Ylioppilaslehti 5/2015 - Lehtiluukku.fi

R A J A L L A Eemeli, 18, puukotti miestä vuosi sitten. Sen jälkeen piti selvittää, tajusiko hän mitä teki. Sellainen ei ole ihan niin helppoa. ? 22 5/2015
Botta ON! Joka viikko runsaasti erilaista ohjelmaa. tapahtumien talo Improvisaatio Stand Up Töölön Funk Club English Comedy Club Manalan Tanssit Night Fever Botta Trubaduuri Muusiikkia Teatteria Yökerho Ruokaravintola Pub Ruokaravintola Stand Up Yökerho Teatteria Trubaduuri Pirulliseen nälkään Helvetilliseen janoon Ma-Ti 11-01 | Ke-Pe 11-04 La 14-04 | Su 14-01 Real Ale, Real Food, Real Pub Su-Ke 15-01 To-La 15-03 English Comedy Club Pub Manalan Tanssit Muusiikkia English Comedy Club Muusiikkia Dj Dj Teatteria www.botta.? Perjantai & Lauantai klo 22 04 ROOLISSA Pekka Laiho 23.09.15 03.10.15 Vironkatu 7 . 00170 Helsinki www.jurkka.fi Liput alk. 17,50€ (SIS. PALVELUMAKSU ) Liput opiskelijoille 15,00€ KENDOSEURA HELSINGIN YLIOPISTON Japanilaista miekkailua | Peruskurssi alkaa lokakuussa Japanese sword?ghting | Basic Course starts in October www.hy-kendo.com HAE TTAVAKS I J ULISTETAA N HÄMÄL ÄIS TEN Y L IOPPILA S S Ä ÄTIÖN OPINTO S TIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 45 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 18.10.2015 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki ET EL ÄS UO MAL AIS TE N YLI OP PI LA ID EN SÄ ÄT IÖ julistaa Eteläsuomalaisen osakunnan jäsenten haettavaksi yhteensä 18 000 euroa opinnäytetöiden tekemistä varten sekä 6 000 euroa opiskelijastipendejä varten. Yksi opinnäytetyöstipendi on varattu humanistisen alan opinnäytetyön tekemiseen. Hakemusten perusteella voidaan myöntää myös Maire Pajarisen nimikkostipendi uusien kielten opiskelijalle ja Alexander Ärtin nimikkostipendi oikeustieteen opiskelijalle. Tarkemmat hakuohjeet löytyvät osakunnan internetsivuilta http://www.etelasuomalainenosakunta.fi/historia-ja-hallinto/stipendit. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset liitteineen on toimitettava osakuntaan kuraattorin lokeroon 21.9.2015 klo 17 mennessä. Postitse toimitetut hakemukset voi lähettää osoitteeseen Eteläsuomalainen osakunta/Kuraattori, Mannerheimintie 5 A 4 krs., 00100 Helsinki. Stipendien saajat julkistetaan 10.10.2015 Eteläsuomalaisen osakunnan vuosijuhlassa. Lisätietoja säätiön asiamieheltä Sara Takalalta: p. 040 5329966, sara.takala@helsinki.fi. SU OM EN SU V U N S Ä ÄT IÖ, Jonka tarkoituksena on tukea ja edistää suomensukuisten kansojen kansallisten kulttuurien erilaisten ilmenemismuotojen tutkimusja opetustyötä, julistaa nuorten tutkijain tai tutkijoiksi aikovien haettavaksi säätiön toimintatarkoitusta toteuttavia apurahoja. Hakemuksesta tulee ilmetä riittävät tiedot hakijan pätevyydestä suunnittelemaansa tehtävään sekä työsuunnitelma aikatauluineen ja perustelut tarvittavan apurahan suuruudesta. Apurahat ovat suuruudeltaan e 1.000,00, e 2.000,00 ja e 3.000,00. Hakemukset tulee osoittaa Suomen suvun säätiölle c/o Bjarne Jäntti, Rialtonkuja 4 A 10, 00580 Helsinki Hakemukset on oltava säätiössä viimeistään 18.9.2015 klo 12.00
OJENNA KÄTESI. Espoon veripalvelutoimisto, Kauppakeskus Iso Omena, Länsi- väylätoimisto, ma, ke 12–19, ti, to, pe 11–18 Helsinki, Sanomatalon veripalvelu- toimisto, Töölönlahdenkatu 2, ma, ke, pe 11–19, ti, to 8–19 Helsinki, Kivihaan veripalvelutoimisto, Kivihaantie 7, ma–to 11–18, pe 9–16 Ota virallinen henkilöto- distus mukaan. www Nyt autetaan isolla kädellä! HYY ja Stydi haastavat kaikki Helsingin yliopiston opiskelijajärjestöt mukaan verenluovutuskampanjaan 14.9.–30.11.2015. Näin helposti se käy: ilmoittakaa järjestönne VeriRyhmäksi täyttämällä lomake osoitteessa: www.v ja käykää luovuttamassa verta yhdessä tai yksin. Nimetkää ryhmänne HYY-tunnisteella, esim. “HYY-Stydi”. Määrällisesti sekä jäsenmäärään suhteutettuna eniten verta luovuttaneet järjestöt voittavat illan HYY:n saunatiloissa! Lisätietoa kampanjasta #HYYtymättömät #isokäsielämälle # # H YY tym ättömät Ve ren luovutuskam pan ja 20 15 PÄ ÄK AU PU NK ISEU DU N YL IOPPI LA SL EH TI Ilmestyy 6.11.2015 www.yksilehti.fi SECOND HAND – TAVAROITA, JOTKA TEKEVÄT HYVÄÄ KATSO LÄHIN MYYMÄLÄSI WWW.LAHETYSTOR IT.FI OPISKELIJAKORTILLA SYYSKUUN AJAN -30%
16 Näyt telijä , oh ja aja ja käsikirjoittaja jaNi Volasta NaurattaVat Natsit ja hy Vä NiiN. 22 oik eustiede ja lä äk etiede eiVät osaa toimia yhdessä, ja suomeN VaNkiloihiN pä ät yy eNtistä eNemmäN mieleNterVeysoNgelmaisia VaNke ja . mieleNtilatu tkimukseN tuomassa Välitilassa oN ollut esimerkiksi 18-Vuotias eemeli. 30 miksei suomeeN sa aVu saNkoiN joukoN somalial aisia tu tkijoita , jotk a tu tk iVat eliNolosuhteitamme, seurusteluk äy täNtö jämme ja sosiaalista liik kuVuu ttamme ? kysy y maryaN abdulkarim. AN NIK KI VA LO MI EL I s yy sk uu prologi 7 p oliit tiNeN ko rrekt ius sa at ta a kä äN tyä itseä äN Vas ta aN , kirj oi ttaa pä ätoimi ttaja. 10 k aikki haluaVat tull a, mu tta aiNa se ei ole NiiN helppoa, kirj oi ttaa seksikolumNis ti mari suo N to. 11 pur amme osiiN kouluruok al as ta tu tuN broilerikeito N . 12 NepaliiN läht e Vät Vapaaeh to is työ N tek ijät luul e Vat au ttaVaNsa orp oja, mu tta to isiN käy. 14 mik ä o N ma ailmaN tärk eiN usko N to ? 15 k eskusta Nuoret hauk kui Vat kesäl lä emopuolue ttaaN , mi tä puheeN joh ta ja t eppo säk kiNeN jout ui seli tt el emääN pä ämiNis terille. epilo gi 34 l ähetämme po st ia pä ämiNis terille. 34 k aroliNa mil leriN VeNäl äise t tu tu t oVat al kaNee t ta as Vaihtaa sukuNimiä äN su omal aisiksi. 36 uudeN kolumNis timme soN ja heisk al aN mielestä yk si tyis yy deN su ojaa ko sk e Va sä äN tely ei ole digi ta al iseN liik etoimiNNaN ka s V uympäristö N es te, VaaN seN o NNis tumiseN edel ly tys. 38 kolumNis timme iida s ofia hirVo NeN aN ta a Neu Voja oikeaN el ämäN el ämiseeN . 39 pal stal la , jo ll a ha as tatell aaN uhaNal aisia ihmisryhmiä, tapasimme 39 V uotta samal la työ NaN ta jall a työskeNNel leeN po st iNkäsi tt el ijäN . TÄ SS Ä L EH DE SS Ä
LUCKY Kertomuksia elämästä Helsingissä MARIA LUNDSTRÖM KANTAESITYS 10.9.2015 Meritullinkatu 33, 00170 Helsinki 09 440 224 viirus.fi lippu.fi Esitykset 10, 12, 15, 16, 17, 22, 23, 24, 25, 29, 30.9 1, 2, 3, 6, 7, 8, 9, 12, 13, 14, 20, 22, 23, 24.10 Liput 30/24/16 € Kaikki esitykset alkavat klo 19.00 Esitys on ruotsinja suomenkielinen, tekstitetty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi Opiskelijakortilla ja tällä ilmoituksella syyskuun loppuun saakka: www.motivus.fi CENTER (KAMPPI) STOCKMANNILLA RUOHOLAHTI ADLON (TÖÖLÖ) 44€ 10-kortti (Norm. 68-103€) VALITSE KUNTOSALI TAI OHJATUT TUNNIT Eric Dav ies (US A) :T he Re d Bastar d. MasQuefe stiv aalin ohjelmist oa. 2. –4 .10. St oas sa. ANN ANTAL O CAIS A KA N N ELTA LO M A L M ITAL O SAVO YTEAT T E R I ST OA V U O TA LO Syksyn monimuotoisin tapahtumatarjonta löytyy meiltä. Musiikkia, tanssia, elokuvaa, näyttelyitä... You name it! Tutustu meihin Facebookissa ja laajenna kulttuuriin. f annantalo f kanneltalo f malmitalo f vuotalo f stoansivu f savoyteatteri f caisakulttuuri Uskalla nielaista!
