• YLIOPPILASLEHTI 4/2024 s. 10 Nöy ryy ttäm inen ja örv elly s kato siva t fuk siai sist a. MIT ÄÄ N EI SAA EN ÄÄ LEI KK IÄ
• 2 Opiskelijoille sarjakortit alennettuun hintaan! Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali täyttää Helsingin valkokankaat!
• 3 FUKSILLE DILDO SUUHUN PÄÄKIRJOITUS ROOSA WELLING Opiskelijoille sarjakortit alennettuun hintaan! Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali täyttää Helsingin valkokankaat! K U V A : JO O N A M Ö TT Ö JUOKSEN yliopiston läheisessä puistossa vähissä vaatteissa ja puristan vaivalloisesti jalkojeni välissä suurta mustaa dildoa. On kolea syyskuun ilta vuonna 2017, mutta minulla ei ole kylmä, olenhan 19-vuotiaaksi naiseksi melko tukevassa humalassa. Tilannetta seuraa vierestä kymmeniä ellei satoja täysissä pukeissa, pääosin haalareissa olevia vanhempia opiskelijoita. En kiinnitä heihin sen suurempaa huomiota vaan yritän lähinnä olla liukastumatta märällä nurmikolla kiitäessäni. Käynnissä on kiihkeä viestijuoksu, jossa kapulan virkaa toimittaa ainejärjestömme jonkinlainen maskotti, suuri kuminen tekopenis. Sääntöihin kuuluu, että sitä saa kuljettaa missä tahansa muualla paitsi kädessä, ja alastomuudesta saa luonnollisesti lisäpisteitä. Vuorossa seuraava joukkuekaverini ei heti keksi, miten lähteä kuljettamaan viestikapulaa, joten se tungetaan hätäisesti hänen suuhunsa. Ja näin on pantu fuksi juoksemaan dildo suussa puolialasti vanhempien opiskelijoiden edessä, eikä tilanteessa ole kenenkään asianomaisen mielestä mitään erikoista – ovathan käynnissä fuksiaiset! HETKEÄ aiemmin olemme tehneet vaatteistamme mahdollisimman pitkän ketjun riisuutumalla melkein ilkosillemme. Illan aikana tullaan tyhjentämään vielä viinapullo jos toinenkin hassunhauskassa piirileikissä, ja allekirjoittanut päätyy hukkaamaan lähes koko maallisen omaisuutensa puhelinta ja pankkikorttia myöten. Muutamaa viikkoa myöhemmin on mukavaa lukea ainejärjestön lehden anonyymiltä palstalta, mitä sitä tulikaan pikkutunneilla baarissa sekoiltua ja kenen kanssa. Muistan, etten nähnyt fuksiaisten tapahtumissa tuolloin mitään outoa. Päinvastoin olin kaikesta kovin innoissani, sillä juuri tällaista menoa ja meininkiä olin odottanut pakerrettuani lukiossa kolme vuotta nenä kiinni kirjassa. Kaikki tämä kuulostaa toki näin jälkikäteen melko kyseenalaiselta: nuoria fukseja on riisutettu ja pantu juomaan viinaa piirissä. Kirsikkana kakun päällä on vielä julkisesti naureskeltu heidän toilailuilleen. Pelkästään vanhaa ainejärjestöäni on turha syyttää, sillä vastaavaa on tapahtunut takavuosina monella muullakin alalla. Nykyään on hyvin vaikeaa kuvitella edellä kuvattua touhua yliopiston fuksiaisissa, ja kuten tämän lehden jutusta (s. 10–15) ilmenee, ovat fuksitapahtumat todella merkittävästi siistiytyneet viime vuosina. Selityksiä voi hakea paitsi koronapandemiasta myös yleisestä asenteiden muutoksesta. Someajalle tyypillisillä kohuilla lienee myös jotain merkitystä, kun canceloiduiksi ovat joutuneet niin teekkareiden mieskerhot kuin Afrikan tähtikin. KEHITYS kehittyy, ja on varsin tervettä, että opiskelijariennot ovat muuttuneet vähemmän alkoholikeskeisiksi. Selvää myös on, että kaikenlainen häirintä on tuomittava eikä rasistisille perinteille pitäisi olla sijaa korkeakouluissa. Nykyään omassa vanhassa ainejärjestössäni on okei juoda piirissä viinan sijaan vettä eikä ketään tietääkseni enää kannusteta riisuutumaan keskellä puistoa. Tekopeniskin on vähin äänin kadonnut maskottien joukosta. Silti en voi välttyä ajattelemasta, mitä mahdollisesti menetetään, jos koko opiskelijakulttuuri siistiytyy liikaa. Itse odotin fuksisyksyltäni armotonta sekoilua ja biletystä, ja sitä myös sain. Kenties tässäkin asiassa tärkeintä olisi pystyä tarjoamaan jokaiselle jotain, tiukkapipoisuuden ja madnessin välimaastossa tasapainoillen. Samaa ohjenuoraa aiomme seurata Ylioppilaslehden uudessa toimituksessa, joka esitellään tarkemmin seuraavalla aukeamalla.
• 4 PÄÄTOIMITTAJA Roosa Welling ART DIRECTOR Iisa Pappi TOIMITUSSIHTEERIT Alli Hallonblad Eveliina Lempiäinen TEKIJÄT Toivo Heinimäki, Tinja Hokkanen, Juho Kankaanpää, Anna Mäkelä, Joona Möttö, Karoliina Paananen, Anna Poleteli, Antti Yrjönen KIITOKSET Isa Dahlström, Minttu Kokko, Adile Sevimli, Hannu Uusikartano, Studio Sinitse KANNEN KUVA Anna Mäkelä Perustettu 1913. 111. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA @ylioppilaslehti Käyntija postitusosoite Leppäsuonkatu 9 B, 00100 Helsinki Tilaukset ja osoitteenmuutokset www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/ mediatiedot KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy TOIMITUSJOHTAJA Leea Tolvas leea.tolvas@ylva.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN: 0355-9246 ISSN: 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Seuraava numero ilmestyy 29.11. YLIOPPILASLEHTI PÄÄKIRJOITUS Fuksin muistelmat TOIMITUKSELTA Lepääminen meni yli KANINKOLO Somessa ei mitään uutta TOP 10 Mennäkö vai eikö mennä ALKUPALA Tähdet kertovat GALLUP Onko varaa vuokraan? UUTISIA Ylioppilaskunnat muutoksessa KOLUMNI Pomot pilaavat ilmastojournalismin OUTOJA OPINNÄYTTEITÄ Voiko vainajasta tehdä timantin? 3 X MATKAELOKUVA Kamat kyydissä on TILASTOJA, FAKTOJA, ANALYYSEJÄ Mies vai punkki? ASIATON KYSYMYS Piispa Teemu Laajasalo POSTIA Hupsista keikkaa Fuksiaiset eivät ole entisensä. ” Tämä on se perunamaa ” Uupum us ei estänyt seuraa masta unelmi a. Töölö roastataan huolella. Kävimme salaisilla saarifestareilla. 3 5 6 6 7 8 8 9 38 38 39 40 42 Roosa Rohkea
• 5 esän korvalla halusin juhlistaa uutta sesonkia tanssimalla ja houkuttelin remmin kavereita seuraksi klubi-iltaan. Ostimme liput ennakkoon ja tapasimme alkuillasta näyttelyn avajaisissa. Bileisiin oli tarkoitus siirtyä puoliltaöin. Illan aikana kuitenkin tapahtui jotain. Ehkä yksi alkoi epäillä jaksamistaan. Tästä inspiroituneena toinenkin tunnusteli oloaan. Korviini kantautui lausahduksia: ”En tiedä, onko sittenkään fiilistä”, ja: ”Olis ihana herätä huomenna freesinä”. Yksi pani lippunsa myyntiin, ja pian alkuperäisestä viiden hengen seurueestamme oli lippu enää kahdella. Sydämistyin ja juhlaintoni laski kuin lehmän häntä. Tarkkailin viimeistä lipullista kaveriani. Näkyikö hänessä merkkejä luovuttamisesta? Totta kai ymmärsin perujia. Burnout-sukupolvelta feidailu on odotettavissa. Olemme graindanneet itsemme henkihieveriin, ja yhä harvinaisempaa on kohdata millenniaali, joka ei olisi jossain elämänsä vaiheessa uupunut. Uupumustarinoiden ja hermoromahdusnäytelmien rinnalle on auennut vilkas keskustelu levosta ja itsensä kuuntelusta. Nykyään vedämme rajoja, kieltäydymme miellyttämästä ja keskitymme maadoittumiseen. (Kaikkeen tähänkin löytyy oppaita ja työpajoja.) Lepopuhe on tarpeellista, onhan työpaikkastressin aiheuttamien loppuunpalamisten määrä kaikkien aikojen huipussaan. Mutta onko heiluri heilahtanut jo liian jyrkästi toiseen ääripäähän? Peruminen on helpompaa kuin koskaan, ja usein tingimme vapaa-ajan menoista. Jos järjestää juhlat, voi olettaa kutsun hyväksyneistä alle puolen lopulta osallistuvan. Tekosyitä ei tarvita – riittää, kun vetoaa rajoihinsa tai tyhjenneeseen sosiaaliseen akkuun. Mutta ei ystävien näkemisestä tai juhlimisesta kannata nipistää! Mikä sietämätön ajatus levätä vain seuraavaa työpäivää varten! En minä sitä varten tullut tälle planeetalle. Nykyisessä taloustilanteessa töistä tinkiminen on ehkä paljon vaadittu. Täytyyhän meidän lepäämisen lisäksi myös esim. syödä. Mikäli sluibailun keskittäminen ikäviin menoihin ei onnistu, voi ainakin hallinnoida odotuksia ja jättää tyhjät lupaukset tekemättä. On paljon antoisampaa yllättää ihmiset ilmaantumalla paikalle, kuin aiheuttaa pettymys perumalla. EIKÄ YKSIKÄÄN JAKSANUT TOIMITUKSE LTA EVELIINA LEMPIÄINEN Toimitussihteeri Alli Hallonblad on ollut kolmesti fuksi eikä yhdestä maisterintutkinnosta huolimatta ole vieläkään siivonnut luitaan yliopistolta. Vapaa-ajalla hän opettelee öljymaalausta sekä roudaa Tori-huonekaluja joukkoliikenteessä uuteen vuokrakämppäänsä. Viimeisin... Elokuva: Se päättyy meihin (2024) Festarit: Vauhti Kiihtyy Vantaa Leipä: Vaasan Ruispala + Oivariini + kalkkunaleike + juusto + kurkku (tässä järjestyksessä) Päätoimittaja Roosa Welling ei pitänyt välivuosia, valmistui tavoiteajassa ja ihmettelee nyt, miten päätyi jo oravanpyörään. Suurin tähänastinen identiteettikriisi koitti viime syksynä, kun piti luopua opiskelijakortista ja Unicafe-lounaista. Viimeisin... Elokuva: Furiosa: A Mad Max Saga (2024) Festarit: Ilmiö Leipä: Lidlin pitaleipä tsatsikilla ja hunaja-chiliöljy-halloumilla Toimitussihteeri Eveliina Lempiäisen opiskeluajoista on jäljellä haalea muisto vain. Kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista opiskellut Eve on tehnyt juttuja Ylkkäriin ja muihin laatujulkaisuihin vuodesta 2018, mutta toimittajaidentiteetin omaksuminen on yhä kesken. Viimeisin... Elokuva: The Zone of Interest (2023) Festarit: Ö Fest Leipä: Perunarieska chilihummuksella ja kurkulla Art director Iisa Pappi pääsi opintojensa aikana vertaamaan valtsikan ja Aalto ARTS:n fuksiperinteitä, ja vain toiseen liittyi olennaisesti Gambina. Viime aikoina Iisaa on kiinnostanut klubeilla tanssiminen ja saaristossa telttailu. Viimeisin... Elokuva: Zola (2020) Festarit: Hämeen Keskiaikafestivaali Leipä: Sulatettu Oltermanni Ohut Herkku -ruisleivällä Uupum us ei estänyt seuraa masta unelmi a. Kävimme salaisilla saarifestareilla. UUSI TOIMITUS ESITTÄYTYY KUVAT: JOONA MÖTTÖ
• 6 Ilmaiset tarjoilut Johdatus Äiti olisi ylpeä Bileissä on koira Bileissä on sauna Tarina kerrottavaksi Kotona on pörssisähkö Kosto Uudet kengät Jos ei jaksa niin koittakaa jaksaa Mitä vitun hyötyä pedin petaamisesta on kun asut yksin ja kukaan ei ikinä käy luonasi? Tai muutenkaan? Miksi jotkut vihervassarit ulisee jostain vitun simpukoista? Olisiko parempi jos tuu firma menisi konkurssiin ja teidän tukien maksavat loppuisi? Kaikki rotat pitäisi laittaa tukia vastaan vaikka metsätöihin Tilasin kotipizzasta kolme lättyä klarnalla :D mietin vaan et ”hmm, oispa kolme pizzaa mut hitsi ku ei oo rahaa” sit tajusin et hetkonen, ei tarvi ku tehä pari hassua klikkausta internetissä ja söpö blondi pizzakuski tuo ne kirjaimellisesti mun kotiovelle XD tänä iltana syön kuin kuningas SYYT MENNÄ PAIKALLE -Anonyymi Ylilaudalla @jukkalindstrom ”Ajatteleva kansalainen tässä terve! Vaadin kaikilta kaikki tuet pois nyt! Ylen tuet ihan ensin, sitten surkeiden suomalaisten urheilijoiden olympiatuet, yritystuet, toimeentulotuet, puoluetuet, lapsilisät, kultturin tuet, ihan kaikki! Kukaan ei saa saada mitään! Soumi nousuun!” Pahat enteet HSL-lippu maksaa liikaa Kielenkantojen lepuuttaminen Pierettää Kivempi kosketella puita Pyykkivuoro Riski törmätä arkkiviholliseensa Kosto Rakko jalassa Ei jaksa SYYT PERUA OSALLISTUMINEN 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. @JaniMakelaFi Olet kuulemma ylen palveluksessa? @JaniMakelaFi Heitit hölmöjä juttuja jossain ylen ohjelmassa. Eikö siitä edes maksettu? @jukkalindstrom Mistä olet kuullut tällaista? @jukkalindstrom Hei mahtava sattuma! Mä olen nimittäin myös katsonut sua Ylen ohjelmassa puhumassa hölmöjä juttuja. Oletko kenties samalla alalla? Ainakin olet vaikuttanut A-studiossa lupaavalta koomikolta. Voin järkätä keikkoja jos haluat. -Anonyymi Ylilaudalla Kehtaako Lidlin pillimehuja viedä lastenjuhliin? Kelpaako? Itse ainakin tykkään kyseisistä mehuista. -Anonyymi Ylilaudalla -Vierailija Vauva.fi -sivustolla En siedä naisia eroottisessa mielessä joilla on ohuet hiukset!!! ei sellainen ole hyvä ei tai jos ei ole iso terävä leuka ja hyvä peppu vaan sellainen pitkula ja lötsö -Vierailija Vauva.fi -sivustolla Vietämme aikaa somen syövereissä, jotta sinun ei tarvitsisi. KANINKOLO
