Voima 2/2024 - Lehtiluukku.fi

2/2024 11.3.–14.4 | VOIMA.FI TEEMA: LIIKE 2/2024 11.3.–14.4 | VOIMA.FI TEEMA: LIIKE TURISMI • YDINSOTA • PAAVOHARJU
ELOKUVATEATTEREISSA 28.3. E U P H O R I A F I L M E S I T T Ä Ä V I R P I S U U T A R I N E L O K U VA V O I M A EUPHORIA FILM ESITTÄÄ VIRPI SUUTARIN ELOKUVAN ”HAVUMETSÄN LAPSET” IDA KORHONEN • MINKA VIRTANEN • OTTO SNELLMAN • VILLE MURMANN • OTSO PIITULAINEN KUVAUS TEEMU LIAKKA F.S.C. • JANI KUMPULAINEN F.S.C. LEIKKAUS JUSSI RAUTANIEMI F.C.E. MUSIIKKI SANNA SALMENKALLIO ÄÄNISUUNNITTELU OLLI HUHTANEN TUOTTAJAT VIRPI SUUTARI • MARTTI SUOSALO KÄSIKIRJOITUS & OHJAUS VIRPI SUUTARI
kahvilawillensauna.fi LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi AJANKOHTAISTEN AIHEIDEN KEVÄT! SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ SOFI OKSANEN SUOMEN KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 11.4.2024 TIMO TORIKKA SEELA SELLA KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 17.4.2024 AURINKOTEATTERI JA KANSALLISTEATTERI ESITTÄVÄT ENNEN JA JÄLKEEN SUOMEN KANTAESITYS MAALAAMOSALISSA 18.4.2024 KANTAESITYS TAIVASSALISSA 24.4.2024 PAULA NOROSEN JA MINNA KIVELÄN SATUJEN POHJALTA HENNA TANSKANEN – HELENA VIERIKKO TAIVASSALISSA KYMMENEN NÄYTÄNTÖÄ OMAPOHJASSA 19.4.–4.5.2024 OMAPOHJASSA
KAUPUNKIPYÖRÄ TYÖMATKAPYÖRÄ MATKAMATKAPYÖRÄ Pelago palvelee kaupunkilaisia pyöräilyyn liittyvissä tarpeissa. Myymälästämme ja verkkosivuilta löydät monipuolisen valikoiman pyöriä ja varusteita arkeen ja siitä irtaantumiseen. LISÄÄ ELINVUOSIA TYÖSUHDEPYÖRÄLLÄ? Työmatkapyöräilyssä on järkeä: tutkimusten mukaan jo puolen tunnin päivittäinen liikunta parantaa ajattelukykyä ja ylläpitää peruskuntoa. Työsuhdepyörän ei siis tarvitse olla kallis sähköpyörä vain sen vuoksi, että se on mahdollista. Hyödynnä vuosittainen 1200 euron veroetusi. Neuvot löydät verkkosivultamme, jossa voit myös valita maksutavaksi ”työsuhdepyörä”, kun sopimuksesi on kunnossa. SUOMI FINLAND KOTISEUTU-ETU Koska Pelago on kotimainen ja yritys täyttää tänä vuonna 15 vuotta, tarjoamme paikallisetuja koko kauden ajan. Valikoidut etutuotteet löydät kaupalta ja osoitteesta pelagobicycles.com/kotiseutuetu. Pistä muistiin ja hyödynnä. HUOLTO ILMOITTAA Ammattitaitoinen pyörähuoltomme huoltaa ja hoitaa kaikenlaiset pyörät ja pyörämerkit. Huolto toimii myymälän yhteydessä sisäpihalla. Tervetuloa! Seuraa meitä Instagramissa tai Facebookissa ja tilaa uutiskirjeemme, niin pysyt kärryillä uutuuksista ja eduista: @pelagobicycles PELAGO PYÖRÄKAUPPA & HUOLTO Kalevankatu 32, 00100 Helsinki | Avoinna ma-pe 11-18, la 11-15 Puhelin: 045 657 2069 | Sähköposti: shop@pelagobicycles.com KAUPUNKI-, RETKIJA GRAVELPYÖRÄT TYÖSUHDEPYÖRÄT HUOLTO WWW.PELAGOBICYCLES.COM
ILMOITUS SISSI PENTTILÄ & AKU VARAMÄKI: PLANETAARINEN VAATEKAAPPI LIV STRÖMQUIST: PEILISALISSA KADOTETTU PARATIISI SAATANA ON KUOLLUT ”Post-satanistinen tilanne” on nimi ajalle, jossa yksilöille ja yhdessäololle vihamielisiä tunteita ei pystytä enää symbolisoimaan. Tuossa ajassa olemme muuttuneet riivaajiksi itsellemme ja toisillemme. Vastapuolen demonisoinnista on tullut osa poliittisen keskustelun arkipäivää. Esa Kirkkopellon ja työryhmän teoksessa tutkitaan voiko tanssin keinoin luoda kestävämpi ja yhteisjaollisempi suhde välillämme ja ympärillämme riehuviin, ihmistä mahtavampiin voimiin? Esitykset Zodiak Stagella 26.3.–13.4. www.zodiak.fi Kuinka monta vaatetta voi ostaa vuodessa niin että yksi planeetta riittää? Haalimme lisää vaatteita samaan aikaan, kun luemme jätevuorista, kasvavista päästöistä ja romahtavista tehtaista. Emme osaa pitää huolta vaatteistamme, emmekä erota tarvetta mieliteosta. Silmiä avaava tietokirja pureutuu vaateteollisuuden ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Se antaa konkreettisia työkaluja parempaan vaatearkeen ja neuvoo, kuinka pukeutua maapallon kanto kyvyn rajoissa ilosta tinkimättä. Kirja ilmestyy 25.3. Tilaa: www.gummerus.fi JUURIJUHLA – ROTFEST S a m m a k k o ALK UKE VÄÄ N MER KKI TUO TTE ET Espoolaisen kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFestin ohjelma sisältää kansanmusiikkia kaikilla mausteilla. Tapahtuman pääpaikka on Sellosali, mutta tapahtumia järjestetään myös seurantaloilla, kirjastoissa ja kirkoissa. Esiintyjiä ovat muun muassa Maria Kalaniemi, MeNaiset, Panu Savolainen & JPP, HoivaPelimannit, Anna Murtola & Joonas Widenius, Maija Kauhanen, Pelkkä Poutanen sekä virolaiset Mari Kalkun ja Trad.Attack! JuuriJuhla-RotFest 1.–6.4. www.juurijuhla.fi Tarina tiedon puun omenasta ja käärmeestä on länsimaisen kulttuurin peruspilareita. Kana dalainen näytelmäkirjailija Erin Shields on kirjoittanut Miltonin tunnetun runoelman pohjalta sukupuoliroolien ja ympäristöteemojen suhteen päivitetyn kome dian, jonka suomenkielisestä kanta esityksestä vastaa ohjaaja Janne Pellinen työryhmineen. ”Katsoja viihtyy ajatuksia herättävän tekstin äärellä… Tätä teatterikokemusta voi hyvin suositella sellaisillekin, jotka uskonnollista teemaa vieroksuvat.” (Kulttuuritoimitus). Esitykset keväällä Kellariteatterissa 4.5. asti. www.ttt-teatteri.fi niiden ratkaisuihin. Se antaa konkreettisia työkaluja parempaan vaatearkeen ja neuvoo, kuinka pukeutua maapallon kanto kyvyn rajoissa ilosta tinkimättä. NORA DADU: ROOLITUS Näyttelijä-käsikirjoittaja Noora Dadu tarjoaa omakohtaisessa esseeteoksessaan konkreettisia tapoja purkaa näyttelijöihin kohdistuvaa katsetta ja tutkii representaatiokeskustelun möykkyjä, jumituksia ja umpisolmuja. Samalla hän tarkastelee syrjivien rakenteiden syntyhistorioita sekä monia marginalisoituja edelläkävijöitä, jotka ovat mahdollistaneet muutoksen kohti moninaisempaa ja kuuntelevampaa kulttuuria. Kustantajan nettikaupasta 29 euroa www.vastapaino.fi BAMBI FOREVER! Surua ja melankoliaa – mutta myös toivoa ja huumoria. Bambi Forever! esittelee ensi kertaa Raimo ja Maarit Huttusen intohimolla ja persoonallisella otteella keräämän kokoelman, jonka he ovat lahjoittaneet HAMille. Edelleen karttuvan kokoelman juuret ovat Huttusten vuosina 1996–2007 pyörittämässä Galleria Bakeliittibambissa. Näyttelyssä kotimainen maalaustaide, grafiikka ja valokuvat avaavat ihmisyyden eri puolia ja ristiriitaisuuksia. 8.3.2024 alkaen hamhelsinki.fi Ka tja Tu kia ine n, Ba m bi Fo rev er, . Ku va: H AM / An na Taiv al. Ku va : Ka ri Su nn ar i aija Ka uh ane n Sin em Ka yac an / Zo dia k Meillä nykyihmisillä on pakkomielteinen suhde kauneuteen. Se miltä näytämme kuvissa on yhä tärkeämpää. Meistä on tullut voyeuristeja, vaikka tarkastelemme lähinnä itseämme. Filosofisten ja sosio logisten teorioiden avulla sarjakuvataiteilija Liv Strömquist peilaa aikamme kauneusriippuvuutta ja kertoo ulkoiseen olemukseen satsanneiden naisten tarinoita historian ja myto logian hämäristä nykyaikaan, Nefertitistä ja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Kylie Jenneriin asti. www.sammakko.com LUOMUA ESPOOSTA Alfalfa Silmusalaatti on suosituin Espoossa, Keran Halleilla viljeltävistä luomu Silmusalaateista. Pehmeä hernemäinen maku tulee puna-apilan ja sinimailasen versoista, jotka molemmat ovat herneen sukulaiskasveja. Alfalfa Silmusalaatti on heti käyttövalmis, suoraan haarukalla lautaselle tai leivän päälle laitettavaksi. Rasian kartonki on Stora Enson Inkeröisten kartonki tehtaalta ja on FSC sertifioitua kartonkia, kierrätettävissä nestekartonkina. www.silmusalaatti.fi
2 / 2024 • 7 11.3.–14.4.2024 POLIITTISET LAKOT ovat herättäneet kiivasta keskustelua siitä, saavatko ihmiset lakkoilla, mitä se yhteiskunnalle maksaa ja olisiko suorastaan oikein, että kansantalouteen iskevä ammattiyhdistysväen niskoittelu pannaan kuriin lainsäädännöllä. Helsingin Sanomat puuttui asiaan poikkeuksellisen voimakkaasti 26. helmikuuta julkaistussa pääkirjoituksessaan, joka oli otsikoitu Poliittisten lakkojen rajoittaminen on perusteltua. Tekstissä läksytettiin ammattiliittoja valtuuksiensa ylittämisestä ja muistutettiin kansaa alentuvaan sävyyn, että ”[j]os Petteri Orpon (kok) johtama hallitus vaikuttaa työmarkkinaja sosiaaliturvauudistuksissa kovakouraiselta ja oikeistolaiselta, seuraavissa vaaleissa voi valita sitten toisenlaisen eduskunnan”. Pääkirjoituksessaan Helsingin Sa nomat vetää parlamentarismin mutkia rajusti suoraksi. Vaaleilla ei valita hallitusta vaan eduskunta, ja viime kevään vaaleissa Marinin edellinen halVääjäämätön liike VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi , toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi , voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Aleksandra Aksenova, Julius Halme, Elisa Helenius, Anton Hämäläinen, Antti Kurko, Nauska, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Rea-Liina Brunou, Mitja Jakonen, Emilia Männynväli, Giacomo Sini ja Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi /rekisteriseloste Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus ILMOITUS SISSI PENTTILÄ & AKU VARAMÄKI: PLANETAARINEN VAATEKAAPPI LIV STRÖMQUIST: PEILISALISSA KADOTETTU PARATIISI SAATANA ON KUOLLUT ”Post-satanistinen tilanne” on nimi ajalle, jossa yksilöille ja yhdessäololle vihamielisiä tunteita ei pystytä enää symbolisoimaan. Tuossa ajassa olemme muuttuneet riivaajiksi itsellemme ja toisillemme. Vastapuolen demonisoinnista on tullut osa poliittisen keskustelun arkipäivää. Esa Kirkkopellon ja työryhmän teoksessa tutkitaan voiko tanssin keinoin luoda kestävämpi ja yhteisjaollisempi suhde välillämme ja ympärillämme riehuviin, ihmistä mahtavampiin voimiin? Esitykset Zodiak Stagella 26.3.