PÄ ÄK IR JOIT U S ylioppilaslehti 7 5 / 2 1 5 AN TTI PI KK AN EN P ÄÄ TO I m IT TA JA @A PI KK AN EN FA SI ST I! RA SI ST I! FEMI NI ST I! UTOUSTA, eläimiin sekaantumista ja Olli Immosen Facebook-päivitystä yhdistää yksi asia. Kaikista joku vetää herneet nenään. Putouksen vähemmistöryhmiä esittävistä sketsihahmoista suuttuvat sanovat olevansa tasa-arvon asialla. Kun Yleisradio haastatteli elokuussa eläimiin sekaantujia, moni suomalainen oli yhtäkkiä eläinten asialla vastaan Ylen oikeutta tehdä journalismia. Niin, ja se Immonen – siitä ei varmaan tarvitse sanoa enää mitään. Sketsihahmoja paheksuvat tyypit puolustavat kyllä mielellään Charlie Hebdo -lehden oikeutta julkaista vastaavia stereotyypittelyjä. Ja samat tyypit, joiden mielestä eläinten hyväksikäyttäjät eivät ole ihmisiä, juovat maitoa ja syövät lihaa, vaikka molempien tuotanto on yhtä härskiä kuin eläimiin sekaantuminen. Am ERIK KA l AISTOImIT TA JA Jonathan Chait kuvasi tammikuussa New York Magazinessa termillä p. c. culture erityisesti vasemmistoliberaaleissa piireissä syntynyttä poliittisen korrektiuden kulttuuria, jossa lanseerataan hashtag-kampanjoita ja reagoidaan herkästi muun muassa fasistisiin, rasistisiin ja seksistisiin heittoihin. Vastaanotto ei yllättänyt. Feministisiin aiheisiin erikoistunut toimittaja Jessica Valenti kirjoitti The Guardianissa, kuinka Chait ei ymmärrä omia etuoikeuksiaan. Samoin reagoitiin halki internetin. Näin reagoivat kuitenkin ohittivat pointin, sillä he keskittyivät arvioimaan tekstiä pelkästään valkoisen cis-heteromiehen kirjoituksena. Eli siis syyllistyivät itse ennakkoluuloihin, joita vastaan sanovat taistelevansa. Chait kertoo tekstissä etuoikeuksistaan paljonkin: hän kirjoittaa olevansa valkoinen mies ja tämän olevan ”fakta, joka on ehdottomasti mielessä pitämisen arvoinen”. Heterous ja cis-sukupuolisuus, eli se että kokee sukupuolensa vastaavan syntymässä määriteltyä, olivat muiden hänestä tekemiä oletuksia. Tällaista tekee jatkuvasti moni muukin. Chaitilla oli nimittäin tekstissään myös yksi oleellinen huomio: me käytämme fasisti-, rasistija seksistikortteja usein retorisena keinona tehdä itsestämme parempia sanomalla, että sinä se et tiedä mitään, kun olet valkoinen, keskiluokkainen cis-heteromies. Näitä kortteja heiluttelemalla onnistumme välttämään keskustelua asioista niiden takana, eli rasismista, fasismista, seksismistä ja niin edelleen. Tämän lehden sivulta 16 alkavassa jutussa käsikirjoittaja Jani Volanen muistuttaa, että mistä tahansa pitää voida tehdä huumoria, jos sen osaa tehdä älykkäästi. Hyvä esimerkki löytyy Putouksesta. Näyttelijä Jenni Kokanderin viime kauden venäläiskarikatyyri Svetlana Rönkkö ei ollut rasistinen, sillä sketsihahmosta kasvoi paitsi poliittinen myös sympaattinen ja rakastettava. Toistamalla stereotypioita älykkäästi se purki niitä: venäläisyys ei ollutkaan enää synonyymi jollekin erilaiselle, inhottavalle ja väärälle vaan Rönkkö oli erilaisuudessaan yksi suomalaisista. Hahmon olisi toki voinut tehdä myös huonosti, jolloin se olisi nopeasti muuttunut suomenvenäläisiä pilkkaavaksi (heihin kohdistuvan rasismin nykymuodoista kirjoittaa muuten Karolina Miller esseessään sivulla 34). P OlIITTISEN KO RREKTIUdEN ajatus on hyvä: saada pienillä sanavalinnoilla aikaan, että ketään ei suljeta pois. Ei ole yhtäkään syytä vastustaa vaikkapa ruotsin kielen hen-pronominia, pärjäämmehän me Suomessakin hienosti sukupuolineutraalilla pronominilla. On kuitenkin tarpeetonta olettaa, että aivan kaikkien pitäisi osata HLBTIQ -termistö ulkoa. Emmehän me edellytä kaikkien osaavan lääkäreiden tai juristienkaan kieltä. Termit ovat hyödyllisiä, mutta ei pidä unohtaa, että ne on tehty akateemiseen kontekstiin. Feministinen tutkimus on tieteenala, joka tarjoaa yhteiskunnalle tietoa tasa-arvosta, eivätkä kaikki fasistikorttien heittelijät välttämättä ole kovin laajasti tai syvällisesti perehtyneitä feministisiin teorioihin. Hy vÄÄ TA RKOITTAvA poliittisen korrektiuden kulttuuri onkin jostain syystä kääntynyt itseään vastaan. Itse asiassa se ylläpitää fasismia, rasismia ja seksismiä. Osoituksena tästä on vastavoimaksi syntynyt feministikortti. Sitä käytetään silloin, kun joku sanoo aiheellisesti, että olisi kiva, jos ”nainen” ei olisi synonyymi heikolle. Feministikortin heiluttaja pääsee huutamaan, että nipottavat femakot aloittivat taas ilonpilaamisen ja yhtäkkiä keskustelu on jälleen siirtynyt pois asiasta. Sekä fasisti-, rasisti-, seksistiettä feministikorttien heiluttelijoiden kannattaisi miettiä, voisiko ensi kerralla tuoda keskusteluun myös varteenotettavan argumentin. Koska niitä kyllä on, ja on sääli jättää ne käyttämättä. • KANNATTAISI m IETTIÄ, v OISIKO KESKUSTE l UUN TUO d A myÖS ARGU m ENTIN. KU v IT UK SE T: lI IS A TA NI KU v A: JU SS I SÄ RK I l AH TI PÄ ÄTOIMITTAJA VEER A LUOMA-AHO JA TU TK IJA SA AR A SÄRMÄ HEINÄ—ELOKUUN OLIVIASSA . NÄ K E my S
1. Kultainennoutaja 2. Fretti 3. Saimaannorppa 4. Marsu 5. Nelma 6. Afrikannorsu 7. Simpanssi 8. Koala 9. Lammas 10. Hevonen PANTAVAT ELÄIMET PA LS TA LL A LA ITE TA AN AS I O IT A TÄ RK EY SJ ÄR JE ST YK SE EN . 8 5 / 2 1 5 PÄÄ TOI MI TTAJA ANT TI PI KKANE N 050 33 9 3033 @apik kan en ART DI RE CTOR JAA KKO SU OMAL AINEN 050 44 7 1117 @JSUO MAL AINEN TOI MIT US SIHTE ERI SON JA SA ARIKO SKI 050 37 4 8679 @SONJ ASA ARIKO SKI TOIMIT TAJ A OSK ARI ON NINE N 040 83 5 495 @OSKA RIO NNINE N tekijö inä TÄSSÄ NU ME ROS SA mar yan abd ulkar im, s onj a he is kal a, iid a so fi a hirvo nen, noo ra is oe ske li , niko kettu nen , laur a matik ain en, karoli na mill er, roo sa pohja laine n, kaisa rauta heimo , mari suont o, jussi särki lahti , liisa tani , ann a tervah artia la, ann ikki valo mieli ja Elina Vitikka . PERUST ETTU 1913. 102 . VUOS IKERT A. SUOMEN AI KAKA USLEH TIEN LIITON JÄ SEN. ISSN 03 55 -9 246. käynti ja posti osoit e LEPPÄS UONKA TU 9 B, 1.KR S, 00100 HELSI NKI. SÄHKÖP OSTIO SOITT EET ETUNIM I.SUK UNIMI @YLI OPPIL ASLEH TI.FI WWW.YL IOPPI LASLE HTI.F I, TWITTE R: @Y LIOPPIL ASLEH TI OSOITT EENMU UTOKS ET JA TILA UKSET WWW.YL IOPPI LASLE HTI.F I/TIL AAJAP ALVEL UT MEDIAM YYNTI PIRUNN YRKKI OY, KARI KE TT UNEN , 040 185 853, KARI.K ETTUN EN@PI RUNNYRK KI.FI , ERJA LE HT ONEN , 040 185 852, ERJA.L EHTON EN@PI RUNNYRK KI.FI , WWW.PI RUNNY RKKI. FI ILMEST YMISA IKATA ULU JA MEDIA KORTT I WWW.YL IOPPI LASLE HTI.F I/toi mitus KUSTAN TAJA YLIOPP ILASL EHDEN KUST ANNUS OY TOIMIT USJOH TAJA antti kerp pola PAINO SANOMA PAINO , VANTAA KANNEN KU VA kaisa rauta heimo TOIMIT US EI VASTA A TIL AAMAT TA LÄHETE TYSTÄ AINE ISTOS TA EIKÄ PA LA UTA SITÄ. SEURAA VA NUME RO ILMEST YY 2.10 .2015 Y L P Ä ÄK IR JO IT US PAKOLAISKYSYMYKSESSÄ ON MUISTETTAVA IH MISARVO VÄLIM ER EN pakolaistilanne on yllättänyt monet. Realiteetit ovat kuitenkin ne, että Schengen-sopimuksen murtaminen tai rajojen sulkeminen on mahdotonta, ja esimerkiksi Syyrian sisällissodan nopea ratkaisu vielä mahdottomampaa. Siksi on ensisijaisen tärkeää