Henkilökunta kertoo, miten pandemia on verottanut työssä jaksamista ? 11 Luontokatoa ja ilmastonmuutosta vastaan poikkitieteellisellä tutkimuksella ? 20 Vertailussa Ylioppilaskylän lähikaupat: yksi kauppa on selkeästi edullisin ? 26 2/2022
TYS:llä asuessasi voit keskittyä olennaiseen Vuokr aan sisälty y sähkö ja netti sekä lähes kaikis sa asunn oissa myös vesi! Tutustu asuntoihin www.tys.fi/vapaat-asunnot Ei vuokr avaku utta! koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-04.30 PE 18.3. KISSA LA 19.3. YEBOYAH PE 25.3. EX TUUTTIZ + AIVOVUOTO + DJ KRIDLOKK LA 26.3. DYNAMO 25V: AILI & TRANSISTORCAKE (BEL), + SIN COS TAN + M PE 1.4. THE FLAMING SIDEBURNS LA 2.4. LOUIE BLUE LA 9.4. NCO + FETTI TO 14.4. PEKKO KÄPPI & K:H:H:L LA 16.4. PEKKA NISU + PASA PE 22.4. F LA 23.4. ANTTI AUTIO VIIKONLOPPUISIN DJ’T KLO 04.30 ASTI TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOKSI YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA Avoinna: ke-to klo 22-05 & pe-la 21-05 ennakkoliput: Dynamo app, ticted & 8raita www.dynamoklubi.com ikäraja keikoille 18 vuotta TO 24.3. LIVE: LYYTI (20.00) KE 30.3. BAR KUKAN MUSABINGO (20.00) PE 8.4. LIVE: JANNE LAURILA (21.00) TO 28.4. LIVE: AMURI (20.00) DJ’T VIIKONLOPPUISIN AVOLAVA OPEN MIC SUNDAY WITH WALTTERI PAHLAMA JOKA SUNNUNTAI! @TYLKKARI Instagramissa Tylkkäri arpoo yhden 3 päivän lipun Kesärauhafestivaalille Arvonta alkaa Instagramissa perjantaina 18.3.
KEVÄT 2022 23.3. KANSANMUSIIKKI-ILTA: TUULTENPESÄ 13.4. KLASSINEN KESKIVIIKKO 20.4. KULTAKAUSI 27.4. TULKINNANVARAISTA 11.5. JAZZ: BRUMES ET PLUIES 18.5. COMMON GROUND 25.5. MAIMU x REPKAT x I-HAN TRIO Piispankatu 17, Turku / 050 337 6906 Liput 15 € / 12 € • Konsertit alkavat klo 19 / Ovet auki klo 18.30 M uu to ks et m ah do llis ia julistaa haettavaksi apurahoja. Kriteerinä on hyvän opintomenestyksen lisäksi opiskelu turkulaisessa korkeakoulussa tai aikuisten toisen asteen oppilaitoksessa, jossa opiskelu oikeuttaa opintotukeen. Myös Turun iltalukiossa tutkintoa suorittavilla on oikeus hakea apurahaa. Apurahan suuruus vuonna 2021 oli 1000 euroa. Hakemuslomake aukeaa 18.3. ja se on osoitteessa totsaatio.com ja www.turuniltalukio.fi Hakemus tulee lähettää viimeistään 19.4. klo 23.59. Puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. Lisätietoja antaa säätiön hallituksen toimitusjohtaja Erja Vihervaara, erja.vihervaara@gmail.com TURUN OPISKEL?AIN TUKISÄÄTIÖ TOT KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1. 5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös aiemmin vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi tylkkari.fi
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 18.3.2022 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 92. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Anni Savolainen, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Reeti Jalasmäki & Ida-Maria Manninen ULKOASU Anni Savolainen KANSIKUVA Venla Vaattovaara ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 000 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 29. huhtikuuta 2022 Sentti sentiltä Tutkimuksen horistontit Miten menee? Luontokadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta Vertailussa Ylioppilaskylän lähikauppojen hinnat Turun yliopiston henkilökunta kertoo, miten he ovat pandemiassa jaksaneet 20 20 11 11 26 26 6–9 Uutiset Jodel ja edustajisto Kaksikielinen lääkäriopetus Rauman kampus uusiksi Opintotuki ja tulorajat Yliopiston Venäjä-linjaukset 10 Miten suomalainen media puhuu saamelaisista? Niina Siivikko vastaa 30 Essee Todellisuus on monikielinen 31 Kolumni Miten päästää irti opiskelijaidentiteetistä? 32 Essee Hoivaja ilmastokriisi ovat samaa perua 34 Luottoresepti 1990-luvun appelsiinikana 35 Kannanotto Sapfoa käsittelevään esseeseen sisältö 2/2022 kansi juttu € € €
pääkirjoitus Pennin venytystä anni savol aine n Väliaikainen päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi re eti jal asmäki Tylkkärin toimittaja V e r ta i l i n täs sä lehdessä Ylioppilaskylän lähikauppojen tuotteiden hintoja (s. 26). Kävin alustavasti kirjaamassa hintoja jo tammikuussa. Oli kiinnostava nähdä, miten tuotteiden hinnat olivat muuttuneet kuuden viikon jälkeen – erityisesti nyt, kun inflaatio ja sota vaikuttavat maailmanmarkkinoihin. Yllättävästi muutaman tuotteen hinta oli jopa hieman laskenut, mutta pääosin hinnat olivat kuitenkin nousseet. Erityisesti kahvin hinta oli kasvanut hurjasti. Tulen pitämään seuraavien kuukausien kauppareissuilla hintoja tarkasti silmällä. toimittajalta H yvää kaksivuotispäivää meille, jotka kuvittelimme, että koronavirus sulkisi meidät koteihimme vain muutamaksi viikoksi. Viime aikoina tämän tyylisiä meemejä on tullut ainakin itselleni sosiaalisessa mediassa vastaan. Tässä sitä ollaan. Tämä lehti ilmestyy 18.3.2022. Riippuu kysyjästä, milloin pandemia varsinaisesti alkoi. Jos poikkeustilaa ajatellaan, lähes päivälleen kaksi vuotta on kulunut: Suomessa julistettiin poikkeustila 16.3.2020. Mediassa, myös Tylkkärissä, on ollut tässä näiden vuosien aikana useita juttuja korkeakouluopiskelijoiden uupumukseen, syrjäytymiseen ja mielenterveyteen liittyen. Tämä on tietenkin hyvä, koska aihe on erittäin tärkeä ja opiskeluolosuhteet ennennäkemättömän haastavat. J a ksa m i s e n h a as t e e t koskevat kuitenkin kaikkia ikään ja rooliin katsomatta. Ajan on täytynyt siis olla omalla tavallaan vaikeaa myös henkilökunnalle, joka on joutunut venymään, sopeutumaan