2 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 1Store Kauppakeskus Kamppi • Helsinki 1Store WTC • Aleksanterinkatu 17 • Helsinki 1Store Hansakortteli • Yliopistonkatu 20 • Turku ? 010 230 7300 | www.1store.fi Täydellinen opiskelukumppani. Hanki nyt Mac-kannettava tavattoman edulliseen opiskelijahintaan. MacBook Air alk. 1099 € Lisäksi voit hyödyntää 100 € vaihtohyvityksen.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG 2000 LUVUN ALKUPUOLELLA olin lähikirjastoni unelma asiakas . Kannoin kotiin niin paljon romaaneja , että kirjastolle olisi jo sen perusteella voitu myöntää tuntuva määrärahojen korotus . Lukeminen ei ollut niinkään ajanvietettä vaan aktiivista tekemistä – ehta harrastus , jossa saattoi tuntea kehittyvänsä . Ylläpidin jopa pikkutarkkoja Excel taulukoita lukemistani kirjoista , sillä minua sykähdytti ajatus , että sitten joskus aikuisena taulukossa komeilisi tuhansia nimikkeitä . Mutta jossain vaiheessa minulle kävi kuin Mikael Jungnerille : romaanien lukeminen jäi muiden , näennäisesti jännittävämpien asioiden jalkoihin . Yhtäkkiä en enää osannut lukea . ( Toisin kuin Jungner , en luojan kiitos keksinyt lähteä Twitteriin huutelemaan , että aika aikaa kutakin ja että kirjat , etenkin yli 300 sivuiset , on vanhentuneena kansanperinteenä ja ajanhukkana aika kuopata .) SAMASSA LIMBOSSA vaikeroi moni muukin . Kuten esikoiskirjailija Arsi Alenius sivulta 40 alkavassa esseessään kirjoittaa , nykyaika on pitkälti tätä : lukisin kirjoja , mutta en yksinkertaisesti enää pysty siihen . Kirjasta on tullut toisaalta eksoottinen , toisaalta hyvinkin tarpeeton kapistus . Sen toisteleminen , että kirjaan keskittyminen olisi tänä päivänä tehty mahdottomaksi , on kuitenkin itsensä huijaamista ja liian helpolla päästämistä . Kaikki tietävät , ettei pitkänmatkanjuoksijaksi tai pianistiksi tulla ilman kovaa treeniä . Lukemiseen suhtaudumme toisin : odotamme välitöntä nautintoa , joka tempaa mukaansa samaan vastustamattomaan tapaan kuin 77 HIEMAN YLI KOLMELLA NELJÄSTÄ HELSINKILÄISESTÄ ON AJOKORTTI. Lukemisen kulta-aika 1Store Kauppakeskus Kamppi • Helsinki 1Store WTC • Aleksanterinkatu 17 • Helsinki 1Store Hansakortteli • Yliopistonkatu 20 • Turku ? 010 230 7300 | www.1store.fi Täydellinen opiskelukumppani. Hanki nyt Mac-kannettava tavattoman edulliseen opiskelijahintaan. MacBook Air alk. 1099 € Lisäksi voit hyödyntää 100 € vaihtohyvityksen. lapsena . Ellei sellaista tule , hylkäämme kirjat alkuunsa ja katsomme hetken päästä kummissamme ( ja toisaalta välinpitämättöminä ) tilastoja , jotka kertovat suomalaisten lukutaidon ja koululaistemme Pisa menestyksen romahtamisesta . Sokeina unohdamme tämän : juuri nyt on ihana hetki olla lukeva ihminen ! Näin vapaata ja täydellisen rajoittamatonta lukeminen ei ole koskaan ennen ollut . Oli lukijan sijainti sitten Ullanlinnassa tai Utsjoella , lähes minkä tahansa kirjan saa verrattain helposti käsiinsä muodossa tai toisessa . Tarjolla on jokaiselle jotain , eikä tämä nyt tarkoita lentokenttäkiskan kajahtanutta pokkarivalikoimaa vaan kirjoittavien äänien moninaisuutta . Tämänkin lehden sivuilla esiin nousevat sekä satavuotiaat klassikot ( s . 42 ) että parikymppisten kirjoittamat memoir teokset ( s . 10 ). Eikö olisi miltei häpeällistä ohittaa tämä kaikki olankohautuksella ? JOKUNEN VUOSI SITTEN havahduin : en ehkä koskaan palaisi kirjojen äärelle , ellen tekisi asialle jotain . Menettäisin isoja elämyksiä ja tärkeän palan identiteettiäni . Tyhmistyisin . Niinpä aloin ns . treenata tavoitteellisesti : kirja käteen joka ilta . Kaksi sivua tai 200 , ei sen väliä . Tärkeämpää oli synnyttää rutiini . Lopulta palasi myös lukemisen nautinto – hitaasti hiipien , jatkuvien toistojen houkuttelemana . Tätä metodia suosittelen kaikille , myös Mikael Jungnerille . Saattaa käydä jopa niin , ettei 300 sivuinen kirja tunnukaan enää pitkältä . Sitä ei kutsuta ajanhukaksi , vaan keskittymiskyvyksi . 3
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 4 TOIMITUKSELTA MITÄ JOS KUOLEMAN jälkeen ei ole mitään ? Kysymys on polttava , vaikka ei uskoisi esimerkiksi kristinuskon lupaamaan kuolemanjälkeiseen elämään . Mitä jos kuoleman jälkeen ei ole mitään , mikä jatkaisi ihmiskunnan pitkää projektia Maan päällä ? Tavallisesti pidämme itsestään selvänä , että muut ihmiset jatkavat elämäänsä meidän kuolemamme jälkeen , että tilalle tulee uusia sukupolvia . Emme edes ajattele asiaa . Filosofi Samuel Schefflerin mielestä tällä oletuksella on valtavia vaikutuksia elämäämme . Monella tapaa täysin tuntemattomat ihmiset ja vielä syntymättömät sukupolvet ovat meille tärkeämpiä kuin oma tai läheistemme olemassaolo . Kauhistumme omaa kuolemaamme ajatellessamme . Tiedolla oman elämämme PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA ARSI ALENIUS, PAULIINA HOLMA, SARA HORNIG, TOUKO HUJANEN, MILKA LUHTANIEMI, MIKKO RIKALA, SAMULI SAARINEN, ROOSA SAVO, TUIJA SILTAMÄKI, NICO TURNER KIITOKSET HANE & LEENA, ROOPE MOKKA, ANNIKA OKSANEN, TUOMAS PELTOMÄKI, SANNA PIETILÄ, EILA JA HANNU RIKALA, JUHO RUOTSALAINEN, ASTA JA SEPPO SALMI, JAAKKO SUOMALAINEN, TANELI SUORANTA ANDRES TORRES, AKI WILKMAN, RUTTÉN KANNEN KUVA MALLI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVA PEKKA TORVINEN PIIRROS VIIVI PROKOFJEV PERUSTETTU 1913 107. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 18.10.2019 rajallisuudesta ei ole kuitenkaan juuri mitään vaikutusta tekemisiimme . Uskomme , että ne kannattavat . Mutta entä jos saisimme tietää , että parin kuukauden päästä kuolemamme jälkeen Maahan törmää asteroidi , joka tappaa koko ihmiskunnan ? Entä jos kaikki ihmiset muuttuisivat jonkin taudin takia hedelmättömiksi ? Minkä alan opiskelu tai millaisten töiden tekeminen olisi tällaisessa tilanteessa mielekästä ? Mikä tuntuisi tärkeältä ? Jos olettamus tulevista sukupolvista särkyy , samalla hajoaa usko merkitykselliseen elämään . Yksilölliset elämämme ovat merkityksellisiä vain , jos uskomme ” kollektiiviseen tuonpuoleiseen ”. Mikäli ilmastonmuutos riistäytyy käsistä , loppuelämiltämme katoaa pohja . Entä jos kaikki loppuu?
