• YLIOPPILASLEHTI 5/2024 Arkinen spektaakkeli Arkinen spektaakkeli Kuolema kammottaa ja koukuttaa. s. 26
• 3 ELÄMME nyt synkkää, synkkää aikaa. Kirjaimellisesti, sillä käsillä ovat vuoden pimeimmät hetket. Maailmanpoliittisesti, sillä Yhdysvaltojen iso fasistivauva on palaamassa valtaan. Ja Helsingin yliopiston opiskelijoiden näkökulmasta, sillä kaiken muun kurjuuden keskellä heidän niskaansa lankeavat vielä ylioppilaskunnankin rahahuolet. Hyy joutuu nimittäin talousvaikeuksissaan jälleen korottamaan ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Tämän lehden mennessä painoon ensi vuoden budjettia ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta pääsihteeri on esittänyt jäsenmaksuun jopa 28 euron korotusta talouden sopeuttamiseksi. Se tarkoittaisi ensi lukuvuodelle lähes 50 prosentin nousua nykyisestä. Taustalla ovat Hyyn omistaman, ravintolaja kiinteistöbisneksestä vastaavan Ylvan ongelmat, jotka taas johtuvat kaikkien mahdollisten riskien realisoitumisesta. Ajatus jäsenmaksuttomasta Hyystä vuodelle 2025 oli kaunis, mutta koronapandemian, Ukrainan sodan ja korkojen nousun myötä ollaankin yhtäkkiä tilanteessa, jossa Ylvalta ei saada penniäkään. Jo valmiiksi hallituksen politiikasta kärsivät opiskelijat joutuvat paikkaamaan vajetta omista kukkaroistaan. Tilanne ei tosiaankaan ole reilu riviopiskelijalle, ja edustajistovaalien alla monet ryhmät ratsastivat juuri sillä: ylioppilaskunnan olisi heidän mukaansa keskityttävä olennaiseen ja karsittava kaikki muu. Osittain tämä toive on toteutumassa, sillä jäsenmaksukorotuksesta huolimatta joudutaan tekemään myös kipeitä leikkauksia. Lisää rajua karsintaa voi lähivuosina olla edessä, mikäli Petteri Orpon (kok) hallitus päätyy poistamaan ylioppilaskuntien automaatiotai pakkojäsenyyden laista. Asiaa on lokakuussa selvitetty opetusja kulttuuriministeriössä. HUOLI opiskelijoiden toimeentulosta on ymmärrettävä. Voi toisaalta kysyä, millaiseksi kokemus opiskeluajasta muodostuu, jos ylioppilaskuntien toiminta köyhdytetään minimiin. Edunvalvonnasta karsimalla opiskelijoiden ääni hiipuisi esimerkiksi YTHS:n, HSL:n ja Hoasin päätöksenteossa. Tapahtumista nipistämällä Fuksiseikkailun kaltaiset päivät eivät enää toisi eri alojen opiskelijoita yhteen. Järjestötukien leikkaaminen taas synnyttäisi epätasa-arvoa: isot ja rikkaat järjestöt tuskin huomaisivat ylioppilaskunnan tarjoamien tilojen ja tukien katoamista, mutta pienempien ja köyhempien toiminta rampautuisi tai päättyisi kokonaan. Oma lukunsa on Ylioppilaslehti, johon on syksyn mittaan kohdistunut ennennäkemätöntä leikkauspainetta. Moni edariehdokas esitteli lehteä helppona säästökohteena, vaikka esimerkiksi paperilehdestä luopumalla voitaisiin ensi vuonna säästää vain reilut 50 000 euroa Hyyn massiivisesta 820 000 euron vajeesta. Jokainen voi tykönään pohtia, onko se summa, jolla kannattaa uhrata vuonna 1913 perustettu lehti, yksi Suomen kuihtuvan mediakentän viimeisistä nuorten ja opiskelijoiden äänenkannattajista. LOPUKSI on hyvä muistaa, että lain mukaan ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla ”jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiään”. Mitenköhän tätä tehtävää voidaan toteuttaa, jos edunvalvonta, järjestötuet, tapahtumat sekä opiskelijajournalismi vedettäisiin minimiin? Ja kuinka hyvin enää ensi vuoden edustajistovaalien alla pystytään perustelemaan koko jäsenmaksun olemassaoloa, jos sille ei saisi käytännössä mitään vastinetta? PIMEYDEN YTIMESSÄ PÄÄKIRJOITUS ROOSA WELLING K U V A : JO O N A M Ö TT Ö
• 4 PÄÄTOIMITTAJA Roosa Welling ART DIRECTOR Iisa Pappi TOIMITUSSIHTEERIT Alli Hallonblad Eveliina Lempiäinen TEKIJÄT Taika Butters, Rimma Erkko, Aliina Kauranne, Joonas T. Laine, Eveliina Mäntylä, Mari Mäntynen, Erik Solin KIITOKSET Sandra Järvenpää, Adile Sevimli KANNEN KUVA Erik Solin Perustettu 1913. 111. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA @ylioppilaslehti Käyntija postitusosoite Leppäsuonkatu 9 B, 00100 Helsinki Tilaukset ja osoitteenmuutokset www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/ mediatiedot KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy VT. TOIMITUSJOHTAJA Pekka Huotari pekka.huotari@ylva.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN: 0355-9246 ISSN: 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Seuraava numero ilmestyy 31.1. YLIOPPILASLEHTI PÄÄKIRJOITUS Synkkää aikaa TOIMITUKSELTA Ruumiita ja koiravideoita TOP 10 Pimeitä juttuja KANINKOLO Demarit vittuilee 3 X HIRVIÖT Nyt pelottaa ALKUPALA Sateenkaarevaa kauhua UUTISIA Henkilöt ja arvosteluasteikot vaihtuvat KOLUMNI Haluan saunoa rauhassa UUTINEN Antakaa rahaa t. Hyy GALLUP Saako jäsenmaksua nostaa? POST MORTEM Kuolema oikeuslääkärin silmin. 3 5 6 6 6 7 8 9 10 13 Rimma Erkko (FM) on väitöskirjatutkija ja kirjailija, jonka mielestä painajaisissa on taikaa. Häneltä ilmestyi lokakuussa sateenkaareva kauhufantasiaromaani Teräsjää (Nysalor-kustannus). Tähän lehteen hän kirjoitti tietoiskun kauhun queer-koodauksesta. TEKIJÖINÄ Päivä pöntöllä Salakuuntelimme opiskelijoita vessassa. Jenk kiva alien tärk eimm ät eläim et. Aivomatoja ja kissätätejä 14
• 5 ASIALLINEN KYSYMYS Sivistyksen hinta OUTOJA OPINNÄYTTEITÄ Death metal -nuorten elämää 3 X KIRJAT Pieniä kirjoja, suuria tarinoita MIESLASTEN TIEDEKYSYMYKSET Yllätyksiä paljussa ASIATON KYSYMYS Kirjailija Satu Rämö POSTIA Tykötarpeita piirileikkiin 25 38 39 39 40 42 okunen viikko sitten makasin kotona sohvalla ja katselin puhelimelta, kun ihminen paloi hengiltä. 19-vuotiaan insinööriopiskelijan Shaaban al-Daloun elämä päättyi Gazan al-Aqsan sairaalassa tulipalossa, joka syttyi Israelin ilmaiskusta. Videolla tippaletkuun kytketty käsi liikehti liekkihelvetin seassa vielä hetken. Sosiaalisessa mediassa videota jaettiin muutamassa päivässä satojatuhansia kertoja, mikä puhkaisi tien perinteiseen mediaan. Minä ja miljoonat muut silmäparit, jotka emme tunteneet al-Dalouta, katsoimme ruudun takaa hänen viimeisiä liikkeitään. Selasin Instagramia ja yritin taas kerran peitellä onttoa kauhua sisälläni. Kuolema on kuluneen vuoden aikana heittäytynyt yhä useammin äkkiarvaamatta eteen koiravideoiden, puolituttujen omakuvien, vegereseptien ja mydayjen keskelle. Somen yltäkylläisyyden välistä tuijottaa tuhoutunut todellisuus, jonka pölyiset ruumiit tuntuvat jo tutuilta, vaikken oikeasti tiedä heistä mitään. He eivät näe, että katselen. Visuaalisuuden sanelemassa maailmassa on loogista, että katastrofista vaaditaan enemmän uutisia, enemmän näkyvyyttä. Kun näemme jotain kamalaa, teemme sille jotain. Eikö niin? Vuoden kuluessa olen pelännyt yhä enemmän, että näkyvyys onkin päätepiste. Että jäämme seuraamaan. Mielenosoitukset ärsyttävät ja niistä etsitään virheitä. Kun niiden takana ovat nuoret ja opiskelijat, tarkoitus on jalo mutta keinot väärät tai ajattelu mustavalkoista. Yhteistyötä Israelin yliopistojen kanssa perustellaan akateemisella vapaudella, vaikka niiden yhteyksistä maan armeijaan ja aseteollisuuteen on olemassa näyttöä. Kansanmurhien tutkimuksesta tiedetään, että niiden kaari on asteittainen. Ajatukseen