11/2012
s
e
d
u
a
Rakk
RETRODORM S. 10
a
t
s
o
n
n
o
u
l
,
a
t
a
t
s
a
m
e
ja kuol
4
1
.
s
a
i
p
p
o
op
ttaa luont
oi
s
s
t
r
a
e
H
Burning
REPPUREISSUSSA RÄHJÄÄNTYY S. 12
GALLERIAKARTOITUS S. 18
the streams
Pe 5.10. live, 5e
the streams, Yournalist,
the reed fags
la 6.10. live, 9e / 7e (Tiketti)
hidria sPacefolk, death
hawks, sons of kings
magenta skYcode
Pe 12.10. live, 10e / 7e (Tiketti)
liljan loisto,
hauvat ja vaikertajat
la 13.10. live, 13e / 10e (Tiketti)
magenta skYcode, burning
hearts, nightsatan,
sin cos tan
Pe 19.10. live, 17e / 15e (Tiketti)
disco ensemble, stockers!
disco ensemble
la 20.10. live, 18e / 16e (Tiketti)
kauko röYhkä ja narttu,
noora tommila & ilona
jokinen
lisäksi kolossa
HIUSMUOTOILUA
kauko röYhkä & narttu
Joka torstai: toto - touhutorstai
Viihdevisa, Leffatrivia, Open Decks, Allsång i Kolo
Joka perjantai: funked up friday
Hosted by dj?s Double M & Resupekka
Joka lauantai: kolo is ok!
Presented by Carlings
opiskelijakortilla koloon ilmainen
sisäänpääsy aina (sisältää narikan)!
SUUNNITTELU + LEIKKAUS
+ MONISÄVYVÄRJÄYS
=
85?
TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA
humalistonk. 8
Katso kaikki tapahtumat: www.klubi.net/tku »
Ennakkomyynti: www.tiketti.fi
Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17
puh. (02) 250 0246
www.avantgarde.fi
Lue Tylkkäriä
näköislehtenä
osoitteessa
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
NUMERO 11/2012
5.10.2012
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
82. vuosikerta.
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
ILMOITUSMYYNTI
RC kustannus Oy / Markku Räisänen
puh. 044 500 0440
markku.raisanen@rckustannus.fi
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA:
KRISTIAN TERVO
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
Turku on Suomen Berliini
Kävin viime viikonloppuna Portsassa. Odotellessani ystävääni seurasin lauantai-illan liikettä kaupunginosassa. Trafiikki paikallisen lähikaupan edessä oli
vilkasta. Näin lapsiperheen, opiskelijan ja teinin, hipsterin, gootin ja uraohjuksen. Osa ihmisistä moikkaili toinen toisiaan ja meininki tuntui yhteisölliseltä.
Hykertelin itsekseni keskenään erilaisten ihmisten kirjoa. Minusta se oli siistiä.
Viime aikoina joukko toimittajia on kokenut suurta tarvetta verrata Helsinkiä aikamme cooliuden kaupunki-ilmentymään, Berliiniin. Viimeksi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa Sunnuntai-toimituksen esimies MikkoPekka Heikkinen kirjoitti Helsingin päihittävän Berliinin, koska Helsingissä
luonto tulee ?melkein Finlandia-talon portaille?. Saman media sivaltavana
kolumnistina tunnettu Virpi Salmi puolestaan kohdisti piikkinsä juuri ja juuri
hengissä sinnittelevään helsinkiläiseen kaupunkikulttuuriin, jota saimaannorpan tavoin tulee monin tavoin suojella.
Olen käynyt Berliinissä kerran. Tein sinne samanlaisen pyhiinvaellusmatkan
kuin lukemattomat muut sukupolvitoverini. Ihastelin kaupungin edullisuutta,
cooliutta, monikulttuurisuutta ja rosoisuutta. Kyllä, viihdyin siellä.
Jo elettyjen kaupunkisuunnittelun vuosien jälkeen on täysin turhaa yrittää
rakentaa keinotekoista vertailuasetelmaa erilaisten infrastruktuurien Turulle
ja Berliinille. Vaikka Turussa on edelleen halvempaa asua kuin Helsingissä,
eivät yksiöiden vuokrahinnat ole enää täälläkään samoissa hinnoissa kuin berliiniläiset vastineensa. Illanviettopaikkojakin on Berliiniin verrattuna vähän:
vaihtoehtoihmisillä on suurin piirtein kaksi yökerhoa, joista valita mieleisensä, eikä paljon paremmin mene listahittien tahtiin tanssivillakaan.
?
?
Eri alojen tietämys niveltyy toisten alojen
tietämykseen yhä voimakkaammin.
Maailmankaikkeuden ja maapallon luonnon kehitys alkuräjähdyksestä
nykyhetkeen -kurssilla rikotaan tiedekuntarajoja. S. 22.
Harvinaisia elinympäristöjä säilytetään siksi,
että lajit säilyisivät tämän rospuuttoajan yli.
Metsähallituksen suunnittelija Esko Tainio uskoo,
että paremmat ajat koittavat vielä. S. 16.
Mutta on jotain, missä turkulaiset ja berliiniläiset voivat testata henkisen yhteneväisyytensä. Ihmiset nimittäin tekevät kaupungin. Tämä Tylkkäri on citynumero, ja olemme valikoineet lehteen juttuja pitämällä mielessämme juuri
turkulaisuutemme.
Siistiä on, jos gootti heittää yläfemman sille teinille. Uraohjus tervehtii ympärillään eläviä. Hillitty hipsteri ei poteroidu eikä arvostele muita. Ainakin
toistaiseksi turkulaiset ovat säilyttäneet käsinkosketeltavan lunkiutensa: ylisuorittamista on vain vähän, ja erilaisten tyylien tilkkutäkki on hyve. Niin kuin
Berliinissä.
Niinpä Turku on Suomen Berliini, koska
Berliini on asenne.
Parasta on, että seuraavan kerran näitä
asenteita voi tarkistaa kolmen viikon päästä
äänestämällä kuntavaaleissa. Ihanteellisimmillaan tavallisten ihmisten toimintaa tuetaan kestävällä kaupunkikehittämisellä.
LAURA MYLLYMÄKI
tyl-paatoimittaja@utu.fi
OTA IISISTI, ILONA!
TYYn kuntavaalipaneeli tiistaina 9.10. klo 14. Tauno Nurmela -salissa.
Sirkkalassa parkkipaikkaongelma
?Pyöräilyä ei
juurikaan tueta?
TY Yn jäsenkysely
vannoo kolmikannan
Turun yliopiston ylioppilaskunnan jäsenilleen te
huolimatta etäiseksi.
Nykylainsäädäntö ei mahdollista yliopiston itse harjoittamaa
pysäköinninvalvontaa.
?Kuppi täyttyi?, puuskahtaa Sirk-
Kaupunki valvoo
Yliopistokiinteistöjä kampusalueella omistavan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n lakimies Jukka
Hammarin mukaan pysäköinninvalvonnan järjestäminen niin
Sirkkalan kasarmialueella kuin
muualla kampuksella on yliopiston päätösten ja tahdon varassa.
Turun yliopiston talousjohtaja
Siru Helminen kuitenkin toteaa,
että yliopisto joutuu turvautumaan pysäköinninvalvonnassa
täysin kaupungin toimintaan.
?Nykyinen lainsäädäntö ei anna yliopiston harjoittaa itse pysäköinninvalvontaa. Tähän saadaan
toivottavasti ensi vuonna helpotusta, kun uusi laki vahvistetaan?,
Helminen kuvaa tilannetta.
Uusi laki sallisi yksityisten pysäköinninvalvontatahojen, kuten
yliopistojen, toimia julkisen pysäköinninvalvonnan jatkeina.
Helmisen mukaan kampuksella on huutava pula parkkipaikoista. Yliopiston tilauksesta SYK Oy
on maalannut lisäpaikkoja niin
Sirkkalaan kuin Rosetan ja Signumin pihoille.
?Pyrimme näin optimoimaan
olemassa olevat parkkipaikat?,
Helminen sanoo.
Hän lupaa kuitenkin myös helpotusta pyörien pysäköimiseen.
?Olemme parhaillaan hankkimassa lisää pyörätelineitä kauppakorkean seinustoille sekä Educariumiin ja Sirkkalaan. Samalla
varaamme tiettyjä alueita pyöräparkeiksi?, Helminen sanoo.
Hammarin mukaan SYK Oy
on mukana rehtorin vetämässä
Turun yliopiston tilatyöryhmässä, jossa tällä hetkellä kehitetään
?yliopistorakennuksista ja kampuksista vetovoimaisia oppimisja tutkimisympäristöjä?.
?Kehitystyötä on tavoitteena
tehdä yhdessä yliopiston ja eri
käyttäjäryhmien kanssa?, Hammar sanoo.
LAURA MYLLYMÄKI
KRISTIAN TERVO
kalan kasarmilla työskentelevä
tutkija Ilana Aalto.
Aalto havahtui vastikään siihen, että kasarmin sisäpihalle
piirrettiin lisää parkkiruutuja.
Kampuksen henkilökunnan jäsenten mielestä alueelle ei kaivattaisi autoja lainkaan enempää.
?Pyörille on olemassa alue sisäpihalla, mutta se on vähän niin ja
näin. Käytännössä piha on varattu
täysin autoille?, Aalto toteaa.
Alueella työskentelevät tutkijat ovat myös todistaneet, kuinka
sellaisetkin autot, joilla ei ole yliopiston parkkilupaa, pysäköivät
Sirkkalaan. Kokemuksen mukaan
alueella ei lappuliisoja juuri näy.
Aallon mukaan alueella on havaittu myös autoja, jotka on parkkeerattu ruutujen ulkopuolelle.
?Pyöräilyä ei juurikaan tueta
tällä tavalla?, hän jatkaa.
Yliopiston parkkiluvilla varustetut autot saavat tällä hetkellä pysäköidä mihin tahansa yliopiston
alueella. TYKSissä työskenteleviä
ei velvoiteta pysäköimään sairaalan eteen tai Publicumilla työskenteleviä alakampukselle.
Aalto katsoo, että talvisin Sirkkalan piha on turvallisuusriski,
kun alueella asioivat kävelevät
liukkaalla pihalla autojen seassa.
Hän sanoo, että toiveissa siintää elävä kampuspiha, samankaltainen kuin Yliopistonmäellä
tai Educariumin ja Publicumin
välissä.
?Henkilökunnan jäsenet voisivat tehdä hyvällä säällä pihalla
töitä, Upseerikerhon ravintolalla voisi olla terassi ja opiskelijat
voisivat kokoontua pihalla?, Aalto
visioi.
Suomen Yliopistokiinteistöt Oy on maalannut yliopiston pyynnöstä
Sirkkalan kasarmin kampukselle lisää parkkipaikkoja.
450
360
270
180
90
0
Opiskelijoiden osallistumista
yliopiston päätöksentekoon pidetään tärkeänä, selviää TYYn
teettämästä jäsenkyselystä. Yli
57 prosenttia vastanneista pitää
erittäin tärkeänä kolmikantaista
päätöksentekomallia, jossa edustettuina ovat sekä professorit,
muu henkilökunta että opiskelijat.
TYYn
vastajulkistettu
jäsenkysely
on
osa
ylioppilaskunnan strategiatyötä,
joka aloitettiin vuoden alussa.
Jäsenkysely tavoitti 13 526 TYYn
jäsentä, ja kyselyn kokonaisvastausprosentti oli 10,55.
?Selkeät poiminnat kyselystä
olivat, että vaikka TYY on jäsenistölle etäinen, se koetaan tärkeäksi?, tiivistää ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja
Ville Valkonen.
Tärkeimpänä ylioppilaskunnan tehtävänä opiskelijat pitävät
yliopiston sisäistä edunvalvontaa. Toiseksi tärkeimpänä tehtävänä pidettiin edunvalvontaa
YTHS:ssä ja muussa terveyden-
1
2
3
huollossa. Lisäksi asuntopoliittinen edunvalvontatyö, jäsenpalvelut ja opiskelijaravintoloiden
ylläpito sekä liikuntapalveluiden
tarjoaminen koettiin tärkeäksi.
Vähiten tärkeänä tehtävänä
pidettiin yhteiskunnallista vaikuttamista. Asteikolla yhdestä
viiteen vastausvaihtoehto sai keskiarvon 2,79. Kyselyyn vastanneet eivät myöskään perustaneet
jäsenistön kansalaiskasvatuksesta edunvalvonnasta kansainvälisesti, opiskelun toimeentulon
taloudellisesta tukemisesta tai
tapahtumien järjestämisestä.
Yhtenäisiin
vaatimuksiin
Kyselystä erottuu suuri määrä vastauksia, joiden mukaan
opiskelijat eivät koe saaneensa
ollenkaan ohjausta kandi- ja graduohjaajalta. Tilastoa vääristää
kuitenkin se, että ?en ole saanut
ohjausta?-kohtaan vastanneista
Kesäduuni-info tänä vuonna
myös
Facebookissa!
palvelu aloitti
2. toukokuuta,
ja sen
Kuka käyttää
valtaa
yliopistolla?Maksuton
TYYn koulutuspoliittisessa
seminaarissa
17.10. puhuu
m
UUTISET
UUTISET
KYSY Y:
oletko saanut
opinto-ohjausta?
Kristian Tervo
jäsenkysely: enemmistö opiskelijoista
kolmikannan nimeen
5
eettämä kysely paljastaa, että ylioppilaskunta koetaan tärkeydestään
mIStä huono tiedonsaanti TY Yssä johtuu?
1. En seuraa mitään TYYn viestintää
223
2. Tietoa on hankala löytää
395
3. Hyödyntämässäni viestintäkanavissa ei ole riittävästi tietoa aiheesta
422
Aleksi Kallio
1. vuoden lääketieteen opiskelija
Olen saanut kaiken, mitä olen
tarvinnutkin. Lääkiksessä ei oikein tarvitse opinto-ohjausta,
sillä kaikki on muutenkin niin
pitkälle suunniteltua.
4. Tieto on esitetty epäkiinnostavasti 288
5. Tieto on saatavilla liian myöhään
4
5
huomattava osuus on opiskelijoita, jotka eivät ole vielä kandi- tai
graduvaiheessa.
TYYn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Lauri Miikkulainen toteaa, että tällä hetkellä
ohjausprosessit eroavat tiedekuntakohtaisesti.
?Kysymys kuuluu, kuinka paljon graduvaiheessa tulisi olla
kontaktiopetusta ja kuinka ohjattua tutkielman tekemisen pitäisi
olla. Lisäksi joidenkin ihmisten
elämäntilanteeseen sopii myös se,
ettei gradunteko edellytä kontaktiopetusta?, Miikkulainen pohtii.
?Yliopistossa pitäisi nyt miettiä yhdenmukaisia minimivaatimuksia ohjaukselle?, hän jatkaa.
