viro.nyt 02/2025 - Lehtiluukku.fi

S/0520 V5T0KBgw5LMBLM20 ä55MM0 TBA H ISSN PoimKnPtojjniA a/0L5r2TMv viro.nyt 2/2025
Toimituksesta T ätä kirjoittaessa kevät on harvinaisen pitkällä, joten tämän lehden ilmestyessä lienee jo täysi kesä. Kesä, joka meille esto?ileille tarkoittaa Viron reissuja, rohkenevatpa monet etelämmäksi Latviaan ja Liettuaankin saakka. Kirkkaana helmenä esto?ilin kesässä hohtavat tietysti Tallinnan lauluja tanssijuhlat, joita on hartaasti jo kuusi vuotta odotettu. Myös moni Viro-yhdistys on tekemässä kesämatkoja Viroon. Osa suuntaa laulujuhlille, osa muihin kiinnostaviin kohteisiin. Matkasuunnitelmissa, kuten muussakin toiminnassa, on kiitettävää innovatiivisuutta – miltäs kuulostaisi vaikkapa omatoimimatka, jossa jokainen hoitaa itse matkajärjestelynsä perille kohteeseen, jossa sitten on yhteistä ohjelmaa? Minusta se kuulostaa juuri sellaiselta ketteryydeltä, johon joustavat, ajassa elävät seurat pystyvät. Tämän lehden sivuilta 10–12 voi lukea Viro-yhdistysten lähikuukausien suunnitelmista ja tapahtumista, ne ilahduttavat joka kerta monipuolisuudellaan ja kekseliäisyydellään. Mukava on myös huomata, kuinka toiminnasta vastaavat monet eri ihmiset, kaikenlainen osallistaminen on siis luonteva osa Viro-yhdistysten arkea. Osallisuudesta on ollut puhetta kansalaisjärjestöissä laajemminkin osana myös tälle ajalle tyypillisiä keskusteluja turvallisuudesta. Se, että ihmiset kokevat osallisuutta – voivat vaikuttaa arkeensa ja vapaa-aikaansa ja niiden sisältöön, olla aktiivinen osa erilaisia yhteisöjä – on vahvasti sidoksissa kansalliseen turvallisuuteen. Ihminen, joka tuntee tarpeellisuutta ja kuuluvuutta omassa yhteiskunnassaan, rakentaa ja vaalii yhteistä hyvää. Viro-yhdistykset voivatkin aivan syystä olla ylpeitä siitä, että ovat osa aktiivisten kansalaisten verkostoa. Aktiivisuus ei katso kokoa – suomalainen kansalaisyhteiskunta on rikkaudessaan kudelma, joka muodostuu kaikista meistä erilaisista ja eri kokoisista toimijoista. Aktiivista kesää siis meille kaikille, (Viron-)ystävät! Muistutellaan itseämme ja toisiamme tärkeydestämme, sillä kukas sen kissan hännän nostaisi, jollemme me itse! ? K5TL5 B00ku5T0L0 SVYL:n toiminnanjohtaja 3 viro.nytdlHl-lp
4 lHl-lpdviro.nyt L iikkuvuuden rekisteröinnin mukaan vuonna 2024 Viroon muutti 13 826 ja Virosta lähti 13 278 ihmistä, eli maahanmuutto ylitti maastamuuton 548 ihmisellä (Viron tilastokeskus). Maahan muuttaneista yli 6 200 ihmistä eli 45 prosenttia oli Ukrainan kansalaisia. Vuonna 2022 maahan tuli 33 200 ja vuonna 2023 13 100 Ukrainan kansalaista. Vuonna 2024 Ukrainan kansalaisia oli noin 5 300 eli 40 % maahanmuuttajista. Kutsekoda-säätiön analyysin mukaan työskenteli vuonna 2023 Virossa yli 66 000 henkilöä tilapäisesti (Silja Lassur ja Andres Viia, SA Kutsekoda, 24.3.2025: Välistööjõu vajadus aastani 2035) muodostaen 8,8 % vuoden keskimääräisestä työllisten määrästä. Ukrainan kansalaiset ovat täyttäneet lähes puolet ulkomaisen työvoiman tarpeesta jo ennen täysimittaisen sodan alkua. Vuosina 2019–2023 ulkomaalaisten määrä Viron työmarkkinoilla kasvoi yli 30 000:lla, heidän joukossaan 24 000 ukrainalaispakolaista, jotka ovat saaneet kansainvälisen suojelun. Kokonaisuudessaan työvoimassa on yli 36 000 Ukrainan kansalaista. Vuonna 2023 muodostivat ukrainalaistaustaiset työntekijät 55 % Viron koko ulkomaisten työllisten määrästä, heistä 36 % oli maassa tilapäisen suojelun luvilla. Tilapäisen ulkomaisen työvoiman kansalaisuuksien jakautuminen on pysynyt viimeisten viiden vuoden ajan Virossa melko samana. Suurimman osan muodostavat edelleen Ukrainan kansalaiset, jotka jo ennen sodan syttymistä muodostivat noin puolet Viron ulkomaisesta työvoimasta. Kaavion 1. kasvukäyrä näyttää, että ulkomaalaisen työvoiman osuus Viron koko työllisten määrästä on kasvanut vuoden 2019 4,7 prosentista vuoden 2023 8,8 prosenttiin. Ilman ukrainalaispakolaisia olisi tuo kasvu ollut todennäköisesti pienempi, vaikkakin jo vuonna 2021 oli ulkomaalaisen työvoiman osuus kasvanut 6,9 prosenttiin. Viron työmarkkinoilla on myös ukrainalaistaustaisia pakolaisia, jotka eivät ole vielä työllistyneet. Työttömien määrä rekisteröityneiden ukrainalaisten joukossa on pysynyt Ukrainalaiset Viron työmarkkinoilla Ukrainan sota toi Viroonkin valtavan joukon pakolaisia, mutta ukrainalaisia oli jo ennestään paljon maan työmarkkinoilla. Kuinka ukrainalaisten osuus on kehittynyt ja kuinka sen ennustetaan kehittyvän? Entä mille aloille ukrainalaiset sijoittuvat? MäTM MvLL0 Ukrainalaisia ja Ukrainan ystäviä kokoontui Viron ulkoministeriön eteen Ukrainan itsenäisyyspäivänä 9–.3.9S9–. Kuva: Aron Urb / Viron ulkoministeriö.
5 viro.nytdlHl-lp vuoden 2024 toukokuusta saman vuoden marraskuuhun alle 3 500 ihmisessä eli noin 7 prosentissa kaikista työttömistä (lue lisää: www.tootukassa.ee/et/ statistika-ja-uuringud/peamisedstatistilised-naitajad/rahvusvahelise-kaitse-saajad). Startupja kasvuyritykset ovat ominaisia Viron talouden innovatiivisuudelle. Vuonna 2023 niissä työskenteli yhteensä 13 630 ihmistä. (Tässä startupja kasvuyrityksiksi luetaan Startup Estonian tietokantaansa kokoamat yritykset, tilanne 30.1.2024 mukaan.) Tuon sektorin työllisistä lähes kolmannes (3 918) oli tilapäisiä ulkomaisia työntekijöitä, joista 3 % eli 445 ihmistä Ukrainan kansalaisia. Kutsekoda-säätiön ennusteen mukaan voi työllisten määrä kasvaa Virossa vuosina 2023–2035 lähes 30 000 hengellä, mikä tarkoittaa työllisyyden vaatimatonta, alle 5 % kasvua. Samalla ajanjaksolla ukrainalaisten osuus Viron työmarkkinoilla vähenee ja työllisyyden rakenne muuttuu. Sodan loppuessa voi huomattava osa ukrainalaisista palata kotimaahansa, mikä asettaa yritykset vaikean haasteen eteen, kun pitää löytää nopeasti korvaavaa työvoimaa. Ennusteen mukaan vuonna 2035 Viroon on jäänyt noin puolet tilapäisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneista. Se tarkoittaa, että Viron työmarkkinoilla olisi suunnilleen 16 500 ukrainalaispakolaista, mikä on 31 % vähemmän kuin vuonna 2023, jolloin työmarkkinoilla oli 23 700 tilapäisen suojelun saanutta. Samaan aikaan ennustetaan työvoiman rakenteen huomattavia muutoksia: suorittavaa työtä tekevien osuus laskee todennäköisesti alle viidesosaan samalla kun tietotyöläisten määrä kasvaa ja huippuosaajien osuus kolminkertaistuu. Suurin osa vuonna 2022 Viroon saapuneista ukrainalaispakolaisista työskentelee edelleen suorittavan työn parissa. Silti tuolle ryhmälle on ominaista korkea koulutustaso – 51 prosentilla heistä on korkeakoulututkinto. Siitä huolimatta 62 % heistä työskentelee ammateissa, jotka eivät vastaa heidän osaamistaan (Tarton yliopiston Sosiaalitieteiden soveltavan tutkimuksen keskus Rake ja ajatushautomo Praxis 2023: Sõjapõgenike küsitlusuuring. Viron Tiedeagentuurin ohjelma RITA). Tämän päivän ulkomaisen työvoiman korkea määrä suorittavan työn tekijöissä johtuu ennen kaikkea ukrainalaispakolaisten suuresta määrästä ja heidän sijoittumisestaan alemman vaatimustason työpaikoille. Vuonna 2023 suurin osa Viron ukrainalaispakolaisista työskenteli helpomman tietotyön ja suorittavan työn tehtävissä. Ennuste on, että vuonna 2035 heidän osuutensa noissa työtehtävissä on vähentynyt huomattavasti. Oletetaan, että koska he ovat jääneet Viroon, omaksuneet kielen ja sopeutuneet yhteiskuntaan, siirtyy osa pakolaisista korkeamman vaatimustason työpaikkoihin. Suurinta pudotusta odotetaan maaja metsätalouden työtehtävissä, joissa tilapäistä suojelua saavien määrä voi vähentyä lähes 90 %. Samaan aikaan tilapäistä suojelua saavien ukrainalaisten panos auttaa helpottamaan työvoimapulaa sellaisilla aloilla ja ammateissa, kuten myyntija terveydenhoitoalan asiantuntijat, hallinnollisen työn asiantuntijat ja alemmat virkahenkilöt, ohjelmistokehityksen asiantuntijat sekä teollisuusja työkoneoperaattorit. ? Artikkelin kirjoittaja on Arenguseire Keskus ajatushautomon asiantuntija. 35000 39600 51500 69400 66400 16530 18650 25720 37420 36620 2019 2020 2021 2022 2023 20k 30k 40k 50k 60k 70k Rühm Välistööjõud Ukraina kodanikud Aasta A rv 4 55 4 55 4 55 20 40 60 80 100 2023 2025 Ametiala Tippspetsialistis ja juhid Oskustöötajad Lihttöölised Osakaal, % A a st a Kaavio d. Ulkomainen työvoima ja Ukrainan kansalaiset Viron työmarkkinoilla 9SdL–9S9h. Sininen viiva näyttää kaikkien ulkomaalaisten ja oranssi Ukrainan kansalaisten osuuden Viron työmarkkinoilla. Lähde: SA Kutsekoda. Kaavio 9. Tilapäisen suojelun saaneiden ammatillinen jakautuminen vuonna 9S9h ja ennuste vuodelle 9ShT. Sininen palkki kuvaa huippuosaajien ja johtajien, oranssi tietotyöläisten sekä vihreä suorittavan työn tek5öiden prosentuaalisen määrän. Lähde: SA Kutsekoda.
