• 4/2018 s. 8 part-time job obstacles From no job to zero-hour contracts epÄreilUt tUKiraHat Harjoittelutuen saantiin vaikuttaa pääaine s. 12 YKsiN Yliopistolla opiskelijan yksinäisyys on yhä tabu s. 24 Yagmur Özberkan ravistelee suomalaista keskustelukulttuuria sUoraa pUHetta s. 19 eng
• SEURAA TURUN YLIOPPILASLEHTEÄ FACEBOOKISSA & INSTAGRAMISSA
• 3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 ” Lainan lyhentäminen on eri asia alle 10 000 kuin alle 3 000 euron palkalla.” Pääkirjoitus T Opiskelijat velkaantuvat, pitääkö huolestua? Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 6 Paavo sai tupsulakin Turun teekkarit lakittivat vappuaattona ensimmäistä kertaa Paavo Nurmen patsaan. ”Ihan törkeän siisti fiilis”, summasi nosturissa teekkareita edustanut Asser Junnila. n el la ke sk i-o ja änä keväänä opiskelijat ovat velkaantuneempia kuin koskaan. Suurin syy velan kasvuun on viime vuoden opintotukiuudistus, jonka avulla Suomen hallitus pyrkii säästämään valtion rahoja leikkaamalla opintotukimenoja. Uudistukseen kuuluu myös entistä isompi opintolaina. Sen tarkoituksena on mahdollistaa päätoiminen opiskelu ja nopeuttaa valmistumista samalla, kun opintoaikoja ja tukikuukausia rajoitetaan. Yhä useampi opiskelija myös nostaa opintolainaa – ja yhä suurempia summia. On vaikea sanoa, onko syynä taloudellinen pakko vai se, ettei velka enää ahdista. Monia lainanotto kuitenkin pelottaa. Omasta koulutusalasta riippuu, kuinka suuri rasite velka on työelämän kynnyksellä. Siis siitä, valmistuuko juristiksi tai lääkäriksi vai lastentarhanopettajaksi tai kirjastonhoitajaksi. Opintolainan lyhentäminen on aivan eri asia alle kymmenentuhannen kuin alle kolmentuhannen euron palkalla. Tällä hetkellä velkaa voi kansantalouden näkövinkkelistä ottaa suhteellisen luottavaisin mielin: työllisyystilanne on parantumassa ja korkotason kohoamisesta ei ole merkkejä. Suhdanteet ovat kuitenkin ailahtelevaisia: jossain vaiheessa korot taas nousevat ja työpaikat hupenevat. Silloin vaarana on, että opiskelijoiden velkaantuminen ja siitä seuraavat ongelmat voivat rysäyttää nykyisen lainapainoitteisen tukimallin tiensä päähän. Isossa-Britanniassa opintolainan takaisinmaksu riippuu tuloista. Mitä paksumpi palkkapussi, sitä suuremmat erät. Jos palkka jää pieneksi, lainaa ei välttämättä tarvitse maksaa takaisin. Sopisiko sama malli Suomeen? Ehkä, mutta sen toteuttaminen olisi sangen hankalaa. Täällä lainan myöntämisestä, maksamisesta ja perimisestä ei vastaa yksittäinen taho vaan pankit, joiden liiketoiminnan ydintä yhteiskunnallisesta tasa-arvosta huolehtiminen ei ole. Lisäksi järjestelmä toisi helposti lisää sekavuutta opiskelijan tukiviidakkoon, jossa jo nyt päänvaivaa aiheuttavat eri tulorajat. Suomalaisten opiskelijoiden keskimääräiset kuukausitulot jäävät yhä EU:n köyhyysrajan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen minimibudjetin alle. Nyt, kun Suomen talous on myötätuulessa, yksinkertaisin ratkaisu rahahuolien helpottamiseen on opintorahan kasvattaminen.
• 4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 sisÄllYs 4/2018 Suoraa puhetta. Toimittaja Yagmur Özberkan ei pelkää vaikeita aiheita. Työ ulkomailta? Miltä kuulostaisi työharjoittelu toisessa maassa? Job Well Done If You Get One. Working part-time in the restaurant business. Raumalla Vuoden fuksiksi Timo “Kuomu” Tolpunen. Hyinen kunnia. Kasitien kulkijat. Rauman opiskelijat reissaavat sivuaineiden perässä. Testaa pikkufestari! Jäikö Ruisrock-liput ostamatta? Ei hätää, suuntaa landelle. Yöjuoksuja ja vispilänkauppaa. Slut shamingin aika on ohi. “Tuotesijoittelua tehdään, vaikka se on laitonta”. Brändit haluavat näkyä. NUMERO 4/2018 4.5.2018 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 87. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Nelli Lapintie KAnsiKuvA Juha Laurila ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni.rantanen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 7 400 kpl. 22 19 29 KANSI ”Olen oksentanut itsestäni niin paljon ulos, että en keksi enää aihetta, jota en voisi käsitellä.” Yagmur Özberkan Sivu 19 Paavo sai tupsulakin. Teekkarit muistavat kuningasjäynää. Epäreilu harjoittelutuki. Tiedekuntien tukimäärillä suuria eroja. Hyvästi painettu gradu! Ensi syksystä lähtien tutkielmaa ei tarvitse painaa. Oma koti. Pendelöijän kakkoskoti opiskelukaupungissa. Yksin. Yksinäisyydestä yliopistolla ei uskalleta puhua. Luentosaleista vain harva on esteetön. Kartoitus paljasti tukun ongelmia. 10 6 12 8 ”On jännittävää huomata, miten paljon tuotesijoittelua tehdään, vaikka se on lailla rajoitettua.” Simo Repo Sivu 31 31 24 ju h a la ur ila 28 27 18 9 26
• 5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Rauma–Turku–Rauma! Ralli tulee tutuksi monelle Rauman kampuksen opiskelijalle, joka havittelee sivuainetta Turusta (s. 27). Spot English content! In this issue: ”Job Well Done If You Get One”. Roos Hekkens writes about her experiences working part-time in the restaurant business (p. 24). www.tYlKKari.Fi Kuvagalleria: Turusta tuli vappulakitusten pääkaupunki – vappu 2018 Turussa lakitettiin vappuaattona peräti kolme patsasta. Käy katsomassa kuvat aaton vappufiiliksistä! Tässä Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) hallituksen puheenjohtaja Inari Harjuniemi pitää puheen, joka päättyy perinteisesti sanoihin: ”Ylioppilaat – lakit päähän”. Vesta: ”Oon tavallinen ihminen, en mikään ylijumalallinen satuolento” Laulaja-laulantekijä Vestan odotettu esikoisalbumi on oodi nuoren kaupunkilaisen arjelle. Soitimme Vestalle ja selvitimme, miksi Turku on artistin turvapaikka. Nämä jutut vain verkossa: je re g rö n be rg an d re Po zu sis ra m i-e ik ka le h to n en n el lia ke sk i-o ja Arviot kaikista kevään spekseistä Kaikista kevään spekseistä eli opiskelijoiden improteatteriesityksistä on nyt arviot Turun ylioppilaslehden verkkosivuilla. Kuva oikeustieteilijöiden LexSpexistä, jonka tarina on kriitikon mukaan oiva, mutta kokonaisuus olisi kaivannut hiomista. Rau ma eng
• 6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 teksti & kuva NELLA KESKI-OjA paavo sai tUpsUlaKiN änä vappuna turkulainen vapunjuhlinta sai ripauksen teekkarimeininkiä, kun perinteisen Turun Lilja -patsaan lakituksen rinnalle putkahti Paavo Nurmen patsaan teekkarilakitus. Tempauksen takana on turkulaisia alan opiskelijoita yhdistävä Teekkarikomissio, erityisesti teekkarit Axel Johansson, Asser Junnila, Matti Vähä-Heikkilä ja Teppo Vättö. Tavoitteena on tuoda alan koulutukselle Turussa lisää näkyvyyttä. Vaikka molemmat patsaat ovat Wäinö Aaltosen tekemiä ja sijaitsevat vain kivenheiton päässä toisistaan, Paavo valittiin seremoniaan aivan muusta – joskin sangen uniikista – syystä. ”Paavo Nurmi on jäynäikoni”, avaa Teekkarikomission puheenjohtaja Asser Junnila. Hän viittaa 1960-luvun legendaariseen teekkarijäynään, jossa suomalaiset opiskelijat uivat Vasa-laivan luo ja molskauttivat hylyn kannelle Paavo Nurmi -pienoispatsaan. Ruotsalaisten ihmetys oli aikamoinen, kun he 300-vuotiasta laivavanhusta nostaessaan löysivät alukselta suomalaisen juoksijasuuruuden. ”Tämä on jäynien jäynä, master-teekkarijäynä , joka kerrotaan yliopistolla kaikille fukseille heti ensimmäisenä”, Teppo Vättö kertoo. Idea lakitukseen syntyi maaliskuussa, joten tapahtuma lupineen, vieraineen ja nostureineen polkaistiin kasaan reilussa kuukaudessa. Poliisin viimeinen siunaus varmistui vasta muutamia päiviä ennen h-hetkeä. JäRJesTäJäT kertovat, että tarkoitus ei ole syrjäyttää vanhoja perinteitä, vaan luoda uutta. ”Haluan tulla kahdenkymmenen vuoden päästä katselemaan tuolta sillan reunalta, että perinne voi hyvin. Nyt ekana vuonna saatiin näin hyvä yleisö paikalle ja odotan innolla, mitä jatkossa seuraa”, Matti Vähä-Heikkilä sanoo. Yleisöryntäys jopa yllätti teekkarit. ”Ajateltiin, että ollaan täällä nelistään”, Vättö nauraa. Turun kaupunginjohtaja Minna Arve (kok) sai kunnian olla ensimmäinen Paavon lakittaja. Hän pitää seremoniaa hienona lisänä kaupungin opiskelijaelämään ja vappuperinteisiin. ”Ensinnäkin hauska idea lakittaa Paavo, joka juoksee jokirannassa kohti tulevaa. Toivottavasti teekkareiden ja teekkarijäynien määrä Turussa tästä vain kasvaa”, Arve sanoo. ”Ihan törkeän siisti fiilis”, nosturissa teekkareita edustanut Junnila huokaa. • T Teekkarit lakittivat ensimmäistä kertaa jäynäikonina tunnetun Paavo Nurmen patsaan.
• 7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Turun kaupunginjohtaja Minna Arve sai kunnian olla ensimmäinen Paavo Nurmen patsaan lakittaja. Mukana Teekkarikomission hallituksen puheenjohtaja Asser Junnila (vas), Åbo Akademin rehtori Mikko Hupa ja Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen.
