• YLIOPPILASLEHTI ?2/2025?? ?? ?? ?? Helsingin yliopiston ylioppilaskunta kusi taloutensa kiinteistökaupoilla. Ylioppilaslehti selvitti, mitä vallan kulisseissa todella tapahtui.
• 3 JOS olisin saanut kympin aina, kun joku on viimeisen parin kuukauden sisällä kieltäytynyt haastattelusta vetoamalla ”hyvään hallintoon”, minulla olisi pian kasassa Hyyn ensi lukuvuoden jäsenmaksun verran rahaa. Syy on tämän lehden kansijuttu (s. 10), jonka teimme kollegani Alli? Hallonbladin kanssa. Se kertoo siitä, miksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta oikeastaan päätti panna opiskelijoiden rahoja luksushotellin ja toimistokorttelin rakennuttamiseen. Haastattelimme juttua varten yhteensä 16:ta ihmistä, jotka ovat olleet vuosina 2016– 2018 mukana tekemässä Hyyn ja sen omistaman Ylvan kiinteistöpäätöksiä tai seuranneet asiaa läheltä. Periaatteessa tarkoitus oli kaunis ja kaikkia poliittisia ryhmiä yhdistävä: luopua ylioppilaskunnan jäsenmaksusta ja samalla osallistua Helsingin ekologisempaan kaupunkikehittämiseen. Toki ilmassa oli myös konsulttimaailmasta tuttua pöhinää, hypeä ja draivia . Sitten tulikin koronaa ja Ukrainaa. POLIITTISEN vastuun Hyyn nyt jo surullisenkuuluisista kiinteistöbisneksistä ovat joutuneet kantamaan entiset opiskelijaedustajat. He ovat tehneet päätöksiä vähän yli parikymppisinä. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästä naiivien opiskelijoiden riskibisneksestä. Ylvan hallituksesta löytyi suurten hankkeiden aikaan poikkeuksellista asiantuntemusta, kuten silloinen eläkeyhtiö Varman varatoimitusjohtaja ja tuore Kojamon toimitusjohtaja Reima?Rytsölä sekä vuokra-asuntofirma Saton entinen toimitusjohtaja Erkka?Valkila . Juttua tehdessämme moni entinen opiskelijapäättäjä kertoi, ettei heillä ollut mitään syytä kyseenalaistaa suosituksia, joita Ylvan hallitukselta tuli. Moni myös toivoi, että pyytäisimme juttuun kommentit samaisilta asiantuntijajäseniltä. Yhtäkään Ylvan hallituksen ammattilaisista ei kuitenkaan saatu haastatteluun tai edes taustakeskusteluun. ”Nähdäkseni hyvän hallinnon periaatteiden mukaista on, että yhtiön asioita kommentoi aina yhtiön kulloinenkin johto”, kuului yleinen vastaus. Journalismin periaatteiden mukaista puolestaan on, että asioista kertovat ne, jotka ovat olleet tilanteessa paikalla. Ylvan nykyinen johto ei ollut Kaivopihalla päinkään, kun kiinteistöpäätöksiä tehtiin. YLVAN entisten hallitusten selkärangattomuudesta huolimatta kiinteistöpäätösten juuret ovat kuitenkin opiskelijapolitiikassa. Kun Hyyn edustajisto päätti alkaa edistää jäsenmaksuttomuutta vuoteen 2025 mennessä, kukaan ei vaikuttanut kyseenalaistavan tavoitetta. Ei edes, vaikka se vaati Ylvan tuloksen jopa kaksintai kolminkertaistamista, satojen miljoonien eurojen lainan ottamista ja kaupalliseen kiinteistöbisnekseen sijoittamista suuremmalla riskillä kuin aiemmin. Samana syksynä, kun jäsenmaksuttomuustavoite kirjattiin Hyyn virallisiin papereihin, edustajisto vahvisti lukuvuoden 2017–2018 jäsenmaksuksi 47 euroa. Se oli tuolloin ja olisi edelleen Suomen ylioppilaskuntien halvimpia jäsenmaksuja. Nyt, kun kiinteistöbisnekset menivätkin mönkään, on Hyyn pakollinen jäsenmaksu ensi lukuvuonna 85 euroa. Eli selvästi Suomen kalleimmasta päästä. Oliko kaikki tämä sen arvoista, että opiskelijat olisivat säästäneet alle viisikymmentä euroa vuodessa? Siis noin neljä euroa kuukaudessa. Itse käytin opiskeluaikana moninkertaisesti enemmän rahaa kuukaudessa pelkästään take away -kahveihin. HE TIESIVÄT MITÄ?TEKIVÄT PÄÄKIRJOITUS K U V A : JO O N A M Ö TT Ö ROOSA WELLING
• Selvitimme Hyyn kiinteistöbisnesten taustat. Miten tässä näin kävi? 10 10 PÄÄTOIMITTAJA Roosa Welling ART DIRECTOR Iisa Pappi TOIMITUSSIHTEERIT Alli Hallonblad Eveliina Lempiäinen TEKIJÄT Sampsa Hannonen, Touko Miikkulainen, Joona Möttö, Saara Nenonen, Juho Reinikainen, Erik Solin, Suvi Suitiala, Emilia Voltti KIITOKSET Ei kiitettävää. KANNEN KUVA Touko Miikkulainen Perustettu 1913. 112. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA @ylioppilaslehti OSOITE Leppäsuonkatu 9C, 00100 Helsinki TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/ mediatiedot KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy VT. TOIMITUSJOHTAJA Pekka Huotari pekka.huotari@ylva.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN: 0355-9246 ISSN: 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Seuraava numero ilmestyy 26.9. YLIOPPILASLEHTI PÄÄKIRJOITUS Hienosti meni TOIMITUKSELTA Tekoja, ei terapialätinää ALKUPALA Akatemian arvokartta TOP 10 Tulevaisuuden toivot KANINKOLO Muukalaiset keskuudessamme 3 X KEVÄTPERINNE Vappuhuiskat varastoon UUTINEN Ikäsyrjintää YTHS:ssä GALLUP Harmittaako luopua paperitodistuksesta? Kyllä sinun sirkuksesi. 3 5 6 6 7 7 8 9 Sampsa?Hannonen on vapaa toimittaja ja hyvän pikaruoan ystävä. Hän esittää taitavasti tiedostavaa kansalaista mutta sukupolvensa tavoin mässäilee lihansa salassa. Tähän lehteen Hannonen kirjoitti kebabista. TEKIJÖINÄ Kebab on miehinen harrastus. Lihan himo 24 24 Politiikan pellet 22 22
• 5 OUTOJA OPINNÄYTTEITÄ Erotiikkaliikkeiden estetiikkaa MIESLASTEN TIEDEKYSYMYKSET Ihminen numeroina 3 X MASKOTTI Kampusten jännät oliot TOIMITTAJA TESTAA Suljetulla osastolla LEFFA-ARVIO Meänkielistä lahkolaishurmosta ASIATON KYSYMYS Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström POSTIA Bisnekset laajenee 36 37 37 38 39 40 42 uomalainen hoiva saavutti tammikuussa uuden dystopian piirin, kun nuorten mielenterveyspalvelu Sekasin-chat lanseerasi tekoälybotin. Mitä täällä oikein tapahtuu, ajattelin – ja menin heti kokeilemaan. Syntyi pitkä, muttei kovin mielenkiintoinen keskustelu. Botti toisteli kannustavia terapialauseita. ”Tunteet on ihan ok”, se sanoi, koska se oli opetettu sanomaan niin. Hiillyin ja ryhdyin lapselliseksi. Kun botti kysyi, haluaisinko vaihtaa aihetta, tiedustelin siltä, mistä tällä hetkellä kannattaisi ahdistua. ”Tosi hyvä kysymys!” kuului vastaus. ”Monilla nuorilla voi olla huolia esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, eriarvoisuudesta tai mielenterveyspalveluiden saatavuudesta.” Siinäpä kolmikko, josta valita. Puheeseen nuorten mielenterveyskriisistä on viime vuosina törmännyt jatkuvasti. Mieli sairastuu eri syistä, mutta kun kyse on kokonaisesta ikäluokasta, hähmäinen kriisitermi on laiska ja typerä. Mielenterveyskriisistä puhuminen luo irrallisuutta maailmasta, jossa sodat ja maailman johtajat riehuvat ja jossa vielä pari vuotta sitten nuoret oli eristetty etäkouluihin. Se kääntää keskustelun yksilöihin ja kysyy, mikä vika heissä on. Levitellään käsiä, kun ikäryhmä on niin herkkä ja sitä paitsi koko ajan nenä kiinni puhelimessa. Samalla kätevästi sivuutetaan, että Tiktokin dopamiiniryöppyyn voi olla turvallista hautautua juuri siksi, että ahdistaa. Kriisipuhe menettää uskottavuutensa, kun kriisiin ei suhtauduta vakavasti. Ja kun puhun vakavasti suhtautumisesta, tarkoitan resursseja. Ihmisiä, työtunteja, hoitopaikkoja, rahaa. Terapialätinää sylkevän botin valjastaminen nuorten kuuntelemiseen syntyy tarpeesta purkaa jonoja, ja juuri siksi se on apua tarvitsevalle keskisormi. Se luo halvan illuusion siitä, että joku antaa aikaansa ja empatiaansa juuri sinulle, vaikka oikeasti kukaan ei tee niin. Moni päätyy hakemaan psykiatrista apua, vaikka olisi voinut aiemmin hyötyä ennaltaehkäisevistä palveluista. Matala kynnys ei auta, jos sillä joutuu kykkimään kuukausia yksin. Joskus riittäisi sosiaalinen hoiva: tuki arjen järjestelyissä, työnhaussa tai Kelan kanssa toimimisessa. Lastensuojelulla on keskeinen rooli varhaisessa puuttumisessa. Juuri tällaisista asioista hallitus tietysti leikkaa. Tilannetta voi kuitenkin paikata aluetasolla ja kunnissa, joten äänestämisellä on tälläkin kertaa väliä. Tässä Ylioppilaslehdessä toimittaja testaa suljetun psykiatrisen osaston, jolla riittää lääkkeitä muttei paljon muuta. Viime vuonna keskimäärin 1 530 nuorta odotti Suomessa joka kuukausi pääsyä psykiatriseen hoitoon. Heistä 403 oli ollut jonossa yli 90 päivää. Henkilökunnan on pakko joskus venyttää systeemin rajoja, liioitella ja kirjoittaa epätarkkoja diagnooseja, jotta apua ylipäätään saisi. Olla ihmisiä. JO RIITTÄÄ KRIISIPUHE TOIMITUKSE LTA ALLI HALLONBLAD Touko?Miikkulainen? on turkulais-helsinkiläinen kuvittaja ja graafikko, jota kiinnostaa teatteri, politiikka ja aamujoogasta haaveileminen. Tähän lehteen hän kuvitti kansijutun Hyyn kiinteistöbisneksistä. KUVA: JOONA MÖTTÖ Kadonnutta aikakuria etsimässä. Aina myöhässä 32 32
• 6 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 ALKUPALA Kielikeskuksen pakolliset kurssit Viikin ruutana Kaikki speksit Kirjastopäivän pikkuherkkunen Opintotuen takaisinperintä Hyyn edari Pakastepizza HOAS Kumpula Se yks feministineuroepätyypillinenqueer-vegaanisobercuriousaktivisti-tuttu Teak-tyttöystävä Viikin lintubongarit ”Vapueilopu” Alepa-fillari Kotitentti Sisu HSL/HRT Monivaiheinen tunnistautuminen USEAMPAA KUIN YHTÄ JUOMAA? HIENOA, ETTÄ AIOT TYYDYTTÄÄ JANOSI! Meilahti Viikki Hesarin opiskelijatilaus Thirsty Scholar Prodejuomaeetut Unisportilla HY:n 30 alle 30 YTHS SelfChat Valmistuminen tavoiteajassa Sari Lindblom Osakunnat Aaltopoikaystävä Tyyppi joka sijoittaa opintolainan Hesarin luku iskän tunnareilla Yliopiston ig-tili Kumpula Kaivopihan pyllyveistos Normal-kahvi Ylva Lyyra-kortteli Grand Hansa Frankin seksilelualet ChatGPT-essee Kaisassa meluavat lukiolaiset Kaikki Terkossa meluavat Hanna Wass Muovipussi läppärin suojataskuna Helda Tiedekulma Unicafe-Simo Unicafe-Kimchi Kaisan pullonkerääjät Myös Viikki Ärräkahvi Luennolla neulojat Humanistiklusterilla paneminen Tölkki Uuden parvekkeella Ketipinor 25mg Kaisan K3-kerros Lisäaikahakemus Valtsika Students for Palestine Keskustakampus X Æ A-Xii Musk Aaro Niinistö Psalm West Noin 2500 Ainoa HS Visio Tampereen yliopisto Petteri Orpon Taavi-koira Kuivahiiva parasta ennen 10.8.2016 Ihana keväinen loskasää Antti Kurvinen 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Kokosimme yhteen listan lupaavista tulevaisuuden toivoista. Hyyn hallitus Yliopisto-lehti Rapeat kalapalat E C O N O M IC L E F T E C O N O M IC R IG H T AUTHORITARIAN LIBERTARIAN Ainoa arvokartta, jonka Helsingin yliopiston opiskelija tarvitsee.
• 7 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 KANINKOLO Vietämme aikaa somen syövereissä, jotta sinun ei tarvitsisi. Mahdollisesti foinikialaisten noin 50 vuotta eaa. aloittamasta perinteestä tuli 1800-luvulla suosittu vapputapahtuma Englannin Gloucestershiressa. Maanviljelijät ja kyläläiset kokoontuivat juhlimaan kevään tuloa pyörittelemällä Double Gloucester -juustoja alas Cooper’s Hillin jyrkkiä rinteitä. Vielä nykyäänkin osallistujat jahtaavat kaoottisessa kisassa pyörivää juustokiekkoa alas kukkulaa, ja ensimmäisenä mäen juurelle päässyt lunastaa kimpaleen itselleen. Rakkauden kesänä 1969 alkunsa saanut teräspenisfestivaali Kanamura Matsuri järjestetään aina huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina Japanin Kawasakissa. Alun perin shintolainen juhla kietoutuu kahden metallityön jumalan ympärille, joilta rukoillaan helppoa synnytystä, avioliittoharmoniaa ja suojaa seksitaudeilta. Tänä päivänä juhlissa syödään gigulin muotoisia makeisia, ilakoidaan paraatissa sekä kerätään rahaa hiv-tutkimukseen. Juu st oki e k o t? mäk e en T e r äsfa llo ksen? fes tiva a li ?? Mardi Gras’ta eli rasvatiistaita juhlistetaan helmi–maaliskuussa muun muassa Ranskassa ja Yhdysvaltojen Louisianassa. New Orleansissa Black Masking Indians -yhteisön käsityöläiset solmivat helmistä ja höyhenistä järisyttävän hienoja seremoniallisia pukuja karnevaalia varten. Juhlapäivään kuuluvat piknik-herkut, kuten äyriäisruoat sekä värikäs, briossimainen King Cake, jonka sisuksiin piilotetaan onnea tuova vauvafiguuri. Musiikki ja hummaus jatkuvat läpi yön. TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN Pääsiäismunat ja vappuhuiskat kalpenevat näiden tapojen rinnalla. La s k i ain e n? laina höy he n is sä ? Jokaisessa meissä asuu pieni @KallePalander. Ole kiitollinen että Kalle Palander sai potkut etkä sinä. Miten pihalla pitää olla että ei tajua muukalaisten olevan täällä jo ja on ollut todennäköisesti pitkään. Todisteita on kasapäin Videoita, kuvia silvottuja lehmiä, peltokuvioita, ihmisen kummallinen tekninen harppaus sadassa vuodessa, kun 200 000vuodessa ei tapahtunut juuri mitään SUOMEN OIKEA NIMI ON PASKA! olette paskan kanssaa kaikki tyynni ja täysin loosereita Miksi lampaat ei tiedä tätä kikkaa? Kuukauden ruoat alle 100e. >15kpl maksalaatikoita >15kpl perunasoselaatikoita >900g puolukkahilloa >iso kepsutti >2 pötköä monivitamiinejä >4 pussia kuivattuja taateleita >kokonaissumma 90e ja hilut Anonyymi Ylilaudalla 40–50 -vuotiaat naiset työpaikalla. Miksi elämän pitää olla niin v*ttumaista teille? Miksi kaikesta pitää valittaa? Miksi pitää puhua kokoajan pahaa omasta miehestä, lapsista tai työkavereista. Eikö jo riittäisi? Anonyymi Vauva.fi-palstalla aiti_maa Anonyymi Vauva.fi-palstalla Anonyymi Ylilaudalla
• 8 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 UUTINEN erusterveydenhuollon hoitotakuun enimmäisajat pitenivät vuoden 2025 alusta alkaen niin, että jatkossa kiireettömään hoitoon on päästävä kolmessa kuukaudessa ja suun terveydenhuoltoon kuudessa kuukaudessa. Uudistus on osa Petteri? Orpon (kok) hallituksen säästötoimia. Aiemmin YTHS:n yleisja mielenterveyspalveluissa on noudatettu 14 vuorokauden ja suunterveydessä neljän kuukauden hoitotakuuta. Uudistus ei kuitenkaan koske alle 23-vuotiaita. Lakimuutos voikin aiheuttaa jatkossa eriarvoisuutta eri-ikäisten opiskelijoiden välille. Hallituksen esityksessä alle 23-vuotiaiden ”positiivista erityiskohtelua” perustellaan muun muassa sillä, että nuoruusiän kulun on katsottu vaikuttavan keskeisesti yksilön koko myöhempään elämänkaareen. Siksi lasten ja nuorten mahdollisiin ongelmiin halutaan puuttua nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Sosiaalija terveysministeriön hallitussihteeri Suvi?Velic huomauttaa, että kaikissa tapauksissa hoitoon on edelleen päästävä ”kohtuullisessa ajassa” potilaan yksilöllinen tilanne ja lääketieteelliset seikat huomioiden. Käytännössä monissa tilanteissa myös yli 23-vuotiaat pääsevät hänen mukaansa hoitoon huomattavasti kolmen kuukauden enimmäisaikaa nopeammin. ”Yksilöllisessä arviossa hoidon tarpeesta arvioidaan aina se, tarvitseeko potilas hoitoa nopeammin kuin lain sallimassa enimmäisajassa”, Velic toteaa. Tällä hetkellä noin neljäsosa YTHS:n palvelujen piiriin kuuluvista opiskelijoista on alle 23-vuotiaita, eli valtaosa korkeakouluopiskelijoista jää nopeamman hoitotakuun ulkopuolelle. YTHS:n käyntitilastot osoittavat, että esimerkiksi mielenterveyden palvelujen kysyntä ja käyttö eivät ole ikäperusteisia vaan ne ovat korkeimmillaan sekä opintojen alkuettä loppuvaiheessa, jolloin opiskelijat kokevat voimakasta kuormitusta. Suunterveyden palveluiden käytön tarve on suurempaa 23 vuotta täyttäneillä kuin alle 23-vuotiailla. Toisaalta hoitotakuun väljentymisen myötä YTHS kertoo pystyvänsä entistä varmemmin tuottamaan palvelut luvatuissa määräajoissa. Korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitomaksuun uudistuksella ei ole Velicin mukaan vaikutusta, sillä se on veroluontoinen maksu, joka on maksettava myös esimerkiksi tilanteessa, jossa opiskelija ei käytä lainkaan YTHS:n palveluja. Maksu on tänä vuonna 71,20 euroa lukuvuotta kohden. Yli 23-vuotiaat opiskelijat voivat jatkossa päästä YTHS:n hoitoon jopa kuusi kertaa hitaammin ROOSA WELLING Tähän porukkaan ei ihan ketä tahansa oteta, sillä sen jäsenet saavat meiliinsä kärkeviä katsauksia politiikkaan ja ajankohtaisiin uutisiin, luottamuksellisia kulttuurisuosituksia sekä muita yllättäviä herkkuja. Uutiskirje ilmestyy aina, kun sitä vähiten odotat. Tilaa nopeasti, äläkä vaan kerro tästä kenellekään! Oletko jo liittynyt Ylkkärin salaseuraan?
