• 4/2018 s. 8 part-time job obstacles From no job to zero-hour contracts epÄreilUt tUKiraHat Harjoittelutuen saantiin vaikuttaa pääaine s. 12 YKsiN Yliopistolla opiskelijan yksinäisyys on yhä tabu s. 24 Yagmur Özberkan ravistelee suomalaista keskustelukulttuuria sUoraa pUHetta s. 19 eng
• SEURAA TURUN YLIOPPILASLEHTEÄ FACEBOOKISSA & INSTAGRAMISSA
• 3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 ” Lainan lyhentäminen on eri asia alle 10 000 kuin alle 3 000 euron palkalla.” Pääkirjoitus T Opiskelijat velkaantuvat, pitääkö huolestua? Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 6 Paavo sai tupsulakin Turun teekkarit lakittivat vappuaattona ensimmäistä kertaa Paavo Nurmen patsaan. ”Ihan törkeän siisti fiilis”, summasi nosturissa teekkareita edustanut Asser Junnila. n el la ke sk i-o ja änä keväänä opiskelijat ovat velkaantuneempia kuin koskaan. Suurin syy velan kasvuun on viime vuoden opintotukiuudistus, jonka avulla Suomen hallitus pyrkii säästämään valtion rahoja leikkaamalla opintotukimenoja. Uudistukseen kuuluu myös entistä isompi opintolaina. Sen tarkoituksena on mahdollistaa päätoiminen opiskelu ja nopeuttaa valmistumista samalla, kun opintoaikoja ja tukikuukausia rajoitetaan. Yhä useampi opiskelija myös nostaa opintolainaa – ja yhä suurempia summia. On vaikea sanoa, onko syynä taloudellinen pakko vai se, ettei velka enää ahdista. Monia lainanotto kuitenkin pelottaa. Omasta koulutusalasta riippuu, kuinka suuri rasite velka on työelämän kynnyksellä. Siis siitä, valmistuuko juristiksi tai lääkäriksi vai lastentarhanopettajaksi tai kirjastonhoitajaksi. Opintolainan lyhentäminen on aivan eri asia alle kymmenentuhannen kuin alle kolmentuhannen euron palkalla. Tällä hetkellä velkaa voi kansantalouden näkövinkkelistä ottaa suhteellisen luottavaisin mielin: työllisyystilanne on parantumassa ja korkotason kohoamisesta ei ole merkkejä. Suhdanteet ovat kuitenkin ailahtelevaisia: jossain vaiheessa korot taas nousevat ja työpaikat hupenevat. Silloin vaarana on, että opiskelijoiden velkaantuminen ja siitä seuraavat ongelmat voivat rysäyttää nykyisen lainapainoitteisen tukimallin tiensä päähän. Isossa-Britanniassa opintolainan takaisinmaksu riippuu tuloista. Mitä paksumpi palkkapussi, sitä suuremmat erät. Jos palkka jää pieneksi, lainaa ei välttämättä tarvitse maksaa takaisin. Sopisiko sama malli Suomeen? Ehkä, mutta sen toteuttaminen olisi sangen hankalaa. Täällä lainan myöntämisestä, maksamisesta ja perimisestä ei vastaa yksittäinen taho vaan pankit, joiden liiketoiminnan ydintä yhteiskunnallisesta tasa-arvosta huolehtiminen ei ole. Lisäksi järjestelmä toisi helposti lisää sekavuutta opiskelijan tukiviidakkoon, jossa jo nyt päänvaivaa aiheuttavat eri tulorajat. Suomalaisten opiskelijoiden keskimääräiset kuukausitulot jäävät yhä EU:n köyhyysrajan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen minimibudjetin alle. Nyt, kun Suomen talous on myötätuulessa, yksinkertaisin ratkaisu rahahuolien helpottamiseen on opintorahan kasvattaminen.
• 4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 sisÄllYs 4/2018 Suoraa puhetta. Toimittaja Yagmur Özberkan ei pelkää vaikeita aiheita. Työ ulkomailta? Miltä kuulostaisi työharjoittelu toisessa maassa? Job Well Done If You Get One. Working part-time in the restaurant business. Raumalla Vuoden fuksiksi Timo “Kuomu” Tolpunen. Hyinen kunnia. Kasitien kulkijat. Rauman opiskelijat reissaavat sivuaineiden perässä. Testaa pikkufestari! Jäikö Ruisrock-liput ostamatta? Ei hätää, suuntaa landelle. Yöjuoksuja ja vispilänkauppaa. Slut shamingin aika on ohi. “Tuotesijoittelua tehdään, vaikka se on laitonta”. Brändit haluavat näkyä. NUMERO 4/2018 4.5.2018 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 87. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Nelli Lapintie KAnsiKuvA Juha Laurila ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni.rantanen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 7 400 kpl. 22 19 29 KANSI ”Olen oksentanut itsestäni niin paljon ulos, että en keksi enää aihetta, jota en voisi käsitellä.” Yagmur Özberkan Sivu 19 Paavo sai tupsulakin. Teekkarit muistavat kuningasjäynää. Epäreilu harjoittelutuki. Tiedekuntien tukimäärillä suuria eroja. Hyvästi painettu gradu! Ensi syksystä lähtien tutkielmaa ei tarvitse painaa. Oma koti. Pendelöijän kakkoskoti opiskelukaupungissa. Yksin. Yksinäisyydestä yliopistolla ei uskalleta puhua. Luentosaleista vain harva on esteetön. Kartoitus paljasti tukun ongelmia. 10 6 12 8 ”On jännittävää huomata, miten paljon tuotesijoittelua tehdään, vaikka se on lailla rajoitettua.” Simo Repo Sivu 31 31 24 ju h a la ur ila 28 27 18 9 26
• 5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Rauma–Turku–Rauma! Ralli tulee tutuksi monelle Rauman kampuksen opiskelijalle, joka havittelee sivuainetta Turusta (s. 27). Spot English content! In this issue: ”Job Well Done If You Get One”. Roos Hekkens writes about her experiences working part-time in the restaurant business (p. 24). www.tYlKKari.Fi Kuvagalleria: Turusta tuli vappulakitusten pääkaupunki – vappu 2018 Turussa lakitettiin vappuaattona peräti kolme patsasta. Käy katsomassa kuvat aaton vappufiiliksistä! Tässä Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) hallituksen puheenjohtaja Inari Harjuniemi pitää puheen, joka päättyy perinteisesti sanoihin: ”Ylioppilaat – lakit päähän”. Vesta: ”Oon tavallinen ihminen, en mikään ylijumalallinen satuolento” Laulaja-laulantekijä Vestan odotettu esikoisalbumi on oodi nuoren kaupunkilaisen arjelle. Soitimme Vestalle ja selvitimme, miksi Turku on artistin turvapaikka. Nämä jutut vain verkossa: je re g rö n be rg an d re Po zu sis ra m i-e ik ka le h to n en n el lia ke sk i-o ja Arviot kaikista kevään spekseistä Kaikista kevään spekseistä eli opiskelijoiden improteatteriesityksistä on nyt arviot Turun ylioppilaslehden verkkosivuilla. Kuva oikeustieteilijöiden LexSpexistä, jonka tarina on kriitikon mukaan oiva, mutta kokonaisuus olisi kaivannut hiomista. Rau ma eng