• 8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 teksti HAMMU VARjONEN Grafiikka NELLA KESKI-OjA & HAMMU VARjONEN kuvat ??????? ????????/123RF STOCK PHOTO Pääaineesi vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa sinun on saada harjoittelutukea. Humanisteista tukea saa yli puolet hakijoista, oikeustieteen opiskelijoista vain joka kuudes. aihtelevat käytännöt harjoittelutuen jakamisessa asettavat Turun yliopiston opiskelijoita eriarvoiseen asemaan. Turussa tiedekunnat päättävät itsenäisesti tukeen budjetoitavista summista ja tuen myöntämisen kriteereistä. Rekry eli Turun yliopiston työelämäpalvelut pyrkii koordinoimaan käytäntöjä, mutta vaihtelua on huomattavasti. Viime vuosina tukeen on budjetoitu Rekryn mukaan vuosittain yhteensä noin 500 000 euroa. Tästä yli kolmannes koostuu yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tukibudjetista, joka oli viime vuonna 190 000 euroa. Toiseksi eniten tukeen budjetoi humanistinen tiedekunta, joka varasi sitä varten 100 000 euroa. Muissa tiedekunnissa tukeen varattiin enimmillään 50 000 euroa. Pelkät summat eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Tukea vaativat pääasiassa julkishallinnon ja kolmannen sektorin työnantajat. Niitä ovat esimerkiksi ministeriöt ja valtio ylipäätään sekä Turun kaupunki ja lähiseudun kunnat. “Yritysten trainee-ohjelmissa harvemmin vaaditaan harjoittelutukea”, Rekryn johtava asiantuntija Sanna Tuominen sanoo. Kaikkien tiedekuntien opiskelijat eivät siis hakeudu yhtä hanakasti tukea vaativien työnantajien harjoitteluihin. Tukea saavien opiskelijoiden osuus hakijoista vaihtelee tiedekuntien välillä huomattavasti. Siinä, missä humanistisessa tiedekunnassa tuki on viime vuosina myönnetty yli puolelle hakijoista, esimerkiksi oikeustieteellisessä tiedekunnassa sen saa vain noin joka kuudes hakija. Humanistisen tiedekunnan tukibudjetti on suuri osittain siitä syystä, että tiedekunta varaa harjoitteluja varten enemmän rahaa kuin sitä lopulta kuluu. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) koulutuspoliittisen asiantuntijan Juha Isotalon mukaan tiedekunta haluaa näin varmistaa, että kaikki tukea tarvitsevat myös saavat sen. ”Ei saisi syntyä tilannetta, jossa opiskelijalle on alustavasti myönnetty harjoittelutuki, jota hän ei lopulta saakaan. Niin voi käydä, jos tuki myönnetään ehdollisena kaikille, mutta sitä jaetaan vain, kunnes budjetti on tullut siltä vuodelta käytetyksi.” V epÄreilU HarjoittelUtUKi
• 9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Gallup ”Olen, opintolainassa on niin hyvät ehdot. Olen laittanut lainarahaa eri tileille, muun muassa ASP-tilille. Osa on tullut käytettyäkin.” Oletko nostanut opintolainaa? ”En ole. Pelottaisi joutua maksamaan se takaisin, tuntuu ahdistavalta ajatukselta. Olen käynyt aina kesätöissä, joten pärjään säästöillä.” ”En ole kokenut tarvetta. En haluaisi joutua maksamaan sitä takaisin.” teksti & kuvat NELLI LAPINTIE TYYn hallitukselta Annika Kiiski toimitusketjujen johtaminen Kati Kivimäki yleinen kasvatustiede Sauli Peltomäki kotimainen kirjallisuus TURKULAISET opiskelijat tietävät, että Turku on hyvä kaupunki elää ja opiskella – ehkä jopa Suomen paras. Hyvän opiskelijakaupungin ominaisuuksia on paljon, esimerkiksi riittävä määrä opiskelija-asuntoja ja hyvä julkinen liikenne. Yksi ominaisuus on kuitenkin ylitse muiden – opiskelijan näkökulman huomioiminen päätöksenteossa. OPISKELIJOILLA on erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia, mutta myös paljon yhteisiä toiveita esimerkiksi kampuksen kehittämisestä ja harjoittelupaikoista. Turun opiskelijat puhaltavatkin yhteen hiileen vaikuttaessaan kaupungissamme tehtäviin päätöksiin. Ryhmä 40 000 kokoaa kaikkien Turun kuuden korkeakoulun opiskelijoiden äänen ja pitää opiskelijan asiaa esillä. Opiskelijoiden ajatuksilla on usein varsin hyvä vastaanotto, mutta asiat eivät etene hiljaa olemalla. Suuri etu ovat useat nuoret opiskelijataustaiset vaikuttajat kaupungin päättävissä elimissä. SEURAAVAN kerran opiskelijan on syytä olla hereillä syksyn maakuntavaaleissa. Vaikka vaaleista ei paljon tietoa vielä olekaan, ehdokasasettelut ovat jo kovassa vauhdissa. On tärkeää, että myös näissä vaaleissa on mahdollista äänestää opiskelijaa – äänesti mitä puoluetta hyvänsä. Tulevat maakuntavaltuustot tulevat käyttämään nimittäin merkittävää valtaa liittyen sosiaalija terveyspalveluiden järjestämiseen. Ehkä sinäkin lähdet ehdolle? OLLI-PEKKA PAASIVIRTA, hallituksen kaupunkivaikuttamisen vastaava Turku kuuntelee, jos käytät ääntäsi Tiedekuntien välillä on eroja myös muun muassa siinä, missä vaiheessa opintoja tukea on mahdollista saada. Esimerkiksi Turun kauppakorkean opiskelijalla voi olla mahdollisuus hakea tuettua harjoittelua jo kandivaiheessa, kun taas yhteiskuntatieteilijällä sama mahdollisuus on vasta maisteriopinnoissa. Helsingin yliopistossa vaihtelevia käytäntöjä on yritetty yhdenmukaistaa keskittämällä harjoittelutuen haku tiedekunnilta yliopiston urapalveluille. Uudistuksen tavoittena on tiivistää hallintoa ja taata opiskelijoille tasavertaiset mahdollisuudet harjoittelutukeen. Tukirahoja ei enää jyvitetä tiedekunnille, vaan ne myönnetään keskitetysti. “Tuen saaminen ei ole enää kiinni siitä, missä tiedekunnassa tai oppiaineessa opiskelet”, Helsingin yliopiston Urapalveluiden päällikkö Laura Teinilä kuvaa. tUKiKÄYtÄNNöt eroavat YliopistojeN vÄlillÄ Helsingin yliopistossa harjoittelutukea voi saada, jos on huhkinut kasaan 60 opintopistettä. Periaatteessa tukea voi siis saada jo ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen. “Tahtotila oli, ettei rajoitettaisi opintovaihetta, jossa harjoittelu tehdään”, urapalveluiden Laura Teinilä kertoo. Lisäksi tuen saannin ehtona on, että harjoittelu kuuluu suoritettavaan tutkintoon, eikä tukea ole saanut aikaisemmin. Turun yliopiston Rekryn Sanna Tuominen pitää Helsingin kokeilua kiinnostavana. Hän myöntää, että tuen saaminen nykyistä aikaisemmassa vaiheessa voi helpottaa oman alan töiden saamista jo opiskeluaikana. “Mitä aikaisemmassa vaiheessa pääsee harjoitteluun, sitä nopeammin voi alkaa luoda omaa ammatillista suuntaansa.” Hän kuitenkin uskoo, että maisterivaiheessa tehty harjoittelu hyödyttää opiskelijaa enemmän, sillä se voi parhaimmillaan avata oven suoraan työelämään valmistumisen jälkeen. Valtakunnallisesti yli puolet yliopisto-opiskelijoista eivät joko voineet saada yliopistoltaan tukea harjoitteluun tai yliopiston tukea ei riittänyt kaikille hakijoille. Näin kertoo Akavan viime vuonna tekemä kysely. Kyselyn mukaan tuki oli edellytyksenä noin joka viidennessä harjoittelupaikassa. • HARJOITTELUTUKI tarkoittaa työnantajalle maksettavaa osuutta harjoittelijan palkkakustannuksista. Turun yliopistossa tiedekuntien myöntämää tukea voi hakea kerran vuodessa lokakuussa. Tuen suuruus on pääsääntöisesti 1 300 euroa, mutta valtionhallinnossa se voi olla 1 800 euroa. Tukisummat ovat valtakunnallisesti yhdenmukaisia. Tukea voi saada vain harjoitteluun, josta maksetaan vähintään Kelan työssäoloehdon mukaista palkkaa (1189 euroa kuukaudessa vuonna 2018). Tuetun harjoittelun kesto voi tiedekunnasta riippuen olla 2–6 kuukautta. tYöNaNtajalle maKsettava tUKi *Lääketieteellisestä tiedekunnasta vain biolääketieteen laitos kertoi harjoittelutukeen budjetoidun summan, joka oli 6 500 euroa. ** Suhteutus vuoden 2016 opiskelijamäärien perusteella. Myönnetty harjoittelutuki on pääsääntöisesti 1 300 euroa opiskelijaa kohden.
• 10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 HEI HEI sitten vaan, kirjaston varaston uumenissa pölyttyvät opinnäytteet! Jatkossa Turun yliopistossa tehtyjä ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytteitä ei tarvitse painattaa – ellei erikseen halua. Ensi syksyyn mennessä käyttöön otettavan UTUGradu-järjestelmän myötä tutkielmat arvioidaan ja julkaistaan jatkossa täysin sähköisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valmistuminen horisontissa rämpivän opiskelijan elämä helpottuu ainakin gradun palautusreissun ja kirjapainossa ramppaamisen verran. Etenkin ulkopaikkakuntalaisten graduprosessi käy näin aikaisempaa kätevämmäksi. Kustannuksissa säästää myös, kun painattamiseen ei tarvitse laittaa palamaan euroja. Gradujen yleishyödyllisyyttä tuumaillessa lienee selvää, että sähköisyys helpottaa saatavuutta. Tällä hetkellä gradua kaipaileva lainaaja joutuu pyörittelemään peukaloitaan seuraavaan päivään, kun kirjasto tilaa työn varastosta. Kotikoneelle PDF:nä avautuva tutkielma helpottaa paitsi tiedon saamista myös lisää tieteen läpinäkyvyyttä. teksti NELLI LAPINTIE kuva FAITHIE/123RF STOCK PHOTO HYvÄsti paiNettU gradU! mUUt YlioppilasleHdet kOONNut NELLI LAPINTIE & NELLA KESKI-OjA Nopeat TAMPEREEN ylioppilaslehti Aviisi (3/2018) lähti The MAN Miestenmessuille selvittämään, onko ”mieheys kriisissä”. Messuemännän mielestä näin on ja Me too -liikekin on mennyt liian pitkälle: ”Naiset eivät salli miehille enää mitään, mutta miehet sallivat naisille kaiken”, yrittäjä Tua Backman julistaa lehdelle. Tunteet ja isyys eivät messuilla näy. Sen sijaan aiheina ovat kalastus, parrat, sijoittaminen ja esimerkiksi eturauhassyöpä. Toimittaja Mikael Mattilan mukaan esiintyjien puheenaiheet liittyvät ennemmin yrittäjyyteen kuin mieheyteen. Erään puhujan taustalta löytyy vankeustuomio valeryöstöstä eivätkä parin muunkaan paperit ole puhtaita. ”Meininki tuntuu lopulta niin poskettomalta, ettei siitä jaksa edes provosoitua. Lähinnä vain naurattaa”, Mattila kirjoittaa. ARKTISEEN ALUESEEN ja sen tutkimukseen liittyy paljon mielipiteitä jakavia asioita. Mielikuviin alueesta vaikuttaa myös media, Lapin ylioppilaslehti (2/2018) kirjoittaa. ”Usein arktinen alue mystifioidaan. Me pyrimme oikaisemaan väärää tietoa ja olemaan esimerkiksi median suhteen mahdollisimman avoimia”, tutkimusprofessori ja Arktisen keskuksen johtaja Timo Koivurova sanoo lehdelle. Voimakasta keskustelua herättää muun muassa kaivosteollisuus ja sen vaikutukset ilmastoon. Keskustelu ei kuitenkaan saa vaikuttaa tutkimukseen. ”Me ei olla kenenkään puolella, meitä ohjaa akateeminen puolueettomuus. Esimerkiksi kun tutkitaan sosiaalisen toimiluvan saamista kaivokselle, emme ota kantaa itse kaivokseen”, Koivurova huomauttaa. Mikäli opiskelijaa kuitenkin ahdistaa ajatus kaikille julkisesta työstä tai gradu sisältää muutoin arkaluontoista materiaalia, voi sähköisen gradun rajata luettavaksi ainoastaan yliopiston suljettuun ympäristöön. Kätevyydeltään tämäkin vaihtoehto pesee tomuisen varastokirjan odottelun. UUDISTUKSESSA ei ole kyse ainoastaan saatavuudesta. Sähköisen arvioinnin myötä myös arvosteluasteikot ja nykyistä yhtenäisemmät arviointikäytännöt astuvat pääaineesta riippumatta kuvioihin, mikä parantaa opiskelijoiden oikeusturvaa. UTUGradua on testattu ja paranneltu kuluvan lukuvuoden aikana, ja kokeiluista on Turun yliopiston mukaan poikinut hyvää palautetta. • Gradu-uudistuksen ansiosta tutkielman palautus käy opiskelijalle aikaisempaa helpommaksi ja halvemmaksi. ”Elämä helpottuu gradun palautusreissun ja kirjapainossa ramppaamisen verran.”
