• k oho t t u m a ss a her ä ä m ä ss ä No I 4 S S N / 0 3 2 0 1 4 5 - 9 2 4 k au pass a
• Seuraa @ilosaarirock 11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuu \\ ilosaarirock.? \\ fb.com/ilosaarirock ALICE IN C H A INS ( U S ) P O RT I SH E A D (U K ) E LLIE G OULD ING ( U K ) HAIM ( U S ) A SA P FERG (US) MUSTAS CH (SW E) TRENT EMØL LER (DEN) OPETH ( S W E ) STUDIO KI LLE RS (UK) Haloo Helsinki! \\ Stam1na \\ Sanni \\ J. Karjalainen \\ Asa & Band Lapko \\ Olavi Uusivirta \\ Herra Ylppö & Ihmiset \\ Viikate \\ Risto KC/MD Ma?a \\ Aksim & Musta Barbaari \\ Dalindéo \\ Lost Society Pää Kii \\ Tuomo \\ Turmion Kätilöt \\ Wasted \\ Wolfheart Santa Cruz \\ Jenni Vartiainen \\ Happoradio + L U K U I S IA M U I TA ! INSOMNIUM R I V E R S I D E (POL ) LIPP UVAIHTOEHD OT: L A- S U 9 5 € L A 6 0 € \\ SU 75 € PE SULO-KLUBI 29 € PE 11.7. EN NAKKO LIP UT : I LO SAA R I RO CK.FI JA TIKETTI Eppu Normaali (12 0 M I N . KON S E RT T I ) Eläkeläiset: Humpfonia! \\ Pariisin Kevät \\ Anssi Kela KLUBI Jo kevättä kukkuu käki, tuumii Helsingin Yliopiston akateeminen väki. Kevättä ihanaa YO-lehden lukijoille toivottaa Lisa, joka meppikisan loppusuoralla porhaltaa Mainoksen maksaja: Ylioppilaslehti
• YLio p p iLAS LE h T i Kokoomus on puolue, joka rakentaa tulevaisuutta, mainosti Jyrki Katainen toukokuussa ja moitti samaan hengenvetoon kilpakumppaneitaan: ”Ihannoidaan 1980-lukua, menneitä vuosikymmeniä ja koetaan, että tämä Suomen välitila on ratkaistavissa sillä, että valtiovalta rakentaa Suomen uudestaan”, Katainen sanoi. Kokoomusjohtajan tulevaisuuspuheet ymmärtää, sillä uudistusmielisyys on muotia. Pitää katsoa rohkeasti eteenpäin, visioida, purkaa pölyttyneitä rakenteita, haastaa totuttuja ajattelutapoja. Tähän eivät vasemmistopuolueet ole pystyneet, kuulee usein syytettävän – viimeksi huhtikuussa, kun ekonomisti Juhana Vartiainen haukkui demareita menneisyyteen jämähtämisestä. Ei mitään uutta sitten Forssan ohjelman! Kenties vasemmiston pitäisi kääntää nämä syytökset voitokseen. Sanoa rohkeasti, että kyllä näin on, me ihannoimme 1980-lukua. Puolustamme hyvinvointivaltiota ja Forssan ohjelmaa p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A huonoilta uudistuksilta. Jos se on menneisyyteen katsomista, niin totta mooses sinne kannattaa katsoa. Menneisyys pitäisi vain brändätä paremmin (yksi brändiasiantuntijaksi itseään tituleeraava pressan miniä runoilee muuten tämän lehden sivulla 7). Ehkä apua siihen voisi kysyä tämän numeron kansihenkilöltä, konsultti Ville Tolvaselta (sivuilla 24–29). Hän kun kertoo olevansa ”innostava suunnittelija, joka haaveilee paremmista brändeistä”. Tolvanen on myös ”muutoksen arkkitehti”, jonka mielestä Suomen on uudistuttava. Hänestä lasten pitäisi alkaa erikoistua jo peruskoulussa. Hyvinvointivaltio tulisi kriisiyttää, koska palvelut passivoivat – uudistusmieltä ja rohkeita visioita siis riittää. Mutta kun Tolvasen ajatuksia lukee, tulee mieleen, että ehkä pelkkä eteenpäin katsominen ei riitä. Kenties paremman tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan myös ripaus tervettä nostalgiaa. ALKuTEKSTiT KLASSiKKo Ei vAnhEnE s i s ä l l ys l u e t t e l o ALKuTEKSTiT: KESKiTY: v i i m E i S E T S A n AT : Sivu 3: Päätoimittaja kehottaa katsomaan taaksepäin. Sivu 5: Uusi päätoimittaja Antti Pikkanen taas katsoo toisiin pöytiin. Sivu 7: Lisa Sounio-Ahtisaaren runot meinasivat jäädä kokonaan ilman katseita. Sivu 11: Vegaanituutorin rohkaiseva katse auttaa kohti eläinproteiinitonta elämää. Sivu 14: Elämämme päättyy kuolemaan, mutta sitä ennen kokeilemme 80-vuotiaana heroiinia. Sivu 16: Jos olisimme eläimiä ja asuisimme Ylistarolla, kuolisimme onnellisina. Sivu 18: Aurora Rämö lähetettiin Välimerelle viikoksi. Siellä ei ruumis ruskettunut mutta sielu kohottui. Sivu 24: Sonja Saarikoski tapasi digiapostoli Ville Tolvasen, jonka mielestä koko Suomi olisi kohottamisen tarpeessa. Luultavasti myös ruskettumisen. Sivu 28: Verkkokauppa.comin bunkkeriin ei paista aurinko, mutta läppärin valo lämmittää. Oskari Onninen harhaili elektroniikan ihmemaassa ja totesi, että siellä miehenkin sielu voi kohottua shoppailemalla. Sivu 34: ”Let's talk about sex baby”, toimitussihteeri Johanna Mitjonen kehottaa Kulttuuriesseessä. Sivu 35: Sen kunniaksi tissit melkein näkyvät. Sivu 36: Kukaan ei sano maailmankaikkeuden parhaaksi minuutiksi orgasmia. Sivu 37: Kolumnisti Veikko Erantin kolumnissa himoitaan vain EU-virkoja. Sivu 38: Lauri Korolaisen kolumnissa on sana kulli. Sivu 39: Sivuhenkilö Sally Sampson ei vielä saisi seksiä harrastaakaan. apinat S iv u 3 n o 4 / 20 1 4 YLioppiLASLEhTi. Perustettu 1913. 101. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 040 592 0946, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 040 569 3084, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Nick Tulinen
• 20.5.2014 .4 1 s y t s e än Ennakkoä 25.5.2014 u s ä iv ä p Vaali o-Kahiluoto Outi Alank Kansanedustaja, FTi 47, Helsink 154 155 la Heidi Hauta laEx-europarko, mentaarik MMM i 58, Helsink d Anne Blan 156 alYhteiskunn ä, linen yrittäj Vihreiden johtaja varapuheenen 45, Huittin 159 äs Otso Kivek Ohjelmisto FM arkkitehti, i nk si 34, Hel 164 alo Maria Ohis nuorVihreiden kelijoiten ja opis den pj, VTMi 29, Helsink Tuuli Kousa Ministerin taja, erityisavus ws Master of Lai 34, Helsink 165 166 umuvuori Johanna S 168 Kaupungin-, valtuutettu VTM i / Oxford 37, Helsink r Ozan Yana kynen Oras Tynk ustaja, Kansaned YTM re 36, Tampe 169 RAKENNUSPIIRTÄJÄKOULUTUS YLIOPPILAILLE 4.9.2014 - 28.5.2015 Syventymisvaihtoehdot: arkkitehti-, insinööri- ja CAD-piirustus sekä sisustussuunnittelu. Valtion opintotuki. Suunnitteluassistentin tutkintoon valmistava koulutus. Soveltuu hyvin arkkitehti- ja insinööriopintoihin pyrkiville. Pyydä esite: RAKENNUSTEKNIIKAN OPISTO Lönnrotinkatu 31, 00180 Helsinki tai puh. 09-640 385 tai 040-761 5626 tai rato@kolumbus.fi, www.rato.fi en Harri Auvin ori, Tutkijatoht TkT, FM 39, Kuopio Yksityinen oppilaitos - perustettu vuona 1967 itTutkijaharjo telija, VTK i 27, Helsink 171 BOYS & GIRLS eat.fi/ www.vihr eurovaalit MAINOKSEN MAKSAJA: EHDOKKAIDEN TUKIRYHMÄT la Ehdola a s s i e l a eurov RAKENNUSTEKNIIKAN OPISTO OPISKELIJAT! LEIKKAUS + P E S U I L M A N A J A N VA R A U S T A LEIKKAUS 29e 21e OSIS MATTAVAHA 17,50 e P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4 P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 – 1 7 . 0 0 YLIOPPILASLEHTI hakee: A R T D I R E C TO R I A TOI M I T U S S I H T E E R I Ä TOI M I T TA J A A Ylioppilaslehti on suomalaisen media­ kentän ainutlaatuinen instituutio, joka on ihastuttanut ja ravistellut lukijoitaan yli 100 vuotta. Tule tänne töihin! Lisätietoja haettavana olevista tehtävistä on osoitteessa: www.ylioppilaslehti.fi/rekry
• YLiO P P iLAS LE H T i a j a n h e n k i ( lö ) Ylioppilaslehden uutta päätoimittajaa. ALKuTEKSTiT Ennakko-oletukset lukijasta ärsyttävät Pikkasen laajemmalle yleisölle tään, on se, mitä meidän vanhemmat ovat opettaneet. Valmistutaan koulusta ja mennään vakityöpaikkoihin. Enää ei toimita niin suoraviivaisesti. Ei ole mitään lehteä, mikä siitä kirjoittaisi. Paitsi me.” Ypäjältä kotoisin oleva Pikkanen suuntasi peruskoulun jälkeen Kallion lukioon. Jo silloin hän tiesi ryhtyvänsä toimittajaksi. Lukion päätyttyä Pikkanen pääsi lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja aloitti työt City-lehdessä. Sen jälkeen hän on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomissa ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Aino-lehdessä. Toimittajanuransa hienoimmaksi yksittäiseksi jutuksi Pikkanen nimeää Kuukausiliitteessä ilmestyneen artikkelin äärikristillisestä Aslan-yhdistyksestä. Hän soluttautui sen eheyttämisleirille, jossa aute- taan ”seksuaalisesti rikkinäisiä” ihmisiä, kuten homoseksuaaleja. Se, että Pikkanen on homo, ei hänen mielestään ole pelkästään yksityisasia. ”On jännää, että homous mielletään jotenkin yksityisen piiriin kuuluvaksi asiaksi mutta heteroutta ei.” Päätoimittajana hän haluaa kiinnittää kielen tasolla huomiota siihen, että Ylioppilaslehteä tehtäessä ei tehdä oletuksia lukijasta tai haastateltavista. ”Pienillä sanavalinnoilla voidaan tehdä jutuista sellaisia, että ne koskettavat laajempaa yleisöä.” teksti iiris LAGUs kuva HELEN KOrPAK S iv u 5 N o 4 / 2 0 14 Ylioppilaslehden päätoimittajaksi on valittu kymmenen vuoden tauon jälkeen mies. Kotimaisen kirjallisuuden opiskelija Antti Pikkanen, 22, aloittaa tehtävässä heinäkuun lopussa. Pikkasen luotsaamana Ylkkäri ei ole lehti vain Helsingin yliopiston opiskelijoille, vaan sen on tarkoitus olla kiinnostava yleisaikakauslehti. ”Ihmisiä yhdistävät enemmän muut asiat kuin opiskelu. Tai joo, käyn yliopistossa ja syön siellä valtion tukemaa ruokaa ja käyn luennoilla kuten muutkin. Meitä yhdistää enemmän se, että ollaan tietyntyyppisessä elämäntilanteessa ja tietyn ikäisiä ja meillä on tietyntyyppinen tulevaisuus edessämme.” Tulevaisuus tarkoittaa vaikkapa epävarmaa työelämää. ”Ainoa asia, mitä me työelämästä tiede-
• ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E hT i NIKOLENKON NUMERO 751 on europarlamentin edustajien uusi maksimimäärä tämän toukokuun vaaleista lähtien. Parlamentin ensimmäisenä toimintavuonna, vuonna 1952, edustajia oli 78. Paikkamäärä kuitenkin kasvoi keskimäärin 37 prosenttia jokaisen vaalikauden aikana aina vuoteen 2004 asti. Lissabonin sopimuksessa sovittiin edustajien määrän rajoittamisesta ja asetettiin maakohtaiset minimi- ja maksimimäärät edustajille. Maakohtaiset paikkamäärät määrittelevä laskukaava on väestön suhteen regressiivinen: mitä suurempi väestö, sitä useampaa ihmistä yksi parlamentaarikko edustaa. Suomella on yksi edustaja 400 000:ta asukasta kohti, Ranskalla taas yksi noin 850 000:ta asukasta kohti. te k s t i a N tO N N I K O L E N K O Kirjoittaja opiskelee taloustiedettä, matematiikkaa ja tilastotiedettä Helsingin yliopistossa. Hänestä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä numeroita, joten hän selittää niitä mielellään kansantajuisesti. YLIOppILasLEhdEstä hEI Tulevaisuus on epävarmaa, mutta ei täysin. Varmaa on, että robotit syöksevät ihmiset työttömyyteen, sillä niin on kirjoitettu käytännössä kaikissa maailman lehdissä. Otsikoita viimeisen vuoden ajalta: ”Ne tulevat ja vievät meidän työpaikat – nimittäin robotit” (Tekniikka&Talous) ”Robotit tulee ja vie työt – vuonna 2025” (It-viikko) Soitamme ajankohtaiselle ihmiselle. ”Lähes puolet työpaikoista on vaarassa kadota (robottien takia)” (Yle) K i i n n o S TA A K o ihmiSoiKEudET? ”Tutkimus: Tietokoneet vievät pian lähes puolet työpaikoista” (Helsingin Sanomat) Parikymmentä Helsingin yliopiston työntekijää allekirjoitti toukokuun alussa vetoomuksen, jossa vaaditaan yliopiston turvallisuuspalveluista vastaavan firman vaihtamista. Nykyään yliopistoa vartioi G4S-niminen firma, joka on vetoajien mukaan ”osallinen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin”. Heidän mukaansa G4S on esimerkiksi toimittanut turvallisuuspalveluita Israelin rakentamissa laittomissa siirtokunnissa toimiville yrityksille. Oslon yliopisto pani vartiointifirman vaihtoon toissa vuonna samoista syistä. Vaikuttaako vetoomus, Helsingin yliopiston toimitilajohtaja Anna-Maija Lukkari? n o 4 / 201 4 Tulevaisuuden ala ”Suhtaudumme tällaisiin vetoomuksiin aina vakavasti. Kilpailutamme muutenkin yliopiston vartiointipalvelut syksyyn mennessä. Meillä on tarkoitus keskustella tästä asiasta [G4S:n kohdistuvista epäilyistä] ja eettisten periaatteiden huomioimisesta ylipäänsä valtion kilpailutuksista vastaavan Hanselin kanssa, sillä Hansel on juuri kilpailuttanut vartiointipalvelut valtiolle. Hansel kertoo kiinnittävänsä huomioita myös firmojen taustoihin. Meidän toimintaamme säätelee hankintalaki. Jos jokin toimija suljetaan pois kilpailusta, siihen pitää olla vahvat juridiset perusteet.” te k s t i a U R O R a R ä M ö Sivu 6 ”Tuoko robotti sinulle potkut?” (Iltasanomat, vastaus kysymykseen: kyllä) ”Kova ennuste: Robotit vievät 70% työpaikoista 30 vuodessa” (Talouselämä) ”Robotit vievät työt lakimiehiltä” (Kauppalehti) ”Kajaaniin tehokas apteekkirobotti” (Kaleva) Joten uskottava on. Hyvin pian kaikki työt muuttuvat sellaisiksi, että rekryvalinta ei kohdistu enää yhdelläkään kerralla ihmiseen. On kuitenkin poikkeus, yksi työtehtävä, jota insinöörien rakennelmat eivät voi homosapiensilta viedä: pullapitkojen letittäminen. Se on tehty kautta aikain käsin, koska tarkoitukseen sopivaa konetta ei ole keksitty. ”On koneita, jotka pystyvät kyllä tekemään lettikuvion näköistä painamalla lettikuvion pullan pintaan mutta eivät varsinaisesti letittämään. Siinä letit lentäisi”, sanoo Fazerin viestintäjohtaja Leena Majamäki. Hän kertoo, että Fazerille voi hakea töihin nettisivun lomakkeen kautta. Kaukonäköisimmät toivovat lomakkeessa sijoittuvansa nimenomaan Lahden leipomoon, jossa pullapitkot letitetään. ”Moni on tullut meille kesätöiden kautta ja on yhä samalla tiellä.” Se tie on tulevaisuuden tie. te k s t i vappU KaaRENOja kuvitus KatI-MaRIKa vIhERMäKI Internetin rajat Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski on tällä hetkellä Euroopassa reilaamassa. Hän matkustaa puolestamme ensimmäisen maailmansodan historiallisille näytöspaikoille ja avaa alkulähteiltä verevin sanankääntein jokaisessa meissä elävää traumaa. Ilmeisesti siinä on käsittelemistä, sillä Aittokoski joutuu etäännyttämään itsensä kirjoittamalla itsestään kolmannessa persoonassa ”Euroopan vaihdemiehenä”. Samoin kuin useat junamatkailevat abit, Vaihdemies pitää reissustaan blogia. Sinne voi kuvata sen, mikä ei mahdu Hesariin. ”Harmittaa jutella jonkun kanssa vaikkapa tunti ja sitten käyttää häneltä vain yksi sitaatti artikkelissa, vaikka kerrottavana olisi kosol- ti kiehtovia tarinoita”, Vaihdemies kirjoittaa Narrien laiva -nimisessä nettipäiväkirjassaan. ”Mikään ei nimittäin ole kiehtovampaa kuin aivan tavallisten ihmisten elämäntarinat.” Ikävä kyllä Vaihdemies on toimittaja. Netissä ei lasketa palstamillimetrejä, mutta journalismin lait on käytössä sielläkin. Vaihdemiehen mukaan toimittajan täytyy osata ”tiivistää, typistää rajustikin, koska siitä journalismissa on kyse”. Sitten hän kertoo koskettavan, tavallisen ihmisen tarinan: ”Fysioterapeutti Anja Cvetko oli tapaamassa kaveriaan Kroatian Zagrebissa ja matkusti junalla kotiin Slovenian Blediin.” te k s t i Y L - t Y ö R Y h M ä
• YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Ylioppilaslehti julkaisee eurovaaliehdokas Lisa SounioAhtisaaren saatanalliset säkeet. Perheilmoituksia Brändiasiantuntija Lisa Sounio-Ahtisaari vetää eurovaalikampanjaa, joka on yltänyt aivan omanlaisiinsa brändiarvoihin. Se on niin erikoinen, että media-asiantuntija Pasi Kivioja arveli Suomen Kuvalehden blogissaan, että sekoilu saattaisi olla suunnitelmallista median pyöritystä ja julkisuushakuisuutta. Jälkimmäistä se ainakin on (kuten kaikki vaalikampanjat). Sounio-Ahtisaari ehti kirjoitella muutamia ”vaik olen pressan miniä, ei ole vinttini pimiä” -henkisiä runoelmia Hesarin onnittelupalstalle, kunnes päätoimittaja Kaius Niemi ilmoitti, etteivät vaalien alla tehtaillut värssyt sovi perheilmoitusten sekaan. Nyt jo kampanjaväkikin on käskenyt ehdokasta hillitsemään runosuontaan. Olisi kuitenkin ollut sääli, jos riimit olisivat jääneet karjakon pöytälaatikkoon. Siksi Ylioppilaslehti julkaisee perheilmoitukset, jotka olisivat muuten jääneet äänestäjiltä lukematta. Ne ovat ohessa, olkaa hyvät. Säkeet eivät tosin ole mitään koko perheen iltasatuja. Ennemminkin suosittelemme järjestämään galaktiset ayahuasca-iltamat ja lukemaan kielletyt rivit ääneen. Jonkinlaista tajunnan laajentumista vaaditaan, että niiden tarkoitus avautuisi. Vaalien jälkeen alk aa Suomen kesä, monella on Suom essa mökki ja kesä pesä Ei oo kaikilla fyrkk aa lomaa Miten voi sitten py kätä pesää omaa Kannusta kaikkia elämäntiellä Äläkä anna piente nkään herrojen ka kkaa niellä Pinnistä ponnista yrittäjää elämä on nistaa Yrittämällä Suomi voi Muuttuu Puuttuu Paitsi Jos Asiaa Edistävä Meppi tä. yttä Tutisee jo Konkarit, eikä Syyt ikky Sinn toa, Tah oa, Lisalla Tarm eikä pitkätossun pepiksi. Mieluusti tituleeraa mua mepiksi, siin, Karjakko pistää huommat kuo siin. vuo in hyv näin ssut huri ei oo EUs esta, aisen työn puol Taistelu Suomal lesta en työllisyyshuo pääset irti Suom si sä ös , menestyt ty käy kampaajalla , tä ei m ih e rturi teke hurmaamalla pa itä lyttääjät on kipe alaista ruokaa, Haukkaa suom okaa nen tuottaja hu kiitosta kotimai mätä, on ä ja työeläm Suomen talousoo meillä hätä ei a st sio ksen an mut´ mielikuvitu te k s t i a u r o r a r ä m ö r u no t l i s a s o un i o - a h t i s a a r i kuvat marica rosengård, timo junttila S iv u 7 N o 4 / 20 1 4 En ole piilo-dema ri, eikä autoni ole bemari, Pyörällä hyöräytä n Brysseliin, mutten lankea vii nibaariin Suomelle olisin to rmakka meppi, enkä vain urputta va kanakeppi Lisassa on maailma n tyyliä, se voi ottaa patti in tavis-Lyyliä Oikeesti Lisakin on maalaisjuntti Kiltti mutta pihi ku in pankkiiri jolta ei katoa yksik ään huntti Lisa pistäis EU:nkin säästämään Muttei liikaa teoll isuutta jätteitä pä ästämään t rokkaa, Eläkeyhtiöissä törkeesti isot jäbä ja, joilla pokkaa aivo ia ittis poli ia nyt tarvitaan uus Laittaa stoppi porsasteluille, tisuille opettaa kohtuutta ahneille eliit ä on osittain mätä, läm työe ja Vaikka Suomen talousei oo pienellä Suomella hätä Otetaan valta omiin käsiin, ssa hätiin riennetään kaikki kamujen kan vallankumous nmukaisen talouden puolesta ude oike Tehdään reilun työn ja utus sum ittisen jargonin Lopetetaan vaikeaselkoisen poli
• ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i gei shakou lu ?? osa 3/3 Geishakoulussa neuvotaan miehen kanssa toimimisen salat. Jonotakuu Vanhan ylioppilastalon kuppilassa, Café Vanhassa, on yksi hyvä puoli. Siellä ei ole koskaan jonoa. Kuppilaa pyörittäneen ylioppilaskunnan näkökulmasta tämä oli kuitenkin kyseenalainen kilpailuvaltti, ja se vuokrasikin paikan Royal Ravintoloiden pyöritettäväksi. Mutta ei siellä edelleenkään tarvitse ryysiksessä hikoilla. Varmempi tapa saada joku käymään tässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa uusrenessanssirakennuksessa olisikin ollut turvautua viimeisen vuoden aikana hyväksi osoittautuneeseen reseptiin: ota keski-ikäisille tunnearvokas tila, tuo siihen jenkkiläinen pikaruokaketju ja jää odottamaan jonon muodostumista. Se toimi Akateemisessa kirjakaupassa, jos- TA K u u n E u v o En ole nähnyt maikoa pitkään aikaan. Luulen, että hän on sulkeutunut kotiinsa lukemaan tentteihin ja ottamaan itsestään kuvia internetiin. Sinne, missä ei joudu olemaan tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Ja millaisia kuvia. Tutkin maikon Facebookia, jossa kaikki toistuu samanlaisena: ehostamattomat kasvot, kampaamaton tukka, yönuttu. Yksikään mies ei ole pitänyt hänen profiilikuvastaan. Kansio on kuin katsoisi kuvasarjaa kahdeksanvuotiaasta. Twitteriin hän postailee vitsejä. Vitsejä! Jos netissä voi olla millainen tahansa, miksi olla sellainen, jota yksikään mies ei pidä seksuaalisesti puoleensavetävänä? Naisten kuuluu nauraa, ei naurattaa. Yhdessä viestissä lukee, että satiinilakanat ovat hänen mielestään epäkäytännölliset. Tajuan, että vaikka maiko on nuori ihminen, hän ei varmaan koskaan saa seksiä. En edes keksi, millaista seksiä maiko harrastaisi. Luulenpa, että maiko ei edes osaa. Vaikka seksi miehen kanssa – se on yksi elämän helpoimmista asioista. n o 4 / 201 4 Miten: Mies katsoo pornoa ja haluaa harrastaa pornoa oikeassa elämässä. Maiko rakas, jos et keksi mitä tehdä, on aina hyvä idea ottaa suihin. Rakkaudella Okaasan te k s t i o k a a sa n k uv i t u s h e l m i h o n k a n e n Sivu 8 sa taidelehtiä selailevat satunnaiset herrasmiehet vaihtuivat Starbucks-kahvia jonottaviin teinimassoihin. Se toimi ravintola Elielissä, jossa tyhjyyttä kaikuvan autiuden tilalle tuli Burger King ja kaloreiden kirvoittama riehakas puheensorina. Huhtikuussa Dunkin’ Donuts ilmoitti laajentuvansa Suomeen. Sitä varten donitsiketju etsii franchising-yrittäjiä ja tietysti tiloja. Olisi yksi hyvä paikka donitsikahvilalle mielessä. te k s t i vappu kaarenoja kuvitus erik solin eduskunta awards Jaaaa voittajat ovat… Etsimme viime numerossa Suomen parhaita poliitikkoja Eduskunta Awards -äänestyksellä. Omia suosikkejaan sai äänestää netissä kaavakkeella, jossa ehdokkaat oli jaettu neljään eri sarjaan urotekojensa mukaan. Äänet on nyt laskettu. Vuoden talkoolaisen palkinnon kirkkaat voittajat ovat Lasse Männistö ja Sanni GrahnLaasonen. Tämä kokoomuksen nuoriso-osasto lanseerasi talkoot, joissa karsitaan turhia, lähinnä yksilönvapauksia rajoittavia lakeja ja säännöksiä ja joihin kukaan ei voi osallistua. Vuoden ministerin titteli menee... tittidididi... urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle! Arhinmäki osallistui onnistuneesti olympiakultajatkoille, mutta häntä syytettiin jatkuvasti kunnollisten kulttuuritapahtumien laiminlyönnistä. Ja kappas, sama jatkuu, Paavo ei ole vastaanottamassa tätäkään palkintoa. Paavo ei ole enää edes ministeri. Vuoden mediavaikuttajan pokaali jaetaan kahden yhtä paljon ääniä saaneen suurmiehen kesken. Toinen on 80-vuotias Jörn Donner, joka pelastaa Suomen historian ja kulttuurin, sillä hän on lupautunut tekemään Mannerheim-elokuvan nuorempien lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen. Toinen on ”suora ja lahjomaton” asikkalalainen James Hirvisaari, joka roudasi niin ikään suoran ja lahjomattoman sydänystävänsä Seppo Lehdon eduskunnan leh- terille. Lehto ojensi kätensä suoraan natsitervehdykseen, ja Hirvisaari erotettiin puolueesta. Vuoden uhrin tunnustuksen saa selkein luvuin perussuomalaisten Pirkko RuohonenLerner. Entinen eduskuntaryhmän johtaja vehkeiltiin tehtävästään takaisin tavalliseksi rivikansanedustajaksi, ja hän joutui myös sietämään avustajiensa lisääntymisen aiheuttamaa rekrytointirumbaa. Kaikkein vähiten uhri-ääniä Ylioppilaslehden asettamista ehdokkaista sai keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä. Mutta hän pärjää kyllä, hän on ihana. Jokaisessa kategoriassa oli myös avoin kenttä, joka mahdollisti mustan hevosen äänestämisen, jos kukaan shortlistatuista ehdokkaista ei kelvannut. Eniten omia ehdotuksiaan äänestäjät tarjosivat juuri Vuoden uhri -sarjaan. Irtoääniä saivat opetusministerin pestistä kiertoon pakotettu Sdp:n Jukka Gustafsson, yleisuhri Paavo Väyrynen sekä Maikkarin politiikan toimituksen esimies Timo Haapala. Viime numerossa muuten väitimme, ettei politiikka, varsinkaan puoluepolitiikka, kiinnosta nuoria. Se oli valheellista panettelua. Hyväksyttävällä tavalla nettikaavakkeen onnistui täyttämään peräti 22 ihmistä. te k s t i a u r o r a r ä m ö
• YLiO P P iLAS LE H T i vuosi kymmenet tuhannet ihmiset. TupaTarkasTus Juttusarjassa käymme tutustumassa koteihin. ALKuTEKSTiT Leo Junikan pihamaata ihastelevat joka Kasvitieteellinen koti tarha Kaisaniemessä. Tämä on samalla Leo Junikan piha. Hän asuu täällä yli satavuotiaassa puutalossa, joka on rakennettiin viime vuosituhannen alussa vanhan museorakennuksen hirsistä. Entisen ylipuutarhurin mukaan nimetyssä Ikkalan talossa on yhteensä kuusi asuntoa, joissa asuu puutarhan henkilökuntaa. Junikan, puutarhan intendentin, käytössä on yläkerran yksiö, josta on matkaa työhuoneelle viereiseen rakennukseen parisataa metriä. Viikonloput hän asuu parin tunnin ajomatkan päässä Vironlahdella. Junikka tuli puutarhaan töihin ensimmäistä kertaa lähes 30 vuotta sitten. Vastavalmistuneena hortonomina hän pääsi luetteloimaan kasveja mustakantiseen kirjaan, sen jälkeen kysyttiin ylipuutarhurin sijaiseksi. ”Siinä tehtävässä tuli tunne, että haluan oppia lisää.” Sen takia Junikka haki yliopistoon opiskelemaan systemaattista kasvitiedettä. Inten- denttinä hänen tehtävänsä on esimerkiksi tunnistaa kasveja ja hankkia tarvittaessa uutta materiaalia kokoelmiin. Tänä kesänä on edessä matka Etelä-Venäjälle keräämään arokasvien siemeniä. Päivisin puutarha on Junikan työpaikka mutta iltaisin rentouttava kotipiha. Hän käyskentelee siellä etenkin kesäiltaisin, kun on lämmintä ja puutarhan portit on suljettu vierailijoilta. ”Ihminen menee puutarhaan silloin, kun haluaa olla omissa aatoksissaan.” te k s t i vappu kaarenoja kuva i i n a e s ko Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on avoinna vuoden jokaisena päivänä kello 9–20. Puutarhan kasvihuoneet ovat kesällä auki kymmenestä viiteen, paitsi maanantaisin, jolloin ne ovat suljettuna. S iv u 9 N o 4 / 20 1 4 Valinta on vaikea. Kun puutarhassa on peräti pari tuhatta kasvia, miten niistä voisi nimetä yhden suosikin? Leo Junikan on valittava monta. Ainakin talventähdet ja valkovuokot, jotka tervehtivät heti, kun astuu kotiovesta pihalle. Lisäksi varjostinkuusi, joka tulee vastaan, kun kulkee polkua kohti kasvihuonetta. Kuusta Junikka käy ihailemassa vähintään kerran viikossa. ”Tykkään havupuista. Se tuoksu, pihka”, Junikka sanoo. Sitten on tietenkin mainittava Annonaceaeheimon kasvit. Monissa niistä on herkulliset trooppiset hedelmät. Omanlainen ylpeydenaiheensa on tietenkin myös Aoranthe penduliflora – uhanalainen puu, joka kasvaa ainoastaan Itä-Afrikan vuorilla ja tässä helsinkiläisessä puutarhassa. Kyseessä ei ole tavallinen kotipuutarha vaan Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puu-
• ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i tärpit MUSiiKKiLUOKKA Toimittaja Marko Ylitalo tapaa ajankohtaisen artistin. T i m o u du Teuvan asuntoautoalueen rannalla järjestetään tänäkin vuonna Siirrettävien saunojen kokoontumisajot, jossa kiukaita on isketty puimuriin, jäätelökioskiin, ambulanssiin, farmarivolvoon, puhelinkoppiin ja kaksipaikkaiseen lentokoneeseen. Vierailijat sekoilevat saunasta toiseen ja paistavat makkaraa. 1.–3.8. Teuvalla. Oman saunan voi ilmoittaa mukaan 30.6. asti. Vapaa pääsy. EHEYdY Valtamedia on vaiennut David Herzogin kaksi viime Suomen-käyntiä kuoliaaksi siitä huolimatta, että viime talven kiertueen päätöskeikalla 76 ihmistä antoi elämänsä Jeesukselle. Osa yleisöstä myös laihtui ihmeellisesti, joidenkin hiukset kasvoivat äkillisesti ja toiset saivat jopa kultahampaita suuhunsa, Kotimaa24:n uutisessa kerrotaan. Tänä kesänä äärikarismaattinen evankelista puhuu Olympiastadionilla. Laajempaa uutisointia sopii odottaa, sillä se, että joku esiintyy Olympiastadionilla, siis Olympiastadionilla, on itseisarvoisen merkittävä uutisaihe. Ihmeiden aika -tapahtuma 26.–27. heinäkuuta. Vapaa pääsy. KoRvAA Kaikukadun Kuudes aisti -festaria ei järjestetä tänä kesänä. Tässä heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle vaihtoehtoisia alakulttuuribakkanaaleja, joiden esiintyjät ovat harvoin lavoille nousevaa marginaalia: 1. Kihnaus Folk Music Festival Rääkkylässä. Esiintymässä Beepa ja Esterin teekannu. 2. Joutsan joutopäivät. Lavalla Topi Suuronen ja Nuorisoseuran pienet tanhuajat. 3. Sommeli Vienan Karjalassa. Soittimissa kantelekurssilta juuri valmistuneet sekä Veskelys & Prääsä. p. S . i H At E Y O U Ei millään pahalla mutta ei millään hyvälläkään. n o 4 / 201 4 m E E R i Ko u T A n i E m i Kuvajournalisti Meeri Koutaniemi on lahjakas ja oikeamielinen. Hän on vähentänyt rasismia ja ihmisoikeusloukkauksia kuvaamalla ympärileikattuja sukupuolielimiä, HIV-positiivisia transihmisiä ja sokeita orpoja. Koutaniemi on voittanut Vuoden lehtikuvaaja -kisassa kaiken, saanut Tim Hetherigtonin Memory Awardin ja valittu vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi. Viime vuonna Koutaniemi kutsuttiin Linnan juhliin. Mekin haluamme muistaa: tällä palstalla oleminen on ainoa palkinto, jota Meeri Koutaniemi ei ole vielä voittanut. Sivu 1 0 Perusfilosofiaa ”Olen aika mamis”, sanoo Ronja Gullichsen, 22, eli Ronya studiopäivän jälkeen. Sillä hän ei tarkoita olevansa pelkuri vaan sitä, että välit äitiin ovat lämpimät. Niin lämpimät, että single, jonka äänityssessiosta hän on juuri tullut, kertoo hänen äidistään – läheisestä, joka tuntee laulajan läpikotaisin mutta ei tuomitse. Kenties kasvattajalla on ollut myös vaikutusta siihen, että tyttärestä tuli laulaja: sukujuhlia varten äiti sävelsi lauluja, jotka perhe yhdessä esitti kulloisellekin päivänsankarille. Sankareiden joukossa oli monesti niin liikeelämän kuin taidepiirienkin eliittiä. Esimerkiksi ”Allu-eno”, Bonk-taiteesta tunnettu Alvar Gullichsen. Ronyan isä puolestaan tuotti aikoinaan Teddy & the Tigersia ja Hurriganesia. ”Toissapäivänä se lähetti mulle tosi hyvän elektrobiitin ihan yllättäen”, Ronya sanoo. Biitti tuskin päätyy tulevalle albumille, jonka tuottajien meriiteissä mainitaan muun muassa Timo Kaukolampi. Kaukolampi tunnetaan K-X-P-vientitoivon lisäksi kulttimaineeseen nousseista Op:l Bastardsista ja Larry and the Lefthandedista. Ronya allekirjoitti levytyssopimuksen monikansallisen merkin kanssa yli viisi vuotta sitten ollessaan vasta 16-vuotias. Ensilevy kuitenkin ilmestyi vasta toissavuonna: identiteettikriisin selvitys ja perfektionismissa piehtarointi viivästyttivät The Key Is The Key -debyytin julkaisemista. Levy keräsi runsaasti radiosoittoa siitä huolimatta, että mahtipontista popalbumia kehysti teatraalinen tarina alter egoineen. Lahjakkuus kuitenkin huomattiin kuorrutetun hittihakuisuuden alta, ja häntä verrattiin kansainvälisiin megatähtiin, kuten Rihannaan. Syksyllä ilmestyy kakkoslevy, jonka ensimmäisen Flame-singlen perusteella Ronyan uusi suunta on viileän skandinaavinen, kuten esimerkiksi Lykke Lin, Møn tai Fever Rayn pop. Myös levy-yhtiö on vaihtunut indiemerkki Cocoalle, joka tunnetaan parhaiten Graciaksesta ja Noah Kinistä. Ensialbuminsa aikoihin artisti sanoi haluavansa olla Suomen Björk, mutta nyt hän on mieluummin Suomen Ronya, vaikka ihaileekin edelleen islantilaista. Mitä syksyllä sitten tullaan kuulemaan? ”Vastauksia kysymyksiin, mitä on ja mitä ei ole. Olen tällainen perusfilosofinen 22-vuotias.” te k s t i M A r K O Y L i tA L O kuva nOOrA iSOESKELi
• YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Siddharth juo vain soijamaitoa. Matkalla ruokavalioon, joka ei sisällä mitään eläinperäistä, opastaa vegaanituutori. Irti maidosta Ainut eläinkunnan tuote, jota 25-vuotias Siddharth Iyer on elämänsä aikana nauttinut, on maito. Sekin jäi, kun Iyer muutti Etelä-Intiasta opiskelemaan Aalto-yliopistoon sähkötekniikkaa ja löysi Oikeutta Eläimille -järjestön. Tammikuussa järjestö aloitti Vegaanihaaste-kampanjan. Haasteen vastaanottavat saavat kuukauden ruokareseptit ja vegaanitutorin auttamaan alkuun ruokavalion muuttamisessa. Oman opastajansa voi valita järjestön sivulla olevasta kasvokatalogista. Minä olen valinnut Siddharthin, joka seisoo nyt tukenani Unicafen linjastolla. Haluaisin ottaa seitä katkarapukastikkeella, mutta hän sanoo työntekijälle englanniksi: ”Vegan.” Saan tästä vahvistusta. On helpompi seurata perässä kuin tehdä päätös itse. ”Minulle samaa”, sanon. Soijarouhebolognesen äärellä Iyer kertoo tutoroineensa minua ennen suomalaista opiskelijaa ja yhtä amerikkalaista perhettä. Opiskelijalle hän valmisti tämän kotona intialaista currya ja seitania. Minut hän vie viikonlopun ruokaostoksille. Poimin Iyerin johdolla tuotteita koriini. Itsekseni joutuisin varmistamaan etiketeistä, ettei niissä varoiteta tuotteen saattavan sisältää maitoa tai munaa. Voin vain katsoa ja oppia. Lauantaiaamuna minulla on hyvä reservi uuteen ruokavaliooni sopivia tuotteita. Kauramaitoa aamukahviin, smoothieen soijajukurttia. Illalla grillaan kylmäsavutofua kasvisten kanssa ja teen pestoa, josta olen jättänyt parmesaanin pois. Jälkiruuaksi teen valmiista vegaanisesta sekoituksesta ja kookosmaidosta lettuja, joiden kanssa tarjoan suklaanmakuista soijajäätelöä ja grillattua banaania. Se maistuu taivaalliselta, vieraatkin kehuvat. Sunnuntaina syön jääkaappia tyhjäksi vegaaniruuistani, melkein paketillisen riisikakkuja vegaanilevitteellä. Huomaan, että useampi lasi soijamaitoa aiheuttaa ilmavaivoja. Illalla haaveilen jo siitä, mitä ahmin maanantaina. En voisi kertoa Iyerille, kuinka hellästi ajattelen katkarapusalaattia caesar-kastikkeella. Ja suklaata. Ihanaa, suonet tukkivaa eläinrasvaa. Onneksi kaikki eivät ole yhtä heikkoja. Oikeutta eläimille -järjestön vegaanihaasteeseen osallistui tammikuussa yhteensä 700 ihmistä. Heille lähetettyyn kyselyyn vastasi 200 ihmistä, joista 40 prosenttia ilmoitti jatkavansa vegaaniuden polulla. Onneksi voin sentään ajatella kuuluvani siihen 50 prosenttiin, joka sanoi kokeilun jälkeen vähentävänsä eläinkunnan tuotteita. Sillä Iyerin ansiosta tiedän nyt senkin, millä voi korvata juuston. Marketeissa myydään soijapohjaisia Tofutti-juustoja – etenkin Tofutin mozzarellajäljitelmä on hänen mielestään hyvää. Hanki oma vegaanitutori: www.vegaanihaaste. net/ota-haaste-vastaan tek s t i j o h a n n a m i tj o n e n kuva jussi särkilahti S iv u 1 1 N o 4 / 20 1 4 Lapsena kysyin äidiltä, missä puussa nakit kasvavat. Seitsenvuotiaana luovuin meetvurstista, koska isoveljeni paljasti sen olevan hevosta. 14-vuotiaana ryhdyin vegetaristiksi, kunnes lukiossa kunnianhimon taso nousi ja yritin olla jonkin aikaa vegaani. Lähi-Sestossa oli hylly, jossa oli liotettavia papuja, Tartex-tahnaa ja soijamaitoa. Kasvatin itse vihreitä papuja ja söin niitä viidesti viikossa. Se oli sen verran ankeaa, että aloittaessani yliopistossa en enää ollut vegaani. Nykyään olen kalaa ja kanaa syövä kasvispainotteinen sekasyöjä, kuten kai kaikki muutkin yliopistolaiset naiset. Mutta sisälläni asuu yhä vegaani. Se heräsi toukokuussa, kun näin Facebookin kuvavirrassa sivettikissan, joka joutui elämään pienessä laatikossa. Se pakotettiin syömään marjoja, jotta se kakkaisi kopi luwakia, sivettikissakahvia. Tunsin piston sydämessäni. Vaikka en juo sivettikissakahvia, mässäilen silti muiden eläinten kustannuksella. Kahvilassa valitsen aina tuorejuustokakkupalan, jossa on liivatetta. Sivettikissavideon nähtyäni katsoin lähikaupassa maitohyllyä varovaisen avoimin mielin. Siellä oli vegaanista maitoa 28:a eri laatua. Pitkälle on tultu Seston ajoista. Päätän kokeilla elää viikonlopun vegaanina. Mutta sitten se iskee, juustonhimo. Millä juuston voi korvata? Tällaisten kysymysten takia hankin tuekseni apurin. osittelema ille -järjestön su Oikeutta eläim ille (noin aatti kesäpiknik peruna-papusal neljä annosta): kypsiksi ja maa perunoita Keitä 600 gram lkillinen tyä. Huuhtele tö anna niiden jääh vihreivaluta tölkillinen kidneypapuja ja priksia. ka en pieni purkillin tä papuja sekä loittele pa ja i or nasipuli. Ku Silppua yksi pu uihin aineknat ja yhdistä m jäähtyneet peru llä. viinisuolaheinä siin. Viimeistele ittamalla valmistaa seko Kastikkeen voit iiviöljyä, ruool a tu et ist äpur puoli desiä kylm oli teelusiruunamehua, pu kalusikallisen sit miesin de sa icoa, neljäso kallista balsam ria ja ke so , aa ol su kä vähän toa sinappia se mustapippuria.
