• 99. vuosikerta | 11. toukokuuta 2012 8­9 hakkaava hymypoika Vapaaottelija Anton Kuivanen kiillottaa lajin veristä mainetta. hengailu kituu hengiltä Kaupungin julkinen tila sulaa lasikäytäviksi. tarkkismatka turkuun Erityiskoulussa kuri on yhä kovaa valuuttaa. kampusjuopot helluntailaiset frida hyvönen seksikesä
• 2 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12 pääkirjoitus Maria Ruuska anteeksi kuinka? Hannu Hallamaa Luota siipiisi lukiolaisena halusin isona töihin Yhdistyneiden kansakuntien päämajaan New Yorkiin. Googlasin aiheesta ja löysin yliopistolla kokoontuvan Helsingin nuorten ja opiskelijoiden YK-yhdistyksen kotisivut. Hämmennykseni oli suuri, kun ensimmäisessä kokouksessani puheenjohtaja alkoi rekrytoida läsnä olevia seuraavan vuoden hallitukseen. Vuosi sihteerinä oli opettavainen: sisäistin, miten kirjoitetaan pöytäkirja ja mitä nakki tarkoittaa järjestöslangilla. Sain myös paljon uusia kavereita ­ ja tajusin, etten ehkä sittenkään aio YK-uralle. tämän kevään Ylioppilaslehdessä on ilmestynyt Ajan hammas -palsta. Siinä opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat ovat kertoneet, mitä he ovat oppineet elämästä vuosinaan Helsingin yliopistossa. Kaikki haastateltavat tähtitieteilijästä teologiin ovat liekittäneet järjestötoimintaa: siellä karttuneita käytännön taitoja ja sen tuoksinassa solmittuja ystävyyssuhteita. He ovat muistelleet hallitusvuosiaan, vuosijuhlajatkoja ja opintomatkoja. Kaikkea sitä yhteistä, joka on ollut vastapainoa yksinäiselle pänttäämiselle. olemme viime päivinä koonneet toimituksessa ensi vuoden Ylioppilaskalenteria ja häkeltyneet siitä, miten monenlaisia järjestöjä, osakuntia, kerhoja ja seuroja yliopiston uumenissa kokoontuu. Ne ovat loistavia paikkoja kokeilla omia siipiään, onnistua ja lentää rähmälleen. Pelastaa maailmaa ja hankkia kannuksia työelämään. Nähdä, että elämä jatkuu, vaikka bileisiin tai opintopiiriin ei tulisikaan niin moni, mutta myös ymmärtää, ettei kokouksien vetäminen tai raportin kirjoittaminen olekaan niin vaikeaa. Tajuta, mikä on ja ei ole mun juttu. Huomata, että omat siivet lähes aina kantavat, kun vain vähän viitsii räpytellä. kulunut vuosi on ollut myös Ylioppilaslehden toimitukselle huikea lentoonlähtöharjoitus. Välillä on räpiköity, hetkittäin taas liidelty. On ollut hienoa työskennellä lehdessä, jota opiskelijat ovat pian pitäneet pystyssä sata vuotta. Kiitämme teitä lämpimästi seurasta ja toivotamme tervetulleeksi uuden päätoimittajan Vappu Kaarenojan ja hänen toimituksensa. kirjailija-opettaja Arno Kotro puolustaa HS-raadissa 4.5. yliopistojen pääsykokeita. "­ ­ pääsykokeista luopuminen vinouttaisi entisestään korkeakouluopiskelijoiden sukupuolijakaumaa, jonka soisi olevan suunnilleen fifty­fifty.", Kotro toteaa. Näin ei tosin saisi sanoa: "Tällaiset argumentit tosin olisi parempi jättää esittämättä, koska vallitsevassa asenneilmastossa niistä saa silmilleen infantiilia raivoa." Arno Kotro, mistä tämä raivo on peräisin? "Jos puhuu tasa-arvosta sekä että -kysymyksenä, siis että yhteiskunnassa on myös elämänalueita, joilla miehet ovat kehnommassa asemassa, saa sen ääneen sanominen aikaan lapsellisia reaktioita." Mistä se raivo konkreettisesti tulee? "Olen puhunut siitä, että syrjäytyneiden joukossa on miesenemmistö, ja että koulujärjestelmää pitäisi kehittää siihen suuntaan, että myös miespudokkaista pidetään huolta. En nyt halua nimiä mainita, mutta monet näkyvät yhteiskunnalliset keskustelijat ovat leimanneet kannanotot sovinistisiksi ja konservatiivisiksi, vaikka olisi hyvin edistyksellistä, että feminismi ulotettaisiin myös miehiä koskevaksi." Miksi korkeakouluopiskelijoiden sukupuolijakauman pitäisi olla 50­50? "Niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kannalta olisi hyvä asia, jos naiset ja miehet olisivat yhtä paljon edus- tettuina. Silloin molempien sukupuolten lahjakkuuspotentiaali tulee hyvin käyttöön." Pitäisikö lähteä kiintiöiden tielle? "Ne ovat viimeinen keino ja niihin liittyy paljon ongelmia, en lähtisi käyttämään niitä. Pitäisi pohtia koulukulttuuria, opetuksen rakenteita ja menetelmiä, jotta ei syntyisi rakenteellisia vinoumia. Kouluissa pitäisi palkita ja huomioida eri tavalla lahjakkaita ihmisiä, nyt palkitaan tietyn tyyppistä lahjakkuutta. Pitää myös muistaa sukupuolisakset: perustutkinto-opiskelijoista suurin osa on naisia, kun professoreista suurin osa on miehiä. Saksista pitäisi päästä molemmissa päissä eroon." mediapeli paskaks "Eurooppa on täynnä perussuomalaisia erilaisissa väreissä. Pitää vain uskaltaa tehdä vaikeita päätöksiä ja niistä joko palkitaan tai ei." Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb arvioi 7.5. Kauppalehdessä Kreikassa käyneen "perussuomalaiset", kun poliittiset ääripäät veivät vaalivoiton. vaan ja "Kreikan kansa on valinnut edustajansa demokraattisissa vaaleissa. ­ ­ EU on tukenut Kreikkaa sen vaikeuksissa ja odottaa, että Kreikka osaltaan pitää sitoumuksistaan kiinni." EU:n talouskomissaari Olli Rehn toivoi Helsingin Sanomissa 7.5. Kreikan jatkavan "säästöjen tiellä." palamaan "On vaikea uskoa, että äärivasemmisto tai äärioikeisto toisi vakautta Kreikkaan. Mutta toivon heille kaikkea parasta. Ensi sijassa on kysymys kreikkalaisten tulevaisuudesta, mutta myös koko Euroopan tulevaisuudesta." Pääministeri Jyrki Katainen analysoi tilannetta Ylen haastattelussa 7.5. kuva viikonvaihteeksi Juuso Koponen alapääkirjoitus Veera Jussila Me ostarilaiset myllyverkkareita, muzakia, Mäkkärin pöytää naputtavia rakennekynsiä. Ostarihengailua säälitään elämän tyhjyyden symbolina. Se vain korostuu aikana, jolloin parasta kaupunkia on äkkiä kaikki luomu ja orgaaninen, viljelylaarit ratapihalla. Helposti unohtuu, että kantakaupungin ylpeä asukki elää ostaroituvaa arkea (s. 9). Metroasemalle tai kahvilaan sovittua kohtaamista päällystää lasikatto. Uuden ajan kauppakeskus matkii luonnonvalolla ja kivilattiaisilla käytävillä ympäristöään. Se on vastakohta entisajan tavaratalolle, johon astuttiin kadulta aistimaan outoa, hienoa maailmaa. Kaupungin avoimessa tilassa riittää nyt tapahtumia: on kirppispäivää, korttelijuhlia, uusia festareita. Samaan aikaan katetut käytävät raivaavat kaupungin sisälle kaupunkia, jossa pätevät julkisesta tilasta poikkeavat ehdot. Uusiin tapahtumiin kuuluu myös Ihana Helsinki -festivaali, jossa kaupungin ja yritysten yhteistyönä mahdollistetaan esimerkiksi yöshoppailu. Tempausten keskellä voikin pysähtyä katsomaan rakenteita ­ ihan kirjaimellisesti. Sosiologi Pasi Mäenpään mielestä puolijulkiset lasikorttelit on jo hyväksyttävä kaupungin tärkeimmäksi julkiseksi tilaksi. Siksi niiltä pitää vaatia elävyyttä ja oikeuksia, jotka pätisivät niiden lohkaisemassa katutilassakin. Silloin ihmiset voisivat kohdata joukoissa ­ myös poukkoilevat teinit. Hyvässä kaupungissa mummu löytää tuolin ilman mochaccino-mukiakin. Eurooppaa ravistelevan velkakriisin keskellä on esitetty monenlaisia teorioita siitä, mikä johti monien mantereen valtioiden holtittomaan velkaantumiseen. Oheista 99 % karttaa katsomalla näyttäisi siltä, että ainakin yhteisvaluutta euron käytöllä on ollut osuutta asiaan. Niistä Euroopan maista, joiden hallituksilla on velkaa vähintään 2/3 bruttokansantuotteesta vain Islanti, Iso-Britannia ja Unkari eivät ole euromaita. Vanhojen Itä-Euroopan maiden velkaantuminen on ollut maltillisempaa. Vain Unkarilla, Albanialla, Puolalla ja Valko-Venäjällä on velkaa puolet 5% BKT:stä tai enemmän. Vähiten velkaa 10 on Virolla, joka on tuore euromaa. Myös Venäjä ja Bulgaria ovat hyvin vähävelkaisia. Suomi on IMF:n tilastojen mukaan ollut varsin maltillinen velanottaja. 49 prosenttiin BKT:stä nouseva velka on vanhojen EU-maiden pienimpiä ja samaa tasoa esimerkiksi öljyisän Norjan kanssa. 49 % 50 % 37 % 10 % 6% 38 % 39 % 50 % 55 % 46 % 82 % 99 % 66 % 82 % 21 % 86 % 41 % 37 % 72 % 45 % 80 % 23 % 46% 4 8% 47% 41 % 0 12 33 % 17 % 39 % 107 % 66 % 49 % 46 % 59 % 71 % 28 % % % 0% 60 16 Eroja on toki siinäkin, mihin suuntaan velan määrä kehittyy. Tässä suhteessa Ruotsi on erikoinen poikkeus, jonka valtiontalous on rajusti ylijäämäinen. Siinä missä useimpien Euroopan maiden, myös Suomen, huolena on kestävyysvaje, Ruotsissa pohditaan, mihin ylimääräiset rahat voisi käyttää. 72 % Lähde: IMF ylioppilaslehti Perustettu 1913. 99. vuosikerta. Suomen aikakauslehtien liiton jäsen. issn 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. toimitus Vt. päätoimittaja Maria Ruuska, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi ·Toimittajat Veera Jussila, 050 443 7122, veera.jussila@ylioppilaslehti.fi, Verna Kuutti, 050 445 0553, verna.kuutti@ylioppilaslehti.fi, Hannu Hallamaa, 050 447 1117, hannu.hallamaa@ylioppilaslehti.fi · Ulkoasu Otto Donner, 050 441 1327, graafikko@ylioppilaslehti.fi toimistosihteeri Susanne Lindqvist, 09-13114235, susanne.lindqvist@hyy.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu ilmoitusmarkkinointi Media Duo Oy · Eeva Kärki, 040 719 2467, Kari Mattila, 050 563 5462, etunimi.sukunimi@mediaduo.fi, www.mediaduo.fi. ilmestymisaikataulu ja mediakortti www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf kustantaja Ylioppilaslehden kustannus Oy toimitusjohtaja Mauri Laurila hallinto ja talous Marjo Berglund paino Sanomapaino Oy, Forssa ·Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä.
• ylioppilaslehti 8­9 # 12 3 Hakaniemessä palvellaan Jumalaa lingalaksi rumban tahtiin. s.19. sisältö 8 kehän kultapoika 10 12 16 19 Anton Kuivanen painii polttareissa, koska sekin on Suomen Virallisen Vapaaottelijan työtä. saako tähän istua? Julkinen tila hämärtyy, kun kadut ja aukiot muuttuvat lasikaupungiksi. kesäleireistä kuumin Eroottinen kesänovelli vie miljonääri Otso Mursulan toipumaan taantumasta saunaan. uhanalaiset tarkkikset Ylkkäri kurkisti katoavaan kasvatusperinteeseen turkulaisessa erityiskoulussa. helluntaiherätys kerää maahanmuuttajat Kasteelta burgerille suunnannut Opara Innocent Amah edustaa seurakuntien tulevaisuutta. 23 26 palestiinan ääni youtubessa Rafeef Ziadah vastaa typeriin kysymyksiin spoken word -runoilla. paskaa kesää kaikille Kesädesign on roikkuvaa lihaa, ja kesätaide löyhkäävää farssia, sanoo Tero Paskapää. vakiot 4 palaute 6 ajan hammas 14 kolumni: lauri holappa 20 graduratsia & 22 25 27 samaan aikaan toisaalla kolumni: olavi uusivirta arviot malinen, hesari confidential & nykysuomen sanakirja maija astikainen tekijät kannen kuva pekka niittyvirta muinoin Maria Pöyskö, on 34-vuotias helsinkiläinen vapaa toimittaja ja ikuinen opiskelija. Hän kirjoitti tähän lehteen jutun galleristi Aleksandra Kahakorvesta. Himottaa Juokseminen Otso Harju, 23, opiskelee Helsingin yliopistossa filosofiaa ja haastatteli tähän numeroon brittisosiologi Beverley Skeggsiä. Kaduttaa Etten luultavasti tänäkään kesänä ehdi ruskettua tarpeeksi. Maija Astikainen, 27, on freelancevalokuvaaja, joka kuvasi tähän numeroon helluntailaisia Kyrpii Mielenkiintoisten juttujen päällekkäisyys ja ajanhallinnan mahdottomuus. Ylioppilaslehden toimituksen kesätunnelmia vuonna 1999.