ja jatkamaan sinnikkäästi eteenpäin. Ajattelen, että opettajat ja muu henkilökunta ovat tyypillisesti kuin vanhempia: he yrittävät parhaansa mukaan huolehtia siitä, että lapset, siis opiskelijat, eivät joudu kärsimään yllättävistä olosuhteista, vaan homma jatkuu kuin kaikki olisi ennallaan. Tylkkäri selvitti, millaisia haasteita Turun yliopiston henkilökunnalla on jaksamisen suhteen ollut pandemian aikana. Juttu aiheesta on tässä lehdessä (s. 11). Jutun tekemiseksi lähestyimme kaikkia Turun yliopiston tiedekuntia. Juttuun päätyi kahdeksan haastateltavaa, mutta yhteydenottoja tuli enemmänkin. Aihe selvästi resonoi. Jotkut henkilökunnan jäsenistä toivat omatoimisesti esiin myös korona-ajan ja etätyön positiivisia puolia. Iloksemme tällä poikkeusajalla on ollut tosiaan myös joitain myönteistä annettavaa, mutta jutussa keskitymme tiukasti jaksamisen haasteisiin. Jotta henkilökunta uskalsi kertoa mahdollisimman avoimesti tuntemuksistaan, he saivat halutessaan jakaa kokemuksensa anonyymisti. Tämä on tärkeää, sillä koko yliopistoyhteisön kuuluu tietää, miten me yhteisönä voimme. s u u n n i t e l m i s ta n ä h dä ä n jo nyt, että pandemia-aika vaikuttaa tuleviin opetuskäytäntöihin. Esimerkiksi etäopetus lisääntyy. Jutussa keskustellaan hieman siis siitäkin, mitä tulevissa käytännöissä pitäisi henkilökunnan mielestä huomioida. Entä mitä pitäisi huomioida, jos joku päivä iskee uusi poikkeustila? On tärkeää tuoda läpinäkyvästi esiin jaksamisen haasteita, koska kukaan meistä ei ole kone. Puhumalla asioista ääneen huolehdimme toistemme hyvinvoinnista. Ruudun takana on ihminen
u utiset 6 tylkkar i . fi ?? pidempi j uttu aiheesta verkossa A nonyymissä viestipalvelu Jodelissa puhuttiin helmikuussa hyvin vilkkaasti Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) jakamista avustuksista omille järjestöilleen. Useat viestittelijät kokivat, että TYY jakaisi perusteetta tukea tiiviisti puoluepolitiikkaan liittyville järjestöille. Viesteissä nimettiin toistuvasti edustajistoryhmä Vihreä vasemmisto (Viva) ja kuvailtiin voimakkain ilmaisuin mielipiteitä asian eri puolista. V i r a l l i s e s t i to i m i n ta aV u s t u ks i a käsiteltiin TYYn edustajiston vuoden ensimmäisessä kokouksessa keskiviikkona 9. helmikuuta, kun edustajistoryhmä TSE-lista teki esityksen TYYn ohjesäännön muuttamisesta. TSE-listan mukaan ohjesäännön tulkinnassa on ”porsaanreikä tai valuvika, jonka avulla järjestö voi kikkailla itselleen tuet, vaikka [järjestö] olisi ilmeisen poliittinen”. Edustajistoryhmä sanoi, ettei esityksen tarkoitus ole kohdistua tiettyyn ryhmään, vaan tarkoituksena on löytää keinot valuvian korjaamiseksi. Ohjesääntöön ei tullut lopulta muutoksia, sillä esitys sai jaa-ääniä 15, ei-ääniä 25 ja tyhjiä 1. o h J e sä ä n tö a n ta a raamit sille, miten TYY myöntää toiminta-avustuksia järjestöilleen. Ohjesäännön sisällöstä päättää edustajisto. Edustajisto on päivittänyt ohjesääntöä viimeksi lokakuussa 2021. Edarikausi alkoi: kritiikkiä sai Jodelin rooli esityksessä, joka liittyi TYYn avustuksiin ja järjestöjen poliittisuuteen ANNI SAVOLAINEN TSE-listan tekemä esitys ajoi muutosta siihen, kenelle TYY myöntää toimintaavustuksiaan. Aiheen käsittelyn yhteydessä muut edaattorit pitivät kokouksessa puheenvuoroja ja antoivat kommentteja muun muassa yhdenvertaisuudesta, ylioppilaskunnan järjestöjen merkityksestä ja puoluepolitiikkaan liittyvän järjestön määritelmästä. Mitä määritelmiin tulee, TSE-lista itse kokee, että nykyinen kirjaus mahdollistaa tuen myöntämisen ilmeisen tiiviisti puoluepolitiikkaan liittyvälle järjestölle, jota ei ole ilmoitettu puoluelaissa mainituksi lähiyhteisöksi Valtion tarkastusvirastolle. Näin sanoo ryhmäpuheenjohtaja Jami Salonen. J o d e l i i n l ä h t e e n ä on syytä suhtautua kriittisesti jo siksi, että palvelun kaikki viestit ovat anonyymejä. Joidenkin viestien kirjoittajat ainakin väittävät olevansa edaattoreita, mutta kirjoittajien henkilöllisyyttä ei ole mahdollista vahvistaa. Alustalla nähdyt latautuneet viestit saivat TYYn entisen edaattorin Otso Norbladin kirjoittamaan reaktiostaan Facebookin TYY: Kolmas kanta -ryhmään. Norblad kirjoittaa olevansa "pöyristynyt siitä, kuinka ala-arvoista [keskustelu] on ollut" Jodelissa. Hänen mukaansa keskustelussa on "monin paikoin ylitetty (tai alitettu) sivistyneen, rakentavan ja tarkoituksenmukaisen keskustelun rajat", ja että Jodelissa nähty keskusteluilmapiiri ei madalla kynnystä osallistua TYYn toimintaan tai rakenna yhteishenkeä edustajiston ja ylioppilaskunnan sisälle. Norblad kirjoittaa myös, että "edarin sisäisten keskustelujen ja ristiriitojen purkaminen ei kuulu Jodeliin, vaan sen voi tehdä ihan kasvotusten". k u v a k a a p p a u s t y yn yo ut ube kan avan suoratoistovideosta TYYn hallituksen puheenjohtaja Camilla Saarinen kommentoi kokouksessa. Taustalla edustajiston puheenjohtaja Aliisa Wahlsten. tY Y n h a l l i t u ks e n puheenjohtaja Camilla Saarinen julkaisi jo kokousta edeltävänä päivänä TYYn blogissa tekstin, jossa hän taustoittaa sitä, miksi avustusten jakokäytännöt ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Saarisen mukaan Jodelissa levitettiin virheellistä tietoa. "Jodelissa on esitetty väitteitä siitä, että avustukset olisi 'suhmuroitu' Vivalle", Saarinen sanoo. Vivalle myönnettiin viime vuonna toiminta-avustusta 795,41 euroa. TSE-lista aikoo ottaa ohjesäännön muuttamisen uudestaan esille, kun ohjesääntö avataan käsittelyyn maaliskuussa.