• 11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 teksti PIHLA HÄNNINEN kuva NELLA KESKI-OjA Oma koti “Elämäni näkee kodissani yhdellä silmäyksellä” Asuu Ylioppilaskylässä. Opiskelee kulttuurihistoriaa. misKa KarHU, 20 Turun-kotini on minulle kakkoskoti. Pendelöin Turun ja Tampereen väliä, mikä on raskasta ja aika kallistakin. Vietän kaikki viikonloput ja lomat Tampereella kihlattuni luona, ja olemme ostamassa sieltä yhteistä kotia tänä kesänä. Erikoisin kodissani oleva esine on joko Valamon ortodoksiluostarista uskontotieteellisestä mielenkiinnosta ostamani ikoni tai lahjaksi saamani translaki-kyltti. Minulle on tärkeää, että kotini esineet muistuttavat minua identiteettini eri puolista. Elämäni näkee kodissani yhdellä silmäyksellä. Kotini on käytännöllinen. Täällä on kaikki, mitä tarvitsen, sillä oikeastaan lähinnä työskentelen ja nukun täällä. Tämä on vähän sellainen varasto, jossa on kaikki mikä ei mahdu pieneen Tampereenkotiimme. Muutin Turkuun opiskelujen perässä, ja olen asunut nykyisessä kodissani elokuusta lähtien. Asunto oli edullinen ja ensimmäinen minulle tarjottu. En pitänyt tupaantuliaisia, koska en tuntenut Turusta ketään entuudestaan. Arvostan kodissani hiljaisuutta ja rauhaa sekä sitä, että työskentelytilani on järjestyksessä. Kotini ympäristö on monikulttuurinen, ja käyn mielelläni sauvakävelemässä läheisellä lenkkipolulla. Tärkein huonekaluni on nojatuoli, koska se on mukavan ergonominen. Ikeasta hankitut kissaverhoni herättävät kavereissani ihastusta. Pidän kodissani myös Tuplakupla-valaisimesta ja lämpimän sävyisestä räsymatosta.
• 12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018
• 13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 YKsiN Yliopisto-opiskelijoista joka kymmenes kokee yksinäisyyttä. Silti siitä ei uskalleta puhua. teksti NELLI LAPINTIE kuvitukset OONA LEINO yt kaikki muuttuu, Laura mietti. Hänet oli juuri valittu opiskelemaan oikeustiedettä Turun yliopistoon, ja pieni kotipaikkakunta jäisi pian taakse. Kotona oli paljon kavereita ja aina tekemistä, mutta ei sydänystäviä. Yliopistosta löytyisi varmasti omat hengenheimolaiset. Kun fuksisyksy viimein koitti, tapahtumia oli joka päivä. Nopeasti ne alkoivat kuitenkin toistaa itseään. Rauhallisena tyyppinä Laura pinnisteli jutellakseen rohkeasti ihmisille. Joinain päivinä se kävi uuvuttavaksi. Hiljalleen alkoholinhuuruisten rientojen keskeltä alkoi erottua pettymys – bileilta kerrallaan olo muuttui epämukavammaksi. Ympärille muodostui tiiviitä kaveriporukoita, mutta Laura oli edelleen yksin. Into osallistua oman ainejärjestön tapahtumiin hiipui. Niissä käyminen tuntui liian pahalta, jopa nololta. Kaveriporukoiden keskellä yksinäisyys iski entistä pahemmin kasvoille: miksi juuri minä olen yksin? Viime vuonna Laura osallistui Yksin yliopistolla -keskusteluryhmään. Vaikka tapaamisissa oli mukavaa käydä, ei niistä ollut apua. Nykyään viikonloput vierähtävät poikkeuksetta kotipaikkakunnalla perheen luona. Yksinäisyydestään Laura ei silti puhu kenellekään, ei edes omille vanhemmille. Suuri syy siihen on tunne epäonnistumisesta. ”Tuntuu, että ihmisen pitäisi kyllä kavereita onnistua tekemään.” NÄKYmÄtöN Yliopisto Lauran tunteet eivät ole harvinaisia, sillä yksinäisyys ja häpeä kävelevät usein käsi kädessä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuonna 2016 tekemän terveystutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoista 4–10 prosenttia tuntee yksinäisyyttä. 22 prosenttia opiskelijoista ei kokenut kuuluvansa mihinkään porukkaan. Nuorten keskuudessa yksinäisyys on silti tabu. Esimerkiksi yksinäiset vanhukset saattavat olla tuntemuksistaan huomattavasti nuoria avoimempia, koska yksinäisyyteen voi olla selvä syy kuten terveysongelmat tai ystävien menehtyminen. Sen sijaan nuorella aikuisella on koko elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet olla sosiaalinen. Kun se ei onnistukaan, nousee pintaan helposti kysymys: mikä minussa on vikana? Turun ylioppilaslehden huhtikuussa tekemän yksinäisyyskyselyn vastaajat kuvailevat kokevansa muun muassa epätoivoa ja näkymättömyyden tunnetta. Kyselyyn vastasi 35 henkilöä viidestä eri tiedekunnasta. Yliopistolla yksinäisyys näkyy esimerkiksi vaitonaisina lounaina, kiusallisena olona luennoilla ja vastaamattomina Whatsappviesteinä. Eräälle opiskelijalle yksinäisyys tarkoittaa täyttä eristäytymistä sosiaalisista tilanteista, toiselle seurassa heräävää arvottomuuden tunnetta. Yhteistä monille vastaajista on, että tuntemuksista ei kehdata puhua. ”On havaittu, että ihmiset puhuvat mieluummin seksistä, uskonnosta tai politiikasta kuin yksinäisyydestä. Ihmiset eivät halua tulla tunnistetuksi yksinäisenä ihmisenä”, Tampereen yliopiston sosiaalija terveyspolitiikan professori ja yksinäisyystutkija Juho Saari sanoo. Saari on julkaissut teoksen Yksinäisten Suomi . Lisäksi hän on puheenjohtaja pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettamassa työryhmässä, joka tähtää eriarvoistumisen pysäyttämiseen. N g
• 14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Professori huomauttaa, että yksinäisyys on ongelma, jolla voi olla vakavia seurauksia. Sosiaalinen vuorovaikutus on biologinen tarve, jonka juuret yltävät aina evoluutioon asti. ”Yksinäisyyden tunne on samanlainen tarve kuin nälkä tai jano; se kertoo meille, että selviytymisen kannalta jotain on huonosti. Yksinäisyys näkyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu. Kun sydän särkyy, se vastaa jalan loukkaamista.” Saaren mukaan yksinäisyydestä kertomisessa pelottaa se, että kertoja nähdään jatkossa vain yksinäisenä reppanana. Silloin yksinäisyys on vaarassa napata otteen myös omasta identiteetistä. Professori nostaa esimerkiksi vertauksen: jos sinut herätetään keskellä yötä ja kysytään kuka olet, mitä vastaat? Oletko enää muuta kuin se yksinäinen tyyppi ? aiNejÄrjestöN silmÄtiKKUNa ”Olenko tarpeeksi älykäs yliopistoon?” Ajatus pyöri Annan päässä, kun hän aloitti opinnot humanistisessa tiedekunnassa. Takana oli välivuosia ja ammattikouluopintoja, joten Anna jännitti olevansa erilainen kuin nuoremmat opiskelijat. Yliopistolta hän haaveili silti löytävänsä omia ihmisiä – kypsää ja kiinnostavaa keskusteluseuraa. Sosiaalisena ja heittäytyvänä tyyppinä Anna lähti mukaan kaikkeen mahdolliseen: ainejärjestön toimintaan, tutoriksi. Jokin ei silti osunut kohdalleen. Yksittäisiä kavereita tuli sieltä täältä, mutta omaa paikkaa ei oikein löytynyt. Myös ainejärjestön hallituksessa kaikki meni solmuun. Annan mielestä hallituksessa ei osattu keskustella järjestön ongelmista rakentavalla tavalla, ja hän yritti nostaa asian esiin. ”Sitten minusta tuli hyvin epäsuosittu.” Kausi hallituksessa jäi kesken. Kun tutortehtävien syksy koitti, palkitsivat fuksit tehtävälle omistautuneen Annan supertutorina. Se tuntui hyvältä. Korviin kuitenkin kantautui, että toinen, ainejärjestöstä tuttu, tutor oli kertonut fukseille, että Annaa kannattaa vältellä. Hän ei ollut ”sellainen tyyppi, jonka kanssa hengataan”. Nykyään Anna kaihtaa suurin osin kaikkea, mihin liittyy oma ainejärjestö. Haalaritkaan eivät tunnu enää omilta, koska ne herättävät enemmän huonoja muistoja kuin yhteenkuuluvuutta. Olo on myös hämmentynyt: ”Ajatella, että tällainen yläastemainen kiusaaminen tapahtui yliopistossa”. YKsiNÄiNeN, ei YKsiN Mielikuva yksinäisestä ihmisestä taipuu helposti surullisena haahuilevaksi outolinnuksi: araksi ja erilaiseksi. Yksinäisyys on kuitenkin stereotypioita paljon monimutkaisempaa. Termitkin sotkeutuvat helposti keskenään. Yksinäisyys on eri asia kuin fyysinen yksin olo, joka voi olla myös myönteistä. Yksinäisyys sen sijaan on aina kielteinen kokemus, joka voi pidemmän päälle jopa kuusinkertaistaa erilaiset terveysriskit. ”Kuten ei voi olla masentunut ja iloinen, niin ei voi myöskään olla yksinäinen ja onnellinen”, Juho Saari vertaa. Saaren mukaan yksinäisyys onkin ”juurisyy” monille ongelmille. Yleisimmin se saattaa johtaa esimerkiksi masentumiseen tai ahdistukseen. ”Hyvin usein lääkärissä tutkitaan sellaisia asioita kuten ylipaino, liikkumattomuus, masentuneisuus tai huonounisuus, mutta kun rapsutetaan pintaa syvemmälle, taustalta löytyy yksinäisyys.” Jos palaamme mielikuvien arkaan outolintuun, voi myös sitsien äänekkäin tyyppi olla yksinäinen. Yleinen haaste uusissa elämäntilanteissa on aito ystävystyminen: se, että opiskelututtavuus etenee Facebookkaveruutta pidemmälle. Moni Tylkkärin yksinäisyyskyselyyn vastannut kertoo kuuluvansa johonkin porukkaan, mutta kaipaavansa syvällisempää ystävyyttä. Lounastutulle ei voi ensimmäisenä kertoa sukulaisen sairastumisesta tai uudesta työpaikasta. ”Se on ehkä kaikkein pahin tunne: kun elämässä tapahtuu jotain todella ihanaa tai kamalaa, mutta ei ole ketään, kelle kertoa siitä”, Turun yliopiston