–13.4. www.zodiak.fi Kuinka monta vaatetta voi ostaa vuodessa niin että yksi planeetta riittää? Haalimme lisää vaatteita samaan aikaan, kun luemme jätevuorista, kasvavista päästöistä ja romahtavista tehtaista. Emme osaa pitää huolta vaatteistamme, emmekä erota tarvetta mieliteosta. Silmiä avaava tietokirja pureutuu vaateteollisuuden ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Se antaa konkreettisia työkaluja parempaan vaatearkeen ja neuvoo, kuinka pukeutua maapallon kanto kyvyn rajoissa ilosta tinkimättä. Kirja ilmestyy 25.3. Tilaa: www.gummerus.fi JUURIJUHLA – ROTFEST S a m m a k k o ALK UKE VÄÄ N MER KKI TUO TTE ET Espoolaisen kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFestin ohjelma sisältää kansanmusiikkia kaikilla mausteilla. Tapahtuman pääpaikka on Sellosali, mutta tapahtumia järjestetään myös seurantaloilla, kirjastoissa ja kirkoissa. Esiintyjiä ovat muun muassa Maria Kalaniemi, MeNaiset, Panu Savolainen & JPP, HoivaPelimannit, Anna Murtola & Joonas Widenius, Maija Kauhanen, Pelkkä Poutanen sekä virolaiset Mari Kalkun ja Trad.Attack! JuuriJuhla-RotFest 1.–6.4. www.juurijuhla.fi Tarina tiedon puun omenasta ja käärmeestä on länsimaisen kulttuurin peruspilareita. Kana dalainen näytelmäkirjailija Erin Shields on kirjoittanut Miltonin tunnetun runoelman pohjalta sukupuoliroolien ja ympäristöteemojen suhteen päivitetyn kome dian, jonka suomenkielisestä kanta esityksestä vastaa ohjaaja Janne Pellinen työryhmineen. ”Katsoja viihtyy ajatuksia herättävän tekstin äärellä… Tätä teatterikokemusta voi hyvin suositella sellaisillekin, jotka uskonnollista teemaa vieroksuvat.” (Kulttuuritoimitus). Esitykset keväällä Kellariteatterissa 4.5. asti. www.ttt-teatteri.fi niiden ratkaisuihin. Se antaa konkreettisia työkaluja parempaan vaatearkeen ja neuvoo, kuinka pukeutua maapallon kanto kyvyn rajoissa ilosta tinkimättä. NORA DADU: ROOLITUS Näyttelijä-käsikirjoittaja Noora Dadu tarjoaa omakohtaisessa esseeteoksessaan konkreettisia tapoja purkaa näyttelijöihin kohdistuvaa katsetta ja tutkii representaatiokeskustelun möykkyjä, jumituksia ja umpisolmuja. Samalla hän tarkastelee syrjivien rakenteiden syntyhistorioita sekä monia marginalisoituja edelläkävijöitä, jotka ovat mahdollistaneet muutoksen kohti moninaisempaa ja kuuntelevampaa kulttuuria. Kustantajan nettikaupasta 29 euroa www.vastapaino.fi BAMBI FOREVER! Surua ja melankoliaa – mutta myös toivoa ja huumoria. Bambi Forever! esittelee ensi kertaa Raimo ja Maarit Huttusen intohimolla ja persoonallisella otteella keräämän kokoelman, jonka he ovat lahjoittaneet HAMille. Edelleen karttuvan kokoelman juuret ovat Huttusten vuosina 1996–2007 pyörittämässä Galleria Bakeliittibambissa. Näyttelyssä kotimainen maalaustaide, grafiikka ja valokuvat avaavat ihmisyyden eri puolia ja ristiriitaisuuksia. 8.3.2024 alkaen hamhelsinki.fi Ka tja Tu kia ine n, Ba m bi Fo rev er, . Ku va: H AM / An na Taiv al. Ku va : Ka ri Su nn ar i aija Ka uh ane n Sin em Ka yac an / Zo dia k Meillä nykyihmisillä on pakkomielteinen suhde kauneuteen. Se miltä näytämme kuvissa on yhä tärkeämpää. Meistä on tullut voyeuristeja, vaikka tarkastelemme lähinnä itseämme. Filosofisten ja sosio logisten teorioiden avulla sarjakuvataiteilija Liv Strömquist peilaa aikamme kauneusriippuvuutta ja kertoo ulkoiseen olemukseen satsanneiden naisten tarinoita historian ja myto logian hämäristä nykyaikaan, Nefertitistä ja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Kylie Jenneriin asti. www.sammakko.com LUOMUA ESPOOSTA Alfalfa Silmusalaatti on suosituin Espoossa, Keran Halleilla viljeltävistä luomu Silmusalaateista. Pehmeä hernemäinen maku tulee puna-apilan ja sinimailasen versoista, jotka molemmat ovat herneen sukulaiskasveja. Alfalfa Silmusalaatti on heti käyttövalmis, suoraan haarukalla lautaselle tai leivän päälle laitettavaksi. Rasian kartonki on Stora Enson Inkeröisten kartonki tehtaalta ja on FSC sertifioitua kartonkia, kierrätettävissä nestekartonkina. www.silmusalaatti.fi TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 Amu Urhonen 44 Rautavaaran Tapsa 49 Sodan ja rauhan lapset 26 Panda INDONESIA 8, PERU 16, MADEIRA 30 & KYPROS 34 Nauska Nauska 2 säädäntö, tasa-arvoinen avioliittolaki ja naisten oikeudet ovat olleet suurten kansanliikkeiden ansioita. Tavallista on, että pyrkimykset kohti reilumpaa yhteiskuntaa ovat usein ensin aiheuttaneet suurta paheksuntaa. KANSALAISYHTEISKUNTA toimii sekin fysiikan peruslakien ehdoilla. Newtonin kolmas laki sanoo, että jos jokin kappale vaikuttaa toiseen kappaleeseen, jälkimmäinen kappale vaikuttaa takaisin vastakkaisella voimalla. Eli voima ja vastavoima. Mutta kuten hyvin tiedetään, harvoin tulee valmista kerralla, ja takapakkia voi tulla aina. Kansalaisoikeusliikkeestä huolimatta Yhdysvallat on edelleen rasismin läpäisemä, ja samat rakenteet vaikuttavat myös meillä. Naisten oikeuksia aborttiin on rajoitettu niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Suomessa työlainsäädäntöä yritetään rusikoida uuteen, osingoista hyötyviä rahoittajia miellyttävään muotoon. Liikkeessä pysymisen lisäksi onkin oltava tarkkana siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Lopulta pelin ratkaisee massa. Kun sitä on tarpeeksi, kappaleen kuin kappaleen vaikutus on vääjäämätön. EMILIA MIETTINEN 13 TEEMA: LIIKE SIVUT 10–11, 18–23, 27, 30–33, 38–39 lituspohja sai enemmän ääniä kuin Orpon hallituspohja. Lisäksi esitetty käsitys demokratiasta on varsin kapea. Terveeseen ja toimivaan demokratiaan ei kuulu pelkästään se, että käydään uurnilla tietyin määräajoin, otetaan lusikka kauniiseen käteen ja särvitään nöyrästi juuri sitä soppaa, mitä ennen seuraava äänestys mahdollisuutta tarjotaan. TERVEESEEN JA TOIMIVA AN demokratiaan kuuluu se, että kansalaisyhteiskunta ottaa kantaa, pitää meteliä, on aktiivinen, ärsyttävä ja niskoittelee, kun tarpeen on. Newtonin toisen lain mukaan kappaleen liikkeen nopeus ja suunta muuttuvat vain silloin, kun kappaleeseen vaikuttaa jokin ulkopuolinen voima. Ja yhteiskunta se vasta onkin liikkuva kappale. Yhteiskuntien suuret kehitysaskeleet kuten syrjivän lainsäädännön purku, oikeudenmukainen työlainM itr o H är kö ne n Pe rtt u Sa ks a An tti Ku rk o VASTAMAINOS 13
8 • 2 / 2024 MINNA , 35, Espoo ”Lasten oikeudet ovat lähellä sydäntäni. Itselläni on tällä hetkellä pieni lapsi. Maailmantilanne on yleisesti huolestuttava ja siksi myös rauhan puolesta toimiminen olisi tärkeää.” TOMMI , 57, Helsinki ”Ensimmäisenä mieleen tulee lasten ja nuorten hyvinvointi ja koulutuksen varmistaminen. Jokaisen pitäisi päästä suuntautumaan sellaiselle alalle, joka on hänelle paras. Lasten ja nuorten hyvinvointiin on mahdollista vaikuttaa politiikalla, jos vain tahtoa löytyy. Jos lapset ja nuoret jätetään tässä vaiheessa oman onnensa nojaan, millainen tulevaisuus heillä on edessään?” AHTI , 74, Helsinki ”Ihmisiltä pitäisi kysyä ensin sitä, mikä on huonosti. Ja kun kyselytutkimukset on tehty, siitä tulee vetää johtopäätökset ja sitten edistää niitä asioita, joita pitää parantaa. Minä ja sukulaiseni pärjäämme ihan hyvin.” MARJUT , 48, Jämsä ”Luonnon. Talous ja raha eivät saisi aina mennä edelle, vaan pitäisi mennä luonnon ehdoilla.” Minkä asian puolesta pitäisi toimia? Mielipide TEKSTI JA KUVAT VENLA VÄLIKANGAS Indonesiassa presidentiksi äskettäisissä vaaleissa noussutta ehdokasta syytetään ihmisoikeusrikkomuksista, ja väistyvä presidentti kahmii valtaa. Nukkuminen ei ole vaihto ehto Venäjällä. TEKSTI EMILIA MIETTINEN TEKSTI IIDA SIMES Ison maan pienet piirit Uurnille vaikka väkisin Su san na Pe son en M AAILMAN kolmanneksi suurimmassa demokratiassa Indonesiassa pidettiin parlamenttija presidentinvaalit helmikuun puolivälissä. Noin kahdesta miljoonasta äänestäjästä 78 prosenttia kävi uurnilla, ja tulos oli odotetun mukainen. Oikeistopopulistisen Gerindra-puolueen ehdokas, puolustusministeri Prabowo Subian to voitti noin 58 prosentin ääniosuudella annetuista äänistä. Hänellä oli kakkosmiehenään väistyvän presidentti Joko ”Jokowi” Widodon poika Gibran Rakabuming Raka. Toiseksi kisassa ylsi islamistien ääniä kerännyt sitoutumaton Anies Baswedan ja kolmanneksi Ganjar Pranowo, demokraattisen PDIP-puolueen ehdokas. PDIP on islaminuskoisen maan suurin puolue, ja se keräsi suurimman äänimäärän samanaikaisesti pidetyissä parlamenttivaaleissa. Puolueeseen on kuulunut jo vuodesta 2004 myös väistyvä presidentti Jokowi – ainakin tähän saakka. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin asiantuntija Andreas Harso no kertoi Voimalle sähköpostitse, että Jokowi käytännössä petti oman puolueensa asettumalla Prabowon taakse. Jokowi on viime aikoina varautunut huolellisesti siihen, ettei hänen tarvitse laskeutua vallan huipulta, vaikka hänen sallitut kaksi viiden vuoden vaalikauttaan presidenttinä ovatkin ohi. ”Jokowin sisäpiiristä kerrotaan, että hän aikoo ottaa vallan parlamenttivaalien toiseksi suurimmassa [keskustaoikeistolaisessa] Golkar-puolueessa saadakseen vaikutusvaltaa Prabowon koalitiossa”, kertoo Harsono. ”Jokowi ajattelee, että suuri puolue takanaan hänestä olisi vastavoimaksi uudelle presidentille.” Prabowo on ollut presidentinvaaleissa ehdolla kahdesti aiemmin Jokowin vastaehdokkaana, huonolla menestyksellä. Jokowi valittiin ensimmäistä kertaa Indonesian presidentiksi vuonna 2014, ja hän on kaiken aikaa ollut huomattavan suosittu, mikä johtuu ”V ENÄLÄISET eivät halua äänestää”, raportoi riippumattoman venäläisen Meduza-lehden Andrei Pertsov 4. maaliskuuta 2024. Hänen mukaansa hallinnolla on täysi työ saada väkeä vaaliuurnille 17. maaliskuuta, jolloin järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Maan johto toivoo suuria äänestysprosentteja. Niiden saavuttaminen on vaikeaa. Venäläisten innokkuus äänestää on ennätysalhaalla – siitä huolimatta, että äänestämättömyydestä rangaistaan. Valtion viroissa olevat henkilöt voivat menettää työpaikkansa. Joka tapauksessa istuvan presidentin Vladimir Putinin voitto näyttää varmalta. Maanpaossa oleva oligarkki Mi hail Hodorkovski kannustaa venäläipitkälti hänen maineestaan vaatimattomana työväentaustaisena köyhien ystävänä. Myös Kiinan sijoitusten varassa kohisten kasvanut talous on edesauttanut Jokowin suosiota. Hänen maineensa on kuitenkin viime aikoina kolhiintunut. Indonesian lakia muutettiin hiljattain niin, että Jokowin 36-vuotias poika Gibran Rakabuming Raka pystyi asettumaan vara presidenttiehdokkaaksi Prabowon rinnalle. Aiempi ikäraja oli 40 vuotta, mutta perustuslakituomioistuinen pää tuomari Anwar Usman – joka on Gibranin setä ja Jokowin lanko – laski ikärajaa. Jokowia on syytetty myös siltarumpu politiikasta, millä tarkoitetaan valtion varojen kanavoimista paikallisesti omaa poliittista hyötyä varten. Jokowin hallinto ilmoitti kolme kuukautta ennen vaaleja, että jokainen Indonesian piirikunta saisi valtion budjettiin aiemmin suunnittelemattomia varoja infrastruktuurin parantamiseen. ”Hallitus on yksinkertaisesti sitoutunut työskentelemään kansan eteen, ei kenenkään muun. Älkää tehmuutamia kertoja asettunut presidentti Putinin ehdotuksia vastaan, mutta hyökkäystä Ukrainaan hän ei vastusta. Kun laitaoikeistolainen liberaalidemokraattinen puolue valitsi Leonid Slutskin ehdokkaakseen, ehdokas ilmoitti kannattavansa ”alueellista tasaarvoa” ja sosiaaliturvaa. Samaan hengen vetoon hän jatkoi, ettei hän halua viedä ääniä Vladimir Putinilta. Lue lisää venäläisten aktivismista ja katso ote Hodorkovskin puheesta Voiman nettisivuilla voima.fi. siä protestoimaan presidentinvaalien aikaan. Samaa on kehoittanut kuuluisa demokratian puolesta kampanjoiva Anastasia Ševtšenko. Hodorkovski ja Ševtšenko vierailivat Helsingissä helmikuussa ja puhuivat laajalle yleisölle mielenosoituksessa Putinen ”hirmuhallintoa vastaan”. Vuonna 2021 Ševtšenko tuomittiin Venäjällä neljäksi vuodeksi vankilaan osallistumisestaan ”epätoivotun” organisaation, ”Avoimen Venäjän”, toimintaan. Ševtšenko ehti paeta maasta ennen tuomion täyttöönpanoa. HARVA VENÄJÄN ULKOPUOLELLA tietää keitä ovat Vladislav Davankov, Nikolai Haritonov ja Leonid Slutski. He ovat presidentinvaalien ehdokkaita Putinin ohella. Vladislav Davankov on keskusta-oikeistolaisen Uusi kansa -puolueen ehdokas. Novaja Gazeta -lehden mukaan Davankov sanoi helmikuussa 2024, ettei rauhanneuvotteluille Ukrainan kanssa ole mitään estettä. Hän tavoitteensa neuvotteluissa olisi ”vahva ja itsenäinen Venäjä”. Nikolai Haritonov on kommunistisen puolueen ehdokas. Haritonov on Hodorkovski Helsingissä 25. helmikuuta 2024.
2 / 2024 • 9 Karstein Volle TEKSTI JULIUS HALME UNRWA uhattuna Jo ko W ido do kö tästä poliittista”, kommentoi Jokowi The Jakarta Postin mukaan. Voittajan synnit Nyt valtaan valitun Prabowon sanotaan johtaneen massamurhiin syyllistyneitä joukkoja Itä-Timorilla autoritaarisen Suharton vuosien 1965–1966 vallankaappauksen aikaan. Tuolloin kommunistit ajettiin maasta ja noin miljoona ihmistä surmattiin. Prabowoa, jonka appiukko Suharto oli, syytetään myös muun muassa kahdenkymmenen demokratiaaktivistin kidnappauksen järjestämisestä 1990-luvun lopulla. Heistä kolmeatoista ei ikinä löydetty. Kenraali Prabowon ura armeijassa päättyi vuonna 1998 Suharton vallasta luopumisen jälkimainingeissa. Usein demokratianvastaisesti puhunut Prabowo kieltää itse kaikki ihmisoikeusrikkomukset. Hänen tämänkertainen kampanjansa käytti vahvasti hyväkseen sosiaalista mediaa, etenkin TikTokia, ja se sai tehokkaasti häivytettyä Prabowon verisen armeijan kenraalin maineen. Netissä pyöri vaalien alla lukuisia viraaleja videoita, joissa Prabowo tanssi kuin hellyttävä nallekarhumainen isoisä. Virallisissa kampanjamainoksissakin käytettiin usein vain hänen avatartaan eli virtuaa lista piirroshahmoa. Mutta toisin kuin kaksi mutta presidenttiehdokasta, Prabowo kieltäytyi vastaamasta vaalien alla Human Rights Watchin kyselyyn, joka kartoitti ehdokkaiden ajatuksia keskeisistä ihmisoikeuskysymyksistä Indonesiassa. ”Se ei ollut hyvä merkki. Hän ja hänen väkensä voivat olla haluttomia vastaamaan, sillä kyselyn tulokset saattavat selkeästi erota siitä, mitä he todellisuudessa aikovat tehdä”, kommentoi Andreas Harsono. Prabowo otti ennen vaaleja tarkoituksella etäisyyttä fundamentalistisiin islamisteihin, mutta monet pohtivat, millainen asema heillä tulee maassa olemaan Prabowon kaudella. ”Prabowo on kerännyt islamistien kannatusta alkaen vuodesta 1991, kun presidentti Suharto lähentyi heitä Indonesian armeijan voimasuhteita tasapainottaakseen. Tämä asetelma on olemassa edelleen. Mutta aivan kuin Suharto ja muut populistit, Prabowo tulee presidenttinä häilymään islamistien ja indonesialaisen valtavirta-ajattelun välillä. Ongelmaksi muodostuu se, millä tavoin tämä heiluriliike tulee vaikuttamaan etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin.” Demokratian ahdinko Harsono kertoo, että keskusvaalikomitea ei ole maaliskuun alkuun mennessä vielä vahvistanut vaalien virallista tulosta, vaan se on raportoinut ongelmista sähköisessä tiedonkulussa heidän tieto järjestelmiensä ja vaalipaikkojen välillä. ”PDIP ja kaksi muuta suurta puoluetta aikovat pitää parlamentin erityisiä istuntoja epäillyn vaalivilpin vuoksi, ja tämän presidentti Jokowi on yrittänyt estää.” Harsonon mukaan Indonesian demokratian ongelmat kumpuavat sekä maan verisestä historiasta että modernin yhteiskunnan ilmiöistä. ”Ensimmäiseksi, maassa ei ole koskaan käyty läpi menneitä ihmisoikeusrikkomuksia kuten vuoden 1965 joukkomurhia ja muita verilöylyjä. Niistä vastuussa olevat miehet ovat saaneet pitää poliittisen ja taloudellisen valtansa. Toiseksi, TikTok on suoraan heikentänyt journalismia. Kolmas keskeinen ongelma on ollut Jokowin siltarumpupolitiikka.” Uhattuna on myös vapaa media ja kansalaisyhteiskunta. Jokowin kabinetin ministeri Luhut Binsar Pand jaitan veti kaksi aktivistia oikeuteen kunnianloukkauksesta, koska he olivat puhuneet julkisesti armeijan salaisista Papuan kultavarantoihin liittyneistä operaatioista. Aktivistit saivat oikeudelta vihdoin vapauttavan päätöksen tammikuussa 2024. ”Indonesian demokratia ei ole koskaan ollut tällaisessa alennustilassa sitten Suharton. Meidän täytyy tehdä paljon töitä säilyttääksemme sen rajallisen medianvapauden, joka meillä vielä on, ja vielä enemmän töitä sanan vapauden eteen.” Presidentti Jokowin selfie puolustusministeri Prabowon ja journalistien kanssa lokakuussa 2019. TikTok sai tehokkaasti häivytettyä Prabowon verisen kenraalin maineen. I SRAEL SYYTTI 4. maaliskuuta 450 UNRWA:n työntekijän olevan Hamasin ja muiden Gazan aseellisten ryhmien ”sotilaallisia toimijoita”. Muun muassa Suomi keskeyttti rahoituksensa YK:n alaiselle palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle jo tammikuun lopussa, kun Israel syytti 12 järjestön työntekijää osallisuudesta lokakuiseen hyökkäykseen. UNRWA:n johtaja Philippe Lazzarini on sanonut, että kyseessä on mustamaalauskampanja. Lähi-Idän tutkija Tii na Järvi vahvistaa, että tuoreimmat syytökset hyvin todennäköisesti ovat mustamaalausta. UNRWA:lla on Gazassa noin 13 000 työntekijää, joista suurin osa on paikallisia. Mediassa puhutaan Hamasista useimmiten terroristijärjestönä, mutta se on myös poliittinen puolue ja toimija. ”Ei olisi mitenkään ihmeellistä, jos UNRWA:n työntekijöillä olisi puolueen jäsenkirja”, Järvi sanoo. Israel ei ole esittänyt rajuimmille syytöksille todisteita. Järven mukaan Israel on mustamaalannut järjestöä jo vuosikymmeniä. ”Palestiinalaispakolaiset näkevät UNRWA:n muistutuksena maailmalle heidän pakolaisuudestaan. Israelin kannalta se kyseenalaistaa Israelin valtion olemassa olon legimiteettiä ja muistuttaa siitä, että valtio on perustettu etnisten puhdistusten kautta”, Järvi kertoo. Israel esitti ensimmäiset syytökset UNRWA:n työntekijöiden osallisuudesta lokakuun hyökkäyksiin heti sen jälkeen, kun Kansainvälinen tuomioistuin ICJ antoi välipäätöksensä Israelia vastaan käytävässä kansanmurhaoikeudenkäynnissä. ICJ piti uskottavana, että Israel toteuttaa kansanmurhaa. Lähi-Idän tutkija Antti Tarvaisen mukaan UNRWA:n rahoituksen lakkauttamiset voidaan nähdä kostotoimina, joissa liittolaissuhteet ratkaisevat. ”Rajallisuudestaan huolimatta ICJ:n päätös oli suuri voitto Palestiinalle. Sen jälkeen tietyt länsimaat varsin koordinoidun oloisesti katkaisivat tuen.” Hän sanoo, että UNRWA:n rahoituksen hiipumisen seuraukset ovat jo nyt katastrofaaliset. Lääkkeiden, ruuan ja puhtaan veden puute tappaa enemmän ihmisiä kuin pommit ja aseet.
