• 1/2019 s. 8 IRTI YLIOPPILASKUNNASTA Oikislaiset riitauttivat pakkojäsenyyden s. 30 SECOND LIFE Starting anew? Tips to second hand shops Jukka Kola nousee yliopiston johtoon KIISTELTY REHTORI s. 12 eng s. 22 YSÄRI-MISSIEN TURKU Kaunei flikoi tält pualt jokke
• 3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 ”Gradun lähdeteos voi hävitä ulottumattomiin.” Pääkirjoitus H Tiedekustantajien monopoli pitää murtaa Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 26 Miesten puolesta Uusi miesten asemaa ajava feministinen yhdistys sai alkunsa Twitterissä. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja on valtio-opin ja kansainvälisten suhteiden opiskelija Turun yliopistosta. al ek si m al in en elmikuussa gradun korvaamaton lähdeteos voi hävitä näppäimistön ulottumattomiin, jos yli 3 000 tieteellistä e-lehteä napsauttaa virtuaaliset sivunsa kiinni opiskelijoiden ja tutkijoiden nenän edestä. Lukuoikeus uhkaa poistua, koska suomalainen FinElib riitelee kahden merkittävän kansainvälisen tiedekustantajan kanssa rahasta. Kärhämä koskee avointa julkaisemista, josta kustantajat yrittävät nyhtää korkeita lisämaksuja. Avoin julkaiseminen tarkoittaa, että ”tieteellinen tieto saatetaan kaikkien lukijoiden saataville maksutta netin kautta”, Helsingin Sanomat (20.1.) kirjoittaa. Avoimuuden perusteena on, että kun tutkittu tieto saa nykyistä enemmän näkyvyyttä, sitä voidaan hyödyntää yhteiskunnan kehittämistyössä. Tammikuussa eletään jo varastettua aikaa, sillä olemassa olevat sopimukset ovat ohittaneet eräpäivänsä. Jos neuvotteluissa ei päästä yhteisymmärrykseen, myös Turun yliopisto voi menettää lukuoikeiden kustantajien uusiin artikkeleihin ja osaan vanhemmista. FinElibin muodostavat suomalaiset korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja yleiset kirjastot. Se neuvottelee valtavista tiedelehtipaketeista kahden kustantajan, Wileyn ja Taylor & Francisin, kanssa. Vuosittain FinElibin jäsenet maksavat jo nyt yhteensä kymmeniä miljoonia euroja päästäkseen lukemaan tieteellisiä e-lehtiä. Tavoitteena onkin, että osa lisenssimaksuihin hupenevista euroista voitaisiin jatkossa käyttää avoimen julkaisemisen edistämiseen. Suomessa ja muualla maailmassa avoimesta tieteestä on keskusteltu vuosikymmeniä. Vähitellen yhä useampi korkeakoulu ja tutkija on kyllästynyt kustantamoiden jatkuvasti kallistuviin sopimuksiin. Parhaillaan käydään kiivasta keskustelua vaihtoehtoisista tiedejulkaisemisen tavoista. Kehittämisasiantuntija Erika Lilja kirjoittaa Turun yliopiston blogissa, että kustantajien ”monopoliasema ja tekijänoikeuksien siirtyminen kustantajille” tekee nykyisestä julkaisujärjestelmästä mahdollisen – ja kestämättömän. Hän huomauttaa, että ”tiedon hinta on kohtuuton”, kun tutkijat sekä tuottavat että vertaisarvioivat julkaistavat tutkimukset. tämän lehden painoon lähdön aikana neuvottelut uudesta sopimuksesta ovat kesken. Selvää on, että yliopistoyhteisöllä ei ole varaa jatkaa näin. Tarvitaan kunnianhimoa, yhteistyötä ja vaihtoehtoja, jotta nykymallia voidaan horjuttaa. Urakka on syytä aloittaa pikaisesti, sillä uusien avoimeen tietoon pohjautuvien julkaisualustojen synty ja vakiintuminen on hidasta.
• 4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 SISÄLLYS 1/2019 Oma koti. Fysiikan opiskelijan kodin täyttävät fantasia, scifi ja figupelit. Ristiriitojen rehtori. Turun yliopiston tuleva johtaja muistetaan irtisanomisista. Tutkijan ura akatemian ulkopuolella. Suunnittele opinnot, se kannattaa! Missien Turku. Ysärillä missit tekivät kaupungista “pienois-Hollywoodin”. Miesten puolesta. Uuden Miehet ry:n puheenjohtaja on turkulaisopiskelija. Kaupunki kansien välissä. Suomen Turku kukoistaa kaunokirjallisuudessa. Second life. A brief guide to second hand Turku, you’re welcome <3 ”Erityisavustajista tiedetään hyvin vähän”. Gradu taustavaikuttajista. NUMERO 1/2019 25.1.2019 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 88. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Anni Savolainen & Lassi Vihko KAnsiKuvA Aleksi Malinen, kuvankäsittely Nella KeskiOja ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni.rantanen@pirunnyrkki.fi, www. pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 8 500 kpl. 22 12 11 16 KANSI ”Kun tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen laatu paranee, kaikki muu hyvä syntyy sitä kautta.” Jukka Kola Sivu 12 Kartta kaamokseen. Kampuksella suunnistettiin kylmänä talvi-iltana. Pakkojäsenet saivat tarpeekseen. He tahtovat eron ylioppilaskunnasta. Vaalien supervuosi – ketä kiinnostaa? Toivottavasti ainakin opiskelijoita. Ylioppilaslehdissä rytisee. Julkaisut joutuvat perustelemaan hyötyään. 9 10 6 ”Potilaat ovat huomattavasti monimutkaisempia tutkittavia kuin solut maljassa tai koe-eläimet.” Mari Björkman Sivu 16 26 an n i sa vo la in en 31 30 8 28
• 5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Janika Takatalo teki valtio-opin gradunsa ministerien erityisavustajista. Avustajat saattavat pystyä vaikuttamaan päätöksentekoon jopa rivikansanedustajia enemmän (s. 31). www.TYLKKARI.FI TYS:n uusin kohde Aitiopaikka on persoonallinen ekoasuntola Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) Aitiopaikan 255 asunnosta suurin osa on yksiöitä. Tammikuussa niistä 190 oli muuttovalmiita ja loput valmistuvat kevään aikana. Rakennuksen lähes viisisataa aurinkokennoa tuottaa energiaa jopa yli Aitiopaikan oman tarpeen. Turun ylioppilaslehden budjetti säilyy entisellään – tulevaisuuden suunnan ratkaisi arpa Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) edustajisto kiisteli lehden budjetista koko viime syksyn. Vaikka rajuja leikkausehdotuksia esitettiin, budjetti päätettiin säilyttää nykyisellään. Kokouksessaan opiskelijapoliitikot salasivat äänestysvalintansa ”julkisuuden paineen” takia. Nämä jutut vain verkossa: la ss i vih ko n el la ke sk i-o ja n el la ke sk i-o ja ju h a la ur ila TYYn uusi hallitus: ”Kiire tulee, vaalit syövät keväällä aika paljon aikaa” Uuden puheenjohtajan Sini Saarisen (oik) mukaan hallituksen tärkeimpiä tavoitteita ovat ilmastonmuutoksen estäminen, laadukas koulutus ja sosiaaliturvauudistus sekä mielenterveyspalveluiden parantaminen. eng spot English content! in this issue: “second Life” (p. 30). it’s easy to shop and donate second hand in turku.
• 6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Kaupunkisuunnistuksen rastilla pitää vastata kysymykseen, joka liittyy johonkin paikan yksityiskohtaan. Rastilla 43 suunnistajat puntaroivat, minkä Ylioppilaskylän talon numeroa kartassa tivataan.
• 7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 KARTTA KAAMOKSEEN Miltä tuntuu tutkia tuttuja kulmia otsalamppu päässä ja kartta kädessä? Päätin ottaa asiasta selvää. TEKSTI LASSI VIHKO KUVA ANNI SAVOLAINEN ynnys lähteä kaupunkisuunnistamaan hyisenä tammikuisena iltana on korkea. Turku Street-O ei ole pelkkää pakkasessa pusertamista, vaan samalla pääsee tutustumaan uusiin alueisiin. Tänään suunnistusmaastona ovat kuitenkin Ylioppilaskylän ja Turun yliopiston tutut kulmat. Kaupunkikarttaan on merkattu noin kolmekymmentä rastia, joista haetaan tunnissa niin monta kuin ehtii. Reitin voi suunnitella omien taitojen ja kunnon mukaan. Tälläkin kertaa mukana on niin ensikertalaisia kuin ammattitason suunnistajia. Hytisten laitan puhelimen ajastimen käyntiin, otan kartan käteen ja hep! Kun saan käsityksen omasta sijainnistani, päätän lähteä kiertämään Yliopistonmäkeä länteen. Kartan kääntöpuolella jokaista rastia varten on kysymys. Tuomaanpuistossa vilkaisen paperia: ”Montako hahmoa seisoo patsaan päällä?” Otsalampun voimalla erotan patsaasta kaksi rumpalihahmoa ja sohaisen tussilla paperiin. Tutuilla nurkilla ei tarvitse kulkea nenä kiinni kartassa. Parasta juoksureittiä hahmotellessani huomaan olevani enemmän läsnä ympäristössäni kuin aikoihin. Piispankadun puutalojen ikkunoista loistaa kotoisa valo. Tuomiokirkko nousee kadun päässä uljaana hennosti kimmeltävien kinosten keskeltä. Yliopistonmäki: check . Syke mäelle juoksemisen jälkeen: 180. Seuraavaksi lähden metsästämään Ylioppilaskylän rasteja. Kylävalinnan jälkeen käännyn oikealle ja jatkan matkaani Yo-kylä länsipuolelle. ”Mikä on talon numero?” Vaikeuskerroin kovenee, sillä kaikki talot ympärilläni näyttävät identtisiltä. Hetken pähkäiltyäni huomaan, että muutkin suunnistajat astelevat pöllämystyneinä edestakaisin. Päätän hieman peesata (tahallisesti seurata) kokeneempaa suunnistajaa, vaikka se onkin suunnistuksen lajisäännöissä kielletty. Muutaman minuutin pummin (virheen) jälkeen kurkotan taskustani kännykän. Voi helvetti. Luuri on sammunut pakkaseen, eikä minulla ole käsitystä ajan kulusta. Takaiskusta huolimatta jatkan matkaani Caribian ohi Suntiontien suuntaan. Huomaan järkytyksekseni, että reittivalintani vie minut Kuuvuoren portaille. Edessä nousee yli sadan askelman puurakennelma. Viimeistään nyt vilu vaihtuu läkähdykseen. Syke porrasjuoksun jälkeen: 200. Hengästyneenä jolkuttelen rastille. On vaikean päätöksen aika: Itäharjun suunnalla on vielä kuusi rastia hakematta, mutta en ole varma, mihin aikani riittää. Pitkin hamPain päätän kääntyä Posankan vieressä sijaitsevalle maalille. Sykkyrähännän luona päätän suorituksen leimaamalla emitin (elektronisen kilpailukortin) kortinlukijaan. 41 minuuttia ja 44 sekuntia. Pahus, lähes kolmasosa hyvästä suunnistusajasta jäi käyttämättä. Pieni pettymys ei silti laimenna juoksusta seurannutta endorfiiniryöppyä. • K
• 8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 TEKSTI & KUVA NELLA KESKI-OJA Tämä kaksikko haluaa erota ylioppilaskunnasta. He sanovat, että ketään ei perustuslain mukaan saisi pakottaa yhdistyksen jäseneksi. Nyt opiskelijat ovat tehneet asiasta valituksen Turun hallinto-oikeuteen. un aloittaa opiskelun yliopistossa, joutuu samalla liittymään ylioppilaskunnan jäseneksi ja maksamaan vuosittaista jäsenmaksua. Yleensä arvostelijat kutsuvat ilmiötä ”pakkojäsenyydeksi”, puolustajat puolestaan ”automaatiojäsenyydeksi”. Jäsenyyskysymyksestä on kamppailtu jo vuosikymmeniä. Molemmat leirit perustelevat kantojaan lakikirja kädessä. Kriitikoiden mielestä pakkojäsenyys rikkoo perustuslakia, jonka mukaan kansalaisella on vapaus kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin. Automaatiojäsenyyden kannattajat lukevat puolestaan yliopistolakia. Se sanelee, että jokaisen yliopisto-opiskelijan on kuuluttava ylioppilaskuntaan. Ylioppilaskunnan tulee puolestaan hoitaa sille laissa määrättyjä tehtäviä, käytännössä esimerkiksi opiskelijoiden edunvalvontaa. Perustuslaki on suomalaisen oikeusvaltion kivijalka, eivätkä muut lait saa olla ristiriidassa sen kanssa. Pelkkä ristiriitaisuus ei kuitenkaan riitä horjuttamaan yliopistolakia. Ristiriidan on oltava ”ilmeinen”. nyt turun yliopistossa oikeustiedettä opiskelevat Sami-Petteri Seppä ja Ville Laakso haluavat, että ristiriidan laatu selvitetään. Sen takia he ovat tehneet asiasta valituksen Turun hallintooikeuteen. Tuomioistuimelle toimittamassaan valituksessa opiskelijat vaativat, että heille myönnetään ero Turun yliopiston ylioppilaskunnasta (TYY) ilman, että he menettävät opinto-oikeuttaan Turun yliopistossa. Lisäksi he vaativat, että TYY palauttaa heille kuluvan lukuvuoden jäsenmaksun. ”Uskon, että meidän alalla kaikki näkevät perustuslain ja yliopistolain ristiriidan aika ilmiselvänä. Asialle olisi jo pitänyt tehdä jotain, mutta ei ole tehty”, Seppä perustelee. Tietämänsä mukaan Seppä ja Laakso ovat ensimmäiset, jotka valittavat asiasta hallinto-oikeuteen. Sepän mukaan valituksen laatiminen on kytenyt oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa jo pitkään. Usein aikomus on kaatunut siihen, että opiskelija ehtii valmistua siinä vaiheessa, kun ammatillista osaamista valituksen tekemiseen olisi kertynyt tarpeeksi. Kun opiskelija valmistuu, hän menettää asemansa asianomaiseK PAKKOjÄSENET SAIvAT TARPEEKSEEN ”Olemme tehneet valituksen niin hyvin kuin olemme pystyneet. Se ei ole vain räkäinen heitto, joka on tulistuneena kopioitu Facebookista jonkin [TYYn] edustajistokeskustelun jälkeen”, Ville Laakso (oik) sanoo. Vieressä Sami-Petteri Seppä.
