Turun ylioppilaslehti 03/2018

3/2018 s. 6 selviytymistarina turun telakka on sitkeä menestyjä laPsellista OPisKelUa Perhe ja opinnot voi olla hankala yhdistää s. 12 lÄHiÖKierrOKsella Jukeboksi ja juomapelit vievät mennessään s. 18 Ylioppilasteatterin näytelmä joutui esityskieltoon ei naisia, KiitOs s. 8
SEURAA TURUN YLIOPPILASLEHTEÄ FACEBOOKISSA & INSTAGRAMISSA
3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 ” Tekijänoikeudet eivät saa olla naamio syrjinnälle.” Pääkirjoitus T Esityskielto: Syrjintää, taidetta vai molempia? Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 18 Turkulainen selviytymistarina. Turun telakkabisnes on meinannut kaatua maailmansotiin, telakkakriiseihin ja konkursseihin. Tänä päivänä kenttä on kenties vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. jo h n h ac km an /S jö h iS to riS ka in St itu te t vid Åb o ak ad em i urun ylioppilasteatteri (TYT) sai maaliskuun alussa huonoja uutisia. Se joutui perumaan Godota odottaessa -näytelmän ensi-illan, koska oli roolittanut naisnäyttelijöitä miehille kirjoitettuihin osiin. Kirjailija Samuel Beckettin (1906–1989) tekijänoikeuksia Suomessa valvovan Näytelmäkulman mukaan teatteri rikkoi esityssopimuksen ehtoa, joka kieltää näytelmän muuttamisen tai sovittamisen. Agentuuri saneli teatterille vaatimuksen: joko naisnäyttelijät vaihdetaan miehiin tai Godota ei esitetä. Käänne tuli yllätyksenä harrastelijateatterille. TYT toki tiesi, että Beckettin tulkintoja valvotaan tarkasti, mutta roolitusten rajoituksia se ei osannut arvata. Olihan Godota esitetty muuallakin Suomessa naisnäyttelijöiden voimin. KuuKausia viilatun näytelmän peruminen oli teatterille kallis ja karvas pala. Yhteiskunnallisesti tapaus on hyvin kiinnostava: Onko lain silmissä arvokkaampaa tasa-arvo vai tekijänoikeudet? Sillä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä tässä on kyse – ja yhtä aikaa taiteilijan oikeudesta päättää omasta teoksestaan. Suomen teatterit ry:n lakimiehen Leevi Mentulan mukaan teatteri voi vaikuttaa tasa-arvoon ohjelmistopolitiikallaan, mutta se ”ei voi loukata tekijänoikeuksia tasa-arvoon pyrkiessään”. Mutta onko kysymys yhtä mustavalkoinen kuin Mentula antaa ymmärtää? Ei välttämättä. Oikeustieteen professorin Pauli Rautiaisen mukaan taidemaailmassa on paljon rakenteellista syrjintää. Yksi elementti on joidenkin näytelmäkirjailijoiden halu rajata, millaiset ihmiset heidän näytelmissään saavat tai eivät saa esiintyä. ”Ajatus taiteilijan määräysvallasta teokseensa on syöpynyt ajatteluumme niin syvälle, että olemme valmiita sietämään tätä – taide nyt vain sattuu olemaan tällaista. Se ei kuitenkaan poista sitä, että tässä on kysymys syrjinnästä”, Rautiainen kirjoittaa Facebookissa. Professori toivookin, että Turun ylioppilasteatteri vie asian yhdenvertaisuusja tasa-arvolautakuntaan. teKijänoiKeuKsia suojellaan – ja syystä. Ne eivät kuitenkaan saa olla naamio syrjinnälle. Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi käsikirjoitus, jota taiteilijan käskystä ei ikinä saisi esittää tummaihoinen tai vammainen henkilö? No, aivan törkeältä tietysti.
4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 sisÄllys 3/2018 My home. Exchange student Johonson Yeh enjoys living with a roommate. Lähiökierros. Tylkkäri hyppäsi legendaarisen baarirundin mukaan. Turkulainen selviytymistarina. Telakan matka teollisuuden huipulle. Entiset tyttösotilaat esiin uusin keinoin. Taide voi tukea tiedettä. Huivin takana on nainen. Opiskelijoiden näyttely huivin merkityksistä. Laman lapsilta trendiilmiöksi. Kirpputorien muutos. “Lapsilta puuttuu luovuus leikkiä keskenään”. Pihaleikit ovat kadonneet. NUMERO 3/2018 29.3.2018 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 87. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Nelli Lapintie KAnsiKuvA Nella Keski-Oja ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari. kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 11 800 kpl. 11 29 KANSI Nuppu Ervasti (vas.) ja Elisa Kinnunen eivät kelvanneet klassikkonäytelmän tähdiksi. ”Esitys peruttu sukupuolen vuoksi” Sivu 8 Perhearkea ja opintopisteitä. Opiskelijaperheen haasteet. “Esitys peruttu sukupuolen vuoksi”. Vain mies kelpaa klassikkoon. Vuotava hana pahin tuhlari. TYS:llä ei ole louhita kryptovaluuttaa. 6 8 ”Juomat kiertävät. Jää on rikottu. Nousuhumalainen räkätys täyttää tilan.” Sivu 12 31 12 28 26 10 18
5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 spot english content! in this issue: “Why cooperation is important“ (p. 9) & ”it feels safer to have someone around” (p. 11). Kun tiede ja taide lyövät kättä: Leena Vastapuun (vas.) väitöskirja käsittelee Liberian sisällissodan naisveteraaneja. Taiteilija Emmi Nieminen on tehnyt kuvitukset poikkeukselliseen teokseen (s. 26). www.tylKKari.fi YTHS:n palveluita karsitaan: hyvästi gynekologit ja ihotautilääkärit Jatkossa aknelääkityksen, e-pillerit ja sukupuolitautitestit saa YTHS:n yleislääkäriltä. Vaikka erikoissairaanhoito vähenee, psykiatrit jäävät – ainakin näillä näkymin. Palveluita karsii soteen liittyvä opiskeluterveydenhuollon uudistus. Sosiaalija terveysministeriön mukaan YTHS on tarjonnut aiemmin enemmän palveluita kuin terveydenhuoltolaki edellyttää. Kaikkien speksiesitysten arviot Turun ylioppilaslehti julkaisee verkossa arviot kaikista kevään spekseistä eli opiskelijoiden improteatteriesityksistä. Kuva TuKY-Speksistä, joka nojasi esityksessään tilannekomiikkaan ja onnistui naurattamaan kriitikkoa. Nämä jutut vain verkossa: la ur i h an n uS ju lia fe Siu k n el li la pin tie Porthanin perintö – ”Suomen historian isää” tehdään tunnetuksi dokumenttielokuvalla Henrik Gabriel Porthan keksi suomeen lintujen nimiä, kuten kottaraisen ja palokärjen, sekä toi kirjakieleen sanat keijukainen, mökkiläinen ja umpisuomalainen. Nyt Turun akatemian professorista ja yhdestä Suomen valistusajan tärkeimmästä filosofista on tehty elokuva. eng
6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 teksti LAURA ”MILLA” MILLASNOORE kuva NELLA KESKI-OjA PerHearKea & OPintOPisteitÄ äin kertoo Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) tuore tutkimus Opiskelun ja perheen yhteensovittaminen . Selvityksen mukaan yleisimmät perheellisten kohtaamat ongelmat liittyvät ajanhallintaan, toimeentuloon, tukiverkostojen puuttumiseen, opintojen asettamiin haasteisiin ja mielenterveysongelmiin. Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoi jättäneensä kursseja tai tenttejä kesken perhesyistä. Niin ikään puolet oli sitä mieltä, että opintojen järjestämisessä ei nykyisellään huomioida perheellisten tarpeita. Yliopistoilta vastaajat toivoivat joustavien suoritustapojen, kuten etäopiskelun, lisäämistä. Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) teetti vuonna 2014 oman kyselynsä Turun yliopiston perheellisille opiskelijoille. TYYn sosiaalipoliittisen asiantuntijan Petra Peltosen mukaan tulokset olivat hyvin samankaltaisia kuin SYL:n selvityksestä saadut. ”Arjen pyörittäminen on yleisin huolenaihe”, Peltonen summaa. opisKelijaparisKunta Dan ja Heidi Santamäellä on 3,5-vuotias Joel-poika. Dan opiskelee mediatutkimusta Turun yliopistossa ja Heidi valmistuu syksyllä sosionomiksi Turun ammattikorkeakoulusta. Erityisesti ajankäyttöön liittyvät ongelmat ovat perheelle tuttuja. Toimiva arki edellyttää harkittua aikatauluttamista ja kumppanin tuntojen kuuntelemista. ”Pitkän suhteen myötä on helppo huomata, jos toisella on huono päivä. Silloin täytyy olla toisen tukena ja muistuttaa, että loppupeleissä kaikki on ihan hyvin”, Dan Santamäki kertoo. Tukiverkosto on opiskelijaperheelle tärkeä. Joelin N Perheelliset yliopisto-opiskelijat pitävät perheen ja opiskelun yhdistämistä haastavana. isovanhemmat osallistuvat aktiivisesti lapsen hoitoon, vaikka asuvatkin toisella paikkakunnalla. ”Jos olisimme olleet vain kolmestaan, emme olisi selvinneet”, Heidi Santamäki toteaa. Perheen toimeentulo koostuu suurimmaksi osaksi tuista, vaikka molemmat vanhemmat tekevät opintojen ohella keikkaluontoisesti töitä. Viime vuoden opintotukiuudistuksen lapsikorotus paransi perheen rahatilannetta. Talous on silti tiukalla. ”Kyllä raha aika lailla kädestä suuhun menee”, Heidi kuvailee. Pariskunta toivoo, että TYY ja Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta (TUO) huomioisivat perheellisiä opiskelijoita nykyistä paremmin. Santamäet ovat itse toimineet opiskelijatuutoreina ja huomanneet, että perheellisille tuutoreille on kysyntää. Muiden voi olla hankala hahmottaa, minkälaista tuutorointia perheelliset opiskelijat kaipaavat. Dan Santamäki on ollut pettynyt TYYn tarjoamaan perheellisille opiskelijoille suunnattuun toimintaan. ”Perheellisille opiskelijoille on epäaktiivinen Facebook-ryhmä, jonka vetovastuu tuntuu olevan kirkon työntekijöillä. Mun ei tule lähdettyä kirkon järjestämään toimintaan, etenkään kun toiminta ei ole edes aktiivista”, Dan harmittelee. tYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija Petra Peltonen on tietoinen perheellisille opiskelijoille tarkoitetun Facebook-ryhmän epäaktiivisuudesta. Hän huomauttaa, että ryhmän ensisijainen tarkoitus on toimia vertaistukikanavana perheellisille opiskelijoille. ”Ryhmän vetovastuu on oikeastaan ryhmän jäsenillä itsellään”, Peltonen selittää. TYY pyrkii järjestämään vuosittain jonkin erityisesti perheellisille opiskelijoille suunnatun tapahtuman. Peltosen mukaan TYY kuulisi mielellään nykyistä enemmänkin perheellisten toiveita järjestettävän toiminnan suhteen. • Opiskelun ja perheen yhteensovittaminen -selvitys pohjautuu SYL:n syksyllä 2017 toteuttamaan kyselyyn, johon vastasi 635 yliopisto-opiskelijaa ympäri Suomea.
