YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 3 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG ILMASTOVAALIT ! Maahanmuuttovaalit ! Sote vaalit ! Tänä keväänä meneillään on kaikenlaisia vaalikamppailuja , mutta koulutusvaalit uh kaavat jäädä muun kisailun jalkoihin . Ehkä se johtuu kollektiivisesta apatias ta : vaikka poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt , yliopistolaiset eivät ole unohtaneet , minkälainen pannukakku edelliset ” kou lutusvaalit ” olivat . Keväällä 2015 tulevien hallituspuolu eiden kansanedustajaehdokkaat posee rasivat Koulutuslupaus kylttien kanssa maanisesti virnuillen . Pian selvisi , että lupaukset olivat yhtä tyhjän kanssa . Kaksi viimeisintä hallitusta ovat lei kanneet koulutuksesta OAJ : n mukaan yli kaksi miljardia euroa . Jättimäisten leikkausten rinnalla esimerkiksi lukio uudistuksen toteuttamiseen myön netyt pari hassua lisämiljoonaa eivät tunnu missään . Tänä keväänä koulutuksen puolus tajat joutuivat jälleen kerran petty mään , kun kansalaisaloite maksut tomasta toisen asteen koulutuksesta hylättiin muotoseikan vuoksi . Samaan aikaan koululaiset ovat saaneet osak seen kollektiivista paheksuntaa , koska ovat erehtyneet ilmastolakkoilemaan sen sijaan , että istuisivat kiltisti opinah joissaan hankkimassa itselleen sivistystä . Nyt puolueissa ollaan jälleen opiskeli jan asialla . Ylen uutisissa 24 . 3 . niin Sipilä , Orpo kuin Rinnekin linjasivat , että nyt ollaan tilanteessa, jossa koulutuksen rahoitusta pys tytään lisäämään . Mutta kukapa heitä enää uskaltaisi uskoa , kun takana on tällainen shitshow . 38 SUOMEN 38. EDUSKUNTAVAALIT JÄRJESTETÄÄN 14.4. SATTUMALTA MYÖS SURVIVOR-TUOTANTOKAUSIA ON YHTÄ MONTA. YLIOPISTO ON siitä hankala instituutio , ettei sen yhteiskunnalle tuottama hyöty näy insinööri Suomen rakastamissa Excel taulukoissa . Toimiva yliopistojärjestelmä tuottaa pal jon muutakin kuin kasan valmiita tutkintoja . Siksi tehokkuusajattelu sopii huonosti yh teen koulutuksen arvioinnin kanssa . Yliopistossa sivistytään ja harjoitellaan kriittistä ajattelua , jota ilman yhteiskun tamme valahtaisi pää edellä populismin tunkioon . Juuri nyt tätä taitoa tarvitaan kenties kipeämmin kuin koskaan . Yliopistossa , kuten myös opiskelija järjestöissä , bileissä ja muissa valmis tumista hidastavissa tilanteissa , syntyy verkostoja , joiden avulla innovaatioita myöhemmin tehdään ja työpaikkoja luodaan . Kenties yliopistolla myös pidetään hauskaa – tai ainakin eletään mielekäs tä elämää , jonka ansiosta työelämään ei tarvitse siirtyä jo valmiiksi burnoutin partaalla , kovan stressin ja olematto mien tulojen näivettämänä . Tätä kaikkea koulutusleikkaukset uhkaavat . Siksi ei auta kuin toivoa , että Arkadianmäelle tällä kertaa valikoituu kansanedustajia , joiden koulutuslupaus sittenkin pitää . Jos ei muuten , niin vaikka rahan takia . Suomen yliopistot Unifi ry : n teettämän sel vityksen mukaan vuonna 2016 jokainen yli opistoihin panostettu euro tuotti keskimäärin yli viiden euron arvonlisän Suomen talouteen . Sen luulisi miellyttävän paatuneintakin Excel insinööriä . KUINKA MONTA KERTAA VOI PETTYÄ, KUNNES PETTYÄ EI ENÄÄ VOI? JUTTU POLITIIKAN MASENTAVASTA TODELLISUUDESTA ALKAA SIVULTA 12. Lupaus, joka ei unohdu
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 4 TOIMITUKSELTA MAAILMALLA HUHUTAAN , että sosialismi olisi sexikästä , mutta ei se Suomessa näy ( paitsi joissain Helsingin progressiivis taiteellisissa piireissä , joissa kommunismia voi käyttää buzzwordina vaikka tanssiperformanssin esit telyteksteissä ). Kun AOC : n huulipuna herätti ihastusta jenkkimedioissa , Li Anderssonkin alkoi käyttää samaa sosialisminpunaista sävyä julkisissa esiintymisissään . Mutta siihen se jäi . Katsokaa vaikka vasemmistoliiton mai noksia ja uutta graafista ilmettä . Panostettu selvästi on . Pinkin logon on kerrottu allevii vaavan feminismiä , mutta se näyttää siltä kuin vasemmisto yrittäisi kaikin puolin häivyttää vasemmistolaisuuttaan ja pelkäisi , että femi nistipuolue vie nuoret ja liberaalit äänestäjät . Ihan relevantti pelko . Suomessa vasemmistolaisuus ei ole pit kään aikaan ollut kovassa huudossa , vaikka nyt pitäisi kaiken järjen mukaan olla sauma kerätä huomiota kaikille oikeudenmukaisella PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA SARA HORNIG, TIIA REIJONEN, RAKASTAJA ROBERT, MIKKO RIKALA, TAIJA ROIHA, MIIKKA RUSI, HARRY SALMENNIEMI, AINO SALO, ROOSA SAVO, JAAKKO SUOMALAINEN, ANTON VANHAMAJAMAA, MERVI VUORELA KIITOKSET ELLA KAIRA, JOONA LEPPÄNEN, TUOMAS PELTOMÄKI, ANTTI RONKAINEN, JUHO RUOTSALAINEN, ASTA JA SEPPO SALMI, TANELI SUORANTA, HELSINGIN SEUDUN JOURNALISTIT, JUHA MERIMAAN APPIUKKO, LISSABONIN AURINKO, PRINCE-BILEET 23.3.2019 KANNEN KUVA MIKKO RIKALA PERUSTETTU 1913 106. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 10.5.2019 Sexikäs sosialismi politiikalla . Mainoksen vaaleanpunaisella pohjalla on kuva Li Anderssonista valkoises sa kauluspaidassa . ” Muista käydä mammo grafiassa ”, voisi kuvitella puoluejohtajan sa novan . Vasemmiston vaalimainos nimittäin näyttää rintasyöpäkampanjalta , eikä nettisi vujen värimaailma valtavasti eroa Liike Nytin vastaavasta . Vaalimainos on vaikea genre , mutta pahimmillaan juuri niitä katsoessa tuntuu , että puolueet sekoittuvat toisiinsa . Missä ye olde vallankumous ? Ilmainen brän däysvinkki seuraavia eduskuntavaaleja var ten : Ei tarvi yrittää kaikkia miellyttää , koska kaikkien miellyttäminen ei ikinä onnistu . Värjätkää logonne verenpunaiseksi . Tehkää vasemmistoliitosta kommunistiliitto . Paitsi että myöhässä olette . Jos kommunismi on nyt coolia joissain piireissä , niin neljän vuoden päästä niissä piireissä kohistaan jo jostain ihan muusta . Neuvostoliitossa ei ollut tätäkään ongelmaa . Oikaisu YLIOPPILASLEHDESSÄ 1 / 2019 kirjoitettiin virheellisesti , että Akateemiset Seksipositiiviset on HYY : n alayhdistys . Kyseessä oli väärä termi : ASP on HYY : n alaisuudessa toimiva järjestö .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 5 TEKIJÖINÄ Miikka Rusi Sara Hornig LOVE ACTUALLY: TÖITÄ RAKKAUDEN ETEEN S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: PARASTA RAKASTELUMUSIIKKIA S. 42 KOLUMNI: TAIJA ROIHA S. 46 CITYSSÄ SUHISEE: 2010-LUVUN TAIDEMUODOISTA S. 8 FLASHBACK: SEITSEMÄN TÄHDEN PAAVO S.6 KUULIO: KULISSIEN TAKAA S. 44 KASPER STRÖMMAN KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 47 KAINALOSSA: BILEET KYLPYLÄSSÄ S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: PAKASTIMEN PARHAITA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: TYHJIÄ LUPAUKSIA S. 3 ESSEE: MERVI VUORELA S. 40 FIKTIO: HARRY SALMENNIEMI S. 44 12-19 30-37 20-27 Ei tästä mitään tule POLITIIKKA SE VAIN MÄDÄNTYY Maailman paras peli HULLUNA SURVIVORIIN Ikuiset säästötalkoot NÄLKÄVUODET JATKUKOON! SISÄLLYSLUETTELO MIIKKA RUSI on turkulainen kirjoittaja . Mainonnan suunnittelun opinnoistaan huo limatta hän ei ole myynyt sieluaan markkina voimille , vaan katsoo maailmaa humanistin lempein silmin . DJ X Paronina tunnettu Miikka on suomimusiikin erikoismies , joka on muun muassa edustanut Suomen iskelmämaajouk kuetta Suomi Ruotsi groovemaaottelussa Tukholmassa . Luppoajallaan Miikka harras taa kirpputoreja . Hänen parhaisiin löytöihinsä kuuluu kokoelma 90 luvun Pori Jazz festarilippiksiä ( 50 senttiä / kappale ). SARA HORNIG on ollut takasivun potretti kuvaaja syksystä 2018 lähtien . Hän on hel sinkiläinen valokuvaaja ja sosiaalityöntekijä , jota kiehtoo molemmissa ammateissa arki ja ihmisläheisyys . Sara on syntynyt Saksassa ja valmistunut Lahden muotoiluinstituutista . Hänen kuviaan on ollut 100 Finnish Photo graphers näyttelyohjelmassa sekä Backlight valokuvafestivaalin kiertueella . Sara on kä sitellyt masennusta Puolet meistä sarjassa , johon hän on kuvannut terapeutin vastaanotoilta löytyneitä nenäliinoja .