• ilm oitus KESKIVIIKOSTA PERJANTAIHIN KLO 16.00-22.00 SOUL SUSHI AFTER WORK SILK´S 4 ylioppilaslehti 8­9 # 12 Alkusoitto "Soulia, Sushia & Skumppaa" lukijoilta Voi meitä sorrettuja Hannu Hallamaa kritisoi artikkelissa Katajanokka vetää uraohjuksia (6/2012) korkeakouluharjoittelijoiden ja työelämävalmennettavien käyttämistä halpoina virkamiesten työpanoksen korvaajina ulkoministeriössä. Itse suoritan ulkoministeriön korkeakouluharjoittelua Suomen pysyvässä Unesco-edustustossa Pariisissa. Olen siis yksi niistä "kollektiivisiin muroihin kusijoista", Hallamaan ilmaisua lainatakseni. Jotkut artikkelia varten haastatelluista harjoittelijoista totesivat työn olleen haastavaa ja liian itsenäistä, virkamiesten työtä korvaavaa. Kahvinkeitosta kaukana ovat minunkin tehtäväni. Työharjoittelussani pääsen osallistumaan samoihin kokouksiin ja tilaisuuksiin kuin diplomaatit, puhumaan neljää eri kieltä, seuraamaan näköalapaikalta, kun valtiot neuvottelevat kiistanalaisista asioista ja kirjoittamaan raportteja ja selvityksiä Unescon mandaattiin kuuluvista asioista. Päivääkään en ole toivonut pääseväni mapittamaan asiakirjoja tai viilaamaan kynsiäni. Kahvinkeitonkin osasin jo ennen harjoitteluani. Työharjoitteluni on kirjaimellisesti ollut työn harjoittelua ­ sen työn mitä Unescoedustustossa tehdään. Tiedän, että ulkoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö sekä niiden alaiset viranomaiset ja sidosryhmät hyötyvät toimittamistani raporteista. Tiedän myös, ettei pienestä Suomen edustustosta riitä edustajia kaikkiin kokouksiin ilman panostani. Voisiko joku avata silmäni? En nimittäin koe, että minua käytetään hyväksi, vaan iloitsen kun työpanoksestani on hyötyä. Hallamaan kritiikki kohdistui myös harjoittelijoiden palkkaan ja työehtoihin. Korkeakouluopiskelijana saan laitoksen harjoitteluapurahan kahdelle kuukaudelle, minkä lisäksi Suomen pysyvä edustusto maksaa kolmannen kuukauden palkan. Palkka on 1103 euroa kuussa, Kelan työssäoloehdon vähimmäispalkan verran. Sen lisäksi saan opintotukea, joka on korotetun asumislisän vuoksi 508 euroa kuussa. Olen myös oikeutettu nostamaan opintolainaa 600 euroa kuussa. Sopimuksen mukainen työaikani on 7,25 tuntia, ylitöitä ei tarvitse tehdä. Minulle kuuluu myös kaksi lomapäivää kuussa. Harjoittelijakollegani Ruotsista ei saanut stipendiä, joten hän sinnittelee korvauksella, joka ei riitä edes vuokranmaksuun. Oma lukunsa ovat useat muiden Unesco-edustustojen harjoittelijat, jotka iloitsevat harjoittelupaikastaan, vaikkei siitä saa mitään korvausta. Useissa edustustoissa töitä tehdään iltaan asti, ylityötunnit ja lomapäivät ovat tabu. Punastellen totean olevani koko lafkan parhaiten palkattu lellikki. Valmistun lähitulevaisuudessa ja kilpailen samoista työpaikoista lukuisien maistereiden kanssa. Jos valmistuessani saan valita, teenkö mielenkiintoista työtä 3000 vai 800 euron kuukausipalkalla, valitsen tietysti 3000 euroa. Mutta jos vaihtoehtoni ovat a) mielenkiintoinen työ 800 euron kuukausipalkalla, b) työttömyys työttömyyspäivärahalla tai c) palkkatyö, jossa en voi hyödyntää koulutustani, lukitsen vaihtoehdon a. Työelämävalmennuksen avulla saan helpommin koulutustani vastaavaa työtä ja voin halutessani käyttää sitä etappina unelmatyön saavuttamiseksi. "Investointina tulevaisuuteen", kuten eräs artikkelin paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi + PALJON HERKULLISIA SUSHITARJOUKSIA Opiskelijaystävälliset ravintolat Olavinkatu 1, 00100 Kamppi, Helsinki www.silkclub.fi haastateltavista totesi. Kaikkea ei voi saada kultalautaselta tarjottuna, mutta kyllä tällä tarjottimella on ainakin hopeiset reunukset. Voimme kuitenkin yhdessä huokaista helpotuksesta, sillä tätä sortoa ei ole pakko sietää. Useimmissa yliopistoissa yhteiskuntatieteellisen alan korkeakouluharjoittelu, ainakaan ulkoministeriössä suoritettava, ei ole pakollinen osa tutkintoa. ­Mari Mononen toimitus vastaa: Toivoa sopii, että harjoittelua ei tulevaisuudessa leivota pakolliseksi osaksi tiedekorkeakoulujen tutkintoja. Siideriviikot 1.4. - 31.5. eipä omena kauas puusta pudonnut! Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki myös opiskelijalle Ilari Niskasen kirjoittaman artikkelin Pakkolainaa velan päälle perusteella voi saada väärän käsityksen, että toimeentulotukea myönnettäisiin opintolainan tilalle, jos opintotukeen oikeutettu henkilö ei luottohäiriömerkinnän takia saa valtiontakausta opintolainaan. Opintotuki on lain mukaan ensisijainen taloudellinen tuki toimeentulotukeen nähden. Toimeentulotuen määrä puolestaan on tulojen, varojen ja toimeentulotukeen oikeuttavien menojen erotus. Sellaisessa tilanteessa, jossa opiskelija ei saa opintolainaa, hän voi Helsingissä saada sosiaalista luottoa opintolainaa vastaavan määrän edellyttäen, etteivät hänen yhteenlasketut velkansa ylitä 20 000 euroa. Suuri osa opiskelijoista ei nosta opintolainaa tai sosiaalista luottoa ainakaan kokonaan, vaan paikkaavat talouttaan saatavilla olevilla ansiotuloilla tai vanhempien avustuksilla. Toimeentulotukilain mukaan tuen määrää laskettaessa tulona otetaan huomioon käytettävissä olevat tulot. Kun opiskelijalla on mahdollisuus nostaa sosiaalinen luotto, lasketaan se toimeentulotukilaskelmassa käytettävissä olevaksi tuloksi samalla tavalla kuin nostamaton opintolaina. Toimittaja Niskasen mukaan "Taustalla on sosiaalivirastossa yleistynyt käsitys siitä, että useat opiskelijat menettävät luottotietonsa tahallaan saadakseen toimeentulotukea". Niskanen kirjoittaa edelleen, että tarkoituksena on säästää toimeentulotukivaroja. Toteamme, että menettely perustuu toimeentulotuen viimesijaisuuteen ja toimeentulotuen hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun. ­Mervi Ahola talous- ja velkaneuvoja Helsingin sosiaalivirasto ­Suvi Lepoluoto vs. sosiaaliasiamies Helsingin sosiaalivirasto toimitus vastaa: Selvä. Opiskelijakortilla euron alennus ovelta ostetuista livekeikkojen pääsylipuista! Annankatu 21, 00100 Hki www.barloose.com Aleksanterinkatu 46, Wanha Kauppakuja Helsinki · www.rafla.fi Koskaan ei ole niin hyvä päivä Aukioloajat: Ma-ti klo 16-02, juhlia kuin joka päivä! ke-la klo 16-04 ja su klo 18-04. Keittiö: ma-ti klo 16-01,ke-la klo 16-03 ja su klo 18-01. ILMsiideriviikot.indd 1 30.3.2012 12.46 3 bars, 1 cup Party card. Paras kortti ever. Party Cardilla kolmesta keskustan kovimmasta kuppilasta hulppeita etuja joka päivä. Lisäksi joka su - ti ssä ja ssä opiskelijaelämän parhaita puolia mukavin hinnoin iltayhdeksästä aamuneljään. Kaivokatu 12 - ladymoon.fi Töölönlahdenkatu 1 - chelsea.fi Kaivokatu 12 - milliklubi.fi KOKEILE HUILIA. Ekolifestyle-lehti Huili on riippumaton, kriittinen ja ihana. Tilaa viisi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti kotiisi -- kestotilauksena 35 (määräaikainen 45 ). Tilaa numerosta 03 4246 5307 tai osoitteessa www.huililehti.fi antakaa palautetta! Tällä kertaa kirjapalkinnon, Marja Ruutin teoksen Oikeaa ravintoa minulle voitti Mari Mononen. Paskakin posti huomioidaan arvonnassa. Kirjoita ja voita, syksyllä palkintona voi olla ties mitä hienoa! Lähetä palautteesi osoitteeseen paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Voit kirjoittaa joko omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Palautteen maksimipituus on 3 000 merkkiä.
• Maailman kehittyneimmän käyttöjärjestelmän ansiosta Mac on sekä helppokäyttöinen että tehokas. Se toimii hyvin Officen ja Windowsin kanssa. Miksi Mac opintoihin? Microsoft Word, Excel ja PowerPoint toimivat hienosti Macissa. Ja jos opintosi vaativat käyttämään aika ajoin Windows-ohjelmia, Macilla sekin onnistuu.1 Pitkä akkukesto. Mac-kannettavissa on akku, joka kestää luennosta toiseen yhdellä latauksella.2 Maailman kehittynein käyttöjärjestelmä. Mac OS X Lion on sekä helppokäyttöinen että uskomattoman tehokas. Sen ansiosta Mac ei ole altis PCviruksille. Sisäiset puolustusmekanismit pitävät muut haittaohjelmat loitolla. Videokeskustelut käyntiin heti kättelyssä. FaceTimella voit puhua ystävien ja perheenjäsenten kanssa kasvotusten milloin tahansa, käyttivätpä he sitten Macia, iPadia, iPod touchia tai iPhonea. iChat Theater -ominaisuuden avulla voit myös jakaa esityksiä, valokuvia ja paljon muuta.3 Tector. Sinun Apple-kauppiaasi. Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki (09) 3508 1730 Kauppakeskus Kluuvi, Aleksanterinkatu 9, 00100 Helsinki, (09) 3508 1770 Kauppakeskus Sello, Leppävaarankatu 3-9, 02600 Espoo, (09) 3508 1760 Yritysratkaisut, (09) 3508 1710 www.tector.fi 1 Microsoft Office ja Windows myydään erikseen. 2 Akun kesto vaihtelee käytön ja kokoonpanon mukaan. Lisätietoja löytyy osoitteesta www.apple.com/fi/batteries. 3 FaceTime-videopuhelut edellyttävät FaceTime-yhteensopivaa iOS-laitetta, jossa on Wi-Fi-yhteys tai FaceTime-yhteensopivaa Macia, jossa on internet-yhteys ja FaceTime-ohjelmisto (on ehkä ostettava erikseen). FaceTime ei ole saatavilla Omanissa, Saudi-Arabiassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja tietyissä muissa maissa. iChat-videokeskustelut edellyttävät laajakaistaista internet-yhteyttä; saattaa olla maksullinen. © 2012 Apple Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Tervetuloa opiskelemaan Tallinnan Yliopistoon! Kansainvälinen ilmapiiri ja korkealaatuinen opetus innostavat opiskelemaan. Perusopetuksesta tohtoriopintoihin. Tallinnan Yliopistolla on monipuolinen opetustarjonta: OIKEUSTIETEITÄ ELOKUVAN TEKOA INTERACTIVE MEDIA VIESTINTÄÄ KASVATUSTIETEITÄ LIIKUNTAA TAIDEALOJA ja paljon muuta Useita aineita ja tutkintoja on mahdollista opiskella englanniksi. Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 01.7.2012 Tutustu kotisivuillamme tarjontaan. www.tlu.ee/eng Tykkäätkö Ylioppilaslehdestä? Tee se myös Facebookissa: facebook.com/ylioppilaslehti
• 6 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12 Alkusoitto Tuntemattomien ystävä Aleksandra Kahakorpi kelpuuttaa galleriaansa taulut, jotka voisi kuvitella kotinsakin seinille. valas katsoo kohti lempeillä silmillään Päivi Saarikosken taulusta. Huoneen nurkassa on meikkipöytä. Ilmassa leijailee teen tuoksu. Galleristi Aleksandra Kahakorpi, 28, levittää meikkivoidetta nuoren naisen naamalle meikkipöydän ääressä. Galleria Ateljeejeessä yhdistyvät meikkistudio, teehuone, taidenäyttely ja taidevälityspalvelu. Tulevana viikonloppuna Ateljeejee on osa Helsinki Underground Art Weekend -minikaupunkifestivaalia, joka vie urbaania taidetta yllättäviin paikkoihin, kuten Mbaariin ja Kaapelitehtaan Pannuhalliin. galleria Ateljeejee on ollut auki Pohjoisella Hesperiankadulla viime joulukuusta lähtien. Kahakorpi löysi tilan sattumalta eräänä syysiltana ulkoiluttaessaan koiraansa Taka-Töölössä. "Tein päätöksen gallerian perustamisesta samalla sekunnilla, kun näin tilan", Kahakorpi sanoo. Ateljeejeessä yhdistyvät hänen kaksi ammattiaan, meikki- ja kuvataiteilijuus. Arkipäivisin asiakkaat tulevat galleriaan meikattavaksi, iltaisin Kahakorpi taas tekee meikkikeikkoja ympäri kaupunkia. Kahakorpi opiskeli lukion jälkeen Pekka Halosen akatemiassa taidemaalariksi. "Ymmärsin pian valmistumisen jälkeen, etten elä pelkällä taiteella ja hakeuduin töihin mainostoimistoon." Siellä Kahakorpi väänsi pitkää päivää tuotantokoordinaattorina. Lama vähensi väkeä, mikä tiesi työpaikkansa pitäneille lisätunteja. Samoihin aikoihin myös Kahakorven henkilökohtainen elämä kriisiytyi, kun hänen kihlattunsa kuoli yllättäen. Surun keskellä Kahakorpi päätti pistää koko elämänsä uusiksi. Kuusi vuotta sitten hän irtisanoutui mainostoimistosta ja lähti opiskelemaan meikkitaiteilijaksi. "Maalaamisessa ja meikkaamisessa leikitään molemmissa värien ja pintojen kanssa." suurin osa Ateljeejeessä nähtävästä taiteesta on opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden kuva- ja korutaiteilijoiden käsialaa. Kahakorpi haaveilee myös omasta näyttelystä. Toistaiseksi sen rakentamiseen ei ole ollut vielä aikaa. Vaikka tuntemattomiin sijoittaminen on aina riski, Kahakorpi haluaa ottaa sen. "Haluan nähdä markkinoilla uutta verta, joten teen oman osani siitä, että näin myös tapahtuu." Galleristilla on yksi periaate, josta hän ei tingi. "Jokaisen työn pitää olla sellainen, että pystyisin ripustamaan teoksen oman kotini seinälle. Olenkin ostanut jo kolme teosta taiteilijoiltani." maria pöyskö Galleria Ateljeejee, Pohjoinen Hesperiankatu 9, 00260 Helsinki. Helsinki Underground Art Weekend -minikaupunkifestivaali 11.­13.5. alejandro lorenzo ajan hammas Torikokous kaipaa ihmisiä Kaupunki hätisteli Torikokouksen leirin pois Kansalaistorilta. Aktivistit vakuuttavat toiminnan jatkuvan. pieni kupoliteltta nököttää Kiasman viereisellä nurmikolla. Helsingin Torikokous on virallisesti muuttanut. Kaupunki ilmoitti huhtikuun lopussa, että aktivistien aiempi kokoontumispaikka VR:n makasiinien vieressä pitää tyhjentää, sillä nurmikko uusitaan. "Mielestäni kaupungin toiminta on omituista. Emme ole häirinneet ketään, ja paikan nimi on Kansalaistori", sanoo Heikki Ketoharju. Torikokouksen aktiivit purkivat leirinsä tai siis mielenosoituksensa rivakasti. Leiriytyminenhän on julkiselle paikalle kielletty. Muuttoaamuna 3. toukokuuta leiristä muistuttaa enää muutama romukasa, telttapaikkojen kellastunut nurmikko ja pari vaunua, joille ei ole löytynyt siirtäjää. Ketoharjun mukaan uuteen leiriin ei pystytetä yhtä mittavia rakennelmia kuin edelliseen, mutta aktivistit haluavat pysyä julkisella paikalla. "Haluamme pitää tämän homman ulkotiloissa, se on avoimempaa. Jos menemme jonnekin Kirjasto 10:n kokoustilaan, ei meitä sieltä kukaan löydä." 2006 2012 Tero Alstola, 25, Vanhan testamentin eksegetiikka Opiskelijakorttiin päätynyt kuva otettiin abivuonna ajokorttia varten. Silloin oli leppoisa tunnelma: kirjoitukset olivat ohi, ja odotin innostuneena seuraavan elämänvaiheen alkua, Helsinkiin muuttoa ja opiskeluja. Nyt on oikeastaan samanlainen olo. Olen palauttanut graduni, ja tutkimussuunnitelmani väitöskirjaa varten on tiedekunnassa hyväksyttävänä. Yliopistossa opin arvostamaan kavereiden kanssa hengailua. Lukiossa otin koulun vielä niin kauhean vakavasti. Toimin kolmantena opiskeluvuonna Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistyksen puheenjohtajana. Se oli hyvä vuosi. Olen käynyt opiskeluaikana hienoja keskusteluja hiton fiksujen opiskelukavereiden kanssa. Heiltä olen oppinut vähintäänkin yhtä paljon kuin luennoilta ja tenttikirjoista. maria ruuska lokakuussa alkanut mielenilmaus uhmasi tuulta, tuiskua ja loskaa. Torikokous on osa kansainvälistä Occupy Wall Street -liikehdintää, joka vastustaa taloudellista eriarvoisuutta. Mitä Helsingin mielenilmauksella saatiin aikaan? "Kun olimme Sosiaalifoorumin vieraina, saimme palautetta, jonka mukaan muutimme keskustelua kak- sisuuntaiseksi. Saimme aikaan aidosti demokraattista keskustelua, jota toivoisimme myös tuohon taloon", sanoo Lassi ja viittaa kohti Eduskuntataloa. Lassi, joka haluaa kertoa vain etunimensä, sanoo nukkuneensa telttaleirissä 160 yötä. Kannattiko? "Pikkuinen pettymys on kevään mittaan tullut. Ajattelin talvella, että Torikokous on keväällä valmis väkijoukolle, ettei sitä tarvitse potkaista uudelleen käyntiin. Keväällä ketään ei näköjään tullutkaan." Lassi sanoo, että hän ei jaksa enää kovin kauaa torikokoustaa pienellä porukalla ­ välillä leirissä tuli oltua kolmen hengen voimin. Torikokoustajien virallista linjaa muuttopakko ei murra. Toukokuun 12. päivänä on tarkoitus tempaista. Aktivistit vakuuttavat, että toiminta jatkuu kesälläkin. Onko varmasti näin? Tämä juttu näyttää pöljältä kesälehdessä, jos kokoatte teltat lopullisesti toukokuun aikana. "Voiko tässä nyt kukaan luvata mitään, mutta kyllä tässä on tarkoitus jatkaa normaalisti", sanoo Heikki Ketoharju. hannu hallamaa
