden toiminnassa tää tai vaihtaa yhtiön hallituksen, joka puorikotaan omistajaohjauksen periaatteilestaan voi vaihtaa yhtiön toimivan johdon. ta, voin jyrähtää tai vaihtaa yhtiön hallituksen, joka puolestaan voi vaihtaa yhtiön toimivan johdon. Ministerillä on paljon valtaa ja vastuuta.” vaatimusta, vaan sen tehtävä osakeyhtiönä on tuotHaaviston mukaan osakeyhtiöillä on kuitenkin itsenäinen asema, eikä omistaja sane- taa voittoa ja huolehtia junaliikenteen sujuvuudesle päivittäistä liiketoimintaa. Ammattilaisjohdolla ta. Joku voisi ajatella, että yhteiskunnallinen kokoon parempaa liike-elämän ymmärrystä kuin virkamiehillä. Kymmenien yhtiöiden liiketaloudellisesta naistulos pitää sisällään myös sellaisia asioita kuin kannattavuudesta vastaaminen on haaste ministe- kaikkien tuloluokkien mahdollisuuden matkustaa rille. Siksi joudutaan nojaamaan ”asiantuntevaan junilla valitsemanaan ajankohtana. Vastakkaisesta näkökulmasta voi kuitenkin ajatella, että junien yritysjohtoon ja hyviin yritysten hallituksiin”. täyteen saaminen joustavalla hinnoittelulla vähentää yksityisautoilua. Yhteiskunnallisesti hyvä tulos sekin. Valtionyhtiöt jaetaan kategorioihin sen perusteelValtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston la, mikä valtion intressi niiden omistamisessa on. Jarmo Väisäsen mukaan VR:n yhteiskunnallinen VR:llä katsotaan olevan valtion taloudellisen intres- kokonaismerkitys tarkoittaa koko Suomen raideliisin lisäksi niin sanottua strategista merkitystä, eli ju- kenteen turvaamista. Taloudellisesti kannattamatnaliikenteen valtio-omisteisuutta pidetään itsessään tomat raideosuudet on tärkeää pitää liikennöityinä, arvokkaana. Puhutaankin pelkkien voittojen sijaan koska junaliikenne on kansalaisille merkittävä pal”hyvästä yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta ko- velu. konaistuloksesta”. ”Jos VR ei olisi valtionyhtiö, liikennöinnistä toVR muutettiin valtion laitoksesta valtionyhtiö VR dennäköisesti luovuttaisiin.” Yhtymä oy:ksi vuonna 1995. Yhtiöittäminen tarkoitti tulostavoitteiden asettamista aiemmin puhtaasti kansalaisten palvelemiseksi ajatellulle raideliikenteelle. Käytännössä VR:n yhtiöjärjestykseen ei ole kirjattu esimerkiksi lippujen hintojen kohtuullisuuden VR:n toimintaa kritisoineen Joukkoliikenneuudis- Miksi monopoli? Vahvemmin markkinoille vai valtion käsiin? 13
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 tus-blogin yhden kirjoittajan, kunnanvaltuutettu Mikko Laaksosen (vihr) mukaan VR:n nykyasema on kuitenkin ongelmallinen. Sen poliittinen ohjaus ei keskity raideliikenteen lisäämiseen Suomessa. Sen sijaan VR pitää yllä lämpimiä suhteita poliittisiin puolueisiin ja sanelee itse toimintansa ehdot. ”VR:llä on monopoliasema raideliikenteessä ja oma bussiyhtiö Pohjolan Liikenne, joten se voi jatkossa ohjata alennusmatkustajat busseihinsa ja laskuttaa kovan hinnan niiltä, jotka haluavat ehdottomasti matkustaa junalla.” Laaksosen mielestä VR:n suurin ongelma ei ole sen yhtiömuoto, vaan yksinoikeus raideliikenteessä. Raideliikenteen avaaminen kilpailulle lisäisi junaliikennettä ja toisi hintakilpailua. Kilpailutusta ovat viime vuosina kannattaneet Laaksosen puolueen vihreiden lisäksi RKP ja kokoomus. VR:n yksinoikeutta raideliikenteeseen on kuitenkin