6 lHl-lpdviro.nyt L inja-auto jurnuttaa Tallinnasta idän suuntaan Harjumaan verkkaisessa aamussa. Ympärillä viilettävä maisema verhoutuu usvaan. Avarammilla tieosuuksilla sumumeren harmaanvalkea horisontti sulautuu portaattomasti lumipeitteeseen. Ajoittain vaikutelman rikkovat satunnaiset taimikot, nilkankorkuiset pellonsänget, sinne tänne risteilevät voimalinjat ja yksin tai pienissä ryppäissään nököttävät puuja tiilitalot. Olen matkalla kohti Narvaa, voimakkaiden ja ristiriitaisten mielikuvien kaupunkia. Narva on traaginen. Narva on silkka muisto menneestä mahdistaan. Narva on railona aukeava raja ja turvallisuuspoliittisten kauhuskenaarioiden keskusnäyttämö. Narva on osa Suomen ja Viron yhteistä historiaa. Narva voi kenties olla tätä ja paljon muutakin, mutta tällä matkalla – ja tänä vuonna – se on ennen kaikkea suomalaisugrilainen kulttuuripääkaupunki. Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki on vuonna 2013 suomalais-ugrilaisen nuortenorganisaatio MAFUNin ja suomalais-ugrilaista kansalaisjärjestö URALICkeskusta johtavan Oliver Looden alulle panema hanke, jonka eetoksena on toisaalta esitellä suomalais-ugrilaisen maailman nykyistä kirjoa, toisaalta tuoda kulttuuripääkaupungeille tunnettuutta ja turismia. Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin ei tarvitse sanan varsinaisessa merkityksessä olla kaupunki – ensimmäinen niistä oli alle tuhannen asukkaan kylä Bygy Udmurtian tasavallassa. Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki valitaan vuodeksi kerrallaan, ja tähän mennessä suomalais-ugrilaisia kulttuuripääkaupunkeja ovat Virossa olleet Setumaan Obinitsa ja Mulgimaan AbjaPaluoja. Ennen nykyistä sotaa roolissa ovat toimineet myös muun muassa Venäjän alueella sijaitsevat Karjalan Vuokkiniemi ja Ba1kortostanin Mi1kan. Toissa vuonna suomalais-ugrilainen pääkaupunki oli ensimmäisenä suomalaisena paikkakuntana Kuhmo. Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin symbolinen tunnus on puinen lintupatsas Tsirk, joka sielukkaine siipineen liihottelee kulloisestakin pääkaupungista toiseen. Linja-auto pysähtyy Narvan rajanylityspaikan tuntumaan. Suurin osa matkustajista vaikuttaa jatkavan matkaansa jalkaisin kohti suurta itää, mutta on kyydissä muita kulttuuripääkaupunkivieraitakin. Parin kilometrin päässä odottaa päätepysäkki, jolta on enää kukonaskel avajaispäivän sydämeen. Eri puolilta Suomea ja Viroa saapuneet vieraat kokoontuvat Narvan bussiaseman kupeessa sijaitsevaan laatikkomaiseen rakennukseen. Haaleankeltaisen tiilirakennuksen olemuksesta ei voi erehtyä. Talon nimi, Inkerin talo, lukee etuoven yläpuolella viroksi, suomeksi ja venäjäksi, kulmalla liehuu Inkerin sinipunakeltainen ristilippu. Sisällä talossa tunnelma on tiivis. Väkeä on kokoontunut pienen tilan puitteisiin nähden runsaasti, tarjolla on teetä ja kuulumisten vaihtoa. Narvan keskuskirjastossa on meneillään suomalais-ugrilaisia raamatunkäännöksiä esittelevän näyttelyn avajaiset, täällä vieraat valmistautuvat juhlalliseen lippukulkueeseen raatihuoneelle. Inkerin talo on samanaikaisesti kulttuuritila, käsityöliike ja kahvila, ja nyt se on saanut myös tervetulokeskuksen roolin. Talossa on järjestetty Inkerinmaan kansojen vuotuisjuhlia, ja se on jo vuosia toiminut alueellisten vähemmistökansallisuuksien edustajien kohtaamispaikkana. Inkerin taloa emännöi vatjalaistaustainen Ekaterina Kuznetsova perheineen. Kuznetsova toimii myös Narvan kulttuuripääkaupunkivuoden projektinjohtajana, joka onkin kuin hänenlaiselleen luontaiselle tapahtumajärjestäjälle luotu pesti. Suomalais-ugrilaisten kansojen liput lähtevät liikenteeseen. Kulkue mutkittelee pitkin Narvaa, pistäytyy rantapromenadilla ja Ruotsin leijonan patsaalla ja saapuu lopulta Narvan raatihuoneelle. Toisessa maaSuomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki Narva Virossa on tänäkin vuonna kulttuuripääkaupunki, kun Narva toimii suomalais-ugrilaisena kulttuuripääkaupunkina. viro.nytin kulttuuripääkaupunkitoimittaja Atte Huhtala kävi maaliskuun alussa Narvassa vuoden avajaisissa. AMM2 H/gMväv Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaiskonsertti pidettiin Tarton yliopiston Narvan oppilaitoksen aulassa. Kuva: Atte Huhtala.
7 viro.nytdlHl-lp ilmansodassa pahoin tuhoutuneen kaupungin historiallinen raatihuone säästyi pommituksissa osittain, mutta kärsi kuitenkin mittavia vahinkoja. Nykyisin rakennus on palautettu ansaitsemaansa loistoon. Jätämme tavaramme narikkaan ja siirrymme toisen kerroksen juhlasaliin seuraamaan vastaanottoa. Narvan kaupunginjohtaja Katri Raik puhuu Narvan keskeisestä asemasta historiallisena ja nykyisenä itämerensuomalaisena kaupunkina. Settojen keskuudestaan valitsema johtaja, ülemsootska, tuo tervehdyksen eteläisen lähisukukansamme puolesta. Sukukansojen ystävien puheenjohtaja Aleksi Palokangas demonstroi vakuuttavasti yleisitämerensuomalaista reseptiivistä monikielisyyttä pitäen puheen, jossa suomenkieliset ilmaukset on valittu taitavasti virolaisia merkitysvastineitaan mukaillen. Sukukansojen ystävien ja URALIC-keskuksen edustajat luovuttavat Tsirkin Narvan kaupunginjohtajalle, joka uskoo sen edelleen Ekaterina Kuznetsovan ja Inkerin talon huomaan. Narvan raatihuoneen vieressä seisoo Tarton yliopiston sivupisteen, Narvan kollegiumin uudehko rakennus. Tilat on toteutettu hyvällä maulla. Julkisivultaan kolossimaisen, mutta sisältä yllättävänkin ilmavan tuntuisen pytingin aula katsomoksi soveltuvine askelmineen tarjoaa oivan näyttämön juhlakonsertille. Ensimmäisenä vuorossa on paikallisen inkerinsuomalaisen teatteriperheen ohjelmanumero. Virossa asuu niin suuri joukko taiteellisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivisia suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen edustajia, että se tuppaa toisinaan yllättämään sukukansaasioista perillä olevankin. Narvan konsertissa vuoronsa saavat niin vatjalaiset, udmurtit, mok1at, komit kuin maritkin. Konsertin loppupuolella todistetaan myös Suomesta saapuneen ryhmän taitoa, kun karjalaisten ja inkerinsuomalaisten yhteinen ryhmä Karjalaine kruuga laulaa ja tanssittaa yleisöä. Narvan pommituksista selvisi ainoastaan kourallinen rakennuksia. Yksi niistä on Narvan virolaisten yhdistyksen hallussa ja tunnetaan tätä nykyä Narvan Eesti Majana. Ensimmäisen avajaispäivän viimeinen virallinen ohjelmaosuus sijoittuu sinne. Yhdistys ja sen tilat ovat kiinnostavia, ja tarjoilutkin tekevät kauppansa, joskin pienen särön onnistuneen oloiseen ohjelmakokonaisuuteen tekee (kukaties humoristiseksi aiottu) Narvan vähemmistökansallisuuksien ja -kielten vähäisyyttä alleviivaava puheenvuoro. Loppuillasta päädymme narvalaiseen bistroravintolaan pienellä tutuista ja puolituntemattomista koostuvalla seurueella. Matkalla illanviettopaikkaan pysähdymme ottamaan muutaman erän narvalaissyntyisen 1akkimestari Paul Keresin patsaan kanssa. Illan kuluessa käyn keskusteluja kveenien lähihistoriasta ja Soomaan haapiokulttuurista. Ihan joka päivä ei sellaiseen tarjoudu mahdollisuutta! Avajaisten toisen päivän ohjelma on luonteeltaan hengellinen. Narvan Aleksanterin kirkossa järjestetään jumalanpalvelus, jossa evankeliumia kuullaan suomeksi, viroksi, unkariksi, mok1aksi, udmurtiksi ja mariksi. Kivinen kirkko on kylmä ja valaistukseltaan hämärä, mutta tunnelma on lämmin. Jumalanpalveluksen jälkeen suomalaisen seurakunnan pappi johdattaa avajaisvieraat tutustumaan Aleksanterin kirkon torniin. Aleksanterin kirkolla on oma mielenkiintoinen historiansa – saamme muun muassa kuulla syyn siihen, miksi luterilaisella kirkolla on ortodoksiselta kalskahtava nimi: kirkko on näet rakennettu tsaari Aleksanteri II:n valtakauden aikana. Kierros kulkee aina ylöspäin, ja kerros kerrokselta museotila toisensa jälkeen avautuu kertomaan omaa tarinaansa Narvan, Itä-Virumaan ja Inkerin historiasta. Kielitieteilijää vavahduttaa eräässä kerroksessa vastaan tuleva muistolaatta, joka kertoo ensimmäisen viron kieliopin laatijan, Heinrich Stahlin, toimineen aikoinaan Narvan ja Inkerinmaan superintendenttinä. Kierros päättyy kellotornin huipulle. Sieltä avautuvat näkymät niin kauas kuin silmä kantaa, joskin selkeämmällä säällä maisema olisi varmasti vieläkin sävähdyttävämpi. Narvan kulttuuripääkaupungin avajaiset sujuivat moitteettomasti, vaikka osanottajia taisi lopulta olla odotettua niukemmin. Ymmärtääkseni osasyynä siihen olivat hankaluudet rekrytoida asianmukaisen kokoista markkinointihenkilöstöä, suomalaisugrilaisenkin kulttuuripääkaupungin organisointityö kun vaatii suuria ponnistuksia. Kannustankin lukijaa uskaltautumaan vilkaisemaan Narvaa uudesta, tai ainakin vähemmän totunnaisesta vinkkelistä. Ehkäpä Narva paljastuu suomalais-ugrilaisemmaksi kuin äkkiseltään arvaisi! Ilmassa on aistittavissa myös muistamisen mahdollisuus: kenties suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki ja sen herättämä positiivinen huomio saavat paikallisväestön pohtimaan omia, ehkä jo unohtuneita juuriaan. Vanhan Inkerinmaan ja Itä-Virumaan alueella elänee tänäkin päivänä tuhansittain niitä, joiden esivanhemmat ovat vain polven tai parin takaa inkerinsuomalaisia, vatjalaisia tai inkerikkoja. Poimintoja Narvan kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumista Toukokuu 17.5. Museoiden yö Narva-Jõesuun paikallismuseossa. Virolaisen kirjan juhlavuodelle omistettu suomalais-ugrilaisten kirjojen näyttely ja vatjalaisten satujen lukemista 31.5. Vatjalaiselle Maan synty -pyhälle omistettu suomalais-ugrilainen hartaushetki Laagnan metsässä. Kulttuurifestivaali, tarjolla suomalais-ugrilaisia ruokia ja musiikkia Kesäkuu 7.6. Kulttuuripäivä Inkerin talossa. Vatjalaisten ja inkerikkojen kansalliset juhlat Troitsa ja Jaanu 21.6. Inkeriläinen ja suomalais-ugrilainen käsityöpäivä: käsitöiden opetusta ja kulttuuri-ilta Inkerin talossa 24.6. Juhannus Narvassa. Työpajoja ja markkinat 28.6. Narvan kaupunkipäivät, Virun-Inkerin laulujuhla Narva-Jõesuussa 28.–30.6. Ulkovirolaisten kulttuurifestivaali ESTO Heinäkuu 6.–11.7. Yrttiviikko. Työpajat lääkeyrttien keräämisestä ja perinteisen vatjalaisen horsmateen valmistamisesta 12.7. Perinteinen vatjalaisjuhla Pädra Iisakun kihlakunnan museossa. Suomalaisugrilaisia ruokia ja musiikkia Elokuu 24.–25.8. Kansainvälinen foorumi Suomalais-ugrilainen liike: katse tulevaisuuteen 30.8. Muinaistulien yö Narva-Jõesuussa ja Toilassa Syyskuu 1.9.–31.10. Kiertävä näyttely uralilaisten kansojen pyhistä luonnonpaikoista Jõhvin pääkirjastossa 13.9. Udmurttilaisen kulttuurin päivä Inkerin talossa Lokakuu Muotinäyttely Väe vormid Narvan NARTtaidekeskuksessa lokakuun alusta joulukuun loppuun. 16.10. Heimopäivien inkeriläisen ja suomalaisen kulttuurin jälkiä Narvassa ja ItäVirumaalla käsittelevä konferenssi Inkeri – maa, kansa ja kulttuuri Narvan raatihuoneella 18.10. Heimopäivien konsertti kulttuurikeskus Rugodivissa Marraskuu 22.11. Martinpäivän ja Katrinpäivän käsityötapahtumat 29.11. Inkerinmaan jouluperinteitä ja perinnekäsitöitä Joulukuu 6.12. Nikolauksen päivä. Suomalaisugrilaisen pääkaupunkivuoden juhlalliset päättäjäiset. Suomen 108. itsenäisyyspäivä ? Lisää tapahtumia: www.narva2025.org/ programm
