Ylioppilaslehti 7/2014 - Lehtiluukku.fi

7 / 2014 Vieraissa N ÄY T T E L IJÄ JA K IR JA ILIJA A N T TI H O L M A EI O L E K O T O N A A N M IS S Ä Ä N.
LUENTOTIL AISUUS Monimuotoiset perheet Keskiviikkona 19.11.14, klo 18–20 Saukonpaadenranta 2, Helsinki OHJELMA Lapsi lääketieteellisin keinoin. Eero Varila, erikoislääkäri, Dextra Lapsettomuusklinikka Lapsettomuushoitojen lainsäädäntö. Sirpa Soini, kehittämispäällikkö, lakimies, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Vanhemmuus lahjasukusoluhoitojen jälkeen. Terhi Vihko, psykologi, Dextra Lapsettomuusklinikka ”Minun tarinani” Jani Toivola, kansanedustaja Mukana myös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry Anne Lindfors, toiminnanjohtaja sekä Sateenkaariperheet ry Kaisa Niittynen, järjestösihteeri Tilaisuudessa kahvitarjoilu. Tervetuloa! (Docrates sairaalan tiloissa) Vuonna 2014 Helsingin oikeustieteelliseen valituista 86% oli käynyt Pykälä Ry:n valmennuskurssin! *75$%'&7$&$$337'$$.+ www.pykala.?/valmennuskurssit www.dextralapsettomuusklinikka.fi Dextra Lapsettomuusklinikka, Saukonpaadenranta 2, 4. krs, Jätkäsaari, 00180 Helsinki 045 7733 9997 • (09) 560 16300 • ivf@dextra.? LAURI URI MAIJALA MISSÄ SSÄ NYLJIMME SSÄ KERRAN KERRA KER N Infoillat Pykälässä 7.11. ja 21.11. 13/-72)%&%/7.$. 5$#"". 5%(''$733$ )35)) 6,08806!84+ ”Varmuudella voi sanoa, että tällaista esitystä ei ole ennen nähty, ei ainakaan Suomessa.” — HS E sit y k s e t 1 2.1 1.— 4.1 2.2014 Meritullinkatu 33, Helsinki 09 440 224 viirus.fi lippu.fi
ylioppilaslehti 3 7 / TÄ SS Ä 2 LEH DESSÄ mARRASKUU 0 1 4 ALUKSI 5 P ä ät o I m I t tA j A P A A S A A , K U I n K A m e I d ä n 6 Y L P ä ä K I R j o I t U S t o I m I t U S o t tA A K A n tA A P I tä I S I o t tA A m A L L I A R U o t S I S tA . m e R K I t Y K S e Ltä ä n v ä h ä I S e e n o n g e L m A A n . 7 Y L I o P P I L A S L e h t I v A L j A S tA A m A A I L m A n mIeS - jA nAISneRot InnovoImA An SU omen noUSUUn . 8 LIfe coAch eI enä ä oLe PeLK K ä PUo SK ARI . m U t tA m e n e S t Y v ä n j A t e R v e e n IhmISen ASIALL A hän on . 12 d o S e n t t I v ä I t tä ä , e t tä n A I S t e n 12 v e R I P A Lv e L U S S A e I t I e d e tä , S A A K o U L Ko n äö L L ä eI o L e vä L I ä . L U o v U t tA A v e R tA , j o S S e K S I K U m P P A n I eI oLe o LLU t mIeS eIK ä nAInen . 15 v e S A K A n t o L A o P e t tA A t eeK K AReILLe hUmAnISmIA . LoPUKSI 34 An t t I BeRg LIImAU t UI t eLe vISIo n ä äReen K At S o m A A n I h o L L A - S A R j A A , j o n K A mIeS KU vA o n A hdA S . 36 Y R I t tä m I S e L L ä j A m I n d f U L n e S S I L L A o n P A L j o n Y h t e I S tä , K I R j o I t tA A tA P I o R e I n e K o S K I . 38 I I d A S o f I A h I R v o n e n v ä I t tä ä , e t tä 38 L ähe t Imme YLIoPIS ton Reh toRILLe R AhA A . n A IS t en U L Ko n äö L L ä o n PA L j o nK In vä L I ä . 39 h A A S tAt t e L e m m e U h A n A L A I S e n I h m I S R Y h m ä n e d U S tA j A A : n U o R tA n A I S P U o L I S tA S o S I A A L I d e m o K R A At t I A . 22 m I K ä S U o m A L A I S tA AKANE K ATRI TI K K A N E N M U R A M ATSU femInIS mIä vA I vA A? 16 Ant tI hoLmA 28 S e d ät P I K K U tA K e I S S A A n m U R e h t I v At.
Opiskelijakortilla ja tällä ilmoituksella marraskuun 2014 loppuun saakka: i t t r o k 10 € 9 4 CENTER (KAMPPI) STOCKMANNILLA RUOHOLAHTI ADLON (TÖÖLÖ) 103€) € 8 6 m (nor li untosa k e s t i l it Va ut tunn t a j h o tai www.motivus.fi Opiskelijoiden omistama BOTTA ON! | | | Museokatu 10 | www.botta.fi Ma - Pe 11 - 04 La 14 - 04 Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 Tilaa juhlia! myynti@botta.fi Pe - La 22 - 04 TULEEKO LIIAN MONTA YLKKÄRIÄ? JOs TALOUdEssAsI AsUU UsEITA TILAAJIA JA vÄhEMpIKIN RIITTÄIsI, vOIT pERUA LEhdEN TILAUKsEN MENEMÄLLÄ wEbOOdIIN JA RAKsITTAMALLA ETUsIvULTA KOhdAN ”OsOITETIETOJA EI sAA LUOvUTTAA YLIOppILAsLEhdELLE EIKÄ LEhTEÄ sAA LÄhETTÄÄ”. vAI EIKÖ YLKKÄRI TULE, vAIKKA pITÄIsI? TARKIsTA wEbOOdIssA, ETTÄ OsOITETIETOsI OvAT OIKEIN ETKÄ OLE pERUUTTANUT LEhdEN TULOA. JOs LEhTI EI OLE ILMEsTYMIspÄIvÄN JÄLKEIsENÄKÄÄN pÄIvÄNÄ TULLUT, ILMOITA AsIAsTA OUTI ANTTILALLE, OUTI.ANTTILA@hYY.fI. pOsTITAMME LEhdEN JÄLKITOIMITUKsENA.
ylioppilaslehti 5 7 / Feminismi on 2 rikki 0 1 4 kulmakivenä on feminismi. Kuuluu ollakin, sillä feministinen tutkimus on arvokasta, tieteellisin kriteerein hankittua tietoa siitä, mitä valta on. Suomalainen feminismi kuitenkin yhdistetään lähes poikkeuksetta Naisasialiitto Unioniin. Unioni ei vielä tänäkään päivänä ota jäsenikseen miehiä. Hyväksyn perustelut, sillä kyllä yhdistys saa ajaa naisasiaa, jos se niin haluaa. Mutta feminismiä se ei ole. Jos se haluaisi sen olevan, sen pitäisi ensi töikseen muuttaa nimensä. Niin on tehty yliopistoissa, joissa naistutkimuksesta on tullut sukupuolentutkimusta. Feminismi kun ei voi olla yhden asian ajamista. Tai kinastelua siitä, millä vähemmistöryhmällä asiat on huonommin kuin muilla. Koska kuitenkin vallalla on mielikuva, että feminismi on naisten liike, syntyy vastavoimia. Yksi esimerkki on vuonna 2008 perustettu Miesten tasa-arvo ry. Se on yhdistys, joka ajaa vieläkin kapeammin vain yhdenlaista T A S A - A R V O P O l ITI I K A N OllA ASIAN YhdEN AJAmISTA. tasa-arvoa: valkoisten heteromiesten tasa-arvoa. Yhdistystä tuntuu kismittävän se, että kaiken maailman epämiehiä alkaa päästä vaikuttamaan yhteiskunnan eri aloille sotkemaan pyhää järjestystä. Vähemmän heitä kiinnostavat miesten keskinäiset erot, sillä heidän ajattelunsa tuntuu lähtevän keksitystä ongelmasta, jonka mukaan naiset käyttävät yhteiskunnassa eniten valtaa. Koska mikään tilasto, luku tai empiirinen havainto ei tue tätä näkemystä, sosiologi Henry Laasanen on kehittänyt niin sanotun seksuaalisen vallan teorian. Teoria perustuu ajatukseen, että naisilla on sukupuolensa vuoksi erityinen kulttuurinen pääoma, jonka avulla he käyttävät seksuaalista valtaa suhteessa miehiin. Teoria on oikeassa ainoastaan siinä havainnossa, että seksuaalinen valta on yksi vallankäytön muoto, mutta sitä voivat harjoittaa niin miehet kuin naisetkin ja miehiin tai naisiin tai mihin tahansa sukupuoleen kohdistuvana. Sekä miesasiamiehet että vanhan liiton naisasianaiset kompastuvat samaan kiveen siinä, että he niputtavat naiset ja miehet yhtenäisiksi ryhmiksi, joilla muka olisi jotain sisäsyntyisiä vahvuuksia tai heikkouksia. Ei ole. T A R VIT S E m m E nopeasti jotain muuta kuin Naisasialiitto Unionin. Mallia voi ottaa vaikka sieltä missä kaikki perinteisesti on paremmin, eli Ruotsista, jossa feminismistä on tullut myös miesten asiaa. Siellä perustettiin lähes kymmenen vuotta sitten feministinen puolue Feministiskt Initiativ. Loppukesästä julkaistun Ruotsin radion kyselyn mukaan peräti puolet ruotsalaisista sanoo olevansa feministejä. Nyt joku voisi sanoa, että feminismin nimi pitäisi muuttaa, jotta siitä voitaisiin tehdä kaikkien asiaa. Ei tarvitse: myös mies voi käyttäytyä feminiinisesti ja nainen maskuliinisesti. Oleellista on ymmärtää, että yhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä uskottavin, vakuuttavin ja rationaalisin yksilö on maskuliinisesti käyttäytyvä mies. Ruotsissa muuten ei ole