• 7/2018 SYYSKUU | VOIMA.FI Muutos ei lähde poliitikoista Liv Strömquist Sarjakuvatulittaja Malmöstä ”
• w w w . l i k e . f i ”Vahva ja vaikuttava kuvaus sorron jäljistä – rotusorto jatkuu vielä uutta maailmaa etsivällä avaruusaluksella.” – Helsingin Sanomat Timanttivyön utopistista yhteiskuntaa kohtaa salaperäinen uhka. Näkymättömän tappajan takaa-ajo vie prefekti Dreyfusin kauas menneisyyteen. ”Pohjoisen maagista realismia. Spjutilla on ainutlaatuinen kyky kuvata yliluonnollista kauhua todenmukaisesti.” – Dagens Nyheter ”Kirja ei nöyristele, ei takeltele sanoissaan, se kaivautuu hirveällä voimalla lukijan aivoihin.” – Rakkaudesta kirjoihin -blogi Rikollisliigoja, ihmiskauppaa ja raakoja murhia Oslossa. Suoraviivainen rikosjännäri ”Norjan Jens Lapidukselta”. Kassakaappispesialisti saa peräänsä Los Angelesin pahamaineisimmat huumekauppiaat. Nopeatempoinen trilleri Vihan katujen kirjoittajalta. KOVIMMAT SCIFIT, SPEFIT JA JÄNNÄRIT. LIKELTÄ. TOISENLAISTEN TARINOIDEN PUOLESTA VUODESTA 1987 YLI 100 TAPAHTUMAA SYKSYLLÄ! KATSO KAIKKI: SELLOSALI.FI TO 30.8. PE 31.8. KE 12.9. TO 13.9. PE 14.9. KE 19.9. TO 20.9. LA 22.9. KE 26.9. PE 28.9. TO 4.10. PE 5.10. TO 11.10. MONOLOGIESITYS: ISÄN JÄLKI YOUNGHEARTED PIMEYS EERO RAITTINEN & KNUCKLEBONE BLUES BAND IMPROVISAATIOTEATTERI VSOP TEKSTI-TV 666 EDU KETTUNEN TUORETTA LIHAA -STAND UP KLUBI YONA JARKKO MARTIKAINEN & LUOTETUT MIEHET, VIITASEN PIIA ELONKERJUU ERJA LYYTINEN ANOTHER WORLD VILMA ALINA PE 12.10. LA 13.10. KE 17.10. TO 18.10. LA 20.10. KE 24.10. TO 25.10. TO 1.11. KE 7.11. PE 9.11. PE 23.11. KE 28.11. PE 7.12. LA 8.12. SOITTONIEKANAUKIO 1 A, ESPOO I SELLOSALI.FI JUICE, OLLAAN IHMISIKSI –KONSERTTI RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA SUSANNA LEINONEN CO: SEE I OBEY IDA ELINA LEVYNJULKAISUEIKKA ANSSI KELA SCANDINAVIAN MUSIC GROUP JONNA TERVOMAA TILASSA KASMIR AURORA DON JOHNSON BIG BAND POHJONEN ALANKO TUOMARI NURMIO MAIJA VILKKUMAA AMY AMY AMY AMY WINEHOUSE TRIBUTE
• w w w . l i k e . f i ”Vahva ja vaikuttava kuvaus sorron jäljistä – rotusorto jatkuu vielä uutta maailmaa etsivällä avaruusaluksella.” – Helsingin Sanomat Timanttivyön utopistista yhteiskuntaa kohtaa salaperäinen uhka. Näkymättömän tappajan takaa-ajo vie prefekti Dreyfusin kauas menneisyyteen. ”Pohjoisen maagista realismia. Spjutilla on ainutlaatuinen kyky kuvata yliluonnollista kauhua todenmukaisesti.” – Dagens Nyheter ”Kirja ei nöyristele, ei takeltele sanoissaan, se kaivautuu hirveällä voimalla lukijan aivoihin.” – Rakkaudesta kirjoihin -blogi Rikollisliigoja, ihmiskauppaa ja raakoja murhia Oslossa. Suoraviivainen rikosjännäri ”Norjan Jens Lapidukselta”. Kassakaappispesialisti saa peräänsä Los Angelesin pahamaineisimmat huumekauppiaat. Nopeatempoinen trilleri Vihan katujen kirjoittajalta. KOVIMMAT SCIFIT, SPEFIT JA JÄNNÄRIT. LIKELTÄ. TOISENLAISTEN TARINOIDEN PUOLESTA VUODESTA 1987 YLI 100 TAPAHTUMAA SYKSYLLÄ! KATSO KAIKKI: SELLOSALI.FI TO 30.8. PE 31.8. KE 12.9. TO 13.9. PE 14.9. KE 19.9. TO 20.9. LA 22.9. KE 26.9. PE 28.9. TO 4.10. PE 5.10. TO 11.10. MONOLOGIESITYS: ISÄN JÄLKI YOUNGHEARTED PIMEYS EERO RAITTINEN & KNUCKLEBONE BLUES BAND IMPROVISAATIOTEATTERI VSOP TEKSTI-TV 666 EDU KETTUNEN TUORETTA LIHAA -STAND UP KLUBI YONA JARKKO MARTIKAINEN & LUOTETUT MIEHET, VIITASEN PIIA ELONKERJUU ERJA LYYTINEN ANOTHER WORLD VILMA ALINA PE 12.10. LA 13.10. KE 17.10. TO 18.10. LA 20.10. KE 24.10. TO 25.10. TO 1.11. KE 7.11. PE 9.11. PE 23.11. KE 28.11. PE 7.12. LA 8.12. SOITTONIEKANAUKIO 1 A, ESPOO I SELLOSALI.FI JUICE, OLLAAN IHMISIKSI –KONSERTTI RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA SUSANNA LEINONEN CO: SEE I OBEY IDA ELINA LEVYNJULKAISUEIKKA ANSSI KELA SCANDINAVIAN MUSIC GROUP JONNA TERVOMAA TILASSA KASMIR AURORA DON JOHNSON BIG BAND POHJONEN ALANKO TUOMARI NURMIO MAIJA VILKKUMAA AMY AMY AMY AMY WINEHOUSE TRIBUTE
• Jennifer Tremblay LISTA Tarina pyykinpesusta ja kuolemasta Heini Junkkaala HOMOÄITI Tätä hän ei vanhemmuudesta tiennyt SUOMEN KANTA­ ESITYS OMA POHJASSA 14.9.2018 KANTAESITYS OMAPOHJASSA 9.11.2018 MONOLOGI LIPPU 45 € (norm. 60 €) Sisältää liput esityksiin Lista ja Homoäiti. KANSALLISTEATTERIN UPEA TEATTERISYKSY 2018 UUTUUS: TEEMALIPPUPAKETIT KAUDEN ENSI-ILTAESITYKSIIN! TEATTERILIPPUPAKETIT VAIN KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ! Pirkko Saisio – Jussi Tuurna MUSTA SAARA Vauhdikas, hauska ja älykäs sirkus maailmasta, jossa elämme! Mika Waltari GABRIEL Sydämetön komedia rakkauden nälästä ja vallankäytöstä KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 12.9.2018 ENSI-ILTA WILLENSAUNASSA 13.9.2018 Leena Krohn TAINARON Terveisiä hyönteisten valtakunnasta! Pajtim Statovci KISSANI JUGOSLAVIA Erään perheen taru KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 29.8.2018 KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 16.11.2018 KIRJALLISUUSLIPPU 52,50 € (norm. 70 €) Sisältää liput esityksiin Tainaron ja Kissani Jugoslavia. Anton Tšehov KOLME SISARTA – moderni klassikko – Fjodor Dostojevski KARAMAZOVIN VELJEKSET Uskosta, epätoivosta ja rakkaudesta ENSI­ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 21.11.2018 ENSI­ILTA PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 28.11.2018 KLASSIKKOLIPPU 62 € (norm. 85 €) Sisältää liput esityksiin Kolme sisarta ja Karamazovin veljekset. LIPUT ALKAEN 15 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani #kansallisteatteri
• Jennifer Tremblay LISTA Tarina pyykinpesusta ja kuolemasta Heini Junkkaala HOMOÄITI Tätä hän ei vanhemmuudesta tiennyt SUOMEN KANTA­ ESITYS OMA POHJASSA 14.9.2018 KANTAESITYS OMAPOHJASSA 9.11.2018 MONOLOGI LIPPU 45 € (norm. 60 €) Sisältää liput esityksiin Lista ja Homoäiti. KANSALLISTEATTERIN UPEA TEATTERISYKSY 2018 UUTUUS: TEEMALIPPUPAKETIT KAUDEN ENSI-ILTAESITYKSIIN! TEATTERILIPPUPAKETIT VAIN KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ! Pirkko Saisio – Jussi Tuurna MUSTA SAARA Vauhdikas, hauska ja älykäs sirkus maailmasta, jossa elämme! Mika Waltari GABRIEL Sydämetön komedia rakkauden nälästä ja vallankäytöstä KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 12.9.2018 ENSI-ILTA WILLENSAUNASSA 13.9.2018 Leena Krohn TAINARON Terveisiä hyönteisten valtakunnasta! Pajtim Statovci KISSANI JUGOSLAVIA Erään perheen taru KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 29.8.2018 KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 16.11.2018 KIRJALLISUUSLIPPU 52,50 € (norm. 70 €) Sisältää liput esityksiin Tainaron ja Kissani Jugoslavia. Anton Tšehov KOLME SISARTA – moderni klassikko – Fjodor Dostojevski KARAMAZOVIN VELJEKSET Uskosta, epätoivosta ja rakkaudesta ENSI­ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 21.11.2018 ENSI­ILTA PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 28.11.2018 KLASSIKKOLIPPU 62 € (norm. 85 €) Sisältää liput esityksiin Kolme sisarta ja Karamazovin veljekset. LIPUT ALKAEN 15 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani #kansallisteatteri
• SYY SKU UN MER KKI TUO TTE ET HELSINGIN HENGET – OPAS AAVEIDEN PÄÄKAUPUNKIIN ILMAISTA RAHAA KAIKILLE Bestsellerkirjailija Rut­ ger Bregman esittää ratkaisuja maailman suurimpiin talousongelmiin. Meillä on oikeus haaveilla paremmasta: pe rus tulon poistamasta köyhyydestä, 15 tunnin työviikosta sekä ra joittamattoman maahanmuuton mah dol listamasta vau rauden noususta. Ajankohtainen ja innostava teos pohjaa ajatuksensa uraauurtavaan taloustutkimukseen ja historiallisiin menestystarinoihin. Se uhmaa normaalia poliittista jakoa oikeaan ja vasempaan laitaan esitellessään ideoita, joiden aika on tullut. www.atena.fi/ilmaista­rahaa­kaikille Tampereella toimivasta Lenin­museosta on ilmestynyt mainio kirja. Julkaisu on suurelle yleisölle suunnattu, sujuvasanainen, mutta tuhti ja tutkimukseen nojaava tietopaketti Suomen ja Neuvostoliiton yhteisestä historiasta sekä museon vaiheista. Napakat historia-artikkelit taustoittavat esimerkiksi vallankumousten vaiheita, Gulagin kauheuksia ja neuvostojärjestelmän varjoja, Kekkosen roolia ja idänkauppaa, kylmän sodan asetelmia ja Prahan kevättä, perestroikaa ja glasnostia sekä virallista ja undergroundkulttuuria itärajan takana. Hinta 24 euroa Lenin­museon museokaupassa ja verkkokaupassa. www.lenin.fi LENIN-MUSEO ZAPA on Kadotetuista tunnetun Ahti Pelttarin uusi bändi ja alter-ego. ZAPA oli Kadotettujen kolmas albumi ja biisi vuodelta 1987. Nyt se on Ahdin trio, jossa rumpuja soittaa Henrik Duncker ja bassoa Jyrki Robert Nikkinen. Julkkarit 6. syyskuuta Restobar Tenho + support IRIS KUKKA! Mestaritesota myyvät ainakin Levykauppa X, Digelius, Keltainen Jäänsärkijä, Fennica Records, Rolling Records, Black&White Records, Teen Wolf Records sekä Sauna Arla. ZAPA: LUOKSES SUN Prahan ja Lontoon kummituskävelyt on ehkä nähty, mutta mistä löytyvät Helsingin aavemaisimmat kohteet? Ota Vanessa Kairu­ lahden ja Karolina Kouvolan uutuuskirja oppaaksi kävelyretkelle pääkaupungin synkkään historiaan ja näe tutut paikat uusin silmin. Kartan ja kohteiden lisäksi kirja tarjoaa kiinnostavia ajatuksia aavetarinoiden taustasta. Verkkokauppa: www.finlit.fi/kirjat Women’s Prize for Fictionin vuonna 2018 voittanut ja Bookersekä Costa-ehdokkaana ollut romaani on ravisuttava kertomus yhteisön, rakkauden ja uskon välisestä konfliktista sekä muslimiperheiden elämästä terrorismin varjossa. Teoksen on suomentanut Kristiina Drews. www.gummerus.fi KAMILA SHAMSIE: JOKA VELJEÄÄN VIHAA Imaami Sherin Khan­ kan ei pelkää. Hän luottaa järkeensä ja uskoonsa. Elokuussa 2016 Khankan avasi Mariam-moskeijan, Euroopan ensimmäisen vain naisille tarkoitetun moskeijan Kööpen haminaan. Khankan haastaa vanhoillisen diskurssin ja toisaalta alati lisääntyvän islamofobian levittäessään edistyksellistä, suvaitsevaista Koraanin tulkintaa. Kirjassaan Sherin Khankan kertoo tarinansa ja pohtii nykyaikaisen naisen roolia islamilaisessa uskonyhteisössä ja yhteiskunnassa. Kirjakaupoissa nyt. www.sets.fi SHERIN KHANKAN: NAINEN ON ISLAMIN TULEVAISUUS OSUUSKUMMAN SCIFISYKSY 2018 Osuuskumma on osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka julkaisee scifiä, fantasiaa ja muuta kummaa. Tämän syksyn julkaisuista Taru Luojolan esikoisromaani Ei kaikki pinnat kireällä yhdistää vaihtoehtohistoriaa, satiiria ja runsaasti pyöräilyä. Saara Henrikssonin novellikokoelma Avaruusajan unelmia puolestaan tarjoaa psykologisesti tunnelmoivia scifinovelleja Moby Dollin ja Syyskuun jumalten tekijältä. www.osuuskumma.fi Christina af Hällström vaatii oikeutta vaikeavammaisille väliinputoajille! Tajunnan räjäyttävä teos on 2000-luvun ainutlaatuinen kirjallinen jalokivi. Atrain&Nord – 27 euroa Verkkokauppa: www.nordbooks.net CHRISTINA AF HÄLLSTRÖM: SATEENKAAREN TÄLLÄ PUOLEN ILMOITUS Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
• SYY SKU UN MER KKI TUO TTE ET HELSINGIN HENGET – OPAS AAVEIDEN PÄÄKAUPUNKIIN ILMAISTA RAHAA KAIKILLE Bestsellerkirjailija Rut­ ger Bregman esittää ratkaisuja maailman suurimpiin talousongelmiin. Meillä on oikeus haaveilla paremmasta: pe rus tulon poistamasta köyhyydestä, 15 tunnin työviikosta sekä ra joittamattoman maahanmuuton mah dol listamasta vau rauden noususta. Ajankohtainen ja innostava teos pohjaa ajatuksensa uraauurtavaan taloustutkimukseen ja historiallisiin menestystarinoihin. Se uhmaa normaalia poliittista jakoa oikeaan ja vasempaan laitaan esitellessään ideoita, joiden aika on tullut. www.atena.fi/ilmaista­rahaa­kaikille Tampereella toimivasta Lenin­museosta on ilmestynyt mainio kirja. Julkaisu on suurelle yleisölle suunnattu, sujuvasanainen, mutta tuhti ja tutkimukseen nojaava tietopaketti Suomen ja Neuvostoliiton yhteisestä historiasta sekä museon vaiheista. Napakat historia-artikkelit taustoittavat esimerkiksi vallankumousten vaiheita, Gulagin kauheuksia ja neuvostojärjestelmän varjoja, Kekkosen roolia ja idänkauppaa, kylmän sodan asetelmia ja Prahan kevättä, perestroikaa ja glasnostia sekä virallista ja undergroundkulttuuria itärajan takana. Hinta 24 euroa Lenin­museon museokaupassa ja verkkokaupassa. www.lenin.fi LENIN-MUSEO ZAPA on Kadotetuista tunnetun Ahti Pelttarin uusi bändi ja alter-ego. ZAPA oli Kadotettujen kolmas albumi ja biisi vuodelta 1987. Nyt se on Ahdin trio, jossa rumpuja soittaa Henrik Duncker ja bassoa Jyrki Robert Nikkinen. Julkkarit 6. syyskuuta Restobar Tenho + support IRIS KUKKA! Mestaritesota myyvät ainakin Levykauppa X, Digelius, Keltainen Jäänsärkijä, Fennica Records, Rolling Records, Black&White Records, Teen Wolf Records sekä Sauna Arla. ZAPA: LUOKSES SUN Prahan ja Lontoon kummituskävelyt on ehkä nähty, mutta mistä löytyvät Helsingin aavemaisimmat kohteet? Ota Vanessa Kairu­ lahden ja Karolina Kouvolan uutuuskirja oppaaksi kävelyretkelle pääkaupungin synkkään historiaan ja näe tutut paikat uusin silmin. Kartan ja kohteiden lisäksi kirja tarjoaa kiinnostavia ajatuksia aavetarinoiden taustasta. Verkkokauppa: www.finlit.fi/kirjat Women’s Prize for Fictionin vuonna 2018 voittanut ja Bookersekä Costa-ehdokkaana ollut romaani on ravisuttava kertomus yhteisön, rakkauden ja uskon välisestä konfliktista sekä muslimiperheiden elämästä terrorismin varjossa. Teoksen on suomentanut Kristiina Drews. www.gummerus.fi KAMILA SHAMSIE: JOKA VELJEÄÄN VIHAA Imaami Sherin Khan­ kan ei pelkää. Hän luottaa järkeensä ja uskoonsa. Elokuussa 2016 Khankan avasi Mariam-moskeijan, Euroopan ensimmäisen vain naisille tarkoitetun moskeijan Kööpen haminaan. Khankan haastaa vanhoillisen diskurssin ja toisaalta alati lisääntyvän islamofobian levittäessään edistyksellistä, suvaitsevaista Koraanin tulkintaa. Kirjassaan Sherin Khankan kertoo tarinansa ja pohtii nykyaikaisen naisen roolia islamilaisessa uskonyhteisössä ja yhteiskunnassa. Kirjakaupoissa nyt. www.sets.fi SHERIN KHANKAN: NAINEN ON ISLAMIN TULEVAISUUS OSUUSKUMMAN SCIFISYKSY 2018 Osuuskumma on osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka julkaisee scifiä, fantasiaa ja muuta kummaa. Tämän syksyn julkaisuista Taru Luojolan esikoisromaani Ei kaikki pinnat kireällä yhdistää vaihtoehtohistoriaa, satiiria ja runsaasti pyöräilyä. Saara Henrikssonin novellikokoelma Avaruusajan unelmia puolestaan tarjoaa psykologisesti tunnelmoivia scifinovelleja Moby Dollin ja Syyskuun jumalten tekijältä. www.osuuskumma.fi Christina af Hällström vaatii oikeutta vaikeavammaisille väliinputoajille! Tajunnan räjäyttävä teos on 2000-luvun ainutlaatuinen kirjallinen jalokivi. Atrain&Nord – 27 euroa Verkkokauppa: www.nordbooks.net CHRISTINA AF HÄLLSTRÖM: SATEENKAAREN TÄLLÄ PUOLEN TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 7 / 2018 • 7 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Susanna Pesonen, Tuomas Rantanen, Iida Simes & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Black Peider, Timo Kalevi Forss, Tuuli Hypén, Laura Kotilainen, Marko Laihinen, Keijo Lakkala, Veikko Leinonen, Boniface Mwangi, Linda Nyholm, Eero Ojanen, Panu Pihkala, Laura Railamaa, Janne Siironen, Oksana Tshelysheva, Ari Turunen, Karstein Volle & Liisa Vähäkylä | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste | VOIMA – Oiva sytyke Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 7 27.8.–30.9.2018 ARVOISA LUKIJA , on ihan kiva, että olet saapunut journalistisen lukemistomme pariin. Tämä on ensimmäinen pääkirjoitukseni, jonka kirjoitan Voimaan. Linjan muuttaminen on vaikeaa. Enkä puhu nyt Voiman uudistamisesta vaan pääkirjoituksen kirjoittamisen tavasta, jota tämän kertaisen lehden sisällöt haastavat kyseenalaistamaan. Tekstilajityypillisenä karikatyyrinä tähän kohtaan nostetaan jokin vallitsevasta tilasta noussut kupla, josta ollaan ryhdikkäästi jotakin mieltä. Joskus tekstin lopuksi intoudutaan linjakkaaseen nokkeluuteen tai äidytään moraaliseen närkästykseen. Ja se on hyvä, usein se nostaa myös toimittajan työmarkkina statusta. Toki nyt olisikin asiallista esittää naseva mielipide pääministeriksemme sijoitetusta herra Sote-Nuijasta. Tai reagoida tosissaan uusim paan ärsykkeeseen, jonka Absurdanian kansallisteatterin tuorein Trump-spektaakkeli on meille tuottanut. Mutta mitä erityisen kohentavaa siitä seuraisi? TÄSSÄ LEHDESSÄ nostettu utopian käsite haastaa hillitsemään reaktiotamme jokaiseen liikahtavaan asiaan somereaktiivisuuspäissämme. Utopian käsite voidaan ymmärtää useilla tavoin. Gummeruksen sivistyssanakirja ilmaisee arkipuheessa vallalla olevan tarkoituksen. Sen mukaan utopisti on ”epäkäytännöllinen uneksija ja haaveilija”. Tätä utopian käsitteen mielleyhtymää soveltaa tässä lehdessä sarjakuvataiteilija Liv Strömquist. Hänen mielestään jokainen poliitikko, joka uskoo jatkuvaan kasvuun, on fantasian vallassa elävä utopisti. Samoilla linjoilla on tutkija Ruth Levitas. Tosin hänelle utopia käsitteenä edustaa fantasian sijaan vallitsevan tilan vastakuvan esittämisen mahdollisuutta. Kirjassaan Utopia as Method – The Imaginary Reconstitution of Society hän puhuttelee heitä, jotka ajattelevat, että utopiassa on kysymys mahdottomasta: ”Se, mikä todella on mahdotonta, on jatkaa samaan tapaan kuin nyt elämme – jumittuneina sosiaalisiin ja ekonomisiin systeemeihin, jotka rikastavat muutamaa, mutta tuhoavat ympäristön ja köyhdyttävät valtaosan maailman populaatiosta.” KRITIIKKIÄ , reagointikykyä ja vastarintaa tarvitaan. Ne ovat eettisen ohjauksen, ymmärryksen ja totuuden tavoittelun keskeisimpiä työkaluja. Mutta minne työmme meitä ohjaa? Suunniltaan oleva aikamme tarvitsisi yhteistä suuntaa selkeyttävät utopistinsa. Paikka on auki, mutta pätevän työvoiman puute asettaa hyvän huomisen tuotannolle pullonkaulan. Vieläkö on villihevosia? Yhteiskunnallinen unelmointi ja utopiat ovat – tai niiden ainakin pitäisi olla – keskeinen modernin demokratian väline. Teppo Eskelinen ja Keijo Lakkala, jonka teksti utopioista on luettavissa myös tässä lehdessä, väittävät Politiikasta.fi-sivustolle kirjoittamassaan artikkelissa, että ”parempia tulevaisuuden näkymiä” syntyy ainoas taan silloin, kun yhteisössä vallitsee sekä usko muutoksen mahdollisuuteen että kyky hahmottaa nykyyhteiskunnan ”vastakuvia”. Toisin sanoen vasta utopiat antavat politiikalle mielekkyyttä. MIKÄ ON OMA UTOPIANI? Keine ahnung, mutta ainakin siihen kuuluu ymmärrys ihmisyydestä aina jatkuvana ja muuttuvana ihmiseläinten projektina. Ihmisyyden ymmärtäminen projektina tarkoittaa itselleni vastuuta siitä, minkälaista ihmiskäsitystä ja -olemusta syötän yhteiseen psykosfääriimme. Ihmisyys on yhteistä, ja projektiin voi ottaa osaa aloittamalla itsestään. Vaikka suhtautumalla aluksi itseensä, pimeyteensä ja herkkyyteensä samalla myötätunnolla kuin haaveilee maailman ihmisten suhtautuvan niihin sinussa. JARKKO KUMPULAINEN PAIKKA ON AUKI Pääkirjoitus Schweblin 13 8, 36–37 #resistgag 44 Sarjakuvaa 48 PALESTIINALAISTEN TILA HUPENEE 12–13, 24–25 Hyönteiskammo 40 PÄTEVÄN TYÖVOIMAN PUUTE ASETTAA HYVÄN HUOMISEN TUOTANNOLLE PULLONKAULAN.
