Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
9/2018 MARRASKUU | VOIMA.FI Elokuvantekijä Hauru rikkoi rakkauden roolit
TASAVALLAN ASIALLISIN ELOKUVAFESTIVAALI 5 PÄIVÄÄ YLI 40 ELOKUVAA KOVIMMAT SCIFIT VUODEN KAUHUTAPAUKSET POHJOISMAISET YLLÄTTÄJÄT KIINNOSTAVIMMAT DOKUMENTIT NINJAMESTARI SAM FIRSTENBERG TEHOSTEVELHO SERGIO STIVALETTI LORDS OF CHAOS MAXIMUM HALLOWEEN 3018 21.-25.11.2018 HELSINKI ENNAKKOMYYNTI NYT! WWW.FINNKINO.FI WWW.FACEBOOK.COM/NIGHTVISIONSFESTIVAL
TASAVALLAN ASIALLISIN ELOKUVAFESTIVAALI 5 PÄIVÄÄ YLI 40 ELOKUVAA KOVIMMAT SCIFIT VUODEN KAUHUTAPAUKSET POHJOISMAISET YLLÄTTÄJÄT KIINNOSTAVIMMAT DOKUMENTIT NINJAMESTARI SAM FIRSTENBERG TEHOSTEVELHO SERGIO STIVALETTI LORDS OF CHAOS MAXIMUM HALLOWEEN 3018 21.-25.11.2018 HELSINKI ENNAKKOMYYNTI NYT! WWW.FINNKINO.FI WWW.FACEBOOK.COM/NIGHTVISIONSFESTIVAL
Missä Latifa on? Dubain prinsessa Latifan unelma vapaudesta ja tavallisesta elämästä sammui erikoisjoukkojen hyökkäykseen Intian valtamerellä. Latifan pahin pelko vaikuttaa käyneen toteen: hänen isänsä, Dubain hirmuhallitsija sheikki Mohammed Bin Rashid al-Maktoum, sai vihiä pakosuunnitelmasta ja toimi. Maaliskuun jälkeen kukaan ei ole kuullut Latifasta mitään. Auta meitä selvittämään, missä Latifa on. Lue lisää ja allekirjoita vetoomus: amnesty.fi/pelastetaan-latifa
Missä Latifa on? Dubain prinsessa Latifan unelma vapaudesta ja tavallisesta elämästä sammui erikoisjoukkojen hyökkäykseen Intian valtamerellä. Latifan pahin pelko vaikuttaa käyneen toteen: hänen isänsä, Dubain hirmuhallitsija sheikki Mohammed Bin Rashid al-Maktoum, sai vihiä pakosuunnitelmasta ja toimi. Maaliskuun jälkeen kukaan ei ole kuullut Latifasta mitään. Auta meitä selvittämään, missä Latifa on. Lue lisää ja allekirjoita vetoomus: amnesty.fi/pelastetaan-latifa
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET 650 NUORTA JA YLI 10 000 KUVAA VALTAAVAT SUOMEN SUOMEN LUONTO Luonnonystävän lehti on tulvil laan tietoa ja tun nelmia luonnosta. Upeat luontoku vat avaavat polun omalta kotisohval ta alkavalle elämys matkalle. Suomen Luonnon sivuil la pääset retkelle, luontotiedon läh teille sekä luonnon voiman pyörteisiin. Tilaus on lahja luonnolle, sillä tuotot käytetään koko naan Luonnonsuojeluliiton työhön. Tilaa itselle tai lahjaksi: suomenluonto.fi tilaajapalvelu@sll.fi Irtonumero: Lehtipisteistä 9,50 € Inspiroivat muistikirjat, vihot, lehtiöt ja plannerit sekä kalenterit arkea helpottamaan – huikea ja laaja kort tivalikoima kotimaisilta kuvittajilta – nämä ja muut laadukkaat ihanuudet Putingin Paperikaupoista. Uusi liike avattu nyt Kallioon Fleminginkadulle, tervetuloa! Instagram @paperikauppaputinki UUTISIA PAPERIFANEILLE! Espoon Kaupunginteatterissa vierailevat Nature Theater of Oklahoma ja slovenialainen EnKnap Group ovat tehneet ainutlaatuisen tanssiteatteri teoksen joka on riemastuttava yhdistelmä fyysistä komediaa ja surrealistista satiiria. Se leikkaa sujuvasti väkivaltaisesta Villistä Lännestä Persianlahden sotaan ja Hollywoodparodiasta itsensä analysointiin keskit tyneen sukupolven tyhjyyteen. Katso muut vierailuesitykset ja kevään koko ohjelma täältä: www.espoonteatteri.fi PURSUIT OF HAPPINESS Mikä minulle on tärkeää? Läsnäolo, hulluttelu, ystä vyys, luonto, kun saan olla vain minä. SNAP – val takunnallinen lasten ja nuorten valokuvafestivaali järjestetään 10.–18.11.2018 Helsingin, Tampereen, Turun, Raaseporin, Oulun, Lapuan, Kuopion, Jyväskylän ja Porin alueilla. Festivaalin on rahoitta nut Suomen Kulttuurirahasto. #snapfest18 www.valokuvataiteenmuseo.fi/snap Miksi Donald Trump nousi Yhdysvaltain presidentiksi? Eu roo passa yhdysvaltalai sen konservatismin laajuus ja vaikutus valta usein unoh detaan. Teos tar joaa historiallisen näkökulman ame rikkalaisen kon servatismin ke hi tykseen ja mer kitykseen poli tii kassa 1930 luvun New Dealia vastustaneesta oikeistoliikkeestä vuoden 2016 vaalien yhteydessä tunnetuksi tulleeseen Alt Rightiin. Samalla se piirtää kuvan Yhdysvaltain sy dänmaiden väestönosasta, jonka tyytymättömyy teen Trump on osannut vastata. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi MARKKU RUOTSILA: SYDÄNMAIDEN KAPINA Nobelpalkitun Luigi Piran dellon tragikoominen ja luki jan maailmankuvaa järisyttävä romaani todellisuuden suhteelli suudesta, kommunikaation mah dottomuudesta ja eksistentiaali sesta yksinäisyydestä ilmestyy vihdoin suomeksi! Romaanin Vino nenä teemat ovat yhtä ajankohtai sia nyt kuin teoksen ilmestymis ajankohtana 1920luvulla. Giacomo Mazzariolin Veljeni, supersankari, tuore myyntime nestys Italiassa, on koskettava tositarina Giovannista, jolla on Downin syndrooma. – Samalla se kertoo minun oman ja myös per heeni kehitystarinan, sanoo kirjai lija. ”Kiitos lukukokemuksesta! Se sai auringon paistamaan!” www.impromptu.fi NENÄ VINOSSA? Maamme kan sainvälisesti tun netuimman ru noilijan Edith Södergranin kiehtova hen kilökuva piirtyy ainutlaatuisena tulkintana Oop pera Skaalan teokses sa Edith Söder gran – Vierge moder ne, joka yh distää huikealla tavalla raskaan, industriaalisen konemusiikin, symbolistisen runouden, oopperan ja nykytanssin. Esitykset 14., 15. ja 16.11. Viirus teatterissa Helsingissä sekä 22., 23. ja 24.11. Aurinkobaletissa Turussa ww.oopperaskaala.fi EDITH SODERGRAN – VIERGE MODERNE VENÄJÄ VAILLA TULEVAISUUTTA Masha Gessenin Venäjä vailla tulevaisuutta – yksinvaltiuden paluu te os osoittaa kuinka Venäjä taipui yh den sukupolven aikana uudenlai sen yksinvaltiu den alle. Gessen on palkittu re portteri, kirjai lija ja The New Yorker lehden toimittaja. Hän tarkas telee synnyinmaansa yhteiskunnallisia traumoja tolstoilaisen henkilögallerian kautta. Teos valittiin Yhdysvalloissa vuoden 2017 parhaaksi tietokirjaksi, Kirja saatavilla kirja ja verkkokaupoista www.docendo.fi ILMOITUS Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET 650 NUORTA JA YLI 10 000 KUVAA VALTAAVAT SUOMEN SUOMEN LUONTO Luonnonystävän lehti on tulvil laan tietoa ja tun nelmia luonnosta. Upeat luontoku vat avaavat polun omalta kotisohval ta alkavalle elämys matkalle. Suomen Luonnon sivuil la pääset retkelle, luontotiedon läh teille sekä luonnon voiman pyörteisiin. Tilaus on lahja luonnolle, sillä tuotot käytetään koko naan Luonnonsuojeluliiton työhön. Tilaa itselle tai lahjaksi: suomenluonto.fi tilaajapalvelu@sll.fi Irtonumero: Lehtipisteistä 9,50 € Inspiroivat muistikirjat, vihot, lehtiöt ja plannerit sekä kalenterit arkea helpottamaan – huikea ja laaja kort tivalikoima kotimaisilta kuvittajilta – nämä ja muut laadukkaat ihanuudet Putingin Paperikaupoista. Uusi liike avattu nyt Kallioon Fleminginkadulle, tervetuloa! Instagram @paperikauppaputinki UUTISIA PAPERIFANEILLE! Espoon Kaupunginteatterissa vierailavat Nature Theater of Oklahoma ja slovenialainen EnKnap Group ovat tehneet ainutlaatuisen tanssiteatteri teoksen joka on riemastuttava yhdistelmä fyysistä komediaa ja surrealistista satiiria. Se leikkaa sujuvasti väkivaltaisesta Villistä Lännestä Persianlahden sotaan ja Hollywoodparodiasta itsensä analysointiin keskit tyneen sukupolven tyhjyyteen. Katso muut vierailuesitykset ja kevään koko ohjelma täältä: www.espoonteatteri.fi PURSUIT OF HAPPINESS Mikä minulle on tärkeää? Läsnäolo, hulluttelu, ystä vyys, luonto, kun saan olla vain minä. SNAP – val takunnallinen lasten ja nuorten valokuvafestivaali järjestetään 10.–18.11.2018 Helsingin, Tampereen, Turun, Raaseporin, Oulun, Lapuan, Kuopion, Jyväskylän ja Porin alueilla. Festivaalin on rahoitta nut Suomen Kulttuurirahasto. #snapfest18 www.valokuvataiteenmuseo.fi/snap Miksi Donald Trump nousi Yhdysvaltain presidentiksi? Eu roo passa yhdysvaltalai sen konservatismin laajuus ja vaikutus valta usein unoh detaan. Teos tar joaa historiallisen näkökulman ame rikkalaisen kon servatismin ke hi tykseen ja mer kitykseen poli tii kassa 1930 luvun New Dealia vastustaneesta oikeistoliikkeestä vuoden 2016 vaalien yhteydessä tunnetuksi tulleeseen Alt Rightiin. Samalla se piirtää kuvan Yhdysvaltain sy dänmaiden väestönosasta, jonka tyytymättömyy teen Trump on osannut vastata. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi MARKKU RUOTSILA: SYDÄNMAIDEN KAPINA Nobelpalkitun Luigi Piran dellon tragikoominen ja luki jan maailmankuvaa järisyttävä romaani todellisuuden suhteelli suudesta, kommunikaation mah dottomuudesta ja eksistentiaali sesta yksinäisyydestä ilmestyy vihdoin suomeksi! Romaanin Vino nenä teemat ovat yhtä ajankohtai sia nyt kuin teoksen ilmestymis ajankohtana 1920luvulla. Giacomo Mazzariolin Veljeni, supersankari, tuore myyntime nestys Italiassa, on koskettava tositarina Giovannista, jolla on Downin syndrooma. – Samalla se kertoo minun oman ja myös per heeni kehitystarinan, sanoo kirjai lija. ”Kiitos lukukokemuksesta! Se sai auringon paistamaan!” www.impromptu.fi NENÄ VINOSSA? Maamme kan sainvälisesti tun netuimman ru noilijan Edith Södergranin kiehtova hen kilökuva piirtyy ainutlaatuisena tulkintana Oop pera Skaalan teokses sa Edith Söder gran – Vierge moder ne, joka yh distää huikealla tavalla raskaan, industriaalisen konemusiikin, symbolistisen runouden, oopperan ja nykytanssin. Esitykset 14., 15. ja 16.11. Viirus teatterissa Helsingissä sekä 22., 23. ja 24.11. Aurinkobaletissa Turussa ww.oopperaskaala.fi EDITH SODERGRAN – VIERGE MODERNE VENÄJÄ VAILLA TULEVAISUUTTA Masha Gessenin Venäjä vailla tulevaisuutta – yksinvaltiuden paluu te os osoittaa kuinka Venäjä taipui yh den sukupolven aikana uudenlai sen yksinvaltiu den alle. Gessen on palkittu re portteri, kirjai lija ja The New Yorker lehden toimittaja. Hän tarkas telee synnyinmaansa yhteiskunnallisia traumoja tolstoilaisen henkilögallerian kautta. Teos valittiin Yhdysvalloissa vuoden 2017 parhaaksi tietokirjaksi, Kirja saatavilla kirja ja verkkokaupoista www.docendo.fi TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 9 / 2018 • 7 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Susanna Pesonen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Sanna Taikina & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Juuso Aalto, Pedro Aibéo, Risto Ahti, Miika Auvinen, Esko Harni, Karim Maiche, Maija Mattila, Irina Niinivaara, Susi Nousiainen, Egle Oddo, Mika Pekkola, Taina Riikonen, Henri Salonen, Johanna Siik, Agnès Stienne & Ari Turunen. | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste | VOIMA – Sitkeä paskiainen. Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 9 5.11.–9.12.2018 KAMPPAILUJA TUNNUSTUKSESTA Pääkirjoitus JEK 10 13 Herrala 43 51 Purokuru MAINOKSET POIS, TILALLE TAIDETTA 34 Hämärää historiaa 41 MONIULOTTEINEN TUNNUSTUKSEN TEORIANSA NOJAA KOLMEEN OSAALUEESEEN. NE OVAT RAKKAUS, KUN NIOITUS JA ARVOSTUS. YHTEISKUNTAFILOSOFI Axel Honnethin mukaan poliittista kamppailua eivät motivoi positiiviset moraaliset periaatteet vaan negatiiviset kokemukset. (Katkeruus poliittisena liikevoimana?) Mika Pekkola haastatteli Honnethia lehteemme (s. 28). Honneth on toiminut vuodesta 2001 Frankfurtin Sosiaalitutkimuksen instituutin johtajana. Instituutti on sama, jonka suojissa Frankfurtin koulukunta syntyi 1930luvulla. Honneth on Jürgen Haber masin ohella koulukunnan johtava nykyteoreetikko. HONNETH ON KÄSITELLYT työssään tunnustussuhteita. Nämä suhteet ovat myös monikulttuurisen teorian taustalla. Käsitteen etäisempi teoreettinen historia juontaa Hegeliin, joka pohti aihetta herran ja orjan teemojen kautta. Hegelin mukaan ihmiskunnan histo riaa ajaa eteenpäin herran ja orjan välinen kamppailu. Käytännössä kysymys on osapuolten itsetietoisuuden kehittymisestä suhteen muodostamisen perustana. Yhteiskunnallinen ulottuvuus syntyy ajatuksesta, että ollakseen vapaa persoona, ihmisen on saatava tunnustusta sellaisena. Sittemmin ajatus on laventunut edelleen ja muun muassa Honneth on monipuolistanut tunnustussuhteiden ajatusta. Hän muistuttaa, että kriittisen teo rian ydin on edelleen vapauttavan tiedon tuottamisessa. MARRASKUUN ensimmäisellä viikolla alkavat seurakuntavaalit kautta maan. Vaalit ansaitsevat tänä vuonna huo mion , koska tulos linjaa välillisesti myös samaa sukupuolta olevien kirkossa vihkimisen tulevaisuuden. Toisin sanoen, ne henkilöt jotka nyt valitaan paikallisten seurakuntien luottamushenkilöiksi, ovat pian päättämässä kirkolliskokouksen maallikkojäsenistä. Kirkollis kokous on puolestaan kirkon ylin päättävä elin. Sen lähivuosien tehtävänä on määrittää mikä on kirkon suhde samansukupuolisten avioliittoon. Kokouksen lakisääteinen tehtävä on muun muassa laatia esitys kirkkolain muutoksista. VALTIONKIRKON ASEMA poikkeaa muista uskonnollisista yhteisöistä. Valtiollisena instituutiona myös sen on pohjattava laajapohjaiseen demokratiaan ja ihmisyyden kirjon tunnustamiseen. Sitä ei ole, mikäli kirkko ei tunnusta oikeuksia jokaiselle jäsenelleen. Seurakuntavaalien äänestysvilkkaus oli viime vuonna vain 16 prosentin tienoilla. Paikoin se oli jopa niin alhainen kuin kuusi prosenttia. Itse en ole koskaan äänestänyt kirkollisvaaleissa, mutta luulenpa, että tänä vuonna hakeudun uurnille. Näin alhaisilla äänesty prosenteilla alkaa jo pienelläkin liikehdinnällä olla mahdollisuudet vaikuttaa ja laventaa valtionkirkkoinstituution tunnustussuhdeskaalaa. Tulkaa kaikki -liike (s. 9) on kerännyt kautta maan listan ehdokkaista, jotka jakavat liberaalit arvot. HONNETHIN MIELESTÄ yhteiskunnan moraalinen kehittyminen tapahtuu tietoisuutta tuottavien tunnustuskamppailujen kautta. Hänen moniulotteinen tunnustuksen teoriansa nojaa kolmeen osa-alueeseen. Ne ovat rakkaus, kunnioitus ja arvostus. Vastakkainasettelu ei lopulta tuota hänen mielestään tavoiteltua vapautta. JARKKO KUMPULAINEN
8 • 9 / 2018 Pietarilainen sananvapausaktivisti Jelena Tšižova ei halua paluuta Neuvostoliittoon muuten kuin kirjoissaan. TEKSTI IIDA SIMES KUVA SUSANNA PESONEN J OURNALISTIEN sanan vapaus ti lanne on Venä jällä huonompi kuin kaunokir jailijoiden. ”Erittäin paljon huonompi”, sanoo Jelena Tšižova. Hän on kirjailija ja sananvapausakti visti, joka toimii osana pietari laista Vapaa sana -organisaati ota. Se kuuluu kansainväliseen PEN-sanan vapausjärjestöön. Nykyistä sananvapausti lannetta ei pidä kuitenkaan suoraan verrata syvimpien neuvostoaikojen sulkeutunei suuteen. ”Nykyelämä Venäjällä eroaa neuvostoajoista kuin yö ja päivä. Esimerkiksi jos nyt elettäisiin kuin ennen 1980-lukua, minähän en voi si edes olla täällä Helsingissä. Pietarilaisten aktivistien kans sa vertaamme nyky tilannetta 1980-luvun loppuun ja 1990lukuun.” 1980-luvun lopussa Mihail Gorba tšovin ollessa valtion päämiehenä Neuvostoliitto natisi liitoksistaan. Hänen lan seeraamansa glasnost, avoi muuden politiikka, teki lehdis tölle myönnytyksiä. Kun siihen yhdistettiin perestroika, jär jestelmän markkinataloudel linen uudelleenrakentaminen, kansa alkoi nauttia uusista va pauksista – jopa niin paljon, että koko neuvosto systeemi romahti vuonna 1991. ”Tilanne on nyt paljon kehnompi kuin 1990-luvulla”, Tšižova huokasi. ”Jos tarkas telemme valtakunnallisia tvkanavia, niissä sensuuri on to taalista.” Eli vain Kremlin hyväksy mää konservatiivista sisältöä voidaan näyttää. ”Valtakunnalliset televisio kanavat eivät näytä mitään muuta kuin propagandaa”, totesi Tšižova. ”Ne eivät näy tä seksiä, ei kahden samaa su kupuolta olevan rakkautta, ei edes uutisia todellisista asiois ta. Ne eivät näytä edes tämän päivän uutistapahtumia, jos nämä tapahtumat eivät joten kin liity nykyisen hallinnon kehumiseen. Televisiokanavat näyttävät vain jonkinlaista aat Populistinen nostalgia kukoistaa Venäjällä Uutinen s. 1957 Pietarissa asuva kirjailija ja sana nvapausaktivisti. Häneltä on hiljattain ilmestynyt suomeksi Naisten aika. Se on voittanut Venäjän Booker-palkinnon. Teoksen on suomentanut Kirsti Era ja kustantanut Into. Jelena Tšižova VALTAKUNNALLISET TELEVISIOKANAVAT EIVÄT NÄYTÄ MITÄÄN MUUTA KUIN PROPAGANDAA.
9 / 2018 • 9 TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN S UOMEN kansa laisista 70 pro senttia kuuluu edelleen kirk koon ja jokai sella yli 16-vuo tiaalla kirkon jäsenellä on äänioikeus kirkollisvaaleissa. Äänestysintoa puolestaan ei ole. Vuoden 2014 pohjanotee raus oli Tikkurilan seurakun ta, jossa uurnalle raahautui kuusi prosenttia kirkon jäse nistä. Valtakunnan keskiarvo jäi niin ikään vaivaiseen 15,5 prosenttiin. Tulkaa kaikki liikkeen koordinaattorin Vesa Hirvosen mielestä uudistusmielisten ehdokkaiden ja äänestäjien olisi nyt aika vallata seurakun nat. Hänen mielestään kirkon linja pysyy konservatiivisena niin kauan kuin edistykselli sen vaihtoehdon kannattajat eivät löydä tietään uurnille. ”Joissakin seurakunnissa äänestysprosentti on jopa alle 10 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että vaaleissa äänestävät vain sellaiset, jotka ovat jo seu rakuntien sisäpiireissä. Silloin valittujen luottamushenkilöi den joukko näyttää siltä sa malta, jollaista se on aina ol lut”, Hirvonen pohtii. Tulkaa kaikki -liike on kir kon uudistusmielisten jäsen ten yhteenliittymä, joka perus tettiin vuonna 2005. Liikkeellä on seurakuntavaaleissa puo luerajat ylittävä oma lista 34 seurakunnassa sekä yksittäisiä liikkeen tavoitteisiin sitoutu neita ehdokkaita muilla listoil ta noin sadassa seurakunnassa. Yhteensä liikkeen nettisivuilla on tällä hetkellä tiedot yli 400 ehdokkaasta. LIIKKEEN KESKEISIMPÄNÄ tavoitteena on samaa suku puolta olevien parien vihki misen hyväksyminen kaikissa seurakunnissa. Liike on mu kana #tahdonkirkossa-kam panjassa, ja se tukee samaa sukupuolta olevia pareja vih kiviä pappeja. Keskeisenä tavoitteena on niin ikään tehdä loppu kirkon rakenteellisesta sukupuolisyr jinnästä. Hirvonen myöntää, että naispappien syrjintä on edelleen arkipäivää joissakin seurakunnissa. ”Virallisesti naispuolisten pappien syrjintä on kirkossa kielletty, mutta käytännössä sitä kuitenkin tapahtuu edel leen. Se voi olla hyvin hieno varaista, sellaista, josta ei jää dä kiinni.” Syrjintä saatetaan toteut taa esimerkiksi valinnoissa siten, että haussa painotetaan ominaisuuksia, jotka suosivat miespuolisia ehdokkaita. ”Tämä on tietysti hyvin seu rakuntakohtaista ja helposti näkymättömissä olevaa, mutta juuri sen takia me haluamme seurakuntien päättäjiksi näi tä uudistusmielisiä henkilöitä, jotta he voisivat toteuttaa tasaarvoa seurakunnissa.” Vuoden 2018 seurakuntavaalien tuloksella on Hirvo sen mukaan poikkeuk sellisen vahva vaikutus ennen kaikkea sukupuolivähemmistöjen ase maan kirkossa. Nyt valittavat luottamushenkilöt äänestävät myöhemmin linjansa mukai set maallikkojäsenet tulevaan kirkolliskokoukseen. ”Nyt seurakuntavaaleissa äänestämällä siis vaikutetaan välillisesti tulevan kirkollisko kouksen kokoonpanoon, joka istuu 2020-luvun puoliväliin saakka. Kyseinen kirkollisko kous käsittelee muun muassa tämän samaa sukupuolta ole vien avioliittoasian”, Hirvonen toteaa. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Puolet sen jäsenistä ovat maallikoita ja loput muun muassa pappe ja, piispoja ja valtioneuvoston edustajia. Kokouksen lakisää teisiin tehtäviin kuuluu muun muassa tehdä esitys kirkko lain muutokseksi ja linjata kirkon uskoa ja oppia koske via periaatteellisia kannan ottoja. Kokous lausuu myös toiveita valtioneuvostolle esi merkiksi avioliittoon, per heeseen, ihmisoikeuksiin ja koulukasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Tulkaa kaikki -liikkeen ehdokkaat löytyvät osoitteesta tulkaakaikki. net. Seurakuntavaaleilla on myös oma vaalikone osoitteessa seurakuntavaalit.fi/vaalikone. Seurakuntavaalien ennakkoäänestysaika on 6.–10. Marraskuuta ja varsinainen vaalipäivä 18. marraskuuta. Populistinen nostalgia kukoistaa Venäjällä Kirkkovaltuustot haltuun Tulkaa kaikki -liike herättelee uudistusmielisiä äänestäjiä ottamaan Suomen seurakuntien suunnan haltuun. Liikkeen koordinaattorin Vesa Hirvosen mukaan marraskuun seurakuntavaalien tulos linjaa välillisesti muun muassa samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen tulevaisuutta. Uutinen teellista kuvitelmaa, eivätkä suinkaan, mitä Venäjällä todel la tapahtuu.” TAITEETKA AN eivät ole kont rollin ulottumattomissa. Myös elokuvia ja teatteria sensuroidaan. ”Mutta kaunokirjallisuus, sitä he [vallanpitäjät] eivät lue”, lisäsi Tšižova hirtehises ti hymyillen. ”He varmaan olettavat, ettei enemmistö lue kirjoja.” Tšižova on kuitenkin löytä nyt kultaisen reunan synkästä pilvestä: ”On tärkeää ymmärtää, et tä aina vaan harvempi katsoo televisiota. Nuoriso ei katso sitä ollenkaan. Esimerkiksi nuorempi tyttäreni, joka on 24-vuotias, ei edes ymmärrä, miksi sitä pitäisi katsoa. Hän ei ole avannut koko laitetta muu tamaan vuoteen.” Kirjailija esitteli Helsingin kirjamessuilla hiljattain suo mennettua teostaan Naisten aika. Sukupolviromaani tiivis tyy kahteen virkkeeseen. ”Se on kertomus selviyty misestä. Siitä, kuinka kolme vanhaa naista pelastaa pienen tytön.” Entä miehet ja pojat? ”He ovat kadonneet neu vostoaikoina. He ovat kuolleet sodissa tai kadonneet puhdis tuksissa leireille.” KIRJASSA AN TŠIŽOVA pala si Neuvostoliittoon. Toisaalta nykyiset Venäjän johtajat, pre sidentti Vladimir Putin etu nenässä, haluavat kirjoittaa historiaa uudestaan palaut taen Neuvostoliiton kunniaa. Mitä tästä pitäisi ajatella? ”Viimeisten parin vuosi kymmenen aikana venäläiset kirjailijat ovat kaivautuneet menneisyyteen. Uskoakseni se on vastaisku Venäjän vallanpi täjille, jotka yrittävät muokata historiaa. He rakentavat myyt tejä ja kertovat satuja neuvos toajan elämästä, joka oli mu ka täydellistä: ihmiset olivat rehellisiä, oligarkkeja ei ollut, elettiin harmoniassa – jopa valtavissa yhteisasunnoissa. Venäjällä hoetaan jo, että ’kyl lähän me olimme köyhiä, mut ta se oli niin mukavaa aikaa’. Kuitenkin kun tuollaisia hul luuksia on kuullut tarpeeksi, alkaa väkisinkin ajatella, että ’hetkinen, tuo on valhe, minä hän elin sitä aikaa, ei se noin mennyt!’ Niinpä monilla kir jailijoilla on nyt halu kertoa, miten asiat olivat.” TŠIŽOVAN YSTÄVÄ , venäläis syntyinen kirjailija ja journa listi Masha Gessen on sano nut, että Venäjällä saattaa olla tapahtumassa suuria muutok sia piankin, mutta samoin kuin Neuvostoliiton romah taessa, kukaan ei huomaa myllerryk sen tapahtuvan ennen kuin ol laan jo keskellä sitä. Onko Venäjällä tulossa uusi vallankumous? ”Vallankumous, johon kuu luu veren nälkä, on todella pelottava. Venäläiseen tyyliin voi käydä niin, että asiat ete nevät hitaasti ja sitten rytisee. Vuonna 1991 muutos oli rau hanomainen, mutta ajat olivat silti sietämättömiä”, muisteli Tšižova. Onko Venäjällä minkään laista oppositiota? ”Outoa kyllä, edes Neu vostoliiton viimeisinä päi vinä maassa ei ollut mitään oppositiota, oli vain toisin ajattelijoita. Mutta se ratkai si, mitä ihmiset ajattelivat. Jos enemmistö muuttaakin yhtäk kiä mieltään ja toteaa, ettei tä mä hallinto ole hyvä ja että se voisi jo lähteä, sitten se lähtee. Ehkä [ulkomaille muuttanees ta miljardööristä, Mihail] Hodorkovskista ja [nykyhallin non aika ajoin vangitsemasta oppositiojohtajasta Aleksei] Navalnyistä tulee sitten johtajia.” ”Putinin kannatus on pu donnut 20 prosenttiyksikköä, ja tämä mittaus on virallinen”, painotti Tšižova. ”Olen varma, että muutos on käynnissä.” Jelena Tšižova esittelee kirjaansa Naisten aika 8.–15.11. Suomenkiertueellaan. Hän esiintyy Helsingissä, Tampereella, Mynä mäellä, Kuopiossa, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa. Lisätietoja: suomivenajaseura.fi VALTAKUNNALLISET TELEVISIOKANAVAT EIVÄT NÄYTÄ MITÄÄN MUUTA KUIN PROPAGANDAA. VALLANKUMOUS, JOHON KUULUU VEREN NÄLKÄ, ON TODELLA PELOTTAVA.
