Luokkansa huipputehot. Opiskelija tai opettaja! Saat 12 % erikoisalennuksen kaikista normaalihintaisista Mac-kannettavista! Tule myymälään tai lue lisää tector.fi. CITYCENTER ? ISO-OMENA ? SELLO Voimassa 23.10.2022 asti. Ehtoja sovelletaan. O. S. Turvallisuusuhkia, s. 14 S. Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 20 2 2
ylioppilaslehti 4 / 2022 3 Pääkirjoitus Jähmeä valta, muuttuva maailma JÄRJESTELMÄ ON JÄRJESTELMÄ ON hidas, maailma nopea. Nykynuoret uskovatkin voivansa vaikuttaa yhteiskuntaan tehokkaammin suoralla toiminnalla kuin äänestämällä, käy ilmi Ylen tuoreesta tutkimuksesta Suomalaisten pelot ja haaveet . Elokapinan myötä suora toiminta, kuten kansalaistottelemattomuus, on noussut valtakunnalliseksi puheenaiheeksi ja vedenjakajaksi. Samalla kun kuivuus ja metsäpalot runtelevat Eurooppaa, elokapinalaiset ovat vallanneet katuja, jättäneet noudattamatta poliisin poistumiskäskyjä ja aiheuttaneet häiriötä vaatiessaan päättäjiltä kiireellisempiä ilmastotoimia. Jos kansalainen ei demokratiassa koe saavansa ääntään kuuluviin rikkomatta lakia, demokratian voisi ajatella olevan jokseenkin rikki. Toisaalta kansalaistottelemattomuuden voi ymmärtää ikään kuin demokratian varoventtiilinä – järjestelmä toimii, mutta jossain kohtaa on liikaa painetta, joka on syytä päästää ulos. Silloin päättäjät ehkä huomaavat, missä kiehuu. Tai sitten eivät. Perinteisen puoluepolitiikan ja uuden sukupolven välillä kun tuntuu olevan kohtaantoongelma: nuorten ääni ei kuulu siellä, missä valtiovalta lobbauskoneistoineen sijaitsee. TÄMÄN LEHDEN TÄMÄN LEHDEN kansijuttu käsittelee kansalaisuutta, vaikuttamista ja Elokapinaa. Sitä kirjoittaessani juttelin oikeustieteen emeritusprofessorin Jukka Kekkosen kanssa. Hänen mukaansa valtiovalta on yhä keskittyneempää ja johtajavetoisempaa. Hallitusohjelmat ovat sitovia, ja päätöksenteossa korostuvat erilaiset strategiat ja ministeriövetoisuus. Se nakertaa parlamentaarisen demokratian ydintä, avointa keskustelua. Kekkonen pitää esimerkiksi Elokapinan ehdotusta kansalaisfoorumista, eli satunnaisotannalla valitusta ja asiantuntijatietoon pohjaavasta keskusteluareenasta, yhtenä sellaisena luovana ratkaisuehdotuksena, joita kiihtyvän ekokriisin aikana kaivataan. Siihen on toki syynsä, miksi Suomessa asiat eivät tapahdu sormia napsauttamalla. Demokratiaan kuuluu tietty jähmeys, ja vain diktatuureissa asiat muuttuvat hetkessä, kun päätöksenteko on keskittynyt yhdelle ihmiselle. Tarvittaessa politiikan suuntaa voidaan demokratiassakin muuttaa lyhyellä aikavälillä, kuten pandemia todisti. Onhan politiikka tahtoa ja juridiikka sen sanelemaa. NYKYÄÄN YLIOPISTOSSAKIN NYKYÄÄN YLIOPISTOSSAKIN valta keskittyy harvoille ja sitä luovutetaan akatemian ulkopuolelle esimerkiksi hallituspaikkojen muodossa. Yliopiston autonomia kaventuu. Politiikan ja talouselämän paineet vaikuttavat yhä enemmän siihen, mitä kaikkea tutkitaan ja opetetaan. Tämä näkyy opintosuuntien katoamisena, kurssitarjonnan kutistumisena ja tutkijoiden alati kiristyvänä kilpailuna tutkimusrahoituksesta. Kuitenkin juuri yliopiston pitäisi olla paikka, jossa keksitään niitä luovia ratkaisuja, joilla kriiseihin vastataan. Te, ylioppilaskunnan jäsenet, olette oikeutettuja saamaan monipuolista opetusta, joka valmistelee teistä tulevaisuuden asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä. Sellaisia, jotka kykenevät moniääniseen keskusteluun ja pystyvät ajattelemaan myös totuttujen raamien ulkopuolelta. Me Ylioppilaslehden uudessa toimituksessa lupaamme seurata silmä tarkkana, kuinka nuo oikeudet toteutuvat. ADILE SEVIMLI Juttu elokapinalaisista alkaa sivulta 14. k u v a A A V A ER O N EN
UU SI TO I MI T U S E S IT T ÄY TY Y ylioppilaslehti 4 / 2022 4 4 Toimitukselta PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Adile Sevimli @adilesev ART DIRECTOR ART DIRECTOR Pauliina Nykänen TOIMITUSSIHTEERIT TOIMITUSSIHTEERIT Anni Härkönen @annihark Petri Jääskeläinen @KmyBeat TEKIJÖINÄ TÄSSÄ TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA NUMEROSSA Stina Alapirtti, Sofia Blanco Sequeiros, Fiona ’El?ne, Aava Eronen, Amy Gelera, Venla Helenius, Hilla Kurki, Eetu Laine, Aurora Lemma, Miikka Pirinen, Oona Pohjolainen, Evi Rinkinen, Erik Solin, Tuukka Tuomasjukka, Arda Yildirim KIITOKSET KIITOKSET Sofia Blanco Sequeiros, Ilkka Karisto, Lari Mörö, Hanna Nikkanen, Kustannusosakeyhtiö Otava, Karoliina Paananen, Aino Pekkarinen, Mikko Pelttari, Viivi Prokofjev, Susanne Salmi, Heini Salminen, Anu Silfverberg, Tuija Siltamäki, Erik Solin, Robert Sundman, Pekka Torvinen, Silja Viitala, Pia Vuorikoski, Juha Ylijurva KANNEN KUVA KANNEN KUVA Hilla Kurki & Pauliina Nykänen PERUSTETTU 1913. PERUSTETTU 1913. 109. vuosikerta. Ylioppilaslehden kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA SOMESSA @ylioppilaslehti KÄYNTIJA KÄYNTIJA POSTITUSOSOITE POSTITUSOSOITE Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki TILAUKSET JA TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot KUSTANTAJA KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus oy Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi PAINO PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Seuraava numero ilmestyy 14.10. Kaikki on nyt kallista k u v a A A V A ER O N EN k u v a t PA U LI IN A N Y K Ä N EN Toimitussihteeri Anni Härkönen on koulutuspolitiikan erikoistoimittaja ja kahdeksannen vuoden opiskelija. Apuraharikas mutta henkisesti köyhä Anni ei ole vieläkään valmistunut. Hän on aloittanut neljät maisteriopinnot ja saanut niistä valmiiksi nolla. ” #olisinpatiennyt, ettei fuksivuosi jää viimeisekseni, vaan että niitä tulee vielä ainakin kolme lisää.” Toimitussihteeri Petri Jääskeläinen on kaiken omituisen erikoistoimittaja. Yliopiston valtavasta kurssitarjonnasta hän hyödynsi tarpeellisina pitämänsä kurssit Magian historia ja Kuntajohtamisen perusteet, mutta ei harmikseen ehtinyt opiskelemaan Harmonikan historiaa. “ #olisinpatiennyt, että satunnaisilla sivuainekursseilla päämäärättömästi haahuilemisesta huolimatta voin joskus työllistyä.” Päätoimittaja Adile Sevimli ei ole mikään erikoistoimittaja. Hän työntää nokkansa mielellään joka paikkaan, minkä vuoksi opinnoistakaan ei kertynyt substanssiosaamista. Jodelissa hänet julistettiin voittajaksi kilpajuoksussa siitä, kuka on valtsikan suvaitsevaisin. “ #olisinpatiennyt, että työelämä ruokkii ruumista vaan ei sielua. Ruoho ei ole vihreämpää Porthanian pyöröovien tuolla puolen.” Art director Pauliina Nykänen opiskeli Aallossa kahdeksan tai yhdeksän vuotta ja valmistui graafiseksi suunnittelijaksi. Hän joutuu edelleen googlaamaan, mistä oppilaitoksensa haarasta on valmistunut. “ #olisinpatiennyt, että lopputyön aihetta on turha pohdiskella puolitoista vuotta. Ensimmäinen luonnos on aina paras.” ELOKUU TOI ELOKUU TOI opiskelijoille iloisia uutisia. Opintorahaan tehtiin historiallisen suuri korotus. Itsenäisesti asuva opiskelija saa