• ? 16 | VEGAANIN ILMASTOPAHE ? 20 | MIKÄ KUMMA MIEHIÄ VAIVAA? ? 10 | KAUPUNKIA ETSIMÄSSÄ MIKÄ KUMMA MIEHIÄ VAIVAA? KUka ON hyvä poika?!? no kuka SE on?? ?26 4/2020
• @TYLKKARI Instagramissa TO 3.9. klo 20.00: KUKA NAURAA! Stand Up-klubi TO 10.9. klo 19.30: KUKAN LEVYRAATI PE 11.9. live: VEERUSKA (21.00) KE 16.9. UUTTA! klo 19.00: KUKA TIETÄÄ?! Baarivisailu viihtymisen ystäville, tervetuloa mukaan!. 1-4 hengen joukkueet. Visaisäntänä toimii Chyde. Parhaat palkitaan! (kesto n. 2h). TO 24.9. klo 19.30: KUKAN LEVYRAATI KE 30.9. klo 19.00: KUKA TIETÄÄ?! TO 1.10. klo 20.00: KUKA NAURAA! Stand Up-klubi PE 2.10. Live: AMURI (21.00) PE 4.9. KARINA LA 5.9. EX TUUTTIZ PE 11.9. NYRKKITAPPELU + KABUKI DROP LA 12.9. KAURIINMETSÄSTÄJÄT PE 18.9. F LA 19.9. KAUKO RÖYHKÄ PE 25.9. ROSITA LUU + PÖLLÖT koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-04 TIISTAISTA LAUANTAIHIN DJ KLO 04 ASTI TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOX YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA auki ti-la 21-04 * ennakot: ticted & 8raita www.dynamoklubi.com ikäraja keikoille 18 vuotta LA 26.9. GRACIAS LA 3.10. MELO PE 9.10. RISTO A 10.10. EEVIL STÖÖ TO 22.10. ANTTI AUTIO + ARPPA PE 23.10. THE HOLY PE 30.10. JESSE MARKIN flavoria.fi Medisiina D | Kiinamyllynkatu 10 Tule Flavoria® -tutkimusravintolan asiakkaaksi, opi lounasvalinnoistasi ja hyödynnä kanta-asiakasedut
• k i r ja i l i ja j u h a n i brander on kirjoittanut maskuliinisuutta käsittelevän kirjan Miehen Kuolema . Tylkkärin haastattelussa Brander ihmettelee muun muassa sitä, miksi yliopistossakin lukeminen tuntuu olevan niin harvinaista. ”Ei yliopistossa ole sellaista eksymisen estetiikkaa, että olisi mennyt kirjastoon ja kurssikirjojen lisäksi hakenut jotain muuta.” Lukeminen nähdään lähinnä pakollisena pahana. Miksi jaksaisi lukea jotain, jos saa muutenkin kahlata päivät pitkät läpi kurssikirjoja? ”Olen lukemattomat kerrat kuullut sellaista ihmettelyä, että miksi joku lukee jotain keksittyjä juttuja! Katsothan sinäkin varmaan elokuvia ja kuuntelet musiikkia. Jonkun mielikuvituksen luomuksia nekin ovat.” j o s h a lua a lukea toksisen maskuliinisuuden kuvauksen, Brander suosittelee lukemaan Kalle Päätalon Iijoki-sarjan. Miehen Kuolemassakin Päätaloa ylistetään. ”Kalle Päätalo on kaikkien muiden paitsi tilli lihaja kalapuikkosukupolven unohtama kirjailija. Päätalo on minulle merkittävä kirjailija siksi, ettei hänestä saa kulttuuripiirien kollektiivisen makurajoittuneisuuden vuoksi pitää,” Brander kirjoittaa, ja jatkaa: ”Vuosia olin Päätalo-fetisismistäni hiljaa. Se oli sama kuin olisi tviitannut satiaisistaan.” Niille, jotka lukevat miesmalli T Y L K K Ä R I 4 / 2 ss ..20? 20? SAMULI TIKKANEN KUVA TEEMU PERHIÖ Juhani Branderin mielestä miehisyys on ikääntynyt huonosti ja käteen jäävät toimintamallit aiheuttavat miehille vain ongelmia.
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti KAUPUNKINUMERO 28.8.2020 Turun yliopiston ylioppil skunn n julk isu, 90. vuosikert , perustettu 1931, tylkkäri.? TOIMITUS Rehtorinpellonk tu 4 A, 20500 Turku, tyl-p toimitt j @utu.? , puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkk ri Inst gr m: @tylkk ri F cebook: Tylkk ri PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-p toimitt j @utu.? TOIMITTAJAT S muli Tikk nen & J smin V hter ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Teemu Perhiö ILMOITUSMYYNTI K ri Kettunen, puh. 0400 185 853, k ri.kettunen@pirunnyrkki.? , www.pirunnyrkki.? PAINO Botni Print, Kokkol , ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 9 000 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 9.10.2020. c a B Miehiä vaivaa henkinen laiskuus Striim auksen lik ainen B­puoli Missä on Turun K allio? Aineeton ? saasteeton. Kirjailija Juhani Brander avaa miehisyyden varjopuolet. Kaupunkia mä metsästän. 16 10 20 Pääkirjoitus ? Ajassa Opiskelijoiden toimeentulo, poikkeussyksy ? 6 Mitä Kiina hamuaa? Väitöskirjatutkija Liisa Kauppila vastaa ? 8 Valtavirtaa Tiger King, karvainen kusetus ? 26 Proosa Kuka on hyvä poika? ? 28 Kolumni Kolonialismikeskustelu ? 29 Keskustelu Hesen kaut himaan ? 30 sisältÖ 4/2020 kansi Juttu TE EM U PER HIÖ
• pääkirJoitus 5 Yllättävän saastuttava striimaus TE E MU PE RHIÖ Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.? JASMIN VAHTE R A Toimittaja Valmistu Valmistu nopeammin, nopeammin, tee enemmän tee enemmän töitä. töitä. ”” i n t e r n e t i n y m pä r i s töva i k u t u ks i a on vaikea arvioida. Aihetta selvittäneiden tutkimusten tulokset ovat usein keskenään ristiriitaisia. Ilmastokysymysten tarkastelussa herkästi syrjään jäävät suoratoistopalvelut, jotka vievät valtaosan kaikesta nettiliikenteestä. Kun mennään striimauksen taustalla olevien laitteiden ja prosessien äärelle, on jopa hämmentävää, millaisia rasitteita sieltä löytyy. Vaikka olen Spotifyn suurkuluttaja, en ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että suoratoisto voisi olla varteenotettava ilmastokysymys. Tutkimustiedon valossa asiaa on kuitenkin hyvä pohtia uudelleen. toimittaJalta T yöskentelin vuoden kerrossiivoojana. Pomoni Boris ymmärsi opiskelijaa. Hän oli aina valmis tarjoamaan ylimääräisiä vuoroja. ”Haluatko tehdä viikonloppua? Kuule, tee sunnuntai, tee lauantai. Sinä päätät. Rahaa, rahaa! Money, money, eikö vain.” Tienaaminen oli hauskaa parin opintotuella eletyn kesän jälkeen, vaikka vahanpoistoaine tuhosikin alennusmyyntilenkkarini. Lounastauoille Boris toi minulle kanttiinin aamiaiselta ylijääneitä voileipiä. Söin ihan liikaa kuivunutta juustoa, käpertyneitä kurkkuviipaleita ja nihkeitä paahtiksia. Suihkutilojen puhdistukseen Boris käytti WC-ankkaa ja painepesuria. Opin muutaman muunkin aikaa säästävän, epäilyttävän niksin. Boris olisi halunnut teettää minulla enemmän vuoroja, mutta minun piti kieltäytyä, tulorajojen takia. Pettynyt silmäys, olkapäiden kohautus: ”Tee miten haluat.” Töitä olisi riittänyt. köys i o n taas tiukalla. Keväällä hallitus päätti nostaa tuetun opiskelija-aterian enimmäishintaa. Seurauksena opiskelijaravintolat ympäri maan korottivat hintoja, niin myös Turussa. TYYn puoliksi omistamassa Unicassa perusaterian hinta on 2,90 euroa syyskuun alusta. Helsingissä Unicafé teki fi ksun, ekotekoon kannustavan ratkaisun: sen vegaani ateriat maksavat kymmenen senttiä muita aterioita vähemmän. Tällaista näkisi mielellään meilläkin. Tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikko kertoi Tylkkärille (7.8.), että OKM:n tavoitteena on nostaa ateriatukea vastaamaan hinnan korotusta. Nähtäväksi jää, mille tasolle jo kertaalleen nostetun ruoan hinta palautuu, jos korotus saadaan läpi. Sitten elokuussa valtiovarainministeriö väläytteli työllisyystoimia: opintotukea maksettaisiin vain tavoiteajalta ja opintotuen tulorajaa nostettaisiin. Eli valmistu nopeammin, tee enemmän töitä. Kun yhtä etua ollaan saamassa, toisaalta ollaan viemässä. SYL:llä riittää lobattavaa syyskuun budjettiriiheen. Opintorahan tasokin on vielä kaukana siitä, mitä vaaleissa luvattiin. v i i m e v u o s i n a on saatu hyviäkin uutisia. Asumislisä poistui ja opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin. Huoltajakorotus nousi tänä vuonna 100 euroon. Lisäksi opintoraha on sidottu indeksiin, joten sen taso ei heikkene ajan myötä. Haasteen asettaa opintolainan kasvava osuus: lukuvuonna 2018/2019 lainaa nosti valtakunnallisesti noin 55 % opintotuen saajista. Kymmenessä vuodessa opintolainaa nostaneiden määrä on tuplaantunut. s i i vo o jata r i n a l l a n i e i ole mitään erikoista opetusta. En säästänyt rahaa, vaan käytin sen elämiseen. Opintolainaa nostin pari tonnia. Eräänä vuotena maksoin tukia takaisin, koska tein liian vähän noppia. Se tuntui turhauttavalta, oma moka. Välillä oli tiukkaa, toisinaan toimeentuloa ei tarvinnut miettiä. Miten olisinkaan pärjännyt ilman juustovoileipiä. Siivoojatarina
• Opiskelijoille ”märkä rätti ” T Y L K K Ä R I 4 / 2 aJassa 6 JASMIN VAHTERA tYlkka ri . Fi Verkossa tarkemmin ateriatuen korotus tarpeesta Köydenveto opiskelijan toimeentulosta jatkuu: Opiskelijaruoan enimmäishinnan nousu ja valtiovarainministeriön ehdotukset työllisyystoimista tietävät edunvalvontatöitä SYL:lle. e lo k u u s sa va lt i ova r a i n m i n i s t e r i ö julkaisi paketin työllisyystoimista. Ehdotuksen mukaan opintotukea leikattaisiin niin, että yleistä opintotukea maksettaisiin vain tutkinnon tavoiteajan verran. Samalla tuettaisiin opiskelujen aikaista työntekoa korottamalla opintotuen tulorajoja. y l e n h a as tat t e lu s sa opetusministeri Li Andersson (vas) tyrmäsi ministeriön ehdotuksen toteamalla, että opintotuen ehdot ovat jo nyt liian tiukat. Myös Andersson toi esille ehdotuksen ristiriitaisuuden. k a n n a n oto s sa a n 25.8. SYL vaati, ettei täysipäiväisen opiskelun edellytyksiä saa heikentää työllisyystoimina. Lisäksi liitto odottaa hallitukselta ateriatuen korotusta 0,46 eurolla. SYL korostaa, että opintojen aikaista työssäkäyntiä voitaisiin tukea tulorajojen nostolla ja samanaikaisesti parantaa päätoimisen opiskelun mahdollisuuksia korottamalla opintorahan tasoa. o p i s k e l i j o i d e n m i e l e n t e rv e ys o n g e l m at näyttäisivät lisääntyneen ajallisesti sen jälkeen, kun inflaatio heikensi opintorahaa, tukikuukausia rajattiin ja tutkinnon suoritusajat tiukentuivat, huomioi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntija Sofia Lindqvist vuonna 2018. k e vä ä l l ä h a l l i t u s päätti nostaa Kelan tukeman opiskelija-aterian enimmäishintaa 4,56 eurosta 5 euroon. Ateriatukea, joka on tähän mennessä ollut 1,94 euroa, ei kuitenkaan tuolloin korotettu. Syyskuun alussa Unica nostaa opiskelijaruuan hinnan 2,90 euroon. Tiedeministeri Annika Saarikko kertoi Tylkkärille elokuussa, että OKM lähtee syksyn budjettiriiheen tavoitteena ateriatuen kasvattaminen vastaamaan enimmäishinnan korotusta. s u o m e n y l i o p p i l as k u n t i e n liitto SYL piti valtiovarainministeriön ehdotusta ongelmallisena. Liiton puheenjohtaja Tapio Hautamäki kuvasi esitystä Twitterissä ”märäksi rätiksi opiskelijoiden kasvoille”. Liitto toi esille ehdotuksen ristiriitaisuuden, sillä toisaalta ehdotettu muutos kannustaisi opiskelijoita valmistumaan tavoiteajassa, mutta samalla työskentelemään aiempaa enemmän. SYL korosti sitä, että opiskelun pitäisi olla opiskelijan päätoimista työtä ja siihen tulisi taata riittävä sosiaaliturva. 1. 2. 4. 3. TAU STA A Ateriatuen korotuksesta h a l l i t u s t e k e e lopulliset linjaukset budjetista syyskuun 14.–15. päivä järjestettävässä budjettiriihessä. Budjettiesitys julkaistaan 5. lokakuuta, jolloin budjetti siirtyy eduskunnan käsittelyyn.