10 • 9 / 2018 Kuria ja leikkauksia vai täysin automatisoitua avaruushomoluksuskommunismia? Pontus Purokurun esseekirja etsii synkistelyn tilalle antikapitalistista hoivaa, nautintoa ja yhteisyyttä. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA SUSANNA PESONEN Toisenlainen maailmanloppu on mahdollinen Artikkeli N YKYISTÄ yhteiskun nallista horisonttia luonnehtivat kriisit. Kapitalismi jakaa ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Politiikas sa kiristetään vyötä. Tietotalous uuttaa ihmissuhteista ja tunteista lisäarvoa pääoman tarpeisiin. Ekologinen kriisi syvenee, ja kulttuurista mielikuvitus ta piinaavat zombien laumat. Pontus Purokurun kirja Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi ke hottaa luopumaan tulevaisuudesta, jot ta tulevaisuus voisi syntyä uudelleen. Purokurun tausta on yhteiskun nallisissa liikkeissä. Viimeiset kolme vuotta hän on tehnyt tietokirjoja eri kirjoittajien kanssa. Täysin automati soitu avaruushomoluksuskommunismi on hänen ensimmäinen kokonaan oma kirjansa: kaunokirjallinen ja omakoh tainen mutta epätavanomaisen poliit tinen esseekirja. KIRJAN TYYLISSÄ analyyttinen terä vyys yhdistyy poleemisuuteen. Kult tuuri ja jokapäiväinen elämä toimivat prismoina, jotka paljastavat valtasuhteita. Esseet pursuavat tekstiä kapita lismista, fasismista, liberalismista, sukupuolinormeista, Star Warsista, Slushista, fossiilitaloudesta, metro polista, ahdistuksesta ja köyhyydes tä. Kokoelmaa pitää kasassa kontrasti kapitalismin alistavien rakenteiden ja autonomian välillä. Jälkimmäistä Pu rokuru löytää yhteiskunnallisista liik keistä, hoivasta ja nauttimisesta. ”Nykyistä sukupolvikokemusta luonnehtivat ahdistus ja tunne kuse tetuksi tulemisesta”, Purokuru toteaa. ”1990-luvulla nuorille väitettiin, et tä sitten kun te olette aikuisia, suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, ja te voit te valita vapaasti, mitä haluatte tehdä. Mutta kävikin niin, ettei töitä enää ol lut tai sitten niitä oli liikaa ja silppuna. Ne, jotka ovat töissä, tuntuvat etsivän pakoreittejä ulos.” PUROKURUN MUK A AN 1800luvul la monet ajattelijat Karl Marxista ja Friedrich Engelsista Oscar Wildeen ajattelivat, että kommunistisen vallan kumouksen ja automatisaation jälkeen kaikki ihmiset voisivat olla oman elä mänsä taiteilijoita. Utopia on käänty nyt päälaelleen: ihmiset ovat saaneet osakseen taiteilijuuteen liittyvän epä varmuuden, ja heidät on kytketty pak koluomiseen tietotalouden puitteissa. ”Jos kaltaiseni korkeakoulutetut, valkoiset, mieheksi tunnistetut ja kes kiluokkaisen habituksen omaavat ih miset joutuvat kamppailemaan kynsin ja hampain saadakseen toimeentuloa ja turvallista jalansijaa, se kertoo, että ne ihmiset, joilla ei ole vastaavia suo jarakenteita, ovat vielä kovemman epävarmuuden armoilla”, Purokuru toteaa. Elämme maailmanhistorian vau rainta aikaa, mutta kohtaamme kaik kialla niukkuutta, kilpailua ja epävar
9 / 2018 • 11 MATERIAALINEN VAURAUS SALLISI JOUTILAISUUDEN: HOIVAN, POLITIIKAN, PELIT JA TAITEEN. muutta. Kasvatus, hoiva, kieli ja teknologia pe rustuvat jaetuil le asioille, mutta kapitalismi pyrkii rajaamaan ja yksi tyistämään niitä. Nykyistä tilannet ta luonnehtii ta lousfilosofi Christian Marazzin toteamus ”pääoman kommunismista”: finanssitoimijoiden tarpeet turvataan, mutta muut jäävät tyhjän päälle. Purokuru toteaa, että maailmanloppu on jo täällä, mutta se on epätasaisesti jakautunut. ”Politiikassa tarjotaan juustohöy lättyä versiota nykyisyydestä. Pitää luopua ja oppia suremaan. Yksi syy umpikujalle on se, ettei ole löytynyt motivoivaa kertomusta siitä, kuin ka yhteiskunta muutettaisiin mielek käämmäksi ja vapaammaksi.” IHMISET JAKAVAT Purokurun mukaan ahdistuksen lisäksi kokemuksen siitä, että meillä olisi välineet ratkaista on gelmat. Automatisaatio, perustulo ja tekoäly mahdollistaisivat työhön käy tetyn ajan vähentämisen. Materiaa linen vauraus sallisi joutilaisuuden: hoivan, politiikan, pelit ja taiteen. Eko logista tuhoa olisi mahdollista torjua määrittelemällä luksus ylenmääräi seksi vapaa-ajaksi. Elämäntapojen mo neuden myöntäminen voisi hävittää seksuaalisuuden alistavat normit. ”Politiikas sa pitäisi puhua siitä, mitä voim me lisätä ja mitä voimme tarjota enemmän”, Puro kuru sanoo. ”Uto pioita tulisi aja tella motivoivina näkemyksinä, jotka vahvistavat haluja, tunteita ja poliittista mielikuvitusta.” Purokuru etsii esseissään parantu misen mahdollisuuksia. Hän haluaa politisoida kärsimyksen. ”Yksin oleminen on surkastunut ta”, Purokuru toteaa. ”Siihen liittyvät ahdistus, riittämättömyys, kilpailu ja vertailu. Feministit, rodullistetut ak tivistit sekä queerja transaktivistit ovat osoittaneet, että hoiva on poliitti sesti tehokasta. Poliittisissa teorioissa puhutaan liian vähän siitä, millainen merkitys tunnepitoisilla suhteilla on toiminnan kannalta.” Hyväntekeväisyyden ja säälin tilal le Purokuru ehdottaakin välittämistä: hoivaa, tunnetyötä ja vertaisapua. ”Voiman kokemus syntyy yhteydes tä muihin”, Purokuru summaa. ”Se voi lähteä esimerkiksi vain siitä, että ko koonnutaan yhdessä syömään. Jaka minen tuottaa suurinta iloa. Kommu nismi tarkoittaa juuri tätä: jakamista ja lahjataloutta.” s. 1987 Jyväskylässä Kirjoja: Täysin automatisoitu avaruushomo luksuskommunismi, Kosmos 2018. 1968 Vallankumouksen vuosi (Anton Montin kanssa), 2018. Suoraa toimintaa! – Autonomiset liikkeet Suomessa 1986–2016 (Anton Montin kanssa), 2018. Luokkavallan vahtikoirat (Emilia Kukkalan kanssa), 2016. Motto: ”Kaikkien maiden työläiset, rentoutukaa!” Pontus Purokuru Pontu Purokuru etsii esseissään valoisampaa tulevaisuutta – täysin automatisoitua avaruushomoluksuskommunismia. NYKYISELLÄ MENOLLA EI PITKÄLLE PÖTKITÄ N ykyisellä menolla ilmasto tulee lämpenemään yli 3 astetta, mahdollisesti jopa yli 5°C. Ollaan siis menossa reilusti yli Pariisin sopimuksen tavoitteesta alle 2°C lämpenemisestä. Yli 1,5°C asteen lämpeneminen tulisi mm. tappamaan lähes kaikki korallit, lisäämään terveyshaittoja, vaikeuttamaan maataloutta, lisäämään tulvia ja aiheuttamaan lajien sukupuuttoa. Nyt ollaan kovalla vauhdilla menossa unissa kävellen katastrofiin. Ilmastotutkijoiden mukaan Suomen pitäisi olla hiilineutraali 2030 puoliväliin mennessä, ja maailman pitäisi olla hiilinegatiivinen vuoden 2050 jälkeen. Tilanne ei sinänsä ole epätoivoinen. Meillä on olemassa ratkaisut ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja lämpenemisen hidastamiseen. Teknologia on kehittänyt uusiutuvan energian tarjoamia ratkaisuja. Myös tarvittavat resurssit ovat saatavilla, siirtämällä ne ilmastonmuutosta edistävistä tuista sitä ehkäiseviin toimiin. Ei puutu, kuin poliittinen tahto. Ja kuitenkin tarvittavat rohkeat ratkaisut puuttuvat. Yleisellä tasolla puhutaan, että ilmastonmuutos on ongelma. Silti, kun tulee vaikeiden päätöksien aika, jonkun yksittäisen tahon etu ajaa kaiken edelle ja tekemättömyys voittaa järjen. Esimerkkejä riittämättömistä päätöksistä riittää. EU:ssa saksalaisen autoteollisuuden annetaan vesittää uusien autojen hiilidioksidipäästöstandardit. Kansallisella ja EU-tasolla tuetaan fossiilisia polttoaineita ja sallitaan muovien poltto jätehuoltolaitoksilla. Ihan, kuin maapallolla olisi loputon määrä resursseja tuhlattavaksi. Nyt pitää toimia, ja nopeasti, kun ollaan jo 10 vuotta myöhässä. Asteittaiset ratkaisut eivät riitä. Tarvitsemme systeemistä muutosta. Samalla tavalla, kun tupakointia ravintoloissa ei poistettu sillä, että sai polttaa vain pari savuketta pöydässä, vaan muutettiin koko tupakoinnin konseptia. Fossiiliset polttoaineet ja niiden käyttö energialähteenä tulee kieltää vuodesta 2030 lähtien ja hiilinieluja tulee kasvattaa radikaalisti niiden hävittämisen sijaan. Resurssitehokkuudessa tulee saavuttaa kymppikerroin: sama tuotanto ja hyvinvointi kymmenyksellä nykyisistä resursseista ja kymmenyksellä nykyisistä päästöistä. Talouden luonnetta tulee muuttaa niin, että tuotteiden ostamisen sijasta ostamme tarvitsemamme palveluina. Ympäristön kestävyys tulee tuoda myös finanssilainsäädäntöön, talouden kirjanpitoon ja raportointiin mukaan. Nämä ovat tarvitsemiamme systeemimuutoksia. Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentin jäsen sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
12 • 9 / 2018 Työn teettämisen tavat muuttuvat. Samalla tulee arvioida se, kuinka yhteiskunta mukautuu tähän muutokseen. TEKSTI MAIJA MATTILA KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA/VOIMA Jakamistalous, alustatalous ja sääntely To im itu ks ell ist a ain eis to a M AAILMAN talous foorumi hah motteli vuonna 2013 ratkaisuja maailm an kan tokyvyn ongel miin. Keskeisimmäksi käsitteeksi kes kustelussa nousi jakamistalous. Sen kantavana ajatuksena on resurs sien tehokas käyttö. Toisin sanoen kyse on vajaalla käytöllä olevien tavaroi den jakamisesta ja yhteiskäytöstä vertaisten kesken, uuden ostamisen sijaan. Jakamista on tapahtunut aina, mut ta teknologia tekee jakamistaloudesta varteenotettavan taloudellisen toimin nan muodon. Se mahdollistaa jakami sen laajassa mittakaavassa ja myös tuntemattomien kesken. Jakamistalouden rinnalla esiin on noussut alustatalouden käsite. Siinä kin käytetään hyödyksi teknologiaa. Internetin digitaalisilla alustoilla tar koitetaan kahdentai monenkeskisiä markkinapaikkoja, jotka välittävät käyttäjien välisiä transaktioita. Alus toilla siis kohtaavat palveluiden tarvit sijat ja tarjoajat, algoritmien ansiosta kitkattomasti ja nopeasti. Tunnettuja esimerkkejä alustataloudesta ovat esi merkiksi Uber sekä muun muassa ruo kalähettipalvelut Deliveroo, Foodora ja Wolt. Alustayhtiöiden liiketoimintamal li perustuu suuriin määriin tietoa, jo ta kerätään, käsitellään ja muokataan. Alustojen keskeinen ominaispiirre on, että alustojen käyttäjilleen tuottama hyöty riippuu siitä, kuinka moni muu käyttää samaa alustaa. Palvelun ar vo siis kasvaa käyttäjien lukumäärän kasvaessa. Jakamisja alustataloudesta pu hutaan toisinaan synonyymeinä tai muuten epätarkasti. Vaikkapa Uberia käytetään usein esimerkkinä milloin jakamistaloudesta, milloin alustataloudesta. Osin onkin kyse limittäi sistä ilmiöistä, koska digitaalisuut ta hyödyntävä jakamistalous on osa alustataloutta. Alustatalous ei kuiten kaan ole välttämättä jakamistaloutta, ellei jakamistaloutta määritellä niin laajasti, että se menettää alkuperäi sen, maailman kantokykyyn liittyvän merkityksensä. KUN PUHUTAAN alustatyöstä, kyse on nimenomaan alustatalouden, ei jaka mistalouden työstä. Tämä johtuu siitä, että ihmisen aika ei ole ”vajaalla käy töllä oleva resurssi”, eikä ruokalähet tiä ja ravintola-annoksen tilaajaa voi mielekkäällä tavalla pitää vertaisina sen enempää kuin kaupan myyjää ja asiakasta. Alustatalous organisoi työn maailman uudella tavalla. Perinteisessä mallissa yritys tuottaa palveluita tai ta varoita asiakkaalle ja ottaa sitä varten tarvitsemansa työvoiman työsuhtee seen. Uudessa mallissa taas digitaali set alustat välittävät yksittäisiä työteh täviä ”freelancereille”. ”Freelancerit” ovat periaatteessa vapaita työskente lemään juuri silloin kuin haluavat ja voivat parsia toimeentulonsa kasaan eri alustoilta tai yhdistämällä alusta työtä palkkatyöhön. Alustatyö voidaan jakaa onlineja offline-työhön. Online-alustatyötä teh dään tietokoneella tai muulla internetiin yhdistettävällä laitteella. Se voi olla pieniä mikrotehtäviä, esimerkiksi markkinointikyselyihin vastaamista Clickworkerissä tai luovaa suunnitte lutyötä Upworkissä. Työtä voi tehdä missä vain ja milloin vain. Tällaisesta työstä käytetään myös nimitystä crowd work, joukkoistettu työ. Offline-alustatyö taas on tyypilli sesti ruokalähetti-, taksi-, siivoustai nikkarointipalvelua. Keikat saadaan alustan kautta, ja kun alustalle on kir jauduttu läsnäolevaksi, työtehtävien tekeminen edellyttää olemista tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Online-työ muistuttaa usein perin teistä freelance-työtä. Sitä tehdään tus kin koskaan työsuhteessa, ja varsinkin erityisosaamista vaativilla alustoilla freelancerit määrittelevät itse oman hintansa. Sen sijaan offline-työ muis tuttaa enemmän perinteistä työsuhdet ta silloin, kun alusta määrittelee työstä saatavan korvauksen sekä sen, miten työ suoritetaan. Offline-työtä saatetaan tehdä työsuhteessa alustaan tai työn tilaajaan tai ilman työsuhdetta ”freelancerina”. Esimerkiksi Wolt-läheteillä ja Uber-kuljettajilla ei ole työsuhdetta. FREELANCEREILLA ei tyypillisesti ole oikeutta sellaisiin työntekijän oikeuk siin kuin lomiin ja lomarahoihin, sai rausajan palkkaan eikä työnantajan maksamiin eläkemaksuihin ja vakuu tuksiin. Yrittäjä voi periaatteessa saa da ansiosidonnaista työttömyysetuut ta, mutta tällöin yritystoiminnan on täytynyt loppua kokonaan. Hajanai sista lähteistä (pieniä) tuloja saavat freelancerit putoavat turvaverkon ulottumattomiin. Freelancereidenhan sosiaaliturvan ongelmat eivät ole suin kaan uusi asia, mutta alustatyö laajen taa ongelman uusille työnteon alueille. Yksilön kohtaamien ongelmien li säksi alustatalouden yleistyminen aset taa haasteita hyvinvointivaltion rahoi tukselle. Tämä rahoitus on Suomessa järjestetty osittain vakuutusperustai sesti niin, että sekä työntekijät että työnantajat maksavat sosiaaliturvaja eläkemaksuja ja esimerkiksi ansiosidonnainen päiväraha on sidottu jo ko työntekijänä tai yrittäjänä tehtyi hin maksuihin. Jos työtä tehdään yhä enemmän ilman työsuhdetta, tällaiselta järjestelmältä putoaa pohja pois. ALUSTATYÖ ja työn joustavoituminen, kuten alustayhtiöt sitä kuvaavat, joh taakin tarpeeseen miettiä työelämän turvaverkkojen rahoitusta uudelleen. Olisiko siinä siirryttävä vakuutusperustaisuudesta enemmän kohti uni versalismia? Nykyisin ehkä puhutuin universa lismin ilmentymä on kaikille kansa laisille maksettava perustulo. Yksilön näkökulmasta perustulo on houkutte leva ratkaisu, koska sitä ei ole sidottu työnteon muotoon eikä edes työmark kinoilla olemiseen. Yhteiskunnan ra hoittamisen näkökulmasta ongel mana kuitenkin on, että yhtiöt eivät maksa freelance-työstä työnantaja maksuja. Perustulo saattaisi johtaa myös siihen, että yhteiskunta kom pensoi liian matalia palkkoja omasta pussistaan. Alustayhtiöiden verotuskin on han kalaa, koska alustayhtiöt ovat usein ulko maisia – eivätkä edes eurooppalai sia vaan useimmiten yhdysvaltalaisia. Tämä korostaa edelleen tarvetta suun nitella myös verotus uudella tavalla. On esimerkiksi ehdotettu digitaalisten palveluiden verotusta. Olennaisesti alustatyöhön liittyvä kysymys on myös palkanmuodostus. Toistaiseksi monet alustat ovat sanel leet ”freelancereidensa” palkkiot yksi puolisilla palvelusopimuksilla. Mikäli työtä haluaa tehdä tällaisten alustojen kautta, on palvelusopimus yksinker taisesti hyväksyttävä. Työntekijöiden järjestäytyminen ei kaikkialla välttä mättä onnistu samaan tapaan kuin työsuhteissa, koska yksityisiä ammatinharjoittajia rajoittavat kartellisäädökset. KAIKKI NÄMÄ – sosiaaliturva, hyvin vointivaltion rahoitus ja palkanmuo dostus – korostavat sitä, että nykyi nen sääntely-ympäristö ei toimi enää alusta talouden aikakaudella. Koska alustatalouden on ennustettu kasva van voimakkaasti, päättäjillä on suuri työ hyvinvointivaltion rakentamisessa uudelleen niin, että ihmisten sosiaali set oikeudet toteutuvat. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkija, jonka Alustatalous ei ole jakamistaloutta (välttämättä) – Lähtökohtia alustatalouden sääntelyyn -raportti ilmestyi lokakuussa. Essee ”YHTEISKUNNAN RAHOITTAMISEN NÄKÖKULMASTA ONGELMANA KUITENKIN ON, ETTÄ YHTIÖT EIVÄT MAKSA FREELANCE-TYÖSTÄ TYÖNANTAJAMAKSUJA. PERUSTULO SAATTAISI JOHTAA MYÖS SIIHEN, ETTÄ YHTEISKUNTA KOMPENSOI LIIAN MATALIA PALKKOJA OMASTA PUSSISTAAN.”
9 / 2018 • 13 Jakamistalous, alustatalous ja sääntely To im itu ks ell ist a ain eis to a KUN NÄLKÄ YLLÄTTÄÄ Edistyksellisen alustateknologiamme ansiosta tuomme ihmiset yhteen ja tilaamasi aterian kotiovellesi. Samalla luomme töitä, ja kuten kaikki tie tävät, työllä on aina tekijänsä. Me emme kuitenkaan kutsu häntä työn tekijäksi. Meille hän on lähettiyhteistyökumppani , eikä hänen vapauttansa rajoita kankea työsuhde. Meitä vuorostaan eivät rajoita työnantajavelvoit teet, ja siksi kykenemmekin tarjoamaan palvelumme Sinulle edullisemmin. Melkein kaikki voittavat!
Kapulaa pinnojen väliin K ELLO KUUDEN ai kaan Helsingin kan takaupungin kaduil la on ruuhkaista. Kun ruokalähetti palvelu Foodoran pyörälähetti Marcus Nicolson ylittää risteystä Punavuoressa, häntä edellä oleva auto jarruttaa äkisti. Liikenne ympärillä haittaa näkyvyyttä, eikä au ton äkkijarrutuksen syy selviä, mutta Nicolson onnistuu pysäyttämään pol kupyöränsä hiukan ennen auton taka lasia ja törmäystä. Kyseessä on jo hä nen toinen ”läheltä piti” -tilanteensa tänään. Nicolson on yksi niistä harvoista lä heteistä, joilla on 15 työtuntia viikossa Maa, asuminen ja eriarvoisuus kaupungissa Millainen naapurustomme on tulevaisuudessa? Syntyykö meillekin kansainvälisestä uutiskuvastosta tu uja rikkaiden enklaaveja ja leimautuneita, köyhiä naapurustoja? Perehdymme kaupunkien sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja pohdimme, mitä keinoja on estää kaupunkilaisten eriytymistä. Luennoitsija yhteiskuntapolitiikan tohtorikoulute ava Mika Hyötyläinen Ke 7.11. klo 18.45–20.15 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1 Suomalaisen designin huippunimet Luennoilla mm. Gunnel Nymanin, Birger Kaipiaisen, Timo Sarpanevan ja Tapio Wirkkalan esineitä ja elämäntarinoita. Lisäksi myös vähemmän tunne uja, mielenkiintoisia muotoilijoita. Luennoitsija Katja Weiland-Särmälä Ti 13.11.–20.11. klo 17–18.30, Kanneltalo, auditorio, Klanee itie 5 Tervey ä ja hyvinvointia kaupunkiluonnosta – haasteita kaupunkisuunni elulle? Miten kaupunkiluonnosta saadaan terveysja hyvinvointihyötyjä? Mitä luonnon vaikutuksista tiedetään tutkimuksen kau a? Ketkä kaikki hyötyvät luonnon terveyshyödyistä, ja kuinka hyötyjä voidaan pitää yllä ja lisätä kaupunkisuunni elussa? Luennoitsija tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen, Luonnonvarakeskus Ke 14.11. klo 18.45–20.15 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1 Medialukutaito valeuutisaikana Kuinka ero aa oikea uutinen valeuutisesta? Miten tarkistaa faktat? Mitkä tahot valheita levi ävät, miksi ja mihin niillä pyritään? Luennoitsija toimi aja Johanna Vehkoo Ma 26.11. klo 17–18.30 Opistotalo, Viipurinsali, Helsinginkatu 26 Avoimia yleisluentoja Luennoille on vapaa pääsy. Tervetuloa! Keskusteluja kestävästä ihmisyydestä Miten tasapaino ympäristön kanssa tukee ihmisten hyvinvointia? Mitä on kestävä ihmisyys? Luennoitsija tutkija, järjestöaktiivi, sosiaalityöntekijä Tuuli Hirvilammi Ti 27.11. klo 18.45–20.15, Opistotalo, Helsinginsali, Helsinginkatu 26 minun kirkkoni MESSENGERS OF LOVE www.pavehelsinki.com 044 975 3275 C M Y CM MY CY CMY K pave_voima_2018_black.pdf 1 22.8.2018 8:08:58 TÄSSÄ, NY T. 12.12. — 22.12.2018 Keudan Pekka Halosen akatemiasta valmistuvien graafikoiden ja valokuvaajien näyttely. Kaapelitehdas, C-rappu, Puristamo Tallberginkatu 1 C 15 I 00180 Helsinki Aukiolo: 12.12.—22.12.2018 klo 12—20
9 / 2018 • 15 Foodoran ruokalähetit aloittivat kampanjan työehtojensa yksipuolisia heikennyksiä vastaan. Nyt he kutsuvat kuluttajat mukaan. TEKSTI JA KUVAT HENRI SALONEN Kapulaa pinnojen väliin K ELLO KUUDEN ai kaan Helsingin kan takaupungin kaduil la on ruuhkaista. Kun ruokalähetti palvelu Foodoran pyörälähetti Marcus Nicolson ylittää risteystä Punavuoressa, häntä edellä oleva auto jarruttaa äkisti. Liikenne ympärillä haittaa näkyvyyttä, eikä au ton äkkijarrutuksen syy selviä, mutta Nicolson onnistuu pysäyttämään pol kupyöränsä hiukan ennen auton taka lasia ja törmäystä. Kyseessä on jo hä nen toinen ”läheltä piti” -tilanteensa tänään. Nicolson on yksi niistä harvoista lä heteistä, joilla on 15 työtuntia viikossa takaava työsopimus. Työvuoro kestää viisi tuntia, josta valtaosan Nicolson viettää pyöräillen Helsingin kantakau punkia ristiin ja rastiin. ”Ei tässä työssä itsessään ole mitään vikaa. Pidän pyöräilystä, mutta näillä työehdoilla ja nykyisellä sopimuksella tämä ei ole reilua. Esimerkiksi jos free lancerina joudut työvuorolla onnetto muuteen, yrityksen ei tarvitse ottaa mitään vastuuta. Et ole minkäänlaisen työvakuutuksen piirissä”, Nicolson kertoo, kun pysähdymme seuraavan osoitteen kohdalle. Nicolson aloitti työvuoronsa Mikon kadun ja Rautatientorin risteykses tä kello viideltä. Hän kirjautui sisään Foodoran lähettipalveluun ja alkoi vastaanottaa tilauksia. Työpaidan hän vaihtoi päälle vasta, kun nouti ensim mäistä kuljetettavaa ruoka-annostaan kauppakeskus Kluuvista. TÄLLÄ HETKELLÄ osa Foodoran työn tekijöistä käy työtaistelukampanjaa yritystä vastaan yhdessä Vapaa syndi kaatti -ryhmän sekä Vastavoima ry:n kanssa, jotka ovat molemmat työtais teluihin osallistuvia ruohonjuuritason organisaatioita. Kampanjan juuret ovat Turussa, jossa paikalliset lähetit reagoivat heinäkuussa tehtyihin työ ehtojen yksipuolisiin heikennyksiin kertomalla asiasta julkisesti. Foodora-lähettien vaatimukset ovat selkeät: palkkioalennukset on Foodoran omistaa saksalainen Delivery Hero -niminen yhtiö. Foodora lopetti hiljattain toimintansa Australiassa. Yhtiön vetäytymiseen markkinoilta vaikuttivat todennäköisesti sitä vastaan nostetut syytteet liittyen työntekijöiden kohteluun. Foodora on perustettu vuonna 2014, ja yritys toimii tällä hetkellä yhdeksässä eri maassa. Yritys kertoo verkkosivuillaan toimivansa Suomessa Helsingin lisäksi Espoossa, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Foodora Artikkeli Maa, asuminen ja eriarvoisuus kaupungissa Millainen naapurustomme on tulevaisuudessa? Syntyykö meillekin kansainvälisestä uutiskuvastosta tu uja rikkaiden enklaaveja ja leimautuneita, köyhiä naapurustoja? Perehdymme kaupunkien sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja pohdimme, mitä keinoja on estää kaupunkilaisten eriytymistä. Luennoitsija yhteiskuntapolitiikan tohtorikoulute ava Mika Hyötyläinen Ke 7.11. klo 18.45–20.15 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1 Suomalaisen designin huippunimet Luennoilla mm. Gunnel Nymanin, Birger Kaipiaisen, Timo Sarpanevan ja Tapio Wirkkalan esineitä ja elämäntarinoita. Lisäksi myös vähemmän tunne uja, mielenkiintoisia muotoilijoita. Luennoitsija Katja Weiland-Särmälä Ti 13.11.–20.11. klo 17–18.30, Kanneltalo, auditorio, Klanee itie 5 Tervey ä ja hyvinvointia kaupunkiluonnosta – haasteita kaupunkisuunni elulle? Miten kaupunkiluonnosta saadaan terveysja hyvinvointihyötyjä? Mitä luonnon vaikutuksista tiedetään tutkimuksen kau a? Ketkä kaikki hyötyvät luonnon terveyshyödyistä, ja kuinka hyötyjä voidaan pitää yllä ja lisätä kaupunkisuunni elussa? Luennoitsija tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen, Luonnonvarakeskus Ke 14.11. klo 18.45–20.15 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1 Medialukutaito valeuutisaikana Kuinka ero aa oikea uutinen valeuutisesta? Miten tarkistaa faktat? Mitkä tahot valheita levi ävät, miksi ja mihin niillä pyritään? Luennoitsija toimi aja Johanna Vehkoo Ma 26.11. klo 17–18.30 Opistotalo, Viipurinsali, Helsinginkatu 26 Avoimia yleisluentoja Luennoille on vapaa pääsy. Tervetuloa! Keskusteluja kestävästä ihmisyydestä Miten tasapaino ympäristön kanssa tukee ihmisten hyvinvointia? Mitä on kestävä ihmisyys? Luennoitsija tutkija, järjestöaktiivi, sosiaalityöntekijä Tuuli Hirvilammi Ti 27.11. klo 18.45–20.15, Opistotalo, Helsinginsali, Helsinginkatu 26 MESSENGERS OF LOVE www.pavehelsinki.com 044 975 3275 C M Y CM MY CY CMY K pave_voima_2018_black.pdf 1 22.8.2018 8:08:58 TÄSSÄ, NY T. 12.12. — 22.12.2018 Keudan Pekka Halosen akatemiasta valmistuvien graafikoiden ja valokuvaajien näyttely. Kaapelitehdas, C-rappu, Puristamo Tallberginkatu 1 C 15 I 00180 Helsinki Aukiolo: 12.12.—22.12.2018 klo 12—20
16 • 9 / 2018 peruttava , työvuorojen jako täytyy in himillistää ja tehdä läpinäkyväksi, lä hettien sosiaalitilat on palautettava, korvauksia työvälineiden ylläpitoon on maksettava, samoin takuita tai va kuutus sairausja onnettomuustapauksien varalta. Myös mahdollisuus sol mia työsopimus on tarjottava. Työtaistelun ytimessä on kiista sii tä, ovatko Foodora-lähetit työsuhtees sa yritykseen vai itsenäisiä yrittäjiä. Työnantajan strategia on kutsua työn tekijöitään kumppaneiksi. Työelämän ilmiö, johon Nicolsonin kin työ Foodoralla kuuluu, tunnetaan nimellä alustatalous, vaikka sopivam pi kuvaus Foodoralle työskentelevien lähettien työsuhteesta olisi vuokratalous. Toisin kuin monet muut alusta palvelut, Foodora vaati lähettiensä tekevän tiettyjä työvuoroja tiettyjen aikaraamien sisällä sekä ennalta mää rätyillä alueilla. Läheteillä ei ole tällä hetkellä yrittäjille tavanomaisia mah dollisuuksia valita työkeikkoja, työ aikoja taikka neuvotella työn hinnasta. KALLIOSSA SIJAITSEVAN Lymy-kol lektiivin tilassa järjestetään perjantaiiltana 12. lokakuuta keskustelutilai suus Foodora-lähettien työtaistelusta. Entinen Foodora-lähetti Tuomas Tammisto sekä Nicolson kertovat työtais telun etenemisestä sekä kampanjan taustoista. Pyörälähetit edustavat vähemmis töä Foodoran sisällä. Valtaosa läheteis tä kuljettaa ruokatilauksia autoilla ei kä polkupyörillä. Lisäksi molemmat arvioivat enemmistön Foodora-lähe teistä olevan Euroopan ulkopuolelta tulevia maahanmuuttajia, joilla saat taa olla niin heikko työmarkkina-ase ma, että Foodoralta saatavat pienet tu lot ovat heille tärkeitä. Foodora on lähettien lukumäärällä mitattuna iso toimija Suomessa. Yritys ei kerro, kuinka paljon sillä on lähet tejä ”kumppaneina” tai työntekijöinä, mutta Nicolson arvioi, että pelkästään Helsingissä yrityksellä on noin 130 freelance-lähettiä ja kymmenen työn tekijää, joilla on vakituiset työvuorot. SEKÄ TAMMISTON että Nicolsonin mie lestä Foodoran ja Woltin kaltaiset ruo kalähettipalvelut voivat hyvinkin toi mia ja olla kannattavia sekä yrityksille että niiden työntekijöille. Työehdot ja mallit kannattavalle liiketoiminnalle ovat kuitenkin vasta muodostumassa alalle, siksi Tammiston mielestä on tär keää käydä laajaa julkista keskustelua siitä, millainen normisto ja työkulttuu ri alalle ovat nyt muodostumassa. Useimmat asiat, joita kampanjal la vaaditaan, kuuluivat lähettien oi keuksiin, kun Foodora aloitti toimin tansa Suomessa. Toistaiseksi Foodora on kommentoinut lähettien vaatimuk sia erittäin niukasti. Tammisto kertoo, että heidän aloitettuaan kampanjan yritys on vastannut heille vain muu taman rivin mittaisella sähköpostilla, jossa kiitettiin ”lähettikumppaneiden palautteesta”. Vaatimuksiin Foodora ei ole vastan nut millään tavalla lokakuun aikana. Yritys ei ole suostunut edes keskuste lemaan niistä. Vastavetona yrityksen haluttomuuteen neuvotella ”Foodora vastuuseen” -kampanja on päättänyt pyytää kaikkia palvelun käyttäjiä aloit ”Hämeentie on varmaan yksi Helsingin pahimpia pyöräilykatuja. Vaikka normaalisti yritän vältellä sillä ajamista, niin usein sitä joutuu kuitenkin käyttämään aikapulan takia.” ”Look at that!” Nicolson huudahtaa minulle edeltä, kun näemme liikenteessä toisen Foodoran pyörälähetin. Sen jälkeen, kun aiemmin lähettien käytettävissä ollut sosiaalitila poistettiin, yrityksen lähetit eivät kohtaa toisiaan työssä muuten kuin sattumalta kaduilla.
9 / 2018 • 17 tamaan yrityksen boikotoinnin 5. mar raskuuta alkaen. Työtaistelu laajenee siis palvelun kuluttajien pariin. ALKUILLAN RUUHKA alkaa hellittää kellon lähestyessä seitsemää. Pyö räily väljemmillä kaduilla muuttuu miellyttävämmäksi. Aika kuluu kuin siivillä poimiessa annoksia vaihtu vista ravintoloista ja viedessä niitä kotiosoitteisiin. ”Se, mitä pyydämme, ei mielestä ni ole kohtuutonta. Kohtuullista palk kaa, mahdollisuutta työsopimukseen sekä läpinäkyvyyttä työn jakamiseen”, Nicolson sanoo kuin sivuhuomiona sa malla, kun katsoo puhelimella osoite tietoja ravintolasta, josta seuraava an nos täytyy noutaa. Nicolson tiputtaa kampanjan flaijerin mukaan ruoka-annoksen kantokassiin. ”En ole viime aikoina halunnut pitää firman paitaa päällä työvuorossa. Ei ole tuntunut siltä, että haluaisin edustaa yritystä sillä tavalla katu kuvassa.” ”Norjassa ja Ruotsissa Foodoran läheteillä on jo työsopimukset, koska laki velvoittaa siihen, mutta ei Suomessa. Uskoisin, että samanlaisen lain voisi säätää myös täällä, mutta epäilen, ettei asiaan tulla puuttumaan – ei ainakaan tämän hallituksen kaudella.”
