• Oike us omaan Oike us omaan Litku Klem ent in HELMIKUU ?1/2022 | VOIMA.FI TEEMA: MEDIAKASVATUS Kirjailija JOHANNA VEHKOO Oikeus ja kohtuus
  • JANNE REINIKAINEN – PETRI MANNINEN IKUINEN PALUU KANTAESITYS OMAPOHJASSA SUOMEN KANTAESITYKSET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ CARYL CHURCHILL SANANTUOJA Kaksi näytelmää: Surma ja Sanantuoja KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ RED NOSE COMPANY FEAT. AVANTI! ALEKSIS KIVI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ OFELIAKLUBI SOFA & VERONA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA JOHANN WOLFGANG VON GOETHE FAUST Maailma on sijoiltaan. WILLIAM SHAKESPEARE PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER ON THE VALLILA STAGE ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA. LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ
  • Harlem Shuffle COLSON WHITEHEAD Pulitzer-palkitun kirjailijan häikäisevän nerokas romaani 1960-luvun Harlemista on todellinen lukunautinto. OTAVA Rakkaudetonta maailmaa vastaan SUSAN ABULHAWA Raivokas ja raastava tarina palestiinalaisnaisesta, joka ei suostu uhriksi. LIKE Kielletty päiväkirja ALBA DE CÉSPEDES Feministinen kulttiromaani italialaisen perheen äidin salaisista ajatuksista on yhä häkellyttävän ajankohtainen. Vuonna 1956 suomennettu teos valloittaa nyt uusia lukijasukupolvia. OTAVA Laaturomaaneja maailmalta ”Paras elossa oleva amerikkalainen kirjailija.” – Chicago Tribune ”Mestarillisesti kirjoitettu romaani, joka on mahdotonta jättää kesken.” – CNN.com Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . 27 95 27 95 27 95 JANNE REINIKAINEN – PETRI MANNINEN IKUINEN PALUU KANTAESITYS OMAPOHJASSA SUOMEN KANTAESITYKSET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ CARYL CHURCHILL SANANTUOJA Kaksi näytelmää: Surma ja Sanantuoja KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ RED NOSE COMPANY FEAT. AVANTI! ALEKSIS KIVI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ OFELIAKLUBI SOFA & VERONA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA JOHANN WOLFGANG VON GOETHE FAUST Maailma on sijoiltaan. WILLIAM SHAKESPEARE PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER ON THE VALLILA STAGE ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA. LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Helsingin Kaisaniemessä elää Rosebud Sivullinen. Vanhanaikainen erittäin suuren valikoiman kirjakauppa. 1 300 neliön kirjahuone, jossa ylväästi leijuu sana. Sulassa sovussa tuoksuvat vanhan paperin pöly ja tuore painoväri. Kirjallinen tila, jossa huomista rakennetaan nyt. Kaksi hyllykilometriä uusia helmiä ja ajattomia klassikoita. Ohjelmaa vuoden jokaiselle päivälle. Sanan, kuvan ja äänen kauneutta. Julistusta, kriittistä sanomaa ja tieteellistä faktaa. Rosebud Mini Asematunnelissa * Mariankadun kirjakauppa * Tiedekulma yliopistolla * Kuopion Rosebud Kauppahallissa * nettikauppa rosebud.fi Kaisaniemenkatu 5 Kaisa-talo Helsinki
  • Käytännön tekoja ruokahävikin vähentämiseksi Hävikkiruokakauppa WeFoodin löydät Redin K1-kerroksesta. Olemme auki viikon jokaisena päivänä. Kiinnostaisiko sinua vapaaehtoistyö WeFoodissa? Lue lisää: wefood.fi Olet tervetullut. Mitä ikinä Kaapelitehtaalta etsitkään, henkilökuntamme auttaa sinua. kaapelitehdas.fi
  • AJANKOHTAISTA KESKUSTELUA TAITEESTA JA MAAILMASTA Taidepiste on Taideyliopiston kaikille avoin ja maksuton tapahtumasarja, jossa syvennytään ilmiöihin taiteen ja keskustelun kautta. Seuraavaksi Taidepisteessä: 15.2. KAUNEUS – ONKO ESTEETTISYYS ENÄÄ KIINNOSTAVAA? 17.3. TSERNOBYL SUKUPOLVIKOKEMUKSENA – MIKÄ ON TAITEEN ROOLI JAETUSSA MUISTISSA? Tapahtumat Taideyliopistolla ja Youtubessa. Lue lisää kevään ohjelmasta: uniarts.fi/taidepiste Käytännön tekoja ruokahävikin vähentämiseksi Hävikkiruokakauppa WeFoodin löydät Redin K1-kerroksesta. Olemme auki viikon jokaisena päivänä. Kiinnostaisiko sinua vapaaehtoistyö WeFoodissa? Lue lisää: wefood.fi Olet tervetullut. Mitä ikinä Kaapelitehtaalta etsitkään, henkilökuntamme auttaa sinua. kaapelitehdas.fi ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
  • HEL MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS TAIDEKIRJA SCIFIN MAAILMASTA TÄSSÄ OLEN – PÄIVITTÄISIÄ HENGELLISIÄ HARJOITUKSIA ”Missä olet, kun et ole itsesi luona”, kysyi keskiajan rukoilija. Sitä kysyy myös uusi kristillinen meditaatiomateriaali. Kalevi Virtasen ja Pekka Y. Hil tusen Tässä olen -harjoitukset perustuvat ihmettelyyn ja eläytyvään lukutapaan. Raamattusitaatit ovat Piplia seuran UT2020suo men nok sesta. Lue veloituksetta: Raamattu.fi/tassaolen ja Piplia-sovellus TOTAALINEN POLIISIVALTIO LUX Karla Malmin ravisteleva esikoisromaani kertoo tyttöjen välisestä rakkaudesta ja 2000-luvun Kalliosta. Iiris aloittaa opinnot Kallion lukiossa ja tapaa Ässän, jolla on yksiö Piritorin laidalla ja rotsin selässä teksti PISSIS PUNX. Suhde vetää Iiriksen maailmaan, jota leimaavat sekoi lu ja miesten katseet. Lux on vetävä tarina nuoruuden huumasta ja ensirakkaudesta. Samalla se on tarkkanäköinen kuvaus luokkaeroista, turvaverkkojen läpi pudonneesta tytöstä ja näkymättömiin jäävästä hyväksikäytöstä. www.like.fi AFGANISTANIN SOTA – PENTAGONIN SALAISET PAPERIT Yhdysvaltain hallinnon salaisiin arkistodokumentteihin perustuva Craig Whitlockin paljastuskirja Afganistanin sodan taustoista on tutkivan journalismin huippusuoritus. Se käy läpi kolmen presidentin ja 20 vuoden ajanjakson, jonka aikana Yhdysvallat jumittui historiansa pisimpään sotaan. ”Upea esitys valheille rakennetusta sodasta. Kirja kertoo epäonnistumisista ja niistä valehtelemisesta sekä siitä, kuinka tämä johti yhä pahempiin epäonnistumisiin 20 vuoden ajan.” – The Guardian www.docendo.fi leimaavat sekoi lu ja miesten katseet. vetävä tarina nuoruuden huumasta ja ensirakkaudesta. Samalla UNI JA UNETTOMUUS Miksi nukkumisesta on tullut niin vaikeaa? Unettomalle satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta aina niistä ei löydy apua. Aivotutkija ja tunnettu uneton päättivät kirjoittaa uudenlaisen kirjan nukkumisesta ja ottaa mukaan myös nuoremman sukupolven äänen. Olemme erilaisia nukkujia persoonallisten tekijöiden vuoksi, mutta uneen vaikuttavat myös monet yhteiskunnalliset päätökset, kuten työajat. Leeni Peltosen ja Minna Huotilaisen kirjassa on uusinta tutkimustietoa unen fysiologiasta ja psyko logiasta. www.otava.fi keaa? Unettomalle satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta aina niistä ei löydy apua. Aivotutkija ja tunnettu uneton päättivät kirjoittaa uudenlaisen kirjan nukkumisesta ja ottaa mukaan myös nuoremman sukupolArt Odyssey 2021 -näyttelyyn liittyvä saman niminen julkaisu ei esittele pelkästään näyttelyn teoksia ja taiteilijoita, vaan valottaa tieteisfiktion teemoja paljon laajemmin. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden legenda Jeff VanderMeer, Anni Kuu Nupponen, Petri Eskelinen sekä Tähtivaeltaja-blogin asiantuntijat Jukka Halme ja Aleksi Kuutio. Kirjan upeat kuvat ovat valo kuvaaja Arttu Kokkosen. Tekstit ovat suomeksi ja englanniksi. Klikkaa ostoksille kauppa.serlachius.fi Xinjiangin uiguurit elävät jatkuvan tarkkailun alla. Pieninkin epäily voi johtaa vangitsemiseen, ja Kiinan valtion tavoitteena vaikuttaa olevan pyyhkiä pois kokonaisen kansan identiteetti. Ilmiantajien ja digitaalisen valvonnan ohella tekoälyt analysoivat jatkuvasti, kuka on mahdollinen uhka. Pitkään Aasiassa asuneen tutkivan journalistin Geoffrey Cainin teos vie hyytävälle tutkimusmatkalle todelliseen orwellilaiseen painajaiseen. www.atena.fi Art Odyssey 2021 Art Odyssey 2021 -näyttelyyn liitty-näyttelyyn liitty-näyttelyyn liittyvä saman niminen vä saman niminen julkaisu ei esittele julkaisu ei esittele julkaisu ei esittele min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden Xinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit elävät jatkuvan tarkkailun vät jatkuvan tarkkailun alla. Pieninkin epäily voi alla. Pieninkin epäily voi alla. Pieninkin epäily voi johtaa vangitsemiseen, johtaa vangitsemiseen, johtaa vangitsemiseen, ja Kiinan valtion tavoitja Kiinan valtion tavoitJYRKI KASVIN KOLME ELÄMÄÄ Jyrki Kasvin omaelämä kerta kertoo hänen kolmesta elämästään pelijournalistina, tutkijana ja poliitikkona. Se kertoo arjesta syövän kanssa, luopumisesta, elämänilosta ja hyvästä hoidosta. Se kertoo ihmisten hyvyydestä, jonka ansiosta hän ehti kirjoittaa tämän kirjan. ”Olen investoinut näitä päiviä, iltoja ja vähän öitäkin muistelmien kirjoittamiseen, että nämä muistot eivät katoaisi kuin kyyneleet sateeseen.” – Jyrki Kasvi www.docendo.fi Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 25 euroa. VOIMA-PAITA Tilaukset: tilaukset@voima.fi
