www.arktinenbanaani.fi KIRJOJA, PERKELE! Pertti Jarla FINGERPORI – JUHLAKUNNOSSA | FINGERPORI 10 Kotomaamme koko irvikuva, Fingerpori, on kymmenvuotias! Pertti Jarlan ihmekaupungin asukkaat näyttävät parhaat ja pahimmat puolensa juhlavissa teoksissa. Nauru helkkää kun puujalka kolkkaa! Max Manner LOISET Eurooppalainen rikosromaani terrori-iskusta, pankkipalatsin loistosta ja pakolaisslummin varjoista. Harri Manner SUURI ILO Suomi 100 -juhlavuoden virallinen romaani paljastaa Linnan hillittömien juhlien taustat ja tapahtumat. Jukka Rislakki OLEMATON VAKOOJA Suomi on saamassa uudet tiedustelulait. Niiden myötä tarvitaan myös uusia tiedustelijoita. Raija Tervomaa MUN STADI Raija Tervomaa tutkailee 50-lukulaisella slangilla maailman menoa talvisodan ajoilta nykypäivään. Jukka Parkkari SALPALINJAN SANKARIT Suomen sotilasvastavakoilua kuvaavassa romaanisarjassa operoidaan nyt historiallisella Salpalinjalla. Veedam – Wall PURJEHDUS VAPAUTEEN Yli 30 kielelle käännetty bestseller virolaisten ihmeellisestä merimatkasta yli Atlantin. Tarjoukset voimassa arktinenbanaani.fi-verkkokaupassa 24.12.2017 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Toimitukset ilman toimituskuluja. Arktisen Banaanin kirjoja myyvät hyvinvarustetut kirjakaupat ja marketit kautta maan. Ilmoituksen tarjoukset pääkaupunkiseudulla myös: Rosebud-kirjakaupat | Tarjouskirjakauppa Kirjatoukka, kauppakeskus Ogeli, Oulunkylä | Kirjatori Entresse, Espoon keskus 12,90 12,90 22,90 22,90 19,90 19,90 17,90 22,90 LIPUT alkaen 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani OHJAUS Juha Hurme pohjautuu Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun romaaniin Niemi KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ KALEVALAN PÄIVÄNÄ 28.2.2018 ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 7.3.2018 OHJAUS Jussi Nikkilä SOVITUS Anna Viitala Komedia Suomenniemeltä kaikkien aikojen rakkaustarina ROMEO Sitä en epäile. Vielä yksi suudelma ja sitten hyvästi. JULIA Kun katson sinua siellä alhaalla olet kuin kuollut haudan pohjalla. Uskotko, että tapaamme enää koskaan?
www.arktinenbanaani.fi KIRJOJA, PERKELE! Pertti Jarla FINGERPORI – JUHLAKUNNOSSA | FINGERPORI 10 Kotomaamme koko irvikuva, Fingerpori, on kymmenvuotias! Pertti Jarlan ihmekaupungin asukkaat näyttävät parhaat ja pahimmat puolensa juhlavissa teoksissa. Nauru helkkää kun puujalka kolkkaa! Max Manner LOISET Eurooppalainen rikosromaani terrori-iskusta, pankkipalatsin loistosta ja pakolaisslummin varjoista. Harri Manner SUURI ILO Suomi 100 -juhlavuoden virallinen romaani paljastaa Linnan hillittömien juhlien taustat ja tapahtumat. Jukka Rislakki OLEMATON VAKOOJA Suomi on saamassa uudet tiedustelulait. Niiden myötä tarvitaan myös uusia tiedustelijoita. Raija Tervomaa MUN STADI Raija Tervomaa tutkailee 50-lukulaisella slangilla maailman menoa talvisodan ajoilta nykypäivään. Jukka Parkkari SALPALINJAN SANKARIT Suomen sotilasvastavakoilua kuvaavassa romaanisarjassa operoidaan nyt historiallisella Salpalinjalla. Veedam – Wall PURJEHDUS VAPAUTEEN Yli 30 kielelle käännetty bestseller virolaisten ihmeellisestä merimatkasta yli Atlantin. Tarjoukset voimassa arktinenbanaani.fi-verkkokaupassa 24.12.2017 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Toimitukset ilman toimituskuluja. Arktisen Banaanin kirjoja myyvät hyvinvarustetut kirjakaupat ja marketit kautta maan. Ilmoituksen tarjoukset pääkaupunkiseudulla myös: Rosebud-kirjakaupat | Tarjouskirjakauppa Kirjatoukka, kauppakeskus Ogeli, Oulunkylä | Kirjatori Entresse, Espoon keskus 12,90 12,90 22,90 22,90 19,90 19,90 17,90 22,90 LIPUT alkaen 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani OHJAUS Juha Hurme pohjautuu Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun romaaniin Niemi KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ KALEVALAN PÄIVÄNÄ 28.2.2018 ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 7.3.2018 OHJAUS Jussi Nikkilä SOVITUS Anna Viitala Komedia Suomenniemeltä kaikkien aikojen rakkaustarina ROMEO Sitä en epäile. Vielä yksi suudelma ja sitten hyvästi. JULIA Kun katson sinua siellä alhaalla olet kuin kuollut haudan pohjalla. Uskotko, että tapaamme enää koskaan?
ANNA LAHJAKSI ITSELLE TAI LÄHEISELLE LAADUKASTA LUKEMISTA LIKELTÄ w w w . l i k e . f i Väkevä yhden yön romaani, sisäinen monologi, joka kasvaa erään ajan anatomiaksi. Hätkähdyttävä tarina moraalista ja lähimmäisenrakkaudesta. Muistelmat joita Mannerheim ei itse halunnut kirjoittaa. Koskettava kertomus kasvusta, kivusta, isyydestä ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta. Tiheätunnelmainen romaani puhumattomista miehistä, riittämättömyydestä ja kysymyksistä, jotka eivät jätä rauhaan. Psykologisesti tarkat novellit kuvaavat yksilöitä inhimillisen hädän hetkellä. Romaani joka pureutuu rintasyövän todellisuuteen vuodenkierron ajan ja kertoo sairastamisen arjesta realistisesti ja kriittisesti. Ei ihmeitä, ei sankareita. Ajankohtainen romaani pätkätöiden välillä ajelehtivasta sukupolvesta, parisuhteesta ja elämän syvemmän merkityksen tavoittelusta. Sotienjälkeisestä elämää pohjoisen pitäjässä. Syväsukellus pohjoisen hyiseen mielenmaisemaan. Historiallinen romaani myyttisen Babylonian noususta maailmanherruuteen. Ydinsodan jälkeisessä maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät Moskovan synkeissä metrotunneleissa. Huikaiseva avaruusseikkailu scifin mestarilta: avaruuspiraatteja, häikäilemättömiä konnia ja sinnikkäitä sankareita. Vetävä romaani populaarikulttuurin ystäville. ”Aivan helvetin hyvä kirjoittaja.” – Juha Itkonen, Image Värikkäitä tarinoita nyky-Suomen syrjäkyliltä. Bad feminist myllyttää armotta valtakulttuurin näkemyksiä sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja identiteetistä. Rakastetun taiteilijan intiimi henkilökuva piirtyy hänen henkilökohtaisissa kirjeissään. ”Vitun hyvä ja ajankohtainen.” – Paleface ”Suomi jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Koko Hubaran. Ruskeat Tytöt on raikas tuulenvire suomenkielisessä kirjallisuudessa” – Kansan Uutiset Vahva esikoisromaani valheiden kovasta hinnasta. EHDOKKUUS EHDOKKUUS EHDOKKUUS EHDOKKUUS K uv a: V ille Ju ur ik ka la K uv a: V es a R an ta K uv a: N au sk a K uv a: To ni H ärk ön en
ANNA LAHJAKSI ITSELLE TAI LÄHEISELLE LAADUKASTA LUKEMISTA LIKELTÄ w w w . l i k e . f i Väkevä yhden yön romaani, sisäinen monologi, joka kasvaa erään ajan anatomiaksi. Hätkähdyttävä tarina moraalista ja lähimmäisenrakkaudesta. Muistelmat joita Mannerheim ei itse halunnut kirjoittaa. Koskettava kertomus kasvusta, kivusta, isyydestä ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta. Tiheätunnelmainen romaani puhumattomista miehistä, riittämättömyydestä ja kysymyksistä, jotka eivät jätä rauhaan. Psykologisesti tarkat novellit kuvaavat yksilöitä inhimillisen hädän hetkellä. Romaani joka pureutuu rintasyövän todellisuuteen vuodenkierron ajan ja kertoo sairastamisen arjesta realistisesti ja kriittisesti. Ei ihmeitä, ei sankareita. Ajankohtainen romaani pätkätöiden välillä ajelehtivasta sukupolvesta, parisuhteesta ja elämän syvemmän merkityksen tavoittelusta. Sotienjälkeisestä elämää pohjoisen pitäjässä. Syväsukellus pohjoisen hyiseen mielenmaisemaan. Historiallinen romaani myyttisen Babylonian noususta maailmanherruuteen. Ydinsodan jälkeisessä maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät Moskovan synkeissä metrotunneleissa. Huikaiseva avaruusseikkailu scifin mestarilta: avaruuspiraatteja, häikäilemättömiä konnia ja sinnikkäitä sankareita. Vetävä romaani populaarikulttuurin ystäville. ”Aivan helvetin hyvä kirjoittaja.” – Juha Itkonen, Image Värikkäitä tarinoita nyky-Suomen syrjäkyliltä. Bad feminist myllyttää armotta valtakulttuurin näkemyksiä sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja identiteetistä. Rakastetun taiteilijan intiimi henkilökuva piirtyy hänen henkilökohtaisissa kirjeissään. ”Vitun hyvä ja ajankohtainen.” – Paleface ”Suomi jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Koko Hubaran. Ruskeat Tytöt on raikas tuulenvire suomenkielisessä kirjallisuudessa” – Kansan Uutiset Vahva esikoisromaani valheiden kovasta hinnasta. EHDOKKUUS EHDOKKUUS EHDOKKUUS EHDOKKUUS K uv a: V ille Ju ur ik ka la K uv a: V es a R an ta K uv a: N au sk a K uv a: To ni H ärk ön en
JOU LU– TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET Graffititaiteilija EGS liittää kaikkiin töihinsä kolme nimikirjaintaan, muokaten niitä uusiksi muodoiksi ja järjestelmiksi. Näyttelyssä nähdään mm. maalauksia, veistoksia ja installaatioita. Helsingin Taidehalli 13.1.–25.2.2018 Nervanderinkatu 3, Helsinki 12/8 euroa / Museokortti www.taidehalli.fi EGS: WRITING MY DIARY MAIJA MATTILA: TALVIVAARAN POLITIIKKA – KUINKA EDUSTUKSESTA KAMPPAILLAAN Mitä jos kaupan vihanneshyllystä löytyisi salaatti, joka kasvatetaan parin autotallin kokoisessa tilassa energiapihisti ja luomuna? Hyviä uutisia! Silmusalaatit löytyvät jo hyvin varustettujen markettien hyllystä. Ne viljellään tuulisähköllä, päästöt ja jätteet minimoiden sekä noin kymmenesosalla siitä vesimäärästä, joka tarvitaan ruukkusalaatin viljelyyn. Lisäksi Silmusalaateissa on runsaasti makua. Voit valita Alfalfan, Parsakaalin, Tulisen tai Rouskuvan – nauti sellaisenaan tai päästä vihreys valloilleen mihin tahansa ruokaan! Tuore. Maukas. Luomua. www.silmusalaatti.fi SILMUSALAATIT RAKKAUDELLA, TERVEISIN LUOMUVILJELIJÄSI Svart Records julkaisee marraskuusssa Kerkko Koskisen tuotannosta massiivisen kuuden cd:n paketin, joka kantaa nimeä Vuodet 2002–2017. Tämä rajoitettuna 500 kpl painoksena julkaistava boksi sisältää laajan perehdytyksen Kerkko Koskisen taiteelliseen tuotantoon Ultra Bran jälkeisiltä vuosilta. www.svartrecords.com www.facebook.com/svartrecords KERKKO KOSKINEN CD-BOXI Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely esittelee punkin mukanaan tuomia ilmiöitä. Punk rantautui Suomeen 40 vuotta sitten. Kävijä pääsee eläytymään punkkiin ja muuhun omaehtoiseen kulttuuriin monin eri tavoin. Vaihtoehtokulttuuri levisi ympäri Suomea vilkkaan kirjeenvaihdon välityksellä. Näyttelyssä on aikalaisten haastatteluita, musiikkia, levynkansia, kasetteja, kirjeitä, rintamerkkejä pienlehtiä ja valokuvia. Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely Postimuseossa museokeskus Vapriikissa 17.11. 2017–4.11.2018. Alaverstaanraitti 5, Tampere. Lisätietoja: www.postimuseo.fi. PIENLEHTIÄ JA PUNKPOSTIA -NÄYTTELY POSTIMUSEOSSA AVUSTETUT ATOMIMYLLYT Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi VOIMAN SILKKIMAKUUPUSSIT EEVA ERONEN: JÄTTILÄISEN ASKELEET. MATKA KIINAN TALOUTEEN Ydinvoiman piti ol la ikuista, edullista ja puhdasta sähköntuotantoa. Viimeistään 1980luvulla havaittiin, että ydinsähkö on kannattavaa vain valtioi den tukemana. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa myönnetään jo avoimes ti, että uraanivoima tarvitsee subventioita. Ydintalouskirja Avustetut atomimyllyt nyt erikoishintaan 19,50 € (ovh 27,90 €) Nomertan nettikaupassa https://nomerta.mycashflow.fi kampanjakoodilla ’Kaamosrysäys2017’. Tarjous on voimassa 31.12.2017 asti. Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2017! Uutuusteos kuljettaa lukijan Kiinan kuumenevien asuntomarkkinoiden, omalaatuisten rahoitusmarkkinoiden, yri tyskentän ja miljardin kuluttajan arjen ytimeen. Kehityksestä huolimatta menestyksen hedelmät ovat jakautuneet epätasaisesti. Monet kaupunkilaiset ovat vaurastuneet, mutta maaseudulla köyhyys on arkipäivää. Talouskasvun hidastuessa Kiina etsii taloudelleen uutta suuntaa ja pyrkii eroon vanhan kasvumallin ongelmista. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi Miten kansanedustajat ja kansalaistoimijat esittivät ihmisten ajatukset, tunteet ja edut Talvivaarasta puhuessaan? Mitä se kertoo poliittisesta kulttuuristamme? Maija Mattilan väitöskirjaan perustuva raportti johdattaa lukijan poliittisen retoriikan ja sen merkitysten äärelle. Raportti on tilattavissa ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiöstä ja luettavissa sen nettisivuilla osoitteessa www.sorsafoundation.fi. ILMOITUS TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Liite: Kynnys
JOU LU– TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET Graffititaiteilija EGS liittää kaikkiin töihinsä kolme nimikirjaintaan, muokaten niitä uusiksi muodoiksi ja järjestelmiksi. Näyttelyssä nähdään mm. maalauksia, veistoksia ja installaatioita. Helsingin Taidehalli 13.1.–25.2.2018 Nervanderinkatu 3, Helsinki 12/8 euroa / Museokortti www.taidehalli.fi EGS: WRITING MY DIARY MAIJA MATTILA: TALVIVAARAN POLITIIKKA – KUINKA EDUSTUKSESTA KAMPPAILLAAN Mitä jos kaupan vihanneshyllystä löytyisi salaatti, joka kasvatetaan parin autotallin kokoisessa tilassa energiapihisti ja luomuna? Hyviä uutisia! Silmusalaatit löytyvät jo hyvin varustettujen markettien hyllystä. Ne viljellään tuulisähköllä, päästöt ja jätteet minimoiden sekä noin kymmenesosalla siitä vesimäärästä, joka tarvitaan ruukkusalaatin viljelyyn. Lisäksi Silmusalaateissa on runsaasti makua. Voit valita Alfalfan, Parsakaalin, Tulisen tai Rouskuvan – nauti sellaisenaan tai päästä vihreys valloilleen mihin tahansa ruokaan! Tuore. Maukas. Luomua. www.silmusalaatti.fi SILMUSALAATIT RAKKAUDELLA, TERVEISIN LUOMUVILJELIJÄSI Svart Records julkaisee marraskuusssa Kerkko Koskisen tuotannosta massiivisen kuuden cd:n paketin, joka kantaa nimeä Vuodet 2002–2017. Tämä rajoitettuna 500 kpl painoksena julkaistava boksi sisältää laajan perehdytyksen Kerkko Koskisen taiteelliseen tuotantoon Ultra Bran jälkeisiltä vuosilta. www.svartrecords.com www.facebook.com/svartrecords KERKKO KOSKINEN CD-BOXI Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely esittelee punkin mukanaan tuomia ilmiöitä. Punk rantautui Suomeen 40 vuotta sitten. Kävijä pääsee eläytymään punkkiin ja muuhun omaehtoiseen kulttuuriin monin eri tavoin. Vaihtoehtokulttuuri levisi ympäri Suomea vilkkaan kirjeenvaihdon välityksellä. Näyttelyssä on aikalaisten haastatteluita, musiikkia, levynkansia, kasetteja, kirjeitä, rintamerkkejä pienlehtiä ja valokuvia. Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely Postimuseossa museokeskus Vapriikissa 17.11. 2017–4.11.2018. Alaverstaanraitti 5, Tampere. Lisätietoja: www.postimuseo.fi. PIENLEHTIÄ JA PUNKPOSTIA -NÄYTTELY POSTIMUSEOSSA AVUSTETUT ATOMIMYLLYT Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi VOIMAN SILKKIMAKUUPUSSIT EEVA ERONEN: JÄTTILÄISEN ASKELEET. MATKA KIINAN TALOUTEEN Ydinvoiman piti ol la ikuista, edullista ja puhdasta sähköntuotantoa. Viimeistään 1980luvulla havaittiin, että ydinsähkö on kannattavaa vain valtioi den tukemana. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa myönnetään jo avoimes ti, että uraanivoima tarvitsee subventioita. Ydintalouskirja Avustetut atomimyllyt nyt erikoishintaan 19,50 € (ovh 27,90 €) Nomertan nettikaupassa https://nomerta.mycashflow.fi kampanjakoodilla ’Kaamosrysäys2017’. Tarjous on voimassa 31.12.2017 asti. Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2017! Uutuusteos kuljettaa lukijan Kiinan kuumenevien asuntomarkkinoiden, omalaatuisten rahoitusmarkkinoiden, yri tyskentän ja miljardin kuluttajan arjen ytimeen. Kehityksestä huolimatta menestyksen hedelmät ovat jakautuneet epätasaisesti. Monet kaupunkilaiset ovat vaurastuneet, mutta maaseudulla köyhyys on arkipäivää. Talouskasvun hidastuessa Kiina etsii taloudelleen uutta suuntaa ja pyrkii eroon vanhan kasvumallin ongelmista. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi Miten kansanedustajat ja kansalaistoimijat esittivät ihmisten ajatukset, tunteet ja edut Talvivaarasta puhuessaan? Mitä se kertoo poliittisesta kulttuuristamme? Maija Mattilan väitöskirjaan perustuva raportti johdattaa lukijan poliittisen retoriikan ja sen merkitysten äärelle. Raportti on tilattavissa ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiöstä ja luettavissa sen nettisivuilla osoitteessa www.sorsafoundation.fi. TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 / 2017 • 7 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jari Tamminen 050 331 4057 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Elsa Piela, Tuomas Rantanen Iida Simes & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Korkiakangas (vuoden loppuun) 040 825 5804 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Antero Eerola, Timo Kalevi Forss, Kristiina Koivunen, Antti Kurko, Veikka Lahtinen, Marko Laitinen, Jani Leinonen, Jenni Lindvall, Olli Manninen, Nauska, Eija Palosuo, Maiju-Sofia Pitkänen, Simo Sarkki, Janne Siironen, Riikka Vaahtera & Heli Yli-Räisänen | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4057 | TILAUKSET Tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | VOIMA – Ysäri räppi best. Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 10 11.12.2017–4.2.2018 Riihimäen teatteri 11 52 Lissu Lehtimaja 34 42 50 Jenni Laiti Pihtarihuorat Liite: Kynnys AIKA USEIN TUNTUU SILTÄ , että yhteiskunta on yhtä suurta teatteria. Tyylilajista ei tosin aina oikein ota selvää. Suomi 100 -tragikomediassa olemme saaneet seurata esimerkiksi sitä, kuinka pääministeri Sipilä kävi kurvailemassa piruetteja Naantalin taivaalla samaan aikaan, kun perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisesta oli sovittu ja hallituksen selusta turvattu. Puskafarssiksi esitys vaihtui siinä vaiheessa, kun valtiosihteeriä salakuljetettiin auton takakontissa. POLIITIKKOJEN ESITYSTEN ohella joudumme miettimään omia roolejamme elämän suurella lavalla. Toisille meistä – esimerkiksi kaltaiselleni keskiluokkaiselle valkoiselle setämiehelle – suodaan paljon valtaa oman roolinsa käsikirjoittamisessa ja ohjaamisessa. Kaikille tuota vapautta ei ole annosteltu yhtä avokätisesti. Feministisen Pihtarihuoratryhmän jäsen Sullemäen Anna huomauttaakin sivulla 42, kuinka edelleen joidenkin mielestä on ne naiset, joita pannaan, ja ne, joiden kanssa mennään naimisiin. Toivottavasti jo pian valistuneiden kriitikoiden ohella suuri yleisökin ymmärtää, että elämän suuressa nykyteatterissa roolit voi jo jakaa muilla perusteilla kuin sukupuoliolettamien mukaan. Vanhentuneet kuvitelmat roolijaoista johtavat myös eitoivottuihin oheisvaikutuksiin. Viime aikoina tähän liittyvää keskustelua on käyty MeToootsikon alla. Suomessa dialogi seksuaalisesta häirinnästä on käynnistynyt nykien, mutta kuten sivulla 28 kerrotaan, juna kulkee jo. Oma keskustelunsa liittyy siihen, kuinka suomalaisen yhteiskunnan perinteinen käsikirjoitus jakaa dialogissa tilaa vähemmistökansoille. Saamelaisaktivisti Jenni Laiti muistuttaa sivulla 34, että oikeutta kirjoittaa oma roolinsa ei suoda alkuperäiskansan edustajille. JOS TODELLISUUS vaikuttaa joskus teatterilta, niin todellisuus toimii myös usein teatteriesitysten yhtenä käsikirjoittajana. Sivuilla 19 kerrotaan, kuinka Raisa Omaheimon dokumentaarisessa Häiriö-esityksessä äänensä saavat kuuluviin mielenhäiriöiden kanssa eläneet ihmiset. Sivulla 52 lakkautusuhan alla oleva, vuoden teatteriksi juuri valittu, Riihimäen Teatteri näyttää roolin, jonka talouskurimuksessa oleva kaupunki kulttuurille määrää. Se rooli on olla ensimmäinen leikattava, vaikka ilman kulttuuria meillä ei ole sivistystä ja ilman sivistystä kaikki on turhaa Sivulla 54 kerrotaan, miten Kansallisteatterin Toinen koti -esityksen tekijöistä osaa saattaa odottaa tosielämän tragedia: käännytys takaisin sinne, mistä he henkensä hädässä ovat paenneet. Suomen maahanmuuttopolitiikan mukaan taiteilijan voi käännyttää, jos hänen voidaan olettaa selviytyvän lähtö maassaan hengissä, mikäli hän vain luopuu taiteestaan ja sananvapaudestaan. HALUSIMMEPA SITÄ tai emme, vuoden 2017 Suomi 100 -operetti on nyt kääntymässä vuoden 2018 sisällissotaspektaakkeliksi. Nähtäväksi jää, tarkoittaako se, että hehkutetun kansallisromanttisen yhte näisyyden korkea veisu vaihtuu nyt syvälle vanhoihin poteroihin jämähtäneen kahtiajakautumisen ylösnousemukseen. Toivottavasti ei. Suomi ansaitsee jo uusia vuorosanoja. JARI TAMMINEN ROOLILEIKKEJÄ SATAVUOTIAASSA SUOMESSA Pääkirjoitus
8 • 10 / 2017 Poliittisia prosesseja ohjataan ulkomailta. Motiivina on halu tuottaa kaaosta ja manipuloida demokratiaa. Valheellista vaalityötä TEKSTI IIDA SIMES KUVA ELSA PIELA Y HDYSVALTAIN presidentti Richard Nixonin aikaan tietomurtovarkaat olivat erilaisia kuin nykyään. Vuoden 2016 rosvot ”eivät tunkeutuneet demokraattien puoluetoimistoon tiirikoilla, suojakäsineillä ja salakuuntelulaitteilla varustautuneina, kuten heidän edeltäjänsä vuonna 1971”, kirjoittaa brittiläinen toimittaja Luke Harding hiljattain ilmestyneessä kirjassaan Salajuoni – Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon. Harding selvitti miten Venäjä sekaantui Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Venäjältä on todistetusti vaikutettu myös Britannian Brexit-äänestykseen vuonna 2016 sekä Ranskan presidentinvaaleihin ja Saksan liittopäivävaaleihin tänä vuonna. ”Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vaikuttamisen tavoista kuuluisin oli aluksi sähköpostitilien hakkerointi. Kuuluisimmat operaatiot ovat olleet karhuja, Fancy Bear ja Cozy Bear [”Jännä karhu ja ”Mukava karhu”]. Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisten näistä tekemän raportin nimi on Grizzly Steppe [”Harmaakarhujen aro”]”, kirjoittaa Harding. Venäläisten hakkerikarhujen murtamat viestit levitettiin nopeasti eteenpäin. Vaikka viime aikoina Venäjä on ollut tehokkain vaalihäirikkö, muutkin maat osaavat. Harding kirjoittaa edelleen: ”Kuten [Yhdysvaltain tiedusteluvirastojen] NSA:n ja CIA:n entinen johtaja, kenraali Mike Hayden totesi, vastustajan sähköpostien varastaminen on kunniakasta kansainvälistä vakoojatoimintaa. Kaikki tekevät sitä, myös Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa ja muut länsimaat. ’Se on hyväksytty kansainvälinen käytäntö. Jos olisin itse pystynyt murtautumaan venäläisten palvelimiin, olisin tehnyt niin’, hän totesi. Haydenin mukaan hakkeroinnista tekikin poikkeuksellista se mitä sen jälkeen tapahtui. ’Venäjä muutti tiedot aseeksi ja ampui sen Yhdys valtoihin’. Venäläinen trolliarmeija tviittasi tietoja eteenpäin ja sai ne trendaamaan.” ULKOPOLIIT TINEN INSTITUUT TI UPI julkaisi marraskuussa 2017 ohjelmajohtaja Mika Aaltolan raportin Democracy’s Eleventh Hour – Safeguarding Democratic Elections Against Cyber-Enabled Autocratic Meddling [”Demokratian yhdestoista hetki – Demokraattisten vaalien suojaaminen kyberhäirinnältä”]. Tiivistelmässä kiteytetään: ”Viimeisimmät vaalit Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Saksassa osoittavat, että autoritaaristen valtioiden sekaantuminen demokraattisten maiden vaaleihin kasvaa. Ne hakkeroivat dataa ja jakavat aineistoa tietovuotojen avulla. Vuotoa vahvistetaan levittämällä disinformaatiota ja epäluuloa sosiaalisessa mediassa.” Aaltola pitää Suomen vaaleihin sekaantumisen uhkaa todellisena ja vahvistaa tämän Voimalle puhelimitse. ”Britannian, Ranskan, Saksan ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelut ja asiaan perehtyneet tutkijat ovat varmoja siitä, että ainakin näiden maiden viimeaikaisiin vaaleihin vaikutettiin ulkopuolelta.” Aaltola muistuttaa, että vaikka Venäjä täkäläisiä vaaleja häiritsisikin, sen tavoitteena ei välttämättä olisi valita presidenttiä. Liian aggressiivinen ja läpinäkyvä painostaminen kääntyisi tarkoitustaan vastaan. Kuten raportissa sanotaan, kaikissa maissa vaaleihin ei ole vaikutettu yhtä paljon eivätkä tulokset ole olleet samanlaisia. ”Yhdysvalloissa vaikutus oli korkea, Ranskassa matalampi ja Saksassa vähäinen. Vaaleihin sekaantuminen voi myös kostautua ja siten ennaltaehkäistä vaalihäirinnän todennäköisyyttä.” Edellä mainituissa maissa häirintää on tullut Venäjältä, mutta Aaltola muistuttaa, että esimerkiksi Kiinalla S UOJELUPOLIISI (Supo) on varautunut vaalien häirintään. Viestintäasiantuntija Verna Leinonen kommentoi sähköpostitse: ”Vieraiden valtioiden vaikutuspyrkimykset ovat luonnollisesti ilmiö, jota Suojelupoliisi seuraa. Vaikuttamispyrkimykset voivat olla monenlaisia ja tapahtua pitkälläkin aikajänteellä. Vaalit ovat vain yksi esimerkki mahdollisista vaikuttamiskohteista. Vaikuttamaan voidaan pyrkiä esimerkiksi poliittisesti, infrastruktuurin, kulttuurin tai informaation saroilla. Tiedustelullisesti Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää, mutta myös muita suurvaltoja.” Leinonen jatkaa: ”Kuten viime aikojen vaaleissa muualla on nähty, pyrkimyksillä vaikuttaa vaaleihin voi olla useita tavoitteita. Pyrkimyksenä voi olla horjuttaa luottamusta vaalien legitimiteettiin tai jopa koko poliittiseen järjestelmään. Huomionarvioista on, että aina ei ole väliä sillä, mitä oikeasti tapahtuu, vaan jo mielikuvien herättämisellä voidaan pyrkiä samoihin lopputuloksiin.” Leinonen tarkentaa viittavansa esimerkiksi Yhdysvaltain ja Ranskan presidentinvaaleihin ja Brexit-äänestykseen Britanniassa. ”Toistaiseksi Suojelupoliisin tiedossa ei ole konkreettisia, nimenomaisesti tuleviin presidentinvaaleihin liittyviä vaikutusyrityksiä,” lisää Leinonen. Silti politiikan ammattilaiset ovat varuillaan. Presidenttiehdokas Merja Kyllönen (vas.) kommentoi asiaa Voimalle: ”Viranomaiset ovat pitäneet varsin hyvin infotilaisuuksia puolueille näistä aiheista. Eli olemme tietoisia ilmiöstä ja varautuneet asiaan. Myös ehdokkaat ovat saaneet halutessaan infoa erityisesti informaatioja hybridisodankäynnistä.” Viranomaisilla Kyllönen kertoo tarkoittavansa ”ulkoja puolustusministeriöiden virkamiehiä”. Kyllönen on keksinyt aseen trolleja vastaan: ”Myös medialukutaitoa voisi opettaa meille kaikille ;))” Pekka Haaviston (vihr.) kampanjapäällikkö Riikka Kämppi on varuillaan: ”Valeprofiileja ja trolleja näkee aika paljon somessa. Eli olemme tietoisia tällaisesta vaikuttamisesta. On vaikea sanoa, onko Venäjällä ollut näissä roolia vai ovatko ihan ’koti kutoisia’.” Kämppi lähettää linkkejä kömpelösti tehdyille mutta mahdollisesti hyvinkin loukkaaville sivuille. Esimerkiksi ”Vaalit 2018” -Facebook-sivulla on presidentti Sauli Niinistöä haukkuvia kirjoituksia, joita on julkaistu Haaviston kuvan kanssa. Haaviston kampanjan pyynnöistä huolimatta Facebook ei ole poistanut sivua. Suomessa varaudutaan presidentinvaalien häirintään Artikkeli ”AUTORITAARISTEN VALTIOIDEN SEKAANTUMINEN DEMOKRAATTISTEN MAIDEN VAALEIHIN KASVAA.”
10 / 2017 • 9 on tapana vaikuttaa lähialueidensa politiikkaan. ”Suomessa uskotaan, että olemme hybridivaikuttamisen suhteen aika immuuneja.”, huokaa Aaltola. Hybridivaikuttamisella tarkoitetaan perinteisen diplomaattisen tai sotilaallisen uhkailun yhdistämistä moderneihin tietoverkoissa tapahtuviin operaatioihin. ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI peräänkuuluttaa demokratian lisäämistä, ja se edellyttäisi muun muassa läpinäkyvyyden lisäämistä ”maailman suurimmassa mediassa”, kuten Aaltola kutsuu Facebookia. ”Algoritmien ymmärrys on jo siirtynyt kansalaisilta pois”, kommentoi Aaltola Facebookin ja Twitterin mekanismeja. UPI:n raportissa tähän on kiinnitetty huomiota: ”Tällä hetkellä dataa ei käytännössä valvota demokraattisesti. Äänestäjien pitäisi kuulla puolustautumiskeinoista, joilla kamppaillaan manipuloivia algoritmeja ja tekoälypohjaisia taktiikoita vastaan. Hallitukset voivat tarjota näitä työkaluja. Nykyistä ketterämmät markkinat ja yhteiskunnalliset ratkaisut voisivat olla käytettävissä kyberperusteisessa vaalivalvonnassa.” Facebookin käyttäjät tietävät miten sivut poimivat tekstivirroista sanoja, joiden mukaan mainoksia nousee käyttäjien ruutunäkymään. Kun algoritmit tulkitsevat poliittisia mieltymyksiä, Facebook ja Twitter ovat luomassa vääristynyttä todellisuutta, jossa mainosvirrasta valikoituu vain tiettyjä ehdokkaita käsitteleviä juttuja, jotka usein ovatkin maksettuja mainoksia. Nämä näkyvät samassa uutisvirrassa, jonka seassa kaverit jakavat toisilleen aivan oikeita journalistisin perustein tehtyjä uutisia. Vaalien aikaan Venäjän Yhdysvalloissa levittämät Facebook-mainokset oli muokattu näyttämään muun muassa puolueiden kampanjamateriaalilta tai äänestäjien innostuneilta purskauksilta. Facebook arvioi Venäjän maksamien postausten tavoittaneen 126 miljoonaa yhdysvaltalaista. Suomen julkisuudessa on vähätelty Venäjän intoa vaikuttaa presidentinvaaleihin, milloin siksi, että Sauli Niinistön (kok.) etumatka on suuri tai siksi, että presidentin valtaoikeudet ovat muka merkityksettömän pienet. ”Ei Venäjällä tai Yhdysvalloissa uskottu, että Trumpista todella tulisi presidentti”, kommentoi Harding Voimalle. ”Clintonin voitto näytti varmalta. [Toiminnan] ideana oli loata ja häpäistä Clintonia, tehdä tämän president tiyden alkutaipaleesta vaikea ja aiheuttaa kaaosta”, Harding muistuttaa. Aiheesta on aikaisempi juttu Voiman verkkosivuilla voima.fi otsikolla Verkko kiristyy: Trumpin Venäjä-kytköksiä päivänvaloon.