• 9 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Mitä ajattelet paperitodistusten poistumisesta? Olen fuksi, että en ole ihan kauheasti valmistumista vielä ajatellut, mutta kyllä se on aika ikävää. Olisi kiva, että on joku fyysinen todistus sitten, kun valmistuu. Onhan se myös hieno se kirjekuori, jossa se [todistus] on. On se arvokkaamman tuntuinen, kuin vain pdf-tiedosto. Mä mieluummin ottaisin sen paperisena. Se tuntuu paremmalta. Ei ole mitään suurempaa mielipidettä, mutta en nyt oikeastaan tarvitse sitä paperisena. Pdf riittää mulle, luulen. En tiennytkään, että ne poistuu. Opiskelen kuvataidekasvatusta Aallossa, ja pedagogiset tehdään Helsingin yliopistolla. Olen myös graafinen suunnittelija, niin printti on itselle aika lähellä. Ehkä toivoisi kummiskin, että olisi paperisia todistuksia tulevaisuudessakin. Paperinen todistus on kiva muisto siitä, että on suorittanut tutkinnon, johon on kuitenkin käyttänyt paljon aikaa. Konkreettisia vaikutuksia sillä ei varmasti ole, mutta emotionaalisesti voisi olla ihan kiva, että olisi edelleen ne fyysiset todistukset. Helsingin yliopisto luopui maaliskuun loppupuolella paperisista tutkintotodistuksista ja otti käyttöön sähköiset todistukset. Kysyimme, mitä ajatuksia opiskelijoilla herää pelkän pdf-todistuksen vastaanottamisesta. Anniina?Lensu KUVATAIDEKASVATUS Sanni?Salmitie OIKEUSTIEDE JA TAITEIDEN TUTKIMUS Essi?Ukkonen LÄÄKETIETEELLINEN TEKNIIKKA Nooa?Rastenberger SOSIAALITIETEET Viljami?Paksuniemi? TALOUSTIEDE TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN KUVAT: IISA PAPPI Opiskelen Aallossa, ja mun mielestä olisi kiva se paperinen todistus. On ihan eri fiilis, kun saat sen paperisena, eikä että lähetetään vaan pdf:nä. (Toim. huom.: myös Aalto-yliopisto luopuu paperitodistuksista elokuusta 2025 lähtien.) Nelli?Sirén SOVELTAVA PSYKOLOGIA GALLUP
• 10 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tärväsi taloutensa kiinteistökaupoilla. Ylioppilaslehti selvitti, mitä vallan kulisseissa todella tapahtui.
• 11 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tärväsi taloutensa kiinteistökaupoilla. Ylioppilaslehti selvitti, mitä vallan kulisseissa todella tapahtui. TEKSTI: ALLI HALLONBLAD JA ROOSA WELLING KUVAT: TOUKO MIIKKULAINEN
• 12 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 arraskuussa 2023 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan entinen hallitus värjötteli Hakaniemen Lyyra-rakennuksen yhdeksännen kerroksen terassilla. Jotkut yrittivät vähän kiusaantuneesti muistella tanssiliikkeitä. Sivulaukka, lasson pyöritys, ohjasten pitäminen. Läppä oli lähtenyt hallituskauden aikana vuonna 2018 julkaistusta Lyyran havainnevideosta. Siinä animoidut animoidut kauluspaitaiset hahmot heiluvat kattoterassilla kesäillassa korealaisen PSY-räppärin jo silloin kuluneen hitin tyyliin. Oli sovittu, että kun Lyyra valmistuu, mennään kattoterassille tanssimaan Gangnam-stylea. Kun hetki vihdoin viiden vuoden päästä koitti, vihmaisen ja pimeän sään lisäksi tunnelma Lyyran terassilla oli varsin erilainen kuin havainnevideolla. Hyyn ja sen kokonaan omistaman Ylva-konsernin talousvaikeuksista on uutisoitu jo pitkään. Vuosina 2016–2018 ylioppilaskunta teki Ylvan kautta useita mittavia kiinteistöalan panostuksia: se päätti rakentaa Hakaniemeen Lyyrakorttelin sekä ostaa Seurahuoneena tunnetun Kalevan talon ja tehdä siitä luksushotellin. Sitten tapahtui korona, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, korkojen nousu. Hotellibisnes sakkasi ja rakennuskulut kohosivat. Ylva, joka oli aiemmin pystynyt jakamaan Hyylle voittoa, alkoi horjua. HYYN niskassa painavat nyt valtavat velat, joiden kuormaa joutuvat kantamaan Helsingin yliopiston opiskelijat. Paikatakseen 820 000 euron budjettivajetta Hyyn edustajisto päätti joulukuussa leikata palveluita ja nostaa ylioppilaskunnan pakollista jäsenmaksua historialliset 50 prosenttia ensi lukuvuodelle. Hyytä on syytetty vastuuttomuudesta ja siitä, että se on ottanut riskin opiskelijoiden omaisuuden kustannuksella. Ylioppilaslehti päätti selvittää, mitä kiinteistöbisnesten kulisseissa tapahtui. Miksi hankkeisiin on ylipäätään lähdetty? Ja mitä päätöksiä tehneet ajattelevat asiasta nyt? Tätä juttua varten on käyty läpi lukuisia asiakirjoja ja haastateltu yhteensä 16:ta eri henkilöä, jotka olivat mukana päättämässä Hyyn kiinteistökaupoista 2010-luvun puolivälin jälkeen tai jotka seurasivat asiaa läheltä. Suurin osa haastateltavista kuului vuoden 2018 Hyyn hallitukseen, jonka muodostivat ainejärjestöläisten Hyal, Hyyn vihreät, sitoutumaton vasemmisto, osakuntalaiset ja sosialidemokraatit. Vaikka merkittäviä kiinteistöpäätöksiä osui myös muiden hallitusten kausille, vuoden 2018 aikana niitä tehtiin eniten. HYYN taloutta käsittelevissä artikkeleissa muistetaan aina mainita, että sitä on kuvattu koko maailman rikkaimmaksi ylioppilaskunnaksi. Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta omaisuutta oli vuoden 2023 lopussa noin 400 miljoonan euron edestä. Varallisuuden pohja on peräisin 1800-luvun lopulla tehdyistä tonttikaupoista. Ylioppilaskunta sai ostettua kaupungin maata halvalla Helsingin ydinkeskustasta, ja vuosien varrella sinne on rakennettu esimerkiksi Vanha ja Uusi ylioppilastalo, Kaivotalo ja Citytalo. Kiinteistöjä hallinnoi Ylva, joka pyörittää myös Unicafe-ravintoloita. Aiemmin Hyy Yhtymänä tunnettu yritys vaihtoi nimeään keväällä 2019, ja tässä jutussa puhutaan selvyyden vuoksi vain Ylvasta. Tämän vuosituhannen alku oli Ylvalle pitkälti pysähtyneisyyden aikaa. Vaikka sen kiinteistöjen markkina-arvo oli vuonna 2014 lähes 190 miljoonaa euroa, omaisuus oli tuottanut varsin heikosti. Keskustan arvokiinteistöjä annettiin puoli-ilmaiseksi opiskelijoiden käyttöön, joten vuokratuotot niistä jäivät laihoiksi. Unicafe-ravintolat tekivät jopa tappiota. Suurin osa vuosittaisesta kolmen-neljän miljoonan euron tuloksesta meni voitonjakona Hyyn toiminnan pyörittämiseen, kuten järjestötiloihin ja -tukiin, edunvalvontaan ja Ylioppilaslehteen. Samalla Ylvan omavaraisuusaste oli huomattavan korkea. Se tarkoittaa, että vierasta pääomaa eli käytännössä lainaa oli hyvin vähän. Yhtäältä tämä kielii yhtiön vakavaraisuudesta, toisaalta siitä, ettei riskejä juurikaan ollut otettu tai merkittäviä investointeja tehty. OPISKELIJAT ovat joutuneet vuosittain maksamaan muutamien kymmenien eurojen suuruista pakollista jäsenmaksua, jolla katetaan osa Hyyn tarjoamista palveluista. 2010-luvulla jäsenmaksusta luopumisesta oli ehditty haaveilla Hyyssä jo pitkään. Vuonna 2016 se kuitenkin kirjattiin ensimmäistä kertaa virallisiin papereihin: ylioppilaskunta lähtisi tavoittelemaan jäsenmaksuttomuutta vuoteen 2025 mennessä. ”Kun nettovarallisuus on yli 200 miljoonaa ja Hyyn toimintamenot muutamia miljoonia vuodessa, ei tarvinnut kauhean isoa talousosaamista ymmärtääkseen, että sellaisella varallisuusmassalla pitäisi saada muutaman prosentin kassavirtatuottoa. Pidin tavoitetta hyvin realistisena”, sanoo Hyyn vuoden 2016 edustajistovaalien ääniharava Tarik?Ahsanullah . Hän toimii nykyään kokoomuksen varavaltuutettuna Helsingissä sekä Suomen Vuokranantajien lakiasiainjohtajana. Idea jäsenmaksuttomuudesta tuli alun perin juuri Ahsanullahilta. Näin kertovat sekä useat muut Ylioppilaslehden haastateltavat että hän itse. Jäsenmaksusta luopuminen oli samaisissa edustajistovaaleissa kokoomuksen vaalikärki, josta 24-vuotias Ahsanullah kertoi innoissaan Ylioppilaslehden haastattelussa. Hän sanoo edelleen pitävänsä esitystä varsin maltillisena. Ahsanullah oli Hyyn hallituksessa vuonna 2016 Ylva-vastaavana ja muistelee, että idea meni siellä ”ihan selkeästi” yksimielisenä läpi. Asiasta vallitsi laaja konsensus myös edustajistossa. Tavoite yhdisti edarin kaikkia laitoja, sillä pakollinen jäsenmaksu nähtiin oikeistossa epäreiluna ja vasemmistossa opiskelijoiden toimeentuloa heikentävänä.
• 13 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Osa hyyläisistä kantoi myös huolta siitä, aikoiko pääministeri Juha? Sipilän (kesk) hallitus luopua ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Se olisi johtanut reippaisiin leikkauksiin Hyyn toiminnoissa. Ahsanullahin mukaan tämä ei kuitenkaan ollut ensisijainen syy lähteä tavoittelemaan jäsenmaksuttomuutta. ”Ajatus oli, että jos kerran omistetaan Suomen parhaalta paikalta kiinteistöjä, miksi silti kerätään vähävaraisilta opiskelijoilta pakollista jäsenmaksua.” Muissa ylioppilaskunnissa Hyyn hankkeeseen suhtauduttiin kunnioittavalla kateudella. ”Kyllä sitä vähän ihmeteltiin, että voiko jäsenmaksuttomuuteen pääsy todella olla mahdollista, ja että mielettömän hienoa, jos on”, erään toisen ylioppilaskunnan entinen opiskelijavaikuttaja sanoo. Toisaalta jotkut pohtivat, pakottaisiko Hyyn toiminta muita ylioppilaskuntia laskemaan omia jäsenmaksujaan. HYYN edustajisto vaikutti ja vaikuttaa edelleen Ylvan toimintaan ensisijaisesti niin sanotun omistajastrategian kautta. Kun tavoite jäsenmaksuttomuudesta kirjattiin strategiaan, siitä tuli Ylvalle ja sen tuoreelle toimitusjohtajalle Antti?Kerppolalle selkeä maali, jota kohti edetä. Ylioppilaskunnan kunnianhimoisesta tavoitteesta ja myöhemmistä vaikeuksista kertovat lehtijutut ja analyysit kiertyvät usein Kerppolan ympärille. Juuri hän on esittänyt vanhoissa tiedotteissa kehnosti ikääntyneitä me-muotoisia lausuntoja ”ihmisten ja ideoiden kohtaamisesta” Lyyrassa ja ”elämyksellisyydestä” Grand Hansa -hotellissa. Moni Ylioppilaslehden haastateltavista kuvaa vuonna 2015 tehtävässään aloittanutta Kerppolaa muutoksen suurimmaksi ajuriksi. Hän edusti selvää vaihdosta yhtiön aiempaan linjaan. ”Mielestäni Antti Kerppola oli just oikea toimitusjohtaja siihen hetkeen, jos me mietitään koko omistajastrategiaa ja jäsenmaksuttomuustavoitetta. Sillä oli draivia verrattuna aiempiin toimitusjohtajiin”, sanoo vuoden 2018 Hyyn hallituksessa talousjohtokunnan puheenjohtajana toiminut Sara? Järvinen . Kun Kerppola istuu alkuvuodesta Ylioppilaslehden toimituksessa, hän ei vastaa etukäteen muodostunutta mielikuvaa. Innokkaan konsulttipöhisijän sijaan sohvannurkassa istuu varautuneen ja väsyneen oloinen pukumies. Kesken haastattelun hän pyytää lisää kahvia, joka menee alas kylmänäkin. Aloittaessaan Kerppola oli aiempiin toimitusjohtajiin verrattuna nuori. Hän oli 29-vuotias ja tuore Hyy-alumni. Oikeustieteen opiskelija pääsi läpi edustajistoon Helpin ehdokkaana vuonna 2009 ja toimi pari vuotta Ylvan hallituksen opiskelijajäsenenä sekä valmistuttuaan hallituksen puheenjohtajana päivätöidensä ohella. Keväällä 2015 Kerppolan oli ollut tarkoitus muuttaa Osloon. Hän oli saanut jo työtarjouksen. Sitten Ylvan halli” Minulla oli vahva mandaatti ja momentumia tehdä asioita. ”
• 14 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 tuksen sisältä vinkattiin, että ehkä kannattaisi lykätä muuttohaaveita ja hakea alkuvuodesta vapautunutta toimitusjohtajan pestiä. Muutto jäi tekemättä. Kerppola kuvaa otettaan toimitusjohtajana ”räväkäksi” ja kertoo kokeneensa vahvaa tarvetta muuttaa yhtiön toimintaa. Hän antaa lukuisia esimerkkejä: Hyyn varallisuus oli kehittynyt heikosti ja kiinteistöt päässeet rapistumaan. Henkilöstöä oli ehkä turhankin paljon ja tulosta rasittivat johdon suhteellisen korkeat palkat. Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Kaivopihan vuokrataso raahasi perässä ja sieltä löytyi lähinnä baareja, rahapeliluola ja apteekki. Aloittaessaan toimitusjohtajana Kerppolalla oli itselleen asettama sadan päivän suunnitelma. Siihen kuuluivat muun muassa Gaudeamus-kirjankustantamon myynti ja 13 kannattamattoman Unicafe-ravintolan sulkeminen heti ensimmäisenä syksynä. ”Halusin puhdistaa pöytää ja pitää huolen, että asiat, joita olen luvannut, toteutuvat. Minulla oli vahva mandaatti ja momentumia tehdä asioita.” Opiskelijaedustajille Kerppola oli yksi Ylvan näkyvimmistä hahmoista. Moni kertoo kokeneensa, että Kerppolan tausta opiskelijajärjestöissä toi tälle erityisen kyvyn ymmärtää opiskelijoiden näkökulmaa. Moni Hyyn entisistä hallituslaisista kutsuu haastattelussa Kerppolaa lempinimellä Kerppis, mikä antaa kuvan tuttavallisista väleistä. Toimitusjohtaja jaksoi vastata jopa yksittäisten edaattoreiden sähköposteihin. KÄYTÄNNÖSSÄ ainoa tapa saavuttaa jäsenmaksuttomuus vuoteen 2025 mennessä ilman Hyyn palveluiden merkittävää leikkaamista oli Ylvan tuloksen kaksintai kolminkertaistaminen. Hyy on historiansa aikana sijoittanut varojaan erilaisiin kohteisiin, jotka ovat usein kuvastaneet opiskelijoiden Edustajat fiilistelivät, että vihdoin Hyy omistaa Milliklubin.