18 • 9 / 2018 TEKSTI RISTO AHTI KUVA NINNI KAIRISALO Omaa, yhteistä ja varastettua N AISET JA MIEHET käyttävät yhteistä kieltä ottamatta sitä omakseen – niin he elävät ja lörpöttele vät kuin apinat. Nä mä jumalankuvat kierrättävät samo ja lauseita, tunteita ja ajatuksia koko ikänsä, sukupolvesta toiseen. Oma kie li ei tarkoita sitä, että alkaa puhua itse keksimiään sanoja – oma kieli tarkoit taa sitä, että yhteisillä sanoilla ilmaisee omia tunteitaan, kokemuksiaan ja aja tuksiaan. Erakko, joka tulee metsistä meille puhumaan, ei ole yksin. Yksin ovat ne naiset ja miehet, jotka eivät us kalla kuvitella olevansa itse olemassa. Yksin ovat ne, joilla ei ole omaa kiel tä. Ja tiedän, että monen on pakko liit tyä laumaan ja metelöidä, ettei kuulisi sanattomaksi jääneen itsensä epätoi voista kirkunaa ja huutoa. Matkijalintuja, apinoita kaduilla ja toreilla ja pyhissä metsissä. Ei saa vaientaa ja tappaa itsessä elävää ainutlaatuista ihmistä. Eikä ole hyvä etsiä matkimalla puheen, tunteen tai ruumiin kauneutta. Totuus voi elää vain vapaudessa ja vain vapaus ja to tuus voivat synnyttää kauneuden. Ei ole hyvä etsiä kauneutta, se on jo kadonnut, se on jo uusi ja outo. On et sittävä totuutta ja vapautta, kukkaan puhkeamista. Kun laki täyttyy, se lak kaa kahlitsemasta. Vapaa ihminen on tosi, tosi ihminen on vapaa. Älkää an tako pojan kasvaa vain mieheksi, älkää kasvattako tytöistä vain naisia! * * * MIEHET JA NAISET harjoittavat lihaksiaan. Hyvä niin. Tunnetyössä me olemme kuin juoksija, joka pyrkii joka päivä juoksemaan yhä hitaammin ja yhä lyhyempiä matkoja… Viisaat pyr kivät joka päivä sietämään kovempia ja pitkäaikaisempia tunteellisia pon nistuksia. Tunne-energia kasvaa har joittelemalla tunteiden ilmaisua. Ne gatiivisten tunteiden välitön ilmaisu on loanheittoa ja energian tuhlaus ta. Sen sijaan negatiivisten tuntei den hillitseminen ja tutkiminen on tiikerinkasvattajan työtä. Ihastuksen salaaminen on pelkoa ja itsekkyyttä, varkautta. On olemassa ihmisiä, jotka ovat tunteissa rapakuntoisia. Jättämällä positiiviset tunteet ilmaisematta, ihmi nen sulkee silmänsä ja suunsa omal ta hyvältä ja maailman kauneudelta. Ilmaisemalla negatiiviset tunteensa niitä tutkimatta ihminen alkaa nähdä maailman pahana, mätänä, sairaana ja kuolevana, ja vain toisten ihmisten herjaaminen ja yleinen paha puhe ja panettelu pitää hänet hengissä ja yhte ydessä ulkoiseen maailmaan. * * * LAPSET TULEVAT kaupungilta ja met sistä ja kertovat hämmästyttäviä asioita. Metsiä, meriä ja kaupunkeja, ihmisiä, kasveja ja eläimiä, musiik kia, kirjoja, taidemuseoita. Maailma on hämmästyttävä. Hämmästys on in himillinen tapa olla olemassa. Ihastu (Lauseita vapauden ja totuuden ylläpitämisestä ja kauneuden syntymisestä.) minen on taiteen lapsellinen tapa olla olemassa. * * * APINAT OPPIVAT lauman lain. Ihmiset, jotka ovat vain miehiä ja naisia, aikui sia, ovat apinoita – he oppivat lauman lain. Naiset ja miehet, joissa vielä elää ihminen, hämmästyvät. Olento, jo ka hämmästyy ja leikkii, on ihminen. Käyttäytymismalleja voidaan opettaa ja tutkia. Sylilapset, taiteilijat ja tiede miehet, hereillä olevat ihmiset, eivät käyttäydy. * * * YHTEISKUNNISSA MIEHET ja naiset muuttuvat ilmiantajiksi. He eivät an na ilmi salaiselle poliisille vain naapu reitaan ja sukulaisiaan, isiään, äitejään ja sisaruksiaan vaan myös itsensä, pal jastavat häpeänsä ja kyvyttömyytensä. Totuuden nimi saa heidät häpeämään kaikkea omaa, ja kaikkia, joilla on jo tain omaa omituista. Mutta me emme ole syyllisiä emmekä ilmiantajia vaan yleinen ja yhteinen käsitys totuudesta on syyllinen. Yleiseksi kuviteltu totuus on ilmiantaja. Tälle ilmiantajalle ei ku kaan voi mitään. Tälle pakenevalle ja hämärälle, tälle sanattomalle, ei ku kaan mahda mitään. Nostatko kätesi oikeassa kulmassa eteen ja ylös? Varo! Olet hengenvaaras sa – jos kätesi nousee liian ylös, joudut tilille kansan tahdon pilkkaamisesta, jos painat sen liian alas, sinua syyte tään ahdistelusta. Jokaisella ihmisellä on oma totuu tensa. Se ainoa, jonka hän on kuullut omin korvin. Antakaa minun epäon nistua, antakaa minun olla typerä! * * * ME KUMARRAMME, palvomme ja kun nioitamme vastasyntynyttä, elävää ja uutta kauneutta. Se hämmästyttää meidät. Se herättää meidät. Että me hämmästyneinä heräämme, on taide. Taide on yksinkertaista: totuus ja va paus synnyttävät kauneuden. Da Vinci on maalannut Mona Lisan taiteen antiteesiksi. Meidät on helppo johtaa harhaan osaamisella. Lauman on kuunneltava yleisiä totuuksia. Sen on pakko hävittää elä vät sanat ja täsmälliset, elävät kuvat, koska ne tekevät yleisistä asioista yk sityisiä. Lintu ei voi laulaa, mustaras tas voi, ja jotta lintu voisi laulaa, sen laulun täytyy loppua. Jotta kukka voisi kukkia, sen täytyy olla täsmällinen ja sen täytyy kuihtua. Mutta ihmisen sy dän ei voi olla riemastumatta, kun pu narinta alkaa laulaa, kun orjanruusu puhkeaa, kun lapsi syntyy. Vapaus tekee todeksi ja totuus va paaksi. Ilo on täsmällinen, kauneus ka toaa melkein heti syntyessään. Kaune us vailla totuutta ja vapautta on rivoa. Tuo on tyhjää ja rivoa, se minun täytyy herättää henkiin. Tämä on kauneutta, sen täytyy tappaa minut. * * * IHMISET EIVÄT ymmärrä, milloin he puhuvat totta ja milloin valehte levat, koska ovat unohtaneet oman totuutensa salasanan. Jos ei muista totuutta, ei voi valeh della, ja koska ei voi valehdella, paljastaa totuuden. Kuulijan on vain huomattava, missä vaatteet loppu vat ja missä iho alkaa. Voi tätä surkeutta! Voi miesten ja naisten puheita, voi tätä sie tämätöntä julkista alastomuutta! Vaaliheimolaisuus opettaa meille toden. Kohtaaminen opettaa pukeutu maan ja riisuutumaan. Kun kysyt ra kastavilta, mitä he itkevät, he katsovat sinua ja sanovat: ”Tämä ei ole itkua. Aurinko vain sulattaa lumen ja jään laaksoista ja rinnemailta. Ikuinen so ta. Iankaikkinen kevät!” * * * MONILLA ON TAIPUMUS ajatella maa ilma kuvina. Tiedetään kyllä, että se ei riitä. Kuvia ei ole. Ei ole ajatonta tilaa, maailmaa ei voi kuvilla ikuistaa. Mi nulla on ikävä – minun on luovuttava kuolevista ja kuolleista. Maailma on täsmällinen. Mitään ei voi tehdä ajatto massa tilassa tai siirtää muuhun ikui suuteen kuin itseensä. Jotta lintu voisi laulaa, sen laulun täytyy loppua. Jotta ruusu voisi kukkia, sen täytyy kuihtua. * * * VANKI MIELELLÄ ÄN kutsuu vierai lijan vankilaan. Hän kenties haluaa esitellä selliä ja tutustuttaa vierailijan Essee
9 / 2018 • 19 vankilan olosuhteisiin. Jos niin on, on viisainta poistua ennen kuin jää itse vangiksi. Jos vanki sen sijaan haluaa kuulla, millaista ulkopuolella on, on syytä yrittää kuvata, mitä vapaus voi si olla. On suurenmoista tavata vankeja, joilla on ikävä. (Muuta vapautta ei ole kuin kuvausyritys. Tämä. Ikävä!) Ei kannata etsiä pakoreittejä, eikä vanki lan pohjapiirustuksista ole mitään iloa. Jos kuvausyritys onnistuu ja vanki tah too päästä vapauteen, avautuu vanki lan portti ja sellin ovi. * * * KUUNTELIN TYTTÖJEN keskustelua linja-autossa. He kuvailivat tapaamiaan ihmisiä ja elämäänsä nimeä mällä kuuluisia näyttelijöitä ja kaikkien katsomia tv-sarjoja. Heillä ei ollut omaa nimeä eikä omaa elämää. Ihmis apinoiden elämä on plagiaatti – miksi suotta nähdä vaivaa ja kuvitella, että voisi itse olla olemassa, kun voi pitää hauskaa ja olla joku muu, kuulua ja ol la kuuluisa. * * * TOTUUTTA JA VAPAUTTA on mahdo tonta löytää ihmisen itsen ulkopuolel ta. Siksi on myös mieletöntä väittää toista ihmistä valehtelijaksi. Käsitän, että toisen ihmisen kuuntelemista voi si kutsua jaetuksi itserakkaudeksi. On hyvä puhua, kun on saanut luvan pu hua totta. * * * MINULLE ON KERROTTU, että hegeli läinen Snellman ei koskaan puhunut totuudesta vaan ainoastaan vaihtoeh toisista mahdollisista totuuksista. Baabelin kielten sekaannus ei joh tunut siitä, että kaikki olisivat alkaneet puhua eri kielillä vaan päinvastoin sii tä, että ihmiset alkoivat puhua yhteisiä kieliä. Toisen ihmisen ymmärtäminen käy mahdottomaksi, jos kuvitellaan, että puhuja käyttää samaa kieltä kuin kuulija. Kun ihmiset kuvittelevat, että he voivat ymmärtää toisiaan pelkän kie len avulla, syntyy ryhmittymiä, heimo ja ja kansoja – ja kielten sekaannus. * * * ELÄVÄ OLENTO vuollaan ja veiste tään, korjaillaan kuin puupatsas. Ih minen maustetaan ja vaivataan kuin taikina, keitetään, hapatetaan ja pais tetaan kypsäksi. On täysin samante kevää, mitä tässä keittiössä ruokaili joille tarjotaan: kala, nauta, sika, kana – alkuperäinen maku on kunnolla val mistetussa ihmisessä saatu kokonaan katoamaan. * * * PITÄ ÄKÖ KAIKKIEN jalkojen mahtua samaan kenkään? Tuhkimon sisaret etsivät totuutta ja vapautta itsensä ulkopuolelta. Vain Tuhkimo kohtaa oman kumminsa – olen nähnyt miten vapauden energia ja ajatuksen rohkeus synnyttävät kauneuden. Kau neus syntyy heti, kun totuus ja vapaus koh taavat toisensa. Kauneus on tämä het ki. Juuri nyt. Totuus ja vapaus ovat tosiasioita, jotka me kaikki tunnemme mutta joita ei mikään sana tai laki voi määritellä. Seitsemäntuhatta miljoonaa ihmis tä eikä kukaan hymyile samalla taval la kuin sinä. Valo ei peittämällä katoa. Eikä ajan huono muisti kykene hävittä mään ikuisuutta. * * * JOKAISELLE IHMISELLE on merkitty oma ovi astua tänne sisään ja täältä ulos. Totuus on aina henkilökohtainen ja omaniminen! Itselle merkityssä ovessa ei lue per heen eikä ystävien nimeä. Omassa ovessa lukee nimi, joka erottaa ihmi sen perheestä ja tuttavia. Vaikeaa on lukea oma nimensä tällaisesta ovesta. Ja tämän tähden kukaan ei voi erota siitä laumasta, joka kulkee sisään ja ulos yhdestä yhteisestä ovesta. Vaikea on vaikeaa, mahdoton mahdotonta. Entä onko siis oikeasti olemassa jo kin yhteinen ovi? Ei ole, yhteistä ovea ei ole. On vain kuvitelma yhteisistä ni mistä, sankareista tai jumalista. Yhtei sen oven merkitys onkin juuri tämä: tästä ovesta kulkiessa ei kenenkään tarvitse itse olla olemassa. Ja vielä se, että minnekään ei oikeasti mennä. Laumassa voi lakata olemasta ja kul kea lauman mukana sisään ovesta, jo ta ei ole olemassa. Ja elää harhamassa. Kun astuu sisään yhteisestä ovesta, muuttuu kuvitelmaksi. Yhteisiä kuvitelmia on. Mitä sanot? Helvetti on metsä, jossa ei ole yh tään puuta: Metsä tulee. Ei tule yhtään puuta. Kuka tuolta tulee! Sinäkö? Ku ka silloin tulee, kun näyttää siltä, että sinä tulet? Kirjoittaja on runoilija, kriitikko ja opettaja. Hänen luovan kirjoittamisen kurssejaan on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”. JOKAISELLE IHMISELLE ON MERKITTY OMA OVI ASTUA TÄNNE SISÄÄN JA TÄÄLTÄ ULOS. TOTUUS ON AINA HENKILÖKOHTAINEN JA OMANIMINEN! merchandise
VOIMAN KIRJAT KOTIIN KANNETTUNA Tilaukset kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Karoliina Paappa, Leena Pukki, Lari Lätti & Stina Riikonen: Route Couture Route Couture on taideprojektin, jossa taiteilijat valmistavat vaatteita ja asusteita yliajettujen eläinten turkiksista. Kirja näyttää villieläimestä puolen, johon usein törmätään vain tiellä tai sen pientareella. Jari Tamminen: Häiriköt – kulttuuri häirinnän aakkoset Häiriköt on runsaasti kuvitettu tietokirja ja ensimmäinen kulttuurihäirintää laajasti käsittelevä kotimainen teos. Se perkaa mainontaa ja tarjoaa ilmiöstä ainutlaatuisen läpileikkauksen. Hannele Richard (toim.): Mitä sä täällä teet? Tässä sarjakuva-antologiassa viisitoista eri puolilta maailmaa Suomeen tullutta eri-ikäistä ihmistä kertoo kokemuksestaan maahanmuuttajana. Jenni Holma, Veera Järvenpää, & Kaisu Tervonen (toim.): Näkymätön sukupuoli Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä vaikuttaa siihen, millaista politiikkaa Suomessa tehdään ja miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana. TILAA 20€ 10€ 15€ 25€ 2. PAINOS Antti Kalakivi: Perintö – Helsinkigraffitia vuosilta 19922017 Ainutlaatuinen dokumentti Helsinkiläisestä graffittikulttuurista. Kirja toimii tärkeänä dokumenttina jo kadonneista teoksista sekä siitä, miten graffitikulttuuri on muuttunut vuosien saatossa alakulttuurista mainstreamiksi. Tekijöitä käydään läpi mittavasti kuvin ja lukuisten maalarien kertomien tarinoiden kautta. Kirjassa esitellään myös keskeisimmät maalauspaikat vuosien varrelta. Teos on sekä historiikki että tekijän kunnianosoituksena Helsinki-graffitille. Kirjan ensimmäinen omakustanteena julkaistu 500 kpl numeroitu painos myytiin loppuun ennätysajassa. ENNAKKOTILAA 35 €
VOIMAN KIRJAT KOTIIN KANNETTUNA Tilaukset kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Karoliina Paappa, Leena Pukki, Lari Lätti & Stina Riikonen: Route Couture Route Couture on taideprojektin, jossa taiteilijat valmistavat vaatteita ja asusteita yliajettujen eläinten turkiksista. Kirja näyttää villieläimestä puolen, johon usein törmätään vain tiellä tai sen pientareella. Jari Tamminen: Häiriköt – kulttuuri häirinnän aakkoset Häiriköt on runsaasti kuvitettu tietokirja ja ensimmäinen kulttuurihäirintää laajasti käsittelevä kotimainen teos. Se perkaa mainontaa ja tarjoaa ilmiöstä ainutlaatuisen läpileikkauksen. Hannele Richard (toim.): Mitä sä täällä teet? Tässä sarjakuva-antologiassa viisitoista eri puolilta maailmaa Suomeen tullutta eri-ikäistä ihmistä kertoo kokemuksestaan maahanmuuttajana. Jenni Holma, Veera Järvenpää, & Kaisu Tervonen (toim.): Näkymätön sukupuoli Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä vaikuttaa siihen, millaista politiikkaa Suomessa tehdään ja miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana. TILAA 20€ 10€ 15€ 25€ 2. PAINOS Antti Kalakivi: Perintö – Helsinkigraffitia vuosilta 19922017 Ainutlaatuinen dokumentti Helsinkiläisestä graffittikulttuurista. Kirja toimii tärkeänä dokumenttina jo kadonneista teoksista sekä siitä, miten graffitikulttuuri on muuttunut vuosien saatossa alakulttuurista mainstreamiksi. Tekijöitä käydään läpi mittavasti kuvin ja lukuisten maalarien kertomien tarinoiden kautta. Kirjassa esitellään myös keskeisimmät maalauspaikat vuosien varrelta. Teos on sekä historiikki että tekijän kunnianosoituksena Helsinki-graffitille. Kirjan ensimmäinen omakustanteena julkaistu 500 kpl numeroitu painos myytiin loppuun ennätysajassa. ENNAKKOTILAA 35 €
22 • 9 / 2018 Poliittisen rikollisuuden romantisoinnista on siirrytty terrorismin epäpolitisointiin. Sen motiivien häivyttäminen saattaa kaventaa väkivallattomien toisinajattelijoiden oikeudellista turvaa, osoittaa tuore tutkimus. TEKSTI ESKO HARNI KUVA NINNI KAIRISALO Terrorismin kadonneet motiivit ”AIEMMIN VALTIOT OLIVAT KYLLÄ KIINNOSTUNEITA RANKAISEMAAN SITÄ VASTAAN KÄÄNTYNEITÄ HENKILÖITÄ, MUTTA NE OLIVAT KUITENKIN MONISSA TILANTEISSA VALMIITA SUOJELEMAAN TOISIA VALTIOITA HAASTANEITA RIKOLLISIA.” Artikkeli T ERRORISMI määritel lään väkivaltaiseksi toiminnaksi, jolla on jokin poliittinen mo tiivi. Viime aikoina si tä on kuitenkin pyritty käsittelemään erillisenä tästä motiivis ta eli epäpolitisoimaan. ”Epäpolitisointi tarkoittaa sitä, että kansainvälisen yhteistyön helpottami seksi sanotaan, ettei terrorismilla ole mitään tekemistä politiikan kanssa”, tarkentaa tutkija Julia Jansson. Jansson kiinnostui kansainvälisen rikospoliisijärjestö Interpolin suhtau tumisesta kasvaneeseen terrorismin uhkaan. Kiinnostuksesta syntyi kesällä Helsingin yliopiston oikeustieteellises sä tiedekunnassa julkaistu väitöskir jatutkimus, joka käsittelee terroris min epäpolitisointia kansainvälisillä foorumeilla 1800-luvulta 2000-luvun alkuun. ”Tutkimuksen kautta huomasin, että Interpol ei kyennyt toimimaan terrorismia vastaan millään tavalla ennen kuin oli määritellyt sen epäpo liittiseksi toiminnaksi. Tämän johto päätöksen jälkeen aloin pohtia, onko terrorismin epäpolitisointi laajempi kin ilmiö”, Jansson kertoo. HISTORIALLISESTI keskeisimmät muutokset terrorismin epäpolitisoin nissa ovat tapahtuneet Yhdysvaltojen kansainvälisen roolin muuttuessa. Käännekohtana voidaan pitää erityi sesti 1980–1990-lukuja. ”Tällöin Yhdysvaltojen mielenkiin to kääntyi vastakkainasettelusta Neu vostoliiton kanssa kansainvälisen ter rorismin uhkan torjumiseen. Samaan aikaan yhteistyö Britan nian kanssa edellytti IRA:n väkivaltaisten toimien tuomitsemista”, Jansson kertoo. Keskeisimmät seuraukset tästä ovat olleet kansainvälisen terrorisminvas taisen poliisiyhteistyön helpottuminen ja se, että terrorismia ei enää ajatella heikkojen viimeisenä aseena. ”Terrorismi on alettu mieltää ’pa hoista pahimpana’ taistelun muoto na. Epäpolitisointi on merkinnyt myös sitä, että keskustelu terrorismin mo tivaatioista ja syistä on siirtynyt ta ka-alalle ja on keskitytty ilmiön reaktii viseen torjuntaan”, Jansson tarkentaa. Terrorismin epäpolitisoinnin yleis tyminen kertoo Janssonin mukaan muustakin kuin globalisaatiokehi tyksestä, joka edellyttää yhteistyötä valtioiden välillä huolimatta näiden eriävistä ideologisista lähtökohdista. Epäpolitisoinnin kasvu heijastaa myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta, joka näkyy ennen kaikkea yleisen epä varmuuden kasvuna. ”Varhaisemmat epäpolitisointiyritykset tapahtuivat Euroopassa jo vuosina 1898 ja 1937 – aikoina, jol loin koettiin yleistä turvattomuutta ja epävarmuutta. Kenties epävarmoina aikoina kaikki poliittiset uhkat vai kuttavat vaarallisemmilta kuin stabii leimpina kausina”, Jansson pohtii. TERRORISMIN EPÄPOLITISOINNIN juridisena lähtökohtana on poliittis ten rikollisten luovuttamista koskeva poikkeuslauseke. Kahden tai useam man valtion välisessä sitovassa luo vutussopimuksessa määritellään, että luovuttamisesta voidaan kieltäy tyä, mikäli rikos, jonka johdosta luovutusta pyyde tään, on luonteel taan poliittinen. Poliittisten ri kollisten suoje lemisen voidaan katsoa alkaneen 1800-luvulla. Sil loin sen taustalla oli liberalismin henki. Lausek keen ajateltiin suojelevan val lankumoukselli sia toimijoita, joil la nähtiin olevan legitimiteetti asettua vallitsevia feoda listisia valtarakenteita vastaan. ”Ranskan vallankumouksen jälkeis tä liberaalia ajattelua määritti se, että vallankumouksen keinoin katsottiin voivan saavuttaa tasa-arvoisempi yh teiskunta. Näin ollen poliittiset rikol liset saattoivat olla tulevan yhteiskun tajärjestyksen edelläkävijöitä. Heitä ei voinut kokonaan tuomita siitä, että he yrittivät omalta osaltaan viedä yhteis kunnallista kehitystä eteenpäin”, Jans son kertoo. Koska poliittiset rikokset kohdistui vat vallitsevaa hallintoa kohtaan, oli syytä olettaa, ettei niiden tekijä välttä mättä saisi oikeudenmukaista juridis ta kohtelua kotimaassaan. Toisekseen poikkeuslausekkeen tarkoitus oli vä hentää ulkopoliittisia jännitteitä. Kolmanneksi tavattiin ajatella, että poliittiselta rikokselta puuttuu tietty jä ”tavanomaisen” rikoksen piirteis tä. Poikkeuslausekkeen käyttöönoton taustalla oli ajatus, että poliittiselta ri kokselta puuttuu samankaltainen pa hantahtoisuus kuin tavanomaiselta rikokselta. Sen käyttöönoton myötä poliittinen rikos muuttui eräällä tapaa moraalisek si rikoksek si. Tämä puo lestaan alkoi symbolisoida uudenlaista suhdetta kan salaisen ja valtiovallan välillä. LAUSEKKEEN soveltaminen ei koskaan ol lut yhtenäistä eri valtioiden välillä. Vähi tellen kuiten kin tietynlai sia rikoksia alettiin rajata ulos poikkeuslausekkeen piiristä. Useat tuomioistuimet alkoivat Janssonin mukaan rajata suojelun ul kopuolelle esimerkiksi kaikkia väkival tarikoksia tai sellaisia rikoksia, joiden keinot olivat suhteettomia suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Erityisesti anarkismin synty 1800luvun loppupuolella haastoi poikkeus lausekkeen yhtenäistä käyttöä. Kuvaa vin esimerkki tästä on Yhdysvaltojen presidentti William McKinleyn mur ha, jonka toteutti detroitilainen anar kisti vuonna 1901. Tapahtuneen jäl keen presidentiksi valittu Franklin D. Roosevelt julisti anarkismin olevan ri kos ihmiskuntaa vastaan. Siitä huolimatta, että terrorismi oli ainoastaan yksi anarkistien taktinen väline, alettiin anarkismi hiljalleen sa maistaa terrorismiin. Tämä muistuttaa Janssonin tutki muksen mukaan läheisesti nykyistä terrorisminvastaista retoriikkaa, ajat telutapaa, jossa terrorismin vastaisen taistelun ohessa myös esimerkiksi vä kivallattomat toisinajattelijat ovat vaa rassa jäädä ilman lain turvaa. JANSSONIN TUTKIMUS kutsuu kysy mään, poistuuko poliittisia rikollisia suojannut turva lopulta kokonaan ter rorismin epäpolitisoinnin myötä? Jää kö esimerkiksi väkivallattomalle poliit tiselle rikollisuudelle tilaa? Tämänkaltainen kehityskulku liit tyy ajatukseen siitä, että demokratia olisi ikään kuin ”valmis” ja että yhteis kunnallisten vaikuttamisen keinojen tulisi olla yksinomaan lainmukaisia. ”Aiemmin valtiot olivat kyllä kiin nostuneita rankaisemaan sitä vastaan kääntyneitä henkilöitä, mutta ne olivat kuitenkin monissa tilanteissa valmiita suojelemaan toisia valtioita haastanei ta rikollisia. Poliittisia rikoksia koske van poikkeuksen kaventaminen voi vaikuttaa tämän tyyppisen suojelun vähenemiseen”, Jansson arvelee. Lausekkeen käytölle on Jansso nin mukaan sijaa etenkin tilanteissa, joissa on selvää, että rikoksen poliit tinen elementti painaa luovutuspyyn nön vaakakupissa enemmän kuin sen epäpoliittinen, puhtaasti rikollinen elementti. ”Esimerkiksi tietyissä hakkerointi tapauksissa, joissa on ollut kyse isoista tietovuodoista, seuraukset saattavat ol la tekijälleen huomattavasti vakavam pia kuin rikoksen aiheuttama vahinko voisi antaa olettaa. Poliittinen rikol lisuus on toki rikollisuutta, ja on ym märrettävää, että oman valtion sisällä rikollisia halutaan rangaista. Kansain välisesti tilanne on kuitenkin eri, eikä toisten valtioiden poliittisia rikollisia välttämättä pidetä lainkaan rikollisina muissa valtioissa”, Jansson kertoo. Mikä poikkeuslausekkeen tulevai suus tulee sitten olemaan? ”Olisin ehkä vielä jokin aika sitten spekuloinut, että turva loppuu koko naan ja tavallaan pidän tätä edelleen mahdollisena. Toisaalta nationalismin nousu ja kansallisvaltioiden sisään päin käpertyminen voisivat viedä toi seen suuntaan, jossa tällaisesta kansal lisesta oikeudesta päättää siitä, keitä suojellaan ja keitä ei, halutaan pitää kiinni”, Jansson pohtii.