10 • 2 / 2024 Amu Urhonen pitää matkustamisesta, vaikka joutuu selvittämään erikseen liikkumisensa mahdollisuuksia. TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS KUVA ANTTI KURKO Tampereella asuva Amu Urhonen on koulutukseltaan seksuaalineuvoja ja teologi. Liikkumisen riemua V AMMAISUUS nähdään Suomessa yksilön kokemuksena, ominaisuutena ja puut teena, ei yhteiskunnallisena ilmiönä, eikä yhteiskunnan esteiden purkaminen ole vallitseva trendi. Näin toteaa Amu Urhonen, Suomen Lähetysseuran vammaisten henkilöiden oikeuksien asiantuntija ja entinen vihreiden kunnallispoliitikko. Hän on toiminut myös vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n puheenjohtajana. Hän on kirjoittanut vammaisuutta laaja-alaisesti käsittelevän teoksen Kompastuksia (Into 2011). Se, ettei vammaisille nähdä kuuluvan samat oikeudet kuin muille ihmisille, näkyy Urhosen mukaan kaikilla elämän osa-alueilla. Esimerkiksi fyysinen esteettömyys tarkoittaa sitä, mitkä asiat tai palvelut ovat ihmisen saavutettavissa, vaikkapa pääseekö johonkin paikkaan portaiden lisäksi hissillä. Mutta esteettömyysvaatimusta ei ole kirjattu Suomessa lakiin, eikä sen toteutumattomuudesta seuraa sanktioita. Siksi esteettömyyden toteutuminen on niin sanotusti hyvän tahdon varassa. Vammaisten henkilöiden syrjiminen näkyy myös työelämässä. Esteettömyysnormit eivät esimerkiksi koske työpaikkoja, kertoo Urhonen. ”Vammaisia henkilöitä ei nähdä potentiaalisesti työntekijöinä, jos heillä ei ole pääsyä työpaikoille.” Urhonen sanoo, että vaatimusta esteettömyydestä perustellaan joskus sillä, että esteettömyyden sanotaan hyödyttävän kaikkia. Se ei pidä täysin paikkaansa. Esimerkiksi näkövammaisten käyttämä pistekirjoitus hyödyttää luonnollisesti vain niitä, jotka osaavat lukea sitä. ”Mutta esteettömyyden turvaaminen on tärkeää siksi, että kyse on toisen henkilön ihmisoikeuksien toteutumisesta.” Pyörätuoli vapauttaa Vaikka vammaisuus nähdään yksilön rajoitteena, todellisuudessa rajoitteet ovat yhteiskunnan rakenteissa ja tulevat esiin arkisissa tilanteissa. ”Elän kahden kaupungin välillä ja matkustan paljon junalla. VR ei odota, että minulla voisi olla nälkä. En pääse junassa ravintolavaunuun, koska sinne on portaat. Pitkän matkan linjaautoihin ei pääse pyörätuolilla”, Urhonen sanoo. Myös vammaisen käyttämää apuvälinettä saatetaan pitää rajoitteena. Urhonen kuitenkin kertoo, että hänelle pyörätuoli on mahdollistaja. ”Ennen kuin sain lapsena pyörätuolin, pelkäsin jatkuvasti että kaadun, ja olin hidas liikkumaan. Kun sain ensimmäistä kertaa pyörätuolin, olin riemuissani. En kuitenkaan saanut sanoa asiaa ensin ääneen, vaan vasta monen vuoden päästä. Edelleen, kun saan uuden tuolin noin viiden vuoden välein, se on aina juhlahetki.” ”Pyörätuolin saaminen vei aikaa ehkä siksi, että ympärilläni olleilla aikuisilla oli vahva ajatus siitä, että pysty asento on se, mihin pitää pyrkiä, ja että pyörätuolin käyttäminen on luovuttamista”, Urhonen muistelee. Apuväline on herättänyt muitakin ennakkoluuloja. Kun Urhonen deittailee, häneltä saatetaan kysyä, miten pyörätuoli rajoittaa häntä. ”Sanon aina, että eihän se rajoita, vaan päinvastoin. Ilman sitä en pystyisi elämään elämääni.” Pyörätuolin näkeminen rajoitteena ja vammaisen henkilön näkeminen avun tarvitsijana aiheuttaa myös suoranaisia vaaratilanteita. Ihmiset saattavat auttaa väkisin, vaikka Urhonen kertoisi, ettei tarvitse apua. ”Joskus, kun liikun ei-vammaisen kaverini tai lapseni seurassa pyörätuolilla, ohikulkijat paheksuvat, että tämän kaverini tai lapseni pitäisi työntää minua. Kun sanon, etten tarvitse apua, ihmiset saattavat alkaa väitellä asiasta.” Urhosta on kehotettu olemaan kiitollinen avusta. Väkisin auttaminen on kuitenkin fyysisen koskemattomuuden loukkaus ja turvallisuusriski. Kerran Urhonen kaatui ja sai aivotärähdyksen, koska väkisin auttaja lähti työntämään hänen pyörä tuoliaan ilman lupaa. ”Väkisin auttamisessa on kyse vallankäytöstä. Se on osoitus siitä, että vammaiset ihmiset on toiseutettu.” Oikeus liikuntaan kuuluu jokaiselle. Urhosen mielestä on tärkeää, että liikkumisen normit eivät sulje ketään ulkopuolelle. Ihmisille tulee turvata erilaisia liikkumisen muotoja, ja kaikki liikuntamuodot tulee nähdä yhtä hyvinä. Arkiliikuntaan liitetään tyypillisesti ohjeita, kuten ”käytä portaita” ja ”vältä istumista”. ”Minä istun koko ajan paitsi silloin kun makaan tai konttaan, enkä ole koskaan pystyasennossa. Silti minullekin tekee hyvää harrastaa liikuntaa.” Urhoselle pyörätuolilla kelailu on mieluisa liikuntamuoto. Urhonen matkustelee työnsä puolesta, Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppaneita kun on ympäri maail
ROKASTA RAGUUN M UINAISESSA ROOMASSA , satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua, hernerokkapäivä oli joka päivä. Välillä tosin keitoksissa oli papuja ja linssejä. Kikherneitä syötiin sekä sooseissa että paahdettuna. Näiden ruokien avulla jaksoi pitkälle iltaan katsomaan gladiaattoreiden näytöksiä ja vielä orgioihinkin. Kaikkihan tietävät mitä niissä tapahtui: löhöiltiin divaaneilla, syötiin viinirypäleitä suoraan isoista tertuista ja juotiin viiniä. Suosittu välipala oli pähkinät. Ei humahtanut kuin vaivaiset 2300 vuotta, kun oli ilmestyvä Voima 7/2002. Otsikolla Kas vissyöjän koulukiusaukset gonzojournalistit Johanna Koskinen ja Santtu Siippainen kävivät Helsingissä opiskelijoiden ruokaloissa ottamassa selvää, saako niistä ”kasvisruokaa”, jolla jutussa tarkoitettiin vegaanista ruokaa. Tämä on tärkeää avata, sillä edelleen ”kasvisruuaksi” saatetaan kutsua myös ruokia, joissa on eläinperäisiä tuotteita kuten maitojalosteita ja jopa kalaa. Jutun mukaan vuonna 2002 ruokatarjoilu oppilaitoksissa oli aika antiikkista, paitsi että mukaan oli tullut myös perunaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa. Niitä muinaiset roomalaiset eivät tunteneet, koska niitä kasvatettiin tuolloin vain Etelä-Amerikan mantereella. KOSKISEN JA SIIPPAISEN juttu alkoi veret seisauttavasti. ”’En minä tiedä miltä se kasvisruoka maistuu, kun en sitä koskaan ite syö’, tokaisee tamperelaisen ammattikorkeakoulun keittäjä pontevasti räävitöntä valkopippurinkäyttöä kummastelevalle opiskelijalle.” Selvähän se, että tutkivat toimittajat suuntasivat muualle katsomaan, ovatko ruohot vihreämpiä toisilla lautasilla. Unicafen ruokalajit oli hienosti nimetty: ”gruusialainen kaalivuoka, kasviksia itämaiseen tapaan ja kasvispata venäläisittäin”. Ikävä kyllä Voiman testipäivänä kasvisruoka oli loppu. Testaajat söivät sitten salaattia ja näkkäriä. Taideteollisen Meccalassa ei edes tarjottu kasvisruokaa. ”Keittiömme ei pyöri täydellä teholla”, oli keittäjä arvoituksellisesti tokaissut. Toinen testaaja tyytyi kahviin, toinen otti pelkkää pastaa ja riisiä ketsupin kanssa. Testaajat pääsivät kuin pääsivätkin Kallion lukioon lounastamaan oppilaiden ruokalaan. Kulinaariset elämykset olivat kierroksen parhaat – aikaisempien kokemusten ylittämiseen ei tosin paljoa vaadittu. Kalliossa oli kasvispihvejä, tummaa riisiä ja runsaskuituista näkkäriä. VIELÄ NYKYÄ ÄN , 22 vuotta Voiman ankarien koettelemusten jälkeen, kasvisyönnistä rangaistaan einesten korkeammalla hinnoittelulla ja kehnoilla ravintola-annoksilla. Sen sijaan laitosruuat ovat parantuneet paljon. Tätä kirjoittaessani Kallion lukiossa tarjottiin hernerouhejuuresragua. Aalto-yliopistossa, jonne taideteollinen opiskelu on siirretty, oli kookos-kasviscurrya luomutofulla. Unicafe tarjosi fermentoitua härkäpapua tomaatti-rucolakastikkeessa. Se on avannut jopa kokonaan vegaanisen ravintola Myöhän, josta saa hampurilaisia, nugetteja, ranskalaisia ja kaljaa. Firma on viestinyt, että usein kasvisruoan kulutus ylittää liharuokien kulutuksen. Opiskelijoissa on toivoa. TEKSTI JA KUVA IIDA SIMES Ei kai kukaan suuria muutoksia saavuttanut aktivisti ole välttynyt hankalan ihmisen leimalta. Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Antiikkinen tarjoiluehdotus maa. Työmatkalle lähteminen vaatii häneltä enemmän käytännön järjestelyjä kuin kollegoilta. Työnantajalla on käytössä matkatoimisto, jonka kautta työntekijöille järjestetään majoitus ja lennot. Urhosen on aina varmistettava erikseen itse, että hotelli on esteetön ja että hänet autetaan lentokoneeseen. Urhonen kuitenkin sanoo olevansa tottunut selvittämään ja varmistamaan. Matkustaminen itsessään on hänelle tärkeää. Urhonen pitää erityisesti reppureissaamisesta ja lähtee matkaan mielellään yksin. Kaikki politiikka on vammaispolitiikkaa Kuntapolitiikassa toimiminen vaati Urhoselta aikanaan syventymistä kaikkiin politiikan sektoreihin. Laajasta perehtyneisyydestä huolimatta hänellä on ollut joidenkin mielestä vammaisena henkilönä yhden asian poliitikon leima. ”Vaikka ihminen on tietyn alan asiantuntija, ei ole niin, ettei hän saisi ottaa kantaa mihinkään muuhun asiaan”, Urhonen huomauttaa. Kerran puoluevaltuustossa Urhonen piti puheenvuoron turvapaikanhakijoita koskevasta asiasta. Seuraava puhuja mainitsi omassa vuorossaan saman asian, ja aiheesta nousi runsaasti keskustelua. Muut keskustelijat viittasivat omissa puheenvuoroissaan vain jälkimmäisen henkilön puheenvuoroon, vaikka aiheen oli alun perin nostanut esiin Urhonen. ”Minua ei kuunneltu, koska puheen aiheena oli jokin muu kuin vammaispolitiikka.” ”Ehkä sukupuolellanikin on jotain vaikutusta: naisten oletetaan puhuvan perheestä ja ehkä sote-politiikasta ja vammaisen oletetaan puhuvan vammaiskysymyksistä. Minulta ei ehkä odoteta vakavasti otettavia kannanottoja vaikka talouspolitiikkaan tai muuhun niin sanottuun kovaan politiikkaan.” Urhonen on törmännyt myös vammaisten itsesyrjintään. Ilmiö nousi esiin esimerkiksi vuonna 2021 toteutetussa, Demo ry:n tilaamassa selvityksessä, jonka tekemiseen Urhonen osallistui osana Kalevi Sorsa -säätiön tutkijaryhmää. Selvitystä varten tehdyissä haastatteluissa jotkut vammaiset puolueaktiivit kertoivat, että he ovat jättäytyneet pois puolueen epämuodollisesta toiminnasta, koska ovat pelänneet osallistumisensa aiheuttavan liikaa kuluja ja vaivaa tai koska he ovat olettaneet, että kohteet tai kulkuvälineet olisivat esteellisiä. Myös silloin, kun Urhonen toimi puoluepolitiikassa, jotkut vammaiset politiikassa toimineet henkilöt eivät vaatineet omien esteettömyyteen liittyvien tarpeidensa huomioimista. Taustalla oli pelko hankalaksi leimautumisesta. Urhonen on itsekin pelännyt samaa. Politiikassa asioista sopiminen vaatii hänen mukaansa luottamusta, joka rakentuu ihmisten välisissä suhteissa. Ihmissuhteita hän ei ole koskaan halunnut vaarantaa, mutta aina vaihtoehtoja ei ole ollut. ”Minua pidetään tosi hankalana ihmisenä. Olen jollain tasolla hyväksynyt sen, koska toinen vaihtoehto olisi, että mikään ei muutu. Ei kai kukaan suuria muutoksia saavuttanut aktivisti ole välttynyt hankalan ihmisen leimalta. Minulla on kuitenkin ympärilläni ihmisiä, jotka tukevat minua. Vahva visio paremmasta maailmasta auttaa ja antaa merkityksellisyyttä.” Asenteet eivät riitä Urhonen puhuu vammaispolitiikasta mielellään, sillä hän on aiheen asiantuntija. Lisäksi hän ajattelee, että vammaisten henkilöiden on tärkeää osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Urhonen huomauttaa, että kaikki politiikka on vammaispolitiikkaa: ”Vammaiset ovat ihmisiä ja kaikki politiikka liittyy ihmisiin.” Uusi vammaispalvelulaki on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2025. ”Aikanaan vammaispalvelulaki [vuodelta 1987] oli vammaisen kansanedustajan Kalle Könkkölän saavutus ja itsenäisen elämän laki. Tulevaan lakiin olisi tulossa enemmän hoivan ja huolenpidon elementtejä, jotka eivät tue vammaisen henkilön itsenäistä elämää.” Urhosen mukaan erityisesti koronaaikana nousi esiin ajatus siitä, että tarve vammaisten suojelemiselle on suuri. Esimerkiksi vammaisten laitoshoito nähdään Urhosen mukaan yhä useammin hyväksyttävänä. Mutta henkilön suojeleminen ei saisi rikkoa itsemääräämisoikeutta. Lisäksi nykyään kuntapolitiikassa ja eduskunnassa varsinkin vammaisten lasten äidit ovat ottaneet näkyvämmän roolin vammaispolitiikassa vammaisten henkilöiden itsensä sijaan. Se voi olla ongelmallista, mikäli omaiset ja vammaiset eivät jaa samoja näkemyksiä. ”Ennen nykyistä työtäni työskentelin tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin vammaisaktivismia. Kun haastattelimme aktivisteja, heidän tavoitteensa olivat erilaisia kuin heidän vanhempiensa.” Urhosen mukaan kokoomuksen vaaliohjelmassa oli hyviä esteettömyyskirjauksia. Nykyiseen hallitusohjelmaan ei sen sijaan ole kirjattu mitään vammaisten oikeuksiin liittyviä toimenpiteitä. Pelkkä yhteiskunnallinen keskustelu ennakkoluulojen murtamisesta ja asenteiden merkityksestä ei riitä siihen, että vammaisten oikeudet toteutuvat paremmin: ”Nyt tarvitaan lakeja ja rakenteita – varmuutta siitä, että asiat toteutuvat asenteista riippumatta.”