kasvatuspsykologian professori ja yksinäisyystutkija Niina Junttila sanoo. Junttila on tutkinut paljon lapsuusja nuoruusajan yksinäisyyttä. Hän on julkaissut aiheesta kirjan Kavereita Nolla ja aikuisiän yksinäisyyttä käsittelevän teoksen Kaiken keskellä yksin . Junttilan mukaan yliopisto-opiskelijoiden yksinäisyyttä voi lähteä ratkaisemaan jo niinkin varhaisessa vaiheessa kuin opiskelutilojen suunnittelussa. Hän nostaa toimivaksi esimerkiksi Educariumin avoimet opiskelutilat, jossa yksinkin työskentelevät jakavat saman tilan muiden kanssa. Yliopistolla ja ainejärjestöillä olisi hänen mukaansa hyvä olla avoimia ajanviettopaikkoja, kuten sohvaryhmiä, joihin on matala kynnys tulla yksin, mutta samalla mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Välillä yksinäisyyteen vaikuttaa Junttilan mukaan myös asenne. Oma käytös voi provosoida muissa ulkopuolelle jättämistä, vaikka ei itse tarkoittaisi sitä. ”Yksinäisyys ei ole lähtökohtaisesti kenenkään oma syy, mutta voi miettiä, miten itse suhtautuu muihin. Jos on aina nurkassa ja näpyttää kännykkää, kukaan ei tule juttelemaan, vaikka kuinka sitä haluaisi.” Nuoren aikuisen vuorovaikutustaidot juontuvat Junttilan mukaan aina varhaislapsuuteen asti. Myös kielteiset kokemukset peruskoulusta ja lukiosta syövät itsevarmuutta ja saattavat vaikuttaa käyttäytymiseen vielä yliopistossakin. Omia käyttäytymismalleja voi kuitenkin yrittää tarkastella ja muuttaa. Joillekin esimerkiksi sosiaalisia taitoja ja vuorovaiku”Ihmiset puhuvat mieluummin seksistä, uskonnosta tai politiikasta kuin yksinäisyydestä.” Juho Saari
• 15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 g ”YLIOPISTOLLA on oikeasti helvetin vaikea tavata uusia ihmisiä yli ainerajojen. Tai ehkä en vain osaa. Olisi edes joku speed friending, veikkaan että ihmisiä tulisi ihan hitosti. Käsittämättömän paljon kaikkia bileitä ja sitsejä, mitä en sinänsä paheksu, mutta ainakaan itse en niistä kyllä löydä uusia kavereita vaan hengaan vanhojen tuttujen kanssa. TYY:llä tai jollain muulla yliopistotaholla olisi mielestäni kaikki avaimet kädessään järjestää vaikka mitä toimintaa mutta tuntuu että aika olematonta on. Ja pliis, älkää edes sanoko lautapeli-iltoja...” Mies, humanistinen tiedekunta ”PARHAITEN verkostoituminen onnistuu erilaisten yhdistysten toimintaan osallistumisen kautta. Tätä vaihtoehtoa voisi tuoda paremmin esiin mm. uusia opiskelijoita perehdytettäessä, ja omiin kiinnostuksenkohteisiin sopivan opiskelijajärjestön etsimistä voisi myös ehdottaa niille yksinäisille, jotka eivät ole sitä vielä kokeilleet. Liian helposti syntyy sellainen kuva, että opiskelija voi olla vapaa-ajalla joko kotona tai ryyppäämässä jossain tylsissä, meluisissa bileissä. Todellisuudessahan opiskelijajärjestöt tarjoavat myös sellaisia sosiaalisuuteen perustuvia vapaa-ajan aktiviteetteja, joiden parissa viihtyy selvin päin.” Mies, luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta ”ENSIMMÄISEN vuoden alussa en päässyt osallistumaan kaikkiin fukseille tarkoitettuihin tapahtumiin sairastelun takia. Kun taas lopulta pääsin mukaan, huomasin, että monet olivat jo ehtineet muodostaa omat kaveriporukkansa. Samoin vuosien kuluessa olen huomannut, että ainejärjestössämme hallituslaiset ja muut sosiaalisemmat tyypit muodostavat oman porukkansa, johon voi olla vaikea päästä mukaan, vaikka tapahtumissa kävisikin. Vaikka aina puhutaan, että kaikki pitää ottaa mukaan porukkaan, ei se todellisuudessa aina mene niin.” Nainen, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
• 16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 tustilanteita harjoittavat kurssit voivat olla hyödyllisiä, toisille taas eivät. Vastuu ei kuitenkaan ole yksin opiskelijalla. Opiskelijakulttuurissa ja toiminnassa pitäisi järjestelmällisesti kiinnittää huomiota erilaisiin opiskelijoihin ja suunnitella etenkin orientaatiot nykyistä monipuolisemmiksi. Kaveri-ilmoitUstaUlU Kun venäläinen Iana Kubyshkina muutti Turkuun maisteriopintojen perässä, oli uuden elämän aloittaminen jo entuudestaan tuttua. Hän tiesi ystävien saamisen vaativan työtä, mutta yllättyi, kuinka haastavaa sulautuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja yliopistoon oli. Vaikka Iana puhui sujuvaa suomea, olo oli usein ulkopuolinen – ja on sitä yhä. Yksin Iana ei kuitenkaan ole. Järjestötoiminta, tapahtumat, Couchsurfing-yhteisö ja poikaystävä pitävät kiireisenä. Iana huomauttaa, että etenkin heikkoa suomea puhuvien kansainvälisten opiskelijoiden on vaikeaa ystävystyä suomalaisten kanssa. Kun joutuu hakemaan suomenkielisiä sanoja, puhekumppanin kiinnostus herpaantuu. Kun taas puhuu englantia, keskustelu siirtyy helposti maiden ja kulttuurien eroihin. Se on etäännyttävää. ”Suomalaiset yliopisto-opiskelijat saattavat puhua keskenään ajankohtaisista asioista, kuten vaikka sotesta. Kansainvälisten opiskelijoiden voi olla vaikeaa osallistua ja olla osa arkista, suomalaista keskustelua.” ”On todella yleistä, että yksi on aina se, jonka yli hypätään keskustelussa.” Niina Junttila
• 17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Turun yliopistossa ei Ianan mukaan oikein onnistuta suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden tuomisessa yhteen. Hän kaipaisi nykyistä enemmän matalan kynnyksen tapoja tutusta ihmisiin: vaikka ilmoitustaulun, jonka kautta voisi löytää lounasseuraa. Ianan toiveena on löytää ystävä, jolle voisi soittaa, kun on murheita, tai jota voisi kysyä kylään vaikka keskellä yötä. Siihen vaaditaan jo syvää yhteyttä. ”En tiedä, toimitaanko suomalaisessa kulttuurissa ystävien kanssa edes niin. Mutta se olisi mukavaa” Kavereita Kalastamassa Paras tapa tutustua uusiin ihmisiin on tehdä asioita yhdessä. Professori Juho Saari nostaa esimerkiksi koulun, jossa opettajat perustivat syrjään jääville oppilaille kalastuskerhon. Myönteinen lähestymistapa on huomattavasti hedelmällisempi kuin vaikkapa kerho yksinäisyyden torjumiseen. Yliopistossa myös poikkitieteellisyydellä on roolinsa. Kaikille opiskelijoille suunnattuun jalkapallokerhoon on helpompi tulla yksin kuin oman ainejärjestön futistreeneihin. Professori Niina Junttila kannustaa osallistumaan sitkeästi erilaiseen toimintaan. Hän huomauttaa, että yksinäisyys ja eristäytyminen muista vain kasvattavat toisiaan. ”Vaikka ei olisikaan sen tietyn yhteisön täysvaltainen jäsen, ei tulisi jättäytyä kokonaan pois. Silloin itselle tulee helposti ajatusvääristymiä, joissa näkee hyvät asiat pieninä ja pahat asiat suurina.” Lisäksi Junttila kehottaa rohkeuteen, vaikka se tuntuisi vaikealta: ”Olet takuulla hyvä tyyppi. Se, että ei ole saanut kavereita tai ystäviä, ei ole vain itsestä kiinni. Silloin ei ole vain löytynyt sitä omaa porukkaa. On rohkeaa myös sanoa ääneen, että ’tiedättekö: kaipaisin kavereita’. Jos sitä ei koskaan sano ääneen, muut eivät tajua sitä.” Muiden yksinäisyyden ehkäisemiseen Junttilalla on yksinkertainen keino. ”Huomaa niitä, jotka ovat siellä reunalla vaikka kännykän kanssa. Kahvija ruokapöydässä huomioi kaikki vähintään kerran. On todella yleistä, että pöydän ääressä istuu kymmenen ihmistä ja yksi on aina se, jonka yli hypätään keskustelussa.” Myös professori Juho Saarella on avain yksinäisyyden vähentämiseen ruohonjuuritasolla: ”Katsoisin yksinäistä opiskelijaa silmiin ja kysyisin: ’lähdetkö kahville’?” • Lauran ja Annan nimet on muutettu. ”MUSAVIDEORAATI on matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Tule paikalle katselemaan musiikkivideoita, keskustelemaan ja nauttimaan lämpimästä tunnelmasta. Tapahtuman järjestäjät tulevat juttelemaan, tervehtimään ja pitävät huolta siitä, että kaikki pääsevät mukaan keskusteluihin ja tutustumaan toisiinsa.” Näin kuvailee Tyypit 2018 TKU -kollektiivi tapahtumaansa Facebookissa. Vuodenvaihteessa perustettu turkulainen taidekollektiivi järjestää noin kerran kuussa tapahtumia, joiden ydinajatuksena on mukava ilmapiiri, jonne on helppo tulla myös yksin. Esimerkiksi maaliskuussa ryhmä järjesti speed friendingin, jossa vieraat ihmiset tutustuivat toisiinsa pikadeiteistä tuttuun malliin. Taiteilijoista ja taidealan opiskelijoista koostuvan kollektiivin tavoite on synnyttää yhteisöllistä toimintaa Turun seudun nuorten keskuuteen. ”Turkulaiset tutustuvat keskenään lähinnä baarissa ja muiden ihmisten kautta. Aloimme miettiä, olisiko tapoja, joilla voisimme tutustuttaa toisilleen tuntemattomia ihmisiä niin, että baariympäristössäkään pääpointti ei olisi vaan juominen”, kollektiivin perustajiin kuuluva teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Tella Vahala sanoo. Tähän mennessä järjestetyt tapahtumat ovat olleet menestys. Speed friendingiin oli rutkasti enemmän tulijoita kuin paikkoja. ”Monet sanoivat, että olisi ihanaa, jos tällaisia olisi useamminkin. Ihmiset kaipaavat sitä, että voi jutella helposti uusien tyyppien kanssa.” JOS SPEED DATING taipuu speed friendingiin, luulisi Tinder-sukupolven ystävystymisen käyvän luonnollisesti myös puhelinsovelluksen avulla. Tähän mahdollisuuteen on tartuttu Helsingin yliopistossa. Meneillään olevassa hankkeessa kehitetään kaverien löytämiseen tarkoitettua mobiilisovellusta, joka julkaistaan näillä näkymin ensi syksynä. Appin kautta pystyy etsimään muita samanhenkisiä ihmisiä eri kriteereiden kuten iän, paikkakunnan, persoonallisuuspiirteiden, kiinnostuksen kohteiden ja arvomaailman perusteella. Profiilien pohjalta sovellus tuo yhteen samanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi sovelluksessa voi luoda matalan kynnyksen tapahtumia, joiden kautta voi etsiä seuraa vaikka oluelle tai frisbeen heittoon. ”Helppoja väyliä löytää uusia ja omanhenkisiä tyyppejä elämään on aika vähän. Rennossa hengessä uusiin ihmisiin tutustuminen on haastavaa”, hankkeen vetäjä ja Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Emil Salovuori sanoo. Sovellusta on työstänyt iso porukka niin opiskelijoita kuin ammattilaisia. Toiveena on, että sovellus löytäisi tiensä mahdollisimman monen nuoren puhelimeen. piKaFreNdaUsta ja Kaveriappi KÄNNYKKÄÄN