7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 ”Pitkän suhteen myötä on helppo huomata, jos toisella on huono päivä.” Dan Santamäki Heidi ja Dan Santamäki asuvat Joelpoikansa kanssa opiskelija-asunnossa, jonka naapurissa sijaitsee päiväkoti.
8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 teksti NELLA KESKI-OjA kuva jOUNI KURU Turun yliopiston opiskelijat Nuppu Ervasti ja Elisa Kinnunen eivät kelvanneet klassikkonäytelmän tähdiksi. Vuosi on 2018. Sain elämäni tilaisuuden näytellä pääroolissa yhdessä länsimaisen näytelmäkirjallisuuden suurimmista klassikoista. Kunnes en sitten saanutkaan. Koska olen nainen. Vuosi on 2018. Suomessa. SIIS MITÄ H@*&§€¥~% NYT TAAS??!!?!!???!! aistenpäivän k y n n y k s e l l ä Nuppu Ervasti ja Godota odottaessa -näytelmän työryhmä saa huonoja uutisia. Kirjailija Samuel Beckettin (1906–1989) perikunta ei kelpuuta esitykseen naisnäyttelijöitä ja Turun ylioppilasteatteri joutuu perumaan näytelmän vain viikkoa ennen ensi-iltaa. Esityskiellosta koituu teatterille vähintään 6 000 euron tappio, ja kolmen kuukauden intensiivinen valmistautuminen uhkaa valua hukkaan. Tuumaustauon jälkeen työryhmä päättää hylätä klassikkotekstin ja luoda sen tilalle oman, esityskieltoa kommentoivan näytelmän Odottaessa . uusi esitys pyörii parhaillaan teatterissa. Mutta palataan vielä maaliskuun alkuun ja hetkeen, jona työryhmä sai kuulla Godot’n peruuntumisesta. ”Mä en ensin uskonut sitä. Ajattelin, että se on läppä”, kertoo Elisa Kinnunen, toinen pääosan esittäjistä. Kovan treenin jälkeen työryhmä oli juuri saanut näytelmän rullamaan ja se rullasi ”hemmetin hyvin”. Kinnusesta tuntui epätodelliselta, että esitys voisi peruuntua niin lähellä ensiiltaa. Aprillia-huutoa ei kuitenkaan kuulunut. Sen sijalle tulivat järkytys, itku ja raivo. ”Mulla kesti aika pitkään tajuta, että me ei ihan oikeasti saada helvetti esittää näytelmää sen takia, mitä meillä on haarojen välissä. Sitä ensi-iltaa, jonka piti seuraavalla viikolla olla, ei N Näyttelijöiden Nuppu Ervastin (vas.) ja Elisa Kinnusen mukaan naisnäyttelijöiden kieltäminen ei sovi nykypäivän oikeustajuun. ”esitys PerUttU sUKUPUOlen vUOKsi”
9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 Gallup ”Olin katsomassa 1G3B:n keikkaa Vaasassa. Se oli närpiöläistä kovaa rokkia, hyvä bändi ja meno.” Missä kulttuuritapahtumassa kävit viimeksi? ”Näin Gisellen Tampere-talolla. Tykkäsin todella paljon, vein poikaystävänkin katsomaan ensimmäistä kertaa balettia.” ”Kävin katsomassa Tarun Sormusten Herrasta Turun kaupunginteatterissa. Oli hienot lavasteet ja hyvät näyttelijät.” teksti & kuvat NELLI LAPINTIE From the Student Union Matheos Mattsson tietotekniikka Noora Nest biologia Aliisa Takala biologia MEETING NEW people is something that I’m very fond of. Hearing about their experiences and points of views challenges my own perspective and gives me tools to mould it. BEING PART of the Executive Board of our Student Union gives me many opportunities to meet new people from different backgrounds and organisations. For example, I get to meet people from other Student Unions. While meeting them, we get to exchange practices and talk about education and our goals among other things. BUT RATHER than just feeding my need to challenge myself, those meetings serve a bigger purpose. They offer our Student Union means to critically review our inner processes in light of these other practices. For an organisation, it’s important to constantly look for ways to improve. And it is a lot easier to accomplish with reference points. But maybe even more importantly, we make contacts to other organisations. As itself this may not sound too important, but these contacts are very important while lobbing our views about the future of education. AS A PHYSICS student, I see this as elementary physics: by increasing our mass (= number of people), we will increase our force to push our views forward. Together we are stronger, so we should work together. PAAVO PALANTERÄ, Member of the Executive Board, Vice-Chair Why cooperation is important koskaan tullut”, Ervasti kertaa. Molemmat pitävät turhauttavana ja vääränä sitä, että näyttelijöiden tekemällä työllä tai osaamisella ei ollut tilanteessa mitään merkitystä. ”Syrjintä ei ole aikaisemmin tullut näin vasten kasvoja”, Kinnunen summaa. naisnäYttelijöiden kiellosta uutisoitiin laajasti. Nuppu Ervasti ja Elisa Kinnunen pitävät aiheesta käytävää keskustelua tärkeänä. ”Meidän mukana on eletty vahvasti ja ollaan saatu tosi paljon kannustusta. Harva käsittää, miten tämä on mahdollista nykypäivänä – varsinkaan teoksessa, johon ei liity sukupuoli millään tavalla”, Ervasti kertoo. Esityskiellon ymmärtäjät vetoavat taiteilijan oikeuteen päättää omasta työstään. Ervasti pitää näkökulmaa erikoisena, koska ylioppilasteatteri oli hyvin uskollinen käsikirjoitukselle ja koska jokainen näytelmä on aina uusi versio teoksesta. Hän huomauttaa, että kyse on myös eri aikakausista: kenties Beckett ajattelisi näytelmiensä tulkinnoista toisin, jos olisi vielä elossa. Ervastin mukaan esityskiellosta käytävä keskustelu onkin tärkeä viesti perikunnalle: ”Olisiko aika päivittää näkemyksiä?” turun Ylioppilasteatteri on ollut esityskiellon takia yhteydessä tasa-arvovaltuutetun kansliaan. Kanslian mukaan sopimusoikeudelliset asiat, kuten Godot’n esittäminen, eivät kuitenkaan kuulu tasa-arvolain piiriin. ”Vaikka meillä on tasa-arvolaki ja hienot instituutiot sitä suojaamassa, sopimusoikeudelliset asiat livahtavat väleistä. Se on tärkeää tuoda esille, vaikka ajatellaan, että tasa-arvo on Suomessa valmis”, Ervasti sanoo. Hänen mukaansa naisnäyttelijöiden kieltäminen ja #metoo-kampanja kertovat samasta ilmiöstä: ”Keissi paljastaa, miten paljon tasaarvoja yhdenvertaisuusasioissa on aukkoja. Tänäkään päivänä naiset tai muunsukupuoliset näyttelijät eivät ole samanarvoisia miesnäyttelijöiden kanssa.” tYörYhMä aikoo viedä asiaa eteenpäin, mutta ennen sitä vuorossa ovat Odottaessa-näytelmän esitykset. Vaikka Beckettin teksti on heivattu, tyylilaji on pysynyt samana: lavalla nähdään absurdi tragikomedia. Odottaessa tarkastelee maaliskuun tapahtumia ja käy Nuppu Ervastin mukaan samalla terapiasta työryhmälle. ”Jengillä on vähän mixed feelings. Ammattilaisporukallekin olisi aikamoinen haaste tehdä yhtäkkiä kahdessa viikossa esitys kasaan. Nyt on täydellinen vapaus tehdä, mutta taustalla…” ”…on pieni lannistuminen. Meillä on kuitenkin kahden ja puolen tunnin esitys valmiina, mutta sitä ei voi esittää”, Elisa Kinnunen jatkaa. Työryhmä onkin vitsaillut, että sama porukka esittää vielä Beckettin Godot’n vanhainkodissa, kunhan teoksen tekijänoikeudet vapautuvat reilun 40 vuoden päästä. ”Nyt osataan sitten 700-plus repliikkiä muuten vain”, Kinnunen huokaa. ”Voi sitten ainakin brassailla tietovisassa”, Ervasti nauraa. • ”Syrjintä ei ole aikaisemmin tullut näin vasten kasvoja.” Elisa Kinnunen eng arviO: riemUKas raaKile PAKON EDESSÄ kokoon kursittu Odottaessa antaa absurdien tilanteiden puhua puolestaan. Näytelmää on vaikea katsoa kuin tavanomaista teatteria. Se ei oikeastaan tapahdu vain lavalla, vaan näytelmän osa ovat myös kaikki tapahtumat ennen ensi-iltaa. Tässä tilanteessa hiukan arvelutti, mitä esitys lopulta pitää sisällään. Lopputulos yllätti iloisesti. Esitys on hauska ja ytimekäs, eikä saarnaa. Hahmot ovat jumissa tilanteensa kanssa, eivätkä tiedä mitä tehdä. Eteenpäin olisi päästävä, mutta kenen vastuulla on tuoda asioihin muutos? Lauri Miikkulainen Lue koko arvio Tylkkärin verkkosivuilta.