• Kuulutus Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaali toimitetaan tiistaina, marraskuun 6. päivänä ja keskiviikkona, marraskuun 7. päivänä 2012 klo 10.00-18.00 seuraavissa paikoissa: · · · · · · · · · · · · · · Unicafe Ylioppilasaukio, Mannerheimintie 3 C Yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33 Porthania, Yliopistonkatu 3 Metsätalo, Unioninkatu 40 Kaisa-talo, Fabianinkatu 30 Oppimiskeskus Minerva, Siltavuorenpenger 5 A Terveystieteiden keskuskirjasto, Haartmaninkatu 4 Hammaslääketieteen laitos, Mannerheimintie 172/Kytösuontie 9 Physicum, Gustaf Hällströmin katu 2a Exactum, Gustaf Hällströmin katu 2b Infokeskus, Viikinkaari 11 EE-talo, Agnes Sjöbergin katu 2 Ympäristöekologian laitos, Niemenkatu 73, Lahti (poikkeuksellisesti klo 10-16) Vaasan yliopisto, Yliopistonranta 7, Vaasa (poikkeuksellisesti klo 10-16) Porthaniassa (Yliopistonkatu 3) ja Kaisatalossa (Fabianinkatu 30), Viikin kampuksella Infokeskuksessa (Viikinkaari 11), Kumpulan kampuksella Physicumissa (Gustaf Hällströmin katu 2a) sekä Meilahden kampuksella Terveystieteiden keskuskirjastossa (Haartmaninkatu 4). Ennakolta saa äänestää sellainen äänioikeutettu ylioppilaskunnan jäsen, joka todennäköisesti on estynyt käyttämästä äänioikeuttaan varsinaisina vaalipäivinä. Ehdokasasettelu Edustajiston jäseneksi on vaalikelpoinen jokainen yliopistoon viimeistään 17.9.2012 läsnä olevaksi kirjoittautunut ylioppilaskunnan jäsen, lukuun ottamatta HYYn sääntöjen 6 §:ssä mainittuja poikkeuksia. Ehdokasilmoituslomaketta sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoituslomakkeita saa ylioppilaskunnan verkkosivuilta sekä HYYn keskustoimistosta Uudelta ylioppilastalolta, Mannerheimintie 5 A 2.krs., 00100 Helsinki, jonne ne on myös palautettava keskusvaalilautakunnalle henkilökohtaisesti allekirjoitettuina viimeistään maanantaina 24.9.2012 klo 12.00. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttamana ylioppilaskunnan pääsihteeri, joka myös tarvittaessa neuvoo ehdokasasetteluun liittyvissä asioissa (puh. 0400 816 426 tai paasihteeri@hyy.fi). Lisätietoa vaaleista saa HYYn verkkosivuilta http://www.hyy.fi/ vaalit/ . Helsingissä, 28.3.2012 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan keskusvaalilautakunta Esa Perkiö Puheenjohtaja Katariina Styrman Pääsihteeri HYYn vaalijärjestyksen mukaan ylioppilaskunnan edustajiston vaalissa on äänioikeus ainoastaan yliopistoon läsnä olevaksi kirjoittautuneella, henkilökohtaisesti läsnä olevalla ylioppilaskunnan jäsenellä. Erityisesti huomautetaan, että henkilöllisyyden toteamista varten tulee äänioikeutetulla olla opiskelijakortti tai valokuvalla ja henkilötunnuksella varustettu viranomaisen hyväksymä henkilöllisyystodistus mukanaan äänestyspaikalla. Ennakkoäänestys toimitetaan keskiviikkona, lokakuun 31. päivänä ja torstaina, marraskuun 1. päivänä klo 11.00-17.00 keskustakampuksella etsii ajalle 1.8.2012­17.5.2013 Toimittajaa. Kerro meille, miksi juuri sinä olisit loistava tehtävässä. Lähetä hakemuksesi 1.6. mennessä osoitteeseen: Ylioppilaslehti, Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. Lisätietoja kertoo päätoimittaja Vappu Kaarenoja numerossa 050 339 3033.
• 8 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12 Päähenkilö Anton Kuivasen haasteena on löytää sparrauskavereita, jotka treenaisivat vapaaottelua täyspäiväisesti. Painitreeneissä Kuivanen sparrasi amatöörivapaaottelija Jasse Junkkarin kanssa.
• ylioppilaslehti 8­9 # 12 Päähenkilö 9 Herrasmiesurheilija Anton Kuivanen viihdyttää kehässä ärhäkkyydellään. Kehän ulkopuolella sitä ei uskoisi millään. sanat verna kuutti kuva pekka niittyvirta R ivi digikameroita ja muutama videonauhuri seuraavat kehän laidalla verkkaisesti etenevää kaksintaistelua. Trikooshortseihin sullottu sulhanen vääntää sinnikkäästi käsipainia. Polttariporukan kannustus kiihtyy, kun ottelu siirtyy matolle. Klik klik, sulhanen hakee giljotiinikuristusta. Klik, käsi lipsahtaa ohi, ja sulhanen kellahtaa selälleen. Klik. Klik. Klik. "Ihan tiukka matsi oli", Anton Kuivanen kehuu jälkikäteen ja paiskaa kättä polttarien päätähden kanssa. Aikuisten miesten kasvot hehkuvat poikamaista intoa. Tammikuussa allekirjoitettu sopimus amerikkalaisen vapaaottelujätti UFC:n kanssa teki Kuivasesta viimeistään Suomen Virallisen Vapaaottelijan. Siihen rooliin kuuluu, noh, kaikenlaista. Polttariottelu UFCtähden kanssa järjestyy 150 eurolla, ja kysyntää kuulemma on. Kuivanen sparraa sulhasten kanssa ihan mielellään, mutta kansikuvapoikana poseeraminen tuntuu edelleen hämmentävältä. "Mitä kauemmas mennään ajassa taaksepäin, sitä vähemmän mua on kiinnostanut raha tai se, tunnistetaanko tai arvostetaanko. Jenkkityylinen fanitus ei tunnu älyttömän mieluisalta vieläkään", sanoo Kuivanen kotisalinsa GB:n sohvalla Arabianrannassa. Takana on jo päivän toiset treenit, mutta Kuivanen ei anna eleelläkään ymmärtää, että kotiin olisi päästävä. Hän puhuu pitkään ja rauhallisesti. Ja hymyilee, jatkuvasti. mahdoton paheksua. Kun vapaaottelun ammattilainen puhuu lajistaan, hän puhuu "itsensä ilmaisusta" ja "mielen potentiaalista", ei vastustajan murskaamisesta. Vapaa-ajallaan hän kertoo nauttivansa luonnosta ja lukemisesta. "On hyvä juttu, että vapaaottelu saa mun kautta näkyvyyttä, mutta tuolla on niin monta muutakin kaveria, jotka omistautuvat lajille...", Kuivanen empii. "Tiedostan kyllä, että mulla on velvollisuus olla vapaaottelun kasvot. Olen saanut lajilta niin paljon, että nyt on aika antaa takaisinpäin." Se on lyhyesti sanottuna se fiilis, jonka saavutan vapaaottelun parissa, kun saan vuoronperään antaa ja ottaa nahkakinnasta suuhun. Voin käyttää kaiken oppimani taidon sieluntoverini alistamiseen samanaikaisesti kunnioittaen häntä. Tunnen adrenaliinin ja fyysisen rasituksen aikaansaamaa tuskaa ja euforiaa omassa kehossani sekä yritän tämän kaiken avulla kehittyä päivä päivältä paremmaksi, myös ihmisenä, kohti kirkkaana ja hämärän peitossa olevia tavoitteitani.[Anton Kuivasen blogi, 2009] J K uivanen on käytännössä ensimmäinen suomalainen vapaaottelija, joka on päässyt mittelemään maailman suurimman vapaaotteluorganisaation Octagon-kehään. Showpainija Tony Halme piipahti häviämässä Randy Couturelle vuonna 1997, mutta tuolloin UFC oli vielä kamppailulajien Mortal Kombat, jossa eri lajien edustajat ottivat mittaa toisistaan. Spektaakkelin takana oli brasilialainen Gracien suku, joka edisti sillä oman jujutsu-tyylinsä myyntiä. Kahdessa vuosikymmenessä vapaaottelu on kehittynyt omaksi urheilumuodokseen, jossa yhdistyvät potkunyrkkeily, paini ja jujutsu. Erityismausteen tuo se, että mattoottelussa saa lyödä. Lajin kehitys näkyy myös tavassa, jolla lajista on viime kuukausina kirjoitettu. Kuivasen ensimmäinen UFCkamppailu yhdysvaltalaista Justin Salasia vastaan uutisoitiin MTV3:n urheilu-uutisissa ja Ylen Urheiluruudussa kuin mikä tahansa tennisottelu. Poissa olivat puheet hämäräperäisistä häkkitappeluista. Kuivasen hymypoikamaista olemusta tuntuu olevan os Anton Kuivasta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se voisi olla heittäytyjä. Vuonna 2008 Kuivanen matkusti Pietariin tarkoituksenaan reissailla pari kuukautta Venäjällä ja Kaukoidässä. Matka venähti seitsemään kuukauteen, jonka aikana Kuivanen hengaili venäläisen shootboxing-mogulin kanssa, etsiskeli mongolialaisia perinnepainijoita vuoristosta ja sparrasi thaimaalaisten vankien kanssa. Läheiset ehtivät jo luulla, että Kuivanen jäisi tien päälle iäksi. Vähän samalla lailla kävi vapaaottelun kanssa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Suutarilan lukiosta Kuivanen teki hanttihommia ja urheili epäsäännöllisen säännöllisesti. Liikunnanopettajan pojan elämään urheilu oli kuulunut aina ­ isä maksoi lapsilleen markan jokaisesta vedetystä leuasta. Parikymppisenä moni muu asia tuntui kuitenkin kiinnostavammalta. Vuonna 2003 Kuivanen päätyi seuraamaan FightFestival-tapahtumaa Helsingin Kisahallille. Illan aikana nähdyt muutamat vale tudo -ottelut riittivät vakuuttamaan, että hommaa piti päästä kokeilemaan. "Mentiin parin kaverin kanssa alkeiskurssin ekoihin treeneihin. Kaverit eivät enää tulleet uudestaan, mutta mä rupesin aika nopeasti panostamaan vapariin täysillä." Täysillä tarkoitti sitä, että Kuivanen kutsuttiin Espoon Kehähaiden alkeiskurssilta suoraan kisaryhmään. Hän alkoi treenata vapaaottelua lä- hes päivittäin. Intissäkin Kuivanen sai pitää erikoisluvalla kavereidensa kanssa kamppailukoulua. Jo aiemmin Kuivanen oli nyrkkeillyt ja harrastanut liki 20 vuotta monipuolisesti urheilua: jalkapalloa, jääkiekkoa ja lumilautailua. Silti vapaaottelu oli jotain aivan muuta. Lajin fyysisyys ja teknisyys koukuttivat nopeasti. Ei riittänyt, että hallitsi pystykamppailun iskuineen ja potkuineen, vaan pärjätä piti myös, kun kamppailu siirtyi maan tasolle. "Kamppailulajeissa opetellaan monesti pois vaistonvaraisista reaktioista ja suoritetaan liikkeitä kurinalaisen teknisesti. Yliagressiivisena tekee helposti tyhmiä virheitä." Kun Kuivanen aloitti vapaaottelun Espoossa, lajista käytettiin vielä sellaisia nimityksiä kuin vale tudo tai shootfighting. Aktiivisia harrastajia oli Suomessa vähän, eikä ammattilaisia ollut lainkaan. Lajin pioneerit olivat tee-se-itse-miehiä, jotka opettelivat tekniikkaa katsomalla videoita YouTubesta ja matkustamalla kamppailuoppiin rapakon taakse. Julkisuuskaan ei lajia juuri mairitellut. Vaikka vapaaottelun harrastajat tekivät hartiavoimin työtä kehittääkseen ottelutapahtumista ammattimaisia, ulkopuolisten korviin kantautuivat ne ikävämmät asiat. Milloin ottelija oli lyönyt tuomaria, milloin oli huudettu vitun ryssää ja soitettu White Power -biisejä. Kuivanenkin sai pitkään selitellä, ettei vapaaottelu ollut veristä tappelua ilman minkäänlaisia sääntöjä. "Vapaaottelu sekoitettiin showpainiin tai vapaapainiin. Mun isäkin oli sitä mieltä, että vapaaottelu ei ole urheilua." K ehä rämisee, kun kahdeksankymmentä kiloa kaatuu kerrasta mattoon. Sparrikaveri kiepsauttaa Kuivasen haarojen välistä viedäkseen tämän yhdestä jalasta alas, mutta Kuivanen ehtii juuri ja juuri työntää polven vastustajansa mahan päälle. Uusi yritys päättyy nihkeämmin: trikooasuinen nuorimies pitelee munasuojiaan ja nauraa hervottomasti. "Ei vittu, hyvin ajettu." "Osuit kolme kertaa kiville, mut oli niin hyvä tilanne, ettei voinut jättää kesken." Kuivanen treenaa GB Gymillä kuusi päivää viikossa, kaksi kertaa päivässä. Aamulla ohjelmassa oli nyrkkeilyä, nyt treenataan alasvientejä. Heinäkuussa edessä on ottelu, joka ratkaisee Kuivasen jatkon UFC:ssä, eikä harjoitteluohjelmasta ole varaa lipsua. "Ei tämä oikein vieläkään tunnu työltä", Kuivanen sanoo ja särpii palautusjuomaa. Kahdeksan vuoden ajan Kuivanen rahoitti unelmaansa työskentelemällä muun muassa Megazone-pelihallissa. Viimeiset puolitoista vuotta hän on elättänyt itsensä vapaaottelulla. Uravalintaakaan ei enää tarvitse joka käänteessä puolustella. Vapaaottelun on arveltu olevan yksi maailman nopeimmin kasvavista urheilulajeista. Alkeiskursseille tungeksivat niin kotirouvat kuin konttorirotatkin. Vapaaottelun maailmanlaajuisen maineenkiillotuksen moottori on ollut UFC ja sen rääväsuinen toimitusjohtaja Dana White, joka on määrätietoisesti brändännyt kamppailulajia huippu-urheiluksi. Vuodesta 2005 pyörinyt tosi-tv-sarja The Ultimate Fighter näytti suurelle yleisölle, kuinka raakaa työtä UFC-otteluun valmistautuminen on. Jotta suomalaisetkin ottaisivat vapaaottelun sydämiinsä jääkiekon tai jalkapallon rinnalle, tarvitaan Kuivasen kaltaisia kasvoja, kotimaisia menestystarinoita. Kuivasella on kaikki edellytykset lunastaa tuo paikka: hänellä on kova työmoraali, viihdyttävä ottelutyyli ja rakastettava luonne. Ennen kaikkea hän jaksaa haastattelusta toiseen vakuuttaa, että vapaaottelulla ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa. Kyllä, muutaman tuhannen harrastajan joukkoon eksyy aina pari väkivaltaista ihmistä, mutta he karsiutuvat nopeasti pois. Ei, vapaaottelijat eivät pyri vahingoittamaan toisiaan, vaan olemaan parempia kuin vastustaja. Kyllä, vapaaottelussa on säännöt. Ei, vapaaottelussa ei tapahdu pahempia loukkaantumisia kuin vaikkapa jääkiekossa. Kipua kokee enemmän, mutta sen kanssa oppii elämään. " Mun isäkin oli sitä mieltä, että vapaaottelu ei ole urheilua. KUKA Anton Kuivanen, 28, on helsinkiläinen vapaaottelija, joka on ammattilaisuransa aikana voittanut 20 ottelustaan 16. Heinäkuussa Kuivanen ottelee elämänsä toisen UFC-ottelun. Vastassa on kanadalainen Mitch Clarke. Vaikka Kuivasen UFC-sopimus on neljän ottelun mittainen, ottelu täytyy voittaa, sillä käytännössä sopimus voidaan irtisanoa milloin vain. Kuivanen asuu fysioterapeuttityttöystävänsä kanssa Arabianrannassa, GB Gymiä vastapäätä. Tulevaisuudessa Kuivanen toivoo luotsaavansa kamppailukoulua lämpimässä ilmastossa, meren rannalla. himottaa Heittää rinkka selkään ja lähteä vuoristoon. kaduttaa Omahassa hävitty UFC-debyytti harmitti ja kadutti jonkin aikaa. kyrpii Se mitä ihmiset tekevät tälle maapallolle. E päilijöitä riittää silti edelleen. Viime vuonna Helsingin Sanomien toimittaja Esa Lilja kuvasi vapaaottelua "kamppailu-urheilun terminaaliasemaksi" ja "brutaaliksi väkivallaksi". MTV3:n lokakuussa esitetty 45-minuuttia ohjelma oli puolestaan kaivanut selville, että bussikuskin raa'asta pahoinpitelystä tuomitulla nuorella miehellä oli vapaaottelutausta. Kohua ovat herättäneet myös Kuivasen kanssa samassa painoluokassa ottelevan Niko Puhakan natsitatuoinnit. "Niko on tehnyt valtavasti duunia ja rahkeet riittäisivät vaikka mihin, mutta nyt on alkanut tie nousta vastaan. Isommat organisaatiot eivät voi ottaa tatuointien takia Nikoa ottelemaan." Kuivasen peace & love -filosofia on toki pr-ystävällisempi kuin sieg heilit, mutta koko perheen penkkiurheiluksi vapaaottelulla on vielä matkaa.