• 9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Gallup ”Lupasin kokea enemmän sekä Suomessa että ulkomailla. Jos vuoden lopussa olen matkustellut ja ollut vaihdossa Itävallassa, voin sanoa, että oli hyvä vuosi.” millaisia uudenvuodenlupauksia olet tehnyt? ”On ollut siistiä itsenäistyä ja muuttaa omilleen. Lupasin itselleni tehdä enemmän asioita itse, ettei aina tarvitse seuraa tehdäkseen jotain kivaa.” ”Yritän yleisesti elää terveellisemmin, esimerkiksi syömällä paremmin, liikkumalla enemmän ja juomalla alkoholia vähemmän. Tämä säästää myös rahaa.” TEKSTI & KUVAT ANNI SAVOLAINEN Ylioppilaskunnalta Ida Hoikka saksa Oona Julin saksa Jami Sundström biologia TÄNÄ VUONNA, jota vaalien supervuodeksi kutsutaan, on tiedossa vaaliähky. Huhtikuussa äänestetään Suomelle uusi suunta ja eduskuntaan uudet kansanedustajat. Heti eduskuntavaalien perään saa äänestää eurovaaleissa ja mahdollisesti syksyllä maakuntavaaleissa. OPISKELIJOINA meillä on paljon pelissä. Toimeentuloamme on parannettava ja hyvinvoinnistamme tulee pitää huolta. Päätöksiä on tehtävä kestävästi, jotta maailmasta jää jotain jäljelle. KORKEAKOULUOPISKELIJOILLA on yhteiset vaalitavoitteet, joista tarkempaa tietoa löytyy Suomen ylioppilaskuntien liiton verkkosivuilta. Akateeminen yhteisö vaatii tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Yliopistolaisia lähellä olevat järjestöt ja ammattiliitot järjestävät vaalitapahtumia, ja useammassa eduskuntavaaliehdokkaiden järjestämissä vaalitilaisuuksissa nähdään keskustelijoina asiantuntijoita. Yhteisömme tavoitteissa ja toiminnassa näkyy, että mutuiluun ei ole varaa. NYT TEHTÄVÄT päätökset vaikuttavat nuoriin ja tuleviin sukupolviin. Haluan uskoa, että yhteisten tavoitteiden lisäksi jokainen löytää syyn kävellä äänestyskopille ja äänestää tulevaisuuden vuoksi. Vaaditaan politiikkaa, joka luo toivoa. SINI SAARINEN, TYYn hallituksen puheenjohtaja Vaalien supervuosi – ketä kiinnostaa? na, eikä voi tehdä valitusta. ”Ajattelimme, että jos emme tee valitusta nyt, asia hautautuu taas viideksi vuodeksi”, Seppä kertoo. Kaksikko uskoo, että nyt on oikea hetki riitauttaa TYYn jäsenyyspäätös. Samassa yhteydessä, kun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) palvelut päätettiin laajentaa ammattikorkean opiskelijoille, pohdittiin myös pakkojäsenyyden ulottamista amk-opiskelijoille. Vuonna 2014 perustuslakivaliokunta kuitenkin lausui, että pakkojäsenyyttä ei voi laajentaa amk-puolelle. ”Amk-opiskelijakunnan tehtävät ovat täysin identtiset ylioppilaskunnan kanssa, mutta siellä ei ole pakkojäsenyyttä”, Seppä huomauttaa. Viime vuoden lokakuussa perustuslakivaliokunta puolestaan esitti, että valtioneuvoston pitäisi harkita selvitystyön käynnistämistä ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä ja ryhtyä tarvittaessa lainsäädäntötoimiin sääntelyn muuttamiseksi. ”Juridiikka on muuttunut aika perusoikeuslähtöiseksi. Ennen pitkää tapa, jolla ylioppilaskunnat ovat tottuneet toimimaan, tulee muuttumaan”, Laakso uskoo. LakimuutoksEn yhteiskunnalliset seuraukset olisivat isot. Jos ylioppilaskuntaan kuuluminen ei olisi enää pakollista, jäsenmäärät tippuisivat. Se pienentäisi ylioppilaskuntien rahoitusta, jolloin niiden pitäisi pohtia, mistä saada lisää tuloja ja mitä menoja leikata. Todennäköisesti ainakin osa ylioppilaskunnista joutuisi supistamaan toimintaansa. Isoissa opiskelijajärjestöissä lakimuutosta ei ajeta. Esimerkiksi viime lokakuussa ylioppilaskuntien kattojärjestö Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) kommentoi, että opiskelijoiden automaatiojäsenyys säilyy ennallaan. ”Keskustelu halutaan pyyhkiä pöydän alle”, Sami-Petteri Seppä väittää. Hänen mielestään ylioppilaskuntien kannattaisi olla kysymyksessä nykyistä vastaanottavaisempia juuri lakimuutoksen seurausten takia. Silloin opiskelijajärjestöt voisivat neuvotella lainsäätäjän kanssa esimerkiksi järkevät siirtymäajat. • TÄLLÄ HETKELLÄ yliopistolaki vaatii, että kaikki opiskelijat kuuluvat ylioppilaskuntaan, kun he ovat kirjoilla yliopistossa. ”Tässä asiassa laki ei anna ylioppilaskunnalle edes harkinnan mahdollisuutta”, Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) pääsihteeri Rauli Elenius sanoo. Hänen mukaansa perustuslain ja muun lainsäädännön ”ilmeisellä ristiriidalla” tarkoitetaan käytännössä sitä, onko perustuslakivaliokunta ottanut asiaan kantaa. ”2000-luvulla ylioppilaskuntien jäsenyysasia on ollut perustuslakivaliokunnassa useaan otteeseen käsittelyssä. Tässä nimenomaisessa asiassa valiokunta on aikaisemmin ottanut sen kannan, että jäsenyys voi olla pakollista läsnäoleville opiskelijoille, kunhan ylioppilaskunnan tehtävät on määritelty laissa.” Hallinto-oikeudella on mahdollisuus punnita lakien suhdetta. Eleniuksen mielestä olisi kuitenkin ”erikoista”, jos hallinto-oikeus tulkitsisi lakeja TYY: ”PÄÄTöS OLISI RADIKAALI” eri tavalla kuin valiokunta. ”Tällä hetkellä perustuslakivaliokunnan toive on, että käynnistetään poliittinen ja osaltaan juridinen harkinta siitä, onko tarkoituksenmukaista jatkaa nykymallilla vai ei”, Elenius sanoo ja jatkaa: ”Turun hallinto-oikeus joutuisi tekemään todella merkittävän ennakkopäätöksen varsinkin, jos se ratkaisi asian hakijoiden hyväksi. Yhden hallinto-oikeuden tekemänä päätös olisi radikaali toimenpide, joka vaikuttaisi kaikkiin yliopisto-opiskelijoihin ja ylioppilaskuntiin.” Jos hallinto-oikeus tekee asiasta päätöksen, ratkaisu jää voimaan. Yliopistolain mukaan hallinto-oikeuden ratkaisusta ei voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tällä hetkellä valituksen tehneet opiskelijat ja TYY odottavat, miten hallinto-oikeus ratkaisee asian. ”Käsittely on lähtökohtaisesti kirjallista. Arvioni on, että menee useita kuukausia ennen kuin asiasta tulee minkäänlaista ratkaisua”, Elenius sanoo.
• 10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 MONEN YLIOPPILASLEHDEN vuosi vaihtui huterissa merkeissä. Talven aikana useissa ylioppilaskunnissa on harkittu, miten kampusjulkaisujen tekoa pitäisi jatkaa – vai pitäisikö ne lopettaa kokonaan. Karuin esimerkki tulee Joensuun ja Kuopion kampuksilta, missä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) edustajisto lakkautti koko lehden. ”Uljaan kohtalo on kauhuskenaario siitä, mitä tapahtuu, kun journalismin tekeminen on poliitikkojen armoilla”, kirjoittaa vapaa toimittaja Pasi Kivioja Suomen Kuvalehden kolumnissaan. Uljaan alasajo oli poikkeuksellisen hätäinen: lakkautusesityksen ja päätöksen välillä kului vain viikko. Lehden lakkauttamista perusteltiin muun muassa rahalla. ISYYn edustajisto ratkaisi asian suljetulla lippuäänestyksellä. Se tarkoittaa, että opiskelijapoliitikot salasivat äänestyspäätöksensä. Leikkausinnon taustalla kyti kokemus siitä, että Uljas ei kaikkien opiskelijoiden mielestä palvellut heitä tarpeeksi. Osa taas näki lehden tärkeänä, koska se toimi opiskelijoiden äänitorvena ja vallan vahtikoirana sekä loi yhteisöllisyyttä kampuksille. TAMPEREELLA ylioppilaslehti Aviisi jäi puolestaan loppuvuodesta tauolle. Syy on kahden ylioppilaskunnan, Tamyn ja TTYY:n, yhdistyminen. Uuden Tampereen ylioppilaskunnan TREYn on tarkoitus päättää lehden jatkosta kevään aikana. Julkaisun tulevaisuus on epävarma. Voi olla, että TEKSTI NELLA KESKI-OJA & ANNI SAVOLAINEN KUVA MAttHIAS HuSS/BrItISH LIBrAry & LASSI VIHKO YLIOPPILASLEHDISSÄ RYTISEE MUUT YLIOPPILASLEHDET KOONNUT ANNI SAVOLAINEN Nopeat YLIOPPILASMEDIAA tarvitaan Tampereella jatkossakin, vaikka ylioppilaslehti Aviisin tulevaisuus on vaakalaudalla. Mahdollisesti viimeisen Aviisin (9/2018) pääkirjoitus käsittelee ylioppilaslehtien merkitystä ja lehtien lakkauttamisen seurauksia. Päätoimittaja Tuija Siltamäen mukaan ylioppilaslehdillä on niiden kyseenalaistavan luonteen lisäksi on arvokas rooli opiskelijaelämän dokumentoijina. 49-vuotiaan Aviisin jatkajaa tarvitaan esimerkiksi siksi, että vuosikymmenien päästä tiedetään, mitä opiskelijat 2020-luvulla ajattelivat maailmasta. Siltamäen mukaan lehtien rahoituksen vähentäminen johtaa yleensä laadun huonontumiseen ja siten syöksykierteeseen. Kun julkaisun laatu heikkenee, lähtevät lukijat, ”koska lehtiä ei ole tapana lukea säälistä”. Lukijoiden kaikotessa liukenevat myös mainostajat. Siltamäen mukaan ylioppilaslehtiä vaaditaan yleensä aina lakkautettavaksi silloin, kun niissä julkaistaan jollekulle epämieluisaa sisältöä. ”Se on lapsellista ja pelottavaakin”, Siltamäki huomauttaa. YLIOPPILASKUNTIEN automaatiojäsenyys poistuu, mikäli Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) hallitukseen on luottaminen. Asiaa käsitteli viimeiseksi jääneen Itä-Suomen ylioppilaslehden Uljaan (8/2018) pääkirjoitus. Kun ISYYlle valittiin viime joulukuussa uusi hallitus, lähes jokainen ehdokkaista esitti, että ylioppilaskunnan täytyy varautua automaattisesta jäsenyydestä poistumiseen. Keskustelu näkyy myös ISYYn edustajistossa, joka marraskuussa päätti olla korottamatta ylioppilaskunnan 126 euron jäsenmaksua osittain siksi, että automaatiojäsenyys voi lähitulevaisuudessa loppua. Tilanteessa, jossa ylioppilaskunnan jäsenyys olisi vapaaehtoista, voisi edunvalvonnasta maksaminen tuntua päätoimittaja Jussi Turusen mukaan turhalta, jos ”jokin taho tekee sitä joka tapauksessa”. Hänen mielestään onkin aiheellista pohtia kysymystä vapaamatkustamisesta. Joka tapauksessa Turusen mukaan tarvitaan jonkinlainen järjestelmä, joka kuuntelee keskitetysti opiskelijoiden palautetta ja kohtelee heitä tasavertaisesti. Aviisi saa jatkaa – tai sitten ei. On myös mahdollista, että TREY päättää perustaa Tampereelle kokonaan uuden opiskelijamedian. TURUSSA väiteltiin syksyn aikana kiivaasti Turun ylioppilaslehden tulevaisuudesta. Lopulta Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) edustajisto päätti säilyttää lehden budjetin nykyisellään. Myös Turussa opiskelijapoliitikot päättivät asiasta suljetulla lippuäänestyksellä. Äänestyspäätösten salaamista perusteltiin ”julkisuuden paineella”. Samassa kokouksessa edustajisto päätti, että tänä vuonna selvitetään, millaisia resursseja paperilehden rinnalla tapahtuva digisisältöjen mahdollinen kehittäminen vaatisi. OULUSTA tuli sentään hyviä uutisia journalismille, sillä printtilehti tekee paluun. Samana päivänä, kun Uljas lakkautettiin, Oulun ylioppilaslehti uutisoi, että lehdestä julkaistaan tänä vuonna neljä printtinumeroa aikaisemman yhden sijaan. Paperin paluun mahdollistaa Oulun yliopisto. ”Yliopisto on lupautunut ostamaan printtilehdestä mainostilaa sovitulla summalla ja maksaa näin neljän lehden painamisesta syntyvät lisäkulut”, päätoimittaja Anni Hyypiö kertoo Oulun ylioppilaslehden jutussa. Vuodesta 2017 lähtien Oulun ylioppilaslehti ilmestyi digijulkaisuna, yhtä fuksinumeroa lukuun ottamatta. Hyypiön mukaan uudet printtinumerot lisäävät lehden näkyvyyttä ja mahdollistavat mainostulojen kasvattamisen. TÄLLÄ HETKELLÄ Suomessa ilmestyvät myös Ylioppilaslehti (Helsingin yliopisto), Ylioppilaslehti Aino (Aalto-yliopisto), Jylkkäri (Jyväskylän yliopisto), Lapin ylioppilaslehti ja Studentbladet. Aikaisemmin vuonna 2017 lakkautettiin Vaasan ylioppilaslehti. • Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas lakkautetaan, Tampereen Aviisi jää tauolle, Tylkkärin budjetti säilyy ennallaan, Oulun ylioppilaslehti kasvattaa printtiä.
