• 1/2015 Helmikuu | fifi.voima.fi Galleria TIINA ITKONEN KirJailiJa raiMO PeSONeN: NaTO HaMPaaNKOlOSSa Fennovoima • SavukeidaS • itä-ukraina Johanna vuokSenmaa • talvivaara – POliiTTiSeN valOKuvaN feSTivaali 29.1.–12.4.
• 7 JUSSI-PALKINNON EHDOKAS! PARAS ELOKUVA, OHJAUS, MIESSIVUOSA, KUVAUS, ÄÄNISUUNNITTELU, LEIKKAUS, PUKUSUUNNITTELU THE NORDIC FILM DAYS LÜBECK RIO INTERNATIONAL FILM FESTIVAL REYKJAVIK INTERNATIONAL FILM FESTIVAL THE GENEVA INTERNATIONAL FILM FESTIVAL TALLINN BLACK NIGHTS FILM FESTIVAL – SCREEN DAILY NYT BLU-RAY JA DVD! – HOLLYWOOD REPORTER
• Juuri avattu!
• ilmoitus HELMIKUUN MErKKI­ tUottEEt
• VoIMa Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi VastaaVa pää­ toIMIttaja teemu matinpuro 050 5941499 fIfI.VoIMa.fI­päätoIMItttaja Hannele Huhtala ULKoasU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo MUU toIMItUs tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, iida simes, mikko sauli & Jari tamminen toIMItUsjoHtaja teemu matinpuro YHtEYs­ pääLLIKKö tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 KUstaNNUspääLLIKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 aVUstajINa tässä NUMErossa Jaana Airaksinen, li Andersson, tuuve Aro, Kirsti Era, Jevgeni Feldman, timo K. Forss, Jarkko Fräntilä, Karo Holmberg, tiina itkonen, mikael Kallavuo, tanu Kallio, Riikka Karppinen, Juha Keltti, saila Kivelä, teri Korpi, olli-Pekka Kursi, marko laihinen, seppo leinonen, Christer lindholm, maija lähteenmäki, Kerttu matinpuro, mira mäkiranta, mikko Niskasaari, Pilli-liisa, Antti Rautiainen, Donna m. Roberts, Joe sacco, sanni seppo, Roberto savio (iPs), Janne siironen, Petri stenman, outi silfverberg, minna sumelius, Pekka turunen, tero tähtinen, oksana tšelyševa, sami Vitikainen, Heli Yli -Räisänen, tero Virtanen, Natalia Zotova, Tässä lehdessä muun muassa 26.1.–1.3.2015 johanna Vuoksenmaa uskoo puhtaaseen nauruun Kannen kuv a: P ekka turunen 1 / 2015 • 7 pääkirjoiTus Valistuksen jakkupuku saNaNVapaUs on demokratian kilpi ja miekka. Mutta se voi olla myös likainen pommi, joka osuu enemmän viattomiin sivullisiin kuin tarkoitettuun kohteeseen. Juuri tästä muistuttaa Joe Sacco tässä lehdessä julkaistussa sarjakuvassaan. Ylpeilemme mielellämme sananvapaudesta eurooppalaisen yhteiskuntakehityksen hedelmänä. Silti ennen kuin rynnistämme valistuksen soihtua kantaen jihadistien omalta puoleltaan rakentamalle kulttuuripiirien väliselle barrikadille, meidän kannattaa kysyä itseltämme voiko omaan miekkaansa hukkua. Tästä varoittaa Roberto Savio islamismia käsittelevässä jutussaan. Se polkaisee käyntiin Voiman ja kansainvälisen journalistiosuuskunta IPS:n uuden yhteistyön. EI MYösKääN soVI unohtaa, että valistuksen ohella eurooppalaista kulttuuriperintöä ovat yhtä lailla inkvisitio, kolonialismi, viime vuosisadan maailmansodat ja poliittisten ideologioiden nimissä pystytetyt diktatuurit. Natsisimin jaloista paenneet saksalaiset yhteiskuntafilosofit Theodor Adorno ja Max Horkheimer kirjoittivat 1940-luvun lopulla siitä, miten samalla kun valistus pelasti meidät myyttien ikeestä, siitä itsestään tuli myytti. Myytti, jonka nimissä voi pystyttää kirjastojen rinnalle keskitysleirejä. Malkaa omassa silmässä on vain usein vaikea havaita. Meillä Suomessa jumalanpilkasta alle 50 vuotta sitten tuomittiin Hannu Salama Juhannustansseistaan ja Harro Koskinen Sikamessiaastaan. Tässä Voimassa kerrotaan, kuinka Suomessa voi yhä syyllistyä laittomaan uskonnon loukkaamiseen herjaamalla uskonnollista valtion päämiestä. MEIdäN KULttUUrIpIIrIssäMME sananvapauden rajat tulevat nykyään uskontoa herkemmin vastaan talouden ja politiikan alueilla. Tämä näkyy etenkin yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden salaamisessa ja niitä koskevien tietovuotojen käsittelyssä. Samalla kun sytytämme kynttilän sananvapauden puolesta eri puolilla maailmaa henkensä antaneille uhreille, meidän kannattaa sytyttää toinen valaisemaan omaa tietämme. Johanna Vuoksenmaa muotoilee haastattelussaan asian kauniisti: ”Sanavapauden suhteen se kohta mistä jakku puristaa vaihtelee aikakausittain. Samalla on paljon paikkoja, missä sanavapaus puuttuu kokonaan. Siksi haluan taistella sananvapauden puolesta.” tUoMas raNtaNEN Kirjoittaja on Voima Kustannus oy:n hallituksen puheenjohtaja sanni seppo 1 16 joe sacco: satiirista 19 39 Pauli laasonen antti rautiainen donna M. roberts Normihomovoimaa! s. 22–23, 47 12 suomalaista jumalanpilkkaa? 50 utu lautturi Pekka turunen Antti K ukk onen Utu Hytönen Christer Lindholm 42 riot grrrl
• 8 • 1 / 2015 Julkisuus sivuut­ ti kovin vähäisellä huomiolla elinkei­ noministeri Jan Vapaavuoren (kok) joulukuun alussa lipsautta­ man tiedon, että hän ja eräät muut ministerit tiesivät jo kesällä energiayhtiö Fortu­ min tulevan osakkaaksi Fen­ novoiman ydinvoimalaan. Vapaavuoren lisäksi sen tie­ sivät ainakin pääministe­ ri Alexander Stubb (kok) ja valtion varainministeri Antti Rinne (sd). Valtio omistaa pörssiyh­ tiö Fortumista 50,8 prosent­ tia. Sen toimien seuraaminen kuului omistajaohjausminis­ teri Pekka Haavistolle (vihr), jolle ei kerrottu mitään Fortu­ min suunnitelmista. Miten oli mahdollista, että pörssiyhtiö kertoi aikeistaan muutamalle ministerille, mut­ ta ei osakkeenomistajilleen ei­ kä omistajaohjausministerille? "Olin Oman ministerikauteni alussa hyvin tiiviisti yhteydes­ sä Fortumiin, kun sen omista­ mien sähköverkkojen kaupat Suomessa vietiin päätökseen", kertoo omistajaohjausministe­ rinä viime syyskuuhun saakka toiminut Haavisto. Fortum myi vuoden 2013 lopulla kotimaiset sähköverk­ konsa yli 2,5 miljardilla eu­ rolla. Siinä laskettiin olevan myyntivoittoa 1,9 miljardia. Omistajia kiinnosti, mihin va­ rat käytetään. "Tulot oli tarkoitus suun­ nata yhdistettyyn sähkön­ ja lämmöntuotantoon kotimaas­ sa, mahdollisesti osallistumi­ seen Ranskan vesivoimalois­ ta avattavaan kilpailuun sekä aurinkoenergiahankkeisiin muun muassa Intiassa", ker­ too Haavisto, jonka ministe­ risalkkuun kuuluivat myös kehitysyhteistyöasiat. "Omistajaohjauksessa olim­ me erityisen kiinnostuneita siitä, että riittävä määrä in­ vestointeja tulee kotimaahan; tämä nousi esille myös edus­ kunnan keskustelussa. Kaikki Fortumin osakkeenomistajat seurasivat erityisellä kiinnos­ tuksella yhtiön suurten Venä­ jä­investointien toteutumista ja niiden tuottojen kehitystä." "Valtiota kiinnosti Fortu­ min uusien investointien edis­ tyminen siltä osin, jäisikö yh­ tiölle niiden jälkeen sellaisia varoja, jotka lisäisivät merkit­ tävästi yhtiön kykyä maksaa osinkoja." Fortumin kaksi ydinvoima­ laa Loviisassa tulevat tiensä päähän ensi vuosikymmenen lopulla. "Keskusteluissa ydin­ voimasta Fortum nosti aina esiin, että yhtiö jäi huhtikuus­ sa 2010 vaille hakemaansa ydinvoima lupaa, eikä asiaan ole tällä erää tarvetta palata." " Mikäli yhtiö kävi keskustelu­ ja Fennovoiman osakkuudesta ennen hallituksen Fennovoi­ ma­äänestystä 18. syyskuuta 2014, niistä ei vihreiden halli­ tusryhmän puheenjohtajaa tai omistajaohjausministeriä in­ formoitu, eikä asia ollut esillä valtioneuvostossa tai ministe­ rivaliokunnissa", Pekka Haa­ visto kertoo. FOrtumin mukaantulo edel­ lytti järjestelyjä useiden Ve­ näjän ja Suomen valtioiden omistamien yhtiöiden kans­ sa. Fortum perustaa yhdes­ sä Venäjän valtion ydinvoi­ mayhtiön Rosatomin kanssa yhteisyrityksen, jolle siirtyvät TGC­1­yhtiön 40 vesivoimalaa Luoteis­Venäjällä. Fortumin osuus uudesta yhtiöstä tulee olemaan 75 prosenttia, Rosa­ tomin 25 prosenttia. TGC­1:n omistivat tätä en­ nen vähemmistönä Fortum ja enemmistöosuudella Venäjän valtion maakaasu­ ja öljykon­ serni Gazprom, joka saa järjes­ telyssä kokonaan tytäryhtiön lämpövoimalat. Uusien järjestelyiden ehdol­ la Fortum oli valmis osallistu­ maan enintään 15 prosentin osuudella Fennovoiman ydin­ voimalahankkeeseen. Fenno­ voima aloitti pääosin yksityi­ sen pääoman yhtiönä, mutta nyt sen suomalaisomistus on etupäässä kunnallisten ener­ gialaitosten ja valtion yhtiön varassa. Suurin osakas yli kolmanneksella on Rosatom. Fenno voimasta onkin tullut valtiollinen hanke. Kolme keskeistä ministeriä tiesi tästä tulevasta järjestelys­ tä jo syyskuun 18. päivä, kun hallitus päätti äänestyksen jälkeen esittää Fennovoiman ydinvoimaluvan täydennys­ hakemuksen hyväksymistä. Äänestys johti vihreiden lähtöön hallituksesta, mikä tie­ dettiin etukäteen. Pääministeri teksti mikkO niskasaari kuVa seppO leinOnen sisäpiiritieto pelasti Fennovoimalan Avainministereille vuodettu tieto pörssiyhtiö Fortumin suunnitelmista ratkaisi ydinvoimalan lopullisen hyväksymisen.