Opintohallintopäällikkö Petri Sjöblomin mukaan uuden
opintoasiainneuvoston tekeillä
olevassa toimintasuunnitelmassa
pääpaino tulee olemaan juuri palautejärjestelmän lisäksi ohjauksen laadunvarmistuksessa.
?Tiedossa on, että oppiaineiden välillä on liikaa vaihtelua
siitäkin huolimatta, että melkein
109
*Pylväsdiagrammi on havainnekuva. Vastanneet olivat kiinnostuneita
TYYn viestinnästä, mutta kokivat saaneensa tietoa liian vähän tai ei ollenkaan. Vastaaja pystyi valitsemaan useamman kuin yhden vastausvaihtoehdon.
kaikissa tiedekunnissa on nykyään opintoneuvojat?, Sjöblom
sanoo.
Erilaisista opiskelumuodoista
ja käytänteistä suosituimmaksi
kyselyn perusteella erottui pienryhmäopetus, jota kannatti noin
77 prosenttia vastanneista.
Vähiten suosiota keräsi ryhmätentti, jota piti mielekkäänä vain
noin 19 prosenttia vastanneista.
Avoimissa vastauksissa esiin
nousivat useammat erilaiset
kurssinsuoritusmuodot. Eniten
kannatusta saivat luento- ja oppimispäiväkirjat. Tärkeää vastaajille oli erilaiset mahdollisuudet
suorittaa kursseja.
?Kenties tärkein tavoite olisi
se, että pienryhmäopetusta saataisiin kaikkiin opiskeluvaiheisiin, myös perusopintotasolle.
Useat tutkimukset osoittavat, että
ensimmäisenä opiskeluvuonna
omaksuttua opiskelun kulttuuria
on myöhemmin vaikea muuttaa?,
toteaa Miikkulainen.
Viestintäongelmia
Kyselyssä pyyhkeitä sai erityisesti TYYn viestintä. Kyselyssä
kysyttiin, kuinka hyvin opiskelija
mielestään saa tietoa TYYn toiminnasta TYYn tiedotuskanavia
pitkin.
Vastausvaihtoehtoskaalan
1?4 lisäksi vastaajan oli mahdollista ruksia myös ?en ole kiinnostunut asiasta? -kohta.
Vähiten vastaajia kiinnosti kyselyn perusteella TYYn valiokuntatoiminta ja eniten TYYn palvelut. Yhteensä noin 7,3 prosenttia
vastanneista ei ollut kiinnostunut
mistään TYYn viestinnän sisällöistä.
TYYn hallituksen viestintävastaava Juha Laurila sanoo tiedostavansa viestinnän ongelmakohdat.
?Viestintäsektorin
resurssit
ovat liian pienet. Meillä ei esimerkiksi ole täysipäiväistä tiedottajaa ylioppilaskunnassa?, hän
harmittelee.
Noin puolet koki huonon tie-
donsaannin johtuvan siitä, että
tietoa ei ole tarpeeksi saatavilla
tai sitä on vaikea löytää. Enemmistö vastaajista vastasi, että
huono tiedonsaanti johtuu siitä,
että ?hyödyntämissäni viestintäkanavissa ei ole riittävästi tietoa
aiheesta?.
Laurilan mukaan tänä vuonna
TYYssä on panostettu erityisesti
sosiaalisen median viestinnän
kehittämiseen. Lisäksi yliopiston kanssa käydään keskustelua
ylioppilaskunnan näkyvyydestä
uudessa intrassa.
Suurin vastausprosentti jäsenkyselyyn oli yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoilla ja
pienin kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelijoilla.
Vastaajia tuli eniten (379) kuusi vuotta tai kauemmin opiskelleiden joukosta ja vähiten (171)
viisi vuotta opiskelleiden joukosta. Enemmistö vastanneista
(562) ilmoitti myös toimineensa
ainejärjestössä tai tiedekunta- tai
tieteenalajärjestössä.
LAURA MYLLYMÄKI
Brenda Guajardo,
Kasvatustieteiden
maisteriopiskelija
Orientaatiokurssilla meille kerrottiin monipuolisesti kaikesta.
Ensin vähän ihmettelin tänne
saavuttuani, kun kursseja on
vain muutaman kerran viikossa.
Pian ymmärsin kuitenkin, että
opiskelu maisterivaiheessa on
hyvin itsenäistä.
David Sandqvist
6. vuoden kemian opiskelija,
Åbo Akademi
Ohjauksen saaminen riippuu vähän siitä, kuinka aktiivinen itse
on. Kyllä apua saa, jos osaa sitä
pyytää.
n
tarkoitus
auttaa
nuoria
kesätöihin
liittyvissä
kysymyksissä.
Soitot
numeroon 0800 179 279.
muun
muassa on
OKM:n
ylijohtaja
Anita
Lehikoinen.
Ohjelmaa alkaa
klo 14.00 Pub
1 -salissa
pu- akola alle 25
p
i
Hu ittu K kille kuun
s
i
a
suo a, ka ut lok ntaan
i
a
p
jatk iaille li rikoish
t
e
vuo ksiin
y
esit
?
8
1
Nyt netissä:
VAPAAT
ASUNNOT
SATU RASILA
Ohjaus MIKKO KOUKI
Haluatko asua kerrostalossa Nummessa, rivitalossa Pääskyvuoressa
vai pientalossa keskustassa? Meillä on mukavat asunnot, kohtuulliset
vakuusmaksut ja sallimme myös lemmikit. Tee hakemus netissä tai tule
käymään palvelutoimistossamme, niin löydetään sinulle yhdessä uusi koti.
Lippumy ymälä 02 262 0030 (ti?la 12?19) | Ryhmämy ynti 02 262 0333 (ma-pe 9?15)
Lippupalvelu 0600 10 800 (1,96/min+pvm) | teatteri.turku.fi | kulttuuriaturussa.fi
TVT Asunnot Oy
Käsityöläiskatu 3, 20100 Turku
Avoinna: ma 10?17, ti?pe 10?16
Vuokraus, puh. (02) 262 4888
www.tvt.fi
Syyskautemme alkoi!
Kahvakuula, Army,
Party, PACE,
BodyCombat, Indoor
Cycling, BodyPum,
Jooga, Step,
Kiinteytys, Bailatino,
Afro, Muokkaus,
Venyttely, Pilates,
Sykemuokkaus,
Vatsatreeni,
Niska-selkä...
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
4.10. lähetetään selvityspyyntö opintojen viivästymisestä. Opinnot ovat edenneet riittävästi, jos opiskelijal
KRISTIAN TERVO
AJASSA
AJASSA
Personal trainer Mikko Liukka kertoo, että nykyään asiakkaat ymmärtävät paremmin lihasten merkityksen rasvanpolttajana, eivätkä
tuijota enää niin tiukasti vaakaan. Tiina Saloranta uskoo ohjaajan olevan hintansa väärti myös hyväkuntoiselle.
YHÄ NUOREMMAT KAIPAAVAT PERSONAL
TRAINERIN PALVELUITA
Monelle syksy merkitsee uuden harrastuksen aloittamista ja moni
myös tekee sen henkilökohtaisen ohjaajan kanssa.
Personal trainer Mikko Liukka ker-
too, että tavallinen asiakas on 40-vuotias
nainen, joka haluaa parempaan kuntoon.
Nykyään yhä nuoremmat kaipaavat ammattilaisen ohjausta omatoimiseen sali- ja
juoksuharjoitteluun.
Ihmiset haluavat panostaa itseensä ja
erilaisten palveluiden ostamisesta on tullut
hyväksyttävämpää. Treenaminen on myös
muuttunut tavoitteellisemmaksi ja ihmiset
haluavat tuloksia nopeammin. Nämä syyt
ovat tuoneet personal trainereiden hoiviin
kovakuntoisia ja motivoituneita liikunnanharrastajia. Toisen kasvavan ryhmän
muodostavat huonokuntoiset tai esimerkiksi selkävaivoista kärsivät, jotka eivät ole
aikaisemmin juuri harrastaneet liikuntaa.
He kaipaavat ohjauksen lisäksi rohkaisua.
?Monia hävettää alkuun. Kuntosali on
vaikea paikka etenkin naisille, joiden itsetunto on heikko?, Liukka sanoo toivoen
enemmän naisille ja aloittelijoille varattuja
vuoroja.
Tavoitteellisuutta ja
säännöllisyyttä
Gym 2000:ssa on arki-iltapäivänä hiljaista.
Pari naista pyörittää kuntopyörää, radiossa
Stig metsästää puumaa. Oven viereisessä
kulmassa rauta kolisee kovempaa ja hengitys käy kiihkeämmin.
Tiina Saloranta puristaa tankoa käsissään ja pinnistää itseään ylös lattiasta.
Vieressä Liukka selaa harjoitusohjelmaa
tabletiltaan ja kannustaa puristamaan
vielä muutaman toiston. Molemmat ovat
kuin yhteisestä sopimuksesta pukeutuneet
vihreään ja mustaan.
Saloranta sai kipinän yksityistunneille
oltuaan Liukan vetämässä juoksukoulussa. Salorannan mielestä vieressä valvova
ohjaaja lisää treenimotivaatiota.
?Juoksuharrastuksesta on tullut tavoitteellisempaa erilaisten tapahtumien myötä, mutta pääpointtina on yleinen hyvinvointi?, Saloranta kuvailee omia syitään
personal trainerin hankkimiseen.
Saloranta ja Liukka ovat vasta ohjelmansa alussa. Kunto ja tavoitteet on kartoitettu,
nyt liikkeitä katsotaan yhdessä läpi. Loppusyksyn Saloranta treenaa saamiensa ohjeiden mukaan itsenäisesti.
Saloranta kaipasi ohjausta varsinkin
kuntosaliharjoitteluun, sillä aiemmin salitreenit olivat suunnittelemattomia ja
oikeanlaisia harjoitusohjelmia oli vaikea
valita.
Eikö netistä löytyisi?
Netistä löytyvien treeniohjelmien lisäksi
löytyy vielä kasapäin opasvideoita ja aiheeseen liittyvää jauhantaa foorumeilla.
Kukaan ei työnnä kuitenkaan valmista
treenipakettia käteen.
Liukan mielestä salikaverista on hyötyä
vain tiettyyn pisteeseen asti. Kaveri näkee
sivusta katsoessaan usein asioita, joita teki-
jä ei itse näe. Liukan mielestä monet parhaista liikkeistä tarvitsevat toimiakseen
ohjaajan neuvomaan oikeat liikeradat ja
kertomaan yleiset virheet.
?Mikään ei korvaa sitä, että ammattilainen katsoo vieressä ja neuvoo.?
Liukka sanoo, että suurta osaa liikkeistä
voi tehdä ?oikein? monella tavalla, mutta
on olemassa myös absoluuttisia totuuksia,
joiden pitäisi olla hallussa, kun treenaa
omillaan. Hän väittää, että ohjaajasta olisi
apua lähes jokaiselle. Suuri osa kuntourheilijoista tekee jotakin väärin.
?Kaikesta treenaamisesta on yleensä
hyötyä, mutta jos tekee pahoja virheitä,
siitä voi olla myös suurta haittaa.?
Liukkaa huolettavat myös kuntoilijat,
jotka treenaavat liian yksipuolisesti.
?Esimerkiksi nuoret miehet treenaavat
penkkiä, mutta eivät selän lihaksia. Myös
tukilihakset unohtuvat usein.?
Sampo Rouhiainen
lle on kertynyt vähintään noin 5 opintopistettä/tukikuukausi joko viime lukuvuodelta tai koko opiskeluajalta.
7
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
Karhu
arppinen
jota voi halata vaaleanpunaisessa
pitsimekossa ja joka nukkuu suuren osan vuotta puurounta ja jonka
kämmen lyö vain maakuntalaulun
loppupauhussa. Karhu on se, jota
tähyillään metsänrajasta, naapurin
lapinkoirahan se, ja sitten korkataan saunan päälle sekä karhu että
lappari.
Karhu on se, josta kiihkoillaan
samalla, kun törmätään rekkaan ja
lyhtypylvääseen, sorrutaan munkkiin, pysähdytään vakuutusmiehen
vahinkolaukaukseen. Karhu on se,
mitä tapahtuu, kun ollaan kiireisenä tekemässä muita suunnitelmia.
Karhu on.
Anja K
Karhu on Otso, Kontio, metsän kuningas ja iso rötkäle. Karhu on poromiehen piru ja jahtimiehen kruunu. Karhu on kiinalaisen turistiporukan kauhu. Karhu on maakuntalehden ongelma: miten mainita se
tarpeeksi usein ja tarpeeksi pahassa
valossa, kun se tonkii roskiksia eikä
käy edes töissä.
Karhu on Putin, hikikarpalo
Vladimirovichin otsalla ja naukku
päälle, karhu on trikooton Karelin
ja tassusta mittaa. Karhu on loputon Siperian sysi, jonka vuoksi rynnitään rannikolle ja pidetään jouluvalot päällä ympäri vuoden.
Karhu on Akakabuto ja itse perkele, karhu on Teddy Roosevelt,
Kaapo Paatos
Ole
kunnolla
nuori
Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi
turhaan murehtimiseen ja ainaiseen
rahan venyttämiseen. Tule käymään
lähipankissasi, niin saat enemmän aikaa olennaiseen: elämiseen.
www.säästöpankki.fi/liedonsp
Kaarina | Lieto | Loimaa | Naantali | Paimio | Raisio | Turku
Pääkirjaston ulkomaisia lehtiä jaossa asiakkaille viikoilla 41-4 kirjaston muuttojen ja ain
AJASSA
AJASSA
NAAMAKIRJA
KRISTIAN TERVO
Tällä palstalla tavataan kampukselta tuttuja kasvoja.
Juha Helin on TYYn kirjaston uusi kirjastonhoitaja. ?Perinteinen kirja on fyysisempi ja konkreettisempi
kuin e-kirja, ja se on helppo ottaa mukaan minne vain, metsän keskelle tai urbaaniin miljööseen?, Helin
pohtii e-kirjan ja perinteisen kirjan eroja.
?Tilaa sekä asiakkaille että kirjoille?
TYYn uusi kirjastonhoitaja Juha Helin kehittäisi kirjastosta monitoimitalon.
TYYn uusi kirjastonhoitaja Juha
Helin, mikä kirja kaikkien pitäisi lukea?
Riippuu vähän siitä, minkälaisesta kirjallisuudesta on kiinnostunut. Ehkä kotimaisen kirjallisuuden puolelta voisin suositella
klassikkoa Seitsemän veljestä.
Olen mieltynyt Kjell Westön romaaneihin. Esimerkiksi Missä
kuljimme kerran -romaani on rakennettu fiktion ja faktan synkroniassa. Siinä maailma ei ole kehittynyt tyhjästä.
Olet aloittanut työsi TYYn kirjaston evakkotiloissa Inspehtorinkadulla. Millainen on unelmiesi kirjastotila?