  • 46 10 Meri-Maija Näykki Timo Harakka 44 t.A.T.u. TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA JOURNALISMIN SUURIN UHKA 15 40 MEEMIT! 1 / 2021 • 8 7.2.–6.3.2022 ”JOURNALISTI ON VASTUUSSA ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu”, alkavat Journalistin ohjeet, ammattikunnan yhteiset pelisäännöt. Alan itsesääntelyn tueksi Julkisen sanan neuvoston (JSN) perustamisvuonna 1968 luodut Journalistin ohjeet kiteyttävät alalla laajasti jaetun ammattietiikan. Ohjeet tunnettiin vuoteen 1992 asti Lehtimiehen ohjeina, mutta sisältö on ollut samansuuntainen yli puoli vuosisataa. Ihmisillä on oikeus tietää, kuka käyttää valtaa ja miten. Ytimeltään journalismissa on kyse yhteiskunnallisen vallankäytön valvonnasta ja toki myös sivistyksestä. Journalismi on instituutiona itsekin merkittävä vallankäyttäjä, joskin sen valta onkin muun muassa somen myötä kaventunut. Enää journalistit eivät toimi portinvartijoina sille, millaisia sisältöjä pääsee julkisuuteen. Paradoksaalisesti tällä on ollut sekä demokratiaa lisääviä että vähentäviä vaikutuksia. Perinteisen käsityksen mukaan journalismi on tiedonvälitystä. On se yhä sitäkin, mutta journalismin piirissä määritellään myös, mikä on yhteiskunnassa järkevää, tarpeellista ja välttämätöntä. Mikä on ongelma ja mitkä ovat ratkaisuvaihtoehdot, kuka on uskottava ja kenen sana painaa. Nämä arvotukset tulevat yhä useammin journalismin kentän ulkopuolelta – kuten etujärjestöiltä, poliitikoilta ja somevaikuttajilta – mutta journalismin piirissä kuitenkin piirretään raamit julkiselle keskustelulle. Agendavalta lipuu ulos toimituksista, mutta on jotain jäänyt sisäpuolellekin. TOIMITUKSISSA VOIDA AN kaiketi yhä päättää esimerkiksi, kehystetäänkö kaikki talouskasvun ideologialla vai pitäisikö jossain vaiheessa alkaa ottaa tosissaan se seikka, että maailmanlaajuisesti ja ulkoisvaikutukset huomioiden kasvua ei voida irtikytkeä päästöistä. Tämä tarkoittaa merkittävää muutosta siihen, mitkä asiaintilat journalismissa esitetään ongelmina ja mitkä tavoiteltavina. Suurelle yleisölle toimittaja rinnastuu usein jonkinlaiseen mielipidevaikuttajaan. Yksikään toimittaja ei toden totta ole täydellisen riippumaton ja puolueeton jumalyksilö eikä näin voi – eikä mielestäni edes kuulu – ollakaan, mutta uskallan väittää, että suurin osa ammattikunnasta on syvästi sitoutunut Journalistin ohjeisiin. Siihen, että ihmisillä on oikeus tietää. Maailmalla sitoutumisen tasosta kertoo jotain se, että monet toimittajat tekevät työtään henkensä uhallakin. Joka vuosi diktatuureissa ja sotaalueilla tapetaan viitisenkymmentä toimittajaa ja tälläkin hetkellä vankiloissa istuu viitisensataa. Voima on JSN:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton Kultin jäsenyyden kautta ja sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita. Ne ovat hyvä tukiranka, mutta eivät yksinään riitä. Laadukkaan journalismin tekemiseen tarvitaan paitsi rahaa, aikaa ja ammattitaitoa, myös näkemystä, kokemusta ja sivistystä. Viime kädessä kaikki lepää yksilöiden ja työyhteisöjen ammattiylpeyden varassa. Tämä vuoden ensimmäinen Voima on mediakasvatuksen teemanumero. Tässä lehdessä muun muassa tarkastellaan journalismia kyberneettisenä koneistona, käydään läpi Johanna Vehkoon oikeusjutun merkitys sananvapaudelle Suomessa ja kartoitetaan suurimpia uhkia journalismille. EMILIA KUKKALA Oikeus saada tietää VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Kukkala 050 594 1499 | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafikko Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Matti Ikonen, Ninni Kairisalo, Antti Kurko, Nauska, Pinja Nikki, Hanna Niittymäki, Tuomas Rantanen, Silja Seppälä, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Aleksandra Aksenova, Elisa Helenius, Mika Pekkola, Pontus Purokuru, Kai Talvinen, Kaisu Tervonen, Ari Turunen, Janne Siironen, Kyösti Salokorpi, Anni Vihervirta & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 1 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus 13 Tämän lehden liitelehtenä on mediakasvatuksen tiedotuslehti Mediaattori, joka esittelee ajankohtaisia mediakasvatuksen materiaaleja ja projektekja. Sen päätoimittajana toimii Hanna Niittymäki. HEL MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS TAIDEKIRJA SCIFIN MAAILMASTA TÄSSÄ OLEN – PÄIVITTÄISIÄ HENGELLISIÄ HARJOITUKSIA ”Missä olet, kun et ole itsesi luona”, kysyi keskiajan rukoilija. Sitä kysyy myös uusi kristillinen meditaatiomateriaali. Kalevi Virtasen ja Pekka Y. Hil tusen Tässä olen -harjoitukset perustuvat ihmettelyyn ja eläytyvään lukutapaan. Raamattusitaatit ovat Piplia seuran UT2020suo men nok sesta. Lue veloituksetta: Raamattu.fi/tassaolen ja Piplia-sovellus TOTAALINEN POLIISIVALTIO LUX Karla Malmin ravisteleva esikoisromaani kertoo tyttöjen välisestä rakkaudesta ja 2000-luvun Kalliosta. Iiris aloittaa opinnot Kallion lukiossa ja tapaa Ässän, jolla on yksiö Piritorin laidalla ja rotsin selässä teksti PISSIS PUNX. Suhde vetää Iiriksen maailmaan, jota leimaavat sekoi lu ja miesten katseet. Lux on vetävä tarina nuoruuden huumasta ja ensirakkaudesta. Samalla se on tarkkanäköinen kuvaus luokkaeroista, turvaverkkojen läpi pudonneesta tytöstä ja näkymättömiin jäävästä hyväksikäytöstä. www.like.fi AFGANISTANIN SOTA – PENTAGONIN SALAISET PAPERIT Yhdysvaltain hallinnon salaisiin arkistodokumentteihin perustuva Craig Whitlockin paljastuskirja Afganistanin sodan taustoista on tutkivan journalismin huippusuoritus. Se käy läpi kolmen presidentin ja 20 vuoden ajanjakson, jonka aikana Yhdysvallat jumittui historiansa pisimpään sotaan. ”Upea esitys valheille rakennetusta sodasta. Kirja kertoo epäonnistumisista ja niistä valehtelemisesta sekä siitä, kuinka tämä johti yhä pahempiin epäonnistumisiin 20 vuoden ajan.” – The Guardian www.docendo.fi leimaavat sekoi lu ja miesten katseet. vetävä tarina nuoruuden huumasta ja ensirakkaudesta. Samalla UNI JA UNETTOMUUS Miksi nukkumisesta on tullut niin vaikeaa? Unettomalle satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta aina niistä ei löydy apua. Aivotutkija ja tunnettu uneton päättivät kirjoittaa uudenlaisen kirjan nukkumisesta ja ottaa mukaan myös nuoremman sukupolven äänen. Olemme erilaisia nukkujia persoonallisten tekijöiden vuoksi, mutta uneen vaikuttavat myös monet yhteiskunnalliset päätökset, kuten työajat. Leeni Peltosen ja Minna Huotilaisen kirjassa on uusinta tutkimustietoa unen fysiologiasta ja psyko logiasta. www.otava.fi keaa? Unettomalle satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta aina niistä ei löydy apua. Aivotutkija ja tunnettu uneton päättivät kirjoittaa uudenlaisen kirjan nukkumisesta ja ottaa mukaan myös nuoremman sukupolArt Odyssey 2021 -näyttelyyn liittyvä saman niminen julkaisu ei esittele pelkästään näyttelyn teoksia ja taiteilijoita, vaan valottaa tieteisfiktion teemoja paljon laajemmin. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden legenda Jeff VanderMeer, Anni Kuu Nupponen, Petri Eskelinen sekä Tähtivaeltaja-blogin asiantuntijat Jukka Halme ja Aleksi Kuutio. Kirjan upeat kuvat ovat valo kuvaaja Arttu Kokkosen. Tekstit ovat suomeksi ja englanniksi. Klikkaa ostoksille kauppa.serlachius.fi Xinjiangin uiguurit elävät jatkuvan tarkkailun alla. Pieninkin epäily voi johtaa vangitsemiseen, ja Kiinan valtion tavoitteena vaikuttaa olevan pyyhkiä pois kokonaisen kansan identiteetti. Ilmiantajien ja digitaalisen valvonnan ohella tekoälyt analysoivat jatkuvasti, kuka on mahdollinen uhka. Pitkään Aasiassa asuneen tutkivan journalistin Geoffrey Cainin teos vie hyytävälle tutkimusmatkalle todelliseen orwellilaiseen painajaiseen. www.atena.fi Art Odyssey 2021 Art Odyssey 2021 -näyttelyyn liitty-näyttelyyn liitty-näyttelyyn liittyvä saman niminen vä saman niminen julkaisu ei esittele julkaisu ei esittele julkaisu ei esittele min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden Xinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit elävät jatkuvan tarkkailun vät jatkuvan tarkkailun alla. Pieninkin epäily voi alla. Pieninkin epäily voi alla. Pieninkin epäily voi johtaa vangitsemiseen, johtaa vangitsemiseen, johtaa vangitsemiseen, ja Kiinan valtion tavoitja Kiinan valtion tavoitJYRKI KASVIN KOLME ELÄMÄÄ Jyrki Kasvin omaelämä kerta kertoo hänen kolmesta elämästään pelijournalistina, tutkijana ja poliitikkona. Se kertoo arjesta syövän kanssa, luopumisesta, elämänilosta ja hyvästä hoidosta. Se kertoo ihmisten hyvyydestä, jonka ansiosta hän ehti kirjoittaa tämän kirjan. ”Olen investoinut näitä päiviä, iltoja ja vähän öitäkin muistelmien kirjoittamiseen, että nämä muistot eivät katoaisi kuin kyyneleet sateeseen.” – Jyrki Kasvi www.docendo.fi Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 25 euroa. VOIMA-PAITA Tilaukset: tilaukset@voima.fi