8 lHl-lpdviro.nyt K eski-Viron Põltsamaalta on lähtöisin monenlaista merkittävää: alue tunnetaan ainakin väkivahvasta sinapista ja kauheanmakuisista marjaviineistä, ja syntyipä siellä vuonna 1989 myöskin Enari Maiste, tuleva mediamoguli ja tapahtumakeisari. Enari kiinnostui tietokoneista ja medioista jo varhain. Ensimmäiset kotisivut hän nikkaroi paikallisille asiakkailleen koululaisena. Kuvankäsittelyohjelmat ja videoeditointityökalut pysyivät nuoren virtuoosin näpeissä niin hyvin, että lukiossa käsikirjoittamansa ja ohjaamansa lyhytelokuvan hän myös leikkasi ja jälkikäsitteli aivan itse. Musiikkikanava MTV:n järjestämän videokilpailun voitto tuntui ainakin Enarista itsestäänselvyydeltä. Ainoastaan se harmitti, että palkinnoksi saadun jäätelölaatikon joutui jakamaan työryhmän muiden jäsenten kanssa. Kaiken tekemisen mahdollisti Enarin horjumaton usko asiaansa, sekä tietysti isän Suomesta tuoma Sony VHS -videokamera. Enarin kampaaja-äiti ja linjurinkuljettaja-isä muuttivat työperäisessä hengessä Suomeen. Talonvahdiksi jäänyt poika huomasi olevansa siunattu myös liiketoiminnallisella osaamisella: hän tilasi isältään Nokian uusimpia kännykkämalleja ja myi ne tuntuvalla voitolla Põltsamaan parempiosaisille. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Enarilla ei ollut kuin yksi tavoite – päästä opiskelemaan Baltic Film and Media School kouluun Tallinnaan. Viron ja koko Baltian parhaan elokuvakorkeakoulun portinvartijat eivät kuitenkaan ymmärtäneet pääsykokeissa maakuntien miestä ja hänen näkemyksiään. Seuraava hakukierros oli luvassa vasta kahden vuoden kuluttua, eikä Enarilla ollut varasuunnitelmaa. Sellainen kuitenkin löytyi hänen isältään – pojan oli syytä muuttaa vanhempiensa perässä Suomeen. Työtä piisasi kaikille, tai jos opiskeluhammasta kolotti, järjestyisi pulpettipaikka jostakin varmasti. Niinpä Enari sulloi vähät tavaransa urheilulaukkuun, silmäili haikein mielin vielä viimeisen kerran Põltsamaan viljavia peltoja ja kiipesi laivaan. Elettiin vuotta 2008. Porvoon kautta Helsinkiin Keväinen Porvoo tervehti 19-vuotiasta saapujaa iloisin mielin. Enarin vanhemmat asuivat Suomen ansioituneimman plastiikkakirurgi Rolf Nordströmin tilalla mäkiVirolaisten oma asema Vuonna 2013 perustettu suomenvirolainen radio Finest FM tavoittaa viikoittain yli 70 tuhatta kuuntelijaa. Kanavan lähetinmastoa pitää pystyssä päätoimittaja Enari Maiste, mies, jonka tavoitteet ulottuvat pidemmälle kuin asemansa kuuluvuusalue. A0MM0 T2TTvL Finest FM vietti syksyllä 9S9h dSvuotisjuhlaansa Järvenpään Aino Areenalla. Kuva: Andres Mets.
9 viro.nytdlHl-lp tupalaisina. Poika pääsi heti työn syrjään kiinni. Hän ahersi koko kesän tilan yleismiehenä nurmikkoa leikaten ja jalosukuisia puita trimmaten. Rolf-kirurgia miellytti ahkeran nuorukaisen työn jälki ja etenkin ratkaisukeskeinen suhtautuminen annettuihin tehtäviin. Hän kutsui renkinsä Helsinkiin ja esitteli hänelle sairaalaansa. Virallinen työsopimus allekirjoitettiin yksin tein. Enarille ei osoitettu mitään tiettyä virkaa, vaan hän sai melko vapaasti ahkeroida juuri sellaisten asioiden parissa, joissa oli lahjakkaimmillaan. Asiallisen palkkauksen lisäksi työsuhdeetuihin kuului myös tilava yksiö Annankadulla. Sieltä oli ainoastaan lyhyt matka sairaalalle, jossa Enari toimi milloin lampunvaihtajana, milloin it-tukihenkilönä, milloin isännän autonkuljettajana ja metsästysretkien aseenkantajana. Enari tiesi silti koko ajan, että hänestä on muuhunkin kuin Rol?n Range Roverin tankkaajaksi, ja samaa aavisteli Rolfkin. Kun Google-mainonta alkoi vallata alaa nettimarkkinoilla, tunsi Enari tilaisuutensa tulleen. Ala kiinnosti. Jopa niin paljon, että hän opiskeli ja tutki sen lainalaisuuksia varsinaisen työpäivän jälkeen toisinaan aamuun asti. Tallinnalaisen markkinointiinstituutin järjestämän puolentoista vuoden koulutuksen kaikkine sivukuluineen kustansi Rol?n sairaala. Lupaavasta tekijästä kannatti pitää yhtä hyvää huolta kuin pätevästä tissikirurgista. Enarille uskottiin nyt yhä vaativampia tehtäviä. Hänen luomansa markkinointisuunnitelma tuotti sairaalalle rutkasti lisää asiakkaita. Netti tavoitti palveluiden tarvitsijat kustannustehokkaasti. Erinomaista tulosta tahkoava sairaala aiheutti alan markkinoilla ostokiiman. Ison kansallisen konsernin ostotarjousta ei voinut vastustaa edes valmiiksi vauras Rolf, ja niinpä siirtymäajan jälkeen päättyi myös Enarin kuusivuotinen työsuhde kauneuskirurgisessa maailmassa. Finest – radiota ja tapahtumatuotantoa Kokemuksella ja koulutuksella varustautunut Enari oli valmiina uusiin haasteisiin. Hänen utelias virolainen tyttöystävänsä löysi netin syövereistä kitukasvuisen Est?nnimisen viritelmän, joka koetti olla vähän niin kuin uutisportaali ja vähän niin kuin radio. Enari haistoi tässä mahdollisuuden. Viritelmän perustanut Argo oli avoin ehdotuksille. Niinpä Est?n muuttui mediaseksikkäämmäksi Finestiksi, ja ohjelmistotoimilupa laitettiin hakuun. Kirkkonummen Masalassa pääkonttoriaan pitänyt radioasema katsottiin jopa niin järkeväksi hankkeeksi, että sille myönnettiin vallan yritystukea. Tukea tarvittiinkin, sillä välillä vuokraan löytyi rahaa yhtiön tililtä, mutta toisinaan sen kuittasi Enari omista varoistaan. Tie nettiradiosta oikeaksi radioksi on Suomessa pitkä ja mutkikas. Maston vuokraamisen lisäksi uutta kanavaa kiusataan toimiluvan väliaikaisuudella, kun lähetyksille suodaan elinaikaa ainoastaan kolmen kuukauden pätkissä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että uutta lupaa täytyi hakea kahden kuukauden välein, jotta ohjelmistovirta voi jatkua keskeytyksittä. Toisinaan kävi myös niin, ettei uusi lupa ennättänyt astua voimaan, ja kanava hiljeni. Enari uskoi silti vahvasti ylihuomiseen. Finest löysi Suomen virolaiset heti toimintansa alettua. Kanavaa kuunneltiin uskollisesti. Myös mainosmyynti alkoi sujua. Kymmenet tuhannet ostovoimaiset virolaisasiakkaat kelpasivat suurimalle osalle suomalaisyrityksistä. Toki löytyi myös sellaisia, jotka alleviivasivat oikein erikseen, että liikkeessämme ei ole koskaan käynyt virolaisia, ja toivottavasti tilanne pysyy muuttumattomana. Asemalla kaikki tehtiin itse ja yhdessä. Enari juonsi aamuisin puolisonsa kanssa suoraa lähetystä, ja sen jälkeen alkoi armoton mainosaikojen puhelinmyynti. Puoliso järkiintyi ja siirtyi pian ?ksumpiin hommiin, mutta kanava oli jo noussut siivilleen. Kuuntelijoille oli nyt aamujen lisäksi tarjolla myös päiväja iltaohjelmaa, ja tietenkin virolaisella maulla valittuja biisejä. Radion tunnistaa musiikistaan, ja Finest todellakin erottui tässä asiassa muista kanavista. Suurin osa suomalaisista kuuntelijoista hakeutuu Enarin taajuuksille juuri lauluvalikoiman vuoksi. Finest luukuttaa häpeilemättömästi sekaisin 90-luvun kassikoita, 2000-luvun diskoa ja ihan kaikkien vuosikymmenten virolaista poppia. Vuonna 2020 Finestille myönnettiin vihdoinkin kymmenvuotinen toimilupa. Suurten mediatalojen tapaan Helsingin Pasilaan kotiutunut kanava on tänään yksin Enarin omistuksessa. Juonnettua ohjelmaa vironkielisine uutisineen on tarjolla kaikkina arkipäivinä. Finestistä on tullut Suomen virolaisia yhdistävä media. Kanavan järjestämillä keikoilla ja tapahtumissa käydään innokkaasti. Olipa sitten kyseessä konsertti, teatteriesitys, elokuvanäytös tai bändiveto – tupa on aina täynnä. Enari pitää kunnia-asianaan hommata Suomeen ajautuneille maanmiehilleen vähintäänkin kerran kuussa mahdollisuuden kokoontua yhteen ja jammailla Virosta saapuneen tähtiesiintyjän tahdissa. Väki löytää pääkaupungin lisäksi tilaisuuksiin paikalle hyvin myös Turussa ja Tampereella, vaikka Finestin kuuluvuusalue rajoittuu periaatteessa Uudellemaalle. Periaatteessa sen takia, koska joskus, oikein hyvällä kelillä, kanavaa on voinut kuunnella jopa Lahdessa asti. Finestin toiminnan painopiste on jo nyt yhä enemmän tapahtumatuotannossa. Enarin ei tarvitse laittaa kanavansa Facebook-sivuille kuin pieni ilmoitus tulossa olevasta kokoontumisajosta tai kulttuurikarkelosta, ja tarjolla olevat paikat täyttyvät välittömästi. Suomen virolaiset jostakin syystä viihtyvät toistensa seurassa. ? Kuuntele: Radio Finest FM / Uusimaa 98,5 ja Kanta-Häme 94,4. Enari Maiste pyörittää sekä Finest FM -radiokanavaa että sen tapahtumatuotantoa. Kuva: Andres Mets.