Kaksikielinen lääkäriopetus alkaa syksyllä 2023 V enäläisiä Vaihto opiskeliJoita ei oteta toistaiseksi Vastaan T Y L K K Ä R I 2 / 2 2 T urun yliopisto alkaa ensi vuodesta lähtien kouluttaa kaksikielisiä lääkäreitä yhteistyössä Åbo Akademin kanssa. Ensimmäiset opiskelijat linjalle valitaan syksyllä 2023 opintonsa aloittaneiden opiskelijoiden keskuudesta. Kaksikieliset opinnot aloitetaan heti opintojen alussa eli prekliinisessä vaiheessa. Linjalle valitaan 15–20 lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijaa ruotsin kielen taidon ja motivaation perusteella. k Ys e e s sä e i kuitenkaan ole kirjaimellisesti uusi lääkärikoulutuksen linja. Lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Pekka Hännisen mukaan voidaan puhua sen sijaan vapaaehtoisesti ruotsin ”kielikylpymäisesti” järjestettävästä opetuksesta. Opiskelijat seuraavat suomenkielistä tutkinto-ohjelmaa, mutta osa opetuksesta ja aktiviteeteista suomenkielisillä opintojaksoilla on ruotsiksi. Lisäksi he suorittavat korvaavia ja täydentäviä opintoja ruotsin kielellä. r u ot s i n k i e l i s e n s ot e ko u lu t u k s e n kokonaisuus sopii yhteen myös sen kanssa, että tulevalle Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle on lakisääteisesti määritetty ruotsinkielisten palvelujen kansallinen koordinointi. Koska Ahvenanmaa käyttää tällä hetkellä pääosin Varsinais-Suomen sai7 raanhoitopiirin palveluita erikoissairaanhoidon, kansaneläkelaitoksen ja erityissosiaalityön osalta, kattaa Varsinais-Suomen piirin alue täten yli puolet Suomen ruotsinkielisestä väestöstä. Dekaani Hännisen mukaan ruotsinkielisten sosiaalija terveydenhuoltopalvelujen saatavuudessa on tällä hetkellä merkittäviä haasteita. ”Etenkin perusterveydenhuollossa on rekrytointihaasteita kokonaisuudessaan. Monet äidinkieleltään ruotsinkieliset joutuvatkin tästä syystä asioimaan suomen kielellä, vaikka laki velvottaisi tarjoamaan palveluita omalla äidinkielellä”, Hänninen kertoo. k a ks i k i e l i n e n l i n Ja toteutuu turkulaisen Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet -säätiön 600 000 euron lahjoituksen ansiosta. Lahjoituksella täytetään viideksi vuodeksi yhden yliopistonlehtorin sekä yhden osa-aikaisen professuurin (50 %) tehtävät. ANNI SAVOLAINEN Turun yliopistosta ei toistaiseksi lähdetä Venäjälle opiskelijavaihtoon, eikä yliopisto ota vastaan vaihto-opiskelijoita Venäjältä. Yliopisto tiedotti asiasta maaliskuun alussa. Turussa opiskelevat venäläiset tai Venäjällä vaihdossa olevat voivat kuitenkin jatkaa opintojaan normaalisti. Samat linjaukset koskevat Valko-Venäjää ja valkovenäläisiä. Yhteistyö Venäjän kanssa laitetaan muillakin tavoilla jäihin. Uusia yhteistyöhankkeita niiden kanssa ei toistaiseksi aloiteta, mutta käynnissä olevat hankkeet voivat toistaiseksi toimia "erityistä varovaisuutta noudattaen". Yliopistosta ei myöskään tehdä toistaiseksi työmatkoja Venäjälle. Turun yliopisto on muiden yliopistojen kanssa tuominnut Venäjän sotatoimet Ukrainassa. Yliopistot ovat ilmaisseet tukensa Ukrainalle ja erityisesti sen yliopistoyhteisölle. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Turun yliopistossa opiskelee ja työskentelee henkilöitä maista, jotka ovat sodan osapuolina. Turun yliopiston rehtori Jukka Kola painottaa yliopiston tiedoteessa, että yliopistolla on nollatoleranssi rasismiin ja vihapuheeseen. "Yliopistossa suhtaudutaan kunnioittavasti yhteisömme jäseniin riippumatta heidän kansalaisuudestaan tai alkuperästään. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen saa olla yhteisömme jäsen omana itsenään", Kola sanoo tiedotteessa. tylkkar i . fi ?? pidempi j uttu aiheesta verkossa ennätYsmäärä lainaa tammikuussa eka kasVipohJainen Ylioppilaskunta ? a purahaJärJestelmä sotaa pakeneVille ? Suomen pankin tilastojen mukaan viime tammikuussa nostettiin 350 miljoonan euron edestä opintolainaa. Tämä on suurin kuukaudessa nostettu lainamäärä ajalta, jolta tilastot ovat käytettävissä. Opintolainakanta on kaksinkertaistunut vuoden 2017 jälkeen. Suomen ylioppilaskuntien liitto on huolissaan nopeasta opintolainakannan kasvusta. Liitto uskoo, että suurista, 20 000–30 000 euron opintolainoista saattaa olla tulossa koko sukupolvea rasittava taakka. Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan (LTKY) edustajisto päätti helmikuun lopussa, että LTKY tarjoaa jatkossa vain kasvipohjaista ruokaa. Linjaus tulee näkymään LTKY:n järjestämissä tapahtumissa sekä toimiston tarjoilussa. Päätös tekee LTKY:stä tiettävästi Suomen ensimmäisen "kasvipohjaisen" ylioppilaskunnan. Kasvislinjauksia on hiljattain nostanut esille erityisesti Helsingin kaupunki, joka teki kaupunkitasolla hieman vastaavan päätöksen. Suomen ylioppilaskuntien liitto ja seitsemän muuta opiskelijajärjestöä vaativat Suomelta nopeita toimia Ukrainan sotaa pakenevien opiskelijoiden auttamiseksi. He kannustavat kehittämään kansallisen Students at Risk -apurahajärjestelmän, jonka avulla hädässä olevat sotaa pakenevat opiskelijat voisivat jatkaa opintojaan Suomessa. Vastaava järjestelmä on jo esimerkiksi Norjassa. Järjestöjen puheenjohtajat kirjoittavat, että sivistystä ja ihmisoikeuksia on puolustettava vaikeissakin tilanteissa.
Kampusrauha-addressi ei vaikuttanut kaavamuutoksiin Raumankampuksen sydämeen, Seminaarinmäkeen, tulee näillä näkymin esimerkiksi asuntoja. Kampusrauha-hanketta vetänyt järjestö on jatkanut keskusteluja kaupungin kanssa. “ Mihin me mennään, kun tilat loppuu kesken? Mihin mennään, kun halutaan harjoittaa opiskelijakulttuuria? Miten me sovitaan tänne kampukselle kaikki yhdessä, jos tänne tulee ulkopuolisia asujia? Miten mahdollistetaan koulutuksen vetovoimaisuuden säilyminen ja jatkuvuus, mikäli liikkumavaraa tilojen suhteen ei ole?” Kysymykset esittää opettajaksi opiskelevien järjestö Opekas ry. Tylkkäri on seurannut viimeisen vuoden ajan Rauman kampuksen Seminaarinmäen kaavamuutosehdotuksen tilannetta. Joulukuussa Rauman kaupunginhallituksen kaavoitusjaosto käsitteli Seminaarinmäen muutoksia edellisen kerran. Silloin yksinkertaisesti päätettiin, että asemakaavan muutos ja siihen liittyvät rakentamistapaohjeet hyväksytään laaditussa muodossa. Kaavamuutos mahdollistaisi kerrostalon rakentamisen Seminaarinmäen kulmaukseen. Talon tieltä väistyisi Kulinarium-rakennus, mikä ei tällä hetkellä ole missään käytössä. Osa muistakin Seminaarinmäen rakennuksista on tällä hetkellä tyhjillään, sillä yliopisto on tiivistänyt alueella toimintaansa. Alueen omistaa Suomen Yliopistokiinteistöt Oy, ja sen päävuokralaisena on Turun Yliopisto. Turun yliopistolla ei ollut lausuttavaa asemakaavamuutoksen ehdotusvaiheesta. e n n e n J o u lu k u i s ta kokousta asemakaavan muutosehdotuksesta saatiin kolme muistutusta: kampusrauha -nettiadressi, Myllymäen Kilta ry:n muistutus ja kahden arkkitehdin yhteismuistutus. Kampusrauha-addressia veti Opekas ry yhdessä muiden kampuksen ainejärjestöjen, Turun yliopiston ylioppilaskunnan ja perinneyhdistys Myllymäen kilta ry:n kanssa. 8 Kulinarium saa väistyä. Kuvassa Opekas ry:n entinen puheenjohtaja Perttu Vuorio (vas.) ja nykyinen varapuheenjohtaja Severi Marttila. REETI JALASMÄKI