• 8 • 7 / 2018 Helsingin sarjakuvafestivaalien historia yltää 39 vuoden taakse. Sensuuri tai internet ei ole onnistunut pysäyttämään taidemuotoa. TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN KUVA SUSANNA PESONEN Sarjakuvaväen herätysko?kous Rauhan soturit Uutinen Uutinen Guantánamon entinen vanki ja vartija ystävystyivät. TEKSTI IIDA SIMES KUVA MOHAMEDOU OULD SLAHI M OHAMEDOU OULD SLAHI sai kesäkuussa vieraakseen vartijan, johon oli tutustunut vankina Guantánamossa. Aiheesta kertoi ensimmäisenä Miami Herald. Lehden mukaan kersantti Steve Wood ja sähköinsinööri Mohamedou Ould Slahi tapasivat Mauritaniassa, Slahin kotimaassa. Juhla-aterian nauttimisen lisäksi he katsoivat Big Lebowski -elokuvan. Wood työskenteli vuonna 2005 useita kuukausia vanginvartijana Guantánamon vankileirillä, jossa Slahi oli erityistarkkailussa, vaarallisena vankina. Wood pyysi Slahia kahville, eikä teen ystävä kehdannut kieltäytyä. Miehet tutustuivat nopeasti. Kerran Wood halusi pelata korttia. Slahi ei osannut. Humoristi kuitenkin uhosi: ”Opin pelin kuin pelin ja rökitän sinut siinä perusteellisesti.” Suosikkiajanvietoksi nousi Joel ja Ethan Coenin rikoskomedian, Big Lebowskin, opetteleminen ulkoa. Slahi samaistui erityisesti rentoon pilvenpolttaja-päähenkilöön, jota luullaan mafiapomoksi. SL AHI VANGITTIIN loppuvuodesta 2001 Mauritaniassa. Maailmanpoliittinen tilanne oli kiristynyt aiemmin samana vuonna Yhdysvalloissa tehtyjen terrori-iskujen takia. Heinäkuussa 2002 Slahi vietiin vaippoja lukuunottamatta alastomana lentokoneeseen. Lennon määränpää oli uusi vankila Guantánamossa. Saksassa insinööriksi opiskellutta ja sittemmin Afganistanissa työskennellyttä miestä syytettiin osallisuudesta terrorismiin. Todisteita vangitsijoilla ei ollut. Guantánamossa SlaH ELSINGIN sarjakuvafestivaalit on Pohjoismaiden suurin alan tapahtuma. Vuosittain sinne saapuu keskimäärin 15 000 sarjakuvan ystävää. Parhaimmillaan kävijöitä on ollut jopa 25 000. Festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1979. Tänä vuonna festivaali järjestetään syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna, ja tapahtumapaikkana on toistamiseen Suvilahti. Festivaalitaitelijana on JP Ahonen, joka tunnetaan muun muassa Villimpi Pohjola -sarjastaan sekä viime vuosina kansainväliseksi ilmiöksi nousseesta Belzebubsista. Ulko maisista kutsuvieraista yleisölle tunnetuimmat lienevät norjalainen Nemi-sarjakuvaa piirtävä Lise Myhre sekä maassamme parhaiten ilkeän satiirisesta Ada viidakossa -sarjakuvaromaanista tunnettu italialainen sarjakuvataiteilija ja satiristi Francesco Tullio Altan. FANIEN ja sarjakuvataiteilijoiden kohtaamispaikan lisäksi festivaalilla on keskeinen rooli maamme sarjakuvayhteisön kokoajana. ”Se on myös sarjakuvaseurain kokous, vähän sellainen herätyskokous, joka tuo sarjakuvatyypit kaikkialta Suomesta samaan paikkaan. Semmoinen valmis seurakunta”, Vesa Kataisto kuvailee. Suomalaisen sarjakuvan parissa kolmattakymmenettä vuotta aktiivina toiminut Kataisto on yksi tapahtuman järjestäjistä sekä kustantamo Arktisen Banaanin kustannustoimittaja. Hänen mielestään festivaalin olemassaolo on pienille sarjakuvakustantajille elintärkeää. Suuret kirjakauppaketjut eivät myy marginaalisempaa sarjakuvaa, joten festivaalien tehtäväksi jää tuoda esille tuoreita nimikkeitä. Kataisto sanoo, että Aku Ankka -lehtien pitkä suosio maassamme on jättänyt jälkensä. ”Me olemme tämmöinen ankkakansa. Eli Aku Ankka on totuttanut meidät lukemaan sarjakuvia. Sarjakuva kiinnostaa kaiken ikäisiä, vaikka hyvin usein se on pyritty esittämään lasten ja vähän hitaiden aikuisten juttuna. Sarjakuva on tällaista salakavalaa, että se kuitenkin vaikuttaa ihmisiin aika paljon enemmän, kuin heti ajattelisi.” Sarjakuva on siis tarvittaessa myös vahva vaikuttamisen ja propagandan väline. ”Kyllä se vaikuttaa, ei sitä muuten olisi koettu niin vaaralliseksi.” SUOMESSA KASVATTAJAT ovat närkästyneet sarjakuvista laajemmin 50-luvulla ja 70-luvun puolivälissä. Ensimmäinen sensuurin aalto sai alkunsa USA:sta, jossa psykiatri Fredric Wertham esitteli sarjakuvan rappiollisia vaikutuksia vuonna 1954 julkaistussa teoksessaan Seduction of the Innocent. Werthamin ajatukset johtivat väkivaltaja supersankarisarjakuvien polttamiseen kootuilla rovioilla ympäri PohjoisAmerikan. Samat ajatukset ja huoli lukijoiden sielunelämän viattomuuden turmeluksesta levisivät Ranskan katolisen sensuurin myötä Ruotsiin ja edelleen meille. Sarjakuvan tärvelevyyden sanomaa levitettiin myös Piirrettyä julmuutta -näyttelyssä. Näyttelyn tuotti vuonna 1953 englantilaislähtöinen, vasemmistolainen National Council for the Defence of Children. Suomeksi sen sovitti, meillä julkaistuista sarjakuvanäytteillä päivitettynä, kristillinen Parasta Lapsille ry. Näyttely kiersi Suomessa vuosien 1955 ja 1957 välillä alaotsikolla ”Voi sitä, jonka kautta pahennus tulee!” ”70-LUVUN ALUSSA tuli tämä toinen paheksunnan aalto. Vuosikymmenen lopulla esitettiin, että tämmöinen ’huono tuontisarjakuva´, kuten Korkeajännitykset, kauhulehdet ja muut, lätkäistäisiin verolle, ja niillä tuloilla sitten tuettaisiin kotimaista sarjakuvaa”, Kataisto kertoo. Kyseessä oli kapitalistisen viihteen kritiikki. Aiheesta kirjoitti Irja-Kaisa Vierula ME-lehteen vuonna 1976: ”Suomeen levitetään suuren rahan voimalla tuotettua roskakulttuuria,
• 7 / 2018 • 9 Sarjakuvaväen herätysko?kous Valtio otti elokuvafestivaalit valvontaansa Venäjällä. TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN & OKSANA TSHELYSHEVA Leffat kontrolliin S UOMEN elokuvasäätiö aikaistaa Pietarissa vuosittain järjestettävää Suomalaisen elokuvan viikkoa. Syynä on lainmuutos, joka vaikeuttaa jatkossa Venäjän elokuvafestivaalien mahdollisuuksia valita itsenäisesti ohjelmistonsa. Kesän aikana kiirehditty laki asettaa maan elokuvafestivaaleilla esitettävät elokuvat valtion ennakkotarkastuksen alaisuuteen. Ennakkotarkastusta ei lain mukaan tarvita, mikäli elokuvafestivaali on päässyt maan hallituksen hyväksymälle kansainvälisten elokuva festivaalien listalle. Laki tulee voimaan marraskuun kolmas päivä. ”Elokuvasäätiöllä on perinteisesti Pietarissa vuosittain marraskuussa Suomalaisen elokuvan viikko.” kertoo Lasse Saarinen Suomen elokuvasäätiöstä. ”Tänä vuonna sitä päädyttiin aikaistamaan lokakuun loppuun. Ratkaisu oli välttämätön, jotta ehdimme järjestää tapahtuman ennen lain voimaantuloa. Käytännössä elokuvat olisi ollut mahdoton saada ja toimittaa tällä aikataululla kulttuuriministeriölle arvioitavaksi”. MITÄ LAKIMUUTOS todella tarkoittaa, ja kuinka jyrkästi sitä lopulta sovelletaan, on vielä arvailun varassa – yhtä lailla venäläisille kuin suomalaisille alan toimijoille. Käytännössä laki mahdollistaa elokuvien ennakkosensuurin. ”Kukaan ei oikein keksi muutokseen muuta järjellistä syytä, kuin että sillä halutaan estää esimerkiksi moraalisesti arveluttavien elokuvien näyttäminen tai yhteiskuntaa vääränlaisesti kritisoivat elokuvat. Toisin sanoen esimerkiksi homoseksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuvat tai ortodoksiutta kritisoivat elokuvat eivät todennäköisesti enää näy”, Saarinen arvioi. Venäjän kulttuuriministeriön mukaan hallitus päättää jatkossa vuosittain, mitkä festivaalit pääsevät kansainvälisten festivaalien listoille ja millä kriteerein. Ministeriö selittää lakimuutosta sillä, että nykyisen lain piirissä venäläiset elokuvat tarvitsevat luvan festivaaleilla esittämiseen, mutta kansainväliset eivät. Lakimuutos on ministeriön mukaan suunnattu hälventämään tätä epäsuhtaa. ERIKOISUUKSIA lakimuutoksesta ei puutu. Se muun muassa rajoittaa festivaaleilla näytettävien elokuvien esitysajan maksimipituudeksi kymmenen päivää. Tuona aikana elokuvan saa esittää ainoastaan kahdesti. ”Mielenkiintoista laissa on myös maininta elokuvahistoriasta. Ennen vuotta 1947 julkaistujen elokuvien esittäminen pitää myös jatkossa hyväksyttää valtiolla”, Saarinen hämmästelee. Laki tekee vanhojen elokuvien retrospektiivit käytännössä lähes mahdottomiksi. Aiemmin lakiin tehdyn muutoksen mukaan kirjastoille, museoille ja vastaaville instituutioille myönnettiin avoin lupa esittää tahtomiaan historiallisia elokuvia. Vaateena tosin on, että elokuvat ovat vähintään 70 vuotta vanhoja. Laki määrää myös sen, että mikäli elokuvafestivaalilla on kilpailuohjelma tai tuomaristo, niin esityslupaa ei tarvita. Saarinen epäilee Moskovan elokuvafestivaaleilla olevan tässä kohden vaikuttimensa Kremliin. ”Eihän sinne kukaan enää lähettäisi leffoja, jos siihen tulisi väliin joku viranomainen määrittelemään, mitkä elokuvat saavat olla mukana kilpailussa.” TIETOTOIMISTO RIA Novostin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan uusi laki ei ole este isoille toimijoille, mutta sen sijaan se vaarantaa pienten festivaalien olemassaolon. Saarinen on samaa mieltä. Venäjän kulttuuriministeriö on lisäksi ehdottanut valtion elokuvarahaston määräysvallan siirtämistä maan hallitukselle. Tällä hetkellä rahasto määrää itse johtonsa ja päättää rahoituksen ohjauksesta. Ministeriön ehdotuksessa jatkossa päätökset tekisi maan hallitus. Lisäksi hallitus nimittäisi jatkossa myös rahaston johtajan ja rahaston hallituksen jäsenet omilta listoiltaan. jota ei voi pitää harmittomana viihteenä. Harvat hyvät sarjakuvat jäävät roskan jalkoihin. Sarjakuvalehtiepidemia leviää nopeasti – niitä on nyt 32 tukenaan pitkä liuta samoin kioskeissa myytäviä lukemistoja. Ne ovat yhä hurjempia ja väkivaltaisempia. Ihmishenki ei niissä ole paljon arvoinen.” SARJAKUVAN nykytilaan Kataisto viittaa lainaamalla sarjakuvataiteilija Juho Juntusta. ”Toivottavaa olisi, että sarjakuvasta tulisi taas paheksuttua, eikä kaikkien hyväksymää.” Tässä lehdessä esittelemme Liv Strömquistin, joka on yksi tämän hetken kiinnostavimmista yhteiskuntakriittisistä sarjakuvapiirtäjistä. Maamme sarjakuvalla kantaaottavia taiteilijoita Kataisto listaa kolme. ”Tietysti Ville Ranta on kova nimi. Pidän myös edelleen vanhana klassikkona Jope Pitkästä, joka aloitti uransa sarjakuvan parissa 70-luvun alussa, kun hän kyllästyi olemaan työtön.” Jope on tähän mennessä piirtänyt yli 40 000 sivua julkaistua sarjakuvaa. ”Kolmas on Tarmo Tape Koivisto, Mämmilän tekijä siis. Mämmilähän on yli 25 vuotta suomalaista kehityshistoriaa siitä, miten pikkupaikkakunta muuttuu jälkiteolliseksi yhteisöksi. Siitä näkee, mistä on lähdetty Kekkosen ajan lopulla ja missä ollaan nyt.” Helsingin sarjakuvafestivaalit 1.–2.9. Suvilahdessa. hia kidutettiin viikkokausia. Slahi kiisti syyllisyytensä, mutta lopulta eristykset, seksuaaliset nöyryytykset ja pahoinpitelyt olivat liikaa, ja hän murtui. Ainoa hyvä puoli tunnustuksissa oli, että Slahi pääsi pois eristyksestä ja kidutukset loppuivat. Oikeuteen Slahin jutun käsittely ei koskaan edennyt. Mohamedou Ould Slahi vapautui vasta vuonna 2016. Hän on valittanut kohtelustaan. VANKEUDESSA Slahi ällistytti kirjoittamalla ja julkaisemalla tarinansa. Guantánamon päiväkirja muuttui käsin kirjoitetuista paperilapuista kansainväliseksi bestselleriksi ihmisoikeusjuristi Nancy Hollanderin sekä kirjailija ja sananvapausaktivisti Larry Siemsin avulla. Voima tavoitti Siemsin New Yorkista. Mitä Slahille kuuluu? ”Hän on onnellinen voidessaan olla kotona. Me olemme yhteydessä melkein joka päivä. Hän kirjoittaa uutta kirjaa”, kertoo Siems. Slahilla on vakavia terveysongelmia, ja hän yrittää päästä sairaalahoitoon Saksaan. ”Hän ei ole saanut passia, mikä on törkeää”, Siems manaa. Twitter-tittelinsä mukaan Slahi on ”rauhan soturi”, ja hänen sloganinsa on ”Love you ALL” eli rakastan teitä kaikkia. Woodista ja Slahista on twitterissä monta yhteiskuvaa. ”Siinä kaksi suosikkihenkilöäni”, twiittaa Brandon Neely, entinen Guantánamon vartija hänkin – ja vankilan sulkemista vaativa rauhanaktivisti. Uutinen ”HOMO­ SEKSUAALISUUTEEN MYÖNTEISESTI SUHTAUTUVAT TAI ORTODOKSIUTTA KRITISOIVAT ELOKUVAT EIVÄT TODENNÄKÖISESTI ENÄÄ NÄY.”
• 10 • 7 / 2018 Hävikkiruokakaapit tekevät ruoka-avun helpoksi ja vähentävät hävikkiä. TEKSTI JA KUVAT ANTTI KURKO Ilmaista ruokaa Artikkeli E SPANJASTA lähtöisin olevat solidaarisuuskaapit leviävät parhaillaan Suomeen. Kyseessä on hävikkiruoan jakamiseen tarkoitettu idea ja järjestelmä. Kaappeihin kuka tahansa voi tuoda ylijäänyttä ruokaa sekä noutaa sitä ilmaiseksi. Suomen ensimmäinen hävikkiruokakaappi perustettiin huhtikuussa Kotkan keskustassa sijaitsevan yhteisötalo Messin aulaan. Kotkan esimerkki on innoittanut perustamaan vastaavaa toimintaa ympäri Suomea. Kotkan hävikkiruokakaappia ylläpitää noin kymmenen aktiivin joukko, joka huolehtii lahjoituksena saadun jääkaapin, pakastinarkun ja kuivaruokahyllyn siisteydestä. Kaapin käyttäminen on pyritty tekemään mahdollisimman turvalliseksi. Muun muassa allergikoilla tai ruokavalion noudattajilla ei ole syytä huoleen – sisältöja allergiatiedot merkitään erikseen kaapin yhteydessä olevaan vihkoon. HÄVIKKIRUOKA­ KAAPPEJA ON NÄILLÄ NÄKYMIN SUUNNITTEIL­ LA AINAKIN HELSINKIIN, KOUVOLAAN, JOENSUU­ HUN, ROVANIEMELLE, MÄNTTÄ­VILPPULAAN JA LIEKSAAN. KOTKAN hävikkiruokakaapin vihko paljastaa, että kaappiin on tuotu ruokaa ahkerasti ja että se on otettu innokkaasti vastaan. Samaa kertovat kaapin ylläpitäjiin kuuluvat Suvi Silvala ja Jesse Ojala. ”Kaappiin tuodaan aktiivisesti ruokaa. Ongelma on se, että sitä menisi paljon enemmän kuin sitä tulee”, Silvala kertoo. ”Toisaalta se on positiivinen ongelma, koska hävikkiä tulee vähemmän. Hävikin vähentäminen on itselleni merkittävimpiä syitä olla tässä mukana. Ja onhan tämä myös matalan kynnyksen ruoka-apua, kun tänne on helppo tulla, eikä tarvitse kuunnella mitään evankeliumia safkaa hakiessa”, Ojala lisää. Kaappi siivotaan kerran viikossa, ja ylläpitäjien mielestä siitä huolehtiminen on osoittautunut helpoksi. ”Lahjoittaminen myös osallistaa ihmisiä ja tekee vapaaehtoistyöstä helppoa. Kaupungilla asioidessaan voi samalla käydä tuomassa ylimääräiset ruoat tänne, jos vaikka lähtee pidemmäksi aikaa pois kotoa”, Silvala toteaa. Toiminta on herättänyt kiinnostusta ympäri maata, ja Kotkan aktiiveille tuleekin paljon kyselyitä toiminnan käynnistämisestä. Hävikkiruokakaappeja on näillä näkymin suunnitteilla ainakin Helsinkiin, Kouvolaan, Joensuuhun, Rovaniemelle, Mänttä-Vilppulaan ja Lieksaan. ”Olemme luoneet eräänlaisen ’avaimet käteen’ -paketin ja antaneet meidän omavalvontaja toimintasuunnitelmat sekä graafisen ilmeen vapaaseen käyttöön. Riittää, että muokkaa paperit omaan paikkaan ja tarpeeseen sopiviksi”, Ojala kertoo. HELSINKIIN kaappia pystyttävä Ida Larsson törmäsi ideaan ensimmäisen kerran Jamie Oliverin kokkiohjelman kautta ja sai pian tietää, että Kotkassa oli jo käynnistetty vastaavanlaista toimintaa. Larsson kävi kesäkuussa oppimatkalla Kotkassa, ja syyskuussa hävikkiruokakaapin
• 7 / 2018 • 11 • Kaapin pystyttämises tä tulee keskustella terveystarkas ta­ jien kanssa. He antavat neuvoa esimerkiksi omavalvonta­ suunnitelman laatimiseen. • Kaapeista on tärkeä tiedottaa paikallisesti ja etsiä aktiivisesti yhteistyösopi muksia ravintoloiden , ruokakauppo jen ja elintar­ vikevalmistaji en kanssa, jotta lahjoituksia tulisi säännöllisesti . • Hävikkiruoka kaappeja kutsutaan Espanjassa soli daarisuus­ kaapeiksi. Ensimmäinen perustettiin vuonna 2015, ja nyt niitä on ympäri maata jo yli 300. Näin perustat hävikkiru okakaapin pitäisi hurista myös Arabianrannan Asukas talossa. Tarkoitus on, että aluksi kaappiin tuodaan pelkästään raaka-aineita, ja mikäli toiminta lähtee hyvin käyntiin, alueen ravintoloita ja kahviloita kysytään mukaan lahjoittamaan ylijäämäruokiaan. ”Tässä taustalla on henkilökohtainen tarve, sillä olen kahden pienen lapsen äiti ja osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Sitä miettii, miten ihmeessä saa kaiken toimimaan niin, että pystyy turvaamaan lapsille monipuolisen ruokavalion. Kaappi hyödyttää vähävaraisia, ja ihmiset pystyvät todella pienellä kynnyksellä osallistumaan yhteiseen hyvään”, Larsson sanoo. RIKU RUOHONIEMI kertoo, että myös Kouvolassa ollaan käynnistämässä hävikkiruokakaappi-toimintaa, mutta sopivaa tilaa ei ole vielä löytynyt. ”Paikka on meille se suurin ongelma, kun sen pitäisi olla lähellä ihmisiä, helposti saavutettava ja sellainen, että siellä olisi joku paikalla myöhempinäkin ajankohtina”, Ruohoniemi kertoo. Myös Jesse Ojala pitää paikan valintaa tärkeänä. ”On tärkeää, että ruoan hakeminen ei leimaa ketään. Joillekin helluntaikirkko tai leipäjono ei ole välttämättä kutsuvin paikka mennä hakemaan ruokaa”, Ojala sanoo. MIKROMUOVIT LAUTASELLAMME T uoreimmat tutkimustulokset osoittavat, että mikromuovia on todennäköisesti maaperässä jopa enemmän, kun vesistöissämme. Ottaen huomioon maaperän elinvoimaisuuden suoran vaikutuksen ruoan tuotantoon ja meidän hyvinvointiimme, huolestuttava tilanne vaatii tutkimusten jatkamista ja toimia mikromuovin vuodon rajoittamiseksi. Mikromuovia on lisätty joihinkin kosmetiikkatuotteisiin ja pesuaineisiin. Lisäksi sitä syntyy pestessämme vaatteita, joissa on käytetty muovikuituja, sekä autonrenkaiden ja maalien kulumisesta. Mikromuovia syntyy myös muovituotteiden joutuessa luontoon ja hajotessa. Mikromuoveja on vaikea hallita, koska niitä on vaikea havaita. Yhden fleece-takin pesusta voi huuhtoutua yli 1.5 grammaa mikromuovia pesuveden kanssa puhdistamoon. Tutkimukset ovat osoittaneet, että noin 80 % jätevesiin joutuvista muovipartikkeleista jatkaa matkaansa ja löytyy edelleen myös lietteestä. Toisin kuin Suomessa, joissakin maissa tätä lietettä käytetään pelloilla lannoitteena. Tuhansia tonneja mikromuovia joutuu tämän seurauksena peltoihimme vuosittain. Tarpeeksi kattavia tutkimuksia muovipartikkelien vaikutuksesta maaperään ei ole. Alustavat löydökset viittaavat muovien vaikuttavan maaperän eläimistöön. Lisäksi on merkkejä muovipartikkeleiden vaikutuksista satoon ja maaperän kasvupotentiaaliin. Muovipartikkelien lisäksi huolta aiheuttaa muovituotteissa ja painatuksessa käytettyjen kemikaalien joutuminen samaa reittiä maaperään ja pelloille. Maaperän rikkaudella on yhteys ruoan tuotantoon, mutta myös ruoastamme löytyviin ravinteisiin ja mikro-organismiehin. Näillä taas on suora yhteys terveyteemme ja hyvinvointiimme. Elävä maaperä sisältää bakteereita, sieniä, ja yksisoluisia, jotka ovat elintärkeitä ravinnekierrolle. Terve mikrobikanta mahdollistaa ravinteikkaiden kasvien kasvun. Mikromuovit voivat todennäköisesti heikentää maaperän mikrobikantaa ja huonontaa sadon laatua. Elävän ja terveen maaperän kautta ihmiset saavat tärkeitä vitamiineja ja mineraaleja, kuten rautaa, magnesiumia ja B-vitamiinia. Maaperän mineraalipitoisuuksien laskun takia tuotettu ruoka sisältää vähemmän näitä elintärkeitä aineita. Eli kaikissa tapauksissa edes terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio ei takaa riittävää mineraalien ja vitamiinien saantia, jos viljelyyn käytetty maaperä on köyhää. Olemme, mitä syömme. Siitä mitä pistämme maaperään, jossa ruokamme kasvaa tulisi kantaa huolta. Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentin jäsen sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU Suvi Silvala ja Jesse Ojala esittelivät Kotkassa huhtikuusta lähtien toiminutta hävikkiruokakaappia. Lahjoitettu ruoka merkitään vihkoon, jotta sen tuo­ reutta on helppo valvoa.
• 12 • 7 / 2018 To im itu ks ell ist a ain eis to a Israel pitää palestiinalaisia loputtomassa odottamisen limbossa. Näin valtio voi tunnustaa heidän oikeutensa ilman, että näitä oikeuksia tarvitsisi koskaan toteuttaa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA/VOIMA Odottamisen valtakunta E NSIMMÄISEN maailmansodan tuoksinassa uusiksi piirretyt rajat määrittävät todellisuutta Lähi-idässä edelleen. Tästä muistuttaa Tim Marshallin teos Maantieteen vangit, joka kertoo, kuinka britit ja ranskalaiset käytännössä jakoivat alueen keskenään. Vuonna 1916 brittiläinen diplomaatti Sir Mark Sykes piirsi vahakynällä poikkiviivan alueen kartan poikki ja teki salaisen sopimuksen ranskalaisen kollegansa François Georges-Picot’n kanssa. Britannia sai muun muassa Irakin ja Palestiinan, Ranska puolestaan Libanonin ja Syyrian. Salaisen Sykes-Picot-etupiirisopimuksen seurauksena alueen kartta valtioineen vastaa poikkeuksellisen huonosti perinteisiä kansojen ja uskontojen mukaan määräytyneitä jakoja. Siirtomaaisäntien piirtämien rajojen vakiintumista on odotettu jo yli sata vuotta, mutta merkit eivät viittaa siihen, että Sykesin ja Georges-Picot’n tapa määrittää Lähi-itä johtaisi mihinkään hyvään. Tämän eurooppalaisten saneleman jaon kärsijöitä ovat myös omaa maatansa odottavat palestiinalaiset. Vuonna 1917 britit julkaisivat Balfourin julistuksen, joka tuki ”kansallisen kodin” perustamista juutalaisille Palestiinan alueelle. ODOTTAVAN AIKA on tunnetusti pitkä, ja Lähi-itään tosiaan liittyy paljon odotuksia ja odottamista. Yhdet odottavat Jumalan lupaamaa maata ja toiset Messiaan toista tulemista. Myös oikeutta ja kotimaata odotetaan, ja välillä odotetaan lupaa korjata kuoppainen tie. Odotuttaminen voi olla myös alistavan politiikan väline, kuten Tampereen yliopiston tutkija Mikko Joronen esittää artikkelissaan Spaces of waiting. Joronen esittää tutkimuksessaan, että Israelin tapa hallita palestiinalaisia on tarkasteltavissa teatraalisena performanssina, jonka keskeisenä tavoitteena on ylläpitää palestiinalaisten epävarmaa asemaa. Tämä teatteri tunnustaa seremoniallisesti palestiinalaisten hallinnolliset, juridiset ja turvallisuuteen liittyvät oikeudet, mutta ei tosiasiallisesti tarjoa niitä palestiinalaisille, jotka ovat juuttuneet loputtomaan oikeuksiensa odotuksen kehään. PALESTIINALAISTEN ELÄMÄSTÄ on muodostunut odottamisen jatkumo, joka toteutuu sekä kansakunnan että yksilön tasolla. Samalla kun kansa odottaa omaa valtiota, näyttäytyy odottamisen kulttuuri arjessa esimerkiksi toistuvana jonottamisena Länsirannan tarkastuspisteillä. Tarkastuspisteillä ”palestiinalaisia työntekijöitä ajetaan karsinoihin kuin karjaa”, Joronen kuvailee. Viivästyttämiset ja odottamassa pitäminen muodostavat Jorosen mukaan yhtenäisen kolonialistisen rakenteen, jota voisi kutsua ”odottamisen tilaksi”. Sen avulla kontrolloidaan miehitettyä väestöä ja maa-alueita. Näin toimiva hallinto esittää näytelmää demokraattisesta valtiosta. ODOTTAMINEN NÄKYY palestiinalaisten elämässä myös siten, että monet maanviljelijät eivät saa kehittää omia viljelysmaitaan. Saattaa mennä vuosia ja vuosikymmeniä saada lupa, joka mahdollistaa omien maiden läpi viljelmille johtavan tien kunnostamisen. Odottamisen kulttuuri ei kuitenkaan koske kaikkia. On tapauksia, jossa palestiinalaisviljelijän vuosikymmeniä odottaman luvan myöntämisen jälkeen aloitetut kunnostustyöt lopetetaan pikaisesti läheisten siirtokuntien asukkaiden tekemien valitusten perusteella. Jorosen mukaan tämä prosessi toistuu uudestaan ja uudestaan: ”Palestiinalaiset omistavat maan, ja heillä on dokumentaatio omistusoikeuden tukena. He anovat rakennuslupia, odottavat merkittävän pitkiä aikoja. Kun he lopulta saavat rakennusluvat ja rakentavat tai korjaavat kaivon, määrätään kaivo tuhottavaksi.” Esimerkiksi EU:n tukemat rakennushankkeet eivät koskaan ole täysin EU:n rahoittamia, vaan maanviljelijän osuus investoinnista on 25 prosenttia. Tuhoamismääräyksissä ei siis ole kyse pelkästään kaivojen tuhoamisesta vaan myös maanviljelijöiden taloudellisen ahdingon lisäämisestä. Tuhoamismääräyksistä tehtyjen valitusten käsittelyajat ovat – odotetusti ja poikkeuksetta – hyvin pitkiä toisin kuin rakennustöistä tehtyjen valitusten käsittelyajat. Palestiinalaisten oikeuksia ei kielletä, mutta niiden ei myöskään anneta toteutua. Mikko Joronen: Spaces of waiting – Politics of precarious recognition in the occupied West Bank. SAGE Journals 2017. Tim Marshall: Maantieteen vangit, 335 s. Atena 2018. ISR AELILAINEN Netta Barzilai voitti vuoden 2018 Eurovision laulukilpailut, eli Euroviisut, toukokuun 12. päivänä. Kahta päivää myöhemmin Israelin armeija tappoi 62 aseetonta palestiinalaista mielenosoittajaa Gazassa. Uhrien joukossa oli kuusi lasta ja sadat haavoittuivat sotilaiden luodeista. Palestiinalaiset osoittivat mieltään Gazan 11 vuotta kestänyttä saartoa vastaan. Muun muassa Human Rights Watch kuvaili armeijan toimia ”laittomaksi ja harkituksi”. Samalla, kun Gazan saarto jatkuu ja palestiinalaiset odottavat asemansa paranemista, valmistellaan Israelissa vuoden 2019 Euroviisujen järjestelemistä. Maan hallitus on jo ilmoittanut että kyseessä on sille ”kansallinen projekti”. Lukuisille katsojille Euroviisut ovat suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien juhla – tämä suvaitsevaisuus ja nämä oikeudet eivät kuitenkaan ulotu Israelin miehittämillä ja hallitsemilla alueilla asuville palestiinalaisille. Monien mielestä on kaksinaismoralistista juhlia esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia samalla, kun valtio ei suo ihmisoikeuksia kaikille alamaisilleen. Tähän viitataan termillä pinkwashin, eli pinkkipesu. Kyseessä on ihmisoikeusloukkausten valkopesusta. Lukuisat taiteilijat ovat jo aikaisemmin kieltäytyneet esiintymästä Israelissa valtion tekemien ihmisoikeusloukkausten takia ja miehityspolitiikka on poikinut myös kansainvälisen akateemisen ja kulttuurisen boikotin. Nyt yli 200 taiteilijaa on kertonut boikotoivansa vuoden 2019 Euroviisuja. Suomesta päätöksestä boikotoida kilpailua ovat kertoneet muun muassa Manuela Bosco, Nora Dadu, Pirjo Honkasalo, Ria Kataja, Aki Kaurismäki, Tommi Korpela, Krista Koso­ nen, Kaija Kärkinen, Kyösti Laihi, Palefa­ ce, Kimmo Pohjonen, Elsa Saisio, Pekka Streng, Martti Suosalo ja Virpi Suutari. Euroviisut, pinkkipesu ja boikotti Artikkeli MYÖS OIKEUTTA JA KOTIMAATA ODOTETAAN, JA VÄLILLÄ ODOTETAAN LUPAA KORJATA KUOPPAINEN TIE.