12 • 2 / 2024 Totta vai tarua? TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Tarinat auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja maailmaa. Toisinaan ne kertovat meistä enemmän kuin tiedostammekaan. I HMISET OVAT ammoisista ajoista punoneet tarinoita. Ne voivat olla viihdyttäviä tai opettavaisia, ne saattavat juurruttaa uskomuksia, rakentaa kansallistunnetta tai esimerkiksi myydä meille hyödykkeitä. Vaikka tarinoiden muodot ja tavoitteet vaihtelevat, kertovat ne aina jotain kertojistaan ja yhteiskunnista, joiden helmoissa he ovat syntyneet. Aina emme itsekään huomaa, mitä tulemme niissä itsestämme paljastaneeksi. Broileri on tehotuotantoa varten pitkälle jalostettu kanalintu, joka saa elää useimmiten viitisen viikkoa. Suomessa heitä teurastetaan vuosittain noin 80 miljoonaa. Todennäköisesti maailman historiassa mitään lintu lajia ei ole elänyt yhtä runsaslukuisesti, ja silti broileri on ollut melko näkymätön tarinoissamme. Turun yliopiston tutkija Helinä Ääri teki Broilerikulttuuri-väitöstutkimuksensa suomalaisessa kirjallisuudessa löytyvistä viittauksista broilereihin. Aineistonsa hän valitsi vuosina 1969–2019 julkaistuista kirjoista ja sarjakuvista, joissa viitattiin broilereihin elävinä tai kuolleina. Ääri pyrki tutkimuksensa avulla ymmärtämään paremmin suhdettamme broilereina tunnettuihin kanoihin. ”Eläinteollisuudesta on hirveän vähän humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Tämä on pyrkimys tuottaa tietoa eläinteollisuudesta kulttuurisena kysymyksenä, ja valitsin sieltä mahdollisimman ison lohkon, broilerituotannon.” Mitä tarinat kertovat? Äären tutkimusaineiston mukaan kirjallisuudessa kanaa kohdataan harvoin yksilönä, tai ylipäätään eläimenä – useimmiten kana on vain kappale lihaa. Muutosta on kuitenkin havaittavissa. Lähemmäs nykyhetkeä siirryttäessä viittaukset kanoihin yksilöinä ja eläinoikeuksiin yleensä lisääntyvät aineistossa. Väitöstutkimuksensa jälkeen Ääri on lukenut naisille suunnattua, 2020luvun suomalaista romanttista viihdekirjallisuutta, ja siinä muutos on jo selvä. ”Ei ole tullut vastaan oikeastaan yhtään kirjaa, jossa ei olisi jonkinlaista viittausta veganismiin tai eläinten kärsimykseen eläinteollisuudessa tai vähintään lorautettaisi kahviin kauramaitoa.” Jos tarinat kuvaavat itseymmärrystämme, voisi näitä uusia huo mioita pitää toivoa antavina. Toisaalta tarinoita ei kannata pitää suoraan kuvauk sena todellisuudesta. ”Tarinoissa voi painottua todellisuuden kuvaamisen sijaan toive siitä, mitä voisimme olla. Tarina voi pyrkiä siirtämään meitä sinne oikeaan suuntaan.” Uuden rakentaminen tarinoiden tukemana onkin hyväksi havaittu tapa edetä. Onhan tarinoiden avulla rakennettu kokonaisia kansakuntiakin, kuten Benedict Anderson hahmotteli klassikkoteoksessaan Kuvitellut yhteisöt. Totaalinen käännös Jos aikuisille suunnatuissa kirjoissa toisenlajiset eläimet näkyvät pääosin ravintona, on tilanne lastenkirjoissa tyystin eri. Niissä eläimet usein kuvataan aktiivisia toimijoina ja lukijaa ohjataan toivomaan heidän parastaan. Tämä tuottaa ristiriidan tarinoiden ja todellisuuden väliin. Esimerkiksi Kolmessa pienessä porsaassa sankarit ovat sikoja ja pahaa edustaa susi, jonka absoluuttista pahuutta kuvaa halu syödä porsaat. Lukijan asema porsaiden puolella on selkeä, vaikka porsaiden syöminen on yhteiskuntamme standardi ja useat lukijat itsekin syövät porsaiden kalmoja. ”Ehkä yhteiskunnalle on arvokasta, että lapsille opetetaan eläinyksilöiden lempeää ja kunnioittavaa kohtelua. Ja opetetaan se nimenomaan erillään eläinten syömisestä ja institutionalisoidusta eläinten hyväksikäytöstä. Hieman varttuneemmat lukijat ovat oletettavasti jo oppineet, että koiraa ei saa potkaista eikä kissaa vetää hännästä ja tiput ovat söpöjä ja niistä kuuluu pitää huolta, jolloin tätä ei tarvitse enää erikseen sanoa.” Ääri ei kuitenkaan usko, että syyt muutokselle tyhjenisivät tuohon selitykseen. Äären mukaan ristiriitaa voisi hahmottaa sellaisten käsitteiden kuin kognitiivinen dissonanssi tai lihaparadoksi kautta. ”Tottakai monet ihan hyvin tietävät, että esimerkiksi broilerit kärsivät hirvittävästi tuotannossa, mutta he pystyvät siirtämään ajatuksen sivuun. Elämme yhteiskunnassa, joka aktiivisesti tukee muiden eläinten syömistä ja päivälehdet, naistenlehdet, koko mediakenttä on täynnä broilerireseptejä. Jos saa joka suunnasta jatkuvasti viestin, että broilerin syöminen on myönteinen tai neutraali teko, niin silloin näin koetaan, vaikka tiedettäisiin ettei se sitä ole.” Jotain tästä ymmärryksestä kertoo myös se, kuinka broileriin tai kanaan viittaavia sanoja käytetään ihmisistä puhuttaessa. Niillä ei ole ikinä positiivista merkitystä, ja broilerilla viitataan esimerkiksi vähäarvoisiin ja epäterveellisen yksipuoliseksi hiottuihin ominaisuuksiin poliitikossa. Olemme johdonmukaisia näiden sanojen käytössä, mikä viittaa laajasti jaettuun ajatukseen siitä, että kanat eivät ole arvokkaita tai toimintakykyisiä. ”Eiväthän tuottajatkaan väitä, että kanat olisivat itsessään arvokkaita lintu yksilöitä. Broileria markkinoidaan tehokkaasti tuotettuna lihana, mutta ei yksilön arvoa koskaan nosteta esiin”, Ääri jatkaa. Poissaolevat Helinä Ääri käytti yhdysvaltalaisen Carol J. Adamsin esittelemää käsitettä ’poissaoleva viittauskohde’ omassa tutkimuksessaan tarkastellessaan tuotantoeläinten samanaikaista näkymistä (ruokana) ja näkymättömyyttä (yksilöinä). ”Käsite on kehitetty väkivallan ja väkivallan kuvausten analysoimiseen. Sitä on sovellettu esimerkiksi eläinten syömisen, seksuaalisen hyväksikäytön ja rasistisen väkivallan tarkastelussa. Adams kuvaa poissaolevaksi viittauskohteeksi tekemisen kehää, jossa on kolme vaihetta.” Ensimmäisenä tapahtuu esineellistäminen. Henkilöön ei suhtauduta itsessään arvokkaana olentona, vaan hänet alennetaan toiminnan kohteeksi. Seuraava vaihe on paloittelu. Tämä voi tarkoittaa konkreettista paloittelua, kuten ruhoille on tapana tehdä. Paloittelu voi olla myös kuvainnollista, mitä nähdään seksuaalisen väkivallan yhteydessä, kun toinen määrittyy vain ruumiinsa osina, eikä häntä lähestytä kokonaisena henkilönä. Kolmas vaihe prosessia on kuluttaminen, eli se minkä esineellistäminen ja paloittelu mahdollistaa. Silloin voidaan vaikka syödä liha ilman, että tarvitsee kohdata ajatusta siitä, että liha on osa toisen kehoa. Vaikka tämä prosessi ei ole läheskään aina tiedostettu, olemme tottuneet siihen. Sitä myös tukevat mainokset ja elintarvikkeet, joissa yksilöt ovat muuttuneet massaksi, kanat suikaleiksi. Nykyfaabelit Paradoksaalisesti eläinteollisuuden mainokset rinnastuvat kuvastonsa puolesta enemmän lasten satuihin kuin aikuisille tarkoitettuun kirjallisuuteen. ”Tähän todellisuudesta erkaantumiseen on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi Oikeutta eläimille -yhdistys. Se on julkaissut versioita mainoksista, joissa onkin kuvia normaalissa, varsin karmaisevassa kunnossa olevista tuotantoeläimistä.” Satukuvaston ohella mainoksille on tyypillistä, että söpöt eläimet myyvät lajitoveriensa ruumiita ja eritteitä. Asetelma on absurdi ja risti riitainen, mutta tämä jää monilta huomaamatta. ”Osittain tätä selittää se, että monet ei varsinaisesti näe siinä ristiriitaa. On laajalle levinnyt kuvitelma, että ihmisten ja tuotantoeläinten välillä olisi jonkinlainen yhteiskuntasopimus. Että domestikaatio olisi molemminpuolisesti hyödyllinen prosessi ja että siat, lehmät, kanat olisivat valinneet sen. Luulen, että sen takia monet eivät risti riitaa havaitse.” Mainoskuvaston lastenkirjamaisuus voi osaltaan selittää sokeutta sen välittämän viestin edessä. ”Faabeleita on totuttu lukemaan eri tavoin, ja kenties nämä putoavat siihen lokeroon.” Tämä faabelinomaisuus näkyy esimerkiksi Kariniemen mainoksissa, joiden kuvasto on lainattu suoraan satukirjan sivuilta ja videot näyttävät värikkäiltä lastenohjelmilta. Ne eivät usuta katsojaa pohtimaan kanojen asemaa yhteiskunnassamme. Mainoksille on tyypillistä, että söpöt eläimet myyvät lajitoveriensa ruumiita ja eritteitä.