juuri jatkettu poliittisella päätöksellä vuoteen 2025 saakka. ”Jatkokausi antaa VR:lle mahdollisuuden hankkia uutta kalustoa, jolla pidetään kilpailijat pois markkinoilta monopoliaseman purkauduttua”, Laaksonen sanoo. Juuri ennen joulua uutisoitiinkin VR:n historian suurimmasta investoinnista sähkövetureihin. Uu- 14 Laaksosen nimeämää rajumpaa yksityistämismallia kannattaa ainakin Kokoomusnuoret. Laaksonen katsoo, että omistajaohjaus helpottuisi, jos VR:n yhtiöjärjestykseen kirjattaisiin selkeästi yhteiskunnallisia tavoitteita, joista operatiivinen johto saataisiin tilille. Nyt yhtiömuoto mahdollistaa sen, että kaikkea strategista tietoa ei tarvitse julkistaa. Samalla monopoli antaa mahdolJatkokausi antaa VR:lle mahdollisuuden lisuuden jättää reittejä ajamatta, vaikka hankkia uutta kalustoa, jolla pidetään kil- matkustajia olisi. Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja pailijat pois markkinoilta monopoliaseman ja lähiliikennekonduktööri Juuso Aropurkauduttua. maa taas tarjoaa lääkkeeksi VR:n ongelmiin Laaksosen ratkaisun peilikuvaa. ”VR toimii osakeyhtiölain puitteissa voiton maksimoimiseksi ja hyötyy samalla monopoliasemasta. Osakeyhtiömuodosta pitäisi kelijat on luontevaa ohjata edullisiin busseihin. VR:n palauttamista valtion virastoksi Laaksonen luopua.” Aromaan mielestä VR:n asema valtionyhtiönä vastustaa ”tehokkuussyistä”: VR ei luultavasti voisi toimia riittävän joustavasti ja häviäisi kilpailun mui- estää kunnollisen ohjaamisen, vaikka osin kyse on den liikennemuotojen kanssa. Hän torjuu myös kil- poliittisista valinnoista. Parempaa ohjausta on kuitenkin vaikeaa vaatia, sillä rautatieliikenteestä ei pailutuksen vaikutuksiin liittyvän kritiikin. ”Yksityistäminen tarkoittaisi VR:n myymistä. Nyt saa menevää vaaliteemaa. ”Ei sillä eduskuntaan nousta, että lippuhinnoitteollaan sen sijaan tuomassa uusia toimijoita raiteille ja rataverkon omistus säilyisi valtiolla. Kyse on ajet- lusta melua pitää.” Aromaan oma ratkaisuehdotus VR:n ohjaukseen tujen reittien lisäämisestä.” tinen VR:n kaukoliikenteen yksinoikeuden jatkumisesta vuoteen 2025 saakka tuli vain puoli vuotta aiemmin. Laaksosen mukaan opiskelijoiden kyykyttäminen johtuu siitä, että tällä hetkellä VR:n matkustajista 70 prosenttia on alennuslippuasiakkaita. Juniin halutaan heidän tilalleen kovaa hintaa maksavia. Opis-
TURUN YLIOPPILASLEHTI Omistajaohjaus kaukana kansalaisista kaikki informaatio ei ole omistajan käytettävissä. VR:n toiminnan saama kritiikki on viime vuosina kohdistunut moniin eri asioihin. Yrityksen monopoliasema ja hintapolitiikka eivät kuitenkaan ole muuttuneet kritiikin seurauksena. Yksi selitys tälle voisi olla omistajaohjauksen epäonnistuminen. Toinen mahdollinen selitys kuitenkin on, että omistajaohjaus ei seuraa opiskelijoiden tai joukkoliikenneaktivistien tahtoa sen enempää kuin suomalainen politiikka ylipäätään. VR:n ongelmien määritteleminen on sekin poliittista, ja eri ihmiset näkevät eri ongelmia. Yhdistävä tekijä on VR valitusten kohteena, ei välttämättä kansan yhteinen tahto raideliikenteen uudistamiseksi. Moni asia tulee joka tapauksessa muuttumaan vuonna 2025, kun kaukoliikenne Suomessa avautuu kilpailulle. Silloin VR ei ole enää harmistuneiden ainoa syntipukki. Iltapäivälehdistölle ja