• 18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 J aahas, taas pyörätuolille tarkoitettu tila on tukittu tuoleilla. Ongelma on yleinen luentosaleissa, paljastaa Turun yliopiston ensimmäinen iso esteettömyyskartoitus. Yliopiston hyvinvointipalveluiden laatima selvitys käsittelee erityisesti luentotilojen esteettömyyttä Educariumissa, Publicumissa, Naturassa, Agorassa ja kauppakorkeakoulussa. Raportin mukaan harva luentotila on täysin esteetön. Esimerkiksi kauppakorkean Elovenaja Agoran XXII-salissa irtokalusteet voivat vaikeuttaa liikkumista ja XXII:ssa tietä tukkivat pylväät. Noin kymmenen luentosalin portaikoissa ei ole kaidetta tai se loppuu kesken. Kaikkien kokeiltujen ergonomiaa parantavien seisomatyöpisteiden pöydät ovat puolestaan raskaskäyttöisiä. Myös joidenkin tilojen ovet ovat raskaita. Osa tilojen lukoista vaatii kahden käden käyttöä. Induktiosilmukka on kuulokojetta käyttäville suunnattu apuväline. Tällä hetkellä kiinteitä induktiosilmukoita vain Agoran luentosaleissa. Lisäksi yliopistolla on yksi kannettava silmukka, joka vaatii erillisen asennuksen ja testauksen joka käyttökerralla. Kauppakorkeassa joidenkin salien ilmastointilaitteet ja seinäkellot tuottavat ylimääräistä ääntä, joka häiritsee aistirajoitteisia opiskelijoita. Osassa myös näkyvyys salien takaosasta etuosan taululle tai valkokankaalle on heikko. Joidenkin kauppakorkean luentosalien ulkopuolella ei ole lukujärjestystä. Se, että luentosali itsessään on esteetön, ei vielä kerro mitään lähiympäristön esteettömyydestä. Esimerkiksi Yliopistonmäen jyrkkyys tekee koko alueesta esteettömyyden kannalta hankalan ja kulku rakennuksiin on vaikeaa ilman autoa. Erityispedagogiikan ja sosiologian opiskelijalla Jukka Väisäsellä on kuuloja toimintarajoite. Hän kuvailee Turun yliopiston yleistä esteettömyystilannetta vaihtelevaksi: ”Yliopistolla on tehty ja tehdään paljon asioita esteettömyyden eteen. Esteettömyyssuunnittelijalle annan kouluarvosanan 10+. Vammaisena tarvitsee silti monesti henkilökunnan apua.” Väisäselle esimerkiksi luentosalien kaiteiden puuttuminen on ongelma. Hän kaipaa takaisin myös kampuksen esteettömyyskarttaa. Väisänen on Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) yhdenvertaisuussiiven puheenjohtaja ja on mukana Turun korkeakoulujen esteettömyysverkostossa. Helppoja KeHitYsideoita Yliopiston raportti esittää myös tukun yksinkertaisia kehitysehdotuksia: Luentosalien portaisiin tulisi lisätä kontrastiraitoja ja kädensijoja, irtokalusteita olisi vähennettävä ja valokatkaisinten näkyvyyttä parannettava. Erityisesti Educariumissa ja Publicumissa ensimmäisen kerroksen luentosalien kynnyksiä tulisi puolestaan madaltaa. Raportin mukaan luentosaleihin tarvitaan lisää induktiosilmukoita. Lisäksi esille tulisi laittaa nykyisten silmukoiden kuuluvuuskartat ja silmukkavastaavan yhteystiedot. Koko yliopistolle kaivataan ylipäätään nykyistä selkeämpiä opasteita. Turun yliopisto julkaisee tänä vuonna opetustiloja koskevan kartoituksen väliraportin, jossa käsitellään myös esteettömyyttä. • Kesken kaiken loppuvia kaiteita, irtokalusteita tukkimassa tiloja ja metelöiviä ilmastointilaitteita. Turun yliopiston esteettömyyskartoitus paljastaa tukun ongelmia. teksti PIHLA HÄNNINEN kuvat NELLA KESKI-OjA & NELLI LAPINTIE lUeNtosaleista vaiN Harva oN esteetöN Kauppakorkea: Mercatorin hissi puhuu suomea ja sen kytkimet ovat pistekirjoituksella. Kauppakorkea: Luentosali 07:n ovi on niin kapea, ettei sisään pääse pyörätuolilla. Agora: XX-salin portaikossa on vaarallisia ulokkeita, joihin näkövammainen voi törmätä. Agora: XX-salissa on kiinteä induktiosilmukka ja symboli ulko-ovella. Publicum: Pub 5:n valonkatkaisimissa on selkeät opasteet ja reilun kokoiset kytkimet. Publicum: Pub 1:n portaikosta puuttuvat kontrastiraidat, askelmavälit ovat eripituiset ja kaide loppuu kesken.
• 19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 sUoraa pUHetta Yagmur Özberkan asuu Turun keskustassa: ”Rakastan Turkua. Vaikka työskentelen Helsingissä, en voisi kuvitella asuvani siellä.” Suomi on takapajula, mitä tulee keskusteluun rasismista. Asian täytyy muuttua, sanoo toimittaja Yagmur Özberkan. teksti NELLI LAPINTIE kuvat jUHA LAURILA g
• 20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 agmur, sun kannattaisi kyllä miettiä kaksi kertaa toimittajan ammattia. Suomi ei kuitenkaan ole sun äidinkieli.” Näin sanoi Lapin ammattikorkeakoulun opettaja Yagmur Özberkanille, kun oli aika valita erikoistumislinja elokuvan ja journalismin väliltä. Samaa oli sanonut jo koulukaveri lukiossa: eivät toimittajaksi pääse opiskelemaan muut kuin suomalaiset. Se pisti epäröimään, vaikka Turkista viisivuotiaana Turkuun muuttaneen Yagmurin suomen kieli oli huomattavasti vahvempi kuin turkin kieli. Nykyään Özberkan kuulee samanlaisia tarinoita jatkuvasti. Yle Puheen Mahadura & Özberkan -keskusteluohjelmassa hän pureutuu juontajapari Susani Mahaduran kanssa yhteiskunnallisiin ja usein mielipiteitä vahvasti jakaviin aiheisiin. Ohjelman teemoina on ollut esimerkiksi huumeiden dekriminalisointi, transnuorten elämä tai huivia käyttävien suomalaisten arki. Yhteistä keskusteluille ovat mielipiteet ja henkilöt, joita kuullaan mediassa liian harvoin. Keskusteluohjelma on avannut myös toimittajan silmiä. Ei edellä mainittu lukiokaverikaan tarkoittanut heitollaan mitään pahaa. Oikeassahan hän oli. Özberkanin haaveammatti oli tuolloin uutisankkuri, eikä kympin uutisissa juuri kantasuomalaisista poikkeavia kasvoja näkynyt. Eikä näy tänä päivänäkään ja siihen on syy. ”Meidän vieraana oli somalialaistaustainen mimmi, joka käyttää huivia. Hän oli sanonut koulussa opinto-ohjaajalle, että haluaa lääkäriksi, mutta häntä ohjattiin hakemaan lähihoitajaksi”, Özberkan sanoo ja jatkaa: ”Siitä herää kysymys: kuinka monta huivia käyttävää naislääkäriä olet tavannut? Kyllä ne asenteet vaikuttavat. Asenteiden lisäksi meillä on valtarakenteissa vielä paljon muutettavaa.” KunniOiTus, suora puhe ja oivallus. Kolmen suora tekee Özberkanin mielestä hyvän keskustelun, niin radiostudioissa kuin sen ulkopuolella. Kun Mahadura & Özberkan -ohjelma julkistettiin, putkahti valemedian kommenttikenttään toivomus juontajakaksikon kuolemasta. Yhtään keskustelua ei ollut vielä kuultu radiotaajuuksilta. Se sai Özberkanin ihmettelemään, mistä tuntemattomien ihmisten viha kumpuaa. Roisia palautetta, tai ”sontaa” kuten Özberkan kuvaa, tulee yhä säännöllisesti. Toisaalta niitä tasapainottaa valtava määrä kiittäviä viestejä, jotka muistuttavat, että vaikeista aiheista pitää uskaltaa keskustella. Kun studiossa oli esimerkiksi aika käsitellä seksiä ja seksuaalisuutta, Özberkan oli kauhuissaan. Eihän niin voi tehdä, vanhemmat kuuntelevat. Vaikka seksistä vanhemmille puhuminen ei ole helppoa kantasuomalaisillekaan, se on turkkilaisessa kulttuurissa erityisen suuri tabu. Ohjelma tehtiin silti, ja studioon kilahti vuolaan kiitollisia viestejä maahanmuuttajataustaisilta nuorilta aikuisilta. Näistä aiheista ei puhuta kotona, ehkä nyt itsekin uskaltaa. ”Nyt tuntuu, että olen oksentanut niin paljon itsestäni ulos, että en enää keksi aihetta, jota en voisi käsitellä”, Özberkan nauraa. Özberkan huomauttaa, että mediassa törmää yhä esimerkiksi rodullistettuja suomalaisia tai vähemmistöryhmiä käsittelevään journalismiin, jossa ei selvästi tiedetä kunnolla, mistä puhutaan. Jos käsitellään vaikka paperittomien oikeusturvaa, tulee jutella myös paperittomille, ei vain ministereille ja kansanedustajille. Mediassa esiintyvät asiantuntijat ovat myös hyvin