Oike us omaan Oike us omaan sukupu oleen sukupu oleen LOKAKUU 8/2021 | VOIMA.FI ROSA LIKSOM ihmisyyden rajoilla
Jokaisella tytöllä on oikeus päättää kehostaan ja elämästään itse. Silti joka vuosi miljoonista tytöistä tulee äitejä liian varhain. Mitä enemmän tytöillä ja heidän yhteisöillään on tietoa, sitä vähemmän on liian varhaisia raskauksia. Lahjoita tietoa. Tule tyttösponssiksi. Ke rä ys lu pa : RA /2 02 0/ 31 3 plan.fi/tyttöjenpäivä
Jokaisella tytöllä on oikeus päättää kehostaan ja elämästään itse. Silti joka vuosi miljoonista tytöistä tulee äitejä liian varhain. Mitä enemmän tytöillä ja heidän yhteisöillään on tietoa, sitä vähemmän on liian varhaisia raskauksia. Lahjoita tietoa. Tule tyttösponssiksi. Ke rä ys lu pa : RA /2 02 0/ 31 3 plan.fi/tyttöjenpäivä
ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ MICHAEL BARAN HITLER JA BLONDI KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 27.10.2021 MIIKA NOUSIAINEN PINTAREMONTTI OMAPOHJASSA MARJA SALO – HANNA-KAISA TIAINEN HEHTAARI KANTAESITYS VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 6.10.2021 SUSANNA KUPARINEN – JARI HANSKA SOKEA PISTE TUHON JA TOIVON KARNEVAALI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ REKO JA TINA LUNDÁN – KATI KAARTINEN – JUSSI TUURNA TUNNIT, VIIKOT, KUUKAUDET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ JUHA JOKELA DOSENTIT VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA MOLIÈRE SAITURI KATSO KOKO OHJELMISTO WWW.KANSALLISTEATTERI.FI LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ #kansallisteatteri
LOK AKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KOMITEA: YHTEENVETO – ENSIMMÄINEN VIISIVUOTISSUUNNITELMA 2016–2021 Turkulainen musiikkija taideyhdistys Komitea juhlii viisivuotista taivaltaan kokoamalla samalle levylle kaikki tähän asti julkaisemansa artistit. Mukana kaikkea afrobigbeatista punkin ja funkin kautta garagebluesiin. Levy saatavana nyt cd:nä. Juhlagaalan kynnyksellä myös kaikissa digimusiikkipalveluissa. Komitea viisi vuotta -gaala la 30.10. Utopia-klubilla Turussa kauppa.komitea.fi SOLIDAARISUUSKALENTERI 2022 Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakio varuste, joka on lataamatta valmis! Vuoden 2022 Solidaarisuus kalen terin teemana on KOTI. Kodikasta aihetta lähestytään eri kulmista ja perusteellisesti. Sitaatit, päivämäärät, merkkipäivät, esipuheet ja vekkuli kuvitus ovat tuttua Solikkaa. rauhanpuolustajat.org/kauppa AU REVOIR, TRISTESSE Viv Groskop tarjoaa uutuus kirjassaan elämänoppeja ranskalaisista klassikoista Älä heittäydy junan alle -kirjasta tutuilla resepteillä. Hän kehottaa ottamaan elämän kepeämmin, sielukkaammin ja ranskalaisemmin ja ohjeistaa lukijaa välttämään nuoruutensa tuomitsemista (Françoise Sagan), varomaan hedelmäkulhoon lappuja jättäviä ihmisiä (Gustave Flaubert) ja muistamaan, että heikkoutesi on vahvuutesi (Cyrano de Bergeracin nenä). www.atena.fi Viv Groskop Viv Groskop uutuus kirjassaan eläuutuus kirjassaan elämänoppeja ranskalaisismänoppeja ranskalaisista klassikoista ta klassikoista ta klassikoista täydy junan täydy junan tutuilla resepteillä. Hän tutuilla resepteillä. Hän tutuilla resepteillä. Hän Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakio varuste, joka on lataamatta valmis! Vuoden 2022 LYYTI: TOIVEET JA HELYT Lyytin odotettu ja kehuttu toinen albumi. Läpileikkaus pimeän ajan pienistä jutuista, huijariolosta, kivistä ja ikävästä. ”Ihanaa on, ettei ilmeisiä verrokkeja tule missään vaiheessa mieleen tämän runoelmapopin äärellä. Sen biiseissä on ideaa ja intensiteetissä jotain verratonta.” (HS, arvosana 4/5). ”...vahva ja yhtenäinen näyte siitä, missä lauluntekijä Lehtola on nyt.” (Soundi, arvosana 4/5) Tilaa levy: kauppa.luovarecords.com CD ja kasetti heti saatavilla. LP tulossa – arvioitu toimitusaika joulukuussa. Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut. Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, evakuointileireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Rosa Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. www.like.fi ROSA LIKSOM: VÄYLÄ Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 25 euroa. VOIMA-PAITA Tilaukset: tilaukset@voima.fi JOOGAA, TAIDETTA JA HOLISTISTA HYVINVOINTIA. RAKASTAN JA VIHAAN VAATTEITA Rakastan ja vihaan vaatteita on vaatealalla pitkään työskennelleen Anniina Nurmen henkilökohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen vaateteollisuuteen. Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä pohtii, miten alan rakenteiden pitäisi muuttua, jotta voisimme taas rakastaa vaatteitamme. Kirja tarjoaa lukijalle eväitä oman vaatesuhteen ja kuluttajuuden kriittiseen tarkasteluun ja auttaa näkemään viherpesun läpi. www.sets.fi kohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä Lyytin Lyytin kehuttu toinen albukehuttu toinen albuTurkulainen musiikkija taideyhdistys Y H T E E N V E TO : E N S I M M Ä I N E N V I I S I V U OT I S S U U N N I T E L M A 2 016 – 2 21 KO M I T E A Joogaa, taidetta ja holistista hyvinvointia. Laadukasta joogan opetusta uniikissa ympäristössä. Vaihtuva näyttelyitä, joiden ympärille rakentuu taiteilijan ideoimia tapahtumia. Joogastudio / taidegalleria / hyvinvointikollektiivi. GALLERIA AVOINNA pe 12-17 | la 12-15 27.8.-16.10. Sanni Olasvuori: Floral Stories 29.10.-18.12. Aino Hirvonen: Interpretations of the Feminine Archetypes Joogaholiaa – Katajanokka Luotsikatu 5, Helsinki www.joogaholiaa.fi
38 10 Lou Salomé Plastic Pony 36 Katri Kiukas TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA REGGAE & DUB 41 8 / 2021 • 7 4.10.–31.10.2021 KIRJOITAN TÄTÄ syyskuun 29. päivänä, joka on myös Elokapinan Syyskapinan ensimmäinen päivä. Elokapina vaatii hallitusta julistamaan Suomeen ilmastoja ympäristöhätätilan ja ryhtymään välittömästi toimiin, joita tilanteen vakavuus edellyttää. Jotta vaatimuksella olisi jotain painoa, liike on ilmoittanut valtaavansa Mannerheimin tien kymmeneksi päiväksi. Syyskapinaan on ilmoittautunut tuhatkunta ihmistä. Tuhat kansalaistottelemattomuuteen ja suoraan toimintaan valmistautunutta, horisontaalisesti järjestäytynyttä ihmistä on paljon. Sen ymmärtää jokainen, joka on koskaan yrittänyt organisoida yhtään mitään. Kourallinenkin asialleen omistautuneita ihmisiä voi vaikuttaa enemmän kuin miljoona netissä kitisijää, tuhannesta puhumattakaan. JOS VANHAT MERKIT pitävät paikkansa, julkista keskustelua tullaan käymään pitkälti sen ympärillä, kuka myöhästyy valtauksen vuoksi töistä ja miksi valtaajat eivät ole töissä – ikään kuin ei olisi ilmeistä, että heillä nimenomaan on tärkeämpää tekemistä. Ekokatastrofin hillitsemistä tärkeämpää tekemistä on tässä maailmantilanteessa toden totta vaikea kuvitella, mutta Suomessa auktoriteettiusko voi hyvin. Se näkyy muun muassa siinä, miten hallitsemattomasti kaikkein pasifistisinkin kansalaistottelemattomuus saa tolkun ihmisten hillittyytteen verhotun hallinnan halun purskahtelemaan. Yhdet haaveilevat mielenosoitusten kieltämisestä, toiset esittelevät julkisesti väkivaltafantasioitaan jopa omilla nimillään. Näkyväksi tulevat yhteis kunnalliset konfliktit paljastavat matkan pikku porvarillisesta sovinnaisuudesta fasismiin pelottavan lyhyeksi. Trollit trollailevat. Ei erehdytä sivuraiteelle, vaan puhutaan pihvistä. ELOKAPINAN VA ATIMUKSET hallitukselle ovat kriisitiedotuksen aloittaminen, hiilineutraalius vuoteen 2025 mennessä, kulutuspäästöjen l askennallisen ulkoistamisen lopettaminen ja ekologisen jälleenrakentamisen aloittaminen. Elämän edellytysten säilyttäminen edes nyt eläville nuorimmille sukupolville vaatisi vähintään tämän kaltaisia toimia valtion tasolla. Ajatus kapinaluvasta on lähtökohtaisesti järjetön. Luvasta elämään voi neuvotella vielä vähemmän. EMILIA KUKKALA Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija. Kapina ei kysy lupaa VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Susanna