• 1 / 2015 • 9 toisinajattelija Miksi venäläiset rakastavat Katto-Kassista? lapsena Vihasin Katto­Kassista. En voinut sietää tätä narsistista ja manipuloivaa kiusantekijää. Järkytyin kun ymmärsin, kuinka suosittu Katto­Kas­ sinen on Venäjällä. Kirjat Katto­Kassisesta ovat suosi­ tumpia kuin mitkään muut Astrid Lindgrenin teokset. Suositumpia kuin totalitarismin vastaisesta taistelus­ ta kertova Veljeni, Leijonamieli, feministisen roolimal­ lin tarjoava Peppi Pitkätossu ja vihollisen rakastamista opettava Ronja Ryövärintytär yhteensä. Pohjoismaissa uskotaan, että Astrid Lindgreniä ja Tove Janssonia edistyksellisempiä lastenkirjailijoita ei ole, ja että myös heitä on kiittäminen yhteiskunnastam­ me, jota pidämme ylivertaisena tasa­arvo­ ja ihmisoi­ keusasioissa. Ensimmäinen väite ei ainakaan pidä paikkaansa. Nikolai Nosovin jo 50­luvulla suomennettu scifi­satu ”Tietämättömän ja hänen kumppaniensa seikkailut” oli paitsi huippusuosittu Neuvostoliitossa, myös sekä radikaalimpi että yhtä syvällinen kuin Lindgrenin ja Janssonin teokset. Venäjän lapset lukevat edelleen vi­ hannesten kapinasta kertovaa, italialaisen kommunis­ tin Giovanni Rodarin kirjoittamaa ”Cipollinon seikkai­ luja”, jota ei tietääkseni ole suomennettu. Mutta vaikka Neuvostoliitossa oli kaikkien saatavilla tällaisia oikeamielisiä lastenkirjoja, siellä rakastettiin ja Venäjällä rakastetaan yhä kapitalistis­individualistista Katto­Kassista. Selvitin syitä venäläisiltä tutuiltani, näin he vasta­ sivat: «Katto­Kassinen edusti ennen kaikkea toisenlaista, iloisempaa elämää: vapautta, rajoittamatonta liikku­ mista, kaiken haluamani kuluttamista ja kaikkien ha­ luamieni tilanteiden luomista.... vanhemmat alistavat ja manipuloivat sata kertaa Kassista pahemmin omalla realismillaan, säännöillään ja lampuillaan joita ei saa koskea.« «Katto­Kassiseen liittyi unelma ystävästä, joka ei oli­ si vain mielikuvitusystävä ja jonka kanssa voisi leikkiä. Oli kurjaa että hän asui jossain kaukaisessa Tukholmas­ sa. Pihan lapset, ’ystävät’, manipuloivat aivan yhtä pal­ jon kuin Kassinen, mutta heistä ei ollut kiipeämään kanssani ylös katolle.« «Minun äitini piilotti kirjat Katto­Kassisesta, jotta en rikkoisi lamppuja ja vierittäisi syytä kaverien niskoille. Koko lapsuuteni juoksin oman kolmipyöräiseni perässä enkä ajanut sitä itse.« «Katto­Kassinen huijasi pikkuveljeä käyttäen hyväk­ seen tämän konservatiivista sosialisaatiota, moraalia ja tottelevaisuutta. Kun Kassinen ja pikkuveli jakoivat herkkuja, pikkuveli otti pienemmän koska se on tapana ja koska niin vanhemmat häntä kasvattivat. Kassinen otti isomman, koska hän halusi.« Katto­Kassisen suosio Bre žnevin ajan Neuvostolii­ tossa oli siis merkki tuotantojärjestelmän sisällä kas­ vavista materiaalisista ristiriidoista, jotka veivät kohti väistämätöntä romahdusta. antti rautiainen Kirjoittaja on V oiman idänsuhteiden asiantuntija ja Fifin entinen kirjeenv aihtaja M osk ovan yöp akkasista. Stubb suhtautui lähtöön varsin huolettomasti, vaikka se ka­ vensi hallituksen pohjan ää­ rimmäisen niukaksi, 101 kan­ sanedustajaan. Sisäpiiritiedon ansiosta avainministerit tie­ sivät Fortumin mukaantulon käännyttävän eduskunnan enemmistön Fennovoiman kannalle. Fortumin ratkaisu julkistettiin joulukuun alussa, kaksi päivää ennen eduskun­ nan äänestystä. ValtiOneuVOstOn kanslias­ sa toimivalle omistajaohjaus­ osastolle on keskitetty 30 yh­ tiön omistajaohjaus, joukossa kolme pörssiyhtiötä: Finnair, Neste Oil ja Fortum. Mikä on omistajaohjausosaston oikeus saada tietoa sellaisesta yh­ tiöstä josta valtiolla on enem­ mistö mutta jota se ei omista kokonaan? "Aivan sama kuin muillakin osakkeenomistajilla. Kaikkia osakkeenomistajia on kohdel­ tava samalla tavalla", vastaa finanssineuvos Petri Vihervuori . "Myös omistajaohjausmi­ nisterin tiedonsaantioikeus on sama. Ei ole mitään eri­ oikeuksia". Miten sitten on mahdollis­ ta, että Fortumin Fennovoima­ suunnitelmista muut minis­ terit tietävät ennen kuin edes omistajaohjausministeri? "Siihen en osaa sanoa mi­ tään", Vihervuori vastaa. Fortum sai yhtiöjärjestelyil­ lä vesivoimaa Luoteis­Venäjäl­ lä melkein saman verran kuin on koko Suomen vesivoimaka­ pasiteetti. Operaatiota on ylei­ sesti arvioitu yhtiön kannalta erittäin onnistuneeksi. Salkun­ hoitaja Anders Oldenburg si­ joituspalveluyritys Seligsonis­ ta arvioi blogissaan sopimusta näin: "Jos vesivoimaa arvos­ tettaisiin kuten Pohjoismaissa, sen [TGC­1:n vesivoiman] arvo olisi 8,4 miljardia euroa, josta Fortumin osuus (75 %) siis olisi 6,3 miljardia euroa." Vastineeksi vesivoimasta Fortum sijoittaa Fennovoiman Hanhikiven ydinvoimalaan 250 miljoonaa euroa. Vaikka juuri tällä hetkellä idän vesi­ voimalat eivät ole kultakaivos, pitkällä tähtäimellä Fortum sai superlottopotin. Tällaiseen epäilemättä pä­ tee Finanssivalvonnan oh­ je pörssiyhtiön jatkuvasta tiedon antovelvollisuudesta. Se tarkoittaa tiedottamista asi­ oista, jotka voivat olennaises­ ti vaikuttaa yhtiön osakkeen arvoon. "Yhtiön on julkistettava täl­ laiset tiedot heti, kun sen toi­ mitusjohtaja tai yksikin hal­ lituksen jäsen on saanut ne tietoonsa", Finanssivalvonta huomauttaa. Jan Vapaavuorelta kysyt­ tiin täsmennystä, milloin hän ja eräät muut ministerit saivat tiedon Fortumin ratkaisuista. "Ennen elokuuta", hän vasta­ si. Fortum julkisti ratkaisun pörssi tiedotteella vasta 2. syys­ kuuta 2014. mOnet eu-maat ovat erittäin riippuvaisia energiantuonnis­ sa Venäjältä, ja tämän purka­ minen otettiin unionin poliitti­ seksi tavoitteeksi. Samaan aikaan kun jokai­ nen presidentti Sauli Niinistön puhelinsoitto Vladimir Putinille nostaa "onko tämä sopivaa näissä oloissa" ­kes­ kustelun, Suomi laajentaa ja tiivistää ydinenergiayhteistyö­ tään Venäjän kanssa. Ukrainan sota aktivoi Suo­ messa myös Nato­jäsenyyden kannattajat. Heistä innokkaim­ pia on pääministeri Alexan­ der Stubb, joka istuu sujuvasti kahdella tuolilla. Hän kannat­ taa Suomen Nato­jäsenyyttä muun muassa Venäjän poliitti­ sen kehitykseen liitty vien ris­ kien vuoksi. Hän kannattaa Suomen ydinvoimayhteistyötä Venäjän kanssa "koska nämä ovat pitkäaikaisia prosesseja", joita Ukrainan sota ja Venäjän poliittinen kehitys ei heilauta. Aalto­yliopiston professori Peter Lund on huomauttanut, että "Rosatom on sama kuin Venäjän atomienergiaminis­ teriö. Kaikki ydinosaaminen ydinaseet mukaan luettuna kuuluu Rosatomiin. Tässä ei ole kyse vain ydinvoimapro­ jektista, vaan jopa Suomen ja Venäjän suhteista." (Talous­ sanomat 4.3.2014). Tässä on kysymys myös sii­ tä, kuinka tosissaan EU on ta­ louspakotteissaan ja Venäjä­ riippuvuuden purkamisessa, jos ydinvoimayhteistyön sy­ ventäminen ei herätä mitään kysymyksiä. Ainakaan julki­ suudessa EU ei ole kommentoi­ nut Suomen valtion tiivistyvää yhteistyötä Venäjän atomi­ energiaministeriön kanssa. VenäJän hallitus maksoi kovan hinnan, kymmeniä Luo­ teis­Venäjän vesivoimaloita, pitääkseen Rosatomin Fenno­ voima­hankkeen hengissä. Se ei ollut hyväntekeväisyyttä. Suomeen tilattu ydinvoimala on Rosatomille loistava mainos ympäri maailmaa. Tuskin Fortum on ollut luo­ pumassa sähkön tuottamisesta ydinvoimalla. Todennäköisesti se hakee seuraavalla vaalikau­ della lupaa Loviisan laitosten korvaamiseksi. Jos se luvan saa, Rosatom on vahvoilla lai­ toksen toimittajaa valittaessa. Ilmeisesti Alexander Stubb, Jan Vapaavuori ja Antti Rinne uskovat lujasti Venäjän vakaa­ seen taloudelliseen ja poliitti­ seen kehitykseen. Fennovoiman lyhyt historia – Yksityisen pääoman yhtiöstä valtiolliseksi hankkeeksi Fennovoima perustettiin vuonna 2007. Silloin mukana oli suuri saksalainen energiajätti E.ON, suuria suomalaisia teollisuuden ja kaupan yrityksiä sekä kuntien energiayhtiöitä. Vuonna 2010 eduskunta antoi Fennovoimalle ydinvoimaluvan, samalla kun Fortum jätettiin ilman lupaa. Hallitus ja eduskunta halusivat antaa luvan yksityisen pääoman yhtiölle, joka suunnitteli laitosta tiettömään korpeen, vaikka Loviisan Hästholmenilla oli uutta voimalaa varten valmis infrastruktuuri. Luvan saamisen jälkeen Fennovoimalla alkoi mennä huonosti. Valtaosa suomalaisista teollisuuden ja kaupan yrityksistä on jättänyt yhtiön. Myös osa kunnallisista yhtiöistä karkasi joukosta. Kovin isku oli E.ONin luopuminen, mikä horjutti pahasti yhtiön rahoitusta. Näiden ongelmien jälkeen Fennovoima allekirjoitti joulukuussa 2013 Venäjän valtion omistaman Rosatomin kanssa sopimuksen 1 200 megawatin ydinvoimalan toimittamisesta. Samalla Rosatom sai 34 prosentin osuuden Fennovoimasta, ja osuus uhkasi nousta siitäkin. Suomessa ei kukaan osannut ennakoida, että seuraavana vuonna EU:n ja Venäjän suhteet romahtavat talouspakotteiksi, kauppasodaksi ja poliittisten yhteyksien jäädyttämiseksi. Rosatom pelasti Fennovoiman. Fortumin liittyessä joukkoon Fennovoimasta on tullut Venäjän valtion sekä Suomen valtion ja kuntien energiayhtiöiden yhteishanke.