• 11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 ”Omistan 20 000 Magic-korttia” TEKSTI PIHLA HÄNNINEN KUVA NELLA KESKI-OJA Oma koti Asuu Ylioppilaskylässä ja opiskelee fysiikkaa. jONNI LINNASAARI, 22 Tämä on ensimmäinen oma kotini. Asunto riittää minulle, en tarvitse enempää. Sänky on tärkein huonekaluni, vietän siinä aikaa istuen tai maaten. Joskus on sellaisia viikkoja, että vain nukun täällä, käyn yliopistolla tai pelaamassa ja tulen takaisin kotiin nukkumaan. Muutin nykyiseen kotiini lokakuussa 2016. Asuin sitä ennen Kustavissa vanhempieni luona. Ennen asunnon saamista ajoin sieltä kuukauden ajan päivittäin autolla Turkuun opiskeluiden takia. Käyn pelaamassa Malifaux-figupeliä paikallisen pelikaupan tiloissa, koska pelipöytä ei millään mahtuisi kotiini. Välillä kävin pelaamassa MTG:ia kavereiden kanssa Yo-kylän kerhohuoneella Kerhiksellä ennen kuin se jyrättiin rakennustyömaan tieltä. Harrastan pöytärooli-, korttija miniatyyrieli figupelejä sekä luen fantasiaa ja scifiä. Olen pelannut fantasiakorttipeli Magic: the Gatheringia seitsemän vuotta. Omistan noin 20 000 Magic-korttia, osa niistä on yhä vanhempieni luona, koska täällä ei ole niille tilaa. Olen kuullut Yo-kylästä kauhutarinoita, mutta alue on aika rauhallinen. Välillä tänne kuuluu naapurien ja lähipäiväkodin lasten ääniä. Moikkaan naapureitani, mutta en ole tutustunut heihin. Liikun kotiini bussilla ja kävellen, mutta käyn Kustavissa viikoittain omalla autolla.
• 12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 ”Kun haetaan taloudellista vakautta ja sitä kautta yhteisön hyvinvointia, kustannusten ja säästöjen lisäksi on myös tuottopuoli. Siihen on pystyttävä panostamaan”, Turun yliopiston tuleva rehtori Jukka Kola sanoo.
• 13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Miksi Turun yliopisto valitsi rehtorin, jota Helsingin yliopisto ei kelpuuttanut jatkokaudelle? RISTIRIITOjEN REHTORI TEKSTI NELLA KESKI-OJA KUVAT ALEKSI MALINEN urun yliopiston (TY) hallitus teki tammikuussa rohkean päätöksen, kun se valitsi opinahjon tulevaksi rehtoriksi professori Jukka Kolan. Helsingin yliopiston (HY) entisenä rehtorina Kolaa, 59, on arvosteltu kovin sanakääntein HY:n johdon toteuttamista mittavista irtisanomisista. ”Se oli prosessi, jota ei toivottavasti koskaan tarvitse tehdä uudestaan”, Kola sanoo nyt. Ennen tulevaa Turun pestiään maatalouspolitiikan professori ehti toimia vuodet 2013–2018 Suomen suurimman yliopiston johdossa. Rehtorikausi oli myrskyisä. Vuonna 2015 keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus yllätti yliopistokentän mittavilla koulutusleikkauksilla. Leikkausten takia Helsingin yliopisto päätti karsia kustannuksiaan peräti 15 prosentilla eli 106 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Ratkaisuiksi eivät johdon mukaan riittäneet ylijäämän käyttäminen tai toiminnan tehostaminen, kuten tilasäästöt. Tähän on yksinkertainen syy: lähes kaksi kolmasosaa yliopiston kustannuksista tulee henkilöstömenoista. Helsingin yliopiston hallitus päätti käynnistää koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintamenettelyt, jotka tähtäsivät jopa 1 200 henkilön vähentämiseen. Samalla HY:n hallitus teki päätöksen säästöistä ja niiden tiukasta aikataulusta. Siitä, miten toimenpiteet käytännössä hoidettiin, vastasi rehtori Kola. jOHTO SAI KRITIIKKIÄ ITSEvALTAISUUDESTA Helsingin yliopiston historiallisista yt-neuvotteluista tulee nyt kuluneeksi kolme vuotta. Niiden lopputuloksena Suomen ykkösyliopiston väki väheni noin 550 työntekijällä, joista 371 irtisanottiin. Prosessissa tehtiin virheitä, minkä myös Jukka Kola myöntää. Koska yt-neuvottelut olivat ensimmäiset Helsingin yliopiston historiassa, niiden toteuttamiseen olisi voinut hakea neuvoa muilta yliopistoilta, Kola sanoo. Ylipäätään mittavan prosessin kulku olisi pitänyt suunnitella perusteellisesti etukäteen. ”Yt-neuvotteluissa on niin kovista päätöksistä kyse, että on selvää, ettei kaikki mene kerralla putkeen.” Prosessista tehty riippumaton selvitys puhuu karua kieltä. Vuonna 2017 julkaistussa raportissa yliopistoyhteisö arvostelee johtoa itsevaltaisuudesta, avoimuuden puutteesta ja vajavaisesta viestinnästä. Kritiikkiä saa osakseen myös johdon tapa kohdella irtisanottuja. Yorkin yliopiston professorin Sue Scottin johtaman ryhmän raportissa todetaan muun muassa, että ylhäältä alas saneltu johtaminen toimii vain harvoin. Kansainvälinen arviointi oli poikkeuksellinen. Ytneuvotteluiden lisäksi se koski yliopiston hallintoja tutkintouudistuksia, jotka jylläsivät yliopistossa irtisanomisten rinnalla. Jukka Kola muistuttaa, että selvityksen tilasi HY:n ylin johto eli hallitus yliopistoyhteisön ja rehtoraatin pyynnöstä. Jo ennalta oli selvää, että johtoa arvosteltaisiin raportissa ankarasti. Kola korostaa, että yksi selvityksen päätehtävä oli antaa henkilöstölle tilaisuus purkaa tuntemuksensa auki. ”Kritiikin pohjalta lähdimme tekemään monenlaisia uudistuksia, tuomaan esimerkiksi päätöksentekoa esiin varhaisemmassa vaiheessa. Niin olisi tietysti pitänyt tehdä luonnostaan, mutta aina sitä ei välttämättä oivalla.” Itse selvityksestä yliopisto julkaisi pelkän tiedotteen, ei raporttia kokonaisuudessaan. SORAÄÄNET TUSKAILEvAT vALINTAA Kun Jukka Kola viime vuonna tavoitteli jatkokautta Helsingin yliopiston johdossa, hän ei yltänyt hakijoiden kärkikolmikkoon. Uudeksi rehtoriksi valittiin professori ja entinen dekaani Jari Niemelä, jonka kautena yhteisöllä on edessään hidas työrauhan jälleenrakentaminen. Tätä taustaa vasten on selvää, että Turun yliopiston tuleva rehtori ei voi aloittaa työtään puhtaalta pöydältä. T g
• 14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Kolan valinta sai välittömästi osakseen sekä kiitosta että vastalauseiden ryöpyn. Soraäänet kysyvät, miksi tänne halutaan rehtori, jota Helsingissä ei kelpuutettu jatkokaudelle ja joka raportinkin mukaan epäonnistui juuri johtotehtävissä. Kenties kritiikin ennakoiden päätöksen tehnyt Turun yliopiston hallitus ilmoitti jo asiasta kertovassa tiedotteessa, että Kolan valinta rehtoriksi oli yksimielinen. Päätöksessä painoivat erityisesti Kolan laaja yliopistomaailman tuntemus, tutkimusja koulutuspoliittinen näkemys, käytännön johtamiskokemus, kansainväliset verkostot, erilaisten rahoituskanavien tuntemus ja vahva akateeminen tausta. Tällä hetkellä Jukka Kola on Helsingin yliopiston professori. Aikaisemmin hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa rehtorina, vararehtorina ja dekaanina sekä laitoksen johtajana. Turun yliopiston rehtoriksi Kola haki, koska haluaa pitää johtotehtävissä kertyneen osaamisensa yliopistoyhteisön käytössä. ”Kun Turussa aukesi näin merkittävä paikka, oli selvää, että haen sitä.” ISOjA IRTISANOMISIA EI SUUNNITELLA Jukka Kola aloittaa Turun yliopiston rehtorina elokuun alussa. Luvassa on hyvin erilainen viisivuotinen kuin Helsingissä, jossa professori toimi juuri leikkauskauden rehtorina. Turun yliopistossa, nykyisen rehtorin Kalervo Väänäsen johdolla, koulutusleikkausten vaatimat sopeutukset hoidettiin esimerkiksi eläköitymisten kautta, määräaikaisuuksia karsimalla ja tiloja tiivistämällä. Isoja irtisanomisia ei tehty eikä niitä suunnitella. Kun keväällä Suomelle valitaan uusi eduskunta, Jukka Kola toivoo, että yliopistot saisivat lisää perusrahoitusta ja rauhan keskittyä ydintehtäviinsä. Jos yliopistoille kaikesta huolimatta nuijitaan uudet säästötavoitteet, tuleva rehtori lupaa pohtia tarvittavia toimia yhdessä yhteisön kanssa. ”Haluan olla yhteisön käytettävissä ja kehittää yliopistoa henkilökunnan ja opiskelijoiden kautta. Silloin tiukassakin paikassa voisimme löytää toimenpiteitä, jotka yhteisö voi hyväksyä”, Kola sanoo ja jatkaa: ”Asialla on myös toinen puoli. Aina pitää miettiä, mistä voidaan saada lisää tuottoja ja tuloja.” Puhutaan siis rahasta. KILPAILU vIE TIEDETTÄ ETEENPÄIN Yliopistot saavat valtiolta perusrahoitusta. Sen lisäksi niiden on mahdollista kilpailla keskenään täydentävästä rahoituksesta. Tällä hetkellä Turun yliopistossa perusrahoitus kattaa noin 60 prosenttia ja kilpailtava raha noin 40 prosenttia kuluista. Koska Juha Sipilän (kesk.) hallitus on leikannut perusrahoitusta, täydentävästä rahoituksesta on tullut yliopistoille entistä tärkeämpi tulonlähde. Suomessa tätä sirpaloitunutta lisärahaa myöntävät esimerkiksi Suomen Akatemia, Business Finland ja lukuisat eri säätiöt, kuten Koneen Säätiö ja Suomen Kulttuurirahasto. Myös suurin osa täydentävistä euroista on julkista rahaa. Esimerkiksi tutkimusrahoituksen jätin Suomen Akatemian rahoitus tulee valtiolta Opetusja kulttuuriministeriön (OKM) kautta. Kilpailtavaa rahoitusta saadakseen yliopistojen ja tutkijoiden on tehtävä hakemuksia, joiden arvioinnin jälkeen osa saa rahaa ja osa ei. Tavoitteena on tunnistaa Suomessa tehtävä niin sanottu huippututkimus, jotta rajatut kotimaiset rahat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Raskas järjestelmä vie resursseja niin hakijoilta kuin hakemusten läpikävijöiltä. Prosessin järeydestä huolimatta Jukka Kola uskoo, että kilpailu vie tiedettä eteenpäin. Kehitettävää silti on. ”Tutkijoilla menee liikaa aikaa rahan hakemiseen, kun tutkijoiden pitäisi tutkia. Perusrahoituksen osuus saisi olla suurempi”, Kola sanoo ja jatkaa: ”Olisi hyvä, ettemme vain kilpailisi kotimaassa keskenämme niukoista tai kohtuullisista resursseista, vaan lähtisimme kasvattamaan kakkua suomalaiseen tutkimukseen ylipäätään.” LISÄÄ KAKKUA PITÄÄ HAKEA ULKOMAILTA Jotta yhteinen hyvä karttuu, rahaa pitää houkutella Suomen ulkopuolelta. Suomessa yliopistojen täydentävästä rahoituksesta arviolta vain 15 prosenttia saadaan ulkomaisilta rahoittajilta, kuten Euroopan unionilta ja kansainvälisiltä säätiöiltä. Loput noin 85 prosenttia on kotimaista rahaa, Jukka Kola arvioi. ”Eri alojen ja yliopistojen välillä on eroja, mutta on selvää, että kansainvälisen rahoituksen saamisessa on parantamisen varaa. Se pätee mihin tahansa suomalaiseen