• Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??23. vuosikerta viro.nyt 3/2023
• 3/2023?viro.nyt 2 Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Etelä-Viron kätketyt aarteet 7 Tartto, kulttuurikaupunki -luentosarja 8 Aurinko baletin virolainen sydän 10 Turun ja Tarton nuoret maantieteilijät puhalsivat yhteen hiileen 12 Eestikeelse kogudusetöö sügis 2023 13 Eesti Organisatsioonide Võrgustiku Soomes ry loomine ja asutamine 14 SVYL:n toimintaa 16 Viro-instituutin ystävät -yhdistys ehti toimia yli neljännesvuosisadan 17 Muistokirjoitus: Pentti Kangasluoma 1942–2023 18 Tarinoita tiedesillalta: ”Olen ihan kuin toinen ihminen…” 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 Virolaisten ja latvialaisten tunteikkaat suhteet 24 ”Syrjintä tulee esiin hiljaisuudessa” 26 Viro Turun kirja messuilla Mediatiedot Julkaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 23. vuosikerta Levikki: 2500-3000 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi Tilaukset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset (s. 4–5) kirsi@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Alari Teede / Visit Estonia Lehden koko: 28 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) Painopaikka: Lehtisepät Oy Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR Seuraava numero: 4/2023: Ilmestyy 17.11.2023. Aineiston jättäminen viimeistään 20.10.2023. Oikeus muutoksiin pidätetään.
• ? viro.nyt ?3/2023 3 Toimituksesta N yt syksyllä rummutus kiihtyy ja Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupunki Tartto alkaa näkyä yhä enemmän mediassa, kuten tässäkin viro.nyt-lehden numerossa. Tiesittekö, että Tartto ei suinkaan ole Virossa yksin kulttuuripääkaupunki? Tarton kumppanina on koko Etelä-Viro, minkä ansiosta kulttuuri tulee olemaan entistä hienommin esillä vuoden 2024 aikana. Varsinaiset kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumat ja kohokohdat julkistetaan myöhemmin syksyllä, mutta jo nyt voi tutustua Etelä-Viron upeisiin kohteisiin (s. 4–5), joissa muun muassa monipuolinen luonto on valttia. Etelä-Virosta ei ole pitkä matka vieläkin etelämmäs Latvian puolelle, minkä ovatkin monet Suomen Viro-yhdistysten liiton jäsenseuroista huomanneet, niin moni seura on tänäkin kesänä Latviassa käynyt. Myös omatoimimatkailijan on helppo yhdistää Etelä-Viron matkaan retki Latviaan, sillä yhteydet bussilla ja junalla ovat maiden välillä hyvät. Latviasta ja virolaisten ja latvialaisten suhteesta voi lukea myös tästä viro.nytistä sivuilta 22–23. Naapurikansat vitsailevat aina toistensa kustannuksella, eivätkä virolaiset ja latvialaiset ole tässä poikkeus: Voitteko kuvitella, että latvialaisten mielestä virolaiset ovat hitaita? Tai tiesittekö, mistä sanoista tulee latvialaisten autojen maatunnus LV? Onneksi naapurivitseihin sisältyy aina paljon lämpöä, ja vitsailu kertoo tuttuudesta ja arvostuksesta. Naapurikansojen kohdalla on helppo sortua stereotypioihin, eikä niillä leikittelyssä olekaan mitään pahaa, kunhan vain muistaa niiden totuusarvon. Sillä kuten me tiedämme, niin virolaiset ovat kaikkea muuta kuin hitaita! Mukavaa syksyä meille uimasille suomalaisille ja sähäkämmille virolaisille! Opitaan toisiltamme ja hypätään rohkeasti Tarton ja Etelä-Viron kulttuuripääkaupunkivuoden kelkkaan! Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja
• 4 3/2023?viro.nyt Etelä-Viron kätketyt aarteet Ensi vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki on Tartto yhdessä muun Etelä-Viron kanssa. Vuosi ja sen lukuisat hankkeet ja tapahtumat kannaattaakin hyödyntää ja lähteä ajan kanssa koluamaan Etelä-Viroa! Külliki Pikk E nsi vuonna Tartosta tulee Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Etelä-Viron kanssa. Alue, joka on noin neljäsosa Virosta, on vielä monilta löytämättä. Totta on, että sieltä ei löydy Pärnun valkeita hiekkarantoja tai Saarenmaan katajametsiä, mutta siellä on silti paljon sellaista, jonka näkemistä ja kokemista varten kannattaa varata aikaa. Etelä-Viro on täynnä ihmeellistä luontoa ja monipuolista kulttuuriperintöä. Sen vihreät metsät ja vaellusreitit tarjoavat täydellisen loman niille, jotka haluavat paeta kaupungin meteliä. Kaunis luonto, paikallisten vieraanvaraisuus ja erilaiset tapahtumat tarjoavat mieleenpainuvia elämyksiä ja tekevät lomasta Etelä-Virossa unohtumattoman. Jõgevamaa ja Põlvamaa Henkeäsalpaavan kaunis luonto, tarinat, vanhauskoiset ja mahtavat kartanot ovat ominaisia niin Jõgevamaalle kuin Põlvamaalle. Jõgevamaata kutsutaan myös Vooremaaksi. Vooret ovat jääajalla muodostuneita maastonkohoumia, ja niiden väliin on syntynyt pitkänomaisia järviä. Kansantarinoissa niitä kutsutaan myös Kalevipojan kyntövaoiksi, ja Kääpalla sijaitsevassa Kalevipojan talossa voikin tutustua tarkemmin tuon Viron kansalliseepoksen sankarin urotekoihin. Peipsimaa Peipsin alue on tunnettu ennen kaikkea sipuleistaan ja vanhauskoisistaan, mutta kannattaa myös poiketa Peipsimaan museoon Tihedan kylässä tai vanhauskoisten museoon Mustveessä. Alueelle tyypilliset kylien ketjut ja arkaainen kulttuuri hahmottuvat hyvin Sipulitiellä seikkaillessa. Myös Peipsin ruokakulttuuri on kokemisen arvoinen, ja markkinoita ja ruokatapahtumia riittää kaikille vuodenajoille. Taevaskodan hiekkakivipaljastuma. Kuva: Sven Zacek.
• 5 Tartumaa Tapahtumarikas Tartumaa on täynnä elämää ja energiaa, sekä Tarton kaupungissa että maakunnassa ilmapiiri on iloinen ja leppoisa. Tartumaalla yhdistyvät vilkas kaupunkielämä ja luonnonrauha, joista syntyy hieno tasapaino aktiivisen ja rentouttavan loman välille. Täällä voi viettää himmeneviä iltoja Emajoella ja sen rannoilla, nautiskella pyöräilystä elämää täynnä olevissa puistoissa tai seikkailla vaikkapa urheilullisessa Elvassa. Yliopistokaupunki Tartto tarjoaa jokaiselle jotakin: lapsiperheille, reppureissaajille, taideja kulttuuri-ihmisille, älyköille sekä rakastavaisille. Jotta Tarton hengestä pääsee osaksi, täytyy kierrellä eri puolilla kaupunkia. Tartto on täynnä kiinnostavia museoita ja hienoa katutaidetta. Boheemit Supilinn ja Karlova tarjoavat mahdollisuuden nähdä yhteisöllistä vilskettä. Vanemuisen teatterissa yhdistyvät draama, ooppera ja baletti. Michelin-oppaan suosittelemat ravintolat sijaitsevat mukavasti kaupungin parhaiden hotellien luona, tosin Tartossa kaikki on kävelymatkan päässä. Põlvamaa Põlvamaalla on hienoja mahdollisuuksia nauttia luonnosta ja aktiivisesta lomasta. Komeat metsät, kimaltelevat järvet ja vihreät niityt luovat maalauksellisen taustan erilaisille seikkailuille. Alue on tunnettu hyvistä vaellusreiteistään, jotka vievät halki tuuheiden metsien, yli kivisten ojien ja läpi hiljaisten soiden. Ikiaikainen Ahjan joki sekä Taevaskodan komeat hiekkakivijyrkänteet, Ilumetsan meteoriittikraatterit ja historiallinen Postitee… Vierailijoita houkutellaan myös monipuolisiin museoihin ja hienoihin kartanoihin. Võrumaa ja Setomaa Võrun maakunnassa sijaitsee kaksi kulttuuriltaan ja luonnoltaan ainutlaatuista Etelä-Viron aluetta: Võrumaa ja Setomaa. Kummaltakin alueelta voi löytää etelävirolaisille tyypillistä vieraanvaraisuutta, paikallista ruokakulttuuria ja monipuolista luontoa. Võrumaa vakuuttaa vierailijansa Viron luontoennätyksillä. Täällä voi uida Viron syvimmässä järvessä (Rõuge Suurjärv), valloittaa Baltian korkeimman huipun (Suur Munamägi), seikkailla pitkin Viron pisintä jokea (Võhandu) ja halata paksuinta puuta (Tamme-Laurin tammi Urvastessa). Myös Viron eteläisin kärki on Võrumaalla Nahan kylässä. Setomaa on tunnettu rikkaasta kulttuuriperinnöstään ja vanhoista perinteistään. Setojen kulttuuri on kautta aikojen ollut suullista, ja perusarvoja on välitetty eteenpäin laulaen. Setojen leelo-laulanta kuuluu myös UNESCOn aineettoman perinnön listalle, alueen asema onkin Kiinnostavia kohteita Etelä-Virossa Kartanot: Kuremaan kartano ja tuulimylly Alatskiven linna Sangasten linna Cantervillan linna Moosten kartano Museot: Palamusen museo Viron kansallismuseo (ERM) Viron maantiemuseo Setomaan museot Valgan sotamuseo Luonto: Endlan luonnonsuojelualue Emajõen Suursuo Meenikunnon räme Otepään luonnonpuisto Karulan kansallispuisto Puistot ja puutarhat: Luuan arboretum Tarton kasvitieteellinen puutarha Luunjan ruusupuutarha Räpinan puisto Kaagjärven kartanon ruusupuutarha Kylpylät: V Spa Kubijan hotelli-luontokylpylä Värskan kylpylä ja vesikeskus Pühajärven kylpylä ja lomakeskus Linnakylpylä Wagenküll Elämyskeskukset: Jääkausikeskus Tiedekeskus AHHAA Sangasten kartanon tallirakennus Vastseliinan piispanlinnan keskiaikakeskus Mulgimaan elämyskeskus
• 2 h 2.5 h TARTU TARTUMAA PÕLVAMAA VALGAMAA VÕRUMAA VILJANDI TALLINN 3/2023?viro.nyt 6 mahdollistanut oman kielen, elämäntavan, ruoan ja kansallispukujen säilyttämisen. Setot ovat myös tanssikansa – aina löytyy joku nuori haitaristi, joka soitollaan laittaa juhlat pystyyn. Naisten näyttäviä kansallispukuja ja hopeakoruja ei voi olla huomaamatta. Valgamaa Otepää tunnetaan Viron talvipääkaupunkina, mutta tekemistä löytyy ympäri vuoden. Lumi, kumpareiset metsäreitit ja maalaukselliset järvimaisemat houkuttelevat aktiivista lomaa arvostavia läheltä ja kaukaa. Aktiiviloman mahdollisuudet ovat täällä rajattomat. Talvella löytyy latuja hiihtäjille ja reittejä luistelijoille ja kelkkailijoille sekä mäkiä laskijoille. Kesällä vierailijoita odottavat Pühajärven ranta sekä Käärikun ja Tehvandin liikuntareitit. Historiasta ja kulttuurista kiinnostuneet saavat kuulla Viron lipun tarinan sekä tutustua Sangasten linnaan ja rukkikreivi Bergin tekemisiin. Valgamaalla on Otepään lisäksi kaupunki, joka ei mahdu yhteen valtioon: Viron puolella Valga ja Latvian puolella Valka. Kaupungissa voi kokea kaksi erilaista kulttuuria ja vaikkapa kiikkua rajalla, jos ei pysty päättämään, kummalle puolelle jäisi. Tänne pääsee helposti myös julkisen liikenteen avulla: sekä Tallinnasta että Tartosta tulee juna ja bussi, ja halutessaan matkaa voi jatkaa myös Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Viron suurin sisävesistö Võrtsjärv on sen rannoilla asuville kuin meri. Järven pintaala on suurempi kuin kaikkien Viron muiden järvien yhteensä. Järven ympärille on aikojen saatossa muodostunut aivan oma kulttuurinsa, ja järven kalastajien saalista arvostetaan suuresti. Järven pääasialliset pyyntikalat ovat ankerias, kuha, lahna ja hauki. Võrtsjärven rannalla toimii Viron maatalousyliopiston Järvimuseo. Mulgimaa Mulgimaa on kulttuurillinen alue Etelä-Virossa. Se tunnetaan ainutlaatuisesta luonnosta, menneisyyden perinteistä sekä tämän päivän jännittävistä hankkeista ja aktiivisista ihmisistä. Alue on tunnettu ensimmäisistä rikkaista virolaismaataloista sekä monien tunnettujen kulttuuriihmisten ja valtionjohtajien syntymäpaikkana. Voi sanoa, että täällä on tällä hetkellä käynnissä Mulgin kulttuurin renessanssi. Ihmiset löytävät juurensa, muuttavat takaisin kotiseuduilleen ja herättävät vanhoja tapoja henkiin. Mulgin miesten mustat, punaisella kirjotut asut näkee jo kaukaa. Monet yhdistävät Viljandiin folkmusiikin ja keskiaikaiset linnanrauniot. Kaupunki kuuluu kuitenkin myös UNESCOn luovien kaupunkien verkostoon käsityöja kansantaidekaupunkina. Viljandi sopii kaikille, jotka pitävät kauniista maisemista ja historiallisen pikkukaupungin ilmapiiristä. Vierailu Viljandissa tarkoittaa vehreyttä, upeita linnanraunioita, kapeita mukulakivikatuja ja kaunista järveä. Kulttuurielämyksen saa vuoden ympäri Ugala-teatterista, Viljandin kulttuuriakatemiasta ja Kondasen keskuksesta, joka toimii naivistisen taiteen parissa. Etelä-Virossa voi voimaantua kauniista luonnosta ja rikkaasta kulttuuriperinnöstä. Täkäläiset metsät ovat vehreitä, vaellusreitit ja vapaaajanviettomahdollisuudet monipuolisia – niistä pitävät kaikki, jotka haluavat paeta kaupunkielämää ja iloita luonnonläheisestä ympäristöstä. Välimatkat eivät ole lainkaan pitkiä ja internet on joka paikassa saatavilla. Miksipä siis ei yhdistäisi työtä ja lomaa ja käyttäisi vaikkapa etätyöverkosto Kuplandin jäsenilleen tarjoamia mahdollisuuksia! n
• 7 Tartto, kulttuurikaupunki – kieltä ja kirjallisuutta -luentosarja Helsingin työväenopiston Opistotalon kirjastossa (2. krs) Helsinginkatu 26, Helsinki Keskiviikkoisin 6., 13., 20. ja 27.9. klo 18:00–19:30 U nescon kirjallisuuskaupunki ja vuoden 2024 Euroopan kulttuuripääkaupunki Tartto tunnetaan kultturellina yliopistokaupunkina, jossa monet suomalaiset ovat opiskelleet vuodesta 1926 lähtien. Tartossa on vaikuttanut suomalaisia kirjailijoita, arkkitehteja ja tietenkin suomalais-ugrilaisten kielten tutkijoita. Tarton yliopistossa on nimitetty yli 30 suomalaista kunniatohtoria. Luennot: 6.9. Kirjailija Aino Kallas, tarttolainen kulttuurivaikuttaja Tutkija, FT Silja Vuorikuru 13.9. Suomalaiset Tarton yliopiston ja kulttuurilaitosten kehittäjinä FM Sten-Erik Tammemäe 20.9. Ymmärtävätkö virolaiset ja suomalaiset toisiaan? Miksi, miten ja mitä siitä seuraa? FT Annekatrin Kaivapalu 27.9. Kirjallisuuskaupunki Tartto ja tarttolainen nykykirjallisuus Runoilija, kääntäjä FM Heidi Iivari Vapaa pääsy! Osallistua voi paikan päällä kirjastossa tai verkon välityksellä. Linkki Teams-ohjelmalla toteutettavaan suoratoistolähetykseen, jota ei tallenneta, löytyy Ilmonetistä sivun alalaidasta linkin kohdasta: ilmonet.fi/course/H235517 Yhteistyössä Helsingin Työväenopisto ja Suomen Viro-yhdistysten liitto.