Kuukausitapaamiset Helsingissä Paikkana olutravintola Villi Wäinö (Kalevankatu (, Helsinki, ellei toisin mainita). Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi/tapahtumat. Po.i. Kallion kävelykierros Kaurismäkien elokuvien innoittamana ja Juhani Strymanin vetämänä PP.d. Tamminiemen museo & picnic m.e. Luontoretki Juha Karsikkaan johdolla “Lauttasaaren rannoilla” Pt.h. CoolHead Brew (Gardenian päärakennus, Helsinki) Ps.m. Jari P. Havia esittelee uuden kirjansa h.Ps. Saunaklubin ratkiriemukkaat Iltamat Pn.PP. Sääntömääräinen syyskokous Ps.Pn. Pikkujoulut Olutsillan Klamilan osasto Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebookryhmässä Olutsilta Klamilan osasto. Olutsillan Kotkan osasto Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan Osaston Facebookissa. Saunaklubi ns.i. Talin siirtolapuutarha Pd.d. KuusYärven savusaunat no.e. Sompasauna no.h. Hotelli Valon kattosaunat Tulevien tapahtumien tiedot löydät tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä Saunaklubin sähköpostYakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas(at)icloud.com. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo Pt: nh.i. ravintola Kirsikka (Hakaniemen kauppahalli) ne.h. Gastro Cafe Kallio (Fleminginkatu L, Helsinki) no.m. Bruket Cafe&Catering (Kaikukatu ), Helsinki)Jälkioluet lähipubissa. Tervetuloa! Keilailu Fun Bowling (Hesarin urheilutalo, Helsinginkatu ni), klo Pn: nn.i., i.d., nP.h., o.m. ja Ph.m. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden t. maanantai klo Ph ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Matkat Kesämatka 16.–18.8. Olutsillan kesämatka suuntautuu Narvaan ja Narva-Jpesuuhun. Lauantaiaamusta maanantai-iltaan kestävä matka on samalla Olutsillan Saunaklubin +8-vuotisjuhlamatka, mutta sille voi osallistua myös saunomatta. Matkan johtajina toimivat Juha Karsikas ja Hannu Virtanen. Seuraa ilmoittelua. Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/groups/ ollekomando/ Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi Kesäretki Tallinnaan 8.–10.8. Tutustumme Teletorniin, Fotogra?skaan, Lennusadamaan, Merenkulkumuseoon, Kadriorgin palatsiin ja Põhjala-panimoon. Matkan hinta (78–(68 € osallistujamäärästä riippuen, sis. yllä mainitut kohteet, menomatkan meriaamiaisen laivalla, päivälliset la & su, hotelliaamiaiset, majoituksen jaetussa /hh. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Eero Lehtonen, p. 8(8 +(7 )77/, eero.t.lehtonen@gmail.com Riitta Mikkonen, p. 8(8 (+) K8/+, riitta.m.mikkonen@gmail.com Orvokki Koukkula, p. 8(8 7(/ (+8/, orvokki.koukkula@gmail.com OLUTSILTA – ÕLLESILD AKAAN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA SVYL:n toimiston muutto Suomen Viro-yhdistysten liiton toimisto muutti huhtikuun lopussa Eesti Maja – Viro-keskuksesta. Jatkossa toimisto palvelee vain etänä tutuissa osoitteissa svyl@svyl.fi ja kirsi@svyl.fi sekä numerossa 8(8 LLL (K+6. SVYL-Verkkopuoti siirtyi kokonaan verkkoon ja löytyy osoitteesta verkkopuoti.svyl.fi. SVYL:n vuosikokous Siirtolaisuusinstituutissa (Hämeenkatu 13, 3. kerros, Turku) 17.5. klo 13 Tervetuloa Suomen Viroyhdistysten liitto ry:n sääntömääräiseen vuosikokoukseen lauantaina +L.7.! Kokouspäivän ohjelma: klo Pn.ss Keittolounas Siirtolaisuusinstituutissa klo Pn.ts FT Pihla Siimin esitelmä Eletty kansalaisuus nuorten aikuisten näkökulmasta Suomen ja Viron ylipaikkaisessa kontekstissa n. klo Pt.ss Valtakirjojen tarkistaminen ja vuosikokous n. klo Po.ss Rauhallinen kävelykierros Turun tuomiokirkon ympäristössä Varsinais-Suomen Viro-keskuksen puheenjohtajan ja auktorisoidun oppaan Jouni Elomaan johdolla n. klo Pi.ss Kävelykierros päättyy Viro-keskukseen tutustumiseen ja siellä vapaaseen seurusteluun. Ilmoittautuminen vuosikokouspäivään h.i. mennessä osoitteeseen svyl@svyl.fi tai p. 8(8 LLL (K+6. SVYL tarjoaa seurojen virallisille kokousedustajille lounaan, muille lounaan hinta on +7 € / henkilö. Kokouspäivän ohjelma on kaikille svylliläisille avoin! viro.nyt 3-2025 ilmestyy 29.8. Vuoden /8/7 kolmas viro.nyt ilmestyy elokuun lopussa kattaen syksyn aina marraskuulle saakka. Lehden materiaalipäivä on P.h. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. SVYL:n toimintaa 10 lHl-lpdviro.nyt
Virolaisen ruoan ilta 12.5. klo 17 Linnalan opetuskeittiössä Kotikokit kokoontuvat taas valmistamaan virolaisia herkkuja. Tilaisuudesta tarkemmin jäsentiedotteessa. Matka Tallinnaan Suunnitteilla on syyskuun alkuun sYoittuva omatoimimatka Tallinnaan. Tarkoitus on tutustua lähemmin joihinkin Tallinnan alueisiin, esimerkkeinä on mainittu Kadriorg ja Maarjamäe, mahdollisuuksia on runsaasti. Matkaan sisältyisi kulttuuria ja nähtävyyksiä hyvää ruokaa unohtamatta. Suunnitelma tarkentuu kesän mittaan ja siitä tiedotetaan sen valmistuttua. Teeme Ära -siivoustalkoot 8.5. klo 17–19 Kiitokset taas siivoustalkoopäivään osallistuneille! Kokoonnuimme tänä vuonna Klemettilän metsän ympäristössä. ”Teeme Ära – Hoidamme homman” -idea on saanut alkunsa Virosta vuonna /886, ja sen jälkeen siitä on vähitellen tullut kansainvälinen idea, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Järjestämme siivoustalkoot yleensä näin toukokuussa yhdessä Vaasan ympäristöseuran jäsenten kanssa. Pidetään huolta kotikaupunkimme ympäristöstä muulloinkin! Tapahtumat löydät Vaasa-Pärnu Seura ry:n kotisivuilta ja Facebook-päivityksistä. Vaasa-Pärnu Seura ry:n kevätkokous 15.5. klo 18 Kerhohuone Elvan (Raastuvankatu 8, Vaasa) Käsitellään sääntömääräiset kevätkokousasiat ja sääntömuutosasia. Kokouksen jälkeen Viron Helsingin-suurlähetystön kulttuurineuvos Grete Ahtola kertoo Viron ajankohtaisista aiheista kulttuurialalla. Ilmoitamme kokouksista myös jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Tere tulemast! Kevätkokouksessa myynnissä myös Vaasa-Pärnu Seuran sininen T-paita, /8 €. Matka Tallinnan lauluja tanssEuhlille 2025 (3.–6.7.) Matka ensi kesän Tanssija laulujuhlille järjestetään yhteistyössä Matka-Ärrän kanssa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, to–su ).–K.L. Majoitus Viimsi Spa -hotellissa Tallinnassa. Ohjelma nähtävissä seuran Facebook-sivulla sekä kotisivulla ja myös Matka-Ärrän sivuilla. Koe tämä hieno tapahtuma paikan päällä! Kannattaa kysellä paikkoja Matka-Ärrästä tai Vaasa-Pärnu Seurasta. Vaasan Taiteiden Yö tapahtuma 14.8. Vaasa-Pärnu Seura on mukana tapahtumassa. Tarkemmat tiedot lähempänä seuran kotisivulta ja Facebook-sivulta. Viron uudelleenitsenäistymispäivän ulkotilaisuus Vaasan Pärnu-puistossa Hietalahdessa 20.8. klo 18 Ohjelma tarkentuu myöhemmin, lisäksi Suomen ja Viron liput liehuvat Pärnu-puistossa koko päivän. Tervetuloa! Tere tulemast! Viro-Pärnu tiedotuspiste Vaasan kaupunginkirjastossa Viro-Pärnu tiedotuspiste löytyy Vaasan kirjaston alaaulasta, kannattaa käydä tutustumassa. Infossa on esitteitä mm. Vaasan ystävyyskaupunki Pärnusta sekä Vaasa-Pärnu Seuran tiedotteita. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle, antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 8(( /8/ 88+B. Muistithan maksaa jäsenmaksun! Muistathan seurata ilmoituksia ajankohtaisista tapahtumista Vaasa-Pärnu Seuran Facebookja kotisivujen kautta vaasaparnuseura.svyl.fi. Finfringe-festivaali Kevään Finfringe-festivaali tuo Turkuun kaksi stand up esitystä Virosta (molemmat esiintyvät festivaalilla englanniksi): Ana Falcon: The #g Mexican in Estonia Po. ja Pi.i. Ann Vaida: Almost Nordic Pd. ja Pe.i. 17.5. SVYL:n vuosikokous Turussa Tervetuloa mukaan! Lounas (+7 €) ja Pihla Siimin esitelmä sekä kokous Siirtolaisuusinstituutissa, jatkot Viro-keskuksessa. Hyvä mahdollisuus tavata muiden seurojen edustajia ja vaihtaa kuulumisia! 18.5. Ulkoilua ja herkuttelua Tuorlassa Tapahtuman emäntänä luonnonvara-alan opiskelYa Galina Pihl. Tiedustelut: virokeskus@gmail.com Näyttely: Tiina Ojaste, Õitsev Eesti Tervetuloa tutustumaan toimiston aukioloaikoina, ma– ti ja to Ps–Po, ke Pn–Pe. Laikkuun mahtuu koko maailma -tapahtuma 7.6. Kulttuuritalo Laikussa Sään salliessa myös ulkona Kirjastonpuistossa ja Laikunlavalla. Pirkanmaan Viro-toimYat ovat esillä yhdessä, tervetuloa! Viron uudelleenitsenäistymisen kansanjuhla 16.8. Pirkanmaan Viro-toimYoiden yhteinen tapahtuma, pääjärjestäjänä Pirkanmaan Tuglasseura. Perinteinen kunniakäynti Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten muistokivellä Kalevankankaalla 20.8. klo 17 ja ohjelmallinen tapaaminen Tartonpuistossa klo 18 Näin Viron kirjan juhlavuonna on paikallaan muistuttaa, että seuralla on Laikussa varsin laaja kokoelma virolaista kirjallisuutta. Tervetuloa lainaamaan! Tarton infokeskusta ja seuran toimistoa pidetään auki vapaaehtoisvoimin ti, ke ja to. Ks. tarkemmat aukioloajat kotisivuiltamme: www.tamperetarttoseura.fi 11 viro.nytdlHl-lp SAVONLINNAN VIRO-YHDISTYS VAASA-PÄRNU SEURA VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS TAMPERE–TARTTO-SEURA