nyt opintotukea 15 euroa enemmän kuukaudessa kuin viime lukuvuonna. Kului pari viikkoa, ja lisärahalle tuli jo käyttöä. Tiedeja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk) ilmoitti, että opiskelija-aterian enimmäishinta nousee 50 senttiä. Arkipäivisin yliopistolla syövä opiskelija maksaa siis aterioistaan kuukaudessa reilun kympin enemmän kuin viime lukuvuonna. Jäljelle jäävät roposensa opintorahan korotuksen saanut opiskelija voi käyttää vaikka pariin koneelliseen pyykkiä. Juuri enempää kolmella eurolla ei enää saa, sillä pörssisähkön tuntihinta veroineen on noin nelinkertaistunut vuoden takaisesta. Opintolainan yllä leijuu uhka nousuun ampaisevista koroista. Vaihtoehto lainalle on työnteko. Töitä saa ensi vuonna paiskia taas aiempaa enemmän, sillä opintotuen tulorajat nousevat jälleen. Harmi vain, että opintotuen tulorajojen korottamista fiilistellessään hallitus unohti kertoa, että lisätyötulot todennäköisesti vaikuttavat yleiseen asumistukeen, jonka tulorajat pysyvät ennallaan. On vielä yksi keino, jolla opiskelija voi rahoittaa opintonsa. Kerron siitä lisää tämän lehden sivulla 24. ANNI HÄRKÖNEN
ylioppilaslehti 4 / 2022 5 Tässä lehdessä PÄÄKIRJOITUS s.3 Järjestelmä on hidas, maailma nopea TOIMITUKSELTA s.4 Hiluja Kelasta UUTISIA s.6 Ukraina, Ukraina, Ukraina Kansallinen turvallisuus uhattuna! Elokapinalainen siivoaa oikeustaloa. KULTTUURI s.34 Kultturihenkilö Kritiikki Rakas ruokapäiväkirja, 3 x lempi ALAKULTTUURI s.38 Pakina: Viimeinen millenniaali Internet-UG Overtonin ikkuna Priority-postia Singaporeen tai jonnekin Top-10 KOLUMNI s.40 Pelastajanviitta silmillä kohti tulevaisuuden kriisejä, Aurora Lemma FIKTIO s.41 Päätös, Fiona ‘El?ne TAKAIKKUNA s.43 Haloo, onko vahtimestarilla? Toimitussihteerimme Anni Härkönen fucked the system. Toimittaja testasi shiftaamista toiseen todellisuuteen. TIEDE s.10 Äärisääennuste Vintage 3 x hot Asian tuntija P I T K Ä s . 1 4 E S S E E s . 2 8 P I T KÄ s . 2 2
ylioppilaslehti 4 / 2022 6 U U T I S I A Nopeat Opintotuen tulorajojen nostolla hallitus tavoittelee yhteensä noin 2 500:aa lisätyöllistä. YLEISEEN HINTATASON YLEISEEN HINTATASON nousuun suhteutettuna 5,7 prosentin eli enimmillään 14,54 euron lisäys opintorahaan on laiha lohtu. Elokuun alussa se riitti esimerkiksi kahteen pakettiin Juhla Mokka -kahvia Kaisaniemen K-supermarketista. Jäljelle jäävällä reilulla eurolla sai litran laktoositonta Pirkka-kevytmaitoa. Voi olla, että pian opintorahan korotus ei riitä maksamaan edes paria pakettia kokouskahveja. Tilastokeskuksen mukaan ruoka maksoi heinäkuussa 12 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. ANNI HÄRKÖNEN 3,20 on uusi 2,70 OPISKELIJA-ATERIAN OPISKELIJA-ATERIAN enimmäishintaa korotetaan 50 sentillä tämän vuoden lokakuun alusta lähtien. Tiedeja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk) kertoi elokuussa STT:lle muutoksen johtuvan siitä, että opiskelijaravintoloiden kulut ovat merkittävästi kasvaneet inflaation vuoksi. Muutos aterioiden hinnoissa koskee myös Helsingin yliopiston opiskelijaravintoloita. Sekä Sodexo että Unicafe kertovat Ylioppilaslehdelle aikovansa nostaa hintojaan. Ylvan ravintolaliiketoiminnan johtaja Anne Immonen kertoo, että enimmäishinnan nosto on tällä hetkellä elinehto Unicafe-ravintoloiden toiminnan jatkumiselle. Korotus ei Immosen mukaan tule vaikuttamaan Unicafen aterioiden sisältöön, vaan se menee kokonaisuudessaan raaka-ainekustannusten kattamiseen. Unicafe on tähän asti pyrkinyt hillitsemään kustannusten nousun vaikutuksia esimerkiksi vähentämällä kalan tarjoamista. Sodexon viestintäjohtaja Mira Peranderin mukaan 50 sentin nosto ei ole riittävä summa kattamaan kokonaisuudessaan raaka-ainehintojen nousua, mutta se antaa yhtiölle paremmat edellytykset tarjota ravitsemussuositusten mukaista ruokaa. Ilman korotusta reseptejä olisi muokattava raaka-aineiltaan edullisemmiksi. PETRI JÄÄSKELÄINEN & ANNI HÄRKÖNEN Opintoraha nousi 15 eurolla, yleisen asumistuen määrä pysyy ennallaan KELA KOROTTI KELA KOROTTI opintorahaa elokuun alussa 5,7 prosenttia. Itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen opiskelijan opintoraha on nyt 268 euroa kuukaudessa, kun se aiemmin oli 254 euroa. Opintoraha on sidottu kansaneläkeindeksiin, ja tuen määrä tarkistetaan vuosittain elokuussa. Tänä vuonna korotus on tavallista suurempi, sillä eduskunta päätti tehdä kansaneläkeindeksiin sidottuihin etuuksiin ylimääräisen korotuksen. Korotus ei siis koskenut vain opintorahaa, vaan samalla nousivat esimerkiksi takuuja kansaneläkkeet. Korotuksella eduskunta haluaa turvata Kelan etuuksia saavien ostovoiman inflaation kiihtyessä. Yleisen asumistuen enimmäismäärä pysyy toistaiseksi ennallaan. Esimerkiksi Helsingissä yksin asuva saa asumistukea enintään 430 euroa kuukaudessa. VUODEN 2023 VUODEN 2023 alussa opintotuen tulorajat nousevat 50 prosenttia verrattuna vuoden 2021 tulorajoihin. Jos opiskelija nostaa opintotukea yhdeksältä kuukaudelta, hän saa tienata 18 750 euroa vuodessa ilman että tulot vaikuttavat opintorahan määrään. Tänä vuonna yhdeksän tukikuukauden tuloraja on 15 630 euroa. Opiskelijoiden tulorajoja nostettiin jo tälle vuodelle 25 prosenttia viime vuodesta. Muutoksen oli tarkoitus olla väliaikainen. Helmikuussa hallitus päätti nostaa tulorajoja pysyvästi. Syynä ovat hallituksen työllisyystavoitteet. Helsingin yliopiston entinen rehtori Jari Niemelä on kuollut HELSINGIN YLIOPISTON HELSINGIN YLIOPISTON entinen rehtori, kaupunkiekologian professori Jari Niemelä on kuollut. Niemelä kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 5. heinäkuuta. Hän oli kuollessaan 64-vuotias. Helsingin yliopisto järjesti suruliputuksen 7. heinäkuuta ja uudelleen hautajaispäivänä rehtorin muistoa kunnioittaakseen. JARI NIEMELÄ JARI NIEMELÄ toimi Helsingin yliopiston rehtorina vuosina 2018–2022. Hän jäi eläkkeelle viime keväänä kesken viisivuotiskautensa. Hyönteistutkijana tunnettu Niemelä valittiin Helsingin yliopiston kaupunkiekologian professoriksi vuonna 2000. Ennen rehtorikauttaan hän toimi bioja ympäristötieteellisen tiedekunnan dekaanina vuosina 2004–2017 ja kestävyystieteiden instituutin Helsusin johtajana vuonna 2018. Niemelä tunnettiin kestävän kehityksen, luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen torjunnan puolestapuhujana. Rehtorin tehtävää hoitaa kauden loppuun asti Sari Lindblom, 62. Lindblom on toiminut vuodesta 2017 asti opetuksesta vastaavana vararehtorina ja rehtorin sijaisena. Vuosina 2020–2022 Lindblom hoiti rehtorin tehtävää Jari Niemelän sairausloman aikana. Lindblomin toimikausi kestää 31.7.2023 saakka. Yliopiston hallitus valitsee ensi keväänä uuden rehtorin syksyllä 2023 alkavalle viisivuotiskaudelle. ANNI HÄRKÖNEN