opintotuen tuloraJa nousee pYsYVästi 50 prosentilla 9 Opintotuen tulorajat nousevat vuonna 2023 pysyvästi 50 prosentilla. Suomen hallitus tiedotti asiasta helmikuun alkupuolella. Muutos on jatkoa jo nähdyille korotuksille, sillä alkuvuodesta 2022 opintotuen tulorajat jo nousivat 25 prosentilla. Valtiovarainministeriön mukaan tulorajojen noston tavoitteena on parantaa osaavan työvoiman saatavuutta ja opiskelijoiden taloudellista asemaa. Ministeriö arvioi, että opintotuen tulorajojen korottaminen 50 prosentilla voisi, mikäli rajojen nosto ei hidasta opintojen etenemistä, vahvistaa julkista taloutta noin 36,1 miljoonalla eurolla. Opintotuen tulorajojen nosto on osa hallituksen valtiontaloutta vahvistavia työllisyystoimia. Kaikkien eri työllisyystoimien, joihin opintotuen tulorajojen nosto sisältyy, on arvioitu vahvistavan julkista taloutta vähintään 110 miljoonan eurolla ja tuovan arviolta 5100 työllistä lisää. Helsingin Sanomien mukaan edellinen merkittävä tasokorotus tulorajoihin tehtiin vuonna 2008, jolloin korotus oli 30 prosenttia. Tulorajoja tarkastetaan joka toinen vuosi yleisen ansiotasoindeksin mukaisesti. Kelan tilastotietokannan mukaan vuonna 2020 opintotukea maksettiin noin 319 500 saajalle. Näistä noin 92 000 opiskeli yliopistoissa, 93 000 ammattikorkeakouluissa, ja loput muissa oppilaitoksissa. 2088 nimeä kerännyt addressi jätettiin Rauman kaupunginvaltuustolle lokakuussa. Rauman kaupunki käsitteli addressin sekä muut asiaan liittyvät lausunnot ja muistutukset joulukuussa. Palaute johti joihinkin pieniin tarkistuksiin kaavakartassa, mitkä eivät kuitenkaan merkittävästi muuttaneet kaavan sisältöä. Opekas ry:n entinen puheenjohtaja Perttu Vuorio ajoi kampusrauha-hanketta. “Kulinarium ei tyhjillään meitäkään palvele. Muutos on tervetullutta, mikäli se palvelee kampuksemme yhteisön tarpeita”, Vuorio sanoo. Vuorio sopi puheenjohtajakautensa loputtua uuden hallituksen kanssa, että hän vie hankkeen loppuun asti. Vuorion mukaan näillä näkymin kaavamuutos tulee joka tapauksessa toteutumaan tavalla tai toisella. Nyt kyse on vain siitä, mitä tontille tulee. k e s k u s t e lu o n kuitenkin vielä kaupungin kanssa jatkunut. Opekas ja Vuorio ovat tämän vuoden puolella keskustelleet Rauman kaupunginvaltuston ja kaupunginhallituksen kanssa. “Olemme keskustelleet siitä, mikä on opiskelijajärjestöjen näkökulma siihen, jos ja kun kaavamuutos tulee – ja siitä, miten kaavamuutos voisi palvella meidän kampusta sen sijaan, että se toisi epätoivottua kehityssuuntaa tänne mäelle.” Vuorion mukaan tavoitteena olisi vielä vaikuttaa valtuuttettuihin ja tuoda heidän tietoonsa, mitä opiskelijajärjestöt ajattelevat ja ehdottavat. “Kaupunki haluaa turvata Rauman kampuksen jatkuvuuden. Meillä on yhteinen tavoite heidän kanssaan mutta osittain erilaisia näkökulmia siitä, miten jatkuvuutta edistetään.” Opiskelijoita huolestuttaa kaavamuutoksessa se, miten se rajaa kampusaluetta. “Tämä puutarha-alue ei ole pelkästään opiskelijoiden käytössä, vaan myös norssin [normaalikoulun] oppilaiden ja pikku-norssin lasten käytössä. Jos tänne tuotaisiin niin sanotusti kovan rahan asuntoja, ja sitten täällä yhtäkkiä liiikkuisi paljon mäen ulkopuolisia ihmisiä, niin se on myös turvallisuusnäkökulma”, Vuorio sanoo. Kampusalueen rajaamisessa opiskelijoita huolestuttaa myös se, miten hyvin kampuksen tilat tulevat riittämään heille – varsinkin siinä tapauksessa, jos jonkun mäellä sijaitsevan koulutusalan aloituspaikkoja joskus lisätään. “Olemme halunneet tuoda sitä näkökulmaa, jos Kulinarium-rakennuksen tilalle olisi mahdollista saada tiloja, jotka olisivat kampuksen käytössä.” Opiskelijat painottavat myös kampuksen nykyistä yhtenäisyyttä ja vetovoimaa, missä kaikki, mitä mäellä tapahtuu, liittyy yliopistoon ja koulujen toimintaan. “Miten se kasvattaa vetovoimaa, jos vieressä on asuinkerrostalo, jossa asuu täysin mäen ulkopuolisia ihmisiä? Jos kyseessä olisivat opiskelija-asunnot, niin sitten me olemme tietysti valmiita ottamaan vastaan.” “Se juuri lisäisi kampuksen houkuttelevuutta, jos kyseessä olisi opiskelijoille tarkoitettu kerrostalo”, lisää Opekas ry:n varapuheenjohtaja Severi Marttila. “Ulkopaikkakuntalaisena koen, että tämä Rauman kampuksen houkuttelevuus syntyy pienistä piireistä ja luonnonläheisistä tiloista. Tämä miljöö ja yhteisöllisyys on se, mikä vetää ihmisiä puoleensa.” r au m a n k au p u n g i n h a l l i t u ks e n puheenjohtajan Kalle Leppikorven mukaan Serminaarinmäen kaavallinen valmistelu on hyvin pitkällä. Hän vahvistaa, että keskustelua Opekas ry:n kanssa on käyty jo joulukuun käsittelyn jälkeen. Asian on määrä edetä kaupunginhallituksen kautta kaupunginvaltuuston päätettäväksi myöhemmin tänä keväänä. Hän ei odota asiaan tulevan enää suuria muutoksia. ”Kuulemiset, jotka tehtiin aiemmin, on otettu mielestäni kiitettävästi jo huomioon”, Leppikorpi sanoo. Ennen asian etenemistä valtuustolle kaupunginhallitus ja kaupunginjohtaja aikovat Leppikorven mukaan tavata Opekas ry:tä. ”Tapaamme, jotta saadaan yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä.” Mitä tulee Seminaarinmäen suunnitelmiin, Leppikorven mukaan Rauman kaupunkia pohdituttavat tällä hetkellä lähinnä hinnoittelu, kiinteistön lunastushinta ja neliöhinnat. Leppikorpi sanoo, että kaupunki haluaa luoda edellytyksiä sille, että suojelukohde on käytössä ja tilat asianmukaisessa käytössä. ”Lopputulos on mielestäni erinomaisen hyvä ja tuo edellytyksiä kampuksen kehittämiselle”, Leppikorpi sanoo. REETI JALASMÄKI & ANNI SAVOLAINEN o ikaisuJa 1/2022 Alkoholia käsittelevässä jutussa väitettiin virheellisesti, että Raivoraittius-yhtye olisi lopettanut. Luonnontilaisia metsiä käsittelevässä jutussa väitettiin, että Mustakorpi sijaitsee Salossa. Jutussa esitelty metsä sjiaitsee Nousiaisissa. Sapfon runoutta käsittelevässä esseessä väitettiin, että Sapfon runoudesta olisi tehty suomenkielisiä käännöksiä viimeksi 1960-luvulla. Todellisuudessa käännöksiä on tehty esimerkiksi vuosina 2001 ja 2021.