9 / 2018 • 23
24 • 9 / 2018
9 / 2018 • 25 TEKSTI KAISU TERVONEN KUVA VELDA PARKKINEN Rakkauden kriitikko Elokuvantekijä Hannaleena Haurun mukaan on aika kyseenalaistaa elokuvien romanssikäsitys – ja samalla koko perinteinen elokuvakerronta. ”L ÄNSIMAINEN draama ja kirjal lisuus pohjaa ai na lopulta Raa mattuun. Se on järkyttävä mie hisen ylivallan ohjekirja. Ja elokuva kerronta, sen juuret ovat siinä samas sa paskassa.” Tähän oivallukseen herää Meta titanic-lyhytelokuvan hahmo Rose, jo ta näyttelee elokuvan käsikirjoittajaohjaajaleikkaaja Hannaleena Hauru. Hän on tullut tavallaan samaan oival lukseen kuin hahmonsa. Hänen oival luksensa ulottuu myös tosielämään. ”Elokuvat ohjaavat meitä rakasta maan tietyllä tavalla. Ne ohjaavat mei tä asettumaan rooleihin. Paras keino purkaa tätä on tehdä asiat näkyväksi, jotta kukin voi sitten havainnon jälkeen miettiä vaikka sitä, miten paljon omis sa suhteissaan haluaa olla se, joka tekee kaiken tunnetyön, miten paljon sietää epämukavuutta tai miten paljon alistuu tai dominoi.” Rakkauden opitut roolit tulivat Hau rulle omakohtaisesti selväksi, kun hän katsoi joululomalla James Cameronin Titanicin (1997). Hauru havaitsi omak suneensa elokuvasta nyansseja omaan romanttiseen elämäänsä. Havainnosta syntyi viime kesänä Metatitanic, joka otti Titanicin löyhäksi rungokseen. Lyhäri tosin rikkoo innoit tajansa kaavan. Ohjaaja Hauru puhuu välillä suoraan kameralle tai neuvotte lee näyttelijöiden esittämien feministi filosofien kanssa siitä, miten elokuvan pitäisi jatkua. HANNALEENA HAURU on rikkonut ro manssikerrontaa ennenkin, vaikka on pysynyt perinteisemmässä muodossa. Vuonna 2014 hän sai palstatilaa lyhyt elokuvallaan Säälistäjät, jossa työ voimatoimiston naiset harrastivat sää liseksiä syrjäytymisuhan alla olevien nuorten miesten kanssa. Yksi virkaili joista tykästyi asiakkaaseensa. Haurun ensimmäinen täyspitkä elo kuva Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset, joka valmistui viime vuonna, lisäsi ro manssigenreen ironisia kissanpennun kuvia, toimintaa ja iloista satiiria. Reip paassa komediassa kaksi kaverusta läh tee taisteluun rakkauden kaupallisuutta ja ankeita sukupuolistereotypioita vas taan. ”Tuuheissa ripsissä huomasin, että henkilögallerian uudelleen järjestämi nen ja näkökulmakerronnan uudista minen eivät yksin riitä. Niin kauan kuin ollaan kiinni päähenkilökeskeisessä kerronnassa, päätyy uudismielinenkin elokuva lopulta vain toisintamaan ne samat jo-kerrotut tarinat. Näkökulman muuttaminen on väliaikainen ratkaisu”, Hauru kertoo. Metatitanic on eräänlainen jatkoteos Lauri Mäntyvaaran tuuheille ripsil le, mutta se vie ilottelun paljon pidem mälle. Se hajottaa koko kerronnan osiin ja asettaa filosofisen taide-elokuvan ro manssin revittyihin kääreisiin. ”Kyllähän Metatitanic selkeästi halu si purkaa Tuuheita ripsiä”, Hauru myön tää. ”Tuntuu hyvältä, että tein sen itseä ni sensuroimatta tai tyhmentämättä. En myöskään jäänyt miettimään, että olen kohan mä ajatellut tämän teoreettisen ajatuksen ihan loppuun. No ehkä en, mutta haluan puhua tästä tämänhetki sestä tilanteesta.” ELOKUVAURA EI OLLUT Haurun en sisijainen haave. Sitä paitsi Lauri Törhösen luonnehdinta alan koulu tuksesta kuulosti pahalta. Hyvinkää läinen lukiolainen kävi tutustumas sa Taideteolliseen korkeakouluun, jossa Törhönen toimi elokuvataiteen professorina. ”Muistan, kun Törhönen esitteli korkea koulun tiloja ja sanoi, että täs sä on ’Suomen kallein huone’. Koko se viesti, mitä hän välitti Taikista, tuntui to si elitistiseltä. Ajattelin, että ei tämä elo kuva-ala ole minulle”, Hauru muistelee. Sen sijaan hän pyrki teatterituotta jaksi. Hauru opiskeli Tampereen am mattikorkeakoulussa av-tuottamista ja Tampereen yliopistossa teatteria ja draaman tutkimusta. Ensiksi mainit tua opinahjoa hän kuvaa eräänlaiseksi ”nuokkariksi, jossa oli kalustoa”. Siellä Hauru teki myös ensimmäiset elokuva käsikirjoituksensa. Yhdellä lyhytelokuvan käsiksellään hän osallistui eurooppalaisen elokuva järjestön Nisi Masan kilpailuun ja pääsi sen finaaliin. Hänet kutsuttiin Ranskaan workshoppiin muiden finalistien kanssa. ”Olin vissiin 20tai 21-vuotias. Yhtäk kiä olen huoneessa, jossa on omanikäi siä ympäri Eurooppaa, ja ne sanovat, et tä tämä sinun käsiksesi on todella hyvä. Ja sitten sitä analysoidaan. Oman teki jyyden ja kirjoittamisen kohdalla ei ol lut aiemmin sellaista vuorovaikuttami sen kokemusta.” Kokemus vei Taikiin. Opiskeluaikan sa laitosta Hauru kuvailee kuitenkin dino saurusmaiseksi. ”Isoimmaksi ongelmaksi koin sen, et tä siellä käsikirjoituspuolella opetushen kilökunnasta suurin osa ei ollut tehnyt alan töitä tosi pitkään aikaan.” Toinen ongelma koski henkilöstön ryhmähenkeä. ”DEKONSTRUKIO-TERMIN HAHMOTTAMINEN TEKISI HYVÄÄ KAIKILLE ELOKUVIA TEKEVILLE JA KATSOVILLE.” s. 1983 Hyvinkää Valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2011. Tunnetaan muun muassa lyhytelokuvista Jos kaadun (2007), Säälistäjät (2014), Metatitanic (2018) sekä pitkästä elokuvasta Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset (2017). On ohjannut tänä vuonna Ylen päivittäissarjaa Uusi päivä sekä sen spin off -sarjan Mä voin selittää kaiken. Hannaleena Hauru
26 • 9 / 2018 ”Ihmisillä saattoi olla vierekkäiset työhuoneet, mutta he eivät puhuneet keskenään. Siellä oli myös työpaikka kiusaamista ja kaikenlaisia arpia, jotka näkyivät ja tekivät luonnollisesti opiske lun hankalaksi.” TÄRKEIMMÄN OPPINSA Hauru on saa nut tovereiltaan ja kollegoiltaan. Hän on ollut aktiivinen Kino Euphoria -toi minnassa, jossa tehdään lyhytelokuvia porukalla käytännössä rahatta ja ällis tyttävän nopeasti. ”Kino Euphoria -workshopeissa olen oppinut leikkaamaan ihan vaan sen ver taistuen avulla. Nyt teen keikkaa myös leikkaajana”, Hauru kertoo. Hän on ollut perustamassa vertaisop pimiseen pohjaavaa Helsingin elokuvaakatemiaa, jossa elokuvantekijät opet tavat toisilleen ja oppivat toisiltaan. Hiljattain hän on lähtenyt mukaan myös elokuvakasvatushanke IhmeFilmiin, jo ka haluaa tuoda laadukkaita elokuvia nuorten ulottuville. Jälkimmäiseen liittyy toive siitä, et tä samalla kun Hauru kehittyy tekijänä, yleisö kehittyy katsojina. ”Tämä kiteytyy siihen, että haluan tehdä teoksia yleisölle, joka ymmärtää sitä kieltä. Elokuva on kuitenkin koko ajan kirjoittamista ja lukemista.” HAURU HALUA A KÄYDÄ elokuvillaan myös keskustelua ympäröivän maail man kanssa. Muun muassa tästä syys tä Metatitanic syntyi nopeasti. Hauru ”ELOKUVAT OHJAAVAT MEITÄ RAKASTAMAAN TIETYLLÄ TAVALLA. NE OHJAAVAT MEITÄ ASETTUMAAN ROOLEIHIN.” halusi välttää sen olon, että aika on va lunut aiheen ohi. ”Tiesin kyllä kokemuksesta, että jos saan huhti–toukokuussa kirkkaan idean ja haluan tehdä elokuvan heti, niin sil le ei ole olemassa rahoitussysteemiä. Nyt kuitenkin päätin, että alan kirjoitta maan tätä välittömästi ja tehdään se sit ten niillä resursseilla, mitä on.” Elokuva tehtiinkin hyvin vähällä ra halla. Kallein kuluerä oli Haurun mu kaan autopesula, joka on yhden kohtauk sen tapahtumapaikka. ”Senkin kohdalla me tosin odotim me, että Porvoonkadun huoltsikalla auto pesut tulivat 50 prosentin aleen”, Hauru nauraa. Hän muistuttaa, ettei ilmaista eloku vaa todellisuudessa ole olemassakaan. Metatitanic tehtiin tiiviissä yhteistyössä näyttelijä Jussi Lankoskin ja kuvaaja, kanssaleikkaaja Lasse Poserin kanssa. ”Esimerkiksi kuvaaja Poserin palkka olisi ollut 20–30 000 euroa, joten voisi laskea, että he ovat rahoittaneet leffaa monella kymmenellä tuhannella eurol la. Kyllä siitä äkkiä saadaan kasaan puo len miljoonan elokuva.” Ajatus ”talkoilla tehdystä” elokuvas ta naurattaa. ”Sitä käsitettä ei kyllä koskaan käy tetä kuvataiteen saralla. Että ’Hei, tässä vuoden nuori taiteilija, hänen näytte lynsä syntyi osittain talkoilla’.” TÄNÄ VUONNA Hauru on päässyt te kemään töitä myös hyvin suurilla re sursseilla. Hän ohjasi Ylen Uusi päivä -sarjaan muutamia jaksoja sekä sen spin off -sarjan Mä voin selittää kaiken. ”Kun nykyään toitotetaan, että kai killa on mahdollisuuksia tehdä ja vä lineet ovat kaikkien saatavilla, niin on siinä kuitenkin eroja. Musiikkivertausta käyttäen voisi sanoa, että kuka vain voi perustaa autotallibändin, mutta on eri asia olla kapellimestarina sinfoniaor kesterissa tai edes kamariorkesterissa.” Isot tv-työt ovat täyttäneet pankki tiliä, mikä mahdollistaa keskittymisen seuraavaan pitkään elokuvaan. ”Se on myös sellaista ammatillista taktiikka, että on välillä pelkästään oh jannut. Koen, että ohjaajan työkaluni ruostuisivat, jos ohjaisin pelkästään itse kirjoittamiani juttuja. Nopeimmillaan kin se on kuitenkin pari, kolme vuotta ennen kuin pääset tekemään seuraavaa omaa elokuvaa.” Ja välillä rahoitusta joutuu odotta maan pidempään. Hauru peräänkuu luttaa avoimuutta Suomen elokuvasää tiöltä ja Yleltä, jotka ovat kotimaisten elokuvien päärahoituskanavia. ”Tuuheiden ripsien kohdalla tuotan toneuvoja sanoi mun nimen ja kollegan nimen – joka on saman ikäluokan nais tekijä ja jolla oli työn alla vähän saman tyyppinen aihe – ja sanoi suoraan, että nämä teidän jutut kilpailevat periaat teessa samasta potista. Siellä on siis pe riaatteessa sellaista blokkiajattelua, että kuinka monta esikoisohjaajaa tai nuor tenelokuvaa vuodessa voi tulla.” Läpinäkyvyyden lisäksi tärkeää on ymmärrys omasta vallasta. ”Noin viisi vuotta sitten järjestettiin käsikirjoittajien ja rahoittajien keskus telutilaisuus – parempi etten mai nitse, mitä rahoittajia ne olivat. Siellä rahoitta jien puolelta esitettiin puheenvuoro, jos sa sanottiin, että ’me ha luamme vaan olla teidän kavereita’. Siinä sitä sitten koettaa arti kuloida takaisin, että jos sinulla on mon ta miljoonaa, joiden päällä istut, niin ei tämä koskaan ole tasapuolinen kaveri suhde”, Hauru toteaa. RAKENTEISSA on parantamisen va raa, ja vallan kysymystäkin on alettu purkaa. Hauru on harvoja kotimaisia populaarin elokuvan saralla toimivia tekijöitä, jotka ulottavat purkamispro jektin elokuvan kerrontaan. ”Elokuvaja lavastustaiteen MAlopputyöstäni alkaen ajatteluni käsikir joittajana pohjaa jälkistrukturalismiin, tavoitteeseen tehdä tekijöille ja kat sojalle näkyväksi, että elokuvien(kin) rakenteet ovat subjektien luomia. De konstruktio-termin hahmottaminen te kisi hyvää kaikille elokuvia tekeville ja katsoville.” Hän viittaa dekonstruktiolla kriitti seen näkökulmaan, joka haluaa purkaa ennakko-odotuksia ja keinotekoisia vas takohtia. Metatitanicin kohdalla Hauru purkaa romanttiseen rakkauteen liitet tyjä oletuksia. ”Siinä missä elokuvat usein asettuvat taistoon esimerkiksi taloudellista riistoa vastaan olemalla ’pienempien puolella’, romanttinen rakkaus tai parisuhde on nen lähtökohtana säilyy lähes aina ky seenalaistamattomana. Metatitanicin tavoitteena on tehdä näkyväksi romant tista rakkautta vallan välineenä.” Hauru ei ole kuitenkaan ole poltta massa ja tuhoamassa koko rakkauden ideaa. ”Metatitanicissa romanttisen rakkau den kriittinen käsittely ei tarkoita, ettei kö rakkauteen voi silti uskoa, etteikö rakastuminen kestäisi teoreettista tarkastelua, ja etteikö viihdyttä vä elokuva voisi sisältää ku mouksellisia tavoitetta.” Metatitanic Kino Korjaamolla 10.11., elokuvateatteri Rivierassa 23.11. ja Tampereen Niagarassa 1.12. € ISÄLLE TAI ITSELLE€ 26 90 26 90 29 90 24 90 24 90 26 90 26 90 26 90 26 90 Risto Isomäki VIIDEN MEREN KANSA Jevgeni Vodalazkin LENTÄJÄ Ulla Koskinen SUOMESSA SELVIYTYMISEN HISTORIAA Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen REVONTULIBONGARIN OPAS Juhana Pettersson KUPARIHÄRKÄ Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen PROPAGANDAN HISTORIA Markus Leikola SAKEAN VEREN VUOSI Arne Dahl SYDÄNMAA Matti Mörttinen & Lauri Nurmi SAULI NIINISTÖ – MÄNTYNIEMEN HERRA kiinnostava katsaus suomalaiseen politiikkaan unohdettuja tarinoita suomalaisista jännitys kihisee – hs REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI
€ ISÄLLE TAI ITSELLE€ 26 90 26 90 29 90 24 90 24 90 26 90 26 90 26 90 26 90 Risto Isomäki VIIDEN MEREN KANSA Jevgeni Vodalazkin LENTÄJÄ Ulla Koskinen SUOMESSA SELVIYTYMISEN HISTORIAA Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen REVONTULIBONGARIN OPAS Juhana Pettersson KUPARIHÄRKÄ Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen PROPAGANDAN HISTORIA Markus Leikola SAKEAN VEREN VUOSI Arne Dahl SYDÄNMAA Matti Mörttinen & Lauri Nurmi SAULI NIINISTÖ – MÄNTYNIEMEN HERRA kiinnostava katsaus suomalaiseen politiikkaan unohdettuja tarinoita suomalaisista jännitys kihisee – hs REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI
28 • 9 / 2018 Kriittinen koulukunta syntyi 1930-luvulla Frankfurtin yliopiston Sosiaalitutkimuksen ins tituutin suojissa. Nykyisin instituuttia johtaa filosofi Axel Honneth, joka väittää juuri suomennetussa kirja ssaan, että sosialismi voi elpyä ainoastaan, jos se luopuu joistakin lempilapsistaan. TEKSTI MIKA PEKKOLA F R ANKFURTIN KOULU tunnetaan kritiikistään kapitalistisia yhteiskuntia kohtaan. Max Horkheimer, Theodor Adorno, Herbert Marcuse, Erich Fromm ja muut laajensivat 1930-luvulta alkaen marxilaisen yhteiskuntakritiikin piiriä. Juutalaistaustaiset ajattelijat ruotivat järkeä, kulttuuriteol lisuutta, tiedostamatonta, kulutusta sekä jokapäiväistä elämää. Frankfurtissa Sosiaalitutkimuksen instituutissa alkunsa saaneen teorian lähtökohtana voi pitää Adornon ja Horkheimerin kysymystä siitä, miksi ihmiskunta syöksyi barbarismiin juuri, kun se oli luonut mahdollisuudet inhimilliselle elämälle. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria henkilöityi Jürgen Habermasiin ja hänen kirjoituksiinsa julkisesta demokraattisesta sfääristä. Nykyään Sosiaalitutkimuksen instituuttia johtaa filosofi Axel Honneth, joka on käsitellyt kirjoissaan tunnustussuhteita. Tunnustuksella Honneth viitaa tasaarvon piirin laajentumiseen yhteiskunnassa. Honnethin juuri suomennettu teos Sosialismin idea (2015) on vastaus kriitikoille, jotka ovat pitäneet tunnustusteorioita epäpoliittisina. ”Hyödynnän kriittisen myötämielisesti kriittisen teorian ensimmäiseen vaiheen ajatuksia”, Honneth kertoo. ”Kulttuuriteollisuutta ja tavarafetisismiä koskevia teorioita tulee päivittää ja ideologiakritiikki tulee muotoilla uusiksi, mutta mistään ei ole syytä luopua. Kriittistä teoriaa ohjaa edelleen käsitys tutkimuksen vapauttavasta intressistä.” HONNETHIN KIRJA kuvastaa viime vuosina elpynyttä kiinnostusta sosialismia kohtaan. Sosialismin nousu voidaan Honnethin mukaan ymmärtää vastauksena tilanteeseen, jossa Trumpin Yhdysvallat sekä Putinin Venäjä alkavat muistuttaa toisiaan. ”Sosialistien on kyettävä osoittamaan, ettei neuvostokommunismilla ollut mitään tekemistä sosialismin alkuperäisten ajatusten kanssa, jotta toivo ja usko sosialismiin voisivat kasvaa”, hän toteaa. Syntynyt vuonna 1949 Essenissä. Saksalainen yhteiskuntafilosofi ja professori. Frankfurtissa sijaitsevan Sosiaalitutkimuksen instituutin johtaja vuodesta 2001. Kirjoja: Kritik der Macht (1985), Kampf um Anerkennung (1991), Das Recht der Freiheit (2013), Sosialismin idea (2015, suom. 2018). Axel Honneth Uutta sosialismia ?luomassa Jü rge n Ba uer
9 / 2018 • 29 Kriittinen koulukunta syntyi 1930-luvulla Frankfurtin yliopiston Sosiaalitutkimuksen ins tituutin suojissa. Nykyisin instituuttia johtaa filosofi Axel Honneth, joka väittää juuri suomennetussa kirja ssaan, että sosialismi voi elpyä ainoastaan, jos se luopuu joistakin lempilapsistaan. TEKSTI MIKA PEKKOLA F R ANKFURTIN KOULU tunnetaan kritiikistään kapitalistisia yhteiskuntia kohtaan. Max Horkheimer, Theodor Adorno, Herbert Marcuse, Erich Fromm ja muut laajensivat 1930-luvulta alkaen marxilaisen yhteiskuntakritiikin piiriä. Juutalaistaustaiset ajattelijat ruotivat järkeä, kulttuuriteol lisuutta, tiedostamatonta, kulutusta sekä jokapäiväistä elämää. Frankfurtissa Sosiaalitutkimuksen instituutissa alkunsa saaneen teorian lähtökohtana voi pitää Adornon ja Horkheimerin kysymystä siitä, miksi ihmiskunta syöksyi barbarismiin juuri, kun se oli luonut mahdollisuudet inhimilliselle elämälle. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria henkilöityi Jürgen Habermasiin ja hänen kirjoituksiinsa julkisesta demokraattisesta sfääristä. Nykyään Sosiaalitutkimuksen instituuttia johtaa filosofi Axel Honneth, joka on käsitellyt kirjoissaan tunnustussuhteita. Tunnustuksella Honneth viitaa tasaarvon piirin laajentumiseen yhteiskunnassa. Honnethin juuri suomennettu teos Sosialismin idea (2015) on vastaus kriitikoille, jotka ovat pitäneet tunnustusteorioita epäpoliittisina. ”Hyödynnän kriittisen myötämielisesti kriittisen teorian ensimmäiseen vaiheen ajatuksia”, Honneth kertoo. ”Kulttuuriteollisuutta ja tavarafetisismiä koskevia teorioita tulee päivittää ja ideologiakritiikki tulee muotoilla uusiksi, mutta mistään ei ole syytä luopua. Kriittistä teoriaa ohjaa edelleen käsitys tutkimuksen vapauttavasta intressistä.” HONNETHIN KIRJA kuvastaa viime vuosina elpynyttä kiinnostusta sosialismia kohtaan. Sosialismin nousu voidaan Honnethin mukaan ymmärtää vastauksena tilanteeseen, jossa Trumpin Yhdysvallat sekä Putinin Venäjä alkavat muistuttaa toisiaan. ”Sosialistien on kyettävä osoittamaan, ettei neuvostokommunismilla ollut mitään tekemistä sosialismin alkuperäisten ajatusten kanssa, jotta toivo ja usko sosialismiin voisivat kasvaa”, hän toteaa. Honneth korostaa, ettei sosialismi ole liberalismin vastakohta vaan edustaa sen radikalisoitumista ja kumoamista. Sosialismi on vapautta kaikille, ei vain etuoikeutetuille. Honnethin mielestä sosialismi eroaa kommunismista siinä, että kun kommunismi on kollektivistista, sosialismi perustuu yksilönvapauden tunnustamiselle. Tämä vapaus on kuitenkin toteutettavissa vain suhteessa yhteisöön, toisin kuin liberalismissa. HONNETH PUHUU vain vähän yhteiskunnallisista liikkeistä. Herää ajatus, eivätkö liikkeet ole olleet keskeisiä pääoman pyrkimysten rajoittamisessa ja hyvinvoinnin jakamisessa? ”Kritiikkini kohdistuu ’vasemmistolaiseen’ taipumukseen odottaa aina sitä seuraavaa yhteiskunnallista liikettä”, Honneth selittää. ”Liikkeet ovat modernin demokratian elimellinen osa, mutta niitä on monenlaisia: oikeistopopulistisia, vasemmistolaisia, anarkistisia ja niin edelleen. Ajatus siitä, että sosialismi olisi rakennettavissa yksinomaan liikkeiden kautta, on mielestäni väärä.” Honnethille myös sosialismi on liike. Sitä luonnehtii kuitenkin pysyvyys kulttuurin ja organisaatioiden tasolla. ”Puolueesta ei tarvitse olla kyse, mutta sosialismin on oltava vakaampi ja syvempi kuin nykyiset liikkeet, jotka tulevat ja menevät”, Honneth toteaa. Hän kuitenkin myöntää, että vastarinta, liikkeet sekä vastakkainasettelua ajavat ryhmät ovat demokraattisen julkisuuden kannalta elintärkeitä. TYÖVÄENLUOK AN HIIPUMINEN ja keskiluokan yksilökeskeisyys tuntuvat sulkeneen poliittisen horisontin muutokselta. Kuinka käänne kohti yhteistä ja jaettua olisi mahdollinen ympäristössä, jossa yksilöt suuntaavat voimavaransa menestyksen tavoitteluun ja etuoikeuksiensa suojelemiseen? ”Yhteiskuntaluonteet voivat muuttua kulttuuristen ja sosiaalisten vaikutteiden myötä”, Honneth sanoo. ”Vauraiden luokkien asenteet työväkeä kohtaan olivat vaikkapa toisen maailmansodan jälkeisessä Ranskassa ja Saksassa huomattavasti myötämielisempiä kuin nykyään. Kaikki riippuu siitä, mitkä normatiiviset suuntaukset ja vakaumukset ovat kulloinkin hegemonisia.” Honneth kuvailee nykyistä kulttuurista ilmapiiriä yksipuolisen individua listiseksi. ”Sosialistisen liikkeen tehtävänä on ottaa jälleen haltuun kulttuurinen hegemonia”, Honneth painottaa. ”Sosialistien on osoitettava julkisuudessa ja mediassa, että vapaus on yhteiskunnallista ja sosiaalista.” HONNETH kritisoi sosialistien tarrautumista Marxin filosofian lähtökohtiin. Hän luopuu ajatuksesta, jonka mukaan sosialismin toivo olisi vallankumouksellisessa työväenluokassa. Hän väittää, että kaikkia olennaisia yhteiskunnallisia kamppailuja ei ole mahdollista palauttaa pääomaan, kuten marxilaisuudessa on ollut tapana. Onko Honneth sitten jälkimarxilainen ajattelija? Kenties. Hän itse kuitenkin toteaa pitävänsä jälki marxilaisuutta epämääräisenä käsitteenä. ”Luokkapolitiikan ongelmana on moninaisten konfliktien ja kamppailujen ymmärtäminen yhden ainoan yhteiskunnallisen tason kautta. Tämä johtaa esimerkiksi rodullistamiseen ja sukupuoleen liittyvien keskustelujen laiminlyöntiin.” Honneth toteaa, että työväenluokasta on toki edelleen mielekästä puhua, mutta keskustelu vaatii tarkennusta. ”Kun esimerkiksi puhumme Trumpia Yhdysvalloissa kannattavista ryhmistä, meidän on tarkennettava, että on kyse ’valkoisista työväenluokkaisista miehistä’. Vastaavasti ranskalainen tai saksalainen työväenluokka ei ole yhtenäistä. Esimerkiksi Saksassa turkkilaistaustaisten työläisten mentaliteetti ja poliittinen suuntautuminen poikkeavat suuresti muista saksalaisista.” Kapitalismin toistuvat taantumakaudet sekä kasvava taloudellinen eriarvoisuus ovat kuitenkin saaneet esimerkiksi Yhdysvalloissa työväkeä lakkoilemaan. Luok ka politiikka näyttäisi tekevän paluuta. Honneth ei luota pelkän antagonismin voimaan. ”Luokkataistelukaan ei voi perustua vain vastakkainasettelulle, vaan siinä on pyrittävä vaikuttamaan väestön enemmistöön. Vasemmistolainen populismi ei ole oikea vastaus kasvavalle oikeistopopulistiselle liikehdinnälle.” HONNETH KOROSTA A demokraattisen julkisuuden merkitystä. Julkisen sfäärin teorioita on kuitenkin kritisoitu valtasuhteiden sivuuttamisesta. Demokraattista keskustelua määrittelevät he, jotka ovat varallisuutensa, sukupuolensa tai ihonvärinsä ansiosta etuoikeutetussa asemassa. Honneth myöntää valtasuhteiden olemassaolon. Julkinen sfääri olisi muutettava tasa-arvoisemmaksi. ”Koululaitos on uudistettava perusteellisesti, ja tiedotusvälineiden on huolehdittava kansalaisten valmistamisesta poliittiseen keskusteluun. Työelämän muuttaminen oikeudenmukaiseksi on niin ikään tärkeä askel. Nämä ovat vain esimerkkejä vaadittavista muutoksista.” Honnethin kirja Sosialismin idea on kriittinen tulkinta syvästä traditiosta, joka jakaa mielipiteitä. Pian satavuotias Frankfurtin koulukunta herättelee edelleen teoreettista keskustelua ja ravistelee valtasuhteita. Mika Pekkolan arvio Honnethin juuri suomennetusta kirjasta Sosialismin idea on luettavissa Voiman nettisivuilla. Kirjan on julkaissut Gaudeamus ja kääntänyt Arto Kuusterä sekä Jussi Palmusaari. Uutta sosialismia ?luomassa Artikkeli ”KOULULAITOS ON UUDISTETTAVA PERUSTEELLISESTI, JA TIEDOTUSVÄLINEIDEN ON HUOLEHDITTAVA KANSALAISTEN VALMISTAMISESTA POLIITTISEEN KESKUSTELUUN.” ”SOSIALISTIEN ON OSOITETTAVA JULKISUUDESSA JA MEDIASSA, ETTÄ VAPAUS ON YHTEISKUNNALLISTA JA SOSIAALISTA.” ”KRIITTISTÄ TEORIAA OHJAA EDELLEEN KÄSITYS TUTKIMUKSEN VAPAUTTAVASTA INTRESSISTÄ.”
Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi Aina on hyvä hetki aloittaa opiskelu LUKIO | HIGH SCHOOL | PERUSKOULU | AINEOPINNOT Jäikö lukio aikanaan suorittamatta? Mietitkö jatko-opintoja ja tarvitset lisäpisteitä? Vai haluatko opiskella ihan vaan omaksi iloksesi? Eiran aikuislukiossa ikä on vain numero eikä keskiarvo ratkaise kouluun pääsyä. Aloita siis heti! Opiskele lukiossa www.eira.fi/lukioon Opiskele lähitunneilla tai verkossa ja suorita kurssit joustavasti aikataulujesi mukaan. Meiltä löydät sopivat vaihtoehdot. Meillä voit: • suorittaa lukion ja valmistua ylioppilaaksi • opiskella yksittäisiä aineita • kerrata kursseja tai korottaa arvosanoja • opiskella omaan tahtiin • suorittaa kurssit etänä verkossa • vahvistaa kielitaitoa • aloittaa uuden kielen opiskelun • opiskella kannustavassa ilmapiirissä Tutustu opiskelumahdollisuuksiin www.eira.fi/aloitaopiskelu eira .fi MAAILMA E I OLE VALMIS . TARVITAAN ENEMMÄN K IRJOJA. Rosebud Ratina Tampereella on juuri avattu. Tule tarkastamaan laajan valikoiman kauppa. Kirjat, elokuvat, kortit, kalenterit. Nämä ja 5000 muuta elokuvaa Rosebudin Asematunnelin kaupalta!