10 • 10 / 2017 Missä viipyy Suomen tulevaisuuteen luotaava energiastrategia? Onko hiilivoimaloiden ostaminen todellakin parasta, mitä Fortum voi neljällä miljardilla tehdä? TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA VOIMA/HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Savuna ilmaan To im itu ks ell ist a ain eis to a E NERGIA-AL A käy läpi suuria mullistuksia, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntarakenteen tulevaisuuteen. Yksi näitä mullistuksia seuraava ja samalla vauhdittava toimija on Neo-Carbon Energy -hanke (NCE), jonka toteuttavat yhteistyössä Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT), Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy ja Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus. NCE:n tavoitteena on kehittää älykäs ja kustannustehokas energiasysteemi, joka parhaassa tapauksessa perustuu uusiutuviin energiantuotantomuotoihin. Hankkeen johtava tutkija, dosentti Pasi Vainikka pyrkii hahmottamaan alan tulevaisuutta. ”Perusajatus on se, että aina kun energian ja tiedon saannissa on tapahtunut samanaikaista kehitystä, ihmiskunta on kyennyt nousemaan uudelle tasolle.” Vainikka osoittaa historiasta kolme kohtaa, joissa ihmiskunta on siirtynyt seuraavalle askelmalle. ”Keräilijäyhteiskunnassa heimorakenne ja puhe kehittyivät noin 100 000 vuotta sitten. Seuraava askelma oli, kun maanviljelyksen kehittymisen myötä saatiin runsaasti ruokaa, elintaso nousi ja samalla jäi ylimääräistä aikaa kehittää kirjoitusta ja kulttuuria. Kolmas vaihe oli teollinen vallankumous ja fossiilisten polttoaineiden löytyminen, joka takasi rajattomasti energiaa. Samalla viestintäteknologia kehittyi muun muassa radion ja lennättimen myötä.” Tuo kolmas porras on se, missä me olemme nyt, mutta Vainikan mukaan saatamme olla uuden ajan kynnyksellä. Edellytykset seuraavalle askelmalle nousemiseen ovat olemassa. ”Jokaisella meistä on taskussa super tietokone – eli älypuhelin. Uusi informaation välityksen taso mahdollistaa sen, että yhteiskunta voi järjestyä uudella tavalla: jatkossa vertaisten yhteisö ei ole kylä, vaan se voi olla paikasta riippumaton ja globaali”, Vainikka visioi. KESKEINEN OSA tulevaa yhteiskunnallista myllerrystä on energian tuotantotapojen muuttuminen, josta seuraa myös mullistus energian käytössä. Samalla kun pohditaan tulevia visioita, on hyvä muistaa myös todellisuus. Syyskuussa Suomen valtion puoliksi omistama energiayhtiö Fortum ilmoitti ostavansa saksalaisen E.ONyhtiön osuuden energiayhtiö Uniperistä. Omistusosuus on noin 46 prosenttia, ja kauppahinnaksi on sovittu 3,76 miljardia euroa. Fortumin ostotarjous on julkinen, eli muutkin Uniperin omistajat voivat myydä osakkeitaan Fortumille samaan hintaan, ja näin lopullinen omistusosuus voi olla E.ON:n alkuperäissiivua isompi. Samoin hankintahinta voi nousta. Uniperia voisi kuvailla energia-alan roskapankiksi, johon on kasautunut E.ON:n saastuttava energiatuotanto – 80 prosenttia Uniperin tuotannosta on fossiilista. Mukana on myös ydinvoimaa. Fortumilla puolestaan on ollut positiivinen ongelma: yhtiön kassa on pullistellut sen myytyä sähkönsiirtoverkkonsa Suomessa ja Ruotsissa. Nyt noita rahoja ollaan kaatamassa Uniperiin. ”Yrityksellä on se ongelma, että sen pitää tehdä bisnestä ja saada kassavirtaa. Pidän Fortumia mainettaan parempana yhtiönä, joka tekee liiketoimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Uskoisin, että se pyrki ostamaan vesivoimaa ja kaasua, ja kivihiili tuli sitten siinä sivussa”, Vainikka esittää. Vainikka ei pidä myöskään Teollisuuden Voiman Olkiluoto 3 -ydinvoimalahankkeeseen kaadettua 8,4 miljardia euroa pelkästään järkevänä investointina. ”Kun Olkiluoto 3 kytketään verkkoon, alamme lämmittää merta kolmen tuhannen megawatin teholla.” YKSI ONGELMA energia-alan uudistuksissa on se, että suurten yksiköiden investoinnit tehdään todella pitkiksi ajoiksi, mutta markkinat keskittyvät välittömiin tuottoihin. ”Noin 60 prosenttia pohjoismaisesta sähköstä on vanhaa vesivoimaa, ja ne voimalat on rakennettu valtioiden rahoilla. Yhtiöt ovat saaneet ne käytännössä ilmaiseksi. Sama kun valtio rakentaisi tänä vuonna tuulivoimaa ja luovuttaisi sen ensi vuonna vaikka Fortumin taseeseen omana pääomana.” Näin ei tänä päivänä toimita. Jotain voisi kuitenkin tehdä. Vainikka kritisoikin valtiota vision puutteesta. ”Kaikenlainen keskustelu älyenergiaverkoista ja digitalisaatiosta välkkyy asiantuntijoiden kesken, mutta Suomella – Nokian synnyinmaalla – ei ole älykkään energiaverkon tavoitteita. On vain biotalousja kiertotalousstrategiaa, jossa mennään hakkaamaan puita mehtään.” Metsäpohjaisessa biotaloudessa Vainikka ei näe pelastajaa. ”Suomessa tietysti tuota metsää on, ja se on meillä merkittävässä roolissa, kun ei täällä oikein muuta resurssia olekaan. Se, vähentääkö tämä bio talous päästöjä, on sitten toinen kysymys. Myös alan kasvuun ladatut odotukset ovat kuitenkin pieniä – paini 20 miljoonasta puukuutiosta on Suomen energiajärjestelmän kannalta aika mitätön asia.” Valtion ohella Vainikka on valmis sälyttämään hieman vastuuta markkinoille. Jotain tarttis tehdä silläkin puolella, ja merkittävät investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen olisivat hyvä avaus. ”GLOBA ALISTI SÄHKÖÄ tuotetaan pääasiassa keittämällä vettä. Jos avaruusolioilta kysyttäisiin, mikä lauhdevoimalaitos on, vastaus lienee olisi, että se muuntaa maasta kaivettua hiiltä hiilidioksidiksi. Bonuksena sitten syntyy lämpöä ja hieman sähköä.” Vainikan mukaan myös Suomen biotalouden päätuote on hiilidioksidi. ”65 prosenttia meillä käytetystä puusta poltetaan. Jos ajatellaan vaikka sellutehtaan prosessia hiilen kautta: metsästä korjattu puu lähtee tehtaalle, jossa noin 50–70 prosenttia tuosta korjatusta hiilestä päätyy hiilidioksidina taivaalle. Maksimissaan 50 prosenttia hiilestä päätyy selluksi.” Jos Pariisin ympäristösopimuksesta halutaan pitää kiinni, hiili pitäisi yksinkertaisesti jättää maahan. Onneksi vaihtoehtojakin on kehitteillä. NeoCarbon Energy -hankkeen työryhmä on jo onnistunut aurinkosähkön avulla tuottamaan polttoainetta ilman hiilidioksidista ja vedestä. Ruokaa on puolestaan tuotettu antamalla mikrobeille sähköä ja hiilidioksidia. Vielä joitain vuosia sitten täysin scifiltä vaikuttaneita konsepteja on onnistuneesti testattu, ja monen kriittisen teknologian kehitys näyttää Vainikan mukaan olevan eksponentiaalista. Uusi energiajärjestelmä on Vainikan visioissa hajautettu. Sähköntuotanto tapahtuu pienemmissä yksiköissä ja samoin sen varastointi. Nykyinen energiajärjestemä on maailman suurin tulonjakojärjestelmä ja perustuu 80-prosenttisesti fossiilisiin poltto aineisiin. Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti, ja olisi ehkä paikallaan, että myös Oy Suomi Ab muotoilisi itselleen kunnon vision älykkäästä, ketterästä, päästöttömästä ja kansalaisia osallistavasta energiajärjestelmästä. Vainikka muistuttaa, että aikanaan NMTja GSM-tekniikat kehitettiin Suomessa lahjana maailmalle. Nyt tarvittaisiin vastaavaa otetta energiaverkon ja -tuotannon tulevaisuutta suunniteltaessa. ”Uusilla energiamarkkinoilla yksittäisen kansalaisen sähköauton akku voi kilpailla vaikka pohjoisruotsalaisen voimalan kanssa. Älykäs energiaverkko ja asioiden internet luovat uuden informaatiotason, joka voisi viedä yhteiskunnan sille seuraavalle tasolle.” SUOMEN BIOTALOUDEN PÄÄTUOTE ON HIILIDIOKSIDI. Artikkeli
10 / 2017 • 11 To im itu ks ell ist a ain eis to a
12 • 10 / 2017 Vaivoin ulos kaapista Ukrainassa seksuaalivähemmistöt joutuvat elämään patavanhoillisten asenteiden ja äärioikeiston puristuksessa. TEKSTI ANTERO EEROLA KUVA ELSA PIELA K UN UKRAINAN pääkaupungissa Kiovassa järjestettiin kesällä 2017 seksuaalija sukupuolivähemmistöjen Pride-kulkue, arviolta 5 000 mielenosoittajaa oli suojaamassa yhteensä noin 6 000 poliisia. Sosiaalisesta mediasta ja Ukrainan tiedotusvälineistä löytyvät kuvat kertovat suuresta turvallisuusoperaatiosta, johon kuului raskaita kuorma-autoja, poliisiketjuja ja kaduille pystytettyjä metallinpaljastimia. Ukrainassa lähihistoria jakaantuu aikaan ennen ja jälkeen Euromaidanin, joka helmikuussa 2014 johti mullistuksiin. Sen jälkimainingeissa jotain ehkä muuttui myös Priden kohdalla – ainakin poliisin ja mielenosoittajien suhdeluku. Kesällä 2013 Kiovassa pidettiin Pride, jossa 300 mielenosoittajan suojana oli 2 000 poliisia. MOR A ALITON, nuorisoa turmeleva ylpeily homoudella – kuten Ukrainan vanhoillis-uskonnolliset piirit asian yleismaailmallisesti muotoilevat – on levinnyt myös Mustanmeren rannalle Odessaan. Siellä järjestettiin viime kesänä jo toinen vuotuinen homoparaati. Paikallinen poliisi yritti kieltää tilaisuuden oikeusistuimen kautta, mutta ei onnistunut. Tästä kertoo Ukrainan Pride-kulkueiden keskeinen organisaattori Anna Leonova. Hänen mukaansa monikaan asia ei ole Euromaidanin jälkeen muuttunut suhteessa seksuaalija sukupuolivähemmistöihin. Itä-Ukrainassa yhä käynnissä oleva sota sekä talouden ja elintason syöksykierre ovat antaneet ihmisille muuta ajateltavaa. Jonkinlaisen politiikkaan liittyvän edistysaskeleen Leonova kuitenkin näkee. ”Moni poliitikko on ymmärtänyt, etteivät he voi olla ilman mielipidettä tästä asiasta. Ennen vähemmistöihin kohdistuvat loukkaukset olivat hyvin avoimia, nyt ne tapahtuvat ehkä enemmän piilotetussa muodossa.” Leonova on maan keskeisen seksuaalija sukupuolivähemmistöjen järjestön Ukrainan Gay Allianssi GAU:n (Gei Aljans Ukraina) puheenjohtaja. Vuonna 2010 perustetulla GAU:lla on 15 alueellista toimintapistettä eri puolilla maata. Reilusti yli 40 miljoonan asukkaan valtiossa ei voi puhua massaliikkeestä, sillä järjestöllä on kuutisensataa jäsentä ja runsas tuhatkunta vapaaehtoista. ”Haluamme lisätä ennen kaikkea LGBT-yhteisön näkyvyyttä, kiinnittää huomiota heidän ongelmiinsa ja edistää vuoropuhelua yhteiskunnassa.” LEONOVA SUHTAUTUU myönteisesti maan nykyisen presidentin Petro Porošenkon linjaan, jonka mukaan valtion pitää suojella kaikkien kansalaistensa oikeuksia. Toisaalta Leonova arvioi, että maanpakoon lähteneen expresidentti Viktor Janukovitšin aikana tilanne oli samankaltainen. Kansan konservatiivisen enemmistön tuntoja kosiskeleva homovastaisuus ei ole ollut Ukrainassa valtiollisen politiikan väline kuten Venäjällä, mutta takapajuiset asenteet ovat läsnä. Leonovan mukaan seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tilanne maan eri osissa kuitenkin vaihtelee. Jopa naapurikaupungeissa asenteet voivat erota toisistaan kuin yö ja päivä. ”Siksi toimintamme voi jakaa kansalliselle ja alueelliselle tasolle. Ukrainassa isojakin lakeja saatetaan hyväksyä parlamentissa, mutta käytännössä niitä ei panna täytäntöön alueilla.” Hänen mukaansa GAU:n toimisto joutuu tarjoamaan juridista apua moANNA LEONOVA sanoo, että suurin uhka seksuaalija sukupuolivähemmistöjen turvallisuudelle ovat Ukrainassa päätään nostaneet äärioikeistolaiset ryhmät. Ne ovat lähettäneet tappouhkauksia ja yrittäneet käydä mielenosoittajien kimppuun Kiovassa ja Odessassa. Leonova mainitsee erityisesti äärioikeiston poliittiset puolueet Svobodan ja Oikean sektorin sekä uusnatsistisen S14-liikkeen. ”Mainitut yrittivät aktiivisesti häiritä kesällä pidettyä Kiovan Pride-kulkuetta, vaikka eivät päässeetkään estämään kokoontumista.” Odessan Pride-kulkuetta taas yritti pysäyttää 30 äärioikeiston aktiivia. ”Lisäksi on olemassa Misantrooppinen divisioona -niminen ryhmä, joka on käynyt ihmisten kimppuun LGBTyhteisön tilaisuuksissa. He ovat läheisessä yhteistyössä Azovin pataljoonan kanssa.” Azovin pataljoona on tunnettu uusnatsismia sympatisoiva vapaaehtoispataljoona, joka kuuluu nykyisin Ukrainan kansalliskaartiin. Rankin tilanne on Itä-Ukrainassa, niin sanottujen Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” alueilla, jotka eivät ole hallituksen kontrollissa. Jopa tiedon saaminen niistä on erittäin vaikeaa, eivätkä ukrainalaiset ihmisoikeusjärjestöt ole alueille tervetulleita. GAU onkin tarjonnut apuaan sisäisessä maanpaossa oleville ihmisille. ”Ukrainan itäosat ovat kaikkein homofobisimpia koko maassa. Siksi moni seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluva on lähtenyt alueilta jo ennen nykyistä kriisiä.” nenlaisissa ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa, jotka eivät välttämättä suoraan liity seksuaalija sukupuolivähemmistöihin. Niihin kuuluu esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrien auttaminen. VÄHEMMISTÖJÄ KOSKEVA lainsäädäntö on Ukrainassa vähintäänkin kehittymätöntä, Leonova kertoo. Ryhmät mainitaan ainoastaan työlainsäädännössä, joka kieltää seksuaalivähemmistöjen syrjinnän. Myöskään gay-kulttuurin ei voi sanoa kukoistavan. Suuren maan isossa pääkaupungissa on vain pari klubia ja Odessassa ainoastaan yksi. Avoimesti homoja tai lesboja julkisuuden henkilöitä ei oikeastaan ole, ei varsinkaan poliitikkoja. Silti kehitystä tapahtuu. Elokuussa 2015 presidentti Porošenko allekirjoitti vuoteen 2021 ulottuvan kansallisen ihmisoikeusstrategian. Sen ajatus on paitsi edistää ihmisoikeuksia myös kitkeä vihapuhetta, joka sotaa käyvässä yhteiskunnassa saa usein äärimmäisiä muotoja. ”Strategia mainitsee myös tavoitteen samaa sukupuolta olevien suhteiden sääntelystä. Mutta sääntely on ainoa lupaus, joka on annettu. Vastustajat sanovat, että tämä on jo ensimmäinen askel samaa sukupuolta olevien avioliittoon”, Leonova kuvaa. Hän paikantaa kaikkein äänekkäimmät seksuaalivähemmistöjen vastustajat uskonnollisiin piireihin. Niiden yhdys siteenä toimii ”Yleisukrainalainen kirkkojen ja uskonnollisten organisaatioiden neuvosto”. Sen suurin yhteisö taas on Ukrainan ortodoksisen kirkon osa, jonka patriarkaatti sijaitsee Moskovassa. Toisaalta vanhoillisuudessa ei kalpene Kiovankaan patriarkaatti. Artikkeli
10 / 2017 • 13 Homoista tuli geopolitiikan nappula Ukrainassa seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat myös geopolitiikkaa. Kysymys kuuluu, onko Ukraina itää vai länttä. Presidentti Petro Porošenko on käyttänyt homoja lyömäaseena mätkiessään arkkivihollistaan, Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia. Porošenkon mukaan Euroopan suurimpia uhkakuvia ovat ”eristäytyminen, suvaitsemattomuus, kunnioituksen puute ihmisten oikeuksia kohtaan, uskonnollinen fanatismi ja homofobia”. ”Tällä vaihtoehtoisella Euroopalla on johtaja. Hänen nimensä on Putin”, Porošenko sanaili keväällä Münchenin kansainvälisessä turvallisuuskonferenssissa. Muutama päivä lausunnon jälkeen Kiovaan palattuaan hän kuitenkin vannoi maan uskonnollisten yhteisöjen edustajille, ettei Ukrainaan tule saman sukupuolen avioliittoja. Samoilla linjoilla on maan pääministeri Vladimir Groisman. ”Emme aio ikinä sallia samaa sukupuolta olevien avioliittoja Ukrainassa. Jumala meitä siltä varjelkoon”, hän parahti ollessaan vielä parlamentin puhemies. Käynnissä oli tuolloin kiihkeä keskustelu maan työlainsäädännön muuttamisesta. Laista löytyy kohta, joka kieltää seksuaalivähemmistöjen syrjinnän työelämässä. Tämä kirvoitti ukrainalaispoliitikoista värikkäitä kannanottoja. ”Otin tietoisesti synnin sieluuni”, sanoi presidentti Porošenkon puolueen kansanedustaja Volodimir Ariev äänestettyään syrjintäkiellon puolesta. Hän uskoi, että laki edistäisi Ukrainan lähentymistä Euroopan unioniin. ”Mieluummin gay-paraati [Kiovan pääkadulla] Kreštšakilla kuin Venäjän tankit samassa paikassa”, pudotteli puolestaan maan nykyinen pääsyyttäjä Juri Lutsenko. Hän taas on entinen sisäministeri ja Porošenkon puolueen parlamenttiryhmän ex-puheenjohtaja. Huumorimiehiä on myös ex-presidentin Viktor Janukovitšin luottomies Vladimir Oleinik, joka keksi, että homojen syrjintäkielto tarkoittaa ”Raamatun kumoamista”.
@aulakustannus Aula & Co aulakustannus.fi Onko joulu peruttu? www.docpointfestival.fi HELSINKI DOCUMENTARY FILM FESTIVAL 4.2. 29.1. These images are 18 separate human body scans from documentary film “Big Time” by Kaspar Astrup Schröder.
10 / 2017 • 15 Muumit eivät tervetulleita Miten muumi-ideologiaan sopii aitojen rakentaminen alueelle, jossa kaikki ovat saaneet aiemmin liikkua vapaasti? TEKSTI KRISTIINA KOIVUNEN KUVA ELSA PIELA Emme tarvitse enää uusia ratkaisuja ELÄMME RATKAISUJEN AIKA A. Ilmastonmuutokseen etsitään uusia ratkaisuja ja satavuotiaalle Suomelle etsitään yhteiskunnallisia innovaatioita Ratkaisu 100 -kilpailussa. Monet konsultit suunnittelevat päivät pitkät uusia ratkaisu kilpailuja. Ratkaisupuheeseen kuuluu, että kaikki inhoavat valittajia, jotka vain osoittelevat ongelmia. Lähes yhtä paljon ratkaisujen aika inhoaa politiikkaa. Politiikka on tahmaista. Politiikassa on konflikteja, ja asioiden edistäminen on hidasta. Ratkaisijat taas tekevät innovaatioita, jotka lupaavat korjata kerralla sellaisen, mitä politiikot vääntelisivät ja kääntelisivät vuosikymmeniä. Ratkaisuissa viehättää se, että ne näyttävät hoitavan asiat heti. Niistä on siivottu pois ikävä poliittisuus, erimielisyydet ja ongelmat. Valitettavasti samalla kuitenkin siivotaan pois jotakin täysin oleellista. YKSI TÄRKEIMMISTÄ yhteiskunnallisessa toiminnassa saamistani opeista on, että ideoilla harvoin tekee yksinään mitään. Ideat voi aina varastaa muualta, niistä on nykyisessä lupaustaloudessa ylitarjontaa. Kaikkien päät pursuavat teknisiä innovaatioita, organisaatiomalleja ja käsitteitä. Varsinainen kysymys koskee kuitenkin aina sitä, miten ideoita voi viedä käytäntöön. Maailman suurimmat ongelmat eivät ole pelkkiä teknisiä ongelmia, jotka voisi ratkaista teknisillä innovaatioilla. Demokratian puute, työläisten vähäiset oikeudet, puutteet naisten koulutuksessa, vaurauden epätasainen jako ja fossiiliset energialähteet ovat kaikki kysymyksiä, joissa innovaatiot ovat vain pieni askel kohti ratkaisua. Vaikeat vaiheet alkavat, kun pitäisi olla riittävästi poliittista voimaa viedä eteenpäin muutoksia. Ratkaisukilpailut ja haasteet ottavat annettuna sen, että ratkaisujen tulee olla ”välittömästi otettavissa käyttöön”, eli niiden on sopeuduttava kapitalismiin, kansalaisliikkeiden vähäisyyteen, kansallisvaltion kehykseen, globaaliin epäreiluun ”vapaakauppaan” ja niin edelleen ja niin edelleen. JOS AJATTELEE, millaisia ratkaisuja on tarvittu historiallisesti isoihin ongelmiin, tässä muutama esimerkki: työväestön kurjuusongelmaa on ratkaistu lakkoilemalla, tauteihin kuolemisen ongelmaa on ratkaistu rakentamalla laajasti saatavilla oleva terveydenhuoltojärjestelmä ja kehittämällä lääkkeitä – molemmat ovat vaatineet huomattavia julkisia panostuksia. Nämä eivät ole innovaatioita, joilla voisi osallistua nykyaikaiseen ideakilpailuun. Ne ovat hitaasti rakennettuja poliittisia prosesseja. Kaikki ideakilpailut pitäisi voittaa ohjeilla, miten johonkin tiettyyn konktekstiin voi syntyä radikaali poliittinen liike. Vastaus ei ole uusi aurinkoenergialla toimiva älypuhelin vaan poliittisen voiman tuottaminen. VEIKKA LAHTINEN Lisää huomioita ratkaisuista ja muista tärkeistä aiheista Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun Mikä meitä vaivaa? -podcastissa osoitteessa voima.fi K ol u m n i ”M ITÄ Tove Jansson sanoisi, jos hän tietäisi, että asukkaiden rakastama ulkoilu alue aiotaan pilata muumien nimissä?” huokaa eräs karlstadilainen kaupungin tiedotustilaisuudessa marraskuun 29. päivänä. Keski-Ruotsissa sijaitsevan Karlstadin kaupungin elinkeino strategi Marian Andersson esitteli suunnitelmaa rakentaa Muumimaailma Skutbergetin ulkoilu alueelle. Häntä kuunteli lähes sata vihaista kaupunkilaista, pääasiassa vanhempaa väkeä. Muumeja ei näkynyt. Vänern-järven rannalla sijaitsevalla Karlstadilla on hyvä sijainti matkailun kannalta: sinne pääsee noin kolmessa tunnissa sekä Tukholmasta, Oslosta että Göteborgista. Kannattavuuslaskelmien tekijät uskovat, että Muumimaailmassa kävisi 400 000 ihmistä ja 100 000 autoa kesässä, ja laskelmat ovat raivostuttaneet karlstadilaiset. He eivät halua menettää kaupungin parasta uimarantaa, grillauspaikkaa ja paikkaa, joka valittiin vuonna 2016 Ruotsin parhaaksi lenkkeilyalueeksi. NYT SKUTBERGETIN puolustajat järjestäytyvät. Viime kesänä perustettu yhdistys Skutbergets Wenner on avannut nettisivun, ja Facebook-ryhmä on toiminut jo jonkin aikaa. Seuraavaksi perustetaan YouTube-kanava. Karlstadin torilla kerätään nimiä suomalaisen Muumimaailma Oy:n hanketta vastaan. Paikallislehti Nya Wermlands-Tidningenin nettikyselyyn oli vastannut marraskuun loppuun mennessä 8 659 ihmistä. Heistä 76 prosenttia vastusti Muumimaailmaa. Lauantaina, joulukuun toisena päivänä järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui 900 ihmistä. He täyttivät Karlstadin torin. Puheenvuoroissa tarjottiin ekoturismia kestävänä ja kannattavana vaihtoehtona Muumimaailmalle. Tilaisuus päättyi taistelulauluun avoimien, kaikkien käytössä olevien rantojen puolesta. MIKÄLI MUUMIMA AILMA saa rakennusluvan, vastustajat aikovat valittaa päätöksestä Ruotsin lisäksi EU:n tuomioistuimiin. He uskovat käsittelyn kestävän kymmenen vuotta. ”Olemme tottuneet valituksiin”, vastasivat kaupungin edustajat rauhallisina. He myönsivät kuitenkin, etteivät he tiedä, kuinka kauan suomalainen yritys on valmis odottamaan valitusten käsittelyä. Skutbergetissa on nyt ulkoilualueen lisäksi vaatimaton leirintäalue, jossa voi vuokrata mökin tai yöpyä teltassa. Jos muumit tulevat sinne, he valtaavat suurimman ja parhaan osan rannasta. Ympäri vuoden auki oleva sauna purettaisiin muumien tieltä, ja asukkaiden toivoman jalkapallokentän tilalle tulisi jättiläismainen parkkipaikka. Purjehtijat saisivat purjehtia muualle. Skutbergetin ystävät pelkäävät, että tämä saattaa olla vasta alkua. Karlstad on suosittu turistikohde, ja hotellit ovat usein täyteen buukattuja. Ehkä ulkoilualueesta nakerrettaisiin seuraavaksi pala luksus-hotellille. Joku oli kuullut huhun sillan rakentamisesta alueen edustalla olevaan saareen. TUNTEET K ÄY VÄT Karlstadissa niin kuumina, että eräs Skutbergetin suojelija kertoo joutuneensa muuttamaan osoitteensa salaiseksi. Kuultuaan, että olen suomalainen, useat henkilöt selittävät: ”Emme vastusta muumeja. He ovat tervetulleita Ruotsiin, mutta eivät Skutbergetiin.” Karlstadiin on syntymässä kansanliike Skutbergetin ulkoilualueen puolesta, ei muumeja vastaan. @aulakustannus Aula & Co aulakustannus.fi Onko joulu peruttu? www.docpointfestival.fi HELSINKI DOCUMENTARY FILM FESTIVAL 4.2. 29.1. These images are 18 separate human body scans from documentary film “Big Time” by Kaspar Astrup Schröder.