R iihimäen Suomi-Viro yhdistys on käynnistänyt ja ylläpitänyt yhteistyötä Lüganusen kunnan ja Riihimäen kaupungin välillä jo 22 vuotta. Yhdistyksen toiminnan ansiosta Lüganusen kunta palkitsi Riihimäen kaupungin pitkäaikaisesta yhteistyöstä Viron itsenäisyyspäivän juhlassa 24.2.2025. Ennen koronapandemiaa Lüganusen kunnan, entisen Kiviõlin kaupungin ja Riihimäen kaupungin yhteistyö oli yksisuuntaisesti painottunutta. Kanssakäyminen oli lähes yksistään Riihimäen Suomi-Viro yhdistyksen varassa ja sisälsi pääasiassa avustustoimintaa sekä satunnaista kulttuurista kanssakäymistä, matkailuja kummiluokkatoimintaa. Viimeisten viiden vuoden aikana yhteistyö on laajentunut ja syventynyt. Riihimäen Suomi-Viro yhdistys on tukenut muun muassa Lüganusen matkailun ja nuorisotyön kehittämistä keräämällä ja lahjoittamalla lasketteluja talviurheiluvälineitä nuorten käyttöön. Lahjoitukset ovat olleet avuksi EU-tuella palavan kiven tuhkasta rakennettujen, Baltian pisimpien laskettelurinteiden käytössä. Neljän vuoden ajan yhdistys on jakanut vuosittaisia stipendejä Kiviõlin lukiosta valmistuneille lahjakkaille opiskelijoille, järjestänyt Itä-Viroon suuntautuvia tutustumismatkoja sekä toiminut isäntänä Lüganusen kunnan ja Riihimäen kaupungin viranhaltijatapaamisissa. Viimeisen kahden vuoden aikana Riihimäen Suomi-Viro yhdistys on konsultoinut Lüganusen kuntaa heidän robotiikan opetuksensa käynnistämisessä ja pedagogisissa ratkaisuissa sekä laatinut suunnitelmia kulttuurivaihdon ja kuntien järjestämän taidekasvatuksen yhteistyön syventämiseksi esimerkiksi taideoppilaitosten vaihtonäyttelyiden muodossa. ? Kirjoittaja on Riihimäen Suomi-Viro yhdistyksen puheenjohtaja. Lüganusen kunnalta huomionosoitus Riihimäen kaupungille ELv Sv0Mvrvää50 12 lHl-lpdviro.nyt 8.5. klo 16 vierailu Suomen kelloja korumuseo Kruunuun (Ahertajantie 3, Espoo) virolaisten nykykorujen Metsä kuiskaa -näyttelyyn Virkku tarjoaa jäsenilleen näyttelyopastuksen ja kahvit sen jälkeen museon kahvila Hyrrässä. Lipun näyttelyyn hoitaa osallistuja itse (Museokortti käy!). Kysy vapaita paikkoja: kirsi@svyl.fi. Seuraa tiedotusta jäsenkirjeissä ja Virkun Facebookissa www.facebook.com/VirkkuRy! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Lüganusen kunta palkitsi Riihimäen kaupungin Viron itsenäisyyspäivän juhlassa helmikuussa. Kuvassa Lüganusen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Andrea Eiche (vas.), kunnanjohtaja Dmitri Dmitr5ev ja Riihimäen SuomiViro yhdistyksen puheenjohtaja Esa Santakallio. Kuva: Viivian Päll. 14.6. Vanhan kaupungin juhlat Brinkkalassa ja Vanhalla Suurtorilla tapahtuu pitkin päivää, tervetuloa! 26.–29.6. Keskiajan Turku Viro-keskus on jälleen mukana keskiaikamarkkinoiden värikkäässä menossa, tule sinäkin! Haluatko tulla vapaaehtoiseksi mukaan järjestämään tapahtumaa? Kirjoita: virokeskus@gmail.com Elokuussa Turun musiikkEuhlilla: Pt.h. Arvo Pärt: Rakkauden kaava (Sibelius-museo). Arvo Pärtin meditatiiviset sävelet ja Franz Schubertin lyyrinen melankolia kietoutuvat yhteen luoden ohjelman, jossa ajan kulku tuntuu hetkeksi pysähtyvän. Pi.h. Arvo Pärt nE (Turun tuomiokirkko). Konsertti on kunnianosoitus säveltäjälle, jonka sävellykset jättävät unohtumattoman jäljen jokaisen kuulYan sydämeen. Lapin kamariorkesteri / John Storgårds, kapellimestari / Joonas Tikkanen, skenogra?a / Vox Clamantis, kuoro Pd.h. Vox Clamantis (Turun tuomiokirkko). Virolainen Grammy-palkittu yhtye, yksi maailman arvostetuimmista lauluyhtyeistä, tuo mukanaan musiikin, josta kumpuaa hiljaisuudesta syntyvää pyhyyttä.
13 viro.nytdlHl-lp V iljandin perinnemusiikkifestivaalin vuoden 2025 teema Maasta irti! lupailee aistien avaamista sekä tanssinja laulunilon valloilleen päästämistä. Tiedossa on vauhdikkaiden tanssien juhla. Huudahduksella Maasta irti! on vuoden 2025 Viljandin perinnemusiikkifestivaalilla toinenkin merkitys – viime vuosien järkyttävät mullistukset ovat nostaneet huomion keskipisteeseen kansat, joiden on pitänyt paeta kodeistaan vieraisiin maihin. Uusissa kotimaissa yhteen hiileen puhaltaneet kansat ovat usein luoneet omanlaisensa, ainutlaatuisen musiikkiperinteen, jota tuomme esille tämän vuoden festivaalilla. Joka vuosi yli 20 000 kävijää paikalle houkutteleva festivaali on yksi lajinsa suurimmista Pohjois-Euroopassa ja järjestetään tänä vuonna jo 32. kerran. Monien virolaisten muusikoiden lisäksi voi XXXII Viljandin perinnemusiikkifestivaalilla nähdä ja kuulla esiintyjiä Azerbaid0anista, Italiasta, Kataloniasta, Latviasta, Malista, Mansaarelta, Norjasta, PohjoisMakedoniasta, Suomesta, Skotlannista, Ukrainasta ja Unkarista. Tämän vuoden festivaalia luonnehtivat sellaiset avainsanat kuten jännittävät kulttuurit, karismaattiset artistit, virtuoosit, kylämuusikot, nuoret artistit, uudet ohjelmistot, erillisprojektit. Festivaalin kirjavasta ohjelmistosta löytyy niin aitoa perinnettä, folk-rockia, kamarifolkia kuin folktroniikkaakin. Vuonna 2025 yleisön eteen astuu 11 ulkomaalaista ja 36 virolaista esiintyjää sekä kolme kansainvälistä yhteistyöprojektia. Festivaalin aikana on yhteensä 65 konserttia neljällä ulkoja kahdella sisälavalla sekä monipuolinen lisäohjelma työpajoineen ja tanssitupineen. Torstaina 24. heinäkuuta tuovat Julg7 Stalte, .riks Zeps & TKP kuulijoille liiviläisten ja latgallien kulttuuriperinnettä, lavalle astuvat unkarilaiset lahjakkaat nuoret Laposa Julcsi & the Band, ja Haydamaky esittää tulista ukrainalaista folk-rockia. Lavalla ovat myös virolaisten suosikit Curly Strings ja Paabel sekä monet muut. Perjantaina 25. heinäkuuta Elizabeth Davidson-Blythe & Daniel Quayl tarjoilevat yleisölle Mansaaren rikasta perinnettä yhdistettynä nykyaikaisiin säveliin. Tuaregien musiikin nouseva tähti Kader Tarhanine tuo meille viestin tämän päivän Afrikasta Sahelin alueen musiikista. Lauluja kontrabassoduo Magalí Sare & Manel Fortià tuovat kuulijoille välimerellisesti maustettuja Latinalaisen Amerikan ja Katalonian lauluja. Kotiyleisön eteen lavalle astuu Mari Kalkun, joka on esiintynyt soolokonserteissaan suurimmassa osassa Euroopan maita sekä Japanissa. Yhden viimeisistä konserteistaan ennen esiintymistaukoa antaa Viljandissa yleisöennätyksen tehnyt Trad.Attack!. Lauantaina 26. heinäkuuta luovaa energiaa, rytmejä ja vimmaa festivaaliyleisöön kylvää Natig Rhythm Group Azerbaid0anista. Kvintetti Ímar, BBC Radio 2:n folk-palkinnon voittaja, jonka juuret ovat Irlannissa, Skotlannissa ja Mansaarella näyttää, miksi se on yksi Skotlannin kuumimpia folkbändejä. D0ambo Agu1evi Orchestra Pohjois-Makedoniasta esittelee omaa 2000-luvun balkanilaista brass fusion -musiikkiaan ja sen uutta riehakasta ja iloista ilmettä. Lauantaina yleisön eteen astuvat myös monet rakastetut virolaisartistit kuten Zetod, Untsakad ja monet muut. Sunnuntaina 27. heinäkuuta lavalle astuu ukrainalainen vokaaliyhtye Zhorzhyny, samoin kaikuu pohjoismaisen kokeellisen VASSVIK/SILVOLA/STRYPE-trion musiikki. Virolaisista artisteista Nikns Suns, Alika Milova ja Arno Tamm tarjoilevat monipuolista musiikkikattausta. Festivaalin päättää NOËPin erikoiskonsertti NOËP Goes Folk vol II, jossa sulautuvat yhteen pop ja perinne. Monipuolisen musiikin lisäksi myös ruokavalikoima on tänä vuonna entistä rikkaampi. Ruoka-alueella ovat edustettuina Viron eri alueiden perinteiset ruuat, jotka antavat mahdollisuuden tutustua niin Setomaan, Mulgimaan kuin monien toistenkin alueiden makuihin. XXXII Viljandin perinnemusiikkifestivaalista tulee musiikin ja makujen täyteinen. Kannattaakin suunnata matkalle Viljandiin nauttimaan kesästä, ystävyydestä ja musiikkielämyksistä! ? Viljandin perinnemusiikkifestivaali tuo lavalle lumoavan, kansainvälisen ohjelman Tämän vuotinen Viljandi Folk kantaa nimeä Maasta irti! Festivaali pidetään 24.–27. heinäkuuta Viron kauneimmassa pikkukaupungissa Viljandissa. KäTM S//TävgM Zetod on yksi odotetuista virolaisbändeistä ensi kesän festivaalilla. Kuva: Marek Metslaid / Visit Estonia.