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 5 TEKIJÖINÄ Arsi Alenius Nico Turner LOVE ACTUALLY: YKSIN ITÄ-HELSINGISSÄ S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: ASTETTA RAJUMPI TRIPPI S. 42 PAKINA: TUIJA SILTAMÄKI S. 46 CITYSSÄ SUHISEE: MUISTOJEMME FLOW S. 8 FLASHBACK: AINA SAMA LAULU S.6 KUULIO: ANARKIAA ETU-TÖÖLÖSSÄ S. 44 HÄTÄ-MIIKKA KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 47 KAINALOSSA: LEIJUVA KAUPUNKI S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: VÄKIVALLAN ASIANTUNTIJA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: TREENIOHJELMA KUNTOON S. 3 ESSEE: ARSI ALENIUS S. 40 FIKTIO: MILKA LUHTANIEMI S. 44 Amerikkalainen unelma KALLE, MIEHEMME MAAILMALLA Ennen osattiin juhlia HAUSKAA LÄJÄÄN JA KANSA JONOON Paluu tulevaisuuteen! TAHDOTKO MENNÄ VANHAAN VAI UUTEEN? SISÄLLYSLUETTELO ARSI ALENIUS on helsinkiläinen kirjoittaja . Hänen esikoisromaaninsa Villa Alpha ilmestyi viime keväänä Kosmos kustantamon julkaisemana . Keski ikäistä toimittajamiestyyliä parodioiva teos käsittelee nostalgiaa , journalistien vallankäyttöä ja tarinataloutta . Arsi tekee kirjallisuus ja kulttuurikritiikkiä Opus Vei blogissaan . Hänen analyyseissään kotimaisesta kirjallisuudesta on yhteiskuntakriittinen näkökulma . Viime aikoina hän on ( taas ) viettänyt aikaa aina ajankohtaisen filosofi Guy Debordin tekstejä lukemalla . NICO TURNER on multi instrumentalisti , kuvataiteilija ja valokuvaaja . Hän on syntynyt ja kasvanut Los Angelesissa , missä hän myös asuu . Nico jätti yliopisto opinnot kesken ja perusti bändin nimeltä VOICEsVOICEs , jossa hän soitti kitaraa . Sittemmin Nico on muun muassa soittanut rumpuja ja muita lyömäsoittimia Cat Powerin bändissä ja tehnyt kokeellista musiikkia . Nicon musiikki on vähemmän organisoituja kappaleita , enemmän huumaavia äänimaisemia . Tähän lehteen Nico kuvasi Kalle Mattilan . 30-37 22-29 10-19
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 6 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: VIIVI PROKOFJEV OVATKO OPISKELIJAT SYÖTTÖPORSAITA? TÄTÄ IKIAIKAISTA KYSYMYSTÄ POHTI YLIOPPILASLEHDEN PAKINOITSIJA TOHTORI JOO JOO MAALISKUUSSA 2001. hauskaa ja voisi ehkä tavata uudelleen . Ihan , melko , ehkä . Onko mitään tylsempää ? OLEN SEURUSTELUIHMINEN . Kun en seurustele , olen se ärsyttävä jätkä , joka jakaa tylsiä meemejä lukuisiin eri kaveriporukoiden Whatsapp ryhmiin , jotta joku nauraisi jakamalleni vitsille . Aiemmissa pitkissä suhteissa olen saanut jakaa huumoria turvallisesti sohvalla , ravintolassa , puistossa , missä lie . Aina kun olen ollut suhteessa , olen kaivannut yksinäisyyttä . Aina kun olen ollut yksin , olen kaivannut suhdetta . Nyt minua pelottaa , että uuden kaupungin tuomat haasteet ja mahdollisuudet jäävät minulta täysin kokematta , koska minua itkettää ja tissuttelen ykköskaljaa asunnossani . Haluan tehdä kaiken , mutta en yksin . Suhteessa ollessa kesä muljahtelee eteenpäin päivä päivältä , kuin ajaisi BMX pyörällä pumptrackilla . Pieni kumpare viikko , isompi kumpare kuukausi . Loppusuoralla tajuaa , että niistä talvella tehdyistä kesäsuunnitelmista toteutui ainoastaan telttaretki saaristoon , jossa punkki puri ja ötökkäahdistus iski . Lopulta kesästä ei jää mieleen muuta kuin Stranger Thingsin juonenkäänteet . Toisaalta Stranger Things on parempi kuin kädenlämmin vaalea lager kädenlämpimässä seurassa . Kolmoskausi on yhä katsomatta . Siispä vielä muutama boost .” A , 28 PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” TAPASIN TINDERISSÄ NAISEN , jonka kanssa synkkasi . Tästä tulisi elämäni kesä , ajattelin . Uusi työ uudessa kaupungissa , uusi kumppani , miljoonasti mahdollisuuksia seikkailla , touhuta ja peuhata . Sitten nainen hävisi . Orastava säätö … tai seurustelu … äh , vitut , rakkaussuhde loppui kuin rikkinäinen VHS kasetti : kesken kiihkeän seksikohtauksen ruutu alkaakin kohista . En pääse yli . Järkyttävää yksinäisyyttäni koetan tietenkin parantaa samaisella seuranhakusovelluksella , josta aiemman säädön ... suhteen … rakkauden löysin . Minusta on tullut huomionkipeä . Huomionkipeyteeni ei yhtään auta se , kuinka Tinderin ilmaisversio vihjailee , että joku on tykännyt profiilistani . Heikko kun olen , ostin Tinder plussan . Se maksoi rahaa . Tinder yritys sai rahaa siitä , että minä koen oloni yksinäiseksi Itä Helsingissä . Tahdoin tulla huomatuksi , ikävöidyksi ja halutuksi . Alkuhuumassa läpsyttelin kaikki minusta tykänneet profiilit oikealle ja odotin . He ottivat yhteyttä , tapasimme , mutta treffit olivat keskinkertaisia , seksi tylsää , ja entinen säätö … juttu … äh , vittu exä , täytti mieleni . Kuunnellessani tuttujen kauhutarinoita Tinderistä alan toivoa , että minullakin olisi deittejä , jotka kusevat vaateekaappiin tai puhuvat ainoastaan perhokalastuksesta . Oma kauhutarinani on kädenlämpöiset treffit : se , että tyyppi on ihan mukava , että on melko Uneton Kontulassa Ja miten te luulette että kukaan voi yhtään mitään opiskella jos joutuu asumaan jossain Kontulassa jonkun ihan ihmeellisen tyypin kanssa, joka haisee ja varastaa jugurtit ja kuuntelee huonoa musiikkia.