yleistä asevelvollisuutta. Se ei tietenkään tarkoita, että Ruotsi olisi täysin tasa-arvoinen yhteiskunta, tai että kaikki tasa-arvo-ongelmat ratkaistaisiin sillä. Se tarkoittaa, että siellä valtio ei pakkoteetä miehille sukupolvikokemusta, joka laittaa heidät viettämään Facebookissa inttikuvaviikkoa ja siten tuntemaan pakotettua yhteenkuuluvuutta. Sellaista, jota vuosien jälkeen muistellaan saunailloissa sillä aikaa, kun naiset järjestävät vastavoimaksi tarkoitettuja tyttöjen viini-iltoja. Sillä aina on heitä, jotka eivät saa kutsua kumpaankaan. • SIK SI A N T TI PI K K A N E N P Ä Ä T O I m IT T A J A OVASK AIN EN VOI EI JUKK A h E T K E K S I itse maanpuolustus ja keskitytään miettimään, mitä miehiä koskeva asevelvollisuus oikeasti tarkoittaa. Kuulostaisiko hyvältä idealta, että pistetään kaikki synnytyslaitoksella sukupuoleltaan naiseksi määritellyt opettelemaan vähintään puoleksi vuodeksi lastenhoitoa Valtion Lastenhoitokeskukseen Ylivieskaan? Jos kokee lastenhoidon esimerkiksi sukupuolistereotypioita vahvistavaksi, voisi valita huovutuskerhon tai mennä vaikka kaivamaan ojaa. Jos tämäkään ei kelpaa, vankila kutsuu. No ei kuulosta, sillä 1. naisten tehtävä ei ole hoitaa lapsia, ja 2. on ihmisarvoa alentavaa, että valtio teettää pakkotyötä kansalaisilla. Joten: 1. miesten tehtävä ei ole opetella sotimaan, ja 2. on ihmisarvoa alentavaa, että valtio laittaa jokaisen miehen joko opettelemaan sotimista, pakkotyöhön tai vankilaan. U N O h d E TA A N FEmINISmI P Ä Ä K I R J O IT U S K U N V A lTI O ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta jotain pitäisi tehdä, se perustaa työryhmän. Siis aika usein. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lokakuun lopussa raportin, jota laatimaan perustettu työryhmä olisi pitänyt perustaa jo kymmenen vuotta sitten. Loppuraportti kantaa nimeä ”Mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikassa”. Ei siinä mitään, parempi myöhään ja niin edelleen. Ja onhan raportti oikein kiva. Siinä puhutaan tärkeistä asioista, kuten mieskuvan monipuolistamisesta. Että mies ei ole pelkkä jöröttävä juntti. Aivan niin. Jokin raportissa on silti pielessä. Yhdestä konkreettisimmasta asiasta, joka Suomessa voitaisiin tehdä tasaarvon eteen vaikka heti,sanotaan epämääräisesti näin: ”Asevelvollisuus ei kohtele miehiä ja naisia tasa-arvoisesti. Asevelvollisuuden asemaa on arvioitava sekä sukupuolten aseman että sen synnyttämien mielikuvien kannalta.” Tämä on jostakin syystä kirjattu kohtaan ”väkivallan ehkäisy”. Sitä, miksi se on siellä, ei perustella, eikä raportissa myöskään ehdoteta mitään toimia, kuten asevelvollisuudesta luopumista tai sen ulottamista koskemaan kaikkia. A IN A,
ylioppilaslehti 6 7 / 2 R AIM O H EL MISEN M A LLI EI OLE HY VÄ SU O M ELLE 0 1 ART DIRECTOR JAAKKO SUOMALAINEN, 050 447 1117, @JSUOMALAINEN TOIMITUSSIHTEERI SONJA SAARIKOSKI, 050 374 8679, @SONJASAARIKOSKI TOIMITTAJA OSKARI ONNINEN, 0400 835 495, @OSKARIONNINEN AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA ville airaksinen, antti berg, iida sofia hirvonen, niko kettunen, eero lampinen, konsta leppänen, inka lähteenaho, lari malmberg, karolina miller, akane muramatsu, juuso määttänen, jukka ovaskainen, tapio reinekoski, kaisa saario, katri tikkanen, sami viljanto, elina vitikka ja veera voutilainen. PERUSTETTU 1913. 101. VUOSIKERTA. SUOMEN AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN. ISSN 035-924. KÄYNTI- JA POSTIOSOITE KAIVOKATU 10 B, 7. KRS, 00100 HELSINKI. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI, TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIAMYYNTI PIRUNNYRKKI OY, KARI KETTUNEN, 0400 185 853, KARI.KETTUNEN@PIRUNNYRKKI.FI, ERJA LEHTONEN, 0400 185 852, ERJA.LEHTONEN@PIRUNNYRKKI.FI, WWW.PIRUNNYRKKI.FI ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ MEDIAKORTTI.PDF KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY TOIMITUSJOHTAJA MAURI LAURILA HALLINTO JA TALOUS HEIKKI NÄRHINEN PAINO SANOMAPAINO, VANTAA KANNEN KUVA JUSSI SÄRKILAHTI TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 12.12.2014. YL PÄÄTOIMITTAJA ANTTI PIKKANEN, 050 339 3033, @apikkanen P Ä Ä K I R J O IT U S 4 VI I M E VI I K O T on puhuttu siitä, onko ylioppilas Anders Borg uusi Curt Lindström vai ei. Lindström saapui vuonna 1995 Ruotsista Suomeen ja teroitti kiekkoleijonat ennennäkemättömään maailmanmestaruustahtiin. Tulevana keväänä entinen valtionvarainministeri Anders Borg saapuu Ruotsista Suomeen ja teroittaa tulevan hallituksen ennennäkemättömään leikkausvireeseen. On suomalaista nöyryyttä uskoa siihen, että menestyksen ovet aukeaisivat ulkomaisen johtajan voimin. Sen sijaan meidän tulisi keskittyä omiin vahvuuksimme. Kerran opittu tietotaito ei ole kadonnut mihinkään. M I K A E L G R A N L U N D I N ilmaveivistä voisimme oppia, kuinka yllättävällä hetkellä kehitetty innovaatio voi ratkaista pelin. Leo Komarov on taas kuin suomalaisen jääkiekon Amazon: häirikkö, joka kasvoi lopulta tähdeksi. Uudistumista kuitenkin kaivataan. Leijonalegenda Raimo Helmisen malli ei ole enää hyväksi Suomelle. Helminen muistetaan pelisilmästään ja syötöistään. Hän halusi viimeiseen asti tarjota pelitovereilleen avopaikkoja – ja jätti itse laukomatta. Siksi hänet tulisi unohtaa. Suomi voittaa ottelunsa rohkeudella. Ja rohkeus on sitä, että kun kiekko tulee lapaan, on lauottava. YLiOppiLASLeHden peRiAATeLinJA On OSOiTTeeSSA: HT Tp: // YLiOppiL ASLeHTi.fi/ peRiAATeLinJA YL P Ä Ä K I R J O IT U S T O I M IT U S NON-FINNISHS P E AKING READER? OUR BEST FEATURES IN ENGLISH AT WWW.YLI OPPILASLEHTI.FI/ENG
LÄHTEENARO INK A S U I O M N O U S U U Ru oT sIll a o n Inno Va aT Io s T R aT eg Ia . su o mell a eI . N Y lIo ppIl a sleh T I ko ko s I T Yö RY hmÄn l a aT Ima an R ap o RT In , jonk a aVaInsanoIll a suomeenkIn sa ada an m Yö n T eInen Inno Va aT Io Ilma s To. A h k eru us Lu o v u us Vähemmän vastakkainasetteluja, enemmän yhdessä tekemistä. kaikissa meissä piilee luova potentiaali. H y vin vointi me määritämme elämämme suunnan lukemattomilla pienillä päätöksillä, joita teemme joka päivä. Ro h k eus Voit ajatella energiaasi panttivankina, joka sinun on neuvottelulla vapautettava. Rakenna siis samanlaista sisäistä turvallisuutta, kuin panttivankineuvottelijoilla on. K a nsain vä lisy ys Uteliaisu us kun uteliaisuus muodostuu rohkeudeksi, niin rohkeus muodostuu kokeiluiksi, kokeilut virheiksi, virheet tiedoksi ja tiedot voimavaraksi. The world is complex. Vä lit tä mine n K e t tery ys loVe eurooppa & sTop #talouskuri #työttömyys Inactivity is death. Yrit tä jä h e nkisy ys K ä rsivä llisy ys Älä hajoita mitään. Älä pahoinpitele tai tapa ketään. nousuhumala on aika hieno tunne. mieti jos sitä voisi pullottaa ja myydä. olisi aikamoinen business :) T YöRYhmÄÄn kuuluIVaT ValTIoTIeTeIden k andIdaaT TI lI andeRsson, kIRjaIlIja paulo Coelho, ValTIoTIeTeIden maIsTeRI sannI gRahn-laasonen, oIkeusTIeTeen lIsensIaaT TI mIk ael jungneR, YlImmÄn johdon CoaCh jaRmo manneR, TRansfoRmaTIIVInen ValmenTa ja k aTRI mannInen, luoVa johTa ja BenITo mussolInI, phd alex andeR s TuBB, dIgITalIsTI VIlle TolVanen ja luoVa johTa ja saku TuomInen.