toiseudesta ehtii tottua. Jos Gazan kohtalo joskus virallisesti todetaan kansanmurhaksi, se tapahtuu todennäköisesti vasta vuosien jälkeen – liian myöhään elämän kannalta. Gazassa on kuollut yli 43 000 ihmistä sen jälkeen, kun Israel aloitti laajamittaiset sotatoimet Hamasin iskun jälkeen viime vuoden lokakuussa. Kateissa on yli 20 000 lasta, joista osan uskotaan makaavan raunioiden alla. Luvut ovat niin käsittämättömiä, ettei niiden toistaminen enää auta hahmottamaan muuta kuin sen, ettei Israelia suitsi oikein kukaan. Kaikki käänsivät katseensa Rafahiin, Israel teki maahyökkäyksen silti. Tässä Ylioppilaslehden numerossa kollegani Eveliina Lempiäinen haastattelee oikeuslääketieteen professoria Antti Sajantilaa ei-luonnollisesta kuolemasta. Sajantilan mukaan Gazassa yleiset räjähdyskuolemat ovat harvoja tapauksia, joissa kuolema todella on hetkellinen. Ihminen on ensin tässä ja sitten poissa. KUOLEMA RUUDUN TAKANA TOIMITUKSE LTA ALLI HALLONBLAD Erik Solin on helsinkiläinen kuvittaja, taiteilija ja ihmiseksi naamioitunut luuranko. Tähän lehteen hän kuvitti kansijutun kuolemasta. KUVA: JOONA MÖTTÖ TAIT AVA Viulistilta vaaditaan sitkeyttä. 34 TAPIO
• 6 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 Keittiön pöydän ääressä istutaan paljon, joten päätimme satsata sähkösuojattuun kattovalaisimeen. Ero vanhan ja uuden lampun välillä on huikea! Vanhassa lampussa sähkökenttä oli korkeampi jopa valon ollessa pois päältä verrattuna uuteen lamppuun kun valo on päällä. Kuvat puhuvat puolestaan. Myös magneettikentissä on isot erot. Yhtä asiaa en ilmas tonmuut okses ta ymm ärrä, jos kaikk i maap alloll a oleva hiilid ioksi di on maap allota lähtö isin Niin miten pääs töjä voi tulla lisää ? Tuskin on ainoa asia, jota et ymmärrä. @MatiasTurkkila Mitä eroa loppujen lopuksi on sillä, höpötteleekö mikkiin Hizbollah-viiksivallu vai Ylen oma toimittaja? #justasking Mistä syystä naiset rakastuvat jännämiehiin?? Miksi kunnollinen insinööri tai maisteri ei kelpaa. @TeemuSel8nne Inhottava uutinen ,Sakarille pikaista toipumista, tiedän kuinka inhottavaa on borrelioosi ,vaimo sai punkin puremasta se vuosia sitten mustikka metsästä ja oli todella monta vuotta kipuja ja vaivoja ,tosin yksi demari Vantaalta @UllaKaukola siitä vittuili mutta kukin tyylillään. Vietämme aikaa somen syövereissä, jotta sinun ei tarvitsisi. KANINKOLO POJAT VAROKAA! Y?kai on japania ja tarkoittaa salaperäistä henkiolentoa tai hirviötä. Y?kait asuvat kaupunkien laidoilla, silloilla, kylien välissä kohoavilla vuorilla. Ne tulevat esiin hämärän hyssyssä, jolloin tuttu muuttuu oudoksi. Masaki Kobayashin ohjaamassa kummitustarinoiden kokoelmassa Kwaidan – kauhun kasvot (1964) esiintyvä yuki-onna (”luminainen”, ??) ilmestyy lumisina öinä kauniin, pitkätukkaisen naisen hahmossa. Hän surmaa etenkin nuoria miehiä jäädyttämällä heidät kuoliaiksi hengityksellään, joka on hyytävä kuin lumimyrsky. TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN Kaamoksen kuumottavimmat olennot Temuttajat @helsinginyliopisto-Jodel-kanava edarivaalien alla Seurasaari Ei kaikki miehet Survivalistimökki ilmastokatastrofin jälkeen Pimeä aine (jota ei kai sittenkään ole olemassa?) Lordi-elokuva Dark Floors Ateneumin Gothic Modern -näyttely Teemu Keskisarja Kohtu 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Anonyymi Ylilaudalla Anonyym i Ylilauda lla K au hu n mes ta ri k i ersi se ns uu r i a q ueer -koodauk s e ll a Anonyymit Vauva.fi-palstalla Anonyym i Ylilauda lla
• 7 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 aksi miestä on lähekkäin, hengittäen raskaasti kuin seksin jälkeen. He ovat juuri kuristaneet ihmisen ja piilottaneet ruumiin. Pian toinen miehistä sytyttää tupakan. Se oli vanhassa Hollywoodissa nyökkäys sille, että seksiä oli harrastettu. Näin alkaa legendaarisen Alfred Hitchcockin synkkä psykologinen trilleri Köysi (Rope, 1948). Se pohjautuu löyhästi tositarinaan homoparista, joka murhasi miehen. Elokuvassa annetaan melko suoraan ymmärtää, että päähenkilöt asuvat yhdessä ja heillä on myös yhteinen makuuhuone. Pääosia näyttelevät Farley Granger ja John Dall seurustelivat todellisuudessakin miesten kanssa. Hitchcock on kaikkien tuntema jännityselokuvien mestari, mutta hän oli myös queer-kauhun pioneeri aikana, jolloin homoseksuaalisuuden esittäminen valkokankaalla oli ehdoton tabu. Niin sanottu Haysin ohjeisto kielsi 1900-luvun puolivälissä esimerkiksi ”seksuaalisten perversioiden” esittämisen – viitaten tosiasiassa homoseksuaalisuuteen. Heteroseksiäkään ei saanut näyttää, ja jopa yli kolmen sekunnin suudelma tai alusvaatteiden näyttäminen valkokankaalla oli kiellettyä. Ohjeistus oli voimassa vuodesta 1930 aina vuoteen 1968 asti, jolloin se alkoi pikkuhiljaa korvautua nykyisellä ikärajaan perustuvalla valvonnalla. Yksi Hitchcockin suosikkitavoista kiertää sensuuria oli queer-koodaus. Sille on tyypillistä, että hahmoilla on stereotyyppisen queerejä maneereja, mutta henkilön identiteetti jätetään tietoisen avoimeksi. Useammissa Hitchcockin elokuvissa kahden miehen tai kahden naisen välillä on ilmiselvää eroottista värinää, vaikka mitään ei sanota ääneen. Queer-koodaus on mitä ilmeisimmin ollut Hitchcockille tietoinen valinta. Yhtä ilmeistä ei ole, pitäisikö sitä tulkita vähemmistövihamieliseksi vai ei. Hitchcock kuvasi queeriyttä usein vieraana uhkana heteronormatiiviselle järjestykselle. Esimerkiksi Linnut -ikiklassikossa (The Birds , 1963) ihmisten kimppuun hyökkäävät linnut on tulkittu symboliksi päähenkilöiden tukahdutetuille homoseksuaalisille haluille, jotka vaarantavat vallitsevan järjestyksen. Jotkut ovat syyttäneet Hitchcockia homoja transfobian lietsomisesta. Hitchcockin omasta seksuaalisesta suuntautumisesta on vain spekulaatioita. Varmaa kuitenkin on, että hänen elokuviensa kulissien takana oli runsaasti näyttelijöitä ja käsikirjoittajia kaikissa sateenkaaren väreissä. Esimerkiksi Linnut perustuu biseksuaalin Daphne Du Maurierin samannimiseen romaaniin. Kirjan sovitti elokuvakäsikirjoitukseksi Arthur Laurents , joka oli avoimesti homoseksuaali. Myös Köysi on Laurentsin kynästä. ALKUPALA TEKSTI: RIMMA ERKKO MUSTELMA ON ENNE Suomalaisen kansanuskomuksen mukaan yllättävän suuri kalansaalis tai hyvä metsästysonni saattoi olla kuoleman ennusmerkki, marras. Myös kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä ja toisinaan menninkäisiä muistuttavia manalan olentoja on kutsuttu martaiksi. Lounais-Suomessa samantapaisesta kuoleman enteestä on käytetty nimitystä Huu. Huunpuremaksi on kutsuttu selittämättömästi ihoon ilmestynyttä mustelmaa, joka ennakoi ihmisen kuolemaa. BAUBO, TANSSIVA TUHMELIINI Neoliittisista jumalatarfiguriineista polveutuva, mahakas kreikkalainen jumalatar Baubo symboloi vatsanpohjasta kumpuavaa naurua ja ilkikurista rietastelua. Baubo on päätön, mutta sillä on nännit silminä ja vulva suuna. Vulvastapuhuja päästelee niin mehukkaan tuhmia vitsejä, että jopa maan hedelmällisyyden jumalatar Demeter, jonka tytär oli kidnapattu manalaan, piristyi ja sai uutta pontta Persefonen etsintöihin. Tytär saatiin takaisin. Pilluvoimaa! YLIOPPILASLEHTI 5/2024 K au hu n mes ta ri k i ersi se ns uu r i a q ueer -koodauk s e ll a TEKSTI: RIMMA ERKKO