yliopistoon.” Professorin mukaan ne, jotka onnistuvat hakemaan rahoitusta ulkomailta, jättävät kotimaista rahoitusta sitten muille – ja se on ”kaikkien etu”. Vaikka Turun yliopiston on turha haaveilla huippuyliopistojen kuten Cambridgen tai Oxfordin saamista jättipoteista, petrattavaa on myös suhteessa samantasoisiin verrokkeihin. Kolan mukaan Turun yliopistossa edellytykset kansainvälisen rahoituksen lisäämiseen ovat olemassa, mutta tavoitteen eteen pitää nähdä vaivaa. Yksi selvä keino on tarjota tutkijoille enemmän tukea hakemusten valmisteluvaiheessa. ”Hakemuksen ydin on aina tutkimuksen erinomainen laatu, mutta EU-rahoituksen saamiseen liittyy oma koreografiansa.” Tulevan rehtorin mukaan tutkijoille pitää luoda tukipalvelu, jossa ”rahoituskuvioiden grand writerit ” auttavat hakemusten tekemisessä. Asiantuntijoiden neuvot sekä vertaismentorointi madaltavat kynnystä hakea kansainvälistä tutkimusrahoitusta, kun pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta uudestaan. vOI TULLA ”UUDELLEENKOHDENTAMISTA” Rahaa voisi houkutella nykyistä enemmän myös yrityksiltä. Tutkimusyhteistyön kautta Turun yliopistoon olisi mahdollista saada lisäeuroja liike-elämältä. Ensin omasta yksiköstä on kuitenkin tehtävä nykyistä houkuttelevampi kumppani, niin yrityksille kuin muille korkeakouluillekin. Jukka Kolan mukaan se onnistuu poikkitieteellisyyttä vahvistamalla. Esimerkiksi professori nostaa Helsingin yliopistoon hänen rehtorikautenaan luodun monitieteisen Kestävyystieteen instituutin (Helsus). ”Helsus ei ole byrokraattinen rakennelma, vaan hyvin joustava verkosto, jossa porukka tekee yhteistyötä toistensa kanssa. Nyt Helsus houkuttaa jo hyvin ulkomaisia toimijoita.” jUKKA KOLA Turun yliopiston tuleva rehtori ja maatalouspolitiikan professori Mikä innostaa? ”Juuri nyt tulo Turkuun ja hienot hiihtokelit. Yleensä aito ja avoin yhteistyö ihmisten kanssa yhteisömme, maamme ja maailman parhaaksi.” Mikä ärsyttää? ”Kieroilu, kaksinaamaisuus, kapeakatseisuus ja itsekeskeisyys.” Missä viihdyt? ”Perheen parissa, yhdessä ystävien kanssa, avoimien ja aktiivisten tuttujen tai vieraiden kanssa. Ja tulevaisuudessa Turussa!” ”Kansainvälisen rahoituksen saamisessa on parantamisen varaa.” Jukka Kola
• 15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Kolan mukaan instituutti parantaa kestävyystieteen vaikuttavuutta, näkyvyyttä ja houkuttavuutta. Kun verkostoon otetaan yhteyttä, sieltä osataan saman tien neuvoa kysyjää usean asiantuntijan puheille sen sijaan, että kysyjän pitäisi etsiä yhtä tiettyä henkilöä tai yksikköä. ”Osana isompaa kokonaisuutta myös tutkimukselle, joka ei muuten löytäisi rahoitusta, saattaa tulla täydentävää rahoitusta.” Samankaltaisista verkostoista hyötyisi myös Turun yliopisto, Kola uskoo. Lisäksi eri tahojen yhteistyö voi auttaa tunnistamaan tulevaisuuden nousevia aloja, joita on vaikeampi nimetä kuin yliopiston vahvoja kärkiä. Tutkimusteema, joka tänä päivänä tuntuu vähäpätöiseltä, saattaa parin vuoden päästä olla yhteiskunnallisesti merkittävä – tai sitten ei. ”Tulevana rehtorina minun pitää tunnustella henkilökunnan ja opiskelijoiden kautta, mihin suuntaan olemme menossa. Silloin pitää tarkastella niin yliopiston kotimaista kuin kansainvälistä toimintaympäristöä. Se on haasteellinen paikka. Voi olla, että sitä kautta tulee tutkimusja koulutuspuolen uudelleenkohdentamista.” Siihen, pitäisikö Turun yliopiston tekniikan koulutusta laajentaa, Kola ei vielä tässä vaiheessa halua ottaa kantaa. KUN LAATU PARANEE, SYNTYY HYvÄ KIERRE Seuraavaksi professorilla on edessään tutustuminen Turun yliopistoon, Turun kaupunkiin ja VarsinaisSuomen alueeseen. Turku ei ole tulevalle rehtorille se kaikkein tutuin paikka, sillä Jukka Kola tulee alun perin Lappeenrannasta. Sieltä hän on lähtenyt Helsinkiin opiskelemaan, tutkimaan ja opettamaan, sitten johtotehtäviin. Turun yliopistossa kaiken toiminnan lähtökohta pitää Kolan mukaan olla yliopiston päätehtävien kehittäminen. ”Kun tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen laatu paranee, kaikki muu hyvä syntyy sitä kautta. Silloin voi löytyä erityisiä osaamisalueita, joita muilla yliopistoilla Suomessa tai kansainvälisesti ei ole.” • OPETTAjA-AKATEMIA TURUN YLIOPISTOON? KUN Jukka Kola toimi Helsingin yliopistossa opetuksesta ja oppimisesta vastaavana vararehtorina, opinahjoon perustettiin Opettajien akatemia. Sen tavoitteena on opetuksen arvostuksen ja laadun parantaminen yliopistossa. Nyt professorilta on ehditty toivoa vastaavaa myös Turkuun. Hän lupaa, että akatemia perustetaan, jos sellaista todella kaivataan. ”Aina on opettajia, joilla on iso halu kehittää koko yliopiston opetusta, mutta usein he toimivat yksin. Helsingissä on jo sata opettaja-akateemikkoa ja erittäin toimiva malli, joka on tehnyt paljon hyvää opetuksen edistämiselle.” ”Turun yliopisto on omaksunut yrittäjyysyliopisto-tematiikan. Se on oikein hyvä aloite, jota voin toivottavasti viedä rehtorina eteenpäin”, Jukka Kola kertoo.
• 16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 TUTKIjAN URA AKATEMIAN ULKOPUOLELLA Turun yliopiston käyneet arkeologi, luonnontieteilijä ja kasvatustieteilijä kertovat, miten vanha opinahjo valmisti tutkijan hommiin – yliopiston ulkopuolelle. TEKSTI ANNI SAVOLAINEN KUVAT ANNI SAVOLAINEN & SALLA MErIKuKKA ohtoriputkeen jatkaminen on mielestäni vähän todellisuuden pakoilua. En usko tohtorin tutkinnon merkittävästi parantavan työllistymistä. Päinvastoin. Olen kuullut, että se voi olla heikentävä tekijä, sillä tohtori voi olla ylikouluttautunut.” Ilari Aalto on paitsi tietokirjailija, myös tutkija Aboa Vetus & Ars Nova -museon kaivauksilla. Kriittisyydestä huolimatta hän harkitsee jatko-opintoja: väitellyt tutkija on hänen mukaansa uskottava erityisesti kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Nyt ei kuitenkaan keskitytä tohtorin tutkintoon, vaan tutkijan tehtäviin yliopiston ulkopuolella. Tohtoriksi opiskelemista ei voi silti sivuuttaa, sillä usein korkeatasoinen tutkimus yhdistetään väittelemiseen. Opintojen suunnittelu mietityttää takuulla jokaista opiskelijaa. Jos onnistuu yhdistämään oppiaineita oikein, voi parantaa omia työllistymismahdollisuuksia. Tutkijan töistä kiinnostunut pohtii taas jatko-opintoja. Ovatko ne välttämättömät, vai onko sitten yritysmaailman silmissä ’ylikouluttautunut’? Juuri yksityisellä puolella tohtorin tutkinnon suorittaneita ”ei arvosteta riittävästi”. Näin sanoo Turun yliopiston työelämäpalveluiden raportti vuodelta 2012. Tohtoreita saatetaan pitää liian teoreettisina, ja heidän kykyään tehdä käytännön töitä voidaan epäillä. Tutkimus on yksi yliopiston perustehtäviä. Tiedekunnat kuitenkin kouluttavat tutkijoita vaihtelevin tavoin. Aboa Vetuksen & Ars Novan alue on arkeologin aarrearkku. Vaikka pihaa on kaivettu 1990-luvulta asti, vain pieni osa alueesta on tutkittu. Koska tontti on kaupunkialueella, siitä löytyy runsaasti vanhoja karttoja ja muuta historiallista lähdeaineistoa. Stereotypia arkeologista tosiaan on kaivauksilla kuokkaa heiluttava kullanmetsästäjä. Onko arkeologi aina tutkija? ”Tuo onkin hyvä kysymys. Yliopiston ulkopuolella arkeologit ovat pääasiassa tutkijoita kenttätyössä, mutta heitä tarvitaan myös virkamiehiksi hallintoon. Suomessa on muinaismuistolaki, minkä valvojia tarvitaan maakuntamuseoissa ja Museovirastossa. Myös maankäyttöhankkeet tarvitsevat lausuntoja.” Aalto on valmistunut Turun yliopistosta arkeologiksi vuonna 2016. Heti ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen hän aloitti museoassistenttina Aboa Vetuksella. Eteneminen sujui nopeasti. Jo ennen valmistumista Aalto teki museossa töitä tutkijan nimikkeellä ja julkaisi esikoiskirjansa Matkaopas keskiajan Suomeen . Vuonna 2016 kirja sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Opiskelu, tutkimus ja kirjan teko jo ennen valmistumista kuormittivat kuitenkin niin Ilari Aalto teki rakennusarkeologisen gradun 1400-luvun rakennuksesta, jonka rauniot ovat Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Gradun rakennusta kutsutaan ”suureksi kivitaloksi”. ”T
• 17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 ”Tämä on parhaita asioita, mihin turhat elinpäivänsä voi käyttää.” Ilari Aalto g
• 18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 paljon, että Aalto kokee polkunsa olevan ”hyvä esimerkki siitä, miten ei kannata yhdistää opiskelua ja töitä” – vaikka menestystä onkin riittänyt. Tietokirjojen tekeminen on tutkimusta sekin. Aalto pyrkii hyödyntämään museossa tehtyä tutkimusta kirjoissaan ja Mullan alta -blogissaan. Näin tutkimuksen tulokset saavuttavat yhä useampia lukijoita. Vahvasta uran alusta huolimatta Aalto kokee, että oppiaine olisi voinut antaa silloista paremmat eväät tutkimuksen tekemiseen. Valmistunut arkeologi kohtaa kaivauksilla paljon tilanteita, joihin opinnot ”eivät todellakaan valmistaneet”. Juuri tutkijaksi lähtiessään tuore arkeologi on omillaan. ”Toisaalta jokainen arkeologinen tutkimuskohde on aina jossain määrin yllätys, koska ei meillä ole laserkatsetta, jolla näkisi maan alle.” Oppiaineen aukot ovat tutkijan näkökulmasta olleet tieteellisissä käytännöissä: perusasioita, kuten viittauskäytäntöjä, ei juurikaan opetettu. Kulttuurihistorian sivuaine korvasi puutteita hieman. Koska kilpailu vakituisista työpaikoista on kovaa, Aalto uskoo poikkeavan sivuaineyhdistelmän olevan hyödyksi arkeologeille. Hän itse opiskeli arkeologian ja kulttuurihistorian ohella geologiaa, japania, venäjää ja saksaa sekä aineenopettajan pedagogiset opinnot. Jatko-opinnot voimistaisivat akateemisten käytäntöjen osaamista. Itsenäisen yliopisto-opiskelun jälkeinen ammattilaisen elämä vaatii uudenlaisia verkostoitumistaitoja. ”Vaikka tutkiminen saattaa olla yksinäistä, sosiaaliset taidot ovat todella tarpeen. Kontaktiverkostot ja yhteistyö muiden tutkijoiden kanssa ovat kullanarvoisia, sillä kollegat voivat auttaa minua tekemään parempaa tutkimusta esimerkiksi oikolukemalla