• 10 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12
• ylioppilaslehti 8­9 # 12 11 take away -salaatit kuultavat muovipusseissa. Kaupunki heräilee perjantain lounaskuhinaan. Täälläkin, lasiseinien keskellä. Olen tullut päiväksi testaamaan, miten Kampin kauppakeskus toimii kaupunkilaisen olohuoneena, viiden euron päiväbudjetilla. Katetut korttelit kun haukkaavat yhä enemmän neliöitä, jotka ennen olivat avointa tilaa: aukioita ja katuja. Suomen 80 kauppakeskuksesta yli puolet sijaitsee ydinkeskustoissa. Niillä on pelkästään liikealaa lähes 1,6 miljoonaa neliötä, ja määrä kasvaa nopeasti. Kampissa pinta-alaa on kaikkiaan 135 000 neliömetriä. Vertailun vuoksi: Senaatintorilla on 11 300 neliötä. Kaupallisen ja julkisen tilan suhdetta ei Helsingissä ole laskettu. Kysymys herättää eri virastoissa hämmennystä. Mutulla katutilan kutistumisen kuitenkin huomaa. Parhaillaan lasipeittoa saa uuden City-Centerin myötä Asematunnelia ja Aleksanterinkatua yhdistävä Saarisen piha,. Samaan aikaan "kauppakeskusten rooli yhdyskuntien sykkivinä sydäminä, ihmisten olohuoneina ja kohtaamispaikkoina on vahvistunut", viestii Suomen kauppakeskusyhdistys nettisivuillaan. Kaikkien mielestä se ei ole ihan niin ongelmatonta. kampissa kysymys kaupunkitilasta on saanut keltaiset, uurteiset kasvot. Yritän istua metron liukuportaita suojaavalle keramiikkateokselle, Gekolle, jota Kusi-igluksikin kutsutaan. Kiiltävä pinta luistaa farkkujen alla, on nojattava selkä mutkalla. Alun perin Gekkoa ympäröivän suojakaiteen piti estää teoksella liukuminen. Kauppakeskus poisti sekä kaiteen että läheiset istuinpaadet, koska ne keräsivät teinejä ruuhkaksi asti. Nyt teinejä hätistellään lattialta. Juridisesti kauppakeskus on harmaata aluetta. Se on kaupallistunutta julkista tilaa. Sinne saa tulla kuka tahansa, kuten kaduille ja toreille. Sosiologi Pasi Mäenpää kirjoittaa Narkissos kaupungissa -väitöksessään, että nyky-Helsinkiä leimaa panoptismi: lasiseinäinen kaiken näkyvillä olo, tunne sisäänkäyntien poissaolosta. minäkin asetun taloksi. Levitän laukun ja kangaskassini piknik-hengessä neljännen kerroksen keilahallin portaille. Saan lukea rauhassa kirjaa. Mutta eipä tässä ole oikein kaupungin elämääkään, mitä seurailla. Alkuiltapäivästä yksittäisiä ihmisiä puikahtaa vaatekauppaan ja sieltä ulos. Katutasossa se kohtaamisten kaupunki on. Metalliovisen wc-rivistön luona kohtaan kyltin. Maksamattomien asiakkaiden päästäminen koppiin on ehdottomasti kielletty ja aiheuttaa hälytyksen. Liityn toisen kerroksen wc:llä norkoajiin. Täällä hätä on yhteinen, ja edellinen kävijä päästää seuraavan ovesta. kannustaa toisiaan tapittavia Reettaa ja Jania. Kulautan kaupan kolmioleipää alas oranssilla maistiaisjuomalla, jota sponsoritytöt kaatavat muovipikareihin. Siirryn Espoon bussien terminaaliin. Täällä iltapäivän ihmismassa on suurin. Vastaisikohan tämä puistoa? Ihmiset pyyhältävät käytävää nopeasti, katse horisontissa tai puhelimissa. Ei tämä ole mikään kohtaamisten promenadi, penkitkin selät vastakkain. Muoviset istuimet taipuvat matkalaisten alla vain hetken. Brittikirjailija Will Selfin mukaan kaupunkilainen on menettänyt otteen ympäristöstään. Urbaani tila paisuu suhteettomiksi läpikulkuväyliksi, kun väki istuu metrossa eikä näyteikkunan edessä nuori kasvaa kuluttajaksi. Kauppakeskus tarvitsee tutkija Pasi Mäenpään sanoin "katuseurallisen kehyksensä": väen täyttämiä aukioita ja katuja. Kuluttaja kaipaa muita ihmisiä suuntautuakseen itseensä. Politiikan tutkimuksessa julkisen tilan rapistumista on kritisoitu demokratian lamauttajana. Mäenpääkin näkee lasipeittoja saavat aukiot osana jatkumoa, Antiikin Kreikan agoroista asti. Ilman julkista tilaa länsimainen demokratia, kulttuuri ja tiede olisivat jääneet horrokseen. Ranskalaisrunoilija Charles Baudelairen mukaan 1800-luvun modernin yhteiskunnan murroksia saattoi ymmärtää vain kaupunkia tarkkaile- "Minä sitten otin tämän ja käänsin poispäin." Kapinaa! Ulkona Narinkkatorilla istutaan terassilla. Kysymys kaupunkitilasta ei katoa kesällä, vaan siirtyy ulos. Talvella jo älähdettiin kaupungin uusista, yhden hengen puistotuoleista. Ne nähtiin pötköttelyn vastaisina, vaikka käsinojineen niitä myös puolustettiin vanhusten ja liikuntaesteisten tuoleina. " Olotila hukassa Kun avoin kaupunkitila väistyy lasiseinien tieltä, hengailusta tulee uhanalaista. sanat veera jussila kuva pietari hatanpää keväällä Helsingin kaupunginvaltuusto kiihtyi pitkään sanailuun hengailusta. Valtuutettu Laura Kolbe (kesk) esitti Forumin kauppakeskukseen nuorten ja vanhusten istuskelualueita. Pontta ei hyväksytty. Vastakkain kalahtivat näkemykset koko julkisessa tilassa oleskelun tarpeesta. Kolbe puhui kansalaisten eikaupallisesta viihtyvyydestä, kun taas Jussi Halla-aho (ps) kuvaili keskimääräistä ihmistä, joka menee töistä kotiin. Kaupungilla notkumista harrastavat hänen mukaansa ne, keiden sitä ei tarvitsisi tehdä. Kaupunkiaktiivi Otso Kivekäs kirjoittaa blogissaan, että kun julkinen tila katetaan ostoskeskukseksi, kadun normaali elämä pyrkii väkisinkin siirtymään mukana. Tai ainakin kamppailee siirtyäkseen. Katto ja lasikäytävät eivät hävitä sitä kohtaamisten tarvetta, jonka vuoksi maaseudulla on päristelty mopoilla kylille. on täälläkin kyllä tori, aukio pääovista sisään tultaessa. Tänään sitä hallitsee energiajuomamerkki, jonka lavalla mitellään tuijotuskisan MMtittelistä. Juontaja Heikki Paasonen kävele. Kävelystä on tullut poliittista: tilan haltuunottoa valtion ja yritysten edessä. kolmen maissa olen hahmottanut kokonaiskuvan penkeistä. Ruokakaupan edessä on muutama asiakaspöytä tuoleineen, joilla istuvat etenkin bussikuskit. Sitten ovat nämä terminaalin muovi-istuimet. Tavaratalon edessä on maksimissaan neljä henkeä mahduttava kivipaasi. Siinä ovat katutason, vilkkaimman kaupunkiareenan, istuimet. Ylemmistä kerroksista olen löytänyt yhteensä neljä penkkiä. Toisen kerroksen ikkunatasoilla istuu pari rouvaa syömässä jäätelöä. Teinikolmikko päivystää vapaita istumapaikkoja. Mineraalimeikkien ja sähköyhtiön esittelijät pyydystävät ohikulkijoita. Luovin ohi kurkistamaan alas torille. Tuijotuskisa kerää jo ympärilleen uimarengasta muistuttavan ihmismassan. Eivätkö nämä seisojat ole tiellä, jos teinien koivetkin? hengailua on puolustettu paitsi sen itseisarvolla, myös bisneslogiikalla: malla. Syntyi käsite flanöörista, päämäärättömästä suurkaupungin kulkijasta. Juuri nyt on vaikea kuvitella aukiolle tooga-asuisia filosofeja tai modernia havainnoivia keikareita. Tuijotuskilpailijat ovat Paasosen mukaan jo "mielenterveyden rajoilla". Tarzanhuudoilla koetetaan herpauttaa vastustaja, kaiuttimista päälle pauhaa Adele. Tämä on agora 2012. viideltä katutaso tulvii läpikulkijoita. Kuntosalin mainostajat pysäyttelevät heitä. Bussiterminaalin hulinassa istuu pokkaria lukeva nuori nainen. Hengaaja! Mutta Pirita odottaa töistä poikaystävää, joka jo saapuukin. Muita yleisöpenkkejä hän ei löytänyt. Asiakaspaikkoja toki riittää. Jäätelökioskin tuolilla punanaamainen, rönttöfarkkuinen kadunmies kiskoo sipsejä ja katoaa ennen hätistelyä. Noin 80-vuotias muori taas on siirtänyt tuolin kauemmas kioskista ja istuu ylväästi ruskeassa kevättakissaan, selkä myyjiin päin. Hän odottelee poikaansa, muttei löytänyt penkkejä. Tarzan-huudoilla koetetaan herpauttaa vastustaja, kaiuttimista päälle pauhaa Adele. Tämä on agora 2012. trikoisiin ja uimarenkaisiin sonnustautunut tyttölauma alkaa kontata Gekon ympäri. Luistelujoukkueen kastajaistempaus saa vartijoilta hyväksynnän. Vieressä "emäntää" odottava Eetu istuu kahden muovisen säilytyslaatikon päällä. Hän on kehittänyt ostoksista oman tuolin. Juontaja kannustaa tuijotuskilpailijoita mölysauvalla. Kartoitan löytämäni ilmaiset huvit. Tuijotuskisan, tietenkin. Kaupan juustomaistiaisia olen hakenut jo kahdesti. Konsolia voisi vielä hakata peliliikkeen ovella. Ihmisiä voi katsella, jos löytää vapaan istumapaikan. Lueskella voi, jos pystyy keskittymään. Ehkä siihen kirjasto on kuitenkin osuvampi olohuone. koko ajatus julkisesta tilasta toreina tai kirjastoina on kuitenkin Pasi Mäenpään mukaan vanhentunut. Kauppakeskuksista on keskustoja haukatessaan tullut yhteiskunnan tärkein julkinen tila. Siksi näiden tilojen sisältöä pitäisi kehittää yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Voisi olla julkisia palveluja, vapaampaa aukioloa, valvonnan muutoksia. Tänään olen nähnyt noin kymmenen eri vartijaa. Kaikille yhteisenä paikkana kauppakeskus palaisi tutkijan mukaan juurilleen, kauppakujille ja toreille. Niitä keskusten bulevardit ja piazzat nytkin jäljittelevät nimillään. Jatkossa käsitys julkisesta ja kaupallisesta tilasta saattaa murtua kokonaan. Kauppakeskus Ison Omenan asuntosiivistä kuljetaan yhdyskäytävää yksityiselle lääkäriasemalle. Ruotsalaisten vaateketjujen ja sushipisteen kanssa majailevat niin kirjasto kuin Kelakin. Rajojen hämärtyminen vain lisää tarvetta huolehtia siitä, kuinka tasaarvoisesti kaduilta lohkottu tila kaupunkilaisia palvelee. Puoli kahdeksalta tuijotuskisan voittaja on saanut 3 000 euron shekkinsä. Oma vitosen budjettini ylittyi jo vesipullon myötä. Lavaa puretaan, energiajuoman sijasta aukiolla virtaavat taas ihmiset. Liityn massaan, läpikulkijoihin. " Urbaani tila paisuu suhteettomiksi läpikulkuväyliksi, kun väki istuu metrossa eikä kävele. Seuraan sivusilmällä itsekseen puhuvaa naista nuhjuisessa myssyssään. Omaisuus näyttäisi olevan kahdessa muovikassissa. Järjestyslain mukaan kauppakeskus saa poistattaa käytäviltään vain uhkaavat häiriköt ja räyhäjuopot. Nainen ei taida kriteerejä täyttää.