• Poikkeussyksy vaatii opiskelijalta sopeutumista U usien opiskelijoiden taival on alkanut poikkeuksellisissa merkeissä. Sekä opiskelijatapahtumat että tuutorointi järjestetään tarkoin ohjeistuksin. Tuutoroinnissa suositaan etäyhteyksiä sekä pienryhmiä. TYY antoi tapahtumien järjestämisestä erillisen ohjeistuksen. Siinä kehotetaan järjestämään ulkotapahtumia, valitsemaan jokaiseen tapahtumaan hygieniavastaava sekä huolehtimaan turvavälien toteutumisesta. ”Vaikka peräänkuulutamme tapahtumien järjestäjiltä paljon vastuuta ja huolellisuutta, on selvää, että tänä syksynä täytyy painottaa myös yksilön vastuuta turvatoimenpiteiden onnistumisessa”, kommentoi TYYn hallituksen puheenjohtaja Sofia Engblom. Hän toivoo, että syksyllä onnistutaan löytämään tasapaino turvallisuuden ja opiskelijaelämän toteutumisen välillä. Engblom painottaa, että järjestöjen on oltava valmiita sopeuttamaan tarvittaessa toimintaa pikaisellakin aikataululla. 7 t u r u n y l i o p i s to ohjeistaa etäopiskeluun ja -työskentelyyn ainakin lukuvuoden ensimmäisen periodin loppuun saakka. Loppusyksyn ohjeistusta tarkastellaan elo-syyskuun vaihteessa. Ohjeistuksen mukaan lähiopetusta annetaan vain uusille opiskelijoille sekä sitä vaativilla kursseilla, kuten laboratorio työskentelyn kursseilla. Lähiopetuksessa suositellaan käytettävän kasvomaskeja. Maskien jakamisesta opiskelijoille tarvittaessa vastaa opettaja. Opintopäälliköt muistuttavat, että kampukselle ei tule saapua kipeänä tai oireellisena, vaikka kaipuu tavata opiskelijakavereita olisi kova. Ohjausta ja neuvontaa järjestetään myös etänä. Riskiryhmiin kuuluvilla opiskelijoilla on mahdollisuus saada erityisjärjestelypäätöksen pohjalta hänelle sovellettua opetusta. ko r o n av i r u ks e n a i h e u t ta m a n poikkeustilanteen vuoksi opiskelijan lukuvuonna 2019?2020 käyttämistä tukikuukausista vähennetään opintojen edistymisen seurannassa 2 kuukautta. Vähennys huomioidaan vain syksyllä 2020 tehtävässä opintojen edistymisen seurannassa. SARA KOIRANEN SÄÄSTÖ­ VINKKI Tervetuloa yliopiston ja TYY:n Tiedemarkkinoille ja Avajaiskarnevaaleihin Aurajokirantaan pe 4.9. klo 12–18. Opiskelijoille jaossa UTU100-haalarimerkkejä. UTUn viestintä Syön nyt joka päivä kaksi kertaa Assarilla, että jää ensi kuussa enemmän rahaa kaljaan. Kaukaa viisas Euroopan ihmisoikeustuomioistuin näyttää ulkoa ihan Dysonin imurilta. Ei herätä luottamusta? Vielä on kesää jäljellä Lukasenkalle Onko Otava kadonnut taivaalta? Tähtitieteilijä * Lähetä tekstarit numeroon +358403601184. Hinta operaattorimaksu. tekstaripalsta +358403601184* pa k i n a Suåmen reikä ”eat mY turku!”, sanoo kyltti Tuomiokirkontorin laidalla. Torille kasattiin suurterassi, koska ulkoilmassa nautittu alkoholi on tehokkain tapa parsia kasaan suomalaisen psyyke eriskummallisen kevään jälkeen. Kiss My Turku -slogan ja siitä jalostettu kehotus syödä minun turkuni viittaa internet-videoon, jossa Turkua tituleerataan Suomen peräaukoksi. Viittaahan se myös pitkään kansanperinteeseen, jossa Turun syrjäisyyttä ja kulttuurista etäisyyttä suhteessa muuhun Suomeen pilkataan. Iskulauseessa negatiivinen palaute on käännetty omaksi itsevarmuudeksi. Valitettavasti omista heikkouksista vitsailuun ei Turussa oikeasti törmää. Suudelkaa turkulaista takamustani. Mutta Eat My Turku. Kaupunki kehottaa syömään persettä ja rinnastaa tämän toimen kotikaupungin ravintoloihin. Mmm herkullista, eikä ollenkaan alentavaa paikallisia yrittäjiä kohtaan! Joita on muuten potkittu jo ihan tarpeeksi näinä aikoina! Asiasta kolmanteen, Turun ravintoloilla ja muilla yrityksillä on sietämätön tapa kirjoittaa nimensä sisään aina vähintään yksi ruotsalainen Å. Bageri Å, Tintå ja Tårget. Mitä vielä. Ehkä tämä herkullinen ruotsalainen Å onkin se vertauskuvallinen reikä, jota Turun kaupunki kehottaa maiskuttelemaan. Toisaalta Turku ja kuvainnolliset pyllyt ovat osa laajempaa perseilyn ilmiötä. Jälkikardashianilaisessa maailmassa kaikki kiertää perseiden ympärillä. Jopa joistain ihmisistä on tullut perseitä, ihmisperseitä. ÅPISKELIJA ”Faija anna mun ajaa mökkitie” jutussa (3/20) oli kirjoitettu pastoraali, eli paimentolaistarina, kun tarkoitettiin faabelia eli eläintarinaa. oikaisu Etäopiskelun jatkosta päätetään syyskuussa, Kela vähentää opintojen edistymisen seurannasta 2 kk.
• K un arktisen alueen jää sulaa ja koillisväylä aukeaa, Suomi saa uuden naapurin. Kiinan. Idän suurvalta haluaa rakentaa laivareitin Eurooppaan ”jääsilkkitietä” pitkin. Toista logistiikkareittien verkostoa on rakennettu Keski-Aasian läpi jo vuodesta 2013. Uusi silkkitie on historian kallein rakennushanke. Kiinan noustessa yhä suuremmaksi talousmahdiksi muun maailman varautuneisuus sitä kohtaan on kasvanut. Välien kärjistymisen saattoi havaita konkreettisesti Rovaniemellä 2019 Suomen isännöimässä arktisen neuvoston kokouksessa. Yhdysvaltojen ulkoministeri piti puheenvuoron, joka oli tulkittavissa varoituksena Venäjälle ja Kiinalle. Trumpille arktis näyttäytyy luonnonresurssien aarreaittana ja suurvaltakilvoittelun kohteena. Kiinan tavoitteena on toki päästä globaaliin keskiöön. Sen Kiina tekee toiminnallisia talousalueita rakentamalla. Niin näkee tohtorikoulutettava Liisa Kauppila Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimusja koulutuskeskuksesta. Hän tutkii jääsilkkitien kautta Kiinan nousua maailmantalouden keskeiseksi solmukohdaksi. Toiminnallisilla talousalueilla hän tarkoittaa ”alati muuttuvia virtojen tiloja”, jotka kytkevät Kiinan esimerkiksi Afrikkaan tai arktiselle alueelle. Näitä virtoja pitkin liikkuvat energia, teknologia ja tieto. Nyt tärkeitä ovat öljy ja uusiutuva energia. s u o m e a jä äs i l k k i t i e s sä kiinnostavat tietenkin mahdolliset investoinnit ja työt – sekä turismi. Kiinassa on parhaillaan menossa selkeä arktisen matkailun buumi. Jääsilkkitie voisi hyödyttää suomalaista teollisuutta: laivanrakennusja jäänmurtoosaaminen on Kiinaa kymmeniä vuosia edellä, Kauppila huomauttaa. Julkisuudessa mahdollisista investointihankkeista on ollut esillä etenkin Jäämeren rata, junayhteys Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Siihen Kauppila suhtautuu kuitenkin pessimisesti. ”Suomi ei tule olemaan merkittävä lenkki logistisessa ketjussa, koska meillä ei ole rantaviivaa Jäämerellä. On kauhea rumba siirtää konttia laivasta junaan, ja se olisi ainoastaan järkevää, jos olisi Tallinnan tunneli.” Senkin toteutumiseen hän suhtautuu skeptisesti. Liian iso hanke. Sijoitukset suomalaiseen cleantechiin sen sijaan olisivat tervetulleita. Ne voisivat edistää myös vihreää vallankumousta Kiinassa. k i i n a n k asva n e e t investoinnit huolettavat monia. Arktiksella pelätään ympäristön ja alku peräiskansojen oikeuksien puolesta. Kiinan näkemykset geopolitiikasta ja ihmisoikeuksista poikkeavat läntisistä maista. Kiina käyttää talouden kautta saamaansa valtaa siihen, että se odottaa kumppaneiltaan tukea Kiinalle tärkeissä teemoissa kuten Taiwanin kysymyksessä. ”Kiinassa on kirjoittamaton odotus vastavuoroisuudesta ja avunannosta toista kohtaan. Esimerkiksi [Ähtärin] pandat, kyllähän Kiina jotakin odottaa takaisin.” Jos Suomen talous olisi vahvemmin kytkeytynyt Kiinaan, meidän olisi vaikeampi nostaa kiusallisia aiheita esiin maiden välisessä kanssakäymisessä. ”Kasvaa se mahdollisuus olla rähmällään Kiinaa päin. Ja joidenkin mielestä olemme jo nyt – kauppasuhteet ovat aktiiviset ja olemme hyvin tietoisia ihmisoikeusloukkauksista, mutta Kiinaa ei silti ole pistetty boikottiin.” Julkiseen keskusteluun Kauppila kaipaa avoimuutta. Pitäisi pystyä puhumaan jääsilkkitien hyvistä ja huonoista puolista vapaasti. Arktiksen kohdalla tulisi käydä laajaa keskustelua siitä, minkälaista taloustoimintaa alueelle halutaan. On tärkeää huomioida ihmisoikeudet ja ympäristö, kuten myös saamelaisten mielipiteet. ”Kiinalaiset kyllä noudattavat säädöksiä täällä operoidessaan, siksi on tärkeää, että ympäristölainsäädäntö on kunnossa.” TEEMU PERHIÖ Lue haastattelu kokonaan: tylkkari.? Mitä Kiina haluaa Suomelta, Liisa Kauppila? Ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta pelätään, kun Kiina rakentaa merireittiä arktikselle. nuori tutkiJa 8 TE EM U PERH IÖ kolme kahDen hinnalla Metrilakumakuja Hämeenkadulta 1 ’HAPAN KOLA’ Kirpe kl ssikko, jok j tt suuhun j non tunteen. 2 ’KIKHERNEKASTIKE’ Kel n v timusten muk inen metril ku. Jok ist syöty metri kohden Unic v lmist k ksi metri Kievin k n -l ku . 3 ’AURAJOKI’ V lmistettu Aur l gerist . Syöt v v ihtoehto Tuomio kirkko torin k hdeks n (8) euron l pp rille (0,44 l), jok on v lmistettu Aur joest . 4 ’SAVIPAALU’ ”mud c ke”tyylinen, murenev noll energi l ku, jonk syöminen nuorent j kohent k svojen iho sek edist sis elinterveytt . 5 ’PANDALAKU’ Herkullinen uutuus, jok juhlist yhteistyöm hdollisuuksi Kiin n k ns nt s v ll n k nss ! H o ch?! Tiedemarkkinat eivät ole markkinat ilman näitä.
• Kaupunkia metsästämässä kartta T Y L K K Ä R I 4 / 2 9 t u r u n k e s k u s ta on pieni. Jotain kertoo se, että lähes yhtä tiheään asutaan Varissuon lähiössä. Kaupunki kuitenkin kasvaa koko ajan, painopiste on nyt keskustan laajentamisessa. Suuria kaupunkeja symboloivat trendikkäät, urbaanit asuinalueet. Ensisilmäyksellä sellainen puuttuu Turusta. Lähdimme etsimään Turun Kalliota. ?s. 10 TEKSTI JA GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ Väestöruutuaineisto 1 km x 1 km 2019. Lähde: Tilastokeskus. Kartalle piirretty Turun keskusta. 6276 7968 7393 5206 7691 6153 8584
• Ei kai Turus ny sillai Ei kai Turus ny sillai
• Ei kai Turus ny sillai Ei kai Turus ny sillai Kaikilla isoilla kaupungeilla on se. Trendikäs asuinalue, jonne nuoret hakeutuvat urbaaniin sykkeeseen, kaltaistensa luo. Missä se Turussa on? Missä on Turun Kallio? TEKSTI JA KUVAT TEEMU PERHIÖ P ainostavan lämmin ilma, johon sekoittuu roska-auton tuoksu. Rotat tappelevat pusikossa, jenkkituristit kysyvät halvan kaljan perään. Kivijalat rönsyävät kuppiloista, piritorilla hengaavat niin hipsterit, spuget kuin nistit. Hämeentien Sabasta saa päivän pitsan vitosella, litran tuopin nelosella. ”Kotoisa olo, kun joku laattaa heti aamusta alaovella”, toteaa Arttu Ylen Aikuiset-komediasarjassa. Tietynlainen rappio ja elämänmakuisuus ovat osa alueen viehätystä. On vaikea kuvitella Helsinkiä ilman Pitkänsillan pohjoispuolta. Mediassa Kallio on nostettu kansainvälisten trendialueiden kuten New Yorkin Williamsburgin, Berliinin Kreuzbergin ja Tukholman Södermalmin rinnalle. Kallioon on kytkeytynyt suomalaisen kaupunkikulttuurin nousu. Osiltaan se on nähty keskiluokkaisena identiteettiprojektina: ulossulkevana kuluttamisena ja itsensä brändäämisenä. Toisaalta se on ollut myös kaikki mukaansa toivottavaa kansalaistoimintaa: kirppis porttikongissa, sauna joutomaalla tai yhden päivän ajan toimiva kahvila. Alue on niin omaleimainen, että kovaa vauhtia kaupungistuvalta Tampereeltakin on etsitty sille omaa vastinetta. Voisiko Turussa olla omaa Kalliota? ?