tekstejäni.” Aallon mielestä tutkimisessa kuluttavinta on epävarmuus tutkimuksen rahoituksesta. Hän itse päätyi tutkijaksi ”naiivin intohimon” ajamana. ”Kyllä tämä on parhaita asioita, mihin voi turhat elinpäivänsä käyttää”, Aalto naurahtaa. POTILAS EI TOIMI KUIN SOLUT MALjASSA Turku tunnetaan maailmallakin hyvin lääketieteellisestä tutkimuksestaan. Seudulla on peräti noin puolet Suomen lääkeja diagnostiikkasektorin kaikista työpaikoista. Tutkimus ei kuitenkaan useimpia medisiinareita viehätä. Keväällä 2018 Suomen Lääketieteen Säätiö teki kyselyn, johon vastanneista lääkäreistä vain 17 prosenttia pitää tutkimusta tekevän lääkärin ammattia houkuttelevana. ”Totta, tutkija-lääkäreiden määrä on vähentynyt viime vuosina. Se on huolestuttavaa. Lääkärin tausta ja tutkijan ura olisi todella hyvä yhdistelmä: siinä näkisi kliinisen [potilaiden hoitoon kuuluvan] todellisuuden samalla, kun tekee tutkimusta.” Puhuja on syöpätutkimusta tekevä Mari Björkman. Hän toimii vanhempana tutkijana Orionin lääkeyhtiössä Turussa. Kyseessä on lääkeainealan suurin työnantaja Suomessa. Björkmanin työ on validoida eli vahvistaa lääkeainekohteita sekä kehittää seulontamenetelmiä, jotka tähtäävät esimerkiksi uuden syöpälääkkeen kehittämiseen. Vaikka lääketieteellinen tutkimus on merkittävä teollisuudenhaara, sitä horjuttaa sama epävarmuus kuin tutkimusta yleensä: raha. Björkmanin mukaan tutkimusrahoitusta Suomessa on leikattu merkittävästi, eikä hyväpalkkaisen lääkärin ammattia helposti vaihdeta epävarmoihin tutkijan tehtäviin. Kaikki tutkimusprojektit ovat tiukasti aikataulutettuja. Yleensä kaari ideasta uudeksi lääkeaineeksi kestää noin kymmenen vuotta, ellei idea osoittaudu toimimattomaksi jo sitä aiemmin. Tutkimuskohteet tulevat lääkeyhtiön strategiasta, mutta tutkijoita kannustetaan jakamaan omia ideoitaan. Se vaatii todella intensiivistä lukemista ja alan seuraamista, Björkman sanoo. Björkman aloitti uran Orionilla vuonna 2010 EU-projektin määräaikaisena projektitutkijana. Myöhemmin hän sai vakituisen paikan nuorempana tutkijana ja sitten vanhempana tutkijana. Koko Orion-ura on keskittynyt syöpätutkimukseen. Lääketieteellisen sijaan Björkman valmistui maisteriksi matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta genetiikan oppiaineesta. Opintopisteitä kertyi myös kemiasta, biokemiasta, molekyylibiologiasta ja farmakologiasta. Myöhemmin vuonna 2013 Björkman väitteli lääketieteellisestä, eli hän viimeisteli väitöskirjaa ollessaan jo Orionin palkkalistoilla. Hänen arvionsa mukaan noin puolet genetiikasta valmistuneista päätyy tutkijoiksi. Yliopistossa urakehityksestä puhuttiin kuitenkin Björkmanin opiskeluaikana todella niukasti, minkä vuoksi tietoa eri urapoluista oli vähän. Vaikka tohtorin tutkinto on alalla normi, tutkija ei pidä sitä välttämättömänä. Maisterit työskentelevät Orionilla menetelmänOrionin innovaatiohuonetta käytetään Mari Björkmanin mukaan esimerkiksi lääkekehitysideoiden esittelyyn ja keskusteluun tai ”ihan vaan, kun työntekijät haluavat vaihtelua ja uutta virtaa labrakokouksiin”. ”Potilaat ovat huomattavasti monimutkaisempia tutkittavia kuin solut maljassa tai koe-eläimet.” Mari Björkman
• 19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 kehityksessä ja tutkimusprojekteissa. Väitelleillä tutkijoilla on kuitenkin enemmän tieteellistä vastuuta. ”Väitöskirja on antanut todella hyvän pohjan sekä tehdä että kyseenalaistaa tieteellistä tutkimusta. Se opetti myös ottamaan vastuuta tutkimuksesta.” Björkman kokee erityisesti jatko-opintojen valmistaneen tutkijan ammattiin hyvin. Tosin jo perusopinnoissa tutkimusmenetelmäkurssit olisivat olleet hyödyksi. Yllättävä ero yliopistoissa ja lääketeollisuudessa tehtävän tutkimuksen välillä oli vaaditut todisteet. ”Ennen Orionia en tajunnut, miten paljon vaaditaan, jotta tiettyä geeniä tai proteiinia voidaan sanoa lääkeainekohteeksi. Potilaat ovat huomattavasti monimutkaisempia tutkittavia kuin solut maljassa tai koe-eläimet. Siksi tarvitaan paljon tutkimusta lääkeainekohteen vaikutuksista, tehokkuudesta ja turvallisuudesta sairauden hoidossa.” GRADU EHKÄ vÄIKKÄRIÄ TÄRKEÄMPI Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksessa tutkimuksen lähtökohdat ovat museosta ja lääkeyhtiöstä poikkeavat: säätiön tutkimat aiheet ovat enimmäkseen toimeksiantoja. Yksi tutkija Virve Murron viimeaikaisista töistä oli hanke, jossa tutkittiin yli 30-vuotiaita perustutkinto-opiskelijoita Helsingin yliopistossa. Hankkeessa selvitettiin esimerkiksi opiskelijoiden elämäntilannetta, ajatuksia opiskeluarjesta ja mielipiteitä ylioppilaskunnan toiminnasta. Tutkimuksen tilasi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Tilaustyöt vastaavat tiettyyn tarpeeseen, joten ne tuntuvat Murron mukaan erityisen halutuilta – kuten opiskelua ja koulutusta koskeva tutkimus ylipäänsä. Otuksen tutkimat aiheet ovat siis lähinnä toimeksiantoja. Tutkijat voivat vaikuttaa sisällölliseen painotukseen ja esittää näkökulmia tutkimukselle. Tilaustöiden lisäksi työhön kuuluu esimerkiksi ministeriöiden rahoittamia isojen tiedonkeruita ja kehittämishankkeita. ”Koen, että meidän tutkimus on käytännönläheistä ja helposti hyödynnettävää. Raportoimme myös kevyemmin kuin vaikka monet yliopistojen isot hankkeet, mikä johtuu osittain juuri siitä, että tutkimukset tehdään yhteistyössä asiakkaiden kanssa.” Siinä, missä lääkeyhtiössä tutkimuksen g
• 20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 kaari voi olla vuosikymmenen, kestää Otuksessa yksi projekti yleensä noin kolmesta kuuteen kuukautta. Sykli on siis intensiivisempi kuin väitöskirjan teossa. Murto viimeistelee parhaillaan väikkäriään, jonka aloitti Turun yliopistossa vuonna 2011. Otuksessa hän on työskennellyt vuoden. ”Otuksessa hankkeita on monta yhtä aikaa. Kukaan meillä ei keskity vain yhteen hankkeeseen. Oli tärkeää oppia aikatauluttamaan, jotta hanskaa kaiken.” Hänen mukaansa on poikkeuksellista, että kasvatustieteilijä suuntautuu tutkijaksi yliopiston ulkopuolelle. Sitä yleisempää on päätyä koulutussuunnittelun tai henkilöstöhallinnon pariin, missä tohtoria voitaisiin pitää ylikouluttautuneena. Murto valmistui yleisestä kasvatustieteestä maisteriksi vuonna 2010. Sivuaineina hän luki sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa, monikulttuurisuuden ja siirtolaisuuden opintokokonaisuuden sekä sosiaalipolitiikkaa. Yhteiskuntatieteellinen painotus opinnoissa poikkeaa useimmista opiskelukavereista, jotka opiskelivat etenkin erityispedagogiikkaa, aikuiskasvatusta ja psykologiaa. Murtokaan ei pidä tohtorintutkintoa välttämättömänä tutkijan uralla. Koska Otus on tutkimussäätiö, väitöskirja on kuitenkin meriitti. ”Väikkäriä tärkeämpää on, että on tehnyt vaikka gradun johonkin tutkimushankkeeseen tai ollut tutkimusavustajana laitoksella. Juuri näissä tehtävissä ei voi olla ylikouluttautunut, koska aiemman tutkimuksen tunteminen auttaa paljon.” Vaikka opintoihin kuului muutamia kursseja tutkimusmenetelmistä, yliopisto olisi voinut antaa lisää varmuutta niiden käyttöön. ”Yleensä kasvatustieteilijöiltä puuttuu uskallus käyttää määrällisiä menetelmiä. Laadullinen tutkimus, kuten haastattelut tai tekstianalyysi, on monille helpompaa. Opiskelijat potevat jotain numerokammoa, mutta määrällisen tutkimuksen osaamiselle olisi todella käyttöä.” • TILASTOKESKUKSEN luvuissa tutkijat lasketaan osaksi tutkimusja kehittämishenkilöstöä (t&k). Tarkasteltavia sektoreita on kolme: korkeakoulut, julkinen sektori ja yritykset. Vuonna 2017 koko maassa t&k-henkilöstöä oli eniten yrityksissä. Niissä tutkijoina ja tuotekehitysinsinööreinä työskenteli noin 26 250 henkilöä, joista reilu puolet toimi teollisuuden eri aloilla. Lähes puolet koko t&k-henkilöstöstä oli valmistunut yliopistosta ja kuusi prosenttia oli tohtoreita. Korkeakoulusektorilla oli samana vuonna puolestaan 22 430 tutkijaa tai vastaavissa tehtävissä työskentelevää. Heistä 80 prosenttia työskenteli yliopistoissa. Reilu kolmasosa tutkimusja kehittämishenkilöstöstä oli tohtoreita. Eniten korkeakouluissa tehtiin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jonka osuus kaikesta tutkimuksesta oli vajaa neljännes. Julkisella sektorilla tutkijoita oli kaikkein vähiten, noin 5 450 henkilöä. Heistä yli 4 000 työskenteli valtion hallinnonaloilla. Tutkimushenkilöstöstä tohtoreita oli kolmasosa. Turun yliopistojen tutkimushenkilöstöön kuului 2 451 työntekijää. Heistä hieman alle puolet oli taustaltaan tohtoreita. YRITYSTEN TUTKIjOISTA vAIN KUUSI PROSENTTIA ON TOHTOREITA ENITEN TUTKIjOITA YKSITYISELLÄ, vÄHITEN jULKISELLA ”Yleinen kasvatustiede on tosi geneerinen ala. Se ei valmista tiettyyn ammattiin kuten opettajankoulutuslaitos”, Virve Murto kertoo. ”Opiskelijat potevat numerokammoa, mutta määrällisen tutkimuksen osaamiselle olisi käyttöä.” Virve Murto Tutkijoina tai vastaavissa tehtävissä työskentelevien osuudet eri sektoreilla Suomessa (2017). Julkisella 10 % Yrityksissä 48 % Korkeakouluissa 41 %
• 21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Ravintola Turun Upseerikerho Lounas arkisin klo. 10.30 13.30 Brunssi lauantaisin klo. 11.00 14.00 Tilausravintolamme toteuttaa kokouksenne, tilaisuutenne ja juhlanne ammattitaidolla. Juhlapalvelusta ruoat ja kakut mukaan. Kaivokatu 12 20520 Turku 0400 487 167 0400 487 167 info@turunupseerikerho.fi www.turunupseerikerho.fi
• 22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019