• 7 / 2018 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a
• Taidelauantaina 1.9.2018 klo 11-17 Kariniemen Puisto, Pikku-Vesijärvi, Lahti Mukana yli 25 Luomuja Ekotahoa! Lahen Luomu ja Luonto Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi Painavaa puhetta työstä ja sen muutoksesta. Mieleenpainuvia kohtaamisia. Tiukkaa asiaa hyvinvointiyhteiskunnan murroksesta. Kiehtovia keskusteluja. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö Keskustelijoina mm. Owen Jones, Esko Valtaoja, Sirpa Pietikäinen, Pirjo Nuotio, Nina Lahtinen, Anu Partanen, Katri Saarikivi ja Roni Back. 6. 10. 2018 klo 9–16 Paasitorni, Paasivuorenkatu 5 A, Helsinki #tulevaisuustänään | tulevaisuustanaan.fi Tule kuulemaan kotimaisia ja kansainvälisiä näkökulmia työelämän polttaviin aiheisiin. Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton. F ILOSOFIAN opetuksessa monella lienee tapana korostaa, että idealismi tarkoittaa filosofiassa aivan muuta kuin arkikielessä. Tuo muistutus on toki paikallaan, mutta sen sijaan, että muistutetaan vain eroista, on hyvä etsiä myös eräitä yhteyksiä. Arkikielessä idealismi on uskoa johonkin aatteeseen tai esimerkiksi uskoa johonkin hyvään. Idealismi ei ole koskaan suosittua eikä muodikasta, ja yleensä siihen sanana liittyy vähättelevä sävy. Idealismi voi olla hyvää tarkoittavaa, ja parhaimmassa tapauksessa idealismi voi olla jollain tavalla komeaakin, mutta pääsääntöisesti se arkipäivän puheessa kuulostaa hiukan hassahtaneelta ajattelutavalta. Idealismi on tässä mielessä sinisilmäisyyttä ja hyväuskoisuutta, joka jossain vaiheessa karahtaa vaikeuksiin. Tämä arkipäivän idealismi on siis lähtökohtaisesti jollain tapaa epärealistista. FILOSOFISESSA kielenkäytössä koko kuvio näyttää erilaiselta. Idealismista puhutaan useimmiten ontologisena eli olemassaolon luonteeseen liittyvänä käsitteenä, mutta se on myös tietoteorian käsite. Idealismiksi kutsutaan käsitystä, jonka mukaan todellisuus on perusluonteeltaan henkistä eikä vain aineellista. Tietoteoriassa idealismi on käsitys, jonka mukaan tieto on olennaisesti oman mielemme luomus, eikä jotain, jonka mieli ottaa vastaan ulkomaailmasta. Kuitenkin arkikielen ja filosofian asetelmissa on yhtäläisyyksiä. Filosofiassakaan idealismi ei ole millään tapaa suosittua. Luonnontieteellinen maailmankuva hallitsee filosofian sisällä siitä huolimatta, että nimenomaan sen filosofiset perusteet ovat erinomaisen hatarat. Tiukka luonnontieteelliseksi kutsuttu maailmankuva perustuu vain uskomukseen siitä, että kaikki on materiaa ja että vain materia on olemassa. Tätä oppiahan ei voi todistaa mitenkään. Yhtäläistä on sekin, että myös filosofiassa idealismin vastakohtana esiintyy realismi, materialismin ohella. Sekään ei tosin ontologisessa terminologiassa tarkoita aivan samaa kuin arkikielessä. Realismi on joka tapauksessa vahva sana, se liittyy todellisuuteen ja tosiasioihin, ja siksi sillä on ilman muuta vetovoimaa. Realismia on helppo kannattaa, ja jos idealismi on sen vastakohta, idealismin täytyy olla jollain tapaa epärealistista, mikä taas on huono asia. Jos siis alamme pohtia ja kysellä, mitä on idealismi, olennainen asia on sen suhde realismiin. Tuo suhde näyttäisi tarjoavan perustaa kenties hämärältä tuntuvan idealismin selvittämiseksi. Ja kuitenkin väitän, että juuri tuo vahvasti sisäistetty vastakohta-asetelma johtaa täysin väärille jäljille. KUN FILOSOFIASSA puhutaan idealismista, sen arkkityyppisenä edustajana esiin nostetaan ainakin Platon TEURASTAMON HERKKUMARKKINAT LA 22.9. Työpajankatu 2, Helsinki info@teurastamo.com www.teurastamo.com Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Tofua inkiväärikastikkeessa AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä
• 7 / 2018 • 15 Idealismi on syvempää realismia Taidelauantaina 1.9.2018 klo 11-17 Kariniemen Puisto, Pikku-Vesijärvi, Lahti Mukana yli 25 Luomuja Ekotahoa! Lahen Luomu ja Luonto Essee F ILOSOFIAN opetuksessa monella lienee tapana korostaa, että idealismi tarkoittaa filosofiassa aivan muuta kuin arkikielessä. Tuo muistutus on toki paikallaan, mutta sen sijaan, että muistutetaan vain eroista, on hyvä etsiä myös eräitä yhteyksiä. Arkikielessä idealismi on uskoa johonkin aatteeseen tai esimerkiksi uskoa johonkin hyvään. Idealismi ei ole koskaan suosittua eikä muodikasta, ja yleensä siihen sanana liittyy vähättelevä sävy. Idealismi voi olla hyvää tarkoittavaa, ja parhaimmassa tapauksessa idealismi voi olla jollain tavalla komeaakin, mutta pääsääntöisesti se arkipäivän puheessa kuulostaa hiukan hassahtaneelta ajattelutavalta. Idealismi on tässä mielessä sinisilmäisyyttä ja hyväuskoisuutta, joka jossain vaiheessa karahtaa vaikeuksiin. Tämä arkipäivän idealismi on siis lähtökohtaisesti jollain tapaa epärealistista. FILOSOFISESSA kielenkäytössä koko kuvio näyttää erilaiselta. Idealismista puhutaan useimmiten ontologisena eli olemassaolon luonteeseen liittyvänä käsitteenä, mutta se on myös tietoteorian käsite. Idealismiksi kutsutaan käsitystä, jonka mukaan todellisuus on perusluonteeltaan henkistä eikä vain aineellista. Tietoteoriassa idealismi on käsitys, jonka mukaan tieto on olennaisesti oman mielemme luomus, eikä jotain, jonka mieli ottaa vastaan ulkomaailmasta. Kuitenkin arkikielen ja filosofian asetelmissa on yhtäläisyyksiä. Filosofiassakaan idealismi ei ole millään tapaa suosittua. Luonnontieteellinen maailmankuva hallitsee filosofian sisällä siitä huolimatta, että nimenomaan sen filosofiset perusteet ovat erinomaisen hatarat. Tiukka luonnontieteelliseksi kutsuttu maailmankuva perustuu vain uskomukseen siitä, että kaikki on materiaa ja että vain materia on olemassa. Tätä oppiahan ei voi todistaa mitenkään. Yhtäläistä on sekin, että myös filosofiassa idealismin vastakohtana esiintyy realismi, materialismin ohella. Sekään ei tosin ontologisessa terminologiassa tarkoita aivan samaa kuin arkikielessä. Realismi on joka tapauksessa vahva sana, se liittyy todellisuuteen ja tosiasioihin, ja siksi sillä on ilman muuta vetovoimaa. Realismia on helppo kannattaa, ja jos idealismi on sen vastakohta, idealismin täytyy olla jollain tapaa epärealistista, mikä taas on huono asia. Jos siis alamme pohtia ja kysellä, mitä on idealismi, olennainen asia on sen suhde realismiin. Tuo suhde näyttäisi tarjoavan perustaa kenties hämärältä tuntuvan idealismin selvittämiseksi. Ja kuitenkin väitän, että juuri tuo vahvasti sisäistetty vastakohta-asetelma johtaa täysin väärille jäljille. KUN FILOSOFIASSA puhutaan idealismista, sen arkkityyppisenä edustajana esiin nostetaan ainakin Platon (427–347 eKr.). Niin oiva henkilö kuin Platon tässä yhteydessä onkin, hänen kuuluisa ideaoppinsa saatetaan jopa oppikirjoissa tai ammattifilosofien esityksissä esittää jotakuinkin harhaanjohtavasti niin, että se näyttää väistämättä hieman koomiselta. Opetetaan, että Platonilla oli hevosen idea ja että kaikki olemassa olevat hevoset sitten heijastelevat tuota jossain kummallisessa ideoiden todellisuudessa olevaa ikuista ideaa. Pöydän tai hevosen ideat eivät kuitenkaan ole tässä vähääkään olennaisia. Olennaisia, tärkeitä ja perustavanlaatuisia ideoita Platonilla olivat pikemminkin hyvän tai kauniin ideat. Hyvän tai kauniin tapaisia kovia tosiasioita tarkastelemalla voimme myös oivaltaa, mitä idea varsinaisesti tarkoittaa. Oppikirjojen standardikäsitys on oikeassa siinä, että Platonille juuri ideat olivat tosi olevaa, varsinaista olevaa. Mutta millaisia asioita ovat hyvä ja kaunis? Ne eivät ole vain joitain ulkopuolellamme olevia möhkäleitä, kuten pöytä, vaan ne ovat asioita, joiden lausuminen sisältää samalla päämäärän, pyrkimyksen. Hyvä tai kaunis eivät ole ensi sijassa jotain, joka määritellään objektiivisesti, vaan ne ovat pikemmin suunta. OPPIKIRJOISSA on myös tapana sanoa, että hyvyys, kauneus ja totuus olivat antiikin arvoja tai Platonin arvoja. Mutta jos puhumme hyvyydestä tai kauneudesta arvoina, ajattelun taustalla leijuu arvojen ja tosiseikkojen erottelu, joka on ollut modernin ajattelumme kulmakiviä. Erottelu ei tässä tapauksessa kuitenkaan toimi. Platonille hyvyys tai kauneus eivät tietenkään voineet olla arvoja, siis tosiseikkojen vastakohtia, koska nehän juuri olivat se varsinainen todellisuus. Platonin hengessä käytänkin omassa tuotannossani hyvyydestä, kauneudesta ja totuudesta nimitystä kovat tosiasiat, koska ne ylittävät tuon arvojen ja tosiseikkojen kahtiajaon ja ovat molempia yhtä aikaa. On tärkeä huomata, että hyvyys ja kauneus eivät ole mitään abstrakteja ihanteita, jotka eivät koskaan toteudu, vaan ne nimenomaan ovat totta joka hetki. Viittaaminen maailman pahuuteen ei auta kumoamaan hyvyyden todellisuutta, sillä jos meillä ei olisi hyvän ideaa, miten edes voisimme hahmottaa tämän maailman pahana ja nähdä, että maailmassa vallitsevat asiat ovatkin huonosti ja väärin? VÄITÄN SIIS, että idealismi on syvintä realismia ja että se menee syvemmälle kuin sellainen niin sanottu realismi, joka räpiköi vain pinnalla, näkemättä suuntaa, mihin mennä, ja tarkoitusta, miksi sinne ollaan menossa. Tässä kohden arkikieli auttaa eteenpäin. Kun kysymme, mistä jossain asiassa varsinaisesti on kysymys, kysymme sen mainitun asian olemusta tai ideaa. Ja idea ei ole vain jokin staattinen olotila vaan samalla tavoite. Sekä arkikielessä että tieteessä puhumme myös ideaalisesta, idealisoinnista tai vaikkapa ideaalityypistä. Tällöin idea liittyy nimenomaan päämäärään, tavoitteeseen, mutta myös ihanteeseen. Mutta idealismia ei tule ymmärtää siinä arkipäivän merkityksessä, että asetamme jonkin kauniin, ylevän, tiukasti muotoillun suuren päämäärän ja sitten koetamme pitää siitä kiinni, vaikka se ei käytännössä oikein tuntuisi toteutuvan. Idealismi ei todellakaan ole vain ihannetta vaan päinvastoin sitä, että tajuamme, mistä on kysymys. Tajuamme idean. Jos taas idea puuttuu, toimintamme on helposti pelkkää sähläämistä ja satunnaista reagointia siihen, mitä eteen tulee. Idean tavoittaminen sen sijaan selkiyttää asiat. Siksi voidaankin sanoa: idealismi on käytännön viisautta. Kirjoittaja on filosofi ja Kriittisen Korkea­ koulun toiminnanjohtaja. Tuotannossaan hän etsii aiheensa ihmisyyden ja todellisuuden perusaiheista. MUTTA MILLAISIA ASIOITA OVAT HYVÄ JA KAUNIS? NE EIVÄT OLE VAIN JOITAIN ULKOPUOLELLAMME OLEVIA MÖHKÄLEITÄ, KUTEN PÖYTÄ, VAAN NE OVAT ASIOITA, JOIDEN LAUSUMINEN SISÄLTÄÄ SAMALLA PÄÄMÄÄRÄN. Hyvyys, kauneus ja totuus eivät ole arvoja. Ne ovat kovia tosiasioita. TEKSTI EERO OJANEN KUVA NINNI KAIRISALO TEURASTAMON HERKKUMARKKINAT LA 22.9. Työpajankatu 2, Helsinki info@teurastamo.com www.teurastamo.com Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Tofua inkiväärikastikkeessa AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä
• PAINETTU SANA ? TILAA KIRJAT SIVUILTAMME: WWW.INTOKUSTANNUS.FI Risto Isomäki VIIDEN MEREN KANSA Risto Isomäki johdattaa romaanissaan lukian suomalaisuuden äärelle, aikaan ennen suota, kuokkaa ja Jussia. Matti Mörttinen & Lauri Nurmi SAULI NIINISTÖ – MÄNTYNIEMEN HERRA Suomi tulisi nykyoloissa toimeen ilman presidenttiä, mutta suomalaiset eivät halua tulla toimeen ilman Mäntyniemen herraansa. Kiinnostava katsaus suomalaiseen politiikkaan. 24 90 29 90 intokustannus.fi PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT 20 % ALENNUKSEN KAIKISTA KIRJOISTAMME. Markus Leikola SAKEAN VEREN VUOSI Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen PROPAGANDAN HISTORIA Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.) SANKARITARINOITA TYTÖILLE (JA KAIKILLE MUILLE) 26 90 Arne Dahl SYDÄNMAA 19 90 29 90 LÖYDÄT NÄMÄ JA MONET MUUT TUOREET TEOKSET NETTIKAUPASTAMME. 26 90 Tatu ja Patu, taiteilijat ja ihailijat, TERVETULOA ROSEBUDILLE! Lastenkirjallisuuden supertähdet Aino Havukainen ja Sami Toivonen signeeraavat Tatuja ja Patuja Rosebud Mini -kaupassa lauantaina 8.9. kello 14. Rosebud Mini on Helsingin ytimessä, Citycenterissä, Asematunnelissa. 29€ 24€ 14€ 25€ 12€ 28,50€ 12€ 12€ 12€
• PAINETTU SANA ? TILAA KIRJAT SIVUILTAMME: WWW.INTOKUSTANNUS.FI Risto Isomäki VIIDEN MEREN KANSA Risto Isomäki johdattaa romaanissaan lukian suomalaisuuden äärelle, aikaan ennen suota, kuokkaa ja Jussia. Matti Mörttinen & Lauri Nurmi SAULI NIINISTÖ – MÄNTYNIEMEN HERRA Suomi tulisi nykyoloissa toimeen ilman presidenttiä, mutta suomalaiset eivät halua tulla toimeen ilman Mäntyniemen herraansa. Kiinnostava katsaus suomalaiseen politiikkaan. 24 90 29 90 intokustannus.fi PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT 20 % ALENNUKSEN KAIKISTA KIRJOISTAMME. Markus Leikola SAKEAN VEREN VUOSI Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen PROPAGANDAN HISTORIA Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.) SANKARITARINOITA TYTÖILLE (JA KAIKILLE MUILLE) 26 90 Arne Dahl SYDÄNMAA 19 90 29 90 LÖYDÄT NÄMÄ JA MONET MUUT TUOREET TEOKSET NETTIKAUPASTAMME. 26 90 Tatu ja Patu, taiteilijat ja ihailijat, TERVETULOA ROSEBUDILLE! Lastenkirjallisuuden supertähdet Aino Havukainen ja Sami Toivonen signeeraavat Tatuja ja Patuja Rosebud Mini -kaupassa lauantaina 8.9. kello 14. Rosebud Mini on Helsingin ytimessä, Citycenterissä, Asematunnelissa. 29€ 24€ 14€ 25€ 12€ 28,50€ 12€ 12€ 12€
• 18 • 7 / 2018 TEKSTI KAISU TERVONEN KUVAT VELDA PARKKINEN Rakenteet palamaan Malmö ei ole enää liekeissä. Sarjakuvataiteilija Liv Strömquist sen sijaan on. K AKSI AUTOA on poltettu naapurikorttelissa vain kolme päivää ennen haastattelua. Erinäiset näennäisuutislähteet ovat jo jonkin aikaa kutsuneet Malmöä ”Euroopan raiskauspääkaupungiksi”, jossa on ”no-go-alueita”. Yksi noista median mainitsemista alueis ta sijaitsee vain muutamien kortteleiden päässä. Täällä me istumme, sarjakuvataiteilija Liv Strömquistin asuintalon vehreällä sisäpihalla. Naa pu rustossa on irakilaista kulttuuri keskusta, huumeriippuvaisten asemaa ja afga nistanilaisravintolaa. Siellä on teat teriryhmien työtilaa ja kuntosalia. Strömquistin kaksi vanhinta lasta käyvät paikallista koulua, jonka lapsista 85 prosenttia on hänen mukaansa maahanmuuttajataustaisia. Strömquist itse on feministi, joka kritisoi teoksissaan railakkaasti patriarkaatin ja kapitalismin valtaa. Tämäkö on se Ruotsi, josta äärioikeistolaiset varoittavat? ”Ruotsissa asuvana ihmisenä se on minusta ratkiriemukasta, täysin outoa. Meistä on tullut meemi”, Strömquist sanoo. SE RUOTSI , jossa Liv Strömquist kasvoi, oli hyvin erilainen. Hänen koulunsa oli pieni ja sen oppilaat hyvin samanlaisista taustoista, etenkin hänen omien lastensa kouluun verrattuna. ”Vanhempani olivat osa vuoden -68 liikehdintää. He kävivät Intiassa ja yrittivät kasvattaa omat vihanneksensa – asuimme maaseudulla ja olimme kasvissyöjiä. He olivat varhaisia hipsterielämäntyylin omak sujia”, Strömquist kertoo. Perheessä oli neljä lasta, mutta ei televisiota. ”Isäni oli taiteilija, ja vanhemmillani oli ajatus, että meidän pitäisi olla luovia. Äitini oli kirjastonhoitaja, ja hän toi aina kotiin paljon kirjoja.” Strömquist ei kokenut varsinaista taiteellista tai poliittista heräämistä, sillä molemmat teemat ovat aina olleet läsnä hänen elämässään. Feministisen heräämisen Strömquist muistaa sitäkin vahvemmin. ”Isosiskoni opiskeli Tukholmassa, ja olin käymässä hänen luonaan 17-vuotiaana. Menimme sattumalta erääseen vaihtoehtokahvilaan – olimme kiinnostuneita punkista – ja siellä oli feministinen työpaja. Se oli elämän mullistava kokemus. Palasin kotiin ja katsoin kaikkea aivan toisin silmin.” ”OIKEISTOPOPULISMIA, TOTAALISTA PROPAGANDAA ON HYVIN PALJON, JA SE LEVIÄÄ PITKIN SOSIAALISTA MEDIAA. OSA IHMISISTÄ SAA SIELTÄ KAIKEN TIETONSA, HEITÄ AIVOPESTÄÄN.” • Syntynyt 1978. • Opiskellut Malmön yliopistossa yhteiskuntaoppia. Sai vuonna 2016 saman yliopiston kunniatohtorin arvon. • Julkaissut kuusi sarjakuva-albumia, joista on suomennettu kolme: Kielletty hedelmä (Sammakko 2016), Prinssi Charlesin tunne (Sammakko 2017), Nousu ja tuho (Sammakko 2017). Hänen sarjakuviaan on niitä ennen julkaistu suomeksi Johanna Rojolan toimittamassa antologiassa Suffragettien city (Schildts 2011). • Tänä syksynä Ruotsissa julkaistaan uusiksi albumi Einsteins fru. Teos julkaistaan nimellä Einsteins nya fru – samlade serier av Liv Strömquist, sillä alkuperäiseen albumiin on yhdistetty sarjoja albumista Ja till Liv. Teos julkaistaan keväällä suomeksi. • Strömquist valmistelee parhaillaan uutta teosta, joka julkaistaan syksyllä 2019. Liv Strömquist
• 7 / 2018 • 19
• 20 • 7 / 2018 Hänen lukiossaan feminismi ei ollut kovassa huudossa. Strömquist kertoo olleensa pienen koulunsa ainoa feministi, opettajat mukaan lukien. Kun hän alkoi vuonna 2005 julkaista feministisiä sarjakuvia, tilanne oli tavallaan sama. Feminismi ei ollut muodissa. Strömquistin mukaan meneillään oli takaisku feminismiä vastaan. VUONNA 2018 tilanne on feminististen sarjakuvien kohdalla taas hyvin erilainen. Feministisiä zinejä syntyy koko ajan ja albumeja julkaistaan, eivätkä albumeiden tekijät arastele feministin titteliä. Ruotsalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin meneillään jonkinasteinen vastaisku liberaalia politiikkaa kohtaan. Kun Ruotsista puhuttiin ennen ”humanitaarisenä supervaltana” ja täkäläistenkin vasemmistolaisten esikuvana, nyt maahan viittaavat yhtä usein oikeistolaiset tahot. Yhdysvaltalainen Fox News -uutiskanava esitti viime vuoden helmikuussa todellisuutta vääristelevän raportin, jonka näh tyään Donald Trump varoitti maahanmuuton seurauksista: ”Katsokaa, mitä tapahtui Ruotsissa. Kuka olisi uskonut?” Ruotsalaiset itse eivät tienneet, mihin Trump huutelullaan viittasi. Kun 13. elokuuta autoja poltettiin ympäri Ruotsia, Ilta-Sanomat kysyi pian kansiotsikossaan: ”Mikä Ruotsia vaivaa?” Äärioikeistopuolue ruotsidemokraatit tarjoaa vastaukseksi maahanmuuttoa ja rikollisuutta. Ruotsin kolmanneksi, tai ehkä jo toiseksi suurin puolue on vahvoilla syyskuun 9. päivän parlamenttivaaleissa, vaikka muut puolueet ovat sanoneet kieltäytyvänsä yhteistyöstä heidän kanssaan. Hurjimpien ennusteiden mukaan kuitenkin jopa sosiaalidemokraattien vuodesta 1917 pitämä ykköspaikka on vaarassa. Yle uutisoi 18. elokuuta ruotsi demokraattien tuottamasta YouTube-dokumentista Ett folk, ett parti, joka rinnastaa sosiaalidemokraatit ja natsit. Asiavirheitä sisältävää dokumenttia on katsottu jo yli puoli miljoonaa kertaa. ”Vaihtoehtomedia – tai miksi sitä haluaakaan kutsua – on iso ongelma Ruotsissa. Se on yhtä iso toimija kuin koulutetut journalistit ja heidän edustamansa media. Oikeistopopulismia, totaalista propagandaa on hyvin paljon, ja se leviää pitkin sosiaalista mediaa. Osa ihmisistä saa sieltä kaiken tietonsa, heitä aivopestään”, Strömquist sanoo. Hän kertoo edellispäivänä näkemästään videoklipistä. Alt right -nettikanavalta löytynyt pätkä kutsui Ruotsin tilannetta sisällissodaksi. ”Ajattelin, että ’teillä ei ole vitun hajuakaan siitä, mitä sisällissota on’.” VALEMEDIA on uusi ilmiö, mutta muuten historia tuntuu toistavan itseään. Helmikuussa 40 vuotta täyttäneen Strömquistin nuoruudessa 1990-luvulla Ruotsissa perustettiin oikeistopopulistinen puolue uusi demokratia ja oltiin huolissaan uusnatseista. Strömquistillä on kuitenkin yksi suuri huoli ylitse muiden. Siitä ei keskusteltu 90-luvulla, eikä se nytkään kiireellisyydestään huolimatta tunnu yltävän vaaliteemaksi. ”Ilmastonmuutos on asia, joka minua huolestuttaa toden teolla. Se varjostaa kaikkea muuta. Nykyisten poliittisten puolueiden erot ovat hyvin pieniä, kun miettii, miten massiivisia muutoksia meidän pitäisi tehdä selvitäksemme lajina.” Strömquist ei näekään mieltä keskustelussa siitä, mikä lentoveron pitäisi olla. ”Haluaisin nähdä suurkeskustelun ja komitean, joka pohtisi täysin vaihtoehtoista tulevaisuutta. Sellaista, joka pohjaisi erilaiselle elämiselle.” Hänen mukaansa poliitikoiden maailmankuva on utopia. Jatkuva kasvu ja kulutus ovat fantasiakuvia, joilla ei ole mitään pohjaa todellisuudessa. ”Uskon, että tarvitsemme jonkinlaisen ison kansanliikkeen. Muutos ei tule poliitikoista. He haluavat vain tulla valituiksi uudelleen.” LIV STRÖMQUIST on enemmän kuin vähän kallellaan vasemmalle, mutta hän ei ole kiinnostunut poliittisesta vallasta. Häntä ei ole pyydetty ehdokkaaksi, eikä hän sellaiseksi omien sanojensa mukaan lähtisikään. Strömquist on aina kritisoinut valtaa, kirjoitti hän sitten sukuelin vulvasta (Kielletty hedelmä), parisuhteista (Prinssi Charlesin tunne) tai kapitalismista (Nousu & Tuho). Hänen suosionsa on kuitenkin myös tuonut hänelle eräänlaista kulttuurista valtaa. Hänen albumeidensa pohjalta on tehty näytelmä Liv Strömquist tänker på dig!, joka on ollut hitti Dramatenissa, Tukholman kuninkaallisessa draamateatterissa. Hänen menstruaatiosarjakuviaan esiteltiin Tukholman metrossa, ja hänellä oli televisiossa yhteinen kulttuurimatkailuohjelma Ruotsin Akatemian jäsenen Horace Engdahlin kanssa. ”Totta kai olen nykyään eri asemassa”, Strömquist myöntää ja jatkaa naureskellen: ”Itse asiassa kirjoitin Prinssi Charlesin tunne -teokseen itseluottamusta uhkuvasta miehestä, joka sanoo ohjaavansa teoksen Dramateniin. Nyt samaa sarjakuvaa esitetään siellä näytelmänä. Minusta on siis tulossa oman satiirini kohde.” Strömquist sanoo yrittävänsä aktiivisesti välttää olemista valtavirrassa. Esimerkiksi hän antaa yhdessä Caroline Ringskog Ferrada-Nolin kanssa tekemänsä podcastin En varg söker sin pod, jossa he käyvät pitkiä keskusteluja. Joka tapauksessa ruotsalaislehdet nostavat hänet silloin tällöin vaikutusvaltaisimpien kulttuuripersoonien listoille. Kaksi vuotta sitten sanomalehti Expressen rankkasi hänet sijalle 20. Kolme vuotta sitten Fokus-lehti nosti hänet sijalle 18. ”Meidän kulttuurialalla työskentelevien ääntä kuullaan varmasti enemmän kuin toisten. Mutta minun näkemykseni mukaan yhteiskunnan todellinen valta ei ole journalistien tai taiteilijoiden käsissä. Se todellinen valta on paljon vaikeampi nähdä.” NOUSU & TUHO -albumissa on kappale nimeltä ”Oikeamieliset”. Siinä vallan kriitikko kohdistaa katseensa vasemmistoon ja kertoo, ”miksi vasemmistolla menee niin hiton huonosti”. Hän vertaa virnuillen vasemmiston toverikyttäämistä Stasiin – ja ruotsidemokraatteja Jeesukseen. Hän piikittelee vasemmistoa moralismista ja keskittymisestä pieniin kysymyksiin tai elämäntapaansa samalla, kun luokkaerot ovat jatkaneet kasvuaan. Strömquist sai sarjakuvastaan kritiikkiä. Oli niitäkin, jotka uskoivat hänen tölvivän niin kutsuttua identiteettipolitiikkaa tai antirasisteja. Strömquist haluaa kuitenkin peräänkuuluttaa yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, etenkin niiden voimien edessä, jotka haluavat jakaa ihmisiä ja pelotella näitä. Samalla hän ei halua hymistä omiensa edessä. ”HALUAISIN NÄHDÄ SUURKESKUSTELUN JA KOMITEAN, JOKA POHTISI TÄYSIN VAIHTOEHTOISTA TULEVAISUUTTA. SELLAISTA, JOKA POHJAISI ERILAISELLE ELÄMISELLE.” Liv Strömquist kotikulmillaan Malmössa. Ote Liv Strömquistin sarjakuva­albumista Nousu & tuho (Sammakko 2017).
• 7 / 2018 • 21 La 15.9. klo 13.00 MAIJA MEHILÄINEN JA HUNAJAKISAT La 15.9. klo 15.00 RANNALLA La 15.9. klo 17.15 BLACKKKLANSMAN Ke 19.9. klo 18.30 A MOMENT IN THE REEDS LIPUT La 1.9. klo 13.00 ja la 15.9. klo 13.00 6 € + toim.maksu Lippupiste, 6 € ovelta, la 1.9. klo 15.00 8 € + toim. maksu Lippupiste, 8 € ovelta. Muut näytökset 7 € + toim.maksu Lippupiste, 7 € ovelta. kannukino La 1.9. klo 13.00 PULUBOIN JA PONIN LEFFA La 1.9. klo 15.00 ILOSIA AIKOJA, MIELENSÄPAHOITTAJA Ke 5.9. klo 18.30 MARIA BY CALLAS Ke 12.9. klo 18.30 MITÄ MEISTÄ PUHUTAAN kannuklubit Pe 28.9. klo 19.00 GETTOMASA Pe 19.10. klo 19.00 GASELLIT Pe 9.11. klo 19.00 TIPPA, BIZI Pe 30.11. klo 19.00 GRACIAS, KINGFISH, DJANGOMAYN LIPUT Tilaisuudet ovat ikärajattomia. Liput alkaen 12 € + toimitusmaksu Lippupiste, 12 € tuntia ennen ovelta. Yhteystiedot: Kannusillankatu 4, Espoon keskus p. 043 8259 307 (esitysten yhteydessä) kannusali@espoo.fi www.kannukino.fi www.kannusali.fi RANNALLA La 15.9. klo 15.00 KANNUSSA TAPAHTUU! hän ei ole kiinnostunut poliittisesta vallasta. Häntä ei ole pyydetty ehdokkaaksi, eikä hän sellaiseksi omien sanojensa mukaan lähtisikään. Strömquist on aina kritisoinut valtaa, kirjoitti hän sitten sukuelin vulvasta (Kielletty hedelmä), parisuhteista (Prinssi Charlesin tunne) tai kapitalismista (Nousu & Tuho). Hänen suosionsa on kuitenkin myös tuonut hänelle eräänlaista kulttuurista valtaa. Hänen albumeidensa pohjalta on tehty näytelmä Liv Strömquist tänker på dig!, joka on ollut hitti Dramatenissa, Tukholman kuninkaallisessa draamateatterissa. Hänen menstruaatiosarjakuviaan esiteltiin Tukholman metrossa, ja hänellä oli televisiossa yhteinen kulttuurimatkailuohjelma Ruotsin Akatemian jäsenen Horace Engdahlin kanssa. ”Totta kai olen nykyään eri asemassa”, Strömquist myöntää ja jatkaa naureskellen: ”Itse asiassa kirjoitin Prinssi Charlesin tunne -teokseen itseluottamusta uhkuvasta miehestä, joka sanoo ohjaavansa teoksen Dramateniin. Nyt samaa sarjakuvaa esitetään siellä näytelmänä. Minusta on siis tulossa oman satiirini kohde.” Strömquist sanoo yrittävänsä aktiivisesti välttää olemista valtavirrassa. Esimerkiksi hän antaa yhdessä Caroline Ringskog Ferrada-Nolin kanssa tekemänsä podcastin En varg söker sin pod, jossa he käyvät pitkiä keskusteluja. Joka tapauksessa ruotsalaislehdet nostavat hänet silloin tällöin vaikutusvaltaisimpien kulttuuripersoonien listoille. Kaksi vuotta sitten sanomalehti Expressen rankkasi hänet sijalle 20. Kolme vuotta sitten Fokus-lehti nosti hänet sijalle 18. ”Meidän kulttuurialalla työskentelevien ääntä kuullaan varmasti enemmän kuin toisten. Mutta minun näkemykseni mukaan yhteiskunnan todellinen valta ei ole journalistien tai taiteilijoiden käsissä. Se todellinen valta on paljon vaikeampi nähdä.” NOUSU & TUHO -albumissa on kappale nimeltä ”Oikeamieliset”. Siinä vallan kriitikko kohdistaa katseensa vasemmistoon ja kertoo, ”miksi vasemmistolla menee niin hiton huonosti”. Hän vertaa virnuillen vasemmiston toverikyttäämistä Stasiin – ja ruotsidemokraatteja Jeesukseen. Hän piikittelee vasemmistoa moralismista ja keskittymisestä pieniin kysymyksiin tai elämäntapaansa samalla, kun luokkaerot ovat jatkaneet kasvuaan. Strömquist sai sarjakuvastaan kritiikkiä. Oli niitäkin, jotka uskoivat hänen tölvivän niin kutsuttua identiteettipolitiikkaa tai antirasisteja. Strömquist haluaa kuitenkin peräänkuuluttaa yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, etenkin niiden voimien edessä, jotka haluavat jakaa ihmisiä ja pelotella näitä. Samalla hän ei halua hymistä omiensa edessä. STRÖMQUIST PIIKITTELEE VASEMMISTOA MORALISMISTA JA KESKITTYMISESTÄ PIENIIN KYSYMYKSIIN TAI ELÄMÄNTAPAANSA SAMALLA, KUN LUOKKAEROT OVAT JATKANEET KASVUAAN. ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS ”Minusta ei ole kiinnostavaa sarjakuvataiteilijana olla puoluejäsen, joku, joka puhuu ideoista vain omalle ryhmälleen. Haluan nähdä asiat, jotka ovat pielessä millä tahansa puolella. Se on mielestäni todella tärkeää”, Strömquist toteaa. SAMASSA NOUSU & TUHO -albumissa on ruutu, jossa Strömquistin näköinen hahmo esittelee itsensä: ”Hei! Nimeni on Liv Strömquist ja kuulun valkoiseen keskiluokkaan.” Kirjallisuuden ja sarjakuvataiteen parissa hän edustaa valkoisena ja keskiluokkaisena ihmisenä massiivista enemmistöä. Asuinalueellaan ei välttämättä. Lähikorttelit eivät ole niitä, jotka ovat huolestuttavissa määrin jengiväkivallan kohteena – sellaisiakin Ruotsissa oikeasti on. Silti lähikorttelitkin ovat kiinnostaneet ulkomaita myöten. ”Fox News kävi tekemässä uutisen alueesta, jolla asun. Eikä se ollut totuudenmukainen, ei lähelläkään totuutta”, Strömquist kertoo. Kaksi palanutta autoa on jo korjattu kaduilta, kun etsimme sopivaa kuvauspaikkaa haastattelun jälkeen. Pari paikallista ohikulkijaa näkee kameramme ja huutaa nauraen peräämme: ”Oletteko tekemässä jotain reportaasia?” Liv Strömquist kotikulmillaan Malmössa.