• 8 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 UUTISET elsingin yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) pääsihteerin sijaiseksi nousee 28-vuotias valtiotieteiden opiskelija ja viestintätoimisto Ellun Kanojen konsultti Paula Karhunen . Nykyinen pääsihteeri Mikko Kymäläinen jää vuodenvaihteessa perhevapaalle elokuun alkuun saakka. Pääsihteeri toimii muun muassa ylioppilaskunnan henkilöstön esihenkilönä, hallituksen ja edustajiston apuna sekä yleisenä hallinnon pyörittäjänä. Karhunen on toiminut aiemmin Hyyn hallituksessa vuonna 2019 ja Suomen ylioppilaskuntien liiton (Syl) hallituksessa vuonna 2020. Lisäksi hän on Helsingin yliopiston hallituksen opiskelijaedustaja vuoden 2025 loppuun saakka. Miksi Karhunen haluaa hypätä pääsihteerin saappaisiin juuri nyt? ”Ylioppilaskunta on minulle rakas organisaatio ja kasvattijärjestö, ja olen jo pidemmän aikaa tiennyt, että haluan palata vielä sinne hommiin. Nyt aukesi aika hyvä tilaisuus ja tartuin siihen”, hän sanoo. Karhunen myöntää, että Hyyn tilanne on vähintäänkin ”kiinnostava”. Hän ei silti jännitä vuonna 1868 perustetun ylioppilaskunnan puolesta vaan uskoo, että se tulee kyllä pärjäämään vielä seuraavatkin noin 160 vuotta. ”En ole Hyyn tulevaisuudesta syvästi huolissani tai peloissani. Optimismini perustuu opiskelijoiden voimaan ja uskon, että ylioppilaskunnan kyky kasvattaa valveutuneita ja kriittisiä kansalaisia säilyy ikuisesti.” Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. Paula Karhunen aloittaa pääsihteerin sijaisena Helsingin lääkiksessä luovuttiin numeerisesta arvostelusta lvan toimitusjohtaja Leea Tolvas lopettaa konsernin palveluksessa, Ylva tiedottaa. Tolvas oli toiminut Hyyn ravintolaja kiinteistöbisneksestä vastaavan Ylvan toimitusjohtajana ja Hyyn talousjohtajana helmikuusta 2021. ”Muistelen varmasti vielä kiikkustuolissa näiden turbulenttien vuosien tapahtumia ja kokemuksia”, Tolvas kommentoi tiedotteessa. Hänen aikanaan esimerkiksi Lyyra-kortteli valmistui Hakaniemeen sekä Grand Hansa -hotelli avasi ovensa. Tolvaksen kautta ovat värittäneet koronapandemia, Ukrainan sota ja korkojen nousu, joiden johdosta Ylva on kärsinyt talousvaikeuksista. Ylvan hallituksen puheenjohtaja Mika Heikkilä kertoo Ylioppilaslehdelle, ettei Tolvaksen lähtöön liittynyt sen kummempaa dramatiikkaa, vaikka se tulikin hänelle jokseenkin yllätyksenä. ”Ainahan se totta kai on pieni yllätys. Toisaalta kun itse tapasin Leean ensimmäistä kertaa keväällä 2022, hän sanoi heti ensitapaamisella minulle, ettei tule tekemään tästä eläkevirkaa vaan lähtee jonkun vuoden kuluttua uusiin haasteisiin.” Ylvan hallitus käynnisti heti lokakuun lopulla uuden toimitusjohtajan rekrytointiprosessin. elsingin lääketieteellisessä koulutusohjelmassa siirryttiin tänä syksynä arvioimaan lähes kaikkia opin tosuorituksia asteikolla hyväksytty–hylätty. Opinnäytetyö eli syventävä tutkielma on ainoa, joka arvioidaan edelleen 0–5-asteikolla. Lääkiksen ainejärjestö LKS:n hallituksen puheenjohtaja Annika Rantala kertoo, että muutos on syntynyt opiskelijoiden omasta toiveesta. Aiemmin vastaava käytäntö on ollut käytössä Tampereen ja Itä-Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa. ”On huomattu, että arvosanat tuottavat vähän turhaa stressiä ja liiallista kilpailua. Välillä stressi on mennyt jopa niin pitkälle, että jotain nelosta on lähdetty uusimaan vitoseksi”, Rantala kertoo. Hänen mukaansa tuore muutos on otettu opiskelijoiden keskuudessa vastaan positiivisesti. Kun pääsee läpi kurssista tai tentistä, tietää varmasti oppineensa riittävät taidot. Palautetta saa lisäksi esimerkiksi potilailta, ohjaajilta ja kurssikavereilta. Tenttipisteetkin saa halutessaan näkyville, jos tahtoo tietää, läpäisikö kurssin kirkkaasti vai rimaa hipoen. ”Arvosanat eivät oikeastaan millään tavalla vaikuta jatko-opintoihin tai työelämään. Ainoastaan Euroopan ulkopuolelle suuntautuviin vaihto-opintoihin on toisinaan vaadittu joku tietty keskiarvo, mutta senkään ei pitäisi nykyään olla este.” Ylvan toimitusjohtaja Leea Tolvas jätti tehtävänsä TEKSTI: ROOSA WELLING
• 9 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 äätin kesällä viedä itseni treffeille suosittuun julkiseen saunaan Tampereella. Onhan hikisiä vartaloita vasten liimautuminen ja henkeäsalpaavan kylmässä vedessä kärvisteleminen paras tapa viettää laatuaikaa yksinään. Kahden ja puolen tunnin saunomisen aikana kaksi miestä kysyi puhelinnumeroani ja tarjosi kyytiä kotiin, yksi kutsui minut kahville ja tarjoutuipa eräs muuttamaan kämppäkaveriksenikin. Hiki valui selkääni pitkin, ei kuumuuden vaan korventavan epämukavuuden vuoksi. Välttelin katseita, naureskelin vaivaantuneesti ja kiemurtelin kuumilla lauteilla. Rentoutumisesta ei tullut mitään. Kotimatkalla minua turhautti. Kävin kyseisessä saunassa usein, niin yksin kuin kumppanini kanssa, mutta vastaavaa en ollut aiemmin kokenut — ainakaan tällä mittakaavalla. Saunomisen kautta olin löytänyt uudelta paikkakunnalta yhteisön. Viikoittainen saunahetki oli tarjonnut muuten kiireisen opiskelijaelämän keskelle aikaa hengähtää ja rauhoittua. Koin olevani osa porukkaa, joka arvosti saunomista ja sen rehellistä rosoisuutta. Tunsin ylpeyttä, kun pärjäsin ylimmällä lauteella ja pysyin avannossa, kunnes varpaani kangistuivat. Ajattelin, että jaoimme hetken, johon kaikki sukupuolet, vartalot ja aatemaailmat mahtuivat. Vähäinen vaatetus oli sivuseikka. Nyt minusta olikin tullut soidinhuutojen kohde. Tunsin oloni petetyksi. En ollutkaan osa jotain suurempaa, vaan mahdollinen treffikumppani, tissit ja peppu. Paikka, jossa luulin olevani seksualisoivilta katseilta suojassa, paljastui samanlaiseksi näyteikkunaksi kuin yökerhot. VOI olla vaikeaa löytää ihmistä, jonka kanssa mielenkiinnon kohteet osuvat yksiin. Saunasta löytyvät uudet yhteydet — niin henkiset kuin arkiset – ovat osa saunomisen taikaa. Ymmärrän sinänsä, että vastakkaisella lauteella istuvaa tekisi mieli pyytää kahville, kun vihdoin löytää vertaisensa himosaunojan. Seksuaaliseen lähestymiseen sauna ei kuitenkaan ole oikea paikka. Saunoja on perinteisesti pidetty pyhinä tiloina, joita suojelevat erinäiset tontut ja haltijat. Kun ajattelen saunaa pyhänä paikkana, tuntuu siellä lähentely yhtä absurdilta kuin se, että kirkossa joku tarjoaisi omasta ehtoollisviinistään ja pyytäisi illalliselle. Pyhyys ilmenee edelleen saunarauhan käsitteessä. Kansainvälinen Savusaunaklubi on kehittänyt saunarauhajulistuksen, jonka ensimmäinen lausahdus kuuluu näin: ”Tänäkin vuonna itse kullakin olkoon oikeus saunoa rauhassa mielisaunassaan.” Suurta suosiota Helsingissä saavuttanut Sompasauna taas julisti Instagramissa oman saunarauhan, jossa esimerkiksi seksuaalinen häirintä on tuomittu ankarasti. Mikseivät julistukset näy lauteilla? EN enää ihmettele sitä, että suurin osa vakituisista saunojista on miehiä. Jos joudun arvioimaan saunalle lähtiessä, jaksanko vältellä katseita tai kieltäytyä kyydeistä, saunominen menettää keskeisen merkityksensä. Moni ei sellaista jaksa. Saunarauhan huomiotta jättäminen ei ainoastaan turmele rentouttavaa kokemusta vaan rikkoo keskinäisen luottamuksen. Hetken pyhyys haihtuu. Viime kädessä saunarauhassa on kyse kunnioituksesta: jaettua tilaa arvostetaan eikä yhteisiä rajoja ylitetä. Minun ja yhteisöni keskinäinen kunnioitus on särkynyt molemminpuolisesti. K U V A : JO O N A S T. LA IN E Saunarauhan rikkominen särkee muutakin kuin seesteisen illan, kirjoittaa toimittaja Taika Butters. KOLUMNI Taika Butters on toimittaja, joka pitää sopivan lämpöisistä saunoista ja pistelevän kylmistä avannoista. En tahdo kyytiäsi vaan saunarauhan
