Luokkansa huipputehot. Opiskelija tai opettaja! Saat 12 % alennuksen normaalihintaisesta Mac-kannettavasta! Tule myymälään tai lue lisää tector.fi. CITYCENTER | ISO-OMENA | SELLO Voimassa 30.9.2023 asti. Ehtoja sovelletaan. YLIOPPILASLEHTI nro 4 / 2023 s. 18 S U O M E N H A L K I A U T O M A T K A L L A K Y S Y N , I K Ä Ä N T Y M I N E N T U N T U U M I L T Ä Forever young, isä sanoo
Ikävää ja harvoille HYVÄ LUKIJA, HYVÄ LUKIJA, pitelet käsissäsi lehteä, josta olet maksanut reilut 2 euroa, mikäli olet ilmoittautunut läsnäolevaksi opiskelijaksi Helsingin yliopistoo n. Noin neljännes ylioppilaskunnalle maksamastasi 52 euron jäsen maksusta käytetään Ylioppilaslehden julkaisemiseen ja postittamiseen kotiisi. Ylioppilaslehti on yksi konkreettisimmista palve luista, joita ylioppilaskunta jäsenilleen tarjoaa. Moni muu niistä on tuntemattomampi ja epäseksikkäämpi, kuten järjestöille lainattavat beer pong pöydät ja opiskelijoille lainattavat pakettiautot. Eivät ihan turhia toki nekään. SÄÄNNÖLLISIN SÄÄNNÖLLISIN väliajoin mediassa, perustuslaki valiokunnassa ja ylioppilaskunnissa keskustellaan siitä, pitäisikö ylioppilaskunnan pakkojäsenyydestä ja jäsen maksusta luopua. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eli Hyyn tavoitteena on pitkään ollut jäsenmaksuista luopumi nen. Ilman niitä se rahoittaisi huomattavasti pieni muotoisempaa toimintaa lähinnä omistamiensa kiinteistöjen vuokratuloilla. Viime vuosina Hyyn kiin teistö ja ravintolabisneksellä on mennyt pandemian ja inflaation vuoksi surkeasti. Säännöllisin väliajoin Hyyn edustajistossa keskustellaan myös Ylioppilaslehden rahoituksesta. Lehden omistajaohjausstrategian mukaan rahoitusta tu lisi etsiä yhä enemmän ylioppilaskunnan ulko puolisilta tilaajilta. Se on haastavaa, kun samassa pape rissa linja taan, että Ylioppilaslehti pitäisi tuoda yhä lähemmäs opiskelijoita. Olisi epärehellistä väittää, että Ylioppilaslehti on yhtä relevantti Pihtiputaan mummolle kuin pää kaupunkiseudun opiskelijalle. Vaikka nykyään on tren dikästä brändätä kaikki toiminta inklusiivisesti ” kivaksi ja kaikille”, Ylioppilaslehti on pikemminkin ”ikävää ja harvoille”. Vaikutamme toki globaalisti, mutta ensi sijainen kohderyhmämme on melko rajattu ja paikalli nen. Yksilönvapautta julistavana aikana kaikenlainen jär jestäytyminen ja kolehdin kerääminen näyttäytyy osal le tietysti sortona ja ideologisena aivopesuna. Auta ar mias, jos joku junantuoma saa rahoillani paketti auton lainaan! Ja joku lehti, kuka enää edes lukee mitään! JÄSENMAKSUTTOMUUDEN JÄSENMAKSUTTOMUUDEN ja pakkojäsenyydestä luopumi sen puolesta julistavat unohtavat, että osa soisi huippu yliopistolla olevan jotain omaa kulttuuria, vähän kuten huippuyliopistoilla Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa. Pakettiautoa lainaan, demokraattisesti kaikkien opiske lijoiden keskuudesta valitut edunvalvojat. Lehti, joka valvoo edunvalvojien rahankäyttöä. Esimerkiksi viime syksynä uutisoimme Hyyn käyt täneen 120?000 euroa asianajokuluihin vastatakseen kanteluihin, joita edustajiston jäsen on tehtaillut Hyyn toiminnasta hallintooikeuteen ja oikeuskansleril le. Keväällä taas kerroimme Hyyn talousvaikeuksista, joiden takia se juuri korotti jäsenmaksua kuudella eurolla. Hyy säästää nyt kaikesta. Myös Ylioppilaslehteä uhkaavat massiiviset leikkaukset. Ajat ovat meillekin vaikeat: pandemian ja sodan seurauksena paperi, postituskulut, sähkö ja oikeastaan ihan kaikki on kallista. Säästötalkoiden hengessä seuraavaa numeroamme ei poikkeuksellisesti jaella jäsenistön kotiin, vaan sitä löytyy kampuksilta. Ikävää, kaikille. A D I L E S E V I M L I K U V A A av a E ro n en ylioppilaslehti 4 / 2023 3 Pääkirjoitus
PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Adile Sevimli @adilesev ART DIRECTOR ART DIRECTOR Pauliina Nykänen TOIMITUSSIHTEERIT TOIMITUSSIHTEERIT Anni Härkönen @annihark Petri Jääskeläinen @KmyBeat TEKIJÄT TEKIJÄT Aava Eronen, Toivo Heinimäki, Venla Helenius, Ilpo Hirvonen, Minea Koskinen, Eveliina Lempiäinen, Touko Miikkulainen, Oona Pohjolainen, Taija Roiha, Emilia Voltti KIITOKSET KIITOKSET Ahto Harmo, Lauri Linna, Sofia Blanco Sequeiros, Pazilaiti Simayijiang KANNEN VALOKUVA KANNEN VALOKUVA Oona Pohjolainen PERUSTETTU 1913. PERUSTETTU 1913. 110. vuosikerta. Ylioppilaslehden kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA SOMESSA @ylioppilaslehti KÄYNTIJA KÄYNTIJA POSTITUSOSOITE POSTITUSOSOITE Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki TILAUKSET JA TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot KUSTANTAJA KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus oy Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi PAINO PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. SEURAAVA NUMERO SEURAAVA NUMERO ilmestyy 20.10. Sitä ei säästösyistä poikkeuksellisesti jaella ylioppilaskunnan jäsenten kotiin. Elämän parasta aikaa K U V A A av a E ro n en Taija Roiha on dekadenteista asioista nauttiva kirjoittaja, joka kieltäytyy lihasta muttei hunajasta. Tähän lehteen hän kirjoitti kolumnin moraalinvartijoista. Se löytyy sivulta 40. Aava Eronen on Helsingissä toimiva valokuvaaja. Hän on kuvannut Ylioppilaslehden kolumnistien sekä toimituksen muotokuvat. Henkilökuvien ohella hän kuvaa paljon asetelmia ja inspiroituu fantasiasta. HELSINGIN HELSINGIN keskustassa konttasi nuoria, joiden päälle heitettiin ketsuppia , uutisoi Helsingin Sanomat elokuussa. Vain noin viik koa aiemmin Helsingin kaupunki oli vedonnut lukiolaisiin, jot ta he luopuisivat uusia opiskelijoita nöyryyttävistä rituaaleistaan. Myös oman lukioni nasujaisiin kuului konttausta – vieläpä siten, että toisessa jalassa oli ämpäri, toisessa kumisaapas. Päälle roiskittiin sentään ketsupin sijaan vettä, mutta kyllä sekin vitutti. Muutamaa vuotta myöhemmin hamuilin suullani valtavaa teko penistä sorsanpaskalla miinoitetun nurmikon seasta yliopiston fuksiaisissa samalla kun vanhempi opiskelija videoi suoritusta kymmenen sentin etäisyydeltä. Hauskaa? No jaa. Opiskelijoille fuksiaisia, nasujaisia ja vastaavia alistajaisia perustellaan ryhmäyttämisellä. Muutamaan tällaiseen osallistu neena tuntui, että nöyryyttävien rituaalien ensisijainen tarkoitus oli ryhmäyttää alistajia, ei niinkään uusia opiskelijoita. Ryhmäpaineen vuoksi yksittäisen uuden opiskelijan voi olla vaikea sanoa ääneen, että ei oikeastaan ollut kivaa ja tässä muuten ylitettiin rajojani tahtomattani. Vastuuta