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 7 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: ROOSA SAVO K: VIIVI PROKOFJEV PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN DOSENTTI ELINA PENTTINEN, TUTKIT HENKISTÄ VÄKIVALTAA, MUTTA TAUSTASI ON KANSAINVÄLISEN POLITIIKAN TUTKIMUKSESSA. MITEN PÄÄDYIT VAIHTAMAAN TUTKIMUSALAA? Tutkin aiemmin globaalia poliittista taloutta ja sodan kokemusta . Siirryin sukupuolentutkimuksen oppiaineeseen vuonna 2013 ja aloin tutkia lähisuhdeväkivaltaa feministisen tutkimusperinteen avulla . Feministisessä kansainvälisen politiikan tutkimuksessa keskitytään konfliktialueilla tapahtuvaan sukupuolittuneeseen väkivaltaan . Usein ajatellaan , että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa tapahtuu ” muualla ”, poliittisesti epävakaissa maissa . Jos henkistä väkivaltaa ei tunnisteta väkivallaksi tutkimuksessa , eivät sen kohteet tunnista sitä itsekään . On ymmärrettävä , että henkinen väkivalta on haavoittavaa väkivaltaa siinä missä fyysinen tai seksuaalinen väkivalta . Jos nainen raiskataan sodassa , kaikki ymmärtävät , ettei se ole hänen syytään . Vahingoittavassa parisuhteessa taas naisen oletetaan itse olevan aktiivinen toimija , joka lopettaa suhteen . Kohde joutuu kantamaan vastuun . MITÄ ON SUKUPUOLITTUNUT VÄKIVALTA? Se on sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa , joka tulee ymmärretyksi sukupuolinormien kautta . Sukupuolittunut henkinen väkivalta jää helposti piiloon , koska se on osin normalisoitunutta . Metoo liike toi esiin , kuinka paljon työpaikolla on sukupuoleen perustuvaa häirintää , ja kuinka se on hyväksytty osaksi organisaatiokulttuuria . Samoin henkinen väkivalta jää lähisuhteissa usein piiloon , koska se on normalisoitunut osaksi parisuhteen sukupuolirooleja . HAASTATTELIT NAISTEN LINJAN KANSSA TOTEUTETUSSA HAAVOITTUVUUDEN HALTUUNOTTO -TUTKIMUSHANKKEESSA HENKISTÄ PARISUHDEVÄKIVALTAA KOKENEITA NAISIA. MITÄ HANKE PALJASTI SUOMALAISESTA KULTTUURISTA? Tutkimuksessani haastattelin henkistä väkivaltaa kokeneita naisia , jotka osallistuvat Naisten Linjan verkkovertaistukiryhmään . Minua yllätti normi vahvasta suomalaisesta naisesta , joka sai monet pysymään vahingollisessa suhteessa . Eräs haastateltava sanoi , että hänen äitinsäkin kesti väkivaltaisen suhteen , niin kyllä hänkin kestää . Läheisillä on tärkeä rooli väkivallan tunnistamisessa , ja suomalaisessa puhumattomuuden kulttuurissa pitäisi puuttua herkemmin ystävän vahingolliseen suhteeseen . Tarinoita väkivallasta KUKA: ELINA PENTTINEN, SOSIAALITIETEIDEN TOHTORI, DOSENTTI LAITOS: HELSINGIN YLIOPISTO TYÖNKUVA: SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN MAISTERIOHJELMAN JOHTAJA, YLIOPISTONLEHTORI MISTÄ EI TUNNETA? OMISTAA RESCUE-KOIRAN, JOTA TUTUSTUTTAA PARHAILLAAN KODIN ULKOPUOLISIIN IHMEISIIN MITEN HENKISEN VÄKIVALLAN TUNNISTAA? MINKÄLAISEN JÄLJEN SE JÄTTÄÄ IHMISEEN? Tunnistamisessa pitäisi keskittyä enemmän siihen , mitä vaikutuksia henkisellä väkivallalla on , kuin siihen minkä tyyppistä se on . Henkisen väkivallan kohteella on jatkuvasti paha olo , mutta hän ei tiedä , miksi . Samalla hän kokee tekevänsä kaiken väärin . Moni pyrkii muuttamaan omaa käytöstään vähentääkseen väkivallan uhkaa . Haastatteluaineistossani toistui kaava , jossa kumppani oli ensin romanttinen sankari , mutta suhteen vakiinnuttua alkoi kontrolloiminen ja vähättely . Tällaisia käytäntöjä ihannoidaan populaarikulttuurissa – romanttisten komedioiden unelmien prinssi ei luovuta , vaikka nainen sanoo ei . Oikeassa elämässä se on vaaran merkki . Henkinen väkivalta aiheuttaa traumaattista stressiä , psykosomaattisia sairauksia , ahdistusta , masennusta ja minäkuvan rikkoutumisen . Se ei kuitenkaan viittaa heikkouteen , vaan nämä ovat väkivallan kokemisen normaaleja seurauksia . Toipuminen on onneksi mahdollista .