K ansanrunoudentutkimus on kielitieteen lisäksi ollut yksi niistä tieteenaloista, jossa Viron ja Suomen välillä on ollut eniten yhteyksiä. Lukuisia kontakteja löytyy jo 1800-luvulta, kun suomalaiset ja Viron alueen baltiansaksalaiset tutkijat alkoivat viron ja suomen kielen yhtäläisyyksien ohessa kiinnittää yhä enemmän huomiota Viron ja Suomen kansanperinteessä esiintyviin samanlaisuuksiin. Monet suomalaiset kielenja kansanrunoudentutkijat, esim. Elias Lönnrot, August Ahlqvist, Kaarle Krohn ja Emil Nestor Setälä tekivät Viroon aineistonkeruuja tutkimusmatkoja. Viro–Suomi-kontakteja vauhditti myös isän ja pojan, Julius ja Kaarle Krohnin, kehittämä maantieteellishistoriallinen menetelmä, jossa vertaillaan saman runon tai sadun toisintoja mahdollisimman laajalta alueelta, myös naapurimaista ja sukukansojen luota. Vuosisadan jälkipuolella astuivat näyttämölle virolaiset tutkijat, erityisesti Jakob Hurt, Matthias Johann Eisen ja Oskar Kallas, joilla kaikilla oli tiiviit yhteydet Suomeen ja joista Hurt ja Kallas suorittivat kansanrunoudentutkimuksen jatkoopintonsa Helsingin yliopistossa. Kansanrunoudentutkimuksen alalta löytyy myös kaksi Tarton yliopiston tieteellistä stipendiaattia, jotka jatkoivat Helsingissä opintojaan ja tutkimuksiaan ja joilla oli stipendiaattikaudenkin jälkeen lukuisia yhteyksiä Suomeen. Oskar Loorits Oskar Loorits oli kotoisin Etelä-Virosta Mulgimaan alueelta. Hän kävi lukion sekä Tartossa että Viljandissa ja osallistui lukiolaisena Viron vapaussotaan. Vuonna 1919 hän aloitti Tarton yliopistossa kielitieteen ja kansanrunoustutkimuksen opinnot. Yksi hänen opettajistaan oli itämerensuomalaisten kielten professori Lauri Kettunen. Ensimmäisen tutkimusmatkansa Loorits teki juuri Kettusen kanssa, kun he suuntasivat vuonna 1920 Latvian Liivinrantaan. Kyseinen matka antoi sysäyksen Looritsin elämänmittaiselle rakkaudelle liiviläisiä ja heidän kulttuuriaan kohtaan. Liiviläisten kansanuskosta tuli myös Looritsin väitöskirjatutkimuksen aihe. Looritsille myönnettiin vuonna 1924 yliopiston stipendi, ja sen turvin hän matkusti Helsinkiin, jossa hän jatkoi opintojaan professori Kaarle Krohnin sekä suomen kielen ja kirjallisuuden professorin Emil Nestor Setälän ohjauksessa. Loorits tutustui yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) aineistoihin ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkiston materiaaleihin, mm. SKS:ssa säilytettyihin Jakob Hurtin mittaviin kokoelmiin sekä liivin-, vepsänvatjanja suomenkielisiin aineistoihin. SKS antoi Looritsille myös taloudellista tukea kansanuskoa koskevien materiaalien keräämiseksi. Loorits väitteli vuonna 1926 tohtoriksi. Hänen liiviläisten kansanuskoa käsitelleestä väitöskirjastaan ja sen jatko-osista tuli yksi Looritsin tärkeimmistä tieteellisistä saavutuksista. Looritsilla oli läpi koko 1920ja 1930lukujen runsaasti yhteyksiä Suomeen. Kun Loorits valittiin vuonna 1927 Viron kansanrunousarkiston (Eesti Rahvaluule Arhiiv, ERA) johtajaksi, otti hän tehtäväkseen tuoda Jakob Hurtin kokoelmat Viroon, missä niistä tuli ERA:n keskeisimpiä osia. Loorits vieraili toistuvasti Suomessa, tutustui paikallisiin arkistoihin ja keräsi niistä runsaasti kansanrunousaineistoa. Hän julkaisi suomalaissa aikakauslehdissä lukuisia artikkeleita, joissa käsitteli esim. sotarosvojen nimityksiä virolaisessa kansanperinteessä, monia virolaisen kansanrunouden ja -perinteen hahmoja ja käsitteitä sekä liiviläistä kansanperinnettä ja -runoutta. Virossa julkaistuista, Suomea koskevista tutkimuksista voidaan mainita katsaus historioitsija Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kirjeenvaihtoon virolaisten yhteyshenkilöidensä kautta. Kansanrunoudentutkija Ülo Tedre on osoittanut, että Looritsin kansanuskontoa koskevan tutkimustyön esikuvana on toiminut suomalainen uskontotieteilijä Uno Harva. Looritsilla oli vilkas kirjeenvaihto monien suomalaisten tutkijoiden, mm. Kaarle Krohnin, Martti Haavion, Lauri Hakulisen ja Emil Nestor Setälän kanssa, ja sitä kautta hän vaihtoi kollegoidensa kanssa puolin ja toisin tutkimusaineistoa, kuulumisia ja mielipiteitä. Looritsin kontaktit Suomeen säilyivät myös toisen maailmansodan jälkeen, ja hän julkaisi joitakin maanpaossa kirjoittamiaan tutkimustöitään myös Suomessa. Looritsin Suomessa nauttimasta arvostuksesta kertonee, että hänet valittiin 1930-luvulla SKS:n, Suomalaisugrilaisen Seuran ja Kalevalaseuran kirjeenvaihtajajäseneksi. Tämä kaikki muodostaa vain murto-osan Looritsin mittavasta maailmansotienvälisenä aikana tekemästä työstä. ERA:n johtajana hän ohjasi arkiston kokoelmien järjestelemistä, kopiointia ja rekisteröintiä. Niiden lisäksi hän järjesti uuden valtakunnanlaajuisen kansanrunousaineiston keräämisen. Tutkimustyössään hän keskittyi liiviläisten kansanrunouteen ja -uskomuksiin, 1920-luvun jälkipuolesta alkaen myös virolaisten kansanrunouteen ja -uskomuksiin. Häneltä ilmestyi maailmansotienvälisenä aikana runsaasti sekä pienempiä artikkeleita että mittavia tutkielmia. Tarinoita tiedesillalta Virolaisia opintiellä Helsingissä, osa 3 – kansanrunoudentutkHat Oskar Loorits ja Elmar Päss SM20KET5r Tv5525ä2 14 lHl-lpdviro.nyt
15 viro.nytdlHl-lp Kielitieteen saralla hän osallistui Akateemisen äidinkielen seuran (Akadeemiline Emakeele Selts) kielenhuoltoja heimotyöhön ja julkaisi viron kielioppia käsitteleviä oppikirjoja. Näiden töiden ohessa hän toimi yliopiston dosenttina, osallistui aktiivisesti ja terävästikin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja oli yksi vuonna 1938 perustetun Viron tiedeakatemian ensimmäisistä jäsenistä. Loorits ehti toimia vuosina 1939–1941 Tarton yliopiston virolaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen professorin viransijaisena, mutta hänet häädettiin saksalaismiehityksen aikana sekä yliopistosta että Tartosta. Vuonna 1944 hän pakeni Ruotsiin. Siellä hän jatkoi ahkeraa tieteellistä ja yhteiskunnallista toimintaansa ja työskenteli kuolemaansa asti Uppsalan yliopiston murreja kansanrunousarkiston stipendiaattina. Oskar Looritsia voi oikeutetusti pitää yhtenä virolaisen kansanrunoudenja -uskonnontutkimuksen suurmiehenä. Eräs todiste siitä on hänen 559 nimikkeestä koostuva julkaisuluettelonsa. Toisaalta Looritsin aikalaisten teksteistä, myöhäisempien tutkijoiden analyyseistä ja Looritsia koskevasta tutkimusaineistosta käy ilmi hänen hankala luonteensa. Yksi hänen oppilaistaan, kansatieteilijä Ilmar Talve on kuvaillut, että Loorits saattoi luonteensa mukaisesti olla kirjoituksissaan ”impulsiivinen, temperamenttinen ja valitettavasti myös aggressiivinen”. Hän saattoi kohdistaa kritiikkinsä sekä yliopiston professoreihin että korkean tason poliitikkoihin ja olla hyvinkin armoton. Tämä johti siihen, että Loorits riitautui monien aikalaistensa kanssa sekä Virossa että myöhemmin maanpaossa Ruotsissa. Ülo Tedre on maininnut, että Loorits harrasti sekä julkisissa että tieteellisissä kirjoituksissaan raskaslukuista sarkasmia ja vaikutti olevan epäluuloinen ennen kaikkea ammattitovereitaan kohtaan. Esimerkkinä Looritsin ärhäkkyydestä toimii myös se, että hänen hyvin aktiivinen ja äänekäs työnsä liiviläisten oikeuksien puolesta johti vuonna 1937 siihen, että Latvian hallitus eväsi häneltä oikeuden matkustaa Latviaan. SKS:n arkistosta löytyy Looritsin suomalaisille kollegoilleen lähettämiä kirjeitä, joissa hän puhuu hyvinkin avoimesti mm. kansanrunoudentutkimuksen rahoituksen ja arvostuksen puutteesta, arvostelee erilaisia aikalaisilmiöitä ja kritisoi sekä vanhempia että nuorempia kollegoitaan. Looritsin ensimmäinen opettaja Lauri Kettunen on heidän yhteistä vuoden 1920 tutkimusretkeään muistellessaan sanonut, että vaikka Loorits oli Kettusen tavoin jyrkkä ja sietämättömän suorasanainen, oli Looritsilla myös avoin ja valoisa luonne, jolla hän sai kaikki haastateltavat liiviläiset puolelleen. Elmar Päss Oskar Looritsia puoli vuotta nuorempi Elmar Daniel Päss oli Looritsin tavoin kotoisin Mulgimaalta ja osallistui lukiolaisena Viron vapaussotaan. Päss aloitti vuonna 1922 Tarton yliopistossa viron kielen ja kansanrunoudentutkimuksen opinnot ja suuntasi ensimmäistä kertaa Suomeen jo vuonna 1925. Hän keräsi Helsingissä ollessaan yliopiston kirjastosta ja SKS:n arkistosta virolaisia juomalauluja ja alkoholin nauttimista koskevia sananparsia, joista tuli hänen maisterintutkielmansa aihe. Helsingissä hän tutustui suomalaisiin kansanrunoudentutkijoihin, esim. Kaarle Krohniin ja Elsa Enäjärvi-Haavioon, joiden kautta hän sai lisää kansanrunousaineistoa. Päss palasi yliopiston stipendiaattina Helsinkiin vuoden 1933 keväällä. Tuolloin hän kuunteli yliopistolla professorien Kaarle Krohnin ja Väinö Salmisen luentoja, tutustui Krohnin johdolla Kalevalaa koskevaan tutkimuskirjallisuuteen ja etsi monista paikallisista arkistoista tietoja sekä suomalaisten että liiviläisten Martinpäivään ja Pyhän Katariinan muistopäivään liittyvistä tavoista. Suomessa ollessaan Päss keräsi tietoja muistakin suomalaisen kansanperinteen merkkipäivistä. Pässin väitöskirja valmistui vuonna 1939, mutta se ei edennyt yhden vastaväittäjän vastustuksen takia koskaan väitöstilaisuuteen. Päss jatkoi sekä ensimmäisen Suomen matkansa että stipendiaattikautensa jälkeen suomalaista kansanrunoutta ja -perinnettä koskevien aiheiden tutkimista. Hän teki Suomeen monta tutkimusmatkaa ja oli kirjeenvaihdossa monen suomalaisen kollegan kanssa. Helsingistä keräämiensä ja kansanrunoustutkijalta Lauri Laiholta saamiensa tietojen pohjalta Päss laati vuonna 1937 tutkielman, jossa tarkasteli, miten virolaiset ja suomalaiset olivat käyttäneet erilaisia merkkipäiviä, laskeneet niiden aikavälejä ja yhdistäneet näitä tietoja ajanlaskunsa ja kalentereidensa ylläpitämiseen. Pässiä kiinnostivat myös virolaisten ja suomalaisten kansanlaulujen