2 / 2024 • 13 Totta vai tarua? 2 / 2024 • 13 ELÄMÄ KUIN KANAN LENTO. ELIPÄ PIENI KANANPOIKA SUOMALAISELLA KURINIEMEN KANATILALLA. JOKA PÄIVÄ PIENI KANANPOIKA KILVOITTELI RUUASTA SISARUSTENSA KANSSA, JOITA OLIKIN KOKONAISTA 99 999. TILAA PIENELLÄ KANANPOJALLA EI OLLUT PALJOA, MUTTA KOSKAAN OLO EI OLLUT YKSINÄINEN. VIIDEN VIIKON IKÄISENÄ HÄNET TAPETTIIN, JA OIKEASTAAN SE OLI HELPOTUS. Tuotot syntyvät tehokkuudesta KURINIEMEN KOTITILOILTA To im itu kse llist a ain eist oa.
Murtonen Wiklund Karjalainen Sainio 22.3.-6.4.2024 Kansainvälinen esittävän taiteen festivaali lapsille ja nuorille 15.-24.3.2024 bravofestivaali.fi Teatteri Telakalla keväällä 2024 SYNNYTYSTALKOOT Pullantuoksuinen kabaree lisääntymisestä 24.2. 3.4.2024 Indie: KÖYHÄÄ VÄKEÄ 18.4. 8.5.2024 Vierailu: Vierailu: BEATING M C E NROE BY HOSSU 12.5.2024 klo 17 teatteritelakka.fi 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA 2.2.–10.3. EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB NIXXXAVUORI HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN 23.–26.5. tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT 11.–14.1. ja 3.–12.5. SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB NIXXXAVUORI HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi 15.–16.3. SADINMAAN RIPPIKOULU 22.–24.3. SUKUPUUTTOPARATIISI 6.–27.4. (Kaupunginteatterissa) NANO STEPS INTO THE LAB 19.–21.4. NIXXXAVUORI 26.–27.4. HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI 9.–11.5. TEA FOR TWO 17.–19.5. YKSIN IHMINEN 23.–26.5. tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB 19.–21.4. NIXXXAVUORI HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB NIXXXAVUORI 26.–27.4. HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi 15.–16.3. SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB NIXXXAVUORI HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN tehdas teatterin kevät 2024! Näyttämöllä Martti Suosalo, Sanna-Kaisa Palo, Ari Kauppila Esitykset Aleksanterin teatterissa ke 10.4. klo 19 | to 11.4. klo 19 | pe 12.4. klo 19 la 20.4. klo 14 | la 20.4. klo 18 Liput 42 / 37 € + tilausmaksut (alk. 1,50 € / tilaus www.lippu.fi) Anat Gov Taru Mäkelä VOI LUOJA! kansainvälinen hittikomedia nyt helsingissä! to 4.4. klo 19| pe 5.4. klo 19 | la 6.4. klo 14 & 18 Liput 39,50 / 36,50 € + tilausmaksut (alk. 1,50 € / tilaus www.lippu.fi) Michele Riml suomennos ja ohjaus Olka Horila VAIMONI, Ensi-ilta 4.9. frenckell-näyttämöllä LEEA KLEMOLA OHJAUS Antti mikkola
13.4.–4.5.2024 Esitykset Minervaskolanissa, Apollonkatu 12, Helsinki www.teatteritakomo.fi JUMPPATYTÖT TULEVIA GUEST-ESITYKSIÄ: 4.–18.4. Otto Sandqvist: Cowboy försvunnen 4.5.–11.5. Broas & Nyberg: Skapelsen E S I T Y S T E K S T I T E T Ä Ä N S U O M E K S I J A E N G L A N N I K S I ! P E R T T U S A K S A LIPUT -15 % KOODILLA VOIMA24 VIIRUS.FI TAI BILJETTER@VIIRUS.FI S O R J A N E N / V I R T A N E N AURINKOKUNINKAAN HOVISTA, LUOKASTA JA HY VÄSTÄ MAUSTA. 15.3.–30.4.2024 VERSAILLES ? ? ? ? ” T E AT T E RI A K A I K I L L E A I S T E I L L E ” – HELSING IN SANOMAT
16 • 2 / 2024 Katastrofin jälkeen Reportaasi Perun rannikolta paljastaa, kuinka EU riitelee yritysvastuulaista samalla kun eurooppalaiset yritykset tuhoavat luontoa maailmalla. ”I SÄNI OLI KALASTAJA , samoin isoisäni”, sanoo Isaac González Ancónin satamalaiturilla Perun rannikolla. Hän näyttää, miten pienet kalastuslaivat kelluvat rannan lähistöllä ja ruostuvat sinne, koska niille ei ole enää käyttöä Perun historian suurimman ympäristökatastrofin jälkeen. González todisti tasan kaksi vuotta sitten, miten hänen sukunsa elinkeino alkoi hävitä silmien edessä, kun raakaöljy levisi merellä. Espanjalaisen Repsolyhtiön öljytankkeri oli pumppaamassa öljyä kyytiinsä läheiseltä La Pampillan jalostamolta, kun laiva kaatui poikkeuksellisen kovassa aallokossa ja lähes 12 000 barrelia raaka öljyä vuosi mereen. Perun rannikkoa saastui noin 140 kilometrin matkalta. ”Työttömäksi jääneet miehet menivät sen jälkeen kuka minnekin, rakennuksille tai mihin vain heidät otettiin. Useimmat ovat yli viisikymppisiä, ei heillä ole kysyntää työmarkkinoilla. Tämä tuhosi monien perheiden toimeentulon”, González sanoo. Hän itse työskentelee nykyisin paikallisten kalastajien etuja ajavassa Apescaa-yhdistyksessä. Mikä on eurooppalaisten yhtiöiden vastuu liiketoimistaan maailmalla? Löyhä sääntely houkuttaa Kolonialismin ajoista lähtien Euroopan ja globaalin etelän maiden välisiä kauppasuhteita on sanellut riippuvuus, mutta lähihistoriassa etenkin 1990-luvun kehityspolitiikkaa pidetään epäonnistuneena. Silloin kehittyvät maat joutuivat noudattamaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston asettamia talouskuriohjelmia, jotka ohjasivat leikkaamaan julkista sektoria ja avaamaan TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVAT OSCAR ZEMARTI Isaac González on yksi öljyonnettomuuden jälkeen työttömäksi jääneistä kalastajista. Taustalla näkyy hylättyjä kalastusveneitä. markkinoitaan vastineeksi ulkomaanlainoista. Ulkomaiset yhtiöt saivat tulla hyödyntämään raaka-aineita, jotka menivät pitkälti vientiin. Raakaaineen jalostuksesta tuleva lisäarvo meni globaaliin pohjoiseen, etenkin Eurooppaan. Ympäristövahingoista ei välitetty. ”Myös nykyisin Latinalaisen Amerikan hallitukset vaalivat ulkomaisia investointeja, koska tänne tarvitaan pääomaa. Perussa nykytrendi on ollut, että löysätään ympäristölainsäädäntöä, jotta ulkomaisia yrityksiä saadaan houkuteltua. Äskettäin hallitus muutti metsälakia siten, että Amazoniaa saa hakata entistä enemmän. Korruptiolla oli osuutensa asiaan”, Miguel Lévano Perun Oxfamista sanoo. Järjestö työskentelee ympäristöja ihmisoikeuskysymysten parissa. Hänen mukaansa eurooppalaiset yritykset kuten Repsol tietävät, että globaalissa etelässä niiden ei tarvitse pelätä tiukkaa sääntelyä. Vaikka suuryritykset olisivat hyvin vastuullisia Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ne jättävät muun muassa yhteisöveroja maksamatta. Lévano puhuu globaalin etelän repaleisista instituutioista: oikeuslaitoksessa ja lainsäädäntöelimissä on korruptiota, hyviäkään lakeja ei panna täytäntöön, viranomaisvalvonta on heikkoa eikä ympäristönsuojeluun myönnetä määrärahoja. ”Tosin kotimaiset öljy-yhtiöt ovat vielä pahempia, ne eivät välitä sitäkään vähää mitä eurooppalaiset. Perun hallitus haluaa nyt lisätä öljyntuotantoa etenkin Amazonialla, koska se tuo niin paljon taloushyötyjä.” Sa
2 / 2024 • 17 Katastrofin jälkeen ma kehityskulku on meneillään myös Guyanassa, yhdessä Etelä-Amerikan köyhimmistä valtioista, joka on noussut merkittäväksi Euroopan unionin öljyntoimittajaksi sen jälkeen, kun EU asetti pakotteet Venäjältä tuotavalle öljylle. Sopimus on herättänyt suurta riemua guyanalaisissa. Lévano haluaa kääntää katseen yksittäisestä yrityksestä kohti rakenteita: öljykauppa on kiinteä osa maailmantaloutta, vaikka EU miten puhuisi vihreästä siirtymästä. ”Tiedätkö sinä, mihin oma eläkeyhtiösi sijoittaa varojaan, jotta saisit tulevaisuudessa eläkettä? Todennäköisesti öljybisnekseen. Kaikki eurooppalaiset ovat tavalla tai toisella mukana globaalissa fossiilikaupassa, halusivat tai eivät.” Katsaus eurooppalaisiin eläkevakuutusyhtiöihin paljastaa, että ne ovat sijoittaneet eläkevaroistaan suuria summia fossiilisiin raaka-aineisiin. Suomalaisista yhtiöistä ainakin Ilmarisen tilinpäätöksestä käy ilmi, että silläkin on pieniä omistuksia Repsolista. Tavalliset eurooppalaiset veronmaksajat ovat siis hyötyneet Repsolin hyvästä pörssikurssista, joka nousi onnettomuusvuonna 70 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Yhtiö pimitti tietoja Yritysvastuuohjeita on pilvin pimein, on ollut jo vuosikymmeniä. Sekä OECD että YK ovat listanneet periaatteita kestävälle yritystoiminnalle, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista, eikä rikkeistä seuraa tuntuvia rangaistuksia. Ne perustuvat pitkälti omavalvontaan eli yritysten vapaaehtoiseen sääntelyyn. Repsol ei ollut varautunut vahingon mahdollisuuteen lainkaan, paikalliset väittävät. ”Öljyä pääsi valumaan mereen pitkän aikaa, joten tuho laajeni. Kun he viimein kävivät toimeen, se oli naurettavaa. Yhtiö palkkasi samoja pienkalastajia, jotka olivat juuri menettäneet elinkeinonsa, puhdistamaan rantoja ja eläimiä öljystä. Miehille annettiin ämpärit, joilla kauhoa öljyä tynnyreihin. Heille ei tarjottu suojavarusteita, hanskoja tai kasvosuojaimia, ja he altistuivat raakaöljylle. Yhtiö osoitti täydellistä piittaamattomuutta luonnosta, ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista”, kertoo Luis Chiroque, pienkalastajien Apescaa-yhdistyksen puheenjohtaja. Perun oikeusasiamiehen kanslian mukaan yhtiö on viivytellyt alueen siivouksessa ja humanitaarisen avun toimittamisessa paikallisille. Lisäksi se vääristeli tietoja tuhon laajuu desta. Monikansallisten yhtiöiden tuotantoketju on pirstaloitunut ympäri maailmaa, ja samalla ihmisoikeusloukkaukset ja ympäristöhaitat ovat levinneet laajalle. Jos vahinkoja tapahtuu, yhtiöt vierittävät vastuun alihankkijoilleen ja jättävät ympäristövahingot globaalin etelän (heikkojen) hallintojen riesaksi. Myös Repsol syytteli italialaista alihankkijaansa, jonka omistuksessa kaatunut laiva oli. Miguel Levano puistelee päätään Oxfamin toimistossa. Hänen mukaansa sanktioiden pitäisi olla tuntuvat. Repsol on jo maksanut vahingonkorvauksia osalle turma-alueen pien kalastajista, mutta sakot ovat pikku rahoja, jos niitä vertaa saatuihin Kyltti kertoo että ranta on suljettu öljyvahingon vuoksi. voittoihin. ”Monet kalastajat allekirjoittivat vahingonkorvaussopimuksen, jonka yhtiö saneli. Repsol ei suostunut neuvottelemaan eikä palkkaamaan puolueetonta neuvottelijaa, eikä valtio pystynyt vaatimaan yhtiöltä parempia toimenpiteitä.” Oxfamin Miguel Lévano sanoo, että EU:n pitäisi sääntelyn lisäksi liittää tiukempia ehtoja vapaakauppasopimuksiin kehittyvien maiden kanssa. ”Euroopan pitäisi vaatia omilta yrityksiltään, että ne noudattaisivat edes omia standardejaan. Ja osakkeenomistajien pitäisi vaatia, että yritykset kantavat vastuunsa. Saastuttajan pitää maksaa.” Yritysmaailma EU:n yritys vastuulakia vastaan EU tulee ja pelastaa tilanteen. Näin toivottiin vuonna 2020, kun uutta yritysvastuudirektiiviä valmisteltiin Euroopan unionissa. Eri ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja tutkimuslaitokset sekä yli puoli miljoonaa EU-kansalaista kertoivat komission kuulemisessa, että ne haluavat tiukan lain. Kansalaisyhteiskunta vaati, että EU:n pitää pakottaa yritykset tunnistamaan ja ehkäisemään ihmisoikeusja ympäristöriskejä sekä puuttumaan niihin. Niin sanottu huolellisuus velvoite tarkoittaa, että Repsolin kaltaisen yhtiön oma vastuu ulottuisi aina alihankkijoihin asti, vaikka ne sijaitsisivat Perun kaukaisella ranni kolla. Lain nojalla yhtiö pitäisi velvoittaa ehkäisemään ennalta, ettei tuhoja ja ihmisoikeusloukkauksia tapahdu sen tuotantoketjussa, tai muuten se saa ankarat seuraamukset. Vahingon jälkeen uhrien pitäisi voida nostaa kanteita EU-maiden tuomioistuimissa. Yritysmaailma lobbasi lakia vastaan kiihkeästi. Yksi aggressiivisimmista EU-lobbareista oli teollisuuden ja työnantajien etuja valvova BusinessEurope, jonka jäsenet ovat eurooppalaisia etujärjestöjä. ”Neuvoa-antavina kumppaniyrityksinä” on muun muassa ExxonMobilin ja Shellin kaltaisia jättiyrityksiä. Kun lopullinen lakiesitys tuli julki, kansalaisjärjestöt pettyivät. Niiden mukaan laissa on paljon porsaanreikiä. Se jättäisi esimerkiksi valtavan määrän yhtiöitä sovellusalansa ulkopuolelle. Todistelutaakka on toinen porsaanreikä. Vahingonkärsijöiden tulisi nimittäin kerätä todisteet, joilla ne voisivat osoittaa, että yhtiö on toiminut huolimattomasti. Direktiivi ei kuitenkaan velvoita yhtiötä kertomaan näitä tietoja, eli se pystyy pimittämään sisäisiä tietojaan. ”Emme tiedä, mitä tuona päivänä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta oletamme, että öljynpumppaamossa ei tiedetty tuntikausiin, että tankkeri oli kaatunut, minkä vuoksi se jatkoi pumppaamista suoraan mereen. Näyttää siltä, että tieto laivan ja jalostamon välillä ei kulkenut tarpeeksi nopeasti”, Luis Chiroque arvelee. Hänen yhdistyksensä palveluksessa on vain yksi juristi, joka ajaa asiaa, ja heidän on vaikea argumentoida vastaan jättiyhtiölle, joka kieltäytyy toimittamasta tietoja. Myös valtion lähteet olivat hajanaisia ja epätarkkoja, joten paikalliset keräsivät silminnäkijähavaintoja dokumentoinnin tueksi. Niitä käytetään nyt näyttönä oikeudenkäynneissä, joita käydään Perussa ja Hollannissa. Puutteista huolimatta eurooppalaiset ympäristöja ihmisoikeusjärjestöt ja ay-liike kannattivat yritysvastuudirektiivin säätämistä. Myös EU-kansalaiset toivovat, että vastuuttomat yritykset pitäisi saada kuriin. Vaikealta näyttää. Suomi vastustaa joukkokanneoikeutta Eduskunnan suuri valiokunta linjasi helmikuussa Suomen kannan. Sen mukaan Suomen pitää pidättäytyä äänestämästä EU-maiden neuvostossa, jossa direktiivin käsittely oli loppusuoralla. Neuvoston säännöissä tämä tulkitaan ei-ääneksi. Tuolloin suomalaisista puolueista Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto olisivat tukeneet lakia, mutta hallituspuolueet eivät hyväksyneet sitä. Suurin kiistakysymys liittyi ryhmäkanneoikeuteen. Sen myötä ammattiliitot ja ympäristöjärjestöt olisivat saaneet oikeuden nostaa ryhmäkanteita yrityksiä vastaan, jotka rikkovat huolellisuusvelvoitetta. Myös suomalainen yritysmaailma on pääosin tukenut direktiiviä, sillä se toivoo nykyistä selkeämpiä sääntöjä. ”Ajatellaan tilannetta, jossa vahvasti resursoitu kansalaisjärjestö lähtee haastamaan yrityksiä oikeuteen. Ne prosessit ovat suuria, kalliita ja kuormittavat yrityksiä. Ne voivat aiheuttaa yritysten kaatumista ja työpaikkojen menetystä. En pidä tästä amerikkalaistyylisestä ajattelusta, että viedään näitä kiistoja oikeuteen”, valiokunnan jäsen Jani Mäkelä (ps.) sanoi Ylelle. Helsingin Sanomien tietojen mukaan jäsenmaiden välisiä neuvotteluita johtava Belgia ilmoitti loppumetreillä, että direktiivitekstiin voidaan tehdä muutoksia, joiden myötä Suomi voisi hyväksyä lain, mutta Saksan ja Italian kielteinen kanta ratkaisi. Direktiiviä ei vieläkään saatu voimaan. Todennäköisesti EU ei ehdi enää käsitellä direktiiviä nykyisellä poliittisella kokoonpanolla, koska Euroopan parlamentin viimeinen täysistunto pidetään huhtikuussa. Mikä on kalastajakylässä asuvan Luis Chiroquen viesti eurovaalien alla? ”Valitettavasti täällä kolmannessa maailmassa meillä ei juuri ole korkean jalostusasteen tuotteita, jotka toisivat talouteen lisäarvoa. Eurooppalaisten poliitikoiden olisi hyvä tietää, millaisen tuhon Repsol aiheutti perheille.” Juttua varten on haastateltu myös ympäristö oikeuden professori David Whytea Lontoon Queen Mary -yliopistosta. Artikkelin kirjoittamista on tuettu Eurooppatiedotuksen valtionavustuksella osana ajatusja toimintapaja Creaturan EU-hanketta.
18 • 2 / 2024
Hyppy tähtiin TEKSTI IIDA SIMES KUVAT NAUSKA Atte Kilpinen ei ole huippu-urheilija, vaan paljon enemmän. Baletissa liikkeiden on oltava täydellisiä ja ilmaisun voimakasta illasta toiseen. K ANSALLISBALETIN ensimmäinen solistitanssija Atte Kilpinen on vain kerran ollut risteyksessä, jossa valita ryhtyäkö tanssijaksi vai kulkeako toista tietä. Tanssi on aina ollut hänelle mitä tärkeintä, ensin harrastuksena ja yli kymmenen vuoden ajan ammattina. Tanssin harjoittelu pitää aloittaa jo lapsena, niin kuin muutkin vahvasti fyysiset ja musikaaliset taiteenlajit. Siinä vaiheessa, kun koulunsa päättävät nuoret pyrkivät opiskelemaan uraansa ajatellen, tulevat tanssin ammattilaiset ovat treenanneet alakouluikäisestä saakka useana iltana viikossa. Jo ennen täysi-ikäiseksi tuloaan parhaimmat tanssijat ovat valmiita ammattilaisten treeneihin. Kilpinen aloitti seitsemänvuotiaana showtanssin kotikaupungissaan Turussa Taina Kovalaisen tanssikoulussa. Kahdeksanvuotiaana koitti Kilpisen tanssiuran ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kriisi. ”Mä halusin katsoa Pikku Kakkosen, mutta se tuli sellaiseen aikaan, jolloin oli tanssitunti. Niinpä lopetin tanssitunneilla käymisen ja katsoin Pikku Kakkosta. Sitä kesti kolme viikkoa! Sitten kyllästyin ja palasin tunneille.” Hieman vanhempana Kilpinen oppi alasta lisää. ”Tajusin, että tästähän voi saada itselleen ammatin. Ilahduin siitä. Eihän tätä tarvitsekaan lopettaa ikinä.” Kilpinen pääsi Turun konservatorioon opiskelemaan tanssia. Hänelle oli itsestään selvää, että ura jatkuu siitä eteenpäin kuin tanssi. ”Mä en ikinä kyseenalaistanut sitä, eivätkä mun vanhemmatkaan. Muut kyllä. Jotkut sanoivat, että ’eikö sun kannattaisi se lukio käydä siinä sivussa’, mutta minulle oli ihan selvää, että tanssiminen on se juttu.” Kilpistä on aina ajanut halu oppia uutta liikekieltä. ”Helppo ei ole hauskaa. Helppo ei ole kiinnostavaa.” Showtanssilla aloittanutta Kilpistä ”puraisi balettikärpänen” Turun konservatorion aikoihin. Hän alkoi käydä maanantaisin koulupäivän jälkeen Turusta Helsingissä Jarmo Rastaan iltatunneilla Tanssivintillä. Meni myöhään. Turussa isä haki pojan kotiin yöbussin pysäkiltä. Suoritettuaan konservatorion Kilpinen pääsi Kansallisbalettiin. Siellä vieraillut saksalainen John Neumeier kiinnitti hänet Hampurin balettiinsa. Vuodessa Kilpinen kohosi solistitanssijaksi. Vastaanotto oli hyvä. Saksalainen aikakauslehti BallettJournal ylisti Kuolema Venetsiassa -baletin nuorta Tadziota, johon vanha taiteilija palavasti ihastuu: ”Hampuriin on syttynyt uusi tähti, Atte Kilpinen.” Palapeliä ja samppanjaa Kun illalla ei ole esitystä, Atte Kilpisen työpäivä kestää kymmenestä viiteen. Ainakin teoriassa. Päivä alkaa balettitunnilla. Siinä herätellään ja lämmitellään kehoa, hiotaan tekniikkaa. Baletin perusta on ikiaikainen: tangosta aloitetaan, tehdään pliéet eli jalkojen taivutukset ja joustot, ikään kuin niiaukset, sekä tendut eli jalkojen ojennukset. Sitten tanssijat siirtyvät keskilattialle piruetteihin ja hyppyihin. Aamutuntien pääasia ei ole opetella uutta, vaan lähinnä ylläpitää ja parannella jo lapsuudessa opittuja taitoja. Usein aamun vetää balettimestari Jarmo Rastas, mutta paikalla vierailee myös ulkomaisia opettajia. Naiset ja miehet harjoittelevat yhdessä. Säestys on elävää musiikkia. ”Meillä on ihania pianisteja täällä. He soittavat niin aamutunneilla kuin harjoituksissakin.” Melkein kolmen tunnin aamuharjoittelun jälkeen on 45 minuutin lounas, jonka jälkeen alkavat varsinaiset harjoitukset: puolentoista tunnin treeni, vartin paussi ja taas puolentoista tunnin harjoitus. Iltapäivällä