• 10 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 iihen nähden kuinka valtavia päätöksiä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) joutuu pian tekemään, lokakuun lopulla käydyt edustajistovaalit kiinnostivat opiskelijoita hämmästyttävän vähän. Äänestysprosentti oli tasan sama, 32,3, kuin edellisissä vaaleissa kaksi vuotta sitten. Alimmillaan edustajistoon pääsi reilulla parillakymmenellä äänellä. Opiskelijoita olisi luullut kiinnostavan esimerkiksi se, että ylioppilaskunta toimii tällä hetkellä noin 820 000 euron vajeella, mikä on noin 3,5 miljoonan euron vuosibudjetissa merkittävä summa. Vaje johtuu etenkin Hyyn omistaman ravintolaja kiinteistöbisneksestä vastaavan Ylvan pitkään jatkuneista talousvaikeuksista, jotka taas johtuvat koronapandemiasta, Ukrainan sodasta ja korkojen noususta. Vajeen paikkaamiseksi on tehtävä joko jäsenmaksun korotuksia, leikkauksia palveluihin tai sekä että. Sopeutustoimista pääsee päättämään nyt valittu edustajisto, jonka on määrä lyödä ensi vuoden budjetti lukkoon joulukuun alkupuolella. Tällä hetkellä Hyyn jäsenmaksu on koko lukuvuodelta 57 euroa, ja osa ryhmistä väläytteli jo vaalien alla, että siihen saattaa olla luvassa jopa 20 euron korotus. Toiset ryhmät taas haluavat kiihkeästi estää jäsenmaksun korottamisen ja ovat esittäneet jättileikkauksia muun muassa järjestöjen tukiin ja Ylioppilaslehteen. Nyt puhutaan suurista summista ja konkreettisesti yksittäisten opiskelijoiden rahoista. Ylioppilaskunnan jäsenmaksu on nimittäin ainakin toistaiseksi pakko maksaa, käytti Hyyn palveluita tai ei. Siksi on jokseenkin yllättävää, ettei sähköisille uurnille jaksettu raahautua yhtään aiempaa ahkerammin. ALHAISESTA äänestysaktiivisuudesta huolimatta edustajistovaaleissa saatiin valittua Hyylle uusi 60-henkinen edustajisto, joka käyttää ylintä valtaa ylioppilaskunnassa. Vasemmisto otti vaaleissa selvän voiton. Sitoutumattomasta vasemmistosta (Sitvas) ja Hyyn vihreistä (Hyvi) koostuva vaalirengas Maailmanpyörä säilyi edelleen suurimpana ja onnistui jopa kasvattamaan paikkojaan, vaikka opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys (Osy) oli ennen vaaleja irrottautunut renkaasta. Maailmanpyörä sai edustajistosta 26 paikkaa, kun viime vaaleissa se otti 23 paikkaa. Sitvas nosti paikkamääräänsä 13 paikasta 16 paikkaan. Hyvi taas nosti paikkojaan kahdeksasta paikasta kymmeneen. Ainejärjestötaustainen Hyal menetti kolme paikkaa 12 paikasta yhdeksään paikkaan. Se on nyt yhtä suuri kuin osakuntien ja ruotsinkielisten Snäfin muodostama vaalirengas, joka säilytti yhdeksän paikkaansa. Vaalirengas Help menetti kaksi paikkaa ja jatkaa kahdeksalla paikalla. Helpin muodostavat lääketieteen, hammaslääketieteen, eläinlääketieteen, farmasian ja oikeustieteen ainejärjestöt. Kokoomuksen ja keskeisten vaalirengas Edistykselliset pysyi kuuden edustajan kokoisena: kokoomuksella on jatkossakin viisi paikkaa ja keskeisillä yksi. Osy menetti yhden paikan ja jatkaa yhden hengen edustajistoryhmällä. Vaalien jonkinasteisena yllättäjänä voidaan pitää uutta konservatiivista vaaliliittoa Murrosta, joka nappasi yhden paikan ja nousee siten edustajistoon täysin uutena ryhmänä. Ryhmä on kertonut vastustavansa esimerkiksi ”woke-ideologiaa” ja turvallisemman tilan periaatteita. VAALIEN ääniharava oli jälleen Sitvasin Jenny Kasongo 161 äänellään. Viime vaaleissa hän sai 175 ääntä, mikä oli suurin henkilökohtainen äänimäärä sitten vuoden 1995. Kasongo kertoo silti olleensa yllättynyt omasta äänimäärästään. Hänen mukaansa vaalit eivät ylipäätään olleet Sitvasille kaikista helpoimmat, vaikka lopulta (Ja toinen koura opiskelijan kukkaroon) TEKSTI: ROOSA WELLING UUTISET S S SAKSET KÄTEEN! SAKSET KÄTEEN! SITVAS, 16 PAIKKAA Sitoutumaton vasemmisto (Sitvas) on puoluepoliittisesti sitoutumaton vasemmistolainen ja feministinen järjestö, joka kertoo ajavansa erityisesti yhdenvertaisuutta ja kestävyyttä edistävää politiikkaa. HYVI, 10 PAIKKAA Hyyn Vihreät (Hyvi) on puoluepoliittisesti sitoutumaton opiskelijajärjestö, joka pyrkii toiminnallaan edistämään vihreitä arvoja, kuten kestävää kehitystä, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. HYAL, 9 PAIKKAA Hyal eli Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset on poikkitieteellinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton edustajistoryhmä, joka puolustaa etenkin opiskelijajärjestöjen asiaa. Maailmanpyörä
• 11 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 ryhmä saikin hyvän tuloksen. ”Vaalien alla puhuttiin paljon Hyyn taloudesta ja ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Näissä molemmissa Sitvasilla on paljon tarjottavaa, mutta tuntui silti, että jouduttiin olemaan koko ajan puolustuskannalla”, Kasongo pohti vaali-iltana. Hänen mukaansa Sitvasin lähtökohta on, että Hyyn talous tulee sopeuttaa kuitenkin samalla varmistaen, että ylioppilaskunta on tulevaisuudessakin pystyssä. Tämä linja tarkoittaa käytännössä jäsenmaksukorotuksia sekä maltillisempia leikkauksia. Monet muut ryhmät taas vastustivat äänekkäästi korotuksia ja olivat kampanjoissaan jättileikkausten kannalla. Kasongo myöntää olettaneensa, että oikeisto olisi saanut näissä vaaleissa ”jytkyn”. ”Itselläni oli ajatus, että todennäköisesti oikeistoryhmät olisivat saaneet ihmisiä liikutettua ja herätettyä äänestämään. Mutta kyllä tulos selkeästi näyttää, että on monia opiskelijoita, jotka ovat todella epätyytyväisiä Suomen hallituksen toimiin.” Kasongo kuitenkin peräänkuulutti kaikkien ryhmien näkemysten huomioimista budjettineuvotteluissa. ”Toivoisin, että Maailmanpyörä ei jyrää muiden ryhmien yli vaan ryhmäpuheenjohtajat keskustelevat ja neuvottelevat budjetista hyvissä ajoin.” KOMPROMISSEJA ja neuvottelua todellakin on tarvittu. Jo ennen edustajistovaaleja tiedossa oli, että ryhmien näkemykset poikkeavat varsin dramaattisesti toisistaan. Toisessa laidassa ovat vaalivoiton ottaneet Sitvas ja Hyvi sekä paikkoja menettänyt Hyal, jotka lähtisivät ratkomaan tilannetta etupäässä jäsenmaksua nostamalla ja maltillisemmilla leikkauksilla. Ylioppilaslehden vaalien alla tekemässä selvityksessä Hyal ilmoitti kipurajakseen 20 euron korotuksen ja lehden vaalipaneelissa myös Sitvas asettui samaan suuruusluokkaan. Tällaisesta opiskelijakohtaisesta korotuksesta huolimatta rahaa olisi edelleen löydettävä jostain reippaasti yli 250 000 euron edestä. Keskilinjaa edustavat