• 6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 teksti & kuva NELLA KESKI-OjA paavo sai tUpsUlaKiN änä vappuna turkulainen vapunjuhlinta sai ripauksen teekkarimeininkiä, kun perinteisen Turun Lilja -patsaan lakituksen rinnalle putkahti Paavo Nurmen patsaan teekkarilakitus. Tempauksen takana on turkulaisia alan opiskelijoita yhdistävä Teekkarikomissio, erityisesti teekkarit Axel Johansson, Asser Junnila, Matti Vähä-Heikkilä ja Teppo Vättö. Tavoitteena on tuoda alan koulutukselle Turussa lisää näkyvyyttä. Vaikka molemmat patsaat ovat Wäinö Aaltosen tekemiä ja sijaitsevat vain kivenheiton päässä toisistaan, Paavo valittiin seremoniaan aivan muusta – joskin sangen uniikista – syystä. ”Paavo Nurmi on jäynäikoni”, avaa Teekkarikomission puheenjohtaja Asser Junnila. Hän viittaa 1960-luvun legendaariseen teekkarijäynään, jossa suomalaiset opiskelijat uivat Vasa-laivan luo ja molskauttivat hylyn kannelle Paavo Nurmi -pienoispatsaan. Ruotsalaisten ihmetys oli aikamoinen, kun he 300-vuotiasta laivavanhusta nostaessaan löysivät alukselta suomalaisen juoksijasuuruuden. ”Tämä on jäynien jäynä, master-teekkarijäynä , joka kerrotaan yliopistolla kaikille fukseille heti ensimmäisenä”, Teppo Vättö kertoo. Idea lakitukseen syntyi maaliskuussa, joten tapahtuma lupineen, vieraineen ja nostureineen polkaistiin kasaan reilussa kuukaudessa. Poliisin viimeinen siunaus varmistui vasta muutamia päiviä ennen h-hetkeä. JäRJesTäJäT kertovat, että tarkoitus ei ole syrjäyttää vanhoja perinteitä, vaan luoda uutta. ”Haluan tulla kahdenkymmenen vuoden päästä katselemaan tuolta sillan reunalta, että perinne voi hyvin. Nyt ekana vuonna saatiin näin hyvä yleisö paikalle ja odotan innolla, mitä jatkossa seuraa”, Matti Vähä-Heikkilä sanoo. Yleisöryntäys jopa yllätti teekkarit. ”Ajateltiin, että ollaan täällä nelistään”, Vättö nauraa. Turun kaupunginjohtaja Minna Arve (kok) sai kunnian olla ensimmäinen Paavon lakittaja. Hän pitää seremoniaa hienona lisänä kaupungin opiskelijaelämään ja vappuperinteisiin. ”Ensinnäkin hauska idea lakittaa Paavo, joka juoksee jokirannassa kohti tulevaa. Toivottavasti teekkareiden ja teekkarijäynien määrä Turussa tästä vain kasvaa”, Arve sanoo. ”Ihan törkeän siisti fiilis”, nosturissa teekkareita edustanut Junnila huokaa. • T Teekkarit lakittivat ensimmäistä kertaa jäynäikonina tunnetun Paavo Nurmen patsaan.
• 7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Turun kaupunginjohtaja Minna Arve sai kunnian olla ensimmäinen Paavo Nurmen patsaan lakittaja. Mukana Teekkarikomission hallituksen puheenjohtaja Asser Junnila (vas), Åbo Akademin rehtori Mikko Hupa ja Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen.
• 8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 teksti HAMMU VARjONEN Grafiikka NELLA KESKI-OjA & HAMMU VARjONEN kuvat ??????? ????????/123RF STOCK PHOTO Pääaineesi vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa sinun on saada harjoittelutukea. Humanisteista tukea saa yli puolet hakijoista, oikeustieteen opiskelijoista vain joka kuudes. aihtelevat käytännöt harjoittelutuen jakamisessa asettavat Turun yliopiston opiskelijoita eriarvoiseen asemaan. Turussa tiedekunnat päättävät itsenäisesti tukeen budjetoitavista summista ja tuen myöntämisen kriteereistä. Rekry eli Turun yliopiston työelämäpalvelut pyrkii koordinoimaan käytäntöjä, mutta vaihtelua on huomattavasti. Viime vuosina tukeen on budjetoitu Rekryn mukaan vuosittain yhteensä noin 500 000 euroa. Tästä yli kolmannes koostuu yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tukibudjetista, joka oli viime vuonna 190 000 euroa. Toiseksi eniten tukeen budjetoi humanistinen tiedekunta, joka varasi sitä varten 100 000 euroa. Muissa tiedekunnissa tukeen varattiin enimmillään 50 000 euroa. Pelkät summat eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Tukea vaativat pääasiassa julkishallinnon ja kolmannen sektorin työnantajat. Niitä ovat esimerkiksi ministeriöt ja valtio ylipäätään sekä Turun kaupunki ja lähiseudun kunnat. “Yritysten trainee-ohjelmissa harvemmin vaaditaan harjoittelutukea”, Rekryn johtava asiantuntija Sanna Tuominen sanoo. Kaikkien tiedekuntien opiskelijat eivät siis hakeudu yhtä hanakasti tukea vaativien työnantajien harjoitteluihin. Tukea saavien opiskelijoiden osuus hakijoista vaihtelee tiedekuntien välillä huomattavasti. Siinä, missä humanistisessa tiedekunnassa tuki on viime vuosina myönnetty yli puolelle hakijoista, esimerkiksi oikeustieteellisessä tiedekunnassa sen saa vain noin joka kuudes hakija. Humanistisen tiedekunnan tukibudjetti on suuri osittain siitä syystä, että tiedekunta varaa harjoitteluja varten enemmän rahaa kuin sitä lopulta kuluu. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) koulutuspoliittisen asiantuntijan Juha Isotalon mukaan tiedekunta haluaa näin varmistaa, että kaikki tukea tarvitsevat myös saavat sen. ”Ei saisi syntyä tilannetta, jossa opiskelijalle on alustavasti myönnetty harjoittelutuki, jota hän ei lopulta saakaan. Niin voi käydä, jos tuki myönnetään ehdollisena kaikille, mutta sitä jaetaan vain, kunnes budjetti on tullut siltä vuodelta käytetyksi.” V epÄreilU HarjoittelUtUKi
• 9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Gallup ”Olen, opintolainassa on niin hyvät ehdot. Olen laittanut lainarahaa eri tileille, muun muassa ASP-tilille. Osa on tullut käytettyäkin.” Oletko nostanut opintolainaa? ”En ole. Pelottaisi joutua maksamaan se takaisin, tuntuu ahdistavalta ajatukselta. Olen käynyt aina kesätöissä, joten pärjään säästöillä.” ”En ole kokenut tarvetta. En haluaisi joutua maksamaan sitä takaisin.” teksti & kuvat NELLI LAPINTIE TYYn hallitukselta Annika Kiiski toimitusketjujen johtaminen Kati Kivimäki yleinen kasvatustiede Sauli Peltomäki kotimainen kirjallisuus TURKULAISET opiskelijat tietävät, että Turku on hyvä kaupunki elää ja opiskella – ehkä jopa Suomen paras. Hyvän opiskelijakaupungin ominaisuuksia on paljon, esimerkiksi riittävä määrä opiskelija-asuntoja ja hyvä julkinen liikenne. Yksi ominaisuus on kuitenkin ylitse muiden – opiskelijan näkökulman huomioiminen päätöksenteossa. OPISKELIJOILLA on erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia, mutta myös paljon yhteisiä toiveita esimerkiksi kampuksen kehittämisestä ja harjoittelupaikoista. Turun opiskelijat puhaltavatkin yhteen hiileen vaikuttaessaan kaupungissamme tehtäviin päätöksiin. Ryhmä 40 000 kokoaa kaikkien Turun kuuden korkeakoulun opiskelijoiden äänen ja pitää opiskelijan asiaa esillä. Opiskelijoiden ajatuksilla on usein varsin hyvä vastaanotto, mutta asiat eivät etene hiljaa olemalla. Suuri etu ovat useat nuoret opiskelijataustaiset vaikuttajat kaupungin päättävissä elimissä. SEURAAVAN kerran opiskelijan on syytä olla hereillä syksyn maakuntavaaleissa. Vaikka vaaleista ei paljon tietoa vielä olekaan, ehdokasasettelut ovat jo kovassa vauhdissa. On tärkeää, että myös näissä vaaleissa on mahdollista äänestää opiskelijaa – äänesti mitä puoluetta hyvänsä. Tulevat maakuntavaltuustot tulevat käyttämään nimittäin merkittävää valtaa liittyen sosiaalija terveyspalveluiden järjestämiseen. Ehkä sinäkin lähdet ehdolle? OLLI-PEKKA PAASIVIRTA, hallituksen