• 2/2013 KRISTA KIIREINEN S. 12 SAMMONMALJA S. 8 NYKY-SAMBIA S. 10 YHTEYTTÄMISENERGIAA S. 18
• humalistonkatu 8 a Pe-la 1.-2.2. LIVE, 18 e / 16 e (Tiketti) stam1na Kebab Danger II 2013 -kiertue: stam1na Pe 1.2. ILTA, 15 e (ennakot Levykauppa Äx) I AM Prod. & Aftermath Music esittävät: An acoustic evening with ANNEKE VAN GIERSBERGEN (NL) & DANNY CAVANAGH (UK) anneke Van GiersberGen & danny caVanaGh to 7.2. KOLO, VAPAA PÄÄSY Touhutorstai: amtV Pe 8.2. LIVE, 5 e Rock your head vol. 2: shades of nowhere, the Grammers, the soulless soul la 9.2. LIVE, 10 e / 6 e (Levykauppa Äx) ÅBo LIKES! BASS > 1 YEAR BIRTHDAY BASH! HELSINKI JUNGLE MAFIA <<VS>> ÅBo LIKES! BASS ILTA: UP?N?LIVE: BLACK BEAR SoUND wITH YoUNG GUNS! DJ KUJIS, DJ CHEEZY-J the Grammers ILTA, 4 e (Vapaa pääsy klo 23-24) to 14.2. LIVE & ILTA, VAPAA PÄÄSY Valtakunnallinen keikkapäivä: rendez-Vous vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista morninG Prey, shitboot, alice airbuzz, harmi, rendez-Vous, electric loVe machine Ma-Pe 9-18, La 10-15. Ennakkomyynti: www.tiketti.fi special offer! leikkaus 30/40 ? väri+leikkaus 80-99 ? (opiskelijakorttia näyttämällä) www.clipp.fi linnankatu 17 hämeenkatu 1 forum p. 232 9096 p. 045 230 6716 p. 050 311 1101
• NUMERO 2/2013 1.2.2013 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. PÄÄTOIMITTAJA LAURA MYLLYMÄKI puh. 045 3564517, (02) 276 9630 TOIMITTAJA SAMPO ROUHIAINEN TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi Tyylikästä ja itseisarvoista Maaseudun Tulevaisuus uutisoi viime viikonvaihteessa, että kuluttajat heittävät pois vuosittain 70?80 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Siinä, missä uusia tekstiilejä ostetaan vuodessa noin 13 kiloa, kärrätään kierrätettyjä vaatteita kotiin kilon verran. Minullakin on yhteensä kolme talvitakkia, joista kaksi olen ostanut viimeisen vuoden aikana. Ne ovat tyyliltään erilaisia, minkä takia olen uskotellut tarvitsevani niitä kaikkia. Arvioidaanpa tilanne uudelleen: olen halunnut, en suinkaan tarvinnut. Finnwatchin mukaan Bangladesh on Kiinan jälkeen suurin tekstiilintuottaja, ja maasta tuotiin vuonna 2011 Suomeen vaatteita miltei 90 miljoonan euron edestä. Maan tekstiiliteollisuus tunnetaan työntekijöiden oikeuksien polkemisesta ja työturvallisuuden laiminlyönneistä. Suurin osa työntekijöistä on naisia. Suomessakin Bangladeshissa tuotettujen, valmiiden ja huokeiden tuotteiden markkinat ovat luoneet kulttuurin, jossa kuka tahansa voi milloin tahansa keksiä haluavansa itselleen uudet vaatteet. Kyse on nimenomaan halusta, ei tarpeesta. Kylmyyttäkin vastaan voi hyvin taistella yhdellä, monikäyttöisellä talvitakilla. ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA KRISTIAN TERVO PAINO I-Print Oy , Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ: ? Samaan aikaan näyttelysaliin kanssani pöllähtänyt eläkeläisherra toppatakissaan ainakin vaikutti sekä kiusaantuneelta että kiinnostuneelta kuvien äärellä. ? Adel Abidinin Camel Toe -teossarja leikkii sukupuolella. S. 15 Ja se on sitten vain voilà ja bon voyage! Kas näin korjaat haaroista puhki kuluneet farkut. S. 6 Suomalainen keskiverto yliopisto-opiskelija pohtii varmasti verrattain paljon tuotteiden alkuperää uutta ostaessaan. Oikeaoppisesta kuluttamisesta on tullut ajassamme läpileikkaavaa jopa siinä määrin, että koemme itsemme ensisijaisesti kuluttajiksi ja vasta sitten kansalaisiksi. Hankinnoista puhuminen on usein myös sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin ideologioiden ruotiminen kahvipöydässä. Maaseudun Tulevaisuuden jutussa todettiin, että suurin ongelma tekstiilien kierrättämisessä sen sijaan ovat rikkinäiset vaatteet, jotka eivät kelpaa kenellekään. Tässä Tylkkärissä kerromme, miten haaroista puhki kuluneet farkut korjataan (s. 6). Huojentavaa on, että itse tehdystä ja korjatusta on tullut jälleen sekä tyylikästä että itseisarvoista. Ja jos ei itse osaa, voi hommaan työllistää vaikka paikallisen pienyrittäjän. LAURA MYLLYMÄKI tyl-paatoimittaja@utu.fi OTA IISISTI, ILONA! SYL:n kannanotto: ?Koulutus on yksi parhaita keinoja ehkäistä syrjäytymistä.?
• Aloituspaikkamäärät lastentarhanopettajako Kela: Opintotuen saajien määrä väheni Viime lukuvuonna opintotukea sai yhteensä 292 300 opiskelijaa. Kansaneläkelaitoksen mukaan opintorahaa maksettiin lukukaudella 2011?2012 yhteensä 287 300:lle ja asumislisää 190 500 opiskelijalle. Opintolainan myönteisen valtiontakauspäätöksen sai 198 200 opiskelijaa. Lukuvuodesta 2011?2012 alkaen takauspäätös on myönnetty opintorahaa saaville korkeakouluopiskelijoille ilman erillistä hakemusta. Myönteisen päätöksen oikeudesta opintolainavähennykseen sai runsaat 7 100 tutkinnon suorittanutta henkilöä, kun luku edellisenä lukuvuonna oli 6 100. Vuonna 2011 oikeus opintolainavähennykseen myönnettiin alle viidesosalle ammattikorkeakoulututkinnon tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. Ylemmän korkeakoulututkin- Folkloristiikka ja kansatiede yhdistyvät yhdeksi hakukohteeksi. non vuonna 2011 suorittaneista 89 prosenttia oli turvautunut opintotukeen opintojensa aikana ja 41 prosenttia oli ottanut opintolainaa. Lainaa oli keskimäärin 7 300 euroa, mikä oli 500 euroa enemmän kuin edellisvuonna. Tutkinnon suorittamiseen oli käytetty keskimäärin 54 opintotukikuukautta. Vähiten tukikuukausia käyttivät Svenska handelshögskolanin ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelijat. Vuoden 2011 lopussa valtion takaamaa opintolainaa oli kaikkiaan 293 000 henkilöllä, joista joka kahdeksannella lainamäärä ylitti 10 000 euroa. Vuonna 2011 maksettiin korkoavustusta opintolainan korkoihin kaikkiaan 2 900 pientuloiselle, mikä oli kuudenneksen vähemmän kuin edellisvuonna. TYL TVO valmistelee muuttoa Köydenpunojankadulle Tavoitteena on elvyttää osakunnan ravintola- ja keikkapaikkatoiminta. kaan ?sopivasti? eli arviolta saman verran kuin alkuperäisellä TVO:lla. Erona vanhaan tilaan ovat korkea huonekorkeus ja ikkunat, joiden ansiosta auringonvalo pääsee päiväsaikaan tilaan sisälle. TVO on toistaiseksi majaillut Ursininkadulla, jonne osakunta muutti viime maaliskuussa Varialta Itäiseltä Pitkäkadulta. ?Ursininkadun tilat ovat meillä vielä koko vuoden ja tälläkin hetkellä TVO:n toiminta on keskittynyt sinne - kokoustamme siellä ja osakunnan kerhot ja muu toiminta tapahtuu kaikki vielä siellä, vaikka osa kalusteista onkin muutettu jo uusiin tiloihin?, Bronstein kuvaa tilannetta. Ursininkadulla ei ole anniskelutoimintaa, mutta opiskelijatapahtumia ja yksityistilaisuuksia, kuten sitsejä, valmistujaisia, tukikeikkoja ja syntymäpäiviä, tilassa voi järjestää. lisäyksistä. Aloituspaikat on suhteutettu ministeriön sanelemiin yliopistojen tutkintokiintiöihin. Vuoden alussa alkaneella kolmivuotiskaudella Turun yliopisto menetti tutkintokiintiöitä humanistisella, luonnontieteen ja yhteiskuntatieteen aloilla. Kohti laajempia hakuyksiköitä Humanistisen tiedekunnan aloituspaikkamäärät säilyvät samana, mutta tänä vuonna folkloristiikan ja kansatieteen haku yhdistyy yhdeksi kohteeksi. Sisään otetaan yhteensä 20 opiskelijaa, mikä vastaa määrällisesti aiempaa tilannetta. Yhteinen sisäänotto tarkoittaa yhteisiä pääsykokeita ja osittain yhteisiä perusopintoja. Tämän jälkeen opiskelija erikoistuu haluamaansa pääaineeseen. Folkloristiikalla ja kansatieteellä on ollut yhteiset pääsykokeet jo kahtena keväänä, ja ensi vuonna yhteistyötä on tarkoitus jatkaa myös uskontotieteen kanssa. Folkloristiikan professori Pekka Hakamiehen mukaan uusi järjestely tarjoaa paljon mahdollisuuksia erityisesti opetuksen järjestämiseen. ?Ihanteellisimmillaan sekä opettajia ja tutkimusaikaa vapautuu lisää käyttöömme.? Hakamies ei koe, että kansatiede ja folkloristiikka olisivat pilottiyksikön roolissa testaamassa aiempaa laajempaa sisäänottomallia. ?Tämä malli on ollut käytössä esimerkiksi historia-aineissa jo pitkään. Lähinnä pilotoimme itse itseämme ja välitämme kokemuksia taideaineiden puolelle, missä yhteiseen sisäänottoon ei ole vielä oltu valmiita.? Yliopiston hallitus antoi viime maaliskuussa ohjeistuksen humanistiselle ja yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle nykyistä laajempien yhteisten opintojen valmistelusta ja opetussuunnitelmatyöstä. Tavoitteena on, että opiskelijat voisivat hakea laajempiin kokonaisuuksiin syksyllä 2014. Aiempaa laajempaa sisäänottoa kaavailee myös kasvatustieteiden tiedekunta. LAURA MYLLYMÄKI Kristian Tervo Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta TVO on löytänyt uudet kerhotilat VR:n vanhoista tiloista Logomon naapurista Köydenpunojankadulta. Turun ylioppilaslehti uutisoi asiasta ensimmäisen kerran viime lokakuussa. TVO:n kuraattori Sara Bronstein kertoo, että vaikka osakunnalla on ollut vuokrasopimus uusiin tiloihin jo jonkin aikaa, tilanne on toistaiseksi aikataulullisesti epämääräinen. Rakennus on tarkoitus remontoida, ja avaamisajankohdasta ei ole vielä tietoa. Bronstein lupailee uuden TVO:n avautuvan kuitenkin tämän vuoden puolella. ?Uskallan luvata, että teemme kaikkemme, jotta tämä taas kerran uusi TVO avataan mahdollisimman pian nimenomaan keikkapaikkana eli ravintolatilana?, Bronstein kommentoi Tylkkärille. Tilaa on Bronsteinin mu- Ensi syksynä Turun yliopistoon pääsee päävalinnan kautta opiskelemaan 1976 opiskelijaa. Se tarkoittaa 72 aloituspaikan lisäystä viime vuoteen verrattuna. Suurin aloituspaikkojen lisäys tehdään lääketieteelliseen tiedekuntaan, jonne uusia opiskelijoita otetaan päävalinnan kautta yhteensä 153, mikä on 33 enemmän kuin viime vuonna. Myös kasvatustieteiden tiedekunnan lastentarhanopettajakoulutuksen aloituspaikkamäärä kasvaa 20:llä, jolloin aloituspaikkoja on yhteensä 60. Luokanopettajakoulutuksen aloituspaikkamäärä kasvaa kymmenellä, jolloin aloituspaikkoja on yhteensä 83. Oikeustieteellinen tiedekunta kasvattaa aloituspaikkamääriään kymmenellä, ja aloituspaikkoja on yhteensä 130. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan aloituspaikkamäärä on 431, mikä tarkoittaa yhteensä neljää uutta tilastotieteen opiskelupaikkaa. Kemian oppiaineessa sen sijaan aloituspaikat vähenevät viidellä. Korotukset johtuvat opetusja kulttuuriministeriön kanssa sovituista aloituspaikkamäärä- Bronsteinin mukaan parhaiten asioista pysyy perillä käymällä Ursininkadulla ja seu- raamalla TVO:n kalenteria ja Facebook-ryhmää. Tässä on uusi TVO: VR:n vanha rakennus Köydenpunojankadulla. LAURA MYLLYMÄKI ISTU järjestää keskustelutilaisuuden lukukausimaksulakialoitteesta 6.2.