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY. WWW.KULTTIKISKA.FI • KULTTI@KULTTI.NET • 044 755 5158 KULTTIKISKA.FI Uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. VOIMA Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnal linen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diploma tiquen lehtiperhe. Kuusi numeroa vuodessa, 46 nelivärisivua. Vuositilaus 30e sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25e/vuosi) tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi KULTTUURIVIHKOT Yhteiskunnallinen kulttuurilehti. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Joululahjaksi vuosi 2018: nyt vain 35,70 e! tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi NUORISOTUTKIMUS Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheen vuoroja nuoriso ja yhteiskuntapolitii kasta, kirjaarvioita ja lektioita. 4 numeroa vuodessa. Vuositilaushinta 32/30 euroa. Irtonumero 8 euroa. www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti ARKKITEHTI Arkkitehtuurista kiinnostuneille. Kaupunkikulttuuri, arjen ympäristöt, uudet virtaukset. Kriittinen ja kansainvälinen. 6 numeroa vuodessa, 80–100 s. Irtonumero 17 euroa, kestotilaus 94 euroa, näköislehtitilaus 54 euroa. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi KRISTOSOFI Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja vuorisaar nan valossa, uskonnoista ja aseettoman sivistyksen mahdollisuuksista. 10 numeroa 32€, uusille tilaajille 16€ Irtonumerot 4 € Tilaukset: 050 369 7534 anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi RAUHAN PUOLESTA Rauhan puolesta on Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja kulttuuri, mielipide ja uutisleh ti, jonka aiheita ovat mm. rauhanrakennus, sodanvastustus, sosiaalisen ja taloudelli sen oikeudenmukaisuuden edistäminen, ihmisoikeuksien puolustaminen ja luonnon hyvinvointi. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tilaushinta on 36 €, Rauhanpuolustajien jäsenet saavat sen ilmaiseksi. LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti! Pysyt ajan tasalla myös liittymällä Lapsen Maailman uutiskirjeen lukijoiden joukkoon. Tänä vuonna ilmestyy jo lehden 77. vuosikerta! 11 numeroa vuodessa. 74 euroa (kesto), 86 euroa (12 kk), 58 euroa (6 kk), 57 euroa (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi KIRJASTOLEHTI Ajankohtainen kulttuurilehti, jonka aiheita ovat kirjastot, kirjat, lukijat ja yhteiskunta. Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. Maksamalla Kirjastoseuran jäsenmaksun 45 e saat lehden koko vuodeksi. Kustantaja Suomen kirjastoseura www.kirjastolehti.fi/tilaa MUSTEKALA Mustekalan lonkerot ulottuvat taide maailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. www.mustekala.info SUOMEN LUONTO Luonnonystävän ykköslehti kertoo ajankoh taiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Laadustaan palkit tua lehteä julkaisee Luonnonsuojeluliitto. Lahjaidea! Uusi tilaus vain 53,50 € / vuosi (norm. 79,50 €)! Voimassa 7.1.2018 saakka. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9,50 €. SOLIDAARISUUS Solidaarisuus rakentaa maailmaa, jossa yksikään nainen ei kärsi väkivallasta eikä kukaan elä köyhyydessä. Lue laatujuttuja globaaleista teemoista ja ihmisten arjesta. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ilmainen. solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tvsarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com NIIN&NÄIN niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt filosofinen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja teemaisesti kaikentyyp pisiä kirjoituksia runoista ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 48 € Määräaikaistilaus (4 numeroa) 52 € Tilaukset ulkomaille + 4 € Tilaukset: www.netn.fi/lehti NY TID Opi vasemmistoruotsia! Ny Tid on kuu kausittain ilmestyvä, syvääluotaava yh teiskunta ja kulttuurilehti. Analysoimme aikamme ilmiöt ja ajatukset punavihreäs tä näkökulmasta. 12 nroa vuodessa: 72 € (op. 54 €). 3 kk: 24 € (op. 16 €). nytid.fi/pren LIBERO Nuortenlehti politiikasta, aktivismista ja kulttuurista. Vuositilaus (4 numeroa) 20 euroa. Maksutta Vasemmistonuorten jäsenille ja vuodeksi myös alle 30-vuotiaille koululaisille/opiskelijoille/työttömille. >> liberolehti.fi & facebook.com/liberolehti
200 lehteä maailman avartamiseen. Tutustu ja tilaa omasi! KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY. WWW.KULTTIKISKA.FI • KULTTI@KULTTI.NET • 044 755 5158 KULTTIKISKA.FI Uteliaiden ihmisten digitaalinen lehtikioski. VOIMA Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnal linen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin. 10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diploma tiquen lehtiperhe. Kuusi numeroa vuodessa, 46 nelivärisivua. Vuositilaus 30e sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25e/vuosi) tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi KULTTUURIVIHKOT Yhteiskunnallinen kulttuurilehti. Ajattelua ja aktivismia, sivistystä ja solidaarisuutta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 44 e / vuosi, määräaikainen 51 e / vuosi. Joululahjaksi vuosi 2018: nyt vain 35,70 e! tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi NUORISOTUTKIMUS Nuorisotutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia, haastatteluja, ajankohtaisia puheen vuoroja nuoriso ja yhteiskuntapolitii kasta, kirjaarvioita ja lektioita. 4 numeroa vuodessa. Vuositilaushinta 32/30 euroa. Irtonumero 8 euroa. www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti ARKKITEHTI Arkkitehtuurista kiinnostuneille. Kaupunkikulttuuri, arjen ympäristöt, uudet virtaukset. Kriittinen ja kansainvälinen. 6 numeroa vuodessa, 80–100 s. Irtonumero 17 euroa, kestotilaus 94 euroa, näköislehtitilaus 54 euroa. Tilaukset: julkaisut@ark.fi www.ark.fi KRISTOSOFI Kristosofi kertoo ihmisen kehityksestä karman, jälleensyntymisen ja vuorisaar nan valossa, uskonnoista ja aseettoman sivistyksen mahdollisuuksista. 10 numeroa 32€, uusille tilaajille 16€ Irtonumerot 4 € Tilaukset: 050 369 7534 anja.kesavuori@gmail.com www.kristosofi.fi RAUHAN PUOLESTA Rauhan puolesta on Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja kulttuuri, mielipide ja uutisleh ti, jonka aiheita ovat mm. rauhanrakennus, sodanvastustus, sosiaalisen ja taloudelli sen oikeudenmukaisuuden edistäminen, ihmisoikeuksien puolustaminen ja luonnon hyvinvointi. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tilaushinta on 36 €, Rauhanpuolustajien jäsenet saavat sen ilmaiseksi. LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio kuukausilehti! Pysyt ajan tasalla myös liittymällä Lapsen Maailman uutiskirjeen lukijoiden joukkoon. Tänä vuonna ilmestyy jo lehden 77. vuosikerta! 11 numeroa vuodessa. 74 euroa (kesto), 86 euroa (12 kk), 58 euroa (6 kk), 57 euroa (12 kk opiskelijat) www.lapsenmaailma.fi KIRJASTOLEHTI Ajankohtainen kulttuurilehti, jonka aiheita ovat kirjastot, kirjat, lukijat ja yhteiskunta. Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. Maksamalla Kirjastoseuran jäsenmaksun 45 e saat lehden koko vuodeksi. Kustantaja Suomen kirjastoseura www.kirjastolehti.fi/tilaa MUSTEKALA Mustekalan lonkerot ulottuvat taide maailman keskiöstä uusiin virtauksiin ja marginaaleihin. Lehti julkaisee neljä teemanumeroa vuodessa sekä viikoittain kritiikkejä ja blogeja. Kulttuuriyhdistys Mustekala ry:n kustantama lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet lehden toimintaa. www.mustekala.info SUOMEN LUONTO Luonnonystävän ykköslehti kertoo ajankoh taiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Laadustaan palkit tua lehteä julkaisee Luonnonsuojeluliitto. Lahjaidea! Uusi tilaus vain 53,50 € / vuosi (norm. 79,50 €)! Voimassa 7.1.2018 saakka. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9,50 €. SOLIDAARISUUS Solidaarisuus rakentaa maailmaa, jossa yksikään nainen ei kärsi väkivallasta eikä kukaan elä köyhyydessä. Lue laatujuttuja globaaleista teemoista ja ihmisten arjesta. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ilmainen. solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tvsarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com NIIN&NÄIN niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt filosofinen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja teemaisesti kaikentyyp pisiä kirjoituksia runoista ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 48 € Määräaikaistilaus (4 numeroa) 52 € Tilaukset ulkomaille + 4 € Tilaukset: www.netn.fi/lehti NY TID Opi vasemmistoruotsia! Ny Tid on kuu kausittain ilmestyvä, syvääluotaava yh teiskunta ja kulttuurilehti. Analysoimme aikamme ilmiöt ja ajatukset punavihreäs tä näkökulmasta. 12 nroa vuodessa: 72 € (op. 54 €). 3 kk: 24 € (op. 16 €). nytid.fi/pren LIBERO Nuortenlehti politiikasta, aktivismista ja kulttuurista. Vuositilaus (4 numeroa) 20 euroa. Maksutta Vasemmistonuorten jäsenille ja vuodeksi myös alle 30-vuotiaille koululaisille/opiskelijoille/työttömille. >> liberolehti.fi & facebook.com/liberolehti
18 • 10 / 2017
10 / 2017 • 19 TEKSTI HELI YLI-RÄISÄNEN KUVA VELDA PARKKINEN Hulluimpia ovat ne, joiden pää kestää maailman epäkohtia Raisa Omaheimo kirjoitti mielenterveyshäiriöistä kärsivien kokemuksista näytelmän. ”S YÖT kato hyviä rasvahappoja, liikut ja piristyt – sillä siitä pääsee!” Tällaisia neuvoja ihmiset antavat mielenterveyshäiriöistä kärsiville ihmisille. Niitä Raisa Omaheimo on googlaillut internetistä tulevan näytelmänsä käsikirjoitusta varten – paskoja neuvoja mielenterveysongelmiin, kuten hän niitä itse kutsuu. ”Hyvin syöminen, nukkuminen ja liikunta voivat ylläpitää mielenterveyttä, mutta ei niillä parane vaikkapa vakavasta masennuksesta. Sellaisten neuvojen antaminen on toisen sairauden vähättelyä”, Omaheimo lisää. Vuonna 2016 Omaheimo seisoi yksin lavalla ja esitti Läski-monologia, joka kertoi läskistä, kehollisuudesta, toiseudesta ja vallasta. Jokainen esitys oli loppuunmyyty. Tekeillä oleva näytelmä on nimeltään Häiriö, ja se käsittelee mielenterveyttä mutta samalla jälleen toiseutta, valtaa, yhteiskuntaa ja kontrollia. Esityksen ohjaa myös Läski-monologin ohjannut Elina Kilkku. Käsikirjoittaja Omaheimon lisäksi lavalla nähdään Kati Palokangas, ja työryhmään kuuluu myös Tomi Flyckt. ”En halua puhua kenenkään yli tai käyttää kenenkään ääntä. Häiriössä haluan antaa äänen niille, joilla mielenterveyden häiriöitä on – ei sillä, ettei mulla olisi niistä omakohtaista kokemusta, mutta puhuin Läskissä ihan tarpeeksi itsestäni.” Omaheimo pani Facebookiin ilmoituksen: hän etsi ihmisiä, jotka olisivat halukkaita kirjoittamaan mielenterveyshäiriöistään. ”Odotin jotain neljää kirjoitusta, koska ei näistä välttämättä haluta kertoa. Ja ihmisten, joilla on häiriöitä, voi olla vaikea kirjoittaa, ihan niin kuin masentuneen voi olla vaikea saada aikaiseksi tai jonkun muun jäsennellä ajatuksiaan ja tuntemuksiaan paperille asti. Mutta kirjoituksia tuli ihan hirveästi! Yli 40 tekstiä, yhteensä yli 300 liuskaa. Tämä kokemusten jakamisen halu yllätti mut aivan täysin. Valitsin kaksitoista tekstiä, joiden kirjoittajiin otin yhteyttä.” Yksi näistä kahdestatoista oli Pasi. ”NÄIN RAISAN ilmoituksen ja aloin siltä istumalta kirjoittaa. Mulla on intohimoja kirjoittajana, ja tuntui, että haluan kirjoittaa omista kokemuksistani, en sitä sen enempää ajatellut. Kirjoitin asioita, joita en ole koskaan missään tai kenellekään kertonut. Pointti mun kirjoituksessa oli se, että nämä fiilikset on kulkeneet mukanani, vaikka olen elänyt ihan ’normaalia’ elämää. Olen onnistunut peittämään paljon, kuten voimakkaat paniikkihäiriöt. Olen ollut työelämässä, ja ihmiset kuvailevat mua rauhalliseksi, mutta mun sisällä kuohuu paljon monenlaisia asioita. Ihmiset usein kai ajattelevat, että ongelmat ovat näkyviä, mutta eivät ne aina näy”, Pasi kertoo. Pasilla ei ole koskaan ollut mitään selvää diagnoosia. Hänen kohdallaan on puhuttu paniikkihäiriöstä ja mielialahäiriöstä. ”Mulla on vaikea perhetausta, Turmiolan Tommi -hengessä mentiin. Lapsuudesta jäi käteen irrallisuus, vaikeus luottaa mihinkään ja keneenkään ja tieto, että milloin tahansa kaikki voi romahtaa. Analysoin sitä itse niin, että lapsuudesta lähtöisin olevat turvattomat tilanteet elävät mussa vieläkin. Välillä pitää muistuttaa itseään, että olen nyt satakiloinen aikuinen äijä, ei mulla ole mitään hätää. Mutta tunnetasolla on edelleen jotain, enkä ole löytänyt ratkaisua, miten siitä turvattomuudesta pääsisi pois.” VAIKEIMMASSA asemassa mielenterveyshäiriöistä kärsivien joukossa ovat vakavasti mielisairaat, kuten skitso freenikot ja psykoosin sairastaneet. He ovat yksi syy, miksi Omaheimo halusi tehdä esityksen. ”Naistenlehdissä on nykyään jo ihan ok olla uupunut ja masentunut, silleen vähän alakuloinen, mutta jos on skitsofreenikko tai ollut psykoosissa, niin ei sellainen ole vakavasti otettava, vertainen ihminen, työntekijä tai kumppani. Se on sit se hullu. Väitän, että vaikeita mielenhäiriöitä läpikäyvillä ihmisillä ei ole meidän yhteiskunnassamme ääntä.” Toinen tärkeä pointti Omaheimon mukaan on mielenterveyshäiriöiden tabuluonne. Ihmisten mielissä mielenhäiriöt ovat aina muilla, ne eivät tapahdu itselle, eivät lähipiirissä, eivät tasapainoista elämää eläville. Mielenterveys häiriö ”ENNEN PELÄTTIIN, ETTÄ JOS SANOO JOTAIN OMASTA VOINNISTAAN, NIIN VALKOTAKKISET TULEE JA HAKEE. NYKYÄÄN PELÄTÄÄN, ETTÄ KUKAAN EI TULE HAKEMAAN.” Artikkeli
20 • 10 / 2017 voi kuitenkin tulla kenen tahansa kohdalle. ”Maailmankatsomukseni keskeinen palikka on se, että me ollaan tosi haurailla langoilla kiinni tässä elämässä. On hölmöä ajatella, että kaikki, mitä meillä on, olisi jotenkin omaa ansiota. Siinä on mukana niin paljon etuoikeuksia, ja kaikki on hävittävissä niin äkkiä. Yksi tapahtuma – oli se sitten läheisen menetys, onnettomuus, irtisanominen tai jotain muuta – ja mieli voi sairastua.” MYÖS HYVÄOSAISILLA on mielenterveyshäiriöitä. Joissain piireissä niistä ei vain ole soveliasta puhua. Menestyvä ihminen, jolla on perheidylli ja omaisuutta, voi vaieta häiriöstään, koska pelkää stigmaa, uskottavuuden menettämistä. ”Mun ympäristössä ja sosiaalisissa piireissä erilaiset mielenhäiriöt ovat normaaleja samalla tavalla kuin astma tai diabetes. Mutta olen kuullut ihmisistä, jotka ovat avoimesti kertoneet mielenterveyshäiriöstään ja sitten mokanneet jotain – niin kuin ihmiset nyt aina mokailee – ja muiden reaktio on ollut, että ’olisihan se pitänyt arvata, kun se syö mielialalääkkeitä’. Ihan kuin sen ihmisen mielenterveyshäiriö olisi selitys epäonnistumiseen ja mokailuun. Kukaan ei ajattele samaa diabeetikosta”, Omaheimo toteaa. YHTEISKUNNAN suhtautumisessa mielenterveyshäiriöihin on ongelmia yksilötasolla, mutta niitä on myös rakenteissa. Mielenterveyden häiriöiden hoito on näytelmässä yksi suuri kritiikin aihe. ”Mielisairaalareformi tehtiin Suomessa 80–90-luvun taitteessa. Siinä oli taustalla kaunis ajatus vähentää laitospaikkoja ja tukea avohoitoa, mutta sitten tuli lama, ja kaikki meni metikköön. Psykiatristen sairauksien hoito on meillä tällä hetkellä tosi huonossa jamassa. Hoito on lääkekeskeistä, eikä vuorovaikutuskeskeistä psykoterapiaa ole tarpeeksi. Lisäksi se on kallistakin”, Omaheimo sanoo. Pasi jatkaa kritiikkiä siihen, että Kelan korvaama kuntoutus perustuu tuotavuusajatteluun. ”Mielenterveyden hoidon perusta on työkykyisyydessä. Kelan psykoterapiaa ei saa, ellei nähdä, että potilas hyötyy siitä siten, että tulee työkykyiseksi. Sitä näkymää ei kaikilla ole, vaikka kuinka haluaisivatkin.” Omaheimo kertookin käyttäneensä materiaalina myös Kelan psykoterapiakuntoutushakemusohjeita. ”Terapiaa ei myönnetä yksilön kärsimyksen vähentämiseksi. Ihmisarvo ei ole näissä asioissa ”MIELENTERVEYS ON AJASSA JA KULTTUURISSA MUUTTUVA ASIA.” Laula ja lahjoita! kauneimmatjoululaulut.fi edellä, vaan arvo on siinä, että yksilö alkaa taas kasvattaa kansantaloutta. Jos kirjoittaa totuudenmukaisesti Kelan hakemukseen, että tuskin koskaan pystyy palaamaan työelämään, niin tera piaa ei myönnetä. Siispä sinne valehdellaan, jotta saataisiin apua. Se on täysin ymmärrettävää, että ihminen valehtelee, kun henki on kyseessä.” Avunhakuja saantijärjestelmä on suunniteltu ihmisille, jotka ovat toimintakykyisiä, joilla on hyvä tiedon hankkimisen kyky, sinnikkyyttä, määrätietoisuutta, täsmällisyyttä, jaksamista – kaikki piirteitä, joita vakavassa mielenterveydellisessä häiriössä kamppailevalla harvoin on. ”Pitää todella jaksaa ajaa omaa asiaansa, paukuttaa nyrkkiä ja vaatia. Ihmisten lähettämissä teksteissä toistui kokemus siitä, että oireita pitää liioi tella. Ei riitä, että sanoo, että on tosi paha olo, ei. Pitää kertoa, että hyppään kohta ikkunasta.” Pasi naurahtaa asian absurdiutta. ”Asetelma on muuttunut ihan päinvastaiseksi: Ennen pelättiin, että jos sanoo jotain omasta voinnistaan, niin valkotakkiset tulee ja hakee. Nykyään pelätään, että kukaan ei tule hakemaan. Kun apua tarvitsee, kukaan ei auta.” OMAHEIMOA SAPETTA A hyväntekeväisyysajattelun varaan jätetty terveydenhuolto. ”Arvostan veroja. Hyväntekeväisyydellä rakennettu lastensairaala ei tue ajatustani kansalaistensa terveydestä huolta pitävästä yhteiskunnasta, mutta lastensairaalan kuitenkin saa rakennettua lahjoituksilla. Lapset ovat söpöjä, viattomia ja vetoavat helposti ihmisten tunteisiin, mutta mielenterveyspotilailla ei ole samaa etua. Kuvat kroonikkoskitsofreenikoista eivät hellytä lahjoittamaan”, Omaheimo lataa. Vammaisaktivismissa keskustellaan usein siitä, missä vammaisuuden ja vammattomuuden raja oikeastaan menee ja mistä vamma syntyy. Pyörätuolilla kulkevalla ei ole mitään vammaa, ennen kuin hän kohtaa portaat, jotka joku on jonkun tahon päätöksellä rakentanut. Samaa problematisointia voidaan käyttää mielenterveyden suhteen. Kuka on mieleltään sairas ja kuka on mieleltään terve – missä raja menee? ”Jos multa kysytään, niin natsit on hulluja. Mielenterveys on ajassa ja kulttuurissa muuttuva asia. Jos joku vielä muutama sata vuotta sitten kuuli ääniä, niin se saattoi olla ihan ok, se saattoi olla jopa joku arvostettu ominaisuus. Diagnostiikka kehittyy, mikä liittyy kaikenlaiseen poliittiseen, lääkekorvattavuuksiin sun muuhun. Kaikelle pitää olla diagnoosi, mutta nekin muuttuvat. Tuleeko ujoudesta diagnoosi joskus? Toistaiseksi se on vain luonteenpiirre. Mielenterveyden ja -sairauden käsitteet eivät ole stabiileja”, Omaheimo pohtii. ”Queer-ajattelussa pyritään siihen, että ympäristö voi huomioida yksilön, ei ole yksilön tehtävä selviytyä ympäristöstään. Mielenterveysasioissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi festareilla hiljaista tilaa. Sinne pääsee rauhoittumaan ja hengittämään, jos vaikka paniikkikohtaus tekee tuloaan.” YMPÄRISTÖ TUOTTAA mielenterveysongelmia monella tavalla. Suuri osa länsimaalaisista tuntuu painavan koko elämänsä läpi niin, että tekevät kahdeksan tuntia työtä päivässä. Se saattaa olla putki, jota ei edes ehdi kyseenalaistamaan. Kunnes. ”Jos siihen putkeen tuleekin keskeytys, niin mieli voi romahtaa. Joidenkin putki kannattelee ihan reilusti yli keskiiän, ja sitten ihmetellään, kun se ei enää kannattelekaan. Pahimmissa tapauksissa ajaudutaan itsemurhaan ja perheen tappamiseen. Minusta on hyvin hämmentävää, että jotkut havahtuvat elämän ja mielen haurauteen vasta vanhana”, Pasi pohtii. Omaheimo komppaa: kaikki eivät pysty malliin, jossa ollaan suurin osa ajasta palkkatöissä, hankitaan lapsia ja eletään tietynlainen idealisoitu elämänkaari. ”Haa, tämä kietoutuu lempiaiheeseeni eli kapitalismiin, joka tuntuu olevan kaiken huonovointisuuden takana. Läskin yhteydessä puhuin tuottavasta kehosta: hyvän työläisen keho, normatiivinen keho, on kestävä ja sitkeä, se tekee duunia. Samalla tavalla meillä on mielen normit: työläisen pitää pystyä kahdeksaan tuntiin työtä päivässä. Mutta joku pystyy vain neljään. Työelämän malli on jähmeä. Lisäksi nykyinen työkulttuuri edellyttää usein hyviä sosiaalisia taitoja, pitäisi olla avoin ja ekstrovertti. Kaikki eivät ole.” MIELI TUNTUU JÄRKKYVÄN erityisen herkästi ihmisillä, joilla on syvä herkkyys maailman epäkohdille ja myötätuntoa huonompiosaisille. Tämä liittyy myös työelämään, jossa moni joutuu sulkemaan silmänsä asioilta, jotka aiheuttavat ahdistusta: myydään ympäristöä kuormittavaa tavaraa ja tuotetaan voittoja, jotka revitään huonompiosaisten selkänahasta. ”Suurin osa länsimaissa elää niin. Tämä kulttuuri vaatii mieltä, joka pystyy blokkaamaan epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta. Jos ihmiset pysähtyisivät tarkastelemaan valintojaan ja tekemisiään, he joutuisivat moraalisen ja eettisen dilemman eteen. He tekevät työtä, joka tuottaa tekijälleen ainoastaan rahaa eli toimeentulon. Nämä ihmiset ostavat henkkamaukasta sen viiden euron rätin, jonka joku viisivuotias on Pakistanissa tehnyt. Eihän sitä voisi ostaa kerta toisensa jälkeen, jos asiaa ajattelisi. Jos ajattelee syvästi eettisesti ja moraalisesti työnsä ja jokaisen valintansa edessä, niin mieli järkkyy. Voi miettiä, ovatko ne eettisimmät ihmiset mielenterveyshäiriöisiä”, Omaheimo linjaa. ”Siinä kohtaa onkin hyvä kysyä, kumpi on syy ja kumpi seuraus.” Häiriö teatteri Jurkassa 27.1.–8.3.2018 Facebook.com/hairioesitys Pasin nimi on muutettu. @aulakustannus Aula & Co aulakustannus.fi Kansa haluaa tietää! Sacha Batthyany HITLERIN PITKÄ VARJO. RIKOS KEVÄÄLLÄ 1945 JA SUKUNI TARINA Sacha Batthyanyn suvun tuhatvuotinen sodan, juutalaisvihan ja vainon täyteinen akseli avaa uskomattoman näkymän natsiaikaan ja ihmisyyteen. Sinimaaria Kangas EETTISEN LIHANSYÖNNIN KÄSIKIRJA Mitä valita kaupasta, jos haluaa minimoida ympäristöhaitat ja eläinten kärsimyksen?
Laula ja lahjoita! kauneimmatjoululaulut.fi GLIMS & GLOMS / SIMO HEISKANEN Herra Hillon hämmennys ”...klassisen teatterityylin yhdistäminen mykkäelokuviin, miimikoihin ja slapstickiin toimii täydellisesti. ” Jussi Tossavainen, HS Teater Viirus, Välimerenkatu 14, Jätkäsaari 28.12. klo 18 30.12. klo 15 Peruslippu 18 €, lapset, eläkeläiset 12 €, perhelippu neljälle 50 €, Viirus 09-440 224 Liput myynnissä myös Lippupisteessä (20,50 / 13,50 / 53,50 €) glimsgloms.com kannattelee ihan reilusti yli keskiiän, ja sitten ihmetellään, kun se ei enää kannattelekaan. Pahimmissa tapauksissa ajaudutaan itsemurhaan ja perheen tappamiseen. Minusta on hyvin hämmentävää, että jotkut havahtuvat elämän ja mielen haurauteen vasta vanhana”, Pasi pohtii. Omaheimo komppaa: kaikki eivät pysty malliin, jossa ollaan suurin osa ajasta palkkatöissä, hankitaan lapsia ja eletään tietynlainen idealisoitu elämänkaari. ”Haa, tämä kietoutuu lempiaiheeseeni eli kapitalismiin, joka tuntuu olevan kaiken huonovointisuuden takana. Läskin yhteydessä puhuin tuottavasta kehosta: hyvän työläisen keho, normatiivinen keho, on kestävä ja sitkeä, se tekee duunia. Samalla tavalla meillä on mielen normit: työläisen pitää pystyä kahdeksaan tuntiin työtä päivässä. Mutta joku pystyy vain neljään. Työelämän malli on jähmeä. Lisäksi nykyinen työkulttuuri edellyttää usein hyviä sosiaalisia taitoja, pitäisi olla avoin ja ekstrovertti. Kaikki eivät ole.” MIELI TUNTUU JÄRKKYVÄN erityisen herkästi ihmisillä, joilla on syvä herkkyys maailman epäkohdille ja myötätuntoa huonompiosaisille. Tämä liittyy myös työelämään, jossa moni joutuu sulkemaan silmänsä asioilta, jotka aiheuttavat ahdistusta: myydään ympäristöä kuormittavaa tavaraa ja tuotetaan voittoja, jotka revitään huonompiosaisten selkänahasta. ”Suurin osa länsimaissa elää niin. Tämä kulttuuri vaatii mieltä, joka pystyy blokkaamaan epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta. Jos ihmiset pysähtyisivät tarkastelemaan valintojaan ja tekemisiään, he joutuisivat moraalisen ja eettisen dilemman eteen. He tekevät työtä, joka tuottaa tekijälleen ainoastaan rahaa eli toimeentulon. Nämä ihmiset ostavat henkkamaukasta sen viiden euron rätin, jonka joku viisivuotias on Pakistanissa tehnyt. Eihän sitä voisi ostaa kerta toisensa jälkeen, jos asiaa ajattelisi. Jos ajattelee syvästi eettisesti ja moraalisesti työnsä ja jokaisen valintansa edessä, niin mieli järkkyy. Voi miettiä, ovatko ne eettisimmät ihmiset mielenterveyshäiriöisiä”, Omaheimo linjaa. ”Siinä kohtaa onkin hyvä kysyä, kumpi on syy ja kumpi seuraus.” Häiriö teatteri Jurkassa 27.1.–8.3.2018 Facebook.com/hairioesitys Pasin nimi on muutettu. @aulakustannus Aula & Co aulakustannus.fi Kansa haluaa tietää! Sacha Batthyany HITLERIN PITKÄ VARJO. RIKOS KEVÄÄLLÄ 1945 JA SUKUNI TARINA Sacha Batthyanyn suvun tuhatvuotinen sodan, juutalaisvihan ja vainon täyteinen akseli avaa uskomattoman näkymän natsiaikaan ja ihmisyyteen. Sinimaaria Kangas EETTISEN LIHANSYÖNNIN KÄSIKIRJA Mitä valita kaupasta, jos haluaa minimoida ympäristöhaitat ja eläinten kärsimyksen?
www.arktinenbanaani.fi Tarjoukset voimassa arktinenbanaani.fi-verkkokaupassa 12.12.2017 7.1.2018 tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Toimitukset ilman toimituskuluja. Ilmoituksen tarjoushinnat pääkaupunkiseudulla myös: Rosebud-kirjakaupat | Tarjouskirjakauppa Kirjatoukka, kauppakeskus Ogeli, Oulunkylä KYMPIN PÄIVÄT 12.12.2017 7.1.2018 Ta ru H al lik ai ne n A RM O N KI N TE RE IL LÄ Pe rtti Ja rl a FI N G ER PO RI M aa ri a O ik ar in en LU CI A N SI LM ÄT Ju ho M au ri ne n RO N TT IC O M IC S Ti m o A ira ks in en SI N IV A LK O IN EN KI RJ A JU kk a Ri sl ak ki KA N A N LI H A LL A Ju kk a Pa rk ka ri RE IK Ä JU U ST O Ia n Bu xt on 10 1 KU O LE M AT O N TA V IS KI Ä 10,kpl 100 kirjaa tarjoushintaan 10 € / kpl. Klikkaa laajaan tarjousvalikkoon osoitteessa: www.arktinenbanaani.fi Suomessa hävikkiin päätyy joka vuosi noin 400 miljoonaa kiloa ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista. Tekstaa WEFOOD numeroon 16499 (15 €) Auta pienentämään hävikkiin päätyvän ruuan määrää ja osta WeFood-virtuaaliosake tekstarilla! WeFoodin virtuaaliosakkaana tuet WeFood-hävikkiruokakaupan perustamista, saat graa?kko Otto Koivusen suunnitteleman minijulisteen, kutsuja WeFoodin asiakastilaisuuksiin sekä 10% alennuksen WeFood-kaupassa myytävistä elintarvikkeista vuoden ajan. Jos haluat WeFood-virtuaaliosakkeen kehystettäväksi vaikkapa olohuoneesi seinälle, niin tekstaa mukaan välilyönnin jälkeen vielä nimesi sekä osoitteesi muodossa WEFOOD etunimi sukunimi osoite postinumero kaupunki. Jos haluat virtuaaliosakkeen sähköisessä muodossa skriivaa numeroon 16499 pelkästään WEFOOD sekä välilyönnin jälkeen sähköpostiosoitteesi. Virtuaaliosakkeen hinta on 15 euroa. P.S. Hävikkiruuan myyntivoitot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön. wefood.fi #wefoodsuomi Vähemmän ruokahävikkiä – enemmän tukea kehitysmaihin Jo 17 vuotta murrosia¨ssa¨ Route Couture on valokuvakirja vaateja korumallistosta, joka on luotu yliajettujen eläinten ruhoista. Mallisto on myös inspiroinut tunnettuja kirjoittajia kertomaan kukin omalla tavallaan tienvarsille jääneiden eläinuhrien nostamista teemoista. Mallisto ja tekstit nyt yksissä kansissa! Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. ROUTE COUTURE TIL AA NY T 20e
www.arktinenbanaani.fi Tarjoukset voimassa arktinenbanaani.fi-verkkokaupassa 12.12.2017 7.1.2018 tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Toimitukset ilman toimituskuluja. Ilmoituksen tarjoushinnat pääkaupunkiseudulla myös: Rosebud-kirjakaupat | Tarjouskirjakauppa Kirjatoukka, kauppakeskus Ogeli, Oulunkylä KYMPIN PÄIVÄT 12.12.2017 7.1.2018 Ta ru H al lik ai ne n A RM O N KI N TE RE IL LÄ Pe rtti Ja rl a FI N G ER PO RI M aa ri a O ik ar in en LU CI A N SI LM ÄT Ju ho M au ri ne n RO N TT IC O M IC S Ti m o A ira ks in en SI N IV A LK O IN EN KI RJ A JU kk a Ri sl ak ki KA N A N LI H A LL A Ju kk a Pa rk ka ri RE IK Ä JU U ST O Ia n Bu xt on 10 1 KU O LE M AT O N TA V IS KI Ä 10,kpl 100 kirjaa tarjoushintaan 10 € / kpl. Klikkaa laajaan tarjousvalikkoon osoitteessa: www.arktinenbanaani.fi Suomessa hävikkiin päätyy joka vuosi noin 400 miljoonaa kiloa ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista. Tekstaa WEFOOD numeroon 16499 (15 €) Auta pienentämään hävikkiin päätyvän ruuan määrää ja osta WeFood-virtuaaliosake tekstarilla! WeFoodin virtuaaliosakkaana tuet WeFood-hävikkiruokakaupan perustamista, saat graa?kko Otto Koivusen suunnitteleman minijulisteen, kutsuja WeFoodin asiakastilaisuuksiin sekä 10% alennuksen WeFood-kaupassa myytävistä elintarvikkeista vuoden ajan. Jos haluat WeFood-virtuaaliosakkeen kehystettäväksi vaikkapa olohuoneesi seinälle, niin tekstaa mukaan välilyönnin jälkeen vielä nimesi sekä osoitteesi muodossa WEFOOD etunimi sukunimi osoite postinumero kaupunki. Jos haluat virtuaaliosakkeen sähköisessä muodossa skriivaa numeroon 16499 pelkästään WEFOOD sekä välilyönnin jälkeen sähköpostiosoitteesi. Virtuaaliosakkeen hinta on 15 euroa. P.S. Hävikkiruuan myyntivoitot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön. wefood.fi #wefoodsuomi Vähemmän ruokahävikkiä – enemmän tukea kehitysmaihin Jo 17 vuotta murrosia¨ssa¨ Route Couture on valokuvakirja vaateja korumallistosta, joka on luotu yliajettujen eläinten ruhoista. Mallisto on myös inspiroinut tunnettuja kirjoittajia kertomaan kukin omalla tavallaan tienvarsille jääneiden eläinuhrien nostamista teemoista. Mallisto ja tekstit nyt yksissä kansissa! Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. ROUTE COUTURE TIL AA NY T 20e
TEKSTI JA KUVAT EIJA PALOSUO Kuinka kohdata ilmaston?muutos Tiedämme, että ilmasto muuttuu. Miten muuttuu tarinamme ihmisinä? V AIKKA AURINKO paistaa täydeltä taivaalta, ilma valuu päälleni askel askeleelta kylmempänä, kuin jossain olisi avoinna jättimäinen pakastin. Tundran sitkeät varvikot ratisevat maastokenkieni alla kiivetessäni mäkeä ylös, ja rinteen alla joki mataa sameana hiekkaisesta vedestä. Nostan katseeni, ja äkkiarvaamatta silmieni eteen kohoaa mannerjäätikön reuna. Vaalean ja tumman sinertävä, paikoin soran tummaksi kirjoma, paikoin lumen valkaisema seinämä, jonka valtavan voiman voi hiljaisuudessa vain aavistaa. Sen juurelle pudonneet vielä rosoiset lohkareet kertovat, että paikalla on ehkä vain hetki sitten kuulunut ukkosen kaltaista jyrinää. Ääni syntyy, kun kuusikymmenmetrinen seinämä antaa vähän kerrassaan periksi ja uusi lohkare ikivanhaa mannerjäätä lähtee viimeiselle matkalleen mereen. Usein sitä todistavat vain tundraa lakaiseva tuuli ja satunnaiset, ruokaa etsivät pikkulinnut. Juuri tässä seistessäni on mahdotonta uskoa, että ihmisellä olisi mitään tekemistä asian kanssa. Että kaltaiseni nisäkkäät, jotka lähtivät liikkeelle hakkaamalla kiviä ja hieromalla keppejä yhteen selviytyäkseen, ovat vain lukumääräänsä lisäämällä ja elinolojaan parantelemalla kasvaneet voimakkaammaksi kuin miljoonia vuosia vanha mannerjäätikkö. Että alle kaksimetristen olioiden toiminta on niin merkittävää, että se sekoittaa kokonaisen planeetan ilmaston. Jopa tämän viisi kertaa Suomen kokoisen jäälakeuden, sen hassun valkoisen maapläntin ala-asteen maantiedon tunnilta, Kalaallit Nunaatin eli Grönlannin. Maailma olisi totisesti outo paikka, jos valkoisen rajat vanhassa karttapallossa eivät enää pitäisi paikkaansa. MUTTA NIIN KUITENKIN näyttää käyvän. Grönlannissa esimerkiksi Jakobshavnin jäätikön keskimääräinen sulamisvauhti on kolminkertaistunut 15 vuodessa, ja sen reuna on kuudessa vuosikymmenessä vetäytynyt 40 kilometriä. Jäätiköt ovat läpi historian ja vuodenaikojen aaltoilleet edestakaisin, eikä se itsessään vielä kerro ilmaston muuttumisesta. Nyt mannerjää menettää kuitenkin massaansa samalla, kun maapallolla mitataan lämpimin vuosi toisensa jälkeen ja ilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Samalla jäästä mereen laske vien sisäisten jäätikkövirtojen vauhti on paikoin kaksinkertaistunut, tietää tanskalaisprofessori Jørgen Peder Steffensen. Steffensen on tutkinut Grönlantia liki neljä vuosikymmentä ja kairaa parhaillaan ryhmänsä kanssa mannerjäätikköä kilometrien syvyyteen. Poran mukana päivänvaloon nousee tuhansia vuosia vanhaa jäätä aikakaudelta, jolloin ilmasto tasaantui nykyisen kaltaiseksi. Ei ole sattumaa, että vasta noissa olosuhteissa syntyivät mittavat sivilisaatiot Babyloniasta Roomaan. ”Maapallon ilmastolle viimeiset 11 000 vuotta ovat olleet poikkeuksellinen aikakausi. Ennen kuin vakaa ilmasto mahdollisti maatalouden kehityksen, ihmisten oli pakko liikkua jatkuvasti ruoan perässä ja etsiä syötävää. Nyt me kaikki seitsemän miljardia olemme riippuvaisia maataloudesta, eikä meillä ole varaa äkilliseen ilmaston temppuiluun”, Steffensen huomauttaa. Jos ilmastonmuutos sekoittaa merkittävästi sateiden määrää ja ajoitusta, sadot heikkenevät ja nälkäkriisit lisääntyvät. Pakolaisten määrän ennustetaan kasvavan. Se ei ehkä ole enää kenellekään uutinen, vaikka siitä kerrotaan harva se päivä sanomalehdissä. Silti sanomalehden viereisellä sivulla mainostetaan entiseen tapaan uutta syysmuotia. Koska tämä on se todellisuus, jonka tunnemme, johon haluamme jäädä. 24 • 10 / 2017 Essee