yhteisosat. Kirjeenvaihdossa kansanperinteen tutkijan Sulo Haltsosen kanssa Päss kertoi, että oli vertaillut mm. virolaisia ja savolaisia kansanlauluja. Sen lisäksi hän oli huomannut, että virolaisilla kansanlauluilla näytti olevan enemmän yhteistä pohjoispohjalaisten laulujen kuin eteläpohjalaisten laulujen kanssa. Yhdessä tutkimuksessaan hän kiinnitti huomiota setukaisten kansanperinteessä esiintyviin, Kalevalassa mainitun laivapuun toisintoihin. Yhteys opettajaansa Kaarle Krohniin säilyi myös siten, että Päss arvosteli vuonna 1931 Krohnin Tunnelmarunojen tutkimuksia -teoksen ensimmäistä osaa, varsinkin sen virolaisia lauluja koskevia osia. Pari vuotta myöhemmin hän julkaisi Eesti Kirjandus -aikakauslehdessä katsauksen Viroa koskevan aineiston rooliin Krohnin tieteellisessä työssä. Oman tutkimustyönsä lisäksi hän avusti vuosina 1937 ja 1938 Viron Inkerissä kansanlauluja, -satuja ja legendoja keränneitä kansanrunoustutkijoita Aili ja Lauri Laihoa. Kun Oskar Loorits pakeni toisen maailmansodan melskeissä Ruotsiin, jäi Elmar Päss sen sijaan kotimaahan. Hän oli työskennellyt jo ennen sotaa viron kielen opettajana ja jatkoi tätä uraa sekä sodan aikana että sen jälkeen, enimmäkseen Tallinnassa. Vuosina 1947–1950 hän työskenteli Viron tiedeakatemian kielija kirjallisuustieteellisen instituutin (Keele ja Kirjanduse Instituut) kansanrunousosastolla ja järjesti mm. kaksi tutkimusmatkaa setukaisten luokse. Tästä virasta hänet erotettiin vuonna 1950, koska häntä syytettiin ”porvarillisesta nationalismista” eli itsenäisen Viron tasavallan ihannoinnista ja vastahakoisuudesta Neuvosto-Viron sosialistisen yhteiskunnan rakentamisessa. Hänen viimeiseksi työpaikakseen jäi Tallinnan kalateollinen merenkulkuoppilaitos. Kansanrunoudentutkija Richard Viidalepp on Pässin tieteellistä työtä tarkastellessaan nostanut esiin hänen lastenlauluja, kansanperinteitä, merkkipäiviä ja virolaisen kansanrunoustutkimuksen historiaa koskevat tutkimuksensa ja todennut, että vaikka Pässin tutkimustyö olikin katkonaista, tuotti se virolaisen kansanrunoudentutkimuksen näkökulmasta arvokkaita tuloksia. ? Kirjallisuutta: Ilomäki, Henni: Eesti ja Soome rahvaluulealased teaduskontaktid (teoksessa Kultuurisild üle Soome lahe. Eesti-Soome akadeemilised ja kultuurisuhted 1918–1944, Eesti Kirjandusmuuseum 2005) Järvinen, Irma-Riitta: Perspectives to the Relations between the Estonian Folklore Archives and the Folklore Archives of the Finnish Literature Society (Journal of Ethnology and Folkloristics 2008, nro 2) Kettunen, Lauri: Laadogast Balatonini. Mälestusi 1918–1924 (Tartu Ülikooli Kirjastus 1999) Talve, Ilmar: Teadustee alguses. Mälestusi Oskar Looritsast (8.11.1900–12.12.1961) ta 90-nda sünnipäeva puhul (Tulimuld 1990, nr 4) Tasa, Monika: Elulähedane akadeemik Oskar Loorits (teoksessa Tartu Ülikooli ajaloo küsimusi XXXVII, Tartu Ülikool 2009) Tedre, Ülo: Akadeemik Oskar Loorits (V kansallisen tiedekonferenssin [2.–3.11.1988] 50 aastat Eesti Teaduste Akadeemiat. Teaduslugu ja nüüdisaeg materiaalit, Eesti Teaduste Akadeemia 1989) Tedre, Ülo: Ühe isepärase mehe tööst ja tegemistest (Keel ja Kirjandus 1991, nro 3) Viidalepp, Richard: Elmar Päss (Keel ja Kirjandus 1970, nro 7)
16 lHl-lpdviro.nyt Viron presidentti Alar Karis avasi Bolognan lastenkirjamessut, joiden kunniavieras Viro tänä vuonna oli. Kuva: Raigo Pajula / Viron presidentinkanslia. M aalis-huhtikuun vaihteessa Viro oli Italian Bolognassa järjestettyjen kansainvälisten lastenkirjamessujen kunniavieras. Messuosallistuminen on yksi olennainen osa virolaisen kirjan 500-vuotisjuhlintaa. Viron presidentti Alar Karis toimi messujen avaajana, ja myös kulttuuriministeri Heidy Purga kunnioitti messuja läsnäolollaan. Viron lastenkirjallisuuskeskuksen johtajan Triin Soonen mukaan messuilla oli kaksi suurta linjaa: antaa katsaus lastenkirjallisuuden kulttuurisesta monipuolisuudesta ja kuvitustaiteen nykysuuntauksista sekä edistää alan liiketoimintaa tuomalla yhteen kirjailijoita, kuvittaja, kustantajia ja kirjallisuusagentteja, jotta kirjallisuus tavoittaisi lukijat myös muissa maissa. Soonen mukaan virolainen lastenkirjallisuus on teemoiltaan nykyaikaista ja yllättävääkin; uskalletaan tuoda esille myös sellaisia aiheita, joita lastenkirjallisuudessa ei tavallisesti käsitellä. Myös kuvitus on korkealaatuista. Messujen kunniavieraalle oli varattuna päälava ja sen myötä erinomaiset mahdollisuudet esitellä lastenkirjallisuutta ja sen tekijöitä. Messukeskuksen lisäksi tapahtumia oli myös ympäri Bolognan kaupunkia. Yli 25 tapahtumaa Viron messuohjelmassa oli yli 25 tapahtumaa, muun muassa 10 keskustelua lastenkirjallisuuden ajankohtaisista kysymyksistä sekä useita kuvitusja kirjanäyttelyjä. Messuilla oli mukana lähes sadan kirjailijan ja kuvittajan tuotantoa. Messujen päähallissa olleessa näyttelyssä Hello! Tere! oli esillä 40 kuvittajan teoksia, niin vanhemmilta kuin nuoremmilta kuvittajamestareilta. Viron messuosastolla vierailevilla oli mahdollisuus tutustua erittäin laajaan kirjavalikoimaan niin lastenkirjallisuuden klassikoita, erilaisisPronto Bologna! Pronto maailma! Viro oli tänä keväänä pitkän odotuksen ja valmisteluiden jälkeen Bolognan kansainvälisten lastenkirjamessujen kunniavieras. M2Tyv Ag0
17 viro.nytdlHl-lp sa kilpailuissa palkittuja kirjoja kuin kaikkein uusinta lukemistoa. Messuohjelmien kanssa samaan aikaan oli myös tapaamisia ja myyntineuvotteluja ulkomaisten kustantajien kanssa. Messukeskuksen lisäksi tapahtumia järjestettiin ympäri kaupunkia, yhtenä esimerkkinä Boom! Crescere nei Libri -festivaali, johon myös Viro osallistui. Bolognalaiset lapset tapasivat virolaisia lastenkirjailijoita. Lisäksi järjestettiin kuvittajien työpajoja ja kaupungin keskustassa Palazzo d`Accursiossa kuvitusnäyttely, jossa esillä oli virolaisten kuvittajien ja animaatiomestareiden monipuolisia taidonnäytteitä. Kuvitusten ohella kuvittajia esiteltiin videoiden ja kirjojen välityksellä. Pitkä matka vei nyt Bolognaan, mutta miksi? Bolognan lastenkirjallisuusmessut on maailman vanhin ja suurin lastenkirjallisuustapahtuma, joka houkuttelee joka kevät tuhansia lastenkirjailijoita ja muita alan ammattilaisia ympäri maailmaa. Viro on osallistunut messuille vuodesta 2008 lähtien, mutta mahdollisuus tutustuttaa virolaista lastenkirjallisuutta suurelle yleisölle avautui nyt ensimmäistä kertaa. Kunniavierasstatus vaihtuu vuosittain, ja nyt oli Viron vuoro. Ja oli jo aikakin, sillä messut järjestettiin nyt 62. kerran. Kirjamessujen teemamaaeli kunniavierasstatuksen saaminen ei ole aivan itsestäänselvyys. Virolaiset alan toimijat alkoivat unelmoida Bolognan messuista jo vuonna 2018, jolloin Viro oli yhdessä Latvian ja Liettuan kanssa Lontoon kirjamessujen fokuksessa. Noiden messujen jälkeen Baltian maiden kirjallisuuden kääntäminen muille kielille sai uutta pontta. Tällainen buumi on tavoitteena myös tänä vuonna Bolognan messujen jälkeen. Ennen Lontoota 2018 Viro oli osallistunut kansainvälisille kirjamessuille 25 vuoden ajan. Teemamaana Viro on ollut vuonna 2007 Göteborgin, vuonna 2011 Helsingin ja vuonna 2018 Turun kirjamessuilla. Ammattilaismessujen rakenteesta ja kirjallisuuden julkaisemisesta ulkomailla Bolognan kirjamessujen osallistujat ovat kirjallisuuden ammattilaisia. Lastenkirjallisuuden varsinaisia kohderyhmiä, lapsia ja perheitä, messut eivät tavoittele, vaan heitä varten järjestetään ohjelmaa messukeskuksen ulkopuolella ympäri kaupunkia. Esimerkiksi Suomessa järjestettävät yleisömessut (kuten Turun ja Helsingin kirjamessut) poikkeavat ammattilaismessuista siten, että niille tavallinen kadun tallaaja pääsee kuuntelemaan kirjallisuuskeskusteluja ja ostamaan kirjoja. Kansainvälisten ammattilaiskirjamessujen merkitys on suuri, kun halutaan viedä oman maan kirjallisuutta muihin maihin. Messut ovat tärkeä kirjailijoiden, kääntäjien ja kustantajien kohtaamispaikka. Messuilla tavataan alan ammattitoimijoita, ja henkilökohtaisten suhteiden kautta saadaan sovituksi myös käännösoikeuksien myynnistä. Tosin käännösoikeuksien myyntityö ei tapahdu vain messuilla, vaan se vaatii suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä: yhteydenpitoa ulkomaisiin kustantajiin ja tutustumista niiden kustannuspro?ileihin, jotta osataan tarjota jokaiselle juuri sopivia kirjoja julkaistavaksi. Maailmassa on paljon lahjakkaita kirjailijoita ja kiinnostavia tarinoita, joten niiden joukosta erottuminen ei ole kovin helppoa, varsinkaan pienellä kielellä ja maalla. Tärkeää on löytää keinoja, miten esitellä kullekin sopivia kirjoja, niiden erityisyyttä. Kirjallisuuden on oltava yhtä aikaa muihin verrattuna jotenkin erilaista, esimerkiksi aiheita on ammennettu kansanperinteestä tai luonnosta, mutta toisaalta universaalia, jotta teemat puhuttelisivat ympäri maailman. Jos verrataan kirjallisuuden vientiä muihin taiteenaloihin, vaikkapa tanssiin tai musiikkiin, tekee selvän eron kieli. Kieli, joka tarvitsee kääntämistä. Jotta kirjoja voidaan esitellä kustantajille, tarvitaan käännösnäyte sekä muuta esittelymateriaalia kielellä, jota ulkomainen kustantaja ymmärtää. Usein materiaalit julkaistaan englanniksi. Kääntäjät ovat avainasemassa, sillä ilman kääntäjiä yksikään kirja ei päätyisi käännettynä toiselle kielelle. Kun ajatellaan virolaisen kirjallisuuden julkaisemista muilla kielillä, yksi kompastuskivi on se, että Virossa ei ole yhtään ammattimaista kirjallisuusagenttia, joka keskittyisi käännösoikeuksien myymiseen. Toki muutamat yksittäiset kustantamot toimivat myös ulkomaisilla käännöskirjamarkkinoilla. Virossa on paljon esimerkiksi kirjailijoiden itsensä perustamia ja omistamia kustantamoja, joiden voimavarat eivät riitä kirjallisuuden tunnetuksi tekemiseen ulkomailla. Onneksi on tehokkaasti toimivia organisaatioita, kuten