6/2018 s. 8 HYVÄSTIT SIRKKALALLE Humanistien suurmuutto Arcanumiin alkaa s. 31 TAIDETTA ÄÄRIOIKEISTOSTA Vihan tarrat taipuvat myrkkykasveiksi s. 6 eng TuRKu IS LIKE nORTH KOREA (Almost) everyone loves it, poll claims Työelämäprofessoreihin ladataan epämääräisiä odotuksia IMPAKTIA, IMPAKTIA! s. 18
3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 ”Kaupunkisuunnittelu kuuluu myös opiskelijoille.” Pääkirjoitus K Opiskelijat haluavat raitiotien Turkuun Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 8 Humanistien muutto alkaa Koko tiedekunta pääsee saman katon alle, mutta joutuu luopumaan historiallisesta Sirkkalan kampuksesta. Opiskelijat ovat huolissaan ainejärjestötilan kohtalosta, vaikka se on ”hirveä rotisko”. an n i sa vo la in en amppailu ratikan ja superbussin välillä kiihtyy Turussa – jälleen kerran. Keskustelun tavoitteena on päättää, kumpi kulkuneuvo sopii paremmin tulevaisuuden joukkoliikenteen ratkaisuksi. Sillä ratkaisua tarvitaan. Turku ja kaupungin liikenneruuhkat kasvavat. Kadut eivät levene eikä ilmastonmuutos pysähdy, joten apuun tarvitaan ratikka tai tuplanivelbussi. Kun katsotaan, kumpi kasvattaa Turun kilpailukykyä, vetovoimaa ja viihtyisyyttä enemmän, vastaus on selvä: ratikka. Se myös houkuttelee joukkoliikenteeseen uusi käyttäjiä ja edistää kaupunkirakenteen tiivistämistä jättibussia tehokkaammin. Erinomaista! Mistä sitten kiikastaa? Raitiotien rakentaminen kiskoineen kaikkineen tulee kalliiksi. Vaikka ratikka kulkee nivelbussia halvemmalla, sen alkuinvestointi on huomattavasti tyyriimpi. Laatu maksaa. Turun arvaamaton tulevaisuus tuo lisää kiemuroita päätöksentekoon. Jos kaupunki kasvaa nopeasti, superbussin kapasiteetti jää liian pieneksi kenties jo parin–kolmenkymmenen vuoden päästä. Ratikalla samaa ongelmaa ei ole. Moni superbussin kannattaja ajatteleekin, että raitiotien voi aina rakentaa myöhemmin, jos sille todella tulee tarve. Tämä on huono vaihtoehto. Kahden hintavan järjestelmän pystyttäminen lyhyen ajan sisään vasta kalliiksi tuleekin, jos alkuperäinen vaihtoehto paljastuu riittämättömäksi. Niin voi käydä, kun kaupungistuminen ja Turun positiivinen rakennemuutos tuovat Aurajokivarteen lisää väkeä. Nivelbussia ei siis valita, siihen tyydytään. KorKeaKoulujen yhteisen kampusalueen kehittäminen Turun yliopistolta Itäharjulle on yksi Turun kaupungin kolmesta kärkihankkeesta. Samalla Turun tiedepuistoksi ristitylle alueelle suunnitellaan korkeaa rakentamista ja koteja jopa 20 000 uudelle asukkaalle. Raitiotie olisi omiaan yhdistämään Kupittaan kampusta ja Itäharjua, joita tällä hetkellä erottavat moottoritie ja junarata. Föli-kaupunkipyörien verkostoa voisi kehittää ratikkareitin luontevaksi jatkeeksi. KaupunKisuunnittelu kuuluu myös opiskelijoille. On selvää, että liikkumisen mukavuus ja mutkattomuus kohentavat arkea. Lähes joka viides turkulainen on korkeakouluopiskelija. Heitä edustava Ryhmä 40 000 on jo vuosia vaatinut Turun kaupungilta uskallusta valita raitiotie ”nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin parantamiseksi”. ratiKKa on yksi askel eteenpäin kohti Turun linjaamaan tavoitetta: asemaa Suomen parhaana opiskelukaupunkina. Tehdään kerralla priimaa, valitaan raitiotie.
4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 SISÄLLYS 6/2018 Ei huolta huomisesta. Fuksisuunnistus on aikamatka popkulttuuriin. Työelämäprofessorit. Yliopisto miettii, miten heistä saadan hyöty irti. Tieteen yleistajuistaja. Tiina Raevaara yhdistää lääkisläiset ja humanistit. Ainoa laatuaan. Rauman kampuksella on viimeinen seminaaripuutarha. Nälkä ajaa kutomon naiset taistoon. Näytelmä sisällissodasta Turussa. Liian hulluna kirjoihin. 1800-luvulla Euroopassa riehui bibliomania. Vihan kukkia. Jussi Haron taiteessa äärioikeisto rinnastuu myrkkykasveihin. ”Varusteleka puhuttelee lihaa syöviä heteromiehiä”. Gradu tutki Varustelekaa. NUMERO 6/2018 21.9.2018 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 87. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Anni Savolainen & Lassi Vihko KAnsiKuvA Galina Peshkova & Boule12/123 RF & Nella Keski-Oja ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@ pirunnyrkki.fi & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni.rantanen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 11 700 kpl. 18 12 30 KANSI ”Työelämäprofessorien on tarkoitus toimia perustutkinto-opiskelijoiden advisoreina ja sparraajina.” Markus Granlund Sivu 18 Popular Beyond Belief? Students really seem to love Turku. Humanistien muutto alkaa. Arcanum kokoaa yli 3000 opiskelijaa. Menisit sinäkin v***u töihin?!??! Keikkaduunia oman talouden hyväksi. Yliopiston tilat kortilla. Liikaa opetustilaa ja liian vähän toimistoja. Oma koti. Rauman kampuksella kukoistaa yhteisöllisyys. 9 10 6 ”Z-sukupolvesta ei tiedetä vielä paljon. Lähdimme fuksien matkaan ottamaan heistä selvää.” Sivu 12 31 20 ju h a la ur ila 29 28 11 8 24
5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Opettajaopiskelijat Pirita Nurmi (vas), Sumaja Gadid, Sonja Rossi, Katariina Latvanen ja Fanni Salminen opiskelevat Suomen ainoassa seminaaripuutarhassa (s. 24). www.TYLKKARI.fI Educariumissa järjestettiin puolustusvoimien harjoitus Syyskuussa puolustusvoimat järjesti Turun yliopistolla turvallisuusharjoituksen Educarium-rakennuksessa. Educarium evakuoitiin ja liikkumista rajoitettiin. Harjoitus oli osa puolustusvoimien laajempaa Syystammi18-paikallisharjoitusta. Video Yo-kylä Block Partysta: Audiovisuaalinen elämys Pyhän Katariinan kirkossa Korttelijuhla huipentui syyskuussa, kun TYEMYY järjesti kirkkoon audiovisuaalisen elämyksen. Toimittaja Vy Tram kävi fiilistelemässä illan tunnelmaa. Tsekkaa video Tylkkärin Youtube-kanavalla. Nämä jutut vain verkossa: la ss i vih ko vy tr am ot to -v ill e vä ät än en n el la ke sk i-o ja Teatteriarvio: Entä jos pohjalla ei olekaan mitään? Turun kaupunginteatterin draama päihderiippuvuudesta kantaa upean pääroolin avulla eikä tarjoile helppoja vastauksia. Kriitikko kehuu Ihmiset, paikat ja esineet -näytelmää vangitsevaksi. eng spot english content! in this issue: “popular Beyond Belief?“ (p. 6). turku is an excellent city for students, a new study claims.
6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 POPuLAR bEYOnD bELIEf? ast spring the Study in Turku -network asked students in the city’s six higher education institutions how they enjoy living in Turku. Over 2 100 students answered the survey, 30 percent of whom were students in the University of Turku (UTU). The results are excellent. Special thanks go to the city’s size, active student culture, the ease of movement around the city as well as Turku’s beauty and coziness. Or as the study summarizes: “Turku is a compact and lively student city with equal parts of action and tranquility”. As a student city Turku gets a school grade of Afrom the poll’s respondents. Turku is an excellent city for students, a new study claims. The level of satisfaction brings to mind election results under dictatorships. Although Turku is commended in the report, points for improvement remain. For example, students hope for better cycleways and more frequent bus connections at night. Marketing is in need of some brushing up as well: only a bit over half of the respondents are aware of the student benefits offered by the City of Turku. students at the Faculty of Medicine in the UTU, Noora Ikonen and Aleksanteri Seppänen, are satisfied with Turku as a student city. Praise goes first and foremost to the size of the city: everything is within a fair distance, including the different campus buildings and student restaurants. “The Faculty of Medicine is a bit separated from all the other campus buildings, but that’s not really a problem”, Seppänen says. Ikonen’s experience of Turku is reflected through her home town, Helsinki. Traveling inside Turku is faster and apartment prices are distinctly lower compared to the capital city. For instance, Ikonen doesn’t need to use public transport at all since she lives in the city center. “There could be more cycleways as they are strangely cut off here and there”, Ikonen thinks. Instead of obvious shortcomings, Ikonen and Seppänen hope for certain additions to everyday life. It would be convenient to have the alcohol retailer Alko on Hämeenkatu and a McDonald’s in the city center. Also, one of the student restaurants should have longer opening hours, as an alternative to Assarin Ullakko. “Cheaper coffee wouldn’t hurt, of course. In the Turku School of Economics a cup costs 20 cents whereas here it’s 1.50 euros”, Seppänen laughs. • Article Nella KesKi-Oja & aNNi savOlaiNeN Photo aNNi savOlaiNeN trAnslAtion aNNi savOlaiNeN & lassi vihKO 99 % recommend Turku for a friend as a city to study in. 98 % think Turku is a student-friendly city. 97 % think Turku is good place to reside and live in. 96 % find Turku to be a beautiful city. …you get the idea. L nEARLY OnE In fIVE TuRKu RESIDEnTS IS A STuDEnT There are over 39 000 students of higher education in Turku, making nearly one in five city residents a student. Approximately 5 000 new students begin their studies in Turku each fall. In total, the city’s six higher education institutions offer more than 170 different degree alternatives. The City of Turku aims to make Turku the best student city in Finland. eng
7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Medical students Aleksanteri Seppänen and Noora Ikonen are happy with the extent to which local businesses offer student discounts in Turku.