• 15 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 arvoja ja kiinnostuksia. Esimerkiksi 1990-luvun alussa se hankki myöhemmin Kilroy-nimellä tunnetun matkatoimiston, joka myytiin 2000-luvun alkupuolella. 2010-luvun loppupuolisko oli puolestaan korostuneen ympäristötietoisuuden aikaa, jolloin sijoitettiin sirkkaruokabisnekseen ja ResQ-hävikkiruokapalveluun. Pieni toiminta ei kuitenkaan olisi mitenkään riittänyt jäsenmaksuttomuuden saavuttamiseen. Pääkaupunkiseudulla tapahtuva kaupallinen kiinteistötoiminta sen sijaan saattaisi riittää. Sitä pidettiin vakaampana ja varmempana nakkina. Kiinteistöbisnes oli myös luonteva suunta, sillä ylioppilaskunta oli toiminut kiinteistöjen parissa jo yli 150 vuotta. Alalla voitiin paksusti, sillä korkotaso oli ollut Euroopassa matalalla jo pidempään ja Suomeen oli tullut yhä enemmän kansainvälisiä sijoittajia. Helsingissä intoiltiin suurista joukkoliikennehankkeista, kuten Pisararadasta, joka lähtisi Pasilasta ja sukeltaisi maan alle kulkien Hakaniemen, keskustan ja Töölön kautta takaisin. Hotelleille oli ulkomaalaisen turismin kasvaessa niin paljon kysyntää, että puhuttiin jopa huonepulasta. ”Ehkä siinä oli jälkikäteen ajateltuna hypeä mukana, mutta sen hetken korkotasoon nähden kiinteistöala oli järkevä sijoituskohde”, Kerppola sanoo. Hänen johdollaan lähdettiin vuonna 2016 valmistelemaan uutta sijoitusstrategiaa, joka käynnistyi vuonna 2017 pienemmillä asuintonttiostoilla Vantaan Jokiniemestä. Riittävään kasvuun vaadittiin yhä suurempia hankkeita, ja katse kääntyi Hakaniemen purkukuntoisiin virastotaloihin. Hakaniemi kiinnosti sijoittajia jo valmiiksi, ja jos Pisararata toteutuisi, siitä uskottiin tulevan entistä keskeisempi alue. Kolmantena ylioppilastalona tunnetun Domus Gaudiumin rakentamisesta vuosien 2007–2009 finanssikriisin aikaan oli opittu, että uusien ylioppilastalojen tai järjestötilojen rakentaminen ei tuottanut mitään vaan söi rahaa. Oli taloudellisesti kannattavampaa tehdä toimistoja ja hotelleja. Syntyi suunnitelma Lyyra-korttelista, jossa tieteen ja talouden oli määrä yhdistyä. Piti tulla hotelli, toimistotiloja sekä oma asuintalo kansainvälisille tutkijoille. Suunnitelmassa panostettiin ekologisuuteen ja vastuullisuuteen. ”Tavoitteenamme on luoda kestävän rakentamisen malliesimerkki”, toimitusjohtaja Kerppola totesi tuolloin julkaistussa tiedotteessa. KEVÄÄLLÄ 2017 Hyy järjesti perinteisen vappucocktail-tapahtuman Kampin Maria-tapahtumatilassa lähellä Lapinlahden hautausmaata. Paikalla oli henkilökuntaa, sidosryhmiä ja poliitikkoja. Moni haastateltavista muistaa erityisesti juhlissa tarjoillun kakun. Kakku oli pienen pöydän kokoinen ja vastasi pitkälti Lyyra-korttelin havainnekuvia. Kaksi rakennusta, kummassakin siniset ikkunat ja hohtavan valkoiset seinät sekä portaittain nousevat viherkatot marsipaanipensaineen. Katoilla oli aurinkopaneelit, jotka kiiltelivät juhlatilan ikkunoista ujuttautuvassa paisteessa. Kilpailua Lyyran tontista ei ollut vielä edes voitettu. Kerppolaa kakkuepisodi hymyilyttää. Hänen mukaansa Ylva oli ollut valmis julkaisemaan oman suunnitelmansa Lyyrasta, kun huhtikuussa kaupunki yllättäen ilmoitti, että tontista järjestetään kilpailu. Sokerileipurilta oli ehditty jo tilata juhliin jättimäinen, rakennuksen havainnekuvia mukaileva kakku. ”Päätettiin, että syödään nyt sitten kakkua. Ehkä tämä kuvasi osittain sitä riemukasta ilmapiiriä, joka tuolloin vallitsi”, Kerppola toteaa. Riemu jatkui, kun kesäkuussa 2018 saatiin tieto tonttikilpailun voitosta. Kerppola pitää tätä henkilökohtaisesti suurena onnistumisena. Hänen mukaansa tontista käytiin kova kilpailu, jonka Lyyra lopulta voitti laadulla, ei rahalla. Kun Gangnam-stylellä höystettyä havainnevideota esiteltiin Hyyn edustajistolle Helsingin yliopiston juhlasalissa, edustajisto nousi Kerppolan mukaan taputtaen seisomaan. SITTEN , kesken Lyyra-kilpailun, tuli eteen toinenkin merkittävä mahdollisuus. Seurahuoneena tunnettu Kalevan talo tuli yllättäen myyntiin, kun talon omistanut kiinteistösijoitusyhtiö Sponda ostettiin ulkomaille. Moni haastateltava kertoo, että Hyy oli havitellut taloa jo pitkään, sillä se nähtiin luonnollisena jatkeena Kaivopihan omistuksille. Tulisi Ylioppilaskortteli. ”Yhteisössä oli vahva halu ostaa, ja tiedettiin, että nyt on momentum tehdä historiaa”, Kerppola sanoo. Kun Seurahuoneen ostamisesta alettiin neuvotella kesällä 2018, se tehtiin ensin Ylvan sisällä. Ylvan johtoryhmän ja hallituksen lisäksi mukana oli Hyyn hallituksen työvaliokunta, johon kuuluivat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä talousjohtokunnan ja Ylvan hallintoneuvoston puheenjohtajat. Ylvan johdolla on valta hyväksyä pienempiä kiinteistöinvestointeja, mutta isommat, useiden miljoonien investoinnit pitää viedä Hyyn hallituksen hyväksyttäviksi. Seurahuoneen hankintaa varten piti myös ottaa jälleen lisää lainaa. Moni haastatelluista kokee, että Seurahuoneen osto tapahtui todella nopeasti. Hyyn hallituksen sisällä osa niistä, jotka eivät olleet työvaliokunnan jäseniä, kertoo saaneensa tietää asiasta vasta hieman ennen kauppojen tekoa. Kerppola myöntää, että Seurahuoneen kauppa tapahtui ”aika nopeasti”, mutta korostaa, että Hyyn hallituksesta vähintään ”ydinporukka” on aina ollut tietoinen asioista. Päätöksenteosta ei Kerppolan mukaan tulisi oikein mitään, jos jokaisesta yksittäisestä liiketoimesta pitäisi saada esimerkiksi koko 60-henkisen edustajiston päätös. Silti päätöksenteko oli hänen mukaansa läpinäkyvää ja hyvän hallinnon mukaista. Seurahuoneen kauppakirjan allekirjoitti silloinen Hyyn hallituksen puheenjohtaja Lauri? Linna . Linna muistelee Kerppolan lohkaisseen hänelle kaupantekohetkellä, että oletkos vielä ensiasuntoa ostanut, nyt tuli aloitettua vähän isommalla kaupalla. SEURAHUONETTA laajennettiin Uuden ylioppilastalon B-rappuun. Siitä tuli myöhemmin Grand Hansa -luksushotelli. Hotellihankkeessa opiskelijat joutuivat kirjaimellisesti luopumaan kiinteistötoiminnan takia tiloistaan, joita oli ollut muun muassa ylimmän kerroksen näyttävässä kupolissa. Muutto aiheutti järjestöissä jonkin verran närää, kertoo vuoden 2018 hallituksessa järjestövastaavana toiminut Jane? Kärnä . Hän on nykyään Taideyliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri. ”Asiaa helpotti myöhemmin vähän, että samassa remontissa Uudelle saatiin myös hissi. Rakennuksesta tuli vihdoin esteetön, mikä oli monelle edarin poliittiselle ryhmälle tärkeä tavoite.” Kärnän mukaan hanketta myös toteutettiin opiskelijatoimintaa kunnioittaen. Kun suunnitteluvaiheessa pohdittiin, miten luksushotellin asiakkaat suhtautuisivat A-rapun viidennessä kerroksessa sijaitsevan Humanistiklusterin parvekkeen tapahtumiin, Kerppola piti tärkeänä, ettei opiskelijoiden toimintaa rajoitettaisi hotellin takia. Klusterilla pidetään bileitä, ja vaikka tölkkien vieminen parvekkeelle on kielletty, toisinaan tavaraa putoaa. ”Jotkut ehdotti pleksejä, mutta Kerppis vastusti ajatusta. Hänen mielestään se sai näkyä, että opiskelijat omistavat rakennuksen”, Kärnä sanoo.
• 16 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 KUN Seurahuone ostettiin, meemeilystä ei ollut tulla Hyyssä loppua. Edustajat fiilistelivät, että vihdoin Hyy omistaa Milliklubin. Kerppola muistelee keskustoimistolta lähetettyä, Leijonakuningas -elokuvasta inspiroitunutta meemiä. Samaan meemiin viitataan myös Hyyn vuoden 2018 hallituksen viimeisen kokouksen päätösluettelossa. Hallituskausien viimeiset pöytäkirjat ovat perinteisesti sisältäneet sisäpiirivitsejä, joilla toivotetaan uusi hallitus tervetulleeksi. ”Muistakaa aina Kaivopihalla: Look, Simba. Everything the light touches is our kingdom”, siinä lukee. Kaivopihalla kaikki, mitä valo koskettaa, on Hyyn kuningaskuntaa. Jäsenmaksuttomuus oli Hyyn aito tavoite, mutta isoihin hankkeisiin myös lähdettiin, koska niihin voitiin lähteä. Kuvaavaa on, että vuoden 2018 Hyyn hallitusporukan Facebook-keskusteluryhmän nimi on edelleen MYA, Merkittävät Yhteiskunnalliset Avaukset. Ryhmän nimi on ironinen ja lähti strategiapaperista, jossa puhuttiin 150-vuotisjuhliaan viettäneen ylioppilaskunnan yhteiskunnallisesta merkittävyydestä. Ylioppilaskunnassa ja Ylvassa oltiin innoissaan mahdollisuudesta päästä kehittämään ”ylihuomisen Helsinkiä”. Kyseessä oli ylioppilaskunnalle poikkeuksellinen hanke suomalaisella mutta myös kansainvälisellä mittapuulla. KEVÄÄLLÄ 2020 koronapandemia iski Suomeen. Samana syksynä Antti Kerppola lähti Ylvan toimitusjohtajan paikalta ja perusti oman, niin ikään kiinteistöalalla toimivan Sfääriyrityksensä. Hän koki jättävänsä yhtiön hyviin käsiin hyvässä tilanteessa, vaikka pandemia olikin jo alkanut ja pöhinä hieman laantunut. Kerppolan lähdöstä kertovassa tiedotteessa hehkutettiin, että hänen aikanaan Ylvan nettovarallisuus kasvoi sadalla miljoonalla eurolla. ”Hyy julkaisi lähtöni jälkeen kiitosvideoita ja meemejä. Koin lähteneeni positiivisessa hengessä.” Opiskelijaedustajat vahvistavat, ettei Kerppolan lähtöön suhtauduttu penseästi. Ennemmin ihmeteltiin, että hän oli viihtynyt Ylvassa niin pitkään, vaikka mahdollisuuksia oli muuallakin. Kerppolan seuraajaksi valittiin Leea? Tolvas , joka sai pian murehdittavakseen pandemian, Venäjän hyökkäyssodan sekä kiihtyvän inflaation. Koronavuosien aikana Ylvan liikevaihto puolittui, kun ravintoloiden toimintaa rajoitettiin ja etätyöt ja -opinnot lisääntyivät. Inflaatio nosti rakennuskustannuksia ja korot nousivat juuri, kun käynnissä oli samaan aikaan kaksi isoa hanketta, Lyyra ja Grand Hansa. ”Kaikki syntyvä tuotto, joka normaalisti menisi voitonjakona Hyylle, menee kasvaneeseen euriboriin, marginaaleihin ja rahoituskuluihin”, Tolvas kommentoi Ylioppilaslehdelle syksyllä 2023. Ylva joutui samana vuonna myymään myös osan Lyyrasta kansainväliselle kiinteistöjätti Niam Oy:lle. Kauppahintaa ei ole kerrottu julkisuuteen. Tolvas irtisanoutui loppuvuodesta 2024 ja aloitti kiinteistösijoitusyhtiö Nordisk Rentingin Suomen maajohtajana. Hän ei vastannut Ylioppilaslehden haastattelupyyntöön. KÄYTIINKÖ isojen kiinteistöhankkeiden riskejä läpi riittävästi? Sitä osa Ylioppilaslehden haastattelemista entisistä opiskelijaedustajista on jälkikäteen miettinyt. Vanhoista asiakirjoista päätellen riskeistä kyllä puhuttiin. Kaikki, mitä viime vuosina on tapahtunut, on vain ollut paljon pahempaa kuin mitä huonoimmissakaan skenaarioissa osattiin kuvitella. Koronakriisistäkin olisi ehkä selvitty, jos Venäjä ei olisi sen jälkeen hyökännyt Ukrainaan. Vielä toukokuussa 2021 Ylvan silloinen viestintäja markkinointijohtaja Jannica? Aalto kertoi Helsingin Sanomille, että jäsenmaksuttomuuden suhteen oli käyty keskustelua lähinnä tavoitteen aikataulusta. Itse tavoitetta pidettiin edelleen mahdollisena. ”Kokoontumisrajoitusten keskellä ei ollut vielä näkymää siitä, kuinka kauan kestää, että pandemiasta päästään pois. Sellaista niin jyrkkää käännöstä, mitä sitten tuli Ukrainan sodan myötä, ei ollut näkyvissä”, Aalto kertoo nyt Ylioppilaslehdelle. Seurahuoneen kauppakirjan allekirjoittanut Lauri Linna sanoo, että kaikissa investoinneissa, joita tehtiin, mukana Edustajat fiilistelivät, että vihdoin Hyy omistaa Milliklubin.
• 17 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 kulki ajatus, että riskiä otetaan vain maltillisesti. Kun Ylva alkoi tehdä suurempaa tulosta, ei yhtiötä imetty heti kuiviin vaan sen annettiin käyttää voittoja ensisijaisesti investointeihin. Hyy ei Linnan mukaan myöskään lähtenyt heti paisuttamaan toimintaansa vaan pyrki kerryttämään rahaa kassaan pahan päivän varalle. Riskinotto katsottiin rajatuksi myös siksi, että Ylvan omistajastrategiassa on määritelty tavallista tiukemmat raamit sille, paljonko yhtiö saa ottaa lainaa. Strategian mukaan Ylvan omavaraisuusaste tulisi pitää yli 50 prosentissa, vaikka tyypillisesti kiinteistöyrityksissä se pyörii noin 30– 40 prosentin tienoilla. ”Siinä hetkessä näytti mahdolliselta nostaa Ylvan tuloutus moninkertaiseksi. Miksi makuuttaisit rahaa tilillä, jos pystyt nostamaan tuottoa? On myös valinta olla tekemättä mitään, ja toisin toimiminen olisi ollut vaikeaa”, Linna sanoo. JÄLKEENPÄIN moni entinen Hyyn toimija kokee, että Kerppolan ja opiskelijaedustajien nuori ikä ja kokemuksen puute ovat olleet yksi kiinteistökauppoihin kohdistuvan kritiikin kärjistä. Yksi heistä on Kerppola itse. ”Nyt otetaan jostain Kauppalehden vanhoista haastatteluistani yksittäisiä kommentteja ja todetaan, että olipa tyhmä nuori poika. Milloin meistä tuli yhteiskunta, jossa optimistinen visio on negatiivinen asia?” Hän harmittelee, että Hyyn tilanne on julkisuudessa usein kehystetty niin, että ”siellä ne naiivit opiskelijat tekevät riskibisnestä”. Hän huomauttaa, että projektien valmistelussa on aina ollut mukana suuri määrä ammattilaisia hallituslaisista konsultteihin ja arkkitehtitoimistoihin. Isojen kiinteistökauppojen aikaan Ylvan hallituksessa istuivat muun muassa eläkeyhtiö Varman silloinen varatoimitusjohtaja Reima? Rytsölä , joka siirtyi myöhemmin valtion sijoitusyhtiö Solidiumin toimitusjohtajaksi ja aloittaa tänä kesänä vuokra-asuntoyhtiö Kojamon toimitusjohtajana, asianajotoimisto Bird & Birdin kiinteistöhankkeisiin erikoistunut osakas Jaakko? Hietala sekä yritysstrategioihin perehtynyt hallitusammattilainen Tarja?Pääkkönen . He kaikki ovat väistyneet hallituksesta viimeisen vuoden aikana. Edelleen Ylvan hallituksessa istuu asuntosijoitusyhtiö Saton entinen toimitusjohtaja Erkka?Valkila . Ylioppilaslehti olisi halunnut kysyä hallituslaisilta heidän näkemyksiään etenkin vuosien 2016–2018 tapahtumista. Valkila ei vastannut haastattelupyyntöön. Rytsölä, Hietala ja Pääkkönen taas kieltäytyivät haastatteluista vedoten ”hyvään hallintoon” ja siihen, ettei heidän ole ”korrektia” kommentoida yhtiön asioita. He ohjasivat kysymykset nykyiselle hallituksen puheenjohtajalle, joka aloitti tehtävässään helmikuussa, ja nykyiselle toimitusjohtajalle, joka aloitti viime marraskuussa. Ylvan hallituksen jäsenet ovat olleet merkittävässä roolissa siinä, että ylioppilaskunta on ylipäätään lähtenyt kunnianhimoisiin hankkeisiin. Kukaan haastatelluista ei sinänsä kritisoi heidän toimintaansa, mutta heidän sanansa on saanut valtavan painoarvon yhteisössä, joka koostuu pitkälti nuorista opiskelijapoliitikoista. Ylvan hallituksen puheenjohtaja kävi toisinaan Hyyn hallituksen aamukoulussa avaamassa termistöjä ja riskejä sekä sitä, mitä sijoitukset tarkoittaisivat tulevaisuuden kannalta, kertoo Sara Järvinen. Opiskelijoilla ei hänen mukaansa ollut mitään syytä kyseenalaistaa suosituksia, joita alan konkareilta tuli. ”Niillä oli se suurin asiantuntemus, kun taas me oltiin vain opiskelijoita”, hän sanoo. ”Se olisi ollut hulluutta, että [Ylvan] hallitus suosittaisi, että näin tämä homma tehdään ja minä sanoisin, että itse asiassa minä, Sara Järvinen, teologian ylioppilas silloin, olen sitä mieltä, että tämä on nyt ihan täyttä skeidaa.” RAHAA ahmineet hankkeet saavuttivat eräänlaisen päätöksen, kun Grand Hansa avasi ovensa keväällä 2024. Aivan Helsingin ytimessä sijaitseva ”upper upscale -luokan” hotelli on komea kupolibaareineen ja pääsisäänkäynnin kivipatsaineen. Jykevää ylioppilaskorttelia katsellessa ei heti uskoisi kuinka vaikea Ylvan tilanne on. Ylioppilaskunnalla ei varsinaisesti olekaan talousongelmaa vaan likviditeettiongelma . Omaisuutta on valtavasti, mutta rahat ovat kiinni seinissä. Kaikki, mitä viime vuosina on tapahtunut, on ollut paljon pahempaa kuin mitä huonoimmissakaan skenaarioissa osattiin kuvitella.
