Yli 30 koulutusohjelmaa musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. TULEVAISUUDEN TAITEILIJA , HAE TAIDEYLIOPISTOON! Taideyliopisto = Kuvataideakatemia + Sibelius-Akatemia + Teatterikorkeakoulu HAKUAIKA 9.1.–24.1.2018 www.uniarts.fi/hae Kesätyöhakumme alkaa viikolla 3/2018 Do you want to live, learn and explore student life in an inspiring and international environment? With bachelor’s degree programmes in English in International Business, Materials Processing Technology and Nursing, Arcada University of Applied Sciences offers you a wide range of stepping-stones to launch your career. STAY CURIOUS APPLY 9.1–1.2.2018 ARCADA.FI MEILLÄ VOIT MYÖS OPISKELLA RUOTSIKSI! Yli 30 koulutusohjelmaa musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. TULEVAISUUDEN TAITEILIJA , HAE TAIDEYLIOPISTOON! Taideyliopisto = Kuvataideakatemia + Sibelius-Akatemia + Teatterikorkeakoulu HAKUAIKA 9.1.–24.1.2018 www.uniarts.fi/hae
M U U TA M A V U O S I S I T T E N S E A L KO I . Teologien tiedekuntayhdistyksen lehti Kyyhkynen kirjoitti ahdistelusta ja häirinnästä ylioppilaskunnan piirissä toimivien järjestöjen tapahtumissa. Niihin lukeutuivat myös huumausepäilyt: vaikutti siltä, että huhtikuussa 2015 opiskelijabileissä joidenkin laseihin oli laitettu tyrmäystippoja. Syksyllä 2015 uusi epäily sattui suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestön Siulan fukseille tarkoitetuissa juhlissa. Opiskelijan mukaan juoma maistui oudolta ja hänelle tuli huono olo, kertoi Ylen Kioski. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) kommentoi tapauksia sävyllä, josta syntyi erikoinen vaikutelma. Aivan kuin ylioppilaskunnan ajatuksissa ahdistelijat ja huumaajat olisivat saapuneet opiskelijajuhliin jostain ulkopuolelta. Että porukkaan kuulumattomat hiippailevat Mannerheimintieltä Uuden käytäville pahat mielessään, eikä kukaan vain satu huomaamaan heitä. TÄNÄ VUONNA YLIOPPILASLEHTI ON joutunut kertomaan huumausepäilyistä kolmesti. Toukokuussa valtiotieteilijöiden tiedekuntayhdistys Kannunvalajat kertoi huumausepäilystä kaverisitseillä. Lokakuussa useampi opiskelija kertoi tulleensa huumatuksi yhden HYYn edustajistoryhmän, ainejärjestöläisten HYALin vuosijuhlilla. Marraskuussa valtiotieteilijöiden ja Aalto-yliopiston kauppatieteilijöiden Avaruussitsit keskeytettiin huumausepäilyn vuoksi. Lokakuussa HYYn pääsihteeri Jannica Aalto totesi sen, mitä useat olivat odottaneet: kulunvalvontaa on tarkennettu ja turvallisuuteen panostettu, mutta se ei aina riitä, sillä huumaaja on todennäköisesti yksi juhlivista opiskelijoista. Siis yksi meistä. KULUNVALVONTA JA TURVALLISUUTEEN panostaminen ovat tietysti tärkeitä toimenpiteitä. Yhtä tärkeää on ohjata uhrit mahdollisimman nopeasti poliisin luo ja terveyskeskukseen. Samalla on kuitenkin syytä kysyä, miten ainejärjestöistä ja muista HYYn piirissä toimivista opiskelijayhdistyksistä voidaan kitkeä häirintää entistä tehokkaammin. Yksi kerta on rikos ja valitettava tapaus. Monta kertaa lyhyen ajan sisällä kielivät jo kulttuurin ongelmasta. HYY ON JOUTUNUT VAIKEAAN VÄLIKÄTEEN, sillä se ei yksin voi olla vastuussa piirissään toimivien, mutta itsenäisten järjestöjen tapahtumista – saati kulttuurista. Jotain se voi kuitenkin tehdä. Järjestöt saavat HYYltä suoraa rahallista tukea ja erilaisia palveluita toimintansa pyörittämiseksi. Jokainen opiskelija maksaa lisäksi järjestöjen tilavuokrista yli 11 euroa jäsenmaksussaan. Hiljattain HYYn hallitusneuvotteluissa ryhmät päätyivät nostamaan järjestöjen avustustasoa ensi vuoden budjettiin. Samalla sovittiin, että tavoiteohjelmaan sisällytetään kirjaus häirinnän nollatoleranssista. Myös järjestöjen saamia palveluita, tiloja ja tukea aiotaan jatkossa kohdistaa entistä enemmän niin, että ne mahdollistavat ja ohjaavat järjestöjä toimimaan juuri HYYn arvojen mukaisesti. K I R J A U K S E T O V A T O S U V I A . Opiskelijajärjestö, joka on haluton kunnolla puuttumaan häirintään tai epäterveeseen ilmapiiriin, ei ansaitse opiskelijoiden rahoista maksettua tukea. HYYn edustajiston ja hallituksen suurin ryhmä HYAL on painottanut vuosia, miten HYY tavoittaa jäsenensä parhaiten juuri järjestöjen kautta. Ajatus perustelee ison panostuksen järjestöille tarjottavaan tukeen ja palveluihin. Mutta entä jos järjestö ei osoita muuttumisen merkkejä? Entä jos heitä ei kiinnosta? Haluaako HYY silloin edelleen tavoittaa jäsenensä tuon järjestön kautta? Vai olisko sillä rohkeutta osoittaa ovea? K uv a : M er i Bj ör n PÄ Ä K I R J O I T U S 2 4 . 1 1 . 2 1 7 Robert Sundman, päätoimittaja YKSI MEISTÄ ”Yksi kerta on rikos ja valitettava tapaus. Monta kertaa lyhyen ajan sisällä kielivät jo kulttuurin ongelmasta.” 3
SISÄLLYS A L K U U N 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys 7 Totuudenjälkeisyys on lumetta, sanoo Johanna Vuorelma 8 Ajankohtaista 8 Emoji-uutiset 9 Demokratia ei voittanut edustajistovaaleissa 10 Gentrifikaatiotutka: Jätkäsaari 11 Vertaisvalamiehet auttavat nuorta rikoksentekijää LO P P U U N 36 Astrid Swan, Saara Turunen ja minä-taide 38 Essee: Kun faabelit heräsivät eloon 39 Toimituksen TOP 3: Luonto taiteessa 40 Fiktio: Tuuli lentää tyveen, läpäisee lävistyksen, liimautuu laukkaan, kuulee 41 Sarjakuva: Auttaja hai 42 Kolumni: Siirtomaanostalgia elää Netflixissä 43 Yst. terv. Ylioppilaslehti SUOMEN OMA KUNINGAS s. 14-21 Sauli Niinistöllä on muodollisesti vähemmän valtaa kuin kenelläkään aiemmalla presidentillä. Se ei kuitenkaan tee hänestä politiikan ulkopuolista hahmoa. [also in english] Tekijöinä tässä lehdessä Meri Björn, Ulla Donner, Silvia Hosseini, Maria Matinmikko, Jyrki Nissinen, Roosa Oksanen, Anja Reponen, Ilkka Saastamoinen, Kasper Salonen, Kaarlo Stauffer, Jussi Särkilahti, Annikki Valomieli, Jaakko Yli-Juonikas Kannen kuvitus Anja Reponen P I T K ÄT
LEHTI ISSN 0355-9246 /// ISSN 1458-445X (verkkolehti) Seuraavan vuoden ensimmäinen lehti ilmestyy 12.2.2018. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut VIELÄ KERRAN, POJAT! s. 28-33 Suomessa jaksetaan kierrättää kolmea kirjaklassikkoa. Finlandia-ehdokas Jaakko Yli-Juonikas istui pohtimaan, mitä Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta saisi vaihteeksi irti. s. 18.1.1913 Helsinki PÄ ÄTO I M I T TA JA Robert Sundman A D Tuomas Järvenpää TO I M I T U S S I H T E E R I T Veera Jussila Anni Pasanen etunimi.sukunimi(a) ylioppilaslehti.fi KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki p. 050 447 1117 TOIMITUSJOHTAJA Antti Kerppola antti.kerppola(a)hyy.fi MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot PALAUTE posti(a)ylioppilaslehti.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro SEESTEINEN MULLISTUS s. 22-27 Ylioppilasteatterissa on tavattu pyrkiä vallankumoukseen. Sitä haluaa myös uusi johto, mutta sen keinot ovat tälle sukupolvelle tyypilliset: miedot.