• 8 3/2023?viro.nyt 1 860-luvulta peräisin oleva Manillan tehdaskiinteistö sijaitsee Turussa Aurajoen rannalla. Monien muiden kulttuuritoimijoiden lisäksi Manillassa kotinäyttämöään pitää Aurinkobaletti, vuonna 1981 perustettu nykytanssiryhmä ja tanssiteatteri. Sen taiteellisena johtajana toimii virolainen tanssija-koreografi Urmas Poolamets. Poolametsin (s. 1968 Tallinnassa) tie vei musiikkiluokan kautta jo 10-vuotiaana laulamaan Viron kansallisooppera Estoniaan. Lukioaikana laulu vaihtui kilpatanssiin, ja sen jälkeen tanssimiseen tulikin vain pakollinen kahden vuoden tauko neuvostoarmeijan takia. Armeijan jälkeen Poolamets pääsi Tallinnan yliopistoon tanssilinjalle. ”Tarkoitukseni oli valmistua ja ryhtyä kilpatanssivalmentajaksi. Mieli kuitenkin muuttui, kun minulle avautui täysin uusi tanssin maailma – ensin klassinen baletti, ja aika pian sen jälkeen moderni tanssi/ nykytanssi”, Poolamets kertoo. Helsingin kautta Turkuun Vuonna 1990 suomalaisia tanssinopettajia tuli pitämään modernin tanssin kursseja Tallinnaan, jolloin Urmas Poolamets sai ajatuksen lähteä Helsinkiin opiskelemaan. Tähän aukenikin mahdollisuus, kun Sinikka Gripenberg kutsui Poolametsin Helsingin tanssiopistoon kokeilemaan. Vuonna 1991 Poolamets sai opistosta vapaaoppilaspaikan ja jäi sitä myöten pysyvästi Suomeen. Poolamets työskenteli monta vuotta Helsingissä freelancerina Kansallisteatterissa, Kansallisoopperassa sekä lukuisissa vapaan kentän produktioissa, kunnes pääsi Tanssiteatteri Raatikkoon kuukausipalkkaiseksi tanssijaksi. Työ Raatikossa loppui kuitenkin melko pian, kun työntekijät päätyivät erimielisyyksien takia lakkoon ja työsuhteet loppuivat. ”Päätin, että tanssi jää siihen. Ehdin olemaan töissä baarissa ehkä jonkun kuukauden, kun sain kuulla, että Raija Lehmussaari Turun Aurinkobaletista oli kiinnostunut. Lähdin Turkuun katsomaan, millainen paikka Aurinkobaletti on, ja samalla kertaa allekirjoitin työsopimuksen. Nyt olen ollut Aurinkobaletissa tasan 25 vuotta”, kertoo Poolamets. Uransa suuntaa määrittävistä vaiheista Poolamets mainitsee ensimmäisenä tulonsa Suomeen ja ammattilaisuran alun, joka oli aiemmin tuntunut vain haaveelta. Poolametsin ensimmäinen työ ammattitanssijana oli Ismo-Pekka Heikinheimon Helsingin juhlaviikoille tekemä tilausteos Tule pian sillä näen tähtiä. Teoksen pohjalta tehty Marikki Hakolan palkittu videoteos on katsottavissa edelleen Yle Areenassa ja on kiertänyt lukuisissa nykytaidenäyttelyissä ympäri Eurooppaa. Toinen tärkeä käännekohta oli Tanssiteatteri Raatikossa Claude Brumachonin Kadotetut Yöt, minkä jälkeen Poolamets muuttikin pian Turkuun. Toisena kotina Aurinkobaletti 25 Aurinkobaletin vuoden aikana Poolamets on ollut mukana monissa tärkeissä teoksissa ja saanut työskennellä monien todellisten ammattilaisten kanssa, kuten Sasha Pepeljajevin, Sanna Kekäläisen, Marjo Kuuselan jne. Tällä hetkellä Poolamets kokee tärkeimpänä Ervi Sirénin ja hänen Poolametsille tekemänsä sooloteoksen Tässä olen. Koreografina tekemänsä teokset Poolamets näkee lähinnä vasta kokeiluina: ”Aurinkobaletissa tekemäni Keltainen talo oli mielestäni alku varsinaiselle koreografin uralleni. Toki se tärkein ja hienoin teos on yleensä se Aurinko baletin virolainen sydän Aurinkobaletti on toiminut Turussa yli 40 vuotta, joista 25 viimeisenä mukana on ollut tanssija, koreografi ja taiteellinen johtaja Urmas Poolamets. Kirsi Bongwirnso
• 9 ? viro.nyt ?3/2023 viimeisin tai juuri työn alla oleva. Mistä pääsenkin ehkä yhteen tärkeimmistä töistäni eli yhteistyöhön muusikko, säveltäjä Ismo Laakson kanssa. Hänen kanssaan on nyt tekeillä kolmas suurtuotanto Matteus-passio.” Hyvin tärkeän osan Poolametsin koreografisesta työstä muodostavat lapsille suunnatut teokset. Niistä Tuhkimo on kiertänyt monilla festivaaleilla, kauimpana Palestiinassa, ja ehkä tunnetuin ja eniten esitetty on Pähkinänsärkijä. Yleisesti lähimpänä Poolametsin sydäntä ovat teokset, jotka perustuvat puhtaasti liikkeeseen, niistä viimeisin on Yksin – Soolo viidelle. Viime vuosina Poolametsin ja Aurinkobaletin tulevaisuudet ovat nivoutuneet yhteen. Pandemiavuosina monet suunnitelmat menivät uusiksi, ja uusia suunnitelmia joutui tekemään joskus turhankin nopeasti. Aurinkobaletissa on tapahtunut paljon viimeisten viiden vuoden aikana, kun sukupolvi on osittain vaihtunut ja ryhmä on sen myötä nuorentunut. Suurin ja tärkein päivitys tällä hetkellä on uusi tila, jonka Aurinkobaletti sai käyttöönsä juuri ennen kesälomia. Uuden, suuren harjoitussalin toivotaan edes osittain ratkaisevan vapaan kentän esitysja harjoitustilojen puutetta. Aurinkobaletti on ollut mukana kansainvälisissä hankkeissa, mutta Viroon sillä ei ole sen erityisempää suhdetta kuin johonkin muuhun maahan. Vaan entäpä taiteellinen johtaja Poolamets, kuinka hän näkee Viron ja virolaisuutensa kaikkien Suomen-vuosiensa jälkeen? ”Vaikka olenkin nyt suurimman osan elämästäni asunut Suomessa, niin koen olevani silti hyvin vahvasti virolainen, ja kotikaupunkinani pysyy aina Tallinna. Sääli, että yhä vähemmän pystyn viettämään aikaa Virossa, ja siteet kotikaupunkiini löystyvät koko ajan enemmän ja enemmän”, toteaa Poolamets. Työstään hän summaa: ”Aurinkobaletti on kuitenkin ennen kaikkea toinen koti, paikka, missä olen saanut tehdä paljon ja oppia uutta. Ensemble-työskentely on aina tuntunut oikealta, ja Aurinkobaletissa on ollut vahva ensemble koko sen ajan, jonka olen itse ollut mukana ensin tanssijana ja sitten myös koreografina, ja vuodesta 2006 lähtien taiteellisena johtajana. Aurinkobaletti on aina ollut ja pyrkii olemaan jatkossakin ehdoton taiteessaan, ja kaikki pyrkivät antamaan parhaansa tanssitaiteen eteen. Onneksemme lahjakkaita taiteilijoita on ollut talossa aina sen perustamisesta lähtien.” n Aurinkobalettiin voi tutustua osoitteessa www.aurinkobaletti. fi. Aurinkobaletti on myös mukana Turun kirjamessuilla, joiden teemana on tänä vuonna tanssi. Urmas Poolamets Ervi Sire?nin teoksessa Ta?ssa? olen. Kuva: Aurinko baletti / Jussi Virkkumaa.
• 3/2023?viro.nyt 10 Turun ja Tarton nuoret maantieteilijät puhalsivat yhteen hiileen Toukokuun ensimmäisellä viikolla Võsuun saapui nuoria 15 Euroopan maasta. Suomalaiset ja virolaiset nuoret järjestivät yhdessä viisi päivää kestäneen tieteellisen kongressin, joka oli aiheeltaan ajankohtainen, mutta kongressikohteessa oli myös nostalgiaa. Veera Niemi J o yhdeksättä kertaa järjestetty North & Baltic Regional Congress pidettiin vuoden 2023 toukokuussa Võsussa, Länsi-Virumaan maakunnassa. Kongressin aihe oli järjestäjätiimille alusta alkaen selvä – halusimme omistaa kongressin Itämerelle. Kyseinen meri on rakas sekä suomalaisille että virolaisille maantieteilijöille, ja halusimme näyttää sen myös eurooppalaisille ystävillemme. “Kaiken lisäksi Itämeri on yhdistävä tekijä kaikille eurooppalaisen järjestömme pohjoisille jaostoille, ja näin ollen halusimme myös omistaa kongressimme kaikille Itämeren rannikkoalueille”, täydentää kongressin pääjärjestäjän EGEA-Tartun puheenjohtaja Agnes Rosenberg. Paikoitellen uhanalaisesta itämerennorpasta tuli hyvin nopeasti kongressimme suloinen maskotti. Kongressi ja tiede Maantieteen kongressin paikkana toimi luonnonrauhassa sijaitseva Männisalun vapaa-ajankeskus. “Meille järjestäjille selvisi vasta tapahtuman toisena päivänä, että samassa paikassa oli pidetty 29 vuotta aiemmin järjestömme EGEA Europen vuosikongressi”, kertoo kongressin toinen pääjärjestäjä Marie Univer. Eräs tuon vuoden 1994 kongressin järjestäjistä toimii nykyisin sekä Turun että Tarton yliopistoissa professorina, joten kukapa tietää, mihin me nuoret maantieteilijät voimme vielä päätyä. Tieteelliseen toimintaan panostus näkyi kongressissa muun muassa siinä, että kaikkia työpajoja sekä hyljetutkimuksesta kertovaa luentoa vetivät tohtorit ja väitöskirjatutkijat Viron yliopistoista. Ilman heidän korvaamatonta työtään emme olisi voineet opettaa noin 60 osallistujalle tärkeää tietoa Itämeren nykyisestä tilanteesta. Kongressin aikana pidettiin viisi työpajaa, joiden aiheet olivat hyvin ajankohtaisia: 1. Remote Sensing Workshop – SAR Itämeren rannat muuttuvat vuosittain. Syinä ovat muun muassa maankohoaminen, talvien jäämassat ja ihmisen toiminta. Kaukokartoitustyöpajassa tarkasteltiin SAR-kuvien avulla Itämeren rannikoiden muutosta ajan ja vuodenaikojen vaihtuessa. 2. Satellite remote sensing of cyanobacterial blooms in the Baltic Sea Sinilevän ilmestyminen Itämeren rantavesiin on kaikille valitettavan tuttu ilmiö kesäaikaan. Satelliittikuvia ja kaukokartoitusta hyödyntävässä työpajassa tutkittiin sinileväkukintojen esiintymistä ja leviämistä Itämeressä. Vo?sun kongressiin saapui nuoria 15 Euroopan maasta. Kuva: Hendrik Neubauer.