N iina Siivikko tekee parhaillaan kulttuurihistorian oppiaineeseen väitöskirjaa saamelaisrepresentaatioista suomalaismediassa vuosina 1968–1982. Tutkimus selvittää representaatioiden kehitystä sekä sitä, miten saamelaiset pääsevät ääneen eri medioissa. Aihe on Siivikolle tärkeä myös siksi, että hän on itse saamelainen. Tutkimus on jatkoa gradulle, jossa Siivikko tarkasteli, miten saamelaiskysymystä käsiteltiin suomalaismediassa ja aikalaiskirjallisuudessa vuonna 1971. t u t k i m u ks e n a i k a Ja n a n rajaukseen vaikutti 1960-luvun lopulla syntynyt niin kutsuttu saamelaisrenessanssi, jolla tarkoitetaan saamelaistaiteen, -kulttuurin ja -politiikan uudenlaista nousua. Vauhtia toivat uuden sukupolven saamelaiset taiteilijat, kirjailijat ja muusikot. Uuden sukupolven saamelaisnuoret olivat ensimmäinen niin sanottu asuntolasukupolvi, joka oli joutunut matkustamaan kaukana sijainneisiin kouluihin. Osasta pääsi kotiin pahimmassa tapauksessa vain kesäisin ja jouluisin. Asuntolakoulua käyneisiin viitataan monesti ”menetettynä sukupolvena”, sillä asuntolakoulujen myötä moni saamelaislapsi menetti kosketuksen omaan kieleen ja kulttuuriin. Useissa asuntolakouluissa lapset eivät saaneet puhua saamea eikä saamelaiskulttuuria käsitelty oppitunneilla. Osa ensimmäisen sukupolven asuntolakoulun käyneistä kuitenkin hyödynsi suomalaisen yhteiskunnasta oppimaansa ja pyrki saamaan saamelaisten ääntä kuuluviin. ”1960-luvun lopulla saamelaisnuorilla oli enemmän keinoja vaatia valtiolta toimia ja mahdollisuuksia luoda uutta”, Siivikko selittää. Siivikon aineisto sisältää sanomalehtijuttuja, televisiouutisia ja muuta mediakuvastoa – mukaan mahtuu myös saamelaistoimittajien Ylelle tuottamia tv-ohjelmia. s i i V i ko n m u k a a n saamelaisuutta rakennetaan mediarepresentaatioissa nykyään hyvin samanlaisen kuvaston varaan. ”Ei ole kyse vain jostain, mitä on tapahtunut 1960-luvulla.” Esimerkiksi ulkomaille suuntautuva matkailumarkkinointi käyttää edelleen hyväkseen eksotisoitua saamelaiskuvaa, johon myös monien suomalaisten käsitykset saamelaisuudesta perustuvat. Ulkomaisille turisteille muun muassa markkinoidaan erilaisia kokemuksia. ”Feikkisaamenpukuun pukeutunut mies muka-joikaa ja merkitsee turistien otsat nokisella sormellaan.” Feikkipukujen loukkaavuus piilee siinä, että aidoilla saamenpuvuilla on suuri merkitys saamelaisille ja saamelaiskulttuurille. Pahimmillaan naamiaispuvut alleviivaavat Suomen ja saamelaisuuden välistä valtasuhdetta, jälkimmäisen merkitessä edelliselle usein vain eksoottista lisäkettä. ”Suomalaiset ovat nähneet saamelaisuuden heidän itsensä omaisuutena, jonain sellaisena, mitä on oikeus käyttää.” ”Ei nähdä ollenkaan isompaa kuvaa, sitä, että saamelaiset ovat oma kansansa, jonka kulttuuria ja omia symboleja tällaiset kuvaukset vääristävät ja halventavat.” Monien vähemmistötaustaisten tutkijoiden kohdalla aktivismi on olosuhteiden pakkoa. Tutkimuksen tavoitteena voi olla esimerkiksi omaan yhteisöön tai viiteryhmään liittyvän puutteellisen tiedon täydentäminen. Myös Siivikko mainitsee yhdeksi tutkimuksensa motivaatioksi olemassa olevan tiedon vähäisyyden. ”Omaa tutkimustani ei ohjaa pelkkä tiedonjano, vaan haluan myös auttaa omaa yhteisöäni.” MILLA MILLASNOORE Mikä ihmeen saamelaisrenessanssi, Niina Siivikko? Saamelaisuus esitetään mediassa yhä edelleen yhtä kyseenalaiseen tyyliin kuin vuosikymmeniä sitten. tutkija 10 m ill a m il l a s n o o r e insta tili Kolme nostoa: Assarin rahkat 1 Perjantain erikoinen: moussekakku (G, L): + makea + legit kakku kermavaahdolla + maistuu… maistuu… kaipaan raikkautta Arvosana: 5 2 Persikkamango-chiarahka (oikeesti vanukas) (VEG, G): ulkonäkö epäilyttävä ja slimy isoja mangon paloja: hot koostumus ei limainen vaan lähenee kiisseliä raikas, makeus tulee hedelmistä ja mangosoossista maistuu lähinnä persikalle ja mangolle sopivan kokoinen Arvosana: 8,5 3 Suklaamousse (L, A): + perus suklaamousse + karkit päällä piristävät + kuohkea koostumus + suklaan palat tuovat suklaisen lisän (ei liikaa!) Kermavaahtonokare päällä ois hottttt Arvosana: 9 Uusi Instagram-tili @assarin_rahka_ nautiskelija perkaa Assarin jälkkärit.
Pandemia-aikaa on takana jo kaksi täyttä vuotta. Yliopistoille poikkeusaika on tarkoittanut hyvin laajoja ja nopeita muutoksia. Kahdeksan Turun yliopiston henkilökunnan jäsentä kertoo, miten pandemia on verottanut heidän jaksamistaan työssä. Osa halusi kertoa asiasta anonyymisti. Miten menee? MILLA MILLASNOORE KUVAT UNSPLASH ? Anna Kaisa Nelli Veera Joona Olli Roosa Matti Aleksi Hanna Laura Leo Heidi Juha Ville Elli Mikko Petteri Valtteri Emilia Leave
Anonyymi Töissä muutaman vuoden yliopistolla erilaisissa hallintotehtävissä. Vaihtanut työtehtävää kerran pandemian aikana. Pandemiassa pahinta on ollut se, että kun sekä työt että vapaa-aika sijoittuvat samalle sohvalle, elämä puuroutuu ilottomaksi mössöksi. Ehkä yksinäiset päivät tietokoneen ääressä epäergonomisella kotikonttorilla olisivat olleet siedettävämpiä, jos illalla olisi päässyt jumppaamaan kipeät hartiat vetreiksi tai käymään kavereiden kanssa ravintolassa. Koska asun yksin, ymmärrän oikein hyvin opiskelijoita – sitä miten tylsää on kökkiä päivät yksin tietokoneen kanssa. Olen ollut pääasiassa etätöissä koko pandemian ajan ja se on vaikuttanut heikentävästi jaksamiseen. Minulle työssä erittäin tärkeää on kollegoiden kohtaaminen, mikä on nyt ollut hyvin vähäistä. Yhteinen lounastauko palauttaa aivan eri tavalla kuin yksin kotona syöty ateria, jonka joutuu syömään pienessä asunnossa, samassa paikassa, jossa tekee töitä. Kun maaliskuun alussa pääsin palaamaan lähitöihin, muiden ihmisten kohtaaminen kampuksella on piristänyt todella paljon. Koen Zoomin