9 / 2018 • 31 Toimittaja Irina Niinivaara seurasi Kuopioon havusellutehdashanketta ajavan Finnpulp Oy:n järjestämää yleisökeskustelua. Hänen mielestään yhtiön valitsema linja vähättelee vastustajia. TEKSTI IRINA NIINIVAARA KUVA PRO KALLAVESI / PAULA KARJALAINEN Finnpulp ei vakuuta Analyysi K UN FINNPULP OY järjesti 10. lokakuuta kuopiolaisessa viihdekeskus Minnassa yleisötilaisuuden, osa tulijoista jouduttiin käännyttämään ovelta. Paikalla oli yli 300 osallistujaa, ja Yle kuvasi keskustelun suorana lähetyksenä. Tilaisuus koski sellutehdasta, jota Finnpulp kaavailee Kallaveden rannalle. Tilaisuuden päätyttyä tunnelma oli tuohtunut ja sananvaihto jatkui ärhäkkäänä. Syynä tuohtumukseen oli se, että yleisön kysymyksille jäi luvattua vähemmän aikaa. Myöskään hankkeen edustajien vastaukset tehtaan ympäristövaikutuksia koskeviin kysymyksiin eivät vakuuttaneet. Kysymyksiä tehtaan terveysja ympäristövaikutuksista on esitetty hankkeen edustajille jo vuosien ajan, joten kyse ei ole kokemattomuudesta. Vaikka Finnpulp onkin alallaan verrattain uusi nimi, hankkeen keulahahmoja kutsutaan selluveteraaneiksi kovatasoisen metsäalan kokemuksensa ansiosta. Lisäksi yrityksellä on tukenaan ammattimainen viestintätoimisto. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Finnpulp on tietoisesti valinnut asukkaita vähättelevän linjan ja noudattaa sitä viestinnässään johdonmukaisesti. ”FINNPULP VALMISTELEE maailman suurimman havusellutehtaan rakentamista Kuopioon”, kerrotaan yhtiön verkkosivuilla. Kuopion kaupunginvaltuusto ja Pohjois-Savon maakuntajohtaja tukevat hanketta sanoin ja teoin. Valtio lupaa kustantaa tehtaan tarvitsemat väylät. Kansallisen biotalousstrategian hengessä tehtaalta odotetaan talouskasvua, työpaikkoja, veroja vientituloja. Yhtiön lupaus on mahtava: ”Maailman suurin, tehokkain ja ympäristöystävällisin sellutehdas.” Verkkosivuilla yhtiön omat ympäristöteot kuitenkin puuttuvat. Sen sijaan yritys viittaa lakien ja viranomaisten vaatimuksiin, joilla tehtaan ympäristövaikutuksia rajoitetaan. Se kertoo vielä, että Kallavettä rehevöittää eniten maatalous ja että tehtaan haitalliset vaikutukset veteen olisivat merkityksettömän pienet. Yhtiö myös muistuttaa, että viisikymmentä vuotta sitten metsäteollisuus aiheutti paljon vakavampia ympäristöhaittoja. YHTIÖ ON KOMMENTOINUT tehtaan ympäristövaikutuksia samaan sävyyn myös mediassa. Kuopion Vesi ottaa raakaveden tehtaan jätevesien purkuputken alapuolelta. Mahdolliset vaikutukset juomaveden laatuun Finnpulpin projektijohtaja Timo Piilonen jättää kuopiolaisten maksettavaksi. Suomen Kuvalehdessä (1.2.2017) hän esittää ratkaisuksi kaupungin vesilaitoksen prosessien parantamista tai raakavesiputken rakentamista toiseen paikkaan. Ylelle (6.8.2018) Piilonen ihmettelee kaupunkilaisten huolta ja pitää sitä jälkijättöisenä. Hän arvelee, että tehdasta vastustavalla Pro Kallavesi -liikkeellä on väärää tietoa hankkeesta eikä liikkeessä ymmärretä kokonaisuutta. Näissä puheenvuoroissa Finnpulpin suhtautuminen kaupunkilaisten huoleen on ylimielistä. LOKAKUUN yleisötilaisuudessakaan Finnpulpin Piilosta ei huolettanut Kallaveden ekologisen tilan mahdollinen aleneminen hyvästä tyydyttävään. Hän arveli, että jos luokitus todella putoaisi tyydyttävään, silloin varmasti tutkittaisiin, mikä osa muutoksesta johtuu Finnpulpista ja mikä jostain muusta. Tehtaan vuoksi lisääntyvien hakkuiden vaikutukset ilmastonmuutokseen toimitusjohtaja Martti Fredrikson ohitti toteamalla, että Suomessa on käytetty puuta tällä tavalla satoja vuosia. Ilmastokysymyksen ratkaisemisen hän jätti poliitikkojen tehtäväksi. Finnpulpin omaa lupausta maailman ympäristöystävällisimmästä sellutehtaasta Piilonen ei allekirjoittanut. Hän selitti, että päästöjä ilmaan ja vesiin on niin monenlaisia, että kaikkien päästöjen suhteen tehdas ei voi olla paras. Ennätysyleisön ja televisiokameroiden edessä tehdashanke siis irtisanoutui omasta ympäristölupauksestaan, väisti vastuunsa ilmastokysymyksen ratkaisemisessa ja lykkäsi vaikutukset Kallaveden tilan luokitukseen selvitettäväksi sitten, kun vahinko on tapahtunut. Ei ihme, että kuulijat olivat tyrmistyneitä. PITKÄJÄNTEINEN yritystoiminta edellyttää taloudellista kannattavuutta ja lakien noudattamista mutta myös sosiaa lista hyväksyntää. Se tarkoittaa, että yrityksen toiminta ei voi olla vakavassa ristiriidassa kansalaisten arvojen kanssa. Finnpulp ei kuitenkaan edes yritä vakuuttaa kuopiolaisia. Miksi asukkaiden mielipiteellä ei ole väliä? Eikö tehdashanke pyrikään luomaan toiminnalleen pysyvät edellytykset? Verkkosivuilta selviää, että tehdashanke sai alkunsa muutaman metsäalan konkarin yhteisestä ideasta ja että yritys perustettiin 2013. Yhtiö aikoo saada tehtaan täyteen toimintaan vuonna 2022. Finnpulpilla ei siis ole maineikasta brändiä tai olemassa olevaa liiketoimintaa suojeltavana. Tässä mielessä se eroaa perinteisistä metsäyhtiöistä, kuten Stora Enso, UPM tai Metsä Group. Lisäksi liki kymmenen vuoden suunnittelun ja rakentamisen päättyessä Finnpulpin koko suomalainen nykyjohto on eläkeiässä. Näyttää siltä, että vastuun valmiin tehtaan toiminnasta kantaa joku aivan muu. Siksi sosiaalista hyväksyntää ei haeta. Se jää tulevien vastuunkantajien ongelmaksi. Selluveteraaneilla on varaa huolettomuuteen suurenkin yleisön edessä. Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja ympäristöasiantuntija. Finnpulpin tehdashanke on herättänyt kuopiolaisissa vastustusta, erityisesti tehtaan vaikutukset Kallaveteen huolestuttavat. Tehtaan lähiasukkaat vastustivat voimakkaasti Finnpulpin hanketta sen ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) aikana. Viime vuonna Finnpulp osti rannan kiinteistöjä lähes 12 miljoonalla eurolla, ja samalla asukkaat hiljenivät. Pro Kallavesi -liikkeen kuntalaisaloite tehdashankkeen pysäyttämiseksi on kerännyt tänä vuonna yli 2?000 kuopiolaisen allekirjoituksen. Kuntalain mukaan tämä riittää siihen, että Kuopion kaupungin on otettava aloite käsiteltäväksi. Tausta Aina on hyvä hetki aloittaa opiskelu LUKIO | HIGH SCHOOL | PERUSKOULU | AINEOPINNOT Jäikö lukio aikanaan suorittamatta? Mietitkö jatko-opintoja ja tarvitset lisäpisteitä? Vai haluatko opiskella ihan vaan omaksi iloksesi? Eiran aikuislukiossa ikä on vain numero eikä keskiarvo ratkaise kouluun pääsyä. Aloita siis heti! Opiskele lukiossa www.eira.fi/lukioon Opiskele lähitunneilla tai verkossa ja suorita kurssit joustavasti aikataulujesi mukaan. Meiltä löydät sopivat vaihtoehdot. Meillä voit: • suorittaa lukion ja valmistua ylioppilaaksi • opiskella yksittäisiä aineita • kerrata kursseja tai korottaa arvosanoja • opiskella omaan tahtiin • suorittaa kurssit etänä verkossa • vahvistaa kielitaitoa • aloittaa uuden kielen opiskelun • opiskella kannustavassa ilmapiirissä Tutustu opiskelumahdollisuuksiin www.eira.fi/aloitaopiskelu eira .fi
32 • 9 / 2018 Helsingin kaupunkisuunnittelu tapahtuu ylhäältä alaspäin. Samalla kun kaupunkia rakennetaan täyteen, kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja suunnittelemattomat tilat jäävät minimiin. TEKSTI EGLE ODDO JA PEDRO AIBÉO KUVAT PEDRO AIBÉO Suvilahti – Helsingin vasen? aivopuolisko Analyysi H ELSINGIN Suvilahdessa tehtiin vuonna 2017 tärkeä yhteisöllinen aloite. Paikalliset itsenäiset toimijat järjestivät avoimen tilaisuuden, jossa pohdittiin, miten julkinen tila voitaisiin ottaa käyttöön osallistavasti, ympäristöystävällisesti ja ruohonjuuritasolta käsin. Tapaamisen tuloksena syntyi kaksi ehdotusta. Ensimmäinen ehdotus oli uudelleenkäyttökeskuksen avaaminen Suvilahteen. Sen tehtävänä olisi kierrättää ja ottaa uudelleen käyttöön alueen rakentamisen ja rakennusten purkamisen sivutuotteena syntyvä ylijäämämateriaali. Toinen ehdotus koski uuden työkalun kehittämistä yhteisöllisen kaupunkisuunnittelun tueksi. Ensimmäisen ehdotuksen taustalla oli huoli rakennusalan ympäristövaikutuksista. Tampereen yliopistossa vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan Euroopan maista Suomi purkaa eniten vanhoja rakennuksiaan. Tulos on hälyttävä, kun otetaan huomioon, että rakennusteollisuus on todennäköisesti yhteiskuntamme suurin saastuttaja. Toisen ehdotuksen pohjalta kehittyi suunnitelma väliaikaisesta, liikkuvasta tilasta, joka on avoin monenlaiselle spontaanille käytölle ja jota ei määritellä brändäämisen kautta. Ehdotettu tila toimisi kokeellisena työkaluna. Se keräisi paikallisesti ja konkreettisesti tietoa käyttäjiensä valinnoista ja mieltymyksistä. Aikanaan tilan voisi siirtää Suvilahdesta vastaavaa tiedonkeruuta varten uuteen paikkaan. Näin kansalaisten ehdotukset voitaisiin yhdistää virallisten tahojen suunnitelmiin. Tällä hetkellä Suvilahden tulevaisuus on tavallisten kaupunkilaisen näkökulmasta epäselvä. Kukaan ei tunnu tarkalleen tietävän, mitä sen vielä suunnittelemattomille alueille tapahtuu tulevaisuudessa. Sama koskee muutamaa muutakin Helsingistä vielä löytyvää suunnittelematonta vapaata saareketta esimerkiksi Lapinlahdessa ja Pasilassa. Nyt punnitaan, pystyvätkö kansalaiset osallistumaan alueiden kehittämiseen. SUVILAHTI ON ENTINEN energiantuotantoalue, nykyinen vapaan ja elävän kulttuurin kasvualusta. Se aloitti nykyisen kehityksensä jo 1990-luvulla, kun jälkiteollisesta alueesta alettiin pikkuhiljaa puuhata kulttuurituotannon, liikunnan ja vapaa-ajan aluetta. Kalasataman asuinalue kasvaa ja laajenee kohti Suvilahden aluetta. Rakentamisen taustalla on Emerald-nimellä kulkeva, koko kaupunkia koskeva suunnitelma. Se syntyi vuonna 2007, jolloin Helsingin kaupunki järjesti ”Greater Helsinki Vision 2050” -arkkitehtuurikilpailun. Kilpailun tehtävänantona oli tarkastella, miltä Helsinki voisi näyttää vuonna 2050. Emerald oli tämän kilpailun voittaja. Voittajasuunnitelma herätti jo tuoreeltaan epäilyjä kaupunkisuunnittelun ammattilaisissa. Yksi ominaisuus herätti värikkäässä ehdotuksessa kuitenkin huomion yli muiden: kaikki on suunniteltu valmiiksi! Esityksessä ei ole ainoatakaan aluetta, jonka suunnittelijat olisivat jättäneet koskemattomaksi. Toisin sanoen suunnitelmasta puuttuu täysin vapaa orgaaninen alue, jonka kehittyminen voisi ottaa ajan mittaan oman suuntansa. KAUPUNKISUUNNITTELU ei ole tiedettä. Kaupungit eivät koskaan asetu ”lopulliseen olotilaansa”, ja ne rakennetaan aina mahdotonta ideaalia tavoitellen. Silti päättäjien epäkiitollinen tehtävä on pyrkiä suunnitelmissaan nimenomaan lopulliseen olotilaan. Puolalaissyntyinen sosiologi Zygmunt Bauman lanseerasi notkean modernin käsitteen, jolla hän kuvasi historiallisesti korostunutta vaihetta, jossa yhteiskunnan näennäinen pyrkimys pysyvyyteen muuttuukin häilyvyydeksi. Urbaanit yhteisöt ovat notkean modernin aikakaudella muuttuvia ja pysyvyyden tuntu heikkenee: Berliinin muurin murtuminen, ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ja finanssikriisi ovat kaikki järkyttäneet uskoamme järjestelmän pysyvyyteen. Tässä häilyvässä yhteiskunnallisessa tilanteessa olisi tärkeää jättää kaupunkiin myös suunnittelemattomia saarekkeita. Suunniteltuja ja suunnittelemattomia alueita on oltava kaupungissa rinnakkain. Näin kaupunki pysyy avoimena järjestelmänä. Avoimet tilat puolestaan tuottavat kaupunkilaisten elämään selkeyttä ja mahdollistavat kohtaamisia uusien aloitteiden luomiselle. KAUPUNGIT VOIDA AN NÄHDÄ myös elävän organismin vertauskuvan kautta. Ihmisellä on kaksi aivopuoliskoa, joista vasen on Ian McGilchristin mukaan vastuussa terävästä ja tarkasta yksityiskohtien havainnoimisesta. Oikea puolisko puolestaan toimii kokonaisvaltaisesti, avoimesti ja hellittämättömästi. Puoliskot kommunikoivat keskenään lakkaamatta. Jos ihminen keskittyy liikaa yksityiskohtiin, hän menettää käsityksen kokonaisuudesta. Helsingin kaupungin tulisi panna kaksi aivopuoliskoaan tekemään yhteistyötä. Kaupunkilaiset ovat tässä vertauskuvassa vasen aivopuolisko, joka kiinnittää huomiota yksityiskohtiin paikallisesti. Instituutiot ovat puolestaan oikea puolisko, joka nivoo yksityiskohdat kokonaisuuksiksi ja rakentaa huolellisesti laajaa kokonaisuutta. Kansalaisilla on oltava tilaa toimia paikallisesti, koska vain silloin kaupungin aivojen oikea puolisko, eli päättäjät, saavat vallitsevasta tilanteesta oikean kokonaiskuvan. Kaupungin tehtävä ja etu on varmistaa kaupunkilaisille mahdollisimman suuri vapaus toimia spontaanissa, osallistavassa ja kokeilullisessa infrastruktuurissa. ENNEN 1800-LUKUA useimmat kaupungeista olivat monitahoisia väliaikaisten rakennelmien kerrostumia, jossa asuinrakennusten seassa oli myös pysyvämpiä hallinnollisia tai uskonnollisia rakennuksia. Sittemmin kaupunkeja alettiin hallita ylhäältä alaspäin kohdisNäkymä Suvilahdesta. Taustalla Suomen ensimmäinen pilvenpiirtäjä. KAUPUNGIT OVAT NYT BRÄNDEJÄ, JOISSA RAKENNUSTEN JULKISIVUT EIVÄT ENÄÄ SUOJAA ASUKKAITA TAI KULTTUURIA VAAN AIRBNB-KANSALAISTEN MASSAA.
9 / 2018 • 33 Paikkasidonnaiselle taide teokselle ehdotettu väliaikainen paikka. Teos toimii osallistavana tilana Suvilahden alueen kulmassa. Pixel ache Helsinki tilasi alustavan suunnitelman arkkitehti Pedro Aibéolta. Helsingin kaupunkisuunnittelu tapahtuu ylhäältä alaspäin. Samalla kun kaupunkia rakennetaan täyteen, kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja suunnittelemattomat tilat jäävät minimiin. Suvilahti – Helsingin vasen? aivopuolisko tuvalla suunnittelulla. Kaikkeen rakentamiseen tarvittiin nyt lupa. Hygienia, turvallisuus ja elämänlaatu paranivat, ja itsenäisten kokeilujen vauhti hiljeni. Nyt kaupungit ovat kopioita toisistaan – turvallisia mutta ennalta-arvattavia ja kalkkeutuneita paikkoja. Ne ovat nyt brändejä, joissa rakennusten julkisivut eivät enää suojaa asukkaita tai kulttuuria vaan airbnb-kansalaisten massaa. Pysyvien rakennelmien arvostus on läheisesti sidoksissa pääomasijoittamiseen. Mitä turvallisemmalta ja pitkäaikaisemmalta kohde näyttää, sitä enemmän se vetää sijoittajia puoleensa. Ironista kyllä useimmat sijoittajat esittävät autuaan tietämätöntä siitä, kuinka väliaikaisia nykyisessä rakentamisessa käytettävät materiaalit ovat. SUVILAHDEN SUOJELTUJEN rakennusten ja Kalasataman välisen maaalueen tulevaisuutta on käsitelty kuluvan vuoden aikana useissa kaupungin hallinnon elimissä. Silti alueiden välisen tilan kohtalo on edelleen arvoitus. Jos päätöksiä on tehty, niistä on epäonnistuttu tiedottamaan kansalaisille. Kaikki merkit kuitenkin viittaavat siihen, että nykyisten avointen alueiden, skeittiparkin ja puiden sijoille ollaan rakentamassa toimistorakennuksia ja parkkipaikkoja. Oletusta tukee tieto siitä, että alueella järjestetty Flow-festivaali etsii parhaillaan uutta paikkaa. Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori puolestaan ilmaisi vuonna 2017, pian valituksi tultuaan, että hänen mielestään Suvilahdessa ei tapahdu talvisin tarpeeksi. Kommentin seurauksena kiinteistöala näki välittömästi investointimahdollisuudet. Flow-festivaali teki muiden joukossa oman ehdotuksensa alueen tulevaisuudesta, mutta ehdotus tuskin riittää rahallisesti päihittämään gryndereiden tarjoukset kilpailussa, joka koskee kallisarvoista urbaania maa-aluetta. SUUNNITTELEMATTOMAT ALUEET eivät ole tyhjiä, saati merkkejä epäonnistumisista. Ne voivat olla taiteellisten interventioiden syntymäsijoja. Ne ovat paikkoja spontaanille ja mielikuvitukselliselle tilan käytölle. Ne tarjoavat myös mahdollisuuden testata osallistamisen työkaluja, joita voi kokeilujen kautta kehittää entisestään. Jatkuva ratkaisujen uudelleenarviointi auttaa meitä välttämään yhtäältä diktatorista järjestystä ja tyrannijärjestelmää mutta samalla myös täydellistä kaaosta ja toivotonta illuusiota. Uudelleenarviointi antaa meille mahdollisuuden hyväksyä syntyvä kaaos ja valjastaa se omaan käyttöömme. Pedro Aibéo on arkkitehti ja rakennusinsinööri, vieraileva apulaisprofessori ja tutkija, jonka erikoisala on ”Architectural Democracy”. Egle Oddo on Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija ja koordinaattori. Hän on pannut alulle erilaisia projekteja vuoropuhelussa Suvilahden pysyvien asukkaiden yhteisön kanssa. Euroopan parlamentin Sosialistien & Demokraattien ryhmä S&D E UROOPAN UNIONIA on arvosteltu siitä, että se on panostanut enemmän teknokraattien ja markkinoiden unioniin kuin ihmisten hyvinvoinnin unioniin. Sosiaalinen ulottuvuus on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka kysymys on EU:n perusarvoista. Osasyynä on se, etteivät sosiaalitai työja koulutuspolitiikka varsinaisesti kuulu EU:n toimivaltaan. Harmonisointi on vaikeaa myös sen takia, että Euroopan maat ovat erilaisia ja niiden sosiaalijärjestelmät ja työolot ovat erilaisia. Vuosi sitten EU teki kuitenkin merkittävän poliittisen linjauksen ja hyväksyi 20-kohtaisen sosiaalisen pilarin julistuksen Göteborgissa. Julistus ei ole laillisesti sitova, mutta kaikki jäsenmaat ovat sitoutuneet sen periaatteisiin, joita ovat sukupuolten välinen tasa-arvo, yhtäläiset mahdollisuudet työelämässä, sekä oikeus riittävään toimeentuloon ja sosiaaliseen suojeluun. Kuluneen vuoden suurimmat saavutukset liittyvät hankkeisiin, jotka olivat käynnissä jo ennen Göteborgin huippukokousta, kuten parannuksia lähetettyjen työntekijöiden oikeuksiin sekä nuorisotakuuhun. Uusia pieniä askeleita ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi on kuitenkin luvassa lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä neuvotellaan muun muassa epävarman työn kuten keikkaja alustatalouden työtekijöiden oikeuksista sekä Euroopan työviranomaisen perustamisesta. Uuden viraston tehtävänä olisi torjua rajatylittäviä työja sosiaalilainsäädäntörikoksia. Sosiaalisen pilarin julistus on tärkeä saavutus, vaikka periaatteessa EU-jäsenmaat lupautuivat lähinnä edistämään niitä arvoja, joihin olivat jo EU:n perussopimuksissa sitoutuneet. Kunnianhimon tasoa tulee lisätä, jotta ihmisten hyvinvointi ja alueellisen eriarvoisuuden vähentäminen todella nousevat EU-politiikan keskiöön. Keskeistä on EU-budjetin rahoitus. Euroopan parlamentti ajaa merkittäviä korotuksia sosiaalisten tavoitteiden rahoitukselle, vaikka jäsenmaiden hallitukset tuskin näitä puoltavat. Tavoitteissa on vaikea onnistua, jos rahoituspohja ei ole kunnossa. Siksi EU:n seuraavassa vuo sien 2021–2027 kattavassa rahoituskehyksessä pitää tuntuvasti nostaa sosiaalisen pilarin tavoitteiden rahoitusta. LIISA JAAKONSAARI EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSEN LIISAJAAKONSAARI.FI EU ottaa askeleen sosiaaliseen suuntaan
34 • 9 / 2018 Taide, metroasemat ja ihmislaji Taide tarvitsee kipeästi uusia ympäristöjä, toisenlaisia rakentumisen paikkoja ja tilaa moninaisuudelle. Se on pelastettava hyödyn ja hyvinvoinnin ajatuksilta. TEKSTI TAINA RIIKONEN KUVA SUSANNA PESONEN T AITEEN PITÄ Ä heti vallata kaikki Helsingin metroasemat. Mainokset pysyvästi pois ja tilalle taidetta. Ei siksi, että yritettäisiin koristella tylsiä asemia, vaan siksi, että taide tulee asetella nyt paikoilleen, keskelle ihmisten elämää. Ja aivan kaikki taide: performanssi, mediataide, ääni, valo, runo, kirjallisuus, kuvataide, sirkus, sarjakuva, ooppera ja niin edelleen. Metroasemien taideasioiden hoitamista varten tulee perustaa oma virasto, jonne palkataan kuraattoreita, visionäärejä, suunnittelijoita ja assistentteja. Taiteeseen pitää investoida julkista rahaa yhtä itsestäänselvästi kuin joskus investoitiin tuottamattomaan kaivosteollisuuteen. Ihmislaji tulee vihdoin järkiinsä: se haltioituu taiteesta, lopettaa kuluttamisen ja tajuaa haluavansa elää vielä hetken. Saattaa kuulostaa utopialta, mutta voisi aivan hyvin olla totta vaikka ensi vuonna. Mikä estää? Ei tule mieleen yhtäkään syytä – paitsi se, että nytää ja kirjoittaa mahdottomia maailmoja, se tuottaa loputonta toisenlaista ”realiteettia”. Taide tunkeutuu ihohuokosiin ja pakottaa ajattelemaan, kuvittelemaan, ihmettelemään, uskomaan ja toivomaan – se vakuuttaa yhä uudelleen. Ja se vaikuttaa. Taide tuleekin ottaa erityisen vakavasti silloin, kun puhe on toisenlaisten todellisuuksien utopioista. JOS JOKIN ON HANKALA A, nykyään on muodikasta sanoa, että se on rikki. Demokratia on rikki, politiikka on rikki, sosiaalinen media on rikki. Taiteesta ei ikävä kyllä voi sanoa, että se on rikki. Taide on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin rikki: se on täydellisen ehjää, särötöntä, sileää. Se on niin sileää, että sen kiiltävää muovipintaa vasten voi ottaa selfieitä. Taiteen pinnallistaminen ja yksinkertaistaminen, sen sterilointi tahrattomaksi selfie-alustaksi on eräs aikamme suurimmista resurssien tuhlauksista. On valtava tragedia, että taidetta arvotetaan ja siitä keskustellaan lähinnä hyödyn kielellä. Jopa taidelaitosten johtajat intoilevat, että taide voi edistää Suomen kilpailukykyä. Kukaan ei enää puhu taiteesta siten kuin esimerkiksi tunnettu ”taidetta taiteen vuoksi” -julistaja, 1800-luvulla elänyt runoilija Théophile Gautier: ”Romaani ei käy suunnattomasta saappaasta, eikä sonetti ole tasaisesti vettä ruiskuttava letku tai näytelmä rautatie. [– –] Metonymiasta ei voi ommella puuvillamyssyä, vertausta ei voi sujauttaa jalkaan tohvelin sijaan. Eläminen ei kuitenkaan ole sitä, että yrittää olla kuolematta.” Ilmastonmuutos ja resurssiajattelu kytivät Gautierin elinaikana vielä jossain aavistamattomassa, samoin ostoshelvetit ja kuluttaminen elämän päätarkoituksena. Mutta vaikka öljyn humina on nyt hiipumassa, eläminen on silti yhä muutakin kuin kuoleman välttämistä. Yhä tarvitaan ovia, joista avautuu äärettömiä ja tuntemattomia maailmoja. Yhä tarvitaan toisenlaisia todellisuuksia eli itseisarvoista taidetta, mistä Gautierkin lausumissaan puhuu. TAITEEN STERILOINTI TAHRATTOMAKSI SELFIE-ALUSTAKSI ON ERÄS AIKAMME SUURIMMISTA RESURSSIEN TUHLAUKSISTA. TAIDEINSTITUUTIOISSA taide on kadottanut moninaisuutensa ja heterogeeniset tekemisen lähtökohdat. Jäljellä on elottomia pysäytyskuvia, joissa lukee hyvinvointi ja luova talous. Taiteen merkityksiksi määritellään myös pikahatseina nautitut pavlovilaiset reak tiot, kuten pöyristyminen tai loukkaantuminen. Taiteen monimutkaisuutta, ristiriitaisuutta ja kaoottisuutta, saati pyhää tai ylevää ei yksinkertaisesti tunnisteta. Taide tarvitsee kipeästi uusia ympäristöjä, toisenlaisia rakentumisen paikkoja, tilaa moninaisuudelle. Siksi taiteen on siis vallattava metroasemat ja tulevaisuudessa myös muuta julkista tilaa. Meille tuputetaan vallitsevaa yhteiskunnallista totuutta, jonka mukaan teknologian kehittyessä ja talouden kasvaessa ihminen ei enää tarvitse laaja-alaista ymmärrystä ihmisyydestä itsestään tai ylipäätään pohdintaa elämän rajallisuudesta ja monimutkaisuudesta. Taide, tiede, ja uskonto – tuon ymmärryksen eräät keskeiset perustat – on sysätty hyödyttömän kategoriaan. Mutta mitä monimutkaisempi, eriarvoisempi ja teknologioiltaan turboahdetumpi maailma on, sitä enemmän tarvitaan pysähtymistä ihmisyyden mysteerin kysymyksiin. Taiteen monisyinen pyhään, ylevään ja käsittämättömään kurottava ihmettely on tuotava marginaalista päivänvaloon ja osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Taiteen merkitys on tunnustettava sen omista merkitystodellisuuksista käsin, ei välineellisyytenä tai hyötynä. PYHÄN, YLEVÄN ja käsittämättömän äärelle pysähtyminen on myös aikamme radikaaleinta ekologisuutta. Kohdatessaan käsittämätöntä ihminen tulee heitetyksi perustavanlaatuiseen elämän reunaehtojen pohdintaan. Ihmiseen jää jälkiä, merkityksiä ja arvoituksia, jotka eivät jätä rauhaan. Vapaa ja itseisarvoinen taide muodostaa erään maaperän, josta pyhä, ylevä ja käsittämätön yhä uudelleen nousevat. Sitä maaperää on raivattava yhteiskuntaamme nopeasti lisää. Nyt tiedämme, miksi Länsimetron uudet asemat rakennettiin niin valtaviksi ja avariksi: ne on tarkoitus täyttää taiteella. Kirjoittaja on äänitaiteilija ja filosofian tohtori. kyisessä vaihtoehdottomuuden ilmapiirissä kukaan ei enää jaksa ajatella hulluja ajatuksia, jotka johtaisivat toisenlaisiin todellisuuksiin. TÄLLÄ HETKELLÄ taide kouristelee yhteiskunnan slush-estradeilla. Se on väännetty hyvinvoinniksi ja elämyksiksi. Mutta taide ei ole hyvinvointia eikä viihtymistä. Se on elämän haurauden ja käsittämättömyyden läsnäoloa. Se on myös ihmisen eloonjäämisen kannata välttämätöntä, sillä eloonjääminen ei viime kädessä riipu uudesta teknologiasta tai innovaatioista vaan kyvystä ymmärtää elämän hauraus. Elämän haurautta ei voi ymmärtää, jos tarjolla on vain yhdenlainen kapea todellisuuskäsitys. Tarvitaan toisenlaisia käsityksiä maailmasta, toisenlaisia todellisuuksia. Filosofi-tietokirjailija Ville Lähde puhuu tästä kirjassaan Niukkuuden maailmassa: ”On kieltäydyttävä hyväksymästä niitä ’realiteetteja’, jotka perustuvat virheelliseen kuvaan maailmasta. Tämä vakiintunut todellisuus ei tule tyhjästä, vaan sitä tuotetaan ja pidetään yllä koko ajan. Sen oletuksia ja luutumia vastaan pitää kamppailla niin tieteessä kuin julkisessa tilassa. Yksikään kirja, yksikään hiottu argumentti, ei onnistu kertaheitolla. On kirjoitettava, puhuttava ja vakuutettava yhä uudelleen.” Lähde ei puhu suoraan taiteesta, mutta minä puhun. Taide eritEssee
9 / 2018 • 35 Kolonialistisen sanelupolitiikan höyryjen hälvetessä maailma rakentuu limittäisten arvojen, riippuvuuksien ja globaalin tiedeyhteisön verkostoksi. Tähän olemme professori Amitav Acharyan mukaan jo siirtyneet. TEKSTI KARIM MAICHE KUVA JUUSO AALTO Limittäisten siltojen rakentaja P RESIDENTTI Donald Trumpin vetäytyminen kansainvälisistä kauppasopimuksista ja yhteistyöelimistä kuvaa maailman voimatasapainon muutosta. Näin väittää elokuussa Suomessa vieraillut professori Amitav Acharya, jolle Trump ei ole kuitenkaan muutoksen syy vaan seuraus. ”Maailman voimatasapainon siirtyminen juontaa juurensa aikaan ennen Trumpia. Se on kehityskulku, joka on alkanut 20–30 vuotta sitten. Trump on pikemminkin sen seuraus. Hänhän käytti Yhdysvaltojen heikkenemistä hyväkseen vaaleissa. Yhdysvallat ei enää dominoi globaaleja instituutioita.” Aasian maiden, etenkin Kiinan ja Intian, vahvistuminen horjuttaa Yhdys valtojen johtamaa liberaalia maailmanjärjestystä. Ilmastonmuutoksen yhteiskunnalliset, taloudelliset ja poliittiset seuraukset ajavat niin ikään maailmaa kohti tuntematonta. Acharyan mielestä nämä globaalit haasteet vaativat ylikansallista yhteistyötä. Yhteistyö puolestaan vaatii entistä parempaa ymmärrystä siitä, millaisessa maailmassa elämme. Itse Acharya kuvaa nykyistä maailmanjärjestystä termillä Multiplex World Order. Limittäin järjestyvän ja kompleksisen maailmanjärjestyksen käsite kuvaa nykyisen todellisuuden moninaisia toiminnantasoja. ”Termi vihjaa, että järjestelmämme koostuu joukosta moninaisia toimijoita moninaisissa riippuvuussuhteissa. Silti maailmasta on tullut vähemmän hegemoninen, sillä valtaa käyttävät monitahoiset toimijat eri hallinnan tasoilla.” Acharyan mukaan valtiollisten ja ylikansallisten toimijoiden tulee korostaa myös kansalaisjärjestöjen ja yksilöiden toimijuutta sekä kohtaamisia. Vaikka yleisesti puhutaan usein siirtymästä moninapaiseen maailmanjärjestykseen, ei Acharya allekirjoita käsitettä. ”Termi on lähtöisin 1900-luvun Euroopasta. Se liittää itseensä oletuksen konfliktista. Mielestäni se on liian determinististä. Sitä paitsi 2000-luvun maailma on muuttunut: moninapaisuus on vain yksi osa maailmanjärjestystä – vallan jakamista. Samaan aikaan on käynnissä monenlaisia muita prosesseja.” JOS YHDYSVALLAT HEIKKENEE , romahtaako se lopulta samalla tavalla kuin Neuvostoliitto? ”Pitää erottaa toisistaan kysymykset, heikkeneekö Yhdysvaltojen oma maailmanvalta vai sen luoma maailmanjärjestys. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään. Uskon, että Amerikan liberaalin hegemonian aika on ohi. Kansainvälinen liberaali maailmanjärjestys ei häviä, mutta se ei koskaan ollut globaali järjestys. Se oli yksi muiden joukossa. Jotkut elementit liberaalista järjestyksestä tulevat säilymään, koska ne ovat hyviä ja niille on kannattajansa.” Acharya uskoo, että Yhdysvallat jatkaa maailman johdossa vielä tovin, oli sitten kyse aseellisesta tai taloudellisesta vallasta. Silti liikkeellä on valtavasti voimia, jotka haastavat USA:n johtaman maailmanjärjestyksen. ”Valta ja ajatukset ovat monella tapaa suuntaamassa kohti muutosta. Kiinan on helpompi haastaa Yhdysvaltain johtama maailmanjärjestys kuin Yhdys vallat.” ACHARYA ON JO VUOSIA kirjoittanut yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen eurokeskeisyydestä. Tutkimusta dominoi etenkin yhdysvaltalainen tiedeyhteisö. Kehitys tulee kuitenkin johtamaan laaja-alaisempaan tutkimukseen. ”Tutkimusala tähtää moninaiseen lähestymistapaan, teoriaan ja metodeihin. Kyse on inklusiivisesta projektista, joka pyrkii rakentamaan siltaa ’länsi vastaan muut’ -ajattelun tilalle. Kaikki ovat tervetulleita. Riittää, että on tarpeeksi sensitiivinen ottamaan huomioon erilaisia toimijuuksia, kokemuksia ja ei-läntisen maailman panoksen.” Acharya uskoo siis muutokseen ajatuksen tasolla. Teoriat, käsitteet ja maailmankuvat haastetaan Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolella. ”Tutkijat lännen ulkopuolella, myös he jotka ovat saaneet koulutuksensa lännessä, kokevat välttämättömäksi haastaa oppimansa palatessaan kotimaihinsa. Ei kaikkea, mutta sen perusainekset. Prosessi muistuttaa teiden ja siltojen rakentamista. Mahbub ul Haq, Amartya Sen ja Francis Deng ovat sillanrakentajia. Kutsun heitä ’ajatusten siirtäjiksi’ (idea shifters).” Ihmiset joutuvat luomaan uusia teorioita ja käsitteitä soveltaessaan muualla tutkimusmenetelmiä, joita on kehitetty Euroopan ja Yhdysvaltojen tarpeisiin. Acharyan mukaan Kiinalla ja Intialla on nykyisin käytössään entistä paremmat resurssit edistää tutkimusta, järjestää kansainvälisiä konferensseja ja kutsua vierailevia tutkijoita maihinsa. Tulokset tulevat näkymään ennen pitkää. Tutkijat eivät saa eristäytyä pieniin kuppikuntiin, kuten postkolonialistisessa tutkimusperinteessä, vaan heidän tulee rakentaa tulevaa globaalia tutkimusta yhdessä eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten kanssa. Muutos ei tule yhdessä jysäyksessä vaan tuhansien pienten askelten kautta. s. 1962 Intian Jagatsinghpurissa Kanadalainen tutkija ja professori Washingtonin American Universityssa. Luennoi maailman huippuyliopistoissa. UNESCO:n puheenjohtaja School of International Service (SIS) -jaostossa ja ASEANtutkimus -aloitteessa. International Studies Associationin (ISA) presidentti vuosina 2014–2015. Kehittänyt muun muassa vertailevan alueellistumisen tutkimuksen teoriaa ja globaalin kansainvälisten suhteiden oppi alaa. Julkaisuja muun muassa Why Govern: Rethinking Demand and Progress in Global Governance (2016), The End of American World Order (2014). Lisätietoja: www.amitavacharya.com Amitav Acharya Artikkeli