huolehtia, että maahan saapuvien pakolaisten integrointi Suomeen ja osaksi suomalaista kulttuuria onnistuu mahdollisimman hyvin. Siihen vaikuttaa ennen muuta kolme seikkaa. Ensinnäkin pakolaisten sijoittamista ahdasmielisille ja korkean työttömyyden teollisuuspaikkakunnille, kuten Harjavaltaan, Tornioon ja Forssaan, tulisi välttää, sillä EU-direktiivin mukaisesti turvapaikanhakijoille on tarjottava tasavertaiset elinolosuhteet kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Toiseksi on huolehdittava, ettei suomen kieltä opeteta turvapaikanhakijoille, ellei ole pakko. Yhdenkin ihmisen tarpeeton altistaminen suomalaiselle keskustelukulttuurille loukkaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. Kolmanneksi tarvitaan arvojohtamista. Maamme korkeimpien poliittisten tahojen tulisi pikimmiten sanoutua irti Suomen kansan olemassaolosta ja teoista, tai ennen pitkää EU:n ihmisoikeustuomioistuin nostaa maamme tikunnokkaan. Kuten hyvin tiedetään, silloin eivät vatuloinnit tai iteroinnit auta. • YL P ÄÄ KI RJ OITU ST OI MITU S K AT SO Y LI OP PI LA SL EH d EN PE RIA AT EL IN JA OS OI TT EE ST A HT TP :/ / YLI OP PI LA SL EH TI . FI / PE RIA AT EL IN JA . P R O L OG I
Ku va : K ai sa ra ut ahe im o Ku n ih minen teK ee riKo Ksen , hänet määritellään kolmiportaisen asteikon avulla. Joko hän on syyntakeinen, syyntakeeton tai alentuneesti syyntakeinen. Syyntakeisuus arvioidaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimassa mielentilatutkimuksessa, mutta oikeus voi päättää siitä myös ilman mielentilatutkimusta. Syyntakeinen tarkoittaa sitä, että oikeus katsoo syytetyn tajunneen rikoksentekohetkellä, mitä teki. Syyntakeeton puolestaan tarkoittaa päinvastaista: syytetty ei mielisairauden tai muun vakavan mielenterveyden häiriön takia ymmärtänyt tekonsa luonnetta ja oikeudenvastaisuutta. Mutta sitten on järjestelmän murheenkryyni, alentuneesti syyntakeiset. Siis ne, joiden ymmärrys on rikoksentekohetkellä mielisairauden tai vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi merkittävästi alentunut. Aikaisemmin tällaiseen päädyttiin mielentilatutkimuksissa melko usein, 1980-luvulla reippaasti yli sata kertaa vuodessa. Määrä on kuitenkin romahtanut. Viime vuonna mielentilatutkimuksissa alentuneesti syyntakeisiksi arvioitiin enää yhdeksän tai kymmenen laskutavasta riippuen. Sama tendenssi näkyy oikeuden päätöksissä: kymmenen vuotta sitten alentuneesti syyntakeisiksi tuomittiin 145, vuonna 2011 vain kolmannes siitä. Romahdus johtuu käytännön ongelmista. Laki ei mahdollista tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämistä kuin syyntakeettomille, vaikka myös alentuneesti syyntakeiset tarvitsisivat yleensä hoitoa. Paradoksaalisesti tilanne on mennyt siihen, että alentuneesti syyntakeisten olemassaolo pyritään kieltämään käytäntöjä tiukentamalla sen sijaan, että systeemiä muutettaisiin. s on ja s aa ri K os K i JU TT U MI EL EN TI LA TU TK IMU KS IS TA AL KA A SI VU LTA 22 . VÄLIINPUTOAJAT to imi tt a ja L ta
Viim eisen V uoden aikana elämääni on tullut paljon uusia asioita, ja yksi niistä on JANO. Jatkuva, kurkkua kuristava ja korventava Jano, joka vaatii kymmeniä Rainbow’n saunasiidereitä talttuakseen. Sen jälkeen ravaankin sitten pisulla monta kertaa yössä – ei kiva. Siksi päätin käydä homeopaatilla tarkistuttamassa, mikä minua oikein vaivaa. Hän antoi minulle vähän sapiskaa ja satikutia. Diagnoosiksikin sitä kutsutaan. Minulla todettiin ärtyneen rakon oireyhtymä. Ilmankos Tena leidi maxit – nuo pehmeät ja silkkiset aikuispampperssit, kaikkien häiden ja Madonnan keikkojen armoitetut pelastajat ovat olleet viime aikoina ahkerassa käytössä. Homeopaatti sanoi, että teollisesti tuotetut Rainbow-siiderit saavat nyt riittää, koska ne vain pahentavat oirekuvaani. Hän antoi minulle pari pyöreää pilleriä ja sanoi, että tästä lähtien saan juoda vain kotitekoisia juomia, ilman lisäaineita! Kiellettyjen tuotteiden listalla olivat myös avocado ja herneet, sekä pavut, linssit, Yosa-jugurtit ja... HIIVA! Järkytyin. Olin jo kuvitellut, kuinka keittelen kotona hiivan voimin omat samppanjani Janoani taltuttamaan. Mitä tekisin! Olo oli kuin haavan lehdellä, joka viimeisillä voimillaan sinnittelee puussa, kunnes syksy sen korjaa ja näyttää sille kaikkien lehtien kohtalon: mädäntyminen. Menin kotiin, ja itkin. Mutta sitten, se tuli, heureka, kuin pisara vettä kuivassa Saharassa, kännykän laturi kuolleessa päivässä! Menin leipälaatikolle. Siellä oli vanha käntty Vaasan ranskanleipää. Vähän oli hometta, mutta rapsuttelin sen pois. Sitten vaan veden avulla suodattamaan hiivaa leivästä! Muutaman viikon päästä oma kuohujuomani, tuo iltojeni raikastuttaja, heliumpalloni ja armoitettu ystäväni, oli valmis. Rakenne on vähän perusmummia tujumpi, mutta vähintään yhtä elegantti. SKÅL! • Ti ff an y Ko o RansK anleipä, Janoni sa mmuTTaJa p R o l o G i 10 5 / 2 1 5 Ta pa h Tui kerran eräässä seksisuhteessa. Mies oli omistautunut rakastaja, jolle oli tärkeää tuottaa naiselle nautintoa. Nainen piti itseään seksuaalisesti vapautuneena, oli sujuvassa svengissä itsensä ja kehonsa kanssa. He tekivät molemmat parhaansa. Mies käytti kieltään ja sormiaan juuri niin kuin nainen oli opettanut, nainen oli rento mutta keskittynyt, antautui tuntemaan kehonsa ja kiritti kiimaansa kaikilla kieroimmilla lempifantasioillaan. Monta kertaa hän jännittyi jengalle kuin jousi, joka juuri aiotaan vapauttaa. Mutta ei. Pyssy ei lauennut. Lopulta oli pakko luovuttaa. Nainen oli turhautunut, mies pyyhki naamaansa ja kakoi kurkkuunsa juuttunutta häpykarvaa kuin karvapalloa oksentava kissanpoika. Tunnelma oli kireä, eivätkä panohommat enää napanneet kumpaakaan. Käytiin lyhyt kipakka jälkipeli siitä, miksei nainen voinut vain päättäväisesti kivuta hekuman huipun yli – tulla jo, niin kuin mies pystyi tekemään. Va an Kun ei Voi. Orgasmittomuus on yleistä, varsinkin naisille ja etenkin yhdynnässä. The Case of the Female Orgasm -kirjassa esimerkiksi summataan eri kansainvälisten kliimaksikyselyiden keskiarvoksi, että naisista vain joka neljäs kertoo saavansa useimmiten orgasmin yhdynnän aikana. FINSEX -kyselyssä vuodelta 2007 joka toinen suomalaisnainen kertoi tulleensa viimeisimmällä seksikerrallaan, miehistä 90%. Amerikkalaisessa The National Study of Female Sexuality -raportissa vuodelta 1976 naisista 94 prosenttia sen sijaan sai masturboidessaan säännöllisesti ja helposti. Samassa tutkimuksessa yli 40 prosenttia tuli säännöllisesti suuseksissä tai kun kumppani stimuloi klitorista kädellään, mutta huomattava osa jäi näilläkin keinoin usein ilman. Miesten kohdalla lastinheittopulmat ovat huomattavasti harvinaisempia, mutta ei tuleminen kaikille miehillekään itsestäänselvyys ole. Itse olen kautta aikain onnistunut saamaan orgasmin pelkästä yhdynnästä tasan kerran. Kumppanit, joiden kanssa olen tullut ylipäänsä, ovat hekin laskettavissa yhden käden sormilla. Sattumoisin oikea käteni on myös ainoa rakastaja, jonka kanssa