käytön todella kuormittavaksi, ajatus harhailee ja energiavarastot tyhjenevät. Monesti mietin, kuunteleeko kukaan ja tekisi mieli sanoa jotain älytöntä, ihan vaan testatakseen, että kuunteleeko joku oikeasti vai puhelenko yksikseni. Yliopistolta olisin toivonut johdonmukaisempaa viestintää koronarajoituksiin liittyen. Päätöksiä tehtiin usein myöhään iltapäivällä, minkä vuoksi niihin reagointiin jäi vähän aikaa. Myös koronavalomalli herättää kummastusta, sillä mallia ilmeisesti muutetaan toisinaan ilman, että muutoksista tiedotetaan. Joulun alla melkein nauratti, kun rajoituksia ei pahemmin ollut, mutta varotoimenpiteenä henkilökunnan joulupuuro peruttiin. Olisin toivonut edes jotain symbolista joulupussia perutun puuron tilalle. Etäaikana myös avun pyytäminen hankaloituu, kun samassa työhuoneessa olevalta kollegalta ei voi kysyä neuvoa, vaan pitää ensin selvittää, milloin työkaverille sopii pitää Zoom. Neuvojen pyytäminen ja antaminen on kovin paljon kömpelömpää. 12
? Marianna Birmoser Ferreira-Aulu Projektitutkijana vuosina 2017–2020. Jatko-opiskelijana Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa vuodesta 2021. Palasin äitiyslomalta pian yliopiston sulkemisen jälkeen. Projektini ja sitä myötä sopimukseni päättyi joulukuussa 2021. Koska tein lähinnä omaa projektiani enkä osallistunut esimerkiksi virtuaalisiin kahvitaukoihin, suurin osa kollegoistani ei tiennyt sopimukseni päättymisestä. Nyt olen yrittänyt löytää itselleni apurahaa tohtoriopintoja varten. Kilpailu on kovaa, ja koska minulla on kotona pienet lapseni, ei ole helppoa kirjoittaa hakemuksia uudestaan ja uudestaan. Päiväkodin terveydelliset rajoitukset ovat paljon tiukemmat kuin ennen pandemiaa, mitä kunnioitan erittäin paljon, mutta lapset tulevat nyt kotiin pienistä asioista kuten aivasteluista. Tiedän, että pystyisin parempaan, mutta minulla on tällä hetkellä rajalliset resurssit. Koska miehelläni on palkallinen kokopäivätyö, ja minulla ei, minulla on päävastuu lapsista, ja tohtorikoulutus on joutunut kakkossijalle. Samalla seuraan huolestuneena myös sitä, miten järkyttävästi pandemiaa hoidetaan kotimaassani Brasiliassa. Minun pitää selittää sukulaisilleni, kuinka koronatapauksia seurataan, miten kaavioita luetaan ja miten voi tunnistaa valeuutisia. Koska pieniä lapsiani ei ole vielä rokotettu, emme halua matkustaa kotiin ja altistaa heitä sairastumiselle. Vielä pahempaa olisi, jos siirtäisimme uusia variantteja mantereelta toiselle. En todellakaan ymmärrä, miten jotkut voivat matkustaa nyt eksoottisille luksuslomille. Tuntuu niin epäreilulta, että minun on jäätävä tänne, kauas rakastamistani ihmisistä. Olen menettänyt pandemian aikana setäni, isoäitini, kaksi serkkuani ja läheisen perheystäväni. Kaipaan kotimaassani olevia sukulaisia ja ystäviä. Haluaisin halata heitä ja esittää surunvalitteluni. Tulin Suomeen opintojeni takia. Löysin täältä rakkauden ja elämän yliopiston ulkopuolelta. Ilman tätä kaikkea olisin luultavasti palannut kotiin näissäkin olosuhteissa. En voi kuvitella, millaista tuskaa kansainväliset kollegani käyvät läpi – varsinkin he, joilla ei ole perhesiteitä Suomessa.
Anonyymi Työskennellyt Turun yliopistolle 8 vuotta. Työ koostuu opetuksesta ja tutkimuksen teosta. Oman työnteon kannalta tutkimuksen logistiseen puoleen on liittynyt haasteita, kun ei ole päässyt kirjastoihin hakemaan materiaalia vapaasti. Kun tavanomainen vuorovaikutus hukkuu, opetustilanne muuttuu. Kotona 1,5 tuntia tyhjälle ruudulle puhuminen on raskaampaa kuin Turkuun matkustaminen ja kampuksella liikkuminen. Ilman vuorovaikutusta luentotilanteet ovat tylsempiä eikä opetuksessa voi oikein hyödyntää huumoria. Jokainen voi kokeilla mennä peilin eteen ja kertoa vitsin. Nauratko omalle vitsillesi? Siinä on vähän jotain samaa, kun ei näe opiskelijoiden reaktioita. Huumoria voi käyttää pedagogisesti ja kun sitä ei pysty käyttämään, yksi ulottuvuus siitä opetuksesta katoaa – se on omasta mielestäni aika merkittävä asia. Kun henkilökunnan keskinäinen viestintä on siirtynyt verkkoon, ei työilmapiiri tai työyhteisön yhteenkuuluvuus ole kehittynyt ainakaan parempaan suuntaan. Sähköpostitse viestiminen on kovempaa, tiukempaa ja kylmempää, sillä siitä yleensä puuttuu huumori ja sellainen small talk. Varmasti tässä on oppiaineiden välillä eroja, mutta henkilökohtaisesti olen sellaista negatiivista kehitystä huomannut. Esimiespuolella oltaisiin voitu järjestää vaikka Teamsin välityksellä jotain rennompia kahvittelutilaisuuksia. Pelkään, että opiskelijoilla on kovia odotuksia tulevan opetuksen suhteen. Ehkä osa opiskelijoista kokee, että heillä on oikeus ikään kuin tilata sellaista opetusta, kuin he itse haluavat; jos haluaa tulla luennolle, niin sen pitää järjestyä ja jos haluaa opiskella etänä, niin sen pitää järjestyä. Tällainen toimiva ”sekamalli” on kuitenkin kaikista hankalin toteuttaa. Luentoja ajatellen opettajat ovat pandemian aikana joutuneet venymään ja opettelemaan aika paljon, se raskaus koskee nähdäkseni lähinnä vain opettajia. Luulisin, että opiskelijoiden ongelmat ovat liittyneet enemmän sosiaalisiin aspekteihin ja luentojen ulkopuolisiin tilanteisiin. Se, että tulevaisuudessa kaikki luennot olisi taltioitava vaikuttaa myös opettajien jaksamiseen. Jos opettajan on pystyttävä pitämään kiinnostava luento salissa sekä samanaikaisesti teknisesti onnistunut ja mielenkiintoinen verkkoesitys, niin työmäärä nousee helposti puolikkaalla, ellei enemmälläkin, minkä lisäksi opetustyyliä pitää tarkkaan miettiä, minkä myötä luennosta hukkuu spontaanius. Kun formaattiin menee enemmän aikaa ja energiaa, se on pois luennon substanssista ja laadusta. Nyt on tärkeää miettiä, millaista mallia ollaan luomassa.