• 7 Vilkas ja suulas kaksonen on luontainen tarinankertoja eli opiskelijabileiden halutuinta seuraa. Loppusyksystä yrität kaupallistaa taitosi ja tarjoudut avustajaksi Ylioppilaslehteen. Pienet avustajapalkkiot eivät kuitenkaan inspiroi, joten päätät keskittyä juhlimiseen. Horoskooppiesikuva: Marilyn Monroe O INA S 21 . 3 . –19 .4. HÄ R K Ä 20 . 4.2 . 5 . Herkkä ja sielukas kala droppaa herkästi ulos kursseilta, joiden ilmapiiri tuntuu olevan vähänkään toksinen. Vietät vuoden aikana enemmän aikaa vintage-Uffilla kuin yliopistolla. Jos et vielä ole vegaani, ryhdyt vuoden aikana sellaiseksi. Horoskooppiesikuva: Michelangelo Anna tähtien kertoa, millainen opiskeluvuosi sinua odottaa. Hentomielinen rapu on kaveriporukan äitihahmo, joka pitää huolta niin muiden opintomenestyksestä kuin hyvinvoinnista jatkojen jatkoillakin. Sinua opiskelu ei kuitenkaan juuri kiinnosta, vaan valmistaudut tentteihin pääasiassa Tarot-korttien johdattamana. Horoskooppiesikuva: Teemu Laajasalo Eloisa jousimies on opiskelijapiirien ystävällisin tyyppi, joka tekee ahkerasti tuttavuutta jo orientaatioviikolla. Myöhemmin slaidaat uusien tuttavuuksien DM:iin ja anelet itsellesi ääniä edarivaaleissa. Horoskooppiesikuva: Paavo Arhinmäki Itseriittoinen, viihdyttävä leijona järjestää vuoden parhaat etkot, juhlat ja jatkot. Pitkän kaoottisen kauden jälkeen pystyt viimein keskittymään ja johtajaluonteena kaappaat kaikki ryhmätyöt päsmäröivään komentoosi. Keväällä otat permanentin. Horoskooppiesikuva: Madonna Jämäkkä härkä asettaa itselleen selvät opiskelutavoitteet ja myös pääsee niihin. Keväällä palkitset itsesi ostamalla tuhannen euron dissain-jalkalampun ja pullon Bollingeria. Jälkikäteen iskee morkkis ja vietät minimalistisen detox-kesän vanhempiesi nurkissa pötkötellen. Horoskooppiesikuva: Karl Marx Pedantti neitsyt suorittaa opintojaan tunnollisesti ja huolehtii, että askelia tulee päivässä vähintään 15 000, mutta muuten hän ei tee sen suurempaa numeroa itsestään. Kun muut eivät ymmärrä luennoitsijan sekavaa horinaa ja kryptisiä viestejä, toimit tulkkina ja professorikuiskaajana. Horoskooppiesikuva: Sauli Niinistö Tasapainoisena esiintyvä vaaka on ryhmätöiden diplomaatti, joka osaa neuvotella itselleen myös lisäaikaa esseiden palauttamiseen. Välttelet koko vuoden konflikteja ja päädyt ghostaamaan graduohjaajasi. Tammikuussa ostat Erna Huskon pakaratreeniohjelman. Horoskooppiesikuva: Kim Kardashian Diippi skorpioni on bileiden mystinen pohdiskelija, joka nojailee seinään punaviinilasi kädessään ja jakaa elämänviisauksia kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Opiskeleminen jää taka-alalle, kun perustat syksyllä ”Kaikki elämästä” -nimisen soolopodcastin. Horoskooppiesikuva: Sylvia Plath Itsevarma oinas kopsuttelee uuteen opiskeluvuoteen sieraimet innosta väristen. Alat herätä aamuisin viideltä ja odotat joka päivä malttamattomana luentosalin oven takana. Parissa viikossa kyllästyt ja palaat vanhoihin rutiineihin. Horoskooppiesikuva: Alexander Stubb KOULUUNPALUUHOROSKOOPIT ALKUPALA L EI J ONA 23.7 . –22 . 8 . K AU R IS 22 . 12 .-1 9 . 1 . N EI T S YT 2 3 . 8.– 22 .9 . J O US I M IES 22.11 . – 21 .1 2 . K A K S ON EN 21.5 .–2 . 6. V A A K A 23. 9 .– 2 2 .10 . V ES I M IES 20 . 1 .– 1 8 . 2 . R A P U 2 1.6.– 22 .7 . S K O R P IO NI 2 3 .1 0. –21 . 11 . KA LA T 19.2. –2 0. 3 . Kurinalainen ja sitkeä kauris tekee heti syksyn alussa tarkan opintosuunnitelman, koska aikoo suorittaa lukuvuoden aikana 113 opintopistettä. Tammikuussa intoudut harjoittamaan Maria Nordinin rahameditaatiota, mutta opintotuki ei harmillisesti kasva. Horoskooppiesikuva: Tarja Halonen Idearikkaalla vesimiehellä on aina bileiden erikoisimmat asuvalinnat. Fuksisitseille ilmaannut pukeutuneena Star Warsin valomiekaksi, luomeksi tai perunaksi. Kurssikaverit saavat sinusta lievää pick me -vibaa, mutta pohjimmiltasi olet vain aidosti outo. Horoskooppiesikuva: Yoko Ono
• 8 Miten asumislisään siirtyminen vaikuttaisi elämääsi? HELSINGIN yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) edustajistovaalit järjestetään lokakuun lopussa. Äänestyspäivät ovat 16.–18.10. ja 21.–23.10. Ehdokasasettelu päättyy 23.9., eli tämän lehden mennessä painoon ei lopullista ehdokaslukua ollut vielä selvillä. Vaaleissa valitaan Hyyn 60-henkinen edustajisto, joka käyttää ylioppilaskunnassa ylintä valtaa. Edustajisto päättää esimerkiksi ylioppilaskunnan talousarviosta, kiinteistöjen ostamisesta ja myymisestä sekä siitä, miten Hyy toimii jäsentensä edunvalvojana. Lisäksi edustajisto valitsee ylioppilaskunnan puheenjohtajiston, hallituksen, pääsihteerin sekä Ylioppilaslehden päätoimittajan. Hyy päätti viime syksynä siirtyä samaan vaalisykliin muiden ylioppilaskuntien kanssa, eli edustajistovaalit järjestetään jatkossa parittomina vuosina. Uuteen sykliin siirtyminen tarkoittaa, että nyt valittava edustajisto istuu vain yhden kauden. Vuoden 2025 vaaleissa valitaan jälleen kaksivuotinen edustajisto. Edustajistovaaleissa ovat äänioikeutettuja kaikki läsnäolevaksi yliopistoon ilmoittautuneet ylioppilaskunnan jäsenet. Äänestää voi sähköisesti osoitteessa vaalit.hyy.fi yliopiston käyttäjätunnuksilla. Viime vaaleissa syksyllä 2022 äänestysprosentti oli 32,3. ROOSA WELLING Hyyn uusi edustajisto valitaan lokakuussa poikkeuksellisesti vain vuodeksi OKM aloitti taas selvityksen ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä OPETUSja kulttuuriministeriö (OKM) on aloittanut selvityksen ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä. Selvityksen on määrä valmistua lokakuun loppuun mennessä. Petteri Orpon (kok) hallitus haluaa selvittää ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumista, jotta se vastaisi paremmin perustuslaissa suojattua yhdistymisvapautta. Asiaa selvitettiin OKM:ssä myös vuonna 2021, jolloin todettiin, että automaatiotai pakkojäsenyydelle on yhä perusteet. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) mukaan edellytyksiä yliopistolain muutoksille ei nytkään ole. ”Automaatiojäsenyys takaa itsehallinnollisille ylioppilaskunnille eväät toteuttaa lain määräämät tehtävänsä yliopistoyhteisön ja suomalaisen demokratian eteen”, SYL:n pääsihteeri Roope Tukia toteaa liiton lähettämässä tiedotteessa. Hyyn jäsenmaksu perustutkinto-opiskelijalle on lukuvuonna 2024–2025 koko vuodelta 57 euroa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. ROOSA WELLING Tarkoitus on valmistua ennen kuin tuo muutos tulee voimaan, joten sen ei pitäisi vaikuttaa mitenkään. En ole muutenkaan saanut enää mitään tukia, kun puoliso on työelämässä ja asumme kahdestaan vuokralla. Asun yksin kaupungin vuokra-asunnossa. Vuokrani on sen verran alhainen jo nyt, että ei tarvitse muuttaa halvempaan kämppään, mutta kyllä varmaan pitää etsiä töitä koko ensi vuodelle eikä vain kesäksi. Asun kumppanini kanssa vuokralla ja mulla on nyt ihan hyvä tilanne vuokran suhteen. Sitten kun tilanne sitä vaatii, täytyy tehdä enemmän töitä. En usko, että muutos tulee vaikuttamaan mitenkään asumiseeni. Asun vuokralla tyttöystävän kanssa, emmekä ole saaneet pariin vuoteen tukea, kun ollaan oltu töissä. Valmistun puolen vuoden kuluttua ja tyttöystävä on jo valmistunut. Ollaan kumppanini kanssa laskettu, että meidän ei tarvitse tehdä isoja muutoksia. Voidaan asua edelleen samassa vuokrakämpässä. En saa enää opintotukea, enkä tiedä, tuleeko asumistukeni muuttumaan. Asun kimppakämpässä, ja tähän mennessä asumistuki on ollut tärkeä tulon lisä, mutta aikeissani on valmistua vuoden lopussa. Yritän suunnitella tulevaisuutta niin, että pärjäisin ilman asumistukea. Hallitus on siirtämässä opiskelijat yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisälle. Muutoksen on määrä astua voimaan elokuussa 2025, ja yksin asuvalle helsinkiläiselle se voi tarkoittaa jopa 130 euron menetystä kuussa. Kysyimme, miten muutokset vaikuttaisivat opiskelijoiden asumiseen. Olli, 25 TALOUSTIEDE Ella, 33 VALOKUVATAIDE Jarno, 21 POLIITTINEN HISTORIA Satu, 30 TEOLOGIA Veikko, 24 KAUPPATIETEET Emma, 21 MUSIIKKIPEDAGOGIA GALLUP UUTISET TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN KUVAT: IISA PAPPI
• 9 allituskauden ensimmäinen vuosi on ollut ilmaston kannalta karua seurattavaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Suomi ole matkalla kohti vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta, vaikka siihen on laissa sitouduttu. Ongelma on merkittävä, mutta pääuutisaiheeksi se päätyy silmiinpistävän harvoin. Poliitikoilta ei tiukata asiasta, ja ilmastoja ympäristökysymykset sysätään edelleen pienemmille juttupaikoille, etäälle vakavista asiaaiheista. Sama ongelma näkyy medioissa muuallakin, ja maailmalla siihen yritetään löytää ratkaisuja. Reuters-instituutin alaisuuteen perustettiin vuonna 2022 ohjelma nimeltä The Oxford Climate Journalism Network, joka keskittyy ilmastojournalismin kehittämiseen. Viime vuonna se julkaisi artikkelin, jota varten iso joukko toimittajia eri puolilta maailmaa oli koostanut runsaasti keinoja uutisoinnin parantamiseksi. Listassa luetellaan konkreettisia vinkkejä toimittajille juttuaiheiden ideointiin ja näkökulmien löytämiseen. Erityisen tärkeä on kuitenkin huomio, joka koskee toimitusten johtajia. Artikkelissa todetaan, että jos pomot eivät ole sitoutuneet muutokseen, sitä ei synny; toisin sanoen muutoksen on tultava ylhäältä. Etenkin isoissa medioissa juuri päällikköportaalla on paljon valtaa määrittää, millaisiin juttuprojekteihin toimittajat aikaansa käyttävät. Näihin valintoihin vaikuttavat paljon pomojen omat tulospaineet. Jos vuoron aikana pitää saavuttaa ennalta määrättyjä lukijatavoitteita, on kiireen keskellä helpointa tarttua aiheisiin, joiden analytiikkatyökalut lupaavat varmuudella vetävän yleisöä. Tällä hetkellä tärkeät jutut ilmastopolitiikan kiemuroista eivät näytä pärjäävän kilpailussa. En kuitenkaan usko, että lukujen perusteella voi vielä vetää johtopäätöksiä siitä, kiinnostaako ilmasto lukijoita vai ei. Tärkeästä syntyy kiinnostavaa yleensä vasta silloin, kun juttuprojekteihin satsataan ja penkomiseen annetaan aikaa, ja ilmastoaiheiden kohdalla näin käy edelleen auttamattoman harvoin. Uskon, että osaselitys on pomoportaan osaamisen puute. Vuonna 2022 julkaistussa suomalaisessa Journalismi 1.5 -selvityksessä eräs anonyymi journalistipomo kertoo, ettei hänellä ole riittävästi asiantuntemusta aiheen käsittelemistä varten ja delegoi siksi sitä koskevat kysymykset muille. Tilanne on vähän hassu. Siitähän lukijat maksavat, että toimituksissa otetaan asioista selvää. Ja jos ilmastopolitiikan asioihin perehtyy edes hiukan, huomaa, että niihin nivoutuu kiinnostavia näkökulmia, joita jutuissa muutenkin suositaan: kysymyksiä lakihankkeiden kulisseissa tapahtuvasta vaikuttamisesta, porsaanrei’istä lainsäädännössä ja kirjauksista, jotka eivät koskaan toteudu. Yksi Journalismi 1.5 -kyselyyn osallistunut toimittaja huomauttaa myös osuvasti: ”– –Juuri heidät [päälliköt] pitäisi saada ymmärtämään, että ilmastonmuutos ei ole juttuaihe vaan näkökulma, joka sisältyy lähes jokaiseen juttuun tavalla tai toisella.” Kun uutisoidaan nousukiidossa olevista yrityksistä, pitäisi samalla selvittää, mitkä ovat toiminnan ilmastovaikutukset. Kun kirjoitetaan viihdejuttuja tosi-tv:n seikkailuohjelmista, pitäisi muistaa kysyä, miten paljon päästöjä syntyy, kun osallistujia lennätetään eri puolille maailmaa. Ja kun pohditaan laman vaikutuksia suomalaisten shoppailuhalukkuuteen, voisi myös miettiä sitä, onko kulutuksen vähentäminen yksinomaan huono uutinen. Toimitusten pomoilta puuttuu ilmastojournalismin osaamista KAROLIINA PAANANEN Kunnianhimoton ilmastojournalismi on epäreilua yleisöä kohtaan. K U V A : A N TT I Y R JÖ N EN KOLUMNI
• 10
• 11 Vielä alle kymmenen vuotta sitten fukseja pantiin strippaamaan ja tyhjentämään viinapulloa piirissä. Nykyään fuksiaisissa pyritään takaamaan turvallisempi tila ja alkoholiton vaihtoehto kaikille. Mitä opiskelijakulttuurissa on oikein tapahtunut? TEKSTI: ROOSA WELLING KUVAT: ANNA MÄKELÄ Never stop the madness
• 12 auhusta vapisevat fuksit saapuvat yksi kerrallaan ovesta sisään pilkkopimeään saliin, jossa istuu kolmesataa vanhempaa opiskelijaa. Fukseihin suunnataan kaksi kirkasta valonheitintä, ja jokainen heistä joutuu esittelemään itsensä puhelinnumeroa myöten. Sitten on vastattava kompakysymyksiin, joiden tarkoituksena on lähinnä saattaa fuksi naurunalaiseksi. Erästä naispuolista fuksia käsketään niiaamaan yleisön edessä, mutta tämä ei suostu vaan lähtee karkuun. Rangaistuksena fuksin kaulaan kiinnitetään suuri lehmänkello ja hänet laitetaan lukemaan eroottista runoa. Lopuksi fuksille pannaan vielä ruokalappu, jossa lukee: ”Tule, saat pusun” ja hänet passitetaan puoleksi tunniksi pöydän alle häpeämään. Tällaisia fuksiaisia vietettiin Karjala-lehden mukaan vuonna 1935 Helsingin yliopiston Wiipurilaisessa osakunnassa. Vastaavaa nöyryytystä ja ivailua on arkistolähteiden perusteella tapahtunut monissa muissakin fuksitapahtumissa. Esimerkiksi Karjalaisessa osakunnassa vuonna 1945 fuksit kasteltiin aluksi vedellä. Sitten heiltä leikattiin pois ”epänormaalit kynnet”, heille painettiin perunanuijan avulla leimat kasvoihin ja heidät pantiin lattialle sanomalehtien päälle odottamaan. Yhdelle fuksille jopa juotettiin loppuhuipennuksena hänen tietämättään karvasvettä eli ulostuslääkettä. ON kenties epäreilua kaivautua näin syvälle historiaan puhuttaessa fuksiaisista, jotka moni tuntee nykyään lähinnä mukavana ryhmäytymiseen tähtäävänä rastikierroksena. Toisaalta fuksien nolaaminen ja alkoholilla läträäminen ei ole muinaishistoriaa vaan oli varsin tavanomaista vielä kymmenisen vuotta takaperin. Kun Helsingin Sanomat keräsi vuonna 2021 lukijoidensa muistoja fuksiaisista, esiin nousi monia nöyryyttäviä ja ällöttäviä perinteitä lähihistoriasta. Eräissä fuksiaisissa ryhmän oli pitänyt pyörivän karusellin kyydissä juoda puolentoista litran pullosta sekaisin viinaa, kaljaa ja maitoa. Pois kyydistä ei päässyt ennen kuin pullo oli tyhjä. Yksi ryhmän jäsen uhrautui ja joi litkun lähes kokonaan yksin, ja – yllätys, yllätys – pian hän alkoi oksennella. Joidenkin HS:n lukijoiden oli fuksiaisissa pitänyt kuljettaa kananmunan keltuaista suusta suuhun, toisten riisuutua ja tehdä vaatteista mahdollisimman pitkä letka, kolmansien saada kondomi dildon päälle käyttämällä suutaan. Myös Ylioppilaslehden syksyllä 2017 teettämässä kyselyssä nousi esiin kyseenalaisia fuksiaisleikkejä pakkostrippaamisesta kosteisiin ryhmäaamiaisiin. Samalla selvisi, että joka kymmenes vastaaja oli kokenut tai todistanut häirintää fuksiaisissa. Tuona pahamaineisena syksynä 2017 tämän jutun kirjoittajakin on ollut puolialastomana fuksina kasaamassa maahan vaateletkaa, tyhjentänyt viinapulloa piirissä ja osallistunut viestijuoksuun, jossa kapulan virkaa toimitti dildo. Tuoreimpana esimerkkinä fuksiaiset nousivat julkisuuteen vuonna 2021, kun Helsingin yliopiston maantieteen opiskelijoiden fuksiaisten Afrikan tähti -teemaista pukeutumista kritisoitiin rasistiseksi. Fuksit olivat lautapelin hengessä pukeutuneet pelinappuloiksi sekä Afrikan tähdeksi, löytöretkeilijäksi ja kahdeksi maantierosvoksi. Sekä Maantieteen opiskelijat ry että Helsingin yliopiston ylioppilaskunta pyysivät tapahtunutta anteeksi, eikä vastaavaa ole sittemmin tapahtunut. ON hyvin vaikea nähdä, että esimerkiksi ”viina-kaljamaito-karusellia” pystyttäisiin tänä syksynä järjestämään ilman, että päädyttäisiin iltapäivälehtien otsikoihin. Fuksiaiset ovatkin viime vuosina selvästi siistiytyneet, alkoholin merkitys on vähentynyt ja erilaiset nöyryyttävät tai muuten epäkorrektit leikit ovat vähin äänin kadonneet. Muutos ei koske pelkkiä fuksitapahtumia vaan heijastuu opiskelijakulttuuriin laajemminkin, uskovat useiden eri ainejärjestöjen edustajat. Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestön Kronoksen puheenjohtajalla Sakari Bisterillä on käynnissä viides opiskeluvuosi, ja hän kertoo havainneensa selvän muutoksen jopa omana opiskeluaikanaan. Fuksiaisten rastit ovat aina yrittäneet olla hauskoja, mutta huumori muuttuu. ”
