• YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 FUKSINUMERO Mia, Lari ja kymmenet muut kertovat, millaista on elää Suomessa ilman asuntoa. >16 Y#4
• Huippuluokan potkua opintoihin. MacBook Air alkaen 979 € Katso kaikki Back to School -tarjoukset 1store.fi! 1Store on Suomen suurin Apple Premium Reseller. Olemme apunasi iloisen reippaalla asenteella, verkossa ja myymälöissä. Seuraa meitä @1storefinland 1Store Kamppi, E-kerros Urho Kekkosenkatu 1 00100 Helsinki +358 10 230 7300 1Store World Trade Center Aleksanterinkatu 17 00100 Helsinki +358 10 230 7300 1Store Tripla, 3. kerros Fredrikanterassi 1 00520 Helsinki +358 10 230 7300 1Store Hansakortteli Yliopistonkatu 20 20100 Turku +358 10 230 7300
• 15.10.2021 asti Opiskelijalippu puhelimeen Vältä jonottaminen. Todista opiskeluoikeutesi sähköisesti ja osta 30 pv lippu HSL-sovelluksessa.
• 4 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 / Esija alkuopetuksen perusopinnot / Lukuja kirjoitustaitojen oppiminen jaopettaminen-opintokokonaisuus / Terveyden edistäminen ja terveyskasvatus -opinnot / Väkivaltatutkimuksen opintokokonaisuus / Nuorisotutkimuksen perusopinnot / Perheopinnot: Nyt myös aineopinnot / Vuorovaikutuksellinen verkko-opetus -kurssi /MaksutonPlanetaarinenhyvinvointi -kurssi Aineenopettajan kelpoisuus avoimesta: avoin.jyu.fi/ aineenopettajaksi / Elämänkatsomustieto, filosofia,historia,ilmaisutaito –draamakasvatus,psykologia, terveystieto,äidinkielija kirjallisuus – suomen kieli ja kirjallisuus Aineenopettajankelpoisuuteen vaaditaanopetettavanaineenopintojen lisäksi ylempi korkeakoulututkinto ja opettajanpedagogisetopinnot(60op) Uusia opintoja JYU avoimessa Opiskele joustavasti avoimessa AVOIN.JYU.FI Muistathan draamakasvatuksen haut: (HKI / JKL) avoin.jyu.fi/draamakasvatus / Perusopinnot 16.8.–20.9.2021 / Aineopinnot 4.8.–6.9.2021 Hae draamakasvatuksen opintoihin Saat 10 € matkarah aa Matkarahalla voit käyttää kaikkia Whimistä löytyviä liikkumismuotoja. Valitse sinulle sopivin ja ota mutkaton startti syksyyn. Tilaa HSL 30 päivän opiskelijal ippu Whimistä whimapp.com Etu koskee 17.8.-15.9. tehtyjä tilauksia.
• 5 PÄÄKIRJOITUS & ALAPÄÄKIRJOITUS S E SANNA MARININ HALLITUKSELLA on visio. Se aikoo poistaa asunnottomuuden Suo­ mesta. Puolet tällä vaali kaudella, loput seuraavalla. Tuskinpa tulee tapahtumaan. Tämän lehden kansijuttua varten seurasimme valokuvaaja Touko Hu jasen kanssa asunnottomuutta Helsingissä lähes vuoden. Tapasimme ja haastattelim me kymmeniä ihmi­ siä. Nykyisiä ja entisiä asunnottomia, vapaaehtoisia, työntekijöitä, pappeja. Selväksi tuli se, että asunnottomuus on monimutkainen kysymys, jonka syyt ovat sekä rakenteellisia että henkilö­ kohtaisia. Epäselväksi jäi, mitä niille aiotaan oikeasti tehdä. KAIKKIA IHMISIÄ ei koskaan saa pois kaduilta, rappukäytävistä ja vessoista, eivätkä kaikki sitä haluakaan. Suomessa on tehty paljon hyvää työtä asunnottomuuden vähentämi­ seksi. Siinä iso merkitys on ollut asunto ensin ­toimintamallilla, jossa ajatel­ laan, että ihmiselle on ensin hankittava asuinpaikka, sitten vasta ryhdytään ratkomaan hänen muita mahdollisia ongelmiaan. Se oli aikoinaan iso käänne suoma­ laisessa sosiaaliajattelussa. Luovuttiin ”kontrollipoliittisesta traditiosta”, eikä asunto ollut enää palkinto hyväksi ihmiseksi muuttumisesta, vaan perus­ oikeus. Kansainvälinen menestystarina, suomalaiset toistelevat mielellään. Asunnottomien määrä on 30 vuoden aikana laskenut merkittävästi, mutta nyt suunta näyttää huonommalta. Katu­ asunnottomien määrä kasvaa, samoin pitkä aikaisasunnottomien. Asunnoista ja asumisyksiköistä on pulaa. Korona hankaloitti monen jo ennestään hanka­ laa tilannetta. VALTIO johtaa asuntopolitiikkaa, mutta vastuu sen toteuttamisesta on pitkälti siirretty kunnille. Ne selviytyvät siitä vaihtelevasti ja välillä huonosti, mistä myös eduskunnan oikeusasiamies on niitä moittinut. Puutteita paikkaavat kolmannen sektorin järjestöt, joiden toiminnassa merkittävä rooli on erilaisilla hank­ keilla. Se johtaa paitsi siihen, että hankkeen päätyttyä ote jo ennestään vaikeasti tavoitettavista asiakkaista saat­ taa livetä, myös siihen, että kentästä on tullut hyvin pirstaleinen. Toimijoita on todella paljon. Ne tekevät erittäin tär­ keää mutta osittain päällekkäistä työtä. ”Tota katutyötä on koronan aikana tehny varmaan vittu kymmenen järjes­ töä”, eräs haastateltava luonnehti. Päät kolisevat yhteen, sanoi toinen. Hallitus aikoo kehittää asunnotto­ muuden tilastointimenetelmiä ja tehdä asumisneuvonnasta lakisääteistä. Ne ovat hyviä tavoitteita, etenkin, koska ympäristöministeriön alaisen Asumisen rahoitus­ ja kehittämiskeskuksen ara:n luvut eivät kerro asunnottomien todel­ lista lukumäärää. Mutta lisäksi ja ennen kaikkea tar­ vitaan lisää asuntoja, saavutettavampia sote­palveluita ja apua jo ennen, kuin ihminen jää asunnottomaksi. Siinä myös valtion on otettava enemmän roolia. • TUIJA SILTAMÄKI EMME USEIN TULE AJATELLEEKSI, että vakuutuksilla on melkoinen rooli hyvin­ vointivaltiossa: ne ovat apuna niin lii­ kenteen, sosiaalipalveluiden kuin eläke­ järjestelmän hallinnassa. Ranskalainen filosofi Francois Ewald (s. 1946) esittää, että vielä ennen 1800­lukua onnettomuuksia pidettiin yksilön huolimattomuutena: Jennan talo paloi, koska hän jätti kynttilän pala­ maan. Vähitellen onnettomuudet alet­ tiin nähdä luonnollisena osana yhteistä elämää ja ajatella, että niihin myös varaudutaan yhdessä. Kun Suomessa puhutaan ” ilmaisesta” terveydenhuollosta, sillä tarkoitetaan, että lakisääteinen vakuutus kattaa hoidon. Omaa sosiaaliturvaa voi vahvistaa yksityisillä vakuutuksilla, jos rahaa löy­ tyy. Yksityisiä sairauskuluvakuutuksia ei kuitenkaan myönnetä kaikille. Esi­ merkiksi mielenterveysongelmat voivat johtaa kieltävään päätökseen. Sosiaaliturva on haasteen edessä. Kun väestön vanhenee ja julkinen sektori joutuu tinkimään palveluis­ taan, tuleeko yksityisestä sairauskulu­ vakuutuksesta välttämättömiä kunnolli­ sen hoidon saamiseksi? • ROOSA SAVO 4 341 tai jotain sinne päin Voiko kaiken korvata? K U V A T : R O O S A S A V O J A A N T T I Y R J Ö N EN Asunnottomuutta käsittelevä juttu ja Koti, uskonto, isänmaa -sarjan ensimmäinen osa alkaa sivulta 16. Roosa Savon juttu mielenterveys ongelmien vaikutuksista vakuutusten saamiseen alkaa sivulta 40.
• Y#4 Päätoimittaja Tuija Siltamäki Art director Lari Mörö Toimitussihteerit Johannes Roviomaa Sonja Parkkinen Tekijöina tässä numerossa Maija Alander, Touko Hujanen, Anna Kananen, Sami Kilpiö, Amanda Palo, Roosa Savo, Selma af Schultén, Arttu Seppänen, Erik Solin & Katri Tikkanen. Kannen kuva Touko Hujanen Perustettu 1913. 108. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakauslehtien liiton sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Sähkopostiosoitteet etunimi.sukunimi@ylioppilaslehti.fi Twitter, Instagram, Facebook @Ylioppilaslehti Käyntija postiosoite Leppäsuonkatu 9 b, 1 krs., 00100 Helsinki Osoitteenmuutokset ja tilaukset ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut Mediatiedot ylioppilaslehti.fi/mediatiedot ISSN 0355-9246, 1458-445X (verkkolehti) Paino Printall AS, Tallinna, Viro Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi Seuraava numero Ilmestyy 3.10.2021 Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Kiitokset : Timo Kekkonen, Aino Pekkarinen, Kimmo Penninkilampi, Sofia Prami, Susanne Salmi, Robert Sundman, Juha Ylijurva, Marco Fiedler (Vier5), Achim Reichert (Vier5) & Jungmyung Lee (Jung-Lee Type Foundry). Oikaisu: Ylioppilaslehden 3 / 21 tekijätiedoissa oli virhe. Kuvittaja Anna Anundi ei ole syntynyt vuonna 2000, vaan vuonna 1990. Ylioppilaslehden henkilöstössä on tapahtunut muutoksia! Mediamarkkinat käyvät kuumina, ja sen myötä Ylioppilaslehdessä ovi. Karoliina Paananen, Antti Yrjönen ja Sonia Zaki (ent. El Kamel) ovat siirtyneet uusiin tehtäviin. Heidän saappaisiinsa astuvat: Art director Lari Mörö (s. 1987), joka on Aalto-yliopiston Visuaalisen viestinnän muotoilun koulutusohjelmasta keväällä valmistunut taiteiden tuplakandidaatti ja maisteriopiskelija. Ennen Ylioppilaslehteä ja koronaa hän toimi Kaiku-klubin graafikkona. Toimitussihteeri Sonja Parkkinen (s. 1994), joka on Helsingin yliopiston politiikan tutkimuksesta keväällä valmistunut valtiotieteiden maisteri. Ylioppilaslehteen Parkkinen tulee Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksesta. Hän on aiemmin toiminut aiemmin myös Suomen Partiolaisten Partio -lehden päätoimittajana. Toimitussihteeri Johannes Roviomaa (s. 1991), joka on toimittaja, kirjailija ja viestinnän ammattilainen, erikoistunut ilmastonmuutokseen, yhdenvertaisuuteen ja rauhaan. Hänen tuorein aluevaltauksensa ovat Venäjä ja arktinen alue. Ennen Ylioppilaslehteä hän toimi vierailevana tutkijana Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Roviomaa on yksi Hyvän sään aikana -tietokirjan (2017) kirjoittajista. He saivat siitä vuonna 2018 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Päätoimittajana jatkaa Tuija Siltamäki. Näillä mennään kesäkuuhun 2022! YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 Mun SK:n tilaus loppui ja luin lukemattomina lojuneet @Ylioppilaslehti. Tykkään stailauksesta + kuinka jumpattu kirjoittamisen mahdollisuuksia. Toki joku sakaripiippomainen (älykköresursseja hukkaava) höpöhöpö-juttu mukaan mahtui, mut kai se kuuluu kirjoon. #media #suositus @maijajelkanen Puistattavaa @Ylioppilaslehti tuo taistolaisten aisankannattaja! #elokapina @kilgore7 Onkohan Joel ( toim. huom. luontokuvaturismista esseen kirjoittanut Joel Karppanen) koskaan miettinyt, miksi kaikki pääkaupunkiseudun hipstereiksi luokiteltavat taitelijat jne. ajavat ruutu paidoissaan Jopoilla samoihin kahviloihin, klubeille ja ruokapaikkoihin? @MaKriKaLi ( toim. huom. Maahanmuuttokriittinen kansanliike) Hetkittäinhän voi tuntua siltä, että nuoriso on pilalla. Mutta esmes. tämä rykäys palauttaa uskoni ei vain nuorisoon vaan ihmiskuntaan. ”Olen aina halunnut olla kirjailija, mutta patriarkaatti on seissyt unelmieni edessä.” @jarkkotontti Medialiiton ehdotus uudeksi Yle-laiksi on typerä ja huono, kirjoittaa @RonjaSalmi . HS:n hyllyttämän kolumnin julkaisi @Ylioppilaslehti . On muuten kiinnostava ja tilannetta ansiokkaasti eri kulmista tarkasteleva teksti. @AnnaReettaK Se kuinka @Ylioppilaslehti julkaisee @hsfi hyllyttämän @RonjaSalmi kolumnin osoittaa jälleen niin moniäänisen median kuin ylioppilaslehtien arvon! Ylioppilaslehdistön vaikutus yhteiskuntaan on suurta ja korvaamatonta. #journalismi #medialiitto #hs @LauriLinna Ja VAIKKA Medialiitto väittäisi olevansa vain niiden kuluttajien perässä, jotka voisivat maksaa palvelusta mutta eivät maksa, koska ilmaistakin on saatavia: eivät ne maksa, jos laatu ei vakuuta. Ne siirtyvät otsikoiden lukemiseen. @aropakkanen Hauskempi kuin hs visio! @mikkoaarne Tästä slogan Ylkkärille: ”media, jonka ei aktiivisesti tarvitse muuttaa maailmaa hirveäksi” @stammekann Avaatko vähän, mitä ymmärsit lentokentän puolustajista tuon artikkelin perusteella? Kuntalaisaloitteenhan alle kirjoitti 31302 helsinkiläistä, joista lentäjiä on vain kourallinen. Tuo artikkeli kuitenkin tarkasteli asiaa lähes yksinomaan ilmailijoiden näkökulmasta. @JuKra59 Onko toi hyy kalenteri kiva? Millainen viikkonäkymä esim? Mietin ostanko uuden oman vai meenkö sillä @OJ omastani tykkään enemmän, en tiedä miks otin ton @1 Mun mielestä se on liian pieni @2 Ihan hyvä siihen nähden ettei maksa mitään @3 ainaki kivempi ku se mikä mun lukiossa jaettiin ?? @4 @4 onpa kivan näkönen ??@OJ Oon käyttäny nyt jo 8. vuotta HYY:n kalenteria ja on toiminu hyvin ?? @7 ( Toim. huom. Kalenterin suunnittelusta ja tuotannosta vastaa Ylioppilaslehden toimitus. Ylioppilaskunta toimittaa materiaalit, Ylkkäri suunnittelee ja toimittaa paketin kasaan.) Julkista keskustelua K U V IT U S : LA R I M Ö R Ö
• K U V A : T O U K O H U J A N EN Tässä lehdessä Pääkirjoituksessa tivataan, miksei hallitus tee mitään. 3 Alapääkirjoituksessa kysytään, pitääkö Suomessa pian vakuuttaa kaikki. 3 Taideyliopisto otti Taideyliopiston mukaan opiskelijoiden rasismihuolet tosissaan. 8 Sisua ei edelleenkään osaa käyttää kukaan, eivätkä näkövammaiset edes voi. 10 SYL haluaa opiskelijoille ikuisen opinto-oikeuden, ekonomisti ei. 12 Selma af Schultén ajatteli tosi-tv:tä ja työllistymistä. 14 Touko Hujanen ja Tuija Siltamäki alkoivat viime vuonna seurata asunnottomien elämää Helsingissä. Otto, Jenni, Enska ja kymmenet muut kertovat. 16 Sami Kilpiö ja Arttu Seppänen kävivät Salossa Nokian raunioilla ja päätyivät torikahveille ja Meiju Suvaksen keikalle. 32 Roosa Savo haastatteli nuoria, jotka eivät ole saaneet vakuutuksia, koska ovat hakeneet apua mielenterveytensä pulmiin. Erik Solin kuvitti. 40 Julia Thúren kertoi Maija Alanderille niukkuuden kokemuksistaan. Katri Tikkanen kuvitti. 48 Amanda Palo ei kirjoittanut mitään selviytymisesseetä. 50 Postia sai perussuomalaisten uusi Mestari. 53 Listasimme Helsingin parhaat koronalingot. 53 Kulttuurisotakirjeenvaihtaja on pahoillaan. 53 Asiattomia kysymyksiä esitettiin Antti Kurviselle. 54 Apulaisoikeusasiamiehen mukaan asunnottomat ovat koronan takia muuta väestöä suuremmassa vaarassa.
• 8 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 Miten Taideyliopistossa on tähän mennessä reagoitu adressin vaatimuksiin, vararehtori Lauri Väkevä? Adressiin reagoitiin saman tien. Osa toimista oli jo kehittelyssä, koska meillä on käynnissä opetussuunnitelman uudistustyö, jossa syrjinnän ehkäisyyn liittyviä opintoja lisätään. Olemme myös lisänneet henkilöstön koulutusta aiheesta, eli kyllä näihin on tartuttu kaikilla tasoilla. Opetussuunnitelman uudistaminen on hidasta, siksi uudet opinnot ovat vielä valinnaisia. Millaisia uusia kursseja opetukseen on lisätty? Eri akatemiat ovat lähteneet tähän mukaan eri tavoin, mutta esimerkiksi Teatterikorkeakoululla nämä valkoisuuteen ja poliittiseen tasa-arvoon liittyvät teemat ovat olleet tärkeitä jo ennen adressin julkaisua. Mitä ”henkilöstön kouluttaminen aiheesta” tarkoittaa? Moninaisuuden lisääminen halutaan ottaa esiin henkilöstön koulutuksessa ja etenkin rekrytointivaiheessa. Meillä on uudet eettiset periaatteet, ja tarkoitus olisi, että kaikki tutustuvat niihin jo ennen, kuin aloittavat yliopistossa. Taideyliopiston strategiassa vuosille 2021–2030 mainitaan muun muassa yliopistoyhteisön moninaisuuden ja osallisuuden kokemuksen vahvistaminen. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Meillä on lähtökohtana, että kaikki Taide yliopiston yhteisössä jakaisivat samat arvot, jotka on artikuloitu selkeästi. Siitä sitten tulisi se osallisuuden kokemus. Tämä liittyy myös yliopistodemokratiaan. Olemme vahvistamassa osallistavia prosesseja. Lisäksi tutkimuspuolella on käynnissä aiheeseen liittyviä hankkeita. Opiskelijoilla on siis myös muita vaikuttamisen keinoja kuin adressien luovuttaminen? Ilman muuta. Pitkäjänteinen työ tapahtuu koulutusohjelmissa. Kannustan opiskelijoita kiireistä huolimatta osallistumaan ylioppilaskuntien toimintaan. Adressien luovuttaminen on yksi tapa vaikuttaa, ja pidän sitä tärkeänä. Mihin tahoihin Taideyliopisto on yhteydessä yhdenvertaisuuden edistämiseksi? Kontaktoimme kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä ryhmiä sekä sukupuoliseen ja seksuaaliseen tasa-arvoon liittyviä ryhmiä. Itse toivoisin, että myös opetussuunnitelman suunnittelussa olisi mukana sidosryhmiä ihan kansalaisjärjestöjä myöten. Sillä tavalla saamme tärkeää tietoa siitä, miten näitä asioita käsitellään yhteiskunnassa. Millaisia konkreettisia keinoja yliopistolla on seurata tavoitteiden toteutumista? Itse pitäisin tosi tärkeänä, että meillä olisi kvalitatiivisia indikaattoreita. Tärkeää on kuunnella ihmisiä. Kuten Teakin valkoisuuskurssin lähettämässä kirjeessä tuli ilmi, meillä saattaa olla kokemusta rakenteellisesta rodullistamisesta ja muusta, jota ei tehdä tietoisesti. Tämä on koko OIKEA TIETOISUUS TEKSTI MAIJA ALANDER
• 9 YLIOPISTOSTA yhteiskunnan ongelma, johon pitää löytyä niitä indikaattoreita. Eli onko tällaisia indikaattoreita olemassa? No meillä on opiskelijakyselyt, se on yksi tapa. Ja esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden palautesessiot. Vielä on tehtävää kansainvälisten opiskelijoiden mukaan saamisessa, vaikka olemmekin kansainvälinen taideyhteisö. Mitä käytännössä pitää vielä kehittää? Kielipolitiikkaa tulee kehittää, jotta ei esimerkiksi tulisi tilanteita, joissa henkilö on kokouksessa ilman materiaaleja omalla kielellään. Olen saanut palautettakin, että joskus kansainväliset opiskelijat kokevat jäävänsä syrjään. Englanninkielistä opetusta pitää vahvistaa, vaikka suomenja ruotsinkielinen opetus onkin meillä lakisääteisesti keskiössä. Myös arkisia kokemuksia tulee nostaa esiin, koska ihmiset voivat saada syrjintäkokemuksen monesta syystä. Taidealalle on vuosisatojen myötä muodostunut länsimaissa tietyt rakenteet, joten on tärkeää, että näitä asioita tuodaan nyt esiin. Tämä vaatii opiskelijoilta ja opettajilta aktiivista dialogia. Vielä konkreettisesti, mitä yliopistossa on jo tehty? Meillä on lisätty opiskelijoiden ja henkilökunnan tietoisuutta inklusiivisuuteen liittyvissä asioissa. Olemme ottaneet eettiset periaatteet käyttöön ja lähteneet kehittämään opetussuunnitelmaa nämä asiat huomioivaan suuntaan. Adressin laatimisessa mukana olleet Michelle Orenius ja Una Auri suostuivat vastaamaan Ylioppilaslehden kysymyksiin kiireisiin vedoten vain sähköpostitse. Miten Taidelyliopisto on vastannut esittämiinne vaatimuksiin? Adressiin reagoitiin Taideyliopistossa virallisella kannan otolla, ja eri koulutusohjelmien johdot toivat esille nostetut asiat vaihtelevasti keskusteluun. Käytännössä se ei kuitenkaan tuonut kaipaamiamme nopeita ja kokonaisvaltaisia muutoksia. Toivoisitteko yliopiston kuulevan opiskelijoitaan enemmän? Jos, niin miten? Yliopisto on kyllä kutsunut opiskelijoita osallistumaan, mutta valitettavasti opiskelijan näkökulmasta se ei aina ole kovin realistista. Taideyliopiston rakenne ja esimerkiksi kurssien sataprosenttinen läsnäolovaatimus opetuksessa eivät kannusta ottamaan osaa yhteisön asioihin. Kun samalla ihmisiä pusketaan individualistiseen taiteilijuuteen, kaikki aika ja energia menevät ensisijaisesti oman taiteilijuuden kehittämiseen sekä perusopetuksesta selviämiseen. Tarvitsisimme huokoisempia alustoja, tilaa muutoksille ja kokonaisvaltaista rakenteellista muutosta. • Kesällä 2020 Black Lives Matter -liike ravisteli maailmaa. Suomessa se sai 1 306 taidealojen entistä ja nykyistä opiskelijaa vaatimaan adressissaan antirasististen näkökulmien huomioimista opetuksen sisällöissä ja rakenteessa. Taideyliopisto kiitteli adressia ja kutsui opiskelijat mukaan uudistamaan yliopiston strategiaa ja opetussuunnitelmaa. Mitä sen jälkeen tapahtui? OIKEA TIETOISUUS
• 10 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 SISULLA SIITÄ SELVIÄÄ TEKSTI ANNA KANANEN Lukuvuoden alkaessa moni kohtaa jälleen Sisun, vanhan vihollisensa – tai joutuu sen kanssa ensi kertaa kosketuksiin. Sisua moititaan sekavuudesta, ja aluehallintovirasto on antanut Helsingin yliopistolle huomautuksen järjestelmän heikosta saavutettavuudesta. HELSINGIN YLIOPISTO KORVASI toukokuussa Weboodin opinto­ järjestelmä Sisulla. Jatkossa Sisussa muun muassa suun­ nitellaan opinnot, ilmoittaudutaan kursseille ja haetaan valmistumista. Sisu on herättänyt opiskelijoiden keskuudessa myös paljon turhautumista. Helsingin yliopiston Jodel­kanavalla käyttäjä tiivistää tunnot: ”Eii vittuuuuu en osaa käyttää tota sisua saata­ nan saatana.” Helsingin yliopiston opetus­ ja oppimisympäristöjen pal­ velujen johtajan Kati Kettusen mukaan Sisun käytössä ollaan vielä murrosvaiheessa. Hänen mukaansa voi kulua hetki, ennen kuin Sisun hyödyt tulevat esille. HELSINGIN YLIOPISTON LISÄKSI Sisua käytetään kuudessa muussa korkeakoulussa. Tampereen yliopistossa visuaalista journalismia opiskellut Renja Nurmi kertoo, että hänen han­ kaluutensa Sisun käytössä johtuivat enimmäkseen järjestel­ män joustamattomuudesta. Nurmi sai viime keväänä gradunsa valmiiksi. Hän jätti valmistumispyynnön Sisuun, mutta se tuli takaisin hylättynä. Syy oli väärässä paikassa oleva kurssi. Kurssi oli aiemmissa tutkintovaatimuksissa kuulunut ohjelman pakollisiin opintoihin, eikä Nurmi enää saanut sijoitettua sitä Sisussa oikeaan kohtaan. Niinpä Nurmi oli lisännyt kurssin valinnaisten opintojen kohdalle, väärään paikkaan. Hylätyn hakemuksen jälkeen Nurmi soitti opintotoimis­ toon. Kurssi saatiin lopulta sijoitettua oikein, mutta helposti se ei käynyt. ”Se ei todellakaan hoitunut mitenkään yksinkertaisesti ja intuitiivisesti, vaan oli monen mutkan takana. Olen tosi häm­ mentynyt siitä, miten se voi olla noin vaikea homma. Ei ole mitenkään kovin harvinaista, että ihmiset valmistuvat niin, että heillä on vanhojen tutkintovaatimusten mukaisia suori­ tuksia, joita ei enää tarjota.” Kettusen mukaan koulutusohjelmien välillä on suuria eroja siinä, miten tarkasti korvaavuustaulukoita on viety Sisuun. Hän kertoo, että asiasta on tullut palautetta. ”Uskon, että kaikkien tilanne paranee nopeutuvalla tah­ dilla. Sisun avulla voidaan jatkossa tehdä tutkintouudistuksia ja korvaavuudet automatisoida”, Kettunen sanoo. ”Kaikkea, mitä pystytään, pyritään parantamaan. Käyttö­ kokemuksista selvitetään, liittyvätkö hankaluudet järjestelmän teknisiin ominaisuuksiin vai siirtymävaiheeseen.” En tajuu sisusta mitään. En tajuu sisusta mitään.?? ?? @OJ @OJ Ei tarviikkaa tietää ennen Ei tarviikkaa tietää ennen orientaatioviikkoa, sitä orientaatioviikkoa, sitä varten se viikko on, et fuksit varten se viikko on, et fuksit perehdytetään yliopistomaailmaan perehdytetään yliopistomaailmaan ja sen järjestelmiin @1 ja sen järjestelmiin @1 Oon maisterifuksi Oon maisterifuksi?????????? ?? ????????? ?? ?? ?? @OJ @OJ Rip @kaukana Rip @kaukana Mäki oon maisterifuksi, eikai pidä Mäki oon maisterifuksi, eikai pidä mitään tietää. En oo siis aiemmin mitään tietää. En oo siis aiemmin opiskellu yliopistossa opiskellu yliopistossa??? ?? ??? ? ? ? @2 @2
• 11 YLIOPISTOSTA SISULLA SIITÄ SELVIÄÄ KÄYTETTÄVYYDEN LISÄKSI ONGELMIA on myös Sisun saavutettavuudessa. Etelä­Suomen aluehallintovirasto antoi kesäkuussa Helsin­ gin yliopistolle huomautuksen Sisun saavutettavuuspuutteista. Viraston mukaan Sisu ei täytä vuonna 2019 voimaan tulleen digipalvelulain saavutettavuusvaatimuksia. Järjestelmän käyttö on näkövammaiselle lähes mahdotonta. Helsingin yliopistossa suomen kieltä opiskeleva, näkö­ vammainen Susanna Halme kertoo, ettei ruudunluku­ ohjelma osaa lukea Sisua. ”Tällä hetkellä en voi käyttää Sisua. Siellä on ehkä yksit­ täisiä pieniä juttuja, jotka voisivat toimia, mutta koska koko­ naisuus ei toimi, en pysty käyttämään koko järjestelmää.” Weboodissa samanlaisia saavutettavuuteen liittyviä ongel­ mia ei ollut. ”Weboodissa pystyin tekemään kaiken itse. Kun alettiin puhua Sisusta, ajattelin, että okei, katsotaan. Kun ekoja ver­ sioita otettiin käyttöön, huomasin, ettei ruudunlukuohjelma tunnistanut järjestelmää. Laitoin siitä jo silloin palautetta. Tiedän, että moni muukin on laittanut.” Järjestelmätoimittaja Funidata Oy:n blogikirjoituksen mukaan Sisun saavutettavuusvaatimuksia on selvitetty vuo­ desta 2013 alkaen. Vuonna 2016 Euroopan parlamentti antoi uuden direktiivin julkisen sektorin verkkosivujen ja mobiili­ sovellusten saavutettavuudesta, minkä jälkeen Funidatan mukaan ”laadittiin tarkemmat kehityskäytännöt Sisun saa­ vutettavuuden huomioimiseksi wcag­standardiin pohjau­ tuen”. Saavutettavuusselvitys valmistui vuonna 2019. Sen jälkeen puutteita on yrityksen mukaan käsitelty ”entistäkin tarkemmin”. Korjauksia on tehty, mutta saavutettavaa Sisusta ei ole tullut. Näkövammaisten liiton digitalisaatioasiantuntija Ville Lamminen kertoo, että saavutettavuuspuutteista oltiin yhtey­ dessä yliopistoon jo vuonna 2018. ”Kun ongelmista silloin kerrottiin, eivät vastaukset olleet erityisen vastaanottavia.” Kettunen kertoo, että koska järjestelmänä Sisu on erittäin visuaalinen, oli yliopistolla Sisun käyttöönottoa valmistellessa tiedossa, ettei näkövammaisten henkilöiden ole mahdollista käyttää sitä. ”Valmistelussa tehtiin virhearvio, eikä käyttöönoton aika­ taulussa pystytty tekemään siihen käyttömahdollisuuksia, joi­ den kautta näkövammaisten ja visuaalista haastetta kokevien olisi sitä mahdollista käyttää.” Sen takia yliopisto on Kettusen mukaan varautunut käyt­ töavun tarjoamiseen. Siinäkin on puutteita. Aluehallintoviraston huomautuksen mukaan Sisun käyttö­ apua tulisi olla saatavilla myös virastoajan ulkopuolella. Tällä hetkellä näkövammaiset opiskelijat voivat käyttää Sisua vain virka­aikoina, muut milloin tahansa. Halme toivoo, että Sisu tulisi nopeasti saavutettavaksi, ja että sitä odotellessa sen käyttöön saisi apua nopeasti ja virka­ aikojen ulkopuolella. Kettusen mukaan konkreettista menettelyä näkö­ vammaisten ja visuaalista haastetta kokevien opiskelijoiden auttamiseksi ei vielä ole, mutta jokaisen opiskelijan avuntarve kartoitetaan. Ympärivuorokautisen päivystyksen mahdollisuu­ teen hän ei kuitenkaan usko. ”Onneksi Sisun toiminnot ei ole ihan päivittäisiä asioita. Missään tapauksessa opiskelijoita ei ole tarkoitus jättää pulaan. Tuemme opiskelijoita yksilöllisesti ja huomioimme, että apua on saatavissa aluehallintoviraston edellyttämällä tavalla myös virka­ajan ulkopuolella.” Kettunen sanoo, että Sisu tehdään saavutettavaksi niin pian kuin mahdollista. ”Muiden yliopistojen ja Funidatan kanssa käynnistyy suun­ nittelu, jossa tätä käydään läpi. Kyllä se on vakavasti työn alla.” Myös käytettävyyteen – ja Sisun sekavuuteen – on Ket­ tusen mukaan luvassa parannuksia uusien versioiden myötä. ”Tässä murrosvaiheessa on kuitenkin tärkeää, että ensi­ palautteen pohjalta ei tehdä hätiköityjä ratkaisuja, vaan ana­ lysoidaan kokonaisuutta huolellisesti. Kaikkeen ei ole osattu varautua etukäteen. Kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siis tarvitaan.” • Niinhän sen luulis menevän. Niinhän sen luulis menevän.?? ?? @OJ @OJ Eiks se oo vaan (paska Eiks se oo vaan (paska järjestelmä), jossa haetaab järjestelmä), jossa haetaab kurssit, ilmoittaudutaan niille ja kurssit, ilmoittaudutaan niille ja siinä se @4 siinä se @4 siis pitää sisussa nyt vielä siis pitää sisussa nyt vielä joteki eriksee "ilmottautua"?? joteki eriksee "ilmottautua"?? @OJ @OJ No siis kursseille ilmottaudutaan No siis kursseille ilmottaudutaan siellä. Tervetuloa orientaatioon, siellä. Tervetuloa orientaatioon, jossa käydään tämäkin asia läpi. jossa käydään tämäkin asia läpi. @1 @1
• 12 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 Mihin ongelmaan ikuinen opinto-oikeus olisi ratkaisu, SYL:n puheenjohtaja Annika Nevanpää? Opiskelijoiden hyvinvointi on romahtanut läpi 2000-luvun. Myös suorituspaineet ovat kasvaneet koko ajan. Olemme pitäneet pitkään esillä opiskelijoiden surkeaa toimeentuloa ja yrittäneet tarttua siihen, mutta koska näyttää siltä, että sitä ei päästä parantamaan edes tämän hallituksen kanssa, lähestyimme ongelmaa toisesta päästä. Helpotetaan ihmisen vapautta järjestellä oma toimeentulo, hyvinvointi ja opiskelu itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Miksi opinto-oikeuden pitää olla juuri ikuinen? Vuoteen 2005 saakka se oli ikuinen. Sillä, onko opinto-oikeudella takarajaa, vai onko se määrittelemätön, on iso symbolinen arvo. Mitä ajattelet SYL:n ehdotuksesta, ekonomisti ja Helsingin yliopiston työelämä professori Vesa Vihriälä? Minun on kyllä vähän vaikea suhtautua siihen. On varmasti yksilökohtaisia eroja siinä, miten paineita koetaan, mutta jos jollakin tavalla vertaa eri ihmisryhmiä ja maita, minusta on vaikea nähdä, että suomalaiset korkeakouluopiskelijat olisivat jotenkin erityisen stressatussa tilassa tai että heidän toimeentulonsa suhteessa muuhun väestöön olisi erityisen ongelmallinen. Opiskelijoiden pienituloisuus on tilapäinen ongelma, joka ei ole verrattavissa esimerkiksi eläkeläisköyhyyteen. Minusta ikuinen opintooikeus ei ole hirveän tehokas ratkaisu siihen, että joillekin opiskelu on kuormittavaa. Mihin SYL:n käsitys opiskelijoiden kuormituksen tasosta perustuu? Sillä, meneekö opiskelijoilla paremmin vai huonommin kuin muissa maissa, ei ole mitään merkitystä, koska se että meikäläisillä menee huonommin, on eri asia kuin se, että meikäläisillä menee huonosti. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa mielenterveystilastot menevät koko ajan huonompaan suuntaan. Ne ovat tosi huonolla tolalla erityisesti nyt koronan myötä. Jopa 60 prosenttia opiskelijoista on uupumisriskissä. Millaiset olisivat ikuisen opinto-oikeuden kustannukset, Vesa Vihriälä? Yritin miettiä päässälaskuna: Meillä on joka vuosi vähän yli 20 000 uutta opiskelijaa. Jos 10 prosenttia vuotuisista opiskelijoista lisäisi opiskelu aikaansa vuodella, ja vuotuinen laskennallinen kustannus korkeakouluopiskelijalle on about 15 000 euroa, se tarkoittaa noin 30 miljoonan euron lisäkustannuksia vuodessa. Eihän se mikään maailmanlopun kustannus ole, mutta muistettakoon, että viime keväänä hallitus teki kehysriihessä mielestäni huonon päätöksen leikata tutkimusrahoitusta 35 miljoonalla eurolla. Toisaalta, jos opiskelijat eivät tosiasiassa paljon rasita yliopistoja lisäaikana eikä opintotukea lisätä, todellinen lisäkustannus jäisi vähäiseksi. Miten SYL on ajatellut ikuisen opintooikeuden rahoittaa? On käytännössä mahdoton laskea, millainen hinta lappu tälle tulisi, koska siihen vaikuttaa niin moni yksityiskohta. Vesan johtama ”eturivin ekonomistien” työryhmä ehdotti viime vuonna maltillisten lukukausi maksujen ottamista käyttöön korkeakouluopetuksessa. Mitä tässä oli taustalla? Se perustuu siihen havaintoon, että korkeakoulutetut tulevat menestymään elämässään keskimäärin tavattoman paljon paremmin kuin ne, jotka eivät korkeakoulutusta saa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan hyöty on keskimäärin yli 400 000 euroa elinkaaren aikana. Tästä Ikuisesti opiskelija TEKSTI TUIJA SILTAMÄKI SYL vaati heinäkuussa kannanotossaan ikuisen opintooikeuden palauttamista yli opistoihin. Niin ei tule tapahtumaan, sillä aloitetta vastustetaan sekä yliopistojen johdoissa että opetus ministeriössä, mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Kysyimme SYL:n puheen johtajalta ja lukukausimaksuja ehdottaneelta ekonomistilta.
• 13 YLIOPISTOSTA näkökulmasta olisi kohtuullista, että he osallistuisivat jollakin tavalla koulutuksensa rahoittamiseen. En tunne yhtään ekonomistia, joka olisi jyrkästi tätä periaatetta vastaan. 1 Korkeakouluopiskelun isoin ongelma on se, että liian pieni osa nuorista pääsee halustaan huolimatta opiskelemaan. Aloituspaikkoja tarvitaan lisää ja tämä edellyttää lisärahoitusta. Toisaalta koulutuksen julkinen rahoitus on jo kansainvälisessä vertailussa suuri BKT:hen verrattuna ja julkinen talous muutenkin ahtaalla. Yksityinen rahoitus tulisi tarpeeseen. Kuinka maltillisista lukukausimaksuista nyt puhuttaisiin? Jos se olisi 2 000 euroa per vuosi, ja meillä olisi ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa vajaa 300 000 opiskelijaa, se olisi noin 600 000 000 euroa rahaa, mikä on aika paljon, kun yliopistojen budjetti on yhteensä vähän yli 2 miljardia ja ammattikorkeakoulujen 900 miljoonaa Viime vuonna SYL tyrmäsi ehdotuksen, entä nyt, Annika? Kyllä mä tyrmään. Tämä on monimutkainen ja mahdollisesti saavutettavuutta heikentävä asia, joka on korjattavissa asialla nimeltä progressiivinen verotus. 2 Kun yliopistosta valmistuneet lääkärit lähtevät työelämän, he alkavat verotuksen kautta maksaa koulutustaan takaisin ilman erillistä lukukausimaksujärjestelmää. Ikuinen opinto-oikeus poistettiin vuonna 2005 siksi, että Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus halusi rajata opintoaikoja ja saada opiskelijat nopeammin työelämään väestön vanhenemisen takia. Mitä ratkaisuja te ehdotatte tähän ongelmaan? On outoa ajatella, että työura alkaa vasta, kun on maisterin paperit kädessä. Ihmiset työskentelevät myös opintojen ohella. Jos meillä olisi aloitus paikkoja niin paljon, että ihmiset pääsisivät kouluun silloin, kun he sinne haluavat, saataisiin nuorempia maistereita ja pidempiä työuria. Ja ajatelkaapa, kun opiskelijoilla olisi sellainen toimeentulo, että he voisivat keskittyä vain opiskelemiseen! Aloituspaikkojen määrän lisäämisestä on minusta avainasemassa, että pystymme tarjoamaan isommalle osalle korkeakouluopiskelua, joka lisää heidän tuottavuuttaan ja talouden suorituskykyä. Jos koulutuksen rahoitusta halutaan laajentaa, ei minusta voi sulkea pois sitä, että siihen käytettäisiin myös yksityistä rahaa. Lisäksi suomalainen yhteiskunta täytyy tehdä houkuttelevammaksi ulkomaalaisille ihmisille. Parhaillaan on lausunnolla lakiesitys, joka helpottaisi ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden oleskelulupakäytäntöjä, kuten työnhakua varten valmistumisen jälkeen. (Toim. huom. nykylain mukaan tutkinnon Suomessa suorittanut ei voi saada oleskelulupaa ilman alle kirjoitettua työsopimusta tai sitovaa työtarjousta.) Entä mitä toimia jaksamisen edistämiseksi voitaisiin tehdä oppilaitoksissa? Parannettavaa on jokaisella koulutusasteella. Esimerkiksi opintospykologien määrästä on puhuttu paljon. YTHS tarjoaa varsinaista mielenterveysapua, ja opinto-ohjaaja osaa auttaa kurssien valitsemisessa, mutta siitä väliltä puuttuu paljon varhaisen puuttumisen malleja. Terapiatakuu on tosi tärkeä, mutta meiltä pitäisi löytyä keinoja siihen, ettei joutuisi koskaan edes hakeutumaan terapiaan. Miltä nämä ennaltaehkäisevät toimenpiteet ekonomistista kuulostavat? Ennaltaehkäisy on usein paljon tehokkaampaa kuin pahaksi päässeiden ongelmien hoito. • 1 Lukukausimaksujen riskinä nähdään usein yhdenvertaisuuden heikentyminen. Se, että huonommasta sosioekonomisesta taustasta tulevat jäisivät helpommin korkeakoulutuksen ulkopuolelle. Vihriälän mukaan riski on olemassa, mutta hallittavissa. IsoBritannian korkeakoulujen lukukausimaksuista julkaistiin vuonna 2019 tutkimus Economics of Education Reviewssä. Sen mukaan lukukausimaksujen takia entistä useampi pääsi korkeakouluopiskelun piiriin, koska koulujen rahoituksen määrä kasvoi. Tutkimuksessa ei löytynyt evidenssiä sosioekonomisten erojen kasvusta. Iso-Britanniassa lukukausimaksun voi maksaa tulosidonnaisella opintolainalla. Jos valmistumisen jälkeen jää tietyn tulotason alle, ei lainaa tarvitse maksaa takaisin. 2 Siitä Vihriälällä on kaksi lyhyttä huomautusta. Yksi: Progressiivisen verotuksen kautta myös paljon tienaavat korkeakouluttamattomat joutuvat ”opiskelijoiden maksumiehiksi”. Kaksi: Progressiivisen verotuksen kiristäminen voi lisätä riskiä siitä, että kansainväliset opiskelijat käyttävät Suomea ilmaisena koulutusalustana ja suuntaavat valmistuttuaan muualle tienaamaan ja maksamaan veroja. K U V A T : S Y L, ET LA / M A T T I R A J A LA
• 14 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 KEVÄÄLLÄ 2020 minäkin laitoin aivot narikkaan ja aloin katsoa keskiviikko­ iltaisin Temptation Island Suomea. Ja kuten monella muullakin, suhteeni ”Temppareihin” muuttui ironiasta ja salai­ sesta paheesta traditioksi, jonka parissa aloin viettää yllättävän paljon aikaa. En ehkä itse puhunut vetopäivästä tai halipulasta, mutta tulin ennen pitkää täy­ sin tietoiseksi sanontojen merkityksistä sekä niiden syntyhetkistä. Ohjelman maailma ja sarjan tapahtumien jälki­ puinti jatkuivat Instagramissa, Jodelissa ja podcasteissa, joissa osallistujat kertoi­ vat elämistään. Sain muun muassa seu­ rata VP :n kunnallisvaali kampanjaa sekä ihastella Mattun kissanpentua Mimiä. Samalla, kun realityjen suosio on kasvanut ja niiden katsominen norma­ lisoitunut, on niiden eettisiin ongel­ miin alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Keväällä Ylen mot­ohjelma tutki ohjelmien osallistujien sopimuksia. Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Lehmusvesi puolestaan haastatteli tutkija tohtori Pauliina Tuomea provo­ katiivisesta televisiosta ja ohjelmien lisääntyneestä sensaatiohakuisuudesta. Tänä kesänä aiheeseen tarttui Ylioppi­ lasteatteri. Sen esitys Reality 2021 – Sum­ mer of Love pureutuu aiheeseen huumorin ja kritiikin kautta. Esityksessä seikkailevat tosi­tv:stä tutut henkilöt ja hahmot. On kuiva ja hiukan misogyyninen tuottaja, kunnian himoinen ja menestystä tavoitte­ leva tv­sielu sekä pariskunta, jossa toinen rakastaa enemmän kuin toinen. Aiheet tunnistaa jokainen realityä katsonut. Teatterin katsomossa nauran mukana. Ehkä esityksen hauskuudelle, ehkä sen osuvuudelle. Se on kuin oikeaa realityä: kieroon menneitä hetkiä, ihmiskohtaloita ja todellista rakkautta. Tosi­tv­unelmissa kuka tahansa voi menestyä ja nousta legendaariseksi tähdeksi, jonka sanomisia siteerataan meemisivuilla ja Youtuben kommentti­ kentissä. Esityksen hahmot esitetään kui­ tenkin myös todellisina ihmisinä, joiden elämiin menestys ja julkisuus eivät tuo varsinaista onnea. KOLUMNISTI KEVIN ROOSE kirjoitti huhti­ kuussa 2021 The New York Timesiin ”yolo economysta”. Roosen mukaan you only live once ­talous kertoo amerikkalaisesta trendistä, jossa varakkaat nuoret aikuiset jättävät päivätyönsä toteuttaakseen omia projektejaan. Roosen mukaan pandemian kautta monet ovat päätyneet ajattelemaan elä­ män peruskysymyksiä. Mitä haluan elä­ mältäni? Mitä haluan työltäni? Ihmiset, joilla siihen oli varaa, päättivät alkaa elää omaehtoista elämää: Päättää itse työ­ tuntinsa ja sen, monelta aamuisin herää­ vät. He aloittivat start­uppeja ja tavoit­ telivat taloudellista riippumattomuutta esimerkiksi ostamalla trendi osakkeita ja kasvattamalla ”henkistä pääomaa”, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Yksi keino omaehtoisuuden unelman saavuttamiseen on someura. Realitystä on tullut varteenotettava ja pragmaatti­ nen keino sen tavoittelemiseen. Se ei sinänsä ole kovin kummallista. Tosi­tv ohjelmia, kuten Big Brotheria Somemaailmassa toistuu amerikkalaisen unelman retoriikka, jossa kuka tahansa voi menestyä. Myös reality tarjoa mahdollisuuden onnistua ja kasvattaa somenäkyvyyttä omalla persoonalla. Todellisuudessa tuottajat päättävät menestymisen puolestasi, kirjoittaa Selma af Schultén kolumnissaan. ONKO TOSI-TV:STÄ PONNAHDUSLAUDAKSI?
• 15 KOLUMNI ja Temppareita, seuraavat sadattuhannet ihmiset. Reality kaupittelee osallistujille unel­ maa, jossa kuka tahansa voi nousta ryy­ syistä rikkauksiin. Samoin ajattelemme somesta. TikTok ja Instagram voivat tehdä kenestä tahansa kuuluisan! Somessa julkisuus tarkoittaa valtaa ja rahaa, ja se on huomio taloudessa kieltämättä kovaa valuuttaa. Esimerkiksi reality­ ohjelmissa esiintynyt Niko Saarinen juontaa nykyään yhtä Suomen suosituimmista podcasteista ja menestyy alallaan. Todellisuudessa ohjelmat eivät voi luvata mitään. Tuottajat haluavat kat­ sojille hyvän tarinan, ja osallistujat ovat keino ja väline sen tuottamiseen, eikä tuottajilla välttämättä ole samoja intres­ sejä kuin osallistujilla. Reality voi olla myös se paikka, johon unelmat menevät kuolemaan. TULEVAISUUDESSA SOMEURAN SAAVUTTAMINEN saattaa olla suoraviivaisempaa. Tampereen ammattikorkeakoulu on ensimmäisenä maailmassa perusta­ nut vaikuttajiksi pyrkiville ”Influencers Academyn”. Se on uusi koulutusohjelma, jossa tavoitteena on oppia uutta vaikuttaja­ markki noin nista ja 3,5 vuoden jälkeen valmistua tradenomiksi. Ohjelma on englannin kielinen ja suunnattu EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Influencers Academyn lukukausimaksu on 9?800 euroa. Somekoulutus ja realityyn osallistu­ minen ovat vain yksittäisiä tapoja nousta kuuluisuuteen, eikä salaista reseptiä menestymiselle ole. Kaikilla vaikuttajiksi pyrkivillä on varmasti ajatus siitä, miten omaa unelmaaa kannattaa viedä eteen­ päin. Sitä kannattaa seurata. Koko vaikuttajamarkkinoinnin maa­ ilma perustuu imagon rakentamiselle ja brändäykselle. Somevaikuttajasta, joka tekee asiat kuten hän itse haluaa, oli se sitten realityyn osallistuminen tai jokin muu tapa, huokuu aitous ja rehellisyys. Se on tarpeen, kun tarvitsee yleisön luot­ tamusta myydäkseen tuotteita. Parhaassa tapauksessa reality tarjoaa sekä katsojille että osallistujille hyvän tarinan ja hauskaa viihdettä. Ihmisille, jotka ovat valmiita heittäytymään kum­ mallisiin formaatteihin ja nauramaan itselleen, tulee aina olemaan tarvetta. Ja sitä me katsojat todella arvostamme. • SELMA AF SCHULTÉN Selma af Schultén on journalismin ja viestinnän opiskelija, joka toimii vapaana kirjoittajana ja valokuvaajana Helsingissä ja inspiroituu trendipastoista. "Reality voi olla myös "Reality voi olla myös se paikka, johon se paikka, johon unelmasi menevät unelmasi menevät kuolemaan." kuolemaan."
• 16 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 Ylioppilaslehti seurasi asunnottomien elämää Helsingissä lähes vuoden. Sinä aikana päivä keskuksia, kirjastoja ja uimahalleja suljettiin koronan takia, hätä majoitusten paikkoja rajattiin kokoontumisrajoitusten vuoksi ja kymmenien ihmisten kodit myytiin. Minne he oikein menevät? TEKSTI TUIJA SILTAMÄKI KUVAT TOUKO HUJANEN Jenni tuli pari vuotta sitten Joensuusta Subutexin perässä Helsinkiin. Siitä lähtien hän on ollut asunnoton.
• 17 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021
• 18 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 H HELMIKUISENA YÖNÄ Hietalahden torin vessa on varattu niin kuin aina. Siellä nukkuu mies, niin kuin aina, eikä hän edelleenkään halua lähteä Yökiitäjän kyytiin. Rautatieaseman naista ei kannata edes yrittää. Hän on viettänyt siellä laukkujensa kanssa jo vuosia eikä halua hätämajoitukseen eikä yökahvilaan eikä mihinkään. Silloin, kun on rahaa, hän menee hotelliin tai laivalle. Nyt ei ole, eivätkä laivat koronan takia kulje, joten nainen istuu seinustalla ja sanoo, että ihmiset tuntuvat olevan entistäkin enemmän sekaisin. Joulukuussa mies puukotti toista viidakko veitsellä, tänään toinen ei muis­ tanut, asuuko Otaniemessä vai Konalassa vai sittenkin Korsossa eikä pystyssä pysy­ misestäkään meinannut tulla mitään. Kolmas mies puhuu patterille. Kutsutaan häntä vaikka Mikaksi. Mikalta on Mikan mukaan varastettu lompakko. Tauoton puhe jatkuu Yökii­ täjän takapenkillä. Hän kertoo olleensa yli vuoden asunnottomana ja viettä­ neensä viimeiset kaksi viikkoa hotellissa. Takana mittava ura, viimeiset vuodet kansain välisissä johtotehtävissä, ei ihan vakoojana, mutta tiettyjä tehtäviä oli, ja niistä hän ei voi kertoa sen enempää. ”Mä olen vähän tällainen puolivalla­ ton poikamies. Hyvin vaikea on meikä­ läisen rauhoittua ja asettua aloilleen. Semmonen mä olin jo natiaisena ja sem­ monen mä olen tänäkin päivänä. Hyvin vaikee se on pestä pois ne seeprassa ole­ vat raidat, ei ne kulumallakaan lähde.” Vesa Timberg ja Tuomas IsoIlomäki pysäköivät pakettiauton Pasi­ lan Ratamestarinkadulle yökahvila Kalkkersin eteen. Siellä saa juoda kah­ via, syödä pullaa, torkkua ja olla sisällä. Mika huomaa olevansa väsynyt ja käy korituoliin. Timberg ja Iso­Ilomäki lähtevät jat­ kamaan kierrosta. Mannerheimintiellä istuu ihminen maassa, muuten kaupun­ gilla on rauhallista. Dallapenpuiston, Varsapuistikon ja Karhupuiston vessoja ei tänä yönä lähdetä kolkuttelemaan. ”Sinne on ihan turha mennä.” ”Paitsi jos tarvii uusia akkupora­ koneita.” KUN SUOMI MAALISKUUSSA 2020 ”meni kiinni”, suurin osa suomalaisista sul­ keutui sisään etätöiden ja suoratoiston äärelle. Toiset jäivät ulos. Koronarajoitusten takia monia asunnottomien palveluita suljettiin tai niissä asioimista rajoitettiin Helsingissä. Päivä keskusten asiointiaikoja ja asiakas­ määriä rajattiin. Uimahalliin ei pääs­ syt pesulle eikä kirjastoon sisälle. Kun julkisilla paikoilla liikkui vähemmän ihmisiä, asunnottomat alkoivat pistää silmään. Rautatieasemalta ja ostoskes­ kuksista häädettiin ulos, missään ei voi­ nut olla. Mäkelänkadulla sijaitsevassa Sini­ nauhasäätiön päiväkeskus Illusiassa käy normaalioloissa päivän aikana jopa 180 ihmistä syömässä, juomassa kah­ via, hoitamassa asioita ja tapaamassa ihmisiä. Tiukimpien koronarajoitusten aikaan keväällä 2020 Illusia oli kolme päivää kiinni. Senkään jälkeen sisälle ei hetkeen voinut ottaa juuri ketään. Ruo­ ka­annoksia jaettiin ikkunoista suoraan kadulle. Moni lakkasi käymästä, kun ei jaksanut yrittää syödä seisaaltaan räntäsateessa. ”Se on työntekijän näkökulmastakin aika vittumainen tilanne, kun operoit porukan kanssa, jolta muutenkin läh­ tökohtaisesti tietyt ovet pysyy kiinni, ja joudut vielä itsekin sulkee sen vimosen”, Tuomas Iso-Ilomäki kysyy Hietalahden torin vessassa nukkuvalta mieheltä, haluaisiko hän lähteä yöksi yökahvila Kalkkerssiin. Ei halua.
• 19 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. Tuomioita on tullut kuusi, enimmäk­ seen varkauksista ja enimmäkseen lyhyitä. ”Rappioromantiikka on jotenkin vie­ nyt mua elämässä. Oli oma valinta läh­ teä siihen.” Vankilan jälkeen Ottelin asui Mäke­ länkadulla Sininauhasäätiön asumis­ yksikössä. Siellä päihteiden käyttö oli hänen mukaansa jokapäiväistä, eikä niistä päässyt eroon. Oveen koputeltiin koko ajan. Kaksi viikkoa sitten hän sai Sini­ nauhalta asunnon. Hänellä on tieto­ kone, Netflix ja omaa rauhaa. Edellisenä iltana hän on pelannut tietokoneella ja juonut viskiä, viikonloppuna entinen naapuri Jesse on tulossa saunomaan ja syömään. Vailla vakinaista asuntoa ry:n (vva) päiväkeskus Vepalle hän on päätynyt sattumalta. Samassa raitiovaunussa ollut vanhempi nainen tarjosi salmiakki­ kossua ja kutsui mukaan. ”Täältäkin löytää rakkautta ja ystäviä. Ei se rakkaus tai ihmisyys siihen lopu.” Jesse puolestaan on löytänyt lahjoitus­ vaatteiden joukosta uuden paidan ja uudet verkkarit. ”Eiks oo hyvät kledjut?” JENNI TOIVOO , että tässä on pohja. On maaliskuun alku, ja edelliset pari kuukautta ovat olleet kaikkien aikojen rankimmat, Jenni sanoo. Kun Kalkkers oli kiinni, hänellä ja Jerellä ei ollut sanoo Illusiassa työskentelevä Mertsi Isberg . Maaliskuussa 2021 tilanne on pa­ rempi, mutta Suomeen on jälleen julis­ tettu ”poikkeusolot”. Päiväkeskukset ja hätämajoitukset ovat auki, mutta niiden toimintaa rajoitetaan edelleen. Asunnot tomuus­ ja päihdetyötä tekevien mukaan epidemialla on ollut vakavia vaikutuksia jo ennestään vaikeassa ase­ massa oleviin ihmisiin. Viime keväänä tilanteesta kiinnos­ tui myös eduskunnan apulaisoikeus­ asiamies. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin pyysi Helsingin lisäksi neljältä muulta kunnalta selvitystä siitä, mitä kunta tekee asunnottomuuden vähentä­ miseksi, ja miten asunnottomien palve­ lut on poikkeustilan aikana järjestetty. Selvitys valmistui keväällä 2021. Sen tulokset olivat tylyt: Kunnat eivät ole tehneet tarpeeksi asunnottomuuden vähentämiseksi. Julkisen vallan tehtävä on turvata jokaiselle välttämätön huolenpito ja edistää oikeutta asuntoon. Ja: asunnottomat ovat muuta väestöä suuremmassa vaarassa. OTTO OTTELIN löysi lapsena boheemin elämän. Äidinmaidossa tullut, hän sanoo. Juominen alkoi noin 10­vuotiaana, varastelukin varhain. Erossa meni­ vät parisuhde ja lapset, sitten alkoi­ vat ”vankila rundi” ja asunnottomuus. yöpaikkaa. He viettivät öitä rapuissa. Tavaroita on hävinnyt ja ryöstetty. ”Paskasuma”, Jenni sanoo. Pari vuotta sitten Jenni lähti Joen­ suusta Helsinkiin hakemaan Subu­ texia. Seuraavana aamuna hän heräsi ryöstettynä. ”En tiedä, mitä pillereitä söin.” Asunto Joensuussa oli menossa alta, ja Jennin kaksi alakouluikäistä lasta oli jo otettu huostaan. Ei ollut mitään syytä palata. Jeren kanssa he ovat pitäneet yhtä puolitoista vuotta. Siitä lähes puolet Jere on ollut ”kiinni”. Elämäänsä he ovat rahoittaneet vaihtelevin mene­ telmin. Tukia ei ole juuri nostettu. Kun Jere on ollut vankilassa, Jenni on ikävöinyt. ”Jere on mun perhe. Se on kaikki, mitä mulla on täällä.” Jenni ei ole nähnyt lapsiaan yli vuo­ teen. Hän sanoo todenneensa, että on parempi pysyä poissa siihen asti, kun­ nes edes puhelinnumero säilyy viikon samana. Parin päivän päästä heillä on taas aika asumisneuvojalle. Tavoitteena on saada asunto ja päästä korvaushoitoon. Otto Ottelin sanoo, että rappioromantiikka on aina vetänyt häntä puoleensa. Pari viikkoa sitten hän sai vihdoin asunnon. Tiukimpien koronarajoitusten aikaan IIiris Ingman ja muut päiväkeskus Illusian työntekijät jakoivat ruoka-annoksia suoraan kadulle.
• 20 YLIOPPILASLEHTI 4 / 2021 ja vastaavissa yönsä nukkuu lähes viides­ osa (721). Loput ovat asuntoloissa tai majoitusliikkeissä (489) ja laitosmaisissa yksiköissä (358). Asumisyksiköissä karanteeni on jär­ jestetty kuten asunnoissa yleensäkin. Muista karanteenipaikoista on huoleh­ tinut kaupunki. Itsenäiseen ja ilman valvontaa asumiseen kykeneviä ihmisiä on voitu laittaa karanteeniin yksittäi­ siin asuntoihin, ja tiloja on vuokrattu myös Hotelli­Haagasta ja Lauttasaaren tukikodista. Mielenterveys­ ja päihde­ ongelmaisia on viety karanteeniin Auro­ ran sairaalaan. Maaliskuun alussa listoille tuli käyt­ töä. Päiväkeskus Vepassa käyneellä todettiin korona, ja 18 ihmistä joutui karanteeniin. Pari viikkoa myöhemmin tilanne on rauhoittunut, mutta pöytiä ja käsiä desinfioidaan ja työntekijät muistutta­ vat turvaväleistä ja maskeista. Edistystäkin tapahtuu. Junailijan­ kujan asumisyksikön asukkaat on jo rokotettu ensimmäisen kerran, ja kun rokotteita jäi yli, niitä tarjottiin Vepan työntekijöille. HUHTIKUUSSA ihmisten vointi huononee. Koronarajoituksia ei pääse pakoon mihinkään, missään ei pääse rentou­ tumaan, joka paikasta häädetään pois. Pesulle on hankala päästä, ihmisten hygienian taso on laskenut. Uimahallit ja kirjastot ovat kiinni. Lääkäriin on vaikea päästä. Terveyskeskuksista ja päivystyk­ sestä saatetaan käännyttää pois. Kaduilla liikkuu huonoja huumeita. Muunnel­ tua ja jatkettua tavaraa piikittäessä tulee tulehduksia. Fentanyylillä terästettyihin rauhoittaviin kuolee ihmisiä. Katkolle ei meinaa päästä eikä van­ kilaan. Alle puolen vuoden tuomioita ei oteta sisään. Voi vain kävellä tai ajella julkisilla kaiket päivät. ”Ihmiset ovat niin loppu ja kylläs­ tyneitä koko koronaan”, sanoo päivä­ keskus Vepan ohjaaja Heidi Heino . Jenni ja Jere ovat saaneet Vepaan porttikiellon. Tähän mennessä yritykset ovat kariutu­ neet. Viimeksi siihen, että he nukkuivat pommiin. Kaikki pitää tehdä erehdyk­ sen kautta, Jenni sanoo. ”Varmaan aika monessa asiassa pää­ sisi paljon helpommalla, jos voisi pitää huolta vain itsestään. Ei tarvitsisi välit­ tää oikein mistään.” PÄIVÄKESKUS VEPASSA ei yleensä kysytä ihmisten nimiä. Koronan takia sekin muuttui. Kävijöistä alettiin kerätä rivilistoja, joihin kirjataan, kuka on ollut tiloissa minäkin päivänä. Tietoa tarvitaan tar­ tuntojen jäljittämistä varten. Jos pai­ kalla on ollut koronatartunnan saanut ihminen, altistuneet voidaan listojen perusteella määrätä karanteeniin. Mutta minne? Suomessa oli vuoden 2020 lopussa 4 314 asunnotonta. Valtaosa yksineläjiä, liki neljäsosa pitkäaikaisasunnottomia eli yli vuoden tai toistuvasti kolmen vuoden aikana asunnottomana olleita. Alle 25­vuotiaita asunnottomia oli 854, perheitä ja pariskuntia 201. Lähes puolet kaikista asunnottomista elää pääkaupunkiseudulla. Oikeasti asunnottomia on enemmän. Kun puhutaan asunnottomien mää­ rästä, viitataan ympäristöministeriön alaisen asumisen rahoitus­ ja kehittämis­ keskuksen ara:n tilastoihin. Sen tiedot eivät perustu väestötietojärjestelmään, vaan ne ovat vastauksia kunnille lähe­ tettyihin kyselyihin. Kunnat keräävät tiedot sosiaali­ ja asuntotoimen rekistereistä sekä kun­ nan vuokrataloyhtiöiden asuntohakija­ rekistereistä. Jotkut kunnista käyttävät tietojen hankkimiseen ja tarkista­ miseen Kelan toimeentulorekisteriä tai digi­ ja väestötietovirasto dvv:n väestötietorekisteriä. Kuntien tiedonhankintamenetelmät ja niiden arviointiperusteet kuitenkin eroavat toisistaan, ja kuten muistakin yhteiskunnan marginaalissa olevista ihmisistä, myös asunnottomista on vai­ kea saada täsmällistä tietoa. Vuonna 2018 asunnottomien määrä ”väheni” Helsingissä edellisvuoteen sel­ västi. Syynä ei kuitenkaan ollut tilan­ teen parantuminen vaan se, että Hel­ sinki muutti tilastointitapaansa. Jotain luvuista kuitenkin näkee. Pitkällä aikavälillä asunnottomuus on vähentynyt Suomessa merkittävästi. Vuonna 1987, kun Aran tilastointi aloi­ tettiin, asunnottomia oli yli 18 000. 1990­luvun puoliväliin asti määrä laski jyrkästi. Vuosituhannen vaihteessa kehi­ tys pysähtyi, kunnes kääntyi hitaam­ paan ja tasaisempaan laskuun. Samoin tiedetään, että suurin osa tilastoiduista asunnottomista (2?773) elää tilapäisesti tuttavien tai sukulais­ ten luona. Vielä tilapäisemmissä ratkai­ suissa, eli ulkona, rapuissa, ensisuojissa Helsingin kaupunki ja Diakonissalaitos järjestävät asunnottomille hätämajoitusta.