kaupunkivaikuttamisen vastaava Turku kuuntelee, jos käytät ääntäsi Tiedekuntien välillä on eroja myös muun muassa siinä, missä vaiheessa opintoja tukea on mahdollista saada. Esimerkiksi Turun kauppakorkean opiskelijalla voi olla mahdollisuus hakea tuettua harjoittelua jo kandivaiheessa, kun taas yhteiskuntatieteilijällä sama mahdollisuus on vasta maisteriopinnoissa. Helsingin yliopistossa vaihtelevia käytäntöjä on yritetty yhdenmukaistaa keskittämällä harjoittelutuen haku tiedekunnilta yliopiston urapalveluille. Uudistuksen tavoittena on tiivistää hallintoa ja taata opiskelijoille tasavertaiset mahdollisuudet harjoittelutukeen. Tukirahoja ei enää jyvitetä tiedekunnille, vaan ne myönnetään keskitetysti. “Tuen saaminen ei ole enää kiinni siitä, missä tiedekunnassa tai oppiaineessa opiskelet”, Helsingin yliopiston Urapalveluiden päällikkö Laura Teinilä kuvaa. tUKiKÄYtÄNNöt eroavat YliopistojeN vÄlillÄ Helsingin yliopistossa harjoittelutukea voi saada, jos on huhkinut kasaan 60 opintopistettä. Periaatteessa tukea voi siis saada jo ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen. “Tahtotila oli, ettei rajoitettaisi opintovaihetta, jossa harjoittelu tehdään”, urapalveluiden Laura Teinilä kertoo. Lisäksi tuen saannin ehtona on, että harjoittelu kuuluu suoritettavaan tutkintoon, eikä tukea ole saanut aikaisemmin. Turun yliopiston Rekryn Sanna Tuominen pitää Helsingin kokeilua kiinnostavana. Hän myöntää, että tuen saaminen nykyistä aikaisemmassa vaiheessa voi helpottaa oman alan töiden saamista jo opiskeluaikana. “Mitä aikaisemmassa vaiheessa pääsee harjoitteluun, sitä nopeammin voi alkaa luoda omaa ammatillista suuntaansa.” Hän kuitenkin uskoo, että maisterivaiheessa tehty harjoittelu hyödyttää opiskelijaa enemmän, sillä se voi parhaimmillaan avata oven suoraan työelämään valmistumisen jälkeen. Valtakunnallisesti yli puolet yliopisto-opiskelijoista eivät joko voineet saada yliopistoltaan tukea harjoitteluun tai yliopiston tukea ei riittänyt kaikille hakijoille. Näin kertoo Akavan viime vuonna tekemä kysely. Kyselyn mukaan tuki oli edellytyksenä noin joka viidennessä harjoittelupaikassa. • HARJOITTELUTUKI tarkoittaa työnantajalle maksettavaa osuutta harjoittelijan palkkakustannuksista. Turun yliopistossa tiedekuntien myöntämää tukea voi hakea kerran vuodessa lokakuussa. Tuen suuruus on pääsääntöisesti 1 300 euroa, mutta valtionhallinnossa se voi olla 1 800 euroa. Tukisummat ovat valtakunnallisesti yhdenmukaisia. Tukea voi saada vain harjoitteluun, josta maksetaan vähintään Kelan työssäoloehdon mukaista palkkaa (1189 euroa kuukaudessa vuonna 2018). Tuetun harjoittelun kesto voi tiedekunnasta riippuen olla 2–6 kuukautta. tYöNaNtajalle maKsettava tUKi *Lääketieteellisestä tiedekunnasta vain biolääketieteen laitos kertoi harjoittelutukeen budjetoidun summan, joka oli 6 500 euroa. ** Suhteutus vuoden 2016 opiskelijamäärien perusteella. Myönnetty harjoittelutuki on pääsääntöisesti 1 300 euroa opiskelijaa kohden.
• 10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 HEI HEI sitten vaan, kirjaston varaston uumenissa pölyttyvät opinnäytteet! Jatkossa Turun yliopistossa tehtyjä ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytteitä ei tarvitse painattaa – ellei erikseen halua. Ensi syksyyn mennessä käyttöön otettavan UTUGradu-järjestelmän myötä tutkielmat arvioidaan ja julkaistaan jatkossa täysin sähköisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valmistuminen horisontissa rämpivän opiskelijan elämä helpottuu ainakin gradun palautusreissun ja kirjapainossa ramppaamisen verran. Etenkin ulkopaikkakuntalaisten graduprosessi käy näin aikaisempaa kätevämmäksi. Kustannuksissa säästää myös, kun painattamiseen ei tarvitse laittaa palamaan euroja. Gradujen yleishyödyllisyyttä tuumaillessa lienee selvää, että sähköisyys helpottaa saatavuutta. Tällä hetkellä gradua kaipaileva lainaaja joutuu pyörittelemään peukaloitaan seuraavaan päivään, kun kirjasto tilaa työn varastosta. Kotikoneelle PDF:nä avautuva tutkielma helpottaa paitsi tiedon saamista myös lisää tieteen läpinäkyvyyttä. teksti NELLI LAPINTIE kuva FAITHIE/123RF STOCK PHOTO HYvÄsti paiNettU gradU! mUUt YlioppilasleHdet kOONNut NELLI LAPINTIE & NELLA KESKI-OjA Nopeat TAMPEREEN ylioppilaslehti Aviisi (3/2018) lähti The MAN Miestenmessuille selvittämään, onko ”mieheys kriisissä”. Messuemännän mielestä näin on ja Me too -liikekin on mennyt liian pitkälle: ”Naiset eivät salli miehille enää mitään, mutta miehet sallivat naisille kaiken”, yrittäjä Tua Backman julistaa lehdelle. Tunteet ja isyys eivät messuilla näy. Sen sijaan aiheina ovat kalastus, parrat, sijoittaminen ja esimerkiksi eturauhassyöpä. Toimittaja Mikael Mattilan mukaan esiintyjien puheenaiheet liittyvät ennemmin yrittäjyyteen kuin mieheyteen. Erään puhujan taustalta löytyy vankeustuomio valeryöstöstä eivätkä parin muunkaan paperit ole puhtaita. ”Meininki tuntuu lopulta niin poskettomalta, ettei siitä jaksa edes provosoitua. Lähinnä vain naurattaa”, Mattila kirjoittaa. ARKTISEEN ALUESEEN ja sen tutkimukseen liittyy paljon mielipiteitä jakavia asioita. Mielikuviin alueesta vaikuttaa myös media, Lapin ylioppilaslehti (2/2018) kirjoittaa. ”Usein arktinen alue mystifioidaan. Me pyrimme oikaisemaan väärää tietoa ja olemaan esimerkiksi median suhteen mahdollisimman avoimia”, tutkimusprofessori ja Arktisen keskuksen johtaja Timo Koivurova sanoo lehdelle. Voimakasta keskustelua herättää muun muassa kaivosteollisuus ja sen vaikutukset ilmastoon. Keskustelu ei kuitenkaan saa vaikuttaa tutkimukseen. ”Me ei olla kenenkään puolella, meitä ohjaa akateeminen puolueettomuus. Esimerkiksi kun tutkitaan sosiaalisen toimiluvan saamista kaivokselle, emme ota kantaa itse kaivokseen”, Koivurova huomauttaa. Mikäli opiskelijaa kuitenkin ahdistaa ajatus kaikille julkisesta työstä tai gradu sisältää muutoin arkaluontoista materiaalia, voi sähköisen gradun rajata luettavaksi ainoastaan yliopiston suljettuun ympäristöön. Kätevyydeltään tämäkin vaihtoehto pesee tomuisen varastokirjan odottelun. UUDISTUKSESSA ei ole kyse ainoastaan saatavuudesta. Sähköisen arvioinnin myötä myös arvosteluasteikot ja nykyistä yhtenäisemmät arviointikäytännöt astuvat pääaineesta riippumatta kuvioihin, mikä parantaa opiskelijoiden oikeusturvaa. UTUGradua on testattu ja paranneltu kuluvan lukuvuoden aikana, ja kokeiluista on Turun yliopiston mukaan poikinut hyvää palautetta. • Gradu-uudistuksen ansiosta tutkielman palautus käy opiskelijalle aikaisempaa helpommaksi ja halvemmaksi. ”Elämä helpottuu gradun palautusreissun ja kirjapainossa ramppaamisen verran.”