• Helsingin Sarjakuvafestivaalit BELZEBUBS KOLMIOSAINEN NÄYTTELY 13.8.-30.9. KALLION KIRJASTO SARJAKUVAHUONE, VIIDES LINJA 11 31.8.-29.9. GALLERIA SARJAKUVAKESKUS PORTHANINKATU 9 1.-2.9. HELSINGIN SARJAKUVAFESTIVAALIT KATTILAHALLI, SÖRNÄISTEN RANTATIE 22 1.–2.9.2018 SUVILAHTI NÄYTTELYT | EXHIBITIONS 2018 BIANCA BAGNARELLI X ANNA DEFLORIAN 17.8.-8.9.2018 STOA. GALLERIA TURUNLINNANTIE 1. ITÄKESKUS PATRICK WIRBELEIT & UWE HEIDSCHÖTTER– LOOTA 4.8.-2.9. ANNANTALO ANNANKATU 30 KARSTEIN VOLLE: COMICS POLITICS – PICTURES FROM AN EAST HELSINKI NORWEGIAN 17.8.-8.9.2018 STOA, PARVIGALLERIA TURUNLINNANTIE 1 UUTTA VENÄLÄISTÄ SARJAKUVAA – ILJA OBUHOV, OLGA POSUH & ANNA VOLOVIK 1.-2.9. KATTILAHALLI SÖRNÄISTEN RANTATIE 22 KUTI KUŠ! SPOTLIGHT ZANE ZLEMEŠA 1.-2.9. ZINE FEST, TIIVISTÄMÖ KAASUTEHTAANKATU 1 TOMMI MUSTURI – FUTURE 21.8.-30.9. RAVINTOLA SÖRKAN RUUSU PÄÄSKYLÄNRINNE 3 KARRI LAITINEN: HUIJAUS 4.8.-2.9. ANNANTALO ANNANKATU 30 PETTERI KANTOLA– AJAN JA HÄMÄRÄN KUVIA 31.8-30.9. BOKVILLAN HÄMEENTIE 125 LISÄÄ OHJELMISTOSTA: WWW. SARJAKUVAFESTIVAALIT.FI 2 1 . 9 . – 2 8 . 1 1 . 2 1 8 F R E D R I K I N K AT U 1 8 , 1 2 H E L S I N K I W W W. T E AT T E R I TA KO M O. F I L I P U T 2 8 / 1 4 E U R O A . L I P U T T I K E T I S TÄ W W W. T I K E T T I . F I A L E N TIL AA NY T Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.? , spostilla tilaukset@voima.? tai puhelimitse 044 238 5109. NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI 25€
• Helsingin Sarjakuvafestivaalit BELZEBUBS KOLMIOSAINEN NÄYTTELY 13.8.-30.9. KALLION KIRJASTO SARJAKUVAHUONE, VIIDES LINJA 11 31.8.-29.9. GALLERIA SARJAKUVAKESKUS PORTHANINKATU 9 1.-2.9. HELSINGIN SARJAKUVAFESTIVAALIT KATTILAHALLI, SÖRNÄISTEN RANTATIE 22 1.–2.9.2018 SUVILAHTI NÄYTTELYT | EXHIBITIONS 2018 BIANCA BAGNARELLI X ANNA DEFLORIAN 17.8.-8.9.2018 STOA. GALLERIA TURUNLINNANTIE 1. ITÄKESKUS PATRICK WIRBELEIT & UWE HEIDSCHÖTTER– LOOTA 4.8.-2.9. ANNANTALO ANNANKATU 30 KARSTEIN VOLLE: COMICS POLITICS – PICTURES FROM AN EAST HELSINKI NORWEGIAN 17.8.-8.9.2018 STOA, PARVIGALLERIA TURUNLINNANTIE 1 UUTTA VENÄLÄISTÄ SARJAKUVAA – ILJA OBUHOV, OLGA POSUH & ANNA VOLOVIK 1.-2.9. KATTILAHALLI SÖRNÄISTEN RANTATIE 22 KUTI KUŠ! SPOTLIGHT ZANE ZLEMEŠA 1.-2.9. ZINE FEST, TIIVISTÄMÖ KAASUTEHTAANKATU 1 TOMMI MUSTURI – FUTURE 21.8.-30.9. RAVINTOLA SÖRKAN RUUSU PÄÄSKYLÄNRINNE 3 KARRI LAITINEN: HUIJAUS 4.8.-2.9. ANNANTALO ANNANKATU 30 PETTERI KANTOLA– AJAN JA HÄMÄRÄN KUVIA 31.8-30.9. BOKVILLAN HÄMEENTIE 125 LISÄÄ OHJELMISTOSTA: WWW. SARJAKUVAFESTIVAALIT.FI 2 1 . 9 . – 2 8 . 1 1 . 2 1 8 F R E D R I K I N K AT U 1 8 , 1 2 H E L S I N K I W W W. T E AT T E R I TA KO M O. F I L I P U T 2 8 / 1 4 E U R O A . L I P U T T I K E T I S TÄ W W W. T I K E T T I . F I A L E N TIL AA NY T Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.? , spostilla tilaukset@voima.? tai puhelimitse 044 238 5109. NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI 25€
• 24 • 7 / 2018 ”H ERÄSIN yöllä puheluun yhteisömme jäseneltä. Israelin sotilasjoukot olivat tulossa alueelle”, kertoo Abu Yaseen. Yaseen on Jordanin laakson pohjoisen kylän Khirbet’ Atufin pormestari. ”Sotilaat olivat sulkeneet koko alueen ja alkaneet tuhota katuja, vesi putkia ja maanviljelysmaita. Saimme varmuuden tuhojen laajuudesta vasta aamulla.” Pormestari Abu Yaseenin mukaan seitsemän armeijan maastoautoa ja neljä sotilasjoukkojen D9 Caterpillar -raivaustraktoria tuhosivat 1 500 metriä vesiputkea ja kaksi kilometriä katua. Raivaustraktori on yleinen työkalu palestiinalaisten kylien, kotien, maanviljelysmaiden ja vesiputkien tuhoamiseen. ”Khirbet’ Atufin kylä on riippuvainen vedestä, koska kaikki kylän asukkaat ovat maanviljelijöitä. Yli 150 ihmistä, miestä ja naista, ruokkivat perheensä tämän työn avulla. Vesiputkien tuhoaminen tulee vaikuttamaan yli hehtaariin maanviljelysaluetta ja tuhansiin lampaisiin ja lehmiin, jotka tarvitsevat tätä vettä”, kertoo Yaseen. Paikallislähteiden mukaan tapaus on jo toinen kerta reilun vuoden aikana, kun Israelin sotilasjoukot ovat tuhonneet ja takavarikoineet alueen putkia, maata ja katuja. ”Meillä on omistuspaperit maalle ja jopa Israelin siviiliasiainhallinto on varmistanut maanomistuksen”, kertoo Al Beqa’a Modern -yhtiön toimitusjohtaja Ahmad Deab. Yhtiö omistaa tuhotun alueen maat. ”Pelkästään uudet vesiputket tulevat maksamaan 24 000 euroa, puhumattakaan työvoimakustannuksista.” KHIRBET’ ATUF -kylän tilanne muistuttaa paljon muiden yhteisöjen tilannetta Jordanin laaksossa. Toimeentulo perustuu maanviljelykseen ja paimentolaisuuteen, joten kylä on erittäin riippuvainen jatkuvasta vedenjakelusta. Vuodesta 1967, Länsirannan miehityksestä alkaen, Israel on hallinnoinut palestiinalaisten vedenjakelua syrjivällä lupa järjestelmällä, vesijärjestel mien tuhoamisella ja taka varikoinneilla. Israelin siviiliasiainhallinto, joka vastaa rakennuslupien myöntämisestä Länsirannan miehitetyillä alueilla, on myöntänyt YK:n hätäaputoimiston mukaan luvan vain kahdelle prosentille palestiinalaisista rakennuslupahakemuksista. Alueen vanhat kaivot, jotka ulottuvat usein vain 70 metrin syvyyteen, saavat harvoin tarvitsemansa korjausluvan. Israelin valtion omistaman vesiyhtiö Mekorotin rakennuttamat kaivot Jordanin laaksossa ulottuvat jopa 100–700 metriin. Samalla useat palestiinalaiset kaivot ovat heikkoja ja usein täysin tai lähes kuivia. Kaivoista saadaan käyttöön suolavettä. Jordanin laakso on tunnettu paikallisten keskuudessa Länsirannan hedelmäkorina, mutta nykyään maanviljelijät tuottavat lähinnä taateleita makean veden puutteen takia. ”Marj Al-Ghazal -yhteisöllä on ollut kolme kaivoa, tänä päivänä vain yhdestä tulee vettä. Sen avulla voimme vielä jotenkin ylläpitää maanviljelystä”, kertoo Mammdohe Abu Jarrar, palestiinalainen maanviljelijä. ”Vielä vuoteen 1996 asti pystyimme kasvattamaan tomaatteja, vesimeloneja, kurkkuja – aivan kaikkea. Nykypäivänä voimme kasvattaa vain taateleita, koska emme saa lupaa korjata ja syventää kaivojamme.” Mammdohen mukaan yhteisöllä oli vielä vuoteen 1967 asti käytössä 50 hehtaaria maanviljelysaluetta. Sodan aikana Israel taka varikoi noin 25 hehtaaria. Hänen mukaansa on vain ajan kysymys, kun kaikki palestiinalaiset joutuvat lähtemään Jordanin laak sosta. ”Miten voimme vaikuttaa mihinkään? Meillä ei ole valtiota, ja olemme kuin lauma ilman paimenta. Vaikka Israel myisi meille kaikille vettä, emme voisi maksaa niin korkeaa summaa. Sen lisäksi, miksi he myisivät meille vettä, kun kerran haluavat meidät pois alueelta.” Veden valta • Vuoden 1995 Oslon II sopimuksen artikla 40 mukaan, neljästä alueen pohjavesi­ alueesta Länsirannalla 20 prosenttia vedestä jaetaan palestiinalaisille ja 80 prosent­ tia vedestä israelilaisille. • Jordanin laakson alueesta noin 90 prosenttia on Alue C:tä, jaettu Oslon II sopi­ muksen mukaan vuonna 1995. Alue C on täysin Israelin sotilasjoukkojen hallinnas­ sa. Israelin siviiliasiainhallinto vastaa alueen rakennusluvista. • Mekorotin vesimyynti edustaa noin 18,7 prosenttia palestiinalaisten veden­ saannista Länsirannalla. • Jordanin laaksossa on noin 37 siirtokuntaa ja noin 10?000 siirtokuntalaista. (Oxfam) • WHO suosittelema määrä on 100 litraa vettä henkilöä kohden päivässä. Länsi­ rannan palestiinalaiset saavat noin 73 litraa vettä päivässä per henkilö ja Israelilai­ set 240–300 litraa päivässä. (EWASH / YK:n hätäaputoimisto) • Israelin hallitsemalla Alue C:llä noin 180 palestiinalaista yhteisöä ei kuulu veden­ jakelujärjestelmään. (EWASH / YK:n hätäaputoimisto) • Haavoittuvaiset palestiinalaiset taloudet käyttävät viidesosan tuloistaan veden os­ tamiseen. (EWASH / YK:n hätäaputoimisto) • Jordanin laakson yhteisöt, kuten Bardala ja Kardala, joilla on sopimus Mekorot­ yhtiön kanssa, maksavat noin 0,60 euroa jokaisesta kuutiometristä vettä. Pienem­ mät 2–5 perheen beduiiniyhteisöt, jotka elävät kylien laidoilla, voivat maksaa 7–25 euroa kuutiometristä (suurin osa kustannuksista aiheutuu vesisäiliöiden kuljetuk­ sesta). ”HE VÄITTÄVÄT, ETTÄ VETTÄ EI OLE RIITTÄVÄSTI. TOISAALTA NÄEMME OMIN SILMIN, KUINKA HEIDÄN SIIRTOKUNTIENSA VILJELYKSET LAAJENTUVAT.” Israel tuhoaa systemaattisesti laittomaksi väittämiään vesiputkia Palestiinan alueella. Maanviljelysalueet kuihtuvat. Palestiinalaisten tila hupe?nee vesipisara kerrallaan
• 7 / 2018 • 25 JORDANIN LA AKSON pohjoisessa osassa Kardala ja Bardala -kylät ostavat vetensä Israelin valtion omistamalta Mekorot-yhtiöltä. Bardalan kaupunginhallituksen edustajan Mahomodin Abu Tahaverin mukaan kylällä on ollut sopimus Israelin valtion omistaman vesiyhtiö Mekorotin kanssa jo vuodesta 1974. Sopimuksen mukaan palestiinalaisen kylän tulisi saada 240 kuutiometriä vettä tunnissa maanviljelyksen tarpeisiin ja 40 kuutiometriä tunnissa kylän asukkaille. ”Me emme saa läheskään sitä määrää vettä, mitä meidän tulisi saada. Kesäaikaan saatetaan saada vain 30 kuutiometriä vettä tunnissa”, kertoo Mahomod. ”Sopimuksen allekirjoittamisen aikana meitä oli noin 500 asukasta, nyt meitä on 3 500. Olemme yrittäneet keskustella Mekorotin kanssa, että saisimme vähintään sopimuksessa sovitun määrän vettä. Jos tilanne ei muutu, miten meidän on tarkoitus elää?” Bardalan vesiputkia on takavarikoitu jo kolme kertaa kesäkuun alusta lähtien. Israelin mukaan vesiputket ovat laittomia, kun taas palestiinalaisen kylän edustajan mukaan he eivät saa heille luvattua osuutta sopimuksesta. Jordanin laakson asukkaiden mukaan Mekorot on ottanut vedenjakelua entistä enemmän haltuun laakson a lueella viimeisen viiden vuoden aikana. Palestiinan Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 Mekorot-yhtiö myi palestiinalaisille noin 52,7 miljoonaa kuutiometriä vettä miehitetyn Länsirannan alueella. Vuonna 2015 yhtiön veden myynti alueella oli 63,8 miljoonaa kuutiometriä. JORDANIN LAAKSON palestiinalaisten yhteisöjen vedensaanti on olennaista kestävän maanviljelyksen jatkumiselle. Länsirannan markkinoilla palestiinalaiset joutuvat jo usein ostamaan siirtokunnissa tuotettuja hedelmiä. Töiden puutteen seurauksena monet Jordanin laakson palestiinalaiset asukkaat ovat siirtyneet työskentelemään siirtokuntiin. Vesiongelma haastaa palestiinalaisten maanomistuksen pysyvyyden. Israel nimittäin hyödyntää miehitetyllä alueella vuodelta 1850 peräisin olevaa Osmanien aikaista lakia. Lain mukaan maata, jota ei ole viljelty kolmeen vuoteen, voidaan takavarikoida Osmanin valtakunnan, nykypäivänä Israelin haltuun. ”He väittävät, että vettä ei ole riittävästi. Toisaalta näemme omin silmin, kuinka heidän siirtokuntiensa viljelykset laajentuvat”, kertoo Mahomod. ”Lähettäkää vain teidän EU:n tukemat vesiputket, mutta jos meillä ei ole vettä, emme tee niillä mitään. Me maksamme vedestä, joka on varastettu meidän omasta maastamme.” Kirjoittaja on EAPPI­ihmisoikeustarkkaili­ jana Jordanin laaksossa. Hänen esittämän­ sä mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kirkon Ulkomaanavun eli lähettävän tahon mielipidettä. P ITK Ä ÄN JATKUNUT taistelu Khan al-Ahmarin kylän säilymisestä on pian tulossa päätökseen. Khan al-Ahmarin beduiini kylä taistelee nyt viimeisillä voimillaan Israelin korkeimmassa tuomioistuimessa beduiiniyhteisöjen tulevaisuudesta ja yhdistyneen Länsirannan puolesta. Israelin viranomaisten odotetaan tuhoavan kylän ja pakkosiirtävän sen asukkaat tilapäisesti palestiinalaishallinnon alaiselle Abu Dis -alueelle. Päämääränä on Vered, joka on Jerikon siirtokunnan lähellä. Khan al-Ahmarin taistelu on merkittävä beduiineille ympäri Länsirantaa. Noin 180 asukkaan kylä sijaitsee keskeisellä paikalla Jerusalemin itärajan ulkopuolella. Jerikon ja Jerusalemin välissä sijaitsevan Khan al-Ahmarin vierestä kulkee israelilainen moottoritie 1, joka halkaisee Länsirannan kahtia. Israelin tavoitteena on yhdistää ja laajentaa kylää ympäröivät laittomat siirtokunnat Kfar Adumim ja Ma’ale Adumim, ja näin eristää Jerusalem Länsirannasta yhä vahvemmin. Monet beduiiniyhteisöt ympäri Länsirantaa uskovat, että Khan al-Ahmarin tulevaisuus määrittää myös heidän tulevaisuutensa. ISRAELIN EHDOTUS Khan a-Ahmarin asukkaiden siirtämisestä on itsessään ristiriitainen. Israelin korkein tuomioistuin on ehdottanut asukkaiden pakkosiirtämistä Jordanin laaksoon noin kilometrin etäisyydelle Jerikosta. Samaan aikaan Jordanin laakson beduiiniasukkaat kärsivät jatkuvista sotilasharjoituksista ja häirinnästä, vedensaannin rajoittamisesta ja siirtokunnan väkivallasta. Jo pidemmän aikaa heidän asuinaluettaan uhanneet Israelin siviiliasiainhallinnon päättämät tuhoamismääräykset saattavat tulla todeksi pian. Khan al-Ahmarin tapaus on saanut merkittävän asemansa ja inhimillisten seuraus ten takia huomiota sekä kansainväliseltä yhteisöltä, EU-diplomaateilta että medialta. Viimeisten kahden kuukauden aikana kylässä on majoittunut solidaarisuusjoukkoja eri järjestöistä, palestiinalaisia aktivisteja ja Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) jäseniä. Kylän helppo saavutettavuus ja beduiiniyhteisöksi suhteellisen suuri asukasluku helpottavat paikallisten aktivistien vaikuttamistyötä. Samaan aikaan Israelin harjoittama, eristetyllä vuoristoalueella sijaitsevien pienten kylien pakkosiirtäminen yksi kerrallaan Jordanin laaksoon nousee harvoin esille. Beduiiniyhteisöjen ja Länsirannan alueiden selviytymisen ja kehityksen kannalta Jordanin laakso on yhtä merkittävä kuin Khan alAhmar. LINDA NYHOLM Länsirannan beduiiniyhteisöjen kohtalon hetkiä Israel tuhoaa systemaattisesti laittomaksi väittämiään vesiputkia Palestiinan alueella. Maanviljelysalueet kuihtuvat. TEKSTI JA KUVAT LINDA NYHOLM Palestiinalaisten tila hupe?nee vesipisara kerrallaan Käynnissä on Kardala­kylän vesiputkien tuhoaminen. Israelilaiset myös poistivat ja takavarikoivat kaksi putkea.
• KRIITTINEN KORKEAKOULU Kirjoittamisen, musiikin, kuvataiteen, filosofian, puhetaitojen ja itsetuntemuksen kursseja, keskusteluja, tapahtumia ja uusia avauksia. Syksyn kurssit ovat alkamassa: Kuvataidekursseille, Laulunkirjoituskurssille, Musiikkimatkalle, Kirjallisuuspiiriin, Filosofian klassikkoseminaariin ja Fokusointikursseille ehtii vielä! Myöhemmin syksyllä mm. Draaman perusteet, Puolustautuminen verbaaliselta väkivallalta, Wittgenstein-luentosarja, Social Dreaming -seminaari, ja paljon muuta! Katso ohjelma nettisivuilta! Ajantasaista tietoa myös Facebookista! w w w. k r i i t t i n e n k o r k e a k o u l u . f i | 4 5 5 2 5 9 5 9 SYKSYN 2018 KOULUTUSKALENTERIN ANTIA www.opintokeskusvisio.fi/koulutus Opintokeskus Visio, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, p. 044 727 3240, visio@opintokeskusvisio.fi www.opintokeskusvisio.fi SYÖTÄVÄT METSÄMARJAT JA -SIENET, Helsinki, 20.–22.9.2018 KESKUSTELUJA KESTÄVÄMMÄSTÄ RUOKAKULTTUURISTA -luentosarja, Helsinki, 4.–25.10.2018 LUONNONKOSMETIIKAN TYÖPAJA, Helsinki, 1.12.2018 VEGAANINEN JOULUPÖYTÄ, Helsinki, 4.12.2018 LUONTO JA YMPÄRISTÖ www.opintokeskusvisio.fi/koulutus YHDISTYSTOIMINNAN PERUSKURSSI, Helsinki 15.9.2018 YHDISTYSTALOUDEN PERUSKURSSI, Helsinki 20.–25.9.2018 TAPAHTUMILLA VAROJA YHDISTYKSEN TOIMINTAAN, Jyväskylä 24.9. / Joensuu 1.11.2018 YHDISTYS TYÖNANTAJANA, Helsinki 27.9.–10.10.2018 INNOSTAVA VAPAAEHTOISJOHTAJA, Turku 29.9.2018 SOSIAALINEN MEDIA VIESTINNÄN JA VAIKUTTAMISEN TUKENA, Tampere 7.–8.11.2018 YHDISTYS- JA VAPAAEHTOISTOIMINTA TULOSSA MYÖS MARRAS-JOULUKUUSSA! MAAILMA LIIKKEESSÄ 17.11.–15.12.2018 Oletko kiinnostunut muuttoliikkeistä, niiden syistä ja globaaleista ratkaisuista? Haluatko oppia viestimään teemasta ratkaisukeskeisesti ja moniulotteisesti? Maailma liikkeessä on kolmipäiväinen toiminnallinen koulutus alan ammattilaisten johdolla Helsingissä. Kurssiin kuuluu projektitehtävä. 17.–18.11.2018 ja 15.12.2018 @TAMPERETALO LIPUT MYYNNISSÄ NYT! Sarjakuvia maahanmuutosta! Mitä sä täällä teet? 10 €. Ajankohtainen sarjakuvakirja maahanmuuttajista ja heidän tarinoistaan. Jo 18 vuotta murrosia¨ssa¨ 10€ Tilaukset: kauppa.voima.fi
• KRIITTINEN KORKEAKOULU Kirjoittamisen, musiikin, kuvataiteen, filosofian, puhetaitojen ja itsetuntemuksen kursseja, keskusteluja, tapahtumia ja uusia avauksia. Syksyn kurssit ovat alkamassa: Kuvataidekursseille, Laulunkirjoituskurssille, Musiikkimatkalle, Kirjallisuuspiiriin, Filosofian klassikkoseminaariin ja Fokusointikursseille ehtii vielä! Myöhemmin syksyllä mm. Draaman perusteet, Puolustautuminen verbaaliselta väkivallalta, Wittgenstein-luentosarja, Social Dreaming -seminaari, ja paljon muuta! Katso ohjelma nettisivuilta! Ajantasaista tietoa myös Facebookista! w w w. k r i i t t i n e n k o r k e a k o u l u . f i | 4 5 5 2 5 9 5 9 SYKSYN 2018 KOULUTUSKALENTERIN ANTIA www.opintokeskusvisio.fi/koulutus Opintokeskus Visio, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki, p. 044 727 3240, visio@opintokeskusvisio.fi www.opintokeskusvisio.fi SYÖTÄVÄT METSÄMARJAT JA -SIENET, Helsinki, 20.–22.9.2018 KESKUSTELUJA KESTÄVÄMMÄSTÄ RUOKAKULTTUURISTA -luentosarja, Helsinki, 4.–25.10.2018 LUONNONKOSMETIIKAN TYÖPAJA, Helsinki, 1.12.2018 VEGAANINEN JOULUPÖYTÄ, Helsinki, 4.12.2018 LUONTO JA YMPÄRISTÖ www.opintokeskusvisio.fi/koulutus YHDISTYSTOIMINNAN PERUSKURSSI, Helsinki 15.9.2018 YHDISTYSTALOUDEN PERUSKURSSI, Helsinki 20.–25.9.2018 TAPAHTUMILLA VAROJA YHDISTYKSEN TOIMINTAAN, Jyväskylä 24.9. / Joensuu 1.11.2018 YHDISTYS TYÖNANTAJANA, Helsinki 27.9.–10.10.2018 INNOSTAVA VAPAAEHTOISJOHTAJA, Turku 29.9.2018 SOSIAALINEN MEDIA VIESTINNÄN JA VAIKUTTAMISEN TUKENA, Tampere 7.–8.11.2018 YHDISTYS- JA VAPAAEHTOISTOIMINTA TULOSSA MYÖS MARRAS-JOULUKUUSSA! MAAILMA LIIKKEESSÄ 17.11.–15.12.2018 Oletko kiinnostunut muuttoliikkeistä, niiden syistä ja globaaleista ratkaisuista? Haluatko oppia viestimään teemasta ratkaisukeskeisesti ja moniulotteisesti? Maailma liikkeessä on kolmipäiväinen toiminnallinen koulutus alan ammattilaisten johdolla Helsingissä. Kurssiin kuuluu projektitehtävä. 17.–18.11.2018 ja 15.12.2018 @TAMPERETALO LIPUT MYYNNISSÄ NYT! Vapaatrikkaus, teatteriohjaus, pleksimaalaus ja 2572 muuta kurssia. Tutustu tarjontaan ilmonet.fi Ilmoittaudu kursseille ilmonet.fi • asiakaspalvelussa • puhelimitse 09 310 88610 Helsingin työväenopisto hel.fi/tyovaenopisto Sarjakuvia maahanmuutosta! Mitä sä täällä teet? 10 €. Ajankohtainen sarjakuvakirja maahanmuuttajista ja heidän tarinoistaan. Jo 18 vuotta murrosia¨ssa¨ 10€ Tilaukset: kauppa.voima.fi
• 28 • 7 / 2018 100 200 m Telttaryhmä Ruoanjakelukeskus Rekisteröintitoimisto Kansalaisjärjestön toimisto Muu palvelupiste (temppeli, perhetalo, huoltoasema, polttopuun jakelu jne.) Kaivo Hautausmaa Kaatopaikka Vesipiste Terveydenhuoltorakennus (sairaala, terveysasema) Koulu Poliisiasema Epävirallinen leiri Tori Tulo Hagaderaan Daharin perhe – Sumaya, Hamdi ja heidän kolme lastaan – on paennut Syyriassa raivoavaa sisällissotaa. He saapuvat Keniaan, Dadaabin pikkukaupungin lähelle keskelle aavikkoa rakennettuun Hagaderan pakolaisleiriin huhtikuussa 2013. Leirissä asuu tällöin 130 000 henkeä ja kaikki majoituspaikat ovat täynnä. Perhe joutuu odottamaan monta pitkää kuukautta leirin virallisten rajojen ulkopuolelle pystytetyssä pikkuleirissä ennen kuin saa paikan leiristä. Peltikatto Yli kymmenen ensimmäisen vuoden ajan Hagaderassa oli tarjolla pelkästään hyvin alkeellista majoitusta: kangastelttoja ja olkitai ruohomajoja, jotka sadekauden aikaan romahtelivat kasaan. 2000-luvun alun jälkeen YK:n pakolaisjärjestö alkoi korvata hätäsuojia muuratuilla taloilla, joissa oli peltikatto, mutta tilaa niihin ei tullut yhtään enempää. Järjestön normi oli 3,5 neliömetriä asuintilaa pakolaista kohti, joten Sumaya, Hamdi ja heidän lapsensa asuvat nyt viidestään alle 20 neliön tilassa ja jakavat suihkun kahdeksan muun ihmisen kanssa. Biometrista ruokahuoltoa Daharin perheellä on kilometrin matka leirin ainoaan ruoanjakelukeskukseen. Heillä on käynyt hyvä tuuri: jotkut pakolaiset joutuvat kävelemään ruoanhakuun yli kolme kilometriä. Hamdi käy kaksi kertaa kuukaudessa keskuksessa hakemassa Maailman ruokaohjelman mukaisen ruokapaketin, jossa päivittäisannos sisältää 2 100 kilokaloria henkeä kohti. Jakelusta vastaa Norjan pakolaisneuvosto, ja ruokapakettien hakua valvotaan äärimmäisen tarkkaan biometrisen tunnistuksen avulla. Yhteinen vesijohto Koulunkäynnin sijaan Salman auttaa joka aamu äitiään yhdessä Hagaderassa asuvien perheiden tärkeimmistä päivittäisistä tehtävistä: vedenkannossa. YK:n pakolaisjärjestön standardien mukaan jokaisella pakolaisella on oikeus 20 litraan vettä päivässä. Täällä ylärajana on 23 litraa. Vesijohto sijaitsee 80 metrin päässä Daharin perheen asunnosta (suurin sallittu etäisyys on pakolaisjärjestön sääntöjen mukaan 200 metriä), ja Sumaya ja Salman joutuvat jakamaan sen 130 muun ihmisen kanssa, vaikka YK:n järjestön mukaan jakajien määrä saisi olla enintään 80. 120 oppilaan luokkia Joka aamu Sumayan ja Hamdin kaksi nuorinta lasta menevät kouluun. YK:n pakolaisjärjestön pitäisi periaatteessa rakentaa koulu jokaista 5 000:ta pakolaista kohti, mutta Hagaderassa on vain seitsemän alakoulua, kaksi yläkoulua ja muutama ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Jokaisessa luokassa on siis 100–120 oppilasta eli kolme kertaa suosituksia enemmän. Hagaderan yläkouluikäisistä nuorista 85 prosenttia ei käy koulua, ja Daharin perheen esikoinen, Salman, kuuluu heihin. Lähde: YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR), tiedot perustuvat elokuun 2015 tilanteeseen. Hagaderan arkea Leirien maailma TEKSTI ARI TURUNEN KUVAN SUUNNITTELU BENOÎT BRÉVILLE JA CÉCILE MARIN PIIRROS LÉOPOLD CHARNIOT
• 7 / 2018 • 29 100 200 m Telttaryhmä Ruoanjakelukeskus Rekisteröintitoimisto Kansalaisjärjestön toimisto Muu palvelupiste (temppeli, perhetalo, huoltoasema, polttopuun jakelu jne.) Kaivo Hautausmaa Kaatopaikka Vesipiste Terveydenhuoltorakennus (sairaala, terveysasema) Koulu Poliisiasema Epävirallinen leiri Tori Tulo Hagaderaan Daharin perhe – Sumaya, Hamdi ja heidän kolme lastaan – on paennut Syyriassa raivoavaa sisällissotaa. He saapuvat Keniaan, Dadaabin pikkukaupungin lähelle keskelle aavikkoa rakennettuun Hagaderan pakolaisleiriin huhtikuussa 2013. Leirissä asuu tällöin 130 000 henkeä ja kaikki majoituspaikat ovat täynnä. Perhe joutuu odottamaan monta pitkää kuukautta leirin virallisten rajojen ulkopuolelle pystytetyssä pikkuleirissä ennen kuin saa paikan leiristä. Peltikatto Yli kymmenen ensimmäisen vuoden ajan Hagaderassa oli tarjolla pelkästään hyvin alkeellista majoitusta: kangastelttoja ja olkitai ruohomajoja, jotka sadekauden aikaan romahtelivat kasaan. 2000-luvun alun jälkeen YK:n pakolaisjärjestö alkoi korvata hätäsuojia muuratuilla taloilla, joissa oli peltikatto, mutta tilaa niihin ei tullut yhtään enempää. Järjestön normi oli 3,5 neliömetriä asuintilaa pakolaista kohti, joten Sumaya, Hamdi ja heidän lapsensa asuvat nyt viidestään alle 20 neliön tilassa ja jakavat suihkun kahdeksan muun ihmisen kanssa. Biometrista ruokahuoltoa Daharin perheellä on kilometrin matka leirin ainoaan ruoanjakelukeskukseen. Heillä on käynyt hyvä tuuri: jotkut pakolaiset joutuvat kävelemään ruoanhakuun yli kolme kilometriä. Hamdi käy kaksi kertaa kuukaudessa keskuksessa hakemassa Maailman ruokaohjelman mukaisen ruokapaketin, jossa päivittäisannos sisältää 2 100 kilokaloria henkeä kohti. Jakelusta vastaa Norjan pakolaisneuvosto, ja ruokapakettien hakua valvotaan äärimmäisen tarkkaan biometrisen tunnistuksen avulla. Yhteinen vesijohto Koulunkäynnin sijaan Salman auttaa joka aamu äitiään yhdessä Hagaderassa asuvien perheiden tärkeimmistä päivittäisistä tehtävistä: vedenkannossa. YK:n pakolaisjärjestön standardien mukaan jokaisella pakolaisella on oikeus 20 litraan vettä päivässä. Täällä ylärajana on 23 litraa. Vesijohto sijaitsee 80 metrin päässä Daharin perheen asunnosta (suurin sallittu etäisyys on pakolaisjärjestön sääntöjen mukaan 200 metriä), ja Sumaya ja Salman joutuvat jakamaan sen 130 muun ihmisen kanssa, vaikka YK:n järjestön mukaan jakajien määrä saisi olla enintään 80. 120 oppilaan luokkia Joka aamu Sumayan ja Hamdin kaksi nuorinta lasta menevät kouluun. YK:n pakolaisjärjestön pitäisi periaatteessa rakentaa koulu jokaista 5 000:ta pakolaista kohti, mutta Hagaderassa on vain seitsemän alakoulua, kaksi yläkoulua ja muutama ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Jokaisessa luokassa on siis 100–120 oppilasta eli kolme kertaa suosituksia enemmän. Hagaderan yläkouluikäisistä nuorista 85 prosenttia ei käy koulua, ja Daharin perheen esikoinen, Salman, kuuluu heihin. Lähde: YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR), tiedot perustuvat elokuun 2015 tilanteeseen. Hagaderan arkea O HEINEN PAKOL AISLEIRIN kuvaus perustuu Hagaderan leirin todelliseen karttaan. Hagadera on yksi kenialaisen Dabaabin leireistä, joissa asuu yhteensä yli 235 000 ihmistä. Kartan kertoma Daharin perheen tarina on kuvitteellinen, mutta leirin toiminnasta kertovat luvut ovat peräisin YK:n pakolaisjärjestön uusimmasta Hagaderan leiriä koskevasta raportista. MA AILMASSA on nykyään 65 miljoonaa pakolaista. Merkittävä osa heistä joutuu elämään avovankiloita muistuttavilla leireillä. Neljästä leiristä muodostuva Dabaabin leiri on niistä kaikkein suurin. DADAABIN neljä leiriä ovat Dagahaley, Ifo, Ifor ja Hagadera. Ensimmäinen leireistä perustettiin jo 1991, kun pakolaiset pakenivat Somalian sisällissotaa. Ifo 2 perustettiin 2011, kun 130 000 pakolaista saapui eteläisestä Somaliasta. Ifossa, Dagahaleyssa ja Hagaderassa asuneet ovat jo saaneet lapsia ja lapsenlapsia, jotka ovat syntyneet ja asuneet koko ikänsä leireissä. Hagaderasta on tullut paikka, joka toimii kaupungin tavoin. Paitsi, että talot ovat telttoja. Kartta on julkaistu aikaisemmin suomen­ kielisen Le Monde diplomatiquen numerossa 3/2017. Julkaiseminen perustuu lehtien pitkä­ aikaiseen yhteistyöhön.