8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 teksti & kUVA aNNi savOlaiNeN Turun yliopiston humanisteja odottaa muutto saman katon alle. Siirtymä mietityttää monia, myös ainejärjestötilan kohtalon vuoksi. äyttävät ja arvokkaat kampusrakennukset Sirkkalassa ovat täynnä h i s t o r i a a . 1800-luvulla alkavan tarinansa aikana kortteli on asuttanut ainakin köyhälistöä, vankeja ja venäläisiä sotilaita. Humanistiopiskelijoiden tyyssija kauniissa kivirakennuksissa tuo mieleen yliopisto-opiskelua romantisoivat jenkkielokuvat. Opiskeluidylli on pian päättymässä, sillä edessä on muutto 1990-luvulla rakennettuun Arcanumiin. ”Yliopisto-opiskeluun kuuluu ajatus siitä, millaisessa ympäristössä ollaan. Tilat voivat tulla osaksi opiskeluidentiteettiä”, taidehistorian opiskelija Ida Martikainen sanoo. Nähtäväksi jää, millaista identiteettiä Arcanum rakentaa. Ainakin ympäri Turun yliopiston kampusta ripotellut humanistien oppiaineet se tuo yhteen. Muuttoa on ryhdytty valmistelemaan tänä syksynä. Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen (HKT) laitoksen humanisteja mietityttää maisemanvaihdoksen lisäksi Sirkkalan pihalla sijaitsevan keltaisen puutalon kohtalo. Kyseessä on ainejärjestötila Mimesis, jota käyttää 12 humanistiopiskelijoiden järjestöä. Talo tunnetaan myös Keltaisena talona eli Keltsinä. Musiikkitieteen opiskelija Topias Kavasto kuvailee Keltsin olevan myyttinen kohde, joka esitellään heti uusille opiskelijoille. ”Tämä on yhtä kodikas kuin Sirkkala, vaikka onkin hirveä rotisko. Outo ajatus, ettei tänne ehkä pääse enää kauaa.” Mediatutkimuksen opiskelija EmiN HuMAnISTIEn MuuTTO ALKAA Emilia Joutsio, Ida Martikainen ja Topias Kavasto toivovat uutta ainejärjestötilaa, jos Keltaisesta talosta täytyy luopua: ”Kunhan on paikka, jossa saa olla aamuyöhön asti häiritsemättä naapureita”, Joutsio linjaa. ”Eivät hukkaneliöt ole rahanhukkaa, jos opiskelijat viihtyvät niiden ansiosta.” Ida Martikainen
9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Gallup ”Kyllä ne menevät yleensä hyvän kirjan parissa ja viskiä juoden.” Miten vietät syysiltasi? ”Varmaan niin, että katson leffoja. Työt vievät aika paljon aikaa, joten en ehdi harrastamaan paljon.” ”My favorite kind of evening is spending time with friends outside, or just relaxing with them.” teksti & kUVAt lassi vihKO TYYn hallitukselta Sami Peltola kauppatiede Jenni Kilpi valtio-oppi Vendula Pokorná Cultural Anthropology OPISKELIJAN TOIMEENTULOA kuvaa hyvin termi ”valintojen maailma”. Kun tulot ovat pääsääntöisesti hyvin pienet, jokaisella hankinnalla saattaa olla hyvinkin suuri vaihtoehtoiskustannus: Ottaako pizza riehakkaan illanvieton päätteeksi, jos se tarkoittaa kahvimaidon jäämistä kaupan kylmähyllyyn seuraavana päivänä? Kannattaako kuntosalijäsenyys hankkia, jos sen myötä budjetti sallii ruokavalioksi vain ketsupilla höystettyä makaronimössöä? Jostain täytyy aina tinkiä. HARRASTIN ENSIMMÄISET opiskeluvuoteni vastaavanlaista taloudenpidollista tuumailua, kunnes tuskanhiki otsalla aloin pohtia tapoja saada budjettiini hieman enemmän liikkumavaraa. Osa-aikatyöt olivat tuntuneet ajatuksena liian työläiltä ja varmana tapana ajaa itseni lopulliseen burnoutiin. Kohtalo tarjosi kuitenkin tilaisuuden päästä irti ennakkoluuloistani, kun kesätyöpaikkani esimies pyysi minua tekemään viikonloppuja työvoimapuutteen vuoksi. Noin vuoden osa-aikaisen työn jälkeen voin raportoida, että olen vielä järjissäni. Ja voin nyt hankkia sekä pizzan että maitoa aamukahviini. MYÖS TYY pyrkii helpottamaan opiskelijoiden toimeentuloa. Vastikään lanseeratun TYYjobber-palvelun kautta sinunkin on mahdollista löytää osa-aikaisia tai keikkaluonteisia töitä taloutenne tueksi. Lisätietoja löytyy TYYn verkkosivuilta. NOEL SNYGG, hallituksen yritysyhteistyön vastaava Menisit sinäkin v***u töihin?!??! lia Joutsion mukaan Mimesis on tärkeä paikka opiskelun ulkopuoliselle rentoutumiselle, verkostoitumiselle ja yhteisölle. Kolmikon mukaan ainejärjestöjen yhteisesti huollettu tila on tarpeellinen myös siksi, että järjestöillä ei ole varaa vuokrata baaritiloja tapahtumiin. Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen ei vielä osaa sanoa, täytyykö ainejärjestöjen luopua Keltaisesta talosta. Arviolta yli satavuotiasta rakennusta ei ainakaan pureta, sillä se on suojeltu tyylinsä vuoksi. Arvo juontuu venäläisten insinöörikomennuskuntien tyyppipiirroksista, joiden mukaan Mimesis on rakennettu. Kolmikko suhtautuu haikeudella paitsi Keltsistä luopumiseen, myös tiedekunnan siirtymiseen. Muutos ympäristössä tuntuu isolta. ”Kyllä visuaalisesti miellyttävällä tilalla on vaikutusta, koska taidehistorian opiskelu betoniblokissa ei houkuttele”, Martikainen pohtii. Opiskelijat kokevat, ettei heitä ole kutsuttu kunnolla mukaan suunnittelemaan tiedekunnan muuttoa. HKT-laitoksen opiskelijoille on viestitty tiedekunnan muutosta vähäsanaisesti. Heille ei esimerkiksi ole selvää, miksi muutto tapahtuu. Huhupuheiden mukaan Sirkkalassa on ylimääräistä, kallista tilaa. ”Eivät hukkaneliöt ole rahanhukkaa, jos opiskelijat viihtyvät niiden ansiosta. Tuntuu hassulta, että pienestä Arcanumista suunnitellaan paikkaa, jossa jokainen neliö on mahdollisimman tehokkaasti käytetty”, Martikainen pohtii. Hän on huolissaan, että Arcanumista muokataan rakennus, josta uupuu avaraa hengailutilaa ja jossa luokkia yhdistävät vain kapeat käytävät. ”Jos tila on ahdas, siitä tulee muistutus suorituskeskeisyydestä. Tehokas tila on kylmä ja kolkko”, Joutsio myötäilee. Kolmikko kehuu Sirkkalassa nimenomaan sekä ulkoettä sisätilojen tilavuutta. Avarat paikat auttavat rentoutumaan ja keventävät kokonaiskuvaa koulusta. Vaikka nostalgia leimaa odotuksia Arcanumia kohtaan, opiskelijat tietävät realiteetit. ”Ymmärrän muuton tiedekunnan sisäisten muutosten, kuten oppiaineiden yhdistymisten, vuoksi. Kun perustutkinnot kehittyvät, jotkut opiskelussa rakkaat asiat saattavat muuttua myös”, Joutsio sanoo. • HUMANISTISEN TIEDEKUNNAN oppiaineet pääsevät vihdoin saman katon alle. Ihmistieteiden keskus muodostuu Turun yliopiston Arcanum-rakennukseen. Suunnitelmien mukaan muutto uudistettuihin tiloihin tapahtuu asteittain vuosina 2019–2023. Muutto koskee humanistisen tiedekunnan henkilöstön lisäksi arviolta reilua 3 000 opiskelijaa. ENSIMMÄISENÄ Arcanumiin muuttaa Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen (HKT) laitos. Tällä hetkellä laitos toimii Sirkkalan kampuksella, josta oppiaineiden on tarkoitus poistua viimeistään ensi vuoden elokuussa. Vaikka moni humanisti on haaveillut yhteisistä tiloista, Sirkkalan kasarmin historiallista miljöötä tulee ikävä. Tulevaisuudessa HKT-laitoksen tiloihin siirtyy mahdollisesti peruskoulu3 000 OPISKELIjAA SIIRTYY ja lukioikäisten Turun kansainvälinen koulu. Kielija käännöstieteiden laitoksen on puolestaan tarkoitus muuttaa Arcanumiin vuoden 2023 toukokuuhun mennessä. Tällä hetkellä laitoksen oppiaineet on ripoteltu peräti viiteen eri rakennukseen. Osa Arcanumin nykyisistä käyttäjistä siirtyy humanistien tieltä yliopiston ja Åbo Akademin yhteiseen rakennukseen, jota rakennetaan parhaillaan Juslenian tilalle. Muista sijoituspaikoista ei ole vielä varmuutta. TURUN YLIOPISTO suunnittelee Arcanumin tilojen uudistamista yhteistyössä Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n (SYK) kanssa. Tänä syksynä tilojen kehittämisestä kerätään mielipiteitä tiedekunnan opiskelijoilta ja työntekijöiltä ainakin muutaman visiotyöpajan ja kyselyn keinoin.