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 6 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: VIIVI PROKOFJEV PAAVO VÄYRYNEN KATSOI OMAAN TULEVAISUUTEENSA YLIOPPILASLEHDESSÄ 19.1.2001. Älä luovuta, kulta yönä pystynyt . Siitä , mistä en ole puhunut yhdessäkään parisuhteessani ennen tätä . Puhun seksistä . Vaikeasta , kipeästä , itseinhon täyttämästä suhteestani seksiin . Hänen vuosia kestänyt järkähtämätön us konsa minuun ja meihin avaa minussa viimein jotain , mikä on ollut kiinni koko elämäni ajan . Viimein annan sen avautua . Hänen loppuma ton halunsa tehdä töitä rakkautemme eteen on korjannut minussa pienestä halkeamasta kasvaneen kuilun . Osan siitä , ainakin . Kun makaan sängyllä pitkän keskustelun jälkeen , tunnen itseni piinaavan jännittäväs sä elokuvassa kilometrin korkuiselle vuorelle ilman turvaköysiä kiivenneeksi vapaakiipeili jäksi . Olen päässyt huipulle , saavuttanut jotain , mikä saa minut tuntemaan itseni väärän sijaan oikeaksi . ” Mitä seuraavaksi ?” kiipeilijältä kysytään . Vuoret eivät nimittäin lopu kesken , eikä elämä ole koskaan valmis . Mutta viimein minä olen valmis tekemään töitä . Hänen ansiostaan minä opettelen avaa maan itseäni , luottamaan , keskustelemaan . Jäämään . Hänen ansiostaan minä opettelen rakastamaan .” N , 29 HALUAISITKO KERTOA RAKKAUSTARINASI? OTA YHTEYTTÄ: PAATOIMITTAJA@YLIOPPILASLEHTI.FI. PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” MINÄ EN OLE OPPINUT tekemään töitä asioi den eteen . Tiedän , että se kuulostaa pahalta , mutta se on totta . Olen luonnostani hyvä monessa asiassa – tiettyyn pisteeseen saak ka . Aina kun se piste on tullut vastaan , olen siirtynyt seuraavaan asiaan . Seuraavaan har rastukseen , projektiin , uraan . Seuraavaan kumppaniin . En ole oppinut tekemään töitä , olen op pinut juoksemaan karkuun . Olen lähtenyt aina , lähtenyt ennen kuin tulee se hetki , kun täytyy kohdata itsensä . Kun täytyy nöyrtyä , ottaa vastuu omista teoistaan ja ryhtyä töihin rakkauden säilyttämiseksi . Tai näin oli , kunnes tapasin hänet . On yö . Hän on kysynyt , haluaisinko puhua hänen kanssaan yhdestä asiasta . Asiasta , josta puhumatta jättäminen on ollut rikkoa meidät . Sanat tarttuvat kurkkuun , käyn keskustelun mielessäni , kuvittelen että minusta näkee läpi . Mutta ei minusta näe . Ei tietenkään . Itken , revin hiuksia , vihaan itseäni . Haluan luovuttaa , lähteä , jättää . En siksi , etten ra kastaisi – oikeastaan täysin päinvastaisesta syystä . Rakastan niin paljon , että haluan pe lastaa hänet itseltäni . Mutta hän ei anna minun mennä . Hän ottaa minut hiljaa syliin , silittää selkää , kuiskaa peh meästi korvaan : ” Älä luovuta , kulta .” On seuraava yö , ja yhtäkkiä minä pystynkin . Pystyn puhumaan siitä , mistä en edellisenä Vallanhimo tuntuu olevan ihmisen perusluonteessa kuten seksuaalinen halu.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: ROOSA SAVO K: AINO SALO PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 HARVA ON YHTÄ perillä lääketieteen tutki muksen uusista tuulista kuin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ( Hus ) tutki musjohtaja , korva -, nenä ja kurkkutautien erikoislääkäri Anne Pitkäranta , jolla on taka naan pitkä ura julkisessa terveydenhuollossa . Mitä tutkimusjohtajan pestiin kuuluu ? ” On helpompi sanoa , mitä siihen ei kuulu ”, Pitkäranta sanoo ja nauraa . Hän on vastuussa kaiken Husissa tehtävän kliinisen tutkimuksen hallinnoimisesta . Tutki joita on viitisen sataa ja julkaisuja vuodessa yli 3 000 . Pyrkimys ihmisten elämän paranta miseen on vienyt Pitkärannan mennessään vapaa ajallakin . ” Harrastuksenikin ovat liittyneet johon kin Duodecimin lehden toimittamiseen .” Lääketieteen tutkimus käy juuri nyt läpi suurta murrosta . Sen ovat käynnistäneet Pitkärannan mukaan biopankit eli biolo gisten näytteiden varastot . SEKÄ TUTKIMUSTA että potilaiden hoitoa on tehty pitkään samalla kaavalla . Jos lääkäri päättää alkaa tut kia kielisyöpää , hänellä saattaa mennä kymmenen vuotta näyt teiden keräämiseen . Näytteet varastoidaan omaan pakastimeen , ja ne lentävät käytön jälkeen roskiin . Biopankkien toiminta taas perustuu siihen , että näytteitä voi hyödyntää useammassa tutkimuksessa . Biopankkitoiminnassa ihmisten suos tumuksella antamia näytteitä , kuten veri näytteitä , kerätään , säilytetään ja luovutetaan tutkimuskäyttöön . Biopankit ovat sairaaloi den yhteydessä sijaitsevia tiloja , joissa näyt teitä säilytetään niille tarkoitetuissa säiliöissä . Suomessa on tällä hetkellä 10 biopankkia , joiden toimintaa valvoo Valvira . Tulevaisuuden visioissa ihmisille rää tälöidään yksilöllistä hoitoa geenitietoon perustuen . Suomalaisen Fingen hankkeen tavoitteena on kerätä puolen miljoonan suo malaisen genomitiedot biopankkeihin . Kun genomitieto yhdistetään kansallisissa rekiste reissä olevaan terveystietoon , voidaan tutkia vaikka sitä , onko ihmisellä alttius sairastua sepelvaltimotautiin . ” Biopankki itsessään ei ole se juttu . Se juttu on se , että biopankkitieto pystytään yhdistämään muuhun terveystietoon ja rekisteridataan .” Käytännön potilastyöstä halutaan lisäksi ennakoivampaa . Nykyään sairauksia hoi detaan vasta silloin , kun ihminen ilmestyy vastaanotolle kertomaan oireistaan . Silloin saattaa olla jo liian myöhäistä . Utopia pakastimessa KUKA? ANNE PITKÄRANTA, 63 VUOTTA TITTELI: ERIKOISLÄÄKÄRI, PROFESSORI LAITOS: HELSINGIN YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA JA HELSINGIN YLIOPISTO TYÖNKUVA: TUTKIMUSJOHTAJA, OPETUSJOHTAJA MISTÄ EI TUNNETA? ON TEHNYT TUTKIMUSTA LUANDASSA, ANGOLASSA TUNTEMATON VOI kuitenkin myös pelottaa . Kuka pääsee käsiksi terveys tietoihini ? Pitkäranta muistuttaa , että biopankkitietoa voidaan lain mukaan käyttää vain tutkimukseen , eikä se koskaan sisällä tunnis tettavia henkilötietoja . Yleisessä keskustelussa menevät helposti sekaisin tarkasti lailla säännellyt biopankit ja erilaiset geenitestejä myyvät kaupalliset toi mijat , jotka lupaavat tietoa esimerkiksi sukujuurista . ” Se on tietosuojanäkökulmasta huomattavasti riskialttiimpaa kuin valvotut ja säädellyt biopankit .” Biopankki on kuitenkin vielä vauvaiässä , ja suurimmat utopiat ter veydenhoitojärjestelmän mullistuksista kohdistuvat tulevaisuuteen . Tarvitaan biopankkipositiivisuutta , lisää näytteitä ja lainsäädännön kehittämistä , Pitkäranta sanoo .