• 13 Bister muistaa, että vielä ennen korona-aikaa Kronoksen Suomenlinnassa järjestettävien fuksiaisten rasteihin saattoi kuulua vaikkapa punaviinien maistelua tai alkoholittoman oluen tunnistamista alkoholillisten joukosta. Sittemmin alkoholin juomiseen painostavista rasteista on luovuttu, ja nykyään niiden tilalla on esimerkiksi pantomiimia tai tanssimista, joihin on mahdollista heittäytyä myös selvin päin. Tapahtumat ja leikit ovat Bisterin mukaan ylipäätään muuttuneet ”poliittisesti korrektimmiksi”. Unholaan on painunut perinne, jossa Kronoksen fukseja on yllytetty Suomenlinnassa riisuutumaan ja menemään uimaan. Jo ennen Bisterin opiskeluaikaa historian hämäriin vaipui perinteinen öljypainitapahtuma. ”Fuksiaisten rastit ovat aina yrittäneet olla hauskoja, mutta huumori muuttuu”, hän sanoo. Vielä alle kymmenen vuotta sitten fuksiaisten rasteilla on saatettu jakaa osallistujat oletetun sukupuolen mukaan tyttöihin ja poikiin, mitä ei myöskään Bisterin mukaan enää tehtäisi. ”Keskustelua on käyty myös fuksiaisten pukeutumisteemoista, ja nykyään ollaan tarkempia siitä, että asuvalinnoissa nauretaan jonkun kanssa eikä jollekin alaspäin.” MYÖS Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoiden tiedekuntajärjestössä Pykälässä on panostettu alkoholin merkityksen vähentämiseen tapahtumissa, kertoo hallituksen puheenjohtaja Sari Oravainen . Esimerkiksi tänä syksynä ensimmäistä kertaa järjestettävän Haluatko oikkariksi -rastiradan kohdalla on etukäteen linjattu, että tapahtuma on kokonaan alkoholiton. ”Halusimme, että orientaatioviikolla on ainakin yksi päivä, joka on kokonaan alkoholiton, eikä tule paineita juomisen suhteen”, Oravainen sanoo. Pykälän fuksiaisissa eli phuksiaisissa kierretään niin ikään rasteja Helsingin keskusta-alueella. Tehtävät vaihtelevat järjestäjän mukaan ja niissä jaetaan mielivaltaisesti pisteitä, mutta Oravaisen mukaan rasteilla on yleisesti pyritty siihen, ettei niissä olisi pakko juoda alkoholia. Usein mukana on ollut esimerkiksi pantomiimia tai lakikirjan heittoa. Jos johonkin rastiin kuuluu vaikkapa kolmen huikan juominen, suoritus hyväksytään yhtä lailla alkoholittomasta juomasta hörpittynä. ”Olemme tietoisesti halunneet vähentää alkoholikeskeisyyttä ja jättää jokaisen opiskelijan omaksi valinnaksi, haluaako juoda vai ei.” JOS aloitti lukuvuotensa Aalto-yliopiston kauppatieteiden fuksina eli mursuna, syyskuun alussa eräs päivä saattoi alkaa kello kuudelta kaalilla ja jallupiimällä. Sen jälkeen matka jatkui Helsingin keskustaan, jossa mursut kävelivät kulkueessa yllään oranssien tarrojen koristamat jätesäkit ja päivän Kauppalehdestä taitellut hatut. Päivä jatkui kellon ympäri rastikiertelystä baarijatkoille ja sieltä takaisin Otaniemeen jatkojen jatkoille. Loppuun asti mukana pysyneet palkittiin Supermursuhaalarimerkillä. Fuksiaisia eli mursujaisia on järjestetty pitkälti samalla kaavalla jo 1920-luvulta lähtien, kertoo Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden (KY) hallituksen puheenjohtaja Tilda Leikola . Perinteistä ei ole haluttu luopua kokonaan, vaan niitä on muokattu sisäsiistimpään suuntaan. Nykyään esimerkiksi jallupiimästä voi Leikolan mukaan helposti kieltäytyä tai muodostaa haluamansa kombinaation, vaikkapa jalluttoman tai piimättömän version. ”Perinteet ovat säilyneet suurelta osin ennallaan, vaikka rastikiertelyn tehtävät ovat kehittyneet nykyjäsenistön näköisiksi. Tehtävät ovat siistiytyneet ja jokaisella pisteellä, jossa tarjoillaan alkoholia, on nyt tarjolla myös alkoholittomia vaihtoehtoja”, Leikola kertoo. ”Lisäksi tuutoreille on painotettu, että päivä on pitkä, eikä mursujen tulisi juoda ennen iltaa. Kaikki juomiseen pakottaminen on ehdottomasti kielletty.” TEEKKARIKULTTUURISSA kosteat ja vauhdikkaat tapahtumat ovat takavuosina kukoistaneet. Viime vuosina on alettu käydä julkista keskustelua erityisesti miesvaltaisten alojen vanhoista perinteistä, joissa on ollut naisopiskelijoita nöyryyttäviä piirteitä. Fuksiaisten rastit ovat aina yrittäneet olla hauskoja, mutta huumori muuttuu. SAKARI BISTER ”
• 14 Näin kävi esimerkiksi vuonna 2020, kun bloggaaja ja yrittäjä Natalia Salmela kertoi omista fuksikokemuksistaan Tampereen teknillisestä yliopistosta vuodelta 2007. Salmela muisteli saaneensa kutsun Mimmifutis-tapahtumaan. Paikan päällä hänelle selvisi, että tarkoituksena vaikutti olevan juottaa fuksityttöjä humalaan ja tämän jälkeen heittää nämä vaatteet päällä uimaan. Salmela jakoi kokemuksensa sosiaalisessa mediassa ja sai viestitulvan, jonka perusteella vastaavaa on tapahtunut eri kaupungeissa vielä paljon hänen opiskeluaikansa jälkeenkin. Yle kertoi joulukuussa 2020 esimerkiksi LUTyliopistosta kantautuneesta huhusta, jonka mukaan fuksirastilla olisi demonstroitu suihinottoa juomalla haarovälistä piimää. Aalto-yliopiston Rakennusinsinöörikillan fuksikapteenit Pessi Parkkinen ja Elli Peltoniemi kuitenkin uskovat, että teekkarikulttuuri on muuttunut jatkuvasti parempaan suuntaan. Kolmannen vuoden opiskelijoina he eivät itse ole kertaakaan Otaniemessä todistaneet nöyryyttäviä leikkejä, vaikka huhupuheita sellaisista on muista opiskelijakaupungeista toisinaan kantautunut. Heidän mukaansa Aallon kiltojen välillä on ylipäätään käyty aktiivisesti keskustelua siitä, millaiset leikit ja ohjelmanumerot ovat hyväksyttäviä. ”Tapahtumien rasteilla mietitään aika tarkasti etukäteen, että ne ovat varmasti okei”, Peltoniemi sanoo. Rakennusinsinöörikillassa on tarkoitus tänä syksynä järjestää fukseille monipuolisesti erilaisia illanviettoja ja bileitä sekä alkoholittomia urheilutapahtumia ja lautapeli-iltoja. Kaikki tapahtumat pyritään Parkkisen ja Peltoniemen mukaan järjestämään niin, että niissä viihtyisi myös selvin päin. ”Esimerkiksi sitseillä on nykyään jo tosi hyvät alkoholittomat vaihtoehdot, vaikkapa alkoholitonta viiniä eikä pelkkää mehua”, Peltoniemi kertoo. Syksyn kohokohta on rastikierroksen muodossa toteutettavat fuksiaiset, jotka päättyvät näyttävään teekkarivalan vannomiseen. Parkkinen kertoo, että tapahtumiin liittyy tiettyä mystiikkaa eikä fukseille ole etukäteen kovin tarkkaan kerrottu, mitä tuleman pitää. Hän vakuuttaa silti, ettei luvassa ole nöyryyttämistä tai muuta epämiellyttävää. ”Orientaatioviikolla fuksien saatua haalarit he möyrivät hetken maassa ja saavat vähän väriä niihin, mutta ei mitään sen kummempaa.” Parkkinen ja Peltoniemi eivät ole omana opiskeluaikanaan huomanneet teekkarikulttuurissa merkittäviä muutoksia. He kuitenkin kertovat, että killan alumnien kanssa jutellessa tarinat viime vuosikymmeniltä kuulostavat välillä hurjilta – esimerkiksi sitseillä järjestetyt nyrkkeilyottelut eivät olisi välttämättä enää tätä päivää. ”Vielä ysärillä on ollut paljon alkoholikeskeisempää ja kaiken maailman sekoilua, eikä ihan niin hyvän mielen meininkiä. Se on fakta. Moni alumni on ollut samaa mieltä siitä, että nyt ollaan menossa hyvään suuntaan”, Parkkinen sanoo. ”Olen kuullut, että viimeistään koronapandemiaan tyssäsivät viimeisetkin joidenkin kiltojen ei-niin-soveliaat tapahtumat, ja ehkä hyvä niin.” Biletyshalun puutteeseen saattavat vaikuttaa myös opiskelijoiden alati lisääntyvät paineet.
• 15 KENTIES vuoden suurin fuksitapahtuma on vuodesta 2014 alkaen Helsingin keskustassa järjestetty Fuksiseikkailu, jossa on yleensä parisensataa rastia ja jopa 2000–3000 osallistujaa. Vaikka rasteja on paljon, ne käydään aina ennakkoon tarkkaan läpi, kertoo Hyyn tapahtumien tuottaja Pia Blomstén . Alkoholi ei saa millään tavalla sisältyä rastien suorittamiseen ja alkoholilahjusten tarjoaminen tai vastaanottaminen parempien pisteiden toivossa on ehdottomasti kielletty. Tehtävä ei saa sisältää myöskään pakottamista tai osallistujien nolaamista. Esimerkiksi niin sanottu vaatejonoleikki ei Blomsténin mukaan ole ollut sallittu enää vuosiin. Hän ei parilta viime vuodelta muista kuin yhden tapauksen, jossa rastiin olisi tarvinnut etukäteen puuttua sen kyseenalaisen sisällön vuoksi. Vuodesta 2016 alkaen on ollut mahdollista osallistua Fuksiseikkailuun ilman, että jatkolippu baariin tulisi automaattisesti kaupan päälle. Myöskään itse rastikierroksella ei Blomsténin mukaan saisi nauttia alkoholia, vaikka järjestäjät eivät toki voi valvoa, mitä ihmiset rastien välissä tekevät. Yleisesti ottaen hän pitää hienona asiana sitä, ettei alkoholin käyttö ole enää ”se ykkösjuttu”. ”Järjestäjän näkökulmasta alkoholin käyttö aiheuttaa paljon vaaratilanteita ja ensiavun tarvetta, ja ne ovat nyt selvästi vähentyneet.” SYKSYN 2017 fuksiaiset tuntuvat lähes yhtä kaukaisilta kuin melkein sadan vuoden takaiset kertomukset osakuntien fuksiaisista. Nopean muutoksen taustalla vaikuttaa ainakin osittain olleen koronapandemia, uskovat järjestöaktiivit ja asiantuntijat. Kun opiskelijasukupolvi ikään kuin vaihtui, monet alkoholiin keskittyneet tai muuten vanhentuneet perinteet hiipuivat pois, arvelee Hyyn Blomstén. Toisaalta Kronoksen Bister uskoo, että korona-aika on toiminut enemmänkin muutoksen mahdollistajana kuin varsinaisena käynnistäjänä. Hän uskoo ajattelutapojen alkaneen kääntyä jo ennen pandemiaa ja muutoksen lähteneen pitkälti opiskelijoiden omista toiveista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan nuorten alkoholinkäyttö on viime vuosina jatkuvasti vähentynyt. Humalahakuiseen juomiseen ei välttämättä suhtauduta enää yhtä myönteisesti. Bisterin mukaan ainejärjestöissä mietitään nykyään muutenkin paljon sitä, millainen vaikutelma omasta toiminnasta halutaan antaa fukseille. Jos tulee nöyryytetyksi jo fuksiaisissa, ei välttämättä halua hakeutua toimintaan myöhemminkään. Biletyshalun puutteeseen saattavat vaikuttaa myös opiskelijoiden alati lisääntyvät paineet. Pykälän Oravainen nostaa esiin, että paineet hyvästä opintomenestyksestä, ajoissa valmistumisesta ja työssä käymisestä jo opintojen ohella ovat saattaneet vähentää alkoholin kulutusta varsinkin keskellä viikkoa järjestettävissä tapahtumissa. Blomsténin mukaan viime vuoden Fuksiseikkailun palautekyselyssä moni nosti esiin, ettei halunnut osallistua torstaina järjestettävän tapahtuman baarijatkoille, sillä perjantaina oli tiedossa tentti tai tärkeä luento. Tässä Blomstén näkee valtavan muutoksen esimerkiksi omaan fuksivuoteensa 2018 nähden. ”Silloin oli yleinen vitsi, että tentin voi uusia, mutta hyviä bileitä ei”, hän sanoo. ”Muutos on sinänsä surullinen, että sosiaalinen elämä voi jäädä aika vähälle, jos aina pitää priorisoida tenttejä. Itse koin, että juuri bileissä usein tutustui ihmisiin.” Pohjimmiltaan kaikki haastatellut näkevät, että käynnissä oleva muutos on positiivinen. Vaikka n:nnen vuoden opiskelijat saattavat toisinaan harmitella ”hauskojen” perinteiden menettämistä, eivät ne nykynuorten silmissä ymmärrettävästi ole itseisarvoja. ”Mikään perinne ei ole säilyttämisen arvoinen vain perinteen vuoksi. Paljon arvokkaampaa on, että kaikilla on hyvä olla ja mukavaa”, Oravainen toteaa. KY:n Leikolan mukaan koronapandemian jälkeen suhtautuminen bilettämiseen on muuttunut niin, että sen odotetaan nyt olevan arjesta selvästi poikkeavaa ja jopa spektaakkelimaista. ”Perinteiset baari-illat eivät enää houkuttele keskivertoopiskelijaa, vaan kiinnostus kohdistuu erityisesti ainutlaatuisiin ja erikoisiin tapahtumiin.” Bilettämisen voi siis ajatella olevan opiskelijan jokaviikkoisen aktiviteetin sijaan harvinainen, pienissä määrin nautittava herkku. Juttua varten on haastateltu myös THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasaloa. Biletyshalun puutteeseen saattavat vaikuttaa myös opiskelijoiden alati lisääntyvät paineet.