• 11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 teksti PIHLA HÄNNINEN kuva NELLA KESKI-OjA Oma koti “Elämäni näkee kodissani yhdellä silmäyksellä” Asuu Ylioppilaskylässä. Opiskelee kulttuurihistoriaa. misKa KarHU, 20 Turun-kotini on minulle kakkoskoti. Pendelöin Turun ja Tampereen väliä, mikä on raskasta ja aika kallistakin. Vietän kaikki viikonloput ja lomat Tampereella kihlattuni luona, ja olemme ostamassa sieltä yhteistä kotia tänä kesänä. Erikoisin kodissani oleva esine on joko Valamon ortodoksiluostarista uskontotieteellisestä mielenkiinnosta ostamani ikoni tai lahjaksi saamani translaki-kyltti. Minulle on tärkeää, että kotini esineet muistuttavat minua identiteettini eri puolista. Elämäni näkee kodissani yhdellä silmäyksellä. Kotini on käytännöllinen. Täällä on kaikki, mitä tarvitsen, sillä oikeastaan lähinnä työskentelen ja nukun täällä. Tämä on vähän sellainen varasto, jossa on kaikki mikä ei mahdu pieneen Tampereenkotiimme. Muutin Turkuun opiskelujen perässä, ja olen asunut nykyisessä kodissani elokuusta lähtien. Asunto oli edullinen ja ensimmäinen minulle tarjottu. En pitänyt tupaantuliaisia, koska en tuntenut Turusta ketään entuudestaan. Arvostan kodissani hiljaisuutta ja rauhaa sekä sitä, että työskentelytilani on järjestyksessä. Kotini ympäristö on monikulttuurinen, ja käyn mielelläni sauvakävelemässä läheisellä lenkkipolulla. Tärkein huonekaluni on nojatuoli, koska se on mukavan ergonominen. Ikeasta hankitut kissaverhoni herättävät kavereissani ihastusta. Pidän kodissani myös Tuplakupla-valaisimesta ja lämpimän sävyisestä räsymatosta.
• 12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018
• 13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 YKsiN Yliopisto-opiskelijoista joka kymmenes kokee yksinäisyyttä. Silti siitä ei uskalleta puhua. teksti NELLI LAPINTIE kuvitukset OONA LEINO yt kaikki muuttuu, Laura mietti. Hänet oli juuri valittu opiskelemaan oikeustiedettä Turun yliopistoon, ja pieni kotipaikkakunta jäisi pian taakse. Kotona oli paljon kavereita ja aina tekemistä, mutta ei sydänystäviä. Yliopistosta löytyisi varmasti omat hengenheimolaiset. Kun fuksisyksy viimein koitti, tapahtumia oli joka päivä. Nopeasti ne alkoivat kuitenkin toistaa itseään. Rauhallisena tyyppinä Laura pinnisteli jutellakseen rohkeasti ihmisille. Joinain päivinä se kävi uuvuttavaksi. Hiljalleen alkoholinhuuruisten rientojen keskeltä alkoi erottua pettymys – bileilta kerrallaan olo muuttui epämukavammaksi. Ympärille muodostui tiiviitä kaveriporukoita, mutta Laura oli edelleen yksin. Into osallistua oman ainejärjestön tapahtumiin hiipui. Niissä käyminen tuntui liian pahalta, jopa nololta. Kaveriporukoiden keskellä yksinäisyys iski entistä pahemmin kasvoille: miksi juuri minä olen yksin? Viime vuonna Laura osallistui Yksin yliopistolla -keskusteluryhmään. Vaikka tapaamisissa oli mukavaa käydä, ei niistä ollut apua. Nykyään viikonloput vierähtävät poikkeuksetta kotipaikkakunnalla perheen luona. Yksinäisyydestään Laura ei silti puhu kenellekään, ei edes omille vanhemmille. Suuri syy siihen on tunne epäonnistumisesta. ”Tuntuu, että ihmisen pitäisi kyllä kavereita onnistua tekemään.” NÄKYmÄtöN Yliopisto Lauran tunteet eivät ole harvinaisia, sillä yksinäisyys ja häpeä kävelevät usein käsi kädessä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuonna 2016 tekemän terveystutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoista 4–10 prosenttia tuntee yksinäisyyttä. 22 prosenttia opiskelijoista ei kokenut kuuluvansa mihinkään porukkaan. Nuorten keskuudessa yksinäisyys on silti tabu. Esimerkiksi yksinäiset vanhukset saattavat olla tuntemuksistaan huomattavasti nuoria avoimempia, koska yksinäisyyteen voi olla selvä syy kuten terveysongelmat tai ystävien menehtyminen. Sen sijaan nuorella aikuisella on koko elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet olla sosiaalinen. Kun se ei onnistukaan, nousee pintaan helposti kysymys: mikä minussa on vikana? Turun ylioppilaslehden huhtikuussa tekemän yksinäisyyskyselyn vastaajat kuvailevat kokevansa muun muassa epätoivoa ja näkymättömyyden tunnetta. Kyselyyn vastasi 35 henkilöä viidestä eri tiedekunnasta. Yliopistolla yksinäisyys näkyy esimerkiksi vaitonaisina lounaina, kiusallisena olona luennoilla ja vastaamattomina Whatsappviesteinä. Eräälle opiskelijalle yksinäisyys tarkoittaa täyttä eristäytymistä sosiaalisista tilanteista, toiselle seurassa heräävää arvottomuuden tunnetta. Yhteistä monille vastaajista on, että tuntemuksista ei kehdata puhua. ”On havaittu, että ihmiset puhuvat mieluummin seksistä, uskonnosta tai politiikasta kuin yksinäisyydestä. Ihmiset eivät halua tulla tunnistetuksi yksinäisenä ihmisenä”, Tampereen yliopiston sosiaalija terveyspolitiikan professori ja yksinäisyystutkija Juho Saari sanoo. Saari on julkaissut teoksen Yksinäisten Suomi . Lisäksi hän on puheenjohtaja pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettamassa työryhmässä, joka tähtää eriarvoistumisen pysäyttämiseen. N g