nöyryytyksen lopettamisesta ei pitäisikään jättää uusien opiskelijoiden harteil le. Jos jo fuksiais rastia suunniteltaessa herää kysymys, voiko teh tävä tuntua josta kusta nöyryyttävältä, se todennäköisesti tuntuu jostakusta nöyryyttävältä. Silloin olisi suotavaa, että aikuiset, aka teemiset ihmiset keksisivät tilalle jotain muuta. Parhaimmillaan yliopistoopinnot voivat olla elämän parasta aikaa. Hienoa olisi, että ne olisivat sitä mahdollisimman monel le, ei vain niille, jotka nauttivat nöyryyttävistä rituaaleista. Moni meistä ehtii kyllä kohdata niitä ihan riittävästi sitten työelämässä. A N N I H Ä R K Ö N E N Ylioppilaslehdessä 3/2023 julkaistun kesäisen true crime -ristikon voittaja on valittu. Arvonnan voitti Tommi Kortelainen valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Ristikosta muodostuva ratkaisulause on ’Liivijengit on noloja’. KESÄISEN TRUE CRIME -RISTIKON VOITTAJA ON VALITTU Palkinnoksi oikeasta vastauksesta lähetämme voittajalle fiktiivisten rikosmysteerien kuolemattoman klassikon, Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksen vuodelta 1934. Rötöstentäyteistä syksyä Tommille! 4 Toimitukselta Tekijöinä
Entä jos elämän ikuinen virta Kuulunks mä skeneen? PÄ ÄKIRJOITUS s. 3 Vähemmän paperiroskaa HENKILÖ s. 34 Tarja Härkönen KULTTUURI s. 37 Ruumiin avaus Kritiikki 3 x reipastava jumppa KOLUMNI s. 40 Taija Roiha S. 12 S. 18 Ä ÄRISÄ ÄENNUSTE s. 10 Korttelitoive: simpukat markettiin! ALAKULTTUURI s. 41 Toimittaja testaa Postia Top10 Asiaton kysymys: Mika Aaltola TAKAIKKUNA s. 43 Kasveja, ei kuninkaita TOIMITUKSELTA s. 4 Lapsuustraumoja UUTISIA s. 6 Leikataan ja liimataan ylioppilaslehti 4 / 2023 5 Tässä lehdessä A L U K S I P I T K Ä T L O P U K S I
K U V A T P au lii n a N yk än en Hyy uudisti yhdenvertaisuussuunnitelmansa – muuttuuko mikään? HELSINGIN HELSINGIN yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) hallitus hyväksyi toukokuussa yhdenvertaisuussuunnitelman vuosille 2024–2026. Suunnitelma ohjaa Hyyn toimintaa ja yhdistää jo olemassa olevan tasa-arvosuunnitelman, kielistrategian sekä ableismin vastaisen ja antirasistisen toimenpideohjelman. Uuden suunnitelman keskiössä on intersektionaalisuus eli yhteiskuntaluokan, iän, alkuperän ja seksuaalisen suuntautumisen kaltaisten asioiden vaikutus ihmisen aseHallitus aikoo tsempata opiskelijoita asumaan soluissa, korottaa avoimen yliopisto-opetuksen hintoja ja lisätä aloituspaikkoja KESÄKUUSSA KESÄKUUSSA aloittanut Petteri Orpon (kok) johtama hallitus lupaa hallitusohjelmassaan leikata koulutuksesta monin eri tavoin. Helsingin Sanomien laskelmien mukaan hallitus aikoo muun muassa leikata korkeakoulujen valtionrahoitusta. Ylioppilaslehti kahlasi läpi hallitusohjelman ja löysi myös muita tapoja, joilla uusi hallitus muistaa korkeakouluopiskelijoita. YLEISTÄ YLEISTÄ asumistukea leikataan ja tuessa otetaan käyttöön 10 000 euron varallisuusraja. Helsingissä asuvat eivät jatkossa saa enempää asumis tukea kuin Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa asuvat. Opiskelijoiden yleisen asumistuen rinnalle ”selvitetään ja kehitetään yhteis asumista suosiva ja taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto”. Opintorahan huoltajakorotusta korotetaan. Huoltajakorotusta voi saada alle 18-vuotiaan lapsen opiskeleva vanhempi. Hallitus käynnistää opintotuen kokonaisuudistuksen. Uudistuksessa käydään läpi opintorahan taso, opintolainan suuruus ja opintolainahyvityksen määrä, vapaiden tulojen rajat, perheellisten opiskelijoiden asema ja asumisen tukeminen. Mahdollisuutta nostaa tulorajoja arvioidaan vuonna 2025. HALLITUS HALLITUS haluaa edelleen nostaa koulutustasoa. Tämä tehdään lisäämällä korkekoulujen aloituspaikkoja entisestään. Uusia aloitus paikkoja suunnataan erityisesti kasvukeskuksiin ja sinne, missä aloituspaikkojen määrä suhteessa nuoriin on pieni, sekä aloille ja alueille, joilla ennakoidaan merkittävää työvoimapulaa. Korkeakoulutuksen kasautumista ehkäis täkseen hallitus valmistelee vuoden 2024 kehysriiheen mennessä liudan toimen piteitä, joiden tarkoitus on saada yhä useampi aloituspaikka ensimmäistä tutkintoaan suorittaville niin, ettei alanvaihdon mahdollisuus heikenny tai koulutukseen hakeutuminen hidastu. EUJA ETA-MAIDEN EUJA ETA-MAIDEN ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuja hallitus haluaa korottaa niin, että lukukausimaksut vastaavat koulutuksen kustannuksia. Kotimaisten kielten opetuksen tarjontaa ulkomaisille opiskelijoille lisätään. Hallitus haluaa, että jatkossa avoimesta korkeakouluopetuksesta voidaan periä nykyistä korkeampia maksuja. Nyt avoimet korkeakouluopinnot saavat maksaa korkeintaan 15 euroa opintopisteeltä. Hallitus selvittää ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumista. Asiasta päätetään kevään 2024 aikana. A N N I H Ä R K Ö N E N maan, kertoo yhdenvertaisuusasioista Hyyn hallituksessa vastaava Eugenie Touma van der Meulen. ”Kirjauksen on tarkoitus selkeyttää sitä, millaista feminismiä Hyy edustaa.” MITEN MITEN yhdenvertaisuussuunnitelmaa käytännössä toteutetaan? Touma van der Meulenin mukaan Hyy arvioi ja mittaa esimerkiksi vuosittaisella raportoinnilla ja kysely lomakkeilla, kuinka tavoitteeseen yhden vertaisesta kohtelusta päästään. Kun jokin tavoite on saavutettu, raportointia jatketaan edelleen, jotta aktiivinen toiminta ei tyssää. Uuteen suunnitelmaan on kirjattu esimerkiksi kuukautissuojien tarjoaminen Hyyn tapahtumissa. Sitä tosin on tehty jo aiemmin, vaikka kirjausta ei ole ollut. Lisäksi Hyyn monimuotoisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota etenkin keskustoimistossa. ”Hyy on todella valkoinen organisaatio. Yritämme vaikuttaa asiaan positiivisella erityiskohtelulla, jotta vähemmistöihin kuuluvat tietäisivät, että heidän hakemuksensa arvioidaan samoin kuin valtaväestöön kuuluvien hakemukset”, Touma van der Meulen sanoo. Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa, että yhdenvertaisuutta edistetään huomioimalla syrjinnälle alttiita ryhmiä asettamalla esimerkiksi vähemmistön edustaja etusijalle työnhaussa, mikäli kaksi hakijaa on yhtä hyviä. SYRJIVÄT SYRJIVÄT käytännöt Hyyn sisällä ovat nousseet keskusteluun myös sosiaalisessa mediassa. Viime syksynä Twitterissä nousi kohu Helsingin kokoomusopiskelijoiden vuonna 2020 painamasta laulukirjasta, joka sisälsi venäläisiä syrjiviä ilmaisuja ja viittauksia fasismiin. Jo edelliseen yhdenvertaisuussuunnitelmaan oli kirjattu, ettei Hyyn tapahtumissa lauleta ihmisryhmiä loukkaavia lauluja. Tämä kirjaus koskee kuitenkin vain Hyyn keskustoimiston järjestämiä tapahtumia, kuten Suursitsejä. Jatkossa laulut käydään ennakkoon läpi, ja niistä kerätään jälkikäteen palautetta. Täten Hyy ei jatkossakaan puutu ennakkoon siihen, millaisia lauluja järjestöjen sisäisissä tapahtumissa lauletaan. Järjestöjen pitää silti toimia Hyyn linjausten mukaan. Hyy voi jälkikäteen pyytää järjestöiltä selvityksiä, mikäli asiatonta käytöstä ilmenee. P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N ylioppilaslehti 4 / 2023 6 U U T I S I A Nopeat