• 12 ? E nsiksi on pohdittava, mistä Kalliossa on kyse. Suosittuihin asuinalueisiin kytkeytyy usein gentrifikaatio: alueet siistiytyvät ja keskiluokkaistuvat. Kallion kohdalla ilmiöstä on puhuttu jo 1990-luvulta lähtien. Perinteisesti gentrifikaation on ajateltu koskevan vanhoja työväenluokan asuinalueita keskustojen liepeillä. Muutoksen alkuvaiheessa alueelle saapuvat opiskelijat ja taiteilijat halpojen hintojen ja siistin meiningin perässä. Trendikkyys kasvaa, alueesta kiinnostuvat muutkin. Asukasrakenteen muutoksesta ja kallistuvista asunnoista tulee itseään vahvistava kierre, joka ajaa köyhemmän väestön pois alueelta. Kansainvälisissä esimerkeissä gentrifikaatio on usein markkinavetoista. Tunnettu on Neil Smithin teoria maan arvon kehityksestä: kun nykyisen ja potentiaalisen arvon ero kasvaa tarpeeksi suureksi, pääoma käynnistää gentrifikaation. Esimerkiksi Berliinissä sijoitusyhtiö on voinut ostaa kokonaisen kerrostalon, remontoida sen, ja nostaa vuokria. ”Kalliossa näin ei yleensä tapahdu. Se ehkä johtuu osin asuntoosakejärjestelmästä. Suuri osa kerrostaloista on yksityisten ihmisten omistuksessa. Sellaisessa kaikki isot muutokset ovat todella hankalia”, erikoistutkija Aleksi Karhula sanoo Zoom-keskustelussa. Karhula on tutkinut gentrifikaation ilmenemistä Kalliossa. Tietenkin myös ihmisten valinnoilla on merkitystä. Keskiluokan maku ja sen muutokset näkyvät suoraan eri asuinalueiden hintojen kehityksessä. Ihmiset haluavat asua lähellä kaltaisiaan. P elkkä trendikkyys ei silti vielä tavoita Kallion syvintä olemusta.Vanhana työläiskaupunginosana Kallio on rakennettu hyvin pienasuntovaltaiseksi. Noin 90 prosenttia asunnoista on yksitai kaksihuoneisia. Keskimääräinen asunnon pinta-ala on 45,3 neliömetriä. Tilastokeskus ylläpitää koko Suomen kattavaa väestöruutuaineistoa. Tiiveimmin asuttu neliökilometri on juuri Kalliossa: yli 20 000 asukasta. Pienet asunnot houkuttelevat opiskelijoita ja nuoria, mikä näkyy kaupunginosan kulttuurissa. Kallioon hakeudutaan asumaan osin sen imago tiedostaen – ja sen seurauksena sitä ylläpitäen. Vaalitulostenkin perusteella Kallion alue erottuu nuorten ja työläisten kaupunginosaksi. Vihreiden ja vasemmistoliiton kannatus alueella on noin 40 prosenttia. Kun alueella on paljon samassa elämänvaiheessa olevia ihmisiä, myös heidän kaipaamiaan palveluita on tiiviisti tarjolla. Ihmismassa ylläpitää kulutuksellaan kivijalkojen kauppoja ja palveluita sekä tuo kadulle nähtävää. Vaikka Kalliossa hinnat ovat nousseet, alue ei ole täysin keskiluokkaistunut. Karhula arvelee, että asuntojen pienuus vaikuttaa siihen, miksi gentrifikaatio ei näy kaikilla mittareilla. ”[Asuntojen koko] ajaa ihmiset muuttamaan pois, kun tulee lapsia tai elämä keskiluokkaistuu.” Pienten asuntojen hinnallakin on kattonsa. Jos ne alkaisivat maksaa yhtä paljon kuin suuremmat, asuntoa tietenkin vaihdettaisiin suurempaan. Kalliossa on fyysinen rajoite keskiluokkaistumiselle. Toisaalta Kallion tulotaso ei ole suhteessa muuhun Helsinkiin juuri noussut, joten asunnoista maksetaan suhteessa paljon. ”Keskiluokkaistumista tapahtuu varmasti muillakin alueilla, mutta ei varmasti tule toista Kalliota. Se on omanlaisensa kummallisuus.” K un Helsingissä on Punavuori, Kruununhaka, Töölö ja Kallio, Turussa on numerokaupunginosat. Niiden rajaamiin alueisiin harva samaistuu. Vaikka Turku on suomen vanhin kaupunki, alueellinen omaleimaisuus ei ole niin korostunutta, pohtii Turun yliopiston erikoistukija Jarkko Rasinkangas. Hän on tutkinut alueiden eriytymistä eli segregaatiota. Rasinkangas on sitä mieltä, ettei Turussa ole mitään täysin Kallioon verrattavissa olevaa aluetta. ”Mittakaava tekee paljon. Helsinki on Suomessa ainoa suurkaupunki. Se jo vaikuttaa alueiden omaleimaisuuden syntymiseen ja identiteetin rakentumiseen.” Gentrifikaatiossa sijaintiasia on keskeinen, eikä se pienessä Turussa korostu. ”Moni tänne muualta tuleva huomauttaa, että täällä pääsee vartissa minne vaan. Ehkä se vaikuttaa siihen, että sijaintikysymykset eivät tule [Turun] tiheämmässäkään kaupunkirakenteessa esille.” Raisiosta tai Kaarinasta hurauttaa Turun keskustaan 10 minuutissa. Se ei toki tarkoita, ettei Turussa olisi gentrifikaatiota. Rasinkankaan kymmenen vuoden takaisissa analyyseissa esille nousivat turun keskustaa vyöhykkeenä kiertävät puutaloalueet. Portsa, Raunistula ja muut rakennettiin alun perin teollistuvan Turun työläisten asuinkäyttöön. ”Pikkupoikana [Portsan] alueella asuneena muistan, että aika epämääräistä seutua se silloin oli. Nythän se on aivan tyystin muuttunut.” Muutos koskee koko puutalovyöhykettä. Luova luokka ja korkeastikoulutetut muuttavat keskustan työpaikkakeskittymän vieressä sijaitseville alueille. Ne ovat kaupungin pienuuteenkin nähden sijainniltaan edullisia. G entrifikaation kannalta puutaloalueet on jo ”menetetty”, kansalaisaktiivi Tero Rantaruikka toteaa puhelimessa. Hän tarkoittaa sitä, että gentrifikaatio on jo tehnyt tehtävänsä – ottamatta kantaa siihen, onko se hyvä vai huono asia. Kallion henkeä hän tunnistaa Kerttulista, mutta aluetta vaivaa yleinen Turun ongelma. Rantaruikan mukaan täältä puuttuvat ”jännittävät, pienet kaupunginosat, joissa on oma tunnelmansa”. Elämä keskittyy muutamaan kaupalliseen kortteliin, ja niiden ulkopuolella on lähinnä asumista. Esimerkiksi Jyväskylässä on kauppakeskusten alakaupunki (”down town”), ja yläkaupunki, jossa on pieniä putiikkeja kahviloita. ”Turussa olisi hirveästi potentiaalia pieniin, eri tunnelmaisiin ja eri profiilisiin alueisiin. Kun kivijalkaa tulee, niin tulevat ihmiset.” Tarvittaisiin siis lisää kävelypainotteisia katuja, leveämpiä jalkakäytäviä ja terasseiksi raivattuja parkkipaikkoja. Nuorkauppakamarin pop up -hanke Forumissa osoitti, että pienellä ohjauksella voi saada ihmeitä aikaan. Henkkamaukan hylkäämä kauppakeskus heräsi eloon, kun pienyrittäjät saivat liiketilat lyhyeksi ajaksi ilmaiseksi käyttöön. Tuli designliikettä ja artesaanileipomoa. Potentiaalisena ”yläkaupunkina” Rantaruikka pitää Humalistonkadun seutua rautatieaseman suunnassa, ”siellä alkaa olla putiikkia, kahvilaa ja kulttuuritoimintaa”. Visioitu ratapihan elämyskeskus voisi tuoda lisää eloa alueelle. T Y L K K Ä R I 4 / 2
• 21 Kerttulin Kellonsoittajankatu elokuun iltana.
• Koulukadun ABC:tä vastapäätä sijaitsevan vanhan tavara-aseman alueen hän näkisi mieluusti vapaassa kulttuurikäytössä. Vanhoja teollisuuskiinteistöjä on annettu muissa kaupungeissa omaehtoisen kulttuuritoiminnan käyttöön, mutta Turusta sellainen vielä puuttuu. K erttulissa on kyllä tilastojen valossa potentiaalia Kallioksi. Turun tihein väestöruutu löytyy täältä: 8 584 asukasta neliökilometrillä. Toki jos katsotaan numerokaupunginosia, eniten asukkaita on VII-kaupunginosassa eli ydinkeskustassa: 9 840. Kerttulissa äänestetään vihreitä ja vasemmistoliittoa. Viime kuntavaaleissa puolueet saivat noin 43 % äänistä; samankaltaiset tulokset olivat Martissa ja Portsassa. Kerttuliin ja Kupittaalle sijoittuu myös opiskelijaslangilla nimetty Bermudan neliö: Uudenmaankadun, Hämeenkadun, Lemminkäisenkadun ja Itäisen pitkänkadun rajaama alue. Sinne moni opiskelija haluaa muuttaa. Kerttuli sijoittuu postinumeroalueelle 20500, jonka asukkaista 20 prosenttia on opiskelijoita. Se on suurin suhteellinen määrä Turun postinumeroalueista. Tietyt asunnot tulevat Kupittaan ja Kerttulin suunnalla kerran kolmeen tai viiteen vuoteen vuokrattavaksi, OP Koti Turun seudun toimitusjohtaja Satu Astala paljastaa. Ja jos katsoo asuntojen kokoa, Kerttulin tienoilla päästään lähelle Kalliota. Asuntojen keskipinta-ala on 49,6 neliömetriä. Huhujen mukaan alueella on myös nähty asuntonäyttöjonoja, jotka vetävät vertoja Kalliolle. TYKSin ja yliopiston muodostama toiminnallinen keskittymä on selitys alueen suosiolle vuosikymmenestä toiseen. Sijainti ”potkulaudan päässä” keskustasta ei myöskään haittaa, Astala sanoo. Kupittaan ja Kerttulin alueen asunnoista maksetaankin korkeimpia hintoja Martin ohella. ”Turkulainen Kallio” on kuitenkin Astalan mielestä noussut Kakolaan ja Portsaan. Nuoria kiehtoo vanhan puukaupungin yhteisöllinen asuminen. Hän viittaa paitsi gentrifikaatioon myös ”tunnelmaan”. ”Jotakin rosoista on säilynyt, sen voi aistia tunnelmana ja se tuo kivan sekoituksen eri aikakausien vaikutuksista. Alueella on monet kasvot.” P ortsa on passé, joten saavumme elokuisena iltapäivänä Kerttuliin. Eläväiseltä Hämeenkadulta, jolla sijaitsevat muun muassa opiskelijoiden suosima ravintola Portti ja lukuisat lounaspaikat, siirrymme Kinaporin kautta Sirkkalankadulle. Kivijalka uinuu, siellä täällä on urheiluhierojia ja kampaamoja. Mainostoimiston ikkunasohvalla löhöillään. Missä ovat miellyttävät kahvilat ja putiikit? Missä on Kallio? Yritystä ei ole puuttunut. Esimerkiksi Uudenmaankadulla sijaitsi vielä viime vuonna trendikäs pienpanimoravintola Radbar. Ovet piti kuitenkin sulkea, koska walk-in-asiakkaita ei riittänyt, entinen ravintoloitsija Eikka Laakso kertoo Messengerissä. Ohikulkevia ja suunnittelematta paikalle ilmestyviä asiakkaita oli siis liian vähän. Tilanne huononi hiljalleen, kun ympäröivät liike tilat autioituivat. Laakson mielestään alueen elävöittäminen vaatisi liiketilavuokrien ”merkittävää alentamista” ja ”suunnitelmallista toisiaan tukevien liike toimintamuotojen houkuttelemista alueelle”. Kellonsoittajankadulla marssimme Kerttulin Kievariin, joka sijaitsee osuvasti nimetyn ’Kerttulinkallio’-talonyhtiön kivijalassa. Ravintola on ollut pystyssä kultavuodesta ’95, ravintoloitsijana hiljattain aloittanut Roni Jouhilampi kertoo. Onko asiakkaita tarpeeksi, onko vuokra liian korkea? Ei kantaa liikesalaisuuden nimissä. Pystyssä yhä ollaan. Asiakkaat asuvat yleensä lähellä, haalarikansaa ei kuitenkaan näy, Jouhilampi kertoo. Vanhempaa opiskelijasukupolvea asioi kyllä. Terassilla porukka vaikuttaa paikalliselta. ”Toispuolelt, pyöräiltiin täst ohi.” ”Toispuolelt, tää on kival paikal.” Ei sitten. Mutta missä on Turun Kallio? ”Ei kai Turus ny sillai.” Kysytään tiskiltä. ”Portsa, siellä on oma lintukotonsa.” V oisiko Turussa sitten tulevaisuudessa olla Kalliota? Ehkä, mutta se vaatisi kantakaupungin voimakasta kasvua ja asukastiheyden nousua, tiiviimpää ja korkeampaa rakentamista. Keskusta-alueella asuu yli 54 000 asukasta, mutta nämä ”numerokaupunginosat” levittäytyvät yhteensä yhdeksän väestöruudun alueelle. Helsingissä väestö asuu neljä kertaa tiheämmin. Turusta puuttuu tiiviisti rakennettu, pienasuntovaltainen asuinalue. Aurajoen suulle ei ehditty tehdä tiivistä kivikaupunkia kuten Helsingissä. Muun Suomen tapaan Turunkin työläiskaupunginosat rakennettiin lähiöiksi 1960-luvulla. Rakentamisen painopiste on nyt siirtynyt keskustaan. Uusilla ”postimerkkikaavoilla” on mahdollistettu täydennysrakentamista, ja keskustan liepeille nousee uusia, kaupunkimaisia asuinalueita. Turun linnan lähelle tulevat Linna fältti ja Herttuankulma, ratapiha-alueelle Fabriikki. Pihlajaniemeen tulevat nousemaan Turun ensimmäiset perinteiset umpikorttelit lähes sataan vuoteen. Alue on suunniteltu ilmeeltään vaihtelevaksi ja ihmisläheiseksi yhteistyössä tanskalaisen arkkitehtitoimiston kanssa. Uudiskohteissa korostuvat kovasti kysytyt pienet asunnot. Turku onkin Suomen “yhden hengen asuntokuntaisin” kaupunki. Keskustan lievealueet ruutukaavassa ovat selvästi nostaneet suosiotaan muidenkin kuin nuorten ihmisten asuinpaikkoina, OP Koti Turun seudun Satu Astala sanoo. Vaikka ihmiset ajaisivat ostoksille kauppakeskus Myllyyn, lähellä olevia palveluita, ravintoloita ja jokirantaa arvostetaan. Uudiskohteet ovat niin suosittuja, että Astalan mukaan on vaikea nähdä, mikä vanha alue muuttuisi trendikkääksi seuraavaksi. ”Olemme vähän huolissamme seuranneet lähiöiden kehitystä, ja odottaneet, että tulisiko käännettä. Sijainti on keskeinen asia – ovatko ne tulevan ratikkaväylän tai jonkun vastaavan varrella. Ihmi14 ”Bermudan neliö” numerokaupunginosien alueella. Katkoviivalla postinumeroalue 20500.