saan joka kerta takuuvarmasti. Seksi voi tuntua ihanalta ja kiihottavalta ilmankin, ja mies voi olla loistava rakastaja, jonka kanssa nautin joka hetkestä, mutta tuleminen vaatii aika tarkat parametrit: hyvät lämppäykset ja oikeanlaista stimulaatiota, oikealla paineella oikeasta kulmasta, välillä hävyttömän pitkään. Tämä edellyttää toiselta opettelua – eikä siltikään toimi joka kerta, koska myös pään säätöjen pitää olla kohdillaan. Ilman oikeaa mielentilaa näppärinkään sormitekniikka ei auta saavuttamaan lopullista riettauden räjähdystä. Liipasinherkkyyteen vaikuttavat ärsyttävän paljon myös hormonikierto, stressitaso, väsymys, Jupiterin kuiden asento suhteessa Merkuriuksen astraalivarjoon ja niin edelleen. Va R ma a on aino asTaa n, että tuleminen on epävarmaa. Niin minun kuin partnerinkin pitää olla sen kanssa sujut, jotta seksistä ei tule pakottavaa orgasmin metsästystä. Paineet purkautumisesta kun vetävät miltei varmaan laukeamislukkoon. Mutta kyllähän stressi kasvaa, kun tulemattomuudesta on niin helppo tulkita liikoja: laukeamattomalla on frigidin lahnan libido, vastapuoli on surkea sänkykaveri, virta kumppanien välillä on väljähtänyt ja niin edespäin. Ei pidä paikkansa. Jos seksi on muuten nautinnollista, orgasmivaikeuksista ei lähtökohtaisesti pitäisi ajatella mitään. Turha kelaileminen ja jännittäminen kun ovat pahimpia kliimaksintappajia. Orgasmia kannattaa toki hamuta yksin ja yhdessä ja käyttää tarpeeksi aikaa kikkojen kokeilemiseen, mutta ylianalysointi sikseen. Tulee kun on tullakseen. • TuleJo PA LS TA LL A MARI S u ON TO KI RJ OI TT AA SE K S IS T ä. P AL ST AL LA NA u TIT AA N AR J E N PI EN IS T ä, K A u NIIS TA AS IO IS TA . li is a T an i ma R i su on T o s e K si he TK i K a i K K i m i T ä R a K a s T in
Ravintosisältö / 100 g valmista tuotetta (laskennallinen) määRä Yksikkö eneRgia 249 kJ eneRgia 60 kcal PRoteiini 4,5 g Rasva 2,2 g Josta tYYdYttYneitä RasvahaPPoJa 0,6 g hiilihYdRaatit 5,4 g Josta sokeReita g suola 0,6 g laktoosi g tuotteen soveltuvuus Ruokavalioille: maidoton, laktoositon, 11 5 / 2 1 5 PA LS TA LL A P u r e TA A n A j A nk oh TA i S i A AS io i TA o S iin . V uo ro SS A PA LM i A n B ro i L er ik ei TT o re SS u n P er u S ko u L u SS A. J us si sä R ki la ht i tuote BRoileRikeitto m g n s k tuotenumeRo k14211 ainesosat vesi, PeRuna, kasvikset (PoRkkana, PaPRika, PuRJo, selleRi, PalsteRnakka), suomalainen BRoileRinliha (18 %), RuohosiPuli, PeRsilJa, mausteet, sokeRi. tuotteen suolaPitoisuus: 0,6 % tuote saattaa sisältää luita tuotteessa käYtetYt mausteet Ja aRomit: koRianteRi, kuRkuma, saRviaPila, caYennePiPPuRi, fenkoli, Juustokumina, mustaPiPPuRi,valkoPiPPuRi Y l ka t s a u s
P R O L OG I 12 5 / 2 1 5 HE HALUSIVAT VAIN AUTTAA 24 -v u OtIas Enni Mikkonen oli jo vuosia unelmoinut lähtevänsä vapaaehtoistöihin. Haaveissa oli matka johonkin Afrikan maahan, muttei tarkkaa suunnitelmaa siitä, minne lähteä ja mitä siellä tehdä. Se ei ollut oleellista. Tärkeintä oli päästä kauas ja kokea jotain, mitä kotona ei voinut kohdata. Mikkonen päätyi Maailmanvaihto ry:n sivuille ja huomasi järjestön hakevan vapaaehtoistyöntekijöitä nepalilaiseen orpokotiin. Puolen vuoden mittainen ohjelma maksoi 3 400 euroa, joka tuntui suurelta summalta opiskelijalle. Hinnalla kuitenkin katettiin vapaaehtoistyötä edeltävä ja seuraava koulutus, eläminen Nepalissa sekä Maailmanvaihto ry:n periaatteisiin kuuluva vastavuoroinen vaihto Nepalista Suomeen. Mikkonen haki paikkaa, tuli valituksi ja lähti matkaan. Oli vuosi 2005. Vaikka koulutus helpotti uuteen maahan ja kulttuuriin asettumista, se ei valmistanut Mikkosta Nepalissa kohdattavaa todellisuutta varten. Orpokodin lasten kylmänkosteat sormet ja kapeat sääret kertoivat karua kieltään. Orpokotia ylläpitävästä vahvasta ulkomaalaisesta lahjoittajaverkostosta huolimatta orpokodin johtaja väitti, että varoja ei ollut tarpeeksi. Nopeasti Mikkosesta alkoi tuntua, että jokin oli pahasti vinossa. NePa LIN kym meN eN vuotta kestänyt sisällissota päättyi vuonna 2006, ja sodan jäljiltä köyhtynyt maa aukeni nopeasti turisteille. Maailmanpankin julkaisemien tilastojen mukaan vuonna 2013 Nepalissa vieraili lähes 800 000 turistia ja turismista saadut tuotot muodostivat 3,9 prosenttia valtion bruttokansantuotteesta. Suomessa vastaava luku samana vuonna oli 2,5 prosenttia. Turismin ja siitä saatujen tuottojen oletettiin kasvavan – aina huhtikuussa 2015 maata ravistelleeseen maanjäristykseen saakka. Valtion aukeaminen ulkomaalaiselle valuutalle johti orastavan vaurastumisen rinnalla odottamattomiin sivuoireisiin. Turistien suosimille alueille alkoi ilmestyä orpokoteja ja vapaaehtoistöitä välittäviä toimistoja. Enni Mikkosen tavoin entistä useampi turisti kiinnostui nähtävyyksien ja trekkauksen lisäksi hyväntekeväisyydestä. Ongelmana vain on, että vapaaehtoistöitä Nepalissa välittävien hyväntekeväisyysjärjestöjen joukkoon on kasvanut voittoa tavoittelevia yrityksiä. Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa ja maan muissa turistien suosimissa kaupungeissa monista orpokodeista on tullut elinkeino, jolla on ihmiskaupan piirteitä. Lasten ja perheiden jälleenyhdistämisen parissa työskentelevän yhdysvaltalaisen Next Generation Nepal -järjestön (NGN) vuonna 2014 julkaiseman vapaaehtoistyötä käsittelevän raportin mukaan hyvää tarkoittavat, työstään maksavat vapaaehtoistyöntekijät ovat keskeinen syy siihen, miksi Nepalin 16 000 lastenkodin lapsesta vain yksi kolmesta on todellisuudessa orpo. ”Vapaaehtoistyöntekijät maksavat välittäjäyritykselle keskimäärin noin 200 dollaria kahden viikon vapaaehtoistyöstä”, järjestön ohjelmaja viestintävastaava Katie Feit kertoo. Maassa, jossa arviolta joka neljäs elää alle köyhyysrajan, turistien työstään orpokodeille maksamat palkkiot ovat houkutteleva markkinarako. Eikä markkinaraossa itsessään mitään, mutta kaupantekovälineitä ovat lapset. ”Pelastaessamme yhden lapsen tämän tilalle tulee kymmenen uutta”, Feit sanoo. Orpokoteihin liittyvä bisnes perustuu kaksinkertaiseen huijaukseen. Sen ensimmäinen kohde on vanhempi, joka antaa lapsensa lastenkotiin uskoen tämän saavan mahdollisuuden turvalliseen lapsuuteen ja laadukkaaseen koulutukseen. Huijauksen seuraava kohde on vapaaehtoistyöntekijä, joka uskoo kerrankin näkevänsä, kuinka hänen antamansa rahalahjoitus tai työpanos menee perille. Näin Enni Mikkonenkin uskoi. ku N mIkkO seN puolen vuoden vapaaehtoistyöjakso eteni, orpokodin toiminta alkoi vaikuttaa oudolta. Rahalahjoituksista huolimatta lapsille tarjottiin päivä toisensa jälkeen vain laihaa linssikeittoa. Vapaaehtoisille selvisi, että usealla lapsella on todellisuudessa vanhempia ja sukulaisia elossa. Monen muunkin kuin Mikkosen epäilykset heräsivät. Kun Mikkosen pesti Kathmandussa oli lopuillaan, paikallinen vapaaehtoistyöntekijä NEPA LI IN MATKUS TAVAT VA PA AEHT OI ST YÖ NTEK I J ÄT MAK SAVAT AU TTAA KS EEN OR POJ A LA PS IA , MU TTA US EI N LA PS ET EI VÄT HYÖD Y AV US TA MI TÄ ÄN .