10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 KAUPPALEHTI uutisoi tammikuussa, että joissakin Helsingin opiskelija-asuntosäätiön (HOAS) asunnoissa on ryhdytty louhimaan kryptovaluutta bitcoinia. Louhinta tarkoittaa, että asukas lainaa tietokoneensa prosessoritehoa bitcoin-verkon käyttöön ja saa korvaukseksi pieniä määriä bitcoin-valuuttaa. Tavallisesti louhimisella ei pääse rikastumaan, koska tietokoneen prosessit vievät paljon sähköä. Kasvava sähkölasku haukkaa louhimisesta irtoavat tulot. HOAS:n asunnoissa tilanne on toinen, sillä osassa asunnoista sähkö kuuluu vuokraan. Kauppalehden mukaan louhijat ottavat siis ilon irti kiinteästä sähkömaksusta. Entä mikä tilanne on Turussa? Sähkö kun kuuluu vuokraan myös Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) asunnoissa. TYS:n kiinteistöjohtajan Ismo Aaltosen mukaan asukkaiden sähkönkulutuksessa on eroja, mutta valuutanlouhimiseen hän ei ole törmännyt. ”Jos jossakin asuntokohteessa tulee yllättävää sähkönkulutusta, näemme sen kyllä. Tällöin selvitämme, mistä kulutuspiikki johtuu, ja puutumme mahdollisiin väärinkäytöksiin. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kulutus on kuitenkin maltillista”, Aaltonen toteaa. teksti ARTTU ALA-jOKIMÄKI kuva NELLA KESKI-OjA vUOtava Hana PaHin tUHlari mUUt yliOPPilasleHdet kOONNut NELLA KESKI-OjA Nopeat NAISTEN HISTORIAA käsittelevien gradujen määrä on viime vuosina kasvanut, kertoo Studentbladet (2018). Enää ei kirjoiteta vain sodista, kuninkaista ja Mannerheimista. Sen sijaan aiheiksi on valittu esimerkiksi naisten rooli suomalaisessa nationalismissa tai naisten seksuaalisuus eugeniikan aikana. Lehden haastatteleman poliittisen historian dosentin Kristiina Kalleisen mukaan historiantutkimus antaakin nykyään entistä monipuolisemman kuvan todellisuudesta: ”Aikaisemmin tutkittiin lähes pelkästään eliittiin kuuluvia miehiä.” Vähäinen lähdemateriaali on syy siihen, miksi naisten historia on jäänyt tutkimuksissa paitsioon. Esimerkiksi politiikan ja hallinnon virallisissa papereissa esiintyvät hyvin pitkälle lähinnä miehet. Lisäksi naisten elämän dokumentointia ei ole aikaisemmin pidetty tärkeänä. MONIKULTTUURISUUS liittyy sanana niin vahvasti politiikkaan, ettei uskontotieteen professori Timo Kallinen mielellään käytä sitä akateemisessa yhteydessä. Näin kirjoittaa professoria haastatellut Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas (2/2018). ”On neutraali tosiasia sanoa, että Suomessa on ollut monta kulttuuria: ruotsinkielisiä, saamelaisia, karjalaisia ja niin edelleen. Tämä on havainto, jonka erikseen vastustaminen tai kannattaminen ei kuulosta kauhean järkevältä”, Kallinen kommentoi lehdelle. Professorin mukaan valtion monikulttuurisuuspolitiikkaan kuuluu sisäsyntyinen konflikti: ”Samaan aikaan täytyisi yhdistää ihmisiä kansaan, sallia erilaisuutta ja silti välttyä tilanteelta, jossa annetaan erityiskohtelua ja suositaan ryhmiä. Kysymys kuuluu, kuinka pitkälle tämä on mahdollista.” TYS:n asunnoissa myös kiinteä vesimaksu kuuluu vuokraan. Vedenkulutus vaihtelee sadasta litrasta jopa tuhanteen litraan päivässä. Aaltosen mukaan suurkuluttajia siis löytyy, vaikka ei montaa. Ylenpalttisesti läträävien asukkaiden sijaan lisäkuluja kertyy ennen kaikkea keittiön ja kylpyhuoneen rikkinäisistä vesikalusteista. ”Vuotavat hanat ja vessanpöntöt tulevat kalliiksi. Nyt vuotoihin on päästy puuttumaan, sillä kaikkiin huoneistoihimme tehtiin viime vuonna kuntotarkastukset. Ulkopuoliselta yritykseltä ostetut tarkastuskäynnit ovat pian maksaneet itsensä takaisin pienentyneissä vesikuluissa”, Aaltonen kertoo. KULUTUKSEN tarkkailu on kaikkien etu, sillä nykyisessä järjestelmässä kustannukset jakautuvat tasan asukkaiden kesken. Vuodot ja kulutuspiikit kasvattavat siis jokaisen laskua. Vuonna 2016 TYS suunnitteli siirtymistä malliin, jossa vedestä ja sähköstä laskutetaan käytön mukaan. TYS:n asuntotoimenjohtajan Pirjo Lipponen-Vaitomaan mukaan muutos olisi kannustanut asukkaita vähentämään kulutustaan. ”Ajatuksena oli asettaa perusmaksu, joka kattaisi tavallisen käytön. Perusosan ylittävästä kulutuksesta olisi tullut lisämaksua. Suunnittelimme jopa hyvityksien antamista kaikkein vähiten kuluttaville asukkaille”, Lipponen-Vaitomaa muistelee. Suunnitelmasta luovuttiin kuitenkin kielteisen palautteen vuoksi. TYS:n teettämän asukaskyselyn tulos oli selvä: ”Opiskelijat pitivät asumismenojen ennakoitavuutta tärkeänä. Kiinteä kuukausimaksu estää ikävät yllätykset vuokralaskussa”, Lipponen-Vaitomaa kertaa. • Turun ylioppilaskyläsäätiössä (TYS) kaikki maksavat saman summan sähköstä ja vedestä. Turussa kiinteä maksu ei ole houkutellut opiskelijoita louhimaan kryptovaluuttaa. Toisin on Helsingissä.
11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 article PIHLA HÄNNINEN phOtO NELLA KESKI-OjA My home “It feels safer to have someone around” Lives in Varissuo with a roommate. Studies international business. JOHOnsOn yeH, 21 I moved to my current home midAugust last year. I live in an apartment rented from TYS and I share it with my housemate Julian. The apartment is spacious and for me, it’s important to have a housemate because it feels safer to have someone else around, too. The most important things in my home are my yellow baseball glove and a pillow with the picture of Keroppi the Frog who is a friend of Hello Kitty’s. I’ve had the pillow since my childhood and the glove is a gift from my grandfather who passed away just before I moved here. The neighborhood is nice and international. I’ve made friends with some of the people that live in the same building. We hang out in our common room together and sometimes arrange parties and cook traditional dishes of our home countries. My father visited me during my first days here and we explored the neighborhood together. It’s a good memory. I tried sauna for the first time back then. I like to go to sauna at least once a week and I sometimes also visit the public sauna of Littoistenjärvi. The nearest supermarket is a four-minute walk away. During the winter I take the bus everywhere. I play baseball in the local team and I might join the national summer league – but not for long because I’m going back to Taiwan at the end of July. eng
12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 Lähiökierroksen baarit vaihtelevat vuosittain ja kuppilasta toiseen liikutaan bussilla.
13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 lÄHiÖKierrOs Joka vuosi linja-autollinen yhteiskuntaja kasvatustieteiden opiskelijoita kiertää yhden illan ajan turkulaisten lähiöiden kantakuppiloita. Tylkkäri lähti mukaan kokemaan kevätklassikon ainutlaatuista tunnelmaa. teksti PIHLA HÄNNINEN kuvat jUHA LAURILA urinko vilauttaa hymyileviä kasvojaan ja iltapäivän märkä räntäsade on muisto vain, kun odottelemme bussia Educariumin takapihalla. Tämä on ensimmäinen Lähiökierrokseni. Ystäväni ovat kehuneet tiedekuntajärjestö Indexin suosittua tapahtumaa, ja tämänvuotinen reissu on täyttynyt kertojasta riippuen joko kahdeksassa minuutissa tai muutamassa tunnissa. Nopeasti kumminkin. Aikojen saatossa olen kuullut jos jonkinlaisia legendoja turkulaisista lähiökuppiloista. Yhdessä on pöllitty iPod jo viisi minuuttia baariin tulon jälkeen. Toisen ovet on avattu uudelleen vain tunti paikalla sattuneen kuolemantapauksen jälkeen. Eräässä karaokebaarissa ei saa nauraa, koska hekottelusta tulee turpaan. Neljännessä on huhujen mukaan järjestetty vaahtobileet. Avaan karpalolonkeroni ja hörpin sitä hermostuneesti. Katselen haalaripukuisten tuntemattomien ihmisten joukkoa ja kuulen, kuinka takanani harmitellaan, ettei kylmien haalareiden alla ole puettu mitään. Hytisen itsekin. Tuuli kasvoilla tuntuu kuin joku kuljettaisi veistä iholla. Tulisipa se bussi jo. Ilmassa on yliopistossa harvinaista luokkaretkihenkeä – enkä puhu luokasta yksin sosiologisessa mielessä. Millainenkohan seikkailu meitä odottaa? Uskallanko jututtaa ketään? Kohdellaanko minua henkipattona, koska olen rikkonut ilmeisen velvoittavaa pukukoodia ja jättänyt mukavuudenhalussani haalarit kotiin? Kuvaajan kanssa olemme jonon ainoat haalarittomat. Vihdoin kaksikerrosbussi kaartaa pihaan. Kun alamme pakkautua sisään, jokaiselle tarjotaan shotti viinaa. Minun ei pitänyt juoda kirkkaita, mutta en malta kieltäytyä. Tempaisen lahjuksen hövelisti kitusiini ja kiitän ystävällisellä hymyllä. Lounaasta on jo useampi tunti aikaa. Päässä surisee. Jaha, tämähän alkaa lupaavasti taipua melkein rynnäkkökännin puolelle. istun bussin alakertaan. Paikka osoittautuu vallan mainioksi: vastapäätä istuu syksyinen kurssikaveri, sivulla hulvattomia uusia tuttavuuksia ja takana puheliaita naisia, joilla on mainio maku tv-sarjojen suhteen. Bondaan naisjoukon kanssa, koska kaikki meistä näkevät istuinkankaan kuviossa kirkkoveneitä. Pillubussi! Juomat kiertävät. Jää on rikottu. Nousuhumalainen räkätys täyttää tilan. Ensimmäinen pysäkki on Raunistulassa sijaitseva Masan baari. Meitä on aikamoinen lössi, joten sisäänpääsy vie hetken. Odotellessa ohi kulkee söpö spanieli ulkoiluttajineen. Kun vihdoin astun baariin, huomioni kiinnittyy tupakoinnin kieltävään kylttiin, joka on hauskassa ristiriidassa vanhan liiton kuppiloiden seinissä asustavan tupakanhajun kanssa. Täällä tuoksuu historia. Masan baarissa on jukeboxi, darts-taulu, biljardipöytä ja pelikone. Neuvon jukeboxia tarkastelevalle Spotify-sukupolven fobialaiselle laitteen käyttöä. Joo, kun siitä napista painaa, levyjä tulee näkyviin lisää. Televisiosta tulee mäkihyppyä. Palvelu on ystävällistä. Tämä on hyvä tämä! Tunnen yhtäkkiä kanavoivani toimittaja Kaitsu Merilää – Tylkkäri on Seiskani . Enää tarvitsee löytää se oikea Masa. Pienessä baarissa on hälyisää. Bilispallot kolisevat ja tikka lentää. Jukeboxi ei kuulemma toimi – tai siitä ei ainakaan kuulu mitään. Paska vehje, ei kaupallista potentiaalia. Miestenvessan kahva on tahmea. Ryhdyn haastattelemaan ihmisiä, täällähän ollaan tekemässä reportaasia. Aloitan sosiaalitieteilijöistä: tämä on Ainon kolmas ja Kiiran toinen kerta Lähiökierroksella. He kertovat, ettei tapahtuma ole aivan ainoa laatuaan: jossain opiskelijat järjestävät landekierroksia, joilla pelataan traktorinbongausbingoa. Kuinka jännittävää! Seuraavaksi istun alas jututtamaan seitsemänkymppistä Olavia, jolla on kahvikupponen kesken. Olavi on tehnyt uransa Pansiossa Valmetilla ja on nyt eläkkeellä. Puhumme kierroksen mittakaavassa pitkän tovin ammattiyhdistysliikkeen menneisyydestä ja nykytilasta, monikielisyydestä ja paikallisidentiteeteistä. Kohtaaminen on mukava ja näen hänen hymyssään oman isäni. Lupaan pyöräillä painotuoreen lehden Olavin postilaatikkoon, jotta hän pääsee lukemaan kirjoittamani jutun. Jälkeenpäin liikutun vähän. Nousemme bussiin ja lähdemme köröttelemään kohti Raisiota ja seuraavaa määränpäätä, Ihalan Porttia. Keskustelemme Heideken-turkulaisuudesta: sanotaan, ettei ole A g
14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 1. oikea turkulainen, jos ei ole syntynyt Heidekenin entisellä synnytyslaitoksella. Heitän olevani oikeastaan Heidegger-turkulainen, mutta tuntuu, ettei yleisö ehkä ymmärrä jallulonkeron katkuista vitsiä. Joku mainitsee toki myös Heineken-turkulaisuuden. Alamme pelata juomapeliä, jossa pitää ottaa huikka aina, kun kierroksen järjestäjien ääneen lukemassa tekstissä mainitaan joko Raisio tai joku numero. Teksti on ehkä Wikipediasta ja vilisee yllättäviä juomatriggereitä. Etsin pitkään pullonavaajaa ja olen kymmenisen hörppyä jäljessä, kun vihdoin sihautan korkin auki. Juon tasoitukseksi miltei koko pullon parissa minuutissa. Otan ehkä juomapelit liian vakavasti? Kun saavuMMe Ihalan Portille, pinkkeihin haalareihin sonnustautunut nuorukainen poseeraa reteästi auton konepellillä. Hihkun Juhalle, että tästä pitää ottaa kuva. Juha ottaa kuvan. Pian nuorukainen ja hänen porukkansa paljastuu meikäläisiksi, tosin varjolähiökierrostelijoiksi. Portissa on valtava jono sen ainoaan naistenvessaan, joten ehdin tarkastella ympäristöä. Paikan päällä on epäilyttävä nationalistinen lippuviiri ja ehkä sitäkin epäilyttävämpi Isku Liiga -niminen peli. Siinä pallon muotoista minisäkkiä pitää tirvaista nyrkillä niin kovaa kuin lähtee, jotta oma nimi pääsee koristamaan seinän pistetilastoa ja tuloksella voi leijua muille kävijöille. Paljastuu, että vieressäni seisova Kirsti on harrastanut nyrkkeilyä kaksi vuotta. Usutan häntä kokeilemaan säkkiä, mutten jää seuraamaan, ottaako hän haasteen vastaan. Juttelen vessajonossa p-klubilaisen Sallin kanssa. Paheksumme yhdessä sitä, miten ihmisillä voi kestää vessassa noin kauan. Jälkeenpäin muistan, että haalareiden kanssa vessassa käyminen voi olla yhtä tuskaa. 3. 4. ”Kaverit osoittelevat bussin ikkunasta lapsuudestaan tuttuja paikkoja.”
