Voima 5/2024 - Lehtiluukku.fi

5/2024 1.7.–1.9. VOIMA.FI TEEMA: VAPAUS PUNK • PURJEHDUS • KÄÄNNYTYSLAKI FATIM DIARRA PROVOSOIVA POLIITIKKO
Ilmainen terveydenhuolto Suomessa on myytti. Todellisuudessa terveydenhuollon korkeat asiakasmaksut ajavat pienituloisia ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon. Asiakasmaksuja on korotettu tämän vuoden alussa ja lisää on suunnitteilla. Allekirjoita vetoomus ja vaadi, että Orpon hallitus peruu terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset: www.amnesty.fi Köyhänä ei ole varaa sairastaa.
Ilmainen terveydenhuolto Suomessa on myytti. Todellisuudessa terveydenhuollon korkeat asiakasmaksut ajavat pienituloisia ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon. Asiakasmaksuja on korotettu tämän vuoden alussa ja lisää on suunnitteilla. Allekirjoita vetoomus ja vaadi, että Orpon hallitus peruu terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset: www.amnesty.fi Köyhänä ei ole varaa sairastaa.
TEURASTAMO JAZZ 13.7. TEURASTAMO TAITEIDEN YÖ 15.8. KEIKKAKESKIVIIKOT Teurastamolla tapahtuu joka viikko. Koko kesän! TEURASTAMON KESÄ 2024 TEURASTAMO.COM KE 3.7. REBEKKA HOLI KE 10.7. ELSA BROTHERUS KE 17.7. YEBOYAH KE 24.7. MARY ANN HAWKINS KE 31.7. F KE 7.8. PEKKA NISU KE 14.8. GOOD BOYS
ILMOITUS JOHN STUART MILL: VAPAUDESTA EDGAR RICE BURROUGHS: KUU-TRILOGIA MARIA MATINMIKKO: VALOHÄMY URSULA K. LE GUIN: KOMPASSIRUUSU KES ÄN MER KKI TUO TTE ET John Stuart Mill (1806–1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yhteiskunnan pyrkimystä ahtaa ihmiset samaan muottiin sekä yleisen mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi, tarkka suomennos on Risto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esipuheen professori Teivo Teivainen. Kustantajan nettikaupausta 34 € www.basambooks.fi Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuu-tarinat Kuun neito, Kuun kansa ja Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikka niitä on usein sanottu yhdeksi hänen parhaista saavutuksistaan. Dystooppisessa seikkailussa näyttäytyy myös Mars-sarjan päähahmo John Carter. Teoksen on suomentanut Anssi Hynynen, joka on kirjoittanut teokseen myös esipuheen. kustantamohelmivyo.blogspot.com Iittalan XXVII Valtakunnalliset Taidekirjapäivät palkitsivat Maria Matinmikon kirjan Valohämy – taide, maisema ja maailman loppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien ja Sami Jalosen piirustusten nyrjähtänyt jälki on yhteydessä teoksen alitajuntaan. www.parvs.fi Nimensä mukaisesti kokoelman novellien kirjo ulottuu kaikkiin kompassisuuntiin. Lukijalle välittyy sekä kirjailijan rajaton mielikuvitus että myös syvä huoli ympäristöstä ja yhteiskunnasta, luonnon tuhoutumisesta ja kansalaisvapauksien tukahtumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon Ursula K. Le Guinin suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomentanut Titia Schuurman. Ilmestyy 15.7. moebius.press SYNNYTYSTALKOOT Teatteri Telakan kevätkauden menestysnäytelmä Synnytystalkoot – pullantuoksuinen kabaree lisääntymisestä saa lisäesityksia syyskuun alussa. MeriMaija Näykin ohjaama esitys on monipuolinen kattaus musiikkia, nykysirkusta, teatteria, tanssia, dragiä, klovneriaa ja lavarunoutta. Lavalla nähtävien Kerttu Opuksen, Petra Poutasen, Piki Rantasen ja Tanjalotta Räikän johdolla paistetaan pullaa ja ihmetellään yhdessä nykylisääntymisen kysymyksiä. Lisäesitykset 3.9.-23.9. www.teatteritelkka.fi MUUTOS.ART-TAIDETALO TAMPEREELLA Ratinanrannassa purettavaksi määrätty toimistorakennus tarjoaa tilataidetta ja tapahtumia kolmessa kerroksessa kesän ajan. Näyttely käsittelee ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta ajassa, jossa nollapäästöjen maailmaan on vielä matkaa, mutta kiire on kova. Avoinna 14.6–31.8. klo 12–19 (ti-su). 1. krs vapaa pääsy, 2. & 3. krs 12 / 8 €, liput ovelta tai www.muutos.art. Voimakatu 11, Tampere. mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi, tarkka suomenRisto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esiTeivo Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuun neito, Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikmaisema ja maailman loppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien piirustumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomen. Uusi tulkinta J. R. R. Tolkienin klassikosta Taru Sormusten herrasta saa maailman kantaesityksensä Tampere-talossa 23. elokuuta. Suurteoksen ohjaa Mikko Kanninen ja sen on näyttämölle sovittanut Kersti Juvan suomennoksen pohjalta Sami KeskiVähälä. Kirjallisuuden ja teatteritaiteen ohella teoksessa kohtaavat Tuomas Kantelisen säveltämä ja Tampere Filharmonian tulkitsema musiikki sekä Sorin Sirkuksen hämmästyttävä sirkustaide. www.tampereenteatteri.fi TARU SORMUSTEN HERRASTA Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on edelleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio 3 Tampere www.telakka.eu TELAKAN TERASSI M ikk o Pa akk on en
5 / 2024 • 7 1.7.–1.9.2024 YHDYSVALTALAINEN Malcolm X tunnettiin 1960-luvulla äänekkäänä kansalaisoikeustaistelijana, jonka lähestymistapa oli varsin erilainen verrattuna Martin Luther Kingin rauhanomaisuuteen. Siinä missä King rohkaisi passiiviseen vastarintaan, Malcolm X täräytti mielipiteensä sellaisenaan ja kysyi, miksi hänen pitäisi rakastaa niitä, jotka häntä vihaavat. Malcolm X sanoi julkisen uransa alussa toistuvasti, että väkivalloin riistetyt oikeudet tulisi ottaa takaisin vaikka väkivalloin. Kuten valkoisen ylivallan kannattajat, myös Malcolm X ajatteli, että ”valkoinen ja musta rotu” tulisivat Yhdysvalloissa parhaiten toimeen keskenään erillään eläen, sillä erotuksella, että Malcolm X vaati omalle kansalleen samoja oikeuksia kuin muillekin. Vuonna 1964 Malcolm X kävi pyhiinvaelluksella Mekassa ja ymmärsi, että eri ihmisryhmien välinen solidaarisuus ja rauhanomainen yhdessä eläminen oli mahdollista. Matkalta palasi muuttunut mies. ”Viha ja raivo ovat voimattomia lempeyden edessä”, hän lausui. Malcolm X murhattiin vuonna 1965, Martin Luther King vuonna 1968. UUTISET OULUN rasistisesti motivoituneista puukotuksista ovat olleet järkyttäviä, ja väkivallantekoja seuranneet poliitikkojen reaktiot suorastaan tyrmistyttäviä. Valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra lausui X:ssä muun muassa ”on tämä karmeaa, millaista tässäkin maassa jo on” syyttäen tapauksesta ensi töikseen jengiväkivaltaa. Olettamus osoittautui vääräksi. Molempien Oulun puukotusten tekijät olivat äärioikeistolaisesti motivoituneita suomalaistaustaisia miehiä. Perussuomalaiset käyttävät puhetta jengiytymisestä poliittisessa viestinnässään maahanmuuton vastustamiseksi. Kun Purralta ja hänen puoluetovereiltaan on Oulun tapahtumien jälkeen pyydetty kommentteja suomalaisen äärioikeiston muodostamasta uhasta – jonka Suojelupoliisikin on nostanut esiin – keskusteluun on toistuvasti vedetty jengiväkivalta. PÄ ÄMINISTERI PETTERI ORPO (kok.) kyllä tuomitsee äärioikeiston väkivallan, mutta antaa ymmärtää, että suomalaisessa äärioikeistossa olisi kyse vain marginaalisesta ilmiöstä. Yhteiskunnalliseen keskusteluilmapiiriin ja asenteisiin ovat varmasti vaikuttaneet sekä vanhat että tuoreet hallituksen ministereiden lausunnot, kuten sisäministeri Mari Rantasen (ps.) avoimen rasistinen vaalislogan ”Meidän ei pidä olla niin sinisilmäisiä, että pian emme ole enää sinisilmäisiä”. Ajatus puolustuskyvyttömiin, erityisesti lapsiin, kohdistuvista väkivallanteoista on sietämätön. On sydäntäsärkevää, että tällaisen ilmapiirin Suomessa kasvaa iso joukko lapsia ja nuoria, jotka oppivat, että muiden viha ja väkivalta kohdistuu juuri heihin ja heidän kaltaisiinsa. Heti näiden ajatusten vanavedessä itselläni nousee valtava raivo ja viha väkivallantekijöitä ja heidän hengenheimolaisiaan kohtaan. Enkä minä halua vihata. Vaikka vihan tunteet olisivat oikeutettujakin, vihaamalla saa aikaan useimmiten vain lisää vihaa, kuten Malcolm X elämänsä loppuvaiheessa ymmärsi. Pysyvästi mieleen asettunut viha sokaisee ja alistaa ensimmäisenä ihmisen itsensä. EMILIA MIETTINEN Vihasta vapaa elämä VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Elisa Helenius, Antti Kurko, Nauska, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Karoliina Vesa, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Julia Blomqvist, Emma Grönqvist, Laura Gustafsson, Mitja Jakonen, Aurora Lemma, Esraa Ismael Saed & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste VOIMA Kivaa kesää korkeille kankahille! Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus ILMOITUS JOHN STUART MILL: VAPAUDESTA EDGAR RICE BURROUGHS: KUU-TRILOGIA MARIA MATINMIKKO: VALOHÄMY URSULA K. LE GUIN: KOMPASSIRUUSU KES ÄN MER KKI TUO TTE ET John Stuart Mill (1806–1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yhteiskunnan pyrkimystä ahtaa ihmiset samaan muottiin sekä yleisen mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi, tarkka suomennos on Risto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esipuheen professori Teivo Teivainen. Kustantajan nettikaupausta 34 € www.basambooks.fi Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuu-tarinat Kuun neito, Kuun kansa ja Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikka niitä on usein sanottu yhdeksi hänen parhaista saavutuksistaan. Dystooppisessa seikkailussa näyttäytyy myös Mars-sarjan päähahmo John Carter. Teoksen on suomentanut Anssi Hynynen, joka on kirjoittanut teokseen myös esipuheen. kustantamohelmivyo.blogspot.com Iittalan XXVII Valtakunnalliset Taidekirjapäivät palkitsivat Maria Matinmikon kirjan Valohämy – taide, maisema ja maailman loppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien ja Sami Jalosen piirustusten nyrjähtänyt jälki on yhteydessä teoksen alitajuntaan. www.parvs.fi Nimensä mukaisesti kokoelman novellien kirjo ulottuu kaikkiin kompassisuuntiin. Lukijalle välittyy sekä kirjailijan rajaton mielikuvitus että myös syvä huoli ympäristöstä ja yhteiskunnasta, luonnon tuhoutumisesta ja kansalaisvapauksien tukahtumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon Ursula K. Le Guinin suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomentanut Titia Schuurman. Ilmestyy 15.7. moebius.press SYNNYTYSTALKOOT Teatteri Telakan kevätkauden menestysnäytelmä Synnytystalkoot – pullantuoksuinen kabaree lisääntymisestä saa lisäesityksia syyskuun alussa. MeriMaija Näykin ohjaama esitys on monipuolinen kattaus musiikkia, nykysirkusta, teatteria, tanssia, dragiä, klovneriaa ja lavarunoutta. Lavalla nähtävien Kerttu Opuksen, Petra Poutasen, Piki Rantasen ja Tanjalotta Räikän johdolla paistetaan pullaa ja ihmetellään yhdessä nykylisääntymisen kysymyksiä. Lisäesitykset 3.9.-23.9. www.teatteritelkka.fi MUUTOS.ART-TAIDETALO TAMPEREELLA Ratinanrannassa purettavaksi määrätty toimistorakennus tarjoaa tilataidetta ja tapahtumia kolmessa kerroksessa kesän ajan. Näyttely käsittelee ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta ajassa, jossa nollapäästöjen maailmaan on vielä matkaa, mutta kiire on kova. Avoinna 14.6–31.8. klo 12–19 (ti-su). 1. krs vapaa pääsy, 2. & 3. krs 12 / 8 €, liput ovelta tai www.muutos.art. Voimakatu 11, Tampere. mielipiteen pakkovaltaa. Millin maineikkaan klassikon uusi, tarkka suomenRisto Mikkosen käsialaa. Teokseen on kirjoittanut valaisevan esiTeivo Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuun neito, Hiirihaukka, joita ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, vaikmaisema ja maailman loppu vuoden 2023 parhaana taidekirjana. Parvsin ja Siltalan yhdessä kustantama teos on autofiktiivinen kontemplaatio olemassaolon kauneudesta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Matinmikon valokuvien piirustumisesta. Kokoelmassa on mukana niin vähäeleisen herkkiä psykologisia kuvauksia, purevaa satiiria kuin absurdia huumoriakin. Neljässäkymmenessä vuodessa klassikoiksi nousseet novellit täyttävät merkittävän aukon suomennetussa tuotannossa. Teoksen on suomen. Uusi tulkinta J. R. R. Tolkienin klassikosta Taru Sormusten herrasta saa maailman kantaesityksensä Tampere-talossa 23. elokuuta. Suurteoksen ohjaa Mikko Kanninen ja sen on näyttämölle sovittanut Kersti Juvan suomennoksen pohjalta Sami KeskiVähälä. Kirjallisuuden ja teatteritaiteen ohella teoksessa kohtaavat Tuomas Kantelisen säveltämä ja Tampere Filharmonian tulkitsema musiikki sekä Sorin Sirkuksen hämmästyttävä sirkustaide. www.tampereenteatteri.fi TARU SORMUSTEN HERRASTA Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on edelleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio 3 Tampere www.telakka.eu TELAKAN TERASSI M ikk o Pa akk on en TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 Marina Litvinenko 42 Sosa Villada 34 Anna Kontula VOIMA TESTAA: CHRISTIANIAN VAPAAKAUPUNKI 8 & BIOS-PURJEHDUS 30 5 TEEMA:VAPAUS SIVUT 8–14, 26–27, 30–31 & 37 46 Rahamaa Tartossa Ee sti D ra am at ea te r Vi lp pu Ra nt an en H äir ikö t-p ää m aja Te ss as zy / W iki m ed ia C om m on s N au sk a 12 Riistoportti Vi lp pu Ra nt an en
8 • 5 / 2024 MONA , 25, Helsinki ”Olen reissannut elämässäni paljon siitä asti, kun olin 18-vuotias. Vapautta on se, että ei ole mitään isoja velvollisuuksia. Toisaalta vapaus tavallaan antaa ja ottaa: on vaikeaa rakentaa mitään pysyvää, jos on koko ajan menossa.” IVO , 44, Alankomaat ”Vapaus on sitä, että voi lain puitteissa tehdä mitä haluaa silloin kun haluaa. Kenenkään ei pitäisi voida painostaa toista tai tehdä asioita, joita tämä ei halua.” EERO , 86, KAIJA , 85, Helsinki E: ”Vapaus on inhimillinen asia. Sellaista käsitystä ei ole luonnossa, vaan se on ihmisen rakentama ajatus, jonka tarkoitus on tehdä elämämme miellyttäväksi, mukavaksi ja vaarattomaksi.” K: ”Ajattelen vapautta henkilökohtaisempana ja tähän elämäntilanteeseen osuvana asiana. Vapaus on sitä, että on mahdollisuus järjestää omaa elämäänsä määrättyjen rajoitusten puitteissa.” Mitä vapaus on? Mielipide TEKSTI JA KUVAT VENLA VÄLIKANGAS KARRI , 53, Budapest ”Vapaus on mahdollisuus päättää omasta elämästä omien resurssien puitteissa ja mahdollisuus unelmoida aika vapaasti niiden yli. Vapaus on myös sosiologinen konsepti, johon itsellä ei ole oikeastaan määräystai vaikutusvaltaa. Sillä on suuri psykologinen merkitys sille, miltä ihmisestä tuntuu ja mitä uskaltaa tehdä.” Christianian vapaakaupungin huumekauppaa yritetään suitsia sekä asukkaiden että turistien parhaaksi. K ÖÖPENHAMINA on yksi Pohjoismaiden suosituimmista matkailukaupungeista, ja syystä. Siellä on vilkasta yö elämää, runsaasti museoita ja polku pyörällä on helppoa ja mukavaa kulkea – ja siellä sijaitsee maineikas vuonna 1971 perustettu Christianian vapaakaupunki alue, joka tunnetaan hipeistä, taiteilijoista, anarkisteista ja avoimesta huumekaupasta. Keväällä 2024 aluetta hallinnoiva asukasyhdistys päätti sulkea vapaakaupungin kuuluisimman huumekaupan keskuksen Pusher Streetin toistuvien jengiväkivaltaan liittyvien tapauksien takia. Murhatilastojen valossa Christianiaa on kuvattu Tanskan vaarallisimmaksi kaupungiksi. VOIMAN VIERAILLESSA pahamaineisessa vapaakaupungissa alkukesästä ensimmäisenä silmiin osuvat runsaat katumaalaukset, hauskannäköiset hökkelit ja kuuluisat, usein varsin koristeelliset christianialaiset kuormapyörät. Suurta osaa rakennuksista koristavat rakennustelineet ja teiden pintoja uusitaan. Turisteja vaikuttaa olevan aiempaa vähemmän. Christianian keskustori on kuitenkin suunnilleen entisellään. Pienistä kojuista myydään hipahtavia vaatteita ja koruja, suitsukkeita ja kannabiksen polton tykötarpeita. Paikallinen kahvilayrittäjä kertoo olevansa innoissaan huumekaupan kieltämisestä. Hänen mukaansa laittomien huumeiden kauppa johti aika-ajoin sekasortoiseen tunnelmaan ja väkivaltaisiin yhteenottoihin kauppapaikoista taistelevien huumejengien välillä. Nyt tilanne on rauhoittunut. Erään kojun omistaja, joka kertoo asuneensa Christianiassa yli neljäkymmentä vuotta, näkee ympäröivän yhteiskunnan ongelmien heijastuvan myös Christianian muurien sisälle. Hänen mukaansa monet huumekauppiaista ovat joutuneet tekemisiin laittoman huumekaupan kanssa pääsääntöisesti köyhyyden ja