8 CITYSSÄ SUHISEE K: HENRI MATISSE / HILMA AF KLINT YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 ALAKULTTUURIN KOHTALONA on yleensä joko valtavirtaistua tai unohtua . Flow festivaali todisti vuonna 2019 , että suuri joki on napannut mukaansa mosh pitit . Vielä kymmenen vuotta sitten pitit kuuluivat lähes yksinomaan hardcore punkkareille ja hevareille – ainakin Suomessa . Flow ’ ssa pittejä näkyi tänä vuonna esimerkiksi punktaideprojekti Henrikin , räppäri Slowthain ja elektroniduo Amnesia Scannerin yleisössä . Slowthain keikalla räppäri jopa pyysi itse yleisöltä erilaisia pittejä . Lisäksi hän kysyi yhden pitissä olleen nimeä . ” Peter .” ” Okay Peter, you’re the leader of the pit now. Everybody follow Peter .” Tai jotain sinne päin , joka tapauksessa pitille osoitettiin lavalta johtaja . Henrikin keikalla päähahmo Janne Ahtiainen puolestaan huusi lavalta erikseen , että ” nyt sitä vitun ympyrää saatana ”. Bändin jäseniä kävi myös osallistumassa pittiin , Ahtiainen bongorumpujen kanssa . Valtavirtaan joutuminen hioo ilmiöltä kuin ilmiöltä terävät reunat . Pitit Flow ’ ssa , samppanjabaarien , whiskey sourien , hassujen hattujen ja ylipäätään erilaisten à la mode vaatteiden luvatulla festivaalilla , ovat hyvin kaukana ilmiöstä , jossa on aiemmin ollut aitoa vaaran tuntua . Henrikin pitti ei näyttänyt valtavalta nyrkkitappelulta , mitä pitit punkkareilla ja hevareilla hulluimmillaan ovat . Pittien valtavirtaistumista on kuitenkin ehditty jo odottaa . Yleisen käsityksen mukaan mosh pitit syntyivät hc punk skenessä 80 luvun alussa . Hiphop yleisö alkoi moshata kenties ensimmäistä kertaa Beastie Boysin keikoilla 80 luvun lopulla ja 90 luvun alussa . Käy järkeen , sillä Beastie Boys aloitti punk bändinä . Pienimuotoinen pitti näkyy ainakin vuonna 1987 vuonna kuvatulla keikkataltioinnilla . Löytyy Youtubesta . Vuonna 1993 hiphop yhtye Onyx julkaisi kappaleen Slam , jonka nimi viittaa slamdancingiin eli moshaukseen . Kappaleen musiikkivideolla bändin jäsenet ovat mukana mosh pitissä . Yleisen käsityksen mukaan moshaus Ekotekoylpeyttä vastaan TANSSIN YSTÄVIENI kanssa Flow festivaalin Reaktor Backyardilla . Amazonin sademetsissä on käynnistynyt pahin metsäpalo vuosiin , emmekä tiedä sitä . Kaverini harmittelee , kun on niin myöhä , ettei baari enää maksa panttia tyhjästä tölkistä . ” Heitä se tonne ... Hyväntekeväisyyteen !” toinen neuvoo ja osoittaa Reaktorin keräystötsää , jonka yllä lukee kissankokoisilla kirjaimilla : MUSIC FOR FRIENDS TREES FOR PLANET Luku ruudulla kertoo , kuinka Madagaskariin istutettavien puiden määrä kasvaa palautettu tölkki tölkiltä . Flow ’ n brändi on vihreä . Muille yrityksille Flow on passeli paikka viherpesun harjoittamiseen . Neste on esimerkiksi laatinut Flow ’ n kanssa sustainability riderin , joka ” auttaa artisteja tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja ” kiertueillaan , esimerkiksi vaatimaan bäkkäreille biohajoavia astioita . Kiva . Flow Festival Oy : n tehtävä ei ole kuitenkaan suojella ympäristöä , vaan tuottaa voittoa kansainväliselle sijoitusyhtiö Providence Equity Partners Oy : lle . Neste puolestaan tekee voittoa fossiilisten polttoaineiden myynnillä . Ei ole sattumaa , että seesteisillä järvimaisemilla kuvitettuihin Nesteen ” green revolution ” mainoksiin törmää myös Helsinki Vantaan lentokentällä heti laskeutumisen jälkeen , juuri sillä hetkellä kun matkustajat potevat pahinta ilmastokrapulaa . Silloin kannattaa luoda fiilis , että kuluttamalla itse asiassa luodaan parempaa maailmaa . Join the movement : Meillä SINÄ voit valita biodieseliä ! Kun näen toivoa tai vallankumousretoriikkaa hyödyntävää ilmastokulutusmainontaa , joudun raivokkaan surun valtaan . Tsemppitunne muistuttaa falskia parfyymiä , jota suihkutellaan ilmaan , jotta unohtaisimme sen tosiasian , että ihmiskunta on jo ajanut biosfäärin aika kohtalokkaaseen tilanteeseen . Ilmastonmuutosta ei ” ratkaista ” vallitsevien talous ja tuotantojärjestelmien sisällä , vaan järjestelmien pitäisi muuttua . Ihmisekologi Andreas Malm on kirjoittanut , että ilmaston lämpeneminen on loppu toiveikkaalle ajattelulle . Tilanne on jo riistäytynyt siinä määrin käsistä , että ei tarvitse kuin seurata tiedeuutisia tajutakseen , että apokalyptinen paniikki alkaa olla realismia . Malm esittää , että rationaalisen luottavaisuuden sijaan tietoisuuteen voisi etsiä voimia Walter Benjaminin destructive character käsitteestä . Sen sijaan , että destructive character tukeutuisi turvallisuudentunteeseen , hänellä pitää olla historiantajua sekä kykyä herkistyä tunnistamaan , kun kaikki on menossa pahasti pieleen . Juuret ulottuvat kauas teollistumiseen ja kolonialismiin . Lopulta tunteillamme ei ole väliä . Meidän pitäisi toimia ilmaston puolesta riippumatta siitä , olemmeko ahdistuneita vai optimisteja . Kyse on moraalisista velvoitteista . Kun vien biojätteet keräykseen , en tee # ilmastotekoa vaan vähäpätöisen mutta välttämättömän asian . Meidän ei tarvitse fiilistellä sitä , että meille tarjotaan mahdollisuus valita enemmän ja vähemmän tuhoisien vaihtoehtojen välillä . Meidän pitäisi toimia ekologisesti , koska se on vähintä , mitä voimme tehdä . Valinnanvapaus kuluttamisessa ei ole vapautta . Jos emme halua katsoa kyynisinä tai välinpitämättömän kieltäymyksen vallassa kaiken tuhoutumista , pitää osata vaatia toisenlaista maailmaa . ISH Mosh pit, meemi hiphopissa alkoi levitä Onyxin ansiosta . Slamin julkaisun jälkeen trap ja indus trial tyylit nousivat hiphop tuotannoissa suureen suosioon ja ovat suosittuja edelleen . 90 luvun alun hittikappaleiden soundiin verrattuna useimmat nykykappaleet kuulostavat hyvin aggressiivisilta . Esimerkiksi Kanye Westin Blood on the Leavesin ( 2013 ) väliosiot ( samplaukset TNGHT : n R U Ready kappaleesta ) melkein huutavat purkamaan energiaa jotenkin – ja maailmalla energiaa on purettu nimenomaan moshaamalla , kiitos Onyxin ja Kanyen erillisten kehotusten . Suomessa puolestaan esimerkiksi Eevil Stöön kappaleet aiheuttavat samanlaisia tunteita . Ja katso , juuri Eevil Stöön keikoilla näkee pittejä . Eevil Stööstä ei enää ole pitkä matka Amnesia Scannerin kappaleisiin . Näin meemi leviää . PT