• 11 ? viro.nyt ?3/2023 3. Biodiverse rivers contribute to a healthy Baltic Sea Joilla on iso merkitys Itämeren terveyteen, joten jokien biodiversiteettiin erikoistunut työpaja tutki Võsu-joen lajistoa ja sitä, kuinka ihmiset ovat muuttaneet lajien mahdollisuuksia selviytyä. 4. Tools for planning coastal landscapes Ihmiset viihtyvät rannikoilla ja ihmistoiminnan säätelemiseksi täytyy tehdä aluesuunnittelua sekä maalla että merellä. Rannikkoaluesuunnittelun työpaja tutki ihmistoiminnan ja lajien elinalueiden sijoittumista rannikoille sekä ihmisen ja eri lajien välisiä konflikteja. 5. Learning the difference in planning offshore and onshore wind farming Yhteiskuntien energiantarve kasvaa, ja meidän täytyy löytää kestäviä tapoja tuottaa lisää energiaa. Tuulivoimatyöpajassa tutustuttiin sekä rannikolla että merellä toimivien tuulivoimaloiden hyötyihin ja haittoihin. Kulttuurivaihto Vaikka kongressi oli tieteellinen tapahtuma, se toi myös yhteen noin 80 nuorta eri puolilta Eurooppaa. Sellaisessa porukassa tutustuu yleensä helposti muihin kulttuureihin, mutta halusimme varmistaa asian järjestämällä mukavaa ohjelmaa Suomen ja Viron kulttuureihin liittyen. Ensimmäisenä iltana esiteltiin muun muassa Suomen ja Viron saunakulttuuria sekä kansallislauluja. Toisena iltana kaikkien 15 maan edustajat pääsivät esittelemään omaa ruokaja juomakulttuuriaan. Kolmantena iltana pidettiin tietovisa kuuluisista virolaisista. Lopuksi tanssittiin virolaisia perinnetansseja, joita nuoret virolaiset soittajat säestivät viululla, harmonikalla ja säkkipillillä. Osallistujista oli hauska huomata, kuinka samankaltaisia monet Suomen ja Viron tanssija musiikkiperinteet ovat. Puhumattakaan siitä, kuinka kummankin maan rakkaus saunaa kohtaan näkyy jopa hyvin samankaltaisissa saunasanoissa. Osallistujat pääsivät tutustumaan löylykulttuuriin ihan omakohtaisesti, kun sauna lämmitettiin kahtena iltana. Yllättävän monelle nuorelle tämä oli heidän ensimmäinen kertansa saunan lauteilla! Nuorten ajatuksia Kongressin edetessä nuoret pohtivat huomaamiaan sosiaalisia ja ympäristöasioita. Etenkin Viron itärannikolle suuntautuneen ekskursion aikana nuoria maantieteilijöitä mietitytti paljon muun muassa luonnon muokkaaminen. Vierailumme Valasten vesiputouksella ja vanhalla kaivoksella saivat osallistujat keskustelemaan siitä, kuinka ihminen muokkaa luontoa ja ympäristöään todella näkyvästi. Huolimatta siitä, että kumpikin kohteista oli ihmisten luomia, koettiin ne mielenkiintoisiksi ja paikoitellen kauniiksi. Eniten keskustelua herätti Viron itärannikon kaupunkien väestöjakauma, sillä nuoria näkyi hyvin vähän. “Meitä kiinnostaa paikkojen tulevaisuus, koska olemme itsekin nuoria. Vaikka monet nuoret lähtevät näistä kylistä ja kaupungeista, niin jotkut yrittävät järjestää jotain paikallista nuorisotoimintaa”, kertoi ekskursiolla opastanut virolaisnuori. Erityisesti Sillamäen kaupungissa osallistujat tapasivat lähes yksinomaan vanhempaa väestöä, ja lapsiperheitä tai kouluikäisiä näkyi hyvin vähän. Sillamäessä oli selvästi panostettu sen julkisivujen kunnostukseen ja lapsiperheystävällisyyteen, mutta kehityksen tulos ei ollut vielä selvästi näkyvissä. Mielenkiintoiseksi koettiin myös viron ja venäjän kielten lomittuminen yhteiskunnassa. Etenkin Narvassa vieraillessaan nuoret maantieteilijät yllättyivät siitä, kuinka suuri osa väestöstä puhuu venäjää. Se sai heidät pohtimaan esimerkiksi sitä, miten koulutuksen järjestäminen vahvasti kaksikielisellä alueella eroaa heidän omasta kotimaastaan. Alueiden kaksikielisyys koettiin jännittäväksi asiaksi, mutta myös suureksi rikkaudeksi. Kaiken kaikkiaan Euroopan nuoret pitivät Viron itärannikon asutuskeskuksista ja ihastelivat alueen luontoa. Aava meri ja laajat metsät olivat kaiken aikaa lähellä, mikä oli uudenlainen kokemus esimerkiksi monille Keski-Euroopasta tulleille osallistujille. Nuoret myös odottivat innolla, että pääsevät näkemään paluumatkallaan Tallinnaa ja tutustumaan sen vanhan kaupungin historiaan. n North & Baltic Regional Congress -kongressin järjestänyt EGEA (European Geographical Association) on yleiseurooppalainen maantieteen opiskelijoiden järjestö: egea.eu. Kongressin työpajojen vetäjinä toimivat Tauri Tampuu, Kairi Toming, Martin Ligi, Jürgen Karvak, Anu Printsmann ja Kaarel Hendrik Zernant. Luennon hyljetutkimuksesta piti Mart Jüssi. Yksi NBRC-kongressin tyo?pajoista oli biodiversiteettityo?paja. Kuva: Hendrik Neubauer.
• 3/2023?viro.nyt 12 Eestikeelse kogudusetöö sügis 2023 E estikeelse kogudusetöö tegevus on suunatud nii eestlastele kui ka eesti sõpradele – kõigile, kes on huvitatud osa saama eestikeelsest koguduseelust ja kultuurist. Kogudusetöö tegevuses osalemiseks ei pea kuuluma kogudusse, tegevus on kõigile avatud ja tasuta. Sügisesed jumalateenistused Alppilas 17.09 kl 11, 15.10 kl 11, 19.11 kl 11, 17.12 kl 11 Kansojen perhemessu Helsingi toomkirikus 06.12 kl 16.30 multikultuurne Soome iseseisvuspäeva perejumalateenistus Ühislaulmine Alppilas 14.12 kl 18 jõululaulude ühislaulmine eesti ja soome keeles Tähelepanu, leerikoolihuvilised! Esimene kogunemine toimub 17.09. kl 11 Alppila kirikus. Lisainfo ja registreerimine hiljemalt 15. septembriks aadressil: ekkt.helsinki@evl.fi Täpsem info tundide kohta osalejatele kohapeal. Tasuta. Piibliring alustab 05.09 kl 18 Apostlite tegude raamatu uurimist ja koguneb kahenädalase intervalliga interneti Zoom-keskkonnas. Õpetaja EELK vaimulik ja teoloog Randar Tasmuth. Lisainfo: ekkt.helsinki@evl.fi, FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Pereklubi Sipsik pakub võimalust koos eesti keelt rääkivate juhendajate, emade-isade ja vanavanematega mängida, meisterdada, laulda, sportida ning õppida uut ja huvitavat. Pereklubi koguneb laupäeviti kl 11–14 Alppila kiriku ruumides 16.09, 30.09, 14.10, 28.10, 11.11 ja 25.11. Osalemine on tasuta, oma tulekust ette teatama ei pea. 09.12 toimuvale jõulupeole on eelregistreerimine. Lisainfo: pereklubisipsik@gmail.com, FB: Pereklubi Sipsik Helsingis Laste liikumisring stardib 06.09 kl 17.00–17.45 (3–5-aastased lapsed) ja 17.45–18.30 (6–10-aastased lapsed) ning koguneb igal kolmapäeval Alppila kiriku võimlas. Ringi eesmärgiks on arendada lapse peenmotoorikat, koordinatsiooni ja suhtlemisoskust. Õpetaja Pille-Riin Tuuksam. Osalemine on tasuta. Lisainfo: liikumisring.helsingis@gmail.com Laste Rahvatantsurühm võtab vastu uusi väikseid tantsuhuvilisi. 8–12-aastastele lastele suunatud tantsutrenn algab 05.09 kl 18 ja koguneb igal teisipäeval Alppila kiriku kabelisaalis. Õpetaja Anneli Kääparin. Lisainfo ja registreerimine: lasterahvatantsuring@gmail.com Noortekas 16. septembril saab avapaugu eestikeelsete kohtumiste sari “Tegusate ja teadlike noorte heaks”, kuhu on oodatud kõik 12–16-aastased Soomes elavad Eesti päritoluga noored. Töötoad on tasuta ning selleks, et noortel energiat ikka jaguks, pakume ka snäkke. Noortekad toimuvad koostöös Eestikeelse Hariduse Seltsiga. Täpsema info saamiseks hoia silm peal leheküljel: eestikeelsehariduseselts.fi/ rubriigid/syndmused Eestikeelne evangeelne luterlik kogudusetöö Helsingis Alppila kirikus (Kotkankatu 2, Helsingi) FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Kogudusetööd koordineerib kantor Dagmar Õunap Tel. +358 50 3259 596, dagmar.ounap@evl.fi Kuva: Virge Vahtra.
• ? viro.nyt ?3/2023 13 Eesti Organisatsioonide Võrgustiku Soomes ry loomine ja asutamine Aastal 2020 asutati Eesti Organisatsioonide Võrgustik Soomes ry, et hoida Soome eestlaste rahvustunnet, säilitada eesti keelt ja tutvustada eesti kultuuri Soomes. Annela Liivat ja Ilona Kolberg 2 018. aasta mais Mikkelis toimunud Soome eestlaste ühingute koostööpäevadel otsustati asuda looma eesti ühingute katusorganisatsiooni. Moodustati töörühm, kuhu kuulusid Ilona Kolberg Eesti Kultuuri Seltsist Mihkel, Mait Lepik ET Teater Helsingist ja Annela Liivat Tampere Eesti Klubist. 2019. aasta aprillis korraldas Tampere Eesti Klubi Soome eestlaste ühingute seminari, kus peateemadena käsitleti ESTO 2019 Helsingi toimkonna ootusi seltsidele ja koostööle (Ilona Kolberg) ning keskorganisatsiooni arendamise visiooni (Mait Lepik, Annela Liivat). Osalisi tervitasid EV suursaadik Harri Tiido, konsulaartalituse direktor Liina Viies ja EV aukonsul Tamperes Jani Koivuniemi. Seminaril arutleti arvuka eestlaskonna passiivsuse ja vähese nähtavuse üle Soomes. Tõdeti, et eestluse olulisteks osadeks on oma keel ja kultuur ning peeti vajalikuks hoida sidet ja teha koostööd nii Eesti kui ka Soome riigiga. Osalejad tõdesid üksmeelselt, et laia esindatusega keskorganisatsioon on vajalik, kuid ees seisab hulk tööd ning on tarvis leida rahastus ja inimressursid. Kavandatav katusorganisatsioon seob eestlasi, toetab kohapealsete seltside tööd ja jagab infot. See on kui võrgustik, mis aitab eestlaste huvide eest seistes eluga Soomes toime tulla ning samas toetab eesti keele ja kultuuri säilimist asukohamaal. Eesti Vabariigi saatkond ja aukonsulid saavad koos katusorganisatsiooniga tõsta teadlikkust Eestist ja eestlastest. Võtmesõna on koostöine võrgustik. Leiti, et tuleb moodustada Soome seaduste kohane registreeritud ühing (ry) ja moodustada liikmesseltside esindajatest toimiv juhatus, mis tagaks tegevuse läbipaistvuse ja demokraatia. Pärast ESTO 2019 toimumist otsustati alustada uue katusorganisatsiooni põhikirja väljatöötamisega, hoides seltse selle versioonidega kursis. Olemasolevasse töörühma kaasati ka Soome Eesti Noored ry. ESTO 2019 ja selle avaürituste korraldamine Helsingis liitis nii üksikisikuid kui ka eesti organisatsioone Soomes. Sügisel 2019 tegeles töörühm katusorganisatsiooni põhikirjaga, toimusid netikoosolekud ja nõustamised. Töörühma lisandusid AnniLa ry ja Turu Eesti Keskus ry. Koroonaaeg aeglustas tööd ja pidurdas töörühma aktiivsust ega võimaldanud füüsiliselt kohtuda. 2020. aasta kevadisel koostööpäeval Tamperes tutvustasid Annika Madisson ja Tuuli-Emily Liivat Soome eestlaste seltside esindajatele juba katusorganisatsiooni konkreetset kava. Eesti Organisatsioonide Võrgustiku Soomes ry asutasid 30.10.2020 viis liikmesorganisatsiooni: AnniLa ry (esindaja Annika Madisson), Eesti Kultuuri Selts Mihkel ry (esindaja Ilona Kolberg), ET Teater ry (esindaja Mait Lepik), Tampere Eesti Klubi ry (esindaja Annela Liivat) ja Turu Eesti Keskus ry (esindaja Ülle Priks). Eesti Organisatsioonide Võrgustik Soomes ry ehk EOVS on laienenud ja koosneb 2023. aasta suve seisuga kümnest organisatsioonist. Lisaks asutajaliikmetele on EOVSi ridades nüüd ka Eesti Selts Lappeenranta Imatra ry, Helsingi Helmed ry, MUKES ry, Soome Eesti Noored ry ja Teater EST ry. Eesti Organisatsioonide Võrgustik Soomes on Ülemaailmse Eesti Kesknõukogu vaatlejaliige ning Eesti Kultuuriseltside Ühenduse, Eesti Vabariigi Välisministeeriumi, Integratsiooni Sihtasutuse, SA Kodanikuühiskonna Sihtkapital jpt koostööpartner. EOVS arendab ja tugevdab eestlaste Soome-ülest võrgustikku, hoiab rahvustunnet, säilitab eesti keelt, tutvustab eesti kultuuri ja on tihedalt Eestiga seotud. Soovime tihendada koostööd Soome Eesti-seltside Liidu (SVYL), Tuglase Seltsi ja Soome riigiga. Sisukat koostööd! n Eesti Organisatsioonide Võrgustik Soomes info@eovs.fi www.eovs.fi EOVSi asutajaliikmed Eesti Kultuuri Selts Mihkel, Ilona Kolberg (vas.), AnniLa ry, Annika Madisson, ET Teater, Mait Lepik, Turu Eesti Keskus, U?lle Priks ja Tampere Eesti Klubi, Annela Liivat. Pilt: EOVSi arhiiv.
• 3/2023?viro.nyt 14 SVYL:n toimintaa Runokuu: Yhteys-klubi / Connection Club Tiivistämössä (Sörnäisten rantatie 22, Suvilahti, Helsinki) 26.8. klo 19 Runokuun päätapahtuma Yhteys-klubi tuo lavalle maita ja kielirajoja ylittävää runoutta sekä ainutlaatuisia äänitaidetta, musiikkia ja videota kirjallisuuteen yhdisteleviä esityksiä! Viroa tapahtumassa edustaa virolaisen nykyrunouden kärkinimiin kuuluva Elo Viiding, jolta kuullaan syksyllä ilmestyvän suomennosvalikoiman Tuhannelle äänelle (Kustannusliike Parkko, suom. Katja Meriluoto) tekstejä viroksi ja suomeksi. Järj. Nuoren Voiman Liitto yhteistyössä SVYLin, Siltalan, Versopoliksen ja Creative Europen kanssa. Lue lisää s. 28! Tartto, kulttuurikaupunki – kieltä ja kirjallisuutta -luentosarja Helsingin työväenopiston Opistotalossa (Helsinginkatu 26, Helsinki) 6., 13., 20. ja 27.9. klo 18.00–19.30 SVYL järjestää yhdessä Helsingin työväenopiston kanssa luentosarjan Tartosta, joka on Unescon kirjallisuuskaupunki ja vuoden 2024 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Luennoilla tutustutaan Tarton ja Suomen kirjallisiin ja kielellisiin yhteyksiin. Luennoille voi osallistua joko paikan päällä tai etänä Teamsin kautta. Lue lisää s. 7! Turun kirjamessut Turun messukeskuksessa (Messukentänkatu 9–13, Turku) 29.9.–1.10. SVYL on mukana tuomassa virolaista kirjallisuutta Turun kirjamessujen ohjelmaan. Messujen A-hallissa on myös suuri Viro-osasto, jolla SVYL:n ja SVYL-Verkkopuodin lisäksi ovat mukana Tartu 2024, Tuglas-seura, Turun Tuglas-seura, Varsinais-Suomen Viro-keskus, Viron kustantamoiden liitto ja Viron suurlähetystö. Tule tapaamaan tuttuja, kirjaostoksille sekä kuulemaan uusimmat kuulumiset virolaisen kirjallisuuden kentältä! Katso messujen Viro-ohjelma sivulta 26! Helsingin kirjamessut Helsingin messukeskuksessa (Messuaukio 1, Helsinki) 26.–29.10. (to–la klo 10–20, su klo 10–18) SVYL ja SVYL-Verkkopuoti löytyvät Helsingin kirjamessuilta Viron kustantamoiden liiton (Eesti Kirjastuste Liit) osastolta, jossa myynnissä on messujen ohjelmassa olevia, suomenkielisiä Viro-kirjauutuuksia sekä uutta vironkielistä kirjallisuutta. Tervetuloa ostoksille ja keskustelemaan kirjallisuudesta! viro.nyt 4-2023 ilmestyy 17.11. Vuoden 2023 viimeinen viro. nyt ilmestyy marraskuussa kattaen loppuvuoden 2023 ja alkuvuoden 2024. Lehden materiaalipäivä on 20.10. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Martin markkinat Kaapelitehtaalla (Tallberginkatu 1, Helsinki) 18.–19.11. SVYL, SVYL-Verkkopuoti ja osa liiton jäsenyhdistyksistä osallistuvat Tuglas-seuran yhteistyökumppaneineen järjestämille Martin markkinoille. Tule ostoksille, nauttimaan kulttuuriohjelmasta ja tapaamaan tuttuja! Lisätietoja lähempänä: www.martinmarkkinat.fi OLUTSILTA – ÕLLESILD Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi/tapahtumat. Kuukausitapaamiset Helsingissä Paikkana olutravintola Villi Wäinö (Kalevankatu 4, Helsinki) 14.9. klo 18 Hannu Oittinen tulee kertomaan aiheesta Virolaiset Helsingin olympiakisoissa 1952. 11.10. klo 18 Aihe vielä avoin 8.11. klo 18 Sääntömääräinen syyskokous 13.12. klo 18 Pikkujoulut Olutsillan Klamilan osasto Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebook-ryhmässä Olutsilta – Klamilan osasto. Olutsillan Kotkan osasto Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan Osaston Facebookissa ja Olutsillan nettisivuilla. Saunaklubi 19.9. Kotiharjun sauna 17.10. Villa Kiven sauna 14.11. Juttutuvan sauna 13.12. Pikkujoulusauna Tulevien tapahtumien tiedot löydät tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha. karsikas(at)icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13: 30.8. Thai Papaya (Laajasalon kauppakeskus Saari, Yliskylän puistokatu 4, Helsinki) 27.9. klo 12.45! Syke (Lääkäritalo) 25.10. Alice (Konepaja) 29.11. Satama Bar (Kalasatama) Jälkioluet lähipubissa. Tervetuloa! Keilailu Fun Bowling (Helsinginkatu 25, Hesarin urheilutalo), klo 12: 31.8., 14.9., 12.10., 26.10., 9.11., 23.11. ja 14.12. 30.9. turnaus Tallinnassa. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Matkat Syysmatka perinteiseen tapaan suunnitteilla marraskuun alkuun 3.–5.11. Tiedot matkasta tulee syksyn aikana Olutsillan nettisivuille www.olutsilta.fi/tapahtumat. Retki Kråkö Bryggeriin ja Malmgårdin kartanoon sekä panimoon 2.9. Lisätietoja matkasta ja ilmoittautuminen seuran kotisivuilla www.olutsilta.fi/tapahtumat. Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/ groups/ollekomando/. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA Syksyn toiminnasta ja tapahtumista tietoa jäsenkirjeessä. Tervetuloa mukaan!