? Petri Saarikoski Palkkasuhteessa Turun yliopistolla vuodesta 1999. Toiminut eri tehtävissä, kuten tutkijana, yliopistonlehtorina ja professorin sijaisena. Vuodesta 2010 toiminut vakituisena yliopiston lehtorina, tekee opettajan, tiedetoimittajan ja tutkijan töitä. Korona vaikuttaa tietenkin ihan kaikkeen, siviilissä ja työssä. Hankalaa on ollut sovittaa yhteen koti ja työ, sillä itse pidän mielelläni kodin ja työn erillään, että on oikeasti jokin eri paikka, missä niitä töitä tehdään. Kotoa käsin työskentely on selkeästi raskaampaa jo ihan työrauhankin takia, kun kotona on muita häiriötekijöitä. Sitten on erilaisia infraan liittyviä haasteita: verkon pitää toimia, on oltava tulostusmahdollisuus ja niin edelleen. Aina, kun viimeisen kahden vuoden aikana on ollut mahdollista päästä työhuoneelle, olen sen tilaisuuden käyttänyt. Työn tekeminen työhuoneessa on paitsi tehokkaampaa, myös henkisesti paljon helpompaa. Jos on tullut pidempiä jaksoja, jolloin työhuoneelle ei ole päässyt, on oma jaksaminen laskenut selvästi. Uusia ohjelmia käyttöönottaessa suurimmat ongelmat ovat liittyneet erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Yliopiston verkkosivut ovat tietenkin pulloillaan kaikenlaisia ohjeistuksia ja koulutuksia, mutta tietoa joutuu aika paljon etsimään ja kaivamaan, mikä voi olla tuskastuttavan hidasta ja siihen tuhrautuu usein aika paljon resursseja. Täsmäkysymyksiin on helpompi saada vastaus kollegalta. Pedagogisesti haastavinta on ollut saada aikaan keskustelua etäopetuksessa, on joutunut keksimään erilaisia kikkoja. Kun tilanne alkaa hellittää, peräänkuuluttaisin sitä, että työpaikoilla ja henkilökunnan kesken käytäisiin esimerkiksi pienellä porukalla työhyvinvointikeskusteluja, vähän tällaista jälkihoitoa. Monilla voi olla tarve jutella asioista, osasta voi esimerkiksi tuntua siltä, että on joutunut tekemään ja ratkaisemaan asioita yksin, mikä voi olla stressaavaa. Ei ehkä olla osattu ottaa huomioon, miten raskas tämä pandemia-aika on osalle ollut. Työhyvinvointikyselyitä on kyllä tehty, mutta koen tärkeänä, ettei vaan täytettäisi lomakkeita, vaan kiinnitettäisiin laajemmin huomiota työhyvinvointiin ja yleisemminkin työilmapiiriin. Kun on päässyt välillä pitämään lähiopetusta, on huomannut selvästi, että se on piristänyt ja oma mieliala on noussut. Opettajana työskennellessä kaipaa ihmiskontakteja, joihin työ pitkälti perustuukin. Kehottaisin kaikkia, niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita, juttelemaan keskenään, arvioimaan sitä omaa jaksamista ja keskustelemaan siitä, mitä omassa mielessä on. Se yleensä auttaa. Jok ainen voi kokeill a mennä peilin eteen j a kerto a vitsin. N auratko om alle vitsillesi? Siinä on vähän jot ain s amaa, kun ei näe opiskelijoiden re aktioita.
Pia Lindevall Logopedian yliopisto-opettajana vuodesta 2017 alkaen. Aloitin esimiesasemassa, logopedian oppiainevastaavana maaliskuussa 2020. Hyppäsin siis heti altaan syvään päätyyn huolehtimaan henkilökunnan ja jossain määrin myös opiskelijoiden hyvinvoinnista. Huoli ympärilläni olevista onkin ollut suuri viimeisen parin vuoden ajan. Mieheni kuuluu koronaviruksen riskiryhmään, minkä vuoksi olemme joutuneet eristäytymään todella paljon, mikä on ollut ehkä rankin osa tätä koko pandemiaa. Eristäytymiseen liittyvä pakko ja edelleen pelko on ollut epämukavaa. Kaiken kaikkiaan olen ollut kyllästynyt, ärtynyt ja välillä tosi vihainenkin tähän tilanteeseen ja siihen liittyvään epätietoisuuteen. Erityisesti kyllästyminen on ollut henkilökohtaisessa elämässä paljon rankempaa, aiemmin on ollut mahdollista tehdä paljon kaikenlaista ja esimerkiksi matkustella. Vuorovaikutuksen puute on ollut itselleni tosi ongelmallinen asia, sitä sosiaalista kontekstia kaipaa ihan hirveästi. Esimerkiksi luentoja pitäessä tummille ruuduille puhuminen tuntuu kamalalta. Jään luentoja pitäessä pohtimaan, olenko oikeasti saanut tiedon välitettyä opiskelijoille. Olen opettajana sellainen, että huomaan, jos jostain asiasta on tarpeen puhua enemmän ja pystyn spontaanisti käyttämään esimerkiksi enemmän aikaa ja monipuolisemmin erilaisia keinoja jonkin asian käsittelyyn. Mustista ruuduista en sen sijaan näe mitään ja opiskelijoillakin on etäluennoilla korkeampi kynnys esittää kysymyksiä. En yhtään pidä tällä tavalla opettamisesta. Jos minulla ei olisi ollut esimerkiksi vuorovaikutteisia pienryhmätunteja pandemia-aikana, olisin varmaan aika paljon väsyneempi, kuin mitä nyt olen. Erilaisia työhyvinvointikyselyitä on pandemian aikana tullut paljon, mutta henkilökunnalle ei ole näkynyt, että mitä kerätyllä tiedolla tehdään. Toivonkin, että jossain vaiheessa kerrottaisiin, mitä kaikilla näillä kyselyillä lopulta tehdään. Ehkä myös olisi ollut hyvä, jos joku ulkopuolinen henkilö hyvinvointipalvelusta olisi käynyt yksikkö yksiköltä jututtamassa henkilökunnan jäseniä, kysellyt meidän voinnista, minultakaan ei ole kukaan kysynyt kahteen vuoteen, että miten minä voin. Toki voimme itse ottaa yhteyttä, mutta kynnys siihen on korkea. Toivoisin näkeväni meiltä kaikilta enemmän voitontahtoa. Ei ole pakko olla koko ajan positiivinen, mutta ehkä meidän suomalaisten on vähän turhankin helppo vaipua sellaiseen synkkyyteen. K aiken k aikkiaan olen ollut kyllästynyt, ärtynyt j a välillä tosi vih ainenkin tähän til anteeseen j a siihen liittyvään epätietoisuuteen. 16
? Anonyymi Opettajana kielija viestintäopintojen keskuksessa (Kievi). Muutin perheeni kanssa uudelle paikkakunnalle syksyllä 2019, asuntoon, jossa meidän ei ollut tarkoitus asua pitkään. Asumisjärjestely on vaikuttanut siihen, että seinät ovat kaatuneet ehkä enemmän päälle. Minulla ei esimerkiksi ole oikeaa työhuonetta, vaan työhuoneena toimiva tila toimii myös muun muassa leikkihuoneena. On pitänyt itse osata luoda rutiineja, ja on menty sellaista yläja alamäkeä koko ajan, kun on ajateltu, että ensi lukukausi on sitten sellainen normaali. On ollut aina ikävää, kun on joutunut huomaamaan, ettei vielä päästäkään palaamaan normaaliin arkeen. Olen vähän työnarkomaaniluonne. Esimerkiksi taukojen muistaminen on ollut hankalaa ja sitä on pitänyt opetella. On niin eri asia olla luokkahuoneessa, jossa ei esimerkiksi jää koneen ääreen pitkäksi aikaa oppitunnin jälkeen, toisin kuin kotona. Vaikka työhuoneelle on saanut mennä, on se tuntunut ennakkoilmoitteluineen aika hankalalta ja monimutkaiselta, ja olenkin tätä mahdollisuutta käyttänyt todella harvoin, vain oikeastaan pakkotilanteissa. Opettaminen on ollut yksinäistä, kun on välillä joutunut puhumaan tummille ruuduille – että puhunko tässä nyt oikeasti vain itsekseni. Omassa aineessa on kuitenkin kyse kommunikaatiosta ja kehonkieli on todella olennainen osa sitä. Olen siis yrittänyt rohkaista opiskelijoita eri tavoin pitämään kameroita päällä. Suurin osa pitääkin, tai vilpittömästi pyrkii siihen, mutta heillä on teknisiä haasteita. Opiskelijat ovat kovin innovatiivisia, ja välillä olemme esimerkiksi pitäneet hauskoja taukojumppia heidän vetäminään kamerat päällä. Opetukseen liittyvät haasteet ovat liittyneet monesti opiskelijoiden poissaoloihin. Meille opettajille tulee paljon sähköpostia, tällä hetkellä varsinkin poissaoloihin liittyen, ja opiskelijat eivät ehkä aina ymmärrä, ettei minulla ole heti tarjota mitään korvaavaa tehtävää, etenkin, kun kielija viestintäopinnoissa vastauksien kirjoittaminen paperille ei vastaa tunnilla oloa. Kielija viestintäopintojen keskus on pitänyt henkilökunnan jaksamisesta tosi hyvin huolta. Meillä on esimerkiksi ollut toimiva Teams-alusta, jonne on voinut laittaa viestiä oikeastaan mistä vaan. Myös epävirallisia virtuaalisesti pidettyjä epävirallisia kahvitaukoja on järjestetty pandemian alusta asti, samoin Kievin opettajien yhteisiä vertaistukikeskusteluja silloin tällöin. Ennen koronaa kurssipudokkaita ei ollut näin paljon. Itselleni on todella raastavaa, kun en tiedä, miksi opiskelijoita tippuu kursseilta. Olemme muun henkilökunnan kanssa puhuneet paljon siitä, miten raskasta tämä aika on ollut opiskelijoille ja olemme olleet todella huolissamme ja tehneet kaikkemme, jotta opiskelijoilla olisi mahdollisimman hyvä ja turvallinen olo. Kyllä se jää kalvamaan, kun johonkin opiskelijaan ei saakaan enää yhteyttä.