Eesti Kirjanduse Teabekeskus, Eesti Lastekirjanduse Keskus ja Eesti Kirjastuste Liit, jotka valtion tuella pystyvät toimimaan muun muassa ulkomaisten kustantajien suuntaan, osallistumaan kansainvälisille kirjamessuille sekä kouluttamaan kirjallisuuden kääntäjiä. Miten virolainen lastenkirjallisuus näkyy maailmalla? Virossa julkaistaan vuosittain pari sataa lastenkirjaa ja niiden käännöksiä maailmalla noin 40 nimikettä. Messuille osallistuminen edesauttaa sitä, että käännösten määrä kasvaa. Kuten jo edellä on todettu, kääntäjien merkitystä ei voi kylliksi korostaa. Kun ulkomainen kustantaja kiinnostuu jostakin kirjasta, tavallisesti hänellä herää kysymys, kuka kirjan voisi kääntää. Tähän mennessä yksikään kirja ei ole jäänyt kääntämättä, sillä ammattikääntäjien verkostossa on useita niin sanottujen isojen kielten kääntäjiä, kuten englanti, espanja, ranska tai saksa. Jos jollekin kielelle ei ole kääntäjää viron kielestä, tarvittaessa apuna voidaan käyttää isoja kieliä kääntämisen välikielinä. Tietenkin ihanteellisinta on, jos käännös tehdään aina alkukielestä. Edellä jo kerrottiin virolaisen lastenkirjallisuuden olevan kiinnostavaa ja korkealaatuista. Verrattuna muissa maissa julkaistuihin lastenkirjoihin, saattaa pulmaksi nousta se, että kirjoissa on liikaa tekstiä samaan aikaan kun muualla julkaistaan enemmän kuvapainotteisia kirjoja, kuten sarjakuvia, graa?sia romaaneja tai kuvakirjoja ilman tekstiä. Tuotakoon tässä esille yksi viimeaikainen menestys, Luukere Juhani juhtumised. Kirjan on kirjoittanut Triinu Laan ja kuvittanut Marja-Liisa Plats. Tarinan päähenkilö on koulun anatomialuokasta eläkkeelle jäänyt luuranko, joka muuttaa maalle vanhan pariskunnan luokse. Kirja on julkaistu jo kahdeksalla kielellä! ? Viron Bolognan messujärjestelyistä vastasivat Viron kustannusyhdistys (Eesti Kirjastuste Liit) ja Viron lastenkirjallisuuskeskus (Eesti Lastekirjanduse Keskus). Messuosallistumisen tukijana ja rahoittajana toimi Viron kulttuuriministeriö. Lähteet: Eesti Lastekirjanduse Keskus Eesti Rahvusringhääling ERR Kulttuurilehti Sirp Eesti Päevaleht Postimees
18 lHl-lpdviro.nyt Kapellimestari Kristjan Järvi (vas.) ja muusikko Eicca Toppinen. Kuva: Siiri Kumari. K uvittele tilanne, jossa skandinaavisen black metalin raakuus sulautuu saumattomasti säkenöivään jousisointiin, missä säksättävät blast beat -rytmit eivät riko, vaan rakentavat tunnelmaa. Ja missä konserttisalin yleisön päällä voi nähdä niin smokin, kuin Meshuggah-paidan tai kasvomaalauksen. Tämän vastakkainasettelun sulauttaa yhteen soivaksi kokonaisuudeksi Bright & Black, joka ei kysy, sopiiko tämä, vaan näyttää, miltä sen pitää kuulostaa. Ruotsalais-virolais-suomalainen Bright & Black on enemmän kuin yksittäinen teos. Se on rajat ja ennakkoluulot tyylikkäästi rikkova elämys. Kyseessä on ruotsalaisten, muiden muassa Rammsteinin tuottajana tunnetuksi tulleen Jacob Hellnerin ja managerilegenda Per Kvimanin vuosikymmeniä kypsynyt idea: mitä tapahtuisi, jos pohjoismaisen metallin kovimpia ri2mestareita ja biisintekijöitä pyytäisi bändin sijaan kirjoittamaan musiikkia klassiselle orkesterille – ilman rajoja, ilman kompromisseja? ”Se, jos jokin, olisi aika Bright & Black”, tiivistää Jacob Hellner. Vuonna 2024 julkaistu levytys üe Album tarjoaa tähän vastauksen. Levyn kappaleet ovat yhtä aikaa eeppisiä, riipivän kauniita ja vastustamattoman voimakkaita. Hellnerin ja Kvimanin tuottamalla albumilla kuullaan sävellyksiä Apocalyptican Eicca Toppiselta, Opethin Fredrik Åkessonilta, Watainin Erik Danielssonilta, Entombed AD:n Nico ElgBright & Black – kun sinfonia kohtaa metallin Helsingin Finlandia-talossa kuullaan toukokuun puolivälissä jotain aivan uutta ja ainutlaatuista, kun ruotsalais-virolaissuomalainen yhteistyöprojekti rikkoo musiikin genrejä riemastuttavalla tavalla. Sv5/2ä S0Tv5020
19 viro.nytdlHl-lp ”Olemme Bright & Blackin kanssa luoneet musiikillisen kokemuksen, joka on jotain täysin uutta ja jännittävää paitsi meille, myös kuul5oillemme”, kertoo Eicca Toppinen. Kuva: Derek Bremner. strandilta sekä Meshuggahin Tomas Haakelta ja Dick Lövgreniltä. Kappaleet on sovitettu sinfoniseksi kokonaisuudeksi yhteistyössä Kristjan Järven johtaman Nordic Pulse Orchestran ja Eicca Toppisen kanssa. Silta kahden maailman välillä Sellisti, säveltäjä ja Apocalyptican perustajajäsen Eicca Toppinen on yksi Bright & Blackin keulahahmoista. Hän toimii teoksen soolosellistinä ja myös sävellyksensä Collateral Damage on albumilla keskeisessä roolissa. Toppinen, jos kuka ymmärtää, mitä tapahtuu, kun klassinen koulutus kohtaa metallin sydänjuuret. ”En koe olevani tässä sen kummemmin kummankaan genren edustaja – olen välikappale, sillanrakentaja. Bright & Blackissa ei ole kyse crossoverista, vaan maailmasta, jossa rajoja ei ole ensinkään. Tavallaan tässä palataan juurille, sillä ei barokinkaan aikana ollut genrejä. Silloin musiikkia tehtiin käyttötarkoitukseen, ja meillä se on maallinen konserttisali”, innostuu sellisti Eicca Toppinen ja jatkaa: ”Olemmekin luoneet musiikillisen kokemuksen, joka on jotain täysin uutta ja jännittävää paitsi meille, myös kuulijoillemme. Tämä on ollut uskomaton matka taiteen eri mahdollisuuksiin, enkä malta odottaa, että pääsemme tuomaan tämän uudenlaisen musiikkielämyksen myös yleisölle Helsingissä.” Bright & Blackin ensiesitys Tallinnan Alexela-konserttisalissa syksyllä 2024 oli kaikkea muuta kuin hillitty klassinen konsertti. Yleisössä istui sulassa sovussa iltapukuihin pukeutuneita kokeneita konserttitalovieraita, nahkaan verhoutuneita metallifaneja sekä uteliaita uuden etsijöitä. Kun valot sammuivat, kaikki hiljenivät kuin yhteisestä sopimuksesta. Metal Hammer -lehti kuvasi hetkeä näin: ”Nidhugg herää eloon täydellisestä pimeydestä, jousien nykivien liikkeiden ja paisuvien instrumentaalisten sykäysten saattelemana. Rummut rytisevät kohtalokkaalla voimalla samalla, kun kapellimestari Kristjan Järvi astelee lavalla saamelaisten perinteistä kehärumpua takoen. Hän takoo orkesteriin rytmiä, joka tuntuu enemmän alkukantaiselta rituaalilta kuin konserttisalin avaukselta.” ”Tunnelma Tallinnassa oli rituaalinomainen, ja onnistuimme kutsumaan esiin jotain erityistä. Osa yleisöstä moshasi kappaleiden tahtiin kuin metallikeikalla, ja osa seurasi silmät suljettuina, musiikkiin täysin uppoutuneina. Suosionosoitukset raikuivat välillä ennen kuin kappaleet ehtivät edes päättyä. Myös Berliinin ?lharmoniassa konsertti herätti samanlaista ihmetystä. Klassisen konserttisalin puitteet loivat kontrastia, mutta kun Bloodgrind iski päälle orkestraalisella voimalla ja rytmisellä väkivaltaisuudella, oli kuulijoiden riemun reaktio fyysinen. Mounts of Misfortune kappaleen jälkeen kuulin lavalle myös huokaukset ja jopa kyyneleet. Ja Hong Kongissa, syyskiertueen kolmannella etapilla, seisovat aplodit tulivat jo hyvän aikaa ennen loppua”, muistelee kapellimestari Kristjan Järvi. Helsingin Finlandia-talolle lauantaina 17.5. saapuvan teoksen kapellimestarina toimii virolainen Kristjan Järvi, joka on laajalti tunnettu siitä, että hän haastaa klassisen musiikin konventioita. Järvin mielestä Bright & Black ei ole sinfoniaorkesteriteos, jossa soitetaan metallia, vaan bändi, joka käyttää orkesterisoittimia. Hänen johtamansa Nordic Pulse Orchestra ei seiso paikoillaan: se liikkuu, hengittää ja riehuu kapellimestarinsa kanssa – ja näyttää, että iso orkesteri voi olla aivan yhtä intensiivinen kuin metalliyhtye. ”Beethoven on metallia. Stravinsky on metallia. Kyseessä ei ole genre, vaan asenne”, kertoo Järvi. Bright & Black ei etsi paikkaansa – se luo sellaisen Bright & Black ei ole tuttua sinfonista metallia, vaan jotain täysin muuta. Metallimusiikin säveltäjät ovat saaneet täyden vapauden käyttää isoa orkesteria ilmaisun välineenä. Teos ei tarjoa helppoa taustamusiikkia, vaan kokonaisvaltaisen elämyksen, joka vaatii tilaa – ja palkitsee jokaisen hetken. Sama konkretisoituu konserttisalissa vielä voimakkaammin. Teoksen ja Bright & Black Live -konsertin ytimessä on ajatus siitä, että metallilla ja klassisella musiikilla on yhteinen sielu: intohimo, kurinalaisuus, kapina ja kauneus. Projektin ensiesitys Tallinnassa sai viime syksynä ylistäviä arvioita. Sen jälkeen suuri kokoonpano valloitti konserttisalit Berliinissä, Tukholmassa ja Hong Kongissa, saaden kaikkialla erittäin hyvät arviot. Euroviisu-lauantaina Eicca Toppinen, Kristjan Järvi ja Nordic Pulse Orchestra saapuvat Bright & Black Live -konsertin kanssa Helsingin Finlandia-taloon. ”Vaikka Metal Hammer arvioi üe Album -levymme viime vuoden parhaiden metallijulkaisujen joukkoon, on tämä teos, joka täytyy kokea livenä”, kertoo kapellimestari Kristjan Järvi ja lisää: ”Se on takuuvarma elämys niin klassisen musiikin kuin metallinkin ystäville – eli lippu on myös täydellinen äitienpäivälahja edellisviikonlopun aamiaispöytään! Konsertin jälkeen ehtii sitä paitsi nollaamaan tunteet Euroviisujen parissa, jossa sielläkin sattuu tänä vuonna olemaan hyvin vahva suomalais-virolais-ruotsalainen musiikkiyhteistyö.” Kapellimestari Kristjan Järven johtama Nordic Pulse Orchestra ja soolosellisti Eicca Toppinen tuovat lavalle ainutlaatuisen musiikillisen kokonaisuuden, jossa metallimusiikin raskaat ri2t kohtaavat klassisen musiikin orkestraalisen loiston. ? Konsertti Bright & Black Live Helsingin Finlandia-talossa lauantaina 17. toukokuuta 2025. Lisätiedot: brightandblack.com Liput: Lippu.A (alkaen 69 K + tilausmaksu)
24.–27.7.2025 XXXII Viljandi folk music festival Maasta irti! Ímar (Irlanti/Skotlanti) / Džambo Aguševi Orchestra (Pohjois-Makedonia) / curly strings (Viro) / Natig Rhythm Group (Azerbaidžan) / Haydamaky (Ukraina) / Trad.Attack! (Viro) Tule Viron kauneimp aan pikkukaupunk iin nauttima an perinnem usiikkiparatiisis ta!