Kasvatustiede | Oikeustiede | Taide ja muotoilu | Yhteiskuntatiede Sinne eivät pienetkään unelmat huku Hae Lapin yliopistoon Haku englanninkielisiin maisteriohjelmiin 1.12.2017–15.1.2018 ulapland.f i hakijapalvelut@ulapland.fi Korkeakoulujen yhteishaku 14.–28.3.2018 www.hebo.fi Saman päivän opiskelijalipun 10 € voi lunastaa vain Ticketmasterin myyntipisteistä tai paikan päältä ennen konserttia näyttämällä alennukseen oikeuttavan todistuksen. Etukäteen ostettuna opiskelijalipun hinta palvelumaksuineen 18-45 € . @HelsinkiBaroque 31.12. klo 19 & 1.1. klo 16 | Musiikkitalo, Konserttisali su 17.12. klo 19 | Vanha kirkko, Helsinki Opiskelijat pääsevät saman päivän lipulla KYMPILLÄ KONSERTTIIN! Carolyn Sampson, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Aapo Häkkinen, cembalo Uudenvuoden juhlakonsertit Bach,Telemann Bach, Corelli, Locatelli Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Dmitry Sinkovsky, viulu oulukonsertti J Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku #UniOulu #ArcticAttitude Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. Opiskelijarekry_OY_11_2017_ylkkari.indd 1 9.11.2017 14:13:09 6
K uv a : Ju ss i Sä rk il ah ti AJANKOHTAISTA Uusi kansanliike voisi palauttaa uskon politiikkaan, pohtii Helsingin yliopiston tutkija tohtori Johanna Vuorelma. Elämmekö todella ”totuudenjälkeistä aikaa”? Emme. Niin ajattelee Politiikasta-lehden päätoimittaja, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkijatohtori Johanna Vuorelma. Hänen yhdessä Paul-Erik Korvelan kanssa toimittamansa teos Puhun niin totta kuin osaan – Politiikka faktojen jälkeen (Docendo) ilmestyi lokakuun alussa. Kirjassa useat tutkijat osoittavat, että ihmiset ovat taivuttaneet totuutta aina – myös politiikassa. Siinä ei ole mitään uutta edes Donald Trumpin tai Brexitin aikakautena. ”Britanniassa luottamus Euroopan unionin instituutioihin on aina ollut hyvin heikkoa, ja brittien työväenpuolue Labour kävi kovaa taistelua EU-jäsenyyttä vastaan jo 1970-luvulla. Amerikan politiikassa on myös ollut Trumpin kaltaisia hahmoja jo pitkään, Ronald Reagan tietysti ilmeisimpänä esimerkkinä”, Vuorelma sanoo. ”Olimme jopa hieman yllättyneitä, että ajatus ’totuudenjälkeisyydestä’ levisi niin nopeasti anglosaksisesta kulttuurista meille ja otettiin käyttöön sellaisenaan.” ”Totuudenjälkeisen ajan” hokeminen kertoo, että moni kokee Suomessakin jonkin muuttuneen. Vuorelma uskoo, että kokemusta selittää pikemminkin luottamuksen kuin totuudellisuuden puute. Hän ehdottaa, että puhuisimme siksi mieluummin vaikkapa ”luottamuksen jälkeisestä ajasta”. ”Toisin kuin totuutta, luottamusta voi mitata. Ja on todella nähtävissä, että luottamus moniin keskeisiin kansallisiin ja kansainvälisiin instituutioihin on heikentynyt.” Mikä siis voisi tuoda luottamuksen takaisin? Vuorelma näkee neljä mahdollista skenaariota, joista selkein on luottamuksen vahvistuminen talouskasvun kautta. Monissa maissa luottamus politiikkaan korreloi taloudellisen tilanteen kanssa: kun talous voi hyvin, ihmisillä on varaa luottaa. Toisessa skenaariossa media voisi kasvattaa valtaansa ja nousta voimaksi, joka haastaa kriittisesti hallintoa mutta vahvistaa samalla sen toimintaedellytyksiä. ”Tämän vaihtoehdon suhteen olen kuitenkin hieman pessimistinen.” Kolmas skenaario rakentuu kansalaisyhteiskunnan varaan. Jos esimerkiksi järjestöjen ja muun liikehdinnän rooli vahvistuisi, voisi aktiivisuus niissä kanavoitua myös poliittiseksi osallistumiseksi. ”Sitäkin on hirveän vaikea nähdä. Kansainvälinen trendi osoittaa, että monissa maissa kansalaisyhteiskuntaa enemmänkin rajoitetaan kuin vahvistetaan.” Neljäs skenaario on talouskasvun vahvistumisen rinnalla potentiaalisin luottamuksen palauttaja: täysin uudenlainen poliittinen liike, joka syntyisi muualta kuin nykyisten puolueiden piiristä. ”Ranska on tästä hyvä esimerkki. Siellä luottamus puolueisiin ja politiikkaan on ollut heikkoa, ja Emmanuel Macronin uusi puolue sai kanavoitua monien turhautumista äänestämiseksi”, Vuorelma sanoo. ”Olen aika varma, että saamme Suomessakin nähdä jonkin uuden poliittisen liikkeen. Mielestäni sellaista on luettavissa esimerkiksi tuoreista puolueiden kannatusmittauksista.” LÄÄKKEET LUOTTAMUSPULAAN Teksti: Rober t Sundman Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku #UniOulu #ArcticAttitude Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. Opiskelijarekry_OY_11_2017_ylkkari.indd 1 9.11.2017 14:13:09 77
AJANKOHTAISTA AJANKOHTAISTA OIKAISU Kerroimme edellisessä numerossamme (s. 39), että Miss Suomi -organisaatio olisi tunkenut intiaanipäähineen missifinalistin päähän. Todellisuudessa näin tehtiin kuitenkin Miss Helsinki -kilpailussa. Toimitus pahoittelee virhettään ja lisää Punanaamio-liikkeelle lähetettävälle mustalle listalle kaikki Suomen missiorganisaatiot – tasapuolisesti. KIITOS, LUKIJAT! Ylioppilaslehden toimitus kiittää lukijoitaan kaikesta saamastaan palautteesta! Arvoimme muutamille onnekkaille vuoden aikana lehteämme kiittäneille ja moittineille lippuja Helsingin Kirjamessuille messuviikon alla. Aiomme jatkossakin muistaa aktiivisia lukijoitamme yllätyksin. Kerro meille siis ajatuksistasi esimerkiksi sähköpostitse – osoite on posti(a)ylioppilaslehti.fi. EMOJI-UUTISET Arvaatko, mistä uutisesta on