• helsingin Hietalah ­ dessa sijait­ see Elmu ry:n pyörit­ tämä Nos­ turi. Paikka on yksi Suomen tunnetuimmista rock­klubeis­ ta, mutta olen saapunut pai­ kalle juttelemaan Natosta. Syy­ nä kummalliseen tilanteeseen on kulttuurin moniottelija, kir­ jailija Raimo Pesonen, jonka työhuone on Nosturissa. Tähän saakka Pesonen on kirjailijana viihtynyt romaa­ nien parissa, mutta tilanne muuttuu, kun hänen Nato hampaankolossa ­pamflettinsa ilmestyy helmikuussa. Ukrai­ nan tilanne kuumensi suoma­ laisen Nato­keskustelun, ja Pe­ sonen koki tarvetta reagoida. ”Kun keskustelu kiihtyi, vanhat viholliskuvat pomppa­ sivat yllättävän elinvoimaisina esiin. Esimerkiksi eduskunnan istuntosalissa alkoi kuulua ää­ nenpainoja, joiden mukaan ’ryssä on rys­ sä vaikka voissa paistaisi’”, Peso­ nen kuvailee kir­ jansa taustoja. Ryssittelyn ta­ kana hän näkee syviä pohjavir­ toja, jotka selit­ tävät, miksi Ve­ näjää ei nähdä valtiona valti­ oiden joukossa vaan poikkeustapauksena. ”Suomalaisessa keskuste­ lussa ajatus siitä, että Venä­ jän toiminta olisi normaalia suurvaltapolitiikkaa, on täy­ sin sietämätön. Se aiheuttaa välittömästi putinismi­kortin heiluttelua.” Ukrainan tilanteessa on Pesosen silmissä kyse nimen­ omaan suurvaltapolitiikasta, eikä hän ole mielipiteineen yk­ sin. Vastaavia näkemyksiä on viimeisen vuoden aikana kuul­ tu muun muassa entisen Mos­ kovan­suurlähettilään Heikki Talvitien ja entisen valtiosih­ teerin Risto Volasen suusta. Pesonen korostaa voimak­ kaasti, ettei pidä Venäjän toi­ mintaa oikeutettuna. Ym­ märtäminen sen sijaan on tärkeää, ja se on eri asia kuin hyväksyminen. Muiden suurvaltojen tavoin Venäjä vahtii erityisen musta­ sukkaisesti lähialueitaan. Se ei halua Naton etupiirin laajen­ tuvan lähemmäksi rajojaan ja reagoi sen vuoksi Ukrainan lännettymiseen. Tällä on mer­ kitystä myös Suomen Nato­ asemoitumisen kannalta. ”Suomelle on suurempi tur­ vallisuuspoliittinen riski liit­ tyä Natoon kuin pysyä sen ul­ kopuolella. Suomen intressi on pitkään ollut se, että Suomen alueella ei olisi vieraita jouk­ koja, mukaan lukien venäläi­ set”, Pesonen linjaa. ”Venäjän intressi puoles­ taan on se, että Suomen alu­ eella ei ole vieraita joukkoja, jotka voisivat uhata sitä. Nä­ mä intressit ovat helposti yh­ distettävissä, ja sitä on tässä 70 vuotta tapahtunutkin. Toki voidaan haluta myös toisen­ lainen tilanne”, hän maalailee. ”Ei tarvitse mennä kuin va­ jaat kymmenen vuotta taakse­ päin, niin Natoon liittymistä perusteltiin nimenomaan sillä, että Venäjä ei ole minkäänlai­ nen uhka. Nyt perustelut ovat päinvastaiset. Pitäisi muistaa, että 20 vuotta on lyhyt aika täl­ laisissa kysymyksissä.” natO-kysymystä Pesonen lähestyy suomalaisen identi­ teetin ja historian kehityskaa­ rien kautta. ”Voihan historian suuret linjat unohtaa, mutta eivät ne minnekään katoa. Eläm­ me aika historiatonta aikaa, joka ei suosi menneisyyden tutkiskelua muutoin kuin tal­ visotamyytin liturgisena tois­ teluna”, Pesonen perustelee lähestymistapaansa ja näpäyt­ tää päälle: ”Suomalainen politiikka on tällä saralla vähän kuin päih­ deongelmaisen sätkimistä. Lähitulevaisuuden visioita ei juuri ole, ja meininkinä on, et­ tä vähät huomisesta, kunhan selviäisi edes tästä päivästä.” Historian suurilla linjoil­ la Pesonen viittaa Venäjän asemaan Euroopan vastavoi­ suuri tarina natosta Talvisota ja mielikuvat kasakoista voivat hyvin, väittää kirjailija Raimo Pesonen. teksti mikkO sauli kuVa pekka turunen
• 1 / 2015 • 11 suuri tarina natosta Talvisota ja mielikuvat kasakoista voivat hyvin, väittää kirjailija Raimo Pesonen. mana. Venäjä on Euroopalle toinen, suuri ja tuntematon. Asemansa se sai perintönä Turkilta erityisesti Krimin so­ dassa 1850­luvulla, kun Iso­ Britannia halusi estää Venäjän imperiumin laajentumisen Välimerelle. Jo aiemmin Napoleonin sotapropagandana lanseeraa­ mat mielikuvat idän kasakois­ ta elävät ja voivat hyvin vielä tänä päivänäkin. Presidentti Sauli Niinistö käytti hiljattain kasakka­vertausta Venäjästä puhuessaan. pesOsen katsannOssa ta­ rinat määrittävät maailman­ politiikkaa. Ne nivovat yhteen sinänsä kaoottisilta vaikutta­ via tapahtumasarjoja, ja toi­ seus on niissä olennaisessa asemassa. ”Suomalaisuus on sotien kautta synnytettyä ei­venäläi­ syyttä. Kun juhlimme itsenäi­ syyttä, juhlimme todellisuu­ dessa talvisotaa. Tavallaan se on surullista, koska Suomen historiassa on kovin paljon muutakin kuin sotaa”, Peso­ nen pohtii. Suomessa on tapana näh­ dä Venäjä poikkeuksellisena suurvaltana, joka on aina laa­ jentumishaluinen, arvaama­ ton ja aggressiivinen. Venäjän toiminta ei kirjailijan mielestä kuitenkaan juuri poikkea mui­ den suurvaltojen toiminnasta. ”Venäjän uhka on vieteri, joka pitää koko Nato­keskus­ telun käynnissä. Se on myytti, jolle ei löydy kovin tyhjentäviä perusteluja. Venäjässä ei suur­ valtana ole mitään poikkeuk­ sellista, vaikka keskustelusta usein sellaisen kuvan saakin.” Jälleen Pesonen korostaa, että ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Venäjää pitäisi arvioida kiihkottomasti sellaisena kuin se on. ”Putinin isoimmat synnit liittyvät toistaiseksi T šetšenian sotaan, jossa on kuollut kym­ meniä tuhansia ihmisiä. Siinä Venäjä ilmoitti taistelevansa terrorismia vastaan. Selitys meni läpi omaa terrorismin vastaista sotaansa käyvissä länsimaissa varsinkin 9/11­is­ kujen jälkeen.” Venäjä­suhteen vaikeus ja siihen liittyvä toiseus näyttäy­ tyvät suomalaisessa keskus­ telussa äärimmillään pohdin­ toina Venäjän valtiojohdon mielenterveydestä. ”Putin on mielisairas, koska me olemme järkeviä ja tervei­ tä. Putin on täysin arvaama­ ton, koska me olemme arvat­ tavia ja ennakoitavia, vaikka omatkin päätöksemme teh­ dään usein vajavaisten tieto­ jen varassa.” Kuka Pesonen? Raimo Pesonen syntyi Alajärvellä 1968. Hän on kirjailija, kolumnisti, rumpali, tuottaja ja musiikin sekatyöläinen. Pesonen kävi armeijan Oulussa Pohjan prikaatin panssarintorjuntakomppaniassa, mutta palautti sotilaspassinsa. Koulutusta hänellä on kirjallisuustieteestä ja sosiaalialalta. Pesosen kirjallinen tuotanto on luonteeltaan yhteiskunnallista, ja varsinkin viimeisimmät hänen kirjoistaan ovat saaneet osakseen kiittäviä kritiikkejä. Nato hampaankolossa ilmestyy Like Kustannukselta helmikuussa. rOmaanit: Metsästäjä (Siltala kustannus 2014), Automies (Siltala kustannus 2012), Kuinka ei voi ajatella (Siltala kustannus 2011), Erityisosaajia (Siltala kustannus 2009). lisäksi: Jukka Lindfors, Markku Salo, Raimo Pesonen: Dumari (WSOY 2010), Paulina Ahokas, Jone Nikula, Raimo Pesonen (toim.): Artist ABC (T2 Promotions oy 2004).