15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 Raisio’s Next Top Model. Joonas oli kavereidensa kuskina varjolähiökierroksella. Baarien kanssa oli sovittu vierailuista etukäteen. Kanta-asiakkaat ja opiskelijat viihtyivät keskenään sulassa sovussa. Osa baareista oli sen verran pieniä, ettei koko joukko mahtunut kerralla sisään. Reissua sulostuttivat kohtaamiset paikallisten karvakuonojen kanssa. Bar Koivussa ehdittiin laulaa pari biisiä karaokea ennen lähtöä. Peliautomaatit, kuppiloiden kerma. 2. 1. 2. 3. 4. g Vastapäätä olevalla seinällä on värikäs ryijy. Ryijy! Sen salmiakkikuviossa on jo tutuksi tullutta symboliikkaa: ihan selkeä vulva. Päässäni alkaa soida Tommi Liimatan kuivakka lauluääni: ”Ymmärsin ensimmäisen totuuden, pillu pyörittää maailmaa”. Televisiosta tulee jääkiekkoa. Ehdin juoda yhden shotin. Jatkamme matkaa toiseen raisiolaiseen olutravintolaan, Mallaskukkoon. Harkitsen pubin sivuuttamista, koska sen vieressä houkuttelee mainio ketjusushiravintola. Hakeudun kuitenkin sosiaalitieteilijöiden seuraan. Jennin, Elenan ja Helenin mukaan linja-autossa on tunnelmaa, baarit on valittu hyvin ja kierros on uniikki. Haparoin. Olen ollut etnografisesti hyvinkin skarppi ja tehnyt paikasta innokkaasti muistiinpanoja. Ongelma on vain, etten saa niistä jälkikäteen selvää. Humalaisten hieroglyfieni tulkinta vaatisi joko Rosettan kiven tai jumalallisen väliintulon. Maailman suurimmat… Rehet? Rahat? Lehet? Tältäkö gonzon isästä Hunter S. Thompsonista tuntui? MatKalla härKäMäessä sijaitsevaan Iloiseen Härkään laulamme yhteislauluna Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjalaa ja 5. 6. 5. 6.
16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 jos jonkinmoista sitsilaulua. Baarissa pyydän pöytään p-klubilaisen Tonin, joka on kierroksella ensimmäistä kertaa. Paheksumme molemmat sitä, ettei mukana taida olla ollenkaan karaokebaareja ja juttelemme yleisemmin opiskelijajärjestötoiminnan hyödyistä. Viereisessä pöydässä istuu lisää p-klubilaisia. Mikko, Salla ja Kaneli iloitsevat päästyään mukaan lähiökierrokselle, se on kuulemma aika tuuripeliä. Matkan varrella heistä on ollut hauskaa kuunnella nostalgisoivia kavereitaan, jotka osoittelevat bussin ikkunasta lapsuudestaan tuttuja paikkoja. Iloisessa Härässä paljastuu, että aiemmin auton konepellillä poseerannut t-klubilainen on nimeltään Joonas, joka on varjokierroksella kuskina. Joonaksesta Lähiökierros on erittäin hyvä idea: Indexin ryhmähenki toimii ja tapahtumaan on helppo tulla mukaan, näköjään myös siivellä. Pidän taukoa ja käyn häviämässä peliautomaattiin pari euroa. Juttelen automaatin lähellä hengaavien Jennyn, Kirstin ja Ilmarin kanssa vegaaniruoasta. Jenny sanoo vihaavansa linja-autoja, mutta halusi silti mukaan kierrokselle. On jännittävää, kun ei tiedä sijaintiaan. Niinpä! Sosiaalitieteilijät Jenna ja Aura ovat kierroksella ensimmäistä kertaa. Puhelen Jennan kanssa kirjoittamisesta ja kannustan häntä tarjoamaan juttujaan johonkin lehteen. Koska olemme Härässä enää hetken, minulle tulee kiire juoda gintonic loppuun. Joskus näillä main ennestään säröillyt puhelimeni sanoo yhteistyön irti ja sammuu, minä en. Bussi on eri paikassa kuin saapuessamme ja hämmennyn. viiMeinen pYsäKKi on Koivulassa sijaitseva Bar Koivu. Retkue jää ottamaan iloista yhteiskuvaa bussin eteen. Päätän livistää, mutten osaa tulkita, kummalle puolelle taloa baariin ohjaava kyltti osoittaa. Kysyn reippaasti tietä paikallisilta ja he ohjaavat minut lempeästi oikeaan suuntaan. Juha ottaa sillä aikaa kuvaa yhteiskuvan ottamisesta, aika metaa. Ainakin pääsen ensimmäisenä tiskille. Olen ajatuksissani ja havahdun jossain vaiheessa siihen, että jengi mylvii tiskin edessä Heinillä härkien kaukalon -joululaulua. Eihän tämä enää ollut Härkämäki? En ymmärrä, mistä on kyse. Oliko tämä unta vai potkinko mä lunta? T-klubilainen Matias kertoo, ettei tykkää karaokesta. Jututan hetken Indexin puheenjohtajaa, p-klubilaista Tiiaa, joka on kierroksella toista kertaa. Hehkutamme yhdessä tapahtuman ylirajaista, siltoja rakentavaa ja yhteisöllistä luonnetta. Index on kuulemma miettinyt, pitäisikö kierroksia järjestää vuodessa kahdesti tai ottaa useampi bussi, mutta yhden bussin ja yhden kierroksen taktiikalla kierros pysyy intiimimpänä. Iida on sitä mieltä, että kierros avartaa ja tarjoaa hyvää vastapainoa baaribileille ja sitseille. Ihmiset ovat onnellisia. Turusta tulee kaupunkina myös aikaisempaa moniulotteisempi fiilis bussilla paikkoja kierrettäessä. Allekirjoitan tämän itsekin. S-klubilainen Milja on sitä mieltä, että kierros särkee kuplia ja sen aikana on matala kynnys tutustua ihmisiin: eräs satunnainen tuttavuus oli alkanut kertoa hänelle spontaanisti elämäntarinaansa. Vähän ennen lähtöä baarissa alkaa karaoke. Viimeinen biisi on PMMP:n Kesäkaverit , joka saa väen hilpeälle tuulelle: ”En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa ’ystävä’?” Lähdemme kävelemään bussille. Olo on haikea. Nytkö tämä jo loppuu, vaikka hauskuus on juuri alkanut? Bussissa päätän mennä houkuttelemaan väkeä karaokejatkoille. Sieppaan mikin ja juuri ennen Kauppatoria kiljaisen: ”Tylkkäri rakastaa teitä!” Saan raikuvat aplodit. Tarkoitan joka sanaa. • Kahdeksankymmenen hengen riehakas joukko innostui ryhmäkuvasta ennen kierroksen viimeistä baaria.
17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Opiskelijakortilla -20% väh. viiden euron kertaostoksista Löytöjä luontoa ja lompakkoa säästäen Opiskelijabudjetille sopiva kuljetuspalvelu! Avoinna ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12, Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi
18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 tUrKUlainen selviytymistarina Kun Meyer Turun telakalta valmistuu risteilijä, se rysäyttää Suomen vaihtotaseen uuteen uskoon. Telakan merkitys kaupungille ja koko maalle on valtava, mutta sen tuhkimotarina ei syntynyt yhdessä yössä. teksti NELLI LAPINTIE kuvat NELLA KESKI-OjA & KUvA-ARKISTOT
19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 g
20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 vulcAn/sJöhisTorisKA insTiTuTeT vid Åbo AKAdemi, oiKeAn sivun KuvAT AKseli rAninen/sJöhisTorisKA insTiTuTeT vid Åbo AKAdemi Oikealla niitataan panssarilaiva Väinämöistä 1932–33. Alakuvassa yksi panssarilaivan potkureista. elakkarannan trendikkään asuinalueen kupeessa seisoo neljä harmaata nosturia. Ne ovat muistoja ajalta, jolloin Aurajokisuulla vielä rakennettiin laivoja. Vaikka telakka siirtyi jo vuosikymmeniä sitten pois keskustasta, on jokirannan rautajättiläiset haluttu säilyttää paikoillaan. Tänä päivänä ne kuuluvat Turun ikonisiin maamerkkeihin. Noin vartin ajomatkan päässä sijaitsee Meyer Turun telakka. Viestintäpäällikkö Tapani Mylly on varoittanut etukäteen, että telakalla on tällä hetkellä erityisen kova kiire. Kiireen syy komeilee rakennusaltaassa. Huhtikuussa valmistuva Mein Schiff 1 -risteilyalus seilaa elämänsä parhaat vuodet Välimeren ja Karibian aalloilla. Joskus mahtipontinen alus saattaa päätyä takaisin Itämerelle, mutta todennäköisimmin kyytiin pääsee varaamalla luksusmatkan tropiikkiin. 300-metrinen alus ei ole ainoa seikka, joka saa Pernossa sijaitsevan telakan mittasuhteet tuntumaan epätodellisilta. Yksistään telakan pääkatu on kaksi kilometriä pitkä. Rakennuksia reunustavat satojen pyörien rivit, jotta työntekijöiden aika ei kuluisi paikasta toiseen siirtymiseen. Taivasta halkoo Meyerin tuore investointi, 120 metriin kohottautuva Goliath-nosturi, joka pystyy siirtämään kerralla jopa 1 200 tonnin lastin. Ellinooran Elefantin paino -laulun esikuvaan verrattuna se tarkoittaa noin 200:a urosnorsua. Täällä ihminen tuntee itsensä pieneksi. ”Tällä hetkellä meillä on 185 miljoonan euron investointibudjetti. Siihen kuuluvat esimerkiksi tuo nosturi ja uudet levyhallit. Myös toimitilojen päivittämistä on alettu tehdä”, Mylly luettelee. Turun telakka elää uudistusten aikaa, mutta vielä hetki sitten sen tulevaisuus näytti synkältä. ePÄOnnistUnUt Kiristysyritys Edellisen omistajan STX Finlandin eteläkorealainen emoyhtiö STX oli haluton kehittämään telakkaa. Yritys pumppasi telakasta irti sen, mitä sai, mutta ei sitoutunut tarvittaviin investointeihin. Tytäryhtiö rypi talousvaikeuksissa ja yritti hakea apua myös Suomen valtiolta. T Näkymä telakalta Turun linnalle 1900-luvun alusta. Majakkalaiva Relandersgrund on valmistumassa.