10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 ”ME OLLAAN JO hyväksytty se, että paluuta vanhoihin hyviin aikoihin ei ole.” Puhuja on klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin lehtori Minna Seppänen. Kielija käännöstieteiden laitoksen kaikki oppiaineet ovat jo pitkään muuttaneet paikasta toiseen säännöllisin väliajoin. Tällä hetkellä laitoksen oppiaineet on hajautettu viiteen eri rakennukseen. Seppäsen työpiste on neljän hengen avokonttorissa Signumissa – ja erillään opetustiloista. Kohtaamiset opiskelijoiden kanssa luokkahuoneiden ulkopuolella ovat loppuneet lähes täysin, ja yhteisöllisyys on sen takia kärsinyt. ”[Puretussa] Jusleniassa meillä ja opiskelijoilla oli spontaaneja kohtaamisia, jotka välittivät hiljaista tietoa ja rakensivat luottamusta. Tuntuu, että ilman näitä kohtaamisia opiskelijatkaan eivät viihdy yhtä hyvin”, Seppänen sanoo. Nykyiset tilat ovat kaikesta huolimatta paremmat kuin edelliset. Muutaman kuukauden ajan oppiaineen henkilöstöä majaili Hämeenkatu 1:ssä. Seppäsen mukaan tilaa oli liian vähän ja seinät olivat ohuet, mikä teki työstä ja opiskelusta rauhatonta. Välillä henkilöstön täytyi työskennellä käytävillä. ”Se oli sellainen asennekasvatuskeikka. Huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme pari vuotta sitten Signumiin.” teksti aNNi savOlaiNeN & haMMU vaRjONeN kUVA aNNi savOlaiNeN YLIOPISTOn TOIMISTOTILAT KORTILLA MuuT YLIOPPILASLEHDET koonnUt aNNi savOlaiNeN Nopeat POLYTEKNIKKOJEN Raittiusseura yritti juoda Alkon tyhjäksi, kirjoittaa Studentbladet verkkojutussaan (8.9.). Tempaus järjestettiin elokuun lopussa, kun Alko oli avannut kauan kaivatun liikkeen Espoon Otaniemeen. Ison kampuksen ansiosta Otaniemi tunnetaan opiskelijoiden kaupunginosana. Teekkareiden raittiusseura ei suinkaan kampanjoi alkoholia vastaan. Yhdistyksen missio on ”raitistaa maailmaa – tuhoamalla kaikki alkoholi itse juomalla”. Lopulta Alkoa ei saatu täysin tyhjäksi. Mahtipontisesta tavoitteesta huolimatta Raittiusseura kannusti osallistujia juomaan kohtuullisesti. Tempaus liittyi yhdistyksen 50-vuotisjuhlapäivään. Studentbladetin mukaan tapahtuma ei kuulemma ollut ainoastaan humaltumista varten, vaan vuorokauden pituiseen tempaukseen liittyi muutakin ohjelmaa, kuten paljussa oleilua ja ilmaisten ämpäreiden jakoa. NYKYSUOMALAISET ovat kadottaneet ”ikiaikaisen kokemuksen energian juurevuudesta ja konkreettisuudesta”, jonka vielä isovanhempamme kokivat. Emme esimerkiksi mieti, mistä polttoaine tulee. Tämä unohdus on osasyy siihen, ettei ilmastonmuutosta oteta vakavasti. Näin kirjoittaa Ylioppilaslehti (04/2018) jutussa, joka käsittelee ilmastonmuutosta energian näkökulmasta. Artikkeli muistuttaa, että ilmastonmuutosta ei voi enää estää, vaan ainoastaan hillitä. Suomessa polttoaineiden jalostukseen tarvittava raakaöljy ja maakaasu tulevat Venäjältä, missä tapahtuu myös maailman eniten öljyputkirikkoja. Öljyn tuottaminen itsessään on siis katastrofin alku. Venäjän luontoon päätyy joka vuosi arviolta ainakin viisi miljoonaa tonnia raakaöljyä. Unohdukseen liittyy Ylioppilaslehden mukaan syvä ironia. Energian alkuperä on voitu unohtaa vain, koska fossiilienergiaa on niin paljon. Ilman fossiilisia polttoaineita myöskään nykymuotoista kapitalismia ei olisi olemassa. Tilojen kutistaminen näkyy myös varastojen puutteena. Jokaisen muuton yhteydessä on jouduttu luopumaan oppiaineen vanhoista materiaaleista. ”Tuntuu, että oppiaineella ei ole historiaa, kun sen työtä ei ole kunnolla arkistoitu ja säilytetty.” Seuraava muutto on edessä, kun koko humanistinen tiedekunta siirretään asteittain Arcanum-rakennukseen. TURUN YLIOPISTO on vähentänyt käytössään olevia tiloja vuodesta 2012 lähtien. Muutoksen taustalla on yliopiston tilaohjelma, jonka tavoitteena oli vähentää käytössä olevaa neliömäärää 10–15 prosenttia. Tavoitteeseen päästiin loppuvuonna 2016. Viidessä vuodessa yliopisto karsi tilojaan vähän yli 3,5 jalkapallokentän verran. Turun yliopiston toimitilapäällikön Anu Aallon mukaan yliopisto on pyrkinyt järjestelmällisesti eroon tyhjillään olevista tiloista. Tilankäyttöä on tiivistetty ja vanhoista rakennuksista luovuttu. “Karsimiselle ei enää ole tarvetta, vaan on enemmänkin kasvupainetta. Etenkin toimistotiloja tarvittaisiin enemmän”, Aalto sanoo. Samaan aikaan, kun tilojen määrä yliopistolla on vähentynyt, tilakustannukset ovat hiljalleen kasvaneet. Aallon mukaan kustannusten nousu johtuu pääasiassa vanhojen rakennusten uudistamisesta ja peruskorjauksesta. “Parhaillaan työn alla on esimerkiksi päärakennus.” Laajentamisen sijaan tiloja pyritään kehittämään entistä monikäyttöisemmiksi. “Tilan tarve pyritään ensisijaisesti täyttämään olemassa olevasta tilakannasta.” Vaikka toimistotilat ovat kortilla, Turun yliopiston opetustilat ovat tyhjillään keskimäärin 65 prosenttia luentoajasta. • Lue pitkä artikkeli toimistotiloista verkossa tylkkari.fi. Turun yliopiston tilaohjelma on purrut niin hyvin, että toimistotilasta on jo puutetta. Henkilöstö joutuu totuttelemaan entistä tiiviimpään työskentelyyn. Lehtori Minna Seppäsen mukaan avokonttorissa on kätevä keskustella työasioista, mutta toistuvasta puheesta on häiriötä muille.
11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 teksti & kUVA jOhaNNa lähteelä Oma koti ”Yhteisöllisyys on Raumalla omaa luokkaansa” Asuu Raumalla. Opiskelee ensimmäistä vuotta lastentarhanopettajaksi. MARIA HAuTAVIITA, 21 Arvostan vanhempieni muuttoapua. Muutto oli iso prosessi ja isäni jopa maalasi ovenkarmeja. Muistan, miten muuttopäivän päätteeksi katselin sisustettua asuntoa ja tiesin heti, että tämä on minun oma kotini. Se oli omituista, mutta tämä 27 neliön yksiö tuntui heti kotoisalta. Olen asunut kodissani nyt muutaman viikon. Tämä on neljän asukkaan pienkerrostalo. Olin vakaasti päättänyt, etten koskaan asu yksiössä. Toisin kävi. Vuokranantajani oli juuri remontoinut asunnon ja kysyi, haluanko muuttaa asunnossa vielä jotain. En halunnut, sillä ihastuin tähän heti. Kotini sijainti on ideaalinen: keskusta ja kampusalue ovat vain muutaman minuutin matkan päässä. Kerran kuulin auki olevasta ikkunasta huuton: ”Maria asuu tuolla!” Syöksyin ikkunaan ja kaverit kyselivät, olenko tulossa naapuritalossa olevaan ravintolaan. Yhteisöllisyys on tässä kaupungissa ihan omaa luokkaansa. Hetkittäin yksiössä asuminen on kuitenkin tuntunut yksinäiseltä. Ensimmäiset yksinäisyyden hetket on hyvä hyväksyä, ettei koita väkisin keksiä tekemistä. Olen oppinut, miten tärkeää on osata olla yksin. Seura tuntuu paljon paremmalta, kun on välillä itsekseen. Suurimman osan huonekaluistani olen löytänyt Ekotorilta ja kirpputoreilta. Kotini tärkeimmät asiat ovat mamini itse tekemä olohuoneen matto ja Rauma-juliste. Heti, kun tiesin muuttavani tänne Turusta, kävin ostamassa julisteen merkiksi alkavasta raumalaisuudesta.
12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 EI HuOLTA HuOMISESTA n leuto loppukesän ilta, kun kapuan Tiedon portaita Yliopistonmäelle. Lähistöllä nunna-asuihin pukeutuneen opiskelijaporukan kajareista pauhaa Era-yhtyeen pseudolatinaa hokeva ysärihitti Ameno . Nunnat ovat matkalla KaupSuun eli kaupunkisuunnistukseen. Se on Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry:n (TuKY) järjestämä fuksitapahtuma, jossa uudet opiskelijat ja vaihtarit tutustuvat niin Turkuun kuin kampuksen moninaisiin järjestöihin. Mäellä odottaa surkuhupaisa näky: kuiva suihkulähde ja päätaloa ympäröivät työmaa-aidat asiattoman oleskelun kieltävine kyltteineen. Että tervetuloa vaan, uudet ja vanhat opiskelijat, tulevan alma materinne hellään huomaan! Onneksi fiilis voittaa puitteet. Poppi pauhaa ja kyltereiden siniset haalarit täplittävät aukiota, jolta bongaamme suunnistuksen ensimmäiset hupirastit. TuKyn lisäksi toimintaansa esittelevät ainakin Turun Seudun Ekonomit, Wiiniklubi ja kauppislaisten O teksti Pihla häNNiNeN kUVAt jUha laURila Kauppakorkean fuksit aloittavat syksyn kaupunkisuunnistuksella. Sen rasteilla z-sukupolvi innovoi, nimeää sisäelimiä, luukuttaa ysärihittejä ja pohtii tulevaisuuttaan. ruotsinkielinen sisarseura, Åbo Akademin Merkantila Klubben. Olemme kylteriyden ytimessä! Tosin kierros on vasta aluillaan, eikä mäellä juuri joukkueita näy. Suuntaamme valokuvaajan kanssa kohti Arcanum-rakennusta. KuuRAKETTI YLIOPPILASKYLÄÄn Skumppapullorivistö! Ei ihme, että fuksit ovat löytäneet tiensä TuKyn tulevan vuosijuhlan rastille. Sen naapurissa markkinoidaan jenkkifutisseuraa värikkäillä muovitötteröillä merkityllä pelialueella ja urheilujaostoa vanteiden ja taukojumpan voimin. Perin kauppislainen rasti löytyy yrittäjyysyhteisö Boost Turun pisteeltä, jossa fuksit koettelevat taitojaan pitchauskaraokessa. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) rastilla visioidaan ja pitchataan puolestaan huippuhankkeita. ”Kauppislaisilla on projektiosaamista. Tässä voi vaikka innovoida kuuraketin Ylioppilaskylään”, TYYn hallitukseen kuuluva Emmi Simonen hehkuttaa. Ympärillä on loputtomasti punaisia beer pong
13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 g Hengen pitimiksi. Tiimi Kardinaalimunaus viettää iltaa hartaissa, mutta riehakkaissa tunnelmissa.