28 90 26 90 Tärkeää luettavaa! 29 90 24 90 24 90 Kimmo Kiljunen Leijonasta siniristiin Anna Kontula eduskunta Ville Lähde ja Johanna Vehkoo (toim.) Jakautuuko suomi? Kristo Muurimaa ja Juho Kerola Eläintehtaat Philip Lymbery & Isabel Oakeshott Farmageddon – Halvan lihan todellinen hinta @ aulakustannus aulakustannus.fi Aula & Co Syksyn ilahduttavimmat kirjat Syksyn ilahduttavimmat kirjat Lucia Berlin Siivoojan käsikirja 2 Melba Escobar Kauneussalonki Matt haig kuinka aika pysäytetään neil patrick harris Taikajengi andrea beaty roosa ruuti, insinööri Lucia Berlin Siivoojan käsikirja jan stocklassa Stieg Larssonin tutkimukset matt haig Joulupukki ja minä kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi TIEDEKULMA YLIOPISTONKATU 4 HELSINKI @TIEDEKULMA #TIEDEKULMA TIEDEKULMA.FI SMART AS HEL TIEDEKULMASSA 5.–16.11.2018 Smart as HEL -tapahtumissa sukelletaan keskelle digivallankumousta. Mikä on roolimme maailmassa, jossa tekoäly teki työmme jo eilen? Mitä ja miten tulevaisuudessa pitäisi oppia ja opettaa? Tule paikan päälle Tiedekulmaan tai seuraa tilaisuuksia verkossa. KATSO TIEDEKULMAN KOKO OHJELMA TIEDEKULMA.FI
28 90 26 90 Tärkeää luettavaa! 29 90 24 90 24 90 Kimmo Kiljunen Leijonasta siniristiin Anna Kontula eduskunta Ville Lähde ja Johanna Vehkoo (toim.) Jakautuuko suomi? Kristo Muurimaa ja Juho Kerola Eläintehtaat Philip Lymbery & Isabel Oakeshott Farmageddon – Halvan lihan todellinen hinta @ aulakustannus aulakustannus.fi Aula & Co Syksyn ilahduttavimmat kirjat Syksyn ilahduttavimmat kirjat Lucia Berlin Siivoojan käsikirja 2 Melba Escobar Kauneussalonki Matt haig kuinka aika pysäytetään neil patrick harris Taikajengi andrea beaty roosa ruuti, insinööri Lucia Berlin Siivoojan käsikirja jan stocklassa Stieg Larssonin tutkimukset matt haig Joulupukki ja minä kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi TIEDEKULMA YLIOPISTONKATU 4 HELSINKI @TIEDEKULMA #TIEDEKULMA TIEDEKULMA.FI SMART AS HEL TIEDEKULMASSA 5.–16.11.2018 Smart as HEL -tapahtumissa sukelletaan keskelle digivallankumousta. Mikä on roolimme maailmassa, jossa tekoäly teki työmme jo eilen? Mitä ja miten tulevaisuudessa pitäisi oppia ja opettaa? Tule paikan päälle Tiedekulmaan tai seuraa tilaisuuksia verkossa. KATSO TIEDEKULMAN KOKO OHJELMA TIEDEKULMA.FI Kirjallisuus | Hyvinvointi | Musiikki Yhteistyössä: Djangomania featuring M. A. Numminen ja monia muita... Harri ja Ilkka Virolainen Pauliina Tervo Tony Dunderfelt PALEFACE Leena Pennanen Juha Hurme Kari Enqvist Esiintyjinä mm: VAPAA PÄÄSY! Stadin kiinnostavinta ohjelmaa, ruokaa ja parhaita joululahjatarjouksia! Asematunnelissa Rosebud Citycenter ja lasten oma Rosebud Mini, Yliopistolla Tiedekulma, Yliopistonkatu 4 ja Kaisa-talon Kirja & Kahvi, Vuorikatu 7 Katariinankadun Rosebud Torikortteleissa Kaapelin kauppa Ruoholahdessa Rosebud Kuopio Kauppahallissa uusi Rosebud Ratina Tampereella! Marrasja joulukuussa Forumissa Kukontorilla rosebud.fi 27€ 15€ 40€ 29€ 30€ 24€ 32€ 15€ 20€
38 • 9 / 2018 Dostyk Dostyk VENÄJÄ VALKO-VENÄJÄ KIINA INTIA EUROOPPA AFRIKKA KAZAKHSTAN MONGOLIE MONGOLIA IRAN IRAN AFGANISTAN AFGANISTAN Berliini Varsova Praha Bukarest Budapest Kiev Moskova Astana Ulan Bator Ulan Bator Peking New Delhi Dhaka Ankara Teheran Baku Madrid Pariisi Lontoo Taškent Biškek Hampuri Mombasa Dar es Salaam Istanbul Venetsia Suez Anaklia Ateena Kašgar Gwadar Khorgos Ürümqi Zhengzhou Xi’an Shanghai Kunming Chongqing Rotterdam Duisburg Karachi Tomsk Arkangeli Murmansk Dudinka Kaukasia Pietari ?od? Whuhan Lyon Tšornomorsk Bosporinsalmi Dandong Harbin Hunchun Yiwu Suzhou Vladivostok Kalkutta Kuala Lumpur Intian valtameri Malakansalmi Tyynimeri Mustameri Etelä-Kiinan meri Jäämeri Alueellinen integraatio Kiinan uusi silkkitiehanke Euraasian talousunionin jäsen Shanghain yhteistyöjärjestön jäsen (lukuun ottamatta Armeniaa) Shanghain yhteistyöjärjestön tarkkailijajäsen Euroopan unionin jäsen Rautatieverkosto olemassaoleva suunnitteilla tai rakenteilla Aasian ja Euroopan välinen väylä Eteläja Kaakkois-Aasia Tärkeimmät Aasian ja Euroopan väliset öljyja kaasuputket Kiinan kauppasatamainvestoinnit olemassaolevat suunnitteilla tai rakenteilla Merireitti Koillisväylä Talouskäytävät Auki ympäri vuoden Auki kesällä AGNÈS STIENNE Lähteet: Mercator Institute for China Studies, maaliskuu 2017; courrierinternational.com; scmp.com; Energy Information Administration (EIA) YHTEISTYÖSSÄ
9 / 2018 • 39 Dostyk Dostyk VENÄJÄ VALKO-VENÄJÄ KIINA INTIA EUROOPPA AFRIKKA KAZAKHSTAN MONGOLIE MONGOLIA IRAN IRAN AFGANISTAN AFGANISTAN Berliini Varsova Praha Bukarest Budapest Kiev Moskova Astana Ulan Bator Ulan Bator Peking New Delhi Dhaka Ankara Teheran Baku Madrid Pariisi Lontoo Taškent Biškek Hampuri Mombasa Dar es Salaam Istanbul Venetsia Suez Anaklia Ateena Kašgar Gwadar Khorgos Ürümqi Zhengzhou Xi’an Shanghai Kunming Chongqing Rotterdam Duisburg Karachi Tomsk Arkangeli Murmansk Dudinka Kaukasia Pietari ?od? Whuhan Lyon Tšornomorsk Bosporinsalmi Dandong Harbin Hunchun Yiwu Suzhou Vladivostok Kalkutta Kuala Lumpur Intian valtameri Malakansalmi Tyynimeri Mustameri Etelä-Kiinan meri Jäämeri Alueellinen integraatio Kiinan uusi silkkitiehanke Euraasian talousunionin jäsen Shanghain yhteistyöjärjestön jäsen (lukuun ottamatta Armeniaa) Shanghain yhteistyöjärjestön tarkkailijajäsen Euroopan unionin jäsen Rautatieverkosto olemassaoleva suunnitteilla tai rakenteilla Aasian ja Euroopan välinen väylä Eteläja Kaakkois-Aasia Tärkeimmät Aasian ja Euroopan väliset öljyja kaasuputket Kiinan kauppasatamainvestoinnit olemassaolevat suunnitteilla tai rakenteilla Merireitti Koillisväylä Talouskäytävät Auki ympäri vuoden Auki kesällä AGNÈS STIENNE Lähteet: Mercator Institute for China Studies, maaliskuu 2017; courrierinternational.com; scmp.com; Energy Information Administration (EIA) 500 km AGNÈS STIENNE Baikonour Almati Šymkent Aqtaw Bautino Dušanbe Taraz Ürümqi Manas Kašgar Jañaözen Gorg?n Biškek Ufa Pavlodar Qara?andi Atasu Astana At?raw Aqtöbe Oral Samara Aqtöbe Khorgos Tengiz Karachaganak Novossibirsk Kachagan Tomsk Mañ??staw Ašgabat Baku Taškent Omsk VENÄJÄ KIINA X i n j i a n g K A Z A K S T A N UZBEKISTAN KIRGISIA TADŽIKISTAN TURKMENISTAN IRAN KarshiKhanabad Kurik Moskovaan Semipalatinsk Petropavl Q?z?lorda Samarkand Öskemen Taldyqorghan 2 000 500 300 200 150 Asukasmäärä tuhansissa Qostanay Araljärvi Balkašjärvi Kaspianmeri Lähteet: World Population Review; Mercator Institute for China Studies, maaliskuu 2017; courrierinternational.com; scmp.com; guancha.cn; cnpc.com.cn; World Nuclear Association; lbma.org.uk; mindat.org; YK:n elintarvikeja maatalousjärjestö (FAO). Tehomaatalous Laidunnus Paimentolaisuus Vuoristo Maatalous Suljettu USA:n tukikohta Satama Talouskäytävä Uusi silkkitie Öljyja kaasuvarat Rautatiet Tärkeimmät putket Esiintymä Tärkeimmät kaivokset Uraani Kulta Hopea Kupari Rauta olemassaoleva suunnitteilla Uusi silkkitie S YKSYSTÄ 2017 LÄHTIEN Kouvolan ja Kiinan Xianin välillä alkoi liikennöidä kontti juna, jonka kuljetusaika on noin pari viikkoa. Reitti kulkee Venäjän ja Kazakstanin läpi. Kouvolan yhteys on osa Kiinan massiivista hanketta, jossa rakennetaan eri maareittejä Eurooppaan Keski-Aasian halki. Kiinan ensisijainen tarkoitus on suojata kaupankäyntiään Euroopan kanssa, sillä nykyisellään 95 prosenttia siitä kulkee meriteitse, ja Kiina pelkää kauppasaartoa, joka voisi syntyä konfliktista Yhdysvaltojen kanssa. Kiinan itälaidalta lähtevä valtatie kulkee Kazakstanin rajalla olevan Khorgosin kuivasataman kautta Kazakstanin halki etelästä luoteeseen, ja vuonna 2020 sen on määrä ulottua Moskovan kautta Länsi-Eurooppaan asti. Valtatiehen yhdistyvä toinen tie kulkee Kauka siasta Turkkiin Kaspian meren itärannalla sijaitsevan Aqtaw’n merisataman kautta. Kolmas haara ulottuu Uzbekistanin ja Turkmenistanin kautta Iraniin. Kiinasta tulevat junat kulkevat puolestaan Pohjois-Kazakstanin kautta. Hankkeen lähtölaukauksen antoi vuonna 2014 ItäKiinan rannikkokaupungista Yiwusta Madridiin kulkeva tavarajunareitti. Tammikuussa 2017 avattiin junarahdille tarkoitettu Yiwu–Lontoorautatie. Kiinan johto on asettanut etusijalle tavarakuljetukset rautateitse – mikä on nopeampaa kuin laivaus ja halvempaa kuin lentorahti. Uudet Kazakstanin läpi rakennetut radat lyhentävät matkaa niin paljon, että tavara kulkee Eurooppaan entistä nopeammin. Matka taittuu keskimäärin kahdessa viikossa, kun Suezin kanavan kautta siihen menee 40–45 päivää ja kulut ovat kaksi kertaa korkeammat. Tämä siitäkin huolimatta, että yhteen laivaan mahtuu 250 junaa vastaava määrä rahtia. Nykyiset tavarajunareitit yhdistävät jo useita Kiinan kaupunkeja Eurooppaan. Niihin kuuluvat yhteydet Chengdu–?od? (Puola), Chongqing ja Zhengzhou–Duisburg ja Hampuri (Saksa), Wuhan–Lyon (Ranska), Yiwu– Madrid (Espanja) ja Yiwu–Lontoo (Britannia). Tammikuussa 2016 Ukrainan Tšernomorskin satamasta lähti ensimmäinen konttijuna kohti Kazakstanin ja Kiinan rajalla sijaitsevaa Dostykin kaupunkia. Reitti kulkee Georgian, Azerbaidžanin ja Kazakstanin kautta, ja siihen kuuluu kaksi uudelleenlaivausta Mustallamerellä ja Kaspianmerellä. Venäjä toivoo, että kaupankäynti kasvaisi, sillä kahdeksan yhdeksästä ”silkkirautatiestä” kulkee Venäjän kautta. Vuonna 2015 Kiina lupasi sille 400 miljardin ruplan (5,9 miljardia euroa) suuruisen lainan luotijunaradan rakentamiseksi Moskovan ja Kazanin välille. Rataa voitaisiin jatkaa aina Beijingiin asti. Uusi silkkitie kulkee Kazakstanin kautta mondediplo.fi/lehti/5-2017/ TEKSTI ARI TURUNEN KUVAT AGNÈS STIENNE
Palavan kehon politiikkaa @TAMPERETALO ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
9 / 2018 • 41 Polttoitsemurhia on tehty läpi historian. Poliittisissa ja uskonnollisissa poltto itsemurhissa kyseessä on usein tapa protestoida, kun kaikki muut keinot on estetty esivallan toimesta. TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVA MALCOLM BROWNE Palavan kehon politiikkaa A V USTA JA K A ATOI vuonna 1963 etelävietnamilaisen munkin Thich Quang Ducin päälle bensiiniä. Duc sytytti itsensä tuleen . Hän istui liekkien liehuessa lootusasennossa kuolemaansa saakka. Malcolm Brownen ottamat valokuvat Ducin kuolemasta voittivat palkintoja ja toivat teon yleisön verkkokalvoille ympäri maailmaa. Vuosikymmenen aikana teon jälkeen kymmenet buddha laismunkit ja -nunnat tekivät polttoitsemurhan. He vastustivat ensin buddhalaisten sortoa Etelä-Vietnamissa ja myöhemmin Vietnamin sotaa. Joskus itsensä liekkeihin sytyttäminen muokkaa historiaa. Teko voi olla suurten ihmisjoukkojen epätoivon symboli. Tunisialaisen kauppiaan Mohamed Bouazizin vuoden 2010 polttoitsemurhan vaikutukset ovat hyvin laajoja. Kun Bouazizi ei kyennyt maksamaan virkavallalle tarpeeksi lahjuksia, poliisi läimäytti häntä, sylki hänen kasvoilleen ja takavarikoi Bouazizin myymät tuotteet ja vaa’an. Nöyryytetty ja elinkeinonsa menettänyt mies sytytti itsensä tuleen kunnantalon edessä ja kuoli myöhemmin sairaalassa palovammoihin. Bouazizin teko laukaisi protesteja Tunisiassa, ja pian kuohunta levisi ympäri Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa: arabi keväänä tunnettu sarja mielenosoituksia ja kansannousuja oli alkanut. Monen nykypäivän kriisin juuret ovat Tunisian vallankumouksessa. Ducin ja Bouazizin teot lienevät polttoitsemurhista tunnetuimmat. Esimerkkejä tästä hirvittävästä tavasta protestoida oman henkensä kustannuksella löytyy kuitenkin kaikkialta maailmasta – myös Suomen lähiseuduilta. POLIITTISIA POLTTOITSEMURHIA on tehty mitä moninaisimmista syistä. Joskus mieleltään tyyni yksilö valelee itsensä bensiinillä ja sytyttää itsensä liekkeihin vastustaakseen poliittista ja uskonnollista sortoa. Joskus epätoivoinen lahko telkeää itsensä sisälle ja sytyttää rakennuksen palamaan. Tsaarin ajan Venäjällä tapahtui lahkojen tekemiä polttoitsemurhia: 1800-luvulla oli lyhyt kristittyjen vanhauskoisten polttoitsemurhien aalto – Venäjän valtakunnan ja ortodoksikirkon toiminta sai esimerkiksi lipovani-lahkoon kuuluneita polttamaan itsensä. Suomea lähimmät polttoitsemurhatapaukset löytyvät Karjalasta. Venäjän ja Ruotsin sotiessa 1500–1600-luvuilla verotus oli ankaraa ja sotien jälkimainingeissa jälleenrakentaminen kovaa työtä. Alueen vanhauskoiset kokivat tulleensa sorretuksi niin ortodoksikirkon kuin aluetta välillä miehittäneiden ruotsalaisten luterilaisten toimesta. Heräsi kapinoita, joiden aikana vanhauskoiset tekivät lukuisia polttoitsemurhia sytyttämällä rakennuksia palamaan. Tunnetuin itsensä liekkeihin sytyttänyt lahko oli Yhdysvaltalainen Daavidin oksa vuonna 1993. Ryhmän kirkkoa oli piiritetty 51 päivää Wacossa Texasissa: virkavalta oli huolissaan lahkoon kuuluvien lapsista, ja Yhdysvaltain oikeusministeriön alainen ATF epäili lahkoa laittomien tuliaseiden hallussapidosta. Piiritetty kirkko syttyi palamaan, ja palossa kuoli 76 lahkolaista. Välillä välitön syy polttoitsemurhalle voi vaikuttaa oudolta. Ruotsalainen näyttelijä Per-Axel Arosenius sytytti itsensä tuleen vuonna 1981 joudut tuaan riitoihin Ruotsin veroviranomaisten kanssa. Saksalaisen opettajan Hartmut Gründlerin mielestä taas Saksan viranomaiset olivat levittäneet disinformaatiota ydinvoimaa puolustaessaan. Hän teki protestina polttoitsemurhan vuonna 1977. POLTTOITSEMURHAT eivät ole vain menneiden vuosikymmenten ilmiö. Esimerkiksi Kiinan alaisilla tiibetiläisalueilla on tehty suuri määrä polttoitse murhia, joilla on haettu huomiota tiibetiläisten kokemalle sorrolle. Kun Kiina miehitti Tiibetin 50-luvulla, Dalai Lama lähti maanpakoon ja buddhalaisluostareita suljettiin. Kiinan näkökulmasta epäilyttäviä tiibetiläisiä munkkeja ja nunnia pidätetään edelleen ja vangitaan. Osa katoaa. Tarkoituksena on sulauttaa tiibetiläinen kulttuuri kiinalaiseen kulttuuriin. Kouluissa suositaan mandariinikiinaa tiibetin kielen kustannuksella. Koska tiibetiläisten kokoontumisvapautta on rajoitettu, protestointi on vaikeaa. Vuoden 2008 Pekingin olympialaisten ajan Kiina oli koko maailman huomion keskipisteenä. Tiibetiläiset yrittivät saada huomiota myös maansa tilanteelle, mutta rauhallinen protestointi eskaloitui mellakoiksi. Kiina murskasi vastarinnan ja kiinalainen media leimasi tiibetiläisiä terroristeiksi. Otteen tiukentuessa tiibetiläisten viimeisetkin mahdollisuudet mielenosoituksiin tukahdutettiin. Vuonna 2009 nuori Kirti-luostarin munkki Tapey sytytti itsensä liekkeihin. Alkoi laaja polttoitsemurhien aalto, jossa on menehtynyt noin 150 buddhalaismunkkia, -nunnaa ja maallikkotiibeläistä. Ilmiö on uusi tiibetinbuddhalaisuudelle: ennen vuotta 2009 polttoitsemurhia ei ollut Tiibetissä juurikaan tehty. Tiibet on yksi esimerkki olosuhteista, joissa polttoitsemurhia tehdään. Kun muita keinoja ottaa kantaa ei ole, edes alistava esivalta ei voi estää yksilöä sytyttämästä itseään roihuaviin liekkeihin. Teko on kamala, se pysäyttää ja järkyttää yleisöä. Ulkopuolisten on mahdotonta sivuuttaa palavaa kehoa. Juttusarja käsittelee historiamme hämäräperäisiä ilmiöitä ja obskuureja aiheita. HÄMÄRÄÄ HISTORIAA JOSKUS ITSENSÄ LIEKKEIHIN SYTYTTÄMINEN MUOKKAA HISTORIAA. @TAMPERETALO ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA NÄ KIN KU JA K A A RL EN K AT U SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU TO INE N LIN JA KO LM AS LIN JA KULMAVU ORENKAT U VegeKallio 3 4 1 Heluna Shop Kind of Green Vegekauppa Roots Kitchen 2 4 2 3 VÄRIKÄSTÄ VEGERUOKAA TUOREISTA RAAKA-AINEISTA Lounas ja Catering W W W .R O O T SK IT C H E N .F I helsinki Hakaniemen kauppahalli (väistötila) (ma–pe 11–18, la 11–16) turku Kauppahalli (ma–pe 11–17.30, la 11–15.30) 1 3.–12.11.2018 HELSINKI etnosoi.fi Leyla McCalla Korjaamo 12.11. Dizu Plaatjies (Etelä-Afrikka) · Leyla McCalla (US) Al-Teslim 30 vuotta · MUMO – Mustalais musiikin orkesteri Heikki Laitisen juhlakonsertti · Anna Murtola · VILDÁ Lasten Etnosoi! · Koko ohjelma: etnosoi.fi Maailman musiikin keskus Global Music Centre globalmusic.fi Dizu Plaatjies Korjaamo 6.11.
Baltic Circle on Helsingissä järjestettävä esitystaiteen vuosittainen leirinuotio. Tänä vuonna festivaali kysyy, miten heikkouden voi kääntää voimavaraksi. TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA SUSANNA PESONEN Tapahtuma taideteoksena B ALTIC CIRCLE on vuonna 1996 helsinkiläisen Q-teatterin kylkeen perustettu kansainvälinen teatterin ja esitystaiteen yhteistyöverkosto ja festivaali. Sen nimi viittaa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen erityisesti Baltian maiden suuntaan laajentuneisiin taiteilijasuhteisiin. Nykyään toiminnan maantieteellinen säde on aiempaa laajempi. Samalla vuosittaisen tapahtuman profiili on siirtynyt entistäkin kauemmas perinteisestä draamateatterista kokeilevamman esitystaiteen puolelle. ”Työskentelemme usein taiteilijoiden ja työryhmien kanssa, joiden työssä yhdistyvät eri taiteen praktiikat ja jotka tekotavoiltaan istuvat hankalasti valmiisiin tuotantomalleihin ja tiloihin. Olemme taiteilijoiden tukena läpi prosessin ja autamme heitä löytämään kunkin teoksen tarpeisiin sopiva tila ja muoto”, Baltic Circlen taiteellinen johtaja Satu Herrala kertoo. ”Esitämme sitä, mikä omalla kentällämme on juuri nyt esillä tai tuloillaan, ja fokusoimme etenkin nousevien naistaiteilijoiden suuntaan. Olemme asettaneet itsellemme normin, että vähintään puolet festivaaliin teosten kirjoittajista ja ohjaajista on muita kuin miesoletettuja”, täydentää toiminnanjohtaja Hanna Nyman, Monista muista teatterialan tapahtumista festivaali erottuu Nymanin mukaan siinä, että ohjelmisto koostuu suurimmaksi osaksi festivaalin osatuottamista ensi-illoista ja tilausteoksista. Näin festivaali ottaa myös taiteellista riskiä ohjelmistosuunnittelussa. VIIME VUODEN ohjelmistossa korostui alkuperäiskansojen identiteetti ja asema. Nyt pääteemaksi on nostettu sanapari vital vulnerabilities. ”Festivaalin esitykset kääntävät heikkouden voimavaraksi. Monissa niissä on näkyvissä yhteiskunnallinen paradigman muutos pois uhoavasta patriarkaalisuudesta kohti sellaista olemista, jossa kehollinen haavoittuvaisuus tai hauraus ei ole puute vaan lähtökohta yhdessä olemiselle”, määrittelee Herrala. Esimerkkejä tällaisesta ovat muun muassa seniorien seksuaalisuutta käsittelevä kanadalais-saksalaisen Mammalian Diving Reflex -kollektiivin All the Sex I Ever Had sekä sellainen ”pehmeä vastarinta”, jota harjoittavat tanssija-koreografi Sonya Lindfors ja kansalaisaktivisti-toimiittaja Maryan Abdulkarim esityksessään We Should All Be Dreaming. ”Toisaalta pohjoismaisista esitystaiteilijoista muodostuvan työryhmän Thresholds-esityksessä mennään arki ymmärryksen ylittävän kumman kokemuksen äärelle ja ehkä yleisön henkilökohtaiseenkin kokemusmaailmaan”, Nyman jatkaa. Kaikki mukaan päätyneet esitykset edustavat valitsijoidensa mukaan kapenevien näkökulmien ajassamme sellaista monimerkityksel lisyyttä, mistä maailma ja elämä pohjimmiltaan muodostuvat. TÄMÄN VUODEN pääteemaan istuu saumatta myös ohjaaja-dramaturgi Katariina Nummisen Asu (Näyttämöloru). Riisumista ja pukemista elämän ja esityksen perustoimintoina tutkivalla teoksella on yhteys myös sairaiden ja lasten hoivaamiseen, heikkouteen, rooleihin, näyttämiseen, paljastamiseen ja piilottamiseen sekä seksiin ja erotiikkaan. ”Baltic Circlssä on viime vuosina ollut selvästi poliittisia teemoja. Ajattelen, että taiteella voi nostaa esiin tärkeitä aiheita, mutta itse olen tällä hetkellä enemmän kiinnostunut teosten ei-sanallistettavasta aineksesta. Haen taiteen perimmäistä poliittisuuttakin mieluummin sieltä kuin ilmisisällöistä”, esityksensä harjoitusten ääreltä löydetty Numminen kertoo. Samalla hän muistuttaa, että vaikka teatterin ja performanssin välistä taiteen aluetta kutsutaan tätä nykyä esitystaiteeksi, teatteri on aina ollut muutakin kuin draamaa. Sen tradi tiossa esittämisen muoto on muuttunut luontevasti ajan mukana. ”Baltic Circle on kulkenut hauskan kaaren 90-luvun alun Itä-Euroopan muutoksista nousseen taiteilijoiden välisen vuorovaikutuksen ääreltä tutkimaan sitä, mitkä kaikki asiat voivat olla teatteria, ja miten festivaali voi olla esityksiään enemmän. Siitä onkin tullut kokonaistaideteos, jossa olennaista on esitysten lisäksi niiden ympärillä tapahtuva taiteiljoiden ja yleisön kohtaaminen ja hengailu.” Baltic Circle 13.11.–18.11. Esitykset eri puolilla Helsinkiä www.balticcircle.fi TAITEENTEKIJÄT JA TAUSTAVOIMAT. Kuvassa vasemmalta oikealle ohjaaja-dramaturgi Katariina Numminen ja Asu-teoksen esiintyjät Laura Rämä, Jonnakaisa Risto ja Siru Kosonen sekä heidän oikealla puolellaan Baltic Circlen taiteellinen johtaja Satu Herrala ja toiminnanjohtaja Hanna Nyman. Artikkeli ”KEHOLLINEN HAAVOITTUVAISUUS TAI HAURAUS EI OLE PUUTE, VAAN LÄHTÖKOHTA YHDESSÄ OLEMISELLE.” 3.–12.11.2018 HELSINKI etnosoi.fi Leyla McCalla Korjaamo 12.11. Dizu Plaatjies (Etelä-Afrikka) · Leyla McCalla (US) Al-Teslim 30 vuotta · MUMO – Mustalais musiikin orkesteri Heikki Laitisen juhlakonsertti · Anna Murtola · VILDÁ Lasten Etnosoi! · Koko ohjelma: etnosoi.fi Maailman musiikin keskus Global Music Centre globalmusic.fi Dizu Plaatjies Korjaamo 6.11.
44 • 9 / 2018 Kirjailija Antony Beevor on vieraillut paikoilla, joita koirat ja hevoset inhoavat. TEKSTI IIDA SIMES KUVA SUSANNA PESONEN Historia ei toista itseään Artikkeli T USKIN MIKÄ ÄN tutkimustieto on voinut hiljattain yllättää maailman kuuluisinta sotahistorioitsijaa, joka on julkaissut tuhansia sivuja toisesta maailmansodasta. Näin kuitenkin kävi. ”Viimeisessä luvussa kerron, mitkä olivat Arnheimin taistelun vaikutukset alankomaalaisiin. Tietenkin ’Hollannin nälkätalvi’ on kuuluisa, mutta miten paha tilanne oli… Sen karmeus oli hyvin yllättävää”, muistelee Sir Antony Beevor Helsingissä. Uutuuskirja Kohtalokas silta kertoo Arnhemin taisteluista Hollannissa, jota vapauttamaan rynnänneet liittoutuneiden sotilaat jäivät mottiin. ”Halusin korostaa siviilien näkökulmaa ja olin hyvin vihainen monille aikaisemmin kirjoitetuille kirjoille. Arnheimista on kerrottu, että ’nuo joukot tulivat tänne ja nämä menivät tuonne, ja sitten hommat menivät pieleen’”, Beevor kiihtyy, ja kuvailee sotavoimien liikkeitä sormellaan. ”Sotilaita tietysti kuoli, mutta aivan valtavat kärsimykset koituivat viattomille siviileille.” INFORMAATION KERUU oli aikoinaan oma taitolajinsa. Britannia sai parhaat tiedustelutiedot Saksasta paenneilta juutalaisilta, kun nämä salakuuntelivat brittiläisille vankileireille piilotettujen mikrofonien avulla upseerien keskusteluja. ”Eräskin saksalaispäällikkö oli kertonut, miten ’toisin kuin muualla, Alankomaissa ei tarvinnut maksaa bordelliin’. Hän oli kehuskellut, että ’kun antoi hollantilaisnaiselle puolikkaan leipäpalasen, sai naisen tekemään mitä tahansa’.”, tuskailee Beevor. ”Susan Brownmiller kirjoitti raiskauksia käsittelevän klassikossaan Against Our Will (1975) sota-aikojen prostituutiosta: miten hedelmä tai vihannes käy rahasta. Ruoasta tuli käypää valuuttaa.” Nykyään siviilien kärsimyksestä kirjoitetaan myös Suomessa. ”Asiat ovat muuttuneet viimeisten 20 vuoden aikana. Aikaisemmin historian piti vahvistaa kollektiivista muistia. Nykyään halutaan kertoa myös yksilöiden tarinoita.” Beevor on kirjoittanut berliiniläisten romahtaneesta toivosta ja kaupunkiin vyöryvästä kostonhimoisesta puna-armeijasta. Berliini 1945 oli rankimpia toista maailmansotaa käsitteleviä teoksia. Raunioiden keskellä sinnittelevät saksalaiset olivat menettäneet toivonsa, eikä kaupunkia valtaava kostonhimoinen puna-armeija säästänyt siviilejäkään. Tunnetusti miehitys kuritti mottiin jääneitä myös Pariisissa – siitä Beevor kirjoitti Normandia 1944 ja Pariisi miehityksen jälkeen 1944–1949 -teosjärkäleissään. syntynyt Lontoon Kensingtonissa vuonna 1946. historioitsija ja kirjailija valmistui Sandhurstin kuuluisasta sotilasakatemiasta vuonna 1967 kirjoittanut useita elämänkertoja ja teoksia toisesta maailmansodasta sekä Espanjan sisällissodasta. Beevorilta on suomennettu 10 kirjaa. Tuorein niistä, Kohtalokas silta – Arnhem 1944, ilmestyi äskettäin. Sir Antony Beevor MIKÄ ON MIELESTÄSI pahin virhe, jonka historiaan perehtymättömät tekevät? ”Kaikkein suurin on yksi, jota joudun koko ajan korjaamaan: ihmiset eivät ymmärrä, miten historiasta ei
9 / 2018 • 45 Ter o Ju ssila Kirjailija Antony Beevor on vieraillut paikoilla, joita koirat ja hevoset inhoavat. Historia ei toista itseään Museo avoinna: ke 14–19 / la–su 12–17 Yleisöopastukset: ke 16 / la 13 / su 13 & 14 (sve) Liput: 10/8 €, alle 18-v. & yli 75-v. €. Museokortti. Bussit: 551, 552 Munkkiniemestä ja Aalto-yliopistolta Kuusisaarenpolku 11 00340 Helsinki MARRASKUUN RYHMÄ 3.11.2018–24.2.2019 LA 10.11. klo 13 Nyttelykuraattorin kierros Max Fritze Alvar Cawén Marraskuunryhmäläisiä, 1921. Saastamoisen säätiön taidekokoelma. Kuva: Ella Tommila | EMMA www.villagyllenberg.fi KokoTeatterissa 17.–25.11.2018 quovadis.fi Maailman terät ei meihin pysty! – aikuistumisriittejä Marko Järvikallas löydykään tarkkoja, ennustavia mekanismeja. Toisesta maailmansodasta haetaan usein vertailukohtia nykyisyyteen, ja se on väärin.” Beevor kertoo, miten Yhdysvaltain presidentti George W. Bush vertasi vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskua japanilaisten toteuttamaan sotilastukikohdan tuhoon Pearl Harborissa vuonna 1941. Ja miten aikoinaan brittipääministeri Tony Blair vertasi Irakin johtajaa Saddam Husseinia Hitleriin. Nykypäivän politiikasta etsitään usein myös yhtymäkohtia fasismin nousuun 1930-luvun Saksassa. ”Asenteet kiristyvät nykyään, se on totta, mutta ihan eri syistä. 1930-luvulla Saksassa vallitsi hirvittävä lama. Kansalle tarjottiin myös keinotekoinen valinnan mahdollisuus natsismin ja kommunismin välillä – luojan kiitos meidän aikanamme ei tarvitse pohtia moisia.” Toisen maailmansodan tarinat vetoavat edelleen myös fiktiossa. Televisio pursuaa sodan aikaan sijoittuvia nostalgiatarinoita. ”Eräs elokuvakriitikko kirjoitti hiljattain, että ne vetoavat, koska silloin yksilö saattoi tehdä suuria moraalisia valintoja, kuten ’taistelenko vastarintaliikkeessä, piilotanko juutalaisia?’”, pohtii Beevor. ”Nyt me elämme paljon turvallisempia ja mukavampia aikoja, mutta meiltä puuttuu suurten moraalisten valintojen pakko. Nämä valinnat ovat ihmisen tärkeintä draamaa, ja tarinoilla sota-ajoista on valtava kyky dominoida ihmisten mielikuvitusta.” OLISIKO TOINEN MA AILMANSOTA voinut päättyä toisinkin? Kuinka lähellä oli toisenlainen lopputulos – natsiSaksan voitto? ”Tämä Arnheimin taistelu ei ollut ratkaiseva”, kuittaa Beevor, mutta innostuu jatkamaan: ”Olihan pitkässä sodassa monia käänteentekeviä hetkiä. Ensimmäinen oli jo toukokuussa 1940: jos pääministeri Winston Churchill olisi tehnyt kuten ulkoministeri Halifax vaati eli yrittänyt sotaan lähtemisen sijaan neuvotella Hitlerin kanssa, Hitler olisi ehkä voittanut Dunkerquessa ja siten jopa koko sodan. Churchill oli hyvin rohkea pitäessään päänsä, sillä tuolloin Lordi Halifax oli konservatiiveissakin Churchillia suositumpi.” Beevorin mukaan muita käännekohtia olivat USA:n liittyminen sotaan ja Hitlerin epäonnistuminen Moskovan valtauksessa. Ja vielä yksi ylitse muiden: yli viiden miljoonan sotilaan voimainkoitos, Stalingradissa 1942–43 käyty maailman suurin taistelu, joka päättyi Saksan jäätymiseen. ”Sen merkitys oli valtava, koska ihmiset ymmärsivät sen jälkeen, että Saksa on lyötävissä.” ENSI VUONNA Suomessa on jälleen talvisodan muistovuosi: sen alkamisesta on kulunut 80 vuotta. Siitä ilmestyy varmasti paljon kirjoja. Yhdysvaltalainen, legendaarinen sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhorn raportoi aikoinaan 1939 ’pienen kansan rohkeudesta’ Suomen itärintamalta. ”Hän oli aikamoinen”, huokaa Beevor. ”Melkoinen persoona. Tunsin hänet kyllä, mutta vaimoni vielä paremmin: hän työskenteli myöhempinä vuosina Gellhornin assistenttina.” Beevor muistelee menneitä komennuksiaan. Sodan ajan kauhut olivat tuoreita vielä, kun Beevor oli 1960–70-luvuilla sotilaspalveluksessa Saksassa. Hän joutui käymään entisillä joukkohaudoilla. Paitsi, ettei ratsastus varsinkaan Bergen-Belsenin leirille ollut helppoa. ”Hevosemme kääntyivät pois. Koirat eivät menneet lähellekään sitä. En tiedä miksi. Mutta ne vaistosivat ja pelkäsivät jotakin.” YLEISÖ VALTTERI RAEKALLION FYYSISTÄ MIELENTEATTERIA EINO SANTASEN RUNOIHIN 15.11.–5.12.2018 raekallio.fi/yleiso RAEKALLIO CORP. Beevor Helsingin kirjamessuilla 25.10.2018.