• UUTISET UUTISET aikkamäärät kasvavat lääkiksessä ja ettajakoulutuksessa 5 KYSYY: Mitä teet rikkinäisille vaatteille? KRISTIAN TERVO Asiantuntija: Lastentarhanopettajista tulevaisuudessa maistereita Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala toivoo, että lastentarhanopettajien koulutus pysyisi jatkossakin eriytettynä luokanopettajakoulutuksesta. törmäävät usein ilmapiiriin, jossa heidän ideansa tyrmätään. Ongelmana päivähoidon todellisuu- dessa on edelleen se, että kaikki tekevät kaikkea, ja työvuorot määrittävät työnkuvaa. Koulu- tuksen tuottama osaaminen pitäisi käyttää nykyistä paremmin lasten hyväksi?, Kalliala sanoo. Kristian Tervo Jos Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala saisi toivoa, tulevaisuudessa lastentarhanopettajien koulutuksen suunta olisi maisterintutkinto. ?Olisin jo varsin tyytyväinen, jos yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä päiväkodeissa kasvaisi?, Kalliala puuskahtaa. Päivähoidon kentällä lastentarhanopettajat ovat Kallialan mukaan ydinryhmä, koska heillä on vankin koulutus varhaiskasvatuksen tehtäviin. Kallialan mukaan ensiarvoisen tärkeää olisi pitää lastentarhanopettajien ja luokanopettajien koulutus eriytettynä, vaikka yliopistoilla on paineita koulutusohjelmien yhdistämisestä. ?Pienten lasten opettajuus on monessa suhteessa erilaista kuin isompien?, hän huomauttaa. Hänen mukaansa tilanne kentällä eli päiväkodeissa on katastrofaalinen, sillä yliopistoissa koulutetuista lastentarhanopettajista on huutava pula erityisesti pääkaupunkiseudulla. Uutta varhaiskasvatuslakia työstetään parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa työryhmässä. Kalliala on huolissaan siitä, että nyt neuvottelupöydässä istuu runsaasti ammattijärjestöjen edustajia, jotka sorvaavat lakia omista intresseistään käsin. Kallialan mukaan varhaiskasvatuksen asiantuntijat ovat sen sijaan räikeästi aliedustettuina työryhmässä. Lastentarhanopettajien koulutusohjelman aloituspaikkamäärien kasvattamista hän pitää hyvänä lääkkeenä, jonka annostus on kuitenkin riittämätön. Hän kuitenkin kiittelee motivoitunutta opiskelijajoukkoa. ?Valmistuneet lastentarhanopettajat yrittävät tuoda työhönsä pedagogisen osaamisensa, mutta Otto Vilo, tietotekniikan 2. vuoden opiskelija ?Äidin kautta UFFiin. Jos äiti saa korjattua, saan vaatteen takaisin, muuten menevät kierrätykseen.? Lassi Yli-Muilu, englannin kielen 4. vuoden opiskelija ?Yleensä korjaan tai äiti korjaa. Jos kyse on jostain pienestä, ompelen itse käsin tai koneella.? Anna-Reetta Luukkonen, kulttuurihistorian opiskelija avoimessa yliopistossa Marjatta Kalliala haluaa päiväkoteihin lisää päteviä lastentarhanopettajia. klo 18.00 Publicumin Pub1 -luentosalissa. Tilaisuus on englanninkielinen. ?Yleensä korjaan, jos vika on pieni ja vaate laadukas. Jos kyseessä on joku 10 euron toppi tai leggingsit, niin heitän pois ja ostan uuden.
• Maailmanselityksiä Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan. Anja Karppinen Mäkihyppy Mäkihyppy on ajantasaista munkkihommaa, uskontoa luotijunan ja hengityskoneen ajalle. Kuinka pitkälle tyhjän päällä voi leijailla? Mäkihyppy on talvilajeista henkisin, eivätkä sitä harrasta laumahenkiset möllikät vaan mystiikkaan ja masennukseen taipuvaiset Kuhmon Kierkegaardit. Mäkimiehet ovat vihkiveljiä, jotka pitävät päänsä matalina ja syöksyvät liukuun kohti tyhjyyttä. Ratkaisevalla hetkellä ponnistetaan irti alma materista, maasta, materiasta. Mäkihyppy on harvoja lajeja, jossa ylipäätään jaetaan tyylipisteitä. Hoikka hyppääjä ei olekaan vängällä sivakoivan karpaasin kaltainen äijä, vaan mäkikotka kelluu sukupuolten välitilassa. Nykästen ja Ollien rankka bilettäminen, kiroilu ja muu holtittomuus ovat miehisyyden pakista kaivettuja välineitä tämän lajinsisäisen androgyynisyyden peittelyyn. Mäkimiehet eivät siis sekoile tyhmyyttään, vaan ihan puhtaasti hämätäkseen, ollakseen raavaita soturimiehiä edes maan kamaralla. Ilmassa moinen on turhaa, sillä tuulien alla uho ei auta ja lihaksetkin lähinnä hidastavat menoa. Hyppytorni kohoaa jo kaukaa muun kisakylän ylle. Se on toteemi, tyhjänä ammottavan montun päälle asetettu. Mäkihypyssä pärjäävät koruttomat protestantit, joiden kirkossa kattokin on liikaa krumeluuria. Ja katso: poikasi tulee liitämään halki ilman. Kaapo Paatos TURUN KANDIVALMENNUS Vieläkö mietit? Hae lääkikseen! Huippusuositut kurssimme ovat täynnä, mutta tutustu itseopiskelumateriaaleihimme osoitteessa www.turunkandivalmennus.? Leena Kautto silittää pikapaltetta kiinni farkkujen haaroihin. Ammattilaiselta kulu yhtä näppärästi kuin vaativiin ompelutöihin suunnitellulla ammattikoneella. Korja On pillihous ratkenneet.. Kokeneen ompelijan mielestä suomalaiset ovat valveutuneet viimeaikoina vaatteiden elinkaaren pidentämisen suhteen. Silti heitämme edelleen kasapäin rikkinäisiä vaatteita kaatopaikalle. Teksti: Sampo Rouhiainen Kuvat: Kristian Tervo Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 26.1. suomalaisen kuluttajan heittävän vuosittain pois 14 kiloa tekstiilejä. Se on iso rinkallinen vaatteita. Määrästä vain viisi kiloa päätyy kierrätykseen. Loput menevät kaatopaikalle. Lehden mukaan syynä on halpavaatteiden surkea laatu. Vaatteet eivät kestä käytössä, eivätkä kuluttajat vaivaudu korjaamaan tai korjauttamaan Sukupuolen ja rahan studia generalia Mitä nainen maksaa? jatkuu 4.2. Dent
• AJASSA Näin paikkaat farkkujen haarat Jos käytössä on ompelukone, haaroista repsottavat farkut voi paikata myös kotikonstein. Leena Kautto Piilopistosta neuvoo, miten: 1. Aluksi kannattaa tarkistaa neulan kunto. Rikkinäinen neula kuluttaa kangasta, kun sillä ajetaan edestakaisin. Neulan ei tarvitse olla erityisen paksu, tavallinen ompeluneula riittää. Kun farkkuja ryhtyy paikkaamaan, kannattaa laittaa molemmat puolet kuntoon saman tien. Muuten toista lahjetta saa olla paikkaamassa hetken päästä uudelleen. Sisäpuolelle tuleva paikkakangas voi olla mitä tahansa. Tavallinen puuvillakangas riittää mainiosti, sillä tiivis tikkaus pitää ratkenneen kohdan koossa. 2. Leikkaa pala sopivan muotoiseksi, niin että se peittää vähintään pari senttiä kuluneen alueen ulkopuoleltakin ja sen reunat kulkevat farkkujen saumoja myöten. Kiinnitä pala silittämällä paikalleen pikapaltteen avulla. Pikapalte on kankaiden väliin silitettävää kiinnenauhaa, jota saa kangaskaupasta. Älä koeta liimata palaa paikoilleen liimalla, se sotkee ompelukoneen neulan. ?Kaikki jeesusteipit ja nitojaviritelmät ? unohtakaa ne?, Kautto kauhistelee. 3. Reiän kohta ommellaan kankaan ulkopuolelta ompele- ui reiän paikkaamiseen vajaa 20 minuuttia. Kotiompelukoneella farkkujen korjaaminen ei suju aaminen onnistuu myös kotikoneella kunhan malttaa tikata rauhallisesti. suni haaroista .. muutaman kympin maksaneita vaatteita. Halvan vaatteen hajotessa ihmiset eivät osaa myöskään vaatia korvausta myyjältä. Kalliimpien vaatteiden osalta tilanne on toinen. ?Ennen korjattiin vain välttämättömimmät, muut heitettiin menemään. Nyt ihmiset haluavat pitää kiinni mielivaatteestaan, kun he sellaisen sattuvat löytämään. Pitkäikäistä suosikkia saatetaan myös muokata ajanmukaisemmaksi.? Näin sanoo kolmen ompelimon esimiehenä toimiva MarjaLiisa Kuisma. Hän on korjannut ja muokannut ihmisten vaatteita jo 30 vuotta. Hänen mielestään malla tiheää edestakaista ommelta. Kotiompelukoneella kannattaa olla tarkkana ja edetä rauhallisesti: Kankaan kääntely on hidasta, mutta kone ei välttämättä kestä jatkuvaa edestakaisin ompelua. Peruuttaessa kone saattaa ohjautua eri suuntiin. Mitä paremmin langan väri sopii farkkujen väriin, sitä paremmin paikka häipyy näkyvistä. ?Lankaa kannattaa varata paljon?, Kautto muistuttaa. 4. Ensin ommellaan reikä umpeen, sitten vahvistetaan kulunut alue ympäriltä. ?Tässä tavallaan luodaan uutta kangasta tiheällä ompeleella.? Ja se on sitten vain voilà ja bon voyage! Farkut ovat kuin uudet. Nyt kelpaa taas istua reteessä haara-asennossa. ihmiset ovat nykyään kiitettävän valveutuneita ekologisessa ajattelussa, vaikka korjaaminen kannattaa myös kukkaron kannalta. ?Lempifarkut ovat saattaneet maksaa vaikka 150 euroa. Kun ne paikkaa parilla kympillä, ne saattavat saada puolet lisää ikää.? Kuisman mukaan ihmiset eivät enää nykyään ajattele, että kaikki pitäisi osata tehdä itse. Ihmiset ovat valmiita myös maksamaan palveluista. ?Vaatteiden korjaus on tässä mielessä vähän sama kuin auton huolto. Eikä kotipermanenttejakaan enää hirveästi tehdä?, Kuisma virnistää. alian auditoriossa klo 16. Milja Saari luennoi aiheesta sukupuoli ja palkka. Paikkakangas ommellaan kiinni tiheällä tikkauksella. Kun lanka on oikean väristä, reikä ja paikkaus katoavat lähes täydellisesti 7