usein keski-ikäisiä suomalaisia miehiä. Eikä siinä mitään, mutta: ”Meillä on myös naisia, naisoletettuja, ja rodullistettuja asiantuntijoita.” Tyypillistä on myös, että esimerkiksi uskonnon, sukupuolen tai etnisyyden perusteella tehdään tahattomia yleistyksiä. suOmalaisessa keskustelukulttuurissa onkin paljon skarpattavaa, ja sitä Özberkan haluaa nostaa esille. Otetaan esimerkkejä. Tapaus yksi: Miten on mahdollista, että Radio Novan kokoinen kanava julkaisee Instagramissa kuvan juontajasta naama tummaksi maalattuna niin, että asia saadaan vain lakaistua maton alle? Kun maailmalla puhutaan Black Pantherista , miksi Suomessa puolustetaan yhä rasistista blackfacea ? ”On tärkeää päästä puhumaan näistä aiheista, sillä Suomen mediakenttä on yhä hyvin valkoinen.” Tapaus kaksi: Pankki, sairaala ja verovirasto. Nämä arkiset paikat ovat juuri niitä, missä valtava määrä ihmisiä kohtaa eriarvoisuutta päivittäin. Tätä Özberkan oli käsitellyt ohjelmassaan jo puolitoista vuotta, kunnes syrjintä osui räikeästi omalle kohdalle. Tammikuussa Nordean pankkivirkailija kysyi asuntolainatapaamisessa Özberkanilta ja hänen poikaystävältään, kuinka kauan he ovat asuneet Suomessa ja käski heitä lopulta palaamaan kotimaahansa. Kun Özberkan astui pankin ovesta ulos, hän tärisi. Poikaystävä kannusti twiittamaan. Kun twiitti oli julki, meni 15 minuuttia, kun ensimmäinen toimittaja soitti. Tapahtuma sattui perjantaina ja lauantaihin mennessä uutinen tuntui olevan kaikkialla. Viestejä sateli tutuilta ympäri Suomea. ”Sosiaalisen median voima on valtava. Ei kahta kysymystäkään, ettenkö tekisi sitä uudestaan. Sinänsä hyvä, että tämä kävi juuri minulle, koska Nordean päässä tartuttiin heti asiaan ja kannettiin siitä vastuu. Nyt muut pankit ja asiakaspalvelut voivat ottaa tästä opikseen.” Viime aiKOina Yagmur Özberkan on käynyt radioaaltojen ohella tutuksi myös Kalevala-korujen mainoksesta ja julkisen liikenteen päätepysäkki syrjinnälle -kampanjasta. Nuoresta toimittajasta on tullut nopeasti ääni eriarvoisuuden torjumiselle sekä suomalaisuudelle, johon kuuluu muutakin kuin sinisilmäisiä elovenatyttöjä: ”Tuleehan siinä vastuuta. Haluan tehdä asiat oikein, enkä tuottaa pettymystä kenellekään. Tahdon silti olla esimerkkinä, sillä nuorena itselläni ei ole ollut montaa esikuvaa puhumassa näistä asioista.” Özberkan toivoo pystyvänsä kannusta”Y ”Olen oksentanut itsestäni niin paljon ulos, että en keksi enää aihetta, jota en voisi käsitellä.” Yagmur Özberkan
• 21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Yagmur Özberkan kutsuu itseään Turun turkkilaiseksi. Työkaverin keksimässä lempinimessä tiivistyy hyvin oma identiteetti. YagmUr öZberKaN Turkulainen toimittaja. Mikä innostaa? ”Mielenkiintoiset tyypit, jotka jättävät jäljen.” Mikä ärsyttää? ”Myöhästely! Ihmiset, jotka eivät pidä aikatauluista kiinni.” Missä viihdyt? ”Omassa uudessa kodissa, jonka olen remontoitu omin kätösin.” maan muitakin rohkeuteen. Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjassa hän haluaa korostaa sitä, että syrjintää kohdatessa pienikin teko voi olla merkittävä. ”Jos et siinä hetkessä pysty puuttumaan tilanteeseen, sen jälkeen voi mennä kysymään ihmiseltä, onko kaikki hyvin ja miten voit. Nyt kevään ja auringon tuomana huomaa, että jengi on paljon iloisempia ja aurinkoisempia. Ollaan sen myötä myös vähän enemmän valveilla.” •
• 22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 ansainvälisessä työharjoittelussa voi kehittää taitojaan ja solmia kullanarvoisia kontakteja. Vaihtoehtoja harjoittelupaikan löytämiseen ja rahoituksen saamiseen on monia. Ulkomaille lähtee työharjoitteluun vuosittain parisataa Turun yliopiston opiskelijaa, arvioi kansainvälisen harjoittelun suunnittelija Janne Loikkanen. “Tilastojen valossa harjoittelu on tärkein yksittäinen keino, joka johtaa valmistumisen jälkeiseen työpaikkaan.“ Suurin osa hakee harjoitteluun apurahaa, pieni osa rahoittaa harjoittelun muilla keinoin. Erasmus-apurahaa voi hakea missä tahansa opintojen vaiheessa pakolliseen tai vapaaehtoiseen vähintään kahden kuukauden mittaiseen työharjoitteluun EUtai ETA-maahan. Harjoittelupaikan voi joko etsiä itse tai löytää yliopiston kautta. Turun yliopistolla on myös oma apuraha, jota Loikkasen mukaan myönnettiin viime vuonna reiluun 90:een eri mittaiseen työharjoitteluun. “Lisäksi on vielä entisen CIMO:n, eli nykyisen Opetushallituksen, EDUFI-harjoittelu”, Loikkanen mainitsee. EDUFI-harjoittelussa sijaintimaa, työtehtävät sekä apuraha on etukäteen määritelty; itse hankittuihin harjoittelupaikkoihin tätä apurahaa ei myönnetä. Loikkasen mukaan Erasmus-apurahojen hakijamäärät ovat nousseet joka lukuvuosi. “Olemme yrittäneet panostaa opiskelijoiden ohjaukseen paikan hakemisen helpottamiseksi.” Apurahan lisäksi harjoittelusta voi saada palkkaa. Loikkanen sanoo, että yritykset maksavat todennäköisemmin palkkaa kuin valtion organisaatiot ja järjestöt, vaikka yleisin palkan muoto onkin jonkinlainen tuki, kuten asumiskorvaus, joukkoliikenneliput tai pieni taskuraha. Loikkasen käsityksen mukaan harjoitteluista noin puolet on palkattomia, puolet palkallisia. On myös mahdollista saada opintorahaa ja asumislisää ulkomaillekin. HaRJOiTTelupaiKan hankkimisessa pätee sama kuin työnhaussa: päämäärätietoisuus ja omaaloitteisuus ovat suureksi hyödyksi. “Kannattaa ensin miettiä, mitä haluaa, miltä alalta ja mistä”, Loikkanen muistuttaa. Avoimia hakemuksia kannattaa lähettää suoraan itseä kiinnostaviin yrityksiin ja organisaatioihin. Rekryn, eli Turun yliopiston työelämäpalvelujen, intranettiin on koottu hyväksi havaittuja harjoittelupaikkoja Harjoittelu ulkomailla -sivustolle. Kaikki Rekryn tietoon tulevat harjoittelupaikat julkaistaan Aarresaaren työja harjoittelupaikkatietokannassa. Eri laitoksilla ja oppiaineilla voi olla myös omat harjoittelupaikkansa. Jos haluaa tietyn alan harjoittelupaikan Euroopassa, voi vinkkejä kysyä esimerkiksi Eures-neuvojilta. Lisäksi neuvoja saa yliopiston työelämäpalveluista. • K teksti HETA-MARIA PYHÄjÄRVI kuva NICOLA RENNA/123RF STOCK PHOTO Turun yliopistosta lähtee kansainväliseen työharjoitteluun vuosittain parisataa opiskelijaa. Arviolta puolet harjoitteluista on palkallisia, puolet palkattomia. tYö UlKomailta?
• 23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 ”Harjoittelu on tärkein keino, joka johtaa työpaikkaan.” Janne Loikkanen Henriikka Eskola lähti Uuteen-Seelantiin viime syksynä ja paluu Suomeen odottaa kesäkuussa. Harjoittelu on jo takanapäin, mutta nyt Eskola reissaa saarivaltiossa poikaystävänsä kanssa. letKajeNKKaa ja grimmiN satUja – opetUsHarjoittelUa UUdessa-seelaNNissa TURUN YLIOPISTOSSA luokanopettajaksi opiskeleva Henriikka Eskola päätyi kansainväliseen harjoitteluun Uuteen-Seelantiin sattumalta: “Opettajankoulutuslaitoksen [OKL] kansainvälisistä asioista vastaava Kristiina Heikkilä kertoi minulle, että vieraana olleen koulun edustaja oli kiinnostunut aloittamaan yhteistyön Turun OKL:n kanssa.” Koska uusi maa ja uudet kokemukset kiehtoivat, Eskola pisti töpinäksi ja sai koulusta työharjoittelupaikan. Christchurchissä sijaitseva kristillinen alakoulu The Cathedral Grammar School on yksi Uuden-Seelannin vanhimmista yksityisistä peruskouluista. “Uskonnollisuus näkyi siinä, että aamunavaus-jumalanpalvelus järjestetään kolme kertaa viikossa. Muuten opetuksessa uskonnollisuus ei korostu”, Eskola tarkentaa. Koulun luokat on jaettu sukupuolten mukaan. Eskola opetti kuudesluokkalaisia tyttöjä. Tehtäviin kuului oppituntien suunnittelua, kokeiden korjausta ja liikuntatuntien vetämistä – opettipa hän lapsille myös suomalaista letkajenkkaa. Koulun lomien takia Eskolan työharjoittelujakso venyi suunnitellusta viidestä viikosta kahden kuukauden mittaiseksi. Eniten Eskola sanoo oppineensa uusista opetusmenetelmistä, kuten osallistavasta draamakasvatuksesta. Alakoulussa hän suunnitteli oppilaille esimerkiksi draamaprojektin Grimmin saduista. Toisin kuin monet muut ulkomaille harjoitteluun lähtevät opiskelijat, Eskola ei hakenut apurahaa, eikä saanut palkkaa harjoittelusta. Sen sijaan Eskola hankki itselleen working holiday -viisumin, jonka turvin hän rahoittaa asumisensa ja matkustelunsa. Työkokemuksen saamisen lisäksi Eskola kokee maailmankatsomuksen avartumisen suurimmaksi hyödyksi. “Jos kv-harjoittelu kiinnostaa yhtään, lähde! Aivan mahtava kokemus.” Korkeakouluopiskelija voi etsiä harjoittelupaikkoja esimerkiksi näiden organisaatioiden kautta: • EDUFI (ent. CIMO) • Erasmus • Eures • GoinGlobal • Kansainväliset organisaatiot kuten YK ja EU • Oppialaja laitoskohtaiset harjoittelupaikat
• 24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Roos Hekkens lost a restaurant job, when her employer suddenly decided to stop giving her hours. Luckily she found a new workplace.