Juha Hurmeen sovitus Marat/Sade-näytelmästä elää näyttelemisen voimasta. Ohjaajan mielestä ajan merkitysten tiedostaminen ei saa viedä taiteesta vapautta. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Vallankumouksen perilliset PUNALIPUN VARJOSSA. Ranskan vallan kumouksen sankari Jean-Paul Marat (Cart Alm) joutuu vastaamaan myös myöhempien aikojen sosialismin kollektivismista ja siihen sisältyväsä itsepetoksesta. Ra isa Ki lp elä ine n V ERI ROISKUU kylpyammeeseen. Ollaan Ranskan vallankumouksen keskellä vuodessa 1793. Maltillisen girondistipuolueen Charlotte Cordayn veitsi uppoaa kumouksellisten jakobiinien sankarin Jean-Paul Marat’n lihaan. Corday päätyy murhasta giljotiiniin, mikä on pian tuhansien muidenkin kohtalo. VUONNA 1964 saksalais-ruotsalainen Peter Weiss kirjoitti näytelmän, jolla on poikkeuksellisen pitkä nimi: Jean-Paul Marat’n vainoaminen ja murha Charentonin mielisairaalan potilaiden näyttelijäryhmän esittämänä herra de Saden johdolla. Näytelmässä Weiss hapuilee läntisen kapitalismin ja neuvostototalitarismin välisen kolmannen tien suuntaan. Hän tekee sen asettamalla viettipsykologiasta viehtyneen markiisi de Saden syyttämään Marat’a kollektivismin perisynneistä. Tällä kertaa tämä valtaa, väkivaltaa ja aatteellisuuden itsepetoksellisuutta luotaava klassikko on tuotu näyttämölle Klocriketeaternin, Sirius Teaternin ja Teater Mestolan yhteistuotantona. ”Weiss halusi siirtää oman epätietoisuutensa teatterin ja yleisön mietittäväksi. Siinä ei oteta selvästi kantaa kummankaan osapuolen suuntaan, mutta ymmärrän, että Marat’ssa on paljon Marxia ja Leniniä ja de Sadessa markkinataloutta ja Freudia. Ajattelin, että minun tehtäväni ei ole muuttaa sisältöä vaan löytää sille esittämisen kannalta toimiva muoto”, kertoo esityksen ohjaaja Juha Hurme. ESITYS NOJAA eri aikatasoihin ja hahmoihin, jotka puhuvat suoraan yleisölle. Rakenteeltaan se onkin hyvin brechtiläinen. Sovituksessa päällimmäinen huomio kohdistuu dynaamiseen teatteri-ilmaisuun sekä Mirva Tarvaisen ja Martin Åkessonin hypnoottisesti esittämään musiikkiin. ”Näytelmä on kirjoitettu yli 40 esiintyjälle, eikä sen muokkaaminen yhdeksälle näyttelijälle ja kahdelle muusikolle ollut ihan helppoa. Käytännössä lähdimmme esiinty jien kanssa kokeilemaan yhdessä, miten tämä näytelmä tehdään. En lisännyt kirjoittamalla mitään ja lyhensin vain snadisti toistoa niin, että katsojan kannalta säilyy kohtuus. Tärkeimpänä pidin huolehtimista siitä, millä säännöillä improvisaatio saadaan toimimaan”, kuvailee Hurme. Esityksen hahmot ovat mielisairaalan potilaita, jotka taas esittävät historiallisia hahmoja. Carl Almin JeanPaul Marat on ajattomalla tavalla maailmantuskainen idealisti. Paul Olin mielisairaalan de Sadena taas on olemuksensakin puolesta enemmän intialaista askeettia muistuttava filosofi kuin Weissin tekstissään kuvaama röyhkeä elostelijahahmo. Erityisen vaikuttava on laajalla tunneskaalalla operoiva Alma Pöysti Charlotte Cordaynä. Aikansa emmittyään hänen hahmonsa heittäytyy murhatehtäväänsä niin antautuneesti, että kun tavan takaa keskeytetty urakka lopulta onnistuu, se herättää eläytyvässä katsojassa riemukkaan täyttymyksen. NYKYHETKEN VAIKUTUS näkyy esimerkiksi Cordayn hahmon alkuperäistä tekstiä peittävämmässä pukeutumisessa ja torjuvammassa suhtautumisessa itseensä kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään. Samassa hengessä erään hourejakson seksiviittauksessa pariaan rynkyttävä osapuoli on nainen. ”Teatterintekijöiden täytyy ottaa huomioon eri asioista käydyt keskustelut ja ymmärtää, miten esityksessä aina muokataan ja kommentoidaan merkityksiä”, Hurme selittää. ”Olen silti sitä mieltä, että taiteen tekemiseen kuuluu vapaus ja teatterissa täytyy joissakin tilanteissa voida esittää myös heteroseksuaalinen raiskaus, jossa nainen on uhri. Yhtä hyvin voin kuvitella tilanteen, jossa intiaanipäähineen tai neljän tuulen hatun päähän vetäminen on perusteltua”, hän jatkaa. Hurmeen mukaan juuri teoksen yhteisen työstämisen myötä esitykseen päätyi muutakin aikaa epäsuorasti kommentoivaa, vaikka lähtökohta oli lähestyä materiaalia muodon kautta. ”Hiukan samalla tavalla kävi myös Niemi-kirjan kohdalla. Siinä halusin lähinnä selvittää, mitä tiede kertoo minusta itsestäni. Kun kirja sitten palkittiin Finlandialla, aloin ymmärtää, että se on muutakin. Siksi siitä kiitospuheestakin tuli niin poliittinen. Näin voi käydä jopa silloin, kun ryhtyy tallentamaan kaunista auringonlaskua kankaalle. Mukaan tulee helposti kysymys siitä, miten lokakuussa voi olla niin kesäinen auringonlasku. Me emme voi olla enää viattomia taiteenkaan suhteen”, huokaa Hurme. WEISS PÄ ÄTYI LOPULTA valitsemaan kommunistisen leirin, tosin vain havaitakseen, että aidosti itsekriittiselle taiteilijalle on rajallisesti luottoa itsekritiikittömässä systeemissä. Minkälaisessa kiirastulessa käristetään tämän ajan taiteilijoita? ”Olen koulutukseltani ja maailmankatsomuksellisesti luonnontieteilijä”, vastaa Hurme. ”Minulle kaikki palautuu nykyään ilmastomuutokseen. Tätä esitystä tehdessä mielessäni näin, miten revolutsioonin paikalle voisi asettaa ilmastomuutoksen. En tietenkään ollut niin hölmö, että olisin laittanut tästä esitykseen jotain vinjettejä, mutta mietin, että tässäkin suhteessa hullujenhuone toimii hyvin ihmiskunnan metaforana. Jotta meillä olisi edes pieni mahdollisuus selvitä, juuri taide voi teroittaa hoksottimiamme.” Peter Weiss & Juha Hurme: Marat/Sade Ruotsiksi Universumissa 13.12. asti. Suomeksi Espoon kaupunginteatterissa 22.3. alkaen. ”ME EMME VOI OLLA ENÄÄ VIATTOMIA TAITEENKAAN SUHTEEN.” Artikkeli
9 / 2018 • 47 Juha Hurmeen sovitus Marat/Sade-näytelmästä elää näyttelemisen voimasta. Ohjaajan mielestä ajan merkitysten tiedostaminen ei saa viedä taiteesta vapautta. ”Hiukan samalla tavalla kävi myös Niemi-kirjan kohdalla. Siinä halusin lähinnä selvittää, mitä tiede kertoo minusta itsestäni. Kun kirja sitten palkittiin Finlandialla, aloin ymmärtää, että se on muutakin. Siksi siitä kiitospuheestakin tuli niin poliittinen. Näin voi käydä jopa silloin, kun ryhtyy tallentamaan kaunista auringonlaskua kankaalle. Mukaan tulee helposti kysymys siitä, miten lokakuussa voi olla niin kesäinen auringonlasku. Me emme voi olla enää viattomia taiteenkaan suhteen”, huokaa Hurme. WEISS PÄ ÄTYI LOPULTA valitsemaan kommunistisen leirin, tosin vain havaitakseen, että aidosti itsekriittiselle taiteilijalle on rajallisesti luottoa itsekritiikittömässä systeemissä. Minkälaisessa kiirastulessa käristetään tämän ajan taiteilijoita? ”Olen koulutukseltani ja maailmankatsomuksellisesti luonnontieteilijä”, vastaa Hurme. ”Minulle kaikki palautuu nykyään ilmastomuutokseen. Tätä esitystä tehdessä mielessäni näin, miten revolutsioonin paikalle voisi asettaa ilmastomuutoksen. En tietenkään ollut niin hölmö, että olisin laittanut tästä esitykseen jotain vinjettejä, mutta mietin, että tässäkin suhteessa hullujenhuone toimii hyvin ihmiskunnan metaforana. Jotta meillä olisi edes pieni mahdollisuus selvitä, juuri taide voi teroittaa hoksottimiamme.” Peter Weiss & Juha Hurme: Marat/Sade Ruotsiksi Universumissa 13.12. asti. Suomeksi Espoon kaupunginteatterissa 22.3. alkaen. Kaivostyöläisten ja tyllihameiden taistelu Billy Elliot -musikaali Tampereella pakottaa yleisön miettimään, mitä on rohkeus. TEKSTI IIDA SIMES Y KSITOISTAVUOTIA AN Billyn haave opiskella tanssia kasvaa varkain. Hän harrastaa nyrkkeilyä salilla, jossa aggressiivista maskuliinisuutta opetetaan pojille vaikka väkisin. Kun salille pelmahtavat kirkuvat tytöt tylliunelmissaan, Billy alkaa yllättäen kiinnostua baletista. Ja hän taitaa olla aika hyvä siinä! Eletään vuotta 1984 Pohjois-Englannin kaupungissa, joka elää kaivoksesta. Billy alkaa maksaa isän antamia nyrkkeilyrahoja balettitunneista – salaa. Hän etenee tanssiharrastuksessaan, koska aikuiset ovat liian kiireisiä taisteluissaan. Vain Michael (ensi-illassa loistava Ilmari Kujansuu), ikätoveri naapurista, ymmärtää Billyn haavetta. KAIVOSTYÖLÄISET menevät lakkoon. Pääministeri Margaret Thatcher ei anna armoa vaan vaatii kaivosten jatkavan tuotantoaan. Paikalle hommataan bussilasteittain rikkureita. Billyn isältä, veljeltä ja koko naapurustolta loppuu ruoka, eikä enää ole hiiltä lämmittää koteja. Yhteisen vihollisen pilkkaaminen lämmittää hieman, kuten toisen näytöksen aloittava riemastuttava jouluilottelu näyttää. Viluisten ja nälkäisten kaivostyöläisten ainoa vahvuus on yhteishenki. Poliisiin voisi teoriassa turvautua, mutta koppalakit takaavat vain rikkureiden ja rahamassien rauhan, lakkolaisia he pahoinpitelevät ja solvaavat. Monet esityksen hienoimmista tanssikohtauksista ovatkin lainvalvojien ja työläisten yhteenottoja. Englantilaisten kaivosmiesten taistelut olivat 1980-luvulla vahvoja merkkejä teollistuneiden länsimaiden epätoivoisesta kamppailusta globalisaation rakennemuutoksen kourissa. Vaikka Billy Elliot sijoittuu yli 30 vuoden taakse, sen konfliktit ovat vieläkin tuttuja ja vertauskuvat vahvoja. Suurena kertomuksena köyhien hiili kaivostyöläisten ahdinko on hiljattain kelvannut äärikonservatiiveillekin: vuonna 2016 Yhdysvaltain presidenttiehdokas Donald Trump rakensi vaalikampanjansa tarinalle kaivosmiesten kunnian palauttamisesta. BILLYLTÄ PUUTTUU lapsen tärkein tuki: äiti. Isästä ei ole turvaksi, puolison menehtyminen on aiheuttanut syvät haavat. Isoäiti on liian hauras, hänen muistinsa on karannut vuosikymmenten taakse. Äidistä on jäljellä kaunis kirje, eikä Billy osaisi uskoa kykyihinsä ja taiteen voimaan ilman muistojaan hänestä. Esityksen parhaimmassa biisissä äiti, Eriikka Väliahde, yhtyy mukaan lauluun. Ennen tulevaisuuden avaavaa uutta kirjettä ja tarinan finaalia äidin on nimittäin palattava elämään. Sen tekevät mahdolliseksi Billyn mielikuvitus ja vahvatahtoinen balettiopettaja Mrs Wilkinson, upea Petra Karjalainen. Nerokas lavastus vaatii lopulta yleisöä katsomaan peiliin. ”Olisiko teillä tällaista rohkeutta?” kysyy kuvastin. Billy Elliot Tampereen Työväen Teatterissa 27.4.2019 asti Bränditalous iskee taas TEKSTI TUOMAS RANTANEN Tabujen rajapyykit TEKSTI TUOMAS RANTANEN J UHA JOKELAN Espoon Kaupunginteatteriin kirjoittama ja ohjaama Esitystalous (2010) käsitteli eksistentiaalisten valintojen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden uhraamisesta huomiotalouden ja reaalipolitiikan alttarille. Samalla se kritisoi Espoon kaupungin sarasvuolaisia pyrkimyksiä kiillottaa kaupungin menestysbrändiä ja teki sen niin kiitellyn räväkästi, että onnistuneelle huomiotaloudelle toivottiin jatkoa päättäjiä myöten. Esitystalous 2 (2013) kuvasikin hylättyyn Espoon kaupungintaloon sulkeutuneen taiteilijan luomiskärvistelyä hänen yrittäessään kirjoittaa näin paradoksaalisen odotteen varaan rakennettua tilaustyötä. K ANSALLISTEATTERIN Willensaunan lavaa hallitsee kankaalle painettu kuva Sirkku Rosin maalauksesta, joka esittää ihmisvartaloa. Sen äärellä istuvat Essi Rossin ohjaaman Ejaculation-dokumenttiperformanssin minähahmo, näyttelijä Julia Rosa Peer, ja esityksen musiikista ja muutenkin komppaavasta läsnäolosta vastaava Sarah Kivi. Englanninkielisen teoksen ydin tiivistyy monimerkityksellisen otsikon kahteen määreeseen. Esityksessä ejaculation viittaa toisaalta huonosti tunnettuun naisen kehon toimintoon, joka on siemensyöksyn kaltainen nesteryöpsähdys. Toisaalta käsite tarkoittaa myös äkillistä huudahdusta, mikä esityksessä näyttäytyy sisäistettyjen ilmaisurajojen hetkellisenä ylityksenä. Näytelmän avauksessa Peer kysyy konstailematta lähimmiltä katsojilta heidän seksikokemuksistaan. Ele demonstroi sattuvasti, miten tällainen intiimin alueen avaaminen on yhä kollektiivista vaivaantumispaniikkia herättävä tabu. Jopa tällaisen tiedostavan esityksen kontekstissa, missä suurimmalla osalla katsojista seksuaalisuuden käsittely teoreettisella ja poliittisella tasolla lienee melko arkipäiväistä. Peer etenee seksuaalisen itsetutkiskelun näkökulmasta myös laajemTuoreessa näytelmässään Esitystalous 3 – Radio Jokela on tyystin hylännyt kunnallispoliittisen näkökulman. Autenttisen sisällön ja ulkoisten markkinointipaineiden välinen jännite sijoittuu tällä kertaa kuvitteelliselle Radio Stage -radioasemalle. Martti Suosalon, Ylermi Rajamaan, Ria Katajan, Henna Hakkaraisen, Tommi Taurulan ja Raimo Grönbergin esittämien persoonallisten sisällöntuottajien riippumattomuus joutuu koetukselle omistajakonsernin lähettämän konsultin (Vera Kiiskinen) ryhtyessä sparraamaan radio kanavaa pärjäämiskuntoon. Taitavana dialogin kirjoittajana Jokela saa piilotettua vuorosanojen sisään tärkeitä huomioita kaikkialle tunkeutuvien valtarakenteiden viekkaudesta ja ihmisten välisistä suhteista. Katsomiskokemuksena – ei vähiten kaupallisen ilmaisjakelulehden tekemisen näkökulmasta – esitys on viihdyttävä. Sen johtopäätökset kuitenkin horjuvat. Teoksessa hahmotellut vastaukset läpikaupallistumisen väistämiseksi jäävät hämäriksi ja tappiomielialaa maalaaviksi. Juha Jokela: Esitystalous 3 Espoon Kaupunginteatteri 9.2.2019 asti paan naisen sosiaalisen ilmaisutilan hahmottamiseen. Näytelmän taustaaineisto koostuu yli 40 naiselta kerätyistä haastatteluista. Naiset edustavat monenlaisia kulttuuritaustoja. Materiaali olisi tarjonnut aineksia syvemmällekin tutkimukselle, mutta nyt esityksen selvä rajaus ja lyhyt kesto alle viivaavat kuvatulle portille pysähtymisen tähdellisyyttä itsessään. Vaikka teoksen näkökulma on sidottu naisen kehollisuudelle ja viestinnälle asetettujen rajojen hahmottamiseen, se tulee kääntäen kertoneeksi myös tarpeesta syventää muiden sukupuolten – ei vähiten miehen – seksuaalisuuden itseymmärrystä. Essi Rossi & Julia Rosa Peer: Ejaculation Innsbruckin BRUX Freies Theaterissa 30.11–2.12. St ef an Br em er Ka ste he lm i Ko rpij aak ko Arviot
48 • 9 / 2018 KUVATAIDE Poikatutkimus-kirjan tekijät haluavat haastaa muutokseen ja helliä erilaisia tapoja toteuttaa poikana olemista. TEKSTI SUSI NOUSIAINEN Pojat eivät ole poikia T UORE KOKOOMATEOS Poikatutkimus antaa kyytiä pojan ja lapsimaskuliinisuuden yksipuolisuudelle. Kautta kirjan toistellaan, miksi ”pojat eivät ole poikia”. Poikatutkimus koostuu 13 eri tieteenaloja edustavasta artikkelista, joiden kokoamisella yksiin kansiin tekijät tuovat näkyviin poikana olemisen ja poika-kategorian moniulotteisuutta. Artikkelit on jaoteltu neljään osaan, joiden teemat liittyvät historiaan, koulumaailmaan, haavoittavuuteen/haavoittuvuuteen ja yhteisöihin. Kokonaisuus liikkuu suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin maisemissa, mutta pyrkii intersektionaalisuuteen. Tämä näkyy siinä, miten poikia ja heidän muodostamiaan kulttuureja lähestytään niin kaupunki–maaseutuakselin, maahanmuuttajataustan kuin sateenkaarikategorioiden kautta. Monessa näistä suhteista poikien ja heidän yhteisöjensä rajoja muodostetaan jotain toista vasten, toiseuttamalla oman identiteettikategorian selkeyttämiseksi. Mutta monissa tulee näkyväksi positiivisia ja kestäviä tapoja rakentaa yhteisöllisyyttä. Teos sopii käteen sekä sukupuolirooleja uudistavalle vanhemmalle ja akateemisesta sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneelle lukijalle että kasvatustai sotealan ammattilaiselle, joka työssään on tekemisissä poikien kanssa. HEGEMONINEN MA SKULIINISUUS tuntuu artikkelien perusteella muodostavan perustavanlaatuisen ristiriidan poikalapselle. Se asettaa lapsuuden herkkyyttä ja feminiinisiä piirteitä vasten täysin vastakkaiset olemisen tavoitteet. Myös käsitettä ”miehen malli” puidaan ristiriitana, joka kaikessa abstraktiudessaan vangitsee pojan puristavaan sukupuolirooliin. Huoli pojille tarjotusta miehen mallista, ja toisaalta sen puuttumisen seurauksista pojan kasvulle, on elänyt vuosikymmeniä. Se on versonut niin yrityksiä palkata yksittäisiä henkilöitä tätä osaa täyttämään kuin saada isiä kotiin lastensa luo. Yhteiskunnan tarjoama miehen malli tuntuu olevan hegemonisen maskuliinisuuden stereotyyppinen kuva, ei mikään kujerrellen vaippoja vaihtava koti-isä. Suuresta osasta artikkeleita kaikuu tämä ristiriita: toisaalta usein väitetään, että poikien tulee saada olla omia itsejään, tuntevia ja suojeltavia lapsia, mutta samaan aikaan heitä ohjataan kohti yksiulotteista miehen mallia. Kun joku reagoi mallin mukaisesti, vaikkapa toteuttamalla maskuliinisuutta väkivallalla, on liian helppo todeta: ”Pojat on poikia.” Käy selväksi, että pojat seuraavat käytöksessään kasvattajien toiveita, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Jos malli esimerkiksi on, että mies ei lue kirjoja, on turha olla huolissaan poikien lukuinnosta. Kovat maskuliinisuusarvot hankaloittavat kaikkien elämää. Seurauksina Suomessa vielä elinvoimaisesta kovasta miehuuskäsityksestä kirjassa mainitaan muun muassa rajoittunut tunneilmaisu, vähäinen avunsaanti, huonompi kouluttautuminen sekä väkivallan pitäminen miehen luontaisena toimintatapana. Jälkimmäinen on nähtävissä jo päiväkodin kiusaamistilanteissa, ja se jatkuu aina Suomen tilastokärkisijoihin miesten naisiin kohdistamassa väkivallassa. SUKUPUOLISTA tyttö on usein sellainen kategoria, jota alisteisesta asemastaan johtuen pyritään aktiivisesti muokkaamaan ja kyseenalaistamaan. Kirjan avulla tarjotaan mahdollisuutta irrottaa myös pojan käsite paikaltaan muuttumattomana lokerona, jotta sen eri nurkat ja mahdollisuudet saadaan valaistua. Pojan käsitteen sisältä paljastuu valtava määrä eri tapoja toteuttaa poikana olemista. Luontaisena pidetyn yhden roolin sijaan löytyy haarautuvia, ympäristön asenteista riippuvia reittejä. Tässä vastuullisiksi osoitetaan poikien itsensä lisäksi kasvattajat perheestä opettajiin ja urheiluvalmentajiin. Tuija Huuki, Antti Kivijärvi, Harry Lunabba (toim.): Poikatutkimus, Vastapaino 2018. 337 s. KÄSITETTÄ ”MIEHEN MALLI” PUIDAAN RISTIRIITANA, JOKA KAIKESSA ABSTRAKTIUDESSAAN VANGITSEE POJAN PURISTAVAAN SUKUPUOLIROOLIIN. Maiju Ristkari, Nina Suni, Vesa Tynni: Sukupuolena ihminen Tammi 2018. 240 s. Arvio
9 / 2018 • 49 KUVATAIDE TEKSTI KAISU TERVONEN Asiallista sukupuoliasiaa Arviot Maiju Ristkari, Nina Suni, Vesa Tynni: Sukupuolena ihminen Tammi 2018. 240 s. Harmaa setä villitsi nuoret TEKSTI ANTTI KURKO julistus sai monet näkemään, mikä Yhdysvalloissa on pielessä ja miten asiat pystyttäisiin korjaamaan. Radikaali vaihtoehto, jonka hän kirjassaan esittää, muistuttaakin erehdyttävästi järjestelmää, jonka me tunnemme pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Vaikka käsiteltävät asiat ovat tiukkaa tavaraa, erinomaisena puhujana tunnetun Sandersin tekstiä on myös miellyttävä lukea. Pienenä miinuksena voidaan mainita, että kirja sortuu paikoin tylsäksi kampanjaa tukeneiden henkilöiden kiittelylistaksi. Bernie Sanders: Mahdollisuuksien maa – Yhdysvaltojen vaihtoehtoinen tulevaisuus (suom. Kirsimarja Tielinen) Into Kustannus 2018, 434s. D ONALD TRUMPIN voitto Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa nosti äärioikeiston pois politiikan marginaalista. Vähemmälle huomiolle on jäänyt demokraattisen puolueen esivaaleissa Hillary Clintonille hävinneen Bernie Sandersin vaalikampanjan merkitys Yhdysvaltojen vasemmistolle. Vaikka Sanders hävisikin vaalit, hänen onnistui rakentaa taakseen ennennäkemättömän laaja ruohonjuuritason liike, jossa yhdistyivät vaatimukset niin paremmasta toimeentulosta sekä demokratiasta kuin ilmastonmuutoksen torjumisesta ja naisten, siirtolaisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Kirjassaan Mahdollisuuksien maa Sanders kertoo inspiroivalla tavalla, miten hänestä, 1941 syntyneestä harmaasta senaattorista, tuli nuorten keskuudessa suosituin ehdokas presidentiksi. Sandersin yhteiskunnallinen Kuvasta on moneksi TEKSTI SUSANNA PESONEN taanottajat ja tulkitsijat – me kaikki. Tietäväisen kuvat ovat monisäikeisiä ja usein niiden hienovaraisten viestien tulkitseminen vaatii pysähtymistä. Piilo viestien ja viittausten löytäminen tuottaa lukijassa elämyksiä ja syventää jutun ymmärtämistä. Ahaaelämyksiä on luvassa myös teoksen kuvituskoostetta tutkiessa. Ville Tietäväinen ja Ville Hänninen: Kertova kuva – journalistisen kuvituksen mahdollisuuksia ja keinoja SKS 2018, 199 s. J OURNALISTISESSA kontekstissa kuva kertoo aiheesta jotain uutta. Se ei vain toista tekstin sisältöä. Kirja Kertova kuva nostaa journalistisen kuvan esiin avaten sen mahdollisuuksia ja keinoja kirjan toisen tekijän Ville Tietäväisen kuvitusten kautta. Tietäväinen on palkittu kuvittaja ja graafikko. Hänen kuvituksiaan on nähty 1990-luvulta Helsingin Sanomissa ja Yliopisto-lehdessä. Kirjan toinen tekijä, toimittaja Ville Hänninen korostaa alkupuheessaan, että ”kuva ei siis ole kirjoittavan toimittaja vihollinen vaan liittolainen”. Kuvituskuva tarjoaa mahdollisuuksia niin arkaluontoisten aiheiden, karikatyyrien kuin utopioiden visualisointiin. Lisääntyneessä kuvavirrassa kuvanlukutaito on entistäkin arvokkaampaa. Teoksen kohderyhmänä ovatkin journalistien lisäksi myös kuvien vasS UKUPUOLENA IHMINEN -kirjan tekijät Maiju Ristkari, Nina Suni ja Vesa Tynni eivät ole lääketieteen tai psykiatrian asiantuntijoita, enemmänkin aktivisteja. Toisin kuin voisi kuvitella, tämä tuo kirjalle uskottavuutta. Lääketieteen asiantuntijat eivät välttämättä ryhmänä edusta uskottavinta tietoa, kun osa sukupuolivähemmistöistä joutuu edelleen hakemaan sukupuolikokemukselleen vahvistuksen transpolilta ja kun nykyinen tautiluokitus listaa esimerkiksi transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöiden alle. Nuorille suunnattu tietokirja on koonnut yksien kansien väliin tietoa sukupuolen moninaisuudesta: se valottaa niin intersukupuolisuutta, transsukupuolisuutta kuin non-binääristä sukupuolisuutta – ja sukupuolettomuutta. Se asettaa nämä sukupuolet tasavertaisiksi kategorioiksi miesja naiskategorioiden rinnalle, mutta tunnustaa ja kertoo vähemmistösukupuolia koskevista ongelmista, niin juridisista kuin asenteellisista. Sukupuolena ihminen on painava tietopaketti, niin fyysisesti kuin sisällöllisesti. Kirjan taustalla on vuonna 2015 alkanut projekti, johon kuuluu nettisivusto ja kiertävä valokuvanäyttely. Kirjamuodon projekti sai Tammen ja Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen järjestämän kilpailun seurauksena: Sukupuolena ihminen voitti vuonna 2017 tietokirjakisan nuorten sarjan. ON SELVÄ Ä , että tämänkaltaiselle tiedolle on tilausta. Aiheesta kirjoitettuja opuksia ei ole tarpeeksi, ei varsinkaan niitä, jotka Sukupuolena ihminen -kirjan tapaan ottavat ihmisen itsemäärittelyoikeuden lähtökohdakseen. Itsemäärittelyoikeuden tärkeyttä alleviivaavat sukupuolivähemmistöjen edustajien lyhyet minä-muotoiset kertomukset. Ne tuovat myös taukoja muun tiedon keskelle. Sukupuolena ihminen -kirjaan sisältyy käsitys ihmisoikeuksista ja vähemmistöjen oikeuksien tärkeydestä. Se myös muistuttaa, että vaikka vähemmistö saattaa olla prosentuaalisesti pieni, määrällisesti se voi olla iso: Yli viisi prosenttia kahdeksasja yhdeksäsluokkalaisista kokee kouluterveyskyselyn mukaan olevansa muuta sukupuolta kuin mihin heidät on syntymässä määritelty. Se tarkoittaa, että viidensadan oppilaan koulussa 25 nuorta – eli kokonainen koululuokka – on sukupuoleltaan jotain muuta kuin cissukupuolisia. TIETOKIRJANA Sukupuolena ihminen on helppolukuinen, vaikka sen rakenne on polveileva ja useita sisäkkäisiä lukuja sisältävä. Välillä väännetään rautalangasta, mutta se on myös tarpeen. Tekstin ymmärtämiseksi ei tarvitse akateemisia opintoja tai aiempaa tietoa aiheesta. Aihetta jo tuntevalle lukijalle kiinnostavinta on historiaosuus. Se kertoo, miten suuri valta esimerkiksi kielellä tai sen puuttumisella on ollut. Ja miten Suomen kokoisessa maassa yhdellä ihmisellä voi olla käsittämätön valta toisten hyvinvoinnin suhteen. Tästä löytyy myös positiivisia esimerkkejä. Esimerkiksi 1980-luvulla Joensuussa vastaava psykiatri kävi Euroopassa oppimassa transsukupuolisten hoitokäytännöistä antaakseen parempaa hoitoa.