• Sammonmalja-turnauksen jäätyä väliin opiskelijat kehittivät itse korvaavaa toimintaa. Kuva P-klubin ja Kritiikin välisestä ottelusta syksyllä 2010. Mitä tapahtui Sammonmalja-futikselle? Sammonmalja-jalkapalloturnausten peruuntumisten taustalla ovat olleet yliopistoliikunnan henkilökuntaruletti, tulviva kenttä ja huonosti ajoitetut lomamatkat. Teksti: Sakari Muurinen Kuva: Jukka-Pekka Katajamäki ?Turnaus on yleensä pelattu alkusyksystä, ja siinä vaiheessa meillä oli vain yksi työntekijä ja jostain piti luopua. Tällä kertaa se oli jalkapallo. Yliopistoliikunnan pyörittäminen yksinään vie nimittäin sen verran aikaa, että turnauksen järjestäminen olisi ollut liian haastavaa?, kertoo lokakuussa liikuntasuunnittelijan toimessa aloittanut Petri Kuokkanen. Vuonna 2010 turnaus jäi pelaamatta, koska perinteisenä kisanäyttämönä toiminut Kuuvuoren kenttä lainehti vettä. Tähän päälle osui vielä silloisen liikuntasuunnittelijan lomamatka. Kuokkanen kuitenkin vakuuttaa, että yli 40 vuotta vanhoista perinteistä pidetään kiinni ja turnaukset laitetaan pyörimään normaaliin tapaan. ?Tulevaisuus on tietysti tarua ihmeellisempää. Keväällä meillä on luvassa lentopalloa ja sählyä. Futikset jäävät kyllä luultavasti tältä lukuvuodelta väliin. Seuraava jalkapalloturnaus järjestetään sitten syksyllä?, Kuokkanen selvittää. Kun Sammonmalja syntyi 1970-luvulla, yliopistoliikunnan tarjonta oli nykyistä selvästi suppempaa. Konsepti on muut- tunut vuosien aikana ?Lajeja tietysti oli tietysti sil- sin on sitten muuta tarjontaa kuten ryhmäliikuntaa. Maailma ? Eihän tätä voi muuksi kuin farssiksi kutsua. Minun opiskeluaikana on kahteen kertaan päästy pelaamaan. loin 70-luvulla enemmän kuin nyt, esimerkiksi maastojuoksua, suunnistusta ja hiihtoa. Nykyi- muuttuu koko ajan ja me yritämme muuttua mukana?, hän jatkaa. Opetuskoti Mustikka hakee uusia ohjaajia maahanmuuttajalasten läksykerhoon Halisiin. Turun YK-yhdistys järjes
• AJASSA Kuokkasen mukaan lajit eivät nytkään ole kiveen hakattuja. Hän kehottaakin opiskelijoita aktiivisuuteen. Uusia ehdotuksia otetaan mielellään vastaan. ?Tämä on yliopiston sisäistä toimintaa, joten voimme ottaa lajivalikoimaan melkein mitä vain. Puitteet täytyy kuitenkin olla kunnossa. Laskettelua on esimerkiksi melko hankala järjestää,? Kuokkanen toteaa. FM ? Eli sinne ja takaisin 1 .1.2013 minusta tuli rivijäsen Aarikka. Puolentoista vuoden työelämä- ja Helsinki-syrjähypyn jälkeen olen täällä taas, työkaverit antoivat läksärilahjaksi Nalle Puh -kyniä ja lampun. Paljon on ehtinyt tapahtua yliopistonmäellä puolessatoista vuodessa. Alkuperäinen pääaineeni folkloristiikka on muuttanut Sirkkalaan, joka ainoaan oveen on läntätty silmittömän raivostuttava saippuakuplajuliste ja tieteenalakirjastot ovat saaneet kornit nimet. Hyvästi magnacard, tervetuloa pikkurillin kynnen kokoinen harmaa lätkä. Nälkäisiä pelaajia Vaikka Sammonmaljan suosio on laskenut huippuvuosista, joukkueita on viime vuosinakin ilmoittautunut reilusti toistakymmentä. Myös neljännen vuoden Suomen historian opiskelija Oskari Varpela uskoo, että pelaajia riittää. Hän on itse osallistunut turnaukseen aina kun se on vain järjestetty. Pelihaluja löytyisi, ja Varpela kertookin olevansa harmistunut siihen, ettei jalkapalloturnausta ole saatu järjestettyä. ?Eihän tätä voi muuksi kuin farssiksi kutsua. Minun opiskeluaikana on kahteen kertaan päästy pelaamaan?, Varpela tylyttää. ?Yliopistolta löytyy varmasti halukkaita ihmisiä pelaamaan jalkapalloa. Siitä on puhuttu muidenkin oppiaineiden kaverien kanssa, että kiinnostusta löytyy. Aina kun pelit on järjestetty, niin on ollut tosi hyvä tapahtuma?, hän toteaa. ?Eikä se pelailu ainakaan laske opiskelumotivaatiota, kun siinä on tuo sosiaalinenkin puoli. Tuolla gradukopissa kun on välillä aika yksinäistä?, hän naurahtaa. Samoilla linjoilla Varpelan kanssa ovat toisen vuoden oikeustieteen opiskelijat Pekko Suortti sekä Saku Lehikoinen. ?Olisihan se makeeta, jos nuo futikset saataisiin järjestettyä. Ja sen turnauksenkin pystyisi tarvittaessa järjestämään vaikka yhden viikonlopun aikana?, Lehikoinen miettii. ?Kyllä minäkin uskon, että porukkaa riittää. Ollaan nyt esimerkiksi Indeksin jätkien kanssa kaavailtu pienimuotoista pipolätkäturnausta. Sählypelit voitaisiin kyllä siirtää johonkin hieman parempaan paikkaan. Tuo Iskeri on ihan hyvä höntsäilyyn, mutta Sammonmaljat voitaisiin viedä esimerkiksi Leaf Areenalle?, Suortti ehdottaa. I äiset koulutuspoliittiset mantrat ovat silti samat: valmistumisajat, valmistumisajat, valmistumisajat. Ministeriön uusin houkutin on palkita rahalla yliopistoja sen mukaan, mitä suurempi osa niiden opiskelijoista onnistuu läiskimään lukuvuodessa 55 opintopistettä tai yli. Yliopistomme kaikessa viisaudessaan sovelsi ministeriön rahoitusmallia suoraan omaan sisäiseen rahanjakomalliinsa, soveltui se siihen tai ei (pssst, ilmainen vinkki, ei). Jos vanhempia tieteenharjoittajia on perinteikkäästi kiihottanut fuksien tuore liha ja viattomuus, on niistä kiinnostunut nyt myös hallinto. Piltit eivät ole pilalla. Jos ne opettaa ensimmäisenä vuonna tavoille eli opiskelemaan, opiskelemaan ja opiskelemaan, tahkoaa yliopisto rahaa. Mitä yliopisto siis tekee minulla, keskivartalolihavalla kuudennen vuoden opiskelijalla, joka on parhaimmillaan tehnyt lukuvuodessa sen 45 noppaa, useimmiten alle. Ketä kiinnostaa? Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl P aluu pelotti. Oman vuosikurssin kaverit ovat viittä vaille valmiita tahi ruutulipun tuolla puolen, kahdesta viimeisimmästä fuksilaumasta minulla ei ole mitään havaintoa. Muutokseen ? töistä opintovapaalle jäämiseen ja muuttoon ? liittyi toki palmullinen henkilökohtaisiakin kookospähkinöitä: muutin toista kertaa yhteen mieheni kanssa, lopetin tupakoinnin (ei todellakaan niiden vitun saippuakuplajulisteiden ansiota), otettiin koira, semmosta pientä. Kaiken tämän keskellä mietin, osaanko enää opiskella, muistanko enää mitään. Koska olen koulutuspoliittisesti haastunut henkilö, ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt pitäisi olla joku tukitoimi, että miksi ei ole tukitointa, jotain tiedekuntatason opintohallintoa, joka huolehtii meistä ressukoista, tsekkaa HOPSit, antaa kaavakkeet. Pitää olla järjestelmä, hallinto korjaa haavat. S itten tein sen, minkä voin. Tapasin ihmisiä. Hyviä ihmisiä, opettajia, vanhempia kollegoja entisestä ja nykyisestä pääaineestani. Ihmisiä, joilla oli edelleen sama huumorintaju, sydämellisyys, joustavuus ja ennen kaikkea into, joka sai minutkin muistamaan, miksi opiskelen mitä opiskelen. Lisäksi ne muistivat minut, sanoivat, että onpa kiva nähdä. Tukitoimi, toimiva tuki. Parhaimmillaan. LOTTA AARIKKA Kirjoittajan tavoitteena on valmistua vuonna 2013, mikä edellyttää vähintään 110 opintopisteen verran suoritettuja opintoja. Saa halata. stää Sateenkaari Koto ry:n kanssa infon toiminnasta kiinnostuneille tiistaina 5.2. klo 18.00 luentosali PUB3:ssa. 9
• Pohjoisen ja etelän aktivistit, yhdistäkää voimanne! Mwila Agatha Zaza vieraili Turussa Amnestyn järjestämässä A Body of One?s Own -tilaisuudessa. ?Suomesta käsin voi rakentaa yhteistyötä esimerkiksi afrikkalaisten koulujen, pienyritysten, yhteisöjen ja yksilöiden kanssa?, Zaza visioi. Sambialaistaustainen Mwila Agatha Zaza kehottaa suomalaisia kamppailemaan afrikkalaisten tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta. Teksti: Terhi Toppala Kuva: Kristian Tervo
• 11 Tapahtuu nyky-Sambiassa: Kaupunkien uutuuttaan kiiltävät ostoskeskukset houkuttelevat vaurastuneimpia shoppailemaan, katujen varsille nousee prameita palatseja ja koulutetut kansalaiset chattailevat Facebookissa. Samaan aikaan nuoret tytöt juovat bensaa tai ruiskuttavat sitä vaginaansa. He nielevät tappavia lääkkeitä, syövät vaarallisia yrttejä tai käyttävät huumeita. He työntävät veitsiä ja muita teräviä esineitä alapäähänsä. Tai sitten tytöt, jotka oikeastaan tarvitsisivat lääkäriä, kääntyvät perinteisten heimoparantajien puoleen. Heimoparantajat suorittavat tytöille kiskurihintaisia ja kyseenalaisia toimenpiteitä. Mikäli tytöt hoidoista huolimatta ovat yhä hengissä, heimoparantajat aloittavat kiristyksen. Jos tytöt ovat rahattomia, on heidän maksettava velkansa muilla tavoin, esimerkiksi alistumalla seksiin heimoparantajan kanssa. Kuten niin monet Afrikan maat juuri nyt, Sambia elää suurten muutosten aikaa. Maa urbanisoituu ja modernisoituu, mutta yhtäaikaisesti sen sisällä elävät kulttuuriset käytännöt, perinteet ja rakenteet, jotka mahdollistavat erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien täydellisen laiminlyönnin. ?On myös länsimaalaisten velvollisuus puuttua tilanteeseen.? Tätä mieltä on sambialaistaustainen, kaksi vuotta sitten Helsinkiin muuttanut Amnesty-aktivisti Mwila Agatha Zaza. Hän ei puhu vain Sambiasta, vaan yleisemmin globaalista etelästä, jota vauras pohjoinen ei saisi jättää oman onnensa nojaan. Erityisesti naisten seksuaali- ja ? hedelmättömyyttä ja vammautumista. Ongelma on massiivinen?, Zaza jatkaa. Hän on kehitysyhteistyö- ja tasa-arvokonsultti. Asiantuntijana Zaza on erikoistunut seksuaali- ja lisääntymisoikeuskysymyksiin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanteeseen Afrikassa. Työkseen hän muun muassa konsultoi YK:n kehitysohjelmia. Numeroita ja asenteita Äitiyskuolleisuusluku on indikaattori, joka kuvaa raskauksiin tai synnytyksiin menehtyneiden naisten määrää suhteessa 100  000 elävänä syntyneeseen lapseen. Vuonna 2010 tämä luku oli Suomessa 5, Sambiassa 440. ?Sambian äitiyskuolemista 30 prosenttia on seurausta turvattomista aborteista. Myös sairaaloissa sisällä olevista naispotilaista noin kolmannes on niitä, jotka ovat yrittäneet aborttia omin avuin?, Zaza kertoo. ?80 prosenttia äitiyskuolemista koskee alle 19-vuotiaita. Vuosittain ei-toivottujen raskauksien seurauksena kuolee satoja koulutyttöjä.? Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat kouluttamattomat, köyhät maaseudun nuoret naiset. Suurin osa heidän raskauksistaan on täysin suunnittelemattomia. He eivät tiedä ehkäisystä tai siitä, että voisivat lain mukaan saada turvallisissa olosuhteissa suoritetun abortin sairaalassa. He eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskaaksi tuleminen oikeastaan tapahtuu, mutta Kun oikeuksistaan ei tiedä, niiden perään ei osaa kysellä?, Zaza sanoo. lisääntymisoikeudet etelässä on aihe, joka Zazan mukaan vaatii myös suomalaisten huomiota. ?Turvattomissa aborteissa, eli ilman lääketieteen ammattilaisten apua puutteellisissa olosuhteissa toteutetuissa ei-toivottujen raskauksien keskeytyksissä, kuolee vuosittain tuhansia tyttöjä ja naisia. Lisäksi ne aiheuttavat vakavia komplikaatioita, kuten kun näin käy, he häpeävät. ?Kun oikeuksistaan ei tiedä, niiden perään ei osaa kysellä?, Zaza sanoo. Sambiassa ehkäisystä tai turvallisista aborteista ei juuri tiedoteta. Ne ovat asioita, joita ei opeteta koulussa. ?Lääkäreiden, hoitajien ja opettajien pitäisi levittää tietoa, mutta käytännössä näin tapah- tuu harvoin?, Zaza kertoo. Hänen mukaansa tähän vaikuttavat asenteet. ?Vuonna 2001 tehdystä kyselystä selvisi, että 94 prosenttia koulutetuista kätilöistä ja sairaanhoitajista vastusti aborttia kaikissa olosuhteissa. He ovat ihmisiä, joiden vastuulla raskaudenkeskeytykset ovat sairaaloissa. He argumentoivat kantaansa esimerkiksi sillä, että Raamatussa sanotaan: älä tapa. Abortin täytyy siis olla väärin. Samat ihmiset saattavat kuitenkin hyväksyä maassa käytössä olevan kuolemanrangaistuksen.? Periaatteessa naisjärjestöjen pitäisi puolustaa naisten oikeuksia, mutta Sambiassa ne voivat toimia myös päinvastaisesti. ?Monet maamme naisjärjestöistä ovat melko antifeministisiä. Ne levittävät yhä nykyäänkin viestiä, että abortti on moraalisesti väärin.? Myöskään maan naisjohtajat ja -poliitikot eivät välttämättä edistä naisten oikeuksia. Sosiaalisten muutosten aikaansaamiseksi Zaza painottaa ei-valtiollisten järjestöjen ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Aktivismia yli rajojen Tulevana ystävänpäivänä 14.2. Amnesty käynnistää uuden My Body, My Rights -kampanjan, jossa puolustetaan naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia nimenomaan ihmisoikeusnäkökulmasta. ?Sukupuolten välinen tasaarvo, naisten oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeudet on nähtävä nimenomaan universaaleina ihmisoikeuksina, joiden toteutumisen puolesta kaikkialla maailmassa on kamppailtava myös Suomesta käsin?, Zaza sanoo. Yksinkertaisimmillaan etelän naisten oikeuksien puolustaminen voisi Zazan mukaan tapahtua kokemuksia vaihtamalla. Hänen mielestään suomalaisten naisliikkeiden ja feministien olisi jaettava tietotaitoaan ja kerrottava afrikkalaisille sekä saavutuksistaan että kohtaamistaan haasteista. ?On muistettava, että myös suomalaisten naisten elämä on muuttunut valtavasti sadan vuoden kuluessa. Täällä saavutettu naisten oikeuksien lisääntyminen ja tasa-arvokehitys on aikaansaatu naisliikkeiden ja feminististen liikkeiden sinnikkäällä työllä.? Pohjoisen aktivistit voivat toimia liittolaisina ja kumppaneina etelän aktivisteille monin tavoin, eikä tämän tarvitse tapahtua pelkästään kehitysyhteistyöorganisaatioiden kautta. ?Suomesta käsin voi rakentaa yhteistyötä esimerkiksi afrikkalaisten koulujen, pienyritysten, yhteisöjen ja yksilöiden kanssa. Olennaista on taitojen, ajatusten ja ideoiden molemminpuolinen vaihto?, Zaza painottaa. Jos muutosten aikaansaaminen täällä on ollut mahdollista, on se mahdollista myös muualla. Sukupuolten välinen tasaarvo ei ole itsestään selvyys missään maailman kolkassa, vaan se syntyy toiminnan kautta. Sen saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi tarvitaan jatkuvasti aktiivisia tekoja.
• Aamuteellä Kristan kanssa Näyttelijä Krista Kosonen ei pidä itseään tähtenä, vaikka ammatillisesti hänellä menee lujaa. Teksti: Terhi Toppala, Kuva: Kristian Tervo Perjantai Turun päärautatieasemalla kello 6.30. Unenpöpperöiset työmatkalaiset jonottavat lippuautomaatilla. Heidän joukossaan seisoo pipopäinen nainen, työmatkalainen hänkin, Turun ja pääkaupungin välillä jatkuvasti pendelöivä näyttelijä Krista Kosonen. Iltayöstä Turun kaupunginteatterissa on päättynyt Kirsikkapuiston esitys, jossa Kososella on päärooli. Nyt hänen on ehdittävä seitsemän junalla Helsinkiin Putouksen harjoituksiin. Seuraavana päivänä on sketsiohjelman suora televisiolähetys. ?Venäläinen klassikko vaihtuu lennosta pissakakkahuumoriin?, Kosonen nauraa. Menemme Rautatieaseman kahvilaan. Olemme sopineet aikaiset aamutreffit, koska haastattelulle on ollut vaikea löytää ajankohtaa. Vuoden sisällä Kosonen on näytellyt Putouksen ja Kirsikkapuiston lisäksi muun muassa Kansallisoopperan Lumikuningatarbaletissa ja elokuvissa Puhdistus, Tie pohjoiseen, Juoppohullun päiväkirja, Kaikella rakkaudella sekä Rölli ja Kultainen avain. Toistuvasti hänet on voinut nähdä upeaksi meikattuna ja kammattuna hymyilevänä kuvana lehtien sivuilla. Hän on ollut haluttu ja työssään tunnustettu. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö häntä voisi pitää yhtenä nykyhetken kirkkaimmista suomalaistähdistä. Mutta mitä mieltä Kosonen itse on menestyksestään ja saamastaan julkisuudesta? ?Olen näyttelijä, en tähti. Teen työni niin hyvin kuin osaan. Olen ollut avoin monenlaisille töille ja päässyt ilokseni tekemään paljon mielekkäitä juttuja?, hän toteaa. Pyynnöstämme Kosonen pysähtyy leipävitriinin eteen poseeraamaan teemukinsa kanssa. Salamavalo säihkyttää arkiaamuun ihmeellistä hohtoa. ?Voinko pitää pipon päässä??, Kosonen kysyy ja ilahtuu vasta- uksesta. Näitä kuvia ei stailata. ?Näytänpähän kerrankin erilaiselta kuin naistenlehtien kansissa.? Hän on vaatimaton ja hyväntuulinen. Junamatkaansa odottelevat ohikulkijat eivät kiinnitä kuvaussessioihimme sen kummempaa huomiota. Ehkä he eivät näe touhuissamme mitään glamouria. ?Mitä tähti edes tarkoittaa? Se on abstrakti, varmastikin jonkun viihdetoimittajan keksimä määritelmä?, Kosonen miettii. Kulttuurisena ilmiönä tähdet ovat julkisuuden hahmoja, joita suuri yleisö fanittaa ja palvoo, mutta myös kadehtii ja vihaa. Tähtinä pidettyjen hahmojen ominaisuuksiin on yleensä liitetty kauneus, menestys, rikkaus ja kuuluisuus. Kosonen ei osaa sanoa, mikä tekee henkilöstä niin kutsutun tähden suomalaisessa nykyjulkisuudessa. ?En tiedä. Media kai nuo kaikki määritelmät tekee. Luulen, että tähtinä pidetyt ihmiset vain pyrkivät tekemään työnsä mahdollisimman hyvin.? Ainakin Kosonen itse vaikuttaa äärimmäisen työorientoituneelta. Parrasvaloissa Julkisuudessa ja lehtijutuissa seikkaileva Krista Kososen hahmo eroaa yksityishenkilö Krista Kososesta paljon. ?Tämä on mielestäni hyvä asia. Yritän olla ajattelematta julkkiskulttuuria, koska koen sen ahdistavaksi.? Yksityishenkilönä Kosonen kokee, että hän voi jonkin verran kontrolloida sitä, millaista tarinaa julkkis-Kristasta kirjoitetaan. Onko julkkis-Krista sitten yksityisKososelle kuin fiktiivinen hahmo, välttämätön ammatillinen pakko, vain yksi esitettävä rooli muiden joukossa? ?Oikea elämäni on sellaista, mitä mediassa ei jaeta. Tietenkään en voi vaikuttaa kaikkeen, mitä lehdet kirjoittavat, ja totta kai se harmittaa, mutta minkäs teet. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Voin kuitenkin valita, mistä itse avaudun lehdissä. Esimerkiksi rakkauselämäni ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle.? Juuri tähtien rakkauselämä on tietenkin klassinen aihe, joka suurta yleisöä kiinnostaa ja jolla myydään. Iltapäivä- ja juorulehdet seuraavat tarkasti myös Kososta ja raportoivat, kenen seurassa hän milloinkin liikkuu. Tällaiset jutut Kosonen jättää omaan arvoonsa. ?Kieltäydyn vastaamasta yksityiselämääni koskeviin kysymyksiin.? Suuren maailman tähdille tunnusomaista on ollut oman myyttisyyden korostaminen. Kososessa on kuitenkin välittömyyttä ja rentoutta. Tarkoitushakuisen imagon salaperäistämisen sijaan tietyistä asioista vaikeneminen on hänelle ennen kaikkea oman minuuden suojelua ja mielenterveydelle välttämätöntä rajanvetoa. Julkista Kristaa toimittajat rakentavat usein tietyn kaavan mukaan. Kososen mukaan haastatteluissa häneltä kysytään aina samoja kysymyksiä. Hän luettelee litanian, johon on jo väsynyt: ?Mistä keksit Putous-hahmosi, kuinka jaksat kaikki työsi, mitä kauneustuotteita käytät, kuinka pitkä olet, onko ulkonäköpaineita tai perhehaaveita?? Erityisesti naisjulkkisten ympärille on kehittynyt ulkonäköön ja kauneudenhoitoon keskittynyt juttutyyppi. Myös monissa Kososta käsittelevissä haastatteluissa on keskitytty hänen fyysiseen olemukseensa. Näyttelijän oma suhtautuminen tällaiseen ulkonäköjournalismiin on kummasteleva. ?Ihmettelen erityisesti sitä, että ne ovat aina naistoimittajia, jotka kirjoittavat ulkonäköpaineista, laihduttamisesta ja muusta sellaisesta. He ovat itse luomassa sitä ahdistavaa kuvaa, jonka mukaan naisen pitäisi koko ajan olla tyytymätön johonkin omassa olemuksessaan.? Erään ulkonäkönsä ympärille rakennetun lehtijutun Kosonen muistaa erityisen hyvin: ?Jouduin kerran Cosmopolitanin haastattelussa moneen kertaan vastaamaan toimittajalle, että kyllä, olen tyytyväinen vartalooni, ja kyllä, minulla on hyvä itsetunto. Tämä ei tuntunut ymmärtävän, että sellainen on mahdollista. Ja hän kirjoittaa nuorille naisille suunnattua lehteä, masentavaa!? Westendissä Kososen mukaan hänen itsetuntonsa rakentumiseen on vaikuttanut erityisesti kaksi asiaa: onnellinen lapsuus ja läheisten tuki. ?Asuin 18-vuotiaaksi asti Espoon Westendissä, meren ja metsän läheisyydessä. Kotimme oli rakastava ja turvallinen?, Kosonen kertoo. ?Läheisimmät ystäväni ovat säilyneet niiltä ajoilta asti. Meitä on kuuden tytön porukka. Olemme tunteneet toisemme esikoulusta.? Sama kaveripiiri on Kososelle yhä tärkeä. Teatteri tuli hänen elämäänsä kuin varkain. ?Luulen, että näytteleminen jotenkin löysi minut. Peruskouluikäisenä haaveammattini oli kirjailija, minkä takia pyrin Kallion ilmaisutaitolukioon. Jo ennen tätä olin tosin ollut koulun ilmaisutaitoryhmässä ja sitä kautta rakastin näyttelemistä, mutta vasta lukiossa se iski todella.? Heti lakkiaisten jälkeisenä päivänä Kosonen muutti pois kotoaan. ?Lähdin Espoon rauhasta jännittävään Helsinkiin, kämppään keskelle Mannerheimintien sykettä. Se oli mieletön fiilis.? Tulevaisuuden suhteen hänellä oli tarkat suunnitelmat. ?Tuli tunne, ettei maailmassa ollut mitään, mitä halusin niin paljon kuin näyttelemistä. Se oli intohimo, pakko. Hain Lahden Kansanopiston teatterilinjalle.? Kososen kokema palo näytellä vahvistui, mutta Teatterikorkeakoulun pääsykokeita hän pelkäsi. Hän päätti, ettei välittäisi mahdollisista epäonnistumisista, vaan hakisi kouluun tarvittaessa kymmenen kertaa. Jos sisäänpääsy ei tärppäisi, hän vaihtaisi unelmaa. ?Olin 19-vuotias, minulla oli aikaa. Pääsin kuitenkin sisään ensi yrittämällä.? Nykyhetkessä Tällä hetkellä Kososen päivät kuluvat Pasilassa Putouksen harjoituksissa. Iltaisin taas hänellä on usein jokin teatteriesitys. ?Freelancerilla ei ole kahta samanlaista päivää. Silloin kun on teatteritreenit päällä, on edes jonkinlainen pari kuukautta kestävä päivärytmi. Muuten arkeni on vaihtelevaa.? Kosonen ei kuitenkaan valita, vaikka hänen elämänsä on hektistä. ?Minulla on mielestäni maailman hauskin ammatti ja maailman kivoimmat kollegat. ? Häntä motivoi työntekoon elämysten ja kokemusten antaminen ihmisille. ?Myös nauravan yleisön näkeminen Putouksessa sekä kahvi auttavat jaksamaan.? Nykyistä persoonaansa Kosonen kuvaa iloiseksi, impulsiiviseksi ja uteliaaksi, mutta myös äkkipikaiseksi ja kärsimättömäksi. ?Olen erilainen ihminen töissä ja siviilissä. Työskennellessäni olen paljon rohkeampi ja minulla on selkeät ja varmat mielipiteet, jotka sanon joskus liiankin suoraan. Arvostan suoruutta, inhoan mielistelyä.? Nyt Kososen on kiirehdittävä junaan. Kotona häntä odottaa todellinen stara, 11-viikkoinen koiranpentu.
• 13
• Arktisen hehkun tallentaja Matti Ijäksen uutuuselokuvassa vastakaikua saamaton rakkaus saa niin julmia kuin lempeitäkin muotoja. ?Valtavirtaelokuva jyrää voimakkaasti, mutta samalla tuotantovälineet ovat tulleet taloudellisesti kaikkien saavutettavaksi. Se valo, jonka tilanteessa näen, liittyy juuri tämän mahdollistamaan erilaisten käsialojen ja kerrontatapojen rikkauteen?, pohtii elokuvaohjaaja Matti Ijäs. Teksti ja kuva: Lauri Hannus Elokuvaohjaaja Matti Ijäs on tehnyt pitkän uran omaleimaisena suomalaisuuden kuvaajana. Niin teatterielokuvan kuin televisionkin parissa työskennelleen Ijäksen tunnetuimpiin töihin kuuluvat kulttimaineen saavuttanut tv-elokuva Katsastus (1988) sekä kolme Jussi-palkintoa voittanut Haaveiden kehä (2002). Helmikuussa ensi-illan saava uutuuselokuva Kaikella rakkaudella merkitsee ohjaajalle paluuta pitkän teatterielokuvan pariin yli vuosikymmenen tauon jälkeen. Kaikella rakkaudella tehtiin viime vuonna kahdessa kuvausjaksossa kesällä ja talvella. Elokuva kuvattiin eri puolilla Lappia ja Senjan luonnonkauniilla saarella Pohjois-Norjassa. Ohjaaja halusi hulppeista puitteista huolimatta välttää Lapin liian idyllistä kuvaamista. ?Onneksi parina kuvauspäivänä oli niin kurja keli, että mukaan saatiin sitä puskalappitunnelmaakin?, kuvailee Ijäs. Ijäksen alkuperäisideasta lähtenyt tarina laajeni vuosien var- rella, ja eri kirjoittajat toivat mukaan erilaisia kohtauksia. Mutta miten neljän eri käsikirjoittajan luoma kertomus saatiin pysymään yhtenäisenä? Ijäksen mukaan olennaista oli jaksoittainen työskentely: aluksi Heikki Vuento kirjoitti Ijäksen luonnoksen pohjalta, ja kun elokuvan tuottajaksi tuli Auli Mantila, hän alkoi kirjoittaa sekä Ijäksen että J-P Passin kanssa. Vastuunjakoa helpotti se, että ryhmä oli työskennellyt yhdessä aiemminkin. Ihmisistä ja olosuhteista Matti Ijäs on suomalaisen miehen kuvaajan maineessa. Tuntuuko määritelmä nykyisellään liian kapealta? ?Toki olen miesten kuvaaja, kun olen mies, mutta asia ei ole niin yksinkertainen?, ohjaaja kertoo. Uutuuselokuvan tarina lähe- tetään käyntiin kahden miehen humoristisella kohtaamisella korpimaassa. Auto on jämähtänyt tunturipuroon, ja vinssausoperaatio tuo muistumia Katsastuselokuvan hersyvästä automaniasta. Tästä huolimatta Kaikella rakkaudella kietoutuu lopulta Krista Kososen roolihahmon, hurmaavan levottoman Ansan ympärille. Ijäksen mukaan Ansan hahmo on suomalaisessa elokuvassa epätyypillinen naishahmo: aktiivinen ja räväkkä toimija, joka on kuitenkin lopulta hieman tuuliajolla elämänsä suhteen. Ansan tytär Suvi (Aurora Kuusisto) taas on eräänlainen yhteisöllisyyden papitar, joka kannattelee lähipiirin sopua sökörinkinsä avulla. Äiti-tytärparia kontrastoi hengellinen ja pidättäytyvä Ester (Minna Puolanto), joka vetäytyy miehensä taustalle. Elokuvan naiset eivät voisi ulkoisesti olla kauempana toisistaan, mutta lopulta heistä löytyy tiettyjä yhteneviä piirteitä, sisäistä vahvuutta ja riippuvuutta. Ohjaajaan mukaan Kaikella rak- kaudella on ennen kaikkea balladi ? surumielinen rakkaustarina, jonka sivussa nousevat esille taloudelliset olosuhteet. Omaleimaisen jäljen tulevaisuus Kotimaisen elokuvan nykytilanteen Ijäs näkee kaksijakoisena. ?Valtavirtaelokuva jyrää voimakkaasti, mutta samalla tuotantovälineet ovat tulleet taloudellisesti kaikkien saavutettavaksi. Se valo, jonka tilanteessa näen, liittyy juuri tämän mahdollistamaan erilaisten käsialojen ja kerrontatapojen rikkauteen.? Se, pääsevätkö nämä nyrkkipajaelokuvat levityskanaviin, tulee Ijäksen mukaan olemaan iso kysymys. Televisioyhtiöt ovat ohjaajan mukaan tulleet yleisötutkimuksineen varovaisemmiksi, mikä vaikeuttaa omaleimaisten tekijöiden julkaisumahdollisuuksiin. Ijäksen mukaan kotimaisessa elokuvassa on vielä tilaa aukkoja käyttävälle kerrontatavalle, mutta television puolella tilanne on tässäkin mielessä hankalampi. Katsojaa talutetaan mukaan yhä useammin kädestä kiinni pitäen juonen läpi. Ijäs ei ole tästä huolimatta hylkäämässä televisiota. Ohjaaja viimeistelee tällä hetkellä pitkää TV-elokuvaa Puolin ja toisin, joka tullaan näkemään Ylen kotikatsomossa tämän vuoden syksyllä. Mutta miksi Kaikella rakkaudella -elokuvan näkökulmahahmo Toivo Vaarala raahaa puistonpenkkiä mukanaan läpi elokuvan ? onko kyse kristillisestä marttyyrivertauksesta? ?Toivon oli alun perin tarkoitus kuvata salaa ihmisiä levähdyspaikoilla, mutta päädyimme lopulta käyttämään yhtä penkkiä. Tuntui, että sen on parempi olla yksi yksinkertainen esine, joka kulkee läpi koko elokuvan erilaisia muotoja saaden?, summaa Ijäs. Kaikella rakkaudella elokuvateattereissa 1.2.2013 alkaen. Kinokoplan kevätsarja starttaa 17.2. elokuvalla Salles?n Matkalla (2012). Näytökset Logomon Move