kyse? Jaa vastauksesi Twitterissä tunnisteella #emojiuutiset. Jos olet nopea, voit voittaa kirjapalkinnon! Kerromme vastauksen myös tällä palstalla seuraavassa Ylioppilaslehdessä. Edellisessä numerossa kerroimme, että brittiläinen Monarch Airlines lopettaa lentonsa. Se ei saanut jatkoa toimiluvalleen brittiviranomaisilta. Noin 100 000 matkustajaa on pitänyt kotiuttaa Britanniaan, mikä on rauhanajan ennätys. Monarch on lennättänyt brittejä myös Lappiin. LAURI LINNA YLIOPPILASKUNNAN HALLITUKSEN JOHTOON Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallitusneuvottelut saatiin päätökseen marraskuun alussa. Ensi vuonna HYYn hallitusta luotsaa oikeustieteen ylioppilas, Sitoutumattoman vasemmiston Lauri Linna, 23. Voit seurata ajankohtaista uutisointia ylioppilaskuntapolitiikan käänteistä sekä muista kiinnostavista ilmiöistä lehtiemme välillä osoitteesta www.ylioppilaslehti.fi. 8
HARVA OPISKELIJA ÄÄNESTI EDUSTAJISTOVAALEISSA J O K A I N E N S U O M A L A I S E S S A yliopistossa opiskeleva perustutkinto-opiskelija kuuluu ylioppilaskuntaan. Sen tehtävänä on yliopistolain mukaan ”olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä”. Ylioppilaskuntien ylintä päätösvaltaa käyttävät edustajistot, jotka valitaan vaaleilla aina kahden vuoden välein. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (HYY) vaalit järjestettiin viime syksynä, ja pidetään seuraavan kerran syksyllä 2018. Muissa suomalaisissa ylioppilaskunnissa vaalit käytiin marraskuun alussa. Vaikka Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) tiedotti opiskelijoiden ”äänestäneen aktiivisesti ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa”, vaivautui äänensä lopulta antamaan vain 31,9 prosenttia opiskelijoista. Valtakunnalliseen äänestysprosenttiin on laskettu myös HYYn viime vuoden tulos. Aktiivisimmin äänestettiin Turun yliopiston ylioppilaskunnassa, jossa äänensä antoi 42 prosenttia opiskelijoista. Vähiten edustajistovaalit kiinnostivat Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, jossa vain runsaat 24 prosenttia opiskelijoista äänesti vaaleissa. Edellisissä vaaleissa vuonna 2015 (HYY: 2014) valtakunnallinen äänestysprosentti oli 29,4. Tuolloin monissa ylioppilaskunnissa ei vielä ollut käytössä sähköistä äänestystä. Esimerkiksi HYYssä sähköinen äänestäminen ei kasvattanut äänestysprosenttia – sen sijaan se laski. MONET PUOLUEET JA PUOLUElehdet ehtivät tuoreeltaan hehkuttaa omien poliittisten ryhmiensä tuloksia. Vihreät suurin poliittinen ryhmä Suomen yli opistoissa, uutisoi Vihreä Lanka. Keskustaopiskelijat ylsi huipputulokseen edus tajistovaaleissa – ”Kepu nousee opiskelijakentällä”, kertoi Suomenmaa. #Kokoomus onkin lopulta ainoa edustajisto vaaleissa paikkamääräänsä kasvattamaan pystynyt puolue, twiittasi kokoomuksen puoluesihteeri Janne Pesonen. Menestyneimpiä ryhmiä edustajistovaaleissa olivat kuitenkin edelleen erilaiset tiedekuntaja ainejärjestöjen tai esimerkiksi osakuntien puoluepoliittisesti sitoutumattomat listat, jotka saivat vajaa 80 prosenttia kaikista äänistä. Puoluepoliittisista ryhmistä eniten kannatusta saivat vihreät, joiden listat saivat yhteensä 6,7 prosenttia äänistä. Toiseksi suosituimpia olivat erilaiset vasemmistolaiset listat, joiden kannatus oli 5,9 prosenttia. Vasemmistolaisuudella ei ylioppilaskuntapolitiikassa välttämättä tarkoiteta sitoutumista esimerkiksi Vasemmistoliittoon puolueena. Kokoomus sai äänistä 3,8 prosenttia ja keskusta 3 prosenttia. RKP:n kannatus oli 2,1 prosenttia ja SDP:n 1,5 prosenttia. Alle prosenttiin jäi perussuomalaiset, jonka kannatus oli 0,2 prosenttia. VAIKKA ESIMERKIKSI KESKUSTA ja kokoomus nostivat kannatustaan edellisistä edustajistovaaleista, on trendi puoluepoliittisten ryhmien kannatuksen osalta laskusuuntainen. Esimerkiksi vielä vuonna 2011 vasemmisto sai 8,9 prosentin kannatuksen ja kokoomus 7,7 prosentin kannatuksen. Keskusta ylsi tuolloin 4,4 prosenttiin. Tästä huolimatta vaikkapa HYYn suurimmat ääniharavat tulivat viime vuonna poliittisista ryhmistä. Valtakunnallisesti 10 eniten ääniä saaneen ehdokkaan joukossa oli viisi ehdokasta poliittisista ryhmistä. Teksti: Robert Sundman Edustajistovaalit käytiin muualla kuin Helsingissä marraskuun alussa. Vain vajaa kolmasosa maan yliopisto-opiskelijoista käytti äänioikeuttaan. 99
J ÄT K Ä S A A R I GENTRIFIKAATIOTUTKA HOT NOT C A M EM B ER T ED A M Ilmanlaadun ja melun mittaamista tarjolla Ambiciti-kävelyillä Pelago-pyörämerkin varasto Kulttuurista omimista kadunnimissä: Suezinkatu, Rionkatu, Kap Hornin katu Te ks ti : Ve er a Ju ss il a & A nn i Pa sa ne n Little Big Cafe 2nd: tarjolla Suomi100-salaatti vuohenjuustolla Bitcoin-automaatti Länsiterminaalin aulassa Alejandra-kahvilassa yhä avokadopastaa Golden Classics Cafe & Bar: nahkaliivit kohtaavat Twin Peaksin Paljon uutta, jotain vanhaa, vähän bitcoineja ja yksi mäyrä. Lehden testissä Jätkäsaari on moderni, muttei läpeensä keskiluokkainen. Sofi Oksanen – pikselitaideteos Clarion Hotelin seinällä Hoasin uudet opiskelijatalot MiG-21BIS-torjuntahävittäjä Verkkokauppa.comin näköalaterassilla: ”koneella voitiin torjua pilvessä ja yöllä” Damavand-vaatekaupan kolmen euron muovisandaalit Paskasti täytetty mäyrä Huutokonttori Kanttiinissa Verkkokauppa.com: 3D-laseja, heraproteiinia ja 24/7-kiskasta Dr. Pepperiä Tommi Toijan pissaava Bad bad boy –veistos Tietokoneja pelikonsolimuseo: Amigat ja kuusnepat vitriinissä Kiiltävä Range Rover -katumaasturi Clarion Hotelin edustalla 10 10