20 • 2 / 2024 hiotaan työn alla olevia tulevia baletteja. ”Harjoituksissa työstetään eri kohtauksia, ja harjoitukset riippuvat myös siitä mitä roolia kukin tekee”, Kilpinen kertoo. Tanssijat menevät salista toiseen roolinsa mukaan. ”Se on kuin iso palapeli.” Kun ilta koittaa, on aika samppanjanhuuruisen seurapiirielämän? ”Joka ilta ei voi juoda samppanjaa, eihän tätä työtä muuten jaksa”, Kilpinen nauraa. ”Mähän olen usein iltaisin töissä. Silloin kun esiinnyn, ne on ne muut, jotka juo samppanjaa. Mutta kyllä mäkin tykkään käydä erilaisissa tilaisuuksissa silloin, kun olen vapaalla.” Jos Kilpisellä on esitys illalla, työpäivä on toisenlainen. Silloin iltapäivällä on tauko, jonka aikana tanssijat käyvät kotona päiväunilla tai muuten vaan rentoutumassa. Tai Kilpisen tauko menee järjestäessä muita työasioita. Esitykset alkavat yleensä iltaseitsemältä. Tanssijat ovat paikalla pari tuntia aikaisemmin lämmittelemässä, pukeutumassa ja meikissä. ”Näytöspäivät ovat mulle parhaita päiviä. Mulla on kauhea into päästä sinne lavalle.” Kyky heittäytyä ja keskittyä yhtä aikaa on esiintyvälle taiteilijalle tärkeää. Harjoittelu ei tähtää pelkän fysiikan vaan myös mielen hallitaan. Teosta kuin teosta on esitettävä innostuneesti ilta toisensa jälkeen. Joskus tanssijalla on jopa eri rooleja samassa teoksessa. Ne on tanssittava ja näyteltävä roolin tyylin mukaisesti. Keväällä 2024 Kansallisbaletin palapeli muodostaa puolalaisen Krzysztof Pastorin koreografiaan perustuvan Draculan. Sen on säveltänyt Wojciech Kilar. Samaa musiikkia käytti Francis Ford Coppola vuonna 1992 ensi-iltansa saaneessa Bram Stokerin Dracula -elokuvassaan. Tämä ei ole tyylilajeiltaan ihan klassisinta orkesterimusiikkia ja tanssia, vaan paljon modernimpaa. Sen himokkaan seksuaalinen fantasiaja kauhusävytteinen teema voi tuoda balettiyleisöksi heitäkin, joille taidemuoto on jäänyt vieraaksi. Ruususen kavaljeeri pyörtyi Kilpiselle päivittäisen työpaikan rutiiniliikkeet eivät riitä. ”Mä tykkään käydä aamulla yhdeksästä kymmeneen pilateksessa tai joogassa. Ja usein työpäivän jälkeen käyn salilla.” Voisi ajatella, että Kilpisen keho on moisen treenimäärän takia kovilla, mutta itseasiassa lisäpilates ja kuntosali ehkäisevät loukkaantumisia, tai sopivat ainakin Kilpisen kropalle. Rasitusvammat ja kaatumiset voivat katkaista tanssijan uran kokonaan. ”Mä yritän pitää kehostani niin hyvää huolta kuin mahdollista.” Kilpinen myös nukkuu ja syö hyvin. ”Jotkut eivät syö aamupalaa, mutta mä syön aina. Ja kunnon lounaan.” Ihanko lämmintä ruokaa, ei mitään banaanin neljäsosaa ja lasillista vettä? ”Ei semmoinen ole mitään ruokaa!”, Kilpinen puuskahtaa. Hän pystyy syömään, vaikka ruokatauko on vain 45 minuuttia raskaiden harjoitusten välissä. ”Pystyn, pystyn! Mä uskon, että se on opittu taito. Jos kroppa vaan pannaan siihen, se oppii. Jotkut eivät pysty syömään aamupalaa, mutta sitten kun on harjoitellut, ne yhtäkkiä pystyvätkin. Sama lounaan kanssa.” Ahkeralla ruuanlaittajalla, ”lempiruokaani ovat tortillat”, on usein omat eväät mukana. ”Ihan perusruokia. Kun on omat eväät, tietää tasan tarkkaan mitä syö. Syöminen antaa energiaa. Me kulutetaan niin paljon, että eihän täällä pysty edes kävelemään, jos syö vaan palan banaania.” Kilpinen sen tietää. Kerran Hampurin baletissa hän pyörtyi esityksessä kun oli kiireen takia unohtanut syödä toisen päivän pääaterioista. ”Sitten se vähän kostautui.” Onneksi hän oli siinä kohdassa ”kavaljeerina” näyttämön reunalla. Esitys ei siitä tietenkään keskeytynyt, eikä suuri osa yleisöstä huomannut mitään, mutta sattumalta juuri sinä iltana katsomassa olleet Kilpisen vanhemmat kyllä huomasivat pojan rojahduksen. ”Mut roudattiin sieltä taakse syrjään. Iskä kyllä vitsaili. Kun se teos oli Sleeping Beauty eli Prinsessa Ruusu nen, hän sanoi, että ’menit sitten pyörtymään, kun et saanut tarpeeksi isoa roolia’. Me sitten naurettiin kyllä yhdessä.” Huipulla joka päivä Klassinen baletti on tanssin lajeista vaikeinta ja vaativinta. Tanssi näyttämöllä on kuin suuri silmänkääntötemppu. Tanssijat liitävät yläilmoissa pitkiä aikoja vain käväisten välillä maan pinnalla. Selvästikään heitä eivät koske normaalit painovoiman lait. He eivät näytä tuntevan kipua tai väsymystä, vaikka esiintymisen on pakko olla raskasta. Ammattitanssijan on oltava ”tietyn mallinen”, joten jostain täytyy luopua. Kilpinen yrittää sinnikkäästi jättää pois karkit. ”Mä en tarkoita mitään laihduttamista, en tietenkään. Pitää vaan miettiä, miten siihen huippukuntoon pääsee. Maailman nopeimmat juoksijat ovat tietyn mallisia, kuulantyöntäjä on tietyn mallinen ja balettitanssija on tietyn mallinen. Ammattimme edellyttää kehoilta tiettyjä olemuksia. Minä nostan tytön suorille käsille, teen monta piruettia ja hyppään, ja ne vaativat minulta tietyn mallisen kropan. Ja että tyttö pystyy tekemään ne tietyt jutut, nousemaan kärjille ja olemaan nostettavana, sekin vaatii häneltä tietyn kropan. Se vaatii treeniä ja ruokavaliota. Ajatus, että jättäisi syömättä kunnon ruokaa, on ihan väärin, eihän se niin mene!” Verrattuna huippu-urheilijaan, balettitanssijan elämä voi olla kuluttavampaa. ”Kun urheilija valmistautuu huippu suoritukseen, treenaaminen on tosi tarkkaa: miten ajoittaa paras aika, paras tulos juuri kilpailuihin. Urheilijalla saattaa olla yhdet isot kisat vuodessa tai puolessa vuodessa. Meillä on ne kisat monta kertaa viikossa, aina kun me esiinnymme. Meidän pitää olla lavalla koko ajan siinä omassa huippu kunnossamme.” Kilpinen pitää tätä myös ilon aiheena. ”Mikäs sen hienompaa kuin työkseen pitää kehostaan huolta ja samalla kehittää taiteellista ilmaisua.” Kehon tarkan huoltamisen kanssa 27-vuotiaan Kilpisen on jaksettava vielä ainakin 18 vuotta. Joskus joutsen kuolee ja tanssi lakkaa. Kilpisen uran Kansallisbaletissa on määritelty loppuvan 45-vuotiaana, kun hän jää eläkkeelle. ”Jotkut aloittavat vaikka hammaslääkärinä. Silloin voi aloittaa uuden elämän”, Kilpinen kertoo. Jotkut siirtyS UOMEN KORKEATASOISIN balettitoiminta lähti eteenpäin vuonna 1922, kun oopperan johtaja ja pianisti Edvard Fazer perusti oopperalaulaja Aino Acktén kanssa ”Suomalaisen Oopperan ja Baletin”. Ensimmäinen esitys oli Joutsenlampi. Fazer oli jo vuonna 1908 järjestänyt Venäjän keisarillisen baletin Euroopan-kiertueen. Vaikka oopperataide on kovin keskieurooppalaista, Suomessa 1920–30-luvulla ooppera oli myös hyvin isänmaallista. Esityslistalla olivat Leevi Madetojan säveltämät teokset Pohjalaisia ja Juha. Jatkosodan aikaan baletti esitti teoksia, jotka pystyttiin toteuttamaan melkein kokonaan naisten voimin, koska miehet olivat rintamalla. Baletti esitti Sylfidit, kun esityksen ainoa miestanssija Arvo Martikainen pääsi lomalle. Laulajineen ja orkestereineen Ooppera kävi esittämässä Carmenin Karjalan kannaksella. BALETIN JUURET ovat Italian 1400-luvun renessanssin ajan hovitansseissa. Siitä tanssi on kehittynyt ja hioutunut nykyisiin erittäin fyysisesti vaativiin muotoihinsa. Itänaapurissamme baletista tuli Neuvostoliiton aikoina kansan huvia, sillä Stalin kävi baletissa mielellään. Huhuttiin jopa, että Bolšoiteatterin prima ballerina Olga Lepešinskaja olisi ollut Stalinin rakastajatar. Kunnia 1900-luvun hurjimmista hypyistä kuuluu neuvostoliittolaisille 1960–1970-luvun tanssijoille, kun Rudolf Nurejev, Natalia Makarova ja Mihail Baryšnikov loikkasivat vuorotellen länteen. Heistä tuli supertähtiä niin Amerikan kuin Euroopan mantereilla. Klassisessa baletissa miesten ja naisten sukupuoliroolit ovat tiukat, toisin kuin nykytanssissa, jota balettitanssijat esittävät myös paljon. Samalla tanssijoiden etninen tausta on laajentunut. Tähdet eivät enää ole vain valkoihoista rikkaiden perheiden jälkikasvua. Maailman kuuluisimpia prima ballerinoja on Misty Copeland, joka on yhdysvaltalainen afroamerikkalainen köyhän yksinhuoltajan lapsi. OOPPERATAIDE, BALETTI ja orkesterimusiikki vaativat yleisöltä keskittymiskykyä ja taitoa ymmärtää abstrakteja viestejä. Rento uteliaisuus ei yksin takaa korkeakulttuurista nautintoa. Baletista ja oopperasta tehdään aika-ajoin poliittisia kiistakapuloita. Taidemuotoja syytetään elitistisiksi, kun niiden rahoitusta kyseenalaistetaan ja halutaan vähentää. Elävän yleisön edessä esitettävä paljon henkilökuntaa vaativa taidemuoto on kallis, eivätkä ooppera ja baletti pysty pitämään suurten tuotantojen lippujen hintoja alhaisina. Etenkin Suomessa, jossa suuria yksityisiä mesenaatteja on hädin tuskin ollenkaan, taide on erityisen riippuvaista valtiollisesta rahoituksesta. Suomen Kansallisooppera ja -baletti on alkanut jalkautua Helsingin Töölön linnakkeestaan esiintymään muualle Suomeen. Tanssijat tekevät myös kouluvierailuja. Kaikkein suurimpia yleisöjä tavoittelevat esitysten monikamerataltioinnit lähikuvineen. Ooppera ja baletti tarjoavat niitä sekä teosten esittelyjä Stage24-verkkosivuillaan ja Yle Areenassa. Taltioin teja on tehty vuodesta 2015. Yleisön etä yhteyksien päähän pakottaneet koronarajoitukset vuosina 2020–2021 kiihdyttivät tätä kehitystä. Suomalainen katsoja näkee kohtalaisen edullisesti ja ilmastoystävällisesti jopa New Yorkin Metropolitanin esityksiä, joita toistetaan välillä Finnkinon elokuvateattereissa. Teosten soundit eivät ehkä yllä samaan kuin Metropolitanin katsomossa, mutta leffa teattereissa ne ovat varmasti paremmat kuin kotisohvalla. IIDA SIMES Kansan ja eliitin yhteistä hupia Lavalla pitää olla koko ajan huippukunnossa. Monta kertaa viikossa.