10 / 2017 • 25 Kuinka kohdata ilmaston?muutos MITÄ ILMASTONMUUTOKSEN vaikutuksiin tulee, Suomi on jäätikköprofessori Steffensenin sanoin kuin ”voisilmä puurossa”. Monilla muilla maailman alueilla muutos näkyy jo konkreettisemmin. Tutun ympäristön menetystä kuvaavalle kaiholle on olemassa tieteellinen nimikin, ”solastalgia”. Filosofi Glenn Albrechtin lanseeraama, nostalgiasta juontuva termi kuvaa surua ja voimattomuuden tunnetta, joita ihminen tuntee, kun maisema muuttuu peruuttamattomasti. Tavallaan kyseessä on koti-ikävästä ympäristössä, joka maantieteellisesti on yhä samassa paikassa mutta joka ei enää vastaa tuttua muistikuvaa. Kokemus on yhdistetty esimerkiksi ihmisiin, joiden kotiseutu on voimakkaasti muuttunut metsäpalon tai kaivostyömaan seurauksena. Myös suomalaisissa lauluissa ja sananlaskuissa luonnolla on suuri rooli – mitä merkitsee, jos puut ja kasvilajit vaihtuvat ilmaston muuttuessa keski”TUTUN YMPÄRISTÖN MENETYSTÄ KUVAAVALLE KAIHOLLE ON OLEMASSA TIETEELLINEN NIMIKIN, ’SOLASTALGIA’.” eurooppalaisempaan suuntaan, mutta sielunmaisemassamme mörrimöykky asustaa yhä vain korpikuusen kannon alla? Kun kuu kiurusta kesään ei pidä enää paikkaansa? Antropologi Martta Haveri pohtii Muuttaako ilmasto meitä -blogitekstissään, unohtuuko suomalaisilta vähitellen myös tietotaito lumen kanssa toimimiseen ja hiihtoon, pulkkailuun ja luisteluun, kun sillä ei ole käyttöä – jo nyt olemme löytäneet hiihtolomien rinnalle etelänmatkat. Vakavammat vaikutukset siitä, kun perinnetieto muuttuu käyttökelvottomaksi, näkyvät köyhillä ja maanviljelystä riippuvaisilla alueilla. Kun vanhat opit vuoden kierrosta eivät enää päde, jäävät sadot saamatta ja toimeentulo järkkyy. JÄ ÄVUORET OVAT KAUNIITA . Mitä suurempia, sen kauniimpia. Ne lipuvat vuonosta merelle majesteettisina kuin haamujen laivasto, omia reittejään ja lupaa kysymättä. Täällä Grönlannin lakeuksilla jotkut ovat ilmastonmuutoksesta jopa hyvillään: elämä jäätikön kyljessä ei koskaan ole ollut helppoa. ”Nyt hylkeenpyytäjät pääsevät retkilleen kauemmas merelle, säät ovat lämpimämpiä, hyttysiä on vähemmän”, luettelee paikallinen matkailuyrittäjä Ilulissatin rannikkokaupungissa. Toiset ovat eri mieltä. Istun aamiaisella majoituspaikkani keittiössä, kun majataloa pitävä iäkäs grönlantilaisnainen katsoo televisiosta uutislähetystä. En ymmärrä kieltä, mutta juontojen välissä on videoinsertti tilanteesta, jossa Donald Trumpin hallinto julistaa vetäytyvänsä Pariisin ilmastosopimuksesta. Nainen kivahtaa jotakin omalla kielellään ja huitaisee vihaisesti ilmaa. Grönlannin ja muiden arktisten alueiden kohtaloon vaikuttavia päätöksiä tehdään kaukana täältä samalla, kun ikkunan alla jättimäiset jäävuoret narisevat ja lohkeilevat matkallaan ruuhkaista vuonoa myöten mereen. Arktisella alueella lämpeneminen on noin kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla. Grönlannin sulaminen nostaa osaltaan meriveden pintaa, ja mikäli lämpenemistä ei saada pysäytettyä, näkyy se vuosisadan loppua kohden myös maailman rannikkokaupungeissa Miamista Mumbaihin. Vaarassa ovat myös eläinlajit, joilla ei ole enää pohjoisempaa vyöhykettä mihin siirtyä tai jotka eivät pysty sopeutumaan riittävän nopeasti. Ilmastonmuutokseen liitetyt ennusteet tuntuvat tulevan kuin toisesta to
26 • 10 / 2017 dellisuudesta ja ovat hämmentävästi ristiriidassa arkisen yhteiskunnallisen keskustelun kanssa. Yhtenä päivänä kohistaan, kuinka tulevaisuudessa älypinnat valtaavat kaupungit ja lentokoneet lentävät aurinkoenergialla, toisena päivänä haastatellaan survivalistia, joka uskoo maailman palaavan agraariyhteiskuntaan. Mitä jäätikkö tutkija miettii näistä eri ääripäitä edustavista skenaa rioista, joiden varassa tulevaisuuteen pitäisi orientoitua? Steffensen ei pidä mahdollisena ajatusta ”kehityksen pysäyttämisestä” tai käännöksestä taaksepäin. ”Agraariyhteiskuntaan ei ole paluuta tällä väestömäärällä”, hän huomauttaa. ”Edes Grönlannissa perinteiset elinkeinot eivät enää ole kestäviä, sillä ihmisiä on moninkertaisesti enemmän kuin ennen – olkoonkin, että täällä ollaan oikeutetusti ylpeitä hylkeenja valaanpyynnin perinteistä. Mutta enää se ei toimisi.” Steffensenin mielestä ainoa järkevä suunta on eteenpäin, edessä olevan haasteen mittasuhteet ymmärtäen. Ilmastotieteilijän sanan tulisi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa painaa vähintään yhtä paljon kuin taloustieteilijän. ”Kesti pitkään vakuuttaa poliitikot siitä, että ilmastonmuutos todella tapahtuu, mutta nyt he ovat viimein alkaneet kuunnella, mitä tieteellä on asiasta sanottavanaan. Esimerkiksi Kiina on kirinyt ilmastotoimissaan jo Yhdysvaltain edelle, millä on valtava merkitys. Oma teknologinen kehityksemme sai meidät tähän soppaan, ja vain se voi saada meidät sieltä pois.” Myös kansalaisten ja kuluttajien valinnoilla on väliä. Tarinamme ihmisyydestä ja sen merkityksistä ovat kuitenkin vielä jumissa vanhassa maailmassa. YKSILÖN IDEA ALIT JA UNELMAT , sellaisina kuin ne 1980–90-luvuilla rakentuivat, elävät mainosten ja aikakauslehtien sivuilla rinta rinnan uuden ilmastonmuutosmaailman kanssa. Tarinaa menestyksekkäästä ja arvokkaasta elämästä on vaikea yhtäkkiä kirjoittaa uusiksi. Ilmastonmuutos sotkee narratiivin, jonka varassa suunnistimme. Esimerkiksi: uudessa tarinassa lentäminen ja kaikenlainen tehokas liikkuminen eivät ole tavoiteltavia ratkaisuja, parempi olisi elää hitaampaa elämää. Vanhan tarinan mukaan matkailu kuitenkin avartaa, kulttuurien tuntemus edistää henkistä kasvua ja matkalta saa värikkäimmät muistot ja parhaat somekuvat. Kieltäymys ja paikallaan pysyminen eivät taivu yhtä helposti elämyskuvastoksi totutun tarinan raameissa. Myös autoilussa tiivistyy yksi unelmiemme ydinteemoja: vapaus ja sen kaipuu. Mikä olisi suurempaa vapautta kuin mahdollisuus valita liikkeensä määränpää ja ajankohta itsenäisesti, ajaa niin kauas ja juuri siihen suuntaan kuin huvittaa? Amerikkalaisissa elokuvissa auto on usein jonkinlainen kahleista irrottautumisen symboli, uudessa tarinassa se joutuu nurkkaan häpeämään. Miten nykysukupolven tilanne ja kokemusmaailma näyttäytyvät esimerkiksi sosiologiassa, jossa on puhuttu kollektiivisten kokemusten kautta x-, yja z-sukupolvista, joita ovat muovanneet milloin koulutus, milloin hyvinvointi, tietotekniikan voittokulku tai lama. Onko meillä nyt käsillä ilmastonmuutossukupolvi? ”Voi sanoa, että ilmastonmuutos määrittää nykypolvea, se koetaan tänä päivänä uhkana hieman kuten 1970-luvulla pelättiin ydinsotaa. Sikäli ilmastonmuutos on kuitenkin hyvin erityyppinen asia, että se on koko ajan läsnä myös ihmisten arjessa ja valinnoissa”, pohtii sosiologi Tuomas YläAnttila Helsingin yliopistosta. Ylä-Anttilan mukaan sosiologia havahtui tieteenalana ilmiöön toden teolla kymmenisen vuotta sitten, jolloin esiin tuotiin useita kokonaisteorioita ilmastonmuutoksen vaikutuksista yhteiskuntiin. Sen jälkeen on edetty kohdennetumpiin tutkimusalueisiin. YläAnttila itse tutkii ilmastopolitiikkaa, siihen vaikuttavia verkostoja ja päätöksentekoa: ketkä puolustavat, ketkä vastustavat, mitä argumentteja käytetään ja miksi. Toinen tutkimushaara koskee sitä, kuinka kokonaisten yhteiskuntien toiminta järjestetään hiilineutraaliksi. Kyse on kaupunkirakenteista, asumismuodoista, vaihtoehdoista, joiden välillä kuluttaja voi tehdä valintoja. ”Yhteiskuntatieteelle ei kelpaa mattivanhas-tyyppinen argumentointi, jonka mukaan ihmiset haluavat asua Nurmijärvellä. Sosiologian näkökulma on se, että ihmisten haluihin vaikuttaa vahvasti se, mitä on tarjolla.” Eli vaikka kuluttajan rooli on tärkeä, pelkät vapaaehtoisuuteen perustuvat kampanjat valojen sammuttelusta ja ekologisista ruokavalinnoista eivät riitä. Kyse on myös yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja siitä, mitkä ovat ne käytänteet ja infrastruktuurit, joiden varassa kaikki toimivat. Niitä olisi järkevää rajata ja ohjata myös kollektiivisesti. Myös professori Steffensen kaipaa yhteiskunnan taholta järeämpiä toimia ja näkee paljon tyhjän huitomista ilman vaikutusta. Hänen mielestään on hullua puhua samassa lauseessa vaikkapa valojen sammutuksesta ja lentomatkailun vähentämisestä. ”Olen myös matematiikan opettaja ja tiedän, että luvut ja laskelmat eivät valehtele, ne oikeasti tarkoittavat jotakin. Toimenpide, joka on vaikuttavuusarvoltaan luokassa 1, ja toinen, jolle on laskettu arvo 10 – ei niistä oikeasti voi puhua toistensa vaihtoehtoina. Monet hyvää tarkoittavat asiat ovat epä balanssissa suhteessa siihen, mihin niillä pyritään vaikuttamaan.” MONET VIIME VUOSIKYMMENTEN muutoksista ovat olleet positiivisella tavalla hämmästyttäviä: köyhyys, nälkä ja taudit ovat merkittävästi vähentyneet ja tasa-arvo, koulutus ja valinnanvapaus lisääntyneet siitäkin huolimatta, että väestön koko on kasvanut. Nytkin ilmassa on paljon merkkejä uusista toimintatavoista ja ratkaisuista, joiden kautta voimme hillitä ilmastonmuutosta ja sopeuttaa elämäntapaamme kestävämmäksi. Kulman taakse on kuitenkin vaikea nähdä, siihen professori Steffensenillä on perspektiiviä myös työhistoriansa kautta. ”Kun Tanskaan pystytettiin ensimmäinen tuuliturbiini 45 vuotta sitten, kaikki nauroivat eivätkä uskoneet, että homma ikinä tulisi toimimaan. Nyt olemme energiaomavaraisia, ja kun tuulen voima on yli kymmenen metriä sekunnissa, meillä on niin paljon sähköä, että sitä pitää väkisin ohjata muualle.” Pysyvää on vain muutos – tämän tosiasian kanssa ihmiskunta on saanut elää aina. ”Jos alamme pelätä kaikkea, mikä tulevaisuudessa voisi mennä pieleen, alamme nähdä aaveita kaikkialla. Haaste on suuri, mutta se on vain otettava vastaan – we just have to face it.” ”VOI SANOA, ETTÄ ILMASTON MUUTOS MÄÄRITTÄÄ NYKYPOLVEA, SE KOETAAN TÄNÄ PÄIVÄNÄ UHKANA HIEMAN KUTEN 1970LUVULLA PELÄTTIIN YDINSOTAA.” teatteritelakka.fi TILAA .FI TIL AA .F I
teatteritelakka.fi TILAA .FI TIL AA .F I
28 • 10 / 2017 S EKSUA ALISEN häirinnän ympärillä oleva hiljaisuuden kulttuuri on rikottava, ilmiön vähättely on lopetettava ja rakenteita muutettava, jotta häirintään voidaan puuttua ja sitä voidaan ehkäistä. Seksuaalinen häirintä ei ole vain yksilöiden vaan koko yhteiskunnan ongelma. Keskustelu seksuaalisesta häirinnästä jumittuu usein flirtin ja häirinnän väliseen rajanvetoon, jolloin itse ongelmaan ei päästä käsiksi ja sitä jopa vähätellään. Kansanedustaja Sanna Marin (sd.) kertoi torstaina 16.11. Ylen A-teema-keskusteluohjelmassa kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä, mutta Yle uutisoi aiheesta myöhemmin otsikolla “Näin flirttailet syyllistymättä seksuaaliseen häirintään”. Samaisessa keskusteluohjelmassa mukana ollut oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kyllä esitti huolensa seksuaalisesta häirinnästä, mutta samaan hengenvetoon totesi, että rikoslaki ei ole ensisijainen keino, vaan avain on keskustelussa ja tuomitsemisessa. EU:n vuosittaisessa suuressa perusoikeusfoorumissa Brysselissä 21. marras kuuta oikeusministeri Häkkänen otti hieman tiukemman kannan ja totesi puheessaan, että kaikenlainen häirintä on tuomittava voimakkaasti ja häirintään puuttumiseen on kehitettävä entistä tehokkaampia keinoja niin lainsäädännön kuin erilaisten politiikka ohjelmienkin avulla. Häirinnästä on keskusteltu jo vuosikausia, ja keskustelua ovat johtaneet etupäässä naiset, mutta heidän kokemuksiaan on vähätelty. Pääministeri Juha Sipilä kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että ei ole havainnut minkäänlaista seksuaalisen häirinnän kokemusten vähättelyä. SUOMESSA esille tulleista tapauksista on toki puhuttu, mutta useimmiten seksuaalinen häirintä rakenteellisena ongelmana on sivuutettu ja sen sijaan keskitytty yksilöihin. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sentään sanoi Kallion lukion tapauksen jälkeen, että koulutuksen järjestäjien käytännöt tulee selvittää ja tarkastaa. Viranomaisilla, oppilaitoksilla ja työnantajilla on lakiin perustuva velvoite edistää tasa-arvon toteutumista ja siten ehkäistä myös seksuaalista häirintää. Tasa-arvolaki sanoo syrjinnästä ja seksuaalisesta häirinnästä seuraavaa: ”Seksuaalista häirintää ja häirintää sukupuolen perusteella samoin kuin käskyä tai ohjetta harjoittaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää on pidettävä tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä. Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.” Tasa-arvolaki velvoittaa viranomaisia, oppilaitoksia ja työnantajia laatimaan tasa-arvosuunnitelman, jotta Seksuaalinen häirintä ei ole yksilön asia Tasa-arvolaki on selkeä, mutta sitä ei noudateta. TEKSTI JUHO PYLVÄNÄINEN KUVAT NINNI KAIRISALO Yhtäkkiä maailmalle on selvinnyt, että naisoletettuja ahdistellaan baareissa, busseissa, työpaikoilla, sukujuhlissa ja koti sängyssä. Keskustelu avattiin Yhdysvalloissa, kun tuottajamoguli Harvey Weinsteinin vuosia jatkunut perseily tuli julki. Ruotsissa keskus teluun herättiin nopeasti, Suomessa kesti vähän kauemmin. Keskustelun ovat avanneet naisoletetut itse. Suomenruotsalaisten #dammenbrister keräsi kokemuksia ja julkaisi sivuillaan julis tuksen, joka vaati seksuaalisen häirinnän loppumista. Kulttuurialojen ammattilaiset julkaisivat 1.12. samantapaisen vetoomuk sen. Julkaisupäivänä sen oli allekirjoitta nut yli 1?000 alan ihmistä. Samana päivänä Facebookissa perustettiin suomenkielinen, naisille ja muunsukupuolisille tarkoitettu #memyösryhmä, joka sai muutamas sa päivässä yli?6 000 jäsentä. Ryhmässä on jaettu kokemuksia ja vertaistukea. Seuraava askel on tehdä keskustelujen linjauksista todellisuutta. Tahot Dammen Bristerkampanjan takana ovat jo kutsuneet miehet puhumaan myrkyllisestä maskuliini suudesta 14.12. Teater Virukseen. MeMyös jengikin aikoo ulottaa kampanjointinsa ulos suljetusta ryhmästä. ”Nettiosoitteessa memyos.fi löytyvään vetoomukseen toivotaan allekirjoittajia kai kista suomalaisista, jotka vastustavat seksu aalisen väkivallan kulttuuria, sukupuolesta ja taustasta riippumatta”, sanoo kampanjan aloittanut Paula Ojanen. Toiveissa on, että allekirjoituksia sataisi myös julkisilta tahoilta, työpaikoilta ja yhtei söiltä, jotka sitoutuisivat kulttuurin muutta miseen. KAISU TERVONEN Anna Ekström ovat ottaneet tiukasti kantaa seksuaa liseen häirintään ja luvanneet parannuksia poliittisella tasolla. Kulttuuriväen ulostulojen jälkeen kulttuuriministeri Bah Kuhnke kutsui kulttuurialan edustajia kokoukseen etsimään keinoja seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Lisäksi Ruotsin työministeri Ylva Johansson on kutsunut työmarkkinaosapuolia sekö syrjintävaltuutetun kokoukseen pohtimaan työelämässä tapahtuvaa seksuaalista häirintää ja toimenpiteitä sen kitkemiseksi. Suomessa ei vastaavaa ole toistaiseksi nähty, mutta se ei tarkoita etteikö ongelma olisi täälläkin tosiasia. Ruotsissa käynnissä oleva liikehdintä saavuttaa lopulta myös Suomen, mutta päättäjien pitää reagoida jo nyt. SEKSUA ALINEN HÄIRINTÄ ei rajoitu tietenkään vain työelämään ja oppilaitoksiin. Se elää ja voi hyvin internetissä, julkisissa tiloissa, kaduilla, ravintoloissa – kaikkialla. Paljon huomautuksia seksuaalisesta ahdistelusta saanut kasvuyritysja teknologiatapahtuma Slush antoi tänä vuonna osallistujilleen tarkat toimintaohjeet, jotka jokaisen pitää kuitata luetuksi. Lisäksi Slush lisäsi järjestyksenvalvojia ja velvoitti jokaista osallistujaa kantamaan nimikylttiä rinnassaan koko tapahtuman ajan. Jokaisen suomalaisen ravintolan, yökerhon ja baarin tulisi ehdottomasti harkita myös omien järjestyksenvalvojien ja muun henkilökunnan kouluttamista seksuaalisen häirinnän tapauksia varten. Islannissa ja Ruotsissa jotkut ravitsemusliikkeet ovat ottaneet käytännöksi ilmoittaa näkyvästi, että häirintää ei sallita ja että henkilökunta on valmiina puuttumaan siihen. SEN SIJAAN, että tuhlataan tunnin verran ruutuaikaa flirtin ja häirinnän välisen rajanvedon pohtimiseen suorassa tv-lähetyksessä, meidän pitää kyetä pohtimaan ja tekemään konkreettisia toimenpiteitä ja ratkaisuja. Seksuaalinen häirintä on vanhempi asia kuin itsenäinen Suomi ja viimeistään nyt pitäisi jo toimia. tasa-arvon edistäminen olisi johdonmukaista ja suunnitelmallista. Tällä hetkellä lain velvoittamassa suunnitelmassa keskitytään lähinnä palkkatasa-arvoon, mutta myös seksuaalisen häirinnän estäminen ja ehkäisy pitäisi kirjata lakiin. Pelkällä lainsäädännöllä ei muuteta asioita. Tarvitaan laajempaa asennemuutosta. Asenneilmapiiriä on aktiivisesti muokattava sellaiseksi, että seksuaalista häirintää ei suvaita missään olosuhteissa, ja myös sellaiseksi, että seksuaalisesta häirinnästä ilmoittamisen kynnys madaltuu olemattomiin. TYÖNANTAJIEN ja esimiesten lisäksi myös työsuojeluja luottamushenkilöstön tulee olla aktiivisia seksuaalisen häirinnän estävän asenneilmapiirin luomisessa. Ammattiliitto Pro on jo ehtinyt rohkaista seksuaalista häirintää kokeneita olemaan yhteydessä ja luvannut juridista apua tilanteiden hoitoon. Jokaisen ammattiliiton ja työnantajajärjestön tulee aktivoitua. Poliitikot, työnantajajärjestöt ja ammattiliitot voisivat seurata keskustelua Ruotsissa ja Norjassa. Molemmissa maissa eri alojen naiset ovat ryhtyneet tuomaan aloillaan rehottavaa seksuaalista häirintää ja sen mahdollistavaa hiljaisuuden kulttuuria aktiivisesti näkyväksi. Avoimien kirjeiden allekirjoittajia on jo yli 20 000 eri aloilta näyttelijöistä ja artisteista poliitikoihin, eikä #MeToo-kampanjan synnyttämä liikehdintä ole todennäköisesti vielä loppumassa. Liikehdintää on jo ehditty verrata naisten äänioikeuskamppailuun. Ruotsin tasa-arvoministeri Åsa Regnér, kulttuuriministeri Alice Bah Kuhnke sekä lukioministeri #memyös intokustannus.fi JOULUN ODOTETUIMMAT KIRJAT TILAA JOULULAHJAT VERKKOKAUPASTA 17.12. MENNESSÄ! WWW.INTOKUSTANNUS.FI JOULUN KIRJAT SUOMALAISESTA, AKATEEMISESTA, ROSEBUDISTA, PRISMASTA TAI SUORAAN KUSTANTAJAN VERKKOKAUPASTA! intokustannus.fi Kyung-sook Shin JÄÄN LUOKSESI Laura Gustafsson POHJA Arne Dahl RAJAMAAT Kimmo Kiljunen MAAILMAN MAAT Kalle Kniivilä TANJAN KATU JARL HELLEMANNEHDOKAS ODOTETTU, UUDISTETTU VERSIO JOURNALISTIPALKINNON VOITTAJA YLEISÖFINLANDIAN VOITTAJA Teivo Teivainen MAAILMANPOLIITTINEN KANSALLISKÄVELY Kansallissymbolit ja nationalismi Lauri Nurmi PERUSSUOMALAISTEN HAJOAMISEN HISTORIA Politiikan teatteria Luke Harding VAIENNETTU Agentti Litvinenkon murha Ilkka Taipale MIELISAIRAALASSA Muistelmia Kellokoskelta Timo Kalevi Forss GÖSTA SUNDQVIST Paras joululahja! Paras joululahja! Huippusuosittu lippukirja Sata vuotta Pietarin historiaa Kaunis tarina nuoruudesta Rakkaus, repivyys, itsekritiikki ”Jännitys kihisee” – HS Työryhmä & Hanna Nikkanen HYVÄN SÄÄN AIKANA Kanava-tietokirjapalkinnon voittanut teos käsittelee ilmastonmuutosta Suomen näkö kulmasta. Mitä teemme ihmis kunnan historian suurimman muutoksen kynnyksellä? Luke Harding SALAJUONI Tosielämän trilleri selvittää Donald Trumpin hämäriä Venäjäkytköksiä. ”Kyseessä on aikamme suurin poliittinen skandaali, jopa suurempi kuin Watergate.” – Luke Harding Essee
10 / 2017 • 29 ja seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Lisäksi Ruotsin työministeri Ylva Johansson on kutsunut työmarkkinaosapuolia sekö syrjintävaltuutetun kokoukseen pohtimaan työelämässä tapahtuvaa seksuaalista häirintää ja toimenpiteitä sen kitkemiseksi. Suomessa ei vastaavaa ole toistaiseksi nähty, mutta se ei tarkoita etteikö ongelma olisi täälläkin tosiasia. Ruotsissa käynnissä oleva liikehdintä saavuttaa lopulta myös Suomen, mutta päättäjien pitää reagoida jo nyt. SEKSUA ALINEN HÄIRINTÄ ei rajoitu tietenkään vain työelämään ja oppilaitoksiin. Se elää ja voi hyvin internetissä, julkisissa tiloissa, kaduilla, ravintoloissa – kaikkialla. Paljon huomautuksia seksuaalisesta ahdistelusta saanut kasvuyritysja teknologiatapahtuma Slush antoi tänä vuonna osallistujilleen tarkat toimintaohjeet, jotka jokaisen pitää kuitata luetuksi. Lisäksi Slush lisäsi järjestyksenvalvojia ja velvoitti jokaista osallistujaa kantamaan nimikylttiä rinnassaan koko tapahtuman ajan. Jokaisen suomalaisen ravintolan, yökerhon ja baarin tulisi ehdottomasti harkita myös omien järjestyksenvalvojien ja muun henkilökunnan kouluttamista seksuaalisen häirinnän tapauksia varten. Islannissa ja Ruotsissa jotkut ravitsemusliikkeet ovat ottaneet käytännöksi ilmoittaa näkyvästi, että häirintää ei sallita ja että henkilökunta on valmiina puuttumaan siihen. SEN SIJAAN, että tuhlataan tunnin verran ruutuaikaa flirtin ja häirinnän välisen rajanvedon pohtimiseen suorassa tv-lähetyksessä, meidän pitää kyetä pohtimaan ja tekemään konkreettisia toimenpiteitä ja ratkaisuja. Seksuaalinen häirintä on vanhempi asia kuin itsenäinen Suomi ja viimeistään nyt pitäisi jo toimia. intokustannus.fi JOULUN ODOTETUIMMAT KIRJAT TILAA JOULULAHJAT VERKKOKAUPASTA 17.12. MENNESSÄ! WWW.INTOKUSTANNUS.FI JOULUN KIRJAT SUOMALAISESTA, AKATEEMISESTA, ROSEBUDISTA, PRISMASTA TAI SUORAAN KUSTANTAJAN VERKKOKAUPASTA! intokustannus.fi Kyung-sook Shin JÄÄN LUOKSESI Laura Gustafsson POHJA Arne Dahl RAJAMAAT Kimmo Kiljunen MAAILMAN MAAT Kalle Kniivilä TANJAN KATU JARL HELLEMANNEHDOKAS ODOTETTU, UUDISTETTU VERSIO JOURNALISTIPALKINNON VOITTAJA YLEISÖFINLANDIAN VOITTAJA Teivo Teivainen MAAILMANPOLIITTINEN KANSALLISKÄVELY Kansallissymbolit ja nationalismi Lauri Nurmi PERUSSUOMALAISTEN HAJOAMISEN HISTORIA Politiikan teatteria Luke Harding VAIENNETTU Agentti Litvinenkon murha Ilkka Taipale MIELISAIRAALASSA Muistelmia Kellokoskelta Timo Kalevi Forss GÖSTA SUNDQVIST Paras joululahja! Paras joululahja! Huippusuosittu lippukirja Sata vuotta Pietarin historiaa Kaunis tarina nuoruudesta Rakkaus, repivyys, itsekritiikki ”Jännitys kihisee” – HS Työryhmä & Hanna Nikkanen HYVÄN SÄÄN AIKANA Kanava-tietokirjapalkinnon voittanut teos käsittelee ilmastonmuutosta Suomen näkö kulmasta. Mitä teemme ihmis kunnan historian suurimman muutoksen kynnyksellä? Luke Harding SALAJUONI Tosielämän trilleri selvittää Donald Trumpin hämäriä Venäjäkytköksiä. ”Kyseessä on aikamme suurin poliittinen skandaali, jopa suurempi kuin Watergate.” – Luke Harding
Yli 1000 kurssia HELSINGIN AIKUISOPISTO Keski-Pohjanmaan kansanopisto Opistontie 1, 68300 Kälviä, www.kpedu.fi Koulutuksen suoritettuasi osaat suunnitella ja toteuttaa kuvakokonaisuuden, hankkia työllesi rahoituksen ja asettaa teoksesi ammattimaisesti esille. Voit opiskella työn ohessa tai päätoimisesti kansanopistolinjalla. Valokuvataidett a opiskelemaan koulutukset alkavat elokuussa 2018 kpedu. fi/valok uvaus KRIITTINEN KORKEAKOULU Kirjoittamisen, musiikin, kuvataiteen, filosofian, puhetaitojen ja itsetuntemuksen kursseja, keskusteluja, tapahtumia ja uusia avauksia. Kevään ensimmäiset kurssit jo tammikuussa: Proosan lempeät alkeet, Draaman perusteet II ja Fokusointi-tekniikan esittelytilaisuus. Uutta keväällä mm. Dialogin johtaminen ja Vaikuttava kirjoittaminen. Lisää uutta luvassa myöhemmin keväällä. Katso ohjelma nettisivuilta! Ajantasaista tietoa myös Facebookista! w w w. k r i i t t i n e n k o r k e a k o u l u . f i | 4 5 5 2 5 9 5 9 Paasi torn issa , Paasi vuor enka tu 5 A, Hels inki LIPU T: 8/5/ 3 E www. nufi t.fi face book .com /nuo rten filo sofi atapa htum a inst agram & Twit ter: @nufi tfi 19.–20.1.2018 NU OR TE N FI LO SO FI AT AP AH TU MA KEVÄÄN 2018 KOULUTUSKALENTERIN ANTIA www.visili.fi/koulutuskalenteri YHDISTYSTOIMINNAN PERUSKURSSI Turku, 10.–17.1.2018 EU:N UUSI TIETOSUOJA-ASETUS JA YHDISTYKSET, Helsinki, tammikuu ABC FOR NON-PROFIT BOARD Helsinki, 10.2.2018 YHDISTYSTALOUDEN SYVENTÄVÄ: TALOUDEN VALVONTA JA TALOUSVIESTINTÄ, Helsinki, 13.–15.2.2018 TAPAHTUMILLA VAROJA YHDISTYKSEN TOIMINTAAN, Helsinki, 7.3.2018 YHDISTYKSELLE NÄYTTÄVÄT JA NÄKYVÄT VERKKOSIVUT – WIX-TYÖPAJA Helsinki, 8.3.2018 TAPAHTUMILLA VAROJA YHDISTYKSEN TOIMINTAAN, Tampere, 14.3.2018 MISTÄ YHDISTYKSELLE VAPAAEHTOISIA? Helsinki, 17.3.2018 KAIKKI IRTI ANALYTIIKASTA! GOOGLE ANALYTICS PERUSTEET, Helsinki, 8.5.2018 VAPAAEHTOISJOHTAMISEN PERUSKURSSI, Helsinki, 3.3.2018 VAPAAEHTOISTEN OHJAUS JA TYÖNOHJAUS, Jyväskylä, 23.–24.3.2018 VAPAAEHTOISTYÖSSÄ OPITTU NÄKYVÄKSI, Helsinki, 21.4.2018 YHDISTYSTOIMINTA Opintokeskus Visio, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, p. 044-727 3240, visio@visili.fi, www.visili.fi www.visili.fi/koulutuskalenteri VAPAAEHTOISJOHTAMINEN KESTÄVÄ KEHITYS LUONNON TAIKA, Helsinki, 7.4.2018 VILLIVIHANNEKSET JA –YRTIT TUTUIKSI, Helsinki, 5.–11.6.2018 –sovellus Opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma 26.–27.1.2018 Messukeskus Helsinki Avoinna: pe 26.1. klo 10–18 ja la 27.1. klo 10–17 educamessut.fi #educa2018 Rekisteröidy kävijäksi nyt! Teema 2018: opettaja opettaa! Veloitukseton sisäänkäynti rekisteröityneille: educamessut.fi Monipuolinen ohjelma sopii myös veso-päiväksi! Opettaja – mahdollistajana ja kannustajana • Oppimisen arviointi perusopetuksessa pe klo 10.45–11.15 • Minäkö huippuopettajaksi? Päivitä opetustaitosi tasolle 2.0 pe klo 12.15–13.00 • Lukuklaani kysyy: Pitääkö lasten lukemisesta olla huolissaan? pe klo 15–16.30 • Näin toteutat positiivista pedagogiikka luokassasi la klo 14.15–14.45 IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 3 20 17 Turkki pyrkii niskan päälle Lähi-idässä Sivu 27 Erdo?an käy sanaharkk aa EU-maiden johtajien kanssa ja lähestyy Saudi-Arab iaa. Pakolaiset ovat kannattavaa liiketoimintaa Sivu 8 Kun uusi leiri avataan maksukorttien myyjät ja huonekalu jätit kiiruhtava t paikalle. Leirien maailma Sivu 6 Tälläkin hetkellä 20 miljoonaa ihmistä toivoo pääsevänsä pois pakolaislei reiltä. Yhteistyössä -lehden kanssa IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 2 20 17 Populismi on uhka? Sivu 21 Järjestelmänvastaiset liikkeet pelottavat, tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta. Ranskan presidentinvaalit Sivu 6 Osa ehdokkaista on tehnyt maahanmuuton vastustamisesta kampanjansa ytimen, toisille aihe on kiusallinen. Korruption vastaiset protestit Sivu 30 Vanhempiensa pettämät nuoret kapinoivat Venäjällä: ”Politiikka on tulossa taas muotiin”. IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 4 20 17 Vallan vihainen sukupolvi Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille, tilaaja lahjana 1900-luvun Atlas! Ovh-hinta 29 € Tilaa Diplo! Tilaajalahjana 1900-luvun Atlas! kestotilaus 30 € 34 €/vuosi mondediplo.fi Tutustu kevään tarjontaan sto.digipap.eu/opinto-ohjelma Ilmoittaudu kursseille 11.12. alkaen: ilmonet.fi • asiakaspalvelussa • puhelimitse 09 310 88610
Yli 1000 kurssia HELSINGIN AIKUISOPISTO Paasi torn issa , Paasi vuor enka tu 5 A, Hels inki LIPU T: 8/5/ 3 E www. nufi t.fi face book .com /nuo rten filo sofi atapa htum a inst agram & Twit ter: @nufi tfi 19.–20.1.2018 NU OR TE N FI LO SO FI AT AP AH TU MA Yli 30 koulutusohjelmaa musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. TULEVAISUUDEN TAITEILIJA , HAE TAIDEYLIOPISTOON! Taideyliopisto = Kuvataideakatemia + Sibelius-Akatemia + Teatterikorkeakoulu HAKUAIKA 9.1.–24.1.2018 www.uniarts.fi/hae KEVÄÄN 2018 KOULUTUSKALENTERIN ANTIA www.visili.fi/koulutuskalenteri YHDISTYSTOIMINNAN PERUSKURSSI Turku, 10.–17.1.2018 EU:N UUSI TIETOSUOJA-ASETUS JA YHDISTYKSET, Helsinki, tammikuu ABC FOR NON-PROFIT BOARD Helsinki, 10.2.2018 YHDISTYSTALOUDEN SYVENTÄVÄ: TALOUDEN VALVONTA JA TALOUSVIESTINTÄ, Helsinki, 13.–15.2.2018 TAPAHTUMILLA VAROJA YHDISTYKSEN TOIMINTAAN, Helsinki, 7.3.2018 YHDISTYKSELLE NÄYTTÄVÄT JA NÄKYVÄT VERKKOSIVUT – WIX-TYÖPAJA Helsinki, 8.3.2018 TAPAHTUMILLA VAROJA YHDISTYKSEN TOIMINTAAN, Tampere, 14.3.2018 MISTÄ YHDISTYKSELLE VAPAAEHTOISIA? Helsinki, 17.3.2018 KAIKKI IRTI ANALYTIIKASTA! GOOGLE ANALYTICS PERUSTEET, Helsinki, 8.5.2018 VAPAAEHTOISJOHTAMISEN PERUSKURSSI, Helsinki, 3.3.2018 VAPAAEHTOISTEN OHJAUS JA TYÖNOHJAUS, Jyväskylä, 23.–24.3.2018 VAPAAEHTOISTYÖSSÄ OPITTU NÄKYVÄKSI, Helsinki, 21.4.2018 YHDISTYSTOIMINTA Opintokeskus Visio, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, p. 044-727 3240, visio@visili.fi, www.visili.fi www.visili.fi/koulutuskalenteri VAPAAEHTOISJOHTAMINEN KESTÄVÄ KEHITYS LUONNON TAIKA, Helsinki, 7.4.2018 VILLIVIHANNEKSET JA –YRTIT TUTUIKSI, Helsinki, 5.–11.6.2018 –sovellus Opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma 26.–27.1.2018 Messukeskus Helsinki Avoinna: pe 26.1. klo 10–18 ja la 27.1. klo 10–17 educamessut.fi #educa2018 Rekisteröidy kävijäksi nyt! Teema 2018: opettaja opettaa! Veloitukseton sisäänkäynti rekisteröityneille: educamessut.fi Monipuolinen ohjelma sopii myös veso-päiväksi! Opettaja – mahdollistajana ja kannustajana • Oppimisen arviointi perusopetuksessa pe klo 10.45–11.15 • Minäkö huippuopettajaksi? Päivitä opetustaitosi tasolle 2.0 pe klo 12.15–13.00 • Lukuklaani kysyy: Pitääkö lasten lukemisesta olla huolissaan? pe klo 15–16.30 • Näin toteutat positiivista pedagogiikka luokassasi la klo 14.15–14.45 IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 3 20 17 Turkki pyrkii niskan päälle Lähi-idässä Sivu 27 Erdo?an käy sanaharkk aa EU-maiden johtajien kanssa ja lähestyy Saudi-Arab iaa. Pakolaiset ovat kannattavaa liiketoimintaa Sivu 8 Kun uusi leiri avataan maksukorttien myyjät ja huonekalu jätit kiiruhtava t paikalle. Leirien maailma Sivu 6 Tälläkin hetkellä 20 miljoonaa ihmistä toivoo pääsevänsä pois pakolaislei reiltä. Yhteistyössä -lehden kanssa IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 2 20 17 Populismi on uhka? Sivu 21 Järjestelmänvastaiset liikkeet pelottavat, tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta. Ranskan presidentinvaalit Sivu 6 Osa ehdokkaista on tehnyt maahanmuuton vastustamisesta kampanjansa ytimen, toisille aihe on kiusallinen. Korruption vastaiset protestit Sivu 30 Vanhempiensa pettämät nuoret kapinoivat Venäjällä: ”Politiikka on tulossa taas muotiin”. IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 4 20 17 Vallan vihainen sukupolvi Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille, tilaaja lahjana 1900-luvun Atlas! Ovh-hinta 29 € Tilaa Diplo! Tilaajalahjana 1900-luvun Atlas! kestotilaus 30 € 34 €/vuosi mondediplo.fi Tutustu kevään tarjontaan sto.digipap.eu/opinto-ohjelma Ilmoittaudu kursseille 11.12. alkaen: ilmonet.fi • asiakaspalvelussa • puhelimitse 09 310 88610
ROUTE COUTURE ROUTE COUTURE oli taide projektin jossa valmistettiin vaatteita ja asusteita yliajettujen eläinten turkiksista. Route Couture näyttää villieläimestä puolen, johon usein törmätään vain tiellä tai sen pientareella. Kuolleet eläimet, joista asut on valmistettu, rinnastuvat useimpien mielissä ensisijaisesti roskiin. Eläinperäisten tuotteiden tuotantotapa on pitkälti häi vytetty näkymättömiin arjessa ja mainonnassa. Mediaeläin ei näyttäydy fyysisenä, elävänä, hengittävänä tai tuntevana olentona. Tilalle on asetettu kuluttajan mielenrauhan takaavia söpöjä hahmoja, jotka antautuvat mielellään ihmisen ravin noksi tai antavat meille maitoa iloisesti ammuen. Raadoista tehdyt asut ja niistä otetut valokuvat kommen toivat suhdettamme eläimiin. Route Couture taiteilijaryhmään kuuluvat Lari Lätti, Karo liina Paappa, Leena Pukki ja Stina Riikonen. Projek tissa on työskennellyt myös vaatesuunnittelija Satu Riikonen. Voima ja Into Kustannus julkaisevat hankkeesta kir jan, jossa on lisäksi Meeri Koutaniemen, Minea Koskisen ja Uula Kontion valokuvia. Kirjan teksteistä vastaavat Terike Haapoja, Otso Kantokorpi, Jussi Koitela, KatveKaisa Kontturi sekä Rosa Liksom, Antti Nylén ja Raimo Pesonen.