• 14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Professori huomauttaa, että yksinäisyys on ongelma, jolla voi olla vakavia seurauksia. Sosiaalinen vuorovaikutus on biologinen tarve, jonka juuret yltävät aina evoluutioon asti. ”Yksinäisyyden tunne on samanlainen tarve kuin nälkä tai jano; se kertoo meille, että selviytymisen kannalta jotain on huonosti. Yksinäisyys näkyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu. Kun sydän särkyy, se vastaa jalan loukkaamista.” Saaren mukaan yksinäisyydestä kertomisessa pelottaa se, että kertoja nähdään jatkossa vain yksinäisenä reppanana. Silloin yksinäisyys on vaarassa napata otteen myös omasta identiteetistä. Professori nostaa esimerkiksi vertauksen: jos sinut herätetään keskellä yötä ja kysytään kuka olet, mitä vastaat? Oletko enää muuta kuin se yksinäinen tyyppi ? aiNejÄrjestöN silmÄtiKKUNa ”Olenko tarpeeksi älykäs yliopistoon?” Ajatus pyöri Annan päässä, kun hän aloitti opinnot humanistisessa tiedekunnassa. Takana oli välivuosia ja ammattikouluopintoja, joten Anna jännitti olevansa erilainen kuin nuoremmat opiskelijat. Yliopistolta hän haaveili silti löytävänsä omia ihmisiä – kypsää ja kiinnostavaa keskusteluseuraa. Sosiaalisena ja heittäytyvänä tyyppinä Anna lähti mukaan kaikkeen mahdolliseen: ainejärjestön toimintaan, tutoriksi. Jokin ei silti osunut kohdalleen. Yksittäisiä kavereita tuli sieltä täältä, mutta omaa paikkaa ei oikein löytynyt. Myös ainejärjestön hallituksessa kaikki meni solmuun. Annan mielestä hallituksessa ei osattu keskustella järjestön ongelmista rakentavalla tavalla, ja hän yritti nostaa asian esiin. ”Sitten minusta tuli hyvin epäsuosittu.” Kausi hallituksessa jäi kesken. Kun tutortehtävien syksy koitti, palkitsivat fuksit tehtävälle omistautuneen Annan supertutorina. Se tuntui hyvältä. Korviin kuitenkin kantautui, että toinen, ainejärjestöstä tuttu, tutor oli kertonut fukseille, että Annaa kannattaa vältellä. Hän ei ollut ”sellainen tyyppi, jonka kanssa hengataan”. Nykyään Anna kaihtaa suurin osin kaikkea, mihin liittyy oma ainejärjestö. Haalaritkaan eivät tunnu enää omilta, koska ne herättävät enemmän huonoja muistoja kuin yhteenkuuluvuutta. Olo on myös hämmentynyt: ”Ajatella, että tällainen yläastemainen kiusaaminen tapahtui yliopistossa”. YKsiNÄiNeN, ei YKsiN Mielikuva yksinäisestä ihmisestä taipuu helposti surullisena haahuilevaksi outolinnuksi: araksi ja erilaiseksi. Yksinäisyys on kuitenkin stereotypioita paljon monimutkaisempaa. Termitkin sotkeutuvat helposti keskenään. Yksinäisyys on eri asia kuin fyysinen yksin olo, joka voi olla myös myönteistä. Yksinäisyys sen sijaan on aina kielteinen kokemus, joka voi pidemmän päälle jopa kuusinkertaistaa erilaiset terveysriskit. ”Kuten ei voi olla masentunut ja iloinen, niin ei voi myöskään olla yksinäinen ja onnellinen”, Juho Saari vertaa. Saaren mukaan yksinäisyys onkin ”juurisyy” monille ongelmille. Yleisimmin se saattaa johtaa esimerkiksi masentumiseen tai ahdistukseen. ”Hyvin usein lääkärissä tutkitaan sellaisia asioita kuten ylipaino, liikkumattomuus, masentuneisuus tai huonounisuus, mutta kun rapsutetaan pintaa syvemmälle, taustalta löytyy yksinäisyys.” Jos palaamme mielikuvien arkaan outolintuun, voi myös sitsien äänekkäin tyyppi olla yksinäinen. Yleinen haaste uusissa elämäntilanteissa on aito ystävystyminen: se, että opiskelututtavuus etenee Facebookkaveruutta pidemmälle. Moni Tylkkärin yksinäisyyskyselyyn vastannut kertoo kuuluvansa johonkin porukkaan, mutta kaipaavansa syvällisempää ystävyyttä. Lounastutulle ei voi ensimmäisenä kertoa sukulaisen sairastumisesta tai uudesta työpaikasta. ”Se on ehkä kaikkein pahin tunne: kun elämässä tapahtuu jotain todella ihanaa tai kamalaa, mutta ei ole ketään, kelle kertoa siitä”, Turun yliopiston kasvatuspsykologian professori ja yksinäisyystutkija Niina Junttila sanoo. Junttila on tutkinut paljon lapsuusja nuoruusajan yksinäisyyttä. Hän on julkaissut aiheesta kirjan Kavereita Nolla ja aikuisiän yksinäisyyttä käsittelevän teoksen Kaiken keskellä yksin . Junttilan mukaan yliopisto-opiskelijoiden yksinäisyyttä voi lähteä ratkaisemaan jo niinkin varhaisessa vaiheessa kuin opiskelutilojen suunnittelussa. Hän nostaa toimivaksi esimerkiksi Educariumin avoimet opiskelutilat, jossa yksinkin työskentelevät jakavat saman tilan muiden kanssa. Yliopistolla ja ainejärjestöillä olisi hänen mukaansa hyvä olla avoimia ajanviettopaikkoja, kuten sohvaryhmiä, joihin on matala kynnys tulla yksin, mutta samalla mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Välillä yksinäisyyteen vaikuttaa Junttilan mukaan myös asenne. Oma käytös voi provosoida muissa ulkopuolelle jättämistä, vaikka ei itse tarkoittaisi sitä. ”Yksinäisyys ei ole lähtökohtaisesti kenenkään oma syy, mutta voi miettiä, miten itse suhtautuu muihin. Jos on aina nurkassa ja näpyttää kännykkää, kukaan ei tule juttelemaan, vaikka kuinka sitä haluaisi.” Nuoren aikuisen vuorovaikutustaidot juontuvat Junttilan mukaan aina varhaislapsuuteen asti. Myös kielteiset kokemukset peruskoulusta ja lukiosta syövät itsevarmuutta ja saattavat vaikuttaa käyttäytymiseen vielä yliopistossakin. Omia käyttäytymismalleja voi kuitenkin yrittää tarkastella ja muuttaa. Joillekin esimerkiksi sosiaalisia taitoja ja vuorovaiku”Ihmiset puhuvat mieluummin seksistä, uskonnosta tai politiikasta kuin yksinäisyydestä.” Juho Saari
• 15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 g ”YLIOPISTOLLA on oikeasti helvetin vaikea tavata uusia ihmisiä yli ainerajojen. Tai ehkä en vain osaa. Olisi edes joku speed friending, veikkaan että ihmisiä tulisi ihan hitosti. Käsittämättömän paljon kaikkia bileitä ja sitsejä, mitä en sinänsä paheksu, mutta ainakaan itse en niistä kyllä löydä uusia kavereita vaan hengaan vanhojen tuttujen kanssa. TYY:llä tai jollain muulla yliopistotaholla olisi mielestäni kaikki avaimet kädessään järjestää vaikka mitä toimintaa mutta tuntuu että aika olematonta on. Ja pliis, älkää edes sanoko lautapeli-iltoja...” Mies, humanistinen tiedekunta ”PARHAITEN verkostoituminen onnistuu erilaisten yhdistysten toimintaan osallistumisen kautta. Tätä vaihtoehtoa voisi tuoda paremmin esiin mm. uusia opiskelijoita perehdytettäessä, ja omiin kiinnostuksenkohteisiin sopivan opiskelijajärjestön etsimistä voisi myös ehdottaa niille yksinäisille, jotka