• 12 • 1 / 2015 FiFin luetuimmat 11.1221.1. 1. Pariisin musta päivä ja Uimosen virhe tuOmas rantanen Eurooppalaisen sananvapausihanteen voi yhdistää muihin kulttuuripiireihin, vaikka Julkisen sanan neuvoston Uimonen väittää muuta. 2. Näkökulma: ”Toimi kuin Charlie” sampsa ”Meillä ei ole varaa tekopyhyyteen”, Pariisissa asuva katutaiteilija kirjoittaa. 3. MTV ei tule Helsinkiin – eikä siinä vielä kaikki mikkO sauli Helsingin ja MTV:n yhteistyöhön johtanut päätöksenteko näyttää melkoiselta hutiloinnilta. teksti mikkO niskasaari kuVa antti kukkOnen näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata khomeinia! Laki uskonrauhasta mahdollistaa poliittisen mielivallan. syytteitä uskon­ rauhan rikkomi­ sesta nostetaan vuosittain vain muutamia. Niillä kaikilla on kui­ tenkin periaatteellista merkity stä, koska ne puuttuvat sanan­ vapauteen. Kuten Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiossa vii­ me vuonna. Nainen tuomittiin kansan­ ryhmää vastaan kiihottamises­ ta. Nettikirjoituksissaan hän muun muassa suositteli am­ pumaan Tukholmassa vuoden 2013 mellakoihin osallistunei­ ta, maahanmuuttajataustaisia nuoria. Hänen kirjoittelunsa oli räikeää. Ehkä juuri siksi media ei huomannut syytteen sananvapauden kannalta erit­ täin vaarallista osaa. Syytetty oli linkittänyt net­ tisivulleen myös englanninkie­ lisen videon, jolla todisteltiin Iranin edesmenneen ajatolla Khomeinin käyttäneen hy­ väkseen nelivuotiasta lasta. Samaa nainen väitti myös it­ se kirjoittamassaan tekstis­ sä. Tarina oli todennäköisesti tekaistu. sy y t teessä puolestaan väitettiin: ”Kirjoituksessa islamin hen­ gellisen johtajan ja edustajan Ajatollah Homeinin väitetään itse syyllistyneen rikolliseen menettelyyn, lapsen seksuaa­ liseen hyväksikäyttöön, ja hy­ väksyvän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. Islamin edus­ tajaan ja hengelliseen johta­ jaan kohdistetuilla herjaavilla ja häpäisevillä väitteillä on hä­ päisty ja herjattu islamia ja sen pyhää lakia väittämällä hänen menettelynsä olevan islamin lain mukaista.” Syytteestä päätti apulais­ valtakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjä Anu Mantilan esittelystä. (VKSV 13/656). aJatOlla Ruhollah Khomeini nousi keväällä 1979 Iranin val­ lankumouksen harjalla maan­ sa hengelliseksi johtajaksi. Hän kaappasi käsiinsä myös poliittisen vallan, jota käytti diktatorisesti. Vain muutama kuukausi valtaan nousunsa jälkeen, elo­ kuussa 1979, Khomeini aloitti sodan Iranin kurdeja vastaan. Tuhansia teloitettiin. Kaikki­ aan operaatiossa tapettiin eh­ kä jopa 100 000 kurdia, kertoo Liisa Liimatainen kirjassaan Iran – huntu ja haaste. Irania hallittiin väkivallalla koko Khomeinin 10­vuotisen valta­ kauden ajan. Ajatolla itse kut­ sui terroriaan shariaksi, isla­ min laiksi. Jopa Khomeinin tapaisen poliitikon nimittelyä pedofii­ liksi voi pitää mauttomana, mutta mauttomuus ei ole ri­ kos. Vakiintuneen tulkinnan mukaan tällaisen vallanpitä­ jän kunnia ei nauti rikoslain suojaa. Iranissa ja al­Qaidan leireil­ lä saattaa olla muslimeja, jotka näkevät Khomeinin hengelli­ senä johtajana, mutta miljoo­ nat muslimit ovat hänestä täs­ mälleen päinvastaista mieltä. Erityisesti he, jotka pakenivat Iranista Khomeinin terroria. Heistä tunnetuin on kirjailija Salman Rushdie, jonka Kho­ meini vuonna 1989 määräsi murhattavaksi. Valtakunnansy y t tä JänVirastO korotti syytteessään islamin lain, eli sharian, py­ häksi. Siellä, missä islamistien sharia on voimassa, kukois­ taa äärimmäisen raaka väki­ valta. ISIS:n, Talebanien ja al­ Qaidan tulkinta shariasta ei herätä kauhua vain lännessä, vaan erityisesti siellä, missä si­ tä pannaan toimeen. Näiden järjestöjen tulkin­ nat shariasta ovat monien muslimien mielestä aivan vää­ riä. Monet kertovat sharian tarkoittavan lähinnä ohjeita siivoon elämään. Valtakunnansyyttäjänviras­ ton (VKSV) laatiman syytteen arvioinnissa ei oleellista kui­ tenkaan ole, mikä sharian tul­ kinta on oikea. Oleellista on, ettei shariasta ole yhtä totuutta ja että shariaa käytetään poliit­ tisen vallan välineenä. VKSV:n syytteen ajatus, että tällainen laki olisi kritiikin tai pilkan ulottumattomissa, on vieras Suomen oikeuskäsitykselle. syyte oli erikoinen jo yksin siksi, ettei kansalainen voi en­ nakoida sharian pilkkaamisen olevan rikos. Ajatus onkin pe­ rin yllättävä. Tapaus näyttää jumalanpilkka­pykälän veny­ vyyden. ”Joka pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslais­ sa tarkoitettu kirkko tai uskon­ nollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä”, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta, määrää pykälän ensimmäinen kohta. Syyte ja tuomio osoittavat, että pyhäksi voidaan väittää vaikkapa kyseenalaista polii­ tikkoa ja lakia, jonka sisällös­ tä tai edes lakiluonteesta ei ole yleisesti hyväksyttyä näke­ mystä, ei edes asianomaisen uskontokunnan piirissä. Tätä voisi verrata Hel­ singin Vapaa­ ajattelijoiden tempaukseen kesältä 2010. Ryhmä vaihtoi myynti­ pöydillä keskustassa Raamat­ tuja porno lehtiin. Tempaus sai suurta huomiota. Se tuotti myös rikosilmoituksen uskon­ rauhan loukkaamisesta, mutta se ei johtanut toimiin. Lienee yleinen käsitys, että kristinus­ kon piirissä Raamattua pide­ tään pyhänä kirjana. Näin vaihtelevaa tulkintaa lain säädökseen kutsutaan po­ liittiseksi harkinnaksi, jolle ei kuitenkaan pitäisi rikosoikeu­ dessa olla sijaa.
• 1 / 2015 • 13 4. 850 000 euroa – eikä siinä vielä kaikki mikkO sauli Ohittaako Helsingin kaupunki hankintalain pilkkomalla ostopalveluja? 5. Hallitus päätti leikata työttömyysturvaa kysymättä työmarkkinajärjestöiltä teemu muhOnen Suurimpiin ansiosidonnaisiin päivärahoihin kohdistuva leikkaus on historiallinen, sillä sitä ei neuvoteltu kolmikannassa. Oikaisu: Edellisessä Voimassa julkaistussa Kobanen kurdien taistelusta kertovassa artikkelissa oli virheellisesti kurdijärjestöjen joukkoon merkitty myös ääri-islamistinen ISIS. Artikkelissa mainituissa kurdijärjestöissä uskonnolla on hyvin pieni, ellei lähes olematon rooli. lukijapalaute palaute@voima.fi VOiman tOimituksen ikkunaan jätetty palaute 15.–16.12. Se aina vaan nostaa niskavillat pystyyn, kun joku päättäjä on kertonut olevansa heikon ihmisen puolella, mutta ei kuitenkaan kestä heikkoutta kun sitä näkee ja ei siihen puutu vaan katsoo läpisormien valtakoneistoa johon ovat itse päässeet sisälle, joka toimii kamaluuksia kylväen ja ihmisoikeuksia polkien, teatteriin nimeltä eduskunta on nyt valintakokeet alkaneet, muistakaa hyvät kanssakulkijat, kuinka meille luvattiin 4-vuotta sitten mm.toimiva vanhuslaki ulkoiluineen ja ihmisarvoisen vanhuuden kera, mutta saimme pelkkiä suosituksia vilisevän "vanhuspalvelulaiksi"kutsutun vanhuksia pilkkaavan "asetuksen", oikea laki pitää sisällään myös sanktiot ja selvät oikeudet, muistetaan tämä siellä äänestyskopeissa keväällä. JOrma talikka Jokainen ihminen on arvokas.