• ? viro.nyt ?3/2023 15 PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Tartto 2024 Euroopan kulttuuripääkaupunki -aiheinen tilaisuus lokakuussa Keskustelua Tarton kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmasta ja siihen liittyvistä seuran omista tapahtumista. Mukana Tartosta lähtöisin oleva Annela Liivat. Toimittaja-kirjailijat Marjo Näkki ja Kaja Kunnas puhuvat kirjastaan Itämeren turvatarkastus Porissa 22.11. klo 17 Paikka on Kaupunkiolohuone (Kauppakeskus IsoKarhu, Yrjönkatu 14, pohjakerros, Pori). Vapaa pääsy. Tervetuloa! RAUMAN SUOMI-VIRO-SEURA Marjo Näkki ja/tai Kaja Kunnas: Suomi, Viro ja Itämeren turvallisuus Rauman Lyseon lukion auditoriossa 30.11. klo 18 SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS Suomen ja Viron Suomen-poikien perinneyhdistyksien perinteinen yhteinen Suvereis – Kesämatka Matka suuntautui Latviaan 29.–30.7. Sää suosi ja kohteet olivat hyvät hienossa seurassa. 2.9. Kuusalussa Pilkan ja Pupastveren 1944 taisteluiden muistopäivä Kotiin Viroon 19.8.1944 palanneet Suomen-pojat osallistuivat taisteluihin Saksan armeijan riveissä. Loppuvuoden muista tapahtumista tiedotetaan jäsenkirjeissä, ohjelmassa mm. Martin markkinat Helsingissä, ja 6.12. tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun 300 Suomenpoikaa vannoi sotilasvalansa 6.12.1943 Nurmeksen kirkossa. TAMPERE-TARTTO-SEURA Virolainen kansanjuhla Rahvapidu Laikun puistossa 27.8. klo 15–17 Luvassa tanssia ja laulua sekä mahdollisuus tutustua virolaisiin tuotteisiin. Tapahtuma on kaikille avoin. Järj. Pirkanmaan Tuglas-seura yhteistyössä Tampereen kaupungin, Tampere Eesti Klubin ja Tampere-Tartto-seuran kanssa. Anu Raudin Muodin uudet tuulet -näyttely Laikun Aulagalleriassa 30.9.–15.10. Kuvanäyttelyssä esitellään farkkujen rikkinäisten polvien erilaisia paikkauksia Virossa järjestetyn kilpailun tuloksena. Viron kansallismuseo ERM on ottanut näyttelyn kokoelmiinsa. Viro-aiheisia esitelmiä lokakuussa Pekka Linnainen kertoo suomalaisista Narvan seudulla 5.10. klo 18 Laikun luentosalissa. Juhani Salokannel luennoi Viron kansalliskirjailija A.H. Tammsaaresta 12.10. klo 18 Laikun luentosalissa. Karl Bromberg puolestaan kertoo 18.10. klo 18 Laikun Syrjä-salissa isästään, joka oli tarttolainen lukiolainen osallistuessaan Viron vapaussotaan. Tarton kaupungin infokeskuksen 20-vuotisjuhla 14.10. klo 14 Laikun musiikkisalissa Valmistaudumme juhlistamaan hienoa, 20-vuotista yhteistyötaivaltamme Tarton kaupungin infokeskuksena! Juhlan sisältö tarkentuu syksyn edetessä. Tervetuloa mukaan! Syyskokous 21.11. klo 18 Laikun musiikkisalissa Vierailijoina Kaja Kunnas ja Marjo Näkki kertomassa kirjastaan Itämeren turvatarkastus. Kun sodan uhka palasi. Kirjassa käsitellään Itämeren alueen valtioita ja niiden suhdetta mm. hybridivaikuttamiseen, energiakriisiin, kyberiskuihin ja aseelliseen varustautumiseen uudessa poliittisessa maailmantilanteessa. VAASA-PÄRNU-SEURA Tulossa elokuvailta lokakuussa, syyskokous loka-marraskuussa sekä Vaasa-Pärnu Seura ry:n 35-vuotisjuhla joulukuussa (alustavasti 9.12.). Myös Kesämatkasta Pärnuun ja Riikaan 27.– 31.7. järjestetään kuvien katseluja matkailuilta syksyn aikana. Seuraa ilmoittelua seuran Facebookja kotisivuilla. Ilmoitamme tapahtumista myös syksyn jäsentiedotteessa. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebook-sivuja sekä kotisivuja vaasaparnuseura.svyl.fi, joilla kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan toimintaan! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Viro-juttuiltoja, keskustelupiirien kokoontumisia, kielikursseilla ahkerointia, näyttelyitä, matkavinkkejä, tapahtumia. Ajankohtaiset tapahtumatiedot löydät Facebookista: www.facebook.com/virokeskus.turku Vielä ehdit kielikurssille! Kysy vapaita paikkoja opistojen toimistoilta. Turussa ja lähikunnissa on hyvä valikoima viroa tarjolla, lisäksi tulossa on Kai Stahlin luentokurssi Viron taidehistoriasta. 29.–30.8. Linnarahvas randa vol. 2 Tiistai-iltana vietämme musiikki-iltaa Ruisrannassa, tervetuloa! Sauna lämpimänä tiistaina klo 16–22 ja keskiviikkona klo 12–19. Mahdollisuus grillaamiseen, ota omat eväät mukaan! 27.8. Turun vironkielinen kuoro ja kansantanssiryhmä Nopsajalad mukana Tampereen laulupäivässä Lähde Tampereelle kannustamaan!
• 3/2023?viro.nyt 16 31.8. Itämeripäivän ohjelmaa Turussa Lähde mukaan tunnelmaan, seuraa kampanjaa: #itämeripäivä #läänemerepäev 2.–3.9. EOVSinnovaatiopäivät / EOVSinnovatsioonipäevad Toivotamme tervetulleeksi Turkuun EOVS-innovaatiopäivien osallistujat ympäri Suomen sekä vieraat Ruotsista ja Virosta. Tere tulemast EOVSinnovatsioonipäevade osalejad! Soovid tulla kaasa lööma? Küsi lisainfot Eesti keskusest! 9.9. Turun viikon avajaiset Brinkkalassa, Virokeskuksessa avoimet ovet ja kirjakirppis 17.9. Turun päivän tapahtuma Vanhalla Suurtorilla ja Mahdollisuuksien tori Brinkkalan sisäpihalla Lavaohjelmaa, yhdistysten kojuja, toritunnelmaa! Kokouskutsu: 28.11. klo 18 Varsinais-Suomen Virokeskus ry:n syyskokous (Vanha Suurtori 3) Käsitellään sääntömääräiset syyskokouksen asiat, mm. valitaan hallituksen jäsenet vuodelle 2024 ja vahvistetaan toimintasuunnitelma. Tervetuloa! Näyttelyt toimistolla Rait Priks: hiilipiirroksia. Miroslav Laur: metallityöt. Tervetuloa tutustumaan teoksiin! Hea koorilauluhuviline! Kas tahad minna 2025. aastal Eesti üldlaulupeole laulukaare alla laulma? Selleks tule Turu Eesti segakoori! Ootame lauljaid kõikidesse häälerühmadesse. Eelnev koorilaulukogemus pole oluline, nooti tundma ei pea, ettelaulmist ka ei ole. Kui oskad laulda ja hindad head eestikeelset koorimuusikat, siis see koht on just sinu jaoks. Lauluproovid toimuvad teisipäeviti kell 18–20 Linnankatu 31 huvikeskuses. Sissepääs hoovipoolsest uksest, liftiga 3. korrusele. Meiega saab liituda Facebookis: Turu Eesti (ja sõprade) segakoor. Laste muusikaringi Uudiseid saab jälgida grupis: Ülilahe laps Turu / Turku. Turu Eesti keskuse nõustajad Nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 (kui ta ei saa kohe teie kõnele vastada, ta helistab tagasi.) Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fbvestluse kaudu. Fb-leheküljel Abiks eestlastele Soomes aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus, tööpäeviti tel. +358 40 147 5221. VILJANDIN YSTÄVÄT Viljandi folk 2023 Tämän vuoden Viljandi folk oli yhtä juhlaa: Viljandi folk 30 vuotta ja Viljandin ystävät 20 vuotta! Huolimatta vaihtelevasta säästä tunnelma oli korkealla. Viljandin kekrijuhlat 6.–8.10. Teemme yhdistetyn teatterija kekrimatkan Viljandiin. Kekrijuhla eli lõikuspidu sekä perjantaiettä lauantai-iltana. Vaihtoehtoisesti teatterinäytökset: 6.10. pe klo 19 Meie klass eli Meidän luokkamme, Ugala-teatterin pieni sali ja 7.10. la klo 17 William Shakespearen Kaheteistku?mnes öö eli Loppiaisaatto, Ugala-teatterin suuri Sali. Majoitumme Hotelli Endlassa 5 x 2 hh. Menemme yhteiskuljetuksella Viljandiin. Mukaan mahtuu 10 matkalaista. Lisätietoja antaa seuramme puheenjohtaja Pirjo Ranki prpirre@gmail.com. Syksyn muista tapahtumista (mm. kotikonsertit) tiedotetaan Viljandin ystävien Facebooksivulla ja jäsenkirjeissä sitä mukaa, kun tapahtumien tiedot ovat tarkentuneet. Viljandin ystävät ry:n yhteystieto: viljandinystavat@gmail.com VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU 5.9. klo 17 Pieni Virokierros Helsingin sydämessä Virkut aloittavat syyskauden tiistaina 5. syyskuuta Viroasiantuntija Pekka Linnaisen vetämällä tunnin kestävällä kävelykierroksella, jonka aikana kuulemme Helsingin keskustan virolaisesta historiasta. Kokoontuminen on klo 17 Runebergin patsaalla Esplanadin puistossa, ja kierros päättyy noin klo 18 Vanhaan kirkkopuistoon. 23.–25.11. Virkun 25-vuotisjuhlamatka Tallinnaan Matkalle voi osallistua joko koko matkalle tai vain 24.11. pidettävälle juhlaillalliselle. Matkasta tiedotetaan jäsenistöä sähköpostitse, jahka matkan tarkka ohjelma on selvillä. Seuraa tiedotusta jäsenkirjeissä ja Virkun Facebookissa www.facebook.com/VirkkuRy. Syksyksi on suunnitteilla muutakin mukavaa ohjelmaa! n Viro-instituutin ystävät -yhdistys ehti toimia yli neljännesvuosisadan Marja Granlund L ennart Meri perusti huhtikuussa 1989 Tallinnaan Viroinstituutin, joka tuolloin toimi eräänlaisena epävirallisena ja salaisena ulkoasiainministeriönä. Viro-instituutti laajensi toimintaansa mm. Helsinkiin, Kööpenhaminaan, Tukholmaan, Lontooseen, Pariisiin ja Bonniin. Virallisesti Viro-instituutti avattiin Helsingissä vuonna 1995. Seuraavana vuonna instituutin yhteyteen perustettiin tukiyhdistys Viro-instituutin ystävät ry. Viro-instituutin ystävät -yhdistyksen VIY:n säännöissä toiminnan tarkoitukseksi määriteltiin Viron Suomen instituutin toiminnan aatteellinen ja taloudellinen tukeminen ja virolaisen kulttuurin tuntemuksen ja harrastuksen edistäminen