ROUTE COUTURE GALLERIA
34 • 10 / 2017 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA JANI LEINONEN & JARI TAMMINEN Olen suomalainen ”Suomalaisuus” on monimutkainen rakennelma, joka esitetään kuitenkin suppeasti ymmärrettynä. Saamelaisaktivisti Jenni Laiti kertoo suhteestaan suomalaisuuteen. ”E N KOE olevani suomalainen. Minulla on Suomen passi ja olen Suomen kansalainen, mutta kuulun Saamen kansaan. Juridinen kansalaisuus ei kuitenkaan määritä identiteettiäni. Mikäli Saamenmaa olisi valtio, voisin olla saamelainen sekä identiteetiltäni että kansalaisuudeltani”, kertoo Jenni Laiti. Suomalaiset eivät aina ymmärrä saamelaisten olevan oma kansa, jonka asuinalueet levittäytyvät usean maan alueelle. Saamenmaa on jaettu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän kesken. Se, että saamelaiset asuvat Suomessa, ei vielä tee heistä automaattisesti identiteetiltään suomalaisia. Saamelainen identiteetti ei perustu suomalaisuuteen tai siihen, kuinka saamelaisuus suhteutuu suomalaisuuteen. Saamelaiset eivät ole ”suomalaisia, jotka pukeutuvat värikkäisiin vaatteisiin”, vaikka moista voisi koulu laitoksen opetuksen perusteella kuvi tella. ”Saamelaisuuden käsitettä sotkee entisestään Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätös määritellä saamelaisiksi henkilöitä, jotka eivät täytä saamelaiskäräjien omia määritelmiä saamelaisesta. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus itse määritellä, ketkä heihin kuuluvat ja ketkä eivät. Entä jos vaikkapa Venäjä määräisi, ketkä saavat olla Suomen kansalaisia?” 1800JA 1900-LUVUILLA monet taiteilijat osallistuivat kansallistunteen nostattamiseen ja suomalaisuuden myytin rakentamiseen. Itsenäistymisen myötä ajatus suomalaisuudesta vahvistui entisestään, ja tätä on hyödynnetty monin tavoin, myös kaupallisesti. Esimerkiksi Elovena-tuotteita on markkinoitu jo vuodesta 1925 varsin suppeasti ymmärretyllä suomalaisuudella. Elovenatyttö putoaa hyvin stereotyyppiseen suomalaisuuden lokeroon vaaleine kutreineen ja kansanpukuineen. Huomaatteko, kuinka hänen asentonsa mukailee karttojen Suomi-neidon ääriviivoja? Viipuri-lähtöisen Elovena-tytön päällä oli alkujaan aito, karjalainen kansallispuku. Sotien jälkeen Karjalan evakoihin suhtauduttiin niin penseästi, että kaura hiutalepaketin puku haluttiin etäännyttää moisista negatiivisista ajatuksista. Nykyään Elovena-paketissa näkyvä kansallispuku ei oikeasti ole kansallispuku vaan kansallispuvun näköinen fantasia-asu – feikki. VAIKKA ELOVENA-PAKETIN hahmo on pukuaan myöten feikki, edustaa se monille suomalaisuuden kuvaa. Tuo kuva ei jätä tilaa moninaisuudelle. Suomi ei kuitenkaan ole koskaan ollut mikään monokulttuurinen pussinperä, vaan kauppaa on käyty ja suhteita luotu rajoista piittaamatta. Hirttäytyessään turhan suppeaan kansallisuuden määrittelyyn Suomi auttamatta sulkee suomalaisuuden toisten tavoittamattomiin, mikä johtaa ongelmiin. Kaikki Suomen kansalaiset eivät koe olevansa suomalaisia. ”Olen saamelainen, ja minulla on Suomen ja Ruotsin kansalaisuus”, Laiti määrittelee. ”Eräs saamelaisen kulttuurin kulmakiviä on monimuotoisuus, sillä se takaa elinehtoja ja parempia mahdollisuuksia pärjätä vaikka minkälaisissa oloissa. Toivon Suomelle samaa ymmärrystä monimuotoisuudesta ja monikulttuurisuudesta.” Ehkä joskus tulee aika, kun kaikki Suomen passin haltijat voivat kokevat itsensä suomalaisiksi. Artikkeli Enemmän kuin asu ”P UKU ON tärkein monumenttimme, se on myös toinen ihomme”, toteaa Jenni Laiti. Gákti eli saamenpuku on enemmän kuin vain vaate. Tämä on jäänyt monelta ymmärtämättä, ja ei-saamelaiset ovat käyttäneet pukua eksoottiseksi koettuna lisävärinä esimerkiksi missikisoissa ja mediassa. Kiasmassa Jenni Hiltusen Grind-videoteos esitti ei-saamelaisia tanssijoita turistirihkamakaupasta ostetuissa ”saamenpuvuissa”. Näissä kaikissa tapauksissa puvun avulla on eksotisoitu saamelaisia, ja niihin liittyen on perustellusti puhuttu kulttuurisesta omimisesta. LAPIN YLIOPISTON tutkija Piia Nuorgam kirjoitti vuonna 2016 Voimaan kulttuurisesta omimisesta: ”Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta inspiroituminen tai lainaaminen voi tapahtua vain sellaisten kulttuurien ja kansojen välillä, joilla on ainakin periaatteessa tasavertaiset mahdollisuudet päättää yhteisistä pelisäännöistä ja immateriaalioikeuksien avulla suojattavissa asiois ta. Alkuperäiskansat eivät ole olleet laatimassa näitä pelisääntöjä.” Saamelaisille puku on osa identiteettiä, ja oikeus sen pukemiseen tulee siitä, että on osa saamen kansaa. Kyse ei ole siitä, minkä värisen paidan valitsee aamulla ja nappaako päälle hupparin vai neuleen. JANI LEINOSEN MA ALA AMASSA Elovena-teoksessa Jenni Laiti on pukeutunut mustaan gáktiin, saamenpukuun. ”Puvun lähtökohta on uuden luomisessa ja gákti muodissa: halusin tehdä itselleni pitsisen gáktin ja halusin kokeilla uutta materiaalia”, Laiti kertoo. ”Kaavoitus ja kaikki perinteiset osat on samoja, materiaalit vain uusia ja samaa väriä. Musta on vähän käytetty väri nykypäivänä gákteissä, koska se viittaa kristilliseen värisymboliikkaan ja surupukuun. Entisaikaan musta verka myös oli köyhien verka. Myöhemmin käyttäessäni gáktia siihen on tullut enemmän merkityksiä. Sekä värinsä että materiaalinsa puolesta se symbolisoi surua. Mielenkiintoinen yksityiskohta on nurinpäin oleva hulpa, helman alin osa. Perinteisesti nurinpäin olevilla vaatteilla on voitu laittaa piruja liikkeelle ja tehdä muita noituuksia. Taikka sitten protestoida julkisissa tilaisuuksissa.” LAITIN VIITTAUS puvun rooliin monumenttina liittyy siihen, että saamelaisilla ei ole historiallisia rakennuksia tai patsaita, museoitakaan ei ole vaivaksi saakka. Saamelaiset kantavat kulttuuriperintöään asuissaan. ”Viime vuosikymmeninä maailman alkuperäis kansojen parissa on puhuttu paljon siitä, kuka omistaa kulttuurin ja menneisyyden. Oikeus omaan kulttuuriperintöön, sen hallinnointiin ja tulkitsemiseen eli omaan historiaan koetaan yhä tärkeämpänä ja sillä nähdään olevan sosiaalinen merkitys alkuperäiskansojen hyvinvoinnin kannalta”, kirjoittaa Eeva-Kristiina Harlin. Harlin tekee saamelaisten arkeologisten ja etnografisten esinekokoelmien palautuspolitiikkaan liittyvää väitöstutkimusta Oulun yliopistolla. Suomen kansallismuseo ilmoitti tänä vuonna lahjoittavansa muun muassa vaatteita sisältävän saamelaisesinekokoelmansa saamelaismuseo S iidalle. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta lisää askelia kaivataan. SAAMELAISET EIVÄT OLE ”SUOMALAISIA, JOTKA PUKEUTUVAT VÄRIKKÄISIIN VAATTEISIIN” VAIKKA ELOVENATYTTÖ ON PUKUAAN MYÖTEN FEIKKI, EDUSTAA SE MONILLE SUOMALAISUUDEN KUVAA.
10 / 2017 • 35
36 • 10 / 2017 P OHJOIS-SUOMEN maankäytöstä käytävissä tulehtuneissa keskusteluissa poronhoito leimataan usein marginaaliseksi elinkeinoksi, jäkälikköjen uhaksi, suurpetojen hukaksi ja parin hassun saamelaisen näpertelyksi. Tällaiset vinoutuneet leimat haastavat poronhoidon positiivisen merkityksellisyyden ja antavat muille maankäyttömuodoille etulyöntiaseman päätöksenteossa. Tämä taas johtaa kasautuviin vaikutuksiin, jotka yhdessä sirpaloivat laitumia ja kurjistavat kulttuurisesti tärkeän saamelaisen ja suomalaisen poronhoidon toimintamahdollisuuksia. Laidunten sirpaloituminen heikentää kaiken lisäksi poronhoidon sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen mutkistaen poronhoidon ylisukupolvista jatkuvuutta. Poronhoidon merkityksiä ja arvoja kartoitettaessa tarvitaan poikkitieteellistä tarkastelua. Poronhoidon merkitys on suurempi kuin pelkästään taloudellinen ja ekologinen tarkastelu antavat ymmärtää. Inarissa 2000-luvulla käydyssä metsäkiistassa hakkuita perusteltiin taloudellisilla hyödyillä ja työpaikoilla. Metsien suojelua puolestaan perusteltiin ekologisilla argumenteilla. Monet poronhoitajat muodostivat yhteenliittymän Greenpeacen kanssa vaikuttaakseen metsien hallintaan. Koalition kiivaan kampanjoinnin sekä valtion liikelaitos Metsähallituksen ratkaisujen seurauksena vuosina 2009–2010 tehtiin sopimuksia hakkuista pidättäytymiseksi poronhoitajien kartoittamilla laidunmailla. Tämän piti rauhoittaa Inarin tilanne seuraaviksi 20 vuodeksi, mutta toisin kävi.
10 / 2017 • 37 TEKSTI SIMO SARKKI KUVA VOIMA / HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Kulttuuriperintö vs. metsätalous Lapin metsäkiistoihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, mutta ongelmavyyhdin hahmottaminen olisi hyvä alku. P OHJOIS-SUOMEN maankäytöstä käytävissä tulehtuneissa keskusteluissa poronhoito leimataan usein marginaaliseksi elinkeinoksi, jäkälikköjen uhaksi, suurpetojen hukaksi ja parin hassun saamelaisen näpertelyksi. Tällaiset vinoutuneet leimat haastavat poronhoidon positiivisen merkityksellisyyden ja antavat muille maankäyttömuodoille etulyöntiaseman päätöksenteossa. Tämä taas johtaa kasautuviin vaikutuksiin, jotka yhdessä sirpaloivat laitumia ja kurjistavat kulttuurisesti tärkeän saamelaisen ja suomalaisen poronhoidon toimintamahdollisuuksia. Laidunten sirpaloituminen heikentää kaiken lisäksi poronhoidon sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen mutkistaen poronhoidon ylisukupolvista jatkuvuutta. Poronhoidon merkityksiä ja arvoja kartoitettaessa tarvitaan poikkitieteellistä tarkastelua. Poronhoidon merkitys on suurempi kuin pelkästään taloudellinen ja ekologinen tarkastelu antavat ymmärtää. Inarissa 2000-luvulla käydyssä metsäkiistassa hakkuita perusteltiin taloudellisilla hyödyillä ja työpaikoilla. Metsien suojelua puolestaan perusteltiin ekologisilla argumenteilla. Monet poronhoitajat muodostivat yhteenliittymän Greenpeacen kanssa vaikuttaakseen metsien hallintaan. Koalition kiivaan kampanjoinnin sekä valtion liikelaitos Metsähallituksen ratkaisujen seurauksena vuosina 2009–2010 tehtiin sopimuksia hakkuista pidättäytymiseksi poronhoitajien kartoittamilla laidunmailla. Tämän piti rauhoittaa Inarin tilanne seuraaviksi 20 vuodeksi, mutta toisin kävi. Syksyllä 2017 tilanne on taas päällä. Metsähallitus kaavailee hakkuita, poronhoitajat ovat varpaillaan ja Greenpeace käynnistänyt uuden pohjoisen kampanjan, jonka myötä se on aktivoitunut myös Inarissa. Kuten metsäsotien aikaan, myös tämän syksyn mediakeskusteluissa on sekä korostettu metsätalouden tuomien työpaikkojen ja tulojen merkitystä että kyseenalaistettu pohjoisten hakkuiden taloudellinen kannattavuus ja toisaalta tähdennetty suunniteltujen hakkuiden ekologisuutta sekä metsien suojelun tärkeyttä. Inarin saamelaispaliskunnat ovat toivoneet kokonaisvaltaista arvioin tia hakkuiden vaikutuksista poronhoitoon ja saamelaiskulttuuriin. KULTTUURIN voi määritellä usealla tavalla, esimerkiksi merkitysjärjestelmäksi, vakiintuneiksi käytännöiksi, materiaaliseksi kulttuuriksi, arvojen liitoksi, luontosuhteeksi ja niin edespäin. Alkuperäiskansojen ja luontaiselinkeinojen kohdalla täytyy valita määrittely, joka välttää yksinkertaistettuja kategorisointeja. Inarin debatissa saamelaisja poronhoitokulttuurin määrittely sanelee, mitä kaivattu arviointi tulisi tarkastelemaan. Kulttuurisen luontosuhteen voi tiivistää kolmeen käsitteeseen: tekemiseen, kuulumiseen ja kunnioitukseen. Ne ovat perustavanlaatuisia oikeuksia, vaikkakin ihmiset tekevät, kuuluvat ja ovat kunnioitettuja suhteessa eri asioihin taustansa mukaan. Tämä tiivistys avaa keskustelua siitä, miten hakkuiden vaikutuksia kulttuuriin voisi arvioida, ja raottaa lukkiutuneita asemia Inarin kiistaan liittyen. Kulttuurinen jatkuvuus muodostuu sen jokapäiväisestä elämisestä käytännön tekemisen kautta. Saamelaiset ja poronhoitajat eivät mene metsään ensisijaisesti hakkaamaan siitä hyötyjä eivätkä myöskään museoimaan sitä. Metsään ja tunturiin mennään tekemään kulttuurisesti tärkeää ja arvostettua elämäntapaa. Poronhoitajien kohdalla se tarkoittaa esimerkiksi laidunkierron ohjailua, korvamerkkauksia, erotuksia ja vasotusta. Poronhoitoa harjoittamalla uusinnetaan kuulumista arktiseen luontoon sekä saamelaiseen kulttuuriin. Kulttuurit ovat koko ajan muutoksen pyörteissä, mutta jatkuvuus on tärkeää. Onko poronhoitajilla mahdollisuus tuntea olevansa osa kulttuuriaan, luontoa, yhteisöjään, sukuaan ja suku polvien jatkumoa, mikäli poronhoidon toimintaympäristö muuttuu muun maankäytön seurauksena? KUNNIOITUKSELLA on historiallinen ulottuvuus. Menneisyyden teot vaikuttavat vahvasti saamelaisten ja poronhoitajien kunnioitetuksi tulemisen kokemuksiin. Saamenmaan kolonialistinen historia, Suomen yhä ratifioimatta jättämä, alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä ILO 169 -artikla ja etelävetoinen päätöksenteko saattavat selittää poronhoitajien nuivaa suhtautumista Metsähallituksen suunnitelmiin tai joidenkin paikallisten Greenpeace-pelkoa. Menneisiin tarttunut argumentointi ei kuitenkaan voi purkaa nykyhetken jännitteitä. Aitojen vaikutusmahdollisuuksien tarjoaminen ja menneiden vääryyksien tunnustaminen voivat edistää kunnioitetuksi tulemisen kokemusta. Tuoreella mutta perinteitä kunnioit tavalla poikkitieteellisellä otteella on mahdollisuus ylittää ristiriidat ja tavoittaa eri toimijoiden jaettuja pyrkimyksiä. Metsähallitus korostaa metsien puuntuotantokapasiteetin puitteissa tapahtuvien hakkuiden taloudellista kestävyyttä ja sen tuottamaa hyvinvointia. Greenpeace puolestaan kantaa huolta luonnosta, jota ilman ihmiskunta ei tule toimeen. Saamelaiset ja poronhoitajat taas haluavat kulttuurista jatkuvuutta ja paikallisvetoisten päätösikkunoiden avaamista. Ekologialla ja taloustieteellä on omat roolinsa, mutta niitä ei ole tehty ratkaisemaan osallistumisen ja kulttuurin kiperiä kysymyksiä, joita voi tarkastella antropologian kautta. Monet toimijoista ovat sanoneet kannattavansa yhteistoiminnallisia neuvotteluja, joilla pystytään rakentamaan luottamusta. Poronhoitoon kohdistuvien kerrannaisvaikutusten puskuroimiseksi vaaditaan kaikkia tyydyttäviä ratkaisumalleja. Saamelaisilla alkuperäiskansana tulisi olla huomattavat mahdollisuudet vaikuttaa maankäyttöpäätöksiin Saamenmaassa, jonka niskaan maanomistajaksi julistautunut Suomen valtio henkäilee. Kirjoittaja on ympäristöhallinnan antropologian dosentti Oulun yliopistolla ja osallistui Greenpeacen Kainuun metsäaktivismiin vuonna 2002. PORONHOIDON MERKITYKSIÄ JA ARVOJA KARTOITETTAESSA TARVITAAN POIKKITIETEELLISTÄ TARKASTELUA. Artikkeli
Paratiisin lapset Tv-evankelistat ovat ihmeellinen ilmiö, mutta heidän elämänsä voi olla vielä ihmeellisempää. TEKSTI JANNE SIIRONEN KUVAT JONATHAN HOBIN K ULUTUS OLI 1980-luvun Jumala, eikä kukaan uskonut siihen yhtä kiihkeästi kuin tele-evankelistat Jim ja Tammy Faye Bakker. Kahdestaan Bakkerit tekivät uskonnosta modernia massaviihdettä ja antoivat teleevankelismille sen muoviset, räi keästi meikatut kasvot. 30 vuotta myöhemmin mielikuva elää edelleen: Jim Bakker rukoilemassa rahaa taivaasta taivaskanavalla, ja Tammy Faye itkemässä maskarat valuen, kyynelten kimaltaessa kilpaa hänen timanttiensa kanssa. Monien mielestä he olivat vain hengellisiä käärmeöljykauppiaita hyväksikäyttämässä ihmisten – lähinnä hillbillyjen – yksinkertaisuutta ja huonoa makua. Ja kun Bakkerit tipahtivat, ensin seksija sitten talousskandaaliin, kulki valistuneemman Amerikan läpi kutkuttavan omahyväinen väristys – mitäs me sanoimme. Bakkerien nousu oli ollut huikea show, joka alkoi vaatimattomasti käsinukeilla. Jim ja Tammy Faye Bakker aloittivat 1960-luvun puolivälissä pienen kristillisen CBN-kanavan lastenohjelmalla, jossa Susie Moppet, Allie Alligaattori ja Puhuva Koira Muffin kertoivat lapsille Raamatusta. Todellinen kunnari oli sitä seurannut 700 Club, ensimmäinen kristillinen ohjelma, joka oli saarnan sijaan muodoltaan talk show. Tässä formaatissa Bakkerit olivat elementissään. Kuvauksissa heidän kemiaansa luotettiin enemmän kuin käsikirjoitukseen ja usein pariskunnan kotielämä ja tv sekoittuivat keskenään. Lopputulos oli spontaani, tunnustuksellinen ja usein sekava. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia yleisöstä tuntui, että he todella tunsivat Tammyn ja Jimin. He olivat realitya ennen tositv:tä. Bakkerit olivat monella tapaa pioneereja. He olivat vastuussa CBN:n alkumenestyksestä ja mukana perustamassa maailman suurinta uskonnollista televisioverkkoa Trinity Broadcastingia vuonna 1973. Trinity ja vuosi myöhemmin perustettu Bakkerien oma PTL Television Network olivat ensimmäisiä tahoja, jotka ottivat täyden hyödyn irti satelliittitelevision mahdollisuuksista, rinta rinnan Ted Turnerin ja HBO:n kanssa. JIM BAKKERIN julistama evankeliumi oli niin sanottua menestysteologiaa. Menestysteologia on viime vuosisadalla Yhdysvalloissa levinnyt kristillinen oppi, joka painottaa uskovien maallista menestymistä, terveyttä ja suurta omaisuutta. ”Ajallinen menestys” nähdään jumalan siu nauksena. Bakkerit elivät niin kuin opettivat. ”Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, että Jumala syytää meille kristallikruunuja, mahonkia ja parhaita rakennuksia?” kysyi Jim. Tämä resonoi maassa joka oli selvinnyt 1930-luvun lamasta ja toisesta maailmansodasta. Amerikka oli valmis self-helpille, positiivisuudelle ja kirkolle, joka sanoi, että terveys ja rikkaus ovat laillisia oikeuksiamme ja saavutettavissa, jos vain uskomme. Bakkerit tiesivät tämän. Jim tuli alempaan keskiluokkaan pyristelleestä helluntailaisesta perheestä, ja Tammyn lapsuudessa kahdeksan lasta varttui pienessä kodissa, jossa ei ollut sisävessaa tai juoksevaa vettä. Ensimmäisen elokuvansa Tammy – joka tulisi elämässään viettämään tuhansia tunteja kameroiden edessä – näki vasta avioiduttuaan Jimin kanssa. Kumpikaan ei ollut syntynyt rahakkaina, he olivat roskasakkia who got lucky. Vuonna 1990 The New Yorker -lehti kuvaili, kuinka ”Bakkereissa ruumiillistui 1980-luvun luonteenomainen ylettömyys: sen ahneus, kimallus ja häpeämättömyys – joka heidän tapauksessaan oli jotain niin puhdasta, että se muuntui jo eräänlaiseksi viattomuudeksi”. Bakkerit tosiaan olivat kuin viattomia lapsia tem38 • 10 / 2017 KANADALAISEN Jonathan Hobinin In The Playroom -teossarjan lavastetuissa kuvissa lapset leikkivät aikuisten maailmaa. Näiden leikkien kautta näemme vilauksen siitä, miltä aikuisten maailma näyttää lasten silmin katsottuna. 39 Lashes -teoksessa ”Tammy Faye Messner” istuu sairaalavuoteella Louis Vuitton -raamattu sylissään. ”LV-raamattu viittaa osaltaan kaksinaismoralismiin, jota esiintyy erityisesti katolisessa kirkossa ja Vatikaanissa. Kuitenkin kyse on vähemmän LV-brändissä ja enemmän kommentti niitä kohtaan, jotka palvovat brändejä”, Hobin kertoo Häiriköt – kulttuurihäirinnän aakkoset -kirjassa.
10 / 2017 • 39 meltäessään uudessa loistavassa maailmassaan. Heillä oli jopa oma leikkipuistonsa. Heritage USA:n, ”kristittyjen Disneylandin” rakentaminen Fort Milliin, Etelä-Carolinaan oli Bakkerien ykkösprioriteetti 80-luvulla. Valtavaa kompleksia laajennettiin menestysteologian mukaan nopeasti ja optimistisesti. Huippuvuosina Heritage USA kilpaili Yhdysvaltojen suosituimman huvipuiston tittelistä Disneylandin ja Walt Disney Worldin kanssa. Juuri ennen Bakkerien eroa puistoon alettiin rakentaa maailman suurinta kirkkoa, 30 000 hengen ”Crystal Palace Ministry Centeriä”. Tämä kaikki rahoitettiin tavallisten ihmisten lahjoituksilla. Rahaa ei silti tullut tarpeeksi. Vihdoin Jim sai idean alkaa myydä elinikäistä jäsenpassia puistoon ja sen hotelleihin. Lopulta jäsenyyksiä myytiin täysin yli alueen kapasiteetin. Jim Bakker ei pitänyt tätä ongelmana, koska hän uskoi, että heidän kasvunsa olisi rajatonta. Tähän uskoi moni muukin. MENESTYSTEOLOGIA OLI linjassa 1970–80-lukujen zeitgeistin kanssa. Suuntaus on saanut vaikutteita varhaisilta New Age -liikkeiltä ja jakaa niiden kanssa oppeja, jotka ovat nousseet myös valtakulttuuriin. Näistä tunnetuimmat lienevät Oprah Winfrey Showsta ja Rhonda Byrnen The Secret -self-helpkirjasta tutut ”positiivinen tunnustus” ja ”visualisointi”. Positiivisella tunnustuksella tarkoitetaan sitä, että uskova puhuu vain myönteisiä ja positiivisia asioita, korostaen aineellista menestystä, fyysistä terveyttä ja voittoa. Menestysteologian mukaan se, mitä sanot ja ajattelet, luo todellisuutesi. Jim Bakkerille todellisuus vuonna 1989 oli 45 vuoden linnatuomio useista talousrikoksista. Kirkon sihteerin, 27-vuotiaan Jessica Hahnin esittämä syyte seksiin pakottamisesta hylättiin oikeudessa. Bakkerien maineelle ja avioliitolle se oli kuitenkin kuolemantuomio. Bakker vapautui lopulta jo vuonna 1994 ja on palannut myöhemmin tv-työhönsä. Bakkerin nykyisessä ohjelmassa fokus on tuomiopäivässä. Nuoren miehen rajaton optimismi on vaihtunut maailmanlopun odotukseksi. Nykyään hän myy ylihintaisia elintarvikeämpäreitä maailmanloppuun varautuville, ja kauppa käy. Mainoksessa yleisöä kehotetaan käyttämään mielikuvitustaan: ”Kuvittele, että maailman loppu tulee ja sinä syöt kuninkaiden aamiaista.” Katsojat, jotka uskoivat Bakkeria, kun hän joskus sanoi, että ”paras on vielä edessä”, odottavat nyt pahinta hänen kanssaan. VUONNA 2007 syöpään menehtynyttä Tammy Faye Bakkeria ei koskaan syytetty rikoksista PTL Television Networkin taloussotkuissa. Evankelistapiirien hylättyä julkisuudessa tuomitut Bakkerit, otti erityisesti gay-yhteisö Tammyn siipiensä suojaan. Uransa huipulla Tammy oli tehnyt koskettavan tvspesiaalin, jossa oli vieraana AIDSaktivisti ja ensimmäinen HIV-lääkityksen testikäyttäjä, ”potilas nro 1”. Ohjelma esitettiin PTL-kanavalla syksyllä 1985, kaksi vuotta ennen kuin Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan suostui kommentoimaan maansa järkyttävää AIDS-tilannetta mitenkään. Monet muistivat tämän ja uskoivat yhä edelleen Tammyyn. John H. Wigger – PTL: The Rise and Fall of Jim and Tammy Faye Bakker’s Evangelical Empire (Oxford University Press 2017) KYYNELEET KIMALSIVAT KILPAA HÄNEN TIMANTTIENSA KANSSA. KANADALAISEN Jonathan Hobinin In The Playroom -teossarjan lavastetuissa kuvissa lapset leikkivät aikuisten maailmaa. Näiden leikkien kautta näemme vilauksen siitä, miltä aikuisten maailma näyttää lasten silmin katsottuna. 39 Lashes -teoksessa ”Tammy Faye Messner” istuu sairaalavuoteella Louis Vuitton -raamattu sylissään. ”LV-raamattu viittaa osaltaan kaksinaismoralismiin, jota esiintyy erityisesti katolisessa kirkossa ja Vatikaanissa. Kuitenkin kyse on vähemmän LV-brändissä ja enemmän kommentti niitä kohtaan, jotka palvovat brändejä”, Hobin kertoo Häiriköt – kulttuurihäirinnän aakkoset -kirjassa. www.hebo.fi Saman päivän lipun 10 € voi lunastaa vain Ticketmasterin myyntipisteistä tai paikan päältä ennen konserttia näyttämällä alennukseen oikeuttavan todistuksen. Etukäteen ostettuna opiskelijan ja työttömän hinta palvelumaksuineen 18-45 € . @HelsinkiBaroque 31.12. klo 19 & 1.1. klo 16 | Musiikkitalo, Konserttisali su 17.12. klo 19 | Vanha kirkko, Helsinki Opiskelijat ja työttömät: saman päivän lipulla KYMPILLÄ KONSERTTIIN! Carolyn Sampson, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Aapo Häkkinen, cembalo Uudenvuoden juhlakonsertit Bach,Telemann Bach, Corelli, Locatelli Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Dmitry Sinkovsky, viulu oulukonsertti J
Katse Taina Mäki-Iso MEDEIA Klovnin raivonhallintaopas Milo & Moses Eero Raittinen & Eldis featuring Ina Forsman Džerela Karpat Hämärän tanssit Koko perheen Sunnuntaitreffit Circo Aereo & Thomas Monckton The Artist K&C Kekäläinen & Company Hullut Kolmen aineen karusellikurssi Villit silmät UMO & Nicole Willis Vuotalo to 1.2. klo 19, 28/20 € Kanneltalo ke 7.2. klo 18, ensi-ilta (esitykset ovat osa Punainen Helmi naisklovnifestivaalia), to 8.3. & pe 9.3. klo 19, la 10.3. klo 16, 15/12 € Malmitalo ke 24.1. klo 19,16,50/13,50 € Malmitalo ti 16.1. klo 19, 21,50 € Stoa la 3.2. klo 14, 10/8 € Vuotalo la 3.2. klo 19, 15/12 € Annantalo su 21.1. klo 13, maksuton, paikkavaraus annantalo.fi Kanneltalo to 22.3. & pe 23.3. klo 19, 15/12 €, la 24.3. klo 16, 6 € Stoa ke 24.1. klo 19 (ensi-ilta), pe 26.1. klo 19, su 28.1. klo 15, ke 31.1. klo 19, pe 2.2. klo 19, su 4.2. klo 15, 28/16,50€ Annantalo 15.1.–14.5. maanantaisin 16–17.30, 100 € Taina Mäki-Ison soolossa Klovni Martta tulkitsee tragikoomisesti Medeiaa. Groove-jazzia nuorin voimin! Milo Mäkelä, sähkökitara, Moses Kuloniemi, rummut ja Jon Pettersson, kontrabasso. Vahvaa bluesia kahden hyvin erilaisen solistin tulkintana – maestro Eero & nuori Ina! Karismaattinen ja energinen musiikkiryhmä esittää musiikkia Ukrainan länsiosista. Happening-teatterin henkeen viritetty esitys esittelee runoilija Saarikosken sanaista jatulintarhaa. Tanssi, musiikki, näyttelijä, dj, ääni, valo ja dokumentaarinen videokuva miksataan livenä – tässä ja nyt! Sunnuntaitreffit alkavat taas tammikuussa. Ensimmäisenä vuorossa Leikkisanakirja – musikaalinen tanssiesitys ja työpaja lapsille. Idea: NotaBeneDuet, suositusikä 4+ Hulvaton klovneriaa ja fyysistä teatteria yhdistelevä esitys taiteilijan rankasta työrupeamasta. Sanna Kekäläisen uusi tanssiteos. 28.1., 31.1. ja 2.2. esitysten jälkeen järjestetään mielenterveyden teemoja käsittelevä Mieli ja mielen ulkopuolisuus -keskustelusarja. Kolme ryhmää, animaatio, sarjakuva, taidegrafiikka, 7–12 v. Katso myös muita kursseja ja ilmoittaudu netissä annantalo.fi/fi/taideopetus. Nicole Willis ja UMO julkaisivat viime syksynä kriitikoiden ylistämän My Name Is Nicole Willis -albumin, ja nyt on levyjulkkareiden aika! lippu.fi annantalo.fi | kanneltalo.fi malmitalo.fi | stoa.fi vuotalo.fi kevääseen!
Katse Taina Mäki-Iso MEDEIA Klovnin raivonhallintaopas Milo & Moses Eero Raittinen & Eldis featuring Ina Forsman Džerela Karpat Hämärän tanssit Koko perheen Sunnuntaitreffit Circo Aereo & Thomas Monckton The Artist K&C Kekäläinen & Company Hullut Kolmen aineen karusellikurssi Villit silmät UMO & Nicole Willis Vuotalo to 1.2. klo 19, 28/20 € Kanneltalo ke 7.2. klo 18, ensi-ilta (esitykset ovat osa Punainen Helmi naisklovnifestivaalia), to 8.3. & pe 9.3. klo 19, la 10.3. klo 16, 15/12 € Malmitalo ke 24.1. klo 19,16,50/13,50 € Malmitalo ti 16.1. klo 19, 21,50 € Stoa la 3.2. klo 14, 10/8 € Vuotalo la 3.2. klo 19, 15/12 € Annantalo su 21.1. klo 13, maksuton, paikkavaraus annantalo.fi Kanneltalo to 22.3. & pe 23.3. klo 19, 15/12 €, la 24.3. klo 16, 6 € Stoa ke 24.1. klo 19 (ensi-ilta), pe 26.1. klo 19, su 28.1. klo 15, ke 31.1. klo 19, pe 2.2. klo 19, su 4.2. klo 15, 28/16,50€ Annantalo 15.1.–14.5. maanantaisin 16–17.30, 100 € Taina Mäki-Ison soolossa Klovni Martta tulkitsee tragikoomisesti Medeiaa. Groove-jazzia nuorin voimin! Milo Mäkelä, sähkökitara, Moses Kuloniemi, rummut ja Jon Pettersson, kontrabasso. Vahvaa bluesia kahden hyvin erilaisen solistin tulkintana – maestro Eero & nuori Ina! Karismaattinen ja energinen musiikkiryhmä esittää musiikkia Ukrainan länsiosista. Happening-teatterin henkeen viritetty esitys esittelee runoilija Saarikosken sanaista jatulintarhaa. Tanssi, musiikki, näyttelijä, dj, ääni, valo ja dokumentaarinen videokuva miksataan livenä – tässä ja nyt! Sunnuntaitreffit alkavat taas tammikuussa. Ensimmäisenä vuorossa Leikkisanakirja – musikaalinen tanssiesitys ja työpaja lapsille. Idea: NotaBeneDuet, suositusikä 4+ Hulvaton klovneriaa ja fyysistä teatteria yhdistelevä esitys taiteilijan rankasta työrupeamasta. Sanna Kekäläisen uusi tanssiteos. 28.1., 31.1. ja 2.2. esitysten jälkeen järjestetään mielenterveyden teemoja käsittelevä Mieli ja mielen ulkopuolisuus -keskustelusarja. Kolme ryhmää, animaatio, sarjakuva, taidegrafiikka, 7–12 v. Katso myös muita kursseja ja ilmoittaudu netissä annantalo.fi/fi/taideopetus. Nicole Willis ja UMO julkaisivat viime syksynä kriitikoiden ylistämän My Name Is Nicole Willis -albumin, ja nyt on levyjulkkareiden aika! lippu.fi annantalo.fi | kanneltalo.fi malmitalo.fi | stoa.fi vuotalo.fi kevääseen!
42 • 10 / 2017 TSELLENI tää porukka on ollut henkireikä paskaa maailmaa vastaan. Turvallinen tila, jossa saan aukoa tai olla aukomatta päätäni niin paljon kuin haluan ja kertoa oman tarinani omilla sanoillani”, Pilluminati avaa. Pilluminati on salanimi Pihtarihuorat-ryhmän jäsenelle. Ryhmä ylläpitää feminististä keskustelua blogissa, Twitterissä ja Instagramissa. Meno on ilakoivaa ja kuvasto hassuttelevaa – mutta on turha luulla, että tekijät eivät olisi tosissaan asiansa kanssa. ”Me ollaan kollektiivi, joka haluaa murskata patriarkaattia ja muuttaa maailmaa puhumalla avoimesti vaikeistakin aiheista ja olemalla ihan helvetin hauskoja”, jatkaa Sullemäen Anna. Pihtarihuorat-ryhmän puolesta kommentoi tässä haastattelussa viisi salanimellä esiintyvää naisoletettua henkilöä. Pihtarihuorat leikittelee nimeään myöten sukupuolistereotypioilla ja on varsin suorasukainen ulosannissaan. Provokatiivinen tyyli ei kuitenkaan ollut itsestään selvä valinta kertoo Sullemäen Anna. ”Käyttämämme kommunikaatiotapa ei ole tietoisesti ja systemaattisesti suunniteltu ja valittu. Se on syntynyt luontevasti meidän toimintatavan, siis anonymiteetin, seurauksena. Ehkä tämä sitten kuvastaa jotain sisältä kumpuavaa tarvetta sanoa suoraan ja välillä rumasti – ainakin omalla kohdallani.” Saatanan Tosikko perustelee anonyymiyttä juuri sillä, että sen ansiosta ryhmän jäsenet voivat olla suorasukaisempia kuin omilla nimillä ja naamoillaan. ”Mehän ollaan vaan joukko turhautuneita feministejä, jotka ei halua olla hiljaa.” Carmen Emmanuelle puolestaan uskoo, että Pihtarihuorien ulosanti on väsymystä ja vasteveto tyylille, jota naisilta yleensä odotetaan. ”Ehkä se anonymiteetti luo osaltaan fiilistä, että kun me kerran voidaan sanoa suoraan ja muut ei välttämättä voi, me sitten todellakin sanotaan.” Salanimien taustalla ovat myös nykyaikaisen nettikeskustelun realiteetit. Feminismistä kirjoittavat naiset ovat tunnetusti alttiita varsin asiattomalle palautteelle. Anonymiteetti mahdollistaa revittelyn ilman pelkoa siitä, että kakka valuisi muualle elämään. Omilla kasvoilla voi käydä samaa keskustelua toisissa paikoissa ja toisilla tyyleillä. Valittu strategia on toiminut sikäli hyvin, että Pihtarihuorille on tullut yllättävän vähän asiatonta palautetta. Rosalind Franklymydear muistuttaa, että kaikilla pihtarihuorilla on vapaus sanoa asiat ”ihan just kuten huvittaa”. Franklymydear myös perustelee ryhmän nimessä ja viestinnässä esiintyvän karnevalismin ja hassutelun. ”Valtaa, valta-asetelmia ja johtajia on kautta aikojen horjutettu huumorilla, naurulla ja pilailulla. Myös sukupuolten valta-asemille voi ja pitää tehdä näin. Jos tekstejämme lukee, huomaa, että niissä käsitellään asioita varsin erilaisin äänenpainoin ja vaihtelevalla vakavuusasteella. Juuri hyvä niin.” SULLEMÄEN ANNA sanoo toivovansa, että Pihtarihuorat tavoittaa mahdollisimman laajasti ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä feminististä voimaantumista. ”Mutta koskaan en oo kirjoittanut yhtään tekstiä tai twiittiä ajatuksella, että toivottavasti tämä tavoittaa jonkun tietyn kohderyhmän. Olen sanonut sen, mitä olen kokenut ja ajatellut, ja uskonut siihen, että nämä jutut resonoi muidenkin kanssa. Setämiesten mussutus kuuluu asiaan: jos vähintään yksi setämies ei jutuista ärsyynny, ei selvästikään ole tehnyt kaikkea oikein.” Sullemäen Annan käyttämä setämies-termi on peräisin koomikko Mylly rinteen sketsistä ja on levinnyt varsin laajalle nykypuheessa. Termi on sikäli irtautunut sanojen vakiintuneista merkityksistä, että setämiehen ei tarvitse olla iäkäs tai mies. Myös nuoret ja naiset voivat olla setämiehiä. Useimmiten setämieheyteen sisältyvä arvokonservatiivinen mussuttaminen ilmenee kuitenkin juuri setäikäisten miesten keskuudessa. Pilluminati muistuttaa, että manspleinaavia setämiehiä huonomminkin voi mennä. ”Setämiesten mussutus ei edes enää ole pahinta, mitä tuolla netissä on. Karnevalismin kaav un alla TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT NINNI KAIRISALO Pihtarihuorat haluaa murskata patriarkaatin ja nauraa samalla. pilkottaa vakava asia ”I Artikkeli ”BINÄÄRINEN SUKUPUOLI JÄRJESTELM Ä PITÄISI RÄJÄYTTÄÄ.”