ylioppilaslehti 8 7 / 2 0 1 4 M e n e s t Y J Ä 2 .0 Life coachi t ei vät o Le enä ä peL k ä s tä än köy hän miehen p s y ko Lo g e ja , s iL L ä n y k yä än coaching ia voi opisk eLL a huippu yLio pis toiss a . coach ei yri tä par an ta a mieLen t erve y s o ng eLmia , va an hän h aLu a a t ehdä menes t y väs tä ihmises tä v ieL ä menes t yneemmän . K a l i f o r n i a n V e n t u r a harborin aalloilla keinuu purjevene. veneen nimi on cuidado, joka tarkoittaa espanjaksi huolenpitoa. veneessä asuu nainen nimeltään vikki Brock. hän on coach, vapaasti suomennettuna eräänlainen henkilökohtainen valmentaja. cuidado on paitsi koti, myös coachvikkin työpaikka. silloin kun Brock ei harrasta kajakointia koiransa djangan kanssa, hän vastaanottaa kajuutassa puheluita yhdysvalloista, euroopasta, Lähi-idästä, afrikasta, aasiasta ja Latinalaisesta amerikasta. siitä hän saa kuukausipalkkansa. Brockin mukaan ihmiset, jotka soittavat cuidadoon säännöllisesti, ovat yritystensä tähtiä tai kenties lahjakkaita yksilöitä, joilla on jokin sokea piste, joka hidastaa heidän menestymistään. se voi esimerkiksi olla keskittymisvaikeudet tai monikansallinen tiimi johdettavana. Brock tietää harvoin etukäteen, mistä asiakas tarkalleen haluaa puhua. mutta yhden asian hän tietää aina. satelliittiyhteyden toisessa päässä on menestynyt ihminen, joka haluaa menestyä vielä paremmin. Vi K K i B r o c K on tehnyt väitöskirjan coachingin historiasta. hän on kaukana ammattikunnan stereotyypistä, jonka mukaan life coach on puoskari jostain kirjekurssin suorittaneen poppamiehen ja yhdellä pisteellä psykologian pääsykokeissa rannalle jääneen terveydenhoitajan välimaastosta. Brockilla nimittäin on Washingtonin yliopiston maisterintutkinto johtamisesta. hän työskenteli parikymmentä vuotta konsulttina muun muassa lentokoneita ja ohjuksia tehtailevassa Boeing companyssa. vuonna 1995 hän päätti ryhtyä coachiksi. ”olin yksi varhaisista ihmisistä alalla. monet coachit ovat elinikäisiä oppijoita, ja minä olen yksi heistä.” kymmenen vuotta myöhemmin hän pääsi vapaaehtoisena mukaan, kun joukko korkeakouluttautuneita coachingin pioneereja perusti the foundation of coaching -nimisen säätiön rahoittamaan caoching-tutkimusta vuonna 2005. samoihin aikoihin harvardin yliopiston suurimmassa psykiatriaan erikoistuneessa opetussairaalassa sai alkunsa coachingin ja positiivisen psykologian aloite, johon myös Brock lähti mukaan. aloitteen tavoitteena oli perustaa ”akateeminen koti coachingille ja positiiviselle psykologialle, jotta ihmiset voisivat saavuttaa huippusuorituksensa ja -terveytensä”. pari vuotta myöhemmin harvardin lääketieteellisen tiedekunnan tiloissa kokoontui ensimmäistä kertaa kansainvälinen coaching-tutkimuksen foorumi, jossa coaching-tutkijat kehittivät yhdessä sata ehdotusta tulevien tutkimusten pohjaksi. foorumin ehdotukset johtivat harvardissa coaching-instituutin perustamiseen, joka käyttää vuosittain satoja tuhansia dollareita alan tutkimukseen. harvardin instituutissa pyritään siihen, että coaching vapautuisi poppamiehuuden taakasta ja saisi vakaan tieteellisen pohjan. siellä coachingia ei kuitenkaan voi varsinaisesti opiskella. mutta monissa muissa yliopistoissa voi. esimerkiksi yhdeksi maailman parhaista yliopistoista toistuvasti arvioidussa newyorkilaisessa columbiassa. coachingin tieteellinen teoria pohjaa muun muassa psykologi abraham maslow’n vuonna 1943 julkaistuun tarvehierarkiaan. maslow esitti elämän itsensä toteuttamisen pyramidina, jossa ihmisen ensisijaiset tarpeet, kuten hengittäminen, syöminen ja nukkuminen, asettuvat pohjakerrokseen. niiden täytyttyä pääsee sukkuloimaan ylöspäin: luovuuden ja ”sisäisen potentiaalin” kaltaiset tarpeet asettuvat värikkään triangelin huipulle. menestynyt yksilö on siellä. pyramidin huippukin on tuulinen paikka. ongelma liittyy yleensä siihen, että päivässä eivät tunnit riitä, jotta voisi olla täydellinen kaikessa. silloin tarvitaan coacheja, kuten vikki Brockia. hänelle onkin juuri tulossa puhelu. ”haluaisin todella saavuttaa lisää tasapainoa työni ja elämäni välille. a s i a K a s:
ylioppilaslehti 9 7 / 2 0 1 saMi Vi l Ja n T o 4 Työskentelen 80 tuntia viikossa, ja kun tulen kotiin, pöydässä ei ole illallista ja lapseni ovat jo menossa nukkumaan. Taidan olla palamassa loppuun.” Coach-Vikki: ”No niin. Katsotaan ensi viikkoa. Kuinka monen tunnin ajan voisit omistautua työlle ensi viikolla?” A: ”Ensi viikolla aion olla töissä vain kymmenen tuntia päivässä. Sen jälkeen menen kotiin. Viiden päivän ajan.” C: ”Ok, se on hieno parannus. Miten aiot toteuttaa tämän?” B r o c k tekee päivästä toiseen Cuidadossaan. ”Ihmiset haluavat menestyä”, Brock toteaa. ”He kaipaavat henkilökohtaista apua onnistuakseen. Mutta ystävät ja perhe eivät enää aina täytä tätä roolia.” Aikana, jolloin Cuidadoon soittaminen sunnuntaiaamuna kello kuusi ei vielä ollut vaihtoehto, asiakkailla oli varmaankin muita keinoja selviytyä pattitilanteistaan. Tai kenties he vain hyväksyivät sen, etteivät kyenneet jatkuvasti olemaan samanaikaisesti loistavia niin johtajina kuin rakastajinakin. Onko dilemma mahdollista ratkaista? Monet uskovat, että on – ja nimenomaan yliopistoissa. ”Kyse on vastuullisuudesta. Itse esimerkiksi opetan kaikkia teorioita, jotka luovat perustan alalle. En usko, että coachit tekevät samoin ei-akateemisissa ympäristöissä”, sanoo Paulette Rao. Rao suunnittelee ja opettaa kursseja New York Universityssä ja toimii International Tä l l a is Ta Coaching Federationin New Yorkin jaoston presidenttinä. International Coaching Federation eli ICF on coachien oma yhdistys. Sillä on 132 paikallisjaostoa ympäri maailmaa. ICF myöntää coacheille sertifikaatteja ja velvoittaa jäseniään seuraamaan eettistä koodistoaan. Nettisivuilla sanotaan, että ”ihmiset ovat avoimempia ajatukselle siitä, että he ovat itse vastuussa omasta elämästään, ja coaching auttaa heitä nimenomaan siinä”. ICF pyrkii tekemään itsesäännellystä alasta säännellympää, ja siihen Raon mukaan tarvitaan yliopistoja. ”Jos menet Guccin liikkeeseen, ostat Guccin vaatteita. Jos menet Tom Fordille, ostat Tom Ford -vaatteita. Jos menet positiivisen psykologian kouluun, saat positiivista psykologiaa, mutta jos menet yliopistoon, pääset käsiksi kaikkiin teorioihin, joista voit valita”, Rao sanoo ja alkaa luetella: ”Aikuisoppimisen teoria, neurotiede, kognitiivis-behavioraalinen teoria, positiivinen psykologia, muutosteoria, systeemitiede.” Suosiosta päätellen teorioiden mahdollisuuksiin uskotaan. Columbiayliopiston coaching-ohjelman professori Terrence Maltbia kertoo, että heidän jonotuslistallaan odottaa tälläkin hetkellä noin sata henkilöä. Maltbian mielestä coachingin suosiota selittää maailman jatkuva monimutkaistuminen. Ja se, että ihmiset ovat hirvittävän stressaantuneita. ”Uskon, että työpaikka on vain mikVeera V o u Ti l a i n e n rokosmos laajemmasta yhteiskunnasta”, hän sanoo. ”Ympärivuorokautinen tavoitettavuus johtaa siihen, että avainsana sekä töissä että elämässä muutenkin on monimutkaisuus.” Eri asia on, voiko ongelmiin löytää yksinkertaisia patenttiratkaisuja edes yliopistokoulutuksen jälkeen. Vikki Brock tuntuu uskovan, että voi. Ja niin taitaa uskoa hänen asiakkaansakin, joka haluaa muuttaa 80-tuntisen työviikkonsa 50-tuntiseksi. Hän nimittäin soittaa Brockille uudestaan. Coach-Vikki: ”Kuinka monta tuntia teit töitä viime viikolla?” Asiakas: ”Työskentelin 12–14 tuntia päivässä.” C: ”Hei. Sanoit, että haluat tätä. Toimintasi ei ole linjassa sen kanssa, mitä sanoit haluavasi tehdä. Mitä tässä tapahtuu? Vaikka väität, että haluat toimia näin, lienee selvää, että se ei ole sinulle tarpeeksi tärkeää.” Brockin mukaan ongelma johtuu ristiriidasta, joka asiakkaalla on tavoitteensa ja tekemisensä välillä. Siksi hän kehottaa miestä tekemään valintoja. Samaa kehotetaan esimerkiksi Tiny buddha – simple wisdom for complex lives -blogissa: alisuorittamisen ja ylisuorittamisen välillä sijaitsee harmaa alue, jossa kasvu ja läsnäolo ovat molemmat mahdollisia. Sen tilan löytäminen vaatii päätöksiä, tietoisia valintoja. •
ylioppilaslehti 10 7 / 2 Feik kiv uit tO nin va lk e a sa n k a ri 0 1 4 PAL S TALL A NAU T I TA AN AR JEN PIENIS TÄ , K AUNIIS TA ASIOIS TA . k ais a s a a riO Oik a is u Ylioppilaslehdessä 6/2014 väitettiin, että Marokko tuottaa yli 40 prosenttia maailman kannabiksesta. Todellisuudessa kysymys oli pelkästä hasiksesta. • r a k a s ti n ”O l e n k O k O i k ä n i luottanut omaan vaistooni kaikissa asioissa, olen itse tehnyt aina kaikki päätökset. Sen takia olen koko ikäni julistanut sitä, että en ole katunut mitään. Mutta nyt tuli se toinen kirja. Ukrainan kriisi oli menossa, ja tajusin varmaan kaksi kuukautta ennen kirjan ulostuloa, että se tulee täysin päin helvettiä -aikaan. Olen sitä mieltä kaikesta, mitä siinä kirjassa sanotaan, mutta mä tiesin, että se tulee saamaan just sellaisen paskan vastaanoton. Soitin kustantajalle ja kysyin, että pystytäänkö me ottamaan se vielä pois, ja se sanoi, että kun on tehty jo ennakkotilauksia ja se on kohta menossa painoon. Kaduttaa, että en vetänyt sitä pois. Joskus pitäisi olla vaan vittumainen ja tehdä se, miltä itsestä tuntuu. Aina, kun minulla on joku vaikea asia elämässä, vaikeita päätöksiä tai joku harmittaa, mä juttelen itseni kanssa ääneen, keskustelen, käyn itseni kanssa dialogia. En tiedä, kuka se toinen osa on. Minulla ei ole vielä todettu ainakaan skitsofreniaa. Kävin pitkän ja katkeran keskustelun itseni kanssa, kun tajusin sen silloin, että se on mennyt juuri niin kuin pelkäsinkin. Että pystyn sitten myöhemmin ottamaan ehkä jotain opikseni.” • M it ä PAL S TALL A K YS YMME, MILLOIN VIIMEK SI . k aikki vi i M e i s i n k e r ta MillOin viiM eksi k a d uit jOtain, ville H a a pasa lO ? e n k u u l u niihin ihmisiin, jotka viihtyvät ylä- tai alailmoissa kovin pitkää aikaa kerrallaan. Luonteeni vaatii kierrettä. Siksi se iski, klaustrofobia, kuin Linnanmäen hattaranhajussa silloin, kun Kieputin on yläasennossa pysähtyneenä. Silloin, kun ei voi olla varma, tuleeko laite koskaan alas. Tajusin, etten ole kuukauteen käynyt ulkomailla. Sydämeni pompahti peloissaan. Olenko jumissa? Viihdyn ulkomailla, koska silloin tajuaa itsestään uusia puolia. Näkee itsensä eri silmin uudessa ympäristössä. Tulee uudeksi versioksi itsestään. Peilaa itseään suomalaisen järven sijaan japanilaisen luostarin lammikosta. Sulautuu Santorinin sineen, maalaa luomiinsa Darwinin auringonlaskun purppuran, huuliinsa ranskalaisen viinin punan. Rakkaudestani ulkomaihin sain idean: miksi en voisi työni puolesta matkustaa hieman enemmän? Niinpä, miksi! Otin laivan Tukholmaan tavoitteenani tehdä reportaasi oluenmaistelusta. Kaadoin märkää kurkkuuni Söderin eteläpuolella ja jonotin Systemetissä pari tuntia vettä vahvemman tähden. Silmissäni loisti sinne meikkaamani kaljan kulta. (Sävy on Lumenen valikoimista poistunut kimalleluomiväri nimeltään Ohran vieno kosketus, voisivat aloittaa valmistuksen uudelleen!) Illalla saavuin vuokraamaani asuntoon meikit jo vähän poskilla. Otti valmiiksi päähän, koska jos meikkaaminen on terveyspuuron lempeä kosketus vatsanpohjassa aamutuimaan, on meikinpoisto posliinikuppiin jumiutunut hiutale, jota saa jynssätä pois elämän valuessa ohi kuin tunnelbana hiprakkaisen suomalaisen edestä. Mutta sitten muistin! Olin ollut kaukaa viisas! Sillä laukustani löytyi kuin löytyikin Nivean super-refreshingmeikinpoistoliina, matkalaukkujeni vakiovaruste, feikkivuittonini varjoista kurkistava sankari. Lysähdin onnellisena sohvannurkkaan jynssäämään ohraluomaria nassustani. Veto sinne, toinen tänne, uudestaan ja uudestaan, kunnes valkoinen liina oli muuttunut kimaltavaksi vaaleanruskeaksi. Huokasin onnellisena. Olin jälleen hieman parempi versio itsestäni. •
ylioppilaslehti 7 AutOiLu O n Miesten h O M M A A S A 2 0 1 4 on vielä tahoja, jotka pitävät yllä elämää helpottavia jakolinjoja miesten ja naisten välillä. Radiossa pyörii Autoliiton mainoskampanja, joka opastaa miten nainenkin voi kantaa kortensa kekoon, jos pariskunnan auto hyytyy kesken automatkan. ”Ei voi olla totta, periferiassa ollaan ja bensa on finito”, epäonninen mies tuskastuu. Mutta ei hätää. Nainen ei jää neuvottomaksi, vaikka hänen oma miehensä ei naismaisuuttaan selviydy eteen tulleesta autoilullisesta ongelmasta. Naisethan ovat kielellisesti miehiä lahjakkaampia, joten nainen on kuin tehty soittamaan apua. ”Sori kulta, mutta nyt on pakko soittaa tärkeälle miehelle”, mainoksen nainen toteaa. Ja kas, puhelin ei ehdi piipata kuin kerran, kun Autoliiton möreä-ääninen turvamies vastaa. Eikä pelkästään vastaa. Kuten oikea mies, hän on osannut varautua naisen hätään. ”Rouva on huoletta, Autoliiton turvamiehet ovat jo matkalla bensakanisterin kera”, teiden sankari lohduttaa. Sitten naisen omalle miehelle tulee paha mieli. ”Kai minäkin olen sinulle tärkeä mies?” mies kyselee värisevällä äänellä. Nainen vakuuttelee, mutta oikeasti kaikki – niin mies, nainen kuin Autoliittokin – tietävät, ettei tärkeä mies voi olla sellainen, joka ei pärjää autotiellä yksin. Ja vielä sitäkin selvempää on, ettei Autoliiton turvamies voi olla turvanainen. Vaikka naiset ovat äidillisiä ja siksi hyviä auttamaan, heiltä puuttuu yksi turvamiehelle pakollinen ominaisuus. Päästäkseen apuun turvamiehen pitää osata ajaa autoa. • N D G I S R L LARi M ALMBeRG tA nssi pA h A p Ois h A L u A A O L L A y s t ä V ä L L i n e n, ei tarvitse kuin klikata itsensä Life West Organisationin (Pelastusliiviorganisaatio) sivulle. Aluksi voi katsoa kohottavan videon, jossa näkee, että ystävällisyys tarttuu tehokkaasti kuin malaria. Kun auttaa skeittaavaa poikaa, skeittaava poika auttaa mummoa kadun yli, mummo maksaa nuoren naisen parkkimittarin ja niin edespäin. Todella helppoa. Kun on katsonut videon, kokee olonsa voimaantuneeksi ja haluaa viestiä eteenpäin ystävällisyyden ilosanomaa. Onneksi samalta sivulta selviää myös, että marraskuussa vietetään ystävällisyysviikkoa. Se alkaa Tanssi-flashmobilla, jossa kaikki voivat pukeutua pelastusliivin oranssiin ja juhlia ystävällisyyttä. kun sO nJA Aluksi pitää rekisteröityä, koska tanssin, jolla ystävällisyyttä viestitään, saavat oppia vain rekisteröityneet. 9. päivä marraskuuta tanssitaan ympäri maailmaa: Yhdysvalloissa, Yhdysvalloissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Suomalainen joutuu pettymään: Suomen kaupunkikulttuuripioneerit eivät ole ennättäneet mukaan järjestämään flashmob-oodia ystävällisyydelle. Onneksi apu löytyy lauttamatkan päästä: flashmob järjestetään sekä Ruotsin Tukholmassa että Viron Viljandissa. Jos ystävällisyyden dilemma ei tanssista huolimatta ratkea, seuraava tilaisuus on jo joulukuussa. Silloin järjestetään Aftonbladetin arkipäivän sankarit -gaala. Voimauttavia videoita aiheen tiimoilta löytää jo nyt osoitteesta aftonbladet.se/svenskahjaltar. • sA ARikOski suOM ALAinen O n n e k si JA A k kO R / k u V i t u k s e t: C A 11