21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 1559 Vanhin tiedossa oleva asiakirja Turun laivaveistämöstä, joka perustetaan osana Ruotsin uuden sotalaivaston rakentamishanketta. 1741 Laivanrakennusmestari Robert Fithie perustaa Turun telakan, joka tunnetaan nykyään Turun vanhana laivaveistämönä. 1800-luvun alku Aurajoen telakkatoiminta ja konepajateollisuus yhdistyvät. 1836 Ensimmäinen Suomessa rakennettu avomerihöyrylaiva S/S Furst Menschikoff lasketaan Turussa vesille. 1842 Konepaja Eriksson & Cowie saa alkunsa. Vuodesta 1862 se tunnetaan nimellä Wm Crichton & Co skotti William Crichtonin tullessa osakkaaksi. 1800–1900-lukujen vaihde Vulcanin konepaja aloittaa laivanrakennuksen Aurajoella. 1913–1916 Wm Crichton & Co menee vararikkoon. Kauppatalo C. M. Dahlström hankkii telakan haltuunsa ja rekisteröi Crichton-yhtiön. 1916 Dahlströmin veljekset myyvät yhtiön eteenpäin. 1924 Crichton ja Vulcan yhdistyvät. Toimitusjohtajaksi valitaan Allan Staffans. 1931 Koneja Siltarakennus ostaa Crichton-Vulcanin. Suomen laivaston ensimmäiset sukellusveneet Vetehinen, Vesihiisi ja Saukko valmistuvat. 1935–1938 Turun telakka siirtyy Wärtsilän omistukseen. 1938 perustetaan uusi Wärtsilä-yhtymä, jonka johtajaksi tulee Wilhelm Wahlforss. 1945 Sotakorvausalusten tuotantoa varten Pansioon perustetaan Valmetin ja Laivateollisuuden telakat. Ne yhdistyvät 1980-luvulla Wärtsilän Turun telakan kanssa osaksi Wärtsilä Meriteollisuutta. 1970-luku Pernoon valmistuu Wärtsilälle moderni telakka, johon laivanrakennus siirtyy vähitellen Aurajoelta. 1989 Wärtsilä-Marine ajautuu konkurssiin. Pernon telakka jatkaa toimintaa suomalaisen Masa-Yardsin alaisuudessa. 2001 Masa-Yardsin emoyhtiö Kværner siirtyy norjalaisen Akerin omistukseen. 2007 Telakka siirtyy eteläkorealaisen STX:n tytäryhtiön STX Finlandin omistukseen. 2009–2010 Maailman suurimmat risteilyalukset Oasis of the Seas ja Allure of the Seas valmistuvat. 2014 Saksalainen Meyerin perheyhtiö ostaa telakan osake-enemmistön. g telaKan synty Lopulta telakan rahoitussotkut levisivät mediaan. Helsingin Sanomien mukaan STX yritti vuonna 2012 kiristää Suomen valtiolta 50 miljoonan euron lainan kolmannen Oasis-jättiristeilijän rakentamiseen. STX:n suunnitelman mukaisesti yritys kertoi lainavaatimuksensa yhtä aikaa hallitukselle ja tiedotusvälineille. Jos valtio ei suostuisi myöntämään apua, vaikuttaisi siltä, että Suomen telakkateollisuus tuhoutuisi valtion käden kautta. Hallitus ei taipunut vaatimukseen. Jonkin aikaa näytti vakavasti siltä, että maan telakkateollisuus todella kaatuu. STX:n selän takana valtio alkoi kuitenkin etsiä telakalle uutta, luotettavaa ostajaa. Lopulta sopiva yritys löytyi Saksasta. STX:n suostuttelun jälkeen Suomen valtio ja Meyerin suku ostivat telakan vuonna 2014, ja sitä seuraavana vuonna enemmistöosakas Meyer osti valtion ulos yrityksestä. Kauppahintaa ei julkistettu. Silloinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) kuitenkin kommentoi, että STX:n ”vakavat vaikeudet” heijastuivat hintaan. sUvUn risteiliJÄbisneKset Uusi omistaja on onnenpotku valtiolle ja Turun kaupungille. Meyerin suvulla on yli 200 vuoden kokemus laivanrakentamisesta sekä kiinnostusta ja rahaa kehittää Turun telakkaa. Sitoutumisesta kertoo myös, että rikkaan telakkasuvun perijä Jan Meyer astui telakan johtoon ja muutti perheineen Turkuun. Uusi telakka oli strateginen valinta: ristei
22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 TÄNÄ PÄIVÄNÄ suomalaisen laivanrakennuksen tavaramerkki ovat laadukkaat risteilyalukset. Nykymuodossaan risteilykulttuuri on suhteellisen tuore ilmiö, mutta sen tarkkaa syntyaikaa on vaikea määrittää. Se tiedetään, että laivoilla on risteilty jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Esimerkiksi brittiläiset ja saksalaiset järjestivät pitkiäkin höyrylaivaristeilyjä Välimerelle ja Afrikkaan. Turusta risteilylippuja myytiin lähisaaristoon ja toisen maailmansodan jälkeen Visbyhyn asti. Matkojen aikana vierailtiin todennäköisesti saaristossa, ruokailtiin ja juotiin. Risteilyt olivat oiva tapa hyödyntää reittimatkoihin tarkoitettuja aluksia silloin, kun niillä ei ollut muuta käyttöä. ”Varhaisista hupimatkoista on hyvin vähän aineistoa – nämä risteilyt olivat pitkään erittäin elitistinen ilmiö. Tämän päivän risteilykulttuuria auttoi toisen maailmansodan jälkeinen yhteiskunnallinen muutos, jonka seurauksena suurten joukkojen matkailu tuli kuvioihin”, Forum Marinumin tutkija Pauli Kivistö kertoo. Nykyinen ruotsinlaivakulttuuri vakiintui Suomessa 1970-luvulla. sUOmalaisten HUPimatKat Aurajokisuun telakka-alue Korppolaismäeltä kuvattuna kolmesti vuosien 1932–2018 välillä. volKer von bonin/hisToriAn KuvAKoKoelmA/museovirAsTo mAuno mAnnelin/hisToriAn KuvAKoKoelmA/museovirAsTo lijäbisneksessä Meyerilla on kansainvälisesti vain kourallinen kilpailijoita, pahin niistä italialainen Fincantieria. Turun-kauppojen ansiosta Meyeristä tuli jätille entistä uskottavampi kilpakumppani. Dramaattisten käänteiden jälkeen tulevaisuus näyttää valoisalta. Meyerin tilauskirja ulottuu vuoteen 2024 asti, ja telakka on jälleen yksi Suomen merkittävimmistä työllistäjistä. Turun tie luksusristeilijöitä valmistavaksi telakkamahdiksi ei ole kuitenkaan ollut helppo. Jotta telakan merkityksen kaupungille ymmärtää, on palattava sen synnyinjuurille. veistÄmÖ raKentaa sOtalaivastOa Turkulainen laivanrakennusperinne yltää vähintään Kustaa Vaasan aikaan. 1500-luvun alkupuolella Ruotsin kuninkaaksi noussut Vaasa halusi maalle uuden sotalaivaston. Hanketta varten hän perusti Suomen länsirannikolle laivaveistämöitä, yhden niistä Turkuun. Vanha tilikirja paljastaa, että kaupungissa on toiminut laivaveistämö ainakin vuodesta 1559. Varsinainen telakkakulttuuri alkoi sykkiä Turussa kuitenkin vasta 1700-luvulla, kun tieteen edistysloikat näkyivät suoraan myös laivanrakennuksessa. Eräs alan mullistajista oli ruotsalainen pioneeri Fredrik Henrik af Chapman, joka alkoi julkaista piirustuksia ja laskelmia alusten rakentamisesta. Laivasuunnittelu ja -arkkitehtuuri nykymuodossaan alkoi syntyä. Kehitys johdatti myös kansainvälisen laivanrakennusmestarin Robert Fithien Turkuun. Vuonna 1741 Fithie perusti Turkuun telakan, joka nykyään tunnetaan Turun vanhana laivaveistämönä. Yritys alkoi valmistaa puurunkoisia purjelaivoja, jotka koottiin Aurajoen varrella tuolloin jo varsin ammattimaisesti. Omien sanojensa mukaan Fithie käynnistikin kaupungissa ”yhtiöiden pyörittämät laivanrakennuksen ajat”. Nykyisen Turun telakkateollisuuden voikin nähdä suorana jatkumona tuolloin alkaneesta kaupallisesta kehityksestä. telaKan PaUKe ÄÄniKarttana 1800-luvun teollistuminen mullisti tuotantotavat. Vaikka syrjäinen Suomi teollistui muuta Eurooppaa hitaammin, ulkomaankauppa lähensi Turkua muuhun maailmaan. Aurajoella kehitys tarkoitti sitä, että puulaivojen ja moottoreiden rakentajat yhdistivät osaamisensa. Vuonna 1836 Turussa laskettiinkin jo vesille ensimmäinen Suomessa rakennettu avomerihöyrylaiva Furst Menschikoff. Se oli suuri tekninen harppaus, joskaan siirtymä puulaivoista metallisiin ja teräksisiin höyrylaivoihin ei käynyt kädenkäänteessä. Alkuun Turussa rakennettiin esimerkiksi puurunkoisia aluksia, jotka kulkivat höyrymoottorilla. Metallisten laivarunkojen yleistyessä myös rakennustekniikat päivittyivät. Lankuttaminen vaihtui metalliniitteihin, joiden äänekäs taonta kajahteli pitkin Turkua aina 1960-luvulle asti. Vaikka paljon 1900-luvun alun telakkahistoriasta on purettu, Varvintorin ympärillä ovat säilyneet esimerkiksi vanha köysitehdas ja entiset telakkahallit, jotka tällä hetkellä ovat Turun ammattikorkeakoulun
23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 g volKer von bonin/hisToriAn KuvAKoKoelmA/museovirAsTo käytössä. Vastarannalla puolestaan Wärtsilän vanhaan tehtaaseen on remontoitu arvokkaita loft-asuntoja, joiden rouheat punatiilet, korkeat ikkunat ja jokimaisema houkuttelevat varakkaita ostajia. Rahvaasta työläisalueesta on tullut luksusta. UranUUrtaJasta KOnKUrssin Kynsiin Jos turkulaisen laivanrakennuksen historiasta pitäisi nimetä tärkein pioneeri, se voisi olla William Crichton. Skotlantilaissyntyinen Crichton saapui Turkuun 1800-luvun puolivälissä, jolloin hänestä tuli konepajakaupan jälkeen uuden Wm Crichton & Co -yhtiön osakeomistaja. Ei ole ikinä selvinnyt, millä rahoilla 35-vuotias Crichton osti puolet konepajasta, mutta yritys oli kunnianhimoisen siviiliinsinöörin unelmien täyttymys: teollistumisen hengessä johtaja pystyi nyt aloittamaan höyrykoneiden ja -laivojen rakentamisen. Telakan menestys perustui tilauksiin, jotka Crichton onnistui nappaamaan Venäjän laivastolta. Crichtonilla oli Venäjän sotilasviranomaisiin erinomaiset suhteet, jotka hän oli luonut työskennellessään maan sotateollisuuden palveluksessa Krimin sodan aikana – siitä huolimatta, että Venäjä taisteli myös Isoa-Britanniaa vastaan. Vuosisadan loppupuolella telakka kipusi merkittäväksi teollisuusyhtiöksi. Nils Von Knorring kuvailee Aurajoen veistämöt ja telakat -teoksessaan 62-vuotiaan Crichtonin kuolemaa vuonna 1889 ”uranuurtaja-aikakauden lopuksi turkulaisella laivanja koneenrakennuksen alalla”. tUUri Pelastaa POmmeilta 1800-luvun loppu oli englantilaisen John Eagerin johdolla Crichtonin yrityksen kulta-aikaa. Lopulta telakan kohtaloksi koitui nurinkurisesti sen pietarilainen