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 KAINALOSSA T: PEKKA TORVINEN K: SAMULI SAARINEN YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN . KUN KAUPUNGIT ylikansoittuvat , voimme alkaa leijua . Näin ajatteli futuristi arkkitehti Buckminster Fuller 1960 luvulla . Cloud 9 on kaupunki geodeettisen pallon sisällä . Pallo koostuu yhteenliitetyistä kolmioista . Jos pallon läpimitta on noin kilometri , rakennelman paino voisi sopivilla materiaaleilla olla vain tuhannesosa sen sisältämän ilman painosta . Pienikin lämpötilaero ympäröivän ilman kanssa riittäisi pallon leijumiseen . Sisälle asumukset , pinnalle aurinkopaneelit , ja voilà , leijuva kaupunki ! Cloud 9 ei ole toteutunut , mutta vuonna 1985 tutkijat havaitsivat , että 60 hiiliatomia voi asettua luonnossa pallon muotoon . 2010 luvulla näitä Fullerin mukaan fullereeneiksi nimettyjä palloja on löydetty avaruudesta . Näkymättömät kaupungit . 9 Cloud 9
11 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 Instagramiin ladatulla videolla vaalea mies vääntelee ylävartaloaan ja lipsynkkaa musiikin tahtiin. Vartalonmyötäisessä t-paidassa lukee Barbie, taustalla soi Miley Cyrusin Party in the USA. I got my hands up They’re playin’ my song You know I’m gonna be okay Yeeeeeeeeah It’s a party in the USA Praying for my visa, videokuvan päälle upotettu teksti kertoo. Amerikan jumalilta viisumia rukoileva henkilö on Kalle Mattila – kirjoittaja, queer-aktivisti, pr-asiantuntija, street-tanssin kolminkertainen SM-kakkonen ja entinen ihmelapsi Etu-Töölöstä. Jonain päivänä Mattila on kenties myös kuuluisuus. Hän tekee juuri sitä, mitä suomalaisyleisö kaikkein eniten rakastaa: menestyy rapakon takana. Mattila asuu Manhattanilla, käy hienoissa juhlissa ja kirjoittaa toisinaan esimerkiksi The New York Timesiin ja The Atlanticiin – miljoonayleisölle, toisin sanoen. Kalle Oskari Mattila, a Finnish writer living in New York City, re cently completed a memoir, kerrotaan New York Timesin verkkosivuilla. Muistelmien kirjoittamisen Mattila aloitti jo lukiossa. Nyt hän on 27-vuotias ja muistelmateos julkaisua vaille valmis. Kirja on saatava julki nimenomaan Yhdysvalloissa, mieluiten jonkin arvostetun kustantamon kautta. Se on tärkeää Mattilan kirjoittaja brändin kannalta (samasta syystä häntä ei kiinnosta julkaista juttujaan ”jossain Huffington Postissa”, vaikka silläkin on miljoonia lukijoita). Mutta on myös tärkeämpi syy: Mattila rakastaa Yhdysvaltoja, on aina rakastanut. Tunnetta eivät ole hetkauttaneet maan nykyisen hallinnon kohellus tai viisumin saamisen vaikeus. Kun kotimaassa moni julistaa äänekkäästi, ettei Yhdysvaltoihin voi astua jalallakaan niin kauan kuin Trumpin kausi jatkuu, Mattila ottaa ilon irti elämästä Amerikassa. Kesäisessä Instagram-kuvassa hän poseeraa Venice Beachin ikonisten palmujen alla. Laskeva aurinko värjää ihon kullanväriseksi. God Bless America, kuvatekstissä lukee. Itse asiassa moni asia on Yhdysvalloissa paremmin kuin Suomessa, Mattila sanoo. Ja mikä parasta: täällä haaveet toteutuvat. New Yorkin metro haisee väkevältä pesuaineelta. Queens Plaza, Lexington Avenue, tuuppivia ihmisiä, Airpod-kuulokkeita, Fifth Avenue, itsekseen mutiseva mies, stand clear of the closing doors please. Metrolinjan vaihto syvällä Times Squaren alapuolella, portaita, portaita, täällä ei esteettömyysasioista piitata, tyhjempi juna, viides kymmenes katu ja kuudeskymmeneskuudes ja seitsemäskymmenesyhdeksäs, loputtomasti katuja ja asemia kunnes viimeinkin: 116 Street – Columbia University. Tänne kuljetaan metrolinjalla numero yksi. Linjan nimi on enne: niin kutsuttuun Murattiliigaan kuuluva Columbia on New Yorkin vanhin yliopisto ja yksi maailman arvostetuimmista korkeakouluista. Portaita, portaita, ylhäällä kadulla aurinko on häikäisevän kirkas, käännös vasempaan ja siinä hän yhtäkkiä seisoo, entisen opinahjonsa portilla Starbucksin cold brew kädessään. Miehemme maailmalla. Columbian creative nonfiction writing -ohjelmasta maisteriksi valmistunut Mattila on viettänyt kampuksella tuhansia tunteja niin opiskelijana kuin kirjoituskurssin vetäjänäkin, mutta yhä edelleen hän jaksaa ihastella alueen kauneutta. ”Jos sä ikinä meinaat kyllästyä New Yorkiin, paras antidootti siihen on vaan mennä kävelemään”, Mattila sanoo. Siispä kävellään. Mattila on korostetun kohtelias ja vaikuttaa olevan innoissaan vähän kaikesta. Hymy ei katoa hetkeksikään, kun hän esittelee kampuksen ihmeitä. Tässä on kirjasto, tuolla workshop-luokka, tuossa se aukio, jolla Mattila toukokuussa 2018 seisoi sinisessä kaavussa ja hassu hattu päässään. Valmistujaisseremoniassa soitettiin New York, New York ja Empire State of Mind, ja illalla Empire State Building valaistiin Columbian väreillä. M is s A m er ic a KIRJOITTI SUSANNE SALMI KUVASI NICO TURNER Kalle Mattila aikoo valloittaa New Yorkin julkaisemalla muistelmat. Hän on 27-vuotias.