• KULTTUURI Kamelinvarpaita boksereissa Irakilaissyntyinen taiteilija leikittelee sukupuolistereotypioilla. Adel Abidinin Camel Toe -teossarjassa (2013) sukupuoli kyseenalaistetaan pienellä eleellä. Näyttely. Yhteiskuntakriittisyyttä ja huumoria yhdistävistä teoksistaan tunnettu Adel Abidin (s.1973) esittelee Turun taidemuseon Studiossa uusimman teossarjansa, joka käsittelee uskonnon tai sodan sijaan sukupuolirooleja ja niiden sekoittumista. Kamelinvarpaaksi arkikielessä kutsutaan naisen jalkoväliin tiukkojen housujen läpi piirtyvää häpyhuulten muotoa. Camel Toe (2013) -teossarjan suurikokoisissa valokuvaprinteissä poseeraa jykevästi kahdeksan vähäpukeista miestä, joiden boksereissa pullistelee kalsareita kannattelevalla kädellä itse aikaansaatu kamelinvarvas. Huumorin sävyttämä näyttely koettelee suomalaisen miehen maskuliinisuutta ja hämärtää sukupuolten rajoja. Teos tuntuu kuitenkin keveähköltä verrattuna taiteilijan edeltävään tuotantoon, jossa on rohkeasti tartuttu suomalaisessa taiteessa vähälle huomiolle jääneisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Abidinin kuvaamissa miehissä on kyllä jotain todella hellyttävää: liioitellussa ryhdissä, Mikki Hiiri -kuvioisissa kalsareissa, jännittyneissä polvissa ja ujoissa varpaissa. Kuvat varmasti naurattavat, mutta kantavatko ne yhtään pidemmälle, jäävätkö ne mietityttämään? Sukupuolten kyseenalaistaminen kun ei ole nykytaiteelle missään nimessä uutta tai vierasta. Toisaalta mäen päällä kohoavaan graniittilinnaan eksyy ehkä myös heitä, joille Abidinin näytJouni Kiuru Golemissa raskaistakin tunteista löydetään huvittavia puolia ja synkistä hetkistä hilpeyttä. Ylioppilasteatteri luonnostelee hirviötä Golem on kiehtova kuvaus siteistä ihmisten välillä. Teatteri. Juutalaisessa kansantarussa Golem on savesta muovattu patsas, jonka rabbi herättää henkiin Prahan juutalaisen yhteisön suojelijaksi. Olento kuitenkin riistäytyy luojansa hallinnasta ja se joudutaan tuhoamaan. Tämä taru elää taustalla ja päähenkilön unissa myös Tu- run ylioppilasteatterin uudessa tuotannossa Golem. Näytelmä kertoo raskaana olevasta Ellamarista (Mariella Nikkanen) ja hänen läheisistään. Se on tarina suhteista ja siteistä ihmisten välillä, sekä heidän ristiriitaisista ja usein nimettömistä tunteistaan, haluistaan ja peloistaan. Juoni on yksinkertainen, osin jopa luonnosmainen. Pääosaan nousee se kokonaisuus, joka toisiinsa kietoutuneiden ihmisten tunteista rakentuu. Tämä hahmoton Golem on luotu lavalle minimalistisesti karsien pois kaikki turha. Lavasteita ei ole, puvut ovat arkisia ja valaistus tely toimii ensikosketuksena tähän teemaan taiteessa. Samaan aikaan näyttelysaliin kanssani pöllähtänyt eläkeläisherra toppatakissaan ainakin vaikutti sekä kiusaantuneelta että kiinnostuneelta kuvien äärellä. Vaikkei Camel Toe välttämättä tarjoa juuri uutta näkökulmaa aiheeseen, esteettisesti kokonaisuus on pelkistetyn tyylikäs. Jäin silti miettimään, olisiko Abidin saanut sukupuolilla leikittelystä enemmän irti käyttämällä itselleen tyypillisempää mediaa, videota. AURA NIKKILÄ Adel Abidin: Camel Toe 25.1.?17.3.2013 Turun taidemuseon Studio Aurakatu 26 ti-pe 11-19, la-su 11-17 pelkistettyä. Kokonaisuus on hieno ja tasapainoinen. Suuri kiitos tästä kuuluu näytelmän ohjaajalle Juha Hurmeelle. Ylioppilasteatterin vahvuutena on yleensä tekijöiden valtava energisyys, heikkoutena taas monesti haluttomuus keskittyä olennaiseen ja yliyrittäminen. Hurmeen käsissä moisia ongelmia ei ole ja kahdeksanhenkinen ensemble saa itsestään ja tekstistä kaiken irti. Pitkän uran tehnyt ja monesti palkittu Hurme on työskennellyt usein ylioppilasteatterin maailmassa, esimerkiksi Helsingissä Ylioppilasteatterin taiteellisena johtajana. Turun ylioppilasteatterissa hän vieraili viimeksi 2004. Golem on fyysinen kokonaisuus, jossa näyttelijöiden yhteispeli toimii saumattomasti. Raskaistakin tunteista löydetään huvittavia puolia ja synkistä hetkistä hilpeyttä. Asioita ei tarjoilla valmiiksi pureskeltuina vaan paljon jää katsojan tulkittavaksi. Näytelmä onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä vaikuttava että hämmentävä ja ennen kaikkea ehdottomasti kokemisen arvoinen. Lauri Miikkulainen Golem. Ohjaus Juha Hurme, pääosissa Mariella Nikkinen, Helvi Myllyä ja Laura Taberman. Ensiilta Turun ylioppilasteatterissa 19.1.2013. Esitykset 23.2. asti, liput 12/ 6 euroa. e 2 -salissa sunnuntaisin klo 18:00 ja klo 21:00. Yksittäisliput 5 euroa/näytös (sarjakortilla à 2 e). 15
• Walt Disney Studios Motion Pictures Finland Musta kostaja (Jamie Foxx) ja ase ovat varma tie otsikoihin. POPPa k i n a Tarantino ei kaipaa hyväksyntääsi Quentin Tarantino nauraa tragedialle. ja vuonna 1987 kuvattu mutta leikkausvaiheessa poroksi palanut My Best Friend?s Birthday olivat ohjaajakäsikirjoittajan elokuvakoulu. Tarantinoa rakastetaan ja vihataan. Hänen elokuvistaan kohutaan ja ennen muuta niistä kuuluu kohuta. Suomessa 18. päivä tammikuuta teattereihin luikerrellut Django Unchained (2012) ei ole poikkeus. 100 miljoonan taalan kostotarina edustaa vihdoin puhdasta lännenelokuvaa, genreä jonka ympärillä QT:n väkivaltabaletit ovat tanssahdelleet Backstreet Boysin ajoista lähtien. Teksti: Jouko Luhtala Vuosi on 1992 ja Reservoir Dogs on juuri esitetty Sundance-festivaaleilla. Dialogi on timanttia. Viileyttä ihastellaan. Väkivalta arveluttaa ja koukuttaa. Quentin Tarantino on self-made man self-made maneja jumaloivassa yhteiskunnassa. Ilmiö on syntynyt. Tarantinon tarina on yksi 1990-luvulla kulta-aikaansa eläneen amerikkalaisen indieelokuvan kulmakivistä. Videovuokraamon kassakoneen virka Historia on tulkinta ?Amerikan orjuus ei ollut Segio Leonen spagettiwestern. Se oli holokausti. Minun esi-isäni olivat orjia. Heidät varastettiin Afrikasta. Minä kunnioitan heitä?, Do The Right Thing ? Kuuma päivä (1989) ja Malcolm X (1992) -ohjaaja Spike Lee täräytti Twitterissä. Legenda ei ollut kommentteja antaessaan nähnyt Django Unchainedia, eikä halunnut sitä myöskään katsoa. Hän ei ole ainoa, jolle Tarantinon näkemys Yhdysvaltojen 1800-luvun lopusta on ollut liian tyylitelty. Totisia asioita ei saa esittää raflaavasti tai huumorin sävyttämä. Kun teemat ovat vakavia, eritoten historiallisesti vakavia, tulee ne esittää silmät kosteina, ääni väristen ja kyynel poskella. Sähäkkä kommentointi tuskin tuli kenellekään Tarantinon uraa seuranneelle yllätyksenä. Reservoir Dogsin korvanleikkuusta lähtien herran kuolonkatkuiset maratondialogit ovat olleet joko yksinkertaisesti liian väkivaltaisia tai sitten sopimattoman innostuneita päähenkilöidensä psykopaattisuudesta. Ihminen kinuaa yksinkertaisia rajavetoja: historiankirjat ovat täynnä sankareita ja konnia, syyllisiä ja uhreja. Niin sanotun taiteen ja yhtä lailla epämääräisen viihteen sekoittaminen osuu aina jotakuta silmään. Vastaavaa raivoamista sai osakseen myös Tarantinon edellinen elokuva, Kunniattomat paskiaiset (2009), jossa amerikanjuutalaiset purkavat patoumiaan konepistooli laulaen. Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin elokuva ravisteli sammaloitunutta toisen maailmansodan juutalaiskuvaa. Synti vain oli pitkälti sama kuin mihin myös Das Boot (1986) sortui täysin tietoisesti. Karikatyyreistä ei pidetty kiinni ja katsoja joutui moraalisesti kuohkeaan tilanteeseen. Mustan Mannerheimin jäljillä Kunnioituksen puutteen lisäksi Django Unchainedia on väitetty puhtaan rasistiseksi. Tarantino sai nauttia samansuuntaisesta kritiikistä jo vuonna 1997, jolloin Jackie Brown sisälsi arveluttavia kielikukkasia. Elokuvateattereissa on alkuvuonna mahdollista nähdä myös Django Unchainedista rajusti eroava näkemys 1800-luvun lopussa Yhdysvaltoja riivanneesta orjakysymyksestä. Steven Spielbergin tuleva Oscar-rohmu Lincoln (2012) on historiallisen elokuvan arkkityyppi. Hirvittävät tapahtumat koetaan murheellisten kasvojen, symbolisten tarinoiden ja loppumattomien monologien läpi uutettuna. Djangon (Jamie Foxx) ruudinkatkuinen tie rakkaan luo on liukastettu valkoisen miehen verellä. Tästäkin on tehty ongelma, sillä rasismikysymys on ajoittain käännetty päälaelleen: postmoderni Hollywood sortaa valkoisia. Näin siitäkin huolimatta, että niin Django, Piikojen (2011) kotiapulaiset, kuin Lincolnin lukemattomat orjat tarvitsevat valkoisen miehen tai naisen auttavaa kättä noustakseen kurimuksesta. Hollywoodilta toivotaan sekä 1970-lukumaista kahleista irtautumista että kaanonia mukailevia esityksiä kipupisteistä. Tarantino tekee perustavanlaatuisesti itsensä näköisiä elokuvia, eikä pelkää kutitella amerikkalaisen hipiän herkkiä alueita. Hän luo merkittävää kulttuuria jo pelkästään näyttämällä jotain ennakkoymmärryksestä poikkeavaa. Tarantino paljastaa paljon itsestään, mutta vielä enemmän katsojistaan. Villi pohjola Matti Ijäksen hitaasti kypsytelty Kaikella rakkaudella on muhkea kertomus pohjoisesta ihmisluonnosta. ELOKUVA. Toivo Vaarala (Sampo Sarkola) on haaveilijasilmäinen valokuvaaja, joka on jättänyt ihmiset kuvistaan ja kiertää Pohjois-Suomessa kuvaamassa tyhjää penkkiä. Eräällä kuvausretkellä Toivo törmää ilmestyksenomaiseen ja sähäkkään lapinnaiseen Ansaan (Krista Kosonen). Arka mies ajautuu rakkauteen ja saa vastakaikua, mutta kuviota saapuu hämmentämään väkivaltainen ex-mies Ismo (Tommi Korpela), joka on myös Ansan tyttären isä. Eikä uskonnollisella lankomiehellä Martillakaan (Hannu-Pekka Björkman) ole pelkästään hartaita aikeita. Näistä lähtökohdista voitaisiin päätyä tylyn suorasukaiseen mustasukkaisuusdraamaan, mutta konkariohjaaja Ijäksen uu- tuusohjaus etenee toisin. Paino on hienovaraisemmissa asioissa, ihmismielen ja pohjoisen luonnon kierron yhteneväisyydessä, kielletyssä halussa ja hiljaisissa tukipilareissa. Ansa saa kaikki kohtaamansa miehet rakastumaan itseensä, mutta elää jatkuvasti vuotavan katon alla. Elokuvan ihmiskuva on romanttinen, mutta yksioikoinen se ei ole. Kaikella rakkaudella etenee kerronnaltaan elegantisti, eikä hersyvä huumori ammu liialti ylitse. Lapin karheankaunis mielenmaisema ei ole uusi teema, mutta siitä on harvoin tehty näin tasapainoisia elokuvia. Näyttelijäntyö on kautta linjan laadukasta, ja etenkin Krista Kososen Ansan ja Aurora Kuusiston Suvin äiti-tytärpari lumoaa. Uljaissa maisemissa kuvattu elokuva osaa myös välttää liiallisen postikorttikuvaston. **** Lauri Hannus Kaikella rakkaudella (Suomi 2013) O: Matti Ijäs N: Krista Kosonen, Sampo Sarkola, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman. Helsinki African Film Festival, Etnia-filmifestivaali ja Varsinais-Suomen elokuvakeskus esittävät afrikkala
• KULTTUURI KULTTIKAMAA Pieni ja paprikainen Kirja. Eri kielialueiden nykykirjallisuutta yleistajuisesti esittelevän Café Voltaire -sarjan viides osa Ristiaallokoissa sukeltaa keskelle unkarilaista kirjallisuutta. Esseekokoelma on jaettu neljään osioon, joissa käsitellään identiteettiä, menneisyyden taakkaa, yhteiskunnallisuutta sekä kirjallista kokeilevuutta. Kokoelman viimeinen osio, epilogi, valottaa ulkounkarilaisten merkitystä kirjallisuuskentässä. Juhani Huotarin poliittishistoriallinen johdanto maan myrskyisistä vaiheista antaa kattavan pohjan kirjallisuuses- seille. Artikkelin lopussa luodaan katsaus myös kirjallisuuden suomentamisen historiaan. Vaikka kääntämisellä on pitkät perinteet, on sääli huomata, että valtaväestön tietämys maan nykykirjallisuudesta rajoittuu helposti nobelisti Imre Kertésziin ja Péter Nádasiin. Ristiaallokoissa ravistelee kovin ottein suomalaisten käsityksiä unkarilaisesta kirjallisuudesta. Mielikuvat samaistuttavasta sukulaiskansasta perustuvat Tuula Komsin mukaan pitkälti vanhojen kansallismielisten runoilijoiden, kuten Sándor Pet?fin, teosten suomennoksiin. Nykykirjailijoista ehkä eniten tällaista totuuden etsijää muistuttaa Sándor Csoóri. Kokoelman kirjailijat on jaettu osioihin perinteisen lajityyppierottelun sijasta teemojen ja kirjallisuuskäsitysten mukaan. Useimmat kirjailijat ovat monitaitureita, jotka kirjoittavat niin runoutta, proosaa, esseistiikkaa kuin draamaa. Naiskirjailijoita kokoelmassa on hätkähdyttävän vähän. Eritoten ihmetyttää, ettei esiteltyjen naisten, (Zsuzsa Rakovszky, Ágnes Nemes Nagy Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. sekä Krisztina Tóth) seassa ole esseetä Prix Femina -palkitusta Magda Szabósta. Ristiaallokoissa tulee tarpeeseen. Aiempi kattava esitys unkarilaisesta kirjallisuudesta on Tibor Klaniczayn Unkarin kirjallisuus (SKS 1986). Teoksen näkökulma on kuitenkin vahvasti sosialistinen, mikä näkyy kanonisoitujen kirjailijoiden valinnassa. Näin ollen esseekokoelma täyttää kaksi tärkeää aukkoa: se esittelee tärkeitä nykykirjailijoita ja huomioi ulkounkarilaiset. Sisarteoksiaan ohuempi kirja on pieni ja paprikainen, mutta ennen kaikkea kunnianhimoinen. Ristiaallokoissa näyttää, että myös pienen kielialueen nykykirjallisuus ansaitsee tulla esitellyksi. Toivon, ettei teos jää Café Voltaire -sarjan viimeiseksi. On tärkeää, että tällainen tieteen yleistajuisen esittämisen perinne jatkuisi. MARISSA MEHR Juhani Huotari, Olga Huotari (toim.): Ristiaallokoissa. Esseitä unkarilaisesta nykykirjallisuudesta. Avain 2012. s. 281. Psykon tuotantoprosessilla fantasioiva Hitchcock-filmi päästää yleisönsä esikuvaansa helpommalla. suuden riivaamaksi kuvattu englantilaisohjaaja saa lopulta käännettyä studiopomojen tahdon päälaelleen, ja ennalta roskaksi luokiteltu omarahoitteinen Psyko nousee kauhuelokuvan vaikutusvaltaiseksi klassikoksi. Hitchcock kertoo miehestä ja naisesta elokuvan takana ? eli Alfredista ja Almasta ? ja tekee sen kelvollisesti, muttei mitenkään esikuvansa tasolle nousevalla tavalla. Luomiskuvaus etenee lystikkäästi mutta taipuu samalla köykäiseen tekijän psykologisointiin. Anthony Hopkins tekee Sacha Gervasin ohjauksessa takuuvarmaa työtä pönäkkänä M issähän vaiheessa matkustaminen muuttui aivan toisenlaiseksi? Helppo vastaus on tietenkin, että höyrylaivan, kaksitason ja niiden kehittyneempien muunnelmien kautta. Siinä, missä matka pohjolasta vaikkapa Berliiniin tarkoitti muutama vuosisata sitten melkoista vaarojen ja epämukavuuksien taivalta, on se nykyisin mahdollista taittaa parin tunnin yläilmakyydityksenä Angry Birds ja einestapakset seuranaan. T ämä ei kuitenkaan ole se omakohtaisesti kokemani muutos, sillä aika samanlaisena homma on koko aikuisikäni pysynyt: suihkukoneita, makuuhyttejä, kahvia asemalaitureilla. Tarkoitan matkailun sosiaalista puolta. Aiemmin matkalle lähteminen tarkoitti edes jonkinlaista erkanemista omasta sosiaalisesta piiristä, mutta nykyään sosiaalisen median muurahaiskeko sihisee taskussa paikasta riippumatta. Ja vaikka roaming-data maksaakin kultaa ja mirhamia, pelastavat avoimet verkot nettiriippuvaisen kulkijan päivän. Voidaan tietenkin kysyä, onko kyse enää mieltä avartavasta matkailusta, jos naamataulu lepää suuren osan ajasta näytöllä jolta pomppivat tutut tykkäykset ja inhokit tasaisena tatinana. Mutta on asiassa toinenkin puoli ? mukana naarattavaa verkkomaailmaansa kun on kätevää avartaa tien päällä. M Ohjaajamestarin iltapäiväpsykoosi ELOKUVA. Vuonna 1959 Alfred Hitchcock on suuri elokuvaohjaaja, jolla on asiat sangen mukavasti: kaunis talo, viehättävä vaimo, legendan maine ja autokyyditys studiolle. Nerolla on kuitenkin oikkunsa, eikä 60-vuotias Alfred halua tyytyä toistamaan menestyskaavaansa. Uusia haasteita janoava mies päättää tarttua veriseen käsikirjoitukseen, johon kukaan muu studiolla ei tunnu haluavan koskea tikullakaan. Vimmainen luomisprosessi nostaa myös ohjaajan omat pedot pintaan ja kärjistää välit vaimoon ja työtoveriin Alma Revilleen. Ahmimisen ja epäluuloi- Uuden ajan seuramatkat ja piinkovana jännityksen mestarina, jolla on kykyä samaistua kieroutuneiden murhaajiensa pakkomielteisiin. Myös Almaa esittävä Helen Mirren hoitaa tonttinsa taidolla, mutta Scarlett Johansson ei tunnu saavan hyvin istuvasta Janet Leigh?n roolista kovin kummoisia tehoja irti. Maineikas suihkukohtaus kyllä säväyttää tälläkin kertaa mukavasti. ** 1/2 Lauri Hannus Hitchcock (USA, 2012) O: Sacha Gervasi N: Anthony Hopkins, Helen Mirren, Scarlett Johansson. atkustin pari viikkoa sitten Hollannissa kuvausmatkalla kaupungista toiseen. Olin väsynyt lyhyeksi jääneestä yöstä ja sain juuri ja juuri harhailtua ajoissa minut seuraavaan kohdekaupunkiin vievään junaan. Hyvin mennyt reissu herätti kuitenkin hilpeyttä, ja aloin aikani kuluksi jutella vieruskaverini kanssa niitä näitä. Uusi tuttavuus paljastui paitsi sangen mukavaksi, myös saman alan ihmiseksi. Ennen junan vaihtoa olimmekin vaihtaneet liudan linkkejä Instagram-syötteistä portfolioiden osoitteisiin alavien peltojen juostessa ikkunoiden toisella puolen. Tiemme erkanivat, mutta molemmat jatkoivat toistensa matkojen kulun seuraamista. Koin lastenlaulumaisesti saaneeni uuden toverin, ja vaikka tieni jatkui yksin, sain sitä varten aika ajoin hyviä reittiohjeita ? ainakin silloin kuin temppuilemattoman wi-fi:n onnistuin löytämään. Lauri Hannus Kirjoittaja on valokuvaaja ja kulttuurihistorian opiskelija, joka ei poistanut tiliään Instagramista, vaikka uhkasi tehdä niin. aista elokuvaa 3.2. Logomossa. Näytökset: Masquerads klo 13.00, Beyond the Ocean/L´après l´ocean klo 15.00. 17