• 16 Töölölä inen TEKSTI: JUHO KANKAANPÄÄ KUVAT: TOIVO HEINIMÄKI
• 17 Töölölä inen pushba ck Töölön rajat eivät ole vain maantieteellisiä. Ne määrittelevät hyvän maun, kirjoittaa toimittaja Juho Kankaanpää roastissaan.
• 18 ielu vai ruumis? Siili vai kettu? Aki vai Mika? Merkitykselliset kysymykset ovat askarruttaneet älymystöä läpi historian. Ajattelu on kehittynyt ja kukoistanut, mutta vasta Helsingin Töölössä intellektuaalinen kilvoittelu saavutti evolutiivisen päätepisteensä ja tiivistyi nykyiseen, töölöläiseen muotoonsa. Etuvai Taka-Töölö? Tämä töölöläisiä kiihottava kysymys on saanut lukuisia variantteja, kuten: asutko Etuvai Taka-Töölössä? Ja ennen muuta: missä menee Etuja Taka-Töölön raja? Kysymys saattaa äkkiseltään vaikuttaa epäolennaiselta. Kuten nimimerkki ”smailimies” kirjoittaa Suomi24-palstalla kysymystä pohtineelle: ”Helsingissä kuten koko EU-alueella on tavaroiden ja työvoiman liikkuminen vapaata joten miksi vaivaat päätäsi?” Ei ole! Ei varmasti ole! Tai ei ainakaan pitäisi olla! etutöölöläinen älähtää. Jos etutöölöläiset saisivat päättää, Etuja Taka-Töölön rajalle rakennettaisiin helvetin korkea raja-aita tai ainakin rajavartijoiden muodostama ihmismuuri, joka tuuppisi takatöölöläiset takaisin lumppukauppauffeihinsa Ritzin biljardikepeillä (niin sanottu etutöölöläinen pushback). Voisi kuvitella, että Etuja Taka-Töölön raja sijaitsee siellä, minne töölöläinen eläkeläiskerho sen kalakapakoissaan kunakin iltana sattuu piirtämään. Väärin! Helsingin karttapalvelu määrittelee yksiselitteisesti, että Etuja Taka-Töölön rajaviiva kulkee Pohjoista Hesperiankatua. Raja mukailee katua aina Martta Ypyän aukiolle, josta se koukkaa Taivallahdelle. Arkkitehti Martta Martikainen-Ypyä suunnitteli Puolustusvoimain autopataljoonan kasarmin, jossa sijaitsee nykyään töölöläisen perheautopataljoonan K-Supermarket. Idässä Etu-Töölön raja kulkee Mannerheimintien suuntaisesti Finlandia-talon ulkoseinällä. ”Töölöläinen kasvojenkohotus” voi tarkoittaa joko Töölöläisen kulttuurikerhon seuramatkaa rasvaimuun tai Suomen kuuluisimman marmorikasan remonttia. Kaikilla on Töölössä pikku kremppaa! Etu-Töölön rajat eivät ole ainoastaan maantieteellisiä. Ne määrittelevät hyvän maun. Raja mutkittelee Finlandia-talon jälkeen ovelasti niin, että Kluuvin puolelle jäävät Pikku-Finlandia ja Musiikkitalo, jonka konserttisalissa Anssi Kela hoilaa nuoruutensa hittejä Helsingin poliisisoittokunnan pidättämänä. Rajaus on niille ihan oikein. Kluuvi on asukaslukuunsa suhteutettuna Helsingin väkivaltaisin kaupunginosa. Joskus asuntoilmoituksissa käytetään semanttista ansaa, Keski-Töölöä. Keski-Töölö on kiinteistönvälittäjien keksimä termi Taka-Töölölle, jota yritetään myydä EtuTöölön hinnalla. Sitä ei ole olemassa. JOS Töölö itsenäistyisi, sen kansallisruoaksi nimettäisiin Picnicin uuniperuna (kanaa ja avokadoa), kansallislinnuksi mäyräkoira, kansalliskasviksi Pohjoiselta Stadiontieltä kaadettu lehtikuusi (jota töölöläiset eivät unohda!), kansalliskirjailijaksi Helvi Hämäläinen ja kansalliseepokseksi Säädyllinen murhenäytelmä (1941). Kansallislaulu aiheuttaisi riidan. Etutöölöläiset tuskin suostuisivat Mansesteri-yhtyeen Taka-Töölöön (jos saan sulta taka-töölöö / taka-taka-töölöö) tai takatöölöläiset Töölön ketterän Ludoon (kun sä saavut Etu-Töölöön / aurinko nousee taas) . Kaikille epämieluisaksi kompromissiksi kävisi Freud Marx Engels & Jungin Töölööseen (hän on kuullut on kaupunginosa tuolla / jossa mummot voi ylpeenä kuolla / elettyänsä kauan kera puudeli-hauvan, keskellä rikkauden / hän päässyt ei vain Töölööseen) . Vain yhteinen uhka yhdistää etuja takatöölöläiset. Näitä uhkia vastaan taistelee kaksi maailman ainoaa Suomi-Töölö-ystävyysseuraa eli Töölö-seura ja Töölön kaupunginosat – Töölö ry, joiden ansiosta Hesperian esplanadilla on vielä hevoskastanjoita eikä esimerkiksi malmikaivosta. Etu-Töölöäkään ei ole vielä räjäytetty yhdeksänsataakaistaiseksi rekkatunneliksi, vaikka toisaalta tunneliin ehkä mahtuisi muutama ylimääräinen parkkiruutu, joista on kyllä pulaa…
• 19 Ja on niitä muitakin uhkia! Nimittäin äärioikeisto. Itsenäisyyspäivänä 2017 joukko puuhakkaita töölöläisiä yritti tuoda lauman alpakoita Töölöntorille joko äärikansallismielisen soihtukulkueen tai töölöläislasten kiusaksi. Töölöläisvanhempien löyhä yhteenliittymä nimesi itsensä osuvasti Töölön lapsellisiksi, sillä vain töölöläisessä mielikuvituksessa villantuotantoon jalostetut kamelieläimet voisivat toimia äärioikeiston vastavoimana. Seitsemän vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2024, tapahtui taas. Kun Taka-Töölössä järjestettiin samanaikaisesti nostalgiannälkäisiä rahastava Helsinki City Festival ja pokebowlinnälkäisiä rahastava Sideways, Taka-Töölö muuttui transgressiiviseksi painajaiseksi. Yleisö virtsasi, pissaili, pisutteli, lorotteli, kuseskeli ja kakki bataillemaisen estottomasti kaduille ja pihoille. ”Haju on tänään todella voimakas”, töölöläisasukas arvioi Helsingin Sanomille. ”En ole nähnyt yhtä humalaista porukkaa edes vappuna Mantalla”, toinen kommentoi ja antoi samalla töölöläisen määritelmän humalalle. Murheenkryyni on ollut myös Kansallisoopperan edessä loistava valotaulu, joka on piinannut ja valvottanut typerillä mainoksillaan kaikkia vastapäisen raitiovaunupysäkin matkustajia. Voimia Taka-Töölöön! TÖÖLÖLÄISYYTTÄ voi opiskella maailman töölöläisimmästä töölöläislehdestä eli Töölöläisestä . Sen kolumneissa Helsingin töölöläinen apulaispormestari Daniel Sazonov (kok) hallusinoi eurooppalaisesta ja ennen muuta töölöläisestä juomakulttuurista, jossa ”parhaimmillaan kaupan kalatiskiltä voi saada suoraan mukaansa merelliseen valikoimaan erikseen mietityn viinipullon”. Sitä paitsi ”erinomainen juustokauppamme Rolling Cheese Museokadulla tarjoaa eksoottisia juustoja ja kinkkuja”. Eksoottisia kinkkuja! Lehteen kuuluu myös runsas, journalismia imitoiva mainoslukemisto paikallisista liikkeistä sekä varatuomari Atik Alin lakipalsta, jossa käsitellään ”ajankohtaisia lainsäädännön ja oikeuskäytännön alaan kuuluvia kysymyksiä” – niin töölöläistä! –, kuten asunto-osakeyhtiön palovaroitinvastuuta ja muita kinkkisiä pulmia… Lehdestä voi bongailla myös K-kauppojen mainoksia, onhan Töölössä niin monta K-kauppaa, että on vaikeaa enää erottaa, missä kauppa päättyy ja elämä alkaa. Jos Madventures reppureissaisi jokaisessa jaksossa yhteen Töölön K-kauppaan ja maistelisi siellä omaan madventuremaiseen tapaansa risti-istunnassa pähkinähyllyn taateleita tai lihatiskin marmorifileetä, sarjalla olisi enemmän jaksoja kuin Salatuilla elämillä . TÖÖLÖN arkkitehtuuria ihaillaan eikä syyttä. Töölöläiset talot ovat yhtä kylmiä kuin niiden asukkaat. On suuria umpikortteleita, myöhäisjugendia, klassismia, fuktionalismia, ornamentteja ja pilastereita. Eikä sovi unohtaa lastensairaalana toimineen Lastenlinnan lämminhenkisiä reliefejä, kuten sydänverellään poikasiaan ruokkivaa kotkaemoa. Kiitos, rapparimestari Yrjö Kyllönen ! Jos ei ole ylimääräistä seitsemää miljoonaa euroa, joilla ostaisi tyhjän Lastenlinnan kakkoskodikseen, täytyy tyytyä vuokraamaan yksiö. Töölöläiset opiskelijat on sullottu ahtaisiin ja kolkkoihin koppeihin, jotka Jos Töölö itsenäistyisi, sen kansallisruoaksi nimettäisiin Picnicin uuniperuna (kanaa ja avokadoa).
• 20 vastaavat tilavuudeltaan Kalliossa asuvan nuoren housuja. Housuihin voi sujauttaa kätevästi viirivehkan, astiakaapin ja huteran parviviritelmän. Töölöläisessä asunnossa voi harrastaa myös kiikkerää parviseksiä. Neliöt liikkuu! Tehoyksiöitä ei ole pilattu keittiöllä tai kylpyhuoneella. Keittolevyn voi nostaa lattialle eteisen komerosta. Jos tiskialtaan hanan alla ei mahdu pesemään hiuksiaan, voi aina kylpeä takapihan sadetynnyrissä. Samalla voi ihastella kirkkailla väreillä maalattuja räystäslistojen alapintoja. Töölö olisikin opiskelijalle mukava asuinvaihtoehto, jos rappukäytävässä saisi asua. Eteishallin matolla sentään mahtuu oikaisemaan jalkansa, ja sitä paitsi kellanvihreiden, profiloitujen kattolistojen alapuolella on melkoisen soma holkkapyöristys . Töölössä sijaitsee myös ehkäpä Helsingin suosituin vessa (Temppeliaukion kirkko), ruuhkaisin putkityömaa (Sibelius-monumentti) ja epäkäytännöllisin mattoteline (Kimmo Kaivannon Plaza-hotellin eteen pystyttämä Oodi 60 000 järvelle ). Muista töölöläisen abstraktin veistostaiteen merkkiteoksista on mainittava Mika Waltarin pusikkoon pystytetty Veikko Hirvimäen Kuningasajatus , joka liittyy Mika Waltariin yhtä paljon kuin Kuningasidea-yhtye reggae-musiikkiin. TÖÖLÖSSÄ on lähes mahdotonta vetää kunnon kännejä. Jos ei halua toteuttaa töölöläis-sazonovilaista juomakulttuuria, eli tissutella kalsareissa alle kahdeksanprosenttista vinkkua ja puhella jääkaapille, voi nuokkua kalakavereiden kanssa kalakapakoissa ja kuunnella ikävystyttäviä kalajuttuja soutulaitteiden hinnoista. Sitten jäljelle jää enää Etu-Töölön Favela, joka on loistava osoitus töölöläisestä luokkatietoisesta huumorintajusta. Brasilialaiselle favela tarkoittaa ilman lupaa rakennettua, köyhää asuinaluetta, töölöläiselle ”itse tehtyä fun foodia”. Ravintolan nimi toteuttaa vanhaa töölöläistä viisautta: ennen kuin voi nauraa itselle, on osattava nauraa muille. Bar Favela on töölöläinen versio Kalliossa sijainneesta Panemasta: kallista olutta ja nimi, joka naurattaa aamuyön kännitekstarissa. morjens tuukko panemaan siis siihen baariiin :D Töölössä sijaitsee toinenkin vitsi, Korjaamo. Korjaamo on ”elävän kulttuurin koti”, jonka baari ei ole koskaan auki. Tai on, perjantaisin ja lauantaisin ainakin… pitäkää hatuistanne kiinni… puoli kahteentoista. Baarin ja ravintolan lisäksi Korjaamo on kaikkea muutakin, kuten ylempien toimihenkilöiden loppusijoituspaikka, jonka lavalla Antti Autio ulisee loputonta itkuaan ja katsomossa kulttuurisetelit kostuvat kyynelistä. Keikkoja järjestetään silloin, kun Päiväkirjaklubin osallistujat malttavat hetken olla lukematta kauppalistojaan mikkiin. Toki Töölössä on myös ällöttäviä kahviloita. Sellainen on Taka-Töölön pittoreski Cafe Regatta, joka on fantasia maaseudusta töölöläisille, joille maaseutu tarkoittaa piipahdusta Seurasaaressa tai K-kaupan persimonosastolla. Tässä punaiseen leikkimökkiin sijoittuvassa maaseutufantasiassa tyttöset keittelevät kuparipannuissa kahvia (onko heillä nahkaiset esiliinat?) ja kuokkivat välillä pihalla perunamaata, jonka viereisessä kyltissä lukee: ”Tämä on se perunamaa”. Jos oikein haluaa hulinoida, voi osallistua Eliten ”liekitysviikoille”, mutta ei niistä sen enempää. TÖÖLÖÄ ihaillaan ja pilkataan asioista, joita siellä ei ole. Matkailusivusto TripAdvisor nimeää Taka-Töölön suosituimmaksi nähtävyydeksi Seurasaaren ulkomuseon, joka on teknisesti ottaen Meilahdessa. Töölöä mainostetaan vehreillä ulkoilualueilla, vaikka Keskuspuisto alkaa itse asiassa vasta Laaksossa. Töölönlahtikin on Töölöä vain puoliksi. Myös Töölön pilkkaajat sortuvat tietämättömyyteen. Pilkkaajat muistuttavat, että Töölöstä pääsee nopeasti sairaalaan (joka on Meilahdessa) tai jos hoitojono on liian pitkä, ainakin hautausmaalle (josta suuri osa on Lapinlahdessa). Töölössä ei tapahdu koskaan mitään. Jos joku väittää toisin, hän valehtelee tai on väärässä. Elokuussa vaikutti hetken siltä, että Töölössä olisi lentänyt muutakin kuin petankkikuulia. Näyttävästi uutisoitu ”Töölön räjähdys” tapahtui kuitenkin työmaalla Laakson sairaalassa eli Laaksossa, josta kiviä lensi lähistölle Meilahteen. Viimeksi Töölössä on räjähtänyt, kun kotiäiti räjähti uuniperunan lattialle pudottaneelle lapselleen Topeliuksenkadun Picnicissä. Siitäkin on jo vuosia. Töölössä ei tapahdu koskaan mitään. Jos joku väittää toisin, hän valehtelee tai on väärässä.