osakunnat, Snäf ja Osy, jotka ovat kertoneet olevansa valmiita maltillisiin jäsenmaksukorotuksiin sekä leikkauksiin. Osakunnat on kertonut kipurajakseen viiden euron ja Snäf ”muutaman opiskelijahintaisen lounaan” suuruisen korotuksen. Esimerkiksi viiden euron korotuksella säästöjä pitäisi edelleen hakea muualta jopa 650 000 euron edestä. Toisessa ääripäässä ovat Kokoomus, Keskeiset, Help ja Murros, jotka kannattavat jättimäisiä leikkauksia, ettei jäsenmaksua tarvitsisi nostaa lainkaan. Ryhmät esittelivät leikkauslistojaan jo vaalien alla, ja suurimmat leikkaukset osuisivat niiden perusteella Ylioppilaslehteen, Hyyn henkilöstöön sekä järjestötukiin. Kokoomus ja Keskeiset olisivat valmiita lakkauttamaan Ylioppilaslehden ja ruotsinkielisen Studentbladetin rahoituksen kokonaan. Myös Help veisi valtaosan rahoituksesta mutta on sentään luvannut auttaa Ylioppilaslehteä etsimään ”vaihtoehtoisia tulonlähteitä”. Lisäksi Kokoomus ja Help olisivat valmiita tekemään Hyyn henkilötyövuosissa mitattuna noin 16-henkiseen henkilöstöön jopa kuuden henkilötyövuoden vähennykset. Help olisi myös valmis viemään käytännössä kaikki järjestöjen rahalliset toiminta-avustukset ja luopumaan lastenhoitoapua tarjoavasta Pikku Hyystä. Keskeiset kohdistaisi niin ikään rajut leikkaukset järjestötiloihin ja -tukiin. TÄMÄN lehden mennessä painoon ei lopullista budjettia ollut vielä tiedossa, ja vääntöä on odotettavissa loppumetreille asti. Hyyn pääsihteeri Mikko Kymäläisen suuntaa antava pohjaesitys valmistui lokakuun lopulla, ja sen perusteella säästöjä lähdettäisiin hakemaan ensisijaisesti merkittävillä jäsenmaksun korotuksilla sekä noin 180 000 euron leikkauksilla, jotka kohdistuisivat etenkin järjesHelsingin yliopiston ylioppilaskunta on pahoissa talousvaikeuksissa ja joutuu ensi vuonna joko nostamaan jäsenmaksuaan, leikkaamaan palveluista tai sekä että. Edustajistovaalien tuloksen ja pääsihteerin budjettiesityksen perusteella edessä on poikkeuksellisen suuri jäsenmaksun korotus. OSAKUNNAT, 4 PAIKKAA Osakuntalainen Unioni on poliittisesti sitoutumaton osakuntien edustajistovaalirengas, joka kertoo ajavansa poikkitieteellisyyttä ja järjestöjen oikeuksia yksittäistä opiskelijaa unohtamatta. SNÄF, 5 PAIKKAA Svenska nationer och ämnesföreningar (Snäf) edustaa ruotsinkielisiä opiskelijoita ylioppilaskunnassa ja kertoo haluavansa turvata erityisesti osakuntien ja yhdistysten toimintaedellytykset. HELP, 8 PAIKKAA Help on puoluepoliittisesti sitoutumaton ainejärjestötaustainen ryhmä, joka edustaa esimerkiksi oikeustieteen, lääketieteen ja eläinlääketieteen opiskelijoita. Help kertoo pyrkivänsä tuomaan professioalojen äänen kuuluviin edustajistossa. Osakunnat & Snäf
• 12 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 töjen toiminta-avustuksiin, hallintokuluihin sekä edunvalvontaan. Pääsihteeri esitti jäsenmaksuun huimaa 28 euron korotusta. Se tarkoittaisi lähes 50 prosentin nousua, kun maksu olisi ensi lukuvuonna yhteensä jo 85 euroa. Esityksen mukaan tällaisella jättikorotuksella kuitenkin saataisiin tasapainotettua taloutta siten, ettei nostolle olisi tulevina vuosina heti uutta painetta. Tiedossa on, ettei Ylva kykene maksamaan voittoa Hyylle ainakaan vielä seuraavana kahtena vuotena. Jonkin verran helpotusta Hyyn tilanteeseen tuo se, että Ylvan omistamien kiinteistöjen vuokrakulut muutetaan ensi vuonna niin sanotuksi sisäiseksi lainaksi. Tilakulut ovat Hyyn suurin yksittäinen kuluerä. Pääsihteeri Kymäläinen kertoi lokakuun lopulla julkaisemassaan blogitekstissä pitävänsä henkilökohtaisesti mahdottomana sekä toteuttaa edustajiston vasta hyväksymää strategiaa että tehdä 820 000 euron kulusäästöjä pelkästään toiminnasta leikkaamalla. ”Käytännössä tämä tarkoittaisi noin 40 prosentin leikkausta kaikkiin kuluihin”, Kymäläinen toteaa. Pääsihteerin esittämä budjetti olisi suurten jäsenmaksukorotusten jälkeenkin noin 290 000 euroa alijäämäinen, mikä olisi tarkoitus kattaa käyttörahastosta. Esityksessä kuitenkin arvioidaan, että tällä suunnitelmalla Hyyn olisi vuonna 2026 mahdollista tehdä lievästi plussalle jäävä talousarvio ja aloittaa jälleen käyttörahaston kerryttäminen. Kaikki tämä voi kuitenkin vielä muuttua edustajiston käsittelyssä, ja lopullinen tieto budjetista on määrä saada 10. joulukuuta. OMAN lisämausteensa soppaan tuo se, että Petteri Orpon (kok) hallitus haluaisi luopua ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä, jotta se vastaisi paremmin perustuslaissa suojattua yhdistymisvapautta. Asiaa on lokakuun aikana selvitetty opetusja kulttuuriministeriössä, mutta selvitys ei ehtinyt valmistua tämän lehden painopäivään mennessä. Automaatiotai pakkojäsenyyden poistuminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että jokaisessa Suomen ylioppilaskunnassa pitäisi miettiä uudelleen, millaisia palveluita ne pystyvät jatkossa tarjoamaan. Todennäköistä on, että suuri osa nykyisistä jäsenistä eroaisi ylioppilaskunnasta ja näin ollen jäsenmaksutulotkin kutistuisivat. Jotain osviittaa ylioppilaskuntien tulevaisuudesta voi saada katsomalla ammattikorkeakouluihin, joissa opiskelijakuntaan kuuluminen on tähänkin asti ollut vapaaehtoista. Suomen opiskelijakuntien liiton (Samok) kesäkuussa julkaiseman selvityksen mukaan ammattikorkeakouluissa keskimäärin vain 34 prosenttia opiskelijoista kuuluu opiskelijakuntaan. Yhdenkään Suomen opiskelijakunnan liikevaihto ei ole yli puolta miljoonaa euroa. Niiden mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi YTHS:n, opiskelija-asuntosäätiöiden tai kuntien päätöksiin tai tarjota jäsenilleen yhteisöllistä toimintaa ovat selvityksen perusteella varsin vähäiset. Jos siis ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä päädytään luopumaan, jo valmiiksi talousvaikeuksissa kamppaileva Hyy joutuu lähivuosina syynäämään jokaisen toimintansa osa-alueen tarkkaan. Varsinkin, kun sen menot ovat muihin Suomen ylioppilaskuntiin nähden erityisen suuret eikä Ylvan tilanne ole hetkeen helpottamassa. Vertailun vuoksi esimerkiksi Turun yliopiston ylioppilaskunnan koko tämän vuoden budjetti (noin 790 000 euroa) on pienempi kuin Hyyn ensi vuoden säästötarve. KOKOOMUS, 5 PAIKKAA Kokoomusopiskelijoiden alla toimiva Helsingin paikallisjärjestö on peräänkuuluttanut ylioppilaskunnalta esimerkiksi vastuullisempaa taloudenpitoa ja vastustanut jäsenmaksun nostamista. KESKEISET, 1 PAIKKA Helsingin keskustaopiskelijoiden alla toimiva ryhmä kertoo pyrkivänsä esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien parantamiseen ja vastuullisempaan taloudenpitoon ylioppilaskunnassa. OSY, 1 PAIKKA Opiskelijoiden sosiaalidemokraattinen yhdistys (Osy) on aktiivinen toimija Sdp:ssä ja pyrkii edistämään sosiaalidemokraattista opiskelijaelämää. MURROS, 1 PAIKKA Murros – konservatiiviset opiskelijat on puoluepoliittisesti sitoutumaton opiskelijajärjestö, joka pyrkii edistämään yhdistymisja sananvapautta sekä konservatiivista ajattelua korkeakouluissa. Ed ist yk se llis et Turun yliopiston ylioppilaskunnan koko tämän vuoden budjetti (noin 790 000 euroa) on pienempi kuin Hyyn ensi vuoden säästötarve.