• 23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 g MISSIEN TURKU TEKSTI LASSI VIHKO KUVAT SOILE KALLIO/LEHtIKuVA, VALENtINA rAzuMOVA & JIrI MIKLO/123rf StOcK PHOtO urku on pienois-Hollywood. Misseys on täällä elämän toivo”, pohjanmaalainen Mervi julistaa. Kaupunkiin opiskelemaan muuttanut Mervi fiilistelee turkulaisiin liittyviä stereotypioita Turun ylioppilaslehdessä vuonna 1996 julkaistussa jutussa. Sukupuolentutkimuksen yliopisto-opettaja Katariina Kyrölä muistaa, että missikilpailut olivat aikoinaan Euroviisuihin verrattavissa oleva vuosittainen ilmiö. Miss Suomea keräännyttiin jännittämään koko perheen voimin television ääreen. ”Mun mielestä on ollut jännää, että lapsena olen pitänyt kauneimpana monesti eri missiä kuin isäni tai äitini”, Kyrölä Åbo Akademista muistelee. Huippuvuosien katsojamäärät ylittivät helposti miljoonan rajapyykin. Kodin kisakatsomoista ollaan tultu kauas. Viimeisin televisioitu Miss Suomi -finaali keräsi vain hieman yli 600 000 katsojaa. Nykyään missejä näkee lähinnä iltapäivälehtien kansikuvissa marketin kassajonossa. Haluan selvittää, mistä missit tulivat, mihin he hävisivät ja ennen kaikkea – miksi juuri Turku oli missien luvattu maa. KEN ON HEISTÄ KAIKKEIN KAUNEIN? Suomalainen missiperinne ulottuu vuoteen 1931, jolloin kruunattiin ensimmäinen Miss Suomi. Vanhin olemassa oleva missikilpailu Miss America lanseerattiin vain kymmenen vuotta aikaisemmin. Helsingin olympialaisista tunnettu vuosiluku 1952 oli samalla Suomen tärkein missivuosi: Armi Kuusela voitti kaikkien aikojen ensimmäisen Miss Universum -kilpailun. Voitosta alkoi suomalaisen naiskauneuden tuotteistaminen kotimaassa ja markkinointi maailmanlaajuisesti. Itsetunnon kohotus tuli tarpeeseen sodan ja pula-ajan selättäneelle Suomelle, ja menestyksestä missialalla tuli suorastaan kansallinen ylpeyden aihe. Mutta mistä missiydessä on oikeastaan kyse? ”Missikilpailujen historia on lähtöisin hyvinkin rasistis-nationalistisesta ajatuksesta, jossa löydetään kansakunnan ihannemuotovalio. Niissä on kyse kehollisuuden ihanteesta, joka on kaksinapaisesti sukupuolitettu, kansallisuuteen sidottu ja ehdottoman heteroseksuaalinen”, Kyrölä sanoo. Hänen mielestään missikilpailuista on hyötynyt ennen kaikkea kansalliseen puhtauteen liittyvä ideologia. Usein suomalaisessa mielenmaisemassa ihanteellinen naiskauneus yhdistetäänkin kliseiseen Elovena-tytön kuvaan. Kansallisromanttinen vaaleaverikkö pitää yllä hyvin kapeaa käsitystä suomalaisesta kauneudesta: ihanteellisiksi piirteiksi määrittyvät vaaleat hiukset, siniset silmät ja vaalea iho. Hyvin pieni osa naisista mahtuu kisojen kapeaan muottiin. Missikokelaiden ei toki ole tarkoitus tarjota läpileikkausta todellisuudesta. Päinvastoin. Missit ovat kiinnostaneet juuri sen vuoksi, että he tarjoavat ikkunan haaveisiin. Tästä syystä kaunottaret ovat toimineet erityisesti kapitalistisen ideologian airuena. ”Valtioilla, kaupungeilla, tuotteilla ja ideologioilla on missejä. Missiydellä on myyty kaikenlaista, siis luotu imagoa naisvartalon kautta monilla eri tavoilla”, Kyrölä sanoo. Suomen tv-mainoshistoriaan on jäänyt esimerkiksi Maskun Kalustetalon mainos. Siinä kenties kaikkien aikojen tunnetuin turkulaismissi Lola Odusoga poseeraa alusvaatteisillaan akkuporakoneen kanssa. Mainonnan tasa-arvoneuvosto keskeytti kampanjan, koska mainos esineellisti naista. Kauneusalalla vedotaan katsojan tunteeseen, ei järkeen. Vaikka missikisat voivat tuntua nykypäivänä ”T etäiseltä ja kiusalliselta, ne ovat aikoinaan olleet koko kansan menestysviihdettä. Missikilpailujen avulla muistellaan maailmaa, jossa naisen arvon määritteli edustavuus. Nykyään kauneuskilpailut tuntuvat vanhentuneiden sukupuoliroolien larppaamiselta, sillä naista ei enää automaattisesti asemoida heteronormatiivisen perheideologian alueelle. Kyrölä huomauttaa myös, että missi-instituutioon on kulminoitunut monia samoja keskusteluja, joita yhteiskunnassa käydään muutenkin. Esimerkiksi keskusteluja siitä, kuka saa edustaa suomalaisuutta tai turkulaisuutta. 1990-luvulla keskustelu rodusta kietoutui missi-instituution ympärille yllättävällä tavalla. KOKO KANSAN LOLA 2000-luvun alussa Katariina Kyrölä kirjoitti gradunsa julkkisjulkisuudesta iltapäivälehdistössä. Yksi tutkimuksen tapauksista käsitteli Lola Odusogaa. Mikäli ysäristereotypioihin on luottaminen, turkulaiseksi Odusogan tunnistaa helposti paksusta murteesta, liikennevalojen lähes uskonnollisesta noudattamisesta ja vankkumattomasta kotiseuturakkaudesta. 1990-luvulla tämän turkulaismissin tarina oli yksi iltapäivälehdistön seuratuimmista ilmiöistä. Vuonna 1996 Odusoga kruunattiin nimittäin Miss Suomeksi ja myöhemmin samana vuonna Miss Universum -kilpailun toiseksi perintöprinsessaksi. Suurimman kohun aiheutti Odusogan afrikkalainen perimä. Häntä tituleerattiin mediassa Suomen ensimmäiseksi tummaihoiseksi missiksi. ”Lola Odusoga mursi tosi merkittävällä tavalla sitä, että suomalaisuus ja valkoisuus olisivat jotenkin erottamaton yhtälö. Että suomalaisuus tarkoittaa valkoisuutta ja valkoisuus paremmuutta”, Kyrölä avaa. Alussa olivat jääkiekkoilija, kokoomuspoliitikko ja missi. Turkulaisstereotypiopista tuttu missi puhkesi kukkaan 1990-luvulla.
• 24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Missi-instituution sisällä oli siis mahdollista muovata käsityksiä soveliaasta naisruumiillisuudesta – mutta vain pieni askel kerrallaan. Odusogan menestystä ei nielty pureksimatta. Katariina Kyrölän tutkimassa aineistossa oli materiaalia, joka näyttäytyy tänä päivänä eksotisoivana. Odusogaa ihannoitiin ja nostettiin jalustalle, mutta selvästi eri tavalla kuin valkoisten missien kohdalla. Lola-ilmiön huipulla Ilta-Sanomat vei Odusogan kuvausmatkalle kylpylään Saariselälle. Lolan vierautta suomalaisessa maisemassa korostettiin: ”Lola muistuttaa Lappiin eksynyttä tropiikin kukkaa hehkuvassa ihossaan”. Ilta-Sanomien juttu oli vain yksi monien kyseenalaisten artikkeleiden joukosta. ”Kun tulin toiseksi Suomen Neito -kilpailussa elokuussa 1995, se oli suomalaisille shokki. Ajateltiin, että mitä hemmettiä, tuohan on puoliksi musta ”, Lola Odusoga muistelee nyt. Tuolloin Odusoga ja hänen mallitoimistonsa pohtivat, olisiko vuosi 1996 vielä oikea aika osallistua Miss Suomeen vai pitäisikö odottaa. Päätös lähteä kilpailuun osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Jo ennen vuoden 1996 kisoja Odusoga nousi yleisön selväksi ennakkosuosikiksi. ”Kun kisa starttasi ja kymmenikkö oli valittu, olin kaikkien lehtien kannessa. Alkoi huomata, miten paljon näkyvyys ärsytti muita kilpailijoita. Rotuasia nyt vaan meni [mediassa] tämän missiasian yli.” Odusoga voitti kilpailun, mutta ulkonäön arvostelua Miss Suomi -titteli ei saanut loppumaan. Vasta kansainvälinen menestys hiljensi kateelliset panettelijat, Odusoga kertoo. Vuosi 1996 oli tuulahdus raikasta ilmaa missimaailmaan, mutta vaikutus ei jäänyt pitkäkestoiseksi. Vuosien 2012 ja 2016 Miss Suomi -voittajat Sara Chafak ja Shirly Karvinen saivat Odusogan ajoista muistuttavan vastaanoton. Vaikka kummankaan kohdalla mediatyrmistys ei ollut samaa luokkaa kuin Odusogalla, rasistinen puhe ”eksoottisesta etnomissistä” kytee tälläkin vuosikymmenellä. TURUN MISSIMAFIA Lola Odusogan mahdollisuus missimaalimanvalloitukseen tarjoutui tämän kotikaupungissa Turussa. Erään taustavaikuttajan nimi nousee esille haastattelussa kerta toisensa jälkeen. ”Marjo Sjöroos. Hän on se tekijä, jonka takia Turulla se missimaine on. Hän jyräsi missialalla ihan huolella, tarjosi reitin halukkaille ja halusi kehittyä”, Lola Odusoga sanoo. Odusogan mielestä Sjöroos on keskeisin syy sille, että stereotypia turkulaisesta missistä on jäänyt elämään vuosikausiksi 1990-luvun kulta-ajan jälkeenkin. ”Turku on yliopistokaupunki, joten tänne hakeutuu paljon myös kauniita nuoria naisia. Lisäksi missitoiminta keskittyy kaupunkeihin, jossa mallikoulutoimintaa on jo olemassa”, Odusoga tiivistää. Sjöroos perusti Turkuun mallitoimisto Fashion Teamin vuonna 1988. Samana vuonna hän herätti henkiin yli kaksikymmentä vuotta tauolla olleen Miss Turku -kilpailun. Turkulaisvaikutus missi-instituution sisällä kasvoi kertaheitolla: myös Miss Skandinavia, Suomen Neito ja Miss Suomi ovat olleet Sjöroosin luotsaamia tapahtumia. Fashion Teamin kautta suomalaiselle julkkistaivaalle nousi Lola Odusogan lisäksi useita turkulaisia tähtiä, kuten Nina Björkfelt, Tanja Karpela ja Minna Kuukka. Julinin tontilla sijaitsevassa toimistossa kokonainen seinä on omistettu Sjöroosin menestyneimmille oppilaille. Eräänlainen oman tallin wall of fame . ”Kyllä minulla on huikea tarina, miten olen kauneusmaailmassa menestynyt, täytyy myöntää”, Marjo Sjöroos sanoo. Hän kertoo tarinaansa lähes yksinomaan menestyneiden oppilaittensa kautta. Jos ”mallimamman” elämä olisi kirja, Sjöroosin mallikoulun oppilaat olisivat kirjan eri kappaleita. ”Suvi Miinala [nyk. Tiilikainen] lähetti Lapista pienen kuvan lumikinosten keskellä, ja mä sanoin heti, että tämä on seuraava Miss Suomi. Mulla oli joku käsittämätön kyky nähdä, kuka menestyy ja kuka ei”, Sjöroos sanoo vuoden 2000 voittajasta. Marjo Sjöroos niitti mainetta järjestämällä mallikoulutuksia ympäri Suomea pian mallikoulun perustamisen jälkeen. ”Sitten alkoivat kaikki kirjoittaa lehdissä, että turkulainen mallimamma tai missimamma löytää lupaavia tulokkaita. Kerran Anna -lehden kannessa luki ’missimafia’”, Sjöroos muistelee ja naurahtaa. Nykyään suomalaisella kauneusalalla jyllää helsinkiläinen mallitoimisto Paparazzi. Edelleen kansainväliset mallitoimistot kysyvät malleja