• 29 23,50 PROTU.FI Tule vapaaehtoiseksi ohjaajaksi protuleirille! Maailma kaipaa kriittisesti ajattelevia ihmisiä. Protuleiri antaa kipinöitä ajatteluun. Työväen Opintorahasto myöntää apurahoja ja avustuksia erityisesti työväestön nuorison opiskelun tukemiseksi sekä opintorahaston tarkoitusta edistäville yhteisöille. Opiskelija-apurahoja haetaan sähköisen järjestelmän kautta osoitteesta www.tyovaenopintorahasto.fi. Apurahahakemukseen tulee liittää todistus opiskelupaikasta, yhteystiedot, sp-osoite sekä pankkitilin numero. Yhteisöjen hakemukset toimitetaan sähköpostitse teemu.hirvonen@tyovaenopintorahasto.fi Vuoden 2024 hakuaika 1.9.–30.9.2024. Apurahoista päätetään marraskuussa. Myönnetyistä apurahoista ei ilmoiteta erikseen. Sinun tässä? ylioppilaslehti.fi/mediatiedot Hyvä lukija! Seuraavalta aukeamalta löydät kuvittaja Anna Mäkelän tekemän uniikin julisteen. Irrota se varovasti ja kiinnitä seinällesi, niin saat kotiisi vielä ripauksen wanhojen aikojen madness-tunnelmaa.
• 22 JULISTE
• 23 JULISTE
• MAINOS 5 laadukasta kuntosalia Yli 200 viikoittaista ryhmäliikuntatuntia sekä onlinepalvelut Pallopeliryhmät 5 quality gyms Over 200 weekly group training classes and online services Ball game groups Kausikortilla käytössäsi on: Kluuvi | Kumpula | Otaniemi | Meilahti | Töölö www.unisport.fi Ensimmäinen treeni uusille asiakkaille on ilmainen! With Training card you have access to: First visit is free for new customers! UNIVERSITY STUDENTS' AND STAFF'S OWN SPORTS CENTRE YLIOPISTOLAISTEN OMA LIIKUNTAKESKUS SEURAA MEITÄ SOMESSA HAETTAVAKSI JULISTETAAN HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN OPINTOSTIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 51 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy ke 16.10.2024 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki Seuraa somess a @ylioppilaslehti
• Paperilehti on statussymboli. Ylioppilaslehti kertoo yhteiskunnan, kulttuurin ja opiskelijaelämän ilmiöistä ennen kuin muut mediat ehtivät niihin tarttua. Kestotilauksella saat viisi paperilehteä kotiin kannettuna. Normaalihintainen tilaus maksaa 39 euroa vuodessa ja opiskelijatilaus 14,50 euroa . Tilaa helposti osoitteessa: ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut
• 26 TEK STI JA KU VAT : AL LI HA LLO NB LA D
• 27 Ö Fest on salaperäinen musiikkifestivaali, jonka tarkkaa sijaintia ei kerrota etukäteen edes niille, jotka ovat ostaneet lipun. Sen parikymppiset järjestäjät ovat halunneet luoda taianomaisen yhteisen kokemuksen, mutta he eivät saa työstään palkkaa. Onko festarialan tulevaisuus pienissä kengännauhabudjettitapahtumissa?
• 28 ene hidastaa vauhtia, kun saavumme lähelle Saarta. Meitä on kyydissä parikymmentä, osalla on rinkat sylissä. Etulasissa surisee kuusi paarmaa. Joku puhuu takanani papa-kokeensa tuloksista. Kaislikko lipuu ohi kapean salmen kummallakin puolen, kunnes mutkan takaa paljastuu pieni satama ja punainen kahvilarakennus. Yksi matkustajista ojentaa rinkkani veneen etuosasta, ja kiirehdin romppeineni laituria pitkin rantaan. Harppoessani hiekkatietä ohitan Jodel-postausta imitoivan bannerin, joka roikkuu metsänreunassa. Huomaan sen kuitenkin vasta palatessani aamuyöllä samaa tietä. Miten pääsee ö fest , siinä lukee. Kysymys on sikäli perusteltu, että olen pohtinut samaa vielä viikko sitten tavaillessani Ö Festin verkkosivuja. Olin kiinnostunut pikkufestareiden menestyksestä ilmiönä, ja Ö Fest oli elänyt huomioni rajapinnoilla muutaman vuoden. Kuten monet indietapahtumat, se on myynyt lippuja loppuun samalla kun Pori Jazzin kaltaiset klassikkofestarit hoippuvat toinen jalka arkussa. Ö Festin sivut muistuttivat hiotulla graafisella ilmeellään melkein minkä tahansa muun festivaalin sivustoa, paitsi kun napautin yläpalkista kohtaa ”Miten pääsee”. Silloin avautui tyhjä sivu, joka pyysi syöttämään salasanan. Päätin lähteä kokeilemaan, minkälainen olisi A mysterious festival experience on a beautiful island in Finland . MATKANI Ö Festiin alkaa perjantai-iltapäivänä 26. heinäkuuta Kiasmalta, jonka kohdalla hyppään luokkaretkenhajuiseen festaribussiin. Se tuo minut noin tunnin mittaisen matkan jälkeen varjottomaan satamaan, jossa jonotan venettä pari tuntia paahteessa. Kukaan satamassa tapaamistani festivaalikävijöistä ei tiedä, mihin saareen he ovat tulossa. Vaikka lähtösatama kerrotaan aiemmin samalla viikolla, itse saari pidetään salaisuutena viimeiseen asti. Tässä jutussa ei kerrota saaren nimeä festivaalin järjestäjien toiveesta. Puhutaan siis Saaresta. Saari on yllättävän iso. Kun lähtee kävelemään hiekkatietä venesatamasta, veneiden äänet jäävät pian taakse ja edessä avautuu kansallisromanttisuutta uhkuva peltomaisema. Varsinainen festivaalialue sijaitsee peltojen keskellä. Se on oikeastaan kartanon pihamaa, jota reunustavat punaiset rakennukset ja omenapuut. Niin edelfeltiläistä, että tekee mieli heittäytyä nurmelle pitkäkseen tiirailemaan pilviä. Kartanon eteen on pystytetty pari telttaa, joissa festarikokit pyörittävät valtavalla pannulla tofua, kasviksia ja riisiä. Ruoka kuuluu 159 euron festivaalilipun hintaan. Myöhemmin kuulen, että tofua on hankittu yli 300 kiloa. Haen päivällistä ja istahdan nurmikolle. Tarkastelen lavaa, sen eteen pystytettyä turva-aitaa ja takana siintävää backstagea. Joka ikinen rakennuspalikka on pitänyt tuoda tänne vesiteitse. Kuten myös tekniikka, artistit, soittimet, yleisö, bajamajat, ne sadat tofukilot. Festivaalin aikana roudaus hoidetaan vierassataman kautta muutaman neliömetrin kokoisella lautalla, joka suhaa eestaas lyhyintä mahdollista reittiä mantereelle. JOS aikoo järjestää musiikkifestivaalin, sen saaressa pitäminen vaikuttaa helpolta tavalta varmistaa, että toteutus on mahdollisimman hankalaa. Tämän toteavat ykskantaan myös festivaalin järjestäjiin kuuluvat 26-vuotiaat Aaro Taina ja Matias van Houtum . ”On jotain kuviakin siitä, kun me soudetaan jotain kamoja silleen, että hyvä, ettei Busteriin tule vettä sisälle, kun se laahaa niin matalalla”, van Houtum sanoo. Ö Festissä on muutakin, joka tuntuu päättömältä. Se sai alkunsa korona-aikana, jolloin kulttuurialan näkymät olivat historiallisen kolhot. Tapahtumat peruttiin, esityspaikkoja suljettiin kuukausiksi, ja moni jäi vaille töitä väestön terveyden suojelemiseksi. Silloin, nelisen vuotta sitten, viisihenkinen kaveriporukka vietti aikaa saaristossa sijaitsevalla mökillä. Ryhmä oli muodostunut sillä ajelehtivalla tavalla, jolla nuoruuden kaveriporukat usein rakentuvat – osa oli tutustunut Oulunkylän lukiossa, toiset olivat tunteneet jo pikkulapsesta. Tainan ja van Houtumin ystävyys kuuluu jälkimmäisiin. Van Houtum sai hiljaisessa ympäristössä ajatuksen ”muuttumisleikistä”, jossa jokainen viettäisi noin tunnin ajan joutilaana omien ajatustensa kanssa ilman häiriötekijöitä. Kaikki ottivat mukaansa kuusi kaljaa ja hajaantuivat eri puolille saarta – yksi rantaan, toinen metsään, kolmas pellolle. Kun leikki oli ohi, kokoonnuttiin yhteen. Joku oli saanut idean festareista, jotka järjestettäisiin samalla mökkisaarella. Soittamaan voisi kutsua tuttujen bändejä, joiden keikat oli peruttu koronan takia. Äänentoistolaitteiston vuokraaminenkin olisi halpaa, koska peruutusten vuoksi ne lojuivat varastoissa pölyttymässä. Toisin kuin useimpia kuuden bissen jälkeisiä kaveriporukan päähänpistoja, Ö Festiä lähdettiin toteuttamaan. ENSIMMÄISET neljä Ö Festiä pidettiin samassa mökkisaaressa, jossa idea festareista syntyi. Perustettiin Whatsapp-ryhmä, johon kutsuttiin kavereita ja tuttuja. Seuraavana vuonna osa edellisvuoden kävijöistä halusi Toisin kuin useimpia kuuden bissen jälkeisiä kaveriporukan päähänpistoja, Ö Festiä lähdettiin toteuttamaan.
• 29 kutsua kavereitaan, ja niin edelleen. Joka vuosi on perustettu uusi festivaali-Whatsapp-ryhmä, johon lisätään kaikki edellisvuoden kävijät ja talkoolaiset. Tänä vuonna tapahtumapaikka vaihtui ja Saareen myytiin ensimmäistä kertaa lippuja myös julkisesti. Kuten edellisvuosina, kaikki liput myytiin loppuun. Ö Festin esiintyjälista koostuu valtaosin uransa alkupuolella olevista artisteista. Hävettää, kun olen kuullut ehkä kolmesta heistä etukäteen. Perjantain kattaukseen kuuluvat muun muassa Maa ilmasta, Teini-pää, Orvokki, Jänöklubi ja Hopeasiivet. Pikaisesta Spotify-perehtymisestä selviää, että valtaosalla mainituista on muutamien tuhansien kuukausittaisten kuuntelijoiden yleisö. Aluksi esiintyjävalintoihin vaikutti yksinkertaisesti se, että festivaalilla ei ollut rahaa. Artistit saivat kulut kattavan palkkion mutta eivät paljoa enempää. Sen sijaan he saivat uusia mahdollisia kuulijoita – sitä parjattua näkyvyyttä. Myöhemminkin on tuntunut luontevalta keskittyä artisteihin, jotka innostuvat Ö Festistä, van Houtum ja Taina sanovat. ”Suomessa on valtava määrä pieniä aloittelevia artisteja, jotka ovat täynnä intoa, mutta isot festarit eivät ole valmiita antamaan heille näytön paikkaa, koska he eivät välttämättä tuo lipunmyyntiä. Ö Festin rooli on muotoutunut semmoiseksi, että me voidaan olla monelle artistille se ensimmäinen festarikokemus”, Taina sanoo. Tilanne on hieman paradoksaalinen, kun isommat festarit kierrättävät samoja turvallisia artisteja heikon taloustilanteen vuoksi, van Houtum toteaa. ”Me pieninä ja varattomina otetaan ainakin omasta mielestämme aika paljon riskejä artistikattauksen vuoksi.” HARVOJEN tuntemat pikkuartistit ovat myös osa Ö Festin punkhenkeä. Valtavirrasta heitetään läppää aina festarirannekkeissa asti, joissa lukee tikkukirjaimin SKIP COLDPLAY. Kun järjestäjiin kuuluvan Peik Rastenbergerin yhtye PENT soittaa kartanon salongissa, en mahdu huoneeseen sisään tai edes näe yhtyettä. Väki tanssii ovensuissa ja hikoilee ihmismassan mikroilmastossa. Joku on kiivennyt ystävänsä olkapäille. Kaikki ovat ottaneet kenkänsä pois eteisessä kuin alakoulun juhlasaliin tullessa. Päähäni nousee heti riemu omasta erityisyydestäni: minäkään en aio jonottaa viikonloppuna Olympiastadionin massakeikalle vaan olla mukana jossakin, mistä kukaan ei oikein tiedä mitään. Etsin lenkkareitani tyytyväisenä hyvän tovin eteisen kenkäviidakosta ja huomaan, että joku on kaatanut niihin kaljaa. Ö Festistä on pyritty tekemään mahdollisimman yhteinen kokemus. Järjestäjät haluavat välttää ongelmia, joita isoilla festareilla heidän mukaansa välillä aiheutuu. ”Sitä, että joutuu kiirehtimään keikoille, kavereita joutuu etsimään väkijoukosta, ruoka on kallista ja jonot pitkiä”, Taina luettelee. Kerrallaan esiintyy vain yksi artisti, eli kaikki esitykset ehtii nähdä. Lämpimät ateriat kuuluvat lipun hintaan, koska silloin ruokakin on kollektiivinen kokemus riippumatta siitä, onko varaa ostaa 15 euron kanakebabia. ”Me halutaan, että kaikki murretaan se leipä yhdessä”, van Houtum sanoo raamatullisesti. Kun luxemburgilainen indiebändi Francis of Delirium päättää keikkansa, käy ilmi, että myös artistien ja yleisön välinen raja voi Ö Festillä hämärtyä. Juontajana toimiva Taina ilmoittaa yleisölle, että bändin jäsenille saa vapaasti mennä juttelemaan, sillä he haluavat tutustua uusiin ihmisiin. Festivaalin aikana yhtye viettääkin aikaa yleisön joukossa. Kun haastattelen festivaalikävijöitä siitä, miksi he ovat päätyneet tulemaan Ö Festeille, vastauksissa nousevat järjestäjien korostama yhteisöllisyys ja se, että isoja festivaaleja ei oikein jaksa. Moni puhuu intiimiyden tunteesta ja samanhenkisistä ihmisistä. ”Tää on Tinder-katalogi. Täällä tulee vastaan vanhoja matcheja, joista miettii, että muistaakohan ne vielä”, naurahtaa 26-vuotias Siiri Luukka . Hän on tullut Ö Festille ensimmäistä kertaa, mutta tutut ovat käyneet siellä jo vuosia. Häntä viehätti ajatus pienemmän piirin festareista. Se herätti luottamuksen tunnetta. ”Täällä on erilainen, rauhallisempi olo kuin isoilla festareilla. Ei tarvitse esimerkiksi miettiä, että tuleeko joku ahdistelemaan.” Laura Perälä , 25, kertoo olevansa tänä vuonna Ö Festillä jo kolmatta kertaa. ”En mä halua mennä enää isoille festareille, siellä on liikaa ihmisiä. Käytiin Bättre Folkissa viime vuonna, nyt oltiin, että onneks ei menty.” Perälä miettii, viekö Ö Festin kasvu jotain alkuperäisestä hengestä. ”Mä jätin viime vuonna viinitonkan lavan eteen, ja se oli siellä vielä aamulla”, hän sanoo. Nyt sama ei enää onnistuisi, ihan vain anniskelualueenkin takia.