• TURKU 11.-14.10. // HELSINKI 9.-11.11. ENSI-ILTA 31.10.2018 OKKO LEO teatterivanhajuko.fi teatteritelakka.fi Ohjaus ja koreogr afia Ari Nummine n Esitysdr amaturg ia ja tekstit Linda Wallgre n Ensi-ilta 31.8.201 8 Teatter i Telakal la Ensi-i Ensi-ilta 25.10.20 18 VANHASS A JUKOSSA Sunnuntai 10€
• K ANSALLISAARTEEMME tango on laimentunut markkinavetoiseksi tusinaiskelmäksi, josta intohimo on kaukana. Suomi-tango elääkin nykyään uniikeimmillaan rajojemme ulkopuolella. Tämän on havainnut huuliharppukvartetti Sväng. ”Kiertäessämme saksankielistä Eurooppaa olemme huomanneet, että siellä on vallalla imaginaarinen Suomikuva. Kaurismäen elokuvilla on ollut tähän suuri vaikutus. Lisäksi Suomesta pulpahtelee omituisuuksia, kuten Mieskuoro Huutajat taikka Eläkeläiset”, kertoo yhteen jäsen Jouko Kyhälä. Äkkiväärästä huumorista ja avantgardistisesta otteestaan tunnettu Sväng on puhissut ja puhkunut huuliharppuihinsa 15 vuoden ajan. Neljästä ammattikansanmuusikosta koostuva ryhmä soittaa niin omaa kuin lainamate riaalia. Sväng on kaatanut raja-aitoja ja hämmästyttänyt yleisöä ympäri maail maa muun muassa albumeilla Sväng plays Chopin ja Sväng plays Sibelius. UUSIMALLA LEV YLLÄ Sväng plays tango sokeeraaminen on minimissä ja lämmin läsnäolo maksimissa. Albumista puolet on suomalaisen tangon klassikoita, kuten Toivoa Kärkeä ja Unto Monosta, ja puolet yhtyeen omaa tuotantoa. Tango sopii Svängille kuin hyvin istuva rippipuku. ”Levy syntyi rakkaudesta suomalaiseen tangoon. Emme halunneet tehdä yleismaailmallista tangolevyä, jossa olisi mukana argentiinalaista tangoa. Halusimme tehdä ylistyksen suomalaiselle hiihtelytangolle, jossa ei ole liikaa ketkuttelua tai vaihtoaskeleita vaan jäyhää meininkiä”, kertoo toinen svängiläinen Eero Turkka. Svängin sointi on yllättävän lähellä tangon perussoitinta haitaria. Huuliharput tuovat tangoihin kuitenkin lisää ilmaisuvoimaa muun muassa laulumaisen fraseerauksen muodossa. ”Suomalaisessa tangossa kiehtoo sen substanssi suomalaisen musiikkikulttuurin osana ja se, mikä vaikutus sillä oli koko yhteiskunnalliseen ilmapiiriin sodan jälkeen. Suomalainen tango on iso osa suomalaista identiteettiä”, sanoo Kyhälä. TANGO ON musiikin lisäksi tanssia, niinpä Svängin tulevilla tangokeikoilla ovat mukana tangoteatteri Kiutan tanssijat Marjo Kiukaanniemi ja Timo Hakkarainen. Yhdessä he vievät tangoa saksankieliseen Eurooppaan, jossa on ennestään vahva tangoharrastus. ”Ajattelimme viedä suomalaisen tangon klubeille. Ensin pidämme workshopin suomalaisesta tangosta ja perään konsertin, jossa pääsee tanssimaan sitä”, Jouko Kyhälä kertoo. Suomalainen tango soi tunnetusti mollissa, ja sen rakennusaineita ovat tuska ja kaipuu. Tämän on sisäistänyt Eero Turkka, joka intoutuu levyllä jopa laulamaan. ”’Kaipaustango’ on ensimmäisiä sävellyksiäni. Olen tehnyt sen ennen kuin Svängiä oli vielä olemassakaan. Kirjoitin runon, josta halusin tulevan tangon. Liioittelin kaikkea. Käytin aitoa tunnetta, joka täytyi sitten vetää tarpeeksi överiksi. Suomi-tangossa on tapana sanoa asioita ehkäpä kornisti mutta ehdottoman äärimmäisesti. Tangossa on hyvin suomalaista ’ei se siitä’ -meininkiä. Siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”, nauraa Turkka. SUURIN OSA Svängin keikoista on maamme rajojen ulkopuolella, ja kysyntää tuntuu riittävän. Yhdestä maasta on kuitenkin jäänyt yhtyeelle huonot fiilikset, vaikka Sväng on sielläkin käynyt huuliharppujen taikavoimaa kokeilemassa. ”Jenkkeihin on älytöntä lähteä Suomesta keikkailemaan. Byrokratia on pahempaa kuin aikanaan Neuvostoliittoon mennessä. Jenkeissä täytyy olla työviisumit, ja jokaisesta keikasta pitää maksaa isot lähdeverot. Yhdysvallat elää menneisyydessä, johon emme halua koskea. Sitä paitsi bändit, jotka siellä käyvät, saavat kiertää joka vuosi monta viikkoa, jotta nimi pysyisi muistissa. On äärimmäisen työlästä saada siellä itsensä läpi”, murahtaa Kyhälä. Sväng tulkitsee Suomi-tangoa neljällä huuliharpulla. TEKSTI TIMO KALEVI FORSS Ensin Sibelius, sitten tango Sväng Huuliharppukvartetti perustettu 2003 Jäsenet: Pasi Leino, Eero Turkka, Jouko Kyhälä ja Eero Grundström Soittimet: blueshuuliharppu, bassohuuliharppu, harmonetta, kromaattinen huuliharppu Julkaissut 8 albumia Keikkaillut 24 maassa Uusin albumi: Sväng Plays Tango (Galileo Music 2018) 7 / 2018 • 31 Artikkeli TURKU 11.-14.10. // HELSINKI 9.-11.11. teatterivanhajuko.fi teatteritelakka.fi Ohjaus ja koreogr afia Ari Nummine n Esitysdr amaturg ia ja tekstit Linda Wallgre n Ensi-ilta 31.8.201 8 Teatter i Telakal la Ensi-i Ensi-ilta 25.10.20 18 VANHASS A JUKOSSA Sunnuntai 10€
• 32 • 7 / 2018 M ANIFESTA-BIENNA ALIN juuret juontavat vuoteen 1993. Kylmä sota oli juuri päättynyt, kommunismi kaatunut ja Eurooppa alkanut integroitua. Ensimmäinen biennaali järjestettiin kolme vuotta myöhemmin Rotterdamissa. Nykytaidetapahtuman perustavana ajatuksena on heijastella geopoliittisia, taloudellisia, sosiaalisia sekä kulttuurisia muutoksia sekä ottaa paikalliset yhteisöt mukaan teosten valmistamiseen. Biennaalin tapahtumapaikka vaihtuu joka kerta. Sisilian pääkaupungissa Palermossa järjestettävä 12. Manifesta käsittelee eurooppalaista identiteettiä maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen keskellä. Millaisia vaikutuksia näillä on eurooppalaisiin kaupunkeihin? Monelle Afrikasta lähteneelle Sisilia on tänä päivänäkin pala taivasta. Useimpien siirtolaisten matka jatkuu sieltä eteenpäin. Ne, jotka jäävät, pyrkivät sulautumaan kaupunkiin niin hyvin kuin mahdollista. KANSOJEN LIIKKEITÄ demonstroidaan Forcella de Setan arabityylisessä linnassa infotauluin ja valopistein, joiden tieto tulee Naton reaaliaikaisesta seurantajärjestelmästä. Italialaisen Lorenzo Pezzanin ja amerikkalaisen Charles Hellerin teos Liquid Violence esittää katsojalle Välimeren muodon saarineen ja rantaviivoineen. Videoinstallaatio näyttää myös merellä liikkuvat alukset. Videolla esitetyt raportit paljastavat myös hinnan, jonka sotilasliitto Nato käyttää ihmisten liikkuvuuden rajoittamiseen päivittäin – summa on useita miljoonia. Irlantilaisen John Gerrardin video näyttää itävaltalaisen moottoritien varresta paikkaa, johon pysäköidyn rekan konttiin tukehtui kolme vuotta sitten 71 Iranin, Irakin ja Syyrian pakolaista. Sveitsiläisen Uriel Orlowin videoil la afrikkalaiset nuoret miehet muistelevat omaa pakotarinaansa ja isoäiti 90-luvun alussa syntynyttä mafia vastarintaa. Vuonna 1789 perustetun kasvitieteellisen puutarhan alueelle sijoittuu kahdeksan taiteilijan teoksia otsikolla Planetary Garden. Nimi viittaa ranskalaisen puutarhurin Gilles Clémentin nimitykseen maailmasta. Hänen mukaansa humanismilla on maailmassa puutarhurin rooli. Jättipuiden, upeiden kukkien ja lampien keskellä kolumbialaisen Alberto Barayan kokoama herbaario käyttää hyväkseen taksonomian eli tieteellisen luokittelun estetiikkaa ja kuvaa, miten kaupan tai uskontojen liikkeet ovat vaikuttaneet siihen, mitä kasveja viljellään. TAITEEN AVULLA voi myös konservoida eli palauttaa maahan katoamassa olevia lajeja. Näin tekee Sisiliassa syntynyt mutta Suomessa pitkään asunut Egle Oddo, joka on kerännyt siemeniä vanhoista sisilialaisista kasveista. Collective Intelligence -ryhmän näyttelyssä esitellyn projektin tarkoituksena on yhteistyössä Palermon yliopiston kanssa estää aavikoitumista. Istutusajankohtaa odotellessa Oddo valmistaa kokoelmastaan amuletteja, jotka symboloivat hedelmällisyyttä. Relaatiotaiteessa paikallisuus otetaan huomioon paikallisten ihmisten kautta. Marjatta Ojan videohaastattelujen tavoitteena on vahvistaa paikallisten muistoja alueista, jotka altistuvat ilmastonmuutokselle ja urbaaneille visioille. Slovenialainen Saša Nemec on puolestaan liikkunut ompelukoneensa kanssa eri puolilla Trapanin maakuntaa ja ottanut korjattavaksi paikallisten tuomia vaatteita. Nykytaidebiennaali Manifesta 12 kertoo tänä vuonna Sisilian pääkaupungista pakolaisuuden, luonnon ja paikallisten ihmisten näkökulmasta. TEKSTI JA KUVAT LIISA VÄHÄKYLÄ Maailman puutarhureita MANIFESTA Manifesta on vuonna 1993 perustettu kiertävä eurooppalainen nykytaiteen biennaali. Manifesta 12 avattiin kesäkuun puolivälissä ja jatkuu 4. marraskuuta asti. Tämän vuoden Manifestassa on yli 20 esityspaikkaa, joissa on teoksia yli 50 taiteilijalta ympäri maailmaa. Suomessa perustettu Collective Intelligence -ryhmä toteuttaa lokakuussa Il Traffico -hankkeen, joka valittiin 800 hakemuksen joukosta osaksi Manifesta 5x5x5 -ohjelmaa. Kahden vuoden välein järjestettävä biennaali sijoittuu vuonna 2020 Marseilleen. Taiwanilaisen Yahon Changin teoksen Poetry of the Flow osat laskeutuvat sulavasti Palazzo Chiarmonte­Sterin seiniä myöten. Artikkeli
• 7 / 2018 • 33 MANIFESTA 12 tekee Palermon lisäksi tunnetuksi myös sen lähikaupunkeja. Tunnin ajomatkan päässä sijaitsee pieni Gibellinan kaupunki, jonka maanjäristys tuhosi 50 vuotta sitten. Kaupunki rakennettiin uudelleen yhdentoista kilometrin päähän entisestä. Maanjäristyksen aikainen pormestari Lu­ dovico Corrao otti missiokseen rakentaa kaupunki uudelleen taiteen ideoin. Vasemmistolaisena senaattorinakin toiminut Corrao perusti Orestiadi-säätiön, joka järjestää teatterifestivaalia ja ylläpitää kahta taidemuseota. KESÄLLÄ 2018 säätiön residenssissä asusti joukko Collective Intelligence -ryhmän taiteilijoita. Heihin lukeutuva dokumentaristi Antti Ahonen koetti saada telepaattisen yhteyden vuonna 2011 murhattuun Corraoon. Ahonen ja äänitaiteilija Timo Tuhkanen testasivat kummitusten kanssa kommunikointiin tarkoitettuja laitteita myös Poggiorealen autiokaupungin kujilla, joita koirat kaihtavat. Tuhkasen mukaan outoja asioita tapahtui, Ahonen on niistä vaitonaisempi. Gibellinan näyttelyssä esillä olevat kommunikointilaitteet demonstroivat kielen orgaanista kasvua vastakohtana sen rationalistiselle kehittymiselle. Taiteilijat toivovat saavansa otteen myös vanhoista kansan viisauksista, joiden avulla he haluavat kollektiivisesti synnyttää kokonaisvaltaisemman kuvan erilaisista todellisuuksista. Suomalaistaiteilija otti yhteyttä kuolleeseen pormestariin Collective Intelligence ­ryhmän Egle Oddo on Antti Ahosen kuvattavana ympäristöteoksessa Il Grande Cretto. Alberto Burrin teos on valettu maan­ järistyksessä tuhoutuneen Gibellinan alueelle. (Kuva Jytte Hill) Tunnetuimpia taide­ maailman tähtiä Manifes­ tassa on brasilialainen Maria Thereza Alves. Hänen teoksensa Una proposta di sincretismo koostuu papukaijoja ja hedelmiä esittävistä kaakeleista, jotka ovat löytyneet Palermon kirpputoreilta. 3.–12.11.2018 HELSINKI etnosoi.fi Leyla McCalla Korjaamo 12.11. Dizu Plaatjies (Etelä-Afrikka) · Leyla McCalla (US) Al-Teslim 30 vuotta · MUMO – Mustalais musiikin orkesteri Heikki Laitisen juhlakonsertti · Anna Murtola · VILDÁ Lasten Etnosoi! · Koko ohjelma: etnosoi.fi Maailman musiikin keskus Global Music Centre globalmusic.fi Dizu Plaatjies Korjaamo 6.11.
• 34 • 7 / 2018 MOUNT EVEREST ”Uuu, baby. I’m so cold and lonely.” KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS ANTTI HIETALA ROOLEISSA MINNA HAAPKYLÄ LOTTA KAIHUA PAAVO KINNUNEN PIRJO LONKA PYRY NIKKILÄ LIPUT TIKETTI JA Q-TEATTERI WWW.Q-TEATTERI.FI ENSI-ILTA 19.9. 6.-15.9.2018 KATSO LISÄTIETOJA: https://www.facebook.com/ tehdasfestivaalimanifesti/ LIPUT ESITYKSIIN: 25/20/15€ 4 esityksen sarjalippu 80€ a u r in k o b a l e t t i . f i D A N CE C o . Naiset ja opiskelijat nousivat näyttämölle Vuosi 1968 liitetään yleisesti sodanvastaisiin mellakoihin ja suurvaltapolitiikkaan. Pariisissa taiteilijoiden protestit käynnistivät mullistukset, jotka tulivat muuttaneeksi koko maailmaa – ja etenkin naisen asemaa. TEKSTI IIDA SIMES P ERHOSEN SIIVEN ISKU voi aiheuttaa hirmumyrskyn toisella puolella maapalloa, keksi yhdysvaltalainen matemaatikko Edward Lorenz vuonna 1961. Kaaosteorian mukaan hyvin pienistä asioista voi aiheutua ennakoimattomia, megalomaanisia mullistuksia. 1960-luvun lopussa teollisuusmaissa alkoi kuohua: sodanjälkeinen sukupolvi ei kunnioittanut valtiollista voimankäyttöä konfliktien ratkaisun välineenä. Sotien aikaan naiset olivat saaneet hoitaa kodin lisäksi yhteiskuntaa ja bisneksiä, mutta miesten palattua rintamalta naiset oli palautettu hellan ääreen. Nyt naiset halusivat takaisin töihin. Sukupuolten rooleja määrittelevä arvomaailma mullistui. Muutokset heijastuivat populaariin taiteeseen, erityisesti elokuvaan ja musiikkiin, ja tietenkin taide myös ruokki ja kiihdytti muutosta. Rauhan ja rakkauden polttoainetta olivat hippien ja beatnikkien kirjallisuus, popmusiikki ja ehkäisypillerit. Naisen tila alkoi laajentua kulttuurin kentällä Suomessakin. Vaikkei naisia vielä päästetty ohjaamaan elokuvia, televisioon ja teatteriin naiset ohjasivat, käsikirjoittivat ja sävelsivät. Kirjallisuudessa naiset olivat jo lyöneet läpi, mutta yhä useammat naisrunoilijat alkoivat nousta suosioon. Naiset alkoivat myös valloittaa poliittista runoutta. Kuuluisuuteen pomppasivat esimerkiksi runoilija Marja-Leena Mikkola, runoilija ja kuvataiteilija Aulikki Oksanen, teatteritaiteilijat Kaisa Korhonen, Arja Saijonmaa, Kristiina Halkola ja Kirsti Wallasvaara, toimittaja Tytti Paavolainen ja rohkeita ja provosoivia kysymyksiä tehnyt tvjuontaja Lenita Airisto. PALATA AN PERHOSVAIKUTUKSEEN : Mistä löytää siivenisku? Mistä hakea näennäisen pieni tapahtuma, joka ei aluksi näytä liittyvän mihinkään mutta vie suuret kansanjoukot tilanteeseen, josta ei ole paluuta? Kun Suomessa muistellaan vuotta 1968, mainitaan ensin elokuinen Neuvostoliiton tankkien vyöryminen Tšekkoslovakian pääkaupunki Prahan keskustaan ja sitten marraskuinen Vanhan ylioppilastalon valtaus. Niissä kiteytyy paljon vuoden 1968 tunnoista: Vanhan valtaus oli opiskelijoiden protesti, ja juuri nuoriso ja älymystö olivat vuoden 1968 eturintamassa kaikkialla maailmassa. Tšekkoslovakian miehitys muistuttaa edelleen siitä, miten Suomessa Neuvostoliitto oli uhkien ja mahdollisuuksien välillä häilyvä kokonaisuus. Keskustelun sävy riippui siitä, missä seurueessa Neuvostoliitosta keskusteltiin – mutta siitä keskusteltiin koko ajan. Muualla maailmassa miehitystä seurattiin hämmentyneen huolestuneesti, ja Neuvostoliiton naapurimaissa ja sitä vastaan sotaa käyneissä valtioissa huolestuttiin josko miehitys laajentuu myös muualle, tännekin. Entä kaaoksen alulle paneva sysäys? Se tapahtui Pariisissa, Seinen vasemmalla rannalta. VUONNA 1968 yhteiskuntajärjestystä Euroopassa ja kaikkialla teollistuneessa maailmassa ravistelivat mellakat. Vallankumouksellinen Pariisin kevät 1968 lähti liikkeelle elokuvanrakastajan tarinasta: Henri Langlois (1914–1977) oli perustanut Ranskan elokuva-arkiston, Cinémathèque françaisen – varaston, joka on ollut esimerkkinä Suomen vastaavalle instituutiolle, Kansalliselle audiovisuaaliselle arkistolle. Langlois oli säilönyt elokuvia jo toisen maailmansodan aikaan. Hän oli tehnyt kaikkensa – valehdellut, varastellut ja kätkenyt – jotteivät natsit tuhoaisi filmejä. Sodan jälkeen Langlois ja Cinémathèque française esittivät elokuvia ja järjesti keskustelutilaisuuksia elokuvakerhoissaan. Arvovaltaja talouskiistojen takia kulttuuriministeri ja sotasankari André Malraux erotti Langloisin elokuva-arkiston johdosta. Elokuvaohjaajat Francois Truffaut, Eric Rohmer, Jean-Luc Godard, Jacques Rivette, Claude Chabrol ja Alain Resnais suuttuivat. He päättivät protestoida Langloisin erottamista vastaan pienten elokuvateattereiden lähellä, Sorbonnen yliopiston liepeillä. Pian mukaan liittyi satoja opiskelijoita. Ja tuhansia. Protestit laajenivat vastustamaan muutakin kuin vain Langloisin kaltoinkohtelua: marssittiin Vietnamin sotaa, imperialismia ja liikaa toisesta maailmansodasta muistuttavaa patavanhoilliseksi leimattua presidenttiä, Charles de Gaullea vastaan. Parin kuukauden kuluttua koko Ranska pysähtyi. 11 miljoonaa työläistä meni lakkoon. VUODEN 1968 PROTESTEIHIN päättyi Euroopassa sodanjälkeisen konservatiivisuuden aika, ja uusi aalto kulttuurissa ja politiikassa vaati ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan. Se vaati suurvaltapolitiikkaan muita vaihtoehtoja kuin sodalla uhkailun, ja se korosti solidaarisuutta ja kaikille kuuluvaa sivistystä. Jotkut vuoden 1968 muutoksista ovat kadonneet. Kun Neuvostoliitto näytti voimansa Tšekkoslovakiassa, moni ajatteli, ettei itäistä suurvaltaa voi mikään horjuttaa, mutta pari vuosi kymmentä myöhemmin julma episodi paljastui savijaloilla seisovan suurvallan uhmaksi. Ja sotia maailmassa on käyty Vietnamin sodan päätyttyäkin. Kestävimpiä vuoden 1968 muutoksia on teollisuusmaissa ollut naisen aseman vahvistuminen. Risto Jarvan ohjaamassa dokumentissa Naisen asema yhteiskunnassa (1968) jo paasattiin, ettei sukupuolten biologisilla eroilla voida oikeuttaa naisten ja miesten eriarvoista asemaa. Rakkaudestakin elokuva kertoi: jos naiset ja miehet kasvatetaan vapaammiksi ja ymmärtäväisemmiksi aikuisiksi ilman ahdistavaa sukupuolijärjestelmän taakkaa, he ovat tyytyväisempiä myös seksuaalisesti! Vuonna 1968 tajuttiin vahvemmin kuin koskaan ennen, että kaikkien on oltava tasa-arvoisia barrikadeilla, työelämässä, yliopistoissa ja rakkaudessa. Kirjoittaja on puhumassa 8.–9.9. Nainen uuden aallon elokuvassa ­seminaarissa elokuvateatteri Orionissa, Helsingissä. Ohjelma ja lisätietoja: ristojarvaseura.fi Käpy selän alla, ohj. Mikko Niskanen, 1966. Menestysteos Dreams of Replay Kanneltalossa 22.9.–26.9.! Menestysteos Dreams of Replay Kanneltalossa 22.9.–26.9.! NASTY Vittumainen tanssiteos Stoassa 7.–16.9.2018 www.susannaleinonen.com ROUTE COUTURE 20e Tilaukset www.kauppa.voima.fi TIL AA NY T Essee
• MOUNT EVEREST ”Uuu, baby. I’m so cold and lonely.” KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS ANTTI HIETALA ROOLEISSA MINNA HAAPKYLÄ LOTTA KAIHUA PAAVO KINNUNEN PIRJO LONKA PYRY NIKKILÄ LIPUT TIKETTI JA Q-TEATTERI WWW.Q-TEATTERI.FI ENSI-ILTA 19.9. 6.-15.9.2018 KATSO LISÄTIETOJA: https://www.facebook.com/ tehdasfestivaalimanifesti/ LIPUT ESITYKSIIN: 25/20/15€ 4 esityksen sarjalippu 80€ a u r in k o b a l e t t i . f i D A N CE C o . SAAMELAISMUSEO | LUONTOKESKUS puh.?0400?898?212, 99870 Inari, siida.fi Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon 1998 •2018 20 Menestysteos Dreams of Replay Kanneltalossa 22.9.–26.9.! Menestysteos Dreams of Replay Kanneltalossa 22.9.–26.9.! NASTY Vittumainen tanssiteos Stoassa 7.–16.9.2018 www.susannaleinonen.com ROUTE COUTURE 20e Tilaukset www.kauppa.voima.fi TIL AA NY T
• 36 • 7 / 2018 Karstein Volle: Comics Politics – Pictures from an East Helsinki Norwegian ­taidenäyttely on Helsingin Itäkeskuksen monitoimitalo STOAssa 8.9. saakka. Näyttely on osa Helsingin sarjakuvafestivaalien ohjelmaa. KARSTEIN VOLLE (s. 1974) on syntyjään Norjasta, ”pienestä kylästä läheltä Bergeniä, paikasta, josta oli vain hyvä päästä pois”, kertoo Volle. Vollen työt ovat poliittisia, usein outoja ja aina mielenkiintoisia. Teoksista välittyy kantaaottavan ja viiltävän poliittisen viestin keskeltä huumoria. Volle valmistui taidemaalariksi Oslon Kansallisesta taideakatemiasta vuonna 1999. Sen jälkeen hän on työskennellyt lähinnä Suomessa sarjakuvataiteilijana, kuvittajana, opettajana ja muusikkonakin. Näyttely esittelee Vollen vanhempaa tuotantoa ja uusia projekteja. TOSIASIA A MA AILMALTA: BANA ANI. Banaani osoittaa kohti maapallon napoja. Maidossa banaaninpalat kääntyvät osoittamaan kohti pohjoista. Jos annat suukon banaanille, se punastuu. Banaanit kasvavat Norjassa luonnossa, mutta ne ovat mikroskooppisen pieniä. (Kuvassa on norjalainen banaani luonnollisessa koossa.) ”Banan” on Ruotsissa suosituin sukunimi. (2005) Mindreading (2017) Näkymätön kylä (2010)
• 7 / 2018 • 37 Black Peider: Häpeä Ote Black Peiderin tuoreesta SE­kirjasta. Teos ilmestyy Helsingin sarjakuvafestivaaleille. Tuuli Hypén: Iloinen tyttökettu Nanna Otteita Tuuli Hypénin teoksesta Nanna 4: Ketun koko kuva. Hypén Helsingin sarjakuvafestivaalien vieraita. KARSTEIN VOLLE (s. 1974) on syntyjään Norjasta, ”pienestä kylästä läheltä Bergeniä, paikasta, josta oli vain hyvä päästä pois”, kertoo Volle. Vollen työt ovat poliittisia, usein outoja ja aina mielenkiintoisia. Teoksista välittyy kantaaottavan ja viiltävän poliittisen viestin keskeltä huumoria. Volle valmistui taidemaalariksi Oslon Kansallisesta taideakatemiasta vuonna 1999. Sen jälkeen hän on työskennellyt lähinnä Suomessa sarjakuvataiteilijana, kuvittajana, opettajana ja muusikkonakin. Näyttely esittelee Vollen vanhempaa tuotantoa ja uusia projekteja. TOSIASIA A MA AILMALTA: BANA ANI. Banaani osoittaa kohti maapallon napoja. Maidossa banaaninpalat kääntyvät osoittamaan kohti pohjoista. Jos annat suukon banaanille, se punastuu. Banaanit kasvavat Norjassa luonnossa, mutta ne ovat mikroskooppisen pieniä. (Kuvassa on norjalainen banaani luonnollisessa koossa.) ”Banan” on Ruotsissa suosituin sukunimi. (2005)
• 38 Utopiat voivat tarjota kriittisen katseen vallitsevaan yhteiskuntaan. TEKSTI KEIJO LAKKALA KUVA ANNIKA PITKÄNEN Utopian ja demokratian leikkauspisteitä M ARGARET THATCHERIN kuuluisaa There Is No Alternative -slogania voidaan pitää eräänä aikakauttamme edelleen kuvaavista ideoista. Ajatus siitä, että olemme tulleet historian päähän ja että mahdollisuutta kuvitella vaihtoehtoja olemassa olevalle yhteiskuntamuodolle ei ole, että utooppiset, maailmaa radikaalisti muuttamaan pyrkivät energiat ovat sammuneet, on edelleen valitettavan yleinen tapa ajatella maailmaa. Brittiläinen kulttuurikriitikko Mark Fisher ajatteli meidän omaksuneen niin sanotun ”kapitalistisen realismin”, jossa kapitalismi sekä sen yhteiskunnallinen logiikka nähdään ainoaksi tavaksi hahmottaa maailma. Vaihtoehtoja hakevaa, utooppiseksikin kutsuttua ajattelua pidetään lähtökohtaisesti epäilyttävänä ja potentiaalisesti totalitaristisena ja terroristisena. Maailma ei kaipaa uusien yhteiskuntien pohjapiirroksia eikä väkivaltaisia vallankumouksia näitä pohjapiirroksia toteuttamaan. Kylmän sodan yhteydessä etenkin sellaiset ajattelijat kuin Isaiah Berlin, Karl Popper ja J. L. Talmon yhdistivät utooppisen ajattelun Neuvostoliiton kaltaisiin diktatuureihin ja tuomitsivat siten utooppisen ajattelun sinällään. Esimerkiksi Isaiah Berlinille utopia merkitsi dogmaattista moraalista monismia, joka oli Berlinin mukaan suoraan vastakkainen ja jopa vihamielinen liberaalin demokratian pluralismille, sen moniarvoisuudelle. Myös niin sanottu postmoderni teoria hyökkäsi kehittyessään utopioita vastaan. Utopian katsottiin (osittain oikein) edustavan modernin länsimaisen yhteiskunnan rationalistista edistyskertomusta, joka oli nyt asetettu kyseenalaiseksi. Totalitarismin ja utopian yhdistäminen perustuu perustavanlaatuiseen utopioita koskevaan väärinkäsitykseen. Utopioista saadaan hyvin erilainen käsitys, kun niitä tarkastellaan niiden funktioiden eikä niiden oletetun pohjapiirrosroolin kautta. Utopioita tutkinut sosiologi Ruth Levitas on omassa tuotannossaan eritellyt utopioiden erilaisia funktioita, joista kaksi on mielestäni tärkeintä: fasilitoiva ja kriittinen funktio. Utopian fasilitoivalla funktiolla tarkoitetaan yhteiskunnalliseen muutokseen innostavaa ja yhteiskunnallis-poliittiselle toiminnalle tavoitteen tarjoavaa funktiota. Utopioiden kriittisellä funktiolla tarkoitetaan puolestaan sitä, kuinka utopiat väistämättä aina johdattavat meitä suhtautumaan kriittisesti vallitsevaan yhteiskuntaan. Näistä kahdesta funktiosta tärkein demokraattisen keskustelun kannalta on mielestäni utopioiden kriittinen funktio. Utopioita kehittelevä filosofia ja utopioita kirjoittava kirjallisuus pyrkivät paitsi esittämään hypoteettisia vaihtoehtoja vallitsevalle myös osoittamaan, että vallitseva yhteiskuntamme ei ole ainoa mahdollinen vaan yksi monista mahdollisista maailmoista. Sosiologi ja filosofi Zygmunt Bauman esitti vuoden 1976 teoksessaan Socialism. The Active Utopia ajatuksen siitä, että yksi utopian tarkoituksista on ”suhteellistaa nykyisyys”, tehdä nykyisyys vain yhdeksi mahdollisista maailmoista. Voi olla yllättävää, mutta juuri tämän idean voidaan katsoa olevan demokratian ja sen kehittämisen kannalta kaikkein tärkein. On tärkeää muistuttaa, että utopioi den kriittisyyden ei tarvitse olla ensisijaisesti teoreettista vaan se voi olla myös käytännöllistä ja kokeilevaa. Tähän on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi sosiologi Lucy Sargisson, joka ymmärtää historiallisen todellisuuden olevan jatkuvassa muutoksessa ja pyrkii suhteuttamaan utooppisen ajattelun tähän tosiseikkaan. Olennaista kuitenkin on, että se pyrkii ylittämään kulloisenkin historiallisen tilanteen rajat. THERE IS NO ALTERNATIVE -demokratian, jossa tällä hetkellä elämme, keskeisiä piirteitä ovat ajatus yhdestä mahdollisesta maailmasta sekä yhä etenevä politiikan ja siten demokratian teknokratisoituminen. Teknokraattisessa There Is No Alternative -demokratiassa yhä useampi kysymys epäpolitisoidaan ja siirretään demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle asiantuntijoiden ratkaistavaksi. Näin on käynyt esimerkiksi talouspolitiikassa, jossa demokraattinen päätöksenteko on kaventunut ja yhä suurempi rooli kasautunut erilaisille talouspolitiikan asiantuntijoille, ”talousviisaille” ja virkamiehille. Yhä useampi meitä kaikkia koskettava kysymys on siirretty tekniseksi asiantuntijakysymykseksi. Demokratian ja politiikan teknokratisoitumisella on ollut pitkällä tähtäimellä globaalia kapitalistista yhteiskuntamuotoa lujittava ja lukitseva vaikutus. Kun yhteiskuntamme keskeisiä periaatteita ei voida asettaa demokraattisen keskustelun alaiseksi, olemme vangittuja, lukittuja olemassa olevaan. Tällaisen ideologis-poliittisen umpikujan ylittämisen kannalta on tärkeää ymmärtää utooppisen ajattelun merkitys. KUN THOMAS MORE kirjoitti vuonna 1516 klassikkoteoksensa Utopia, hän päätti jakaa kirjan kahteen osaan. Teoksen ensimmäinen osa keskittyi lähinnä esittelemään Moren ajan Englannin yhteiskunnallisia epäkohtia: eriarvoisuutta, köyhyyttä sekä näistä kahdesta juontuvaa rikollisuutta. Kirjan toisen, itse Utopian saarta kuvaavan osan tarkoituksena oli puolestaan moraalisesti tuomita Englanti. Kun More tässä toisessa osassaan asettaa Utopian saaren 1500-luvun Englannin viereen, syntyy kontrastivaikutus, joka ohjaa lukijaa suhteuttamaan Englannin vain yhdeksi mahdolliseksi asiantilaksi ja siten raivaamaan tilaa vaihtoehtoisten mahdollisten maailmojen kuvittelulle. Utopian saarta koskevan kuvauksen tehtävä oli herättää epäilyksiä Moren oman yhteiskunnan moraalista ylemmyyttä kohtaan. UTOPIOIDEN KRIITTISEN funktion yksi pyrkimys on auttaa lukijaa havaitsemaan nykyisen olemassaolon puutteita ja tiivistää joukko nykyisyydestä esitettyjä kritiikkejä. Utopiat toimivat erityisen arvokkaina kritiikin välineinä niin kauan kuin ne onnistuvat tekemään nykyisyyden vieraammaksi ja etäisemmäksi. MARK FISHER AJATTELI MEIDÄN OMAKSUNEEN NIIN SANOTUN ”KAPITALISTISEN REALISMIN”, JOSSA KAPITALISMI SEKÄ SEN YHTEISKUNNALLINEN LOGIIKKA NÄHDÄÄN AINOAKSI TAVAKSI HAHMOTTAA MAAILMA. Essee
• 7 / 2018 • 39 Utopia on aina suhteessa omaan yhteiskuntaamme. Se vieraannuttaa ja etäännyttää meitä olemassa olevasta yhteiskunnasta. Utooppinen ajattelu rakentaa tilan, joka ei ole (ainakaan vielä) olemassa. Tämä fiktiivinen tila on vastakohtasuhteessa sen olemassa olevan tilan kanssa, jossa utopian kirjoittaja tai lukija elää. Kun kykenemme utopian keinoin etäännyttämään nykyisyyden, voimme asettaa kysymyksen nykyisen yhteiskunnallisen todellisuuden oikeutuksesta. Politiikan tasolla se nostaa keskustelun keskiöön yhteiskuntamme oikeutuksen sekä sen, millaista yhteiskuntaa oikein tavoittelemme. Demokratia voidaan tietyssä mielessä ymmärtää yhteiskunnal liseksi tilaksi, jossa erilaiset visiot yhteiskunnassa törmäävät toisiinsa, kiistelevät, kamppailevat ja kilpailevat. Demokratia voidaan ymmärtää kyvyksi kuvitella yhdessä nyky-yhteiskunnallemme vaihtoehtoja, vastakuvia. Kun demokratia ja utopia lähenevät tältä osin, tullaan samalla kiistäneeksi utopioiden puhdas ideaalisuus ja niiden epähistoriallisuus. Utopiat ymmärretään demokraattisen kiistelyn välityksellä uudelleen neuvoteltaviksi. Ne ovat suhteessa oman aikansa ongelmiin, toiveisiin ja mahdollisuuksiin. Kirjoittaja on Utopia metodina ­hankkeen tutkija Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatie­ teiden ja filosofian laitoksella. Hän on kirjoit­ tanut Utopia tänään ­tietokirjan. UTOPIAN YKSI TARKOITUKSISTA ON ”SUHTEELLISTAA NYKYISYYS”, TEHDÄ NYKYISYYS VAIN YHDEKSI MAHDOLLISISTA MAAILMOISTA. Kolumni Mielikuvituksen kriisi TEIMME KAJAANILAISELLA Vaara-kollektiivilla kevääksi 2014 dokumenttiteatteriesityksen Talvivaaran kaivoksen siihenastisista vaiheista. Esitys loppui absurdiin kohtaukseen, jossa muun muassa yksi näyttelijöistä luetteli Talvivaaran avolouhoksen pohjalla kuvatulla videolla, kuinka hän haluaisi mökin ja mitä siellä mökillä tarvitsisi. Näyttelijän suu kävi ja kertoi, että hän tarvitsisi ”tietysti tabletin, että voi kattoo elokuvia sitten siellä mökillä” ja ”auton, että pääsee sinne mökille”. Ja niin edelleen. Koominen kohtaus oli suloisenkatkera, koska se esitteli nuoren näyttelijän kautta mökki-idyllin, jota hän ei kaikella todennäköisyydellä saavuta. ILMASTONMUUTOKSEN ja ekologisen katastrofin edetessä menetämme työpaikat, taloudelliset mahdollisuudet, tulevaisuuden, mökki-idyllin. Sillä me emme tee työtä, jotta maapallo olisi elinkelpoinen vielä seitsemän sukupolven päästä, saati meidän vanhuudessamme. Me teemme työtä aivan muista syistä. Me käymme taistelua markkinointiosastoilla ympäri maailman lisätäksemme kulutusta. Tämäkö on meidän sukupolvemme osa sukupolvien ketjussa? Absurdia on, että koskaan aikaisemmin emme ole tienneet näin tieteellisen tarkasti oman tuhomme mahdollisia askelmerkkejä. Tämä tieto tekee meistä tuhoutumisemme seuraajia, jotka passiivisesti katsovat oman kuolemanviettinsä toteutumista. TÄMÄ KERTOOKIN kaiken olennaisen. Hanna Nikkanen kirjoitti ilmastonmuutosta ja Suomea käsittelevässä tietokirjassa Hyvän sään aikana, kuinka ilmastonmuutos on ennen kaikkea mielikuvituksen kriisi. Osaamme kuvitella tuhon tien, mutta emme osaa kuvitella konkreettista positiivista tulevaisuutta itsellemme. Myös taiteilijoiden työssä on korostunut dystopioiden kuvittaminen. On luotu kuvia ihmisen selviytymistaistelusta ja post-humanistisia näkymiä. Samaan aikaan meidän pitäisi pystyä kuitenkin kuvittelemaan sellaisia tulevaisuuksia, joissa ihminen voi olla globaalissa mittakaavassa tuhon sijaan elämää rakentava voima. Tehdessämme aikanaan haastatteluja Talvivaara – kainuulainen scifinäytelmä -teokseen, sivusimme ympäristöaktivisti Hannu Hyvösen kanssa myös näitä teemoja. Hannu kivesi tien yli tuskan seuraavaan tapaan: ”Jos ajattelee tätä maailmantuskaa ja angstia, joka monilla on, niin näen, että meillä on edessä yksi suurimpia ja kiehtovimpia haasteita. Pitää rakentaa uusi maa – meidän on uudeksi luotava maa – se on täsmällisesti sanottuna se haaste, minkä edessä nyt ollaan. Ja sehän vois olla innostava missio, joka sytyttäisi koko kansan, kun tiedostettaisiin se. Pannaan kaikki luovat energiat, kyvyt, keksijät, ja riittää työtä, on mielekästä työtä, joka on järkevää. Tehdään sitä pitkällä tähtäimellä, muutetaan kulttuuri tuhon tieltä kohti hyvää.” VEIKKO LEINONEN Kirjoittaja on teatterintekijä ja kulttuurituottaja asfaltinkorpisesta Kajaanista. Ku va : Ia Sa m oi l
• 40 • 7 / 2018 Hyönteiskammo ympäristöahdistuksen muotona Ötökkäkammossa yhdistyvät vieraan pelko ja laajempi ympäristöahdistus maapallon tilasta. TEKSTI PANU PIHKALA KUVA LAURA KOTILAINEN V A LTAVA PU N K KI hyökkää iltapäivälehden lööpistä. Kuva herättää inhoa, pelkoa ja ahdistusta. Voisiko asiassa olla kyse myös laajemman ympäristöahdistuksen ilmentymästä? Hyönteispelkoja on usein selitetty evoluutiohistorialla. Sellaiset oliot, jotka ovat jo hyvin kauan muodostaneet ihmiselle potentiaalisen uhan, ovat yhä pelkojemme peruskuvastoa. Hyönteisten ja erilaisten pelkojen suhde on kuitenkin monimutkainen. Mitä kaikkea ihminen pelkää esimerkiksi silloin, jos hän kärsii hämähäkkifobiasta? Missä määrin on kyse nimenomaan hämähäkeistä ja missä määrin myös muista asioista, joiden pelko vain ilmenee hämähäkkien kautta? Punkeista on tullut uudella tavalla osa yhteistä suomalaista tietoisuutta. Ilmaston lämmetessä punkit ovat lisääntyneet ja niiden elinalue levinnyt nopeas ti. Niiden aiheuttama reaalinen uhka on kasvanut. Osa punkeista levittää hyvin vaarallista puutiaisaivokuumetta ja paljon suurempi osa myös borre lioosia. Hoitamattomana borre lioosi voi aiheut taa merkittävän pahoja oireita. Uhkatutkimuksessa, jossa tarkastellaan uhkien kokemista, on huomattu, että salakavaluus ja vaikutusten suuruus tuottavat suurinta uhkaa. Sellaiset uhat, joista tiedetään osa muttei kaikkea, kalvavat ihmisiä. Näkymättömiä tai huomaamattomia vaikutuksia kammotaan. Punkkien aiheuttama uhka toteuttaa vahvasti juuri tällaisia piirteitä. Jotain on mennyt salakavalasti ihomme alle. Suojamuuriemme läpi on tunkeuduttu, ja seuraukset voivat olla vakavia. Merten mikromuovien herättämä suuri huoli perustuu osaltaan tähän. Se, että mikromuovi tunkeutuu salaa sisälle meihin, nostattaa pelkoa, inhoa ja halua toimia. YMPÄRISTÖKRIISIN AIKANA vaarana on, että ihmiset, etenkin lapset ja nuoret, alkavat nähdä luontoon liittyvät asiat ennen kaikkea pelkojen ilmentäjinä. Ympäristökasvattaja David Sobel korostaa, että pienten lasten positiivista luontosuhdetta pitäisi tietoisesti vahvistaa. Monet tutkijat pitävät tosiasiana sitä, että ihmisessä on luontainen elollisen rakastamisen kyky, biofilia. Sobel painottaa bio filian vahvistamista, koska nykyään lapset törmäävät tietoihin ympäristökatastrofeista jo kohtalaisen nuorena. Jos pohjalla ei ole biofilian sävyttämää positiivista luontosuhdetta, käy helposti niin, että ympäristöasiat herättävät lähinnä biofobiaa eli elollisen pelkoa. Luontoaiheista tulee luotaantyöntäviä, koska ne muistuttavat peloista, uhkakuvista ja surullisista asioista. Osa tutkijoista ajattelee, että ihmisessä on synnynnäisen biofilian lisäksi myös synnynnäisiä biofobian muotoja. Suojelubiologi E. O. Wilson tulkitsee, että juuri ne evoluutiohistoriassa uhkia aiheuttaneet asiat, kuten hämähäkit ja käärmeet, ovat biofobian yleisiä esiin nostajia. KASVATTAJAT JA OPETTAJAT ovat tehneet havaintoja nuorista, joiden luontosuhde on vahvasti biofobinen. Ilmiössä yhdistyy kahdenlaisia pelkoja. Siihen liittyy yksittäisiä pelkoja, kuten pimeän pelkoa tai erämaan pelkoa, jos niihin ei ole totuttu. Taustalla voi olla myös laajojen ympäristöongelmien herättämiä ”yleispelkoja”. Luontokuvasto ja etenkin uhkaava kuvasto, kuten punkit tai sudet, muodostuu symboliseksi ilmentymäksi yleisestä ympäristöahdistuksesta. Punkkipelossa on siis kyse sekä punkeista itsestään että laajemmasta ympäristökatastrofin pelosta. Valtava, inhoa herättävä punkin kuva iltapäivälehden lööpissä kolkuttelee taustalla piileviä erilaisia vaikeita maailman tilaan liittyviä tuntemuksia. Ihmiset tietävät ilmastonmuutoksen ja punkkien leviämisen yhteyden, mikä yhdistää punkkipelon ja ilmastopelon. HUONOIN VAIHTOEHTO on se, jossa ihmiset lakkaavat liikkumasta luonnossa, koska biofobia ja esimerkiksi punkkien pelko hallitsevat. Se pahentaa ympäristöahdistusta ja vähentää sekä hyvinvointia että toimintakykyä. Tarvitaan varautumista, kuten pitkälahkeisia housuja ja punkkitarkastuksia, mutta ennen kaikkea tarvitaan yhteistä pelkojen kohtaamista. Ympäristöahdistusta lievittää se, että tunteista ja asioista keskustellaan yhdessä. On muistettava, että lööppien kuvat suurennetuista punkeista eivät ole koko totuus. Kirjoittaja on tutkija ja tietokirjailija, joka on julkaissut aiheesta kirjan Päin helvettiä? Y mpäristöahdistus ja toivo (Kirjapaja 2017) Sisältää erilaisia oireita psykosomaattisista kivuista epämääräiseen levottomuuteen. Taustalla on tunteita, joita ei ole yhteisöissä saatu riittävästi käsiteltyä, kuten surua, syyllisyyttä ja pelkoa. Yleisiä muotoja Suomessa ovat nuorten kokema ilmastonmuutosahdistus ja eriikäisten kokema metsäsuru. Lievittämiskeinoja ovat muun muassa tunteiden ja toiminnan jakaminen yhdessä toisten kanssa, ilmiön tekeminen julkiseksi sekä taiteen ja henkisyyden tarjoamat keinot. Ympäristöahdistus Artikkeli
• 7 / 2018 • 41 Esitys todellisuuden ytimestä Performanssi on yhteinen kokemus, jossa raja taiteilijan ja yleisön välillä voi hämärtyä. Turussa esitetään performanssilla kysymyksiä, jotka eivät välttämättä muuten artikuloidu. TEKSTI JARI TAMMINEN P ERFORMANSSITAIDE luottaa paljon improvisaatioon sekä vuorovaikutukseen yleisön ja ympäristön kanssa. Tämä tuo muassaan arvaamattomuuden elementin, joka näkyy esimerkiksi siten, että kuukautta ennen New Performance Turku Festivalin avajaisia festivaalin taiteellinen johtaja Leena Kela ei osaa kertoa tarkkoja tietoja tulevasta ohjelmasta. ”Tämän vuoden ohjelma on taiteilijoiden osalta selvä ja valmis, mutta koska me olemme performanssifestivaali ja kuratoimme esityksiä, joita ei vielä ole olemassa, yksityiskohtainen aikataulu on vielä tulollaan”, Kela kertoo. Moni tuottaja saattaisi hätäillä tilannetta, mutta vuodesta 2012 pyörineen festivaalin järjestäjillä löytyy rutiinia tämän kanssa elämiseen. Spontaaniudella ja hetkessä elämisellä on myös oma arvonsa. ”Performanssilla voi sanoa asioita tavalla, joka ei onnistu muilla taiteen lajeilla. Performanssi on reaktiivinen ja tulee lähelle – välillä raja katsojan ja tekijän välillä on aika ohut.” New Performance levittäytyy festivaaliviikonlopun aikana kulloistenkin esitysten myötä eri puolille Turkua, mutta pysyvyyttäkin löytyy. Tehdas Tteatterista ja Manillan vanhan teatterin ympäristöstä on muodostunut festivaalien keskeinen tapahtumapaikka. Näiden lisäksi esityksiä ja tapahtumia löytyy eri puolilta kaupunkia. Sekä taideinstituutiot että julkinen tila tarjoavat omanlaisia tapahtumaympäristöjä ja yleisöjä. ”New Performance perustettiin, koska halusimme uutta yleisöä performanssille. Koska valmista isoa yleisöä ei ollut, lähdimme ajatuksesta mennä sinne, missä oli jo ennestään yleisöä. Tämän myötä eri taiteenlajien vakiintuneet katsojat saattavat kiinnostua aiheesta ja käydä katsomassa muitakin esityksiä.” YLEISÖ SA APUU museoihin ja teattereihin poikkeuksetta ajatukset taiteelle viritettyinä ja on valmistautunut kohtaamaan yllättäviäkin teoksia. Julkisessa tilassa paikalle puolestaan sattuu myös ohikulkijoita sattumalta, jolloin taiteen ja katsojan suhde on tyystin erilainen. S YYSKUUSSA 17. kerran järjestettävä nykytaiteen festivaali ANTI luottaa performatiivisuuteen. Esimerkiksi interaktiivinen Pivot-keinulauta heiluttaa kokijaansa kaupungintalon puistossa reagoiden ympärillä käytävään keskusteluun ja auttaa ihmisiä löytämään keskinäisen tasapainon. Painikerho-työpaja puolestaan toivottaa yleisön tervetulleeksi painimaan. Työpajaa seuraa esitys, jossa osallistujat ja taiteilijat painivat bassomusiikin tahtiin. ANTI-FESTIVA ALI tunnetaan paikkasidonnaisena tapahtumana, jonka kaikki esitykset tapahtuvat julkisessa tilassa ja arkisissa paikoissa, joissa yleisö ei ole tottunut kohtaamaan taidetta. "Kuopiossa on vahvat taideinstituutiot, jotka tavoittavat tietyt ihmiset. Meillä on sitten oma paikkamme osana sitä ekosysteemiä”, taiteellinen johtaja Johanna Tuukkanen kertoo. ”Kun ajattelen festivaalin historiaa, ajattelen sitä, mitä jälkiä olemme kaupunkiin jättäneet. Pyrimme monitasoisesti miettimään sitä, miten voimme tutkia, häiritä ja törmäyttää paikat, taiteilijat ja yleisön. Ja käydä vuoropuhelua siinä samalla.” USEISSA ANTIN ESITYKSISSÄ yleisöllä on oma roolinsa aktiivisena toimijana. Teos ei ole valmis ilman yleisöä, ja yleisö osaltaan myös määrittää lopputuloksen. "Nykytaide on myös muuttunut 2000-luvulla dialogiseen suuntaan, ja me olemme mukana siinä prosessissa”, Tuukkanen jatkaa. ”On käsittämättömän hienoa, että saamme olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät normaalisti ole kiinnostuneita nykytaiteesta.” ANTI – Contemporary Art Festival 25.­30.9. Samaan aikaan Savossa ”Julkisessa tilassa odottamattomasti kohdatut teokset esimerkiksi saattavat herättää satunnaisissa ohikulkijoissa ’Mitä mä just näin?’ -reaktioita ja sen myötä mieleen voi jäädä muhimaan ajatukset ’Miksi?’ ja ’Mitä tämä on?’. Tykkään ajatella, että performanssi vinksauttaa arkikokemusta”, Kela kertoo. ”Meillä on myös aina julkisen tilan esityksissä mukana avustaja, joka voi tarvittaessa kertoa katsojille, että mitä ihmettä tässä tehdään.” Esityspaikan valinnassa tärkeää ei ole pelkästään se, millainen yleisö sinne löytää. Parhaimmillaan esitys julkisessa tilassa voi muuttaa yleisön suhdetta omaan elinympäristöönsä. ”Epätyypillisessä paikassa esitetyn teoksen ja paikan välille syntyy kiinnostava vuoropuhelu. Teos reagoi aina paikkaan. Kuraattorin näkökulmasta tätä kautta saamme kiinnostavia teoksia ja lisäksi saamme niitä uusia katsojia.” TURUSSA ON TÄLLÄKIN KERTA A luvassa esityksiä pitkän linjan performanssitaiteilijoiden lisäksi myös henkilöiltä, joiden lokeroiminen taiteilijoiksi olisi yksinkertaistavaa. Osa esiintyjistä on jopa ollut ensisijaisesti jotain ihan muuta kuin taiteilijoita. Luvassa on esimerkiksi erityisesti aktivisteina ja yhteiskunnallisina kommentaattoreina tunnettujen Maryan Abdulkarimin ja Petra Laitin esitykset. ”Meillä on intressi esittää poliittista ajattelua ja kommentointia. Haluamme sekoittaa sen, missä kohdassa on kyse taiteesta ja missä luennosta, ja olemme pyytäneet Abdul karimilta ja Laitilta keskustelutyöpajan ja luento performanssin. Heidän tuotannoissaan taide ja aktivismi tukevat toisiaan.” Leena Kelaa kiinnostaa, miten me ihmiset toimimme suurten maailmanlaajuisten muutosten äärellä. Hän tarjoaa performanssia tavaksi hahmottaa yhdessä sitä, miten suhtautua muutoksiin. ”Voimme esittää kysymyksiä, jotka eivät vielä artikuloidu. Festivaalilla testaamme, voisiko performanssin keinoin etsiä myös vastauksia tämän ajan kysymyksiin.” New Performance Turku Festival 21.–23.9. Artikkeli Ju liu s Tö yry lä John Court toteuttamassa Occupy Aurajoki ­teosta vuonna 2017.
• Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio 1 2 6 5 7 Heluna Shop Ekolo Kind of Green Vegekauppa The Matcha Store Silvoplee 4 3 Soi Soi 6 3 2 4 1 7 Korkealaatuista matchaa ja vihreää teetä Japanista, kahvia ja yrttejä. Paljon luomua. Osta mukaan tai nauti paikan päällä. WWW.THEMATCHASTORE.COM • Hämeentie 23 5
• Helsingistä Kokkolaan – kulttuuriosuuskunta Creat tekee, mitä lystää. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA SUSANNA PESONEN Creat ei pysähdy H ELSINGIN Punavuoressa kolmisen vuotta toiminut Creat Space -näyttelytila sulki ovensa kesäkuun puolivälissä. Albertinkadulla sijainneessa galleriassa oli ehditty järjestää useita kymmeniä näyttelyitä, jotka olivat keränneet tuhansia vierailijoita. Näyttelyt olivat vaihtuneet kahdesti kuukaudessa. Tahti oli hurja, ja pienen gallerian seinät olivat väistämättä tulleet vastaan. Näyttelytoiminta on vain yksi vaihe Creatin lyhyen mutta monipuolisen historian aikana. Janne Flinkki­ lä, joka on ollut toiminnassa mukana alusta asti, kuvaa sitä eräänlaiseksi ”spontaaniksi pop-up-tykittelyksi”, jossa kaikkea kokeillaan ja tehdään niin kauan kuin se tuntuu toimivalta. Puna vuoren galleriakin syntyi aikanaan sattumalta. ”Meillä oli tuossa lähellä Nosturilla työhuone. Kerran kävelimme Albertinkatua, kun huomasimme lapun tyhjän liiketilan ovessa. Mietimme, että uskaltaisikohan tuon vuokrata. Siinä sitten oltiin. Maailma ei ole enää sellainen, että rakennetaan seinät ja mietitään sitten, mitä siellä tehtäisiin seuraavat sata vuotta. Nyt ensin saadaan idea ja etsitään tila, jossa toteuttaa se”, Flinkkilä kuvaa Creatin toimintaa. ER ÄS AJANJAKSO tuli päätökseen, kun Creat siirsi galleriatoimintansa Kokkolaan. Flinkkilä kertoo idean syntyneen, kun he vierailivat Creatin toisen perustajajäsenen Ville Mal­ jan kanssa viime kesänä juttukeikalla Kokkolassa Ykspihlajan kyläyhteisössä. Sen toiminnassa on mukana paljon päihdeja mielenterveyskuntoutujia, koevapaudessa olevia vankeja ja muita vaikeasti työllistyviä. ”Ykspihlajassa toimiva Kahvila S aha joutui kaavoitusteknisistä syistä muuttamaan ravintolatilansa varastoksi, ja siitä syntyi ajatus, että mehän voitaisiin säilöä näyttelymme sinne. Meillä on aika samanlainen ajattelutapa toiminnan taustalla, eli pyrimme antamaan äänen yhteiskunnan marginalisoimille ihmisille. Näillä näkymin näyttelytila on auki ainakin syyskuuhun asti”, Flinkkilä sanoo. Creat on kulttuurituotanto-osuuskunta, joka mainostaa itseään sloganilla ”Skaala on mieletön”. Näyttelytilan pyörittämisen lisäksi se on muun muassa järjestänyt livemusiikkiklubeja, tuottanut videodokumentteja sekä julkaissut verkkolehteä ja paljastanut, miten Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY:ssä on laiminlyöty työntekijöiden ja eläinten hyvinvointia. Toiminnasta suuri osa tapahtuu kuitenkin yleisöltä piilossa tilaustöinä ilman, että siihen on lyöty osuuskunnan tunnusta. Kuinka tämän kaiken sitten tiivistäisi lyhyeksi hissipuheeksi? ”Vaikka skaala on mieletön, niin kaikki meidän tekeminen käsittelee jollain tapaa ihmisyyttä. Edesmennyt Perttu Häkkinenkin sanoi, että ihminen itsessään on hyvin kiehtova, koska se on hyvin alhainen ja törkeä eläin, mutta samaan aikaan pyrkii kehittämään itsestään ylevämpää. Me tuodaan tätä ihmisen kaksijakoisuutta esiin käsittelemällä korkeakulttuuria hyvin matalaotsaisella asenteella ja sitten toisaalta nostetaan rappioksi ja saastaksi tuomittuja ilmiöitä jalustalle”, Flinkkilä kuvaa. GALLERIATOIMINNALLA on Flinkkilän mukaan merkitystä nykyisenä hektisenä someaikakautena. Taiteen avulla ihmiset voidaan saada fyysisesti liikkeelle ja keskustelemaan toistensa kanssa. Parhaimmillaan myös maailmankuva voi laajentua. Esimerkkinä hän mainitsee objektiseksuaali Erika Eiffelin Fressie – The Untold Iron Lover -näyttelyn, joka kertoo taiteilijan rakkaudesta giljotiiniin. Vaikka Eiffelin suhde tähän mestausvälineeseen on romanttisella, emotionaalisella ja eroottisella tasolla vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, näyttely ei kerännyt lainkaan negatiivista palautetta. Sen sijaan paikalta poistuneet uteliaat ihmiset kertoivat, miten heidän maailmankuvansa oli räjähtänyt positiivisessa mielessä. Vaikka toimintakenttä on laaja, sitä määrittävät tietyt reunaehdot ja arvot, joista yhteisö on keskenään äänestämällä päättänyt. Vahva arvomaailma näkyy esimerkiksi siinä, mitä Creat on sosiaalisen median kanavissaan jakanut. ”Yhdessä vaiheessa moderaattorimme olivat Facebookissa bannattuna, kun me julkaistiin salonkinatseja kritisoivia päivityksiä ja jengi sitten hakkasi laumana ilmiantonappia. Ne viestit jaettiin aina jollekin nettifoorumille, josta tuli lauma tyyppejä hakkaamaan ilmiantonappia mun profiiliin. Toisaalta pitää myös ajatella, että jos tämä meidän toiminta ei suututtaisi ketään, niin siitä vasta pitäisikin olla huolissaan,” Flinkkilä sanoo. Creat #eroticlifestyle DJ’s Helsingin Teurastamolla pe 31.8. Illan aikana esiintyvät myös Tuomari Nurmio ja Einari Stylman. Vapaa pääsy. Mihin suuntaa Creat, Janne Flinkkilä? Albertinkadun gallerian näyttelyt ovat vaihtuneet autenttiseen thaimaalaiseen hierontaan, mutta se ei ole Creatin loppu. Artikkeli Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio 1 2 6 5 7 Heluna Shop Ekolo Kind of Green Vegekauppa The Matcha Store Silvoplee 4 3 Soi Soi 6 3 2 4 1 7 Korkealaatuista matchaa ja vihreää teetä Japanista, kahvia ja yrttejä. Paljon luomua. Osta mukaan tai nauti paikan päällä. WWW.THEMATCHASTORE.COM • Hämeentie 23 5
• 44 • 7 / 2018 Naisten oikeus kehoonsa nousi keskustelunaiheeksi presidentti Trumpin Suomen-vierailun aikana. Aiheen ajankohtaisuus ei ole sittemmin vähentynyt. Tanssiva mielenosoitus Artikkeli TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT BONIFACE MWANGI S AMALLA , kun Donald Trump ja Vladimir Putin kohtasivat presidentin linnassa Helsingissä, viereisellä Senaatintorilla mekasti joukko Trump-naamarein ja tekoraskausvatsoin varustautuneita aktivisteja. #resistgag-mielenosoitus kiinnitti huomiota Trumpin päätökseen polkea naisten oikeuksia. ”Suomi on yksi maailman tasaarvoisimmista maista. Meidän pitäisi olla esimerkki muulle maailmalle, myös Trumpille”, Mick Scheinin, yksi #resistgag-mielenosoituksen järjestäjistä toteaa. Trumpin gag rule -asetus aiheuttaa mittaamatonta tuhoa kehitysyhteistyön kohdemaissa ja Yhdysvalloissa, asetuksien kotimaassa. Karnevalistinen mielenosoitus kiinnitti tähän huomiota. Gag rule eli suukapulamääräys estää lääkäreitä ja terveydenhoitohenkilökuntaa antamasta sukupuolineuvontaa tai edes mainitsemasta aborttisanaa. Vaikka mää räys ei vaikutakaan Suomeen suoraan, se vaikuttaa välillisesti kaikkialle. Scheinin on töissä vain kivenheiton päässä Senaatintorista sijaitsevassa yhteiskunnallista viestintää tekevässä M4ID-yrityksessä. Yrityksen nimi tulee sanoista Marketing for International Development, ja se toimii naisten ja lasten terveydenhuollon ja hyvinvoinnin parissa kehittyvissä maissa. ”Tehtävämme on auttaa heikoimmassa asemassa olevia. Toimintamme keskittyy tavallisesti Afrikkaan ja Intiaan, mutta välillä pitää toimia siellä, missä ongelman syy on”, Scheinin perustelee jalkautumista Helsingin kaduille. HELSINGISSÄ järjestettävä #resistgagmielenosoitus poikkesi perinteisistä mielenosoituksista. Kyseessä oli enemmänkin mielenosoitukselta muotonsa lainannut performanssi. ”Elämme huomiomaailmassa, ja jos haluaa huomiota – oli se sitten perinteisessä tai sosiaalisessa medias sa – täytyy tehdä jotain kiinnostavaa. Pelkillä faktoilla ei pitkälle pötkitä”, Scheinin selittää prosessia, jossa kiinnitetään ensin yleisön huomio ja sen jälkeen tarjotaan niitä faktoja ja tutkittua tietoa. Kaavailut onnistuivat, sillä media kiinnostui mielenosoituksesta, jonka teemat päätyivät kymmenien mediakanavien uutisvirtaan. Näiden lähetysten ja artikkelien yleisö lasketaan kymmenissä miljoonissa. ELINA KORHONEN Väestöliitosta pitää Trumpin politiikkaan katastrofina. Gag rule ei tosin ole Trumpin keksintö, vaan se asetettiin voimaan ensikertaa presidentti Ronald Reaganin kaudella. Sittemmin se on ollut aina voimassa republikaanipresidenttien kausien ajan, ja demokraattipresidentit ovat sen puolestaan kumonneet ensitöikseen. ”Trumpin asettama säädös on kuitenkin aikaisempia laajempi. Se aiheut taa peruuttamatonta haittaa järjestöille, jotka antavat lailliseen aborttiin liittyvää tietoa tai palveluja. Harva klinikka tai toimija myöskään tarjoaa pelkästään aborttiin liittyviä palveluja”, Korhonen selittää. ”Yleensä ne ovat monitoimiklinikoita, joissa hoidetaan kaikenlaisia sairauksia malariasta lasten rokotuksiin.” Gag rule on osa Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, jossa republikaanipresidenteille on tärkeää pitää konservatiivinen kristillinen oikeisto tyytyväisenä. Korhosen mukaan tällä hetkellä on kuitenkin ”menossa globaalisti ennenkuulumaton hyökkäys naisten oikeuksia ja seksuaalioikeuksia kohtaan”. VAIKKA TRUMP tuli ja meni, naisten oikeus kehoonsa on pysynyt ajan
• 7 / 2018 • 45 Tanssiva mielenosoitus ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 | VAPRIIKKI.FI | LIPUT 13/6 ¤ kohtaisena keskustelunaiheena Suomessa, kiitos ulkoministeri Timo Soi­ nin. Samalla kun Soini on osallistunut abortin vastaiseen mielenosoitukseen työmatkallaan ja ylistänyt Argentiinan aborttikieltoa, on myös muualla Euroopassa rehkitty asian parissa, Korhonen muistuttaa. ”Kesällä 2017 julkisuuteen vuoti asiakirjoja, jotka paljastivat salaisen uskonnollisen Agenda Europe -verkoston. Sen tavoitteena on muun muassa abortin täys kielto, ’eiluonnollisen’ ehkäisyn ja hedelmöityshoitojen kieltäminen, homo seksuaalisuuden kriminalisointi ja ’homoprogandan’ kieltäminen sekä transihmisten oikeuksien romuttaminen.” Vaikka esimerkiksi eurooppalaisten aristokraattien, meksikolaisen miljardöörin ja venäläisen oligarkin rahoittama verkosto vaikuttaa lähinnä Dan Brownin kirjoista repäistyltä kliseeltä, kyse on porukasta, jolle löytyy puolustajansa myös Suomessa. ”Verkosto kokoaa toimijoita kaikista kristillisistä tunnustuskunnista: vaikka suurin osa on katolisia, mukana on myös traditionalistisia protestantteja ja ortodokseja. Vatikaaniin kytkeytyvät katolilaiset toimijat ovat verkoston keskeisiä organisoijia, ja Vatikaani puolestaan on ohjeistanut katolilaisia poliitikkoja. Kansallisissa parlamenteissa, Euroopan neuvostossa, europarlamentissa ja Euroopan komissiossa vaikuttavilla poliitikoilla on merkittävä edustus verkostossa.” Kirjoittaja auttoi #resistgagmielenosoituksen järjestelyissä. Lue Mick Scheininin ja Elina Korhosen haastattelut osoitteesta häiriköt.fi jestöille, jotka antavat lailliseen aborttiin liittyvää tietoa tai palveluja. Harva klinikka tai toimija myöskään tarjoaa pelkästään aborttiin liittyviä palveluja”, Korhonen selittää. ”Yleensä ne ovat monitoimiklinikoita, joissa hoidetaan kaikenlaisia sairauksia malariasta lasten rokotuksiin.” Gag rule on osa Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, jossa republikaanipresidenteille on tärkeää pitää konservatiivinen kristillinen oikeisto tyytyväisenä. Korhosen mukaan tällä hetkellä on kuitenkin ”menossa globaalisti ennenkuulumaton hyökkäys naisten oikeuksia ja seksuaalioikeuksia kohtaan”. VAIKKA TRUMP tuli ja meni, naisten oikeus kehoonsa on pysynyt ajan#maailmantango Syksyn tunnelmallisin kaupunkifestivaali 14.–16.9. Tampereella OHJELMA JULKAISTAAN 1.8. MAAILMANTANGO.NET 2 1 8 2 I 8 festivaali hulluudesta www.kaivosfestivaali.fi instagram@kaivosfestivaali FACEboOK.COM/KAIVOSFESTIVAALI OUTOKUMMUN VANHA KAIVOS 7.– 9.9.