SUOMEN LAIN MUKAAN ALLE 15-VUOTIAS nuori ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Siksi oikeus ei esimerkiksi määrää 14-vuotiaalle rikoksentekijälle rangaistusta, vaan sosiaaliviranomaisten tehtävänä on auttaa ja tukea näitä nuoria, jotta rikoksen tekeminen jäisi yhteen kertaan. Tällöin rikoksentekijälle saattaa kuitenkin syntyä kuva, ettei itse tekoon puututa. Hän ei välttämättä tule pohtineeksi, millaisia seurauksia rikoksella on sen uhrille, tekijälle itselleen tai vaikkapa ympäröivälle yhteisölle ja yhteiskunnalle. Näin uskotaan Helsingin kaupungin Maahanmuuttajanuorten Helsinki -hankkeessa, joka yhdessä Me-säätiön kanssa käynnisti vuosi sitten vertaisvalamiehistötoiminnan. Nuorista koostuvan valamiehistön tarkoituksena on puuttua alle 15-vuotiaiden tekemiin, yleensä ensimmäisiin rikoksiin tai rikkomuksiin. ”Poliisi, huoltaja, nuoriso-ohjaaja, opettaja tai vartija voi nuoren ja tämän huoltajan luvalla ottaa yhteyttä tilanteessa, jossa halutaan vertaisvalamiehistön tukea. Valamiehistön istunto sovitaan nopealla aikataululla, esimerkiksi samalle tai seuraavalle viikolle, jolloin käsiteltävä tilanne on yhä nuorella tuoreessa muistissa”, kertoo vertaisvalamiehistön projektityöntekijä Eeva Pulli Helsingin kaupungilta. ”Lähdemme yhdessä avaamaan sitä keissiä, että mitä on tehty ja miksi. Yritämme vertaisvalamiehistön kanssa päästä siihen hetkeen ja ymmärtää, mikä on saanut ne tapahtumat aikaan. Sitten yritämme keksiä ratkaisua ja sopivaa seuraamusta”, kertoo valamiehistön toiminnassa alusta alkaen ollut Tawab, 20. Käsittelyyn osallistuminen on vapaaehtoista, eikä seuraamus ole rangaistus. Se voi olla esimerkiksi anteeksipyyntökukkia vanhukselle, jota kaveriporukka on häirinnyt. VERTAISVALAMIEHISTÖN TOIMINNASSA on ollut mukana 13 tehtävään koulutettua nuorta. Mallia on haettu Yhdysvalloista, jossa toimintaa on ollut jo pitempään. Siellä vertaisvalamiehistöjen määrä on kasvanut 70:stä noin 1 400 kappaleeseen kymmenessä vuodessa. Yhdysvaltalaisten seurantatutkimusten mukaan rikosten uusimisen on havaittu merkittävästi vähentyneen vertaisvalamiehistön istuntoon osallistuneilla nuorilla. Selvitettävät tapaukset voivat olla pahoinpitelyitä, tappeluita tai vaikkapa ilkivaltaa. Vertaisvalamiehistö ei kuitenkaan käsittele seksuaalirikoksia. Tawabin mukaan valamiehistön käsittely tehoaa, sillä ikätoverit eivät saarnaa toiselle nuorelle. Käsittelyssä tuntuu enemmänkin siltä, että ongelmaa ratkotaan kaveriporukan kesken. ”Jos sulla on esimerkiksi likainen huone ja äiti pyytää siivoamaan sen, niin siinä voi helposti mennä viikko. Mutta jos kaveri kehottaa siivoamaan huoneen, niin nuori uskoo sen paljon paremmin.” Toimintaan niin ikään vertaisvalamiehinä osallistunut Najma, 18, painottaa myös ymmärryksen välittymistä. ”Me ollaan kaikki oltu jossain vaiheessa samankaltaisissa tilanteissa.” EI SAARNAAMISTA, VAAN RATKOMISTA Mouhamed, Siham, Najma, Feisal ja Tawab ovat vertaisvalamiehistön jäseniä. Teksti: Robert Sundman – Kuva: Annikki Valomieli Vertaisvalamiehistön istunnot tuntuvat kaveriporukan keskusteluilta. 11
PIENESTÄ JOUKOSTA NOUSEVAT GLOBAALIEN HAASTEIDEN RATKAISIJAT TUTUSTU MONITIETEELLISIIN KANDIOHJELMIIN JA ALOITA UNELMIESI SUUNNITTELU OLE 1* PARHAISTA OPISKELE HELSINGIN YLIOPISTOSSA * KUULUMME MAAILMAN TUTKIMUSYLIOPISTOJEN PARHAAN 1 % JOUKKOON TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA? Soita tai lähetä hakemus: megaduuni.? Forssa Hamina Helsinki puh. 045 7731 3801 puh. 044 335 0736 puh. 045 7731 3601 Hyvinkää Hämeenlinna Jyväskylä puh. 045 7731 3769 puh. 045 7731 3781 puh. 045 7731 3752 Kerava Kotka Kouvola puh. 045 7731 3723 puh. 045 7731 3707 puh. 045 7731 3689 Kuusankoski Lahti Lohja puh. 045 7731 3739 puh. 045 7731 3667 puh. 045 7731 3849 Oulu Raahe puh. 045 7731 3859 puh. 045 7731 3636 Urjala Ylivieska puh. 044 434 7318 puh. 050 3451 815 Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan? Jos omaat sujuvan supliikin ja hyvän tilannetajun; olet positiivinen, empaattinen ja haluat menestyä – voit hyvinkin olla etsimämme henkilö. Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Työkaluinasi on helppokäyttöinen soittojärjestelmä ja sinä itse. Suoramarkkinointi Mega Oy on 1986 perustettu Suomen johtava puhelimitse tapahtumaan markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen yli 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Riihimäki puh. 045 7731 3621
PIENESTÄ JOUKOSTA NOUSEVAT GLOBAALIEN HAASTEIDEN RATKAISIJAT TUTUSTU MONITIETEELLISIIN KANDIOHJELMIIN JA ALOITA UNELMIESI SUUNNITTELU OLE 1* PARHAISTA OPISKELE HELSINGIN YLIOPISTOSSA * KUULUMME MAAILMAN TUTKIMUSYLIOPISTOJEN PARHAAN 1 % JOUKKOON APURAHAILMOITUS Vanhan ylioppilastalon tukisäätiö julistaa haettavaksi apurahoja Vanhaa ylioppilastaloa koskevia yliopistollisia opinnäytetöitä varten. Apurahoja myönnetään yhteensä enintään 2.000 euroa. Vapaamuotoinen apurahahakemus pyydetään lähettämään 1.1.2018 mennessä sähköpostitse osoitteeseen otto.meri@helsinki.fi. Lisätietoja apurahoista ja hakemuksista antaa säätiön asiamies Otto Meri (puh. 050 375 5712).