lukevalle kansalle saattaa tulla monopolia ikävä: enää ei ole vain yhtä puuta, jota haukkua. • ÄÄ NE IS t yl STÄ TI Valtionyhtiöt ovat perinteistä pohjoismaista pehmeää kapitalismia. Jotkut toimialat on koettu yhteiskunnallisesti niin merkittäviksi, että ne on haluttu pitää poliittisessa kontrollissa. Viime aikoina on pohdittu esimerkiksi, onko valtion tärkeää omistaa oma lentoyhtiö Finnair. Yksityiselle omistukselle vastapainoksi ajateltu julkinen omistaminen on muuttanut luonnettaan kansainvälisen kilpailun lisääntyessä. VR:kin on joutumassa ahtaalle, kun EU edellyttää raideliiken- teen avaamista kilpailulle. Toistaiseksi VR:llä on kuitenkin monopoliasema, ja sen omistaja on Suomen kansa, ainakin teoriassa. Näyttää tosin siltä, että VR on vain yritys muiden, omistukseltaan hajanaisempien yritysten joukossa. Sen toiminnasta ei käydä julkista keskustelua muutamia aktiivisten puheenvuoroja lukuunottamatta. Iltapäivälehtien otsikot kirkuvat VR:n epäoikeudenmukaisuutta, mutta kansalaiset eivät ole synnyttäneet VR-liikettä valtion omistajakontrollin käyttämiseksi. Yhtiö tuntuu vieraalta, ja vallankäyttö näyttää monimutkaiselta. Monimutkaista se onkin. VR:llä on poliittisella mandaatilla valittu hallintoneuvosto, joka ei käytännössä kuitenkaan enää käytä valtaa yhtiössä. Hallintoneuvosto välittää eduskunnalle tietoa yhtiön toiminnasta, ja varsinainen ohjaus tehdään yhtiön hallituksen kautta. Esimerkiksi lippupolitiikka ei ole päivittäisen omistajaohjauksen piirissä, siitä vain informoidaan omistajaa. Kun asiantuntijat puhuvat VR:n omistajaohjauksesta, vaikuttaa epäselvältä, mitä voidaan tehdä, kuka tekee ja rajoittavatko toimintaa lopulta lait vai tavat. Vaikeuksia aiheuttaa myös se, että osakeyhtiön LUE L on palauttaa se valtion alaisuuteen, jolloin VR saisi poliitikkojen ohjaaman virkamiesjohdon. Vaikka yhtiömuoto voi olla toimiva joissain tapauksissa, VR:n kohdalla se ei ole Aromaan mukaan tuonut parannuksia toimintaan. Opiskelijankin elämä helpottuisi. ”Valtion kontrollin kasvaessa esimerkiksi lippuhinnoista voitaisiin päättää poliittisesti.” Aromaa ei innostu Laaksosen ehdotuksesta raideliikennöinnin avaamisesta kilpailulle. Kilpailulle avaaminen on Aromaan mielestä patenttiratkaisu, jonka vaikutuksia ei voida etukäteen tietää. Liikenteen turvallisuuskin voisi kärsiä. 2/2014 k k a r i . fi 15
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Talvipalatsi Teksti: Joel Haapamäki & Susanne Salmi KuvaT: Lauri Hannus & Joel Haapamäki Tylkkärin toimittajat lähtivät kesämökille keskellä talvea. He löysivät käsiaseen, totaalisen pimeyden ja kaupungista kadonneen rauhan. 16
TURUN YLIOPPILASLEHTI L eevi & the Leavingsin tuotannosta on syyttä jäänyt vähemmälle huomiolle kappale nimeltä Koko talvi kesämökillä. Tragikoominen kolmeminuuttinen kertoo tarinan pariskunnasta, joka on paennut viettämään talvea mökille. Lyriikoissa muun muassa vaihdetaan polkupyörä koiravaljakkoon ja manataan lämmityspuuhissa palanutta saunaa. Autossa vaimeana soljuva kappale herkistää mielemme. On helmikuinen lauantaiaamu, ja olemme ystävinemme matkalla kohti mökkiviikonloppua. Määränpäämme on 30 kilometriä Turusta luoteeseen sijaitseva Mynämäki. Piskuisen kunnan merkittävin vesistö on Saaristomereen kuuluva Mynälahti, jonka