• 15 set ovat alkaneet arvostaa, että perheessä ei tarvitse pitää kahta autoa tai sitä yhtäkään.” Turun väkiluvun kasvu on ollut 2010-luvulla suhteellisesti hitainta kuudesta suurimmasta kaupungista. Kaupungistuminen ja maaseudun tyhjeneminen kuitenkin jatkuu. On ennustettu, että parinkymmenen vuoden päästä ainoastaan etelän kasvukolmio jatkaisi nousuaan. M ainostoimiston projektipäällikkönä työskentelevä Rantaruikka osallistuu aktiivisesti kansalaiskeskusteluun Turun kaupunkikehityksestä. Hän moderoi Turun ympäristöja kaavoitusasioiden kansalaiskeskusteluryhmää Facebookissa. Kuivakkaasti nimettyä ryhmää voi verrata muiden kaupunkien Lisää kaupunkia -ryhmiin, joissa käydään vastaavaa ruohonjuuritason keskustelua. Niillä on kuitenkin selkeä agenda: kivijalkakaupungin lisääminen. Turussa keskustelu on laveampaa. Rantaruikan oma kiinnostus kaupunkisuunnittelua kohtaan heräsi, kun hän oli mukana perustamassa Turun polkupyöräilijöitä 2013 ja myöhemmin Pyöräliittoa. Pyöräilyaktiivina hänen näkemyksensä on, että toimiva ja viihtyisä kaupunki syntyy ihmisistä: heidän mahdollisuuksistaan ajan viettoon, liikkumiseen, harrastamiseen ja muiden ihmisten tapaamiseen. ”60-luvulta lähtien kaupunkia on suunniteltu lähinnä autoliikenteen näkökulmasta. Maailmalla on huomattu, että se ei ole välttämättä paras tapa tehdä ihmisen kannalta käyttökelpoista kaupunkia.” Tilaa liikkumiseen on rajallisesti, ja sitä pitäisi jakaa uusiksi – tietenkin mahdollisimman ekologisia ja vähän tilaa vieviä kulkumuotoja suosien. Kaupunkikehityshankkeista eniten hän odottaakin ratikkaa. Argumentit on jo kuultu, mutta kertauksena: raitsikka auttaa ohjaamaan kaavoitusta, tuo kaavoituksen kautta kaupungille tuloja sekä mahdollistaa sujuvan liikkumisen muullakin kuin autolla. Vanhat valtapuolueet on saatu ratikan taakse, ja rakennusyhtiötkin ovat kiinnostuneet, kun rata on linjattu satamaan, jonne rakennetaan koko ajan uusia asuntoja. K aupungistuminen nähdään usein positiivisena ilmiönä. Ovathan kaupungit olleet kaupan keskuksia, joissa vaihdetaan hyödykkeitä ja ajatuksia. On työtä ja työvoimaa. Talouskasvu ja kaupungistuminen kytkeytyvät toisiinsa: edes kaupungeissa riehuneet pandemiat eivät ole katkaisseet kehitystä. Gentrifikaationkin voi nähdä myönteisenä kehityksenä, alueiden ”elävöitymisenä”. Asunnon omistajille hintatason nousu voi välittyä omaisuuden arvon kasvuna. Kaupungin kasvaessa syntyy lieveilmiöitä: hinnat nousevat, ympäristö rasittuu, liikenne ruuhkautuu ja alueellinen epätasa-arvo kasvaa. Kaupunkisuunnittelulla ja kunnallisdemokratiassa niihin pyritään löytämään ratkaisuja. Risteävät intressit ovat osa kaupunkielämää. Joku haluaisi kehittää Varissuon lähiötä, toinen haluaisi säilyttää sen raffin maineen, jotta vuokrataso säilyisi matalana. Hiljattain aloittaneen yliopistorajat rikkovan Smartland-hankkeen tavoitteena on selvittää maapolitiikan keinoja, jolla kaupunkikehitystä voitaisiin ohjata kestävämpään suuntaan, tehokkaasti. Jarkko Rasinkangas ja Aleksi Karhula toimivat kumpikin tutkijoina hankkeessa. Karhulan mielestä kaupungin tehtävänä on mahdollistaa hyvä elämä nykyisille ja tuleville asukkaille. Jälkimmäiset eivät usein saa ääntään kuuluville, koska eivät ole vielä kaupunkilaisia. Potentiaalisesti alueelle muuttavat ovat epämääräinen ja näkymätön joukko. ”On myös hyviä syitä vastustaa gentrifikaatiota, ja jos jonkin alueen hinnat nousevat kovasti, onhan se hankala tilanne nykyisille asukkaille”, Karhula sanoo. Kylmän rationaalisesti ajatellen ihminen voi aina muuttaa pois, jos asuminen muuttuu liian kalliiksi. ”Mutta kyllä sillekin pitää antaa jokin arvo, että ihmiset juurtuvat alueelle ja pitävät juuri siitä alueesta.” × Artikkelissa on käytetty tilastollisessa tarkastelussa postinumeroalueita, Turun kaupungin pienalueita ja kaupunginosia sekä äänestysalueita. Näiden alueiden rajat eivät ole yhtenevät. Sisäpiha Kerttulissa. T Y L K K Ä R I 4 / 2
• JASMIN VAHTERA KUVITUS TEEMU PERHIÖ ? K ansitaiteen kätköissä on pieni pala myyttistä taikaa, jonka asettaa levysoittimeen. Neula asettuu levyn pinnalle. Kuuluu rahinaa. Sitten musiikki alkaa. Fyysisen levyn kuunteluun tulee keskityttyä ihan eri tavalla kuin suoratoistomusiikkiin, levykauppias Fredrik Johansson miettii. Levykauppa 8raidan vihreille seinille on ripustettu kehystettyjä albumien kansikuvajulisteita. Vinyylit lepäävät siisteissä riveissä. Johansson on nähnyt suoratoistopalveluiden myötä tapahtuneen levymyynnin muutoksen. Hänen mukaansa ennen suora toistoaikaa myyntiin tilattiin pääasiassa CD-levyjä ja vain muutama vinyyli. Nykytilanne on entisen vastakohta. ”Kaupan uutuuslevyjen myynnistä yli 95 prosenttia on vinyylimyyntiä. CD:nä uskaltaa tilata enää klassikoita, kuten Bob Dylania ja Bruce Springsteeniä.” Kaiken kaikkiaan levymyynti on vain pieni osa siitä, mitä se oli ennen Spotifya. Suoratoistopalvelua käytetään nykyään muun muassa uuden musiikin etsimiseen. Siitä on tullut ”musiikin sovituskoppi”. ”Nykyään ihmiset ovat tosi tarkkoja, mitä ostavat. Moni hankkii vain ne itselleen tärkeimmät levyt, joihin on useimmiten tutustunut jo etukäteen”, kertoo Johansson. Konmarituksen aikakautena turhasta materiasta pyritään eroon. Suoratoistopalveluiden kuluttaminen ei kuitenkaan ole niin aineetonta, kuin miltä se vaikuttaa, vaan sen taustalla on monimutkainen järjestelmä laitteita ja dataa. VARRELLA VIRRAN Musiikin suoratoisto on halpaa ja helppoa, mutta ei välttämättä ekologista. Jäljet johtavat datakeskuksiin.
• VARRELLA VIRRAN
• 18 D igitalisoituminen ja sen myötä tulleet palvelut nähdään yleensä ekologisena ja helpompana vaihtoehtona fyysisille tuotteille. Vuonna 2019 kanadalainen musiikintutkija Kyle Devine kertoi The Rolling Stone -lehdelle, että hänen suoratoistomusiikin ympäristövaikutuksia kartoittavien tutkimustensa mukaan striimaus kuitenkin aiheuttaa jopa kaksinkertaisen kuormituksen fyysisiin tallenteisiin verrattuna. Polaris Nordicin vuoden 2020 selvityksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista käyttää musiikin suoratoistopalveluita. Keskimääräisesti suomalainen kuuntelija striimaa 2,9 tuntia musiikkia päivässä. Suomessa musiikin ilmaispalveluiden, kuten Youtuben käyttöaste on Pohjoismaiden korkein, minkä johdosta esimerkiksi maksullisen Spotify Premiumin käyttäjiä on huomattavasti vähemmän. Suomalaisista striimaajista 58 prosenttia käyttää palveluiden ilmaisversioita, kun taas maksullisia palveluita tilaa vain 32 prosenttia. Muissa Pohjoismaissa maksullisten striimauspalveluiden käyttö liikkuu 50 prosentin tuntumassa. Suoratoistopalveluiden suureen suosioon Suomessa vaikuttavat erityisesti ruuhkaton mobiiliverkko ja puhelinliittymien rajaton datasiirtomahdollisuus. Mediassa keskustellaan jatkuvasti esimerkiksi liikennepäästöistä ja lentämisen ilmastovaikutuksista. Suoratoistopalveluiden ilmastovaikutukset jäävät usein kuitenkin täysin pimentoon. Musiikintutkija Juha Torvisen mukaan [striimattu] musiikki on erillään ilmastokeskustelusta näennäisen helppoutensa ja abstraktin luonteensa takia. ”Kuuntelija ei tule helposti ajatelleeksi sitä, millaisia prosesseja ja rasitteita musiikin taustalla voi olla. Musiikki huijaa meitä peittämällä syntyperänsä.” Musiikin ja videoiden kulutus vie suurimman osan internetliikenteestä. Palveluiden helpon käytettävyyden ja saatavuuden takia ihmiset käyttävät niitä koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin digitalisaation tuomat hyödyt alkavat menettää merkitystään. BBC:n mukaan esimerkiksi suositun ”Despacito”-kappaleen musiikkivideon hiilijalanjälki on muodostunut massiiviseksi miljoonien katselukertojen myötä. Torvisen mukaan suoratoistopalveluiden suosio perustuu muun muassa kuuntelutottumusten muutokseen. ”Kaupallisuuteen perustuva länsimainen populaarimusiikki on palannut takaisin 1950–60-luvuilta peräisin olevaan sinkkuvetoisuuteen. Tämän kanssa käsi kädessä kulkevat striimauspalvelut, jotka hyödyntävät sitä [biisilähtöisyyttä].” Suoratoistopalveluiden käytön räjähdysmäinen kasvu on ongelman ydin. Jos niiden käyttöaste olisi sama kuin fyysisten tuotteiden, ongelmilta luultavasti vältyttäisiin. Torvisen mukaan juuri internetissä tapahtuvan musiikinkulutuksen laajuus ja suosittuus kuuntelukertoina mitattuna aiheuttaa ongelmia. ”Vaikka musiikkia kuunneltaisiin ekologisesti ja kestävästi tuotetuilla laitteilla, ja vaikka taustalla olisi hyvin rakennettu datakeskus, jonka energiahävikki ja päästöt ovat mahdollisimman vähäiset, silkka toiminnan volyymi aiheuttaa sen, että siitä tulee iso ongelma.” K oko maailman ICTeli tietoja viestintä teknologia-alan toiminta palautuu datakeskuksiin. Nämä keskukset muodostuvat palvelimista, jotka taas ovat tietopankkeja, joihin on tallennettuna kaikki internetistä löytyvä tieto. Suomessa on sekä yksityisen että julkisen sektorin omistamia ja operoimia datakeskuksia. Datakeskusten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä on vaihtelevaa, minkä kokoinen palvelinkeskus lasketaan datakeskukseksi. Liikenneja viestintäministeriön tietojen mukaan vuonna 2012 pienimmätkin laitetilat (alle 0,1 MW teho) huomioivassa selvityksessä Suomessa oli 2 800 palvelinkeskusta. Maailmanlaajuinen datakeskusteollisuus syö energiaa. Koko maailman ICT-ala on verrattavissa maailman lentoliikenteeseen, mikä tarkoittaa noin kahta prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä. Liikenneja viestintäministeriön erityisasiantuntija Tuuli Ojalan mukaan vertaus on ongelmallinen. ”On hankala sanoa, onko se paljon vai vähän, kun ajatellaan, kuinka keskeinen rooli digitalisaatiolla nykypäivänä on ja kuinka paljon se tuottaa mahdollisuuksia vähentää muiden alojen päästöjä.” Datakeskusmaailma ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta ongelmaton. Esimerkiksi yksi googlaus vie saman verran sähköä kuin 17 sekuntia päällä oleva 60 watin hehkulamppu. Ojalan mukaan tarkkoja energiankulutuslaskelmia on kuitenkin vaikea tehdä, ja usein aihetta koskevat mediassa esitetyt tiedot ovat myös keskenään ristiriitaisia. Hän nostaa esille Ericssonin viime vuonna tekemän tutkimuksen, jonka mukaan yhden musiikkikappaleen kuuntelu suoratoistopalvelusta kuluttaa 0,001 kWh. Kymmenen kappaleen kuuntelu vastaisi näin ollen led-lampun polttamista kahden tunnin ajan. Play-klikkauksen taustalla tapahtuu paljon: siellä pyörivät palvelimet, tietoverkot, reitittimet, modeemi, toistolaite sekä näyttö. Musiikin toistaminen omalta laitteelta kätkee taakseen verkkolaitteiden ja -tapahtumien ketjun. Isoin kysymys ICT-alaan liittyen on sähköntuotanto. Liikenneja viestintäministeriön tietojen mukaan vain 25 prosenttia sähköstä tulee uusiutuvista lähteistä. Suomessa kulutettu sähkö on kansainvälisesti verrattuna lähes hiilivapaata. ICT-alan hiilijalanjälki Suomessa on pieni ja suomalaisten sähkönkulutus hyvin maltillista. Laskelmat eivät kuitenkaan huomioi ulkomaille palautuvaa dataliikennettä. Ojalan mukaan kuluttajan ICT-hiilijalanjälki riippuu paljolti siitä, missä maassa kuluttajan käyttämiä palveluita tarjoava datakeskus sijaitsee, ja millaista energiantuotantoa tämä keskus hyödyntää. Suuri osa suomalaisten kuluttajien tietoliikenteestä – ja sitä kautta kulutuksen ilmastovaikutuksista – suuntautuu ulkomaille. Sähkönkulutuksen lisäksi ongelmia aiheuttaa datakeskusten jäähdytystarve. Valtaosa datakeskuksista puskee jäähdyttämisessä syntyvän hukkalämmön mereen ja ulkoilmaan, vaikka sitä voisi hyödyntää esimerkiksi talojen lämmityksessä. Jo kolme prosenttia kaikesta sähköenergiasta Suomessa kuluu datakeskuksiin. Mikäli puolet Suomessa olevista konesaleista keräisi hukkalämmön talteen, voitaisiin sillä lämmittää noin 330 000 sähkölämmitteistä taloa, kertoi Finnish Data Center Forumin Jari Innanen Ylelle 2015 antamassaan haastattelussa. Datakeskusten hukkalämmön hyödyntämiseen liittyy Ojalan mukaan kuitenkin vielä ongelmia. ”Toistaiseksi se ei ole Suomessa investointina kauhean houkutteleva. Monesti välimatkat ovat myös hankalia, sillä datakeskuksen pitäisi olla kaupungin ytimen lähellä, jotta sitä voitaisiin käyttää järkevästi isoon määrään kiinteistöjä.” M usiikin ja ilmastoja ympäristökysymysten suhdetta tutkitaan ekomusikologiassa. Alan tutkimusta julkaissut Juha Torvinen pohtii, että tulevaisuudessa voidaan joutua tekemään radikaalejakin ratkaisuja. ”Voidaan miettiä, pitäisikö musiikin liikasoittoa rajoittaa. EsiT Y L K K Ä R I 4 / 2