• 30
• 31 ” Jätin viime vuonna viinitonkan lavan eteen, ja se oli siellä vielä aamulla. ”
• 32 HAASTATTELUJEN aikana käy ilmi, että harva muistaa edes artistien nimiä. Paitsi tietysti yhden: festivaalin ylivoimaisesti tunnetuimman esiintyjän, keikkatauoltaan palanneen Pariisin kevään. Yhtyeen kalenterista löytyy kesän suosituimpien festareiden ja keikkapaikkojen värisuora: Provinssi, Ruisrock, Ilosaarirock, Sideways, Power Festival, Allas Sea Pool. Heti Ö Festin jälkeen matka jatkuu Oulun Qstockiin. Pariisin kevään keulahahmon Arto Tuunelan hiukset ovat kosteat, kun istumme festarialueen laidalla sijaitsevan tuvan portaille pari tuntia ennen keikkaa. Yhtye kävi rannassa uimassa, koska oli aikaa. Tuunela kertoo, että tiesi Saareen tullessaan tuskin mitään. Se vähän jännitti: pienissä puitteissa on mahdollisuus saavuttaa isoja festareita intiimimmät olosuhteet, mutta logistisesti niissä piilee myös artistille erityinen riski. Kenties viime aikojen puhutuin esimerkki on Epäjohdonmukaisten tanssiaiset -festivaali, joka jouduttiin viime vuonna lopettamaan päivää aikaisemmin turvallisuussyistä ja tänä vuonna peruttiin kokonaan, koska poliisi kielsi tapahtuman järjestämisen. Jo pelkät tekniikan puutteet voivat aiheuttaa pulmia, Tuunela sanoo. ”Isoissa festareissa on se hyvä puoli, että siellä on aina sellaiset tyypit, jotka ovat tehneet sitä pitkään työkseen. Joskus about tämän kokoisissa tapahtumissa saattaa olla joku tekniikan ihminen, jolla menee sormi suuhun sen takia, että meillä on vaikka liian monta kanavaa.” Ö Festillä äänentoiston pulmia ei ole tullut vastaan. Vaikka Tuunela vieroksuu isojen festareiden pitämistä sieluttomina massatapahtumina, hän ajattelee, että pienissä tapahtumissa tunnelma on usein eri lailla uniikki. Kun paineet eivät ole niin kovat, avautuu tilaa aistia. ”Että kun tullaan, ihmetellään, mikä paikka tää on. Ja joku sanoo, että tuolla on laituri, menkää uimaan. Ehkä vähän tarvitsin tätä.” Kun Pariisin kevät alkaa soittaa, lavan edusta pakkautuu täydemmäksi kuin kertaakaan illan aikana ja puhelimet nousevat ilmaan. Moni tuntuu olevan erityisen innoissaan juuri siitä yhdestä bändistä, joka löytyy kaikilta muiltakin festareilta. Toisaalta isoa suomalaista kiertuebändiä näkee harvoin esiintymässä ympäristössä, joka muistuttaa takapihaa keskellä maaseutua. Keikan aikana monelle tulee tarve olla jonkun lähellä. On ringissä tanssimista, suudelmia. Käsiä, jotka laskeutuvat hartioille ja alaselille ja saavat jäädä. Kun Kesäyö -hitti kajahtaa siniseen iltaan, yleisö huutolaulaa lyriikat mukana. Vieressäni nuori nainen pyyhkii kyyneleitä ja pitkä mies sulkee hänet halaukseen. Seuraavana päivänä Pariisin kevät jakaa Instagramtarinaan keikkakuvan saatesanoin ”kesän kaunein miljöö, upee yleisö ja verraton festarihenki, big up”. Ö FESTIN tyylin mukaisesti vuosikaudet keikkailleen Pariisin kevään jälkeen lavalle nousee Alma Alanko , joka käynnisti soolouransa keväällä. Kyseessä on hänen viides keikkansa sooloartistina, omia kappaleita on vain muutama. Yleisö on huvennut hieman, mutta se hyppii ja laulaa mukana sen mitä osaa. Alan väsyä lavan edustan bileisiin ja palaan kartanon suojiin, jonne olen jättänyt rinkkani. Kuuntelen rapyhtye 6kulma!:n keikkaa avoimesta ikkunasta, kunnes salongin puolelta alkaa kantautua jamittelua. Kitaran kieli on katkennut, mutta Ain’t no sunshine lähtee silti käyntiin. Myöhemmin istun Francis of Deliriumin jäsenten ja muutaman talkoolaisen kanssa sohvilla ja juttelen niitä näitä. Kun lähden kartanolta, kuu on kiivennyt taivaalle. Luonto suhisee, sirkat rahisevat heinikossa. Alkukesän vaaleat yöt ovat jo mustuneet, ja kävellessä osa seurueesta käyttää puhelimen taskulamppua. Maatuvat kasvit tuoksuvat ja on ensimmäistä kertaa kylmä. Metsästä kuuluu basson jytke. Festarin tanssilava on pieni metsäaukio, mutta se tuntuu suljetulta tilalta. Väkijoukko on tiivis, puut kurottuvat katoksi ylle vaaleanpunaisissa valoissa. Moni tamppaa maata koko kehonsa painolla. Liityn laidalle muodostuneeseen tanssirinkiin ja ajaudun musiikin tutinaan. Havahdun, kun aiemmin samaan rinkiin pyrkinyt päälle viisikymppinen mies seisahtuu ja alkaa tuijottaa vierelläni tanssivaa Siiri Luukkaa niin ilmeisellä tavalla, että röyhkeys jo vähän hämmästyttää. Luukka sivuuttaa miehen käytöksen ensin ja pyytää sitten useita kertoja lopettamaan. Mies ensin kieltää tekevänsä mitään, sitten alkaa syyttää Luukkaa herkkyydestä ja pukeutumistavasta kuin ahdistelijan arkkityyppi. Pian järjestyksenvalvojat tulevat paikalle ja ohjaavat miehen ulos. ”Missään ei saa olla rauhassa”, Luukka puuskahtaa ja jatkaa tanssimista. Tilanteessa on surkeaa ironiaa: aiemmasta keskustelustani Luukan kanssa on kulunut vain muutama tunti. Kuin universumi muistuttaisi, että asiatonta käytöstä voi kohdata missä tahansa. Kuulen myöhemmin, että miehellä on Saaressa mökki ja että hän on ostanut lippunsa julkisesta lipunmyynnistä. Lähden metsäbileistä puoli neljän aikaan, mutta tuntuu kuin lähtisin aikaisin. Kun paarustan rinkkoineni leirintäalueelle, useilla teltoilla valvotaan edelleen. Väsymys painaa hengitystä. Mietin, alanko kasata telttaa, jota en ole koskaan pystyttänyt aiemmin ja josta
• 33 tiedän yhden kepin olevan rikki. Toinen vaihtoehto on levittää makuualusta jonnekin alueen reunaan ja toivoa, ettei kukaan vahingossa kävele päälleni. Harhaillessani törmään vanhaan opiskelututtuun, joka kertoo yöpyvänsä yksin neljän hengen teltassa ja että voin tulla sinne nukkumaan, jos haluan. Pian sujautan jo ruumiini makuupussiin, loksautan purentakiskot paikoilleen ja nukahdan kauempaa kuuluvaan puheenhälinään. HERÄÄN, kun lauantaiaamu alkaa lämmittää telttakankaan läpi. Pesen hampaat huussien vierustan pienen hanan luona ja vieras tyttö antaa minulle pari vanulappua, joilla pyyhin eilisen maskarakoppurat naamalta. Joku on kussut huussien vieressä maassa olevaan pottaan. Telttojen vierellä otetaan aurinkoa ja pelataan korttia, jotkut ovat kaivaneet petankkipallot esiin. Kaikessa on darra-aamun mähmää. Haen uimapuvun ja pyyhkeen ja raahustan rantaan suuntaavan kansainvaelluksen mukana. Merivesi näyttää siltä, että siinä on sinilevää, mutta virkistää silti. Festarialueella tofu-perunapaistosjono on venynyt kymmenien metrien pituiseksi. Toiset retkottavat maassa t-paidat kasvoilla, osa makaa omenapuiden alla silmät kiinni. Yksi mies istuu eurolavoista kyhätyssä nojatuolissa ja on asetellut tyynykseen puolentoista litran puolityhjän vissypullon. Omenat maassa ovat vielä raakoja kikkanoita. Auringon paikkaa on hankala hahmottaa pilvien läpi, valo ja lämpö paahtavat joka puolelta. Kun on laulaja-lauluntekijä Markus Perttulan ja jazzmuusikko Nikita Rafaelovin muodostaman duon vuoro soittaa kartanossa, päätän PENT:in keikasta viisastuneena olla ajoissa paikalla mahtuakseni varmasti sisään. Huoli on turha: lauantaiväsymys on karsinut yleisöä, ja räsymatoille mahtuu istumaan tai jopa oikaisemaan makuulle. Istun metrin päässä Perttulasta, mutta jumitun katselemaan Rafaelovin soittamaa pianoa, jonka kansi on avattu niin, että puuvasaroiden liike näkyy. Palikat kiskoutuvat soittimen sisään ja palautuvat takaisin kuin lelut. Musiikin mekaniikka ja aineettomuus ovat samaan aikaan läsnä. Jotkut Ö Festin järjestäjistä pistäytyvät ovensuussa. Heitä ei ole festivaalin aikana näkynyt kuin vilaukselta, sillä heidän pitää jatkuvasti juosta toisaalle. Festivaalin suunnittelu ja järjestäminen on vienyt iltoja ja viikonloppuja jo kuukausien ajan, mutta tapahtuman aikana työ on lähes ympärivuorokautista. Vaikka työtunteja on satoja, kukaan järjestäjistä ei saa festareista palkkaa. Toistaiseksi Ö Festiä on pitänyt käynnissä silkka ilo siitä, että voi tukea indiemusiikkia ja luoda omanlaista tapahtumaa – ”kokonaisvaltaista jaettua kokemusta”, kuten van Houtum ja Taina kuvailevat. ”Ehkä tämä on se tulevaisuuden kysymys, että kun tämä harrastus alkaa käydä yhä täyspäiväisemmäksi, miten sitä rahoitetaan”, van Houtum sanoo. Kulttuurialalta löytyy paljon talkoohenkeä, mutta harvaa tapahtumaa voi pidemmän päälle jatkaa ilman, että sen vastuuhenkilöt saavat työstään palkkaa. Ja samalla kun tapahtuma muuttuu ammattimaisemmaksi, jokin kotoisuus väistämättä haihtuu. Onko Ö Festillä pitkällä tähtäimellä muuta vaihtoehtoa kuin katoaminen tai Bättre Folkin kaltainen kasvu? Sitä tuskin vielä tietää kukaan. On kuitenkin selvää, että juuri nyt festari on monelle erityinen. Tapaan ihmisiä, jotka tulevat Ö Festiin joka vuosi ja näkevät siellä Ö Fest -ystäviään. Kuuntelen, kun pientä festivaalia kuvataan valtavilla sanoilla, jotka kielivät sen kokoaan suuremmasta merkityksestä. ”Pehmeä rinnakkaisuniversumi”, eräs kävijä sanoo. Ehkä pehmeys syntyy juuri pienestä koosta, helposti hahmotettavasta kokonaisuudesta. Toisaalta jos ihmiset lähtevät pikkufestareille etsimään puuttuvia kohtaamisia tai kadonnutta kuuluvuuden tunnetta, järjestäjien harteilla lepäävät melkoiset odotukset. KUN odottelen itsekseni venettä takaisin maihin, Emma & Matilda bändeineen roudaa veneellä tavaroitaan Saareen. Muusikot asettuvat istumaan mönkijän peräkärryyn kuin kananmunat kennoon ja lähtevät hytkyen matkaan pitkin epätasaista tietä. Heillä on keikka parin tunnin päästä. Kiipeän rinkkoineni punavalkoisen moottoriveneen kyytiin, ja se lähtee kohti manteretta. Musiikki kuuluu vielä hetken Saaren puiden yli. Onko Ö Festillä pitkällä tähtäimellä muuta vaihtoehtoa kuin katoaminen tai Bättre Folkin kaltainen kasvu?
• 34 Mitä Roo sa tekisi?
• 35 urinkoinen toukokuun päivä oli kääntymässä iltaan viime keväänä Himoksella, kun Roosa Rahkonen haukkoi henkeään metsän siimeksessä, täydessä paniikissa. Hän oli paennut metsään mökistä, jossa läheisen ystävän polttarit olivat hyvässä vauhdissa. Juhlien tunnelma oli hilpeä, mutta Rahkosen päällimmäinen tunne oli pelko. Kaiken järjen sumentava hulluksi leimaamisen pelko. Aiemmin viikolla Rahkonen ja hänen ystävänsä, somevaikuttaja Joona Hellman olivat nauhoittaneet yhteiseen Liian syvälle -podcastiinsa jakson, joka käsitteli heidän psykiatrisia diagnoosejaan. Jakson aikana rennosti rupatellessa ja vielä äänitysstudiolta kotiin kävellessä Rahkosesta oli tuntunut hyvältä, varmalta. Kun viikonloppu lähestyi, mieli alkoi muuttua. Ystävän polttari-iltana Rahkonen tuskaili, oliko tullut jakaneeksi liikaa. Hän soitti itkien vanhemmilleen ja parhaalle ystävälleen ja harkitsi jopa jakson perumista. ”Olen kuitenkin oppinut, että se paniikki menee ohi”, Rahkonen kertoo muutama kuukausi jakson ilmestymisen jälkeen. Nyt hän on tyytyväinen, että se julkaistiin. ”Usein kuulijoille on kaikkein antoisinta, kun ylitän itseni ja puhun avoimesti jostain, mitä he eivät kuule muualta.” JO ennen diagnoosipodia Rahkonen oli kertonut sosiaalisessa mediassa mielenterveyshaasteistaan: ahdistuneisuushäiriöstä, uupumuksesta, toistuvasta masennuksesta ja vaativasta persoonallisuushäiriöstä. Hän on somevaikuttaja, joka on pyhittänyt julkisuuskuvansa suurilta osin mielenterveysaiheiselle sisällölle. Mikä on saanut paniikkihäiriöstä kärsivän vaativan persoonan valitsemaan julkisen ammatin, jossa on jatkuvasti syynin alla? Rahkonen on omilla kasvoillaan alttiina ison yleisön palautteelle, vihapuheellekin. Onko kyseessä karaisuhoito? ”Mulle on tosi tärkeää olla rikkomassa stigmaa. Jostainhan minäkin sen stigman olen oppinut ja kuullut, millaisina tietyt diagnoosit näyttäytyvät ihmisille”, Rahkonen sanoo. Omassa sosiaalisessa mediassaan Rahkonen oli voinut tehdä sisältöä valikoidusti, vaiva kerrallaan ja ”pienemmälle yleisölle”. Tosin pienempi yleisö tarkoittaa hänelle esimerkiksi yli kahtakymmentätuhatta Instagram-seuraajaa. Ja kaikkia kahtakymmentätuhatta pitäisi miellyttää! Tai ainakin vielä nelisen vuotta sitten piti. Silloin Rahkonen ei tarkkaillut uusien seuraajien määrää vaan sitä, paljonko seuraajia milloinkin lähti. Kun Rahkonen nykyään avaa Instagram-profiilinsa, hän peittää kädellään sivun yläosan, josta seuraajamäärän näkee. Hän ei halua tietää seuraajiensa tarkkaa lukumäärää, koska pelkää lukujen alkavan vaikuttaa hänen tekemiinsä sisältöihin. Tätä nykyä Rahkosella on manageri, joka välittää tiedot seuraajamääristä asiakkaille. Näin vaikuttaja itse voi keskittyä kivoihin viesteihin ja yhteistöihin. ”Olen ultimaattinen ihmismiellyttäjä, ja siitä opettelen pois varmaan koko elämäni. Ajatus isosta joukosta seuraajia, siis ihmisiä, joita en voi miellyttää, oli hirveä. Se oli alkuun tosi raadollista vaativalle persoonalleni ja olin kierteessä, jossa hain negatiivista vahvistusta.” MONELLE Rahkosen tähän mennessä saavuttamat meriitit – valtiotieteiden kanditutkinto, tuottoisa ura somevaikuttajana, oma yritys, kolme podcastia, asunto Helsingin Punavuoressa – olisivat varmasti jo riittävän hyviä syitä asettua hetkeksi laakereilleen lepäämään tai ainakin vähän laskea rimaa. Rahkonen sen sijaan on muuttamassa yksin kuumeisen levottomaan suurkaupunkiin ja aloittamassa uuden, kymmeniätuhansia