Unelmien kirjastossa on tilaa
sekä asiakkaille että kirjoille. Olisi hienoa, jos tilaa voisi käyttää
myös muuhun kuin kirjaston palveluihin. Minulle on tärkeää, että
toimitilaa voisi hyödyntää moni-
puolisesti.
Lainaatko vai omistatko kirjoja?
Lainaan mieluummin. Omistaminen ei tunnu omalta arvolta.
Vaikka olisin kiinnostunut jostakin kirjasta, en tunne jatkuvaa
paloa päästä lukemaan sitä uudestaan ja uudestaan. Monet kirjat ovat saatavina lainattaviksi.
Sinulla on pitkä kokemus kirjastoissa työskentelemisestä. Miten
ylioppilaskunnan kirjasto eroaa
aikaisemmista työpaikoistasi?
Yksi suuri ero on se, että TYYn
kirjastossa olen ainoa työntekijä,
jolloin myös henkilökohtainen
vastuuni on suurempi kuin aiemmin. Työ on hyvin laaja-alaista.
Minulle tänne tulo oli looginen
jatkumo. Olen aiemmin ollut
TYYn kirjaston asiakkaana sekä
täällä opiskellessani että ylipistomaailmassa työskennellessäni,
joten kirjasto oli minulle tuttu jo
entuudestaan.
Miten haluat kehittää TYYn kirjastoa?
Kyllä se on jo tuo aiemmin
mainitsemani
monipuolisuus.
Kirjastossa voitaisiin järjestää erilaisia tapahtumia ja niin sanottuja
kirjaston toimintaa tukevia palveluita.
Olet kauppatieteiden maisteri ja
valtiotieteiden lisensiaatti. Mitä
hyötyä koulutuksestasi on ollut
työssäsi?
Olen aina ollut kiinnostunut
taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista. Kirjavalinnoissa
auttaa koulutustaustani, koska
opiskelemieni alojen kirjallisuus
on jo entuudestaan varsin tuttua.
Kauppatieteellisestä koulutuksesta on hyötyä minulle silloin, kun
suunnittelen kirjaston budjettia.
Tähän työhön liittyy puitteiden ja
budjetin mukaan eläminen. Yhteiskuntatieteellisestä koulutuksesta on taas ollut hyötyä siten,
että hahmotan kirjaston osana
laajempaa kokonaisuutta, TYYn
kirjaston tapauksessa osana ylioppilaskuntaa.
TYYn edustajistossa kestoaiheena on puhututtanut kirjaston
olemassaolon kohtalo. Miksi ylioppilaskunnalla pitää mielestäsi
olla kirjasto?
Talouspaineiden
vallitessa
monissa kirjastoissa pystytään
hankkimaan entistä vähemmän
kirjoja. TYYn kirjastosta löytää tenttikirjoja, jotta opiskelija
pääsee tenttiin ja kykenee etenemään opinnoissaan. Täältä löytää
teoksia, joita ei välttämättä löydä
yliopiston kirjastosta. Kirjasto on
hyvin asiakasystävällinen: täällä
on suhteellisen pitkät laina-ajat.
neistosiirtojen vuoksi. Jaossa on ulkomaisia lehtiä 1800-luvun lopulta nykypäivään asti.
Kirjasto ei ole suuri ja täältä on
helppo löytää etsimänsä suoraan
hyllystä.
Kuinka nopeasti ahmit kirjan?
Riippuu kirjasta. Joskus päivässä?kahdessa. Toisinaan kuluu
paljon enemmänkin aikaa. Eikä
minulla välttämättä aina ole jokin
kirja kesken.
Kumman formaatin valitset: ekirjan vai kirjan fyysisillä kansilla?
Kirjan fyysisillä kansilla. Sitä
on mukava hypistellä. Perinteinen
kirja on fyysisempi ja konkreettisempi kuin e-kirja, ja se on helppo
ottaa mukaan minne vain, metsän
keskelle tai urbaaniin miljööseen.
E-kirjan käyttö on rajoitetumpaa,
sillä sen lukemiseen tarvitsee lukupäätteen ja mahdollisesti myös
nettiyhteyden.
LAURA MYLLYMÄKI
9
KRISTIAN TERVO
Vanhainkodista opiskelija-asuntolaksi muuntunut Retrodorm ratsastaa nostalgiasanaleikillä. Saman rakennuksen toisessa siivessä on vielä vanhainkodin väliaikaistiloja.
Tylkkäri Retrodormissa:
Yhteisöllisyyden
aikaa etsimässä
Luolavuoren vanhainkodin B-siipeen perustettu Retrodorm on lunastanut paikkansa turkulaisten
opiskelija-asuntojen joukossa.
Opiskelijoiden
asuntopula
on jokasyksyinen yliopistokaupunkien ongelma ja pahiten siitä
kärsivät vaihto-opiskelijat, joille
asunnon hankkiminen on jo entuudestaankin hankalaa.
Suomessa ongelma ei liene vakavimmasta päästä, vaikka useissa kaupungeissa on jouduttu
järjestämään tilapäismajoitusta
asuntoa jonottaville vaihtareille.
Esimerkiksi Tukholmassa tilanne on jo huomattavasti vaikeampi. Dagens Nyheterin mukaan osa vaihto-opiskelijoista on
joutunut palaamaan kotiin tai
asumaan teltassa, kun ratkaisua
opiskelija-asuntojen riittämättö-
myyteen ei ole löytynyt.
Turussa varauduttiin vaihtareiden asuntopulaan jo alkuvuodesta, kun Turun ylioppilaskyläsäätiö ilmoitti pienentävänsä
vaihto-opiskelijoiden
asuntopaikkakiintiötä.
Apuun tuli kaupungin tilaliikelaitos, johon ei vuokrauspäällikkö Tiina Aaltosen mukaan
ollut aiemmin otettu yhteyttä
vastaavaa ongelmaa koskien. Hiljattain käytöstä poistunut Luolavuoren vanhainkodin B-siipi löydettiin juuri sopivaksi ratkaisuksi
uhkaavaan asuntopulaan.
?Muita tiloja ei harkittu, koska
meillä ei ollut muita vaihtoehtoja
tarjolla?, toteaa Aaltonen.
Aivan ainutlaatuinen ei kyseinen ratkaisu ole, sillä esimerkiksi
Norjassa Trondheimissa entinen
vanhainkotirakennus on muutettu opiskelija-asuntolaksi.
Alustavassa tilojen kartoituksessa mukana ollut TYY:n sosiaalipoliittinen sihteeri Minttu
Naarminen kertoo, että vanhainkodin tilojen käyttöön saaminen oli onni, sillä tilapäismajoituksen järjestämiseen oli jo
ehditty varautua.
?Vaihto-opiskelijoiden majoitusjärjestelyiden
hoitamisesta
olisi tullut yliopistolle ja ylioppilaskunnalle paljon töitä ja kus-
tannuksia, mikäli yhtenäistä ratkaisua asumisongelmaan ei olisi
löytynyt.?
Ideoinnista
toteutukseen
Asuntolan ohjaajana toimiva Ossi Isotalo kertoo, että Retrodormiksi nimettyjen tilojen suunnittelu alkoi viime keväänä ?lähellä
asukasta?
-asuntolakonseptin
ideoinnilla.
Tilaliikelaitos järjesti kokouksia asian tiimoilta niin TYS:n
kuin suurimpien turkulaisten
korkeakoulujen kanssa. Tapaamisissa sovittiin esimerkiksi siitä,
että kukin oppilaitos saa suurin
piirtein samankokoisen kiintiön
Retrodormiin syksyllä saapuville
vaihto-opiskelijoilleen.
Kesän alussa haettiin paikallisia opiskelijoita asuntolatuutoreiksi eli asumaan Retrodormiin
ja valvomaan oman asuinkerroksensa toimintaa. Tämä haku poiki Isotalon mukaan kohtuullisen
määrän laadukkaita hakemuksia,
joista oli helppo löytää sopivat
henkilöt tehtäviin.
Syyskuun alussa asuntolan
toiminta oli jo päässyt täyteen
vauhtiin, kun lähes kaikki asun-
European Southern Observatory (ESO) täyttää 50 vuotta, minkä kunniaksi Tuorlan observatoriossa viet
AJASSA
AJASSA
topaikan saaneet olivat saapuneet
paikalle.
?Kaikki asukkaat ovat olleet
yleisesti tyytyväisiä asuntolaan
pieniä nettiyhteyden toimintaan liittyviä ongelmia lukuun
ottamatta?, kommentoi Isotalo
ja mainitsee yllättyneensä siitä, kuinka vahva yhteisöllisyys
asukkaiden välille on kehittynyt
muutaman päivän tai viikon yhteisasumisen aikana.
Isotalo kertoo myös, että nykyaikaiseen vanhustenhoitoon
liian pieneksi jääneet huoneet
ovat olleet riittävän kokoisia vähin tavaroin matkaan lähteneille
vaihtareille.
MIELIPIDE
Haluatko mielipidekirjoituksesi
Tylkkäriin? Ota yhteyttä:
tyl-paatoimittaja@utu.fi
Turun ludekyläsäätiön
velvoitteista
Sopuisaa
yhteiseloa
Rakennuksen toisessa siivessä
toimivat vielä vanhainkodin väliaikaistilat, mutta Isotalon mukaan opiskelijoista ei ole ollut
häiriötä vanhuksille tai heidän
hoitajilleen. Yhteistyötä vanhainkodin ja Retrodormin välillä
on kuitenkin tarkoitus pitää yllä
muun muassa kokouksien avulla, ettei ongelmia pääsisi jatkossakaan muodostumaan.
?Asuntolatuutorit ovat tärkeässä roolissa järjestyksen ylläpidon
kannalta?, linjaa Isotalo ja toivoo,
ettei yliopiston suuntaan tarvitsisi olla yhteydessä ongelma-asukkaiden suhteen.
Espanjalainen oikeustieteen
opiskelija Sofia Iglesias sanoo
viihtyneensä hyvin ensimmäisen
Retrodormissa asumansa viikon
ajan. Hän nostaa esille erityisesti
yhteisöllisyyden.
?Täällä voi tehdä kaikkea yhdessä: vaikkapa katsoa elokuvia.
laittaa ruokaa tai vain hengailla
muiden asukkaiden kanssa.?
Retrodorm-nimi on Iglesiasin mielestä jossain määrin
rakennuksen vanhanaikaisuuden kaunistelua, mutta hän on
kuitenkin tyytyväinen paikan
yleiskuntoon ja yhteistilojen
siisteyteen. Lisäksi hän kehuu
rakennuksen sijaintia, niin keskustan läheisyyden kuin hyvien
bussiyhteyksien osalta. Iglesiasin opiskelutoveri Ruben Montoya on tullut Retrodormiin
vierailulle ja kertoo itse asuvansa Varissuolla TYS:in soluasunnossa.
?Tänne on mukava tulla viettämään aikaa muiden vaihtoopiskelijoiden parissa, omien
kämppisteni kanssa ei ole samanlaista yhteishenkeä kuin
täällä.?
KASPERI TEITTINEN
Töitä Turussa
valmistumisen jälkeen?
Turku on opiskelijoiden kaupunki, sillä noin joka kuudes
kaupunkilainen on korkeakouluopiskelija.
Opiskelupaikkoja
Turussa
siis on, mutta opintojen jälkeen
tilanne on hankala ? suurelle
osalle koulutetuista ei valmistumisen jälkeen löydy kaupungista oman alan töitä. Opiskelijoita
kuitenkin kiinnostaisi työllistyminen Turun seudulle.
Kuten niin monet muut, minäkin muutin Turkuun opintojen perässä. Aloitin opiskelut historian laitoksella Turun
yliopistossa syyskuussa 2000.
Halusin myös jäädä Turkuun
valmistumisen jälkeen, sillä
opiskeluvuosien aikana kaupungista oli tullut kotini. Onnekseni töitä Turussa on tälle
humanistille riittänyt ? tosin
erilaisissa pätkissä. Pisin allekirjoittamani työsopimus on
tainnut olla vuoden mittainen
noin seitsemän vuoden urani
aikana. Moni ystäväni on ollut
vähemmän onnekas ja joutunut
muuttamaan pois kaupungista
töiden perässä.
Turku ei siis taida olla yritysten ja työpaikkojen kaupunki.
Turku ei ainakaan houkuttele yrityksiä. Elinkeinoelämän
Keskusliitto toteutti syksyllä
2012 tutkimuksen, jossa kartoi-
tettiin 50 kunnan yritysmyönteisyyttä. Turku sijoittui vasta
sijalle 37, mutta lähikunnat
Kaarina, Raisio ja Lieto olivat
kaikki neljän parhaan joukossa.
Olisiko Turulla jotakin oppimista lähikuntien yritysympäristöstä?
Mielestäni Turkuun tarvitaan
laaja kasvun strategia. Menneisyyden piilaaksoja on turha
rakentaa, pikemminkin tulee
hyödyntää kaupungin korkeakoulukentän ominaispiirteitä.
Turku on suhteellisen tiivis yhteisö, jossa verkostoja on helppo luoda, mutta samaan aikaan
se on monialainen eurooppalainen korkeakoulukaupunki.
Tieteen- ja koulutusalat ylittäviä hankkeita on jo olemassa,
mutta vielä on tilaa rohkeille ja
omaperäisille kohtaamisille ja
niiden tuotteistamiselle.
Kasvavia aloja ovat vihreä
teknologia ja luova talous. Tulevaisuudessa kaikki liiketoiminta-alat joutuvat sopeuttamaan toimintaansa kestävän
kehityksen mukaiseksi. Tämän
päivän innovaatio on huomisen
standardi, erityisesti vihreässä teknologiassa. Edelläkävijä
kääntää tiukkenevat säädökset
kasvuksi ja uusiksi työpaikoiksi.
Kaupungin talouden paran-
Asutko Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) asunnossa? Onko asuntosi luteiden valloittama? Oletko
joutunut hävittämään omaisuuttasi luteiden vuoksi? Onko TYS
todennut sinulle, ettei heillä ole
mitään korvausvelvoitteita? Jos
vastaat myöntävästi, lue tämä kirjoitus loppuun.
Ilmoitin taannoin TYS:lle
vuokranantajan velvollisuudesta
korvata vuokralaisilleen asumishaitat, mutta TYS:n edustaja Pirjo
Lipponen-Vaitomaa vastasi minulle, ettei TYS:lle ole velvoitetta
korvata luteista vuokralaisille aiheutunutta haittaa. Hänen väitteensä on kuitenkin vain muunneltua totuutta. Vuokranantajalla
on lainmukainen velvollisuus
huolehtia asuntojensa kunnosta
ja korvata niistä aiheutunut haitta
vuokralaisille.