yhteiskunnan rasististen asenteiden luomien olosuhteiden vuoksi. Samaan aikaan iso osa alueen vanhemmasta väestä on keskiluokkaistunut ja alkanut tehdä aiempaa enemmän yhteistyötä Kööpenhaminan kaupungin kanssa. Turistiystävälliseen ja keskiluokkaiseen elämään ei mahdu avoin huumekauppa ja sitä seuraava jengiväkivalta. CHRISTIANIAN vapaakaupunkialueen toimisto on omituinen sekoitus kotikutoista hippiarkkitehtuuria ja modernia pohjoismaista designia. Vapaakaupunkialueen rakennustoimen työntekijä kertoo Kööpenhaminan kaupungin suunnitelmista uudistaa paikallista rakennuskantaa sosiaalisesti tuetuilla asunnoilla, joita pitäisi rakentaa 15 000 asuinneliömetrin verran seuraavan yhdeksän vuoden aikana. Koko vapaakaupunki on rakennettu aiemmin armeijan käytössä olleelle alueelle, jonka maaperä on asekokeiluissa ja harjoituksissa saastunutta. Rakennusprojektin pelätään tulevan siksi lopulta kalliiksi ja aiheut tavan muuttavan Christianian tunnelmaa lopullisesti. Vapaa kaupungin työntekijä sanoo rakennusmäärän olevan aivan liian paljon liian lyhyessä ajassa. Hän kertoo, että asukkaat yrittävät neuvotella rakennus projektin maltillisempaan 11 500 neliömetrin tavoitteeseen, vaikka sekin on turhan paljon. VIISAUTTA VOI AMMENTA A vanhoilta hipeiltä, joita Christianiasta löytyy edelleen runsaasti. Penkillä päivää paistatteleva vanhan koulukunnan paikallinen kertoo alueen tunnelman muuttuneen jo 2000-luvun alussa, kun Tanskan poliisilaitos toteutti yli 80 kiinniottoon johtaneen suuren huumeoperaation. Sen myötä Pusher Streetille syntyi valtatyhjiö, jonka seurauksena rikollisjengit korvasivat yksityisyrittäjinä toimineet kauppiaat. Hänen mukaansa Christiania on muuttunut poliisikeskittymäksi, jossa on itse asiassa luultavasti vaikeampaa tehdä laittomuuksia kuin muualla Kööpenhaminassa. Keskustelun lomassa vanha hippi ehtii kaupunkidemografian ohella pohtia myös avaruusolentojen olemassaoloa. Lopuksi hän lausuu vielä tärkeän elämänopin: Ei kannata pilata ilta päiväänsä murehtimalla maallisesta muutoksesta, sillä se on ainoa asia, joka on tässä maailmassa pysyvää. Pusher Street on suljettu TEKSTI MITJA JAKONEN Pusher Street huhtikuun lopussa 2024. Pe ng uin / W ikim ed ia C om m on s
5 / 2024 • 9 Karstein Volle Kyseenalainen käännytyslaki Venäjän hybridioperaatio onnistuu, kun perussuomalaiset saa hallituksen hylkäämään ihmisoikeudet. Mitä pidemmälle käännytyslaki eduskunnassa etenee, sitä tyytyväisempänä Kreml hieroo likaisia käsiään yhteen. E DUSKUNNASSA käsitellään tällä hetkellä käännytyslakia, viralliselta nimeltään Hallituksen esitystä edus kunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahan tulon torjumiseksi. Sen alullepanijana on ollut hallituksen pelko siitä, että Venäjä masinoi itärajalle pakolaisia ja siirtolaisia, jotka ohjataan Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Itärajan rajanylityspisteet ovat olleet talvesta asti suljettuna, sillä sinne saapui turvapaikanhakijoita etenkin Lähi-idästä. Muutamaa viikkoa ennen lakiesityksen antamista eduskunnalle näytettiin Eduskuntataloa vastapäätä Helsingin keskustakirjasto Oodissa puolalaisen Agnieszka Hollandin tositapahtumiin perustuva fiktioelokuva Green Border, jossa moninainen joukko siirtolaisia yrittää päästä ValkoVenäjältä Euroopan unioniin, Puolaan. Matka osoittautuu salakuljettajien ja Lukašenkan lupausten vastaisesti sarjaksi julmia koettelemuksia. Valkovenäläiset rajavartijat kaatavat vettä maahan janoisten lasten edessä, puolalaiset kätkevät termospulloon lasinsirpaleita, raskaana olevia pahoinpidellään ja aktivistitkin joutuvat poikkeuslain takia hylkäämään matkalaisen kuolemanvaarassa metsään. Green Borderin ytimessä on se, miten länsimainen demokratia sortuu ulkoisen vaikuttamisen alla. Se osoittaa häpeilemättä, miten 2020-luvun Puola suistui erikoisiin oikeudellisiin ratkaisuihin, joiden seuraukset olivat inhimillisesti kestämättömät. Sanasto on sittemmin tullut käännytyslain myötä tutuksi myös suomalaisessa mediassa. On käännytyksiä, push backeja, poikkeustilannetta ja ihmisoikeussopimuksista poikkeamista. Petteri Orpon hallitus perustelee tarvetta käännytyslaille Venäjän hybridi vaikuttamisella. On todellinen ongelma, että Venäjä hyväksikäyttää haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ulkopolitiikkansa välineenä. Hybridi vaikuttamisen ohella pitäisi puhua myös hybridivaikuttumisesta, eli siitä, miten annamme Venäjän häirinnän onnistua. Tässä Orpon hallitus on ansioitunut – Venäjän tarkoitus on nimenomaan saada Suomi sekaisin ja taipumaan ihmisoikeuksiin sitoutumisesta. HOLLAND KUVA A elokuvassaan Puolan autoritaarisen hallinnon kestämättömien päätösten seurauksia laajemminkin kuin vain turvapaikanhakijoiden näkökulmasta. Rajalla tehtävät käännytyspäätökset ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia. Poliitikot eivät kuitenkaan Suomessakaan ole huomioineet, että niiden toimeenpano on rajavartijoille inhimillisesti erittäin raskasta, ja ne vaativat rajavartijoiden manipulointia ja turvapaikanhakijoiden epäinhimillistämistä. Sekään ei Green Borderissa riitä, ja osa rajavartijoista alkaa vakavasti oireilla jouduttuaan tekemään hirveyksiä. Siitä kärsivät lopulta myös heidän läheisensä. Koko yhteiskunta menee hajalle: lääkäri joutuu miettimään, voiko kotiuttaa potilaan sairaalasta, sillä kotiutuspaperin allekirjoittaminen antaa poliisille oikeuden hakea potilas väkivalloin takaisin rajalle. Elokuvan sanoma on: jos joustamme ihmisoikeuksista nyt, mihin se loppuu – ja mitä se tekee meille itsellemme? Suomessa käännytyslaista huolissaan ovat olleet muun muassa kaikki perustuslakivaliokunnan kuulemat oikeusoppineet sekä rajavartijoiden ammattiliitto, joka on tunnistanut riskin jäsentensä joutumisesta sietämättömiin tilanteisiin ja poliittisen pelin nappuloiksi. On todellinen uhka, että käännytyslain myötä rajavartijat joutuvat toimeenpanemaan laittomia käskyjä ja joutuvat samalla henkilökohtaiseen rikosvastuuseen. Vaikka perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja muuta väittää, käännytyslailla ei voida estää itsenäisiä tuomioistuimia ja syyttäjälaitosta tekemästä työtään, ja mahdollisesti myös syyttämästä ja tuomitsemasta yksittäisiä rajavartijoita ihmisoikeusrikkomuksista. Rajavartijoiden tulee noudattaa myös EU-lakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, eurooppaoikeuden professori Päivi LeinoSandberg kommentoi Ylelle. LOPULTA KOKO käännytyslain tarve on kyseenalainen. Sen tavoite on ”tehokkaasti torjua maahantulon välineellistämisen muodossa Suomeen kohdistuvaa painostamista”. Tosiasiassa se nimenomaan mahdollistaa tuon painostuksen. Edes tuhansien turvapaikanhakijoiden ei tulisi saada Suomea sekaisin, eikä niin käynyt lopulta edes vuonna 2016, kun Suomeen saapui kymmeniätuhansia pakolaisia ja siirtolaisia. Sen sijaan Puolan tilanne osoittaa, miten käännytyslaki saa maan sekaisin. Kun ihmisiä, myös lapsia, kuolee rajalle, kansakunnan oikeus taju ja yhtenäisyys järkkyvät. Suomen ”kansallisen turvallisuuden” sijaan kriisiin joutui 2016 perussuomalainen puolue, jonka kannatus sukelsi. Herää kysymys: suojellaanko käännytyslailla kansallisen turvallisuuden sijaan laitaoikeiston kannatusprosenttia. Tätä on vaikea tietää, sillä hallitus perustelee lakiesitystään salaisilla tiedustelutiedoilla. Toivottavasti lopulta tuomioistuimilla on käytössään myös nämä tiedot, kun käännytysten laillisuus ja rajavartijoiden toiminta saapuvat niiden arvioitavaksi. Näyttää siltä, että suomalaiset poliitikot kävelevät Venäjän asettamaan ansaan juuri samoin kuin puolalaiset aiemmin. Oikeusoppineiden lausunnoista huolimatta perustuslakivaliokunta hyväksyi lain etenemisen pienin muutostarpein. Joka tapauksessa laki tulee säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, kiireellisenä viiden kuudesosan enemmistöllä. Katseet kääntyvät nyt pääoppositiopuolue SDP:hen, jonka edustajat äänestivät perustuslakivaliokunnassa lain puolesta. TEKSTI VILPPU RANTANEN HYBRIDI VAIKUTTAMISEN OHELLA PITÄISI PUHUA MYÖS HYBRIDI VAIKUTTUMISESTA.