Teksti: Robert Sundman – Kuvitus: Anja Reponen K A I K E N Y L Ä P U O L E L L A Sauli Niinistö on poliittisempi kuin voisi luulla, mutta presidentin vaalien alla siitä ei kannata puhua. 14
A B OV E I T A L L – E n g l i s h s t o r y s t a r t s f r o m p a g e 1 9.
K A I K E N Y L Ä P U O L E L L A 1 4 2 1 29. TOUKOKUUTA, MÄNTYNIEMI, HELSINKI. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö astelee tiedotusvälineiden eteen virka-asunnollaan. Kameroiden sulkijat räpsähtelevät kiivaasti. Yleisö tietää, mitä Niinistö aikoo. Hän on luvannut kertoa ”tulevaisuuden suunnitelmistaan”. ”Jaaha, hyvää iltapäivää”, hän aloittaa, kuin hieman huvittuneena. ”Joko kello on tasan?” Ensin Niinistö kertoo tasavallan presidentin tehtävistä. Siitä, miten presidentin valtaoikeuksia on viime vuosina vähennetty erityisesti sisäpolitiikassa. Siitä, millaisia myllerryksiä ulkopolitiikassa on hänen kautensa aikana kohdattu. Ja siitä, miten presidentti on siksi siirtynyt yhä etäämmälle ”puoluepolitiikasta”. ”Miltä siis tuntuisi, jos presidenttiehdokkaan takana olisikin valitsijayhdistys?” Niinistö kysyy ja katsoo yleisöään. MONI MEDIA EHTI UUTISOIDA NIINISTÖN vedosta ”yllätyksenä”. Spekulaatioita valitsijayhdistyksestä oli kuitenkin ollut jo liikkeellä. Tasavallan presidentin välit hänen entiseen puolueeseensa kokoomukseen olivat kylmenneet etenkin Alexander Stubbin puheenjohtaja kaudella. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti kertoi keväällä 2016, että presidentin ja Stubbin väliset suhteet olivat ”kelvottomat”. Ulkoja turvallisuuspolitiikassa kaksikko oli usein napit vastakkain. ”Yleensä tällaisia kannatuslukuja saadaan jostain Uzbekistanista.”
Toisaalta Niinistö osoitti ratkaisullaan myös kykyä olla ajan hermolla. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio kertoo, että vastaavia ratkaisuja on nähty Euroopassa ja maailmalla enemmänkin. ”Sloveniassa käytiin juuri presidentinvaalit, ja siellä istuva presidentti tuli valituksi toiselle kaudelle. Hän oli päättänyt hylätä puolueensa ja lähteä ehdolle itsenäisenä ehdokkaana. Vastaava tapaus löytyy myös muun muassa Liettuasta.” Raunion mukaan presidentit korostavat mielellään asemaansa koko kansan edustajana, ja ottavat siksi etäisyyttä puolueisiin. Se ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. PUOLUEET OVAT LUOMUS, JONKA KANSA rakensi itseään varten. Tästä huolimatta puolueilla on merkittävä ongelma: kansa ei tahdo enää uskoa omaan luomukseensa. Matti Apunen, Mikael Jugner ja Taru Tujunen summaavat ongelmaa osuvasti Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) pamfletissa Pelastakaa puolueet! – Mitä politiikka voisi oppia Uberilta? (2016). Suomalaisten puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet viime vuosina reippaasti. Vuonna 2014 puolueisiin kuului enää noin viitisen prosenttia kansalaisista. Samalla kun puolueet edustavat entistä pienempää osaa äänestäjäkunnasta, on niiden sisällä valta siirtynyt pienemmille ryhmille, kauemmas perinteisestä ”kenttäväestä”. Äänestäjien etäisyys puolueiden johtoon on siis entisestään kasvanut. Politiikan tutkimuksessa on puhuttu valtasiirtymähypoteesista, jonka mukaan perinteiset joukkopuolueet menettävät otteensa jäsenistään ja muuttuvat vaalikoneistoiksi, joissa valta keskittyy puolueväen sijaan eduskuntaja ministeriryhmille. Entiset laajapohjaiset kansanliikkeet ovat siis muuttuneet ulkoisiin haasteisiin ja ärsykkeisiin reagoiviksi johtajavetoisiksi ryhmiksi, joiden koneistossa panostetaan entistä vähemmän jäsenten osallistamiseen, mutta entistä enemmän viestintään, markkinointiin ja vaalityöhön. Hypoteesi ei ole suomalaista alkuperää, mutta esimerkiksi tutkija Vesa Koskimaa Tampereen yliopistosta on todennut sen soveltuvan suurimmaksi osaksi myös Suomeen. Samaan aikaan äänestäjien ja puolueiden kasvanut etäisyys on alkanut näkyä myös suomalaisten asenteissa. EVAn vuonna 2014 teettämästä Arvoja asennetutkimuksesta selviää, että jopa 76 prosenttia suomalaisista ajattelee puolueiden ajautuneen yhä kauemmas tavallisen ihmisen ongelmista. Suomen vaalitutkimuksen mukaan vain 15 prosenttia vastaajista koki luottavansa poliittisiin puolueisiin vuonna 2009. Ei siis ihme, jos kansansuosiota tavoitteleva poliitikko haluaa esiintyä tahraamattomana, ”puoluepolitikan” ulkopuolisena voimana. KUN USKO PUOLUEISIIN ON ALKANUT rapautua, on aika muuttunut otolliseksi vahvojen johtajien haikailuille. Kehitys on kansainvälinen. Monissa maissa kansalaiset ovat alkaneet odottaa ”politiikan ulkopuolisia” messiaita tuomaan järkeä pöytään ja ”kansan ääntä” päätöksentekoon. ”Messiaat” voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia, mutta usein heitä yhdistää se, etteivät he todellisuudessa tule eliitin tai politiikan ulkopuolelta. Yhdysvaltalaiset saivat Donald Trumpin, ranskalaiset Emmanuel Macronin. Suomessa puolueensa jättäneen Sauli Niinistön kannatus oli lokakuussa Taloustutkimuksen mittauksessa ennätykselliset 76 prosenttia. Tapio Raunion mielestä Niinistön kansansuosio tuntuu oudolta. ”Yleensä tällaisia kannatuslukuja saadaan jostain Uzbekistanista.” Vahvan johtajan haikailu heijastuu myös ihmisten toiveisiin ja odotuksin presidentin vallankäytölle. 