rannalla majoitumme. Selvitäksemme reissusta kunnialla olemme ottaneet mukaan yllin kyllin ruokaa, juomaa ja lämpimiä vaatteita. Auton takakontista löytyy myös talviurheiluvälineitä lumilaudasta pilkkivapaan. Matkalukemisenamme on Pertti ja Maarit Alasuutarin kirjoit- tama Mökkihulluus. Olemme valmiita. Jos pilkon pienemmiksi halot, niillä lämmittää voin mökin Mökin tärkeät elementit – rauha, vapaus, luonto, vesi ja sauna – liittyvät kokemukseen rentoutumisesta ja virkistymisestä. Mökki on paikka, jossa kerätään ja saadaan voimia. Yksi Suomen noin puolesta miljoonasta mökkipihasta aukeaa eteemme idyllisenä, joskin vähälumisena. Paukkupakkaset ovat vaihtuneet plusmiinusnollaan. Tummanharmaa taivas enteilee vesisadetta. Varsinaissuomalaisen talven epämääräisyys konkretisoituu jäisen sohjon ja sieltä täältä pilkottavan nurmikon yhdistelmässä. Uupuneet retkeläiset ovat silminnähden helpottuneita kutsuvan näköisen rakennuksen edessä. Kookas puumökki muistuttaa enemmän kotoisaa rintamamiestaloa kuin askeettista pirttiä. Kuskatessamme liioiteltua tavaramääräämme 2/2014 sisään huomaamme nopeasti, että kaipaamamme talven tuntu löytyy mökistä: seinällä roikkuva lämpömittari on miinuksella. Puolet seurueestamme joutuu halkovajareissulle, loput lähtevät tutustumaan tontin fasiliteetteihin. Saapuessamme vesirajaan käy mukaan otettujen pilkkivälineiden tarpeettomuus selväksi. Railojen halkoma jääkerros vaikuttaa hengenvaarallisen ohuelta, eikä juuri alkanut vesisade ainakaan helpota asiaa. Jään pinnalle puskeva merivesi on ruosteenruskeaa. Niin, Mynälahden kotisivut tosiaan mainitsivat vesistön olevan kuin Itämeri pienoiskoossa – ympäristöongelmineen kaikkineen. Tilusten tarkastelumme aikana on isännän roolissa toimiva Oskari loihtinut täyden liekin mökin molempiin kamiinoihin. Ennuste lämpötilan noususta on kuitenkin maltillinen. ”Menee muutama tunti, ennen kuin voidaan ottaa takit pois.” 17
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Ruokaakin on luvassa kun puuro lämmitetään Mökin maailma on jotain aivan erilaista kuin tavallinen arki ja kotona oleminen. Mökillä eletään toisessa todellisuudessa. Asetuttuamme taloksi ja verhouduttuamme kaikkeen mukana olevaan villaan ryhdymme ruuanlaittoon. Poikkeuksellisen hyvin varustellusta mökkikeittiöstä löytyvät niin tarvittavat kattilat kuin valurautapannu. Pannun rujo ulkomuoto ja satojen kokkauskertojen jälkeensä jättämät karstat tekevät vaikutuksen seurueeseen. ”Kuvitelkaa mitkä aromit tässä on!” Väännämme uunin päälle silkasta lämmöntarpeesta ja huomaamme iloksemme, että mökissä on sähkön lisäksi myös juokseva vesi. Ei aikaakaan, kun kattilat ja jauhelihan täyttämä valurautapannu ovat jo liedellä. Liesituulettimen puute käy ilmi nopeasti. Kokkailu sankassa höyrypilvessä huvittaa, kunnes isäntä huomauttaa, ettei keittiön kamiina vedä. Liedeltä nouseva höyry fuusioituu pian kamiinan köhimään savuun ja keittiöolosuhteiden aiheuttama riemu pelkoon häkämyrkytyksestä. Isännän elkein Oskari taltuttaa kamiinan nopeasti, ja liedetkin väännetään pienemmälle. Lounas syntyy pienistä vastoinkäymisistä huolimatta alta aikayksikön. Reissun ensimmäinen ruokailu paljastuu vastoin kaikkia odotuksia todelliseksi gourmet-elämykseksi. Tavanomainen pasta