13 5 / 2 1 5 aloitti orpokodin taustojen tutkimisen Mikkosen ja toisen suomalaisen vapaaehtoistyöntekijän tukemana. Paljastui, että lahjoituksin ylläpidetyn lastenkodin lapset eivät vuosiin olleet päässeet osallisiksi heille kohdistetuista varoista. Viisi vuotta kestänyt selvitysprosessi kärjistyi paikallisen toimittajan orpokodista tekemään uutisdokumenttiin. Mediahuomion luoman painostuksen ansiosta orpokodin johtajalta vietiin valtuudet toimia Kathmandun alueella ja suurin osa lapsista saatiin siirrettyä uuteen lastenkotiin. Johtaja ei kuitenkaan koskaan joutunut syytteeseen teoistaan. Vaikka Mikkosen vapaaehtoistyöjaksosta on kymmenen vuotta, vapaaehtoistyöhön liittyvät ristiriidat Nepalissa eivät ole kaikonneet. Next Generation Nepal -järjestön Katie Feit pelkää historian toistavan itseään. Kuten sisällissodan jälkeen, myös keväisen maanjäristyksen takia Nepal tarvitsee turismia saadakseen taloutensa jälleen liikkeelle ja yhteiskuntansa tolpilleen. Turismin kasvu tarjoaa samalla vapaaehtoistyöturismille entistä houkuttelevamman markkinaraon. NGN on jo saanut raportteja maanjäristyksen tuhoamilta alueilta, joissa vanhempia on houkuteltu antamaan lapsia orpokoteihin. Vastausta säestää huokaus. ”Nepal on ollut todella haastava kohde meille, nimenomaan siellä näkyvän vapaaehtoistyöturismin takia”, Maailmanvaihto ry:n pääsihteeri Anni Koskela aloittaa. Samaisen järjestön kautta Mikkonen lähti kymmenen vuotta sitten Nepaliin. Mikkosen kohtaamat ongelmat eivät jääneet ainutkertaisiksi, ja Maailmanvaihto ry on sittemmin lähettänyt Nepaliin vapaaehtoistyöntekijöitä vain tarkasti harkituissa tapauksissa, kuten vapaaehtoistyöntekijän niin perustellusti toivoessa. Yhteistyö on ollut myös kokonaan katkolla. Vaikka Koskela painottaa, ettei Maailmanvaihto ry ole verrattavissa vapaaehtoistyötä elämysmatkana markkinoiviin yrityksiin, vapaaehtoistyöturismi on vain yksi esimerkki vapaaehtoistyön ristiriidoista. NGN kyseenalaistaa muun muassa kouluttamattoman työvoiman lähettämisen jo ennestään korkean työttömyyden kehitysmaihin ja vapaaehtoistyön tekemisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten parissa. Järjestö painottaa mallia, jossa kehitysmaissa tehtävää vapaaehtoistyötä velvoittaisivat samat vaatimukset kuin lähettävissä maissa niin koulutuksen, viisumikysymysten kuin valvonnan saralla. Tarkastellessaan vapaaehtoistyöturismin laillisuutta NGN :n Katie Feit nostaa esille muun muassa Nepalin maahanmuuttolain, joka kieltää työn tekemisen turistiviisumilla. Laki koskee myös vapaaehtoistöitä, mutta lain valvonta on vähäistä vapaaehtoistyöturistien maahan tuomien taloudellisten hyötyjen takia. ”Vapaaehtoistyöntekijä ei lähde vapaaehtoistöihin korvatakseen työntekijää. Vapaaehtoistyöntekijän rooli on ennen kaikkea oppijan rooli”, Koskela sanoo. Moni haluaa oppia. Maailmanlaajuisesti vapaaehtoistyöturismi on kasvussa. Tietoa vapaaehtoistyöpaketeista löytyy jo useilta nuorille suunnattujen matkatoimistojen sivuilta. NGN:n raportti arvioi, että jopa 1,6 miljoonaa turistia työskentelee vapaaehtoistyöntekijänä vuosittain. En ni Mik kosEllE nepalilaiset orpokodit ovat yhä arkipäivää. Korruptoituneen lastenkodin sulkemisen jälkeen oli perustettava uusi lastenkoti, jonka ylläpitämiseksi Mikkonen yhdessä muiden suomalaisten ja nepalilaisten vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa loi yhä toiminnassa olevan Maya Nepal -järjestön. Mikkonen tekee myös Nepaliin liittyvää väitöskirjatutkimusta Lapin yliopistossa. Vaikka Mikkonen on pohtinut hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistöitä niin omien kokemustensa kuin tutkimuksensa kautta, selkeää vastausta vapaaehtoistyön ristiriitoihin ei ole vielä löytynyt. ”Lähtökohtaisesti vapaaehtoistöihin lähteminen on aina itsekästä, vaikka maailmalle lähdettäisiin oppimaan ja kokemaan hyvän tekemistä”, Mikkonen sanoo. ”Onko pelkkä seuraajan ja oppijan rooli eettisesti kestävä?” • a nn a tE r V ah ar ti al a li is a ta ni
14 5 / 2 1 5 Te em u Ta ir a, us ko n T o T ie T een yl io pi s T on le h T or i , h el si ng in yl io pi s T o: ”Koska kysymykseen ei ole objektiivista tieteellistä vastausta, olisi helppo sanoa, että jokaisen oma uskonto on tärkein subjektiivisesta näkökulmasta. Sanoisin kuitenkin, että tärkein uskonto on mikä tahansa toisen oma. Se pakottaa ihmiset pohtimaan omaa katsomustaan vain yhtenä satunnaisena muiden joukossa.” Vi rpi m äk el ä, us ko nn on fi lo sof i a n pr ofe ss or i , h el si ng in yl io pi s T o: ”Ainakin kannattajamäärältään ja maantieteelliseltä levinneisyydeltään kristinusko on maailman suurin uskonto, vaikka islam kirii sitä kiinni armotonta tahtia. Historiallisesta näkökulmasta erityisesti keskiajalla kirkko väitti omistavansa ainoan totuuden.” h ei kk i p a T om äk i , ka ns ai n V äl is en po li T ii k a n pr ofe ss or i , h el si ng in yl io pi s T o: ”Kaikkein tärkein uskonto on se ihmiskunnan yhteinen moninaisuus, jonka perusta syntyi akseliaikana eli vuosina 800–200 ennen ajanlaskun alkua. Kaikkialla vanhassa maailmassa Kiinasta ja Intiasta Persiaan ja Kreikkaan inhimillinen henki heräsi pohtimaan perustavia kysymyksiä ja väittelemään niistä. Se loi rakenteellisesti samanmuotoisia eli homologisia vastauksia.” p as i Tu ru ne n, a i T o a V io li i TT o -ha nk ke en T ie d o T us si h T eer i: ”Mielellämme annamme haastatteluita yhdistyksemme toimintaan liittyvissä kysymyksissä valaistaksemme, mistä Aito avioliitto -toiminnassa ja -tavoitteissa on lähemmin kysymys. Yhdistyksemme ei ole kuitenkaan uskonnollinen, minkä vuoksi koemme, ettei esittämäsi kysymys liity yhdistyksemme toimintaan.” Ja ak ko h äm een a n TT il a, ar a b ia n ki el en J a is l a mi n T u T ki mu k s en pr o fe ss or i , h el si ng in yl io pi s T o: ”Jos mietitään uskonnon levinneisyyttä, aikaa ja nykyistä tunnustajamäärää, niin kristinusko on ehdottomasti tärkein. Se on myös itselleni henkilökohtaisesti tärkein, sillä tulen itse länsimaalaisesta kulttuurista, joka on vahvasti kristillisen kulttuurin ja perinteen muokkaamaa.” • Ka ro li na Mi ll er MiK ä on M aailM an tärKein usKonto? pa ls T al la e T si T ää n l o pu lli s T a V as T a u s T a . e P ä K or re K ti V ä i te su u r i a K Y s Y M Y K si ä k ai k ai la , fy si ol og ian pr of es so ri J a ne ur ob io l o gi , h el si ng in yl io pi s T o: ”Ihmiset, jotka eivät tiedä aivoista tai geeneistä mitään, ovat yleensä hyvin kiinnostuneita tästä kysymyksestä. Älykkyys on psykologinen käsite, jolla yritetään selittää älyllistä toimintaa. Ei ole olemassa yksimielistä määritelmää, mitä älykkyys on. Selitystä älylliselle toiminnalle pitäisi hakea aivojen kehityksestä. Aivojen kehitys perustuu siihen, miten geenejä niiden hermosoluissa luetaan erilaisissa tilanteissa. Väite perustuu 1800-luvulta peräisin olevaan täysin vanhentuneeseen ajatteluun, ja sitä käytetään usein poliittisiin tarkoituksiin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.” Vi rpi m äk el ä, us ko nn on fi lo sof ia n pr of es so ri , h el si ng in yl io pi s T o: ”Älykkyyden periytyvyys ei tutkimusaiheena ole mitenkään epäkorrekti tabu. On totta, että geenien muuntelu selittää osan älykkyyden variaatiosta. Näin on osoitettu esimerkiksi kaksosia tutkimalla. Normaalin älykkyyden vaihtelun taustalla olevia tarkkoja geenivariantteja tunnetaan tosin vielä huonosti. Mutta perintötekijät selittävät vain osan älykkyyseroista. Näinhän on varmaan jokaisen ominaisuutemme kohdalla – ei tule heti mieleen esimerkkiä jossa näin ei olisi. Loput ominaisuuksien vaihtelusta on ympäristön selittämää. Älykkyyteen voi vaikuttaa valitsemalla ympäristönsä oikein.” • Ka ro li na Mi ll er Geenit M äärä äVät älYKKYYttä. p al s T al la e T si T ää n V as T a u k s ia ep äk or re k T ei hin V äi TT ei si in . P r o l o G i