Anonyymi Työskennellyt kymmeniä vuosia Turun kauppakorkeakoulussa ja Turun yliopistossa erilaisissa tehtävissä. Työtehtäviin kuuluu opetusta ja tutkimusta. Alkuun etätyöskentely aiheutti stressiä, kun olimme puolison kanssa molemmat tekemässä yhtäaikaisesti töitä kotoa käsin. Vaikka olimme eri huoneissa, ei toisen työskentelystä syntyviä ääniä pystynyt suodattamaan kokonaan pois, mikä tietenkin hankaloitti esimerkiksi kokousja opetustilanteita. Voin vain kuvitella, miten hankalaa on ollut niillä, joilla on vähän tilaa kotona. Kun rajoitukset lopulta hieman helpottivat, saimme onneksi järjestettyä niin, että pääsimme puolison kanssa vuoropäivinä omille työpaikoillemme. Zoom-kokouksiin alkaa kyllästyä, tuntuu, että niitä on liikaa. Koska monien sosiaaliset kontaktit ovat pandemian myötä vähentyneet, kokouksiin on tullut enemmän sellaista lätinää ja kokoukset ovat saattaneet venyä pitkiksi istunnoiksi. Kun kokouksia on useammin ja itselläni on jatkuvasti kova kiire, toivoisin, että kokoukset olisivat nopeita ja tehokkaita. Kahvitaukojutteluita voisi järjestää erikseen, kuten olen itsekin esimerkiksi ulkomaisten kollegoiden kanssa tehnyt. Oma opetusmuotoni on nimenomaan interaktiivisuuteen pyrkivä: opetustilanteessa kokoonnutaan yhteen keskustelemaan erilaisen materiaalin pohjalta ja opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen vaikuttaa myös kurssiarvosanaan. Etäopetuksessa on sitten joutunut kehittämään uudenlaisia tapoja aktiivisuuden mittaamiseen. Olen ollut aika tiukka sen suhteen, että seminaareissa opiskelijoiden tulee lähtökohtaisesti pitää kamerat päällä, sillä tummille ruuduille puhuminen on aivan hirveää, inhoan sitä todella paljon. Osa opiskelijoista on vedonnut siihen, että on esimerkiksi työpaikallaan kuuntelemassa opetusta, mutta suhtaudun tällaiseen multitaskaamiseen todella vastahankaisesti. Keskityn itse seminaareissa ja luennoilla siihen käsillä olevaan opetustilanteeseen ja siksi toivoisin samaa myös opiskelijoilta. Kun tutkimusseminaarit ovat siirtyneet nettiin, ne ovat saaneet ihan uutta luonnetta, esimerkiksi osallistujia ja puhujia on voinut kutsua mukaan kauempaakin. Mielestäni tämä on todistanut sen, että vähäisemmällä matkailulla päästään lopulta suht samaan lopputulokseen. Niille, jotka nyt vasta rakentavat verkostojaan, matkustelemattomuus tietenkin osuu rankemmin. He eivät pääse osallistumaan konferensseihin tai seminaareihin, joihin sisältyy myös vastaanottotilaisuuksia ja illallisia, joissa ihmisiin pääsee tutustumaan eri tavalla. Pandemia-aikaan elämä on typistynyt, on tullut elettyä säästöliekillä. Stressiin on kuitenkin tässä työssä tottunut ja vaikkei siitä tykkää, niin ei se ole onneksi lannistanut pandemia-aikanakaan.
Suunnitelma: opetus jatkossa • Turun yliopistossa tähdätään, syksyllä 2021 annetun koulutusvararehtorin ohjeen mukaisesti, 30 prosenttisesti ajasta ja paikasta riippumattomaan opetukseen. • 70 prosenttia opetuksesta tarjotaan edelleen kampuksella tai muissa vastaavissa oppimisympäristöissä, jotka mahdollistavat lähiopetuksen. • Yliopistolla sovelletaan pedagogista vapautta: asiantuntijat ovat parhaita itse tietämään, miten opetettuna asiat tulevat parhaiten opituksi. • Opetusta lähitilanteissa suositellaan järjestettäväksi erityisesti kandivaiheen opiskelijoille. • Tällä hetkellä tavoitteena on, että organisaation erilliset koronajärjestelyt voidaan purkaa kesäkuun lopulla. Lähde: Turun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Piia Björn ja yliopiston viestintä Tarja Saaresranta 1990-luvulta alkaen erilaisissa työtehtävissä. Tehnyt tutkimustyötä Turun yliopiston Unitutkimuskeskuksessa vuodesta 1997 lähtien. Toimii tällä hetkellä keuhkosairausopin professorina. Kliinisen alan professorina kuormitusta ovat lisänneet reagointi pandemian aiheuttamiin muutoksiin samanaikaisesti kahden organisaation – yliopiston ja sairaalan – taholta. Varsinkin pandemian alkuvaiheessa henkilökohtaisessa elämässä kontaktien välttäminen ja huoli iäkkäiden sukulaisten terveydestä, työkuormituksen lisääntyminen sekä huoli työkavereiden terveydestä ja jaksamisesta sairaalatyössä aiheutti kuormitusta. Vuonna 2020 keuhkosairauksien opetus piti ikään kuin ”yhdessä yössä” muuttaa virtuaaliseksi ja potilaskontaktit korvaamaan keksityillä potilailla. Koska omaa erikoisosaamistani on hengitysvajeen hoito, piti minun yhtäaikaisesti valmistella pikakoulutusmateriaalia eri alojen hoitajille ja lääkäreille, minkä lisäksi pidin toistakymmentä opetusta 10 hengen ryhmille. Vuodesta 2021 alkaen keuhkosairauksien kliinistä opetusta on pitänyt modifioida sen mukaan, miten tutkimuspotilaita riittää, kun osastoilla on pulaa hoitajista ja koronapotilaat vievät suuren osan vuodepaikoista. Kun Zoom-kokouksista on tullut arkea, ovat läsnäolokokoukset ja -opetus erityisen virkistäviä. Etäkokouksissa on tylsää puhua tyhjille ruuduille, koska kontaktia ei saa kuin chatin ja mahdollisten pyydettyjen puheenvuorojen kautta. Lisääntynyt työmäärä on kuormittanut ja hidastanut tutkimustyötä, mutta silti elämään mahtuu iloa ja kriisi on myös mahdollisuus. ×
IDA-MARIA MANNINEN KUVITUS VENLA VAATTOVAARA Luontokadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta. Turussa sitä tehdään. T ut k imu ks e n u u det horis o n t i t