bolognesekin saavuttaa kulinaristisia tasoja, kun se valmistetaan normaalista poikkeavissa olosuhteissa. Myös aterioinnin yhteydessä korkatuissa suomalaisvalmisteisissa tusinakaljoissa on poikkeuksellisen juhlallinen maku. Kaikkien ruokailukokemus ei kuitenkaan ole yhtä onnistunut. Seurueeseemme kuuluva Leo päättää jättää oluet myöhempään ja tyytyä veteen. Käy ilmi, että Mynämäen hyisissä putkissa useamman kuukauden seissyt neste ei sovellu sellaisenaan nautittavaksi. Lasin pohjalla lilluvat, alkueläimiä muistuttavat turkoosit hiukkaset noteerataan kuitenkin vasta ruokailun lopuksi. Myös Leo avaa oluen. Missä hitossa me hiukset pestään? Kuitenkin tavallisinta on, että saunominen jakaa päivän kahteen osaan. Se on päätös päivän mökkipuuhille ja siirtymä illan viettoon ja yhdessäoloon. Tontin perällä seisoo pikkuruinen torppa. Sen sisälle kätkeytyy sauna, tuo elämän ja kuoleman kehto, suomalaisuuden myyttinen ydin. Liekö joku mökin edellisistä omistajista tullut maailmaan noilla lauteilla? Torpan ovi ei kuitenkaan suostu yhteistyöhön. Lukko on joko jäässä tai jumissa. ”Kyllä tähän pitäisi käydä ihan mikä tahansa Abloy-avain”, isäntämme kuvailee lukon luotet- 18
TURUN YLIOPPILASLEHTI tavuutta, mutta yritykset näyttävät toivottomilta. Taustalla muu seurue hytisee pipot silmillä ja kumisaappaat jalassa. Ovi aukeaa vasta, kun avaimen pyörittely vaihtuu turhautuneeseen riuhtomiseen. Jos mökkimme onkin poikkeuksellisen hyvätasoisesti varusteltu, saunarakennus hätkähdyttää alkeellisuudellaan. Hyvä niin – tuleehan meidän päästä kosketuksiin mökkeilyyn elimellisesti kuuluvan alkukantaisuuden kanssa. Kiukaan yhteydessä on suuri tynnyri, jossa on tarkoitus lämmittää pesuvettä. Talvi on kuitenkin tehnyt tehtävänsä: tynnyriin unohtunut vesimassa on umpijäässä. Isäntä on kirosanojen sävyttämästä reaktiostaan päätellen ollut tilanteessa ennenkin. ”Tän sulamisessa kestää koko ilta”, hän mumisee ja aiheuttaa kollektiivisen alakulon. Päätämme vetäytyä mökkiin miettimään seuraavaa siirtoamme. Mutta katso! Kun palaamme parin tunnin kuluttua tarkistamaan tilanteen, on saunarakennus jo lämmennyt. Tynnyrissäkin on vain yksi miltei kiehuvassa vedessä kelluva jääkimpale. Vaatteet lentävät nopeasti nurkkaan rientäessämme nauttimaan perisuomalaisesta kansanhuvista. Lämpötila käy kuitenkin tukahduttavaksi jo vartissa. Päätämme vaihtaa lauteet luontoon. Saunomisen ja alkoholin yhteisvaikutus taannuttaa meidät primitiiviseen piehtarointiin pihan ainoassa lumikasassa. Kotvan kuluttua lauteille palaa kylmää kiroava joukkio. Lämpötilan äkkinäisen nousun myötä sadattelu kuitenkin loppuu, ja kasvoille alkaa nousta hymynkareita. Sadistinen mutta palkitseva saunariitti on totisesti jotain, minkä suorittamiseen ei parempaa paikkaa voisi kuvitella. Talven viettäminen kesämökillä alkaa tuntua yhä paremmalta ajatukselta. 