8 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 Kritiikki ei ole kiusaamista KERRAN HAASTATTELIN kuuluisaa suomalaista poptähteä . Olin kesätöissä eräässä naistenleh dessä . Ennen haastattelua sain levy yhtiöltä listan teemoista , joita jutun pitäisi käsitellä : artistin uusi rentous , aiempi perfektionismi ja kasvaminen ihmisenä . Vastasi , että näillä mennään , koska muilla ehdoilla artisti olisi kieltäytynyt henkilöjutusta ja koska näin naistenlehdillä on muutenkin tapana toimia . Tapasin artistin . Söimme hernehummusta ja tomaattikeit toa tyylikkäässä ravintolassa . Poptähti söi puolet pienestä annoksestaan , katseli pöy tään tuotua tuoretta leipää ja selitti välttele vänsä gluteiinia . Kirjoitin poptähden uudesta , rennommasta ruokasuhteesta . Journalismi on sen julkaisemista , mitä joku ei toivoisi julkaistavan . Kaikki muu on on PR : ää . Näin on sanonut George Orwell . Nykyisin haastateltava saattaa tokaista ” kii tos yhteistyöstä ”, jos haastattelu uskalletaan ylipäätään antaa . Henkilöhaastattelu ei ole yhteistyötä vaan journalismia , jonka sisältöä kohde ei saa itse päättää . Outoa kyllä , nykyään haastateltavat tuntu vat ajattelevan haastattelutilannetta jonkin laisena kivana verkostoitumistapahtumana . Toimittajaa tervehditään lämpimällä , ma nipuloivalla halauksella , vaikka ei olla ikinä tavattu . Sen tyyppisiä kommentteja , että ” sähän oot itsekin nainen niin feministinä varmaan ymmärrät että meillä mimmeillä on vähän vaikeampaa taidemaailmassa niin varmaan kirjoitat musta kivasti pus pus ”, kuulee usein . Kriitikon työ on masentavaa ja epäkiitol lista . Kritiikkiä tehdessä joutuu toisinaan esittämään ihmiset ja instituutiot sellaisessa valossa , jossa nämä eivät välttämättä haluaisi itse tulla nähdyksi . Kriitikon työ on tärkeää , koska hyvä kritiikki ei koskaan ota olemassa olevaa todellisuutta itsestäänselvyytenä eikä pidä tätä maailmaa ja sen kulttuurituotteita parhaana mahdollisena vaihtoehtona . Toukokuussa ilmestyy viimeinen paperi nen poplehti Rumba . Lopettaminen ei tule yllätyksenä : kyseessä oli kulttuurilehti , jonka tekeminen oli bisnestä , eikä merkkikaupalla kriitikoiden ulinaa sisältävä paperiläpyskä ole vuonna 2019 kannattava bisnes . Helsingin Sa nomissa popkritiikkiä vielä julkaistaan , mutta usein kun kriitikko kirjoittaa analyyttisesti artistista , tämä julkaisee Facebookissa tai Instagram stoorissaan ” oman näkökulman sa ” asiaan . Kommentointi on tietenkin sallittua . Kaikki kritiikki ei ole hyvää tai oikeudenmukaista . Kritiikin pyrkimyksenä ei ole kuitenkaan kiu saaminen , vaan totuudellisuus . Totuus on ajassamme uhattuna . ” Sosiaalisen median kautta tehtävän vies tinnän vahvuus on siinä , että se näyttää autenttiselta ja aidolta , vaikka se on pääosin suunniteltua . Siinä artisti syöttää fanille asian sa kuten haluaa sen sijaan , että välissä olisi toi mittaja , joka asettaisi asiat mittakaavaansa ja kontekstiinsa ”, kirjoitttaa Jose Riikonen kohta kuopattavassa Rumba lehdessä . Some on tykkäyksiä , pelkkää lovee ja ” sä oot niinlahjakasjahuippujaparasjatärkeee ja mä arvostan sua niin täysillä ” puhetta täynnä sitä kaipaavalle . Jos artisti kunnioittaa itseään , hänen pitäisi kestää , vaikkei joku varauksetta fiilistelisi hänen tekemisiään . Brändäämisen ja itsensä markkinoinnin aikana kaikki kärsivät itsekunnioituksen puutteesta . Elämme monella tavalla surul lista aikaa . ISH Kaikille oma podcast JOS TEKEE PODCASTIA , mutta kukaan ei kuun tele , onko sitä todella olemassa ? Ennen samanlainen kysymys piti esit tää bloggaajille ja sitä ennen puille , mutta blogit ovat niin 2000 luvun ensimmäistä vuosikymmentä ja puut , no , metsissä asuu enää keskustalaisia , puut kuuluvat heille . Kai killa , jotka haluavat ilmaista itseään , täytyy olla 10 luvun viimeisenä vuotena podcast . Siltä ainakin tuntuu : uusiin suomenkielisiin podcasteihin törmää jatkuvasti . 2000 luvun tähän mennessä ainoa uusi taidemuoto on vihdoin lyömässä läpi myös Suomessa . Ehkä . Valitettavasti useimpien suomenkielisten podcastien kohdalla standup koomikko Jukka Lindströmin Twitter huomautus pitää paikkansa : ” Vinkki suomalaisten podcastien tekijöille . Tallenne kahden tai kolmen saman mielisen toimittajan keskustelusta ei ole hyvä podcast . Itsensä kanssa erimieltä olevan ihmi sen yksinpuhelukin on kiinnostavampi .” Joko noin niin kuin Lindström sanoo ( pois lukien Slaten Political Gabfest , se on käsikir joittamattoman toimittajakeskustelun upein iteraatio ) tai sitten niin , että uusi pod cast on jonkun puolitunnetun influencerin kasvojen kohotusoperaatio . Joka tapauksessa kuunnel la tällaisia podcasteja ei jaksa . Joidenkin podcastien vallankumouksel lisuus ja monien surkeus johtuu samasta asiasta : kun blogia varten täytyi olla sentään jonkin verran kirjoitustaitoa , podcastin luo mista varten ei oikeastaan tarvitse kuin mikin ja erillisen applikaation puhelimeen tai läppä rille . Puhetta ihmisissä riittää . Yhdysvalloissa ja muussa angloamerikka laisessa maailmassa , missä uusi taidemuoto on kehittynyt pisimmälle , on oma podcast lähes jokaiselle kuviteltavissa olevalle nichel le . Kiinnostaako kasvinhoito ? Ei ongelmaa . Sopranos ? Jokaisen jakson analyyttisesti ja oivaltavasti purkavia podcasteja on useam pia . Kokeellinen hörhöily ? Jon Mooallemilla on podcast nimeltä Walking , jonka jaksoissa kävellään tunnin verran metsissä – sanomatta mitään . Ja niin edelleen . Jos ja kun joku edelleen kysyy , miksi kuun nella podcasteja , nehän ovat vain radio ohjel mia , eikä radiotakaan tule koskaan kuunnel tua , vastaus ovat nämä kokeelliset projektit ja niche show ’ t . Ne eivät olisi mahdollisia radiossa eivätkä missään muuallakaan . Parhaimmilla podcasteilla vaikuttaa olevan yksi yhteinen piirre : niiden todellinen aihe on podcastin tekijä / juontaja ja hänen oikkunsa . Myös maailman kuuluisin ja yli 340 miljoo nalla latauskerralla myös suosituin podcast Serial jakaa tämän piirteen . Osaavimmat suomalaiset tekijät tietävät tämän . Mikä on Antti Holman Auta Antti ! podcastin aihe ? Niinpä . Jopa työ ja elinkeinoministeriöllä on oma podcast , 75 %. Harmi , että konsepti on juontaja Reetta Räty haastattelemassa vaihtuvia vierai ta . Liian kliinistä . Mikäli podcast olisi ministeri ön tyyppien houreiseksi muuttuvaa pähkäilyä siitä , miten työllisyysaste saadaan nostettua 75 prosenttiin , kuuntelisin jokaisen jakson . Podcastin p tarkoittaa pakkomiellettä . PT
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 KAINALOSSA T: IIDA SOFIA HIRVONEN K: RAKASTAJA ROBERT 1990-LUVUN laman kyn nyksellä Suomea villitsi kylpyläbuumi . Hulppeita kylpylöitä valmistui en nätysmäärin ja niistä muodostuikin symboli 80 luvun kulutusjuhlalle , josta eliitti syytti kansaa . Laman aikaan Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg virkkoi kylpylöis tä , että huonosti menee , mutta pysytäänpä sentään puhtaina ! Kylpylöissä vain kellutaan , kunnes iho näyt tää kuivatulta hedelmältä , veltostetaan moraalista selkärankaa eikä kehitytä ihmisinä . 2010 luvulla lillumista kannattaisi kui tenkin taas harjoittaa , koska muuten voi saada burnoutin . Kuten pieksä mäkeläinen sanonta kuu luu : ” Oun tässä jouteolloo lopetellunna , sano laeska kyselijälle .” Hei, me lillutaan! PALSTALLA VIRITTÄYDYTÄÄN LUKUJUTUN TUNNELMAAN.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 Etsimme mainosmyyjää! Lisätietoja : Ylioppilaslehden päätoimittaja Susanne Salmi , susanne . salmi @ ylioppilaslehti . fi Haluaisitko kartuttaa työkokemustasi mediamyynnin parissa? Kelpaisivatko lisätienestit? Ylioppilaslehti etsii vahvistusta mainosmyynti tiimiinsä. Työ on provisiopalkattua ja sopii mainiosti esimerkiksi opiskelujen oheen. Työtä voi tehdä joustavalla aikataululla missä vain . Palkkaus määräytyy myytyjen mainosten perusteella : mitä enemmän myyt , sitä enemmän tienaat . Kiinnostuitko ? Hae paikkaa lähettämällä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen susanne . salmi @ ylioppilaslehti . fi . Hakuaika päättyy 22 . 4 . klo 16 . Haemme myynnistä ja markki noinnista innostunutta henkilöä , jolla on jo valmiiksi verkostoja yritysmaailmassa . Työ edellyttää hyviä sosiaalisia taitoja , myynti henkisyyttä sekä intoa ja kykyä kontaktoida potentiaalisia mainos tajia puhelimitse , sähköpostitse ja kasvokkain .
Tehdään Helsingistä maailman toimivin kaupunki! 282 Kurenniemi Ääni nuorille, Tulevaisuudelle! tomaskurenniemi tomaskurenniemi.ehdolla.fi oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi Rakkaus ja toisto oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi au oi E N S I I L T A : ? P E R J A N T A I N A ? 1 5 . 3 . 2 1 9 ? K L O ? 1 9 M U U T ? N ÄY TÖ K S E T: ? K E ? 2 . 3 . ? K LO ? 1 9, ? L A ? 2 3 . 3 . ? K LO ? 1 4, ? M A ? 2 5 . 3 . ? K LO ? 1 9 T O ? 2 8 . 3 . ? K L O ? 1 9, ? P E ? 2 9. 3 . ? K L O ? 1 9, ? L A ? 3 . 3 . ? K L O ? 1 4 , ? T I ? 2 . 4 . ? K L O ? 1 9 KE?3.4.?KLO?19,?LA?6.4.?KLO?19,?KE?10.4.?KLO?19,?LA?13.4.?KLO?14?JA?KLO?19 T I ? 1 6 . 4 . ? K L O ? 1 9, ? K E ? 1 7. 4 . ? K L O ? 1 9, ? T I ? 2 3 . 4 . ? K L O ? 1 9, ? K E ? 2 4 . 4 . ? K L O ? 1 9 LA?27.4.?KLO?14,?LA?4.5.?KLO?19,?MA?6.5.?KLO?19,?KE?8.5.?KLO?19,?PE?10.5.?KLO?19 L I P U T ? 2 4 ? / ? 1 8 ? € L I P U T ? T I K E T I S T Ä T I K E T T I . F I F R E D R I K I N K A T U ? 1 8 1 2 ? H E L S I N K I T E AT T E R I TA KO M O. F I D R A M A T U R G I A ? J A ? O H J A U S : ? K A T A R I I N A ? N U M M I N E N N Ä Y T T E L I J Ä T : ? J O A N N A ? H A A R T T I , ? J O O N A S ? H E I K K I N E N T U O M A S ? R I N TAPA N T T I L A , ? L A U R A ? R Ä M Ä ? T I L A? J A ? VA LO S U U N N I T T E L U : S A L L A ? S A L I N , ? H E I K K I ? P A A S O N E N ? P U K U S U U N N I T T E L U : ? M A R I A ? S I R É N Filosofian professori, Helsingin yliopiston hallituksen jäsen. SDP, Helsinki Järkeä & sydäntä Thomas Wallgren 244 Helsin gfors sven ska arbe tarfö renin g rf. Sivistys, ilmastovastuu ja hyvinvointivaltio kuuluvat yhteen. Opintorahan ja perustutkimuksen rahoituksen tasoa nostettava. Vapaan tieteen ja demokraattisen yliopiston puolesta. Reetta Vanhanen Lääkäri, kaupunginvaltuutettu 44 Bicca Olin Opiskelijajärjestön puheenjohtaja, samhällsdebattör 38 Äänestä koulutuksen puolustajaa. KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös maaliskuun alusta vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2019 12 Politiik ka ANTTI RINNE LUOTSAA SOSIAALIDEMOKRAATTEJA, JOILLA OLI TODELLINEN VISIO VIIMEKSI VUONNA 1903: ”SOSIALIDEMOKRAATTINEN PUOLUE SUOMESSA ON KANSAINVÄLINEN PUOLUE: SE TUOMITSEE KAIKKI KANSOJEN ETUOIKEUDET SAMOIN KUIN SYNTY PERÄN, SUKUPUOLEN JA VARALLISUUDEN ETUOIKEUDET SEKÄ JULISTAA, ETTÄ TAISTELUN RIISTÄMISTÄ VASTAAN TULEE OLLA KANSAINVÄLISEN SAMOIN KUIN RIISTÄMINENKIN ON.”
13 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 TUHKAKESKIVIIKKO, PAASTON ensimmäinen päivä. Pään päälle siroteltu tuhka on katumuksen ja parannuksen vertauskuva. Helsingin Apollo-klubille on kerääntynyt kokoomuksen glitter-puoli tai sen niin sanottu ”top heavy -osasto”, kuten toinen tilaisuuteen sivullisena tullut sanoo. ”Ole se muutos, jonka haluat nähdä”, lukee sekä taustanäytöllä että banderollissa. Kummassakin paistaa myös käsialamaisesti tyylitelty Liike Nytin logo. Kahdeksan kuukautta olemassa olleen liikkeen vaalistartissa on kello 16 noin 60 ihmistä. Osalla on kädessä lasillinen kuohuvaa, jota tarjottiin heti aulassa. Ilmassa ei ole minkäänlaisen juhlan tuntua. Hjallis Harkimo astelee lavalle. Yleisö antaa aplodit, jotka kuulostavat itse apatialta. Ei ole Harkimokaan oma karismaattinen itsensä. Puheesta puuttuu ponne, vaikka Harkimo kuinka selittää, että hän on ”pannut tähän 200 000 omaa rahaa, kyllä minä olen tosissani”. Harkimon puhe kestää vain muutaman minuutin. Hän ehtii jo antaa puheenvuoron Helene Auramolle, jonka on määrä esitellä Liike Nytin ”tiekartta” (anglismit ftw) vaaleihin. Mutta ennen kuin Auramo ehtii aloittaa, Harkimo palaa lavan keskelle. ”Sori mä unohdin”, Harkimo sanoo ja pyytää lavalle kaksi Liike Nytin ehdokasta. He kertovat lyhyesti, millaista kannattajakorttien kerääminen on ollut. ”On päässyt levittämään liikkeen sanomaa”, sanoo ehdokas Teija Makkonen hyvin lyhyessä puheenvuorossaan. Ei aplodeja. Auramo palaa lavalle ja aloittaa: ”Se että me ollaan oltu täällä alle vuoden ja saatu tällainen meno käyntiin on uskomatonta.” Tiekartta esitellään lyhyesti, ja välissä Auramo sanoo pari kertaa niin kuin jokainen vähän tuhnuisia Powerpoint-esityksiä pitänyt on joskus sanonut: ”Mennään vaan siihen seuraavaan”, ”mennään tuohon seuraavaan slaidiin”. Slaideissa kerrotaan, mitä Liike Nytin ”netti parlamentti” on päättänyt eri aihealueiden sisällä alkaa edistää. Mukana on niin koulukiusaamisen lopettamista, yritystukijärjestelmän remontoimista kuin myös ay-maksujen verovähennysoikeudesta luopumista. ”Eipä tässä muuta”, sanoo Hjallis Harkimo lopuksi. Heti perään DJ Amanda Harkimo soittaa Haloo Helsingin ja JVG:n kappaleen Texas. Pannaan kunnolla tuulemaan Ei tultu tänne ennakkoluulemaan Isken niin kuin hurrikaani Liike Nytin verkkosivuilla luki ennen vaalistarttia, että ”räjäytetään systeemi”. Joo. Politiik ka Fyre-festivaali on kaikkien yhteinen naurun aihe. Nykypolitiikka muistuttaa sitä liian paljon. on perseestä KIRJOITTI PEKKA TORVINEN KUVITTI TIIA REIJONEN
14 JÄRJESTELMÄ PITÄISI uudistaa, siitä on hyvin moni samaa mieltä. The Economist -lehti julkaisee sarjaa mielipidekirjoituksia, joissa pohditaan, miten demokratian voisi korjata. London School of Economicsin johtaja Minouche Shafik kirjoitti puolestaan helmikuussa Financial Timesissa, että populistit ovat oikeassa yhdessä asiassa: järjestelmän täytyy muuttua. Sitten ovat populistit itse, kuten perussuomalaisten Matias Turkkila, joka väittää vaalivideollaan valheellisesti, että Suomi on kleptokratia ja (ei välttämättä valheellisesti) että asioiden täytyy muuttua. Sitten ovat äänestäjät, kuten Helsingin yliopistossa kolmatta vuotta opiskeleva Baiar Kutal. Hän on ollut mukana perustamassa Fem-R-järjestöä (verkkosivujen mukaan Fem-R on ”feministinen ja antirasistinen kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on lisätä rodullistettujen ääntä suomalaisessa yhteiskunnassa”), mutta eduskuntavaalit eivät kiinnosta käytännössä lainkaan. Puolueet ne vasta tylsiä ovatkin, sanoo Kutal. Joidenkin kavereiden lähtö politiikkaan ja heidän puheensa sisäpiireistä ovat vain vahvistaneet epäluuloa puolueita kohtaan. ”On omat Whatsapp-ryhmät, Facebook-ryhmät, ja siellä käydään keskustelua, joka saattaa olla hyvinkin erilaista kuin mitä puolue antaa ulospäin itsestään”, Kutal sanoo. Kutal kaipaa politiikkaan enemmän avointa keskustelua, enemmän suoraa demokratiaa ja ylipäätään sitä, että asioiden muuttamisessa kuunneltaisiin niitä, joita asia koskee. Siis vähän niin kuin sitä, mitä Liike Nyt omalla tavallaan ainakin väittää yrittävänsä. Mutta ei Liike Nytkään kelpaa Kutalille. Hänelle se on jo valmiiksi valta-asemassa vaikuttavien valkoisten keski-ikäisten ryhmä, jota on vaikea nähdä mitenkään politiikkaa mullistavana liikkeenä. ”Ulkomaalaistaustaisena minulla on vähän fiilis, että minuun kohdistuvista asioista keskustelua käyvät jotkut muut. On muutamia maahanmuuttajataustaisia poliitikkoja, joilta kysytään meihin liittyviä asioita, mutta kun suurin osa meistä ei äänestä, niin sekin on vähän luotaantyöntävää”, Kutal sanoo. Ylipäätään politiikasta puuttuu kokonaan keskustelu, jossa maahanmuuttajia pidettäisiin muuna kuin uhkana tai jonain varantona, josta Suomi voi hyötyä. Mitä jos heitä ajateltaisiin esimerkiksi ihmisinä, kysyy Kutal. Voi olla, että joku poliitikko jossain näin tekeekin, mutta varsinaiseen keskusteluun sillä ei ole ollut vaikutusta. Politiikan ideoiden markkinapaikalla ei ole juuri mitään Kutalille sopivaa. Ei ainakaan valtakunnanpolitiikassa. Kunnallisvaaleissa Kutal kertoo äänestäneensä, ja kaupunginvaltuustosta hänellä on enimmäkseen positiivinen kuva. Kunnallisvaalit ovatkin ihmisten arjen kannalta tärkeimmät vaalit, ja erityisesti Helsingin kaupunginvaltuuston merkitys vain kasvaa. Tulevaisuus kuuluu entistä enemmän isoille kaupungeille ja metropolialueille, ja esimerkiksi Lontoon ja Pariisin pormestarit Sadiq Khan ja Anne Hidalgo ovat luvanneet tiivistää kaupunkien yhteistyötä brexitistä riippumatta. MUTTA EDUSKUNTAA tarvitaan myös. Kansallisvaltiot eivät ole katoamassa mihinkään, sanoo helmikuussa Demos Helsingin vieraana ollut avoimen vasemmistolainen toimittaja-kirjailija-ajattelija Paul Mason, joka oli Helsingissä puhumassa postkapitalismista. ”Yksi syy tälle on pelkästään se, että planeetan voimakkain kansallisvaltio on Kiina, ja se todella on kansallisvaltio. Kiina tarkoittaa kieltä, etnisyyttä ja valtavaa valtiota. Se käyttää teknologista suvereniteettia hyväkseen ja se pystyy halutessaan tekemään paljolti mitä tahtoo myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.” Masonin mukaan vastaus Kiinan (ja Kiinan kommunistisen puolueen) ja populistien haasteeseen ”ei voi olla 1930-luvun kaltainen globaalin järjestelmän hajoaminen vaan järjestelmän uudelleenmuotoilu”. ”Uudelleenmuotoilua miettivässä pöydässä ei ole Greenpeacea, ei ammattiliittoja, ei uudenlaisia verkostoliikkeitä, siellä on kansallisvaltioita”, Mason muistuttaa. ”Tämän takia ainoa tapa järjestää globaali monenkeskinen järjestelmä uudelleen on se, missä uudistamisesta kiinnostuneet kansallisvaltiot neuvottelevat keskenään ja löytävät tuloksen, joka on oikeudenmukainen kaikille.” Ja siksi myös Suomessa tarvitaan eduskuntaa. KANSANEDUSTAJAT OVAT viime aikoina vain tehneet kovin vaikeaksi uskoa, että Arkadianmäellä tehtäisiin mitään järkevää tai arvokasta. Baiar Kutal ei voinut uskoa, että eduskunta hylkäsi Maksuton toinen aste -kansalaisaloitteen muotoseikan vuoksi. Sen lisäksi kevääseen mahtui koko sote-sopan huipennus, kun Juha Sipilä (kesk) marssi vihdoin Sauli Niinistön (kaik) luo ja esitti hallituksen eronpyynnön. Sekoilun lomassa ehdittiin tehdä kunnolla hallaa suomalaiselle parlamentarismille, kuten kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr) näki Twitterissä: ”Kokoustekninen kikkailu sote-valiokunnan asiantuntijakuulemisen torppaamiseksi ei ole kunniaksi suomalaiselle parlamentarismille.” Tutkijatohtori Johanna Vuorelma Tampereen yliopiston tutkijakollegiumista mietti hänkin samaa Twitterissä: ”Politiikan oikeutus alkaa olla kohta niin vaakalaudalla, että tilanne voi johtaa laajempaan epäluottamukseen poliittista järjestelmää kohtaan. Kansanedustajat ovat vastuussa paitsi lakien säätämisestä myös siitä, että luottamus demokratiaan pysyy vahvana.” Vuorelman mukaan ”sote-uudistus on hirveän hyvä esimerkki parlamentaarisen edustuksen heikkoudesta”. Tilanne on jotakuinkin tämä: kaikista puolueista löytyy laaja yhteisymmärrys, että sote-uudistus pitäisi tehdä ja sen tavoitteista ollaan samoilla linjoilla, mutta eduskunnalle annettu esitys ei täytä lopulta yhtään niistä tavoitteista, joita sille on asetettu. ”Miten voi olla, että kun lähtökohta uudistuksen tarpeellisuuYLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 delle on noin hyvä, niin malli, jota tarjotaan, on ihan jotain muuta?” ihmettelee Vuorelma. Vastaus on Vuorelman mielestä se, että taustalla ovat jotkin muut kuin kansalaisten intressit. Noin kymmenen prosenttia kansalaisista käyttää valtaosan sosiaalija terveydenhuollon resursseista. ”Jos lähtökohta on, että sote-uudistusta tehdään huono-osaisten hoitoketjujen ja hoidon parantamiseksi ja resurssien viisaamman käytön vuoksi, valinnanvapaus ja maakunnat eivät kumpikaan ole vastauksia”, Vuorelma sanoo. Vuorelman mukaan politiikan tavoitteiden, ehdotusten ja kansalaisten intressien katkos oli sote-sopassa ”hirveän ilmeinen”. ”Se vähentää luottamusta politiikkaan. Kelle sitä edes tehdään?” Niin sanottua valinnanvapautta perusteltiin usein yritysten kannalta sillä, että se synnyttäisi uutta liiketoimintaa. Vuorelman mielestä tämä on aivan perusteltu näkökulma, jos samaan aikaan luovutaan kustannussäästöargumentista. Silloin ei myöskään puhuta enää huono-osaisista. Sote-soppa on vain yksi kysymys, jossa tarkastella edustuksellisuuden toteutumista. Vuorelman mukaan edustuksellisuus ei kytkeydy kunnolla tämän hetken politiikkaan, vaaleihin, politiikan uutisointiin eikä siitä käytävään keskusteluun. Se on iso ongelma. Äänestäjistä puhutaan kuluttajina. Mitä heille tarjotaan? Vaihtoehdot tarjoillaan ennen vaaleja pahimmillaan niin, että puoluejohtajat esittävät viiden minuutin linjapuheen. ”Silloin jää aina kertomatta se, että kansalaisilla on todella kysymyksiä, joiden he haluaisivat tulevan edustetuksi politiikan kentällä. Viiden minuutin retoriikalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten eri intressiryhmät hyötyvät tehdystä politiikasta”, Vuorelma sanoo. Vuorelma toivoo politiikan journalismiin demokratiakäsityksen palauttamista. ”Sitä, että se on muutakin kuin hevoskilpailu, jossa puolueet laitetaan ravaamaan keskenään.” MESTARI JA OPETUSLAPSI, JUSSI HALLAAHO JA MATIAS TURKKILA. PERUSSUOMALAISILLA JA ÄÄRIOIKEISTOLLA ON SENTÄÄN VISIO: VÄÄRÄNVÄRISET IHMISET POIS SUOMESTA, NIIN LUOMME VALKOIHOISTEN ONNELAN. NIIN JA (POST)MODERNISMI, MÄDÄTYSTÄ! 15
16 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 Politiikan journalismin kielikuvat ovat vahvasti urheiluselostuksen puolella. ”Pointtina on useimmiten kilpailu eikä se, miten edustuksellisuus toteutuu, kun hallitusta muodostetaan. Se on jäänyt hallituksesta toiseen usein epäselväksi: mitä intressiryhmiä otetaan huomioon? Ketkä pääsevät vaikuttamaan?” Tämänhetkisessä keskustelussa hämärtyy se, kenen etuja kulloinkin ajetaan. Siksi kannattaisikin kysyä useammin, mitä ryhmiä tämänkertainen uudistus hyödyttää. Kokoomuksen vaalilause on ”Luotamme Suomeen”. Se on jälleen asioiden hämärtämistä, Vuorelma sanoo. ”Kun puolue sanoo ajavansa kaikkien suomalaisten asiaa, se ei voi todellisuudessa niin tehdä. Ikään kuin yksi puolue voisi edustaa koko maata. Se ei ole mahdollista kuin jossain hyvin keskitetyssä järjestelmässä, mutta tämänkaltainen retoriikka antaa ymmärtää, että tässä on puolue, joka on yhtä kuin valtio.” Tiedostamattomina ideologiat elävät meissä ja tiedostamattomina ne ottavat meistä vallan. Kylmän sodan päätteeksi liberaalin demokratian piti olla ideologioiden loppu, mutta tosiasiassa ideologiat menivät vain arkkuun piiloon, kun erityisesti vasemmistopuolueet hakeutuivat poliittiseen keskustaan. Joku olisi voinut huomauttaa jo 90-luvun alussa – ja varmaan huomauttikin, mutta kuuroille korville – että liberaali demokratia on historiallisesti katsottuna oksymoron. Liberalismin kannattajat olivat alun perin demokratiaa vastaan, sillä kun on tapana muuttua väkijoukkojen tyranniaksi. Liberaali demokratia on sisäisesti ristiriitainen ideologia, ja populistien ja äärioikeiston nousun myötä se paljastuu nimenomaan siksi, mitä se on. Samalla kuitenkin muut ovat aivan yhtä ideologisia. Oikeistopopulistien on turha yrittää päästä sanaa karkuun. ”Ideologiat näkyvämmäksi on sen kuuluttamista, että tuotaisiin julki, ketä minkäkin puolueen politiikka hyödyttää. Puolueilla pitäisi itsellään olla selkeä näkemys siitä, kenen asiaa edistetään”, Vuorelma sanoo. NIIN KAUAN KUIN näkemystä ei ole, populistien (valheelliseen) sanomaan on vaikea vastata paremmalla sanomalla. Visiot puuttuvat kaikilta muilta paitsi oikeistopopulisteilta ja äärioikeistolta. Riku Siivonen kirjoitti aiheesta kolumnin Ylelle vuoden alussa, mutta samaa tarinaa on kerrottu kansainvälisessä mediassa jo aiemmin. Esimerkiksi aktivisti Lorenzo Marsili kirjoitti Al-Jazeeran verkkosivuilla viime elokuussa, että ”äärioikeistolla on utopia. Mikä on meidän vastaava?” Väitöskirjatutkija Timo Harjuniemi Helsingin yliopistosta huomauttaa, että 1800ja 1900-luvun vaihteessa suurina kansanliikkeinä syntyneet puolueet ovat nykyisin lähinnä vaalien alla aktivoituvia kampanjaorganisaatioita. ”Olemassaolo tuntuu perustuvan siihen, että ihmisiltä haetaan legitimiteetti muutaman vuoden välein puoluetukea varten. Organisaation ylläpitämisestä on tullut itseisarvo. Siitä ovat syntyaikojen suuria sosiaalisia muutoksia hakeneet kansanliikkeet kaukana”, Harjuniemi sanoo. Johanna Vuorelma lisää, että politiikan tutkimuksessa puhutaan paradoksista: samaan aikaan kun puolueet ympäri Eurooppaa ovat lähentyneet valtiota, niiden oikeutus kansalaisten silmissä on heikentynyt. ”Luottamus puolueisiin on ollut useamman vuosikymmenen tosi heikkoa, aina 80-luvun alusta asti. Samoista ajoista asti äänestysvilkkaus on ollut laskussa, ja joissain vaaleissa äänestysprosentti on jo alle 60. Tilanne alkaa kriisiytyä demokratian näkökulmasta”, Vuorelma sanoo. Onko mikään ihme, että puolueisiin ei luoteta? Käytännössä kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet 2000-luvulla jossain vaiheessa hallituksessa, mutta harjoitettu politiikka on vaihdellut yhtä paljon kuin Iron Maidenin musiikki levystä toiseen. 2000-luvun hallitusohjelmat ovat hyvin samankaltaisia huolimatta niitä laatineista puolueista, sanoo Vuorelma. ”Tästä syntyy outoja ja erikoisia tilanteita. Esimerkiksi vihreät on profiloitunut koulutuspuolueena, mutta hekin olivat aiemmin mukana leikkaamassa koulutuksesta. On hirveän vaikea asemoitua ideologisesti suhteessa muihin puolueisiin, kun kaikki ovat olleet tekemässä samoja päätöksiä nykyisessä tai edellisissä hallituksissa.” Kokoomuksen tai keskustan esiintyminen koulutuspuolueena on tietysti vielä irvokkaampaa, kun viimeksi neljä vuotta sitten luvattiin, ettei leikata, ja leikattiin kuitenkin. POLITIIKASTA ON tullut yhä enemmän hallinnointia. Vanhoilla eduskuntapuolueilla on esittää vain teknisiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, sanovat sekä Harjuniemi että Vuorelma. ”Sdp:ltä, keskustalta ja kokoomukselta on hävinnyt kyky visioida vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tai esittää vastakuvia hallinnoinnille”, sanoo Vuorelma. Harjuniemi pohtii, mihin politiikalla on edes mahdollisuus vaikuttaa. ”Politiikalle jää aika vähän tilaa, kun globalisoituvan talouden toiminta ja sen imperatiivit määräävät niin paljon tai niiden sanotaan
17 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 määräävän. On yleisesti jaettu käsitys, että politiikan tila on pienentynyt”, Harjuniemi sanoo. Hyvä esimerkki tästä on Ant ti Rinteen (sd) vappusatanen, joka oli Vuorelman mielestä hyvin maltillinen lupaus. ”Se naurettiin nurin täysin utopistisena heittona, johon ei ole mitään perusteita. Jos satanen lisää pienimpiin eläkkeisiin on radikaali poliittinen visio, niin se kertoo paljon siitä, miten vähän mielikuvitusta meillä on”, Vuorelma sanoo. Näyttää kuitenkin siltä, että Rinne onnistui vappusatasella jossain, sillä keskustan vaaliohjelmassa on hyvin samansuuntainen ehdotus eläkkeiden korottamiseksi. Satanen kuussa lisää pienituloisten tilille on kuitenkin kaukana visiosta. Ja mikäli vappusatanenkin jää lopulta ehdotuksen tasolle samoin kuin lupaus siitä, ettei koulutuksesta leikata, iso osa kansasta pettyy jälleen. Kuinka monta kertaa voi pettyä ennen kuin pettyä ei enää voi? Pettymys on merkki siitä, että sitä ennen oli uskoa ja toivoa. Mitä sitten, kun usko ja toivo ovat menneet pois? ”Monella on tunne, että puolueille esitetyt vaateet eivät johda mihinkään. Mitään ei tapahdu ja mikään ei muutu. Välitysmekanismi tuntuu olevan rikki. Tuntuu, että valehdellaan ja lupaukset petetään. Tämä tunne on osittain kaiken finanssikriisin jälkeisen populismin nousun ja liberaalin status quon haastamisen takana”, Harjuniemi sanoo. Perussuomalaiset teki vuonna 2011 ”jytkyn”. Sen poikkeuksellisuus unohtuu usein. Vuorelman mielestä perussuomalaisten nousu osoittaa, että Suomessakin on mahdollisuus isolle protestiliikkeelle, joka voi syntyä nopeasti, vähän niin kuin La République En Marche ! nousi Ranskassa perinteisten keskustavasemmistoja -oikeistopuolueiden romahduksen jäljiltä. Protesti voi tulla myös progressiivisesta suunnasta. ”Kun viime vuosia katsoo, niin aika paljon protesti on jäänyt laitaoikeistoon. Jonkin verran on ollut vasemmistolaisia puolueita, mutta ne eivät ole onnistuneet mobilisoimaan ihmisiä yhtä tehokkaasti.” Ilmastonmuutokseen liittyvä liikehdintä on suuri kysymysmerkki. ”Millä tavalla Euroopassa alkanut laaja liikehdintä kanavoituu parlamentaariseen politiikkaan niin, että radikaalit ja kunnianhimoiset tavoitteet nostetaan kärkeen? Uudet sukupolvet voivat olla hyvin alttiita äänestämään tällaista puoluetta. Suomen vihreät näyttäytyy aika konservatiivisena verrattuna näihin kansalaisliikkeisiin”, Vuorelma sanoo. Liike Nyt on siis apajilla. Puolueisiin luotetaan niin vähän. Mutta kun Apollo-klubin menoa seurasi, mieleen hiipi Fyre-festivaali. POLITIIKKA ON KUIN Fyre-festivaali. Hirveää paskaa, suoranaista huijausta, myydään parhaana koskaan. Tämä ei ole erityisen omaperäinen havainto. Financial Timesin Alphaville-wonk-blogin vastaava toimittaja Izabella Kaminska kirjoitti helmikuussa, että koko talous on kuin Fyre-festivaali. Kaminska viittasi yritysja erityisesti teknologiastartup-yritysmaailmassa yleistyneisiin työnkuvauksiin: ”ajatusjohtaja”, ”influencer”, ”visioija”, ”toteuttaja” ja niin edelleen. Mystisillä toimenkuvilla on tarkoitus. Ne hämärtävät yritysten arvoa tai pikemminkin arvon puutetta yhteiskunnalle, koska nämä yritykset eivät ymmärrä, mikä tarkoitus niillä voisi olla yhteiskunnassa tai markkinoilla, Kaminska kirjoittaa. ”Yritykset, joilla on mystikkoja, ovat niitä, jotka haluavat kartuttaa valtaa ja suosiota vallan ja suosion vuoksi – eivätkä vaihtaakseen niitä palveluihin tai tuotteisiin, jotka lisäisivät yhteiskunnan varakkuutta.” Käytetyt yritysstrategiat muistuttavat Kaminskan mielestä maakaappausta, joka tehdään psykologisella sodankäynnillä perinteisen sijaan. Tavoitteena on, kuten aina, siirtää tuottavia resursseja yhdeltä ryhmältä toiselle niin, että edellinen jää nuolemaan näppejään. Tällainen bisnesmalli toimii vain, kun vallankaappaus naamioidaan hyvää tekeväksi muutokseksi, joka auttaa toteuttamaan jonkin utopian tulevaisuudessa, Kaminska kirjoittaa. Siksi ajatusjohtajat ja influencerit ovat niin tärkeitä. He mahdollistavat bisnesmallin toteuttamisen. Arvostelijat täytyy lytätä. Suomalainen politiikka tuskin on pelkkää vallan ja suosion kasvattamista toisten kustannuksella, mutta omanlaisensa mystiikka sinne on pesiytynyt. Uudistuspuhe ja -vimma on kaikkialla, puolueesta riippumatta, sanoo Johanna Vuorelma. ”Uudistuksista puhutaan itseisarvona. Jos miettii perhettä yksikkönä tai yritystä, niin ei missään ajeta uudistuksia uudistusten vuoksi. Varsinkin jos sanotaan, että tavoitteet eivät täyty, säästöjä ei tule.” Sote-uudistuksen julkilausuttuna tavoit teena oli säästää kolme miljardia euroa niin, että kustannusten kasvua olisi saatu hillittyä tulevaisuudessa. Esimerkiksi valtiontalouden tarkastusvirasto kuitenkin arvioi, että erityisesti valinnanvapausmalliin liittyi suuria kustannusriskejä. Talouspolitiikan arviointineuvosto sanoi samaa. Ja niin edelleen. Samalla Suomen terveydenhuolto on jo maailman kustannustehokkaimpia. Puolueettomat arviot siis sanoivat, että säästöjä ei todennäköisesti saada aikaan, pikemminkin lisää kustannuksia. Mutta mitä näitä ankeuttajia kuuntelemaan, meillä on cool proggis käynnissä! Perustuslakiasiantuntijat talebaneja, tieteentekijät kaiken maailman dosentteja. Uudistukset ovat politiikkapuheessa retorinen keino, sanoo Vuorelma. Viedään maata kohti tulevaisuutta. Samasta laarista tulee myös lupaus räjäyttää systeemi. Retoriikkaa. Varsinainen räjäytys jää tekemättä. ”Aivan kuten startuppeihin liitetään mielikuvia, että ne miettivät asioita uudella tavalla, vaikka sitten tosiasiassa tapa toimia on ihan sama, resurssit vain siirtyvät eri tavalla ja usein niin, että ne siirtyvät valtion rajojen sisältä ulkopuolelle”, sanoo Vuorelma. Sipilän hallituksessa oli jopa erillinen uudistusministeri. Kunta-alan kehittämissäätiön jutussa vuonna 2015 kerrottiin, kuinka ”kuntaja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk) lupaa, että tällä hallituskaudella kunnat pääsevät uudistamaan ja kokeilemaan”. George Orwell, täältä tullaan! Aivan kuten yritysmaailman hypemarkkinoilla on omat influencerinsa, politiikan uudistusvimmalla on toimittaja Saska Saari koskensa. Ylen ensimmäisen vaalitentin aikaan maaliskuun puolessavälissä Saarikoski twiittasi seuraavaa: ”Ilmasto voi olla tämän hetken tärkein tulevaisuusteema, mutta en ole varma, onko se näiden vaalien tärkein teema, koska Suomen vaikutus ilmastoon on rajallinen, eivätkä puolueiden erot ole suuret. Itse haluaisin kuulla enemmän siitä, miten Suomea uudistetaan.”
18 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 ”ELÄMME MAAILMASSA, jossa vallanhaltijat huijaavat meitä. Tiedämme, että he valehtelevat. He tietävät, että me tiedämme. He eivät välitä. Me sanomme, että välitämme, mutta emme tee mitään.” Tämä oli BBC:lle työskentelevän dokumentaristi Adam Curtisin havainto vuonna 2016 julkaistussa dokumentissa Hypernormalisation. Kuulostaa järkyttävän paljon Matias Turkkilalta! Tai Mikael Gabrielilta. Mitä tehdä? Millä tavalla ylläpitää järjestelmällistä epäilyä vallanpitäjiä kohtaan suistumatta valheisiin, kyynisyyteen ja kaiken ironisoimiseen, asenteeseen, jossa millään ei ole enää väliä? Kyynisyys kun voi viedä tilanteeseen, jossa joku poliitikko tai ryhmä poliitikkoja nousee kaiken arvostelun yläpuolelle. ”Niin, se on yksi tärkeimpiä kysymyksiä maailmanlaajuisesti”, sanoo Vuorelma. ”Yhä enemmän näkee sitä, että järjestelmällisellä epäilyllä ei haluta luoda parempaa demokratiaa vaan kyynisyyttä ja pessimismiä, tunnetta, että politiikan kautta ei voida vaikuttaa yhteisiin asioihin.” Vuorelman mukaan muuta ratkaisua ei taida olla kuin jatkaa järjestelmällistä epäilyä laadukkaalla tavalla ja tiedon käyttöön liittyvällä moraalisella selkärangalla. ”Vihjailu kleptokratiasta ilman perustelua ei ole systemaattista epäilyä, se on vain epäluottamuksen hengen levittämistä.” Kansalaiskeskustelu, joka pyrkii parantamaan demokratiaa ja pitämään poliitikot vastuussa, voi kuitenkin näyttää pinnallisesti hyvin samalta kuin huuhaan ja valheiden levittäminen. ”Esimerkiksi Yhdysvalloissa raja näiden kahden välillä on hämärtynyt. Kaikki on vain kritiikkiä, laadullista eroa ei voi tehdä vaikka toisen jutun taustalla olisi satoja tunteja tutkivaa journalismia ja toisen taustalla ei mitään. Miten suojella tätä rajaa Suomessa?” Yksi vastaus on terävöittää kritiikkiä. Poliittinen journalismi voisi esimerkiksi ottaa asiakseen uudistuspuheen tekemisen naurunalaiseksi, niin kuin Izabella Kaminskan kaltaiset journalistit ovat tehneet influencereille ja muille mystikoille. Ei ratkaisukeskeisyydelle, kyllä rankalle mutta perustellulle arvostelulle. Toinen: ehkä politiikka täytyy palauttaa politiikkaan. Ehkä on hyväksyttävä, että demokratiassa jopa erilaiset totuuskäsitykset – niin moraaliset kuin epistemologiset – kilpailevat keskenään, ovat kilpailleet aina. Populistinen ”kyllä kansa tietää” -totuus ja asiantuntijoiden totuus ovat olleet tukkanuottasilla ainakin 200 vuotta. Näin sanoo muun muassa Pennsylvanian yliopiston historian professori Sophia Rosenfeld uudessa kirjassaan Democracy and Truth: A Short History. Ranskan vallankumouksen jälkeen kehittyneeseen demokratiaan on sisäänrakennettu, että totuudella on väliä, mutta samalla kellään ei ole lopullista päätäntävaltaa siihen, mikä on totta. Tämä kitka synnyttää uusia ideoita ja vaatimuksia, joista jotkut hyväksytään ja toiset hylätään. Ainakaan menneisyyttä ei saa ryhtyä nostalgisoimaan, sanoo Johanna Vuorelma. Ei 1970tai 1980-lukua, ei mitään. Lisäksi eteenpäin on menty, ”moderni eettinen järjestys ja sosiaalinen mielikuvasto” (lainattu filosofi Charles Taylorilta) ovat vasta aivan viime aikoina käyneet hierarkkisen moraalikäsityksen viimeisten linnakkeiden, kuten jäykkien sukupuoliroolien, kimppuun. Taylorin argumentin mukaan sukupuoliroolien purkaminen sijoittuu feodalismin kuoleman kanssa samaan jatkumoon. Ilmanko niistä tapellaan. The long and winding road. Muuta ei ole. MUTTA ENTÄ JÄRJESTELMÄN räjäytys, niin kuin Liike Nyt lupaa? Visioiden puutteesta Ylellä valittanut Riku Siivonen kirjoitti 18.3. toisessa kolumnissa, että äänestäminen ei todellakaan kannata. Argumentit olivat paljolti samoja kuin tässä tekstissä: puolueilla ei ole mitään eroa. Äänestämättä jättämisestä puhuminen kuulostaa epäilyttävän paljon Morrisseyn haastattelulta tai nykytuotannolta. Tuskin puolueet äänestämättä jättämistä huomioivat. Apatia sopii aivan hyvin monelle poliitikolle ja politiikalle. Sen sijaan tyhjää äänestäminen, siinä voisi olla ideaa. Se on esimerkiksi José Sara gamon romaanin Kertomus näkevistä lähtökohta. Eräissä kunnallisvaaleissa kansa käy vaaliuurneilla, mutta pääkaupungin tulos poikkeaa muista: äänestysprosentti on lähes sata, mutta äänistä yli 70 prosenttia on tyhjiä. Hallinto säikähtää ja järjestää uudet vaalit. Tulos: äänestämättä jättäneitä nolla prosenttia, tyhjiä ääniä 83 prosenttia. Poliittinen johto panikoi, syyttää tyhjää äänestäneitä terrorismista, määrää poikkeustilan ja lavastaa terrori-iskun oikeuttaakseen vallanpidon. Tyhjä ääni on todellinen järjestelmän räjäytys. Nice dream.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2019 KOKOOMUKSEN JAANA PELKONEN MAINOSTAA ITSEÄÄN TOLKUN IHMISENÄ. HÄN PUHUU PALJON KISSOISTA: ”SUOMESSA HYLÄTÄÄN TAI TAPETAAN EI-TOIVOTTUNA ARVIOIDEN MUKAAN NOIN 20 000 KISSAA VUODESSA JA VAIN JOKA KYMMENES TALTEENOTTOPAIKKAAN PÄÄTYNYT LÖYTÖKISSA HAETAAN TAKAISIN OMAAN KOTIINSA. TÄLLAINEN KÄYTÖS ON HÄPEÄLLISTÄ EIKÄ KUULU HYVINVOINTIYHTEISKUNTAAN.” KISSOJEN VALLANKUMOUS.
ONKO PAKKO SÄÄSTÄÄ ” K estävyysvaje”, sanoo Paperi T painavantuimalla äänellään Helsingin Sanomien kaksi vuotta sitten tuottamassa ”uutiskäsitteet selkokielellä” -videosarjassa. Paperi T istuu jonkinlaisessa kylpylän pukuhuonetilassa latelemassa viime vaalikaudella usein kuultua talouspoliittista puheenpartta. ”...tarkoittaa sitä rahamäärää, jonka valtion ja kuntien tulee säästää seuraavien kymmenien vuosien aikana. Esimerkiksi meillä Suomessa kestävyysvajeeksi arvioidaan noin 10 miljardia euroa. Luku on korkea, koska väestö vanhenee vauhdilla. Vanhusten hoitoon TARVITTAVAN RAHAN MÄÄRÄ KASVAA ( Paperi T korottaa ääntään, koska joku toinen pitkätukkainen jäbä kuivaa hiuksiaan samassa huoneessa) Samalla. Kun. Työtätekevien. Veronmaksajien. Määrä. Vähenee.” Videon lopussa Paperi T katsoo synkeästi kameraan, niin kuin hän puhuisi faktoista, jotka ovat ikäviä, mutta ehdottoman tosia. Tosia ne ovatkin. Väestö vanhenee samalla kun syntyvyys laskee, ja vanhusten hoiva vaatii tulevaisuudessa ennätysmäärän resursseja. Huoltosuhteen heikkenemisestä johtuva pakko nimenomaan leikata ei ole kuitenkaan mikään neutraali fakta. Uusliberaalin ideologian ohjaamalle talouspolitiikalle on tyypillistä esittää itsensä epäpoliittisena, välttämättömien asioiden vastuullisena hoitamisena. Se lupaa parantaa vapautta ja vähentää sääntelyä laajentamalla markkinamekanismia yhteiskunnassa. Poliittiset valinnat kehystetään niin kuin kyse olisi ainoista järkevistä menetelmistä. Talouspolitiikassa valta on pitkälti valtiovarainministeriöllä, joka laskee kuinka paljon tulee säästää ja kertoo luvut, joiden avulla koalitiohallitukset pystyvät tekemään yhteisiä päätöksiä. Lähtökohta on, että tapa ajatella työtä, kuluttamista tai talouspolitiikkaa ei tulevaisuudessa muutu tai voi muuttua millään tavalla, vaan asiat jatkuvat niin kuin tähän asti. Oletuksia tehdään kymmenien vuosien päähän. Verojen korottaminen ei ole vaihtoehto, koska korottamisella olisi työllisyysvaikutus. Talouden tasapainottamiseen ei voida myöskään ottaa lainaa. Leikata pitää, aina ja jatkuvasti, vaikka lainaa ottamalla tai veroja korottamalla voitaisiin investoida julkisiin palveluihin ja tuottaa niin sanottuja ”hyvän kehiä”, joiden kautta kaikkien hyvinvointi paranisi. Valtion velkaantumisen hillitseminen on pitkään ollut Suomen politiikan tärkeimpiä KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVASI MIKKO RIKALA