Karnevalismin kaav un alla Pihtarihuorat haluaa murskata patriarkaatin ja nauraa samalla. pilkottaa vakava asia 10 / 2017 • 43
Setä miehet ovat aikansa kasvatteja, ja niille voi laittaa rehellisesti kampoihin ja sanoa, että ’setä olet väärässä’. Setämiehiä harvoin tarvitsee tosissaan pelätä, vaikka tarpeetonta mussutusta ei toki tartte sietää. Natsien ja sovinistirasistitrollien mussutusta en siedä yhtään, ja ne menee kaikki suoraan blokkilistalle. Se on myös yksi tapa pitää keskustelut edes kohtuullisen siisteinä ja samalla yritys turvallisempaan someen.” FEMINISTISTÄ KESKUSTELUA on viime vuosina käyty niin teoreettiseen taustaan tukeutuen kuin kokemuspohjaisestikin. Ryhmä itse edustaa enemmän actionfeminismiä, eivätkä jäsenet koe tarpeelliseksi arvottaa yhtä tapaa toisten yli, tai kuten Sullemäen Anna sen muotoilee: ”Näen tärkeänä, että feminismistä voi puhua ja feminismiä voi tehdä ilman, että tarvitsee olla tutkija tai tuntea akateemisia termejä ja käytäntöjä. Tutkimus on ihan tosi tärkeää, mutta feminismiä ei pidä joutua jättämään vain niille, jotka ymmärtää ja osaa ’parhaiten’. Sen pitää olla laajamittainen kansanliike, jossa on tilaa monille äänille ja tavoille tehdä, kunhan tavoite on sama: patriarkaatin murskaaminen ja laaja yhteiskunnallinen ja rakenteellinen tasa-arvo.” Pihtarihuorien jäsenillä on erilaiset taustat sen suhteen, kuinka paljon he ovat perehtyneet akateemiseen feminismiin ja kuinka paljon siihen kirjoituksissaan nojaavat, kertoo Carmen Emmanuelle. ”Pidän tutkimusta tärkeänä ja kiinnostavana, mutta pidän myös välttämättömänä, että feministisessä keskustelussa on tilaa monenlaiselle puheelle. Siihen ei saa muodostua ’oikean puheen kriteerejä’, jotka estävät joitain feministejä avaamasta suutaan. Se alkaisi toimia feminismiä vastaan. Onneksi kentällä on hyvin tilaa, ja mitä enemmän meitä toimijoita on, sitä helpompaa kaikilla on.” Rosalind Franklymydear puolestaan siteeraa feministiteoreetikko Judith Butleria: ”Mikä uusi politiikan muoto sukeutuu esille, kun identiteetti yhteisenä perustana ei enää rajoita puhetta feministisestä politiikasta?” Hän jatkaa omin sanoin: ”Ei tarvita vaatimusta yhteisestä identiteetistä, jotta voimme taistella epätasa-arvoa vastaan. Kaikkia feministejä tarvitaan. Niitä, jotka tutkivat ja muuttavat kieltä ytimiä myöten, tutkivat kuinka monta Juhaa on johtopaikoilla ja kuinka monta naista. Niitä, jotka marssivat kadulla. Niitä, jotka ovat johtajia tai kirjoittajia. Niitä, jotka omassa arjessaan muuttavat asioita, palkkaavat naisia, kutsuvat naisia paneeleihin, virkkaavat pimppejä.” Lista feministisen vallankumouksen edessä olevista esteistä on pitkä ja jopa masentava. Sen ei kuitenkaan pidä antaa lannistaa, esteitä on ennenkin ylitetty yksi kerrallaan. Pihtarihuorien listalta löytyvät muun muassa asenteet ja ajattelutavat, tottumukset ja jääräpäiset valkoiset heteromiehet sekä sisäistetty naisviha. Listalla ovat myös köyhyys, naisten alistettu asema ja lukutaidottomuus, tabut ja tiukat sukupuoliroolit, käsitykset miesten ja naisten töistä sekä ajatus siitä, että tasa-arvo olisi jo saavutettu ja maailma valmis. ONGELMALLISIIN sukupuolirooleihin liittyy myös ryhmän nimi, jossa heitetään perinteisellä madonna/huorajaottelulla vesilintua. Carmen Emmanuellen mukaan perinteinen jaottelu on ”keino laittaa nainen paikoilleen ja rajoittaa naisen tilaa ja oikeuksia”. ”Lisäksi se on oiva esimerkki siitä, kuinka naisen seksuaalisuuteen ei kyetä suhtautumaan normaalisti. Tarvitaan tilaa olla sellainen kuin on.” Saatanan Tosikon mielestä tuntuu tyhmältä, että 2010-luvulla pitää edes miettiä madonna/huora-jaottelua tai pohtia, miten siitä päästäisiin eroon. Pilluminatilakin on sanottavansa aiheesta: ”Koko jaottelu on hyvin perinteistä – ja julmaa – vallankäyttöä, jossa nainen ei voi koskaan olla riittävän hyvä. Ja noita stereotyyppisiä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka, ja niitä liitetään ihan kaikkiin sukupuoliin. Myös Carmen Emmanuellen pointti seksuaalisuudesta on hyvä ja tärkeä. Koko binäärinen sukupuolijärjestelmä pitäisi räjäyttää, ja meidän pitäisi oppia kohtelemaan toisiamme ihmisinä.” Sullemäen Anna muistuttaa, että eivät nämä asenteet elä pelkästään vanhan kansan keskuudessa. Myös nuoremmat sukupolvet ovat sisäistäneet niitä: ”Eniten surettaa, että monet nuoret tuntuvat edelleen ajattelevan, että naisen arvo vähenee seksi kumppanien myötä. Kuinka ne on eri naiset, joita pannaan kuin ne, keiden kanssa mennään naimisiin. Oikein klassinen huora/ madonna-jako. Vanhat, seksistiset asenteet ovat voimissaan, ja koen, että meidän pitäisi yhteiskunnassa puhua enemmän seksistä. Ja nimenomaan oikeasti puhua siitä, ihan arkisesti, eikä tehdä siitä jotain vitun mystistä touhua.” Hän painottaa, että myös sukupuoliroolien rikkominen ja binääriajattelusta luopuminen ovat uskomattoman tärkeitä askelia. ”Jokaisen pitäisi saada panna tai olla panematta just niin kuin itse haluaa, ilman, että jotkut mystiset sukupuoleen liittyvät odotukset kahlitsee meitä. Siksi feminismi on niin tärkeää – se on vapautusliike, joka pyrkii muuttamaan maailmaa niin, että meillä olisi kaikilla tilaa olla yksilöitä.” 44 • 10 / 2017 ”SETÄMIEST EN MUSSUTUS KUULUU ASIAAN.” KAKSI ROOLIA Italia on täynnä puistoja ja nämä puistot ovat täynnä vanhoja patsaita. Monet puistoista ovat All Male Panel -kokemuksia, joissa patsaiden parrakkaat setämiehet pohtivat viisaita ja/tai ovat valmiita sotaan hevosen selässä. Välillä puistoissa voi myös kohdata naisia esittäviä patsaita. Näissä patsaissa naisille on tarjottu vain ja ainoastaan kaksi roolia: kaino Neitsyt Maria sekä rintansa paljastava Afrodite/Venus-hahmo. Nämä kaksi roolia eivät vahingossakaan sekoitu keskenään. Koska me ihmiset olemme todellisuudessa monimutkaisia otuksia, päätimme sotkea nämä roolit tämän artikkelin kuvituksessa. Samoin Pihtarihuorat sotkevat näennäisen vastakkaiset roolit yhteen. Tarkoitus ei ole rienata. Tarkoitus on muistuttaa, että kukaan meistä ei ole yksinkertainen tai -ulotteinen. HULLUT NOIDAT Tekijä: Tuntematon Aerosolimaali aaltopellille ~ 2010 luku Keskustelua feminismistä ja naisten asemas ta yhteiskunnassa ei käydä pelkästään inter netissä ja yliopistojen luennoilla. Keskustelua käydään ihan kaikkialla ja kaikilla alustoilla. Yksi riemastuttava esimerkki aiheeseen liitty vistä päänavauksista löytyy itäisestä Helsin gistä, Herttoniemen teollisuusalueelta. Starkin varastorakennuksen seinässä on komeillut vuo sia oheinen mietelause. Hullut noidat teos on malliesimerkki taiteesta, jossa tekijä on edennyt sisällön ehdoin ja päättänyt olla kikkailematta estetiikalla. Substanssi kantaa teosta ja nostaa sen lukuisten teknisesti ansiokkaampien teos ten yläpuolelle. Els a Pie la ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT Rautatieasemalle Rosebudin mieletön kirjakauppamaailma: Rosebud Citycenter ja Mini Makkaratalo, Asematunneli Tule ja koe kirjamaailma, josta et ole osannut edes uneksia. Nämä ja yli 20 000 kirjaa ja pokkaria sekä lähes 4 000 elokuvaa. Kahdessa tilassa 700 neliötä kirjoja, elokuvia, kortteja ja kalentereita. Uusinta uutta ja ajattomia klassikoita. Tietoa ja taitoa, faktaa ja ktiota.
ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT Rautatieasemalle Rosebudin mieletön kirjakauppamaailma: Rosebud Citycenter ja Mini Makkaratalo, Asematunneli Tule ja koe kirjamaailma, josta et ole osannut edes uneksia. Nämä ja yli 20 000 kirjaa ja pokkaria sekä lähes 4 000 elokuvaa. Kahdessa tilassa 700 neliötä kirjoja, elokuvia, kortteja ja kalentereita. Uusinta uutta ja ajattomia klassikoita. Tietoa ja taitoa, faktaa ja ktiota.
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 5 1 3 6 2 8 1 Bergga Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Kind of Green Vegekauppa 7 4 Soi Soi 8 3 4 2 7 5 6
KULTTUURI Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 5 1 3 6 2 8 1 Bergga Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Kind of Green Vegekauppa 7 4 Soi Soi 8 3 4 2 7 5 6 KULTTUURI M AINOKSET herättävät tunteita. Yksissä ne synnyttävät halun kuluttaa ja toisissa raivoa. Kaikkiin meistä ne vaikuttavat. Jotkut myös haluaisivat kieltää mainokset, mutta mitä silloin edes kiellettäisiin? Onko mainonta muuta kuin pitkälle jalostettua ja tyyliteltyä viestintää? Pitkälle jalostettua ja tyyliteltyä viestintää on myös runous. Mainonnasta runot toki erottaa vähintäänkin tekijän intentio, mikäli oletamme tekijän halunneen kertoa maailmasta ja elämästä jotain. Mainoksen intentio on myydä. Vuodesta 2003 Tampereella järjestetty Annikin Runofestivaali siirtyy tänä vuonna kaupalliseen tilaan. Mainostaulujen runot -näyttely materialisoituu kahden viikon ajaksi 33 mainostauluun Tampereen keskustassa. Tuottaja Simo Ollila valottaa projektin taustoja. ”Idea syntyi vuosi takaperin. Olemme aiemminkin saaneet Visit Tampereen kautta ulkomainoskampanjan runofestivaalin julisteille. Koska Annikin Runofestivaali viettää välivuotta, keksimme, että tänä vuonna voisimme festivaalijulisteiden sijaan julkaista mainostauluissa runoja.” Festivaalivuonna ei näin työläälle hankkeelle ole aikaa, mutta vuorovuosina tämä onnistuu. TEEMAKSI VALIKOITUI sananvapaus, ja kaikki runot ovat uusia ja ennen julkaisemattomia. Projektiin osallistuvat Kari Aronpuro, Arja Tiainen, Mikko Mankinen, Johanna Venho, Harri Hertell, Tiina Lehikoinen, Niillas Holmberg, Juho Hakkarainen, Claes Andersson, Raisa Marjamäki sekä Joni matti Joutsijärvi. Mainostilan vuokraava JCDecaux lupailee runotaulujen tavoittavan jopa 200 000 henkilöä kahden viikon aikana. Tämä on poikkeuksellisen iso yleisö runoudelle. Ollila esittääkin itselleen kysymyksen. ”Miksi me olemme ensimmäisiä? Miksi tätä ei tehdä useammin? Ajatteluni on hieman radikalisoitunut projektia tuottaessani. Julkinen tilamme on myyty mainosalustaksi, eikä tästä ole kysytty kaupunkilaisten mielipidettä. Voisiko mainostauluihin soveltaa uudisrakentamisen prosenttiperiaatetta ja ohjata prosentti mainosalustan vuokraamisesta saaduista tuloista kaupunkitilaan tuotavaan taiteeseen?” Taide mainostauluissa ei ole ennenkuulumaton ajatus. Mainos tauluja on myös kaapattu luvatta taiteen alustoiksi Suomessa ja maailmalla. Vuonna 2011 Elissa Eriksson toteutti joukko rahoituksen turvin mainoskriittisen Haluan nähdä muutakin -projektinsa myöskin JCDecaux’n mainos tauluissa. ”TÄRKEÄ AJATUS tässä on, että kadulla kulkija lukee sattumalta runon ja kysyy itseltään: ’Mitä ihmettä tämä voi mainostaa? Ai, tämä ei mainosta mitään.’ Yksi juliste voi saada aikaiseksi nyrjähdyksen aivoissamme ja haastaa sen, miten näemme ympäristömme”, Ollila toteaa. Tämä aivosynapsien yllättäminen ja yhdistäminen kuuluu runouteen laajemminkin. ”Runous on minulle asia, joka avaa arkielämäämme railoja jonnekin toisaalle. Yhtäkkiä yhdestä sanasta, yhdestä lauseesta aukeaa yllättäviä näkymiä siitä, mitä elämä ja maailma voi olla.” Mainostaulujen runoihin liittyy sisäänrakennettu ristiriita sisällön ja alustan välillä. Tämä kannattaa Ollilan mielestä nähdä vahvuutena. ”Jos otat käteen runokirjan, avatessasi sen tiedät, että vastaan tulee runo. Yllättävässä paikassa runon kohtaaminen voi olla kokemuksena vaikuttava.” Nyt runojen kautta on mahdollista nähdä toisin myös kaupallistettu julkinen tila. Se, näkeekö katsoja vaihtoehtoja mainonnalle vai vaihtoehtoisia tapoja tehdä mainontaa, onkin sitten jännittävämpi kysymys. Mainostaulujen runot – uutta runoutta kaupunkitilassa Tampereen keskustan ulkomainostauluissa 4.–17.12. Annikin Runofestivaali 9.6.2018. Mainokset runoiksi TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA RIIKKA VAAHTERA Joulukuussa aivot nyrjähtelevät Tampereella. Artikkeli
48 • 10 / 2017 KULTTUURIHÄIRINTÄ V UOSI 2017 on ollut täynnä tarinoita siitä, mitä suomalaisuus on. Paras kiteytys suomalaisuudesta julkaistiin ehkä hieman yllättäen Nintendo-pelinä. Siis pelinä NES-konsolille, joka tuli markkinoille Japanissa vuonna 1983 ja Euroopassa pari vuotta myöhemmin. Perkele! Suomi 100 vuotta -peliä ei ole saatavilla nettiversiona, ja ensimmäiset kaksi erää pelikasetteja myytiin loppuun ripeässä tahdissa – jälkimmäinen erä parissa minuutissa. Pelin takaa löytyy AasiPelit, jonka ytimen muodostavat Arto4000, Nutshell ja Lurg. Perkele! Suomi 100 vuotta on monin tavoin jännittävä kokonaistaide teos. Peli muodostuu kolmesta erillisestä tehtävästä, joita ovat nakkikioskitappelu, saimaannorpan kosto ja talvisota. ”Voiko kukaan meistä kutsua itseään aidoksi suomalaiseksi, jos ei ole joskus saanut nakkikioskilla turpaan tai taistellut talvisodassa?” kysyy AasiPelien Arto4000 eli Arto Paappanen. Kaikki pelin tehtävät ovat ottaneet mallia klassisista Nintendopeleistä. Spudaritappelu käydään aidossa Street Fighter -hengessä, lasereita silmistään ampuvan norpan ohjastaminen ohi kalastajien verkoista syvyyspommeja väistellen palauttaa mieleen Life Force -avaruusseikkailun, ja marsalkka Mannerheimin päiväkäskyjen rytmittämä talvisota-valopyssyammuskelu puolestaan muistuttaa Duck Huntista. ”Teemoja oli enemmänkin mietittynä, mutta projektin sujuvuuden kannalta valittiin vain nämä kolme. Nakkikioskitappelun idea tuli halusta tehdä tappelupeli, ja suomalaisin paikka tapella on tietenkin nakkikioski, josta saatiin pelille tapahtumapaikka. Saimaannorpat ja niiden suojelu ovat tärkeitä asioita jokaiselle. Niiden uhanalaisuus kielii siitä, kuinka perseestä me ihmiset oikeasti olemme, ja se pistää ihan hävettämään. Tämän pohjalta laitettiin roolit toisinpäin ja mietittiin, mitä tapahtuu, kun saimaannorpilla menee kuppi nurin meidän ihmisten perseilystä. Ja hyvinhän siinä kävi!” Yksi peleistä tehtiin NES:n valopistoolille. ”Luontevin paikka pyssyn paukuttelulle on tietysti talvisota. Näin nykypolvetkin pääsevät kokemaan sodan kauhut turvallisesti omalta kotisohvaltaan.” PERKELE! ei kuulu viralliseen Suomi 100 -juhlaohjelmistoon, mutta hyviä varjobileitäkin tarvitaan. Paappanen kertoo porukkansa tuovan koko kanMikäli Suomi ja suomalaisuus pitäisi tiivistää kolmeen asiaan, nuo asiat olisivat snagari jonotappelu, talvisota ja laser-norppa. ”Suomalaisin paikka tapella on tietenkin nakkikioski.” SUOMI FINLAND PERKELE TEKSTI JARI TAMMINEN san tanssikarkeloihin ”myötähäpeää aiheuttavia breakdance-liikkeitä”. Joku voisi pitää moista karnevalismia jopa rienaavana. ”Vakavilla asioilla ei pidä koskaan leikkiä. Mutta jos asiaa tarkastelee kaikkien Suomi 100 -tuotteiden ja -hankkeiden kautta, niin eihän touhua voi edes ottaa vakavasti. Monille Suomi 100 tuntuu olevan ainoastaan keino yrittää myydä paskaa, joka ei muuten mene kaupaksi”, Paappanen sivaltaa. ”Näin jälkikäteen harmittaa erityisesti se, että ei tajuttu hakea pelille Suomi 100 -avustusrahaa. Ymmärtääkseni kaikenlainen jonninjoutava hömppä on saanut rahaa, meidän projektillekin olisi varmasti saatu euroja valutettua siinä samalla.” Vaikka kritiikki juhlavuoden linjauksia kohtaan onkin viiltävää, ei sitä tule tulkita yleiseksi kritiikiksi Suomea kohtaan. ”Jos kuitenkin unohdetaan tuo kaikki turha tauhka, niin satavuotias Suomi on ehdottomasti juhlimisen arvoinen asia, mistä voidaan kaikki olla ylpeitä. Pelimme taustalla onkin puhdas rakkaus Suomea kohtaan: peli oltaisiin voitu tehdä ilman juhlavuottakin. Nyt oli vaan sopiva tilaisuus käyttää räikeästi hyväksi Suomi 100 -teemaa, kuten muutkin ovat tehneet, ja samalla näyttää muille turhakkeille, mistä kana pissii.” A ASIPELIT-PORUKKA on sikäli poikkeuk sellisia pelintekijöitä, että heillä ei ole varsinaisesti taustaa alalla. Vaikka ovat he kyllä pelejä pelanneet. ”Nutshell on meistä kokenein pelintekijä. Hän on tehnyt maailmallakin mainetta niittäneen Sakarin villapaitapelin.” Nettiselaimessa pelattavan Sakarin villapaitapelin luokittelu peliksi vaatii
10 / 2017 • 49 Mikäli Suomi ja suomalaisuus pitäisi tiivistää kolmeen asiaan, nuo asiat olisivat snagari jonotappelu, talvisota ja laser-norppa. SUOMI FINLAND PERKELE melko väljien määritelmien hyväksymistä. Kyseessä on peli, jossa pitää pukea perin naivistisesti piirretylle Sakarille villapaita päälle klikkaamalla joko ”En” tai ”Joo”-nappia. Klikkaamalla ”En” häviää, ja klikkaamalla ”Joo” – ehkä arvaattekin jo – voittaa. Perkelettä ei julkaistu muilla alustoilla kuin antiikkiselle konsolille. Perkelettä ei myöskään ole tarkoitettu tekijöiden ponnahduslaudaksi työelämään. Kyseessä on teos, jonka motivaattorina on rakkaus lajiin. ”NES valittiin alustaksi, koska se on ehdottomasti maailman paras konsoli ja koska halusimme tehdä pelin retropeleihin vihkiytyneille harrastajille. NES on tosin löytynyt lähes jokaisesta kodista aikoinaan, joten sitä kautta tämä on puhutellut myös muitakin kuin harrastajia. Se kuitenkin osaltaan kertoo konsolin merkityksestä osana Suomen historiaa”, Paappanen selventää alustavalintaa. Koska kyseinen pelialusta on ollut poissa tuotannosta vuosikymmeniä, löytyvät laitteiden nykyiset käyttäjät asiaan väkevästi vihkiytyneiden ja poikkeuksellisen sitoutuneiden pelaajien joukosta. Alustavalinta ei tee AasiPelien työstä helppoa sikäli, että pelikasettien valmistaminen on pitkälti käsityötä ja tarvittavia osia pitää haalia sieltä täältä. ”Pelien osat tulevat tuolta kaukomailta, mutta niiden kolvailu ja kasaus hoidetaan Suomessa. Prosessin kankeus tulee lähinnä siitä, kun tätä tehdään vapaa-ajalla, jota ei tunnu olevan koskaan riittävästi. Lisäksi jotkut komponentit ovat sellaisia, joita ei käytetä muualla kuin NES-pelikaseteissa, joten niiden saatavuus voi joskus olla huono.” Kaikki tämä on silti perusteltavissa täysin hyväksyttävästi. ”Nykyaikaiset alustat eivät kiinnosta pelien tekemisen kannalta. Ne eivät oikein puhuttele samalla tavalla kuin vanhemmat pelikoneet. Jos omaa aikaa tuhlaa johonkin, niin mieluummin sellaiseen, mistä aidosti nauttii.” Perkele! Suomi 100 vuotta -pelin voi pyrkiä tilaamaan osoitteessa aasipelit.fi. Saatavuus on kuitenkin heikkoa, ja vain nopeimmat voittavat. KUIN KAKSI MARJAA LucasArts on George Lucasin vuonna 1982 perustama peli yhtiö. Yhtiö tuli tunnetuksi esimerkiksi Star Wars ja Indiana Jones -tietokoneja konsolipelien tekijänä. Vuonna 2012 Walt Disney Company osti LucasArtsin ja ajoi yhtiön toiminnan alas. LucasArtsin legendaariset pelit ja ikoninen logo kuitenkin elävät kaikkien järkevien ihmisten sydämissä ikuisesti. AasiPelit on retropeleistä pitävä harrastelijaporukka, joka löi hynttyyt yhteen vuonna 2016 ja alkoi kehittää pelejä vanhoille pelikonsoleille. Kunnon idiootteja siis. Perkele! Suomi 100 vuotta on jo kolmas AasiPelit-peli. I W O U L D P R E F E R N O T T O PÅ S C E N : J O A N N A H A A R T T I S I M O N H Ä G E R PAT R I C K H E N R I K S E N H E L L E N W I L L B E R G S C E N O G R A F I & K O S T Y M : K A I S A R A S I L A URPREMIÄR PÅ AMOS 24.1.2018 Suomenkielinen tekstitys MILJA SARKOLA LIPUT: TEATTERIN LIPPUKASSA AVOINNA MA–LA KLO 12-18 SEKÄ 1 TUNTI ENNEN ESITYKSEN ALKUA, PUH.: +358 (0)9 6162 1411 RYHMÄMYYNTI MA–PE KLO 10–16, PUH.: +358 (0)9 6162 1433 LIPPUPISTE MA–LA 9–21, SU 10–18, PUH.: +358 (0)600 900 900 (1,98 €/MIN+PPM) ? ? ? SVENSKATEATERN.FI ? LIPPU.FI Artikkeli
50 • 10 / 2017 Itämaista rakkautta Maria Gasolinan musiikillinen matka jatkuu Etelä-Amerikasta Lähi-itään ja sen tuolle puolen. TEKSTI TIMO KALEVI FORSS KUVA ELSA PIELA H ELSINKILÄINEN Maria Gasolina tunnetaan ennen kaikkea brasilialaisen musiikin soihdunkantajana Suomessa. Kahdeksanhenkisen ja vuodesta 2001 toimineen bändin tavaramerkkejä ovat monikerrokselliset rytmit, torvet ja Lissu Lehtimajan kujeilevan eläväinen laulu. Yhtye on tehnyt tunnetuksi monelle ennestään tuntemattomia, loistavia biisejä. Kyse ei ole kuitenkaan orjallisesti tulkituista covereista, vaan bändi on tehnyt biiseihin itselleen luontevat sovitukset. Lisää tarttumapintaa suomalaiskuulijalle tuovat Lehti majan biiseihin tekemät suomenkieliset käännökset. Jos bändi ammensi ennen etelästä, on ilmansuunta uudella Pitkää siltaa -albumilla vaihtunut itään. Maria Gasolinan rytmit soivat edelleen vastustamattomasti, mutta uuden albumin musiikilliseen herkkukoriin hedelmät on kerätty Lähi-idästä ja PohjoisAfrikasta. ”Mietin noin seitsemän vuotta sitten ensimmäisen kerran, että olisipa siistiä tehdä itämaisen musiikin levy. Muistan käyneeni Berliinissä klubeissa, joissa soitettiin itämaista poppia. Se oli päräyttävää. Matsku oli minulle enimmäkseen ennestään tuntematonta”, kertoo Lehtimaja. Levyllä kuullaan esimerkiksi algerialaisen raï-musiikin isoäidin Cheika Rimittin kappale ”Nouar”, joka on saanut suomenkieliseksi nimekseen ”Kukkia ja hunajaa”. ”Raï tunnetaan mieslaulajista, mutta Cheika Rimitti on raïn nais guru, joka aloitti uransa jo 1950-luvulla. Hän lauloi alkoholin riemuista, seksin iloista ja kannusti nuoria naisia menettämään neitsyytensä. Se on ollut todella radikaalia vuonna 1956. Cheika Rimitti oli muutenkin räiskyvä persoona. ’Nouar’ julkaistiin 2000-luvulla, jolloin Cheika oli jo yli 80-vuotias”, kertoo Lehtimaja. LEVYLLÄ VIERAILEE myös maahanmuuttajista koostuva Bäghdad Band, jonka soittajat tulevat Irakista ja laulaja Meera Shatat Palestiinasta. Bäghdad Band on mukana kuudella biisillä, joilla ud-luuttu, viulu sekä rytmisoittimet tabla, darbouka ja rid luovat biiseihin pulppuavan akustisen lisä kerroksen. ”Perustimme yhtyeen kesällä 2016. Bäghdad Bandin jäsenet ovat turvapaikanhakijoita, jotka asuivat vastaanottokeskuksissa. Soitimme perinteistä arabialaista musiikkia, mutta myös joitain länsimaisia covereita. Olemme esiintyneet Suomessa erilaisissa tapahtumissa, konserteissa ja festivaaleilla”, Shatat kertoo Bäghdad Bandin taustasta. ”Oli kivaa kääntää muiden kulttuurien juttuja suomeksi. Suomeksi laulaminen oli minulle uskomaton kokemus, ja oli hienoa kuulla oman kulttuurinsa musiikkia laulettuna toisella kielellä. Nautin työskentelemisestä Maria Gasolinan kanssa.” MARIA GASOLINAN musiikki ei ole ole puhdasta perinnemusiikkia, vaan alkuperäisvaikutteet on naitettu popmusiikin kanssa. Se tekee musiikista helpommin lähestyttävää. ”Olen aina pitänyt hybrideistä, joissa yhdistyvät kiinnostavat erilaiset asiat”, pohtii Lehtimaja. Pitkää siltaa -albumilla kuullaan sudanilaista, somalialaista, turkkilaista, libanonilaista, assyrialaista, irakilaista ja algerialaista musiikkia. Mukana on myös Kenian arabivähemmistön sekä kreikanromanien lauluja. Artikkeli
10 / 2017 • 51 Itämaista rakkautta Maria Gasolinan musiikillinen matka jatkuu Etelä-Amerikasta Lähi-itään ja sen tuolle puolen. TEKSTI TIMO KALEVI FORSS KUVA ELSA PIELA ”Levymme rajaus ei ehkä ole geopoliittisesti kovinkaan sujuva, mutta musiikillisesti näillä kulttuureilla on looginen yhteys”, Lehtimaja kertoo. Yksi levyn avainbiiseistä on turkkilaisen laulaja-lauluntekijän ja aktivistin Selda Ba?canin vuonna 1976 levyttämä ”Yaz Gazeteci Yaz”, joka on käännetty suomeksi nimellä ”Journalisti”. Kappale antaa käytännön ohjeita toimittajille ja kehottaa heitä kirjoittamaan muustakin kuin voittajien totuudesta. ”Useat Seldan biisit ovat tyypillisiä 1970-luvun protestilauluja. ’Yaz Gazeteci Yazin’ majesteetilliset breikit, joissa laulaja pääsee messuamaan, tekivät minuun vaikutuksen. Ne ovat rukouskutsun, poliittisen manifestin, a cappella -laulun ja räpin sekoituksia. Selda istui vankilassakin Turkin vuoden 1980 sotilasvallankaappauksen jälkeen, mutta pääsi vapaaksi voitettuaan isoja musiikkipalkintoja LänsiEuroopassa ja kun häntä pyydettiin kiertueelle Eurooppaan. Turkki katsoi, että on maan maineelle parempi päästää hänet vapaaksi”, Lehtimaja toteaa. 1980-luvun puolenvälin jälkeen Selda Ba?can nähtiin keikoilla muun muassa Womadfestivaaleillla. Hän kiertää yhä aktiivisesti esiintymässä. ”Seldan alkuperäistekstin pointti on se, että toimittajien ei pitäisi kirjoittaa tyhjänpäiväisyyksistä vaan oikeasti tärkeistä asioista. Turkkihan on jakautunut kahtia. On olemassa Istanbulin rikas ja länsimainen meininki, mutta Itä-Turkin maaseudulla vallitsee aivan toinen maailma, josta istanbulilaiset eivät välttämättä tiedä mitään. Selda kuvaa tekstissään tätä eroa. Hänen mukaansa on kerrottava myös aasien ja muulien kanssa kylänraitilla vaeltavien maalaisten kärsimyksistä, eikä vain Istanbulin muotiilmiöistä. Muuli mainitaan kappaleessa edelleen, mutta olen korostanut niitä pointteja, jotka ovat ajankohtaisia tämän päivän Suomessa.” Lehtimaja kertoo myös, miksi Maria Gasolina lopulta vaihtoi brassirytmit orientaaliseen beatiin. ”Olimme vuonna 2014 Brasiliankiertueella Palefacen kanssa. Se tuntui tietyn aikakauden sinetöinniltä. Olimme tehneet todella paljon brassijuttua. Ehdotin bändille itämaista levyä, ja he suhtautuivat aluksi hieman empivästi. Sitten alkoi tapahtua. Eurooppaan alkoi saapua paljon turvapaikanhakijoita, ihmisiä juuri näiltä alueilta, joiden musiikkia olin kuunnellut. Itämainen levy alkoi tuntua entistä ajankohtaisemmalta.” DOOYO ON SOMALIALAISEN Dur-Durbändin afrofunkhitti vuodelta 1987. Maria Gasolinan versiosta tekee erityisen sen lopussa oleva pysäyttävä puheosuus, josta vastaa kunnallispoliitikkonakin tunnettu Zahra Abdulla. ”Halusimme mukaan Suomen somaliyhteisön äänen. Zahra kertoi biisin innoittamana 1980-luvun Mogadishusta, jossa nuorilla maa poltteli jalkojen alla. Hän sanoi näkevänsä samoja ilmiöitä tämän päivän Helsingissä.” Vaikka Pitkää siltaa -levyn biiseissä on poliittisia teemoja, on tekstien suurin yhteinen nimittäjä rakkausja ihmissuhdeteema. ”Rakkaus on popmusiikissa aihe ylitse muiden ilmansuunnasta tai kulttuurista riippumatta. Muita biisien aiheita saa oikeastaan hakemalla hakea. Rakkaus on asia, joka ihmisiä kiinnostaa ja laulattaa.” Rakkaus toimii myös hyvänä kiinnekohtana ja tarttumapintana biiseihin, joiden rytmit ja melodiat saattavat tuntua vaikeasti omaksuttavilta länsimaiseen musiikkiin tottuneelle korvalle. Maista, joista levyn musiikki on kotoisin, kuullaan yleensä vain rankkoja ja negatiivisia uutisia. Maria Gasolinan Pitkää siltaa -levynjulkistamiskonsertti Helsingin Korjaamolla 16.12. Mukana myös Bäghdad Band, Ramithawi ja DJ Brozin. www.kirkkohelsingissa.fi Nus et ex est optam, odia dolupicto blatem samus dessi omnim sandipsunt rercit, sitatio ma consequidus. Os velitinvero et dus porro con pe inulpaLuptia soloressit Lorem ipsum dolor sit amet lorem ipsum Nus et ex est optam, odia dolupicto blatem samus dessi omnim sandipsunt rercit, sitatio ma consequidus. Os velitinvero et dus porro con pe inulpaLuptia soloressit Lorem ipsum dolor sit amet lorem ipsum