• 18 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Marraskuussa aloittanut Ylvan uusi toimitusjohtaja Mika? Perkiö siirtää haastatteluaikaa kahdesti. Kun haastattelu järjestyy helmikuun alkupuolella, hän kertoo aluksi hyvät uutiset. Ne ovat sinänsä ilmeiset, kun asiaa katsoo päärautatieasemaa vastapäätä sijaitsevasta toimistosta käsin: Ylvan kiinteistöt sijaitsevat edelleen Helsingin keskustan paraatipaikoilla. Lisäksi niiden vuokrausasteet ovat korkeat, Perkiö sanoo. ”Mutta sanotaan, että meidän täytyy nyt ratkoa meille syntyneitä rahoitushaasteita”, hän muotoilee. Ylva teki vuonna 2023 noin 17 miljoonaa euroa tappiota. Korollisia nettovelkoja oli reilusti yli 230 miljoonan euron edestä. Omavaraisuusaste on painunut markkina-arvoin mitattuna 48,8 prosenttiin, mikä sotii omistajastrategian alkuperäistä kirjausta vastaan. Tiedossa ei ole, milloin Ylva pystyy seuraavan kerran jakamaan Hyylle voittoa. Perkiö painottaa, että Ylvan haasteet liittyvät ennen kaikkea siihen, että käynnissä oli kaksi suurta rakennusprojektia samaan, hankalaan aikaan. Hän vakuuttaa, ettei Ylva ole lähellä konkurssia. ”Uskon, että tähän tilanteeseen löytyy ratkaisu. Mutta mikä se on, se on to be seen .” MAALISKUUN puolivälissä Ylioppilaslehti uutisoi, että Hyyn omistama kiinteistö on päätetty myydä. Helsingin Sanomien mukaan kyseessä on loput Lyyra-korttelista, mutta Ylvan johto ei tämän lehden painopäivään mennessä ollut vahvistanut asiaa. HS:n mukaan rahoittajapankit ovat painostaneet Ylvaa myymään kiinteistöjä nopealla aikataululla. Perkiö kommentoi Ylioppilaslehdelle, että rahoittajien kanssa on tehty hyvää ja aktiivista yhteistyötä ja tilanne on saatu rauhoitettua. ”Nyt on työrauha eikä akuuttia tilannetta päällä. Liiketoiminta jatkuu”, hän toteaa. Toistaiseksi ei tiedetä, joutuuko Ylva myymään muutakin. Ylioppilaslehden tietojen mukaan keskustassa kiinteistöjä omistavien tahojen keskuudessa on yleisesti tiedossa, että Ylvan kiinteistöjä on kaupan. Perkiön mukaan käynnissä on ollut normaali menettely, jossa selvitetään kiinteistöjen aitoja markkina-arvoja. Vanha ylioppilastalo ja Domus Gaudium eivät ole mukana arvioinnissa, mutta esimerkiksi Uusi ylioppilastalo ja siihen kuuluva Grand Hansa ovat. Ylioppilastalot ovat erityissuojelussa ja niiden myynti vaatisi Hyyn edustajiston päätöksen. Muiden kiinteistöjen kaupoista taas voisi päättää Hyyn hallitus. ON kulunut jo viisi vuotta siitä, kun korona ensimmäisen kerran sulki Suomen, mutta kiinteistöala hikoilee edelleen. Moni haastateltavista painottaa, että Ylva ei ole ainoa yhtiö, joka on ongelmissa. Ylva ei kuitenkaan ole mikä tahansa kiinteistöyritys. Se on varainhaltija Hyylle, jonka ensisijainen tarkoitus on toimia ”jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää opiskelijoiden pyrkimystä ja asemaa yhteiskunnassa”. Toistaiseksi opiskelijoiden asemaa on edistetty kiinteistökaupoilla heikosti. Jäsenmaksuttomuus piti saavuttaa tänä vuonna, mutta sen sijaan maksua nostettiinkin 57 eurosta 85:een. Monet niistä opiskelijoista, joiden selkäpiissä säästöt nyt tuntuvat, ovat olleet yläkoulussa tai lukiossa aikana, jolloin Lyyra on päätetty rakennuttaa tai Seurahuone ostaa. Tilanne harmittaa kaikkia haastateltavia. ”Tuntuuhan se tietysti tosi kurjalta, että ei ole voinut taata nykyisille opiskelijoille parempaa tai edes samaa mitä itse on ylioppilaskunnalta saanut”, sanoo Jane Kärnä. Silti kaikki sanovat, että jos he voisivat palata ajassa taaksepäin, he eivät sen hetkisillä tiedoilla tekisi mitään toisin. Jälkiviisaus on viisauden helpoin laji, ja siksi isojen päätösten takana voi heidän mukaansa edelleen seisoa. ”Yrityksiä harvoin kiitellään siitä, etteivät ne investoi vaan keräävät rahaa kassaan pahan päivän varalle”, Lauri Linna toteaa. Hän muistuttaa Hyyn ja Ylvan taloudenhoidon pitkäjänteisyydestä. Vielä ei tiedetä, miten mitkäkin liiketoiminnot tulevat lopulta menestymään, ja miljoonaomaisuus luultavasti joskus vielä jotain tuottaakin. Antti Kerppola ei osta ajatusta siitä, ettei kiinteistöbisnes olisi ylioppilaskunnan arvojen mukaista toimintaa. Hänen mukaansa Hyy oli halunnut tehdä näin jo pitkään, mutta kukaan ei vain ollut aiemmin saanut hankkeita toteutettua. Hän pitää isona onnistumisena etenkin sitä, että sai tiuhaan vaihtuvan Hyyn edustajiston ja hallituksen ryhmittymään yhteisen tavoitteen taakse. ”Niillä tiedoilla, mitä silloin oli, en tekisi mitään toisin. Näyttäkää se sijoittaja, joka olisi osannut ennakoida kaiken tämän.” TOISAALTA osa haastateltavista varovaisesti pohtii, olisiko suuntaa voinut muuttaa viimeistään siinä vaiheessa, kun riskit alkoivat realisoitua. Kun pandemia ja sota iskivät päälle, miksi päätettiin edelleen edistää matkailuja hotellihanketta? Olisiko Lyyran tontin voinut vielä myydä sen jälkeen, kun virastorakennukset oli purettu? Tai olisiko sinne voinut tehdä opiskelija-asuntoja? Näin isoissa hankkeissa suunnan muuttaminen voi tosin olla hankalaa, varsinkin jos projektiin on jo upotettu kymmeniä miljoonia euroja. Jossittelu on tässä kohtaa turhaa. Silti osa haastateltavista toivoo, että olisipa Lyyra-tonttikilpailu jäänyt voittamatta, hotelli rakentamatta ja kakku syömättä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. ” Uskon, että tähän tilanteeseen löytyy ratkaisu. Mutta mikä se on, se on to be seen . ”
• YLIOPPILASLEHTI 2/2025 oma? paperilehti 19 Paperilehti on statussymboli. Ylioppilaslehti kertoo yhteiskunnan, kulttuurin ja opiskelijaelämän ilmiöistä ennen kuin muut mediat ehtivät niihin tarttua. Kestotilauksella saat neljä paperilehteä kotiin kannettuna. Normaalihintainen tilaus maksaa 39?euroa vuodessa, Helsingin yliopiston alumnien tilaus 25?euroa ja opiskelijatilaus 14,50?euroa . Tilaa helposti osoitteessa: ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut?
• Untitled-4 1 Untitled-4 1 6.2.2025 18.31 6.2.2025 18.31 29 23,50 851 kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu TU KIY H DIS TY S Toimeentuloa, mielenterveyttä ja vapautta opiskelijalle! Alviina Alametsä Maija Kosunen Eeva Skult 803 Iiris Suomela 744 707 806
• kauppapolitiikka. Tilaa lehti tai lue verkossa maksutta! Kiinnostaako kansainvälinen kauppa ja politiikka? Yleisöluento info@etelansyli.fi Etelän-SYLI ry Irti painopoliisien kahleista Kansainvälinen Älä laihduta -päivä 6.5. Keskustakirjasto Oodi Maijansali Ti 6.5.2025 klo 18.30–20 Syömishäiriöliiton jäsenyhdistys Luennoitsijana Taija Wilenius, yksi syömisen psykologian parhaista asiantuntijoista Suomessa Kaikille avoin ja maksuton • Kauneusihanteiden vaikutus • Lihavuuden stigma (Mukaan mahtuu 165 ensimmäistä.) Arvon?lukija!? Seuraavalta aukeamalta löydät toimituksen laatiman pellepedian, joka esittelee vaalikevään kunniaksi politiikan narreja. Irrota juliste varovasti ja kiinnitä seinällesi, niin saat takuuvarmaa hupia jokaiseen päivääsi. Sinun tässä? ylioppilaslehti.fi/mediatiedot
• Sa no ik o jo ku ab or tt i? V ie te ri vi rit ty y ää rim m ill ee n ja pa ha en te in en m us iik ki so i. La at ik on ka ns i py sy y va in va iv oi n ki in ni , ku nn es jo ku on ne to n m ai ni ts ee ho m ot , tr an si hm is et ta i – lu oj a pa ra tk oo n – nu or te nk irj as sa lu ke e ku lli . Si llo in Pä iv i-p el le po nn ah ta a es iin sä ik yt te le m ää n. Ko hu n la an nu tt ua pe lle pa in et aa n ta ka is in lo ot aa n od ot ta m aa n se ur aa va a py hä in hä vä is ty st ä. Se Se on ! V ie m är is tä ka ja ht aa , ku n el in ke in op el le ta rjo aa su uk ko ja ja ho uk ut te le e al ai kä is iä m uk aa ns a – vä ite ty st i. Pe nn yw ill e tu ot ti ko ko na is en ki rja n ve rr an ha llu si na at io ita to di st aa ks ee n, et tä vä itt ei de n ta ka na ol i va in to im itt aj is ta ja ka tk er is ta na is ys tä vi st ä ko os tu va lu us er ei de n ke rh o. Tä m än jä lk ee n Se m uu tt i m uo to aa n ka ik ki en pa hi m m ak si pe lo ks i: pe rs um in is te rik si . Tä m ä pe lle ha lu aa vi ih dy tt ää , m ut ta ku n itk et tä ä. M itä en em m än kl ov ni yr itt ää pu rk aa pa to ut un ut ta vi ha a ja su ru a ha us ku ut ta m al la yl ei sö ä, si tä m ur he el lis em m ak si hä n kä y. Ja m itä ko ve m m in m ie le nte rv ey sp el le yr itt ää aj aa to im iv ia m ie le nt er ve ys pa lv el ui ta , si tä hu on om pa an ja m aa n hä ne n om a m ie le nt er ve yt en sä va jo aa . Eh kä pi tä is i va in va ih ta a al aa . Ko lm ip yö rä ki rs ku u ja ki ilu va si lm äi ne n nu kk e py ör äi le e es iin ai na , ku n on ai ka ki du tt aa yh te is ku nn an po hj as ak ka a. Kö yh ät , sa ira at ja ty öt tö m ät jo ut uv at pi an sa ha am aa n ja lk an sa irt i he nk en sä pi tim ik si , ku n le ik ka aj am in is te ri to te ut ta a ha lli tu ks en ku rji st us po lit iik ka a. M ut ta he i, jo s se lv iä t he ng is sä , ol et va rm as ti ja tk os sa ki ito lli se m pi ja ku nn ol lis em pi ve ro nm ak sa ja ! Vo i än ke rö in en ! Ke pu pe tt ää ai na , m ut ta ka nk i ja ke pa kk o py sy vä t ko vi na . Tä m ä pe lle on ih as tu tt an ut ja ka uh is tu tt an ut su om al ai si a jo vu od es ta 20 03 . Vä lil lä ov at tu om io n kä lk ät tim et so in ee t, ku n pe lle on ry ve tt yn yt va al ira ha ko hu is sa , hö rp pi ny t N at olo nk ero a ja ka ng er re llu t ta ns si la va lla . Eh kä as ke le et ol is iv at po se tii vi n ta ht iin su la va m m at . Ti di di -t id id itid i-d ittit -t i.. .
• Pi en i ko tik is sa , jo lla on ku ite nk in se n ve rr an st re et cr ed iä , et te i en tis en ä ku ltt uu rim in is te rin ä ja ks a pe re ht yä kl as si se en m us iik ki in m ut ta ju ha nn uk se na sy nt yy gr affi ti jo s to in en ki n. Pe lle n tie on vi en yt lu ku is iin se ik ka ilu ih in , jo is ta vo is i ki rjo itt aa te ok si a, ku te n Pa av o yd in vo im al an ra ke nn us al ue el la , Pa av o sa m m uu So ts hi ss a se kä el äm äk er ta Pa av o pä äs ee pä lk äh äs tä . Yh te is ku nn an (t ai ai na ki n pe ru ssu om al ai st en ) ul ko pu ol el le aj am a py ss ya na rk is ti ja ko vi n vä är in ym m är re tt y na rr i ko ke e, et tä va nh a ys tä vä po lii si ki n pe tt i hä ne t. Ep är ei lu a, hä nh än ho iti vi im ek ev äi se t am m us ke lu tk in ni in si is tis ti. .. Jo ke ri he ija st el ee si tä , m ih in ko ul uk iu sa am in en , sy rji nt ä ja se , ku n ei sa a al le pa rik ym ppi st en na is te n hu om io ta , vo i pa hi m m ill aa n jo ht aa . Pi ha us ta ka an ei ku ul u tä m än lii du nk al pe an ha hm on su pp uhu ul te n vä lis tä , ku n m iim ik ko va in es itt ää pa in av an sa ja ana pp ia . Su ru lli ne n ja yk si nä in en B ie rr ot ha lu ai si ol la rii st et ty je n sy m bo li, m ut ta on lo pu lta va in ko ul uki us aa m is es ta tu tt u vi er es tä ka ts oj a. K lo vn i ni m itt äi n ta is te le e ih m is oi ke uk si a po lk ev ia ha lli tu ska ve re ita an va st aa n ni in ki n ra di ka al is ti ku in ol em al la hi lja a. Pu ol ue en sa ha us ki m m ak si ki n tit ul ee ra tt u ho vi na rr i ta ita a su kk el uu de t ja si lm än kä än tö te m pu t. Va ik ka na rr i ei ol e Pe to lli ne n, ki us aa hä n os aa te hd ä. Vä lil lä vo i ki rjo itt aa so im aa vi a in st apo st au ks ia , jo s pä äs ee si tt en its e m at ka am aa n ta ks ill a ja ilm ai si lla sä hk öp yö ril lä . V ih re itä ar vo ja vo i hy vi n ed is tä ä le nt ok on ee n pe nk is tä ki n, ku nh an ei m at ku st a Jy vä sk yl ää n va an Ta iw an iin . Tä llä sh ow pe lle llä on jo s jo nk in m oi st a yr ite lm ää ja vi rit el m ää . H ja ss u on jo ng lö ör an nu t lii ke m ie he n bi sn ek si ää n, ka un iit a na is ia , ve nä lä is ol ig ar kk ej a, lil lipu tt ip uo lu et ta an ja D iil iä is ol la D :ll ä. V iim e ai ko in a ra ha -a si at ov at ilm ei se st i m en ne et ku ra lle , si llä pe lle jo ut uu ja ka m aa n ke rr os ta lo as un no n ai ku is en po ik an sa ja ilo ka as ua ve tä vi en A irb nb vu ok ra aj ie n ka ns sa .
• TEKSTI: SAMPSA HANNONEN KUVAT: JUHO REINIKAINEN
• KUVAT: JUHO REINIKAINEN
• 26 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 eittiössä käristyy valtava, rasvaa vuotava kebabkimpale. On lounasaika, ja tamperelainen ravintola Nile täyttyy miehistä. He pitävät kebabista todella paljon. Ohjelmistoalan työporukan tarkoituksena on kohottaa yhteishenkeä viikoittaisella lounaalla, mutta ennen kaikkea he haluavat löytää Tampereen parhaan kebabravintolan. Kerran viikossa yksi porukan jäsen esittelee muille nuoruuden suosikkiravintolansa, tai sitten lounaspaikka etsitään Facebookista Suomen kebabharrastajat -ryhmästä. Lounastajat arvostelevat aterian asteikolla yhdestä viiteen ja laskevat keskiarvon. Facebook-ryhmän jäsenen Petri? Lehtisen ehdoton lempiravintola on Punjab, mutta työporukan pisteytyksessä tämä aiheutti hajontaa. Lopullinen sijoitus jäi välttävän ja hyvän rajamaille. Ravintola on kulkenut Lehtisen mukana jo pitkään. ”Punjab sai törkeän huonot arvostelut. Työkaverit ei tajua”, hän vitsailee. ”Kebabfriikiksi” itseään kutsuva Lehtinen muistelee syöneensä ensimmäisen kerran kebabia 1990-luvun alussa tamperelaisessa Abu Fuadissa. Opiskelukaveri sai hänet houkuteltua mukaan pitkän maanittelun jälkeen. Tuohon aikaan pizzakin oli Lehtiselle vierasta. Hän muistelee syöneensä pitakebabin. Iskenderiä ei tainnut saada, rullaa ei ainakaan. ”Makumaailma oli tajunnanräjäyttävä.” LIHANKULUTUS on kasvanut Suomessa pitkään. Suurimpien lihantuottajien ylläpitämän Lihatiedotuksen mukaan vuonna 1970 suomalainen söi keskimäärin viisikymmentä kiloa lihaa vuodessa, ja vuonna 2019 määrä oli jo noin seitsemänkymmentä kiloa. Pula-ajan juhlaruoasta on tullut keskeinen osa lähes jokaista ateriaa. Kebabinkulutusta Suomessa on vaikeaa laskea, koska kebabravintoloiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Suuntaa antaa kuitenkin se, että kebabia myydään Suomen suurimpiin kuuluvassa Metro-tukussa satoja tuhansia kiloja vuodessa. Tähän päälle tulevat kebabravintolat, jotka valmistavat lihan itse tai tilaavat valmiit lihatangot muualta. Esimerkiksi ravintola Nilen omistaja Ahmed?Hassan laskee itse puoliksi valmistamaansa nautakebabia kuluvan vuodessa noin kahdeksantuhatta kiloa. Hän tilaa lihat tuottajalta mutta maustaa ne salaisella reseptillä. Kebab tarkoittaa grillattua lihaa tai lihaa vartaassa. Se on lähtöisin Lähi-idän alueen muslimimaista, ja kebabista on erilaisia variaatioita kulttuurista riippuen. Länsimaissa tavatut jättimäiset lihavartaat, joita vuollaan leivän väliin tai ranskalaisten päälle yön pikkutunteina, ovat alkujaan turkkilaisesta kebabperinteestä. Ensimmäiset kebabravintolat tulivat Suomeen 1980-luvun nousukaudella, ja 1990-luvun laman aikaan niitä alkoi nousta kadunvarsiin yhä enemmän. Tuolloin Suomeen saapui noin 700 turkkilaista, joita voidaan pitää suomalaisen kebabkulttuurin alkulähteenä. Noin neljäkymmentä prosenttia kebabpizzerioista on turkkilaisten omistamia, kertoi Tilastokeskus vuonna 2009. Määrä on huomattava, kun sen suhteuttaa turkkilaisten määrään Suomessa. Nyt kebab elää täällä uutta kukoistuskauttaan, ja sen ympärille on syntynyt oma alakulttuurinsa. Vuonna 2021 perustetussa Suomen kebabharrastajat -ryhmässä on noin 27 000 jäsentä, jotka vaihtavat ajatuksia kebabista, antavat vinkkejä uusista ravintoloista ja jakavat kotitekoisen kebabin reseptejä. Ryhmä sai alkunsa kaverusten päähänpistosta, kun he huomasivat Facebookissa kebabinkokoisen aukon. Ryhmiä löytyi niin pizzalle kuin hampurilaisillekin, mutta kebabille sellaista ei ollut. ”Mietittiin, miksei voisi olla myös kebabille, kun se suomalaisia kiinnostaa”, kertoo toinen perustajajäsen Riku?Outinen . RYHMÄN jäsenten sukupuolijakauma on miespainotteinen. Myös tutkimuksista tiedetään, että lihansyönnillä ja maskuliinisella kulttuurilla on yhteys. Petri Lehtinen ei tunnustaudu ehdottomaksi lihansyöjäksi, ja hän kertoo suhtautuvansa huvittuneesti miesten lihan ihannointiin. Hän nauttii myös hyvästä kasvisruoasta, ja kasviskebab Vöner on hänestä itse asiassa paikoittain parempaa kuin keskinkertaisesti tehty lihakebab. ”Ei se ole mikään äijäjuttu mulle, että on oltava lihaa. Se on yksi proteiinin lähteistä ja that’s it .” Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia? Jallinoja kertoo, että kulttuurisesti miehet ovat tuoneet lihan pöytään, ja sillä on historiansa eräänlaisena statusruokana. Edelleenkin miehet ylläpitävät suurimmaksi osaksi metsästyskulttuuria, mikä osittain selittää heidän lihaintoiluaan. Verkossa lymyää kymmentuhatpäinen kebabharrastajien yhteisö, jossa valtaosa on miehiä. Ylioppilaslehti tutustui rasismia kukkivaan Facebook-ryhmään ja tapasi kaksi erilaista kebabharrastajaa. Petri vaalii yhteisöllistä kebabkulttuuria työpaikallaan, Niko taas yrittää ahmia yli kaksi kiloa kebabia kerralla.