• 25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 myös Turun Fashion teamista esimerkiksi Milanoon. ”Etsin kokoajan lisää malleja. Hyviä ja järkeviä tyttöjä, jotka ajattelevat elämässä jotain muutakin, ettei kaikki pyöri kauneusmaailman ympärillä”, Sjöroos mainostaa. Hän kuitenkin toteaa, ettei Suomessa ole tarjolla tarpeeksi alan töitä, jotta malli pärjäisi ilman tutkintoa tai muuta ammattia. MENNYT MISSI ON HISTORIAA Kultaisen 90-luvun jälkeen Suomeen ilmestyi kiihtyvään tahtiin uusia missikilpailuja. Miss Bikinin jälkeen keksittiin Miss Www , Miss Christmas ja Miss Yliopisto . Helmikuussa 2007 ilmestyneen Tylkkärin mukaan yliopistomissit kilpailivat kauneuden lisäksi ”henkisellä kypsyydellä” ja ”ajankohtaisten asioiden tuntemuksella”. ”Kaikki alkoivat toteuttaa jotain kilpailua. Siis niitä oli vaikka mitä. Se oli ihan uskomatonta”, Sjöroos muistelee. Pikkukilpailut kuitenkin hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Tulokkailta uupuivat sekä riittävä katsojaettä osallistujamäärä. Kauneusalan trendit alkoivat siirtyä missikilpailuista mallikilpailuihin, kun ensimmäinen Huippumalli haussa -kausi televisioitiin vuonna 2003. Muutos oli valtava, koska aikaisemmin Miss Suomi oli ollut ainoita televisiossa näytettäviä naiskauneuteen liittyviä ohjelmia. Suomalaisen missibisneksen alamäki oli alkanut. KUN MISSILTÄ KYSYTTIIN SADDAMISTA VUONNA 2007 Turun ylioppilaslehti kirjoitti jutun ”Miss Yliopisto ei ole läski”, joka käsitteli korkeakouluopiskelijoille suunnattua missikilpailua. ”En olisi varmaankaan pärjännyt, jos olisin ruma tai läski tai jotain vastaavaa. Kyllä siellä oli hyvän näköisiä kaikki”, arveli tuolloin vastavalittu Miss Yliopisto 2007 Hannele Eronen. Kilpailun finaali käytiin Turussa. Kauneuden lisäksi Miss Yliopisto -kilpailussa mitattiin henkistä kypsyyttä. Eronen sai kohdalleen ajankohtaisen kysymyksen: Mitä mieltä olet Saddam Husseinin teloituksesta? ”Minusta se, että joku hirtetään, on murha. Jos joku hirtetään murhasta, hänet murhataan”, Eronen toteaa. Marjo Sjöroos astui sivuun Suomen Neito -kilpailusta 2007 ja Miss Suomesta 2008. Vuonna 2013 Miss Suomi -kilpailu siirtyi MTV3kanavalta Liville, ja viime vuonna kilpailulähetys oli katsottavissa enää netti-tv:stä. Kilpailu, joka oli ennen Euroviisuihin verrattava tv-tapahtuma, on nykyään verkon syrjään upotettu marginaali-ilmiö. Reality ja some ovat kauneusalan uusia tukipilareita, joiden kanssa missikilpailut taistelevat huomiosta. Lola Odusogan mielestä missi-instituutio on jäänyt valovuosien päähän muusta maailmasta. ”Some ja netti tuottavat ylitarjontaa kaikenlaisista ihmisistä. Jokainen voi olla oman elämänsä sometähti ja seurata somessa kauneusihanteitaan edustavia henkilöitä. Sitten, kun tehdään kilpailuja jossain ostarilla, välttämättä ketään ei kiinnosta”, Odusoga sanoo. Myös Sjöroosin mielestä missikilpailut kohtaavat ennen pitkää loppunsa. ”Kyllä kilpailu tulee jäämään historiaan. 2019 voi jo olla se vuosi, ettei Miss Suomea enää pystytä nostamaan samalle tasolle”, Marjo Sjöroos ennustaa. Myös Turun missihistoria painuu unohduksiin muun missikulttuurin mukana. Globaalien megatrendien aikana myös paikallisuuteen sidotut stereotypiat ovat väistymässä sivuun. ”Nykyisin turkulainen missikulttuuri on ehkä enemmän ironinen ja nostalginen katsaus menneisyyteen, että joo, ennen oli niitä Sedun yökerhoja, joissa jääkiekkoilijat ja missit bailasivat keskenään Sedun kanssa . Se tuntuu nykyisin ironiselta ysäriretrolta”, Katariina Kyrölä summaa. • ”Reality ja some ovat kauneusalan uusia tukipilareita, joiden kanssa missikilpailujen täytyy taistella huomiosta.”
• 26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Viime marraskuussa Twitter-keskustelu johti uuden, miesten asemaa edistävän yhdistyksen perustamiseen. Miehet ry:n puheenjohtaja on Janne Salakka, joka opiskelee valtio-oppia ja kansainvälisiä suhteita Turun yliopistossa. TEKSTI ANNI SAVOLAINEN KUVA ALEKSI MALINEN MIESTEN PUOLESTA 10 kysymystä Viime marraskuussa Twitter-keskustelu johti uuden, miesten asemaa edistävän yhdistyksen perustamiseen. Miehet ry:n puheenjohtaja on Janne Salakka, joka opiskelee valtio-oppia ja kansainvälisiä suhteita Turun yliopistossa. TEKSTI ANNI SAVOLAINEN KUVA ALEKSI MALINEN MIESTEN PUOLESTA 10 kysymystä
• 27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Miksi esittäydytte feministisenä ja antirasistisena järjestönä ettekä vain miesten asemaa edistävänä järjestönä, Miehet ry:n puheenjohtaja Janne Salakka? Feminismi ja antirasismi ovat ydinarvot, joiden päälle rakennamme kaiken toiminnan. Haluamme murtaa harmillista ja tarpeetonta vastakkainasettelua feminismin ja miesten asian välillä. Näillä arvoilla erotumme myös muista mieskeskeisistä järjestöistä. Millaisia tasa-arvo-ongelmia miehet kohtaavat? Monen ongelman takana ovat usein kapea miesrooli ja myrkyllinen kulttuuri, joka näkyy esimerkiksi kielessä. Ilmaisut kuten ”Pojat on poikii” vahvistavat ajatusta, että pojat ovat aina tietynlaisia. Pojat ja miehet ovat selkeästi yliedustettuina väkivaltaja itsemurhatilastoissa, oppimiseroissa ja koulutuksen eriarvoistumisessa. Sukupuolittunut asepalvelus on myös selkeä ongelma. Toimintamme ytimessä on tuoda esille erilaisia kysymyksiä miesten tasa-arvosta. Millaisia ovat vaikka transmiesten, rodullistettujen tai turvapaikkaa hakevien miesten ongelmat? Nämä asiat vaikuttavat työllistymiseen, syrjäytymiseen ja kouluttautumiseen. Mitä jokainen voisi tehdä parantaakseen miesten asemaa? Kuunteleminen ja empatian osoittaminen on tärkeää, kun mies puhuu kokemuksistaan. Kaikki voivat osoittaa tukea miehille, mutta etenkin miehillä itsellään on vastuu antaa vertaistukea toisilleen. Jokainen voi rikkoa haitallisia käytösmalleja. Jos kaveri tekee kännissä typeriä asioita, sitä ei pidä vain hyväksyä ja sanoa, että ”se on loppujen lopuksi hyvä jätkä”. Itse jouduin kerran peruskoulussa kahakkaan välitunnilla, koska olin vastannut tunnilla oikein. Onko maskuliinisuus miehen mitta? Eipä kyllä. Meidän pitäisi lakata ajattelemasta feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä. Tunteita osoittava mies ei ole automaattisesti feminiininen eikä moottoriurheilusta pitävä nainen maskuliininen. Feminiinisyys ja maskuliinisuus eivät voi olla minkään mittari, eivätkä ne määrittele ketään. Ketkä ovat miesidoleitasi? Ei ole varsinaista miesidolia tai idolia ylipäätään. Voimakas samaistuminen yhteen ihmiseen tuntuu epätyypilliseltä minulle. Arvostan todella paljon arkista hyvyyttä – siis sitä, että joku auttaa esimerkiksi häirinnän kohteeksi joutunutta vierasta ihmistä. Puhutte ”miesten etuoikeudesta”. Mitä se tarkoittaa? Etuoikeudessa on kyse siitä, ettei yksilöön kohdistu yhtä paljon syrjiviä rakenteita kuin muihin ihmisryhmiin. Esimerkiksi valkoinen cis-mies ei kohtaa rasismia ja transfobiaa arjessaan. Etuoikeus ei automaattisesti tarkoita, että hänellä olisi kaikki hyvin. Yhteiskunnassa on sukupuolen lisäksi muitakin syrjiviä rakenteita. Miestä voivat toki sortaa vaikka köyhyys, vamma tai syrjäytyneisyys. Viime vuosina on puhuttu enemmän sukupuoliroolien rikkomisesta. Mitä sanoisit heille, jotka kokevat, että perinteinen käsitys miehestä on uhattuna? Miehet ry ei halua määrätä, miten muiden pitää elää, vaan haluamme monipuolistaa mieskuvaa. Miehisyyksiä on todella monta. Jos ei omilla toimillaan rajoita tai sorra muita miehiä, kaikki on ok. Joitakin poikia ja miehiä kiusataan ja syrjitäänkin siksi, että heidän ei nähdä sopivan stereotyyppiseen miehen malliin. Mitä sanoisit kiusatuille? Kiusaaminen ja kuulumattomuuden tunne on minullekin tuttua. Asioilla on taipumus järjestyä. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja jakavat sinun kokemuksesi. Sellaiset ihmiset antavat sinulle rohkeutta olemaan oma itsesi. Pahinta on itsensä muokkaaminen vain ulkopuolisen painostuksen takia. Olette saaneet runsaasti julkisuutta. Miksi miesten asiat ovat niin kiinnostavia juuri nyt? Ihmiset ymmärtävät enemmän syrjinnästä ja feminismistä. Tänä päivänä feminismi keskittyykin purkamaan syrjintää ylipäänsä. Termit kuten toksinen maskuliinisuus voivat lisätä ymmärrystä. Keskustelukumppani saattaa suhtautua termiin epäillen, jolloin avaan käsitettä ja kerron, että kyse on kapeista miehille asetetuista rooleista. Vastaus on usein, että ”toihan on just se juttu, en oo koskaan mahtunut sellaisiin rooleihin”. Olet aktiivinen vihreän valtuustoryhmän jäsen, ja kotoisin Turusta. Millaisen Turun toivot näkeväsi vuonna 2030? Toivoisin näkeväni yhdenvertaisen, tasa-arvoisemman ja huomattavasti ekologisemman Turun. Täysin hiilineutraalin kaupungin, jossa yhä useammat ihmiset kulkevat joukkoliikenteellä, ovat onnellisempia ja voivat paremmin. Kulttuuri on ollut aina minulle tärkeää, joten Turku saisi olla jatkossakin Suomen kulttuuripääkaupunki! • 1 2 3 8 4 5 6 7 9 10
• 28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 urku on tallentunut lukuisia kertoja romaaneihin ja muihin kaunokirjallisiin teksteihin. Niissä kaupunkia on tarkasteltu monista suunnista, useina eri aikoina ja vaihtelevien henkilöiden kokemana. Jokaiselle kirjailijalle Turku on näyttäytynyt hieman erilaisena kaupunkina. Tekstien Turku on väistämättä subjektiivinen, kirjoittajan itse luoma uniikki versio todellisesta kaupungista. Yksi näistä versioista on Mika Waltarin. Kun Waltarin historiallisen suurromaanin päähahmo Mikael Karvajalka, ”turkulainen Sinuhe”, muistelee lapsuusmaisemiaan 1500-luvun alun Turussa, hän romantisoi: ”Vieno tuuli ajaa valkoista poutapilveä yli sinitaivaan, valkorunkoiset koivut vihreän joen rannassa ovat puhjenneet lehtimään ja TEKSTI MIIKKA ruSI KUVA ESKO KESKI-OJA Varesta, Varissuota ja Waltaria – millaiselta kaupungilta Turku näyttää kirjailijoiden kuvaamana? Kulttuuri T KAUPUNKI KANSIEN vÄLISSÄ tuomiokirkon mahtavan katonharjan ympärillä huutelevat mustat naakat. ” HISTORIAA LÄHELTÄ jA KAUKAA Mikael Karvajalan (1948) tavoin useiden teosten miljöö on mennyt Turku – linnan ja dominikaaniluostarin elinpiiri, Hansa-aikainen kauppapaikka tai 1800-luvun seurapiirien näyttämö. Esimerkiksi Kaari Utrion ja Mike Pohjolan historiallisissa romaaneissa herätetään fiktiivisesti eloon satojen vuosien takainen kaupunki. Myös tätä lähemmäs ajoittuvaa paikallishistoriaa voi kokea tekstien välityksellä. Romaanissaan Rakas (2002) Tuula-Liina Varis kuvailee erästä edesmennyttä joukkoliikenteen muotoa: ”Muistan hyvin ne hauskat keltaiset raitiovaunut, tuoksut niissä, niiden äänet, vinkaisut ja kirkaisut, narusta vedettävän kellon kilinän, kolinan vaihteissa. Ne olivat pieniä raitiovaunuja, eikä Turussa sanottu spora vaan raitsikka. ” Katukuvasta ovat kadonneet myös turkulaiset anniskeluravintolat Parkinhovi ja Hasse’s Pub, joihin pääsee astumaan sisälle M.A. Nummisen autofiktiivisessä romaanissa Baarien mies (1986). Legendaariseen Hämeenporttiin lukijansa ovat puolestaan vieneet ainakin Reijo Mäki, Tuula Levo sekä Jarkko Laine. TARINOITA LÄHIöISTÄ Viime vuonna ilmestynyt Noora Vallinkosken Perno Mega City (2018) oli varsin poikkeuksellinen kirjatapaus, sillä poliisi aloitti syksyllä teosta koskevan esitutkinnan. Sen aiheena on yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. ”– MITÄS yliopistolla? [...] – Siellä on porukkaa moneen lähtöön. Osa on sellaisia kilttejä hiljaisia runotyttöjä, osa uskomattomia besserwissereitä, osa tulevia äidinkielenopettajia, osa wannabe-intellektuelleja, jotka eivät taatusti saa ensimmäisen vuoden aikana yhtään opintoviikkoa, kun kaikki päivät menevät Proffassa filosofoidessa. – Proffassa? – Proffan Kellari, opiskelijoiden kantabaari siinä yliopiston kupeessa.” Salla Simukka, Minuuttivalssi (2004)