• ALKuTEKSTiT y L iOP P iL ASL E HT i VASTAUKSIA T y ö Tä T E K E v i L L E Tämä vuosi tullaan muistamaan siitä, että 300 000 suomalaisen, siis työttömien, lorvailuun viimein puuttiin. Ansiosidonnaisen päiviä leikataan, työttömille tarjotaan töitä kauempaa kotoa – sellaisiakin, jotka eivät vastaa koulutusta. Tässä avainasemassa ovat TE-toimistot, suomeksi sanottuna työkkärit. Niiden tehtävä on auttaa löytämään tekemistä, josta joku maksaisi. Mutta oletko koskaan kuullut kenenkään löytäneen hommia työkkäristä? Ei kukaan muukaan ole. Kuinka moni suomalainen nykyään saa työpaikan TE-toimistojen kautta, projektipäällikkö Olli Vihanta Työ- ja elinkeinoministeriöstä? ”Viime vuonna TE-palvelujen kautta työpaikan sai 106 686 ihmistä, joista korkeakoulutettuja oli 24 100. TE-palvelujen asiakkaille lähetettiin viime vuonna 45 miljoonaa sähköpostia paikkavahtipyyntöjen kautta. Vastaavasti työnantajille lähetettiin 330 000 sähköpostia cv-vahtipyyntöjen kautta.” te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n MIMMO Opiskeleva ministeri Vastavalittu kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen ei Helsingin Sanomien haastattelussa muistanut, mikä on vaikuttavin ooppera, jonka hän on nähnyt. Mutta hän osasi kyllä sanoa, millaisen taulun haluaa työhuoneeseensa. Kissataulun. Haastattelun perusteella kirjailija Sofi Oksanen epäili, ettei ministerillä ole asiantuntemusta päättää kulttuuriasioista. Oksanen ehdotti Facebook-statuksessaan, että pesti annettaisiin mieluummin vaikka ryhmälle opiskelijoita. Mainio ehdotus. Kun ministerinä olisi opiskelijoista koottu työryhmä, jokainen taiteenala tulisi huomioiduksi omalla asiantuntijallaan. Niinpä Ylioppilaslehti nimesi Suomelle uuden kulttuuriministerin, joka koostuu Helsingin yliopiston taideaineiden opiskelijoista. Onnittelut nimityksestä! Tämä on ministerin ensimmäinen haastattelu. Mediadebyytti alkaa vakuuttavasti, kun taidehistoriaa opiskeleva Anton Vanha-Majamaa vastaa kysymykseen siitä, mistä ministeri leikkaisi vaadittavat viisi miljoonaa euroa: ”Pöhöttyneistä kansallisista instituutioista, kuten Kansallisteatterista, joka ei ole aikoihin tuottanut mitään järin relevanttia.” Entäs sitten valtionavustukset? Keille ministeri niitä antaisi? Estetiikan opiskelija Aleksi Vauhkonen tietää: ”Yrittäisin rahoituksella parantaa mediakasvatuksen tilaa, varsinkin populaarikulttuurin kritiikin saralla, mutta tämä hanke vaatii muutakin kuin varoja. Panostaisin myös Sibeliuksen juhlavuoteen.” Kulttuuriministeri voi myös esittää lisätalousarvioesityksessä joillekin hankkeille lisäbudjettia. Ministerin sormi ei mene suuhun, kun toimittaja tenttaa mahdollisia kohteita. Kotimaista kirjallisuutta opiskeleva Pauli Tapio näpäyttää: ”Lisätalousarvioesityksellä on kaiketi tarkoitus reagoida kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen, joten vastauksen antaminen etukäteen olisi anakronistista etuviisastelua.” Hänen suullaan saadaan myös uusi, oraakkelimainen kanta Guggenheimiin. Tapion mukaan Suomen pitäisi saada museo ”vain jos se olisi palautettuun Karjalaan rakennettava pilvenpiirtäjä.” Kun ministerin pitää nimetä suosikkitaideelämys, hän ei puhu eläimistä, vaan Mozartista. Musiikkitiedettä opiskelevan Paula Ranto nostaa ministerin suosikkioopperaksi Don Giovannin. Ja koska ministeri ei halua vaikuttaa snobilta, hänellä on suositus myös kevyemmän ohjelmiston ystäville: teatteritiedettä opiskeleva Matti Tuomela kehuu Koko-teatterin Peiliä. Haastattelu osoittaa, että uusi kulttuuriministeri on monipuolisen asiantunteva, nuorekas ja moniääninen. Mutta sen lisäksi, että Suomella on osaava ministeri, enää ei jouduta Paavo Arhinmäen kaudella tutuksi tulleisiin kiusallisiin ”Missä Paavo luuraa” -tilanteisiin. Työryhmä voi edustaa päivittäin viidessä eri kulttuuritilaisuudessa. te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n Hyvää kuuluu Moikka kuulin että olisit kiinnostunut muuttumaan kärpäseksi?! N o 4 / 201 4 Tapaisit uusia ihmisiä, ehkä jopa rakastuisit! Mitä sanot? Tällä palstalla runoilee Elmeri Terho. Hän julkaisee runolehti Mimmoa ja valmistelee samannimistä runokirjaa. Sivu 1 2 Suomessa ilmestyy yli 4 000 aikakauslehteä, joissa kerrotaan joka päivä tuhansien ihmisten tarinoita. Mutta mitä niiden henkilöille tapahtuu, kun lehti on luettu? Soitimme neljälle ihmiselle, joiden elämästä on kirjoitettu Ylioppilaslehdessä kuluneen kahden vuoden aikana, ja kysyimme. Marraskuussa 2012 kehotimme tutustumaan Pohjoismaiden parhaaseen tyyppiin, Juhani Mykkäseen. Mykkänen oli onnistunut kiilaamaan itsensä Nyt-liitteen esimieheksi. Enää hän ei ole esimies. ”Halusin lopettaa vielä, kun oli kivaa. Totesin, etten pääse mun seuraaviin unelmaproggiksiin, ellen ensin lähde täältä pois.” Nyt Mykkänen tekee Koodi2016-projektia, joka auttaa opettajia, kun koodaus kahden vuoden päästä tulee osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa. Helmikuussa 2013 Ylioppilaslehdessä julkaistiin juttu otsikolla ”Rakkaudella, äiti”. Se kertoi Tanja Tikkasesta, jonka poikaa kiusattiin koulussa. Nyt hänellä on hyviä uutisia: ”Opettaja vaihtui jouluna ja otti aika kovan kurin luokasta. Kiusaaminen on ainakin tällä hetkellä loppunut.” Pari kuukautta sen jälkeen lehden päähen- kilönä oli opiskelija Ville Hulkkonen. Hän aikoi elää vuoden niin, että siitä aiheutuisi mahdollisimman vähän hiilidioksidipäästöjä. Kokeilu päättyi puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen hän on esimerkiksi lentänyt lentokoneella niin monta kertaa, että ei pysy laskuissa. Se johtuu siitä, että viime marraskuussa hän aloitti ministeri Pekka Haaviston erityisavustajana. ”Koen kuitenkin, että pääsen vaikuttamaan tässä työssä enemmän kuin syömällä rikkaruohoja”, Hulkkonen sanoo. Syksyllä kerroimme jääkiekkoilija Veli-Matti ”Vellu” Savinaisesta, joka oli palkattu pelaamaa siperialaiseen jääkiekkojoukkueeseen. Savinainen puolestaan oli palkannut sinne seuramiehiksi kaksi kaveriaan, Jussin ja Juuson. Savinaisen kausi HC Jugran riveissä jatkuu syksyllä, ja kaveriporukka sen kuin paisuu. ”Saatiin Vellulta lupa palkata apulaisia, yksi mulle ja yksi Juusolle”, Jussi kertoo te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n Tämä on viimeinen nykytoimituksen toimittama lehti. Uuden toimituksen ensimmäinen numero ilmestyy syyskuussa.
• YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Innoitusta antiikista Intersukupuolinen Hermafroditos Transsukupuolinen Ifis Hermafrodite oli kaunis mies, joka erehtyi kerran kylpemään nymfi Salmakiksen lähteessä. Salmakis rakastui Hermafroditeen, tarrautui tähän himokkaasti ja rukoili jumalia liittämään heidät lemmessä yhteen. Näin tapahtui: lähteestä nousi Salmakiksen ja Hermafroditen yhteensulautuma, Hermafroditos, jolla oli sekä miehen että naisen biologiset tunnusmerkit. Kreetan saarella asuville Ligdukselle ja Telethusalle oli syntymässä lapsi, jonka henki oli vaarassa: isä Ligdus uhkasi tappaa vauvan, jos tämä olisi tyttö. Siksi äiti nimesi syntyneen tyttövauvan sukupuolineutraalilla nimellä ”Ifis”, ja kasvatti lapsen poikana. Ifiksen löydettyä itselleen rakastetun naisen, Ianthen, jumalat päättivät päästää pariskunnan pälkähästä ja muuttivat Ifiksen biologisenkin sukupuolen mieheksi. Ifis ja Ianthe saivat näin avioitua ilman skandaalia. Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa yksilön fyysiset sukupuolta määrittelevät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen. Intersukupuolisuus huomataan usein heti lapsen synnyttyä. Muunsukupuolinen Athena Ylijumala Zeuksella oli suhde titaani Metiksen kanssa. Metis tuli raskaaksi ja Zeus pelkäsi, että lapsesta tulisi häntä itseään vahvempi. Zeus nielaisi Metiksen mutta sai tästä kovan päänsäryn. Seppäjumala Hefaistos täräytti Zeusta kirveellä päähän poistaakseen säryn, jolloin päästä syntyi täyteen sotisopaan sonnustautunut Athena – sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar. Athena oli voimakkaan maskuliininen ja auttoi useita sankareita, kuten Odysseusta matkallaan. Muunsukupuolinen on ihminen, joka elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Hän saattaa kokea olevansa sukupuoleton, sukupuoleltaan määrittelemätön tai omanlaisensa yhdistelmä naisellisena ja miehisenä pidettyä ruumiillisuutta, tyyliä ja persoonan piirteitä. Transsukupuolisuus on sukupuoliristiriidan äärimuoto. Sukupuoliristiriita tarkoittaa, että ihmisen tunne sukupuolesta ei vastaa hänen kehoaan eikä toisten hänessä näkemää sukupuolta. Osa transsukupuolisista hakeutuu sukupuolenkorjausprosessiin sukupuoliristiriidan hälventämiseksi. Transvestiitti Akilleus Troijan sota voitiin voittaa vain Akilleuksen hengen kustannuksella. Siksi hänen äitinsä piilotti pojan Skyroksen saarelle kuningas Lykomedeen hoviin, jossa Akilleus eli pitkään tyttönä nuorten naisten keskellä. Transvestiitti on mies tai nainen, jolla on mahdollisuus sisäisesti eläytyä kumpaankin sukupuoleen ja tarve ilmentää naisellista ja miehistä puolta itsessään vaihdellen. te k s t i r o o s a l a a k s o n e n k uv i t u s e r i k s o l i n Viralliset määritelmät: Transtukipiste S iv u 1 3 N o 4 / 20 1 4 Suomi laahaa perässä transihmisten oikeuksien kunnioittamisessa. Maassamme ei kerta kaikkiaan käsitetä kolmatta sukupuolta, niin kuin esimerkiksi Australiassa tai Saksassa, joissa syntymätodistukseen voi valita lapsen sukupuoleksi ”X”. Tai Intiassa, jossa korkein oikeus tunnusti virallisesti kolmannen sukupuolen olemassaolon. Suomessa juridisen sukupuolensa – käytännössä sotunsa kaksi viimeistä merkkiä – voi muuttaa ainoastaan esittämällä todistuksen siitä, että on täysi-ikäinen, sinkku, lisääntymiskyvytön ja haluaa elää pysyvästi toisessa sukupuolessa. Käytännössä ihmisen täytyy siis jonottaa hormonaalisiin ja kirurgisiin hoitoihin, alistua pakkosteriloitavaksi ja jättää heilansa naimatta. Tästä Suomi on saanut noottia muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta. Kritiikin hätyyttämänä Sosiaali- ja terveysministeriö perustikin työryhmän, jonka tarkoitus oli sorvata esitys uudeksi translaiksi. Työryhmä kuitenkin keskeytti työnsä tänä keväänä, sillä sen puheenjohtajaa tarvittiin muihin töihin, jotka koettiin kiireellisemmiksi. Porukka vakuuttelee palaavansa kokouspullien ääreen syksyllä. Muun muassa Seta kuitenkin pelkää, että ennen kuin muistiot on kirjoitettu, hallituksen esitys annettu ja eduskunnassa äänestetty, hallitus ehtii vaihtua sellaiseen, joka pyyhkii vanhoilla työryhmämuistioilla pullanmuruset pöydältä. Translakia uudistavaan työryhmään on saatava vauhtia ja innoitusta – ja sitä tarjoaa antiikin Kreikka. Sukupuolisivistys oli Välimerellä ennen Kristusta korkeammalla tasolla kuin 2010-luvun Suomessa. Ovidiuksen Muodonmuutoksia ja Homeroksen Ilias ja Odysseia ovat täynnä tarinoita ja sankareita, jotka ylittävät nykykäsityksen mukaiset sukupuolirajat:
• ALKuTEKSTiT y L iOP P iL ASL E HT i Kohti Kuolemattomuutta ”Aion olla toimissani viisaampi ja vähemmän nolo kuin suuret ikäluokat ovat olleet.” Näin summaa 34-vuotias mies, joka vastasi Ylioppilaslehden vanhuuskyselyyn. Niin vastasi lähes 300 muutakin tulevaisuuden mummoa ja vaaria. Tällaista se sitten on: TErvEyS: ”Kokonaisuudessaan pelkään vanhuutta ja uskon olevani puolisolleni ja lapsilleni taakka kaikin tavoin.” Nainen, 21 n o 4 / 201 4 ELiniKä: Vanhuuskyselyyn vastanneet – joiden keski-ikä on 26 vuotta – arvioivat elävänsä keskimäärin 85,66-vuotiaiksi. Se on reilut neljä vuotta pidempään kuin heidän tämänhetkinen eliniänodotteensa ennustaa. Yliaktuaari Markus Rapo Tilastokeskuksesta pitää vastaajien arvioita kuitenkin hyvin realistisina, jopa maltillisina – eliniänodote nimittäin lasketaan nykyisen kuolleisuuden perusteella. ”Jos ja kun kuolleisuus jatkaa alenemistaan, niin kuin se on tähän asti tehnyt, todellisia elinvuosia tulee olemaan ennustettua enemmän”, Rapo sanoo. Kyselyyn vastanneista optimistisin arvioi elävänsä 220-vuotiaaksi: ”Todennäköisesti pelaan erittäin paljon Civilization 5 -tietokonepeliä kuihtuvan ruumiini riutuessa hiljalleen iäisyyteen jonkinlaisessa geelikammiossa”, hän visioi. Sivu 1 4 ”Kasvatan kannabista, jota aion polttaa lähes päivittäin iltateen kanssa. 80-vuotiaana voisin nautiskella ehkä myös heroiinista.” Osa meistä istuu päivät koneella, osa kehittää ruumistaan crossfitissä. Laiskottelu voi kostautua. ”Lääketiede pitää kyllä ihmisen hengissä, mutta toimintakyky voi alentua”, Helsingin yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg sanoo. Suuria elinikään ja vanhuuteen vaikuttavia läpimurtoja voidaan Strandbergin mukaan tehdä syöpätutkimuksessa, kantasolututkimuksessa ja ihmisen varaosien kehittelyssä. Jotta elinikää voitaisiin radikaalisti nostaa, täytyisi kuitenkin oppia enemmän kehon vanhenemismekanismeista. Sitä tapahtuukin koko ajan. Toukokuun alussa julkaistiin kaksi tutkimusta, joissa oli samansuuntaiset johtopäätökset: veri voi olla avain melkein ikuiseen nuoruuteen. Tutkimusryhmät siirsivät nuorten hiirten verta iäkkäämmille jyrsijöille, minkä seurauksena sekä niiden lihakset että aivot nuorentuivat. Jos läpimurtoja ei kuitenkaan tehdä ajoissa, jotta meidän sukupolvemme pääsisi elämään entistä pidempää nuoruutta, rapistumiseen voi suhtautua huumorilla kuten eräskin vastaaja: ”Sitten kun rupsahdan ja höpsähdän en aio hävetä sitä. Fiilistelen jo sitä, miten räkäisesti nauran lapsilleni, kun he vaihtavat vaippojani.” Nainen, 28 sle ht i.f tt ee ss a yl io pp ila va st au ks et os oi Ka ik ki ky se ly n i/ va nh uu sk ys el y
• YLio p p iLAS LE h T i k uv i t u k s e t j a n n e i i v o n e n ALKuTEKSTiT teksti mirja hämäläinen vA n h u u d E n T u r vA : Luotto hyvinvointivaltioon ei vastaajien keskuudessa ole saumaton. Yli 60 prosenttia arvelee ostavansa yksityisiä terveyspalveluita vanhana. Vastaajat arvioivat jäävänsä eläkkeelle keskimäärin 67-vuotiaina – korkeimmat veikkaukset eläkeiästä ovat kyselyssä 80 vuotta. Vastaajista osa arvelee, että nykyisen kaltainen järjestelmä ei kestä heidän eläkeikäänsä asti, vaan elintasosta täytyy huolehtia itse. ”[Vanhuuteni on] aktiivista kunhan pidän itsestäni jatkuvasti huolta. Suurimman osan niistä menoista joudun maksamaan itse, koska suomalainen eläkejärjestelmä on kaatunut”, 32-vuotias miesvastaaja ounastelee. ”Yle Femma näyttää edelleen televisiosta norjaa ristiin rastiin -ohjelmaa ja vr ei toimi.” mies, 20 ihmiSSuhTEET: Vielä 1940-luvulla miesten elinikä oli Suomessa viidenkympin hujakoilla. ”Kunnes kuolema meidät erottaa” olikin silloin huomattavasti helpompi lupaus antaa kuin nyt. Jos meni naimisiin 25-vuotiaana, samaa tyyppiä piti rakastaa vain 25 vuotta. Conscious uncouplingin läpikäyneen Gwyneth Paltrow’n ylläpitämä Goop-blogi kirjoittaa asiasta osuvasti: Biologiamme ja psykologiamme eivät ole virittyneet olemaan saman ihmisen kanssa useita vuosikymmeniä. Siksi jatkossa ihmisillä saattaa olla elämänsä aikana useita pitkiä rakkaussuhteita, ei vain sitä yhtä, the one. Siksi kannattaa opetella jo nuorena eroamaan oikein, hyvässä conscious uncoupling -hengessä. Niin saattaa yltää tavoitteeseen, jonka vanhuudelleen kiteyttää 21-vuotias vastaaja: ”On aikaa ja rakkautta.” p i r S TA L o i T u m i n E n : ”hämmennän nuorisoa puhumalla seksijuttuja.” nainen, 31 seksuaalivähemmistöille tarkoitettu palvelutalo. Jatkossa erikoistuneita palvelutaloja voitaneen kehitellä muidenkin asioiden ympärille. Ehkä vuonna 2070 Helsingissä on oma palvelutalo skeittareille – ja jos ei ole, ehkä he perustavat sellaisen itse. Vanhuuskyselyyn vastanneista kolmannes nimittäin ilmoitti haluavansa perustaa palvelutalokollektiivin ystävien kanssa. ”Harrastukset ja ystävät ovat elämäni nyt, en osaa kuvitella, miten eivät olisi jatkossakin”, kirjoittaa 29-vuotias miesvastaaja. Y S iv u 1 5 n o 4 / 20 1 4 On epätodennäköistä, että kypsällä iällä löydämme sankoin joukoin klassisen musiikin tai virkkaamisen. Kyselyyn vastanneista moni kuvaa, kuinka haluaa säilyttää nykyisen elämäntyylinsä: ”Keikkailisikohan Asa vielä kun olen kuusikymppinen?” kysyy 21-vuotias nainen. Joukossamme tulee kenties olemaan joogaavia teknosenioreita sekä vihersmoothieita kittaavia biohakkerivanhuksia. Pirstaloituminen näkyy pienessä mittakaavassa jo nyt: Tukholmassa avattiin viime vuonna ensimmäinen