haaraverstas. Huonosti johdettu ja tappiollinen sivutoiminta imi yrityksen kuivaksi, ja valtavat investoinnit Venäjälle sulivat tyhjiin. Vuonna 1913 Wm Crichton & Co haki konkurssia. Haudan partaalta telakan pelastivat kuitenkin konkurssia valvoneet Dahlströmin veljekset. Heidän jälkeensä omistajuus vaihtui tiheään tahtiin, kunnes Turun telakka päätyi suurkauppojen jälkeen sen seuraavalle pitkäaikaiselle omistajalle: Wärtsilälle. Itänaapurin rooli telakan tarinassa ei ollut ohi. Syksyllä 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, ja kaikki maanpuolustuskuntoiset kutsuttiin rintamalle. Telakan toimintaa sekoitti työvoimapula, jota paikkaamaan palkattiin kutsuntojen ulkopuolelle jääneitä ihmisiä eri ikäluokista. Toisen maailmansodan aikana Turun maisema oli lohduton: kaupunki oli Viipurin jälkeen Suomen pommitetuin kaupunki. Kuin ihmeen kaupalla telakka kuitenkin vältti 60 ilmahyökkäyksen pommit ja säilyi ikkunalaseja lukuun ottamatta vahingoittumattomana. Vuonna 1944 Suomi allekirjoitti Neuvostoliiton kanssa sopimuksen sotakorvauksista, jotka käsittivät peräti 514 alusta. Sotakorvaukset käynnistivät Suomessa alusten sarjatuotannon ajanjakson. Laivoja rakennettiin monella eri telakalla ja telakoita myös perustettiin sotakorvaustoimituksia varten. KiristyvÄ tyÖ aJaa laKKOiHin Viimeistään 1950-luvulla oli selvää, että muutos laivojen rakennustekniikoissa oli vääjäämätön. Hitsaus alkoi korvata niittaamista, ja laivojen rakentamisessa ryhdyttiin käyttämään palapelimäisesti koottavia lohkorakenteita. Laitteet alkoivat korvata ihmisten töitä. Telakkatyöt ammattilaistuivat ja työolot muuttuivat aikaisempaa turvallisemmiksi. 1960-luvulla naisia tuli yhä enemmän perinteisesti miesten hallitsemalle alalle. Tuolloin lukuisat työntekijät olivat olleet Aurajoen telakan leivissä jo usean vuosikymmenen ajan, ja konkarien kokemus oli merkittävä kilpailuetu liiketoiminnan kasvattamisessa. Uudistuneet tekniikat loivat silti kovan pulan modernit taidot osaavista ammattilai”Neuvostoliitolle maksettavat sotakorvaukset käsittivät peräti 514 alusta.”
24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 sista, mikä johti Wärtsilän ammattikoulun perustamiseen. Itäisellä Rantakadulla sijaitsevassa oppilaitoksessa harjoiteltiin esimerkiksi hitsaamista. 1970-luku oli Turun telakan kulta-aikaa. Edistyksellinen laivasuunnittelu poiki suuria tilauksia esimerkiksi Neuvostoliitosta, Norjasta ja Kreikasta. Ennätysmäisen tilauskannan takia Aurajokisuun telakka alkoi käydä ahtaaksi. Merelle kurottava asutus esti laajentumisen, ja toisen, entistä tilavamman, telakan paikaksi valikoitui noin kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Perno. Vaikka Turun telakka oli Suomen merkittävin työllistäjä, ei työntekijöitä ollut riittävästi työmäärään nähden. Alihankkijoiden kautta telakalle työskenteli apuna kymmeniä yrityksiä, mutta työtaakka jäi silti liian suureksi. Lakot alkoivat. Esimerkiksi vuonna 1974 niiden takia menetettiin jopa 295 000 työtuntia. 1970–1980-luvulla huonoon ilmapiiriin vaikuttivat myös yhtiön heikentynyt taloudellinen tilanne ja kuihtuva tilauskirja. Wärtsilälle oli iso isku, kun kaasutankkereita tilannut norjalainen varustamo joutui maksuvaikeuksiin. Myös Neuvostoliiton tilauksia tuli aikaisempaa epätasaisemmin. telaKKaKriisi rOmaUttaa tUOtannOn 1980-luvulla Eurooppaa ravisteli kansainvälinen telakkakriisi. Ala kärsi ylikapasiteetista, laskevista tilausmääristä sekä kovasta kilpailusta, joka polki hintoja reippaasti alle kannattavuustason. Samaan aikaan kustannukset ja palkat nousivat. Kaiken lisäksi Aasia alkoi valloittaa telakkateollisuutta ratkaisevana kilpailuvalttinaan matala palkkataso. Euroopan asema telakkateollisuudessa romahti. Suomeen kriisi iski suhteellisen myöhään, koska Neuvostoliiton tilaukset pitivät maan telakkateollisuutta pystyssä. Lopulta naapurin t a l o u s r o m a h d u s veti myös Suomen telakat alamäkeen. Vuonna 1986 Turussa etsittiin kriisiin ratkaisuja. Seurauksena muun muassa Wärtsilän ja Pansiossa sijaitsevan Valmetin telakat yhdistyivät. Lisäksi Wärtsilää uudistettiin erottamalla dieselmoottorien valmistus telakkaliikkeestä. Suomen valtio tuki uudistusta luopumalla moottoreihin keskittyvän yhtiön 700 miljoonan markan tuloja leimaverosta. Vuoteen 1988 mennessä telakka oli muuttanut pääosin Pernoon, ja laivanrakennuksen aika Aurajoella alkoi olla ohitse. Hetken aikaa telakan tulevaisuus näytti hyvältä, ja Wärtsilä sai joitain isoja tilauksia. TURUN TELAKAN merkitys koko Suomen kansantaloudelle on valtava: yksi laivatoimitus tekee noin prosentin Suomen viennin vuotuisesta arvosta. Esimerkiksi huhtikuussa valmistuvan Mein Schiff 1:n hintalappu on noin 500 miljoonaa euroa. Talouselämän mukaan laivojen arvosta 80 prosenttia koostuu telakan verkostoyritysten työstä ja 20 prosenttia telakan omasta työstä. Pelkästään Turun seutu hyötyy telakan kotimaan toimitusten arvosta lähes 190 miljoonaa euroa vuosittain. Pernon telakka työllistää yhteensä noin 3 200 henkilöä, joista 1 800 on Meyer Turun omia työntekijöitä. Lisäksi telakka työllistää välillisesti noin 2 600 henkilöä. 2020-luvun alkupuolelle mennessä suoran työllistämisvaikutuksen on arvioitu kasvavan jopa 20 000 henkilöön. Se on valtava määrä. ”Tulevaisuus näyttää hyvältä. On mielettömän hienoa koko yhteiskunnalle, että ihmiset voivat luottaa telakan tuotantoon”, Turun kauppakamarin toimitusjohtaja Kaisa Leiwo sanoo. TALOUDELLINEN KASVU vaatii myös ammattilaisia. Turkuun onkin toivottu lisää tekniikan alan koulutusta. Vuonna 2017 toimintansa aloitti suomalaisten yliopistojen muodostama verkosto FITech (Finnish Institute of Technology). Sen tavoitteena on lisätä osaajia Lounais-Suomen kasvaville aloille tuomalla esimerkiksi alan opiskelijoita Turkuun diplomityöntekijöiksi ja harjoittelijoiksi sekä kehittämällä täydennyskouluttamista. Kaisa Leiwon mukaan osaajien tarpeeseen ei ole kuitenkaan reagoitu tarpeeksi nopeasti ja vaadittavalla panoksella. ”Ehdoton tarve on diplomi-insinööri-koulutuksen laajentaminen, jonka pitäisi olla jo käynnissä. Turun yliopistoon tarvitaan uusia koulutuksia: ne tukevat telakkaa ja koko alueen muuta teollisuutta.” Lähivuosina kaupungin on tarjottava uusille työntekijöille asuntoja ja kehitettävä julkista liikennettä. ”Turun alueen tilanne on parempi kuin esimerkiksi autotehtaan kasvattamassa Uudessakaupungissa, mutta kyllä Turussakin tarvitaan vielä nykyistä enemmän kohtuuhintaista vuokra-asumista”, Leiwo toteaa. ammattilaisten tarve Kasvaa ”Ennätysmäisen tilauskannan takia Aurajokisuun telakka kävi ahtaaksi.” Pernon telakka vuonna 1999, jolloin Kvaerner Masa-Yards omisti sen. es Ko Ke sK i-o JA
25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 Kasvava tilauskanta paljasti kuitenkin suuria heikkouksia. Wärtsilän kohtaloksi koituivat alihintaan otetut tilaukset, työvoimapulan vuoksi tehdyt kalliit alihankinnat ja äkillisesti kasvaneet palkkakustannukset. Lopulta Wärtsilän uusi suuryhtiö ajautui konkurssiin vuonna 1989. Wärtsilän jälkeen Pernon telakka vaihtoi omistajaa tiuhaan tahtiin. Aluksi telakka jatkoi suomalaisen Masa-Yardsin, norjalaisomistajuuden myötä Kværner Masa-Yardsin, Akerin ja lopulta 2000-luvulla eteläkorealaisen STX:n alaisuudessa, kunnes Meyerin perheyhtiö osti telakan osake-enemmistön vuonna 2014. veitsenterÄltÄ liHaviin vUOsiin Pelkkää ruusuilla tanssimista ei Meyerinkään taival ole Pernossa ollut. Viime kesänä arviolta tuhat työntekijää marssi ulos telakalta. Turun metallityöväen ammattiosaston mukaan työilmapiiri oli kiristynyt, koska osalle työntekijöistä oli jaettu varoituksia ja heitä oli uhkailtu. Meyer ei hyväksynyt ulosmarssia ja vetosi siihen, että telakalla noudatetaan työehtosopimusta. Yhtiö totesi, että se ei ”tunnista esitettyjä syytöksiä sellaisina kuin ne esitetään, mutta ottaa ne vakavasti”. Kesän jälkeen telakalla ei ole lakkoiltu. Viestintäpäällikkö Tapani Myllyn mukaan ”telakalla on nyt hyvä työrauha”. Tyypillisesti risteilyalus valmistuu Pernossa noin kolmessa vuodessa ja rakennustahtia on tarkoitus vauhdittaa entisestään. Siinä riittää tavoiteltavaa, sillä alusten koot ja matkustajamäärät tulevat todennäköisesti vielä kasvamaan. Laivateknologian kehittyessä myös telakan työntekijöiden rooli on muuttunut. Perinteisten laivanrakentajien rinnalla työskentelee sadoittain valkokaulustyöntekijöitä. Yksi heistä on valaistuksen systeemivastaava Seija Hede. Hän on työskennellyt telakalla jo 22 vuotta ja nähnyt matkan varrella monet yläja alamäet. ”STX:n aikana oltiin ihan veitsenterällä: mietittiin, kaatuuko koko homma vai ei. Se vaikutti totta kai ilmapiiriin, kun suuri osa etsi jo uutta työpaikkaa ja jatkuvasti painostettiin ostamaan enemmän tuotteita Kiinasta ja Koreasta. Kun Meyer tuli, tunnelma muuttui. Nyt telakalla on tulevaisuus.” • Lähteet: Nils Von Knorring: Aurajoen veistämöt ja telakat, Turun telakan ja sen verkoston aluetaloudelliset vaikutukset 2017 -raportti, Tuukka Pääkkönen: Turun Pernon telakan lakkokulttuuri (pro gradu -tutkielma). Juttua varten on haastateltu Forum Marinumin tutkijaa Pauli Kivistöä. Seija Heteen ikimuistoisin hetki telakalla oli, kun maailman suurimmat risteilijät, Oasis of the Seas ja Allure of the Seas, valmistuivat. Hyttiä nostetaan paikoilleen Pernossa rakennettavaan Mein Schiff 2 -risteilijään.