47 prosenttia ajatteli EVAn tänä vuonna tekemässä tutkimuksessa, että Suomessa tasavallan presidentillä on liian vähän valtaa. Vielä kymmenisen vuotta sitten niin ajatteli 30 prosenttia suomalaisista. Vajaasta kolmanneksesta on kasvettu lähes puoleen. Toive vahvasta johtajasta, joka saapuu hoitamaan asioita ja näpäyttämään muita, ei kuitenkaan ole toimivan demokratian kannalta kovin terveellinen toive. Tutkija Vesa Koskimaa kirjoittaa, että moderni edustuksellinen demokratia on nimenomaan puoluedemokratiaa. Ilman puolueiden tuottamia ohjelmia ja niitä tukevia eduskuntaryhmiä edustuksellisen demokratian perusmekanismi – läpinäkyvyyteen perustuva tilivelvollisuus – kävisi lähes mahdottomaksi. Mutta juuri sellainen poliittinen valta, joka ei ole tilivelvollista kellekään, tuntuu mobilisoivan ihmisiä. Presidentinvaalista on Suomessa pitkään puhuttu kansalaisten suosikkivaalina. Vuonna 2012 äänioikeutetuista 72,8 prosenttia kävi antamassa äänensä presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella. ”Sellainen valta ei muutu poliittiseksi ohjelmaksi tai teoiksi, eivätkä siinä näy kompromissit. Se on valtaa, joka tuntuu vain vallalta tehdä hyviä asioita tai kantaa vastuuta”, arvioi mediatutkija, Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen. Vertailun vuoksi: kevään kuntavaaleissa 58,8 prosenttia äänioikeutetuista saapui uurnille. TASAVALLAN PRESIDENTTI EI KUITENKAAN ole Suomessa vahva johtaja. Sauli Niinistöllä on vähemmän valtaa kuin kellään edeltäjistään. Hän on ensimmäinen Suomen tasavallan presidentti, joka ei osallistu enää edes EU-kokouksiin. Niinistön vallankäyttö rajoittuu melko tiukasti tp-utvaan – presidentin johtamaan valtioneuvoston ulkoja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Presidentin valtaoikeuksia ymmärtääkseen on palattava sisällissotaan. Kun se keväällä 1918 päättyi, vallitsi Suomen poliittisessa eliitissä voimakas vastakkainasettelu ja epäluottamus. Oikeiston ja vasemmiston välit olivat tulehtuneet, ja sodan voittaneet valkoiset halusivat varmistaa, ettei sosialistinen vallankumous voisi toteutua Suomessa parlamentaarisesti. Siksi valtioneuvosto eli hallitus sai tuekseen vahvoilla valtaoikeuksilla varustetun valtionpäämiehen, presidentin. Suomen perustuslaillista hallitsemistapaa kutsuttiinkin ennen 2000-luvun perustuslakiuudistusta puolipresidentiaaliseksi. 1900-luvun presidentit käyttivät valtaa sen mukaan, minkä kukin katsoi tarpeelliseksi. Toiset olivat sisäpolitiikassa pidättyväisempiä, mutta vuonna 1956 virkaansa astunut Urho Kekkonen ei kuulunut heihin. 25 vuotta Suomea johtanut Kekkonen oli valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimon mukaan lähes kaikkivoipa valtionpäämies, jolla oli enemmän valtaa sisäpolitiikassa kuin kellään toisella puolipresidentiaalisen tasavallan presidentillä. Kun puolueiden väliset suhteet paranivat ja luottamus hiljalleen palautui 1960ja -70-luvuilla, muuttui aika otolliseksi presidentin vallan parlamentarisoimiselle eli eduskunnan ja hallituksen roolin kasvattamiselle. Aika oli ajanut sellaisen presidentin ohi, joka nimitti hallitukset, hajotti eduskunnan ja määräsi ennenaikaisia vaaleja oman tahtonsa mukaan. Se valta, joka presidentille jäi, oli ulkopolitiikan johtajuus – yhdessä valtioneuvoston kanssa. Juuri rajattu toimintakenttä on saattanut lisätä Niinistön suosiota, sillä hän ei ole ryvettynyt ”lautaskohuissa” tai sisäpolitiikan kiemuroissa – toisin kuin moni edeltäjänsä. Kun Helsingin Sanomat analysoi marraskuun alussa Niinistön kansansuosiota, lehti summasi presidentin onnistumisen niin, että hän on enimmäkseen pysynyt poissa sisäpolitiikasta mutta vastannut kansalaisten odotuksiin ulkoja turvallisuus politiikassa. Toinen syy suosion takana voi olla, että valta, jota Niinistö käyttää, ei ole julkista. Tp-utvassa käytävä keskustelu on ainoastaan läsnäolijoiden ja sisäpiirilähteiden tiedossa, eikä media voi läpivalaista ministerivaliokunnan toimintaa. 17
Median kyvyttömyys arvioida presidentin toimintaa kriittisesti on ehkä vaikuttanut korkeisiin kannatuslukemiin, Tapio Raunio arvioi. ”Jos presidentin toimia tutkittaisiin tarkemmin ja esimerkiksi media esittäisi vaihtoehtoisia tapoja toimia presidenttinä, kannatuslukemat saattaisivat todennäköisesti olla alhaisemmat.” TARKKAILTAVAA KYLLÄ OLISI. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti kertoi lokakuussa, että Niinistö on ollut valtaoikeuksiaan vahvempi presidentti. Hän on oma-aloitteisesti käyttänyt hallitusta enemmän valtaa ulkopolitiikassa, vaikka hallituksen ja presidentin tulisi olla periaatteessa tasavahvoja toimijoita. Perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa Suomessa ”tasavallan presidentti yhteistyössä valtioneuvoston kanssa”, mutta Niinistö on ilmoittanut lisänneensä presidentti-sanan perään tauon – kuin ajatusviivan merkkaamaan sitä, kuka todella on ykköspomo. Tämä on hallitukselle kelvannut. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) kokemattomuus on pitänyt hänet poissa ulkopolitiikasta, eikä edellisen presidentin Tarja Halosen toimintaa kyseenalaistanut kokoomus ole halunnut ottaa yhteen omasta puolueesta ponnistaneen presidentin kanssa. Keskustalainen Harriet Lonka suomi Niinistön vallankäyttöä utvassa kovin sanoin helmikuussa Suomenmaan haastattelussa. ”Tasavallan presidentti on kaapannut utvan”, hän sanoi. Lonka kiinnitti huomiota erityisesti siihen, miten utva kokoontuu nykyään vain tp-utvana, presidentin johdolla. ”Sen perusolemus meidän parlamentaarisessa demokratiassamme on, että se on valtioneuvoston ulkoja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta. Sen pitäisi istua myös utvana ilman presidenttiä, pääministerin johdolla.” MEDIAN ANALYYSIA ON VAIKEUTTANUT myös se, ettei Niinistö ole ollut kovin halukas keskustelemaan omasta vallankäytöstään tai agendastaan median kanssa. Kesällä 2016 Niinistö ehdotti Venäjän presidentille Vladimir Putinille, että venäläiset sotilaskoneet pitäisivät transponderit eli paikantavat tunnistimet päällä sotilaslennoillaan. Helsingin Sanomat kirjoitti elokuussa, että presidentin aloite oli herättänyt hämmennystä ja poikennut Suomen ulkopolitikan toimintatavoista. Sen sijaan että Niinistö olisi kommentoinut asiaa esimerkiksi Helsingin Sanomille, hän perusti blogin ja kirjoitti sinne tekstin, jossa kyseenalaisti lehden tulkinnan. Niinistö siis laittoi pystyyn oman mediansa ja piti oikeuden määritellä tapahtumien kulut ja asioiden luonteen itsellään. Se oli taitava veto aikana, jona myös perinteiseen mediaan luotetaan jatkuvasti vähemmän. ”Tällaisena aikana, jossa mediaa kohdellaan vallankäyttäjänä muiden joukossa, näyttäytyy presidentti ikään kuin toimijana, joka yhdessä kansan kanssa katsoo ’valtamediaa’ hieman vinosti”, Anu Koivunen sanoo. Helsingin Sanomille Niinistö kieltäytyi haastattelupyynnöstä viimeksi muutama viikko sitten, kun