• 27 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025
• 28 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Vuosikymmenten saatossa selvä jaottelu kasvisja sekasyöjiin on Jallinojan mukaan kuitenkin lieventynyt. Vaikka THL:n tutkimuksen mukaan kasvissyönti on yleisempää erityisesti nuorten naisten keskuudessa, ovat miesten ja naisten erot ruokailutottumuksissa hieman kaventuneet. Silti sukupuolten välillä on edelleen eroja: miehet suosivat naisia enemmän punaista ja prosessoitua lihaa. Liha puhuttaa ja herättää tunteita. Uusien ravitsemussuositusten julkaiseminen sai aikaan suoranaista ”leikkeleraivoa”, vaikka lihansyöntiä kritisoitiin jo edellisissä suosituksissa. Jallinojan mukaan lihan syöminen on ollut eräänlaisessa kriisissä jo toista vuosikymmentä. Samassa rytäkässä lihaintoilijoiden ääni on alkanut kuulua yhä vahvemmin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Äänekkäät vaikuttajat puhuvat muun muassa täysin eläinperäisestä ravinnosta koostuvasta carnivore-dieetistä. Samaan hengenvetoon he keuhkoavat kasvispohjaisten tuotteiden olevan aivopesua. Lisäksi lihan kautta vastustetaan feminismiä ja pidetään kiinni vanhoista normeista, ”perinteisistä arvoista”. ”Kulttuurinmuutoksessa on sauma tällaisille carnivoren puolestapuhujille, kuten ?Andrew?Tate . Heillä on jollain lailla pointtina se, että miesten valta on keikahtamassa pois, naiset tunkee joka paikkaan ja miehet feminisoituu. Siten liha voi olla keskeisenä symbolina heidän viestissään”, Jallinoja selventää. Lihaan liittyy hänen mukaansa myös monia elämän mittaisia tapoja, ja ruoka noin ylipäänsä on vahvasti kytköksissä minuuden kokemukseen. Ruoka on läsnä tunteissa, se on kehollinen kokemus, siihen kytkeytyy lapsuusmuistoja, juhlia, vapaalle heittämistä ja jopa rakastumisen eri vaiheita, kun parisuhteissa muodostetaan yhteistä ruokakulttuuria. ”Sitten joku tulee sanomaan, että te pilaatte ilmaston ja suolistosyövän hankitte. Eihän se nyt tunnu kivalta, että tavallaan ymmärrän sen.” VÄHÄELEISESTI sisustetussa ravintola Nilessä miehet keskustelevat kebabista ja turkkilaiseen herkkuun liittyvistä muistoista. Lehtisen kollega toteaa, että hänen havaintojensa mukaan valkosipulin määrä on kastikkeissa vähentynyt vuosien saatossa. Sitä pitää kuulemma olla. Toinen työkaveri taas muistelee, että pepperonit olivat ennen tulisempia, mutta siinä voi olla kyse makuhermojen tottumisesta. Ne olivat opiskeluvuosina hänen suurta herkkuaan, eikä niitä saanut kaupasta, joten hän haki niitä rasiaan kotikadun kebabravintolasta. Tuolloin niistä käytettiin nimitystä turkinpippuri. Vuonna 1982 perustettu Abu Fuad toistuu Lehtisen puheissa usein, vaikka alkuperäistä ravintolaa ei enää ole. Ravintola oli Suomen ensimmäisiä kebabravintoloita, ja se on nykyisin yksi Tapolan tuotemerkeistä. Myös ravintola Nilellä on vahva yhteys Abu Fuadiin. Nilen omistaja Ahmed Hassan on Abu Fuadin perustajan Fouad? Hanafi-Eweissin sukulainen. Lehtinen valitsi ravintolan päivän lounaspaikaksi juuri tämän ikonisuuden takia. Nilessä on jotain, joka kannattelee omalta osaltaan tamperelaista mutta myös suomalaista kebabkulttuurin perintöä. Lehtisen kollega sanoo, että Nilestä tulee mieleen 80-luku. Paikan tasalaatuisuus ja varmuus näkyvät myös Lehtisen Nilelle antamissa pisteissä ja kirjallisessa arviossa: liha 4,5, kastike 5, leipä tai ranut 3,5, rehut 3,5 ja annoksen ulkonäkö 3,5. Hän kuvailee annosta ”lohturuokakebabiksi”. Kehuja tulee etenkin ranskalaisten suolauksesta, asiakaspalvelusta sekä siitä, että salaatti on kaalia, kuten pitääkin. ”Kastikkeet hyväilevät raaka-aineita kuin ne olisivat sisäistäneet kulinarismin kamasutran kannesta kanteen”, veistelee Lehtinen Facebook-arviossaan. Ainakin toistaiseksi Nile johtaa Lehtisen työpaikan kebabkilpaa selvästi kokonaispisteillä 4,002. SUOMI on rasistinen maa, ja tämä näkyy Suomen kebabharrastajat -ryhmässä. Ulkomaalaistaustaisia ravintoloitsijoita kutsutaan ryhmässä heidän ominaispiirteitään halveeraavilla tai tarpeettomasti korostavilla termeillä. Myös suomen kielen taitoa matkitaan, kun maahanmuuttajien heikommalla kielitaidolla ikään kuin hauskuutetaan ryhmän jäseniä. ”Vituttaa niin saatanasti. En voi sietää sitä meininkiä ollenkaan”, tokaisee Lehtinen. Usein hän huomauttaa ryhmässä ilmenevästä syrjinnästä. Ja kun siitä huomautetaan, alkaa tavanomainen kiemurtelu, oliko herjaus rasismia vai ei. Islamofobialla on Euroopassa syvät juuret, ja ne ulottuvat osittain Jugoslavian hajoamissotaan. Neuvostoliiton hajoamisen ja kommunismin tukahtumisen jälkimainingeissa Serbian silloinen presidentti Slobodan?Miloševic aloitti bosniakkien etnisen puhdistuksen tappamalla tuhansia muslimeja ja kyyditsemällä heitä suljetuille alueille. Propagandan vauhdittamana naapurit kääntyivät toisiaan vastaan. Aikaa kuvaavaan propagandakappaleeseen Serbia strong on myöhemmin kytkeytynyt islamofobinen ilmaisu remove kebab . Kappale ja ilmaisu ovat muodostaneet meemiytyneen yhtälön, ja siitä on tullut osa nykyisen äärioikeiston islamofobiaa. Muslimeista saatetaan puhua halventavasti kebabeina , ja remove kebab kaikuu eri keskustelualustoille, joilla viljellään äärioikeistolaista ja islamofobista retoriikkaa. Muslimeita parjaava äärioikeistolainen meemi oli osa äärimmäistä vihaa vuonna 2019, kun se liitettiin Uuden-Seelannin Christchurchin moskeijaiskuun. Iskussa kuoli yli viisikymmentä ihmistä. Teon striimannut ampuja kuunteli kappaletta autossa ennen hyökkäystä. Muslimeihin kohdistuva syrjintä on kasvussa. Tuoreimman EU:n perusoikeusviraston raportin mukaan noin joka toinen muslimi on kokenut syrjintää. Eniten muslimit kokevat rasismia Itävallassa, Saksassa ja Suomessa. Huumoriksi toisinaan verhottu puhetapa menettää huumoriarvonsa viimeistään silloin, kun sillä vaarannetaan ihmisten terveyttä. Rasismin tiedetään olevan selkeässä yhteydessä kokonaisvaltaiseen terveyteen. Erityisesti se kasvattaa sairastumista mielenterveysongelmiin sekä lisää syrjäytymisvaaraa. Lisäksi siitä kärsineillä on kasvanut itsemurhariski. Suomen kebabharrastajat -ryhmän perustajiin kuuluva Riku Outinen tuomitsee ryhmässä esiintyvän rasismin. ”Eihän rasismi ole koskaan hyvä”, Outinen sanoo. Hän kertoo, että on itse jäänyt pois moderoinnista. Ryhmää kuitenkin hänen mukaansa siivotaan ”sen verran, mitä ehditään”, ja joitakin rasistisia viestejä on poistettu. Ryhmän esittelyssä tai säännöissä ei oteta kantaa rasismiin. Sääntöjen muuttaminen saa Outiselta varovaista kannatusta, mutta asiasta pitää ensin keskustella muiden ylläpitäjien kanssa. Hän kannattaa rasismia vastustavia sääntöjä ”tälleen yksityishenkilönä”. Professori Piia Jallinoja uskoo Facebook-ryhmän olevan eräänlainen leikkauspiste, jossa rasismi, lihan ihailu ja kasvisruoan vastustaminen kohtaavat toisensa. Hän tosin muistuttaa, että lihansyöntiä ja rasismia ei tulisi niputtaa yhteen liian suoraviivaisesti. ”On valtavasti lihaa syöviä ihmisiä, jotka ovat hyvin suvaitsevaisia.”
• 29 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 NIKO Korpi on saapunut helsinkiläiseen kebabravintola Döner Harjuun ahmimaan lihaa. Eteensä hän on pystyttänyt jalustan sekä kameran, jonka yllä loistaa valopaneeli. Mikrofonin hän kiinnittää lippalakkiin. Korpi harrastaa kilpasyöntiä ja syö kerralla kiloja pikaruokaa. Myös hän kuuluu Suomen kebabharrastajat -ryhmään. Kebab on yksi hänen lempiruoistaan. Tänään Korpi aikoo ahtaa sisäänsä 2,6 kilon kebabannoksen. Aikaa hänelle on annettu viisitoista minuuttia. Korpi on kokenut lihahaasteissa. Niitä hän on kuvannut Youtubeen nimellä Nigidieats. Päivän haasteeseen Korpi on valmistautunut syömällä edellisenä iltana ainoastaan yhden leivän. Lyhyt paastoaminen kuuluu hänen mukaansa kilpasyöjän rutiineihin. Alkuvuodesta hän on harjoitellut muun muassa kesällä koittavaan Lärvisen makkaransyöntikisaan, jossa pitää syödä kolmekymmentä makkaraa kymmeneen minuuttiin. Kilpakauteen Korpi valmistautuu ”vesitreenillä” eli juo nopeasti vaarallisen paljon vettä, jopa vajaat kuusi litraa päivässä. Tällä hän tavoittelee vatsalaukun kapasiteetin kasvattamista. Vesimyrkytystä estääkseen hän laittaa sekaan suoloja. Tutkimuksissa ylensyöntiä ja terveellisten elämäntapojen uhmaamista pidetään joissain tapauksissa maskuliiniseen ruokakulttuuriin kuuluvana. Korpi tosin muistuttaa, että on myös naisia, jotka ovat kilpasyöjiä. Hän toivoo, että kilpasyöntiin löytäisi mukaan hoikempia, koska nämä ovat lajissa vahvoilla. ”Mitä vähemmän vatsalaukun ympärillä on rasvaa, sitä enemmän pystyt venyttämään vatsalaukkua.” KORPI ei vaikuta vaivaantuneelta, vaikka Döner Harjun pieni sali on täynnä kello kahdentoista lounastajia. Tällainen suoritus vaatii keskittymistä, eikä kilpalavoillakin tavattu Korpi hätkähdä yleisöä. Oikeastaan hän näyttää nauttivan saamastaan huomiosta, ja siitä miten lounastajat joko kummaksuvat, naureskelevat tai tulevat antamaan tsempit. Monet kysyvät: paljonko tuossa on kebabia? Haasteeseen kuuluu noin kilo kanakebabia, noin kilo lammaskebabia ja loput salaattia sekä ranskalaisia. Ruoat on aseteltu tarjottimille, koska lautasille ne eivät mahtuisi. Alun rehvakkuus alkaa laantua, ja Korpi katsoo pöytään tuotua annosta hieman epätoivoisena. Sitten hän käynnistää kellon ja ”lähtee liikenteeseen”. Ensin hän ahtaa suuhun ranskalaisia. Tämä on tietoista taktikointia, koska iso määrä ranskalaisia on hänen mukaansa todella vaikea syödä. Korpi ei tavoittele kilpasyöjän normaalia ahmimisvauhtia, koska ei halua porsastella paikassa, jossa muut syövät aivan normaalisti. Ei hän ruoasta silti nautiskele saatika seurustele. Korpimainen lounashetki on määrätietoista ylensyöntiä. Ranskalaiset häviävät tarjottimelta seitsemässä minuutissa. Täpärä erävoitto! Väliin Korpi juo vettä tai Coca-Colaa, joka kuulemma auttaa kilpasyömisessä, koska hapot tekevät vatsalaukkuun tilaa. Märät nenäliinat täyttävät viereisen pöydän, kun mausteet laittavat rään liikkeelle. Seuraavana vuorossa on kanakebab, koska siihen tulee helposti ”makuväsy”. Tämän selättämiseksi kilpasyöjän keskeisin ominaisuus on kovapäisyys. Sitä voisi verrata vauhtikestävyysurheilijan maitohapon sietokykyyn. ”Se on tosi tärkeässä roolissa, jos pystyy jotenkin käsittelemään makuväsyä muutenkin kuin oksentamalla tai lopettamalla syömisen.”