  • 8 • 1 / 2022 Mikä tekee journalismista luotettavaa? Mielipide JONATHAN DUNYIN, 26, Mikkeli ”En lue lehtiä. Joskus luen puhelimella uutisia, mutta en tiedä, ovatko ne luotettavia.” NIINA-MAIJA SIMONEN, 25, Espoo ”Osittain perinteet, vanhat ja vakaat mediat kuten YLE. Muuten, että tekstistä ei paista jokin asenne.” ELISA TUOMINEN, 73, Helsinki ”Miten sitä vain luottaa? Lukija voi perehtyä toimittajiin. Luotan tiettyihin lehtiin kuten Helsingin Sanomiin, vaikka onko sekään aina oikeudenmukainen.” VILLE KAARNIOJA, 19, Mikkeli ”Varmaan se, että uutiset ovat yleisiä.” MERJA HUOVINEN, 61, Utajärvi ”Jos perustuvat faktoihin.” TEKSTI JA KUVA SILJA SEPPÄLÄ TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Julkisessa keskustelussa paheksutaan huumeiden käyttäjiä ja yrityksiä ratkaista heidän ongelmiaan. Kuitenkin esimerkiksi huumeiden käyttöhuoneista on hyviä kokemuksia ympäri maailmaa. Ne voivat pelastaa ihmishenkiä. Huumeiden käyttö huoneet vähentävät haittoja T ERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitos julkaisi 31. tammikuuta mallin, jossa se ehdottaa Suomeen määräaikaista erillislakia huumeiden käyttöhuoneiden puolesta. Huumeiden käyttö on lisääntynyt Suomessa koko 2000-luvun ajan. ”Olisihan se kiva, ettei tarvitsisi mennä piikittämään vihreisiin vessoihin, sisäpihalle tai puistoon”, Helsingissä sijaitsevan päiväkeskus Illusian kävijä Satu toteaa. Huumeiden käyttöhuoneet eli valvotut pistotilat kehitettiin aikoinaan hillitsemään HI-viruksen ja AIDSin leviämistä ja ehkäisemään yliannostuksia. Nykyään Euroopassa on 90 huumeiden käyttöhuonetta kahdeksassa eri maassa. Kansainvälinen tutkimus osoittaa käyttöhuoneilla olevan hyviä vaikutuksia. Käyttöhuoneissa tavoitetaan yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet huumeidenkäyttäjät, lisätään turvallista pistämistä ja vähennetään terveyshaittoja, kuten C-hepatiitin ja HI-viruksen leviämistä, yliannostuskuolemia sekä infektioita. Maailmalla käyttöhuoneissa hyödynnetään usein moniammatillisia yhteistyötä esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityön ammattilaisten ja lääkärien välillä. Stigma on yhä vahva ”Sosiaalija terveyspolitiikassa on välillä vahvasti voimassa käsitys, että kuntoutus on hyödyllistä ainoastaan, jos kuntoutettavasta saadaan kunnollinen veronmaksaja. Inhimillinen näkökulma unohtuu. Vaikka todellisuudessa on valtava muutos, jos suonensisäisten huumeiden käyttäjästä saadaan esimerkiksi nenän kautta nuuskaava huumeiden käyttäjä”, sanoo A-klinikan toimitusjohtaja Kaarlo Simojoki. ”Muutos on myös kansantaloudellisesti perusteltavissa. Esimerkiksi yliannostuksesta johtuva tehohoito sairaalassa tulee yhteiskunnalle aika kalliiksi.” Kunnasta ja kaupungista riippuu, paljonko rahaa käytetään päihdepalveluihin. Päihdeongelmaiset ovat niin stigmatisoitu ihmisryhmä, ettei monen kunnan prioriteettina ole käyttää rahaa heidän kuntoutukseensa. Hankintatyön toteuttaminen on ollut vaikeaa koko Suomessa, ja fokus on ollut yleensä hoidon kustannusten minimoimisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelut ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja kaikille samanlaisia, eikä yksilöllisiä hoitosuhteita ole. Syyt käyttää päihteitä ja käyttäjien elämäntilanteet ovat kuitenkin moninaisia, eikä samanlainen hoito sovi kaikille. Tietämätöntä paheksuntaa Käyttöhuoneita on paheksuttu tai jopa pelätty, koska niiden myötä luullaan huumeiden käyttö muuttuvan hyväksyttäväksi. Käyttöhuoneiden avulla pyritään kuitenkin ratkaisemaan valtavan suuri ja huolestuttava yhteiskunnallinen ongelma. Jotkut pelkäävät rikollisuuden ja huumekaupan kasvavan käyttöhuoneiden lähialuella. Sen takia niiden käyttöönotto tulisi olla tarkkaan suunniteltu ja kohdennettu prosessi, jossa tehtäisiin tiivistä työtä esimerkiksi naapuruston ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Juridisesta näkökulmasta katsottuna käyttöhuonetoiminnan aloittaminen vaatisi lainsäädännön muutoksen. Huumeiden käyttö ja hallussapito ovat Suomessa vastoin lakia. Henkilökunnan vastuun määritteleminen on myös hankalaa, jos esimerkiksi käyttöhuoneessa tapahtuu kuolemantapaus. Huumekeskustelu on osa keskustelua siitä, kuinka arvokasta hoiva on, ja miten se asettuu osaksi talouden kokonaisuutta. THL:n julkaisema käyttöhuone-ehdotus on vahva viesti uudelle perheja peruspalveluministeri Aki Lindénille (sd). Lainsäädännön aloittaminen vaatii poliittista painetta ja julkista keskustelua huumeidenkäyttäjien ihmisoikeuksien puolesta. ON VALTAVA MUUTOS, JOS SUONEN­ SISÄISTEN HUUMEIDEN KÄYTTÄJÄSTÄ SAADAAN NENÄN KAUTTA NUUSKAAVA HUUMEIDEN KÄYTTÄJÄ.
  • 1 / 2022 • 9 TEKSTI JULIUS HALME Kaupankäynti siirtokuntien kanssa tarkasteluun L AKI KIELTÄISI tuotteiden maahantuonnin Palestiinan ja Syyrian alueilla sijaitsevien Israelin laittomien siirtokuntien alueilta. Se koskisi myös muita alueita, joiden miehityksen yhteydessä rikotaan vakavasti kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Kansanedustaja Veronika Honkasalon (vas.) alullepanema lakialoite keräsi 35 allekirjoitusta kansanedustajilta. Allekirjoittaneita oli vasemmistoliitosta, SDP:stä, vihreistä ja RKP:sta. Aloitteen tarkoitus on lopettaa Israe lin laittomien siirtokuntien tukeminen. Lakialoite luovutetaan eduskunnalle helmikuussa. Laki ei nimeäisi määritelmän täyttäviä alueita, vaan ne säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella lain edellytysten mukaisesti. Tällaisia alueita olisivat mahdollisesti Länsi-Sahara ja Krimin niemimaa. Maahantuontikieltoa valvoisi tulli. Kiellon rikkomisesta rangaistaisiin rikoslain salakuljetusta, lievää salakuljetusta, laittomaan tuontitavaraan ryhtymistä ja lievää laittomaan tuontitavaraan ryhtymistä koskevien säännösten mukaan. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn tuoreessa raportissa todetaan, että Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamat sortotoimet täyttävät apartheidin tunnusmerkistön. Kaupankäynti laittomien siirtokuntien kanssa on Geneven sopimuksen vastaista. Amnesty on todennut, että tuonti siirtokunnista on laitonta, koska se tukee laitonta toimintaa, ihmisoikeusjärjestö on vaatinut kieltämään tuonnin. TEKSTI JULIUS HALME KUVA KAI TALVINEN Kolonialismi vääristää tiedettä Uuden tutkimuksen mukaan kolonialismin perintö ja sosioekonomiset tekijät vaikuttavat jopa fossiilien tutkimukseen. Maahantuonnin laittomien siirtokuntien alueelta kieltävä lakialoite etenee eduskunnan käsittelyyn. N ATURE-LEHDESSÄ julkaistun tutkimuksen mukaan globaalit valtasuhteet heijastuvat vahvasti paleontologiseen tutkimukseen. Rikkaiden ja ylempää keskituloluokkaa edustavien maiden, joista suurin osa sijaitsee Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, tutkijat ja instituutiot omistavat 97 prosenttia kerätystä fossiilidatasta. Tästä seuraa, että jotkut tutkitut alueet ovat yliedustettuja, mikä vääristää tutkimustuloksia ja vaikeuttaa totuudellisen kuvan muodostamista menneisyyden biodiversiteetistä. Fossiilitieto on ainoa todisteemme siitä, miten elämä maapallolla on aikojen saatossa kehittynyt. Fossiilitiedon avulla tehdyt rekonstruktiot luovat tärkeitä näkökulmia siihen, miten bio diversiteetti tulevaisuudessa muuttuu. Laskuvarjolla globaaliin etelään ”Laskuvarjoindeksi” mittaa eri maiden vaikutusta ilmiöön. Se viittaa neo kolonialistiseen tieteeseen ja kuvaa käytäntöä, jossa varakkaiden maiden tutkijat menevät kehittyviin maihin, keräävät tietoa, palaavat kotimaihinsa, analysoivat dataa ja näytteitä ja julkaisevat tulokset osallistamatta tutkimuksen kohdemaan tutkijoita prosessiin. Suurin osa hyväksikäytetyistä maista sijaitsee globaalissa etelässä. Esimerkiksi neljäsosa marokkolaisesta, tunisialaisesta ja algerialaisesta tutkimuksesta on ollut ranskalaisten tekemää ”laskuvarjotutkimusta”. Monen tieteenalan ongelma Kolonialismin jäljet eivät rajoitu pelkästään paleontologiaan. Laskuvarjotiedettä tehdään myös lääketieteen, antropologian, geotieteiden ja etenkin arkeologian piirissä. Esimerkiksi monilta alkuperäiskansoilta varastetut arkeologiset esineet ovat yhä esillä eurooppalaisissa museoissa. Viime vuonna julkaistussa katsauksessa todettiin, että 78 prosenttia kaikista vuosina 1990–2020 Afrikan ilmaston muutoksen tutkimiseen suunnatuista apurahoista annettiin pohjoisamerikkalaisille ja eurooppalaisille instituutioille. The Verge -lehden haastattelemat tutkijat Nussaïbah Raja-Schoob, Aline Ghilardi ja Madhusudan Katti linjasivat muutaman keinon tieteiden dekolonialisoimikseksi. Heidän mukaansa on tärkeää ymmärtää euro sentrisen historiankirjoituksen vaikutus luonnontieteisiin ja sallia useammille pääsy länsimaisiin instituutioihin keskitettyyn dataan. Dekolonisaatio voisi myös tarkoittaa museoesineiden palauttamista kotimaihinsa. Kattin mukaan dekolonialisaation kannalta olisi myös tärkeää muuttaa valtavirran käsitystä asiantuntijuudesta, jotta alkuperäiskansojen ja muita tutkimusalueiden edustajia kuunneltaisiin. Karstein Volle
  • 10 • 1 / 2022 TEKSTI IIDA SIMES KUVA PINJA NIKKI Liikenteen eri muodot kuten datan, tavaroiden tai ihmisten siirrot, ovat Suomen asuttamisen edellytyksiä. Myös demokratia on niistä riippuvainen. TÄMÄ ON PITKÄ, HARVAAN ASUTTU MAA, JOSSA ON 75 000 KILOMETRIÄ VALTION VÄYLÄÄ. SEN YLLÄPITÄMINEN ON KUTAKUINKIN MAHDOTON TEHTÄVÄ. Tosiasiat tiskiin L IIKENNEja viestintäministeriö asetti työryhmän keväällä 2020 pohtimaan, miten tukea tiedotusvälineitä. ”Olen käyttänyt ilmausta ’tosiasiapohjainen journalismi’, avaa liikenneja viestintäministeri Timo Harakka. ”Saatan myös sanoa ’ammattimainen journalismi’.” Journalismin määrittely on tärkeää, sillä ministeri ei haluaisi ohjata valtion rahoja mille vain taholle. Harakan mukaan tosiasiapohjainen journalismi sitoutuu Julkisen sanan neuvoston (JSN) ohjeisiin. Keväällä 2021 ministeriön työryhmä päätyi suosittelemaan tällaista: ”Pääasiallinen tukimuoto olisi määräaikainen ja teknologianeutraali toimituksellinen tuotantotuki, jota maksettaisiin lähtökohtaisesti journalistisen työn kustannusten kattamiseen sekä toiminnan ja sisältöjen kehittämiseen. Tukea myönnettäisiin tiedotusvälineille, jotka tarjoavat uutisja ajankohtaissisältöjä ja jotka tarkastelevat laaja-alaisesti demokratian kannalta merkityksellisiä aihepiirejä. Tuen piiriin voisivat kuulua kuluttajille maksulliset sekä maksuttomat, täysin mainosrahoitteiset mediat. Ylen toiminta kustannetaan verorahoituksella, joten se ei kuuluisi tuen piiriin.” Työryhmä kantoi huolta paikallislehdistä: ”On myös varmistettava riittävä, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutuva tiedonvälitys.” Ministeri korostaa, ettei hallitus puutu journalismin sisältöihin eikä määrittele, mikä on hyvää tai huonoa journalismia, ”se ei kuulu hallitukselle