10 • 5 / 2024 Rakkaansa menettänyt ihmisoikeustaistelija M ONET VENÄJÄN hallintoa kritisoineet toisinajattelijat ovat menettäneet henkensä Venäjän väkivaltakoneistossa myös maan rajojen ulkopuolella. Britanniaan paennut entinen Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n agentti Aleksandr ”Saša” Litvinenko kuoli vuonna 2006, kun FSB:n agentit Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun myrkyttivät hänet. Sašan leski Marina Litvinenko juo aamuteetä Lontoossa tanskalaisvaikutteisessa kahvilassa aamutuimaan keväällä 2024. Skandinaaviseen tyyliin valikoimissa on lohileipiä ja sämpylöissä grahamjauhoja. Litvinenko jakaa huoleni siitä, ettei Lontoosta niin vaan löydä kunnollista ruisleipää. ”Täällä on oikein hyvä venäläinen kauppa”, Litvinenko innostuu. ”Ostan leipäni sieltä.” Marina Litvinenko on kovin surullinen Venäjän nykytilanteesta. Maa käy sotaa muinaisissa juhlapuheissa rakkaaksi väitettyä Ukrainaa vastaan. ”En enää hämmästy mistään, en edes tästä sodasta. Näen kirkkaasti, miten Kreml on valmistellut tätä vuosikausia”, Litvinenko huokaa. Venäjän demokratiakehitys romahti ennen kuin se alkoikaan, ja Kreml pelottelee hiljaiseksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia kannattavia ihmisiä. Marina Litvinenko ei ole vaiennut, vaan hänestä tuli äänekäs aktivisti, kun hänen miehensä tapettiin. Tanssia ja KGB:tä Entisen moskovalaisen tanssinopettajan elämä on ehtinyt mullistua moneen otteeseen. Aikoinaan Marina Litvinenko valmistui ekonomiksi moskovalaisesta huippuyliopisto, Gupkinista, joka on toiselta nimeltään Kansallinen öljyn ja kaasun yliopisto. Uran hän loi kuitenkin tanssin ja etenkin sen opettamisen parissa. Marina ja Saša Litvinenkon avioliiton onnellisessa alkuvaiheessa 1990-luvulla kaikki Venäjällä uskoivat uusien aikojen koittaneen ja Neuvostoliiton iäksi kadonneen. Venäjän presidenttinä oli Boris Jeltsin 1991–1999. Demokratian orastaessa puolueita oli paljon, ja niiden keskuudesta nousi uusia, sittemmin murhattuja, henkilöitä poliittiseen eliittiin. Uusi vapauden aika oli koittanut. ”Vuonna 1998 puhuttiin ’Uudesta Venäjästä’. Kaikki olivat innoissaan perustamassa firmoja ja tekemässä bisnestä. Sašan työpaikka, vuodesta 1995 FSB:ksi nimetty entinen KGB, ei ollut silloin lainkaan pelottava, niin kuin se nykyään kaikkien mielestä on”, Marina Litvinenko muistelee. Mutta vanhat järjestelmät eivät olleet täysin romahtaneet. Jeltsinin kausien jälkeen Pietarin kaupungin pormestarin apuri, turvallisuuspalvelu KGB:ssä koulutuksensa saanut pikku virkamies Vladimir Putin nousi 1990-luvun lopulla valtion johtoon, koska hän takasi uuden finanssikapitalistisen ajan oligarkeille vaurautta ja turvaa. Putinin valtakausilla vuodesta 1999 tähän päivään maassa eivät kukoista demokratia ja vapaus. Kansaa on pidetty tietämättömänä sekä oman maan että koko maailman tilanteesta erittäin tarkkaan kontrolloidun, propagandaa syöttävän median avulla. Litvinenko kertoo synkkänä, miten hänen miehensä alkoi penkoa FSB:n luurankoja vuonna 1998, minkä vuoksi tämä jopa pidätettiin muutamaksi kuukaudeksi. Aleksandr Litvinenkolle alkoi valjeta asioiden todellinen laita. ”Hän huomasi, että organisaatio oli läpeensä korruptoitunut.” Litvinenko alkoi puhua julkisuudessa Venäjän hallintoa ja FSB:tä vastaan. ”Sašalle oli tullut selväksi, ettei hänen työpaikkansa huolehdi kansan turvallisuudesta”, Marina Litvinenko painottaa vahvasti sanaa ”kansan”. FSB huolehti vain Kremlin turvallisuudesta. Saša tajusi, että rikollisuus kuten ihmiskauppa ja huumeiden salakuljetus rehottivat FSB:n vahvasti edistäessä niitä. Kun Litvinenko sai tietää olevansa FSB:n tappolistalla, hän pakeni puolisonsa Marinan ja poikansa Anatolin kanssa Venäjältä vuonna 2000. Litvinenkot kotiutuivat hyvin Lontooseen. Annan ja Sašan murhat Vuoden 2006 lokakuussa kaikki muuttui. Marina Litvinenko sai kuulla kamalan uutisen ollessaan miehensä ja poikansa kanssa uimahallissa. Soittaja ei saanut Sašaa kiinni, tämä oli vasta pukeutumassa, joten hän tavoitteli Marinaa ja onnistui. ”’Ne ovat ampuneet Anna Politkovskajan’, kuulin puhelimesta tuttavaltamme. Järkytyin kamalasti, ja seuraava asia mikä mieleeni tuli, oli että ’miten ihmeessä voin kertoa tämän Sašalle?’ He olivat läheisiä.” Novaja Gazetan sotareportterin murha järkytti ihmisiä ympäri maailmaa, eikä vähiten uimahallin aulassa seisovaa Aleksandr Litvinenkoa. ”Hän lyyhistyi täysin. Hänen jalkansa pettivät ja hän vajosi lattialle. Saša oli pitkään sanonut Annalle, että hänen pitää lähteä Venäjältä, mutta silti Sašalle tuli olo, että hänen olisi pitänyt kyetä suojelemaan tätä paremmin.” Politkovskajan murhasta meni vain yhdeksän päivää, kun agentit Lugovoi ja Kovtun yrittivät ensimmäisen kerran myrkyttää Aleksandr Litvinenkon Marina Litvinenkon elämä on mullistunut Kremlin takia monta kertaa. ”Nyt pitää tukea Ukrainaa, ei Venäjää”, hän sanoo. 1990-luvun uusi Venäjä on nyt vain raunio. TEKSTI IIDA SIMES St ev e Ta ylo r / SO PA Im ag es Marina Litvinenko mielenosoituksessa Lontoossa helmikuussa 2023 tukemassa Ukrainaa Venäjän hyökkäystä vastaan.
R UHTINAS KA ARLE KALJUPÄ Ä keksi pykätä Pariisiin puurakennelman nimeltään Chatêlet. Se valmistui vuonna 870, ja 1300-luvulta Ludvig VI Paksun hoivissa se tuunattiin suureksi kivilinnoitukseksi. Chatêlet’n lähistön asukkaat olivat Pariisin köyhintä väestöä, sillä kulma kunta oli haisevaa: vieressä sijaitsivat Pariisin suurimmat teurastamot, ja kaikki valittivat vahvasta veren hajusta. 1700-luvun alussa uutta väestöä tunki kaupunkiin periferian jokaisesta portista. Uudeksi viranhaltijaksi Chatêlet’ssa keksittiin ”lieutenant général de police”, poliisiluutnantti. Ranskan kielen police kuten suomen poliisikin tulevat kreikan sanasta ’polis’, joka tarkoittaa valtiota ja hallintoa. Poliisin tehtävä on nimenomaan palvella suojellen valtiota eli kansaa. POLIISIVOIMIEN SYNNYSTÄ ei ehtinyt virrata paljoakaan vettä Pont Neufin alla, humahti vain 304 vuotta, kun oli ilmestyvä Voiman numero 5/04. Otsikolla ”Hallitus esittää uusia nuorisovainon muotoja” Voiman tuotteliaimpiin avustajiin kuuluva Julle Tuuliainen (1957–2017) kirjoitti Matti Vanhasen hallituksen halusta kontrolloida nuorisoa. ”Keskusta-demarivetoinen hallituksemme antoi taannoin esityksen, jonka mukaan poliisille tulisi oikeus tehdä alaikäisille henkilötarkastus etsiessään näiltä laittomasti hallussapidettyjä viinoja.” Poliisi saattaisi olla oikeutettu jopa riisumaan nuoren, ja tällainen kohtelu olisi nuoren kannalta nöyryyttävää. Tuuliainen oli kirjoituksensa tyylistä päätellen raivoissaan ja huolissaan. ”Viranomaisemme tuntien on oletettavissa, että näitä viinaksia ruvettaisiin nyt etsimään tyypeiltä, joiden pärstä ei miellytä. Marginaalisia alakulttuureja edustavat ja värilliset olisivat kaiketi kiusanteon polttopisteessä.” VUONNA 2024 POLIISITAUSTAINEN kansanedustaja Timo Vornanen nostatti kohua ampumalla käsiaseellaan humalassa Helsingin yössä. Tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa pohdittiin, kertooko moinen käytös jotain kansanedustuslaitoksesta, poliisista tai Vornasen silloisesta puolueesta, perussuomalaisista. Onneksi vallanpitäjät ja poliisi ovat yksiselitteisesti tuominneet ammuskelun, mutta mielipiteet aseen kantamisesta ovat vaihdelleet. Nyt vuoden 2024 kesällä huolta aiheuttavat kammottavat puukotukset Oulussa. Niiden takana olevat rasistiset motiivit herättävät ilmeisesti vähemmän huolta hallituspuolueissa kokoomuksessa ja perussuomalaisissa, jotka vaikuttavat edelleen luottavan siihen, että hallitusohjelman laimea rasisminvastainen kirjaus riittää rauhoittamaan yhteiskunnassa piilevää angstia ja vihaa. Olisipa Julle Tuuliainen keskuudessamme kommentoimassa nykytilaa. Vuonna 2004 hän kirjoitti näinkin: ”Kun itse olin teini, poliisit kävivät usein festareilla avoimesti öykkäröimässä ja saivat varsin huonon maineen nuorison silmissä. Itseltäni meni pari vuosi kymmentä, ennen kuin opin taas sietämään poliisiauton maisemissa. Todellisten rikosten torjunnassa ja selvittämisessä poliisin ja kansan on kuitenkin kyettävä pitämään yhtä.” TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. W ikim ed ia C om m on s POLIISIN VAPAUKSIA JA NUORISON VAINOA Auguste-Sébastien Bénardin 1800-luvun maalaus Châtelet’sta. Lontoossa. Juoni ei ensin onnistunut, koska Litvinenko ei juonut teetään. Salamurhaajat herättivät huomiota Lontoossa, sillä he pyysivät innokkasti hotellinsa henkilökuntaa järjestämään heille naisseuraa. Iltaisin he ryyppäsivät strippiklubilla. Ajatus hölmöstä murhaajakaksikosta toikkaroimassa Lontoon yössä naurattaa – ja pyydän kiireesti anteeksi. ”Ei, ei, älä!”, Marina Litvinenko estelee anteeksipyyntöäni. ”Meidän