26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 P ienen pojan kasvoilla kulkee kärpänen. Kameraan kohdistuva katse on tyhjä, kuin enää puoliksi elävä. Pojan yläpuolella lukee ”kiitos”. Mainoskuva on rauhantutkija Leena Vastapuun mielestä kiusallisen tyypillinen esimerkki siitä, miten kapeaa käsitystä kehitysmaissa asuvista ihmisistä maalataan länsimaissa. Vallitseville stereotypioille on syynsä: julkisuudessa esiintyvät kuvat ovat pääsääntöisesti peräisin kehitysapujärjestöjen rahoituskampanjoista. Uhrikuvilla keskenään kilpailevat järjestöt keräävät lahjoituksia herättämällä katsojassa syyllisyyttä ja myötätuntoa. Viime vuonna Turun yliopistossa tohtoriksi väitellyt Leena Vastapuu halusi tutkia vaikeissa oloissa elävien arkea sortumatta kauheuksilla mässäilyyn. Entisten tyttösotilaiden elämää tutkinut Vastapuu asui yhteensä puoli vuotta Liberiassa, osan ajasta paikallisessa slummissa. Aineistonkeruumatkojen aikana hän haastatteli yli 130 entistä tyttösotilasta. Vastapuu ei tyytynyt tallentamaan tarinoita vain paperille. Saapuessaan Liberiaan hänellä oli mukanaan matkalaukullinen Suomesta lahjoituksina saatuja filmikameroita. Filmit täyttyivät entisten tyttösotilaiden valokuvaamasta paikallisesta elämästä. Arjen otokset olivat jotain, mitä suomalainen tutkija ei olisi pystynyt itse vangitsemaan. Yhtäkään kuvaa ei kuitenkaan voinut julkaista, sillä Liberiassa tyttösotilaisiin liittyy vaarallisia stigmoja. ”Käsissäni oli tutkimuseettinen ongelma: sain hienoa dataa, jonka kautta ymmärsin entisten tyttösotilaiden todellisuutta. Sitä visuaalisuutta tuli saada myös väitöskirjaan, mutta metodia kunnioittaen”, Vastapuu kertoo. Vastaus löytyi akateemisen maailman ulkopuolelta. Vastapuu tutustui kuvataiteilija Mirja Kurrin metallitöihin ja innostui niiden ilmaisuvoimasta. ”Ajattelin heti, että meidän on pakko tehdä yhteistyötä.” Kurrin kanssa kesämökin laiturilla lukkoon lyöty projekti sai tukea Suomen kulttuurirahastolta. Syntyi eri kaupungeissa kiertänyt Metallinaisia -näyttely, joka yhdisti väitöskirjan haastatteluja Kurrin metalliteoksiin ja tutkijan puolison, musiikkitieteen tohtorikoulutettavan Jaakko Vastapuun, luomaan äänimaailmaan. oMan tutKiMuKsen yhdistäminen taiteeseen tuntui Leena Vastapuusta luontevalta. Niinpä kokeellisuutta oli saatava myös väitöskirjaan. Vastapuussa kyti myös ”yhteiskunnallinen anarkismi”: hän ei halunnut tehdä tutkimusta ainoastaan tieteellisen yhteisön iloksi. ”Taiteella on hirveästi annettavaa tieteelle. Perinteinen mielikuva on jostain syystä sellainen, että tieteellisen kirjoittamisen pitää olla korkealentoista ja vaikeaa ollakseen hyvää”, tutkija ihmettelee ja jatkaa: ”Tieteessä pitäisi olla enemmän tilaa moninaisuudelle, sen sallimiselle ja ymmärtämiselle. Puiseva akateeminen kieli ei ole ainoa vaihtoehto tutkia asioita.” Mirja Kurrin kautta Leena Vastapuu tutustui myös kuvataiteilija Emmi Niemiseen. Eipä aikaakaan, kun työn alla olivat kuvitukset väitöskirjaan. vaiKKa lapsisotilaat kuvataan mediassa usein kivääri kädessä seisovina poikina, heistä peräti 40 prosenttia on arvioitu olevan tyttöjä. Tyttöjen kohtalo on usein karu: moni on aikuisuuteen mennessä huumeriippuvainen ja työskentelee prostituoituna. Uhrikuvaston toistamisen lisäksi Vastapuun aineiston käyttämisessä oli siis suuri riski ”väkivaltapornoon”, eli väkivallalla ja kauheilla kokemuksilla revittelyyn. Väitöskirjan kuvittaminen vaati Vastapuulta ja Niemiseltä tiivistä yhteistyötä ja ongelmien ratkomista. Niemisen mukaan tunteilla on silti rooli tiedettäkin kuvitettaessa. ”Olemme emotionaalisia olentoja – ihmisiä, jotka kirjoittavat toisista ihmisistä. Ei ole mahdollista pitää täysin tunteetonta etäisyyttä tutkittavaan kohteeseen”, taiteilija pohtii. Nieminen on sittemmin kuvittanut myös kriitikoiden kehuman, toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoon käsikirjoittaman, Vihan ja inhon internet -kirjan. YKsi asia on käynyt väitöskirjaprojektissa selväksi: tiedettä ja taidetta yhdistävä kaksikko on tuoreen kirjansa kanssa uuden aallon harjalla. Vaikka tieteen perinteisiä rajoja venytetään yhä rohkeammin, toistaiseksi taidetta nähdään lähinnä lehtien tiedeartikkeleissa. Toki sarjakuvaa on käytetty myös akateemisissa töissä, mutta silloin tekijänä on yleensä tutkija itse. ”En ole kuullut, että väitöskirjaa olisi aiemmin kuvittanut ulkopuolinen kuvataiteilija. Tämänkaltainen yhteistyö on niin uutta, että se saa aikaan uteliaisuutta”, Vastapuu pohtii. Uteliaisuus on tarttunut myös kustantajiin. Vastapuu ja Nieminen saivat kansainvälisen kirjasopimuksen ZED Books -kustantamon kanssa pelkän kirjan johdannon ja muutaman näytekuvan perusteella. Tekijöiden toiveena on, että maaliskuussa julkaistu teos Liberia’s Women Veterans: War, Roles and Reintegration löytäisi tiensä paitsi aseistariisuntaohjelmien ja lapsisotilaiden kanssa työskentelevien käsiin, myös tavallisen kodin kirjahyllyyn. ”Kun ihminen alkaa tunnereaktion kautta välittää jostain asiasta, silloin haluaa luonnollisesti myös tietää lisää. Se on ehkä kaikkein parasta, mitä voimme saada aikaiseksi”, Vastapuu toteaa. • ”En ole kuullut, että väitöskirjaa olisi aiemmin kuvittanut ulkopuolinen kuvataiteilija”, rauhantutkija Leena Vastapuu kertoo. teksti NELLI LAPINTIE kuva EMMI NIEMINEN Leena Vastapuun väitöskirja käsittelee Liberian sisällissodan naisveteraaneja. Taiteilija Emmi Nieminen on tehnyt kuvitukset teokseen. entiset tyttÖsOtilaat esiin POiKKeUKsellisin KeinOin
27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 ”Puiseva akateeminen kieli ei ole ainoa vaihtoehto tutkia asioita.” Leena Vastapuu
28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 teksti TYTTI WALLENIUS kuva MARKUS KETOLA Onko huivi vallan väline vai sittenkin vain pala kangasta? Opiskelijoiden tuottama Osa Minua -näyttely haastaa katsojan pohtimaan huivin merkityksiä. Kulttuuri Tunnen olevani oma itseni ilman huivia, ja siksi en sitä käytäkään. unnistamme huivilla päänsä peittävän naisen muslimiksi, mutta unohdamme helposti, etteivät kaikki musliminaiset käytä huivia. Myös meillä Suomessa huivia käytetään suojana ja tuomassa lämpöä. Turun yliopiston opiskelijoiden tuottamassa Osa Minua -näyttelyssä kymmenen naista kertoo suhteestaan huiviin, eivätkä kaikki näyttelyn naisista ole muslimeita. Porin kaupungin kanssa yhteistyössä tehdyn näyttelyn tavoitteena onkin tuoda esiin huivin arkisuus ja universaalisuus. Valokuvat ja naisten tarinat T HUivin taKana On nainen Sofia Malinen valmistelee Osa Minua -näyttelyä.