T E K S T I Petri Jääskeläinen K U VAT Pauliina Nykänen Mitä Unicafe merkitsee sinulle? Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama Unicafe-ketju täyttää syyskuussa 70 vuotta. Ylioppilaslehti jututti kävijöitä heidän linjastosuhteestaan Kaivopihan ruokalassa. ”HALPAA ”HALPAA ruokaa, mikä on taloudellisesti merkittävää. Isoin syy, miksi käyn täällä on, että olen voinut säästää.” A M E T TA L A I N E , 2 5 s o s i o n o m i o p i s k e l i j a ”HALPAA ”HALPAA lounasta. Mieleen on jäänyt Konkretiaa pöytään -hanke, jolla pyrimme muutaman hengen voimin edistämään vegaanisen Unicafen avaamista. Unicafe on hyvä mesta, mutta tarvittaisiin enemmän kokonaan vegaanisia ravintoloita.” O K K O S A A S TA M O I N E N , 2 1 v i e s t i n t ä ”HYVÄÄ ”HYVÄÄ ja ravitsevaa ruokaa edulliseen hintaan. Parasta on, kun saa jakaa hyvän ja terveellisen ruokakokemuksen kavereiden kanssa.” A N T T I B E R G M A N , 2 5 k a u p p a t i e t e i d e n o p i s k e l i j a ”YHTEISÖLLINEN ”YHTEISÖLLINEN paikka, edullinen ruoka, ja täällä käy Suomen paras tulevaisuus syömässä. Söisin Unicafessa mieluiten kaalilaatikkoa ja kaalikääryleitä, mutta niitä ei ole nyt listalla. Ruoka on ihan ookoo.” I R M E L I A H LQ V I S T, e l ä k k e e l l ä , o p i s k e l l u t t e o r e e t t i s t a f i l o s o f i a a ”HALPAA ”HALPAA ja kiireetöntä lounasta kavereiden kanssa. Ensimmäisen kerran kun söin crispy chick -vegaanipihvejä täällä, aloin ostaa niitä kotiin. Se on jäänyt tavaksi.” J A A K K O V I N T T U R I , 2 4 i n f o r m a a t i o v e r k o s t o t ”TÄMÄ ”TÄMÄ oli ensimmäinen kerta, kun käyn täällä, eli en osaa sanoa. Söin nyt hyviä kalapullia, ja jos olisin tiennyt tästä, olisin käynyt koko opiskeluajan. Nyt valmistun puolen vuoden päästä.” A I N O K O I V U N I E M I , 2 3 s o s i o n o m i o p i s k e l i j a ”ON ”ON elämäntapa, että saan palvella täällä opiskelijoita. Mä oon sellanen koneisto niin sanotusti. Opiskelijan kannattaa käydä näissä ravintoloissa, koska se on niin edullista.” S I M O M AT I K K A , 5 5 t y ö n t e k i j ä U n i c a f e s s a ylioppilaslehti 4 / 2023 7 Nopeat G A L L U P
Rahalla (ja vaivalla) yliopistoon nsimmäinen yritys päästä oikeustieteelliseen kaatui ajan puutteeseen. Seuraavana vuonna iski korona, ja järjestettiin hankala etäpääsykoe. Turkulainen ylioppilas Niklas Sara, 26, maksoi verkossa järjestettävästä valmennuskurssista 400 euroa ja haki kaikkiin oikeustieteellisiin, mutta monivalintojen pisteet eivät riittäneet. Sara karsiutui jälleen kokeen ensimmäisessä vaiheessa. Kolmantena hakuvuonna hän pääsi jo lähelle Lapin yliopiston oikeustieteellisen pisterajaa. Syyskuussa 2021 Sara muutti Helsinkiin suorittamaan avoimen väylän hakua. Väylän kautta voi saada opiskelupaikan, jos suorittaa tietyn määrän tutkintoon kuuluvia opintoja avoimessa yliopistossa. Sara teki urheilu kaupan myyjänä kaksi työvuoroa viikossa ja vietti lopun ajan kirjastossa lukemassa tentteihin. Aiemmin Sara oli hakenut useisiin oikeus tieteellisiin, mutta avoimen väylät ovat yliopistokohtaisia. Helsingin yliopiston oikeus tieteellinen vaatii avoimen väylän haussa 45 opintopistettä väylä kelpoisia perusja aineopintoja. Yksi opintopiste maksaa 15 euroa, joten väylähaun hinnaksi tulee vähintään 675 euroa. Tutkinto-opiskelijaksi voi hakea vain, jos kaikkien suoritusten painotettu keskiarvo on yli 3,75. Vuonna 2022 toteutunut keskiarvoraja oli ollut paljon korkeampi, 4,48. Varma sisäänpääsy vaati siis rivin vitosia. Joskus onnistuminen oli pienestä kiinni. ”Opiskelet ja opiskelet, ja tenttitulos on puoli pistettä femmasta”, Sara sanoo. ”Välillä se tuntui hajottavalta.” OIKEUSTIETEELLISISSÄ OIKEUSTIETEELLISISSÄ tiedekunnissa on suhtauduttu pidättyväisesti sekä todistusvalintaan että avoimen väylään. Kun useimmissa hakukohteissa hyväksytään yli puolet opiskelijoista ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella, oikeustieteelliseen Oikeustieteen tiedekunnat ovat lisänneet paikkoja avoimen väylän hakuun opetusja kulttuuriministeriön painostuksesta. Tie tutkintoopiskelijaksi maksoi Helsingissä viime vuonna vähintään 675 euroa. Nyt hallitus haluaa nostaa hintoja. T E K S T I Minea Koskinen K U VA Touko Miikkulainen E ylioppilaslehti 4 / 2023 8 U U T I S I A
Rahalla (ja vaivalla) yliopistoon otetaan todistuksella sisään vain 40 prosenttia uusista opiskelijoista. Viime vuosina väyläpaikkojen lukumäärää on kuitenkin lisätty kaikissa viidessä oikeustieteellisessä. Opiskelijajärjestöt eivät ole innostuneet väylähausta. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on kritisoinut mallia, jossa opiskelija maksaa ensin vuoden opinnoista ilman oikeutta opintotukeen ja muihin opiskelijan etuuksiin. Malli on käytössä esimerkiksi kauppatieteissä, kasvatustieteissä ja tekniikan alalla, ja Helsingin yliopiston lisäksi Aaltoyliopistossa, Jyväskylän, Itä-Suomen, Turun, Tampereen, Oulun ja Lapin yliopistoissa. SYL on ollut huolissaan, että avoimen väylästä tulee maksullinen ohituskaista niille, joilla on varaa. HELSINGIN HELSINGIN yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Niemi pitää pääsykoetta oikeudenmukaisena tapana valita opiskelijat. Oikeustieteelliset tarjoavat esimerkiksi pääsykoemateriaalin ilmaiseksi kaikille. Hänen mukaansa paine lisätä väyläpaikkoja on tullut opetusja kulttuuriministeriöltä ja yliopiston johdolta. Toiveeseen on hänen mukaansa vastattu ”varovasti”. ”Sanotaanko näin, että me arvostamme meidän opiskelijavalintaamme ja tätä koejärjestelyä hyvin korkealle”, Niemi sanoo. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä väylähaun paikkamäärää on nostettu muutaman vuoden aikana kymmenestä 25:een. Uudet väylän kautta jaettavat opiskelu paikat on siirretty pois valintakoevalinnasta. Se, että väylän paikat eivät ole lisäpaikkoja, tuli dekaanillekin yllätyksenä. Avoimessa yliopistossa ei ole tarjolla kaikkia oikeustieteen kandivaiheen kursseja. Opettajia ei ole aina saatu toivotuille kursseille, koska tiedekunnalla on ylipäätään liian vähän opetushenkilökuntaa. Oikeustieteellisellä tiedekunnalla on Helsingin yliopiston niukimmat opetusresurssit. Tiedekunnassa joudutaan myös sopeutumaan siihen, että väylän kautta tulleet opiskelijat ovat suorittaneet opinnot opetussuunnitelman kannalta väärässä järjestyksessä. Niemi muistuttaa, että avoimen yliopiston ainoa tai edes pääasiallinen tehtävä ei ole tarjota suoraa tietä tutkinto-opiskelijaksi. ”Avoimen yliopiston kurssien tarkoitus on palvella ihmisiä, jotka tarvitsevat tietoa oikeudesta”, Niemi sanoo. Esimerkiksi työoikeuden tai immateriaalija kuluttajaoikeuden kurssit ovat hyödyllisiä monien alojen osaajille. OPISKELIJOIDEN OPISKELIJOIDEN reittejä yliopistoon Turun yliopistossa tutkineen Nina Haltian mukaan väylähakuun on pitkään suhtauduttu tiedekunnissa nihkeästi. Yliopistot ovat tarkkoja autonomiastaan, eivätkä ne ole katsoneet hyvällä ministeriön painostusta. Toisaalta väylän kautta valitut opiskelijat ovat yleensä valmistuneet nopeasti. Haltian mukaan avoimen väylän tarkoitus oli alun perin tarjota reitti työssä käyville aikuisille, jotka eivät pysty osallistumaan pääsykokeisiin. Se on ollut pitkään koulutuspolitiikan linja. Suomessa on haluttu antaa ihmisille mahdollisuus vaihtaa alaa, jotta nuorena tehdyt valinnat eivät olisi lopullisia. ”Viime aikoina on ajateltu, että väylä olisi myös nuorille, jotka eivät ole pärjänneet kirjoituksissa tai joille pääsykoe on hankala”, hän sanoo. Vuonna 2019 Helsingin yliopiston silloinen vararehtori, nykyinen rehtori Sari Lind blom visioi Ylellä, että väylästä on tarkoitus kehittää lopulta ”huomattavan laaja”. Lindblom johti valtakunnallista yliopistojen opiskelijavalintauudistusta vuosina 2017– 2020. Hän toivoi, että lopulta väylän kautta valittaisiin jopa enemmän opiskelijoita kuin valintakokeilla. Vielä ei olla lähelläkään: vuonna 2022 yliopistojen uusista opiskelijoista 6 prosenttia valittiin avoimen väylän kautta, kun valintakokeilla valittujen osuus oli 40 prosenttia. Hakijoille väylähaku voi olla pääsykoettakin stressaavampi. Avoimessa yliopistossa opiskelevilta puuttuu muodollinen opiskelijan status. Opiskeluihin ei saa opintotukea, joten suurin osa käy päivätöissä ja opiskelee iltaisin ja viikonloppuisin. Kurssien niukka tarjonta voi hidastaa sisäänpääsyä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteen väylän suoritukset voi saada kasaan kalenterivuodessa, mutta ei lukuvuoden aikana. Niklas Saran mielestä avoimen yliopiston kurssien tunnelma oli välillä kireä, koska väylän kautta hakevat opiskelijat stressasivat arvosanoista. Kilpailu tutkinto-opiskelijan paikasta on kovaa. ”Cut-throat-väylä”, Sara sanoo. VIIME VIIME kesänä Itä-Suomen yliopisto päätti tehdä kaikista avoimen opinnoista jälkikäteen korvattavia ensikertalaisille hakijoille. Hallitus puolestaan suunnittelee korotusta opintopisteestä perittävän maksun ylärajaan. Koulutusja tiedepolitiikan osastoa johtavan Atte Jääskeläisen mukaan maksut kattavat yliopistojen todellisista kuluista vain 10 prosenttia. Loput 90 prosenttia maksaa valtio osana yliopistojen perusrahoitusta. Avoimen väylän haku uhkaa siis kallistua. Jos yliopistot kuitenkin samaan aikaan hyvittävät kurssimaksuja sisäänpäässeille ensikertalaisille, väylähausta tulee eräänlainen vedonlyönti: sisäänpääsevä saa opiskelupaikan lisäksi useita satoja euroja anteeksi, kun taas opiskelupaikatta jäävä maksaa nykyistä korkeampia maksuja. Huonompia arvo sanoja voi yrittää korottaa tekemällä kursseja uudestaan ja hyviä arvosanoja säilöä 3–7 vuotta hakukohteesta riippuen. Haastattelun aikaan Saran viimeisestä väylähakuun kelpaavasta tentistä on kulunut jo pari kuukautta. Hän antaa itselleen väylän jälkeiseksi mielen terveyden arvosanaksi kolmosen. Väylä opintojen keskiarvo on tasan viisi, joten sisään pääsy oli varmaa. Sara odottaa jo haalareita ja opiskelijabileitä. ”Tekisin kaiken uudestaan, että pääsisin kouluun.” Juttua varten on haastateltu myös opetusneuvos Petri Haltiaa opetusja kulttuuriministeriöstä. ylioppilaslehti 4 / 2023 9 U U T I S I A
inisimpukka on Itämeren avainlaji. Se on paitsi monien kalojen ja lintujen ravintoa, myös rehe vöitymisestä kärsivän meren siivooja, joka suo dattaa vedestä epäpuhtauksia kuten mikromuovia ja ravinteita samalla kun se syö pieneliöitä merivedestä. Simpukoita ei tarvitse ruokkia, mikä tekee niiden viljelystä helppoa. Viljelijä tarjoaa niille yleensä kasvu alustan, kuten mereen asennetut köydet, joihin merivirran kuljettamat simpukantoukat kiinnittyvät. Yleensä kun simpukat löytävät hyvän kasvupaikan, ne jäävät siihen pysyvästi. Viljellyt simpukat eivät siis kar kaa köydestä, vaikka ne kasvavat meressä vapaina. Simpukan viljely ja käsittely aiheuttavat arvioiden mukaan hieman vähemmän kasvihuonepäästöjä kiloa kohden kuin esimerkiksi tofu, ja huomattavasti vähem män kuin vaikkapa katkaravun kasvattaminen. Tästä huolimatta Itämeren simpukkaa syödään Suomessa vähemmän kuin esimerkiksi riistaa tai sieniä. Miksei marketissa myydä kotimaista sinisimpukkaa? HELSINGIN HELSINGIN yliopiston ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkola pitää sinisimpukkaa ravintosisäl löltään hyvänä ja lihantuotantoa ympäristöystävälli sempänä proteiinilähteenä. Simpukat sisältävät runsaasti omega3 rasvahappoja, jodia ja rautaa, joita osa väestöstä ei saa tarpeeksi. Näiden ravintoaineiden riittävä saanti olisi syytä tur vata myös siirryttäessä kasvispainotteisempaan ruoka valioon. Täten simpukat nousevat Erkkolan mukaan kiinnostavaksi mahdollisuudeksi. Hän kuitenkin epäi lee, ettei simpukoista tule kovinkaan yleistä arki ruokaa, koska edes kalaa ei syödä yhtä paljon kuin ravitsemussuositukset kehottavat. Yksi este simpukan syömisen yleistymisen tiellä ovat terveydelle haitalliset ympäristömyrkyt, torjunta aineet ja raskasmetallit, joita simpukoihin kertyy. Simpukkatilojen kehittämistä Itämerellä tukevan Baltic Eco Mussel –projektin tutkimuksessa köysissä kasvate tut sinisimpukat sitoivat vähemmän ympäristömyrkkyjä kuin meren pohjalla elävät, mikä on viljelyn kannalta positiivista. On hyvin vaikeaa tutkia simpukoiden kokemus maailmaa. Simpukoilla ei ole aivoja, jotka ottaisivat vastaan esimerkiksi hermostolta tulevaa kipuviestiä. Toisaalta simpukoilla on aistijärjestelmä