eivät ole sitä vielä kokeilleet. Liian helposti syntyy sellainen kuva, että opiskelija voi olla vapaa-ajalla joko kotona tai ryyppäämässä jossain tylsissä, meluisissa bileissä. Todellisuudessahan opiskelijajärjestöt tarjoavat myös sellaisia sosiaalisuuteen perustuvia vapaa-ajan aktiviteetteja, joiden parissa viihtyy selvin päin.” Mies, luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta ”ENSIMMÄISEN vuoden alussa en päässyt osallistumaan kaikkiin fukseille tarkoitettuihin tapahtumiin sairastelun takia. Kun taas lopulta pääsin mukaan, huomasin, että monet olivat jo ehtineet muodostaa omat kaveriporukkansa. Samoin vuosien kuluessa olen huomannut, että ainejärjestössämme hallituslaiset ja muut sosiaalisemmat tyypit muodostavat oman porukkansa, johon voi olla vaikea päästä mukaan, vaikka tapahtumissa kävisikin. Vaikka aina puhutaan, että kaikki pitää ottaa mukaan porukkaan, ei se todellisuudessa aina mene niin.” Nainen, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
• 16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 tustilanteita harjoittavat kurssit voivat olla hyödyllisiä, toisille taas eivät. Vastuu ei kuitenkaan ole yksin opiskelijalla. Opiskelijakulttuurissa ja toiminnassa pitäisi järjestelmällisesti kiinnittää huomiota erilaisiin opiskelijoihin ja suunnitella etenkin orientaatiot nykyistä monipuolisemmiksi. Kaveri-ilmoitUstaUlU Kun venäläinen Iana Kubyshkina muutti Turkuun maisteriopintojen perässä, oli uuden elämän aloittaminen jo entuudestaan tuttua. Hän tiesi ystävien saamisen vaativan työtä, mutta yllättyi, kuinka haastavaa sulautuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja yliopistoon oli. Vaikka Iana puhui sujuvaa suomea, olo oli usein ulkopuolinen – ja on sitä yhä. Yksin Iana ei kuitenkaan ole. Järjestötoiminta, tapahtumat, Couchsurfing-yhteisö ja poikaystävä pitävät kiireisenä. Iana huomauttaa, että etenkin heikkoa suomea puhuvien kansainvälisten opiskelijoiden on vaikeaa ystävystyä suomalaisten kanssa. Kun joutuu hakemaan suomenkielisiä sanoja, puhekumppanin kiinnostus herpaantuu. Kun taas puhuu englantia, keskustelu siirtyy helposti maiden ja kulttuurien eroihin. Se on etäännyttävää. ”Suomalaiset yliopisto-opiskelijat saattavat puhua keskenään ajankohtaisista asioista, kuten vaikka sotesta. Kansainvälisten opiskelijoiden voi olla vaikeaa osallistua ja olla osa arkista, suomalaista keskustelua.” ”On todella yleistä, että yksi on aina se, jonka yli hypätään keskustelussa.” Niina Junttila
• 17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 Turun yliopistossa ei Ianan mukaan oikein onnistuta suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden tuomisessa yhteen. Hän kaipaisi nykyistä enemmän matalan kynnyksen tapoja tutusta ihmisiin: vaikka ilmoitustaulun, jonka kautta voisi löytää lounasseuraa. Ianan toiveena on löytää ystävä, jolle voisi soittaa, kun on murheita, tai jota voisi kysyä kylään vaikka keskellä yötä. Siihen vaaditaan jo syvää yhteyttä. ”En tiedä, toimitaanko suomalaisessa kulttuurissa ystävien kanssa edes niin. Mutta se olisi mukavaa” Kavereita Kalastamassa Paras tapa tutustua uusiin ihmisiin on tehdä asioita yhdessä. Professori Juho Saari nostaa esimerkiksi koulun, jossa opettajat perustivat syrjään jääville oppilaille kalastuskerhon. Myönteinen lähestymistapa on huomattavasti hedelmällisempi kuin vaikkapa kerho yksinäisyyden torjumiseen. Yliopistossa myös poikkitieteellisyydellä on roolinsa. Kaikille opiskelijoille suunnattuun jalkapallokerhoon on helpompi tulla yksin kuin oman ainejärjestön futistreeneihin. Professori Niina Junttila kannustaa osallistumaan sitkeästi erilaiseen toimintaan. Hän huomauttaa, että yksinäisyys ja eristäytyminen muista vain kasvattavat toisiaan. ”Vaikka ei olisikaan sen tietyn yhteisön täysvaltainen jäsen, ei tulisi jättäytyä kokonaan pois. Silloin itselle tulee helposti ajatusvääristymiä, joissa näkee hyvät asiat pieninä ja pahat asiat suurina.” Lisäksi Junttila kehottaa rohkeuteen, vaikka se tuntuisi vaikealta: ”Olet takuulla hyvä tyyppi. Se, että ei ole saanut kavereita tai ystäviä, ei ole vain itsestä kiinni. Silloin ei ole vain löytynyt sitä omaa porukkaa. On rohkeaa myös sanoa ääneen, että ’tiedättekö: kaipaisin kavereita’. Jos sitä ei koskaan sano ääneen, muut eivät tajua sitä.” Muiden yksinäisyyden ehkäisemiseen Junttilalla on yksinkertainen keino. ”Huomaa niitä, jotka ovat siellä reunalla vaikka kännykän kanssa. Kahvija ruokapöydässä huomioi kaikki vähintään kerran. On todella yleistä, että pöydän ääressä istuu kymmenen ihmistä ja yksi on aina se, jonka yli hypätään keskustelussa.” Myös professori Juho Saarella on avain yksinäisyyden vähentämiseen ruohonjuuritasolla: ”Katsoisin yksinäistä opiskelijaa silmiin ja kysyisin: ’lähdetkö kahville’?” • Lauran ja Annan nimet on muutettu. ”MUSAVIDEORAATI on matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Tule paikalle katselemaan musiikkivideoita, keskustelemaan ja nauttimaan lämpimästä tunnelmasta. Tapahtuman järjestäjät tulevat juttelemaan, tervehtimään ja pitävät huolta siitä, että kaikki pääsevät mukaan keskusteluihin ja tutustumaan toisiinsa.” Näin kuvailee Tyypit 2018 TKU -kollektiivi tapahtumaansa Facebookissa. Vuodenvaihteessa perustettu turkulainen taidekollektiivi järjestää noin kerran kuussa tapahtumia, joiden ydinajatuksena on mukava ilmapiiri, jonne on helppo tulla myös yksin. Esimerkiksi maaliskuussa ryhmä järjesti speed friendingin, jossa vieraat ihmiset tutustuivat toisiinsa pikadeiteistä tuttuun malliin. Taiteilijoista ja taidealan opiskelijoista koostuvan kollektiivin tavoite on synnyttää yhteisöllistä toimintaa Turun seudun nuorten