• ? viro.nyt ?3/2023 17 Suomessa yhteistyössä muiden Virosta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Viron kulttuuriministeriö on tämän vuoden alusta lopettanut tukensa Viroinstituutille, mikä merkitsee Viro-instituutin toiminnan päättymistä. Henkilökunta Tallinnassa, Helsingissä ja Budapestissa on irtisanottu. Kun Viro-instituutin toiminta on päättynyt, niin Viro-instituutin ystävien toiminnan päätarkoitus on kadonnut. Instituutin toiminta Helsingissä on jo usean vuoden ajan osoittanut hiipumisen merkkejä. Instituutilla ei viime vuosina ole ollut Helsingin toimipisteessään vakituista, toimistolla säännöllisesti läsnä olevaa henkilökuntaa, mikä on vähitellen muuttanut yhdistyksenkin toimintaedellytyksiä ja vaikeuttanut instituutin ja yhdistyksen välistä tiedonvaihtoa. Yhdistyksessä harkittiin myös toiminnan jatkamista yleisesti Viron kulttuurin tuntemusta ja harrastusta edistävänä toimijana. Totesimme kuitenkin, että Viron ja Suomen välistä kulttuuriyhteistyötä edistäviä yhdistyksiä on vähintäänkin useita kymmeniä. Useimpien yhdistysten jäsenkunta alkaa olla iäkästä. Uusia, nuoria jäseniä on vaikea rekrytoida, eivätkä pandemia-ajan toimintarajoitukset ainakaan lisänneet kiinnostusta yhdistystoimintaan. Huomionarvoista on myös se, että VIY:n toiminnan alkuvuosina yritykset olivat kiinnostuneita jäsenyydestä ja toiminnan tukemisesta. Vuonna 1998 yritysja yhteisöjäseniä oli 26, kun henkilöjäseniä oli 41. Toiminnan loppuvaiheessa yritysjäseniä oli vain 2 ja henkilöjäseniä noin 70. Viro-instituutin ystävillä on ollut mahdollisuus myöntää taloudellista tukea monille instituutin hankkeille vuosien varrella. Henkilöja yhteisöjäsenmaksujen lisäksi käytössä ovat olleet pankinjohtaja Esko Ollilan 60-vuotispäivänään yhdistykselle ohjaamat lahjavarat. Tukea on myönnetty julkaisutoimintaan, kuten Nippernaati-antologiasarjan käännöstyöhön ja julkaisemiseen, näyttelytoimintaan, virolaisten taiteilijoiden vierailuihin Suomessa ja Viro käy koulua -hankkeeseen. Yhdistyksen jäsenille on järjestetty matkoja mm. Tallinnaan, Tarttoon, Viljandiin, Laulasmaalle ja viimeksi, syyskuussa 2022, Viinistun taidemuseoon ja Tallinnan uusille asuinalueille. Ennen pandemia-aikaa pidettiin jäsentilaisuuksia, joissa yleensä oli virolainen kulttuuritai yhteiskuntaelämän edustaja esitelmöimässä ajankohtaisesta aiheesta. Viro-instituutin ystävien toiminnan loppuessa yhdistys on päättänyt lahjoittaa jäljellä olevat rahavaransa Eesti Rahvuskultuurifondille (www.erkf.ee). ERKF on virolainen säätiö, jonka tarkoituksena on tukea Viron kansalliskulttuuria. Rahasto myöntää stipendejä yksityishenkilöille opintoja tutkimustoimintaan sekä luovaan ja urheilutoimintaan ja avustuksia organisaatioille kansalliskulttuurin kehittämiseksi ja säilyttämiseksi. Säätiön yhteyteen perustetaan Viroinstituutin ystävät ry:n stipendirahasto, josta vuosittain, niin pitkään kuin varat riittävät, myönnetään 1000 euron stipendi Viron ja Suomen välisten kulttuurisuhteiden kehittämiseen. Viro-instituutin ystävien vuosikokouksessa toukokuussa katsottiin, että näin varat kohdentuvat parhaiten yhdistyksen sääntöjen mukaiseen tarkoitukseen. n Kirjoittaja on Viro-instituutin ystävien puheenjohtaja. Muistokirjoitus Pentti Kangasluoma 1942–2023 P uuteollisuusteknikko, toimittaja Pentti Kangasluoma kuoli Lapualla 25. huhtikuuta 2023. Hän oli 80-vuotias, syntynyt Lapualla 10.6.1942. Pentin syntymäpäivänä oli alkanut Saksan hyökkäys kohti Stalingradia. Hän varttui sodanjälkeisessä Suomessa, jossa hänen koulutovereinaan oli paljon evakkolapsia ja jossa hän kuuli aikuisten sotatarinoita ja luki paljon kirjaston kirjoja. Saha oli Pentin ensimmäinen työpaikka. Rakennustöitä hän teki Kemissä voimalaitosja Pietarsaaressa paperitehdastyömailla. Pentti toimi myös rauhanturvaajana Kyproksella 1964–1965. Pentti Kangasluoma valmistui Kotkan Puutalousopiston sahaosastolta puuteollisuusteknikoksi 1970. Sahatyöt hän jätti siirtyessään vapaaksi toimittajaksi, jona menestyikin hyvin. Viron laulava vallankumous innoitti Pentti Kangasluomaa. Hän oli Lapuan Suomi–Viroseuran yksi perustajajäsenistä vuonna 1988, jolloin Neuvostoliitto vielä hallitsi Viroa. Hän oli kiinnostunut vapaaehtoisiemme osallistumisesta Viron vapaussotaan 1919. Heille Pentti järjesti muistotauluja useallekin paikkakunnalle Viroon. Suuri työ Tarvas-härkäpatsaan hankkimiseksi Rakveren Vallimäelle kivijalustaan hakattuine nimineen jätti Pentti Kangasluoman osaksi Viron historiaa. Hän hankki Suomesta kolmanneksen hankkeen rahoituksesta. Maarjamaan ristin Pentti sai Viron itsenäisyyspäivän aattona 23.2.2007. Suomen Tallinnan suurlähetystö julkaisi Viron tasavallan 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2018 virtuaaligallerian 100 suomalaisesta Viron kehitykseen vaikuttaneesta sillanrakentajasta. Pentti Kangasluoma todettiin tuolloin sillanrakentajaksi. Pentin sovitteleva luonteenlaatu auttoi myös politiikassa. Hän toimi pitkään Lapuan kaupungin ja Lapuan Tuomiokirkkoseurakunnan luottamustehtävissä. Viime hetkinään Pentti iloitsi Suomen ja Viron molempien kuulumisesta puolustusliitto Natoon. n Martti Kaunismäki Pentin ystävä ja Lapuan Suomi–Viro-seuran puheenjohtaja Pentti Kangasluoma (oik.) tapasi vuonna 2013 Viron presidentti Arnold Ru?u?telin, joka toimi Lapuan urkufestivaalien suojelijana. Kuva: SVYL:n arkisto.
• 3/2023?viro.nyt 18 Tarinoita tiedesillalta ”Olen ihan kuin toinen ihminen…” Arkeologi Aarne Michaël Tallgrenista tuli kolmen Tarton-vuotensa aikana pidetty opettaja ja opiskelijoitaan monin tavoin tukenut isähahmo, jolla riitti aikaa myös omalle tutkimukselle. Sten-Erik Tammemäe E dellisessä viro.nyt-lehdessä ilmestyneessä, kansatieteen/ etnologian dosentti Ilmari Mannista käsitelleessä artikkelissa mainittiin, että Tarton yliopisto alkoi vuonna 1919 etsiä ehdokkaita kansatieteen ja arkeologian professorin virkaan. Arkeologia oli Viron alueella ollut siihen asti lähinnä baltiansaksalaisten oppineiden harrastus, mutta kansallisvaltion ja kansallisen yliopiston perustamisen myötä arkeologiasta tuli Viron historian näkökulmasta erittäin tärkeä tutkimussuunta. Pätevää opettajaa jouduttiin kuitenkin taas kerran etsimään Suomesta. Viron Suomen-lähettiläs Oskar Kallas oli ensin yhteydessä arkeologeihin Aarne Europaeus-Äyräpäähän ja Juhani Rinteeseen, mutta kääntyi vuonna 1920 Helsingin yliopiston dosentin Aarne Michaël Tallgrenin puoleen. Kallaksen lisäksi Tallgreniin otti yhteyttä kansanrunoustieteen professori Matthias Johann Eisen, joka korosti yliopiston tarvitsevan pätevää arkeologia. Vaikka Tallgren lupautui tulemaan Viroon ja luetteloimaan paikallisia muinaislöydöksiä, viivytteli hän päätöksensä kanssa vedoten muun muassa puutteellisiin viron kielen taitoihinsa. Professori Lauri Kettunen onnistui kuitenkin taivuttelemaan Tallgrenin tulemaan Tarttoon, sillä ehdolla, että hän opettaa vain arkeologiaa. Monien töiden kautta Tarttoon Pohjalaiseen perheeseen syntynyt, mutta lapsuutensa Turun Maariassa viettänyt Aarne Michaël Tallgren opiskeli 1900-luvulla Helsingin yliopistossa sekä Suomen ja Pohjoismaiden historiaa että arkeologiaa. Valmistumisensa jälkeen hän suuntasi Ruotsiin, jossa opiskeli arkeologiaa ja museologiaa. Sitä seurasivat useat opintoja tutkimusmatkat sekä LänsiEurooppaan että Venäjälle. Tohtoriksi Tallgren väitteli vuonna 1911 Venäjän kuparija pronssikaudesta, mutta hänen väitöskirjansa sai kuitenkin osakseen ankaraa kritiikkiä. Tämä sysäsi Tallgrenin joksikin aikaa arkeologian parista kotiseutututkimukseen. Tallgren ehti 1900ja 1910-luvuilla työskennellä Kansallismuseossa, toimittaa aikakauslehtiä Kotiseutu ja Suomen Museo, osallistua ahkerasti Suomen Muinaismuistoyhdistyksen toimintaan ja olla viransijaisena eri kouluissa. Tallgren teki paluun arkeologian pariin 1910-luvun keskivaiheilla – vuonna 1915 Siperiaan tehty tutkimusmatka poiki lukuisia uraauurtavia julkaisuja, ja vuonna 1919 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston dosentiksi. Tähänastinen työ Kansallismuseossa ei kuitenkaan ollut tarjonnut erityistä tyydytystä, uramahdollisuudet arkeologian saralla olivat toistaiseksi niukat, ja ympärysvaltaystävällinen Tallgren koki suomalaisen yhteiskunnan Saksanihailun itselleen vieraaksi. Virossa taas odottivat innostavat työmahdollisuudet sekä avoimempi ilmapiiri. Kolme kiireistä vuotta Kolmen Tarton virkavuotensa aikana Tallgren ehti luennoillaan ja seminaareissaan käsitellä sekä Viron että suomalais-ugrilaisten kansojen arkeologiaa ja muinaishistoriaa, Itämeren maiden esihistoriallista aikaa, Pohjoismaiden arkeologista kirjallisuutta ja museoiden järjestelyjä sekä monia pienempiä aiheita. Isompien kokonaisuuksien käsittelijänä Tallgren korosti Viron arkeologian tarkastelemista rinnakkain laajempien alueiden aineiston kanssa. Oppilaat pääsivät opettajan johdolla tositoimiin vuoden 1921 kesällä, kun he suuntasivat keräämään tietoja Viron eri pitäjien muinaisjäännöksistä ja muistomerkeistä. Tallgrenin liityttyä kollegansa, maantieteen professori Johannes Gabriel Granön kotiseutututkimushankkeeseen, alkoivat arkeologian ja maantieteen opiskelijat tehdä kenttätöitä yhdessä. Samana kesänä Tallgrenin johdolla alettiin myös tehdä arkeologisia kaivauksia, joihin osallistuivat myös opiskelijat ja joiden tarkoituksena oli muun muassa selvittää aikaisempien löydösten välisiä ristiriitaisuuksia. Tallgren johti kaivauksia kahtena seuraavanakin kesänä ja myös Tartosta lähtemisensä jälkeen. Lahjakkaimmille oppilailleen hän tarjosi mahdollisuuden lähteä mukaansa opintomatkalle ulkomaille. Tallgrenin oppilaista muodostuikin oma koulukuntansa, johon kuuluivat arkeologiasta Harri Moora, Marta Schmiedehelm, Eerik Laid ja Richard Indreko sekä kansatieteestä Ferdinand Linnus. Arkeologian professori Aarne Michae?l Tallgren. Kuva: Tarton yliopiston kirjaston kuvakokoelma.
• ? viro.nyt ?3/2023 19 Kun Tarton yliopistolla ei ollut entuudestaan juurikaan välineitä arkeologisen tutkimustyön tekemiseksi ja aineistotkin olivat hajautettuina eri museoihin ja laitoksiin, oli Tallgrenin rakennettava virolaiselle arkeologiselle opetusja tutkimustyölle vankka aineellinen perusta. Hän järjesti arkeologiset kokoelmat uudelleen ja perusti niiden pohjalta yliopiston arkeo logisen museon. Sen lisäksi Tallgren perusti arkeologian laitoksen, johon kuuluivat erillinen kirjasto, muinaisjäännöskokoelma ja arkisto, joista viimeinen järjesteltiin Suomessa käytetyn mallin mukaisesti pitäjittäin. Kirjaston kokoelmien kartuttamiseen Tallgren käytti laajaa kansainvälistä verkostoaan, hankki Suomestakin merkittävän määrän arkeologiaa käsitteleviä teoksia ja aikakauslehtiä ja luovutti kirjaston käyttöön osan omastakin kirjastostaan. Yliopiston lisäksi Tallgren osallistui aktiivisesti Viron kansallismuseon järjestelytöihin ja kehityssuuntien viitoittamiseen, käynnisti muinaismuistojen suojelua säätelevän lain laatimisen, esitelmöi sekä Viron oppineiden seurassa (Õpetatud Eesti Selts, ÕES) että Virolais-suomalaisessa ylioppilasklubissa (Eesti-Soome Üliõpilasklubi, myöhemmin Akadeemiline Hõimuklubi) ja oli mukana opiskelijajärjestön EÜS Veljesto toiminnassa. Pidetty professori ja ahkera tutkija Virka Tartossa loi Tallgrenille myös hyvät edellytykset itsenäisen tutkimustyön jatkamiseen. Innokkaana opintoja tutkimusmatkojen tekijänä Tallgren matkusti Tarton-vuosien aikana Baltiassa ja KeskiEuroopassa tutustuen siellä paikallisiin tutkimuslaitoksiin ja museoihin, ja osallistui vuonna 1923 Brysselissä järjestettyyn kansainväliseen historiantutkijain kongressiin esitelmöimällä Baltian ja Venäjän esihistoriallisesta etnografiasta. Hän myös alkoi yhä enenevässä määrin käyttää tutkimuksissaan Virosta kerättyä materiaalia ja julkaisi liudan artikkeleita, joissa hän käsitteli muun muassa Virossa tehtyjä arkeologisia kaivauksia ja sieltä löytyneitä muinaisjäännöksiä. Tallgrenin merkittävin Viron arkeologiaa käsitellyt teos oli kaksiosainen Zur Archäologie Eestis, jossa hän sovelsi Suomessa ja Pohjoismaissa yleisesti käytettyä metodia ja tarkasteli Virosta tehtyjä löytöjä suhteessa niiden ympäristöön ja silloin vallinneisiin oloihin ja vertaili niitä naapurialueiden aineistoihin. Zur Archäologie Eestis kohosi nopeasti yhdeksi virolaisen arkeologian perusteksteistä, jota käytettiin sekä opetustyössä että mahdollisten uusien tutkimuskysymysten viitoittajana. Vakiokommentaattorimme Lauri Kettusen mukaan ”Mikko” oli utelias ja intohimoinen aatteen mies, komean ulkonäkönsä ansiosta kaikkien naisten himoitsema poikamies, joka oppi nopeasti puhumaan sujuvaa viroa ja josta tuli oppilailleen ikään kuin vanhempi veli, melkein jopa isähahmo. Hän asui juristin ja liikemiehen Oskar Rütlin ja hänen suomalaisen puolisonsa Wilhelminan kotona ja nautti lukuisista Rütlien luona järjestetyistä illanvietoista. Kettusen mukaan Tallgren oli kuitenkin niukkaruokainen, ja hänen perheensä oli jatkuvasti huolissaan hänen terveydestään, joka ei ollut vahvimmasta päästä. Tallgren oli myös erittäin ahkera ja työskenteli aina kuin viimeistä päivää, toisaalta hän oli työnsä suhteen hyvin vaatimaton. Taidehistorioitsija Elsbet Parek on puolestaan kertonut, että Tallgren oli kunnioitusta herättävä persoona, mukaansatempaava luennoitsija ja etevä opettaja, joka osasi tukea opiskelijoiden kykyjä ja ohjeistaa heitä tutkimustyössä. Myös Parek muistelee, että kaikki nuoret naiset olivat enemmän tai vähemmän ihastuneita hyväkäytöksiseen ja ystävälliseen Tallgreniin, joka oli kuin kaikkien hyveiden ruumiillistuma: hän oli raitis, kasvissyöjä eikä polttanut tupakkaa. Tallgrenin sydän löi kuitenkin ennen kaikkea arkeologialle. Maa vaihtui, yhteydet säilyivät Tallgren ymmärsi itsekin, että hänen roolinsa Tartossa oli ennen kaikkea käynnistää paikallinen arkeologinen opetusja tutkimustyö ja väistyä sitten virolaisten tieltä. Hänen lähtönsä koitti kuitenkin yllättävän aikaisin. Kun Helsingin yliopisto perusti vuonna 1921 Suomen ja Pohjoismaiden arkeologian professorin viran, oli Tallgren yksi hakijoista. Oppilaansa Ella Kivikosken mukaan Tallgren kyllä viihtyi Tartossa erinomaisesti, mutta Helsingissä houkuttelivat työ suuremmassa yliopistossa ja suurempien kokoelmien kanssa sekä pienempi etäisyys sukulaisiinsa Turun Maariassa. Vaikka yllä mainitun viran täyttäminen venyi venymistään, erosi Tallgren vuoden 1923 keväällä Tarton yliopiston professorin virasta. Hänen seuraajanaan toimi parin vuoden ajan ruotsalainen Birger Nerman, myöhemmin professorin virkaan nousi Tallgrenin oppilas Harri Moora. Tallgrenin yhteydet Viroon pysyivät kuitenkin lujina. Hän kävi 1920-luvun aikana toistuvasti Tartossa vastaanottamassa opiskelijoiden tenttejä, auttoi arkeologisten töiden järjestämisessä, osallistui kaivauksiin ja julkaisi sekä Suomessa että Virossa lukuisia tutkimustöitä. Erittäin vahvana säilyi yhteys opettajan ja oppilaiden välillä: Tallgren antoi opiskelijoille seuraavinakin vuosina tutkimustyötä koskevia ohjeita ja neuvoja, seurasi heidän opinnäytetöidensä etenemistä ja jopa tuki taloudellisesti heidän ulkomaanmatkojaan. Virolaiset kunnioittivat Tallgrenia valitsemalla hänet muun muassa ÕES:n kunniajäseneksi ja Tarton yliopiston kunniatohtoriksi. Aarne Michaël Tallgrenin merkitys Viron arkeologialle on suuri ja kiistaton. Vaivaisen kolmen vuoden aikana hän ehti perustaa Viroon ja Tarton yliopistoon uuden tieteenalan opetusja tutkimustoimintoineen sekä niiden edellyttämine laitoksineen ja aineistoineen. Tallgrenin oppilaat jatkoivat opettajansa innoittamina ja ohjeistamina Viron esihistorian salaisuuksien selvittämistä, ja heidän kauttansa välittyivät Tallgrenin opit ja tiedot myös toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Tallgrenin tutkimustyö Viron arkeologiasta oli mittava ja käsitti lähes 90 erilaista teosta ja artikkelia. Tarton-vuosia seurasivat kuumeiset tieteellisen työn täyttämät vuodet, mutta lukuisista julkaisuista ja tunnustuksista huolimatta Tallgrenia alkoivat yhä enemmän vaivata väsymys ja alakuloisuus. 1930luvun lopussa Tallgren sairastui, eikä hänen vointinsa palannut enää ennalleen. Talvija jatkosodan tapahtumat ja Viron miehittäminen lisäsivät henkisesti herkän Tallgrenin taakkaa entuudestaan. Tulisesti eletyn ja työntäyteisen elämän liekki sammui huhtikuussa 1945. Kirjallisuutta: Jaanits, Lembit: Muinasteadus Tartu Ülikoolis 1920–1940 (teoksessa Lang, Valter [toim.]: Muinasaja teadus 3. Eesti arheoloogia historiograafilisi, teoreetilisi ja kultuuriajaloolisi aspekte) (Teaduste Akadeemia Kirjastus 1995) Kettunen, Lauri: Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä. Murrosvuodet 1918–1924 (WSOY 1948) Kivikoski, Ella: Tehty työ elää. A. M. Tallgren 1885–1945 (Suomen Muinaismuistoyhdistys 1960) Linnus, Jüri: Arheoloogiaprofessor A. M. Tallgren ja Eesti Rahva Muuseum (teoksessa Must, Aadu [päätoim.]: Kleio. Ajaloo ajakiri. 1/1995) (Tartu Ülikool 1995) Parek, Elsbet: Tartu – minu ülikoolilinn 1922–1926 (Virgela 1998) Salminen, Timo: Aarne Michaël Tallgren, Estonia, and Tartu in 1920: The image of a country in correspondence (teoksessa Piirimäe, Pärtel [päätoim.]: Ajalooline Ajakiri. 2/2019) (Tartu Ülikooli Kirjastus 2019) Salminen, Timo: Kollegat, ystävät ja kiistakumppanit. Suomalaisten arkeologien kansainväliset yhteydet 1870–1950 (Suomen Muinaismuistoyhdistys 2014)
• 20 3/2023?viro.nyt Ja elämme vieläkin, ellemme ole kuolleet. Sekä kaksi muuta pienoisromaania ja viisi novellia Mati Unt Kirjokansi 2023, 319 s. suom. Jouko Väisänen K äännösvalikoima keskittyy Mati Untin varhaisempaan tuotantoon, 1970-luvun kolmeen pienoisromaaniin ja viiteen lyhyeen lapsuusajan muistumaan, teksteihin, jotka vuosikymmenten saatossa eivät ole menettäneet rahtuakaan modernista otteestaan, eksistentiaalisesta ilmaisuvoimastaan, intensiteetistään eivätkä aitoudestaan. Kirjan lopussa on kirjallisuudentutkija Kalev Kesku?lan laaja artikkeli Vooremaan eksistentialisti kaupunkilaiskirjailijana. Se on katsaus Mati Untin lähes koko kirjalliseen tuotantoon. Mati Unt (1.1.1944–22.8.2005) oli virolainen kirjailija, esseisti ja teatteriohjaaja. Hänen teoksiaan on suomennettu useita, joista merkittävin on vuonna 1979 ilmestynyt Sügisball (Syystanssi, suom. Eva Lille). Hinta: 25 € + postikulut 50 rusinaa Tarton Mikalta Mika Keränen (toim.) Lector 2023, 68 s. runojen suom. Mika Keränen K irja on kirjailijan henkilökohtainen rakkaudentunnustus Virolle, virolaisille runoilijoille ja kulttuurille. Mika Kera?nen esittelee kirjassa runoja 50 runoilijalta, osa heistä on hänen ystäviään, osa runoilijoita, joiden tekstit ovat muuten puhutelleet Viron kirjallisuusmaastossa vaeltavaa suomentajaa. Mika Keränen on Tartossa asuva viroksi, suomeksi ja omituisella itäsuomalaisella kotimurteellaan kirjoittava pitkän linjan sanaseppo. Hänet tunnetaan Virossa parhaiten salaseura Divarista, jonka seikkailuja on suomennettu kuusi osaa. Kirjailija täyttää tänä vuonna 50-vuotta. Hinta: 20 € + postikulut. Jannu Mika Keränen Lector 2023, 160 s. suom. Kaisu Lahikainen J annu on Mika Keräsen lastenromaani parhaassa lasten seikkailukirjojen hengessä. Tapahtumat lähtevät liikkeelle Emajoelta eräänä kesäisenä aamuna, kun huomataan, että 25 tonnia painava puinen jokilaiva Jannu on kadonnut mukanaan sen kapteeni Juhani. Kapteenin pikkuveli Timo pyytää Maria ja salaseura Divaria avuksi salaisuuden selvittämiseksi. Kesän jännittävin seikkailu voi alkaa. Jannu on salaseura Divarin kirjasarjan kahdeksas kirja. Sen päähenkilöitä ovat Tarton Soppalinnan kaupunginosassa asuva nuori etsivä Mari, hänen ranskanbulldogginsa Matti ja muut salaseuran jäsenet. Kirjan on kuvittanut elävästi muiden Soppalinnan nuorista etsivistä ja heidän ratkaisemistaan tapauksista kertovien kirjojen tapaan Marja-Liisa Plats. Sarjasta ovat aiemmin ilmestyneet Kaisu Lahikaisen suomentamina Oranssi polkupyörä, Hopeinen aarrearkku, Salaperäinen kukkavoro, Aavepyöräilijä ja Väinämöisen veitsi. Hinta: 15 € + postikulut Armando fudisleirillä Mika Keränen Lector 2023, 68 s. A rmando fudisleirillä kertoo Mikonkallion Palloseuran juniorijoukkueessa pelaavasta Armandosta ja hänen kavereistaan. Tässä kirjassa Armando lähtee kesäleirille Pohjois-Karjalaan. Siellä hän tapaa Topin, joka unelmoi jalkapallojoukkueessa pelaamisesta. Ikävä kyllä Topin isoäiti ei halua, että kukaan hänen lapsenlapsistaan tuhlaisi aikaa ja energiaa pallopeleihin. Topi ja hänen veljensä päättävät kuitenkin pelata salaa kaupunkilaisia vastaan. Armando fudisleirillä on jatkoa kirjoille Armando muuttaa Suomeen ja Armando ja Uunilinnut. Hinta: 15 € + postikulut verkkopuoti.svyl.fi
• 21 ? viro.nyt ?3/2023 Viron tiekartta ja pyöräreitit / Eesti teedekaart rattamarsruutidega Regio 2023 V iron tiekartta ja pyöräreitit on avuksi sekä matkoja suunniteltaessa että matkalla ollessa. Taiteltava kartta kulkee mukavasti mukana sekä pyöräillessä että takin taskussa tai auton hansikaslokerossa. Kartan toisella puolella on Viron tiekartta, jossa on kaikki merkityt pyöräreitit. Kartalle on merkitty kirkot, majakat, kansallispuistot, huoltoasemat ja suuremmat satamat. Kartan mittakaava on 1:425 000. Kartan toisella puolella on pieni matkaopas, jonka 75 kohdesuosituksen tekstit ovat sekä viroksi että englanniksi. Kohteet löytää helposti myös tiekartan karttapuolelta. Kartta on painettu kestävälle, vettä hylkivälle paperille. Hinta: 13 € + postikulut. Minu Narva. Kümme aastat hiljem Katri Raik Petrone Print 2023, 216 + 16 s. M inu Narva. Kümme aastat hiljem on jätk 2013. aastal ilmunud Minu Narva -raamatule, mille alapealkiri on Kahe maailma vahel. ”Kümne aastaga on Narva nii palju muutunud, et toona ilmunud raamat ei anna päris õiget pilti narvalastest ja neile üliarmsast linnast. Kui teid huvitavad praegused narvalased – kust nad on tulnud ja mis nad elust arvavad –, siis on see raamat teile. Kui te tahate teada, kuidas Ukraina sõda on linna muutnud, siis vahest leiate siit ka sellele vastuse. Kui tahate Narva külla tulla, teha eeltööd ja plaanida, teada, kuhu minna ja kus süüajuua, siis leiate siit mõned nõuanded.” – Katri Raik Mõlema raamatu autor Katri Raik on ajaloolane ja poliitik, Narva linnapea ja pikaaegne Tartu ülikooli Narva kolledži direktor. Poliitikuna nimetab ta oma erakonnaks Narvat ning ajaloolasena on tema lemmikteema Narva minevik. Kirja on vironkielinen. Hinta: 20 € + postikulut. Minu Mulgimaa. Rikkus ei ole häbi asi Kristi Ilves Petrone Print 2023, 272 + 16 s. M iks sa seal elad?” on nii mõnigi minult elu jooksul küsinud, kui ütlen, et ma ei ela Tallinnas, Tartus ega isegi Viljandis mitte, vaid hoopis maal – Mulgimaal. See on ainus paik maailmas, kus olen tõeliselt õnnelik ja päriselt kodus. See on paik, kus tunnen, et nii inimesed, loodus kui kultuur on omad ja toetavad mind. Ka töö mulgi keele hoidja, edendaja ja õpetajana on kuidagi ise enesest minuni jõudnud. Ärkan iga päev tänulikuna, sest saan elada seal, kus tahan, ja teha tööd, mida armastan. Minus ja minu ümber leidub mulgi jonni, iseteadlikkust, uhkust, alalhoidlikkust ja uuenduslikkust – kõike seda, mis teeb mulkidest mulgid. Vürtsi lisavad mulgimust huumor, mahlakad ütlemised, kirevad rahvariided ja värvikad isiksused.” – Kristi Ilves Kirja on vironkielinen. Hinta: 20 € + postikulut. Minu matkarajad. Ekslemised mööda Eestit Rene Satsi Petrone Print 2022, 272 s. M ulle meeldib minu naine. Aga ma ei saa endale isegi toidumürgitust lubada, kui tema silma all olen, sest ka restoranis ei lase ta mulle kahtlast toitu pakkuda. Temaga reisides ei murra ma kunagi jalaluud ega lange varaste ohvriks. Kui lähen üksi Pakistani, siis võtab sõjavägi mu kinni, kuna teen selle baasi lähedal pilte. Naisega joome Pakistanis tšaid ja ronime liustikel nii, et konte ei murra. Järgmine kord lubas naine minuga Afganistani kaasa tulla, et mind inimröövlite eest kaitsta… Mis te arvate, mis juhtub, kui meie kaks läheme matkale mööda Eestit? Kas mõni kodutu kloun tuleb kallale või pigistab pesukaru meile une pealt sinepituubi tagumikku tühjaks? Looda sa!” – Rene Satsi Siinsete kaante vahel on koomiline pajatus sellest, mismoodi mees, kes kunagi matkal ei käi, asub tutvuma Eesti matkaradadega. Kirja on vironkielinen. Hinta: 20 € + postikulut.