ja hermosto, joiden kautta ne säätelevät toimintaansa. Toden näköisesti simpukat eivät kuitenkaan tiedosta, että niitä kasvatetaan. Simpukoiden tulee säilyä elävinä niiden valmistamiseen saakka, sillä kuolleiden simpu koiden pintaan alkaa hyvin nopeasti kerääntyä baktee reja ja viruksia. Siksi nopea jatkokäsittely voi ainakin teoriassa parantaa sekä ruokaturvallisuutta että vähen tää lajin mahdollisesti kokemaa stressiä. SUURIN SUURIN este suomalaisen sinisimpukan kaupalliselle viljelylle ja sen käytölle elintarvikkeena on kuitenkin simpukoiden pienikokoisuus. John Nurmisen säätiön erityisasiantuntija Miina Mäki kertoo, että pohjoisella Itämerellä simpukka kas vaa hitaasti matalan suolapitoisuuden takia. Suomen merten pintavesien suolapitoisuuden on ennustettu vähenevän, kun ilmastonmuutoksen myötä makeaa vettä virtaa mereen aiempaa enemmän. Valtameriin vuosimiljoonien aikana sopeutunut sini simpukka jää Suomen rannikon murtovesissä yleensä parisenttiseksi, mikä tekee sen käyttämisestä ravintona kallista. Kuorien poistaminen pieni kokoisista simpukoista vaatii paljon prosessointia. Jo Tanskan ja Ruotsin eteläisillä merialueilla simpukat kasvavat nopeammin ja suuremmiksi, sillä merivesi on siellä suolaisempaa. Kotimainen sinisimpukka pysynee jatkossakin haahkojen herkkuna, suomalaisten lautasten ulottu mattomissa. Sen sijaan toisen Suomessa elinvoimaisen syötävän lajin, makean veden järvisimpukan viljelyn tutkimus on vasta alussa. Miksei Suomessa viljellä simpukoita? S Palstalla ekokriisi näkyy. T E K S T I Emilia Voltti K U V A P au lii n a N yk än en ylioppilaslehti 4 / 2023 10 Äärisääennuste
TILAA YLIOPPILASLEHTI KOTIISI Ylioppilaslehti kertoo yhteiskunnan, kulttuurin ja opiskelijaelämän ilmiöistä ennen kuin muut mediat ovat niihin ehtineet havahtua. Kestotilauksella saat vuosittain kuusi paperilehteä kotiin kannettuna 39 euron hintaan. Tilaa helposti osoitteessa ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut M A I N O S M A I N O S
K U VAT Adile Sevimli T Natalia Kallio Anni Härkönen Tuollainen cottagecore on todellakin tyylikästä juuri nyt. Flow-festivaali on kasvanut muutaman tuhannen kävijän puistopiknikistä ruuhkaiseksi kulttuurispektaakkeliksi, jonka tärkein esiintyjä on minä itse. Festivaalia järjestävä Flow Festival Oy teki viime vuonna miljoona euroa liikevoittoa. Millaista vastinetta 239 euron pääsylipulle saa? Ra nn ek e sa at u uolla ovat kaikki paitsi minä. Näin mietin joka elokuu katsoessani somen kuvavirtaa Flow’sta. Niinpä kun festivaali huhtikuussa ilmoitti, että se järjestetään Helsingin Suvilahdessa viimeistä kertaa, päätin johtavan kulttuurilehden toimittajana akkreditoitua tapahtumaan kysymään itsel täni, miltä tuntuisi olla sisä eikä ulko puolella. Entä jos minä olisin kerrankin yksi kaikista ? Heinäkuussa festivaali kuitenkin ilmoitti, että alueelle suunnitellut raken nustyöt viiväs tyvät, ja tapahtuma järjeste tään Suvi lahdessa vielä ensi vuonna. Samahan se on mennä, kun ranneke on jo saatu. Olen käynyt Flowfestivaalilla kerran aiemmin, vuosia sitten. Kokemus ei ol lut hääppöinen: musiikki soi liian kovalla, ruoka oli kallista ja ihmisiä oli liikaa. Olo oli ulkopuolinen ja viihtyminen oli vai keaa. Joku minut tunteva saattaisi sanoa, että festarit eivät ole minua varten. Olen aina identifioitunut kulttuuria tuntemattomaksi maalaiseksi, joka kuulee uusista artisteista vasta kymmenen vuotta sen jälkeen, kun he ovat debytoineet Flow’n kaltaisissa me gatrendikkäissä paikoissa. Mielestäni mu siikki kuulostaa parhaalta silloin kun sitä kuuntelee yksin kotona samalla kun neu loo tai tiskaa. Uskon kuitenkin, että oikeiden ih misten opastuksella Flowfestivaalista voi saada korjaavan kokemuksen. Haluaisin vähintään ymmärtää, mikä ihmisiä vuo si vuodelta Flow’ssa niin viehättää. Voiko tuon kokoluokan festivaaleilla viihtyä? OLEN OLEN kuullut, että Flow’hun tullaan lä hinnä näyttäytymään ja että festivaalin tär kein esiintyjä on minä itse . Ajatus tuntuu epämiellyttävältä, mutta päätän kokeilla soluttautua oman elämänsä influensserei den joukkoon. Pyydän apua oikeanlaisen Flowasun etsintään ihmisoikeuskoulutta jana, kirjailijana, runoilijana ja vaikuttaja na tunnetulta it-girliltä Natalia Kalliolta, jonka olen nähnyt puhuvan Hesarin haas tattelussa 800 euron tennareistaan ja ko kemuksistaan Järvenpäässä asumisesta. Minäkin tulen kaukaa Helsingin ul kopuolelta ja olen viime aikoina harkin nut osta vani ergonomiset yli sata euroa maksavat kengät selkäkipujani helpotta maan, joten uskon, että Kallio saa kiinni T E K S T I Anni Härkönen ylioppilaslehti 4 / 2023 12
tyylihuolistani nopeasti. Lisäksi hän on juuri alkanut juontaa second hand sovellus Tiselle podcastia, jossa julkkikset esittelevät kirppislöytöjään. ”Katsotaan jotain sellaista, missä sulla on kuitenkin hyvä olla”, Kallio lupaa, kun tapaan hänet Kaisaniemen vintage Uffissa päivää ennen festivaalin alkua. Paikka on täynnä ihmisiä, ja Helsingin Sanomien mukaan parhaat second hand vaatteet on viety rekeistä jo Flowviikon alussa. Kallio ei siitä hätkähdä. Hän pyy tää minua kuvailemaan tyyliäni. En ole varautunut kysymykseen, mut ta onnekseni olen viime yönä selannut Instagramia aamuneljään ja löytänyt sieltä kuvan ihmisestä, jollainen haluaisin olla: vallilalainen perheenäiti, joka löytää Metka kirpputorilta kymmenellä eurolla upean kissakankaan ja ompelee siitä itsel leen ainakin mekon, paidan ja housut – ja hukkapaloista tietysti hiusdonitseja. ”Osaat tosi hyvin määritellä sun tyylin”, Kallio kehuu. Kallio saa minut kokeilemaan mitä kummallisempia vaatteita: pyöräilypaitaa, capreja, hikistä setäliiviä, nollarifarkkuja... Hän itse tosin on päättänyt, että tällä kertaa hän ei osta Flow’hun mitään uutta eikä käytettyä. ”Mulla oli haaste itselleni, että kaiken täytyy löytyä valmiiksi kotoa vaatekaapista.” pakastimeen, sillä minulla on traumaatti sia lude ja turkiskuoriaiskokemuksia. LAUANTAI LAUANTAI on festivaalipäivistä suosituin. Saavun alueelle laskeutumalla ruuhkaista Vilhonvuorenkatua Suvilahteen. Presi denttikisaa käyvän Pekka Haaviston kan nattajakortteja keräävät kampanjaaktiivit näkevät tilaisuutensa ja piirittävät liiken nevalojen pysäyttämät festivaalikävijät. Olisi pitänyt itsekin tajuta tulostaa mu kaan Ylioppilaslehden tilauslomakkeita. Painelen festivaalin porteilta ensim mäisenä pressitilaan, joka on vaatimaton teltta infopisteen takana. Kaivan puhelimen