14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 ”Mitäpä muuta pieni kylteri voisi toivoa kuin pääsevänsä paavimaiseen johtavaan asemaan.” -mukeja, propellihattuja, possunaamareita, Marimekko-kasseja, joulupalloja ja valtava puhallettava palmu. Ilmassa haisee suolakurkku. Jossain kiljahdusten ja naurunremakan välissä raikaa JVG:n ja Raappanan männävuosien hitti Kran Turismo : ”Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin”. Sen tahtiin nykyiset fuksit ovat tanssineet peruskoulun diskossa. Tämän sukupolven opiskelijat ovat ehkä ensimmäisiä, jotka ovat tottuneet hakemaan bilemusiikkinsa puhelimesta, vaivattomasti ja spontaanisti. Poissa ovat ajat, jolloin ainejärjestöjen boomboxit olivat vielä ehtaa ja harvinaista diy-nörttikäsityötä. Nykyään kaikilla on omat kannettavat kaiuttimet, ja kesäkeleillä musiikilla merkataan omaa aluetta puistoissa ja jokirannassa. Vaikka yliopisto täyttyy 2000-luvun digiosaajista, suomikulttuurin reliikit istuvat fuksibileissä tiukassa. Teslan, kosketusnäytön ja selfien z-sukupolvelle kelpaavat yhä Freestyler ja Sandstorm . wORK bITcH! Kekseliäitä joukkueita riittää joka lähtöön. Kun Team Britney saapuu rastille, tekoturkikseen sonnustautuneen poptähden eteen levitetään punainen matto, henkivartijat asettuvat diivan suojaksi ja paparazzit antavat kameroiden laulaa. Jos Britneyn opiskeluinto on Work Bitch -biisin tasoa, tutkinto kilahtaa rekisteriin tavoiteajassa! Yksi ryhmä on pukeutunut Tinder-profiileiksi ja toinen smurffeiksi. Ikoninen Baywatch on saanut uusia faneja viimevuotisen elokuvan ansiosta. Näin voisi päätellä fukseista, jotka ovat pukeutuneet Pamela Anderson ja David Hasselhoff -naamareihin. Jotain ajan hengestä tai zeitgeististä kielii tekokaljuihin ja sinivalkoisiin naamareihin pukeutunut joukkue Isänmaalliset skinheadit. ”Meillä ei ole poliittista agendaa tässä taustalla, löydettiin vaan nämä naamarit ja kaljut”, tiimistä selitetään. Jututan puistossa Kardinaalimunaus-joukkuetta, johon kuuluvat paavi, kaksi kardinaalia ja neljä nunnaa. Porukan opiskelut ovat juuri alkaneet. Mitä hengellinen johtaja toivoo tulevaisuudelta? Paavi sanoo olevansa ”nöyrä ja asemastaan kiitollinen”, mutta toteaa ilkikurisesti: ”Mitäpä muuta pieni kylteri voisi toivoa kuin pääsevänsä paavimaiseen johtavaan asemaan.” Niinpä tietenkin. Toivottavasti ei kuitenkaan liian machiavellistisin keinoin! Vuosina 1996–2010 syntynyt z-sukupolvi on kasvanut talouden myllerrysten keskellä. Samalla turhan ruusuiset käsitykset autuaaksi tekevästä työelämästä ovat karisseet ja epävarmuuteen on ollut pakko tottua. Siitä huolimatta suurella osalla zetoista menee varsin mukavasti. Kehityksellä on kuitenkin kääntöpuolensa: ikäryhmään kuuluvien nuorten välinen eriarvoisuus kasvaa ja periytyvä huono-osaisuus kasautuu pienelle joukolle. PORTTIKIELTO DILDOnHEITTOOn Saamme vinkin hauskasta rastista joukkueelta, joka esittäytyy Joulupupusiksi – kauppakorkean uudet opiskelijat kun tunnetaan sympaattisesti pupuina. Porukka kehuu vuolaasti kauppislaisten biletilassa Parkissa sijaitsevaa ”urheilullista” pistettä, jolta fuksit ovat juuri saapumassa. Lähdemme paikan päälle katsomaan, mitä rastilla tapahtuu. Parkin pihalla meitä on vastassa tuima kylteriopiskelija. Hän kieltää meitä tulemasta sisään biletilaan, edes pihalla ei kuulemma saa seistä. Salaseurameininkiä! Mieleen palaavat Yliopistonmäen raksakyltit. Myöhemmin kuulemme, että Parkin rastilla heitellään dildoja koreihin. Tässä suunnistuksessa kaupungin määritelmä on varsin suppea. Virallisia rasteja on Yliopistonmäen ja Arcanumin lisäksi vain Tuomiokirkkopuistossa, jossa päätämme seuraavaksi poiketa. Matkalla ohitamme taloustieteilijöiden rastin. Pinkkiin haalariin pukeutunut profeetta toteaa kovaan ääneen meidät nähdessään: ”Toi paska on Tylkkäri. Noi tekee tästä jonkun kriittisen jutun.” Juu, mäkin sua hei! Tuomiokirkkopuistossa katseen vangitsee ensimmäisenä tyhjä sininen kontti. Mitä ihmettä? ”Konttiin voi mennä vaikka reivaamaan, ja jos täällä alkaa sataa, tästä voi tulla aika suosittu”, kerrotaan rastilta, jota pitää toimitusketjujen johtamisen ainejärjestö. Suosio koittaa ennakoitua nopeammin. Konttia kerääntyy ihmettelemään joukko innokkaita kiinalaisturisteja. Yhteiskuvia ja kuvia yhteiskuvien ottamisesta otetaan iloisissa merkeissä. Kerroinko jo, että z-sukupolvi on myös edeltäjiään millenniaaleja kansainvälisempi? TYYPIT, jOTAIn RAjAA Utelen puistossa joukkuetta, jolla on ollut fuksisuunnistuksen paras meininki. Saamme kuuman vinkin hauskasta kasarityyliin pukeutuneesta joukkueesta, jota lähdemme jäljittämään. Siis u-käännös kohti Arcanumia! Kävelyreissulla Takavuosien tv-tähti David Hasselhoff päätyi Baywatchjoukkueen naamareihin. Seniilit-nimiseen tiimiin kuuluvat Ida Kankare (takarivi, vas), Lotta Ketola, Lotta Nurmi ja Aino Hieta. Alarivillä Antti Aalto, Lauri Toivola, Riku Vaajakari ja Matti Rajala. Smurffi-joukkue innovoi Turkuun erikoisvarusteltuja ratikoita. Krapulavaunussa soisi tietysti ”smurffimusiikkia tai jotain muuta iloista”. Värikkäät propellihatut virittävät illan karnevalistiseen tunnelmaan. Jenkkifutisseuran rastilla mitellään nopeudessa, voimassa ja ketteryydessä. Kontissa kipinöi. Deittisovellus Tinderin designia hyödyntävä joukkue toimitusketjujen johtamisen ainejärjestön rastilla. 1. 2. 3. 4. 5. 6.
15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 g g 2. 5. 6. 4. 3.
16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Lääkisopiskelijoiden pisteella joukkue tunnistaa muovipussin päälle aseteltuja sisäelimiä. ”Ou gaad , mä oon kasvissyöjä”, yksi papparaisista kiljaisee ja harppoo loitommas. Samalla eräs mummeli epäilee kanan kivipiiraa ”syödyksi munuaiseksi”. Kuvaaja saa naurukohtauksen. Oikeustieteen opiskelijoiden rastilla pelataan puolestaan tietokilpailu-Twisteriä: ”Mikä on Sauli Niinistön toinen nimi?” ”Kimmo!” ”Väärin!” ”Asiat on vielä hyvin. Me ollaan oltu kaks päivää opiskelijoita.” Lauri Toivola Auringonlaskun jolkottelijat. Iltayhdeksältä kaupunkisuunnistus on loppumaisillaan ja punanuttuinen pukki suuntaa poroineen kohti uusia seikkailuja. kuulemme jo kaukaa Smurffi-joukkueen kajareista pauhaavat smurffihitit. Sinisten satuhahmojen innoittamana Suomessakin on levytetty kymmenittäin kimeä-äänisiä albumeita lätkäboogiesta kreisibailuihin. Smurffit innovoivat parhaillaan erikoisvarusteltua raitiovaunua Turkuun. Darravaunuksi nimetyssä yksikössä torkkumiseen soveltuvilla penkeillä voisi nauttia ilmaisesta kahvista. Vaunubaarin hanassa juoksisi ”smurffilimpparia ja hirvilimpparia”, siis lähinnä Jägermeisteria. Toki raitiovaunussa olisi myös opiskelijaravintola, jonka listalla olisi aina tarjolla kaikkien rakastamaa Kievin kanaa. TYYn hallituksen Noel Snygg nauraa kanaläpälle ja toppuuttelee: ”Nyt tyypit jotain rajaa.” Hei, tuolla on se kasarijoukkue! Lyöttäydymme loppuillaksi parikymppisten Seniilien (eli Aino Hiedan, Lotta Nurmen, Lotta Ketolan, Ida Kankareen, Lauri Toivolan, Matti Rajalan, Antti Aallon ja Riku Vaajakarin) matkaan. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti Seniilien autenttista retroa hönkivät keinokuituasut ovat löytyneet kirpputorilta. Housuissa on asiaankuuluvat vekit ja hameet yltävät yli polvien. Joukkue elää ja hengittää roolihahmojaan. Titaanilonkat ovat kävelystä kovilla, mutta rastien pitäjille ryhmä jaksaa sydämellisesti tarjota kettukarkkeja, olutta ja syleilyjä. ”Mikä on divetymonoksidi?” ”Joku happo!” ”Väärin!” ”Kuka on Turun yliopiston rehtori?” ”Joku harmaahapsi!” ”Oikein!” Vastaukset osuvat enimmäkseen vähän sinnepäin. Joukkueen parhaat ovat lonkat kovilla. ”Mihin ootte menossa seuraavaksi?” ”Bingoon”, Lauri Toivola tokaisee. Humoristi. Oikeasti kauppa on joukkueen viimeinen rasti ennen jatkoja. Matkalla kyselen Seniilien ajatuksia yhteiskunnan tilasta. Toistaiseksi opintotuen leikkaukset eivät joukkuetta huoleta: ”Aina voi muuttaa pois Suomesta” yksi toteaa ja toinen jatkaa: ”Mut mikään muu yhteiskunta ei toimi paremmin kuin Suomi. Täällä on kannustavaa opiskella. Eikä ne opintotukeen kohdistetut leikkaukset ole niin suuria.” ”Mulla on asiat aika hyvin opiskelijana, vaikka vanhemmat ovat huolissaan. Elokuun palkka tulee vielä”, Aino Hieta pohtii. ”Niin, asiat on vielä hyvin. Me ollaan oltu kaks päivää opiskelijoita”, Lauri Toivola toteaa vähän nuivasti. Kaikki nauravat. Vielä yksi yhteiskuva ennen kuin eron hetkeä. •