ylioppilaslehti 12 7 / 2 0 1 4 T o p m a ail m a n h auskim m at ih misE t Palstalla laitetaan asioita hän s a n o i, hän s a n oi tärkeysJärJest ykseen. ” Erit yisEn hy vä n n ä köisE t ih misE t sa avat h Elp o m min töitä kuin m u ut.” Pal s tall a e t si tä än va s tauk sia ePäkorrek teiHin väit teisiin . 1. 2. 3. 4. 5. Adolf Hitler Johan Bäckman Markku Ritaluoma Timo T.A. Mikkonen Pekka Siitoin 6. 7. 8. 9. 10. Rita Tainola Paavo Väyr ynen Sirpa Asko-Seljavaara Jippu Sami Hedberg Ja ana Parviainen, filosofian dosent ti, tamPereen ylio Pis to : ”tämä on hyvin sukupuolittunutta. miesten kohdalla näyttäisi olevan niin, että hyvännäköiset miehet hyötyvät ulkonäöstään. Heitä kutsutaan useammin työhaastatteluun kuin tavallisen näköisiä miehiä. naisia vaaditaan olemaan hyvännäköisiä, mutta se ei kuitenkaan näytä edistävän heidän asemaansa. Joissakin tutkimuksissa, joissa naiset ja miehet ovat laittaneet kuvia työhakemuksiin, naisten kohdalla viehättävä kuva ei edistä sitä, että heidät kutsuttaisiin työhaastatteluun. se tiedetään, että pitkät miehet etenevät helpommin johtajiksi kuin lyhyet miehet. miehillä myös painolla on nykyään merkitystä - normaalipainoiset miehet menestyvät parhaiten. ideaalityöntekijä, jota yritykset ja organisaatiot tällä hetkellä hakevat, on 35-vuotias, hyvännäköinen tai dynaamisen näköinen mies. se paljastuu parhaiten, kun katsoo näitä nykyisiä poliitikkoja. eli sitä, minkä näköisiä miespolitiikkoja meillä on ja keitä siellä viime vuosina on niihin tehtäviin valittu.” sanna nurmi, keHit ysPä ällikkö, H en k i lö s tö Pa lv elu y r i t y s a d ecc o : ”omasta roolistani katsoen se ei pidä paikkaansa. ammattitaitoinen rekrytoija tai haastattelija osaa katsoa henkilön osaamista, työtaustaa ja sitä kautta soveltuvuutta siihen tehtävään kokonaisuutena pikemminkin kuin lähteä sitten ulkoisten seikkojen kautta miettimään asiaa. ei ulkonäöllä ole mitään tekemistä soveltuvuuden, kyvykkyyden ja potentiaalin kanssa. toivoisin, että kuka tahansa, joka tekee haastattelutyötä tai on ylipäänsä ottamassa ihmisiä töihin, pyrkisi objektiivisuuteen ja katsomaan sitä henkilöä kokonaisuutena pikemminkin kuin jonkun kapean yksittäisen osa-alueen kautta. Henkilön osaaminen on niin monen tekijän summa, että on sääli, jos katsotaan liian kapea-alaisesti.” • k ais a s a a rio sin u n pu olEstasi v u o dat ta m at ta jätE t t y m a h d o l l i n E n ti l a n n E tosielämästä: veripalvelu lähettää viestin, että veriryhmäsi luovuttajista on huutava pula. apuun! kävelet verenluovutuspisteeseen. täytät tutun kyselylomakkeen. sitten tulee tenkkapoo. lomakkeessa kysytään, oletko harrastanut miestenvälistä seksiä. sitten muistat. neljä ja puoli kuukautta sitten oli australian-reissulla se yksi heila, jonka sukupuoli ei tullut esille. vaikka hiv-tartunta näkyy veressä jo kolmen kuukauden jälkeen, miestenvälistä seksiä harrastaneilla karenssi on säädetty varmuuden vuoksi vuoteen. veripalvelun lääkäri susanne ekblom-kullberg, mitäs nyt tehdään? ”ööh. on siinä varmaan ollut jokin käsitys siitä, että onko kyseessä vaginaan vai anaaliin kohdistuvaa seksiä?” mutta eihän tässä sitä kysytä. eikö naisillakin ole anaali? ”ööh, sitten pitää varmaan katsoa sitä, että mikä se virallinen sukupuoli on.” Jos on epävarma siitä? australiassa voi valita viralliseksi sukupuolekseen myös jonkin muun kuin miehen tai naisen. ”nyt täytyy sanoa, että pitää konsultoida lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus fimeaa, joka laatii nämä ohjeet.” no, miten on, fimean ylitarkastaja Pasi Peltoniemi? ”tuota noin. niin että jos on ollut epävarma? no, luovuttajan on se varmaan syytä ottaa esille. Ja terveydenhuollon ammatti-ihmisen arvioida tilanne. nyrkkisääntö varmaan on, että jos ei olla jostain varmoja, niin silloin se estää luovutuksen.” Tällä aikaa moni ehti jo kuolla. • a n t ti pi k k a n E n
ylioppilaslehti 13 7 / Va ro ju usto n a ksukier r e t tä ja 9 m u uta sä ä n tö ä tin deriin Pal s tall a ko k emato n dei t taili ja k ir jau t uu t inderiin . 0 1 4 lisäksi uusimme strategiamme. uudella strategialla takaamme voitollisuuden jatkossakin. Yhteisömme edellyttää jokaisen tinder-deittaajan noudattavan strategiassa määritettyjä linjoja työssään tästä päivästä alkaen. strategia on hyvä leikata talteen ja kiinnittää sängyn yläpuolelle vaikkapa nuppineulalla, teipillä tai sinitarralla. k u V i t u k s e t: ja a k ko suom alainen it ’ s a m atC H ! k V a r t a a l i n kestäneen tinder-deittailun kunniaksi on aika tehdä neljännesosavuosikatsaus. siinä suuntaamme katseen tiukasti tulevaan. taataksemme menestyksen jatkossakin meidän on tehostettava työskentelyä organisoimalla toimintojamme uudelleen. irtisanomisilta onneksi vältytään niin kauan kuin tunteet eivät tule mukaan painamaan tulostamme pakkasen puolelle. 2 k a rolina miller
! ylioppilaslehti 14 7 h / 2 o 0 a 1 Ja a K Ko SUoM alainen A l 4 f o o k i n ’ C o o k ’ n i n ’ TUlTa Kilo H ailille Ja p ölliväT UK r ain a l aiSe T M a ail M a n leHDeT PAL s TALL A T EEmmE K AT s AUK s EN I TäNA APURIN mEdIO IHIN . ”Rosselkhoznadzorin työntekijät tuhosivat polttamalla 20 tonnia eurooppalaista lihaa Novorossijskin alueella. Todistus väitti lihan olevan jäädytettyä Mustanmeren kilohailia.” ”Havaijilainen keskus tarjoaa luentoja, joilla kerrotaan säännöt turvalliseen sukupuolielämään, mukaan lukien homoseksuaaliseen kanssakäymiseen ja anaaliseksiin.” KAUPALLINEN VERKKOLEHTI LENTA.RU*, UUTINEN OTsIKOLLA 6 . 10.2014 "yHdysVALLOIssA LAPsIA OPETETAAN HARRAsTAmAAN ”Syvenevän talouskriisin myötä ukrainalaiset eläkeläiset ovat alkaneet varastella yhä enemmän kaupoissa. Vartijoiden mukaan he varastavat pieniä määriä alkoholia, lihaa tai kalaa, ja lähiöiden alueilla litran vodkapulloja ja kotitalouskemikaaleja. ” OIKEAOPPIsEsTI sEKsIä sAmAN sUKUPUOLEN ”Tim Cookin mielestä siinä on jotain hyvää, kun ihminen ottaa housut pois ja juoksee ympäriinsä, mutta meidän mielestämme tämä korostaa näiden ilmoitusten naurettavuutta. Amerikkalainen liike-elämä on saanut taas yhden hullun lisää. Toisaalta Barack Obaman rinnalla minua ei kyllä mikään Tim Cook pelota.” KANssA" VENäLäINEN POLIITIKKO VALTION OmIsTAmA jA OsIT TAIN RAHOIT TAmA KANsAINVäLIsEsTI Näy TET TäVä VENäLäINEN T V-UUTIsK ANAVA RT, 16 . 10.2014 VITALI mILONOV, GAzPROmIN OmIsTAmAN VALTAKUNNALLIsEN KANAVAN NTV:N VERKKOsIVUT, 31 . 10.2014 VALTION OmIsTAmA jA OsIT TAIN RAHOIT TAmA KANsAINVäLIsEsTI Näy TET TäVä VENäLäINEN T V-UUTIsK ANAVA RT, 14 . 10.2014 K arolina *LENTA.RU:N Miller Pä äT O I m I T TA j A G A L I N A T I m c H EN KO ERO T E T T I I N 1 2 .3 . 2014 j A L EH d EN PääTOImIT TA jAKsI VALIT TIIN KREmLIN-myöNTEINEN ALExEy GOREsL AVsKy