esiin. Kolmen päi vän festarilippu maksaa lähes kuukauden opintotuen verran, 239 euroa. Lasken, että jos tsemppaan ja vietän festareilla joka päivä esimerkiksi neljä tuntia, lipun kuvitteelliseksi tuntihinnaksi tulisi 19,91 euroa. Ennen kuin olen kerännyt voimia as tua pressitilasta väenpaljouteen itse fes tivaalialueelle, törmään muusikko Olavi Uusivirtaan, joka antaa haastattelua Radio Helsingille. Tunnustan heti hänellekin, että minulla on täällä hieman orpo olo. Arvelen ääneen sen johtuvan ehkä maa laisuudestani. En tunne oloani mukavaksi kaupunkifestivaalin väenpaljoudessa. Onneksi Uusivirta ymmärtää. Hän ker too asuneensa itsekin maalla, noin 9?000 asukkaan Karkkilassa. Uusivirran mukaan paras vinkki epämukavuuden lievittämi seen on korostaa omaa maalaisuuttaan. Suhtaudun vinkkiin epäillen. Jätin poimurinkin kotiin. ”Miten olet tänään korostanut omaa maalaisuuttasi”, kysyn. ”Mullahan on päällä tällainen... Mä voisin tulla suoraan jostain navetasta”, artisti vastaa ja osoittaa päällään olevaa farkkuhaalaria. Joopa joo. Uusivirta on upea, vaikka päällä onkin typerännäköinen asu. Katsah dan itseäni ja häpeän myttyä, joka olen. ”Kannattaa aina muistaa, että suurin osa tälläkin festivaalilla olevista ihmisistä on junantuomia maalaisia. Jos me lähdettäi siin etsimällä etsimään kolmannen ja nel jännen polven stadilaisia, niin saalis jäisi aika laihaksi. Eli tavallaan sä voit aina aja tella jokaisen vastaantulijan kohdalla, että lande ”, Uusivirta sanoo ja osoittaa sormel la eteensä. Olavi Uusivirta Tavallaan sä voit ajatella jokaisen vastaantulijan kohdalla, että lande. Lopulta päädymme Kallion kanssa asuun, jossa on kompromisseja moneen suuntaan: fuksianvärinen neuletoppi näyt tää vähän siltä, että se voisi olla itse neulo mani, kivipestyt farkut ja perhosvyö sekä raidallinen 2000luvun alun käsilauk ku, jonka kantokahva on bamburuoko jäljitelmää. Se epäilyttää minua. Kerron, että olen ajatellut Flowkäsi laukukseni marjanpoimuria, joka kuvas taisi harrastuneisuuttani ja maakuntalaisia juuriani. Lisäksi sellainen löytyy jo ennes tään kotoani. Kallio kehuu ideaa. ”Ihan mieletön. Tuollainen cottagecore on todellakin tyylikästä juuri nyt.” Kallio muistuttaa, että tyyliasioissa ei Flow’ssa voi mokata. Kaikki on siellä sal littua. ”Jos näen yhdenkin osan tästä asusta päälläsi Flow’ssa, olen ylpeä”, Kallio hih kaisee hyvästeiksi. Ostan vain topin. Kotona nakkaan sen ylioppilaslehti 4 / 2023 13
”Teetkö noin, kun kävelet täällä?” kysyn. ”Ei mun enää tarvitse, kun se on niin itsestäänselvää”, artisti vastaa. Uusivirran itsevarman kuoren alta on vaikea erottaa landeutta . Hän on kyllä mu kava ja ystävällinen, kuten moni tuntema ni maalainen. Ehkä se selittää, miksi Uusivirta tulee toimittajien kanssa juttuun hyvin. Hänestä se on jopa haitaksi hänen uralleen, sillä hänen kertomansa mukaan toimittajat eivät enää kirjoita esimerkiksi keikkaarvi oita hänen esiintymisistään. ”Mä oon mokannut kaiken siinä mie lessä, että mä oon ystävystynyt toimittaji en kanssa, joten ne on kaikki jäävänneet itsensä. Sen jälkeen, kun joku Oskari Onninen on sammunut sun sohvalle, niin se asetelma on muuttunut peruuttamatto masti.” MINÄ MINÄ ja kaltaiseni marjastajat tietävät, että jos eksyy, niin ensin pysähdytään syö mään. Kerään voimia festivaalialueen kier tämistä varten hakeutumalla ruokakojulle, jonka edessä ei ole hirveä jono. Pitäisi tie tysti tekstin ammattilaisena tajuta pysäh tyä tarkastelemaan kriittisesti ravintolan nimeä, joka on enne: Fiasco? Lastenannoksen kokoinen aikuisten an nos sienirisottoa maksaa 15 euroa. Ruoka näyttää puurolta ja sieniä siinä on lähinnä että mä oon selvin päin. Jos sä oot selvin päin ihmisten keskellä, jotka käyttävät al koholia, niin eivät ne kiinnitä suhun huo miota.” Tikander lupautuu ystäväkseni Cham pagne Bar & Loungeksi nimetylle alueel le etsimään alkoholittomia vaihtoehtoja. Pullo alkoholitonta Mionettokuohuviiniä maksaa 32 euroa, kun taas halvinkin pullo alkoholillista Lansonsamppanjaa maksaa 95 euroa. Tikander kysyy, millainen juhlija olen. Vastaan rehellisesti: aika kiusallinen, en osaa laulaa karaokea enkä ole kovin hyvä tanssimaan. ”Aa, en mäkään. Sitten sun ehkä kannattaisi lähteä tutkimaan tätä sober curious skeneä”, Tikander ehdottaa. Hän kertoo, että selvin päin hänellä on festareilla enemmän aikaa tutustua sel laisiin kokemuksiin, jotka hän jätti huo miotta silloin kun joi. ”Kun mä oon käyttänyt alkoholia, niin en ole nauttinut mistään ruokaelämyksistä tai käynyt kuuntelemassa puheohjelmia.” Tikander haastaa minut pohtimaan vie lä syitäni olla nauttimatta alkoholia. Olen kertonut hänelle, että en joutaisi juoda festareilla alkoholia, sillä illalla pitäisi vie lä jaksaa pestä vessa. ”Mä en tiedä, onko paras lähtökohta te hokkuus”, hän sanoo. Sun ehkä kannattaisi lähteä tutkimaan tätä sober curious -skeneä. koristeeksi. Syötyäni tajuan, ettei annos ollut edes vegaaninen. Toivottavasti ku kaan ei nähnyt, mietin, kun kaavin puu haarukalla pahvilautaselta parmesaanin rippeitä suuhuni. Kun katson ympärilleni, huomaan, että lähes jokainen ihminen juo jotain. Minä en kuitenkaan ehdi nauttia alko holia, sillä olen työtehtävissä ja aion koto na festaripäivän jälkeen pestä vielä vessan. Ei sillä, että minulla olisi alkoholiin varaa kaan. Täällä se maksaa maltaita, ja minä olen ollut juuri 2,5 kuukautta lomautet tuna työstäni Ylioppilaslehden toimitus sihteerinä. TÖRMÄÄN TÖRMÄÄN alueella sober curious ilmiön pioneeriin ja Mimmit sijoittaa sijoittajaan Hanna Tikanderiin. Miten festareilla voi olla sekä selvin päin että kantaa itsensä eikiusaantuneesti? ”Veikkaan, että moni ihminen, joka tuntee olonsa kiusalliseksi selvin päin miettii, että mitä muut ihmiset musta ajat televat. Että olenko mä nyt tosi kiusalli nen tässä tilanteessa, ja näkevätkö kaikki, Hanna Tikander ylioppilaslehti 4 / 2023 14