dollareita maksavan tutkinnon. ”Ihmiset saavat nuorena päähänpinttymiä, jotka monesti seuraavat heitä läpi elämän”, Rahkonen selittää. ”Mulla ei ikinä noussut esimerkiksi sitä, että haluaisin olla äiti, toisin kuin monilla kavereilla. Mulla se oli aina New York.” Rahkonen koki jo lapsena olevansa big city girl . Hän halusi päästä kulttuurin humuun – jonnekin, missä nähdä ja kokea mahdollisimman paljon ja voida tuntea olevansa mahdollisimman pieni. Toisin sanoen hän halusi löytää äärimmäisen vastakohdan parinkymmenentuhannen asukkaan kotikunnalleen Hollolalle. Rahkonen kuuluu 1990ja 2000-luvun taitteessa varttuneisiin, joille maailma avautui uudella tavalla internetin ja Amerikan jetset-piirejä kuvaavien sarjojen kautta. Sinkkuelämää, Muodin huipulle, Gossip Girl – Rahkonen ahmi ne kaikki. Kun Huippumalli haussa -realityn kuvituskuvissa näytettiin kaupunkimaisemaa New Yorkista, alakouluikäinen Rahkonen totesi äidilleen ykskantaan, että tuonne minä vielä muutan. VIITISENTOISTA vuotta lapsuuden julistusta myöhemmin Rahkosen haave on käymässä toteen. Tänä syksynä hän muuttaa Isoon Omenaan ja aloittaa journalismiopinnot New Yorkin yliopistossa eli NYU:ssa. Haastatteluhetkellä kaksi viikkoa ennen lähtöä rokotukset pitäisi vielä ottaa, lentoliput ostaa, asunto ja koko omaisuus myydä. ”Tavallaan on siis täysi kriisimode päällä, mutta mieli on rauhallinen”, Rahkonen toteaa. Hän on opetellut viimein pyytämään apua: kavereita istumaan seuranaan, kun hän tyhjentää häkkivarastoa tai raijaa tavaroita kirpputorille myyntiin. Avuntarjouksia on tullut myös puolitutuilta. Monelle Rahkosen ikätoverille kymppitonneja maksavat opinnot New Yorkissa voisivat yhtä hyvin olla tarjolla Kuussa. Viimeistään 2020-luvulla moni nuori aikuinen on joutunut kohtaamaan tosiasiat: yhteiskunnan turvaHyvinvointivaikuttaja Roosa Rahkonen, 27, on kokenut uupumuksen ja masennuksen, mutta tänä syksynä hän palaa yliopistoon ja muuttaa kaupunkiin, joka ei koskaan nuku. Ovatko zoomerit jo liian kunnianhimoisia, vai vieläkö kannattaa puskea unelmia kohti? TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN KUVAT: ANNA POLETELI Roo sa A
• 36 verkot hapertuvat, teemme töitä ikuisesti ja saatamme kuolla ennen kuin opintolainat on maksettu tai vaihtoehtoisesti tuhoutua maailmanlaajuisessa apokalypsissa. Elämme henkisen, fyysisen ja taloudellisen epävarmuuden aikaa. Myös Rahkonen joutui tekemään kahta työtä opintojensa ohella aloitettuaan syksyllä 2019 Helsingin yliopistossa. Hän ei milloinkaan kieltäytynyt ylimääräisistä työvuoroista, ja viimein hän paloi loppuun. Pääseminen nykyiseen, tasapainoiseen pisteeseen, jossa lähteminen on Rahkoselle mahdollista, on vaatinut paitsi tuuria, myös ”ihan helvetisti töitä”. Hän on myöntänyt podcastissaan, että masennuksesta ja uupumuksesta toipuminenkin muuttui pahimmillaan suorittamiseksi. ”Kokeilin ihan kaikkea”, hän kertoo nyt. ”Kävin viisi vuotta terapiaa, ja olen syönyt viisi vuotta mielialalääkkeitä. Olen käynyt kaikki mahdolliset keholliset hoidot, mitä keksii: hypnoterapia, kalevalainen jäsenkorjaus, akupunktio, manuaaliterapia.” Manuaalinen terapia on yleistermi nivelten manipulaatioja mobilisaatiohoidoille sekä hieronnan eri muodoille. Syksyllä 2023 terapeutti sanoi Rahkoselle, että nyt sinä pärjäät jo yksin. Keholliset hoitajatkin totesivat, ettei kroppa ole enää hätätilassa. Silloin Rahkonen päätti toimia nopeasti. Hän paahtoi NYU:n ennakkotehtäväesseitä töiden ohessa, välillä yötä myöten. Seinä ei silti noussut vastaan missään vaiheessa, ja siitä Rahkonen tiesi olevansa oikealla polulla. Hän muistuttaa, että myös mieluisten asioiden parissa on riski uupua. Oikeastaan riski on mielekkäitä asioita puuhatessa jopa suurempi, kun itselleen ei aseta samalla tavalla rajoja kuin ikävissä töissä. RAHKONEN puhuu paljon rajojen vetämisestä. Hän arvelee sen opettelun olevan prosessi, joka kestää lopun ikää. ”Olen epäonnistunut drastisesti rajojen vetämisessä töissä ja ollut mukana jutuissa, joista on jäänyt tosi hyväksikäytetty olo. Mutta se on koko ajan kehityksessä ja opin virheistäni.” Nyt hän on löytänyt jonkinlaisen tasapainon myös sometekemiseensä. Aiemmin vaivannut velvollisuudentunto tuottaa sisältöä seuraajille on vaihtunut kiitollisuuteen. Hän ei koe olevansa velkaa kenellekään, vaikka mielipiteitä riittäisi jaettavaksi. Kaikkea ei ehdi kommentoida ja Rahkonen on päättänyt määritellä aiheet, joihin ottaa hanakimmin kantaa. Rahkosta on tituleerattu aktivistiksi, ja hän saa runsaasti palautetta rohkeudesta ja suoruudesta. Hän on kampanjoinut katuhäirintää vastaan, pitänyt sateenkaari-ihmisten asioita tapetilla ja osallistunut Ylen kulutuskriittiseen dokumenttirealityyn Verta, hikeä ja luksusta . Välissä Rahkonen mainostaa aurinkolaseja, meikkejä ja museokorttia. ” Jonain päivänä itseni ylittäminen tarkoittaa, että uskallan poistua kotoa viemään roskat. ”
• 37 Keväällä hän avasi traumaattisen kivuliasta kokemustaan epäonnistuneesta kierukan asennuksesta. Harva aihe on Rahkosesta liian henkilökohtainen käsiteltäväksi, mutta perheestään tai romanttisista suhteistaan hän ei halua jakaa somessa. Eräs seuraaja kertoi kerran kiperässä tilanteessa ajatelleensa: mitä Roosa tekisi? Viesti hätkähdytti Rahkosta, sillä hän ei koe olevansa erityisen rohkea. Sitä vastoin hän on hyvin suunnitelmallinen. Kontrollintarve on ollut voimakasta. Yrittäjäksi heittäytymistä ihaillaan rohkeana vetona, mutta Rahkonen teki ensin vuosia töitä kevytyrittäjänä ennen kuin uskalsi perustaa oman yrityksen ja siirtyä täysipäiväiseksi yksinyrittäjäksi. Yritys on osuvasti nimeltään Rohkenen Oy, ja vuonna 2023 sen liikevaihto oli 96 000 euroa. Rahkonen neuvoo ystäviäänkin seuraamaan unelmiaan, mutta maltilla. Ei niin, että otetaan salamana lopputili ja heittäydytään tyhjän päälle. Ensin pitää laatia strategia. HYVÄKSYMISKIRJE NYU:sta saapui helmikuussa. Rahkonen videoi hetken. Videopätkällä hän itkee vuolaasti läppärin edessä ja puhelimessa ystäviensä kanssa. Myös haastattelua antaessaan hän herkistyy useampaan otteeseen. Millainen on Rahkosen toimintasuunnitelma uutta New York -elämää varten? Voiko siitä ottaa oppia loskaisessa koto-Suomessa puurtava opiskelija? Rahkonen maksaa opinnot omasta pussistaan, koska stipendiä ei herunut. Toimeentulo jännittää, kuten myös oman porukan löytäminen. Lukiolaisena vaihto-oppilaana Ohiossa Rahkonen sai kavereita heti ensimmäisenä päivänä, mutta NYU:ssa opiskelijat ovat aikuisia ihmisiä, joista monilla on jo omat elämät, kenties perheet. Jännityksenaiheet eivät kuitenkaan saa Rahkosta perääntymään. Häntä odottaa opiskelija-asuntolassa oma huone. Ajatus tuntuu Rahkosesta rauhoittavalta siitäkin huolimatta, että yliopisto teki viime hetken muutoksia asuntoloissa ja huone, johon Rahkonen siirrettiin, maksaa yli 3000 dollaria kuussa. Juuri nyt hän ei ole varma, riittävätkö rahat toiseen lukuvuoteen. New Yorkissa Rahkonen aikoo ottaa hieman etäisyyttä töihin. Se on helppoa, kun rapakon takaa ei pääse osallistumaan Suomen vaikuttajatapahtumiin. Rahkonen palautuu ihmisten seurassa mutta on viimeisen vuoden aikana tajunnut, että yksin oleminen tekee hyvää. Samoin päiväkirjan kirjoittaminen ja rutiinit, kuten aamiainen, iltainen rauhoittumishetki kirjan tai palapelin kanssa sekä säännöllinen nukkumaanmenoaika. Rahkosen itselleen asettamat vaatimukset ovat myös aavistuksen höllentyneet. ”Olen vähän rauhoittunut siinä, että mun ei ole pakko saada sitä todistusta NYU:sta. Kaikkein isoin juttu on, että ylipäänsä menen ja kokeilen.” ROHKEUS näyttää joka päivä erilaiselta, Rahkonen sanoo. ”Mulle rohkeus on sitä, että ylitän itseni, ja olen ylittänyt itseni varmaan joka päivä viimeiset seitsemän vuotta. Jonain päivänä itseni ylittäminen tarkoittaa, että uskallan poistua kotoa viemään roskat. Nykissä se voi olla vaikka sitä, että uskallan mennä uudelle kuntosalille.” Pian hän voi kävellä NYU:n tornitalon 14. kerroksessa sijaitsevasta asuntolahuoneestaan suoraan samassa kerroksessa toimivalle kuntosalille. Tai hän voi ensin poiketa niin ikään samassa kerroksessa olevaan smoothie-baariin ja napata palauttavan juoman matkaan. KUINKA PITÄÄ PÄÄ KASASSA À LA ROOSA: ETENE PIKKUHILJAA JA TEE TAUSTATYÖT HYVIN. ”Itsevarmuuskin kasvaa, kun opettelee ja tekee asioita vähitellen sen sijaan, että hyppäisi heti syvään päätyyn.” PANE HAAVEET JA PROJEKTIT TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN. ”Kuuntele omaa arvojärjestystäsi. Monilla on ykkösenä listalla läheiset, mulla se oli pitkään työ ja koin siitä huonoa omaatuntoa. Mulla on aivan ihana perhe ja rakastan läheisiäni, mutta NYU oli ykkösunelma. En mä kadu sitä, että näin paljon vaivaa tämän eteen.” LÖYDÄ OMA TAPASI LEVÄTÄ. ”Mä lepään keskittymällä johonkin tekemiseen, kuten sudokuihin, palapeliin tai kirjan lukemiseen. Kavereiden kanssa pelataan aina ristiseiskaa.” OPETTELE EROTTAMAAN OMAT ARVOT JA UNELMAT ULKOA TULEVISTA. ”On hyvä myös erottaa, milloin läheiset huolehtivat syystä ja milloin heillä on vain eri käsitys siitä, mikä on kellekin hyväksi.”
• 38 itä jos kuoleman jälkeen ruumiisi polttohaudattaisiin ja tuhkistasi puristettaisiin timantti? Se on maailmalla yleinen mutta Suomessa laiton käytäntö. Pari vuotta sitten Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelija Matias Stubbe luki tuhkausta käsitteleviä kirjoituksia ja törmäsi tähän erikoiseen linjaukseen. Häntä mietitytti, miksi timantin tekeminen vainajan tuhkasta on laitonta. Pohdintojen tuloksena toukokuussa valmistui pro gradu -tutkielma. Siinä Stubbe selvittää, millaisia intressejä vainajan tuhkaan liittyy ja millaisia tuhkaa koskevia sääntelyratkaisuja Suomessa on. Gradun valmistuminen vei puolitoista vuotta. Stubbe lopetti kokopäivätyönsä ja omisti aikansa gradutyöskentelylle. ”Hyppäsin syvään päätyyn ja lähdin sieltä polskimaan kohti oikeustiedettä. Ensimmäiset puoli vuotta käytin siihen, että kävin läpi aiempaa tuhkaamiskeskustelua.” Stubbe kertoo nauttineensa erityisesti siitä, että graduprosessin aikana sai hetkeksi irtautua oikeustieteellisen opintojen ammattiin valmentavasta putkesta ja pohtia asioita monelta eri kantilta. Välillä tämä aiheutti myös haasteita. ”Sisälläni elää enemmän oikeusvertailija kuin oikiksen kurssi -ihminen. Tuloillaan oli paljon Mitä on kuolema? -tyyppisiä rönsyjä”, hän kertoo. Stubben gradun aihevalinta on herättänyt hänen ympärillään paljon keskustelua. Monet ovat yllättyneet etenkin siitä, että Suomessa vainajan tuhkia ei saa levittää vaikkapa kahteen eri järveen ja siitä, että tuhkausta ylipäätään säännellään. Lain mukaan tuhka tulee sijoittaa yhteen paikkaan. Timantintekoprosessissa tuhkat jaetaan, sillä koko tuhkaa ei voi muuttaa timantiksi. ”Tiedostan, että uran kannalta tämä [gradu] ei ole raketti menestykseen, mutta aihetta valitessani olin tosissani. Kipuilin sen kanssa, onko tässä järkeä. Graduohjaajani sanoi, ettei minun tarvitse ratkaista päivänpolttavaa ongelmaa, vaikka tutkin oikeustieteen ydintä.” Stubben tutkielma alkaa viittauksella ensimmäiseen Mooseksen kirjaan: ”Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.” Graduprosessin aikana Stubbe alkoi miettiä enemmän myös sitä, mitä haluaisi omille jäännöksilleen tapahtuvan kuoleman jälkeen. Hänestä tuhkaaminen on hieno riitti. ”Haluan, että minut tuhkataan. Tuli nopeuttaa hajoamisprosessia, mutta se ei muuten eroa maatumisesta. Tuhkaamisessa on enemmän rituaalisuutta kuin siinä, että ruumis laitetaan maahan odottamaan matoja.” Kapinalliset pyörien päällä Joana Pimentan ja Adirley Queirósin Dry Ground Burning (2022) on kuin raukeampi, arkisempi versio Mad Maxista – brasilialaisittain ja kväärillä näyttelijäkaartilla. Öljypumppu kolkkaa ja prätkät murisevat maltillisesti, kun naismotoristijengi nyysii polttoainetta ja puolustaa sorrettuja Bolsonaron hirmuhallinnon alla. Etnografista dokumenttia, gangsterileffaa ja musiikkivideota kerrostavassa kimarassa on tuskin ainoatakaan kohtausta, jossa ei palaisi rööki, öljy tai kumi. Nähtävissä Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla. K U V A : G R A SS H O P P ER FI LM TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN Eläviä kuvia maalta, mereltä ja eetteristä Timantit on ikuisia TINJA HOKKANEN FAKTA GRADUN OTSIKKO: Mitä meistä jää? Vainajan tuhka hallinto-oikeudellisen sääntelyn kohteena SIVUMÄÄRÄ: 77 sivua + 5 sivua liitteitä TIEDEKUNTA: Oikeustieteellinen tiedekunta OPINTOSUUNTA: Hallintoja hallintoprosessioikeus PARAS ANTI: ”Valitsin esoteerisemman aiheen, joka kiinnosti minua oikeasti. Se on paljon palkitsevampaa kuin tehdä jotain vain siksi, että saisi työn pois alta. Kannustan kaikkia opinnäytetyön tekijöitä valitsemaan tutkielmalleen aiheen, jota todella haluaa tutkia.” Matias Stubbe tutki oikeustieteen gradussaan, miksei Suomessa vainajan tuhkista saa tehdä timanttia. OUTOJA OPINNÄYTTE ITÄ