• t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n N o 4 / 201 4 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i k uva m a i j a a s t i k a i n e n Nolli-poni vanhainkodissaan. Sivu 1 6
• YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Ylistarossa on paikka, jossa täysin palvelleilta eläimiltä ei odoteta enää mitään. On vain aikaa olla. Onnellinen vanhuus N o l l i t e k i e l ä m ä n t y ö n s ä ratsastuskoulussa. Alkeisryhmäläinen toisensa jälkeen opetteli kevennettyä ravia sen selässä, kahdenkymmenen vuoden ajan. Kunnes eräänä päivänä pikkutyttö lensi Nollin selästä. Sitten siitä tuli tapa. Yleensä tällaiset tarinat loppuvat siihen, että teurasauto kurvaa ratsastuskoulun pihaan. Mutta Nollia lykästi. Se on yhä elossa. Huhtikuinen ilta-aurinko kimmeltää ponin ruskeista kupeista, kun se ravaa pohjanmaalaisella laitumella. Välillä pesää rakentavat pikkulinnut käyvät nappaamassa sen karvaa. Kun Heikki Laaksonen kutsuu Nollia, se hölkkää luokse vasta kolmannen huudon jälkeen. Ehkä vika ei ole kuulossa, vaikka tällä shetlanninponilla onkin poikkeuksellisen paljon ikää, 37 vuotta. Ehkä siitä on vain mukavaa, kun ei ole pakko ihan heti totella. Tuttu tunne niin monelle toisellekin eläkeläiselle. Sellainen Nolli-poni nimittäin on. Se on asunut jo melkein kymmen vuotta Heikki ja Liisa-Cristiina Laaksosen pyörittämässä eläinten vanhainkodissa, Wanhassa Markissa. H a i h a t t e l u a . Niin Laaksosille sanottiin, kun heille alkoi muuttaa Nollin kaltaisia eläimiä. Wanhan Markin naapurissa on 60 000 linnun broilerikasvattamo. Sen paikan asukkaiden elinikä on viisi viikkoa. Sellainen on tavallista eläintenpitoa siitäkin huolimatta, että läntisessä maailmassa on varttunut jo monta Disneysukupolvea. Vaikka eläimet ovatkin meistä hellyttäviä, se, että ne saisivat lekotella pari vuotta työuransa jälkeen, hymyilyttää. Kalkkunan eläkepäivät – kaunis mutta toteuttamiskelvottomalta kuulostava ajatus. Ylistarossa se kuitenkin on todellisuutta. Wanhassa Markissa asuu juuri leskimieheksi jäänyt Goljatkalkkuna. K u n H e i k k i L a a k s o n e n antaa Nollille leipää, tallin takaa ravaa kiireellä paikalle kolmen lampaan porukka. Ne ovat kuin teinijengi – kaikki näyttävät samalta, kaikki liikkeet tehdään samaan aikaan. Kun niille ei heltiä leipää, ne jolkottavat pois yhtenä rintamana. Lauman liepeillä on neljäs lammas, Sunnuntai. Sitä ei ole vielä ihan hyväksytty osaksi sisäpiiriä. Sunnuntai on tullut Laaksosille kuukausi sitten. Kun se saapui, huomattiin että sen kaulan ympärille oli hiertynyt kettinki. Alkoholisoitunut omistaja oli kyllä ruokkinut lampaan hyvin mutta ei ymmärtänyt, että iho oli tulehtunut ja eläin kärsi kivuista. Joidenkin Wanhaan Markkiin tuotujen eläinten hoitoa on laiminlyöty, mutta sellaisen takana ei ole Laaksosten kokemuksen mukaan yleensä pahuus. Välipitämättömyyttä ja uupumista oman elämän ongelmien alle, sitä on enemmän. ”On avioeroja. Tullaan vanhaksi, ja sitten omasta eläimestä ei voida pitää huolta”, Heikki Laaksonen sanoo. ”Sellainen hyytyminen. Ihmiset ajavat itsensä loppuun eivätkä osaa pyytää apua. Ja sitten ympäristö ei välttämättä uskalla puuttua, vaikka näkee tilanteen”, hän jatkaa. Wanhaan Markkiin eläimen voi tuoda nimettömänä, ja niin on tainnut taas käydä. Punaraidallinen kissa on viihtynyt talon pihapiirissä jo pari viikkoa. Vaikka siitä on laitettu ilmoituksia Seinäjoenseudun kissojen löytötaloon, ei kukaan ole kaivannut sitä. Todennäköisesti se on vain jätetty autosta Laaksosten vanhainkodin kohdalla. K u n R e e t u - v u o h t a silittää, sormien alla tuntee vanhuuden. Lihasmassa on vähentynyt ja selkärangan nikamat voi laskea. Se on vanhainkodin pitkäikäisin asukki ja ollut Wanhassa Markissa sen perustamisesta lähtien. Sen elämä on urosvuoheksi ollut poikkeuksellisen pitkä. Pukkeja tarvitaan yleensä vain siittämään naaraita, joita taas käytetään maidontuotannossa. Siksi urokset päätyvät yleensä nuorina teuraaksi. Eläinten vanhuudenturva on vähän kuin ihmisten sosiaaliturva esimerkiksi Yhdysvalloissa: paljon on kiinni tuurista. Jonakin aamuna, kun Heikki tulee aamulla talliin, ei Reetu enää nouse karsinastaan ja kuikuile jalat karsinan ovea vasten ja sitten nappaa leipäpalaa Heikin suusta. Ennen kuin Reetu kuolee, sillä on ollut kuitenkin paras mahdollinen vanhuus. Vapaa velvoitteista, lajitovereiden seuraa, oikeanlainen ruokavalio, terveydenhoito ja lämmin ja puhdas yösija. Enempää ei voi kai toivoa, ihminenkään. Y S iv u 1 7 N o 4 / 20 1 4 ” A n n e t a a n t y t t ö hyvään kotiin.” Sellainen ilmoitus Liisa-Cristiina Laaksosesta oli Helsingin Sanomissa 65 vuotta sitten. ”Kuin kissanpennusta”, hänen miehensä Heikki sanoo. Liisa-Cristiinan vanhemmat luopuivat hänestä kahden viikon ikäisenä. ”Ehkä siksi olen halunnut antaa toisille kodin”, Liisa-Cristiina sanoo. Aiemmin Laaksoset elivät matkalaukkuelämää Etelä-Euroopassa. Heikki Laaksonen maalasi tauluja ja piti näyttelyjä. Liisa-Cristiinalla oli Fuengirolassa kauppa, jossa myytiin Juhla Mokkaa ja lonkeroa suomalaiseläkeläisille. Laaksoset kuitenkin kaipasivat elämänmuutosta, sunnuntaiaamun rauhaa, niin kuin Heikki sanoo. Espanjassa Liisa-Cristiina näki aasien vanhainkodin. Sen jälkeen hän tiesi, että haluaisi itse perustaa joskus samanlaisen. Sellainen rakentui 14 vuotta sitten Heikin kotiseudulle Ylistaroon, 1800-luvun pohjalaistalon pihapiiriin. Laaksoset eivät tehneet niin tiukkaa rajausta kuin espanjalaisessa esikuvassa oli tehty. Wanhassa Markissa asuu kyllä yksi aasikin, mutta sinne voi muuttaa mikä tahansa suomalaisella maatilalla viihtyvä eläin. Tällä hetkellä edustettuna on kymmenen eri lajia. Wanha Markki on Laaksosten ja eläinten koti. Paikan kulut katetaan kesäajan käyntimaksuilla. Lisäksi Laaksosilla on puoti, jossa he myyvät koriste-esineitä ja Heikin maalaamia joulukortteja.
• KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti aurora rämö k uv i t u k s e t s a m u l i s a a r i n e n Viimeisen kahdenkymmen vuoden ajan tuhannet ihmiset ovat käyneet Esa Saarisen seminaareissa kohottumassa Pafoksella. Mitä siellä tapahtuu? N o 4 / 201 4 Maaginen hohde E s a S a a r i n e n on vaikuttava näky kliiniseksi kiillotetussa lentokentän lähtöselvityksessä. Nilkkoihin saakka ulottuva nahkatakki, viisi senttiä takaraivon päälle kohoava harmaantunut niskapolkka ja suksen pituiset nahkakengät. Kello on kuusi aamulla, mutta Saarisen vaimo Pipsa Pallasvesa on ehtinyt vetää paksut kajalit silmien ympärille ja valita legginseihin sopivat leopardilenkkarit. On vaikea sanoa, mihin tässä ollaan menossa, muuta kuin brittituristien suosimaan lomakohteeseen Kyproksen Pafokselle. Seminaarin tervetuliaiskirje on älytön. Alku vielä menettelee: ”Kyseessä on Pafos-seminaari nro 42, mutta koskaan aikaisemmin eivät edeltävät tapahtumat ole olleet niin elämän draaman ja ihmeen läpitunkemia kuin juuri tällä kertaa.” Elämisen ihmeen tunnun ymmärtää. 60-vuotiasta filosofia on puukotettu puolitoista kuukautta aiemmin. Sivu 1 8 Mutta sitten: ”Pafos-viikko sallii irrottautumisen suorituspaineista ja arjen hyörinnästä. Syntyy vapautunut, kunnioittava, hyväntahtoinen, positiivis-realistinen kohtaamisen tilanne, jonka ytimessä on jokaisen meidän ihme ihmisenä. Tunnelma on hyväksyvä, inspiroitunut, rohkaiseva, kohtelias ja kohottava. Työskentelemme hienoviritteisen hengittävästi, kukoistuksen huokoisuuksia vaalien, kukin omalla tavallamme.” Jos Saarisen allekirjoittamasta kirjeestä poistaisi kaikki adjektiivit, siinä ei lukisi juuri mitään. Pafos-seminaarin esitteessä on sama ongelma. Siinä luetellaan sanoja kuten ylärekisteri, kukoistuskumppanuus, sisäinen hehku ja maaginen noste. Sellaisia, joita ei käytetä edes horoskoopeissa. Samalla kerrotaan, että Saarisen puhetta ymmärtää jokainen. Esa Saarisen seminaareja on kahdenlaisia. Tämä on niin sanottu pääsiäis-Pafos, joka maksaa osallistujalle lentoineen 1 600 eurosta 2 300 euroon hotellipaketista riippuen. Heinäkuussa pidetään erityisesti opiskelijoille ja nuorille suunnattu, Tulenkantajat-seminaari. Vuodesta 1995 järjestetyillä matkoilla on käynyt yli kolmetuhatta ihmistä kuopiolaisesta kaivinkonemiehestä Matti Alahuhtaan ja Kiira Korpeen. He ovat olleet oppimassa jotain, mitä kutsutaan ”eläväksi innostukseksi ja ajattelun liikkeeksi”. K y p r o k s e n lounaispuolella sijaitsevalla Pafoksella on pääsiäistä edeltävänä tiistai-aamuna vain 18 astetta lämmintä, mutta Välimeren ilma hiostaa naamaa. Koneellinen ihmisiä tungeksii matkatavarahihnan vieressä. Suurin osa seminaarimatkalaisista näyttää olevan yli kolmenkymmenen, valtaosa yli neljänkymmenen. Varakkaat taidekeskusjohtajien näköiset miehet työntävät kärryjään vaikutusvaltaisen oloisina. Osalla matkalaisista taas on tuulihousut, tangokuningatartukka ja ihan