• merkiksi taustamusiikin soittaminen ja musiikin käyttäminen tunnelmanluojana on ekologisesti kyseenalaista, koska se tuhlaa energiaa eikä kukaan kuuntele musiikkia aktiivisesti.” Musiikin kuunteluun ja laajemminkin digitaalisten sisältöjen kuluttamiseen liittyvät ilmastokysymykset ovat ristiriitaisia. ”Isot ekologiset kysymykset eivät poistu sillä, että muutetaan musiikin kuuntelu esimerkiksi LP-levyistä tiedostomuotoiseksi. Tiedostomuotoisen musiikin tuottaminen ei kuluta muovia eikä metalleja, mutta vaatii hirvittävän määrän energiaa ja hienostuneita laitteita, jotka pitää uusia muutaman vuoden välein”, pohtii Torvinen. Muovia ja erilaisia metalleja sisältäviä LP-levyjä taas voi kuunnella vuosikymmenet samoilla stereoilla. Meillä on tarve irtautua koko ajan enemmän fyysisistä tuotteista, mutta toisaalta emme vielä tiedä tarpeeksi siitä, miten tuotteiden digitalisointi reagoi ympäristön kanssa. Torvisen mielestä suoratoistopalveluiden ilmastovaikutusten pitäisi olla samalla viivalla muiden ilmastonmuutokseen liittyvien asioiden kanssa. ”Voidaan toki lähteä vertaamaan striimatun musiikin ympäristövaikutuksia johonkin paljon isompaan ympäristöongelmaan. Aina löytyy jokin suhteessa suurempi ongelma. Tällainen tyhjä argumentointi on kuitenkin vastuunpakoilua.” Torvisen mukaan länsimainen elämänmuoto on kokonaisuutena ongelmallinen, sillä se rasittaa ympäristöä enemmän kuin muut tunnetut elämänmuodot. L ähes jokainen suomalainen kuluttaa digitaalista kulttuuria kuten äänikirjoja, musiikkia ja elokuvia. Suomessa ei ole vielä tehty tutkimusta yksittäisen kuluttajan digitaalisesta hiilijalanjäljestä. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kuluttajien välillä voi ilmetä suuriakin eroja. Yksittäisen kuluttajan digitaalinen hiilijalanjälki vaihtelee tämän tutkimuksen mukaan alle 1 prosentista 7 prosenttiin. ”Ainakin toistaiseksi asuminen ja liikkuminen ovat kuluttajatason suurimman hiilijalanjäljen aiheuttajat. ICT ei siis ole tässä kuvassa kenties niin merkittävä”, sanoo Ojala. On kuitenkin pohtimisen arvoista, voidaanko elämisen kannalta välttämätön talon lämmittäminen asettaa samalle viivalle luksushyödykkeeksi laskettavan musiikinkuuntelun kanssa. Omien digitaalisten kulutustottumusten tarkastelu on avainasemassa. Kestävyyden näkökulmasta on järkevintä käyttää mahdollisimman pientä laitetta ja yhdistää kiinteään verkkoon mobiiliverkon sijaan. Vanhat laitteet taas kannattaa toimittaa uusiokäyttöön tai kierrätykseen. ja miettiä päätelaitteiden, esimerkiksi puhelimen uusimistahtia. Erityisesti videoiden katseluun kannattaa kiinnittää huomiota, mikäli mielii vähentää päästöjään. ”Jos on tarkoitus kuunnella ainoastaan musiikkia, on järkevämpää valita palvelu, jossa se on vain äänitiedostona. Musiikin kuuntelu esimerkiksi YouTubesta ei välttämättä ole paras vaihtoehto, jos on tarkoitus ainoastaan kuunnella musiikkia”, kertoo Ojala. Ei ole yksiselitteistä, onko ekologisesti parempi kuunnella lempi levyjään fyysisenä tallenteena vai tiedostomuotoisena. Molemmat vaihtoehdot saavat kannatusta tarkastelutavasta riippuen. Ojala hillitsisi netistä kuunneltavan musiikin demonisointia. ”Vaikka lisätietoa ja tutkimusta tarvitaan ehdottomasti, ei musiikin nettikuuntelu kuitenkaan ole se asia, mihin maailma loppuu.” × ” voidaan miettiä , pitäisikö musiikin liikasoittoa rajoittaa . esimerkiksi tausta musiikin soittaminen ja musiikin käyttäminen tunnelmanluojana on ekologisesti kyseenalaista .”
• K AUAN ELÄKÖÖN MIES 20 SAMULI TIKKANEN "Ooksä homo kun sä luet kirjoja?" kirjailija Juhani Brander sai kuulla armeijassa. KUVAT TEEMU PERHIÖ
• K AUAN ELÄKÖÖN MIES ? Tylkkärin haastattelussa hän tylyttää miesten henkistä laiskuutta ja lyttää videopelit. Miehisyyden on aika muuttua.
• T oksisesta maskuliinisuudesta puhuminen ärsyttää monia. Sitä pidetään miehen pahuuden alkujuurena, patriarkaatin synnyttäminä toimintatapoina, jotka saavat miehen tappelemaan, alistamaan muita ja raiskaamaan. Turkulainen kirjailija ja kriitikko Juhani Brander on tiivistänyt ison osan maskuliinisuuden varjopuolta uuteen esseeteokseensa Miehen Kuolema. Kirjassa hän käsittelee miehisyyttä esimerkiksi väkivallan, seksuaalisen ahdistelun, syrjäytymisen, lukuharrastuksen ja jääkiekkokulttuurin kautta. Kaikkea perinteisesti miehiseksi nähtyä Brander kritisoi rajulla kädellä. ”Olen kilpaillut miehiä vastaan urheilemalla, tappelemalla, naisilla, viinanjuonnilla ja muulla typerällä uhoamisella, mutta en koskaan sillä, että olen lukenut kaikki Edith Södergranin, Helena Anhavan ja Tomas Tranströmerin runot”, kirjoittaa Brander teoksen kolmannessa esseessä ”Lukevan pojan katekismus”. Maskuliinisen kilpailuasetelman ohella väkivalta on suuressa roolissa teoksessa, lapsesta asti. ”Kasvuvuosiini kuului kiinteänä elementtinä se, että väkivallan mahdollisuus oli aina ilmassa, kun olimme miesten seurassa tai poikaporukassa. Se saattoi seurata yhtä väärää sanaa, pieleen mennyttä vitsiä tai leikkipainia. Väkivaltaa ei tuomittu, se hyväksyttiin. Niin vain tapahtui. Ota turpaan ja kärsi. Anna turpaan ja iloitse”, hän kirjoittaa. Julkisuudessa aihetta on käsitelty esseekirjaksi suhteellisen paljon, mutta varsin yksipuolisesti, lähinnä ahdistelun ja väkivallan kautta. Kahvilan pöydässä Brander toteaakin heti alkuun lähettämistäni kysymyksistä: ”On helvetin kiva, ettei tarvitse koko ajan puhua vain väkivallasta tai seksuaalisesta ahdistelusta.” K äsitys oikeanlaisesta miehisyydestä on muutoksessa muuallakin kuin sukupuolentutkijoiden keskuudessa. Kiistan aiheena on enemmänkin muutoksen suunta. Toivotaan joko jotain täysin uutta, tai paluuta vanhaan miehen malliin. Parikymppisten miesten suosioon noussut jungilainen nettifaija Jordan Peterson käsittelee luennoillaan ja kirjassaan 12 Elämänohjetta tuota nimenomaista maskuliinisuuden kriisiä. Peterson kysyy, kuinka tulla toimeen maailmassa, jossa maskuliinisuus ja feminiinisyys menettävät merkitystään ja synnyttävät uusia olemassaolon kategorioita. Petersonin vastaus muuttuvaan miehuuteen on: petaa sänkysi saatana ja seiso suorassa. Tämä kuulostaa varmasti kaikille suomalaisen miestehtaan läpikäyneille tutulta. Siinä missä Peterson haikailee menneitä sukupuolirooleja palautettaviksi, toivoo Brander päinvastaista: että miehisyyden annettaisiin muuttua. ”Petersonin suosio liittyy länsimaisten nuorten miesten syvään identiteetittömyyteen ja eheyttävän autoritäärisen isän kaipuuseen”, Brander sanoo. ”Hän puhuu jylisevän patriarkan äänellään ja toiseuttaa naisia, feministejä, työmarkkinoita tai mikä ikinä nyt onkaan Petersonin mielestä vialla tässä yhteiskunnassa, vahvistaen miesten omaa identiteettiä.” Branderia häiritsee Petersonin ajattelun taustalla oleva vahva protestanttisen etiikan ja ydinperhekäsityksen eetos. ”Se on sellaista vääränlaista self-help-kirjallisuutta, hänen tarkoituksensa on varmaan ihan hyvä.” Häntä ärsyttää myös se, että Petersonia demonisoidaan internetissä ja haukutaan natsiksi. Se on Branderin mielestä toisen maailmansodan uhrien loukkaamista. B rander muistuttaa, että länsimaisessa historiassa on lukemattomia esimerkkejä muuttuvista maskuliinisuuksista. Nykypäivän isät ovat täysin erilaisia kuin hänen oman sukupolvensa isät olivat. ”Ei mun isä ois ikinä pitänyt mitään vanhempainvapaata tai isyyslomaa.” Miehisyys muuttuu, kun olemassa olevien maskuliinisuuksien rinnalle syntyy uusia tapoja olla mies. ”Jos mietitään vaikka sihteerin ammattia, jota pidetään hyvin feminiinisenä, niin jos lukee 1300-luvulta eteenpäin länsimaisten monarkioiden historiaa, on sihteeri ollut aina miesten ammatti. Tarkoitan tällä sitä, että nämä asiat muuttuvat koko ajan.” Brander uskoo, ettei maskuliinisuus ole mikään luontainen tila, vaan ympäristön tuottama ja kulttuurisesti ylläpidetty performanssi. Kulttuuriset toimintamallit sisäistetään lapsena, jonka jälkeen niihin ei välttämättä kiinnitä huomiota, ellei ympäröivä maailma ole ristiriidassa niiden kanssa. Onko Brander saanut muilta miehiltä lokaa, kun kirjoitti kirjan, joka suhtautuu niin kriittisesti miehiin? ”Se palaute mitä olen saanut, on pääosin positiivista ja hyvinkin henkilökohtaista. Negatiivinen palaute on ollut lähinnä voimakasta torjuntaa.” M askuliinisuuden muutos näkyy myös lukuharrastuksen suosiossa miesten keskuudessa. Kirjallisuus on kautta aikain ollut miehistä touhua. Jos käydään läpi muutaman viimeisen sadan vuoden kirjallisuuden klassikoiden kaanon, on aika harva teos naisen kirjoittama. Silti yhteiskunnassa puhutaan siitä, että pojat eivät lue. Mitä tapahtui? Miehen Kuolemassa tuodaan monelT Y L K K Ä R I 4 / 2