15 5 / 2 1 5 KesKusta nu orten puheenjohtaja Teppo Säkkinen pyydettiin kesäkuussa vastavalitun pääministerin puheille. Helsingin Sanomissa oli julkaistu keskustanuorten varapuheenjohtaja Katja Asikaisen mielipidekirjoitus, jossa irtisanouduttiin jyrkästi hallitusohjelmasta ja syytettiin keskustaa alkiolaisen ihmisyysaatteen hautaamisesta. Eikä Asikainen ollut ainoa pettynyt. Moni keskustanuori tuomitsi tuohtuneena leikkauslistan. Säkkinen sai puheenjohtajana selittää pääministerille, mistä kritiikissä oli kyse. ”Monet jakoivat huolen leikkausten vaikutuksista ja siitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on unohtunut. Katjan kirjoitus oli tärkeä puheenvuoro, joka välitti hallitusohjelman kanssa kipuilevien keskustanuorten viestin ja purki jännitteitä.” Säkkinen kuitenkin uskoo, että valtaosa keskustanuorista hyväksyy emopuolueen hallituspolitiikan. Hän ei itsekään yhdy Asikaisen ankaraan kritiikkiin. ”Hallitusohjelma sisältää todella kivuliaita asioita, mutta allekirjoitan pitkälti sen politiikan, jota on lähdetty tekemään. Kun talous ei ole kasvanut seitsemään vuoteen eikä velkaantumiselle näy loppua, on pakko tehdä ikäviäkin päätöksiä, jotta voimme taata hyvinvointiyhteiskunnan tuleville sukupolville.” KriitiKot soim aavat , että keskustasta on tullut kokoomuksen jatke ja elinkeinoelämän edunvalvoja. Säkkinen ei allekirjoita syytöksiä. Sosiaalija terveysmenot ovat hänen mukaansa niin suuri kuluerä, että säästöt osuvat väistämättä myös niihin. Se, että hallitusta johtaa kokoomuksen sijaan keskusta, näkyy esimerkiksi ennallaan pysyvässä veroasteessa. ”En koe, että keskusta tekisi hallituksessa oikeistolaista politiikkaa. Jos ajat olisivat paremmat ja tehtäisiin samanlaisia päätöksiä, pitäisin niitä oikeistolaisina ja vastustaisin niitä. En kuitenkaan näe muuta keinoa nousta tästä suosta. Moni keskustalainen toivoi punamultaa, mutta joutuisimme leikkaamaan, vaikka SDP olisikin hallituksessa.” Leikkauslista tuotti tosin pettymyksiä Säkkisellekin. Erityisen raskailta tuntuvat rajut leikkaukset kehitysyhteistyöstä, ja koulutusleikkaukset osuvat opiskelevaan Säkkiseen henkilökohtaisestikin. ”Huuto, joka seurasi rikotusta koulutuslupauksesta, oli toki ansaittu. Mutta pelkään, että jos leikkaukset eivät osuisi opiskelijoihin, ne sattuisivat vielä meitäkin heikko-osaisempiin.” Asikainen suree puheenvuorossaan alkiolaisten arvojen hylkäämistä. Ne ovat tärkeitä Säkkisellekin, mutta hänen lähestymistapansa aatteeseen on erilainen. Siinä missä Asikainen vetoaa köyhimpien asemaan, pitää Säkkinen valtiontalouden tasapainon tavoittelua alkiolaisena ajatuksena. ”Eihän köyhän asiaa voi ajaa, jos talous ei ole kunnossa.” sä KKin en Korosta a, että hän ei ole halunnut vetää nuorisojärjestön rivejä suoriksi. Puheenjohtajana hän sanoo vaalineensa ”rakentavaa ja ratkaisukeskeistä jännitettä” emopuolueeseen ja pyrkineensä kuromaan umpeen sukupolvien välisiä railoja. Säkkinen on kotoisin Lapista, mutta profiloitui eduskuntavaaleissa töölöläiseksi kepuhipsteriksi. Hän ymmärtää erilaisia keskustalaisia elämäntapoja ja haluaa häivyttää vastakkainasetteluja. Kesäkuinen kritiikki johti arvokkaaseen dialogiin, ja puolueen johto otti Säkkisen mukaan nuorten huolen tosissaan. Ja on nuorisojärjestön avauksia kuunneltu ennenkin: ”Olemme onnistuneet jättämään kädenjälkemme hallituksen politiikkaan. Perustulokokeilu ja panostus vihreään talouteen ovat asioita, joita keskustanuoret ovat ajaneet jo vuosia ja joita ei olisi hallitusohjelmassa ilman meitä. Ne ovat minulle toivonkipinöitä tällä hallituskaudella.” Lokakuussa keskustanuoret valitsevat uuden puheenjohtajan. Säkkinen odottaa mielenkiinnolla, millainen rooli nuorisojärjestölle muotoutuu, kun keskusta on jälleen pääministeripuolue. ”Jos nuorisojärjestö olisi samaa mieltä puolueen kanssa kaikesta, se voisi lakkauttaa itsensä tarpeettomana.” • ro os a P o HJ a L ai ne n K ES K u ST AN u O r ET HA u KK ui v AT KE S ä LL ä EM OP u OL u ET TA AN AL K i OL A i SE N i HM i S yy SA AT TE EN H y LK ää M i SE ST ä, M u TT A P u HE EN JO HT AJ A T EP PO Sä KK i NE N E i y HD y K ri T ii KK ii N . Ke sk el lä L aur a ma ti K ai ne n H en K i L Ö
AN NIK KI VA LO MI EL I
OSKA RI ON NINE N ylioppilaslehti 17 5 / 2 1 5
On Ole massa simppeli testi , jolla voi mitata ihmisen huumorintajun määrän ja laadun. Koehenkilönä ravintola Manalan pöydässä istuu näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja Jani Volanen, 43. Mites on, Volanen, naurattavatko natsit? ”No naurattaahan ne!” hän hörähtää ja erittelee mieltymyksiään vielä tarkemmin. ”Mua naurattaa Olli Immosen Facebook-kirjoitus suunnattomasti. Se, että se on kirjoitettu pe–la-yönä englanniksi, kertoo kaiken olennaisen. Jos mä kirjoittaisin Facebook-päivityksen englanniksi, niin se tarkoittaisi että koen olevani niin makee jätkä kuin voi olla. Sen voisin tehdä vain humalassa.” Testi päättyy. Olisi ollut ihme, jos natsit tai Olli Immonen eivät naurattaisi Volasta. Hänen uransa käsikirjoittajana ja ohjaajana kun esittää jatkuvasti islantilaisen sarjakuvapiirtäjän Hugleikur Dagssonin kysymystä: saako tälle edes nauraa. Vastaus on yksiselitteinen: saa ja pitää. JO s tO dellisuutta ei lasketa, niissä paikoissa, mihin suomalainen hauska on viimeisen 20 vuoden aikana mennyt, on varsin usein ollut myös Jani Volanen. Se kertoo sekä suomalaisen hauskan rajallisesta määrästä että Volasesta. Volanen on käsikirjoittanut Studio Julmahuvia, Ihmebantua ja Putousta. Q-teatteriin hän on tehnyt syyskuussa ensi-iltansa saavan Jälkeenjäävät-näytelmän ja toissa vuonna Häiriötekijänäytelmän, jonka ohjaaja Aleksi Salmenperä on juuri filmatisoinut. Hän on ohjannut Ranuan kummeja, ääninäytellyt animaatiosarja Pasilan komisario Kyösti Pöystiä ja esiintynyt valtavassa määrässä muita elokuvia, näytelmiä ja tv-sarjoja. Luetellut komediat käyvät kattavaksi esitykseksi siitä, mikä Volasesta on hauskaa. No tietenkin ne natsit, mutta lisäksi esimerkiksi seuraavat asiat: Jättiläismäinen hiiri kimittämässä absurdiuksia ja antamassa luunappeja ärrinmurrinkeksejä syöneille miehille. Kuolemansairas nainen huutamassa kurkku suorana vittua ja paskomassa viime tekonaan pitkin sänkyään. Tuohtuminen siitä, että mummot ovat aina tiellä ja pahimmassa tapauksessa tyhmiä, ilkeitä ja tiellä. Tv-ohjelma, jossa perheen isän tappanut mies saapuu kuukausi teon jälkeen studioon keskustelemaan uhriensa kanssa. Ensin hirmuteko rekonstruoidaan olohuoneessa, ja lopulta murhamies päätyy tanssimaan hitaita ja nuolemaan perheen tyttären kanssa. Viimeistä ei tosin koskaan esitetty, sillä Volanen oli kirjoittanut sen Putousta varten. ”Tajusin itse, että tää pitää sensuroida, koska se tulisi kello 19.30 Maikkarilta.” Mutta muuten hän kertoo tehneensä ohjaajana ja käsikirjoittajana vain sitä, mitä on halunnut. ”Ohjelmia ideoidessani en käytä mittarina sitä, että miettisin