• 46 • 7 / 2018 Tuomo Railon esitys kertoo hänen isoisänsä veljen kokemuksista Tammisaaren punavankileirillä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Sanan ja liikkeen liitto Artikkeli PUNIKIN PAIKKA . Tuomo Railo (kuvassa etualalla) joutuu isosetänsä roolissa valkoisten kuulustelijoiden (Jukka Tarvainen & Sanni Giordani) höykytettävksi. Ari Ka up pila T AMMISA AREN punavankileiriin marssitetuista noin kymmenestä tuhannesta vangista nykytiedon mukaan liki kolmannes kuoli ravinnon ja veden puutteeseen, tauteihin sekä vartijoiden mielivallan seurauksena. Sortavalalaisen Kansa-lehden toimittajana vangittu Pekka Railo toimi vankileirin apteekkarina. Sittemmin kansanedustajaksi ja Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi päätynyt Railo kirjoitti 1950-luvulla elämäkerran, jota ei aran leiriaiheen takia uskallettu julkaista tekijän elinaikana. Työ väen arkistoon tallennettu aineisto päätyi kirjaksi vasta Pekka Tuomikosken toimittamana vuonna 2011. Pitkän linjan tanssijakoreografi Tuomo Railo on kirjoittanut isosetänsä muistelmien pohjalta tanssia ja teatteria yhdistävän näyttämöteoksen. ”Kirjassa minua kiehtoo erityisesti se, minkälaisen aseman Pekka omalla neuvokkuudellaan pystyi luomaan ja sen myötä selviytymään. Mietin myös, että jos itse joutuisin vaikka fasismin nousun myötä vastaavaan tilanteeseen, pystyisinkö samalla tavalla vaikuttamaan asioihin alhaalta päin." VALKOISTEN VANKINA -esitys on Tanssi teatteri Glims & Glomsin tuotantoa. Vuonna 1999 perustetun teatterin taiteellisina johtajina ovat alusta asti toimineet koreografit Tuomo Railo ja Simo Heiskanen. ”Ensi kerran esiinnyin Kajaanin kaupunginteatterissa avustajana jo kuusivuotiaana. Kymmenvuotiaana päädyin Kansallisbaletin kouluun. Murrosikäisenä harrastin kilpatanssia, mutta palasin aika pian Kansallisbalettiin. Ehdin tanssia myös Raatikossa, Kenneth Kvarnström & Co -ryhmässä Tukholmassa ja muun muassa Jorma Uotisen Ballet Pathétique -teoksessa ennen kuin karkasin omille teilleni”, pikakelaa Railo uransa kaarta. Glims & Gloms on alusta asti tuottanut rinnakkain koko perheelle suunnattuja ja nykytanssin kontekstissa toimivia teoksia. ”Esimerkiksi Julia Vuoren sarjakuvan pohjalta tehty Sikabaletti vuodelta 2001 voitti paljon palkintoja. Kolusimme Suomea urakalla ja tulimme sen kautta hyvin huomatuiksi. Tyystin toista tyylilajia edustaa pari vuotta sitten tehty Omnipotens, joka kertoo kaikkivoipaisuuden harhasta Anders Breivikin henkilön kautta. Totalitarismin mekanismien käsittelyssä oli myös pakko yhdistää puhetta tanssiteatteriin, mitä on tullut tehtyä sen jälkeen enemmänkin." UUSIMMAN ESITYKSEN harjoituksissa huomio kiinnittyy kohtaukseen, jossa neljä tanssijaa esittää vuorollaan kuulustelijoiden kuumottamaa Pekka Railoa. Painostava dialogi sulautuu kehojen liikkeisiin. ”Koen taiteilijana, että tanssi jäsentää usein asian olemusta jonkinlaisena vastapainona sanotulle, välillä vahvistaen ja välillä pehmentäen sitä. Ihmisen fyysinen ilmaisu paljastaa paljon primääreistä tunteista, samalla kun historiallisuus ja kirjoitettu teksti lävistävät kehoa toisesta suunnasta. Toivottavasti yhdistelmä synnyttää tämän teoksen katsojassa fyysisen kokemuksen, jossa on lohtuakin mukana.” Railon ohella näyttämöllä nähtävät Sanni Giordani, Kaisa Leppänen, Jukka Tarvainen ja Jussi Väänänen huolehtivat eri roolihahmoista ristiin. Esiintyjien valinnassa ei sukupuolellakaan ollut väliä. ”Tekstissä on lähinnä miesrooleja, mutta taiteellisesti koen tärkeänä korostaa, että kuka tahansa voisi joutua tuollaiseen paikkaan. Eikä vain vangiksi, vaan yhtä lailla esikuntaan." Esityksen yksi sanoma liittyy siihen, ettemme saisi unohtaa historiaamme. ”Puhumme kyllä Suomen itsenäisyydestä ja muistamme talvisodan sekä jatkosodan sankareista tarkka-ampujiakin nimeltä, mutta toisenlainen sankaruus on jäänyt pimentoon. Tärkeitä ovat myös Pekka Railon tapaiset idealistit, jotka traumaattisten kokemustensa jälkeen pystyivät osallistumaan sovittelevalla tavalla hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen." RAILON MIELESTÄ esittävä taide on viime vuosina kehittynyt poikkitaiteelliseen ja yhteiskunnallisesti tiedostavampaan suuntaan. ”Enää ei niin hirveästi pelätä sanoa jotain. Samalla mietitään, mitä teos viestii ja mikä on sen paikka poliittisessa keskustelussa. Tehdään myös ylipäänsä perustellumpia juttuja ja suunnitellaan ne paremmin.” Itselleen tärkeimmistä nykyteemoista Railo mainitsee tilanteiden feministisen tunnistamisen, rodullistamisen seuraukset ja inklusiivisuuden – eli ajatuksen siitä, että mitään ihmisryhmiä ei saa sulkea pois omasta yhteisöstämme. ”Erityisen poliittista on pelottomuus käsitellä asioita, joita ihmiset yleensä haluavat salata. Teimme Simon kanssa vuonna 1994 henkilökohtaisen Tulppa-varieteen, joka käsitteli homoseksuaalisuutta. Silloin aiheen tiimoilta ei ollut vielä turvallisen keskustelun ilmapiiriä, joten esittämisen tapa oli humoristinen ja vähän verhottu. Silloin se tuntui juuri oikealta tavalta nostaa asiaa esiin. Nyt mieleen tulee äskettäin Takomossa näkemäni Hanna Rytin masennusta käsittelevä näytelmä Aina on joku syy. Juuri kipeistä asioista täytyy voida puhua ääneen – ja pitää uskaltaa luoda ilmapiiri, joka sallii sen keskustelun.”' Pekka Railon muistelmiin perustuen Tuomo Railo: Valkoisten vankina. Tammisaaren vankileiri 1918. Esitykset Espoon Louhisalissa 18.9.–20.10. ja Kannusalissa 12.10. Sa m uli La ine
• 7 / 2018 • 47 Tuomo Railon esitys kertoo hänen isoisänsä veljen kokemuksista Tammisaaren punavankileirillä. Sanan ja liikkeen liitto Artikkeli Ari Ka up pila teelliseen ja yhteiskunnallisesti tiedostavampaan suuntaan. ”Enää ei niin hirveästi pelätä sanoa jotain. Samalla mietitään, mitä teos viestii ja mikä on sen paikka poliittisessa keskustelussa. Tehdään myös ylipäänsä perustellumpia juttuja ja suunnitellaan ne paremmin.” Itselleen tärkeimmistä nykyteemoista Railo mainitsee tilanteiden feministisen tunnistamisen, rodullistamisen seuraukset ja inklusiivisuuden – eli ajatuksen siitä, että mitään ihmisryhmiä ei saa sulkea pois omasta yhteisöstämme. ”Erityisen poliittista on pelottomuus käsitellä asioita, joita ihmiset yleensä haluavat salata. Teimme Simon kanssa vuonna 1994 henkilökohtaisen Tulppa-varieteen, joka käsitteli homoseksuaalisuutta. Silloin aiheen tiimoilta ei ollut vielä turvallisen keskustelun ilmapiiriä, joten esittämisen tapa oli humoristinen ja vähän verhottu. Silloin se tuntui juuri oikealta tavalta nostaa asiaa esiin. Nyt mieleen tulee äskettäin Takomossa näkemäni Hanna Rytin masennusta käsittelevä näytelmä Aina on joku syy. Juuri kipeistä asioista täytyy voida puhua ääneen – ja pitää uskaltaa luoda ilmapiiri, joka sallii sen keskustelun.”' Pekka Railon muistelmiin perustuen Tuomo Railo: Valkoisten vankina. Tammisaaren vankileiri 1918. Esitykset Espoon Louhisalissa 18.9.–20.10. ja Kannusalissa 12.10. TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI TUOMAS RANTANEN Turkan tähteet Se ei ole sinun syysi J OUKO TURKKA (1942–2016) on kulttuurimonumentti, joka jätti jälkeensä fyysistä teatteri-ilmaisua uudistaneen taiteellisen perinnön ja vieläkin käryävät teatterikoulutuksen rauniot. Maanisen tabujen rikkojan työmenetelmien ei-toivotuista oheisvaikutuksista tuli tabu. Teatterikorkeakoulussa liki neljännesvuosisata Turkan valtakauden (1981–1988) jälkeen opiskelleiden ohjaaja Ruusu Haarlan ja näyttelijä Julia Lappalaisen Turkka kuolee koostuu Turkan ja muiden aikalaisten kirjoituksista ja sanomisista sekä uutisvälineiden raportoinneista ja viranomaislausunnoista. Aineistoa puretaan Haarlan ja Lappalaisen eri tyylilajeissa esittämien kohtausten kautta sekä luennoimalla, kalvosulkeisilla sekä heijastamalla valkokankaalle esitystä varten tehtyjä haastatteluja ja hilpeän satiirisesti näyteltyjä kohtauksia. Materiaalin määrä on haaste. 1980luvun teatterimelskeiden yksityiskohtaista käsittelyä on kuitenkin ollut vaikea ohittaa, koska monille asiat ovat uusia ja tässä ajassa kerrattuna ne asettuvat uusiin yhteyksiin. Tekijät eivät kivitä turkkalaisuutta samaan tapaan kuin maestro seuraajineen teki tuolloin valinneille traditioille ja kunniallisille käytöstavoille. Tärkeämpää on etsiä ajallisen etäisyyden turvin välineitä ymmärtää, miten ympäröivän kulttuurin odotukset tekivät Turkasta jalustalle nostetun hirviön. Avainkohtauksessa Haarlan esittämä Turkan hahmo soimaa yleisöä siitä, että se asettuu tällaisen feministisen nöyryytyksen puolelle yhtä nöyränä lammaskatraana kuin aikanaan hurrasi hänen tekemisilleen. Esityksessä painavinta on sen tarkka katse. Siksikin tekijöiden alussa avaaman oman näkökulman olisi suonut välittyvän vahvemmin myös käsittelyn edetessä. Ruusu Haarla & Julia Lappalainen: Turkka kuolee Esityksiä Helsingin Korjaamolla 13.9. asti ja Riihimäen teatterissa 22.9. R AISKAUKSEN UHRIN minuuden hajoamisesta kertova Kilari alkaa pimennetyn näyttämön äärellä lääkärityyliin luetulla masennusdiagnoosilla. Valojen syttyessä yleisöä tervehtii näyttelijä Amanda Palo, jonka omakohtaisista kokemuksista teoksessa on kyse. Yleisön ja esittäjän katseiden ensikohtaamisen synnyttämä hetkellinen hämmennys on vilpitöntä ja todistaa teatteri-ilmaisun ja arjen epätyypillisestä törmäämisestä: tällä kertaa näyttelijällä ei ole liiemmin suojaa roolistaan. Olga Palon ohjaaman esityksen näyttämökuvaa hallitsee sänky, jonka kaikki masennusta omalla kohdallaan tai lähipiirissään kohdanneet tunnistavat sairaudenkuvan päänäyttämöksi. Siellä kulminoituvat univaikeudet ja yhtä lailla henkisen kuin fyysisen liikkeelle lähtemisen mahdottomuus. Minuuden uudelleen kokoamiseen liittyvien arkisten haasteiden kuvaamisen rinnalla Palo ottaa välillä satiirisen luennoitsijan roolin ja avaa akateemisin maneerein raiskauksen käsittelyä klassisessa kuvataiteessa, populaarikulttuurissa ja kirkkoisien kirjoituksissa. Esitys on itsessään enemmän osa selviytymisprosessia kuin pelkkä selviytymiskertomus. Tämä kirkastuu ajatukseen, että uhria piinaavaa häpeää voi poistaa kääntämällä häpeän tunne yhdessä pois uhrista. Älykkään dramaturgisen oivalluksen kautta yleisö johdatellaan puhekuorona kantamaan asiassa oma kortensa kekoon. Amanda Palo & Olga Palo: Kilari Esityksiä ainakin Lainsuojattomatfestivaalilla Porissa 4.9. ja Vanhassa Jukossa Lahdessa 1.11. Arviot C aro lin Bü ttn er / Tam pe ree n Tea tte rike sä Sa m uli La ine LIPUT: TEATTERIN LIPPUKASSA AVOINNA MA–LA KLO 12-18 SEKÄ TUNTI ENNEN ESITYKSEN ALKUA, PUH.: +358 (0)9 6162 1411 VOIT OSTAA LIPUT MYÖS LIPPU.FI VERKKOKAUPASTA ? ? ? SVENSKATEATERN.FI ? LIPPU.FI FRANZ KAFKA MUODONMUUTOS CARL KNIFIN MENESTYSNÄYTELMÄ PALAA OHJELMISTOON – NYT MYÖS SUOMENKIELISENÄ! 17.11-20.12 ???? – HELSINGIN SANOMAT / RAUHAMAA ”…makalöst bra dansteater” – NY TID / WASS
• 48 • 7 / 2018 KUVATAIDE Artikkeli Tarinoiden alkulähteellä Kirjailijaa vainosi ajatus sormiaan nuolevasta ja ennen aikaansa kuolevasta naisesta. TEKSTI IIDA SIMES KUVA LAURA RAILAMAA Manipuloitua maata A URINKO paahtaa Helsinkiä kesäisenä päivänä. Argentiinalaissyntyinen kirjailija Samanta Schweblin tutkii Hietalahden torin tarjontaa uteliaasti. Suosituin elintarvikekombo on kahvi ja pulla. Sisällä kauppahallissa taas syödään kauniita ja värikkäitä annoksia, joissa on paljon vihanneksia. ”Hyvä ruoka on todella tärkeää. Ja vielä parempi, jos se on luomua”, Schweblin sanoo. Hänen miehensä on perustanut ravintolan pariskunnan uuteen kotikaupunkiin Berliiniin, ja trendi kaupungissa asiakkaat ovat ruoas taan tarkkoja. Schweblin ansaitsee elantoaan kirjojen kirjoittamisen lisäksi kirjoittamisen opettamisella. ”Se on aivan uskomatonta”, hän iloitsee. ”Vielä muutama vuosi sitten Berliini tuntui mahdottomalta unelmalta, nyt minulla on oppilaita, jotka haluavat kirjoittaa espanjaksi.” SCHWEBLIN kävi Helsinki.lit-kirjallisuustapahtumassa puhumassa teoksestaan Houreuni. Romaanissa on unenomainen, monitasoinen ja jännittävä tarina. Päähenkilö on kuin osaksi hereillä ja samalla liukumassa toiseen maailmaan. Hänen vierellään käyvät puoliso, ystävä ja lapsia, joista yhdelle tarinaa myös kerrotaan. Keskeisimpien henkilöiden ympärillä väijyy kuristava kauhu: sairaus on saavuttamassa heitä, ja jonkun se on jo vienyt rajan taa. Mistä kaikesta lopulta on kyse, se jääköön lukijan pääteltäväksi. Mystisellä tarinalla on vankat juuret todellisuudessa. ”Kirja kertoo siitä, mitä Argentiinassa tapahtuu. Ihmiset sairastuvat, koska maa on myrkyn peitossa”, huokaa Schweblin. ARGENTIINA on ollut tunnettu kookkaan pihvikarjan ja gauchojen, karjapaimenten maana. Nyt valtion tärkein maataloustuote onkin soija. Soijatalous ei tee Argentiinasta ekohippien unelmaa, vaan proteiinipapujen tehtailu on tuonut uudet ongelmat. Viljelyalasta suurimman osan on valloittanut suuryritys Monsanto ja sen geenimanipuloidut pavut. Soijapelloilla rikkaruohot ovat riesa. Monsanto levittää pelloille paljon glyfosaattia sisältäviä kasvimyrkkyjä, jotka tappavat kaiken muun kasvillisuuden paitsi soijapavut. ”Myrkyt leviävät myös asutuksen päälle, ja niitä valuu pohjavesiin”, Schweblin tuskailee. Schweblin on kotoisin pääkaupungista Buenos Airesista. Tunteeko kaupunkilainen maaseudun ongelmat? ”Kyllä! Soijapeltoja on kaikkialla Argentiinassa, jopa ihan Buenos Airesin vieressä.” Argentiinassa myrkyistä keskustellaan ja niistä kiistellään paljon julkisuudessa. Kirjaansa varten Samanta Schweblin haastatteli tutkijoitakin. Eräs Houreunen tärkeimmistä käänteistä syntyi lääkärin ja kirjailijan keskusteluista jo vuonna 2012. ”Hän kertoi minulle naisesta, joka sairastui vakavasti nuoltuaan lähteessä kastelemiansa sormiaan.” Samanta Schweblin: Houreuni Like 2018, 121 s. Suom. Einari Aaltonen. • Roundup-nimisen torjunta-aineen vaikuttava ainesosa. Tuotemerkin omistaa geenimanipuloitua soijaa kasvattava suuryritys Monsanto. Torjuntaainetta valmistetaan myös muilla nimillä. • Yhdysvalloissa syöpään sairastunut Dewayne Johnson voitti oikeusjutun Monsantoa vastaan. Hän oli myrkyttänyt kasveja Roundup-aineella vuosien ajan. Monsanto tuomittiin 290 miljoonan dollarin korvauksiin. • Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan glyfosaatti on ihmiselle karsinogeeninen eli syöpäriskiä lisäävä kemikaali. EU:n jäsenmaista esimerkiksi Ranska haluaa kieltää glyfosaatin kokonaan. Ylen uutisen (11.8.) mukaan EU päätti kuitenkin niukalla enemmistöllä marraskuussa, että glyfosaatin myynti on sallittua sen alueella ainakin vuoden 2022 loppuun saakka. Asiasta kiistellään edelleen. Glyfosaatti • 44 miljoonan asukkaan valtio sijaitsee EteläAmerikan etelä osassa. Kolmasosa väestöstä asuu maan pääkaupungissa Buenos Airesissa. • Argentiinan tärkein vientituote on soijapavut ja niistä jalostetut tuotteet. • Maan tärkeimmät kauppakumppanit ovat Brasilia, Yhdysvallat ja Kiina. Argentiina M YYTTISET TARINAT maailman luomisesta, jumalten aamunkoitosta sekä jumalten ja ihmisten kohtaamisista kiertävät maailmaa ja saavat uusia muotoja. Alkujaan suusanallisesti ja laulaen kerrottuja tarinoita on matkan varrella tallennettu kirjan kansien väliin, ja ajan myötä niiden merkitykset ovat muuttuneet. Mainio esimerkki tästä saduksi muuttumisesta on Alex Alicen Siegfried-sarjakuvat, joissa vilisevät muinaisskandinaaviset jumalat ja olennot. Alice kertoo teoksissaan oman tulkintansa Richard Wagnerin Nibelungin sormus -oopperoista tutusta Siegfriedin tarinasta. Tarina erityislaatuisesta pojasta, joka kasvaa tietämättä taustaansa ja nousee lopulta haastamaan itsensä jumalat, on kerrottu lukuisia kertoja, mutta se ei haittaa. Siegfried-sarjakuvan olemassaolon
• 7 / 2018 • 49 KUVATAIDE Alussa oli tarina jumalista ja niitä vastaan nousevista ihmisistä. Sitten tarina kerrottiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tällä kertaa se kerrotaan sarjakuvin. TEKSTI JARI TAMMINEN Tarinoiden alkulähteellä Essee Kirjailijaa vainosi ajatus sormiaan nuolevasta ja ennen aikaansa kuolevasta naisesta. Manipuloitua maata M YYTTISET TARINAT maailman luomisesta, jumalten aamunkoitosta sekä jumalten ja ihmisten kohtaamisista kiertävät maailmaa ja saavat uusia muotoja. Alkujaan suusanallisesti ja laulaen kerrottuja tarinoita on matkan varrella tallennettu kirjan kansien väliin, ja ajan myötä niiden merkitykset ovat muuttuneet. Mainio esimerkki tästä saduksi muuttumisesta on Alex Alicen Siegfried-sarjakuvat, joissa vilisevät muinaisskandinaaviset jumalat ja olennot. Alice kertoo teoksissaan oman tulkintansa Richard Wagnerin Nibelungin sormus -oopperoista tutusta Siegfriedin tarinasta. Tarina erityislaatuisesta pojasta, joka kasvaa tietämättä taustaansa ja nousee lopulta haastamaan itsensä jumalat, on kerrottu lukuisia kertoja, mutta se ei haittaa. Siegfried-sarjakuvan olemassaolon puolesta puhuu myös erinomainen taide. Albumit luettuaan niiden pariin kelpaa palata sivuja selaillen ja yksityiskohtiin keskittyen. JOS ALEX ALICE on lainannut Wagnerilta, niin Wagner puolestaan ammensi librettoonsa innoitusta 1200-luvulla kirjoitetusta keskisaksalaisesta Nibelungein laulusta ja samoin 1200-luvulla kirjaksi kerätyistä Edda-tarinoista, jotka kokoavat yhteen skandinaavisen jumaltaruston. Tanner tömisee ja meno on suurta, kun kiukkuinen ylijumala Odin pistää hösseliksi ja Fafnir-lohikäärme istuu kulta-aarteensa päällä. Kun näitä tarinoita luettiin muinoin kuvauksena maailmasta, ovat ne sittemmin löytäneet uuden elämän viihdeteollisuuden aineistona. Hahmot seikkailevat Marvel-kustantamon sarjakuvissa ja erinäisissä elokuvissa, ja olivathan jo Wagnerinkin oopperatkin aikansa blockbustereita. Hahmoista on pikkuhiljaa muodostunut arkkityypejä, jotka toimivat aineistona nykyfantasialle ja -viihteelle. Tämä tuttuus on selvää kaikille fantasiakirjallisuuteen edes pinnallisesti tutustuneille. Esimerkiksi J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjoista (ja -elokuvista) tuttu mahtisormus linkittyy myös Siegfriedin kohtaloon, ja kantajansa jalon syntyperän todistavaan taikamiekkaan on törmätty samaisen Tolkienin tarinan lisäksi esimerkiksi kuningas Arthurin legendassa. ONKIN KIINNOSTAVAA , että nämä samat – jopa kliseiset – troopit toistuvat vuosisadasta toiseen eri muodoissa. Tämän kaltaiset tarinoiden peruselementit kestävät uudelleenkertomista. Lukijan kannattaakin pohtia sitä, miten tutuista palasista koostuva tarina toimii tässä ajassa ja kuinka näillä palasilla voi myös leikitellä. Siegfriedissä taikamiekka todistaa totuttuun tapaan kantajansa jalouden, kun taas viime vuonna ensi-iltaan tulleessa Star Wars – The Last Jedi -elokuvassa Luke Skywalkerin myyttisen valosapelin paikalle kutsuma Rey paljastuikin tavalliseksi tallaajaksi. Tämän vakiintuneen tarinamuotin rikkominen johti siihen, että netti täyttyi raivoavista nörteistä. Nämä näppäimistönsä kautta raivonneet joukot jopa vaativat Rian Johnsonin ohjaamaa elokuvaa poistettavaksi Star Wars -kaanonista. Tämä reaktio jos mikä todistaa, että mytologioissa on voimaa, vaikka niihin ei enää uskottaisikaan. Alex Alice: Siegfried I–III Zoom Teufel 2017–18, 80 s.