12 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 Amerikkalainen unelma! Viime keväänä Columbiaan hyväksyttiin viisi prosenttia hakijoista, eikä määrä ole yleensä ollut kovin paljoa suurempi. Seulasta selviäminen ei kuitenkaan vielä riitä, sillä seuraavaksi on keksittävä, mistä rahat. Columbiassa pelkät lukukausimaksut ovat yli 60000 dollaria vuodessa. Siksi Mattilakin yritti ensin haudata haaveet Yhdysvalloista ja lähti lukion jälkeen opiskelemaan Lontooseen. Siellä hän suoritti kansainvälisen johtamisen kanditutkinnon ja pääsi töihin nonfictioniin erikoistuneeseen Penguin Press -kustantamoon. New York kuitenkin pyöri mielessä koko ajan. Lopulta Mattila päätti hakea unelmiensa maisteriohjelmaan. Kokonaisen vuoden ajan hän joutui lähettelemään kirjoitusnäytteitä, suosituskirjeitä ja personal statementejä ympäriinsä, mutta se kannatti. Mattila sai paitsi opiskelupaikan, myös Columbian myöntämän rahoituksen ja kilpaillun Thanks to Scandinavia -stipendin. Ivy League -yliopistosta valmistuminen on suomalaisessa mittakaavassa melkoinen meriitti. Moni kuitenkin palaa opintojen jälkeen Eurooppaan, kun viisumi vanhenee tai amerikkalaisen työelämän raadollisuus käy liian raskaaksi. Selfmade maniksi pääseminen on valtavan työn takana, onnistuminen harvinaista. Ehkä juuri siksi Suomi rakastaa tarinoita Amerikan valloittajista. Renny Harlinin Hollywood-ura ja -avioliitto nousevat edelleen tasaisin väliajoin otsikoihin, vaikka molempien parasta ennen -päiväys on mennyt aikapäiviä sitten. Alman jenkkinosteella on spekuloitu jo parin vuoden ajan – ja toisaalta ennätetty tuomitsemaan laulajan ura epäonnistuneeksi, koska lopullinen breakthrough on yhä tekemättä. Niin kovasti kaipaamme menestystarinoita, ettemme piittaa, vaikka kertomukset vähän haiskahtaisivat. Tästä kansallisesta taipumuksestamme on viime aikoina hyötynyt muun muassa Yhdysvalloissa asuva Maija Anttila, joka on suomalaismediassa kertonut laveasti lupaavista Hollywood-tuotannoistaan ja ”tekeillä olevista” off-Broadway-näytelmistään. Kuten elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen Suomen Kuvalehden blogissaan joulukuussa kirjoitti, mitään konkreettisia todisteita saavutuksista ei ole näkynyt. Silti Anttilan syötin nielaisivat mukisematta muun muassa Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja MTV. Suomi mainittu – torille! Kirjallisuuden saralla ei mene sen kummemmin. Sofi Oksasen menestyksestä on jo aikaa. Sekä suomeksi että englanniksi kirjoittavalle Emmi Itärannalle povattiin vuonna 2015 valoisaa tulevaisuutta, mutta kansainvälinen läpimurto jäi tyngäksi. Toimittaja Anu Partanen ratsastaa neljättä vuotta teoksellaan The Nordic Theory of Everything, eikä ihme: harva suomalainen on onnistunut kirjoittamaan englanniksi tietään maineeseen. Viime aikoina otsikoihin on noussut Pajtim Statovci, jonka toinen romaani Crossing (alkuteos Tiranan sydän, 2016) julkaistiin keväällä Yhdysvalloissa. Paikallisessa mediassa se sai ylistävät arviot, samoin kuin Statovcin esikoisteos, vuonna 2017 englanniksi julkaistu My Cat Yugoslavia ( Kissani Jugoslavia, 2014). Muuten on ollut hiljaista. Mutta kenties seksuaalivähemmistöjen kokemuksia esillä pitävä ja Lena Dunhamin tapaan omasta elämästään taidetta tekevä Mattila on seuraava vientitoivomme? ”Mulla on jotenkin tosi vaatimattomat tavoitteet. Haluisin vaan kirjoittaa yhden kirjan, se riittää. Ei mua kiinnosta rikkaudet tai muut. Haaveilen, että voin tehdä työtä josta voin olla ylpeä ja että pystyn elämään Nykissä. That’s pretty much it.” Se haave ei kuitenkaan toteudu ilman julkisuutta. Mattila tarvitsee palstatilaa, jotta voisi osoittaa Yhdysvaltain viranomaisille olevansa Individual of extraordinary ability. Muuten hän on vaarassa lentää ulos maasta, sillä opiskelijaviisumi on tullut tiensä päähän. Taiteilijoille tarkoitettu O1-viisumi on Mattilan ainut toivo, ja julkisuus yksi viisumin lukuisista kriteereistä. Onneksi hätä keinot keksii. Esimerkiksi Ilta-Sanomiin Mattila pääsi lähestymällä lehden toimittajaa Twitterissä ja ehdottamalla henkilökuvaa itsestään. Starbucksia mä rakastan. Megabrändejä. Ja Mäkkiä! Mäkki on mun mielestä ihana!
13 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 ”Yks frendi sanoi mulle, että nyt teet itsestäsi press releasen. Se oli ihan kauheeta, mutta meni sitten läpi.” O1-hakemuksia tarkastavat viranomaiset arvostavat muun muassa Pulitzerja Nobel-palkintoja. Sellaista Mattilalta ei löydy, mutta muita meriittejä kyllä – ja hyvä asianajajakin hänellä onneksi on. Viime vuonna he fedexasivat 404 sivua todistusaineistoa yhdysvaltain maahanmuuttoviranomaisille. Mukana oli suosituskirjeitä muun muassa Otavalta, Teokselta, amerikkalaiselta Simon & Schuster -kustannustalolta ja Vanity Fairin entiseltä päätoimittajalta, joka opetti Mattilalle kirjoittamista Columbiassa. ”Niiden kirjeiden pitää olla sellaisia, että tää ihminen on the most extraordinary I have ever met, cannot be replaced by anyone else… tai jotain. Onneksi mä tunnen täältä paljon ihmisiä, jotka haluaa auttaa.” Prosessi on kestänyt kuukausitolkulla. Lisäevidenssiä on pyydetty, unettomia öitä vietetty. Epävarmat tulevaisuudenkuvat valuvat myös yksityiselämään. ”Kun täällä käy deiteillä, ihmiset olettaa, että sä haluat vain green cardin. Täällä narratiivi kulttuurissa on se, että ulkomaalaiset tulee viisumia metsästämään. Mä haluun, että mulla on power mun omasta elämästä. En menis valenaimisiin”, Mattila sanoo ja hymyilee taas. Sitten hän vakavoituu. ”En mä tätä minkään muun maan takia tekisi. Jos tää olisi tapahtunut silloin, kun asuin Lontoossa, en olisi jaksanut taistella.” Lontoo, Berliini, Bosnia – kaikissa näissä paikoissa Mattila on jossain vaiheessa elämäänsä asunut. Yksikään niistä ei ole herättänyt hänessä samanlaisia tunteita kuin Amerikka. Mattila rakastaa Amerikkaa ja sen kliseisimpiäkin lieveilmiöitä. Siksi on soveliasta jatkaa keskustelua Tom’s Restaurantissa, joka on suurelle yleisölle tuttu Seinfeld-komediasarjasta. Paikka on tärkeä myös Mattilalle: tänne hän hoiperteli jetlagin kourissa ensimmäisenä New Yorkin -aamunaan ja tilasi läjän amerikkalaisia pannukakkuja. ”Mulla on pact, että jos saan isoja uutisia, meen pannukakuille. En Starbucksia mä rakastan. Megabrändejä. Ja Mäkkiä! Mäkki on mun mielestä ihana!
14 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 Täällä syntyy ne ideat, jotka muuttaa maailmaa.
16 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 Samat tyypit, joiden kanssa hengasin, saattoi yhtäkkiä alkaa huutaa että homo homo homo.