• 29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 Poliisi oli saanut yhteydenottoja useilta henkilöiltä, jotka epäilivät, että Vallinkosken lama-ajan Pernoon sijoittuvassa fiktiivisessä lähiöromaanissa kerrottaisiin juuri heidän tai heidän läheistensä todellisesta elämästä. Turkulaislähiöiden betoniseinien sisään on useissa teoksissaan kurkistanut myös Riku Korhonen, jonka esikoisromaani Kahden ja yhden yön tarinoita (2003) on episodimaisten Turkuun sijoittuvien tarinoiden kokoelma. Vallinkosken ja Korhosen teoksissa näennäisesti saman katon alla kasvavien asukkaiden elämät vievät aivan eri suuntiin. Heidän tarinansa ovat pääosin traagisia, mutta samalla rosoisen kauniita ja lumoavan nostalgisia. Siis jollain tavalla samanlaisia kuin lähiötaivaan alla kohoavat harmaat elementtikerrostalot. TURKULAINEN! LUE AINAKIN NÄMÄ: Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan (2016) Vuoden 2016 Finlandia-ehdokas oli palkintoraadin mukaan ”osuva aikalaisromaani rakastamisen vaikeudesta ja miehen alttiudesta pahaan”. Lisäksi se on Riku Korhoselle ominaisesti pullollaan tuttuja turkulaisia kadunpätkiä ja kortteleita Kuuvuorelta Uittamolle. Iida Rauma: Katoamisten kirja (2011) Iida Rauman esikoisromaanissa kadotaan esimerkiksi väkivaltaan, lääkkeisiin, ihmissuhteisiin, luokitteluihin ja laitoksiin. Ihminen voi kadota joko itseltään, läheisiltään tai sitten koko maailmalta. Jossain tapahtumien taustalla on harmaa ja sateinen Turun syksy. Hapuli, Åkerman, Päivölä (toim.): Turku – kirjailijan kaupunki (2008) Tyylikäs ja kattava kokoelma Turkua kuvaavasta kirjallisuudesta. Yhteensä 180 kirjailijan teoksista kerätyt otteet on lajiteltu temaattisesti muun muassa joki-, satamaja ravintolakuvauksiin. Ota mukaan vaikka puistonpenkille ja ihastele ympäristöäsi. ”KUN CALLEN ajantaju alkoi hälvetä, hän ymmärsi polttaneensa paljon enemmän ruohoa kuin oli uskonutkaan. Hän kuvitteli vaeltaneensa ainakin vartin Ylioppilaskylän syyssairaden puiden ja talojen välissä kohti Helenan asuntoa, kun hän yhtäkkiä seisoi Three Beersin kyltin edessä ja ymmärsi että oli vajaan sadan metrin päässä omasta ulko-ovestaan.” Kaj Korkea-aho, Paha kirja (2015) ”KIRJAKAUPASTA mä menin luennolle, tai melkein. Oikeastaan mä olin menossa luennolle, koska mä ajattelin että mulla on sopivasti pari tuntia aikaa ennen tänne tulemista. Mä kävelin rappujen alapäähän, kiipesin ylös ja laskin. Neljäkymmentäseitsemän. Sitten mä kävelin ne alas ja tarkistin ettei yhtään ollut kadonnut. Neljäkymmentäyhdeksän. Vitut, mä ajattelin ja kävelin takaisin ylös. Neljäkymmentäkahdeksan. Ei edes rupiset yliopiston raput voi pysyä paikallaan mä ajattelin ja päätin olla menemättä luennolle.” Saara Sarkkinen, Mä en (1985) Eräässä Kahden ja yhden yön tarinoiden luvussa mainitaan kaksi turkulaista rakennusta yli muiden: Turun tuomiokirkko ja oma lapsuudenkoti, ”eteläisessä lähiössä sijaitseva kerrostalo ”. Lähiön lapselle ne ovat yhtä pyhiä. KOvAKSIKEITETTYjÄ TURKULAISIA Turkulaisista fiktiivisistä rikosetsivistä tunnetuin on Reijo Mäen luoma Jussi Vares, joka on selvittänyt rikoksia ja juopotellut muun muassa olutravintola Uudessa Apteekissa jo 29:ssä romaanissa ja yhdeksässä elokuvassa. Vares -sarjan lisäksi Turkuun on sijoitettu useita muitakin dekkareita. Saksalaisen Jan Costin Wagnerin rikosromaanien päähenkilö on turkulainen poliisi Kimmo Joentaa. Juri Nummelinin tuoreessa Yksityisetsivässä (2018) esiintyy puolestaan vastenmielinen, jatkuvasta närästyksestä kärsivä rasistinen turkulaisetsivä Jorma Kulma. Turun Sanomien pitkäaikaisena elokuvakriitikkona tunnetun Tapani Maskulan Houkutuslintu (2010) sekä sen jatko-osat ovat Turkuun sijoittuvia historiallisia rikosjännäreitä, jotka perustuvat Maskulan kirjoittamiin radiokuunnelmiin. Jännittävä kuriositeetti on ruotsalaiskirjailija Olov Svedelidin Malja kuolemalle (1975), jossa rikosta selvittävä tukholmalaistoimittaja Ralf Krook matkustaa S/S Borella Turkuun. Kriittisesti kaupunkia havainnoiva toimittaja Krook ihastelee miten ”venäläistyyppisten puutalojen ” tilalle Turkuun on noussut nykyaikaisia kerrostaloja. Tämä kun oli merkki siitä, että ”tuo vanhanaikainen kaupunki on ruvennut luomaan nahkaansa ”. • Turkulaisten opiskelijoiden kokemusmaailmaa kaunokirjallisina tulkintoina.
• 30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 SECOND LIFE ArTIclE PIHLA HÄNNINEN PHOTO NItO500/123rf StOcK PHOtO A Brief Turku Second Hand Guide – Shop, Donate and Recycle Like a Boss wHERE TO SHOP ( ) AND DONATE ( ) UFF (Humalistonkatu 5) Clothes for everybody and for all occasions, shoes, accessories, bed linens and other textiles both new and retro style. No donations on the spot. UFF has yellow containers for clothes, shoes and textiles. The one nearest to campus is located in Joukahaisenkatu 8. Leave stuff in a closed bag. EKOTORI (Rautakatu 12) Furniture, homeware, books, electronics, decorating elements, bikes, hobby tools and sports equipment. Donate: Small everyday stuff (CDs, DVDs, books, games, homeware, etc.). No clothes. KONTTI (Satakunnantie 105) Clothes for everybody and for all occasions, accessories, shoes, bed linens, homeware, furniture, lamps, books and hobby tools. Clothes, small everyday stuff (CDs, DVDs, books, games, homeware, etc.). PUUTORIN KIRPPIS (Brahenkatu 14) Womens’ clothes, shoes, accessories and homeware. KIRPPUTORIKESKUS HASSINEN (Hakakatu 13) Clothes, homeware, textiles, lamps, books, etc. Also a collection of retro/vintage design furniture. KIRPPIS CENTER MANHATTAN (Pitkämäenkatu 4) Clothes, books, music, vintage and retro stuff, homeware, textiles and hobby tools. RECYKKELI TURKU (Kärsämäentie 35) Used bikes and a repairing service. Great value. FURNITURE COLLECTING SERvICES KONTTI and LÄHIMMÄINEN KIRPPUTORI (Linnankatu 7) collect your furniture for free. EKOTORI collects furniture for a 22 € fee, however they do not collect stuff from the Student Village. Ps. If you need furniture collecting service early autumn, be early and contact the charities at least a week or two in advance. The services might have a surprisingly long queue. L € € € € € € € € g g g g g g ooking for furniture, plates, clothes, a bike or the like? Or wondering how and where to donate stuff you don’t need? Whether you’re just playing frugal, on a student budget or trying to be more eco-conscious, Turku offers great possibilities for second hand shopping. And what’s best – the places are within a walking distance or next to a bus stop. On the right the first mentioned places are charities that accept donations during their open hours. Make sure to donate only clean and re-usable stuff. Pack small and breakable things well. Places that sell peoples’ random stuff in stalls can be a mixed bag but with luck you can find some gems, so keep your eyes open! • eng
• 31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019 ”Erityisavustajista tiedetään hyvin vähän” TEKSTI AttE uuSINOKA KUVA JuHA LAurILA Gradu ministErEidEn erityisavustajilla voi olla rivikansanedustajia enemmän valtaa. Näin toteaa 2010luvun erityisavustajia tutkinut Janika Takatalo valtio-opin pro gradu -tutkimuksessaan. ”Erityisavustajat ovat tiedonkulun keskiössä ja saavat sitä kautta asiantuntijavaltaa. He myös asettavat politiikan agendaa ja käyvät neuvotteluita”, Takatalo perustelee. Opiskelujensa maisterivaiheessa Takatalo työskenteli opetusja kulttuuriministerin eduskuntaavustajana ja toimii nyt Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan puheenjohtajana. Takatalo halusi tutkia ministereiden erityisavustajia, koska huomasi, miten paljon politiikan taustapelaajat vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon. ”Erityisavustajista puhutaan ja heistä tiedetään hyvin vähän. Tärkeistä rooleista ja vallan määrästä huolimatta suuri yleisö ei osaa nimetä heitä ja he ovat välttyneet median läpivalaisulta.” Eri puolueiden erityisavustajissa on eroavaisuuksia. Takatalon mukaan kokoomuksen erityisavustajilla on paljon taustaa puolueen opiskelijaja nuorisojärjestössä, perussuomalaisilla erityisavustajat ovat olleet pääosin miehiä ja keskustan erityisavustajat ovat puolestaan olleet aktiivisimpia kuntavaaliehdokkaita. Mutta minkälainen on keskimääräinen erityisavustaja? ”33–34-vuotias mies, joka on suorittanut valtiotieteellisen koulutuksen. Aikaisemmassa samankaltaisessa profiilitutkimuksessa erityisavustajista naisia oli 14 prosenttia. Tällä hetkellä lukema on 40 prosenttia. Tilanne ei ole optimaalinen, mutta olemme menossa oikeaan suuntaan”, Takatalo pohtii. ELokuun puolessa välissä Janika Takatalo koki yllätyksen, jonka harva opiskelija saa kesken graduprosessin. Hänen opinnäytetyöhönsä viitattiin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa otsikolla ”Ministerin avustajan pesti on hyvä ponnahduslauta”. Takatalo sai tiedon asiasta, kun hänen kaverinsa lähetti tekstistä kuvakaappauksen. ”Se oli aivan uskomatonta.” • Nimi: ”2010-luvun erityisavustajat – keitä he ovat, mitä he tekevät ja miksi sillä on väliä?” Tunnelma: Voimabiisi: Mikko Harju – Taivas ei oo rajana GRADU
• 32 TURUN YLIOPPILASLEHTI 1/2019