2/2014 Lohduttoman pimeä on talvi-ilta Mökillä oleminen koetaan myös irrottautumiseksi ja vapautumiseksi arjen ihmissuhteiden ja sosiaalisen kanssakäymisen vaatimuksista ja oletuksista. Mökillä ei tarvitse esiintyä sinä henkilönä, joka on arjen kanssakäymisen minä. Mynämäkeläinen pimeys on omaa luokkaansa. Taivaan mukana synkistyvät meri, maa ja mökkiläisten mielentila. Keittiön väräjävä kattovalo aiheuttaa pelokkaimmille sydämentykytyksiä. Itsesuojeluvaiston ajamina ryhdymme tutkimaan mökistä löytynyttä ilmapistoolia, mutta joudumme palauttamaan sen nopeasti koteloonsa, ettei “käy niin kuin viime kerralla”. Oskari kertoo, että pistooli on vasta löytynyt oltuaan kadoksissa parin vuoden takaisen karkeloinnin jäljiltä. Päätämme totella isäntää mukisematta, sillä käsiaseen hukkaaminen kuulostaa liian rankalta ollakseen enää hauskaa. Pyssyn lisäksi isännällä on hallussaan arvokasta perimätietoa. Hänen mukaansa lähettyvillä sijaitsee kivi, jonka luona piispa Henrik nousi tuhatkunta vuotta sitten maihin. Paikka on käytävä tarkistamassa – sysipimeässä, totta kai. Oikeanlaisen tunnelman saavuttamiseksi alkaa välitön spekulointi siitä, kuinka Lallin haamu samoaa lähimetsissä kirves ojossa. Eihän Köyliönjärvellekään ole matkaa kuin alle sata kilometriä. Uhmakkaasti alkanut ristiretkemme loppuu kuitenkin lyhyeen. Joku on keksinyt asetella mökin ja pyhiinvaelluskohteen väliin perunapellon, jossa kulkeminen on silkkaa kärsimystä. Kellahdettuamme vähintään kolmesti kumoon puistelemme mudat polvista ja korkkaamme povitaskusta löytyneen Leijona-pullon. Lämmittävä huikka valaa seurueeseemme roh- 19
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 keutta. Käännämme kurssin kohti rantaviivaa, joka väräjää humisevan metsän ja loputtoman pimeyden takana. ”Mä haluan kohdata pelkoni! Nyt mennään!” hihkuu joukon juniori, joka on erehtynyt katsomaan Twin Peaksia juuri ennen mökille lähtöä. Tassunjäljet lumessa ja alati syvenevä pimeys saavat muidenkin mielikuvituksen laukkaamaan. Hysteerinen kirmailu päättyy naapurin pihaan. Automatisoidut ulkovalot räpsähtävät päälle, ja elämyksiä hamuava joukkiomme palaa mökille nuolemaan näppejään. Pelottavimmat hetket koetaan lopulta sisätiloissa, kun yksi varomattomista seikkailijoista astuu olohuoneessa vaanivaan hiirenloukkuun. Miten voimme yli talven kestää? Matka voi olla ajallisesti ja maantieteellisesti lyhyt, mutta se on silti henkisesti iso siirtymä. Nukkumapaikkojen jakaminen on oma taiteenlajinsa. Isäntä simahtaa sohvalle pilkkihaalarit päällään, muut löytävät tiensä makuupusseihin. Yö mökillä tekee univelkaantuneelle opiskelijalle ihmeitä. Sunnuntaiaamua ei varjosta mikään muu kuin tietoisuus lähestyvästä kotiinpaluusta. Yksi näppäilee kitarastaan haikeita säveliä, toiset huijaavat korttipelissään minkä kerkeävät. Tunnelma on kotoisa. Lopputarkastuksessa onneton saunanovi tekee temppunsa vielä kerran. Takalukkoon napsahtanut uksi ei aukea edes potkimalla. Tulkitsemme tapauksen kehotukseksi palata sivistyksen pariin ja jätämme mysteerin seuraavien mökkivieraiden ratkottavaksi. Matka Turkuun sujuu rauhaisasti, mutta perille saapuminen tuntuu oudolta. Hiljaisuus vaihtuu urbaaniin meteliin, läpitunkeva pimeys valosaasteeseen. Kotona ei tarvitse tehdä tulta, eikä mikään ole syväjäässä. Silti tunnemme olomme alakuloisiksi. Vaikkemme ehkä kykenisi muuttamaan koko talveksi kesämökille, on viikonloppu hyisellä maaseudulla tehnyt hyvää. Nyt torpan tarjoama mahdollisuus eskapismiin on kaukana poissa. Ajatus siitä, että seuraava mökkireissu odottaa ehkä vasta monen kuukauden päässä, aiheuttaa surua. Onneksi lohtu löytyy läheltä. Gösta Sundqvist on sanoittanut kappaleensa viimeistä riviä