”Jos syyt ovat suorituskeskeisiä, niin lähtisin miettimään vähän syvemmältä.” Tikander vinkkaa, että Flow’ssa on erillinen pelkkiä alkoholittomia ja vä häalkoholisia juomia myyvä koju nimel tä Cho%ce. Sitten hän suuntaa Seinabo Seyn keikalle. Olo on jo nyt uupunut. Käyn katso massa ilmastoahdistusta kuvaavaa taidetta Other Sound lavalla, mutta se ei saa fes tariahdistustani muuttumaan ilmastoah distukseksi. Selvin päin minun on vaikea ottaa kontaktia muihin taiteen katselijoi hin. Suuntaan ajoissa kotiin. Kotona selaan Instagramista suttuisia videoita Lorden ja Tove Lon keikoista. Poistan sovelluksen, mutta vasta sen jäl keen, kun olen selannut sitä tunteja var mistaakseni, että absoluuttisesti kaikilla muilla kuin minulla näyttää olleen festa reilla tänään hauskaa. En saa vessaa pestyä. SUNNUNTAI SUNNUNTAI valkenee lauantaita lempeäm pänä. Olen valinnut festivaaliasuksi mus tan säkkimäisen pellavamekon. Toivon, ettei Natalia Kallio tule vastaan ja huo maa, etten käyttänytkään hänen valitse maansa neuletoppia. Jo matkalla festivaalialueelle huomaan, että monella festarikävijällä on kainalos saan asuste, joka minulta puuttuu: lapsi. Alue on täynnä upeita äitiihmisiä mukanaan kauniita lapsia. Kuvittelen hei dät festaripäivän jälkeen ihaniin koteihin sa Vallilaan tai Vanhaan Herttoniemeen ja istuutuvan Artekin ruokaryhmän ääreen syömään lettuja ja keskustelemaan festi vaalin kulttuuritarjonnasta. Minä en osaa puhua kulttuurista, ja kotona jääkaapissani on vain homehtunut vesimeloni. Päätän yrittää opetella kulttuurista pu huvaksi ihmiseksi ja lähestyn uudelleen alueen taidetarjontaa. Otan suunnaksi Tiili kellon festivaalialueen keskellä. Matkalla ihmiset jonottavat ottamaan kuvaa pinkin Flowseinän eteen asetetulle korokkeelle. Suosittu tyyli on esimerkiksi eläinkuosiasu ja kaksi jonkin pörröisen nisäkkään korvien kaltaisiksi sidottua nutturaa pään päällä. Toinen trendi on Olavi Uusivirran eilisen asun inspiroima koko denim. Verkkohaalarin minäkin oli sin osannut neuloa, jos olisin tajunnut sen olevan in . Huomaan myös muutamat crocshenkiset puutarhakengät. Festivaalikävijöiden festivaalipukeutu minen yllättää minut. Oletin, että ihmis ten pukeutumisessa näkyisi enemmän poliittisia kannanottoja, mutta edes sääri karvoja ei juuri näy. Kaikilla näyttää olevan pukeutumises taan jokin visio. Miten voisin viestiä heil le, että omakin asuni, vaikkakin nolo, on ostettu second handina? Harhaudun tuijottamaan ohikulkijoita epäkohteliaasti ja tuntemaan huonom muutta heitä kohtaan, kun hyvin tavallises ti pukeutunut, Juhoksi esittäytyvä mies tu lee kysymään, paljonko yksi polaroidkuva hänestä ja hänen kolmesta ystävästään maksaa. Yritän kaupata seurueelle Yliop pilaslehden tilausta, mutta lopulta he saa vat kuvan pinkin Flowkyltin edessä kym menen euron hintaan. Se on kelpo kate yhden euron kappaleelta maksavista pola roideista. Tämä on mukanani olevan ama töörivalokuvaajan ensimmäinen maksul linen keikka, joten iloitsen, että hän saa kapitalisoitua kohtaamisen. Öljyä hylkivä vesi on kuin minua hylkivä festivaalikokemus. ylioppilaslehti 4 / 2023 15
TIILIKELLOSSA TIILIKELLOSSA katselen teosta, joka seu raa tämänhetkistä ilmansaastedataa. Hiili dioksidihiukkasia symboloivat öljypisarat putoavat veteen kahden lasin välissä. Öljyä hylkivä vesi on kuin minua hylkivä festivaalikokemus. White claw nimistä hard seltzeriä myyvä koju mainostaa tikkukirjaimin, että juoma sisältää 95 kilokaloria. Ilmoitus kuulostaa toksiselta kehonegatiivisuudelta ja olen valmis raportoimaan asiasta seu raamilleni kehopositiivisuuden puolesta liputtaville Instagramvaikuttajille. Yritän ladata sovelluksen takaisin, mutta harmik seni puhelimeni netti ei toimi väenpal joudessa. Festariahdistukseni vain syvenee, kun siihen sekoittuu keho ja ilmastoahdis tusta. Piiloudun viereiseen Showroomiksi nimettyyn rakennukseen ja ahdis tun entisestään ajatellessani sitä, miten englannin kieli valtaa nimistössä alaa suo men kieleltä. Näyttelyhuoneessa on hämärää lukuun ottamatta hitaasti sinne tänne poukkoi levia valokeiloja. Metallisilla rullakoilla ja saniaisilla rakennettujen seinien välis sä on tarttuvia iskulauseita, jotka kehotta vat ainakin miettimään muuttoa Pohjois Karjalaan. Olen miettinyt, joten jään tilaan het keksi lojumaan. Lataan Instagramin ja en simmäisenä näen, että ystäväni on musti kassa ja tulen hänelle kateelliseksi. Tilan perimmäisessä nurkassa viiksekäs mies lä hestyy minua ja kysyy, haluanko, että hän ottaa minusta saniaisten keskellä kuvan polaroidkamerallaan. En halua, vastaan ja mietin niitä neljää kymmentäkolmea polaroidkuvaa, joissa olen kiusaantuneen näköisenä poseeran nut viikonlopun aikana. ”Onko tämä mainos”, kysyn mieheltä ja katson hänen takanaan hohtavaa Kekälevaateliikkeen logoa. Hän vastaa ympäripyöreästi, selittää, että hänen palk kansa maksava firma on kotoisin Pohjois Karjalasta ja vakuuttaa, että yritys on kierto talouden ystävä ja haluaa saada ih miset pitämään ostamiaan vaatteitaan pi dempään. Hänen takanaan näen arkkeja täynnä Kekäleen alennuskuponkeja. Minä mietin, miksi ihmiset maksavat satasia tullakseen festareille, joiden sisältö on yhtä mainoskatkoa. Vähän kuin maksaisi Net flixistä ja saisi vastineeksi kokopitkän elokuvan mittaisen mainostauon, jota Maikkari näyttää lineaarisessa televisiossa kymppiuutisten ja sään välissä. ON ON syötävä. Flown verkkosivuilla ruoka tarjonnan kuvataan nojaavan ”kekseliäisiin konsepteihin, vastuullisuuteen ja rohkei siin makumaailmoihin”. Eilispäivän epä vegaaninen sienipuuro kiertää vatsassa edelleen. Selaan vaikuttajien tarinoita löytääkse ni parhaat vegaaniannokset, onhan koko festivaalielämys kuratoitu valmiiksi Insta gramissa. Olen nähnyt sieltä aiemmin myös muun muassa sen, että valtakunnan päivystävä vegaani ja nykyään Ellun Kanat muutostoimistossa anarkiaa päivätöikseen harjoittava Suvi Auvinen on festivaaleilla. Tunnustan Auviselle edellisen päivän vegaanimokani. Hän ei tuomitse. ”Jos on vähän vaikka vegan curious , niin tämä on hirveän hyvä paikka”, Auvinen sanoo. Minä kysyn, mistä vegaanin Flows sa tunnistaa. ”Mä toivon, että ei enää mistään. Toi von, että vegaani ei ole enää se tyyppi, jolla on hamppumekko ja vihreä tukka. Onko tämä mainos? Suvi Auvinen Anni Härkönen ylioppilaslehti 4 / 2023 16