• 12 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12 Kesänovelli Taantuman jälkeen Otso Mursulan pellavahousujen haarakiilaa kiristää, kun hän kohtaa nuoren Pekka Gallen-Ollilan Isä Mutrun järjestämällä aikuisten miesten rippileirillä. sanat hannes nokipii kuva verna kuutti R ypäleiset sadepisarat valuivat pitkin limusiinin tummennettua ikkunalasia. Otso Mursula tuijotti vesikuplien leikkiä hajamielisenä ja nyppi nukkaa vaaleanpunaisista puvunhousuistaan. Kevät oli ollut halikkolaiselle monimiljonäärille raskas. Hän oli haukkunut saman kevään aikana julkisuudessa presidentin, työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja EU:n, mutta tuloksena oli vain pari entisen Hanken-kaverin kirjoittamaa pseudoanalyyttista henkilökuvaa ja aivan liian paljon jakomäkeläistä nettikeskustelua. Mursula huokasi syvään, kun auto kaarsi juustokakunkeltaisen pitsihuvilan eteen. "Kultakin koetellaan tulessa", kuiskasi hän puoliksi itselleen, puoliksi jamaikalaiselle autokuskilleen Adamille, jota Mursula joskus leikkisästi nimitti näkymättömäksi kädeksi. Adamista oli muodostunut korvaamaton sparrauskaveri Mursulan älyllisille mittelöille. Jopa Mursulan tuoreen kirjan nimi oli lainattu Adamin luukuttamalta Uusi Babylonia -dancehall-levyltä. Oli ollut myös Adamin idea osallistua Isä Mutrun Avautumisen aika ­ aikuisen miehen rippikesä 2012 -seminaariin. "Jah mightiest of all", oli Adam muistuttanut kerta toisensa jälkeen ­ silloinkin, kun Kaarle K. oli unohtanut lähettää kutsun Estellen ristiäisiin, ja Mursula oli pyyhkinyyt kyyneliään Adamin ranteenpaksuisiin rastoihin. "Jah mightiest of all, Mr. Mursula." Kevään mittaan lause oli alkanut kumuta kuin vaskikello Mursulan sisäisessä monologissa. Oli tullut aika myöntää, ettei mikään määrä hengailua Kallen ja kumppaneiden kanssa riittäisi tekemään hänestä aatelista. Jäljellä oli onneksi taivaan valtakunta. Ortodoksikirkko oli ainakin sen verran kullan ja kimalluksen perään, ettei eteneminen hengellisellä uralla olisi vaikeaa. Metropoliitta Murselius ei kuulostanut yhtään hullummalta. "Voit kantaa matka-arkkuni huoneeseen", sanoi Mursula kuskilleen ja liu'utti opossuminnahkaisen saapikkaansa autonovesta märälle ruoholle. H virkaveljeä Talvivaaran ja Finnairin hallituksista. Vaitonaisten pukumiesten keskellä Isä Mutru alkoi päästä saarnassaan vauhtiin: "Keväällä 2012 jokainen tässä ihastuttavassa hirsisalissa läsnäolevista on tullut tavalla tai toisella tiensä päähän. Suhmuroinnit on suhmuroitu, juudaat paljastettu ja ensimmäiset kivet heitetty. Jäljellä on miehen riekaleita ja haaskuulla räpiköivää etelän mediaa." Mutru piti taidepaussin ja hamuili kaulallaan roikkuvaa ristiä. joille kierrätyspaperille painetun päiväohjelman. Oli Pekka Gallén-Ollilan Talkoo-Suomi 2052 ­ päällekkäin olemme enemmän -työpajaa ja Hipun Kuka teki sinusta tuon miehen -yhteislauluhetki leirinuotiolla. P iljainen puheensorina täytti jo juhlasalin, kun Mursula astui seminaariyleisön joukkoon. Salin puulattioille oli aseteltu muhevia samettityynyjä. Kynttilöiden lepatus heijastui tyynyringin keskellä myhäilevän tylleröisen pappismiehen otsalta. Isä Mutru katsoi tuikkivilla, hieman vetisillä silmillään jokaista sisääntulijaa suoraan silmiin. Mursula oli havaitsevinaan Mutrun katseessa outoa nälkää. Ehkä se johtui hänen täyteläisistä huulistaan ja niillä kimaltelevista sylkipisaroista. "Lampaani", avasi Mutru puheen ja levitti mustaan kaapuun peitetyt kätensä ammolleen. "Miten jumalaisen hurmioitunut olenkaan, kun saan toivottaa teidän tervetulleeksi. Avautumisen aika on alkanut!" Salillinen miehiä tempautui spontaaneihin aplodeihin. Mursula havaitsi tyynyiltä tuttuja kasvoja: tuolla jökötti Bablo Jänismetsä kahdet lasit otsallaan, tuolla näpläili kännykkäänsä Ilias "Ilu" Juolukka. Herrat Sykkivien Kehyskuntien Suomesta ­ Ala-Bonusjoki, Plus-salo ja Pukari ­ olivat keskeyttäneet venttipelin ja istuivat veljellisesti kädet toistensa olkapäillä. Pahojen poikien kokoontumisajot, ajatteli Mursula bongatessaan pari Mursula ei ollut tuntenut tällaista kiiman ja kiintymyksen sekoitusta sitten KOP:n ja SYP:n fuusion. "Jeesusta lainatakseni: eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Saliin laskeutui tiheä ja kuiva hiljaisuus. Miehet yrittivät löytää ympäriltään turvallisen kohdan, jota tuijottaa. "Suomalainen mies on sulkeutunut ja siksi sairas. Sulkeutunut omaan valmistaloonsa luulemaan, että onni löytyy järjestämällä isommat syntymäpäiväkekkerit tai rakentamalla isomman ostarin kuin kaverilla. Isä Mutrun rippileirin aikana mies parantuu. Mies oppii avautumaan toiselle miehelle, heikkona ja vapisevana." Isä Mutru heilautti kaapukättään, ja vaaleakutrinen assistentti hipsutti villasukissaan paikalle. Nuori nainen esittäytyi Hipuksi ja jakoi paikallaoli- aistetun jauhelihan ja vastasekoitetun energiajuoman tuoksut sekoittuvat toisiinsa, kun vaitonaiset leiriläiset lapioivat lounasta pirttipöydissä. Otso Mursulan ei tehnyt mieli seurustella. Hän tuijotti leiriohjelmaa ja yritti sinnitellä muistaakseen, missä oli kuullut nimen Gallén-Ollila aikaisemmin. Samassa terhakas miesääni kiinnitti hänen huomionsa. "Saisinkohan mä pitshata sulle pari idistä ihan silleen kasuaalisti, tässä vois olla hyvää aikaa breinstormata ennen tota miit-appii." Mursulan vasen aivolohko teki vimmatusti töitä koodatakseen puhujan viestiä auki, mutta koko aivollinen kapasiteetti tuntui jumittuneen oikeaan lohkoon, joka skannasi nuoren miehen kettuterrierimäistä habitusta. Keskipäivän aurinko kimalteli Pekka Gallén-Ollila sliipatussa sivujakauksessa. Vaikka sosiaalisessa mediassa roikkuminen oli vetänyt Gallén-Ollilan ryhtiä kumaraksi jo ennen kolmeakymppiä, oli hänen silmiensä tuikkeessa ja jäntevässä varressaan jotain vastaanpanemattoman eteenpäinpuskevaa. Mursula tunsi liikahduksen pellavahousujensa haarakiilassa. "An-an-teeksi, meitä ei varmaankaan ole esitelty," Mursula änkytti. "Hei sori, teillä tietty ramppaa kaikenlaista kerjuuväkeä... Mä olen siis Pekka Gallén-Ollila ja kävin maaliskuussa teidän HQ:lla vilauttamassa Ihmisten päivä -preseä. Palloteltiin sitä, jos helsinkiläiset sais yhden päi- vän aikana tehdä ihan mitä vaan. Cocreata vaikka pyramidin, tietsä!" Gallén-Ollila oli nojautunut puhuessaan eteenpäin niin, että Mursula pystyi tuntemaan miehen kiihkeän hengityksen kasvoillaan. Yhtäkkiä Gallén-Ollila tarttui Mursulaa olkapäistä ja ravisti tätä pontevasti: "Te ajatte vapautta markkinoille, mä kaupungin kaduille ja kujille! Kun ihmiset saa duunailla vapaasti, paras duunaus duunaa kaikille duunia!" Mursulan sopuliitossa näivettynyt penis oli noussut pitkän taantuman jälkeen ylös kuin Sampo-pankin osake. "Ah, ehkä muistankin teidät... mielenkiintoista, mielenkiintoista." Mursula ponnisteli keksiäkseen jotain järjellistä sanottavaa, mutta hänen aivoissaan takoi vain yksi ajatus. Pakko järjestää kahdenkeskistä aikaa. "Olisiko teillä kiinnostusta pitää pieni palaveri..." Mursula hypisteli ohjelmaa hermostuneesti. "...esimerkiksi saunomisen yhteydessä?" esi lorahti kuupalta kiukaaseen. Leirinuotiolta kuului vaimeaa ujellusta, kun Hippu veresti miesten kanssa Tilkkutäkkiä. Mursula ja Gallén-Ollila nojasivat raukeina hirsisaunan parruihin. Hetkeä aiemmin he olivat antautuneet kiihkeään keskusteluun suomalaisten yrittäjähengestä. Nyt miehet olivat vaipuneet omiin ajatuksiinsa. Mursula tarkkaili, kun pihka valui pitkin puun pintaa. Tähän asti hän oli pystynyt pitämään itsensä kurissa, mutta hiljaisuus toi hänen mieleensä häiritseviä kuvia. Gallén-Ollilan pyöräkypärän muotoiset pakarat ruohomättäässä... V
• ylioppilaslehti 8­9 # 12 Kesänovelli 13 Nuori koivikko ja Gallén-Ollilan nuori vitsamainen kulli... Selän kaari, niskan kuoppa, huulihalkio. Mursulan havahdutti päiväunelmista voimakas tykytys, joka levisi lantionseudulta koko vartaloon. Gallén-Ollila tuijotti Mursulaa suurilla, säikähtäneillä silmillään kuin auton valoihin pysähtynyt peura. Hänen pieni kätensä oli kietoutunut runkkaamaan Mursulan kiinteän olomuodon ottanutta elintä. "En voinut itselleni mitään! Seisova kullinne oli vain niin majesteetillinen näky, että käteni hamusi sitä kuin itsestään", Gallén-Ollila kuiskasi. Mursula otti isällisesti nuorta oppipoikaansa takaraivosta, katsoi tätä syvälle silmiin ja näykkäsi ylähuulesta. Gallén-Ollilan vastaus oli ahnas ja malttamaton. Kielet lipoivat toisiaan, käsi löysi tiensä vyötäisille, rintakarva painui vasten rintakarvaa. Gallén-Ollilan innokkuudessa oli jotain herkkää: hän huohotti ja päästi hätääntyneitä ulvahduksia. Mursula ei ollut tuntenut tällaista kiiman ja kiintymyksen sekoitusta sitten KOP:n ja SYP:n fuusion. Hän tunsi pitelevänsä käsissään liukasta ja lihaisaa ankeriasta, jonka hän halusi kiihkeästi upottaa sisäänsä. Hiki virtasi valtoimenaan, kun kaksi värisevää vartaloa painautuivat toisiaan vasten. Himo sumensi Mursulan silmät. Hän itki nautinnosta. Juuri sillä hetkellä saunan ovi aukesi ammolleen. Kynnyksellä seisoi harmaatukkainen miehentynkä, jonka silmälasit olivat huurussa. "Ovatko pojat saaneet jo kokeilla Kakkosta?" Kysyi hahmo ilkikurisesti. Paikoilleen jähmettyneet Mursula ja Gallén-Ollila katsoivat toisiaan kysyvästi. Häpeä jäyti Mursulan rintaa ja nosti palan kurkkuun, mutta kiinnijäämisen tunteessa oli samalla jotain kiihottavaa. Hän ei vastustellut, kun keski-ikäinen suhmuroidulla rahalla turvotettu maha pyrki lähietäisyydelle. Tuoksui Mennenille ja jalkasienelle. Nakkisormet kulkivat pitkin Mursulan selkärankaa, haarovälissä jäntevä kieli oli löytänyt kohdan, jossa kivekset yhtyivät. Purkautuminen oli vain sekuntien kysymys. Kolme miestä taipui toistensa onkaloihin kuin myrskyssä revittyvä puska. Saunan lauteet rymisivät. Kun Mursula laukesi Gallén-Ollilan sivujakaukselle, hän huomasi ikkunaan painautuneen nykerönenän. Se oli Isä Mutrun. " ...ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet miespuolet miespuolten kanssa riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia." Isä Mutrun messuava ääni kimpoili kellarin kosteissa kiviseinissä. Viluväreet kulkivat pitkin Mursulan alastonta ihoa. Hän tunsi ranteidensa ja nilkkojensa nirhautuvan vasten jalkapuun ahtaita reikiä. Vieressä Gallén-Ollila niiskutti hiljaa. "Te Sodoman miehet! Te isänne maanneet Haamit! Minun olisi pitänyt muistaa, että tie helvettiin on kivitetty hyvillä aikomuksilla. Avautumisen polulle lähteminen sai teidät avaamaan myös perseenne toisillenne. Ja siitä olette rangaistuksenne ansainneet." Kellarityrmän seinillä lepattavat loihdut värjäsivät Isä Mutrun naaman entistäkin punakammaksi. Hän heilutteli käsissään pesäpallomailan oloista puista patukkaa ja loi pitkiä katseita jalkapuussa kiemurteleviin miehiin. "Ennen kuin patukkani puhuu, haluan että pyydätte anteeksi syntejänne. Katumuksen mysteerion kautta langennutkin voi vapautua toivottomuudesta." Kaavunhelma heilahti varpaiden yli. Mursula tunsi vahvan hienhajun nenäkarvoissaan, kun Isä Mutru hieroi patukkaa hänen poskeensa. "Sinä saat aloittaa. Onko sinulla ollut muita jumalia?" "Isä Mutru, olen uskonut lujasti vapaisiin markkinoihin ja Ayan Randiin," Mursula vastasi käheästi. "Oletko pyhittänyt lepopäivän?" "Isä Mutru, olen ehdottanut vapaa-aikaa verotettavaksi." "Oletko tavoitellut lähimmäisesi omaisuutta?" "Isä Mutru, se on päivätyöni." "Veli, älä häpeä syytä, miksi olet tullut Jumalan ja minun eteeni. Sinut armahdetaan kyllä, mutta vakava syntisi vaatii sovitusta. Määrään sinulle kaksi viikkoa hiljaisuuden retriittiä Lintulassa ja kaksi viikkoa kansalaisaktivismia ihmisten torilla." Mursula ei enää kuullut sanoja tarkasti. Vapisevana ja alastomana hänet oli vallannut outo onnellisuuden tila. Jokin oli murtunut: valo virtasi sinne, missä ennen oli ollut pimeä ryteikkö. Hän oli antautunut. Hän oli avautunut. Pimeydessä Otso Mursula tunsi jonkin lämpimän ja pehmeän kasvavan sisällään.