• la tavalla ilmi, että jos jokin, niin lukeminen ei ainakaan ole asia, jota miehet pitäisivät arvossa. Häpeillystä lukuharrastuksesta on kirjoittanut hiljattain myös Tommi Melender kirjassaan Poika, joka luki Paavo Haavikkoa. Brander uskoo, että syy perinteisen lukuharrastuksen katkeamiseen on yleissivistyksen ja lähihistorian tuntemuksen puute. Ihminen on tunteellinen eläin ja pyrkii torjumaan kaiken itselleen vieraan. Siinä missä hänen omina armeija-aikoinaan lukemisharrastusta kommentoitiin sanoilla ”Ooksä homo kun sä luet kirjoja?” oli vanhemmilla miehillä kokemus aivan toista luokkaa. 60–70-luvuilla elettiin vielä poliittista aikakautta ja lukemista pidettiin osana työväen sivistysperintöä, jonka saattoi nähdä symbolisena luokkanousuna. Sellainen kulttuuri on nyt täysin murtunut, Brander sanoo. Kirjassaan hän yhdistää lukuongelman maskuliinisuuden ideaaleihin: ”Toksiseen maskuliinisuuteen kuuluu laajamittaisena myös henkinen laiskuus. Se tarkoittaa sitä, että pitkäjänteisyys, keskittyminen ja kiinnostus johonkin aikaa vievään ja älyllistä haastetta tarjoavaan ulkoistetaan oikeasta miehuudesta pois liian nössönä, naismaisena, ei-kiinnostavana ja turhana. Siksi lukemista ei harjoiteta laajamittaisesti poikien keskuudessa.” Monissa yhteyksissä syyksi lukemisen vähentymiseen tarjotaan internetiä, tietokoneita ja videopelejä. Brander torjuu videopelit tyhjentävänä selityksenä, mutta kritisoi niitä kovasanaisesti. Hän kertoo pelanneensa itsekin nuorena videopelejä, mutta mainitsee 80-luvun pelien olleen immersiivisyydessään ihan eri luokkaa. Ennen Double Dragon -tappelu pelin mättäminen alusta loppuun kesti pari tuntia, nyt pelimaailma nielaisee jopa sadoiksi tunneiksi yhtä peliä kohden. Huolestuttavaa on se, kuinka pelit on suunniteltu niin selvästi mielihyväkeskuksen aktivointiin ja nopeaan tarpeentyydytykseen. Siinä kokee olevansa koko ajan voitolla ja kontrollissa, Brander kuvailee. Videopelaamisessa on toki myös paljon positiivisia puolia. Yhtenä hän mainitsee yhteisöllisyyden. Se näkyy esimerkiksi Ylen Logged In -dokumenttisarjassa, jossa syrjäytettyjen nuorten miesten tukiverkko löytyi Rune scapen kaltaisista peleistä. Se voi olla monelle yksinäiselle ihmiselle ainoa keino olla yhteydessä. Brander toivoo, että pojat ja nuoret miehet löytäisivät pelaamisen kylkeen kirjallisuuden. ”Mä en pystyisi tekemään tätä kirjailijan tai kriitikon työtä, jos en olisi lukenut niin paljon. Lukeminen kehittää esimerkiksi mielikuvitusta ja empatiakykyä.” Vaikka hänkin sanoo pelanneensa läpi Falloutit ja Max Paynet, on niistä käteen jääneiden kokemusten ja muistojen taso ihan eri luokkaa kuin kirjoja lukiessa. ? ” pitkäjänteisyys , keskittyminen ja kiinnostus johonkin aikaa vievään ja älyllistä haastetta tarjoavaan ulkoistetaan oikeasta miehuudesta pois liian nössönä , naismaisena , ei kiinnostavana ja turhana .” 23
• T urun yliopistossa mediatutkimuksta opiskellut Brander muistaa olleensa yliopistossa selvästi outolintu lukuharrastuksensa takia, ja esimerkiksi yleisen kirjallisuustieteen sivuaineessaan hän oli usein kurssin ainoa mies. Hän kertoo kuulleensa tutuilta yliopistoprofessoreiltaan, että viimeisen 20 vuoden aikana kirjallisen ilmaisun taito yliopistossa on rajusti romahtanut. Sanavarasto, esseiden ja tenttivastausten luominen on heikentynyt huomattavasti. Vaikka tämä muutos pätee kaikkiin opiskelijoihin, ovat miehet tässäkin huonompia. Naisten määrä yliopistossa on viime vuosikymmeninä ohittanut miesten määrän. Kehitys on ehdottomasti positiivinen, mutta yhtäaikaisesti miehet suorittavat yhä vähemmän tutkintoja, oli kyse sitten yliopistosta, ammattikorkeasta, lukiosta, ammattikoulusta tai jopa peruskoulusta. Miksi miesten määrän vähenemistä korkea-asteella ei nähdä ongelmana? Brander uskoo tämän ”sokean pisteen” johtuvan siitä, että yliopisto on ollut koko länsimaisen historiansa ajan miesten hallinnassa. Suurin osa professuureista on edelleen miesten hallussa, naisvaltaisillakin aloilla. ”Tämä on historiallisesti todella lyhyt aika, kun naiset ovat näin runsain joukoin korkeakouluttautuneet ja johtavat nyt edukseen tätä opiskelutilastoa ja hyvä niin. Musta se on hieno asia.” M iesten tilanne koulutuksen rakenteellisessa muutoksessa on niin tuore, että ongelmaan ei ole herätty. Toki poikien syrjäytyminen koko yhteiskunnan rakenteista ja erityisesti ammattikoulutuksen keskeytykset on ollut yhä enemmän julkisen keskustelun kohteena. Yliopistoon pyrkiviä miehiä tuskin nähdään samalla tavalla hauraassa tai haavoittuvaisessa asemassa olevina. ”Mutta itse näen, että korkeakoulutus miehillekin hyödyttää tätä yhteiskuntaa hyvin monin eri tavoin. Että siinä mielessä olisi hyvä kiinnittää huomiota myös tähän.” Brander muistuttaa, että katsottaessa mitä tahansa hyvinvointiyhteiskunnan huonommuustilastoa, oli kyseessä sitten itsemurhatilasto, päihdeongelmaisten, asunnottomien tai vankien määrä, tilastoja dominoivat miehet. ”Tämä on hirvittävä kuluerä yhteiskunnalle!” × Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä. Kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Ahkeroi yössä ja nauti vapaista päivistä Varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättääaikaa opiskelulle tai elämästä nauttimiselle. Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Kiinnostuitko? Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi TYLKKARI facebookissa Soittolista lehden taittoon 1. Lännen-Jukka: Pontikkapoika 2. LATL: Etkö näe että tansin sakset selässä 3. Molchat Doma: Heaven and Hell 4. Jimi Tenor: Turku Airport LEIKKAA TALTEEN 24
• T Y L K K Ä R I 4 / 2 25 Valtavirtaa Karvainen kusetus ? 26 × Proosa Kuka on hyvä poika? ? 28 × Kolumni Kolonialismikeskustelu ? 29 × Keskustelu Blankost dynkkyyn ? 30 c
• O len tietoisesti vältellyt Tiger Kingin katsomista. En halunnut lisätä korona-ahdistusta eläinoikeusahdistuksella. Sitten uteliaisuus tappoi kissan (epäonninen amerikkalainen sananlasku dokkaria ajatellen) ja katsoin sarjan yhdeltä istumalta. Pausetin vain heittääkseni pizzan uuniin siinä kohtaa, kun myös Joe Exotic puuhaili eläintarhaansa pizzeriaa. Slice edessäni jatkoin katselua, kun Joen lättyjen ’salainen aineisosa’ paljastettiin. En spoilaa, mutta olin kiitollinen lihattomasta pizzastani. Kovan luokan epilogi puski päälle vasta sängyssä aamuyöstä. Ajatusten virta ei niinkään liittynyt syyllisiin ja syyttömiin, vaan värikkäisiin hahmoihin: Miten tiikeri kasvattaja-guru Doc Antle näytti nuorena Black Sabbathin jäseneltä, miten valtiotieteen opinnoista päädytään Walmartin asemyyjäksi (ja siis miten siellä edes myydään aseita), entä lauloiko Joe Exotic sarjassa itse (hyvä ääni on usein antanut anteeksi paljon perseilyä, mm. R. Kelly, Morrisey, Michael Jackson). Uhreihin ja rikoksiin liittymättömien ajatusten vuoksi aloin kyseenalaistaa sarjan kuulumista true crime -genreen, jonka alle se on suoratoistopalvelun kuvailutiedoissa määritelty. Jos Trump-henkistä retoriikkaa tarjoileva misfi ts-hillbilly extravaganza Tiger King ei istu lajityyppiinsä, niin millainen genre sitten on true crime? t r u e C r i m e -tutkijat ovat tulkinneet genren suosion pohjautuvan sen kykyyn muuttua välineeksi, joka todentaa aikamme sosiokulttuurisia kysymyksiä. Jean Murley on määritellyt true crimen tositapahtumiin perustuvaksi tarinaksi, joka muovautuu kertojan näkökulman myötä. Mark Seltzerin mukaan true crime on faktaa, joka vaikuttaa rikosfi ktiolta. True crime on jo itsessään enemmän kuin yksi genre, ja siinä näkyy konventioiden eli vakiintuneitten kuvaustapojen moninaisuus. Se käsittää kirjoja, rikos-tietokirjallisuutta, faktapohjaista rikoskirjallisuutta, elokuvia sekä televisiota – viime aikoina myös dokumentteja ja podcasteja. Genren juuret ovat kuitenkin printissä: 1550-luvun Englannissa rikoskirjallisuus liikkui edullisten pam? ettien ja katutekstien muodossa. Balladeja kirjoitettiin tekijän näkökulmasta yrityksenä selvittää psykologisia motiiveja tekojen takana. True crime -esseisti Thomas De Karvainen kusetus 64 miljoonaa katsojaa saanut realitysekoilu Tiger King jättää rikoksen ja oikeat päähahmot sivuosaan. ValtaVirtaa NORA KHELIF KUVITUS JOEL LEVANDER Quincey julkaisi 1827 Blackwood's Magazinessa tekstin, jonka näkökulma oli rikollisen tai uhrin sijaan yhteiskunnan. Moderni true crime alkoi rakentua murhaoikeudenkäyntien pohjalta skottilaisen William Rougheadin kynästä. Tutkiva ote (investigator) vakiintui rikos tarinoiden pääasialliseksi ainekseksi 1800luvun Englannissa. Genre ulotti lonkeronsa myös Amerikkaan: alun perin lehdissä julkaistun salapoliisikirjallisuuden myötä Edgar Allan Poeta voisi myös kutsua true crimen pioneeriksi. n y k y i s e n t i e d o n ja n o m m e alkulähteiltä virranneilla true crime -tarinoilla on tärkeää olla oikeat nimet, kasvot ja paikat. Vaadim26 26 me niin kovasti totta tarinan sijasta, vaikka totuus on aina myös jonkun tarina. True crimen totuuden kaipuuta voi peilata myös Franz Kafk an teoksiin. Kafkaa sanotaan harvoin rikoskirjailijaksi, mutta hänen tunnetuin teoksensa Oikeusjuttu (1925) rakentuu kuin rikoskertomus. Kirjassa päähenkilöä syytetään ilman, että väitettyä rikosta paljastettaisiin hänelle tai lukijalle. Kafk amainen kaiku kuuluu Joe Exoticin dialogissa: “This is my own little town. I’m the mayor, the prosecutor, the cop, and the executioner.” Tiger Kingissä maailman mielettömyys todentuu totalitaarisen koneiston kuvin. Kirjalliset tekniikat laajenivat 1960-luvun Amerikan rikostarinoissa. Populaarikulttuurin osalta true crime voidaan jäljittää ‘ensimmäiseen true crime -kirjaan', joka oli Truman Capoten In Cold Blood (1966). Se käänsi ensi kertaa rikostarinoiden näkökulman poliisista rikolliseen. Amerikkalainen populaari true crime rakentuu vahvaan murhaajanarratiiviin Charles Mansonien ja Ted Bundyjen myötä. Suosittu genre on fragmentoitunut ilmiö, palasia voi keräillä Quentin Tarantinon elokuvista. va i k k a t i g e r k i n g astelee genren saappaissa, jää jotain oleellista puuttumaan. Fokusoituminen rikokseen on kuitenkin true crimen keskeisin edellytys. Sarjan tekijöiden perimmäinen tarkoitus oli avata sarjassa uhanalaisten kissaeläinkuuntele Juttu netissä