ylioppilaslehti 4 / 2022 7 U U T I S I A Analyysi VENÄJÄN HYÖKKÄYSSOTA VENÄJÄN HYÖKKÄYSSOTA Ukrainassa vaikuttaa voimakkaasti maiden etnisiin vähemmistöihin. Venäjän vähemmistökansat ovat yliedustettuina sodassa kaatuneiden joukossa. Ukrainassa sotaa pakenevat romanit taas ovat toisen luokan pakolaisia, jotka eivät saa samaa kohtelua kuin muut ukrainalaiset. Vähemmistöjen asema sodan kummallakin puolella huomattiin jo keväällä hyökkäyksen käynnistyttyä. Venäjän vähemmistökansoihin erikoistuneen tutkijan ja kääntäjän EsaJussi Salmisen mukaan keskeisin syy Venäjän vähemmistötaustaisten sotilaiden suureen määrään sodassa on köyhyys. Sopimussotilaaksi lähteminen on tie eteenpäin syrjäseudulta. Myös toisenlaisia analyysejä on esitetty. Kun rintamalla kaatuvat pojat periferiasta, sota voi nauttia Venäjällä suurempaa kannatusta kuin silloin, jos valtaosa heistä tulisi Moskovan ja Pietarin ympäristöstä. VARALLISUUDEN PUUTE VARALLISUUDEN PUUTE pakottaa Venäjän vähemmistöjä sotimaan, mutta Ukrainan romanivähemmistöä se voi jopa estää lähtemästä kotimaastaan. Ukrainassa on arvioitu olevan jopa noin 400 000 romania eli noin prosentti maan 44 miljoonasta asukkaasta. Romaniaktivistit kentältä kertovat, että noin neljännes on lähtenyt maasta pakolaisena. Jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa romanit arvioitiin Ukrainan haavoittuvimmaksi vähemmistöksi. Ukrainan romaneista noin 10–20 prosentilta puuttuu henkilöpaperit, joilla he voisivat todistaa kansalaisuutensa ja asuinpaikkansa. Esimerkiksi noin 30 000:lta Ukrainan romanilta puuttuu passi. Ukrainasta on paettu sotaa maihin, joissa romanien asema on ollut jo ennestään huono. Samalla kun Ukrainan naapurimaat ovat ottaneet vastaan merkittävän määrän pakolaisia, sotaa pakenevia Ukrainan romaneja on kohdeltu eri tavalla kuin muita Ukrainasta tulleita. Esimerkiksi romaneille annettavan ruoan ja juoman määrää on monessa maassa rajoitettu, kun muut Ukrainasta tulleet ovat saaneet ottaa tarvitsemansa. Euroopan neuvosto on raportoinut Ukrainasta pakenevien romanien syrjinnästä hyökkäyssodan alusta alkaen. Romaneille on medialähteiden mukaan kerrottu, kuinka he eivät ole ukrainalaisia tai pakolaisia. Puolan parlamentissa istuva äärioikeistopuolue aloitti kesäkuussa kampanjan, jossa se väitti Ukrainan romanien vievän Ukrainan pakolaisille tarkoitettua tukea. MITÄ SODASTA MITÄ SODASTA seuraa vähemmistöille? Ainakin se on herättänyt itsenäistymishaaveita ulkomailla asuvien Venäjän vähemmistökansojen edustajien parissa. Toisaalta sota myös hankaloittaa kulttuurin ylläpitämistä. Kärsijöihin kuuluu esimerkiksi uhanalainen karjalan kieli. Karjalaisessa yhteistyössä rahoitus toimintaan on usein tullut Suomesta ja osaajat Venäjältä. Nyt sota on katkaissut suuren osan yhteistyöstä. Romanien aseman osalta on herännyt jopa toiveikkuutta. Ukrainan romanimiehet ovat osallistuneet maanpuolustukseen, minkä on kerrottu paikoin parantavan heihin kohdistuvia asenteita. Samalla hyväksynnän on pelätty olevan vain ohimenevää. Ennen kaikkea sota tekee vähemmistöjen hauraan aseman näkyväksi – jos se vain halutaan nähdä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut ihmiset tukemaan sodan uhreja ennennäkemättömällä voimalla, mutta jo aiemmin syrjään jääneet vähemmistöt jäävät edelleen vaille huomiota. Sota paljastaa solidaarisuuden rajat. k u v a S IL JA V II TA LA Tuukka Tuomasjukka on yhdenvertaisuuskysymyksiä, media-alaa ja Itä-Eurooppaa seuraava toimittaja. Sodassa solidaarisuudellakin on rajansa teksti TUUKKA TUOMASJUKKA
ylioppilaslehti 4 / 2022 8 VUOSI SITTEN VUOSI SITTEN Alina Hruba, 26, aloitti oikeustieteen väitöskirjatutkijana Jaroslav Mudryi National Law -yliopistossa Itä-Ukrainan Harkovassa. Hruba oli maisteriksi valmistuttuaan työskennellyt pari vuotta asianajajana. Tohtoriopinnot tuntuivat mielekkäältä vaihtelulta työlle, ja Hruba kertoo olleensa niistä innoissaan. ”Tarkoitukseni oli alkaa kirjoittaa väitöskirjaani Pohjoismaiden oikeusjärjestelmistä. Suunnittelin myös hakevani ulkomaille työharjoitteluun”, Hruba kertoo. Suunnitelmat toteutuivat, joskin eri tavalla kuin Hruba oli suunnitellut. Nyt Helsingissä asuva Hruba jatkaa tänä syksynä väitöskirjatutkimustaan Helsingin yliopistossa ulkopuolisen apurahan turvin. HELSINGIN YLIOPISTOSSA HELSINGIN YLIOPISTOSSA työskentelee ulkopuolisten säätiöiden rahoituksella muutamia Ukrainasta paenneita tutkijoita, arvioi yliopiston vararehtori Kai Nordlund. Tutkijoiden tarkkaa lukumäärää yliopistolla ei ole. Tilastointia vaikeuttaa se, että osa ukrainalaisista ei ole työsuhteessa yliopistoon vaan työskentelee joko vierailevan tutkijan tai apurahatutkijan nimikkeellä. Yliopisto ilmoitti keväällä myös omasta palkkatukijärjestelmästään Ukrainasta paenneille tutkijoille. Yliopisto on luvannut kattaa yhteisistä varoistaan 60 prosenttia Ukrainasta paenneiden tutkijoiden palkkakustannuksista syyslukukaudella alkavissa työsuhteissa. Vielä elokuun alussa palkkatukia ei ollut myönnetty kenellekään. Hruba saapui Helsinkiin maaliskuussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kutsumana saatuaan puolivuotisen tutkimusapurahan Suomen Tiedeseuralta. Yliopisto kattoi Hruban ensimmäisen kuukauden majoituskulut. Sen jälkeen hän vuokrasi huoneen kimppakämpästä. Vaikka Hruba ei ole työsuhteessa yliopistoon, hän kertoo tuntevansa olevansa osa yliopistoyhteisöä. ”Minulla on työhuone, voin käyttää kirjastoa ja osallistua eri tilaisuuksiin ja seminaareihin Suomessa ja ulkomailla”, Hruba sanoo. Hän on saanut oikeustieteellisestä tiedekunnasta ohjaajan väitöskirjatutkimukselleen. Haastatteluhetkellä Hruba on juuri saanut tietää saaneensa uuden apurahan Opetushallituksen ukrainalaisille tohtoriopiskelijoille tarkoitetusta apurahaohjelmasta. Sen turvin hän voi työskennellä syksyyn 2023 saakka. ”Tunnen muitakin Suomeen saapuneita ukrainalaisia. Me kaikki olemme kiitollisia siitä, että voimme täällä ollessamme jatkaa opintojamme. Se auttaa myös viemään ajatukset hetkeksi pois siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu.” UKRAINALAISILLE UKRAINALAISILLE perustutkinto-opiskelijoille Helsingin yliopisto tarjoaa alkavana lukuvuonna samoja tukimuotoja kuin viime keväänä. Keväällä yliopisto ilmoitti avaavansa avoimen yliopiston kurssit maksutta ukrainalaisyliopistoissa aiemmin opiskelleille opiskelijoille syksyyn 2023 saakka. Tätä kautta avoimen yliopiston kursseille oli elokuun alkuun mennessä ilmoittautunut 120 opiskelijaa. Avoimen yliopiston johtaja Jenni Krapu kertoo, että suosituimpia ovat olleet suomen kielen kurssit. Myös tietojenkäsittelytieteiden kursseille on ollut kysyntää. Helsingin yliopisto myöntää edelleen myös erillisten opintojen suoritusoikeuksia niille Suomeen saapuneille, joiden tutkinto-opintojen suorittaminen on keskeytynyt ukrainalaisessa korkeakoulussa sodan takia. Aivovuoto Aivovuoto Ukrainasta Ukrainasta YLI SATA UKRAINASTA PAENNUTTA OPISKELIJAA JA TUTKIJAA ON ALOITTANUT HELSINGIN YLIOPISTOSSA SODAN ALETTUA. YKSI HEISTÄ ON VÄITÖSKIRJATUTKIJA ALINA HRUBA. YLIOPISTO EI KEHITTELE UUSIA TUKIMUOTOJA, SILLÄ OSAAJIA TARVITAAN MYÖS UKRAINASSA.
ylioppilaslehti 4 / 2022 9 U U T I S E T Vararehtori Nordlundin tietojen mukaan erillisiä opintoja suoritti kevätlukukaudella 26 opiskelijaa. Erilliset opinto-oikeudet ovat voimassa heinäkuuhun 2023 saakka. Opinnot ovat ukrainalaisille maksuttomia. NORDLUND KERTOO, NORDLUND KERTOO, että nykyisiä tukimuotoja jatketaan tarvittaessa ja yliopistolla on mahdollisuus kehittää uusia yhteistyössä muiden eurooppalaisten yliopistojen kanssa. Tällä hetkellä yliopistolla ei kuitenkaan ole suunnitteilla uusia tukimuotoja ukrainalaisille opiskelijoille tai tutkijoille. Yksi perustelu tähän on Ukraina, joka vaikuttaa pelkäävän aivovuotoa. Nordlundin käsityksen mukaan Ukraina toivoo, ettei ukrainalaisia opiskelijoita vietäisi pois maasta. Hän kertoo, että vielä kevättalvella tilanne Ukrainassa oli niin vaikea, että näytti siltä, että kaikki maan yliopistot jouduttaisiin sulkemaan. Niin ei käynyt, vaan suurin osa yliopistoista jatkaa toimintaansa tavalla tai toisella esimerkiksi verkossa. ”Meidän ei nyt pidä aggressiivisesti lähteä houkuttelemaan ukrainalaisia opiskelijoita ja tutkijoita pois Ukrainasta, vaan tukea heitä. Toivomus olisi, että tilanne rauhoittuisi, ja kaikki, jotka haluavat suorittaa tutkintonsa loppuun, saisivat suorittaa sen loppuun Ukrainassa.” Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi on sopinut Ukrainan opetusministeriön kanssa, että Suomessa suoritetut yliopisto-opinnot voidaan soveltuvin osin hyväksyä osaksi ukrainalaisia tutkintoja. MYÖS ALINA MYÖS ALINA Hruban kotiyliopisto Harkovassa jatkaa edelleen toimintaansa verkossa. Hruba ei vielä tiedä, palaako hän suorittamaan tohtoriopintojaan kotiyliopistoon Ukrainaan vai ei. Hän pohtii hakemista Helsingin yliopiston oikeustieteen tohtoriohjelmaan vielä tämän lukuvuoden aikana. Hän on juuri saanut valmiiksi väitöskirjansa tutkimussuunnitelman uuden ohjaajansa kanssa. Myös väitöskirjan Pohjoismaita käsittelevä aihe puoltaisi jäämistä. ”Kun saavuin Suomeen keväällä, kaikki tuntui sekavalta. Vei aikaa tajuta, mitä oli tapahtunut ja käsitellä kaikkea sitä. Nyt tunnen oloni jo kotoisaksi ja pidän tästä paikasta. Kaikki ovat olleet reiluja ja valmiita auttamaan”, Hruba sanoo. ANNI HÄRKÖNEN ”MEIDÄN EI NYT PIDÄ AGGRESSIIVISESTI LÄHTEÄ HOUKUTTELEMAAN UKRAINALAISIA OPISKELIJOITA JA TUTKIJOITA POIS UKRAINASTA, VAAN TUKEA HEITÄ.”
ylioppilaslehti 4 / 2022 10 T I E D E Äärisääennuste einäkuussa Munkkiniemen uimarannalta leijui kauas mädän misokeiton haju. Lähteeksi paljastui rantaviivan tuntumassa vellonut paksu, kirkkaan turkoosi puuro. Sinilevää. Ranta asetettiin uimakieltoon. Kaupunkilaisten jätevesiä laskettiin LänsiHelsingin ja Espoon itälaidan yhteiseen Laajalahteen vuoteen 1986 saakka. Nyt kaltoinkohtelu kostautuu: matalavetinen ja rehevä lahti on pullollaan ravinteita, jotka pohjasta hitaasti vapautuessaan ruokkivat muun muassa leväkukintoja. Vaan eipä hätää! Vaikka vesistöihin on ensin vuosikymmenien ajan dumpattau paskaa, ongelmaa on osattu myöhemmin ratkoa sillä, millä se on tullutkin: kippaamalla sisään lisää tavaraa. Varsinais-Suomessa sijaitseva Littoistenjärvi puhdistettiin muutama vuosi sitten kaatamalla sinne 160 tonnia polyalumiinikloridi-nimistä kemikaalia (sittemmin sieltä poistettiin 5?000 kiloa kuollutta kalaa, ja vielä myöhemmin kaloissa havaittiin paiseita). Saimaata taas elvytettiin heivaamalla järvenpohjaan joulukuusia (Ylen otsikossa professori innostuu: ”Ooh, kyllä!”), ja Pohjois-Pohjanmaalla eläkeläiset puuhasivat Jäälinjärveen ely-keskuksen tuella suodatinkankaan, jolla estetään rautamönjän valuminen veteen. Myönnettäköön, että näistä ainakin Littoistenjärvi vaikutti aluksi menestykseltä. Samea vesi muuttui turkoosiksi kuin Välimerellä. Vau-efekti jäi kuitenkin lyhyeksi, kun järvi sumeni jälleen vuoden kuluttua. Onko kunnostushankkeissa mitään järkeä, vai onko vesistöjemme tulevaisuus vääjäämätön tuho? SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN Syken erikoistutkija Laura Härkönen kertoo, etteivät kunnostushankkeet ole turhia – vaikkakin joulukuusien upottamisen hyödyistä on niukasti tutkittua tietoa. Härkösen mukaan esimerkiksi Littoistenjärveen käytetty kemiallinen puhdistus on äärimmäinen keino, ja sen käytön jälkeenkin ekosysteemi pyrkii ylläpitämään pitkään vallinnutta, rehevöitynyttä tilaa. Koheneminen vie siis aikaa, mutta parempaan suuntaan mennään. Härkönen kertoo, että vastuu vesistöjen kunnostamisesta riippuu kuormituslähteestä. Sitä voi olla vaikea paikantaa, koska Kauanko Suomen vesistöissä voi vielä uida? teksti TOIMITUS H PALSTALLA EKOKRIISI NÄKYY. NÄMÄ PITÄÄ TIETÄÄ. The Dawn of Everything – A New History of Humanity KANSANTAJUINEN TIETOTEOS KANSANTAJUINEN TIETOTEOS The Dawn of Everything – A New History of Hu manity on jälleen yksi ihmiskunnan esihistorian viiteensataan sivuun tiivistävä opus. Kaksi David-nimistä jäbää, Graeber ja Wengrow, arvostelevat siinä edeltäjiään, kuten Yuval Noah Hararia, saman yrittämisestä ennen heitä. Toimii! Päivitetyssä versiossa Davidit kertovat, miten höttöisiä syy-seuraussuhteita tutkijat ovat esiajoistamme vetäneet ja millainen vaikutus sillä on tämän päivän politiikkaan. Länsimaisia yhteiskuntia ja filosofiaperinnettä ruoditaan kerrankin niin, että myös Yhdysvaltojen ja Kanadan alkuperäiskansojen jo vuosisatoja sitten tekemät huomiot rappiostamme tulevat kuulluksi. teksti ADILE SEVIMLI 3x hot k u v a PA U LI IN A N Y K Ä N EN
ylioppilaslehti 4 / 2022 11 T I E D E Vintage Tärinähoitoa joka vaivaan PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEEN RIEMUVOITTOJA. Bataille on pop JOS JOKU JOS JOKU akatemian sankari pitää nyt ottaa haltuun, niin Georges Bataille [/ba.taj/]. Miksi, sitä kukaan ei tiedä, mutta jollain tavalla tähän itsekorostuksen aikaan ranskalaisfilosofin sisäiset kokemukset sopivat. Bataille on mystinen outolintu, jonka artikkeleita, muistiinpanoja ja tiedotteita sisältävän tekstikokoelman Isovarvas Tutkijaliitto julkaisi vastikään suomeksi. Samaan aikaan myytiin loppuun kokoelman oheis-merch, eli Lidl-sukat korvaava Bataillelippis. Jos näet kyseisen keräilyharvinaisuuden Kallion kaduilla (punainen farkkukangas, trippaava aurinko), tiedät olevasi seurassa . Todennäköisesti päädyt kulttuuriväen vanavedessä spiritistiseen istuntoon. Puistokatu 4 KOKOUSJA KOKOUSJA tapahtumatiloja tarjoava, tieteen ja toivon taloksi itseään tituleeraava Puistokatu 4 avasi ovensa elokuussa. Talo on vuosikymmenten varrella ehtinyt ainakin palaa, vaurioitua sodassa ja toimia näyttelijä Ida Aalbergin kotina. Nyt kunnostettu, yli satavuotias huvila tarjoaa oman kerroksen tutkijoille, jotka etsivät ekokriisiin ratkaisuja. Toiminnanjohtaja Anna Herlin kertoo nettisivuilla, että talo on etuoikeutetuille tarkoitettu pysähtymispaikka, jossa voi ”radikalisoitua”. Alakerrassa toimii myös hinta-laatusuhteeltaan semi-etuoikeutetulle kävijälle sopiva Elm-ravintola, jonka maukas, välimerellinen äyriäiskeitto sai pohtimaan merenelävien syömisen tarvetta (ei ole). Yhtenä ratkaisuna ekokriisiin eläimet voisi pyyhkiä listalta pois. TUTKIJA JA LÄÄKÄRI TUTKIJA JA LÄÄKÄRI Joseph Mortimer Granville päätteli 1870-luvulla, että värinähoito voisi parantaa lihassairauksia. Hän tuli kehittäneeksi värisevän elektromekaanisen laitteen, jolla stimuloidaan hermoja. Myöhemmin 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä laitteen versioita myytiin amerikkalaisille kotirouville häveliäisyyssyistä keittiövälineinä. Nykyään tunnemme vekottimen vibraattorina. Granvillen vasaraksi kutsuttu vempain kehitettiin alun perin tietysti miehille, kuten kaikki muutkin hoidot ja laitteet. Naisia sillä ei hoidettu, vaikka Hysteria -elokuvan vuoksi muuta uskotaan. kuormittajia saattaa olla useita ja saastuttaminen tapahtunut vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi eri teollisuusalojen ympäristölupien ehdoissa tulisikin velvoittaa seuraamaan alapuolisen vesistön tilaa ja tarvittaessa toteuttamaan kunnostustoimenpiteitä. Aina näin ei tehdä. TÄLLÄ HETKELLÄ TÄLLÄ HETKELLÄ vesistöjen suojelemiseen on Härkösen mukaan tarjolla jopa historiallisen paljon julkista rahoitusta. Suojelua tekevät monenlaiset toimijat omissa hankkeissaan, ja vapaaehtoistyölläkin voi olla merkittävä rooli. Vain eläkeläisten puuhastelun varassa ei onneksi siis olla. Härkösen ennuste tulevasta herättää jopa hieman toivoa. ”Jos vesiensuojelusta huolehditaan, rehevöityneitä vesistöjä kunnostetaan ja vesistöjen monimuotoisuutta vaalitaan, vesistöt kyllä säilyvät uimakelpoisina seuraavillekin sukupolville.” Granvillen alkuperäiskeksintö painui unohduksiin, mutta seuraavalla vuosisadalla kaupallisten vibraattoreiden mainonta yleistyi laajalti. Vibran seksuaalinen käyttö oli kuitenkin vielä julkinen salaisuus. Sen markkinoitiin auttavan monenlaisiin terveysvaivoihin: kaljuuntumiseen, kiputiloihin tai jopa syöpään. Lääkärit kritisoivat lupauksia pseudotieteeksi ja humpuukiksi, jolla rahastettiin hyväuskoisia. Nykyisin vibraattorit tunnetaan erityisesti seksuaalisen nautinnon stimuloijina, mutta hieromavasaroiden kaltaiset tuotteet pitävät Granvillen alkuperäisidean henkeä yllä. PETRI JÄÄSKELÄINEN
ylioppilaslehti 4 / 2022 12 T I E D E Asian tuntija PALSTALLA TEHDÄÄN KUNNOLLISTA TIEDEJOURNALISMIA. ieleen juolahtaa muistaakseni The New Yorkerin vanha pilapiirros, jossa suuren ja paahtavan auringon alla seisoo kaksi kuivaa maata tuijottavaa hahmoa pohtimassa, mistähän oikein löytäisi tarpeeksi energiaa koko ihmiskunnan tarpeeseen. Nykypäivän versiossa toinen hahmoista olisi fysiikan professori Marko Huttula, joka nostaa katseensa kohti valoa. Hän kehittää parhaillaan Oulun yliopistossa valokatalyyttistä vedyntuotantomenetelmää, niin sanottua aurinkovetyä. Menetelmässä vety irrotetaan vedestä auringonvalon avulla päästöttömästi, ilman sähköä. Valon energia riittää hajottamaan vesimolekyylit vedyksi ja hapeksi, jotka kerätään talteen. Valokatalyysi itsessään ei ole uusi keksintö, mutta Huttula on onnistunut tiiminsä kanssa muuttamaan menetelmää auringonvalolle sopivaksi kehittämällä kasvien lehtien pintarakenteita muistuttavia nanorakenteisia kalvoja, joilla auringon säteily saadaan talteen tehokkaasti ja aiempaa pienemmällä energiahäviöllä. Luonnon ehdoilla toimiminen on osa Huttusen filosofiaa: miksi ei imitoitaisi tapaa, jota kasvit ovat kehittäneet jo miljoonia vuosia. Aikaisemmin suurin osa vedystä on tuotettu maakaasun höyryreformoinnilla eli hyödyntämällä fossiilisia polttoaineita. Pyrkimyksessä päästä eroon fossiilisista polttoaineista vedyn valmistuksessa on viime vuosina yleistynyt esimerkiksi elektrolyysimenetelmä, jossa vety irrotetaan vedestä sähköllä. UUSIEN VALMISTUSMENETELMIEN UUSIEN VALMISTUSMENETELMIEN yleistymisen vuoksi vetyä ylistetään nyt kaikkialla merkittävänä teollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentäjänä. Puhutaan vetytaloudesta – maailmankaikkeuden yleisimmän alkuaineen hyödyntämisestä vesija tuulienergian varastoimisessa, teollisuudessa sekä tulevaisuuden vaihtoehtoisena polttoaineena. Myös Suomi haluaa olla vetytalouden ykkösmaita. Vihreää vetyä, eli uusiutuvilla tuotetulla sähköllä saatua vetyä on kuitenkin kritisoitu siitä, että suuri osa sähköstä menee hukkaan vaivalloisessa prosessissa. ”Meillä ei tällä hetkellä ole vihreää sähköä vihreän vedyn tekemiseen. Tuulija aurinkovoima pitäisi käyttää ensisijaisesti korvaamaan sähkövajetta ja fossiilista sähköntuotantoa vedyntuotannon sijaan”, Huttunen sanoo. Vedyn tuottaminen – nimenomaan tuottaminen, sillä vetyä ei esiinny luonnossa sellaisenaan – vaatii tällä hetkellä tuhottomasti sähköä, jota Suomessa ei ole saatavilla tarpeeksi. ”Sähkön sijaan useissa voimaloissa tuotetaan lämpöä. Puhdasta sähköä saa tuulivoimasta, mutta sen rakentaminen on hidasta. Käytännössä kaikki vesivoima, jolla sähköä voidaan tuottaa, hyödynnetään jo”, Huttunen sanoo. ”Kannatan ehdottomasti joka ikisen hitaastikin valmistuvan tuulivoimalan rakentamista, mutta yksin se ei riitä. Sähkön määrä, joka tarvitaan vedyn tuottamiseen elektrolyysillä on aivan absurdi.” Sähkötön vedyn irrottaminen kuulostaa hyvältä, mutta Suomessa aurinko porottaa vain lyhyen ajan vuodesta. Miten käy talvella? ”Kesällä tuotettu vety varastoidaan. Ja kyllä, myös varastoiminen on vielä vaikeaa. Erikoislujissa teräksissä vetyhauraus on ongelma, ja vety aiheuttaa vaikeuksia myös kuljetuksessa, sillä pieni vetyatomi vuotaa melkein kaikesta läpi. Myös vedyn siirtämisessä, pumppaamisessa, paineistamisessa ja nesteyttämisessä on haasteensa.” VETYHYPE ON VETYHYPE ON kirvoittanut muunkinlaista arvostelua. Aine on jokseenkin vaarallista käsitellä, sillä se voi aiheuttaa räjähdyksiä yhtyessään hapen kanssa. Toisaalta, myös maakaasu ja bensiini ovat palavia aineita. Vedyn tuotannossa on ilmennyt myös suuria viherpesuongelmia. Fossiiliteollisuus lobbaa niin sanotun sinisen vedyn ympäristöystävällisyyden puolesta, vaikka moni ympäristöjärjestö on sitä mieltä, että hyöty on haittoja pienempi. Esimerkiksi Kanadassa Shellin voimala, joka kerää hiilidioksidia ilmasta ja tuottaa tilalle vetyä, on vapauttanut ilmaan saasteita yli kaksinverroin keräämänsä määrän. Kapitalistinen unelma siitä, että päästöt ilmasta nappaavien laitteiden ansiosta saastuttamista ei tarvitsekaan lopettaa, kaatui. Huttula uskoo, että päästötön aurinkovety otetaan teollisessa mittakaavassa käyttöön viimeistään kymmenen vuoden kuluessa. Häntä motivoivat työssään energiasiirtymä ja maailmanparannus. ”Kestävyyden ja ympäristön takia mä tätä teen. Olen koulutukseltani atomifyysikko, mutta pääsen hyödyntämään fysiikkaa niin, että siitä on apua muille. Energiakriisi on niin valtava. On pyrittävä fossiilisesta energiasta luopumiseen.” Aurinkovety, kuten mikään muukaan tieteen innovaatio, ei yksinään ratkaise ilmastokriisiä. Kun maailma hyvästelee fossiiliset polttoaineet, tarvitaan tilalle jotain, mitä ei tarvitse polttaa ja mikä ei päästä hiilidioksidia. Vihreällä siirtymällä on kiire, ja ratkaisuja tarvitaan useita. Aurinkovety voi olla niistä yksi. Vetyhype tuli, Suomi ei ole valmis teksti ADILE SEVIMLI ”Kestävyyden ja ympäristön takia mä tätä teen. Olen koulutukseltani atomifyysikko, mutta pääsen hyödyntämään fysiikkaa niin, että siitä on apua muille. Energiakriisi on niin valtava. On pyrittävä fossiilisesta energiasta luopumiseen.” M
ylioppilaslehti 4 / 2022 14 TEKSTI TEKSTI Adile Sevimli KANSALAINEN, Elokapinalainen rikkoi lakia leiriytymällä Mannerheimintielle, toinen taas pysäytti liikenteen Sörnäisten rantatiellä. Onko kansalaistottelemattomuus osoitus soveltumattomuudesta virkamiestehtäviin tai oikeustalon siivoamiseen?
ylioppilaslehti 4 / 2022 16 Ulkoministeriöstä lähetetyssä sähköpostissa Lindqvistille kerrottiin, että hänellä on oikeus tutustua omaan turvallisuusselvitykseensä. ”Kävin sen hakemassa ulkoministeriön turvallisuusyksikön virkahenkilöltä. Se oli nopea tapaaminen Merikasarmin toimipisteen porteilla, ja hän totesi, että UM on aika tiukka näiden kanssa”, Lindqvist sanoo. Paperista kävivät ilmi Lindqvistin rikosnimikkeet, jotka supo oli raportoinut ulkoministeriöön. Työnantaja ei kuitenkaan näe paperista, että tapaukset liittyvät juuri Elokapinaan. ”Nehän voivat luulla mua vaikka joksikin jalkapallohuligaaniksi.” Työnantaja voi tietysti kysyä hakijalta, mistä sakkotuomioissa tai epäilyissä on kyse. Minkäänlaista puheyhteyttä Lindqvistiin ei kuitenkaan muodostettu, vaan kyseessä oli hänen mukaansa ”suora hylsy”. Ulkoministeriön talon tavat kuitenkin kannustavat keskusteluun. Ministeriön turvallisuusyksikön turvallisuuspäällikkö Jussi Aarnio kertoo Ylioppilaslehdelle, että pääsääntöisesti ministeriö käy asian läpi selvityksen kohteen kanssa. Tarkoituksena on selvittää, onko merkinnän aiheuttanut jokin ymmärrettävä syy, kuten nuorena kännissä töppäileminen tai vaikkapa tilanne, jossa henkilö on iskenyt mökillä kirveen jalkaansa ja saanut matkalla sairaalaan sakot humalassa ajamisesta. Hänen mukaansa esimerkiksi nuoruuden yksittäistä kannabiskokeilua tuskin katsottaisiin esteeksi valtion viraston perustehtävissä toimimiselle. ”Käymme lausunnon yhdessä läpi, ellei meillä ole poikkeuksellista kieltoa tähän”, Aarnio sanoo. ”Haluamme keskustella henkilön kanssa, jos on jokin lieventävä syy, ettei estettä työskennellä olekaan. Toki jos rikos on törkeä, eikä keskustelulla ole merkitystä, sitä ei käydä, mutta muistan näitä tapauksia vain yhden tai kaksi, ettei olisi keskusteltu ja olisi ollut selvää, ettei henkilö voi tulla meille töihin.” Miksi Lindqvistiä ei sitten pyydetty selittämään sakkojen syitä? Aarnio ei voi kommentoida suoraan yksittäisiä tapauksia, mutta muistuttaa, että tilanteessa punnitaan aina rikkeiden määrää ja äskeisyyttä. ”Ministeriön sisäinen tahto on, että puhutaan.” Nyt Lindqvist pohtii, olisiko hän voinut saada työpaikan, jos olisi saanut selittää sakkojensa johtuneen Elokapinaan liittyvästä kansalaistottelemattomuudesta, jota hän tekee kiinnittääkseen päättäjien huomion akuutteihin ekologisiin kriiseihin. Tarjottu työ ulkoministeriössä kun olisi pitänyt sisällään nimenomaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämistä ja sen hillintää köyhemmissä maissa. ”Tässä mielessä ulkoministeriöllä ja Elokapinalla on itse asiassa aika samanlaiset tavoitteet”, Lindqvist sanoo. ”Keinot vain ovat erit.” VUONNA 1979 VUONNA 1979 otetussa valokuvassa nuori mies katsoo kameraan leveä hymy huulillaan. Hiukset valuvat Beatles-tyyliin edestä otsalle ja sivuilta leukaan. Vakosamettitakin alta pilkistää liivi ja olalla riippuu laukku. Tiheää kantahämäläistä kuusimetsää vasten seisova mies kuvassa on silloinen Komposti-lehden toimittaja, nykyinen ulkoministeri Pekka Haavisto. Jossain lähitienoilla kuvan ulkopuolella luonnonsuojelijat ovat kahlinneet itsensä metalliketjuilla keltaiseen Lokomon kaivinkoneeseen. Sillä levennetään uomia, joista veden annettaisiin valua pois lintujen suosimasta Koijärvestä. Luonnonsuojelijoiden tarkoituksena on estää järven kuivaamisyritykset ja varmistaa paikan suojelu. Myöhemmin poliisit saapuisivat irrottamaan kansalaistottelemattomuutta harjoittavia aktivisteja kaivinkoneesta. Haavisto esitteli vanhaa kuvaansa Ilta-Sanomien järjestämässä puolueiden puheenjohtajien Vaaligrillissä vuonna 2019. ”Nyt kun katsoo näitä ilmastolakkolaisia, niin on tullut vähän sellaiset samat tunnelmat kuin siellä Koijärvellä vuonna 1979”, Haavisto sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa. Samanlaisia tunnelmia voisi olettaa myös elokapinalaisten herättävän Haavistossa, sillä heidän toimintansa muistuttaa Koijärven luonnonsuojelijoiden suoraa toimintaa. Kun ulkoministeriön korkeimmalla pallilla istuu entinen luonnonsuojelija, onko reilua, että nykypäivän ympäristöaktivistilta evätään paikka saman ministeriön alemmilla portailla? Koskevatko valtioneuvoston MAALISKUUN ALUSS MAALISKUUN ALUSSA A Joel Lindqvist sai iloisen puhelun. Hänelle tarjottiin työpaikkaa ulkoministeriön kehityspoliittisessa yksikössä. Kestävyystieteen opintojaan Helsingin yliopistossa viimeistelevä Lindqvist oli hakenut ministeriöön maisterivaiheen harjoitteluun, mutta hänelle tarjottiinkin seitsemän kuukauden mittaista sopimusta, siis ihan oikeaa pestiä oikealla virkamiespalkalla. Työ alkaisi viimeistään toukokuussa. Lindqvist ilmoitti ministeriöön haluavansa paikan ja suostui samalla hänelle tehtävään turvallisuusselvitykseen. Ministeriöissä sellainen teetetään pääsääntöisesti kaikille työntekijöille. Suojelupoliisi laatii selvityksen, jonka tarkoituksena on arvioida henkilön luotettavuus ja alttius joutua vaikuttamisen kohteeksi. Selvitykseen vaikuttavat rikostausta, elämänhallinta, sidonnaisuudet ja yhteydet ääriliikkeisiin. Tehtävät, joihin selvitystä voi hakea, määritellään turvallisuusselvityslaissa, ja ne koskevat esimerkiksi valtion turvallisuutta. Pitkän odotuksen jälkeen, viikkoa ennen uuden työn alkamista Lindqvist sai ministeriöstä sähköpostin. Siinä luki: Henkilöturvaselvityksen perusteella ja saamamme lausunnon arvioinnin perusteella olette valitettavasti esteellinen rekrytoitavaksi ulkoministeriön palvelukseen. Paikka evättiin. JOEL LINDQVIST JOEL LINDQVIST on ollut Elokapinan aktivisti vuodesta 2019 saakka. Hänellä on ollut viimeisen kahden vuoden aikana vireillä yhteensä viisi sakkotapausta: yksi maksettu, toinen käräjillä hävitty, jonka tuomio ei ole vielä lainvoimainen sekä kolme syyteharkinnassa olevaa tapausta. Kaikkien perustana on sama rike: niskoittelu eli poliisin käskyn tai kiellon noudattamatta jättäminen. Näin Lindqvist on tehnyt esimerkiksi leiriytymällä keskelle Mannerheimintietä, istumalla vallatulla Kaisaniemenkadulla ja lukittautumalla metalliputkien avulla toisiin aktivisteihin tarkoituksenaan lisätä häiriötä ja hidastaa katublokin purkua Sörnäisten rantatiellä. Metalliputkilla lukittautumiseen on liittynyt myös haitanteko virkamiehelle (epäilyvaiheessa) ja Kaisaniemenkadun tapaukseen liikenneturvallisuuden vaarantaminen (maksettu). Kaikki rikkeistä liittyvät Elokapinassa toimimiseen.
ylioppilaslehti 4 / 2022 17 ”Ulkoministeriöllä ja Elokapinalla on itse asiassa aika samanlaiset tavoitteet. Keinot vain ovat erit.”
ylioppilaslehti 4 / 2022 18 työmarkkinoilla: miten suojelupoliisi ja työnantajat suhtautuvat niskoittelusakkoihin? Lakiasiantuntija kaipaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, ovatko seuraukset niskoittelusta kohtuulliset. Hänen näkemyksensä on, että kansalaistottelemattomuudesta rangaistaan mielivaltaisesti. Esimerkiksi lokakuussa 2020 elokapinalaiset istuivat Kaisaniemenkadulla ja katkaisivat liikenteen. Ne, jotka eivät noudattaneet poliisin poistumiskäskyä, saivat niskoittelustaan sakot. Osa kuitenkin riitautti sakkonsa eikä joudu maksamaan niitä. Se johtuu siitä, että poliisi oli sumuttanut kadulla istuneita elokapinalaisia paprikasumutteella. Myöhemmin apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti seitsemää poliisia vastaan syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja pahoinpitelystä. Syyttäjä katsoi paprikasumutteen käytön olleen ylimitoitettua siihen nähden, paljonko haittaa mielenosoittajat aiheuttivat. Nyt näyttää siltä, että tapauksessa väärin käyttäytyikin poliisi. Elokapinalaiset saivat siis samasta teosta sakon tai selvisivät sanktioitta riippuen siitä, miten he annettuun rangaistukseen suhtautuivat. Esimerkiksi Joel Lindqvist ei riitauttanut sakkojaan, vaan hän joutuu maksamaan ne. Lisäksi tuomio näkyy hänen sakkorekisterissään ja turvallisuusselvityksessään, ja vaikutti hänen työllistymiseensä. Lakiasiantuntija kaipaa läpinäkyvyyttä viranomaisprosesseihin. Kun turvallisuusselvitys tilataan, suojelupoliisi näkee työnhakijan rikkomukset, mutta ei suinkaan lähetä niitä sellaisenaan työnantajalle. Sen sijaan viranomainen arvioi, ovatko rikkeet sen kaltaisia, että ne vaikuttavat juuri haettavassa virassa työskentelemiseen. Jos viranomainen päättää ilmoittaa joistain rikkeistä eteenpäin, työnantaja vielä harkitsee, palkkaako henkilön mahdollisesta lausunnosta huolimatta. Elokapinan lakitukiryhmän asiantuntijan mukaan suojelupoliisin päätös ilmoittaa rikoksista ministeriöön on kuitenkin painava epäluottamuslause. Koska supo ei ilmoita jokaisesta rikkeestä automaattisesti työnantajalle, lakiasiantuntijaa epäilyttää, arvioidaanko kaikkia työnhakijoita tasavertaisesti. SEKÄ ULKOMINISTERIÖSTÄ SEKÄ ULKOMINISTERIÖSTÄ että suojelupoliisista kiistetään jyrkästi, että supon lausunto itsessään olisi este työnhakijan palkkaamiselle. jäseniä ja virkamiehiä eri säännöt? Useista yhteydenotoista huolimatta ulkoministeriöstä ei lopulta suostuttu antamaan Haaviston kommenttia asiaan, joten soitimme hänen aateja puoluetoverilleen, suoran toiminnan veteraanille Osmo Soininvaaralle. KOIJÄRVELLÄ SOININVAARA KOIJÄRVELLÄ SOININVAARA kantoi kiviä patoon, jolla veden korkeutta säädeltiin. Hän sai aktivismistaan 40 päiväsakkoa, kertomansa mukaan siksi, että hänet katsottiin osaksi liikkeen johtoa. Soininvaara sanoo, ettei Koijärvi lopulta vaikuttanut negatiivisesti yhdenkään aktivistin työuraan, ainakaan hänen tietääkseen. ”Mutta kaikki me kuvittelimme, että tämä tarkoittaa urakehityksen loppua Suomessa. Tätä käsitystä myös poliisi ruokki: että pilaatte nyt elämänne tällä toiminnalla.” Kysyttäessä, ovatko vihreät politiikot, kuten hän itse, Haavisto tai Heidi Hautala hyötyneet aktivismistaan Koijärven jälkeen tai saaneet siitä uskottavuutta poliittiselle uralleen, Soininvaara jäävää itsensä urakehityksensä arvioinnista: sitä pitäisi kysyä joltain muulta. Kollegat taas ovat pärjänneet hänen mielestään aivan toisilla ansioilla, eikä hän usko, että äänestäjät miettivät Koijärveä enää 43 vuoden jälkeen. ”Silloinhan ympäristöpolitiikka oli ihan katastrofaalisella tasolla. Ei ollut ympäristöministeriötä, vaan ympäristöasiat oli alistettu maatalouden edun ajamiselle. Maatalousministeriö päätti niistä. Oli Koijärven valtaus ja samana vuonna Hattuvaaran 6–0-voitto vesakkoruiskutuksien kieltämiseksi. Suoran toiminnan liikehdintä levisi silloin. Virallinen koneisto oli sen edessä vähän voimaton”, Soininvaara kertoo. Hän muistelee, että mielipidetutkimuksissa Koijärvellä oli aikanaan vankka kansan kannatus. Lopulta aktivisteilla oli hyvät välit myös heitä vahtineisiin poliiseihin, jotka paistelivat metsässä makkaraa päivärahan juostessa. ”Ne sanoivat, että paras komennus koskaan.” Soininvaara näkee Elokapinan jakavan kansan mielipiteitä Koijärveä selkeämmin. ”Me aikoinaan pidettiin huolta siitä, ettemme aiheuta mitään ylimääräistä harmia kenellekään, ainoastaan välttämätöntä. Ei pitäisi neuvoa nuoria, mutta kun ne aina pysäyttää sen ratikkatien, niin löytyisihän sitä puhtaasti autoväyliäkin. Jos mä myöhästyn junasta sen takia, ettei ratikka kulje, niin totta kai se pännii.” Soininvaaran mielestä suoran toiminnan tärkein tehtävä on saada kansalaiset puolelleen. ”Me oltiin tarkkoja siitä, ettei ketään meistä voi syyttää mistään väkivallasta. Semmoinen ikään kuin ekoterrori, jossa yrittää pakottaa muut omalle kannalle, ei tule onnistumaan. Tuntuu, ettei tätä ole ihan täysin mietitty Elokapinassa. Suureen yleisöön kohdistuva häirintä saa aikaan sen, ettei joukon vaatimuksiin voi suostua, koska on siten suostunut kiristykseen.” Soininvaaran mielestä lain rikkomisessa ilmastokriisin takia ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. ”Lakia pitääkin aina silloin tällöin rikkoa. Pitää vaan harkita tarkkaan, mitä lakia.” Hän kertoo käyneensä kerran kuuntelemassa Elokapinan julkista ”työpalaveria” Senaatintorilla. ”Kyllä oli niin samanlaista keskustelua kuin Koijärvellä. Pohdittiin, pitäisikö Elokapinan mennä politiikkaan ja asettaa omia ehdokkaita. Ihan samoja puolesta ja vastaan -argumentteja meilläkin oli. Pääsääntöisesti pidän heidän toimintaansa erittäin positiivisena.” ELOKAPINAN LAKITUKIRYHMÄN ELOKAPINAN LAKITUKIRYHMÄN asiantuntija kertoo Ylioppilaslehdelle, että Joel Lindqvistin tapauksesta on keskusteltu ainakin parinkymmenen juristin kesken kymmenien tuntien ajan. Asiantuntija on yliopistolla työskentelevä oikeustieteilijä, joka haluaa pysyä anonyymina, koska ”Elokapinaan liittyminen tuntuu vaikealta”. Hänen mielestään ympäristöliike ei ole saanut samanlaista julkista hyväksyntää kuin vaikkapa Koijärvi-liike aikoinaan, joten asiantuntija toimii mieluummin Elokapinan taustajoukoissa kuin eturintamassa. Hän tarjoaa aktivisteille juridista apua. Lindqvistin kaltaista ennakkotapausta on lakitukiryhmässä odotettu. Kun elokapinalaiset jättäytyivät yhä useammin poliisin kiinniottamiksi ja alkoivat saada toiminnastaan sakkoja, oli selvää, että jossain vaiheessa keskusteluun nousisi heidän asemansa
ylioppilaslehti 4 / 2022 19 ”Jos ministeriöön haetaan autonkuljettajaa, ja me ilmoitetaan selvityksen kohteen syyllistyneen kolme kertaa rattijuopumukseen, ministeriö voi silti palkata henkilön näin halutessaan”, sanoo suojelupoliisin ylitarkastaja Pekka Aho. Hän kertoo, että aina kun turvallisuusselvityksestä tehdään lausunto, se menee vähintään kaksivaiheisen prosessin läpi. Kukaan supossa ei voi antaa niin sanottua merkintää yksin. Aho sanoo, että suojelupoliisi ilmoittaa työnantajalle vain haetun tehtävän kannalta relevantit asiat. Lain mukaan relevanttiuteen vaikuttavat esimerkiksi teon tapahtumahetki ja toistuvuus. Mitä tärkeämmästä tehtävästä on kyse ja mitä kovempaan tietoon haettavassa työtehtävässä pääsee käsiksi, sitä matalampi on supon lausuntokynnys. Jos tilanne on epäselvä, henkilö saatetaan pyytää paikan päälle haastatteluun selittämään itse rikkeitään. Arvioinnissa supoa ohjaa turvallisuusselvityslaki. Lisäksi supo hyödyntää oikeusministeriön alaisen arviointikriteerilautakunnan suosituksia. Niiden tarkoitus on ohjata siihen, että kaikkia kohdellaan samojen kriteerien pohjalta. Tulkintasuositukset eivät kuitenkaan muodollisesti sido viranomaisia. Supon omissa asiakirjoissa sanotaan, että ihmisen tilannetta arvioidaan aina yksilöllisesti kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Kysyttäessä, selvitetäänkö turvallisuusselvityksessä rekistereiden ulkopuolisia asioita, kuten työnhakijan toimintaa eri yhteiskunnallisissa liikkeissä, vastaus tulee nopeasti: ei . Kysyttäessä, tulkitseeko supo väkivallattoman kansalaistottelemattomuutta hyödyntävän ilmastoaktivismin ilmoittamisen arvoiseksi asiaksi turvallisuusselvityksessä, Aho vastaa, että se riippuu siitä, mihin hakija on työllistymässä. Lausuntokynnys on matalampi, jos on kyse esimerkiksi turvallisuusviranomaisten parissa työskentelemisestä. Kysyttäessä, keskusteleeko supo esimerkiksi ministeriön kanssa lausuntoon sisällytettyjen sakkojen syistä, esimerkiksi siitä, että kyseessä on Elokapinaan liittyvä rike, Aho vastaa jälleen ei . Ei ole mitään selvityspuheluita tai sähköposteja, joissa ministeriö tiedustelisi suposta, millainen tapaus sakkojen syynä on. Koska supon turvallisuusselvitys kattaa muitakin kuin sakkotuomioita, myös keskeneräisiä tapauksia, tuntuu oudolta, jos Elokapina-yhteys ei olisi koskaan noussut turvallisuusselvityksissä esiin. Aho lupaa vielä varmistaa asian. Myöhemmin hän lähettää sähköpostia: ”Joudun sen verran vielä tarkentamaan, että saamani tiedon mukaan on kaksi tapausta, joissa Elokapina on mainittu kirjallisessa ilmoituksessa. Toisessa kyseessä on ollut keskeneräinen esitutkinta ja toisessa asia on edennyt syyteharkintaan.” Aho kertoo, että Elokapina on mainittu, koska kummassakin tapauksessa turvallisuusselvityksen hakija on ollut turvallisuustai oikeusviranomainen. Niille ilmoituskynnys on tavallista matalampi. Molemmat ilmoitukset ovat vuodelta 2022. Ulkoministeriöstä ei kommentoida, onko ministeriöllä erityistä Elokapina-linjaa tai onko Elokapinasta keskusteltu ministeriön sisäisesti. Aho kertoo, että supolla mitään Elokapina-linjausta ei ole. RIKKEITÄ PEILATAAN RIKKEITÄ PEILATAAN supossa aina haettavaan tehtävään. Jos ministeriön takapihalle on tulossa esimerkiksi telineasentaja, tämän rattijuopumuksella ei Ahon mukaan ole yhtä suurta merkitystä kuin palkattaessa autonkuljettajaa. Näin järkeili myös oikeustaloa siivonnut Liisa Uljas, kun hän suostui hänelle tehtävään turvallisuusselvitykseen – että siivoojan työssä pikkurikkeillä ei olisi merkitystä. Eihän hän edes suoraan työskentele supolta selvityksen tilanneelle Helsingin hovioikeudelle, vaan entuudestaan tutulle siivousalan yritykselle. Uljas siivosi Helsingin käräjäoikeuden tiloja Ruoholahdessa kesällä 2021. Hän sai kahdet niskoittelusyytteet saman vuoden lopulla. Syyskuun Syyskapinassa hän oli istunut Mannerheimintiellä ja kieltäytynyt noudattamasta poliisin poistumiskäskyä. Joulukuussa järjestetyssä Uhma-aktiossa sama oli toistunut Sörnäisten rantatiellä, missä Uljas oli pidellyt sylissään kylttiä: “Itkettää, koska ympäristö tuhoutuu, vaikka sen voisi estää”. Tänä vuonna Uljas huomasi jännittävänsä turvallisuusselvitystä, toisin kuin viime vuonna. Hän tiesi, että poliisi näkisi niskoittelutapaukset järjestelmästään. ”Ajattelin, että mä olen menossa vain siivoamaan, ja jutut ovat vielä syyteharkinnassa, eli en ole vielä syyllistynyt mihinkään”, Uljas sanoo. Turvallisuusselvityksen merkintöjen vuoksi Uljas ei saanut jatkaa saman kiinteistön siivoamista, vaan siivousyritys siirsi hänet toisaalle. Esihenkilö suhtautui Uljaan aktivismiin ja sen seurauksiin lähinnä ymmärtäväisesti ja huvittuneesti. Uljas epäilee, että jos asia olisi esihenkilöstä kiinni, hän saisi edelleen siivota oikeustalolla, koska on työskennellyt jo pari vuotta samalla työnantajalla ja hoitanut työnsä moitteettomasti. ”Netissä luki, että selvitys tehdään, jotta voitaisiin eliminoida valtioon kohdistuvaa vaaraa tai jotain sellaista. Mua alkoi naurattaa, etten saanut siivota oikeustaloa, koska se on uhaksi Suomelle.” Uljas sanoo, ettei hänellä ole mitään syytä rettelöidä siivoojan roolissaan. Hän pitää työstään eikä halua työyhteisölle ongelmia. Elokapinassa Uljas on rikkonut lakia, koska on halunnut tehdä jotain hyvää ja olla hyödyksi. Jollekin siitä aiheutuu aina harmia, mutta Uljaan mielestä toiminnan itsetarkoitus ei ole Mannerheimintien sulkeminen, vaan yhteiskunnallinen muutos. ”Olen pitänyt itseäni kunnollisena ja kilttinä, ja muhun on aina suhtauduttu rakentavana voimana. Opettajat ovat pitäneet musta, ja olen aina ollut yhteistyökykyinen, reipas ja hyödyllinen. Siinä tarkoituksessa olen tehnyt myös kaiken sen, mitä olen tehnyt Elokapinassa”, Uljas sanoo. ”Siksi tuntui yllättävän pahalta, että jouduin sieltä oikeustalolta lähtemään. Yritin toimia yhteisön parhaaksi, mutta aktivismini johtikin siihen, että joku ajattelee, että en voi tyhjentää roskiksia oikeustalolla.” Uljas kertoo, että vaikka Elokapinan järjestämissä kansalaistottelemattomuuskoulutuksissa puhutaan kiinniottojen seurauksista, ei kukaan tiedä varmasti, kuinka niskoittelusakkoihin missäkin virastossa suhtaudutaan. Uljas suostui turvallisuusselvitykseen osin siksi, että siitä kieltäytyminen olisi aiheuttanut ihan yhtä paljon ongelmia kuin läpi menemätön selvityskin. Osin kyse oli uteliaisuudesta. Hän halusi selvittää, kuinka hänelle käy, jotta voisi kertoa kokemuksestaan myös Elokapinan koulutuksissa. Tänä syksynä Liisa Uljas aloitti
ylioppilaslehti 4 / 2022 20 ”Mua alkoi naurattaa, etten saanut siivota oikeustaloa, koska se on uhaksi Suomelle.”