15 7 / 2 0 1 EERo l a m pi N E N 4 te e k k a r eid e n k a s v at ta ja V ES A K A N TO L A PA KO T TA A T EEK K A RI T A N A LY S O IM A A N S O S I A A L IS TA A S EM A A NS A B O U RdIEUN VALO SS A , JOT TA T ULE VAISUUdESS A T ULE VAISUUdES TA K ESKUS T ELL A AN HUMA ANIMMIN . K a i K K i j o h t u i l a m a s t a . Vesa Kantola oli juuri valmistunut elokuvaohjaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1990, kun talous romahti. Yhteiskunta poti krapulaa, eikä vaimon kanssa perustettu elokuvayhtiö Kristalli-Filmi tuonut toimeentuloa. Oli pakko hakea töitä. Kantola päätyi Teknilliseen korkeakouluun tuottamaan viestintävideoita. Pian hän sai vastuulleen uusien sisällöntuotantoopintojen luomisen. Jälkikäteen ajateltuna se oli kuin olisi katsonut kristallipalloon. ”Rehtori [Paavo] Uronen kysyi jossain vaiheessa, että mitä TKK:lla pitäisi tehdä. Olin lukenut jonkin verran ja ymmärtänyt, että multimedia olisi kova juttu.” Lama taittui. Elokuvaprojektit alkoivat pyöriä. Kantola on muun muassa ollut tuottajana vaimonsa Kristina Schulginin ohjaamissa dokumenteissa Miksi en puhu venäjää sekä Kasvoista kasvoihin. Teekkarihommat olisi voinut jättää sikseen. Pitihän kokeilun olla vain lyhyt syrjähyppy laman yli. N y t o l l a a N jo toisen laman syövereissä, ja pesti jatkuu edelleen. Nykyään Kantola perehdyttää Aalto-yliopiston opiskelijoita esimerkiksi konseptointiin ja elokuvakerrontaan mediatekniikan opintokokonaisuudessa. E lo K u va o h ja a ja Humanistiopiskelija voisikin pyrkiä vaikuttamaan siihen, millaista tulevaisuuskuvaa hänen tieteenalalleen maalataan. Paljon riippuu siitä, tyytyvätkö opiskelijat yliopiston nykyiseen sosiaaliseen ympäristöön vai vaativatko jotain enemmän. Tyydytäänkö nykyiseen kuvaan humanistisista tieteistä vai uskalletaanko jalostaa myös niitä taitoja, jotka eivät suoraan palvele tiedeintressejä. t E K N i s E N ja taloudellisen tiedon korostuminen tulevaisuuskuvissa kertoo Kantolan mielestä enemmän puhujista itsestään kuin humanistien osaamisesta tai tarpeellisuudesta. Kantola sanoo. ”Silti olisi hyvä pystyä löytämään oma ekologinen lokeronsa, jossa on hyvä olla.” Akateeminen nurkkakuntaisuus rajoittaa kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, sanoo Kantola. Kiinnostavia asioita alkaa syntyä, kun opiskelijat saavat edetä uteliaisuutensa ehdoilla. Kantola itse ehti kokeilla konetekniikan ja filosofian opintoja ennen Taideteolliseen korkeakouluun päätymistä. Mutta vanhat asenteet ovat tiukassa. Kantolan opetusmetodit ärsyttävät monia teekkareita. Insinööriopinnoissa on helppo tottua selkeisiin raameihin, tehokkuuteen ja yksiselitteisiin vastauksiin. Kantola kuittaa vastarinnan merkkinä siitä, että oppiminen on monen kohdalla vielä kesken. ”Maailmalla ei ole yhtä oikeaa ratkaisua.” Tunnilla monella insinöörillä menee sormi suuhun. Teknisten kalvomaratonien sijaan luennoilla pyritään ymmärtämään yhteiskuntaa, sen historiaa ja tulevaisuutta. Keskustelu korvaa monologin. Teekkarit joutuvat analysoimaan omaa sosiaalista asemaansa Pierre Bourdieun sosiologisten teorioiden valossa. kiinnittää huomiota myös tarinankerrontaan. Kantola on kiinnostunut siitä, kuinka tulevaisuudesta puhutaan. Suuret tutkimuslaitokset ja yritykset tuottavat jatkuvasti erilaisia ennusteita ja tulevaisuuskuvia ohjaamaan poliittista päätöksentekoa. ”Kuvat ilmenevät mediassa, mutta emme ymmärrä sitä, miten ne on tehty”, Kantola sanoo. Kantolan mukaan olisi tärkeää, että tulevaisuuspuheesta ja sen takana olevista intresseistä keskusteltaisiin. Esimerkiksi humanistin tulevaisuus näyttäytyy helposti synkkänä. Akateeminen työttömyys kasvaa, eivätkä humanistiset tieteet keiku päättäjien juhlapuheissa pelifirmojen ja startupien rinnalla. vi l l E a iR a KsiN E N ” jo K a is E s ta Ei tulE o p E t t a j a a ”,
16 7 / V 2 0 1 JUSSI SÄRKILA H TI 4 s a r ie ylioppilaslehti Näyttelijä ja esikoiskirjailija An t t i H o l m a v o i h u o l e t t a n ä y t t ä ä persettä korkeakulttuurille suomen suurimman viihdeohjelman lavalla, koska hän on vain käymässä. A N TTI PIKKA N E N
ylioppilaslehti 17 7 / 2 0 1 4 k u i n t ä m ä t a r i n a olisi kuultu ennenkin. Tarinan päähenkilö on pienen kylän kasvatti, joka haluaa suureen maailmaan. Hänen isänsä on pappi ja äiti uskonnonopettaja. 15-vuotiaana hän pakkaa laukkunsa ja muuttaa Helsinkiin. Hän aloittaa opinnot Kallion ilmaisutaidon lukiossa, jonne hän pääsee landepisteillä. Hän juo alaikäisenä kaljaa taidelukioystäviensä kanssa maahanmuuttajien pyörittämissä pizzerioissa ja pitää katsojasta riippuen joko ärsyttäviä tai vaivaannuttavia aamunavauksia. Hän saa ylioppilaslakin Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Hän kävelee Helsingin kaupunginteatterin takana olevilla kallioilla lakki päässä ja miettii, voiko elämässä olla jotain muuta kuin taidelukio. Hän polttaa tupakkaa ja on ahdistunut. Hän menee R-kioskille töihin. Hän menee yökerhoon töihin. Hän hakee Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön linjalle. Hän pääsee Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön linjalle. Hän työskentelee Kansallisteatterissa, koska se näyttää hyvältä cv:ssä. Hän työskentelee helsinkiläisessä Takomo-teatterissa, jossa ajatellaan, että täällä tehdään oikeaa teatteria. Hän julkaisee esikoisromaanin, joka saa erinomaiset arviot ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuuden. Sitten juoneen tulee käännekohta. Nyt päähenkilö ajelee ja rasvaa säärensä, levittää huolellisesti kajaalin, pukee ylleen farkkuminihameen ja kiipeää Suomen suurimman sketsiviihdeohjelman Putouksen lavalle. Hänen nimensä on Antti Holma, 32 vuotta. a iv a n t o s i s s a a n mulle luvattiin illallinen merinäköalalla. Sit mut vietiin jossain haisevassa autossa Poriin Kirjurinluodolle. Siellä oli käpyjä, keskikaljaa ja kaks astetta pakkasta”, Holman esittämä sketsihahmo, Kissi Vähä-Hiilari nimeltään, julistaa piukeassa farkkuminihameessa. Siinä lukee ” Elikk ä ”So cute.” Hänellä on sinivalkopunainen napatoppi, jonka rintamukseen on kirjailtu ”Push it.” Nauru kulkee aaltona katsomon läpi. Kun se on riittävästi hiipunut, hahmo jatkaa: ”Mulla oli nää vaatteet ja mä en voi syödä käpyjä koska mulla on kuus plus kaks miinus kakstoista jaettuna kuudella kertaa kahdeksan -dieetti.” Lisää naurua. Sketsihahmon ääni on matala, hänen lihaksikkaat olkapäänsä ovat ylväät kuin perhosen siivet, liikkeet pelottavan itsevarmat ja korkokenkäkävely suunnitelmallisen kömpelöä. Ensimmäinen ajatus on, että vieläkö se jaksaa naurattaa, kun mies pukeutuu naisten vaatteisiin. Kyllähän se tietysti jaksaa, mutta Holman hahmossa ei ole kyse siitä. Se naurattaa ihan eri tavalla. Hahmo on parodia muun muassa