• 25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 eng his also applies to me and my fellow master’s student Imad Saoudi at the University of Turku. I want to share our experiences of working in the restaurant sector so you’ll know what to be aware of. The first obstacle is finding a job: this might also be the hardest part of the task. It took me six months to find work as a waiter but for Saoudi it took ten months to find a job. The main problem seemed to be the language barrier. “I had to aim low and look for jobs in which the use of Finnish would be limited. Even then, it was almost impossible to find a job by going through the regular online channels of local job advertising websites”, Saoudi explains. Both Saoudi and I felt lucky when we finally found employment. I was fortunate to ask if there was a job available in the right place at the right time, and Saoudi who works as a busser (in Finnish blokkari ) at a nightclub adds: “I only found my current job because I knew some of the people who work at the nightclub personally. They thought of me when they needed new workers and offered me the job.” tHe mUst Haves In order to be able to apply for a job in Finland you need to have a social security number and get a tax card. In the restaurant sector a hygiene pass is required when you handle unpacked and easily perishable foods, such as salad, milk, meat, and fish. If you serve alcoholic drinks, you need to obtain the alcohol pass. Imad Saoudi and I both have the hygiene pass and it is fairly easy to get. “There’s plenty of information about the pass available in English online. The only tricky thing was the test, because some of the questions were a bit hard to understand as the English language in the test was far from correct”, Saoudi describes. KNow YoUr rigHts Once you find a job, you should know your rights as an employee. Yle reported this spring that “regional authorities identified several shortcomings regarding working conditions at restaurants across southern Finland – at big chains as well as independently-run eateries”. According to the article the main problems are underpayment and shortcomings regarding workplace environments for example a lack of ergonomic working positions. You should always check that your wages are in compliance with the collective employee agreement and that your employer adheres to this agreement. Often part time jobs in the restaurant sector are based on zero-hour contracts. This means that the employer won’t guarantee a fixed amount of working hours for the employee. There is a long history behind zero-contracts as the amount of work is naturally quite unpredictable in the restaurant business. Zero-hour contracts have their pro’s and con’s. When you don’t have time to work the employer can’t force you to. The employer is also obliged to pay you for the hours you have agreed upon even if you cannot make it to work due to illness for example. “The main downside is that your revenue can change a lot from one month to another, so making long term plans becomes really difficult. On the other hand, the contract gives a certain freedom, because it makes the shifts flexible”, Imad Saoudi states. There are also worse scenarios. I lost one restaurant job in the blink of an eye, when my employer suddenly decided to stop giving me any hours. This was possible because of the zero-hour contract, but quite unfair to me as an employee. tHe rigHts are a cHaNgiN’ In conversation with the employers’ representative The Finnish Hospitality Association MaRa, I found out that a new law to improve the status of workers on flexible hours should come into force this summer. “This law imposes restrictions to zerohour contracts and there will be confines for employers on when they are allowed to make zero-hour contracts”, says Eero Lindström, Labour Market Director at MaRa. In general I feel like the restaurant sector is opening up to more English speaking employees. In Helsinki especially there are many restaurants that employ foreigners and in Turku I hear English increasingly at the workplaces. Saoudi is positive too: “I am lucky to work in an environment where everybody speaks English. Even when there is a piece of crucial information circulating in Finnish, there is always somebody to let me know about it.” Nevertheless these experiences demonstrate that it remains a challenge to find a job, as a foreigner in particular, and that you should take the time to familiarize yourself with your rights as an employee. • T job well doNe, iF YoU get oNe article ROOS HEKKENS PHOtO NELLA KESKI-OjA As a student it can prove difficult to find a suitable part time job. As an international student there are even more obstacles to overcome. Often it is unavoidable to look for work in the restaurant sector as opposed to the field you are studying.
• 26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 teksti & kuvat jOHANNA LÄHTEELÄ kuvat SOFIA MALINEN raUmalla vUodeN FUKsiKsi timo ”KUomU” tolmUNeN porissa KarHU-patsas sai valKolaKiN Raumalla valitaan joka vappu Vuoden fuksi, joka heitetään vappuaattona Rauman Kanaaliin koko kaupungin hurratessa. Tänä vuonna kunnian sai käsityönopettajaksi opiskeleva Timo Tolmunen. auman Kanaalin, tuttavallisemmin Ganalin, rannoilla kuhisee väkeä. Tunnelma on odottava, sillä kohta keltaisiin haalareihin pukeutunut opiskelija lentää Ganalin hyytävään syleilyyn. Vuoden fuksiksi ehdotettiin kahdeksaa fuksia, mutta jo ääntenlaskun alkuvaiheilla tulos oli selvä. Suurimman osan lähes 90 annetusta äänestä kahmaisi 24-vuotias Juupajoelta kotoisin oleva Timo Tolmunen. Kampuksen mäellä Tolmunen tosin tunnetaan Kuomu-Timona tai pelkästään Kuomuna. Lempinimi syntyi, kun orientaatioviikolla opinnot alkoivat keskiviikkona, mutta Tolmunen sai asuntonsa avaimet vasta perjantaina. Tolmunen päätti nukkua kaksi yötä kuomullisessa peräkärryssä, jossa oli vain sänky. Legenda oli syntynyt. Tolmusen fuksivuoteen on mahtunut paljon. Hän toiminut Qme-speksin lavastustiimissä ja Seminaarin Kalastusurheilijat Rausku ry:ssä. Lisäksi Tolmunen työskentelee paikallisessa opiskelijapubissa Hovinarrissa opettajaopiskelijoiden kanssa. Tarkoituksena on kerätä rahaa yhteiseen matkaan, jonka kohteena on tänä vuonna Vietnam. Myös vuoden fuksin vappuaaton suunnitelmiin kuuluu Ganaliin lentämisen ohella Pub Hovinarrissa työskentely: ”Ei kukaan muu suostunut tulemaan, niin lupasin sitten mennä”. Tämä kuvastaa hyvin uutteraa ja ystävällistä Tolmusta. Ensin hän on koko Rauman keskipisteenä, seuraavaksi tiskin takana kaatamassa olutta opiskelijakavereille. Voittajaa perusteltiinkin äänestyslomakkeissa “lahjakkaana, kilttinä sekä avuliaana hyvänmielentuojana, joka ei tee itsestään numeroa”. Ensi vuoden fukseja hän muistuttaa olemaan ystävällinen ja oma itsensä. ”Kannattaa aina kohdella muita kuten haluisit sua kohdeltavan. Jos joku pyytää apua, aina kannattaa auttaa”, Tolmunen sanoo. • R Timo Tolmusen (vas) heittivät Kanaaliin Mikko Sorjonen ja edellinen vuoden fuksi Ilmari Immonen. pORin Vappu huipentui aattona Raatihuoneella. Juhlapuheiden jälkeen Satakunnan karhu -patsaan pesivät Pinja Akkanen, Jonatan Jarkia, Emma Kalliola ja Aleksi Olander (kuva). Karhu sai päähänsä ylioppilaslakin ja kaulaansa Porin yliopistokeskuksen alumninauhan. •
• 27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 F acebook-ryhmä Turku-Rauma-Turku Ralli tulee nopeasti tutuksi, kun aloittaa luokanopettajakoulutuksen Rauman kampuksella. Koska sivuainevaihtoehtoja on vähän, moni reissaa Turkuun luennoille ja bongaa ryhmästä muutaman euron kimppakyytejä. Viidennen vuoden opiskelijat Henni Katajisto, Antti Aaltonen ja Viljami Hotanen kulkevat matkan pari kertaa viikossa autolla tai bussilla. ”Olen aamu-uninen enkä totu siihen, että pitää herätä ennen viittä”, Katajisto huokaa. ”Kerran auto hajosi Nousiaisiin ja piti loskakelillä lähteä työntämään sitä pois valtatieltä. Silloin harmitti”, Aaltonen naurahtaa. Hotanen on sivuaineensa kurssilla ainoa raumalainen ja kulkee usein bussilla. Vaikka liput maksavat parikymppiä viikossa, bussissa saa tehtyä opiskeluhommia paremmin kuin henkilöautossa. Rauman kampuksen opintoneuvojan Merja Mansikkamäen mukaan opiskelijat lukevat Rauman ulkopuolella etenkin kuvataidekasvatuksen aineopintoja, suomen kielen opintoja ja rehtoriopintoja. Aineopinnot kannattavat, sillä niiden kautta saa pätevyyden sekä luokanettä aineenopettajaksi. ”Kaksoiskelpoisuus helpottaa työllistymistä yhtenäiskouluissa. Tärkeintä on valita sivuaine, joka todella kiinnostaa”, Mansikkamäki neuvoo. Ralli pyörii myös toiseen suuntaan. Osa Rauman opiskelijoista asuu Turussa ja matkustaa pari kertaa viikossa Raumalle. Opetusharjoittelun aikana reissuja tulee joka arkipäivä. Sen tietää ensimmäisen vuoden opiskelija Noora Koskenoja, jonka auto starttaa kohti Raumaa aikaisimmillaan aamukuudelta ja palaa Turkuun puoli seitsemältä illalla. ”Kyllä reissaaminen saa joskus ärsyttää ja sen saa sanoa. Onneksi vertaistukea löytyy paljon.” aKateemiNeN vartti YllÄtti Palataan hetkeksi Rauma–Turku-väliä reissaavaan kolmikkoon. Sivuaineilijat kertovat, että kampusten opetuksessa on muutamia eroavaisuuksia: ”Turun akateeminen vartti tuli yllätyksenä. Ihmettelin, kun tulin kahdeksalta demoon ja suurin osa tuli viisitoista minuuttia myöhässä”, Henni Katajisto muistelee. ”Sain ensimmäistä kertaa palautetta sähköisestä tentistä Turun päässä. Se oli hienoa”, Viljami Hotanen lisää. Kolmikko kiittää Turun kampuksen laadukasta opetusta ja ymmärtäväistä henkilökuntaa. He harmittelevat, että osa luennoista jää väkisinkin käymättä päällekkäisten kasvatustieteen opintojen ja pitkän välimatkan takia. ”Joillain kursseilla olisi ollut kiva käydä, mutta jos päivään sisältyy vain yksi vapaaehtoinen luento, on reissaaminen raskasta ja kallista”, Antti Aaltonen sanoo. Vaikka matkustaminen on raskasta, on se kolmikon mielestä sen arvoista. Hotanen tiivistää hyvin: ”Mikäs sen mukavampaa kuin päästä välillä Turkuun.” • Rauman kampuksen sivuainetarjonta ei päätä huimaa. Moni reissaakin opintopisteiden perässä joka viikko Turkuun. teksti & kuva jOHANNA LÄHTEELÄ KasitieN KUlKijat Viljami Hotanen (vas) lukee Turussa sivuaineenaan historiaa, Antti Aaltonen suomen kieltä ja yleistä kirjallisuustiedettä ja Henni Katajisto musiikin aineopintoja.
• 28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 teksti LAURA ”MILLA” MILLASNOORE kuvat NOPRAS: OSKARI HÄRMÄ, ANNA KUOKKANEN & NIILO RINNE Ruisrock myytiin taas loppuun ennätysnopeasti ja lippuja kaupataan nyt suolaiseen hintaan verkossa. Mitä Ruissin tilalle keksisi, kun budjetti ei taivu trokarien ryöstöhintoihin? Kulttuuri estarit kuuluvat olennaisesti kesään ja turkulaisilla on mistä valita: festareita järjestetään kymmenittäin reilun tunnin bussimatkan säteellä. Jos Ruissi-lippu jäi saamatta, Ruissalon vehreyden voi korvata toisenlaisella idyllillä. Miltä kuulostaa esimerkiksi elokuinen Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali, jossa musiikkia ja taidetta voi nauttia lammen äärellä maaseudun sydämessä? Urjalassa järjestettävä tapahtuma laajenee tänä vuonna kaksipäiväiseksi. Luvassa on lisää ohjelmaa ja uusia esiintymislavoja. Neljättä kertaa järjestettävä festari sai alkunsa Sastamalassa järjestetyistä monitaiteisista latosirkusesityksistä. ”Monitaideohjelmiston tuottaminen on ollut alusta alkaen tarkoituksena”, festivaalin tiedottaja Maiju Viitanen kertoo. Viime vuosina eri taiteita yhdistelevien festareiden suosio on kasvanut, mikä näkyy myös suurien musiikkifestivaalien ohjelman monipuolistumisena. Maaseudun pikkufestarit tarjoavat vaihtelua massiivisille kaupunkifestivaaleille ja F testaa piKKUFestari!