Falenius, Julius Halme, Matti Ikonen, Emilia Kukkala, Antti Kurko, Maija Merilehto, Nauska, Pinja Nikki, Hanna Niittymäki, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Aleksandra Aksenova, Matti Ikonen, Elisa Helenius, Elina Hiironniemi, Lauri Linna, Jukka Liukkonen, Mika Pekkola, Mikko Räkköläinen, Janne Siironen, Kai Talvinen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 8 Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus Kabulin yllätys 32 13 LOK AKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KOMITEA: YHTEENVETO – ENSIMMÄINEN VIISIVUOTISSUUNNITELMA 2016–2021 Turkulainen musiikkija taideyhdistys Komitea juhlii viisivuotista taivaltaan kokoamalla samalle levylle kaikki tähän asti julkaisemansa artistit. Mukana kaikkea afrobigbeatista punkin ja funkin kautta garagebluesiin. Levy saatavana nyt cd:nä. Juhlagaalan kynnyksellä myös kaikissa digimusiikkipalveluissa. Komitea viisi vuotta -gaala la 30.10. Utopia-klubilla Turussa kauppa.komitea.fi SOLIDAARISUUSKALENTERI 2022 Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakio varuste, joka on lataamatta valmis! Vuoden 2022 Solidaarisuus kalen terin teemana on KOTI. Kodikasta aihetta lähestytään eri kulmista ja perusteellisesti. Sitaatit, päivämäärät, merkkipäivät, esipuheet ja vekkuli kuvitus ovat tuttua Solikkaa. rauhanpuolustajat.org/kauppa AU REVOIR, TRISTESSE Viv Groskop tarjoaa uutuus kirjassaan elämänoppeja ranskalaisista klassikoista Älä heittäydy junan alle -kirjasta tutuilla resepteillä. Hän kehottaa ottamaan elämän kepeämmin, sielukkaammin ja ranskalaisemmin ja ohjeistaa lukijaa välttämään nuoruutensa tuomitsemista (Françoise Sagan), varomaan hedelmäkulhoon lappuja jättäviä ihmisiä (Gustave Flaubert) ja muistamaan, että heikkoutesi on vahvuutesi (Cyrano de Bergeracin nenä). www.atena.fi Viv Groskop Viv Groskop uutuus kirjassaan eläuutuus kirjassaan elämänoppeja ranskalaisismänoppeja ranskalaisista klassikoista ta klassikoista ta klassikoista täydy junan täydy junan tutuilla resepteillä. Hän tutuilla resepteillä. Hän tutuilla resepteillä. Hän Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakio varuste, joka on lataamatta valmis! Vuoden 2022 LYYTI: TOIVEET JA HELYT Lyytin odotettu ja kehuttu toinen albumi. Läpileikkaus pimeän ajan pienistä jutuista, huijariolosta, kivistä ja ikävästä. ”Ihanaa on, ettei ilmeisiä verrokkeja tule missään vaiheessa mieleen tämän runoelmapopin äärellä. Sen biiseissä on ideaa ja intensiteetissä jotain verratonta.” (HS, arvosana 4/5). ”...vahva ja yhtenäinen näyte siitä, missä lauluntekijä Lehtola on nyt.” (Soundi, arvosana 4/5) Tilaa levy: kauppa.luovarecords.com CD ja kasetti heti saatavilla. LP tulossa – arvioitu toimitusaika joulukuussa. Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut. Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, evakuointileireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Rosa Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. www.like.fi ROSA LIKSOM: VÄYLÄ Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 25 euroa. VOIMA-PAITA Tilaukset: tilaukset@voima.fi JOOGAA, TAIDETTA JA HOLISTISTA HYVINVOINTIA. RAKASTAN JA VIHAAN VAATTEITA Rakastan ja vihaan vaatteita on vaatealalla pitkään työskennelleen Anniina Nurmen henkilökohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen vaateteollisuuteen. Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä pohtii, miten alan rakenteiden pitäisi muuttua, jotta voisimme taas rakastaa vaatteitamme. Kirja tarjoaa lukijalle eväitä oman vaatesuhteen ja kuluttajuuden kriittiseen tarkasteluun ja auttaa näkemään viherpesun läpi. www.sets.fi kohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä Lyytin Lyytin kehuttu toinen albukehuttu toinen albuTurkulainen musiikkija taideyhdistys Y H T E E N V E TO : E N S I M M Ä I N E N V I I S I V U OT I S S U U N N I T E L M A 2 016 – 2 21 KO M I T E A Joogaa, taidetta ja holistista hyvinvointia. Laadukasta joogan opetusta uniikissa ympäristössä. Vaihtuva näyttelyitä, joiden ympärille rakentuu taiteilijan ideoimia tapahtumia. Joogastudio / taidegalleria / hyvinvointikollektiivi. GALLERIA AVOINNA pe 12-17 | la 12-15 27.8.-16.10. Sanni Olasvuori: Floral Stories 29.10.-18.12. Aino Hirvonen: Interpretations of the Feminine Archetypes Joogaholiaa – Katajanokka Luotsikatu 5, Helsinki www.joogaholiaa.fi EI EREHDYTÄ SIVURAITEELLE, VAAN PUHUTAAN PIHVISTÄ. TÄMÄN LEHDEN VÄLISSÄ on Diplon (suomen kielisen Le Monde diplomatiquen & Novaja Gazetan) toimittama kirjallisuusliite. Liite ilmestyy samanaikaisesti myös Diplon uusimmassa numerossa. Diplo on Voima Kustannus Oy:n tytär yhtiön julkaisu.
8 • 8 / 2021 Mitä on rakkaus? Mielipide PERTTU RÄISÄNEN, 29, Oulu ”Intohimoa.” EIVOR NISKANEN, 83, Rovaniemi ”Ihana, lämmin tunne.” KAIJA HELLSTRÖM, 71, Upsala ”Toisen ja myös itsensä hyväksymistä ilman ehtoja ja vaatimuksia.” KARI VIHOLAINEN, 57, Oulu ”Rakkaus on suurinta välittämistä ja ehdotonta. Se kestää kaiken.” MEIMEI NIEMELÄ, 20, Helsinki ”Yhteenkuuluvuuden tunne, ja että vastavuoroisesti vastataan toistemme tarpeisiin. Olemme täällä toisiamme varten.” TEKSTI MATTI IKONEN TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Ministeriö korjaili ministerin väitteitä maatalouden ilmastopäästöistä M A Aja metsätalousministeriö tiedotti 31. elokuuta maatalouden päästövähennyksistä EU:n maatalouspolitiikan kaudelle 2023–27 Suomen kansallisessa suunnitelmaehdotuksessa. Maaja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) väitti Suomen CAP-suunnitelman (EU:n maatalouspoliittisen suunnitelman) tuovan lähes miljoonan tonnin eli noin viiden prosentin vuotuiset päästövähennykset Suomen ruoantuotantoon. ”Tämä on ihan kova juttu ja toivottavasti myös muuttaa keskustelua maatalouden päästöistä, jota on käyty julkisuudessa melko hatarin pohjin”, Leppä kertoi STT:n mukaan. EU:n tilintarkastustuomioistuin oli esittänyt päästövähennystavoitteita, koska ohjelmakaudella koko unionissa on käytetty 100 miljardia euroa ympäristötoimiin, joilla päästöt eivät ole vähentyneet. Kotimainen maatalous perustuu EU:n maataloustukeen ja poikkeuslupaan maksaa kansallisia tukia sen lisäksi. Tukien varmuus on uhattuna, kun ilmastopäästöjä ei ympäristötuesta huolimatta ole saatu laskuun. Ministeriö korjasi tiedotettaan Maaja metsätalousministeriö kuitenkin korjasi tiedotteen ilmastoväitteet verkkosivuilleen 7. syyskuuta. Päivitetyn tiedotteen mukaan ilmastopäästöt eivät vähenekään, vaan päästöjen kasvu hidastuu tulevaisuudessa verrattuna siihen, että jatkettaisiin nykyisillä tukitoimenpiteillä: raivattaisiin soita ja metsiä pelloiksi 4 000 hehtaaria vuodessa päästöjä kasvattaen. Uuden kauden tukien arvioidaan kannustavan raivaamaan vain 2 200 hehtaaria uusia peltoja vuosittain. Päästölähteitä muodostuisi edelleen lisää, tosin vähemmän kuin jos turvepellonraivaus jatkuisi entisellään. Turvepeltojen päästöt kattavat yli puolet koko Suomen maatalouden päästöistä, vaikka ne ovat peltoalasta vain kymmenesosan. Maatalouden päästöt jatkavat siis kasvuaan Suomen CAP-luonnoksen mukaisilla toimilla, vaikka ministeri puhui jättiharppauksesta ympäristötoimissa. Helsingin Sanomien haastattelussa 25. syyskuuta Leppä sanoi, että maatalouden tärkein ilmastotoimi on alan kannattavuuden parantaminen. Hän korosti tutkimustiedon tarvetta ennen päästövähennyksiä. Tietoa on ja keinot tunnetaan Ilmastotiekartan julkaisseen MTK:n mukaan tiloilla on tuhansia asioita, joita voi tehdä paremmin, kunhan viljelijät vain saavat ohjeet, mikä on tehokkainta. ”Ilmastopäästöjen kääntämisellä laskuun on kiire juuri nyt. Parhaat käytännöt tiedetään jo hyvin. Maataloudessa voitaisiin ottaa tavoitteeksi nykyisten 15 megatonnin päästöjen nollaaminen eli hiilineutraalius jo vuonna 2030 ja viiden megatonnin hiilensidonta 2035”, sanoo maanviljelijä ja tutkija Juuso Joona Tyynelän tilalta Joutsenosta. ”Keinoina meillä on jo hiiltä sitova uudistava viljely, monipuolinen viljelykierto, jatkuva kasvipeitteisyys ja vajaatuottoisten turvepeltojen ennallistaminen sekä kosteikkoviljely. Maataloustuotantoa ei tarvitse ajaa alas, paremmat aidosti vaikuttavat viljelykäytännöt pitää vain saada leviämään tukien kannustimia muuttamalla.” ”Huoltovarmuuden kannalta hiiltä sitovat kuohkeat pellot typensitojakasveineen ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat monin verroin tärkeämpiä kuin tuontipanoksiin, kuten venäläisiin lannoitteiden raaka-aineisiin nojaava vallitseva viljelytapa. Pintaalaja tuotantotukien sijaan maanviljelijöitä tulisi kannustaa tulosperusteisilla ja hyvin kohdennetuilla tuilla monimuotoisuuden, ilmaston ja vesien tilan parantamiseen”, Joona ehdottaa. Maaja metsätalousministeri kaipasi lisää tietoa ennen ilmastotekoja. Maanviljelijän mukaan toimivat keinot tiedetään jo. MTK:n mukaan niitä ollaan valmiita myös toteuttamaan. W .ca rte r / W ikim ed ia C om m on s
8 / 2021 • 9 TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS TEKSTI JULIUS HALME Amazonian suojelijat vaarassa Tuomioistuin mitätöi kauppasopimuksia Länsi-Saharan hyväksi ”L AITON kokanviljely on yksi suurimmista syistä, joiden vuoksi Amazoniaa tuhotaan. Peru on maailman toiseksi suurin kokaiinin tuottajamaa, mutta käyttäjät eivät ole täällä, vaan länsimaissa”, Magaly Avila perulaisesta Proética-järjestöstä sanoo. Järjestö on Transaparency Internationalin paikallisosasto. Kokaiininkäyttäjät ovat osa monimutkaista vyyhtiä, joka uhkaa sademetsää, Avila sanoo Limassa. Sademetsäkato on kiihtynyt: viime vuonna 200 000 hehtaaria Perun Amazoniasta on tuhottu, mikä on suurin määrä kahteenkymmeneen vuoteen. Huumemafiat hakkaavat metsää laittomien kokaviljelmien, autoteiden ja helikopterikenttien tieltä, hän selittää. ”Hallituksen sosiaalisissa ohjelmissa viljelijöitä koetetaan saada luopumaan kokan viljelystä ja vaihtamaan satokasvit muihin lajikkeisiin kuten kahviin, kaakaoon ja papaijaan. Viljelijät ovat kiinnostuneita asiasta, mutta silti laiton kokanviljely on kasvussa. Viranomaisten pitää keskittyä järjestäytyneeseen rikollisuuteen”, Avila sanoo. Kokanviljeljyn lisäksi laiton puukauppa ja tonttikauppa ovat merkittäviä ongelmia. Alkuperäiskansat aktiivisina Alkuperäiskansojen yhteisöt ovat ottaneet johtoaseman luonnonsuojelussa. ”Amazonin suojelijoina” tunnetut yhteisöt partioivat omilla kotiseuduillaan ja raportoivat hakkuista. Perun Amazonin bora-kansaan kuuluva Liz Chicaje sai hiljattain arvostetun Goldman-ympäristöpalkinnon. Häntä uhkailtiin heti palkinnon julkistamisen jälkeen. ”Sulje suusi, jos et halua kuolla, minulle sanottiin. Mutta en luovuta”, Chicaje sanoi -medialle. Pandemian aikana mafiat ovat murhanneet kymmenen luonnonsuojelijaa. Perun oikeusministeriön mukaan yli sadan aktivistin henki on uhattuna. Viranomaiset suojelevat aktivisteja, mutta metsäalueet ovat laajoja, minkä lisäksi pandemia vaikeuttaa heidän työtään. Myös paikallinen korruptio on ongelma. Suomikin vaikuttaa EU:n kautta Amazonin metsäkato on koko maapallon yhteinen ongelma. Mikäli metsänhakkuu yhä kiihtyy, maa-alue alkaa hiilen sitomisen sijasta päästää ilmakehään hiilidioksidia. Valtaosa Amazonin sademetsästä sijaitsee kuitenkin Perun ja Brasilian maaperällä, joten sen suojeleminen on paikallisten hallitusten vastuulla. Suomi voi painostaa niitä Euroopan unionin kautta. EU neuvottelee parhaillaan vapaakauppasopimusta latinalaisamerikkalaisten Mercosurmaiden kanssa. Greenpeacen mukaan koko sopimus pitäisi kaataa, koska se on liian löyhä. Avilan mukaan EU voi vaatia ympäristöaktivistien suojelua ja huumemafioiden suitsimista, tai kauppa ei käy. Näin latinalaisamerikkalaiset hallitukset – etenkin Jair Bol sonaron Brasilia – toimisivat ripeämmin. ”Kauppasopimuksiin kytkettävä taloudellinen painostus on keino, jota kaikki hallitukset ymmärtävät”, Magaly Avila päättää. ”T ÄMÄ ON VOITTO oikeudenmukaisuudelle ja Länsi-Saharan kansalle. Toivomme, että EU:n jäsenvaltiot nyt vihdoin noudattavat tuomioistuimen tuomioita ja jättävät Länsi-Saharan EU:n ja Marokon suhteiden laajan soveltamisalan ulkopuolelle. Unionin on korkea aika lakata olemasta osa Afrikan viimeisen siirtomaan ongelmaa ja tulla osaksi ratkaisua ”, sanoo Sylvia Valentin, Western Sahara Resource Watchin (WSRW) puheenjohtaja. Syyskuun 29. päivä annetussa päätöksessä todetaan myös, että LänsiSaharan vapautusrintama, Polisario, voi edustaa sahrawi-kansaa Euroopan tuomioistuimissa. Päätös on vakava isku EU-komission pyrkimykselle ohittaa sahrawien oikeudet Marokon eduksi miehitettyä Länsi-Saharaa koskevissa sopimuksissa. Aiemmin syyskuussa tuomioistuimen selvityspyynnön jälkeen EUkomissio rekisteröi kansalaisaloitteen, joka kieltäisi kaupankäynnin Palestiinan alueella sijaitsevien Israelin miehittämien laittomien siirtokuntien kanssa. ”Jos komissio tosiaan tunnustaa toimivaltansa laittomien siirtokuntien kanssa käytävän kaupankäynnin lopettamiseen, miksi se on sallinut sen jatkuvan vuosikaudet? Tämä on rikkonut ja rikkoo edelleen EU:n sitoumuksia kansainvälisen lain puitteissa”, kommentoi yksi kansalaisaloitteen alullepanijoista, Tom Moerenhout, tuomioistuimen päätöksen tulosta. Kaupankäynti laittomien siirtokuntien kanssa on Geneven sopimuksen vastaista. Amnesty on todennut, että tuonti siirtokunnista on laitonta, koska se tukee laitonta toimintaa, ja vaatinut kieltämään tuonnin. Karstein Volle Sademetsien suojelijoita murhataan joka vuosi. Myös kansalaisaloite Israelin laittomia siirtokuntia koskevasta kauppakiellosta etenee. D ieg o Pé rez Ro m ero
10 • 8 / 2021 TEKSTI JANNE SIIRONEN KUVAT PLASTIC PONY Muotija taideprojekti Plastic Pony väritti 1990-luvun Suomea ja enteili 2000-luvun moniulotteista tasa-arvokeskustelua. Plastic Pony, ikuisesti K ESKIVIIKKONA 31. heinäkuuta 1991 aurinkoiseen Esplanadin puistoon oli kerääntynyt satoja ihmisiä odottamaan. Varttia vaille seitsemän lava täyttyi pvc-muoviin, neonväreihin ja retrokuoseihin pukeutuneista hahmoista Cerronen eurodiscoklassikko Supernaturen pumpatessa kaiuttimista. Tämä oli Plastic Pony Picture Show I. Seuraavan puolen tunnin ajan Ponyt esittivät kuumassa kesäillassa ”improvisoituja otoksia arkielämästä”: valmistivat spagettia, silittivät, imuroivat ja vain poseerasivat. Vaatteet vaihtuivat uusiin hartaan yleisön seuratessa. ”Näyttää siltä, että pukeutuminen vapautuu kun Eurooppa yhdentyy”, päivitteli eräs vanhempi rouva seuraavan päivän Iltalehdessä. ”Rintojakaan ei arkailtu paljastaa”, hämmästeli toimittaja. Kaoottisen esityksen päätteeksi koko Espan puisto taputti ihastuneena. Backstagella esiintyjiä odotti Radiomafian Olga K. Plastic Pony oli saapunut, ja muutaman vuoden ajan se tuntui olevan kaikkialla. Bottalta kondomimainoksiin Ponyt pitivät discoja ja missikisoja Tavastialla, Vanhalla ja Espan lavalla, avasivat Plastic Pony Picture Show 3 -kaupan Helsingin keskustaan, esiintyivät playback-bändi Pony M:nä, emännöivät ensimmäisillä Erotiikkamessuilla, tähdittivät Neljän Ruusun musiikkivideoita, tekivät sarjan lyhytelokuvia Ro sa Liksomin kanssa, mainostivat kondomeja Sosiaalija terveysministeriön turvaseksikampanjassa, esiintyivät Jari Halosen Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma -scifielokuvassa, bailasivat Jimi Tenor-show’ssa Down by the Laiturissa... Ja Suomen media – Anna-lehdestä Erotiikan maailmaan – raportoi innokkaasti. Keitä olivat nämä omituiset lycran ja teddykarvan peittämät satuhahmot? Mitä ne tahtoivat? Ponyjen luojat Joona Braf (ent. Savolainen) ja Petri Sipilä olivat tavanneet 90-luvun taitteessa Bottan legendaarisella Berlin-klubilla ja huomanneet jakavansa samankaltaisen maailmankuvan. Molemmilla oli tarve vastustaa ”tylsyyttä, harmautta ja tavallisuutta”. Ajan Suomi oli siihen otollista maaperää. ”Olihan tämä ankea paikka”, Braf muistelee 1990-luvun alun kuristusta. ”Tuntui, että kaikki tapahtui jossain muualla. Täällä oli tyyliin Seppälä, josta sitten ostettiin vaatteet. Eihän Suomesta saanut edes pvc-kangasta!” Pony-filosofia oli alkanut itää jo ennen Espan spektaakkelia. Sipilä ja Braf olivat kapinoineet omilla tahoillaan pukeutumisellaan, kahdestaan he alkoivat korottaa panoksia. Ajatuksena oli, että jos joku joka tapauksessa tuijottaa, niin miksei laittaisi vähän ekstraa. ”Aloimme kokeilla, kuinka överiksi voi mennä. Huomasimme, että on itse asiassa paljon turvallisempaa ja hauskempaa olla täysin ufo”, muistelee Sipilä. Ensimmäinen Pony-näytös oli Lahden Muotoiluinstituutin kesken jättäneen Brafin malliston esittely. Sipilä auttoi sen konseptoinnissa, tuottamisessa ja markkinoinnissa. Tarkoituksena oli tehdä sekä muotinäytös että parodia muotinäytöksestä. Nimi Plastic Pony tuli Brafin askartelemasta My Little Pony -korusta. Pony oli hieman Brafin näköinen, molemmilla oli nimittäin pitkä vaaleanpunainen muovitukka. Helsingin yliopistossa filosofiaa opiskeleva Sipilä toi konseptiin omaa osaamistaan. Sipilän väitöskirja Sukupuolitettu ihminen (1998) jakoi joitain teemoja Plastic Ponyn kanssa. ”Väitöskirjassani tutkin, miksi meidät on jaettu kahteen sukupuoliluokkaan ja pohdin sen oikeutusta; olisiko parempi, että jako ei olisi niin tiukka? Plastic Pony toteutti tätä käytännössä, ei kuitenkaan herätysliikkeenä tai poliittisella tavalla. Pääasiallisena tarkoituksenamme oli pitää hauskaa ja pukeutua miten huvittaa.” Vuosikymmeniä edellä aikaansa Sipilän mukaan media keskittyi liikaa Ponyjen ”gender blendaukseen”. Taide
8 / 2021 • 11 Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES JULKINEN AGENTTI J ÄNNITTÄVÄLLÄ 860-LUVULLA Pohjolasta tulleet soturit antoivat itäiselle alueelle nimen Rus. Ehti kulua 1 140 vuotta, kun mestan johtajaksi valikoitui Vladimir Putin. On sattumaa, että juuri tuolloin Rusin eli Venäjän vieressä alkoi ilmestyä Voima-lehti. Ei ole sattumaa, että ainakin joka toisessa Voiman numerossa on kirjoitettu Putinin edesottamuksista: sotien lietsomisesta milloin Kaukasuksella, milloin missäkin, sekä Venäjän demokratian kiristymisestä ja viime vuosina sen totaalisesta rapautumisesta. OTSIKOLLA SALAINEN AGENTTI A. Kirilenko kertoi kaikkien aikain viidennessä Voimalehdessä vuonna 2000 miten ”presidentti Putinista ei tiedetty silloinkaan mitään, kun hän astui Venäjän tiedustelupalvelun johtoon”. Kyllä Kirilenko vaikutti tietävän kaikenlaista. Hän kirjoitti, miten turvallisuuspalvelu FSB:n everstiluutnantti Putin oli ollut agenttiuransa jälkeen Pietarin kaupunginjohtajan Anatoli Sobtšakin hyvä ystävä. Kaupungin virkamiehenä Putin oppi tekemään bisnestä markkinataloudesta hurmaantuneessa uudessa valtakunnassa. ”Virkamiehenä Putin valvoi valuuttapörssiä, diplomaattiedustustoja, uhkapelibisnestä ja julkisia yhtiöitä. Hän osallistui hotelli Astorian myyntiin ja kaupungin ensimmäisiin ulkomaisiin pankkeihin kuuluvan BNP – Dresdner Bank Rossijan avaamiseen. Putinin investointisuunnitelmista on toteutunut vain yksi, Coca-Cola-tehtaan rakentaminen.” VENÄLÄINEN JOURNALISTI ja sotakirjeenvaihtaja Anna Politkovskaja murhattiin kotitalossaan Moskovassa viisitoista vuotta sitten, Putinin syntymäpäivänä 7. lokakuuta 2006. Monesti Suomessa vieraillut Putinin kärkäs arvostelija Politkovskaja kuului Voiman lähipiiriin ja Voimakin julkaisi hänen juttujaan. Oliko Putin murhan kätyreitä vai ei, sitä ei tiedetä, mutta on aivan selvää, että hänen luomansa väkivallan ja pelon ilmapiiri on kannustanut Kremliä mielisteleviä tahoja järjestämään moisia murhia. PUTIN PÄÄSI VOIMAN vastamainokseen vuonna 2006. Casino Fatale sai innoituksensa Casino Royale -nimisestä James Bond -elokuvasta. Kasino Bondin takana oli Putin-versiossa muuttunut Moskovan Pyhän Vasilin katedraaliksi, ja autosta oli tullut tankki. Moni vastamainosten fani ei vieläkään pysty katsomaan näyttelijä Daniel Craigin totista naamaa leffajulisteissa näkemättä kuvassa Putinia – jota vertaus ei varmaan häiritsisi. Tunnetusti miehisyyttään korostavana alfauroksena Putin olisi ylpeä, jos hänet rinnastetaan agenttiin, jolla on ”lupa tappaa”. Mutta Putin ei esitä salaisen agentin roolia. Hänen korttinsa ovat esillä. Venäjän vaalit ovat olleet selkeää vehkeilyä, eikä kukaan enää usko Venäjän politiikassa noudatettavan reilun pelin sääntöjä. Ihmis kuva, jota Ponyt halusivat lempeästi ravistella, koostui monesta muustakin osasesta. ”Haastoimme myös ikään liittyviä käsityksiä, vanhimmat Ponyt olivat yli 70-vuotiaita. Myös kehopositiivisuudessa olimme edellä aikaa. Meillä oli Kehonäytös jo vuonna 1994 Tavastialla. Siinä eri muotoiset, kokoiset ja näköiset ihmiset saattoivat tulla esittäytymään suurelle yleisölle.” Plastic Ponyjen ytimessä oli pukeutuminen ja sen mahdollistama identiteettitutkimus. Värikkäät, koko vartalon peittävät asut vapauttivat kantajansa arkiroolista ja sosiaalisista kahleista hieman samalla tavalla kuin drag-pukeutuminen tai naamiot karnevaaliperinteessä. Plastic Ponyn retro futuristisen puvun alla saattoi olla kuka tahansa ikään, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen tai ulko näköön katsomatta. Samalla Ponyt toivat (tahtoen tai tahtomattaan) 1990-luvun alun suomimediaan radikaalin ajatuksen eibinäärisestä ihmisestä: henkilöstä, joka ei ollut välttämättä mies tai nainen. Plastic Ponyssa tämä mullistava idea oli pakattu pehmeän teddykarvaiseen pakettiin, ja kaikessa lapsenomaisessa viattomuudessaan se pikemminkin hämmensi kuin herätti suuttumusta. Performansseja liiketiloissa Ponyjen ensimmäinen kauppa, syksyllä 1991 avattu Plastic Pony Picture Show III, oli sekin enemmän performanssi kuin oikea liike. Värikkäiden ikkunoiden takaa löytyi muun muassa kampaamo Kojak, jossa asiakas vain ajettiin kaljuksi, elokuvateatteri, joka oli käytännössä viewmaster-kamera, ja vessaan sijoitettu galleria Privat. ”Istuin siellä hipihiljaa ja toivoin, ettei kukaan asiakas tulisi sisään, kun olin niin helvetin ujo”, Braf nauraa. Ujoudesta huolimatta Ponyjen ympärille alkoi muodostua yhteisö. Osa alkoi hengailla uudessa liikkeessä, osa löytyi mukaan muualta. Alku aikojen Pony Pietari Kaakkomäki kertoo värvänneensä uusia Ponyja jopa työpaikaltaan Stockmannin herkun kalatiskiltä. Sipilä on laskenut, että vuosien varrella Ponyja on ollut helposti yli 300. ”Kuka tahansa saattoi tulla mukaan. Jos joku sanoi, että ’ei kun mä oon vähän arka’, niin sitten sä oot kymmenen kertaa arempi siellä lavalla. Jos ujostuttaa, niin oot sitten tuplasti ujompi siellä lavalla.” Vuoden 1995 keväällä Ponyt uudelleensijoittuivat Lontooseen. Suomessa Pony-vaatteet olivat kasvaneet fetissija alakulttuuripiirien suosikista jo isommaksi ilmiöksi. ”Joonan vaatteet olivat yhden vuoden aikana neljä kertaa sen ajan tärkeimmän muotimedian Muoti + Kauneuden kannessa”, Muistelee Sipilä. Braf huomasi työskentelevänsä yötä päivää tyydyttääkseen kysynnän. ”Meillä oli vaatteita myynnissä Helsingin lisäksi viidessä kaupassa Lontoossa sekä Japanissa ja Hong Kongissa. Ja muuallekin haluttiin, mutta ei siitä tullut mitään, koska halusin tehdä kaiken itse.” Kasvaakseen Plastic Pony olisi tarvinnut ulkopuolista rahoitusta. ”Joona sai joitain tarjouksia, mutta niiden ehtona oli, että yhteistyötaho olisi otettu osakkaaksi”, Sipilä kertoo. ”Plastic Ponysta olis voinut tulla kansainvälinen vaatebrändi, jolla oli tarina, mutta ehkä me molemmat pelkäsimme, että kaupallisuus pilaa tämän jutun.” Ponyt palasivat 90-luvun lopussa Suomeen. ”Olimme yhtäkkiä osa taide skeneä”, Sipilä summaa. ”Meistä puhuttiin performanssitaiteena, mutta minä näen Plastic Ponyn prosessitaiteena. Tämä on yksi iso kokonaisuus, jossa kaikki osat – nämä esineet ja kuvat ja videot – ovat ilmentymiä Plastic Pony -teoksesta.” Plastic Pony 30 vuotta Longa-galleriassa Helsingissä 1.–21.10.2021. Avoinna ke–pe 12–18, la-su 12–16.
12 • 8 / 2021 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Äärimmäiseen tehokkuuteen pyrkivä ruokajärjestelmä tuottaa tasalaatuista ja standardoitua ruokaa. Se myös hävittää luonnon monimuotoisuutta ja on ekologisesti tehotonta. Yksipuolisuus tappaa M ENETPÄ ruokakauppaan missä tahansa, löydät tuttuja banaaneja. Valtaosa maailman banaaneista on Cavendish-lajiketta. Pian nykyisiä banaaneja ei kuitenkaan enää tuoteta. Tämä on seurausta yksipuolisesta tuotannosta. Tästä yksipuolisuudesta käytetään ilmaisua monokulttuuri, ja sitä esiintyy maanviljelyssä aivan liikaa. Nykyinen ruokajärjestelmä on yksi suurimmista syistä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden kaventumiselle. Monokulttuurin symboliksi on monien mielissä vakiintunut banaani, mutta monokulttuuri tarkoittaa muutakin. Suomen ympäristökeskus Syken erikoistutkija Marjaana Toivonen avaa vyyhtiä. ”Monokulttuuri on hankala termi, koska sillä tarkoitetaan monia asioita ja sitä käytetään eri merkityksissä. Itse olen oppinut termin tarkoittavan sitä, että samaa kasvia viljellään samalla paikalla vuodesta toiseen. Tämä muun muassa köyhdyttää maaperää.” Monimuotoisuuden vastakohta Monokulttuurilla voidaan myös viitata siihen, että yhden kasvilajin viljelmät levittäytyvät liian laajalle alueelle ja näin tukahduttavat monimuotoisuuden. Esimerkiksi banaaneita viljellään lähinnä yhtä lajiketta. Vaikka monokulttuuri tarkoittaa montaa asiaa, niitä kaikkia yhdistää yksipuolisuus. Vallitsevan talousajattelun piirissä tavoitteena on tehokkuus, ja tehokas sekä yhdenmukaista satoa tuottava viljely vastaa elintarvikealan yritysten tarpeisiin ja jälleenmyyjien vaatimuksiin. Myös kuluttajat on opetettu vaatimaan tasalaatuisuutta, mikä osaltaan ohjaa tuotantoa. ”Tehokkuuspuheesta huolimatta yksipuolinen viljely on yleensä ekologisesti tehotonta: viljelypinta-alaa kohti sato voi olla suuri, mutta samalla viljely tuhlaa muita luonnonvaroja kuten vettä, ravinteita ja fossiilisia polttoaineita sekä synnyttää ympäristöhaittoja”, Toivonen toteaa. Panamantauti uhkaa banaaneja Banaanin kohdalla äärimmilleen viety yksipuolisuus on kostautunut. Kun käytännössä kaikki viljellyt banaanit ovat samaa lajiketta, ovat ne alttiita samalla sairaudelle. Ennen toista maailmansotaa suosituin banaanilajike oli Gros Michel, mutta Panamasta lähtenyt panamantauti levisi viljelmille ja tuhosi sadot. Tuolloin korvaajaksi löytyi taudille vastustuskykyinen Cavendish. Sittemmin panamantaudin uusi muunnos on kuitenkin iskenyt myös Cavendishiin, ja jälleen tämä sienitauti on tuhonnut banaanivIljelmiä laajoilla alueilla. Sitä vastaan ei ole eristäytymistä parempaa torjunta keinoa. Eristäytyminen näkyy muun muassa siinä, että banaanintuottajamaihin saapuessa rajatarkastuksen yhteydessä matkalaukusta löytyvä banaani voi aiheuttaa melkoisen hässäkän. Tämä eristäytyminen on hidastanut muttei pysäyttänyt taudin leviämistä. Vehnä ja ohra lähellä toisiaan ”Suomessa tiukasti määritelty monokulttuuri ei ole kovinkaan yleistä”, erikoistutkija Toivonen toteaa. ”Normaalisti pellolla on ainakin jonkinlainen viljelykierto tai sitten viljellään vuodesta toiseen nurmea, johon ei liity vastaavia haittoja kuin yksivuotisten kasvien viljelyyn. Meillä ei viljellä mitään banaania vastaavaa, perimältään hyvin kapeaa viljelykasvia. Samaan aikaan voi todeta, että Suomessakin saataisiin ympäristöhyötyjä viljelyn monipuolistamisella, ja samalla satovarmuus kasvaisi.” Suomessa puhutaan ajoittain kevätviljamonokulttuurista, jossa vuorotellaan vehnän ja ohran välillä. Ne ovat niin likeisiä toisilleen, että on lähes sama kuin viljelisi vain yhtä lajia. Toivonen muistuttaakin, että yksipuolisesta viljelystä puhuttaessa ongelmia syntyy paljon ennen kuin ollaan stardardisoidun banaanin äärellä. Ja että yksipuolisuuden haitat ovat moninaisia. ”Viljelykasvi elää aina ekosysteemissä, vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Se tarvitsee esimerkiksi hajottajia ja eliöitä, jotka ylläpitävät maan rakennetta ja auttavat ravinteiden saamisessa. Pölyttäjiä ja eliöitä, jotka hillitsevät tuholaisia ja tauteja. Sitten ne kaikki viljelykasvia auttavat lajit tarvitsevat taas muita lajeja. Pellolla kaikki nämä lajit muodostavat verkoston, joka tukee viljelykasvin kasvua.” Monokulttuurin taustalla puolestaan on ajatus, että luodaan yhdelle kasville mahdollisimman optimaaliset olosuhteet. Halutaan poistaa kilpailu ja ohjata resurssit tehokkaasti viljelykasvin käyttöön, mutta samalla kun poistetaan kilpailevat kasvit, menetetään hyödyllisiä ja neutraaleja eliöitä. Menetetään monimuotoisuutta ja positiiviset vuorovaikutussuhteet pellolta. ”Tämä johtaa siihen, että tarvitaan entistä enemmän ihmistä tuomaan ulkoisia tuotantopanoksia ekosysteemiin: lannoitteita, torjunta-aineita, maan muokkausta. Näin korvataan menetettyjä ekosysteemipalveluita. Runsas tuotantopanosten käyttö puolestaan aiheuttaa ympäristöhaittoja”, Toivonen kertoo. Pelto ja puupeltokin ovat luontoa Länsimaisessa ajattelussa ”luonto” useimmiten mielletään alueeksi, jota ihminen ei ole muokannut, eli pelto on maatalousmaata ja viereinen metsä sitä luontoa. Kuitenkaan eläimille, muille eliöille ja kasveille ihmisen vetämillä rajoilla ei ole väliä. Metsän vieressä olevat viljelykset vaikuttavat myös metsään ja sen eliöiden elämään ja toisin päin – pelto on osa luontoa, ja liian usein yksipuolinen sellainen. ”Mutta se pelto voi myös olla äärimmäisen hyvä ja arvokas osa luontoa, jos sitä hoidetaan monimuotoisuutta vaalien. Monet ajattelevat juuri niin, että pelto ei ole osa luontoa, ja että ’pistämällä pellot metsäksi’ säästäisimme luontoa. Emme kuitenkaan voi suojella siellä metsässä lajeja, jotka voisivat elää pellolla”, erikoistutkija huomauttaa. Yksipuolisuuden ongelmat eivät rajaudu pellon reunaan. Merkittävä osa Suomen metsistä muodostuu riveihin istutetuista tasaikäisistä ja -laatuisista yhden lajin puista. Noita metsiä voi perustellusti kutsua puupelloiksi. Sama yksipuolisuuden ansa väijyy siis peltojen ohella myös metsissä. Samoin yksipuolinen eläinteollisuus johtaa siihen, että taudit ja vaivat leviävät ahtaasti elävässä ja yksipuolisessa populaatiossa. Aika ajoin nämä taudit myös hyppäävät ulos optimoiduista kasvatusalustoistaan ja levitessään uhkaavat myös ihmistä. Pienviljely on monipuolisempaa Yksipuolisten viljelyn taustalla vaikuttaa se, että se on viljelijälle helpompaa. Tarvitaan vähemmän osaamista, laitteita, koneita ja myyntikanavia. Myöskään kuluttajat eivät tuota valinnoillaan painetta monipuolisuuden puolesta, ja teollisuus ja valtiot ovat suorastaan tukeneet tuotannon yksipuolistumista. Kyse on siis järjestelmätason ongelmasta. ”Suomessa yleiset perheviljelmät ovat kenties suojanneet hiukan yksipuolistumista vastaan. Yhdysvalloissa ja Brasiliassa isot yritykset usein viljelyttävät laajoja aloja, jolloin päädytään helposti nopean voiton tavoitteluun. Suomessa on vahvemmassa ajatus, että halutaan hoitaa tilaa, maata ja ympäristöä tuleville sukupolville.” Kenttätutkimuksia tehdessään Toivonen on havainnut, että yksipuolinen viljely ja siihen liittyvät ongelmat saattavat johtua puhtaasti ajattelematomuudesta tai tiedon puutteesta. Aina ei olla hahmotettu tehtyjen valintojen seurauksia, jotka voivat tuntua pieniltä, mutta kertautuvat ja kasvavat laajoiksi. Yksipuolisen tuotannon ongelmiin on luonnollisesti pyritty reagoimaan. Yhtenä ratkaisuna banaania koskevassa kriisissä on pidetty geenimuuntelua. Eli sitä, että tutusta Cavendishistä kehitetään versio, joka kestää panamantautia. Tämä on kuitenkin reagoimista seurauksiin, ei syihin. Puuttumalla oireisiin alkuperäinen ongelma ei katoa minnekään ja seuraava oire odottaa kulman takana. Lue koko haastattelu ja huomioita monimuotoisuuden kaventumisen vaikutuksista pölyttäjiin osoitteesta www.häiriköt.fi Kulttuurihäirintä
8 / 2021 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a. Aina samaa. Kaikkialla.
M A R I A J OT U N I KULTAINEN VASIKKA Race Horse Company O´DD 12. – 16.10. Merja Pöyhönen ja työryhmä LEDA 19. – 20.10. Miiko Toiviainen KEPEÄ ELÄMÄNI 21. – 22.10, 26.11. ja 9.12. Nimrod Danishman BORDERS 22. – 23.10. Revontulihallissa 22.9. – 16.11. Yhteistuotanto Suomen Kansallisteatterin kanssa Stefano Massini LEHMAN-TRILOGIA 24.11. – 4.12. Compagnie Facteurs Communs & Teatteri Metamorfoosi SURVIVAL KIT 2. – 4.12. Tutustu koko ohjelmistoon www.espoonteatteri.fi / p. 09 4393 388 R A H A L L A S A A J A R A K K A U D E L L A P Ä Ä S E E
8 / 2021 • 15 TEKSTI LAURI LINNA KUVAT JULIUS HALME Palveluiden siirtyminen verkkoon tekee ihmisistä oman elämänsä viranomaisia. Digitalisaatio tekee meistä aktiivisia hallinnon käyttäjiä K AIKKI asiointi valtion, kunnan ja eri instituutioiden suuntaan hoidetaan nykyään digitaalisesti. Verkossa hoidetaan lähtökohtaisesti kaikki veroilmoitusten täyttämisestä toimeentulotuen hakemiseen. Digitalisaatio on tehnyt asioinnista monilta osin aiempaa vaivattomampaa ja nopeampaa. Kirjeitä ei tarvitse postittaa eikä jonottaa palvelupisteessä vuoroaan. Samalla kuitenkin valtiovallan ja sen kohteiden suhde on muuttunut. Passiivisen hallinnan kohteena olemisen sijaan ihmisiltä odotetaan aiempaa suurempaa aktiivisuutta. Asiointi viranomaisten verkkosivuilla tapahtuu itsepalveluna. Etuuksien hakija täyttää itsenäisesti kaikki tarvittavat selvitykset ja tiedot. Viranomainen ei ole paikalla kertomassa miten tietoja tulisi täyttää tai neuvomassa mitä tukia ihmisen olisi ylipäänsä mahdollista saada. Oman elämänsä viranomainen Muutos on tapahtunut myös käsitteiden tasolla. Siinä missä lainsäädännössä ennen puhuttiin kansalaisista tai asiakkaista, nykyään on yhä yleisempää, että viranomaisen palveluissa asioivaa kutsutaan hallituksen esityksissä ja viranomaisten asiakirjoissa hallinnon käyttäjäksi. Kielellinen muutos kuvaa hallinnossa tapahtunutta ajattelutavan muutosta. Itsepalvelua hyödyntävää ihmistä ei nähdä enää passiivisena hallintoalamaisena ja toimenpiteiden kohteena, vaan aktiivisena toimijana. Enää ei riitä, että odottaa viranomaisen päätöksiä, vaan itsepalvelun myötä ihmisen on oltava mukana toteuttamassa itseensä kohdistuvaa viranomaishallintaa. Tätä muutosta kuvaa myös jo pari vuosikymmentä muotiterminä ollut aktiivinen kansalaisuus. Termi sanallistaa vallitsevaa toivetta yhä itsenäisemmästä ja enemmän vasIlmiö
16 • 8 / 2021 tuuta omasta elämästään ottavasta ihmisestä. Tämän aktiivisuutta korostavan ideologisen muutoksen taustalla vaikuttaa 1980-luvulla Suomeen rantautunut uusliberalistinen New Public Management -oppi. Yhdysvalloissa 1970-luvulla alkunsa saaneessa New Public Management -opissa korostuu valtion roolin pienentäminen, hallintokoneiston keventäminen ja positiivinen suhtautuminen yksityistämiseen. Opissa keskeistä on ihmisen vastuu omasta elämästään. Kustannussäästöjä palvelun sijaan Vielä pääministeri Kalevi Sorsan hallituksen aikaan vuonna 1985 hallituksen asiakirjoissa visioitiin, että tietotekniikan kehitys vapauttaisi hallinnon työntekijöitä toimimaan ihmisläheisissä ammateissa koulutuksessa, päivähoidossa ja terveydenhoidossa. 2010-luvulle tultaessa hallitukset ovat poliittisesta väristä riippumatta kuitenkin pitäneet digitalisaatiota keinona saada aikaan kustannussäästöjä. Digitalisaatio toistuu 2010-luvulla hallitusohjelmasta toiseen keinona karsia hyvinvointivaltion kustannuksia ilman, että varsinaisista eduista tai palveluista tarvitsisi leikata. Tämä sopii hyvin yhteen ihmisten oman vastuun ja aktiivisuuden korostamisen kanssa. Kun digitalisaation päämääräksi on asetettu säästöjen saaminen, on tuloksena ollut, että uusien opettajien ja poliisien sijasta hallinnossa on yhä vähemmän neuvontaa ja palvelua tarjoavia virkamiehiä ja enemmän itsenäisesti palveluita käyttäviä kansalaisia. Eniten apua tarvitsevat ongelmissa Julkisten palveluiden siirtyminen verkkoon itsepalveluksi on helpottanut monen arkea. Tämä koskee kuitenkin vain niitä, joilla on osaamista ja jaksamista omien asioidensa hoitoon. Uusi rooli hallinnon aktiivisena käyttäjänä tarkoittaa sen sijaan vaikeuksia niille, jotka apua ja valtiovallan tukea tarvitsisivat eniten. Kun ennen lähtökohtana oli asiointi palvelupisteellä, jossa viranomainen neuvoi miten asiassa on edettävä, nyt ihmisten on pääsääntöisesti selvittävä viranomaisasioinnista yksin. Julkishallinnon palveluiden käyttäminen verkossa tarkoittaa, että asiakkaan pitää tietää ja tehdä itse enemmän. Ja vaikka verkkolomakkeen täyttöön voi olla ohjeet, ne eivät korvaa asioiden hoidossa neuvovaa virkailijaa. Ohjeet kertovat lähinnä siitä miten lomake tulee täyttää, mutta ne eivät osaa kertoa, onko täytettävä lomake ylipäänsä oikea tai mihin muihin etuihin ihminen voisi olla oikeutettu. Vaikka palvelupisteet ja puhelinpalvelu ovat edelleen kytössä, ollaan verkkoasioinnista tekemässä viranomaisasioinnin pääväylää. Palvelupisteitä on lakkautettu ja puhelinpalveluja supistettu. Näin digitalisaatiolla yritetään saavuttaa niitä julkisten menojen säästöjä, joita hallitukset odottavat. Tukia ja etuuksia jää saamatta Pahimmillaan verkkolomakkeiden vaikeaselkoisuus on johtanut siihen, etteivät ihmiset ole saaneet heille kuuluvia etuja tai palveluita. Kun TE-toimistojen uusi verkkopalvelu avautui heinäkuussa 2017, aluksi jopa kolmasosa työttömyystukea hakeneista epäonnistui tuen hakemisessa palvelun vaikeaselkoisuuden takia. Apulaisoikeusasiamiehen palvelua kritisoineen ratkaisun jälkeen verkkosivua on korjattu helppokäyttöisemmäksi. Samoin vuonna 2017 tehdyn toimeentulotuen siirron Kelaan piti helpottaa kuntien sosiaalitoimien työtä ja vapauttaa aikaa toimeentulotukihakemusten käsittelystä muuhun asiakastyöhön. THL:n tänä vuonna aikuissosiaalialan ammattilaisille tekemän kyselyn mukaan ihmisten avunsaanti on kuitenkin vaikeutunut. Nyt kuntien sosiaalitoimen ajasta suuri osa menee Kelan tekemien toimeentulotukipäätösten selvittelyyn. Digitaalinen itsepalvelu ei aina saavuta tavoitteitaan tehokkuudesta, säästöistä ja helppoudesta. Samalla itsepalvelu on hieman salakavalasti tehnyt meistä itseemme kohdistuvan vallankäytön toteuttajia. Digitalisaatio tekee meistä hallinnon aktiivisia käyttäjiä, halusimme sitä tai emme. NYT KUNTIEN SOSIAALITOIMEN AJASTA SUURI OSA MENEE KELAN TEKEMIEN TOIMEENTULOTUKI PÄÄTÖSTEN SELVITTELYYN. VIRANOMAINEN EI OLE PAIKALLA KERTOMASSA MITEN TIETOJA TULISI TÄYTTÄÄ TAI NEUVOMASSA MITÄ TUKIA IHMISEN OLISI YLIPÄÄNSÄ MAHDOLLISTA SAADA.
Syksyn mahtavimmat kirjat Tuire Malmstedt Lasitarha ”Enemmän kuin dekkari Lasitarha on tarina pienestä jyväskyläläisestä yhteisöstä, jossa ystävyys suhteet ja salaisuudet ovat risteilleet vuosikymmenien ajan.” – hs Björn Natthiko Lindeblad Saatan olla väärässä Monta elämää elänyt Lindeblad kärsii nyt ALS:stä. Ahdistuneisuuden sijaan hän on sinut elämän kanssa. Viisaita sanoja ihmiseltä ihmiselle. Abigail Dean Tyttö A ”Nimeni on Alexandra Gracie ja olen 15-vuotias. Soittakaa poliisi.” Mestariteos siitä, miten selviytyä kaikkein pahimmasta. Chen Qiufan Jättömaa Ekologinen dystopia, jonka pääosassa on ihmisarvo. Kurjissa oloissa elävä jätteenkuljettaja Mimi alkaa kapinoida järjestelmää vastaan. Tove Alsterdal Juurakko ”Juurakko kuvaa hienovaraisesti ja kauniisti paljon muutakin kuin rikosta: hyvinvointivaltion rappiota ja hylättyä maaseutua.” – dagens nyheter Matt Haig Syitä pysytellä hengissä Hanki tämä kirja itselle tai läheiselle, joka kärsii ahdistuksesta. Vertaistuki kirjan kirjoittanut Matt Haig oli itse kuilun partaalla, mutta selvisi ja kertoo, miten. Jenna Kostet Margaretan synti 1600-luvulla mestatun Margaretan tarina. ”Tarina ei unohdu pitkään aikaan.” – anna-lehti Heino Falcke Valo pimeydessä ”Falcken kyky kertoa pitkälle erikoistuneesta tieteenalasta on verraton: Hän osaa selittää Einsteinin suhteellisuusteorian vaikka alakoululaiselle.” – spiegel Kirjakaupoista kautta maan tai verkkokaupastamme aulakustannus.fi P.s. Kun liityt postituslistallemme, saat 20 prosenttia alennusta kaikista tuotteista! Paolo Giordano Jopa taivas on meidän Vuoden unohtumattomin lukukokemus. Koskettava tarina ystävyydestä ja rakkaudesta ottaa voimakkaasti kantaa myös alueelliseen eriarvoisuuteen ja ilmaston muutokseen. ”Viihdyin niin, että unohdin syödä.” – antti majander, helsingin sanomat Ari Turunen Tuoksujen atlas Upeasti kuvitettu kirja kertoo tuoksu aineiden historiasta tavalla, joka avaa lukijalle uuden maailman. Tuoksuja on aina ja kaikkialla käytetty sekä arjessa että juhlassa ja niiden raakaaineina on käytetty mitä erilaisimpia ainesosia. Vuoden kaunein kirja, upea lahja!
18 • 8 / 2021 TEKSTI JUKKA LIUKKONEN KUVAT ALEKSANDRA AKSENOVA Kiinan valtio sensuroi downshiftaavia nuoria, jotka tekevät mahdollisimman vähän töitä. Rahaa ja menestystä palvova vanhempi ikäluokka ja kommunistinen puolue ovat kauhuissaan. H UHTIKUUSSA 2021 Luo Huazhong kirjoitti Kiinan suosituimmalle viestintäalustalle Baidu Tieballe viestin ”Vaaka tasossa makaaminen on oikeudenmukaista”. Luo kertoi, kuinka työ tehtaassa sai hänet tuntemaan sisäistä tyhjyyttä, joten hän otti lopputilin ja pyöräili Tiibetiin. ”Olen vain nauttinut elämästä enkä näe siinä mitään väärää”, hän kirjoitti ja lähetti kuvan itsestään löhöilemässä sängyllä. Luo työskentelee vuodessa vain 1–2 kuukautta ja työskennellessäänkin makaa paikallaan esittäen kuollutta ihmistä elokuvassa. Lopun ajan hän ottaa rennosti ja elää minimalistista elämää. Luo syö vain kaksi ateriaa päivässä ja elää parilla kymmenellä eurolla kuussa. Hän nauttii elämästä ja käyttää päivänsä filo sofian lukemiseen. Monet innostuivat elämäntavasta, jota Luo kutsuu vaakatasossa makaamiseksi (kiinaksi t ? ngpíng, ??). Viestin jälkeen Kiinan internet täyttyi löhöilykuvista. Meemikuvissa oli väsyneitä eläimiä ja ihmisiä makaamassa selällään paitsi sohvalla ja sängyllä, myös maassa ja metron lattialla. Mahdoton yhtälö, passiivista vastarintaa Kiinan työkulttuurista on tullut yhä vaativampaa, ja vanhempi ikäluokka laittaa nuorten harteille valtavan taakan. Samaan aikaan pitäisi olla rikas ja menestynyt, hankkia lapsia, tehdä 12 tunnin työpäiviä ja ylitöitä, huolehtia vanhemmista ja neljästä isovanhemmasta sekä unohtaa oma elämänsä palvellakseen muita. Yhtälö on mahdoton, ja vaakatasossa makaavat ovat päättäneet, etteivät edes yritä ratkaista sitä. Kyse ei ole laiskuudesta. Vaakatasossa makaaminen on passiivista vastarintaa ja kansalaistottelemattomuutta mahdottomia vaatimuksia sekä yhteiskunnan epäreiluutta ja taloudellista eriarvoisuutta vastaan. Kun kilpailussa ei voi voittaa, vaikka mitä tekisi, on viisas valinta olla osallistumatta siihen laisinkaan. Makaaminen mustalle listalle Ilmiö nousi suosituksi alkukesällä pääsyn korkeakouluihin ratkaisevan Gaokao-loppukokeen aikoihin. Tämä oli liikaa Kiinalle. Viranomaiset poistivat Luon viestin ja julkaisivat virallisen kannanoton televisiossa: ”Toivon saa menettää, mutta töiden tekemistä ei saa lopettaa.” Puolue tuomitsi ilmiön vastuuttomana provokaationa ja häpeällisenä toimintana. Vaakatasossa makaaminen hävitettiin internetistä. Kaikki aihetta Vuosisadan rennoin mielenilmaus sai Kiinan paniikkiin Ilmiö
8 / 2021 • 19 käsittelevät viestit ja keskusteluryhmät poistettiin sosiaalisesta mediasta. Vaaka tasossa makaaminen sanana lisättiin mustalle listalle. Valtio jopa kielsi yrityksiä valmistamasta ja myymästä aiheeseen liittyviä tuotteita. Uhka kommunistiselle puolueelle Bloombergin taloustoimituksen Matt hew Brookerin mukaan Tiananmenin aukion tapahtumien jälkeen Kiinan kommunistinen puolue on sitonut olemassaolonsa oikeutuksen talouskasvuun. Puolue on luvannut talouden ja elämänlaadun kasvavan, kunhan vain kansalaiset eivät vaadi poliittisia uudistuksia tai kyseenalaista puolueen valtaa. Ja talous on kasvanut. Puolue pelkääkin ideologian kritisoimista enemmän sitä, ettei talous kasva. Jos nuoret lopettavat työn tekemisen, on talouskasvu vaarassa. Väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku ovat jo uhka Kiinan taloudelle. Maa on nopeassa tahdissa luopunut yhden lapsen politiikasta ja sittemmin kahdenkin lapsen politiikasta. Siitä huolimatta syntyvyys on ennätyksellisen alhainen. Lasten hankkimatta jättäminen osuu arkaan paikkaan. Valtio tahtoisi pitää kiinni suuren väestön tuomasta taloudellisesta etulyöntiasemasta. Epärehellistä kilpailua Kilpailu Kiinassa on kovaa eikä aina rehellistä. Yhteiskunnan ovet aukeavat monille osaamisen sijasta lahjuksia sisältävillä punaisilla kirjekuorilla tai guanxi-suhteilla eli hyvä veli -verkostojen kautta. Kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Kiinassa koulujen Gaokao-loppukokeen ajatellaan määrittävän nuoren tulevaisuuden. Hyvillä pisteillä pääsee huippuyliopistoon ja on valoisa tulevaisuus edessä. Keskinkertaisilla pisteillä saa unohtaa unelmansa. Viime vuosina on paljastunut useita tapauksia, joissa Kiinan kommunistisen puolueen jäsenten keskinkertaisesti menestyneet lapset ovat varastaneet Gaokaossa hyvin menestyneiden nuorten opiskelupaikat. Huijausten paljastuttua puoluekadeerien lapset ovat saaneet pitää tutkintonsa ja huijatuille ei ole tarjottu opiskelumahdollisuutta tai edes anteeksipyyntöä. Rikas eliitti on puolestaan jo pitkään ostanut rahalla lastensa opiskelupaikat. Nuoret ovat havainneet, että sama vaivannäkö ei tuo samaa tulosta kaikille. Zhang Zhiyuan on yksi heistä. Hän valmistui yliopistosta huippuarvosanoilla. Vaikka hän lähetti yli 2000 hakemusta, hän ei onnistunut saamaan työpaikkaa. Samaan aikaan opiskelutoverit saivat suhteiden avulla työpaikat heti valmistuttuaan. Zhang kertoo The Insider -julkaisussa miettineensä, miksi edes yrittää, jos puoluekadeerien ja liikemiesten lapset saavat kilpailussa kaksi kierrosta etumatkaa muihin nähden. Zhangista on väistämätöntä, että näillä lähtökohdilla häviää kilpailun. Tämä teki hänestä yhden vaakatasossa makoilijoista. Työelämän tolkuttomat paineet Työelämänkin paineet ovat kovia. Alibaba-verkkokaupan perustaja Jack Ma on vaatinut teknologiayritysten 996007-työelämän ulottamista muuallekin yhteiskuntaan. Mallissa työpäivät kestävät aamuyhdeksästä ilta yhdeksään, kuusi päivää viikossa (996) ja lisäksi työntekijöiden on oltava käytettävissä ympäri vuorokauden jokaisena päivänä (007). Kilpaileva toimitusjohtaja Richard Liu kutsui alle 12 tunnin työpäiviä tekeviä laiskottelijoiksi. Alibabakin ilmoitti, ettei halua palkata alle 12 tunnin työpäivää haikailevia. ”Emme kaipaa niitä, jotka haluavat tehdä miellyttäviä kahdeksan tunnin työpäiviä”, Jack Ma kirjoitti. Moni onkin kysynyt, mistä löytyy aika lasten kasvattamiselle ja isovanhempien hoitamiselle. Myös koronapandemia on heikentänyt nuorten työmahdollisuuksia. Tilastojen mukaan vain neljännes vuonna 2020 valmistuneesta 8,74 miljoonasta kiinalaisopiskelijasta oli saanut työpaikan. Tänä vuonna vastavalmistuneita on työttömänä jo 15 miljoonaa. Samaan aikaan kaupungeista katosi 1,75 miljoonaa työpaikkaa. Joku muu korjaa aherruksen voitot Netissä on levinnyt nopeasti vertaus maassa makaavista kiinansipulin varsista. Kasvi on halpa ja sen varret leikataan usein. Vertaus viittaa siihen, kuinka loppuun käytetty työntekijä vain korvataan uudella. Vaikka olisi työskennellyt ahkerasti koko elämänsä, korjaa joku muu silti työn voitot. Maata pitkin makaavia varsia ei ole kuitenkaan helppoa leikata sirpillä. Rikkain kaksi prosenttia omistaa 80 prosenttia Kiinan omaisuudesta, eikä kommunistinen puolue ole kyennyt – tai halunnut – tehdä asialle mitään. Ihmisoikeusaktivisti Chen Guang chengin mukaan vaakatasossa makaaminen johtuu siitä, että kiinalaisesta yhteiskunnasta on kadonnut reiluus. Puolueen jäsenet nauttivat hyvistä tukijärjestelmistä ja eduista, tavalliset kiinalaiset raatavat niska limassa koko elämänsä ja saattavat menettää kaiken kerran sairastuessaan. Chenin mukaan ihmiset ovat menettäneet uskonsa tulevaisuuteen. Kun elämään ei voi vaikuttaa Pekingin yliopiston tutkimuksen mukaan 30 prosenttia sen uusista opiskelijoista pitää opiskelua turhana ja 40 prosenttia pitää elämistä merkityksettömänä. Yliopistoa pidetään yhtenä Kiinan parhaimmista, ja sen opiskelijoita maan lahjakkaimpina. New China TV:n haastattelussa opiskelija Dengin mukaan nuoret makaavat vaakatasossa, koska he kokevat, ettei omaan tilanteeseen voi vaikuttaa. He ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä ja työntekoon. Opiskelija Yang Luo kertoo vaakatasossa makoilun peilaavan ahdistusta ja kärsimystä, jota nuorempi sukupolvi joutuu kokemaan. Vaakatasossa makoilijoilla on myös ymmärtäjiä. Puoluelehti Guangming Daily heitti pallon takaisin puolueelle ja kehotti parantamaan nuorten elämänlaatua. Professori Huang Ping taas kritisoi shanghailaisessa Sixth Tone -lehdessä puolueen keskittymistä pelkkään tuottavuuden kasvuun. ”Ihmiset eivät ole vain pelkkiä työkaluja”, hän kommentoi. On myös niitä, jotka näkevät vaakatasossa makoilun olevan osa laajempaa globaalia ilmiötä. Milleniaaleilla ja Z-ikäluokalla on maailmanlaajuisesti erilainen arvomaailma sekä tapa suhtautua työhön ja elämiseen. Suomessakin moni nuori aikuinen elää minimalistista elämää ja downshiftaa. Mieluummin tingitään rahasta kuin arvoista. Elämän mielekkyys menee omaisuuden kartuttamisen edelle. Tämä muistuttaa monin tavoin vaakatasossa makoilua. Zensukupolven pieni onnellisuus Vaikka vaakatasossa makaaminen syntyi tänä vuonna, ei ilmiö ole uusi. Jo vuonna 2014 japanilainen naisten lehti Non-No kuvasi passiivisia japanilaisia miehiä, joita ei kiinnosta seurustelu ja seksi, Buddhan kaltaisiksi munkeiksi (kiinaksi fóxì, ??). Lehden käyttämästä sanasta tuli suosittu Kiinassa neljä vuotta myöhemmin. Sana kuvastaa buddhalaisten munkkien elämäntapaa, jossa unohdetaan kunnianhimo, ollaan kilpailematta ja pyritään elämään leppoisasti ja kiireettömästi. Buddhan kaltaiset nuoret valitsevat sisäisen rauhan tai apaattisuuden yhteiskunnan odottaman työnarkomanian sijasta. Z-sukupolvea onkin kutsuttu Kiinassa Zen-sukupolveksi. Buddhan kaltaista elämää leimaa kuitenkin muu kuin sisäinen mielenrauha. Huonot työnäkymät, pettymykset romanttisissa suhteissa, taloudelliset ongelmat ja pysähtynyt sosiaalinen liikkuvuus on yleistä nuorten keskuudessa. Samassa tilanteessa ovat nuoret niin Kiinassa, Japanissa kuin Taiwanissakin. Kenichi Ohmaen Low Desire Society -kirjan mukaan matalan halun yhteiskunnassa väestön vanhetessa ja syntyvyyden vähentyessä nuoremmat sukupolvet vähentävät aktiivisuutta. Hitaasti nousevat tulot, yhteiskunnan kovat paineet ja epäselvä tulevaisuus vähentävät nuorten kiinnostusta menestystä ja materialismia kohtaan. Sen sijaan nuoret etsivät kirjailija Haruki Murakamin sanoin ”pientä varmaa onnellisuutta”. Nuoret kuluttavat vähemmän ja ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä jo on. He eivät haikaile kiinteistöjä, sijoituksia, korkeaa statusta tai nopeita autoja. Siinä missä Kiinassa ilmiö on tuomittu jyrkästi, Taiwanissa asia on nähty toisin. Kiivas työelämä ja vaakatasossa makaaminen ovat toistensa vastakohtia – eräänlaiset yin ja yang. Yhdessä ne pitävät maailman tasapainossa. PUOLUE PELKÄÄKIN IDEOLOGIAN KRITISOIMISTA ENEMMÄN SITÄ, ETTEI TALOUS KASVA.