Tällaisia tapauksia varten on
onneksi olemassa Kuluttajariitalautakunta (www.kuluttajariita.
fi). Olen lähettänyt sinne valituksen TYS:n asuntojen kunnosta sekä korvausvaatimukset
hävitetyistä huonekaluista. Näin
tulisi jokaisen muunkin luteiden
uhriksi joutuneen TYS:n vuokralaisen tehdä. Ei pidä luottaa
TYS:n omaan ilmoitukseen, ettei
korvauksia makseta. Jättäkää se
asia Kuluttajariitalautakunnan
ratkaistavaksi.
Ilmoituksen tekeminen kysyy
tietysti pientä vaivaa ja vähän aikaa, mutta on tärkeää painostaa
vuokranantajia toimimaan vastuullisesti ja noudattamaan lakia.
Sitä ei tällä hetkellä ja tässä tapauksessa tee kukaan muu kuin jokainen vuokralainen itse.
On erittäin hyvä, että meillä on
TYS:n kaltainen järjestelmä, joka
järjestää opiskelijoille kohtuuhintaisia asuntoja läheltä yliopistoa,
mutta TYS:nkin on silti kannettava vastuunsa ja huolehdittava velvollisuuksistaan vuokralaisiaan
kohtaan. Haluan jatkossakin olla
TYS:n asiakas, mutta sen on huomattavasti parannettava toimintatapojaan ja suhtautumistaan
vuokralaisiinsa ennen kuin voin
suositella sitä kenellekään muulle.
tamiseksi, verotulojen ja työpaikkojen lisäämiseksi tarvitaan
suoraa ja avointa keskusteluyhteyttä kaupungin ja yritysten
välille, jotta kaupunki voisi
palvelulla yritysten tarpeita paremmin. Tämä ei suinkaan tarkoita hyvä-veli verkostoja vaan
yritysten tasapuolista kuuntelemista.
Kunnissa tehtävät päätökset
ja toimenpiteet vaikuttavat suoraan yritysten toimintaympäristöön ja menestymisen mah-
dollisuuksiin. Turun maine byrokraattisena ja riitaisena päätöksentekopaikkana ei ainakaan
houkuttele tänne lisää yrityksiä.
Joka tapauksessa kaupungin,
yritysten ja korkeakoulujen tulee yhdessä tehdä töitä, jotta
opiskelijat voivat jäädä valmistuttuaan rakentamaan parempaa tulevaisuutta Turulle.
Paremman TYS:n puolesta
Jukka J. Rintala
Kaisa Kutilainen
Filosofian maisteri
kuntavaaliehdokas (vihr)
KARHU III (0,4)
CROWMOOR (0,33)
LONKERO 5,5% (0,33)
Bar Toimisto, Kaskenkatu 3, Turku
www.bartoimisto.fi
tetään avointen ovien iltaa 5.10. klo 18 alkaen. Ohjelmassa on erilaisia esityksiä ja valokuvanäyttely.
11
Jussi Santala
Kazakstanissa passi on leimattava viiden päivän kuluessa maahan saapumisesta. Jos leimaa ei löydy, edessä voivat
olla sakot tai jopa etsintäkuulutus.
Kauhun hetkiä kaukomailla
Pieni budjetti, rohkea mieli, suomalainen jääräpäisyys, opaskirjojen lupaukset ja huono tuuri.
Rapatessa roiskuu, mutta tilanteesta kuin tilanteesta yleensä selviää. Tässä kolme tarinaa tien päältä.
Teksti: Jouko Luhtala
Etsintäkuulutuksella uhkailua
Kazakstanissa
?Tyhmyys, laiskuus ja sinisilmäisyys?, luettelee Jussi Santala
kolme pääsyytä tyttöystäväsä
kanssa kokemaan viisumikohellukseen Kazakstanissa.
Kazakstanissa passi on leimattava viiden päivän kuluessa
maahan saapumisesta. Toisaalta
joillain poliisi-asemilla toimenpidettä ei suostuta tekemään.
?Koska se ei ole välttämätöntä?, väitettiin Jussille.
?Junassa vaunuun hyppäsi
miliisi ja leiman puute oli yhtäkkiä vakava ongelma?, Jussi
muistelee.
Määränpää Aralskissa turismin sekatavaraliikkeen ja tutkimuskeskuksen yhdistelmä Aral
Tenizin englantia taitava Sedrin
opasti parivaljakon poliisiasemalle.
?Sakkoa 14 3000 tengea eli 80
euroa per lätty?, kuului pariskunnalle luettu tuomio.
Sakko sovittiin hoidettavaksi
Sedrin kautta. Hymyilevä, petollinen ja keskeltä pullea miliisi leimasi passit ja pariskunta
varasi menoliput seuraavaan
kohteeseen.
Kaupunkia kierrellessä miliisin kärsivällisyys loppui.
?17.45 päällikkö ilmoitti, että
kokonaissumma on maksettava
vartissa. Sakko oli kasvanut 34,5
euroa per naama?, Jussi kertaa
tilanteen kiristymistä.
?Jos olisimme jatkaneet
eteenpäin, olisimme olleet etsintäkuulutettuja, vaikka meiltä
asianmukaiset leimat jo löytyivätkin?, Jussi jatkaa.
Käteistä miliisi ei voinut vas-
taanottaa ? moinenhan olisi tarkoittanut korruptiota.
?Miliisi totesi, että toimistoaika päättyy kuudelta, eikä hän
ole mikään virka-ajan ulkopuolella auki oleva matkatoimisto?,
Jussi hymähtää.
Vähemmän yllättäen maksamiseen löytyi takaportti.
?Sedrin toimisi lähettinä?,
Jussi muistelee helpottuneena.
Oppiraha oli 115 euroa nokkaa kohden.
?Pääasia että selvisimme
pelkällä rahalla?, Jussi toteaa
ja muistuttaa, että tilanne olisi
helposti voitu välttää.
?Kun on tekemisissä tällaisten
koneistojen kanssa, ei ole varaa
laskea yhtään roskaa rattaisiin.?
Opiskelija vai turisti?
Opiskelija matkustaa enemmän, kuin
tulotaso antaisi olettaa.
Lomailijana opiskelija ei
erotu massasta kuin rastat business-luokassa. Luottokelpoisuus on aina määrittänyt niin
kohteet kuin matkapäivät.
?Opiskelijat kuitenkin matkustavat enemmän kuin tulotaso antaa olettaa?, toteaa
professori Antti Honkanen
matkailualan opetus- ja tutkimuslaitokselta Itä-Suomen
yliopistosta.
Lukutoukat lähtevät matkaan pörssistä ja säätiedotuksesta välittämättä.
?Opiskelijoilla ei lama-aika
tunnu. Silloin mennään kun
on halvimmat tiketit?, Honkanen avaa.
Viidakkorumpu
tiennäyttäjänä
Joka päivä penninvenytyskohteita kiertää lauma nuoria, jotka pienen empimisen jälkeen
myöntävät
Madventuresin
neuvoneen suunnan.
?Aika harva kuitenkaan lähtee
Madventures-matkalle?,
Honkanen huomauttaa.
Pikemminkin päinvastoin.
?Perinteisten etelänmatkojen väitetään tulleen muotiin
trendinuorison keskuudessa?,
Honkanen pohtii.
Tilastokeskuksen mukaan
Espanjaan ja Kreikkaan mat-
13
Mikko LaitiNEN
Jouko Luhtala
Mikko Laitinen matkusti surffareitten paratiisiin Bocas
del Toroon ja kadotti passinsa.
Naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää kutsutaan Intiassa Eve-teasingiksi.
Termi sisältää ajatuksen, että nainen itse olisi osin vastuussa häirinnästä.
Passitta Panamassa
Rapeat 30 vuotta mittarissa ja elämä hymyili. Mikko Laitinen porhalsi Panamassa.
Silmissä kiilsi surffikansan julkinen salaisuus, Bocas Del Toro.
Kahdeksan tunnin etappia taitettiin venäläisen hipin seurassa.
Karaistuneelle veteraanille yöbussissa
nukkuminen oli lastenleikkiä. Tällä kertaa
torkut kuitenkin loppuivat lyhyeen.
?Heräsin rajavartijan töniessä ja pyytäessä passia?, Mikko muistelee.
Panamassa ulkomaalaisten oleskelulupia
tarkastetaan sisämaassakin.
?Aloin luonnostaan avaamaan repun
sivutaskun lukkoa, koska sinne mä aina
olin passin pistänyt. No, ei löytynyt?, kertaa
Mikko.
Hän tunsi kylmän hien, ja hänet heitettiin ulos bussista.
Rinkan penkominen ei tuottanut tulosta.
kustettiin vuonna 2011 40 prosenttia enemmän kuin vuonna
2010. Matkatoimistoihin luottaa
joka toinen.
?Mutta jos lähdetään katsomaan vain humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä, niin varmasti
löytyy keskimääräistä enemmän
reppumatkailijoita?,
tarkentaa
Honkanen.
?Reppumatkailu eli kulta-aikaansa 80-luvulla, jolloin Interrail oli kuningas. Ennen rinkan
kanssa rymyttiin Euroopassa,
nykyään lähdetään muun muassa
Intiaan, mikä sen sijaan oli aikaisemmin harvinaista?, hän tiivistää
suomalaisten reppureissauksen
lyhyen historian.
Eve-teasingia Intiassa
Passi oli kateissa.
?Ynnäilin yks plus yks. Passi oli jäänyt
hostellihuoneen sängylle. Vartiomies soitti
majapaikkaan. Vesiperä. Siivoojat eivät olleet löytäneet mitään?, Mikko toteaa.
Rajavartioasema oli kauhuelokuvasta,
palvelu ei. Maha kurni, vettä oli. Mikko yllättyi, ettei lahjuksia penätty.
Aamukahdesta
yhdeksään
pakarat
kuluivat
puupenkillä.
?Seuraavan työvuoron tyyppi luovutti ja
sanoi, että mene seuraavaan bussiin. Autolla reissaavat kaverini onneksi tulivat
vastaan Davidiin, sillä passittomuus olisi
tietysti ollut ongelma heti seuraavalla asemalla?, Mikko pohtii.
Onni kääntyi.
?Mailasin taas hostelliin ja anelin, että
respan tyyppi henkilökohtaisesti menisi
tarkastamaan huoneen. Sieltähän se passi
löytyi?, riemuitsee Mikko.
Lentäen
ekomatkalle
Sademetsiä suojelevat matkailuesitteet ovat ständien vakiolukemistoa. Monet saattavat todeta
ylevästi olleensa nimenomaan
luontoystävällisessä kohteessa.
68 prosenttia suomalaisista
kuitenkin lähtee vähintään viiden
päivän matkalle lentäen. Tilastoja
kaunistaa laiva- ja lauttaliikenne.
?Aika monet ekomatkailijoista
menevät lentäen kohteeseen. Se
nollaa muut hyvät teot.?, Honkanen näpäyttää.
?Ympäristöasioissa on paljon
hyvää tahtoa, mutta teot puut-
Satu Rommi on tallannut Intian maaperää
tasaisesti vuodesta 1999 lähtien.
?Miesmatkustajan Intia on hyvin erilainen kuin naismatkustajan Intia?, Satu toteaa.
Kokemuksistaan hän on kirjoittanut
matkakertomukset Moottoripyörällä Himalajalle ja Kahvia ja Guruja.
?Seksuaaliset häirintä on Intiassa iso ongelma. Siitä kärsivät sekä paikalliset että turistit?, Satu tuumii.
Esimerkiksi polttoaineen ostaminen
huoltoasemalta ilman miesseuraa voi olla
häsläystä.
?Jotkut vähän innostuvat vaaleista naisista. Totta kai kaikkien huoltoaseman nuorten poikien piti saada selville mun nimi.
Sitten hihiteltiin ja seisottiin tosi lähellä.
Vaihtorahaakaan ei meinannut löytyä?, hän
muistelee hieman huvittuneena.
Seurailu ja kähmintä on Niemimaalla sen
tuvat. Lentäminen on nopein ja
ennen kaikkea halvin tapa päästä
perille?, hän jatkaa.
Aasiaan suuntaava Trans-Siperian juna maksaa saman kuin siivet itään ja aikaa kuluu verrattain
paljon.
?Siirtymävälineenä Siperian
juna on mielenkiintoinen, mutta
ei kauhean käytännöllinen?, pohtii Honkanen.
Legenda ja todellisuus eivät
täsmää myöskään kohteiden valinnassa.
?Australiaan halutaan, mutta
jos katsotaan mihin todella mennään, niin suosikki vaihtuu?, pyörittelee Honkanen.
Tilastokeskuksen
mukaan
verran yleistä, että ilmiölle on oma terminsä. Niinsanottu Eve-teasing vierittää osan
ongelmasta miesvaltaiselle kulttuurille tyypillisesti naisten harteille.
Satu ei henkilökohtaisesti ole kokenut
olevansa vaarassa, vaikka kourintaa ja ylimääräistä huomiota onkin riittänyt.
?Jos joku seuraa kadulla tai yrittää kähmiä, julkinen häpäisy toimii hyvin ? ihmiset tulevat Intiassa nopeasti auttamaan. Itse
en epäröi huutaa apua, kirkua tai vaikka
potkia.?
Seksuaalista häirintää Rommi kuvailee
rasittavaksi ja häiritseväksi. Kyse lienee
osittain tottumisesta.
?Mitä vähemmän paljasta pintaa näyttää,
sitä helpompaa matkustaminen on. Täytyy
pitää pää kylmänä ja tottua tuijotukseen,
perään huuteluun sekä siihen, ettei voi pukeutua tai liikkua niin vapaasti kuin Suomessa?, Rommi päättää.
vuonna 2011 tehdyistä ulkomaanmatkoista vain 19 prosenttia vei Euroopan ulkopuolelle.
Käykö kateeksi?
Kun
tentteihin
kyllästynyt
1970-luvulla lähti pitkälle matkalle Kaukoitään ja hyvästeli läheisensä, ei hänestä välttämättä
kuulunut pitkään aikaan yhtään
mitään. Koti oli kaukana.
Toista on nykyään. Tyypillisesti yksinäinen susi ei ehdi edes
laskeutua määränpäähänsä, kun
Facebook-status on päivitetty ja
blogiin ladattu ensimmäiset kuvat.
Äitien ja isien onneksi nuoret
ilmoittelevat terhakkaasti menemisistään.
?Kyllä reaaliaikainen kertominen on lisääntynyt ja nuoret ovat
innokkaimpia sosiaalisen median
käyttäjiä?, Honkanen päättelee.
Monille opiskelijoille matkailuinto on perintö. Lapsena
aloitettu suhde lähtöselvityksen
kanssa kestää yleensä itsenäistymisen haasteet.
Aiemmin matkailu oli jonkinlaista kerskakuluttamista. Vuonna 2012 millä tahansa viikon pyrähdyksellä ei imago kohoa.