fitness-villityksestä. Sillä on joka kerta eri dieetti, joiden asettamat vaatimukset ovat kaukana vapaudesta. Se herättää yhden ainoan kysymyksen: kuka tai mikä hänet siihen oikein pakottaa? Tästä sketsihahmosta koko Suomi tuntee juuri nyt Holman. Mutta tunnetaan hänet muustakin. Seuraavana päivänä Holma ei nimittäin pukeudu farkkuhameeseen, vaan hyppää kirjamessujen lavalle muiden esikoiskirjailijoiden kanssa, ja kun häneltä kysytään lehdessä, miksi hän kirjoittaa, hän ei kehittele kornilta kuulostavia analyyseja erikoislaatuisesta päänsisäisestä mielenmaisemastaan, vaan vastaa kuudella sanalla: ”Koska en osaa puhua enkä elää.” r E i l u n n E l j ä n t u h a n n E n asukkaan Sonkajärvi PohjoisSavossa ei oikeastaan eroa kummemmin ankeista helsinkiläislähiöistä. Taajama, siihen sanaan Antti Holma kotikylänsä tiivistää. Ihmiset Helsingissä tietysti olettivat, että savon murretta puhuva teinipoika ymmärtäisi jotakin vaikka lehmien lypsämisestä. Ei maalaismaisema ollut Holman elämää. Sitä oli laakeus, tasainen ja tyhjä kylänraitti ja toivottomalta tuntuvat etäisyydet. Kun Holma puhuu, savon murre puskee ujostellen läpi. Ja kun hän puhuu, lauseet ovat pitkiä, nopeita, polveilevia. Helsinki näyttäytyi sonkajärveläiselle romanttisena kuin Kjell Westön romaaneissa, vaikka oikeasti silloin, vuosituhannen vaihtuessa, kaupunki näytti nykyiseen verrattuna Neuvostoliitolta. Kiasma oli aivan hetki sitten valmistunut, Kampin kenttä oli tuulinen aukio ja yöelämän kuuminta hottia edusti Yrjönkadun Tiger. Sedu Koskinen teki valloitustaan ja istutti yökerhojaan ympäri kaupunkia, sillä ensimmäisillä Nokia-miljonääreillä oli rahaa enemmän kuin Helsingillä kerta kaikkiaan oli tarjota kulutettavaa. Tarkoitusta varten ei riittänyt pelkkien yökerhojen perustaminen, vaan niihin piti rakentaa ylihinnoiteltuja vip-loungeja, joissa samppanjaa sai vaikka piikittää suoneen. Juuri täysi-ikäistynyt Holmakin meni Tigeriin tienaamaan elantonsa kantamalla viinaa nousukkaille.
ylioppilaslehti 18 7 / 2 0 1 4 Teatterikorkeakoulussa oli yhteisökin. Niihin sopeutumisen kanssa Holmalla on ollut vaikeuksia aina. ”riipi kuinka voi katsoa, nämä tälleen tulla ja elämänsä jäbät vaan astella Halki.” Holma oli ilmoittanut jo seitsemännellä luokalla vanhemmilleen, että kun yläaste loppuu, hän lähtee Helsinkiin. No mene sitten, äiti oli sanonut. Halu lähteä ei johtunut siitä, että Sonkajärvessä itsessään olisi ollut jotakin vikaa. ”Mulla oli sellainen ajatus, aivan yksinkertaisesti, että on pakko päästä täältä jonnekin isompaan paikkaan, ja ainoa vaihtoehto oli Helsinki, koska mä ajattelin, että se on isointa mitä täältä löytyy. Ajattelin, että siellä varmaan on tilaa mellastaa”, Holma sanoo. Mellastanut Holma oli aiemminkin. Hän oli tottunut pitämään itsestään meteliä, harrastamaan, pitämään aamunavauksia koko koululle tiistaisin keskusradion kautta, olemaan esillä. Pienellä paikkakunnalla tällä lailla toimiva poika saa heti oudon tyypin leiman. Ei häntä erityisesti kiusattu, suljettiin vain ulos. Mutta mitä sitten, sillä leimasta tuli identiteetti. Holma kirjoitti Kallion lukion hakemukseensa kaikki savityökursseista näytelmäkerhoon. Varmuuden vuoksi. Kallioon ei kävellä keskiarvolla, vaan hakiessa saa pisteitä esimerkiksi harrastuneisuudesta. Kolme vuotta meni ja Kallio loppui. Kun sitä ei enää ollut, tuntui ettei ollut mitään, sillä taidekoulua vartenhan hän oli Helsinkiin tullut. Holma haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan pohjoismaista kieltä ja kirjallisuutta ja pääsi. ”Ajattelin, että mä en ole taiteilija eikä musta voi koskaan sellaista tulla. Sitten ajattelin, että no, musta tulee kieltenopettaja.” Mutta perseestähän se oli. Hän jaksoi käydä puoli vuotta luennoilla, ja sitten sai riittää. Jokin yliopistossa ahdisti. ”Aloin kaivata jotain ryhmää, vaikka olen aina vihannut ryhmiä ja yhteisöjä. Yliopistossa ei ollut yhteisöä ollenkaan. Koko opiskelusta tuli sellainen olo, että tämä ei johda mihinkään.” Hän haki Teatterikorkeakouluun. ”Ja sehän oli hirveen erilaista, se on taidekoulu, ja opiskelu siellä on todella koulumaista.” Hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2008. k i r j o it ti esikoisromaaninsa pienessä 20 neliön yksiössään Helsingin Punavuoressa. Se kävi kahdeksan kuukauden ajan päivätyöstä. Juuri nyt hänellä on aika erilainen päivätyö, Putous. Jokaviikkoinen suora lähetys vaatii näyttelijöiltään täydellisen paneutumisen noin puoleksi vuodeksi. Holma on siitä innoissaan. Ennen viihdettä hän teki pitkään teatteria. Sekin oli kovin erilaista. ”Viihteen puolella yleisöön tulee aivan erilainen suhde kuin teatterissa. Katsojia pitää miettiä koko ajan. Teatterihan on sitä, että tulkoon joku nyt katsomaan tätä taiteellista luomustani, jos kiinnostaa. Nyt on olo, että saan tehdä ihan hirveästi enemmän, saan kirjoittaa itselleni materiaalia, saan tehdä sitä muille, pystyn liikkumaan, tekemään ihan hirveän paljon erilaisia asioita”, Holma sanoo. Voisiko se johtua yksinkertaisesti siitä, että se on uutta ja viehättävää? Ei. Tai niin Holma ehtii vastata ennen kuin häneltä ehtii kysyä kysymystä loppuun. Asia selvä. Työn jälkeen Holman elämä on yksinkertaista. Hän ei käy baareissa, ei juo, ei polta. Hän käy salilla kurinalaisesti neljä kertaa viikossa, siitä ei jousteta, ja 20 neliössään Holma on hyvin paljon yksin, mutta ei ikinä yksinäinen. Porukassa on yleensä paljon yksinäisempää kuin omassa seurassa. Se tunne on Holmalle hyvin tuttu. ”Se on asia, jonka jaan Järjestäjän päähenkilön kanssa. Tunne siitä, että mä seison jossain ovella ja katson jotain porukkaa ja tajuan, että mä en kuulu tuohon, enkä mä ikinä edes voi kuulua tuohon.” Esikoisromaani Järjestäjä kertoo Tarmosta, joka vaihtaa työnsä kirjastossa laitosteatterimaailmaan. Tarmolle kaikenlaiset porukat, miesringit ja tyttöporukat, ovat vastenmielisiä. Hän tietää, ettei ole yksi jätkistä, eikä koskaan tule olemaan. Holma Holma näki televisiossa ruman naisen, oikean kotkan. Naisella oli pikimusta tukka ja yliampuvat meikit. Miksi tuo haluaa näyttää tuolta, Holma ajatteli. Nainen oli Kirsti Paakkanen, Marimekon pelastaja 1990-luvun alussa. Naisjohtajat kiinnostavat Holmaa, sillä he joutuvat aina erikseen ratkaisemaan ja perustelemaan johtajuutensa. Tila täytyy raivata itselleen väkisin ja röyhkeydellä. Tunnistettavan tyylin luominen helpottaa tässä. Miehillä saman asian ajaa puku. ”Ei kukaan ajattele, että Björn Wahlroosilla on selkeä oma tyyli. Mutta Kirsti Paakkasesta ajatellaan niin”, Holma sanoo. Naisjohtajuuden kompleksisuuteen Holma on törmännyt myös omalla työurallaan. ”Se oli aika karua seurata sivusta, kun Marja-Liisa Nevala lähti pois Kansallisteatterista ja tilalle tuli Mika Myllyaho, 1 0 - v u o ti a a n a