• 14 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12 Yhteiskunta tuomio Lauri Holappa on poliittisen taloustieteen tutkija ja rasittava jätkä. Viina ovelin voitehista Opiskelijat lääkitsevät mielenterveysongelmiaan yhä useammin alkoholilla. Helsingin YTHS aloittaa yhteistyön A-klinikan kanssa syksyllä. Totuus ja politiikka suomalaista puoluepolitiikkaa on mahdotonta ymmärtää ilman totuuden käsitettä. Totuus taas ymmärretään suomalaisessa julkisessa keskustelussa yleensä politiikan vastakohdaksi. Siinä missä politiikka on omien etujen ja intressiryhmien tai oman ideologian ajamista, on totuus sitä vastoin yleistä ja yhtäläistä: se on Suomen kokonaisetu, tulevat sukupolvet, kansaneläkkeen pohjaosa, kansainvälinen kilpailukyky tai Mannerheim-elokuvan kunniatoimikunta. Juuri totuusfiksaation vuoksi suomalainen puoluepolitiikka saa niin perverssejä piirteitä. Sen vuoksi esimerkiksi Keskustan oppositiotoiminnassa ei ole kyse politiikasta, vaan matematiikasta. Kepulaiset tavaavat Hesarista Piia Elosen yhteenlaskutoimituksia, joissa paljastetaan hallituksen säästävän pari sataa miljoonaa vähemmän kuin se oli alun perin uhonnut. Sen sijaan että Keskusta kritisoisi hallituksen vyönkiristyspolitiikkaa, se kritisoikin hallituksen taulukkolaskentataitoja. Samasta asiasta on myös kyse silloin, kun vasemmisto kertoo eroavansa oikeistosta siinä, että se ei kannata ideologista yksityistämistä. Ei tietenkään, vasemmisto yksityistää julkisia toimintoja ainoastaan, koska se on tunnustanut tosiasiat ja haluaa pitää Suomi-laivan kurssilla. Näin ollen vasemmistoa äänestämällä voi tukea teknistä yksityistämistä, josta tulee paljon parempi mieli kuin oikeiston ideologisesta yksityistämisestä. deongelma, mutta palvelut ovat erillään. Tavoitteena on koota apu yhdelle ovelle. Aiemmin YTHS:llä kehotettiin opiskelijoita hakeutumaan alkoholiongelmansa kanssa esimerkiksi A-klinikalle, mutta moni jätti menemättä. Tampereen YTHS on toiminut hankkeessa pilottina, ja se on aloittanut yhteistyön A-klinikan kanssa. Kokemukset ovat olleet hyviä. Päihdeongelmaan liittyvät hoitoneuvottelut järjestetään Tampereella siten, että tarvittaessa paikalle kutsutaan potilaan ja YTHS:n työntekijän lisäksi A-klinikan työntekijä. Helsingin YTHS aloittaa yhteistyön A-klinikan kanssa syksyllä. " " Politiikka on ilmiönä jo lähtökohdiltaan ristiriidassa jaetun totuuden idean kanssa. Joka seitsemäs fuksi sai YTHS:ltä kutsun juttelemaan alkoholinkäytöstään. Oona ei pidä itseään alkoholistina. Hän kuitenkin pelkää, että vielä joskus alkoholi ottaa hänestä vallan. Helsingin YTHS:n yleislääkäri Ulla Salosen mukaan alkoholismille on ominaista jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen juominen riippumatta sen aiheuttamista sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Mustosen mukaan nuorten naisten alkoholinkäytön kohdalla ei kuitenkaan voida vielä puhua alkoholismista, sillä varsinaisen riippuvuuden kehittyminen vaatii aikaa. Helsingin alueen Anonyymeistä Alkoholisteista kerrotaan, että AAkokouksissa käy jonkin verran nuoria naisia, mutta kolmenkympin rajapyykin ylittäneitä naisia näkyy sen sijaan paljon. Helsingin AA:n tiedotustoimikunnan sihteerin mukaan naisten määrä kokouksissa on kasvanut viime vuosina. Naisia on kokouksissa kävijöistä noin kolmannes. Nykyään Oona juo enää harvoin ja kohtuudella. Hänet valtaa usein viikonlopun lähestyessä kuitenkin levoton tunne. "Onhan se vähän... Kun ei ole enää niitä kreisejä tarinoita kerrottavana." Ylilääkäri Aira Virtala myöntää, että alkoholilla on kohtuullisesti käytettynä myös myönteisiä ominaisuuksia. Joidenkin kohdalla esimerkiksi sosiaalisuus lisääntyy. Oona on tyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä, jossa alkoholi ei näyttele enää pääroolia. "Miksi ihmiset haluavat elää ilman todellista vapautta ja iloa? Kun se, mikä tulee alkoholista, on täysin tuotettua", hän miettii. saija viitala Oonan nimi on muutettu. suomalaisessa puoluepolitiikassa on omaksuttu käsitys, jonka mukaan on olemassa jokin totuudenmukainen, realistinen ja turvallinen yhteiskunnallisen kehityksen väylä. Puolueet kilvoittelevatkin siitä, kuka panisi tämän yhteisesti hyväksytyn kansakunnan tulevaisuuden ohjelman toimeen mahdollisimman tehokkaasti ja rehellisesti. Tämän vuoksi suomalaisen poliitikon suurin synti on juuri politiikan tekeminen itsessään. Politiikassa kun on kyse jonkin nimenomaisen näkökulman tai ryhmän tukemisesta, ei yleisestä edusta. Näin ollen politiikka ilmiönä on jo lähtökohdiltaan ristiriidassa jaetun totuuden idean kanssa. Niinpä suomalaiset poliitikot joutuvat naamioimaan politikointinsa teknisluontoiseksi virkamiestyöksi. Jos tämä salailu paljastuu, edessä on Stefan Wallinin kohtalo, eli äkillisesti syttyvä himo panostaa perhe-elämään. suomalaiset puolueet ovat omalla retoriikallaan ja toiminnallaan tehneet politiikasta saastaista ja totuudenvastaista peliä. Voi olla, että tarvitaan vielä parikin kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa, ennen kuin ihmiset ymmärtävät, miksi heidän kannattaisi liittyä puolueisiin tai äänestää kaikissa vaaleissa. otto donner Elämä haltuun. Elämäntaitokurssi Elämän ja opiskelun hallintaan. Hengailuillat Mukavaa yhdessäoloa. Nettiryhmät Osallistu tai seuraa muiden keskustelua. nyyti.fi Tietoa verkossa. oona, 24, tajusi hakea apua sen jälkeen, kun poliisi heitti hänet kotiin baarista. Moni muu opiskelija havahtuu alkoholiongelmaansa vasta, kun YTHS pyytää juttelemaan asiasta. Kutsu vastaanotolle lähtee, jos ensimmäisenä vuonna täytettävässä terveyskyselyssä alkoholinkäyttöosion pistemäärä ylittää riskirajan. Viime lukuvuonna se ylittyi 13 prosentilla fukseista. Etenkin naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana huomattavasti. Pikkutissuttelu ei enää riitä, vaan kertakulutus on suurta. Sama ilmiö on havaittu myös YTHS:ssä. Kaikille opiskelijoille tehtiin terveyskysely viimeksi neljä vuotta sitten. Silloin joka neljäs mies ja joka kymmenes nainen kuului runsaasti alkoholia kuluttaviin. oonalla on päällisin puolin kaikki hyvin: kiva koti Punavuoressa, mielenkiintoinen työ ja jalkapalloilija poikaystävänä. Harva hänen lähipiiristään tietää, että Oona on juonut 12-vuotiaasta asti lähes joka viikon- Nyyti - opiskelijoiden tukikeskus loppu. Alaikäisenä hän kulutti viikonloppunsa muiden pikkupaikkakuntalaisten nuorten kanssa juomalla blandattua pirtua. Fuksivuonna alkoholinkäyttö lisääntyi, sillä ainejärjestön bileitä oli jopa kolme kertaa viikossa. Oona ei halunnut juhlia selvänä, kun kukaan muukaan ei sitä tehnyt. Joskus hän joutui aamulla perumaan työvuoroja, kun juhlinta oli venynyt pikkutunneille. Reilu vuosi sitten Oona huolestui, kun hänen muistissaan alkoi olla bileiltoja koskevia aukkoja. Myös uusi poikaystävä auttoi näkemään tilanteen ulkopuolisen silmin. Oona hakeutui lääkäriin. Hänellä diagnosoitiin alkoholin liikakäytön aiheuttama vakava masennus, ja hän aloitti terapian. Tampereen YTHS:n ylilääkärin Aira Virtalan mukaan alkoholilla lääkitään mieltä nykyään valitettavan usein. YTHS:ssä on ollut jo muutaman vuoden ajan käynnissä Päihde ja mieli -hanke, jonka tarkoituksena on lisätä yhteistyötä yleis- ja mielenterveyshoidon välillä. Yhä useammalla opiskelijalla on sekä mielenterveys- että päih-
• ylioppilaslehti 8­9 # 12 Yhteiskunta pietari hatanpää 15 " Keskiluokkaiset luulevat, että heillä on vapaa tulevaisuus, vaikka todellisuudessa he vain riistävät itseään. pia Skeggsin mukaan kilpailemaan vähemmän. Se ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. Hän myöntää itsekin olevansa siihen kykenemätön. "Perheeni ihmettelee, miksi työskentelen niin paljon, vaikkei olisi pakko. Kilpailun sisäistäminen alkoi yliopistolla." Kun kilpailupuhe on lyönyt läpi kodeissa, kouluissa, politiikassa ja mediassa, on Skeggsin mukaan ymmärrettävää, että siitä on vaikea irrottautua. skeggs näkee oman roolinsa yhteiskuntatieteilijänä välittäjänä, heikompien kuvaajana ja edustajana, joka pyrkii puuttumaan sortaviin valtarakenteisiin. "Tekstini puhuttelevat valtaapitäviä. Ihmisiä, jotka organisoivat sosiaalipolitiikkaa ja kaikkia heitä, jotka hyväksikäyttävät kuvaamiani ihmisiä", hän sanoo. "Olen aina tehnyt töitä asioiden kanssa, jotka alkavat marginaaleista. Koen luokan agendalla pitämisen tehtäväkseni akatemian sisällä." Yhteiskuntatieteilijät ajattelevat Skeggsin mukaan usein, että vaikka teoria olisi poliittista, akateemikkojen ei kuulu puuttua ympäristönsä konkreettisiin epäkohtiin. Hänestä moinen ajattelutapa on outo. Onneksi hän näkee sen olevan vähitellen väistymässä. "Yliopistojen poliittisuus on suuressa muutoksessa. Kaksi vuotta sitten Lontoon suurten mielenosoitusten aikana koko laitoksemme ­ opiskelijat ja joka ikinen henkilökunnan jäsen ­ oli kaduilla osoittamassa mieltään. Nykyinen hallituksemme on toden teolla ravistellut ihmiset hereille ­ kun politiikkaa on enää mahdoton piilotella, on siihen vastattava." otso harju Keskiluokka kilpailee itsensä hengiltä Nykyajan ihanneihminen on se, joka ajattelee itseään yksityisyrityksenä, sanoo sosiologian supertähti Beverley Skeggs. "on vaikeaa olla vakava, kun näyttää tontulta", Lontoon yliopiston sosiologian professori Beverley Skeggs naurahtaa ja heilauttaa hupparinsa suipon hupun päähänsä valokuvaajan pyynnöstä. Skeggs on yhteiskuntatieteen superjulkkis, joka on kirjoituksissaan perehtynyt etenkin luokkakysymyksiin. Vaikka kello käy jo viittä, ja takana on pitkä symposiumpäivä Helsingin yliopistolla, Skeggs jaksaa vitsailla. mutta kun luokkasosiologi pääsee vauhtiin puhuessaan työelämästä, on sanomasta tonttuilu kaukana. "Aikamme joustavan työn ihanne on ajanut yhteiskunnan yhä pahenevaan kilpailun ja työmäärän kasvun kierteeseen", Skeggs lataa. Ajatus joustavasta työstä on hänestä myytti. Käsitteellä hän tarkoittaa työnkuvan ja työajan jatkuvaa muutosta, työsuhteiden ja -ehtojen epävirallistumista sekä työn ja muun elämän eron sumentumista. Skeggsin mukaan alati turvattomammaksi käyvässä työelämässä häviäjä ei ole vain työväenluokka vaan myös korkeakoulutettu keskiluokka, joka työskentelee parhaillaan itseään hengiltä. Ihmiset tekevät hänestä käsittämättömän pitkiä viikkoja. "Sanotaan, että esimerkiksi akateemisen työn hienous on sen joustavuus ­ mutta mitä se auttaa, että saat tulla töihin kymmeneltä kello yhdeksän sijaan, jos töissä joutuu olemaan puoleenyöhön?" Joustavuudesta on Skeggsin mielestä tullut nyky-yhteiskuntamme luokkamäärittäjä ­ se yhdistetään onnistumiseen, keskiluokkaiseen etuoikeuteen. Ja juuri siihen kytkeytyykin hänestä aikamme suurin huijaus. "keskiluokkaiset luulevat, että heillä on vapaa tulevaisuus. He kuvittelevat olevansa joustavia ja tekevänsä jotain työläisiä parempaa, vaikka todellisuudessa he vain riistävät itseään." Joustavan ihmisen koko elämästä tulee yhtä työprojektia. Skeggs katsoo, että nykyajan ihanneihminen on se, joka ajattelee itseään yksityisyrityksenä. Ihannetta palvotaan myös Helsingin yliopistossa, jossa opiskelijoita kehotetaan yhä hanakammin tuotteistamaan omaa osaamistaan ja harkitsemaan yrittäjyyttä. Asioita tehdään ansioluettelo mielessä, ja ihmissuhteet nähdään verkostoitumisena. Keskiluokan sisäistämän huijauksen keskiössä on Skeggsin mielestä kilpailu. "Kilpailu ja yhä suurempien palkkioiden hakeminen ajaa ihmisiä, ei se, että he haluisivat tehdä juuri tekemäänsä työtä." Jotta pääsisimme pahenevasta työspiraalista irti, meidän pitäisi op- KUKA Beverley Skeggs toimii professorina ja sosiologian laitoksen johtaja Goldsmithsin collegessa Lontoossa. Luokka-analyysiin ja feminismiin painottunut Skeggs on alansa johtavia tutkijoita. Varsinkin hänen kirjansa Formations of Class and Gender (1997) ja Class, Self and Culture (2004) ovat saaneet suurta kansainvälistä huomiota. Viime vuonna hän toimitti Helen Woodin kanssa teoksen Reality television and Class. Skeggs vieraili Helsingissä huhtikuussa poikkitieteellisessä symposiumissa, joka käsitteli self-käsitteen muutosta kulttuurisessa, lääketieteellisessä ja poliittisessa kontekstissa.
• 16 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12 Yhteiskunta Mikaelin koulun 6B-luokka matematiikan tunnilla. Katoavaa kouluperinnettä etsimässä Noin joka kolmas koululainen tarvitsee erityisopetusta. Erityiskouluja on kuitenkin yhä vähemmän. Yksi niistä on Mikaelin koulu Turussa. piirtoheitin heijastaa kankaalle numeroita ja geometrisiä kuvioita. 6B:n matikan tunti on juuri alkanut Mikaelin koulussa. "Mitä tarkoittaa 2:1?", kysyy erityisopettaja Jaana Hintikka. Vastausta ei tarvitse odottaa kauaa, sillä nyt kerrataan jo aiemmin opittua asiaa. "Se tuplaantuu", vastaa Benjamin. Luokassa on tänään vain kuusi oppilasta, joten Hintikka ehtii ripeästi tarkastamaan, mitä kotitehtäville kuuluu. Melkein kaikkien läksyissä on puutteita. Niitä korjataan iltapäivällä kotiläksypajassa. mikaelin koulu on erityiskoulu, vanhalla kielellä tarkkis. Se on yhä harvinaisemmaksi käyvä laitos suomalaisessa koulujärjestelmässä. Erityisopetus sinänsä ei ole Suomessa harvinaista, pikemminkin päinvastoin. Noin joka kolmas koululainen on nykyään erityisoppilas. Suurin osa saa vain osan opetuksestaan erityisopetuksessa, mutta täysipäiväisiä erityisoppilaitakin on lähes 50 000, yli kahdeksan prosenttia peruskoululaisista. Heidän määränsä on 15 vuodessa lähes kolminkertaistunut. Erityiskouluissa on kuitenkin enää vajaat 7 000 oppilasta, kun huippuvuonna 1998 määrä oli 12 000. Oppilasmäärät pienenevät, koska erityisoppilaat halutaan siirtää yleisopetusta antaviin kouluihin. Yhä useammassa koulussa on siis erityisluokka tai -luokkia. Erityisoppilaita opetetaan myös mahdollisuuksien mukaan tavallisissa koululuokissa. Muutos etenee Suomessa vähitellen. Lahdessa erityiskouluverkko purettiin jo viime vuosikymmenellä, nyt vastaavaa myllerrystä tekee Vantaa. Turku kuuluu kuntiin, joissa on vahva eriytetyn erityisopetuksen perinne. Mikaelin koulun rehtori Jyrki Latva on työskennellyt erityisoppilaiden parissa koko opettajanuransa, 1980-luvulta asti. Mikaelin koulun oppilailla ei ole oppimisvaikeuksia, kuten monilla erityisoppilaista. Sen sijaan sosiaalisissa taidoissa on puutteita, joten isossa ryhmässä opiskelu ontuu. "Oppilaat ovat moniongelmaisempia kuin aiemmin. Ennen oli kasvattamattomia, isättömiä tarkkispoikia, jotka piti laittaa ruotuun, ja asia oli sillä selvä." Nyt pitää miettiä tarkasti, mikä auttaisi kutakin oppilasta. "Työ on vaikeutunut, kun oppilaiden ongelmat ovat kasvaneet ja moninaistuneet." Erityisoppilaiden määrän kasvulle on etsitty tarmokkaasti syitä. Opettajia on syytetty ongelmaoppilaiden sysäämisestä liian herkästi erityisopetukseen. Toisaalta lasten käyttäytymisongelmiin ja oppimisvaikeuksiin kiinnitetään nykyään aiempaa herkemmin huomiota, esimerkiksi ADHD-diagnoosin muodossa. Kriitikkojen mielestä vika ei löydy lapsista, vaan erityisopetuksen yleistyminen kuvaa pikemminkin tarjonnan kehitystä. "Ei ole oppilaan etu, että hän jää pyörimään yleisopetukseen, jos häntä ei pystytä siellä opettamaan", Latva sanoo. Osa Mikaelin koulun oppilaista käy koko peruskoulunsa siellä, osa siirtyy sinne aloitettuaan ensin yleisopetuksessa. Usein oppilas siirtyy Mikaeliin ensimmäisellä tai toisella luokalla. "Syinä ovat yleensä levottomuus, keskittymiskyvyttömyys ja käytöshäiriöt. Opettajan aika ei riitä, kun luokassa on 25 lasta tai enemmän." Latvan mielestä Mikaelin koulu on sen oppilaille oikea paikka. Erityisopetusta ei pidä kuitenkaan niputtaa liikaa. "Lievistä oppimisvaikeuksista kärsivät ovat niitä, joita saadaan autettua tehostetulla tuella yleisopetuksessa. Ei ketään tietenkään kannata siirtää erityiskouluun sen takia, että on vaikeuksia matematiikassa. Sopeutumattomia taas ei saada hoidettua sillä, että olet viikossa tunnin tai kaksi erityisopettajan luona." 6B:n tunti on ohi, ja oppilaat kirmaavat välitunnille. Jaana Hintikka suuntaa opettajainhuoneeseen. Käytävällä istuu kaksi oppilasta. Heidän välituntinsa kuluvat erikoisvalvonnassa, sillä pihalla he ovat aiheuttaneet toistuvasti ongelmia. Hintikka on työskennellyt erityisopettajana kymmenen vuotta. Hän valmistelee väitöskirjaa, jossa hän tutkii Aggression portaat -ohjelman vaikutusta Mikaelin koulun luokkien toimintaan. Verrokkeina on vastaavia erityisluokkia ympäröivistä kunnista.