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 4 / 20 1 4 S iv u 1 9
• N o 4 / 201 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i kaikkea mitä marketista löytyy. Nuoret ovat selvästi vanhempiensa matkassa. Tilastotieteen yliopistolehtori Kimmo Vehkalahdella on päällään Helsingin yliopiston oranssi t-paita ja mukanaan vaimo. Hän, kuten jotkut muutkin, on täällä työpaikkansa kustantamana. Vehkalahti kuuluu Opettajien akatemiaan, johon valitut saavat yliopistolta 20 000 euroa käytettäväkseen haluamallaan tavalla. Vehkalahti on sijoittanut osan summasta Pafos-seminaariin. M u u t a m a n t u n n i n rentoutumisen jälkeen bussit kiertävät noukkimassa kaikki hotelleilta ja kuljettavat seminaarihotelli Amathukseen. Se on viiden tähden pylväspalatsi, jonka lasiset portaikot on värjätty valaisintaiteella. Kokoussalin kattokruunu on kuin Titanicista, seinät ja kalusteet kullan ja puuterin värisiä. Salin nimi on Platon. Siellä se vihdoin alkaa. Kaiuttimista soi There’s something in the air. Esa Saarinen on pukeutunut oranssiin palmupaitaan ja liehuviin mustiin housuihin. Hän ei testaile mikrofonia vaan aloittaa, kun kaikki ovat istuneet puoliympyräksi järjestettyjen pöytien ääreen. Jokaiselle on varattu avolehtiö, vettä, karkkia ja Marimekon kangaspäällysteinen muistikirja. ”Okei, hyvät ystävät”, Saarinen sanoo. ”Ihan upeeta olla täällä teidän kanssa. Elossa.” Hetken hiljaisuuden jälkeen koko sali puhkeaa aplodeihin. ”Meillä on huikea viikko edessä. Mä kuulinkin tossa jo, että jollakulla on kovat odotukset. Ainoa asia, mitä voin sanoa, on, että nää odotukset on räikeästi alakanttiin.” Tässä orkesterissa on virittäytymässä jotain aivan huikeaa, Saarinen lietsoo. Hän on kapellimestari, me olemme soittajia, joilla kaikilla on mahdollisuus herkistyä elämän hienovaraisille ja hyväntahtoisille ilmentymille. Tässä välissä Leena-opas tulee kertomaan viikon aikataulusta. Luentoja on joka päivä yhdeksästä kahteen, muutamana iltana vapaaehtoista ohjelmaa. Paitsi että Leena ei olekaan matkaopas, hän on aurinkoleidi, Saarinen esittelee. Vaimo taas on Pipsa, mutta ennen kaikkea kuningatar. Seminaariassistentti Päivi Partasta Saarinen kutsuu Päivänsäteeksi, itseään kolmannessa persoonassa E. Saariseksi. Sitten on meidän orkesterilaisten vuoro. Sadan ihmisen pitäisi kertoa itsestään, mutta useimmat avaavat suhdettaan Esa Saariseen. ”Päällimmäisenä mielellä kiitollisuus”, sanoo erään rahaston ylin asiamies. ”Äiti sanoi, että lue mieluummin Saarista kuin Nietzscheä”, äitinsä kanssa tullut poika esittäytyy. Vähän yli puolet on seminaarissa ensikertalaisina. Yksi pariskunta on paikalla kahdeksatta kertaa, sillä hyville ajatuksille on aina käyttöä. Kaksi miestä sanoo Esa Saarisen olevan se, joka pitää hengissä. ”Jos voi tehdä jotain hyvää elämässä, kandee tehdä se”, selittää erään firman toimitusjohtaja, joka on kustantanut kaikki alaisensa mukaansa. Saarinen kommentoi toisinaan puheenvuoroja ja tuntuu muistavan lähes kaikkien Sivu 2 0 aiemmin seminaareissa käyneiden lempinimet. Jos ei niitä, niin lasten määrän tai jonkin tietyn yksityiskohdan, kuten lahjaksi saamansa harmaan Muumi-kassin. Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka muistelee Saarisen kanssa 1990-luvulla pidettyjä luentoja ja sanoo: ”On ihanaa olla täällä! Ja nauttia siitä, että kapu johtaa!” E s a S a a r i n e n ryhtyi johtavaksi kapuksi vuonna 1977. Tuolloin hän väitteli filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana, yhtä nuorena kuin toinen Suomen ansioituneimmasta filosofista, Georg Henrik von Wright. Toinen ansioitunein on Jaakko Hintikka. Hän ohjasi Saarisen väitöskirjan. Pari kevättä väitöksensä jälkeen Saarinen otti etäisyyttä mentoreistaan ja kirjoitti uuden sukupolven metelöintikirjan Punk akatemian yhdessä Jan Blomstedtin kanssa. Siinä hän kritisoi kulttuurielämän tunkkaisuutta ja taantumuksellisuutta. Syyskuun 1980 Ylioppilaslehdessä komeili Saarisen ja Anja Kaurasen aukeaman kokoinen pamfletti, jossa luki muun muassa: ”Me tulemme yliopistoihin, joissa te luennoitte lehtoreina ja professoreina ja me kysymme miksi kaikuvissa luentosaleissa ja hyvinpuunatuissa käytävissä vallitsee aina sama rikkumaton akateeminen apatia?” Kaurasesta tuli kirjailija Anja Snellman-Orma, mutta Saarinen jäi yliopistolle opettamaan, kuten uhkasi. Saarinen piti filosofian johdantokurssia, omien sanojensa mukaan siksi, että silloinen kollega Simo Knuuttila oli sitä mieltä, että ”siinä on aihe, josta Saarisen poika ei tiedä hölkäsen pöläystä”. Samoihin aikoihin Saarinen oli rakastunut kuningattareensa ja rohkaistunut vetämään henkilökohtaisempia luentoja. Porthanian iso sali oli joka kerta täynnä. Ylen vuonna 1982 taltioimassa tv-pätkässä Saarinen esiintyy nahkapuvussa ja aurinkolaseissa. Hän kertoo, että yliopisto on siitä hieno paikka, että jos hommansa hoitaa ”respektaabilisti”, on aivan sama, mitä puuhaa sen ulkopuolella. Ja että hän itse on aina ollut kiinnostunut hillumaan elämän eri alueilla, näkemään todellisuuden muunkin kuin yliopiston kautta. Saarinen otti julkisuudessa kantaa milloin flirttailutekniikoihin, milloin Persianlahden sotaan. Hänet valittiin parhaiten pukeutuvien suomalaisten joukkoon ja yliopiston parhaaksi opettajaksi. Mitä Missä Milloin -kirjoissa hän kertoi vuosikaudet harrastuksikseen ”ruusut, kahvilat ja systeemikritiikin”. Se vetosi. Filosofiasta tuli muotiaine. Kun vielä 1970-luvulla teoreettisen filosofian opinnot aloitti Helsingissä keskimäärin kaksi opiskelijaa vuodessa, 1990-luvun puolivälissä luku oli 30. Laitoksesta tuli yliopiston tehokkain ja suosituin. Kun filosofiasta tuli lukioaine vuonna 1994, sitä opetettiin Esa Saarisen kirjasta. Kaikki eivät olleet vaikuttuneita. Kun Saarinen valittiin 1990-luvun alussa filosofian laitoksen yliassistentiksi, laitoksella oltiin tyytymättömiä. Työkaverit valittivat hänen käyttävän liikaa aikaa yrityspöydissä istumiseen. Yliassistentti valmensi ”ulkopuolisena insiderinä” Nokian henkilöstöä oman yrityksensä kautta. Talouselämä-lehden mukaan tässä maassa on harvoja yritysjohtajia, jotka eivät olisi kuunnelleet Saarisen luentoja. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin vuonna 1995, että Saarisen ja hänen oppilaansa Pekka Himasen myötä ”julkisuus syrjäytti tutkimuksen filosofiassa”. Laitokselta valmistui toinen toistaan nuorempia tohtoreita, joista kaikista kerrottiin lehdissä. Silti ne, jotka ovat olleet henkilökohtaisesti tekemisissä Saarisen kanssa, ovat aina kehuneet häntä samanlaisilla ylisanoilla kuin Saarinen itse puhuu kaikista. Eräskin Saarisen oppilaista, vain 22-vuotiaana väitellyt Heidi Liehu, muisteli opiskeluaikojaan Helsingin Sanomissa kirjoittamalla, että ”jo Saarisen luennot olivat luku sinänsä. Nuo tiistaiset latautuneet jättikokoukset antoivat lisäuskoa paitsi filosofian voimaan myös yliopistoon yleensä. Ne olivat älyllistä ilotulitusta”. 20-vuotiaana tohtoriksi valmistunut Pekka Himanen taas kertoi, että Saarisella oli hänen väitöksensä ohjaamisessa ”sokraattisen kätilön tehtävä, innostaminen”. Himanen on käynyt Pafos-seminaareissa useita kertoja, ja Saarinen on sanonut hänen löytäneen äänensä sieltä. E. Saarinen pitää ilmeisesti kokea. ” M e o l t i i n Jorma Ollilan kunniatohtoritilaisuudessa sen kotona. Soveltavan matikan professori sanoi siellä TKK:n rehtorille, että kyllähän sä tiedät, kuinka paljon Jorma Esaa arvostaa”, Saarinen kertoo seuraavan päivän luennolla. Rehtori ilmeisesti vakuuttui, sillä vuonna 2001 Saarinen sai soveltavan filosofian professuurin silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta. Saarinen on opettanut nykyisiä aaltolaisia aina siitä lähtien. Yrittäjähenkinen filosofi oli jättäytynyt pois Helsingin yliopistolta pari vuotta aiemmin, sillä hän ei pystynyt työskentelemään siellä sillä sävyllä, millä olisi halunnut. Hänen opetustyylinsä on erilainen. Kun Saarinen selittää innostusfilosofiaansa Platonsalissa, hän ei juuri viittaa muihin ajattelijoihin. Hän viittaa muumeihin. Heidegger mainitaan vain kerran, James Bondille on omistettu kokonainen teoria. ”Näyttää siltä, että – ja nyt tää on tärkeää”, Saarinen sanoo ja pysäyttää edestakaisen kävelynsä puolikaaren edessä. Spottivalo on pehmeää, karkkipaperit on siivottu välitunnin aikana. Osa seminaarilaisista ottaa kynät käteen. Saarinen selittää, että tiede erottaa ihmisestä kaksi systeemiä. Systeemi yksi on nopea ja tilannesidonnainen. Se toimii ilman ajattelua, ärsykkeisiin reagoiden. Siihen voi vaikuttaa systeemi kakkosella, jonka kautta ihminen pystyy erittelemään asioita. Systeemi kakkosen käyttäminen vaatii tietoista keskittymistä ja ajattelemista: siksi se myös lukitsee paljon systeemi ykkösestä. Pafoksella systeemit yksi ja kaksi toimivat paremmin yhteen kuin yleensä, koska täällä ihminen vapautuu. Arkena on vaikeaa avata mieli sellaiselle, mitä normaalisti pidetään vähän naurettavana. Tämä on kognitiotiedettä, joka on su-