• 14 • 1 / 2015 talous Halvan öljyn illuusio JOka kerta, kun tulee vähänkin kylmempi ja run­ saslumisempi talvi, lehtien yleisönosastot täyttyvät ilmastoskeptikkojen voitonriemuisista kirjoitteluista: kuka nyt voisi uskoa ilmaston lämpenemiseen, kun tu­ lipalopakkaset paukkuvat nurkissa! Samanlaisia reak­ tioita aiheuttavat ne rajut hinnanlaskut, joita toisinaan nähdään kansainvälisillä öljymarkkinoilla. Jos öljy on loppumassa lähitulevaisuudessa, niin ei­ kö hinnan silloin pitäisi liikkua vain yhteen suuntaan, eli ylöspäin? Kummassakin tapauksessa lyhyen aika­ välin vaihteluista vedetään liian pitkälle meneviä joh­ topäätöksiä. Kummassakin tapauksessa on kyse vaa­ rallisesta illuusiosta. tällä hetkellä öljy on halvempaa kuin pitkään ai­ kaan. Tähän on olemassa kolme syytä: heikoista kan­ sainvälisistä suhdanteista johtuva alhainen kysyntä, uusista, vaihtoehtoisista tuotantotekniikoista johtuva tarjonnan kasvu, ja se, että riittävän monet maailman suurista öljyntuottajamaista ovat hyväksyneet hinnan­ laskun yrittämättä torjua sitä tuotantoaan rajoittamalla. Nämä syyt ovat kuitenkin vaikutuksiltaan enem­ män tai vähemmän lyhytkestoisia. Halvasta öljystä­ kään ei kannata odottaa pysyvää ilmiötä. ellei ma ailmantalOus romahda lopullisesti lä­ hitulevaisuudessa, öljyn kysyntä kääntyy ennemmin tai myöhemmin kasvuun. Uudet tuotantomenetelmät ovat olleet – paitsi tuhoisia ympäristölle – taloudelli­ nen pettymys niihin sijoittaneille, lähinnä amerikka­ laisille öljy­yhtiöille. Uudet menetelmät ovat lisänneet öljyn tarjontaa, mutta ne ovat myös osoittautuneet erittäin kalliiksi. Vahvasti velkaantuneet öljy­yhtiöt oli­ vat jo ennen öljyn hinnanlaskua tiukoilla. Tästä öljyn halpenemiseen maltilla suhtautuneet OPEC­maat ovat tietoisia; mitä useampi kilpailija ka toaa, sitä paremmat ovat mahdollisuudet manipuloida maailmanmarkki­ nahintoja tulevaisuudessa. On tOsin hyvin mahdollista, ettei öljynviejämaiden tarvitse enää rajoittaa tuotantoaan maailmanmarkki­ nahintojen nostamiseksi. Lähellä maanpintaa olevat, helposti hyödynnettävät öljyvarannot ovat nimittäin enemmän tai vähemmän ehtyneet, ja öljyä on jo nyt etsittävä yhä hankalammista paikoista. Tämä ei lisää vain tuotantokustannuksia, vaan myös öljyntuotan­ toon tarvittavan energian määrää. Kun 1930­luvul­ la yhtä öljytynnyriä vastaavalla energiamäärällä sai pumpattua keskimäärin 100 tynnyriä uutta öljyä, nyt vaikeapääsyisimmillä syvänmeren kentillä niitä saa vain kolme. Ennemmin tai myöhemmin päädymme tilantee­ seen, jossa jäljellä olevien öljyvarantojen hyödyntämi­ nen ei ole taloudellisesti eikä energiapoliittisesti kan­ nattavaa. Valitettavasti jokainen tilapäinen notkahdus öljyn hinnoissa lykkää sopeutumistamme tähän vää­ jäämättömään lopputulokseen. Christer lindhOlm Kirjoittaja on taloustieteen tutkija Åbo Akademissa. rahan voima taikamunakasta Olavi uusivirran keittiössä Vegaanihaaste yllätti julkkiskokit helppoudellaan. ” p u rk k i h erk k us i en i l l ä vegaanihaasteeseen!” julistaa poliitikko Li Andersson Face­ bookissa samalla kun veistää säilykepurkkia auki jättimäi­ sellä veitsellä. Andersson on vegaanihaas­ teen vastaanottanut julkkis­ osallistuja, ja minä olen hänen tutorinsa. Kokkailu ei varsinai­ sesti ole kummankaan erikois­ alaa. Mitähän tästä tulee? Olemme Anderssonin ja toi­ sen poliitikon, Emma Karin, kanssa tulleet muusikko­näyt­ telijä Olavi Uusivirran luok­ se viettämään iltaa kokkailun merkeissä. Kolmikko on vas­ taanottanut haasteen. Nyt on totuuden hetki: kuinka elämä ilman eläinperäisiä tuotteita on sujunut? ”Päivä 16 …”, Uusivirta aloittaa. Rupean välittömästi pelkäämään kokemuksen vas­ tanneen haaksirikkoselviyty­ mistä autiolla saarella. ” … ja on mennyt aika mutkattomas­ ti”, hän jatkaa. Helpotukseni on suuri. Ero aiempaan ruokavalioon ei ole Uusivirran kohdalla ollut hätkähdyttävä. reseptit avokadotäytteinen kikhernemunakas Lähde: Chocochili.net lindströmin hamppupihvit (8 kpl): Lähde: Härkäpapua sarvista. Moreeni 2010. Munakas: 3 dl kikhernejauhoja 1/2 tl suolaa 1 tl juustokuminaa 1 tl kurkumaa mustapippuria myllystä 2 dl vettä 2 tl rypsiöljyä + öljyä paistamiseen Täyte: 1 kypsä avokado kourallinen ruohosipulisilppua tammenlehtisalaattia tai rucolaa Sekoita kikhernejauhot ja mausteet. Lisää vesi muutamassa erässä. Lisää öljy. Anna turvota viitisen minuuttia. Jos taikina tuntuu liian paksulta (sen pitäisi olla paksua, mutta kuitenkin sellaista, että sen saa kaadettua pannulle), lisää vielä tilkka vettä. Sillä aikaa kun taikina turpoaa, pilko avokado kuutioiksi. Sekoita joukkoon ruohosipulisilppu. Kuumenna pannu ja lisää siihen tilkka öljyä. Kaada taikina pannulle ja anna paistua kunnes pinta hyytyy. Käännä munakas ja paista toiselta puolelta vielä minuutti-pari. Nosta munakas lautaselle, laita päälle avokado-ruohosipuliseos ja tammenlehtisalaattia. Taita munakkaan toinen puoli avokadoseoksen päälle ja nauti! 1 dl raastettua punajuurta 1 1/2 dl kokonaisia hampunsiemeniä 1 1/2 dl vettä 2 tl currya 1 tl suolaa 2 dl kaurahiutaleita 1/2 dl ruisjauhoja tai kookosjauhoja kylmäpuristettua kookosöljyä paistamiseen Raasta punajuuret valmiiksi. Paahda hampunsiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne alkavat tuoksua (poppareilta). Sekoita tällä välin kaikki kuivat ainekset punajuuriraasteeseen. Murskaa paahdetut hampunsiemenet veden kanssa, esim. tehosekoittimella. Lisää siemenmurska ja vesi muiden ainesten joukkoon, ja sekoita taikina tasaiseksi. Paista pihvejä pannulla kookosöljyssä molemmin puolin noin neljä minuuttia.
• 1 / 2015 • 15 talous VOima suOsittelee Koonnut Kaisu Tervonen mistä tisa-sOpimuksessa On kyse? 29.1. klO 18 kupOli, helsinki Helsingin yliopiston Attac ja TTIP-verkosto järjestävät THL:n tutkijan Meri Koivusalon alustaman keskustelutilaisuuden vähän tunnetusta TiSA-sopimuksesta (Trade in Services Agreement). ikkunalaudOilta JOutOmaille 3.2. Ja 10.2. klO 14–15.30 VuOtalO, helsinki Dodon varapuheenjohtaja Maria Nordlund kertoo kaupunkiviljelystä, sen edellytyksistä ja harrastajista niin Suomessa kuin ulkomailla. hyVinVOintiValtiOn nOusu Ja tuhO 29.1., 2.2. Ja 9.2. klO 16.30–18 stOa, helsinki Pekka Pennanen kartoittaa kolmen yleisöluennon aikana pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehitystä aina 2000-luvun kriisivuosiin saakka. kansankeittiÖ lauantaisin klO 17 hirVitalO, tampere Vapaaehtoisvoimin pyörivä kansankeittiö tekee lauantaisin vegaanista ja lähiaineksia suosivaa ruokaa, josta maksetaan varallisuuden mukaan. www.hirvikatu10.net/wordpress.1 kOlmas pääOma -seminaari 28.1. klO 10–15 kåren, turku Helsingissä ja Tampereella aiemmin järjestettyjen seminaarien sarja jatkuu Turussa, jossa Marxin talousteorioista ovat puhumassa mm. emeritusprofessori Jan Otto Andersson, tohtorikoulutettava Mona Mannevuo sekä dosentti Pertti Multanen. http://www.desili.fi ”Söin kasvispainotteisesti ennenkin. Tosin myös juustoa, kananmunia ja kalaa. Muuta lihaa vain hyvin harvoin. Kau­ passa tarkkaavaisuutta on pi­ tänyt lisätä.” Peruskauppoihin Uusivir­ ta kaipaisi vegaanisia leivän­ päällisiä kuten soijajuustoa ja leikkeleitä. Amsterdamin reissulla hän päätyi vegaanihaaste­ laisen kenties pahimmalle vaaravyöhykkeelle – juusto­ kauppaan. ”Siellä tapahtui lip­ suminen”, Uusivirta myöntää hitaasti ja virnistää. ”Maistoin seitsemän ja 14 kuukautta kypsytettyjä gouda­ juustoja. Saanko anteeksi?” Sovimme, että Uusivirta saa anteeksi, jos minäkin saan an­ teeksi kierrätysnahkakengät. Ajatus luopumisesta ja teon konkreettisuus saivat Uusi­ virran mukaan haasteeseen. ”Meidän täytyy luopua tietyis­ tä saavutetuista eduista ja ku­ lutuksesta joka tapauksessa. Siksi halusin haastaa itseni.” Aikooko Uusivirta jatkaa veganismia? ”Ruokavaliossa on tapah­ tunut sellainen nytkähdys, et­ tä ajattelen ruoan nykyään enemmän kasvisruoaksi. Luu­ len, että valitsen tämän jäl­ keenkin vegaanisen vaihtoeh­ don useammin, mutta en usko, että maito, kananmunat tai ka­ la jäävät kokonaan pois.” Uusivirran puolison, Saaran vanhemmat kalastavat, ja kala on siksi kuulunut pa­ riskunnan ruokavalioon. Kala saa meidät pohtimaan suhdet­ tamme eläimiin. Vaikka olen ollut jo tovin eläinoikeustoiminnassa mu­ kana, myönnän itsekin poh­ tineeni, miksi kalat pitää sot­ kea asiaan. Sitten tajusin, että mykkiä ja ilmeettömiä kaloja kohtaan on hankalaa tuntea myötätuntoa. ”On totta, että kalojen yk­ silöllisyyttä on vaikea hah­ mottaa. Lehmät, siat ja kanat tuntuvat enemmän eläimiltä”, miettii Uusivirta. Poliitikkohaastelaisillem­ me vegaanius on ollut vie­ lä helpompaa. Emma Kari ryhtyi kasvissyöjäksi ensim­ mäisen kerran jo ala­asteel­ la. Tämä olisi pätemisen aihe eläinoikeuspiireissäkin. Karin pitkän vegaanikau­ den katkaisi ensimmäinen raskaus. Silloin lehmänmai­ totuotteet palasivat ruokava­ lioon. ”Olin pitkään pohtinut paluuta vegaaniksi ja vegaanihaaste tun­ tui hyvältä mahdollisuudelta tähän”, hän kertoo. ”Lisäksi vegaanihaaste on hyvä mahdollisuus puhua sii­ tä, kuinka helppoa veganis­ mi on. Helsingissä parissa vuodessa tapahtunut muutos vegaaniruoan ravintola­ ja kahvilatarjonnassa on ollut äimistyttävä.” Kari haastoi mukaan toi­ senkin vihreiden poliitikon: Jukka