?Jos kertoo olleensa Kanariansaarilla, niin ei se naapuri nyt
hirveän kateellinen ole.?
yl
EO
O VID
TS
t
Turkulainen indieyhtye Burning Hearts on valloittanut kuulijoiden ja
kriitikoiden sydämet. Silti duo viihtyy parhaiten peltomaisemassa,
kiikkustuolissa maatilalla.
KA
Herkkyyden puolesta,
pintaliitoa vastaan
k k a ri.f
i
teksti: Venla Pöyliö, kuva: Kristian Tervo
Le Futur Pompiste -yhtyeen
laulajana toiminut Jessika Rapo
ja Cats on Firen rumpali Henry
Ojala tutustuivat toisiinsa bändien yhteisellä Ruotsin-kiertueella vuonna 2004. Sitä ennen
he olivat olleet ?naamatuttuja.?
Naamatutuista tuli pariskunta
ja Turusta yhteinen koti. Seurustelun myötä Ojala sai ajatuksen
musiikin tekemisestä yhdessä,
ja vuonna 2006 perustettiin
Burning Hearts. Tarkoitus oli
kokeilla, miltä toisen kanssa säveltäminen tuntuu.
?Oltaisiin duo ja keikkailtaisiin kahdestaan, tehtäisiin musiikkia itsellemme?, Rapo sanoo.
Nimen duo otti newyorkilaisen indieyhtyeen My Favoriten
Burning Hearts -kappaleesta.
Yhteistyön tuloksena syntyi melankolialla, elektronisilla
elementeillä ja monisyisillä sanoituksilla höystettyjä kappaleita, jotka päätyivät MySpaceen.
Vuonna 2008 amerikkalainen
levy-yhtye Shelflife otti yhteyttä ja vuoden päästä julkaistiin
duon debyyttialbumi Aboa Sleeping.
Burning Heartsin ensimmäinen keikka vedettiin kotilavalla
Dynamossa, ja toinen New Yorkissa.
?My Favoriten laulaja Andrea
Vaughn otti meihin yhteyttä ennen keikkaa ja kysyi, liittyykö
bändin nimi jotenkin heidän
kappaleeseensa. Pyysimme hänet mukaan esiintymään New
Yorkin keikalle?, Ojala sanoo.
Keikalta löytyy muitakin
hauskoja anekdootteja. Samana iltana samalla klubilla soitti myös brooklynilainen The
Drums, joka on sittemmin niittänyt mainetta ympäri maailmaa.
Kun Burning Hearts sai tuulta alleen, Ojalan ja Rapon aikaisemmat kokoonpanot jäivät
luonnollisesti kuvioista pois.
Indiepiireissä alettiin puhua
vähäeleisesti esiintyvästä, lahjakkaasta kaksikosta, joilla oli
molemmilla takanaan mittava
ura popmaailmassa.
This mountain I climb / is dangerously high / but I?m not gonna
fall.
Musiikki on ollut läsnä Ojalalle ja Rapolle lapsuudesta
saakka. Vaasalaissyntyinen Rapo on harrastanut laulua kuoroissa ja eri kokoonpanoissa.
Pietarsaaresta kotoisin oleva
Ojala on puolestaan soittanut
pianoa, kitaraa, sähkökitaraa,
rumpuja ja bassoa. 12-vuotiaana hän perusti kaverinsa kanssa
ensimmäisen bändinsä The Relativesin. Tätä seurasi myöhemmin muun muassa punk-yhtye
Pahat herrat.
?The Relatives oli kuitenkin
indiepoppia jo siihen aikaan?,
hän sanoo.
Rapo puolestaan lauloi The
Mess -nimisessä bändissä.
?Kaikki muut Vaasassa olivat
hard core, me oltiin indie.?
Myös Burning Hearts on indietä. Sellaista, joka lähtee liikkeelle melodiasta.
Suurin osa kuluvan vuoden
helmikuun alussa julkaistun Extinctions -levyn biiseistä syntyi,
kun Rapo istui urkujensa edessä
ja ?väänsi väkisin.? Melodiat hän
äänitti ja esitti Ojalalle. Yhdessä mietittiin, olisiko melodiasta
kappaleeksi. Jos oli, sitä työstettiin eteenpäin. Jos ei, mietittiin
lisää tai siirryttiin seuraavaan.
?En minä ainakaan ajattele
aktiivisesti, millaista musiik-
kimme on. Punainen lanka on
monesti jo olemassa, vaikka sitä
ei aluksi huomaisi?, Ojala sanoo.
Yhteistyö pariskunnalla toimii hyvin, kun molemmat pääsevät käyttämään luovuuttaan.
Kriittistä keskustelua on, ja pitääkin olla.
?On sellaisia tilanteitakin ollut, ettei Henry olisi halunnut
tehdä jotain biisiä, mutta minä
olen halunnut. Sitten se on kuitenkin tehty ja molemmat ovat
olleet tyytyväisiä?, Rapo sanoo.
?Bändiä voi verrata perheyrityksen pyörittämiseen. Silloinkin pitää oppia yhteistyö ja pitää se erillään muusta elämästä.
Toki musiikki on läsnä arjessa
koko ajan?, Ojala sanoo.
Sanat musiikki saa vasta, kun
kappaleet ovat muuten valmiita.
No doors, no walls could keep
her safe / He would find her anyway / Hide-and-seek, she must
have known the game.
Burning Heartsin tekstit kirjoittaa pääosin Rapo, joka inspiroituu omasta ja läheistensä
elinpiiristä. Kappaleissa tunnelmoidaan rakkauden, luonnon
ja kuoleman äärellä, yleensä
traagisuuden siivittäminä. Sanojen viesti ei välttämättä löydy
helpolla.
?Kappaleita voi joskus tulkita
myös väärin. Kappaleesta On the
last Day of The Decade kirjoitettiin jossain, että siitä huomaa
minun kyllästymiseni musiikkibisnekseen. Omasta mielestäni
lyriikat kertovat kyllä suoraan
Sellon ampumistapauksesta.?
Vaikka Burning Hearts ei tietoisesti tee minkään genren musiikkia, Rapo nimesi bändin musiikin luontopopiksi Nuorgammusiikkimedian haastattelussa.
Biologian opettajana työskentelevälle Rapolle luonto on tuttu ja
luonteva aihepiiri.
?Piti keksiä bändille leima, ennen kuin muut ehtivät.?
Tähän mennessä Burning
Hearts on vetänyt satoja keikkoja. Tänä vuonna niitä on kertynyt kolmisenkymmentä, muun
muassa Ruisrock- ja Flow-festivaaleilla.
?Tutuille ja perheenjäsenille
on hirveintä soittaa. Soitettiin
kesällä Pietarsaaressa ja yleisössä oli paljon kavereita, myös äitini. En ole varmaan jännittänyt
missään niin paljon, vaikka on
meillä ollut paljon isompiakin
keikkoja?, Ojala sanoo.
Livekokoonpanossa
ovat
noin vuoden ajan olleet mukana myös Johan Ekström ja Niko Kivikangas, isoilla keikoilla
myös muutama muu.
Extinctions on kerännyt kriitikoiden ylistystä ulkomaita myöten. Taitoa löytyy myös visuaaliselta puolelta, sillä Modern Times -kappaleen musiikkivideon
on tehnyt Paola Suhonen.
Ojalan ja Rapon jalat pysyvät
kuitenkin tiukasti kiinni maassa,
tarkemmin ottaen ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
When nights are nightless and
the hay is drier than my winter skin / I give this moment the
highest mark of moments that
have been.
Burning Heartsin studio sijaitsee Uudenkaarlepyyn edustalla Monäsissa, peltojen keskellä. Levytystuokioiden lisäksi
kaksikko viettää maalla kesälomansa. Ojalan vanhalla sukutilalla on joskus laiduntanut myös
possuja ja lehmiä.
?Luulin aina, että olen kau-
punki-ihminen. Olen kuitenkin
tajunnut, etten tarvitse kaikkea
mitä kaupungissa on. Maaseudulla nauttii hiljaisuudesta, perunan viljelystä ja talon seinän
maalauksesta. Ei siellä tulekaan
hulluksi?, Rapo sanoo.
Ojala on puolestaan huomannut viihtyvänsä rakentamisen
äärellä, vaikka se ei ole koskaan
ennen kiinnostanut. Viime kesänä hän teki Rapolle minikasvihuoneen tomaatinkasvattamista
varten.
?Ei me kaivata juuri mitään
kaupungista. En tiedä, liittyykö
se musiikkiin ollenkaan. Ehkä
se on henkilökohtaista kehitystä?, Ojala sanoo.
Kun duoa pyytää kuvailemaan
toisiaan persoonina, luovuus ja
herkkyys nousevat molempien
päällimmäisiksi piirteiksi.
?Meille on molemmille tärkeätä olla juuri sitä mitä olemme. Ei esitetä tai vedetä mitään
roolia. Ollaan rehellisiä ja aitoja?,
Rapo sanoo.
?En aina tiedä, mistä Jessika poimii ideat melodioihinsa.
Tuntuu, että hän laulaa sellaisesta, joka merkitsee oikeasti paljon. Olisi vaikea kuvitella meille musiikkia, jossa laulettaisiin
baari- tai kiertuelämästä?, Ojala
sanoo.
Somehow I found my way home / That?s where this journey
begun / Only to end up with you.
Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Burning Heartsin
Extinctions-albumin (2011)
kappaleista Burn Burn Burn, On
the last Day of the Decade ja The
Swallows sekä Aboa Sleeping -albumin (2009) kappaleesta
Various Lives.
15
Liikkuminen ulkoluodoilla on tuulisella säällä tarkkaa puuhaa. Kulkureitit ja rantautumispaikat on valittava huolella.
Kippari Julia Nyström tähystää Anna-Maija Hammarenin navigoimaa reittiä.
Talkooleiristä nauttii
ympäristö ja sen ystävä
Talkooleirillä ihmisiä yhdistää kiinnostus luontoon, halu toimia sen puolesta
ja yhdessä tekemisen riemu. Fyysinen työ saaristoilmassa tekee hyvää keholle
ja karkottaa mantereen murheet.
Teksti: Sampo Rouhiainen, Kuvat: Liisa Huima
Hangon Tvärminnessä veneissä istuu
vanhaa lintumiestä vihreissä puvuissaan,
reipasta partiolaistyttöä ja sporttista bisnesnaista kirjavissa ulkoiluvaatteissaan.
He ovat lähdössä WWF:n ja Metsähallituksen yhteistyössä toteuttamalle talkooleirille kitkemään saaristoa uhkaavaa vieraslajia, kurtturuusua.
Aurinko paistaa ja muutama pilvilammas täplittää taivasta. Veneet kuljettavat
talkooväen Grytskärin saarelle, jossa osa
majoittuu meribiologien tukikohtakämppään, osa pystyttää telttansa mustikoita ja
puolukoita pursuaville mättäille.
Saarella talkoolaiset jaetaan venekuntiin, ja leirin vetäjä Esko Tainio ohjeistaa
ryhmät töihin. Iltapäivällä ehdimme vielä
tutustua tulevaan työrupeamaan muutamassa kohteessa, ja bongaamme ensimmäiset merikotkat. Varsinainen urakka
alkaa seuraavana aamuna.
Metsähallituksen jykevä alumiinivene
paukuttaa maininkien halki kohti aamuaurinkoa. Ohitamme saaria, joiden rantakallioihin on vanhan saaristolaistavan
mukaan maalattu saaren nimi: Pattskär,
Julö, Alglo...
Perillä rantaudumme liukkaille kallioille. Edessä aukeaa päivän urakka. Kallioiden väliselle rantaniitylle on levittäytynyt
kolme suurta ruusupensasta. Ne pitäisi
kitkeä juurineen. Oksasakset napsumaan
ja rautakanki kouraan!
Auringon kääntyessä osoittamaan iltapäivää kuusihenkinen venekuntamme on
kasannut kalliolle näyttävän kasan ruusunoksia ja -juuria sekä myllännyt yksiön pinta-alan verran rantaniittyä paljaille
kiville ja mullalle. Paikka näyttää rujolta,
mutta destruktiiviseen luonnonsuojelumuotoon on syynsä.
Suojelua
rospuuttoajan yli
?Itämeren rannat muuttuvat koko ajan ihmisen toiminnan seurauksena. Pahin ongelma on rehevöityminen. Hiekkarannat
kasvavat umpeen ja hiekkaisten alueiden
lajit syrjäytyvät?, sanoo Metsähallituksen
17
suunnittelijana toimiva Tainio.
Hän tietää mistä puhuu. Tainio viettää
vuoden aikana noin sata työpäivää maastossa, näistä reilu puolet merellä.
Ilman kitkentätalkoita kurtturuusu saattaisi levitä saaristossa räjähdysmäisesti.
Kun tietty raja ylitetään, paluuta ei enää
ole. Vielä toistaiseksi ongelma on aisoissa,
ainakin suojelualueilla, joiden esiintymiä
kartoitetaan ja kitketään.
Tainiota ajaa työssään eteenpäin usko
siihen, että ympäristön tila on tulevaisuudessa parempi. Hän uskoo, että noin kolmenkymmenen vuoden päästä ihmisten
ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja Itämeren tila parantunut.
?Harvinaisia elinympäristöjä säilytetään
siksi, että lajit säilyisivät tämän rospuuttoajan yli ja voisivat sen jälkeen levitä uusille
alueille.?
Illalla leirisaareen saapuu nälkäisiä ja
väsyneitä ihmisiä sekä näiden mukana jätesäkkikaupalla rannoilta kerättyä roskaa.
Iltarutiinit alkavat pikkuhiljaa muodostua.
Yksi ryhmä lämmittää saunaa sillä aikaa
kun toiset kokkaavat. Kolmannet lepäilevät tiskivuoroaan odotellessa, neljännet
kantavat vettä. Ruuan ja saunan jälkeen
rentoudutaan rupattelemalla viinilasillisen
äärellä, toiset kerääntyvät pihalle ihmette-
hän kokee saaristomatkan lomaksi.
?Luksus on suhteellinen käsite. Toisille
sitä ovat urheiluautot, viiden tähden hotellit ja timanttisormukset. Minulle tämä on
luksusta, kun voin saunoa ja syödä yhdessä ihmisten kanssa. Myös unelmani merikotkan näkemisestä toteutui.?
Kolmisenkymmentä vuotta Suomessa
asunut Chamorro uskoo, että talkooleirit
olisivat myös hyvä tapa kotouttaa maahanmuuttajia.
?Täällä oppii ympäristöstä, historiasta
ja suomalaisista perinteistä. Lisäksi oppii
toimimaan ohjeiden mukaan?, Chamorro
perustelee.
Leirillä luonnontuntemus tosiaan kasvaa. Leirin vetäjät kertoilevat työn lomassa
vinkkejä siitä, miten merikotkan räsymattomaisen lentotyylin tunnistaa tai miltä
näyttävät lepän juuren typpipahkurat.
Mutta ovatko talkooleirit vain hyvän
omantunnon hankkimista kivalla puuhastelulla? Vähän kuin ostaisit ympäristömerkityn mökkiviikonlopun?
Talkootyötä
kotouttamiseen?
Kaikki leiriläiset ovat enemmän tai vähemmän ympäristöihmisiä, mutta heitä
yhdistää myös yhdessä tekemisestä syntyvä ilo. Marika Kuokkanen on tehnyt monenlaisia talkootöitä, mutta on nyt ensimmäistä kertaa WWF:n leirillä.
?Tällaisissa talkoissa viettäisi vaikka koko kesän!? hän vakuuttaa.
Samaa mieltä on Francisco Chamorro.
Vaikka työ on rankkaa, kaupunkilaisena
WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu ei niele väitettä. Hän muistuttaa, että
eri organisaatioiden järjestämissä talkoissa tehdään vuodessa yhteensä tuhansia
henkilötyötunteja, jotka viranomaisilta
jäisivät tekemättä. Jos talkooleirejä ei järjestettäisi, monen elinympäristön tila olisi
erittäin huono.
?Talkootyöhön satsaamista ei voi myöskään laittaa vastakkain suuremman kuvan
luonnonsuojelun kanssa. Kulutuksen vähentäminen ja kestävään elämäntapaan
tähtääminen ovat ratkaisevan tärkeitä
tekoja, mutta esimerkiksi vieraslajin poistamiseksi luonnosta tarvitaan käsiä talkoisiin?, Kunttu muistuttaa.
Suomessa talkooleirejä ympäristön hyväksi järjestää moni eri taho. Kunttu uskoo, että tulevaisuudessa viikonlopunmittaiset kevytaktivismipyrähdykset lisäävät
suosiotaan perinteisen järjestötyön sijaan.
Vapaaehtoisesti tehtävän työn määrä tulee
todennäköisesti kasvamaan. Ulkomailla
esimerkiksi kansallispuistojen säännöllisiä
kalut ja reput lastataan Metsähallituksen ja
WWF:n pakettiautoihin. Kotimatka alkaa.
FAKTA:
? Leirejä järjestetään keväästä
syksyyn, kymmenisen vuodessa. Puolet on noin viikon, puolet reilun viikonlopun mittaisia.
? Useimmilla leireillä kunnostetaan perinnemaisemia. Työ
on usein niittoa, haravointia,
raivausta tai pieniä rakennustöitä.
? Leirejä on järjestetty mm.
Metsähallituksen, Metsäntutkimuslaitoksen,
ympäristökeskusten ja yksityisten maanomistajien kanssa.
Muuttuva luonto
vaatii työtä
Päivällisen sienet kerätään mökin takapihalta ja savukala haetaan naapurisaaren kalastajalta. Pöydän ääressä nauttivat Jari Heinänen, (vas.) Samuel Korpi ja Panu Kunttu.
lemään tähtitaivasta.
Illalla tuuli nousee. Seuraavan päivän
venematkoilla on syytä kulkea suojaisia reittejä ja pitää sadepuvun vetoketjut
tiukasti kiinni. Teltassa öinen myrsky ei
tunnu, lämmin makuupussi, raskas päivä
ja tasainen aaltojen pauhu rannassa ovat
tehokkaita nukkumatteja.
kunnossapitotoimenpiteitä tehdään nyt jo
sitoutuneen vapaaehtoisporukan voimin.
Sunnuntai-iltapäivällä tuuli on hieman
tyyntynyt, mutta vanhat mainingit käyvät
edelleen korkeina. Aavemmilla osuuksilla tuntee olonsa pulpettiveneessä todella
pieneksi, varsinkin kun isommat veneet
katoavat edeltä saarten taakse, kohti satamaa. Laiturille nousee märkää väkeä. Työ-
? Ensimmäinen leiri järjestettiin vuonna 1977.
? Leirirekisteriin voi ilmoittautua osoitteessa wwf.fi.
Kuraiset työhanskat kuivatellaan saunalla
päivän päätteeksi.
Kohta saa kurtturuusu kyytiä. Katkotut varret ja ylös kaivetut juuret jätetään kuivumaan kalliolle, marjat viedään varmuuden vuoksi pois saarelta rannalta kerättyjen
roskien mukana.
Kurtturuusu työntää juurensa pienimpäänkin kivenkoloon.
Francisco Chamorro kampeaa kiveä mustan luikertelijan päältä.
Natisevia ja jyrkkiä rappusia pitkin laskeudutaan alakerran pienempään ja pimeämpään tilaan Galleria Å:ssa.
Suuri galleriakartoitus
Tylkkäri esittelee kaupungin kiinnostavimmat galleriat.
Käy myös:
Teksti: LAURI HANNUS, AURA NIKKILÄ Kuvat: KRISTIAN TERVo
? Galleria Joella,
Läntinen Rantakatu 21
Galleria Å
Kaskenmäessä, ravintola Uuden Apteekin
naapurissa, sijaitsee Turun taiteilijaseuran
ylläpitämä Galleria Å. Kaunis vanha ulkoovi aukeaa suoraan pieneen mutta valoisaan
galleriaan. Natisevia ja jyrkkiä rappusia pitkin laskeudutaan alakerran pienempään ja
pimeämpään tilaan, joka soveltuu oivallisesti
projisoinneille.
Turun gallerioista Å on perinteikkäimmästä
päästä: sen taiteilijat ovat yleensä jo suosionsa vakiinnuttaneita ja yleisökin hieman vart-
tuneempaa. Seinään teosten viereen liimatut
pienet punaiset pallukat todistavat, että taidetta ostetaan yhä, ja kuuleman mukaan Galleria Å:ssa esillä olleita teoksia voi myöhemmin
bongata esimerkiksi Kiasman näyttelyistä.
Paraikaa esillä oleva turkulaisen kuvataiteilija Tiina Vainion näyttely koostuu maalauksista, joissa miehisiä aiheita, työkoneita, käsitellään tyttömäisen hempeällä otteella.
Taiteilijaseuran tärkeimpiin tehtäviin gallerian pitämisen lisäksi kuuluvat sen jäsen-
ten etujen valvominen ja kotimaisen taiteen
edistäminen. Turun taiteilijaseuran toiminta
näkyy loka- ja marraskuussa Turun kaupunkikuvassa Fluxations-tapahtuman paikkasidonnaisina taideteoksina, jotka tuovat valoa ja
piristystä syksyisen pimeään Aurajokirantaan.
Kaskenkatu 1
ti-pe 12-18, la-su 12-16
www.turuntaiteilijaseura.fi/gallery
14.9.-7.10. Tiina Vainio: Ihanat koneet
? Ikkunagalleria Jänis,
Jarrumiehenkatu 3
? Galleria Berner ja Vanhan
Raatihuoneen Galleria,
Vanha Suurtori 5
? Brinkkalan galleria ja
Ullakkogalleria,
Vanha Suurtori 3
Titanik-galleria
Henri Hagmanin näyttely tuo Titanik-gallerian seinille lähes väkivaltaisen värikylläisyyden.
Teoksen äärellä hiljentyy galleria- ja residenssikoordinaattori Valtteri Virtanen.
Titanik on helppo löytää: se sijaitsee aivan
Aurajoen rannassa keskellä kaupunkia ja
muistuttaa hieman itäeurooppalaista metroasemaa.
Entinen yleinen käymälä sai uuden elämän taiteilijayhdistys Arten muuntaessa sen
galleriaksi vuonna 1988. Isoista ikkunoista
virtaa luonnonvaloa etummaiseen tilaan.
Perällä on vielä kaksi pienempää huonetta,
jotka mahdollistavat monenlaiset näyttelyripustukset.
Tällä hetkellä esillä oleva Henri Hagmanin näyttely tuo Titanikin seinille lähes
väkivaltaisen värikylläisyyden, joka vie mielikuvia action paintingista asteekkipyramideihin.
?Näyttelyiden lisäksi Titanikissa järjeste-
tään paljon tapahtumia ja työpajoja? toimiston puolella istuskeleva Sakari Tervo, Arte
ry:n tuore jäsen, kertoo.
Kaiken muun ohella Arte pyörittää uusmediataiteeseen keskittynyttä kansainvälistä
residenssitoimintaa.
Pittoreski yksityiskohta: Titanikin toimistosta löytyy soittoniekkoja odottava balalaikka. Suoraan gallerian yläpuolella on
opiskelijoille rakas Liljan patsas puistoineen,
jonne voi taidenautintojen jälkeen kavuta
piknikille.
Itäinen Rantakatu 8
ti-pe 12-18, la-su 12-16
titanik.fi
20.9.-14.10. Henri Hagman: (Hommage Leif
Färdingille) ja muita maalauksia
Filosofian oppiaine ja Dialectica järjestävät keskustelutilaisuuden The Tree of Life -elokuvasta pe
KULTTUURI
KULTTUURI
B-galleria
B-galleria löytyy punaisen jugendtalon kivijalasta Aninkaistenmäen rinteestä. Ohikiihdyttävien autojen kumu
on sateisena sunnuntainakin melkoinen,
mutta sisälle galleriaan astuessa ympäristö hiljenee. Tai ei aivan: videoteoksesta
kuuluu napsahduksia ja porinaa, vedenalaisia ääniä, ja askeleet kaikuvat tilassa.
Näyttelytilan katto on melko matalalla, mutta lattialla juoksee kaunis
shakkikuvio. Pienen kaksion kokoinen
tila taipuu ripustettavien teosten lisäksi
installaatioiden, keikkojen ja performanssien näyttämöksi.
Ja onpa galleriassa oma kauppakin:
B-butik tarjoaa vintagevaatteita, kasariLP:itä ja kotimaista muotoilua. Butiikki
toimii myös ylimääräisenä näyttelytilana sekä avajaisiltojen keittiönä, jonne
iloinen kaaos usein tiivistyy.
Galleria toimii vapaaehtoisvoimin.
Videoteoksesta kuuluu napsahduksia ja porinaa, kun näyttelyvieras astuu sisään B-galleriaan.
Köysiratagalleria on raadin mielestä Turun hauskimman muotoinen galleria. Jo päättyneen näyttelyn 25 Päivää -teos on taiteilija Eeva-Kaisa Ailuksen omakuva.
?Olen ollut mukana galleriaa pyörittävän Suunnitelma B -yhdistyksen
toiminnassa nelisen vuotta. Tapahtumia on tullut koko ajan lisää ja niiden
sisällöt ovat monipuolistuneet. Alkuperäinen yhdistyspohjainen toiminta voi
hyvin, ja uudet aktiivit ovat tervetulleita mukaan?, sanoo gallerialla päivystänyt Sami Paronen.
Näyttelyaikaa voi hakea kuka tahansa. Taiteilijan maksama galleriavuokra
on melko kohtuullinen, joten B:llä esittäytyy usein nuoria tai vastavalmistuneita taiteilijoita.
Aninkaistenkatu 5
ti-pe 12-18, la-su 12-16
bgalleria.net
5.10.-28.10. PORTAALI: Milja Laurila,
Paula Lehtonen, Tuomo Rainio, Mikko
Rikala ja Pauli Tapola
Köysiratagalleria
Köysiratagalleria on Turun hauskimman muotoinen galleria. Varvintorilla Taideakatemian ja Konservatorion
välissä sijaitsevaan galleriaan mennään
sisään metallisen lieriöön kätkettyjen
kierreportaiden kautta ja tila itsessään
on oikeastaan ilmaan vedetty pötkö taloa. Erikoinen muoto aukeaa historian
kautta: pylväiden varassa leijuva pitkä
rakennus on entinen köysitehdas.
Pitkulainen tila toimii myös käytävänä, eikä hienoisessa virastomaisuudessaan välttämättä tee oikeutta näyttelyille. Seinäpinnan rikkovat molemmin
puolin ikkunat ja ulos katsoessa yllättyy: joen suuntaan aukeaa laaja näkymä
Sigyn-laivan yli vastarannalle ja toisella
puolella näkymää hallitsevat WTC:n
kaksoistornit, joiden koko on varsinaissuomalaisen
vaatimattomuuden
hengessä vain viitisen kerrosta. Torni-
en välissä sijaitseva ylikulkusilta jatkaa
köysitehtaan arkkitehtonista teemaa.
Köysiratagalleriassa pääsee todistamaan tulevaisuuden taiteilijalupausten
ensiaskeleita, sillä pääosin esillä on vielä opiskelevien sekä vastavalmistuneiden kuvataiteilijoiden ja valokuvaajien
töitä.
Viereisessä Turun konservatorion
opiskelijaruokalassa voi lounaan syömisen ohella käydä toteamassa, etteivät
ne taideopiskelijat nyt niin paljon yliopistolaisista eroa. Vanhaan telakkahalliin rakennettu korkea ruokailutila
vetää vertoja mille tahansa Yliopistonmäen ruokaloista.
Linnankatu 56
ma-pe 12-17
www.facebook.com/koysiratagalleria
3.10.-12.10. Slutwalk Turku: Slutwalk
on nyt catwalk!
Valokuvakeskus Peri
Wäinö Aaltosen museon huomaan
parisen vuotta sitten muuttanut Peri
tarjoaa hulppeat puitteet valokuvataiteelle. Museon yläkerrassa sijaitseva
galleria on funktionalistinen valkoinen
laatikko, joka muistuttaa hieman Avaruusseikkailu 2001:n interiöörejä. Ikkunattomaan Periin ei luonnonvalo tulvi,
ja harrasta hiljaisuutta häiritsee vain
ilmastoinnin hurina.
Esillä oleva Henrik Malmströmin
näyttely Welcome to Nomore on vaatimattoman oloisista mustesuihkutulosteista rakennettu ryhdikäs kuvakokonaisuus. Sarja on hitaasti avautuva
tutkielma siitä, miten ihmiset tekevät
maailmalle ja toisilleen.
Galleriakäynnin yhteydessä voi katsastaa myös museon tarjonnan, pääsymaksua vastaan tosin. Toki pennosensa
saa käytettyä myös pienessä museopuodissa, josta löytyy taidekirjallisuuden
lisäksi kaikkea pientä kivaa.
Alakerran Cafe Wäinöstä saa hyvää
teetä, tummapaahtoista kahvia ja täytettyjä croissantteja. Ison akvaarion alla
on hyvä sulatella herkkujen lisäksi juuri
koettuja taide-elämyksiä.
Itäinen Rantakatu 38
ti-su 10-18
www.peri.fi
21.9.-14.10.
Henrik Malmström: Welcome to
Nomore
Museon yläkerrassa sijaitseva galleria on funktionalistinen valkoinen laatikko, toteaa
raati Valokuvakeskus Peristä.
e 5.10. klo 16 alkaen Pub 2 -salissa UCLA:n yliopistosta saapuvan filosofi Joseph Almogin johdolla.
19
KULTTIKAMAA
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
Kerronnallista
sokkihoitoa
Marnien bikinit
N
äin Ladytronin ensimmäisen kerran livenä vuonna
2007. Bändi oli juuri julkaissut Witching Hour -levynsä,
ja kuuntelimme sitä ystäväni kanssa haltioituneina koko ajomatkan keikkapaikalle.
Yhtye osasi toki tehdä hienoja pop-kappaleita, mutta vähintäänkin yhtä suuri osa sen viehätyksestä perustui tyyliteltyyn
ulkoiseen olemukseen. Pottatukkaisten laulajattarien Mira
Aroyon ja Helen Marnien lakonisessa ja lähes nukkemaisessa
olemuksessa oli jotakin sanoinkuvaamattoman kiehtovaa ja
seksikästä.
T
ämänkaltainen mystinen imago on tietenkin hyväksi
rocktähdille. Mitä vähemmän tiedämme David Bowiesta
tai Kate Bushista, sitä enemmän haluamme tietää. Kappaleet
ja visuaalisuus alkavat elää yhdessä omaa tarinaansa, jolla
saattaa olla paljon tai hyvin vähän tekemistä artistin todellisen
persoonan kanssa. Parhaimmillaan rocktähdet ovat eräänlaisia moderneja myyttejä, ja siten huomattavasti enemmän kuin
pelkästään kolmen soinnun ja tarttuvan kertosäkeen summa.
Nykyään muusikoiden on kuitenkin entistä vaikeampi pitää
yllä tätä hienovaraista imagoteatteria. Levyjä ei osta enää juuri kukaan, minkä vuoksi isot yhtiöt eivät hevillä haaskaa varojaan vähänkään marginaalisemman musiikin tuotantoon.
Artistit joutuvat hoitamaan enenevissä määrin oman markkinointinsa, minkä tekee koko hommasta rakenteellisesti läpinäkyvämpää ja siten myös vähemmän salaperäistä.
L
adytronin Marnie käynnisti vastikään kampanjan Pled-
ge Music -sivustolla saadakseen soololevynsä julkaistua.
Idea oli yksinkertainen: lahjoituksien suuruudesta riippuen
kuka tahansa sai niiden vastineeksi joko itse levyn tai joitakin
artistiin liittyviä tuotteita. Kolmellasadalla punnalla sai tilata
kotiinsa Marnien käyttämät bikinit.
On vaikea kuvitella elettä, joka hajottaisi tehokkaammin
huolella rakennetun tähtikuvan. Hyvästi salamyhkäisyys ja
viileä etäisyys! Olin järkyttynyt, koska ihailin muuria itseni ja
Marnien välissä. Nyt se oli murskattu kertaheitolla. Huomasin pohtivani, olisiko Mick Jagger ollut vastaavassa tilanteessa
valmis kaupittelemaan urheilusukkiaan tai hammaslankaansa.
Kenties olen rock-konservatiivi, mutta haluaisin pitää kiinni mielikuvastani staroista eräänlaisina yli-inhimillisinä olentoina, jotka tarjoilevat ylhäisistä korkeuksistaan taidettaan
kiitollisten kuolevaisten iloksi. Aiemmin me fanit heittelimme alusvaatteitamme näiden jumalien päälle. Nyt tilanne on
kääntynyt päälaelleen.
TUOMAS JALAMO
Kirjoittaja on viestinnän opiskelija
ja vapaa toimittaja, joka vannoo
ettei ostanut jutussa mainittuja
bikineitä.
KIRJA. Katri Lipsonin esikoisteos Kosmonautti (Tammi 2008)
räjäytti linnunradan ja sai monet odottamaan seuraavaa teosta kuin kuuta taivaalta. Odotus
kannatti. Jäätelökauppias on
kiehtova ja uudenlainen, suorastaan kerronnallista sokkihoitoa
esikoisteoksen rinnalla.
Teos alkaa elokuvan kuvauksilla sodan jälkeisessä
T?ekkoslovakiassa. Ohjaaja ei
suostu kertomaan kenellekään
käsikirjoituksen kulkua, vaan
ohjaa näyttelijöitä kohtaus kerrallaan. Eläytyessään Estherin
rooliin näyttelijättären on annettava kaikkensa, sillä hän ei
tiedä, mitä on tulossa.
Sitten tarinaan astuu katsoja,
joka tunnistaa itsensä ja elämänsä kulun elokuvasta. Leikataan muutama vuosikymmen
eteenpäin ja seurataan hänen
poikansa Janin pakomatkaa
Ruotsiin. Lopuksi keskiössä on
Gunilla, joka ryhtyy Milenaksi.
Tytöksi, joka ennen häntä asui
kaihikatseisen vanhuksen alivuokralaisena, mutta katosi.
Missä menee minuuden raja?
Miten valheellisuus on suhteessa todellisuuteen?
Jäätelökauppias kävelyttää kameran eteen henkilökavalkadin,
joista jokainen tekee tavalla tai
toisella elämänsä roolin. Miksi
he näin toimivat tai miten heidän sitten käy, ei kerrota.
Romaani on arvoituksellinen
labyrintti, jossa lukija useamman kerran harhautuu ja joutuu palaamaan takaisin jälkiään
pitkin. Teksti vastaa kitsaasti
kaikenlaisiin kysymyksiin ? ne
tulee kaivaa tekstistä, tai ennemmin tekstien välisistä hiljaisuuksista.
Jäätelökauppias on rakenteel-
taan kunnianhimoinen. Vaihtuvat näkökulmat, ajallinen hyppely, lyhyet kappaleet ja aukot
tekevät kerronnasta poukkoilevaa. Puhujat vaihtuvat ja välillä
heitä on vaikea tunnistaa, sillä
kertojaäänet hukkuvat samankaltaisuuden suohon.
Rakennuspalikat ovat esikoiseen verrattuna kovin erilaiset,
mutta Lipsonin tapa käsitellä sisäisiä kaaoksia kauniin tunnelmallisesti on kuitenkin tunnistettavissa. Dialogi toimii veitsen
tarkkuudella, ja alati muuttuva
maailma väreilee herkästi hahmojen ympärillä.
Jäätelökauppias vie Lipsonin kerronnan ja tyylin aivan
uudelle tasolle. Romaani ei ole
helppo, ja joillekin Kosmonauttiin ihastuneille se saattaa jopa
olla pettymys. Tällä teoksella
kirjailija kuitenkin todistaa kykenevänsä uusiutumaan.
MARISSA MEHR
Katri Lipson: Jäätelökauppias.
Tammi 2012. 193 s.
Tervetuloa
laitokseen
Turun ylioppilasteatterin Laitoksen ansio on musiikissa.
TEatteri. Kokeellisesta tyylistään tunnettu Outi Condit jatkaa valtasuhteita ja vuorovaikutusta tarkkailevaa esityssarjaansa
Turun ylioppilasteatterin kaksikielisellä Laitos-musikaalillaan.
Osallistavaa teatteria hyödyntävä teos toimiikin oivana lisänä
syksyn kulttuuritarjontaan.
Laitos jakautuu teemojensa
mukaan kolmeen näytökseen:
uskoon, toivoon ja rakkauteen.
Kyseiset teemat tuovat toivonkipinöitä teoksessa muuten keskeisessä asemassa olevan pessimistisen yhteiskuntakritiikin
rinnalle.
Laitos lähtee liikkeelle toteamalla, että nyky-yhteiskunta on
menetetty. Tämä on johtanut
pääroolissa olevien tyttöjen sulkeutumiseen laitokseen. Teok-
sen jatkuessa pohditaan ihmisen
ja yhteiskunnan mielettömyyttä.
Rosie Swaynen käsialaa oleva
musiikki on Laitoksen parasta antia. Kolmijäseninen bändi
(Rosie Swayne, Jarmo Vuorensola ja Juha Pursiainen) suoriutuu taitavasti tehtävästään
elävöittää lavaa folkhenkisellä
säveltaiteella.
Mielenkiintoisia ovat myös
Swaynen käsialaa olevat satiiriset
lyriikat, joiden aiheet risteilevät
muun muassa heroiinin kaipuun
ja kuoleman välillä. Yhdistämällä irvokkaat sanoitukset sävyltään huolettomaan melodiaan
saadaan luotua suomalaisyleisöön tehoava huumoriefekti.
Ylioppilasteatterille on pakko
nostaa hattua myös nerokkaasta
tilan käytöstä. Teatterin koko-
naisvaltainen hyödyntäminen
teoksessa tarjoaa katsojalle seikkailullisen elämyksen. Katsomon paikka vaihtuu, ja katsojille
annetaan myös mahdollisuus
vaeltaa itse ympäri rakennuksen
eri huoneiden, joista jokaisen yksityiskohdat on tarkkaan hiottu.
Karoliina Rajala
Laitos
Turun ylioppilasteatteri
O: Outi Condit ja työryhmä
Musiikki: Rosie Swayne
Esitykset 19.9./27.9./29.9./3.10./
6.10./10.10./11.10./17.10./18.10/
20.10. klo 19
Perjantaisin myös myöhäisnäytökset 5.10./12.10. klo 21
Esitys on kaksikielinen (suomi/
englanti).
Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on lokakuun ajan nähtävillä moskovalaisen taiteilija Jele
KULTTUURI
Future Film
Arto Halosen Sinivalkoisessa valheessa Lahden käryt ovat vain dopingkulttuurin jäävuoren huippu. Elokuvassa kerrotaan Juha Miedon käyttäneen dopingia.
Dokumentaristi skandaalin kulisseissa
Palkittu ohjaaja Arto Halonen on intohimoinen penkkiurheilija, joka näkee dopingkäryjen taustalla
äärimmäisen kilpailun mekaniikan.
Arto Halosen tuore dokument-
tielokuva Sinivalkoinen valhe
kartoittaa Lahden vuoden 2001
hiihdon MM-kilpailuissa käsiin
räjähtänyttä kotimaista dopingvyyhtiä.
Monelle suomalaiselle hiihtokäryt olivat identiteettikriisin
paikka, mutta dokumentti esittää Lahden MM-käryt jäävuoren
huippuna, osana laajalle levinnyttä dopingkulttuuria.
Mutta miksi ohjaaja haluaa
kaivella vanhoja ja kipeitä asioita?
Siksi, että vinksahtaneessa
huippu-urheilussa on pohjimmiltaan kyse koko elämäntavastamme.
Halonen toivoo, että Sinivalkoinen valhe osaltaan purkaisi
Lahden skandaalin aiheuttamaan traumaa.
?Pyrimme osoittamaan, että samanlainen sähläys väärien
peiteaineiden kanssa olisi voinut
tapahtua mille tahansa maalle
missä tahansa kisoissa.?
Ohjaajan mukaan suomalaisilla olisi nyt mahdollisuus kääntää
itsetutkiskelu todelliseksi voitoksi. Helppoa se ei kuitenkaan
ole: pitää mennä asioiden juurille saakka, ennen kuin pysyvää
muutosta saadaan aikaan.
Rohkeita
aihevalintoja
Dokumentaristi on aiemminkin työskennellyt kiistanalaisten
aiheiden parissa. Hänen tunnetuimmista töistään Karmapa
(1998) kuvaa Kiinan Tiibetissä
harjoittamaa politiikkaa ja Pyhän kirjan varjo (2008) Turkmenistanin diktatuuria.
Kaukaisista maista on Halosen mukaan helppoa tulla kotiin,
koska ihmisoikeusrikkomusten
paljastamisesta saa yleensä sympatiaa.
Kotimaisiin sankareihin kajoaminen on jo astetta ristiriitaisempaa. Samalla kun puututaan
oman identiteetin rakennuspalikoihin.
?Minulle antoi motivaatiota
oma urheilumenneisyys ja etenkin tieto dopinginongelman laajuudesta. Kyseessä on asia, josta
tiesin ja joka häiritsi minua, joten miksen kertoisi siitä??
Ohjaaja on tottunut rohkeiden aihevalintojensa takia kohtaamaan vastuksia, ja niitä liittyi myös Sinivalkoisen valheen
tuotantoon. Yleisradio ei ollut
eräässä vaiheessa myöntää vuoden 2001 arkistomateriaalien
käyttöoikeutta, ja monet keskeiset henkilöt pakenivat kameraa.
?Se oli sellaista juonikasta vastustusta. Esimerkiksi kun aloitimme kuvaukset Italiassa, teimme ensiksi Manuela Di Centan
haastattelun. Sana levisi häneltä
nopeasti ja valmentajat lähtivät
Sveitsiin karkuun ja ties mitä, se
oli ihan absurdia.?
Salailun kulttuuria
vastaan
Kilpaurheilun vahvat sidokset
yhteiskunnalliseen valtaan ovat
Halosen mukaan keskeinen este
asioiden aiempaa rehellisemmän
käsittelyn tiellä.
Liike-elämä sponsoroi urheilua ja haluaa varjella mielikuvaa
puhtoisesta kamppailusta.
Myös urheilutoimittajien intresseissä on pitää urheilun julkikuva siistinä, sillä he ovat yksi
siitä suoraan hyötyvä taho. Tätä
kautta on Halosen mukaan syntynyt salailun kulttuuri, jossa eri
sidosryhmät suojelevat kultamunaansa.
Halosen mukaan olennaista
urheilussa on se, millaista laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta se peilaa.
Hänen mielestään raaistava
epätasa-arvoisuus lähtee ääri-
kilpailullisesta
kasvatuksesta.
Maailmassa, jossa kaikki menestys kasaantuu voittajille, aletaan
helposti lipsua rehellisyydestä ja
tavoitella menestystä kaikin keinoin.
?Tunnistan näitä raadollisia
piirteitä itsessänikin, ja juuri siksi niistä on niin tärkeää puhua?,
ohjaaja summaa.
Lauri Hannus
Kun Suomi putos puusta
Elokuva. Äijien dopingkäryt
Lahden vuoden 2001 MM-hiihdoissa aiheuttivat kansallisen itsetutkiskelun ryöpyn, joka ei ole
loppunut vieläkään. Arto Halosen journalistinen uutuusdokumentti Sinivalkoinen valhe kertaa
Lahden tarinan, muttei tyydy voivottelemaan sinisilmäisen kansan
menetettyä mainetta. Fokus on
laajempi.
Kunnianhimoinen
elokuva
esittelee raadollisen kulissientakaisen maailman, jossa veridopingin käyttö on ollut määrätietoista,
keskusjohdettua ja laajalle levinnyttä. Sinivalkoinen valhe seuraa
dopingin jälkiä Italiaan, Norjaan
ja muihin maastohiihdon suurmaihin. Kerronnallinen ratkaisu
laajentaa kansallisen rypemisen
koko huippu-urheilun moraalia
koskevaksi kohtalonkysymykseksi. Mika Myllylän kaltaiset kärähtäneet ovat kantaneet häpeänsä
yksin, vaikka kyse on Halosen
mukaan ollut nimenomaan syste-
maattisesta toiminnasta.
Sinivalkoisen valhe on uskalias
ja perusteellinen elokuva, jonka
ainoana heikkoutena voidaan pitää raskaahkoa rakennetta. Lahden tapahtumien etevä seuranta
rytmitetään elokuvassa taustoittaviin tapahtumiin, jotka kattavat
koko kuvan Suomen maastohiihdon dopingmenneisyydestä ja sen
kytköksistä muihin hiihtomaihin.
Laaja käsittely on perusteltua,
mutta asiaan vihkiytymättömälle nimi- ja tapahtumatulva on
ajoittain uuvuttavaa seurattavaa.
Toisaalta totuudellisuuden vaatimuksesta nousevan elokuvan
on välitettävä draamallisia vippaskonsteja, ja hieman ylipitkä
elokuva antaa äänen lukuisalle
käryyn osallisille. Moni päättää
toki edelleen vaieta.
***1/2
Lauri Hannus
Sinivalkoinen valhe (Suomi, 2012)
O: Arto Halonen
ena Pahomovan näyttely. Teoksissa eri materiaalit yhdistyvät toisiinsa ja käyvät vuoropuhelua keskenään.
21
Tiede
t
yl
EO
KA
Kristian Tervo
O VID
TS
k k a ri.f
i
Maailmankaikkeuden ja maapallon luonnon kehitys alkuräjähdyksestä nykyhetkeen -kurssilla käydään läpi historiaa alkuräjähdyksestä kallioiden kehittymiseen ja kaupunkien syntyyn.
Maailmankaikkeus mahtuu luentosarjaan
Mammuttikurssilla käydään läpi historia alkuräjähdyksestä nykyhetkeen. Tylkkäri otti selvää, miltä
suuria maailmanselityksiä tarjoava kurssi kuulosti luonnontieteeseen perehtymättömän korvissa.
Kahdeksan opintopisteen luentosarja Maailmankaikkeuden
ja maapallon luonnon kehitys
alkuräjähdyksestä nykyhetkeen
kokoaa massiivisen otsikon alle
yhtä massiivisen tietopaketin.
Keskiviikon 26.9. luennolla käsitellään maapallon rakenteen
kehittymisen esivaiheita. Millaisia olivat maapallon kuoren
ja mantereiden muodostumisen
alkuvaiheet ja miten niistä saadaan tietoa?
Konvektiovirtaus, manttelikiila, magman differentiaatio, primitiiviset magmaattiset kaaret...
Yleisö istuu hiljaa Publicumin
salissa ja kuuntelee, kun lehtori Timo Kilpeläinen tiputtelee
maapallon rakenteeseen liittyviä
termejä.
Sanahirviöistä huolimatta Kilpeläinen saa asian kuulostamaan
maallikolle
ymmärrettävältä.
Välillä asioihin perehdytään niin
perinpohjaisesti, että tekisi jo
mieli kirmata uusiin aiheisiin.
Mutta tämähän on kurssin tar-
koituskin: Syventää tietämystä
vanhoista tutuista aiheista, jotta
ne voidaan paremmin yhdistää
muiden oppiaineiden tietoon.
Kurssilla luonnontieteilijät istuvat sulassa sovussa humanistien kanssa. Suurin osa tuntuu
iltapäiväväsymyksestä ja luentosalin minimaalisista ikkunoista
pilkistävästä harmaasta sadepäivästä huolimatta keskittyvän aiheeseen, oli se sitten osa
pääaineopintoja tai lisä vapaasti
valittaviin opintoihin. Kesken
luennon puhelimeensa vastaava
saa osakseen paheksuvia katseita
ja päiden pyörittelyä.
Yleissivistystä ja
knoppitietoa
Maapallon rakenteiden syntyhistorian lisäksi luennolla nousee esille jännittäviä arkipäivän
asioita. Kompassineula ei osoitakaan magneettiselle pohjoisna-
valle vaan ?pohjoinen? vaihtelee
maankuoren magneettisuuden
mukaan hieman eri suuntiin eri
puolilla maapalloa.
Uutta ja ällistyttävää ovat
myös stromatoliitit, leväkoloniat, jotka kykenevät kiteyttämään
karboniittia ja luomaan siten
?kasvavia kiviä?. Vanhimmat löydetyt stromatoliitit ovat jopa 3,2
miljardia vuotta vanhoja.
Luonnonhistorian yleistiedon
syventäminen on yksi kurssin tavoitteista ja muista tiedekunnista
kurssille hakeutuukin alasta jo
innostuneita opiskelijoita.
?Tämä on loistava tilaisuus
päästä käsiksi muuten aika itsenäiseen luonnontieteiden tiedekuntaan. Vaikka olenkin humanisti, luonnontieteet, erityisesti
fysiikka, kiinnostavat?, sanoo
mediatutkimusta
opiskeleva
Miikka Rusi.
Hän uskoo, että kurssin tiedot jäävät käyttämättä omissa
opinnoissa, mutta ovat hyödyksi
muuten. Hänelle kurssi on jat-
kumoa omatoimiselle harrastuneisuudelle luonnontieteen
parissa.
Opetus liian
eriytynyttä
Kurssista vastaavan Maantieteen
ja geologian laitoksen professori
Matti Räsäsen mukaan monet
kansainväliset ja kotimaiset koulutuksenarviointihankkeet ovat
osoittaneet, että kouluopetus on
liian eriyttävää. Kun opiskelija tulee koulusta, hänellä ei ole
riittävää yleiskuvaa asioista. Räsäsen mielestä kurssille oli siis
selvästi tarvetta.
?Eri alojen tietämys niveltyy
toisten alojen tietämykseen yhä
voimakkaammin. Ymmärtäminen vaatii eri alojen yhteistyötä.?
Räsänen sanoo, että moisen
kurssin koordinoinnissa on omat
haasteensa. Hän epäilee, että
kokonaisuuden hallitseminen
on ollut syynä, ettei vastaavaa
kurssia ole toteutettu aiemmin.
Haastavinta on Räsäsen mukaan
saada eri luennoitsijoiden aiheista yhtenäinen kokonaisuus
toistamatta liikaa samoja asioita.
Laitostenvälinen yhteistyökään
ei aina ole helppoa.
?Nykyinen tuloskilpailu laitosten välillä aiheuttaa sitä, että
aivan empimättä ei pistetä panoksia tällaiseen. Se vaatii yksilöitä, jotka ovat valmiita tähän.?
Räsänen kaipaa vastaavanlaisia kursseja myös muihin tiedekuntiin ja myös tutkijakoulun
tasolle.
Kurssi on ainoa laatuaan Suomessa. Räsäsen mukaan muissa
suomalaisyliopistoissa
ollaan
oltu ajatuksesta innoissaan.
Maailmalla vastaavankaltaisia
?big history? -kursseja on pari?
kolmekymmentä. Turun mallin
mukaiset, monen luennoitsijan
kokonaisuudet ovat kuitenkin
harvinaisia.
SAMPO ROUHIAINEN
Hyvinvointi ja kestävä kehitys -studia generalia 11.10. klo 18 kaupunginkirjastossa. Aiheena kestävä asuminen.
TYY
Alayhdistysten infopalsta
AKATEEMISET KANSALLISET NUORET
Onko Turussa harjoittelu- ja
työpaikkoja korkeasti koulutetulle? Akateeminen yrittäjyys
uravaihtoehtona? Mm. näihin
kysymyksiin haetaan vastauksia
Akateemiset Kansalliset Nuoret
ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa Turku-salissa (Yotalo A, Rehtorinpellonkatu 4A 2.
krs.) ma 8.10. klo 15.00. Puhujina ovat mm. suunnittelija Hannele Kaitaranta Turun yliopiston
työelämäpalveluista,
kansanedustaja Petteri Orpo, järjestösihteeri Tuomas Viljamaa, EK:n
aluepäällikkö Piia Alvesalo ja
Turun yrittäjien hallituksen jäsen Tarja Oikarinen. Aikaa on
myös vapaalle keskustelulle ja
yleisökysymyksille. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Lisätietoja
saat nettisivuiltamme www.akn.
fi tai suoraan pj. Mikko Pousilta
(mikko.pousi@utu.fi). Lämpimästi tervetuloa!
DELTA
Päivystykset
toimistolla
tiistaisin,
keskiviikkoisin ja torstaisin 12.00-13.15
Urheiluvuoro perjantaisin Iskerissä klo 14.00-15.00
HOMOGLOBIINI
Turun seudun Seta ry. ja opiskelijajärjestö Homoglobiini ry.
järjestävät vaalipaneelin kunnallisvaaliehdokkaille maanantaina
8.10.2012.
Paneelikeskustelu
painottuu vahvasti seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten syrjäytymiseen,
sen ehkäisyyn ja erityishaasteisiin. Lisäksi käydään läpi homo-,
lesbo- ja biseksuaalien ja trans-
ihmisten yleistä tilannetta Turussa nyt ja lähitulevaisuudessa.
Kysymme ehdokkailta, mikä on
kunkin puolueen linja sateenkaarikansaa koskevissa asioissa
ja miten he aikovat itse edistää
näitä teemoja tultuasi valituksi
kaupunginvaltuustoon ? näistä
tulemme keskustelemaan. Paneelikeskustelutilaisuus järjestetään Turun yliopiston yhteiskuntatieteiden talossa, Publicumissa
osoitteessa Assistentinkatu 7,
auditorio Pub3 maanantaina
8.10.2012 klo 18-20. Tervetuloa!
OPEX
Kaikille 10.10 Aleksis Kiven
liputuspäivänä saavat kaikki
kantaa kortensa kekoon SPR:n
verenluovutuksen
merkeissä
Educariumin
palloilusalissa.
Tarkista kelpoisuutesi osoit-
IHMISOIKEUDET
ja
KEHITYSYHTEISTYÖ
8.-14.10.
2012
teessa www.veripalvelu.fi ja tuo
kaverisikin mukaan!
pm. You are warmly welcome!
Read more: www.opko.fi/turku/
english
TURUN EV. LUT. OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS
TURKU SWING SOCIETY
Tule mukaan kristilliseen opiskelijatoimintaan! Opiskelijaillat
tiistaisin klo 18, Sirkkalankatu
4. Ti 9.10. Mikko Paavola: Millainen Magdalan Marian suhde
Jeesukseen todella oli? Ti 16.10.
Olli Koskenniemi: Oppi - hyvästä vai pahasta? Luvassa mm.
laadukasta raamattuopetusta,
mukavaa yhdessäoloa, laulua ja
iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme!
Lisätietoja www.opko.fi/turku.
In English: Glad Tidings Bible
Studies on Tuesdays at 16.15 in
Sirkkalankatu 4. World Student
Day of Prayer on Tue 23.10 at 6
Lokakuun 13-14. päivä järjestetään tanssiharrastajien Crossover-viikonloppu. TSS järjestää
silloin argentiinalaisen tangon
kurssin sekä aloittelijoille että
edistyneille. Erityisesti viejiä kaivataan kursseille, joten tulkaahan kaikki tangosta kiinnostueet
rohkeasti mukaan nauttimaan
huippuopettaja Arttu Artkosken
opeista!Tiistai-iltaisin klo 2023 tanssimme Brysselissä, joten
sinne voi tulla moikkaamaan ja
kyselemään seuran toiminnasta.
Lisätietoja Facebook-sivultamme: https://www.facebook.com/
turkuswingsociety.
Turun
Väittelyilta
10.10.2012
klo 20
@Klubi, Turku
Liput 2e + narikka
Matti Wiberg vs. Jukka Koivisto!
Pekka Puska vs. Jiri Keronen!
Katariina Katla vs. Henry Laasanen!
Teemoina opiskelijapolitiikka, huumausaineet ja tatuoidun naisen
markkina-arvo.
Illan juontaa Juri Nummelin.
Human Rights and
Development Co-Operation
Kehitysyhteistyöviikko järjestetään yhteistyössä SYL:n, AYY:n, HYY:n, ISYY:n, JYY:n, LYY:n, TYY:n,
Tamy:n ja ÅAS:n kanssa. Viikko saa ulkoasiainministeriön kehityskasvatus- ja tiedotustukea.
The development co-operation theme week is arranged jointly by SYL, AYY, HYY, ISYY, JYY LYY, TYY,
Tamy, and ÅAS. The development co-operation week is supported by the Foreign Ministry?s funding for
NGO development co-operation and information activities.
Tummat tunnit koko illan!
Tervetuloa!
23
special offer!
leikkaus 30/40?
väri+leikkaus 80-99?
(opiskelijakorttia näyttämällä)
www.clipp.?
Linnankatu 17
puh. 232 9096
Hämeenkatu 1
puh. 045 230 6716
Forum
puh. 050 311 1101
Nuorennetaan yhdessä Keskustan valtuustoryhmää!
opiskelija
586
Tuomas
Ylitalo
opiskelija, VTK
Riku-Petteri
Wallin
opiskelija
576
Riikka
Susi (sit.)
FM, agrologiopiskelija
543
Jerry
Laaksonen
opiskelija,
ravintolatyöntekijä
579
Heidi
Tetri
tradenomi
Maksaja: Turun keskustanuoret
Tuomo Liljenbäck
Suuri valkoinen valtuustoon!
Avoin
data ja päätöksenteko
Houkutteleva Turku
opiskelijoille ja innovaatioille
Monimuotoinen
kulttuuri
Haluan Turusta Suomen
opiskelijaystävällisimmän kaupungin.
Opiskelijoiden tarpeet on huomioitava ja heidän hyvinvointiinsa panostettava. Turusta on löydyttävä töitä
valmistuneille.
Tilojen jyräämisen ja asukkaiden
mielipiteiden ohittamisen on loputtava! Turun on vaalittava kulttuurin
monimuotoisuutta, myös opiskelijakulttuurin. Se parantaa kaupunkilaisten elämänlaatua ja tukee
elinkeinoelämää.
Opintoneuvoja
Turun yliopisto, matemaattis-
luonnontieteellinen tiedekunta
Edunvalvoja
toiminut TY:n hallituksessa, yliopistokollegiossa, mat-lt tiedekunnan
TYY-toimija
edustajiston jäsen
2006-2009,
työntekijä ja vaikuttaja
Alayhdistysaktiivi
puheenjohtaja, Turun yliopiston
johtokunnassa ja
raskaan musiikin ystävät TYRMY ry,
laitoksen laitosneuvostossa sekä
Kemistit TYK ry:ssä ja tiedekuntajär-
biokemian ja elintarvikekemian
lukuisissa työryhmissä
aiemmin pj:nä Turun Yliopiston
jestö Hybridi ry:ssä
www.tuomoliljenback.net
Maksaja: Tuomo Liljenbäck
Päivi
Hallanheimo
581
Kokoomuksen nuorten Turun aluejärjestö
532