Toivon, että vegaaneja olisi tosi vaikea nykyään tunnistaa, koska tosi yllättävät tyypit voi olla nykyään vegaaneja.” Jos kuitenkin haluan tavata vegaaneja, Auvinen kehottaa menemään esimerkiksi Friidujäätelökojulle tai maitotuotteistaan tunnetun Valion Oddlygoodkojulle, jos sa tarjoillaan vegaanista kahvia ja pullaa. Valitsen hienosti brändätyn jäätelön. Maksan seitsemän euroa jäätelöpuikosta, jonka päälle on aseteltu kaksi orvokkia, kaksi vadelmaa ja kaksi karhunvatukkaa. Mietin, kuinka monta seitsemän euron jäätelöpuikkoa saisin koristeltua ämpäril lisellä vadelmia, joita poimin viikko sitten vanhempieni mökillä parisataa kilometria Suvilahdesta pohjoiseen. ON ON juotava. Mieleeni muistuu raittiin Hanna Tikanderin vinkki alueella sijait sevasta pelkkiä alkoholittomia ja matala prosenttisia juomia myyvästä kojusta. Rhubitzniminen juoma maksaa 10 euroa. Kirpeä, kertakäyttömuovimukista tarjoiltu juoma on riittävän viileä ja il mentää hyvin olotilaani, joka on myös hapan. Siemailen kallista raparperimehuani puolikyykyssä eurolavakyhäelmän päällä kertakäyttöastioiden seassa. Istumapaikan löytäminen vaati vaivaa ja kehtaamista tunkea tuntemattomien hikisten selkien väliin. Parhaimmillaan Flow’ssa käy kol men päivän aikana 90?000 ihmistä. Arviolta 30?000:ta päivittäistä kävi jää kohden festivaaleille on tuotu istu mista varten arviolta 13 eurolavaa. Maassa lojuu puisia kertakäyttöhaarukoita, joiden maatumiskykyä asfalttipinnalle rohkenen epäillä. Vapaaehtoistyöntekijät keräävät tupakantumppeja. Muutama ihminen on pukeutunut Lonkeromainokseksi. MATKALLA MATKALLA Olavi Uusivirran keikalle kom pastun Kosmoksen esikoiskirjailijaan. Hävettää. Uusivirta esiintyy festivaalin päälavalla. Hänellä on päällään valkoinen, röyhe löillä koristeltu paita. Pian hän viskaa sen menemään ja surffaa yleisön seassa ilman paitaa. Katson laulajan lihaksikkaita käsivarsia kadehtien. Noilla hiihtäisi varmasti ko vaa. Olen haastattelun päätteeksi ehdot tanut Uusivirralle, että vastapalvelukseksi festari elämään tutustuttamisesta voisin viedä hänet hiihtämään Paloheinään ensi talvena. Hän on kertonut omistavansa karvapohjasukset. Matkalla Olavi Uusivirran keikalle kompastun Kosmoksen esikoiskirjailijaan. Hävettää. Helppohan tuon on pukeutua, kun voi kulkea yläosattomissa ilman että ku kaan paheksuu, ajattelen. Katsahdan mus taa pellavamekkoani, joka on mennyt päivän mittaan ryttyyn kieriessäni ahdis tuneena sikiöasennossa eri puolilla fes tivaalialuetta. Tuijotellessani maahan huomaan, että olen vetänyt jalkoihini ryt tyisen mekkoni pariksi liian lyhyet sukat. Valkoiset tennarinikin hohtavat liian puh taina. Aamulla mietin hetken, miten likai sin niitä katuuskottavammiksi nopeasti. MENEN MENEN katsomaan rakennusuhanalaista skeittiparkkia, jonne sinnekin pitää jonot taa. Järjestyksenvalvoja annostelee meitä alueelle muutaman ihmisen ryppäissä. Skeittiparkissa huomaan, että neljäsosa festivaalin istumakapasiteetista eli noin kolme tuolia onkin viety sinne. Istahdan auringon lämpöä itseensä päivän ajan keränneen betonipintaisen rampin päälle ja kaivan kassista esiin alueelle salakuljettamani virkkuukoukun ja kerän lankaa ja ryhdyn virkkaamaan. Se tuntuu ihanalta: sunnuntaiillan hä märtyessä meno alueella on rauhoittunut. Parkilla ei haise edes virtsa. Betoninen parkki imee itseensä eri lavoilta kantau tuvan musiikin ja puurouttaa äänet täällä rauhoittavaksi valkoiseksi kohinaksi. Taivaalta tippuu pari tippaa vettä. Nostan katseeni virkkuutyöstäni tarkis taakseni, onko hirmumyrsky lähestymässä, kun huomaan, että viereisen rampin pääl lä istuu kohtalotoveri. Joku istuu ja neu loo. Katseemme kohtaavat neulojan kans sa hetkeksi. Neuloja ilahtuu huomatessaan, että minä virkkaan, ja minä ilahdun huoma tessani, että hän neuloo. Vilkutamme toisillemme iloisesti heilutellen lanka keriämme. Pienen hetken minäkin viihdyn. ylioppilaslehti 4 / 2023 17
J U V É N I N K O S K I, J ä m s ä S Ä Y N Ä J O E N P U T O U S, O r i v e s i M A R I K E N P U T O U S, S a u v o K O S K E N P Ä Ä N K O S K I, S a l o ylioppilaslehti 4 / 2023 18
T E K S T I Eveliina Lempiäinen Voiko vanhemmistaan luopumiseen valmistautua? Toimittaja Eveliina Lempiäinen keskustelee vanhenevan isänsä kanssa kuolemasta vesiputousten kuohuessa taustalla. K U VAT Oona Pohjolainen K O R K E A K O S K I, K u o p i o ylioppilaslehti 4 / 2023 19
rakkautta on kertoa minulle tunnistamistaan linnuista ja kokata herkkuruokia löytämis tään kultarouskuista. Pyrimme sieniretkelle yhä joka syksy, mutta en muista, milloin vii meksi olisimme olleet yli yön kestävällä reis sulla kahdestaan. Roolit ovat vaihtuneet. Nyt minä vien isä ni retkelle, sillä meidän täytyy puhua. KEVÄÄLLÄ KEVÄÄLLÄ 2022 vanhempani löivät pöytään edunvalvontavaltakirjan. Sillä he luovutti vat toisilleen päätäntävallan omaisuudestaan, taloudestaan ja terveydestään mikäli jommal le kummalle sattuisi jotain. Myös minun ja pikkusiskoni piti allekirjoittaa paperi – meis tä tuli varavaltuutettuja. Samana keväänä ha vahduin siihen, että ikäisteni ystävien ja tut tavien vanhempia alkoi sairastua. Muutama kuoli. Sattui pieniä onnettomuuksia, kaatu misia. Tuli diagnooseja ja hautajaisia. Huomasin oman isäni ikääntyvän kym menisen vuotta sitten. Oli joulupäivän ilta, koko perhe lojui olohuoneen pöydän ääressä Trivial Pursuitin ympärillä. Punavii nipullo, konveh teja, pelilaudalla värikkäät, muoviset pizzakiekot. Peli hidastui kummas ti joka kerta, kun tuli isäni vuoro kysyä. Äiti ni sen tajusi: ”Matti! Etkö sä näe?” Isällä oli aina ollut haukannäkö, mutta nyt hän ei enää nähnyt lukea kysymys korttien pientä pränttiä. Lukulasit hän hank ki seuraavana kesänä. Heräsin ajan rajallisuuteen. Nykyään mie tin, kuinka monta ”tavallista” joulua vielä vietämme nykyisellä kokoonpanolla. Hie man aikaista kuusikymppisten vanhempieni kohdalla, tiedän. Vuosia isäni pohti ääneen, montako joulua hänen huonovointinen äi tinsä vielä näkee, mutta mummi oli siinä vai heessa sentään yli kahdeksankymmenen. Olin vuosien kuluessa vieraantunut mo lemmista isoäideistäni, joten heidän kuo lemansakaan ei kouraissut syvältä. Suru oli enemmän solidaarista kuin henkilö kohtaista – surin, koska äitini tai pappani säni ei ole koskaan tuntenut itseään vanhaksi. Hänen 67vuotiaat, ajan ja vaihtelevien retkisäiden ahavoittamat kätensä lepäävät ohjauspyörällä, kun mat kaamme noin viidenkymmenen kilo metrin päähän Kuopiosta luoteeseen sijaitsevaan Maaninkaan. Olemme käynnistäneet auton varhain. Tarkoituksemme on nähdä päivässä kol me vesiputousta, minkä jälkeen ajamme vanhempieni kotiin Turun seudulle Pai mioon yöksi. Seuraavana päivänä aiomme käydä vielä kahdella varsinaissuomalaisel la putouk sella. Kaikkein hienoimmat viiden tähden vesi putoukset , kuten harrastajat niitä pisteyt tävät, sijaitsevat paljon pohjoisemmas sa, Enontekiöllä ja Inarissa. Pohjois Savon Maanin galtakin löytyy kuitenkin yksi neljän tähden putous. Kun olimme lapsia, isä vei minua ja pikku siskoani päiväretkille sieneen ja mus tikkaan sekä metsätilkulleen katselemaan kuusentaimia. Hänen tapansa osoittaa I ylioppilaslehti 4 / 2023 20