• 13 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 Saako ylioppilaskunnan jäsenmaksua korottaa? Rehellisesti sanottuna en kyllä tiedä tarkalleen, mitä varten jäsenmaksua maksetaan. Olen itse lähinnä mukana oman ainejärjestön toiminnassa enkä oikein tiedä, mitä Hyy tekee. Mutta maksan jäsenmaksun joka tapauksessa, vaikka se nousisikin. Vähän niheähän se maksu on – toisaalta kaikki muukin kallistuu koko ajan. Lähtökohtaisesti jäsenmaksua ei pitäisi korottaa, koska se on jo aika korkea ja alkaa olla iso raha opiskelijalle. Ymmärrän, että taloustilanne on tosi vaikea, mutta mielestäni jotain muita kompromisseja olisi löydettävissä. Esimerkiksi Ylioppilaslehden paperilehteä ei mielestäni ole tarpeen toimittaa jokaisen kotiin. Ei se tietysti ole kivaa, jos jäsenmaksu nousee. Erilaisia maksuja on opiskelijalla aika paljon, ja Kelan tuet ovat aika pieniä. Kyllä 20 euron korotus olisi jo iso raha, mutta ei se nyt talouttani kuitenkaan kaataisi. Minulle on vähän epäselvää, mihin kaikkeen jäsenmaksurahoja ylipäätään käytetään. Henkilökohtaisesti olen valmis maksamaan 10–20 euroa enemmän, että nykyinen palvelutaso säilyisi. Ääneni ei mene kokoomukselle, koska haluan säilyttää edes jonkunlaisen perus-Hyy-tason ja turvata järjestöjen toiminnan. Toki leikattavaakin varmasti löytyy. Ideaalitilanne on, että jäsenmaksua ei olisi ollenkaan, mutta itsellä on sen verran etuoikeutettu asema, että pystyn sitä enemmänkin maksamaan. Tuntuu, että tosi moni korotusten vastustajista ovat niitä, joilla olisi eniten kykyä maksaa sitä. Riippuu paljon siitä, paljonko jäsenmaksu nousisi. Se on Hyyllä ollut Suomen mittakaavassa edelleen melko alhainen. Toki 20 euron korotus olisi kyllä aika paljon, mutta itseäni ei sinänsä haittaa, kunhan jäsenmaksu ei menisi yli 80 euron. Hyy joutuu todennäköisesti korottamaan jäsenmaksuaan reippaasti ensi vuonna. Tänä lukuvuonna jäsenmaksu on ollut yksittäiseltä opiskelijalta 57 euroa, mutta osa ryhmistä on väläytellyt jopa 20 euron korotusta. Kysyimme edarivaalien alla, mitä ajatuksia mahdollinen jättikorotus opiskelijoissa herättää. Heikki Peltoniemi, 22 VARHAISKASVATUS Janne Jussila, 24 HISTORIA Matti Jänis, 30 LÄÄKETIEDE Helmi Rauhala, 22 VARHAISKASVATUS Roope Pölhö, 23 HISTORIA TEKSTI: ROOSA WELLING KUVAT: IISA PAPPI Eihän jäsenmaksun nosto kivalta kuulosta opiskelijana. Vaikka jäsenmaksu nousisi 20 euroa, ei se kertaluontoisena kuulosta vielä niin valtavalta, mutta joillekin se summa voi olla merkittävä. Ihan rehellisesti sanottuna en ole ihan varma, mihin jäsenmaksu edes menee. Ehkä huomaisin, jos jostain palvelusta leikattaisiin, mutta en ole niistä kovin tietoinen. Anna Martikainen, 20 OIKEUSTIEDE GALLUP
• 14 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 Kissatätejä, koiria, karhuja ja... matoja? Yhdysvaltain vuoden 2024 presidentinvaaleissa puhuttiin poikkeuksellisen paljon eläimistä, poikkeuksellisen kummallisilla tavoilla. Valkoiseen taloon palaavan Donald Trumpin on kerrottu vihaavan koiria, mutta Barack Obaman sympaattisten portugalinvesikoirien aikakausi tuntuu muutenkin kaukaiselta. Ylioppilaslehti rankkasi tämän vuoden vaalien parhaat, pahimmat ja rumimmat eläintarinat. Pellavapäinen sankari kuuli pikkukaupungin sorretun kansan huudon: pelastakaa Mustimme mustilta! Tai siis kuuli jostain, että joku oli kuulemma lukenut X:stä, että yksi tyyppi oli kuullut naapurilta, että jollekin oli käynyt niin, että haitilainen maahanmuuttaja oli syönyt lemmikkikoiran… joten voi sen vaaliväittelyssäkin toistaa. Presidenttimatskua! Donald Trump satuili lemmikkejä syövistä haitilaisista Ohion Springfieldissä yhdessä uskollisen aseenkantajansa, varapresidentiksi nousevan J. D. Vancen kanssa. Touhukas kaksikko ei perääntynyt puheistaan edes siinä vaiheessa, kun Springfieldiin oli tehty kymmeniä pommiuhkauksia ja Ohion republikaanikuvernööri kertoi julkisesti, etteivät väitteet pidä paikkaansa. Lemmikkejä syövät eläimelliset maahanmuuttajat eivät ole edes vintage-rasismia poliittisessa puheessa vaan patinoitunutta antiikkitavaraa, jota käytettiin Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla kiinalaisia siirtolaisia vastaan. Keksikää jotain uutta. Terhakka aseenkantaja mietti: entä jos kaikki hankkivatkin vain kissoja eikä kukaan tee enää vauvoja? Kesällä moni paheksui vanhaa haastattelua, jossa Vance kutsui demokraatteja ”joukoksi lapsettomia kissatätejä, joilla on surkeat elämät”. Vance joutui selittämään, ettei väheksynyt lapsettomuudesta kärsiviä vaan kritisoi demokraattien lapsija perhevihamieliseksi kutsumaansa politiikkaa. Se upposi ihmisiin suunnilleen yhtä hyvin kuin vakuuttelut siitä, ettei Vance ole koskaan pannut sohvaa*. Kissatätiväite teki u-käännöksen ja ajoi Vancen yli viimeistään siinä vaiheessa, kun globaalin massapopin jumalatar ilmoitti Instagramissa äänestävänsä Kamala Harrisia ja allekirjoitti tekstinsä ”With love and hope, Taylor Swift , Childless catlady”. Ottamalla haukkumanimen omakseen – #jesuischildlesscatlady – Swift vahvisti samalla Vancen väitteen keskeisen heikkouden, jonka kaikki jo oikeastaan tiesivät. Eli sen, että lapsettomien kissatätien elämä ei ole surkeaa vaan oikeastaan kymmenen kertaa parempaa kuin meidän muiden. TEKSTI: ALLI HALLONBLAD 4. Vance vastaan kissatädit 5. Valhe lemmikkejä syövistä maahanmuuttajista Eläimellistä menoa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa
• 15 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 Sitoutumattoman presidenttiehdokkaan Robert F. Kennedy Juniorin aivoista puuttuu palanen, mikäli häntä ja hänen kampanjatiimiään on uskominen. Tarina on joka tapauksessa villi: Kennedyn mukaan hänelle selvisi yli kymmenen vuotta sitten, että hänen aivoihinsa oli päätynyt mato, joka söi niistä osan ja sitten heitti henkensä. Madon tarkkaa lajia hän ei tiedä, mutta epäilee saaneensa sen EteläAasiassa. The New York Timesin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan todennäköisin vaihtoehto olisi sian kapea heisimato (Taenae solium ). Kennedy uhosi, että voisi syödä viisi matoa lisää ja päihittää silti Joe Bidenin ja Trumpin väittelyssä. Elokuussa hän kuitenkin vetäytyi presidenttikisasta ja asettui tukemaan Trumpia, joka on luvannut hänen aivoparalleen töitä Valkoisesta talosta. Bidenin heikko kannatus toi demokraateille vaalitappion, mutta kehnoimmillaan luvut olivat kesällä, kun presidentin saksanpaimenkoira Commander passitettiin puremisen takia pois Valkoisesta talosta. Myöhemmin kävi ilmi, että Commander oli purrut salaisen palvelun agentteja ainakin 24 kertaa ja käyttänyt hampaitaan myös muuhun henkilöstöön. Valkoisen talon asiakirjoissa kerrotaan, että yksi agenteista oli tarvinnut tikkejä ja että Valkoisen talon itäsiiven kävelykierrokset oli jouduttu keskeyttämään pariksikymmeneksi minuutiksi, kun verta oli siivottu lattialta. Ehkä Commanderkin ymmärsi, että todellinen Commander in chief ei ollut tehtäviensä tasalla. Kenties se pyrki ottamaan ohjat omaan purukalustoonsa ennen kuin Trump jauhaisi Harrisin vaaleissa? Tai sitten tavoite oli olla osa vastarintaa ja napsia liittovaltion väkivaltakoneisto palasiksi yksi agentti kerrallaan. Commanderin nykyistä olinpaikkaa ei ole kerrottu, mutta Bidenin aiempi saksanpaimenkoira Major sai uuden kodin Delawaresta. Vai onko Delaware samanlainen eufemismi kuin se maatila, jossa koirat saavat juosta aina onnellisina pelloilla? Oli vuosi 2014, ja Robert F. Kennedy Junior ajoi New Yorkin osavaltiossa sijaitsevassa Hudsonin laaksossa, kun hän näki tienposkessa auton alle jääneen kuolleen mustakarhunpennun. Hän pysäytti auton ja otti ruhon kyytiin – tietysti. Kun suunnitelma nylkeä karhu ruuaksi ei aikataulusyistä onnistunut, hän päätti viedä sen New Yorkin Keskuspuistoon. Viereen hän asetti polkupyörän niin, että karhu näyttäisi jääneen pyörän alle. Tuloksena olikin kirkuvia sanomalehtiotsikoita ja viranomaistutkinta, mutta tekijää ei saatu selville, ennen kuin Kennedy elokuussa 2024 myönsi tapahtuneen. Silloinkin paineen alla, koska The New