myöten osuvasti: Älä lannistu, Anja. • Lainaukset: Pertti ja Maarit Alasuutari: Mökkihulluus (Lapin yliopistokustannus, 2010) & Leevi & the Leavings: Koko talvi kesämökillä Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle Turun yliopiston päärakennuksen seinässä on teksti: Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Rakennuksen ohi kulkiessani teksti on uhmakkaassa optimistisuudessaan tehnyt minut usein iloiseksi, ja aina se on saanut liikkeelle erilaisia ajatuskulkuja vapauden olemuksesta. Mitä tarkoittaa vapaa kansa, mitä on vapaa tiede? Viime syksynä kuljin pitkästä aikaa päärakennuksen ohi. Olin tulossa tentistä, ja tämä jo lähes unohtamani lause teki minut jälleen iloiseksi. Hei vapaa kansa, hei vaan vapaa tiede! Aloin taas ajatella vapautta. Vapaa tiede on mielessäni aina liittynyt riippumattomuuteen poliittisista ja taloudellisista sidoksista, mutta nyt ajattelin asiaa myös uudesta näkökulmasta: henkilökohtaisen vapauden kautta. Asun Helsingissä ja teen tohtoriopintojani Turun yliopistoon. Kuljen siis usein Helsingin ja Turun väliä junalla. Varaan aina paikan työskentelyhytistä. Eräänä päivänä istuin kahden hengen hytissä nigerialaissyntyisen miehen kanssa, ja välillemme syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Puhuimme 20 elämästä Nigeriassa ja elämästä Suomessa. Matkakumppanini on asunut Suomessa 12 vuotta, ja hänellä on täällä työpaikka, puoliso ja kaksi kätilöopistolla syntynyttä lasta. Nigeria ei enää tunnu kotimaalta, mutta Suomessa hän saa monesti kuulla, että hänen pitäisi painua Afrikkaan. 12 vuotta, työpaikka, puoliso, kaksi lasta ja ystäviä. Mitä muuta vaaditaan, että on oikeus kutsua asuinpaikkaansa kodikseen? Monenko sukupolven päästä matkaseuralaiseni jälkeläiset saavat kutsua itseään suomalaisiksi ilman, että kukaan älähtää? Kukaan ei kysy minulta, millä oikeudella asun Helsingissä ja opiskelen Turussa, vaikka olen kotoisin Sonkajärveltä. Kukaan ei huutele kadulla kätilöopistolla syntyneille lapsilleni. Jos päättäisin muuttaa ulkomaille, päätökseeni suhtauduttaisiin hyväksyvästi, ehkä myös ihaillen. Mietin kaikkea sitä vapautta, jonka yltäkylläisyydestä olen elämäni aikana saanut nauttia. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut asuinpaikkani tai opiskeluaiheeni valintaa, vaikka syytä ehkä olisi ollut. Minua on kannustettu, tai ainakin minun on annettu olla rauhassa. Mitä tarkoittaa vapaa kansa, jos ei sitä, että saa käydä koulua ja kulkea rauhassa kadulla? Mitä on vapaa tiede, jos ei sitä, että minäkin voin tehdä tieteellistä jatkotutkintoa: viiden lapsen yksinhuoltajan tytär, kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti? Kampuksen portaita pitkin kävellessäni mieli oli kepeä ja helpottunut, kuten se usein tentin jälkeen on; olin menossa oluelle, auringonlasku värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi, ja taskussani oli kolme uutta opintopistettä. Päällimmäisenä mielessäni oli kaksi asiaa. Toinen oli kiitos. Toinen oli toive siitä, että myös junassa tapaamani nigerialaissyntyisen miehen lapset saisivat saman vapauden: vapauden tehdä valintoja. Oikeita, vääriä, mitä näitä nyt on. Päivi Roivainen Kirjoittaja on kansatieteen jatko-opiskelija, joka pitää puujalkavitseistä ja hyvistä käytöstavoista.