pätkääkään”. Joskus journalismin määrittely voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Lehdestä tai nettikanavasta toiseen voidaan väitellä esimerkiksi siitä, minkälaisia toimia tehdään koronaepidemian hillitsemiseksi, mutta ei kai yksikään ”tosiasiapohjainen” tiedotusväline kiistä viruksen olemassa oloa? ”Niin, tuohon taisi Neil Young just vetää rajan”, Harakka naurahtaa viitaten maailmantähden Spotifylle esittämään vaatimukseen, jonka mukaan hänen musiikkinsa ei kuulu nettialustalle, joka samalla tekee rahaa koronaepidemiasta valheita suoltavan podcastin avulla. Pitkän maan loputtomat väylät Antti Rinteen hallituksen työministeristä Timo Harakasta (s. 1962) tuli liikenneja viestintäministeri joulukuussa 2019, kun hänen edeltäjänsä, SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin, nousi puolueensa puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Helsingissä asuvalle Harakalle uudessa liikenneministerin pestissä oli paljon uusia asioita. Hän yllättyi huomatessaan, kuinka ”kaikkialta muualta tulevien kansanedustajien onnistumista mitataan sillä, miten he ovat onnistuneet edistämään omia liikennehankkeitaan. Teitä, liittymiä, ratoja. Varsinkin teitä.” Kyse ei ole vain parjatusta siltarumpupolitiikasta. ”Tämä on pitkä, harvaan asuttu maa, jossa on 75 000 kilometriä valtion väylää. Sen ylläpitäminen on kuta kuinkin mahdoton tehtävä – varsinkin näissä sääolosuhteissa. Silloin
  • 1 / 2022 • 11 Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES UUTISIA LAPSILLE E IPÄ EHTINYT HURAHTAA kuin 550 vuotta Gutenbergin keksittyä kirjapainotaidon, kun ilmestyi Voima 7/01. Siinä ruotsalainen toimittaja Johan Ehrenberg (s. 1957) haastatteli espanjalaissyntyistä, Marokossa varttunutta ranskalaista ”globaalia intellektuellia”, Ignacio Ramonetia (s. 1943). Ramonet oli Le Monde diplomatiquen kustantaja, tiedotusopin professori sekä semiotiikan ja kulttuurihistorian tohtori. Johan Ehrenberg oli journalismin kapinallinen. Vuonna 1983 hän oli päättänyt elää Jenny Ehrenberg -nimisenä naisena puoli vuotta kokeakseen minkälainen naisen yhteiskunnallinen asema oli. Hän oli kuitenkin itse uutisoinut projektinsa sukupuolenvaihdoksena, josta ei ollut kyse. Hänen gonzoilunsa nostatti ihailua, mutta valehteleminen inhoa. Ehrenberg oli perustanut vuonna 1976 poliittisesti kantaaottavan, mutta puoluepolitiikan ulkopuolella toimivan Partisanet-lehden, joka 1980 muutti nimensä ETC:ksi. OTSIKOLLA ”MIKSI MEDIA haluaa kohdella meitä kuin lapsia?” Ramonet antoi palaa. ”Emme aivan tarkkaan tiedä mistä puhumme, kun puhumme mediataloudesta, sillä median omistuspohja on hyvin hämärä ja laajalle levinnyt.” Ramonet ja Ehrenberg kantoivat suurta huolta siitä, miten isot mediayhtiöt olivat kasvaneet jättimäisiksi ostamalla pienempiä firmoja. Ramonetin mielestä pahinta olivat median kehnot sisällöt. Asiat esitettiin tiedotusvälineissä yksinkertaisesti ja aivan liian lyhyesti. Ramonet ei suinkaan viitannut Twitteriin, jota ei tuolloin ollut olemassakaan, vaan hän tarkoitti lyhyitä artikkeleita ylipäänsä – ehkä niitä pidetään nykyään jo keskipitkinä. Kolmas Ramonetin mainitsema ongelma oli tunteisiin vetoaminen. ”Lapselle” selittäminen oli levinnyt kaikkialle, ”jopa kaikkein vakavimpiin lehtiin”. Ramonet näki journalismin romahduksessa yhteiskunnallisen ongelman: ”Infantilisoiva tiedonvälitys voi saada meidät uskomaan, että elämme hyvin demokraattisissa yhteiskunnissa, koska niin paljon informaatiota esitetään niin äärimmäisen yksinkertaisessa muodossa. Demokratiasta ei voi olla puhettakaan, sillä yritysjohtajalla, korkeasti koulutetulla ja ja valtaapitävillä on osaamista ja varaa seurata Financial Timesin ohella alansa erikoislehtiä, jotka sisältävät strategista, tieteellistä ja kaikin puolin eksklusiivisempaa informaatiota, kun taas tavallinen kansa kuluttaa informaatiota, joka ei auta luomaan älyllistä lisäarvoa.” IGNACIO RAMONETIN LUOMA Le Monde diplomatique ilmestyy myös Suomessa, ja nykyään lehden kustantaja on Voima. Edelleen aktiivinen Ramonet huolehtii osaltaan siitä, etteivät Diplon jutut todellakaan ole liian lyhyitä tai yksinkertaisia. ETC:n toimitus työskentelee maan alla monimutkaisten turvajärjestelyiden takana, sillä toimitus saa paljon uhkauksia etenkin äärioikeistolta. Joulukuussa 2018 Voiman toimitus reissasi Johan Ehrenbergin luo ETC:n toimitukseen Tukholmaan. ETC:n ekologinen lehdenjakelulinja teki Voimaan vaikutuksen. Ehrenberg oli juuri hankkinut Teslan, jolla lehtiniput viedään nopeasti ja ilman polttomoottorin päästöjä Tukholmasta muiden suurkaupunkien jakelupisteisiin. PAHIMMILLAAN TOTUUDEKSI MUODOSTUU SE, MITÄ PORUKALLA SELLAISEKSI PÄÄTETÄÄN. jaetaan liian pientä kakkua noin 170 kansanedustajan kesken.” Seuraavassa budjetin kehysriihessä huhtikuussa selviää alustavasti, miten Harakka jakaa kakkua teiden ja journalismin kesken. Harakka osaa monenlaisen kommunikaation. Nettisivuillaan hän kertoo, kuinka kuurojen vanhempien lapsena hänen äidinkielensä on viittoma kieli, joten hän oppi puhumaan ääntä käyttäen vasta kolmivuotiaana. ”Olen ottanut menetyksen monin verroin takaisin. Olin eduskunnassa 2015–2019 yli 500 puheenvuorolla 11. ahkerin puhuja.” Toimittajan töitä Harakka teki vuodesta 1987 Sisä-Suomen lehdestä alkaen vuoteen 2015, jolloin hänet valittiin kansanedustajaksi. Politiikka tuli hänelle tutuksi 1990–1994, jolloin hän oli Vihreän liiton lehden Vihreän langan päätoimittaja. Vuodesta 1997 hän työskenteli Yleisradiossa. Vuonna 2005 hän loi Pressi klubin, median tilaa luotaavaan keskusteluohjelman, jonka formaatti on sittemmin vaihtunut, mutta muodossa tai toisessa saman tapainen ohjelma jatkaa edelleen. Vuonna 2015 Harakka sattui onnistumaan ällistyttävässä asiassa. Hän voitti palkinnon 21 vuotta aikaisemmin ilmestyneestä jutustaan, kun Long Play myönsi Imagessa keväällä 1994 ilmestyneestä Spagettivatikaani-jutusta Pienen journalistipalkinnon. Harakka on tunnetusti intohimoisesti aiheeseen heittäytyvä tekijä ja taitava sanankäyttäjä. Ministerin työ on aivan erilaista kuin toimittajan. ”Kyllähän tää mun sananvapaus on aika lailla kaventunut”, Harakka hymähtää ironiseen sävyyn. ”Moni toivoo, että mä osallistuisin keskusteluihin enemmän. Mutta sitten jos mä sanon jotain kärkevämpää, kuten 40 vuoden ajan tyyliini on kuulunut, joku tulee aina paheksumaan, ’miten voi ministeri sanoa jotain tuollaista’.” Säätelemätön sosiaalinen media Harakka pohtii tiedotusvälineiden olemusta. ”Media tai medium tarkoittaa välittäjää. Aikoinaan paikallisradiot tai City-lehti olivat yhteisöllisempiä kuin mitä niin kutsuttu valtamedia silloin oli. Sosiaalinen media on nimenomaan media. Se välittää viestejä yhdeltä reunalta toiselle ja tavalla, jossa viesti säilyy muuttumattomana matkalla. Mutta hyvässä tai pahassa, sosiaalista mediaa on vaikea säädellä.” Kuitenkin jotain pitäisi viestintäministeri Harakan mielestä säädellä. Jo 2015 ollessaan uusi kansanedustaja hän teki toimenpidealoitteen ”digitaalisen väkivallan” karsimisesta. ”Se voi tarkoittaa ’maalittamista’, mutta mä sanon mieluummin, että se on vainoamista. Sen kohteena on usein viranomaisia, toimittajia, aktivisteja ja paikallispoliitikkoja. Esimerkkejä on paljon. Siihen sisältyy paljon myös nais vihaa.” Harakan mielestä iso ongelma nettikiusaamisessa ja vainoamisessa on ollut se, ettei siitä ole seurannut mitään rangaistusta kiusaajille. Kansanedustajana asiaa tarkastellessaan hän huomasi, ettei poliisi ollut kiinnostunut tutkimaan nettivainoamisia eikä syyttäjä syyttämään. ”Jos joku ukko kaljapäissään ei ymmärrä, missä nettikeskustelujen rajat menevät, kyllä yhteiskunnan reaktio auttaisi piirtämään ne rajat.” Kaikki nettikiusaajat eivät ymmärrä hävetä tekojaan. Jotkut luovat jopa poliittista uraa kiusaamalla ja nimittelemällä toisia. Mutta kiusaajien – saati näiden äänestäjien – syyttelyyn Harakka ei sorru. Hän pohtii, miten väline, sosiaalinen media, on vaan tullut paljastaneeksi mustia tunteita. Kiusaajien turhautumiset saavat nyt laajemman yleisön, kun ennen valituksen kuuli vain lähipiiri. Huutokuoro ei voi päättää totuutta Koskaan ei ole turhaa muistella Kekkosen aikoja. ”Aikoinaan tiedonvälitys oli erittäin säänneltyä, liiankin säänneltyä. Sananvapaus ei kuulunut kaikille, vaan ainoastaan jokaiselle, joka omistaa kirjapainon.” Nyt sananvapaus on netin kautta kaikkien ulottuvilla. Lapsenkin pitää osata tulkita somen viestejä ja erottaa mikä on totta, mikä valhetta. Ja mikä on mainontaa. Sosiaalinen media on sosiaalista, Harakka painottaa. ”Pahimmillaan totuudeksi muodostuu se, mitä porukalla sellaiseksi päätetään. Silloin kuppikunta, lahko tai koulun pihan kaveripiiri saattaa vaikuttaa siihen, mikä on cool tosiasia ja mikä vähemmän cool.” Poliitikolla on vastuunsa. ”Jokaisen kansanedustajan vähintään pitäisi ikään kuin vannoa vala, ettei levitä epätietoa. Vaikka meillä olisi kiusaus hyödyntää näitä kaikukammioja räyhäefektejä, joilla saamme hyväksyntää oikomalla tosiasioita, meidän pitäisi sitoutua siihen, ettemme omalla arvovallallamme levitä huhuja.” Kansanedustajien levittämien sanomien sisältöön ministeri Timo Harakka ei ota kantaa, vain menettelytapaan. ”Ei pitäisi levittää näkemyksiä, joita missään ei ole todistettu. Oli sisältö mitä vaan.” Ignacio Ramonet Ed itio ns G alilé e