Yorker -lehti oli paljastamassa asian. Omien sanojensa mukaan Kennedy oli aikanaan ajatellut, että pyörän alle kuollut karhu puistossa olisi hauska vitsi. Se, ettei hän olisi ymmärtänyt, millainen mylly asiasta syntyisi, tuntuu jokseenkin epäuskottavalta ainakin suomalaisnäkökulmasta. Jos vastaavaa tapahtuisi Helsingissä Espalla, spandexpyöräilijät julistettaisiin maanlaajuiseksi uhaksi ja kansalaisaloite keskustan sulkemisesta pyöräilijöiltä ja varaamisesta kokonaan autoilijoiden käyttöön saisi 50 000 allekirjoitusta alle vuorokaudessa. Luonnonsuojelijana mainetta niittänyt Kennedy ei ole niinkään näiden vaalien musta hevonen vaan steroideja vetänyt iso paha susi, joka puhkuu ja puhaltaa lopulta muut eläintarinat nurin kuin pienten porsaiden talot. Ei häntä voi oikein edes parodioida. Absurdiuden huippu on, että Kennedyyn kohdistuu viranomaistutkinta toisesta tapauksesta, jossa hän käsitteli eläimen ruhoa vähintään mielikuvituksellisella tavalla. Kuvioon liittyy valaanpää, jonka hän irrotti rantaan huuhtoutuneesta valasparasta moottorisahalla parikymmentä vuotta sitten. Kennedyn tyttären mukaan päätä oli kuljetettu perheen auton katolla viiden tunnin automatkan ajan ja valaan nesteitä oli valunut auton ikkunoille aina auton kiihdyttäessä. ”Meillä kaikilla oli päässä muovipussit, joissa oli aukot suulle, ja moottoritiellä ihmiset näyttivät meille keskisormea”, tytär kertoi aiheesta. ”Meille se oli vain ihan tavallinen päivä.” *Kesällä X:ssä väitettiin, että Vance myöntää Hillbilly Elegy -menestysromaanissaan laittaneensa kumihanskan kahden sohvatyynyn väliin itsetyydytyksen muotona. Tarina levisi somessa niin vinhasti, että uutistoimisto AP julkaisi jutun otsikolla ”No, JD Vance did not have sex with a couch”. Faktantarkistusartikkeliksi tituleeratussa jutussa AP:n toimitus oli tehnyt kirjasta haun sanoilla ”sofa”, ”couch”, ”couches” ja ”glove”. Myöhemmin artikkeli poistettiin – kenties sen ilmeisen puutteen vuoksi, että juttu ei varsinaisesti osoittanut sohvaväitteen olevan paikkansapitämätön. Meemeily tietysti lähti kiitolaukkaan. 3. Aivomato ja vaalien todellinen poliittinen eläin, Robert F. Kennedy Jr. 2. Commander ja fuck the secret service 1. Kennedyn makaaberi eläintarha ” L a p se tt o m ie n k is sa tä ti en el ä m ä ei o le su rk ea a v a a n o ik ea st a a n k y m m en en k er ta a p a re m p a a k u in m ei d ä n m u id en . ”
• 16 YLIOPPILASLEHTI 5/2024
• 17 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 On kuljettava lähes käytävän puoliväliin, ennen kuin löydän vapaan kopin. Astun sisään haaleankeltaisilla laatoilla vuorattuun tilaan, käännän lukon kiinni ja istahdan pöntön kannelle. Teen nopean silmäyksen ympärilleni: paperia löytyy, seinällä on tarran jättämät liimajäljet. Yllättävän siistiä, onneksi, sillä tarkoitus on viettää täällä kokonainen iltapäivä. Olen Porthanian ensimmäisen kerroksen naistenvessassa. Aion salakuunnella, mitä opiskelijat puhuvat keskenään käsienpesun tai hiusten kohentamisen lomassa. Elokuvissa ja tv-sarjoissa monet tärkeät käännekohdat kietoutuvat juuri koulun vessan ympärille. Siellä Euphoria -sarjan Cassie saa hurjan hermoromahduksen, Mean Girls -elokuvan Gretchen paljastaa Cadylle, että hänen ja Reginan välillä on kitkaa ja Harry Potter löytää salaisuuksien kammion. Koulun vessa on leffoissa myös turvapaikka, jonne yksinäiset tulevat tarjottimen kanssa syömään lounasta ja jonne aikuisilla ei ole asiaa. Koppien suojassa Sex Education -sarjan Otis auttaa nuoria seksipulmissa ja Twin Peaksin Audrey ja Donna pystyvät rauhassa keskustelemaan Laura Palmerin murhasta. Vaikka televisiosarjojen dramaattisia käänteitä tuskin on odotettavissa, vessakeskusteluissa paistaa usein läpi oletus siitä, etteivät muut kiinnitä puheeseen huomiota vaan keskittyvät omaan toimitukseensa. Haluan tietää, millainen meininki suomalaisten korkeakoulujen vessoissa on ja mistä opiskelijat puhuvat, kun kuvittelevat, ettei kukaan kuuntele. OVI käy, korot kopsuvat, joku yskii, vessaa vedetään. Kopissa on yllättävän kuuma, tiiviin oven alla on vain pieni rako. Paikkaa ei selvästi ole suunniteltu ajatuksella, että joku viettäisi täällä tuntikausia. Kuulen ihmisten tulevan ja menevän, on vilkkain aika luentojen välissä. Joku päättää puhelun sanomalla ”Jes, nähdään, moi moi.” Äänet kuuluvat oven läpi vaimeina ja sekoittuvat jatkuvaan vessojen vetämiseen ja käsienpesuun (jota kaikki vaikuttavat tekevän ilahduttavan säntillisesti). Pian saan todistaa iloista kohtaamista kahden opiskelukaverin välillä. ”Moi!” ”Aa moi!” ”Kiva asu!” ”Kiitos!” Tilanteeseen liittyy kolmaskin ääni: ”Oottekste jonossa?” Kuulen yksittäisiä katkelmia keskusteluista. Sataakohan siellä vielä, oon menossa illalla salille, kuunteliksä sen podcastin, en kun oli niin kova ruokakooma, törmäillään taas. Joku on menossa steissin kautta hakemaan uutta napakorua, toinen laittoi Juholle viestiä. Kepeää, henkilökohtaista, pieniä paloja arjesta. Tänne ei jäädä väittelemään pidemmäksi aikaa. Vessakeskustelu pyörii — kenties vuorokaudenajasta johtuen — paljon myös kofeiinin ympärillä. ”Tekis mieli hakee joku kahvi tai energiajuoma”, sanoo eräs ääni. Vähän myöhemmin eri keskustelu ajautuu jälleen kahviin: TEKSTI: ROOSA WELLING KUVAT: ALIINA KAURANNE
• 18 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 ”On vaikeeta aina kylässä, kun mä en juo kahvii, mä en juo teetä, mitä mä juon.” ”Nyt on aika opetella juomaan kahvia!” Alkaa väsyttää, ja tuijotan lukossa hehkuvaa punaista pylpyrää. Tekee mieli kahvia. TIIVIISEEN vessakoppiin lukittautuneena ajatukseni harhailevat parin kesän takaiseen vierailuun Tampereen Amurin työläismuseokorttelissa. 1800ja 1900-lukujen taitteeseen sijoittuvan museon vanhemmassa päädyssä vessa tai oikeastaan ulkohuussi koostui vielä vieri viereen sahatuista rei’istä. Kauas on tultu niistä ajoista, kun tarpeet toimitettiin toisen ihmisen, naapurin tai perheenjäsenen vieressä, kenties lehteä lukien tai kevyesti rupatellen. Vesivessat alkoivat yleistyä Suomessa 1900-luvun alusta lähtien ja ovat sittemmin saaneet nykymuotonsa, jossa jokainen sulkeutuu yksin lukkojen taakse ja Vauva.fi-palstalla kysellään ohjeita mahdollisimman äänettömään vessakäyntiin. Vessasta on tullut yksilösuoritus, nopeasti sisään ja ulos. Kenties samasta syystä Ylioppilaslehden reportaasi housuun kakkaamisesta bussissa vuonna 2013 herätti niin valtavaa pahennusta. Gonzo-journalismista ja jutun merkityksestä voi toki olla montaa mieltä, mutta varmasti osasyy pahennukseen oli, että olemme vieraantuneet niin kauas kakasta. Siinä missä unesta ja ravinnosta on tehty tuottoisaa bisnestä, muiden ihmisten vessatottumukset halutaan yhä pitää poissa silmistä ja mielestä. Tai niin kaikki ainakin esittävät, sillä tuskinpa Hesari olisi julkaissut niin montaa suolistojuttua, jos ne eivät kiinnostaisi ketään. Kaikilla meillä on toisinaan suolisto-ongelmia, joista puhutaan kauniisti ”vatsavaivoina”, mutta ne eivät saa näkyä, kuulua tai varsinkaan haista... Säpsähdän ajatuksistani, sillä erääseen vessakoppiin on ilmeisesti unohtunut jotain tai sitten siellä odotti epämiellyttävä yllätys. Koppiin astuva nimittäin palaa kysymään käsiä peseviltä tiukkaan sävyyn: ”Oliko teistä joku tässä vessassa äsken?” Kukaan ei tunnusta. Joku niistää raivokkaasti. Nojaan päätäni vessan seinää vasten. Siitä tulee mieleen 18-vuotiaana tehdyt baarireissut, kun minulla oli humalassa tapana peilata vessan kiiltävästä ovennupista ja naureskella vääristyneelle kuvalle. Toisinaan teen sitä edelleen. Tyhjää vessan ovea tuijottaessa muistan, miten Porthanian vessan seinät joskus korona-ajan tienoilla puhdistettiin teksteistä ja vuorattiin paperilla. Kaikesta päätellen kirjoittelukulttuuri päättyi siihen, kukapa nyt jollekin laimealle paperille haluaisi raapustella. YHTÄKKIÄ vessa hiljenee. Iltapäivän luennot ovat varmaankin alkaneet. Ilmanvaihto ujeltaa, muita ääniä ei kuulu. Olenkohan täällä yksin? Samassa puhelimeni soi. Soittaja on entinen työkaveri, joka pyytää apua