täytyy nauraa. Sašakin olisi nauranut, hän oli aina niin hauska. En halua, että FSB:n Lugovoihin suhtaudutaan peläten kuin jotain suurta miestä, niin kuin hän itse haluaisi, vaan hän on naurettava ja säälittävä.” Ukraina yhdistää FSB:n murhattua Sašan, Marina Litvinenkosta tuli ihmisoikeusaktivisti ja Kremlin raju arvostelija. Anatoli keskittyi koulunkäyntiin ja sittemmin yliopisto-opintoihinsa. Marina Litvinenko yritti yli vuosikymmenen ajan saada eri oikeuslaitoksissa Sašalle postuumisti oikeutta. Vuonna 2021 onnisti, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi lausuntonsa murhasta. Sen mukaan siitä voi syyttää Venäjän valtion johtoa. Litvinenko on ottanut asiakseen pitää yllä miehensä muistoa, koska se kertoo yhden ihmisen kuolemaa isompaa tarinaa Kremlin vaarallisuudesta ja Venäjän valtapolitiikan epäoikeudenmukaisuudesta. Sellaista on myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, mitä vastaan Marina Litvinenko protestoi aktiivisesti. ”Minulla on paljon ukrainalaisia ystäviä.” Hänen kaveripiirissään on myös paljon vaikutusvaltaisia venäläisiä toisinajattelijoita, joiden kesken vahva oppositiohenki elää. Litvinenko on kauhuissaan siitä, miten Venäjä kaappaa lapsia Ukrainasta. Hänen uzbekistanilaissyntyinen myös Lontoossa asuva ystävänsä Šahida Tulaganova on tehnyt aiheesta dokumenttielokuvan, ja Litvinenko toivoo, että sitä esitettäisiin ympäri maailmaa. Litvinenko lähettää suomalaisille terveisiä. ”Minä olen hyvin ylpeä Suomesta. Suomalaiset ovat yrittäneet olla väleissä Venäjän valtiojohdon kanssa, mutta nykyisen johdon kanssa on vaikea olla missään väleissä. Suomi tukee hienosti Ukrainaa, ja se on tärkeää. Kun maat tukevat toinen toisiaan, ne eivät ole koskaan yksin.” Kirjoitukset ovat Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, ValkoVenäjää ja Kaukasusta sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. F YYSISESTI HYVÄKUNTOINEN Aleksander Litvinenko kitui kuolinvuoteellaan peräti kaksikymmentäkolme päivää. Lontoolaisessa sairaalassa hän oli turvallisuus syistä salanimellä Edwin Carter. Vaikka Litvinenko pystyi jo sairastumisensa alkuvaiheissa kertomaan, että hänet on mitä luultavimmin myrkytetty, ja ketkä sen olivat tehneet. Myrkyn alkuperä oli tuntematon, kunnes häneltä talteenotettua virtsaa analysoitiin brittiläisessä sotatekno logian laboratoriossa. Tuhoaineeksi varmistui ydinaseteollisuuden sivutuote eli radio aktiivinen alfasäteilijä, polonium-210. Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun olivat tavanneet Litvinenkon samana päivänä Lontoossa, kun myrkytysoireet alkoivat, ja heidän syyllisyytensä todettiin pitävästi poliisitutkinnassa ja oikeudessa. Kaksikon jälkiä oli helppo seurata, sillä kaikkialta, missä he olivat liikkuneet, löytyi radioaktiivista säteilyä. Lisäksi he olivat herättäneet huomiota Lontoossa ryypiskellessään prostituoitujen kanssa yökerhoissa. Kuin piste iin päälle oli Kovtunin puhelu tutulleen, jota tämä oli yrittänyt rekrytä mukaan murhatiimiin: ”Hallussani on erittäin kallista myrkkyä”, Kovtun oli kehaissut. Litvinenkon kuoltua hänen ruumiinsa pidettiin koskemattomana kaksi päivää, jotta säteily ehti laskea. Guardianin toimittaja Luke Harding kirjoitti, miten ”maailman vaarallisinta ruumiinavausta” tehdessään lääkärit työskentelivät yllään avaruuspuvun näköiset suojavarustukset ja moninkertaiset hanskat. Litvinenkon murhannut Andrei Lugovoi nousi pian Venäjälle paluunsa jälkeen parlamentin eli duuman jäseneksi. Hän on virassa edelleen. Vuonna 2022 Venäjän turvallisuuspalvelun agentit yrittävät värvätä Litvinenkon pojan Anatolin Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Erityisesti Britanniassa tästä nousi valtava kohu, sillä britit ovat edelleen vihaisia siitä, ettei Kreml lähettänyt Litvinenkon murhaajia oikeudenkäyntiin Britanniaan. Lugovoi ja Kovtun on tuomittu poissa olevina. Tammikuussa 2024 Lugovoi uhosi duuman lehdistötilaisuudessa, että ulkomaille paenneet toisinajattelijat kuolevat: ”He joko juovat itsensä hengiltä tai he katoavat jättämättä jälkeäkään.” Lugovoi jää historiaan, paitsi Lontoossa kännänneenä murhaajana, myös Kremlin puhetorvena: ”Jokainen joka kritisoi kotimaataan [Venäjää] tai sen asukkaita, kuolee kuin koira.” Mies, joka selvitti oman murhansa Aleksander Litvinenkon hauta Lontoossa. Ste fan Ro uss eau / Ala m y
12 • 5 / 2024 Vapaan lehmän maito MITÄ VAPAUS ON? OLEMME POHTINEET SITÄ PALJON. VAPAAT LEHMÄMME EIVÄT EHKÄ IKINÄ NÄE SINITAIVASTA, MUTTA AINAKAAN HEITÄ EI OLE KYTKETTY PÄÄSTÄÄN HÄKKIIN. ERÄÄNLAISTA VAPAUTTA SEKIN.
5 / 2024 • 13 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Kuluttajasuojalaki kieltää mainoksissa valehtelemisen ja kuluttajan harhaanjohtamisen. Samaan aikaan mainoksissa voi esitellä koko ikänsä vankeudessa elävän ja tuotantokoneen osaksi tuomitun lehmän ”vapaana”. Vapaat vangit V APAUTTA rakastetaan ja vaalitaan, ja sillä myydään jos mitäkin. Vaikka ”vapaus” voi vaikuttaa käsitteenä yksiselitteiseltä, ei se sitä kuitenkaan ole. Filosofit ovat erotelleet käsitteen muun muassa positiiviseen ja negatiiviseen vapauteen. Positiivinen vapaus viittaa siihen, että yksilöllä on vaikkapa vapaus elää kuten haluaa. Negatiiviseen vapauteen puolestaan kuuluu se, että yksilö on vapaa jostakin ei-toivotusta. Toisinaan nämä vapaudet asettuvat vastakkain ja silloin niiden tärkeysjärjestystä pitää pohtia. Esimerkiksi yhden oikeutta välttyä pahoinpitelyltä (negatiivinen vapaus) pidetään yleisesti vahvempana kuin toisen oikeutta pahoinpidellä (positiivinen vapaus). Mutta on vapauskäsityksiä muitakin. Esimerkiksi mainoksessa voidaan kertoa, että tuotantoeläin on ”vapaa”, mikä ei kuitenkaan sisällä termin yleisesti ymmärrettyä merkitystä. Mainoksessa mainittu ”vapaa lehmä” on vapaa jokseenkin siinä merkityksessä kuin vanki on vapaa – ei alkuunkaan vapaa. Suhteellista vapautta ”Ehkä räikein ikinä näkemäni mainos on Satamaidon mainos, jossa kehutaan, että ’tältä maistuu vapaus’. Tällaista markkinointia tullaan vielä katsomaan ja kysymään, että onko tämä joskus ollut todellista”, toteaa kuluttajan suojaoikeuteen ja eläin oikeuteen keskittynyt väitöskirjatutkija Venla Mathlein Turun yliopistolta. ”Nämä kaikki lehmät on kasvatettu vankeudessa. Sanalla ’vapaus’ viitataan tiettyyn tuotantomuotoon, ei siihen, että tuotantoeläin olisi vapaa. Jos kuluttajat eivät ymmärrä, mitä mainoksen vapaus tarkoittaa, on mainos harhaanjohtava.” Nykyisellään yli puolet Suomessa tuotetusta maidosta on peräisin parsina vetoista, joissa lehmät ovat kaulastaan kahlittuja metallikehikkoon eli parteen. Yleistyvä vaihtoehto parsi navetalle on niin sanottu pihatto, eli navetta, jossa lehmät saavat liikkua, ja usein voivat myös halutessaan hakeutua lypsyrobotin luokse. ”Ruokavirasto on linjannut, että niin kauan kun suurin osa lehmistä elää parsinavetoissa, saa pihatossa eläviä lehmiä kutsua vapaiksi.” ”Vapaus” on siis tässä yhteydessä tuotantoeläinten terveyttä ja hyvinvointia valvovan viranomaisen mielestä suhteellinen, ei absoluuttinen määre. Mutta kun pihatossa elävien lehmien määrä ylittää näillä näkymin melko pian parsinavetoissa elä vien lehmien määrän, menee perustelulta pohja. Nykyisin vapaiksi määriteltyjä lehmiä ei siis välttämättä enää 2030-luvulla saa kutsua vapaiksi, vaikka näiden lehmien oloissa ei mitään muutoksia tapahtuisikaan. Saako sittenkin valehdella? Kuluttajansuojalaki kieltää yksiselitteisesti mainoksissa valehtelemisen ja kuluttajan harhaanjohtamisen. Mathlein tarkastelee eläinteollisuuden mainoksia juuri kuluttajansuojalainsäädännön kautta ja on havainnut harhaanjohtamisen sekä suoranaisen valehtelun melko yleiseksi. ”Mainosten tehtävä on tietenkin luoda positiivinen kuva tuotteesta. Mutta samalla kuluttajaa on suojattava väärältä tiedolta ja kuluttajan on saatava tarpeeksi tietoa ostopäätöksen tueksi.” Suomessa mainosten lainmukaisuutta valvoo pääasiassa kuluttajaasiamies, mutta elintarvikemainosten sopivuuden arvioi maaja metsätalousministeriön alainen Ruokavirasto, jonka tehtäviin kuuluu myös muun muassa elintarvikkeiden laadun valvominen ja maataloustukien jakaminen. Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että mainoksiin liittyvää arviointia ei tehdä yhdessä paikassa ja yksillä perusteilla. Viranomaisvalvonnan ohella alalla on myös itsesääntelyä, josta vastaa kauppakamarin alainen Mainonnan eettinen neuvosto. Neuvostolla ei kuitenkaan ole muuta valtaa kuin paheksua turhan asiattomiksi katsomiaan vedätyksiä. ”Eläinperäisten elintarvikkeiden markkinoinnin osalta kaiken muun ohella ongelmallista on se, että markkinointia valvova viranomainen nykyohjeistuksensa valossa käytännössä sallii eläintuotteiden harhaanjohtavan markkinoinnin. Ruokavirasto esimerkiksi ohjeistaa sivustollaan, että mainosta on sallittua elävöittää esimerkiksi kutsumalla eläimiä onnellisiksi ilman, että väitteen tueksi tarvitsee esittää näyttöä – riittää, että toimija noudattaa itsessään riittämätöntä eläinsuojelulainsäädäntöä. Ohjeistus on ristiriidassa kuluttajansuojalaissa säädetyn harhaanjohtavuuskiellon kanssa.” Toisinaan pitää valittaa Eläinoikeuskysymyksistä Mathlein kiinnostui jo pienenä, mutta kuluttajansuojalakia käsittelevä kurssi yliopistolla muodostui käännekohdaksi. ”Kurssilla puhuttiin mainosten harhaanjohtavuuskiellosta ja minulla tuli heti mieleen nämä vapaan lehmän maidot.” Mathleinia hämmästytti, että voimassa voi olla kielto harhaanjohtamisesta ja samalla sen ohittaminen eläinperäisissä tuotteissa on niin laajalti sallittua. Pian hänelle selvisi, että Oikeutta eläimille -yhdistys (OE) on tehnyt kuluttajasuojalainvastaiseksi katsomistaan mainoksista kanteluita, ja sittemmin OE pyysi Mathleinilta apua niiden kanssa. Jo opiskeluaikanaan hän laati kanteluita Maaja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK:n ja Snellmanin markkinoinnista, joissa Ruokavirasto näkikin epäkohtia. Tälläkin hetkellä Ruokavirastossa on käsiteltävänä yhdeksän seikkaperäistä kantelua. Mikäli mainokset katsotaan epäsopiviksi, niiden esittäminen voidaan kieltää ja tarpeen tullen kieltoa voidaan vauhdittaa uhkasakolla. Mikäli markkinoinnista aiheutuvia haittoja pidetään ilmeisinä, voidaan määrätä myös oikaisu jopa alkuperäistä kampanjaa vastaavassa laajuudessa. ”Ruokaviraston viimeaikaisen ratkaisut antavat viitteitä siitä, että siellä kenties haluttaisiin ottaa hieman entistä tiukempi linja, mutta virasto on varmasti poliittisesti vaikeassa tilanteessa. Kanteluita on tehty lähes kaikkien suurempien eläinperäisiä tuotteita valmistavien elintarvikeyritysten mainoksista, ja niiden määrittelyllä hyvinvointipesuksi voisi olla aika isoja vaikutuksia.” Ruokaviraston vastauksia odotellessa Mathlein toteaa, että olivatpa tulevat ratkaisut mitä tahansa, niin kiinnostavia ne ainakin ovat. ”Mielenkiintoista saada perustelut sille, miksi esitetyt väittämät ovat tai eivät ole heidän mielestään harhaanjohtavia. Ratkaisu tulee kertomaan hyvinkin paljon siitä, minkä tyyppinen ajattelu siellä on vallallaan.” Toisinaan kansallisia viranomaisia voidaan kannustaa myös EU:n suunnalta, kuten on käynyt viherpesun kohdalla. EU:n keväällä hyväksytty, niin sanottu viherpesudirektiivi kieltää valheellisten ympäristöväittämien esittämisen mainoksissa. Eläinperäisten tuotteiden markkinoimiseen viherpesudirektiivi voi vaikuttaa ainakin siten, että jatkossa eläinperäisten tuotteiden mainostaminen ympäristöystävällisinä vaihtoehtoina muuttuu vaikeammaksi. Direktiivin todellinen vaikutus nähdään, kunhan se saadaan tuotua Suomen lakiin ja mainostajat sisäistävät viestinnän uudet reunaehdot. ”Vaikuttaa siltä, että kuluttaja-asiamies on jo aika hyvin ottanut arviointinsa lähtökohdaksi ne raamit, mitä EU:sta on tulossa. Eli sitä uutta linjaa tuodaan Suomeen jo nyt, vaikka lakeja ei vielä olekaan muutettu. Tämä auttaa yrityksiäkin varautumaan tulevaan.” Mathleinin mukaan ympäristömarkkinointia arvioidaankin tällä hetkellä melko tiukasti. Eläinperäisten tuotteiden markkinoinnissa puolestaan vallitsee enemmän tai vähemmän villi länsi. Lisää rehellisyyttä Tutkiessaan mainoksia Mathlein on tunnistanut niissä kaksi tapaa käsitellä TOISISSA MAINOKSISSA ELÄIMIÄ KOROSTETAAN JA TOISISSA HEITÄ HÄIVYTETÄÄN.
14 • 5 / 2024 tuotantoprosessiin liittyviä eläimiä: yksissä mainoksissa eläinten hyvinvointia korostetaan ja toisissa heidät häivytetään tyystin. Kumpikaan tapa ei takaa läpinäkyvyyttä. ”Jaottelu syntyi, kun tarkastelin mainoksia kuluttajan tiedonsaantioikeuden kautta. Eläinten hyvinvointia korostavassa markkinoinnissa on paljon helpommin havaittavissa siihen liittyviä ongelmia. Kesti pidempään tajuta, että eläimen häivyttäminen on myös varsin tehokas keino harhauttaa kulut tajaa.” Välillä mainoskuvastossa tuotantoeläinten lajitoverit siis käyskentelevät ympäristöissä, joita tuotantoeläimet eivät kuunaan näe. Ja toisinaan eläimistä ei puolestaan näy mainoksissa vilaustakaan – on vain makkara tai tuote sinulle, joka rakastat hyvää li haa tai liekin nuolemaa nautintoa. ”Kuluttajan huomio suunnataan makuun, kotimaisuuteen, pienyrittäjyyteen tai vastaavaan. Mielestäni molemmat tavat vaikeuttavat kuluttajien mahdollisuuksia tehdä ostopäätöksiä tiedon pohjalta, ja tutkitusti tieto vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin.” Mainosten läpinäkyvyyttä voisi Mathleinin mielestä lisätä esimerkiksi sillä, että säädetään lisää vaatimuksia pakkausmerkinnöille. Aines osien, ravintosisällön, valmistuspaikan ja -ajan rinnalle voitaisiin lisätä tietoa muun muassa tuotanto-olosuhteista, teurastusiästä ja todenmukaisia kuvia tuotantoeläimistä. Lisäksi eläinten hyvinvointiväittämien käyttämisestä markkinoinnissa tulisi tehdä selkeät ja kattavat viranomaisohjeet, kuten ympäristömarkkinoinnin osalta on tehty. Keskivertokuluttajan harha Arvioitaessa mainosten rehellisyyttä arvioidaan myös sitä, mitä kuluttajalta voi odottaa. Merkityksillä leikittely on mainosten perusominaisuus, mutta se pitäisi tehdä niin läpinäkyvästi, että katsoja hahmottaa, missä raja leikinlaskun ja todellisuuden välillä menee. Markkinointia arvioidaan oikeudellisesti EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä syntyneen fiktiivisen keskivertokuluttajan käsitteen kautta. ”Keskivertokuluttaja” on oletusarvoisesti ”huolellinen, kohtuullisen tarkkaavainen ja valistunut”. Mathleinin mielestä käsitys keskivertokuluttajasta ei vastaa kuluttajien todellista käyttäytymistä tai tarkkaavaisuuden tasoa. ”Mielestäni keskivertokuluttajan käsite ei toimi, eikä se tee hyvää markkinoille. Se ei tee hyvää yrityksille, jotka yrittävät harjoittaa läpinäkyvää markkinointia, eikä se suojaa kuluttajia tarpeeksi. Tämä on myös todettu ympäristömarkkinoinnin osalta ja siksi EU:ssa on säädetty vahvempaa lainsäädäntöä kuluttajien suojaksi.” Todellisuudessa keskimääräisellä kuluttajalla on hyvin heikosti oikeellista tietoa eläintuotannosta. ”Eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen kattojärjestö BEUC julkaisi juuri Farm Animal Welfare: What Consumers Want -tutkimuksen, jossa selvitettiin kuluttajien asenteita eläintuotantoa kohtaan. Vastaajista kolme prosenttia ilmoitti tietävänsä mitä eläintuotannossa tapahtuu. 90 prosenttia vastaajista on kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista ja yli puolet ilmoitti, että sillä mitä tuotannossa tapahtuu, on väliä ostopäätösten kannalta.” Kuluttajien heikko tuntemus tuotannon todellisuudesta ei tietenkään ole vahinko tai sattumus. Edelleenkin koulukirjoissa eläintuotanto esitetään satukirjamaiseen tyyliin maaseutuidyllinä, eikä nykyaikaisen tehotuotannon todellisuutta näytetä koululaisille. Samoin mainosten välittämä kuva on kaunisteleva, ja mediakin jättää usein työnsä tekemättä. ”Syy siihen, miksi kuluttajia ylipäätään suojellaan markkinoilla on se, että heidän on katsottu olevan heikommassa asemassa suhteessa yrityksiin, eivätkä he tunne markkinoitavia tuotteita tai markkinoita yhtä hyvin. Myös markkinointilainsäädännön yhtenä lähtökohtana on kuluttajan oikeus saada tietoa tuotteista ostopäätösten tueksi.” Sertifikaatit eivät pelasta Eläinteollisuuden suunnalta on tarjottu ongelmien ratkaisuksi erilaisia hyvinvointisertifikaatteja. Mathlein mukaan niihin liittyy lukuisia ongelmia. ”Ne eivät tosiasiassa kerro kuluttajalle siitä, miten eläimiä kohdellaan. Kuluttajilla ei ole tietoa nykyaikaisista tuotantoprosesseista tai tuotantoeläinten hyvinvointiongelmista, ja sertifikaatti voi entisestään etäännyttää kuluttajaa eläinten todellisuudesta ja eläinten hyvinvoinnin kehittämistarpeista. Vaikka sertifiointijärjestelmät ja hyvinvointiväittämät saattavat tarkoittaa hyvää, ne eivät pysty ratkaisemaan eläintuotannon rakenteellisia ja syvälle juurtuneita ongelmia.” Vaikka tuotannossa ei lakia rikottaisikaan, ei siitä kuluttajille välittyvä kuva ole rehellinen. Tämä muistuttaa siitä, ettei laillisuus ole todiste eettisyydestä, eikä vakiintunut tapakaan ole automaattisesti hyvä tai hyväksyttävä. Lait muuttuvat ja niin muuttuvat tavatkin. ”Kaikki hyvinvointiväittämät ja sertifikaatit peittävät sen, kuinka väki valtaista eläintuotanto on. Siinä rajoitetaan eläinten lajityypillistä käyttäytymistä, liikkumista ja sosiaalisia suhteita.” Lähes kaikki tuotantoeläinlajit on myös jalostettu sairaiksi, eikä siihen auta mikään määrä hoivaa. ”Kaikkien tuotannossa käytettä vien eläinten elämä päättyy liian nopeasti ja todella väkivaltaisesti, tahdonvastaisesti.”
Kaupunkipyörät kruunaa kesän! Vain 10 € / kk hsl_kaupunkipyorat_260x380mm_kesa_2024.indd 1 hsl_kaupunkipyorat_260x380mm_kesa_2024.indd 1 29.5.2024 8:05:23 29.5.2024 8:05:23
5 / 2024 • 17 G LOBA ALISSA eteläs sä on vaikea ym märtää sitä, miksi esimerkiksi Venäjän hyökkäys ja miehi tys Ukrainassa tu lisi tuomita, mutta Israel ei jou du vähäisimpienkään vastatoimien kohteeksi. Arabimaailmassa ei ole myöskään jäänyt huomaamatta, että Israelia tukevat tai vähintäänkin jät tävät tuomitsematta sellaiset valtiot, joilla itsellään on tavalla tai toisel la kolonialistinen menneisyys, Lähiidän tutkimuksen professori Hannu Juusola kirjoitti helmikuussa 2023 verkkolehti Vartijassa julkaistussa artikkelissaan. Mediasotaa Israel–Palestiina-konfliktin ympärillä on käyty lähes yhtä kauan kuin Israelin valtio on ollut olemassa. Uutisointi, jossa miehittäjävaltio Israelia käsitellään myötämielisesti, on vääristänyt kertomusta ja sitä myöten mielipiteitä jo pitkään. Viime syksyn jälkeen tilanne on kärjistynyt entisestään. Tieteellisessä tutkimuksessa Israelin ja Palestiinan suhdetta kuitenkin tulkitaan asuttajakolonialismin viitekehyksestä käsin, kuten Amerikanmantereen ja Australian historiaakin nykyisin tulkitaan. ”Apartheidista ja kolonialismista puhumista vältellään kuin ruttoa, vaikkei niissä minusta ole mitään kovin ihmeellisen radikaalia tulkinnallisuutta. Apartheid on lähinnä asiantilan toteavaa, ja kolonialismin historia puhuu puolestaan”, sanoo poliittisen maantieteen dosentti Mikko Joronen Tampereen yliopistosta. YK:n yleiskokous päätti vuonna 1947, että alueelle tulisi perustaa rinnakkain sekä Israelin että Palestiinan valtiot. Päätöslauselman vastaisesti Israel miehitti koko alueen ja hääti kodeistaan 750 000 palestiinalaista, jotka asuvat heille osoitetuilla, vuosien varrella aina vain kapenevilla alueilla. Israelin valtio on rajoittanut palestiinalaisten ihmisoikeuksia ja elämän edellytyksiä vuosikymmenien ajan kestämättömällä tavalla. Jorosen mukaan median pelko käsitellä vaikeaa aihetta näkyy nimenomaan valtasuhteet latistavassa kielenkäytössä. Toimittajat piiloutuvat tietämättömyyden verhon taakse ja väittävät, ettei alueella ole puo lueettomia toimittajia ja lähteitä. Ehkä median puolueellisuuden sijaan pitäisi vain puhua rohkeuden puutteesta, Joronen pohtii. ”Ei uskalleta puhua totuutta vallasta, eikä ole rohkeutta sanoa vaikeita asioita ääneen.” Termien lisäksi vinouma näkyy raportoinnin tiheydessä. Intercept julkaisi tammikuussa 2024 analyysin New York Timesin, Washington Postin ja Los Angeles Time sin raportoinnista konfliktista kuuden viikon ajalta 7. lokakuuta eteenpäin. Aikavälillä tapettiin 1 139 israelilaista ja 14 800 palestiinalaista. Analyysi osoitti, että Israel tai israelilaiset mainittiin uutisoinnissa 16 kertaa useammin yhtä kuollutta israelilaista kohden kuin palestiinalaiset vastaavasti. Eikä ilmiö koske vain viimeisintä kriisiä tai ulkomaisia medioita. Vuonna 2014 Henrik Suni analysoi pro gradussaan vuoden 2012 konfliktin uutisointia Ylellä. Tulos: Israelin armeijaa tai sen edustajaa käytettiin kahdeksan kertaa useammin lähteenä kuin Palestiinan joukkoja. Tehokas propagandakoneisto Nykyisen konfliktin yhteydessä länsimaisen median Israel-myönteinen kelkka alkoi kääntyä vasta huhtikuussa 2024, kun Israelin uhreiksi joutuivat seitsemän World Central Kitchen -avustusjärjestön länsimaista työntekijää. Tätä ennen jo 33 000 gazalaista oli surmattu. ”Se antaa voimakkaasti sen kuvan, että ihmisarvolla on merkitystä vain, jos olet länsimaalainen”, mediatutkija Tapio Kujala toteaa. Hän tutki Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin mediasotaa Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselle tekemässään väitöskirjassaan vuonna 2012. Kujala on huolissaan journalismista. Median murros on pienentänyt medioiden tulovirtoja, minkä vuoksi eri tahojen viestintäkoneistot saattavat olla paljon suurempia kuin toimitukset. Aika tai resurssit eivät riitä kunnolliseen journalistiseen työhön, ja esimerkiksi yritykset tai valtiot saavat sanomansa helpommin läpi. Israelin viestintäkoneisto on kansainvälisellä tasolla poikkeuksellinen. Israelin armeijan, ministeriöiden sekä hallituksen tiedotustoimiston mediastrategian sisällöt ovat niin samansuuntaisia, että niitä voidaan kutsua virallisen Israelin mediastrategiaksi, jonka ytimessä on periaate ”hyökkäys on paras puolustus”. Armeijan ja valtion tiedottajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja lisäksi erittäin hyvin verkostoituneita. Samanmieliset yhteisöt toistavat Is raelin viestiä ympäri maailmaa, ja Israeliin kohdistuvaan faktapohjaiseenkin kritiikkiin vastataan yleensä syytöksillä antisemitismistä. ”Moni joutuu miettimään, että mitä uskaltaa sanoa julkisuudessa. Syytöksiä tulee helposti, jos otat voimakkaasti tai vaikka neutraalistikin kantaa. Se aiheuttaa semmoisen julkisen hyökkäyksen niitä ihmisiä kohtaan”, Kujala kertoo. Mediasodan oppitunnit Länsimainen katse ei osu peiliin Israel–Palestiina-konfliktista uutisoidessa, vaikka tutkijoiden viesti on pysynyt samana vuosikymmenet. TEKSTI JULIUS HALME Ism ae l M oh am ad / Al am y EI USKALLETA PUHUA TOTUUTTA VALLASTA, EIKÄ OLE ROHKEUTTA SANOA VAIKEITA ASIOITA ÄÄNEEN. Palestiinalaiset lapset katselevat Gazassa Rafahin kaupungissa Israelin pommituksen jälkiä huhtikuussa 2024.
18 • 5 / 2024 Selviytyjän syyllisyys V ANTA AL AISESSA kaksiossa on hiljaista. Vain silloin tällöin kuuluu matkustajalentokoneiden ääniä, jotka muistuttavat 24-vuotiasta Sajaa sodan kauhuista. Paettuaan tammikuussa Gazasta Suomeen hän vetäytyi uuteen kotiinsa toipumaan. ”Sota vaikutti minuun aluksi niin, että halusin vain olla yksin.” Hän oli 17-henkisestä perheestään ainoa, jolla oli mahdollisuus poistua Gazasta. Pelastautumisestaan hän kertoo kantavansa syyllisyyttä. ”Koen olevani itsekäs, koska jätin perheeni niin kamalaan tilanteeseen.” Sajan äiti, isoäiti ja hänen kolme siskoaan perheineen ovat yhä Gazassa. Tällä hetkellä perhe on Khan Yunisin kaupungissa ja yrittää sinnitellä humanitaarisen katastrofin keskellä. Toisin kuin valtaosalle Gazan siviileistä, pelastautuminen oli Sajalle mahdollista, koska hänen miehellään on Suomen kansalaisuus. Sajan aviomies Abdul on syntyperäinen gazalainen, jonka isä asui 1990-luvulla Suomessa. Myös Abdul potee syyllisyyttä siitä, että on turvassa Suomessa. ”Aina vertaamme, mitä on täällä ja mitä gazalaisilla on. Tuntuu kuin pettäisit oman kansasi.” Saja ja Abdul eivät halua esiintyä jutussa koko nimillään aiheen arkaluonteisuuden vuoksi. Molempien henkilöllisyys on Voiman tiedossa. ABDUL PÄÄTTI VUONNA 2018 aloittaa uuden elämän Suomessa, koska koki Gazan näköalattomaksi. ”Siellä ei oikein ollut työmahdollisuuksia.” Abdul työskentelee vartijana ja puhuu sujuvaa suomea. Kuuden vuoden aikana hän vieraili Gazassa kahdesti, ja tapasi siellä uudelleen lapsuudestaan saakka tuntemansa Sajan. Pariskunta meni naimisiin Gazassa vuonna 2022. Häiden jälkeen Abdul palasi Vantaalle ja Saja jatkoi tietokoneinsinöörin opintojaan yliopistossa Gazassa. Saja kertoo paenneensa Israelin pommituksia perheensä kanssa Gazan sisällä kahdesti. Joulukuun alussa koko 17-henkinen perhe onnistui välttämään pommitukset täpärästi Khan Yunisin kaupungissa. ”Israelin joukot olivat hyvin lähellä meitä, kun lähdimme yölliselle pakomatkalle Rafahiin. Taivas oli värjäytynyt punaiseksi Is raelin valopommeista ja ikkunat tärisivät pommitusten voimasta.” Perhe pääsi ehjin nahoin Rafahin kaupunkiin, jonne suurin osa Gazan siviileistä oli pakkautunut. Myöhemmin perhe joutui siirtymään kertaalleen myös Rafahin sisällä Israelin pommitusten vuoksi. Elämä sodan keskellä oli Sajan mukaan yhtä selviytymistaistelua. Vettä tai ruokaa ei juurikaan ollut. ”Kerran jouduin olemaan juomatta kaksi kokonaista päivää. Jos halusi saada juomavettä, piti sitä jonottaa hyAntisemitismistä on hiljattain syytetty niin opiskelijamielenosoittajia ja kansainvälistä tuomioistuinta (ICJ) kuin ihmisoikeusjärjestö Amnestyäkin – ja jopa presidentti Barack Obamaa, koska tämä halusi Yhdysvaltojen ja muslimimaiden suhteiden paranevan. Oikeus puolustaa itseään George W. Bushin hallinnon 2000luvun alussa lanseeraama ”terrorisminvastainen sota” on ollut retorinen kultakaivos Israelin PR-koneistolle. Median aiemmin käyttämä intifada eli palestiinalaisten kansannousu, oli israelilaisille kiusallinen termi, sillä se korosti sorretun vastarintaa sortajaa vastaan. Terrorismi-leimalla on lyöty aiheetta muun muassa PLO:ta, Palestiinan itsehallintoa ja YK:n pakolaisjärjestö UNRWA:a sekä terrorisminvastaisella taistelulla on perusteltu useita palestiinalaisiin kohdistuneita armeijan operaatioita ja hyökkäyksiä. USA:n terrorisminvastaisen sodan peruja on myös Hamasin lokakuisen hyökkäyksen jälkeen toistettu kanta Israelin ”oikeudesta puolustaa itseään”. Vähemmälle huomiolle on jäänyt palestiinalaisten oikeus puolustautua miehittäjäänsä Israelia vastaan. Sama oikeus suomalaisillakin olisi, vaikkapa jos Venäjä miehittäisi alueitamme. Terrorismin määrittely on aina vahva poliittinen ja moraalinen Viranomaiset eivät ole tarjonneet apua sodan keskeltä Suomeen tulleelle palestiinalaisnaiselle. TEKSTI JULIA BLOMQVIST SAJAN HAASTATTELUN TULKKAUS ESRAA ISMAEL SAED vin pitkä aika, eikä sitä silti välttämättä saanut.” ALKUPERÄISEN SUUNNITELMAN mukaan Sajan piti muuttaa Suomeen vasta helmikuussa, mutta hän pakeni Suomeen jo tammikuussa 2024. Abdul oli Suomessa, kun sota alkoi, ja esitti joulukuussa Suomen suurlähetystöön Kairossa pyynnön saada vaimonsa pois Gazasta. Noin kuukausi sen jälkeen Abdul sai tiedon, että Sajan nimi on saatu niiden henkilöiden listalle, jotka voivat Israelin viranomaisten suostumuksella poistua Gazasta. Sitten oli toimittava nopeasti. ”Nimi tulee listalle aina vasta lähtöpäivää edeltävänä iltana. Joka päivä toivoin, että nimi olisi tullut listalle”, kertoo Abdul. Saja sanoo olleensa viimeisessä Suomeen pakenevien joukossa. ”Mukanani poistui nainen, jolla oli kaksi pientä lasta.” Rajanylitys kesti Sajan mukaan 12 tuntia. Suomen suurlähetystö Kairosta haki ryhmän Egyptin rajalta ja kuljetti Kairoon. Ei ollut itsestäänselvää, että Suomen edustustot esittivät Israelin ja Egyptin viranomaisille pyynnön päästää Saja rajan yli. Suomen ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner kertoo, ettei ministeriön tarjoama konsuliapu ulotu Suomessa asuvien gazalaisten lähi omaisiin, jos he ovat itse Suomessa. ”Yleisellä tasolla me voimme auttaa myös muita kuin konsulipalvelun piiriin kuuluvia esittämällä pyynnön, että päästetään tällaiset henkilöt pois kannan otto. Toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Hamas onkin määritelty terroristijärjestöksi lähinnä länsimaissa. Tapio Kujalan mukaan yksinkertaistava määrittely on hyvin tyypillistä. Kun jokin leimataan terroristiorganisaatioksi, sitä käsitellään vain sellaisena. ”Tämä on mustavalkoinen käsitys, ja asioihin pitäisi perehtyä paljon tarkemmin. Hamasillakin on toiset kasvot, ja se tunnetaan palestiinalaisten keskuudessa myös sosiaalityöorganisaationa.” Kujala muistuttaa, että myös Israelin armeija rakennettiin terrori-iskuissa kouliintuneen puolisotilaallisen Haganahin taistelijoista sekä Irgunin ja Lehin terroristiosastoista. Julkisuudessa palestiinalaisille on rakentunut kärsivän kansan imago, mutta minkäänlaista yhtenäista media strategiaa ei ole syntynyt useiden toimijoiden ja heidän ristiriitaisten intressiensä vuoksi. Somejätitkin mukana sensuroimassa Toukokuussa 2024 Israel kielsi lailla uutismedia Al-Jazeeran toiminnan maassa. Laki ei rajoitu alkuperäiseen kohteeseensa, vaan sallii minkä tahansa ulkomaalaisten hallinnassa olevan uutistoimiston toiminnan kieltämisen kansallisen turvallisuuden nojalla. Ylen Mediatalon sisäänkäynnin ikkunoihin jätettyä palautetta huhtikuun 2024 alussa. Ju lius H alm e
Yhdysvalloissa samankaltaisella lailla kiellettiin Tiktok. Vaikka molempia kieltoja perusteltiin ulkomaisten agenttien vaikutusvallan minimoimisella, lakien todellinen tarkoitus on julkinen salaisuus, jonka monet poliitikotkin – kuten senaattori Mitt Romney keskustelussaan ulkoministeri Anthony Blinkenin kanssa – ovat ääneen lipsauttaneet: Palestiinan tukijoiden hiljentäminen. Perinteisen median lisäksi Israel tekee tiivistä yhteistyötä somejättien kanssa. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin joulukuisen raportin mukaan Meta sensuroi palestiinamyönteistä sisältöä järjestelmällisesti. Metan valvontalautakunnassa istuu Israelin oikeusministeriön entinen pääjohtaja. ”Kuvat voivat olla sillä tavalla pysäyttäviä, että ne voivat kääntää sodan suunnan tai ainakin yleisen mielipiteen sotaa vastaan”, mediatutkija Kujala toteaa. Armeijatkin tietävät tämän. Ensimmäisestä televisioidusta sodasta – Vietnamin sodasta – otettiin opiksi, eikä toimittajia enää päästetä taisteluihin sotkemaan sodan osapuolten viestintää kuvilla haavoittuneista ja kaatuneista. Kujalan mukaan toimituksissa luotetaan uutistoimistoihin, jotka toimivat Israelissa äärimmäisen hankalissa olosuhteissa ja syyllistyvät myös virheisiin ja itsesensuuriin. Suomalaisissa toimituksissa otetaan helposti esimerkkiä ulko maalaisista mediataloista Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa juttuihin kirjoitetaan usein ”AFP:n mukaan” tai ”Israelin armeijan mukaan”. ”Se tarkoittaa sitä, että toimitus vähän epäröi, että pitääkö tämä paikkansa vai ei”, Kujala sanoo. Olisi ehdottoman tärkeää saada omia kirjeenvaihtajia alueelle ja katsoa tilannetta suomalaisin silmin. Uutistoimistot nimittäin ovat amerikkalaisomistuksessa. ”Demokratia, sananvapaus ja oikeus valtio ovat meille tärkeitä arvoja. Kyllähän se uutinen on hyvin erilainen silloin, jos siellä on omat kirjeenvaihtajat”, Kujala jatkaa. Hän nostaa esimerkiksi Ylen entisen ulkomaan kirjeenvaihtajan Leena Reikon, joka teki paljon juttuja siviilien normaalista elämästä sodan keskellä eikä pelkkiä kenraalien haastatteluita. Israel haluaa esiintyä demokraattisena eurooppalaisena valtioina ja esittää arabit jonain muuna. ”Kumpikin narratiivi on väärä”, Kujala sanoo. ”Ei Israel ole mikään demo kratia eikä eurooppalainen valtio.” ”On ongelma, jos me aina uutisten kautta nähdään vain näitä sotatilanteita, koska sitten meiltä puuttuu kokonaan kulttuurinen ymmärrys alueesta. Tarvitsemme tarinoita normaaliarjesta.” alueelta. Evakuointeja ei tällöin järjestetä, mutta pyyntö voidaan esittää kenestä tahansa.” Tannerin mukaan Suomen ulkoministeriö on avustanut Gazasta pois runsaat 20 henkeä, joista valtaosa on Suomen kansalaisia. SAJA SANOO , että päätös lähteä Gazasta oli hyvin vaikea. ”Ensin pyysin, ettei nimeäni pantaisi evakuoitavien listalle, mutta lopulta päätin lähteä.” Saja kertoo myös osan perheenjäsenistä vastustaneen hänen ennenaikaista lähtöään Suomeen. ”Äitini sanoi aina, että sinun pitää lähteä, mutta siskoni vastustivat lähtöäni. He sanoivat, että perheen pitäisi pysyä yhdessä loppuun asti.” Kun Saja tuli Suomeen, hän itki aluksi paljon. Nyt hän kertoo voivansa hieman paremmin, vaikka nukkuminen onkin vaikeaa, koska mieltä painaa Gazassa olevien läheisten lohduton tilanne. ”Kävely metsässä auttaa.” Sajan ja Abdulin yllätykseksi yksikään Suomen viranomainen tai avustusjärjestö ei ole tarjonnut Sajalle kriisiapua. Abdul kertoo sosiaaliviranomaisten kutsuneen hänen veljensä ja äitinsä tapaamiseen, kun nämä tulivat Suomeen vuonna 2021, jolloin Israel ja Hamas sotivat Gazassa edellisen kerran. ”Kyseessä oli vain yksi tapaaminen, mutta oli se silti jotain”, Abdul toteaa. Nyt Sajalle ei ole vastaavaa kutsua kuulunut. Saja sanoo, että kokee olevansa turvassa Suomessa, mutta lisää, ettei kykene tuntemaan iloa. ”Asun Suomessa, mutta sydämeni ja ajatukseni ovat yhä Gazassa.” KUMPIKAAN EI PIDÄ Suomen tukemaa kahden valtion mallia reiluna palestiinalaisille. ”On mahdotonta tehdä sovintoa ihmisten kanssa, jotka varastavat maatasi”, Saja sanoo. Jo ennen viime lokakuun laajamittaista sotaa Israelin hallinto laajensi kansainvälisen lain vastaisesti siirtokuntia Länsirannalle. Abdul haluaisi yhden valtion mallin, mutta niin, että Israel liitettäisiin Palestiinaan eikä päinvastoin. ”Haluaisin vapaan Palestiinan, jossa kaikki uskonnot voivat elää rauhassa yhdessä. Sionistinen hallitus haluaa häätää kaikki ihmiset pois Länsirannalta ja Gazasta.” Abdul sanoo tiedostavansa, ettei yhden valtion mallia ole helppoa toteuttaa, mutta Israelin nykyhallinnon kaataminen olisi hänestä askel oikeaan suuntaan. Suomelta pariskunta toivoisi ensi tilassa Palestiinan valtion tunnustamista, kuten Espanja, Norja ja Irlanti ovat tehneet. ”Ulkoministeri [Elina Valtonen] sanoi, ettei nyt ole oikea aika. Miten paljon naisia ja lapsia pitää kuolla ennen kuin ulkoministerin mielestä aika on oikea”, Abdul pohtii. Niin kauan kuin Suomi ei tunnusta Palestiinaa, ei voi olla sen kansalaisiakaan. Eli Sajaa ja Abdulia ei ole merkitty väestötietojärjestelmään Palestiinan kansalaisiksi. ”Tuntuu siltä, kuin osa identiteetistä otettaisiin pois”, Abdul sanoo.