  • 12 • 1 / 2022 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Meistä kerätään tietoja koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Tieto tuo hallitsijoilleen vaikutusvaltaa ja sen riskejä meille. Tieto on valtaa NÄKEEKÖ POMO SUORAAN, ETTÄ EIPÄ OLE JARI NUKKUNUT KUNNOLLA JA JUO OLUTTAKIN? G EORGE ORWELLIN Vuonna 1984 -teos on suosittu kauhukuva rajattomasti tietoa keräävästä ja väärinkäyttävästä yhteiskunnasta. Kirjan esimerkki on varoittavuudessaan hyvä, mutta siinä kuvatut tavat kerätä tietoja ovat melko karkeita. Nykyään meistä kaikista kerätään tietoja verrattoman paljon tehokkaammin kuin Orwell osasi ikinä kuvitellakaan. Nykyiset tietojen haalijat eivät kuitenkaan pääosin ole yhtä pahantahtoisia kuin Orwellin Isoveli. Toimijoiden pahantahtoisuuden puute ei kuitenkaan poista kerättyyn tietoon liittyviä riskejä. Googlen omistava Alphabet ja Facebookin, Instagramin sekä Whats Appin omistava Meta ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka tietoa haaliva yhtiö voi kasvaa käsittämättömän vaikutusvaltaiseksi. Monien maailman arvokkaimpien yhtiöiden arvo perustuu tiedon keräämiseen ja hyödyntämiseen. ”Facebook hahmottuu julkisessa keskustelussa pahiksena, mutta meillä on myös paljon datan keräämiseen ja analysoimiseen keskittyviä yhtiöitä, joista yleisö ei ole kuullutkaan”, aloittaa Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen apulaisprofessori Minna Ruckenstein. ”Google taas on kaikkialla ja haluaa hallita mediaa, liikkumista, terveyttä sekä energian jakelua.” Tietenkin ajatus siitä, että yhtiö olisi ”pahis” on yksinkertaistamista, mutta uudenlaiset tavat kerätä tietoja meistä tuottavat myös uudenlaisia tapoja valvoa meitä. Vaikka demokraattisessa yhteiskunnassa turvamekanismit olisivat vahvoja, uudet valvonnan tavat voivat myös normalisoitua. ”Meistä jää koko ajan digitaalisia jälkiä. Vapaan olemisen tila standardoituu ja koneellistuu, ja siitä kerätään tietoja.” Siinä, missä länsimaissa mielellään puhutaan vasta valvontayhteiskunnan uhasta, on Kiinaa käytetty esimerkkinä tuon uhkakuvan toteutumisesta kansalaisten pisteytyksineen. Ruckensteinin mukaan kiinalaista tiedon keruuta kannattaa kuitenkin katsoa suhteessa länsimaisiin verrokkeihin. ”Kiina näyttäytyy ymmärrettävästi uhkaavana, mutta yhdysvaltalaisten rahoituslaitosten luottoluokitusjärjestelmät voivat olla kansalaisen näkökulmasta yhtä ahdistavia. Lopulta kysymys on siitä, miten niitä teknologioita ja kerättyjä tietoja käytetään.” Datakolonialismi ja teknodeterminismi Tiedon välineellistämisen ympärille rakentuvaa uutta kapitalismin mallia kutsutaan datafikaatioksi. Termillä tarkoitetaan sitä, että kaikki mahdollinen tieto elämästä muutetaan digitaaliseksi ja kertyneestä aineistosta otetaan kaikki mahdollinen hyöty irti. Alati kasvava tiedon määrä ja tiedonkäsittelykapasiteetin tehostuminen tarkoittavat, että datan merkitys yhteiskunnan kehityksessä korostuu. Lisääntyvä tieto mahdollistaa monien yhteiskunnan toimintojen tehostamisen, mutta läheskään aina hyötyä tästä tehostumisesta eivät kerää ne, joiden tietoja on kerätty. Tietoja myös kerätään niin moneen paikkaan ja niin massiivisia määriä, ettei kenelläkään ole mahdollisuuksia tietää saati hallita sitä, mitä hänestä kerätyllä datalla tehdään. London School of Economicsin viestinnän ja yhteiskuntateorian professori Nick Couldry on verrannut nyt käynnissä olevaa datafikaation aikaa kolonialismiin siinä, että se johtaa maailmanjärjestyksen muutokseen. Ruckenstein näkee tiedon keräämisessä uhkien ohella myös mahdollisuuksia. Hän myös arvioi Couldryn näkemyksen kenties tarpeettoman yksi oikoiseksi. ”Couldryn ajatusta on kritisoitu siitä, että se on teknodeterministinen – eli kuvattu kehitys johtaa väistämättä tietynlaiseen yhteiskuntajärjestykseen. Sosiaalitieteissä on ollut vallalla ajatus, että tietojen keräämisen myötä syntyy paljon potentiaalisesti uhkaavaa, mutta tutkimusten myötä on käynyt ilmi, että uhkakuville on myös vaihtoehtoja. En halua olla teknopelkoinen, eikä teknologia välttämättä tuo mukanaan datakolonialismia”, Ruckenstein toteaa. ”Mutta datakolonialismin maailma tulee teknologian myötä mahdolliseksi.” Ruckensteinin mukaan tiedon kertyminen ja sen ennennäkemätön hyödyntäminen vaativatkin kriittistä katsetta meiltä kaikilta. Kriittisen katseen tarvetta alleviivaa myös se huomio, että koko yhteiskunnan digitalisoituessa yksittäisen kuluttajan ja kansalaisen todelliset mahdollisuudet astua pois datan keräämisen kierteestä ovat hyvin rajalliset. Monet arkipäiväistyvät toimet edellyttävät sellaisten palveluiden käyttämistä, joista jää digitaalinen jalanjälki. Kaikkea tietoa ei tarvitsisi kerätä Alphabetin ja Metan kaltaiset yhtiöt ovat keränneet jo pitkään tietoa muun muassa nettija kulutustottumu ksista, siitä miten liikumme, missä ja keiden kanssa vietämme aikaamme. Tätä tietoa on paketoitu, hyödynnetty ja myyty eri tavoin. Ruckenstein kysyy, tarvitaanko todella kaikkea sitä uutta tekno logiaa, joka kerää tietoja käyttäjistään. Teknologian kehittäjät uhoa vat, kuinka he tekevät maailmasta paremman paikan. Siihen ei riitä älyjääkaappi, joka osaa automaattisesti tilata maitoa kaupasta tai kodin digiassistentti, joka ostaa leffalipun käyttäjän puolesta. Kaikki kerätty tieto kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka elämme elämäämme, ja paremmin kohdistetut mainokset osuvat tarkemmin maaliinsa. ”Kerätyn tiedon vaikutusta voi hahmottaa sitä kautta, että me kaikki kamppailemme itsesäätelyn kanssa. Kuinka pystymme vaikka rajoittamaan omia tekemisiämme, kun yhtiöt tietävät jatkuvasti entistä paremmin sen, mikä saa meidät toimimaan? En sano, etteikö meillä olisi vapaata tahtoa, mutta meitä yritetään liikuttaa koko ajan suuntaan, johon olemme liikkumaisillamme. Nettiympäristöstä on tulossa koko ajan manipuloivampi.” Eikä kyse ole pelkästään kulutustottumuksista. ”Tinderin logiikka on muuttanut parisuhteen etsimisen dynamiikkaa. Sieltä ei mitenkään välttämättä löydy ’sitä oikeaa’, sen sijaan potentiaalisista kumppaneista tulee peli itsessään. Mutta onko hyväksi että pelillistämme ihmissuhteet?” Pelillistäminen liittyy myös aktiivisuutta ja liikkumista seuraaviin sovelluksiin ja laitteisiin. ”Oura-sormuksen kautta voi pelillistää itseään, liikkumistaan ja nukkumistaan.” Sovellukset porttina intiimiin tietoon Hyvinkin intiimille alueelle siirrytään ruumiintoiminnoista tietoja keräävien älysormusten ja -kellojen sekä kuukautis sovellusten myötä. Ruckenstein toteaa tutkijoiden keskuudessa puhutun jo pidempään siitä, mitä seuraa vaikka älysormuksen käyttöönotosta työpaikoilla. ”Yhtiöt voivat ottaa sormukset osaksi työhyvinvointiohjelmia. Olisiko kyseessä hyvä vai huono asia riippuisi esimerkiksi siitä, kuka näkee työntekijöiden datan ja missä yhteydessä. Näkeekö pomo suoraan, että eipä ole Jari nukkunut kunnolla ja juo oluttakin? Toinen vaihtoehto on, että työnantaja näkee vain kokonaiskuvan ilman yksilö tason tietoja ja voi sen mukaan arvioida henkilöstön tilannetta.” Tämän kehontoiminnoista kerättävän tiedon hyödyntäminen on vielä lapsenkengissä, mutta ei kannata epäillä, etteikö sille mietittäisi jatkuvasti uutta käyttöä. Ruckensteinin mukaan trendi on se, että kaikkea dataa, jota pystytään keräämään, kerätään, ja kaikella kerätyllä on arvonsa, vaikka yksittäisen kuluttajakansalaisen kohdalla kerätyn tiedon merkitys voi tuntua vähäiseltä. Lopulta kukaan ei ole erityisen kiinnostunut siitä, mitä leipää juuri sinä ostat tai mitä katsot valitsemastasi striimauspalvelusta. Silti olisi hyvä ymmärtää, mitä tietoja kerätään ja kuka niitä kerää. ”Miten voi kokea menettävänsä jotain, vaikka ei oikeastaan menetä mitään? Kerätyissä tiedoissa ei tavallaan ole kyse sinusta. Yksittäisen henkilön kannalta harmi voi olla pientä, mutta taustalla jyllää iso koneisto. Meidän pitäisi hahmottaa paremmin, mitä kukakin tietää.” ”Tieto on valtaa”, Ruckenstein muis tuttaa. Lue pidempi versio tästä artikkelista osoitteessa
  • Yksi sormus mittaa heidät, se yksi heitä hallitsee, se yksi heidät tiedoksi muuttaa ja dataksi kahlitsee. Ainutlaatuinen Noruas-analytiikkamme näkee myös sinne, minne sinä et näe. Se valvoo silloinkin, kun sinä nukut. Samalla keräämme tietoja Sinun elämäntapavalinnoista, verkko selailusta, liikkumisesta, unesta sekä kehon toiminnoista. Hyödynnämme yhdessä valittujen yhteistyö kumppaniemme kanssa tätä tietoa, sinulle tarjoamme ohjeita hyvästä elämästä ja entistäkin tarkemmin kohdennettuja mainoksia. To im itu ks ell ist a ain eis to a
  • Esittävän taiteen ja musiikin AMK-tutkinnot, päivätoteutus, 4 vuotta • Musiikkipedagogi • Sirkus • Tanssinopettaja • Teatteri-ilmaisun ohjaaja Esittävän taiteen ja musiikin AMK-tutkinnot, monimuotototeutus, 2 vuotta • Musiikkipedagogi • Teatteri-ilmaisun ohjaaja (sirkus ja teatteri) Saat pedagogisen pätevyyden kaikissa näissä koulutuksissa Master School – Taideakatemian YAMK-koulutukset • Musiikkipedagogi • Taiteen uudet kontekstit Yhteishaku 16.3.–30.3.2022 Ennakkotehtävät julkaistaan 9.3.2022 turkuamk.fi/haku | #TurkuAMK #Taideakatemia Lisätiedot: eero.linjama@turkuamk.fi Ole osa taiteen tulevaisuutta – Hae Turun AMK:n Taideakatemiaan KIRJOITTAJAKOULU Haku 20.4. mennessä TIETOKIRJOITTAJAKOULU Haku 6.5. mennessä www.kriittinenkorkeakoulu.fi Mitä tekoäly on ja mitä se ei ole, mihin sitä voi käyttää ja missä siitä ei ole apua? Mitä ovat algoritmit, yleisöanalytiikka tai koneoppiminen? Kymmenosainen Tekoäly toimittajan työkaluna -podcast-sarja pureutuu teknologian ja journalismin väliseen suhteeseen rennolla otteella. Sarjassa haastatellaan uutismedian, journalismin, teknologian ja koulutuksen asiantuntijoita. Podcastin juontaa Uutismedian liiton mediakasvatusasiantuntija Susanna Ahonen. Noora Alanne, johtaja, Media-alan tutkimussäätiö Jukka Holmberg, liittojohtaja, Uutismedian liitto Ismo Huhtanen, lakiasiainjohtaja, Uutismedian liitto Timo Huovinen, etiikkapäällikkö, YLE Eero Hyvönen, puheenjohtaja, JSN Anne Leppäjärvi, koulutusohjelmajohtaja, Haaga-Helia Johanna Malinen, toimittaja Esa Mäkinen, toimituspäällikkö, HS Liisa Ovaska, tutkija, Tampereen yliopisto Maria Pettersson, päätoimittaja, Journalisti-lehti Anna-Mari Rusanen, tutkija, Helsingin yliopisto Kuuntele ja opi lisää tekoälystä ! Vieraina: ?? www.uutismediakasvatus.fi/podcast RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 100 Kaikki kestävästä kehityksestä