29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 kysyvät, onko huivi sittenkin vain vaatekappale muiden joukossa, eikä esimerkiksi vallan väline. Joskus kun olen kulkenut kaupungilla huivin kanssa, joku on tullut sanomaan, että minun pitäisi lähteä Suomesta. Suomessa huivilla päänsä peittänyt nainen on usein ongelma kaikille muille paitsi huivin käyttäjälle itselleen. Keskustelua on käyty muun muassa siitä, voiko huivia käyttää, jos on töissä sairaalassa tai kaupassa. Euroopan unionin tuomioistuin on linjannut, että työnantajalla on tietyissä tilanteissa oikeus kieltää uskonnollisten symboleiden, kuten huivin, käyttö työntekijöiltään. Suomessa huivi on kielletty vain poliiseilta, ja muussa tapauksessa huivin perusteella tapahtunut syrjintä on laitonta. Huivin käyttö herättää keskustelua myös tasa-arvosta. Onko huivi merkki patriarkaalisesta yhteiskunnasta tai naisten alistamisesta? Vai onko sittenkin niin, että naiset itse haluavat peittää päänsä? Huivin käyttö määräytyy pitkälti vallalla olevan kulttuurin ja politiikan mukaan. Esimerkiksi Irakissa huivin käyttö ei ollut pakollista Saddam Husseinin valtakauden aikana tai ennen sitä. Vuodesta 2003 eteenpäin Irakin islamistinen hallitus on kuitenkin vaatinut huivin käyttöä ja määräyksen uhmaamisella on ollut kohtalokkaat seuraukset. Ajatus pakosta puistattaa monia suomalaisia, ja hyökkäämme helposti koko muslimiyhteisön kimppuun huivista puhuttaessa. Keskustelussa unohdetaan, että huivin takana on aina ihminen. Olen nähnyt vanhoja suomalaisia elokuvia, ja niissä kaikki naiset käyttävät huivia päässä. Kun suomalainen nainen lähti sata vuotta sitten ulos, hän peitti päänsä aina huivilla oli arki tai pyhä. Hatut korvasivat huivit 1900-luvun puolella, mutta ilman päähinettä julkisella paikalla nähtiin naisia vasta 1960-luvulla. Nyt keskustelemme siitä, kuka saa peittää päänsä ja millä tavalla, vaikka Suomen historiassa naiset ovat käyttäneet huiveja vuosisatojen ajan. Osa Minua -näyttelyn tuottaja Zagryda Sandholm toivoo, että emme keskittyisi huivin uskonnolliseen puoleen, vaan pohtisimme huivin merkitystä ja käyttötapoja. Suurimmalle osalle näyttelyn naisista huivi on osa identiteettiä ja se tuo heille suojaa ja turvaa, oli kyseessä sitten muslimi tai joku muu. ”Naiset olivat ylpeitä siitä, että saavat olla näyttelyssä mukana kertomassa tarinaansa”, Sandholm kertoo. Tärkeintä ihmisessä on sydän, se mitä tekee ja ajattelee. Ei se mitä pukee päällensä. Vaikka näyttely keskittyy juuri huivin merkityksiin, kyseessä voisi olla mikä tahansa muukin esine: meillä kaikilla on elämässämme asioita, jotka ovat meille tärkeitä. Osa Minua -haastatteluista vastanneen Petra Nikulan mukaan moni näyttelyn nähnyt on alkanut pohtia, miksi huivista oikeastaan edes ollaan huolissaan. Moni on myös havahtunut muistelemaan Suomen omaa huivihistoriaa. Tärkein oivallus näyttelyssä taitaakin olla se, että ihmisillä on enemmän yhteistä, kuin uskallamme myöntää. • Artikkelin sitaatit ovat lainauksia näyttelyn haastatteluista, joihin voi tutustua osoitteessa www.osaminua.com. Kolumni ”halvalla lähtee, kunhan pääsen eroon”, kertoo ilmoitus Facebookissa. Kirppismyynti on käynyt helpommaksi kuin kulmakaupassa käynti. Kallio kierrättää -ryhmässä eräs tyttö myy omaisuutensa, koska on ”täysin PA” ennen lomamatkaa. Nettikirppiksistä on tullut kaupunkilaisten pelastava maalaisyhteisö. Toisin oli, kun Suomi rimpuili laman kourissa. Synnyinvuottani 1991 voi syystä kutsua dramaattiseksi. Neuvostoliitto hajosi, Suomen keskuspankki romahti ja työttömyys kasvoi hurjaa vauhtia. Viidensadan markan farkut eivät kuuluneet lapsuuteeni Helsingin kaupungin vuokratalokorttelissa. Millenniumia lähestyvässä Pikkuhuopalahdessa ei juuri ollut palveluita ruokakaupan ja kampaamon lisäksi. Torin laidalla tönötti yksi poikkeus: pieni kirpputori. Kuumeisesti odotetut reissut tavaraa tulvivaan puotiin olivat kuin seikkailuja vieraan maan basaariin. suoMessa kirpputorit alkoivat saavuttaa suosiota juuri 90-luvun laman aikaan. Tuolloin niissä ei niinkään ollut kyse kierrättämisen ilosta, vaan aidosta tarpeesta. Kuten kirppuinen nimi kertoo, käytettyihin vaatteisiin on assosioitu myös köyhyyttä ja likaisuutta. Oman innostukseni rikkoi koulukaverini kummasteleva kysymys: ”Siis, onko joku käyttänyt tota sua ennen?” Tajusin, että kirpputoreilla ei käydä joka perheessä. Vähitellen omassa elämässäni kirpputorit unohtuivat myös, jonnekin ensimmäisen Seppälä-reissun ja kohentuneen taloustilanteen välille. nYKYään trenditietoiset jonottavat muotibloggarien jämävaatteita, ja nouseva räppäri Cledos kertoo Bassoradion haastattelussa, että hänen kaveriporukkansa vaatteet ovat kirpputoreilta ”eikä se ole mikään salaisuus”. Monien vanhan koulukunnan kivijalkakirpputorien aika on kuitenkin eittämättä ohi. Lapsuuden lähikirppiskin on lyönyt lapun luukulle. Itsekin löysin kirppikset uudestaan vasta UFFin hintojen tuplaannuttua, ja nykyään metsästän muiden tapaan ”löytöjä” netistä ja tapahtumista. Alkuun hype tuntui laman jälkimainingeissa kasvaneelle merkilliseltä, kuin kahden maailman kohtaamiselta. Näivettynyttä collegepaitaa kolmellakymmenellä eurolla myyvä vintage-putiikki saa tuntemaan niin edelleen. Enää ketään ei hävetä, että kengät on ajanut sisään joku muu. NELLI LAPINTIE Kirjoittaja on toimittaja, joka kuuluu Facebookissa 24:ään eri kierrätysryhmään. laman laPsilta trendi-ilmiÖKsi Osa minUa -nÄyttely 28.3.–7.4. Kaupunginkirjasto, Pori 21.5.–25.5. Kulttuuritalo Poselli, Rauma ”Reissut olivat kuin seikkailuja vieraan maan basaariin.” ”Suomessa huivilla päänsä peittänyt nainen on usein ongelma kaikille muille paitsi itselleen.”
30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.–31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ Soluasunnot: 215 €–290 €/kk/asukas Tiedustelut: puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi HAEMME TOIMITUSHARJOITTELIJAA elokuussa 2018 alkavaan työsuhteeseen. Aloitusajankohta on neuvoteltavissa. Työ jatkuu toukokuulle 2019 saakka ja sitä tehdään 18,75 tuntia viikossa. Ohessa on mahdollista opiskella. Toimitusharjoittelijan päätehtäviin kuuluvat Tylkkäriin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Harjoittelijalta vaaditaan hyvää kirjoitustaitoa, vankkaa suomen kielen osaamista ja idearikkautta sekä someosaamista. Eduksi katsotaan kokemus videolla esiintymisestä ja videoiden kuvaamisesta sekä vahva englannin kielen taito. Harjoittelupaikka on tarkoitettu korkeakouluopiskelijalle. Toimitusharjoittelijan palkkaus on Journalistiliiton työehtosopimuksen mukainen. Lähetä hakemuksesi viimeistään 8.4.2018 klo 23.59 osoitteeseen Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku tai sähköpostilla: tyl-paatoimittaja@utu.fi. Kirjoita viestin otsikoksi ”Harjoittelijahaku 2018”. Liitä mukaan kolme juttunäytettä ja kerro, miksi juuri sinä olisit erinomainen toimitusharjoittelija Turun ylioppilaslehteen.
31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 3/2018 “Lapsilta puuttuu luovuus leikkiä keskenään” teksti ATTE UUSINOKA kuva SONjA OvASKAINEN Gradu Nimi: ”Ennen leikittiin aina ulkona”: Pihaleikit kulttuuriperintöprosessina Tunnelma: Voimabiisi: Suomalaisia lastenlauluja – Jos sun lysti on GradU pihaleiKit ovat kadonneet katukuvasta, toteaa Dunia Toropainen kulttuuriperinnön tutkimuksen gradussaan. ”Alentunut syntyvyys vähentää leikkitovereiden määrää, eikä eri-ikäisistä lapsista koostuvia porukoita enää kehity – ne helpottaisivat perinteen siirtymistä lapselta toiselle”, Toropainen avaa. Teknologian, kuten tablettien ja kännyköiden, yleistyminen on vähentänyt pihaleikkejä, mutta se ei ole käänteen ainoa syy. ”1970–80-luvuilla oli parhaat mahdollisuudet leikkeihin. Silloin muutettiin maalta kaupunkien turvallisiin kerrostalokortteleihin, joissa oli mielettömät määrät leikkitovereita. Silloin ei myöskään ollut niin paljon autoja viemässä leikkitilaa parkkipaikoillaan.” Toropaisen mukaan ”pihaleikkimisen kulta-aikana” eläneet nykyiset aikuiset pitävät pihaleikkejä ja niiden siirtymistä seuraaville sukupolville hyvin tärkeinä asioina. Tämä käy ilmi kyselystä, jonka Toropainen teki oppilaiden vanhemmille. ”Nykyiset aikuiset ovat olleet luomassa nykytilannetta, jossa lasten on liki mahdotonta leikkiä pihaleikkejä. Osa aikuisista haluaa pitää perinnettä yllä ja he ovat luoneet pihaja perinneleikkitapahtumia.” Lisäksi perinteisiä leikkejä harrastetaan yhä koulujen liikuntatunneilla ja alkulämmittelynä urheilutreeneissä. Vaikka pihaleikit ovat kaikonneet katukuvasta, halu leikkiä ei siis ole hävinnyt mihinkään. Toropaisen mukaan lapset leikkisivät, jos vain osaisivat. ”Lapset ovat tottuneet ohjailuun ja siihen, että heille järjestetään kaikki valmiiksi. Sen takia heiltä puuttuu luovuus leikkiä keskenään.” Oppilaille ja heidän läheisilleen suunnatun kyselyn lisäksi Dunia Toropaisen gradun tiedonhankintaan kuuluivat leikkituokiot, joita hän veti peruskoululaisille. Oppilaat lähtivät mielellään mukaan ja purkkis-leikit jatkuivat välitunnillakin. ”Minulla oli oma pallo mukana ja oppilaat repivät sen käsistäni aivan kuin ei muita välineitä olisi olemassakaan”, Toropainen naurahtaa. •