lehti kirjoitti muiden ehdokkaiden Nato-ajatuksista. Niinistön suhtautuminen tuntuu ylimieliseltä, mutta Helsingin Sanomien on varmasti vaikea sanoa sitä suoraan. Huikeaa kansansuosiota nauttivan presidentin toiminnan kritisoiminen kääntyisi lähes varmasti median itsensä tappioksi. N I I N I S TÖ N P E L I L I I K E A S E T TA U T U A näennäisesti puoluepolitiikan ulkopuolelle onnistui. Kesän aikana hänelle kerättiin yli 156 000 kannattajakorttia. Turuilla ja toreilla ei voinut välttyä aktiivisilta Sauli-faneilta, jotka keräsivät kannattajia Niinistön jatkokaudelle. Todellisuudessa valitsijayhdistystempussa oli paljon imagopeliä. Nettisivuilla ihmiset toivotetaan tervetulleiksi ”sitoutumattomaan” Sauli Niinistö -kansanliikkeeseen, jonka johto on kuitenkin täynnä kokoomuksen luottopelaajia. Kampanjapäällikkö Pete Pokkinen on pitkäaikainen kokoomusministerien erityisavustaja, kenttäpäällikkö Sanna Kalinen on puolueen aiempi järjestöpäällikkö ja valitsijayhdistyksen asiamies Heikki A. Ollila entinen kokoomuksen kansanedustaja, jota kutsuttiin yhdessä Niinistön ja Kari Häkämiehen (kok) kanssa eduskunnan ”Tupuksi, Hupuksi ja Lupuksi” 1980-luvulla. Valitsijayhdistyksen perustaminen luo kuvan siitä, että presidentinvaalissa vastakkain ovat puolueiden ehdokkaat ja puhtoisempi ”kansan ehdokas”. Pragmatistinen poliittinen retoriikka korostaa, että toisella puolella on neutraalimpi, järkevä ja ennen kaikkea ei-ideologinen asioiden hoitaja, toisella puolella taas ideologian sokaisemat toimijat. Sellainen retoriikka sopii erityisen hyvin suomalaiseen ulkopoliittisen keskustelun perinteeseen, jossa järkevyydellä perusteleminen on ollut suosittua. ”Onhan tässä kaikuja sellaisesta, että kansa ikään kuin yksissä tuumin valitsisi Niinistön presidentiksi”, Anu Koivunen sanoo. Koivunen muistuttaa, että niin kauan kuin presidentinvaali on käyty suorana kansanvaalina, on vaali edennyt aina toiselle kierrokselle. Silloin viimeistään on pystytty tuottamaan polarisaatio, jolla on näytetty, miten kaksi kärkivaihtoehtoa todella eroavat toisestaan. Nyt toiselle kierrokselle ei välttämättä edes mennä. Niinistö voi jättää muut ehdokkaat väittelemään keskenään, pysytellä hieman ulkopuolella ja lopulta tulla silti valituksi. Toisella kaudellaan hän voi jatkaa vallan käyttämistä suojassa ilman, että hänen on missään vaiheessa kerrottava agendoistaan sen tarkemmin yhtään kellekään. Professori Tapio Raunio muistuttaa, että oikeasti politiikka on ennen kaikkea kompromisseja ja joukkojen toimintaa puolueiden tai vaikkapa kansalaisjärjestöjen kautta. ”Presidentinvaali luo nyt päinvastaista kuvaa politikasta. Se ei ole hyvä asia.” Jutun lähteinä on käytetty Johanna Vuorelman ja Paul-Erik Korvelan (toim.) teosta ”Puhun niin totta kuin osaan – Politikka faktojen jälkeen” (Docendo, 2017), Mari K. Niemen, Tapio Raunion ja Ilkka Ruostetsaaren (toim.) teosta ”Poliittinen valta Suomessa” (Vastapaino, 2017) sekä Rauli Mickelssonin teosta ”Suomen puolueet – Vapauden ajasta maailmantuskaan” (Vastapaino, 2015). A B O V E I T A L L President Sauli Niinistö is more political than many might think; but better not discuss it just before the next elections. K A I K E N Y L Ä P U O L E L L A 1 4 2 1 18
MAY 29TH, MÄNTYNIEMI, HELSINKI. Sauli Niinistö, incumbent President of the Republic of Finland, walks out to meet the press for a briefing at his official residence. The sound of camera shutters snapping fills the room. The audience is expectant: Niinistö has promised to lay out his “plans for the future”. “Right, well, good afternoon,” he begins, as though slightly amused. “Is it time?” First Niinistö launches into an update on his work: the ways in which the President’s powers have been curtailed in recent years, especially in domestic politics, and the various tumults in foreign affairs that have arisen during his term. He also raises the issue of how the President as an institution has withdrawn from so-called party politics. “How would it feel, then, if a candidate were backed by a constituency association instead?” Niinistö asks the journalists. A CONSTITUENCY ASSOCIATION represents residential election candidates who do not associate with any political party. A number of media outlets sprang on Niinistö’s decision to resort to one as a ”surprise”, despite speculations of the move having cropped up earlier. Niinistö’s relationship with his previous affiliate, the National Coalition Party (NCP), had taken a chilly turn especially during Alexander Stubb’s term as chair. News magazine Suomen Kuvalehti reported in spring 2016 that Stubb’s and the President’s relations were “rotten”. The duo often butted heads when it came to foreign and security policy. On the other hand, Niinistö’s shift to a voters’ association has been seen to demonstrate an ability to stay in the swim of things. Political science professor Tapio Raunio from the University of Tampere says that similar solutions have often been employed across Europe and the world. “In the recent Slovenian elections, the incumbent president won a second term by ditching his party and running independently. Practically the same thing happened in Lithuania.” Raunio says that presidents tend to emphasize their position as representatives of the entire nation, which is why they may also inch (or leap) away from specific parties. However, this state of affairs has its pitfalls. A B O V E I T A L L President Sauli Niinistö is more political than many might think; but better not discuss it just before the next elections. Text: Robert Sundman – Illustration: Anja Reponen – Translation: Kasper Salonen