Pakomatka pakastimesta Elokuvateattereissa 30. 11. 2018 FULL OF LOVE Director Iina Terho Script Iina Terho Cinematography Arttu Peltomaa Iina Terho Editing Okku Nuutilainen Sound Design Svante Colerus Music Mikko Innanen Music Recording & Mixing Tuomas Skopa / Artlab Oy Sound Mixing Pekka Karjalainen / Meguru Film Sound Oy Graphic Design Atte Karttunen Color Grading Timo Luomanen / Post Control Oy Producer Iina Terho Production Sydänfilmi Oy Verkkosivuilla myynnissä myös ihanat oheistuotteemme. Muistathan, että cooleimmat joululahjat saa ostaa itse itselleen! Löydät meidät ja näytösajat: @fulloflovefilm & www.fulloflovefilm.com YOUTH A NARRATIVE www.tehdasteatteri.fi OHJELMISTOSSA LISÄKSI: KATSO LISÄTIETOJA: 2.-24.11. Jouni Järvenpään ja Antti-Juhani Mannisen uusin teos Youth A Narrative on matka, jolla mihinkään ei voi todella vaikuttaa. Esitys on on kaksinkertaisen viihdyttävä teos, joka koostuu noin kahdesta peräkkäin ja päällekkäin esitettävästä soolosta, jotka Järvenpää ja Manninen ovat suunnitelleet toisilleen. Frodo, I just realized walking is like repeating steps. TIP-FEST Nukketeatterijuhla 7.-11.11. Nooat Sillä hän oli herralle mieluinen 10.-29.11. Kabaree Kookos Tons Of Rouge -Klubi 17.11. Vierailu: Arjen Yksinäiset 19.-20.11 Paluu Heteroiden Planeetalle 7.12.-6.1. 5. – 26.11.2018 Mediataide valkokankaalla marraskuun joka maanantai klo 19 Bio Rexissä Liput ja lisätietoa amosrex.fi/rexfest Yhteistyössä Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 35€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017
9 / 2018 • 51 Helsinkiläis-berliiniläinen muusikko viihtyisi enemmänkin videokameran takana. TEKSTI JOHANNA SIIK Kahden kaupungin JEK T APA AMME Jaakko Savolaisen kanssa ennen Jaakko Eino Kalevin levynjulkaisukeikkaa Helsingissä, mutta varsinainen haastattelu tehdään puhelimitse Berliiniin. Siinä välissä Savolainen on ehtinyt käydä esiintymässä Amsterdamissa. Berliini ei ole kuitenkaan pelkkä välietappi vaan toinen koti, johon Savolainen muutti neljä vuotta sitten. ”Halusin kokeilla, millaista täällä on asua”, Savolainen toteaa suuremmin selittelemättä. ”Mutta esimerkiksi tänä vuonna olin koko kesän Helsingissä. Ja muutenkin tulee matkusteltua paljon.” Yleensä matkustelu liittyy tietysti keikkoihin ja kiertämiseen. ”Tykkään siitä, mutta joskus on aika rankkaa, kun yöunet jää vähiin. Mutta se on se ainoa ikävä puoli, ja sen pystyy kyllä käsittelemään”, Savolainen sanoo. ARTISTIPROFIILIN Instagram-tililtä huomaa, että kokemuksia käsitellään ja tallennetaan ahkerasti, eikä muusikko ota itseään turhan vakavasti. Uusimman soololevyn, Out of Touchin, julkaisupäivänä tilille ilmestyi Savolaisen itse tekemä promovideo, jossa hän hankkii kappaleen ”laulavan ratikkakuskin comeback-levyä” helsinkiläisestä levykaupasta. Nyt Savolaista lähinnä naurattaa. ”En miettinyt sitä niin paljon, se oli spontaani juttu. Ja se oli hauskaa, koska ratikkakuski-kulma on niin kulunut. Enkä ajattele Out of Touchia mitenkään comeback-levynä, mutta joillekin kolmen vuoden julkaisuväli voi olla pitkä aika, vaikka olenkin tehnyt kaikenlaisia muita juttuja tässä välissä.” Savolainen puuhastelisi liikkuvan kuvan kanssa mielellään enemmänkin. ”Ideoita voi helposti toteuttaa nykyään, ja on olemassa paikka, johon ne voi laittaa, ja joku niitä myös katsoo. Musavideoita olisi kiva tehdä itselle ja ehkä muillekin. Mutta koska en ole koskaan niitä tehnyt, on se ajatuksena vielä lapsenkengissä. Tai olihan se levykauppavideo tosi vakuuttava”, Savolainen sanoo ja nauraa taas. OUT OF TOUCH on kokonaan Savolaisen omaa käsialaa yhtä saksofoniraitaa ja muutamia taustalauluja lukuun ottamatta. ”Soitan uudella levyllä kaikki instrumentit ja miksasin myös itse kaverin avustuksella. Se ei ollut tosin mitenkään poikkeuksellinen ratkaisu, kaikilla levyillä on ollut niin. Edellisellä levyllä tosin oli enemmän vierailevia laulajia, koska siinä oli liidejä naisäänille”, Savolainen selventää. Pääsääntöisesti hän kirjoittaa kappaleet itselleen ja miettii, mille nuoteille oma ääni soveltuu parhaiten. ”Joissain biiseissä on helpompi laulaa, toisissa ei. Mutta en yleensä siirrä skaalaa vaan transponoin sen toiseen säveleen. Jotenkin se vain tulee tehtyä”, Savolainen sanoo. Varsinaisten sanoitusten kirjoittaminen on vain yksi osa biisien tekemistä. ”Se menee niin kuin mikä tahansa muukin osio. Jos esimerkiksi teen bassokuvion, niin haluan mielettömän ja toimivan bassokuvion. Sanoituksissa on sama: usein muistissa on joitain ajatuksia ja lauseita, joita käyn läpi, kun tulee sanoitusten aika. Yhdistelen niitä, kunnes ne alkavat kuulostaa järkevältä itselle, vaikka ideat itsessään olisivat aivan erilaisia.” VAIKUTTA AKO Berliini jollain tapaa muusikon elämään? ”Ei täällä musiikkia sen helpompaa ole tehdä”, Savolainen toteaa. ”Jos asuisin Suomessa, voisin todennäköisesti soittaa useammin. Ihmiset ajattelevat sinua enemmän ja kysyy mukaan juttuihin, kun olet paikan päällä. Onhan sillä väliä, että pysyy mielessä. Mutta olen ollut muuttoon ihan tyytyväinen, kiinnostusta on ollut ja jengiä keikoilla.” Kun kysyn mieleenpainuvimmasta keikasta, Savolaisella tulee ensimmäisenä mieleen viimeisin kerta Mexico Cityssä. ”Siellä fanit olivat kaikkein villeimpiä. Kun soitin, eturivissä tyypit vain kirkuivat koko ajan! Aloin repeillä lavalla, koska se oli niin erikoista”, Savolainen sanoo ja nauraa jälleen. Vaikka yleensä Jaakko Eino Kalevin keikoilla yleisö käyttäytyy hillitysti, ei Savolainen toivo erityisesti sitäkään, että kaikki vain bailaisivat. ”Se riippuu täysin paikasta. Enemmänkin toivoisin, että mitä tahansa tekeekin, se tuntuisi luontevalta. On ärsyttävää, jos yleisesti on paine toimia jollain tietyllä tavalla.” Jaakko Eino Kalevi: Out of Touch, Weird World/Domino Recording Co 2018. ”ETURIVISSÄ TYYPIT VAIN KIRKUIVAT KOKO AJAN! ALOIN REPEILLÄ LAVALLA, KOSKA SE OLI NIIN ERIKOISTA.” Eli Jaakko Savolainen, s. 1984 Jyväskylä Asuu Berliinissä ja Helsingissä Päivitti muutama vuosi sitten itse Wikipediaan koko siihenastisen tuotantonsa, mutta uskoo ”Discogsin levynörttien” olevan paremmin kartalla kaikista julkaisuista, joissa on ollut mukana. On soittanut uudelle levylle Out of Touch kaikki instrumentit itse Löytyy Instagramista käyttäjänimellä @jaakkoeinokalevi. Jaakko Eino Kalevi Artikkeli Jaakko Eino Kalevin uusin levy äänitettiin Helsingissä ja Berliinissä. 5. – 26.11.2018 Mediataide valkokankaalla marraskuun joka maanantai klo 19 Bio Rexissä Liput ja lisätietoa amosrex.fi/rexfest Yhteistyössä Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 35€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017
52 • 9 / 2018 ELÄVÄ KUVA Yhdysvaltalaisen Emma Tammen elokuva The Wind on yhtä aikaa elegantti draama ja kutkuttava genrehybridi. TEKSTI KAISU TERVONEN Artikkeli Hiljaista ja hidasta kauhua ”E N TA JUNNUT , kuinka monenlaista erilaista tuulta on olemassa. Niiden määrä on loputon, loputon!” Näin kertoo elokuvaohjaaja Emma Tammi. Hänen ensimmäisen pitkän fiktioelokuvansa nimi on The Wind, ”tuuli”. Elokuva on kauhuwestern. 1800-luvun loppuun sijoittuvan tarinan keskushenkilö Lizzy asuu miehensä kanssa keskellä tasaista maisemaa, jossa usein ainoa ääni on mökin rakenteissa uliseva tuuli. ”Äänisuunnittelijamme oli nauhoittanut tapahtumapaikan tuulta jo ennen kuvauksia. Meillä oli myös muita live-tuulitallenteita, ja haimme tuulia myös äänikirjastoista. Metsästimme niitä siis ympäriinsä”, Tammi sanoo. Mies on välillä poissa, päivien matkan takana kaupungissa. Kun Lizzy on yksin, autiossa maassa kytevä kauhu puskee pintaan. Eristyneisyyden pelot eivät helpota edes silloin, kun tuntematon nuoripari muuttaa muutaman sadan metrin päähän pioneerielämää kokeilemaan. HAASTATTELU TEHDÄÄN englanniksi, sillä Tammi ei puhu suomea. Kun hän tulee marraskuun lopussa Helsinkiin Night Visions -festivaalin vieraaksi, se on hänen ensimmäinen visiittinsä Suomeen. ”Isäni ja hänen perheensä on suomalainen. Isäni perhe tuli Yhdysvaltoihin, kun hän oli neljävuotias, hän on nuorin kuudesta lapsesta. Kulttuurisesti se puoli perhettäni on todella omistautunut suomalaiselle perinteelle, jonka kanssa minäkin kasvoin.” Perinteeseen kuuluu, että Tammi on nähnyt paljon suomalaisia elokuvia. Hän kertoo perheen hakeutuneen suomalaiselokuvien näytöksiin aina kun mahdollista. ”Kourallisesta niitä elokuvia olen poistunut todella masentuneena”, hän nauraa. Yksi elokuvista on jäänyt mieleen muistakin syistä. ”Näin pari vuotta sitten Los Angelesissa elokuvan Mother of Mine [Klaus Härön Äideistä parhain]. Ohjaaja on hieno elokuvantekijä, mutta elokuva resonoi perheeni kohdalla siksi, että talvisodan aikaan kaikki isäni sisarukset lähettiin Ruotsiin ja elokuva puhuu noista kokemuksista. Se on hyvin henkilökohtainen suomalaiselokuva, mutta se ei ole välttämättä vertauskohde The Windille.” VAIKKA The Windin hiljaisuus, yksinäisyys, eristyneisyys ja ”kotirintamalle” jääneen naisen sitkeys voisivat olla elementtejä suomalaisesta elokuvasta, sen suurimmat innoittajat löytyvät Yhdysvalloista ja genrejen sisältä. Useat Tammen lapsuuden suosikeista olivat kauhua, tosin sen draamallisempaa laitaa. ”Kuten Hohto, joka etenee hitaasti ja kertoo oikeastaan tapahtumapaikasta ja Jack Nicholsonin mielen muokkautumisesta.” Toisaalta lähtökohtana olivat klassiset John Fordin lännenelokuvat kuten Etsijät. ”Otimme westerneistä paljon maisemaja rajausideoita, mutta hienoa niissä on myös hiljaisuuden määrä. Halusimme antaa hiljaisuuden hengittää ja äänisuunnittelijan tehdä työnsä niin, että tuulen aavemainen tunnelma pääsisi todella yleisön sisään – kuten se pääsee Lizzyn pään sisään”, Tammi kertoo. Dialogia elokuvassa on vähän. Kuvauspaikkana toimineen New Mex icon tarjoama maisemakin on tasainen ja laaja. Dokumenttien parissa pitkään työskennellyt Tammi oli jo pitkään halunnut tehdä hypyn fiktion pariin. Hänen vanhempansa ovat näyttelijöitä, ja hän oli tehnyt työharjoittelun Robert Altmanin tuotannossa. Kauhu ei olisi välttämättä ollut Tammen ensivalinta, mutta The Wind onkin pohjimmiltaan vahva draama. ”Hahmot ja heidän suhteensa olivat käsikirjoituksessa todella vahvoja. Kauhuosuus oli hauskaa, mutta kiinnityin tekstiin nimenomaan draamallisesta suunnasta ja samasta suunnasta lähestyin koko elokuvaa.” Käsikirjoittaja Teresa Sutherland haki innoitusta tositarinoista. Hän luki 1800-luvun lännessä eläneiden naisten päiväkirjoja. Myöhemmin Tammi luki samat kirjat. ”Jo niistä jokapäiväisistä arkisista askareista tihkui kauhua. Mietin, että tätä ei edes tarvitse viedä yliluonnollisen piiriin, tämä on jo kauhua. Joku saattoi olla pyykkäämässä susien tullessa paikalle. Toinen saattoi olla synnyttämässä itsekseen ja menettää tajuntansa – ja sen jälkeen huolehtia vauvasta.” Lännenmaisemiin sijoittuvissa elokuvissa on totuttu näkemään miesten konflikteja alkuperäiskansojen, roistojoukkioiden, tilallisten ja seriffien kesken. The Wind esittää tarinan toisesta perspektiivistä. ”Olemme kaikki nähneet niitä elokuvia, joissa seuraamme cowboy-joukkoa kaupunkiin. Mutta mitä tapahtuu naisille, jotka jäävät sijoilleen?” Tammi kysyy. Night Visions Helsingissä 21.–25.11. New Yorkissa kasvanut Emma Tammi asuu nykyään Los Angelesissa. Testaa riittävän usein Hoida ajoissa Tiedä statuksesi Seksitautitesteissä käydessä on hyvä kertoa minkälaista seksiä on ollut, jotta näytteet osataan ottaa oikeista paikoista. Klamydiaja tippuritartunnat ovat paikallisia ja tartunta voi olla virtsaputkessa, nielussa tai peräaukossa. Kaikki seksitaudit voivat olla oireettomia.
9 / 2018 • 53 ELÄVÄ KUVA Yhdysvaltalaisen Emma Tammen elokuva The Wind on yhtä aikaa elegantti draama ja kutkuttava genrehybridi. TEKSTI KAISU TERVONEN Hiljaista ja hidasta kauhua Testaa riittävän usein Hoida ajoissa Tiedä statuksesi Seksitautitesteissä käydessä on hyvä kertoa minkälaista seksiä on ollut, jotta näytteet osataan ottaa oikeista paikoista. Klamydiaja tippuritartunnat ovat paikallisia ja tartunta voi olla virtsaputkessa, nielussa tai peräaukossa. Kaikki seksitaudit voivat olla oireettomia. 30.12. saakka! 30.12. saakka! Yleisöopastukset ke klo 17.30 17.10., 7.11., 28.11. ja 12.12. Intellektuellien ylistys Susan Sontagin aikana älyllisyys oli seksikästä. TEKSTI IIDA SIMES S USAN SONTAGISTA puheen ollen… Niin voisi kääntyä suomeksi dokumenttielokuvan Regarding Susan Sontag nimi. Nimi viittaa myös Sontagin kirjaan Regarding Pain of Others (”Toisten kärsimyksestä”, ei suom.). Siinä Sontag (1933–2004) pohti, miksi lajitovereiden kärsimyksen katsominen esimerkiksi sodissa otetuissa kuvissa on muiden mielestä kiinnostavaa. Dokumenttielokuva Regarding Susan Sontag on valmistunut vuonna 2014, kymmenen vuotta Sontagin kuoleman jälkeen. Toisten kärsimys on kaipausta. Sontagia muistelevat hänen lukuisat ystävänsä, rakastettunsa ja jopa vihollisensakin. Heidän joukossaan ovat muun muassa intellektuellikollegat Noël Burch, Lucinda Childs, Nadine Gordimer, Stephen Koch, Fran Lebowitz, Annie Leibovitz, Norman Mailer, Agnès Varda ja Andy Warhol. Kertomuksista päätellen Sontag ei ollut mikään helppo persoona. Hän oli tilaa vievä, helposti kiihtyvä, liiankin suorasanainen ja lähes öykkäröivä besserwisser. Mutta ah, niin karismaattinen, ihailtu ja rakastettu. ”HÄN OLI AIKANA AN yhdysvaltain kuuluisin älykkö”, sanoi dokumentin ohjaaja ja käsikirjoittaja Nancy Kates, kun häntä haastateltiin elokuvan julkistustilaisuudessa. Sontag otti rajusti kantaa ihmisoikeuksien puolesta. ”Se johtui varmasti siitä, että hän kasvoi aikuiseksi sodan aikana ja monet hänen rakastajistaan olivat holokaustin kokeneita ihmisiä”, Kates kommentoi. Vuonna 1989 Sontag teki kaikkensa auttaakseen intialaista kirjailijaa Salman Rushdieta pakenemaan tälle langetettua kuolemantuomiota, fatwaa. Alati valtavirran ulkopuolella taistellut ja poliittista eliittiä pelkäämätön Sontag varoitti vuonna 2001, ettei saa puhua ”terrorismin vastaisesta sodasta”, sillä vallanpitäjien retorisissa tempuissa piilee aivopesun vaara. Terrorismin syitä on pohdittava syvemmin, se on osa sananvapautta – Sontagille vapauksista ja ihmisoikeuksista tärkeintä. Hän oli kuuluisa myös feministinä ja puhui paljon naisten lokeroimista vastaan: ei saa sanoa ”naiskirjalija” vaan kirjailija, hän keuhkosi Norman Mailerille. Silti Katesin mukaan Sontag oli feministinä ”kehno”. Sontagilla ei riittänyt innostusta taistella naisten oikeuksien puolesta laajemmin vaan ainoastaan sellaisten naisten, joista hän piti tai arvosti. ELOKUVAN ALUSSA kuullaan Sontagin sanovan, miten paljon hän rakastaa elämää ja kuinka elämä sinänsä on ”mitä suurimpia nautintoja”. Niin totesi pari syöpää selättänyt voimakassieluinen tarmonpesä. Mutta kolmas syöpä, yllättäen alkanut leukemia, tuhosi Sontagin 71vuotiaana. Sitä ennen Susan Sontag oli aina liikkeessä, kuten elokuvasta käy ilmi. ”Sodassa koen todellisuuden”, sanoo Sontag Sarajevossa 1990-luvulla pommien ja tulituksen keskellä. Lausunnossa kaikuu myös Sontagille tyypillinen ylimielinen sävy: sarajevolaiset itse olisivat varmasti hakeneet voimaa muunlaisesta todellisuudesta. Pariisissa välillä asunut, ranskalaistakin kulttuuria ja kieltä hyvin tuntenut Sontag on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle. Regarding Susan Sontag HBO Nordicissa. Arvio
54 • 9 / 2018 ELOKUVAT Kirill Serebrennikov: KESÄ Ensi-ilta 30.11. Epämääräisten talousrikossyytösten takia pidätetty venäläinen elokuvaja teatteriohjaaja Kirill Serebrennikov tunnetaan kotimaassaan viranomaisten ja kirkon arvostelijana. Elokuvassa Kesä hänen yhteiskuntakriittinen katseensa kohdistuu vuoden 1981 Neuvostoliitossa itseään etsiviin rockpiireihin. Elokuva kertoo osin todellisuuteen pohjaten aikansa kuuluisimpien neuvostoyhtyeiden Zooparkin ja Kinon keulahahmojen Mike Naumenkon (1955–1981) ja Viktor Tsoin (1962–1990) sekä jälkimmäisen puolison Natashan keskinäisistä suhteista ja heidän kulttuuriyhteisönsä kapinallisesta sivullisuudesta. Pääosin mustavalkoisen elokuvan häikäisevät kuvaus ja leikkaus nousevat huippuunsa Talking Headsin, Iggy Popin ja Lou Reedin lainakappaleiden ympärille sovitetuissa surrealistisissa kohtauksissa. Epäsovinnainen kerronnallinen ratkaisu on myös jonkinlaisena tämä ajan kommenttaattorina toimiva Skeptikko-hahmo. Siinä voi nähdä myös viittauksen Bob Dylanin näyttelemään mystiseen Alias-hahmoon Sam Peckinpahin klassikossa Pat Garrett and Billy the Kid (1973). Päähenkilöiden ei-niin-dramaattista kolmio draamaa kiinnostavampaa elokuvassa on sen kuvaaman ajan poliittisesti latautuneen vieraantuneisuuden välittyminen. Samalla epäsuorat viittaukset taiteen tekemisen haasteisiin nyky-Venäjällä ovat selviä. TUOMAS RANTANEN Chloé Zhao: THE RIDER Ensi-ilta 23.11. Amerikkalainen indiedraama The Rider on kiehtova sekoitus dokumenttija draamaelo kuvaa. Se on ohjaajansa ja käsikirjoittajansa Chloé Zhaon toinen elokuva. Brady Blackburn -niminen rodeoratsastaja on saanut aivovamman pudottuaan hevosen selästä kesken esityksen. Häntä näyttelee Brady Jandreau, jolle on oikeassa elämässä käynyt samoin. Myös Bradyn sukulaisia ja cowboyystäviä esittävät tosielämän henkilöt. Bradyn ja hänen lähipiirinsä elämässä rodeo on kaikki kaikessa. Maskuliinisesta ammatistaan huolimatta Brady on herkkä mies. Hän haluaisi jatkaa rodeota, mutta lääkäri on kieltänyt sen. Bradyn ystävät pohdiskelevat, milloin hän voisi palata satulaan ja kuinka vakava hänen aivovammansa oikeastaan on. Ainoa, jolta hän saa empaattisen ja realistisen mielipiteen, on hänen kehitysvammainen siskonsa Lilly. Brady viettää aikaa sairaalassa rakkaan ystävänsä, omassa putoamisessaan vaikeasti vammautuneen Lane Scottin ( Lane Scott) kanssa. Lane pystyy kommunikoimaan vain yhden käden viittomilla, mutta unelma ei ole hänellekään vielä kuollut. Kaunis ja rauhallinen elokuva kuvaa realistisesti Bradyn sopeutumista aivovammaansa ja uuteen elämäänsä yhteisössä, jossa on vain rodeo. SANNA TAIKINA The Rider 23.11. Kesä 30.11. KOONNUT TUOMAS RANTANEN 9.11. Yle Teema & Fem: Täältä tullaan elämä (Suomi 1980) Aika on kohdellut armeliaasti Tapio Suomisen sukupolvielokuvaa. Nicholas Rayn Nuoren kapinallisen (1955) ja François Truffautin 400 kepposen (1959) teemoja peilaava nuorisokuvaus näyttää kirkkaammalta, kun sitä ei tarvitse arvioida tuoretta arkirealismia vasten. Eetokseltaan sympaattinen elokuva muistetaan myös Kati Outisen läpimurtoelokuvana. 10.11. alkaen Yle TV1: Babylon Berlin (Saksa & Itävälta 2017–) Maailmansotien väliseen Saksaan sijoittuviin Volker Kutscherin rikosromaaneihin perustuva televisiosarja käsittelee rikoskomisario Gereon Rathin monipuolisen työmaan kautta sitä sotatraumojen, köyhyyden, riiston, kansallisen itsetuntokriisin ja vanhojen ideologioiden konkurssin luomaa kaaosta, joka loi edellytykset natsien nousulle. 14.11. Yle Teema & Fem: Gomorra (Italia 2008) & HBO Nordic: Gomorra (Italia 2014–) Matteo Garronen ohjaama elokuva Gomorra perustuu toimittaja Roberto Savianon kirjaan, joka käsittelee yksityiskohtaisesti Napolin mafiaa. Se kuvaa sosiaalisen realismin tyylilajissa rikollisten elämän lohdutonta ankeutta ja rahavirtojen valumista jätebisneksen, piraattivaateteollisuuden ja kiinteistökeinottelun kautta talouden ja politiikan yläsfääreihin. Savianon aineistoihin nojaa myös jo kolmanteen tuotantokauteensa edennyt samanniminen televisiosarja. Se keskittyy rakenteiden sijaan mafian sisällä toimivien henkilöiden suhteisiin ja epäromanttiseen väkivaltaan. 11.11. TV5: Tanskalainen tyttö (Britannia / USA 2015) 1920-luvun Kööpenhaminaan sijoittuva ja Tom Hooperin ohjaama elämäkertaelokuva kertoo, kuinka kuvataitelija Gerda Wegener maskeeraa miehensä Einarin naismallikseen ja tulee samalla auttaneeksi häntä löytämään omimman sukupuoli-identiteettinsä. Einarista tulee naisena elävä Lili Elbe ja sittemmin yksi ensimmäisistä leikkauksella sukupuolensa korjanneista ihmisistä. 30.11. Yle Teema & Fem: Taistelu Algeriasta (Italia / Algeria 1966) Gillo Pontecorvon ohjaama poliittisen elokuvan klassikko selittää ajan ja paikan ylittävällä tavalla terrorismin psykologiaa ja logiikkaa. Se sijoittuu Algerian itsenäisyystaistelujen väkivaltaisiin alkuvuosiin, kun kansallinen vapautusrintama FLN aloitti sissisodan, johon Ranska vastasi koko loukatun suurvallan militaristisella voimalla. Kuvissa vuorottelevat ahtaiden kujien, piilopaikkojen ja kuulustelusellien klaustrofobia, ihmisvilinässä tehtyjen pommi-iskujen paniikki, hampaisiin asti aseistettujen poliisijoukkojen totaalinen ylivoima ja kiristyvän verkon keskeltä löytyvä dramaattinen hiljaisuus. Voiman TV-tärpit Bryan Singer BOHEMIAN RHAPSODY Elokuvateattereissa Bohemian Rhapsody kuvaa Queen-yhtyeen vaiheita matkalla maineeseen. Bryan Singerin ohjaaman elokuvan on tyylikkäästi leikannut Singerin luottotoveri John Ottman. Alku on visuaalisesti mehukasta ja vauhdikasta, mutta kuvaus rauhoittuu elokuvan keskivaiheilla. Filmi keskittyy Freddie Mercuryyn, jota näyttelee Mr. Robot -sarjasta tuttu Rami Malek. Valovoimainen näyttelijä ei jää roolissa legendaarisen muusikon varjoon. Elokuva seuraa Mercuryn päänsisäistä elämää bändiin liittymisestä aidsiin sairastumiseen. Ulkokultainen ja viihteellinen elokuva sivuaa Queenin vaiheita pintapuolisesti. Juonikaan ei ole moniulotteinen. Queenista mitään tietämätön saa kuitenkin perustiedot bändin musiikista. Laulajan vilkasta seksielämää käsitellään kesysti – enemmän keskitytään häntä kalvaviin ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteisiin. Elokuvan yksityiskohtainen ja hieno puvustus täydentää onnistunutta kameratyötä. Selväksi käy sekin, että kissat olivat lähellä Freddie Mercuryn sydäntä. SANNA TAIKINA Gabriela Pichler: AMATÖÖRIT Ensi-ilta 2.11. Gabriela Pichlerin persoonallinen Syödä, nukkua ja kuolla (2012) kertoi montenegrolaistaustaisesta nuoresta naisesta, joka sisukkaan elämänasenteensa avulla selviytyi niin työpaikan menetyksestä, ympäristön ennakkoluuloista kuin sairaan isänsä hoitamisesta skånelaisessa pikkutaajamassa. Nykyaikaisen luokkaelokuvan teemat välittyvät myös Pichlerin uudessa elokuvassa, tosin entistä vahvemmalla satiirilla höystettyinä. Amatöörien tarinassa pieneen taantuvaan Laforsin kaupunkiin kantautuu tieto, että saksalainen halpakauppaketju Superbilly harkitsee alueelle suurta investointia. Työpaikkojen toivossa kaupungin viskaalit päättävät teettää pitäjästään markkinointivideon. Säästökuurin takia työ yritetään ensin ulkoistaa koululaisille. Aida ( Zahraa Aldoujaili) ja Dana ( Yara Aliadotter) tarttuvat haasteeseen intohimolla eivätkä malta lopettaa senkään jälkeen, kun kaupungin tilaus on jo siirretty ammattilaiselle. Elokuva perustuukin sille riemukkaalle mutta pohjimmiltaan vakavalle jännitteelle, joka syntyy ulkokultaisen brändäyksen ja teinien arkinäkökulmien törmätessä. Pichlerillä on kadehdittava kyky välittää tukahduttavien rakenteiden takana lymyävästä arjesta niin traagisia, huvittavia kuin vapauttaviakin elementtejä. TUOMAS RANTANEN Amatöörit 2.11. Bohemian Rhapsody
Bradyn ystävät pohdiskelevat, milloin hän voisi palata satulaan ja kuinka vakava hänen aivovammansa oikeastaan on. Ainoa, jolta hän saa empaattisen ja realistisen mielipiteen, on hänen kehitysvammainen siskonsa Lilly. Brady viettää aikaa sairaalassa rakkaan ystävänsä, omassa putoamisessaan vaikeasti vammautuneen Lane Scottin ( Lane Scott) kanssa. Lane pystyy kommunikoimaan vain yhden käden viittomilla, mutta unelma ei ole hänellekään vielä kuollut. Kaunis ja rauhallinen elokuva kuvaa realistisesti Bradyn sopeutumista aivovammaansa ja uuteen elämäänsä yhteisössä, jossa on vain rodeo. SANNA TAIKINA Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Tofua inkiväärikastikkeessa AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä K o v a t a j a t v a a t i v a t p e h m e ä t o t t e e t BALTIC CIRCLE KANSAINVÄLINEN TEATTERIFESTIVAALI HELSINGISSÄ 1 3 . – 1 8 . 1 1 . 2 1 8 www.balticcircle.fi
KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 12.9.2018 Varietee rahasta, vallasta ja demokratiasta OHJAUS ESA LESKINEN / ESIINTYJÄT KATARIINA KAITUE, JANI KARVINEN, SAMULI LAIHO, MARKKU MAALISMAA, SARI MÄLLINEN, CÉCILE ORBLIN, JUKKA-PEKKA PALO, ANNIKA POIJÄRVI, ANTTI PÄÄKKÖNEN, ANNA-RIIKKA RAJANEN, TIMO TUOMINEN, JUHA VARIS JA VESA VIERIKKO KANTAESITYS 6.3.2019 Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani LIPUT ALKAEN 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/min+pvm) tai lippu.fi Yhdestoista hetki on kaikki, mitä olet aina halunnut tietää rahasta ja vallasta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mihin tarvitaan demokratiaa, jos kaikki päätökset tehdään markkinoilla? Esitys on samaan aikaan farssi ja tragedia, ennennäkemätön musiikillinen iltama ja näyttämöllisten näkyjen sinfonia.