17 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 voi syödä niitä liian usein, muuten olisin valtava.” Nyt Mattila tilaa barbeque chicken wrapin ilman barbeque-kastiketta ja ryhtyy listaamaan lempiasioitaan Amerikassa. ”Mä rakastan keltaisia takseja. Ja pilvenpiirtäjiä. Oon aina ollut ob sessed. Lapsena luin skyscraper page dot comia, jossa seurattiin pilvenpiirtäjien rakentamista New Yorkissa. Sen takia mä tiedän kaikki pilvenpiirtäjät nimeltä”, Mattila selittää. ”Sit mä rakastan just tällasii dinereita. Ja reality-tv-sarjoja. Rakastan Survivoria ja American Idolia. Sex and the Cityä, Girlsiä. Starbucksia mä rakastan. Megabrändejä. Ja Mäkkiä! Mäkki on mun mielestä ihana!” Fanitus alkoi kauan sitten Helsingissä. 14-vuotiaana Mattila oli tet-harjoittelussa Forumin McDonald’sissa. 15-vuotiaana hän pani pystyyn Starbucks Suomeen -nettiadressin. 21-vuotiaana hän esiintyi Coca-Colan televisiomainoksessa. Mattilan kaltaiselle ”kokisaddiktille” mainokseen pääseminen oli unelmien täyttymys. Kaikki eivät olleet samaa mieltä. Kun mainos julkaistiin Youtubessa, kommenttikenttään tulvi ilkeitä viestejä. Mistä homobaarista nää tyypit on haettu, suomalaiskatsojat kyselivät. Niin oksettava video, etten enää ikinä juo kokista. Tölvimisessä ei ollut Mattilalle mitään uutta. Jo ala-asteella hän huomasi, ettei hän oikein sopeutunut luokkakavereiden joukkoon. Ympärillä oli iso kaveriporukka, mutta heidän seurassaankin Mattila oli useimmiten vaiti, jottei tulisi sanoneeksi mitään väärää. ”Se oli tosi tulenarkaa. Samat tyypit, joiden kanssa hengasin, saattoi yhtäkkiä alkaa huutaa että homo homo homo. Ikinä ei tiennyt, milloin räjähtää.” Asiaa ei auttanut, että Mattila menestyi jo tuolloin opinnoissaan loistavasti ja vieläpä tykkäsi koulusta. Eikä se, että jääkiekon tai jalkapallon sijaan hän harrasti intohimoisesti street-tanssia. Pakopaikka löytyi unelmista, eivätkä ne olleet kovin pieniä. Vuonna 2004 Ylellä esitettiin Silvia Modigin ohjaama, unelmien tavoittelemisesta kertova minidokumentti Kallen maailma, jossa 12-vuotias Mattila ilmoitti haluavansa Lonely Planetin valokuvaajaksi ja muuttavansa New Yorkiin. Kattoon sänkynsä yläpuolelle kunnianhimoinen koululainen oli kiinnittänyt valtavan New Yorkin kartan. Mattila katseli kaupungin ääriviivoja ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla, ja pikkuhiljaa hänestä tuli obsessed. Amerikkaan oli päästävä. Hän päätti ruveta tosissaan hommiin, tankkasi englantia kirjoista ja tv-sarjoista ja ryhtyi tarjoamaan kirjoittamiaan matkajuttuja lehtiin. Ensimmäinen, Venetsiasta kertova pieni teksti julkaistiin Helsingin Sanomissa, kun Mattila oli 13-vuotias. ”Pitchasin päätoimittajille koko ajan idiksiä. En kertonut kellekään, kuinka vanha oon, koska halusin raakaa kritiikkiä.” Kaiken haaveilun ja uurastuksen keskellä Mattilalla oli kuitenkin myös tavanomaisempi harrastus: hän pelasi suositussa Jippii!-portaalissa nettipelejä tuntemattomia vastaan. Pian hän kuitenkin huomasi olevansa epäsuosittua peliseuraa. Sivuston anonyymissä chätissä rivot viestit sinkoilivat, ja peliseuralaisilta toivottiin mahdollisimman suurta kuppikokoa. Mattila päätti mukautua odotuksiin tekeytymällä naiseksi. D-kupit, hän vastasi, kun joku tiedusteli rintojen kokoa. Vaaleat hiukset, korkeat korot. Jos mielikuvitus loppui kesken, Mattila kirjoitti Googleen Pamela+Anderson ja kuvaili pelitoverilleen näkemäänsä. Yleensä huijaus puri. Silkasta uteliaisuudesta alkanut kokeilu jatkui kuukausia ja kietoi Mattilan pauloihinsa. Samalla tapahtui jotain ihmeellistä. Mattilalle alkoi valjeta, että vaikka ympäröivä maailma tuntui survovan ihmisiä ahtaisiin miesja naislokeroihin, joissa rakastuttiin vain vastakkaisten lokeroiden edustajiin, toisinkin voisi elää. Yli kymmenen vuotta myöhemmin Mattilaa hämmentäneet kokemukset jalostuivat esseeksi. Catfishing Strangers to Find Myself julkaistiin New York Timesin legendaarisella Modern Love -palstalla marraskuussa 2016. Samat tyypit, joiden kanssa hengasin, saattoi yhtäkkiä alkaa huutaa että homo homo homo.
18 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 ” By pretending to be someone I was not, I had shown him my true self, one I had been too afraid to reveal to anyone else. And ultimate ly, I was able to embrace that true self, an acceptance that would al low me — years later, as an adult in New York City — to find real love as a real person.” Näin Mattila kirjoitti, ja miljoonat ihmiset lukivat – ja myöhemmin myös kuuntelivat, sillä kesällä 2017 esseestä tehtiin podcast, jonka luki näyttelijä Cory Michael Smith. Modern Love oli Mattilan uran kannalta lottovoitto. Palstaa editoiva Daniel Jones on kertonut saavansa noin 8000 juttutarjousta vuodessa. Niistä julkaistaan 52. Kirjoittajien keskuudessa palsta nauttii kulttimainetta. Esimerkiksi Girls-sarjassa päähenkilö Hannahin suurin onnistuminen on Modern Loveen pääseminen. Kamera seuraa, kun haltioitunut Hannah kävelee Brooklynin kaduilla paksu pinkka omalla nimellään varustettua New York Timesia käsissään. Sarja jättää epäselväksi, lähteekö päähenkilön kirjallinen ura koskaan lentoon. Mattilalla sen sijaan on selvät suunnitelmat: Modern Love -teksti pääsee osaksi hänen muistelmateostaan. Kirjasta tulee ”tosi vulnerable”, Mattila sanoo, ja lisää perin epäsuomalaiseen tyyliin olevansa hyvin ylpeä siitä. Kirja pohjautuu Mattilan elämän suuriin kipuiluihin: siihen, että ensin oli tultava sinuiksi oman homoseksuaalisuutensa ja sitten vielä feminiinisyytensä kanssa. Maskuliinisuuden odotukset ovat homopiireissäkin kovat, feminiinisyys usein turnoff, Mattila sanoo. On ravisuttavaa kerätä vuosia rohkeutta tullakseen kaapista ja löytää näennäisen hyväksyvä yhteisö – vain joutuakseen jälleen todistelemaan omaa arvoaan muille. Tällaisista asioista on paljon vapauttavampaa kirjoittaa englanniksi kuin suomeksi, Mattila sanoo. ”Tuntuu, että englanniksi on enemmän sanoja, joita voi käyttää – sanoja, jotka ei oo niin heavy. Suomen kielen sana ’homo’ on mun mielestä tosi latautunut. Suomeksi on vaikeampaa kirjoittaa tällaisista asioista.” Columbiasta