• T Y L K K Ä R I 4 / 2 ten salakuljetusta, eläinoikeusrikoksia ja villieläinbisnestä. Potentiaalia olisi ollut tuottaa Blackfishin kaltainen dokumentti, joka sai SeaWorldin luopumaan miekkavalasnäytöksistä. Ongelma onkin syvemmällä kuin genrevalinnassa, sillä sarja ei oikeastaan ole myöskään dokumentti. Rikosdokumentti jää ilmaan ilman varsinaista substanssia, kun se ei ole rikosten ja uhrien tarinassa kiinni. Tiger King jättää huomiotta sen oikeat protagonistit, eksoottiset eläimet. Tiikerit, leijonat, liikerit, rengashäntämakit, käärmeet – 200 isoa kissaa sekä yli 50 muuta eläinlajia. Voi toivoa, että eläinten olojen todellisuus herättää kriittisen mediakuluttajan, mutta pahimmillaan kansa voi vaatia ”söpöyden ja seksikkyyden” nimissä lisää harvinaisia eläimiä. e l ä i n ta r h o j e n l i sä ks i sarjassa nousevat esiin eksotiikkaorientoituneen villieläinalan ongelmalliset sivutuotteet, kuten lemmikkieläinbisnes sekä niitä hyödyntävä elokuvaja viihdeteollisuus. Elokuvateollisuuden tulisi herätä, sillä 2020-luvun elokuvat eivät tarvitse enää rekvisiitaksi eläviä villieläimiä. Leijonakuningas (2019) osoittaa, että nykytekniikalla voi luoda realistisia tietokoneanimoituja eläimiä. Silti vuonna 2020 on tullut vielä yksi Dr. Dolittle lisää, jossa eläimiä hyödynnetään jälleen varsin turhaan. Eksoottisten lajien suosio ulottuu myös arvostettuihin piireihin. David Lynchin What Did Jack Do:ssa nähtiin apina (ilmeisesti kyseessä sama “näyttelijä” kuin Frendeissä), ja eksoottisia lemmikkieläimiä on pitänyt moni Salvador Dalista aina Michael Jacksoniin asti. a b s u r d i l l a h e n k i lö g a l l e r i a l l a laukkaavan Tiger Kingin osaksi tuntuu jäävän tosi-tv. Sarjan ohjaajat esimerkiksi maksoivat haastatteluista tosi-tv-formaattien tyylin mukaisesti. Rikollisen mielen psykologiaa tai villieläinbisnesvyyhdin selvittämistä Tiger King ei tarjoa, puhumattakaan oikeudesta uhreille. Ehkä sarja ei yritäkään olla muuta kuin rehellisesti leopardikuosinen fiktio. Tiger Kingin henkilöt ovat kuin camp-henkisiä ja hauskoja John Watersin hahmoja. Eläinkuosit ja omaperäiset yksilöt ovat olennaisia maamerkkejä ohjaajan teosten visuaalisella kartastolla. Waters ammentaakin hahmonsa ”Trashtown” Baltimoren katutyyleistä. Huonon maun kuvaaminen tarkkanäköisenä ja yhteiskuntakriittisenä elokuvataiteena on kuitenkin täysin eri sfääreissä kuin shokeeraavaa otosta metsästävä reality-sekoilu, joka päättyy vielä kömpelösti irralliseen ”missä he ovat nyt” -jälleennäkemisjaksoon. Tiger King on sisimmältään reality. Sarjassa on ainainen kiire taltioida kaikki erikoinen mitä tapahtuu, mitä alleviivataan hokemalla ’roll the camera’. Tositelevision kilpailuformaattien playback-henkisesti myös selviää, että Joe Exotic ei laulanut itse (tämä olisi pitänyt ehkä jo tajuta kohtauksessa, jossa Joe esiintyi hautajaisissa). g o n zo j o u r n a l i s t i s e s ta spektaakkelihakuisuudesta on tässä yhteydessä vain haittaa, vaikka Tiger Kingin toisessa jaksossa vilahtavan Tiger Timesin lööpit saavatkin ikävöimään aikaa, jolloin luin Alibia mummon kanssa mökillä. Ehkä genren säännöllisesti uusiutuvaan luonteeseen kuuluu nykyaikana sosiaalisen median, kohulehdistön ja tosi-tv:n värjäämä performanssi. Murhaa ja rikosta esitetään ja muotoillaan muuntuvin ilmaisukeinoin. True crime -genren vahvuus onkin reagoida useisiin sosiaalisiin muutoksiin luomalla nahkansa uudelleen. e i kö sa r ja voi sitten olla vaan koukuttava reality? Voi, mutta sen ei pitäisi. Sarjan toiminnan voi käsitteellistää valkopesun kaltaisella termillä glitterpesu (tiikerikuvioinen), jossa show’lla oikeutetaan eläinten kaltoin kohtelun jatkumoa. Sarja lopulta syyllistyy samaan, mitä se alunperin tarkoitti kitkeä. Jos Tiger King haluaisi olla toimivaa true crimea, sen olisi lakattava olemasta itsessään se laiton kukkotappelu, jossa tragediaa (villieläinbisnestä) skandalisoidaan ainoastaan kansan huvitukseksi. Maratonin jälkeen on shokeeraavaa tajuta, kuinka ”heitteille” sarja jättää eläimet: taustakulissiksi, joiden varjolla tehdään sensaatiota. Parhaimmillaan sarja on realitysaippuana, joka rakentuu kreisien henkilöiden ja toimivien kliseiden varaan. Pahoin pelkään, että ainoa tapa selviytyä Tiger King -darrasta on (tajuta itse) edistää eläinten oikeuksia, boikotoida elävien uhanalaisten eksoottisten eläinten riistokulttuuria ruuduilla ja lemmikkeinä kotisohvilla, syödä lihatonta pizzaa, sanoa ei huumeille ja katsoa ehkä pari John Watersin elokuvaa sekä kuunnella itse laulavia countrymuusikoita ja totutella varovasti taas omiin eläinkuosisiin kirppislöytöihinsä. × Raha, raha ja raha. Teatteriohjaaja Milja Sarkolan osuvasti nimetty esikoisromaani Pääomani alkaa ja päättyy puheeseen siitä itsestään. Kirja kertoo rahan käyttämisestä, onko sitä, kuinka paljon, paljonko säästyi, onko tulevaisuudessa tarpeeksi? Neuroottisuudessaan ylitsevuotava kirja on raastava lukukokemus, se jättää lukijan ärtyneeksi. Varallisuuden hallinta on ainoa kirkas teema, kaikki muu tuntuu taustakohinalta tai epäolennaiselta. Päähenkilö Cecilia ei pysty keskittymään omaan elämäänsä, kun mielessä on jatkuvasti omat rahastosijoitukset. Jos normaalissa arjessa on määrä olla empaattinen, on kirjan päähenkilö kateellinen ja laskelmoiva. Miksi muut jäävät niin tyytyväisenä paskaan makaamaan, kun voisi olla töissä? Juonta ei kannata etsiä arjen kuvausta pidemmältä. Kirjan voikin nähdä Sarkolan piikkinä autofiktiokirjallisuutta kohtaan. Sen lukee helposti autofiktiona, vaikka se ei sitä ole. Pääomani on liiallisuuksiin paisutettu karikatyyri yhteiskuntamme ihanneihmisestä, joka laskelmoi eikä tunne. SAMULI TIKKANEN tutustu näihin Rahahuolia Plata o plomo Elämäni Kolumbia on tietokirjan ja omaelämäkerran sekoitus, jossa toimittaja Anni Valtonen käy läpi oman suhteensa Kolumbiaan. Kolumbia on Valtoselle monella tavalla henkilökohtainen paikka. Se on hänen aviomiehensä kotimaa ja hänen omakin kotinsa useita vuosia. Myöhemmän avioeron myötä Valtonen palaa ensimmäistä kertaa Kolumbiaan ilman miestään. ”Kuulen itseni sanovan, että olen tullut tänne, Kolumbiaan ottamaan takaisin omat muistoni. Että olen elänyt tässä maassa, että se on ollut toinen kotimaani. Ja että nyt lasteni mummola on täällä, heidän perimästään puolet on täältä. Minun on muodostettava tähän maahan uusi suhde.” Kirjassa Kolumbian väkivaltainen historia ja katolinen kulttuuri peilautuu jatkuvasti suomalaiseen sotahistoriaan ja kulttuuriin tavalla, joka tekee luettavasta aidosti mielenkiintoista. Kaukaisen maailman faktat vaativat jonkin kiinnekohdan oman elämään jäädäkseen lopullisesti mieleen. SAMULI TIKKANEN
• Closed on TEKSTI JA KUVA VY TRAM T Y L K K Ä R I 7/ 1 9 26 VY TRAM KUVA TEEMU PERHIÖ proosa T uijotan puhelimeni taustakuvaa. Hymyilyttää. Brude. Päivittäinen annos sydämen sulatusta. Vanhempieni oven ulkopuolella kaivan avaimia taskusta. Onkohan se poika oven takana odottamassa? Tuleekohan se iloiseksi, kun nähdään taas? En malta odottaa! Avaan oven eikä ketään näy missään. Yläkerrasta kuuluu, kuinka kynnet laahustavat parkettilattiaa vasten. Tumtum. Nyt se pomppii hitaasti ja tasaisesti alas portaita. Bruden huomattua kuka tuli, sen iisot korvat taipuvat taakse päin. Se ryntää onnellisesti kohti. Juuri kun olen kurottautumassa silittämään sitä, se juokseekin ohi ulos ovesta katsomaan tuliko muitakin. Tunnen sydämessäni pistoksen. Luhistun maahan polvilleni. Sitten se tulee takaisin luokseni. Se haukottelee. Venyttelee. Moii rakas. Ihana nähdä taas. Silitän. Se kellahtaa kyljelleen. Puspuspus… o l i n a i n a halunnut ikioman koiran. Lukion jälkeen ajoitus tuntui sopivalta. Olihan minulla edessä välivuosi. Ehtisin kouluttaa ja hoitaa koiraa. Olin muutenkin muuttamassa vanhemmilleni maalle, siellä koira saisi juosta vapaana. Koirarodun valitsin tietysti söpöimmän mukaan. Päädyin netin rakastamaan koiraan eli aina hymyilevään corgiin. Corgit ovat kotoisin Walesista. Ne ovat jalostettu lyhytjalkaisiksi, jotta ne saisivat paimentaessa väistettyä lehmien potkuja. Omituisesta ruumiinrakenteesta huolimatta ne ovat melko kestäviä koiria. Sopivia ensimmäiseksi. Seurasin aktiivisesti ilmoituksia tulevista corgipentueista. Otin selvää kasvattajista. Halusin varmistaa, ettei koira tulisi hämärästä pentutehtaasta. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo matkalla tapaamaan kuusi viikkoa vanhaa pentua. Kasvattaja nosti lattialta pullean koiran ja työnsi sen syliini. Hän kutsui sitä jättitöpöksi ja antoi sille rekisterinimen Aviciin hittibiisin mukaan. Yhdeksäntoistavuotiaana oman koiran hankkiminen tuntui isolta jutulta. Varsinkin sen jälkeen, kun tunsin epäonnistuneeni ihan kaikessa, sillä en päässyt heti lukion jälkeen yliopistoon opiskelemaan. Nyt minulla olisi jokin tarkoitus. Olisin merkityksellinen jollekin, joka on riippuvainen minusta. Itsehän olin täysi nolla, joten koiralle oli saatava suuri nimi kompensoimaan omistajansa pienuutta. Pentu sai nimekseen Brutus aka Brude. b r u d e k y l l äs t y y lässyttelyyni. Se alkaa haukkumaan. Se haukkuu tosi kovaa kokoisekseen. Joo joo leikitään. Mennää ylös. MisMinun poikani Toimittaja Vy Tram valitsi koiransa söpöimmän rodun mukaan. 28 28 T Y L K K Ä R I 4 / 2 sä pallo? Missä pallo? Brude alkaa etsimään palloa. Se tapsuttelee ripeästi eri suuntiin. Siinä se pallo on. Se ottaa sen suuhunsa ja heittää sen minulle. Se haukkuu malttamattomana. Joo joo heitän. Se juoksee perään, mutta noutaessa sen on saatava luu suuhun. Kuono varattuna Brude kuljettaa etutassuillaan palloa minulle. Leikimme, kunnes sen vauhti hidastuu ja kieli alkaa roikkua. b r u d e n e n s i m m ä i n e n vuosi kului nopeasti. Sen harmaa pentuturkki muuttui vahvemmaksi. Kiiltäväksi ja punaiseksi. Sen keuhkot kasvoivat isoiksi ja haukku komeaksi. Opetimme pikkusiskoni kanssa sen sisäsiistiksi, antamaan tassua, istumaan ja maahan. Brude oppi nopeasti, mitä tahansa, kunhan sai herkkuja palkkioksi. Se on muutenkin todella kekseliäs, älykäs ja itsepäinen koira. Kaksikymppisenä minusta tuntui rajoittavalta asua vanhempien luona eristyksissä maalla. Päätin muuttaa Helsinkiin töiden perässä. Halusin ottaa Bruden mukaani, mutta vanhempani eivät suostuneet siihen. Olivathan hekin jo ehtineet kiintyä Brudeen ja Brude heihin. Minun piti punnita kumpi olisi tärkeämpää. Se että koira olisi kanssani, mutta kahdeksan tuntia päivässä yksin, vai että se jäisi vanhemmilleni kotiin, jossa se oli kasvanut. Ajatus siitä, että koira odottaisi minua toimettomana pitkiä päiviä yksin kotona tuntui epämiellyttävältä. Päätin, että Brude jäisi vanhemmilleni. Siellä olisi tilaa. Siellä se saisi liikkua vapaana. Siellä se eläisi onnellisesti. Helsingissä tein paljon töitä. Välivuodet venyivät neljäksi. Olin aina töissä. Näin minulla ei olisi aikaa ajatella, kuinka surkeaksi tunsin itseni. Se tarkoitti myös, sitä ettei minulla ollut aikaa matkustaa moikkaamaan Brudea, vaikka ikävä oli kova. Siskoni lähetti minulle videoita ja kuvia Brudesta. Aina silloin, kun tunsin itseni yksinäiseksi tai surulliseksi, katsoin Bruden kuvia. Sen hymy on niin tarttuva. i s t u n k e i t t i ö s sä syömässä. Brude ei kerjää, mutta vahtii vieressä tarkasti, jos jotain tippuisi lattialle. Silloin tällöin se käy tarkistamassa kulhon, jos äitini olisi vaikka jättänyt sille jotain naposteltavaa. Heti kun kukaan ei näe, annan sille ihan vähän jotain, mitä lautaseltani löytyy. Kun Bruden jättää yksin kotiin, keittiön pöydiltä on siirrettävä ruoat pois ulottuvilta. Se osaa hypätä tuolin kautta pöydälle varastamaan ruokaa. Niin viisas poika! o lt ua n i p u o l i to i s ta vuotta poissa, muutin takaisin Turkuun. Brude oli muuttunut, tuntui siltä kuin se olisi vieraantunut minusta. Se ei hakeutunut enää lähelle, enkä minä enää osannut lukea sitä. En ymmärtänyt kaikkia sen eleitä tai mitä se niillä halusi. Siitä oli tullut iso poika. Lenkeillä se ei enää alistunut muille koirille. Se uskalsi puolustaa itseään näyttämällä hampaita ja murisemalla. Kiltti se kuitenkin oli. Eikä ollenkaan räyhäävä. Lähtökohtaisesti kaikkien kaveri, muttei enää antanut muiden hyppiä silmille. Turussa minulla oli taas mahdollisuus luoda uusi suhde Brudeen. Pääsin käymään vanhempieni luona useammin. Sain Bruden