Relanderin. ”Keski­ikäisen lihaa syövän heteromiehen vegaanikokeilu on joillekin ollut hieman vai­ keampi pala”, Kari myhäilee. Ennakkoepäilyistä ja ulkopuo­ listen Facebook­kuittailusta huolimatta Relanderin kokei­ lu on Karin mukaan sujunut hyvin. ”Ruoka ja lapset ovat aihei­ na sellaisia, että ne menevät aika iholle. Nykyään tosin tun­ tuu, että yhä useammin juuri lihansyöntiä saa perustella”, Kari pohtii. Myös Andersson on kas­ vissyönnin konkari. ”Omassa ruokavaliossani olen joutunut tekemään vain pieniä muutok­ sia. Kahvimaito on vaihtunut”, hän kertoo. Kaikille kokelaillemme ky­ symys veganismista palautuu siihen, et­ tei viitsisi olla vai­ vaksi. Muiden järjestämät ti­ laisuudet voivat olla hankalia. ”Toisaalta tämä on älyllis­ tä laiskuut­ ta, koska samalla kun il­ moittaa kasvis­ ruoasta, niin voisihan sitä il­ moittaa vegaaniruoastakin”, Andersson tuumaa. ”Ainoastaan pari mokaa on sattunut, esimerkiksi kahviin lorahti rutiinilla lehmänmai­ toa, mutta korvaan sen sillä, että jatkan haastetta pidem­ pään”, hän jatkaa. ”Oikeastaan omassa linjas­ sa voisi jatkossa olla muuten­ kin tiukempi”. Uusivirran ja Karin vegaa­ nitutorin Sami Kedon ohjeis­ tuksella kokelaat saavat aikai­ seksi oikein mainion kolmen ruokalajin illallisen. Alkupalaksi on avokadosa­ laattia ja kananmunatonta munakasta. Munakkaan pää­ raaka­aine ei ole taikuus, ku­ ten kokelaat aluksi arvelevat, vaan kikhernejauho. Kari on­ nistuu kääntämään munak­ kaasta täydellisen lätyn. ”Reseptihommat” eivät ole Anderssonin juttu, mutta sä­ killinen punajuuria muuttuu raasteeksi sitkeällä käsipelillä. Raaste on pääruokamme, pu­ najuurihamppupihvien, tär­ kein raaka­aine. Toinen raaka­ aine ovat hampunsiemenet, mutta pihvit maistuvat niistä huolimatta hyvin. Jälkiruoaksi tarjolla on suk­ laamoussea ja vaniljajäätelöä. En tiedä, onko syynä Emma Karin kolmen vartin pähkäily soijakermavaahdon vatkaami­ sen kanssa, mutta suklaamous­ sesta tulee taivaallista. Uusi­ virtakin häärää ruoan parissa. Erityismaininnan ansaitsee pöytään kiikutettu vegaaninen samppanja. Uusivirta sai mutkattomas­ ti työpaikalleen Kansallisteat­ teriin järjestymään vegaani­ sen lounaan haasteen ajaksi. Emma Kari kertoo saaneensa vegaaninihkeänä ja omahyväi­ senä tunnettuun Rytmi­kahvi­ laan vegaanisia leipiä. Aika­ moinen saavutus! Li Anderssonia Rytmi­kah­ vila ei sen sijaan kiinnosta. ”Meidän pitäisi puhua enemmän eläinten oikeuksiin liittyvistä ongelmista ja po­ litiikasta kuin siitä, millaisia leipiä Rytmissä on. Omassa politiikassanikin asia voisi ol­ la enemmän esillä”. Toisaalta työpaikkaruokaloilla ja insti­ tuutioilla on Anderssonin mu­ kaan merkitystä. Itse en aluksi ajatellut ot­ taa Palmiaa tässä seurueessa puheenaiheeksi, mutta Kari kertoo, että Palmian Kaupun­ gintalon ruokala osallistuu vegaanihaasteeseen. Listoil­ le on ilmestynyt vegaaninen vaihtoehto. Kari oli ilahtunut ruokalas­ sa, kun juustokuorrutetun kas­ visruoan kerrottiin olevan täy­ sin vegaaninen. Vegaanihaaste ei vaikuta olevan kolmikolle minkään sortin ongelma. Kaikki vakuut­ televat välttyneensä meheviltä yllätyksiltä tai epäonnistumi­ silta. Yllätys on pikemmin ol­ lut haasteen helppous. Loppuilta haastellaankin aivan muista asioista, kunnes Uusivirta heittää meidät ulos. Kello on puoli kolme yöllä. Vegaanihaaste on Oikeutta eläimille -järjestön ja Vegaaniliiton yhteinen kampanja, jossa kannustetaan ihmisiä kokeilemaan elämää ilman eläinkunnantuotteita kuukauden ajan. Tällä kertaa mukaan haastettiin myös joukko julkimoita. www.vegaanihaaste.net taikamunakasta Olavi uusivirran keittiössä Vegaanihaaste yllätti julkkiskokit helppoudellaan. teksti saila kiVelä kuVat Outi silFVerberg
• 16 • 1 / 2015
• 1 / 2015 • 17 kamera ei toimi. Pai­ nan laukaisi­ jaa uudes­ taan, mutta salama ei vä­ lähdä. Edes sulkijan ääntä ei kuulu. Vääntelen turhautunee­ na nappuloita eri suuntiin, mutta kuolleelta vaikuttaa. Pahuksen lainakamera. Johanna Vuoksenmaa is­ tuu kärsivällisesti elokuva­ tuotantoyhtiö Dionysos Filmin Kalliossa sijaitsevan toimis­ ton sohvalla. Viereisellä pöy­ dällä Buddha­patsas hymyilee ymmärtäväisesti. Koko toimiston värimaa­ ilma on yltäkylläinen kuin Vuoksenmaan elokuvissa, mutta se jää nyt tallentamatta. Tämä tietää oikealle kuvaa­ jalle kalenterijumppaa, sillä Johanna Vuoksenmaan aika­ taulu on viime viikot ollut tiu­ kasti ohjelmoitu. Hänen ohjaa­ mansa elokuva 21 tapaa pilata avioliitto oli yli 400 000 katso­ jallaan vuoden 2013 katsotuin elokuva Suomessa. Nyt helmi­ kuussa ensi­iltaan tuleva Vii­ kossa aikuiseksi on saanut pal­ jon mediahuomiota, mutta sen eteen pienessä yhtiössä onkin huhkittu hiki hatussa. ”Teos syntyy minusta vas­ ta kohdatessaan katsojan. Jotta niitä katsojakontakteja sitten saisi, sen eteen on pa­ ras olla valmis tekemään työ­ tä. Olemme myös halunneet tehdä markkinointia itse var­ mistaaksemme, etteivät ihmi­ set menisi katsomaan eloku­ vaa väärin odotuksin. Tosin niinhän se silti menee, että lehdissä sitten intoillaan lä­ hinnä jostain sekasaunomi­ sesta tai siitä, kuinka Johanna Vuoksenmaa tienasi taskura­ haa alastonmallina”, ohjaaja nauraa. V u o k s en m a a kertoo hake­ neensa Taideteollisen korkea­ koulun elokuvalinjalle ensim­ mäisen kerran 19­vuotiaana. Ennen elokuvauraa hän päätyi kuitenkin kymmeneksi vuo­ deksi kuvataiteen maailmaan. ”Jossain vaiheessa huoma­ sin, että teokseni olivat enim­ mäkseen kommunikatiivisia ja dokumentaarisia, aika poliitti­ siakin. Tein esimerkiksi näyt­ telyn miehensä tappaneiden naisten muotokuvista, suuren freskon laitapuolen kulkijois­ ta ja Daavidin patsaan, jon­ ka suulla poliitikot esittivät vaalipuheita.” Ilmaisun kehityssuunnan ohella takaisin elokuvalinjal­ le houkutteli se, että elokuvien kautta on mahdollisuus tavoit­ taa paljon suurempia yleisöjä. Uravalintoja on tullut mureh­ dittua vain vähän. ”Kutsumusvalintojen kes­ kellä on vaikea kuvitella sitä puun toista oksaa, eli miten olisi käynyt, jos olisi jossain kohtaa mennyt toiselta puo­ lelta jotain pujottelukeppiä. Olisiko sitä sitten päätynyt mustaan rinteeseen vai ajanut tasamaalle?” Elokuvaohjaajan, käsikir­ joittajan ja kuvataiteilijan roo­ lien ohella Vuoksenmaalla on kokemusta televisiosarjojen ja kuunnelmien tekijänä sekä esimerkiksi Pepe Willbergin ja Johanna Kurkelan kappa­ leiden sanoittajana. Hänestä on luontevaa valita väline ja työskentelytapa kulloinkin esillä olevan idean mukaan. ”Työskentely on minulle sillä lailla kaksinapaista, että nautin itsekseni kirjoittami­ sesta ja juttujen keksimisestä, mutta tykkään myös paljon yh­ dessä innostumisesta.” Samalla Vuoksenmaa ko­ rostaa, ettei näe viihdettä ja taidetta toistensa vasta­ kohtina. ”Pyrin siihen, että voisin tehdä teoksia, jotka puhuttele­ vat ketä vain kadulla vastaan tulevaa. Silti teoksen sisällä on hyvä olla portaita, joita pitkin voi kavuta syvemmällekin, jos on siihen välineitä ja kykyä.” VuOksenma a tunnetaan en­ nen kaikkea komedioistaan, mutta television puolella hän on ohjannut myös draama­ sarjoja, kuten Joku kaltaiseni ­trilleriä ja Maria Kallio ­rikos­ poliisi sarjaa. ”Olen halunnut kokeilla muutakin, mutta koen vie­ railleeni toisissa lajityypeissä lähinnä jatkokoulutuksessa. Tuotannot ovat pitkiä rupea­ mia, joten ajattelen, että miksi en tekisi juuri komediaa, kun nautin siitä itse eniten.” Ohjauksessa Vuoksenmaa kertoo suosivansa sellaista kapellimestarin roolia, jos­ sa pystyy ilmaisemaan joten­ kin ymmärrettävästi tahtonsa suunnan ja tekemään päätök­ siä siitä, mikä on riittävän hy­ vää lopputulokseen jätettä­ väksi. Tekstiä tehdessä taas keskeistä raaka­materiaalia ovat omat kokemukset. ”Omat halut ja pelot ovat ai­ noa tunnetiedon lähde, mihin on ainakin osittain esteetön pääsy. Mukana on myös itsen­ sä häpäisemistä: että uskaltaa antaa päähenkilöiden olla yh­ tä ajattelemattomia kuin itse joskus on.” Vaikka Vuoksenmaan töissä painottuvat tilannekomiikka ja ihmissuhdesotkut, yleensä niiden tarinat ankkuroituvat elämän käännekohtiin ja ek­ sistentiaalisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Toinen jalka hau­ dasta käsitteli uhkarohkeasti kuolemaa ja kuoleman pelkoa. Katsojille se taisi olla liian rankkaa, koska elokuvan ylei­ sömäärä jäi vähäiseksi. ”Teimme virheen ehkä enemmän markkinoinnissa kuin aiheessa. Kukaan ei ha­ lua miettiä vielä tänään kuo­ lemaa, mutta juuri kuolemalla elokuvaa mainostettiin julis­ teissakin. Esimerkiksi äitini, joka käy yleensä katsomassa kaiken tekemäni, tuntui tämän elokuvan kohdalla lykkäävän asiaa pitkään. Jos kaikki kat­ sojat ajattelevat näin, elokuva katoaa nopeasti saleista.” Mutta voiko komedia men­ nä liian pitkälle? ”Ihan kevyissäkin aiheissa voi mennä liian pitkälle, jos ne tehdään ihmistä kunnioitta­ matta. On kahta naurun lajia; puhdasta ja likaista. Likainen nauru on sitä, kun nauretaan toiseudelle, jollekulle, jonka yläpuolella ollaan olevinaan. Puhdas nauru taas on sitä, et­ tä nauraa toisten toiminnan kautta itselleen. Uskon myös, että nauraessaan ihminen ren­ toutuu ja on paljon enemmän auki. Sen mielentilan kautta teksti tuOmas rantanen kuVa sanni seppO biljardipallot liikkeessä Johanna Vuoksenmaa tekee elokuvia itselleen tärkeistä asioista.