• 39 > TILASTOJA > FAKTOJA > ANALYYSEJÄ Keväällä sosiaalisessa mediassa pohdittiin, kohtaisiko metsässä mieluummin miehen vai karhun. Ylioppilaslehti selvitti, mitkä todellisuudessa ovat Suomen vaarallisimmat eläimet. VAI PUN KKI? MIES Mukana tilastossa eläinten aiheuttamia tapaturmaisia kuolemia (myös liikenneja ratsastusonnettomuudet), eläinten välittämiin tartuntaja loistauteihin kuolleita sekä henkirikoksiin kuolleita ja niistä epäiltyjä vuosilta 2013–2022. Kyseessä ei ole välttämättä täysin kattava tilasto. Lähde: Tilastokeskus, kuolemansyytilasto, rikosja pakkokeinotilasto, yliaktuaari Airi Pajunen . Kaktuksen kyydissä Sebastian Silvan Crystal Fairy & the Magical Cactus (2013) on trippielokuvaksi hauskan arkinen, melkein tylsä. Elokuvassa ajellaan Chilen komeilla tasangoilla ja vähän trippaillaan hallusinogeenisen San Pedro -kaktuksen kyydittämänä. Michael Cera esittää itseriittoista turistimoukka Jamieta, joka droppailee oppeja Aldous Huxleyn 50-lukulaisesta psykedeeliraamatusta. Girls-sarjastakin tuttu Gaby Hoffmann on eksentrinen parantajakeiju, joka patistelee matkaseuruetta laskemaan muurinsa ja jakamaan pelkonsa. Nähtävissä MUBI:ssa. K U V A : IF C FI LM Katsomatta hyvä Eläköitynyt opettaja Lia lähtee Crossing-elokuvassa (2024) etsimään georgialaisesta rantakylästä kadonnutta sisarentytärtään, transtyttö Teklaa. Reissukumppaniksi Istanbuliin lyöttäytyy naapurinpoika Achi. Ruotsalaisen Levan Akinin tuorein pitkä elokuva tulee Suomen ensi-iltaan vasta marraskuussa, mutta mikäli siinä on edes rahtunen edellisen ohjauksen (And Then We Danced, 2019) aistillista lumoa, uskallan povata Crossingista hienoa katseluelämystä. Ainakin ääniraidalla on kuultavissa päräyttäviä turkkilaisen kansanmusiikin helmiä. K U V A : H A Y D A R TA ST A N ” Kommunistilla on varmaan rusehtavan harmaat vaatteet, pitkät ohuet hiukset ja joku roikkuva koru. ” Miltä näyttää kommunisti -gallup Ylioppilaslehden numerossa 12/2004. Kosolti onnea sangen sofistikoituneelle ja eurooppamieliselle toverille Fanny Frimanille . Rintalastassa läikähtää, kun joku vielä erottaa arbuusin melonista ja löytää Antiikin kreetalaisten sukupuut hakukoneella. Sivistyksesi ja hyvän makusi symboliksi lähetämme sinulle 144 kappaletta EU:n lipulla varustettuja cocktail-tikkuja. Niillä voit ihastuttaa silmäätekevää sosieteettia seuraavassa viinija juustotastingissa samalla, kun naureskelet ymmärtämättömälle prekariaatille. S’il vous plaît, Ylioppilaslehti Ihm ine n (jo ista 85 % m ieh iä) PARHAITA TIMANTTIJU TTUJA Hir vi Pu nk ki Ko ira M yy rä Am pia ine n He vo ne n Na uta Kis sa Po ro Ka rhu 688 19 18 16 15 14 14 6 2 1 PARAHIN YLIOPPILASLEHDEN EU-RISTIKKOKISAN VOITTAJA, 16
• 40 Miten kirkk oon saisi lisää pieruh uumo ria, Helsingin piispa Teemu Laajasalo? Teemu Laajasalo , Jumalan terve. Jumalan terve. Onpa ihanaa olla tällä palstalla. Piispanmunkki vai berliininmunkki? No ehdottomasti berliininmunkki. Johtuu ihan puhtaasti siitä, että vaikka arvostan turkulaisia, koen heihin tiettyä etäisyyttä. Täytyy myöntää, että hieman jännittää, syyllistynkö tämän haastattelun aikana vahingossa jumalanpilkkaan. Miksi Jumala muuten tarvitsee lain suojelusta? Ajattelen, että Jumala ei tarvitse lain suojelusta. Mutta ehkä me hartaat ja hauraat ihmiset, me tarvitsemme sitä, että emme toinen toisiamme liikaa loukkaisi. Wikipedian mukaan piispan tuntomerkkejä ovat rintaristi, hiippa ja sauva. Mikä on näistä lempiasusteesi? Kyllä se ehdottomasti on se risti. Se johtuu siitä, että minulla ei ole koskaan ennen tätä ollut ristikorua syystä tai toisesta. Nyt olen saanut oman ristin. Se tuntuu aika kivalta. Rippikoulujen suosio on räjähtänyt kasvuun Helsingissä. Selitit asiaa aiemmin niin, että ripari vastaa nuorten tarpeeseen saada vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, kuten miksi olen täällä tai mitä järkeä elämässä on. Voisitko kertoa minullekin? Tota... Nyt arvoisa päätoimittaja kysyy aika hankalia. Mutta voisi sanoa näin, että elämä on monella tavalla aika ihana matka, joka tuota... tarjoaa mahdollisuuksia sekä suurimmille kysymyksille mutta myös vastauksien saamiselle. Tervetuloa jatkorippileirille! Yhä useampi nuori mies uskoo nykyään Jumalaan. Yhdeksi selitykseksi on annettu, että kristinuskossa saa edelleen olla konservatiivinen miehinen mies. Onko ripareista siis itse asiassa tulossa perussuomalaisten nuorten kesäleirejä? No ei ole tulossa. Kyllä luulen, että rippileirien ja rippikoulujen demografia on kuitenkin aika moninainen. Luulen, että sinne mahtuu tulevia kaikkien puolueiden innokkaita kannattajia. Kesän rippileireillä on muutenkin sattunut ja tapahtunut. Kirkkoherra juopotteli ja puhui asiattomia Merikarvialla, nuorisotyöntekijä menetti malttinsa Pihtiputaalla ja isoseksi tekeytyneen aikuisen epäillään kajonneen seksuaalisesti lapseen Haminassa. Uskaltaako lapsia enää päästää riparille ollenkaan? Kyllä uskaltaa, koska kyllä näihin kaikkiin väärinkäytöksiin puututaan nopeasti ja kovalla kädellä. Uskotko demoneihin? Uskon siihen, että on olemassa hyvä Jumala, joka rakastaa meitä. Ja sitten varmasti on olemassa myös pahan valtaa, joka yrittää jollain tavalla hyvän Jumalan suunnitelmia sotkea. Mutta ei se siinä onnistu. Hiljattain uutisoitiin, että ulkomaankauppa ja -kehitysministeri Ville Tavio järjestää kabinetissaan rukoushetkiä. Lähteekö Suomen vienti rukoilemalla vetämään? Luulen, että viennin kannalta tärkeintä ovat hyvät myyntipuheet ja erinomaiset tuotteet ja palvelut, mutta ei se rukouskaan pahitteeksi ole. Se voi olla ihan hyväksi. Kannattaisiko muidenkin ministerien perustaa vastaava käytäntö? Ehkä Riikka Purra saisi rukoilemalla Suomen velkaantumisen päättymään tai Petteri Orpon haave tunnin junasta voisi kädet ristimällä toteutua? Kyllä rukous on aina tärkeää ja suositeltavaa ihan kaikille. Mutta vanhaan hyvään rukoukseen kuuluu tämmöinen lause: ’tapahtukoon sinun tahtosi’, jolla tarkoitetaan kuitenkin tässä tapauksessa Jumalaa eikä rukoilijaa itseään. Tähän sisältyy myös semmoinen pieni nöyryys. Ylioppilaslehdessä aloitti hiljattain uusi toimitus ja olen tässä miettinyt hyviä tapoja ryhmäytymiselle. Millaisia rukoushetkiä suosittelisit meille? Iloisia. Ehdottomasti suosittelisin, että te voisitte aloittaa vaikka sillä, että jokainen kertoisi hauskan rippikoulumuistonsa, jos on rippikoulussa käynyt, tai jonkun päiväkerhomuistonsa. Sitten voisitte muistella, että löytyisikö jotain tuttua nuorten laulua, jonka voisitte oikein hurskaasti kitaran säestyksellä vetäistä. Mä tulen säestämään. ASIATON KYSYMYS TEKSTI: ROOSA WELLING
• 41 Mitäs laulua voitaisiin kokeilla? Yksi on ehdottomasti legendaarinen nuorten laulu Evankeliumi. Heti kun kutsu tulee, tulen säestämään. Tervetuloa. Miksi Jeesus muuten esitetään useimmiten taiteessa valkoihoisena? Se on hyvä kysymys. Varmaan johtuu siitä, että taiteilijat itse ovat usein valkoihoisia. Jos taas menee syvään Afrikkaan ja katselee, miltä Jeesus siellä näyttää paikallisessa taiteessa, ei se kyllä näytä Björn Borgilta . Kirjoitit keväällä Hesarin mielipidekirjoituksessa, että eutanasialakia ei tarvita, koska hyvä kuolema toteutuu nyt jo ”lähes kaikkien kohdalla ja lähes kaikkialla Suomessa”. Voit nyt meidän kauttamme lähettää jaksuhalit kaikille tuskaista kuolemaa tekeville ympäri Suomea. No, kyllä haluan olla jokaisen kärsivän kanssa ihan tosissaan itkemässä itkevien luona, enkä vähätellä heidän kärsimystään. Mutta kyllä mä laitan kädet ristiin. Paljastit Suomen Kuvalehdelle, että rakastat Mies ja alaston ase -elokuvien pieruhuumoria. Miten sellaista saisi lisää myös kirkkoon, jossa on välillä aika tylsää? Uskon lajityyppeihin ja ajattelen, että olisi tärkeää, että kirkko vaikuttaisi kuitenkin enemmän kirkolta kuin Mies ja alaston ase -elokuvilta. Kannattaa katsoa leffat leffoina ja ottaa kirkko kirkkona, sitten toimii paremmin. Tuleeko edes jotain ideoita mieleen, miten kirkosta voisi tehdä vähemmän tylsän? Olen ollut aika monissa rippijuhlissa tänä kesänä, ja kyllähän sinne meinasi nukahtaa. Pappien puheet pitää olla tosi hyviä, ja niitä on syytä itse kunkin papin aina parannella. Musiikin pitää olla iloista ja ihmiset pitää ottaa hymyillen vastaan. Oletko maistanut piispanhiippaa? Siis sitä sientä, jonka myrkyllisyydestä on ristiriitaista tietoa. Maistuu ehkä korvasieneltä. En, ja varsinkin, jos siitä ei ole ihan tarkkaa tietoa, hyvä niin. Mikä olet horoskooppimerkiltäsi? Hetkonen... Rapu! Joo, rapu. Sanoisitko, että olet tyypillinen rapu? No nyt täytyy myöntää tällainen sivistymättömyyteni, että en tiedä, minkälainen on tyypillinen rapu. Mutta jos ajatellaan, että rapu kävelee taaksepäin, niin sitten olen ehkä epätyypillinen rapu. Voitko viedä eteenpäin esirukouspyynnön Ylioppilaslehden tulevaisuuden ja rahoituksen puolesta? Tulen tekemään tässä väkevät rukoukset ja toivotaan, että tulokset näkyvät nopeasti. Kiitos haastattelusta! Kiitos, tämä oli ihanaa, koska muistin juuri, että olen myös Ylioppilaslehden vanha kolumnisti ainakin yhden kolumnin osalta, ehkä vuodelta 1998. Mitäs kolumni käsitteli? Tota... Mä en enää muista, luultavasti jotain populistista ja sopimatonta ja itsekeskeistä. Eli sitä ei kannata lukea. ” Jos mene e syvää n Afrik kaan ja katse lee, miltä Jeesu s siellä näytt ää paika llisess a taitee ssa, ei se kyllä näytä Björn Borgi lta. ” K U V A : JA N I LA U K K A N EN / K IR KO N K U V A PA N K K I (Toim. huom.: Teemu Laajasalo on kirjoittanut Ylioppilaslehteen kaksi kolumnia. Ensimmäinen julkaistiin lehdessä 13/1997 otsikolla ”Homot ja muut nekrofiilit”. Se kritisoi eduskunnassa käytyä ala-arvoista homokeskustelua. Lehdessä 16/1997 julkaistu kolumni Kollektiivista surua vai sosiaalipornoa taas käsitteli prinsessa Dianan ja Suomessa murhattujen poliisien tapauksilla mässäilyä mediassa.)
• 42 Rapatessa roiskuu ja joskus rusentuu muutama raakku. Lähetimme Stora Ensolle kuoleva simpukka -simulaattoreita ja muistimme myös muita ansioituneita mokaajia. KUNNIANARVOISA SININEN EDUSKUNTARYHMÄ, Eduskunnan kanslia lähestyi hiljattain toimitusta ja pyysi, että lopettaisimme Ylioppilaslehden lähettämisen teille sillä perusteella, että ryhmäänne ei ole ollut olemassa sitten eduskuntavaalien 2019. Sattuu sitä näemmä vahinkoja paremmissakin piireissä. Tunnustuksena 2000-luvun toistaiseksi dramaattisimmasta poliittisesta jännitysnäytelmästä sekä Sipilän hallituksen sinnikkäästä tekohengittämisestä oman poliittisen uran livetessä käsistä, Ylioppilaslehti lähettää koko vuosikertansa teille vielä kertaalleen. Muistoanne kunnioittaen Ylioppilaslehti ARVON STORA ENSON HALLITUS, Kerran yhtiönne ajoi metsäkoneilla iha vitu lujaa päin raakkuja (Juuso ajo ja se käy salilla) ja ne sano vaan poks eikä jääny mössöö tai mtn vaa ne hävis kokonaan. Tai oikeastaan ette ajaneet kerran vaan yli 300 kertaa, minkä lisäksi tukehdutitte alajuoksun raakut liejuun. Se on sellainen suoritus, että verkkosivujenne silkinpehmeät vastuullisuuspuh eet kelpaavat paremmin perseen pyyhkimiseen kuin tuottamanne sellutavara tai edes Suomen hallituksen rasisminvastaine n ohjelma. Rahaa voitte suoltaa Hukkajoen ja maineenne puhdistamiseen niin paljon kuin osakekurssin syöksy sallii, mutta uusia 200-vuotiaita jokihelmisimpuk oita saadaan kasvatella hetki. Odotuksen jouduttamiseksi lähetämme jokaiselle yhtiönne hallituksen jäsenelle hedelmäpussin, jonka päähän laittamalla voi luoda ihan oman raakkusimulaatio n. Tsempukkaa hengittelyyn! Ylioppilaslehti HYVÄ SUOMEN VAARATTOMIMMAN NÄKÖINEN MIES, TUORE MEPPI JUSSI SARAMO , Teille kävi kesällä melkoinen vahinko, kun nousitte ensimmäistä kertaa europarlamenttiin Li Anderssonin vanavedessä historiallisen ohuella mandaatilla ja horjutitte samalla koko vasemmistoliiton puoluejohtoa. Ainahan voitte toki lohduttautua sillä, että takananne on sentään noin Kanta-Hämeessä sijaitsevan Jokioisten kunnan verran äänestäjiä (4 918). Lähetämme teille repullisen Reissumiestä, pillimehuja ja salmiakkia, ettei koti-ikävä pääse yllättämään tällä jännittävällä luokkaretkellä. Vive la révolution! Ylioppilaslehti POSTIA
• KAISANIEMENKATU 5 KAISA-TALO, HELSINKI sivullinen@rosebud.fi ? +358 40 017 8965 KAUPPOJEN YHTEYSTIEDOT, SIVULLISEN TAPAHTUMAT JA VALTAVAN VALIKOIMAN LÖYDÄT MYÖS VERKOSTA. NÄMÄ JA 57 155 MUUTA TEOSTA Rosebud Citycenter Asematunnelissa Rosebud Kaivopiha Rosebud Kuopio Kaisa-talo Yliopiston kirjasto Raitiovaunut 3, 6 ja 9 Kaisaniemenkadun pysäkille. Metro: Helsingin yliopiston pysäkki. TOTUUS JA KAUNEUS Eskelinen & Ylönen TYHMENEVÄ DEMOKRATIA Kriittisen tiedontuotannon tila Suomessa RO S E B U D Mikä erottaa moniäänisen demokratian rapautuvista demokratioista? bell hooks ALL ABOUT LOVE New Visions hooks at her most provocative and intensely personal. 25 € 21 € Maurice Blanchot TUHON KIRJOITUS T U T K I J A L I I T T O Fragmentaarisesti koostuva teos käsittelee tiedon ja ajattelun, subjektin ja yhteisön ykseyden mahdottomuutta. 29 € Pajtim Statovci LEHMÄ SYNNYTTÄÄ YÖLLÄ O TAVA Järisyttävä, unohtumaton romaani elämänmittaisesta syyllisyyden tunteesta ja uskosta pahimpaan. 32 €