• 29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Kolumni DeiTTailu ja kepeät seksisuhteet liitetään vahvasti nykyaikaan. Avioliiton ulkopuolinen seksi ja vapaat suhteet eivät kuitenkaan ole uusia keksintöjä. 1700-luvulla rahvaan parissa kiersi rivoja pilapiirroksia ja kansanrunoja. Maaseutuyhteisössä yöjalassa käymisellä tarkoitettiin tuttavuuden tekemistä potentiaalisten heilojen kanssa. Myös vanhan kansan sanat vispilänkauppa ja teerenpeli viittaavat eroottissävytteiseen liehittelyyn. Uskonpuhdistus oli nostanut yhteiskuntahierarkiaa tukevan avioliiton erityisasemaan. Porvariston joukossa etenkin naisten mainetta suojeltiin kiivaasti. Epäilyttävät silmäniskutkin saattoivat johtaa kunnian menettämiseen. Ylhäisaatelin seksielämä oli huomattavasti vapaampaa. Kaupunkiyhteisössä edes avioliitto ei taannut uskollisuutta. Avioliiton ulkopuolisesta seksistä eli huoruudesta rankaistiin. Kaupungistuminen katkoi maaseudun yhteisölliset siteet ja muutti seksikäytäntöjä: syntyi bordelleja, joissa ”sallitut naiset”, täyttivät yksinäisten kaupunkilaisten tarpeita. Yhteiskunnan normit olivat siis varsin kaksinaismoralistiset. Tänä päivänä aviorikoksesta ei enää rangaista laissa. Miksi emme siltikään elostele menemään? Suomalaisia intiimisuhteita ja seksuaalisuutta ympäröivät yhä uuskunnialliset normit. Koska elinikäisen yksiavioisuuden ihanne on seurannut meitä nykyaikaan, seksuaalista yhdelle ihmiselle omistautumista pidetään rakkauden ja kiintymyksen korkeimpana asteena. Vaikka elämänmittainen parisuhde on harvinaistunut, sinkkuutta nähdään oman valinnan sijaan vain vaiheena kohti uutta suhdetta. Media neuvoo innokkaasti, kuinka sinäkin löydät sen (seuraavan) oikean. Samalla nettifoorumella kinastellaan siitä, miten pettäjän tunnistaa. Onko pakko valita vain yksi, jos tykkääkin kahdesta tai useammasta? Ei välttämättä: esimerkiksi polyamoristen ihmisten mukaan voi useampaa rakastaa kerrallaan. Seksibloggari Melissa Mäntylä ja Outo homo -monologistaan tunnettu koomikko Juuso Kekkonen ovat tehneet polyamoriaa tunnetuksi Suomessa. Kepeä seksisuhde ei olekaan huonompi kuin parisuhde. Lyhyt suhde ei ole arvottomampi kuin pitkä suhde. Yksi suhde tai vakiintuminen eivät ole välttämättömyyksiä. Slut shamingin aika on ohi: pane menemään, jos huvittaa. Ei sitä ennenkään kainosteltu. Ihmisellä voi vallan hyvin olla useampikin kesäheila. PIHLA HÄNNINEN Kolumnisti on vapaa kirjoittaja, jonka mielestä järvi ei kulu soutamalla. YöjUoKsUja ja vispilÄNKaUppaa ”Slut shamingin aika on ohi: pane menemään.” elävöittävät pieniä paikkakuntia. Pienillä festivaaleilla myös yhteisöllisyys ja intiimi tunnelma korostuvat. ”Mitäkset on oma maailmansa, josta saa vahvan kokemuksen sen vuoksi, että on itse osa festivaalia”, Viitanen kertoo. Festarivieraat pääsevät luomaan yhteisötaidetta ja kävijöille on jopa varattu oma lava esiintymistä varten. Vieraiden ja esiintyjien rajaa on haluttu häivyttää järjestämällä ohjelmaa myös yleisön joukossa. ”Nostetaan ikään kuin kävijät ja esiintyjät samalle tasolle.” Tänä vuonna Mitäksien tarjonta on aiempaa kansainvälisempää. Esiintymään on tulossa latvialainen muusikko ja performanssitaitelija Elizabete Balcus, jonka musiikissa yhdistyvät psykedeelinen poppi, konemusiikki sekä kamarimusiikkivaikutteet. Luvassa on myös eri taiteenmuotoja yhdisteleviä esityksiä. Teknoyhtye Serotin ja sirkusryhmä Vireen Club Swiressä yhdistellään nuorallatanssia, kokeellista äänentuotantoa, klubikulttuuria ja bändisoittoa. ”Sirkusryhmän käyttämä nuora on mikitetty. Ääni, jonka nuora päästää, kun sille astuu, on osa keikan musiikkia”, Viitanen avaa. maaseuTufesTaReiDen intiimiyttä korostaa myös Taalintehtaalla elokuussa järjestettävän Norpas-festivaalin toiminnanjohtaja Ville Laitinen. Hänen mukaansa festivaalikokemus on syvempi ja kokonaisvaltaisempi maaseudulla kuin kaupungissa. ”Vastaavaa autenttisuutta ei välttämättä pysty saavuttamaan isommalla festarilla”, Laitinen arvelee. Norpas järjestetään elokuussa seitsemättä kertaa. Festivaalialueena toimii koko Taalintehtaan kylä, ja esityksiä varten on talkoovoimin kunnostettu ruukin vanhoja rakennuksia. Lisäksi osa esityksistä pidetään Kemiönsaaren luonnossa. Festivaalin juuret ovat Katalonian maaseudulla, missä järjestettiin Norpaksen edeltäjää Festival Surpasta. Syntytaustan vuoksi espanjalaiset esiintyjät ovat edelleen vahvasti edustettuina. ”Me ollaan Suomen katalonialaisin festivaali”, Laitinen summaa. Kansainvälistä tarjontaa on luvassa laajasti. Espanjalaisten esiintyjien lisäksi venäläinen avantgarde-teatterikokoonpano blackskywhite on tuomassa oman produktionsa festivaalille. Omaperäisen Norpasista tekee se, että festivaali pyrkii joka vuosi tuottamaan oman monitaide-esityksen, jossa yhteistyötä tekee useampi festivaalilla esiintyvä taiteilija. ”Tänä vuonna luvassa on valokuvakonsertti, jossa yhdistyvät Heikki Willamon luontovalokuvat ja Teostopalkintoehdokas Meriheini Luodon kokeellinen kansanmusiikki.” Ympäristötaiteesta on tulossa enenevissä määrin osa Norpaksen ohjelmaa. Festivaalia järjestävä yhdistys suunnittelee ympärivuotista toimintaa, jonka tarkoituksena olisi tuottaa teoksia Kemiönsaareen sijoitettavalle ympäristötaidepolulle. Näin festivaali näkyy alueella myös varsinaisen tapahtuman päätyttyä. • Pienet maaseutufestarit tarjoavat uutta kokeneellekin festarikävijälle. Norpasfestivaalin tunnelmaa viime vuosilta. KesÄFestareita tUrUssa & NaapUrissa 8.–9.6. Saaristo Open (Kaarina) 11.–17.6. Pori Organ (Pori) 16.6. Klustermus (Pori) 21.–24.6. RMJ (Rauma) 6.–8.7. Ruisrock (Turku) 14.–22.7. Pori Jazz (Pori) 19.–21.7. Karjurock (Uusikaupunki) 21.7. Metsämaan Pyramidipiknik (Loimaa) 26.–28.7. Down By The Laituri (Turku) 27.–29.7. Faces Festival (Karjaa) 28.7. Ilmiö (Turku) 28.7. KarmaRock (Harjavalta) 2.–4.8. Holjat (Forssa) 3.–4.8. Mitäs Mitäs Mitäs (Urjala) 3.–4.8. SaloFest (Salo) 3.–5.8. Norpas (Kemiönsaari) 3.–5.8. Porispere (Pori) 7.–11.8. Rauma Festivo (Rauma) 10.-11.8. Aura Fest (Turku) 10.–11.8. Rauma Blues (Rauma) 10.–12.8. SmugglerRok (Lieto)
• 30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.–31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ Soluasunnot: 215 €–290 €/kk/asukas Tiedustelut: puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi
• 31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 “Tuotesijoittelua tehdään, vaikka se on laitonta” teksti ATTE UUSINOKA kuva jUHA LAURILA Gradu Nimi: Tuotesijoittelu 2010luvun alun suomalaisessa populaarimusiikissa Tunnelma: Voimabiisi: Jukka Poika – Viestii gradU lain muKaan brändit eivät pääsääntöisesti saisi ostaa näkyvyyttä musiikissa ja musiikkivideoissa – ja se tekee ilmiöstä erityisen mielenkiintoisen tutkimuksen aiheen. Tämän tietää musiikkitiedettä opiskellut Simo Repo, joka tarkasteli gradussaan tuotesijoittelua suomalaisessa populaarimusiikissa. Tämänhetkisen lain mukaan vastikkeellinen tuotesijoittelu audiovisuaalisissa teoksissa on kielletty harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. ”Kaikki vastikkeelliseen tuotesijoitteluun viittaavat merkit musiikkivideoilla voidaan nähdä laittomina, tai vähintään ne ovat lain henkeä vastaan. On jännittävää huomata, miten paljon tuotesijoittelua tehdään, vaikka se on lailla rajoitettua”, Repo pohtii. Hän keskittyi tutkimuksessaan kolmeen tunnettuun suomalaiseen artistiin: Cheekiin, Jukka Poikaan ja Robiniin. Heidän kohdallaan tuotesijoittelu on Revon mukaan mennyt Suomessa pisimmälle. Robinin uran alkuvaiheilla turkulaislähtöisellä laulajalla oli monenlaista yhteistyötä Hesburgerin kanssa. Cheekillä tuotesijoittelu on ollut näkyvää ja runsasta jo pitkään. Eri brändejä vilahtelee esimerkiksi kappaleiden Kyyneleet ja Kuka muu muka musiikkivideoilla. Jukka Poika on Revon mielestä mielenkiintoinen, koska tämän artisti-identiteetti on uran aikana muuttunut huomattavasti. Alkuvaiheen sanoituksissaan Jukka Poika oli hyvin radikaali ja kaupallisuudenvastainen. Sitten tapahtui ideologinen muutos: ”Jukka Poika myöntää eräässä Helsingin Sanomien haastattelussa saaneensa rahaa tuotesijoittelusta musiikkivideollaan. Jukka Poika on myös kolmikosta ainoa, joka on julkisesti puhunut tuotesijoittelusta”, Repo kertoo. simO ReVOn tutkielma on tähän mennessä laajin suomalaisen populaarimusiikin tuotesijoitteluun keskittyvä tutkimus. Suomen musiikkitieteellinen seura ja Suomen Etnomusikologinen Seura palkitsivat työn vuoden 2017 parhaana musiikkitieteen graduna. ”Musiikkitieteilijöiden kesken on kannustava ja lämmin ilmapiiri, ja pro gradu -palkinnon antamisen yhteydessä minulta kyseltiin tutkimuksen mahdollisesta jatkosta. Koen, että tämä tunnustus ’velvoittaa’ kirjoittamaan aiheesta enemmänkin.” •
• Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Opiskelijakortilla -20% väh. viiden euron kertaostoksista Löytöjä luontoa ja lompakkoa säästäen Opiskelijabudjetille sopiva kuljetuspalvelu! Avoinna ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12, Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi