• MISSI Lohjalla ollaan perus suomalaisia s. 22 Kiinalaisista tehdään lätkäkansa s. 28
  • KONSTA NUPPONEN Pohjoismaiset kielet ja venäjä TULEVAISUUDEN HELSINKI ON ENEMMÄN SIVISTYNYT, SUVAITSEVAINEN JA KANSAINVÄLINEN METROPOLI. HELSINGIN YLIOPISTOSSA OPISKELEE MONTA LOISTAVAA KOKOOMUSLAISTA KUNTAVAALIEHDOKASTA: TARIK AHSANULLAH Oikeustieteellinen VAFA JÄRNEFELT Ympäristömuutos ja -politiikka EMILIA KNAAPI Valtiotieteellinen MARIANNA KUPIAS Valtiotieteellinen Oikeustieteellinen OTTO MERI Oikeustieteellinen Jatko-opiskelija DANI NISKANEN Oikeustieteellinen Teologinen 31 65 80 87 103 111 MARIAM RGUIBI Valtiotieteellinen DANIEL SAZONOV Oikeustieteellinen NINA SILLANTAKA Valtiotieteellinen LAURI SKÖN Teologinen ELISA TARKIAINEN Valtiotieteellinen LAURA VARJOKARI Oikeustieteellinen 128 136 138 139 141 148 Ilmoituksen maksaa Kansalliset Ylioppilaat ry 112 TODENNÄKÖISESTI OLET JO RKP:LÄINEN GE DITT SAMVETE EN RÖST MEIDÄNKIN ARVOT PERUSTUVAT IHMISTEN KUNNIOITTAMISEEN, YKSILÖN VAPAUKSIIN JA OIKEUKSIIN, TASA-ARVOON SEKÄ SOSIAALISEEN JA GLOBAALIIN VASTUUSEEN.
  • ELÄVÄ, AVOIN JA SUVAITSEVA 706 Ada Saarinen Helsinki Olen 24-vuotias valtiotieteen kandidaatti ja konfliktintutkimuksen maisterivaiheen opiskelija. Haluan kaupunginvaltuustoon edistämään edullisempaa asumista, tehokkaampaa liikkumista ja saavutettavampia mielenterveyspalveluita. AMANDA PASANEN www.amandapasanen.fi 697 POLKUJA JOKAISELLE M ak sa ja : Am an da Pa sa ne n, Ad a Sa ar in en , Al vi in a Al am et sä WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI
  • Äänestä kaveriasi! Niin muutkin tekevät Äänestä kaveriasi! Niin muutkin tekevät Kuntavaaliehdokkaana oleva ystäväni kävi hiljattain keskustelun ohikulkijan kanssa. Tämä ei ollut koskaan äänestänyt kuntavaaleissa. ”Äänestän vain tärkeissä vaaleissa, kuten presidentinvaaleissa”, hän sanoi. Ohikulkijoita on paljon. Viime kuntavaaleissa Helsingin äänestysprosentti oli 57,4 %, kun taas presidentinvaaleissa äänensä kävi antamassa 72,8 % äänioikeutetuista. Kuitenkin juuri niillä päätöksillä, jotka tehdään lähellä, on merkitystä arkielämässä. Niin kauan kuin presidenttini ei ole oranssi sontaa suoltava tosi-tv-hahmo, ei käytännössä ole väliä, kuka hän on. Kuntatason päätökset taas vaikuttavat suoraan arkeeni: paljonko minulle jää rahaa käytettäväksi asumismenojen jälkeen tai kuinka suuren osan vuorokaudestani käytän liikkumiseen paikasta toiseen? Ketkä nukkuvat vaalien yli? Nuorisotutkimusseuran mukaan juuri nuorten äänestysinto on laskenut. Nuoret ikäluokat äänestivät vielä 1980-luvulla huomattavasti aktiivisemmin kuin nykyisin. Jos nuorena jättää äänestämättä, tuskin äänestää vanhempanakaan. Ihmisillä on tapana äänestää itsensä kaltaista ehdokasta. Perheelliset ja palvelualojen työntekijät äänestävät kaltaisiaan, autoilijat ja kulttuuriintoilijat samoin. Nuoret sen sijaan äänestävät yleisimmin tunnettuja nimiä ja kokeneita poliitikkoja; opiskelijat äänestävät harvoin toisia opiskelijoita. Kuka sitten äänestäisi opiskelijoita? En tarkoita, etteivät eri-ikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat päättäjät voisi kiinnostua opiskelijoiden hyvinvoinnista. Silti esimerkiksi opiskelijaasuntojen rakentaminen tuskin yltää prioriteettilistalla korkealle, jos ehdokkaan äänestäjät ovat hyvin toimeentulevia keski-ikäisiä. Tai nopea poikittaisliikenne, jos kulkee kaikki matkansa ilmastoidussa Volvossa. ”Kyllä sedät ja tädit sun asiat hoitaa / Kai ne nyt työnsä osaa / Katos kaikki nää kurjat jutut on reaalipolitiikkaa”, lauloi Varaque-yhtye vuonna 2003, kun olin x-vuotias. Enää en jää odottamaan, että sedät ja tädit hoitavat asiani, vaan äänestän opiskelijaa, joka ajattelee parastani. Äänestä kaveriasi, koska niin muutkin tekevät! Ehdolla olevat HYYläiset kaverisi löydät osoitteesta hyy.fi/ehdokkaat. Elli on HYYn hallituksen jäsen, vankkumaton urbanisti ja maanviljelijän tytär. E L L I S A A R I ILMOITU S
  • K U N T A V A A L E I H I N L Ä H D E T Ä Ä N masentavasta asetelmasta: suurten puolueiden ehdokashankinta on epäonnistunut, ja ihmisiä kiinnostaa politiikka koko ajan vähemmän. Ja miksi heitä kiinnostaisi? Mehän olemme viimeiset vuodet kuulleet jatkuvasti, mikä politiikassa on vialla. Politiikka on rikki, sanoi kokoomus vuonna 2015, ja kertoi olevansa korjausliike. Politiikka on rikki, sanoo puolestaan perussuomalaiset tänä vuonna, ja kertoo, että heidän joukossaan saa ajatella itse. Toistossa on voimaa. Kun hokeman kuulee tarpeeksi monta kertaa, siihen alkaa uskoa. Muistan sanoneeni joskus itsekin, että no hei, politiikkahan on rikki. USEIN TOISTUVA LAUSAHDUS TUSKIN kertoo oikeasti mitään politiikan tilanteesta. Heittona se on tietysti kätevä. Fraasin ympärillä käytävä keskustelu näyttää nimittäin hyvin, millainen poliittisen kulttuurin ihanne on lyönyt läpi 2010-luvun Suomessa. Lausahduksen toistajat korostavat, että politiikassa ”riidellään” liikaa, eikä ratkaisuja saada aikaiseksi. Hyvien ratkaisujen tekemistä puolestaan haittaavat ikävät ideologiat, joiden sijaan pitäisi keskittyä siihen, mikä on järkevää. Väittely ja ideologiat halutaan siis pois, tilalle toivotaan puolestaan tehokkuutta ja järkevyyttä. E R I T Y I S E N S U O S I T T U J A J Ä R K I perusteluista on tullut talouspoliittisessa keskustelussa. Siitä on jo lähes täysin kadonnut ajatus, että taloustiede – jota ennen kutsuttiin syystä poliittiseksi taloustieteeksi – on kokoelma erilaisia teorioita, joiden väliset erot johtuvat toisistaan poikkeavista eettisistä ja poliittisista näkemyksistä. Ei ole olemassa yhtä järkevää, arvovapaata taloustiedettä. Ei siis myöskään ole olemassa yhtä järkevää, arvovapaata ratkaisua. Arvoista ja ideologioista vapaat ”järkipäätökset” eivät kerta kaikkiaan ole mahdollisia. Järkevyyden taakse on kuitenkin helppo mennä piiloon, kun oman politiikan kärkeä ei ole jaksettu tai haluttu teroittaa kunnolla. Jos omaa ideologiaansa tai arvovalintojaan ei jaksa perustella, voi vain kuitata kaiken järkevyydellä. Olisi tietysti paljon reilumpaa sanoa, että nämä ovat minun arvoni, tämä on minun ideologiani ja siksi olen tätä mieltä. Samalla tulisi kuitenkin sanoneeksi, että politiikka ei ole mustavalkoista, eikä näihin kysymyksiin siksi ole ”oikeita” tai ”vääriä” vastauksia. K E S K U S T E L U K U L T T U U R I N muuttaminen vaatisi rohkeutta ehdokkailta ja puolueilta. Siksi se on jotain, mitä ei uskalleta tehdä. Mutta jos niin tehtäisiin, keskustelu voisi ehkä siirtyä ideologioiden ja arvomaailmojen välisiin eroihin ja pois siitä, mikä on järkevää ja mikä ei. Tuota keskustelua on käyty jo niin kauan, että se on puuroutunut mössöksi, johon on vaikea edes koskea. Ja kun itsetehty mössö ei enää miellytä ihmisiä, poliitikon on helppo sanoa, että poliitikka on rikki. No kai se nyt on rikki, kun rikoitte sen. P.S. Kerroimme edellisen lehden sivulla 40, että Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) haluaisi valtion osallistuvan uuden Tampere3korkeakoulun rakentamisen peruskustannuksiin peräti 50 miljoonalla eurolla. Toisin kuin väitimme, se ei ole sata vaan tuhat kertaa nykyistä (50 000 euroa) suurempi summa. Ylioppilaslehti pahoittelee virhettä! JÄRKEVÄÄ MÖSSÖÄ K uv a : M er i Bj ör n PÄ Ä K I R J O I T U S Robert Sundman, päätoimittaja ”Arvoista ja ideologioista vapaat ’järkipäätökset’ eivät ole mahdollisia.” Äänestä kaveriasi! Niin muutkin tekevät Äänestä kaveriasi! Niin muutkin tekevät Kuntavaaliehdokkaana oleva ystäväni kävi hiljattain keskustelun ohikulkijan kanssa. Tämä ei ollut koskaan äänestänyt kuntavaaleissa. ”Äänestän vain tärkeissä vaaleissa, kuten presidentinvaaleissa”, hän sanoi. Ohikulkijoita on paljon. Viime kuntavaaleissa Helsingin äänestysprosentti oli 57,4 %, kun taas presidentinvaaleissa äänensä kävi antamassa 72,8 % äänioikeutetuista. Kuitenkin juuri niillä päätöksillä, jotka tehdään lähellä, on merkitystä arkielämässä. Niin kauan kuin presidenttini ei ole oranssi sontaa suoltava tosi-tv-hahmo, ei käytännössä ole väliä, kuka hän on. Kuntatason päätökset taas vaikuttavat suoraan arkeeni: paljonko minulle jää rahaa käytettäväksi asumismenojen jälkeen tai kuinka suuren osan vuorokaudestani käytän liikkumiseen paikasta toiseen? Ketkä nukkuvat vaalien yli? Nuorisotutkimusseuran mukaan juuri nuorten äänestysinto on laskenut. Nuoret ikäluokat äänestivät vielä 1980-luvulla huomattavasti aktiivisemmin kuin nykyisin. Jos nuorena jättää äänestämättä, tuskin äänestää vanhempanakaan. Ihmisillä on tapana äänestää itsensä kaltaista ehdokasta. Perheelliset ja palvelualojen työntekijät äänestävät kaltaisiaan, autoilijat ja kulttuuriintoilijat samoin. Nuoret sen sijaan äänestävät yleisimmin tunnettuja nimiä ja kokeneita poliitikkoja; opiskelijat äänestävät harvoin toisia opiskelijoita. Kuka sitten äänestäisi opiskelijoita? En tarkoita, etteivät eri-ikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat päättäjät voisi kiinnostua opiskelijoiden hyvinvoinnista. Silti esimerkiksi opiskelijaasuntojen rakentaminen tuskin yltää prioriteettilistalla korkealle, jos ehdokkaan äänestäjät ovat hyvin toimeentulevia keski-ikäisiä. Tai nopea poikittaisliikenne, jos kulkee kaikki matkansa ilmastoidussa Volvossa. ”Kyllä sedät ja tädit sun asiat hoitaa / Kai ne nyt työnsä osaa / Katos kaikki nää kurjat jutut on reaalipolitiikkaa”, lauloi Varaque-yhtye vuonna 2003, kun olin x-vuotias. Enää en jää odottamaan, että sedät ja tädit hoitavat asiani, vaan äänestän opiskelijaa, joka ajattelee parastani. Äänestä kaveriasi, koska niin muutkin tekevät! Ehdolla olevat HYYläiset kaverisi löydät osoitteesta hyy.fi/ehdokkaat. Elli on HYYn hallituksen jäsen, vankkumaton urbanisti ja maanviljelijän tytär. E L L I S A A R I ILMOITU S 5
  • SISÄLLYS A L K U U N 5 Pääkirjoitus 6 Sisällys 9 Tehkää kuntavaaleille docventuresit, toivoo Salla-Maaria Laaksonen 10 Gentrifikaatiotutka 11 Miten äänestää ilman henkkareita? 11 Yli 8 000 selkärankaislajia uhkaa katoaminen 12 Tutkijatkin saavat vihapostia LO P P U U N 36 Ottaako taide enää kantaa? 38 Sarjakuva: Kosminen työtön 39 Dosentti Lassi A. Liikkanen on myös saunologi 40 Essee: Sad Girl Theory 41 Emoji-uutiset 42 Kolumni: Anni Saastamoinen 43 Yst. terv. Ylioppilaslehti MELKEIN MISS GAY FINLAND s. 16-21 Kun Tuuli Kamppila ryhtyi elämään naisena, häntä alettiin neuvoa enemmän tietokoneen käytössä. Tekijöinä tässä lehdessä Meri Björn, Adam Bruell, Carolina Forss, Viivi Huuska, Reetta Mikkola, Jyrki Nissinen, Roosa Oksanen, Anni Saastamoinen, Kaarlo Strauffer, Eero Suoranta, Jussi Särkilahti, Nick Tulinen, Noora Vaarala Kannen kuva Viivi Huuska
  • LEHTI ISSN 0355-9246 /// ISSN 1458-445X (verkkolehti) Vuoden kolmas numero ilmestyy 5.5. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut KIINA MENI KAUKALOON s. 28-35 Suomi on vain yksi maista, jotka haluavat tehdä rahaa kiinalaisten jääkiekkobuumilla. [also in english] s. 18.1.1913 Helsinki PÄ ÄTO I M I T TA JA Robert Sundman A D Tuomas Järvenpää TO I M I T U S S I H T E E R I T Melissa Heikkilä Veera Jussila etunimi.sukunimi(a) ylioppilaslehti.fi KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki p. 050 447 1117 TOIMITUSJOHTAJA Antti Kerppola antti.kerppola(a)hyy.fi MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot PALAUTE posti(a)ylioppilaslehti.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro TÄYSIN TAVALLINEN KUNTA s. 22-27 Lohjalla pelätään työpaikkojen puolesta ja lobataan baarikaverille menestystä kuntavaaleissa.
  • helsinkirekry.fi yhdessä teemme vaikuttavia tekoja katso avoimet t yÖPaikat Hello World! Lakimies, varavaltuutettu. Partiolainen, akavalainen ja HYYläinen. LSE:n ja Euroopan parlamentin alumni. tedapter.? Ted Apter 34 Rohkea sivistysmetropoliitti M ak sa ja : Te d Ap te ri n tu ki yh di st ys
  • VÄHEMMÄN MELUA TYHJÄSTÄ Teksti: Melissa Heikkilä Kuntavaalit jäävät usein suurempien, seksikkäämpien vaalien varjoon. Tutkija Salla-Maaria Laaksosen mukaan ihmiset saataisiin kiinnostumaan, jos kuntavaaleille tehtäisiin docventuresit. Kuntavaaliehdokas, tässä ilmainen kampanjavinkki: jos haluat huomiota, herätä haloo Twitterissä tai Facebookissa. Siellä olisi nyt tilaa innokkaalle yhteiskunnalliselle somettajalle. Kuten presidentti Trumpin huuruiset, kirjoitusvirheitä vilisevät twiitit keskellä yötä todistavat, sometuksen ei tarvitse edes olla erityisen laadukasta ollakseen vaikuttavaa. Vielä toistaiseksi huhtikuun kuntavaalit eivät näytä herättäneen erityisen suuria intohimoja internet-keskusteluissa. ”Verkossa on ollut hiljaista”, sanoo tutkija Salla-Maaria Laaksonen. Laaksonen oli mukana Helsingin Sanomain Säätiön tukemassa Digivaalit 2015 -hankkeessa, jossa tutkittiin, mistä sosiaalisessa mediassa puhuttiin eduskuntavaalien aikaan ja kuka määritteli, mistä puhuttiin. Tutkimusryhmä selvitti muun muassa, miten usein ehdokkaiden twiitit päätyivät perinteisiin tiedotusvälineisiin uutisiksi. Suomen Twitteriä seuraaville tulokset eivät olleet yllättäviä. Kärkisijoilla keikkuivat nuoret ehdokkaat kuten vasemmistoliiton Li Andersson ja vihreiden Ville Niinistö. Heidän viestimänsä avaukset nostettiin kaikista useimmin valtavirtamedian puheenaiheiksi. Myös perinteisellä medialla on paljon valtaa siinä, mitkä aiheet nousevat vaalikevään aikana pinnalle. Esimerkiksi Ilta-Sanomien vaalikoneessa kunnalliseen päätöksentekoon liittyville asioille annettiin vain muutaman kysymyksen verran tilaa. Sen sijaan ehdokkailta kysyttiin muun muassa eutanasiasta sekä samaa sukupuolta olevien parien avioja adoptio-oikeuksista. Nämä eivät liity millään tavalla kuntapolitiikkaan. Sosiaalisessa mediassa ja lööpeissä onkin helpompaa huutaa maahanmuuttopolitiikasta ja homoliitoista kuin aidosti kunnallistasolla päätettävästä kaavoituksesta tai julkisesta liikenteestä. Ja kuntavaaleissa kunnallisista asioista täytyy huutaa erityisen kovaa: vaalien äänestysprosentti on perinteisesti ollut surullisen alhainen. Vuonna 2012 vain 58,2 prosenttia saapui uurnille. Laaksosen mukaan vaalit eivät myöskään näyttäydy samanlaisena mediaspektaakkelina kuin ensi vuoden presidentinvaalit tai vaikkapa eduskuntavaalit. ”Olisi hienoa, jos verkossa olisi enemmän keskustelua kansalaisten ja poliitikkojen välillä. Verkkoalustat ovat nyt enemmän kampanjointialustoja, jossa on mainontaa ja vaalitelttakutsuja, mutta poliittisista aiheista puhumisen osuus on pieni”, Laaksonen sanoo. Laaksosen mukaan siihen vaadittaisiin jotain radikaalia. ”Jonkun pitäisi tehdä kuntavaaleille docventuresit.” Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin vetämä televisiosarja näytti suomalaiskatsojille viikoittain uuden dokumentin ja herätti niistä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Sarja tarjosi katsojilleen matalan kynnyksen osallistua keskusteluun ja mahdollisuuden kiinnostua vaikeista aiheista. ”Olisi mahtavaa, jos sosiaalisessa mediassa pystyttäisiin käymään poliittista keskustelua samalla tavalla närkästymättä.” K uv a : Ju ss i Sä rk il ah ti AJANKOHTAISTA 9
  • Paalutorin ruokarekat: muun muassa aasialainen nuudelikeittiö Cute Panda Food Graffitiöverit: ei maistu enää kapinalta Vantaan nuorekkaaksi uudistunut taidemuseo Artsi – rispekt! Coworking Myyr York -yhteisötila (joskin puolityhjässä ostarissa) Mikes Diner: burgereita, kuivakakkua ja kuolettavan makeita pirtelöitä sinisellä glitterkastikkeella Söpön Salama Pizzan (sic) ulkoseinässä heiteltyjen kananmunien jälkiä Kauppakeskus Isomyyrin kuolonkorinat Myyrmanni enimmäkseen kuin mikä tahansa keskisuomalainen ostari: Voglian kautta Spice Iceen ja Arnoldsiin Kaurismäkeläinen Myyrmäen Grilli: menun otsikoina ”ranskalaiset”, ”ateria”, ”juoma” Mika Häkkistä sponsoroinut moottoriravintola Allun Grilli mainostaa broileria sanalla ”vautzi” Makuunin liiketilaan on muuttanut hammaslääkäreitä, ei erikoisolutbaari Tuleva biljardipaikka Lane: open-teksti sammunut, sen vieressä lappu SOON Wanda’s Kitchen & Lounge: #lounge, #brunssi ja Vantaan kaupunginosien mukaan nimetyt pöydät, mutta lounasbuffassa ei lämmintä kasvisruokaa Kino Myyri: Myyrmäessä korttelikino on ollut muotia jo vuodesta 1993 Myyrmäki kuulostaa nimenä jotenkin söpöltä – myyriltä. Paikan ruotsinkielinen nimi Myrbacka tarkoittaa kuitenkin suomäkeä. Suota saa nykyisestä Myyrmäestä hakea, sillä vantaalainen kaupunginosa on vuorattu 1970-lukulaisella betonilla. Kauppakeskus Myyrmannin pommi-iskusta alkaa olla jo toista vuosikymmentä, ja Facebookissa tykkäyksiä kerää Humans of Myyr York -sivusto. YLIOPPILASLEHTI LÄHTI JUNALLA ETSIMÄÄN KESKILUOKKAISTA VANTAATA. Te k s t i : M e l i s s a H e i k k i l ä & Ve e r a J u s s i l a M M Y Y R M Ä K I GENTRIFIKAATIOTUTKA 10
  • Opiskelija haluaa käyttää ääntään kuntavaaleissa 9. huhtikuuta, mutta henkilöllisyystodistus puuttuu. Uuteen ei ole varaa, sillä passi tai kuvallinen henkilökortti maksaa useita kymmeniä euroja – se taas on pois ruokarahasta. Voiko äänensä antaa, jos ei pysty todistamaan kuka on, Helsingin kaupungin keskusvaalilautakunnan virkamiehet? ”Poliisilta on mahdollista saada äänestämistä varten väliaikainen, maksuton henkilöllisyystodistus. Sitä varten on oltava mukana kaksi passikuvaa, joiden hankkiminen on toki maksullista. Käytännössä henkilöllisyystodistusta on haettava etukäteen, eikä sellaisen saaminen onnistu enää vaalipäivänä. Erityistilanteissa on myös mahdollista, että henkilön annetaan äänestää vanhentuneella henkilöllisyystodistuksella. Mikäli sellainen siis löytyy, kannattaa se ottaa mukaan. Myös sukulainen, joka pystyy todistamaan henkilöllisyytensä, voi saapua paikalle vakuuttamaan äänestäjän henkilöllisyyden. Nämä erityistilanteet vaativat aina tapauskohtaista harkintaa. Vaalipäivän äänestyksestä huolehtii äänestyspaikalla kunnanhallituksen asettama vaalilautakunta, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme jäsentä sekä kolme varajäsentä. Tämä vaalilautakunta katsoo myös, voidaanko äänestäjän henkilöllisyys todistaa luotettavasti ja tekee viimeisen päätöksen asiassa.” KYSYTÄÄN AUKTORITEETILTA Sukupuuttoon kuolevien eläimien pelastaminen on vaikeaa. Se on vähän samanlaista kuin yrittäisi pidellä samaan aikaan kymmeniä innokkaita koiranpentuja sylissään: kun yksi on saatu kaapattua takaisin kainaloon, toinen vipeltää jo toisella puolen rakennusta. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ylläpitää tunnetuinta uhanalaisuusluokitusten järjestelmää. Uhanalaisuustasoja on kaiken kaikkiaan seitsemän: elinvoimaisen lajin kanta on vakaa ja runsas, hävinneen lajin epäilyksettä viimeinenkin yksilö on kuollut. Väliin mahtuu erilaisia tasoja aina silmälläpidettävien lajien ryhmästä luonnosta hävinneiden lajien ryhmään. Eläinlajit liikkuvat tasojen välillä sitä mukaa kun niiden kannat heikentyvät tai vahvistuvat. Esimerkiksi viime syksynä isopanda pääsi ”vain” vaarantuneiden lajien joukkoon, kun sitä aiemmin pidettiin jopa erittäin uhanalaisena eläimenä. Uhka hävitä luonnosta on siis edelleen suuri, mutta häviämisen arvioidaan nyt tapahtuvan keskipitkällä aikavälillä – ei enää lähiaikoina. Elinympäristön suojeleminen, metsästyksen torjuminen ja kantojen kasvattaminen esimerkiksi eläintarhoissa ovat Maailman luonnonsäätiö WWF:n mukaan tehokkaita tapoja torjua sukupuuton uhkaa. Niiden avulla esimerkiksi harmaavalas, amurintiikeri, vuorigorilla ja villihevonen on pelastettu häviämiseltä. Toisaalta liike on jatkuvaa myös toiseen suuntaan. Monille tutusta kirahvista tuli viime joulukuussa vaarantunut eläinlaji, vaikka se vielä hetki sitten tiedettiin elinvoimaiseksi. The Guardianin Damian Carrington kirjoittaa, että 31 vuoden aikana kirahvien määrä on romahtanut yli 150 000 yksilöstä jopa hieman alle 100 000 yksilöön. Joka kolmas kirahvi on siis kadonnut. IUCN:n mukaan ihmiset eivät huomaa lajin kohtaloa, sillä eläimiä on esillä ympäri maailmaa. ”Kun ihmiset näkevät kirahveja safareilla, mediassa ja eläintarhoissa, he eivät ymmärrä, että nämä majesteettiset eläimet kuolevat hiljaa sukupuuttoon”, järjestön lehdistötiedotteessa kirjoitettiin. Kirahveja uhkaavat niiden luontaiseen elinympäristöön laajenevat kaupungit ja salametsästys. Eläimen häntää pidetään joissain kulttuureissa statussymbolina. Samanlaista uhkaa kokevat sarvikuonot, joita tapetaan niiden sarvien vuoksi jatkuvasti. Sarvi koostuu kuitenkin samasta aineesta kuin meidän kyntemme – arvottomasta kreatiinista. Maailman tapahtumat numeroina. KIRAHVIT OVAT ASTEEN LÄHEMPÄNÄ SUKUPUUTTOA Tällä palstalla soitamme viranomaisille ja asiantuntijoille. Vuosina 1996 ja 1998 tehdyissä laskelmissa oli vasta 3 314 uhanalaista selkärankaislajia TIEDOT: IUCN (2016) Kaiken kaikkiaan maailmassa arvioidaan olevan 68 109 selkärankaislajia 8 160 näistä on jollain tavalla uhanalaisia 11
  • Tutkijoiden kohtaama häirintä ja vihapuhe on voimistunut viime vuosina. Yliopistoilla ei silti ole yhtenäisiä ohjeita, kuinka henkilökuntaa voisi niiltä suojella. ” V Ä Ä R I N ” T U T K I T T U Teksti: Melissa Heikkilä 12
  • ” V Ä I T Ö S K I R J A K U T I S T U U vasemmistofeministiseksi manifestiksi, joka suuntautuu nykyhallitusta, kokoomusta, työnantajajärjestöjä ja miesliikkeitä kohtaan.” Näin kirjoittaa erään tutkimusseuraksi itseään kutsuvan yhdistyksen puheenjohtaja kuusisivuisessa selvityspyynnössään, jonka hän on tehnyt viime vuoden lopulla Helsingin yliopistossa tarkastetusta väitöskirjasta. Puheenjohtaja – ja seuran ainoa nimetty jäsen – vaati yliopiston kanslerinvirastoa sel­ vittämään, onko valtiotieteiden tohtori Milja Saari syyllistynyt tulosten vääristelyyn silloin vielä arvioitavana olleessa väitöskirjassaan. Todistusaineistoksi on koottu muun muassa otteita allekirjoittaneen omista tutki­ muksista. Iso osa selvityksen perusteluista on kopioitu suoraan hänen Uusi Suomi ­blogi staan, jossa väitöskirjaa kutsutaan ”tosielämän tasa­ arvofaktoista piittaamattomaksi” ja tutkijaa haukutaan henkilökohtaisesti. Vilppisyytösepäily on jo pitkään jatkuneen piinaamisen kulminoituminen. Tutkimus­ seuran puheenjohtaja on pitänyt Saarta ja hänen tutkimusaihettaan eli samapalkkai­ suutta silmätikkuinaan vuosikaudet. ”Jos olen ollut jossain puhumassa, hän on ollut siellä nauhuri mukana. Ne hän sitten litte­ roi blogiinsa ja irrottaa asioita kontekstista. Hän kokee, että vain hänellä on totuus”, Saari kertoo. Virallisia polkuja pitkin tullut vilppisyytös­ epäily tuli kuitenkin järkytyksenä. ”Tämä ei ole enää sitä, että joku yksittäi­ nen ihminen kirjoittaa netissä jotain, vaan on tapahtumassa järjestäytymistä.” H Ä I R I N TÄ O N T U T T U I L M I Ö yliopistomaailmassa. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta TJNK teetti vuonna 2015 kyselyn julkisuudessa asiantuntijoina esiinty­ neiden tutkijoiden saamasta palautteesta. Luvut olivat karuja: kaikista vastanneista 68 prosenttia oli saanut jonkinlaista häiritsevää palautetta, joista suurin osa tuli yksityisiltä hen­ kilöiltä. 42 prosenttia vastaajista sanoi häirin­ nän olevan vanha ilmiö, joka on voimistunut. Selvitys toteutetaan uudestaan tänä vuonna ja tulokset julkaistaan alkusyksystä. ”Jos miettii suomalaisen yhteiskunnan keskustelun tilaa, niin tuntuu, että se on koventunut”, sanoo TJNK:n pääsihteeri Reetta Kettunen. V I R A L L I S I A VÄY L I Ä P I T K I N kiusanteko on harvinaista. Yliopiston kansleri Thomas Wilhemsson kertoo, että kanslerin­ virasto saa noin kuusi epämääräistä yhteyden­ ottoa vuodesta. Joissain tapauksissa hyvän tieteellisen käytännön loukkaamista koske­ vien epäilyjen selvittämisprosessia käytetään Saaren tapauksen lailla väärin. Tutkimus­ ja opetushenkilökunnan etu­ järjestö Helsingin yliopiston tieteentekijät ry:n (HYT) puheenjohtaja Linda Hart on kuullut tapauksista, jossa hyvän tieteellisen käytännön vastaisesta menettelystä käynnis­ tetään tutkinta tutkijoiden välisten riitojen selvittämiseksi. ”Tässä tapauksessa kyse oli ideologisesta kiusanteosta”, hän sanoo. Hart korostaa, että pitkä ja raskas selvitys­ prosessi on tarkoitettu vakavien rikkeiden, kuten plagioinnin paljastamiseksi, ei riitojen selvittämiseksi. Osa kanslerinviraston saamista yhteyden­ otoista tulee kuitenkin ihmisiltä, jotka ovat närkästyneitä jostain tutkimustuloksesta. Lista erityisen tulipaloherkistä aiheista ei yllätä: tutkijat saavat postia erityisesti, jos tarkastelun alla on rasismi, maahanmuutto, feminismi tai esimerkiksi ilmastonmuutos. Vuonna 2013 Itä­Suomen yliopistossa kohua herätti rasismi­ ja monikulttuurisuus­ tutkijoihin kohdistunut häirintä. Tutkijat saivat koteihinsa uhkailukirjeitä ja vihapostia sosiaalisessa mediassa. Myös heidän toimin­ nastaan tehtiin kanteluita yliopiston johdolle. Helsingin yliopiston kanslerinvirasto sai puo­ lestaan äskettäin soiton henkilöltä, joka halusi yliopiston tutkivan muslimien tekemiä rikoksia. YHTENÄISIÄ OHJEITA TUTKIJOIDEN ja opetushenkilökunnan suojelemiseksi ei ole. Tutkija Milja Saari kokee jääneensä täysin yksin vilppisyytösepäilynsä kanssa. ”Jäin roikkumaan hiljaisessa hirressä. Minulle sanottiin heti, että tässä ei ole perus­ teita, mutta minun täytyy tehdä selvitys hyvin oman oikeusturvani takia. En saanut yliopis­ ton juristin yhteystietoja enkä mitään muuta ohjeistusta. Onneksi työkaverini olivat tukena ja auttoivat vastineen laatimisessa.” Saaren väitöskirjan vilppisyytös ei ole ainoa saman ihmisen tehtailema. Filosofian tohtori, tutkija Paula Koskinen Sandbergin väitöskirja samoista teemoista hyväksyt­ tiin Hankenilla viime vuoden lopulla. Ennen väitöstilaisuutta Saari soitti hänelle ja kertoi kohtaamastaan häirinnästä. Hanke­ nilla osattiin siis odottaa vilppisyytösepäilyä hyvissä ajoin. Sellainen tulikin, ja se oli Han­ kenin historian ensimmäinen. Ero yliopistojen käsittelytavoissa oli huo­ mattava. ”Minut ja ohjaajani pyydettiin palaveriin, jossa meille sanottiin, että tästä ei tarvitse murehtia ja he hoitavat sen”, Koskinen Sand­ berg kertoo. ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON HÄIRINTÄtapausten jälkeen Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto lähettivät Suomen yliopistot UNIFI ry:lle kirjelmän, jossa ne vaativat yliopis­ toja täydentämään turvallisuusohjeensa koske­ maan verkossa tapahtuvia uhkailutilanteita. Kirjelmään ei koskaan vastattu. ”Ihmiset ryhtyivät salaamaan puhelin­ numeroitaan eivätkä halunneet kuviaan yliopiston sivuille. Meille vain sanottiin, että yliopistoilla on kyllä omat ohjeensa”, kertoo Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala. Helsingin yliopiston epäasiallisen kohte­ lun ja häirinnän ehkäisemiseksi tehdyt toi­ mintaohjeet eivät käsittele yliopiston ulko­ puolelta tulevaa tai sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa häirintää millään tavalla. Yliopis­ ton häirintäyhdyshenkilö Terhi Somerkallio kertoo, että yliopistolla on tekeillä uusi, erillinen ohje sosiaalista mediaa varten. Hänen mukaansa työnantajan eli yli­ opiston on käytännössä hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta puuttua sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan häirintään. ”Se tekee siitä kompleksisemman kysy­ myksen kuin jos häirintä tapahtuisi jonkun sellaisen ihmisen toimesta, johon työnanta­ jalla on mahdollisuus puuttua.” HÄIRINNÄN TARKOITUKSENA ON hiljentää, ja toisinaan se myös tekee niin. Helsingin yliopiston kansleri Wilhelmsson on huomannut tutkijoiden häirinnän vaikut­ tavan siihen, mitä aiheita uskalletaan käsitellä. ”Olen tavannut tutkijoita, jotka ovat ikään kuin vetäytyneet tutkimaan jotain muuta, kun tuntuu, että eivät halua tutkia sellaisia teemoja jotka herättävät kielteisiä reaktioita. Se on tutkimuksen vapauden ja sananvapau­ den kannalta todella ongelmallinen asia.” Paula Koskinen Sandberg kertoo, että oli väitöskirjaa tehdessään tietoinen alansa tut­ kijoiden häirinnästä. ”En sen takia tuonut kauhean voimak­ kaasti esiin sitä, että tällainen työ on meneil­ lään. En halunnut, että työtä riepotellaan ennen kuin se on valmis.” Saaren väitöskirjaa koskeva valitus tuo­ mittiin lopulta kanslerinvirastossa perus­ teettomaksi, ja asia on Helsingin yliopiston näkökulmasta loppuun käsitelty. Sekä Saari että Koskinen Sandberg valmistuivat vilppi­ syytöksistä huolimatta tohtoreiksi. Molemmat aikovat myös jatkaa tutkimus­ työtä palkkaerojen parissa. ”Joku sanoi ihan hyvää tarkoittaen, että nythän minulla on mahdollisuus tutkia jotain muuta. Juu ei!” Saari sanoo. 13
  • FORTUMIN SÄÄTIÖN APURAHOJEN HAKU VUODELLE 2017 Fortumin säätiö myöntää apurahoja luonnon tieteiden, teknillistieteiden ja taloustieteiden tutkimus-, opetus ja kehitystyöhön energia-alalla. Säätiön painopistealueet ovat energian tuotanto ja energian käyttö sekä liikenteen energiaratkaisut. Haettavana on myös energiapolitiikkaan liittyvä EPRG – Fortum Foundation Fellow apuraha, joka mahdollistaa tutkimustyön Cambridgen yliopiston Energy Policy Research Groupissa. Hakuaika on 3.-21.4.2017. Tarkemmat hakuohjeet ja painopistealueet löytyvät säätiön kotisivuilta: www.fortum.com/saatio Odotamme erityisesti hakemuksia liittyen rakenteita uudistaviin ja poikkitieteellisiin energian ja kiertotalouden ratkaisuihin. Apurahahakemukset on lähetettävä säätiölle hakujärjestelmän kautta 21.4.2017 klo 16.00 mennessä. Lisätietoja tarvittaessa säätiön asiamieheltä: Risto Sormunen, asiamies.fortuminsaatio@fortum.com (p. 050 453 4615). KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi
  • Tuuli Kamppila on politiikkaan pyrkivä missi, joka ei nuorena tiennyt olevansa transsukupuolinen. K un Tuuli Kamppila, 29, oli lapsi, hänen perheensä koostui isästä, äidistä ja ”pojista”. Niin vanhemmat heitä kutsuivat, kolmea lastaan. Ihan perusperhe, Kamppila sanoo. Elettiin 1990-lukua, asuttiin Päijät-Hämeessä Asikkalan Salonsaaressa, reilun sadan ihmisen kylässä. Ala-asteelle kuljettiin kunnan keskustaajamaan Vääksyyn. Lähin kaupunki oli Lahti hyppyrimäkineen ja hiihdon maailmanmestaruuskisoineen. Kamppilakin suunnitteli hiihtäjän uraa. ”Hiihtäjähaave tyssäsi, kun tajusin, miten paljon olisi pitänyt harjoitella.” Tuskin Kamppila olisi tuolloin pystynyt ennustamaan, että hän kisaa joskus Miss Gay Finlandin kruunusta. Vielä kotona asuessaan Kamppila ei ymmärtänyt olevansa transsukupuolinen. Kenties se oli hyvä. Hän ei tiennyt, mitä oli edessä: oman identiteetin todistelua lääkäreille, rankkoja hoitoja, pitkiä katseita kadulla, poliittista taistelua. Taistelun kohteena on Suomen laki. Se kohtelee transsukupuolisia vähän samaan tapaan kuin kehitysvammaisia ja mielenterveysongelmaisia aiemmin. Sukupuolensa korjaavan ihmisen on oltava todistetusti lisääntymiskyvytön, jotta hän voi hakea uuden henkilötunnuksen. Sitä sanotaan pakkosteriloinniksi. Suomi on saanut linjastaan Euroopan neuvostolta moitteita. Tämän hallituskauden aikana translakia tuskin kuitenkaan uudistetaan. Perussuomalaiset vastustaa muutosta, ja viime kaudella uudistuksen torppasi silloinen hallituspuolue kristillisdemokraatit. Seksuaalivähemmistöjen asema on viimeksi parantunut tässä maaliskuussa tasa-arvoisen avioliittolain myötä, mutta Kamppilan kaltaisten sukupuolivähemmistöjen asema jumittaa vuodessa 2003. K amppila ei muista lapsuudestaan kovin paljon. Hän ei ole varma, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että piti keskittyä tunteiden piilottamiseen. Ehkä siitä, että ihan kaikkea ei ole vieläkään pystynyt käsittelemään. Yksinäisyyden Kamppila muistaa hyvin. Hän oli herkkä ja ujo lapsi. Kiusaaminen alkoi kolmannella luokalla ja jatkui lukion alkuun saakka. Oppitunneilla Kamppila pärjäsi hienosti, mutta välitunnit kuluivat odotteluun, ”selkä seinää vasten”. Lohtua toi Freja, perheen paimensukuinen lapinkoira. Sen kanssa Kamppilan oli helppo olla. Kamppila sai kavereita myös IRC:stä, mutta livetapaamiset jäivät aina pelkäksi kuvitelmaksi. Hän ei uskaltanut. Ala-asteen lopulla tuntui kummalliselta, kun luokan pojat alkoivat vitsailla seksistä ja tytöistä. Kamppila ei muista tunteneensa romanttista tai seksuaalista kiinnostusta keneenkään koko peruskouluaikana. ”Minusta tuntui, etten ymmärrä tätä. Vielä yläasteellakin olin, että mitä vittua. Varmasti kaikki teinit ajattelevat vähän samoin, mutta kai minun hämmennykseni oli tavallista voimakkaampaa.” Hämmentävät ajatukset oli syytä työntää pois. Niillä ei ollut muotoa, eikä niistä voinut puhua kenellekään. Yläasteen jälkeen Kamppila harkitsi datanomiopintoja, mutta päätyi lukioon, koska kiusaajat valitsivat amiksen. Lukiossa tulivat sitten ensimmäiset ihastukset. Samalla paikkakunnalla asunut tyttö, jolle Kamppila tunnusti tunteensa netissä, ja Provinssirockissa vastaan kävellyt tyttö, jonka kanssa Kamppila alkoi seurustella. Kamppila näytti pojalta, joka tykkää tytöistä. Hän oletti itsekin asian olevan jotenkin niin. Teksti: Noora Vaarala – Kuvat: Viivi Huuska 16
  • 2 000-luvun alun Asikkalassa seksuaalisuus ja sukupuoli olivat joko normin mukaisia tai vitsi. Kamppila muistaa lapsuudestaan miehen, joka käytti hameita. Kun mies tuli kotona puheeksi, Kamppilan isä vaikutti vaivaantuneelta. ”Koulussa kukaan ei tuonut esiin, että kaksi tyttöä tai kaksi poikaa voisivat seurustella. Ei sellaista voinut oikein kuvitella.” Pop-kulttuurin parista Kamppila muistaa pistäneensä merkille lähinnä Salattujen elämien Kallen, joka tykkäsi pojista. Hahmossa oli jotain kiinnostavaa, mutta ajatus ei johtanut pidemmälle. Kun Kamppilan tyttöystävä kerran mainitsi cis-sukupuolisuuden, Kamppila ei ymmärtänyt, mihin sellaista termiä tarvittiin. ”Olin tosi homoja transfobinen, koska pelkäsin omia tunteitani.” Sellainen ei ole poikkeuksellista, sanoo Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska. Hänen mukaansa kaapista tuloa edeltävä transja homofobia ovat melko tavallisia ilmiöitä. ”Se voi olla sisäistettyä itsesyrjintää: ihminen yrittää sensuroida ja tukahduttaa itseään. Joskus fobia voi kohdistua myös toisiin. Ihminen voi esimerkiksi kokea pelon tunteita, jos kadulla kävelee vastaan transsukupuolisen näköinen henkilö.” Homofobian osalta on olemassa tutkimustietoa, jonka mukaan voimakas homofobia on yleisempää niillä, joilla itsellään on työstämättömiä homoeroottisia tunteita. H omo, bi, transvestiitti. Lukion lopulla Kamppila haki vastauksia niistä termeistä, jotka tiesi. Transvestiitteja kiinnostavat naisen vaatteet. Ne kiinnostivat myös Kamppilaa mutta eivät tarjonneet lopullista ratkaisua. Hän katseli vierestä, kun muut nuoret aikuiset löysivät itsensä. ”En ollut mies, joka etsi feminiinistä puoltaan. Olin jotain enemmän.” Mitä se enemmän sitten oli? No, Kamppila ei ollut koskaan samastunut miehiin. Ei edes olemukseltaan feminiinisiin miehiin, homomiehiin tai transvestiittimiehiin. Naisten kanssa samastumisen kokemuksia oli. ”Ei kaikkien, mutta joidenkin kanssa olen jollain tavalla tuntenut, että olen hyvin samalla tasolla. En sitten tiedä, onko se tapa ajatella vai jotain syvempää. Luulin, että on ihan normaalia, että miesten välillä sellaista yhteyttä ei vain ole.” Mutta kun oikea termi tuli tarjolle, Kamppila ei ollut vielä valmis tarttumaan siihen. Hän kuuli transsukupuolisuudesta aikuisena, vuonna 2008, kun pappi Marja-Sisko Aallon sukupuolenkorjauksesta uutisoitiin laajasti. ”Ne uutiset aiheuttivat minussa vaikeita tunteita, joita en ollut vielä valmis kohtaamaan.” A S I K K A L A N T Y T T Ö J Ä 1 6 2 1 18
  • K amppilalta sujuivat lukiossa niin kielet, yhteiskuntaoppi kuin matematiikka. IRC-kaveri neuvoi vähän vitsillä hakemaan ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun eli Hankeniin. Tietysti Kamppila pääsi sisään. Nyt oli ihmisiä ja tekemistä, kansainvälinen opiskelijajärjestö, bileitä ja luottamustehtäviä – mutta ei ystäviä. Kamppilasta tuntui, ettei hän osannut luoda sellaisia syviä ihmissuhteita, joita olisi kaivannut. Kamppila keksi hakea ratkaisuksi terapiaa. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n kautta psykologille pääsi yllättävän helposti. ”Ensimmäisellä käynnillä lähinnä itkin. Oli niin ihmeellistä, että joku kuunteli.” Terapian katkaisi vaihto Etelä-Koreassa. Siellä yksinäinen olo paheni. Helsinkiin palattuaan Kamppila sai lähetteen pidempään terapiajaksoon. Tällä kertaa YTHS:ltä suositeltiin tiettyä terapeuttia: miestä, joka osasi puhua seksuaalisuudesta. ”He ajattelivat minun parastani, ja varmasti se terapeutti olisi ollut hyvä valinta jollekin muulle. Jollekin pojalle.” Kun Kamppila alkoi kotioloissa käyttää naisten vaatteita, hän kysyi terapeutilta, saisiko tulla vastaanotolle niissä. Terapeutti sanoi, että se olisi reaktion hakemista. ”Päätin, että menen tunikassani, vaikka terapeutti kielsi. Se oli minun vaatteeni. Jos hän ei olisi millään suostunut, en olisi jatkanut terapiaa.” Osa terapeuteista ei ole vieläkään ajan tasalla sukupuolen moninaisuuden suhteen, sanoo Transtukipisteen Maarit Huuska. Lääketieteen näkemys esimerkiksi transsukupuolisuudesta on uudistunut vasta 2000-luvun aikana. Vasta nyt moninaisuutta on alettu pitää normaalina, ei kehityshäiriönä. ”Terapeutit eivät aina ole tässä mielessä turvallisia. He saattavat sanoa, että asiakkaan sukupuolen kokemus ei ole totta. Hoidossa voi olla eheyttämisen tyylistä ajattelua, vaikka terapeutti ei sitä itse tiedostaisi.” Kun terapeutti kieltää asiakkaan kokemuksen, ristiriita voi johtaa jopa itsetuhoisuuteen, Huuska sanoo. ”Ihminen ei kykene muuttamaan spontaania sukupuolisamastumistaan.” V iisi vuotta sitten Kamppila käveli Transtukipisteen ovesta sisään. Se oli pitkän harkinnan tulos. Hän ilmoittautui sukupuoltaan pohtivien keskusteluryhmään ja alkoi tavata Transtukipisteen sosiaalityöntekijää kerran kuussa. ”Aloitin sillä ajatuksella, että en varmasti ole transsukupuolinen. Meni vuosi, ja hain lähetteen tutkimuksiin. Meni toinen, ja aloitin hormonihoidot.” Hanken-aikoinaan Kamppila oli alkanut selvittää asioita. Transsukupuolisuudesta oli tullut tuttu termi. Käännekohta oli kauppatieteiden maisteriksi valmistuminen. Ei ollut enää opiskeltavaa, ei mitään tehtävää eikä odotettavaa. Kamppila näki vain yhden suunnan. ”Halusin kokeilla, millaista olisi elää naisena.” Transtukipisteen keskusteluryhmässä Kamppila pääsi todistamaan suorastaan historiallisen muutoksen käynnistymistä. Transgenderja sukupuoltaan pohtivien tapaamisissa mietittiin, mikä olisi ryhmälle parempi suomenkielinen nimi. Kyse oli ihmisistä, jotka kokivat olevansa naisia ja miehiä, eivät kumpiakaan tai täysin nais-mies-jaottelun ulkopuolella. Ensin puhuttiin ”muista”, sitten keksittiin käyttää termiä ”muunsukupuoliset”. Kun ryhmän nimi vaihdettiin, Transtukipiste otti termin viralliseen tiedotukseensa. Se levisi nopeasti mediaan ja asiantuntijoiden puheisiin. ”I was there! Jälkeenpäin tuli sellainen olo, että ihan tavallinenkin ihminen voi vaikuttaa asioihin ja aloittaa jotain. Ei tarvitse olla julkkis eikä taikuri.” Kamppilaan muunsukupuolisuus ei kuitenkaan sopinut. Hän otti ison askeleen ja siirtyi naisten keskusteluryhmään. ”Ei tullut mitään salamaa kirkkaalta taivaalta, että olen nainen. Onneksi sosiaalityöntekijä osasi kysyä sopivia kysymyksiä.” T ranssukupuolisten tarinat kerrotaan usein näin: jo lapsena ahdistuin mekossa tai housuissa, inhosin kehoani, menin korjaushoitoihin, nyt kaikki on hyvin. Keskeistä stereotyyppisessä kertomuksessa on kokemus väärässä ruumiissa olemisesta. Kamppilalla sitä ei ole koskaan ollut – niin kuin ei monella muullakaan transsukupuolisella. Ainoa ulkonäköahdistus liittyi kasvoihin. Kamppila kuvailee peiliin katsomisesta seurannutta tunnetta kivuksi. ”Ajattelin, että olen ruma. Samalta tuntuisi varmasti monesta muustakin naisesta, jos peilistä katsoisi mies.” Hormonihoitojen myötä Kamppila kuitenkin ymmärsi, miltä oma keho voi tuntua. ”Puolen vuoden kohdalla huomasin, että minulla on rinnat. Olin, että vitsi, tykkään näistä!” Normatiiviseen naisväestöön Kamppila on aina sulautunut helposti. Hän on pitkä ja hoikka, niin sanotusti mallin mitoissa. Tai miksei vaikka missin. S itä mukaa kun peilikuva alkoi vastata omaa kokemusta, Kamppila alkoi etsiä tyyliään naisena. Hän päätti osallistua kesän 2016 Miss Gay Finland -kisaan, koska miksipä ei. Kamppila oli ensimmäinen transnainen kilpailun historiassa. Varsinaisen kisan tuloksena oli kakkossija eli Melkein Miss Gay Finlandin titteli. Yleisön äänestyssuosikki oli juuri Kamppila, jota fanitettiin myös Vauva.fi:ssä. Transnainen Tuuli Kamppila oli kaikkein kaunein! Miksi muuten ilmoitti olevansa transnainen? Mitä väliä sillä on? Todella, todella kaunis. Mäki fanitan Tuulia! Miksen voi äänestää ilman euron pulittamista? Onko Tuuli lesbo vai onko edes periaatteessa mahikset saada omaksi? Kisamenestyksen myötä Kamppilaa pyydettiin haastatteluihin. Häntä jututti muun muassa entisten kotikulmien maakuntalehti Etelä-Suomen Sanomat. Kamppilalla ei ole ollut syytä vältellä julkisuutta. Vihaviestejä ei tulvi, toisin kuin esimerkiksi Vuoden homoksi valitulle 16-vuotiaalle Tuure Boeliukselle. Gay Gaalassa palkittua tubettajaa on yritetty myös ”suojella” omalta identiteetiltään. Esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustajan Jari Ronkaisen mielestä Boelius on lapsi, jonka aikuiset ovat seksualisoineet. Juuri nuorille Kamppila haluaisi olla esikuva, jota hänellä itsellään ei ollut. ”Minulla ei ole ollut mitenkään erityisen kauheaa. Olen saanut olla aika rauhassa. Siksi minulla on mahdollisuus ja velvollisuus auttaa muita.” Elämä on koko ajan helpompaa. Nykyään Kamppila sukupuolitetaan oikein. Häntä puhutellaan naiseksi, häntä katsotaan kuin naista, hänen seurassaan keskustellaan hiivatulehduksista ja ehkäisykierukoista. Osa seurauksista kyllä ärsyttääkin. ”Minua on alettu neuvoa enemmän esimerkiksi tietokoneen käytössä.” A S I K K A L A N T Y T T Ö J Ä 1 6 2 1 20