• 18 • 1 / 2015 voi saada salakuljetettua tär­ keitä asioita.” VihJailen johdattelevasti havainneeni Vuoksenmaan elokuvissa paljon ”naisia her­ moromahduksen partaalla” ja ”miehiä jotka eivät osaa sa­ noa ei”. Ohjaaja tattuu syöt­ tiin ja kertoo innostuneesti esikuvistaan. ”Bergman, Allen ja Almodóvar ovat se laidun, missä tä­ mä lehmä laiduntaa nauttien milloin ruohotupsun Berg­ manin tunteiden täsmällises­ tä kuvauksesta, milloin Alle­ nin kepeästä älyllisyydestä ja Almodóvarin absurdista hur­ juudesta. Susanne Bier ja Lukas Moodysson ovat minulle tärkeitä myös, samoin Josef Fares. Synkistä draamoista voisi mainita Lars von Trierin Breaking the Wavesin. Scorsesestakin diggaan tosi paljon ehkä eniten siksi, että hän on tehnyt hyvin erilaisia elokuvia, aina käsikirjoituksen henges­ sä. Esimerkiksi Cape Fear on minulle rakas. Siinä kuvataan, miten voimakas seksuaalisuu­ den peto voi vaania teinitytös­ sä ja mitä siitä seuraa.” Television puolelta hän luettelee Yle Femiltä tulleet Helteisen helmikuun ja Vallan linnakkeen. ”Mullan alla ­sarja oli myös mieluinen. Girlsin tyttönäkö­ kulma oli kiinnostava ja val­ lankumouksellinenkin, mutta syvyyssuuntaan jotenkin kevyt minun makuuni.” Nais­ ja miesohjaajien tasa­ arvon Vuoksenmaa katsoo vahvistuneen viime vuosina merkittävästi. Ainakin Suo­ men pienissä elokuvapiireis­ sä erot ovat hänen mukaansa suurempia yksilöiden kuin su­ kupuolten välillä. ”Silti naiskäsikirjoittajat varmaan kirjoittavat keski­ määrin hiukan erilaisista aiheista kuin miehet. Kun sitten elokuvan rahoitus­ järjestelmien portinvartijat ovat usein miehiä, on toden­ näköistä, että tuotantoon pää­ sevät helpommin keskimäärin enemmän miesten mielestä kiinnostavista aiheista kerto­ vat elokuvat. Näihin portin­ vartijapaikkoihin olisikin hyvä saada molempia suku puolia.” nOusukaudessa oli näky­ västi esillä luokkanäkökulma, mutta muuten Vuoksenmaan elokuvissa yhteiskunnallisia teemoja käsitellään vähem­ män suoraan. Se ei tarkoita, ettei niitä olisi. Omien sano­ jensa mukaan hänellä ei ole muuta agendaa kuin ”oikeu­ denmukaisuuden, tasa­arvon, tasapuolisuuden ja suvaitse­ vuuden agendat”. Hän mainitsee esimerkiksi Kumman kaa ­tv­sarjan, jota pitää kiinnostavana nimen­ omaan vallankäytön näkö­ kulmasta. ”Kyse oli siitä, miten hie­ rarkioiden nyrjäyttäminen ja aikuisten lapsellisuuden näyt­ täminen onnistuvat kevyen komedian keinoin.” Viikossa aikuiseksi ­elo­ kuvan taustalla taas oli halu pohtia omaa haluttomuutta kohdata erimielisyyttä. ”Olen halunnut uskoa, että jos rakastan jotakuta, meidän pitäisi olla samaa mieltä vaik­ kapa politiikasta. Olen myös saattanut blokata jonkun so­ messa, jos hänen kavereiden­ sa mielipiteet oksettavat mi­ nua. Erimielisyyden etiikka tarkoittaa, että jos haluaa op­ pia uutta ja kasvaa, pitää al­ tistua dialogille erimielisten kanssa.” Tähän liittyy ajatus, et­ tä kaikesta pitää voida tehdä huumoria ja kaikesta pitää voida puhua. ”Sananvapau­ den suhteen se kohta, mistä jakku puristaa, vaihtelee aika­ kausittain. Sa­ malla on paljon paikkoja, mis­ sä sananvapa­ us puuttuu koko­ naan. Siksi haluan taistella sananvapau­ den puolesta.” innOstun lopuksi esittämään Vuoksenmaalle haasteen. Mis­ tä aiheesta hän työstäisi elo­ kuvan, jos häneltä pyydet­ täisiin tähän aikaan ja sen ongelmiin mahdollisimman hyvin osuvan draamaeloku­ van käsikirjoitusta? ”Elokuva voisi olla maa­ hanmuuttoasioihin liittyvä. Sellainen, jossa pyrittäisiin katsomaan asioita monesta kantista ilman, että olisi etu­ käteen selvästi päätetty, mitä lopulta halutaan sanoa. Tätä voisi sitten myllätä komedian keinoin. Ai, eikö se saanut olla komedia? No, sitten se voisi ol­ la nuorten elokuva neurologisesta eri­ laisuudesta tai muuten vam­ maisuudesta ja erilaisena olemisesta. Vaikka voi olla, että komediana sekin toimisi parhaiten.” Entä mikä taiteen tehtävä loppujen lopuksi on? Mihin si­ tä tarvitaan? ”Taiteen tehtävä on nostaa asioita esiin, saattaa niitä yllät­ täviin suhteisiin toistensa kans­ sa ja sitä kautta pitää ihmisten mielet liikkeessä. Jos menee taidenäyttelyyn tai elokuviin ja tulee ulos sieltä ilman, että yksikään biljardipallo lähtee mielessä liikkeelle, silloin taide on mokannut.” aikuisuuden mysteeri JOhanna VuOksenmaan elokuvissa hermoromahduksen par­ taalla huojuvat, mutta sisimmältään hyväntahtoiset ihmiset ki­ puilevat parisuhdekriisien tai muiden käännekohtien kanssa. Viikossa aikuiseksi on kesän kirkkaissa väreissä hehkuva elo­ kuva, jossa joukko toisilleen vieraita ja erilaisessa elämäntilan­ teessa olevia miehiä ja naisia päätyy Turun saaristossa pidettä­ välle henkisen kasvun leirille. Kaikki epäonnistuvat alkuperäisten tavoitteidensa saavutta­ misessa surkeasti. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – aitoa ihmisenä kasvua tapahtuu. Leiriolosuhteisessa kuvattu ensemble­elokuva pelaa ryhmä­ dynamiikalla. Kaikille omalla tavallaan ristiriitaisille henkilö­ hahmoille riittää tilaa, mutta Minttu Mustakallion esittämä näkökulmahenkilö Saara on omassa tavismaisessa itsekärviste­ lyssään aivan erityisen valloittava. Elokuva on yhtä aikaa kepeä ja salaviisas. Pohjimmiltaan se on elämänmakuinen pamfletti itsellisyyden ja suvaitsevuuden puolesta. tuOmas rantanen Johanna Vuoksenmaa: Viikossa aikuiseksi Ensi-ilta 23.1. Prometheus­ leirejä aikuisillekin Erilaista henkisen kasvun koulutusta on maailma pullollaan, mutta Vuoksenmaan elokuvan leiriolosuhteissa on selviä merkkejä Prometheus-leirien ohjelmasta. Vuonna 1990 perustettu Prometheus-leirin tuki ry eli Protu järjestää poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä perinteisten rippi koululeirien rinnalle. Ne sisältävät elämän perimmäisiin kysymyksiin pureutuvia keskusteluja, väittelyjä, näytelmiä, leikkejä ja muuta kesäistä yhdessäoloa. Leirit on pääsääntöisesti tarkoitettu 8. ja 9. luokan käyneille. Mutta 17–20vuotiaille tarkoitettuja ”seniorileirejä” järjestetään tänä vuonna neljä, ja yli 20-vuotiaille järjestetään kolme aikuisleiriä. Lisätietoja: www.protu.fi
• Ensireaktioni Pariisin Charlie Hebdo -murhiin EI ollut rohkea uhma. Minä en aikonut alkaa hakata rintaani ja vakuutella taas tukeani sananvapaudelle. Ensireaktioni oli suru. Ihmisiä oli tapettu raa’asti, joukossa useita pilapiirtäjiä – minun heimoani Voinko minäkin pelata tätä peliä? Toki, voisin piirtää mustan miehen, joka putoaa puusta banaani kädessä – itse asiassa, juurihan minä piirsin. Kai minä nyt loukata saan? Joten tuo mielessä: tässä juutalainen laskee rahojaan työväenluokan sisälmysten keskellä. Kyllä, kannatan oikeuttamme ”vittuilla” – niinpä tässä ilmaiseksi piirustus tosiuskovaisesta Jumalan töissä autiomaassa. Ja jos vastaamme ”Koska heillä viiraa pahasti” – ja tappajilla varmasti viirasi pahasti – niin sitten ajetaan heidät kodeistaan ja hukutetaan mereen… Mutta surun Myötä aloin aJatElla osaa CHarliE HEbdon satiirista. Mutta KEntiEs Kun ME VäsyMME näyttä Mään KEsKIsormEammE, voImmE yrITTää pohTIa, MiKsi MaailMa MaKaa niin Kuin MaKaa… Ja MinKä taKia MusliMiEn on tässä Ja nyt niin MaHdotonta Kuitata naurulla yKsi iHan Vain KuVa. sillä sE on PalJon hElpompaa KuIn sETvIä, KuinKa saisiMME MaailMaMME soPEutuMaan toisiinsa. Ja MiKsi? VaiKKa MusliMEillE irVailu Voi olla yHtä sallittua Kuin sE nyKyään tuntuu olEVan vaarallIsTa, mInusTa sE EI olE KosKaan ollut Mitään Muuta Kuin Kynän lattEaa Käyttöä. muuTEn, TIEsITTEKö CHarliE HEbdon antanEEn PotKut EräällE Pila PiirtäJällE –MaurIcE sInET’llE, TsEKaTKaa HänEt – olEtEtusti Juutalais VastaisEn KoluMnin taKia? itsE asiassa Kun PiirräMME ViiVan ylitäMME saMalla toisEn. sillä ViiVat PaPErilla oVat asE Ja satiirin tarKoitus on Viiltää luuHun asti. Mutta KEnEn luuHun? MiKä tarKKaan ottaEn on KoHdE? Ja jos ”vitsi” uppoaa teihin nyt, olisiko se ollut yhtä hauska 1933? SATIIRISTA käännÖs petri stenman Joe Sacco (s . 19 60) on useasti p alkittu maltalainen sarjakuv an tekijä ja toimittaja. H änen tunnetaan etenkin dokumenttisarjakuv astaan P alestiina (suomeksi teoksen on julkaisut WS O Y vuonna 2004) ja muista sotar eportaaseistaan.