• Kanneltalo 29.8.–1.9.2018, KokoTeatteri 17.–25.11.2018 Mukana myös Lainsuojattomatfestareilla! quovadis.fi Maailman terät ei meihin pysty! – aikuistumisriittejä Marko Järvikallas MESSENGERS OF LOVE www.pavehelsinki.com 044 975 3275 C M Y CM MY CY CMY K pave_voima_2018_black.pdf 1 22.8.2018 8:08:58 Roland Schimmelpfennig on jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien tullut tunnetuksi teatterista, joka tutkii identiteettejä ja ihmissuhteita maailmantalouden ja ekologian näkökulmasta. Den Stora Elden kääntää terävän ja kriittisen katseen nykypäivän yhteiskuntaamme, näistä Schimmelpfennigille ominaisista lähtökohdista käsin. Ruotsinkielinen esitys tekstitetään THEA -mobiilisovellukseen suomeksi ja englanniksi. Ohjaus Anders Carlsson Näyttämöllä Maria Ahlroth, Martin Bahne, Iida Kuningas, Oskar Pöysti, Jessica Raita Konsepti Maria Lundström Lavastus ja puvustus Janne Vasama Äänisuunnittelu Ville Kabrell Valosuunnittelu Lauri Lundahl Videosuunnittelu Jonatan Sundström Ensi-ilta 14.9.2018 Esitykset 14.9.–6.11. ja 12.1.-2.2.2019. Liput 30 € / 24 € / 16 € Roland Schimmelpfennig DEN STORA ELDEN Teatteri ja lipputoimisto: Välimerenkatu 14, Jätkäsaari Liput: 09 440 224, viirus@viirus.fi, viirus.fi, lippu.fi Kuva: Jonatan Sundström 3/2018 HUHTIKUU | VOIMA.FI Sámeaktivista Petra Laiti Sámeaktivista Petra Laiti Sámeaktivista Petra Laiti 3/2018 HUHTIKUU | VOIMA.FI Sámeaktivista Petra Laiti Sámeaktivista Petra Laiti Sámeaktivista Petra Laiti
• 7 / 2018 • 51 Turun Kirjakahvilassa oli ensim­ mäinen visuaalisen runoutesi näyttely. Kuinka runoeläimesi ovat saaneet alkunsa? Poeettiset eläimet ovat vuonna 2015 aloittamastani Peilit-blogista (peilit.blogspot.com) syntynyt oma rönsynsä. Kieli on ajatteluni kes kiössä, ja olen kehitellyt poeettisilla eläimilläni eräänlaista universaalia kieltä, jota kaikki voivat vapaasti lukea oman taustansa ja mielikuvituksensa mukaan. Joku näkee itämaisia kuvioita, joku riimuja tai a nfangeja tai muuta. Nämä ovat jotakin eläinhahmon ja kirjaimen välimuotoa, tai kirjoitus on alkanut ottaa eläinhahmoa. Runoeläimet ovat kirjoittamisen ja kuvan välimaastoa. Esikoisteoksesi Ystävätär K (Poesia 2012) taas on runon ja aforistiikan hybridiä. Mistä yhdistely ja monitaiteisuus kumpuavat? Olen kotonani välitiloissa. Laaja opiskelutaustanikin varmasti vaikuttaa, mutta taiteellinen tekijyyteni on aina mukautunut paikkoihin, joissa saa ottaa monista suunnista aineksia. Taide elää koko ajan, ja pyrin pitämään ajatteluni mahdollisimman vapaana. Näetkö runoeläintarhallesi tulevaisuudessa lisääntymisen mahdollisuuksia? Kyllä, teen näitä koko ajan lisää ja uskon, että tulen tekemään näyttelykokonaisuuksiakin lisää. Kirjallinenkaan muoto ei ole poissuljettu vaihtoehto. Milloin sinulla on otollisin aika kirjoittaa? Iltapäivä, alkuilta, se vaihtelee. Lähinnä silloin, kun on mahdollisuus työskentelyyn. Tekemisen aikaraami on sekoittunut näiden poeettisten eläinten myötä jonkin verran. Kirjallisuuden ja kritiikin ammattilaisena – mitä positiivista ja mitä negatii­ vista kehityskulkua olet nykyrunoudesta tunnistanut? Runoudessa eletään nyt hyvässä tilanteessa: runoudessa vaikuttavat erilaiset poetiikat, ja niille löytyy paikka kentältä. Toisaalta Suomen runouskenttä on silti aika pieni, ehkä kuitenkin ollaan vähän konservatiivisia, eikä tekemisen vapaudelle aina löydy tarpeeksi tilaa. Mielestäni naisoletetuille tekijöille sanotaan edelleen helpommin rajoittavia asioita, vaikka arvostuksen pitää lähteä siitä, että on tekijä, joka tekee. Mitä aiheita seuraava kirjallinen runoteoksesi käsittelee? Työn alla on useita kirjallisia käsikirjoituksia, jotka toimivat monilajisesti runon, esseen ja aforismin tienoilla. Tänä kesänä olen keskittynyt poeettisiin eläimiin, muut projektit etenevät ajallaan. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Mitkä ovat viisi kaikkein tärkeintä asiaa? Tekeminen. Mielikuvitus. Rytmi. Syntyminen. Kasvaminen. Virpi Alanen Runoeläintarha TEKSTI JA KUVA MARKO LAIHINEN Tasa-arvotekojen historiaa Nuortentietokirja esittelee 70 suomalaista naista. TEKSTI KAISU TERVONEN I TSENÄISIÄ NAISIA on yksi lukuisista teoksista, jotka ovat ottaneet mallinsa Good Night Stories For Rebel Girls -menestyskirjasta. Ulkoisesti kaava on samanlainen: jokaisella aukeamalla esitellään yksi inspiroiva henkilö, vasen sivu varataan henkilöä kuvaavalle kuvitukselle ja oikea hänestä kertovalle tekstille. Kirja etenee käänteisen kronologisesti, nuorimmasta vanhimpaan. Kansien väliin mahtuvat eri alojen osaajat aktivisti-kirjoittaja Laura Eklund Nhagasta (s. 1996) ja poptähti Almasta (s. 1996) runonlaulaja Larin Paraskeen (1833–1904) ja Diakonissalaitoksen perustaneeseen Aurora Karamziniin (1808–1902). Toisin kuin esikuvassaan, Itsenäisiä naisia -kirjan kuvitukset ovat kaikki saman tekijän käsialaa. Opettajana ja kuvittajana toimiva Elina Tuomi vastaa myös teksteistä. Hänen taidoistaan kuvittajana kertoo se, ettei 70 kuvan selaaminen käy yksitoikkoiseksi, vaikka useimmiten ne ovatkin kasvokuvia vailla toimintaa. Tyyli on tunnistettava, mutta siinä on onneksi myös hieman variaatiota. Kuvissa näkyy sama positiivisuus kuin teksteissä. Kuvituksissa se on kuitenkin hienovaraisempaa, värien ja sommittelujen taidetta. Teksteissä sen sijaan toistellaan innostuneesti lausahduksia ”esikuva kaikille suomalaisille naisille”, ”inspiroi” ja ”Suomen tunnetuin”. Nuortenkirjan kohdalla kieli on välillä hankalan kuuloista ja yksityiskohtien tarkkuus tuntuu tarpeettomalta. Sofi Oksanen kutsuu itseään kirjan mukaan ”postkolonialistiseksi kirjoittajaksi, joka kritisoi Neuvostoliiton harjoittamaa imperialistista valloituspolitiikkaa”. Geenitutkija Leena Peltonen­Palotien kohdalla kerrotaan, missä tieteellisissä julkaisuissa hänen artikkeleitaan aikanaan julkaistiin. Syntymäkaupungit ja opiskelupaikat käydään läpi Wikipedian muodollisuudella. Mutta kirjalle on tilausta. Se ei kerro huimaavia tarinoita, kuten Good Night Stories for Rebel Girls, mutta se esittelee joukon ihmisiä, jotka ovat usein jääneet sukupuolipoikkeamiksi historiankirjoissa. Sukupuolen suhteen kirjassa on ilahduttavaa sekin, että se huomioi transnaiset ja että mukana on myös suku puoleton henkilö, Setan puheenjohtaja Viima Lampinen. Tasa-arvotyön historia ja sen muutokset käyvät myös ilmi: valkoisten porvarinaisten koulutusja kirjoitustyö ovat antaneet tilaa esimerkiksi rodullistettujen aktivistien ulostuloille. Vallankumouksellisimman ideansa kirja sisältää joka tapauksessa Edith Södergranin sanoissa: ”En minä ole nainen. Olen neutri. Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös, olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa…” Elina Tuomi Itsenäisiä naisia – 70 suomalaista esikuvaa S&S 2018, 154 s. MESSENGERS OF LOVE www.pavehelsinki.com 044 975 3275 C M Y CM MY CY CMY K pave_voima_2018_black.pdf 1 22.8.2018 8:08:58 Roland Schimmelpfennig on jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien tullut tunnetuksi teatterista, joka tutkii identiteettejä ja ihmissuhteita maailmantalouden ja ekologian näkökulmasta. Den Stora Elden kääntää terävän ja kriittisen katseen nykypäivän yhteiskuntaamme, näistä Schimmelpfennigille ominaisista lähtökohdista käsin. Ruotsinkielinen esitys tekstitetään THEA -mobiilisovellukseen suomeksi ja englanniksi. Ohjaus Anders Carlsson Näyttämöllä Maria Ahlroth, Martin Bahne, Iida Kuningas, Oskar Pöysti, Jessica Raita Konsepti Maria Lundström Lavastus ja puvustus Janne Vasama Äänisuunnittelu Ville Kabrell Valosuunnittelu Lauri Lundahl Videosuunnittelu Jonatan Sundström Ensi-ilta 14.9.2018 Esitykset 14.9.–6.11. ja 12.1.-2.2.2019. Liput 30 € / 24 € / 16 € Roland Schimmelpfennig DEN STORA ELDEN Teatteri ja lipputoimisto: Välimerenkatu 14, Jätkäsaari Liput: 09 440 224, viirus@viirus.fi, viirus.fi, lippu.fi Kuva: Jonatan Sundström
• 52 • 7 / 2018 ELÄVÄ KUVA Marilyn Monroen haamu ei jätä meitä rauhaan. Nyt se kummittelee Anna Erikssonin esikoiselokuvassa. TEKSTI JANNE SIIRONEN Tarina M:stä L UIN ENSIMMÄISEN Ma­ rilyn Monroe -elämäkertani 13-vuotiaana. Anthony Summersin Jumalatar lupasi ”alastoman totuuden vuosisadan seksisymbolista”. Muistan tunteneeni sympatiaa ja sääliä Summersin kuvaamaa tyttörukkaa kohtaan. Eräs kuva painui erityisesti mieleeni. Siinä 36-vuotias Marilyn hymyilee, silmäkulmissaan pienet naururypyt. Kuvateksti on kryptinen ”painovoima saa meidät kaikki kiinni”. Jostain syystä lause jäi vaivaamaan. Tuntui kuin kirjailija olisi saanut tyydytystä siitä, kuinka painovoima saavutti myös naisen joka ”uhmasi painovoimaa”. Lauseessa oli empatiaan naamioitua vahingoniloa. Vuonna 2018 Marilyn elää edelleen esimerkiksi inspirationaalisina Tumblrja Instagram-kuvina sekä lainauksina, jotka melko usein kuuluvat jollekulle toiselle tai ovat täyttä sepitettä. Tämä toden ja fanifiktion sekamelska on hyvinkin kuvaavaa koko Monroen kuolemanjälkeiselle elämälle. Tuoreen tulkinnan Marilynista on tehnyt myös taiteilija Anna Eriksson debyyttielokuvassaan M. Se saa ensi-iltansa syyskuussa Helsingissä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla ja on valittu kilpailemaan kriitikkojen viikolle Venetsian elokuvajuhlille. Erikssonin ohjaama, käsikirjoittama, äänisuunnittelema, leikkaama ja värimäärittelemä M on kokeellinen, rohkea ja väkivaltainenkin elokuva seksistä ja kuolemasta. Haastatteluissa Eriksson on maininnut suureksi innoittajakseen Sarah Churchwellin Marilyn Monroen monta elämää -kirjan. Churchwellin teos ei kerro niinkään Marilynista vaan kirjoista jotka kertovat Marilynista. MARILYN MONROEN monta elämää kuvaa huolellisesti Monroe-myytin syntyä. Se käy läpi läpi tärkeimmät Monroe-elämäkerturit ja sen, kuinka heidän teostensa spekulaatiot, tulkinnat ja painotukset ovat vuosien varrella ruokkineet toisiaan. Koska Marilyn ei jättänyt jälkeensä luotettavaa omaelämäkertaa, ovat Norman Mailerin, Anthony Summersin ja Donald Spo­ ton kaltaiset akateemiset, valkoiset miehet voineet positioida itsensä – usein ällistyttävällä itseriittoisuudella – manspleinaamaan meille ”mahdollisimman objektiivisen totuuden” Monroen elämästä. Monella tapaa myyttinen ”Marilyn” on jäänyt elämään keskuuteemme juuri heidän katseidensa kautta. Monet näistä Marilyn-tulkinnoista huokuvat aikakautensa peiteltyä misogyniaa, johon ”oppineetkin” miehet sortuivat. Kirjoissa Marilyn on toistuvasti jonkinlainen arkkityyppi; jumalatar, huora, viaton pikkutyttö tai hysteerinen, itsepäinen nainen. Mailerin kaltaisten hyvin menestyneiden intellektuellien teokset ovat täynnä holhoavaa ylenkatsetta. Heidän versiossaan pieni Norma Jean harhailee Hollywoodin betoniviidakossa, pakotettuna esittämään roolia nimeltä ”Marilyn”. Tässä myytissä Marilynin rikos on vartalonsa käyttäminen oman etunsa tavoitteluun, ja rangaistus siitä on tuon vartalon kuolema. MARILYNIN KERTOMUKSEEN sekoittuu aineksia ikiaikaisista mytologisista tarinoista. Lumivalkoinen iho ja ruusunpunainen suu muistuttavat meitä Tuhkimosta, joka muuttuu keskiyöllä takaisin Norma Jeaniksi. Ikiunta nukkuva kaunis Marilyn on taas Prinsessa Ruusunen, jonka vain Kennedyn kaltainen prinssi olisi voinut pelastaa. Aikalaistensa mukaan Marilyn ei kuitenkaan ollut svengalin metsästä poimima punahilkka tai ”kynttilä tuulessa”. Esimerkiksi Monroen kanssa työskennellyt ohjaaja John Huston on sanonut Marilynista: ”Sanotaan, että Hollywood särki hänen sydämensä, mutta se on roskaa – hän oli tarkkaavainen ja kovaksikeitetty ja viehättävä, mutta hän jumaloi vääriä ihmisiä ja oli holtittoman omapäinen.” Pitkäaikainen tiedottaja Rupert Al­ lan kuvaili, kuinka Marilynin ”haurauden alla oli rautainen tahto”. Opettaja Paula Strasberg sanoi häntä ”raudasta tehdyksi kolibriksi”. Silti Marilyn mielletään edelleen pikemminkin uhriksi kuin toimijaksi. Toisin kuin vaikkapa Charlie Chaplin ja pikku kulkuri, ei Marilyn ole koskaan saanut täyttä tunnustusta saatikka tekijänoikeutta luomaansa ikoniseen hahmoon. ELÄMÄKERTURIT ovat mieluummin nähneet Marilynin menestyksen tämän ongelmien lähteenä. Jospa hän vain olisi saanut pysyä tavallisena pikku Norma Jeanina… Todellisuudessa tähteys oli Marilynin elämän riemuvoitto. Se oli hankittu kovalla työllä, raudanlujalla päättäväisyydellä, uhkarohkeudella ja reippaalla opportunismilla. Meidän on helppo unohtaa minkälaiseen asemaan Monroe itsensä muutamassa vuodessa nosti. 1950-luvun puolivälissä hän oli yksi maailman tunnetuimpia naisia. Elokuvatähti, joka vanhassa hierarkisessa studiosysteemissä kykeni sanelemaan ehtonsa, ja niihin suostuttiin, koska Marilyn teki rahaa. On hyvä muistaa, että Hollywood ei julistanut Marilynia hulluksi naiseksi, koska tämä oli liian herkkä tai haavoittuvainen, Hollywood julisti Marilynin hulluksi, koska tämä ei enää totellut. Sama hullu nainen nähdään myös Erikssonin M:ssä. Elokuvassa liikutaan unenomaisessa rinnakkaistodellisuudessa, jossa tarinan ”Marilynin” riivaamat yksilöt etsivät vapautusta lumouksesta – tai kirouksesta. M ammentaa lynchmäisestä symboliikasta ja kieltäytyy rohkeasti konventionaalisesta tarinankerronnasta. M on kuin uni tai painajainen, joka toistuu ja toistaa itseään, ikään kuin yrittäen työntää jotain pois alitajunnasta. M ei kuitenkaan tunnu niinkään elokuvalta Monroesta kuin ohjaajastaan. Marilyn on kabuki-naamio, jonka takaa Eriksson kurkkii. Se, kuinka paljon hän paljastaa itsestään, jää mysteeriksi. Hieman kuin Marilynkin. M esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla, jota juhlitaan Helsingissä 20.–30.9. Essee Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Kaikki Innon, Aulan, Gaudeamuksen, Ursan, Vastapainon ja Terra Cognitan kirjat, ja paljon muuta, löytyy Rosebudin erittäin kattavista tietokirjakaupoista! Rosebud Citycenter Asematunneli, Makkaratalo Tiedekulma Yliopistonkatu 4 Rosebud Kaisa-talo Yliopiston kirjasto, Vuorikatu 7 Lasten oma Rosebud Mini Asematunneli, Makkaratalo Kaapelin kauppa Kaapelitehtaan pääaula Rosebud Kuopio Vanha Kauppahalli 21€ 18,50€ 20€ 40€ 50€ 27€ 27,90€ 20€ 25€ TIEDEKULMA YLIOPISTONKATU 4 HELSINKI PÄIVITÄ TIETOSI MAAILMASTA TIEDEKULMASSA 10.–21.9.2018 Crazy World -tapahtumissa tarkastellaan maailman tilaa ja löydetään kiristyneen kansainvälisen ilmapiirin ja vastakkainasettelujen keskeltä myös valopilkkuja. KATSO KOKO OHJELMA TIEDEKULMA.FI CRAZY WORLD @TIEDEKULMA #TIEDEKULMA TIEDEKULMA.FI
• ELÄVÄ KUVA Marilyn Monroen haamu ei jätä meitä rauhaan. Nyt se kummittelee Anna Erikssonin esikoiselokuvassa. Tarina M:stä ma Jeanina… Todellisuudessa tähteys oli Marilynin elämän riemuvoitto. Se oli hankittu kovalla työllä, raudanlujalla päättäväisyydellä, uhkarohkeudella ja reippaalla opportunismilla. Meidän on helppo unohtaa minkälaiseen asemaan Monroe itsensä muutamassa vuodessa nosti. 1950-luvun puolivälissä hän oli yksi maailman tunnetuimpia naisia. Elokuvatähti, joka vanhassa hierarkisessa studiosysteemissä kykeni sanelemaan ehtonsa, ja niihin suostuttiin, koska Marilyn teki rahaa. On hyvä muistaa, että Hollywood ei julistanut Marilynia hulluksi naiseksi, koska tämä oli liian herkkä tai haavoittuvainen, Hollywood julisti Marilynin hulluksi, koska tämä ei enää totellut. Sama hullu nainen nähdään myös Erikssonin M:ssä. Elokuvassa liikutaan unenomaisessa rinnakkaistodellisuudessa, jossa tarinan ”Marilynin” riivaamat yksilöt etsivät vapautusta lumouksesta – tai kirouksesta. M ammentaa lynchmäisestä symboliikasta ja kieltäytyy rohkeasti konventionaalisesta tarinankerronnasta. M on kuin uni tai painajainen, joka toistuu ja toistaa itseään, ikään kuin yrittäen työntää jotain pois alitajunnasta. M ei kuitenkaan tunnu niinkään elokuvalta Monroesta kuin ohjaajastaan. Marilyn on kabuki-naamio, jonka takaa Eriksson kurkkii. Se, kuinka paljon hän paljastaa itsestään, jää mysteeriksi. Hieman kuin Marilynkin. M esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla, jota juhlitaan Helsingissä 20.–30.9. Essee Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Kaikki Innon, Aulan, Gaudeamuksen, Ursan, Vastapainon ja Terra Cognitan kirjat, ja paljon muuta, löytyy Rosebudin erittäin kattavista tietokirjakaupoista! Rosebud Citycenter Asematunneli, Makkaratalo Tiedekulma Yliopistonkatu 4 Rosebud Kaisa-talo Yliopiston kirjasto, Vuorikatu 7 Lasten oma Rosebud Mini Asematunneli, Makkaratalo Kaapelin kauppa Kaapelitehtaan pääaula Rosebud Kuopio Vanha Kauppahalli 21€ 18,50€ 20€ 40€ 50€ 27€ 27,90€ 20€ 25€ TIEDEKULMA YLIOPISTONKATU 4 HELSINKI PÄIVITÄ TIETOSI MAAILMASTA TIEDEKULMASSA 10.–21.9.2018 Crazy World -tapahtumissa tarkastellaan maailman tilaa ja löydetään kiristyneen kansainvälisen ilmapiirin ja vastakkainasettelujen keskeltä myös valopilkkuja. KATSO KOKO OHJELMA TIEDEKULMA.FI CRAZY WORLD @TIEDEKULMA #TIEDEKULMA TIEDEKULMA.FI
• 54 • 7 / 2018 ELOKUVAT Tiina Lymi ILOSIA AIKOJA, MIELENSÄPAHOITTAJA Elokuvateattereissa nyt Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja on Tiina Lymin ohjaama itsenäinen jatko-osa Dome Karukosken Mielensäpahoittajalle (2014). Kumpikin perustuu Tuomas Kyrön romaaneihin, joiden suosio pohjaa nimihenkilön suomalaisittain hyvin tunnistettavaan jurottavan kansanäijän olemukseen. Nyt pahalle mielelle on tavallistakin enemmän syytä, sillä Mielensäpahoittajasta ( Antti Litjan korvannut Heikki Kinnunen) on tullut leski, elämänhalu on mennyt, ja jäljellä on vain oman arkun rakentaminen. Epävireisen joutsenlaulun katkaisee tärkeileviä vanhempiaan ja omaa kriisiään papan helmoihin pakeneva 17-vuotias pojantytär. Sukupolvien välisistä kuiluista saatava huumori on elämänmyönteistä mutta samalla aika sovinnaista ja hiukan laskelmoituakin. Mielensäpahoittaja ei ole mikään perussuomalainen Archie Bunker, vaan hänen mukautumisensa nykyajan seksuaaliseen ja monikulttuuriseen vapaamielisyyteen käy loppujen lopuksi opettavaisen lupsakasti. TUOMAS RANTANEN Marko Mäkilaakso IT CAME FROM THE DESERT Ensi-ilta 7.9. ”Tämä on jotain muuta”, lupasi ohjaaja Marko Mäkilaakso It Came from the Desert -elokuvastaan, eikä valehdellut. Suomalainen genre-elokuva voi hyvin. Rare Exportsin, Iron Skyn ja Rendelin kaltaisia leffoja pukkaa, ja nyt mukaan joukkoon liittyy It Came from the Desert, joka perustuu vuonna 1989 valmistuneeseen samannimiseen Amiga-tietokonepeliin. Esikuvana toiminut peli puolestaan ammensi innoitusta vuonna 1954 valmistuneesta Them!-elokuvasta. Ollaan siis syvällä b-elokuvien ytimessä, ja meno on sen mukaista: avaruus-DNA:ta saaneet jättiläismuurahaiset rehaavat, ja ihmiset ovat lirissä Mäkelän käsikirjoitus on juuri niin pöhkö kuin tämän genren elokuvalla kuuluukin olla, Hiromasa Yonebayashi MARY JA NOIDANKUKKA Ensi-ilta 28.9. Kissa räjäyttää englantilaisen maalaiskylän uinuvan arjen luotsaamalla tylsistyneen Maryn taikavoimien ääreen. Pian Mary taistelee noitakoulun rehtoria, hullua tiedemiestä ja sydämettömiä robottipoliiseja vastaan. Maryn on vapautettava taikoihin vangitut koe-eläimet. Pelissä on maailman kohtalo, ja aikaa on vain vähän. Lennokas satu kiinnostanee lapsikatsojia, mutta se antaa ajattelemista aikuisillekin. Syvimmillä tasoilla huokuu epätoivo maailman tilasta. Rehtori edustaa järjestysvaltaa ja tiedemies teknologiaa, mutta ahneudessaan ja tekijät uskaltavat estoitta nauraa leffalle ja sen kanssa. Pöhköyttä syleillään häpeilemättä. Kaikki elokuvan hahmot ovat asiaankuuluvan geneerisiä, dialogi kliseistä ja romantilliset kanssakäymiset juustoisia. Koska elokuvan budjetti oli niukka, välillä on turvauduttu myös kikkoihin. Esimerkkinä toimikoon se, kun sankarien pitäisi taistella hirviömuurahaisia vastaan, mutta kohtaus leikataan (tarkoituksellisen tökerösti) siihen, kun sankarimme poistuvat paikalta voitokkaina. Rajallisesta budjetista otetaan kaikki irti, ja tämä rajallisuus sopii tyylilajiin mainiosti. Jopa elokuvan tuotesijoittelu tarjoaa timanttista hienoutta. New Mexicon autiomaassa extremetyypit ryystävät koko ajan Laitilan olutta. It Came from the Desert on loistavaa roskaa ja hyvinkin genrensä onnistunein suomalaistuotos. JARI TAMMINEN he ovat luonnon varoja hyväksikäyttäneiden teollisuusajan sukupolvien kuvia. Viattomuus asuu uhreissa eli lapsissa ja eläimissä. Heissä on myös voima. Animaatioelokuva perustuu englantilaisen Mary Stewartin romaaniin. Sen on ohjannut Hiromasa Yonebayashi, joka on viehättynyt englantilaisista lastenkirjoista, onhan hän tehnyt klassikot Kätkijät ja Marnie – Tyttö ikkunassa. Yonebayashi on työskennellyt maailman kuuluisimmalla animetaiteen tehtaalla, Studio Ghiblillä, mutta uutuuselokuvan on tuottanut hänen uusi firmansa Studio Ponoc. Japanilainen Ponoc kumartaa piirrettyjen elokuvien itäeurooppalaiselle traditiolle: ponoc on kroatiaksi uuden päivän koitto. IIDA SIMES It Came from the Desert 7.9. Spike Lee BLACKKKLANSMAN Elokuvateattereissa nyt. Spike Lee on läpilyöntielokuvastaan Do the Right Thing (1989) asti kuulunut amerikkalaisen poliittisen elokuvan ja afroamerikkalaisen identiteetin näkyvimpiin lipunkantajiin. BlacKkKlansmanin tarina perustuu afroamerikkalaisen Ron Stallworthin omaelämäkerralliseen kirjaan, jossa entinen poliisietsivä kuvaa peitetehtäväänsä Ku Klux Klanin sisäpiirissä 1970-luvun lopun Colorado Springsissä. Stallworth – jota elokuvassa esittää John David Washington – onnistui huijaamaan rasisteja olemalla heihin yhteydessä lähinnä puhelimella ja käyttämällä kasvokkaisissa kohtaamisissa stunttihenkilöä. Elokuvassaan Lee yhdistää tiukasti paketoidun yhteiskunnallisen kantaaottavuuden hiukan löysin rantein ohjatun komediallisen poliisielokuvan muotoon. Erityisen tarkkana ohjaajan ote on hänen kuvatessaan mustien kansalaisoikeusliikkeen manifestaatiota ja arkirasismin vaikutusta päähenkilön politisoitumiseen. Silti juonen käänteet ovat välillä yllättävänkin ilmeisiä ja henkilöhahmot pinnallisia. Tosin ilahduttavasti juuri Jasper Pääkkösen esittämän psykopaatin hahmoon suodattuu myös moniulotteisimpia sävyjä. Juonen kuljetuksen tietty lepsuus on myös omiaan vahvistamaan elokuvan prologin ja epilogin veret seisauttavaa suhteuttamista USA:n nykyisen radikaalioikeiston nousuun. TUOMAS RANTANEN BlacKkKlansman Mary ja noidankukka 28.9. w KOONNUT TUOMAS RANTANEN 5.9. alkaen Yle TV1: Särkynyt enkeli ( Britannia 2017) Tv-sarjoistaan Fitz ratkaisee (1994–1996), Katu (2006–2009) ja Karkotetut (2015) tunnetun Jimmy McGovernin uusi draamasarja kertoo katolisen papin arjesta köyhässä pohjoisenglantilaisessa tuppukylässä ja tarjoaa tekijälleen tyypilliseen tapaan sosiaaliseen realismiin nojaavan näkökulman päivittäessään eettisen myötätunnon kuvausta. 10.9. alkaen HBO Nordic: Deuce (USA 2018), toinen tuotantokausi Tv-sarjojen Langalla (2002–2008), Generation Kill (2008) ja Treme (2010–2012) luojan David Simonin työn alla olevassa epookkisarjassa seurataan seksityön arkea ja nykyisen pornoteollisuuden syntyä vuoden 1977 Manhattanilla. Sarja ristivalottaa ajan seksuaalivallankumousta, hyväksikäyttöä, bisnestä ja poliittista kaksinaismoralismia muun muassa baarikulttuurin, seksityöläisten, erilaisten välistävetäjien sekä poliisien näkökulmasta, ja sen sisältämiä #metoo-ajan teemoja pöyhivää avainhenkilöä esittää sarjan tuottajanakin toimiva Maggie Gyllenhaal. 15.9. Yle Teema & Fem: Kasvot, kylät (Ranska 2017) Cannesissa parhaana dokumenttielokuvana palkitussa road moviessa ranskalaisen uuden aallon liki 90vuotias ohjaaja Agnès Varda ja kolmekymppinen katutaiteilija JR kiertävät ranskalaisia pikkukyliä, valokuvaavat ihmisiä, maalaavat muraaleja talojen seiniin ja kommentoivat muutenkin maailman menoa tavalla, joka karkottaa kaiken kyynisyyden ja ihmisyyttä uhkaavan epäuskon huithelvettiin. 19.9. Yle Teema & Fem: Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien (Ruotsi 2014) Ruotsalaista kansankotia omalla pelkistetyn surrealistisella estetiikallaan elokuvallistava Roy Andersson kuvaa mestariteoksessaan yksilön eksistentiaalista haahuilua pelottavien pilailutuotteiden toivottomana kaupusteluna ja asettaa tämän kärvistelyn muun muassa risteilylaivan kahviossa väijyvän kuoleman, Kaarle XII:n johdolla käydyn Pultavan taistelun ja kolonialismin synkän perinnön kehyksiin. 26.9. Yle TV2: Tyttö nimeltä Varpu (Suomi 2016) Selma Vilhusen kansainvälistäkin huomiota kerännyt ensimmäinen pitkä draamaelokuva kertoo hössöttävän yksinhuoltaja äitinsä ( Paula Vesala) kanssa elävästä pikkuvanhasta tytöstä ( Linnea Skog), joka haluaa löytää isänsä ( Lauri Maijala). Jonkinlaista nousukautta elävän suomalaisen elokuvan vanhat sudenkuopat – käsikirjoituksen ohuus, dialogin teennäisyys ja roolihahmojen yksiulotteisuus – vältetään kiitos yllätyksellisesti kääntyilevän tarinan, sosiaalisesti ja psykologisesti kiinnostavien hahmojen, erinomaisen näyttelijätyön ja elokuvallisten ratkaisuiden. Voiman TV-tärpit
• Elokuvassaan Lee yhdistää tiukasti paketoidun yhteiskunnallisen kantaaottavuuden hiukan löysin rantein ohjatun komediallisen poliisielokuvan muotoon. Erityisen tarkkana ohjaajan ote on hänen kuvatessaan mustien kansalaisoikeusliikkeen manifestaatiota ja arkirasismin vaikutusta päähenkilön politisoitumiseen. Silti juonen käänteet ovat välillä yllättävänkin ilmeisiä ja henkilöhahmot pinnallisia. Tosin ilahduttavasti juuri Jasper Pääkkösen esittämän psykopaatin hahmoon suodattuu myös moniulotteisimpia sävyjä. Juonen kuljetuksen tietty lepsuus on myös omiaan vahvistamaan elokuvan prologin ja epilogin veret seisauttavaa suhteuttamista USA:n nykyisen radikaalioikeiston nousuun. TUOMAS RANTANEN BOILING POINT ELOKUVIA KRIISIPESÄKKEISTÄ FOXTROT ohj.: SAMUEL MAOZ OF FATHERS AND SONS ohj.: TALAL DERKI 7 DAYS IN ENTEBBE ohj.: JOSÉ PADILHA CHRIS THE SWISS ohj.: ANJA KOFMEL Harri Larjosto, Aqua , 2005, käsitelty valokuva ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
• Palvelumuotoinen esitys ja installaatio. Konsepti ja ohjaus: LounaTuuli Luukka & Heidi Kesti Avajaiset 6.9.2018 Tiketti Galleriassa (Urho Kekkosen katu 4-6) klo 19-21. Näyttely auki 7.-21.9.2018: Ma-pe klo 11-18. Esitykset 7.-21.9.: Ma-pe klo 12, klo 15 ja klo 17. Vapaa pääsy. Esitysvaraukset 3.9. alkaen: tuottaja@todellisuus.fi 0400 641 989 www.todellisuus.fi TUHO-OSASTO Yksilöllisiä tuhoamisesityksiä Sinun tarpeisiisi! ku va : Ja n A hl st ed t