keskuuteen. ”Turkulaiset tutustuvat keskenään lähinnä baarissa ja muiden ihmisten kautta. Aloimme miettiä, olisiko tapoja, joilla voisimme tutustuttaa toisilleen tuntemattomia ihmisiä niin, että baariympäristössäkään pääpointti ei olisi vaan juominen”, kollektiivin perustajiin kuuluva teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Tella Vahala sanoo. Tähän mennessä järjestetyt tapahtumat ovat olleet menestys. Speed friendingiin oli rutkasti enemmän tulijoita kuin paikkoja. ”Monet sanoivat, että olisi ihanaa, jos tällaisia olisi useamminkin. Ihmiset kaipaavat sitä, että voi jutella helposti uusien tyyppien kanssa.” JOS SPEED DATING taipuu speed friendingiin, luulisi Tinder-sukupolven ystävystymisen käyvän luonnollisesti myös puhelinsovelluksen avulla. Tähän mahdollisuuteen on tartuttu Helsingin yliopistossa. Meneillään olevassa hankkeessa kehitetään kaverien löytämiseen tarkoitettua mobiilisovellusta, joka julkaistaan näillä näkymin ensi syksynä. Appin kautta pystyy etsimään muita samanhenkisiä ihmisiä eri kriteereiden kuten iän, paikkakunnan, persoonallisuuspiirteiden, kiinnostuksen kohteiden ja arvomaailman perusteella. Profiilien pohjalta sovellus tuo yhteen samanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi sovelluksessa voi luoda matalan kynnyksen tapahtumia, joiden kautta voi etsiä seuraa vaikka oluelle tai frisbeen heittoon. ”Helppoja väyliä löytää uusia ja omanhenkisiä tyyppejä elämään on aika vähän. Rennossa hengessä uusiin ihmisiin tutustuminen on haastavaa”, hankkeen vetäjä ja Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Emil Salovuori sanoo. Sovellusta on työstänyt iso porukka niin opiskelijoita kuin ammattilaisia. Toiveena on, että sovellus löytäisi tiensä mahdollisimman monen nuoren puhelimeen. piKaFreNdaUsta ja Kaveriappi KÄNNYKKÄÄN
• 18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 J aahas, taas pyörätuolille tarkoitettu tila on tukittu tuoleilla. Ongelma on yleinen luentosaleissa, paljastaa Turun yliopiston ensimmäinen iso esteettömyyskartoitus. Yliopiston hyvinvointipalveluiden laatima selvitys käsittelee erityisesti luentotilojen esteettömyyttä Educariumissa, Publicumissa, Naturassa, Agorassa ja kauppakorkeakoulussa. Raportin mukaan harva luentotila on täysin esteetön. Esimerkiksi kauppakorkean Elovenaja Agoran XXII-salissa irtokalusteet voivat vaikeuttaa liikkumista ja XXII:ssa tietä tukkivat pylväät. Noin kymmenen luentosalin portaikoissa ei ole kaidetta tai se loppuu kesken. Kaikkien kokeiltujen ergonomiaa parantavien seisomatyöpisteiden pöydät ovat puolestaan raskaskäyttöisiä. Myös joidenkin tilojen ovet ovat raskaita. Osa tilojen lukoista vaatii kahden käden käyttöä. Induktiosilmukka on kuulokojetta käyttäville suunnattu apuväline. Tällä hetkellä kiinteitä induktiosilmukoita vain Agoran luentosaleissa. Lisäksi yliopistolla on yksi kannettava silmukka, joka vaatii erillisen asennuksen ja testauksen joka käyttökerralla. Kauppakorkeassa joidenkin salien ilmastointilaitteet ja seinäkellot tuottavat ylimääräistä ääntä, joka häiritsee aistirajoitteisia opiskelijoita. Osassa myös näkyvyys salien takaosasta etuosan taululle tai valkokankaalle on heikko. Joidenkin kauppakorkean luentosalien ulkopuolella ei ole lukujärjestystä. Se, että luentosali itsessään on esteetön, ei vielä kerro mitään lähiympäristön esteettömyydestä. Esimerkiksi Yliopistonmäen jyrkkyys tekee koko alueesta esteettömyyden kannalta hankalan ja kulku rakennuksiin on vaikeaa ilman autoa. Erityispedagogiikan ja sosiologian opiskelijalla Jukka Väisäsellä on kuuloja toimintarajoite. Hän kuvailee Turun yliopiston yleistä esteettömyystilannetta vaihtelevaksi: ”Yliopistolla on tehty ja tehdään paljon asioita esteettömyyden eteen. Esteettömyyssuunnittelijalle annan kouluarvosanan 10+. Vammaisena tarvitsee silti monesti henkilökunnan apua.” Väisäselle esimerkiksi luentosalien kaiteiden puuttuminen on ongelma. Hän kaipaa takaisin myös kampuksen esteettömyyskarttaa. Väisänen on Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) yhdenvertaisuussiiven puheenjohtaja ja on mukana Turun korkeakoulujen esteettömyysverkostossa. Helppoja KeHitYsideoita Yliopiston raportti esittää myös tukun yksinkertaisia kehitysehdotuksia: Luentosalien portaisiin tulisi lisätä kontrastiraitoja ja kädensijoja, irtokalusteita olisi vähennettävä ja valokatkaisinten näkyvyyttä parannettava. Erityisesti Educariumissa ja Publicumissa ensimmäisen kerroksen luentosalien kynnyksiä tulisi puolestaan madaltaa. Raportin mukaan luentosaleihin tarvitaan lisää induktiosilmukoita. Lisäksi esille tulisi laittaa nykyisten silmukoiden kuuluvuuskartat ja silmukkavastaavan yhteystiedot. Koko yliopistolle kaivataan ylipäätään nykyistä selkeämpiä opasteita. Turun yliopisto julkaisee tänä vuonna opetustiloja koskevan kartoituksen väliraportin, jossa käsitellään myös esteettömyyttä. • Kesken kaiken loppuvia kaiteita, irtokalusteita tukkimassa tiloja ja metelöiviä ilmastointilaitteita. Turun yliopiston esteettömyyskartoitus paljastaa tukun ongelmia. teksti PIHLA HÄNNINEN kuvat NELLA KESKI-OjA & NELLI LAPINTIE lUeNtosaleista vaiN Harva oN esteetöN Kauppakorkea: Mercatorin hissi puhuu suomea ja sen kytkimet ovat pistekirjoituksella. Kauppakorkea: Luentosali 07:n ovi on niin kapea, ettei sisään pääse pyörätuolilla. Agora: XX-salin portaikossa on vaarallisia ulokkeita, joihin näkövammainen voi törmätä. Agora: XX-salissa on kiinteä induktiosilmukka ja symboli ulko-ovella. Publicum: Pub 5:n valonkatkaisimissa on selkeät opasteet ja reilun kokoiset kytkimet. Publicum: Pub 1:n portaikosta puuttuvat kontrastiraidat, askelmavälit ovat eripituiset ja kaide loppuu kesken.