• 22 3/2023?viro.nyt Hidastelijat ja kuusivarpaiset Virolaisten ja latvialaisten tunteikkaat suhteet Koska Latvian ja Viron historiat ovat kulkeneet samanlaisia polkuja, on naapuri tarpeeksi tuttu, että sille voi jopa nauraa – kaikella rakkaudella tietenkin. Jenni Kallionsivu L atvialaisen vitsin mukaan kolme virolaista meni kalaan aamulla kello viisi. Kymmeneltä ensimmäinen sanoi ”Ei nappaa”. Kolmelta seuraava totesi ”Ei tosiaankaan nappaa”. Iltakymmeneltä kolmas huomautti ”Ei tietenkään nappaa, kun te hölisette siinä koko ajan.” Kuulostaako tutulta? Samalla kaavalla ruotsalaiset ovat kehitelleet useita suomalaisvitsejä, ja epäilemättä samanlaisia vitsejä kerrotaan myös muualla maailmassa. Latvialaiset ottavat ilon irti vitsaillessaan virolaisten hitaudesta. Suomalaisesta näkökulmasta tämä on tietysti hyvin hämmentävää, onhan Suomenlahden eteläpuolen meno meidän silmissämme niin dynaamista, ettei pohjoisen asukki aina meinaa pysyä edes mukana. Virolaisten ja latvialaisten keskinäiset suhteet näyttävät ylipäätään näin suomalaisen silmään ihailun, puoliksi unohdetuista riidoista juontavan kaunan mutta pohjimmiltaan lempeän hyväntahtoisuuden täyttämiltä. Siis hiukan kuin sisarussuhteelta. ”Mitä kiinnostavaa siellä Latviassa nyt oikein voi olla?”, kyselevät virolaiset tuttavani. Samaan aikaan Latvian ystävyysseura on tervetullut yhteistyökumppani moniin Viron ystävien tapahtumiin, eikä virolaisilta juuri kuule varsinaisia ilkeitä sanoja Latviasta – pientä naljailua kyllä senkin edestä. Monet Rozent?ls-seuran jäsenet ovat vanhoja Viro-harrastajia, joita on ajan mittaan ruvennut Virolaiset tuntevat latvian kielesta? erityisesti ja?a?telo?a? tarkoittavan sanan. Kuva: Jenni Kallionsivu.
• ? viro.nyt ?3/2023 23 kiinnostamaan, mitä Viron etelärajan takana oikein on. Näin on käynyt itsellenikin, ja erilaisten käänteiden jälkeen päädyin kirjoittamaan kirjan nimeltä Firma maksaa: Löytöretki Latviaan. Nimi on suomalaislatvialaisten tilaisuuksien klassikkovitsi, sillä se tarkoittaa täsmälleen samaa molemmilla kielillä. Latviaksi se tosin kirjoitetaan firma maks? (jos et vielä tiennyt, mitä kirjainten päällä olevat viivat latvialaisissa sanoissa tarkoittavat, nyt tiedät: viiva pidentää allaan olevan vokaalin). Latviaan ei käytännössä edes pääse maanteitse kulkematta Viron kautta, joten latvialaisten ja virolaisten suhtautuminen toisiinsa on näinkin konkreettisesti suomalaismatkailijan nokan edessä. Sitä paitsi on mukavaa, kun virolaiset nauravat muillekin kuin meille suomalaisille. Latvialaisten ja virolaisten suhde on siis kiinnostava molempien maiden kulttuurin harrastajalle, syystä, jos toisestakin. Matka sald?jumsien maahan Niin mitä sieltä Viron etelärajan takaa löytyykään – no tietenkin sald?jumsia eli jäätelöä! Virolaisista sanassa on jotain hillittömän hauskaa, mikä ei kuitenkaan tunnu suomalaiselle kuulijalle selviävän. Olen yrittänyt kysellä virolaisilta, mikä sald?jumsissa oikein naurattaa, mutta ilmeisesti lystin lähde ei ole sanallistettavissa. Sald?jums on hauska sana, koska se on hauska sana, ja vielä hauskempaa on, jos siihen lisää ylimääräisen p-kirjaimen: saldejumps! Ymmärtääkseni latvialaisvirolaisia suhteita ja jäätelön roolia niissä, päätin matkustaa kesäkuussa järjestettäville Riian jäätelöfestivaaleille. V?rmanen puistossa Riian keskustassa suuret ja pienet sald?jumsit (sanalla voi virolaisten mielestä viitata myös latvialaisiin henkilöihin) nauttivat kylmiä herkkuja, torvisoittokunta musisoi ja aurinko paistoi. Jäätelöfestivaali ei, yllättävää kyllä, ollutkaan suunnattu virolaisturistien houkuttelemiseksi, vaan vaikutti paikallisten herkkukekkereiltä. Jos joku Riian matkailuinfosta sattuu lukemaan tämän jutun, kehotan vakavasti harkitsemaan kohderyhmän laajentamista seuraavana vuonna! Hyväähän latvialainen jäätelö tietysti on. Maasta löytyy useita jäätelön valmistajia. Eräs suurimmista on R?jiena, jonka makuvalikoimaan kuuluvat muun muassa karpalo ja rupjmaizes k?rtojums eli paikallinen ruisleivästä tehty jälkiruoka. Aikoinaan R?jiena on ollut Baltian suurin meijeri: ehkäpä latvialaisen jäätelön tunnettuuden juuret löytyvät täältä? Ainakin monen virolaisen lapsuusmuistoissa syödään latvialaista jäätelöä, ja rakastettu virolainen kirjailija Leelo Tungal on julkaissut myös lastenrunokokoelman nimeltä Lätikeelne jäätis eli latviankielinen jäätelö. Aikaansaavat virolaiset Koska latvialaisvirolaisten suhteiden kiemurat eivät selvinneetkään jäätelöä syömällä, päätin kilauttaa kaverille ja keskustella aiheesta latvialaisen Viro-asiantuntijan, kääntäjä Guntars Godi?šin kanssa. Hän on kääntänyt muun muassa Kalevipoeg-kansalliseepoksen latviaksi ja työskennellyt yli kymmenen vuotta Latvian suurlähetystössä Tallinnassa. Sald?jumsiksi nimittely on toki hänellekin tuttua, ja lähetystössä työskennellessään hän järjesti myös Latviaaiheisen seminaarin, jonka otsikko oli Kas te teate ainult sald?jumsit? eli Tunnetteko vain sald?jumsin? Tavoitteena oli näyttää, että Latviassa on yhden hauskan sanan lisäksi muutakin mielenkiintoista. Godi?š muistutti siitä, miten Etelä-Virossa sanotaan sateen sattuessa jumal on lätlane eli jumala on latvialainen. Toisaalta myös iga saunatee viib Riiga eli jokainen saunatie vie Riikaan. Baltian suurimmassa kaupungissa on iät ja ajat käyty tekemässä monenlaista bisnestä ja muuta puuhaa, ja monista virolaiskaupungeista löytyy etelään johtava Riia tänav eli Riiankatu. Suhteet latvialaisiin näkyvät kansanperinteessä varsinkin Viron eteläosissa. Vuosien mittaan olen huomannut, että Viroon suhtaudutaan Latviassa usein hieman ihailevasti. Godi?šin mukaan virolaiset saavat asioita aikaan: kun virolainen sanoo ”teeme nii”, hän todellakin tekee niin. Raha-asiansakin virolaiset ovat hoitaneet mallikkaasti, he ymmärtävät digitalisaation päälle ja panostavat koulutukseen. Jos virolaisten hitaudelle vähän naureskellaankin, se johtuu vain hienoisesta kateudesta. Vitsejä kerrotaan nimenomaan virolaisista, sillä vitsien kehittyminen vaatii tuttuutta. Liettualaisista ei kuulemma samassa määrin vitsailla, sillä heidän ajattelutapansa on jo erilaisempi: jo katolisen uskonnon jättämä perintö erottaa, samoin menneisyys suurvaltana sekä Puolan vaikutus liettualaiseen kulttuuriin. Latvian ja Viron historiat ovat kulkeneet enemmän samanlaisia polkuja, ja tämän vuoksi virolaisille voi nauraa ja samalla miettiä, olisiko heiltä jotain opittavaa. Porsastelu menköön virolaisten piikkiin Virolaisista kerrotaan siis Latviassa paljonkin vitsejä, mutta suomalaiset eivät naurata. Syyt löytynevät taas historiasta – olihan Suomi neuvostomiehityksen aikana käytännössä valtavan paljon kauempana kuin Viro. Eivätkä kansojen aiemmatkaan kohtalot ole olleet niin samanlaisia kuin latvialaisilla ja virolaisilla keskenään. Suomalaisille Latvia tuntuu myös olevan henkisesti paljon kauempana kuin maantiede antaisi olettaa. Suomalainen on Riian ulkopuolisessa Latviassa sen verran harvinainen otus, ettei meitä useinkaan eroteta virolaisista. Asioidessani suomalaisseurueen kanssa jelgavalaisessa ruokakaupassa, meiltä kysyttiin juttutuokion lopuksi, miten sanotaan kiitos viroksi. Vastasin, että ”aitäh”, mutta me olemme kyllä Suomesta, ja meillä sanotaan kiitos. Latvialaiseen korvaan suomi kun kuulostaa hyvinkin samanlaiselta kuin viro. Kielten eroista puhuttaessa voi vaikkapa kertoa, että suomessa sanat ovat pidempiä ja puhe ehkä jopa hitaampaa kuin virolaisilla. (Tai ainakin näin kannattaa toimia, jos on käyttäytynyt jotakuinkin ihmisiksi. Muissa tapauksissa antaa mahdollisten porsastelujen mennä virolaisten piikkiin!) Itse olen ainakin toistaiseksi tunnustanut olevani Suomesta, enkä siis ole päässyt kokemaan, millaista kohtelua Latviassa virolaisena saisi. Kansanperinne kertoo kylläkin opettavaisen tarinan latvialaisen kohtalosta virolaisessa baarissa. Tämä oli mennyt väittämään virolaisia hitaiksi, ja saanut seuraavana päivänä turpiinsa. Virossa latvialaisille naureskelu kiteytyy yhteen ruumiinosaan. Se kerrotaan jopa latvialaisten autojen rekisterikilvissä. Niissä nimittäin lukee LV, mikä on tietysti lyhenne sanasta lisavarvas eli lisävarvas. Latvialaisillahan on virolaisten mukaan kuusi varvasta: kohtuullisen normaalista ulkokuorestaan huolimatta naapureissa on oltava jotain outoa. Kaikesta huolimatta naapuri on rakas niin hidastelijoille kuin lisävarpaiden kantajillekin. Onneksi virolaiset eivät myöskään tiedä, että latvialaiset nauravat heille. Sen saavat tietää vasta heidän lapsenlapsensa. n Kirjoittaja on Rozent?ls-seuran toiminnanjohtaja ja Firma maksaa. Löytöretki Latviaan -kirjan kirjoittaja. Kirjaa voi tilata SVYL-Verkkopuodista verkkopuoti.svyl.fi hintaan 20 € + postimaksu.
• 3/2023?viro.nyt 24 ”Syrjintä tulee esiin hiljaisuudessa” Hyvien väestösuhteiden edistämisen pilottihanke toi esille suomalaisten asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Virolaisten osallisuus yhteiskuntaan syntyy työn kautta – syrjintä huomataan vasta, kun Suomi tulee tutummaksi. Kirsi Äyräs T untuu siltä, että aina olisi väärässä paikassa. Pitäisi olla Virossa, pitäisi olla Suomessa, aina väärällä puolella lahtea.” ”Ihan omaksi ei oteta varmaan koskaan, suomalaisiin on vaikea tutustua.” ”Vietän aikaa enimmäkseen yksin. Virossa käydessäni olen sitten sosiaalisempi.” ”Oma elämä sujuu, mutta en oikeastaan tiedä, miten voisin enemmän osallistua.” Tämän suuntaisia kommentteja tuli useita, kun Varsinais-Suomen Viro-keskus ry järjesti vironkieliset tiedonkeruutilaisuudet Hyvien väestösuhteiden edistämisen pilottihankkeessa. Tilaisuuksissa kysyttiin virolaisten näkemyksiä suomalaisten asenteista heitä kohtaan ja heidän näkemyksiään omasta osallisuudestaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedonkeruussa keskityttiin henkilökohtaisiin arjen kokemuksiin ja kysyttiin, minkälaisia omia kokemuksia virolaisilla on eri kieliryhmien vuorovaikutuksesta työpaikoilla, kouluissa, naapurustossa ja harrastuksissa. Osallisuutta monelta kannalta Hankkeen teema oli osallisuus, ja siinä pohdittiin osallisuuden muotoja monelta kannalta: osallisuutta omassa elämässä, osallisuutta ympäröivässä yhteisössä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Virolaisten vastaajien mukaan tunne osallisuudesta omassa elämässä on vahva, mutta osallistuminen yhteisöön ja yhteiskuntaan mietityttää heitä enemmän. Useimmat keskittyvät omaan elämäänsä, työelämään ja perhe-elämään, eivätkä näe yhteisöön osallistumista erityisen tärkeänä. Osa vastaajista piti tätä osallisuuden kysymystä hämäränä ja ihmetteli, mitä se tarkoittaa. ”Haluan keskittyä vain omaan elämään. En välitä kerätä tuttavia. Omat ystäväni ovat Virossa, tapaan heitä siellä”, kiteytti yksi vastaajista. ”Työn kautta olen yhteiskunnassa mukana. Perheen kanssa on aina kiire, mitä siinä nyt ehtii sen lisäksi, en tiedä mitä osallisuus muuten tarkoittaisi”, mietti toinen. Työelämä voi toisaalta olla myös osallisuuden este, jos kaikki ei ole kunnossa: ”Menee paremmin, jos tietää, että Suomessa on lakeja, jotka koskevat kaikkia. Aika paljon haittaa, kun on olemassa tapauksia, joissa työnantajat ovat käyttäneet virolaisia hyväkseen. Työtä koskevat säännöt koskevat kaikkia, mutta tiedän, että monet työnantajat antavat vääriä tietoja virolaisille, ja se pitää ulkona yhteiskunnasta. Jos ei noudateta lakeja, jäädään piiloon ja ulkopuolisiksi”, vastaaja pohti. Aluksi Suomeen tulijalla on aina työhön liittyviä kysymyksiä. Mistä löytyy työpaikka? Onko sinulla kunnollinen työnantaja? Työn löytäminen on numero yksi ensimmäisinä kuukausina, ja yhteisöön pääsee mukaan juuri sitä kautta, jos hyvin käy. Suomalaisten kanssa Suomalaisten yhteisöjen toiminta jää virolaisten vastaajien mukaan heille aika vieraaksi. Moni totesi, että on vaikea tietää, miten pääsisi mukaan. Pidempään Suomessa asuneet hahmottavat syrjinnän olemassaolon paremmin kuin hiljattain tulleet. Vaikuttaa siltä, että suomalaisten asenteet pysyvät piilossa ja alkavat tuntua vasta siinä vaiheessa, kun tutustutaan jo paremmin. ”On olemassa asenne, jota virolaiset eivät ehkä itse edes huomaa. Suomessa me olemme