  • 1 / 2022 • 15 Journalismin tutkijoiden ja tekijöiden mukaan sosiaalisen median jätit tuhosivat ansaintamallin ja tyhmensivät keskustelua. TEKSTI EMILIA KUKKALA KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA Somejätit uhkaavat journalismia
  • 16 • 10 / 2021 H ELSINGIN SANOMIEN toimittaja ja Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä -tietokirjan (Nemo 2021) toinen kirjoittaja Juha-Pekka Raeste nimeää journalismin suurimmiksi uhiksi Facebookin ja Googlen kaltaiset jättiyhtiöt. ”Melkein koko olemassaolonsa ajan media on toiminut tilausmaksuja lukuun ottamatta mainosrahoitteisesti. Kun yhtäkkiä syntyy kaksi peluria, jotka pystyvät halutessaan kaappaamaan lähes koko mainosmarkkinan, se romuttaa koko ansaintamallin.” Raesteen mukaan se vei pohjan valistukseen pohjautuvalta tiedonvälitykseltä, sen kaupallisesti toimivalta idealta, joitain poikkeustapauksia lukuun ottamatta. ”Pitää olla niin suuri markkina-asema ja auktoriteetti tai niin iso kielialue, että olemalla alueensa suurin voi pärjätä, kuten ehkä New York Times tai Economist” Raeste sanoo. ”Googlella on yli 90 prosentin markkinaosuus kaikesta tiedonhausta. Tällaiselle kilpailuoikeutta tutkineelle juristille se on ihan kauhea idea.” Helsingin yliopiston viestinnän lehtori Juha Herkman on väitellyt aikoinaan mediaomistuksen keskittymisestä. Hän sanoo, että tutkijana oli helpompaa olla kriittisempi silloin, kun journalismin valta-asema oli vahvempi. ”En tarkoita, etteikö journalismin kritiikille olisi aihetta tänäänkin, mutta huolenaiheet ovat muuttuneet.” Vielä vuosituhannen vaihtuessa Herkman kantoi suurta huolta median viihteellistymisestä ja taloudellisesta keskittymisestä. ”Kriittisen mediatutkijan näkökulmasta suurin uhka oli silloin sen mukanaan tuoma yksipuolistuminen. Toki tämä on jossain määrin kurantti uhka edelleen, mutta ajatus journalismista julkisen agendan määrittäjänä on murtunut ja muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.” Myös Raesteen mukaan julkinen agenda on yhä useammin ”erilaisten milttonien hallussa”. Edes omistajien ja rahoittajien ääni ei kuulu journalismissa niin suoraviivaisesti kuin toisinaan luullaan, mutta kuuluu kuitenkin. ”Päätoimittaja toimii omistajansa mandaatilla säädellen painotuksia kykyjensä mukaan. Esimiehet tietävät, mitä päätoimittaja haluaa, ja voivat olla penseitä toisenlaisille aiheille ja näkökulmille”, sanoo Raeste. ”Perinteisestä keskittymisja rakenneuhasta kääntäisin katseen nyt enemmän somejättien ja verkon aiheuttamaan taloudelliseen paineeseen ja kilpailuun. Toimitusja toimittajatasolla kääntäisin sen julkisuuden tuottamaan paineeseen”, Herkman summaa. Lehtien levikit laskivat angloamerikkalaisessa mailmassa jo vuosikymmeniä aiemmin kuin Suomessa. Herkmanin mukaan asiasta kyllä puhuttiin paljon, mutta muutoksen perustavanlaatuisuus teki reagoinnista vaikeaa. ”Kun mainostulot laskevat ja koko ansaintalogiikka murenee, se on kulttuuritasolla valtava muutos, joka tässä jyllää.” Paikallisuus ja laatu Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson muistuttaa, että niin kauan kuin suomenkielistä mediaa on ollut olemassa, sitä on rahoitettu ilmoitusmyynnillä. Se ei ole ongelma, jos sen ei anneta sellaiseksi muodostua. Petterssonin mukaan suurimmassa osassa mediaa ilmoitusmyynti ja journalistinen toiminta on erotettu, eivätkä journalistit useinkaan edes tiedä, mitkä yritykset ovat ostaneet ilmoituksia. ”Mainostajat eivät määrää juttujen sisällöstä. Se on paitsi oikein myös kaupallisesti järkevää, sillä yleisöä eivät kiinnosta mainostajaa silittelevät puffijutut. Myös advertoriaaleja eli artikkeleita muistuttavia mainoksia on ollut jo hyvin pitkään, mutta kun niistä on tullut parempia, lukija saattaa hämääntyä.” Pettersson huomauttaa journalisteille olevan kunnia-asia, ettei advertoriaaleja sekoiteta journalistiseen sisältöön. Ehkä hieman yllättäen mainostajien vaikutus journalistiseen sisältöön saattaa olla suurempi paikallistasolla. ”Tiedetään tapauksia, joissa esimerkiksi pikkupaikkakunnan isoin mainostaja on uhannut vetää mainoksensa pois paikallislehdestä, jollei lehti kirjoita tietyllä tavalla. Tämäkään ei ole uusi asia. Riippuu tiedotusvälineestä ja päätoimittajasta, kuinka suuri vaikutus vaikkapa tärkeimmällä mainostajalla on”, Pettersson sanoo. Siksi Herkmaninkaan mukaan keskittymisessä ei ole pelkkiä huonoja puolia. ”Vaikka sen seurauksena samat jutut kiertävät maakunnissa lehdistä toiseen ja paikallisen näkökulman ja äänen merkitys on vähentynyt, paikallislehdet ovat toisaalta hirveän naimisissa paikallisen liike-elämän kanssa. Isoilla on isommat paukut taustalla, mikä voi mahdollistaa laadukkaamman tekemisen.” Liikkumavaraa voi olla enemmän, kun lehti ei kaadu tärkeimmän mainostajan vetäytyessä. ”Mutta toki keskittyminen ja kilpailukin usein yksipuolistavat ja kapeuttavat sisältöä, kun yritetään saada yleisöä ja mainostajia kiinnostumaan. Se tarkoittaa että keskitytään seksikkäisiin sisältöihin. Tosin tämä kritiikki maistuu jo jotenkin vanhalta ja happamalta”, Herkman sanoo. Raeste haluaa lisäksi nostaa esiin ristiinmainonnan journalismissa. ”Luulen, että saman mediaryhmän välineet seuraavat tarkemmin, mitä omissa ’temppareissa’ tapahtuu. Seiskahan päätti alkaa tehdä itse realityjä, ottaa koko arvoketjun haltuun. Sehän on tosi viisasta, ja Seiska juuri oikea väline siihen.” Huutokuorojen valta Sosiaalisen median voittokulku on muuttanut myös julkista keskustelua. Varsinkin Twitterin algoritmit suosivat kärjistävää ja vihamielistä keskustelua, joka tuntuu usein olevan silkkaa polvilumpioreaktiota ja lynkkausmielialaa. Kun sivuille saadaan parhaiten liikennettä provosoivilla kommenteilla, journalisteille ei jää juuri muita vaihtoehtoja kuin alkaa tehdä klikkiotsikoita. ”Jokainen lehti haluaa nykyään olla puheenaihelehti. Alakynteen jäävät epäkohtien mätäpaiseita puhkovat mediat ja valistuksen viimeiset ritarit”, toteaa Raeste. Myös somen ja verkon nopeus muuttaa journalismin sisältöjä. ”Nopeuden ongelma on se, että narratiivi tulee valittua nopeimman kautta.” Raeste nostaa esimerkiksi murroksesta myös intellektualismin vieroksumisen. ”Uuden idean täytyy olla äärimmäisen helposti lähestyttävä. Lehtitaloissa koetaan vastenmielisyyttä monimutkaisia asioita kohtaan, mistä tullaan helposti siihen, että puheenaiheita ovat vaikka ne, joita eri etujärjestöjen vauhkomieliset toimitusjohtajat julistavat tai joista Twitterissä öyhötetään.” Analyysi ja kontekstointi jäävät pois, eikä asioita arvoteta sisällön painavuuden vaan kiinnostavuuden mukaan. ”Nykyisin kiinnostavuus on ainoa uutiskriteeri, ja sen mittaa internetin lukijoiden alhainen viettitoiminta. Jos sellaisella jutulla saa 80 000 lukijaa ja maltillisella, analyyttisella jutulla 20 000, toimittajilla on valtava houkutus kirjoittaa kärjistäviä juttuja.” Suuri kuva sumentuu Raeste moittii myös ”yksi asia selittää” -tyylisiä mysteeriotsikoita, jotka yksinkertaistavat monimutkaisia ilmiöitä. Yksinkertaistamisesta saavat voimansa myös monet salaliittoteoriat. ”Toisaalta salaliittohörhöilyyn helposti niputetaan kaikenlaista Elokapinasta liskoihmisiin. Pidän tärkeänä, ettei leimata salaliittoteoriaksi sitä, jos huomaa tietyntyyppisiä asioita ajan hengestä.” Raesteen mukaan se tyhmistää keskustelun. ”Tutkiva journalismi sopeutuu tähän tilanteeseen niin, että tärkeäksi tulee kaivaa esiin mikä tahansa kuitti ja käydä kolme kuukautta läpi sitä, söikö myös pääministerin mies aamiaista. Jos toimittaja on käyttänyt paljon työaikaa kuittien tutkimiseen, hänen on pakko saada siitä vetävä otsikko.” Petterssonin mukaan suomalaisen journalismin suurin uhka tällä hetkellä on resurssien niukkuus. Se johtaa monenlaisiin ongelmiin. ”Journalistien määrä suomalaisissa toimituksissa on pudonnut kymmenessä vuodessa noin 40 prosenttia. Kun juttujen määrä on verkon vuoksi samaan aikaan lisääntynyt, ollaan ongelmissa.” Kun yhtä juttua kohden on vähemmän aikaa, tehdään vähemmän myös omia, tutkimusta vaativia juttuja. Tiedotteisiin perustuvien juttujen, käännösjuttujen ja tietotoimistolainausten määrä kasvaa, kuten myös lukijoiden ja muiden ei-ammattilaisten ottamien valokuvien ja kuvakaappausten, luettelee Pettersson. Myös faktantarkistukseen jää vähemmän aikaa. ”Journalistit uupuvat sekä loputtomiin yt-kierteisiin että kohtuuttomaan työtaakkaan”, Pettersson sanoo. Hän kantaa huolta myös toimittajien, erityisesti freelancereiden, hälyttävän huonosta tulotasosta. VALISTUKSEN VIIMEISET RITARIT JÄÄVÄT ALAKYNTEEN.