kenenkään toisen kantilta. Mä vain teen, mikä mua just silloin kiinnostaa. Valitettavasti ne aiheet vaan pysyy samoina.” Siitä kun tuottaja tai kanavajohtaja lukee käsikirjoituksen ja aloittaa palaverissa lauseen, että ”pitäiskö tässä kuitenkin olla”, alkaa tuhon tie, Volanen sanoo. ”Sitten voi ottaa paperit ja kävellä ulos.” parikym ppisen ä Jani Volanen kävi yötäpäivää kotikoulua. Oppimateriaalina oli 600 VHS :n kokoelma. Elokuvia ja tv-sarjoja, komediaa ja draamaa. Ja varsinkin DeNiroa, Pacinoa ja Hoffmania. Leikkaamattomia versioita ja muita harvinaisuuksia hän hankki lisää Lontooseen varta vasten tekemillään ostoretkillä. ”Ei mulla mitään muuta koulutusta ole. Ei kirjoittamiseen, eikä ohjaamiseen.” Näyttelijäksi hän sen sijaan on kouluttautunut, ainakin melkein. Lapsena Volanen näki isänsä ammatin vuoksi valtavasti näytelmiä. Yläasteiässä hän keksi haluavansa itsekin näyttelijäksi. Ensin Volanen osallistui teatterikerhoon ja haki sitten lukuisiin tv-ohjelmiin avustajaksi. Ensimmäinen rooli oli arkistotonttu Joulukalenterissa vuonna 1986. (Muita varhaisia avustajarooleja Volanen sanoo deletoineensa itse Wikipediasta ”hirveän kasan”.) Seuraavana vuonna hän jatkoi Kallion lukioon ja liittyi Kellariteatteriin. Näytteleminen meni jo koulun edelle, ja lukio jäikin kesken, kun Volanen valittiin ennen abivuottaan 17-vuotiaana teatterikorkeakouluun. Teatterikorkeakoulu oli 1980-luvun lopussa täysin sekavassa tilassa: näyttelijäntyön professori Jouko Turkka oli erotettu Jumalan teatterin jälkimainingeissa pari vuotta aiemmin, ja hänen aisaparinsa Jussi Parviainen jätti koulun puoli vuotta ennen Volasen tuloa. ”Loihan ne mystiikkaa sen koulun ympärille enemmän kuin kauppakorkeakoulun. Jos Turkka olisi ollut siellä silloin, kun mä olisin mennyt, olisin tietysti ollut jännittyneenä ja innoissani ja toivonut, että musta tulee sen lellikki.” Tosiasiassa teatterikorkeassa ei ollut tuolloin enää juuri ketään. Turkan ja Parviaisen perässä koulun oli jättänyt kesken merkittävä määrä opiskelijoita. Ne, jotka jäivät, taas halveksivat kaikkea, mikä oli jäljellä. Varsinkin, kun lehtoristo yritti tehdä pesäeroa Turkan ja Parviaisen metodeihin. Rehtorinkanslian ovi paukkasi lähes vuosittain, ja pahimmillaan koko valtionrahoitus oli uhattuna. ”Näyttelijäkoulutukseen laitettiin rahaa saman verran kuin hävittäjälentäjän koulutukseen, mutta juuri kukaan ei valmistunut. Kaikki vaan haistatti paskat ja heitti paskaa seinille ja lähti pois.” Eikä valmistunut Volanenkaan, vaan ensin hän lähti pitämään välivuotta ja näyttelemään MTV:n Vääpeli Körmyissä ja Ylen Tapulikylä-draamassa. Sieltä hän palasi hetkeksi kouluun ”pyörähtelemään ylimielisenä maikkarinäyttelijänä”, kunnes Pekka Milonoff poimi 22-vuotiaan Volasen KOMteatteriin vuonna 1994. ”Mulla on teoreettisesti huono omatunto, mutta en olisi sillä diplomilla tehnyt mitään. Myös mun taiteelliset ja kirjalliset lopputyöt olisivat olleet yhdentekeviä siinä iässä. Niitä en olisi tarvinnut, eikä olisi tarvinnut kukaan muukaan.” Brittiläisillä ja yhdysvaltalaisilla komedioilla itsensä kyllästänyttä parikymppistä Suomen tvtarjonta ällistytti. Vielä 1980-luvun puolivälissä Pirkka-Pekka Petelius, Kari Heiskanen ja Aake Kalliala olivat tehneet Volasen suuresti arvostamaa Tabua, mutta sen jälkeen jälkeen viidessä vuodessa koko kenttä oli romahtanut. Enää oli Pulttibois ja Manitbois ja Petelius pelleilemässä sermiä vasten. ”Niissä ärsytti halpuus, köykäisyys ja sellainen ylimielisyys siitä, että tän ei tarvitse olla tän kummempaa. Sitten vielä liioiteltiin, että tän ei tarvitse todellakaan olla yhtään mitään. Petelius nerona vaan improvisoi ja putoilee, mutta kaikki se on säilytetty”, Volanen päivittelee ja alleviivaa pöyristystään jokaisella äänenpainolla. ”Mä pidin sitä petturuutena, koska mä olin nuori ja vihainen, ja vihainen ainoastaan komedialle. Ei mulla muita suuria ajatuksia maailmasta ollut, kuin että tv-komedia pitää muuttaa.” teatterikO ulussa Volanen oli tavannut Jukka Rasilan, Janne Reinikaisen ja Petteri Summasen. He olivat varmoja, että komedialle, jollaista he haluaisivat itse katsoa, oli Suomessa tilaus, sillä kukaan ei tehnyt sellaista. Volasesta tv-komedian muuttaminen oli oikeastaan aika yksinkertaista. Riitti, että komedia näyttäisi hyvältä, ei hauskalta. Mutta niin helppoa kuin se olikin, Suomessa sitä ei osattu, eikä edes haluttu osata. Volanen kertoo, kuinka puvustajalle piti erikseen tolkuttaa, että ei hauskoja vaatteita ja sivulle sojottavaa kravattia, vaan tavalliset farkut. Maskeeraajalle, että ihan tavallinen meikki, ei mitään viiksiä kulmakarvoiksi ja syylää otsaan. Lavastajalle, että tämä on ihan tavallinen talo, ei siis mitään vinoja seiniä, pinkkejä ikkunoita ja tähtiä. Näyttelijöille, että näytelkää niin tosissanne kuin osaatte. ”Uutisten pitää näyttää uutisilta ja kuulostaa uutisilta. Siinä ei saa näyttelijällä kulmakarvakaan värähtää.” 18 5 / 2 1 5 ylioppilaslehti
1990-luvun puolivälissä Volanen, Rasila, Reinikainen ja Summanen päätyivät MTV 3 :lle toteuttamaan suurta missiotaan. Ensin nelikko teki Toini ja Heikki Haaman show’n vuonna 1995. Seuraavana vuonna Toni ja Heikki Haaman show’n ja vielä fiktiivisestä poikabändistä kertovan parodiadokumentin The Joyboys Storyn. Ideoista ei ollut pulaa. Volasella oli tapana kirjata porukassa keksittyjä vitsejä muistikirjaansa, kun nelikko oli notkunut dokailemassa ja pelaamassa biljardia kapakoissa. ”Mitä Summanen keksikin, mä nauroin aina ihan kuset housussa”. Volanen sanoo. Nyt hän muistelee 90-lukua kultaisina vuosina. Sen ymmärtää. Parikymppisillä näyttelijöillä oli budjetti, jolla tehdä mitä huvitti. Kukaan ei kontrolloinut käsikirjoituksia. Studioon saattoi rakentaa vaikka avaruusaluksen, jos visio sitä vaati. ”Eka sarja oli kehno, toka oli parempi ja kolmas Joyboys Story oli hyvä. Siinä me heitettiin ohjaaja vittuun, kun mä olin henkilökohtaisesti kyllästynyt siihen, että ohjaajalle pitää selittää, mihin tässä pyritään ja mihin kamera kannattaisi laittaa.” Sitten MTV 3 :n kanavajohto vaati ohjelman vetonaulaksi konkaritähteä ja nähdä käsikirjoitukset etukäteen. Janne Reinikainen soitti puhelun, ja pian koko ryhmä palkattiin Ylelle. Ylelle rYhm ä lupasi tehdä vuodessa kaksi sketsisarjaa ja yhden Montreux’n komediakilpailuun lähetettävän ohjelman. Uho oli kova, mutta tehtävä mahdoton ja Yle lopulta ymmärtäväinen. Vuosi oli ehtinyt jo lokakuulle, kun Volanen leikkasi vielä lokakuussa vuoden ensimmäistä sarjaa. Sen nimi oli Studio Julmahuvi. Volanen oli vaihtanut ohjaajaksi ja Tommi Korpela liittynyt ryhmään, mutta muuten metodi oli sama: kaiken piti näyttää mahdollisimman aidolta ja mahdollisimman hyvältä. Julmahuvi oli oma puolen tunnin mikro-tv-kanavansa, jossa näytettiin niin saksalaista poliisisarjaa Die Küheä kuin 1970-luvun kotimaista etsiväsarjaa Z-salamapartiota. ”Jos sulla oli ääni poissa tv:stä, niin et saanut tietää katsovasi komediaohjelmaa”, Volanen sanoo. ”Toteutuksen uskollisuus taas vaati paljon värija äänimäärittelyä. Siinä oli jotenkin perstuntuma siitä, että toimiakseen genrepilailu vaatii sen, että genre on niin uskottava kuin mahdollista. Silloin kaikki, mitä sanotaan ristiin, toimii.” Se, että Julmahuvia leikattiin kuin ”raskasta dokumenttia”, vei aikaa, jota piti sitten hankkia kaikenlaisilla keinoilla. Siksi esimerkiksi Jukka Rasila joutui näyttelemään kaikki lastenohjelma Muksuluurin jaksot putkeen. ”Sillä raukalla oli ajeltu pää, puoliksi kalju. Puolessa välissä päivää rupesi sänki puhkeamaan, ja jouduttiin ajelemaan se uudestaan. Silmiä se piti kierossa niin monta tuntia, että se ei enää jaksanut, mutta luuli silti, että ne pysyy kierossa. Mä jouduin näyttämään monitorista videonauhalta, että ei ne ole. Pete juoksi sille jotain limua, ettei mennyt taju, kun sokerit oli niin alhaalla”, Volanen naureskelee. ”Mutta sillä yhdellä kohtuuttomalla päivällä taiottiin 40 minuuttia valmista materiaalia.” ylioppilaslehti 19 5 / 2 1 5