Mattila sai hyvät eväät seksuaalivähemmistöjä koskevien aiheiden käsittelyyn. Kurssitarjonnasta löytyi jopa queer writing -teemainen kurssi, jonka osallistujista iso osa kuului seksuaalivähemmistöihin ja jossa käsiteltiin yksinomaan queer-teemoja. Yliopisto oli todellinen safe space. Samaa ei Mattilan mielestä voi sanoa Suomesta. Taannoin hän katseli vanhan yläastekaverinsa instastooreja ja törmäsi videoon, jossa joku kyseli, että ”katotsä sitä hinttiohjelmaa”. Mattila oli järkyttynyt. ”Täällä Queer Eyesta puhutaan semmosena upeena ilmiönä ja kaikki on obsessed with it. Ja yhtäkkiä meet takas siihen suomifreimiin, jossa se on joku hinttiohjelma, eikä ihmiset ees aattele, mitä tarkoittaa käyttää sanaa hintti. Täällä jos sanot jonkun faggot-sanan... You would never do that, ever.” Mattila poisti tyypin seurattavistaan ja kirjoitti tapahtuneesta instastoorin: this is why I don’t live in Finland anymore. Suomi ei ole järin suvaitsevainen yhteiskunta, Mattila sanoo. ”Mä oon ollut välillä järkyttynyt, kun oon mennyt takaisin Suomeen, ja mun kotialepassa joku huutaa tummaihoiselle naiselle rasistisia kommentteja eikä kukaan tee mitään. Tai kun katsoin äänestystuloksia Etu-Töölön alueella, josta mä oon kotoisin, ja siellä on Halla-aho suunnilleen kolmanneksi suosituin.” Mattila tuntee hyvin myös Yhdysvaltain ongelmat ja tietää mainiosti, että New York on omanlaisensa kupla. Siitä huolimatta hän ajattelee, että Yhdysvallat on monissa asioissa askeleen Suomea edellä. ”Uskon, että täällä syntyy ne ideat, jotka muuttaa maailmaa. Tää on edelläkävijä todella monella saralla, koska täällä ajatellaan asioista tosi ambitiously, jollain tavalla avoimesti. Täältä alkoi koko gay rights movement. Täällä on koko se sanasto, jolla kuvata asioita.” Kirjoittajalle New York on ehtymätön aarreaitta, tarinoita täynnä. Miksi Mattila siis kirjoittaa omasta elämästään – ja vieläpä muistelmia? Mitä annettavaa 27-vuotiaalla voisi tällä saralla olla? ”Niin. Aina kun tapaan uusia ihmisiä, ne on että really? You think you’re interesting enough? Tähän liitetään aina se ajatus, että pitää olla itsessään jotenkin tosi mielenkiintoinen.” Mutta kenen tahansa tarina voi olla kiinnostava, jos sen kirjoittaja on riittävän taitava ja osaa kysyä itseltään oikeita kysymyksiä, Mattila uskoo. Sitä paitsi omaan napaan tuijottelu ei ole homman pointti. Tarkoitus on kommentoida ja peilata ympäröivää maailmaa oman elämän kautta. Yhdysvalloissa nuorten aikuisten kirjoittamista memoir-teoksista on viime vuosina tullut valtavan trendikkäitä. Suomessa niistä tunnetuin lienee Lena Dunhamin Sellainen tyttö ( Not That Kind of Girl, 2014), mutta New York Timesin bestsellereiksi on aivan hiljattain noussut monia muitakin. Esimerkiksi This Will Be My Undoing, kirjoittajana Morgan Jerkins, 26 vuotta. Tai 32-vuotiaan Tara Westoverin kirjoittama Educated (suomeksi Opintiellä). Tai vuonna 2016 ilmestynyt Boy Era sed, jonka kirjoittanut Garrard Conley on nyt 34-vuotias. Usein nuoret kirjoittavat niin sanottuja identity memoireja, Mattila sanoo. Siitä hänenkin kirjassaan on kyse. ”Niitä kirjoittaa periaatteessa kaikki muut paitsi straight white men. Ihmiset, joiden on pitänyt tulla sinuiksi erilaisuuden kanssa.” Omaelämäkerrallisen tekstin kirjoittaminen on rajua puuhaa, Mattila sanoo. Lukija aistii, jos kirjoittaja ei paljasta itsestään tarpeeksi tai sortuu glorifioimaan omaa tarinaansa. Romaania kirjoittaessa taas voi tarvittaessa piiloutua tekstin taakse ja väittää, ettei mikään siinä ole omaelämäkerrallista, vaikka totuus saattaisi olla toinen, Mattila huomauttaa. Niin Suomessa on perinteisesti tehty. Itse asiassa sanalle memoir ei edes löydy kunnollista suomennosta, sillä sanasta muistelmat tulee mieleen lähinnä Muumipappa – tai Jörn Donnerin vuonna 2013 julkaisema Mammutti, jossa vanha kääpä muistelee nuoruutensa panoja ja haukkuu vihaamiaan ihmisiä 1088 sivun ajan. Mattilan idoliksi moisilla jorinoilla ei pääse. Esikuvat löytyvät muualta: Lena Dunham, Oprah, Taylor Swift – omanlaisiaan memoiristeja kaikki. Mattilan kirja on viimeistä silausta vaille valmis. Nyt häneltä puuttuu enää agentti, joka voisi esitellä teoksen kustantajille. Kyselyjä on tullut, Mattila sanoo. Mutta: mitä enemmän kysellään, sitä enemmän häntä jännittää. ”Mulla on loppukädessä kauhea blokki lähettää sitä niille, koska täällä on sillee, että you get one shot at it. Sen pitää olla tosi täydellinen.” Stilisointi jatkukoon siis vielä hetken. Siinä sivussa Mattila pitää kirjoituskursseja, laatii viestintämateriaaleja suomalaisille teknologiayrityksille ja pitchaa juttuja laatulehtiin. 12-vuotiaan töölöläispojan unelmat olivat lähipiirille ihmetyksen aihe, mutta New Yorkissa Mattila ei ole haaveineen yksin. Tässä kaupungissa kaikilla on original dream, jonka tavoittelu ei koskaan pääty, vaikka ikää alkaisi kertyä, Mattila selittää. Hänen parturinsa esimerkiksi on toiselta ammatiltaan muusikko, saliohjaaja puolestaan näyttelijä. Toivo kytee ikuisesti. Mattilan mielestä se on ihanaa. ”Koskaan ei voi tietää, kenet tapaa tai kuka löytää sut. Joka päivä on uusi mahdollisuus. Mä oon usein sanonut, että whether you make it or not doesn’t matter as much. Amerikassa on oikeus tavoitella sitä unelmaa, mikä on usein tarpeeksi.” Hämärä laskeutuu Manhattanin ylle. Empire State Buildingin valot syttyvät. Mattila hymyilee, halaa ja lähtee jatkamaan unelmiensa toteuttamista. Pari viikkoa haastattelun jälkeen Amerikasta kantautuu uutisia: Mattila on saanut kuulla olevansa individual of extraordinary ability. Viisumihakemus on hyväksytty. Welcome to New York, Taylor Swift laulaa, it’s been waiting for you. On pannukakkujen aika.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 KALLE MATTILA KUVATTIIN KESÄLOMALLA LOS ANGELESISSA.
20 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2019 HAETTAVAKSI JULISTETAAN HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN OPINTOSTIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 60 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 15.10.2019 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki