• 5/2024 1.7.–1.9. VOIMA.FI TEEMA: VAPAUS PUNK • PURJEHDUS • KÄÄNNYTYSLAKI FATIM DIARRA PROVOSOIVA POLIITIKKO
• Ilmainen terveydenhuolto Suomessa on myytti. Todellisuudessa terveydenhuollon korkeat asiakasmaksut ajavat pienituloisia ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon. Asiakasmaksuja on korotettu tämän vuoden alussa ja lisää on suunnitteilla. Allekirjoita vetoomus ja vaadi, että Orpon hallitus peruu terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset: www.amnesty.fi Köyhänä ei ole varaa sairastaa.
• Ilmainen terveydenhuolto Suomessa on myytti. Todellisuudessa terveydenhuollon korkeat asiakasmaksut ajavat pienituloisia ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon. Asiakasmaksuja on korotettu tämän vuoden alussa ja lisää on suunnitteilla. Allekirjoita vetoomus ja vaadi, että Orpon hallitus peruu terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset: www.amnesty.fi Köyhänä ei ole varaa sairastaa.
• TEURASTAMO JAZZ 13.7. TEURASTAMO TAITEIDEN YÖ 15.8. KEIKKAKESKIVIIKOT Teurastamolla tapahtuu joka viikko. Koko kesän! TEURASTAMON KESÄ 2024 TEURASTAMO.COM KE 3.7. REBEKKA HOLI KE 10.7. ELSA BROTHERUS KE 17.7. YEBOYAH KE 24.7. MARY ANN HAWKINS KE 31.7. F KE 7.8. PEKKA NISU KE 14.8. GOOD BOYS
• ILMOITUS JOHN STUART MILL: VAPAUDESTA EDGAR RICE BURROUGHS: KUU-TRILOGIA MARIA MATINMIKKO: VALOHÄMY URSULA K. LE GUIN: KOMPASSIRUUSU KES ÄN MER KKI TUO TTE ET John Stuart Mill (1806–1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yhteiskunnan pyrkimystä ahtaa ihmiset samaan muottiin sekä yleisen mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi, tarkka suomennos on Risto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esipuheen professori Teivo Teivainen. Kustantajan nettikaupausta 34 € www.basambooks.fi Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuu-tarinat Kuun neito, Kuun kansa ja Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikka niitä on usein sanottu yhdeksi hänen parhaista saavutuksistaan. Dystooppisessa seikkailussa näyttäytyy myös Mars-sarjan päähahmo John Carter. Teoksen on suomentanut Anssi Hynynen, joka on kirjoittanut teokseen myös esipuheen. kustantamohelmivyo.blogspot.com Iittalan XXVII Valtakunnalliset Taidekirjapäivät palkitsivat Maria Matinmikon kirjan Valohämy – taide, maisema ja maailman loppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien ja Sami Jalosen piirustusten nyrjähtänyt jälki on yhteydessä teoksen alitajuntaan. www.parvs.fi Nimensä mukaisesti kokoelman novellien kirjo ulottuu kaikkiin kompassisuuntiin. Lukijalle välittyy sekä kirjailijan rajaton mielikuvitus että myös syvä huoli ympäristöstä ja yhteiskunnasta, luonnon tuhoutumisesta ja kansalaisvapauksien tukahtumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon Ursula K. Le Guinin suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomentanut Titia Schuurman. Ilmestyy 15.7. moebius.press SYNNYTYSTALKOOT Teatteri Telakan kevätkauden menestysnäytelmä Synnytystalkoot – pullantuoksuinen kabaree lisääntymisestä saa lisäesityksia syyskuun alussa. MeriMaija Näykin ohjaama esitys on monipuolinen kattaus musiikkia, nykysirkusta, teatteria, tanssia, dragiä, klovneriaa ja lavarunoutta. Lavalla nähtävien Kerttu Opuksen, Petra Poutasen, Piki Rantasen ja Tanjalotta Räikän johdolla paistetaan pullaa ja ihmetellään yhdessä nykylisääntymisen kysymyksiä. Lisäesitykset 3.9.-23.9. www.teatteritelkka.fi MUUTOS.ART-TAIDETALO TAMPEREELLA Ratinanrannassa purettavaksi määrätty toimistorakennus tarjoaa tilataidetta ja tapahtumia kolmessa kerroksessa kesän ajan. Näyttely käsittelee ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta ajassa, jossa nollapäästöjen maailmaan on vielä matkaa, mutta kiire on kova. Avoinna 14.6–31.8. klo 12–19 (ti-su). 1. krs vapaa pääsy, 2. & 3. krs 12 / 8 €, liput ovelta tai www.muutos.art. Voimakatu 11, Tampere. mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi, tarkka suomenRisto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esiTeivo Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuun neito, Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikmaisema ja maailman loppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien piirustumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomen. Uusi tulkinta J. R. R. Tolkienin klassikosta Taru Sormusten herrasta saa maailman kantaesityksensä Tampere-talossa 23. elokuuta. Suurteoksen ohjaa Mikko Kanninen ja sen on näyttämölle sovittanut Kersti Juvan suomennoksen pohjalta Sami KeskiVähälä. Kirjallisuuden ja teatteritaiteen ohella teoksessa kohtaavat Tuomas Kantelisen säveltämä ja Tampere Filharmonian tulkitsema musiikki sekä Sorin Sirkuksen hämmästyttävä sirkustaide. www.tampereenteatteri.fi TARU SORMUSTEN HERRASTA Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on edelleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio 3 Tampere www.telakka.eu TELAKAN TERASSI M ikk o Pa akk on en
• 5 / 2024 • 7 1.7.–1.9.2024 YHDYSVALTALAINEN Malcolm X tunnettiin 1960-luvulla äänekkäänä kansalaisoikeustaistelijana, jonka lähestymistapa oli varsin erilainen verrattuna Martin Luther Kingin rauhanomaisuuteen. Siinä missä King rohkaisi passiiviseen vastarintaan, Malcolm X täräytti mielipiteensä sellaisenaan ja kysyi, miksi hänen pitäisi rakastaa niitä, jotka häntä vihaavat. Malcolm X sanoi julkisen uransa alussa toistuvasti, että väkivalloin riistetyt oikeudet tulisi ottaa takaisin vaikka väkivalloin. Kuten valkoisen ylivallan kannattajat, myös Malcolm X ajatteli, että ”valkoinen ja musta rotu” tulisivat Yhdysvalloissa parhaiten toimeen keskenään erillään eläen, sillä erotuksella, että Malcolm X vaati omalle kansalleen samoja oikeuksia kuin muillekin. Vuonna 1964 Malcolm X kävi pyhiinvaelluksella Mekassa ja ymmärsi, että eri ihmisryhmien välinen solidaarisuus ja rauhanomainen yhdessä eläminen oli mahdollista. Matkalta palasi muuttunut mies. ”Viha ja raivo ovat voimattomia lempeyden edessä”, hän lausui. Malcolm X murhattiin vuonna 1965, Martin Luther King vuonna 1968. UUTISET OULUN rasistisesti motivoituneista puukotuksista ovat olleet järkyttäviä, ja väkivallantekoja seuranneet poliitikkojen reaktiot suorastaan tyrmistyttäviä. Valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra lausui X:ssä muun muassa ”on tämä karmeaa, millaista tässäkin maassa jo on” syyttäen tapauksesta ensi töikseen jengiväkivaltaa. Olettamus osoittautui vääräksi. Molempien Oulun puukotusten tekijät olivat äärioikeistolaisesti motivoituneita suomalaistaustaisia miehiä. Perussuomalaiset käyttävät puhetta jengiytymisestä poliittisessa viestinnässään maahanmuuton vastustamiseksi. Kun Purralta ja hänen puoluetovereiltaan on Oulun tapahtumien jälkeen pyydetty kommentteja suomalaisen äärioikeiston muodostamasta uhasta – jonka Suojelupoliisikin on nostanut esiin – keskusteluun on toistuvasti vedetty jengiväkivalta. PÄ ÄMINISTERI PETTERI ORPO (kok.) kyllä tuomitsee äärioikeiston väkivallan, mutta antaa ymmärtää, että suomalaisessa äärioikeistossa olisi kyse vain marginaalisesta ilmiöstä. Yhteiskunnalliseen keskusteluilmapiiriin ja asenteisiin ovat varmasti vaikuttaneet sekä vanhat että tuoreet hallituksen ministereiden lausunnot, kuten sisäministeri Mari Rantasen (ps.) avoimen rasistinen vaalislogan ”Meidän ei pidä olla niin sinisilmäisiä, että pian emme ole enää sinisilmäisiä”. Ajatus puolustuskyvyttömiin, erityisesti lapsiin, kohdistuvista väkivallanteoista on sietämätön. On sydäntäsärkevää, että tällaisen ilmapiirin Suomessa kasvaa iso joukko lapsia ja nuoria, jotka oppivat, että muiden viha ja väkivalta kohdistuu juuri heihin ja heidän kaltaisiinsa. Heti näiden ajatusten vanavedessä itselläni nousee valtava raivo ja viha väkivallantekijöitä ja heidän hengenheimolaisiaan kohtaan. Enkä minä halua vihata. Vaikka vihan tunteet olisivat oikeutettujakin, vihaamalla saa aikaan useimmiten vain lisää vihaa, kuten Malcolm X elämänsä loppuvaiheessa ymmärsi. Pysyvästi mieleen asettunut viha sokaisee ja alistaa ensimmäisenä ihmisen itsensä. EMILIA MIETTINEN Vihasta vapaa elämä VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Elisa Helenius, Antti Kurko, Nauska, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Karoliina Vesa, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Julia Blomqvist, Emma Grönqvist, Laura Gustafsson, Mitja Jakonen, Aurora Lemma, Esraa Ismael Saed & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste VOIMA Kivaa kesää korkeille kankahille! Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus ILMOITUS JOHN STUART MILL: VAPAUDESTA EDGAR RICE BURROUGHS: KUU-TRILOGIA MARIA MATINMIKKO: VALOHÄMY URSULA K. LE GUIN: KOMPASSIRUUSU KES ÄN MER KKI TUO TTE ET John Stuart Mill (1806–1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yhteiskunnan pyrkimystä ahtaa ihmiset samaan muottiin sekä yleisen mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi, tarkka suomennos on Risto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esipuheen professori Teivo Teivainen. Kustantajan nettikaupausta 34 € www.basambooks.fi Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuu-tarinat Kuun neito, Kuun kansa ja Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikka niitä on usein sanottu yhdeksi hänen parhaista saavutuksistaan. Dystooppisessa seikkailussa näyttäytyy myös Mars-sarjan päähahmo John Carter. Teoksen on suomentanut Anssi Hynynen, joka on kirjoittanut teokseen myös esipuheen. kustantamohelmivyo.blogspot.com Iittalan XXVII Valtakunnalliset Taidekirjapäivät palkitsivat Maria Matinmikon kirjan Valohämy – taide, maisema ja maailman loppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien ja Sami Jalosen piirustusten nyrjähtänyt jälki on yhteydessä teoksen alitajuntaan. www.parvs.fi Nimensä mukaisesti kokoelman novellien kirjo ulottuu kaikkiin kompassisuuntiin. Lukijalle välittyy sekä kirjailijan rajaton mielikuvitus että myös syvä huoli ympäristöstä ja yhteiskunnasta, luonnon tuhoutumisesta ja kansalaisvapauksien tukahtumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon Ursula K. Le Guinin suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomentanut Titia Schuurman. Ilmestyy 15.7. moebius.press SYNNYTYSTALKOOT Teatteri Telakan kevätkauden menestysnäytelmä Synnytystalkoot – pullantuoksuinen kabaree lisääntymisestä saa lisäesityksia syyskuun alussa. MeriMaija Näykin ohjaama esitys on monipuolinen kattaus musiikkia, nykysirkusta, teatteria, tanssia, dragiä, klovneriaa ja lavarunoutta. Lavalla nähtävien Kerttu Opuksen, Petra Poutasen, Piki Rantasen ja Tanjalotta Räikän johdolla paistetaan pullaa ja ihmetellään yhdessä nykylisääntymisen kysymyksiä. Lisäesitykset 3.9.-23.9. www.teatteritelkka.fi MUUTOS.ART-TAIDETALO TAMPEREELLA Ratinanrannassa purettavaksi määrätty toimistorakennus tarjoaa tilataidetta ja tapahtumia kolmessa kerroksessa kesän ajan. Näyttely käsittelee ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta ajassa, jossa nollapäästöjen maailmaan on vielä matkaa, mutta kiire on kova. Avoinna 14.6–31.8. klo 12–19 (ti-su). 1. krs vapaa pääsy, 2. & 3. krs 12 / 8 €, liput ovelta tai www.muutos.art. Voimakatu 11, Tampere. mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi, tarkka suomenRisto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esiTeivo Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuun neito, Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikmaisema ja maailman loppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien piirustumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomen. Uusi tulkinta J. R. R. Tolkienin klassikosta Taru Sormusten herrasta saa maailman kantaesityksensä Tampere-talossa 23. elokuuta. Suurteoksen ohjaa Mikko Kanninen ja sen on näyttämölle sovittanut Kersti Juvan suomennoksen pohjalta Sami KeskiVähälä. Kirjallisuuden ja teatteritaiteen ohella teoksessa kohtaavat Tuomas Kantelisen säveltämä ja Tampere Filharmonian tulkitsema musiikki sekä Sorin Sirkuksen hämmästyttävä sirkustaide. www.tampereenteatteri.fi TARU SORMUSTEN HERRASTA Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on edelleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio 3 Tampere www.telakka.eu TELAKAN TERASSI M ikk o Pa akk on en TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 Marina Litvinenko 42 Sosa Villada 34 Anna Kontula VOIMA TESTAA: CHRISTIANIAN VAPAAKAUPUNKI 8 & BIOS-PURJEHDUS 30 5 TEEMA:VAPAUS SIVUT 8–14, 26–27, 30–31 & 37 46 Rahamaa Tartossa Ee sti D ra am at ea te r Vi lp pu Ra nt an en H äir ikö t-p ää m aja Te ss as zy / W iki m ed ia C om m on s N au sk a 12 Riistoportti Vi lp pu Ra nt an en
• 8 • 5 / 2024 MONA , 25, Helsinki ”Olen reissannut elämässäni paljon siitä asti, kun olin 18-vuotias. Vapautta on se, että ei ole mitään isoja velvollisuuksia. Toisaalta vapaus tavallaan antaa ja ottaa: on vaikeaa rakentaa mitään pysyvää, jos on koko ajan menossa.” IVO , 44, Alankomaat ”Vapaus on sitä, että voi lain puitteissa tehdä mitä haluaa silloin kun haluaa. Kenenkään ei pitäisi voida painostaa toista tai tehdä asioita, joita tämä ei halua.” EERO , 86, KAIJA , 85, Helsinki E: ”Vapaus on inhimillinen asia. Sellaista käsitystä ei ole luonnossa, vaan se on ihmisen rakentama ajatus, jonka tarkoitus on tehdä elämämme miellyttäväksi, mukavaksi ja vaarattomaksi.” K: ”Ajattelen vapautta henkilökohtaisempana ja tähän elämäntilanteeseen osuvana asiana. Vapaus on sitä, että on mahdollisuus järjestää omaa elämäänsä määrättyjen rajoitusten puitteissa.” Mitä vapaus on? Mielipide TEKSTI JA KUVAT VENLA VÄLIKANGAS KARRI , 53, Budapest ”Vapaus on mahdollisuus päättää omasta elämästä omien resurssien puitteissa ja mahdollisuus unelmoida aika vapaasti niiden yli. Vapaus on myös sosiologinen konsepti, johon itsellä ei ole oikeastaan määräystai vaikutusvaltaa. Sillä on suuri psykologinen merkitys sille, miltä ihmisestä tuntuu ja mitä uskaltaa tehdä.” Christianian vapaakaupungin huumekauppaa yritetään suitsia sekä asukkaiden että turistien parhaaksi. K ÖÖPENHAMINA on yksi Pohjoismaiden suosituimmista matkailukaupungeista, ja syystä. Siellä on vilkasta yö elämää, runsaasti museoita ja polku pyörällä on helppoa ja mukavaa kulkea – ja siellä sijaitsee maineikas vuonna 1971 perustettu Christianian vapaakaupunki alue, joka tunnetaan hipeistä, taiteilijoista, anarkisteista ja avoimesta huumekaupasta. Keväällä 2024 aluetta hallinnoiva asukasyhdistys päätti sulkea vapaakaupungin kuuluisimman huumekaupan keskuksen Pusher Streetin toistuvien jengiväkivaltaan liittyvien tapauksien takia. Murhatilastojen valossa Christianiaa on kuvattu Tanskan vaarallisimmaksi kaupungiksi. VOIMAN VIERAILLESSA pahamaineisessa vapaakaupungissa alkukesästä ensimmäisenä silmiin osuvat runsaat katumaalaukset, hauskannäköiset hökkelit ja kuuluisat, usein varsin koristeelliset christianialaiset kuormapyörät. Suurta osaa rakennuksista koristavat rakennustelineet ja teiden pintoja uusitaan. Turisteja vaikuttaa olevan aiempaa vähemmän. Christianian keskustori on kuitenkin suunnilleen entisellään. Pienistä kojuista myydään hipahtavia vaatteita ja koruja, suitsukkeita ja kannabiksen polton tykötarpeita. Paikallinen kahvilayrittäjä kertoo olevansa innoissaan huumekaupan kieltämisestä. Hänen mukaansa laittomien huumeiden kauppa johti aika-ajoin sekasortoiseen tunnelmaan ja väkivaltaisiin yhteenottoihin kauppapaikoista taistelevien huumejengien välillä. Nyt tilanne on rauhoittunut. Erään kojun omistaja, joka kertoo asuneensa Christianiassa yli neljäkymmentä vuotta, näkee ympäröivän yhteiskunnan ongelmien heijastuvan myös Christianian muurien sisälle. Hänen mukaansa monet huumekauppiaista ovat joutuneet tekemisiin laittoman huumekaupan kanssa pääsääntöisesti köyhyyden ja yhteiskunnan rasististen asenteiden luomien olosuhteiden vuoksi. Samaan aikaan iso osa alueen vanhemmasta väestä on keskiluokkaistunut ja alkanut tehdä aiempaa enemmän yhteistyötä Kööpenhaminan kaupungin kanssa. Turistiystävälliseen ja keskiluokkaiseen elämään ei mahdu avoin huumekauppa ja sitä seuraava jengiväkivalta. CHRISTIANIAN vapaakaupunkialueen toimisto on omituinen sekoitus kotikutoista hippiarkkitehtuuria ja modernia pohjoismaista designia. Vapaakaupunkialueen rakennustoimen työntekijä kertoo Kööpenhaminan kaupungin suunnitelmista uudistaa paikallista rakennuskantaa sosiaalisesti tuetuilla asunnoilla, joita pitäisi rakentaa 15 000 asuinneliömetrin verran seuraavan yhdeksän vuoden aikana. Koko vapaakaupunki on rakennettu aiemmin armeijan käytössä olleelle alueelle, jonka maaperä on asekokeiluissa ja harjoituksissa saastunutta. Rakennusprojektin pelätään tulevan siksi lopulta kalliiksi ja aiheut tavan muuttavan Christianian tunnelmaa lopullisesti. Vapaa kaupungin työntekijä sanoo rakennusmäärän olevan aivan liian paljon liian lyhyessä ajassa. Hän kertoo, että asukkaat yrittävät neuvotella rakennus projektin maltillisempaan 11 500 neliömetrin tavoitteeseen, vaikka sekin on turhan paljon. VIISAUTTA VOI AMMENTA A vanhoilta hipeiltä, joita Christianiasta löytyy edelleen runsaasti. Penkillä päivää paistatteleva vanhan koulukunnan paikallinen kertoo alueen tunnelman muuttuneen jo 2000-luvun alussa, kun Tanskan poliisilaitos toteutti yli 80 kiinniottoon johtaneen suuren huumeoperaation. Sen myötä Pusher Streetille syntyi valtatyhjiö, jonka seurauksena rikollisjengit korvasivat yksityisyrittäjinä toimineet kauppiaat. Hänen mukaansa Christiania on muuttunut poliisikeskittymäksi, jossa on itse asiassa luultavasti vaikeampaa tehdä laittomuuksia kuin muualla Kööpenhaminassa. Keskustelun lomassa vanha hippi ehtii kaupunkidemografian ohella pohtia myös avaruusolentojen olemassaoloa. Lopuksi hän lausuu vielä tärkeän elämänopin: Ei kannata pilata ilta päiväänsä murehtimalla maallisesta muutoksesta, sillä se on ainoa asia, joka on tässä maailmassa pysyvää. Pusher Street on suljettu TEKSTI MITJA JAKONEN Pusher Street huhtikuun lopussa 2024. Pe ng uin / W ikim ed ia C om m on s
• 5 / 2024 • 9 Karstein Volle Kyseenalainen käännytyslaki Venäjän hybridioperaatio onnistuu, kun perussuomalaiset saa hallituksen hylkäämään ihmisoikeudet. Mitä pidemmälle käännytyslaki eduskunnassa etenee, sitä tyytyväisempänä Kreml hieroo likaisia käsiään yhteen. E DUSKUNNASSA käsitellään tällä hetkellä käännytyslakia, viralliselta nimeltään Hallituksen esitystä edus­ kunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahan­ tulon torjumiseksi. Sen alullepanijana on ollut hallituksen pelko siitä, että Venäjä masinoi itärajalle pakolaisia ja siirtolaisia, jotka ohjataan Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Itärajan rajanylityspisteet ovat olleet talvesta asti suljettuna, sillä sinne saapui turvapaikanhakijoita etenkin Lähi-idästä. Muutamaa viikkoa ennen lakiesityksen antamista eduskunnalle näytettiin Eduskuntataloa vastapäätä Helsingin keskustakirjasto Oodissa puolalaisen Agnieszka Hollandin tositapahtumiin perustuva fiktioelokuva Green Border, jossa moninainen joukko siirtolaisia yrittää päästä ValkoVenäjältä Euroopan unioniin, Puolaan. Matka osoittautuu salakuljettajien ja Lukašenkan lupausten vastaisesti sarjaksi julmia koettelemuksia. Valkovenäläiset rajavartijat kaatavat vettä maahan janoisten lasten edessä, puolalaiset kätkevät termospulloon lasinsirpaleita, raskaana olevia pahoinpidellään ja aktivistitkin joutuvat poikkeuslain takia hylkäämään matkalaisen kuolemanvaarassa metsään. Green Borderin ytimessä on se, miten länsimainen demokratia sortuu ulkoisen vaikuttamisen alla. Se osoittaa häpeilemättä, miten 2020-luvun Puola suistui erikoisiin oikeudellisiin ratkaisuihin, joiden seuraukset olivat inhimillisesti kestämättömät. Sanasto on sittemmin tullut käännytyslain myötä tutuksi myös suomalaisessa mediassa. On käännytyksiä, push backeja, poikkeustilannetta ja ihmisoikeussopimuksista poikkeamista. Petteri Orpon hallitus perustelee tarvetta käännytyslaille Venäjän hybridi vaikuttamisella. On todellinen ongelma, että Venäjä hyväksikäyttää haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ulkopolitiikkansa välineenä. Hybridi vaikuttamisen ohella pitäisi puhua myös hybridivaikuttumisesta, eli siitä, miten annamme Venäjän häirinnän onnistua. Tässä Orpon hallitus on ansioitunut – Venäjän tarkoitus on nimenomaan saada Suomi sekaisin ja taipumaan ihmisoikeuksiin sitoutumisesta. HOLLAND KUVA A elokuvassaan Puolan autoritaarisen hallinnon kestämättömien päätösten seurauksia laajemminkin kuin vain turvapaikanhakijoiden näkökulmasta. Rajalla tehtävät käännytyspäätökset ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia. Poliitikot eivät kuitenkaan Suomessakaan ole huomioineet, että niiden toimeenpano on rajavartijoille inhimillisesti erittäin raskasta, ja ne vaativat rajavartijoiden manipulointia ja turvapaikanhakijoiden epäinhimillistämistä. Sekään ei Green Borderissa riitä, ja osa rajavartijoista alkaa vakavasti oireilla jouduttuaan tekemään hirveyksiä. Siitä kärsivät lopulta myös heidän läheisensä. Koko yhteiskunta menee hajalle: lääkäri joutuu miettimään, voiko kotiuttaa potilaan sairaalasta, sillä kotiutuspaperin allekirjoittaminen antaa poliisille oikeuden hakea potilas väkivalloin takaisin rajalle. Elokuvan sanoma on: jos joustamme ihmisoikeuksista nyt, mihin se loppuu – ja mitä se tekee meille itsellemme? Suomessa käännytyslaista huolissaan ovat olleet muun muassa kaikki perustuslakivaliokunnan kuulemat oikeusoppineet sekä rajavartijoiden ammattiliitto, joka on tunnistanut riskin jäsentensä joutumisesta sietämättömiin tilanteisiin ja poliittisen pelin nappuloiksi. On todellinen uhka, että käännytyslain myötä rajavartijat joutuvat toimeenpanemaan laittomia käskyjä ja joutuvat samalla henkilökohtaiseen rikosvastuuseen. Vaikka perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja muuta väittää, käännytyslailla ei voida estää itsenäisiä tuomioistuimia ja syyttäjälaitosta tekemästä työtään, ja mahdollisesti myös syyttämästä ja tuomitsemasta yksittäisiä rajavartijoita ihmisoikeusrikkomuksista. Rajavartijoiden tulee noudattaa myös EU-lakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, eurooppaoikeuden professori Päivi LeinoSandberg kommentoi Ylelle. LOPULTA KOKO käännytyslain tarve on kyseenalainen. Sen tavoite on ”tehokkaasti torjua maahantulon välineellistämisen muodossa Suomeen kohdistuvaa painostamista”. Tosiasiassa se nimenomaan mahdollistaa tuon painostuksen. Edes tuhansien turvapaikanhakijoiden ei tulisi saada Suomea sekaisin, eikä niin käynyt lopulta edes vuonna 2016, kun Suomeen saapui kymmeniätuhansia pakolaisia ja siirtolaisia. Sen sijaan Puolan tilanne osoittaa, miten käännytyslaki saa maan sekaisin. Kun ihmisiä, myös lapsia, kuolee rajalle, kansakunnan oikeus taju ja yhtenäisyys järkkyvät. Suomen ”kansallisen turvallisuuden” sijaan kriisiin joutui 2016 perussuomalainen puolue, jonka kannatus sukelsi. Herää kysymys: suojellaanko käännytyslailla kansallisen turvallisuuden sijaan laitaoikeiston kannatusprosenttia. Tätä on vaikea tietää, sillä hallitus perustelee lakiesitystään salaisilla tiedustelutiedoilla. Toivottavasti lopulta tuomioistuimilla on käytössään myös nämä tiedot, kun käännytysten laillisuus ja rajavartijoiden toiminta saapuvat niiden arvioitavaksi. Näyttää siltä, että suomalaiset poliitikot kävelevät Venäjän asettamaan ansaan juuri samoin kuin puolalaiset aiemmin. Oikeusoppineiden lausunnoista huolimatta perustuslakivaliokunta hyväksyi lain etenemisen pienin muutostarpein. Joka tapauksessa laki tulee säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, kiireellisenä viiden kuudesosan enemmistöllä. Katseet kääntyvät nyt pääoppositiopuolue SDP:hen, jonka edustajat äänestivät perustuslakivaliokunnassa lain puolesta. TEKSTI VILPPU RANTANEN HYBRIDI­ VAIKUTTAMISEN OHELLA PITÄISI PUHUA MYÖS HYBRIDI­ VAIKUTTUMISESTA.
• 10 • 5 / 2024 Rakkaansa menettänyt ihmisoikeustaistelija M ONET VENÄJÄN hallintoa kritisoineet toisinajattelijat ovat menettäneet henkensä Venäjän väkivaltakoneistossa myös maan rajojen ulkopuolella. Britanniaan paennut entinen Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n agentti Aleksandr ”Saša” Litvinenko kuoli vuonna 2006, kun FSB:n agentit Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun myrkyttivät hänet. Sašan leski Marina Litvinenko juo aamuteetä Lontoossa tanskalaisvaikutteisessa kahvilassa aamutuimaan keväällä 2024. Skandinaaviseen tyyliin valikoimissa on lohileipiä ja sämpylöissä grahamjauhoja. Litvinenko jakaa huoleni siitä, ettei Lontoosta niin vaan löydä kunnollista ruisleipää. ”Täällä on oikein hyvä venäläinen kauppa”, Litvinenko innostuu. ”Ostan leipäni sieltä.” Marina Litvinenko on kovin surullinen Venäjän nykytilanteesta. Maa käy sotaa muinaisissa juhlapuheissa rakkaaksi väitettyä Ukrainaa vastaan. ”En enää hämmästy mistään, en edes tästä sodasta. Näen kirkkaasti, miten Kreml on valmistellut tätä vuosikausia”, Litvinenko huokaa. Venäjän demokratiakehitys romahti ennen kuin se alkoikaan, ja Kreml pelottelee hiljaiseksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia kannattavia ihmisiä. Marina Litvinenko ei ole vaiennut, vaan hänestä tuli äänekäs aktivisti, kun hänen miehensä tapettiin. Tanssia ja KGB:tä Entisen moskovalaisen tanssinopettajan elämä on ehtinyt mullistua moneen otteeseen. Aikoinaan Marina Litvinenko valmistui ekonomiksi moskovalaisesta huippuyliopisto, Gupkinista, joka on toiselta nimeltään Kansallinen öljyn ja kaasun yliopisto. Uran hän loi kuitenkin tanssin ja etenkin sen opettamisen parissa. Marina ja Saša Litvinenkon avioliiton onnellisessa alkuvaiheessa 1990-luvulla kaikki Venäjällä uskoivat uusien aikojen koittaneen ja Neuvostoliiton iäksi kadonneen. Venäjän presidenttinä oli Boris Jeltsin 1991–1999. Demokratian orastaessa puolueita oli paljon, ja niiden keskuudesta nousi uusia, sittemmin murhattuja, henkilöitä poliittiseen eliittiin. Uusi vapauden aika oli koittanut. ”Vuonna 1998 puhuttiin ’Uudesta Venäjästä’. Kaikki olivat innoissaan perustamassa firmoja ja tekemässä bisnestä. Sašan työpaikka, vuodesta 1995 FSB:ksi nimetty entinen KGB, ei ollut silloin lainkaan pelottava, niin kuin se nykyään kaikkien mielestä on”, Marina Litvinenko muistelee. Mutta vanhat järjestelmät eivät olleet täysin romahtaneet. Jeltsinin kausien jälkeen Pietarin kaupungin pormestarin apuri, turvallisuuspalvelu KGB:ssä koulutuksensa saanut pikku virkamies Vladimir Putin nousi 1990-luvun lopulla valtion johtoon, koska hän takasi uuden finanssikapitalistisen ajan oligarkeille vaurautta ja turvaa. Putinin valtakausilla vuodesta 1999 tähän päivään maassa eivät kukoista demokratia ja vapaus. Kansaa on pidetty tietämättömänä sekä oman maan että koko maailman tilanteesta erittäin tarkkaan kontrolloidun, propagandaa syöttävän median avulla. Litvinenko kertoo synkkänä, miten hänen miehensä alkoi penkoa FSB:n luurankoja vuonna 1998, minkä vuoksi tämä jopa pidätettiin muutamaksi kuukaudeksi. Aleksandr Litvinenkolle alkoi valjeta asioiden todellinen laita. ”Hän huomasi, että organisaatio oli läpeensä korruptoitunut.” Litvinenko alkoi puhua julkisuudessa Venäjän hallintoa ja FSB:tä vastaan. ”Sašalle oli tullut selväksi, ettei hänen työpaikkansa huolehdi kansan turvallisuudesta”, Marina Litvinenko painottaa vahvasti sanaa ”kansan”. FSB huolehti vain Kremlin turvallisuudesta. Saša tajusi, että rikollisuus kuten ihmiskauppa ja huumeiden salakuljetus rehottivat FSB:n vahvasti edistäessä niitä. Kun Litvinenko sai tietää olevansa FSB:n tappolistalla, hän pakeni puolisonsa Marinan ja poikansa Anatolin kanssa Venäjältä vuonna 2000. Litvinenkot kotiutuivat hyvin Lontooseen. Annan ja Sašan murhat Vuoden 2006 lokakuussa kaikki muuttui. Marina Litvinenko sai kuulla kamalan uutisen ollessaan miehensä ja poikansa kanssa uimahallissa. Soittaja ei saanut Sašaa kiinni, tämä oli vasta pukeutumassa, joten hän tavoitteli Marinaa ja onnistui. ”’Ne ovat ampuneet Anna Politkovskajan’, kuulin puhelimesta tuttavaltamme. Järkytyin kamalasti, ja seuraava asia mikä mieleeni tuli, oli että ’miten ihmeessä voin kertoa tämän Sašalle?’ He olivat läheisiä.” Novaja Gazetan sotareportterin murha järkytti ihmisiä ympäri maailmaa, eikä vähiten uimahallin aulassa seisovaa Aleksandr Litvinenkoa. ”Hän lyyhistyi täysin. Hänen jalkansa pettivät ja hän vajosi lattialle. Saša oli pitkään sanonut Annalle, että hänen pitää lähteä Venäjältä, mutta silti Sašalle tuli olo, että hänen olisi pitänyt kyetä suojelemaan tätä paremmin.” Politkovskajan murhasta meni vain yhdeksän päivää, kun agentit Lugovoi ja Kovtun yrittivät ensimmäisen kerran myrkyttää Aleksandr Litvinenkon Marina Litvinenkon elämä on mullistunut Kremlin takia monta kertaa. ”Nyt pitää tukea Ukrainaa, ei Venäjää”, hän sanoo. 1990-luvun uusi Venäjä on nyt vain raunio. TEKSTI IIDA SIMES St ev e Ta ylo r / SO PA Im ag es Marina Litvinenko mielenosoituksessa Lontoossa helmikuussa 2023 tukemassa Ukrainaa Venäjän hyökkäystä vastaan.
• R UHTINAS KA ARLE KALJUPÄ Ä keksi pykätä Pariisiin puurakennelman nimeltään Chatêlet. Se valmistui vuonna 870, ja 1300-luvulta Ludvig VI Paksun hoivissa se tuunattiin suureksi kivilinnoitukseksi. Chatêlet’n lähistön asukkaat olivat Pariisin köyhintä väestöä, sillä kulma kunta oli haisevaa: vieressä sijaitsivat Pariisin suurimmat teurastamot, ja kaikki valittivat vahvasta veren hajusta. 1700-luvun alussa uutta väestöä tunki kaupunkiin periferian jokaisesta portista. Uudeksi viranhaltijaksi Chatêlet’ssa keksittiin ”lieutenant général de police”, poliisiluutnantti. Ranskan kielen police kuten suomen poliisikin tulevat kreikan sanasta ’polis’, joka tarkoittaa valtiota ja hallintoa. Poliisin tehtävä on nimenomaan palvella suojellen valtiota eli kansaa. POLIISIVOIMIEN SYNNYSTÄ ei ehtinyt virrata paljoakaan vettä Pont Neufin alla, humahti vain 304 vuotta, kun oli ilmestyvä Voiman numero 5/04. Otsikolla ”Hallitus esittää uusia nuorisovainon muotoja” Voiman tuotteliaimpiin avustajiin kuuluva Julle Tuuliainen (1957–2017) kirjoitti Matti Vanhasen hallituksen halusta kontrolloida nuorisoa. ”Keskusta-demarivetoinen hallituksemme antoi taannoin esityksen, jonka mukaan poliisille tulisi oikeus tehdä alaikäisille henkilötarkastus etsiessään näiltä laittomasti hallussapidettyjä viinoja.” Poliisi saattaisi olla oikeutettu jopa riisumaan nuoren, ja tällainen kohtelu olisi nuoren kannalta nöyryyttävää. Tuuliainen oli kirjoituksensa tyylistä päätellen raivoissaan ja huolissaan. ”Viranomaisemme tuntien on oletettavissa, että näitä viinaksia ruvettaisiin nyt etsimään tyypeiltä, joiden pärstä ei miellytä. Marginaalisia alakulttuureja edustavat ja värilliset olisivat kaiketi kiusanteon polttopisteessä.” VUONNA 2024 POLIISITAUSTAINEN kansanedustaja Timo Vornanen nostatti kohua ampumalla käsiaseellaan humalassa Helsingin yössä. Tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa pohdittiin, kertooko moinen käytös jotain kansanedustuslaitoksesta, poliisista tai Vornasen silloisesta puolueesta, perussuomalaisista. Onneksi vallanpitäjät ja poliisi ovat yksiselitteisesti tuominneet ammuskelun, mutta mielipiteet aseen kantamisesta ovat vaihdelleet. Nyt vuoden 2024 kesällä huolta aiheuttavat kammottavat puukotukset Oulussa. Niiden takana olevat rasistiset motiivit herättävät ilmeisesti vähemmän huolta hallituspuolueissa kokoomuksessa ja perussuomalaisissa, jotka vaikuttavat edelleen luottavan siihen, että hallitusohjelman laimea rasisminvastainen kirjaus riittää rauhoittamaan yhteiskunnassa piilevää angstia ja vihaa. Olisipa Julle Tuuliainen keskuudessamme kommentoimassa nykytilaa. Vuonna 2004 hän kirjoitti näinkin: ”Kun itse olin teini, poliisit kävivät usein festareilla avoimesti öykkäröimässä ja saivat varsin huonon maineen nuorison silmissä. Itseltäni meni pari vuosi kymmentä, ennen kuin opin taas sietämään poliisiauton maisemissa. Todellisten rikosten torjunnassa ja selvittämisessä poliisin ja kansan on kuitenkin kyettävä pitämään yhtä.” TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. W ikim ed ia C om m on s POLIISIN VAPAUKSIA JA NUORISON VAINOA Auguste-Sébastien Bénardin 1800-luvun maalaus Châtelet’sta. Lontoossa. Juoni ei ensin onnistunut, koska Litvinenko ei juonut teetään. Salamurhaajat herättivät huomiota Lontoossa, sillä he pyysivät innokkasti hotellinsa henkilökuntaa järjestämään heille naisseuraa. Iltaisin he ryyppäsivät strippiklubilla. Ajatus hölmöstä murhaajakaksikosta toikkaroimassa Lontoon yössä naurattaa – ja pyydän kiireesti anteeksi. ”Ei, ei, älä!”, Marina Litvinenko estelee anteeksipyyntöäni. ”Meidän täytyy nauraa. Sašakin olisi nauranut, hän oli aina niin hauska. En halua, että FSB:n Lugovoihin suhtaudutaan peläten kuin jotain suurta miestä, niin kuin hän itse haluaisi, vaan hän on naurettava ja säälittävä.” Ukraina yhdistää FSB:n murhattua Sašan, Marina Litvinenkosta tuli ihmisoikeusaktivisti ja Kremlin raju arvostelija. Anatoli keskittyi koulunkäyntiin ja sittemmin yliopisto-opintoihinsa. Marina Litvinenko yritti yli vuosikymmenen ajan saada eri oikeuslaitoksissa Sašalle postuumisti oikeutta. Vuonna 2021 onnisti, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi lausuntonsa murhasta. Sen mukaan siitä voi syyttää Venäjän valtion johtoa. Litvinenko on ottanut asiakseen pitää yllä miehensä muistoa, koska se kertoo yhden ihmisen kuolemaa isompaa tarinaa Kremlin vaarallisuudesta ja Venäjän valtapolitiikan epäoikeudenmukaisuudesta. Sellaista on myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, mitä vastaan Marina Litvinenko protestoi aktiivisesti. ”Minulla on paljon ukrainalaisia ystäviä.” Hänen kaveripiirissään on myös paljon vaikutusvaltaisia venäläisiä toisinajattelijoita, joiden kesken vahva oppositiohenki elää. Litvinenko on kauhuissaan siitä, miten Venäjä kaappaa lapsia Ukrainasta. Hänen uzbekistanilaissyntyinen myös Lontoossa asuva ystävänsä Šahida Tulaganova on tehnyt aiheesta dokumenttielokuvan, ja Litvinenko toivoo, että sitä esitettäisiin ympäri maailmaa. Litvinenko lähettää suomalaisille terveisiä. ”Minä olen hyvin ylpeä Suomesta. Suomalaiset ovat yrittäneet olla väleissä Venäjän valtiojohdon kanssa, mutta nykyisen johdon kanssa on vaikea olla missään väleissä. Suomi tukee hienosti Ukrainaa, ja se on tärkeää. Kun maat tukevat toinen toisiaan, ne eivät ole koskaan yksin.” Kirjoitukset ovat Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, ValkoVenäjää ja Kaukasusta sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. F YYSISESTI HYVÄKUNTOINEN Aleksander Litvinenko kitui kuolinvuoteellaan peräti kaksikymmentäkolme päivää. Lontoolaisessa sairaalassa hän oli turvallisuus syistä salanimellä Edwin Carter. Vaikka Litvinenko pystyi jo sairastumisensa alkuvaiheissa kertomaan, että hänet on mitä luultavimmin myrkytetty, ja ketkä sen olivat tehneet. Myrkyn alkuperä oli tuntematon, kunnes häneltä talteenotettua virtsaa analysoitiin brittiläisessä sotatekno logian laboratoriossa. Tuhoaineeksi varmistui ydinaseteollisuuden sivutuote eli radio aktiivinen alfasäteilijä, polonium-210. Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun olivat tavanneet Litvinenkon samana päivänä Lontoossa, kun myrkytysoireet alkoivat, ja heidän syyllisyytensä todettiin pitävästi poliisitutkinnassa ja oikeudessa. Kaksikon jälkiä oli helppo seurata, sillä kaikkialta, missä he olivat liikkuneet, löytyi radioaktiivista säteilyä. Lisäksi he olivat herättäneet huomiota Lontoossa ryypiskellessään prostituoitujen kanssa yökerhoissa. Kuin piste iin päälle oli Kovtunin puhelu tutulleen, jota tämä oli yrittänyt rekrytä mukaan murhatiimiin: ”Hallussani on erittäin kallista myrkkyä”, Kovtun oli kehaissut. Litvinenkon kuoltua hänen ruumiinsa pidettiin koskemattomana kaksi päivää, jotta säteily ehti laskea. Guardianin toimittaja Luke Harding kirjoitti, miten ”maailman vaarallisinta ruumiinavausta” tehdessään lääkärit työskentelivät yllään avaruuspuvun näköiset suojavarustukset ja moninkertaiset hanskat. Litvinenkon murhannut Andrei Lugovoi nousi pian Venäjälle paluunsa jälkeen parlamentin eli duuman jäseneksi. Hän on virassa edelleen. Vuonna 2022 Venäjän turvallisuuspalvelun agentit yrittävät värvätä Litvinenkon pojan Anatolin Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Erityisesti Britanniassa tästä nousi valtava kohu, sillä britit ovat edelleen vihaisia siitä, ettei Kreml lähettänyt Litvinenkon murhaajia oikeudenkäyntiin Britanniaan. Lugovoi ja Kovtun on tuomittu poissa olevina. Tammikuussa 2024 Lugovoi uhosi duuman lehdistötilaisuudessa, että ulkomaille paenneet toisinajattelijat kuolevat: ”He joko juovat itsensä hengiltä tai he katoavat jättämättä jälkeäkään.” Lugovoi jää historiaan, paitsi Lontoossa kännänneenä murhaajana, myös Kremlin puhetorvena: ”Jokainen joka kritisoi kotimaataan [Venäjää] tai sen asukkaita, kuolee kuin koira.” Mies, joka selvitti oman murhansa Aleksander Litvinenkon hauta Lontoossa. Ste fan Ro uss eau / Ala m y
• 12 • 5 / 2024 Vapaan lehmän maito MITÄ VAPAUS ON? OLEMME POHTINEET SITÄ PALJON. VAPAAT LEHMÄMME EIVÄT EHKÄ IKINÄ NÄE SINITAIVASTA, MUTTA AINAKAAN HEITÄ EI OLE KYTKETTY PÄÄSTÄÄN HÄKKIIN. ERÄÄNLAISTA VAPAUTTA SEKIN.
• 5 / 2024 • 13 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Kuluttajasuojalaki kieltää mainoksissa valehtelemisen ja kuluttajan harhaanjohtamisen. Samaan aikaan mainoksissa voi esitellä koko ikänsä vankeudessa elävän ja tuotantokoneen osaksi tuomitun lehmän ”vapaana”. Vapaat vangit V APAUTTA rakastetaan ja vaalitaan, ja sillä myydään jos mitäkin. Vaikka ”vapaus” voi vaikuttaa käsitteenä yksiselitteiseltä, ei se sitä kuitenkaan ole. Filosofit ovat erotelleet käsitteen muun muassa positiiviseen ja negatiiviseen vapauteen. Positiivinen vapaus viittaa siihen, että yksilöllä on vaikkapa vapaus elää kuten haluaa. Negatiiviseen vapauteen puolestaan kuuluu se, että yksilö on vapaa jostakin ei-toivotusta. Toisinaan nämä vapaudet asettuvat vastakkain ja silloin niiden tärkeysjärjestystä pitää pohtia. Esimerkiksi yhden oikeutta välttyä pahoinpitelyltä (negatiivinen vapaus) pidetään yleisesti vahvempana kuin toisen oikeutta pahoinpidellä (positiivinen vapaus). Mutta on vapauskäsityksiä muitakin. Esimerkiksi mainoksessa voidaan kertoa, että tuotantoeläin on ”vapaa”, mikä ei kuitenkaan sisällä termin yleisesti ymmärrettyä merkitystä. Mainoksessa mainittu ”vapaa lehmä” on vapaa jokseenkin siinä merkityksessä kuin vanki on vapaa – ei alkuunkaan vapaa. Suhteellista vapautta ”Ehkä räikein ikinä näkemäni mainos on Satamaidon mainos, jossa kehutaan, että ’tältä maistuu vapaus’. Tällaista markkinointia tullaan vielä katsomaan ja kysymään, että onko tämä joskus ollut todellista”, toteaa kuluttajan suojaoikeuteen ja eläin oikeuteen keskittynyt väitöskirjatutkija Venla Mathlein Turun yliopistolta. ”Nämä kaikki lehmät on kasvatettu vankeudessa. Sanalla ’vapaus’ viitataan tiettyyn tuotantomuotoon, ei siihen, että tuotantoeläin olisi vapaa. Jos kuluttajat eivät ymmärrä, mitä mainoksen vapaus tarkoittaa, on mainos harhaanjohtava.” Nykyisellään yli puolet Suomessa tuotetusta maidosta on peräisin parsina vetoista, joissa lehmät ovat kaulastaan kahlittuja metallikehikkoon eli parteen. Yleistyvä vaihtoehto parsi navetalle on niin sanottu pihatto, eli navetta, jossa lehmät saavat liikkua, ja usein voivat myös halutessaan hakeutua lypsyrobotin luokse. ”Ruokavirasto on linjannut, että niin kauan kun suurin osa lehmistä elää parsinavetoissa, saa pihatossa eläviä lehmiä kutsua vapaiksi.” ”Vapaus” on siis tässä yhteydessä tuotantoeläinten terveyttä ja hyvinvointia valvovan viranomaisen mielestä suhteellinen, ei absoluuttinen määre. Mutta kun pihatossa elävien lehmien määrä ylittää näillä näkymin melko pian parsinavetoissa elä vien lehmien määrän, menee perustelulta pohja. Nykyisin vapaiksi määriteltyjä lehmiä ei siis välttämättä enää 2030-luvulla saa kutsua vapaiksi, vaikka näiden lehmien oloissa ei mitään muutoksia tapahtuisikaan. Saako sittenkin valehdella? Kuluttajansuojalaki kieltää yksiselitteisesti mainoksissa valehtelemisen ja kuluttajan harhaanjohtamisen. Mathlein tarkastelee eläinteollisuuden mainoksia juuri kuluttajansuojalainsäädännön kautta ja on havainnut harhaanjohtamisen sekä suoranaisen valehtelun melko yleiseksi. ”Mainosten tehtävä on tietenkin luoda positiivinen kuva tuotteesta. Mutta samalla kuluttajaa on suojattava väärältä tiedolta ja kuluttajan on saatava tarpeeksi tietoa ostopäätöksen tueksi.” Suomessa mainosten lainmukaisuutta valvoo pääasiassa kuluttajaasiamies, mutta elintarvikemainosten sopivuuden arvioi maaja metsätalousministeriön alainen Ruokavirasto, jonka tehtäviin kuuluu myös muun muassa elintarvikkeiden laadun valvominen ja maataloustukien jakaminen. Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että mainoksiin liittyvää arviointia ei tehdä yhdessä paikassa ja yksillä perusteilla. Viranomaisvalvonnan ohella alalla on myös itsesääntelyä, josta vastaa kauppakamarin alainen Mainonnan eettinen neuvosto. Neuvostolla ei kuitenkaan ole muuta valtaa kuin paheksua turhan asiattomiksi katsomiaan vedätyksiä. ”Eläinperäisten elintarvikkeiden markkinoinnin osalta kaiken muun ohella ongelmallista on se, että markkinointia valvova viranomainen nykyohjeistuksensa valossa käytännössä sallii eläintuotteiden harhaanjohtavan markkinoinnin. Ruokavirasto esimerkiksi ohjeistaa sivustollaan, että mainosta on sallittua elävöittää esimerkiksi kutsumalla eläimiä onnellisiksi ilman, että väitteen tueksi tarvitsee esittää näyttöä – riittää, että toimija noudattaa itsessään riittämätöntä eläinsuojelulainsäädäntöä. Ohjeistus on ristiriidassa kuluttajansuojalaissa säädetyn harhaanjohtavuuskiellon kanssa.” Toisinaan pitää valittaa Eläinoikeuskysymyksistä Mathlein kiinnostui jo pienenä, mutta kuluttajansuojalakia käsittelevä kurssi yliopistolla muodostui käännekohdaksi. ”Kurssilla puhuttiin mainosten harhaanjohtavuuskiellosta ja minulla tuli heti mieleen nämä vapaan lehmän maidot.” Mathleinia hämmästytti, että voimassa voi olla kielto harhaanjohtamisesta ja samalla sen ohittaminen eläinperäisissä tuotteissa on niin laajalti sallittua. Pian hänelle selvisi, että Oikeutta eläimille -yhdistys (OE) on tehnyt kuluttajasuojalainvastaiseksi katsomistaan mainoksista kanteluita, ja sittemmin OE pyysi Mathleinilta apua niiden kanssa. Jo opiskeluaikanaan hän laati kanteluita Maaja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK:n ja Snellmanin markkinoinnista, joissa Ruokavirasto näkikin epäkohtia. Tälläkin hetkellä Ruokavirastossa on käsiteltävänä yhdeksän seikkaperäistä kantelua. Mikäli mainokset katsotaan epäsopiviksi, niiden esittäminen voidaan kieltää ja tarpeen tullen kieltoa voidaan vauhdittaa uhkasakolla. Mikäli markkinoinnista aiheutuvia haittoja pidetään ilmeisinä, voidaan määrätä myös oikaisu jopa alkuperäistä kampanjaa vastaavassa laajuudessa. ”Ruokaviraston viimeaikaisen ratkaisut antavat viitteitä siitä, että siellä kenties haluttaisiin ottaa hieman entistä tiukempi linja, mutta virasto on varmasti poliittisesti vaikeassa tilanteessa. Kanteluita on tehty lähes kaikkien suurempien eläinperäisiä tuotteita valmistavien elintarvikeyritysten mainoksista, ja niiden määrittelyllä hyvinvointipesuksi voisi olla aika isoja vaikutuksia.” Ruokaviraston vastauksia odotellessa Mathlein toteaa, että olivatpa tulevat ratkaisut mitä tahansa, niin kiinnostavia ne ainakin ovat. ”Mielenkiintoista saada perustelut sille, miksi esitetyt väittämät ovat tai eivät ole heidän mielestään harhaanjohtavia. Ratkaisu tulee kertomaan hyvinkin paljon siitä, minkä tyyppinen ajattelu siellä on vallallaan.” Toisinaan kansallisia viranomaisia voidaan kannustaa myös EU:n suunnalta, kuten on käynyt viherpesun kohdalla. EU:n keväällä hyväksytty, niin sanottu viherpesudirektiivi kieltää valheellisten ympäristöväittämien esittämisen mainoksissa. Eläinperäisten tuotteiden markkinoimiseen viherpesudirektiivi voi vaikuttaa ainakin siten, että jatkossa eläinperäisten tuotteiden mainostaminen ympäristöystävällisinä vaihtoehtoina muuttuu vaikeammaksi. Direktiivin todellinen vaikutus nähdään, kunhan se saadaan tuotua Suomen lakiin ja mainostajat sisäistävät viestinnän uudet reunaehdot. ”Vaikuttaa siltä, että kuluttaja-asiamies on jo aika hyvin ottanut arviointinsa lähtökohdaksi ne raamit, mitä EU:sta on tulossa. Eli sitä uutta linjaa tuodaan Suomeen jo nyt, vaikka lakeja ei vielä olekaan muutettu. Tämä auttaa yrityksiäkin varautumaan tulevaan.” Mathleinin mukaan ympäristömarkkinointia arvioidaankin tällä hetkellä melko tiukasti. Eläinperäisten tuotteiden markkinoinnissa puolestaan vallitsee enemmän tai vähemmän villi länsi. Lisää rehellisyyttä Tutkiessaan mainoksia Mathlein on tunnistanut niissä kaksi tapaa käsitellä TOISISSA MAINOKSISSA ELÄIMIÄ KOROSTETAAN JA TOISISSA HEITÄ HÄIVYTETÄÄN.
• 14 • 5 / 2024 tuotantoprosessiin liittyviä eläimiä: yksissä mainoksissa eläinten hyvinvointia korostetaan ja toisissa heidät häivytetään tyystin. Kumpikaan tapa ei takaa läpinäkyvyyttä. ”Jaottelu syntyi, kun tarkastelin mainoksia kuluttajan tiedonsaantioikeuden kautta. Eläinten hyvinvointia korostavassa markkinoinnissa on paljon helpommin havaittavissa siihen liittyviä ongelmia. Kesti pidempään tajuta, että eläimen häivyttäminen on myös varsin tehokas keino harhauttaa kulut tajaa.” Välillä mainoskuvastossa tuotantoeläinten lajitoverit siis käyskentelevät ympäristöissä, joita tuotantoeläimet eivät kuunaan näe. Ja toisinaan eläimistä ei puolestaan näy mainoksissa vilaustakaan – on vain makkara tai tuote sinulle, joka rakastat hyvää li­ haa tai liekin nuolemaa nautintoa. ”Kuluttajan huomio suunnataan makuun, kotimaisuuteen, pienyrittäjyyteen tai vastaavaan. Mielestäni molemmat tavat vaikeuttavat kuluttajien mahdollisuuksia tehdä ostopäätöksiä tiedon pohjalta, ja tutkitusti tieto vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin.” Mainosten läpinäkyvyyttä voisi Mathleinin mielestä lisätä esimerkiksi sillä, että säädetään lisää vaatimuksia pakkausmerkinnöille. Aines osien, ravintosisällön, valmistuspaikan ja -ajan rinnalle voitaisiin lisätä tietoa muun muassa tuotanto-olosuhteista, teurastusiästä ja todenmukaisia kuvia tuotantoeläimistä. Lisäksi eläinten hyvinvointiväittämien käyttämisestä markkinoinnissa tulisi tehdä selkeät ja kattavat viranomaisohjeet, kuten ympäristömarkkinoinnin osalta on tehty. Keskivertokuluttajan harha Arvioitaessa mainosten rehellisyyttä arvioidaan myös sitä, mitä kuluttajalta voi odottaa. Merkityksillä leikittely on mainosten perusominaisuus, mutta se pitäisi tehdä niin läpinäkyvästi, että katsoja hahmottaa, missä raja leikinlaskun ja todellisuuden välillä menee. Markkinointia arvioidaan oikeudellisesti EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä syntyneen fiktiivisen keskivertokuluttajan käsitteen kautta. ”Keskivertokuluttaja” on oletusarvoisesti ”huolellinen, kohtuullisen tarkkaavainen ja valistunut”. Mathleinin mielestä käsitys keskivertokuluttajasta ei vastaa kuluttajien todellista käyttäytymistä tai tarkkaavaisuuden tasoa. ”Mielestäni keskivertokuluttajan käsite ei toimi, eikä se tee hyvää markkinoille. Se ei tee hyvää yrityksille, jotka yrittävät harjoittaa läpinäkyvää markkinointia, eikä se suojaa kuluttajia tarpeeksi. Tämä on myös todettu ympäristömarkkinoinnin osalta ja siksi EU:ssa on säädetty vahvempaa lainsäädäntöä kuluttajien suojaksi.” Todellisuudessa keskimääräisellä kuluttajalla on hyvin heikosti oikeellista tietoa eläintuotannosta. ”Eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen kattojärjestö BEUC julkaisi juuri Farm Animal Welfare: What Consumers Want -tutkimuksen, jossa selvitettiin kuluttajien asenteita eläintuotantoa kohtaan. Vastaajista kolme prosenttia ilmoitti tietävänsä mitä eläintuotannossa tapahtuu. 90 prosenttia vastaajista on kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista ja yli puolet ilmoitti, että sillä mitä tuotannossa tapahtuu, on väliä ostopäätösten kannalta.” Kuluttajien heikko tuntemus tuotannon todellisuudesta ei tietenkään ole vahinko tai sattumus. Edelleenkin koulukirjoissa eläintuotanto esitetään satukirjamaiseen tyyliin maaseutuidyllinä, eikä nykyaikaisen tehotuotannon todellisuutta näytetä koululaisille. Samoin mainosten välittämä kuva on kaunisteleva, ja mediakin jättää usein työnsä tekemättä. ”Syy siihen, miksi kuluttajia ylipäätään suojellaan markkinoilla on se, että heidän on katsottu olevan heikommassa asemassa suhteessa yrityksiin, eivätkä he tunne markkinoitavia tuotteita tai markkinoita yhtä hyvin. Myös markkinointilainsäädännön yhtenä lähtökohtana on kuluttajan oikeus saada tietoa tuotteista ostopäätösten tueksi.” Sertifikaatit eivät pelasta Eläinteollisuuden suunnalta on tarjottu ongelmien ratkaisuksi erilaisia hyvinvointisertifikaatteja. Mathlein mukaan niihin liittyy lukuisia ongelmia. ”Ne eivät tosiasiassa kerro kuluttajalle siitä, miten eläimiä kohdellaan. Kuluttajilla ei ole tietoa nykyaikaisista tuotantoprosesseista tai tuotantoeläinten hyvinvointiongelmista, ja sertifikaatti voi entisestään etäännyttää kuluttajaa eläinten todellisuudesta ja eläinten hyvinvoinnin kehittämistarpeista. Vaikka sertifiointijärjestelmät ja hyvinvointiväittämät saattavat tarkoittaa hyvää, ne eivät pysty ratkaisemaan eläintuotannon rakenteellisia ja syvälle juurtuneita ongelmia.” Vaikka tuotannossa ei lakia rikottaisikaan, ei siitä kuluttajille välittyvä kuva ole rehellinen. Tämä muistuttaa siitä, ettei laillisuus ole todiste eettisyydestä, eikä vakiintunut tapakaan ole automaattisesti hyvä tai hyväksyttävä. Lait muuttuvat ja niin muuttuvat tavatkin. ”Kaikki hyvinvointiväittämät ja sertifikaatit peittävät sen, kuinka väki valtaista eläintuotanto on. Siinä rajoitetaan eläinten lajityypillistä käyttäytymistä, liikkumista ja sosiaalisia suhteita.” Lähes kaikki tuotantoeläinlajit on myös jalostettu sairaiksi, eikä siihen auta mikään määrä hoivaa. ”Kaikkien tuotannossa käytettä vien eläinten elämä päättyy liian nopeasti ja todella väkivaltaisesti, tahdonvastaisesti.”
• Kaupunkipyörät kruunaa kesän! Vain 10 € / kk hsl_kaupunkipyorat_260x380mm_kesa_2024.indd 1 hsl_kaupunkipyorat_260x380mm_kesa_2024.indd 1 29.5.2024 8:05:23 29.5.2024 8:05:23
• 5 / 2024 • 17 G LOBA ALISSA eteläs­ sä on vaikea ym­ märtää sitä, miksi esimerkiksi Venäjän hyökkäys ja miehi­ tys Ukrainassa tu­ lisi tuomita, mutta Israel ei jou­ du vähäisimpienkään vastatoimien kohteeksi. Arabimaailmassa ei ole myöskään jäänyt huomaamatta, että Israelia tukevat tai vähintäänkin jät­ tävät tuomitsematta sellaiset valtiot, joilla itsellään on tavalla tai toisel­ la kolonialistinen menneisyys, Lähiidän tutkimuksen professori Hannu Juusola kirjoitti helmikuussa 2023 verkkolehti Vartijassa julkaistussa artikkelissaan. Mediasotaa Israel–Palestiina-konfliktin ympärillä on käyty lähes yhtä kauan kuin Israelin valtio on ollut olemassa. Uutisointi, jossa miehittäjävaltio Israelia käsitellään myötämielisesti, on vääristänyt kertomusta ja sitä myöten mielipiteitä jo pitkään. Viime syksyn jälkeen tilanne on kärjistynyt entisestään. Tieteellisessä tutkimuksessa Israelin ja Palestiinan suhdetta kuitenkin tulkitaan asuttajakolonialismin viitekehyksestä käsin, kuten Amerikanmantereen ja Australian historiaakin nykyisin tulkitaan. ”Apartheidista ja kolonialismista puhumista vältellään kuin ruttoa, vaikkei niissä minusta ole mitään kovin ihmeellisen radikaalia tulkinnallisuutta. Apartheid on lähinnä asiantilan toteavaa, ja kolonialismin historia puhuu puolestaan”, sanoo poliittisen maantieteen dosentti Mikko Joronen Tampereen yliopistosta. YK:n yleiskokous päätti vuonna 1947, että alueelle tulisi perustaa rinnakkain sekä Israelin että Palestiinan valtiot. Päätöslauselman vastaisesti Israel miehitti koko alueen ja hääti kodeistaan 750 000 palestiinalaista, jotka asuvat heille osoitetuilla, vuosien varrella aina vain kapenevilla alueilla. Israelin valtio on rajoittanut palestiinalaisten ihmisoikeuksia ja elämän edellytyksiä vuosikymmenien ajan kestämättömällä tavalla. Jorosen mukaan median pelko käsitellä vaikeaa aihetta näkyy nimenomaan valtasuhteet latistavassa kielenkäytössä. Toimittajat piiloutuvat tietämättömyyden verhon taakse ja väittävät, ettei alueella ole puo lueettomia toimittajia ja lähteitä. Ehkä median puolueellisuuden sijaan pitäisi vain puhua rohkeuden puutteesta, Joronen pohtii. ”Ei uskalleta puhua totuutta vallasta, eikä ole rohkeutta sanoa vaikeita asioita ääneen.” Termien lisäksi vinouma näkyy raportoinnin tiheydessä. Intercept julkaisi tammikuussa 2024 analyysin New York Timesin, Washington Postin ja Los Angeles Time­ sin raportoinnista konfliktista kuuden viikon ajalta 7. lokakuuta eteenpäin. Aikavälillä tapettiin 1 139 israelilaista ja 14 800 palestiinalaista. Analyysi osoitti, että Israel tai israelilaiset mainittiin uutisoinnissa 16 kertaa useammin yhtä kuollutta israelilaista kohden kuin palestiinalaiset vastaavasti. Eikä ilmiö koske vain viimeisintä kriisiä tai ulkomaisia medioita. Vuonna 2014 Henrik Suni analysoi pro gradussaan vuoden 2012 konfliktin uutisointia Ylellä. Tulos: Israelin armeijaa tai sen edustajaa käytettiin kahdeksan kertaa useammin lähteenä kuin Palestiinan joukkoja. Tehokas propagandakoneisto Nykyisen konfliktin yhteydessä länsimaisen median Israel-myönteinen kelkka alkoi kääntyä vasta huhtikuussa 2024, kun Israelin uhreiksi joutuivat seitsemän World Central Kitchen -avustusjärjestön länsimaista työntekijää. Tätä ennen jo 33 000 gazalaista oli surmattu. ”Se antaa voimakkaasti sen kuvan, että ihmisarvolla on merkitystä vain, jos olet länsimaalainen”, mediatutkija Tapio Kujala toteaa. Hän tutki Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin mediasotaa Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselle tekemässään väitöskirjassaan vuonna 2012. Kujala on huolissaan journalismista. Median murros on pienentänyt medioiden tulovirtoja, minkä vuoksi eri tahojen viestintäkoneistot saattavat olla paljon suurempia kuin toimitukset. Aika tai resurssit eivät riitä kunnolliseen journalistiseen työhön, ja esimerkiksi yritykset tai valtiot saavat sanomansa helpommin läpi. Israelin viestintäkoneisto on kansainvälisellä tasolla poikkeuksellinen. Israelin armeijan, ministeriöiden sekä hallituksen tiedotustoimiston mediastrategian sisällöt ovat niin samansuuntaisia, että niitä voidaan kutsua virallisen Israelin mediastrategiaksi, jonka ytimessä on periaate ”hyökkäys on paras puolustus”. Armeijan ja valtion tiedottajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja lisäksi erittäin hyvin verkostoituneita. Samanmieliset yhteisöt toistavat Is raelin viestiä ympäri maailmaa, ja Israeliin kohdistuvaan faktapohjaiseenkin kritiikkiin vastataan yleensä syytöksillä antisemitismistä. ”Moni joutuu miettimään, että mitä uskaltaa sanoa julkisuudessa. Syytöksiä tulee helposti, jos otat voimakkaasti tai vaikka neutraalistikin kantaa. Se aiheuttaa semmoisen julkisen hyökkäyksen niitä ihmisiä kohtaan”, Kujala kertoo. Mediasodan oppitunnit Länsimainen katse ei osu peiliin Israel–Palestiina-konfliktista uutisoidessa, vaikka tutkijoiden viesti on pysynyt samana vuosikymmenet. TEKSTI JULIUS HALME Ism ae l M oh am ad / Al am y EI USKALLETA PUHUA TOTUUTTA VALLASTA, EIKÄ OLE ROHKEUTTA SANOA VAIKEITA ASIOITA ÄÄNEEN. Palestiinalaiset lapset katselevat Gazassa Rafahin kaupungissa Israelin pommituksen jälkiä huhtikuussa 2024.
• 18 • 5 / 2024 Selviytyjän syyllisyys V ANTA AL AISESSA kaksiossa on hiljaista. Vain silloin tällöin kuuluu matkustajalentokoneiden ääniä, jotka muistuttavat 24-vuotiasta Sajaa sodan kauhuista. Paettuaan tammikuussa Gazasta Suomeen hän vetäytyi uuteen kotiinsa toipumaan. ”Sota vaikutti minuun aluksi niin, että halusin vain olla yksin.” Hän oli 17-henkisestä perheestään ainoa, jolla oli mahdollisuus poistua Gazasta. Pelastautumisestaan hän kertoo kantavansa syyllisyyttä. ”Koen olevani itsekäs, koska jätin perheeni niin kamalaan tilanteeseen.” Sajan äiti, isoäiti ja hänen kolme siskoaan perheineen ovat yhä Gazassa. Tällä hetkellä perhe on Khan Yunisin kaupungissa ja yrittää sinnitellä humanitaarisen katastrofin keskellä. Toisin kuin valtaosalle Gazan siviileistä, pelastautuminen oli Sajalle mahdollista, koska hänen miehellään on Suomen kansalaisuus. Sajan aviomies Abdul on syntyperäinen gazalainen, jonka isä asui 1990-luvulla Suomessa. Myös Abdul potee syyllisyyttä siitä, että on turvassa Suomessa. ”Aina vertaamme, mitä on täällä ja mitä gazalaisilla on. Tuntuu kuin pettäisit oman kansasi.” Saja ja Abdul eivät halua esiintyä jutussa koko nimillään aiheen arkaluonteisuuden vuoksi. Molempien henkilöllisyys on Voiman tiedossa. ABDUL PÄÄTTI VUONNA 2018 aloittaa uuden elämän Suomessa, koska koki Gazan näköalattomaksi. ”Siellä ei oikein ollut työmahdollisuuksia.” Abdul työskentelee vartijana ja puhuu sujuvaa suomea. Kuuden vuoden aikana hän vieraili Gazassa kahdesti, ja tapasi siellä uudelleen lapsuudestaan saakka tuntemansa Sajan. Pariskunta meni naimisiin Gazassa vuonna 2022. Häiden jälkeen Abdul palasi Vantaalle ja Saja jatkoi tietokoneinsinöörin opintojaan yliopistossa Gazassa. Saja kertoo paenneensa Israelin pommituksia perheensä kanssa Gazan sisällä kahdesti. Joulukuun alussa koko 17-henkinen perhe onnistui välttämään pommitukset täpärästi Khan Yunisin kaupungissa. ”Israelin joukot olivat hyvin lähellä meitä, kun lähdimme yölliselle pakomatkalle Rafahiin. Taivas oli värjäytynyt punaiseksi Is raelin valopommeista ja ikkunat tärisivät pommitusten voimasta.” Perhe pääsi ehjin nahoin Rafahin kaupunkiin, jonne suurin osa Gazan siviileistä oli pakkautunut. Myöhemmin perhe joutui siirtymään kertaalleen myös Rafahin sisällä Israelin pommitusten vuoksi. Elämä sodan keskellä oli Sajan mukaan yhtä selviytymistaistelua. Vettä tai ruokaa ei juurikaan ollut. ”Kerran jouduin olemaan juomatta kaksi kokonaista päivää. Jos halusi saada juomavettä, piti sitä jonottaa hyAntisemitismistä on hiljattain syytetty niin opiskelijamielenosoittajia ja kansainvälistä tuomioistuinta (ICJ) kuin ihmisoikeusjärjestö Amnestyäkin – ja jopa presidentti Barack Obamaa, koska tämä halusi Yhdysvaltojen ja muslimimaiden suhteiden paranevan. Oikeus puolustaa itseään George W. Bushin hallinnon 2000luvun alussa lanseeraama ”terrorisminvastainen sota” on ollut retorinen kultakaivos Israelin PR-koneistolle. Median aiemmin käyttämä intifada eli palestiinalaisten kansannousu, oli israelilaisille kiusallinen termi, sillä se korosti sorretun vastarintaa sortajaa vastaan. Terrorismi-leimalla on lyöty aiheetta muun muassa PLO:ta, Palestiinan itsehallintoa ja YK:n pakolaisjärjestö UNRWA:a sekä terrorisminvastaisella taistelulla on perusteltu useita palestiinalaisiin kohdistuneita armeijan operaatioita ja hyökkäyksiä. USA:n terrorisminvastaisen sodan peruja on myös Hamasin lokakuisen hyökkäyksen jälkeen toistettu kanta Israelin ”oikeudesta puolustaa itseään”. Vähemmälle huomiolle on jäänyt palestiinalaisten oikeus puolustautua miehittäjäänsä Israelia vastaan. Sama oikeus suomalaisillakin olisi, vaikkapa jos Venäjä miehittäisi alueitamme. Terrorismin määrittely on aina vahva poliittinen ja moraalinen Viranomaiset eivät ole tarjonneet apua sodan keskeltä Suomeen tulleelle palestiinalaisnaiselle. TEKSTI JULIA BLOMQVIST SAJAN HAASTATTELUN TULKKAUS ESRAA ISMAEL SAED vin pitkä aika, eikä sitä silti välttämättä saanut.” ALKUPERÄISEN SUUNNITELMAN mukaan Sajan piti muuttaa Suomeen vasta helmikuussa, mutta hän pakeni Suomeen jo tammikuussa 2024. Abdul oli Suomessa, kun sota alkoi, ja esitti joulukuussa Suomen suurlähetystöön Kairossa pyynnön saada vaimonsa pois Gazasta. Noin kuukausi sen jälkeen Abdul sai tiedon, että Sajan nimi on saatu niiden henkilöiden listalle, jotka voivat Israelin viranomaisten suostumuksella poistua Gazasta. Sitten oli toimittava nopeasti. ”Nimi tulee listalle aina vasta lähtöpäivää edeltävänä iltana. Joka päivä toivoin, että nimi olisi tullut listalle”, kertoo Abdul. Saja sanoo olleensa viimeisessä Suomeen pakenevien joukossa. ”Mukanani poistui nainen, jolla oli kaksi pientä lasta.” Rajanylitys kesti Sajan mukaan 12 tuntia. Suomen suurlähetystö Kairosta haki ryhmän Egyptin rajalta ja kuljetti Kairoon. Ei ollut itsestäänselvää, että Suomen edustustot esittivät Israelin ja Egyptin viranomaisille pyynnön päästää Saja rajan yli. Suomen ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner kertoo, ettei ministeriön tarjoama konsuliapu ulotu Suomessa asuvien gazalaisten lähi omaisiin, jos he ovat itse Suomessa. ”Yleisellä tasolla me voimme auttaa myös muita kuin konsulipalvelun piiriin kuuluvia esittämällä pyynnön, että päästetään tällaiset henkilöt pois kannan otto. Toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Hamas onkin määritelty terroristijärjestöksi lähinnä länsimaissa. Tapio Kujalan mukaan yksinkertaistava määrittely on hyvin tyypillistä. Kun jokin leimataan terroristiorganisaatioksi, sitä käsitellään vain sellaisena. ”Tämä on mustavalkoinen käsitys, ja asioihin pitäisi perehtyä paljon tarkemmin. Hamasillakin on toiset kasvot, ja se tunnetaan palestiinalaisten keskuudessa myös sosiaalityöorganisaationa.” Kujala muistuttaa, että myös Israelin armeija rakennettiin terrori-iskuissa kouliintuneen puolisotilaallisen Haganahin taistelijoista sekä Irgunin ja Lehin terroristiosastoista. Julkisuudessa palestiinalaisille on rakentunut kärsivän kansan imago, mutta minkäänlaista yhtenäista media strategiaa ei ole syntynyt useiden toimijoiden ja heidän ristiriitaisten intressiensä vuoksi. Somejätitkin mukana sensuroimassa Toukokuussa 2024 Israel kielsi lailla uutismedia Al-Jazeeran toiminnan maassa. Laki ei rajoitu alkuperäiseen kohteeseensa, vaan sallii minkä tahansa ulkomaalaisten hallinnassa olevan uutistoimiston toiminnan kieltämisen kansallisen turvallisuuden nojalla. Ylen Mediatalon sisäänkäynnin ikkunoihin jätettyä palautetta huhtikuun 2024 alussa. Ju lius H alm e
• Yhdysvalloissa samankaltaisella lailla kiellettiin Tiktok. Vaikka molempia kieltoja perusteltiin ulkomaisten agenttien vaikutusvallan minimoimisella, lakien todellinen tarkoitus on julkinen salaisuus, jonka monet poliitikotkin – kuten senaattori Mitt Romney keskustelussaan ulkoministeri Anthony Blinkenin kanssa – ovat ääneen lipsauttaneet: Palestiinan tukijoiden hiljentäminen. Perinteisen median lisäksi Israel tekee tiivistä yhteistyötä somejättien kanssa. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin joulukuisen raportin mukaan Meta sensuroi palestiinamyönteistä sisältöä järjestelmällisesti. Metan valvontalautakunnassa istuu Israelin oikeusministeriön entinen pääjohtaja. ”Kuvat voivat olla sillä tavalla pysäyttäviä, että ne voivat kääntää sodan suunnan tai ainakin yleisen mielipiteen sotaa vastaan”, mediatutkija Kujala toteaa. Armeijatkin tietävät tämän. Ensimmäisestä televisioidusta sodasta – Vietnamin sodasta – otettiin opiksi, eikä toimittajia enää päästetä taisteluihin sotkemaan sodan osapuolten viestintää kuvilla haavoittuneista ja kaatuneista. Kujalan mukaan toimituksissa luotetaan uutistoimistoihin, jotka toimivat Israelissa äärimmäisen hankalissa olosuhteissa ja syyllistyvät myös virheisiin ja itsesensuuriin. Suomalaisissa toimituksissa otetaan helposti esimerkkiä ulko maalaisista mediataloista Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa juttuihin kirjoitetaan usein ”AFP:n mukaan” tai ”Israelin armeijan mukaan”. ”Se tarkoittaa sitä, että toimitus vähän epäröi, että pitääkö tämä paikkansa vai ei”, Kujala sanoo. Olisi ehdottoman tärkeää saada omia kirjeenvaihtajia alueelle ja katsoa tilannetta suomalaisin silmin. Uutistoimistot nimittäin ovat amerikkalaisomistuksessa. ”Demokratia, sananvapaus ja oikeus valtio ovat meille tärkeitä arvoja. Kyllähän se uutinen on hyvin erilainen silloin, jos siellä on omat kirjeenvaihtajat”, Kujala jatkaa. Hän nostaa esimerkiksi Ylen entisen ulkomaan kirjeenvaihtajan Leena Reikon, joka teki paljon juttuja siviilien normaalista elämästä sodan keskellä eikä pelkkiä kenraalien haastatteluita. Israel haluaa esiintyä demokraattisena eurooppalaisena valtioina ja esittää arabit jonain muuna. ”Kumpikin narratiivi on väärä”, Kujala sanoo. ”Ei Israel ole mikään demo kratia eikä eurooppalainen valtio.” ”On ongelma, jos me aina uutisten kautta nähdään vain näitä sotatilanteita, koska sitten meiltä puuttuu kokonaan kulttuurinen ymmärrys alueesta. Tarvitsemme tarinoita normaaliarjesta.” alueelta. Evakuointeja ei tällöin järjestetä, mutta pyyntö voidaan esittää kenestä tahansa.” Tannerin mukaan Suomen ulkoministeriö on avustanut Gazasta pois runsaat 20 henkeä, joista valtaosa on Suomen kansalaisia. SAJA SANOO , että päätös lähteä Gazasta oli hyvin vaikea. ”Ensin pyysin, ettei nimeäni pantaisi evakuoitavien listalle, mutta lopulta päätin lähteä.” Saja kertoo myös osan perheenjäsenistä vastustaneen hänen ennenaikaista lähtöään Suomeen. ”Äitini sanoi aina, että sinun pitää lähteä, mutta siskoni vastustivat lähtöäni. He sanoivat, että perheen pitäisi pysyä yhdessä loppuun asti.” Kun Saja tuli Suomeen, hän itki aluksi paljon. Nyt hän kertoo voivansa hieman paremmin, vaikka nukkuminen onkin vaikeaa, koska mieltä painaa Gazassa olevien läheisten lohduton tilanne. ”Kävely metsässä auttaa.” Sajan ja Abdulin yllätykseksi yksikään Suomen viranomainen tai avustusjärjestö ei ole tarjonnut Sajalle kriisiapua. Abdul kertoo sosiaaliviranomaisten kutsuneen hänen veljensä ja äitinsä tapaamiseen, kun nämä tulivat Suomeen vuonna 2021, jolloin Israel ja Hamas sotivat Gazassa edellisen kerran. ”Kyseessä oli vain yksi tapaaminen, mutta oli se silti jotain”, Abdul toteaa. Nyt Sajalle ei ole vastaavaa kutsua kuulunut. Saja sanoo, että kokee olevansa turvassa Suomessa, mutta lisää, ettei kykene tuntemaan iloa. ”Asun Suomessa, mutta sydämeni ja ajatukseni ovat yhä Gazassa.” KUMPIKAAN EI PIDÄ Suomen tukemaa kahden valtion mallia reiluna palestiinalaisille. ”On mahdotonta tehdä sovintoa ihmisten kanssa, jotka varastavat maatasi”, Saja sanoo. Jo ennen viime lokakuun laajamittaista sotaa Israelin hallinto laajensi kansainvälisen lain vastaisesti siirtokuntia Länsirannalle. Abdul haluaisi yhden valtion mallin, mutta niin, että Israel liitettäisiin Palestiinaan eikä päinvastoin. ”Haluaisin vapaan Palestiinan, jossa kaikki uskonnot voivat elää rauhassa yhdessä. Sionistinen hallitus haluaa häätää kaikki ihmiset pois Länsirannalta ja Gazasta.” Abdul sanoo tiedostavansa, ettei yhden valtion mallia ole helppoa toteuttaa, mutta Israelin nykyhallinnon kaataminen olisi hänestä askel oikeaan suuntaan. Suomelta pariskunta toivoisi ensi tilassa Palestiinan valtion tunnustamista, kuten Espanja, Norja ja Irlanti ovat tehneet. ”Ulkoministeri [Elina Valtonen] sanoi, ettei nyt ole oikea aika. Miten paljon naisia ja lapsia pitää kuolla ennen kuin ulkoministerin mielestä aika on oikea”, Abdul pohtii. Niin kauan kuin Suomi ei tunnusta Palestiinaa, ei voi olla sen kansalaisiakaan. Eli Sajaa ja Abdulia ei ole merkitty väestötietojärjestelmään Palestiinan kansalaisiksi. ”Tuntuu siltä, kuin osa identiteetistä otettaisiin pois”, Abdul sanoo.
• 22 • 5 / 2024
• 5 / 2024 • 23 Katse kruunussa TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVAT NAUSKA Postinumero ei saisi vaikuttaa elämän mahdollisuuksiin, sanoo kansanedustaja Fatim Diarra. Hän ilmoittautuu Helsingin pormestarikisaan. F ATIM DIARR AN lempipaikka vuonna 1931 valmistuneessa eduskuntatalossa on takahuone. Se on alun perin suunniteltu miesvaltaisen talon naiskansanedustajia varten. ”Tämä perustettiin aikanaan, että voi olla ilman tahmatassuja”, hän selittää. Myös toinen historiallinen vallan kabinetti, Helsingin kaupungintalo, on tullut vihreiden kansanedustajalle tutuksi. ”Yksi suurimmista unelmistani on olla Helsingin pormestari. Ehdottomasti se on se, mitä eniten politiikassa haluaisin”, hän sanoo ja ilmoittaa olevansa käytettävissä tehtävään, kun vihreät valitsee pormestariehdokkaansa näillä näkymin syksyllä. Jos Diarra valittaisiin pormestariksi, pääkaupunki saisi hänestä hyvin erilaisen johtajan Jan Vapaavuoren ja Juhana Vartiaisen jälkeen. Räväkän, 38-vuotiaan millenniaalin. Vihreän feministin, joka ei käytä sordiinoa. Hänen mottonsa on: Itselleen ei kannata vittuilla, maailma hoitaa sen meidän puolesta. Ilmastonmuutoksen torjunta, hyvinvointivaltion puolustaminen ja rasismin vastustaminen ovat hänen politiikkansa kärkiteemoja. Kesä kuussa ilmestyi hänen yhdessä Iida Tanin kanssa toimittamansa kirja Lupa olla tyttö (Into 2024), joka vaatii lopettamaan naisiin kohdistuvan häirinnän. Pormestarikisa käydään ensi vuonna kuntavaalien yhteydessä. Moni helsinkiläinen todennäköisesti taktikoi äänestäessään ja miettii, kenet haluaisi nähdä luotsaamassa pääkaupunkia. Kaupunkilaiset eivät voi äänes tää pormestaria suoraan, vaan kaupunginvaltuusto valitsee pormestarin ja apulaispormestarit. Poliittisesti vallitsee kuitenkin yhteisymmärrys siitä, että tehtävät jaetaan vaalituloksen mukaan. Kokoomus on siis vahvoilla. Se on kauan ollut Helsingin kaupunginvaltuuston suurin puolue, ja eurovaalien voitto povaa sille hyvää menestystä. Vihreät ovat tällä hetkellä toiseksi suurin poliittinen ryhmä, mutta sen eurovaalikannatus ei ollut toivotunlainen. Helsingin kuntavaaleissa Diarra kilpailee ennen kaikkea vasemmistoliberaalien äänistä. ”Mua kiinnostaisi olla mukana johtamassa sitä, miten Helsinki pystyy osoittamaan omalla toiminnallaan sen, että hyvinvointivaltio on vielä arvokas tapa järjestää asiat tässä maassa.” Pääkaupungissa nimittäin näkyy, millaisia seurauksia nykyisen hallituksen päätökset aiheuttavat. Sosiaalietuuksiin tehdyt leikkaukset kohdistuvat etenkin köyhille postinumeroalueille, eivät hyväosaisten Eiraan tai Munkkiniemeen. Diarra kimmastuu kritisoidessaan leikkausohjelmaa. ”Sehän palvelee ylempää keskiluokkaa ja eliittiä – mihin myös itse kansanedustajana ehdottomasti kuulun. Tässä rakennetaan yhteiskuntaa, joka on eliitille kiva ja muille semmoinen, missä pitää kaikin voimin kiivetä, että pääsee edes johonkin”, hän sanoo ja puistelee päätään. ”Kokoomus sai läpi leikkaukset, ja samaan aikaan sanotaan, että on surullista, kun ei saada lisää lastentarhanopettajia. On surullista, kun ei saada lisää lastenhoitajia. Voi voi, kun on sote-henkilöstöpulaa. Suurin osa näistä ihmisistä saa asumistukea.” Asumistukien leikkaukset ajavat työvoimaa muuttamaan pois kaupungeista, joissa heidän panostaan tarvittaisiin kipeästi, ja yksilöiden elämä kurjistuu. Mieleen muistuu 1990-luvun poliittinen maisema. Oikealla vai vasemmalla? Fatim Diarran äiti on Lapista kotoisin oleva sairaanhoitaja, isä oli Malista kotoisin oleva lääkäri, joka oli mukana kokoomuksen toiminnassa. Perhe asui Itä-Helsingin Jakomäessä. Kun Diarra oli seitsemänvuotias he muuttivat Munkkiniemeen, missä Diarra kävi sekä peruskoulun että lukion ylemmän keskiluokan suosimassa ranskalaissuomalaisessa koulussa. 1990-luvun lama on silti sukupolvikokemus. ”Nykyhallitus perustelee, että nyt leikataan, jotta huomenna on paremmin. Mutta eihän se pidä paikkaansa. Me ollaan nähty se jo ysärin lamassa silloin kun mä olin koulussa. Jouduin kumittamaan vihoista edellisten oppilaiden kirjoittamia sanoja pois.” Hän viittaa tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu häntä vuotta nuorempien eli 1987 syntyneiden ikä luokkaa. Ankarat sosiaaliturva leikkaukset jättivät jälkensä. Huomattavan moni on kärsinyt työttömyydestä, mielenterveys ongelmista ja näköalattomuudesta aikuisikään saakka. ”Kohorttitutkimus osoittaa meille sen, miten helvetin huonosti näillä
• 24 • 5 / 2024 Hän kertoo anekdootin kuningatar Elisabethista, joka oli poistumassa lentokoneesta, kun prinssi Albert yritti mennä edeltä. Virkahenkilö esti Albertia kädellään ja sanoi: ”Kruunu menee ensin”. Aktivistin sielu Diarra on nosteessa oleva poliitikko, joka on saanut painavia tehtäviä: hän on vihreiden entinen varapuheenjohtaja, entinen Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Naisasialiitto Unionin istuva puheenjohtaja. Eduskunnassa hänellä on arvovaltaiset paikat työelämäja tasaarvovaliokunnassa ja perustus lakivaliokunnassa. Vihreiden puheenjohtajan pallia hän ei kuitenkaan havittele, ja kansanedustajaksi noustessaan hän luopui Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan paikasta, koska katsoi, ettei olisi pystynyt hoitamaan kaikkia tehtäviä kunnolla. Se on ärsyttänyt kollegoita Arkadianmäellä. Moni kansanedustaja on tullut kritisoimaan häntä, koska on tuntenut painetta toimia samoin. ”En pidä sellaisesta, että istutaan hirvittävän monella pallilla ihan vaan statuksen ja vallan takia. Ei minulla ole kuvitelmaa siitä, että minun pitää aina kaikkialla olla.” Diarra puhuu taitavasti, mutta poliitikon on silti turha sanoa, etteikö valta kiinnostaisi tai – poliittisin termein – etteikö olisi tehtäviin käytettävissä. Miten Diarra näkee oman roolinsa? ”Mä oon ennen kaikkea aktivisti.” Hän on ollut mukana kansalaisaktivismissa sekä nuorisoja opiskelijapolitiikassa pitkään. Aktivistitausta onkin keskivertoa yleisempää vihreissä, saihan puolue alkunsa 1980-luvun alun liikehdinnästä, jossa oli mukana ympäristöaktivisteja, feministejä ja vammaisjärjestöjen edustajia. Koijärven suojelua vaativat aktivistit köyttivät itsensä kettingeillä kaivinkoneisiin. Liikkeessä oli mukana myöhemmin korkeisiin poliittisiin asemiin nousseita nimiä kuten Pekka Haavisto ja Osmo Soininvaara. Diarra sanoo, että vihreitä on vaikea johtaa sen takia, että niin monella on edelleen erilaista aktiivistitaustaa. ”Me väännetään tosi kovaa.” Kansalaistottelemattomuus jatkuu nykyisinkin ja aktivistien ääni kuuluu toreilla – Elokapina valloitti kesäkuussa Helsingin kadut – mutta ei vallan kabineteissa. Suomalaiseen demokraattiseen perinteeseen on kuulunut, että kansalaisyhteiskuntaa ja asiantuntijoita kuullaan huolellisesti eduskunnassa, kun lakeja valmistellaan. Toisin on nyt, Diarra sanoo. Lausuntoajat on lyhennetty tarkoituksella niin lyhyiksi, että kansalaisyhteiskunnan on vaikea perehtyä lakiehdotuksiin. ”Ja sen jälkeen viis veisataan asiantuntijalausunnoista”, ihmisillä on mennyt, ja nyt sama tehdään uudestaan. Samaan aikaan puhutaan siitä, että jengiytyminen on helvetillinen ongelma, ja sitten leikataan nuorisotyöstä rahaa.” Diarran mukaan oikeiston kärkipoliitikot ovat ylipäätään alkaneet puhua hyvinvointiyhteiskunnasta ja jättäneet hyvinvointivaltion pois sanastostaan. ”Sehän tarkoittaa, että ollaan hylätty ajatus siitä mallista, jolle tää maa on rakennettu, jolla me koulutettiin suomalaiset, jolla me rakennettiin se koko pohja tälle valtiolle.” Hyvinvointivaltio korostaa valtion vetovastuuta siinä missä termi hyvinvointiyhteiskunta häivyttää sitä. Nyt tilalle tavoitellaan erilaista yhteiskuntaa, Diarran sanoin kapitalistista osta sitä mitä haluat -mallia, Yhdysvaltojen tyylistä yhteiskuntaa, jossa luokkaerot ovat suuret ja ihmisten täytyy tehdä kahta työtä selvitäkseen. Sosiaaliturva on heikko ja se nojaa hyväntekeväisyyteen. Puheenvuoro kuulostaa perin vasemmistolaiselta. Vaikka punavihreästä blokista yleensä puhutaankin, vihreitä ei voi kuitenkaan yksiselitteisesti sijoittaa puoluekartalla oikealle tai vasemmalle. Ilkeämieliset kriitikot sanovat, että ainakin Helsingin kunnallispolitiikassa vihreät on kokoomuksen puisto-osasto, joka lopulta aina peesaa oikeiston päätöksiä. Minne Diarra ideologisesti itse sijoittaa itsensä? ”Liityin vihreisiin siksi, että tykkään parhaan vaihtoehdon politiikasta. Ei ole aina niin, että julkinen pystyy hoitamaan kaiken hyvin eikä ole aina niin, että yritys on paras vaihtoehto, vaan siinä pitää tehdä tiukka arvio. En ideologisesti suostu sitomaan itseäni kumpaankaan. Mä en suostu kumartamaan EK:lle, enkä mä suostu kumartamaan SAK:lle.” Ollaan vihreän liikkeen sanoman ytimessä, joka korostaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, mutta ei vastusta markkinataloutta sinänsä. ”Mikä yhdistää vihreitä, on liberalismi – ei talousliberalismi, vaan liberaali maailmankatsomus, oikeuksien ja vastuun korostaminen samaan aikaan.” Nyt vihreillä olisi tuhannen taalan paikka nostaa kannatustaan, sillä hallituksen leikkaukset ovat historiallisen epäsuosittuja. Eurovaaleissa puolue kuitenkin menetti yhden meppipaikan ja gallupkannatus laahaa, vaikka oppositiossa sillä on yleensä taipumusta nousta. Miksi? Diarra ajattelee, että oppositiossa vihreiden paikka on SDP:n rinnalla ”ihmisoikeusmyönteisenä, ilmastonmuutoksesta aina selkeimmin puhuvana porukkana”. ”Meidän politiikalle on tilausta, mutta jos me emme sitä itse tarpeeksi selkeästi sanoita, jos me emme toimi tarpeeksi johdonmukaisesti, niin siitä ei voisi syyttää ketään muuta kuin vihreitä itseään. On peiliin katsomisen paikka.” Istuvaa puheenjohtajaa Sofia Virtaa hän ei kuitenkaan halua kritisoida. ”Musta ei saa pahaa sanaa sanomaan Virrasta. Mä suojelen kruunua.” EN KUMARRA EK:LLE ENKÄ SAK:LLE.
• Diarra sanoo ja puistelee taas päätään. Hän ei ole kritiikissään yksin: myös oikeuskansleri ja monet lainoppineet ovat pitäneet hallituksen tapaa valmistella lakeja oikeusvaltion vastaisena. Diarra tarkastelee ilmiötä aitiopaikalta perustuslakivaliokunnan jäsenenä. Valiokunta puolsi kesäkuussa niin sanottua käännytyslakia, jonka myötä ihmisiä voisi tilapäisesti estää hakemasta kansainvälistä suojelua Suomen rajoilla. Diarra ja vasemmistoliiton Anna Kontula jättivät eriävän mielipiteen lausuntoon. Instagram ei ole suosion mittari Innostuessaan Fatim Diarra puhuu jopa karnevalistisin sanankääntein. Suusta tulee tehokeinona kiro sanoja eikä olemuksessa ole tippaakaan matti vanhasta. Hän on osannut käyttää politiikan viestinnällistymistä hyväkseen. Instagramissa hänellä on yli 30 000 seuraajaa. Se ei ole sattumaa. Hän on työskennellyt pitkään vaikuttajaviestinnän konsulttina Pohjoisranta BCW:ssa, strategiseen viestintään erikoistuneen liikkeenjohdon konsulttitoimistossa. Hän kuitenkin kiistää jyrkästi olevansa Instagram-poliitikko. Some ei mittaa mitenkään luotettavasti sitä, mitä kansa miettii, Diarra sanoo. Hänen mukaansa moni kollega hämääntyy ajattelemaan, että nyt tein jotakin hienosti, kun sain tuhat tykkäystä ja lukuisia yksityisviestejä. ”Sanon heille, että tuo ei ole minkäänlainen yhteiskunnallinen analyysi, jos oma heimosi, kovimmat fanisi sanovat sinulle, että hyvin menee.” Puheenaihe on päivänpoliittinen vasta silloin, kun siitä puhutaan Forssan Autokeitaalla pullakahvien äärellä. ”Kun mun aviomiehen vanhemmat ovat siellä tankkaamassa ja istahtavat kahvilaan keskustelemaan jostakin, silloin se on yhteiskunnallista keskustelua.” Diarra kertookin uskovansa perinteiseen mediaan ja lähettävänsä tiedotteita kaiken aikaa, olevansa yhteydessä toimittajiin, selittävänsä asioita. Milleniaalina hän on elänyt myös aikana ennen internetiä. ”Perinteisessä mediassa journalismi on siellä välissä. Se takaa meille sen, että asiat on tunnettuja, ne on harkittuja ja faktat on tarkastettuja. Edelleenkin journalismi suodattaa sen paskan siitä välistä.” Tässä valossa on ristiriitaista, että Diarra oli vihreiden varapuheenjohtajana mukana lakkauttamassa puoluelehti Vihreää Lankaa vuonna 2019. Varat haluttiin ohjata puolueviestintään. Oliko se hyvä päätös? ”Olin kriittinen silloin, mutta kaikki muut olivat sitä mieltä. Päätin, että tuen puheenjohtajiston yhteistä kantaa. En halunnut lähteä sooloilemaan.” Näin jälkikäteen hän katuu lakkautuspäätöstä. ”Nostan käden pystyyn virheen merkiksi. Se virhe oli aika jättimäinen. Ne rahat piti käyttää mukamas viestintään, mutta ei edes laitettu, vaan käytettiin kaiken maailman piiritoiminnan tukemiseen ympäri Suomea.” Ollapa Hjallis Harkimo Muutama vuosi sitten Diarra kertoi Facebookissa pyytäneensä Helkamalta ilmaista sähköpyörää ja myös saaneensa sellaisen käyttöönsä. Kyse on someaikakauden ilmiöstä, kaupallisesta yhteistyöstä. Siinä somevaikuttaja saa käyttöönsä tuotteita tai rahaa vastineeksi yrityksen mainostamisesta tilillään. Tapaus nostatti kuitenkin keskustelun siitä, käyttikö Diarra poliittista asemaansa hyväkseen parin tuhannen arvoisen pyörän hankkimisessa. Samoihin aikoihin myös kansanedustaja Hjallis Harkimo teki kaupallista yhteistyötä urheiluvälineliikkeen kanssa ja poseerasi isossa sähköpyörämainoksessa Ilta lehdessä, Diarra muistuttaa. Vastaavaa kohua ei noussut. ”Silloin mä mietin, että vittu kun olisin valkoinen miljonäärimies.” Diarra kuitenkin tajusi itse, miten kiinnostava hahmo hän onkaan. Jokaisen suositun poliitikon somekommentti kaivellaan tarvittaessa esiin ja mikä tahansa lipsahdus voi paisua valtavaksi. Niin kävi hänen kuuluisalle heitolleen maalaisista: Jos haluaa asua met­ sässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsäs­ sä on ankeata, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua. Julma kommentti meni viraaliksi, kun keskustan silloinen kansanedustaja Mikko Kärnä poimi sen Diarran Facebook-keskustelusta ja jakoi sen Twitterissä. Diarra kertoo yrittäneensä vitsailla omien lappilaisten sukujuuriensa kustannuksella, mutta moni tyrmistyi. Maakunnissa vihreitä pidetään leimallisesti helsinkiläisten puolueena, joka suhtautuu muuhun maahan ylenkatseella. Kommentti vain pahensi mielikuvaa. ”Se ja Vihreän Langan lakkauttaminen ovat suurimpia virheitäni, joiden alle mun nimen voi kirjoittaa”, hän sanoo nyt ja arvelee, että kommentti tulee seuraamaan häntä hamaan loppuun saakka. Mokaaminen on kuitenkin inhimillistä, Diarra sanoo. ”Se tekee musta ehkä enemmän ihmisen ja paljastaa, että politiikkaa tekevät ihmiset, jotka tulee tähän taloon, tuovat mukanaan kaiken: kaikki ne kokemukset, kaikki se eletty elämä, kaikki ne pettymykset, riemut, intohimot, halut, rakkaudet ja surut mitä me ollaan elämän aikana hankittu. Kuinka typerää olisikaan pyrkiä niitä piilottamaan.” Somekohut ovat opettaneet, miten yksinäistä myrskyn silmässä on. Nykyisin, jos joku tunnettu henkilö joutuu vastaavat kohun keskelle, Diar ralla onkin tapana lähettää henkilökohtainen viesti ja kysyä: miten voit? ”Politiikassa on semmoinen huono puoli, että jos joku mokaa, muut alkavat karttaa häntä kuin ruttoa koska pelkäävät, että epäonnistumisen haju tarttuu myös heihin. Mutta kaikkien sauna palaa vuorollaan.” Kuusilahdenkuja 1 • Helsinki 010 2193970 • www.didrichsenmuseum.fi 7.6.–25.8.2024 • ti–su 11–18 16 / 14 / 10 / € / kampanja: 18–30-vuotiaat 5 € Unohtumattomia elämyksiä Naantalin Kirjajuhlilla 8.–11.8.2024 Naantalin Kirjajuhlat tuo jälleen Suomen eturivin kirjailijoita ja taiteentekijöitä merelliseen Naantaliin. Tutustu ohjelmaan ja osta liput: naantalinkirjajuhlat.fi Sirpa Kähkönen La ur a M al m iv aa ra / Si lta la Juha Hurme A nn in a M an ni la / Te os Sinikka Sokka La ur a M al m iv aa ra Esiintyjinä muun muassa:
• 26 • 5 / 2024 Graffiteja sadan vuoden takaa ILAHDUTTAVAA Riippuvuus vie vapauden TUTKITTUA TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI JA KUVA MITJA JAKONEN Toiminnalliset riippuvuudet muuttavat aivojen eri osien välisiä yhteyksiä. Uudessa diagnoosiluokituksessa digipeliriippuvuus tunnistetaan rahapeliriippuvuuden kaltaiseksi sairaudeksi. Bengtskärin majakka on historiallinen nähtävyys ja kokonaistaideteos, joka on syytä jättää rauhaan uusilta teoksilta. A RKIKIELESSÄ sanaa riippuvuus käytetään varsin monissa yhteyksissä, mutta kun riippuvuudesta puhutaan sairautena, täytyy taustalta löytyä tiettyjä aivotoiminnan muutoksia ja toiminnasta täytyy seurata merkittävää haittaa. Riippuvuudessa toimintaa säätelevän etuaivolohkon yhteydet motivaatiota ja tunteita sääteleviin aivojen syvempiin osiin ovat heikentyneet, ja ihmisen on vaikeampi säädellä toimintaansa. ”Ohjaaja ei ole paikalla”, tiivistää Jonna Levola. Hän on päihdelääketieteen apulaisprofessori Helsingin LEVOLA TOIVOO , että uusi diagnoosiluokitus parantaa riippuvuuksien käsitteellistämistä ja ymmärtämistä. ”Lääkärien kuusivuotisessa koulutuksessa toiminnallisia riippuvuuksia käsitellään vain yhden tunnin ajan”. On tyypillistä, että riippuvuudesta kärsivillä on myös muita psykiatrisia tai neuropsykologisia ongelmia kuten masennusta tai ahdistusta. Rahapeliriippuvuuteen liittyy kohonnut itsemurhariski, ja digipeliriippuvuus liittyy vahvasti nuorten syrjäytymiseen. Peliriippuvuudesta kärsivillä nuorilla on usein ahdistusta ja ongelmia sosiaalisten suhteiden solmimisessa pelien ulkopuolella. Taustalta voi löytyä esiyliopistossa ja osastonylilääkäri riippuvuuspsykiatrialla HUS:ssa. Sairaudeksi määrittelyn edellyttämä merkittävä haitta taas tarkoittaa sitä, että elämä kaventuu riippuvuuden ympärille ja muu jää pois. ”Oireet ja häiriöt ovat jatkumo. Kaikilla meillä on monia erilaisia psykiatristen sairauksien tai esimerkiksi neuro epätyypillisyyden piirteitä, mutta sairaudesta on kyse vasta silloin, kun toimintakyky heikkenee, eikä ihminen selviä arjestaan ja sosiaalisista rooliodotuksistaan”, Levola kertoo. Toiminnallisiksi riippuvuuksiksi on uudessa IDC-11-diagnoosiluokituksessa määritelty rahapeliriippuvuus ja kokonaan uutena diagnoosina digipeliriippuvuus. Keskustelua käydään myös siitä, kuuluisivatko esimerkiksi someriippuvuus tai epätyypillinen ahmimishäiriö toiminnallisten riippuvuuksien piiriin, mutta näissä Levolan mukaan ”tutkimuspohja on hatara”. Diagnoosit ovat kuitenkin vain ”sopimuksenvarainen luokittelujärjestelmä”. Vaikka esimerkiksi someriippuvuus ei kuulu diagnoosiluokitukseen, monet riippuvuuksia hoitavat tahot tarjoavat apua siihenkin. K IEROJEN saaristolaismäntyjen, haahkanulosteen ja luonnottoman vihreän levän täplittämät karit nousevat avoselältä kuin suurten petojen niskat. Ne harvenevat, ja hetken aikaa ei näy kuin levoton meri. Sitten, kuin varkain, Suomen eteläisin majakka kohoaa yksinäisenä meren sileäksi nuolemien, hakuin louhittujen ranta kallioiden keskeltä Bengtskärin luodolla. Jo ennen vuotta 1906, jolloin majakka on rakennettu, Bengtskärin luodon kerrotaan toimineen merenkulkijoiden suojelijana. Taru kertoo saarta asuttaneen salaperäisen luonnonhengen, jota paikalliset kutsuivat nimellä Båkjungfru eli Pookineito. Olennon kerrottiin olevan tummahiuksinen, noin metrin korkuinen naishahmo, joka varoitti merellä liikkuvia myrskyistä ja karikoista. Majakan valmistuttua neito joutui kertoman mukaan kodittomaksi, sillä pakanallinen henkiolento ei voinut astua jalallaan kristittyyn kotiin. Kenties henki silti edelleen puhaltaa tuulessa, potpottaa saarella pesivien satojen haahkojen kielellä ja majailee luodon luoteispuolen bunkkereissa tai jatkosodassa raunioituneessa petroolivarastossa. VAIN NOIN 600 NELIÖMETRIN kokoisen Bengtskärin kallioilta löytyy jotain varsin urbaanilta vaikuttavaa. Merenkulkijat, sotilaat ja satamavieraat ovat nimittäin halunneet jättää merkkinsä saaren kalliorantoihin ja kaivertaneet otollisimmat ”spotit” täyteen omia nimiään, vuosilukuja ja matkalaisten kotipaikkoja. Mutta Bengtskärin kallioissa elää jo tuhansia vuosia vanha graffitikulttuuri. Erilaisia kaiverruksia on löydetty ikivanhoista hautakammioista, Kiinan muurilta ja muinaisen Konstantinopolin valleista. Osa Bengtskärin kaiverruksista on päivätty 1920-luvulle, kun taas eräs graffititaiteilija on kaivertanut nimensä ja Suomen lipun kallioon vuonna 2000. Liekö Stop Töhryille -kampanja saarta koskaan saavuttanut. Merenkäynti on Bengtskärillä syysmyrskyjen aikaan niin voimakasta, etJOS 10–16 PROSENTTIA IKÄLUOKASTA DIAGNOSOIDAAN, NIIN SILLOIN DIAGNOSOINTIKYNNYS ON PIELESSÄ. Sotilaskotisisar on kenties saaren yksityiskohtaisin kaiverrus. Kallioihin kaiverrettuja kuvia voi aluksi olla vaikea hahmottaa.
• 5 / 2024 • 27 Vapaudenpatsaita Vietnamissa MUINOIN TAPAHTUNUTTA Patsaan jäljitelmiä on pystytetty vallan, vapauden ja kauppojen kunniaksi. P OHJOIS-VIETNAMIN Hanoissa on paikallisille tärkeä suurista kilpikonnistaan tunnettu järvi Hoàn Ki?m, jonka nimi merkitsee ”palautetun miekan järveä”. Legendan mukaan kapinajohtaja Lê L?i oli saanut lohikäärmekuninkaalta haltuunsa miekan, jonka avulla tämä ajoi maasta kiinalaisten Ming-dynastian. Ensimmäiset taistelut käytiin vuonna 1418. Kuten maanmiehensä yli viisi vuosisataa myöhemmin, Lê L?i hyödynsi sissitaistelun taktiikoita sotiessaan vihollistaan vastaan. Vuoteen 1427 mennessä kutsumattomat vieraat oli karkotettu, ja lähes kolmesataavuotisen Lê-dynastian aika alkoi. Myytin mukaan kun Lê L?i souteli järvellä Hanoissa, häntä lähestyi kultainen kilpikonna, joka pyysi Lê L?ita palauttamaan mahtimiekan isännälleen lohikäärmekuninkaalle. Vietnamilaisten kansallissankari teki kuten kilpikonna pyysi, ja konna sukelsi syvyyksiin miekan kanssa. VUONNA 1887 RANSKALAISET perustivat Ranskan Indokiinan Vietnamin, Kambodzan, Laosin ja osin Kiinan alueille. Hoàn Ki?m -järven keskellä olevan muinaiseen temppelisaareen Lê L?in kunniaksi rakennettua Kilpikonnatornia ranskalaiset koristelivat mielensä mukaiseksi – New Yorkiin vuotta aiemmin pystytetyn vapaudenpatsaan jäljitelmällä. Ranska oli vuonna 1776 tukenut Yhdysvaltain itsenäistymispyrkimyksiä monin tavoin omaa arkkivihollistaan Britanniaa vastaan. Ranskalaiset tuumasivat, että valtava kuparista tehty patsas olisi mitä mainioin lahja pyöreitä vuonna 1876 täyttävälle vanhalle ystävälle. Rahat kerättiin laajan julkisen kampanjan avulla sadoilta tuhansilta ranskalaisilta ja yhdysvaltalaisilta. Pitkäksi venähtäneen urakan jälkeen valmis 46-metrinen kolossi purettiin Ranskassa 350 osaan ja laivattiin yli Atlantin kesäkuussa 1885. Satavuotis kakusta kynttilät oli puhallettu jo yli kymmenen vuotta aiemmin, kun patsas päästiin paljastamaan yleisölle lokakuussa 1886. Yli 27 metriä korkean jalustan kanssa siitä tuli varsin komea maamerkki. Jylhäkasvoisen neidon pitelemä edistystä symboloiva soihtu valaisee maailmaa vapautensa loisteella ja orjuuden katkotut kahleet lojuvat tämän jaloissa. Seitsenkärkinen tiara symboloi maailman seitsemää mannerta ja merta. Näyttävän patsaan jäljitelmiä on erityisesti vapaudenpatsaan lähtömaassa Ranskassa ja tietysti Yhdysvalloissa, mutta myös ympäri Aasiaa, Etelä-Amerikkaa, jopa Australiassa saakka, usein erilaisten ostoskeskusten pihoista. Missään Afrikan maassa – Yhdysvaltain orjabisneksen alkujuurilla – vapaudenpatsasta ei tiettävästi ole. Suomessa mokomaa voi käydä ihailemassa ainakin Koskenkorvan kylässä Ilmajoella yhdysvaltalaisia tuotteita myyvän kaupan pihassa. HANOIN ASUKKAAT HÄVITTIVÄT vieraan vallan vapaudenpatsaan heti vuonna 1945, jolloin Japani asetti Vietnamiin väliaikaisen nukkehallituksen. Ranskalaisten poistuttua maasta vuonna 1954 käynnistyi kolme vuosikymmentä kestänyt Vietnamin sota. Pienen matkan päähän Etelä-Vietnamin Saigonista, C?n ???cin paikkakunnalle, päätettiin 1960-luvulla pystyttää keskelle toria vapaudenpatsas. Se oli paikallisen hallinnon kiitollisuudenosoitus yhdysvaltalaisille joukoille, jotka olivat tulleet Vietnamin kansan apuun. Patsas ehti olla paikallaan jokusen vuoden. Sitten sekin hävitettiin. TEKSTI EMILIA MIETTINEN merkiksi neuropsykiatrisia kehityshäiriöitä. Levola ei kuitenkaan usko, että keskittymishäiriö ADHD olisi yleistynyt. ”Jos 10–16 prosenttia ikäluokasta diagnosoidaan, niin silloin diagnosointikynnys on pielessä.” Hän muistuttaa myös, että ADHD ja autismin kirjo ovat nimenomaan kehityksellisiä häiriöitä, joiden tulee diagnoosikynnyksen ylittääkseen näkyä jo lapsuuden tai nuoruuden aikana. Digipeliriippuvuuden kehittymistä edesauttavat monenlaiset syyt. Osa ihmisistä on neurologisesti alttiimpia riippuvuuksille, ja niille altistavat myös turvattomuutta tuoneet lapsuuden kokemukset. Peleihin myös suunnitellaan riippuvuutta lisääviä elementtejä. DIGIPELIRIIPPUVUUS , kuten riippuvuudet yleensäkin, ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla, joilla taas masennus ja ahdistus ovat yleisempiä. Sukupuolierot voivat perustua biologisiin eroihin tai olla kulttuurisesti opittuja, mutta joissain tapauksissa ne voivat johtua myös tutkimustavoista. ”Naisilla saattaa olla laajempi kirjo masennuksen eri oireita kuin miehillä. tä se voi repiä teräsbetonisia laitureita kymmeniä metrejä pitkin saaren rantoja tai nielaista ne kokonaan. Saaren graffitit kuitenkin sinnittelevät. Vaikka meren voima on valtava, on kiveen kaiverrettu ”piissi” aika vaikeaa ”buffata” eli painepestä verrattuna tavalliseen Krylonin, Mastonin tai Montanan maaleihin. Vaikka osa saaren kaiverruksista on selvästi tägejä, nimiä ja vuosilukuja – pieniä merkkejä siitä, että joku kävi täällä – ovat erityisesti jatkosodan aikaiset sotilaat olleet ahkeria kyhäämään saarelle isompia kaiverruksia. Niitä tulisi jokaisen arvostaa kovatasoisina ”burnereina” eli suurina, yksityiskohtaisina ja aikaa vaativina teoksina. Saaren kenties kuuluisin ja yksityiskohtaisin suurempi teos on vuonna 1941 kaiverrettu sotilaskotisisar, Suomen lippu ja kukka, jonka joku rakkaudenkipeä sotilas on ehkä taiteillut puolisonsa tai ihastuksensa kaipuussa – tai ihan muuten vaan. Kunniamaininnan ansaitsee myös saaren kaakkoiskärkeen kaiverrettu Karjalan vaakuna tekijöidensä nimien kera. Yllättävää on, että säädyttömyyksiä saaren taiteesta ei löydy. Nykyään vessa kopit, pukuhuoneet ja alikulut ovat usein täynnä törkeyksiä sukuelimistä hakaristeihin. Unohtamatta oululais klassikkoa, jossa kritisoidaan kaupungin kulttuuripolitiikkaa ja filosofishenkistä alavirettä sanoin paska kaupunni, tai Vaasan eläinoikeusradikaalia maalausta, joka ylpeästi julistaa fuck vegan, go kanibal 187. SA ARELLA, JOLLA VIERAILEE vuosittain yli 10 000 turistia, ei kuitenkaan saa tätä nykyä kaivertaa, ja hyvä niin. Vaikka graffiti usein piristääkin kaupunkiympäristöä, on saari syytä jättää rauhaan, jotta historia ja graffititaiteen esivanhempien työ ei peity ajan huminaan. Krossaaminen eli muiden teosten päälle sotkeminen ilman vakavaa syytä on törkeä etikettirikkomus graffiti kulttuurissa. Luodon kivistä kaiverrettu majakka ja saari itsessään on kiistatta kokonaistaideteos. Ikävä kyllä, saaren kivipintoihin on jäänyt toisenlaisiakin jälkiä historiasta. Portaikossa ammottaa kranaatinjälki, ja petroolivaraston katto on vahingoitunut tykistönkranaatin osumasta. Saaren historiassa on oma, surumielinen sävynsä. Sillä sodat ja kuolema ovat pyyhkineet majakkasaaren yli myrskyaaltojen lailla. Surullista historiaa huokuvilla kivipinnoilla kuitenkin elää muistutus siitä, että maailma jatkaa suurienkin kriisien jälkeen radallaan: Itämerellä erittäin uhanalainen haahka pesii Bengstkärissä yli viisisataapäisenä populaationa. Vaikka se kohtaakin suorastaan liiallista metsästyspainetta jo aikanaan lähes hävinneiltä merikotkilta, kertoo myös petolintukannan toipuminen siitä, että täystuhon partaalta voidaan ponnahtaa takaisin kohti parempaa. Mutta hyvilläkin asioilla on varjopuolensa: eräs Burken-niminen, luonteeltaan antisosiaalinen, aggressiivinen ja häikäilemätön haahkaemo saattaa riivata osaa petroolivaraston tienoilla graffiteja etsivistä kulkijoista sellaisella tarmolla, että osa piisseistä jää näkemättä. Miehillä saattaa olla vähemmän oireita lukumäärällisesti, mutta oireet voivat olla intensiivisempiä. Jos tutkitaan vain oireiden määrää eikä vaikutusta, miesten vaikeudet jäävät piiloon”, Levola kertoo. Hän toivoo, että sukupuolierot otettaisiin paremmin huomioon tutkimuksissa. Esimerkiksi monia lääkkeitä testataan vain miehillä, vaikka niitä määrätään kaikille, ja lääkeaineiden vaikuttavuudessa on usein eroa sukupuolten välillä. Levolan mukaan hoidossa pitäisi myös ottaa paremmin huomioon, miten erilaiset mielen ongelmat liittyvät toisiinsa ja hoitaa niitä samassa paikassa keskitetysti. Riippuvuuksiin tarjoavat hoitoa erilaiset kolmannen sektorin toimijat kuten eri järjestöt, kun taas muita mielenterveysongelmia hoidetaan terveydenhuollossa. Psykososiaalista tukea pitäisi ylipäänsä olla saatavilla enemmän. Uusia hoitomuotoja pitäisi kehittää varsinkin nuorille. ”Onko se aina parasta terapiaa, että puhutaan jossain terapiahuoneen sohvalla, vai voisiko terapiaa tehdä vaikka frisbeegolfradalla?” Levola pohtii. Jak ub H a?u n / W ikim ed ia C om m on s
• •TOKERONTIE 11, JOUTSA Kesänäyttelyt 15.6.-25.8.2024 •JOUSITIE 67, JOUTSA •TOKERONTIE 11, JOUTSA NYKYTAIDETTA JA SUOMEN AINOA LIIKKUVAN TAITEEN GALLERIA! SERLACHIUS Riiko Sakkinen LOS MOIMOI DE FUENGIROLA Kiitoskirjeitä Ri ik o Sa kk in en , Lo s m oi m oi de Fu en gi ro la , 20 23 -2 4, yk si ty is ko ht a in st al la at io st a. Anne Koskinen, Arsenia (Findling), 2019 ja Guardian XVI, 2019. 16.2.2025 saakka 16.2.2025 saakka Palkittu Serlachius Taidesauna kutsuu löylyihin – varaa liput yleisövuorolle! Serlachius Art & Sauna Express Tampereelta Mänttään Meillä käy Museokortti | Aukioloajat ja lisätiedot >> HELI HILTUNEN : Sydämen oppivuodet 6.6./1.9. 2024 MUSEOKESKUS TAIKA HÄMEENKATU 3D HYVINKÄÄ
• Ku v i o i ta Ku v i o i ta m e r e ltä m e r e ltä Venetsian pitsiä ja nykytaidetta Anna Niskanen Niko Tiainen 29.6.-22.9.2024 Jarmo Mäkilä POIKA 8.6. – 22.9.2024 Rauman taidemuseossa Kuninkaankatu 37, Rauma ? ti-su 10 -17 ? www.raumantaidemuseo.fi Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2. krs Puh. 040 129 5090 Avoinna 2.5.–30.9. ti–su 10–17, ma suljettu. museot@sivistys.mikkeli.fi www.mikkeli.fi/museot MIKKELIN TAIDEMUSEO 8.6.–22.9.2024 Metsän sylissä – Heikki Willamo Karhu, sarjasta Metsä minussa, 2017, yksityiskohta. Kuva Heikki Willamo© PAUNO POHJOLAINEN su–ti, to 10–17, ke 11–19, pe 10–14?Linnankatu 14, Kajaani?vapaa pääsy • avoinna Kajaanin Runoviikon aikaan myös pe–la 5.–6.7. klo 10–17 KAJAANIN TAIDEMUSEO 23.5.–25.8. Yleisöopastukset keskiviikkoisin klo 18–19 heinäkuun loppuun saakka @kassajono Puutarhakatu 34, 33230 Tampere www.tampereentaidemuseo.fi Zharko Basheski: Ordinary Man , 2009–10. Installation view: Reshaped Reality National Chiang-Kai-Shek Memorial Hall, Taipeh, Taiwan, 2019
• 30 • 5 / 2024 S AMA AN AIKA AN kun Elokapina osoittaa mieltä korkeimman oikeuden edessä Pohjois-Esplanadilla manner-Helsingissä, ympäristökysymyksiin erikoistunut poliittisen talouden ja taloushistorian tohtori Tero Toivanen kiristelee 1970-luvun lopussa rakennetun puu-lasikuiturakenteisen Greta-veneen köysiä ja tonkii kajuutasta tarvikkeita Suomenlinnassa. Veneen uumenista nousee filosofi Tere Vadén, joka toimii tänään retkikunnan toisena purjehdustaitoisena jäsenenä. Akateemikot työskentelevät BIOS-tutkimusryhmässä, jonka keskeinen tavoite on Uudet tuulet TEKSTI MITJA JAKONEN KUVAT VILPPU RANTANEN Kestävään ympäristö politiikkaan keskittyvässä BIOS-tutkimusyksikössä työskentelevät Tero Toivanen ja Tere Vadén omistavat fossiilivapaan purjeveneen. selvittää ihmisyhteiskuntien materiaalisten vaatimusten yhteensovittamista kestävän ympäristöpolitiikan kanssa. Greta irtautuu laiturista, ja kokka käännetään merelle. Moottori hurisee hiljaa – veneessä on itse asennettu sähkömoottori. Se saa virtansa vanhoista sähköauton akuista, jotka on ladattu laiturin sähkötolpasta. Sähkömoottori on harvinainen valinta purje veneeseen. Vadén kuvaa sen asentamista ”järjettömäksi” projektiksi. Sen ansiosta Greta on kuitenkin periaatteessa riippumaton fossiilisista polttoaineista, jos lieden kaasua ja öljylamppuja ei lasketa. Suomenlinnan edustalla miehistö nostaa purjeet, ja Greta ampaisee rivakkaan noin kuuden solmun vauhtiin. Sää on täydellinen purjehdukselle, ja kulku sujuu pehmeästi kohti Isosaarta. Näin hyvällä kelillä keskustelut kehkeytyvät kuin vaivihkaa henkeviksi. MATKA KESTÄVÄ ÄN TULEVAI SUUTEEN Tere Vadén avaa purjetta kesän ensimmäistä kertaa. Suuntana Helsingin edustan Isosaari.
• 5 / 2024 • 31 FILOSOFI VADÉNIN NÄKÖKULMIA ympäristökysymyksiin voi pitää kasvukiihkoilun ja uusliberaalin viherpesumeiningin vastakohtana. Vadénin mukaan valtaosa vihreän siirtymän kysymyksistä on hylätty markkinavoimien armoille. Valtio on mukana suurten tuulivoimaprojektien toteuttamisessa vain vähän, ja voimaloita rakentavat pääsääntöisesti yksityiset yritykset. Toivanen kommentoi aihetta ruorin takaa ja lisää, että radikaalioikeiston ympäristöpolitiikka on viime vuosien aikana muuttunut Euroopassa yhdenmukaisemmaksi. Oikeistopopulistit itse kutsuvat ideo logiaansa ilmastorealismiksi, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että ilmastonmuutoksen olemassaolo kyllä tunnistetaan, mutta siihen ei varsinaisesti reagoida. Enintään rakennetaan lisää ydinvoimaa ja jätetään puhtaammat energiat markkinoiden huoleksi. Vadén muistuttaa, että ydinvoima ei ole edes huoltovarmuusketjujen ja resilienssin kannalta järkevää, sillä se vaatii suuren logistiikkaja turvallisuusinfrastruktuurin, jonka ylläpitäminen on kallista ja muuttaa jo itsessään yhteiskuntaa. AVOIMEMMALLA SELÄLLÄ Greta kallistuu tuulessa. Ohi kiitävän Viking Linen aallot keikuttavat pientä paattia. Tere Vadén on työssään kiinnittänyt huomiota siihen, miten fossiilisen energian käyttö harhauttaa ihmisen havainnointikykyä. Ohi kulkeva risteilijä kulkee hurjaa vauhtia, vaikka sen sisällä istuessa tuntuu kuin laiva hädin tuskin liikkuisi. Vadén valottaa filosofi Antti Salmisen kanssa paljon käsittelemäänsä ajatusta ”syntytiedosta” eli käsitystä siitä, mistä erilaiset hyödykkeet ja energia saadaan. Hänen mukaansa syntytieto on nykyyhteiskunnassa hallussa erittäin heikosti. Vadén on tärkeän asian äärellä, onhan ekokatastrofin hallinnasta tällä hetkellä paljon puhetta. On erilaisia poliittisia haavekuvia vetytaloudesta ääri oikeistolaiseen ajatukseen siitä, miten Pohjoismaissa elintaso säilyy, kun maailma ympärillä pikkuhiljaa korventuu karrelle. Silti aika harvalla tuntuu olevan konkreettista käsitystä siitä, miltä kestävän yhteiskuntajärjestelmän ja tuhoisimmista elämäntavoista luopumisen tulisi näyttää, saati siitä, mistä elintason käyttövoima ammennetaan. Isosaaressa talot ovat tyhjillään, pihat kasvavat hiljalleen umpeen ja vanhat sotilasbunkkerit tulvivat. Olisi toki ilo nähdä rakennukset ihmisten käytössä, mutta toisaalta saari on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisjärjestelmien ja ekosystee mien rajat ovat ohuita. Savupiippu kelpaa hyvin lokin pesäksi, ja kukat ja pörriäiset ovat vallanneet entisen golfkentän. VADÉN JA TOIVANEN omistavat Gretan kahden muun henkilön kanssa. Purjehdusta yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta katsova Toivanen perustelee yhteiskäyttöveneen hankinnan niin väkevästi, että ajatus jää mieleen pitkäksi aikaa. Jakaminen yksin omistamisen sijaan on helppo tapa päästä harrastukseen kiinni. Korjaustöitä on mukavaa tehdä yhdessä, ja kunkin työmäärä pysyy kohtuullisena. Lisäksi luonnossa liikkumisesta tulee käytännöllistä ja rentoa yhdessäoloa. Parhaimmillaan yhdessä huolletulla veneellä pääsee seilaamaan työhön nähden paljon enemmän kuin yksin ostetulla paatilla. Vadén vinkkaa, että tällä hetkellä purjeveneissä on ostajan markkinat, ja hyviä veneitä saa melko halpaan hintaan. Toivanen sanoo erityisesti puurakenteisten veneiden vaativan paljon vaivannäköä, mutta lisää sen olevan suorastaan kulttuuri työtä. Hän suitsuttaa vielä sitä, miten käsitys ympäristöstä paranee tuulen voimalla liikkuessa. Purjehtiessa ymmärtää luonnonvoimien mahdin. Gretan miehistö murtaa stereotypioita purjehduksen ympäriltä. Meininki ei ole porvarillisen pikkuhienoa, vaan pikemminkin rentoa, hauskaa ja aikaajoin syvällistä. Toivanen kertoo purjehdusyhteisön olevan täynnä mukavia ihmisiä, joiden kanssa löytyy merenkäynnistä aina yhteistä juteltavaa. PURJEHDUS PÄÄTTYY SINNE mistä se alkoikin, mutta ensipurjehtijan suhde mereen, aurinkoon ja tuuleen on muuttunut. Aurinko on saanut retkikunnan ihon hieman punoittamaan. Tuulessa keikkuvan veneen jälkeen maa tuntuu kumman staattiselta ja käsitys luonnonvoimien energiarikkaudesta on terävöitynyt valtavasti. Myös usko tulevaisuuteen on väkevöitynyt. Ekokriisi ei tarkoita hauskanpidon ja matkustelun loppua vaan muutosta, jossa ihminen ei voi enää piiloutua pitkien tuotantoketjujen ja bensakoneen varassa velttoilun taakse. Ympäristö on kohdattava kestävästi ja omin voimin. Ekokriisi haastaa elämäntapamme. Matka kestävään tulevaisuuteen -juttusarjassa tutkitaan, millaista voisi olla tulevaisuuden matkailu. Isosaaressa aika on pysähtynyt. Vanhaan ruotsalaiseen purjeeseen on jäänyt liimajälki maatunnuksesta.
• 32 • 5 / 2024 Kultuvra buohkaide * Verbi ”kävellä kyömynenäisenä” on hankala kääntää, samoin sote-sanasto. Hömppäsarjoja toivotaan lisää. Mitä saamen kielille ja kulttuurille kuuluu? yhteensä noin 25 000, mutta sekin on vaarassa. Sen vuoksi kieliä pitää käyttää aktiivisesti. Maailma on tarkentunut ”On tärkeää, että sote-alan työntekijä voi kohdata saamenkielisen asiakkaan omalla kielellään. Jos lähihoitajan asiak kaana on muistisairas vanhus, joka ei osaa suomen kieltä, ammattilaisen pitää pystyä kommunikoimaan, onko ihmisellä käsi kipeä vai ottaako sydämestä”, Tiina Sanila-Aikio sanoo. Hän opettaa koltansaamen perusopintoja Oulun yliopistossa. Yliopisto on alkanut tarjota myös inarinsaamen ja pohjoissaamen kieliopintoja sote-alan ammattilaisille. Ihmisillä on oikeus saada palvelua äidinkielellään saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa sijaitsevalla Lapin paliskunnan alueella, joten etenkin sosiaalija terveysalan kielikoulutuksen parissa riittää työtä. Viime aikoina Sanila-Aikio on kääntänyt Lapin hyvinvointialueen verkkosivuja koltansaameksi. Työssä on käytettävä luovuutta. ”Kyllä siinä saa aivonystyröitään pyöritellä, kun miettii, miten sanotaan vatsalaukun tähystysleikkaus”, hän sanoo ja naurahtaa. Sanasto tuottaa usein päänvaivaa, koska termistöä ei ole kehitetty systemaattisesti. Kääntäjät ovat vuosien varrella tehneet luovia ratkaisuja kiireessä ja paikanneet saamen kielten sanastossa olevia aukkoja sitä mukaa kuin niitä ilmenee, mutta johdonmukaista sanastonkehitystyötä tarvittaisiin enemmän. Lisäksi byrokraattinen hallintohimmeli suoltaa uusia termejä solkenaan. Ennen oli vain terveystalo ja terveyskeskus, jota kuvattiin yhdellä sanalla, nyt pitää kääntää erikseen yliopistollisen sairaalan eri osastot ja yksiköt, Sanila-Aikio sanoo. ”Maailma on tarkentunut.” Huovinen puolestaan sanoo, että hänelle päänvaivaa tuottaa uusi teknologinen sanasto, ja usein pitää turvautua lainasanoihin, kuten suomessakin. Tekniikka on inarinsaameksi tekniik, chillata on ?illa?. Digiaika on auttanut Tiina Sanila-Aikion mukaan netti ja etäyhteydet ovat parasta, mitä saamen kielen opetukselle on tapahtunut. Saamelaisalueen koulutuskeskus on ollut valtakunnallisen etäopetuksen edelläkävijä. ”Saamelaisalueen koulutuskeskus on yli 20 vuotta tarjonnut saamen kielten etäopetusta, mutta vasta korona pakotti suomalaisen yhteiskunnan opetuksineen etäyhteyksien äärelle.” Hänen mukaansa kieliteknologiaan on panostettu yhteispohjoismaisissa hankkeissa. Etenkin Tromssan yliopistossa on kehitetty oikolukuohjelmia ja nettisanakirjoja. Nykyisin Microsoft Wordin oikeinkirjoitusohjelma osaa TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS P AKK ASTALVI , hankikanto kevät, jäidenlähtökevät, yöttömän yön aika, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja joulunajan kaamos. Lapin kahdeksan vuodenaikaa sekä Saamenmaan eläimet ja luonto näkyvät Ylen saamenkielisten lastenja nuortenohjelmien kuvastossa. Valtaosa, noin 70 prosenttia, saamelaislapsista ja nuorista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, joten on tärkeää, että kielen kuulemisen lisäksi he näkevät omaa kulttuurikuvastoa. ”On hienoa, että ohjelmia käännetään ja dubataan, mutta jos me ei näytetä meidän kulttuuria, niin ei sitä näytä kukaan muukaan”, sanoo Heli Huovinen, Ylen saamenkielisen lastentoimituksen tuottaja. Hän on ollut monessa mukana, muun muassa selostanut Euroviisut inarinsaameksi, tehnyt tv-ohjelmia ja kääntänyt saamen kielten ja suomen välillä. Hänen mukaansa palkitsevinta on, kun löytää kulttuuriin sidoksissa olevia ilmaisuja. Lähes päivittäin hauskoja tilanteita työssä aiheuttaa saamen kielten sana ”juosta”. Inarinsaameksi ”juosta kahdella jalalla” on ka??â?, ”juosta neljällä jalalla” ruottâ?. ”Nopeasti kun puhuu tai kääntää suomesta, ei aina muista tätä. Kuuntelija voi olla hämmentynyt, kun hirvi juoksee kahdella jalalla metsästäjää karkuun, tai kaveri kertoo juosseensa maratonin neljällä raajalla könyten.” Muita hänen käännössuosikkejaan ovat škuá?kku? (kävellä kyömynenäisenä), rimško? (juosta repaleiset vaatteet liehuen) ja ejâ??i? (tehdä useampia virheitä verkkoa kudottaessa tai paikattaessa). ”Kieli on koko maailmankuva, siellähän on kaikki”, Huovinen sanoo. Kielen ylläpitämiseksi tarvitaan omankielistä sisältöä. Suomessa puhutuista saamen kielistä koltanja inarinsaame ovat erittäin uhanalaisia. Kumpaakin puhuu vähän yli 400 henkilöä. Saamen kielistä levinnein ja tunnetuin on pohjoissaame, jolla on noin 2 000 puhujaa Suomessa ja Pohjoismaissa * ”Kulttuuria kaikille” pohjoissaameksi. Ylen sarja 8 vuodenaikaa seuraa saamelaisten siskosten Elle Kárenin ja Siirin elämää Karesuvannossa vuonna 2024.
• Kulttuuritärpit • Saamelaismuseo Siida Inarissa: siida.fi • Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat: skabmagovat.fi • Alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma Ijahis Idja: www.ijahisidja.fi/fi • Saamelaiskulttuurin ensyklopedia: saamelaisensyklopedia.fi • Yle Sápmin ohjelmat: areena.yle.fi • Sápmi Film -elokuva-arkisto: www.sapmifilm.com • Tarton yliopiston nettisanakirja: translate.ut.ee • Kielija kulttuuriopintoja tarjotaan mm. Oulun, Lapin ja Helsingin yliopistossa sekä Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa: www.studentum.fi/ koulutushaku/saamen-kieli saamen kieliä hyvin ja sanakirjat kehittyvät kaiken aikaa. Heli Huovinen kiittelee kännyköiden tekoälypohjaisia kirjoitusavustajia. ”Monilla saamelaisperheillä, joiden äidinkieli on menetetty suvusta, voi olla iso askel alkaa puhumaan ja kirjoittamaan, mutta ainakin tässä teko äly on ollut suureksi hyödyksi.” Hän on itse oppinut kielen lukioiässä. ”Olen tosi onnellinen siitä, että inarin saamelainen yhteisö on avomielisesti ottanut uudet puhujat vastaan. Mentaliteetti on se, että on parempi puhua huonoa kieltä kuin antaa kielen kuolla”. Kieltenpuhujia on niin vähän, että uudet ääninäyttelijät pitää etsiä Ylen ohjelmiin niin sanottujen tavisten keskuudesta. Rekrytoinnissa suuri huomio keskittyy henkilön persoonaan ja kielitaitoon – jonka ei senkään tarvitse olla täydellinen. ”Näyttelijöiden löytäminen on aina kiven alla, ja jos yhdestä kieliryhmästä ei löydetä ääninäyttelijöitä sarjoihin, voidaan tehdä monikielinen sarja.” Näin voidaan palvella koko saamenkielistä yleisöä. Myös Muumilaak­ son tarinoita dubattiin yleisön pyynnöstä lopulta kaikilla kolmella kielellä, vaikka aluksi Ylen suunnitelmissa oli tuottaa se vain yleisimmällä kielellä eli pohjoissaameksi. Kaaresuvannossa asuvat nuoret siskokset Elle Káren ja Siiri rekryttiin ensin Ylen lastenohjelma Galaxin juontajiksi, minkä jälkeen heidän elämästään tehtiin sarja 8 vuoden aikaa, joka seuraa heidän elämäänsä pohjoisessa. ”Hyödynnämme tuotannossa paljon myös oman toimituksen väkeä, myös uutistoimittajia. Meillä on toistakymmentä hyvin kielitaitoista ihmistä, jotka osaavat käyttää ääntä. Ihmiset, joilla on hyvä saamen kielen taito, eivät muutenkaan yleensä istu kotona pyörittämässä peukaloita vaan ovat haluttuja moneen projektiin”, Huovinen sanoo. Yhteistyötä on järkevää tehdä, jotta rajalliset resurssit saadaan hyötykäyttöön. Huovinen iloitsee, että viime aikoina etenkin saamenkielinen, pitkä elokuva on ollut nosteessa. Katja Gauriloffin Je'vidan lisäksi Norjassa tuotettu, Sara Margrethe Oskalin ohjaama romanttinen draamaelokuva The Tundra Within Me on ollut hitti saamelaisten keskuudessa. Alkuperäiskansoja käsittelevät elokuvat kuvaavat usein ihmisoikeuskamppailua ja raskasta historiaa. On ymmärrettävää, että menneisyys pitää käsitellä, Huovinen sanoo, mutta hänen mukaansa saamenkielinen yleisö toivoo myös lisää komediaa, kevyttä viihdettä ja hömppää, ”iloa ja valoa elämään”. ”Ylen saamenkielinen nuortenohjelma Sohkaršohkka on esimerkiksi julkaissut somessa suurta suosiota niittäneitä huumorisketsejä saamelaisten elämästä, mutta niiden rinnalle kaivataan myös elokuvia ja sarjoja keveämmistä aiheista.” Yle ? P E R I N T E I S T Ä ? OM TRADI?T I O N E R T R A D I T I O N XXVIII Meidän Festivaali Our Festival Järvenpää/Tuusula 28.7.–3.8.2024 ESIINTYMÄSSÄ RED NOSE COMPANY, KAMUS, ELINA VÄHÄLÄ, MARZI NYMAN LOVIISA 1.–?4.8.2024 ISLAJA KISSA AAVIKKO INGINMAA / HYPNOMEN OLLI AHVENLAHTI NEW QUINTET THE POET II TINYHAWK & BIZZARRO LYYTI VILMA JÄÄ BFP Tsekkaa koko ohjelma saltfest.fi Liput 20/45/75 biletti.fi 39 € (9 numeroa) kauppa.voima.? TILAA VOIMA
• 34 • 5 / 2024 Poliitikon paksu nahka Anna Kontula tietää, millaista on julkisuuden henkilöihin kohdistuva vihapuhe, mutta keskittyisi mieluummin puhumaan muista asioista. ärsyttänyt tutkimus toi Kontulalle jopa tappo uhkauksia. Hän jos kuka tietää, millaista on julkisuuden henkilöihin kohdistuva vihapuhe. Vihapuheesta tekoihin Kaikki poliitikkojen saama palaute, vihainen tai ilkeäkään, ei ole vihapuhetta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu määrittelee vihapuheen viestinnäksi, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. Usein kyse voi olla etnisestä vihasta ja suvaitsemattomuudesta, mutta esimerkiksi poliitikoihin kohdistuvalla vihapuheella voidaan haluta vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Vihapuhe nousi Suomessa laajaan julkiseen keskusteluun vuonna 2011 Norjan Utøyan terrori-iskun jälkeen. Iskun tekijä oli manifestista päätellen ollut aktiivinen vihapuhetta viljelevillä nettialustoilla ja mainitsi nimeltä muun muassa Jussi Hallaahon. Tapahtuman myötä pohdittiin netissä leviävän vihapuheen yhteyttä reaali maailman väkivaltaan. Aihetta on vaikea tutkia, sillä todennäköisesti verkossa ja sen ulkopuolella tapahtuvat asiat vaikuttavat molemmat toisiinsa. Syy-seuraussuhteen osoittaminen on vaikeaa: lisääkö vihapuhe väkivaltaa vai jokin kolmas tekijä – kuten polarisaatio – molempia? Jotkut tutkimukset viittaavat yhteyteen vihapuheen ja väkivallan välillä. Yhdessä tutkittavat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joille näytettiin poliittisia mainoksia. Toisen ryhmän mainokset sisälsivät lievästi väkivaltaisia metaforia ja toiset eivät. Aggressiivisuuteen taipuvaiset ihmiset olivat väkivaltametaforien jälkeen valmiimpia hyväksymään poliittisen väkivallan. Toinen tutkimus löysi yhteyden Saksan äärioikeistopuolueen pakolaisvastaisten Facebook-julkaisujen ja alueella tapahtuvan väkivallan välillä. TEKSTI AURORA LEMMA KUVA VILPPU RANTANEN ”E I KUULKA A , tuo on köyhää, nuori mies, ja ilmaisukin kovin löyhää!” Anna Kontula lukee eduskunnan kahviossa kantavalla äänellä kohtausta Edmund Rostandin Cyrano de Bergerac -näytelmästä (WSOY 1993, suomentanut Pekka Lintu). Cyrano on osaava, rohkea ja kaikin puolin lahjakas kadetti, jolla on todella suuri nenä. Cyrano joutuu sanaharkkaan, mutta kiistakumppanin louk kaus on varsin lattea: nenänne on kovin suuri. ”Siinä kaikki?”, kysyy Cyrano, ja antaa pitkän monologin verran esimerkkejä eri sävyisistä ja toinen toistaan kekseliäämmistä tavoista pilkata hänen nenäänsä. ”Voi Luoja! Kun vaikka mitä voisi laukaista ja – esimerkiksi – näin pelin aukaista: Hyökkäävästi: ’Jos tuo nenä minun oisi, niin oitis omistajansa sen amputoisi!’ Ystävällisesti: ’Tässä viiniruukku, ja siinä nenällekin aivan oma luukku!’ Kuvaillen: ’Vuorenhuippu, niemennokka, ei – kokonainen niemimaa tai laivan kokka!’” Kontula on aiemmin sanonut – Cyrano de Bergeracin hengessä –, että ”parhaimmillaan loukkaus voi olla taide teos, joka loistaa laatijansa älyä ja hyvää makua”. Kontula on ollut julkisuudessa tutkija-ajoiltaan saakka, ja on tottunut vastaanottamaan vihaista palautetta. Mutta harvat hänen saamistaan viesteistä ovat valitettavasti yhtä korkeatasoisia kuin de Bergeracin monologin loukkaukset. Kontulan väitöskirja Punainen eksodus – Tutkimus seksityöstä Suo­ messa herätti runsaasti julkista keskustelua – ja vihaa. Ylioppilaslehden vuoden 2010 jutussa ”Valtakunnanärsyttäjä Anna Kontula” kerrottiin, että muun muassa naisjärjestöjä KONTULAA KYSYTÄÄN MERKITTÄVÄSTI USEAMMIN KESKUSTELEMAAN VIHAPUHEESTA KUIN VAIKKAPA KÖYHYYDESTÄ.
• Väkivalta väheni aikoina, jolloin internetissä tai Facebookissa oli katkoksia ja oli yleisesti vähäisempää muuten samankaltaisissa kunnissa, joissa pakolaisvastaista Facebook-sisältöä julkaistiin vähemmän. Tutkimukset ovat havainneet vihapuheen kohdistuvan eniten naisiin ja vähemmistöihin. Siis ryhmiin, jotka ovat usein jo valmiiksi korkeammassa riskissä joutua väkivallan uhreiksi. Kontula ei uhriudu Oikeastaan Kontula ei haluaisi puhua saamistaan vihaviesteistä. ”Haluan tehdä selväksi, että olen jyrkästi eri mieltä siitä, että tää olis joku uus ilmiö.” Kontula tarjoaa kaksi selitystä sille, miksi julkisuuden henkilöihin kohdistuvasta vihasta puhutaan nykyään paljon. Ensimmäinen on, että tunteista puhuminen on hyväksyttävämpää. Toinen liittyy siihen, että nykyajan ihmiset ovat kasvaneet rauhan ja turvan ympäröiminä. Kun kasvaa sellaiseen, saattaa pitää uhkina asioita, jotka ennen olisivat tuntuneet vähäpätöisiltä. Kuten vihaviestit. Poliitikot ja julkisuuden henkilöt ovat aina saaneet kielteistä palautetta. Kontula kertoo, että hänen isoisänsä, sosiaalidemokraattisessa liikkeessä mukana ollut Arvi Kontula, pahoinpideltiin useita kertoja agitaatioreissuilla. Meidän aikamme on tuohon verrattuna oikeastaan hyvin rauhallista ja suojattua. ”Mä olen ollut vähän nihkeä tähän vihapuhekeskusteluun. Se saa liian suuren suosion moniin muihin yhteiskunnallisiin aiheisiin verrattuna, koska se kohdistuu ihmisiin, joilla on ääni tässä yhteiskunnassa”, Kontula sanoo. Kontula kertoo, että häntä kysytään merkittävästi useammin keskustelemaan vihapuheesta kuin vaikkapa köyhyydestä. ”Mä nyt irtisanoudun siitä minun mielestäni liian montaa julkkista vaivaavasta uhriutumisesta tämän vihapuheen takia”, hän sanoo. Kontula ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että huoli vihapuheesta yleisesti ottaen olisi turhaa. Hän sanoo, että olisi kiinnostavampaa keskustella siitä, miksi jotkut ihmiset eivät uskalla kulkea ratikalla rasismin tai muun ulkonäköön perustuvan syrjinnän takia. Mutta julkisuudessa esiintyvien ihmisten valitukselle hänellä ei oikein riitä kärsivällisyyttä. Julkisuudessa työskentelevät ja esiintyvät henkilöt – poliitikot, toimittajat, taiteilijat, tutkijat – ovat yleensä etuoikeutettuja ja jonkinlaisessa valta-asemassa. Yksiselitteistä vastausta siihen, ovatko ihmiset nykyään herkempiä kuin ennen, on vaikea antaa. Sosiologiassa asiaa on tutkittu herkistymisteorian kehyksessä. Sen mukaan yhteiskunnan muuttuessa turvallisemmaksi lievemmät loukkaukset voidaan tulkita väkivallaksi, ja näin vaikuttaisi ainakin rikostilastojen valossa käyvänkin. Teoria itsessään ei toki voi ottaa kantaa siihen, mikä on väkivaltaa ja mikä ei, tai mitä ihmisen tulisi sietää. Se, mikä on normaalia tai epänormaalia, pelottavaa tai ahdistavaa, määritty osaltaan sosiaalisesti. Kenties julkisuudessa käytävä keskustelu vihaviestien uhkaavuudesta voi tehdä siitä suuremman mörön kuin mitä se todellisuudessa on. Toisaalta negatiivisen palautteen esittäminen uhkaavana tai väkivaltana – tai vaikkapa koulu kiusaamisena, kuten Riikka Purra nimitti sosiaalija terveysministeri Kaisa Juusoon taannoin kohdistettua kritiikkiä – on myös tehokas keino ohittaa arvostelu. Henkilökohtaisuus muuttaa sävyn Kontula kertoo vastaavansa saamiinsa viesteihin tietyllä varovaisuudella. Hän epäilee tilanteessa piilevän hier arkian, onhan hän kansanedustaja ja kirjoittaja kansalainen. Kansalainen luultavasti kokee jonkinlaista etäisyyttä poliittiseen päätöksentekoon, kun kehtaa kirjoittaa politikoille törkyisiä viestejä. Jos nämä ihmiset vastaavat takaisin Kontulan lähettämään viestiin, sävy on yleensä erilainen. Kontula ajattelee tämän kertovan siitä, etteivät ihmiset oikeasti kohdista viestiään toiselle ihmiselle. ”Kun ne joutuukin kontaktiin toisen ihmisen kanssa, niin se asiallisen käytöksen moodi onkin toinen.” Se on hänen mielestään lohdullista: törkeimpiäkin viestejä kirjoittelevat ihmiset noudattavat luultavasti erilaisia sääntöjä henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Viestit lähetetään julkisuuden henkilölle, eräänlaiselle symbolille. Toki joskus Kontulallakin menee ihon alle. Suuret kohut, joiden yhteydessä kaikilta suunnilta tulee palautetta, ovat emotionaalisesti raskaita. Jokapäiväinen kritiikki sen sijaan ei yleensä häiritse. ”Mä olen autisti. ... Mun biologiani antaa hyvät lähtökohdat”, hän sanoo. ”Näin mä itse tulkitsen. Tosin porilaisuus myös varmasti auttaa asiaa.” Myös ikä on auttanut. Kontula on oppinut, että suurimmat kohut menevät yleensä parissa päivässä ohi. Vihaisten viestien tai vihapuheen kanssa kipuilevalle hän antaa kolme neuvoa. ”Eka asia on sulkea kaikki kanavat kiinni, rajoittaa vastaanottoa.” Toinen on huolehtia omista henkilökohtaisista suhteista. Varmistaa, että kohtelee läheisiään hyvin ja reilusti ja rakentaa itselleen suojan, jossa voi olla rauhassa. Kolmas on pohtia ammatinvalintaa. ”Kyllä mä myös mietin sitä, että kaikkien ei ole pakko. Että se on valinta olla julkisuudessa.” Kontula huomauttaa, että jos julkisuudessa olemisen motiivi on vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, on olemassa myös vaikuttamisen tapoja, joihin julkisuus ei kuulu. ”Pitää valita sellaiset toiminnan tavat, jotka on linjassa niiden omien kykyjen ja jaksamisen kanssa, jos aikoo pelata pitkää peliä.” RADALLA ESPOON KAMARIMUSIIKKIFESTIVAALI Festivaaliviikonloppu 23.–25.8.2024 Satukonsertti: Meriharakan kevätmuutto 31.8.2024 radallafestivaali.fi 23.–25. & 31.8.2024 Kuvataidenäyttely: Timo Hanhinen Maisema 24.8.-9.9.2024 Tapahtumapaikat: Kauklahden kappeli ja Espoon tuomiokirkko @radallafestivaali Tilaa Voiman viikkokirje Uutta luettavaa joka viikko sähköpostiisi voima.? /uutiskirje
• KINO REGINA • OODI, TÖÖLÖNLAHDENKATU 4 LIPUT 9,5 € / 8 € • KINOREGINA.FI Koko kesä elokuvan juhlaa! Kesäkauden teemoina muun muassa: 4.6.–8.9.2024 David Lynch Takeshi Kitano Billy Wilder Sarah Polley Ralph Bakshi Kaihoa ja kauneutta Reposaaressa Kaihoa ja kauneutta Reposaaressa Skönhet och vemod på Räfsö Skönhet och vemod på Räfsö 30.8.-1.9.2024 TUOMAS RANTASEN TEATTERIN POLITIIKKAA -PODCAST Kuunneltavissa yli 80 jaksoa. Kuuntele Spotifysta tai osoitteesta voima.fi/audio
• 5 / 2024 • 37 Metsä puhuu M INÄ OLEN kevään mudantuoksua nuuskutteleva kuono ja värisevät viikset. Aluskasvillisuuden kosteus. Olen rapina ryteikössä, kuivat kahahtavat lehdet ja siltarumpuun vilahtava hännänpää. Minä myyriä pyytämässä. Mustanaamio, poskiparta, pyöreäpäiset korvat. Olen varvusta riivityt variksenmarjat. Mustikat ja puolukat. Kaikkiruokaisuus. Näet minut vedessä etkä ole tunnistaa. Tunnen joet ja purot, uimari. Sielussani Ussurin ja Amurin rantakaislikot. Paikat, joita et koskaan löydä. Et osaa edes kuvitella. Olen pimeässä kiiluvat silmät. En häikäisty ajovaloista, mutta en ehdi – Ruumiini renkaiden runnomana moottoritien pientareella. Mikähän ihmeen kasa. Olen kahden vanhemman hoivaama pesue, kunnes kuolema meidät erottaa. Yrittäköön – minä olen resilienssi. Ja sinä, sinä kuoleman pikkuprinssi, sinä et mitään niin inhoa kuin toisen eläimen sinnikkyyttä, pystyvyyttä. Elinvoimaa. Olen se lähimmäinen, jota et rakasta kuin itseäsi. Minut on paiskottu paikoiltani ja kun käyn taloksi, huudat, että tätä vierasta et kutsunut. Minua vastassa mutu ja puolueellinen valamiehistö. Pienpetojen poisto. Tehopyynti. Olen äitiä itkevä ääni ansassa ja jano. Sisällä räjähtävä luoti ja heimoveljeni raatelevat hampaat. Lainsuojaton. Yötähtäin ja nauhalta soitettu jäniksen hätähuuto, tekopyhyyttä uhkuva luonnonsuojelu maastoauton sisuksissa. Olen riistalehti.fi:n asetesti ja kaikki kaksisataatuhatta murhanhimosi uhria. Olen torjuttu. Olen haitalliseksi määritelty eikä minua saa kasvattaa, myydä eikä pitää hallussa Euroopassa paitsi tappiota tuottavan perinteen nimissä. Minä olen verkkopohjalla vääntyneet jalat. Tuotenimeltäni suomensupi niin kuin Aasiassa nyljetty paimenkoira on fox tai faux. Ja joka syksy minulta riistetään iho ja ensi vuonna lapsiltani. Olen kalman haju Pohjanmaalla. Hupunreunus. Tupsu. Viehe. Se koira, joka ei hauku. Hiljaisuus. Olen hyvä väli-isäntä, tarpeeksi kaltainen. Olen tanukipuku. Pom Poko. Muodonmuuttaja. Käännyn sinulle peiliksi ja morkkaan pahoista tavoistasi. Minä olen yön etsijä ja aistivoimaisuus. Olen karkea karva kaarnaan tarttuneena ja ulvahdus lähi metsässäsi. Et näe minua. Kirjailija Juhani Brander uskoo, että vahva luontoyhteys voi auttaa vapautumaan yhteisöllisestä kontrollista. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA EMMA GRÖNQVIST M ETSÄSUHTEENI on animistinen. Kuulen, kuinka kivet puhuvat ja kasvit hengittävät. Istuttaessani mökille pensasmustikoita ja kivikkokasveja annan niille omat nimet. Saatan nimetä juhannusruusun Tapsaksi ja kutsua sitä kyseisellä nimellä koko loppuikäni. Keskustelen puiden ja kasvien kanssa. Muistan, kuinka puhuttelin lapsena keloa: ”Tämä puu ei puhu enää, se on kuollut.” Nostinkin viime vuonna julkaistussa romaanissani Amerikka metsän yhdeksi henkilöhahmoista, omaksi ruumiikseen, johon päähenkilö Kaarlo-poika sulautuu. ISÄNPUOLEINEN SUKUNI on kotoisin Turun saaristossa sijaitsevasta Rymättylästä, ja siellä on myös mökkini. Olen lapsuudesta saakka elänyt tiiviissä yhteydessä saaristoluontoon. Pidän saariston karuudesta, jylhyydestä ja vaihtelevuudesta. Saaressa kävellessä saattaa kohdata suon, vanhan korpimetsän, lehtimetsän ja päätyä lopulta kalliolle. Jotta puut voivat kasvaa saaristossa, niiden on oltava sitkeitä. Sama sitkeys on luonnehtinut myös saaristossa eläviä ihmisiä. Saaret ovat meren ympäröimiä, ja aurinko leikkii niiden metsissä valoilla ja varjoilla. Koen meren vapauttavaksi elementiksi: horisontissa ei ole yksittäisiä laivoja lukuun ottamatta lainkaan ihmisen rakentamaa ja hallitsemaa luontoa. Meri voi auttaa ihmistä määrittelemään itse itsensä, sillä se on avara eivätkä yhteisöjen ahtaat rajat sitä rajoita. Turun saaristoon liittyy loputtomasti tarinoita kadonneista ihmisistä, laivoista ja haaksirikoista. Rymättylässä poltettiin kieltolain aikaan jumalattomasti viinaa, ja saaristo tarjosi rikollisille hyviä piilopaikkoja. Kirjoitan Amerikassa Omenaisten saaresta, jossa on puita, kallioita ja helvetisti käärmeitä. Korppoolaiset, nauvolaiset ja rymättyläläiset hautasivat sinne vuosi satojen ajan epäpyhät vainajansa: murhamiehet, ryövärit, prostituoidut ja itsemurhan tehneet. Väitetään, että saarella kummittelee edelleen. SA ARISTON LISÄKSI TUNNEN vahvaa yhteyttä Lapin luontoon, josta äidinpuoleinen sukuni on kotoisin. Asun osan vuodesta Lapissa, yleensä pimeimpään ja kylmimpään aikaan. Viime talvena vietin viitisen viikkoa yksin erämaassa. Ruokin kuukkeleita, ja kuuntelin mäntyjä ja kuusia. Lapin satu metsämäinen hiljaisuus ja tykkylumi kiehtovat minua. Viihdyn kaupungeissa ja kulttuuriympäristöissä, enkä kykenisi sosiaalisena erakkona elämään pysyvästi luonnon keskellä ja erossa ihmisistä. Mielestäni jokaisen luontoihmisen tulisi kerran vuodessa käydä häpäisemässä itsensä Mummotunnelissa. Koen silti usein voimakasta tarvetta vetäytyä metsän hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Ajatukseni ovat luonnon keskellä selkeämpiä ja kirkkaampia, ja käytän mökillä ollessani runsaasti aikaa kirjoittamiseen. IHMINEN ON ORJUUTTANUT luonnon ruumiin. Läntinen kehitysusko on saanut aikaan paljon hyvääkin, mutta sen hintana on ollut luonnon riisto ja sen teknologinen alistaminen. Näin on tapahtunut Suomessakin. Impivaaralaisuus, siis väite suomalaisten erityisestä luontosuhteesta, on pitkälti valhe ja myytti. Kehitysusko on ajanut täälläkin ihmisiä pois luonnosta ja kohti helpompaa elämää. Ekologisen kriisin ratkaiseminen vaatisi suuria rakenteellisia ja systeemisiä muutoksia, mutta ne tuntuvat nykyisessä länsimaisessa talousjärjestyksessä lähes mahdottomilta. Kun yhteisön rajat tulevat vastaan, luonto voi osoittautua pelastavaksi voimaksi. Luonto on nomadien maa. Se ei tuomitse ulkopuolisuutta ja muukalaisuutta vaan hyväksyy myös luopiot ja kurjat. Tämän havaitsee myös Ame­ rikan Kaarlo. Vapautuakseen ikeistä ja kynsistä ja kourista, jotka alistavat ihmisiä tiettyyn muottiin, hänen on muututtava luonnon kaltaiseksi. Artikkelin kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla. Nyctereutes procyonoides MUUT ELÄIMET Kirjailija Laura Gustafsson pohtii, mitä voimme tietää metsän asukeista. W ikim ed ia C om m on s / Le op old v. Sch ren ck
• 18.11.2023-7.2.2024 JOEL ALALANTELA UNI KARINKO LAURI JÄRVINEN SARI MAYER ELINA NOPANEN © SA M I JO KI SU O ENSI-ILTA 29.8. SANNA KEKÄLÄINEN JUSSI TUURNA KARI HUKKILA SARI MAYER JAAKKO KULOMAA MUUT ESITYKSET 31.8.-5.12.2024 HÄLLÄ-NÄYTTÄMÖ | TAMPERE © H ar ri H in kk a SUVI ELORANTA ANNIINA KUMPUNIEMI JANNE MARJA-AHO SAMULI ROININEN ESKO GRUNDSTRÖM SARA PULJULA T A N S S I T E A T T E R I M D . F I Lue ja tiedä enemmän! TILAA UTELIAS ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI KOKO VUODEKSI 59 € www.teatteritanssi.fi info@teatteritanssi.fi teatteritanssi.fi TEATTERI&TANSSI+SIRKUS AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI t a m p e r e e n TEATTERIKESÄ 5 . – 1 1 . 8 . 2 2 4 Teatterike sä TEAT TERI KESÄ TEAT TERI KESÄ Teatter ikesä TEAT TERI KESÄ TEAT TERI KESÄ tampere theatre festival TEAT TERI KESÄ T E AT T E R I K E S A . F I © Carlos Zaya Teatt eri GLIMS & GLOMS / TUOMO RAILO BACH-PROJEKTI Liput: oopperabaletti.fi Kansallisoopperan Alminsalissa 5.9.-7.9.2024
• ENSI-ILTA 19.9. Teksti ja ohjaus: Anna Jaanisoo Rooleissa: Kate Lusenberg, Eeva Mäkinen, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen LIPUT: Q-teatteri p. 044 248 7835 (ti–pe klo 11–15) www.Q-teatteri.fi www.tiketti.fi p. 0600 1 16 16 Q-TEATTERI Tuvi TOAS ELI PULU HUONEESSA JONNA JÄRNEFELT Liput alkaen 50 € + tilausmaksut (alk. 1,50 € / tilaus www.lippu.fi) Ohjaus ja suomennos JUKKA NYLUND 13.9.2024 alkaen Rooleissa AMITY DRYN MUSIKAALI ANNA-MAIJA TUOKKO MATLEENA JUNTTANEN MINNA KETTUNEN-ENBERG aleksanterin teatteri • bulevardi 23 27 • 00180 helsinki • liput 09 676 980 • aleksanterinteatteri.fi • lippu.fi LIPUT 30€, ENNAKKOON 28€ : PUOTILANKESATEATTERI.FI PUOTILANTIE 7, HELSINKI. KATETTU KATSOMO. ESITYKSEN KESTO NOIN 1,40H SISÄLTÄEN VÄLIAJAN KOMEDIA PUOTILAN KESÄ TEATTERISSA 8.6. 4.8. Suh eellisen va A 19.9.-12.10.2024 Aleksanterin teatterissa Liput 35 49€ / Lippu.fi
• H U M A N I S T I N E N A M M A T T I K O R K E A K O U L U | W W W . H U M A K . F I Polkua pitkin tutkintoon Ilmoittaudu viimeistään 20.8.2024 Tutkinto-opintoihin tähtäävät polkuopinnot ovat kokonaisuuksia tutkintojen ensimmäisen vuoden opinnoista ja ne suoritetaan verkossa. Kursseja ja opintokokonaisuuksia itsesi kehittämiseen kauppa.humak.fi Kiinnostaako viittomakieli, kulttuurituotanto, kommunikaatio-ohjaus, järjestöja nuorisotyö tai työyhteisöjen kehittäminen? Tutustu tarjontaan: Kulttuurituottaja (AMK) Tulkki (AMK) Yhteisöpedagogi (AMK) kauppa.humak.fi Kansan Sivistysrahaston apurahat vuodelle 2025 haettavana elokuussa Kansan Sivistysrahaston 70-vuotisjuhlavuonna tuemme erityisesti maamme työväen ja työväenliikkeen sivistyksellisiä pyrkimyksiä. Luovuus ja sivistys kuuluvat kaikille Apurahan hakeminen tapahtuu sähköisesti 1.-31. elokuuta. Lisätiedot sekä ohjeet hakemiseen: sivistysrahasto.fi eira.fi JOUSTAVUUTTA OPINTOIHIN Eiran aikuislukio Eirassa voit suorittaa tutkinnon valmistua ylioppilaaksi korottaa arvosanoja kerrata pääsykokeisiin opiskella omaan tahtiin opiskella yksittäisiä aineita aloittaa milloin vain Jäivätkö opiskelusi kesken, haluat korottaa arvosanojasi tai kerrata pääsykokeisiin? ILMOITTAUDU EIRAN AIKUISLUKIOSSA v oit aina aloittaa uudelleen. Vuonna 1846 perustettu Suomen Taideyhdistys – Finska Konstföreningen ry:n tarkoituksena on suomalaisen kuvataiteen tukeminen sekä sen tuntemuksen ja harrastuksen edistäminen. Yhdistys pyrkii erityisesti tukemaan nuoria, uransa alussa olevia lahjakkaita kuvataiteilijoita. Nyt julistetaan haettavaksi korkeintaan 35-vuotiaille, ammattiin valmistuneille kuvataiteilijoille tarkoitetut nuorten taiteilijoiden apurahat. Apurahan hakuaika on 1.5.–31.8.2024. Apuraha on suuruudeltaan 6 000 euroa ja sitä haetaan sähköisellä lomakkeella verkossa. Linkki hakuun löytyy 1.5. alkaen Suomen Taideyhdistyksen kotisivuilta suomentaideyhdistys.fi. Myönnetyt apurahat jaetaan joulukuussa 2024. Hakijan tulee esittää hakemuksessa apurahan käyttötarkoitus perusteluineen. Apuraha voidaan myöntää työskentelyapurahana, kohdeapurahana tai kuvataiteen jatko-opintoihin kotimaassa tai ulkomailla. Apurahaa ei myönnetä opintotuella tehtäviin perusopintoihin. Lisätietoja: suomentaideyhdistys.fi, toiminnanjohtaja@suomentaideyhdistys.fi, puh. 0408208779. SUOMEN TAIDEYHDISTYKSEN NUORTEN TAITEILIJOIDEN APURAHAT 2024 Uutta luettavaa joka viikko sähköpostiisi voima.? /uutiskirje Tilaa Voiman viikkokirje
• 5 / 2024 • 41 Tavoittamattoman tulkit Helsingissä on kesällä kaksi harvinaislaatuista taidenäyttelyä, jonne on saatu grafiikkaa iranilaisilta taiteilijoilta. H ELSINGISSÄ AVAUTUU heinäkuussa kaksi näyttelyä, jotka esittelevät iranilaista, suomalaista ja saksalaista grafiikkaa. Teokset nähtiin alunperin suomalais-saksalaisen taiteilijaosuuskunnan ylläpitämässä Toolbox-galleriassa Berliinissä viime syksynä. Erityisesti kahdeksan iranilaisen naisen teosten järjestäminen näyttelyyn oli kovien ponnistusten takana. ”Piirustusten saaminen pois Iranista oli valtava työtaakka. Siellä on poliittisesti niin tulenarka tilanne”, huokaa helsinkiläinen kuvataiteilija, teologi ja pappi Ilkka Sariola, joka kuratoi viime syksyn ryhmänäyttelyn Berliinissä. Mukana oli piirustuksia myös Sariolalta ja viideltä muulta suomalaiselta taiteilijalta. Iranissa puhkesivat laajat mielenosoitukset, kun syyskuussa 2022 Teheranissa 22-vuotias kurdinainen Mahsa Amini kuoli siveyspoliisin otettua hänet kiinni väärin puetun hijabin vuoksi. Mielenosoitusten pontimena olivat Iranin tiukat moraalisäännökset ja valtiottoman, vainotun kurdikansan asema. Ilkka Sariola heräsi tuolloin miettimään Toolboxin suomalaisten ja saksalaisten jäsenten kanssa, kuinka he voisivat auttaa iranilaisia naistaiteilijoita, ja idea yhteisestä näyttelystä syntyi. Vaikea matka Kun Berliinin näyttelyä alettiin järjestää, Iranin kulttuuriperintöministeriön virkailijat tarkistivat jokaisen näyttelyyn valitun teoksen. Monet teoksista eivät läpäisseet tarkistusta. Sensuurin kynsiin joutuneissa kuvissa esitettiin yleensä kärsiviä ihmisiä. Koraanissa kielletään epäjumalanpalvonta, mikä voi tiukimman islamin tulkinnan mukaan estää ihmisten tai eläinten kuvaamisen. Näyttelyssä mukana olevan taiteilijan Azin Rostamin mukaan Iranissa taiteilijoilla ei kuitenkaan ole mitään estettä kuvata töissään ihmisiä. ”Suurimman osan iranilaisista taiteilijoista työt esittävät tunnistettavasti ihmisiä. Ainoastaan sukuelimiä ei saa kuvata suoraan. Itäisessä kulttuuripiirissä sitä ei pidetä sopivana.” Berliinin näyttelyssä mukana ollut ja Helsingin näyttelyitä kuratoiva kuvataiteilija Niina Räty kertoo, että ensimmäinen teoslähetys ei päässyt edes lähtemään Iranista Berliiniin, sillä paiTEKSTI ELISA HELENIUS kalliset viranomaiset epäilivät, että taiteen avulla pyrittäisiin edistämään naisten oikeuksia. ”Epäonnistuneen yrityksen jälkeen pakettiin pyydettiin ja saatiin näön vuoksi mukaan myös paikallisten mieskollegoiden teoksia. Se oli kaunis ja solidaarinen ele miehiltä.” Taulut saatiin pois Iranista, mutta seuraavaksi ne jäivät jumiin tulliin Berliinin lentokentällä. Koska teokset oli lähetetty lentorahtina suoraan gallerialle eikä yksityishenkilölle, tullivirkailijat tulkitsivat niiden olevan kauppa tavaraa. ”Tauluihin lätkäistiin hirveät tullimaksut, ja jouduin maksamaan ne henkilökohtaisesti. Muuten tulli ei olisi antanut tauluja pois”, Ilkka Sariola kertoo. Kesällä samaiset teokset saapuvat Suomeenkin. Instagram yhdisti Ilkka Sariola sai alunperin kontaktin Iranissa asuviin taiteilijoihin sattuman kautta. Iranilaiset taiteilijat olivat nähneet Sariolan piirustuksia Instagramissa ja ottivat yhteyttä. ”He kokivat jonkinlaista sielujen sympatiaa synkkiä piirustuksiani kohtaan”, Sariola naurahtaa. Iranilaiset taiteilijat ovat erikoistuneet juuri piirtämiseen. ”Uskoakseni piirtäminen on tärkeä taidemuoto Iranissa. Sillä on juuret maassa pitkään harjoitetussa kalligrafiassa.” Taideopettaja Farhad Gavzani järjesti koronapandemian aikana Instagram-tilillään virtuaalisen taidenäyttelyn, johon Sariola sai teoksiaan mukaan ainoana länsimaalaisena taiteilijana. Sitä kautta Sariola sai lisää kontakteja Iranissa asuviin taiteilijoihin, joiden asema voi olla vaikea. ”Olen ymmärtänyt, että Iranissa saa yhä pitää taidenäyttelyitä, kunhan teokset eivät arvostele islaminuskoa eivätkä poliittista johtoa. Toki taiteessa on silti mahdollista epäsuorasti esittää kritiikkiä”, Sariola kertoo. Kaikki Toolboxin näyttelyn iranilaiset taiteilijat asuvat yhä Iranissa, ja heidän turvallisuuttaan on pitänyt miettiä tarkkaan joka vaiheessa. Esimerkiksi Berliinin näyttelyn liittyvissä sosiaalisen median jaoissa ei saanut käyttää iranilaisten viranomaisten huomion mahdollisesti herättäviä hästägejä. ”Heidän on erittäin vaikeaa päästä pois maasta. Se on jo taloudellisesti hankalaa, koska Iranin valuutta rial ei ole oikein minkään arvoista Euroopassa. Lisäksi Iran on kauppasaarrossa, joten emme voi myydä heidän taidettaan Euroopassa ja lähettää rahoja heille.” Sariolan mukaan näyttelyt Euroopassa ovat Iranissa asuville, politiikan ja uskonnon jalkoihin jääneille taiteilijoille tärkeä asia. Näyttelyssä mukana oleva Minoo Kiani toteaa kansainvälisen näyttelyn olevan hyvä tilaisuus esitellä omaa työtään ja näkemyksiään globaalille yleisölle. Mutta liike on kahdensuuntaista. ”Yleisölle voi avautua uusia näkökulmia. Mutta töideni näkeminen muiden silmin rikastuttaa myös omaa ymmärrystäni.” Hänen teoksensa käsittelevät sitä yhtäaikaista pelkoa ja toivoa, jota hän kokee muita kohtaan. ”Yritän kuvata tavoittamatonta maailmaa, jossa ei ole raivoa eikä väkivaltaa. Olen usein kohdannut unissani tuttaviani ja tuntemattomia, joista osa on puolellani ja osa ei. Herättyäni ajattelen, että kurotan avun toivossa kohti niitä, joita pelkään.” Iranilaisen, suomalaisen ja saksalaisen taiteen näyttelyt järjestetään Galleria Haassa Suomen linnassa nimellä ”Sinelmä” 11.7–4.8. ja Galleria Yössä Lönnrotinkatu 33:ssa nimellä ”Haava” 26.7.– 18.8. Azin Rostami, nimetön, muste paperille, 2023 Minoo Kiani, nimetön, akryyli ja tussi paperille, 2023
• 42 • 5 / 2024 En ole feminist nen Kunpa tähän romaaniin tarttuisivat kaikki, ei vain punavihreä kupla, Camila Sosa Villada toivoo. Kirjallisuuden megatähti vieraili Helsingissä. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA VILPPU RANTANEN kirjailija Transihmisten oikeuksilla ratsastavat sekä oikeistokonservatiivit että liberaalivasemmisto, Camila Sosa Villada sanoo.
• 5 / 2024 • 43 En ole feminist nen PYYDÄN, ÄLKÄÄ LUOKITELKO MINUA. OLEN VAIN KIRJAILIJA. V ASTASUOMENNETTU Camila Sosa Villadan romaani Yöeläi­ miä (S&S 2024) sijoittuu Argentiinan Córdoban kaupungin Sarmientonpuistoon, jossa harvaham­ paisten ja marginaalisten, rikkinäis­ ten ja kasaan kursittujen, kuolleiden ja mestattujen maaperällä miehet kulke­ vat saalistamassa lemmen lihaa. Siellä seksiä myyvät travestit ovat jatkuvassa hengenvaarassa. Sekä oma perhe, vanhoillinen yhteiskunta, poliisi että asiakkaat kohtelevat heitä kaltoin. Vanhemmat naiset ottavat kirjan päähenkilön Camilan siipiensä suojaan, kun tämä tulee ensimmäistä kertaa puistoon töihin. Muut jakoivat minulle viisautensa, samalla tavoin kuin he saattoivat jakaa koko käsilaukkunsa sisällön sille joka kohteli heitä kunnioittavasti. Travestin sydän: punainen viidakon kukka, jolla on myrkyn turvottama kukinto ja lihai­ sat terälehdet. Travesti on Sosan käyttämä termi, jota kirjan suomentaja Emmi Ketonen käyttää sellaisenaan. Sillä viitataan transnaisiin, jotka puiston hämärässä muodostavat yhteisön ja pelastavat toisensa pahoinpitelijöiltä, tarjoavat viivat kokaiinia, kokkaavat yhdessä meheviä grilliaterioita ja lohduttavat toisiaan. Kun travestien tuki ja turva, sataseitsemänkymmentäkahdeksanvuotias Encarna-täti löytää okapensaan oksien alta hylätyn, vastasyntyneen vauvan, travestit kantavat pojan käsilaukussaan asunnolle, adoptoivat hänet ja ristivät hänet Tähtisilmäksi. Vauva antaa heille toivoa paremmasta. Joskus istahdin terassille ja mie­ tin mielessäni lasta, aviomiestä, taloa, omaa pihaa, kukkaruukkuja, kirjahyl­ lyjä, kavereita kylässä viikonloppuisin, että jättäisin prostituution, että tekisin sovinnon vanhempieni kanssa. ”Kaikki on fiktiota”, Sosa sanoo kättään heilauttaen toukokuisen auringon paahteessa ennen Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin alkua. Kaikki on fiktiota, mutta lukijat ovat vimmaisen kiinnostuneita kirjan omaelämäkerrallisista elementeistä. Sosa on nimittäin avoimesti kertonut nuoruudestaan köyhän perheen lapsena Córdobassa, vanhoillisessa pikkukaupungissa, jossa sukupuolten moninaisuutta ei ymmärretty. Konservatiivinen isä kielsi lapseltaan ”ristiinpukeutumisen” ja meikkaamisen ja varoitti, että hänen kaltaisilleen ei ole muita vaihtoehtoja kuin prostituutio tai kuolema. Vastoin periaatteitaan Sosakin päätyi vaaralliselle tielle. Travestin elämässä vaihtoehdot olivat vähissä. Hän tarvitsi työtä viestinnän yliopisto-opintojensa rahoittamiseksi, mutta nuorta transnaista ei palkattu mihinkään. McDonald'sin työhaastattelussa rekrytoijat ”kokivat aivokuoleman” verratessaan hänen nimeään ja olemustaan henkilöllisyystodistuksen miehennimeen. Lopulta kävi niin kuin isä oli varoittanut: päivisin Sosa opiskeli yliopistolla, öisin hän myi seksiä kampuksen viereisessä puistossa, joka näyttäytyy kirjassa dantelaisena helvettinä eri kerroksineen. Opiskelutoverit eivät tienneet kaksoiselämästä tai köyhyydestä. Yliopistoelämässä käänsin selkä­ ni yölle. Harmaassa arjessa takerruin kunnialliseen elämään, päivittäin koh­ taamieni naapureiden ja yliopistotove­ reitteni läpinäkymättömään elämään. Kävin ruokakaupassa, kävin luennoilla, kävin jopa juhlissa, joissa travestisuus oli yksinkertaisesti tuntematon käsite. Nyt Sosa on espanjankielisen kirjallisuusmaailman megatähti, joka on 42 vuoden ikään mennessä saavuttanut paljon. Hän teki Argentiinassa pitkän uran näyttelijänä ja dramaturgina, hänet on palkittu rooleistaan televisiossa ja teatterissa, ja vuonna 2019 ilmestynyt esikoisromaani Yöeläimiä ponnahdutti hänet kirjalliseen maailmanmaineeseen. Kirja on voittanut muun muassa maineikkaiden Meksikon FIL Guadalajara -kirjamessujen tunnustuspalkinnon, sitä on käännetty useille kielille ja parhaillaan siitä tehdään televisiosovitusta. Sosa kertoo, että äiti kantoi hänelle luettavaa lapsesta lähtien. Kirjoittaminen on ollut hänen elämässään läsnä aina. ”Kirjoittajilla on erityislaatuinen pääkoppa, jolla he rekisteröivät maailmaa. [Chileläinen esseisti] Pedro Lemevel on sanonut sen hyvin: kirjoitin jo ennen kuin aloitin kirjoittamisen.” Hän osoittaa kohti lähistöllä istuvaa eläkeikäistä helsinkiläisrouvaa, jonka laukusta pilkistää samppanjapullo. Hahmo on kuin suoraan elokuvasta. ”Mikä suurenmoinen rouva”, kirjailija toteaa nauraen. Älkää lokeroiko Kirjallisuusriitikot näkevät Sosan tuotannossa vivahteita latinalaisamerikkalaisesta maagisesta realismista. Myös niin sanottu 2020-luvun latinalaisamerikkalainen boom, naiskirjailijoiden nousu maailmanmaineeseen, muistetaan mainita hänen nimensä yhteydessä. ”Jos voin jotakin toivoa, niin sen, ettei minua luokiteltaisi mihinkään. Minä olen kirjailija, minä pidän kirjoittamisesta ja toivon kirjoilleni lukijoita. Nautin kielenkäytöstä, nautin sanoista. Lukijat tulkitkoot niitä miten haluavat.” Häneltä kysytään säännöllisesti vaikutteista ja kirjoittajista, jotka häntä ovat inspiroineet. Sekin on epäkelpo kysymys. ”Pitääkö minun listata kaikki, keitä olen lukenut elämäni aikana?” Sosa sanoo ja piirtää ilmaan pitkän kaaren. Erityisesti häntä turhauttaa, että kustantamot markkinoivat häntä mielellään ”transkirjailijana”. ”Monet eivät halua tulla lähellekään kirjaani, joka on tällä tavalla maalattu nurkkaan.” Samaa tapahtuu hänen mukaansa myös feministiseksi tituleeratun kirjallisuuden kanssa: moni jättää kirjan lukematta, koska eivät koe samastuvansa aiheeseen, vaikka kyseessä olisi millainen mestariteos. Se on kirjallisuuden kannalta sääli. Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että ei ole naiivi: lukijat ovat perinteisesti halunneet lukea miesten kirjoittamia kirjoja, koska ne väitetysti kertovat ”universaaleista aiheista”. Nyt ajat ovat kuitenkin selkeästi muuttumassa. Sosa vertaa tilannetta tulivuorenpurkaukseen: ”Alussa näkyy tuhkaa ja törkyä, rumaa kipua, sitten tulivuori alkaa savuta ja kuolata, kunnes lopulta näet laavan pursuvan ulos.” Kraaterista purkautuu hyvää kirjallisuutta, toisenlaista kuin aiemmin. Halusimme jatkuvasti sytyttää kai­ ken tuleen: omat vanhempamme, ys­ tävämme, vihollisemme, keskiluokkai­ set kodit tapoineen ja mukavuuksineen, heidän identtiset lapsensa, kirkkojen virrenlutkuttajat, jotka meitä niin hal­ veksuivat, sekä omilta kasvoiltam­ me valuvat naamiot, omaan ihoomme maalatun kapinallisuuden maailmaa kohtaan, joka tekeytyi tietämättömäk­ si, joka pani oman terveytensä meidän edellemme – he imivät meistä elämän, vain jotta heillä olisi enemmän rahaa kuin meillä. Liian lyhyt elämä Sosan tyylille ominaista on kerronnan kiire. Teksti etenee ripeästi, tapahtumat laukkaavat eteen päin. Sosa sanoo, että nykyhetki pitää kertoa äkkiä, koska tulevaisuudesta ei ole varmuutta. Transihmisen eliniänodote on Latinalaisessa Amerikassa 35 vuotta. ”Kuolema lähestyy kiireesti, joten se näkyy kerronnassani semanttisesti.” Mitä semantiikkaan eli sanojen merkitykseen tulee, Sosa viittaa alkukielisessä tekstissä travesteihin espanjan feminiinipronominilla eikä esimerkiksi inklusiivisella sanalla nosotrxs (me), mikä on tietoinen valinta. Hän tuntee kielen rekisterit ja oikeat termit, joita tulee käyttää, kun puhuu transihmisten oikeuksista. Katujen todellisuus on kuitenkin kaukana akateemisesta debatista. Sosa kertoo, että puistossa työskentelevät tytöt kutsuivat toisiaan painokelvottomilla nimillä. ”Opiskelin viestintää ja teatteria yliopistolla, jossa opin virallisen kielenkäytön ja korrektit sanat. Mutta luontainen puhetapani on epäkorrekti, ja tiedän, mihin uskon, enkä usko poliittisesti korrektiin kielenkäyttöön. Mutta helppohan minun on sanoa, minua on käännetty monelle kielelle. Monellako Argentiinan köyhän lähiön transtytöllä on mahdollisuus samaan?” Köyhien alueiden ihmiset puhuvat koko kehollaan ja keksivät uusia sanoja. ”Kirjallisuuskin näyttää kovin pieneltä tämän rinnalla.” Sosa sanoo, että ei pääse Córdoban värikkäästä kadunnaisen puheenparrestaan mihinkään. Se aiheuttaa kiusallisia tilanteita suurlähetystöjen hienoissa cocktailtilaisuuksissa, jollaisille hänet nykyisin usein kutsutaan. Siellä olo on kuin väärästä lammesta nousseella sammakolla, hän sanoo ja nauraa päälle. Ikivanha kulttuurisota Onko Camila Sosa Villadan tuotanto vedetty osaksi kulttuurisotaa, jossa transihmisten ihmisoikeuksia ja sukupuolikysymystä käytetään poliittisena keppihevosena ja polarisaation välineenä? Latinalaisessa Amerikassa feminismin vastustajat, etenkin kristilliskonservatiivinen äärioikeisto, väittävät, että vasemmisto yrittää tyrkyttää ihmisille ”sukupuoli-ideologiaa”, joka murentaa perinteiset perhearvot. ”Sukupuoli-ideologiasta puhuminen on ikivanha poliittinen keino, yhtä vanha kuin kommunismin haamulla pelottelu. Sitä käytettiin jo vuoden 1976 sotilasdiktatuurin aikaan.” Sosa viittaa Argentiinan vallankaappaukseen, jossa armeija syöksi presidentti Isabel Perónin vallasta ja perusti oikeistolaisen sotilasjuntan. ”Tällaiset väitteet menevät läpi, koska meillä on paljon tietämättömyyttä ja huono koulutustaso.” Hänen mukaansa myös edistyksellinen liberaalivasemmisto käyttää transihmisten ihmisoikeuskamppailua yhtä lailla hyödykseen. ”Sitä käytetään poliittisena työkaluna, totta kai. Se on populistinen keino, jolla he asemoivat itsensä hyvien joukkoon.” Kun Argentiinan sukupuoli-identiteettiä koskeva lainsäädäntö uudistettiin vuonna 2012, voimaan tuli maailman edistyksellisin translaki. Sen mukaan ihminen saa esimerkiksi itse ilmoittaa oman sukupuolensa henkilöllisyystodistukseensa ilman lääketieteellisiä hoitovelvoitteita. Sosa pitää pienen hengähdystauon. Sanat pitää asetella tarkkaan, jotta vihapuhetta viljelevät eivät saisi bensaa liekkeihin. Polarisaation aikakaudella tahallisen väärinymmärryksen vaara on suuri. ”Puhun nyt vain omasta puolestani, ja voin olla hyvin itsekäs sanoessani näin, mutta mietin, onko tällä kriisin hetkellä oikea paikka säätää edistyksellisiä lakeja, jotka keskittyvät identiteettiin.” Hän viittaa Argentiinan yhteiskunnalliseen todellisuuteen presidentti Javier Milein raudankovan oikeistohallinnon alla: inflaatio laukkaa 290 prosentissa, kansasta noin 60 prosenttia elää köyhyydessä ja ihmiset näkevät nälkää. Samalla Milei leikkaa julkisia menoja historiallisen ankarassa talouskuriohjelmassaan, jota kutsutaan myös nimellä ”moottorisahalait”. ”Jos jotakin, nyt olisi aika tehdä aseellinen vallankumous”, Sosa sanoo lakonisesti. Sen jälkeen hän jatkaa: ”Mutta minä olen kirjailija ja haluaisin mieluiten puhua kirjallisuudesta. Kirjoissani on kaikki.” Kursivoidut katkelmat ovat teoksesta Yöeläimiä (S&S 2024, suom. Emmi Ketonen). kirjailija
• 44 • 5 / 2024 TEKSTI ANTTI KURKO ENNEN TÄTÄ VUOTTA italialaisen filosofin ja yhden keskeisimmän posthumanistisen ajattelijan, Rosi Braidottin, laajasta tuotannosta oli suomennettu ainoastaan yksi teos: Riitasointuja (Vasta paino, 1993). Nyt 30 vuoden jälkeen suomalaisyleisö pääsee jälleen braidottinsa ääreen, kun niin & näin -kustantamo julkaisi käännöksen hänen tuoreesta teoksestaan Tieto Ihmisen jälkeen. Tavalliselle lukijalle Braidottin kirja ei ole helpoimmasta päästä. Se avaa kuitenkin uudenlaisia näkö kulmia hahmottaa, mitä ihmisyys on, ja millä tavoin se on planetaarisesti kytkeytynyttä. Ihmisenjälkeisyys eli posthumanismi, jolla tarkoitetaan humanismin ihmiskeskeisyydestä irrottautuvaa ajattelutapaa, on keskeinen käsite. Siinä homo sapiens ei enää yksin seiso kuninkaana korkeimmalla jalustallaan, vaan hänen rinnalleen on noussut muitakin organismeja kuten mikrobeja, eläimiä ja kasveja, eikä siinä vielä kaikki: myös epäorgaanisia toimijoita kuten algoritmeja, tekoälyä ja teknisiä laitteita. Järkähtämätön ei ole myöskään Ihmisen (isolla kirjoitettuna) asema. Braidottille Ihminen on hierarkisoiva subjekti: valkoinen järkeilevä mies, joka on asettanut itsensä luonnon yläpuolelle. Tilalle tarjotaan moninaisempaa ihmisyyttä, joka lähtee feministisestä ja dekolonialistisesta ajattelusta. Varsinkin alkuperäiskansoilta meillä olisi Braidottin mukaan paljon opittavaa. Nämä opit voivat olla myös avainasemassa Braidottin esittelemässä affirmatiivisessa etiikassa, joka pohjautuu syvempien yhteyksien hahmottamiseen. Toisin sanoen väkivalta luontoa kohtaan pitäisi ymmärtää ihmisen omana itsetuhoisuutena. Vastaavasti vaalimalla ja hoivaamalla luontoa, tekisimme itsellemme hyvää. Johdattelemalla lukijansa syvemmälle posthumanistisen tiedon ja tietämisen teemoihin Braidotti tarjoaa uudenlaisia välineitä teknologistuvan elämän, ekologisten kriisien ja kapitalismin käsittämiseen. Jotta näistä valtavista teemoista ja niiden muodostamasta monikriisistä olisi mahdollista saada otetta, tulisi meidän luopua paradigmoistamme. Ihminen ei voi enää etäännyttää itseään luonnosta ja muun lajisista toimijoista. Sen sijaan maailma tulisi hahmottaa paljon isompana ja symbioottisempana rakenteena kuin olemme tähän asti tottuneet. Rosi Braidotti: Tieto Ihmisen jälkeen Suom. Kaisa Kortekallio niin & näin 2024, 253 s. ESPANJALAINEN KIRJAILIJA ja toimittaja Andrea Abreun esikoisromaani Pilvipeitto näyttää Kanarian saarista puolen, joka ei ole tuttu suomalaisille turisteille. Kirjan kymmenvuotias kertoja elää perheensä ja parhaan ystävänsä Isoran kanssa työväenluokkaisissa oloissa Teneriffan saarella sijaitsevan Teide-tulivuoren rinteillä iänikuisen pilvipeiton alla. Tyttöjen syrjäisen kotikylän elämä tuntuu pysähtyneen aivan kuin vuoren rinteisiin kiinni tarrautuneet pilvetkin. Pinnan alla piilee patoutuneita voimia: köyhyyttä, näköalattomuutta, turhautumista, pahantahtoisuutta ja mielenterveysongelmia. Tytöt vetelehtivät kaduilla, kodeissaan, Isoran perheen kaupassa ja Teiden rinteillä. Kylän elämänpiiri on rajattu ja arki toisteista, joten tytöt unelmoivat uimarannalla vietettävistä päivistä, juttelevat telenoveloista, leikkivät barbeilla, kertovat juoruja kyläläisten elämästä, haukkuvat ällöttävinä pitämiään turisteja sekä tunnustelevat leikin varjolla muuttuvia kehojaan. Heräävää seksuaalisuutta Abreu kuvaa peittelemättä ja suorasukaisella huu morilla. Kertoja ihannoi Isoraa, joka on samanikäisyydestään huolimatta häntä rohkeampi, räävittömämpi ja varttuneempi. Asetelma muistuttaa Elena Ferranten Napoliromaanisarjan päähenkilöiden Elenan ja Linan välistä ystävyyssuhdetta. Isora ei ole tosin hallitsevuudestaan huolimatta yhtä pahansisuinen kuin Lina, ja Pilvipeiton ystävykset kykenevät osoittamaan kiintymystään avoimesti siinä missä Elenan ja Linan kiintymyksenosoitukset ovat eleisiin ja sanoihin verhottuja. Abreun suorasukainen, välitön ja ajoittain groteskikin kerronta tavoittaa hyvin lapsen mielenmaiseman. Kirjan lopulla tyyliin avautuu sekä runollisia että unenomaisia sävyjä. Pilvipeitto on kiehtova romaani elämän ahtaista rajoista ja niiden murtumisesta, eikä Abreuta pidetä turhaan yhtenä espanjankielisen kirjallisuuden nousevista lupauksista. Sari Helanderin suomennos on vaikuttavaa työtä. Andrea Abreu: Pilvipeitto Siltala 2024, 170 s. EMILIA LA ATIKAINEN kertoo toisessa sarjakuva-albumissaan Ei ois susta uskonu teiniiässä alkaneesta alkoholismistaan, sen syistä, ja taistelusta kohti selvempää elämää. Teos on erinomainen esimerkki suositusta kotimaisen nykysarjakuvan lajityypistä, jossa päähenkilö kertoo avoimesti jostain ongelmastaan tai elämänkriisistään ja sen ratkaisemisesta. Nämä rankkoja, usein tabuina pidettyjä, asioita sympaattisesti kuvaavat kertomukset antavat vertaistukea saman kokeneille, vähentävät teemoihinsa liittyvää stigmaa ja nostavat esiin yhteiskunnallisia ongelmia. Laatikaisen tuhoisa kierre alkaa kun hän joutuu syrjityksi urheiluharrastuksen parissa. Urheilun tilalle tulee teinielämä, johon alkoholi kuuluu itsestäänselvänä juhlimisja rentoutumiskeinona. Juominen tuo itsevarmuutta ja uusia ihmissuhteita: miesten kanssa voi pussailla juomia saadakseen, mutta syvemmät suhteet syntyvät naisiin. Alkoholismi sairautena kehittyy vähitellen. Päähenkilö selviytyy opiskeluista lukiossa ja yliopistossa, mutta lopulta ahdistus käy sietämättömäksi. Tie selvään elämään vaatii tunteidensa kohtaamista, itsensä etsimistä sekä tukijoukkoja ja palvelujärjestelmää, jotka tuovat tarinaan keskiluokkaista perusturvallisuutta. Mustavalkoiset sivut, tarkat ääriviivat sekä pisteillä ja viivoilla sävytetyt pinnat muistuttavat kopiokoneiden aikakaudesta. Kerronta nojaa enemmän tekstiin kuin kuvaan, mutta mukana on myös hiljaisia eli tekstittömiä sivuja. Suurin osa kuvista näyttää pelkistetysti mutta realismiin nojaten piirrettyjä päähenkilön kasvoja. Teos on kuin henkilöhaastattelua paljon hyödyntävä dokumentti, joka kyllä päästää intiimin lähelle kohdettaan, mutta esittää tämän silti lukijalle erillisenä ihmisenä, jonka mielen sisään ei romaanien tai kerronnan eri muodoilla enemmän leikittelevien sarjakuvien tavoin päästä kurkistamaan. Ei ois susta uskonu voitti keväällä 2024 Sarjakuva-Finlandia-palkinnon. Emilia Laatikainen: Ei ois susta uskonu Suuri Kurpitsa 2024, 173 s. Uinuvia tulivuoria Nuoren alkoholistin tunnustus TEKSTI MIKA PEKKOLA TEKSTI MIIA VISTILÄ Maailmasta isommin ja monimutkaisemmin Rosi Braidotti haastaa ihmiskeskeistä ajattelutapaa. Kirjaarviot
• 6.6.–1.9.2024 TO/PE/LA/SU klo 11-17 ATELJEEGALLERIASSA: www.lailapullinen.fi Tilaa nyt Diplo lahjaksi tai omaa tietämystä lisäämään! mondediplo.? /tilaa Kansainvälistä politiikkaa suomeksi SU OM EN ED ITIO Kestotilaus 34,90 € 39,90 € / vuosi 6 numeroa sis. digilehden
• 46 • 5 / 2024 Mammonan lumo M at ti Va ht er a Viron kansallisteatterin Rahamaa on häikäisevästi kerrottu tositarina kansainvälisestä rahanpesuskandaalista. T ARTTO on tänä vuonna yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Osana sen ohjelmaa Eesti Draamateater on tuottanut kaupungin reunalla sijaitsevaan neuvostoaikaiseen vanhaan kampatehtaaseen Hendrik Toomperen ohjaaman Rahamaa­näytelmän. Se kertoo vuonna 2017 paljastuneesta Danske Bankin Viron yksikköön liittyneestä rahanpesuskandaalista, jossa venäläistä hämärärahaa välitettiin eurooppalaisille markkinoille jopa 200 miljardin euroa. Tilaan sovitettuun katsomoon mahtuu 600 hengen yleisö, jonka näkymää hallitsevat liikuteltavat mininäyttämömodulit ja lavan reunaan asemoitu jazz-virtuoosi Maria Faust yhtyeineen. Lavan yläpuolella olevalla valko kankaalla näytetään steadicameilla kuvattua elokuvaversiota tapahtumista. Esityksen alussa toisiinsa lomittuvat tarinan lopun pimeä pankkikonttori ja alun köyhän yksinhuoltajaäidin pikkuasunto Annelinnin työläislähiössä. Jälkimmäisessä käynnissä on päähenkilö Arturin ja hänen kaverinsa Jaanuksen kovaääninen pöytäjääkiekko-ottelu, jossa vastakkain ovat Neuvostoliitto ja Suomi. ”Ei silloin kukaan virolainen halunnut kannattaa Neuvostoliitoa, Suomi taas luonnollisesti koettiin lähimpänä”, hymähtää näytelmän kirjoittanut Mehis Pihla keskellä ensi-iltakaronkkaa. Samalla kun Rahamaa kertoo köyhän kodin pojan faustisen kasvutarinan maailmanluokan rahanpesijäksi, näytelmä on kuvaus Venäjän ikeen alta vapautuneen Viron hybristisestä halusta kasvaa yhdeksi Euroopan viidestä rikkaimmasta maasta. Pihla kertoo, että näytelmän kirjoittamiseen meni taustatukimuksineen pari vuotta ja että materiaalista noin 90 prosenttia perustuu todellisiin tapahtumiin. ”Totta kai se on tiivistelmä, jossa yksityiskohtia ja nimiä on muokattu. Aihe on hyvin ajankohtainen, koska Ukrainan sodan takia meidän on pohdittava uudelleen suhdettamme Venäjään ja Venäjän rahaan.” Monitaiteinen liike Todellisuuspohjainen bisnesromahduksen kuvaus tuo mieleen Espoon teat terissa äskettäin nähdyn Lehman­ trilogian ja Turun Kaupunginteatterin Nokian. Luovien videoratkaisujen ja 1990-luvun epookkikuvauksen kautta Rahamaassa voi nähdä hengenheimolaisuutta myös Q-teatterin Uuteen nou­ suun -näytelmän kanssa. Teatterin lomittuminen elokuvan ilmaisukieleen, konserttihenkiseen jazzmusiikkiin ja Kristjan Suitsin suunnittelemien lavasteiden jatkuvaan kiertoliikkeeseen voisi hyvin kompastua kaaokseen. Lavalla ja sen takana noin 50 hengen työpanoksella pyöritettävä esitys kulkee silti ehjänä ja vahvalla intensiteetillä. Draaman puhuttelevuutta tukee se, että koomisista rooleistaan ja stand upistaan tunnettu Tõnis Niinemetsa saa Arturiin hahmoon tasapainottelua sekä Ihmemaan Liisan hämmästelijää että vääriin omiin valintoihin hukkuvaa tuhlaajapoikaa. Näyttämöllisen kokonaisliikkeen osalta erityisen vaikuttava on hääkohtaus, jonka aikana esityksen yhtye sulautuu pitoväkeen ja saksofonisti Faust esitellään soittimineen aikansa ikonisena iskelmälaulaja Anne Veskinä. Elokuvallinen voima toimii näyttävästi myös oligarkkien riettaissa juhlissa sekä ilman ammattitanssijoita toteutetussa baletti kohtauksessa. Esityksen elokuvallisesta ohjauksesta vastaa Ove Musting, joka tunnetaan urheilun politisoitumista 1990-luvun alun itsenäistymisprosessin aikana kuvanneesta Kalev­elokuvastaan (2022). Pihla oli siinä yhtenä käsikirjoittajana. ”Alussa en ollut varma, sopiiko tämä tarina paremmin elokuvaan vai teatteriin, mikä on yksi syistä, miksi päädyimme tällaiseen näyttämölliseen ratkaisuun. Ohjaaja Hendrik tunnetaan myös elokuvarooleistaan ja pääkuvaajamme Inar Taim oli tehnyt elokuvan hänen kanssaan aiem min. Ovella on myös paljon kokemusta live-tv:stä, hän on yleensä ohjaajana kaikissa Viron suurimmisTEKSTI TUOMAS RANTANEN sa live-tapahtumissa, kuten laulujuhlilla.” Lisäesityksiä luvassa Ensi-illan jälkeisenä päivänä huomaan lounasravintolan terassilta, kuinka tuottaja Mari Nurk juoksee tuon tuosta teatterista kadulle vastaamaan puhelimeensa. Se näyttää soivan tauotta. ”Esitys oli käytännössä loppuunmyyty jo ennakkoon, mutta nyt sana on kiirinyt ja ihan kaikki haluaisivat saada sinne liput”, hän huokaa. Tartossa näytöksiä oli vain 11. Kiittävien kritiikkien ja muun huomion saattelemana esitykselle mietitään lisäesityksiä ensi vuodelle. Nurk kertoo olleensa yhteydessä myös Suomeen. ”Esitys on yksi suurimmista tuotannoista koskaan. Se sopii hyvin Kammivabrikiin, ja Tarton maamerkit on kirjoitettu siihen, joten haluaisimme jatkaa täällä. Jos emme löydä tähän rahoitusta, näytämme esitystä ainakin Tallinnassa. Toisaalta jos ulkomailta tulisi vierailukutsuja, olemme valmiit muuttamaan sitä kiertueelle sopivaksi.” Vaikka Rahamaa on kirjoitettu korostuneesti virolaisesta näkökulmasta, Pihlan mielestä siinä on vahva viesti myös muillekin eurooppalaisille. ”Tärkeintä on ymmärtää, ettei ilmaista rahaa ole olemassa. Eurooppa on hamunnut miljardeja dollareita Venäjältä, Kiinasta, saudeilta, Afrikasta ja ties mistä. Vaikka rahat eivät aina liity suoraan rikolliseen toimintaan, niihin liittyy odotuksia, jotka vaarantavat riippumattomuuttamme. Arvostammeko vain vaurautta vai haluammeko oikeasti jotain tärkeämpää?” Esitykset Tartossa päättyivät tältä vuodelta 20.6. Tarton kulttuuripääkaupunkiohjelma löytyy osoitteesta www.tartu2024.ee G ab rie la Ur m Valkokankaan alalaidassa juoksevat englanninkieliset tekstit auttavat myös vironkielisiä katsojia seuraamaan esityksen venäjänja tanskankielisiä kohtauksia.
• M at ti Va ht er a PUOTILAN KESÄTEATTERISSA nähdään 4.8. asti Annukka Valon ohjaama Suh­ teellisen vapaata, joka perustuu Riikka Suomisen saman nimiseen kirjaan. Siinä nelikymppinen Klaara (Eeva Putro) haluaa turvallisen ydinperhe-elämänsä ohella yleensä sinkkuelämään liitettävistä seksiseikkailuista. MONOGAMIAN LISÄKSI myös heteronormatiivisuutta vaikuttaa kyseenalaistavan Teatteri Kantanäyn Turun Kuralan Kylämäellä 11.8. asti esittämä Homoilua suviyössä. Näytelmässä halutaan viedä katsojat ”mieltä venyttävälle matkalle suomifilmien, klassikkonäytelmien ja kesäteatterikliseiden maailmaan”. VIRON RAKVERESN Baltoscandal-festivaaleilla (3.7.–7.7.) nähdään Voimassakin aiemmin esitelty liettualaisen Laura Kutkait?n The Silence of the Sirens, joka käsittelee Liettuan kulttuurikentän metoo-ongelmia. Siellä esillä ovat myös virolaisen Von Krahli Teaterin versio Juha Jokelan Fundametalista ja suomalaisen Wauhaus-ryhmän The Companion. VIIME SYKSYNÄ Voimassa esitelty monipuolinen italialainen esitystaidetapahtuma Santarcangelo Festival järjestetään tänä vuonna 5.7.–14.7. Siellä vierailee jälleen martiniquelainen Rebecca Challoin, jonka räväkän allegorisissa teoksissa leikkaavat feministiset, queer-näkökulmaiset, antikolonialistiset ja antirasistiset teemat. Suomalaisista mukana on Samuli Laine teoksellaan Nurture, joka tutkii hoidon, sukupuolen rinnakkaiselon politiikkaa muun muassa imetyksen kautta. YLIOPPILASTEATTERI ESITTÄ Ä 17.7.–17.8. Mustikkamaan kesäteatterissaan Elävät elävät – kohtalaisen poliittista zombinäytelmää joka etsii ”vaihtoehtoja popdystopioiden kapitalistiselle ihmiskuvalle”. Merellinen ympäristö antanee oman lisänsä myös Ryhmäteatterin Hyvän omantunnon linnakkeessaan elokuun loppuun asti esittämälle Suomenlinnan Don Quijote ja tragikoomillinen transformaatio -näytelmälle kuten myös Klockriketeaternin ja Skärgårdteaternin saaristo kiertueella 29.7. asti olevalle musiikkinäytelmälle Bellmann – Är jag född så vill jag lefva! LAHDEN KAUPUNGINTEATTERISSA tulee ensi-iltaan 31.7. Fanni Noroilan tähdittämä Fedja­setä, kissa ja koira ohjaajanaan Minna Lund, jonka viimevuotinen monieritteinen synteesi Kirsikkapuistosta ja Fight Clubista kutsuttiin saman tien Dresdenin Fast Forward -festivaaleille. TAMPEREEN TEATTERIKESÄN (5.8.–11.8.) kansainvälisistä vieraista lupaavan poliittiselta vaikuttaa portugalisen Tiago Rodriguesin Catarina and the Beauty of Killing Fascists. Kotimaisista esityksistä siellä nähdään muun muassa Voimas­ sa kehutut Timo Ruuskasen Rautavaara, Akse Pettersonin Joitakin keskustelu­ ja merkityksestä ja Anni Mikkelssonin päräyttävä versio Minna Canthin Anna Liisasta. ALEKSANTERIN TEATTERIN valtaa 15.8.–1.9. Helsingin oopperakesän yksitoista produktiota. Niistä esimerkiksi Teatteri Saagan Sekasointuja tarjoaa musiikkillisen monologin runoilija L. Onervan (1882–1972) dramaattisesta kasvutarinasta. Aikaisemmin oopperoissaan muun muassa seksuaalista hyväksikäyttöä, joukkomurhaa ja kansannousua käsitellyt säveltäjä-libretisti Heinz-Juhani Hofmann kuvaa puolestaan uudessa teoksessaan Minä/Minä/Minä sosiaalisen median vauhdittamaa nuoren naisen mielenterveyden horjumista. TURUN KAUPUNGINTEATTERISSA ensi-iltaan tulee 21.8. David Sandqvistin ohjaama Tiranan sydän, joka Pajtim Statovcin alkuteoksen tapaan käsittelee identiteetin uudelleen määrittelyä erityisesti sukupuolen, seksuaalisuuden ja etnisyyden näkökulmista. SAMPO-NUKKETEATTERIFESTIVA ALIN (28.8–1.9.) ohjelmistosta yhteiskunnallista särmää löytynee ainakin Les omber portées -ryhmän Natchav­varjoteatteriesityksestä, jossa kiertävä sirkus joutuu konfliktiin viranomaisten mielivallan kanssa ja slovenialaisen Lutkovno gledališ?e Ljubljana -ryhmän Session Bulgakovista, jonka kerrotaan olevan ”nukke-objekti-aivoriihi Saatana saapuu Moskovaan -romaanin pohjalta.” Kotimaisista esityksistä vanha tuttu hihaässä on 60-luvun pehmo erotiikan kliseitä feministisesti rienaava Merja Pöyhösen ja Timo Väntsin Angelika ja kuumat paikat. Homoilua, metoota & zombeja Loppukesä n teatteritär pit KOONNU T TUOMAS RANTANE N Tehdas Teatterin suosittu Angelika ja kuumat paikat tekee paluun elokuun lopun Sampo-festivaaleilla. Kuvan alalaidassa Merja Pöyhönen. Kimmo Pohjonen l Ivo Dimchev l Mary Ocher Manu Louis l Litku Klemetti duo l Yam Ha Margareta von Bonsdorff l Soile Hovila Esko Männikkö & Pekka Turunen l Orvokki Tiina Kivinen l Johanna Turunen l Sari Kippilä Mikel R. Nieto l Laurent Chmiel l Panu Kunttu Sini Koskelainen l Akito Goto l Iina Marja-aho Water for Dogs l Juha Ruusuvuori Veera Hirvaskero l Teuvo Taimioja l Elis Hakola TeatteriQo l Virpi Suutari Heikki Ranta NORPAS.FI BJÖRKBODA | TAALINTEHDAS Ti in a Ki vi ne n: Th e KI ng ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
• TOTUUS JA KAUNEUS Heli Rantala ym. KIRJOJEN KAIPUU G A U D E A M U S Kuljettaa kiehtovien henkilötarinoiden kautta kirjalliseen elämään 1800-luvun alussa, kun kirjat olivat harvojen herkkua. Jussi S. Heinonen & Elina Lehtonen SUOMEN MUINAISET TULIVUORET G A U D E A M U S Jos osaa katsoa, kotoisesta kallioperästämme ovat yhä luettavissa maapallon historian monet käänteet. 27 € 29 € Kivi Larmola KAIKKI LIIKKUU Lev Termenin ihmeellinen elämä RO S E B U D ”Sarjakuvataidetta parhaimmillaan!” Toni Jerrman, Tähtivaeltaja Vilho Harle KAAOKSESTA JÄRJESTYKSEEN RO S E B U D Rajaton usko sotilaallisen voiman rakentamaan turvallisuuteen on ajallemme tyypillinen, mutta väärä uskomus. Bruno Maximus TOHTORI HYMY 100 hauskinta taulua RO S E B U D 100 most optimistic paintings. Hymy hyppää huulillesi! Follow Dr Smile’s orders! Tex Hänninen CAFE NOBODY RO S E B U D Sarjakuva sisältää 13 ennenlukematonta lisäsivua! Onko hurmaava roadmovie saanut arvoisensa lopun? Lukijoita tarpeettomasti kalvanut mysteeri selvitetään tässä ja nyt! 25 € 20 € 27 € 25 € Emil A. Fellmann LEONHARD EULER Neron tarina B A S A M Euler (1707–1783) oli monien mielestä kaikkien aikojen suurin matemaatikko. Hänen elämäntyönsä on niin valtava, että sen tutkiminen on lähes oma tieteenalansa. George Orwell FASISMISTA JA DEMOKRATIASTA B A S A M 1940-luvun esseitä leimaa älykkyys ja sanataituruus, kiihkeä totalitarismin vastustus, pyrkimys ilmaisun selkeyteen sekä usko demokraattiseen sosialismiin. 17 € 25 € Ilmari Käihkö SOTILAAN PÄIVÄKIRJA G A U D E A M U S Sotilasjoukkonsa kokemusten kautta Käihkö analysoi murroskohtaa, jossa rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. 27 € 35 € 34 € 32 € 32 € Julian Baggini FILOSOFISEN AJATTELUN OPAS N I I N & N Ä I N Jykevä, tukeva ja helppotajuinen kriittisen ajattelun ohjenuora ja itsenäisen järjenkäytön teroitin. Antti Salminen & Tere Vadén MERKITYS JA ALA-AINE N I I N & N Ä I N Merkitys ja ala-aine ulottaa energian filosofian merkityksen syntyyn, säälimättömään hoivaan ja elollisen yhteytensä tunnistavaan sielukkuuteen. Rosi Braidotti TIETO IHMISEN JÄLKEEN N I I N & N Ä I N Humanistinen ihmiskäsitys on kriisissä, ja niin ovat myös ihmistieteet. Jos ”ihminen” ei enää määritä meitä, millaisia tiedon subjekteja meistä voi tulla? Albert O. Hirschman TAANTUMUKSEN RETORIIKKA N I I N & N Ä I N Taantumuksen retoriikka paljastaa konservatiivien pelot uudistuksia kohtaan retorisiksi keinoiksi, tilanneanalyysiksi naamioituviksi ennakkoluuloiksi. Giuseppe Cospito HEGEMONIA N I I N & N Ä I N Tiivis esitys hegemonian käsitteen historiasta ja paikasta politiikan filosofian käsitteiden piirissä. 29 € Japrisot Sébastien PITKÄT KIHLAJAISET W S O Y Antikvaarinen klassikko. Graham Greene MUTTA SUURIN KAIKISTA TA M M I Antikvaarinen klassikko. Timo K. Mukka LAULU SIPIRJAN LAPSISTA G U M M E RU S Raastava, lyyrisen kaunis kertomus pohjoisen yksinäisestä kylästä. Haurasta rakkautta, väkivaltaa, haparoivia yrityksiä löytää elämälle merkitystä. 15 € 25 € Philippe Claudel VARJOJEN RAPORTTI O TAVA Muukalaisvihaa, pahutta, keskitysleirin kauhujen muistoja. Syvän surullinen, kauniisti kirjoitettu murhamysteeri. Katse, kosketus, kauniit viisaat sanat / vievät onnen hetkeen / joka kerran oli / elävät kanssamme loppuun asti / yli ajan johon muisti ei enää kanna.
• TOTUUS JA KAUNEUS Heli Rantala ym. KIRJOJEN KAIPUU G A U D E A M U S Kuljettaa kiehtovien henkilötarinoiden kautta kirjalliseen elämään 1800-luvun alussa, kun kirjat olivat harvojen herkkua. Jussi S. Heinonen & Elina Lehtonen SUOMEN MUINAISET TULIVUORET G A U D E A M U S Jos osaa katsoa, kotoisesta kallioperästämme ovat yhä luettavissa maapallon historian monet käänteet. 27 € 29 € Kivi Larmola KAIKKI LIIKKUU Lev Termenin ihmeellinen elämä RO S E B U D ”Sarjakuvataidetta parhaimmillaan!” Toni Jerrman, Tähtivaeltaja Vilho Harle KAAOKSESTA JÄRJESTYKSEEN RO S E B U D Rajaton usko sotilaallisen voiman rakentamaan turvallisuuteen on ajallemme tyypillinen, mutta väärä uskomus. Bruno Maximus TOHTORI HYMY 100 hauskinta taulua RO S E B U D 100 most optimistic paintings. Hymy hyppää huulillesi! Follow Dr Smile’s orders! Tex Hänninen CAFE NOBODY RO S E B U D Sarjakuva sisältää 13 ennenlukematonta lisäsivua! Onko hurmaava roadmovie saanut arvoisensa lopun? Lukijoita tarpeettomasti kalvanut mysteeri selvitetään tässä ja nyt! 25 € 20 € 27 € 25 € Emil A. Fellmann LEONHARD EULER Neron tarina B A S A M Euler (1707–1783) oli monien mielestä kaikkien aikojen suurin matemaatikko. Hänen elämäntyönsä on niin valtava, että sen tutkiminen on lähes oma tieteenalansa. George Orwell FASISMISTA JA DEMOKRATIASTA B A S A M 1940-luvun esseitä leimaa älykkyys ja sanataituruus, kiihkeä totalitarismin vastustus, pyrkimys ilmaisun selkeyteen sekä usko demokraattiseen sosialismiin. 17 € 25 € Ilmari Käihkö SOTILAAN PÄIVÄKIRJA G A U D E A M U S Sotilasjoukkonsa kokemusten kautta Käihkö analysoi murroskohtaa, jossa rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. 27 € 35 € 34 € 32 € 32 € Julian Baggini FILOSOFISEN AJATTELUN OPAS N I I N & N Ä I N Jykevä, tukeva ja helppotajuinen kriittisen ajattelun ohjenuora ja itsenäisen järjenkäytön teroitin. Antti Salminen & Tere Vadén MERKITYS JA ALA-AINE N I I N & N Ä I N Merkitys ja ala-aine ulottaa energian filosofian merkityksen syntyyn, säälimättömään hoivaan ja elollisen yhteytensä tunnistavaan sielukkuuteen. Rosi Braidotti TIETO IHMISEN JÄLKEEN N I I N & N Ä I N Humanistinen ihmiskäsitys on kriisissä, ja niin ovat myös ihmistieteet. Jos ”ihminen” ei enää määritä meitä, millaisia tiedon subjekteja meistä voi tulla? Albert O. Hirschman TAANTUMUKSEN RETORIIKKA N I I N & N Ä I N Taantumuksen retoriikka paljastaa konservatiivien pelot uudistuksia kohtaan retorisiksi keinoiksi, tilanneanalyysiksi naamioituviksi ennakkoluuloiksi. Giuseppe Cospito HEGEMONIA N I I N & N Ä I N Tiivis esitys hegemonian käsitteen historiasta ja paikasta politiikan filosofian käsitteiden piirissä. 29 € Japrisot Sébastien PITKÄT KIHLAJAISET W S O Y Antikvaarinen klassikko. Graham Greene MUTTA SUURIN KAIKISTA TA M M I Antikvaarinen klassikko. Timo K. Mukka LAULU SIPIRJAN LAPSISTA G U M M E RU S Raastava, lyyrisen kaunis kertomus pohjoisen yksinäisestä kylästä. Haurasta rakkautta, väkivaltaa, haparoivia yrityksiä löytää elämälle merkitystä. 15 € 25 € Philippe Claudel VARJOJEN RAPORTTI O TAVA Muukalaisvihaa, pahutta, keskitysleirin kauhujen muistoja. Syvän surullinen, kauniisti kirjoitettu murhamysteeri. Katse, kosketus, kauniit viisaat sanat / vievät onnen hetkeen / joka kerran oli / elävät kanssamme loppuun asti / yli ajan johon muisti ei enää kanna. Arthur Schopenhauer IHMISEN TAHDON VAPAUDESTA S A M M A K KO Schopenhauer käsittelee ihmisen tahdon vapautta ja väittää tahdonalaisten tekojemme olevan yhtä välttämättömiä kuin luonnonlakien noudattaminen. KAISANIEMENKATU 5 KAISA-TALO, HELSINKI sivullinen@rosebud.fi +358 40 017 8965 KAIKKIEN ROSEBUDKAUPPOJEN YHTEYSTIEDOT JA VALTAVAN VALIKOIMAN LÖYDÄT MYÖS VERKOSTA. NÄMÄ JA 56 883 MUUTA TEOSTA Franz Kafka PÄIVÄKIRJAT 1909-1923 S A M M A K KO Päiväkirjoissa Franz Kafka osoittautuu uteliaaksi, laajasti ihmisiä ja maailmaa ymmärtäväksi kirjailijaksi. Kafkan tuotantoon tutustumisen voi hyvin aloittaa tästä teoksesta. Yu Miri UENON ASEMA S A M M A K KO Väkevän runollinen teos on koskettava lukukokemus, kirjaan tiivistyy jotakin olennaista japanilaisuudesta ja ehkä myös ihmisyydestä ylipäätään. Heikki Kännö KÄDET S A M M A K KO Wienin piirin johtohahmon, Moritz Schlickin, murhasta on kulunut 18 kuukautta. Ludwig Wittgenstein saapuu kaupunkiin tapaamaan nuorta ihailijaansa, joka aikoo paljastaa hänelle elämänsä mysteerin. 34 € 29 € 25 € 35 € Mark Coeckelbergh MIKSI TEKOÄLY NAKERTAA DEMOKRATIAA Ja mitä sille voidaan tehdä T E R R A C O G N I TA Tekoälyn uhkat ja mahdollisuudet demokratialle. Anil Seth SINUNA OLEMINEN Tietoisuuden uusi tiede T E R R A C O G N I TA Neurotieteen nousevan tähden näkemys tietoisuuden synnystä. 60 € 30 € 40 € Tommi Kinnunen KAARNA W S O Y Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut. Lainan tarina vie lukijansa 2000-luvulta kohti traagisia sotakokemuksia. 34 € Adam Smith KANSOJEN VARALLISUUS W S O Y Adam Smithin näkemys oli, että valtion on varmistettava ihmisten ja omaisuuden turvallisuus, jotta yksityinen yrittäjä voi toimia markkinataloudessa. 36 € Cormac McCarthy STELLA MARIS W S O Y Stella Maris on säkenöivää pohdintaa tieteestä, kvanttifysiikasta, filosofiasta, musiikista, muistista, alitajunnasta, hulluudesta, itsemurhasta. Cormac McCarthy MATKUSTAJA W S O Y Matkustaja on pakahduttavan tiheä romaani tieteestä ja moraalista, ihmismielen rajattomuudesta ja rauhattomuudesta. 27 € 29 € Jonathan Haidt AHDISTUNUT SUKUPOLVI T E R R A C O G N I TA Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Maailmanlaajuinen menestysteos suomeksi toukokuussa. 27 € Aiskhylos ORESTEIA TA M M I Ainoa kokonaisena säilynyt antiikin näytelmätrilogia. Oresteia on yksi antiikin kirjallisuuden suurenmoisimmista klassikoista. Petronius Arbiter SATYRICON TA M M I Kokonaan suomennettu, ajanmukainen ja selityksin varustettu käännös. Satyricon on yksi maailmankirjallisuuden omaleimaisimpia teoksia. 29 € Hesiodos JUMALTEN SYNTY TA M M I Hesiodoksen runomuotoon laadittu selvitys jumalten sukupuusta ja maailman alkuajoista on vanhin jumaltarujen lähde. 21 € Simone de Beauvoir TOINEN SUKUPUOLI 1 & 2 TA M M I Feminismin klassikko nyt yksissä kansissa! Nainen on määritelty poikkeamaksi normista eli miehestä, joka on asetettu edustamaan ihmistä yleensä. 23 € Tarjoushinnat voimassa heinäkuun loppuun. Kalle Puolakka JOHDATUS ESTETIIKKAAN JA TAITEEN FILOSOFIAAN G A U D E A M U S Teos vie estetiikan peruskysymysten pariin klassisesta musiikista poptaiteen kautta tieteiselokuviin. 29 € Mikko Mattila & Raija Talvio ARVOTTOMAT Tärkeintä on lähteminen AV I A D O R Kirja Arvottomista on moniääninen kertomus elokuvasta ja sen tekemisestä. Haastattelut, valokuvat ja aikalaistekstit täydentävät toisiaan. Pablo Neruda MAAN JA MEREN AALLOT AV I A D O R Runovalikoimassa Maan ja meren aallot Saaritsa esittelee Nerudan 1960-luvun teokset Plenos poderes sekä Las manos del dia. 30 € 28 €
• 50 • 5 / 2024 Toriskeidan kellarin legendat Tylsyys sai luomaan, ja kerran luultiin pankkiryöstäjiksi. Jalla Jallan ja Greenhouse AC:n jäsenet kertovat rovaniemeläispunkin värikkäästä historiasta. L EGENDA ARISEN rovaniemeläisen Torikeidas-grillin eli Toriskeidan kellarissa sijaitsee perinteikäs treenikämppä, jonka sohvilla istuu neljä keski-ikäistä punkkaria. Jari Mikkola, Jake Seppänen, Jouko Hiltunen ja Pepe Tuononen edustavat Jalla Jalla ja Greenhouse AC -nimisiä yhtyeitä, jotka ovat valtavirrasta unohtuneiden suomalaisbändien ehdotonta kärkikastia. Yhtyeiden historia on pitkä – ja värikäs. Ennen Jalloja ja Greenhousea 1970ja 1980-lukujen taitteessa Rovaniemellä oli jo orastava punk-skene, jossa myös edellä mainittujen yhtyeiden jäsenet olivat aktiivisia muun muassa Aivoproteesija Sabotaasi-yhtyeissä. Valtaosa yhtyeistä julkaisi tuolloin taloussyistä lähinnä C-kasetteja. Jotain on kuitenkin säilynyt. Vuonna 1984 koostetulla Yalta Hi­Life nimisellä hard core-punk-kokoelmalevyllä kuullaan muun muassa Aivoproteesin ja torniolaisen Terveiden käsien varhaisia nauhoituksia. Aivoproteesin vanhoja nauhoituksia julkaistiin laajemmin vuonna 2022 kokoelmalevyllä Pommisuoja. Vuonna 1985 perustettu Jalla Jalla ja 1987 perustettu Greenhouse AC julkaisivat musiikkia ahkerasti 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Jalla Jallalla oli sopimus Jukka Junttilan pyörittämän Hiljaiset Levyt -yhtiön kanssa, Greenhouse AC:lla Stupido Recordsin kanssa. Julkaisujen myötä yhtyeet pääsivät kansainväliseen levitykseen ja Euroopan-kiertueille. Molempien bändien soittajat hehkuttavat niin Stupidon kuin Hiljaisten Levyjenkin porukkaa työstä, jota bändien eteen tehtiin eurooppalaisilla musiikkimessuilla. Levytyssopimuksista oli paljon iloa, sillä ne avasivat pääsyn äänitysstudioon. Siihen aikaan Rovaniemeltä katsoen lähin kunnollinen studio oli Tico Tico -studio Kemissä. Rovaniemen punk-skenen materiaaliset puitteet olivat melko alkeelliset, muusikot muistelevat. Rahaa jouduttiin lainaamaan muun muassa Jalla Jallan rumpalin Pepen enolta. Jonkin sortin apurahajärjestelmä oli kuitenkin olemassa. Nuorisotoimiston avustus myönsi ”johonkin pirun kaikulaitteeseen” hulppeat 300 markkaa. Pieneksi ja perifeeriseksi kaupungiksi Rovaniemi olikin 1980ja 1990-luvuilla omaehtoisen kulttuurin mekka, josta ponnisti Suomen ja Euroopan lavoille jos jonkinlaista yhtyettä, pääsääntöisesti samoilta treenikämpiltä. Tätä haastattelua tehdään treenikämpällä, josta suomiräpin pioneeriyhtye Tulenkantajat sekä Tommi Liimatan luotsaama Absoluuttinen nollapiste ponnistivat. UMPILAPPILAISEEN TYYLIIN muusikot tokaisevat, että yksi syy alakulttuurin räjähdykselle oli se, että Rovaniemellä oli ”ihan helevetin tylsää”. Samalla kaupunki tarjosi mahdollisuuksia taiteellisten visioiden toteuttamiseen. Treenikämppiä yhtyeille löytyi niin Skeidalta kuin tien toiselta puolen linja-autoaseman kellarista kuin legendaariselta Ounasvaaran Majaltakin, jossa muun muassa pohjoismaisen black metallin pioneeriyhtye Beherit harjoitteli alkuaikoinaan. Nuorisotila Tommille sai avaimet helposti, ja keikkoja sai järjestää vapaasti. Meno äityikin teini-ikäisten punkkareiden luotsauksessa melko villiksi. Vuonna 1990 perustettiin ”Suomen komein” keikkapaikka, Tivoli-klubi, joka monen mielestä vetää vertoja vähintäänkin Helsingin Tavastialle. Tilat ovat tärkeitä kulttuurin kehitykselle. Sekä Jalla Jalla että Greenhouse AC treenasivat alkuaikoinaan läheisessä Ylikylässä sijainneessa ladossa, jossa nykyään Mr. Lordina tunnettu Tomi Putaansuu teki yhden useista Greenhouse AC:lle ohjaamistaan musiikkivideoista kappaleelle Not yet, not again (she said). Yhtyeiden Euroopan-kiertueet olivat vastaavalla tavalla kotikutoisia. Jalla Jalla osti kaupungin huutokaupasta vanhan kirjastoauton, joka korjattiin vastaamaan kiertue-elämän tarpeita. Sen ainoa ikkuna oli tosin tuulilasi, mikä ihmetytti paikallisia Englanninreissulla. Yhtye vastasi vain: ”This is not a car but a fucking spaceship”. Siitä eteenpäin kulkuväline tunnettiin nimellä Avaruusalus. Punkkarit kuvailevat yhteiskiertueitaan huippuhauskana ajanvietteenä. Rovaniemeläisnuoret pääsivät kaveriporukalla pyörimään pitkin Eurooppaa lähes totaalisessa vararikossa. Myös treenikämppään liittyy tarinoita. Kerran treenikämpän seiniin porattiin kiinni hyllyjä ja yläkerran pankin henkilökunta luuli meteliä murtoyritykseksi, jolloin he kutsuivat paikalle poliisin. KOTIPAIKKAKUNTANSA VUOKSI yhtyeet saivat myös melko omaleimaisia lisänimiä. Greenhouse AC:ta kutsuttiin usein Poronirvanaksi Lapin maakunta eläimen ja legendaarisen grunge bändin mukaan. Kitaristi Mikkolan mukaan lempinimi oli aikanaan harhaanjohtavuudessaan ärsyttävä, mutta tätä nykyä tuntuu vain hauskalta menneen maailman tuulahdukselta. ”Musiikillisesti olemme lähempänä poroja kuin Nirvanaa.” Jalla Jalla tunnettiin mäkihyppäävinä punkkareina, sillä yhtyeen jäsenet harrastivat lajia nuoruudessaan. Ennen kuin Pepe Tuononen poistuu jääkiekkoharjoituksiin, hän kertoo, että bändillä oli tapana haastaa Rovaniemellä soittaneita bändejä hyppäämään mäkeä. Kuulemma The Fucking World uskaltautui hyppäämään, kun taas Alivaltiosihteerin porukka jänisti. Jalla Jallan jäsenet kertovat myös pärjänneensä kilpailuissa: lasten mäkipäivillä Jouko Hiltunen päihitti tulevan olympiavoittajan Tuomo Ylipullin. Niin Jalla Jalla kuin Greenhouse AC:kin kertovat, että he esiintyvät mielellään aina, jos vain kutsu käy. He soittavat edelleen muun muassa uudelleenaktivoituneessa Aivoproteesissa, Offside Reidarsissa, Sanna & Soul Oy:ssä ja elektronisessa Desert Planet -triossa. Viime vuonna Desert Planet esiintyi Epäjohdonmukaiset tanssiaiset -festareilla, minkä muusikot kertovat olleen keikkaelämys, vaikka ”ei sieltä mitään rahoja saanut”. Haastattelun jälkeen kipuamme kierreportaita kellarista Skeidan pihalle. Näky on ikiaikainen, Rovaniemen kauppatori tyhjillään, ympärillä matalat ankeat rakennukset ja Jalla Jalla ja Greenhouse AC tupakalla treenikämpän pihalla. Hetken tuntuu, että vuosi voisi olla yhtä hyvin 1994. TEKSTI MITJA JAKONEN KUVA VILPPU RANTANEN Jouko Hiltunen, Jake Seppänen ja Jari Mikkola jäivät kellariin ilakoimaan, kun Pepe Tuononen lähti jääkiekkoharjoituksiin.
• lähes huomaamatta muuttavine äänimaisemineen enemmän artistin aiempaa tuotantoa. Levyä hallitsee transsin omainen tunnelma, jota veden ja ilman metaforat vahvistavat. Yö näkyy tuo mieleen obskuurin ambient-duo Celerin, tuottaja Jim O’Rourken kokeelliset teokset ja ääni taiteilija William Basinskin nauhaluuppimusiikin. Viimeksi mainitulle Aarni valmisteli yleisöä avatessaan illan Helsingin Temppeliaukion kirkossa syksyllä 2018. Aarnin musiikki on pehmeää, hellää, unenomaista ja täynnä merkitystä. Yö näkyy on parasta yöllä kuunneltuna. Se puhuttelee erityisen voimallisesti yösieluja, jotka pohtivat elämän alhoja ja iloja, rakkautta ja rakkaudettomuutta, tuulen huokaillessa tummissa lehvästöissä. MIKA PEKKOLA Eevil Stöö: BACK ON MY BULLSHIT Katakombi Records 2024 Reilun vuoden sisään jo neljäs pitkä Eevil Stöön julkaisu ei ole oikeasti kauhean pitkä. BACK ON MY BULL­ SHIT -albumi koostuu nimittäin seitsemästä reilun kahden minuutin mittaisesta kappaleesta. Voikin sanoa, että albumi on karsittu turhasta hevonpaskasta. Itse sisältö on ihan tuttua Stöötä, hauskaa ja humoristista. Mutta pelkästä vitsistä ei ole kyse. Pitkän linjan räppärin muodonmuutos huumorimusiikista vakavampaan tapahtui jo vuosia sitten – ja sen myötä hänelle myönnettiin myös Teostopalkinto. Mystisen artistin viittaa kantavan muusikon metamorfoosi onkin ollut hieno. Stöölle ominainen tapa sanoittaa kappaleita on myös kiehtova. Suuria draamallisia kaaria on turha etsiä. Pikemminkin kannattaa vain nauttia puhtaasta sanataituroinnista. Jos yleensä kappaleissa on yksi tai kaksi catch-riimiä, niin Stööltä niitä voi löytyä vaikka 50. Välillä tuntuu, että intertekstuaalisia viittauksia ja oivaltavia riimejä syntyy siihen tahtiin liukuhihnalta, että niitä täytyy pyöritellä edestakaisin ja kuoria hiljakseen kuin sipulia. Tämän kaiken kun yhdistää erittäin koviin taustoihin, niin herranjestas meillä on taas hyvä levy käsissä. ANTTI KURKO Levyarviot Flesh Pit Ponies: Real Club Queens Suck Puck Records 2024 Technoon liitetty ’heroine chic’ -look on vihdoin vaihdettu Briteissä trendaavaan ’ketamine chiciin’, joka julistaa, että hauskaa saa ja kuuluukin pitää, ihan omana itsenään. ”It's okay to be dumb”, laulavat Ponitkin levyllään. Flesh Pit Poniesin kaksikko Anna ja Mona Hyvärisellä on mittavat konemusiikilliset taustat. Seitsenraitaisen esikoisalbumin tyylilaji, hervantabass, yhdistää erilaisia koneja muita musagenrejä niin taidokkaasti, että jokainen löytää siitä itselleen jotain. Eikä ponien kuuntelemiseen tarvita konemusataustaa. Diggaus on asenteesta kiinni. Maallikolle duon menoa ja estetiikkaa avannee parhaiten donk-tyylinen GOD ZILLA, josta lohkaistu musavideo kannattaa kattoo nopee [sic]. Julistan albumin vuoden tärkeimmäksi konemusajulkaisuksi ja ennustan, että duosta kuullaan vielä – paljonkin. JULIUS HALME Olli Aarni: Yö näkyy Dauw 2024 Kokeellista äänitaidetta pitkäjänteisesti tuottanut Olli Aarni lähettää uusimmalla albumillaan Yö näkyy kuulijansa aaltoilevien nauha luuppien kannateltavaksi. Marginaalimusiikkia pieteetillä luovan, kansainvälisestikin tunnetun artistin levyllä on kaksi parikymmentäminuuttista kappaletta, Kimaltava lätäkkö ja Ilma koskettaa ilmaa, jotka hyväilevät verkkaisesti sukeutuvilla sävelillään ja värähtelyillään sekä korvia että sielua. Aarnin edellinen levy Tuokio sisälsi artistin itse improvisoimaa kanteleensoittoa, ja Yö näkyy muistuttaakin kaihoisine melodiakulkuineen ja muotoa 2 8 . 8 . 1 . 9 . 2 2 4 L u e l i s ä ä : sampofestival.fi S A M P O F E S T I VA A L I K a n s a i n v ä l i n e n n u k k e t e a t t e r i h u r m a a H e l s i n g i s s ä e l o k u u s s a ! 148 UUTUUTTA ABBA-laulu, Aivojen terveys, Cocktail, Draamakylpylä, Graffiti, Seniorisirkus, Värianalyysi HELSINGIN AIKUISOPISTO OPPIMISEN JA HYVINVOINNIN KESKUS HELAO.FI • RUNEBERGINKATU 22–24, 00100 HELSINKI •TOIMISTO@HELAO.FI 1 000+ KURSSIA Ota aikaa itsellesi HELLRAISERS CREW GRAFFITI FROM ESPOO, FINLAND EST. 1990 Tilaa hintaan 25€: kauppa.voima.fi
• 52 • 5 / 2024 Yhdessä diktatuureja vastaan Demokratia voi kadota hyvin nopeasti, elokuvaohjaaja Asl? Özge muistuttaa. TEKSTI IIDA SIMES KUVA VILPPU RANTANEN Y KSI kiinnostavimpia nykyajan elokuvaohjaajia on Istanbulissa vuonna 1975 syntynyt turkkilaissaksalainen Asl? Özge, joka vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla kesäkuussa 2024. Özge on asunut Berliinissä hieman yli 20 vuoden ajan. Turkkilainen tausta ja vahva kiintymys nykyiseen kotikaupunkiin Berliiniin tekevät hänestä sellaisen ohjaajan kuin hän on: osaksi ulkopuolisen tarkkailijan, osaksi toimijan – ihmisen, joka kykenee tuomaan elo kuvaansa paljon myötätuntoa silloinkin, kun tarinan keskiössä on mitä vastenmielisin hahmo. Sodankylän elokuvajuhlien aamukeskustelussa Özgekin vastasi kaikilta päävierailta kysyttävään festareiden perustajagurun Peter von Baghin aikoinaan keksimään kysymykseen ” mikä on ensimmäinen näkemäsi elokuva”. Asl? Özge muisti sen olleen arabiankielinen eroottinen draama, jonka kuusivuotias Asli koki olevan kielletty häneltä. Elokuvan tunnelma oli hänestä outo. ÖZGEN PERHEESSÄ ei ole elokuvantekijöitä, siksi hänen uravalintaansa on pidetty jopa yllättävänä. Yllättävää sen sijaan ei ollut hänen muuttonsa Saksaan. ”Turkki on poliittisesti ja taloudellisesti hankala maa. Jo teini-ikäisinä kaikki kaverinikin unelmoivat pois muuttamisesta.” Muuttaminen ja muutokset ovat Özgen elokuvien keskeisiä teemoja. Nykymaailma muuttuu poliittisesti ja teknologisesti kovaa vauhtia kaikkialla, Suomessakin. Siksi Özgen elokuvat avautuvat erittäin hyvin suomalaisellekin katsojalle, ja toivottavasti niitä nähdään Suomessa lisää. Suoratoistopalveluista kuten MUBIsta ja Netflixistä niitä välillä löytyy. ”Kerron elokuvissani siitä, miten demokratia voi kadota todella nopeasti.” Onneksi Özge tietää vastalääkkeen diktatuurien leviämiseen. ”Ihmisten pitäisi pystyä elämään yhdessä ja olla solidaarisia toisilleen.” Berliinissäkin hän seuraa Turkin mediaa ahkerasti ja tunnustaa, että häntä kiinnostavat paljon julkkiskohut. ”Ihmisiin, naisiin ja miehiin, suhtaudutaan niin eri tavoin varsinkin Turkissa”, Özge kertoo Lapin auringossa. Hiljattain Turkkia ravisteli skandaali, jossa televisiosta tuttu naistoimittaja kuoli yöllä julkkismiehen luona mystisissä olosuhteissa. Oliko seksiä, lehdet eivät tiedä. Mutta mies ei soittanut naiselle ambulanssia, ei mitään apua. ”Miehestä lehdet kirjoittivat, että voi raukkaa, kun otti tuollaisen naisen yöllä luokseen”, Özge puuskahtaa. Naisesta, joka kuoli, lehdistöllä oli aivan eri mielipide. ”Häntä pidettiin huorana.” ASLI ÖZGEN fiktioelokuva Black Box (2023) sopii myös Suomen poliittiseen tilanteeseen kuin nakutettu: Täälläkin poliittinen konservatismi yrittää saada kansan kaventamaan omia poliittisia ja taloudellisia vapauksiaan turvallisuuden nimissä. Populistista politiikkaa palvelevat myös kansan riitely ja identiteettipolitiikan syvät jakolinjat. Sodankylän elokuvajuhlia Yle Areenassa • Italialaisen nykyelokuvan mestari ohjaaja Alice Rohrwacher kävi Sodan kylässä ensimmäistä kertaa vuonna 2014 ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin taas. Sodankylän parhaat -koosteen Rohrwacher -jaksossa nykyaikana muistellaan italialaisohjaajan ensimmäistä vierailua. Siihen mahtui hanurinsoittoa Kitisen rannalla, loistavia keskusteluja ja Peter von Baghin ihailevia katseita. Rohrwacherin Corpo celeste -elokuva on sekin Areenassa. • Sodankylän parhaat -sarjassa on kuvallisia muisteloita muidenkin tänä vuonna ajankohtaisten ohjaajien muinaisista festarivierailuista heille omistetuissa jaksoissa. Wim Wenders, jonka Anselm-elokuvan arvio on tässä lehdessä, matkusti Rovaniemelle virallisella festivaalijunalla Leningrad Cowboysien kanssa. Tänä vuonna uuden elokuvan julkaiseva Francis Ford Coppola tanssi Porttikosken lavalla tämän jutun kirjoittajan kanssa. • Milos Formanin Vaaleaverikön rakkaus ja Victor Ericen El Sur, ikimuistoisten festarivieraiden elokuvat, ovat Areenassa 28. elokuuta 2024 asti. Black Box alkaa komediallisena luotauksena Berliinin keskustan vanhaan kortteliin. ”Se on ehkä Kreuzbergissa”, Özge miettii. Asuinkorttelin pihapiiriin tupsahtaa taivaalta nostokurjen avittamana kummallinen tummareunainen, lasitettu laatikko, johon asettuu aamusta yöhön päivystämään lipevä ja karismaattinen Johannes Horn (loistava Felix Kramer). Pikku hiljaa hän alkaa puuttua asukkaiden arkeen. Horn kertoo asukkaille, miten heidän on mietittävä muutoksia ”turvallisuuden ehdoilla”. Sen takia asukkaita pitää valvoa ja kontrolloida enemmän. Heillä ei saa olla yksityisasioita. Kamerat ja itsestään syttyvät valot auttaisivat myös paljon. Kohta Horn keksii, että mitä jos asukkaat alkaisivat itsekin valvoa toinen toisiaan. Pian asukkaat ovat riidoissa keskenään ja entinen yhteisöllisyys on rikkoutunut. Syntipukkeja löytyy milloin mihinkin. Pahimpia epäilyksen alaisia ovat Venäjän Dagestanista poliittista vainoa paennut mies ja nuori arabitaustainen nainen. Sopan ahdistavimmat mausteet vievät tilanteen uusille kierroksille. Talossa ilmenee jokin yhteiskunnan väkivaltamonopolin, poliisin, havaitsema ongelma, erikoisjoukot eristävät talon, eikä kukaan pääse enää sisään eikä ulos. Asukkaat alkavat tottua elämäänsä diktatuurissa. ”Black Box on mikrokosmos, läpileikkaus nykyajan politiikkaan”, Özge sanoo. Hän näyttää, miten diktaattorit eivät nouse valtaan vain omin avuin, vaan heitä nostattavan joukon turvin.
• F ORSSASSA järjestetään 19.–25.8. kansainväliset Mykkäelokuvafestivaalit 25. kerran. Tämän vuoden Amerikkalaiset mestariteokset. Kolikon kääntöpuoli -teeman alla nähdään elävän säestyksen kera esimerkiksi Marshall Neilanin Stella Maris (1918), William Wylerin Hell’s Heroes (1929) sekä toiveuusintana Buster Keatonin Laivakalle nuorempi (1928). Tapahtumaa jo perustamassa ollut festivaalijohtaja Ville Koivisto, mikä on festivaalien tarina? Forssan Elävienkuvien teatteri on Suomen vanhin maaseutuelokuvateatteri, joka käynnisti toimintansa jo vuonna 1906. Se toimi alun perin nimenomaan mykkäelokuvateatterina. Sen jälkeen, kun sen ovet pantiin säppiin vuonna 1931, rakennuksissa ehti toimia muun muassa valokuvaamo, levyja soitinliike ja urheilu kauppa. Rakennuksen päädyttyä kaupungin haltuun sen kohtalosta alkoi kova poliittinen kamppailu. Silloin syntyi ajatus palauttaa se alkuperäiseen tarkoitukseensa ja asiaa ajamaan perustettiin yhdistys. Ensimmäistä festivaalikesää varten piti lainata Ryttylän raamattuopiston rukoustelttaa. Paikalle tuli parin sadan hengen yleisö, josta varmaan puolet oli tiedotusvälineiden edustajia. Tämän jälkeen kaupunkikin alkoi suhtautua positiivisesti sekä elokuvateatterin säästämiseen että tapahtumaan. Viime vuonna teemana oli Tuntematon Eurooppa. Mitä nyt haluatte valinnoillanne kertoa USA:sta? Vastaava yhdysvaltalainen sarja oli meillä esillä vuoden 2015 festivaaleilla. Mukaan valitut elokuvat ovat pirun hienoja elokuvia, joissa on usein erilainen tarinankerronta kuin eurooppalaisissa elokuvissa. Kolikon kääntöpuoli viittaa puolestaan siihen, että näytämme myös elokuvia, jotka eivät koskaan olleet suuria kassamenestyksiä ja jotka ovat kritisoineet aikansa yhteiskuntaa. Esimerkiksi Reginald Barkerin poliittisesti latautuneen The Italianin (1915) on varmaan Chaplinkin huomioinut tehdessään omia emigranttielokuviaan. Itse odotan kovasti myös näkeväni vihdoin valkokankaalta Raoul Walshin Bagdadin varkaan (1924), jonka American Film Institute äänesti vuonna 2008 yhdeksänneksi parhaaksi koskaan tehdyksi amerikkalaiseksi fantasiaelokuvaksi. Tänä vuonna elokuvia nähdään toisessakin teatterissa, kun Forssan Työväentalolla (1930) aikoinaan toiminut Kino-Kuha avaa ovensa festivaaliyleisölle. Paljonko odotatte vieraita tapahtumaan? Tapahtuman yleisöstä jopa 75 prosenttia tulee muilta paikkakunnilta. Kun näytämme elokuvia myös koululaisille, katsojia saadaan varmaan yhteensä parisen tuhatta. Työväentalon ylläpitämisestä käydään nyt vastaavaa kamppailua kuin aikanaan elokuvateatterista, koska työväenyhdistys ei siihen kykene eikä kaupunki halua sitä kontolleen edes ilmaiseksi. Itse toivoisin, että tämä Suomen kauneimmaksi työväentaloksi valittu rakennus säilyisi jatkossakin kulttuurikäytössä. Se muistuttaa siitäkin, kuinka juuri forssalainen kulttuuritoiminta oli synnyttämässä sitä yhteiskunnallista liikettä, joka tunnetaan nykyisin SDP:nä. Mikä mykkäelokuvassa viehättää vielä vuonna 2024? Mykkäelokuvien kautta pääsee elokuvan alkulähteille. Samalla kun ne ovat eri tavoin esikuvia nykyisille elokuville, niiden puheeton ilmaisukieli on universaali. Minulle tärkeää on sekin, että samanhenkiset ihmiset kokoontuvat niiden äärelle porukalla yhteen. Elävä säestys tekee puolestaan jokaisesta esityksestä ainutkertaisen. Silti erityisen onnistunut säestys on silloin, kun sitä ei erikseen huomaa, vaan se ohjaa antautumaan elokuvan vietäväksi. Muita heinä-elokuun elokuvatapahtumia ovat ainakin Ilokuvafestivaali 1.–.4.8. Mäntyharjulla, Joutsassa ja Sysmässä, Blue Sea Film Festival 22.–25.8. Raumalla, Oulun musiikkivideofestivaalit 22.–25.8., Espoo Ciné 23.8.–1.9., Red Carpet Festari 26.8.–1.9. Hyvinkäällä sekä Sensommar Filmfest 30.8.–1.9. Reposaaressa. Oodi elokuvalle Forssassa vaalitaan vanhoja filmejä ja rakennusperintöä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Reginald Barkerin ohjaamaa The Italiania (1915) pidetään yhtenä Kummisetä-elokuvien vaikuttajista. Festivaaleilla esitystä säestää Yrjänä Sauros.
• 54 • 5 / 2024 ELOKUVAT KOONNUT TUOMAS RANTANEN George Miller: FURIOSA: MAD MAX SAGA Elokuvateattereissa nyt. Dystopiarekvisiitasta huolimatta George Millerin Mad Max -maailmassa on eniten lajityyppivelkaa westerneille. Sielläkin yksinäinen kostaja puolustaa uudisraivaajia ilkeiltä rosvopäälliköiltä ja siinä on loputon variaatioiden sarja intiaanien piirittämistä postivankkureista, jonka arkkityypin loi John Ford elokuvassaan Hyökkäys erämaassa (1939). Fury Roadissa (2015) Miller onnistui karun kompaktisuuden ja salaperäisen Furiosa-hahmon ( Charlize Theron) kautta upgreidaamaan puhkikierrättämäänsä aihiota. Vaikka Furiosan Anya Taylor-Joy täyttää edeltäjänsä saappaat säädyllisesti, mysteerin avaaminen palauttaa kaiken geneeriseen kostoteemaan. Viimeistään Kapteeni Koukkua larppaava pääpahis ( Chris Hemsworth) ohjaa koko karavaanin standardiviihteen pohjattomaan kaivoon. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TV-tärpit 27.7. Kutonen: Judas and the Black Messiah (USA, 2021) Shaka Kingin pieteetillä ohjaamassa elokuvassa rekonstruoidaan uskottavasti, miten USA:n 1960-luvun kansalaisoikeusliikettä vainoharhaisesti vainonneen J. Edgar Hooverin johtama FBI järjesti Mustien pantterien karismaattisen aktivistin – Daniel Kaluuyan sielukkasti esittämän – Fred Hamptonin (1948–1969) vankilaan ja ampui hänet sänkyynsä. MUBI: Viha (Ranska 1995) Näyttelijänäkin – muun muassa Amélie, München ja Le Bureau, vakoojaverkosto -sarja – tunnetun Mathieu Kassovitzin käsikirjoittama ja ohjaama mustavalkoinen mestariteos kertoo nyt jopa korostuneen ajankohtaisella tavalla Pariisin lähiöissä kiehuvasta tyytymättömyydestä, rasismista ja väkivallasta. Yle Areena: Jarno ja minä (Suomi 2024) Sami Keski-Vähälän kirjoittama ja Simon Kaijserin ohjaama epookkisarja Monzan kilpa radalle vuonna 1973 kuolleesta Jarno Saarisesta (1945–1973) ja hänen puolisostaan Soili Saarisesta välittää tuoreiden näyttelijöiden sympaattisella myötävaikutuksella koskettavaa aikalaisarkea ja kilpaajobisneksen kyynisyyttä. Moottoripyöriä myöten huolella rakennettua ajankuvaa vahvistavat elokuvallinen kuvasuhde ja vanhahtavat värisävyt. Yle Areena: Kipupiste (Ruotsi 2024) Pelle Rådströmin kirjoittama ja Sanna Lenkenin ohjaama televisiosarja kertoo tositarinan näytelmäkirjailija Lars Norénin ja suomalaisen tuottajan Isa Stenbergin johdolla toteutetusta vankilateatteriprojektista, joka päättyi katastrofiin, kun sen pääesiintyjinä olleet uusnatsit syyllistyivät hankkeen myötä pankkiryöstöön ja poliisimurhiin. Minisarja osoittaa, miten mestariohjaaja itse hukkasi vankilateatterin vakiintuneet pedagogiset käytännöt kokiessaan ainoaksi tehtäväkseen kertoa yleisölle, mitä äärioikeistolaiset väkivaltarikolliset ajattelevat – sivuuttaen samalla täysin sen, mitä hanke samalla heille tekee. Netflix: Fauda (Israel 2015–2022) Lior Razin ja Avi Issacharoffin luomassa sarjassa kerrotaan kovaotteisesta Israelin armeijan erikoisryhmästä. Sarjan viholliskuvat eivät ole täysin mustavalkoisia, mutta sen propagandistinen ote näkyy alueen nykyisessä poliittisessa tilanteessa irvokkaan paljastavasti. Siinä kuvataan oikeutettuna ja jopa sotilaskuntoisuutta osoittavalla tavalla muun muassa vankien kiduttamista ja oikeudetonta teloittamista, false flag -operaatioita, toimittajien kidnappausta, ambulanssien sotilaskäyttöä ja välinpitämättömyyttä loputtomista siviiliuhreista. Yorgos Lanthimos: KINDS OF KINDNESS Ensi-ilta 5.7. Yorgos Lanthimos tunnetaan provokatiivisista elokuvistaan – Poor Things (2023), The Killing of a Sacred Deer (2019) ja Lobster (2015) – jotka kuvaavat seksuaalisuuden ja vallankäytön limittymistä vastenmielisyyden rajoja koetellen. Tällä kertaa katsojaa koetellaan kaiken alistamisen ohella muun muassa sisäelimillä, oksennuksella, itsensä vahingoittamisella, kannibalismilla ja raiskauksella. Valtateeman ohella Kinds of Kindnessin kolmea tarinaa sitoo yhteen se, että niiden keskeisissä rooleissa nähdään samat näyttelijät. Aloitusepisodissa pomonsa ( Willem Dafoe) täyskontrollin alle alistunut uskollinen adjutantti ( Jesse Plemons) yrittää kerrankin panna hanttiin. Toisessa traumaa poteva poliisi (Plemons) ajaa vaihdokkaaksi epäilemänsä vaimonsa ( Emma Stone) sadistiseen kierteeseen. Kolmannessa kulttilahkon johtajan (Dafoe) kyykyttämä entinen perheenäiti (Stone) ryhtyy ääritekoihin messiaan ( Margaret Qualley) metsästyksessä. Elokuvassa voi nähdä työelämän, poliisityön ja lahkolaisuuden patologioihin kohdistuvaa yhteiskunnallista satiiria ja aimo annoksen Coenin veljesten absurdia eksistentialismia. Samalla sen näyttelijäntyö on erinomaista. Kokonaisuuden tasolla kyyninen Lanthimos jättää jälleen – epäilemättä tarkoituksella – epämääräiseksi, mitä hän lopulta teoksellaan haluaa sanoa. TUOMAS RANTANEN Wim Wenders: ANSELM Elokuvateattereissa nyt. Ohjaaja sen sanoo parhaiten: koska joitain asioita ei voi ymmärtää järjellä, tarvitaan taidetta. Saksalaisen Wim Wendersin dokumentti Anselm syväluotaa historian järjettömyyksiä kiertelemättä ja ilman väkinäisen tuntuista alleviivaamista. Saksassa vuonna 1945 syntynyt kuvataiteilija Anselm Kiefer tunnetaan kotimaansa kipupisteiden esillenostajana. Kieferin aiheuttamat kohut ja taiteilijan oma analyysi aiheesta näkyvät niihin sopivasti koruttoman dokumentaarisesti. Ohjaus on miellyttävän viipyilevää – osuva vastinpari Kieferille, jonka jatkuvaa luomisvimmaa ajaa mahdottomuus pysähtyä. Vaikuttavimmiksi elokuvassa nousevat romanialais-ranskalaisen, holokaustista selvinneen runoilijan Paul Celanin runojen hyödyntäminen sekä kuvamateriaalit Kieferin haastatteluista. Kuvataiteilijan niin fyysisesti kuin temaattisesti massiiviset teokset pääsevät lähelle katsojaa. Kieferin taiteelleen pyhittämä jättimäinen halli ja yksittäisten taideteosten luomisprosessit pääsevät oikeuksiinsa. Hallittu – vaan ei hillitty – elokuva antaa paljon niille, jotka haluavat viimeisen päälle hiotun vaihtoehdon kesän kassamagneeteille. KAROLIINA VESA Kevin Costner: HORIZON – AN AMERICAN SAGA, CHAPTER 1 Elokuvateattereissa nyt. Lännenelokuvan kliseet kertovat ihmisistä ääriolosuhteissa ja machomiesten haaveista, joissa saa kantaa näkyvästi asetta, ampua kenet tahansa ja harrastaa seksiä villien naisten kanssa saluunan yläkerrassa. Tanssii susien kanssa (1990) mahtaa edelleen harmittaa ohjaajaansa Kevin Costneria. Edes sen seitsemän oscaria eivät lohduta, kun tajuaa mokanneensa esittämällä, miten eurooppalaistaustainen ratsuväen luutnantti neuvoo unosistaan herääville alkuperäiskansojen edustajille, missä tömistelee tuhansien puhveleiden lauma. Sienna Miller esittää apassien hyökkäyksestä niukin naukin selviytynyttä naista. Susitanssileffa jääköön taa, sillä Horizonissa Costner on uudistunut. Apassien näkökulmia tulee vahvasti esiin. He ovat sotajalalla, koska uudisraivaajat vievät heiltä maan, ruuan, kaiken. Lastensa kanssa sinnittelevät naiset saavat olla ajoittain keskiössä ja fiksuja toimijoita, eivätkä vain sivuosissa raiskattavina tai prostituoituina – toki heitäkin leffassa on. Horizon on hyvä ja selkeä elokuva pohjoisamerikkalaisen ihmisen ylivallan syntyhetkistä. Yhtenä käsikirjoittajana on Mark Kasdan, itse mestari Larry Kasdanin veli. John Debneyn musiikki on nostalgista länkkäriamericanaa vahvan kauhubasson maustamana. IIDA SIMES
• MIELIKUVIA 25.7. Perpetuelle Stundars, Sulva ? 18.00 • ? 24 / 20 € Tuuli Lindeberg, sopraano, Anna-Liisa Bezrodny, Nicolas Dautricourt & Øyvor Volle, viulu, Kaija Lukas & Berit Cardas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson & Bjørg Lewis, sello, Diana Ketler, piano, Petri Kumela, kitara 26.7. Lassen vanavedessä Ritz, Vaasa ? 19.00 • ? 24 / 20 € Hannu Rantanen, kontrabasso, Sampo Hiukkanen, viulu, saksofoni, Henrik Wikström, piano, haitari, Sofia Finnilä, laulu ja tarinat 27.7. Gravitated Raippaluodon kirkko ? 19.00 • ? 24 / 20 € Anna-Liisa Bezrodny, Mi-kyung Lee & Øyvor Volle, viulu, Kaija Lukas & Berit Cardas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson & Bjørg Lewis, sello, Knut Erik Sundquist, kontrabasso 28.7. Nuorta voimaa Vaasan kaupungintalo ? 19.00 • ? 24 / 20 € Iirisilona Segerstam, sopraano, Tuula Hällström, piano, Nicolas Dautricourt, Anna-Liisa Bezrodny, Mi-kyung Lee & Øyvor Volle, viulu, Kaija Lukas & Berit Cardas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson & Bjørg Lewis, sello 31.7. Päätöskonsertti Vaasan kaupungintalo ? 19.00 • ? 29 / 25 € Martin Fröst, klarinetti, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Malin Broman, viulisti-johtaja 24.7.–31.7.2024 www.netticket.fi www.korsholmmusicfestival.fi info@korsholmmusicfestival.fi +358 40 833 2022 Senaatinkatu 1, 65100 Vaasa 30 konserttia & yleisötapahtumaa 8 päivän aikana Mikko Paakkonen Purkutalo nielaisi sisäänsä valtavan taidekokonaisuuden Tampereen keskustassa. 14.6–31.8. klo 12–19 (ti–su) 1. krs vapaa pääsy, 2. & 3. krs 12 / 8 € Liput ovelta tai www.muutos.art Voimakatu 11, Tampere. Muutos.art-taidetalo tarjoaa tilataidetta ja tapahtumia rakennuksen kolmessa kerroksessa kesän ajan.
• Palvelualojen ammattilaiset tekevät juhlan He järjestävät juhlia ja luovat elämyksiä, valmistavat herkkuja, tarjoilevat, palvelevat, toimittavat tilauksia, huoltavat tiloja ja huolehtivat turvallisuudesta. He myös korjaavat ja siivoavat juhlinnan jäljet ja valmistavat ikimuistoiset kuvakirjat. Alkuvuoden juhlinnat ovat nyt takana. Suuri Kiitos sinulle työstäsi, palvelualan ammattilainen!