• YLIOPPILASLEHTI 2/2025 30
• 31 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Kello tikittää nopeampaa kuin Korpi ehtii kauhoa lihaa suuhunsa. Hän ei ole edes puolessa välissä, kun ajanmittaus näyttää viisitoista minuuttia kuluneen. ”Skidi pettymys, ja tästä se vielä hidastuu”, kuvailee Korpi tappiota. Mutta hän on rohkea ja kunnianhimoinen, ja siksi Korpi haluaa syödä aterian loppuun. Haarukka kerrallaan lihaläjä pienenee. KILPASYÖJÄN ahtaessa lihaa suuhunsa alkaa väkisin pohtia kebabharrastuksen eettisyyttä. Korpi kertoo, ettei halua ottaa kantaa ”mihinkään poliittiseen yms. juttuihin”. Tämä on ollut hänen linjauksensa alusta asti myös sosiaalisessa mediassa. Suomessa kebabliha on useimmiten peräisin naudasta, jota syödään yli kahdeksantoista kiloa vuodessa per henkilö. Kulutus on kasvanut 1950-luvulta kuudella kilolla. Naudan ja suomalaisen yhteiselo vakiintui 1800-luvun nälkävuosien aikana, kun se toimi ihmisen ruokaturvana. Ulkona laiduntaessaan nauta on tärkeä myös muille lajeille. Se lannoittaa niittyjä ja samalla pitää kasvuston matalana luoden biotooppia, jota kutsutaan perinnemaisemaksi. Kun naudat ja muut kotieläimet siirrettiin pois niityiltä, muuttui suuri osa perinnemaiseman lajeista äärimmäisen uhanalaisiksi. Lisäksi naudan elinolot ja mahdollisuudet lajityypilliseen käyttäytymiseen ovat tehotuotannon myötä kurjistuneet. Naudan pötsi on kuin biokemiallinen reaktori, jossa bakteerit syövät naudan ahmimaa nurmea. Tämä kemiallinen reaktio taas aiheuttaa metaania, joka on hetkellisesti ilmastoa nopeasti lämmittävä kasvihuonekaasu. Tuotantoeläimistä nauta aiheuttaa eniten hiilidioksidipäästöjä, vajaat kaksi miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Nauta on ollut viime vuosina helppo syyllinen maatalouden päästöistä puhuttaessa, kertoo Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha? Helenius . Hän muistuttaa, että maatalouden kokonaispäästöissä nauta ei nouse isoon rooliin, jos sitä vertaa esimerkiksi turvepeltojen päästöihin, jotka ovat nautaan nähden yli nelinkertaiset. Hän muistuttaa myös naudan kaksoisroolista: se tuottaa maitoa sekä lihaa, toisin kuin moni muu suomalainen tuotantoeläin. Heleniuksen mukaan lihankulutus pitäisi ainakin puolittaa, mutta samanaikaisesti suomalaista naudantuotantoa voisi kehittää vientiin. Hän puhuu suurtiloja pienemmistä tiloista, jotka muistuttavat enemmänkin luomua. Tällöin siirtyisi painetta pois niiltä mailta sekä alueilta, joissa naudalla ei ole perinteistä roolia laiduntajana tai mahdollisuutta siihen. ”Kokonaiskestävyyden näkökulmasta olisi parempi, että nauta voisi palata ekologiseen rooliinsa, joka sillä on, eli palata ruohon syöjäksi.” DÖNER Harjussa Niko Korpi jatkaa lihan ahmimista, mutta kasvoilta paistaa huonovointisuus, vaikka suu jauhaa lihaa jatkuvalla tahdilla. Ylipureskelu on Korven mukaan merkki makuväsymyksestä. Korpi tuijottaa ateriaansa kyllästyneen oloisena. Poskista pullottaa syljestä kostunutta ja tahnamaista kebabmönjää. Tällaisen mönjän nieleminen on haasteellista. Huonovointisuus saa Korven harrastuksen outoon valoon. Miksi kukaan haluaisi tehdä näin itselleen ja pilata ruokakokemuksen? Korpi korostaa, että itsensä voittamisesta tulee todella hyvä olo. Siksi kilpasyöntiä jaksaa harrastaa, vaikka sille joutuu uhraamaan terveyttään: paino voi nousta, on tukehtumisvaara, kun ruokaa ahdetaan suuhun kovaa vauhtia, ja pahimmassa tapauksessa vatsa voi haljeta, vaikka tällainen on harvinaista. ”Eihän varmaan kukaan terveyshenkilö suosittele tuollaisia määriä syömään.” Vaaroja uhmaten Korpi on siirtynyt viimeiseen tarjottimeen, jolla on lammaskebabia. Sitä hän maustaa talon omalla kastikkeella. Tämäkin on taktikointia makuväsymystä vastaan, kuten myös salaatin syöminen ennen viimeistä lihatarjotinta. Korpi ei saa laitettua montaakaan haarukallista suuhunsa ennen kuin hän kertoo lopettavansa. Vatsa ei vedä, ja se harmittaa. Jäljelle jäi vajaa yhdeksänsataa grammaa kebabia. Yli jääneet kebabit hän vie kotiin lapsilleen, koska hyvää ruokaa ei heitetä roskiin. Miltä nyt tuntuu? ”Rupes tuntuu pytyssä, että vois nousta.” Korven olo on vielä illallakin karmea, mutta silti hän tekee kolmen litran vesitreenin. Ylensyönnin jälkeen kun on oiva tilaisuus harjoitella kapasiteetin kasvatusta tulevaa kilpakautta ajatellen. Tällä on seurauksensa. Illalla Korpi oksentaa vatsalaukkunsa tyhjäksi. Juttua varten on haastateltu myös rasismia tutkinutta Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian yliopistonlehtoria Anna Rastasta sekä THL:n professoritutkija Anu Castanedaa. YLIOPPILASLEHTI 2/2025
• 32 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Toimittaja Emilia Voltti on krooninen myöhästelijä, joka haluaisi oppia täsmälliseksi. Chilessä hän sai maistaa rennompaa elämää, kun aikataulut muuttuivat lennossa ja myöhässä olivatkin kaikki muut. Esseessään Voltti etsii selityksiä myöhästelytaipumukselleen ja ratkaisuja sen lopettamiseksi. KUVAT: ERIK SOLIN TEKSTI: EMILIA VOLTTI
• 33 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 ermostuttaa. Hengästyttää. Ei ole aikaa käydä koulun vessassa, ei edes solmia auenneita kengännauhoja. Kellot ovat jo soineet. Käytävällä minut valtaa helpotus – opettaja ei ole vielä saapunut. Luokkakaverit taputtavat huvittuneina, kun saavun kerrankin ajoissa. Silti hävettää ja haluaisin vain livahtaa vaivihkaa paikalleni. Olen krooninen myöhästelijä. Myöhästelystä on tullut osa identiteettiäni ja läheisteni vitsien aihe. Olen koko ikäni yrittänyt parantaa tapani ja päästä täsmällisten piireihin. Haluaisin saapua tilanteisiin ilman sisäistä levottomuutta ja muiden katseista lukemaani halveksuntaa. Nuorempana suhtauduin myöhästelyyn deterministisesti. Tuntui, että päivästä tai paikasta riippumatta saavuin aina myöhässä joko kuvittelemastani tai usein myös yhteisesti sovitusta aikataulusta. Vain yhden ystäväni kanssa meillä on tapana saapua samaan aikaan myöhässä, aivan kuin sisäiset kellomme jätättäisivät yhtä paljon. Peruskoulussa minusta yritettiin koulia mallikansalaista, ja sain jatkuvasti jälki-istuntoa myöhästelystä. Opettelimme katsomaan kelloa pahvisista kiekoista mutta emme ymmärtämään sitä. Meille ei kerrottu, kuinka arkeaan voi aikatauluttaa. Myöhästelyäni pidettiin niskurointina, vaikka olin hyväntahtoinen ja motivoitunut koululainen. Kukaan ei yrittänyt selvittää myöhästelyni syytä tai auttaa minua tulemaan ajoissa. Sen sijaan lentopallovalmentaja käski minut punnertamaan muiden edessä, ja rinnakkaisluokan opettaja tarttui hartioista ja huusi päin naamaa. Lapsen näkökulmasta tällainen suhtautuminen tuntui aivan absurdilta, onhan lasten ajantajukin hyvin erilainen kuin aikuisten. Pidin myös epäreiluna, että vaikeuksista pysyä aikataulussa seurasi rangaistus, kun huonosta matematiikan osaamisesta sai tukiopetusta ja kannustusta. Nykyisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa ajanhallinta on kirjattu arjenhallinnan ja itsesääntelyn taidoksi. Suunnitelmassa ei kuitenkaan määritellä, millä tavoin ja missä määrin ajanhallintaa tulisi harjoitella. Olen kouluni käynyt, mutta mietin, voiko ajantajua kehittää vielä aikuisena vai onko minut tuomittu ikuiseksi myöhästelijäksi. AIKA (t) on kansainvälinen perussuure, jonka yksikkö on sekunti (s). Universaalisti mitattava aika pitää kansainvälisen teollisuuden ja logistiikan rattaat pyörimässä. Kellonaika yleistyi juuri teollistumisen myötä, kun työmäärää tehtaissa alettiin mitata työpäivän pituudessa. Ennen mekaanisia kelloja aikaa mitattiin esimerkiksi tehtäviin kuluvan ajan ja luonnonilmiöiden, kuten auringon, kuun ja vuodenaikojen kierron, avulla. Eräät Australian alkuperäiskansat mittasivat tietyn reitin kulkemiseen kuluvaa aikaa laululla. Erilaiset syklit ja elämän kiertokulku on tunnistettu läpi ihmiskunnan historian. Nykyään arkeamme tahdittavat atomikellot, mutta aikakäsityksemme vaihtelevat yhä suuresti. Opin tämän omakohtaisesti, kun muutin vuodeksi Chileen. Latinoihin tutustuessani ymmärsin, että ajankäyttöämme hallitsee kaikkea muuta kuin riippumaton käsitys ajasta. Chilessä kaikki olivat myöhässä joka paikasta. Kun suomalainen odottaa jo tapaamispaikalla, chileläinen kaveri kaupungin toisella laidalla menee vasta suihkuun. Santiagossa ihmiset kohtaavat toisiaan myös sopimatta tarkkoja tapaamisaikoja ja -paikkoja. Aikatauluihin täytyy vain lisätä liikkumavaraa. Alun turhautumisen jälkeen pääsin eroon minua Suomessa jatkuvasti nakertaneista kiireen ja syyllisyyden tunteista. Sain kerrankin heittäytyä elämään hetkessä. Sen sijaan, että olisin varannut bussiliput etukäteen, saatoin vain mennä asemalle tiedustelemaan seuraavaa vuoroa ja haahuilla lähistöllä bussin lähtöön asti. CHILESSÄ tietoisuus muiden suopeammasta suhtautumisesta myöhästelyyn vapautti minut sosiaalisesta paineesta, jota Suomessa koin. Ympäröivä yhteiskunta myös pakotti tehottomaan ajankäyttöön. Chileläisten tuttavieni mukaan aikataulujen sitovuus riippuu tilanteesta. Esimerkiksi lääkäriajan voi menettää, jos saapuu yli vartin myöhässä vastaanotolle. Asiakkaan myöhästymistä ei katsota hyvällä, mutta toisaalta viranomaiset voivat antaa odottaa itseään jopa tuntikausia. Jonotin kerran yli tunnin vankilan palvelupisteelle, jossa selvisi, ettei vierailijaksi voinutkaan rekisteröityä kysei
• 34 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 sessä toimipaikassa. Kun pääsin toiseen paikkaan, odotin kolme tuntia lisää. Kukaan ei tiennyt, ilmoittaisivatko viranomaiset yhtäkkiä jonottajille, että palvelu on siltä päivältä päättynyt. Juhliin chileläiset putkahtavat yleensä pari tuntia alkamisajan jälkeen. Jos juhlat venyvät myöhään, monet jäävät spontaanisti kaverin luo yöksi ja lähtevät sieltä suoraan seuraavan päivän askareisiin. Ehkä elämän ylimalkainen suunnittelu rentouttaa chileläisten aikatauluja. Työsuhteita ei välttämättä solmita pitkäksi aikaa, vaan töitä voi saada viikoksi tai pariksi päiväksi kerrallaan. Chilessä monet nuoret eivät käytä kalenteria lainkaan. Kuten ystäväni, joka teki minulle vahingossa oharit. Hän ei tajunnut tapaamisemme olevan jo kyseisellä viikolla, vaikka olin ilmoittanut päivän etukäteen. Kun soitin ystävälleni, hän oli kotona syömässä päivällistä mutta muutti puhelun aikana suunnitelmiaan ja saapui tapaamispaikalle hetkessä. Suunnitelmat elävät ja saattavat vaihtua useitakin kertoja päivän aikana. TOISIN kuin Chilessä, Suomessa myöhästelyä lievästi sanottuna paheksutaan. Myöhästely yhdistetään itsekkyyteen, vallankäyttöön, epäkunnioitukseen, tottelemattomuuteen, tehottomuuteen, sitoutumattomuuteen sekä päihdeja mielenterveysongelmiin. Myöhästelevä työntekijä menettää nopeasti kunniansa, opettaja auktoriteettinsa ja yritykset tuloja. Moraaliset käsityksemme määrittelevät ajankäyttöämme. Laiskottelijaa pidetään syntisenä, aikatauluja noudattavaa ihmistä kunnollisena. Työaika juontuu arvottavasta käsityksestämme siitä, miten paljon aikaa tiettyihin tehtäviin kuuluisi käyttää. Myös vapaa-ajalla tulisi ihanteellisesti tehdä asioita, jotka auttavat ylläpitämään työkykyä ja kehittymään ihmisenä. Minua kuvottaa ajatus tuloksellisuudesta elämän tarkoituksena. Silti haluaisin parantua myöhästelystä täyttääkseni yhteiskunnallisen normin. Kyselen sosiaalisessa mediassa, millaisia ajanhallintavälineitä opiskelijat käyttävät. Yritän selvittää, onko olemassa taikasauvaa, joka tekisi minustakin moraalisesti ylemmän, taitavan ajanhallitsijan. Pettymyksekseni ihmiset kertovat käyttävänsä keinoja, joita olen jo kokeillut: kalenteria, listoja, hälytyksiä ja tehtävien ajastamista. Sovelluksista ja apuvälineistä on minulle hyötyä vain silloin, kun onnistun arvioimaan tarvittavan ajan oikein ja kaikki sujuu suunnitellusti. Ajanhallintaa helpottamaan suunnitellut työkalut vaativat siis paradoksaalisesti ajanhallintataitoja. PÄÄTÄN pyytää asiantuntijoilta selitystä myöhästelylleni ja otan yhteyttä yhdysvaltalaiseen psykologian apulaisprofessoriin Jeff?Conteen San Diegon osavaltionyliopistosta. Conte on tutkinut persoonallisuuden vaikutusta ihmisten taipumukseen myöhästellä. Hänen mukaansa persoonallisuus ja sisäinen rytmi vaikuttavat myöhästelyyn jonkin verran, mutta niin vaikuttavat myös ikä, sukupuoli ja perheellisyys. Nuoremmat, naiset ja perheelliset myöhästelevät muita enemmän. Lisäksi Conten mukaan osa ihmisistä vain kiinnittää aikaan enemmän huomiota kuin toiset. Siksi he ovat täsmällisempiä kuin kaltaiseni, jotka eivät keskity aikaan yhtä tarkasti. Minäkin yllätän joskus jopa itseni saapumalla etuajassa, vaikka olen rynninyt paikalle paniikissa, varmana myöhästymisestäni. En noina hetkinä ymmärrä, miten ja missä välissä olen kirinyt kellon kiinni, koska tietoisuuteni ajankulusta vaihtelee kuin sää. Toisaalta ihmiset eroavat tavoissaan järjestää arkiset toiminnot ja työtehtävät. Polykronisuuteen taipuvaiset ihmiset suorittavat erilaisia tehtäviä mieluiten limittäin ja heidän aikataulunsa vaihtelevat, kun taas monokronisuuteen taipuvaiset järjestävät suoritukset peräkkäin ja seuraavat tiukemmin suunnitelmaa. Myös kulttuurit poikkeavat tässä toisistaan. Polykronisissa kulttuureissa aikataulut hahmotetaan rennommin eikä myöhästymisestä tunneta niin paljon katumusta kuin monokronisissa. Helsingin yliopiston antropologi Matti?Eräsaari on tutkinut juuri näitä kulttuurien välisiä eroja ajan mittaamisessa Suomessa ja Tyynenmeren saarivaltio Fidžillä. Eräsaaren työhuoneessa kello näyttää niin sanottua Fidži-aikaa: numerot ovat sekaisin ja sumpussa. Fidži-aika
• 35 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 tarkoittaa sitä, että asiat tapahtuvat saarella aina myöhässä. Myöhästely on eräänlainen tunnustettu tosiasia, eikä sitä yhdistetä suoraan myöhästelijän moraaliseen rappioon kuten Suomessa. Suurin osa fidziläisistä elää omavaraisissa talouksissa maaseudulla ja valoisa aika määrittää niin sanotun tehtäväajan. Kun Suomessa aika on jokaisen omaa, henkilökohtaista aikaa, Fidžillä aikakäsitys on vahvasti kollektiivinen. Maalla asuvat fidziläiset ovat ajankäytön suhteen riippuvaisia toisistaan, koska peltojen yhteisomistus on yleistä ja askareita suoritetaan yhdessä. Myös kiire on yhteistä, meidän kiirettä, kun yhteisön pitää tehdä valmisteluja vaikkapa häitä tai hautajaisia varten. On vaikea kuvitella vastaavaa Suomeen, jossa hääjärjestelyt lankeavat usein joko hääparin tai kaason stressattaviksi. AJAN mittaaminen on siirtynyt fyysisestä maailmasta digitaaliseen. Maan multaan laskettujen siementen itämisestä aurinkokellon ja Neiti Ajalle soittamisen kautta Excel-ruudukoihin ja älykellojen näytöille. Parhaillaan elämme taas suuren yhteiskunnallisen muutoksen aikaa, kun tehdastyö automatisoituu, pitkälle erikoistunut asiantuntijatyö yleistyy ja tietotyöläisten kellokortit vaihtuvat joustavaan työaikaan. Mietin, palaammeko kenties tulevaisuudessa takaisin löysempään aikakuriin. Eräsaari ei näe sitä kovin todennäköisenä. Puheet downshiftauksesta ja nelipäiväisestä työviikosta eivät ole Suomessa laajemmin toteutuneet. Sen sijaan ajan kyttääminen on vain tarkentunut ja ulottanut lonkeronsa myös vapaa-ajalle, kun monitoroimme palautumiseen käytettyä aikaa. Yhteiskuntaamme riivaa sosiaalinen kiihtyvyys. Teknologian kehitys sekä työn, talouden ja sosiaalisten rakenteiden muutokset tapahtuvat niin nopeasti, että ihmisten on vaikea pysyä perässä kaikesta tehostamisesta huolimatta. Elimistön vuorokausirytmiä säätelevät biologiset kellot eivät sopeudu atomikellojen armottomaan tikitykseen ja siksi esimerkiksi vuorotyöläisillä on usein univaikeuksia. Ihmiset haikailevat hitaamman elämän perään, mutta olemme sisäistäneet kiireisyyden hyveen. Aivoparkamme yrittävät kaikin voimin mukautua yhteiskunnan repivään vauhtiin siinä tietenkään onnistumatta. Kun sitten edessä aukeaa tilaisuus hidastaa tai pysähtyä – vaikkapa odottelemaan bussia, omaa vuoroa palvelutiskillä tai myöhästynyttä ystävää – se mielletään tylsäksi, hukkaan heitetyksi ajan tyhjäkäynniksi, koska olosuhteet pakottavat meidät häpeälliseen hyödyttömyyteen, tarkoituksettomaan tyhjäntoimittamiseen. SUURIN oppini myöhästelyn suhteen on, että minuutintarkan suunnittelun sijaan minun kannattaa suunnitella löyhemmin: yliarvioida asian hoitamiseen vaadittava aika, lisätä arvioon vielä väljää ja valmistautua muuttamaan suunnitelmaa. Opin tämän ristiriitaisesti juuri Chilessä, jossa ihmiset ovat harvoin ajoissa. Ennen Latinalaisessa Amerikassa viettämääni vuotta tarrauduin aivan liian pitkään ulkoisiin ajanhallintavälineisiin ja suunnittelin hirvittävän tarkkoja aikatauluja, jotka eivät koskaan pitäneet. Joustava työaika ja yrittäjyys ovat vähentäneet myöhästelyäni, sillä voin rajata tilaisuuksia, joihin on ehdittävä tietyllä kellonlyömällä. En juokse joka päivä kelloa kiinni, vaan keskitän voimani muutamiin tärkeisiin tapahtumiin. Maksan aikataulujen vapaudesta tulevaan liittyvällä epävarmuudella. Chilessä viettämäni aika sai minut kuitenkin hellittämään kontrollin tarpeesta myös tässä asiassa. Kaoottisessa ympäristössä on vaikea vältellä epävarmuutta. Siihen tottuu. Lattareiden spontaanius sai minut katsomaan kelloa aikataulun sijaan. Epätoivoisen juoksentelun sijaan totesin, että menipä myöhään. Asioiden siirtäminen huomiselle ei ole pelkästään aikaansaamattomuutta vaan myös ajan niukkuuden ja omien rajojen tunnustamista. Kun suomalaiset noudattavat suunnitelmaa, chileläiset muuttavat sitä. Se vapauttaa kuulostelemaan fiilistä ja olemaan läsnä nykyhetkelle. Nyt ajattelen, että Euroopassa eletään jatkuvasti jossain muussa ajassa kuin nykyisessä.
• 36 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 erotiikkaan eitetyt ikkunat, sukupuolitetut tuotteet ja ummehtunut, punamusta estetiikka. Niihin Pihla?Lemmetyinen kiinnitti huomiota Helsingin kaduilla, tarkemmin seksilelukauppojen ikkunoissa ja sisustuksessa. Verkkokaupan räjähdysmäisen kasvun myötä erotiikan kivijalkaliikkeet ovat seisahtuneet menneeseen. ”Liikkeiden pölyttyneistä ulkoasuista tulee fiilis, että saanko mä edes astua jalallani sisään”, Lemmetyinen kuvaa. Hän opiskeli Aalto-yliopistossa visuaalisen viestinnän muotoilua, ja ajatus seksikauppojen ulossulkevasta estetiikasta jäi mieleen muhimaan jo kandiaikana. Maisterivaiheessa hän päätti paneutua aiheeseen syvemmälle. Tärkeimmäksi tutkimuskysymykseksi muodostui: miten seksilelukaupan visuaalinen identiteetti ja katunäkymä voivat vaikuttaa asiakkaiden asenteisiin ja kokemuksiin tabuaiheista? Lemmetyisen tutkimuksen perusteella vanhanaikainen estetiikka saattaa ylläpitää häpeän ja paheellisuuden mielikuvaa sekä karkottaa etenkin nuorempia asiakkaita ja ensikertalaisia. Lemmetyinen ei silti täysin tyrmää retrovisuaaleja. ”Niissä on oma, ruman hieno estetiikkansa. Tutkimuksen pääväite kuitenkin oli, että ihmisillä on korkea kynnys vierailla kivijalkaliikkeissä ja moni valitsee mieluummin anonyymin nettikaupan.” Lemmetyisen mukaan kiinnostavinta ja samalla haastavinta graduprosessissa oli lähdemateriaalin löytäminen. Seksikauppojen esillepanoa ei ole graafisen suunnittelun näkökulmasta juuri tutkittu Suomessa eikä valtavasti maailmallakaan. ”Oli ihan läppä etsiä ja kuvata esimerkkejä kaupoista, todistaa, millainen meininki on ja myös miettiä, mitä tulevaisuus voisi tuoda.” Osana opinnäytetyötään Lemmetyinen suunnitteli visuaalisen ilmeen suomalaiselle Lubee-startupille, joka on seksileluja, seksuaalikasvatusta ja ohjeistusta tarjoava yritys. Tavoitteena oli luoda hyvän maun rajoissa leikkisä ilme, joka ei tyrkytä stereotypioita vaan jättää jotain myös mielikuvituksen varaan. FAKTA GRADUN OTSIKKO: Visuaalinen identiteetti erotiikan tabujen avaajana: Seksilelukauppojen katunäkymän vaikutus SIVUMÄÄRÄ: 120 sivua + 2 sivua liitteitä LAITOS: Taiteen ja median laitos KOULUTUSOHJELMA: Visuaalisen viestinnän muotoilu PARAS ANTI: ”Ehkä sellainen itsensä kuuntelu, että ei vedä ihan burniksille. Jossain kohtaa täytyy vaan päättää, että tällä mä valmistun. Loppupeleissä gradun tekeminen ei ole niin vakavaa.” TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN KUVA: PIHLA LEMMETYINEN Pihla Lemmetyinen tutki visuaalisen viestinnän muotoilun gradussaan seksikauppojen esillepanoja. ” Uskon, että ihminen, joka jaksaa pestä hiuksensa, jaksaa myös hoitaa maan asioita. ” ? Antti Holma analysoi suomalaista politiikkaa kolumnissaan Ylioppilaslehdessä 4/2015. PARHAITA TIMANTTIJU TTUJA OUTOJA OPINNÄYTTE ITÄ
• 37 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 E lefa nt ti ? f anik er h oin e e n ”Jos lopettaa peseytymisen, iholle alkaa kertyä ympäristöstä tarttuvaa likaa, hikeä, ihon rasvoja ja hilsettä. Nämä ruokkivat iholla normaalistikin olevia bakteereita ja hiivasieniä, joten ne lisääntyvät. Tästä seuraa pahaa hajua, varsinkin taipeissa kuten kainaloissa ja jaloissa. Iholle jäävät rasvat ja hilse voivat tukkia ihohuokosia, mistä voi seurata tulehdusnäppylöitä. Iho voi alkaa kutista, ja jos sitä raapii, se voi tulehtua. Hiusten, kasvojen ja ylävartalon pesemättä jättäminen voi lisäksi aiheuttaa tali-ihottuman, joka johtuu hiivasienien lisääntymisestä. Peseytyminen on siis suositeltavaa.” Ihotautien ja allergologian professori Sirkku Peltonen, Helsingin yliopisto Helsingin yliopiston englannin kielen opiskelijoiden Sub ry:n maskottia luullaan usein ankaksi, vaikka Ferdinand on kanadanhanhi. Kirkkonummelaisesta eräliikkeestä hankittu muovinen houkutuslintu saatiin Hyalilta vuosijuhlalahjaksi vuonna 2016. Hanhen kotipesä on Humanistiklusterilla, mutta Ferdi kiertää ahkerasti erilaisia opiskelijatapahtumia päällään omat haalarit. Vappuisin Subin puheenjohtajat nauttivat juhlajuomaa ontosta linnusta. TEKSTI: ROOSA WELLING Tunnetko jo nämä ainejärjestöjen ja kiltojen keulakuvat? Lasten tiedekysymyksiä on ratkottu vuosikausia, mutta vihdoin vastatuiksi ansaitsevat tulla henkisten lasten kysymykset. Lähetä oma kinkkinen kysymyksesi sekä kysyjän nimi ja ikä osoitteeseen toimitus@ylioppilaslehti.fi. ”Tulkitsen kysymyksen ennemmin matematiikan kuin anatomian alaan kuuluvaksi. Arkikielessä korvakäytävä ja sierain tulkitaan ’rei’iksi’. Topologia tarkastelee kappaleiden muotoa, ja topologisesti korvakäytävää ei ajatella ’reikänä’ toisin kuin sierainta. Tarkastellaan tätä eroa seuraavasti. Koska korvakäytävä päättyy tärykalvoon, voi korvaan lentävä kärpänen palata takaisin ainoastaan tuloreittiään. Mikäli kärpänen lentää sieraimeen, joutuu se nieluun ja voi tulla ulos suun kautta. Kärpänen voi siis päätyä lähtöpisteeseensä palaamatta alkuperäistä reittiä. Kärpänen voi myös palata sinne toisen sieraimen tai ruoansulatuselimistön kautta. Sieraimen kautta sisään lentäneellä kärpäsellä on siten oleellisesti kolme erilaista reittiä. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, miten nämä tunnelimaiset reitit liittyvät kehon ’reikiin’ eli vaatii tulkintaa, mitä reikien määrällä lopulta tarkoitetaan. Tarkastellaankin kärpäsen sijaan iholla kävelevää muurahaista. Vastaava topologinen analyysi kuin edellä johtaa nyt tulkintaan, että muurahaisellakin on kolmenlaisia reittejä, mutta tässä tapauksessa reiät voidaan tulkita tunneleiden sijaan samoin kuin reiät paidassa: kaksi sierainta, suu ja peräaukko. Eli neljä reikää.” Matematiikan professori Pekka Pankka, Helsingin yliopisto Kuinka monta reikää on ihmisessä topologisesti arvioiden? JUHO, 28 Onko ihmisen pakko käydä suihkussa? Eli mitä tapahtuu, jos lopettaa peseytymisen kokonaan? JUNI, 35 3 x maskotti KUVAT: AINEJÄRJESTÖT Suomen polttoainekeskus osti 1970-luvulla traktoreita työkäyttöön Etelä-Venäjällä sijaitsevasta Volgogradin traktoritehtaasta. Noin 35 vuotta myöhemmin Aalto-yliopiston Koneinsinöörikilta pelasti romutukselta kaksi tällaista traktoria ja niiden osista koottiin yksi DT-75B-mallinen vaaleanpunainen telatraktori. Nykyään Tela-Vera asustaa Otaniemessä ja näyttelee tärkeää roolia jokavuotisessa köydenvedossa, jossa testataan fuksien voimaa. Matemaattis-luonnontieteellisiä aloja Kumpulassa edustavan Limes ry:n maskotti ilmestyi legendan mukaan kaapista Klusterin siivouksen yhteydessä. Mauno-norsua oltiin jo heittämässä pois, mutta sen asema vakiintui Limeksessä joulukuussa 2019, kun pöytäkirjaan lisättiin omaksi kohdakseen ”Maunon vointi”. Vuosi sitten perustettu LiMaFaKe eli Limeksen Maunon Fanikerho antoi sille lahjaksi haalarit, joihin on ommeltu paloja kaikista Kumpulan haalareista. H o u k ut u slin tu? ha a l a r e i ss a Ne u v o s t o valm is te i ne n ?trakto ri MIESLASTEN TIEDEKYSYMYKSET
• 38 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 äivänvalo tulvii vanhaan rakennukseen ja osuu pinoon monisteita, joilla on sellaisia otsikoita kuin ”Mielenterveyden käsi” ja ”Lista mielihyvää tuottavista asioista”. Mielihyvän lista on peräisin Yhdysvalloista, ja siinä luetellaan ”avioliiton ajatteleminen” ja ”eläkkeelle pääsemisen ajatteleminen”. Samoin suklaa ja rakkaus. Nojatuolissa istuu kaksi painavaa, ryyneillä täytettyä pehmoeläintä: mäyräkoira ja käärme. Yksi potilaista on nimennyt ne bentsodiatsepiinien mukaan, Tenox ja Opamox. Päiväsalissa vanha ankara nainen lausuu Eino?Leinoa ulkomuistista, kädet ilmassa. Hän on viimein päässyt pois eristyshuoneesta. Tieni suljetulle osastolle on kulkenut lapsuusajan turvattomuuden, lastensuojelun ja vanhempieni kuoleman kautta. Sen kaiken olen käynyt läpi kustannustehokkaasti alle 25-vuotiaana. Lisäksi Kela kannustaa minua perimällä takaisin yli 500 euroa opintotukia, sillä olen opiskelujeni ohella saanut omaishoidon tukea äitini hoitamiseen. Elämäni potilasrannekkeella on päässyt kaikkiin laitteisiin – paitsi kenties potilastietojärjestelmä Apottiin, joka toisinaan ilmoittaa, ettei minua ole olemassa. Silti olen ”asiallinen ja kontaktissa”, kuten psykiatrini ilmaisisi. Potilaskertomuksistani löytää sellaisia kirjoittamisen taidonnäytteitä, kuten ”katsoo lattiaan, tapaamisen lopussa kertoo yhden vitsin” sekä ”potilas viihtyy taidehuoneessa, ilmeisesti askartelee”. Päädyn psykiatriselle vuodeosastolle, kun ystäväni epäilevät, että harkitsen itsemurhaa. He ovat oikeassa. Pian kaksi virkapukuista poliisia istuu yksiöni lattialla rapsuttamassa vanhaa sokeaa koiraani samalla, kun täytän apurahahakemuksen tietokoneellani loppuun. Elintoimintojani seurataan sairaalassa yön ajan, minkä jälkeen minut saatellaan psykiatrian päivystykseen. Siellä psykiatri on kanssani samaa mieltä siitä, etten ole niinkään masentunut kuin akuutissa elämänkriisissä kuolemien keskellä. Nuorenkin ihmisen halu elää voi hautautua hätään, mutta ei silti katoa. Enkä minä ole kadonnut. Psykiatri sanoo, että saan lähetteen psykiatrian polille varmimmin, jos käyn ensin osastohoidossa. Suoraan päivystyksestä lähtevä lähete kuulemma usein hylätään. Saan masennusdiagnoosin, jotta ”asia hoituisi”. Masennukseen voidaan myös kirjoittaa pidempi sairausloma kuin akuuttiin stressireaktioon. Kun kerron olevani toimittaja, psykiatri toivoo, että tekisin vielä joskus jutun sote-säästöistä ja potilasturvallisuuden heikentymisestä. Hoitaja esittelee minulle työvaatteita ja potilaslakanoita, joita ei säästösyistä saa vaihtaa, korjata eikä pestä yhtä usein kuin ennen. Osastolla minulle ei riitä tyynyä. Nukun ilman, kunnes hoitaja löytää yhden ylimääräisen tyynyn toisesta rakennuksesta. Ruoka on hyvää mutta loppuu usein kesken. Eräs sekava potilas käy toisten potilaiden huoneissa penkomassa tavaroita, eikä häntä ehditä estämään. Television katselu päiväsalissa loppuu, kun yksi potilaista huudattaa ohjelmia liian kovalla. Kaukosäädin takavarikoidaan. Olen vapaaehtoisesti hoidossa osastolla, jolla moni muu potilas on tahdostaan riippumatta. Kun menen käymään hoitajien kansliassa, minua ei aina tunnisteta potilaaksi. Sitten joku hoitajista muistaa sanan ”vapaaehtoinen”, ja kaikki huudahtelevat: ”Hän on se vapaaehtoinen, hän on täällä vapaaehtoisena!” Siinä he ovat oikeassa, että palkkaa minulle ei makseta. Eräänä iltana, kun käyn päivälomalla kotona ja palaan yöksi osastolle, minut on unohdettu merkata potilaslistoihin. Minulle ei ole määritetty omahoitajaa, eikä kukaan siksi osaa odottaa minua saapuvaksi. Olen yhä itsemurhavaarassa, mutta tavaroitani ei tarkisteta. Kuljetan taskussani osastolle asioita, joilla voisin helposti riistää oman henkeni, mutta en tee sitä. Sen sijaan luen osaston hyllystä löytämääni kirjaa Suomen taiteen kultakausi . Sieltä opin, että Turun Akatemiassa on ollut 1800-luvun alussa kaunopuheisuuden professuuri. Toisten potilaiden kanssa puhun ainakin teologiasta ja konemusiikista. Välillä joku potilaista nukahtaa kesken askeleen. Yksi on onnistunut satuttamaan itseään, ja ambulanssi kutsutaan paikalle. Myös hoitajat vaikuttavat väsyvän. Keikkatyöntekijöitä saapuilee paikkaamaan, mutta moni heistä ei tiedä edes, mitä eri potilaiden hoidosta on sovittu. He kutsuvat minua väärällä nimellä. Osaston askarteluhuoneessa on jäljellä lähinnä ö-kirjainhelmiä, joten askartelen kaksi värikästä korua. Toisessa lukee ”ööööö”, toisessa ”pöhköys”. Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä. Mieli ry:n kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa numerossa 09 2525 0111. Hätätilanteessa ota yhteys hätänumeroon 112. Toimittaja testaa suljetun psykiatrisen osaston TOIMITTAJA TESTAA Palstalla tehdään kohderyhmäkuratoitua palvelujournalismia. ” Osaston askarteluhuoneessa on jäljellä lähinnä ö-kirjainhelmiä. ” KUVA: SUVI SUITIALA
• 39 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 HERÄTYSLIIKKEEN?HURMOS yrjäinen kylä 1930-luvun Pohjois-Ruotsissa. Karjatöissä puurtava lestadiolaisyhteisö pohtii suhdettaan valtakirkkoon, eristäytynyttä sijaintiaan kehittyvän yhteiskunnan selän takana sekä suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden väliin pusertunutta identiteettiään. Kirkko oli tuolloin paikkaansa hakeville koti, uskonto yhteinen kieli ja Jumala johtaja, jonka sanelemaa moraalia noudatettiin kuuliaisesti. Tornionjokilaaksossa, Meänmaalla varttuneen Jon? Blåhedin esikoispitkä elokuva Valitut pohjaa 1920–30-luvuilla saarnanneen Toivo?Korpelan mukaan nimettyyn ristiriitaiseen Korpela-lahkoon. Kulttimaista herätysliikettä syytettiin muun muassa juopottelusta ja seksuaalisesta sekaantumisesta alaikäisiin. Paljastui, että lahkolaiset pesivät toistensa alapäitä ja kampailivat karvoituksia. Jopa ihmisuhrin suunnittelusta liikkui juoruja, ja liikkeen jäseniä joutui rikoksistaan lopulta käräjille. Hurmoksellisen lahkon toiminta hiipui seuraavan vuosikymmenen taitteessa. Fiktiivisessä tulkinnassa lahkon kyseenalaisimpia touhuja kuvataan varovaisemmin, ja etenkin elokuvan alkupuolella tempo on liki uinuva. Kun Korpela ( Samuli?Niittymäki ) jättää yhteisön, uskonnollista valtatyhjiötä täyttämään nousee Teodor ( Jakob?Öhrman ). Hän alkaa sopivasti kuulla viestejä Jumalalta ja julistautuu tämän sanansaattajaksi. Epäröivä vaimo Rakel ( Jessica? Grabowsky ) joutuu hankalaan välikäteen: yhtäältä hänen täytyy olla miehensä tukena ja pitää jöötä perheessään, toisaalta suitsia yhteisössä kiihtyvää hurmosta. Perheen tytär pohtii, onko kouluun edes järkeä mennä, kun isä povaa maailmanloppua. YHÄ kaoottisemmaksi käyvässä tilanteessa Teodor onnistuu vakuuttamaan kyläyhteisön siitä, että tuntee tien pelastukseen. Kyläläiset ovat turhautuneet kirkon epävarmaan tulevaisuuteen, ja heidän on helpompi turvata karismaattisen miehen sanomaan kuin ajatella itse. Kun Elina? Knihtilän esittämä kyläläinen Tyra Viola yhtyy hurmoksellisesti kiroamaan ”Baabelin porttoja helvettiin”, Teodorin suosio kasvaa ja asema pyhän hengen kanavoijana sinetöityy. Valitut näyttää, kuinka eksyneille usko merkitykseen on oikeastaan tärkeämpää kuin merkitys käytännössä, ja kuinka uskonnon nimissä luovutettu valta päätyy helposti vääriin käsiin. Lahkon touhujen epäeettisyydellä ei ole väliä, onhan itse Jumala sanellut säännöt. Moraalin rajat venyvät, yhtäkkiä järjestetään juhlia ja viinaakin maistellaan, kun kaikkivaltiaan sanansaattaja on julistanut sen sopivaksi. Jalkoväliään kouriva Teodor johdattaa yhteisöä huomaamatta myös lihalliseen lankeemukseen. Aviomiehen seksuaalisesta vapautumisesta tulee taakka vaimolle, joka joutuu työskentelemään kahta kauheammin perheideaalin eteen. Grabowsky ja Öhrman ilmentävät avioparin kiristyviä välejä kiehtovasti: Rakel ja Teodor samanaikaisesti kunnioittavat ja inhoavat toisiaan raa’asti, kun Teodorin ego kasvaa ulos luotettavan perheenisän mitoista. KOHTAUS, jossa kyläläiset odottavat järven jäällä taivaallista arkkia, olisi voinut olla tarinan klimaattinen hetki, mutta ei siihen yllä. Sen sijaan kuvaukset tervanpoltosta, tukinuitosta ja heinänteosta keskikesän maalaismaisemissa ovat visuaalisesti salpaavia. Ne luovat tapahtumille arkisen hypnoottisen näyttämön – idyllin, jossa on helppo sulkea silmänsä yhteisön sisältä kasvavalta vaaralta. Häkääkin huomaamattomammin ilmapiiriä myrkyttää kyläläisten kyvyttömyys ilmaista todellisia tarpeitaan. Sen sijaan he tarraavat näennäiseen vapautukseen ja yolottavat menemään, koska kerrankin hiljaisessa kylässä tapahtuu jotain . Elokuvan loppupuolella käsitellään kiinnostavasti syntien hyvittämistä sekä elämän jatkumista kaaoksen ja traumaattisten tapahtumien jälkeen. Liikkeen villeimmin rälläneet jäsenet ovat joutuneet oikeuteen ja yhteisöön jääneet heräävät pohtimaan, miten turvata tolkullisempi tulevaisuus seuraaville sukupolville. Valitut on laadulla tehty ja sen autenttisuus vetää katsojan uskottavasti 1930-luvun Torniolaaksoon. Lähellä Suomen rajaa puhuttu meänkieli on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä. Pohjoismaisena yhteistuotantona toteutettu Valitut on maailman ensimmäinen meänkielinen kokopitkä elokuva, mutta suomalaiselle ymmärrettävä dialogi on kaiken varalta elokuvassa tekstitetty. Valitut ? Ohjaus Jon Blåhed ? Rooleissa Jessica Grabowsky, Jakob Öhrman, Elina Knihtilä, Alma Pöysti, Hannu-Pekka Björkman, Sampo Sarkola, Samuli Niittymäki, Sakari Kuosmanen, Kati Outinen, Hannes Suominen ja Rebekka Baer ? 107 min. ELOKUVA-ARVIO Rakel (Jessica Grabowsky) venyy naisen rooleissaan työssäkäyvänä vaimona ja hartaana kristittynä. Teodor (Jakob Öhrman) on uskottava herätysliikkeen johtaja. Maailman ensimmäinen meänkielinen kokopitkä elokuva Valitut kertoo myrkyllisestä uskonlahkosta, jonka juuret ovat todellisissa tapahtumissa. TEKSTI: SAARA NENONEN KUVA: MIMMO HILDÉN, IRIS FILM
• 40 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 ASIATON KYSYMYS TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN Sensuellia huomenta Ylioppilaslehdestä. Ai tähän pitää nyt vastata? Mitäs olette tänä aamuna Murun kanssa puhuneet? Me ollaan Murun kanssa puhuttu työasioista, ja siirsin haastattelun alkua viisi minuuttia, koska Muru teki mulle aamupalan. Olet pelannut koripalloa maajoukkueessa, tehnyt mallin, yhteisöpedagogin ja seksuaaliterapeutin töitä. Minkä ammattikunnan edustaja saa näistä eniten seksiä? Niillä kaikilla ammattikunnilla on todennäköisesti ihan hyvin pullat uunissa. Seksuaaliterapeutti todennäköisesti nauttii parhaasta seksistä. Olet juontanut Naked Attraction Suomea ja perustellut ohjelman olemassaoloa muun muassa sillä, että ihmiset ovat kyllästyneitä Tinderiin. Eikö deittikumppanin valitseminen alastomien ihmisten joukosta ole pinnallisuudessaan vain ultimaattinen Tinder tai Grindr? Ei missään nimessä. Siinä tapahtuu mun mielestä jotain syvällisempää, koska se ei ole pelkkää alastomuutta enää. Siinä häviää ihmisten ammatit ja jossain määrin jopa ikä. Siihen jää kehonkieli. Naked Attractioniin on kuulemma ollut satoja hakijoita. Voiko sanoa, että itsensäpaljastelu on siirtynyt puskista suoraan television prime timeen? En nyt suoraan sanoisi, että se on itsensäpaljastelua, mutta ehkä se on ihmisen nähdyksi tulon tarvetta. Ja nähdyksi pitää nimenomaan tulla televisiossa eikä pienemmällä porukalla? No niin, haluatko, että jatkan tosta vielä? Jatka vaan! Ömm... Se nähdyksi tulo televisiossa on varmaan osittain ihmisen omaa tarvetta, mutta aika monella oli myös halu auttaa muita olemaan sitä, mitä on. Hyväksymään sen, millainen on. Ihmisillä on yllättävän syvällisiä ajatuksia siitä, miksi ne on ohjelmaan lähtenyt. Sen lisäksi, että ne etsii rakkautta ja varmasti myös seksiäkin. Kuinka monen sekunnin välein ajattelet seksiä? Riippuu kyllä ihan päivästä. Toisinaan enemmän, ja kun sitä työksenikin ajattelen ihan kirjaimellisesti, on sitten terapeuttina tai vaikka luomassa naisille seksihaastetta, niin kyllä sitä aika paljon ajattelee. Mutta en mä vielä ole kyllä yhtään kyllästynyt. Vuosi 2024 oli poikaraittiuden (boy sober) vuosi. Korealainen 4B-liike laajeni Yhdysvaltoihin ja moni nainen kertoi avoimesti elävänsä onnellisena selibaatissa. Huolestuttaako, että pian lähtevät työt alta? Ei yhtään. Kyllä mä uskon, että ihmisen seksuaalisuus on meissä koko ajan, harrastettiin me seksiä tai ei. Seksuaaliterapeuttina puhun paljon muustakin kuin vain seksistä. On ihanaa, että ihmiset itse asiassa tulee tulevaisuudessa vielä enemmän seksuaaliterapiaan, kun se on luvallisempaa. Olet kirjoittanut kirjan, jossa vanhempia opetetaan, miten seksistä tulisi puhua lapsille. Kuinka katkera olit, kun oma kirjasi ei aiheuttanut minkäänlaista kohua toisin kuin kouluihin jaettu Respektiä – Seksikirja pojille , jossa puhuttiin lapsille kulleista? Respektiä -seksikirja on mulle tosi tuttu. Olin enemminkin en nyt katkera mutta raivoissani siitä, miten väärin sitä kirjaa käsiteltiin mediassa. Itse asiassa laitoin hyvin tiukan viestin siitä myös parille toimittajalle, jotka pyysivät multa haastattelua. Koska mulla ei ollut aikaa antaa haastattelua, sanoin niille, että ne käsittelevät sitä ihan väärin. Ja ne jatkoivat sitä väärinkäsittelyä, mikä oli mielestäni todella hämmentävää. Se on hyvä kirja. Juttelet äitisi kanssa mutkattomasti niin ”neitsyyden menettämisestä” kuin runkkaamisesta. Paljasta yksi asia, jota et ole kertonut äidillesi. Jaaaa. Ei se kyllä kaikkea tiedä mun seikkailuista tai avioliitosta. Mikäköhän vois olla? No etenkin, jos johonkin seikkailuun on liittynyt enemmän kuin yksi ihminen, ne on jäänyt aika vähälle siinä, mitä olen äidille kertonut. Ja samoin yksityiskohdat ylipäätään. Minne sijoittaisit Erika?Vikmanin Ich Komme -kappaleen asteikolla saksalaista vhs-pornoa – koulujen opetussuunnitelmaan sopivaa? Erika vetää ihan koko skaalan läpi, ja se on hyvä. Fuck, marry, kill: Vladimir? Putin , Donald? Trump , Elon? Musk . Perustele vastauksesi. Mää kyllä teen sitten itsemurhan. Ei noista kukaan... Vaikka elämä on kyllä liian hauskaa siihenkin, mutta haluan noista kyllä pysyä erossa. Ei ei, kyllä se on itsemurha, en halua ketään satuttaakaan. Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki? Lehtola nimesi sinut ”tämän hetken äänekkäimmäksi seksihorisijaksi”. Oikeesti, koska se on sen tehnyt?! Mä en ole nähnytkään tuota. Ai äänekkäin seksihorisija? No niin! Kuinka monen sekunnin välein ajattelet seksiä, Marja Kihlström?
• 41 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 ” En nyt suoraa n sanoisi , että se on itsensä paljast elua. ” K U V A : M A R JA K IH LS TR Ö M IN KO TI A LB U M I Lehtola totesi, että seksipuheen perustarkoitus ei ole seksin, vaan seksipuheen lisäämisessä, koska seksipuhe myy. Pitääkö paikkansa? Itse ajattelen, että noi lehdet on luoneet kulttuurin, jossa haetaan klikkiotsikoita. Mutta ihmisillä on luontainen tarve kuulla tietoa seksistä kuin myös toisten ihmisten kokemuksia seksistä. Seksuaalikasvatus on edelleen liian vähäistä, eli aikuisetkin tarvitsevat sitä kaikkea. Me ollaan uteliaita ja toivon, että ihmiset pysyvät uteliaina. Myyt sadalla eurolla Parisuhde Bootcamp -nimistä verkkokurssia, johon kuuluu reilun tunnin videoluento ja tehtäviä pariskunnille. Oletko kätevästi skaalannut seksipuheen tuottoisaksi bisnekseksi, jossa sinun tai murun ei tarvitse enää itse edes puhua? No en täysin, mutta sitä mä tavoittelen, että tieto leviää skaalaamalla, ja mun ei tarvitse olla itse joka paikassa. Ihmiset hyötyy siitä, koska mä en voi monistaa itseäni. Ja täytyyhän työstä saada myös ansiot, jotka mieluiten tuottavat myös hyvää elämää itselle ja perheelle. Tuoreessa Ex-faktori -podcastissasi tapaat entisiä kumppaneitasi vanhimmasta uusimpaan. Alkoiko vanha suola janottaa? Kyllä pikkarit pyöri välillä, sen voin myöntää, että vanha kemia tuntui. Mutta kokonaisuudessaan se vahvisti ennen kaikkea sen, että oon kyllä valinnut aivan oikean ihmisen rinnalleni, joka saa uudelleen ja uudelleen pikkarit pyörimään. Eikä tullut olo, että pitäisi vaihtaa [kumppania] missään nimessä. Hesari teki sinusta taannoin laajan henkilöjutun, jonka otsikko oli ”Tabujen murtaja”. Tabu tarkoittaa asiaa, josta on sopimatonta puhua. Sait kuitenkin juuri tehdä Ylelle kahdeksanosaisen podcast-sarjan, jossa lörpöttelet seksija parisuhteistasi tuntikaupalla. Mikä se tabu tässä tarkalleen ottaen oli? Tabu on se, että ottaa eksiin yhteyttä. Kyllähän se on palautteessa kovasti ihmisiä hämmentänyt ja innostanut. Aika moni on kysynyt Matilta , että miten sä annoit Marjan tehdä tämän tai miltä se tuntui. Ja mitä hän on vastannut? Kyllä se on vähän erikoinen mies. Tossa se on vieressä (taustalta kuuluu Matin eli Murun naurua), sä voit kysyy siltä. Mutta no, se oli lähinnä innostunut, ja mustasukkaisuus ei ollut millään tavalla päällimmäinen tunne, vaikka sitä siellä jonkun verran matkan varrella nousi esiin. Matti ymmärsi, että tästä voi seurata jotain hyvää. Podcastissa muistelet eksiesi kanssa varsin yksityiskohtaisesti yhdessä vietettyjä kiihkeitä öitä ja panet nykyisen miehesi kuuntelemaan tallenteita. Onko tämä metodi, jota hyödynnät myös vastaanotollasi pariterapiassa? Eeei oo. Se olisikin aika villi veto, mutta ei. Kyllä siellä terapiassa puhutaan vanhoista kumppaneista ja joskus myös niin, että se on tietoinen menetelmä. Saadaan nykyinen kumppani ehkä ymmärtämään jotain toisen historiasta. Eikö naisten voimaannuttaminen seksin kautta ole vähän 1960-lukulaista? Miksei voimaa voisi löytää vaikka mielenkiintoisesta työstä, harrastuksesta tai luonnosta? Mä en puhukaan pelkästä seksistä. Seksuaalisuus on paljon laajempaa, kun se on ihmisenä olemista. Jos mun podcastiakin kuuntelee, ymmärtää, että siinä puhutaan muustakin. Ja kyllä, naisten voimaantumiseen tarvitaan oman seksuaalisuuden omistamista, eikä niin, että se on etenkin heteromiehen käsissä. Se on ihmisoikeus. Loppuelämä hyvää seksiä, mutta kehnoa ruokaa vai kehnoa seksiä, mutta hyvää ruokaa? Ehdottomasti hyvää seksiä ja kehnoa ruokaa. Mutta kyllä mä haluisin saada tarkennuksen, että mitä kehno ruoka on. Koska jos ihminen syö huonosti, niin kyllä se seksikin huononee. Että jos sä laitat mut mäkkärikuurille, ei hyvä vetele. Sait yläasteella abeilta palkinnoksi ”Vuoden Huora”-tittelin. Minkä palkinnon antaisit tällä hetkellä itsellesi? Wou. Toi on paha. Mä antaisin varmaan... No vuoden tabujen murtaja. Se työ on menossa ja jatkuu edelleen. Ja vaikka sanotaan, että seksistä puhutaan paljon, niin mun mielestä pitäisi puhua just seksuaalisuudesta paljon ja vieläkin enemmän niin, että ihmiset ymmärtäisivät itseään paremmin. Ja toisiaan. Kiitos haastattelusta. Oli hienoa murtaa tabuja kanssasi. Kiitos. Toivottavasti vastaukset oli yhtään semmoisia, mitä toivot siihen.
• 42 YLIOPPILASLEHTI 2/2025 Ostotarjous Floridan Palm Beachista Donald Trumpille POSTIA KUULIMME , että sinulla on ostohousut tai vähintäänkin maihinnousukengät jalassa. Kiinteistöalan konkarina olet osoittanut ihailtavaa innovatiivisuutta ja pyrkinyt laajentamaan portfoliotasi paitsi Nato-kumppanillesi kuuluvaan Grönlantiin myös tuusannuuskaksi pommitettuun Gazaan. Myös me Ylioppilaslehdessä olemme paraikaa kartoittamassa uusia bisnesmahdollisuuksia. Meitä on nimittäin toistuvasti kehotettu etsimään muita tulonlähteitä rahoituksen turvaamiseksi, ja siksi olemme kehittäneet kunnianhimoisen suunnitelman. Tässä siis hissipuheemme ja tarjouksemme: Lähdemme tavoittelemaan ilmaista Ylioppilaslehteä kaikille vuoteen 2035 mennessä. Strategiaan kuuluu, että sijoitamme kaikki kassassamme jäljellä olevat rahat kiinteistöbisnekseen. Yrityksiä nimittäin harvoin kiitellään siitä, etteivät ne investoi vaan keräävät puskuria pahan päivän varalle. Lisäksi perustamme Leijonakuningas Holding Oy:n, jonka avulla voimme nostaa moninkertaisesti verohuojennettuja osinkoja tulevaisuuden fantastisiin tuotto-odotuksiin luottaen. Lainan pantiksi pistetään Ylioppilaslehden yli satavuotias lehtiarkisto sekä kolme kannettavaa Hewlett-Packardin tietokonetta, sillä juuri muuta omaisuutta meillä ei ole. Rahoilla ostamme Yhdysvaltojen Floridassa sijaitsevan Palm Beachin. Puramme sieltä kotitalosi Mar-a-Lagon ja rakennamme tilalle Ylkkärin oman Rivieran. Me laitamme alueen kuntoon, luomme tuhansia työpaikkoja Ylioppilaslehteen ja teemme ihmisläheisen ja synergiaa tuottavan hybridikokonaisuuden, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Sinä voit sitten muuttaa vaikka Norjaan. Meillä on nyt draivia , hypeä ja momentumia . Meillä on optimistinen visio, ja haluamme olla mukana kehittämässä ylihuomisen Yhdysvaltoja. Myy meille Palm Beach, niin me teemme siitä jotain todella upeaa. Kaikki rakastavat ajatusta. Rahakkain terveisin Ylioppilaslehden massimuijat Palstalla lähetämme ihmisille postia. K U V A : JU LI E C O R SI , H TT P S: // W W W .F LI C K R .C O M /P H O TO S/ C O R SI N ET SYDÄNTERVEHDYS DONALD!
• YLIOPPILASLEHTI 2/2025 a-kruunu.fi A-luokan ara-vuokrakoteja eri elämänvaiheisiin oma? Hyvä Ylioppilaslehden kestotilaaja, Ylioppilaslehti ilmestyy tänä vuonna neljä kertaa aiemman viiden numeron sijaan. Se johtuu siitä, että lehden rahoitusta on jälleen leikattu. Ylioppilaslehti tekee jatkossakin yllättävää, tarkkanäköistä ja tinkimätöntä journalismia. Kiitämme tilaajia ymmärryksestä. Kysymyksissä ole yhteydessä: toimitus@ylioppilaslehti.fi
• Ennakkoäänestys Suomessa 2.–8.4.2025 Förhandsröstning i Finland den 2 april–8 april 2025 Kuntavaalit Kommunalvalet 13.4.2025 Mainoksen maksaja: kuvan ehdokkaat EMIL AARNIO Hermanni, HYYn hallituksen varapuheenjohtaja, taloustieteen opiskelija, VTK SUSANNA AIROLA Pakila, Johtava sosiaalityöntekijä, VTM, TM, pappi OUTI ALANKOKAHILUOTO Herttoniemi, Kirjallisuuden tohtori, kaupunginvaltuutettu RIINA BHATIA Töölö, YTM, MSc, väitöskirjatutkija FATIM DIARRA Munkkiniemi, Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ESTER DUFVA Vuosaari, Kääntäjä, yrittäjä, FM, LuK. 703 706 708 711 714 716 ROBERT ELLMÉN Tapulikaupunki, Sähköinsinööri 717 IRIS FLINKKILÄ Harju, Viestintäsuunnittelija, graafikko, feministi OONA FOSTER Herttoniemi, FM, tasa-arvoasiantuntija ATTE HARJANNE Herttoniemi, Pormestariehdokas, DI, kansanedustaja MARI HOLOPAINEN Kulosaari, Kaupunginvaltuutettu, tutkija, kauppatieteiden yliopisto-opettaja Aalto-yliopistossa. FRANS HORNEMAN Lauttasaari, Psykologi JUSSI JUNNI Puistola, Oikeustieteen ja teologian tohtorikoulutettava 718 719 723 725 726 731 SINI KAARTINEN Vallila, Yhdenvertaisuusasiantuntija, kulttuurituottaja 733 JUHA KARHU Kaarela, FM (ympäristötiede), tutkija OTSO KIVEKÄS Kumpula, FM (TKT), kaupunginvaltuutettu MATTI LEHTO Kallio, VTM, lead copywriter MINNA LINDGREN Munkkiniemi FM, kirjailija, kaupunginvaltuutettu NINA MIETTINEN Herttoniemi, FM (maantiede), valtuustoryhmän varapuheenjohtaja SONJA NAALISVAARA Kalasatama, Ympäristötieteen opiskelija, vaikuttamisen ja viestinnän päällikkö 736 739 753 757 765 770 JOHANNA NUORTEVA Toukola, Erityisopettaja, kaupunginvaltuutettu, TM 773 JOONA ORPANA Töölö, KTM, liiketoimintajohtaja TUOMAS RANTANEN Roihuvuori, Toimittaja, kaupunginvaltuutettu SAANA ROSSI Lauttasaari, Arkkitehti, kaupunkisuunnittelun väitöskirjatutkija SAANA SARMELA Hermanni, VTM, viestinnän asiantuntija, yrittäjä LAURA SERKOSALO Koskela, Toiminnanjohtaja, FM, kulttuuriaktivisti SAMELI SIVONEN Käpylä, Arkkitehti SAFA, kestävän kaupunkisuunnittelun asiantuntija 776 786 788 794 796 802 EEVA SKULT Lauttasaari, Juristi, OTK 803 ARKI RATKAISEE Vihreitä ehdokkaita Helsingin kaupunginvaltuustoon IIDA TANI Kallio, Poliittinen avustaja, YTM, kirjailija VINI VENETVAARA Kontula, Lukiolainen 811 820 EERO YRJÖ-KOSKINEN Vuosaari, VTM, ympäristöasiantuntija 826