• 11/2013 Citmeyr-o nu u n e l m a k au M i ke Po h j o l an visio uud riku korhonen s. 16 p u n g i s ta e s t a Tu r u s t a zombeja! s. 20 + viisi muut a s . 10 hypnoosi s. 22
• hERRa YlPPö & ihmisEt humalistonkatu 8 a PE 4.10. LIVE, 15e / 13e DumaRi & sPuGEt, tERo-PEtRi, luoPiot la 5.10. LIVE, 25e tuRku BuRlEsquE WEEkEnD PE 11.10. LIVE, 17e / 15e hERRa YlPPö & ihmisEt, musta Valo ILTA: Kivestivaalit: aaVikko, hoPEajäRVi + 1 10e / 8e (Tiketti) la 12.10. LIVE, 15e / 13e jonna tERVomaa, maRkus PERttula ILTA: Sue & Pääruoka esittävät: RYtmihäiRiö, BaltimoR, koVaa RasVaa 10e / 8e (Levykauppa Äx) PE 18.10. LIVE, 30e / 27e Vista Chino (US), monstER tRuCk (CAN) ILTA: niColE, sisin 10e / 8e (Tiketti) aaVikko jonna tERVomaa Vista Chino Telmun Lähiömankka: hEikki kuula, RonskiBiitti, isimasa, hEimo ak ja mERtEnmiEs 10e / 8e (Telmun jäsenet) tiistaisin: OPM -omat popit mukaan joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi K-20 PE 4.10. Sammakon & Liken KIRJAMESSUKLUBI Ovet klo 20:00. 24:00 DJ Jouni Kätteine UP: Get Spastic: DJ Hedon. Vapaa pääsy. LA 5.10. SIRA MOKSI & Haulikko + Tuula Amberla & Ilpo Murtojärvi -duo Liput 7 €, ovet 20 show 21:00 (levynjulkkarit) 22:30 DJ Fog, 0 €, klo 24:n jälkeen 4 € UP: DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy klo 21-24, sen jälkeen 4 € TI 8.10. DAMO SUZUKI’S NETWORK (JPN) Ovet 20, showtime 21:00, liput 10 € / 8 € KE 9.10. POPPIVELVOLLISUUS! -baarivisa Ovet klo 19, kisa klo 20:00, vapaa pääsy TO 10.10. UP: Indexin väittelyilta klo 20-23:00, 0€ PE 11.10. DJ Art Vandelay/DJ Jouni Kätteine, 0€ LA 12.10. DJ Goatboy/DJ Magnuss44, klo 24 -> 4€ KE 16.10. 20:00 ROCK FOR ZANZIBAR: ENVOI, State of Emergency, Shades of Nowhere Liput 5 € klo 20 alkaen. 24:00 DJ Ewald, 0 € TO 17.10. UP: klo 22-04 Black music night! 2 € PE 18.10. THE NEW TIGERS (22:30), liput 6€ 23:30 DJ Urho Tulitukka, vapaa pääsy UP: Les Yper Sound DJs, 0 € klo 21 alkaen ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! PE 4.10. FLAME -jazz: Kannaste-Olding 4 Ovet 20:30, show 21, liput 8/6€. 22:00 DJ Esko Routamaa, 0 € LA 5.10. 21:00 Club Sol: DJ Marco Polo 01:00 DJ Ionik. Vapaa pääsy. MA 7.10. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 VIELLJA Liput keikalle 4 €, ovet klo 20:00 22:00 Open Jam Session, 0 € KE 9.10. Stand up, Turku -treeniklubi Klo 20:00, ovet klo 19:30, liput 4 € PE 11.10. ja LA 12.10. DJ Yari, 0€ MA 14.10. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 JARZAN Liput keikalle 4 €, ovet klo 20:00 22:00 Open Jam Session, 0 € KE 16.10. Jazz, dance, sex & the city improvisaatiota klo 22, liput 4 € ovelta PE 18.10. English Comedy Club! Show 20:00, doors 19:30, tickets 12/10€ Hosted by Louis Zezeran (AUS) 22:00 The Big Spectrum: DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. .fi www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi Underground Home & Down Under Beer Mon-Thu Fri Sat Sun 15-02 15-03 16.30-03 18-02 Tanssia joka viikonloppu. 'DQFH?RRU RSHQ HYHU\ ZHHNHQG Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä) www.threebeers.fi Kysy etuja opiskelijakortilla. Hämeenkatu 7, ma-pe 12-02, la-su 16-02, Z Z Z D Q Q L V N H O X O L L N H ?
• NUMERO 11/2013 4.10.2013. Kaupunkinumero. Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. PÄÄTOIMITTAJA LAURI HANNUS puh. 045 3564517, (02) 276 9630 TOIMITTAJAT MILLA IKONEN ja KONSTA HORMIA TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi Kannen kuva: Maria Sandell Rakkaudesta kaupunkiin Eräänä kevättalvena monta vuotta sitten kaipasin maisemanvaihdosta. Saavuin Turkuun, silloiseen unelmieni kaupunkiin. Kirkkaana helmikuisena päivänä kiipesin tennarit lumessa Vartiovuorenmäelle ja katsoin kaupunkia jokaisessa suunnassa. Joki ja peltikatot hymyilivät takaisin. Todellisuus iski takaisin aika nopeasti. Ihmissuhteet eivät olleet yhtään vähemmän kimurantteja, puuro paloi pohjaan ja Aninkaistenkadulla autot kaahasivat väkivaltaisen läheltä jalankulkijaa. Unelma jäi silti elämään. Turussa itselleni juuri mäet, kompakti keskusta ja vilkas kulttuurielämä ovat selkeitä kiintopisteitä. Siis pisteitä, joiden vuoksi jäädä. Kaupunki on kuin sen läpi kulkeva virta. Aurajoki saattaa jonain päivänä tuntua pysähtyneeltä ja samealta lorolta, itsestään selvältä kulkuesteeltä. Vain varrotakseen kevättalven kirkkaita pakkaspäiviä, jolloin sen jäisellä kannella voi kävellä juhlavin tuntein. Turku on muuttunut minulle vajaassa vuosikymmenessä unelmien kaupungista unelmoinnin kaupungiksi. Paikaksi, jossa kaikki ei ole läheskään täydellistä, mutta jossa on tilaa ideoida ja toteuttaa. Todellisuus ei tuhoa ihanteita: se nappaa ne mukaansa ajan virtaan. “ ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi PAINO I-Print Oy, Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ Esitys alkaa siitä, miten eliitti hallitsee psykiatriaa ja päätyy siihen, miten Barack Obama on käynyt Marsissa. “ Tylkkäri äimistyi Kosmisilla Parapäivillä. s. 8 Myös mä olen huomannut joskus puhuvani turkulaisuudestani kuin jostain sairaudesta. Se on outoa. Riku Korhonen avautuu kirjoistaan, julkisuudestaan ja kaupungistaan. s. 16 Kysyimme tähän numeroon erilaisia unelmia kaupungista. Nykyhetken parikymppinen on 2030-luvulla tukevasti keski-ikäinen, ja tulevaisuus tehdään nyt. Turun kaupungin strategiatasolla monet tavoitteet on asetettu vuoteen 2035. Me valitsimme vuoden 2033, sillä tasan kahden vuosikymmenen aikajänne tuntui jotenkin kauniimmalta. Ideoiden mukana tuli tukku kipakkaa kritiikkiä. Hyvä niin. Tavoitteisiin ei päästä ilman epäkohtiin tarttumista. Kahdenkymmenen vuoden päästä saatat asua Turussa tai jossain hyvin kaukana täältä. Suomen lyhyessä kirjoitetussa historiassa 1200-luvulta juontuva Turku on kuitenkin eräänlainen ikuinen kaupunki. Paikka, jota kannattaa pitää silmällä. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi Sekaruutusoppa Haku Turun yliopiston mentorointiohjelmaan avoinna 11.10. saakka osoitteessa utu.fi/mentorointiohjelma
• lauri hannus Turun yliopistoon Pohjois-Amerikan tutkimuskeskus John Morton -keskuksen tarkoituksena on koordinoida Pohjois-Amerikasta tehtävää tutkimusta ja tukea julkista keskustelua. Turun yliopiston yhteyteen perustettu John Morton -keskus pyrkii edistämään Pohjois-Amerikan tutkimusta ja tuntemusta Suomessa. Vuoden 2014 alussa toimintansa aloittavaa keskus sijoittuu hallinnollisesti yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, ja sen painopisteitä ovat muun muassa talous, politiikka ja historia. Keskus toimii kansainvälisessä yhteistyössä muiden Pohjois-Amerikkaa tutkivien tahojen kanssa. Keskuksen suunnitteluryhmää johtaneen professori Keijo Virtasen mukaan tarkoitus on koota eri intressiryhmiä yhteen ja tarkentaa Pohjois-Amerikasta käytävää julkista keskustelua. Virtasen mukaan tuoreen tutkimuskeskuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on Suomessa vallitsevan stereotyyppisen USA-kuvan tekeminen eritellymmäksi. Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläänä vuoteen 2005 saakka toiminut Jukka Valtasaari vertaa John Morton -keskusta Helsingin yliopiston alaiseen Aleksanteri-instituuttiin, joka antaa usein taustatietoa Venäjään liittyvistä ajantasaisista tapahtumista. Tuore keskus pyrkiikin ankkuroimaan Pohjois-Amerikan tutkimusta tiiviimmin Turkuun, jossa alueen tutkimukselle on suomalaisittain pitkä perinne. Nimensä tuore keskus saa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajalta, amerikansuomalaiselta John Mortonilta. Savolaiset sukujuuret omaava Morton toimi muun muassa Benjamin Franklinin työtoverina, ja hänen äänensä väitetään olleen ratkaiseva koko USA:n itsenäisyysäänestyksen kannalta. ”John Morton on tietynlainen symboli suomalaiselle yhteydelle Yhdysvalloissa”, toteaa yleisen historian professori Auvo Kostiainen. Lauri Hannus turku, tampere ja itä-suomi koulutusvientiyhteistyöhön Vaihtareilla vaik avata pankkitili Pankkitilin puuttuminen aiheuttaa kv-opiskelijoille hankaluuksia laskujen hoitamisessa ja yliopistolle apurahojen maksamisessa. Tampereen yliopiston hallitus hyväksyi 27.9. yliopiston osallistumisen koulutusvientiyritykseen. Turun ja ItäSuomen yliopistojen hallitukset tekivät myönteiset päätökset jo aiemmin. Tampereen yliopiston hallitus hyväksyi 27.9. yliopiston osallistumisen koulutusvientiyritykseen. Turun ja Itä-Suomen yliopistojen hallitukset tekivät myönteiset päätökset jo aiemmin syyskuussa. Turun yliopiston tiedotteen mukaan uusi koulutusvientiyritys aloittaa mahdollisimman pian. Varsinainen koulutusvienti on tarkoitus aloittaa vuoden 2014 alussa. Kolmen yliopiston yhteisen yrityksen tavoitteena on kehittää koulutustuotteita ja edistää koulutusvientiä yliopistoissa. ”Yhteisyrityksen hyöty perustuu siihen, että yliopistojen kesken on mahdollista tehdä järkevä työnjako. Jonkinlainen profiloituminen on tarpeen. Ratkaisevaa on, minkälaisille koulutustuotteille on kysyntää”, Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen sanoo. Yliopistojen vahvuudet vaikuttavat siihen, miltä aloilta kukin alkaa tarjota koulutusta. Väänäsen mukaan Turun yliopiston valtteja voisivat olla esimerkiksi opettajien täydennyskoulutus sekä terveys- ja sosiaalitieteiden alojen koulutus. Koulutusvientiyhtiön mahdollisia asiakkaita ovat esimerkiksi ulkomaiset yritykset, julkisorganisaatiot, yliopistot sekä täydennys- ja tutkintokoulutuksesta kiinnostuneet henkilöt. Asiakkaita voivat olla myös ulkomailla toimivat suomalaisyritykset. Aluksi yliopistot aikovat myydä täydennyskoulutusta, opintomoduuleja ja tilauskoulutuksia. ”Jos lainsäädäntö muuttuu niin, että tutkinto-opetuksen viennistä tulee mahdollista, myös sitä on syytä pohtia vakavasti”, Väänänen sanoo. TYL Suomalaisen pankkitilin avaaminen on tänä syksynä ollut Turun yliopistoon saapuville ulkomaalaisille entistä vaikeampaa. Ongelmia on ollut sekä vaihto- ja tutkinto-opiskelijoilla että tutkijoilla ja henkilökunnalla. Turun yliopiston kansainväliset palvelut ja Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) ovat saaneet asiasta selvästi aiempaa enemmän kyselyitä. Pankkien vaatimukset tilin avaamiseksi vaihtelevat. Osa pankeista vaatii ulkomaalaiselta opiskelijalta suomalaista henkilötunnusta, osa suosituskirjettä kotimaan pankista tai muutaman kuukauden tiliotteita. Joil- lakin pankeilla ei ole tarvittavia lomakkeita englanniksi. ”Pankkien näkökulmasta kvopiskelijat eivät ole ihanneasiakkaita, koska he ovat maassa vain vähän aikaa ja tilin rahaliikenne on yleensä pientä”, kansainvälisten palveluiden suunnittelija Liisa Aho sanoo. Ukrainalainen liiketalouden opiskelija Anastasiya Panasyuk yritti ensin avata tilin Nordeasta, mutta virkailija ilmoitti, ettei se ole mahdollista. Liedon Säästöpankissa tilin avaamiseen vaadittiin joko oman pankin suosituskirje tai suomalainen henkilötunnus. Suosituskirje olisi ollut kallis Elämää maailmankaikkeudessa? Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja esitelmöi Turun Eläin- ja Kasvi
• UUTISET UUTISET 5 KYSYY: Mitä Turusta puuttuu? Konsta hormia Henna-Juulia Riikonen, 2. vuoden musiikkitieteen opiskelija Hyvät pyörätiet. Etenkin keskustassa pyöräily on vaikeaa, ja välillä joutuu menemään autojen seassa. Suomalaiset eivät juuri maksa laskuja käteisellä. Ukrainalaisen Anastasiya Panasyukin arki Suomessa alkoi hankalasti, sillä hän joutui odottamaan kolme viikkoa ennen kuin sai pankkitilin. keuksia ja sitä olisi joutunut odottamaan pitkään, joten puoleksi vuodeksi Turkuun tullut Panasyuk päätti hankkia henkilötunnuksen. Maistraattiin sai ajan viikon päähän. Henkilötunnuksen kanssa tilin avaaminen onnistui. Aikaa asian hoitamiseen kului yhteensä kolme viikkoa. Panasyuk sai lopulta myös verkkopankin, vaikka aluksi virkailija sanoi, ettei se ole mahdollista. Yliopiston kv-palveluiden pankeille tekemän kyselyn mukaan verkkopankkitunnusten myöntäminen on monissa pankeissa konttorikohtaista. Virkalijasta kiinni? Lain mukaan pankkien tulee tunnistaa ja tuntea asiakkaansa. Tiliä avatessaan asiakkaan on siis todistettava henkilöllisyytensä. Lisäksi pankin pitää selvittää asiakkaan taloudellinen tilanne se- kä tilin käyttötarkoitus ja tuleva rahaliikenne. Vaatimus koskee sekä suomalaisia että ulkomaalaisia asiakkaita. Liisan Ahon ja TYYn kansainvälisten asioiden asiantuntijan Anna Teleniuksen mukaan lain tulkinta vaihtelee. Vaihtareilta ja tutoreilta saadun palautteen perusteella vaikuttaa siltä, että käytännössä tilin avaaminen riippuu konttorista ja virkailijasta. ”Olemme joutuneet neuvomaan opiskelijoita kokeilemaan eri pankkeja ja eri konttoreita. Vaihtarit ovat kiertäneet pankista toiseen tutoreidensa kanssa,” Telenius kertoo. Nordeasta kerrotaan, että ulkomaalaiselle opiskelijalle voidaan avata tili, jos asiakas voidaan tunnistaa luotettavasti ja jos asiakkuuden avaamiselle on perusteltu syy. Turun Seudun Osuuspankki kertoo keskustelevansa asiakkaan kanssa siitä, onko tilin avaaminen todella tarpeellista. Danske Bankin mukaan jokainen tilanne katsotaan tapauskohtaisesti. Teleniuksen mielestä tärkeintä olisi, että pankkien käytännöt olisivat yhdenmukaiset ja sel- keät. Silloin yliopisto ja ylioppilaskunta tietäisivät, miten kvopiskelijoita kannattaa neuvoa hoitamaan pankkiasiansa. ”Paljon puhutaan kansainvälisyyden edistämisestä, mutta tällaiset käytännön ongelmat ovat ristiriidassa sen kanssa.” Suomessa ei pärjää käteisellä Pankkitilin puuttuminen aiheuttaa kv-opiskelijoille hankaluuksia, koska Suomessa maksuja on vaikea hoitaa käteisellä. Esimerkiksi asunnon vuokra, takuuvuokra ja ylioppilaskunnan jäsenmaksu pitää maksaa tilisiirtona. Myöskään vaihtoopiskelun alkua helpottamaan tarkoitettujen starttipakettien vuokraa ei voi maksaa TYYlle käteisellä. Anna Teleniuksen mielestä yliopiston ja ylioppilaskunnan on harkittava paluuta käteismaksujen hyväksymiseen, jos ongelmat tilien avaamisessa jatkuvat. Anastasiya Panasyuk oli maksanut TYYn jäsenmaksun jo ennen Suomeen tuloaan, ja asun- non omistaja suostui ottamaan ensimmäisen vuokran käteisellä. Suurin ongelma oli, että hän joutui odottamaan apurahaansa tilin aukeamiseen asti. ”Olin varannut rahaa vain ensimmäisiksi päiviksi.” Turun yliopisto maksaa apurahat yleensä vain suomalaisille tileille. ”Ulkomaisille tileille maksaessa pankkimaksut olisivat opiskelijan kannalta kohtuuttoman suuret”, Liisa Aho kertoo. ”Olemme maksaneet apurahojen ensimmäisiä eriä käteiskassasta, mutta niin suurien käteissummien liikuttelu ei ole tarkoituksenmukaista.” Panasyuk toivoo, että tilin avaaminen olisi hoitunut helpommin, koska ensimmäiset viikot uudessa maassa ovat muutenkin stressaavia. ”Osa vaihtarikavereistani ei ole saanut tiliä vieläkään. Mutta ymmärrän kyllä, että pankeissa oli kovat ruuhkat, kun me kaikki yritimme avata tilin samaan aikaan.” Milla Ikonen Janne Salonen, 2. vuoden fysiikan opiskelija Turku on täydellinen kaupunki. Ei täältä puutu mitään. Paula Vuorenpää, 1. vuoden oikeustieteen opiskelija Olen kotoisin Tampereelta, ja siellä julkinen liikenne toimii paremmin. Turussa ei mene arkiöisin hirveästi busseja. Se olisi kiva lisä. itieteellisen Seuran kaikille avoimessa kokouksessa. 7.10. klo 18.15–19.15, Luonnontieteiden talo I, ls X.
• Jokapäiväinen Kriitikko Palstalla arvioidaan mitä tahansa. UTU-meemi Meemit. Jo sanan kuuleminen saa poistamaan aseen varmistimen. Muistan ala-asteelta Kummelin. Se teki välitunneista sietämättömiä, sillä kaikki yliinnokkaat muksuliinit väänsivät naama mutterilla sarjan mukahauskoja hokemia. ”Jumankauta juu nääs” – ”HILJAA!”. Meemit ovat 2000-luvun Kummeli-hokemia, joita tehtailevat vielä vähemmän hauskat mutta enemmän pätemishaluiset veijarit. Meemeissä on monta muutakin kuvottavaa puolta. Ne ovat aina sisäpiirivitsejä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin kuunnella, miten hauska joku kömpelö kuva netissä on. Ja koittaa naurahdella mukana, kun toinen selittää ikuisuuksia jostain filosofidinosauruksista tai Success Kidistä. Niiden kanssa on aina aikaa jäljessä. Joku uusi kuvankaltainen saa vanhat meemiviritel- “ Meemeissä on monta muutakin kuvottavaa puolta. mäsi kuolemaan. Tunnet häpeällistä kohtalonyhteyttä siihen huomiota hakevaan ja tylsään janariin, joka tunkee baarissa samaan pöytään hauskuuttamaan. Turun yliopiston meemisivulta arvioitavaksi poimittu meemi julistaa: ONE DOES NOT SIMPLY PASS THE SWEDISH EXAM AT THE FACULTY OF HUMANITIES. Teksti peittää hahmon kasvot. Tämä lienee symboli ihmisen ja todellisuuden väliin asettuvasta kielestä. Tässä tapauksessa ruotsista. Ehkä kyse on postmodernistisesta merkitysten leikistä, sillä ristiriita keskiaikaisen miehen ja ruotsin kokeen välissä on anakronistinen ja ilmeinen. Samoin miehen käden muodostama O viittaa samanaikaisesti kreikan mytologian omegaan, loppuun, ja kansainväliseen hyvä meno -merkkiin. Tulkitsen meemin karnevalisoivan kielten sekoitusta. Olisin odottanut sen kehittelevän kuitenkin ristiriitojaan pidemmälle ja olevan jotenkin lyyrisempi. Lähetä toimitukseen tähän asti arvioimatta jäänyt tuote, tava ra tai vinkki tuotteesta — oli kyseessä sitten puolityhjä karkkip ussi tai aamun parranajo. Joka päiväinen Kriitikko etsii joka lehdessä kiehtovimmalle ehdotu kselle sijaa länsimaiden kulttuu rihistoriasta. Osoite: Turun ylioppilaslehti, Reh torinpellonkatu 4A, 20500 Tur ku / tyl@utu.fi Digitaalinen vallankumous on täällä — nettimeemin voi nyt myös tulostaa. Kaksi ja puoli tähteä. HIUSMUOTOILUA SUUNNITTELU + LEIKKAUS + MONISÄVYVÄRJÄYS = 85€ TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17 puh. (02) 250 0246 www.avantgarde.fi TYYn kehitysyhteistyöviikon avajaiset ma 7.10. klo 16.00 Pub2-salissa. Puh
• AJASSA Ohjelmistoyrittäjä Edward Tagoe kuuluu niihin nuoriin ghanalaisiin, jotka ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä. Kuva: Billie McTernan/IPS. Ghanan talous kasvaa mutta ei työllistä GHANAN FAKTAT Moni vastavalmistunut joutuu odottamaan ensimmäistä työpaikkaa vuosia Länsiafrikkalaisen Ghanan talouskasvu ylitti viime vuonna seitsemän prosenttia, mutta uusia työpaikkoja syntyy silti heikosti. Oppilaitoksista valmistuvien on erityisen vaikea löytää leipäpuuta. Viestinnän opintonsa kaksi vuotta sitten päättänyt Jennifer Esi Avemee, 23, etsii yhä töitä. Hän suoritti kaikille valmistuneille pakollisen yhteiskuntapalvelun Ghanan matkailuvirastossa 2012 ja toivoi saavansa vuoden jälkeen sieltä vakituisen työn, mutta onni ei potkaissut. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kehotti vuonna 2008 Ghanaa jäädyttämään julkisen alan rekrytoinnit terveydenhuoltoa ja koulutusta lukuun ottamatta. Jäädytys kesti kaksi vuotta ja päättyi 2011, mutta nuorten työtilanne ei ole kohentunut. Avemee kertoo, että jotkut kohtalotoverit ovat ajautuneet prostituutioon tai nettihuijaukseen. Työ pääosin epävirallista Viranomaiset myöntävät, ettei Ghanalla ole luotettavia työvoimatilastoja. Ghanan yliopiston tilastolaitos arvioi, että työmarkkinoille tulee vuosittain noin 250 000 nuorta. Heistä 5 000 eli kaksi prosenttia työllistyy julkiselle sektorille. Laitoksen selvityksen mukaan joka neljäs opintonsa päättävistä 15–35-vuotiaista joutuu etsimään työpaikkaa vähintään kaksi vuotta. Selvityksen tekoon osallistunut tohtori William Baah-Boateng kertoo, että Ghanan talous on kasvanut 20 viime vuoden aikana keskimäärin 5,1 prosenttia, mutta se ei näy lisääntyneinä työpaikkoina. Öljyntuotannon käynnistyminen vuonna 2011 kiskaisi talouskasvun 14,4 prosenttiin. Viime vuoden 7,1 prosentin kasvun tahkosivat öljyn ohella palvelusektori sekä kullan ja kaakaon vienti. Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan vain 14 prosenttia Ghanan työpaikoista on virallisia. 86 prosenttia työllistyy epävirallisen eli harmaan talouden piirissä vailla oikeus- ja sosiaaliturvaa. Ohjat omiin käsiin Edward Tagoe, 30, valmistui 2007 Ghanan yliopistosta ja käynnisti Nandimobile-ohjelmistoyrityksen pyöritettyään pientä bisnestä jo opiskelun ohessa. Yliopiston jälkeen hän kävi kansalaisjärjestön tarjo- aman yrittäjyyskurssin. ”Minut voinee lukea niihin valmistuneisiin, jotka ottivat ohjat omiin käsiin”, Tagoe nauraa. Hänen mukaansa harvalla valmistuneella on työkokemusta virallisessa taloudessa. ”Meillä ei ole perinteitä harjoittelun tai osa-aikatyön järjestämisessä.” Töitä etsivä Avemee tuntee ongelman, sillä moniin hänen tavoittelemiinsa paikkoihin vaaditaan viiden vuoden työkokemusta, jota hänellä ei ole. Stipendillä ulkomaille Gameli Adzaho, 27, valmistui 2007 ja haaveili terveystutkimuksen jatko-opinnoista, mutta ei löytänyt rahoitusta. ”Olisi tarvittu muutama vuosi työkokemusta.” Adzaho sai lopulta luonnontieteen opettajan paikan lukiosta Voltan alueelta. Elokuussa hänelle myönnettiin stipendi ympäristö- ja terveystieteen maisteriopintoihin Exeterin yliopistossa Britanniassa. Tullow Oil ja Ghanan British Council tukevat 50 ghanalaisnuoren opintoja tarkoituksenaan kouluttaa väkeä Ghanan öljyteollisuuden ja muiden alojen tarpeisiin. Adzaho vakuuttaa olevansa ”sataprosenttisesti sitoutunut” palaamaan Ghanaan opintovuotensa jälkeen. Avemee on palannut koulun penkille ja haaveilee muutosta ulkomaille. ”Haluaisin lähteä Ranskaan lähivuosina.” (Inter Press Service) Nuorten työllisyysrahat katosivat Ghanan edellinen hallitus aloitti 2006 nuorten työllistämisohjelman. Nykyinen hallitus laajensi sitä 2012 yrittäjyyden kehittämiseen. Tämän vuoden elokuussa kuitenkin ilmeni, että hankkeeseen varatut rahat olivat kadonneet. ”Ohjelmassa on ollut porsaanreikiä, joita jotkut käyttivät hyväkseen, mutta selvitämme asiaa”, Ghanan presidentti John Manama selitti syyskuussa. Työ- ja sosiaaliministeri Nii Armah Ashietey kehotti kesällä nuoria hankkimaan käytännön ammatin ja unohtamaan haaveet valkokaulustöistä kaupungeissa. Hänen mukaansa vastavalmistuneiden työttömien ammattikoulutukseen on varattu 70 000 euron määräraha. IPS – Billie McTernan hujana ympäristöministeri Ville Niinistö. Kehyviikon teemana on työllisyys. - Valtio Länsi-Afrikassa - Asukkaita 25,5 miljoonaa - Alle 18-vuotiaita 45 % väestöstä - Alle 1,25 dollarilla päivässä eläviä 28,6 % - Aikuisista lukutaitoisia 67,3 % - Sijoitus YK:n Inhimillisen kehityksen indeksissä 135/187 (Lähde: YK) MIKÄ IPS? Inter Press Service (IPS) on uutistoimisto, joka raportoi ruohonjuuritasolta ympäri maailmaa etsien uusia näkökulmia kehitykseen ja globalisaatioon. Se kertoo mitä ja missä, mutta myös miten ja miksi. Suomen IPS suomentaa ja välittää juttuja ja kuvia kymmenille lehdille ja verkkomedioille. Lisää tietoa ja IPS:n juttuja löytyy oheisten linkkien takaa. www.ipsnews.net www.ips.fi http://twitter.com/SuomenIPS KEHYVIIKKO Valtakunnallista kehitysyhteistyöviikkoa vietetään lokakuun 7.-11. teemalla työllisyys ja kehitys. Viikkoa koordinoi Suomen ylioppilaskuntien liitto ja mukana on kahdeksan ylioppilaskuntaa. Tutustu TYYn kehyviikon tapahtumatarjontaan osoitteessa http://www.tyy.fi/palvelut/kehitysyhteisty/tyyn-kehyviikko-2013 7
• Päiväni Parapäivillä Tylkkärin tutkiva journalisti vieraili syyskuussa Kosmisilla Parapäivillä. Kakka makuhan siitä jäi. Teksti: petri rautiainen ”Tästä ei selvitä tyylikkäästi”, ajattelen yhä uudestaan. Olen Kosmisilla Parapäivillä Turun työväenopistolla. Olen salaa toimittaja, maksoin 20 euroa lipusta, ja päivästä pitäisi saada aukeamallinen irti. Kakkoskerroksen lavalla luennoidaan päivän mittaan valtamedian käymästä infosodasta, värähtelytasoista ja mikrosiruista. Yleisössä istuu ihmisiä, jotka saavat kuulemastaan jotain irti. En ymmärrä heitä. Yleisössä istuu myös ihmisiä, jotka ovat tulleet paikalle naureskelemaan. Osa on helpon jutun koppaavia toimittajia. En haluaisi olla journalistinen kiusaaja. Tai ainakaan myöntää sitä itselleni. Teen lopulta niin kuin suomalaiset usein tekevät: istun hiljaa kolme puolentoista tunnin esitystä, taputan kohteliaasti, vältän poistuessa kontaktia ja avaudun jälkeenpäin. 1. Esitys – Verkkomedian Janus Putkonen Palataan päivän alkuun. Saavun työväenopistolle. Noustessani portaat toiseen kerrokseen huomaan pylväässä kyltin, joka kieltää kaikenlaisen luvattoman kuvaamisen ja taltioinnin. Paska. Käteeni annetaan tärisevin käsin kasa lippusia. Yksi niistä on muutaman A4:sen nivaska täynnä mystisiä sanoja CAPSLOCKEILLA. Olen astunut pois mukavuusalueeltani. Salissa on vasta kymmeniä ihmisiä. Etsiydyn takaosaan. Paikalla parveilevat Turun Sanomien toimittaja ja kuvaaja. He kyselevät yleisöltä, miksi nämä ovat tulleet tänne. Harvat haluavat kertoa nimeään. Myöhemmin yleisönjäsen kimpaantuu esityksiä taltioivalle eräälle toiselle videokuvaajalle, joka puolustautuu sillä, ettei kuvaa kasvoja. Salamyhkäisyys tekee tilanteesta epämiellyttävän. Otan kuitenkin läppärini esiin ja valmistaudun muistiinpanoihin. Ensimmäisenä on vuorossa Janus Putkonen, jonka Verkkomediaa moitin uskottavuuden puutteesta taannoin Turun Sanomissa. Pelkään paljastumista. Lavan takana on heijastettuna ”9/11 was an inside job” -valokuva. Tapahtuman järjestäjä Kalevi Riikonen toivottaa tervetulleiksi kaikilla tasoilla. Esitys alkaa Jope Ruonansuun ”Aatteleppa ite” -rap-videolla. Se hämmentää, koska se on huono ja koska se on sketsi. Putkonen on erinomainen esiintyjä. Hän osaa teatteriohjaajana lausua voimalla. Itse esitys on sekavaa sotamielialan lietsontaa, jossa Putkonen maalaa muutaman promillen eliitin hallitsevan valtamediaa ja politiikkaa. Suomi on jo miehitetty maa ja media kontrolloi pelolla. Olemme uhreja ja unessa. Epämukavaa oloa lisää se, että “ Kuulemma avaruusolennot olisivat mieluusti tulossa, mutta maailmassa on liian paljon alemman henkitason ihmisiä ja huonoa meininkiä. väitteissä tunnistaa omaa varhaista maailmanepäilyään. Kuka ei olisi vihannut teininä USA:n viihdekoneistoa ja sotabisnestä? Putkonen mainitsee lopettaneensa television seuraamisen. Se saattaa selittää sen, miksi hän laskee mediaeliittiin vieläkin expäätoimittaja Mikael Pentikäisen ja kummastelee EU:n kiuaskieltoa koskevaa uutisankkaa. Ne faktat. Esityksen taustalle heijastuu muun muassa George W. Bush imemässä Vapaudenpatsaasta verta ja Bilderberg-kuva. Etualalla Putkonen väittää, että ”sattuma on tyranniassa poissuljettu mahdollisuus”. Ja että taustoittavalle journalismille on tarve, mutta hän itse pureutuu syihin katsomalla kriisejä globalistien valtalinjojen kautta ja googlailemalla. Esityksen loppupuolella Putkonen toteaa, että informaatiosodan välineitä voidaan käyttää eliittiä vastaan. Nostan katsetta läppäristä ja huomaan, että hän on ottanut minut esimerkikseen. hormia Konsta Miten saksalainen nykykirjallisuus käsittelee muistia, identiteettiä ja histori
• reportaasi Näytän ok-käsimerkkiä. Pidän bluffini. Koitan vältellä Putkosta loppupäivän, ettei käy ilmi, että tässä ollaan salaa tekemässä juttua. En pidä konflikteista, haluan rauhaa, olen pelkuri. Esityksen lopussa Putkonen toivoo eläkkeellään herkkyyttä muiden esitysten aiheille ja kertoo kummitätinsä olevan tunnettu selvännäkijä. Aivan. 2. Esitys – Kontaktihenkilö Kalevi Riikonen Jos Putkosen esitys oli vetopasuunaista draamaa, alkaa kontaktihenkilö Kalevi Riikosen esitys runollisesti. Pianisti soittaa Finlandiahymniä yleisön valuessa sisään. Ennen esitystä saamme kuulla naisen esittämän Myyttisen kutsun, joka on uskonnollista ja muutosta lupaavaa kamaa. Ta- kanani aukeaa kaljatölkki. Riikonen tuntuu leppoisalta kaverilta. Vanhahko mies naureskelee välillä ja kertoo lavatanssin tuomasta energiasta, mutta selittää hyvän olon juontuvan kosmisista pyörimisenergioista. Mietin, onko Riikonen jonkun setä, jota ohjaillaan sukujuhlissa pois ufoaiheista. Esitys on pitkä kalvosulkeinen, joka pomppii. Maapallon ulkopuolista elämää on, samoin ihmisillä on kuolematon sielu, mutta fyysisiä jälkiä näistä ei jää. Kuulemma avaruusolennot olisivat mieluusti tulossa, mutta maailmassa on liian paljon alemman henkitason ihmisiä ja huonoa meininkiä. Sattumalta Riikonen itse kuitenkin on korkeamman tason kontaktihenkilö, joten hän tietää, että yleisesti pitäisi skarpata ja miten muut voivat kehittää henkisyyttään vastaanottavaisemmalle tasolle. Maailmanparannuksen yleishalu on läsnä kaikissa esityksissä niin valjuna, että siihen on helppo yhtyä. Esityksen parasta antia on piirustus nähdystä avaruusoliosta. Kameralla kuvaa ei kuulemma saa, sillä värähtely tai muu vastaava estää olioiden kuvaamisen. Piirustuksesta käy ilmi, että ihmismuodossa olio näyttää tavalliselta tytöltä, mutta oikeassa muodossaan sen kasvot näyttävät heinäsirkalta. Mutta se ei ilmene oikeassa muodossaan, kun ei halua pelästyttää. Tavallaan loogista. Kontaktihenkilöllä on kontakti, muiden puuttuvat havainnot johtuvat näistä itsestään. Välissä Riikonen kertoo omista kokemuksistaan, joista hälyttävin on se, että hän nukahti rattiin, josta hänet herätti ääni. Toisessa liikenneonnettomuudessa ääni käski pistämään pään alas. Ajatus muuten leppoisasta Riikosesta ratissa pelottaa. Aika loppuu harmillisesti kesken ja kalvotkin ovat kateissa, joten sen enempää todisteita kontaktihenkilöltä ei liikene. 3. Esitys – Rauni-Leena Luukanen-Kilde Paikalla on satoja ihmisiä ja päivän ensimmäinen foliohattu. Sitä päässään pitänyt kaveri ottaa sen jossain välissä pois ja on Rauni-Leena Luukanen-Kilden pommituksessa kuten minäkin: hissun kissun. Luukanen-Kilden esitys on päivän äärimmäisin. Hän on varma tiedoistaan, käyttää lukuja ja tarkkoja päivämääriä muita pai- Kosmisilla Parapäivillä ei saanutkaan kuvata, joten tässä kaikki mitä irtosi. Kuva: Lauri Hannus nokkaammin. Esitys alkaa siitä, miten eliitti hallitsee psykiatriaa ja päätyy siihen, miten Barack Obama on käynyt Marsissa. “ Ehkä tämän takia joku jättää ottamatta rokotteen tai hakeutumatta eliitin hallitsemaan psyykehoitoon. Ei naurata. Ehkä tämän takia joku jättää ottamatta rokotteen tai hakeutumatta eliitin hallitsemaan psyykehoitoon. Ei naurata. Mietin elämää LuukanenKildenä, jossa tuttujen menehtymiset ovat salaliittojen tulosta, olemassaolo jatkuvan seurannan alla ja sääilmiöt eliitin aseita kansaa vastaan. Lopuksi yleisöstä kysytään, onko eliitti liskoja. Se saa aikaan nauruja; kaikki tietävät salaliittoliskot. Tähän Luukanen-Kilde ei Mitään ei perustella alusta lähtien niin, että pystyisin seuraamaan todisteista johdettua päättelyä. Olen hämmentävien heittojen sulkutulessa. Osa niistä ei ole edes fysiikan lakien mukaan mahdollisia: esimerkkinä yli valonnopeutta lentävät lentokoneet. Osa taas ei ole uskottavia: 550 000 ihmisen kaupunki Marsissa, säiden hallinta ja maapallon väestön valtaosan eliminointi, joka päätettiin jo 1992. Kuulemma kaikki virallisilta tahoilta tuleva tieto pitää kääntää päälaelleen. Vyörytys tuntuu oudolta strategialta. Onko helpompi ostaa kokonaisvaltaista maailmanselitystä, jos siinä on mahdollisimman monta epäuskottavaa kohtaa? Ratkaisuksi Luukanen-Kilde tarjoaa netin lukemista ja ajatteluenergian ohjaamista positiiviseen, ”vaikka minuutin päivässä”. iaa? Studia Generalia -luento 7.10. klo 18–20 Turun kaupungin pääkirjastolla. vastaa suoraan kyllä, vaan kertoo, että hypnoosilla asian voi saada näkymään niin. Portaita ulos kävellessä olo on turta. En tajua näille asioille herkistynyttä yleisöä. En ymmärrä, mikseivät esiintyjät noudata samaa turvallista järkeä kuin minä ja suurin osa muista. Olen sanaton. Tarvitsen juttuseuraa, ehkä oluen. Petri Rautiainen Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl 9
• Turku vuonna 2033 Turku on Suomen vanhin kaupunki. Historian monet kerrokset tulevat seudulla liikkujaa vastaan jatkuvasti: vanhoista linnavuorista tuomiokirkkoon ja joenpientareen keskiaikaisista kaivauksista 70-luvun elementtitaloihin. Kaupunki on kuin monen äänen tallenne, joka soi tauotta. Menneisyydessä voi vierailla, mutta siellä ei kuitenkaan voi asua. Tulevaisuudessa voi, ja pitääkin, sillä se avautuu edessämme joka päivä. Nykyinen opiskelija on huomisen keski-ikäinen, ja päätökset tulevaisuudesta tehdään nyt. Tylkkäri jututti eri alojen vaikuttajia ja keräsi kuusi erilaista näkemystä kaupungin tulevaisuudesta. Kysyimme, mikä nyky-Turussa on parasta ja mikä huonointa, sekä sitä, mikä on kaupungin uljain mahdollinen kehitysvisio – ja mikä ikävin. Kysyimme myös konkreettisia muutosideoita kaupunkiin. Vastaukset voit lukea alta. Etsi suosikkisi ja vertaa sitä omaan unelmaasi huomisen kaupungista. Haastattelut: Milla Ikonen, Lauri Hannus ja Kasperi Teittinen, Kuvat: Maria Sandell ”Turusta Itämeren alueen kulttuuripääkaupunki” ”Aina, kun kävelen rautatieasemalta keskustaan ja näen Humalistonkadun ja Rauhankadun risteyksessä entisöidyn keltaisen jugend-henkisen puutalon, ilahdun. Siitä näkee konkreettisesti, että Turussa kauneus, muisto ja tulevaisuus ovat jälleen nousussa. Kaikki ei ole vielä hyvin, mutta kaupunki on oikealla tiellä. Siitä kertovat mielestäni Vähätori, kulttuuripääkaupunkivuosi, Pääkirjasto ja kansainvälistyvät lähiöt. Turulla on huono maine, mikä on osittain perusteltuakin. Siihen ovat vaikuttaneet menneiden vuosien huono hallintokulttuuri, korruptiolta haiskahtava Toriparkki ja varsinaissuomalaisten hieman omituinen mielenlaatu. Ei ihme, jos ympäryskuntalaiset pelkäävät pakkoliitoksia. Turku-utopiassani kaupungin tuhatvuotinen historia yhdistyy saumattomasti tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Historiallinen keskusta on laitettu paraatikuntoon samantyylisesti kuin Puolan ja Saksan hansakaupungit rakennettiin uudelleen toisen maailmansodan pommitusten jälkeen. Joen yli pääsee pyöräsiltoja ja förejä pitkin, lähiöihin mennään pikaratikalla ja mäeltä toiselle kulkee monorail. Taidelaitokset ja underground tukevat toisiaan ja tekevät Turusta Itämeren alueen jokavuotisen kulttuuripääkaupungin. Kauhujeni Turussa koko seutu on asfaltoitu valtavaksi ideaparkiksi, jonka ainoa tehtävä on tankata Ruotsin- ja Vironlaivoihin kaljanhakureissuille meneviä autoilijoita. Keskustan raunioissa riehuvat erilaiset jengit, päätöksentekokoneisto on muutaman muualla asuvan oligarkin käsissä ja Aurajoki pelkkä saasteviemäri. Yliopistot ja taiteilijat ovat jo aikaa sitten ymmärtäneet paeta muihin kaupunkeihin. Konkreettisena kehitystoimena laittaisin lähiöihin lisää terveyskeskuksia ja sivukirjastoja. Niistä karsimalla kaupunki ampuu itseään jalkaan.” Mike Pohjola käsikirjoittaja ja kirjailija ”Pitää tarjota muutakin kuin työpaikkoja” “Turussa parasta on monipuolinen kulttuuritarjonta ja elävä jokirannan alue. Täällä tapahtuu myös paljon kehitystä eri aloilla, esimerkiksi Logomon pienyrityksistä nousee uusia menestystarinoita. Huonointa on se, että kaupungin parhaita puolia ja turkulaista osaamista ei ole pystytty tuomaan tarpeeksi hyvin esille niin Suomessa kuin kansainvälisesti – asiaa on kyllä mietitty mutta täydellistä ratkaisua ongelmaan ei ole löytynyt. Unelmieni Turku vuonna 2033 on vetovoimainen – täällä on toimiva elinkeinorakenne ja vapaa-aikaan on satsattu kunnolla. Kattavan tapahtumakirjon lisäksi kaupungista löytyy monia viihtyisiä maksuttomia oleskelupaikkoja. Harrastusmahdollisuuksia on kaikille lapsista vanhuksiin, tietenkään unohtamatta kau- punkia suuresti elävöittävää opiskelijakulttuuria. Kauhukuvassani Turku lakkaa toimimasta kasvukeskuksena ja jämähtää paikalleen. Turun seudulle ei synny uusia yrityksiä, väki karkaa töiden perässä pääkaupunkiseudulle, ja kaupunki näivettyy. Jotta näin ei kävisi, Turun pitää tarjota ihmisille muutakin kuin työpaikkoja. Asia, jota toivoisin Turkuun, olisi uusi kevyen liikenteen silta rata-alueen yli Logomon ja keskustan välille. Se palvelisi koko lähialuetta eikä vain Logomoa, ja olisi merkki toimivasta kaupunkisuunnittelusta.” Päivi Rytsä Toimitusjohtaja, Logomo
• ”Nykytilanne on melkein kauhukuva” ”Turun nykytilanne on jo melkein kau- hukuva. Ruokajonot pitenevät pitenemistään, ja uutiset ovat täynnä työttömyyttä, konkursseja ja irtisanomisia. Työttömyyden mukana kasvavat köyhyys ja mielenterveys- ja päihdeongelmat. Yhdistyksestämme hakevat tukea yhä useammin myös eläkeläiset, maahanmuuttajat ja lapsiperheet. Saamme jakamamme ruoan lahjoituksena kaupoilta, mutta kauanko se riittää? Kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin on vaikea päästä. Tukea tarvitsevat joutuvat kiertämään luukulta toiselle. Nuorten tulevaisuus huolestuttaa: moni nuori joutuu valmistuttuaan kortistoon, jää kotiin, tippuu työelämästä ja ajautuu ongelmiin. Pahinta olisi, että kaikki työ katoaisi Suomesta ulkomaille. Toisaalta työssämme saamme kuulla tarinoita, joissa ihminen on noussut pohjalta ja saanut elämänsä raiteilleen. Yh- ”Turussa puolustetaan liikaa menneen ajan tarinoita” ”Mielestäni Turun paras puoli on mo- nialaisuus – minkään yksittäisen sektorin kaatuminen ei kaada koko Turkua. Hyvää turkulaista pörinää tapahtuu niin kulttuurialalla kuin pk-yrityksissä, ja juuri bisneksen ja luovan ajattelun yhdistäminen on eräs kaupungin vahvuuksista. Kaupungin heikkoutena on jonkinlainen rohkeuden puute, joka estää yrityksiä ja muita toimijoita ottamasta vahvuuksista kaikkea irti ja tarttumasta uusiin mahdollisuuksiin. Turussa puolustetaan liikaa menneen ajan tarinoita eikä nähdä vaikkapa sitä, että laivateollisuuden osaamista voidaan käyttää muuhunkin kuin risteilyalusten rakentamiseen, tai miten huipputeknologian sovelluksia voidaan kehittää kaikenlaisiin apuvälineisiin eikä vain kännyköihin. Turku vuonna 2033 on parhaimmillaan uusien kasvualojen kaupunki, jossa on alhaalta ylöspäin kumpuavaa innostusta. Tämä vaatii aktiivisten asukkaiden lisäksi asennemuutosta niin yksilöiden kuin kaupungin hallinnon tasolla. Haluaisin, että Turku olisi maailman paras paikka harrastaa, sillä ihmiset ’kukkivat’ työajan jälkeen. Talouskriisin vallitessa kansalaisyhteiskunnan merkitys vahvistuu, jolloin kolmannen sektorin toimintaa kehittämällä saadaan aikaan positiivista liikettä, joka taas heijastuu liiketoimintaan uusina bisnesideoina. Yhdistyksiin ja järjestöihin pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin merkittäviin taloudellisiin toimijoihin.” Olli Hietanen Kehitysjohtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Avoinna arkisin 9.00 – 21.30 lauantaisin 10.00 – 18.00 pyhisin 12.00 – 18.00 www.nummenmaenapteekki.fi apteekki@nummenmaenapteekki.com 02-276 47 40 fax 02-276 47 47 Hämeentie 24, 20540 Turku distyksemme sijainti on hyvä, ja tänne on helppo tulla. On tärkeää, että tarjolla on tällaista matalan kynnyksen apua. Kaupunki myös tukee toimintaamme pienellä summalla. Parhaassa tapauksessa vuonna 2033 meidän työtämme ei tarvittaisi, koska ruokajonoja, yksinäisyyttä ja päihdeongelmia ei olisi. Sairauksia, kuten masennusta, ei kuitenkaan voi kokonaan estää. Siksi hoitoon pitäisi päästä nykyistä helpommin. Turkuun tarvitaan enemmän välittämistä: että ihmiset pitävät huolta toisistaan. Ollaan läsnä toisillemme eikä juosta kellon kanssa kilpaa.” Katja Reiman ja Terttu Ikäheimonen työskentelevät A-killan Virtaa vertaisuudesta -projektissa 11
• ”Historia piristää, siltabuumi tökkii” ”Parasta Turussa on ehkä Aurajoen ranta, joka tarjoaa kauniit maisemat kaupungin keskellä ja rennon oleilupaikan. Se, että kaupungin historiallisuus näkyy niin vahvasti katukuvassa, on myös virkistävää. Opiskelijan näkökulmasta hyviä asioita ovat tietysti myös yliopisto ja opiskelijoiden suuri määrä ja sen luoma kulttuuri. Posankkaa unohtamatta! Huonointa on se, että kaupungin pyörätieverkosto ei vain toimi. Pyörätieverkostoa onkin syytä kehittää jo tehdyn suunnitelman mukaisesti. Unelmieni Turku on kaupunki, jossa historia näkyy katukuvassa, talous on vakaalla pohjalla ja jossa teknologia- ja kulttuuriteollisuus ovat vahvoilla. Kaupunki on vihertynyt – pyöräily on suosittu ja helppo liikkumistapa, ja joukkoliikenne toimii tehokkaasti. Kaupunki on entistä monikulttuurisempi ja kansainvälisempi. Pelkoni on, että Aurajoen yli rakennetaan vielä paljon lisää siltoja, joista osa romahtaa, ja keskusta alkaa olla siltakompleksi. Todellinen kauhuskenaario olisi, jos vanhojen kauniiden rakennusten purkamista jatkettaisiin, ja päädyttäisiin täysin moderniin kaupunkikuvaan, jossa kaikki liikkuvat omilla autoillaan. Toisaalta taloudellisesti ja tieteellisesti näivettyvä kaupunki olisi kehityssuuntana huolestuttava.” Annika Nivala Filosofian opiskelijoiden ainejärjestön Dialectican hallituksen puheenjohtaja, opiskelee Turun yliopistossa filosofiaa ja kansantaloustiedettä ”Se, mikä ei toimi, muuttuu” ”Turku on nykyisellään ihan hyvä kaupunki. Yhdistyksellämme on aika hyvät mahdollisuudet vaikuttaa, ja yhteistyö kaupungin kanssa sujuu. Turussa on paljon nättiä luontoa ihan lähelläkin. Joukkoliikennekin toimii. Sen sijaan pyöräily etenkin keskustassa on hankalaa. Liikennettä ei ole suunniteltu pyöräilijän näkökulmasta. Unelmieni Turussa ihmiset viljelisivät osan ruoastaan itse vaikka kattopuutarhoissa ja kaupunki olisi mahdollisimman omavarainen. Jätteen määrää pitäisi vähentää, ja jäte käsitellä siellä, missä se tuotetaan. Kaipaan myös paikkoja, joissa voisi olla kenenkään valvomatta, ostamatta mitään, kuulematta autojen ääniä. Kaupungissa saisi olla enemmän värejä, mutta myös pimeitä paikkoja. Silloin ei tarvitsisi lähteä autolla mökille rauhoittumaan. Ilmapiirikin on tärkeä: pysyviä muutoksia ei synny, jos ne eivät lähde yhteisistä arvoista. Rakennelma ei kestä, jos jotkut päättävät ja muiden pitää vain hyväksyä. Pahimmassa tapauksessa 20 vuoden päästä Turussa jylläävät markkinavoi- M ART IS S A N YT U U S I C AL - M E X RAVIN T O L A ! * T AC O L O U N AS * * H AM PU RIL AIS IA * * B U RRIT O JA * ETC * A-O IK E U D E T * w w w .s loppy.fi mat ja itsekeskeisyys. Autoja, saasteita ja mainoksia on enemmän, ja tuloerot ovat revähtäneet. Kauhukuva olisi, että kaikki puistot on kaadettu ja tilalla on rikkaiden maksullisia uima-allaskeitaita. Uskon kuitenkin, että Turku on kaunis kaupunki myös tulevaisuudessa. Ihmiset ovat heränneet arvostamaan luonnossa liikkumista ja kauniita maisemia. Jos saisin muuttaa yhden asian, laittaisin pyörätiet kuntoon. Ennen kuin suunnitellaan ratikkaa tai muuta uutta, pitäisi korjata se, mitä jo on. Uskon, että Turun liikenne tulee paranemaan: se, mikä ei toimi, muuttuu. Esimerkiksi kirjaston ja torin väli pitäisi pystyä polkemaan suoraa reittiä molempiin suuntiin.” Riikka Armanto Turun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, opiskelee Turun yliopistossa biologiaa
• 13 Palvelut tulevaisuuden suuri kysymys Virallisissa asiakirjoissa Turun vuosi 2033 on jo tekeillä. Keskeinen kaupungin virallista tulevaisuutta ohjaava asiakirja on yleiskaava. Se on suunnitelma, joka ohjaa koko Turun rakennetta ja maankäyttöä. Tämänhetkisen yleiskaavan tavoitevuosi on 2020. Seuraavan, vuoteen 2035 tähtäävän yleiskaavan valmistelu on jo alkanut. Kaupunginvaltuuston on tarkoitus hyväksyä se vuonna 2016. Yleiskaavan pohjaksi kaupunginhallitus valitsee ensi kesänä kaupunkisuunnittelun kehityskuvan. Yleisessä keskustelussa on toistaiseksi noussut vahvimmin esiin kolme vaihtoehtoista kehityssuuntaa. Niistä yhdessä Turun kasvu perustuisi omakotirakentamiseen ja pienimuotoiseen rakentamiseen, toisessa kasvu keskittyisi kaupungin keskustaan. Kolmas vaihtoehto perustuisi joukkoliikenteen vahvistumiselle, jolloin kasvu kohdistuisi joukkoliikennelinjojen varsille. ”On mahdollista, että kaupunginhallitus valitsee määrääväksi tekijäksi jonkun ihan muun, esimerkiksi elinkeinoelämän tarpeet tai ilmastonmuutoksen torjumisen”, Turun kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsanen kertoo. ”Voi myös olla, että erityistä painopistettä ei valita, ja kaupungin annetaan kehittyä yleisen trendin mukaisesti.” Hintsasen mukaan valitusta vaihtoehdosta riippumatta suuri kysymys on, miten Turku järjestää tulevaisuudessa palvelunsa. Kaupungin verotulot ovat rajalliset, ja asukkaiden keski-ikä nousee. ”Miten valitaan, mitä palveluita kaupunki ylläpitää ja mihin se panostaa? Keskitetäänkö esimerkiksi koulut ja terveydenhuolto nykyistä isompiin yksiköihin, vai haluammeko säilyttää lähipalvelut? Vai voidaanko palveluja järjestää laajassa mitassa aivan uudella tavalla digitaalisina älypalveluina? Tämä on todella iso juttu tulevaisuudessa”, hän pohtii. Elinkeinoelämä tarvitsee korkeakouluja Turun elinkeinoelämän tulevaisuudelle keskeistä on kaupungin, yritysten ja korkeakoulujen yhä tiiviimpi yhteistyö. Näin uskoo Turun seudun kehittämiskeskuksen johtaja Niko Kyynäräinen. Turun seudun kehittämiskeskus on asiantuntijaorganisaatio, jonka tehtävä on huolehtia elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä alueella. ”Uskon tulevaisuuden osalta samaan tosiseikkaan kuin tänä päivänä: tarvitaan monipuolisia yliopistopohjaisia yritysavauksia. Taustalla täytyy olla myös voimakas halu kasvaa. Turku tarvitsee kasvuhaluisia yrityksiä ja vahvaa osaamista”, Kyynäräinen sanoo. Hän ennustaa, että 20 vuoden kuluttua Turun yrityssektori rakentuu entistä enemmän pienistä ja keskisuurista yrityksistä. ”Nousevista aloista voi esittää vain arvauksia, mutta vuonna 2033 pitäisi olla uusia huippubiotuotteita markkinoilla.” Tärkeitä ovat myös logistiset kysymykset. Kyynäräisen mielestä 2030-luvulla Turun ja Helsingin välillä on oltava oikorata, joka lyhentää junamatkan keston tuntiin. Turun seudun kehittämiskeskus tavoittelee 20 vuoden aikavälillä seudulle kahtakymmentätuhatta uutta työpaikkaa. Tavoite on kirjattu Turun kaupunkiseudun rakennemalli 2035 -suunnitelmaan. Maakunnan valtiksi monipuolisuus? Maakuntatasolla Turun seudun tulevaisuuteen vaikuttaa Varsinais-Suomen liitto. Se linjaa pitkän aikavälin tavoitteensa maakuntastrategiassaan. Seuraava, vuosien 2014–2017 strategia on parhaillaan valmistelussa. Aluekehitysjohtaja Tarja Nuotion mielestä Varsinais-Suomen tulevaisuuden vahvuudeksi voisi nousta monipuolisuus. ”Toistaiseksi olemme nojanneet telakkaan ja it-alaan. Tulevaisuudessa tarvitaan monipuolisempi elinkeinorakenne, mutta myös asukaskunta”, hän sanoo. ”Varsinais-Suomelle on tärkeää olla hyvin saavutettavissa. Meidän on pidettävä huolta myös turvallisuudesta, suvaitsevaisuudesta, asumisen väljyydestä, ympäristön hyvästä tilasta ja työpaikoista.” Nuotio uskoo, että tulevaisuudessa Turun rooli maakunnan vetovastuullisena keskuskaupunkina kasvaa. Milla Ikonen Konsta hormia
• Realistista reissausta ruuduilla Kai Vaalio piipahti Aasiassa ja visersi 140 sivua sarjakuvaa. ”Aasia matka blogi” hakusanakolmikko heittää Googlessa ruudulle 131 000 linkkiä 0,28 sekunnissa. Yksi niistä on Kai Vaalion reissublogi Zombailua. Huonosti oikoluettujen tekstien ja suttuisten kuvien sijaan Vaalion alter ego seikkailee sarjakuvassa. Reissupäiviä kertyi 228 ja sarjakuvaan sivuja yli 140. Kyseessä on suomalaisittain uniikki tapaus, sillä vaikka reissublogiviidakkoon on helppo eksyä, ei machete vahingossakaan osu muihin sarjakuviin. ”Piirtäminen oli aluksi aikamoista tuhertamista, mutta jossain vaiheessa vakavoiduin. Yhteen sivuun meni keskimääräin sellaiset kuusi tuntia”, Vaalio sanoo. Julkilausuttuna tavoitteena oli vaatimattomasti tehdä paras suomenkielinen matkablogi ikinä. Liioiteltu visuaalinen ilme ei ole kuitenkaan ottanut vapauksia faktojen suhteen. Vaikka sankarin pärstävärkki ei ihan täsmääkään piirtäjän aamuhapatuksen kanssa, ovat sekä höpinät että sattumukset aitoja. ”Sarjakuva on piirretty paikan päällä. Kotiin päästyäni vain skannasin ja korjailin kirjoitusvirheitä. Tiesin, että jos vasta matkan jälkeen alkaisin piirtää, niin sivut eivät valmistuisi koskaan.” Kärsimyspornoa Pitkillä rinkkaretkillä ei voi välttyä tympeiltä teemoilta. Helteessä lojumisesta ja vieraiden kulttuurien omituisuuksien kohtaamisesta tulee jossain vaiheessa arkea. ”Materiaalia kertyi kuitenkin jatkuvasti. Karsin paljon ja välillä vähän vääriäkin juttuja”, Vaalio harmittelee. ”Sarjakuvasta olisi tullut tuplasti paksumpi, jos olisin vain jaksanut piirtää.” Matkablogien perussynti, läpikuiva kohde-esittely, on Zombailussa vähissä. ”On toivottu, että piirtäisin enemmän päänsisäisestä reissaamisesta. Siitä, miltä tuntuu, kun on kehitysmaassa pomppuisella hiekkatiellä jousettoman bussin kyydissä melkein vuorokauden.” Vaalio uskoo tuskan kiehtovan. ”On paljon mielenkiintoisempaa lukea, miten joku kusee pelkkää verta, eikä lääkäriä löydy moneen päivään, kuin siitä, miten kaunis auringonlasku on tällä kertaa ollut. Realismi on draamaa ja draama on viihdyttävää, kun se ei tapahdu itselle.” Jatko-osalla on asiaa Vaikka matkailulla eläviä toimittajia löytyy Suomesta tervelukuinen määrä, eivät he tuherra sarjakuvaa aamupalan jälkeen. Parikymmentä kustantamoa on toivottanut Vaalion Zombailua-albumille kohteliaasti onnea jatkoon. Useampikin tuutti on sanonut suoraan, että kotimaista sarjakuvaa on pirun vaikea myydä. Lukijamäärät ja kehut ovat kuitenkin tuottaneet sen verran henkistä pääomaa, että Vaalio aikoo rykäistä eetteristä ulos omakustanteen vuodenvaihteen paikkeilla. ”Voi olla, että kirjoitan mahdollisen jatko-osan suoraan englanniksi. Reissuun tekisi mieli lähteä heti, mutta tällä hetkellä velvoitteita on liikaa.” Vaalio aikoo noudattaa Madventures-kaavaa. Ensin pohditaan matkustamisen olemusta, ja toisella yrityksellä otetaan magnum opus -hengessä kantaa kaikkeen relevantilta tuntuvaan. Vaikka Vaalio on reppubloggauksen saralla yhdenlainen suomalainen pioneeri, ei hänellä ole minkäänlaista halua jäädä lajinsa viimeiseksi. ”Olisihan se hienoa, jos muutkin tekisivät reissusarjiksia.” ”Vielä hienompaa tosin olisi, jos jengi ylipäätään matkustaisi enemmän ja etsisi uusia paikkoja. Välillä tuntuu, että jos menee joskus jossain opaskirjassa mainittuun kaupunkiin, niin siellä on aina järkyttävä määrä länsimaalaisia kännäämässä.” http://zombailut.wordpress.com/ Jouko Luhtala piirrokset : Kai vaal io
• 15 Romaanihenkilön turku Hieman vetoisen ja narisevan kämpän näkymä oli Samppalinnanpuistoon. Kuten myöskin pilkahduksena vilahtavalle Aurajoelle. […] Jussi Vares oli mielissään laskenut myös sen seikan, että hänen uudelta asunnoltaan oli matkaa Apteekkiin ja Olkkuun ainoastaan sata metriä.(1) Turun keskiaika ja lukuisat kaupunkipalot ovat olleet loputtomana inspiraation lähteenä suomalaisille kirjailijoille, Mika Waltarin Mikael Karvajalasta aina ensi vuonna ilmestyvään Mike Pohjolan 1827 – Inferno -teokseen. Historiallisia romaaneita väheksymättä kirja tekee suorimman ja syvimmän vaikutuksen, kun se antaa lukijalle uusia näkökulmia kotikaupungin arkeen ja nykyhetkeen. Näitä näkökulmia avataan 2000-luvulla julkaistuissa uuden kirjailijasukupolven Turkuun sijoittuvissa teoksissa. Niissä peilataan jännitteitä syrjäseutujen Konsta hormia Reijo Mäen mittava Vares-sarja jää jo laajuutensakin puolesta tärkeäksi dokumentiksi vuosituhannen vaihteen Turusta. Jos dekkarikirjailijan nuhruinen macho-Turku ei vastaa omaa kuvaasi kaupungista, on romaaneissa onneksi tarjolla lukuisa joukko muunkinlaisia Turku-kuvauksia. ja ruuhka-Suomen välillä, risteytetään naiskohtaloita kaupungin eri aikakausilta sekä yritetään tavoittaa hiipuvaa rakkautta ja pakenevaa nuoruutta. Naiskohtaloita linnan käytävillä ja jokirannassa Emma Puikkosen vuonna 2001 ilmestynyt esikoisromaani Turkulainen näytelmä kuvaa elämää Aurajoen varrella kahdella aikatasolla. Romaanissa kohtaavat keskiaikaisen yläluokkaisen turkulaisnaisen ja 2000-luvulla elävän opiskelijan elämänpiirit. Taideakatemiassa opiskeleva Nadia samastuu Daniel Hjortin näytelmän henkilön Sigrid Stålarmintyttären koettelemuksiin keskiaikaisilla Turun linnan käytävillä. Kaupunki ja ihmiselämän perusasiat pysyvät, vaikka lähes kaikki onkin muuttunut kahden eri ajassa elävän nuoren naisen ympärillä. Kaupunki on Turku, Etelä-Suomessa. Täällä on joki keskellä kaupunkia, vanhoja kauniita rakennuksia, uusia rumia rakennuksia ja erään koulun vierellä kaupungin vanha teloituspaikka. Täällä on opiskelijoita jotka juhlivat aamuneljään ja toisia, jotka lukevat itsensä kolmessa vuodessa tohtoreiksi.[…] Tuhatviisisataaluvulla tämä kaupunki paloi toistakymmentä kertaa. (2) Katja Kettu on profiloitunut erityisesti pohjoisen hulluuden ja ääriolosuhteissa elävien ihmisten kuvaajaksi. Surujenkerääjäesikoisessa Ketun nuori päähenkilö saapuu pohjoisesta Turkuun oikaisemaan vääryyttä, jonka yksi kaupungin silmäätekevistä perheistä on hänen suvulleen aiheuttanut. Turussa Surujenkerääjän hahmo saa etäisyyttä lapsuutensa ja nuoruutensa ahtaaseen elinpiiriin, ja vapautuu lopulta menneisyyttään vähän liiankin ilmeises- ti edustavasta kivikokoelmasta. Sanon niiden olevan minun surujani. Siinä ovat minun elämäni varren kaikki kompastuskivet, kaikki kömpelöt epäonnistumiset, jokainen sielunvingahdus ja kipupiste […] Sitten seisonkin Aninkaisten sillalla ja katselen alas veteen, joka on musta ja löyhkää kesälle ja mädälle ja vanhalle menneelle rakkaudelle…(3) Sukupolviromaani Itäharjulta Unikankareelle Puikkosen ja Ketun romaanien Turku-kuvaus on melko konservatiivista ja historiasta ammentavaa. Sen sijaan Riku Korhosen menestysteos Lääkäriromaani on kattava kuvaus pohjoiseurooppalaisesta satamakaupungista, jossa uusi älytyöläisten sukupolvi tuhlaa kesäänsä. Korhosen Turku on karhean kaunis, rikasta historiaansa surullisen menestyksekkäästi kätkevä ja edelleen identiteettiään etsivä kaupunki. Siellä kohtaavat erilaiset, tässä ajassa hyvin tunnistettavat hahmot. Teoksen keskushenkilö on nautinnonhaluinen, älykäs, samaan aikaan herkkä ja tunnevammainen Niklas. Hän on joka tavalla uskottavampi ja kiinnostavampi painos samasta teemas- ta, jota Levottomat-elokuvan ontto Ari yritti edustaa. Siinä missä 2000-luvun alun pehmopornahtava hittielokuva meni enemmän poseeraamiseksi, Korhonen luo sukupolvestaan niin tarkkaa kuvaa, että lukiessa ajoittain hirvittää. Turku-romaaneissa keskitytään usein yleisimpiin postikorttimaisemiin. Niitä vieläpä kuvataan niin asetelmallisesti, että keinotekoisuus alkaa kiinnittää turkulaislukijan huomiota samalla tavalla kuin kesäteatterin kömpelösti kootut pahvikulissit. Lääkäriromaanissa kaupunki näyttäytyy, valoineen ja varjoineen, uskottavampana kuin ehkä yhdessäkään toisessa Aurajoen rannoille levittyvässä teoksessa. JAAKKO MIKKOLA Viitatut teokset: 1. Reijo Mäki: Pahan suudelma. Otava, 1998. 2. Emma Puikkonen: Turkulainen näytelmä. WSOY, 2001. 3. Katja Kettu: Surujenkerääjä. WSOY, 2001. Riku Korhosen Lääkäriromaanin teatterisovitus Turun Kaupunginteatterin Sopukassa 30.12. asti. Kirjailijan haastattelu seuraavalla aukeamalla.
• Mies joka ei vaikene Se on viisi vuotta vanha kirja, ei siis mulle itselleni enää mitenkään ajankohtainen, toteaa Ravintola Koulun penkkiin istahtava Riku Korhonen hivenen kiusaantuneena, kääntäessäni puheen haastattelun aluksi Lääkäriromaanin teemoihin. Syy siihen, miksi kiusaan Korhosta menneillä, on Ilpo Tuomarilan ja Tuomo Rämön kaupunginteatterin Sopukkaan laatima sovitus miehen läpimurtoteoksesta. Vaan eipä hätää, mies pääsee sanomaan sanottavansa myös muun muassa teostensa mieskuvasta, akateemisen vapauden kaventumisesta sekä viimesyksyisestä lööppijulkisuudestaan. Teksti: jaakko mikkola, Kuva: Lauri Hannus Korhosen haluttomuus puhua vanhoista töistään johtuu osaksi myös työn alla olevasta uudesta romaanista, jossa hän tahtoo käsitellä ihmisen pahuutta. Kehitteillä oleva romaani on hänen tuotantonsa ensimmäinen, jossa kirjailija samaistuu naispäähenkilöön. Kaupunginteatterin Lääkäriromaanin Korhonen kokee ”toisten ihmisten duuniksi”, mutta sanoo työryhmän tavoittaneen romaanista olennaisia asioita. ”Mun kokemus on, että siinä on saavutettu kirjan tarinallinen ydin, ja sitten on kuitenkin säilytetty sitä sille romaanille olennaista verbaalista vyörytystä ja hölynpölyä. Siinä kirjassa [päähenkilö] Niklaksen kyky puolustautua maailmaa vastaan on sellainen hölisevä verbaliikka. Sillä se koittaa pärjätä ja käsitellä omaa ahdistustaan. Musta se ilmeni hyvin Jukan [Peltola] tavasta tehdä se hahmo.” Romaanien laahus Korhonen on myöntänyt, että teoksen taustalla oli henkilökohtainen kriisi, päättyneen parisuhteen siivoustyö. Näin todettuaan hän on altistanut itsensä sille, että tirkistelynhaluiset lukevat romaanin Niklaksen vastuutonta sähläämistä kappaleena Riku Korhosen omaelämäkerrasta. ”Mä oon huomannut, että hyvinkin voimakkaasti ihmiset muodostaa minusta kuvan teosten pohjalta. Mulla on sellaisia kokemuksia tavattuani ennestään vieraita ihmisiä, että jossain vaiheessa ne tulee toteamaan, että ethän sä olekaan mikään kusipää.” Aihe saa Korhosen kiihtymään. ”Kyllä mä olen joutunut tuon kirjan julkistamisen jälkeen monesti todistelemaan, ettei kukaan ole koko ajan sellainen vieraissa juokseva sika. Mä ihmettelen ylipäätään, että miksi meillä pitäisi olla joku standardi, että kirjojen päähenkilöiden pitäisi edustaa jotain sellaista ideaalia ihmisyyttä. Mun mielestäni ainoa motiivi taiteessa on käsitellä niitä puolia ihmisessä, jotka on vaikeita. Epätäydellisiä ja itsetuhoisia, tai tuhoisia lähimmille.” Korhonen kuvaa teostensa puitteissa nuorten ikäluokkien miehiä ja naisia tavalla, joka on monista erittäin tunnistettava ja osuva, mutta ärsyttää toisia lukijoita yhtä suuresti. Hänen teoksissaan miehet ovat hieman hukassa itsensä kanssa, kun taas naiset vaativat itseltään liikaakin. Mies muistelee saaneensa teoksesta muutamalta naiskriitikolta dramaattiset haukut. ”Tämä ei ole asia, jonka mä toivoisin olevan näin, tai mikään ideologinen positio, minkä olisin valinnut. Näin mä olen nähnyt ihmisten käyttäytyvän. Olishan se kiva, että havaintoni olisi väärä, mutta ainakin mun lähipiirissäni miehet on yleensä aiheuttaneet ikävämpiä ongelmia, ja naiset kyenneet olemaan toisiaan ja muita ihmisiä kohtaan pitkämielisempiä.” Yliopiston uudet tuulet Monien lukijoiden mielestä Korhonen kuvaa romaaneissaan 2000-luvun nuorten aikuisten maailmankokemusta erittäin osuvasti. Teosten henkilöiden yksilöllisyys, tietty irrallisuus sekä etuoikeutettuihin oloihin syntymisestä koettu syyllisyys ovat asioita, jotka moni tuntee omakohtaisesti. Korhonen väistää roolia oman sukupolvensa äänenä. Hänen mielestään enää ei edes ole mitään yhtenäistä sukupolvea, jonka tuntojen tulkiksi voisi pyrkiä. Aika on liian pirstoutunut. ”En edes uskalla ajatella sellaista, että pystyisin kokonaisen sukupolven suulla puhumaan, musta sellainen vastuu olisi pelottavaakin. Esimerkiksi niitä Lääkäriromaanin musiikkiviittauksia suurin osa mun ikäisistäni ihmisistä ei edes tunnista. Mutta jotain yksittäisiä sirpalemaisia kokemuksen sävyjä voi tekstiin tulla ihan sillä, että ihmiset on syntyneet osapuilleen samoina aikoina, ja samanlaisessa maailmassa kasvaneet. Jotain pientä, mutta ei kovin kattavaa.” “ Mun mielestäni ainoa motiivi taiteessa on käsitellä niitä puolia ihmisessä, jotka on vaikeita. Mies toimi ennen vapaaksi kirjailijaksi ryhtymistään opettajana ja suunnittelijana Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Moni Korhosen entinen oppilas on maininnut hänet empaattisimmaksi ja ylipäätään parhaaksi opettajaksi, joka heillä on koskaan ollut. Korhonen valittiin Turun yliopiston vuoden opettajaksi vuonna 2005. Vapaana kirjailijanakaan hän ei ole täysin jättänyt yliopistoa taakseen. Sekä Lääkäriromaanin Niklas että viimeisimmän teoksen, Nuku lähelläni -romaanin päähenkilö Teemu etsivät paikkaansa yliopistolta, sitä löytämättä. Tahtooko kirjailija sanoa romaaniensa päähenkilöiden kohtaamilla vaikeuksilla ja vieraantumisella jotakin yleisempää tämän hetken yliopistomaailmasta? ”Kun mä olin yliopistolla, koin oman työni tosi kivaksi ja hie- noksikin duuniksi. Mutta silloin siellä tapahtui myös tosi surullisia ja traagisia asioita, eikä ainoastaan meidän laitoksella.” Korhonen viittaa 2000-luvun alkupuolella akateemisen yhteisön sisällä tapahtuneisiin kuolemantapauksiin, ja jatkaa. ”Mä luulen, että akateeminen sivistys on 2000-luvulla laajaalaisena kulttuuri- ja sivistysperimänä voimakkaampien hyökkäysten kohteena kuin koskaan aiemmin länsimaisen yliopiston historiassa. Eihän se voi olla vaikuttamatta siellä työskentelevien ihmisten tunnelmiin”, mies huokaa. Kirjailija ja keltaiset lehdet Kirjailija Korhonen on saanut näkyvyyttä juoru- ja seurapiiripalstoilla aiemmin lähinnä kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkösen puolisona. Viime syksynä mies meni suostumaan Sylvi-lehden Kymmenen tuopin haastattelu -formaattiin, ja puhui kaunistelematta muun muassa viriilistä poikamieselämästään. Molemmat iltapäivälehdet nostivat sivuilleen Korhosen paljastukset 180 naisen kanssa makaamisesta. Tapaus ottaa Korhosta edelleen silminnähden aivoon. ”Ensimmäinen osa siitä haastattelusta julkaistiin Helsingin kirjamessujen alla. Siellä sainkin sitten selitellä koko ajan, että mitä on taas tullut hölistyä. Ainoa syy, miksi se nousi lööppeihin on, että mä olen itseäni huomattavasti kuuluisamman kirjailijan puoliso.” Korhonen on kohun myötä huomannut, että seksistä puhuminen saa edelleen joidenkin ihmisten primitiivireaktiot liikkeelle. Hän sanoo suoraan, ettei suostuisi enää vastaavaan haastatteluformaattiin. ”Oon jonkun verran karsinut pillu-puheita sen jälkeen”, Korhonen tuhahtaa. ”Musta se oli siinäkin mielessä erikoista, että olen kokenut meillä Suomessa olevan kohtalainen toleranssi tällaisten asioiden suhteen. Sain siitä ihan aidosti aggressiivista palautetta, ja ihmettelin, että mitä helvettiä, näitähän ihmiset juttelee illanvietoissa! Sehän oli vähän niin kuin tuon jutun konsepti.” Ohjaan keskustelun lopuksi siihen, millainen suhde Ilpoisissa varttuneella kirjailijalla on kotikaupunkiinsa, jota hän on ansiokkaasti tallentanut teoksiinsa. Ihmettelemme yhdessä, missä ovat esimerkiksi kymmenen vuotta Korhosta nuorempien taiteilijoiden Turku-kuvaukset. ”Mä oon odottanut, milloin tulisi vaikka sellainen kirja, joka kuvaisi Turkua sillä tavalla, että se otettais koko maan taidepiireissä vastaan esimerkillisenä suorituksena. Sellaista ei ole näkynyt, mutta toivottavasti sellainen jossain vaiheessa tulee.” Sanon epäileväni, että syynä on turkulainen itsensä vähättelemisen kulttuuri. Monesti tuntuu, että esimerkiksi tamperelaiset ja helsinkiläiset ovat huomattavasti ylpeämpiä kotikaupungistaan. Korhonen on huomannut saman. ”Myös mä olen huomannut joskus puhuvani turkulaisuudestani kuin jostain sairaudesta. Se on outoa. Turussa on tapahtunut paljon olennaista koko Suomen moderniksi valtioksi muuttumisen kannalta, eikä tämä nyt herranjumala vieläkään mikään kuollut kaupunki ole!” Päästän miehen rentoutumaan kirjoituspäivän rasituksista. Kuka tietää, ehkä tuo tekeillä oleva romaani on se odotettu teos. Joka tapauksessa se on kirja, joka Korhosen omien sanojen mukaan vie hänen tuotantonsa aivan uuteen suuntaan.
• 17
• Koskemattomien (Intouchables, 1.12.) muodossa. Kinokoplan tarkoituksena ei ole kuitenkaan vyöryttää tulikivenkatkuisia sunnuntaisaarnoja, vaan yksinkertaisesti tarjota hyvää ja monipuolista elokuvaa. Rankkuus ei ole itseisarvo, vaan johtoajatuksena on hyvien elokuvateosten saattaminen ihmisten nähtäville. Kinokoplan puheenjohtaja Kalle Nikanderin mukaan Kinokoplan sarjoissa pyritään tasapainottelemaan viihteen ja puhuttelevien teemojen välillä. ”Kaupallinen elokuvateatterilevitys tuntuu suosivan viihteellisempää elokuvaa, jolloin moni hyvä, mutta teemaltaan vakavampi elokuva saattaa saada vähemmän esitysaikaa kun se meidän mielestämme ansaitsisi. Tästä syystä raskaat teemat saattavat hieman painottua.” Yleisön ehdoilla Spring Breakers räjäyttää Logomon kankaalle räikeänväristä teinikiiltoa ja armotonta aikalaiskuvaa. Aivan näin vähissä vaatteissa ei kuitenkaan kannata marraskuiseen näytökseen saapua. Väkevän ajanvietteen asialla Vuodesta 1965 saakka pyörinyt Kinokopla tuo taas virkeyttä syksyn elokuvatarjontaan. 6.10. käynnistyvässä sarjassa pyritään herättelemään vahvojen tunteiden lisäksi sosiaalinen sunnuntaikokemus. Kinokoplan syyssarja starttaa sunnuntaina 6.10. Ben Zeitlinin ohjaamalla Beasts of the Southern Wildilla. Lucy Alibarin näytelmään perustuvaa, neljä Oscar-ehdokkuutta napannutta elokuvaa luonnehditaan Kino- koplan tiedotteessa huikeaksi kertomukseksi pikkutytön maailmasta, jossa mielikuvitus ja raaka todellisuus yhdistyvät vaikuttavalla tavalla. Vaikuttavia kohtaamisia on luvassa enemmänkin, sillä eri- tyisen helpolla Kinokoplan sarja ei tule katsojiaan päästämään. Esimerkiksi toisena elokuvana nähtävä, Michael Haneken ranskankielinen draamaelokuva Rakkaus (Amour) sekä 10.11. esitettävä romanialaisohjaaja Cristian Mungiun draama Yli vuorten (Dupa dealuri) tulevat nostattamaan katsojien ihokarvat pystyyn Logomon koneellista ilmanvaihtoakin tehokkaammin. Teemoista korostuvatkin etenkin uskonto ja rakkaus monine muotoineen. Toisaalta nopeasti kulttimaineeseen noussut Harmony Korinen kohuttu Spring Breakers (3.11.) räjäyttää kankaalle räikeänväristä teinikiiltoa ja viiltävää kuvausta nopeiden nautintojen perässä juoksevasta nykyhetkestä. Spring Breakersia ei voi pitää sarjan kevennyksenä: hyvän mielen pätkät odottavat vasta talven kynnyksellä Searching for Sugar Manin (24.11.) ja Nikanderin mukaan elokuvien valintaan vaikuttavat sekä Kinokoplan saama asiakaspalaute että puhdas katsojasuosio. Klassikkoelokuvien näytökset eivät ole vetäneet kovinkaan runsaita katsojamääriä, joten nykyinen sarja painottuu tuoreeseen elokuvaan. Myös muista elokuvakerhoista erottumisella on merkityksensä. Esimerkiksi Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) Turun aluesarjan näytöksissä esitetään kattavasti klassikoita. ”Kinokoplan linja on lähivuosina ollut tarjota ensisijaisesti opiskelijoille edullisesti laadukkaita melko uusia elokuvia”, Nikander summaa. Kinokopla on viime vuosina ollut suosittu. Sarjan viimevuotinen siirtyminen ML Media Livistä Logomon ei aiheuttanut katsojamääriin notkahdusta, vaikka monelle kerhovieraalle radantakainen kulttuurikeskus onkin Humalistonkatua kauempana. Astetta pienempi ja reippaasti modernimpi sali on kelvannut kävijöille hyvin. Aikatauluja on uuden näytöskauden kohdalla hienosäädetty. Näytösten aikoja aikaistetaan tunnilla, koska sarjakorttien myynti aikaisemman ja myöhemmän näytöksen välillä oli viime vuonna hyvin epätasaista. Sarjan ennakkomyynti on kesken, joten Nikander ei osaa esittää arvioita siitä, myydäänkö kortit tänä vuonna loppuun. Kortit ovat perinteisesti loppuneet kuitenkin viimeistään toisessa näytöksessä. Nikander muistuttaa, että yksittäisiin näytöksiin pääsee yleensä ilman korttiakin. Yksit- täislippujen myynti aloitetaan aina kymmenen minuuttia ennen näytöksen alkua, eikä sali ole vielä kertaakaan tullut aivan täyteen. Sunnuntai kimpassa Vaikka Kinokoplalla pyyhkii hyvin, on teatterielokuva taantunut katsojamääriltään viime vuosisadan puolivälin miljoonahiteistä. Televisiosta alkanut kotoutumiskehitys on kulminoitunut suoratoistoon ja laadukkaisiin teräväpiirtotykkeihin, jotka mahdollistavat elokuvakokemuksen sohvan ja kaukosäätimen välissä. Talouspaineiden kanssa tuskailevat kaupalliset elokuvateatterit panostavat muun muassa 3D:hen ja oopperaan. Miksi opiskelijan kannattaisi sijoittaa viimeiset pennosensa juuri Kinokoplan sarjakorttiin? Kalle Nikanderin mukaan kehittyneetkään kotiteatterit eivät vedä vertojaan elokuvateatterien valkokankaalle ja äänentoistolle. Elokuvateatterissa on myös mahdollisuus syventyä ja keskittyä nimenomaan elokuvaan ilman häiriötekijöitä. ”Toisaalta elokuvateatteri tuo elokuvan katsomiseen ainutlaatuisen sosiaalisen puolen, jota ei voi millään kotiteatteritekniikalla kotiinsa saada. Vaikka elokuvaan olisikin uppoutunut, tuovat kanssakatsojat aina oman mausteensa tunnelmaan.” Lauri Hannus Kinokoplan syyssarja sunnuntaisin 6.10. alkaen Logomon Move 2 -salissa (Köydenpunojankatu 14). Ensimmäinen näytös klo 17:00, toinen klo 20:00. Petteri Tikkasen sarjakuvanäyttely Turun Sarjakuvakaupalla ja Kivi Larm
• Yksinäisen lapsen sielunmaisema lauri hannus KULTTUURI Ulrika Bengtsin ohjaama Oppipoika on harvinainen suomalainen elokuva. Siinä puhutaan vain ruotsia. Muotovalio trilleri Oppipoika ei kiinnostanut Suomalaisia levitysyhtiöitä. Elokuvan pelasti teattereihin tuottaja Mats Långbacka. Hän päätti ottaa riskin ja levittää Ulrika Bengtsin ohjauksen itse. ”Uskon, että tämä malli tulee jatkossa yleistymään. Suomesta puuttuu levittäjiä ei-kaupallisilta elokuvilta”, Bengts sanoo. Suomenruotsalaista elokuvaa kuvataan harvakseltaan. Viime vuosikymmenen merkittävin tapaus oli Klaus Härön Äideistä parhain (2005). Se keräsi kolme Jussi-palkintoa ja oli Suomen ehdokas vuoden parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi. Myös Oppipoika on tyrkyllä kultaisen ukon jakotilaisuuteen. Yhtäläisyydet elokuvien välillä eivät jää tähän, sillä Jimmy Karlsson on ollut kirjoittamassa molempia. ”Sain käsikirjoituksen sattumalta. Saksalainen käsikirjoittaja Roland Fauser tuli Malmön elokuvafestivaaleilla baarissa kysymään, tiedämmekö mitään suomalaisista majakoista. Hän kun oli kirjoittanut sellaiselle sijoittuvan elokuvan”, Bengts muistelee. Oppipojan 1,6 miljoonan euron budjetti on täysin suomalaisten kustantama. Ruotsiksi praatatulle leffalle ei ole kuitenkaan helppoa löytää ropoja. Niin ikään ruotsinkieliset käsikirjoitukset ovat vähissä. Myös Oppipoika on käännöstyö. ”On hienoa, että ruotsalaisia elokuvia tehdään Suomessa edes tämän verran. Se on osa suomalaista kulttuuria”, Bengts toteaa. Bengtsin mukaan Oppipoika käsittelee omalla tavallaan kulttuurien yhteentörmäystä. ”Ihmiset tulevat majakan kaltaisiin maiden välisiin tiloihin monesta ilmansuunnasta. Kulttuurien välinen kanssakäyminen antaa mahdollisuuden mennä rajojen yli niin fyysisesti kuin psyykkisesti.” Pakkaspenkiltä ohjaaksi Ulrika Bengtsin tie ohjaajaksi kulki Turun kautta. Opinnot valtio-opin parissa Åbo Akade- missa eivät maistuneet ja siinä sivussa tehdyt toimittajantyötkin olivat turhan lähellä todellisuutta. Bengts kaipasi elämäänsä fiktiivisiä tarinoita. Niitä löytyi Tukholmasta. ”Huomasin messuilla Dramatiska Institutetin esitteen, jossa kysyttiin ”haluatko elokuvaohjaajaksi?”. Vastasin ”kyllä, kiitos!”. Ohjasin pääsykokeessa elämäni ensimmäistä kertaa, ja pääsin heti sisälle”, Bengts muistelee. ”Opiskelu oli mulle tärkeää. Opiskellessani 1980-luvulla elokuvanteko oli teknisesti paljon vaikeampaa kuin nykyään. Lisäksi oli hyvä, että sai aikaa kokeilla.” Kaukana naapureista varttunut Bengts päätyi elokuvien pariin jo nuorena. Elokuvakasvatuksesta vastasi aluksi televisio. Lähimpään elokuvateatteriin oli pitkä matka. Ensimmäinen Bengtsin kankaalta katsoma elokuva oli Elia Kazanin klassikko East of Eden (1955). James Deanin lisäksi vaikutuksen teki itse kokemus. ”Teatterissa oli erittäin kylmä. Kaikilla oli talvitakit päällä.” Vilu vierailu myös Oppipojan kuvauksissa. Kylmä meri ei antanut armoa räpiköiville näyttelijöille. Bengtsin mielestä poikien kokema hyinen jännitysnäytelmä tuntui alusta alkaen aidolta tarinalta. Sellaiselta, johon kannattaisi upottaa useampi vuosi elämästään. Lapsuus ja erityisesti siitä ulos kasvaminen ovat keskeisissä rooleissa Ulrika Bengtsin molemmissa kokoillan elokuvissa. Niin Iriksen (2011) kuin Oppipojan nuoret ovat yksinäisiä ja eritoten jossain määrin eristyksissä muusta maailmasta. Ohjaaja ei myönnä sen suuremmin ajatelleensa yksinäisen lapsen tematiikkaa, mutta ei pidä sen läsnäoloa sattumanakaan. ”Taiteilijalle lapsuus on aina läsnä ja tärkeä. Lapsuudessa kokee niin monia asioita ensimmäistä kertaa. ” ”Olin yksinäinen lapsi.” Jouko Luhtala molan sarjakuvanäyttely Cosmic Comic Cafessa. Molemmat aukeavat 4.10. 19
• Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Zombi on poliittinen hirviö aboa vetus & ars nova KULTTIKAMAA Pelko täyttää näyttelysalit Vuoden nuori taiteilija 2013 luo installaatioillaan kauhuleffatunnelman Aboa Vetus & Ars Novaan. Ikkunan takana sataa -teoksessa aavemainen lapsihahmo seisoo ulkona sateessa. Z ombit ovat tylsiä. Ruumiskasalta toiselle laahustava pahanhajuinen, keskipäivän markettiasiakkaan näköinen ilmestys ei muutamalla juoksuaskeleella mielenkiintoiseksi muutu. Zombeja on aina paljon. Niiden riekaleisista riveistä ei tule koskaan nousemaan Draculan kaltaista sukupolvesta toiseen kiehtovaa yksilöurheilijaa. Nykymuottiin zombit valoi George A. Romeron törkeän ylikirjoitettu, anteeksi, klassinen trilogia, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1968. Zombit nousivat parin vuosikymmenen horroksesta brittiläisen Danny Boylen 28 Days Laterin (2002) ja amerikkalaisen Robert Kirkmanin The Walking Deadin (2003) myötä. Yhdysvalloissa samaan haarukkaan osuivat myös syyskuun aurinkoisen aamun terrori-iskut ja niitä seuranneet nopeasti epäsuosituiksi kääntyneet sodat. Britit sympatisoivat veljeskansaansa ja päätyivät rikoskumppaneiksi. Y ksikään mielenkiintoinen zombie-elokuva ei ole keskittynyt zombeihin. Keskellä erämaata hajoavan auton tapaan örvelöt vain tarjoavat mahdollisuuden käsitellä ihmisyyttä ja ajankohtaisia ongelmia. New Yorkissa syntyneen Romeron suurin panos laahustajille ei suinkaan ollut niiden fyysisen olemuksen, taustan ja käyttäytymismallin vakiinnuttaminen. Merkittävintä oli sosiaalisen ja poliittisen kommentaarin mukaan ottaminen. Yhdysvalloissa elettiin 1960-luvun jälkipuoliskolla kulttuurillisesti ja poliittisesti rappiollista ajanjaksoa. Vietnamin pikaposti lähetti sinkkiarkkuja ja nippa nappa taputeltu kansalaisoikeustaistelu ei sopinut vapaan maailman johtajan imagolle. Zombit tarjosivat massoille kelpaavan kauhuelokuva-alustan, joka kuitenkin mahdollisti liki täysin itse hirviöiden unohtamisen. Verta ja irtojäseniä kansalle, kritiikkiä sitä kaipaaville. R omeron Zombie-trilogian päätösosa julkaistiin vuonna 1985. Se saapui jälkiliukkaille. Zombien uudella kansallisvaltiolla Yhdysvalloilla meni sekä Reaganin että Clintonin aikana mukavasti. Vakavalle poliittiselle polemiikille ei ollut kysyntää ja näin ollen zombit olivat poissa muodista. Kun 28 Days Later ja The Walking Dead nostetaan jalustalle, kadotetaan samalla konteksti. Zombit hyppivät tänä päivänä jatkuvasti silmille, koska länsimaalaisen populaarikulttuurin tehotuottaja Yhdysvallat elää taas moraalisessa kurimuksessa. Jouko Luhtala Kirjoittaja suosittelee Walking Dead -sarjakuvaa ja -videopeliä. TVsarja sopii zombeille. Nurkassa selin huoneeseen seisoo tummapukuinen mies, joka lähemmäs astuessa alkaa nyyhkyttää lohduttomasti. Itku pitkästä ilosta -teos synnyttää näyttelytilan ensimmäisestä nurkasta lähtien tiiviin ja painostavan tunnelman Jarno Vesalan näyttelylle. Vuoden nuori taiteilija Vesala on rakentanut Ars Novan saleihin kauhukabinetin, joka vetoaa järjen sijaan tunteisiin. Pimennettyihin huoneisiin vähäeleisen onnistuneesti installoitu kokonaisuus koostuu pääasiassa ihmishahmoista, jotka eri tavoin eristäytyvät ulkomaailmasta: piilottelevat lakanan alla, kääntävät selkänsä, kätkevät kasvonsa tukan alle tai näyttäytyvät pelkkinä varjoina. Näitä yksinäisiä tekisi mieli lohduttaa, mutta samalla ne aiheuttavat katsojassa hiipivää kauhua ja alkukantaista pelkoa. Esimerkiksi Ikkunan takana sataa -installaation orpo lapsihahmo olisi kotonaan lukuisissa kauhuleffoissa. Vesalan teokset ovat kuin liikenneonnettomuuksia, joita on pakko katsoa vaikka pelottaa. Samalla pitää kuitenkin vilkuilla myös olan yli, ettei edellisen huoneen hahmot pääse hiipimään selän taakse. Yhdistämällä luonnollisen kokoisia ihmisfiguureja, immateriaalisia projisointeja ja katsojan liikkeistä aktivoituvia elementtejä Vesala luo elävänoloisen illuusion, joka saa katsojan epäilemään aistejaan. Liikahtiko tuo lakana äsken, hengittääkö tuo hahmo? Kieltämättä kuumottavin näyttelykokemus pitkään aikaan. Näyttelyn pissat housuun -efekti on voimakkaimmillaan jos saleissa harhailee ihan yksin. Kaverin kanssa pelon voi nauraa pois. Vesalan kokonaisvaltaisen vaikuttavassa näyttelyssä korostuu pelottavan toiseuden läsnäolo. Pienimpään huoneeseen installoitu Pieni etäisyys I on kuitenkin tervetullut poikkeus. Katsoja istahtaa vastapäätä seinälle projisoitua keski-ikäistä naista, jonka kasvoista ja katseesta huokuu surumielisyys. Tämän hahmon läsnäolossa ei kuitenkaan ole mitään pelottavaa. Yksinkertainen teos onnistuu luomaan turvallisen hengähdystauon keskelle painostavaa kokonaisuutta. AURA NIKKILÄ Vuoden nuori taiteilija 2013 Jarno Vesala 13.9.–3.11.2013 Aboa Vetus & Ars Nova Itäinen Rantakatu 4–6 ma–pe 11–19 Ikuinen 90-luku Käsi ylös kuka ei tiennyt, että kitaravetoisen indierockin piirissä 90-luku on jo pitkään ollut se uusi musta, uusi 80-luku. Saattaahan toki olla, että uusvanhan eturintaman mielenkiinto on jo kohdistunut uusiin vuosikymmeniin. Lähimenneisyyttään pakonomaisesti penkovassa populaarimusiikissa tyylien kierrätyssykli kun tuntuu jatkuvasti vain kiihtyvän. Silti korville räjähtävät fuzzja feedback-soundit ovat viime vuosien aikana vahvistaneet asemaansa indierockin tyylikirjossa. Yuckin vuonna 2011 ilmestynyt debyytti oli hyvä esimerkki yhtyeestä, joka lainasi häpeilemättä vuosituhannen lopusta. Ansaitusti kehuja saanut albumi oli aikansa lapsi myös siinä mielessä, että ajallisten rajojen hämärtämisen lisäksi se hämmensi myös maantieteellisesti: brittiyh- tye oli harvoin kuulostanut yhtä amerikkalaiselta. Kakkosalbumillaan Glow & Behold Yuck ei ole karistanut 90-lukua soinnistaan. Sen sijaan se on liikkunut lähemmäs Teenage Fanclubin ja muiden maamiestensä kevyempää melodisuutta. Debyytillä innostaneet Dinosaur Jr. -tyyliset kitaravallit ovat puolestaan antaneet tilaa muun muassa puhaltimille, joita kuullaan useammalla kappaleella. Avausraita Sunrise in Maple Shade ja seesteinen Somewhere onnistuvat jopa yllättämään ennakkoluuloisen kuulijan. Myös Daniel Blumbergin lähdettyä solistivastuun ottanut kitaristi Max Bloom suoriutuu tehtävästään kunnialla. Toisaalta tyyliuskollisesti kaiulla puuroutetusta laulusta on lopulta vaikea sanoa kuka laulaa, ja mitä. Olisiko jo aika siirtyä seuraavalle vuosikymmenelle? Tuomo Yrttiaho Yuck Glow & Behold Fat Possum, 2013 Taidetta näyteikkunassa! Ravintola Blankon näyteikkunoissa on syksyll
• Everest Entertainment, Brace Cove Productions, FilmNation Entertainment KULTTUURI Veristä likapy ykkiä Matthew McConaughey on muuttunut viime vuosina paidattomasta surffariunelmasta Mudin kaltaisten elokuvien karskiksi luonnenäyttelijäksi. Turhan rönsyilevä suotrilleri on ytimeltään pienimuotoinen mestariteos. Kaikki hyvät tarinat kertovat kasvamisesta. En tiedä, onko kukaan riittävän kuuluista tuota toteamusta sementoinut, mutta se voisi olla fiktiivisen kerronnan motto. Jeff Nicholsin ohjauskäsikirjoituksen ydin on timanttia. Kaksi teini-iän alkuvuosia rämpivää pojankoltiaista (Tye Sheridan ja Jacob Lofland) tapaavat hämärän ja karismaattisen Mu- din (Matthew McConaughey). Jälkimmäinen tarvitsee apua ja pojat näkevät seikkailun. Mud sylkee ympärilleen roisia ja kitkerää kipinää aina kun se malttaa pitää kiinni pääosakolmikostaan. Käärmekeitokseen on tarpeettomasti ripoteltu nippu tyhjiksi kasvoiksi jääviä henkilöhahmoja, joiden osuus mysteerissä on lähinnä triviaali. Sopivasti tulkinnanvarainen trilleri on yhdenlainen moraalisatu. Opetukset eivät harmautensa vuoksi kuitenkaan sovi päiväkotiin. Tarpeettomien sivuhörhöjen avulla korostetaan sitä, mikä käy selväksi keskiönkin kautta. Ulkokuori pettää. Tappaja pelastaa. Kaunis nainen turmelee. Vahvaa aksenttia jauhava Mud on yhden sortin sisältömarkki- noinnin seppä. Hän muuttaa vähäisen omaisuutensa myyttisiksi kertomuksiksi. Myyntimiehen läpi voi nähdä, mutta hänen puheidensa tehoon sillä ei ole käytännön vaikutusta. Valheiden, epäluulojen ja takertuvien persoonien käsittely ei ole Jeff Nicholsille mitään uutta. Vasta 34-vuotias ohjaajanalku on käsitellyt samoja teemoja niin Take Shelterissa (2011) kuin Shotgun Storiesissa (2007). Toivottavasti jatkokin on yhtä vakuuttavaa jälkeä. **** Jouko Luhtala Mud (Yhdysvallat, 2012) O: Jeff Nichols N: Tye Sheridan, Jacob Lofland, Matthew McConaughey, Reese Witherspoon Herran nuhteessa Vuosi on 1939. Malli Cajander on vielä tulevaisuudessa, mutta asenneilmasto jo ehtaa sota-ajan demokratiaa. Ulrika Bengtsin Oppipoika (2013) alkaa veneestä, joka lähestyy saarta. Vire tehdään selväksi synkeitä sävyjä peilaavalla musiikilla. Hitchcock-pastissi Shutter Islandin (2010) alkukuvat mieleen palauttava ensimmäinen kohtaus ei suinkaan ole viimeinen kerta, kun Bengts nojaa genren tunnustettujen mestareiden temppuihin. Kyse on suomalaisittain audiovisuaalisesti sekä persoonallisesta että ennen muuta harvinaisen elokuvallisesta kokemuksesta. Erityisesti käsivarakuvauksessa on käytetty poikkeuksellista luovuutta. Yksilön sortoa ja karsinointia korostaneet järjestelmät olivat Euroopassa muotia 1930-luvulla. Majakkamestari Hasselbond (Niklas Groundstroem) ylläpitää saarellaan yhtä tällaista viiden hengen alistusyhteiskuntaa. Oppipoika on arkikauhua. Samaa lajityyppiä ovat viime vuosina edustaneet muun muassa Winter’s Bone (2010) ja An American Crime (2007). Toisin kuin mainitut esimerkit, Bengtsin elokuva jää kuitenkin jumiin pintatasolle tunnelman pauloihin. Tärkeintä viiman lailla viiltävän ilmapiirin ylläpitäminen. Kun temaattiset siemenet eivät idä ja jännite joutuu sykkimään vain kuvallisten ratkaisujen tahtiin, menetetään väistämättä tehoja. Se on sääli, sillä tallaisenaankin Oppipoika on piristävä esimerkki suomalaisen genreelokuvan mahdollisuuksista. *** Jouko Luhtala Oppipoika (Suomi, 2013) O: Ulrika Bengts N: Erik Lönngren, Patrik Kumpulainen, Niklas Groundstroem, Amanda Ooms lä esillä Taideakatemian kuvataide- ja valokuvaopiskelijoiden teoksia. Långfilm Productions Finland Oy 21
• Tiede Kolmiot ovat aina punaisia. Sakari Kallio sai hypnoosiherkän koehenkilönsä näkemään tietyt värikuviot suggestion mukaisesti todellisesta näköhavainnosta riippumatta. Kuva: Lauri Hannus PIM, OLET KANA! sä tiedekonfrenssissa Saksassa oli kevennyksenä hypnoosiesitys. Kalliokin päätyi lavalle leikkimään oopperalaulajaa. ”Olen harrastanut oopperalaulua, ja lavalla ollessani minusta tuntui, no, samalta kuin lauluharrastukseni parissa. Eläydyin tilanteeseen vahvasti, mutta tein sen tietoisesti ja olisin voinut lopettaa.” Suurimmalle osalle ihmisistä hypnoosishow’t ovat siis sosiaalista peliä. Ihmiset haluavat mennä mukaan leikkiin ja näytellä. Kallion huomio kiinnittyi kuitenkin henkilöön, joka hypnotisoitiin hänen jälkeensä. Lavalta palatessaan tämä oli aivan tokkurainen ja ihmeissään. Tuolloin, vuonna 1992, Kallio alkoi ensi kerran ounastella, että ehkä pieni osa ihmisistä todella vaipuukin hypnoosiin. tai työhaastatteluun valmistautuville. Sakari Kallio kertoo havainnosta, joka tehtiin Tukholman Karoliinisessa instituutissa. Instituutissa hoidettiin haavaista paksusuolentulehdusta: hankalaa tautia, jonka syytä ei tiedetä. Hoidossa oli kokeiltu eri menetelmiä. Parhaat tulokset saatiin hypnoosin avulla. Potilailla teetettiin esimerkiksi mielikuvaharjoituksia, joissa ajatukset keskitettiin omaan vatsaan. Hypnoosin aikana potilaiden vatsat alkoivat kurista. Kurina, siis ruuansulatuksen käynnistyminen, on todiste siitä, että elimistö rentoutuu ja ”taistelutila” menee pois päältä. Suurin osa nykyään tuntemastamme hypnoosista on ihmisen avustamista itsesuggestioon. Sen tehoa ei Kallion mielestä tule missään nimessä vähätellä. ”Onhan plaseboefekti lääkkeissäkin suuri.” Hypnoosia ei voi kuitenkaan selittää pelkällä plasebolla. On muitakin toimivia elementtejä, mutta niitä ei toistaiseksi osata selittää. Mielen voimalla Urheilija vs. taiteilija Hypnoosia käytetään esimerkiksi psykoterapiassa. Erilaiset yritykset tarjoavat hypnoosia myös esiintymisjännityksestä kärsiville Tiedetään, että jotkut ihmiset on helpompi hypnotisoida kuin toiset. Syytä ei tiedetä. Naiset ovat hiukan hypnoosiherkempiä Hypnoosi ei ole sitä, mitä näemme televisiossa. Tuore tutkimus osoittaa, että se on kuitenkin todellinen ilmiö. Elokuussa uutisoitiin Turun, Helsingin ja Skövden yliopistojen tutkijoista koostuvan ryhmän tutkimuksesta: hypnoosin avulla voidaan tuottaa todellisia hallusinaatioita. Hypnotisoidulle koehenkilölle annettiin suggestio, jonka jälkeen hän näki tietyt kuviot eri värisenä kuin ne todellisuudessa olivat. Käytännössä henkilö saatiin siis puheen avulla näkemään maailma toisenlaisena. Hetkinen, eikö hypnoosi olekaan sitä, mitä olen nähnyt telkkarista? Ihmiset saadaan tekemään kaikenlaista hölmöä yleisön edessä: vaipumaan uneen tai esittämään kanaa. Hypnoosissa voi muistaa asioita, joita ei muuten muistaisi. Hypnoosi auttaa lopettamaan tupakoinnin. Todellinen harha ”Vuosia vallalla on ollut teoria, että mitään todellista hypnoosin tilaa ei ole olemassa”, kertoo tutkimusryhmän jäsen, Turun yliopiston dosentti Sakari Kallio. ”On ajateltu, että aivoissa ei tapahdu mitään erikoista, vaan ne ovat normaalissa valvetilassa. Että ihminen menee mukaan sosiaaliseen tilanteeseen ja eläytyy. Hallusinaatiot on selitetty mielikuvituksella.” Moni tutkija on kuitenkin uskonut, että aivojen tila muuttuu hypnoosissa. Todisteet vain ovat puuttuneet ennen nykyaikaista tietotekniikkaa ja aivojen kuvantamismenetelmiä. Nyt koehenkilölle näytettyjä ärsykkeitä ja niiden aiheuttamia reaktioita voidaan mitata millisekunnin tarkkuudella. Tutkimuksessa koehenkilön aivoissa huomattiin mekanismi, joka aktivoitui 0,1 sekunnin kuluttua siitä, kun hänelle oli näytetty kuvio tietokoneen ruudulta. Niin lyhyessä ajassa ihminen ei vielä ehdi tiedostaa näkemäänsä. Kuvittelu oli siis mahdotonta. Hallusinaatio oli todellinen. Sosiaalinen peli Entä ne esitykset, joissa ihmiset hölmöilevät lavalla? Kallio tietää kyllä, mistä niissä on kyse. Erääs- kuin miehet. Herkkyys on pysyvä ominaisuus ihmisessä ja mahdollisesti myös geneettistä. Ihmisten, jotka ovat hyviä joukkuepeleissä, on todettu olevan keskimääräistä vähemmän hypnoosiherkkiä; taiteellisesti lahjakkaiden ihmisten taas keskimääräistä enemmän. ”Hyvällä jalkapalloilijalla on hyvä kontrolli ulkomaailmaan – hän seuraa koko ajan, mitä tapahtuu ja unohtaa sisäiset mielikuvansa. Taiteilijat taas pelaavat paljon sisäisellä maailmallaan. Näyttelijä voi eläytyä työhönsä niin, että unohtaa ulkomaailman.” Tajunnan mysteeri Kallion ja kumppaneiden tutkimustulos ei ole lööppitavaraa, mutta silti askel eteenpäin. Tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi aivotutkimuksessa sekä tajunnantutkimuksessa, joka on yksi tieteen suurimmista mysteereistä. On merkittävää, että ihmiselle voidaan pelkän puheen avulla tuottaa määrätyn sisältöinen hallusinaatio. ”Eihän tämä vielä muuta maailmaa. Tämä oli yksi tutkimustulos, ei kokonainen teoria. Mutta minulla on tunne, että tästä seuraa mielenkiintoisia asioita.” Anni Kemppainen Vielä ehtii hakea jäseneksi TYYn ravintola-, ympäristö- ja kansainvälisten asioiden va
• TY Y TY Ypillistä Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Kehit ysyhteist yöviikko yliopistolla 7.10.-13.10.2013 S uomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöviikko on kahdeksalla eri kampuksella ympäri Suomen samaan aikaan. Turussa tilaisuus jalkautuu kampuksen lisäksi niin Logomoon, Kirjakahvilaan kuin Cosmic Comic Cafeeseenkin. Viikon aloittaa kaikkien yo-kuntien yhteinen tempaus. Tempauksen sisältö on vielä salaisuus, mutta niiden, jotka pyörivät Edun nurkilla maanantaina puoliltapäivin, kannattaa pitää silmät auki. Avajaispuhujaksi on tänä vuonna tulossa ympäristöministeri Ville Niinistö. Avajaiset alkavat neljältä Publcumin salissa 2. T iistaina kehyviikon suurin tärppi on kahdelta alkava keskustelupaneeli harmaasta taloudesta. Keskustelemassa ovat muun muassa uskontotieteen dosentti Matti Kamppinen, Maahanmuuttoinstituutin Ismo Söderling ja Ritva Lindström ELY-keskuksesta. Keskiviikon ehdottomasti kiinnostavimpia tapahtumia ovat FiMSIC:n järjestämä keskustelutilaisuus nuorten seksuaali- ja mielenterveydestä. Keskustelu pidetään Mikron auditoriossa ja se alkaa klo 16. Suoraan keskustelutilaisuuden jälkeen ilta jatkuu Logomossa, jossa Kinokoplan kanssa yhteistyössä esitetään ruotsalaiselokuva Syödä, nukkua, kuolla (Äta sova dö, 2012). Liput leffaan maksavat vain neljä euroa! Torstaina Kepa pitää työpajan vaikuttamisesta. Vaikuttamiskoulutus on suunnattu erityisesti niille, joita kiinnostaa politiikka tai vaikuttaminen yliopiston sisällä. Ainejärjestöjen kopot ja muut aktiivit siis, tervetuloa Turku-saliin kahdelta! Torstai-illan kruunaa Muusa ry:n organisoimat Eriarvoisuus-sitsit, joissa kullekin osallistujalle arvotaan uusi kotimaa ja tuon kotimaan mukaan hän saa sekä ruokaa että kohtelua. Lauantaina kehyviikko jatkuu Cosmicissa, jossa esittäytyvät maahanmuuttajarunoilijat. Runoutta voi kuulla tilaisuudessa persiaksi, kurdiksi ja arabiaksi. Kehyviikon päättää sunnuntaina brunssi Kirjakahvilassa, jonne voi tulla syömään ja juttelemaan kehyvaliokunnan kanssa. Tervetuloa! Lisätietoja ja koko ohjelma osoitteessa http://www.tyy. fi/palvelut/kehitysyhteisty/tyyn-kehyviikko-2013 Roosa Vastamäki Kehitysyhteistyöviikon koordinaattori Alayhdistysten infopalsta Oikeusaputoimikunta Jos sinulla on kysyttävää esimerkiksi vuokrasopimukseen, työsuhteeseen, perintöön, avo- tai avioliittoon liittyvissä oikeudellisissa asioissa, käänny rohkeasti oikeusaputoimikunnan puoleen. TYYn oikeusaputoimikunta tarjoaa ilmaista oikeudellista neuvontaa sähköpostitse (oikeusapu@lex. fi) sekä puhelimitse (02 2769 614) tai henkilökohtaisesti TYYn toimistolla päivystysaikoina keskiviikkoisin kello 18-20 (sosiaalipoliittisen asiantuntijan huone, Yo-talo A, 1. krs). LEAGAL AID COMMITTEE The Law students association Lex provides a cost-free legal aid service for the members of the Student Union of The University of Turku (TYY). If you have questions about legal matters concerning for example your lease, employment, or inheritance you can visit the legal aid committee. Available Wednesdays from 18.00 to 20.00. On duty in the TYY Secretary for Social Affairs office, Student House A, 1st floor (TYY Office). Tel. (02) 2769 614, E-mail: oikeusapu@lex.fi. OPKO Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18 Sirkkalankatu 4. Luvassa mm. laadukasta raamattuopetusta, mukavaa yhdessäoloa, laulua, iltapalaa. 8.10. Seppo Niemeläinen: Miten kertoisin Jeesuksesta? 15.10. Peli-ilta/Board Game Evening. Lisäksi pienryhmiä, leirejä, tutustumistoimintaa... Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Lisätietoja www.opko.fi/turku In English: Board Game Evening on Tuesday 4.2. at 18 in Sirkkalankatu 4. Glad Tidings Bible Studies on Tuesdays at 16.15 in Sirkkalankatu 4. You are warmly welcome! Read more: www. opko.fi/turku/english Index (Yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet ry) Index täyttää pyöreät 60 vuotta, ja tätä juhlitaan näyttävästi viikolla 41: Ma 7.10 Tanssikurssi Ti 8.10 Viini-ilta Ke 9.10 Academic Munchies -ravintolapäivä To 10.10 Väittelyilta Pe 11.10 Juhlavuoden seminaari La 12.10 Vuosijuhlat Su 13.10 Akateeminen silliaamiainen Lisätietoja kaikista tapahtumista löytyy Indexin juhlavuoden nettisivuilta: http://index.utu.fi/60/ Turun vihreä vasemmisto ry Tervetuloa kaikki vasemmistohenkiset opiskelijat Turun Vihreän vasemmisto ry:n (Viva) uusien iltaan 16.10. klo. 18 ravintola Bremeriin (Uudenmaankatu 1). Ohjelmassa tietoa Viva:sta ja Viva:n toiminnasta sekä rentoa oleskelua. Rohkeasti mukaan kaikki uudet ja vanhat vivalaiset! Tykkää myös Viva:sta Facebookissa ja saat lisää tietoa Viva:n tapahtumista. Turun ylioppilaskamerat ry Piristä pimeneviä syysiltojasi valokuvia katselemalla! Tyokin huippusuosittu kuvailta järjestetään taas tiistaina 8.10. klo 17 alkaen ICT-talolla (tarkempi paikka ilmoitetaan nettisivuillamme + somessa). Tule katselemaan ja inspiroitumaan muiden kuvista sekä esittelemään myös omiasi! Kuvaillat ovat avoimia kaikille. Lisätietoja kuvailloista: ttkork@utu.fi. Päivystykset yhdistyksen pimiöllä (Yo-talo A:n kellarikerroksessa) to 17.10., ti 5.11., to 21.11. ja ti 3.12. klo 17-18. Seuraa meitä myös Twitterissä ja Facebookissa sekä tarkkaile uusittuja nettisivujamme: http:// tyok.fi TVO Varsinaissuomalainen hei! Jos et ilmoittautunut Kommerssiin, nyt voi itkeä ja hävetä. Tartossa riehumisen sijaan voit sen sijaan tulla nauttimaan luontoiseduista uuteen kampusalueen osakuntatilaan! Melkein kaikki osakunnat, mukaanlukien meidät löydät siis Yo-talo B:n alakerrasta, Proffan terassilta loivasti ylämäkeen ja sit ovesta oikee ja oikee, haitarioven takana. Meikäläisiä paikalla vähintäänkin ti ja pe klo 12-14, mutta piakkoon tila on kaikkien osakuntalaisten käytössä 10-16 ja iltaisin sovitun mukaan. Etsi Jussi Parviainen -lookalike ja tule valistetuksi! Megaetu: Perjantain päivystyksessä flipperi osakuntamme jäsenille ilmainen! Liittyä voi paikan päällä, femmalla olet kuolemaasi saakka TVOlainen. Mahtietuja siis siihen asti! Muutoin voipi seurata talkookutsuja sähköpostilistalla ja tulla sen mukaan edistämään Köydenpunojankadun remppaa. Kohta perkele lähtee! TYRMY TYRMY ry järjestää syksyn ensimmäisen keikkaillan lauantaina 12.10. Streetbar 95:ssä. Illan esiintyjinä ovat Turkulaiset Sisin ja Bad Signal, sekä Asgardium pääkaupunkiseudulta. Liput maksavat 6 € (4 € TYRMY ry:n jäsenille). Lipun hinta sisältää narikkamaksun. Ovet auki klo 21. TYRMY osallistuu TYYn edustajistovaaleihin omalla ehdokaslistalla, viimeiset ehdokasilmoitukset allekirjoitetaan maanantaina 7.10. klo 11.30 Yo-talo A:n edessä. Tyrmä ry TYRMÄ:n syyskokous on 27.10. Klo 11:00 Turku-salissa. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Jos haluat olla mukana toiminnassa niin tule ihmeessä paikalle, Tarjolla kahvia ja pullaa. 30.10. TYRMÄ esittelee toimintaansa Eeppisessä peli-illassa. Yo-Talo B:ssä on silloin luvassa aloittelijaystävällisiä rooli- ja lautapelejä sekä ANC:n tarjoilemaa Marionmätkintää. aliokuntaan! Jätä hakemus 7.10. klo 12.00 mennessä osoitteessa www.tyy.fi/valiokuntahaku. 23
• special offer! leikkaus 30/40 € väri+leikkaus 80-99 € (opiskelijakorttia näyttämällä) www.clipp.fi linnankatu 17 hämeenkatu 1 forum p. 232 9096 p. 045 230 6716 p. 050 311 1101 yl t Lounaskahvila Resepti • Kiinanmyllynkatu 5 (Tyksiä vastapäätä) Avoinna ma-pe 7.30 - 17.00 la ja su suljettu Puhelin: 02-4340305 • www.nurmisulonen.fi ÄÄ NE IS STÄ TI LUE L Lounaskahvila k k a ri.f i