17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 g Ravintola Turun Upseerikerho Lounas arkisin klo. 10.30 13.30 Brunssi lauantaisin klo. 11.00 14.00 Tilausravintolamme toteuttaa kokouksenne, tilaisuutenne ja juhlanne ammattitaidolla. Juhlapalvelusta ruoat ja kakut mukaan. Kaivokatu 12 20520 Turku 0400 487 167 0400 487 167 info@turunupseerikerho.fi www.turunupseerikerho.fi Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Opiskelijakortilla -20% väh. viiden euron kertaostoksista Löytöjä luontoa ja lompakkoa säästäen Opiskelijabudjetille sopiva kuljetuspalvelu! Avoinna ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12, Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi
18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 TYöELÄMÄPROfESSORI Turun yliopistoon on ilmestynyt työelämäprofessoreja. Ei ihme, jos et tiedä mitä he tekevät, sitä yliopistokin miettii. yöelämäprofessorit voivat tehdä melkein mitä vain, mutta heidän on tarkoitus toimia perustutkinto-opiskelijoiden advisoreina ja sparraajina.” Näin selittää Turun kauppakorkeakoulun dekaani Markus Granlund. Vaikutteita tehtävään tulee yritysmaailmasta, kuten kielestä huomaa. Työelämäprofessorit ovat henkilöitä, jotka palkataan yliopistoihin yleensä sen ulkopuolelta, esimerkiksi bisneskentän ytimestä. Heidät nimitetään ainoastaan kutsusta. Ilmiö on yhä uusi. Suomessa ensimmäiset työelämäprofessorit palkattiin uuden yliopistolain myötä vuonna 2010. Silloin valtion virat muuttuivat työsuhteiksi, mikä toi joustavuutta myös nimikepuolelle. Turun yliopistossa työelämäprofessoreja on työskennellyt vuodesta 2017 lähtien. Tällä hetkellä heitä on Turun yliopistossa 11. Pestit kestävät kahdesta viiteen vuotta. Käytännössä työtehtävät ovat vielä vakiintumattomat. Yliopiston linjauksen mukaan työelämäprofessorien tarkoitus on olla opettajia ja tutkimuksen ohjaajia. Granlundin mukaan työelämäprofessorit eivät välttämättä osallistu tutkimuksen tekemiseen, mutta tuovat kokemustaan yritysmaailmasta tai julkisilta aloilta osaksi yliopiston tutkimusta, opetusta ja sen kehittämistä. Usein virallisissa tiedotteissa korostetaan työelämäprofessoreiden hyötyä tutkijoille. Granlundin mukaan esimerkiksi kauppakorkeakoulun palkkaamat osaajat on tarkoitettu kuitenkin kouluttamaan nimenomaan perustutkinto-opiskelijoita. TITTELI HERÄTTÄÄ nÄRÄÄ Yleensä professori-nimikettä ei anneta kevyesti. Se on arvonimi sekä yliopiston korkein opetusja tutkimustehtävä. Perinteisesti professoreilta edellytetään tohtorin tutkintoa. Tästä poikkeus ovat esimerkiksi taiteen alan professorit, jotka joskus saavat professori-nimikkeen taiteellisen näytön kautta. Toinen poikkeus on työelämäprofessorin nimike. Asia on herättänyt närää, sillä osa Suomen yliopistoista vaatii työelämäprofessoreilta tohtorin tutkinnon, mutta osa ei. Turun yliopisto ei sitä omiltaan vaadi. Täällä työelämäprofessorien kutsuminen ei pohjaudu akateemisiin ansioihin, vaan valintakriteereinä ovat yliopiston ulkopuolisessa työelämässä saavutetut merkittävät ansiot sekä yliopiston toimintaa hyödyttävä kokemus. Professorien etujärjestönä toimiva Professoriliitto tuomitsee nimikkeen käytön tässä yhteydessä täysin. Liiton mukaan työelämäprofessorit eivät ole yliopistolain mukaisia professoreja, sillä heitä ei palkata samanlaisen vertaisarvioinnin avulla. Ongelmia lisää, että usein tiedotusvälineet lyhentävät nimikkeen professoriksi. Professoriliiton mukaan tällaista lyhentämistä ei tulisi selkeyden vuoksi tehdä lainkaan. Granlund tietää termin kiistanalaisuuden. Dekaani pitää kuitenkin hyvänä, että tohtorin tutkinto ei ole edellytys, sillä tarvetta on muullekin kuin akateemiselle osaamiselle. ”En oikeastaan jaksa jauhaa nimikkeen käytöstä, koska tärkeintä on, että syntyy impaktia”, Granlund sanoo. ”T teksti aNNi savOlaiNeN kUVA vOlha BelaUsava & BOUle13/123RF
19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 ”Tavoitteena on vihdoin saada kahden eri tiedekunnan opiskelijat puhumaan keskenään.” Markus Granlund Hän tiedostaa, että työelämäprofessorien tehtävät ovat vielä epäselviä jopa henkilökunnalle. Toiminnan toteuttaminen on yhä kokeiluvaiheessa. ”Meidän yliopistomme omat rakenteelliset ja opintohallinnolliset ongelmat vaikeuttavat työtä. On esimerkiksi vaikeaa saada kurssikoodeja opintojaksoille, joita parhaillaan suunnitellaan työelämäprofessorien vedettäviksi.” Työelämäprofessorien virkaan otetaan mallia ulkomaisista yliopistoista. Siksi tarvittavia suomenkielisiä termejäkään ei aina löydy. Englanninkielinen termi tehtävälle on Professor of Practice . Myös nimikkeet Senior Fellow tai Executive in Residence viittaavat vastaaviin tehtäviin. TYöELÄMÄ KOHTAA AKATEMIAn Työelämäprofessorien tehtäviä suunnitellaan yhteistyössä tiedekunnan ja sen johtajan, eli dekaanin, kanssa. Yleensä dekaani on työelämäprofessorin suora esimies ja käy tämän kanssa esimerkiksi kehityskeskusteluja. Ideaalitilanteessa työelämäprofessorit auttavat uudistamaan tiedekuntien opetusohjelmia. Opiskelijoita he ovat tähän asti kohdanneet lähinnä yksittäisillä luennoilla. Kauppakorkeakoulun dekaanina Markus Granlund tietää luonnollisesti eniten oman tiedekuntansa kehityksestä ja tavoitteista. Kauppakorkean omana työelämäprofessorina toimii tällä hetkellä Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin toimiston johtaja Taneli Lahti. Lahden kanssa suunnitellaan esimerkiksi opintojaksoa ensi keväälle. ”Meillä ei yksinkertaisesti ole ollut kauppapolitiikan opetusta, varsinkaan Euroopan unionin tasolla. Taneli on ollut vuosia EU-politiikan ytimessä, joten hän tuo tätä osaamista oppiaineeseen.” Lisäksi kauppakorkea jakaa humanistisen tiedekunnan kanssa Aller Media Oy:n toimitusjohtajan Pauli Aalto-Setälän professuurin. Yksi yhteistyön muoto vastaperustettu tutkimusalusta, joka keskittyy liiketoimintamurrosten ja markkinahäiriöiden ymmärtämiseen. Aller Media kuuluu alustan perustajajäseniin. Granlund hehkuttaa erityisesti Aalto-Setälän kykyä uudistaa opetusta, sillä mediaja bisnestyön lisäksi tällä on kokemusta esimerkiksi johtamisesta vaikeissa tilanteissa. ”Tavoitteena on saada kahden eri tiedekunnan opiskelijat vihdoin samoille luennoille ja puhumaan keskenään, ja juuri tätä Pauli on hyvä fasilitoimaan”, Granlund visioi. • KAMPuKSEn TYöELÄMÄPROfESSORIT TASA-ARVO OSAKSI REKRYTOInTIA Turun yliopistolla on yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelma. Sen mukaan yliopisto edistää naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin sekä luo yhtäläiset mahdollisuudet uraja palkkakehitykseen. Työelämäprofessorien osalta tämä ei toteudu. Heistä kolme on naisia ja kahdeksan miehiä. Tiedekunnat päättävät itse, kenet haluavat palkata työelämäprofessoriksi. Yliopiston rehtori hyväksyy esitykset. Rehtori Kalervo Väänänen vierittää vastuun tiedekunnille. ”Parempi olisi 1:1-suhde! En voi pakottaa tiedekuntia, mutta niiden tulisi ottaa tämä huomioon vielä enemmän esityksiä tehdessään.” Yliopiston tasa-arvovastaavana toimii hyvinvointisuunnittelija Anu Mäkelä. Hänen mukaansa tasa-arvotoimikunta on kiinnittänyt huomiota työelämäprofessorien epätasaiseen sukupuolijakaumaan. Koska tasa-arvotoimikunta ei voi osallistua päätöksentekoon, se voi ainoastaan muistuttaa tiedekuntia asiasta. Kauppakorkeakoulun dekaanin mukaan nykyisessä tilanteessa on kyse ”puhtaasta sattumasta”. ”Esimerkiksi Pauli Aalto-Setälä itse soitti ja ilmoitti, että olisi käytettävissä tehtävään. Meillä on nyt short-lista mahdollisista uusista Popeista [Professor of Practice], jotka ovat kaikki naisia”, dekaani Markus Granlund kommentoi. Täysin tasan menevä sukupuolijakauma ei ole hyvinvointisuunnittelija Mäkelän mukaan realistinen tavoite. Usein tasa-arvon toteutumisesta huolehtivat tahot tähtäävät rekrytoinneissa 40-60-suhdelukuun. ”Olemme tasa-arvotoimikunnassa ilahtuneena panneet merkille, että uusimmat työelämäprofessorien rekrytoinnit ovat jo vieneet tilannetta tasapainoisempaan suuntaan”, Mäkelä sanoo. Työelämäprofessoreista suurin osa on miehiä. Yliopisto yrittää tasata tilannetta. TÄLLÄ HETKELLÄ Turun yliopistossa on 11 työelämäprofessoria. He työskentelevät tehtävässä osa-aikaisesti kahdesta viiteen vuotta. Kasvatustieteellinen tiedekunta on ainoa, jolla ei ole työelämäprofessoria, mutta asia on vireillä. • Lääketieteellinen tiedekunta: Filha ry:n pääsihteeri Tuula Vasankari ja lastenneurologi Maria Arvio • Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta: Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kangas • Turun kauppakorkeakoulu: Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin toimiston johtaja Taneli Lahti • Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta: hallitusammattilainen Tomi Dahlberg ja Gurulogic Microsystemsin varapääjohtaja Ossi Kalevo • Oikeustieteellinen tiedekunta: Kainuun käräjäoikeuden laamanni Pekka Määttä ja oikeustoimittaja Ari Mölsä • Luonnontieteellinen tiedekunta: Maanmittauslaitoksen tutkimusprofessori Harri Kaartinen • Humanistinen tiedekunta ja Turun kauppakorkeakoulu: Aller Media Oy:n toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä • Humanistinen ja lääketieteellinen tiedekunta: Kirjailija ja tiedetoimittaja Tiina Raevaara