ulkomaalaisia, mutta emme itse ajattele niin. Suomalaisille kuitenkin on selvää, että virolainen on tullut ulkomailta.” ”Kun virolaiset vertaavat itseään muihin maahanmuuttajiin, he ajattelevat olevansa erilaisia. He ajattelevat, että vain asuvat Suomessa, tai että ovat vain vähän aikaa töissä”, vastaajat tuumivat. ”Aika moni kuvittelee, että Viron ja Suomen yhteiskunnat ovat samanlaisia, vaikka ne eivät todellisuudessa ole. Ei tunneta lakeja, ei tiedetä omia oikeuksia, eikä osata hakea apua silloin, kun sitä tarvitaan.” ”Ja sitten on niitä, jotka vain haluavat käyttää sosiaaliturvaa. Sen kylläkin muut virolaiset yleensä tuomitsevat. Meidän mielestämme on tärkeä tehdä työtä ja elättää itsensä.” ”Yhteiskuntaa ei ole suunniteltu siihen, että liikkuu kahden maan välillä. Siitä tulee ongelmia.” ”Järjestelmät ovat erilaiset. Sinun ei pitäisi ajatella, että kaikki tekevät samoin Virossa ja Suomessa.” Haastatteluissa kysyttiin, koetaanko kuulumista myös johonkin muuhun yhteisöön kuin omaan kieliryhmään, ja miten tämä ryhmään kuuluminen ilmenee. Jotkut mainitsivat harrastuspiirejä, usein urheilun ja varsinkin lasten harjoitukset, mutta monet eivät tunnista kuuluvansa mihinkään yhteisöön. Muut kieliryhmät tuntuvat useimpien mielestä hyvin vierailta. Suurimmaksi osaksi vastaajien ystävät ovat vironkielisiä. Lasten harrastusten kautta on tutustuttu myös muihin, samoin naapurustossa. Tyypillistä oli, että vaikeaksi koettiin tutustuminen suomalaisiin syvemmin, varsinkin ystävystyminen on ison kynnyksen takana. Työkaverit eivät kutsu koteihinsa eikä vapaa-aikaa vietetä yhdessä, vaikka työpäivän aikana tultaisiin hyvin toimeen. ”Mulla on enimmäkseen vironkielisiä ystäviä. Pari parasta ystävää olen löytänyt suomalaisista. Naapureiden kanssa juttelen, mutta en tiedä, olenko varsinaisesti ystävystynyt. Autetaan kyllä tarvittaessa toinen toisiaan.” ”Mulla ystävät on Virossa. Suomessa on lähinnä tuttavia.” ”Ei tule puhuttua muiden kieliryhmien kanssa. Työn kautta lähinnä tapaan.” Saako tukea silloin, kun sitä tarvitsee, ja antaako itse tukea, kun sitä tarvitaan? Tämä kysymys mietitytti paljon. Koettiin, ”
• ? viro.nyt ?3/2023 25 että Suomessa viralliset tahot toimivat tehokkaasti, mutta ne eivät varsinaisesti tue tai auta, vaan tekevät vain päätöksiä. Kun on suomalaisia ystäviä, he kyllä antavat tukea, mutta siihen tilanteeseen pääseminen on pitkä tie. Vaikuttamaan, mutta miten? Kun kysyttiin osallistumista päätöksentekoon, tuli ilmi, että keskustelussa mukana olleista alle puolet oli äänestänyt Suomessa. Puolet ei ollut edes ajatellut, että voisi äänestää. Kukaan vastaajista ei ollut ollut ehdokkaana vaaleissa. Muita vaikutuskanavia haastateltavilla ei erityisesti tullut mieleen. Taloyhtiötä mietittiin yhtenä vaikutuskanavana, mutta toisaalta todettiin, ettei vuokralaisella ole paljon vaikutusmahdollisuuksia niissäkään. Vaikuttamismahdollisuudet yhdistysten kautta nähtiin aika pieniksi. Epäiltiin, että ei pääsisi mukaan. ”En tiedä. Luulen, että kaikki päätetään jossain ylhäällä. En tunne niitä asioita.” ”Ei kai ryhmänä sinänsä voi kovin paljon vaikuttaa, mutta jos itse on aktiivinen, niin varmaankin pääsee mukaan.” ”Kaupungin virkailijoilta voi kysyä asioista ja ehkä ehdottaa.” Epäluottamus ja ennakkoluulot Kyselyssä haarukoitu epäluottamuksen tai luottamuksen havaitseminen osoittautui vaikeaksi kysymykseksi. Arkipäivässä tunnetaan kyllä luottamusta. Työkavereihin luotetaan, mutta toisaalta esimerkiksi asuinympäristössä epäluottamusta on havaittu eri kieliryhmien välillä. Monet virolaiset tunnistavat, että ovat itse suhteellisen epäluuloisia muita kieliryhmiä ja samoin usein suomalaisia kohtaan. Itse he kertovat kohdanneensa epäluottamusta ennen kaikkea suomalaisten puolelta. Kaikki vastaajat olivat törmänneet ennakkoluuloihin virolaisia kohtaan. Toisaalta he sanoivat, että yleensä arjessa suomalaiset ovat kohteliaita, eivätkä ennakkoluulot tule heti esiin. Pidempään täällä asuneet kertoivat, kuinka nämä asiat tulevat esille yllättäen sitten, kun tutustutaan jo paremmin. Esimerkiksi työtoverit alkavat kertoa vitsejä virolaisista. Tai juttuja virolaisten rikollisuudesta. Usein toistuvia stereotypioita on paljon. Tehdään oletuksia elämäntyylistä ja taustasta, kommentoidaan ulkonäköä ei-suomalaiseksi, ja usein sekoitetaan virolaiset venäläisiin. ”Ei ehkä epäluottamusta, mutta paljon väärinymmärryksiä tulee. Virolainen tyyli on, että ei saa näyttää tietämättömyyttä. Pitää esiintyä vahvana, ja siksi ei saa apua, kun suomalainen ei huomaa, mikä on vialla.” ”Ulkomaalaisiin yleensä voi kohdistua epäluottamusta, tai sitten suomalainen vain ei halua ottaa kontaktia, ja haluaa pysyä omassa rauhassaan.” ”Tämä on vähän toisaalta ja toisaalta, riippuu siitä, kuinka itse kommunikoi suomalaisten kanssa. Voi sanoa, että avoimet ihmiset selviytyvät parhaiten, ja ennakkoluulot suomalaisilta katoavat sitten nopeasti, jos he tuntevat paremmin henkilön.” ”Historiallinen tausta yhä vaikuttaa, eniten maaseudulla, ja vanhuksilla voi olla vähän asenteita. Jos maalla kauempana ajaa autoa Viron kylteissä, voidaan tulla tarkistamaan, mihin meni ja mitä teki, ettei vain tullut varastamaan, tällaisia ennakkoluuloja on yhä.” ”Suomalaiset usein ajattelevat, että he tietävät minkälaisia virolaiset ovat. Nämä tietyt työt tulee mieleen heti, että virolaiset siivoaa ja on rakennuksilla. Ja sitten kysytään, maksetaanko veroja.” ”Monet suomalaiset ovat puhuneet virolaisille muutama vuosikymmen sitten, he eivät huomaa, miten asiat ovat muuttuneet.” ”Ja tällä hetkellä koko Suomen tilanne on muuttunut. On niin paljon ulkomaalaisia eri puolilta maailmaa, etten usko, että virolaisiin kiinnitetään erityistä huomiota. Nuoremmat suomalaiset eivät varmaan ajattele Viroa lainkaan. Niin ei ole mielikuvia eikä ennakkoluulojakaan.” Hiljainen syrjintä Kun kysyttiin kokemuksia ja havaintoja syrjinnästä, arvioitiin, että kielimuuri aiheuttaa luonnollisesti kaikenlaista. Jos ei tiedä, miten kysyä tai miten pyytää, niin asiat eivät suju. Syrjinnän kokemuksia on yllättävän paljon kouluista ja oppilaitoksista, syrjintää on koettu sekä opettajien että koulutoverien puolelta. Julkiset tilat eivät niinkään ole aiheuttaneet näitä kokemuksia, mutta vaikeneminen voidaan tunnistaa syrjinnän muodoksi. ”Esimerkiksi, kun kyseessä on virkamies, tämä on vähän vaarallinen tilanne, kun hän ei voi ymmärtää, että virolainen ei ymmärrä. Hän puhuu asiasta nopeasti ja ajattelee, että asiat ovat kunnossa. Tavallaan se on syrjintää, että ei oteta huomioon, ettei ulkomaalaisena tajua kaikkea.” ”Sellaista on, että vain käännytään pois. Ei yritetä kuunnella ja palvella esimerkiksi kaupassa ja ravintolassa.” ”Koulussa on vaikea saada hyviä arvosanoja. Aina perusteluna on vain, että kun suomi ei ole äidinkieli.” ”Työssä voi näkyä niin, että ei anneta niitä vaativampia tehtäviä. Ei uskota osaamiseen.” ”Työssä täytyy todistella osaamista paljon enemmän kuin suomalaisten. Pitää näyttää kaikille, mitä osaa, muuten ei uskota.” ”Katsotaan niin sanotusti sivuun. Ei olla huomaavinaan. Se on tavallista julkisissa paikoissa, joskus myös palvelualoilla.” ”Usein se näkyy vain siinä, ettei sanota yhtään mitään, syrjintä tulee esiin siinä hiljaisuudessa.” Hyväksytäänkö sinut? Hyväksytäänkö sinut sellaisena kuin olet -kysymys jakoi kovasti mielipiteitä: ”Enimmäkseen kyllä. Riippuu omasta suhtautumisesta.” ”Mielestäni ei. Ehkä ei tule koskaan sitä hetkeä, että unohdetaan, että et ole suomalainen.” ”Mielestäni Suomessa voi olla paremmin oma itsensä. Viron puolella on monenlaisia vaatimuksia, miten pitää käyttäytyä ja olla, ei saa poiketa joukosta. Suomessa saa olla persoonallisempi.” Kenen pitäisi toimia? Kyselyn päätteeksi kysyttiin, mitä pitäisi tehdä ja kenen pitäisi toimia, jotta suhteet eri väestöryhmiin kuuluvien välillä olisivat paremmat. Koulut nimettiin tärkeiksi toimijoiksi. Työpaikoilla voisi asiaan myös kiinnittää huomiota paljon enemmän. Tärkeää olisi, että viranomaiset huomaisivat, milloin asiakkaalla on tietämättömyyttä ja todellista tiedon tarvetta, ja he ryhtyisivät neuvomaan myös silloin, kun asiakas ei osaa kysyä. ”Neuvontaa tarvittaisiin enemmän, varsinkin juuri saapuneille. Työpaikoilla voisi paremmin perehdyttää.” ”Politiikkaan ja päättäjiksi varmaan pitäisi saada enemmän myös virolaisia.” ”Media voisi julkaista positiivisia juttuja maahanmuuttajista, myös virolaisista.” ”Koulut ovat avainasemassa. Siellä pitäisi tehdä paljon kiusaamisenvastaista työtä.” n Hyvien väestösuhteiden pilottihankkeessa tehtiin 42 omakielistä ryhmähaastattelua kaikkiaan 21 eri paikkakunnalla ja 15 eri kieliryhmän kanssa. Varsinais-Suomen Viro-keskus ry haastatteli Turussa asuvia vironkielisiä, ja lisäksi Turussa tehtiin haastatteluja myös somalinkielisten naisten yhteisössä. Hankkeen yhteydessä on laadittu myös alueellisia toimintasuunnitelmia rasismin torjumiseksi ja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi. Pilottihanke saa vielä jatkoa: syyskuun aikana järjestetään Erätauko-keskusteluja, joiden aiheena on nuorten kohtaama rasismi ja häirintä. Keskustelujen tarkoitus on, että paikkakunnan nuoret ja viranomaiset sekä ETNO-neuvottelukuntien jäsenet pääsevät oppimaan toisiltaan ja ymmärtämään paremmin nuorten kohtaamaa rasismia.
• 3/2023?viro.nyt 26 Viro Turun kirja­ messuilla Viro on tänäkin vuonna komeasti esillä Turun kirjamessuilla! Tule seuraamaan mielenkiintoista lavaohjelmaa sekä kirjaostoksille ja tuttuja tapaamaan Viron maaosastolle! Perjantai 29.9. Klo 15.30–15.52 Kuisti Mudlum: Tätini Ellen (Enostone, suom. Heidi Iivari) Lauantai 30.9. Klo 12.30–12.52 Agricola Elo Viiding: Tuhannelle äänelle (Parkko, suom. Katja Meriluoto) Haastattelijana Turun kulttuurijohtaja Anu Laitila. Klo 16.30–16.55 Kuisti Kaja Kunnas ja Marjo Näkki: Itämeren turvatarkastus (Gummerus) Sunnuntai 1.10. Klo 14.30–14.52 Auditorio Tiit Aleksejev: Puutarha vailla muureja (Enostone, suom. Hannu Oittinen) Viron kirjailijaliiton puheenjohtaja Tiit Aleksejevin kanssa tämän Puutarha vailla muureja -kirjasta keskustelee Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen. Klo 15.00–15.22 Kuisti Kirjallisuuskaupunki Tartto UNESCOn kirjallisuuskaupunki Tartosta keskustelevat viime ja tämän vuoden Tarton kaupunginkirjailijat Paavo Matsin (Leninin valssi, Enostone, suom. Heidi Iivari) ja Mart Kivastik (Barbarus, Atrain&Nord, suom. Anna Kyrö). Kirjailijoita haastattelee tartonsuomalainen runoilija ja kääntäjä Heidi Iivari. Viro-ohjelman ovat tuottaneet Suomen Viro-yhdistysten liitto, Tuglas-seura, Viron kustantamoiden liitto ja Viron Helsingin suurlähetystö yhteistyössä kustantamoiden kanssa. Viron maaosastolla messujen A-hallissa ovat myös Tartu 2024, Turun Tuglas-seura sekä Varsinais-Suomen Viro-keskus. Kuva: Toomas Dettenborn.
• Hintansa arvoisin Itämerellä Varaa matkasi kätevästi tuotetunnuksella Vikingline.fi tai myyntipalvelustamme. Piipahda Päiväristeilyllä tai valitse reittimatka ja vietä pidempi aika Virossa. Loppuviikolla voit tehdä merellisen Piknikristeilyn ja Miniristeily on mainio vaihtoehto illanvietolle maissa. Punaisilla laivoilla viihdyttävät kotimaiset artistitaivaan kirkkaimmat tähdet ja kestosuosikit. Lue lisää viihteestä: vikingline.fi Edullisin hinta netissä. Varaa matkasi Vikingline.fi tuotetunnuksella tai soita 0600 41577 (2 €/vastattu puhelu + pvm./mpm.). Tarkista ikärajat vikingline.fi Hintoihin lisätään reittikohtainen polttoainelisä. Paikkoja on rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin. Etusi jopa –50 % Reittimatka Helsinki–Tallinna–Helsinki Viking XPRS Maks. 1–5 hlöä + halutessasi 1 hlö.auto Voimassa: 25.8.–22.12.2023 Tuotetunnus: FPREIT Miniristeily Helsingistä Viking XPRS Maks. 2 hyttiä/varaus. Voimassa: pe–ke 25.8.–22.12.2023 Tuotetunnus: FPKRY Piknikristeily Helsingistä Viking XPRS Maks. 8 hlöä/varaus. Voimassa: perjantaisin 25.8.–22.12.2023 Lähdöt: klo 7.45 tai klo 14.15 Tuotetunnus: FPKRY Päiväristeily Tallinnaan Viking XPRS Maks. 8 hlöä/varaus Voimassa: joka päivä 25.8.–22.12.2023 Tuotetunnus: FPKRY Upeita elämyksiä Punaisilla laivoilla Hyödynnä viereiset tarjoukset.