52 • 10 / 2017 KULTTUURI KUVATAIDE Tutkimuskohteena todellisuus R IIHIMÄKI on 30 000 asukkaan rautatie-, varuskuntaja vankilakaupunki, joka sijaitsee vajaan tunnin junamatkan päässä Helsingistä. ”Kristallikaupungin” identiteetin kannalta aikoinaan tärkeä lasitehdas kaatui jo 1990-luvun lamassa. Kaupungista löytyy silti taidemuseo, Suomen suurin nuorisoteatteri sekä juuri vuoden teatteriksi valittu Riihimäen Teatteri, joka on nyt lopetusuhan alla. Riihimäen Teatterin taiteellinen johtaja Janne Saarakkala on ohjannut Taija Helmisen kirjoittaman näytelmän Janne Katajan Riihimäki. Se kertoo riihimäkeläisen viihdejuontajan kasvutarinan siivellä kaupungin kehityksestä 1980-luvulta alkaen. Riku Korhosen, Katja Peacockin ja Maija Siljanderin esittämän Janne Katajan ja hänen jäniskorvaisen sivupersoonansa Eko-Riksun (Tatu Mönttinen) ohella esityksessä seikkailee tunnettuja riihimäkeläisiä, kuten näyttelijä Aku Hirviniemi, iskelmälaulaja Anita Hirvonen, lama-ajan valtionvarainministeri Iiro Viinanen, patruuna Arvi Paloheimo (1921–2014) ja työläiskirjailija Samuli Paronen (1917–1974). Luovissa näyttämökuvissa harhaillaan auringonkukkapellossa, hylätyssä lasitehtaassa ja surrealistisessa Twin Peaks -mukaelmassa. Iltamaperinteeseen nojaten kuullaan stand up -huumoria sekä Samae Koskisen säveltämän Riihimäki-runon ohella muutakin laulua. ”Halusin tehdä musikaalin, mutta kun siihen ei ollut varaa, tein modernin kansanteatterin muotoisen salamusikaalin”, naurahtaa ohjaaja Saarakkala. Esityksessä Katajan optimistinen yrittäjäpersoona ja Riihimäen alavireinen kehityskäyrä kohtaavat hellyyttävän haparoivina kuvatuissa kekri-, pääsiäisja ekokaupunkibrändi viritelmissä. Kaupunki ei saa silkkihansikaskäsittelyä, mutta teatterin lakkautusuhkaa ei silti kannata selittää poliitikkojen pahastumisella. ”Enemmin kyse on siitä, että kaupunki yrittää ylipäänsä säästää. Ensi vuodelle teatterilla on rahansa, mutta samalla sen on kaupungin työryhmässä selvitettävä esimerkiksi teatterin fuusioimista ja joukkorahoituksen mahdollisuutta. En ole varma, mitä teatterista on jäljellä tämän jälkeen”, huokaa Saarakkala. ”Surullisinta on, että juuri oma teatteri ja sen sitoutuneet tekijät luovat sitä kaivattua paikallisidentiteettiä.” RIIHIMÄEN TEATTERIN PESTI on Saarakkalalle sivutyö. Juuri ennen haastattelua hän on vieraillut Tanskan Roskildessa esittämässä Puhuva pää -monologia. Teoksessa Saarakkala avaa tajunnanvirtana kaikki sen hetkiset ajatuksensa yleisölle. ”Uskon, että ihminen dramatisoi aika paljon ajattelunsa sisältöä. Enemmän meillä on pää täynnä roskaa kuin syviä tai pahoja ajatuksia.” Puhuva pää on teoksena Saarakkalan vuonna 2001 osaltaan perustaman Todellisuuden tutkimuskeskuksen taiteen ydintä. Tämän kollektiivin teoksissa tutkitaan esitystaiteen kautta sosiaalista, yhteiskunnallista ja kehollista ympäristöä – kuten sitäkin, mistä itse esityksessä ja taiteessa on kyse. Ajankohtaista Riihimäki-analyysiä muistuttaa Todellisuuden tutkimuskeskuksen vuosina 2003–2012 toteuttama Suomi-projekti. Siinä työryhmäläiset jakautuivat eri paikkakunnille tekemään niistä kertovia dokumenttiteatteriesityksiä paikallisten teattereiden kanssa. Käsikirjoitukset syntyivät ihmisiä haastattelemalla ja tutkimalla arkistoja. Nykyisessä dokumenttiteatterin aallossa nämä ovat itsestään selviä työmenetelmiä. ”2000-luvun alussa varsinkaan poliittisuus ei ollut hot”, Saarakkala muistelee. ”Vasta vuonna 2008 alkanut lama sai ihmiset tekemään ja lukemaan esityksiä poliittisina kannanottoina.” SE, ETTÄ RIIHIMÄEN TEATTERISSA töiden jatkuvuus on vaakalaudalla, on myös osa suurempaa työn muutosta. Jo Todellisuuden tutkimuskeskuksen Lumo II – Esitys uudesta työläisestä -produktiossa (2007) Saarakkala työryhmineen tutki, mitä tämän ajan uustyö tekee taiteilijalle ihmisenä. Työ 4.0 – Tulevaisuuden työn lanseeraustilaisuus -teoksessa (2016) päädyttiin siihen, että jatkuva tehostaminen ja automaatio tekevät ihmistyön suurelta osin turhaksi. Innovatiivista aivotyötä ei riitä kaikille, toiset eivät halua tehdä sitä, ja toiset eivät siihen edes pysty. Eikä siinä kaikki: innovaatioistakin suuri osa on turhuutta, jos ajatellaan sitä, mikä on ihmiselle välttämätöntä. ”Nykyään kaiken arvo lasketaan hyötynä. Tosin Slavoj Žižek puhuu tämän ajan pseudoaktiivisuudesta, jossa kaikki teeskentelevät aktiivista, koska eivät muuten olisi työmarkkinoilla mitään. Bojana Kunst puolestaan sanoo, että hyötyä korostavassa ajassa taide pitäisikin nähdä ylimääräisenä plussana, jonka ei ole tarkoituskaan tuottaa mitään hyödyllistä. Kunst on minusta oikeassa. Olen lopen kyllästynyt todistelemaan taiteen hyödyllisyyttä. Ytimeltään se ei olekaan hyödyllistä, ja siinä on taiteen vallankumouksellisuus.” Helsingin HAM:ssa on esillä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Työ 5.0 – LEIPÄ. Sen vastaus työkriisiin on radikaali: tehdään yleisön kanssa omilla käsillä juureen leivottua ruisleipää. Samalla keskustellaan työn tulevaisuudesta, ja oman leivän saa kotiinviemisiksi. ”Siinä missä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Platon-työryhmä pohtii muun muassa oikeudenmukaista valtiota ja SexLab seksuaalisuutta, meidän työtä tutkiva työryhmämme on harjoitellut vuoden ajan leivän leipomista. Tässä on mukana viittaus agraariyhteiskunnan perinteisiin. Pimeänä vuodenaikana tehtiin ennen puhdetöitä”, kertoo Saarakkala vakavasti. Millaista on hyvä polittinen esitystaide? ”Jos kannanotto on ainoa lähtökohta, ei välttämättä synny hyvää taidetta. Jos haluaa vaikuttaa, kannattaisi ehkä esityksen sijaan pitää puhe oikeassa paikassa ja oikeille ihmisille, ryhtyä aktivistiksi tai liittyä puolueeseen. Taiteeseen kuuluu aina yhteys Suuren Toiseuteen. Mutta jos jollakin on todella henkilökohtainen suhde johonkin poliittiseen asiaan, ja hän haluaa ilmaista sen taiteen kautta, siitä voi tulla hyvää jälkeä.” Taija Helminen & Janne Saarakkala: Janne Katajan Riihimäki Riihimäen Teatterissa 16.12. asti. Todellisuuden tutkimuskeskus: Työ 5.0 – LEIPÄ Helsingin kaupungin taidemuseo HAM:ssa 23.12. asti. Lakkautusuhan alla olevan Riihimäen Teatterin Janne Saarakkala on esitystaiteen pioneeri. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Artikkeli BR ÄNDIELÄIMENÄ PÄ ÄSIÄISPUPU . Kolmeksi jakautunut Janne Kataja (Katja Peacock, Riku Korhonen & Maija Siljander) seuraa oman sivupersoonansa Eko-Riksun (Tatu Mönttinen) antautuvaa työtä Riihimäen puolesta. Ak i Lo po ne n 18.1.2018 Helsingissä Tieteen oma kaupunkitapahtuma antaa ajattelemisen aihetta. Kaikkiin tapahtumiin vapaa pääsy! Tutustu ohjelmaan osoitteessa www.tieteidenyo.fi
10 / 2017 • 53 KULTTUURI KUVATAIDE P ESÄRIKKO on Orvokki Aution romaanitrilogia, joka kuvaa pohjanmaalaisuutta, maaseudun rakennemuutosta ja vanhan perhemallin rapautumista oman aikansa naisnäkökulmasta. Sen ensimmäinen osa Viistotaival (1980) sijoittuu 1950-luvulle. Siinä pientilallisen perheen 18-vuotias Armi-tytär haluaa itsenäistyä ja karkaa naimisiin itseään paljon vanhemman taksisuhari Olavin kanssa. Pari asettuu asumaan Olavin omistushaluisen Laimi-äidin ja halvaantumisestaan huolimatta perhettä hallitsevan Ilmi-tädin kotitilalle. Armin vapaus ja itsenäisyys kutistuvat perinteiden, vahvojen vanhojen naisten ja heikkotahtoisen Olavin sekä pian syntyvien lasten keskellä olemattomiin. Kotipesässä (1982) Armi ja Olavi ovat lapsineen muuttaneet lyhyen matkan päähän oman pieneen mökkiinsä. Perheonnea rapauttavat Armin turhautuminen kotiäitiyteen, alemmuudentuntoisen ja mustasukkaisen Olavin tasapainottomuus sekä kaikkeen puuttuvan anopin pyöriminen nurkissa. Vääjäämättä edessä oleva avioero repii arjen ohella rikki perinteisen perheihanteen ja siihen liittyvät kunniakäsitykset. Trilogian viimeisessä osassa Merkki päällä (1985) Armi lapsineen on kaupungistunut Tampereelle. Maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta irtaantuminen yhä syvemmälle psykoosiin vajoavasta entisestä aviomiehestä ja murhetta jakamaan pyrkivästä anopista ei ota onnistuakseen. Samalla yksinhuoltajaäidin eteen tulee modernimpiakin elämänhallinnan haasteita. MIKKO ROIHAN näyttämölle sovittama ja ohjaama versio Pesärikosta on Riihimäen, Jyväskylän, Kotkan, Kouvolan ja Turun kaupunginteattereiden, Teatteri Eurooppa Neljän, Tanssiteatteri Minimin ja berliiniläisen Vapaa teatteri KuBiZin yhteistuotanto. Roihan ohjauksessa kaikki näyttämöllä on lavaliikkeitä myöten tarkassa tikissä. Se luo perustan eri teattereista kootun ensemblen antautuvalle ja intohimoiselle näyttelijätyölle. Vaikka Sara Melleri täyttää keskushenkilönä kipuilevan Armin roolin moitteetta, esitystä hallitsevat erityisesti tulkinnat vanhoista pohjalais naisista. Eila Halosen esittämän Ilmin koomista julkeutta tasapainottavat fyysisen raihnaisuuden lisäksi psykologinen tarkkanäköisuus ja tarkoin annosteltu empatia. Vielä riipaisevampi on Taina Reposen suoritus isosiskonsa alistamana, miniäänsä alistamaan pyrkivänä ja pojastaan kuristavasti kiinni pitävänä Laimina, joka lopulta horjuu itsekin viimeksi mainitun riippuvussuhteen alla. Näiden syvästi inhimillisten hahmojen kautta välittyy se, etteivät tradition raskaan painolastin kannattelijat toimi pahuuttaan. Esityksen näyttämökuvakin korostaa teoksen perusjännitteitä: pohjalaisen pirtin ranka on suojana läpinäkyvä ja viitteellinen, vaikka sen sisällä nimenomaan muuta uskotellaan. Tuvan takaseinän valkokankaalle heijastetut kuvat taas viittaavat välillä kohtausten ulkoiseen, välillä sisäiseen maisemaan. Hienoa vieraannuttamisen hallintaa edustaa myös sivukulissien jättäminen auki niin, että yleisö näkee näyttelijöiden odottelun ja tarkat vaihdot. Symbolisesti vahvat näyttämöratkaisut vahvistavat jaetun läsnäolon tunnetta siitä, että tarinaa kerrotaan ja katsotaan nimenomaan tässä ajassa eikä vain kuvana menneisyydestä. Berliinissä asuvan Roihan Pesärikkotulkinnassa eurooppalainen nykyteatteri kohtaa hienolla tavalla suomalaisen maakuntateatterin parhaat perinteet. Orvokki Auto & Mikko Roiha: Pesärikko. Esityksiä Kuopion Sotkussa 9.12. asti, Jyväskylän kaupunginteatterissa 20.1. asti, Kouvolan Teatterissa 17.3. asti ja Turun Kaupunginteatterissa 14.4. asti. Yle Areenasta löytyy myös Timo Bergholmin televisiolle ohjaama Pesärikko-minisarja vuodelta 2000. Mikko Roihan sovitus Pesärikosta on intohimoista ja tässä ajassa elävää teatteria. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Perinteen painolasti Arvio HILLITTE ITTES . Eila Halonen, Sara Melleri, Jarkko Sarjanen, Veli-Matti Karen ja Taina Reponen Riihimän teatterin näyttämöllä. Mohammed Moe Mustafa tuskaan tuottaa mitään hyödyllistä. Kunst on minusta oikeassa. Olen lopen kyllästynyt todistelemaan taiteen hyödyllisyyttä. Ytimeltään se ei olekaan hyödyllistä, ja siinä on taiteen vallankumouksellisuus.” Helsingin HAM:ssa on esillä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Työ 5.0 – LEIPÄ. Sen vastaus työkriisiin on radikaali: tehdään yleisön kanssa omilla käsillä juureen leivottua ruisleipää. Samalla keskustellaan työn tulevaisuudesta, ja oman leivän saa kotiinviemisiksi. ”Siinä missä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Platon-työryhmä pohtii muun muassa oikeudenmukaista valtiota ja SexLab seksuaalisuutta, meidän työtä tutkiva työryhmämme on harjoitellut vuoden ajan leivän leipomista. Tässä on mukana viittaus agraariyhteiskunnan perinteisiin. Pimeänä vuodenaikana tehtiin ennen puhdetöitä”, kertoo Saarakkala vakavasti. Millaista on hyvä polittinen esitystaide? ”Jos kannanotto on ainoa lähtökohta, ei välttämättä synny hyvää taidetta. Jos haluaa vaikuttaa, kannattaisi ehkä esityksen sijaan pitää puhe oikeassa paikassa ja oikeille ihmisille, ryhtyä aktivistiksi tai liittyä puolueeseen. Taiteeseen kuuluu aina yhteys Suuren Toiseuteen. Mutta jos jollakin on todella henkilökohtainen suhde johonkin poliittiseen asiaan, ja hän haluaa ilmaista sen taiteen kautta, siitä voi tulla hyvää jälkeä.” Taija Helminen & Janne Saarakkala: Janne Katajan Riihimäki Riihimäen Teatterissa 16.12. asti. Todellisuuden tutkimuskeskus: Työ 5.0 – LEIPÄ Helsingin kaupungin taidemuseo HAM:ssa 23.12. asti. Lakkautusuhan alla olevan Riihimäen Teatterin Janne Saarakkala on esitystaiteen pioneeri. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Artikkeli Ak i Lo po ne n 18.1.2018 Helsingissä Tieteen oma kaupunkitapahtuma antaa ajattelemisen aihetta. Kaikkiin tapahtumiin vapaa pääsy! Tutustu ohjelmaan osoitteessa www.tieteidenyo.fi
54 • 10 / 2017 Koti kuuluu kaikille Jussi Lehtonen ja Sanna Salmenkallio tekevät teatteria maahanmuuttajien, hoitolaitosasukkaiden ja vankien kanssa. TEKSTI TUOMAS RANTANEN V IULISTI Sanna Salmenkallio esittää asialleen omistautunutta kotoutuskouluttajaa. Hän ottaa soittimestaan yksinkertaisia säveliä ja joukko turvapaikanhakijoita soittaa mukana taitojensa mukaan. Toiset osuvat säveleen paremmin kuin toiset. Juuri niin kuin elämässä aina. Kohtaamista ylenkatsova poliisi tekee tulkin tuella selväksi, ettei kotoutettavilla ole etuoikeutta tulla kohdelluiksi yksilöinä. Ennen pitkää ovi kuitenkin aukeaa osalle viulunsoittajista, ja kukin vuorollaan he poistuvat teatterisalista viuluineen. Toisten osana on jäädä ahdistuneina odottamaan omaa kohtaloaan. Kyseessä on yksi avainkohtaus Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön Toinen koti -dokumenttiteatteriesityksestä. Se perustuu turvapaikanhakijoiden ja näyttämöllä myös nähtä vien Salmenkallion ja näytteliijä Terhi Panulan omiin kokemuksiin sekä viranomaislausuntoihin. Jussi Lehtosen ohjaaman esityksen käsikirjoituksesta vastaa Kati Kaartinen ja musiikkija äänidramaturgiasta Salmenkallio. Omapohjaan rakennettu katsomo kiertää kolmelta suuunnalta esitystilaa, joka muuttuu tilanteen mukaan patjoja täynnä olevaksi vastaanottokeskukseksl, kuulusteluhuoneeksi ja yökerhoksi. Katsomon vapaassa reunassa olevaa lavaa käytetään estradikorokkeena ja sen alla vietetään pelokasta aikaa kuin ahtaasti sullotun laivan ruumassa. Päärooleissa omina henkilöinään esiintyvät Salmenkallion ja Panulan ohella Baghdadin yliopistosta valmistunut näyttelijä-ohjaaja Bakr Hasan, baghdadilaisessa muusikkosuvussa laulajaksi kasvanut Ali Saed, Irakissa ja Syyriassa dokumentaristina toiminut Harith Raas Salih sekä iranilainen kantaaottava rap-artisti Sorush Syedi. Toisen kodin kantavana lankana kulkevat kommunikaatio-ongelmat, jotka johtuvat eroista päätöksiä kirjoittavien viranomaisten ja päätösten kohteina olevien ihmisten maailmoissa sekä myös arkisemmista kulttuurieroista. Rinnakkain suomeksi ja arabiaksi kulkeva esitys toimii vahvana puheenvuorona kulttuurisesta omimisesta käytävään keskusteluun: siinä kaikki puhuvat omalla äänellään omasta elämästään. TOINEN KOTI -ESITYS on osa Kansallisteatteriin Lehtosen aloitteesta vuonna 2010 perustetun Kiertuenäyttämön toimintaa. Jo sitä ennen Lehtonen oli kiertänyt vuosia erilaisten projektien kanssa esiintymässä hoitolaitoksissa ja vankiloissa. ”Kiertuenäyttämön yhtenä tehtävänä on viedä esityksiä hoitolaitoksiin ja muihin paikkoihin, joissa olevat ihmiset eivät muuten pääse niitä katsomaan. Toisena tehtävänä on tehdä taitdetta eri tavoin marginaaliin joutuneiden ihmisten kanssa ja tuoda heidän asioitaan esille. Kolmanneksi haluamme osallistua projektien kautta yhteiskunnalliseen keskusteluun”, selittää Lehtonen. Sibelius-Akatemiassa kouluttautunut Salmenkalliokin on ollut mukana Kiertuenäyttämön toiminnassa alusta asti. Sitä ennen ja sen ohella hän on tehnyt pitkän uran muusikkona, esitystaideteosten ja elokuvien säveltäjänä ja äänisuunnittelijana. Lehtosen ja Salmenkallion taiteellinen yhteistyö alkoi jo vuonna 2003 Kiasmaan tehdyn Pauliina Hulkon ohjaaman Amorialian myötä. Siitä työparin mukaan on jäänyt Hulkon lanseerama ajatus materiaalisesta dramaturgiasta. Tämä tarkoittaa sitä, että esitystä tehdessä kaikilla ei-tekstuaalisillakin aineksilla on oma itsenäinen arvonsa, joita yhdistelemällä ja törmäyttämällä pyritään luomaan ennalta-arvaamatonta sisältöä ja muotoa. Esimerkiksi esiintyjän esiintyjyys on yksi tärkeä käsikirjoituksen ainesosa. ”Se voi tarkoittaa myös sitä, että annetaan viulu ihmiselle, joka ei ole ennen soittanut ja katsotaan, mitä sitten tapahtuu”, tarkentaa Lehtonen. Pitkään yhdessä töitä tehneet kollegat intoutuvat muistelemaan 2000-luvun alun keikkojaan, jolloin he veivät yhdessä William Shakespearen sonetteja epätyypillisiin paikkoihin. Salmenkallio kertoo, kuinka kerran esimerkiksi HIV-positiivisten huumeidenkäyttäjien päiväkeskuksessa pidetyssä näytöksessä joku vahvassa sekavuustilassa ollut asiakas ei saanut pidettyä näppeäjään erossa Lehtosen pitkistä kiharista hiuksista. ”Toisaalta esimerkiksi muistisairaille esittämisessä on oma jännityksensä siinä, että hetken päästä yleisö ei muista esityksestä mitään. Taide on silti silloinkin merkityksellistä. Tulee mieleen, kuinka eräs Shakespearen pariin vuoteessaan tuotu nainen intoutui huutamaan dramaattisesti rakkautta ja kuolemaa. Jälkeenpäin hoitajat kertoivat, ettei kyseinen rouva ollut sitä ennen puhunut vuosiin mitään”, kuvailee Salmenkallio yhä vaikuttuneena. JO KIERTUENÄYTTÄMÖN ensimmäisessä hankkeessa, Vastaanotto-projektissa (2011–2012) tehtiin taidetta turvapaikanhakijoiden kanssa. Sitä seuranneessa Neuvostoliitto-projektissa (2012–2014) kierrettiin palvelutaloissa keräämässä 70–90-vuotiaiden Neuvostoliittoon liittämiä muistoja. Helmi (2013–2014) taas käsitteli äitiyteen liittyviä tuntemuksia päihdeyksiköissä asuvien näkökulmasta. Vuoden 2015 suurpanostus oli vankilasta vapautuvien kanssa toteutettu Vapauden kauhu. ”Aiemmin vankiloita kiertäessäni olin törmännyt siihen, miten pelottavana monet vangit pitävät ajatusta, etteivät enää olisikaan vankilassa. Ryhdyimme keräämään aineistoa vankien vapautumispeloista ja kokosimme yhteen vankeuden kokeneita. Heidän kanssaan työstimme aiheen pohjata kohtauksia”, kertoo Lehtonen ja jatkaa: ”Oleellista on, että näytteleminen antaa vangeille mahdollisuuden tulla hetkeksi kohdatuksi jonain muuna kuin päihteiden käyttäjänä, rikosten teUUDEN AJAN ABC-KIRJA . Kotoutumiskouluttaja (Sanna Salamenkallio) näyttää mallia, ylikonstaapeli Pelkonen (Terhi Panula) vahtii kuria ja uutta kotia etsivät tekevät parhaansa. Tu om o M an nin en Arvio
10 / 2017 • 55 Jussi Lehtonen ja Sanna Salmenkallio tekevät teatteria maahanmuuttajien, hoitolaitosasukkaiden ja vankien kanssa. TEKSTI TUOMAS RANTANEN raille esittämisessä on oma jännityksensä siinä, että hetken päästä yleisö ei muista esityksestä mitään. Taide on silti silloinkin merkityksellistä. Tulee mieleen, kuinka eräs Shakespearen pariin vuoteessaan tuotu nainen intoutui huutamaan dramaattisesti rakkautta ja kuolemaa. Jälkeenpäin hoitajat kertoivat, ettei kyseinen rouva ollut sitä ennen puhunut vuosiin mitään”, kuvailee Salmenkallio yhä vaikuttuneena. JO KIERTUENÄYTTÄMÖN ensimmäisessä hankkeessa, Vastaanotto-projektissa (2011–2012) tehtiin taidetta turvapaikanhakijoiden kanssa. Sitä seuranneessa Neuvostoliitto-projektissa (2012–2014) kierrettiin palvelutaloissa keräämässä 70–90-vuotiaiden Neuvostoliittoon liittämiä muistoja. Helmi (2013–2014) taas käsitteli äitiyteen liittyviä tuntemuksia päihdeyksiköissä asuvien näkökulmasta. Vuoden 2015 suurpanostus oli vankilasta vapautuvien kanssa toteutettu Vapauden kauhu. ”Aiemmin vankiloita kiertäessäni olin törmännyt siihen, miten pelottavana monet vangit pitävät ajatusta, etteivät enää olisikaan vankilassa. Ryhdyimme keräämään aineistoa vankien vapautumispeloista ja kokosimme yhteen vankeuden kokeneita. Heidän kanssaan työstimme aiheen pohjata kohtauksia”, kertoo Lehtonen ja jatkaa: ”Oleellista on, että näytteleminen antaa vangeille mahdollisuuden tulla hetkeksi kohdatuksi jonain muuna kuin päihteiden käyttäjänä, rikosten tekijänä tai omassa tarkasti määritellyssä roolissaan vankilan hierarkiassa.” Projektin päätyttyä osa mukana olleista oli jäämässä tyhjän päälle. Siksi aloitettua työtä jatkamaan perustettiin vuonna 2016 Porttiteatteri, jolle ollaan nyt etsimässä pysyvää rahoitusta. Porttiteatteri on ajankohtainen myös siksi, että siltä on tulossa itsenäisyyspäivänä ensi-iltaan groteski tragikomedia, jossa rikostaustaisten esiintyjien omia joulukokemuksia on työstetty fiktiiviseksi draamaksi ja uusiksi joululauluiksi. Joulutarinoita-esityksen ohjaa Tuija Minkkinen, ja Salmenkallio vastaa nytkin musiikillisesta dramaturgiasta. ”Esitystä tehdessä on hienoa nähdä, miten tekijät löytävät itsestään piilossa olleita voimavaroja. Moni haluaa myös tehdä valtavan tunteellisia juttuja, koska vankilassa tunteita ei saa näyttää”, pohtii Salmenkallio. YHTEISÖTEATTERIPROJEKTEISSA ympäröivä yhteiskunta toimii yleensä yhtenä käsikirjoittana. Esimerkiksi Toinen koti -esityksen yhdessä dramaattisimmista kohdista Irakista läheisen työtoverinsa murhan jälkeen paennut Bakr Hasan yrittää puolustaa taiteilijuuttaan epäileviä suomalaisia maahan muuttoviranomaisia vastaan. Kohtauksen taustalla olevassa autenttisessa lausunnossa sanotaan: Sinun on jatkossa mahdollista hankkia elantosi jollakin muulla tavalla kuin esittämällä julkisesti sellaisia näkemyksiä, joiden vuoksi voisit joutua vaaraan. Et ole korkeasti etkä pysyvästi profiloitunut. Kuten myös: Näkemyksesi eivät ole identiteettiisi sillä tavalla oleellisesti kuuluvia tekijöitä, etteikö sinun voitaisi kohtuudella odottaa luopuvan niiden julkisesta esittämisestä yleisesti halventavalla tavalla. Maahanmuuttovirasto näyttää siis tulkitsevan, että turvapaikan myöntämisen perustaa ei ole, koska hakijalla kuvitellaan olevan mahdollisuus luopua sananvapauden käytöstä. ”Bakrin pelasti lopulta suomalaisten ystävien tuki ja hallinto-oikeus, joka katsoi Migrin tulkinnan olevan Suomen lain vastainen. Vastaavia lausuntoja tulee silti vastaan koko ajan. Se osoittaa, että viranomaisilla on hyvin puutteellinen käsitys siitä, millaisista oloista turvapaikkaa hakevat taitelijat tulevat”, tuohtuu Lehtonen. ”Esimerkiksi Irakissa on alueita, missä pelkkä soitin kainalossa voi johtaa pidättämiseen ja kidutukseen. Usein kiellettyä ei ole vain varta vasten kantaaottava taide, vaan sitä on jopa klassinen arabialainen musiikki.” Toisaalta esityksessä kuultavan 21-vuotiaan Ali Saedin surumielisen laulun koskettavuutta ei ainakaan vähennä tieto siitä, että hän voi joutua Suomesta pakkokyyditetyksi entiseen kotimaahansa minä päivänä tahansa. ”Saedin tilanne on sellainen, että hänen esiinnyttyään tänä syksynä täällä Helsingissä, tieto siitä levisi netin kautta hänen entiselle kotiseudullleen. Sen johdosta perheen koti tuhottiin ja vanhemmat joutuivat piiloutumaan. Tästä voi päätellä jotain mahdollisen palautuksen seurauksista”, huokaa Salmenkallio. Lehtonen kertoo, että myös monet muut Toisen kodin esiintyjistä ovat koko ajan vaarassa menettää oljenkortensa. ”Esitys on esiintyjilleen toinen koti aika konkreettisessa mielessä. Nämä ihmiset ovat kokeneet tosi kovia. Monet ovat traagisesti erossa lähimmäisistään. Kielteisen päätöksen saatuaan he joutuvat vielä asettumaan Suomen valtiota vastaan. Kyllä tässä perheenjäsenen roolissa saa monella tapaa olla.” Kati Kaartinen, Jussi Lehtonen, Sanna Salmenkallio & työryhmä: Toinen koti Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö Omapohjassa 16.2. asti Tuija Minkkinen, Sanna Salmenkallio & työryhmä: Joulutarinoita Porttiteatterin esitykset KokoTeatterissa 13.12 asti Tu om o M an nin en Tu om as Ra nta ne n TOISEN KODIN LUKKARIT . Jussi Lehtonen ja Sanna Salmenkallio vaihteeksi katsomon puolella.