POLITICAL PARTIES ARE AN INSTITUTION that the people created for themselves. Despite this, parties now have a significant drawback: the people no longer want to believe in their own creation. This sucinct summation of the problem is from a 2016 pamphlet drawn up by the Finnish Business and Policy Forum (EVA), written by director Matti Apunen, MP and former media boss Mikael Jungner, and former NCP party secretary Taru Tujunen. The membership figures of Finnish parties has plummeted in recent years. In 2014 only about 5 percent of Finns belonged to any particular political bloc. And while parties represent ever smaller portions of the electorate, their internal power has centered into smaller groups, further away from the party ranks “in the field”. In other words, the gulf between voters and leaders has widened. Political science speaks of a power transition hypothesis, wherein traditional mass parties lose their grip on their members and essentially morph into election machines whose power is held by parliamentary and ministerial groups instead of the party members proper. Thus, previously broad-based popular movements have changed into leader-driven factions reacting to outward challenges and threats. These groups operate less by invoking the power of their members and more through marketing, PR, and electioneering. The hypothesis is not Finnish in origin, but researchers such as Tampere University’s Vesa Koskimaa have found it largely applicable here, too. Finnish attitudes at large have also begun reflecting the gap between decision-makers and the general populace. According to an EVA value survey, as much as 76 percent of Finnish respondents say they believe political parties have drifted away from people’s real, everyday concerns. The Finnish Election Study found in 2009 that only 15 percent of respondents had trust in political parties. No wonder, then, that a politician vying for popularity wants to represent themselves as an unblemished force external to party politics. W I T H P O L I T I C A L FA I T H I N C R I S I S, many voters have begun to yearn for strong leaders. The trend is international. Citizens in many countries have displayed a yen for messiahs “outside of politics” to bring common sense to the table and ”the voice of the people” into national policy. These supposed redeemers can vary greatly in nature, but they often share the attribute that they do not actually come from outside of politics or the much-derided elite. Americans got Donald Trump, the French got Emmanuel Macron. In October, statistics organisation Taloustutkimus put Niinistö’s support figures at a recordbreaking 76 percent. Raunio says Niinistö’s approval rating feels out of place. “Stats like these are usually found somewhere like Uzbekistan.” The pining for a strong leader is also seen in people’s hopes and expectations for the President’s use of power. Some 47 percent of EVA survey respondents said they felt that the Finnish head of state doesn’t have enough clout. That figure was at 30 percent a decade ago. This growing desire is not exactly healthy for a functioning democracy. Researcher Koskimaa writes that modern representative democracy is in essence party democracy. Without party programs and the parliamentary groups to sustain them, the basic mechanism of representative democracy – accountability based on transparency – would become impossible. But non-accountable political power is precisely the type of rule that seems to mobilize people. The presidential elections have long been considered Finns’ favorite kind of election. In 2012 a whopping 72.8 percent of those eligible cast their vote in the first round the presidential race. “Power like that does not turn into a political program or political action, and compromises have no place in it. It feels like the power to do good things and take responsibility,” says media researcher Anu Koivunen from the University of Stockholm. In comparison, last spring just 58.8 percent of those eligible to vote marched to the ballot boxes. NEVERTHELESS, THE PRESIDENT IS NOT a strong leader in Finland. Niinistö has less real power than any of his predecessors. He is the first president who does not participate in EU meetings. Niinistö’s influence is tightly restricted to the Council of State’s ministerial committee on foreign and security policy, which he runs. To understand the President’s prerogatives, we have to look back to the civil war. When it ended in 1918, confrontation and distrust were rife in the Finnish political elite. Relations between the left and right were septic, and the Whites who won the war wanted to make sure that a socialist revolution could not happen through parliamentary measures. That is why the government was backed by a head of state with armfuls of power: the President. Finland’s constitutional rule of law was in fact called “semi-presidential” before the reform of the 2000s. 20th century presidents used power according to need. Some where more moderate in domestic policy, but Urho Kekkonen, who took up the mantle in 1956, was not among them. Kekkonen ruled Finland for 25 years with what political science professor Heikki Peloheimo calls absolute power and had a higher standing in domestic politics than any other semi-presidential president. When a degree of trust returned in the 1960s and 70s, the time was ripe for parliamentizing the President’s powers. Gone were the days of a President who appointed governments, broke apart parliaments, and imposed premature elections on personal whims. What was left to the President was a final say in foreign politics – together with the Council of State. A strictured playing field may have increased Niinistö’s popularity, as he hasn’t had to face scandals or navigate domestic policy labyrinths – unlike those who came before him. When daily Helsingin Sanomat in November analyzed Niinistö’s support, it wrote that his success was largely based on staying out of the spotlight on domestic concerns but responding steadfastly to foreign and security policy expectations. Another reason may be that Niinistö’s power is not public. Only insiders are aware of what goes on in cabinet committee discussions, and the media is powerless to penetrate the actions of ministerial groups. “Stats like these are usually found somewhere like Uzbekistan.” A B O V E I T A L L 1 4 2 1 20