haastateltavien löytämiseen. Vaistomaisesti kysyn, voinko soittaa parin minuutin päästä takaisin. Huomaan ajattelevani, että toivottavasti ääneni ei ihan hirveästi kaikunut. Paljastuikohan, että olen vessassa, mietin. Vaikka mitä väliä sillä olisi? Käyn ulkopuolella puhumassa muutaman minuutin puhelun ja palaan vessaan. Tällä kertaa saan kopin paremmalta paikalta läheltä lavuaareja. Pääsen heti todistamaan ajankohtaista keskustelua, jossa kietoutuvat toisiinsa arkisuus, opiskelijoiden toimeentulo ja hallituksen politiikka — ja toisaalta siihen liittyvät väärinkäsitykset. ”Olin uimassa, mutta ärsyttää, kun alv on noussut. Sarjakortti maksaisi nyt 160 euroa”, joku harmittelee kaverilleen. En nopealla googletuksella löydä, mistä uimahallista tai kortista on kyse. Tässä on kuitenkin saattanut mennä puurot ja vellit sekaisin, sillä syyskuun alusta voimaan tullut arvonlisäveron korotus ei koskenut liikuntapalveluita. Kaikki on toki muutenkin nyt niin kallista, että on varmasti vaikea hahmottaa, mistä mikäkin korotus johtuu. THL:n tuoreessa tutkimuksessa lähes neljännes opiskelijoista ilmoitti pelänneensä ruokansa loppuvan rahanpuutteen vuoksi. Pohdin, mistä miesten vessassa puhutaan vai puhutaanko mitään, ja kehtaisinko mennä seuraavaksi sinne havainnoimaan. Olen jopa hieman yllättynyt, ettei Porthaniassa näytä vielä olevan unisex-vessoja, vaikka toki tiedän, että ne jakavat mielipiteitä. On kulunut pari tuntia. Selkää särkee. On kuuma, jano ja pissahätä. Päätän, että nyt riittää. Käyn itse vielä vessassa, pesen käteni ja lähden pois. VIIKKI, BIOKESKUS 1 JA 2 Kävelen Biokeskus 1:n Unicafen läpi vessaa etsien. Silmiin osuu vain yksi invavessa, ja kaivan kampuksen pohjakartan esiin puhelimestani. Miksi ihmeessä siihen ei ole merkitty vessoja? Päädyn viereisen Biokeskus 2:n naistenvessaan. Tunnelma on heti kuin vanhalla yläasteellani: vessakopit on kyhätty kasaan väljillä seinillä, joiden päällä ja alla on rutkasti tilaa. Myös haju on sama, jotenkin ummehtunut, viemärin ja märkien käsipyyherullien aromi. On yhtäkkiä vaivaannuttavaa, kun kuulee tasan tarkkaan, mitä viereisissä kopeissa tapahtuu. Mietin, kuulevatkohan muut jopa kuulakärkikynäni kliksahdukset. Hyvä akustiikka olisi toki havainnointini kannalta optimaalista. Täällä ei yksikään sana voi mennä ohi, mutta joudun pettymään. Ihmisiä tulee ja menee, mutta kukaan ei puhu mitään! Ei sanaakaan! Eikö farmasian ja biotekniikan opiskelijoilla ole todella mitään sanottavaa toisilleen? Piirtelen tylsyyksissäni vihkon reunaan ja vilkuilen kelloa. Yhtäkkiä ilmanvaihtoa pitkin kantautuu toisenlainen ääni: joku laulaa komeasti klassista laulua, joka tuo mieleen oopperan. Tämäpä vasta erikoinen käänne. NÄLKÄ alkaa kurnia, joten päätän lähteä testaamaan Unicafen tarjonnan. Bataatticurry ei maistu hassummalta, vaikka joudun pulittamaan siitä nykyään opiskelijahinnan sijaan 8,60 euroa. Kun lapan ruokaa suuhuni, teen havainnon: ihmiset vaeltavat sankoin joukoin alakertaan. Lähden ruuan jälkeen tarkistamaan tilanteen ja toden totta: sieltä löytyy vessa, kaiken lisäksi unisex-sellainen. Sulkeudun koppiin, joka on yllättävän siisti. Ei töhryjä, tahroja tai epämiellyttäviä hajuja. Näyttää kuin vessa olisi vastaremontoitu. Ovet ovat jälleen lähes ilmatiiviit, ehkä parempi niin. Ihmisiä tulee ja menee, mutta täälläkään kukaan ei sano mitään. Osittain syy voi olla unisexissä; kenties on nimenomaan naistenvessoille tyypillistä jäädä jutustelemaan kavereiden kanssa. Olen tehnyt havainnointieni välissä taustatyötä ja saanut luotettavasta lähteestä tietää, että miestenvessoissa ei yleensä ole tapana puhua yhtään mitään, paitsi tietysti humalassa. ”Oops, sorry”, miesja naisäänet ovat törmätä toisiinsa vessan ovella. Siistissä ja rauhallisessa vessakopissa istuessa alan ihmetellä, miksi unisex-vessoja vastustetaan paikoin niin
• YLIOPPILASLEHTI 5/2024 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 19
• 20 YLIOPPILASLEHTI 5/2024 kiivaasti. Toki esimerkiksi baarissa etenkin naiset saattavat kokea yhteisvessat turvattomiksi, mutta vilkkaalla kampuksella keskellä päivää en näe, mitä haittaa niistä voisi olla. Varsinkin kun monen transsukupuolisen elämää ne helpottaisivat huomattavasti. Kukaan ei edelleenkään puhu mitään. Minun tekee mieli kahvia, joten päätän havainnointini ja lähden pikaratikalla kotia kohti. KUMPULA, PHYSICUM JA EXACTUM Physicumin alakerran naistenvessassa on vain kolme koppia. Arvon hetken, kehtaanko jäädä varaamaan niistä yhtä. Astun silti laitimmaiseen koppiin, suljen oven ja huomaan heti eron muihin kampuksiin verrattuna. Vessan ovi on lähes ääriään myöten täynnä kirjoituksia. Oveen on raapustettu arkisia asioita, syvällistä pohdintaa ja kaikkea siltä väliltä: ”Mullon menkat” ”Onkohan Kumpulassa vähemmän teistejä kuin HY:llä keskimäärin?” ”Don’t dye before you’re dead”, ja sen alla ”Not even my hair?” Joku kertoo päivänsä lempihetken olevan, kun tämä kyseinen vessakoppi on vapaa. Toinen taas paljastaa päätyneensä opiskelemaan luonnontieteellistä alaa Olipa kerran elämä -sarjan ansiosta. Joku pyytää laittamaan viivan alle, jos on ”pannu täs vessas”. Alla on nolla viivaa. Mustalla tussilla on tehty valtava tribuutti keskustapoliitikko Seppo Kääriäiselle , josta on tosin jonkun irvileuan kynän kautta tullut Seppo Käärijäinen. Yritän piirtää Käärijäisen perään pientä sydäntä, mutta kuulakärkikynä ei tartu seinään ollenkaan. Näin perusteellisia vessanseinäraapusteluja enää harvemmin näkee, mutta täällä se vaikuttaa perinteiseltä tavalta purkaa paineita ja hakea vertaistukea. Pienellä käsialalla on kirjoitettu keskustelu, johon pysähdyn: ”Haluisin vaan kuolla” ”Mood” ”Sinä selviät mistä vaan, ja elämä voittaa aikanaan<3” Seinillä on kirjoitusten lisäksi paljon kantaa ottavia tarroja esimerkiksi turkistarhausta vastaan. Yksi tarra kannustaa yleislakkoon, toinen osallistumaan vuoden 2023 queer-gaalaan. Harmaiden laattojen peittämässä kopissa on kuuma. NAISTENHUONEESSA ravaa porukkaa, mutta kukaan ei puhu oikein mitään. En kehtaa jäädä jumittamaan aloilleni pidemmäksi aikaa vaan tulen ulos, pesen kädet ja sopivan tilaisuuden tullen sulkeudun keskimmäiseen koppiin. Katseeni jähmettyy välittömästi keskelle vessan ovea. Kylmä aalto humahtaa kehoni läpi. Oveen on kirjoitettu edellistä koppia selvästi synkempi itsetuhoinen viesti. Kirjoittaja kertoo aikovansa tehdä itsemurhan, mikäli hänen olonsa ei helpota kevääseen mennessä. Luen isoilla kirjaimilla kirjoitetun tekstin läpi uudelleen ja uudelleen. Viesti on pysäyttänyt myös kanssaopiskelijat, sillä kirjoituksen alle on tullut useita tsemppaavia viestejä, joissa kehotetaan muun muassa hakemaan apua, vaihtamaan alaa tai halaamaan ystävää. Alkuperäinen kirjoittaja on myöhemmin palannut vastaamaan kommentteihin. Hän kertoo olleensa mielenterveyspalveluiden piirissä kymmenen vuotta ja käyneensä läpi ”kaiken paskan osastosta sähköön”. Alanvaihto ei ole vaihtoehto, sillä hänen mukaansa ainoa positiivinen asia tässä maailmassa on fysiikka. ”Jos mul ois kavereit joita halata tai ’apua’, en kirjottelis itsemurhaviestei vessan oveen.” Vahva auttamisen tarve herää. Haluaisin tehdä jotain, juosta vahtimestarin koppiin ja pyytää etsimään tätä ihmistä kameranauhoilta, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Haluaisin sanoa kirjoittajalle, että näen hänet. Että kaikki kyllä järjestyy. Mutta onko se totta? YTHS:n mukaan opiskelijoiden mielenterveyspalvelujen kysyntä on kolminkertaistunut koronaa edeltävään aikaan nähden, eivätkä kaikki pääse avun piiriin ajoissa. Istun pöntön kannella ja kuuntelen, miten oven toisella puolella jutellaan iloisesti tulevasta opiskelijatapahtumasta. Nuoret, opiskelijat, me kaikki elämme jokainen lopulta omissa todellisuuksissamme. Yksi voi valmistautua innoissaan illan bileisiin, toinen miettiä, miten rahat saa riittämään seuraavaan lämpimään ateriaan, kolmas hautoa itsemurhaa. Lähden jonkinasteisessa shokissa kävelemään viereiseen rakennukseen, Exactumiin, jonka naistenvessassa on neljä