miten siellä puhuttiin siitä entisestä akasta. Tilalle tuli rento, nuorehko Myllyaho – äläkä nyt ymmärrä väärin, että haukkuisin hänen ammattitaitoaan – niin mua riipi se, että nää jäbät voi tälleen vaan tulla ja astella elämänsä halki.” Kansallisteatterissa Holma ehti työskennellä neljä vuotta freelance-pohjalta. Se oli turhauttavaa ja väsyttävää. ”Mulla oli sellainen olo, että tää pitää nyt tehdä, jotta voisin joskus päästä johonkin parempaan. Ikään kuin joku tuijottaisi mun uraa jostain ulkopuolelta ja arvioisi mun tekemisiä.” Holma teki Kansallisteatterin Lavaklubille lauluesityksen Rakastaja. Se oli eräänlainen matkakertomus. Rakastajan yksinäinen päähenkilö etsii maailmalta rakkautta, rakastajaa, kuten nimi kertoo. Esitys veti katsomot täyteen. Nyt olen varmaan sitten menestynyt, Holma ajatteli. Joten Kansallisteatteri sai jäädä. Rakastaja sai jatkoa helsinkiläisessä pikkuteatteri Takomossa, joka pitää majaansa Fredrikinkadulla, Holman kotikadulla. Takomo on alkanut ohjaaja Kristian Smedsin henkilökohtaisesta projektista, ja se edustaa suomalaisessa teatteriskenessä henkilöstä riippuen joko elitismiä tai edelläkävijyyttä. Akse Petterssonin ohjaama monologinäytelmä Johtaja esitettiin Takomossa vuonna 2012. Se käsitteli vallan kytkeytymistä yhteiskunnan rakenteisiin. Sekin sai erinomaiset kritiikit. Sitten tuli trilogian päätös, esikoisromaani Järjestäjä. Tri- logian päätöksessä langat eivät yhdisty niin kuin niiden voisi ajatella yhdistyvän: Järjestäjän päähenkilö ei löydä rakkautta, vaan näkee sen edessään ja tietää hyvin varmasti, että haluaa sen kokonaan. Kriitikot ja kulttuuritoimittajat ovat ylistäneet romaania, mutta olleet siitä samalla ymmällään. Romaania on esimerkiksi verrattu syksyn toiseen esikoiseen, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslaviaan, jonka päähenkilö on homo, kuten Holman romaanin Tarmokin. Kumpikaan romaani ei silti millään lailla käsittele homoutta, ei homoidentiteetin etsintää tai homona olemista. Siksi niiden yhdistäminen toisiinsa on kaukaa haettua. ”Homous ei edes voi olla taiteessa teema tai aihe. Pirkko Saisio voi väittää muuta tekemällä Kansallisteatteriin Homo!-nimisen näytelmän, mutta minä sanon toista”, Holma sanoo. Homoseksi kirjallisuudessa on ilmeisesti jotain niin uutta ja kiinnostavaa, että se, että Statovcin ja Holman kirjoissa satutaan muutamassa hassussa kohtauksessa harrastamaan sitä, on haluttu lehdissä tuoda näkyvästi esiin. Samoin Holman oma seksuaalisuus saa palstoilla tilaa. Siitä puhumisen suhteen hän teki heti alussa tietoisen valinnan. ”Mä ajattelin, että teen selväksi heti ekassa haastattelussa, että olen homo. Tiedän, mitä muuten olisi käynyt. Olisi alkanut sellainen saatanan vihjailu. Kukaan ei olisi kehdannut kysyä asiaa suoraan.”
ylioppilaslehti 20 7 / 2 0 1 4 v u o n n a 2 0 0 6 Holma halusi tutustua lähemmin homokulttuuriin. Hän meni töihin silloin Iso Roobertinkadulla sijainneeseen homoyökerho dtm:ään. Dtm on helsinkiläisen homoyöelämän pioneeri, jonka historia alkaa jo vuodesta 1984. Se on ravintolamaailmassa todella pitkä aika. ”Vuosi 2006 siellä oli mahtavaa aikaa. Silloin siellä vielä järjestettiin fetissi-iltoja ja muita. Se oli bilepaikkana tosi kova mesta silloin. Bileet loppui neljältä ja ne alkoi uudestaan yhdeksältä aamulla kun terassi aukesi.” Holma on tehnyt pisimmän työuransa yökerhojen tiskin takana. Se on muutakin kuin kaljan kaatamista, sillä yökerhossa ihmiset näkee alastomimmillaan. Lasittuneet katseet, tukeva humala, hitaat liikkeet ja usein kaksi ainoaa ajatusta: seksi ja viina. Dtm sai jäädä vuonna 2011. Ravintolasta oli tullut kovin erilainen. Tapahtui jotakin, joka homopiireissä on edelleen kestopuheenaihe: väki lähti ja heterot tulivat. Tilalle tuli kertakäyttöjengiä, yhtenä iltana kääntyviä tyyppejä. Enenevässä määrin heteroita omissa porukoissaan sen sijasta, että he olisivat tulleet paikalle homoystäviensä seurassa. Paikalta katosi entisten kantisten mukaan sielu. Tyhjyys näkyi myös ravintolan taloudessa, sillä silloisen yökerhon omistanut yritys ajautui konkurssiin. Pelastaja kuitenkin löytyi. Perustettiin uusi dtm, joka löysi tilan keskustasta Mannerheimintieltä, jossa se pyörii nytkin, varsin erilaisena kuin kymmenen vuotta sitten. Mutta siitä Holma ei oikein tiedä mitään. Homoyhteisöstäkin hän lopulta halusi lähteä pois. Siellä vallitsevat saman- ”teoriat on ja mulle ehkä vieraita. mun enemmän älykkyys mä tai kuvittelen näkeväni ihmisissä asioita, ja mä sitten niitä kirjoitan ja on sosiaalista älykkyyttä. ainakin filosofiat ehkä kirjoihini teksteihini kaikkea.” ja laiset valtasuhteet kuin kaikissa muissakin yhteisöissä. Tyttömäisiä homoja potkitaan ja kaikista korkeimmalla hierarkiassa on mies, joka osaa kävellä haara-asennossa ja jonka käsiliike ei koskaan, edes vahingossa, lipsahda olemaan liian lennokas. l u o k k i a on myös kulttuurikentällä, siksi ylipäätään on olemassa ero niin sanotun korkean ja matalan välillä. Holman mielestä sketsiviihde ei syö hänen uskottavuuttaan kirjailijana. Hän ei myöskään ajattele, että hänen pitäisi tehdä sitä, jotta saisi kirjaansa myytyä. Se johtuu siitä, ettei koko ristiriitaa ole hänelle olemassa. Kirjailijuus ei nimittäin merkitse Holmalle yhtään mitään. Se ei ole identiteetti. Eikä ole näyttelijyyskään. ”Mutta sellainen olo mulla on, että tämä koko touhu, että pyörin tuolla perse paljaana lavalla tekemässä viihdettä ja sitten puhun fiksuja tästä mun romaanista kirjamessujen lavalla, on osa jotain performanssia, jonka päätettä mä en vielä tiedä.” Ja nyt hän palaa aiempaan kysymykseen siitä, voiko nykytilanne tuntua niin mahtavalta juuri väliaikaisuuden ja uutuudenviehätyksen vuoksi. ”Mistä mä tiedän, kuinka paljon tästäkin on uutuudenviehätystä? Voihan se ollakin sitä. Mulla on sellainen taipumus, että olen kauhean innoissani jostain, ja sitten mä lähden ovet paukkuen. Mä yritän tehdä näitä töitä sillä lailla, että mä epäonnistuisin niin karvaalla tavalla, että mun olisi pakko muuttaa Suomesta pois.” s a m a n l a isi a j a n y t Holma on kuitenkin hyvin läsnä. Oli hänen kanssaan kahden sitten minuutin, tunnin tai puolitoista tuntia, hän on tässä. Vaikka hänellä olisi aikataulu – ja onkin, sillä hän on itse asiassa hyvin rutinoitunut ihminen – hän ei vilkuile kelloa, vaan on kunnes on aika lähteä pois. ”Mä oon sillä lailla sivistymätön, että teoriat ja filosofiat on mulle vieraita, mutta mä kuitenkin pidän itseäni aika älykkäänä. Ehkä mun älykkyys on sitten enemmän sosiaalista älykkyyttä, tai ainakin mä kuvittelen näkeväni ihmisissä asioita, ja ehkä mä niitä sitten kirjoitan kirjoihini ja teksteihini ja kaikkea.” Koska Järjestäjän päähenkilö tarkkailee kaikkea niin täydellisen ulkopuolisena, hän pystyy näkemään kaikissa ihmisissä enemmän ja heidät syvemmin kuin yksikään muu. Hän näkee, millaiset asiat vaikuttavat ihmisiin ja laittavat heidät käyttäytymään juuri niin kuin he käyttäytyvät. Järjestäjä osoittaa, kuinka banaaleilta yhteiskuntaa ylläpitävät voimat, poikaporukat, miesyhteisöt ja setäjengit, näyttävät ulkopuolisen silmin – ja kuinka ne sulkevat ulkopuolelleen paljon muutakin kuin naissukupuolen. Kaiken, sillä niiden voima perustuu ulossulkevuuteen, jatkuvaan kamppailuun jengiin kuulumisesta. Jos niitä ei olisi, yhteiskunta olisi kovin toisenlainen. Kun Holma itse lähtee, hän lähtee nopeasti, anteeksipyytelemättä eikä katso taakseen. • tä s s ä