• ylioppilaslehti 8­9 # 12 Yhteiskunta 17 kuvat kaarina salmi Rehtori Jyrki Latva on työskennellyt erityisoppilaiden parissa koko uransa. Erityisopettaja Jaana Hintikka opettaa matematiikkaa. Ysiluokkalaiset Jonne Ranta ja Nico Suhonen Mikaelin koulun pihalla. "Ajatuksena on, että oppilaat oppisivat tunnistamaan erilaisia tunnetiloja ja hallitsemaan niitä." Luokissa on esillä liikennevalomalli muistuttamassa itsehillinnän keinoista. Oppilaita opetetaan laskemaan kymmeneen, kun he hermostuvat. Lisäksi tunnetiloja käydään läpi pantomiimiesityksissä ja keskusteluissa. Niissä mietitään esimerkiksi, mikä on normaali tapa riidellä. Myös rentoutumisharjoitukset ovat tärkeitä. "Lasten sisällä on paljon patoutunutta vihaa ja tunteita, joita pitäisi päästä suotuisalla tavalla purkamaan." Se, mitä oppilaille jää menetelmästä käteen, riippuu Hintikan mukaan pitkälti lapsesta. 6B-luokan oppilaista moni siirtyy yleisopetukseen yläkoulussa. "Luokassa pitää olla hyvä tunnelma ja luottamuksen ilmapiiri. Opettajan vastuu on suuri." Yllätyksettömyys, jämäkkyys ja selvät rajat. Jyrki Latvan mukaan Mikaelin koulussa ei harjoiteta rakettitiedettä tai keksitä pyörää uudestaan. Esimerkiksi kolmannen ja neljännen luokan oppilaat treenaavat ryhmässä toimimista liikuntapäivässä joka perjantai. "Tämä on sellaista kansakoulumaista toimintaa: aikuiset ovat aikuisia ja lapset lapsia. Aikuisilla on ehdoton auktoriteetti, muksut eivät väitä opettajille vastaan tai haistattele." Koulun voimavara on Latvan mukaan se, että kaikki opettajat ovat sitoutuneet yhteiseen linjaan. Esimerkiksi rästiläksyjen tekeminen iltapäivän läksytunnilla on tärkeä oppimisen tukijalka. Monet lapsista jäävät vapaaehtoisesti kouluun rustaamaan päivän läksyt, koska se on helpompaa kuin opiskelu kotona. "Perheet, joilla on lapsia myös yleisopetuksessa, saattavat kritisoida meitä siitä, että täällä lapsilla on huomattavasti enemmän läksyjä. Välillä mietin, että onko oppimisen tasosta jouduttu tinkimään yleisopetuksessa jonkun verran, kun on laaja kirjo oppilaita." " Latva myöntää, että varsinkin murrosikäisten kanssa työskentely on välillä vaikeaa. Pinnaukseen on mahdotonta puuttua tehokkaasti. Yleensä yläasteen lopulla nuorten motivaatio kuitenkin kohenee. Mo- Ei siellä viitsi sählätä, kun kaikki katsoisivat, että mikä tuo äijä on. nelle valkenee, että ilman peruskoulun päättötodistusta elämä on hyvin hankalaa. Tiukka opetuskuri on Latvan mukaan oppilaiden oikeus. Toisen as- teen opinnoissa ei pärjää, jos peruskoulussa ei ole saanut riittävää pohjaa. Mikaelin koulun ysiluokkalaisista yli 90 prosenttia pääsee kiinni toisen asteen opintoihin, jotkut heistä jatkavat lukioon. Ysiluokkalaiset Nico Suhonen ja Jonne Ranta aloittavat syksyllä ammattiopinnot. Suhosen kaavailee graafisen alan opintoja, Ranta hakee kone- ja metallipuolelle. Molemmat nuoret miehet siirtyivät Mikaeliin kesken peruskoulun, Ranta toisella luokalla, Suhonen neljännellä. Koulunkäynti normaalikokoisessa luokassa ei luonnistunut. "Sähläsin vain, en ollut kiinnostunut koulusta. Opettajat eivät jaksaneet sitä", Suhonen summaa. Molemmat kertovat viihtyvänsä erityiskoulussa. Sosiaaliseen elämään Mikaelissa olo ei ole vaikuttanut, kaverit ovat kotinurkilla asuvia yleisopetuslaisia. "Kaikki tietävät, että tämä on normaali koulu, eikä täällä olemisessa ole mitään ihmeellistä", Suhonen sanoo. Mikaelin koulun luonne tunnetaan Rannan mukaan Turussa hyvin. "Ei tämä eroa muuten kuin, että luokalla on vähemmän oppilaita, ja opettajat ehtivät opettaa kaikkia." Nuoret miehet kertovat, että varsinkin seiskaluokalla koulunkäynnistä ei välillä meinannut tulla mitään. Nyt molempien keskiarvo on noussut numerolla vaikeimmista ajoista. "Koulu olisi mennyt muualla varmaan huonommin. Isossa luokassa putoaisi helpommin kärryiltä. Meillä saa puolessa minuutissa apua, kun viittaa", Suhonen miettii. Molempia mietityttää syksy ja jatko-opintojen alku. "Uskon, että pystyn olemaan siellä. Koulusta lentää helposti ulos, jos ei osaa olla, eikä tee mitään", Ranta miettii. "Ei siellä viitsi sählätä, kun kaikki katsoisivat, että mikä tuo äijä on", Suhonen summaa. hannu hallamaa
• 18 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12 Yhteiskunta kuvat ovat ruutukaappauksia koulurauhaalehti.fi-sivustolta Kiusattujen tueksi ponnahti osakeyhtiö Koulurauhaa-lehdellä kerätään taas rahaa kiusatuille. On mahdotonta eritellä, miten rahat tarkalleen käytetään, sanoo julkaisua kustantavan yhtiön toimitusjohtaja. ympäri Suomea kännykät pirisevät, kun puhelinmyyjät hankkivat tilaajia uudelle Koulurauhaa-lehdelle. Julkaisun verkkosivuilla kerrotaan, että tilausrahoilla autetaan koulukiusattuja. Lehden takaa löytyy osakeyhtiö KLR Kustannus. Sen toimitusjohtaja Matias Palmroth kertoo, että erittelyä lehden myynnillä hankittujen rahojen käytöstä ei voida tehdä. lehti nimeltä Koulurauhaa ilmestyi myös viime vuosikymmenellä. Sen julkaisun aloitti 1990-luvun alussa Kiusattujen tuki ry, joka muuttui 2000-luvun alussa osakeyhtiöksi. Ylioppilaslehti kirjoitti vuonna 2006 siitä, miten yhtiön toiminta kuivui kokoon ja laskuja jäi maksamatta. Matias Palmroth sanoo, että Koulurauhaa-lehden kustantajalla ei ole mitään tekemistä aikaisemman toiminnan kanssa. Lehden päätoimittaja Esko Leipälä, joka on myös yrityksen ylläpitämän tukipuhelimen ainoa työntekijä, toimi kuitenkin 1990-luvulla Kiusattujen tuki ry:n toiminnanjohtajana. Leipälän mukaan hän ei ole ollut tekemisissä edellistä lehteä kustantaneiden tahojen kanssa vuoden 1999 jälkeen. Viime heinäkuussa toimintansa aloittanut KLR Kustannus on tähän mennessä julkaissut kolme lehteä. Neljän lehden vuosikerran hinnaksi kerrotaan verkkosivuilla 76 euroa. Palmrothin mukaan tilauksia on kertynyt "joitakin tuhansia". "Olemme break-even-tilanteessa, kaikki tulot kuluvat toiminnan pyörittämiseen." lehden puhelinmyynti on ulkoistettu. Ylioppilaslehteen otti yhteyttä lukija, joka koki myyntitilanteen tuputtamiseksi. Palmroth arvelee, että kyseessä on yksittäistapaus, sillä lehteä myyvät hyvämaineiset telemarkkinoijat. Koulurauhaa-lehti on otettu Palmrothin mukaan vastaan positiivisesti. Uusimman numeron kannessa poseeraa kiekkoleijonien valmentaja Jukka Jalonen, ja kolumnin on kirjoittanut Mikko Rimminen. "Olemme niin hyvällä asialla, että nuorten parissa toimivat tahot suhtautuvat meihin positiivisesti." kun keskustelu kääntyy yritykseen, Palmrothista tulee varautuneempi. Yrityksen tuloista koulukiusattujen auttamiseen käytettyä osuutta ei hänen mukaansa voi kertoa, sillä yrityksen kaikki toiminta on auttamista. "Emme pysty määrittelemään osuutta." Palmroth toteaa, että yrityksen ei tarvitse kertoa, mitä se tuloillaan tekee. "Tämä tekee meistä itsenäisen toimijan ja antaa mahdollisuuden päättää, mihin käytämme rahoja ja missä mittasuhteissa." Palmroth on toiminut yrittäjänä aiemminkin. Vaatekauppa on jo lopettanut toimintansa, mutta hän toimii myös konsulttifirman toimitusjohtajana. Konsulttiyrityksen toiminnassa olivat aiemmin mukana myös pikavipit. Palmroth muistaa pikavipit vasta, kun asiasta kysytään. Hän korostaa, että pikavippibisnes alkoi vuonna 2008 ja loppui jo seuraavana keväänä. mittaja päivystää kymmenen tuntia viikossa. Tarvittaessa päätoimittajaneuvontatyöntekijä Esko Leipälä lähtee auttamaan kiusattua henkilökohtaisesti. Palmrothin mukaan suurin ero muihin auttamistyötä tarjoaviin tahoihin on se, että KLR Kustannuksesta tarjotaan konkreettisia toimenpiteitä, tullaan vaikka kotiin tai avuksi koululle. Leipälä kertoo saavansa muutaman uuden avunpyynnön viikossa. Tukikeikkoja apua tarvitsevien pariin hän ei ole vielä tehnyt, mutta ensimmäiset ovat pian. Verrattuna 90-lukuun on vielä hiljaista. "Yhteydenottoja on tullut suhteellisen vähän, mutta tapaukset ovat vakavia." Leipälä kertoo voivansa auttaa etenkin tilanteissa, joissa kiusatun lapsen perhe ei osaa vaatia oikeuksiaan virkakoneistolta. Oikeustieteellistä koulutusta hänellä ei ole. Leipälä korostaa pätevöityneensä käytännön työssä 90-luvulla ­ vastaavaa asiantuntemusta ei lakimiehiltä Leipälän mukaan löydy. "Autamme oikeasti. Me emme psykologisoi, muut puhelinneuvonnat antavat ymmärrystä." Leipälä korostaa, että palvelut ovat asiakkaille ilmaisia. uusi lehti on huomattu myös Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, " Tieto siitä, kuinka paljon lehden hinnasta menee hyväntekeväisyyteen, olisi hyvä olla saatavissa. miten KLR Kustannus sitten auttaa koulukiusattuja? Verkkosivuilla on laaja ohjelma: esimerkiksi lobbaamista, tutkimustyötä ja nuorten leiritoimintaa. Tällä hetkellä auttaminen tarkoittaa tukipuhelinta, jossa lehden päätoi- jolla on käynnissä Koulurauha-niminen ohjelma yhteistyössä muun muassa opetushallituksen ja poliisin kanssa. MLL toteaa hankkeen kotisivuilla, ettei sillä ole mitään yhteyttä Koulurauhaa-lehteen. Jos lehden markkinoinnissa on viitattu Koulurauha-ohjelmaan, kehotetaan ihmisiä ottamaan yhteyttä kuluttajaviranomaisiin. MLL:n viestintäjohtaja Liisa Partio kommentoi tilannetta varovasti, mutta myöntää, että he saavat viikoittain yhteydenottoja liittyen Koulurauhaa-lehteen. Lehden ja ohjelman sekoittuminen koetaan selvästi kiusalliseksi. Kuluttajavirasto kertoo lähettäneensä Koulurauhaa-lehdelle tietoiskun harhaanjohtavasta markkinoinnista. Toistaiseksi virasto ei ole saanut kuluttajilta yhteydenottoja lehden myyjien toiminnasta. Lakimies Katri Väänäsen mukaan KLR Kustannuksen olisi syytä satsata avoimuuteen. "Tässä myydään lehteä hyväntekeväisyydellä. Moni ostaa tuotteen, vaikka ei olisi kiinnostunut lehdestä. Tieto siitä, kuinka paljon lehden hinnasta menee hyväntekeväisyyteen, olisi hyvä olla saatavissa." miksi Koulurauhaa-lehti elvytettiin juuri nyt? Pöly edellisestä kohusta on laskeutunut. Leipälä arvelee, että lehti voi aloittaa nyt puhtaalta pöydältä. Hänen mukaansa ajatus lehden perustamisesta tuli Palmrothilta. Koulurauhaa-lehti on vasta taipaleensa alussa, ja Palmroth toivoo työrauhaa. Hän korostaa, ettei toistaiseksi ole nostanut toimitusjohtajan työstään palkkaa. Kun yritys tulevaisuudessa kasvaa, hän toivoo pääsevänsä pk-yrityksen toimitusjohtajan ansioihin, kahdesta neljään tuhanteen euroon. Osinkotuottoa hän ei toivo, sillä kyseessä on sosiaalinen yritys, ei mikään bisnes. hannu hallamaa & maria ruuska
• ylioppilaslehti 8­9 # 12 Yhteiskunta 19 Kasteelta McDonaldsiin Kristinusko leviää nopeimmin päiväntasaajan eteläpuolella. Se näkyy myös helluntaiseurakunnassa Hakaniemessä. maija astikainen Nigeriasta kotoisin oleva Opara Innocent Amah kävi kasteella Saalemin helluntaiseurakunnassa Hakaniemessä. "taivaassa on tänään kolminkertaiset juhlat teidän kunniaksenne", sanoo kastaja Muauyad Namrood mikrofoniin. Kolme valkoiseen pukuun ja nilkkasukkiin sonnustautunutta kastettavaa seisoo kasvot kohti kirkkokansaa. Hakaniemen Saalemin suurista sivuikkunoista tulvii kevätaurinko. "Kiersin monta seurakuntaa, mutta täällä löysin Jumalan", kertoo Nigeriasta parikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttanut Opara Innocent Amah, kun Namrood pyytää kastettavia esittelemään seurakunnalle itsensä. Amah syntyi katoliseksi. Suomessa hän kävi ensin luterilaisessa kirkossa, mutta vasta helluntaiseurakunnassa hän tunsi tulleensa hengelliseen kotiinsa. Näin tuntee moni muukin maahanmuuttaja. Huomattava osa helluntaiseurakunnissa kastettavista on muualla kuin Suomessa syntyneitä. Amahin vaimo kävi kasteella jo nuorena Nigeriassa. Tänään Leppävaarassa asuva perhe suuntaa juhlistamaan isän kastetta hampurilaiselle McDonaldsiin keskustaan. Teologian tutkija Samuel Ruohomäki Åbo Akademista veikkaa, että kahdenkymmenen vuoden päästä helluntaiseurakuntien jumalanpalvelusväestä jopa puolet saattaa olla muualla kuin Suomessa syntyneitä. Miksi juuri helluntaiseurakunnat ovat onnistuneet maahanmuuttajatyössään niin hyvin? syitä kansainvälisyydelle on monia. Samaan aikaan kun pohjoisella pallonpuoliskolla väki maallistuu, karismaattis-helluntailaiset kirkot kasvavat vauhdikkaasti Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Yhä useampi Suomeen tulevista maahanmuuttajista on siis kuulunut helluntaiseurakuntaan jo kotimaassaan. Kristittyjä on Suomeen saapuvista maahanmuuttajista vähän yli puolet. Suomen helluntailaiset tekivät 2000-luvun alussa strategisen päätöksen, jossa maahanmuuttajatyöstä tehtiin osa lähetystyötä. Siihen seurakunnat eivät saaneet valtiollista tukea, vaan niiden rahoitus perustuu lahjoituksiin. "Ihmiset tukevat mielellään lähetystyötä", kertoo seurakuntapastori Esko Matikainen Hakaniemen Saalemista. Muualta tulleille räätälöitiin omia jumalanpalveluksia ja sosiaalipalveluja. Apua tarjottiin niin paperiasioihin kuin avio-ongelmiinkin. "Pääpaino oli kuitenkin enemmän hengellisessä kuin sosiaalisessa työssä", jatkaa Matikainen. Karismaattis-helluntailaiselle uskolle on luonteenomaista kokemuk- sellinen kristillisyys. Siihen liittyy keskeisesti ajatus armolahjoista, kuten kielillä puhumisesta ja sairauksien parantamisesta. " Ei voi olettaa, että maahanmuuttajat voisivat kieltä osaamatta heti tuntea yhteyttä siihen jumalanpalvelusmuotoon, joka meillä on. myös luterilaisessa kirkossa tehdään maahanmuuttajatyötä, mutta esimerkiksi afrikkalaistaustaisia ei ole saatu toistaiseksi mukaan yhtä menestyksekkäästi kuin herätysliikkeissä. Jäyhä jumalanpalveluskaava mollibiiseineen karkottaa helposti eläväisempään menoon tottuneet. Suomessa luterilaisen kirkon kaste edellyttää vielä toistaiseksi maahanmuuttajalta kotikuntaa, mutta lakia ollaan muuttumassa. Luterilaisuus on ollut myös hyvin kielikeskeinen uskonto, ruotsinkielisetkin on perinteisesti erotettu omaksi hiippakunnakseen. Piispankokouksen vt. pääsihteeri Jyri Komulaisen mukaan luterilaisen kirkon avainkysymys onkin tulevaisuudessa se, pystyykö se ekumeenisessa hengessä luomaan yhteyksiä maahanmuuttajien kristillisyyteen. Saalemissa yksi tapa kunnioittaa maahanmuuttajien omia perinteitä on tukea kansallisten ryhmien toimintaa taloudellisesti ja tiloja antamalla. "Tapa harjoittaa helluntailaista uskoa on hyvin toisennäköistä esimerkiksi Kongossa kuin Suomessa. Ei voi olettaa, että maahanmuuttajat voisivat kieltä osaamatta heti tuntea yhteyttä siihen jumalanpalvelusmuotoon, joka meillä on", sanoo Matikainen. Sunnuntai-iltapäivisin Hakaniemessä jumalanpalveluksia järjestetään esimerkiksi lingalaksi. basso paukkuu kelmeässä keinovalossa. Keltaiseen juhlapukuun sonnustautunut nainen lausuu esirukousta mikrofoniin. Punapaitaisen miehen kädet nousevat ylistämään. Myös hän rukoilee ääneen. Kaksi eturivissä istuvaa pikkutyttöä nakertaa piparia. Rukoukset sekoittuvat bändin pauhuun. Kello on kolme sunnuntaina. Alkamassa on jumalanpalvelus lingalaksi Saalemin alasalissa. Lingalaa puhutaan Angolassa ja Kongossa. Lähes jokaisen penkkirivin päähän on parkkeerattu joko lastenrattaat tai kantokoppa. "Ihmiset tulevat tänne, kun kerkeävät. Moni työskentelee lähi- tai sairaanhoitajana, ja he tulevat, kun työvuorot loppuvat", huikkaa ovelta pastori Eugene Mokulu, joka aloitti lingalankielisen jumalanpalvelustoiminnan Hakaniemessä vuonna 1997. Neljältä, kun salissa on enemmän ihmisiä, mikrofoni annetaan keuruulaiselle Marko Halttuselle, joka saarnaa ranskaksi. Mokulu tulkkaa vieressä lingalaksi. Moni kaivaa esille joko Raamatun tai muistivihon ja kirjaa saarnaa kuunnellessaan mietteitään ylös. Saalemissa pidetään tärkeänä, että kansalliset ryhmät ovat osa seurakuntaa, eikä ryhmien itsenäistymistä omiksi seurakunnikseen ole erikseen tuettu. Välillä järjestetään yhteisiä palveluksia, ja tilaisuuksia pyritään tulkkaamaan puolin ja toisin. "Kyllähän täällä on kohdattu monella tavalla ja monella tasolla, mutta johtajien asenne on hyvin selvä: maahanmuuttajat kuuluvat ehdottomasti tähän seurakuntaan", seurakuntapastori Esko Matikainen sanoo. maria ruuska
• 20 ylioppilaslehti 8­ 9 # 12 Yliopisto graduratsia kaikille kodittomille: timo pusan tuotannon melankolia, eksistentialismi ja suhde työläiskirjallisuuteen kotimainen kirjallisuus Luimme kirjailija Jani Saxellin gradun. anna-mari tenhunen Yleiskandi osaisi vähän kaikkea Humanisteille ja valtsikalaisille ehdotetaan laaja-alaisempia kandintutkintoja. Sen pelätään myös pinnallistavan osaamista. Opiskeluaika 9 vuotta Valmistumisvuosi 2006 Johdanto "Tarkoitukseni on kyseenalaistaa kirjallisuudenhistorioiden hivenen yksioikoista kuvaa Pusasta yhteiskunnallisena realistina ja 'viimeisenä työläiskirjailijana' sekä etsiä syvempiä psykologisia, lyyrisiä ja filosofisia tasoja. Käytän työläisproosan, melankolian, eksistentialismin ja lyriikan tutkimuskirjallisuutta." Aineisto Timo Pusan 10 aikuisille suunnattua teosta vuosilta 1978­ 1996 Johtopäätös "Ihmiskuvaajana Pusa on piilotajuiseen kurkottava dostojevskiläinen syväpsykologi, ei raivaajapatsaiden pystyttäjä. Pusaa on mahdotonta nähdä postmodernistina nihilistinä. Jälleenrakennusoptimismin sijaan hänen kirjoistaan kuvastuu huoli luonnon tuhoutumisesta sekä näkemys koko ihmiskunnan yhteisestä syyllisyydestä siihen. (Harri) Haanpää uskoo, että jos Pusa olisi saanut jatkaa valitsemaansa suuntaan, kirjallisen maailman olisi ollut pakko huomata hänen teostensa ansiot ja erityisesti arkirealismia syvemmälle menevät tasot." Synnytystuskat "Graduntekoaika oli leipätöitä, opintojen loppusuoraa, lapsiperhearjen pyörittämistä ja yövalvomisia. Kirjailijana etsin uutta kustantajaa, joten elämä oli myös yhtä koneen hakkaamista ja vastausten odottelua. Pelasin stressinpoistomielessä PC-roolipelejä ja juomaankin tuli joku kerta lähdettyä. Lapsen kanssa touhuaminen muistutti elämän mittasuhteista ­ mikä on todella tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Suurin motivaattorini oli päästä terveenä laitoksesta ennen uuteen tutkintojärjestelmään siirtymistä. Monivuotinen taisteluni Kelan opintotukien, niiden takaisinperinnän ja vielä silloisen vaimoni äitiysrahojen kanssa (mihin tarvittiin selvitystä puolison tuloista) motivoi kummasti pääsemään byrokratian pihdeistä. En kuitenkaan päässyt, byrokratia vain muutti muotoaan. naisuuden. Joskus siihen kenties haetaankin vain yhdellä kokeella. Ideana on, että naapuriaineista kootussa opintokokonaisuudessa on vähintään 25 opintopistettä uudenlaisia yhteisiä kursseja. Pääaineeseen erikoistutaan rinnakkain yhteisten opintojen kanssa. Tulevaisuudessa maisterivaiheen syventäviin opintoihin voisi kuitenkin riittää nykyistä 70 opintopistettä vähäisempi tausta aineesta, jotta pääaineen vaihto helpottuisi. "Me emme ole tekemässä tästä ammattikoulua, mutta ihanteellisesti työelämässä tarvittavia taitoja opetettaisiin yhdessä substanssin kanssa. Yhteistyötaitoja, projektinhallintaa, kirjoittamista", Saarikangas sanoo. Siis lisää ryhmätöitä. Graduntekoakin voisi opettaa projektina. valtiotieteellisessä tiedekunnassa reformiryhmän raportti on herättänyt hämmästystä, sanoo opintoasiainpäällikkö Tuula Hakkola. Paperin mukaan tiedekunnassa on jo aloitettu yleisemmän kanditutkinnon kehittäminen, mutta Hakkolan mukaan aiheesta on spekuloitu vasta yhdessä keskustelutilaisuudessa. Ei ole puhuttu siitä, mitä yleinen kandi käytännössä tarkoittaisi ja olisiko siinä järkeä. Lähiaineissa yhteistä opetusta voisi lisätä, mutta Hakkola on skeptinen kovin yleisluontoisen kandin ajatuksesta. "Se olisi toinen ylioppilastutkinto." Yleisluontoisen kandin jälkeen maisterivaiheeksi ei Hakkolan mukaan missään nimessä riittäisi kaksi vuotta. "Reformiryhmän paperissa kaikkein epärealistisin ajatus on, että jo ennen kandia yliopistossa pitäisi joustavasti siirtyä yli tiedekuntarajojen. Se on mahdotonta meidän tyyppisessä tiedekunnassa, jossa on kova karsinta. Tänne olisi hirveästi tulijoita. Rahkeet eivät kestä." Reformiryhmän ehdotuksiin odotetaan lausuntoja yliopiston toimijoilta 25. toukokuuta asti. Kuka tahansa yliopistolainen voi lähettää kommentteja asiasta suunnittelujohtaja Jussi Karviselle. veera jussila Raportti osoitteessa www.helsinki.fi/ lehdisto/Reformiryhma_raportti.pdf. Tarkastajat Pirjo Lyytikäinen ja Jyrki Nummi elina loisa yleishumanisti tai -valtsikalainen kandina, historioitsija tai kansantaloustieteilijä vasta maisterina. Tällaista kaavailee Helsingin yliopiston uudistamista ideoinut reformiryhmä. Sen mukaan humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan kandidaatintutkinnot pitäisi muuttaa sisällöltään yleisemmiksi. Uudistuksella voitaisiin vähentää opetuksen sirpaleisuutta ja päällekkäisyyttä, sanoo reformiryhmän puheenjohtaja, yliopiston vararehtori Ulla-Maija Forsberg. Hän kuitenkin myöntää, että ehdotuksella etsitään säästöjä yliopiston strategiakaudelle 2013­2016. Olisiko uudistus siis vain hätäkeino rahapulaan? "Meidän tiedekunnille heittämämme haaste on, että kannattaa miettiä tutkintojen sisältöä ihan alusti asti uudestaan. Niistä voidaan saada opiskelijoille myös mielekkäämpiä ja samalla auttaa pääaineen vaihtoa opintojen aikana." Kaikille yhteistä kandia ei voida Forsberginkaan mukaan laatia: vaikkapa kielissä on syytä erikoistua jo alussa. Sen sijaan tiedekunnalla voisi olla muutamia kandikokonaisuuksia oppiaineryhmittäin. Ainakin valtsikalaiset valittavat kuitenkin usein juuri erikoistumisen puutteesta. Ehtisikö maisterivaiheessa syventyä tarpeeksi? "Kyllä kahdessa vuodessa pystyy jo erikoistumaan. Jos ajatellaan, että kandi on työmarkkinoille pätevöittävä tutkinto, silloin kandin laaja-alaisuus edistäisi työmarkkinakelpoisuutta. Jos halutaan spesialisteja ja asiantuntijoita, niin ne ovat maistereita." Paljonko uudenlaiset tutkinnot sitten säästäisivät? Sitä ei ole Forsbergin mukaan tutkittu. Reformiryhmä ei myöskään määrittele, mitä sisältöjä uusissa kandiopinnoissa lopulta oikein olisi. "Olisin halukas jättämään pallon sinne tiedekuntiin." Humanistisessa tiedekunnassa on jo työstetty omin päin uusia, elokuussa alkavia opiskelukokonaisuuksia, kertoo tiedekunnan varadekaani Kirsi Saarikangas. Esimerkiksi arkeologia, kansatiede, folkloristiikka ja taidehistoria muodostavat kulttuuriperintökoko- samaan aikaan toisaalla Tutustumme opiskelijaelämään muualla maailmassa. wikimedia commons Opiskelupaikkajahti eteläafrikkalaisittain johannesburgin yliopistolla EteläAfrikassa tapahtui tammikuussa joukkoryntäys, joka johti yhden ihmisen kuolemaan ja 17 loukkaantumiseen. Onnettomuus sattui, kun tuhannet toiveikkaat nuoret vanhempineen pyrkivät sisään yliopistoon, jossa jaettiin muutamia satoja viime hetken opiskelupaikkoja ilmoittautumisjärjestyksessä. Yliopistolla oli jaossa 11 000 opiskelupaikkaa. Niitä havitteli yhteensä 85 000 hakijaa, noin 20 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Maan presidentti Jacob Zuma on luvannut, että Etelä-Afrikkaan rakennetaan kaksi uutta korkeakoulua jo olemassa olevien 23:n lisäksi. Maan nuorisotyöttömyys on lähes 50 prosenttia. Monet nuoret näkevät yliopistokoulutuksen ainoana tienä työelämään. Yliopistoihin on kova tungos siitä huolimatta, että raporttien mukaan työttömistä noin 600 000 on akateemisesti koulutettuja. "kaikille ei vain riitä paikkoja", sanoi 22-vuotias Karabo Dinha The New York Timesille. Afrikan kansalliskongressin nuorisojärjestö (ANCYL) on pyytänyt hallitusta aloittamaan toimet tilanteen parantamiseksi välittömästi. Järjestön mukaan korkeakoulupaikkoja on huomattavasti päteviä hakijoita vähemmän. "Työpaikkoja, yliopistopaikkoja tai ammattiopiston kaltaisia vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi", listasi Graeme Bloch, vieraileva dosentti Johannesburgissa sijaitsevasta Wits Universitystä. "Kyseessä on mahdollisuuksia tahtovien ja niitä saadakseen kamppailevien nuorten kriisi." oona juutinen