• Tiede ? Maailma pyörii edelleen fossiilisilla Nykyinen energiantuotanto maapallolla nojaa 85 prosenttisesti menneiden aikojen fotosynteesin tuottamaan energiaan eli fossiilisiin polttoaineisiin. Auringosta peräisin oleva energia on varastoitunut niihin vuosimiljoonien kuluessa. Tällä hetkellä ihmiskunta polttaa vuodessa noin miljoonan vuoden kertymän ja kulutus kiihtyy globaalin talouden kasvun tahtiin. Bioenergia vastaa noin viittä prosenttia energiankulutuksesta ja sekin suureksi osaksi kehitysmaissa ruuanlaitossa ja asumusten lämmityksessä poltettavaa metsää. Ydinenergia ja vesivoima vastaavat lopusta 10 prosentista. Vesi- ja ydinvoiman osuutta ei juuri voida kasvattaa. Tällä hetkellä tilastoissa näkymättömän tuulivoimankin kapasiteetti on hyvin rajallinen. Viherhiukkasista voi tulla tulevaisuuden voimala. Polttoaineeksi tarvitaan vain auringon valoa, vettä ja hiilidioksidia. Viimeistä on ainakin tarjoilla, sillä maailman energiasta 85 prosenttia tuotetaan edelleen fossiilisilla polttoaineilla. Tulevaisuuden energia piilee yhteyttämisessä Yhteyttämisessä eli fotosynteesissä syntyy valtava energiapotentiaali. Auringon tuottama energia pitäisi vain saada talteen prosessin alkuvaiheessa. Teksti: Sampo Rouhiainen Kuva: Mikko Tikkanen ?Vaikka itse fotosynteesi on tehokas, jokainen reaktio sen jälkeen, kun valo on kerätty, syö osansa. Biomassassa on jäljellä enää joitakin prosentin osia kerätystä auringon energiasta?, sanoo tutkijatohtori Mikko Tikkanen. Hän työskentelee vuoden professoriksi valitun Eva-Mari Aron ryhmässä, joka tutkii biologisen energiantuotannon kehittämistä. Tikkanen tutkii muun muassa sitä miten kasvien fotosynteesikoneisto säätelee yhteyttämistä valaistusolosuhteiden muutosten mukaan. Tikkasen tutkimuskysymykset ovat biologisia, mutta menetelmät fysiik- kaa, biofysiikkaa ja biokemiaa. Yksi fotosynteesitutkimuksen sovelluskohteista on energiantuotanto. Välistävetäjäksi yhteyttämiseen Tikkasen mielestä energiantuotannossa pitäisi keskittyä ottamaan talteen tämänhetkinen auringon energia. Mitä aikaisemmin energian pääsee prosessista nappaamaan, sen tehokkaammin sitä saadaan talteen. ?Fotosynteesireaktiot ovat tosi tehokkaita. Siinä vaiheessa kun vesi hajoaa elektroneiksi ja protoneiksi, energiasta on iso osa jäljellä. Idea on, että sidottu energia saataisiin reaktiosta pihalle ennen kuin se kuluu hiilen sidontaan.? Osa energiasta kuluu myös siihen, että kasvin elektroneiksi ja protoneiksi hajottama vesi muutetaan takaisin vedeksi, jota kasvi käyttää lämmönsäätelyyn. Tavoitteena on saada entsyymin avulla kasvi tuottamaan veden sijasta vetyä. Se olisi tehokkain tapa tuottaa energiaa fotosynteesin avulla. Niin sanotut korkeammat kasvit eivät pysty tällä menetelmällä tuottamaan vetyä, mutta levät ja syanobakteerit eli sinilevät pystyvät. Ne tuottavat hapettomissa oloissa pieniä määriä vetyä luonnostaan. Menetelmän ongelma on siinä, että entsyymi, joka pystyy tuottamaan vetyä, on äärimmäisen herkkä hapelle. Fotosynteesissä taas syntyy happea, joka estää entsyymiä toimimasta. Alan suuri kysymys onkin, voitaisiinko löytää tai muokata entsyymi, joka tuottaa tehok- Biomassan kasvukyky on rajallinen, ja luonnon kestokyky ylittyy helposti. Lisäksi biomassa kilpailee ruuan tuotannon kanssa ja lisää paineita jäljellä olevien metsien hakkuisiin varsinkin tropiikissa. Aurinko säteilee tunnissa maahan ihmiskunnan vuoden energian kulutuksen verran. Toivoa siis on, jos vain energia opitaan vangitsemaan ja varastoimaan riittävän tehokkaasti. - Mikko Tikkanen kaasti vetyä hapen läsnäolosta huolimatta. Levä töihin vetytehtaaseen Käytännössä vetyä tuottava ?fotosynteesivoimala? olisi hyvinkin yksinkertainen: ?Ei tarvita muuta kuin joku levä, suljettu allas ja valoa. Aina, kun olisi valoa, sieltä pulputtaisi vetyä. Levä elää tietyn aikaa ja kuolee sitten, mutta kaikki ravinteet voitaisiin kierrättää.? Iso osa levistä elää merivedessä, joten vetytehtaat eivät kilpailisi edes tulevaisuudessa harvinaiseksi käyvästä makeasta vedestä. Levän tuottamaan vetyyn perustuva energia ei ole kaukaisen tulevaisuuden utopia. Tikkanen kertoo, että jo nykyään laboratorioissa ympäri maailmaa ? myös Turussa ? on olemassa vetyä tuottavia leväsysteemeitä. Tosin ne toimivat toistaiseksi huonolla hyötysuhteella, eivätkä siksi vielä kilpaile fossiilisten polttoaineiden kanssa taloudellisessa mielessä. Suomesta tuskin tuottajaksi Suomesta tuskin on tulossa vedyn suurtuottajaa. Vaikka kesällä valo riittäisi hyvin prosessin pyörittämiseen, talvikuukausien aikana ei juuri vetyä syntyisi. Jos energian saisi talteen jossakin helpommin varastoitavassa muodossa, Suomi voisi menestyä tuottajana. Pohjoisissa oloissa tehokkaasti tuotettu biomassa saattaa olla silti tulevaisuudessa järkevin tapa hyödyntää auringon energiaa. Tikkanen näkee Suomen ennemmin tutkimus- ja kehitysosaajana kuin energiantuottajana. Vaikka fotosynteesillä voidaan tuottaa vetyä vähillä resursseilla, maailman energiaongelma ei ratkea yhdellä uudella menetelmällä. ?Energiakeskustelussa ihmiset eivät aina ymmärrä mittasuhteita. Kyllähän fotosynteesiin perustuva systeemi saisi aika tehokas olla, että sillä pystyttäisiin energiaongelma hoitamaan. Toisaalta, jos ei yritetä löytää kaikkia mahdollisia ratkaisuja, niin sitten niitä ei ainakaan löydetä?, Tikkanen pohtii. Rikkidirektiivi ja vuosi 2012: MGO, LNG vai rikkipesuri? -luento Forum Marinumissa5.2. klo 11.15.
• TYY Alayhdistysten infopalsta ANC Academic Nintendo Clubin videopeli-illat jatkuvat täydellä teholla tänäkin vuonna. Tervetuloa pelailemaan ti 5.2. klo 18 - 22 Turkusaliin (Ylioppilastalo A, 2 krs). Tapahtuma on maksuton ja avoinna kaikille! Germanica Hei kaikki jäsenet ja muut toiminnasta kiinnostuneet! Germanican kevätkausi on lähtenyt jälleen vauhdikkaasti käyntiin, ja keväällä onkin luvassa paljon monipuolisia tapahtumia laidasta laitaan. Jotta kukaan ei jäisi paitsi hauskuudesta, tiedotamme toiminnastamme nyt myös Tylkkärissä. Tässä siis tulevia helmikuun tapahtumia, joita ei kannata unohtaa: *Tiistaina 12.2. Germanica ja Skandica viettävät laskiaista TYYn saunalla (vain jäsenille). *Ystävänpäivänä 14.2. on jälleen luvassa ylenpalttista halailua Halibileissä Vegasissa. *Tiistaina 19.2. Germanican myyjäiset Fennicumin aulassa. *Torstaina 28.2. jokavuotinen Bierfest Marilynissä. Lisätietoa tapahtumista löytyy Germanican upouusilta Facebooksivuilta. Muistathan käydä tykkäämässä! leksi ry:n ylimääräinen kokous pidetään tiistaina 29.1. klo 16.45. Kokouksessa vaihdetaan yhdistyksen varatoiminnantarkastajaa vuoldelle 2013. TuKoRes ry. TuKoRes ry:n kevätkokous järjestetään perjantaina 15.2. klo 1800 TYY:n saunalla, Rehtorinpellonkatu 6:ssa. Kokouksessa käydään läpi sääntöjen §10 asiat. Tarjolla saunomista ja hyvää seuraa. Oma pyyhe mukaan. Tervetuloa! www.tukores. fi. Kompleksi ry. Turun ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys Sosiaalitutkimuksen klubi Komp- Tule mukaan kristilliseen opiskeli- jatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18, Sirkkalankatu 4. Ti 5.2. Linus Stråhlman: Veritas Forum inspiraatioilta. Ti 12.2. Hussam: Gospel in the Middle East. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua ja iltapalaa.   Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja www.opko.fi/turku. TVO Iloista tipattoman loppua kaikille määräaikaisen alkoholittomuuden teille hairahtuneille! TVO-tukikeikka meni loistavasti! Kävijöitä oli riittämiin ja ohjelma laadukasta. Kiitos kaikille paikalla olleille! Karonkka-ajankohta on varmistunut! Viime vuoden hallitus jakaa viisauttaan seuraajilleen ja jatkaville toimijoille Hirvensalon luonnonkauniissa saaristolaisidyllissä 15.-17.2. Varjohallituskin uudistuu ja pitää kokouksensa jo perjantai-iltana. Tervetulleita osallistumaan ovat siis kaikki, jotka eivät ole ryvettyneet hallitustoimissa tai muissa viroissa vuosina 2012 ja 2013. Kaikille kuntalaisille on sitten tiedossa avantokerhoilua viikonloppuisin SM-tason avantouimareiden seurassa. Muutkin osakunnat perushienoudet ovat toki käytettävissä: on kikkeriä, flipperiä, pianoa ja kitaraa sekä sofistikoitunutta poikkitieteellistä seuraa. TYYN KIRJASTO on jälleen avattu vanhalla tutulla paikallaan Ylioppilastalo B:n 2. kerroksessa. Avoinna ma 14-18, ti ? pe 10-14.30 Kulku kirjastoon Yo-talo A:n 3. kerroksen kautta. Käytävän päädystä portaat alas. TYY Library Open Mon 14-18, Tue ? Fri 10-14.30 Rehtorinpellonkatu 4 B, 2nd floor You can reach us by walking first to the 3rd floor of Student House A and then following the signs to the second floor of Student House B. Tykkää Tylkkäristä Facebookissa facebook.com/tylkkari OPISKELIJA-ILTA 7.2 - LIPUT OPISKELIJAKORTILLA 15 ?! (NORM. 40 ?) Suomenkielinen tekstitys LIPUT (02) 277 7377 TI-LA 12-18, BILJETTER@ABOSVENSKATEATER.FI ÅBO SVENSKA TEATER | ABOSVENSKATEATER.FI TYY etsii alayhdistystä jakamaan pöytämainoksia ja julisteita. Lisätietoa: tyy-jarjestosihteeri@utu.fi. 19
• THESE SHOES ARE MADE FOR WALKIN? me ho Kävele omaan kotiin. Meiltä saat sellaisen edullisesti, vieläpä laajakaistan, veden ja sähkön kera. Astu sisään: www.tys.fi 8 TURUN YLIOPPILASKYLÄSÄÄTIÖ Asuntoja opiskelijoille. Humanistinen Matemaattis-luonnontieteellinen Lääketieteellinen Oikeustieteellinen Yhteiskuntatieteellinen Kasvatustieteiden Turun kauppakorkeakoulu