  • ”Journalistit hakeutuvat muihin hommiin, kun kokenut ammattilainenkaan ei elä työnteolla.” Tämä on Petterssonin mukaan kohtalokasta demokratialle. ”Edustuksellisen demokratian yksi tärkeimmistä tekijöistä on vapaa media, jolla on riittävät resurssit tehdä työtään. Jos toimittajat eivät voi tehdä työtään kunnolla, nykymuotoinen demokratia ei toimi.” Demokratiaja palkkatukea Ratkaisuksi resurssipulaan Pettersson tarjoaa hallitusohjelmaankin kirjattua mediatukea. ”Muissa Pohjoismaissa valtio pitää mediaa niin tärkeänä osana demokratiaa, että jakaa sille kymmeniä miljoonia euroja tukea vuosittain. Se ei ole yritystukea vaan nimenomaan demokratiatukea. Ruotsi, Tanska ja Norja tukevat tiedonvälitystä vuosittain 50 – 80 miljoonalla eurolla ja perivät siitä matalampia veroja kuin Suomessa. Tämän lisäksi esimerkiksi lehtien arvonlisävero voi olla alempi.” Pettersson huomauttaa, että sekä työntekijöitä edustava Journalistiliitto että työnantajia edustava Medialiitto ovat yhdessä ilmoittaneet kannattavansa lämpimästi tiedonvälityksen tukemista ja olevansa yhtä mieltä siitä, että paras malli tuen jakamiseen olisi palkkatuki. ”Näin rahat menevät journalistien palkkaamiseen eivätkä esimerkiksi sijoittajien taskuihin.” Raeste on varovaisen toiveikas myös tilausrahoitteisuuden suhteen. Hän sanoo suoratoistopalveluiden näyttäneen, että ihmiset maksavat sisällöstä ihan mielellään kympin kuussa. Suurin osa journalistisista julkaisuista on sekä mainosettä tilausrahoitteisia, poikkeuksena tietenkin verorahoitteinen Yleisradio. Pienemmät lehdet tulevat useimmiten toimeen erilaisin tuin ja apurahoin. Kun sekä mainostulot että tilaustuotot vähenevät ja julkinen rahoitus laahaa perässä, journalismin voidaan todeta olevan suuressa murroksessa. Aivan tuhoon tuomittua se ei vielä kuitenkaan ole. ”En ole niin pessimistinen, että koko journalismi katoaa ja kuolee kertarysäyksellä, niin ei ole käynyt ennenkään. Mutta toiminta-ala kapenee. Suomen pienellä kielialueella ja markkinalla erikoistuvalle ja syventyvälle journalismille on pieni kysyntä”, arvioi Herkman. kohteeksi. Voidaan siis sanoa, että uhkailu ja häirintä ovat todellinen ongelma. Ne aiheuttavat ahdistusta ja johtavat itsesensuuriin”, Pettersson toteaa. Hän huomauttaa, että maailmalla keksitään koko ajan uusia tapoja vaikeuttaa journalistien työtä. ”Viimeksi Johanna Vehkoon oikeudenkäyntien yhteydessä suomalaisillekin tulivat tutuiksi niin sanotut kiusantekokanteet. Ne ovat yleistyneet eri puolilla maailmaa ja ongelman on tunnistanut myös Euroopan unioni.” Petterssonin mukaan Journalistiliitto on vaatinut jo vuosien ajan, että ilmiöön on puututtava. Mullistuksia seuraa sääntely Herkmanin mukaan historian saatossa jokainen uusi teknologia on tuonut vuorollaan mullistuksen, mutta ennen pitkää myös uudenlaista sääntelyä. ”Varmasti se tulee tapahtumaan nyt, kuten on tapahtunut kaikkien muidenkin median murrosten kanssa. EU:ssa kehitetään sääntelyä ja Australiassa on rankkaakin sääntelyä koskien uutismedian ja somen suhteita. Ei tämä tule olemaan ihan niin villi ja vapaa kenttä.” Herkman korostaa, ettei tilanne ole historiassa mitenkään tavaton. ”Mutta volyymi on siinä, miten media on integroitunut osaksi ihmisten arkipäivää. Se on valtava ja poikkeuksellinen muutos.” Herkman toteaa internetin ja sosiaalisen median mahdollistaneen myös monia demokraattisia pyrkimyksiä. ”Tosin nekin demokratiautopiat ovat vaihtuneet pessimismiin, kun taantumukselliset, illiberaalit ja antidemokraattiset voimat ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen. Radioamatöörit ajattelivat 1900-luvun alussa, että maailmasta tulee yhtä suurta globaalia perhettä, kun ihmiset pääsevät kosketuksiin toistensa kanssa. Meni kymmenen vuotta, niin natsit ja fasistit käyttivät radiota tehokkaasti propagandavälineenä.” Pettersson muistuttaa, että vaikka suomalaisten luottamus mediaan on maailmassa yhä huippuluokkaa, se on laskussa niin kuin muuallakin. Asiasta keskustellaan toimituksissa paljon. ”Tämä on tietenkin ongelma. Yhtäältä suomalaisen median on ryhdyttävä avaamaan toimituksellisia päätöksiä paremmin ja ansaittava luottamus joka päivä uudelleen. Toisaalta syy on myös valeuutisten ja poliitikkojen, jotka yrittävät kasvattaa suosiotaan lyttäämällä mediaa. Monet populistipoliitikot ympäri maailmaa huomasivat, että Trump sai suosiota haukkumalla mediaa, ja yrittävät Trumpia apinoimalla saada suosiota itsekin.” Kuinka ollakaan, somejäteillä oli keskeinen rooli myös Trumpin valtaannousussa. Mark Zuckerberg on myöntänyt Facebookin myötävaikuttaneen Trumpin vaalivoittoon. Siitä huolimatta journalismin tulevaisuus on Herkmanin mukaan siinä, ettei sitä tehdä väkisin ”kuin Pihtiputaan mummolle, joka voi sekin olla yllättävän fiksu”. ”On menty vähän liikaa sellaiseen yleisjournalismiin. Pitäisi enemmän luottaa yleisöihin ja ihmisten arvosteluja arviontikykyyn. Journalismi saisi olla keskittyneempää ja syvempää.” Juuri sellaista journalismia moni toimittaja haluaisi tehdä, mutta sen sijaan vaaditaan nopeaa silppua ja klikkiotsikoita. Painostuksesta itsesensuuriin Mediassa on puhuttu verrattain paljon myös toimittajien kohtaamasta uhkailusta ja häirinnästä. ”Globaalisti vakavin uhka on suora väkivallan uhka. Ei tarvitse mennä kovin kauas itänaapuriin, kun ollaan aika tiukasti lieassa. Suomessa ja länsimaissa on hieman toisenlaiset ongelmat”, Herkman suhteuttaa. Vaikka journalistien tarvitsee Suomessa harvemmin pelätä henkensä edestä, on yleistyneellä uhkailulla ja häirinnällä silti vaikutusta journalismin sisältöihin. ”Uskon ja väitän, että somepainostuksella ja paineella on tietyissä kysymyksissä kuten maahanmuutossa varmasti aika paljon merkitystä. Joudutaan miettimään, mitä uskalletaan sanoa, missä muodossa ja yhteydessä, itsesensuurin tyyppisesti.” Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) julkaisi keväällä 2021 raportin Sexism's Toll on Journalism, jonka mukaan erityisesti naistoimittajien työhön sisältyy entistä enemmän vaaroja myös sotaja kriisialueiden ulkopuolella. Pettersson ottaa esiin Journalistiliiton teettämän tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan noin 42 prosenttia journalisteista kokee, että lisääntynyt painostus ja uhkailu ovat lisänneet myös työn kuormittavuutta. Tutkimuksen mukaan solvaamista ja haukkumista on kohdannut useampi kuin kaksi kolmesta journalistista. Fyysisellä tai seksuaalisella väkivallalla oli viimeisen kolmen vuoden aikana uhkailtu noin joka kuudetta vastaajaa. Järjestelmällistä tai koordinoitua uhkailua on kohdannut useampi kuin joka viides vastaaja, ja suoraa fyysistä väkivaltaakin kuusi prosenttia vastanneista. ”Lähes joka kolmas vastaaja kertoi, ettei mielellään tee juttuja tietyistä aiheista tai näkökulmista, koska pelkää joutuvansa painostuksen ja uhkailun DEMOKRATIAUTOPIAT OVAT VAIHTUNEET PESSIMISMIIN.