56 • 10 / 2017 Tosi satuja Olipa kerran aktiivinen, omaehtoinen nainen TEKSTI JENNI LINDVALL Arvio O LETKO kuullut Amelia Earhartista, Brontën sisaruksista tai Anna Politkovskajasta? Hyvä. Entä Mary Edwards Walkerista, Lella Lombardista tai Grace O’Malleysta? En minäkään. Iltasatuja kapinallisille tytöille esittelee sata inspiroivaa tarinaa naisista, jotka ovat pelottomia valintoja tekemällä muuttaneet omaa elämäänsä, ympäristöään tai jopa koko maailmaa. Nämä naiset ovat hallitsijoita ja sotureita, lääkäreitä ja astronautteja, taiteilijoita ja urheilijoita – tai vaikkapa merirosvoja! Toisaalta joukkoon mahtuu myös niitä ihan tavallisia naisia, jotka ovat rohkeudellaan onnistuneet horjuttamaan hegemoniaa. Toimittaja-mediayrittäjä Elena Favillin ja teatteriohjaaja Francesca Cavallon teos on merkittävä monestakin syystä. Ensinnäkin se on toistaiseksi suurimman joukkorahoituksen – yli miljoona dollaria – kerännyt alkuperäisteos. Kirjan takana seisoo paljon näkymätöntä voimaa: ihmisiä, jotka uskovat sen sanoman tarpeellisuuteen. Toiseksi teos ei lässytä eikä saarnaa. Se koostuu satumuotoon kirjoitetuista minibiografioista, joissa valittujen naisten elämästä on nostettu esiin kiinnostavia, toisinaan riemastuttavan hupaisiakin faktoja. Jokaisen tarinaan kuuluu potretti kyseisestä sankarista. Kuvituksen on toteuttanut 60 naistaitelijaa eri puolilta maailmaa, ja loisteliaat, värikkäät kuvat tempaavat mukaansa sadunomaiseen maailmaan. TEOKSEN konsepti on toimiva. Vaikka esitellyt naiset edustavat maailman joka kolkkaa ja ammattialojen kirjoa muinaisista matemaatikoista nykyajan rap-artisteihin, tuo kirjan kantava tausta-ajatus omien valintojen takana seisomisesta ryhdikkyyttä muutoin rönsyileviin tarinoihin. Ilahduttavaa on myös se kontrasti, jonka perinteisen satumuodon yhdistäminen epäkonventionaalisiin tyttöja naissankareihin muodostaa. Lukija oivaltaa, kuinka korvamme on harjaantunut kuulemaan iltasatuja Tuhkimoista ja Prinsessa Ruususista, passiivisista hahmoista aktiivisten toimijoiden sijaan. Juuri satujen passiivinen naiskuva sai tekijät kirjoittamaan kirjan. ”Sukupuolistereotypiat ovat läpitunkeneet jokaisen aspektin kulttuurissamme”, sanoo Favilli. Hän toteaa, että kirjahyllymme kyllä pursuilevat feminististä kirjallisuutta, mutta se astuu elämiimme aivan liian myöhäisessä vaiheessa. ILTASATUJA kapinallisille tytöille viihdyttää ja ilahduttaa, mutta myös kummastuttaa, jopa surettaa. Miksi en ole kuullut kaikista näistä merkittävistä naisista aiemmin? Onko totta, että joudumme vielä 2010-luvulla tekemään varta vasten kirjan naissankareista? Epämiellyttävä totuus on, että työsarkaa on vielä edessä. Teos on tärkeä tienraivaaja lastenkirjallisuuden yhä muotoutuvassa kaanonissa. Vain tällaisten teosten avulla voimme kulkea kohti sitä, että jokainen henkilö sukupuoleen katsomatta saisi tulevaisuudessa elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. Elena Favilli & Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille. (S&S 2017, suom. Maija Kauhanen) Graffiti satuja Gasellityhtyeestä tutut graffitiveteraanit kirjoittivat romaanin. TEKSTI ANTTI KURKO V AIKKA sota graffiteja vastaan on virallisesti päättynyt, kirjallisuudessa maalaajien ja vartijoiden kissa ja hiiri -leikki jatkuu yhä. Rap-yhtye Gasellit on eräänlainen y-sukupolven edustaja, jonka musiikki peilaa onnistuneesti 20–30-vuotiaiden kaupunkilaismiesten elämää. Yhtyeen kappaleissa käydään jatkuvaa jaakobin painia vapaan nuoruuden ja orastavan aikuisuuden välillä. Pitäisikö hauskaa kaverien kanssa ja toteuttaisi itseään vai pysähtyisikö ja katoaisi koulun, työn ja tyttöystävän muodostamaan Bermudan kolmioon? Gaselleissa räppääviltä Miikka ” Hätä-Miikka” Niiraselta ja Pekka ”Päkä” Salmiselta ilmestyi tänä syksynä esikoisromaani Sä maksat, joka jatkaa saman tutun dilemman purkamista fiktiivisen tarina kautta. Kyseessä on mainio kirja, jonka lukee mielellään, mikäli graffitit ja urbaani katukulttuuri ovat jossain elämän vaiheessa kiinnostaneet. Neljästä pohjoishelsinkiläisestä graffitimaalarista kertova kirja alkaa huumaavalla adrenaalitripillä. Ryhmän jäsenet iskevät yöaikaan Riihimäen junavarikolle, vetävät kommandopipot päähän, maalaavat junanvaunun kylkeen puolet ikkunoista peittävät piissinsä ja ”luikkivat vähän vitun vikkelästi helvettiin”. Jännitys laukeaa tuuletukseen, kun vanhemmilta lainassa oleva auto kaartaa vihdoin Hämeenlinnanväylälle nokka kohti Helsinkiä. MPS eli Maunula Painting Squad on iskenyt. Kirjan päähenkilö Mikko on ammattikorkeakoulussa media-alaa opiskeleva nuori, jonka päivät kuluvat puuduttavassa työssä kulttuuritalon vahtimestarina ja kavereiden kanssa puistokaljaa kitatessa. Mikolle ja muille crewin jäsenille, Tomille, Aatulle ja Pablolle, yöt ovat niitä hetkiä, joilla on merkitystä. Silloin kaivetaan päivällä ostetut tai akuutissa rahatilanteessa rautakaupasta varastetut maalipurkit ja tussit esille ja lähdetään tekemään MPS:stä Helsingin näkyvintä ja arvostetuinta crewiä. TEKIJÖIDEN SANANSÄILÄ on terävää myös esiintymislavan ulkopuolella. Tarina etenee jouhevasti, kerronta on intensiivistä ja henkilöhahmojen jatkuva säätäminen naurattaa, mutta tiukkojen paikkojen tullen jännittää. Hahmot sanailevat toisilleen nokkelasti ja osoittavat inhimillisyyttä omine ongelmineen. Läheisyyttä kaivataan mutta vakiintuminen ahdistaa. Päihdeongelmat ovat orastavia mutta rahapula krooninen. Kaikkien ongelmien keskellä ystävistä pidetään kuitenkin huolta ja kulissit pystyssä. Teos kuvaa, kuinka maalaamisesta ja töhrimisestä tuleviin adrenaalipiikkeihin jää voimakkaasti koukkuun. Tekemisen muuttuessa tavoitteelliseksi, on maalattava enemmän, hienommin ja röyhkeämmin. Kuvio on tuttu monellakin elämän alueella, mutta graffitin suhteen ongelmana on se, että mitä enemmän ja mitä röyhkeämmin teet, sitä pahemmin olet pulassa jäädessäsi kiinni. Mielen päällä on jatkuva kuumotus vartijoista, kiinnijäämisestä ja korvausvaatimuksista. Kuva-arkistoja sisältäviä muistikortteja haudataan metsäkätköihin ja puhelimen akut revitään maalausreissuilla irti. NYKYPÄIVÄN miehuuden ongelmat nousevat selkeästi esiin Pablon tarinassa. Erotilantessa hän purkaa ahdistusta tukottamalla kaupunkia entistäkin määrätietoisemmin ja estottomammin. Pablo ajaa itseään kohti vaaratilanteita, koska ei osaa käsitellä asioita puhumalla. Mikkokaan ei oikein osaa ottaa asiaa puheeksi. Ainoaksi keinoksi tukea ystävää on lähteä maalausreissuille mukaan. Tuhottujen raitiovaunujen lisäksi myös miehuuden mallit kaipaisivat remonttia. Miikka Niiranen ja Pekka Salminen: Sä maksat (Johnny Kniga 2017) Arvio Untitled-1 3 28.8.2017 11.58 Anna tänä jouluna lahja, joka auttaa eläimiä. lahjaelaimille.fi Diplo 10 vuotta! vain 29,90 € vuosi mondediplo.fi/tila a Sisältää digilehden ja tilaajalahjan Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille, tilaajalahjana 1900-luvun Atlas! (ovh. 29 €) ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
tunkeneet jokaisen aspektin kulttuurissamme”, sanoo Favilli. Hän toteaa, että kirjahyllymme kyllä pursuilevat feminististä kirjallisuutta, mutta se astuu elämiimme aivan liian myöhäisessä vaiheessa. ILTASATUJA kapinallisille tytöille viihdyttää ja ilahduttaa, mutta myös kummastuttaa, jopa surettaa. Miksi en ole kuullut kaikista näistä merkittävistä naisista aiemmin? Onko totta, että joudumme vielä 2010-luvulla tekemään varta vasten kirjan naissankareista? Epämiellyttävä totuus on, että työsarkaa on vielä edessä. Teos on tärkeä tienraivaaja lastenkirjallisuuden yhä muotoutuvassa kaanonissa. Vain tällaisten teosten avulla voimme kulkea kohti sitä, että jokainen henkilö sukupuoleen katsomatta saisi tulevaisuudessa elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. Elena Favilli & Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille. (S&S 2017, suom. Maija Kauhanen) kemisen muuttuessa tavoitteelliseksi, on maalattava enemmän, hienommin ja röyhkeämmin. Kuvio on tuttu monellakin elämän alueella, mutta graffitin suhteen ongelmana on se, että mitä enemmän ja mitä röyhkeämmin teet, sitä pahemmin olet pulassa jäädessäsi kiinni. Mielen päällä on jatkuva kuumotus vartijoista, kiinnijäämisestä ja korvausvaatimuksista. Kuva-arkistoja sisältäviä muistikortteja haudataan metsäkätköihin ja puhelimen akut revitään maalausreissuilla irti. NYKYPÄIVÄN miehuuden ongelmat nousevat selkeästi esiin Pablon tarinassa. Erotilantessa hän purkaa ahdistusta tukottamalla kaupunkia entistäkin määrätietoisemmin ja estottomammin. Pablo ajaa itseään kohti vaaratilanteita, koska ei osaa käsitellä asioita puhumalla. Mikkokaan ei oikein osaa ottaa asiaa puheeksi. Ainoaksi keinoksi tukea ystävää on lähteä maalausreissuille mukaan. Tuhottujen raitiovaunujen lisäksi myös miehuuden mallit kaipaisivat remonttia. Miikka Niiranen ja Pekka Salminen: Sä maksat (Johnny Kniga 2017) Untitled-1 3 28.8.2017 11.58 Anna tänä jouluna lahja, joka auttaa eläimiä. lahjaelaimille.fi Diplo 10 vuotta! vain 29,90 € vuosi mondediplo.fi/tila a Sisältää digilehden ja tilaajalahjan Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille, tilaajalahjana 1900-luvun Atlas! (ovh. 29 €) ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
Anneli Kanto – Lauri Maijala Kansalaissodan naiskaartilaisten tarina Liput alk. 20,50 € (sis palvelumaksun) Ensi-ilta 16.2.2018 KOM-teatterissa Tulossa keväällä. Q-teatteri.fi
10 / 2017 • 59 Muutamia uusia ja vanhoja runoja vuosilta 2010–2017 sisältävä kokoelmasi Poliisin eristämä alue (MKK 2017) ilmestyi äskettäin. Sinua on kuvailtu katurunoilijaksi, duunarirunoilijaksi. Kirjoitat rentturomantiikkaa – miksi näin? Nuo ovat muiden suista tulleita määritelmiä, mutta kyllä ne allekirjoitan. En välitä siitä vaikka, katurunoilijan leima onkin otsassa. Kivelän runojen puhujat – millaisia hahmoja ne olisivat ja millaisessa elokuvassa? Film noir, sateinen, mustavalkoinen elokuva. Elämän päähän potkimia ihmisiä, väkivaltaa ja alkoholiongelmia. Ei kuitenkaan täysin synkkää, pyrin maustamaan runoni mustalla huumorilla. Mistä humoristisuus tihkuu runouteesi? Omasta mielenlaadusta, olen persoonana aivan erilainen kuin runojeni tyypit ja aihepiirit. Olen iloinen ja huoleton veikko. Millaista kuvaa rikollisuus piirtää ihmisestä? Aihe on siten tuttu, että isäni oli poliisi, ja suvussa on ollut vanginvartijaa ja rajavartijaa, mutta myös linnakundeja. Olen runoillani pyrkinyt purkamaan rikollisuutta, aina pitää ajatella sitä ihmisyyttä ja rikollisuuteen johtaneita tarinoita siellä taustalla. Toki huonot valinnat syövät ihmisestä empatiakykyä ja rikollisuus ruokkii rikollisuutta. Vetääkö perheellinen toimistomies happea kirjallisuuden ikkunan kautta? Kyllä, onhan kirjoittaminen omaa päänsisäistä selviytymistä ja se antaa kahdeksasta neljään -arjelle vastapainoa, mutta todellisuudessa ne täydentävät toisiaan. Pysyy jalat maassa. Olen naureskellut taiteilijamyytille, jossa pitäisi juopotella koko ajan – toki taiteilijat itsekin ruokkivat myyttiä, että se elo näyttäisi olevan todellista hurjempaa. Olet julkaissut ja kustantanut kaikki kymmenen runokirjaasi. Miksi? Aluksi se oli tietenkin pakon sanelemaa, koska ei löytynyt vastakaikua kustantamoista. Sittemmin olen löytänyt oman linjan, ja pidän koko runokirjan tekemisen prosessista. Toki tekovaiheessa on hyvä olla avoin kaikille mielipiteille. Proosateokseni Elukkavaunun on kustantanut Kirjokansi. Mistä syystä Kivelä ja KISS synkkaavat? Tykkään hyvästä musasta ja jossain vaiheessa aloin keräämään KISS-krääsää, pipoa ja actionfiguuria. KISS-ruumisarkkuun ei ole vielä varaa. Uskon, että musiikki jättää ikävuosina 10–15 lähtemättömän vaikutuksen, ja minulle tuo bändi on supersankareita. Kuuntelen toki paljon muutakin musiikkia. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Mikä olisi oikea soundtrack tämän kokoelman julkaisun kanssa? Manic Street Preachersin debyyttialbumi Generation Terrorists. Muutamat valitut sanat Keväällä Ranttu vaihtoi Tertun puolikkaaseen kossupulloon ja muutti Topinojalle hylätyn mersun takakonttiin. Terttua en enää nähnyt ja Rantulla paukahti talven aikana haima, maksa ja paksusuoli. Se kiikutettiin kaatikselta Tyksin kautta krematorioon. Mika Kivelä Niitä rumia runoja TEKSTI JA KUVA MARKO LAITINEN J OHANNA VENHON uusin teos Saaren runot jatkaa tekijänsä lyyristä polkua johdattaen lukijan saareen sekä siellä syntyneiden runojen muuttuviin maisemiin. Teoksen lyriikka on Venhon itsensä blogissaan kirjoittamia sanoja mukaillen ”liikkuvaa ja maanläheistä”. Maanläheinen on myös Saaren runojen kustantamo, J. K. Ihalaisen luotsaama Palladium Kirjat, joka toimii Siuron kylässä Nokialla kahden painokoneen voimin. Teoksen alussa saareen lähdetään pakoon tyhjiä sanoja ja arjen merkitysten köykäisyyttä. Venho alleviivaa kielen ja sanan eroa pohtien näin kommunikaatiomme ongelmia. Jo ennen kuin ihmisellä on yhtään sanaa varastossaan, kieli on olemassa kuin unelmana tai unena: sanat itsessään ja lausuttuina taas voivat olla tyhjiä ja vailla ideaa. Kyky luoda merkityksellistä kieltä näyttäytyy teoksessa ideaalina, saari puhtaana luomisen ja olemisen tilana. Myös kirjoittajan kaipuu kohti runoa johdattaa tämän irti arkisesta mantereesta, jo soutaessa sanoja alkaa ”tippua airoista”. Perillä runoilija saavuttaa sellaisen kirkastumisen tilan, jota usea nykyihminen haikailee. Runopuhuja katsoo ympärilleen, näkee repaleisen merikartan, sen haalistuvat nimet ja värit – kaiken katoavuuden. Katsoa-verbi laajenee hyväksymiseen, kirkkaasti näkemiseen omassa rauhassa ja etäännytettynä taustametelistä. Saavutettu mahdollisuus ajatteluun ja runoiluun ei ole lepohetki. Runo kuvataan raudaksi ja suolaksi – se on kuin käsistä helposti raukeava liukas rantakivi tai itkullaan itsestään ilmoittava, vielä sanaton lapsi. ”ÄIDIT”-LUVUSSA Venho kirjoittaa hurjista, arkisista naisista ja sitkeästä (äidin)rakkaudesta. Marjatta saapuu Kalevalasta edustamaan äitinaista – vieläpä neitseellistä sellaista, synnyttihän hän lapsensakin puolukan voimalla. Nykyajan runoilija pääsee sanomaan sen, mille naisella ennen ei ollut aikaa, saati formaattia: ”Haen kirjeen kiven alta: / Sano ne sanat joka / kävelin, leivoin, letitin, pesin ja kitkin / veisasin, pilkoin, kannoin ja itkin.” Isäihmisiä Saaren runot käsittelee yksityisemmin, muistojen kautta. Universaali isäketju ei hahmotu intertekstien vaan lähiomaisen kuoleman kautta. Runopuhujan vaarioletettu on kuollut, ja lapsenlapsi jatkaa elämäänsä eteenpäin ketjun seuraavana lenkkinä. Muistot lapsuudesta ja hetkistä juuri ennen läheisen kuolemaa sekoittuvat, korostaen elon luonnollista sykliä sen apeimmassakin värityksessä. Vanhemmuuden pohdinnasta Saaren runot solahtaa runoilijuuden erittelyyn. ”Olen menettänyt / siksi juuri minä pysyn notkeana”, perustelee puhuja taiteilijuuttaan ja toteaa arvoituksellisesti: ”Syy runoon on kala.” Runoilijuus näyttäytyy teoksessa elämän merkityksellistäjänä, ennen sitä ei missään ole mieltä (eikä kieltä). Vaarin luetellessa pilviä lapsenlapsi jo kurkottaa niihin eli näkee kauneuden terminologian ja tuntomerkkien takana: ”Hyvän ilman untuvapilvet: kuitumaisia, hentoja, varjottomia pilviä, yleensä väriltään valkoisia, usein silkinhohtoisia, kurkota niitä kohti ja tartu.” Venho ei näytä teoksessaan vain saareen eristäytynyttä oman onnensa ääreen nojaavaa taiteilijayksilöä vaan runoilijuuden kaikkineen. Se, kuten muu hurjuus aiemmin, kiteytyy pieneen päätyen ”antikvariaatin ilmaislaariin”, siis marginaaliin. Kun runoilijaa ei ohjaa tie menestykseen tai edes laajaan tietoisuuteen, häntä ohjannee se kantava voima, jossa Saaren runojen tiivistyy: pakko saada sanoa. Johanna Venho: Saaren runot (Palladium Kirjat 2017) Merkitykset löytyvät saaresta Johanna Venho vie runoillaan irti arkisesta mantereesta. TEKSTI MAIJU-SOFIA PITKÄNEN KUVA ELSA PIELA Anneli Kanto – Lauri Maijala Kansalaissodan naiskaartilaisten tarina Liput alk. 20,50 € (sis palvelumaksun) Ensi-ilta 16.2.2018 KOM-teatterissa Tulossa keväällä. Q-teatteri.fi
60 • 10 / 2017 ELÄVÄ KUVA Lehmä on heikoin lenkki Maito on paljon muutakin kuin vain valkoista juomaa. Se on kokonainen taloudellis-teollinen järjestelmä. UN Andreas Pichler lapsena paimensi lehmiä, ei hän koskaan tullut ajatelleeksi, miksi lehmät tuottavat maitoa. Pichlerin käsikirjoittama ja ohjaama tuore dokumenttielokuva The Milk System valottaa nyt kaikkea sitä, mitä oli tuotannon lähietäisyydeltä hankala nähdä. Se tuo esiin maidontuotannon TEKSTI SAILA KIVELÄ K Arvio takana lymyävän globaalin verkoston, joka ulottuu jalostetun saksalaislehmän valtavasta utareesta Etelä-Amerikan soijaviljelmiin sekä Senegalissa toimeentulonsa kanssa kamppailevan maidontuottajan kukkaroon. The Milk System on pitkälti tehty maitoteollisuuden ehdoilla. Äänessä nähdään maidontuottajia ja maitoyhtiöiden edustajia sekä lobbareita ja tutkijoita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö katsojalle saada välitettyä alan äärimmäisimpiä piirteitä – se mitä katsojana kavahtaa eniten, vaikuttaa olevan alan suurin ylpeydenaihe. VAIKKA ELÄIMEN asema tuotannossa ei ole elokuvan polttopiste, on selvää, että alati kiristyvät tuotantopaineet puristetaan naaraseläinten fysiikasta. Eläinten tappamista lukuun ottamatta elokuva näyttää kattavasti sen, miten eläin mukautetaan tuotannon välineeksi: utareidensa koon vuoksi vaappuen käveleviä lehmiä esitellään alan läpimurtotuotteena ja emoiltaan viedyt vasikat elävät yksin käsittämättömissä pienissä kopperoissaan. Maidontuottaja kertoo sonnivasikoiden olevan tuotannon näkökulmasta käyttökelvotonta ylijäämää, jota myydään ilman voittoa lihakasvattamoihin tai tapetaan elämän alkumetreillä. Ihmisen kohtalo yhtälössä ei ole sekään auvoinen. Maidontuottaja ei voi laittaa lehmiään pois päältä ja aloittaa työnseisausta, vaan maito virtaa ja se on myytävä suurmeijereille, jotka sanelevat ehdot. Aseet työtaisteluihin ovat vähäiset, ja tuottajalle annetaan kaksi vaihtoehtoa: tehosta ja kilpaile muita tuottajia vastaan tai lopeta. Tuottajien ahdinko tiivistyy kohtaan, jossa europarlamentaarikko kertoo 600 ranskalaisen farmarin tehneen itsemurhan viime vuonna. Lentokenttiä muistuttavissa pääkonttoreissa maitopomot haluavat silti uskotella farmareille, että tulevaisuus on alalla. Eurooppa tahtoo juottaa maitonsa koko maailmalle. Maitoa viedään ja markkinoidaan voimallisesti maihin, joissa sitä ei tyypillisesti ole kulutettu. Lisäksi EU:n veronmaksajien rahoilla maksettu maito syrjäyttää hintakilpailussa kolmansien maiden paikallisen, ilman tukia tuotetun maidon. Senegalilainen mies kertoo, kuinka viljelijöiden lapset ovat ne, jotka paremman elämän perässä hukkuvat Euroopan rannoille. ELOKUVAN LOPUSSA kuullaan väite, että nurmea syövät luomulehmät eivät ole climate killer – ilmaston tuhoajia. Väitteelle ei tarjota yhtäkään perustelua tai lähdettä, eikä se pidäkään paikkaansa. Oxfordin Food Climate Research Networkin (FCRN) tuoreen Grazed and Confused? -raportin mukaan myytti perustuu lehmille ei-luontaisen viljarehun aiheuttamiin lisääntyviin metaanikaasuihin, joka vältetään nurmiruokinnalla. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan osoita, että nurmilaiduntaminen toimisi paremmin. Massatuotannon edellyttämän eläinmäärän tarvitseman ravinnon tuottaminen heikentää maan kykyä sitoa typpeä, jolloin maaperän päästöt voivat kasvaa valtavasti. Tutkija Pete Smith summaakin raportissa, että vaihtamalla nurmirehulla ruokitun eläimen lihaan tai maitoon ei hillitä ilmastonmuutosta – ainoastaan eläinperäisen ruoan vähentäminen tekee sen. THE MILK SYSTEMIN langaksi nousee kaikki se, mikä on maidontuotannossa mennyt pieleen sitten Andreas Pichlerin omien lehmipoika-aikojen. Elokuvan ansiona on ehdottomasti sen globaali skaala, joka paljastaa kapitalistisen rakenteen ja jossa lähes kaikki häviävät. Rehuna Etelä-Amerikasta tuotavan soijavalkuaisen kylkiäisenä Eurooppaan kulkeutuu valtavasti ravinteita ja typpeä. Nämä epätasaiset ravinnevirrat aiheuttavat tuhoa kummassakin päässä: eläinten ulosteen mukana maahan kulkeutuva typpi muuntuu ilmastoa korventavaksi ilokaasuksi täällä pohjoisessa, ja ravinteikkaan maan etsintä edellyttää uusien metsien raivaamista pelloiksi etelässä. Elokuvan osoittama yhtälö on niin karmea, että Hollanti, jonka maaperä on raskaasti typen rasittama, on uhannut kieltää maidontuotannon.
10 / 2017 • 61 ELÄVÄ KUVA Lehmä on heikoin lenkki Teknouskovainen mitä enemmän, sitä enemmän -näkökulma ei turvaa maailman ihmisten ravinnon saantia, sillä se sivuuttaa kysymykset ruoan ja resurssien omistuksesta. Elokuvan esiin nostaman tutkimuksen mukaan juuri vahva paikallinen tuotanto, jossa tuottaja-kuluttaja-ketjut ovat lyhyitä ja omistukset hajautettu, lisäävät maailman ruokaturvaa. Lyhyet tuotantoketjut ovat ratkaisu myös epäsuhtaisiin ravinnevirtoihin. Teollisuuden sisältä tulevan näkökulman ansio on, että kameran eteen on saatu omassa todellisuudessaan elävät länsimaiset maitomarkkinajohtajat. Silmät innosta leimuten nämä selittävät, kuinka kiinalaisilla markkinoilla kannattaa viljellä käsitystä siitä, että valkoinen terveyseliksiiri tuo mukanaan myös länsimaisia ulkoisia piirteitä, kuten pituuskasvun. ESITETTYJEN ongelmienkaan seurauksena maitotilalla kasvanut Pichler ei etsi dokumentissa vaihtoehtoja itse maidonkulutukselle. Harvardin tutkija kyllä kertoo, että maidonkulutus ei ole lainkaan terveydelle välttämätöntä vaan saattaa jopa vauhdittaa syöpäkasvainten kehitystä. Lisäksi maissa, missä juodaan eniten maitoa, todetaan myös eniten luiden haurastumista. Paradoksaalisesti elokuvan kertojaääni toteaa, että maidontuotannon heikoin lenkki on lehmä. Lehmä kykenee muuntamaan syömänsä rehun energiasta ihmisten käyttöön ainoastaan kolmanneksen ja tuottaa maitolitran vastineeksi kolme litraa sontaa. Elokuva olisikin voinut harpata ulos maitotynnyristä ja tutkia, onko länsimaisten markkinamiesten visioimalle maitoa latkivalle maailmalle vaihtoehtoja. Maailmalla puuhataan kasvavalla volyymilla hankkeita, joissa heikoin lenkki on tiputettu pelistä pois kokonaan. The Milk System esitetään DocPointfestivalilla Helsingissä 29.1.–4.2.2018. Festivaalin jälkeen DocPoint-jatkot Espoon, Helsingin ja Vantaan kulttuuritaloissa ja muissa tapahtumapaikoissa. Dokumentti ei synny kuplassa YHTEISKUNNALLISESTI KESKUSTELEVA dokumenttielokuva on noussut suuren yleisön kiinnostuksen kohteeksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti Docventures-televisiosarja on onnistunut popularisoimaan dokumenttielokuvan lajityyppinä ja käsittelemään vierailevien asiantuntijoiden kanssa yhteiskunnallisesti kiinnostavia ja jopa vaikeita aiheita. Tänä vuonna DocPoint-elokuvafestivaaliakin järjestävä DocPoint ry esittelee uuden osallistavan mallin dokumenttielokuvan tekemiseen. DocPoint IMPACT asettuu luontevasti samoille urille, joilla Docventures on edennyt vuosien aikana. Tällä kertaa asiantuntijoita ei haluta pelkästään kommentoimaan elokuvia vaan myös osallistumaan niiden esiin nostamien ongelmien ratkaisemiseen. TAMMIKUUN 29. PÄIVÄ Helsingin Tiedekulmassa järjestettävässä ensimmäisessä DocPoint IMPACT -päivässä halutaan tuoda yhteen elokuvantekijöitä, yrityksiä, yhdistyksiä, media, tutkijoita, poliittisia päättäjiä ja aktiivisia kansalaisia. Tavoitteena on vahvistaa verkostoja, joiden kautta dokumenttielokuvien tekijät voivat löytää asiantuntijatukea ja uusia näkökulmia projekteihinsa. "Kyse on koulutuksesta sekä asiantuntijaja organisaatioverkostosta, jota I MPACT samalla rakentaa. Haluamme saattaa yhteen dokumenttien tekijät ja sopivimmat mahdolliset asiantuntijat jo elokuvan tuotantovaiheessa”, DocPoint IMPACTin tiedottaja Johanna Siik kommentoi. Vuoden 2017–18 IMPACT-hankkeisiin kuuluu kuusi elokuvaa. Yksi näistä on Mika Rantosen ja Verena Netzerin ohjaama Luonnonlaki / Law of Nature. Kuten vuoden 2018 alussa DocPoint-festivaaleilla esitettävä The Milk System, myös tekeillä oleva elokuva pyrkii nostamaan esiin maatilojen taloudellista ahdinkoa. Voiko maanviljely tuoda tulevaisuudessa leipää pöytään? Tätä kysymystä pohtivat elokuvassa haastateltavat nuoret yhdessä vanhempiensa kanssa. Ehkä pohdintaan liittyvät ne asiantuntijat, jotka tammikuun 29. päivä innostuvat lähtemään projektiin mukaan. ANTTI KURKO KATSO KOKO KAUDEN OHJELMA WWW.UMO.FI UMO Plays Olli Ahvenlahti: Seawinds Kapellimestarina Mikko Hassinen MA 15.1. KLO 19.00 Koko Jazz Club, Helsinki Liput: 18/14 €, Tiketti TI 16.1. KLO 14.00 Kanneltalo, Helsinki Liput: 10/5 €, Lippupiste TAMMIKUU HELMIKUU Lounaskonsertti: UMO – Northern Lights Kapellimestarina Ville Vannemaa TI 23.1. KLO 12.00 Savoy-teatteri, Helsinki Vapaa pääsy! UMO & Nicole Willis: My Name Is Nicole Willis -levynjulkaisukonsertti Kapellimestarina Mikko Hassinen TO 1.2. KLO 19.00 Vuotalo, Helsinki Liput: 28/20 €, Lippupiste PE 2.2. KLO 19.00 Sellosali, Espoo Liput: 28/20 €, Lippupiste LA 3.2. KLO 21.00 Korjaamo, Helsinki Liput: ennakkoon Tiketistä 22€, ovelta 24€ MAALISKUU UMO with Randy Brecker & Mats Holmquist Kapellimestarina Mats Holmquist LA 17.3. KLO 21.00 Musiikkitalo, Helsinki Liput: 42,50/30/15€, Ticketmaster UMO & Värttinä TO 22.3. KLO 19.00 Kapellimestarina Mikko Hassinen Savoy-teatteri, Helsinki Liput: 28/20 €, Lippupiste Maria Ylipää & UMO: Tarinoita joulusta Kapellimestarina Mikko Hassinen Liput: 33/28/17,50 €, S-Etukortilla 29 €, Ticketmaster PE 15.12. KLO 18.00 Temppeliaukion kirkko, Helsinki MA 18.12. KLO 18.00 Kallion kirkko, Helsinki KE 20.12. KLO 18.00 Espoon tuomiokirkko, Espoo JOULUKUU Hinnat on ilmoitettu konserttitietojen yhteydessä seuraavasti: normaalihinta / eläkeläiset / opiskelijat, työttömät ja lapset TAI normaalihinta / eläkeläiset, opiskelijat, työttömät ja lapset. Kaikki hinnat sisältävät palvelumaksut. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. n vuodenvaihteen konserttikalenteri facebook.com/umojazzorchestra @umojazz ja #umojazz lippupalvelu
62 • 10 / 2017 ELOKUVAT Luca Guadagnino CALL ME BY YOUR NAME Ensi-ilta 26.1.2018 Elämä antaa parastaan 17-vuotiaalle Eliolle ( Timothee Chalamet). Hän asuu vanhempiensa kanssa Pohjois-Italiassa vuosisatoja vanhassa villassa, jonka viileissä kirjastohuoneissa isä ( Michael Stuhlberg) tutkii antiikin kulttuurin perintöä ja äiti ( Amira Casar) lukee ja kääntää kirjallisuutta. Poika itse on sivistynyt niin taiteen kuin popmusiikin suhteen. Lemmenasioissa Elio sen sijaan on täysi noviisi. Hän löytää opettajan isänsä uudesta tutkimusassistentista, amerikkalaisesta Oliverista ( Armie Hammer), joka tuo viileän tuulahdukseen aurinkoisiin kesäpäiviin. Luca Guadagnino näytti jo edellisissä elokuvissaan Rakkautta italialaisittain (2009) ja A Bigger Splash (2015) olevansa mestari, mitä tulee esteettisten ja lihallisten ilojen samanaikaiseen kuvaukseen. Sensuelli on myös tämä elokuva ensirakkaudesta, mutta se on myös vilpittömän lämmin. Call Me By Your Name vie sydämen ja kehon tarpeet kauas valkoisten marmoripatsaiden herättämistä mielikuvista, vaikka näennäisesti kahden salskean nuorukaisen suhde rinnastuu kauneuden ihailun pitkään perinteeseen. Elokuva argumentoi, että rakkaus on kaunis, vaikka se ei olekaan ikuinen. Itse asiassa juuri hetkellisyys tekee siitä vielä kauniimman. KAISU TERVONEN Ildikó Enyedi KOSKETUKSISSA Ensi-ilta 29.12. Unkarilaisen Ildikó Enyedin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo oudon ja pohjimmiltaan ahdistavan rakkaustarinan. Endre ( Géza Morcsányi) on avioliitossaan karille ajanut ja elämässään katkeroitunut työnjohtaja, joka työskentelee normien suhteen leväperäisessä teurastamossa. Mária ( Alexandra Borbély) on yksinäinen ja autistisia piirteitä omaava uusi tarkastaja, jonka velvollisuudentuntoinen pikkutarkkuus tuottaa teurastamolla tuskaa. Endre ja Márian välille syntyy henkilökohNick Hamm THE JOURNEY Ensi-ilta 18.12. Nick Hammin ohjaama elokuva rajautuu parin tunnin jaksoon. Käynnissä ovat rauhanneuvottelut Pohjois-Irlannin väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Vuosi on 2006 ja paikka Skotlanti. Britannian pääministeri Tony Blair toimii välittäjänä. Neuvottelujen pääpukarit, protestanttinen unionistijohtaja Ian Paisley ja IRA:n poliittista siipeä Sinn Féinia edustava Martin McGuinnes, kohtaavat ensi kerran istuessaan samaan autoon. He ottavat matkalla yhteen ja saavat mutkien jälkeen egonsa soviteltua yhteisen rauhansopimuksen taakse. Timothy Spall on vaikuttava Ian Paisleyn ikivihaa pursuvan konservatiivin ja uskonnollisen tainen side, kun he huomaavat näkevänsä öisin samaa unta. Jännite kahden erilaista arkirealismia elävän henkilön ja heitä yhdistävän maagisen unimaailman välillä luo elokuvaan vahvan omintakeisen tunnelman. Itsekkään ja empatiakyvyltään rajoittuneen vanhemman miehen ja haavoittuvan nuoren naisen suhteessa voi nähdä viittauksia suurpiirteisten yhteiskunnallisten käytäntöjen ja viattoman oikeamielisyyden välillä. Parisuhdekuvauksena elokuva kuitenkin vaikuttaa enemmän oikeuttavan kuin kyseenalaistavan suhteen pohjimmaista epätasapainoa. TUOMAS RANTANEN fanaatikon roolissa. Hyvin pärjää myös Colm Meaney lähtökohtaisesti sovinnollisempana mutta samalla omaa marttyyrikehäänsä rakentavana entisenä IRA-militanttina. Pääosin fiktiivinen juoni on monella tapaa epäuskottava, ja siihen rakennettu aikaikkuna falskaa. Historiallisen taustansa kannalta kiinnostavaa elokuvaa voi moittia siitäkin, että se pelkistää monimutkaisen ja kansainvälisen poliittisen prosessin vain kahden dramatisoidun hahmon tahtojen taistoksi. Tiettyä hilpeyttä suomalaisissa katsojissa saattaa herättää Matti Vanhasen vaalivideota muistuttavat välikuvat maaseutumaisemien keskellä tien vasenta puolta ajavasta mustasta autosta. TUOMAS RANTANEN Kosketuksissa 29.12. Joe Wright SYNKIN HETKI Ensi-ilta 19.1.2018 Sir Winston Churchill (1874–1965) toimi Britannian pääministerinä vuosina 1940–1945 ja 1951–1955. Ammattisotilaana siirtomaasotiin osallistunut aristokraattinen kolonialisti ja kovaa oikeistolaista sisäpolitiikkaa ajanut parlamentaarikko oli myös kirjallisuuden Nobelilla palkittu tyyliniekka. Joe Wrightin elokuva keskittyy siihen historialliseen hetkeen, jossa oman konservatiivipuolueensakin vieroksuma Churchill nousee Hitlerin suhteen liian myöntyväisenä pidetyn Neville Chamberlainin tilalle pääministeriksi. Poliittinen pelivara on ahdas: Länsi-Eurooppaan vyöryvä natsi-Saksa on saartanut yli 300?000 brittiä Dunkerquehen samalla, kun kansallinen puolustuskyky ja -tahto ovat epävakaassa tilassa. Gary Oldman saa oivasti tuntumaa Churchillin rymistelevän määrätietoisuuden takana lymyäviin epäröinnin hetkiin ja alkoholismiin. Vaikeiden päätösten tekemiseen liittyvää yksinäisyyttä vahvistetaan myös onnistuneilla kuvallisilla ratkaisuilla. Heikoimmillaan elokuva on keinotekoisessa kohtauksessa, jossa Churchill hakee tukea metromatkalla kohtaamiltaan tavallisilta kansalaisilta. Siitä kuultaa läpi laskelmoitu pyrkimys tarjota isänmaallisuutta ja myyttistä johtajuutta juuri nyt eurooppalaisen identiteettinsä kanssa horjuville englantilaisille. TUOMAS RANTANEN Synkin hetki 19.1. Call Me by Your Name 26.1. KOONNUT TUOMAS RANTANEN Tiistaisin Yle TV1 (Areena 30 päivää): Huuto syvyydestä (Tanska 2017) Vallan linnakkeen luojana tunnetun Adam Pricen uudessa tv-sarjassa kärvistellään poliittisen idealismin ja toimittajaetiikan sijaan uskonnollisuuden ja papin työmoraalin parissa. Niitä horjuttavat pappisperheen miespuolisten jäsenten maallisiin kunnianhimoihin ja luonteiden heikkouksiin liittyvät käänteet. Tanskalaisittainkin korkeatasoisesta draamasta voi löytää myös vaikutteita Ingmar Berg manin uskonkriisiä kuvaavista elokuvista ja jopa Giovanni Guareschin Isä Camillosta. 14.12. Yle Teema & Fem: Matteuksen evankeliumi (Italia 1964) Epämääräisissä olosuhteissa murhattu Pier Paolo Pasolini (1922–1975) oli vasemmistolainen ohjaaja, toimittaja ja intellektuelli, jonka persoonallisissa elokuvissa leimallista on myös poliittinen ja seksuaalinen vinous. Hänen Matteuksen evankeliumi -sovituksensa runollisuus, karu esteettisyys ja sisäinen palo tekevät siitä Raamattu-elokuvien ylittämätön klassikon. 26.12. TV5: E.T. – The Extra-Terrestrial (USA 1982) Steven Spielbergin neljä Oscaria saaneessa imelän opettavaisessa mutta samalla yhteisömoraalimme ytimessä elävään aitoon lähimmäisenrakkauteen pohjautuvassa klassikkoelokuvassa Elliot-poika piilottaa paperittoman maahantulijan, jota viranomaiset ja ennakkoluuloiset ihmiset yrittävät ajaa tiehensä tai käyttää hyväksi. 27.12. Yle Teema & Fem: Isäni Toni Erdmann (Saksa 2016) Maren Aden absurdi, epäsovinnainen ja muodoltaan hämmentävä näennäiskomedia kertoo käytännön piloja harrastavasta musiikinopettaja Winfriedistä ja tämän yrityskonsultin uraa Bukarestissa tekevästä tyttärestä Ineksestä. Psykologisesti älykäs elokuva on pohjimmiltaan kuvaus siitä, miten Ineksen väärille odotuksille rakennetun elämän kriisiytyminen ratkeaa hänen päästäessään sisäisen narrinsa valloilleen. Netflix: She’s Gotta Have it (USA 2017) Spike Lee on tehnyt samannimiseen debyyttielokuvaansa (1986) nojaavan, omintakeisesti rytmitetyn ja feministisesti virittyneen televisiosarjan, jonka päähenkilönä on kolmen miehen suhderulettia pyörittävä itsellinen ja valloittava brooklyniläinen kuvataiteilija Nola Darling. Ohjaajan oman 40 Acres And A Mule -yhtiön pääkonttorin ympäristöön Fort Greenen kaupunginosaan sijoittuvassa sarjassa on myös tiedostava näkökulma New Yorkin entisten työväen asuntoalueiden keskiluokkaistumiseen. Voiman TV-tärpit
brittiä Dunkerquehen samalla, kun kansallinen puolustuskyky ja -tahto ovat epävakaassa tilassa. Gary Oldman saa oivasti tuntumaa Churchillin rymistelevän määrätietoisuuden takana lymyäviin epäröinnin hetkiin ja alkoholismiin. Vaikeiden päätösten tekemiseen liittyvää yksinäisyyttä vahvistetaan myös onnistuneilla kuvallisilla ratkaisuilla. Heikoimmillaan elokuva on keinotekoisessa kohtauksessa, jossa Churchill hakee tukea metromatkalla kohtaamiltaan tavallisilta kansalaisilta. Siitä kuultaa läpi laskelmoitu pyrkimys tarjota isänmaallisuutta ja myyttistä johtajuutta juuri nyt eurooppalaisen identiteettinsä kanssa horjuville englantilaisille. TUOMAS RANTANEN Taiteilijat: A.N.ON, Hanna Arvela, Tom Lönnqvist, Outi Neuvonen, Kikka Rytkönen ja Hodhayfa Salih Avoinna Open ti–to 12–17.30 Tue–Thu 12–5.30 pm pe–su 11.30–16 Fri–Sun 11.30–4 pm Suljettu Closed 31.12., 1.1. ja 6.1 31.12., 1.1. and 6.1 Burgh eld AWE-ydinasete htaan blokkaus, 2.3.2015. Valokuva, Outi Neuvonen Demilitarisoit u galaksi Demilitarised Galaxy 28.12.2017–21 .1.2018 Ju lis te : O tt o Sa nt al a Galleria Rantakasarmi Suomenlinna C 1, 00190 Helsinki
hyvää joulua? Suomen kokoisessa maassa pitäisi olla 13 valtion rahoittamaa seksuaalirikosten uhrien tukikeskusta. Nyt niitä on vain yksi. anna joululahja, jolla vaikutat! lahjoita 10€, lähetä viesti aMNESTy numeroon 16499. hyvää joulua? Suomen kokoisessa maassa pitäisi olla 13 valtion rahoittamaa seksuaalirikosten uhrien tukikeskusta. Nyt niitä on vain yksi. anna joululahja, jolla vaikutat! lahjoita 10€, lähetä viesti aMNESTy numeroon 16499.