20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 TIETEEn YLEISTAjuISTAjA Tieteen täytyy löytää keinot puhua ei-akateemisesti, uskoo kirjailija ja tiedekolumnisti Tiina Raevaara. Hän on yksi Turun yliopiston uusista työelämäprofessoreista. len siitä erilainen työelämäprofessori, että en ole ison firman johtaja, vaan valtion apurahalla työskentelevä taiteilija, käytännössä.” Tiina Raevaara tunnetaan erityisesti tiedeviestinnän ja luovan kirjoittamisen moniosaajana. Tänä syksynä hän aloitti kahden tiedekunnan, lääketieteellisen ja humanistisen, yhteisenä työelämäprofessorina. Pesti on kaksivuotinen. Raevaaran tausta ei ole tavanomainen. Hän valmistui Helsingin yliopistosta biologiksi ja väitteli tohtoriksi perinnöllisyystieteestä vuonna 2005. Tarkoituksena oli jatkaa tutkimustyötä. Haaveet muuttuivat, kun syntyi lapsi ja äitiyslomalla luova kirjoittaminen lisääntyi. Ajan jakaminen tutkimuksen ja kaunokirjallisen kirjoittamisen välillä oli vaikeaa. Koska oli pakko valita, Raevaara valitsi kirjoittamisen. ”Luonnontieteellisen tutkijakoulutuksen ansiosta minulla on luonteva halu kirjoittaa tieteestä. Työssäni yhdistyy kaunokirjallinen kirjoittaminen ja tiedeviestintä. Tällaiselle keskustelulle on koko ajan enemmän tilaa.” Sittemmin hän on tehnyt yliopistossa opetusja tutkimustyötä genetiikan alalla, julkaissut romaaneja ja luennoinut tiedeviestinnästä ja yleistajuistamisesta – sekä kirjoittanut, kirjoittanut, ja kirjoittanut. Parina esimerkkinä mainittakoon vuonna 2008 julkaistu esikoisromaani Eräänä päivänä tyhjä taivas ja 2016 ilmestynyt Opas tieteen yleistajuistajalle . Juuri nyt Raevaara on mukana tekemässä tietokirjaa tietokirjoittamisesta. Työelämäprofessori tuokin yliopistoon paitsi tieteen yleistajuistamisen eli popularisoinnin myös luovan tietokirjoittamisen osaamista. Hän haaveilee järjestävänsä esimerkiksi projektin, jossa lääkisläiset ja humanistit voisivat tehdä ”O teksti & kUVAt aNNi savOlaiNeN
21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Tiina Raevaaran mukaan tieteilijöiden pätevyyttä kyseenalaistetaan aikaisempaa enemmän. Lääketieteen, luonnontieteen ja teknillisten alojen asema on turvatumpi kuin muiden tieteenalojen. g ”Isoin yleisö ei välttämättä ole ihanneyleisö.” Tiina Raevaara
22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 TIInA RAEVAARA Tiedekolumnisti ja kirjailija Mikä innostaa? ”Uudet ihmiset ja verkostot.” Mikä ärsyttää? ”Ilmastonmuutoskeskustelu. Monen mielestä kasvissyönti on ärsyttävämpää kuin ilmaston muuttuminen.” Missä viihdyt? ”Sienimetsässä näin syksyisin. Olen pakkomielteinen sienestäjä!” yhdessä tietokirjallisuutta, sillä kahden tiedekunnan yhteistyöstä voisi syntyä innovatiivisia tuloksia. Tiedekuntien tutkimusalat ja perusluonne poikkeavat niin paljon toisistaan, että opintojen selittäminen toiselle osapuolelle vaatii väistämättä selkeää kieltä ja hyviä perusteluja. Todellinen yhteistyö ei muuten onnistu. ÄLÄ PuHu AKATEMIAA Viime vuosina monipuolinen tutkimustyö on ollut aikaisempaa ahtaammalla. Yliopistojen rahoitusta rapauttaneet leikkaukset ja tasavallan pääministerin ”kaiken maailman dosentit” -töksäytys ovat tästä esimerkkejä. Maailman muutokset pakottavat korkeakouluja uudistumaan. Aiemmin yliopistojen laissa määritellyt tehtävät olivat tutkimus ja siihen pohjautuva opetus. Tiina Raevaara muistuttaa, että vuosituhannen alkupuolella kolmanneksi tehtäväksi nostettiin vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa. Yleistajuistaminen on tieteen keino perustella muulle yhteiskunnalle, miksi oma tutkimus on tärkeää. ”Uutena tehtävänä vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa on tavallaan absurdi, koska ainahan tutkimus on pohjautunut yhteiskuntaan ja todellisiin asioihin”, Raevaara pohtii. Yleistajuistamista voisi verrata kielten opiskeluun. Yliopistossa akateeminen kieli on kuin mikä tahansa muu kieli, jonka hallinnasta omassa tutkimuksessa saa pisteitä. Kun ’akatemiaa’ puhuva tutkija kertoo töistään yliopiston ulkopuolisille ihmisille, tärkeäkään viesti ei todennäköisesti välity kieltä vaihtamatta. Raevaara käyttää ilmastonmuutoksen tutkimusta esimerkkinä, kun hän perustelee yleistajuistamisen tarvetta. Erityisen paljon yleistajuistamista kaipaavat Tiina Raevaaran mukaan tähtitiede ja kemia: ”Nämä alat ovat kaikkien koettavissa ja lähellä arkea, joten yleistajuistaminen olisi niille eduksi.”
23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 ”Suomea on pakko käyttää, jotta suomi säilyy myös käyttökelpoisena tieteen kielenä.” Tiina Raevaara 3 VInKKIÄ YLEISTAjuISTAMISEEn ”Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastopakolaisuus ovat konkreettisia asioita, joista meillä on hälyttäviä tuloksia. Siksi päättäjille kertomisen lisäksi tiedettä on pakko saada ymmärrettäviksi, jotta tulokset saadaan kaikkien käyttöön.” Lisäksi yhteiskunnallisia ilmiöitä täytyy tutkia eri tieteenalojen voimin. Yksi tieteenala ei kykene selittämään syitä ja seurauksia kokonaisuudessaan. Esimerkiksi luonnontieteellinen tutkimus ei riitä avaamaan ilmastonmuutosta ilmiönä. ”Teologiassa on tehty jopa ilmastoahdistuksen tutkimusta. Humanistiset alat taas antavat meille tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa ihmiseen ja yhteiskuntaan sekä miten kulttuurit tulevat sen takia muuttumaan.” SuOMI On ETuSIjALLA Yleistajuistamisen tavoitteena on siis selittää tieteen tuloksia isoille yleisöille. Usein tässä auttavat eri mediat, jotka välittävät tuloksia eteenpäin. Kun popularisoi tutkimusta, on syytä miettiä, kenen haluaa kuulevan tuloksista. Tiina Raevaaran mukaan yleistajuistamista tehdään eri yleisöille. ”Isoin yleisö ei välttämättä ole ihanneyleisö. Olennaista on löytää ryhmä, jonka halutaan saavan tutkimuksen tieto.” Pienikin yleisö voi siis riittää, jos tulokset kuulee juuri oikea kohderyhmä. Raevaara korostaa, että tieteellä ja journalismilla on eri säännöt. Siinä, missä tiede on hidasta ja rakentuu aiemman tutkimuksen päälle, on journalismi nopeaa ja kiinnostunut poikkeavuuksista – jopa tieteellisesti vähäpätöisistä näkökulmista. ”On pystyttävä pitämään erillään tieteen omat pyrkimykset ja se, mikä on median kannalta kiinnostavaa. On kuitenkin olennaista tunnistaa, mikä omassa tutkimuksessa on yleisellä tasolla kiinnostavaa, sillä sen avulla saadaan ihmisten mielenkiinto.” Suomessa yleistajuistaminen tapahtuu yleensä suomeksi. Siksi oman alan opiskelukielellä on myös merkitystä. Jos opiskelee englanniksi, voi olla vaikeaa puhua tutkimuksestaan ymmärrettävästi suomeksi. Raevaaran opintoihin ei kuulunut lainkaan suomeksi kirjoittamista. Kun suomenkielisiä termejä ei käytetä ollenkaan, voi tuntua kuin käsiteltäviä ilmiöitä ei olisi Suomessa olemassakaan. Hänen mukaansa äidinkielellä kirjoittamista pitäisi opettaa viimeistään graduvaiheessa, edes seminaarityössä tai sitä pienemmässä tehtävässä. ”Suomea on pakko käyttää, jotta suomi säilyy myös käyttökelpoisena tieteen kielenä.” • HAASTA ITSEÄSI LÖYTÄMÄÄN OIKEAT SANAT. Jos iäkäs sukulainen kysyy gradustasi, älä kiertele pois vaikeasta tilanteesta. Jokaiselle on pystyttävä kertomaan omasta työstä. Opi tunnistamaan se taso ja ne sanat, jotka tietty ihminen ymmärtää. SOSIAALINEN MEDIA JA VISUAALINEN KIELI. Sosiaalinen media on matalan kynnyksen paikka yleistajuistamiseen. Isojen tekstimassojen sijaan kuvatekstit ja Instagram-päivitykset ovat todella tehokkaita. Kaikista aloista on löydettävä jotain visuaalisesti kiinnostavaa: näytä siis, miten tiedettä tehdään. LEHTIJUTTU OIKEALLE MEDIALLE. Voit itse tarjota juttua medioille, mutta sen ei tarvitse olla tiedelehti. Lehtijutun kirjoittaminen on myös hyvä kirjoitusharjoitus. Keksi, mikä on yleisesti kiinnostavaa kapea-alaisessa tutkimuksessasi. Oikea yleisö voi olla vaikka lapsille suunnattu media. 1. 2. 3. Tiina Raevaara vinkkaa, miten omasta gradusta voi tehdä vaikuttavamman.
24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 teksti Nella KesKi-Oja kUVAt Nella KesKi-Oja & MyllyMäeN Kilta Ry Suomen viimeinen seminaaripuutarha sijaitsee Rauman kampuksella. Tänä kesänä helle runteli kasveja, mutta talvisodassa ne kuolivat kylmyyteen. N urmikko on tarkkaan leikattu, vaikka omenapuiden oksat roikkuvat alhaalla. Rauman normaalikoulun pienten oppilaiden mielestä niiden alta on ihana juosta, mutta puutarhan nurmea leikkaava kiinteistönhoitaja sadattelee kyyristymistä. Eikä homma ole kevyimmästä päästä. Etelärinteessä kasvaa lähes viisikymmentä omenapuuta. Syksyisin niiden alle kokoontuvat myös Turun yliopiston etäkampuksen opiskelijat milloin tauolle, ryhmätöihin tai Puutarhajuhliin, joissa Seminaarinmäen omat bändit soittavat lukuvuoden alkaneeksi. Tänään puutarhan hyötykasvija kesäkukkamaalla käy vilinä. Alakoulun oppilaat harjoittelevat tablettien käyttöä kuvaamalla kesän satoa. Yli kaksimetristen auringonkukkien takaa pilkottavat mullan tummentamat turvakengät ja innostuneesti jutteleva puutarhuri Marketta Kortelahti. ”Vettä on saanut kantaa paljon. En ole kesän aikana juuri muuta ehtinyt tehdä”, Kortelahti huokaa. Ennätyksiä takoneet helteet ovat jättäneet Rauman seminaarin puutarhan jälkensä. Kasvit ovat jääneet tavallista matalammiksi ja paahteisen kallion päällä osa on kuollut kuivuuteen. Sieltä täältä kulottunut nurmi on sentään säilynyt vihreänä omenapuiden varjossa. ”Pahimpina päivinä kasvihuoneessa oli 36,8 astetta lämmintä. Alkoi jo itsellekin riittää, vaikka tykkäänkin lämpimästä.” Rauman seminaarin puutarha on Marketta Kortelahden silmäterä. Sen hedelmäpuutarhassa, kasvihuoneessa ja -mailla kasvaa reilusti yli neljääsataa eri lajia. Rauman seminaari, joka nykyään tunnetaan Rauman opettajankoulutuslaitoksena (ROKL), on pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut Turun yliopiston yksikkö. Myös seminaarin puutarha on ehtinyt jo yli sadan vuoden ikään. Kampuksella sijaitsee ROKL:n lisäksi sen harjoittelukouluna toimiva Rauman normaalikoulu. Puutarhassa koululaiset opettelevat biologiaa, kuvataidetta ja kotitaloutta, yliopiston opiskelijat muun muassa kasvinkasvatuskokeiden järjestelyä, seurantaa ja raportointia. PuuTARHAnHOITO PAKOLLISEnA Kun 1860-luvulla Suomeen visioitiin kansakoulua, siis nykyisen peruskoulun edeltäjää, esikuvia haettiin Keski-Euroopasta. Sieltä saatiin myös idea koulupuutarhasta, jonka nähtiin luontevasti edistävän oppilaiden käytännönläheisiä taitoja maatalousyhteiskunnassa. Aluksi taidot oli kuitenkin iskostettava opettajiin. Kun ensimmäiset opettajakoulut eli seminaarit perustettiin, puutarhanhoidosta tuli alusta alkaen pakollinen oppiaine. Näin syntyi myös Rauman seminaarin puutarha, joka raivattiin Myllymäen kiviseen mutta hyvälaatuiseen maahan aivan 1800-luvun viimeisinä vuosina. Tuolloin suomalaiset koulupuutarhat olivat vielä harvassa, mutta 1900-luvun alussa niitä oli jo ympäri maata, pohjoisimmat Enontekiöllä ja Inarissa. Koulupuutarhojen perustamista vauhdittivat perin tutun kuuloiset käsitykset. Kouluopetus oli kuulemma liian teoreettista ja todellisesta elämästä vieraantunutta. Puutarhoissa voitiin puolestaan tarjota elämänmakuista, konkreettista ja vaihtelevaa opetusta. ”Kansakoulujen puutarhaopetus liittyi osaltaan suomalaisuusprojektiin. Puutarhat vaikuttivat myönteisesti kansan terveyteen ja hyvinvointiin, joten niiden perustamista pidettiin jopa kansallistehtävänä”, kertoo tietokirjailija Tiina Martin, joka valmistelee teosta Suomen koulupuutarhoista. Martinin mukaan kansakoulut olivat tehokas väylä puutarhatietouden levittämiseen. Kun lapset oppivat puutarhanviljelyä koulussa, he veivät taitoja myös koteihinsa. Opettajaksi opiskelevat ovat Raumalla erityisessä asemassa: nykyisin kampuksen puutarha on ainoa seminaaripuutarha Suomessa. Alkuperäistä kasvihuonetta ei kuitenkaan ole enää olemassa. Se tuhoutui Rauman pommituksessa vuonna 1940, kun kaksi pommia putosi rakennuksen lähelle. Kasvihuoneen kaikki ikkunat särkyivät räjähdyksessä, ja suuri osa kasveista paleltui. Kasvatustieteen dosentin Lauri Kemppisen mukaan kasvihuoneen tilalle rakennettiin 1950-luvun alussa uusi rakennus. AInOA LAATuAAn
25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Vanha kasvihuone tuhoutui talvisodan pommituksissa. Nykyinen puutarha on Suomen ainoa seminaaripuutarha. Puutarhuri Marketta Kortelahti on unelmiensa työpaikassa. Nimensä mukaisesti ruiskukurkku ruiskii siemeniä. 2. 1. 3. 4. 6. g 1. 2. 3. 4. m yl ly m äe n kil ta ry
26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Nykyisin kasvihuoneen ylläpidosta vastaa Rauman kaupunki ja puutarhan talossa majaa pitää opiskelijajärjestö Opekas. Puutarhuri Marketta Kortelahden mukaan opetuspuutarhalla on yhä iso merkitys oppilaille ja opiskelijoille. Kasvien keskellä opitaan kierrättämään, hyödyntämään luontoa elämysten ja materiaalien lähteenä sekä harjoittamaan bisnesajattelua vaikkapa glögija yrttimyymälän kautta. ”Uskon, että puutarhasta jää rohkeutta työntää sormet multaan sekä uteliaisuutta luontoa kohtaan.” KAuHun TASAPAInO Sisällä puutarhan kokoelmahuoneessa kasvaa noin 130–150 eri lajia. Ilmankosteus ja lämpötila pidetään ”siedettävinä”. ”Täällä on kauhun tasapaino. Kuivan alueen kasvit joutuvat välillä kärsimään vähän kosteudesta ja kostean paikan kasvit kuivuudesta”, Marketta Kortelahti avaa. Pienessä puutarhassa jokaiselle kasville ei ole mahdollista järjestää optimioloja. Huonosti pärjäävät vaihdetaan toisiin kasveihin, joita saadaan lahjoituksena tai kasvatetaan siemenestä. Nykyisellään monet kasvit viihtyvät tilassa kohtuullisesti. ”Aika vähän ostamme kasveja. Ne tulevat tänne omia polkujaan.” Puutarhuri kertoo ananaksesta, jonka eräs kyllästynyt kaupunkilainen toi puutarhaan. Tämä ei ollut enää jaksanut katsella kasvia, joka ei kotosalla kehittynyt yhtään. Puutarhassa kului kuitenkin vain puoli vuotta, kunnes ananas alkoi tehdä hedelmää. ”Silloin ajattelimme, että kunhan se lahjoittaja ei nyt tulisi katsomaan ananasta. Sehän haluaa sen sitten takaisin!” Puutarhassa kasvien taivalta seuraa monta tarkkaa silmäparia. Tällä hetkellä oppilaat vahtaavat herkeämättä terttua, jossa vähitellen kypsyy sata banaania. KASVIT OVAT bILEISSÄ MuKAnA Rauman kampuksen yliopisto-opiskelijoille puutarha tulee tutuksi jo fuksivuonna. Silloin biologian kurssilla tutkitaan, miten valoisuus vaikuttaa herneen, kauran, ohran tai vaikkapa pavun kasvamiseen. Opiskelijat arvostavat mahdollisuutta kokeilla tutkimuksen tekemistä käytännössä ja kunnon tiloissa. Kasvihuoneen vakaissa oloissa ei tarvitse murehtia, miten sateet tai kuivuus vaikuttavat tulokseen. ”Loppujen lopuksi tutkimuksia ei ole kauhean vaikea toteuttaa. Yksinkertaisillakin välineillä saa kivan tutkimuksen aikaiseksi”, toisen vuoden opettajaopiskelija ja tuutori Sumaja Gadid kertoo. Kun tutkimuksen teon periaatteet ovat hanskassa, samoja taitoja opetetaan yksinkertaistettuina peruskoulun oppilaille. Koska kampuksen Teknika-rakennus on yhä remontissa, puutarhan tiloja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan myös vaihteluna tavallisille luokkahuoneille. Puutarhalla on iso rooli myös opiskelijoiden vapaa-ajalla. ”Tänäkin iltana tulemme puutarhalle hengaamaan fuksien kanssa”, tuutori Fanni Salminen sanoo. ”Kasvit on bileissä mukana”, Pirita Nurmi nauraa. • Fuksivuotenaan opettajaopiskelijat Sonja Rossi (vas) ja Katariina Latvanen tekivät kasvihuoneella biologian opintojen kasvatuskokeita. Vakaat olot helpottivat tutkimuksen tekoa. Kesäkukkamaan takana pilkottaa Rauman kampuksen päärakennus. 2. 1. 1. 2. ”Uskon, että puutarhasta jää rohkeutta työntää sormet multaan sekä uteliaisuutta luontoa kohtaan.” Marketta Kortelahti
27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018
28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 teksti heta-MaRia PyhäjäRvi kUVA jUha laURila Suomen sisällissodasta on tänä vuonna kulunut sata vuotta. Tositapahtumiin perustuvassa Suden nälkä -esityksessä turkulaiset opiskelijat kertovat paikallisen punakaartin naisten vaiettuja tarinoita. Kulttuuri nÄLKÄ AjAA KuTOMOn nAISET TAISTOOn Näytelmässä nälkä ja vimma ajavat punakaartilaisia äärimmäisiin tekoihin. Keskellä agitaattoria näyttelevä Jenni Ali-Keskikylä harjoittelee monologia.
29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Kolumni olisi helppo kuvitella himohamstraaminen vain nykypäivän ilmiöksi. Pakonomaisella keräilyllä on kuitenkin yllättävän pitkä – ja synkkä historia. Muistatko, kuinka pari vuotta sitten innostuimme luopumaan tavaroistamme joukolla? Japanilaisen Marie Kondon KonMari-menetelmän ympärille kasvoi kansainvälisen menestyskirjan myötä maailmanlaajuinen ilmiö ja oma yhteisönsä, jossa ”tavarasta puhdistautuminen” sai lähes uskonnollisia ulottuvuuksia. Kodin krääsä vähentyi, mutta samalla suomen kielen verbien määrä lisääntyi: villitys toi mukanaan uudisverbit marittaa ja konmarittaa. Entä sitten taannoinen yhdysvaltalainen tosi-tv-sarja Himohamstraajat (Hoarders), jossa valtavien tavaravuorten keskellä asuvat ihmiset saivat asiantuntija-apua elämänhallinnan ongelmiinsa? Se jos joku alleviivasi sitä, kuinka voimakas ja pulmallinenkin side 2000-luvun ihmisellä on esineisiin ja shoppailuun. Mutta haMstrattiin sitä historiassakin. 1800-luvun alussa eurooppalaisessa lehdistössä raportoitiin huolestuneesti bibliomanian, siis pakonomaisen kirjojen hankkimisen, leviämisestä. Yksi kuuluisimmista ja pahamaineisimmista bibliomaaneista oli Johann Georg Tinius (1764–1846). Tinius oli Posernassa, nykyisen Saksan alueella, asunut pastori, joka anasti kirkon kolehtirahoja rahoittaakseen pohjatonta addiktiotaan kirjoihin. Pian hänen taipumuksensa sai vieläkin kohtalokkaampia piirteitä: kun kirkon rahat eivät enää riittäneet, Tinius alkoi tehtailla postiryöstöjä naamioasujen turvin. Lopulta hän ajautui kirjanhimoissaan jopa surmaamaan erään varakkaan leipzigiläisen leskirouvan. tiniuKsen jäätyä kiinni poliisit löysivät pappilasta ja sen viereisestä aitasta 60 000 nidettä kirjoja sekä mittavan kokoelman erilaisia tekopartoja, peruukkeja ja valepukuja. Oikeuden tuomio paatuneelle bibliomaanille oli ankara: Tinius määrättiin 22 vuoden vankeuteen. Tosin sitäkin pahemmalta rangaistukselta hänestä tuntui rakkaan kirjakokoelmansa pakkohuutokauppa. MiiKKa RUsi Kolumnisti on vapaa kirjoittaja, joka on lähempänä hamstraajaa kuin konmarittajaa. LIIAn HuLLunA KIRjOIHIn ”Pakonomaisella keräilyllä on pitkä ja synkkä historia.” E nsi-iltaan on tasan kuukausi, kun Jo-Jo Teatterilla harjoitellaan Skam-sarjasta tutun 5 Fine Frøkner -bailubiisin tahtiin. Meneillään on kohtaus, jossa Karoliina Illin näyttelemä Anna Helander ja Noora Happosen näyttelemä Toini Saarijärvi esittelevät Turun punakaartin uusia hihamerkkejä kuin muotinäytöksessä. Liisi Vaarin esittämä Hilja Kallio tarkkailee tilannetta sivusta. Suden nälkä on tarina kolmesta turkulaisen Barkerin puuvillatehtaan kutomon naisesta, jotka nousevat barrikadeille sisällissodan Turussa vuonna 1918. Esitys pohjautuu tositapahtumiin. Näytelmän nimi muotoutui sanaleikin kautta. Punakaartiin kuuluvia naisia haukuttiin aikanaan ”susinartuiksi”. “Viittaamme nimellä Suden nälkä sekä konkreettiseen nälkään että vallankumoukselliseen voimaan ja tarmoon, jonka avulla ihmiset kulkivat eteenpäin”, ohjaaja-käsikirjoittaja Vilja Lehtonen kertoo. alun perin idea näytelmään tuli Koiraselta, joka käsitteli sivuaineensa poliittisen historian kanditutkielmassa Turun naiskaartiin liittyviä valtiorikosoikeuden asiakirjoja. Valtiorikosoikeus oli väliaikainen oikeuselin, joka kuulusteli ja tuomitsi punakaartilaisia. Luodessaan esitystä Lehtonen ja näytelmän toinen ohjaaja-käsikirjoittaja Sara Koiranen perehtyivät punakaartin naisten tarinoihin useiden lähdeteosten avulla. Etenkin vankileirien mikrohistoriaan, eli yksilöiden kokemuksiin, painottuva lähdemateriaali oli Koirasen mukaan karua luettavaa. Leireillä nähtiin nälkää, ja osa vangeista kuoli aliravitsemukseen. Puute ajoi epätoivoisiin tekoihin. “Esimerkiksi leirialueen puiden kuoret ja lehdet syötiin, ja ravintoa etsittiin ulosteen seasta riukukuopista”, Koiranen kertoo. Dokumentaarisen teatterin esittämiseen liittyy myös kysymys vastuusta. Vaikka henkilöhahmot ovat fiktiivisiä, näytelmän työryhmä pyrkii kertomaan vankileirien oloista mahdollisimman totuudenmukaisesti – ja sensitiivisesti. “Esityksessä ei käytetä kerronnan keinona konkreettista väkivaltaa”, Koiranen täsmentää. Vajaan pariKyMMenpäisen työryhmän lähes kaikki jäsenet ovat opiskelijoita. Avoimella haulla valikoituneet seitsemän näyttelijää esittävät lavalla itsensä ikäisiä henkilöhahmoja, mikä ei aina harrastajateatterissa ole itsestäänselvyys. Myös näyttelijät perehtyivät lähdemateriaaliin, minkä lisäksi heidät laitettiin tekemään eräänlaista sukututkimusta sisällissodan muistoista. “Haastattelimme elossa olevia sukulaisia asioista, joista ei ole puhuttu”, Liisi Vaari kertoo. “Sisällissota on perheissä aika vaiettu asia”, Noora Happonen jatkaa. Hän toivoo, että näytelmä antaisi katsojille tavan avata keskustelua oman suvun historiasta ja että sisällissodan tapahtumista tietävät sukulaiset kertoisivat muistojaan eteenpäin. Karoliina Illi, Vaari ja Happonen kertovat, että esityksen tekoprosessi sekä naisiin keskittyvä näkökulma ovat avanneet heille Suomen sisällissodan historiaa eri tavalla kuin kouluopetus. “Tämän myötä tuli katkeruus historianmaikkoja kohtaa siitä, miten näin iso asia on sivuutettu”, Illi toteaa ja jatkaa: “Kouluissa ei ole tarpeeksi käsitelty sitä, miten paljon vankileireillä kuoli punaisia. Erään tilaston mukaan valkoisia kuoli punaisten vankeina neljä, kun punaisia kuoli valkoisten hallussa yli 11 000. Ero on järkyttävä.” Vilja Lehtonen kuitenkin painottaa, että esityksessä kyse on pohjimmiltaan ihmisyydestä, ei vain punaisista ja valkoisista. “Inhimillisyyttä on niin monenlaista – joskus se on myös raakaa ja kauhistuttavaa.” • “Tuli katkeruus historianmaikkoja kohtaa siitä, miten näin iso asia on sivuutettu.” Karoliina Illi
30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 Arvio P Taiteilija Jussi Haro kitkee kaupungista äärioikeiston tarroja ja muotoilee niistä myrkkykasveja. teksti iida KilPeläiNeN kUVA eetU KevaRiNMäKi VIHAn KuKKIA leksilasin väliin prässättyjen kukkien herkkä muoto koostuu Flora Fennica Venenata -sarjassa (2017) raskaita ajatuksia kantavasta materiaalista, sillä Jussi Haro on sommitellut kasvionsa julkisesta tilasta löytämistään ja irti raaputtamistaan äärioikeiston propagandatarroista. Kukkien keveys ja kesäöiden nostalgia asettuvat teoksissa kiehtovaan kontrastiin useimmiten vihaisten nuorten miesten kasvot saavien aatteiden kanssa. Tarrojen liimaaminen julkisille paikoille, esimerkiksi seiniin ja sähkökaappeihin, on yleinen tapa levittää aatteita ja ajatuksia. Tarrojen keskeisin vaikutus ei perustu niiden informaatioarvoon, vaan ne viestivät ensisijaisesti läsnäolollaan. Tarrojen leviäminen pitkin kaupunkitilan pintoja orgaanisen kasvuston tapaan kertoo aatemaailmojen, liikkeiden ja ryhmittymien leviämisestä. Ne putkahtelevat näkyviin sopiviin elinympäristöihin kuin maanalaisista juurakoista nousevat kasvit, ja niiden läsnäolo tarkoittaakin aina jonkin laajemman, näkymättömissä olevan läsnäoloa. Tarrojen liimaileminen on ennen kaikkea tapa ottaa julkista tilaa haltuun mentaaliseen tilaan vaikuttamalla. Itselle vierasta aatemaailmaa edustavien tarrojen poistaminen on vastaavalla tavalla tilasta ja vallasta taistelemista, eräänlaista rikkaruohojen kitkemistä. Kerätessään teostensa materiaalia Haro on tunnistanut tarrojen suvun ja lajin samaan tapaan kuin botanisti kasviensa. Hän ei ole kuitenkaan tyytynyt säilömään näytteitään, vaan on muuntanut keräämänsä pelkoa ja vihaa huokuvat ajatukset uuteen muotoon, myrkylliset ajatukset myrkyllisiksi kasveiksi. Sarjan kukat ovat Suomen luonnossa tyypillisesti esiintyviä. Yhtä luonnollisina ja tyypillisinä äärioikeisto pyrkii esittämään rajoittuneet ajatuksensa suomalaisuudesta. Siinä, missä kukkien herbaarioon kuivaamisen tarkoitus on mahdollistaa niiden tieteellinen tarkastelu ja taksonominen luokittelu, Haron teokset asettavat rasististen ryhmittymien ajatukset kriittisen tarkastelun alaisiksi. Flora Fennica Venenata -sarjan kieloa kuvaavassa teoksessa korostuu taistelu paitsi tilasta, myös symboleista. Monet kansalliset symbolit ovat päätymässä tiettyjen, suomalaisuuden ja isänmaallisuuden hyvin rajatusti käsittävien ryhmittymien symboleiksi. Kansalliskukan käyttäminen näitä ryhmittymiä vastustavien tekojen avulla rakennetun teoksen muotona on omanlaistaan vastarintaa. Jokamiehenoikeus ja mielipiteenvapaus koskevat jokaista Suomen metsissä ja kaduilla kulkijaa kansallisuudesta, ihonväristä ja taustasta riippumatta. • Jussi Haro, Flora Fennica Venenata (2017)
31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2018 “Varusteleka puhuttelee lihaa syöviä heteromiehiä” teksti atte UUsiNOKa kUVA Nella KesKi-Oja Gradu Nimi: Kansanmurhasta tissikohuun: Viraalin sissimarkkinoinnin eettiset haasteet, Tapaus Varusteleka Oy Tunnelma: Voimabiisi: Plini – Every Piece Matters GRADu Vain harVat yritykset onnistuvat viraalissa sissimarkkinoinnissa. Kampanjan tulee vedota kuluttajien tunteisiin riittävän myönteisesti tai kielteisesti, jotta se leviää, toteaa liiketaloustiedettä opiskellut Antti Mäki gradussaan. ”Varusteleka on oiva esimerkki onnistuneesta sissimarkkinoinnista. Olen seurannut yrityksen markkinointia useamman vuoden ajan. Yritys on pompannut esiin provosoivana ja viihdyttävänä markkinointiorganisaationa”, Mäki avaa. Sissimarkkinoinnilla tarkoitetaan yrityksen tai tuotteen mahdollisimman suurta näkyvyyttä mahdollisimman pienellä rahallisella panostuksella. Tavoitteena on luoda markkinointikampanjasta viraali-ilmiö, jota kuluttajat jakavat eteenpäin somessa. Kärjekkään tyylin takia armeijatavaraan erikoistunut Varusteleka on joutunut kampanjoillaan monesti hankaluuksiin eri tahojen kanssa. Yksi tunnetuimmista kohuista liittyy kansanmurha-viittauksilla markkinoituihin tuotteisiin. Mainonnan eettisen neuvoston mukaan mainonta oli hyvän tavan vastaista. ”Varustelekan mukaan kansanmurha-sanan käyttö oli oikeutettu. Kyse oli aiheen esille tuomisesta, eikä uhreille nauramisesta. Heidän mielestään oli oikeutettua tuoda esille, että tällaista tuotetta on voitu käyttää kansanmurhissa”, Mäki kertoo. Mainonnan eettinen neuvosto oli toista mieltä. Sen mukaan Varustelekan mainosten voitiin katsoa halventavan ihmisarvoa, vaikka sanomaa kevennettiin huumorilla. Neuvosto on antanut Varustelekalle jo kolme huomautusta kansanmurha-viittauksista. Varustelekan asiakaskuntaa huomautukset eivät haitanneet – jopa päinvastoin. Julkisuuden ja yrityksen nopean somekommentoinnin takia esimerkiksi kansanmurha-viittauksilla markkinoidut baretit myytiin hetkessä loppuun. ”Yrityksen markkinoinnissa idea on puhutella juuri lihaa syöviä heteromiehiä ja muita sensaatiohakuisia kuluttajia. Monia muita kuluttajaryhmiä mainonta taas suututtaa tai ei kiinnosta, mutta nämä harvemmin ostaisivat yrityksen tuotteita muutenkaan”, Mäki avaa. Toinen tunnettu kohu liittyy hihattomiin aluspaitoihin, joita Varusteleka markkinoi vaimonhakkaaja-paitoina. Yritys yritti korjata tilannetta lahjoittamalla tuotteen kuukauden tuotot perheväkivallan vastaiseen työhön. Mäen mukaan sissimarkkinointia harjoittavalle yritykselle somessa tapahtuva kriisiviestintä on hyvin tärkeää. ”Kun yrityksen eettinen kanta on selvä ja se pystyy seisomaan mielipiteensä takana, kohuista selviää helpommin puhtain paperein.” antti Mäen mukaan gradun aloittaminen viivästyi parilla vuodella. Kun se vihdoin lähti käyntiin, tutkimus valmistui puolessa vuodessa. Loppumassa ollut opinto-oikeus toimi parhaimpana kannustimena. ”Laskeskelin tekoprosessin aikana kuluneen kuusi litraa konjakkia ja kahdeksan kiloa pähkinöitä”, Mäki nauraa. •