  • 18 • 1 / 2022 TEKSTI PONTUS PUROKURU KUVA NINNI KAIRISALO Uutismedioiden ankeus on seurausta mekanismeista, jotka pyrkivät säilyttämään kulloisenkin yhteiskunnallisen tilanteen. Journalismia ohjaa kyberneettinen koneisto U UTISMEDIOITA kirotaan liioittelevista otsikoista, sankaritarinoista, porvarillisista latteuksista ja ylimielisistä ko lumneista. Mikä journalismissa tar kalleen ärsyttää ja ahdistaa? Entä syntyykö ongelma pahantahtoisista toimittajista, vai ovatko lukijat laiskoja kun kipittävät sormillaan klikkiotsikoiden perässä? Sen sijaan, että paheksutaan tekijöitä tai lukijoita, uutismedioita voi tarkastella kyberneettisenä koneis tona, joka pyrkii säilyttämään kulloisenkin yhteiskunnallisen tilanteen. 1900-luvun puolivälissä tietojenkäsittelyn tutkijat ja Yhdysvaltojen armei jan tarpeet kohtasivat toi sensa. Syntyi kybernetiikka, laaja-alainen tutkimuskenttä, jossa tar kas tellaan itseään sääteleviä, pää määrähakuisia järjestelmiä. Kyber netiikan tavoitteena on muodostaa järjestelmistä malleja, joiden avulla järjestelmiä voidaan kontrolloida. Kyber-alkuiset sanat onkin johdettu muinaiskreikan ohjaa mista tarkoit tavasta sanasta kybern?tiek ? , jolla Platon viittasi poliittisen yhteisön itsehallintaan. Kapteeni ohjaa laivan kulkua tekemällä kurssiin jatkuvasti pie niä muutoksia. Hän tarkkailee ohjaustoimien seurauksia, tekee sitten lisää muutoksia, tarkkailee uusien muutosten seurauksia, ja niin edelleen. Kybernetiikassa ajatellaan, että yhtä lailla termostaatin, ihmisen hermo järjestelmän ja sosiaalisen tilanteen dynamiikkaa voidaan mallintaa selvittämällä periaatteita, joilla järjestelmät säätelevät omaa toimintaansa. Jos median toimintaa tarkastelee kybernetiikan kulmasta, toiminnan taustalle ei tarvitse olettaa mitään ”kapteenia”, kuten päätoimittajien saunakerhoa tai toimittajien ideologista koulutusta. Kukaan ei varsinaisesti ole vastuussa uutis medioiden muodostaman järjes telmän toiminnasta, sillä se toimii epäpersoonallisena koneistona, jossa tietyt mekanismit toistuvat juttu toi sensa perään riippumatta siitä, kuka jutun on tehnyt tai mistä juttu kertoo. Millaiset mekanismit sitten sääntelevät liberaalien, demo kraattisten, läntisten maiden – vaik kapa Suomen – suurimpien uutis medioiden sisällöntuotantoa? Ehdotan ajatuskokeeksi viittä perus lausetta. Uutismediat ovat tietysti paljon muutakin kuin nämä periaatteet. Lauseet auttavat kuiten kin ymmärtämään, miksi media tuntuu niin ahdistavalta. Ne myös selittävät, kuinka media hankaloittaa yhteiskunnallista muutosta jo sääntöjensä tasolla. 1. Median tehtävä on antaa käytösohjeita. Media muodostaa kuvan elämästä, joka on valmiiden käytösmallien tunnistamista ja ohjei den seuraamista. Jutuista syntyvä ihanneihminen herää voittajatunnille meditoimaan, sarjasuorittaa kehonpainoliikkeitä, käy intervallilenkillä, hoitaa ihoa 28 tuotteella, valmistaa aamu palaksi kauden vihersmoothien, on läsnä hetkessä, tarkkailee vireystilaa, näkökykyä, ikenien vuotamista, merkkejä tulevasta Alzheimerista ja epäsäännöllisiä luomia, hengittää ja kävelee oikein, välttää liiallisia välipaloja happohyökkäyksen vuoksi, mutta syö riittävän usein pysyäkseen tuottavassa vireessä, sijoittaa osakkeisiin ja asuntoihin, hoitaa mielenterveyttään terapiassa, harrastaa seksiä jo terveytensä tähden – ja niin edelleen. Kun lehtien antamat ohjeet listaa näin, luettelo voi tuntua kärjistetyltä. Mediasta ryöpsähtää kuitenkin päivittäin paljon suurempi ristiriitaisten vaatimusten tulva, joka asettaa vastuun menestyksestä yksilön harteille. Käytösohjeet voivat olla myös epäsuoria. Kun Helsingin Sanomat lopetti päivittäisten tartuntalukujen julkaisun etusivullaan, moni haMEDIASSA ON TAIPUMUS NOSTAA PÄÄOMAN NÄKÖKULMA YLIMMÄKSI. vahtui siihen, kuinka suuri merkitys luvuilla oli ollut omaan pandemiakäytökseen ja mielialaan. Miltä tuntuisi, jos päivittäisiä lukuja julkaistaisiin liikenneonnettomuuksista tai ilmaston kuumenemisesta? 2. Käytöksen malleja tuotetaan esittelemällä huippuyksilöitä, joiden elämät muodostavat kertomuksia. Onko ihminen todella menestynyt, jos häntä ei kohoteta huippuyksilöksi mediassa?
  • Journalismia ohjaa kyberneettinen koneisto Henkilöjutun kaavassa jutun kohde leikataan irti toisista ihmisistä, instituutioista ja kollektiiveista. Hänen elämänsä survotaan kertomukseksi, joka noudattaa tyypillisesti uskontotieteilijä Joseph Campbellin kuvaamaa klassista sankarin matkaa. Tullaan kutsutuksi seikkailuun, kärsitään kriiseistä, lopuksi palataan selviytyjänä. Näin syntyy yhtä hyvin asuntosijoittaja kuin ihminen, joka kääntää työuupumuksen voima varakseen. Kaavan seurauksena jokai nen menestyjä vaikuttaa saman laiselta, ja kun on lukenut lehteä maanantaina, on lukenut lehteä viikon jokaisena päivänä. Menestymisestä puhuminen viittaa kilpailuun. Kilpailu taas viittaa häviäjien olemassaoloon. Vastaavasti huipuista puhuminen viittaa siihen, että jossakin on pohjia. Huippuyksilö edellyttää pohjayksilöitä. Media rakentaa molempia, sillä se rakastaa hierarkioita. 3. Elämän päämäärät on asetettu ennalta, ja median tehtävänä on lähinnä tehokkaiden keinojen etsiminen. Kaikkihan me tiedämme, että jokaisen tehtävä on tulla parhaaksi versioksi itsestään, minimoida yhteiskunnan kustannukset ja edistää omaa ja kansallista kilpailukykyä. Vai tiedämmekö? Harvemmin saamme lukea valtakunnallisesta uutismediasta lukkoon lyömätöntä keskustelua siitä, mikä on yhteiskunnan tarkoitus, millaista voisi olla hyvä elämä ja minkä vuoksi tässä ylipäänsä eletään. Kaiken optimoinnin ja tehokkuuden ohessa puhutaan korkeintaan ”onnellisuudesta”. Se on lähinnä väline työkyvyn kasvattamiseen, niin kuin ”terveys”. 4. Mediassa pääoman näkökulma voittaa kuluttajan näkökulman, joka taas voittaa työvoiman näkökulman. Työvoiman näkökulmasta maailmaa hahmotetaan työn ja tuotannon sisältä käsin. Työntekijä tietää, miltä työ tuntuu ja kuinka paljon aikaa, vaivaa ja energiaa asioiden valmistaminen ja ylläpitäminen vaatii. Kuluttaja taas näkee maailman joukkona valmiita tuotteita, joiden välillä tehdään valinta. Valitut tavarat tai palvelut kirjaimellisesti kulutetaan, siis tuhotaan tai käytetään loppuun. Pääoman näkökulmasta tärkeintä on pääoman itsensä abstraktin arvon kasvattaminen. Pääoma tarvitsee toki työntekijöitä, jotka valmistavat asioita. Se tarvitsee myös kuluttajia, jotka ostavat asioita. Molemmat ovat pääomalle kuitenkin vain välineitä numeroiden kasvattamiseksi. Mediassa on taipumus nostaa pääoman näkökulma ylimmäksi. Kuluttajankin näkökulmaa pidetään tärkeänä, koska kuluttajat maksavat osan mediasta ja heidät myös myydään pääomalle mainosten muodossa. Työvoiman näkökulma on pohjimmaisena. Voi kysyä esimerkiksi, kumman kokemuksista julkaistaan enemmän juttuja: vuokranantajan (pääoman näkökulma) vai vuokralaisen (työ voiman näkökulma)? Entä kumpi huo lestuttaa mediassa enemmän: sijoitusomaisuuden arvon lasku vai työttömien kontrollointi tai työssä käyvien ihmisten köyhyys? 5. Media edustaa normaaliutta, yleistä hyvää ja tervettä järkeä. Kään täen voi sanoa, että media vastustaa tai pilkkaa, ”sekoilua”, puolueellisuutta ja järjettömyyttä. Sekoilua on kapitalismin kyseenalaistaminen, puolueellisuutta vasem mistolaisuus, järjettömyyttä esi merkiksi hävittäjähankintojen kri tiikki. Normaalia on uran tekeminen kilpailemalla toisia vastaan, yleistä hyvää on talouden kasvattaminen, tervettä järkeä on kansanterveyden kohentaminen ja lisäarvon tuottaminen pääomalle. Tärkeintä on, että numerot kasvavat. Jos tällainen ahdistaa, mediasta voi luonnollisesti lukea käytösohjeita siihen, miten tätä ahdistusta voi käsitellä. Näkymätön digisaaste J ÄTTEEN NÄKEMINEN auttaa meitä hahmottamaan toimintamme seurauksia. Emme tunnista yhtä helposti digitaalisen median vaikutuksia ympäristöön kuin esimerkiksi paperisen sanomalehden. Sanomalehti on käyttöiältään lyhyt, ja kierrätykseen menevää paperia joutuu jatkuvasti kantamaan jätekatokseen. Metsiä pitäisi suojella enemmän luontokadon hidastamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sen sijaan ne hakataan sellun ja paperin raaka-aineeksi. Digitalisaation aiheuttamat ympäristöhaitat on helpompi jättää huomiotta. Elektroniikkalaitteissa käytettävät metallit louhitaan usein epäinhimillisissä olosuhteissa kehittyvissä maissa. Muutaman vuoden päästä samat metallit tuodaan elektroniikkajätteenä takaisin kehittyviin maihin. SAMAAN AIKAAN, KUN paperijätteen määrä laskee, elektroniikkajätteestä eli e-jätteestä on tullut maailman nopeimmin kasvava jätteen laji. Vuoden 2021 aikana ihmiskunta tuotti 57,4 miljoonaa tonnia e-jätettä. Vuoden e-jätteet ovat massaltaan enemmän kuin Kiinan muuri, joka on suurin ihmisen valmistama rakennelma. Sanomalehtiä on helppo kierrättää, ja niistä voi tehdä uusiopaperia. E-jätteen kierrättäminen ei ole aivan yhtä yksinkertaista, koska kierrätyksestä vapautuu myrkyllisiä kaasuja ja kemikaaleja luontoon. Elektroniikkajätteen kierrättäminen uudelleenkäyttöön voi olla jopa ympäristölle vahingollisempaa kuin sen hautaaminen kaatopaikalle. Jätettä ei synny pelkästään laitteiden hajotessa, vaan myös siksi, että tekniikka kehittyy ja tarvitaan uusia laitteita. Näin tulee käymään esimerkiksi, kun 5G-verkot otetaan laajamittaiseen käyttöön, mutta jo nyt käytössä olevat, tähän asti täysin toimivat laitteet saattavat lakata toimimasta, jos valmistaja ei enää päivitä niitä. UUTTA ELEKTRONIIKKAA EI tarvita pelkästään älypuhelimiin tai tietokoneisiin, vaan myös sosiaalisen median, pilvipalveluiden, suoratoistopalveluiden, hakukoneiden, applikaatioiden ja karttapalveluiden palvelinkeskuksiin. Niiden toiminnan synnyttämät valtavat määrät dataa varastoidaan ja välitetään datakeskusten kautta. Irlanti on houkutellut maahan suuria sosiaalisen median jättejä verohelpotusten ja hyvien sähköverkkojen avulla. Datakeskusten osuus on tällä hetkellä Irlannin sähkönkulutuksesta 11 prosenttia, ja osuuden on ennustettu kasvavan 30 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Monet maat ovat pulassa kasvavan sähkön kulutuksen kanssa samalla, kun lähitulevaisuudessa virtuaalista maailmasta metaversumeineen ja moniaistisine kokemusympäristöineen on tulossa osa arkea. Tämä tulee kasvattamaan datan määrää räjähdysmäisesti. Uudet, massiiviset datakeskukset uhkaavat ilmastotavoitteiden täyttymistä. Mikäli sähköntuotanto ei kasva samaa vauhtia kuin sen kulutus, sähkön hinta kohoaa entisestään. Samalla sähköisen infrastruktuurin ylläpitäminen muuttuu vaikeammaksi. Singapore onkin jo rajoittanut datakeskusten rakentamista. IHMINEN EI OLE vielä keksinyt yhtään teknologiaa, joka ei vaikuttaisi luontoon. Tietoa tarvitaan, jotta voimme käyttää teknologiaa vähemmän haitallisella tavalla. Moni on päättänyt vähentää paperin käyttöä ympäristösyistä. Myös datan keräämisestä ja elektroniikan käytöstä pitäisi ajatella samoin ja ymmärtää, ettei niitäkään saa tuhlata. ANTTI KURKO TEKNOLOGIA EI PELASTA Teknologia ei pelasta -blogissa suunnataan katse tulevaan ja tarkastellaan niitä vaikutuksia joita teknologialla on meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla. P i nj a N ikki
  • 20 • 1 / 2022