• 20 • 1 / 2015 Osallistava sosiaalitur­ va etenee hallitukses­ sa. Sosiaa­ li­ ja ter­ veysministeriön työryhmän esitystä odotetaan helmikuun loppuun mennessä. Liikkeelle on lähdetty laihoin eväin, sillä työryhmällä ei ole käytössään edes määritelmää siitä, mitä osallistavalla sosiaaliturvalla tarkoitetaan. Asia tuli pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen asia­ listalle osana syksyn 2013 raken neuudistuspakettia. Se kir voitti tuoreeltaan riemun­ kiljahduksia erityisesti kokoo­ muspoliitikkojen keskuudes­ sa. Esimerkiksi kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma iloitsi Uuden Suomen blogis­ saan: ”Joutenolon, vapaamat­ kustamisen ja toimettomuu­ den aika on ohi!” Mallin kustannukset herät­ tävät kuitenkin kysymyksiä. Varmaa on, että osallistavan sosiaaliturvan laajamittainen toteuttaminen tulisi kalliiksi. 400 000 henkilön osallistami­ nen merkitsisi erään arvion mukaan viiden prosentin lisä­ ystä valtion menoihin. Talou­ dellisen niukkuuden aikana se on varsin merkittävä meno­ lisäys. RahOituksen ohella paljon muutakin on auki. Julkisessa keskustelussa käsitteet ”vastik­ keellisuus” ja ”osallistavuus” ovat poliitikkojen suotuisalla myötävaikutuksella menneet sekaisin. Suomalainen sosiaa­ liturva on jo valmiiksi vastik­ keellista, sillä esimerkiksi työt­ tömyyskorvauksen saamiseen liittyy paljon erilaisia velvolli­ suuksia. Sanaparin ”osallistava sosiaali turva” toi miltei huo­ maamatta suomalaisen sosiaa­ lipolitiikan käsitteistöön Rau­ man terveys­ ja sosiaalitoimen johtaja, aiemmin STAKES:n tutkijana toiminut Antti Parpo. Elokuussa 2013 osallistava sosiaaliturva tuli vilkkaan jul­ kisen keskustelun kohteeksi, kun Kataisen hallituksen ko­ koomuslainen sosiaali­ ja ter­ veysministeri Paula Risikko ehdotti sitä Pohjalaisessa ja Ilkassa julkaistussa haastatte­ lussa ja vaati samalla ”vastik­ keellisuutta”. Osallistavuus ja vastikkeel­ lisuus alkoivat Risikon puhei­ den tuloksena tarkoittaa jul­ kisuudessa samaa. Risikon mukaan tarkoitus olisi, että osallistettavat työttömät kävi­ sivät jokaisena arkipäivänä te­ kemässä jotain suunnitelman mukaista kodin ulkopuolella. Vaadittaisiin suunniteltua ja ohjattua toimintaa, mutta se ei olisi palkkatyötä. Risikon ehdotusta voi hyväl­ lä syyllä pitää kummallisena. Meillä nimittäin on jo vastaa­ vaa toimintaa. Sitä kutsutaan kuntouttavaksi työtoiminnak­ si. Pitkäaikaistyötön joutuu työttömyysetuuden menetyk­ sen ja toimeentulotuen alenta­ misen uhalla työskentelemään korvauksella, joka muodostuu työmarkkina tuesta ja siihen li­ sätystä yhdeksän euron päivä­ korvauksesta. Palkkaa siis ei makseta. Risikon mallin ydin on juu­ ri ihmisten saamisessa kodin ulkopuolelle. Se poikkeaa jon­ kin verran työttömien aiheel­ lisesti kritisoimasta kuntout­ tavasta työtoiminnasta, jota kokeiluissa on nyt sovellettu. Työtoiminnassa tehdään toi­ sinaan rankkaakin työtä enin­ tään kuusi tuntia kerrallaan 1–5 päivänä viikossa, kun taas Risikon mallissa osallistami­ nen on päivittäistä. Lopulta osallistavassa sosi­ aaliturvassa on kuitenkin vain vähän uutta. Vastikkeellisuut­ ta on Suomessa vaadittu ja li­ sätty ennenkin. Paavo Lipposen I hallituksen työministeri Liisa Jaakonsaari (sd) teki sen uudistuksillaan vuonna 1996, minkä jälkeen suunta on pysy­ nyt samana vuosikausia. Toi­ menpiteiden tavoitteena on ollut sosiaaliturvajärjestelmän legitimiteetin parantaminen. 18.1.2015 sanomalehti Karjalainen kertoi osallistavan so­ siaaliturvan kokeilujen me­ nestyksellisyydestä otsikolla Pitkäaikaistyöttömien akti­ vointi kannatti – ”Ei olisi saa­ tu kotoa liikkeelle muulla konstilla”. Paltamo oli mallin ensim­ mäinen kokeilupaikka. Kokei­ luja on ollut käynnissä myös Rovaniemellä, Raumalla, Loi­ maalla, Äänekoskella ja Var­ kaudessa sekä kolmessa jär­ jestössä. Kokeilujen sisältö on vaihdellut alueellisesti paljon. Yhteistä kokeiluille on, että niiden työllisyysvaikutukset ovat olleet laihoja. Paltamossa onnistunein osa kokeilua kuu­ luu pikemminkin ehkäisevään päihdetyöhön. Kokeilu on saa­ nut kiitosta osallistujien per­ heenjäseniltä, mutta osallistu­ jien työllistymiseen on vielä pitkä matka. Myös kokeilujen läpinäky­ vyydessä on eroja. Loimaan kokeilun osallistujat naures­ kelivat julkisuuden puheille pakkotyöstä, mutta Loimaan hankkeen tausta ei ollut työl­ listämisessä vaan kuntout­ tavassa harrastustoiminnas­ sa. Raumalla puolestaan on ollut vaikeuksia päästä edes haastattelemaan osallistujia. Rauman kokeilu on erityisen mielenkiintoinen, koska sitä johtaa koko idean isä Antti Parpo. viel ä lOk akuussa 2013 Parpo julisti Pikkuparlamentin keskustelutilaisuudessa tavoit­ teeksi ”sosiaaliturvan koko pa­ radigman uudistamisen”. Ta­ voite on vielä kaukana, mutta prosessi etenee. Parpo tuntuu kuitenkin laskeneen lähiajan tavoitteita aiempaa alemmas. Marraskuussa 2014 Hel­ singissä pidetyssä työelämä­ osallisuutta koskevassa tilai­ suudessa Parpo korosti, että kysymyksessä on ”hyvinvoin­ tipalvelu” eikä osallistamiselta kannata odottaa suuria työllis­ tymisvaikutuksia. Sen suurin merkitys on sosiaaliturvan legitim iteetin lujittamisessa. Kuntoutuksen ja osallis­ tavan sosiaaliturvan välinen raja­aita on epäselvä. Jo nyt pilottikokeiluissa käytettiin kuntouttavaa työtoimintaa, mutta sen mahdollistamiin pakkoihin ja sanktioihin ei ole turvauduttu. Kunnille kuntouttavan työtoiminnan järjestämi­ nen on kannattavaa, sillä ne pääsevät pitkäaikaistyöttö­ mistä maksamistaan valti­ onosuuksista. Työttömälle maksetaan yhdeksän euroa päivässä, ja valtio maksaa kunnalle kuntoutuspäivää kohti kaikkiaan 10,09 euroa per kuntoutuksessa ol eva. Parempia ratkaisuja kuten tu­ kityöllistämistä ei osata eikä olla edes kiinnostuneita otta­ maan käyttöön. Osallistaminen on kunnal­ le edullista vain kuntouttava­ na työtoimintana. Muussa ta­ pauksessa siitä on välittömästi vain kuluja. On oletettavaa, että osallistavaa sosiaalitur­ vaa kehitetään jatkossa rinnan juuri kuntouttavan työtoimin­ nan kanssa. Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka toimii elokuussa 2013 perustetun Ei pakkotyötä -ryhmän koordinaattorina. Hän työskentelee apurahalla projektissa Osallistavan sosiaaliturvan kokeilut: pakkotyötä vai uusia mahdollisuuksia, jota rahoittaa Koneen Säätiö. teksti Juha keltti ”Joutenolon, vapaamatkustamisen ja toimettomuuden aika on ohi!” Osallistava sosiaaliturva on paitsi kyseenalaista myös kallista ja sekavaa.