Saksalaisdekkari Die Kühen kuvauksissa taas jokainen jokainen kohtaus kuvattiin identtisenä monesta kuvakulmasta, jotta leikkauspöydällä olisi mahdollisimman paljon valinnanvaraa. ”Kun loppuvaiheessa kuvataan viimeisestä suunnasta, niin ekasta vastakuvasta oli kulunut jo viis ja puol tuntia. Kukaan ei muistanut, kuka sanoi mitä ja miten päin piti seistä. Oltiin kaikki puhuttu saksaa koko päivä, ja Pete oli huutanut tuntikaudet äschen päschen. Se oli ihan helvetin esikartano.” Kun sarja lopulta näytettiin televisiosta vuonna 1998, sen katsojaluvut olivat sadan ja kahdensadan tuhannen välillä, mikä ei televisiomittakaavassa ole erityisen paljon. Puoli vuotta myöhemmin uusintakierroksella katsojaluvut olivat ensimmäistäkin kertaa heikommat, huolimatta siitä, että sarjaa ylistettiin joka toisessa televisiokolumnissa. ”Totuus oli, että siinä välissä ne jaksot oli kopsattu triljoonalle VHS :lle, jotka kiersivät kädestä käteen. Kaikki, jotka sen oikeasti halusi nähdä, olivat nähneet sen jo niin monta kertaa kuin halusivat katsoa”, Volanen sanoo. Muidenkaan Volasen ohjaamien tai käsikirjoittamien sarjojen yleisö ei ole ollut koskaan mikään valtava, vaan Julmahuvin tasoa. Edes Putous, jota Volanen oli suunnittelemassa ja kirjoittamassa sen ensimmäisellä tuotantokaudella vuonna 2009. ei ollut heti koko kansan monsteri. Sellaiseksi se nousi vasta, kun Volanen jätti työryhmän, vaadittuaan turhaan suurempaa budjettia sarjan toista kautta varten. ”Sitä tyhmennettiin pikkasen, tehtiin pikkasen enemmän junteille ja boom, se hyppäsi hetkessä yli miljoonan katsojan.” Katsojam ää rille on kuitenkin yksinkertainen syy. Volasen huumori ei ole miljoonayleisön huumoria, sillä ei miljoonayleisö läpäisisi tämän jutun alun natsitestiä saati huvitu Olli Immosesta. Perikato-elokuvan Hitler-meemin he ehkä tuntevat, mutta siihen se jää. Siksi hyvän maun raja pitää vetää paljon alemmas kuin vaikkapa siihen kuolinvuoteellaan paskovaan naiseen, jolla Volanen naurattaa Häiriötekijä-näytelmässään. Harvemmin on ollut edes Putouksen tuotantokautta, jolloin ei olisi ehditty vääntää siitä, onko jokin sketsihahmo asiaton ja loukkaava vai ei. Volanen kuitenkin uskoo, että kaikesta pitää voida tehdä pilaa. Ei ehkä kaikkialla, eikä kaikin tavoin, mutta pitää. Samalla tavoin kaikesta voi loukkaantua ja kaikelle loukkaannutaan, sillä siitä on tullut sosiaalisen median aikana niin helppoa. Yhdysvalloissa ollaan jo päädytty tilanteeseen, jossa supertähtikoomikot kuten Jerry Seinfeld ja Chris Rock jättävät kampuskeikkoja väliin, kun liialliseen korrektiuteen tottuneet opiskelijat eivät naura, vaan paheksuvat. ”Totuus on, että jos sä kosketat jotain tabua ja teet sen oikein, niin saat kaksinkertaiset naurut. Tai vittuilet stereotypioille tavalla, jossa sä kyseenalaistat stereotypioille vittuilun. Se on hankala laji ja Suomessa vielä hankalampi, kun me vasta opetellaan koko ironiaa käsitteenä”, Volanen selittää. ”Mitä roisimpaan asiaan edetään huumorissa, sitä tarkempi pitää olla sen kanssa, miten sen tekee. Siellä pitää olla älyä ja hyväsydämisyyttä sen jutun takana. Jos ei oo, se on halpaa ja pahimmillaan pelkkää ilkeilyä. Mutta jos on, niin se ei voi mennä silloin pieleen. Jos silloin näkee jonkin asian koomisena, tekee automaattisesti sen oikein. Eli tyhmien ja ilkeiden ihmisten ei kannata tehdä komediaa!” Teatteri, varsinkin Q:n kaltainen pienehkö teatteri, tuntuu sen sijaan olevan paikka, jossa katsojille voi aiheuttaa vaikka millaisia reaktioita ilman, että media tai tosikkoarmeija saapuu haaskalle. Toissa keväänä yhdessä Häiriötekijän näytöksessä katsoja pyörtyi ja kusi alleen, Volanen kertoo. ”Se vietiin ensin aulan puolelle virkoamaan, mutta sitten se halusi tulla takaisin. Ei mennyt luonnollisesti takaisin sille paikalle, jossa istui ensin.” Q-teatterissa on vain se huono puoli, että vaikka sinne olisi kuinka ihana ”käpertyä” ja ”kadota”, sieltä saa ”vitun huonosti rahaa”. Mutta tuskin Julmahuvin tai Ihmebantun kaltaista komediaakaan enää televisioon asti saisi, entisen kaltaisista budjeteista puhumattakaan. ”Jos on tietty porukka, joka haluaa tehdä jotain, siitä luultavasti saa vähiten rahaa. Jos on kanavajohtajan haluama tv-sarja, siitä saa eniten rahaa. Jos on mainos, niin vittu siitä saa rahaa. Sama ohjaajana, mitä lähempänä omaa sydäntä on tekeminen, sitä lähempänä se on talkootyötä”, Volanen sanoo. Mutta se on kuva nykymaailmasta, jossa tvtuottajat ja kanavajohtajat tiedostavat ahdinkonsa ja etsivät lähinnä kultamunia munivaa hanhea eli seuraavaa Putousta, vaikka pitäisi etsiä jotain uutta, Volanen manaa. Paljon kertoo sekin, että ennen hän sai televisiota tuijottamalla lähes kaikki ideansa, mutta enää hän seuraa lähinnä realityä. Selviytyjistä Volanen on katsonut yhtä vaille kaikki 30 tuotantokautta. Viimeinenkin odottaa kotona kovalevyllä. ”Survivor jaksaa miellyttää, kun siinä näkyy, että ihmisten mokat ja älykkyys kulkee käsi kädessä. Se on uudestaan ja uudestaan sama tarina, josta oppii, että itse asiassa ihminen on hädässä koko ajan. Se on viihdyttävää katsoa kerta toisensa jälkeen, että ei oo totta, noi fiksuimmat potkitaan ekana pois. Sitten teloitetaan kusipäät. Jäljelle jää tutkan alla lentäneet harmaat varpuset, jotka juhlii sitten voittoa, wihii, koska ne ei ärsyttäneet ketään”, Volanen sanoo. ”Se jaksaa aina ihmetyttää, että se on just noin. Näin tää maailma toimii.” Kun jani Vola nen yltyy monologiin, hän kuulostaa Pasilan Kyösti Pöystiltä. Pöysti ei kuitenkaan ole Volasen oma hahmo, vaan Atte Järvisen kirjoittama. Volasta silmällä pitäen toki. ”Se liippaa mua syvällisellä tasolla niin läheltä, että mä en varsinaisesti samastu siihen yhtään. Yritin vaan toteuttaa sen mahdollisimman hyvin Aten ohjeiden mukaan”, Volanen sanoo. Samaa kyynisyyden sekaista tuohtumusta on Ihmebantun viha-avautumisissakin, eikä niistäkään osaa päättää, onko Jani Volasen esittämä puhuja fiktiota, tuohtumuksensa koomisille ylikierroksille kiihdyttänyt Jani Volanen vai jotain siltä väliltä. ”Kun on noita puhunut tosissaan, niin joku humaanimpi kaveri kauhistelee, että sä et voi sanoa noin, sä et voi sanoa noin, mutta nauraa silti”, Volanen sanoo. ”Mutta kun sä samastut siihen, sä naurat samalla itsellesi.” Tietenkin Volanen itse äänestettäisiin Selviytyjistä ulos joko älykkäänä, kusipäisenä tai molempina; yhtä kaikki hän ei selviäisi voittoon asti. Eikä sellaisesta maailmasta voi kuin tehdä pilaa ja toivoa, että jokin ehkä joskus muuttuu. Siksi ne natsit naurattavat ja siksi Olli Immosen sotahuutokin on Volasesta niin hauska. ”Parhaat hyökkäykset tuota pelottavaa, nousevaa voimaa vastaan on tehdä se naurunalaiseksi, eikä lähteä totiseen sotaan.” • 20 5 / 2 1 5 ylioppilaslehti