• 19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 sUoraa pUHetta Yagmur Özberkan asuu Turun keskustassa: ”Rakastan Turkua. Vaikka työskentelen Helsingissä, en voisi kuvitella asuvani siellä.” Suomi on takapajula, mitä tulee keskusteluun rasismista. Asian täytyy muuttua, sanoo toimittaja Yagmur Özberkan. teksti NELLI LAPINTIE kuvat jUHA LAURILA g
• 20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 4/2018 agmur, sun kannattaisi kyllä miettiä kaksi kertaa toimittajan ammattia. Suomi ei kuitenkaan ole sun äidinkieli.” Näin sanoi Lapin ammattikorkeakoulun opettaja Yagmur Özberkanille, kun oli aika valita erikoistumislinja elokuvan ja journalismin väliltä. Samaa oli sanonut jo koulukaveri lukiossa: eivät toimittajaksi pääse opiskelemaan muut kuin suomalaiset. Se pisti epäröimään, vaikka Turkista viisivuotiaana Turkuun muuttaneen Yagmurin suomen kieli oli huomattavasti vahvempi kuin turkin kieli. Nykyään Özberkan kuulee samanlaisia tarinoita jatkuvasti. Yle Puheen Mahadura & Özberkan -keskusteluohjelmassa hän pureutuu juontajapari Susani Mahaduran kanssa yhteiskunnallisiin ja usein mielipiteitä vahvasti jakaviin aiheisiin. Ohjelman teemoina on ollut esimerkiksi huumeiden dekriminalisointi, transnuorten elämä tai huivia käyttävien suomalaisten arki. Yhteistä keskusteluille ovat mielipiteet ja henkilöt, joita kuullaan mediassa liian harvoin. Keskusteluohjelma on avannut myös toimittajan silmiä. Ei edellä mainittu lukiokaverikaan tarkoittanut heitollaan mitään pahaa. Oikeassahan hän oli. Özberkanin haaveammatti oli tuolloin uutisankkuri, eikä kympin uutisissa juuri kantasuomalaisista poikkeavia kasvoja näkynyt. Eikä näy tänä päivänäkään ja siihen on syy. ”Meidän vieraana oli somalialaistaustainen mimmi, joka käyttää huivia. Hän oli sanonut koulussa opinto-ohjaajalle, että haluaa lääkäriksi, mutta häntä ohjattiin hakemaan lähihoitajaksi”, Özberkan sanoo ja jatkaa: ”Siitä herää kysymys: kuinka monta huivia käyttävää naislääkäriä olet tavannut? Kyllä ne asenteet vaikuttavat. Asenteiden lisäksi meillä on valtarakenteissa vielä paljon muutettavaa.” KunniOiTus, suora puhe ja oivallus. Kolmen suora tekee Özberkanin mielestä hyvän keskustelun, niin radiostudioissa kuin sen ulkopuolella. Kun Mahadura & Özberkan -ohjelma julkistettiin, putkahti valemedian kommenttikenttään toivomus juontajakaksikon kuolemasta. Yhtään keskustelua ei ollut vielä kuultu radiotaajuuksilta. Se sai Özberkanin ihmettelemään, mistä tuntemattomien ihmisten viha kumpuaa. Roisia palautetta, tai ”sontaa” kuten Özberkan kuvaa, tulee yhä säännöllisesti. Toisaalta niitä tasapainottaa valtava määrä kiittäviä viestejä, jotka muistuttavat, että vaikeista aiheista pitää uskaltaa keskustella. Kun studiossa oli esimerkiksi aika käsitellä seksiä ja seksuaalisuutta, Özberkan oli kauhuissaan. Eihän niin voi tehdä, vanhemmat kuuntelevat. Vaikka seksistä vanhemmille puhuminen ei ole helppoa kantasuomalaisillekaan, se on turkkilaisessa kulttuurissa erityisen suuri tabu. Ohjelma tehtiin silti, ja studioon kilahti vuolaan kiitollisia viestejä maahanmuuttajataustaisilta nuorilta aikuisilta. Näistä aiheista ei puhuta kotona, ehkä nyt itsekin uskaltaa. ”Nyt tuntuu, että olen oksentanut niin paljon itsestäni ulos, että en enää keksi aihetta, jota en voisi käsitellä”, Özberkan nauraa. Özberkan huomauttaa, että mediassa törmää yhä esimerkiksi rodullistettuja suomalaisia tai vähemmistöryhmiä käsittelevään journalismiin, jossa ei selvästi tiedetä kunnolla, mistä puhutaan. Jos käsitellään vaikka paperittomien oikeusturvaa, tulee jutella myös paperittomille, ei vain ministereille ja kansanedustajille. Mediassa esiintyvät asiantuntijat ovat myös hyvin usein keski-ikäisiä suomalaisia miehiä. Eikä siinä mitään, mutta: ”Meillä on myös naisia, naisoletettuja, ja rodullistettuja asiantuntijoita.” Tyypillistä on myös, että esimerkiksi uskonnon, sukupuolen tai etnisyyden perusteella tehdään tahattomia yleistyksiä. suOmalaisessa keskustelukulttuurissa onkin paljon skarpattavaa, ja sitä Özberkan haluaa nostaa esille. Otetaan esimerkkejä. Tapaus yksi: Miten on mahdollista, että Radio Novan kokoinen kanava julkaisee Instagramissa kuvan juontajasta naama tummaksi maalattuna niin, että asia saadaan vain lakaistua maton alle? Kun maailmalla puhutaan Black Pantherista , miksi Suomessa puolustetaan yhä rasistista blackfacea ? ”On tärkeää päästä puhumaan näistä aiheista, sillä Suomen mediakenttä on yhä hyvin valkoinen.” Tapaus kaksi: Pankki, sairaala ja verovirasto. Nämä arkiset paikat ovat juuri niitä, missä valtava määrä ihmisiä kohtaa eriarvoisuutta päivittäin. Tätä Özberkan oli käsitellyt ohjelmassaan jo puolitoista vuotta, kunnes syrjintä osui räikeästi omalle kohdalle. Tammikuussa Nordean pankkivirkailija kysyi asuntolainatapaamisessa Özberkanilta ja hänen poikaystävältään, kuinka kauan he ovat asuneet Suomessa ja käski heitä lopulta palaamaan kotimaahansa. Kun Özberkan astui pankin ovesta ulos, hän tärisi. Poikaystävä kannusti twiittamaan. Kun twiitti oli julki, meni 15 minuuttia, kun ensimmäinen toimittaja soitti. Tapahtuma sattui perjantaina ja lauantaihin mennessä uutinen tuntui olevan kaikkialla. Viestejä sateli tutuilta ympäri Suomea. ”Sosiaalisen median voima on valtava. Ei kahta kysymystäkään, ettenkö tekisi sitä uudestaan. Sinänsä hyvä, että tämä kävi juuri minulle, koska Nordean päässä tartuttiin heti asiaan ja kannettiin siitä vastuu. Nyt muut pankit ja asiakaspalvelut voivat ottaa tästä opikseen.” Viime aiKOina Yagmur Özberkan on käynyt radioaaltojen ohella tutuksi myös Kalevala-korujen mainoksesta ja julkisen liikenteen päätepysäkki syrjinnälle -kampanjasta. Nuoresta toimittajasta on tullut nopeasti ääni eriarvoisuuden torjumiselle sekä suomalaisuudelle, johon kuuluu muutakin kuin sinisilmäisiä elovenatyttöjä: ”Tuleehan siinä vastuuta. Haluan tehdä asiat oikein, enkä tuottaa pettymystä kenellekään. Tahdon silti olla esimerkkinä, sillä nuorena itselläni ei ole ollut montaa esikuvaa puhumassa näistä asioista.” Özberkan toivoo pystyvänsä kannusta”Y ”Olen oksentanut itsestäni niin paljon ulos, että en keksi enää aihetta, jota en voisi käsitellä.” Yagmur Özberkan