• luokseni hoitoon, kun vanhempani olivat matkoilla. Silloin sain otteen arjen rutiineista. Vein Brudea lenkeille. Varmistin, että sillä on raikasta vettä. Silitin sitä. Leikin sen kanssa. Laitoin sille ruokaa. Tarkkailin sen painoa. Erottuuko lantio? Tuntuuko kylkiluut? Sillä on niin luonnottoman pitkä selkä, jonka puolesta saa pelätä. Tuntui hyvältä, kun Brude oli luonani. Samaan aikaan tuntui myös pahalta sen puolesta. Kaupungissa on tylsää. Se joutuu olemaan kytkettynä. Se jää itsepäisesti keskelle katua makaamaan. Sen lyhyet jalat rasittuvat nopeammin kovalla asfaltilla. Kun huomaan Bruden ontuvan, minuun sattuu. Otan sen syliin ja kannan kotiin. k av e r i t h a luavat tietysti aina tulla moikkaamaan Brudea, kun se on luonani kylässä. Brude makoilee lattialla, se on laskenut päänsä maahan ja seuraa silmämunillaan meidän tekemisiämme. Minua alkaa ärsyttää, kun ihmiset sanovat Bruden näyttävän surulliselta. Se vain lepää! Tunnen samaistuvani Brudeen. On raskasta ylläpitää kestohymyä muiden iloksi. Antakaa sen koiran olla rauhassa! Pari viikkoa hoidossa kuluu nopeasti. Isäpuoleni eli Bruden pappa tulee hakemaan. Brude juoksee nopeasti autoon. Se haluaa äkkiä takaisin omaan kotiinsa. Heippa sitten. Seuraavina aamuina yritän tottua siihen, ettei Brude ole herättämässä. v i i ko n lo p p u va n h e m m i l l a alkaa olla ohi. Pyyhin Bruden silmistä rähmää pois. Se täyttää syyskuun puolessa välissä seitsemän. Sen ripset ovat alkaneet harmaantua. Sen tassunpohjat ovat muuttuneet tummiksi, karheiksi ja koviksi. Sen iho roikkuu. Onkohan se elänyt jo yli puolet elämästään? Perusterve se on vielä. Ei ainakaan vielä mitään vanhuuden sairauk sia havaittavissa. Kyllä tässä on vielä yhteistä aikaa edessä. Hyvästelen Bruden. Paimenkoirana se haukkuu, kun joku yrittää poistua. Lauma hajoaa. Anna anteeksi. Anteeksi, etten ollut hyvä omistaja. Kunpa koirat ymmärtäisivät, mitä anteeksi tarkoittaa. j o s k u s t u l e va i s u u d e s sa , kun olen valmis, minulla on rinnallani joku toinen koira. Sille haluan olla parempi partneri. En aio enää lähteä. Jään rinnalle. Näissä tulevaisuuden kuvissa me asumme kahdestaan lähellä metsää. Teemme joka päivä saman lenkin metsän ympäri. Leikkisimme pihalla. Koiralla olisi tonneittain keppejä. Minä nuuhkisin raikasta ilmaa. Koira nuuhkisi muiden koirien eritteitä. Se koira saisi yhtä hyvän elämän kuin Brude vanhempieni luona. Kotimatkalla katselen uusia kuvia Brudesta, ja hetken aikaa tuntuu paremmalta. × KOLUMNI ROOPE KINISJÄRVI S uomalaisilla ei ole vähäisintäkään moraalivelkaa Afrikan orjista tai kolonialismista ylipäätään. Suomen kytkeminen Englannin, Amerikan, Belgian ynnä muun kolonialismin historiaan on keinotekoista ja naurettavaa”, pauhasi historioitsija Teemu Keskisarja Ylen uuti sissa heinäkuussa. Keskustelupalstoilla ja mielipideosastoilla on toisteltu samaa: miksi meidän pitäisi tuntea huonoa omatuntoa kolonialismista, kun Suomella ei ole ollut mitään tekemistä koko asian kanssa. Raskaan sarjan historian tutkijat ovat vastanneet esittelemällä tukun historian tosiasioita: Saamenmaan kolonisointi, suomalaiset lähetyssaarnaajat Ambomaalla, suomalaisten osallistuminen Ruotsin ja Venäjän valloitussotiin, siirtomaiden riistolle perustunut maailmankauppa ja niin edelleen. ko lo n i a l i s m i e i ole pelkästään siirtomaiden haalimista, vaan myös länsimaiden hallitsema talousjärjestelmä, josta hyödyttiin Pohjolassakin. Suomella on kolonialistinen historiansa, vaikka sitä ei kansallisen historian kaanoniin olekaan hyväksytty. Se, että Suomen historian ajatellaan olevan puhdas kolonialismista, kertoo miten syvälle suomalaisten historiatietoisuuteen kansalliset myytit on juurrutettu. Professori emerita Sirkka Ahonen on tutkinut Suomen suurta kansallista kertomusta ja tiivistää sen viiteen myyttiin: yhtenäiseen kansaan, kansallisvaltiokohtaloon, selvityjäkansaan, vapaaseen talonpoikaan ja soturikansaan. Näihin myyteihin kolonialismi ei mahdu. Kansalliset myytit eivät syntyneet tyhjästä. Kuten historian tutkija Miika Tervonen esittää, 1800-luvun historioitsijoille kansallinen historia oli poliittinen projekti. Sen avulla perusteltiin Suomen suurruhtinaskunnan ja myöhemmin itsenäisen tasavallan olemassaolo. Tätä kansakunnan kivijalkaa ei sopinut horjuttaa. ko lo n i a l i s m i k e s k u s t e lu n o n g e l m a n a on ollut se, että globaalia valtioiden rajat ylittävää ilmiötä yritetään tarkastella kansallisesta näkökulmasta, ja valtiot ovat ottaneet joko sorretun tai sortajan rooli. Suomen rooliksi on kirjoitettu näistä ensimmäinen. Kansallisena kertomuksena se on toki komea ja sankarillinen, mutta tämänkin tarinan sankarilla on pimeä puolensa. Suomen ja suomalaisuuden historian kolonialististen piirteiden ja asenteiden osoittamista ei pidä ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, koska sitä se ei ole. Ennemminkin tarkoituksena on osoittaa menneisyyden virheet, joita ei tule toistaa. Historia opettaa vain niitä, jotka haluavat siltä oppia. Toimittaja Tämänkin Tämänkin tarinan tarinan sankarilla sankarilla on pimeä on pimeä puolensa. puolensa. Kolonialismi ei mahdu kansalliseen historiaan
• T oimittajat Jasmin Vahtera, Samuli Tikkanen ja Teemu Perhiö ovat kaikki uusturkulaisia. Kaipaavatko he Turkuun Kalliota? ××× JV : Onko Turussa Kalliota? Helsingistä lähteneenä sanoisin, että ei, mutta ehkä ei tarvitsekaan. Turusta löytyy omalla, erilaisella tavallaan mukavia alueita. Suosikkejani ovat Portsa ja Martti, johon taannoin muutin. Tykkään alueiden puutaloromantiikasta, söpöistä sisäpihoista ja kauniista arkki tehtuurista. ST : Eniten Turussa pidän puistoista. Niitä on paljon ja niissä on tilaa. Asun Vartiovuoren kupeessa ja erityisesti tänä kesänä puistosta on tullut toinen olohuone. TP : Mulla oli joskus fi ilis, että koko Turku on Kallio. Jokirannassahan viihtyvät sekä nistit että Eat My Turkun kahdeksan euron lapparia litkivä luova luokka. Seitsemän kukkulaa tuovat oman lisämausteen, Kaskenkatua sotkiessa voi kuvitella itsensä Linjoille. JV : Vartiovuoren puisto on yksi kivoimmista. Jokiranta on myös edelleen lempparipaikkoja, ihan kuin seitsemän vuotta sitten ensimmäisinä Turku-päivinäni. Myös joen varrella oleva Tuomiokirkko näyttää aina yhtä jylhältä. ST : Pidän Turussa siitä, että joka paikassa törmää tuttuihin. Kantakapakoita on vain kourallinen ja illan aikana näkee takuuvarmasti ainakin muutaman kaverin. Blankost dynkkyyn, hesen kaut himaan keskustelu JASMIN VAHTERA, SAMULI TIKKANEN & TEEMU PERHIÖ T Y L K K Ä R I 4 / 2 30 30 JV : Varsinkin helsinkiläisenä tämä seikka on korostunut. Toisin kuin Helsingissä, kavereihin törmääminen on enemmin sääntö kuin poikkeus, mikä on mukavaa. ST : En tosin pidä siitä, että jokainen siirtymä tuntuu vaellukselta. Esimerkiksi kävely yhdentoista aikaan Yo-kylästä Dynamoon. Helvetti että se kestää! JV : Sinänsä lyhyet matkat tuntuvat Turussa kävellen pitkiltä, koska olen tottunut liikkumaan pyörällä. Rakastan sitä, että pyörällä pääsee oikeastaan minne vaan helposti ja nopeasti. Helsingissä, ja nimenomaan Kallion mäkisillä kaduilla ajatus ei ole ollenkaan niin nautinnollinen, minkä lisäksi välimatkat ovat pitkiä. ST : Jos tykkää sportata menemään kulkuneuvoilla, autolla tai pyörällä, niin täällä se kyllä onnistuu. En tiedä mitään kaupunkia, jossa olisi yhtä paljon yksisuuntaisia ja kolmekaistaisia teitä. Turun palon jälkeen Carl Ludvig Engel pilkkoi Turkuun uuden ruutukaavan ja samalla tuli jako suurempiin palo-alueisiin. Leveä tie katkaisisi palon etenemisen eli kerralla menetettäisiin korkeintaan yksi alue. Autoille kaistaa riittää, mutta pyörille tilanne on toinen. Fukseja suosittelen lämpimästi hankkimaan kypärän ja rukousnauhan. TP : Tilannetta pahentaen kuuskytluvulla Turun kaupunki antoi lisää rakennusoikeutta keskusta-alueella, jos rakennuksen ”veti sisään” tontille – saatiin lisää parkkitilaa ja katua. Samalla korttelirakenne pilattiin. JV : Kallion omaleimaista tunnelmaa ei mielestäni Turusta löydy, sillä Kallio saavuttaa tietynlaisen suurkaupunkimaisen fi iliksen. Lopulta Turussa kalliomaisimmalta tuntuu lähinnä Uudenmaankadun ja Kiinamyllynkadun välinen osa Hämeenkatua, joka hektisenä ja pääväylämäisenä tuo mieleen Kallion läpi kulkevan Hämeentien. ST : Kalliosta on hieman ikävä Helsingintai Vaasankadun tyyppistä paikkaa, jossa terassilla istuessa satunnainen kadunmies tulee myymään muovipussista tuoretta kanaa, koska ”sattu olemaan ylimääräsiä fi leitä”. JV : Oudoimmat sattumukset ja ’ihme jutut’ tapahtuvat aina Kalliossa. Niitä kyllä kaipaa. Sopivasti vinksahtanut Kallio on Helsingissä suosikkipaikkojani viettää aikaa. Siellä tietynlainen, paikoin surullinenkin rappioromantiikka yhdistyy virkeään kaupunkikulttuuriin. ST : Tässäkin lehdessä mainitut levykaupat ovat yksi Turun vahvuuksista. Levykauppoja on mooonta kaupungin kokoon nähden. Aseman levykauppaa pyörittää Ritarikunta -legenda Chyde, uudessa Round Sound Recordsissa on todella laaja genrevalikoima rytmimusiikkia, ja 8raidasta löytyy hieno americana-hyllykkö. JV : Itselleni 8raita oli ensimmäisiä kosketuksia Turussa asumiseen. Kaupassa on ainutlaatuinen tunnelma ja miellyttävä palvelu. Jos joku kysyy levykauppaa Turusta, sitä tulee aina suositeltua ensimmäisenä. ST : Kirjakauppojakin löytyy, mutta erityisesti toivoisin sellaista yliopiston läheisyyteen. Sellainen akateemiseen kirjallisuuteen nojaava kauppa kuin Antikvariaatti Sofi a Helsingissä ja Lukulaari Tampereella! JV : Kirjakauppojen ohella kaipaisin Turkuun enemmän pieniä, tunnelmallisia kuppiloita ja kivijalkapuoteja sekä tapahtumia, jotka hyödyntäisivät rohkeasti ja kekseliäästi kaupunkitilaa. Aikoinaan esimerkiksi Vaasankadulla pidettiin kirppispäiviä, jolloin katu suljettiin liikenteeltä. ST : Turussa Kallio Block Partyn tyylinen tapahtuma, jossa kadut suljetaan autoilulta päiväksi kuulostaa lähinnä kokoomuksen kunnanvaltuutetun pahimmalta painajaiselta. × 1Store Hansakortteli • Yliopistonkatu 20 • Turku 1Store Kauppakeskus Kamppi • Helsinki 1Store WTC • Aleksanterinkatu 17 • Helsinki 1Store Mall of Tripla 3. krs • Helsinki ? 010 230 7300 | www.1store.fi Luokkansa priimus. Kannettavat Macit nyt opiskelijoille ja opettajille erityisalennuksella. MacBook Air alk. 999 €
• 1Store Hansakortteli • Yliopistonkatu 20 • Turku 1Store Kauppakeskus Kamppi • Helsinki 1Store WTC • Aleksanterinkatu 17 • Helsinki 1Store Mall of Tripla 3. krs • Helsinki ? 010 230 7300 | www.1store.fi Luokkansa priimus. Kannettavat Macit nyt opiskelijoille ja opettajille erityisalennuksella. MacBook Air alk. 999 € ja opettajille erityisalennuksella. MacBook Air alk. 999 €
• Tiedemarkkinat ja avajaiskarnevaalit jokirannassa 4.9. klo 12-18 utu.fi/tiedemarkkinat tyy.fi/avajaiskarnevaalit utu.fi/UTU100Fair Tervetuloa juhlistamaan alkavaa uutta lukuvuotta! WELCOME TO CELEBRATE the New Academic Year! The public UTU100 Fair and Opening Carnival by the Aura riverside 4 September at 12pm—6pm Nouda oma 100 v haalarimerkkisi! NAPPAA MUKAASI TYYn LUKUVUOSIKALENTERI! Kalenteri on ilmainen Turun yliopiston opiskelijoille ja se sisältää tietoa myös TYYn palveluista sekä alennuskuponkeja. Saatavilla muun muassa TYYn kansliasta! www.tyy.fi