viro.nyt 01/2026 - Lehtiluukku.fi

Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134 26. vuosikerta viro.nyt 1/2026
2 1/2026 viro.nyt Mediatiedot Julkaisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 26. vuosikerta Levikki: 1300–2000 Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) p. +358 40 777 4618 svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi Tilaukset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset s. 18–19 kirsi@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Marleen Valdma / Visit Estonia Lehden koko: 20 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) Painopaikka: PunaMusta Oy Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Reklamaatiot: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi Ilmoitushinnat: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Sotavankien kokemusten tallentaja 5 Helsingissä perustettiin virolainen ylioppilasseura 6 Matkailuvaikuttaja Henna Mikkilä 8 Tarinoita tiedesillalta: Virolaisia opintiellä Helsingissä, osa 6 – kirjallisuudenja kansanrunoudentutkija August Annist 10 SVYL:n toimintaa 12 Vaasan ja Pärnun välinen ystävyys 70 vuotta 13 Riemua sukukielistä 14 Eestikeelne kogudusetöö uues kodus Ida-Helsingis 15 ”Vironkielisessä seurakuntatyössä on hengellisyyden lisäksi kyse myös identiteetistä ja kielestä” 16 Kannustusta elämänlaadun parantamiseen 18 Terveyden musta kulta: Luonnollista terveyttä Setomaan sydämessä Värskassa
3 viro.nyt 1/2026 Toimituksesta T iedättekö, mistä tietää kevätkauden alkaneen, ja kesän tekevän vääjäämättömästi tuloaan? Siitä tietenkin, kun Viron pyöräilykarttojen tilauksia alkaa tupsahdella SVYL-Verkkopuotiin kiihtyvään tahtiin! Viron tiekartta ja pyöräreitit. Eesti teedekaart rattamarsruutidega -kartta on Verkkopuodin jokakeväinen hittituote, ja Viro pyöräilijän hittikohde. Viro on tasainen, välimatkat ovat lyhyitä ja Viroon on helppo mennä oman pyörän kanssa. Omalla unelmamatkalistallani pyöräreissu Kaakkois-Virossa on keikkunut jo vuosia, ehkä tuleva kesä on se, jolloin teen unelmasta totta. Meistä monilla on erilaisia matkailuun liittyviä haaveita. Jotkut haaveet ovat suosiolla ikuisuushaaveita, jotkut taas jääneet erilaisista elämäntilannesyistä toteuttamatta. Moni meistä myös seuraa matkailuvaikuttajia ja ottaa heiltä ideoita omia reissuja varten. Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja Jenni Kavén haastatteli yhtä tämän hetken suosituinta Viro-matkailun vaikuttajaa Henna Mikkilää (s. 6–7) – mitkä ovatkaan Hennan matkailuvinkit tulevalle kesälle? Matkavinkkejä voi kurkata myös Suomen Viro-yhdistysten liiton jäsenyhdistyksiltä, jotka suuntaavat tulevana kesänä ainakin Pärnuun ja sen ympäristöön, Kihnulle, Hiidenmaalle, Tallinnaan ja sen lähialueille, NarvaJõesuuhun, Tarttoon sekä Viljandiin. Omatoimimatkoille suosittelen lämpimästi Visit Estonian sivustoa visitestonia.com, sieltä löytyy tietoa matkakohteista, matkustustavoista, kulttuurista, kesän tapahtumista jne. Suomessakin tapahtuu kesällä paljon Viroon liittyvää. Yksi erityissuositus on Virossa suursuosion saavuttanut Viron Draamateatterin näytelmä Rahamaa, joka saapuu 7. ja 8. elokuuta Tampereen Teatterikesään. Jos ei nähdä Viron pyöräteillä, niin viimeistään elokuussa Tampereella! Aurinkoista kesää! ■ Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja kirsi@svyl.fi
4 1/2026 viro.nyt K evät on kääntynyt plussan puolelle, ja lumikellot ovat ponnahtaneet näkyviin pihanurmikolla. Vahur Laiapea viettää rauhallisia työpäiviä kotitoimistossaan Suurupissa, kahdenkymmenen kilometrin päässä Tallinnasta. Parin viikon kuluttua hän on lähdössä uudelle juttukeikalle Ukrainaan. Sieltä hän kirjoittaa matkareportaasia Postimees-sanomalehdelle. Hänen puolisonsa, Kaia Hüva-Laiapea, on joutunut tottumaan miehen reissuihin. ”Minä aina kysyn, onko vakuutus kunnossa”, Hüva-Laiapea naurahtaa. ”Enhän minä koskaan mene lähelle rintamaa”, Laiapea sanoo. ”Kyllä sinä aika lähelle menet, 50 kilometriä rintamalle on minusta lyhyt matka”, Hüva-Laiapea väittää. Vahur Laiapealla on matkalleen myös toinen tavoite: Hän haluaa haastatella ukrainalaisten vangiksi ottamia venäläisiä sotilaita ja odottaa tietoa kontaktiltaan. ”Haluaisin saada kuvatuksi tuoreita vankeja, jotka ovat vielä šokissa kokemastaan eivätkä vankilan rutinoittamia. He saattavat puhua asioista avoimesti. He ovat juuri kokeneet kiinnijäämisen tai vangiksi antautumisen kauhunhetket ja ovat helpottuneita siitä, että ovat elossa, mutta pelkäävät, mitä tuleman pitää”, dokumentaristi kuvailee. Vankilasta selviäminen sysäsi kirjoittamaan Vahur Laiapea tietää mistä puhuu. Hän on itse kokenut vangitsemisen ja kuolemanpelon vuonna 2017 Afganistanissa. Hän oli siellä tekemässä dokumenttia muslimien puolelle loikanneista venäläissotilaista ja jäi paikallisen avustajansa kanssa talibanien vangiksi. ”Šokkivaihe kesti 36 tuntia. Pahimmat hetket olivat, kun talibanit osoittivat meitä automaattiaseilla sekä se, kun he veivät meidät silmät sidottuina hautamonttuun, ja olimme varmoja, että meidät ammutaan”, Laiapea kertoo. Jostakin syystä talibanit hylkäsivät panttivankinsa tienvarteen, josta poliisi poimi heidät mukaansa. Laiapea vietti pari kuukautta valtionvankiloissa ensin Heratissa ja sitten Kabulissa ennen vapautumistaan. ”Kabulin vankila oli Heratin vankilaa karumpi paikka, ja siellä olin kuin kuka tahansa toisten joukossa, sillä erotuksella, että minua ei kidutettu”, Laiapea kuvailee. Eikö kokemuksesta sitten jäänyt lamauttavaa traumaa? ”En ole kokenut, että se olisi rikkonut psyykeäni. Ensišokin jälkeen luotin siihen, että pääsen vapaaksi, ja kotiin päästyäni keskityin kirjoittamiseen. Siitä avautui ihan uusi maailma, dokumenttien tekeminen on sen jälkeen jäänyt vähemmälle”, Laiapea kertoo. Serhiin kertomus on karu todistus nykyajasta Afganistanin kokemuksesta syntyi kirja Afganistani vang (2018), joka etenee jännitystarinana vangitsemisesta vapautumiseen. Sen jälkeen Laiapealta on julkaistu useita kirjoja: kansien väliin painettuja matkareportaaseja, henkilökuvia, runoja, sotavankien haastatteluja. Kirja Nii oli. Ukraina ohvitseri 691 päeva Venemaa vanglates (2024) välittää ukrainalaisen upseerin kokemuksen venäläisten vankina. Ukrainan joukoissa taistellut SerSotavankien kokemusten tallentaja Virolainen dokumenttiohjaaja Vahur Laiapea oli vankina Afganistanissa ja tuli elävänä takaisin. Nyt hän tallentaa Ukrainan sodan vankien kokemuksia filmille ja kirjoiksi. Anniina Ljokkoi Vahur Laiapea Read-kirjakaupassa Tallinnassa 2025. Kuva: Maarja Laiapea.
5 viro.nyt 1/2026 hii Kazimir jäi vuonna 2022 Venäjän armeijan vangiksi ja vietti lähes kaksi vuotta sotavankina Venäjällä. Kirja välittää lukijalle piinallisen yksityiskohtaisesti vankien arkipäivän, johon kuuluu monenlaista kaltoinkohtelua ja järjestelmällistä kidutusta. ”Vapautumisensa jälkeen Serhii oli pari kuukautta sairaalassa kuntoutumassa saamistaan vammoista, ja sinä aikana sain hänet kameran eteen haastateltavaksi. Sen jälkeen hän palasi rintamalle, enkä ole onnistunut tapaamaan häntä kuin kerran pikaisesti”, Laiapea kertoo. Laiapea ei ole varma, valmistuuko hänen aloittamansa dokumentti koskaan, mutta materiaalin pohjalta valmistunut kirja on jo käännetty useille kielille. Venäläiset sotavangit kameran edessä Vahur Laiapean äidinkieli on viro, mutta Tallinnan Lasnamäellä vietetyn lapsuuden ansiosta hän puhuu venäjää kuin toisena kielenään. ”Minulle on jäänyt lapsuudesta jonkinlainen uhantunne, joka herää nykyisinkin, kun kuulen kovaäänistä venäjän kieltä. Lapsuudenympäristössäni opin pelkäämään venäläisten aggressiivista käytöstä virolaisia kohtaan, ja olen nähnyt sitä aikuisenakin”, Laiapea muistelee. Ukrainassa kielitaito tulee tarpeeseen. Laiapea etsii haastateltavaksi mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Vuonna 2023 hän pääsi Ukrainassa Dnipron vankilaan haastattelemaan kuutta Venäjän armeijan sotilasta. Heistä kolme oli pilotteja, jotka olivat olleet pommittamassa Ukrainaa ja ammuttu alas. Kolme oli rivisotilasta, joista kaksi oli Wagner-sotilaita ja yksi separatisti. ”He ovat tietenkin vihollisia, mutta heidän kanssaan jutellessa tulee inhimillinen puoli esiin. Elämän hammasrattaiden väliin jääneitä ihmisiä”, Laiapea kuvailee. Wagner-sotilaat olivat päässeet Venäjällä vankilasta lähtemällä rintamalle. Yksi alas ammutuista piloteista oli piilotellut viikkoja tyhjällä kesämökillä Ukrainassa ja odottanut omiaan häntä hakemaan. Puhelimen akku oli aluksi riittänyt avun kutsumiseen. Ketään ei tullut. Vahur Laiapea ei vielä tiedä, mitä tuleva keikka Ukrainaan tuo tullessaan. Yksi asia johtaa usein toiseen. Kirjoitustöiden ohella hän on toimittanut Ukrainaan monenlaista apua. ”Siellä syntyy usein henkilökohtaisia tuttavuuksia, ja jos joku tarvitsee jotakin konkreettista, yritän auttaa. Esimerkiksi keräsin Virosta rahaa uuden maasturin ostoon sotilaalle, jonka auto oli tuhoutunut ja taistelu tyssännyt siihen. Jaoin tiedotteen sosiaalisessa mediassa, ja sain vuorokaudessa kerätyksi kahden jeepin verran rahaa”, Laiapea kertoo tyytyväisenä. Lämmin muisto kulttuurišokista Suomesta Haastattelun lopuksi Vahur Laiapea on kiinnostunut kuulemaan viro.nyt-lehdestä, jossa hänen haastattelunsa ilmestyy. Hän tietää, että suomalaisissa on paljon Viron ystäviä. Hän itse kävi Suomessa ensimmäistä kertaa jo vuonna 1989. ”Olin silloin opettajana kuurojenkoulussa Porkunissa, ja saimme kutsun vierailemaan Mikkelissä. Meitä lähti kahdeksan virolaista opettajaa tapamaan suomalaisia kollegoja. Kulttuurišokki oli valtava, kun pääsimme Mikkeliin. Kaikki oli niin puhdasta, ja vapaan kulttuurin aisti ympärillä”, Vahur Laiapea kuvailee. Lapsena hän keräsi suomalaisia Jenkkipurukumin suojapapereita. ”Itse purkkaa en koskaan saanut, mutta ne paperit olivat täällä käypää valuuttaa 1960–70-luvuilla. Joissakin oli vielä jäljellä purkan tuoksu foliopaperin suojissa”, Laiapea muistelee. ■ Helsingissä perustettiin virolainen ylioppilasseura viro.nytin toimitus T orstaina 26. helmikuuta perustettiin Helsingin Eesti Maja – Viro-keskuksessa Helsingin virolainen ylioppilasseura (Helsingi Eesti Üliõpilasselts). Perustamiskokouksessa vahvistettiin seuran säännöt ja valittiin hallituksen kokoonpano. Hallitukseen kuuluvat Reijo Roos (puheenjohtaja), Karl Ladva, Martin Madisson, Emma Siekkinen ja Urmeli Valgre. Seuran tavoitteena on ylläpitää ja tukea Helsingissä opiskelevien virolaistaustaisten sekä Virosta kiinnostuneiden korkeakouluopiskelijoiden yhteisöä. Tavoitteensa toteuttamiseksi seura järjestää tapaamisia, tapahtumia, vierailuja ja muita tilaisuuksia, jotka kehittävät Helsingin korkeakouluissa opiskelevien virolaisten ja Virosta kiinnostuneiden välistä verkostoa, sekä tekee yhteistyötä muiden samankaltaisten järjestöjen kanssa. Jo tähän mennessä on järjestetty pienimuotoisia kokoontumisia elokuvaja lautapeli-iltojen muodossa. Helsingin virolainen ylioppilasseura näkee itsensä kasvavana järjestönä, jonka tavoitteena on luoda aktiivinen ja tiivis opiskelijayhteisö sekä tarjota Helsingin virolaisille nuorille monipuolisia mahdollisuuksia osallistumiseen ja yhteistyöhön. Seuralla on suunnitteilla keväälle useita uusia hankkeita, joiden tavoitteena on tuoda Helsingissä opiskelevia virolaisia entistä tiiviimmin yhteen. ■ Lisätietoja: Reijo Roos roosreijo@gmail.com Vahur Laiapea ◉ Syntynyt vuonna 1960 Tallinnassa ja viettänyt lapsuutensa Lasnamäellä. ◉ Valmistunut vuonna 1985 Tarton yliopistosta filologiksi pääaineena viron kieli ja kirjallisuus. ◉ Tehnyt vuonna 2006 pro gradu työn viittomakielestä ensimmäisenä viittomakielen tutkĳana Virossa. ◉ Työskennellyt mm. kuurojenkoulussa, Viron terveyskasvatuskeskuksessa sekä televisiossa. ◉ Vuodesta 2001 alkaen toiminut dokumenttiohjaajana ja tuottajana omassa yrityksessään. ◉ Kirjoittanut useita tietokirjoja ja runokokoelmia. ◉ Kirjoittaa henkilöhaastatteluja ja Ukraina-reportaaseja Postimees-lehdelle. ◉ Asuu puolisonsa psykiatri Kaia Hüva-Laiapean kanssa Suurupissa Pohjois-Virossa. Neljä lasta ja kaksi lastenlasta.
6 1/2026 viro.nyt ”M inun ei pitänyt ostaa mitään, mutta katso nyt, kassini on täynnä kirpputorilöytöjä!” hihkaisee Henna Mikkilä, joka on saapunut paikan päälle Põhjala Kirp -kirpputoritapahtumasta. Tallinna-aiheisen sivuston ylläpitäjä Mikkilä asuu nykyään Tallinnassa. Hän muutti sinne vuonna 2023 Turusta. Lempeällä varsinaissuomalaisella nuotilla ajankohtaisia matkavinkkejä videoja kuvablogissaan Facebookissa jakava Henna on tuttu Sooloiluja-matkailublogistaan. Blogi sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten. Blogin sisältö on suomenkielistä, mutta seuraajiin mahtuu sekä suomalaisia että virolaisia. Aluksi Mikkilä bloggasi myös asuinkaupungistaan Turusta, mutta Tallinnaan liittyvät aiheet resonoivat seuraajissa enemmän. Blogilla on oma Facebook-sivu, jolla on 38 000 seuraajaa. Mikkilällä on Facebookissa myös 130 000 seuraajan Tallinnatärpit-ryhmä ja vuoden vanha Virotärpit-ryhmä. Silläkin on jo 26 000 seuraajaa. ”Viro valikoitui bloggauskohteeksi myös siksi, että olimme juuri ostaneet Tallinnasta pienen vapaa-ajan asunnon, laitoimme sen Airbnb:hen, ja sain idean kuvitteellisesta matkaoppaasta Airbnb-vieraille. Yksi asia johti toiseen”, kertoo Mikkilä. ”Viro alkoi kiinnostaa toden teolla ja kypsyi ajatus Viroon muutosta. Nyt asumme Kalamajan kaupunginosassa, joka itsessään muistuttaa pientä puutalokaupunkia.” Ammatiltaan Mikkilä on nykyään matkailuvaikuttaja. ”Tuntuu hassulta sanoa niin, koska opettelen tätä työtä vieläkin, mutta kyllä se näin on, sillä tekemiseni pyörii matkailun ympärillä. Perhearjen jälkeen tämä on hauska vaihe elämässä: vapauden aikakausi, kun lapsemme ovat jo itsenäisiä nuoria aikuisia, ja itse olen merimiehen muija.” Viron kieli taipuu hyvin Kolmen vuoden Tallinnassa asumisen jälkeen viron arkikieli sujuu Mikkilältä hienosti. Kipinä kielen opiskeluun heräsi jo Turussa, ja aluksi hän opiskeli viroa Varsinais-Suomen Virokeskuksen järjestämillä kielikursseilla. Turun aikoinaan Mikkilä luki myös viro.nytlehteä. Tallinnaan muuttaessaan hän kävi Settle in Estonian järjestämillä viron A1-tason alkeiskursseilla. Settle in Estonia on Viron valtion tarjoama maksuton koulutusohjelma, jonka tarkoituksena on auttaa Viroon hiljattain muuttaneita ulkomaalaisia tai kansainvälisiä opiskelijoita kotoutumaan Viroon ja tarjota tietoa muun muassa Virossa työskentelystä, yrittäjyydestä, opiskelusta sekä tietenkin kielestä. Mikkilä kertoo aloittaneensa tammikuussa uuden kielikurssin, Tallinnan yliopiston viron kielen etäkurssin, jonka opettajana toimii oppikirjojakin kirjoittanut Mall Pesti. ”Passiivinen kielitaitoni on parempi kuin aktiivinen, mutta minulla on aika hyvä kielikorva, ja turkulaiset ja virolaisethan melkein ymmärtävät toisiaan”, Mikkilä kertoo hymyillen. ”Sekä virossa että Turun murteessa on -si-imperfekti (mää kattosi), konditionaalin tunnus -ks (tuleks, otaks) ja tietenkin myös Kui?-kysymyssana.” Kun tiedustelen Mikkilältä hänen lempisanojaan viroksi, hän ei kauaa epäröi. ”Nunnu (suom. esim. söpö) tai ruotsin duktig-sanan malliin käytettävä tubli (suom. esim. reipas, hyvä, kunnon) ovat suosikkejani. Niille ei ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa vastinetta suomeksi.” ”Rakastan virolaisten can do -asennetta” ”Ihailen virolaisten ylpeyttä kotiseudustaan ja omista juuristaan”, kertoo Mikkilä. Virossa asuessaan hän on myös huomannut, että siellä asiat liikahtavat nopeasti eteenpäin. ”Täällä on tärkeää saada asiat heti käyntiin ja toimimaan. Rakastankin virolaisten can do asennetta! Virolaiset inhoavat sanoa ei ja ovat todella työteliäitä. Töökas, pidän siitäkin sanasta.” Käytännön asioiden hoito vaikkapa remontoijan kanssa on opettanut Mikkilälle uudessa kotimaassa uusia sanoja. ”Jossain vaiheessa oli etsittävä sanakirjasta, mitä ihmettä tarkoittaa põrandalihvimine. Käytän jonkin verran apuna tekoälyä, kun kirjoitan viestejä viroksi. Uskon osaavani lukea viroa sen verran, että viesteissä on haluamani asiat, mutta kerMatkailuvaikuttaja Henna Mikkilä viro.nyt tapasi Henna Mikkilän Tallinnassa, Põhjalan entisen kumisaapastehtaan alueella Bästard-baarikahvilassa, ja haastatteli kolme vuotta sitten Viroon muuttanutta matkailuvaikuttajaa. Jenni Kavén Kuka Henna Mikkilä? AMMATTI : matkailuvaikuttaja KOTI : Tallinnan Kalamajan kaupunginosassa PERHE : merimiespuoliso ja kaksi aikuista lasta MATKAILUTAPA : sooloillen ja merimiehen kanssa, kun hän on maissa MUUTA : Suomen vuoden 2023 matkailuvaikuttaja Henna Mikkilä Ristnan majakalla Hiidenmaalla. Kuva: Henna Mikkilän kotialbumi.
7 viro.nyt 1/2026 ron myös aina vastaanottajalle, että tekoäly on osallistunut viestin kirjoittamiseen.” Haastattelun keskeyttää hetkeksi söpö kingcharlesinspanielia muistuttava koira, joka tulee tervehtimään meitä. Naapuripöydän nuoret antavat luvan silittää. ”Heti tuli nunnu-sanalle käyttöä!” nauraa Henna. Uusia alueita ”Tallinna on viime vuosina muuttunut melko lailla, ja muutoksen huomaa kaupunkikuvassa, sillä uutta katsottavaa on paljon: Reidi tee, Põhjala, Krulli, Sitsi, Volta, Noblessner…” luettelee Mikkilä. Vuonna 2019 avattu uusi rantatie Reidi tee yhdistää Piritan rantapromenadin keskustan matkustajasatamaan. Saksalaisen teollisuuspohatta Franz Krullin mukaan nimettyyn Krullin kortteliin (Krulli kvartal) Pohjois-Tallinnassa nousee uusia asuntoja ja liiketiloja. Noblessnerin satama-alue on jo ahkerassa käytössä. Voltan entisen sähkömoottorija silitysrautatehtaan alue (Volta kvartal) sijaitsee Noblessnerin ja Krullin alueiden välimaastossa, ja se yhdistetään Krullin alueeseen. Myös vanhan Sitsin puuvillatehtaan alueelle nousee vuoteen 2030 mennessä uusi Manufaktuuri kvartal -niminen kortteli asuntoineen ja liiketiloineen. Vinkkejä soolomatkailĳalle Mikkilän mukaan Virossa matkustaminen on helppoa matalan kynnyksen matkustamista. Hän rohkaisee myös soolomatkailijoita uskaltautumaan Viroon. Mikkilä pitää siitä, että Virosta löytyy tekemistä, hyvää syötävää ja matkailutietoa, jota on saatavilla runsaasti, kuten vaikkapa Visit Tallinnan ja Visit Estonian sivustoilla. Omasta autosta Mikkilä luopui Viroon muuttaessaan. Hän matkustaa itse yleensä julkisilla kulkuneuvoilla tai vuokraa auton, koska se on kohtuuhintaista. Myös suomalaisia matkatoimistoja on paljon, jos ei halua matkailla sooloillen. ”Viime aikoina olen innostunut tekemään roadtripeiltäni kuvakertomuksia Facebookiin. Merkitsen reittini ja sen varrelle osuneet nähtävyydet Googlen kartalle, jotta muiden olisi helppoa lähteä samoille poluille.” Viron oma museokortti Muuseumikaart saa Mikkilältä kehuja. ”Museokortilla olen sattumalta päätynyt myös yllättäviin kohteisiin. Esimerkiksi Narvan linna on kunnostettu todella hienosti, ja siellä on myös hyvä audio-opastus suomeksi – se oli iloinen yllätys! Yksi viime aikojen yllättävimmistä kohteista on ollut vain 8 000 asukkaan Paidessa sijaitseva Wittensteinin kokemusmuseo (Wittensteini Tegevusmuuseum), jossa perehdyimme muun muassa valokuvauksen sekä apteekkija lääketieteen historiaan ja saimme aikamatkata VR-laseilla menneisyyteen. Paiden linna ei ole talvisin auki, mutta tämä museo on tuntematon helmi, se meni heittämällä Viron kiinnostavimpien museoiden joukkoon!” Mikkilä suosittelee päiväreissua Tallinnasta Paideen, jonne pääsee bussilla tai ajaa autolla noin tunnin verran. ”viro.nyt-lehden lukijat ovat varmasti nähneet Viron eri nurkkia, mutta Paide saattaa olla monelle tuntemattomampi kohde.” Toinen vaihtoehto on matkustaa junalla Türiin. Türin ja Paiden välille jää Kirnan kartano, jossa järjestetään keväisin upea tulppaanifestivaali – tänä vuonna jo seitsemättä kertaa. ”Kirnan kartanon puistolla sanotaan olevan myös parantavia vaikutuksia. Halusin käydä Kirnan kartanossa, koska olin kuullut sen maadoittavista voimista.” Kaikki ruhonosat käytetään Henna Mikkilä arvostaa virolaisista ruokaperinteistä erityisesti säilöntää ja lähiruokaa. ”Ravintolassa saatetaan esim. kertoa, että tämä tulee keittiömestarin isoäidin puutarhasta. Tykkään paljon myös siitä, että Virossa kaikki ruhonosat käytetään: sisäelimet, niskat, posket ja vatsat. Hiidenmaalla ihastuin graavisäynävään (säina äkine), joka on aivan yhtä hyvää kuin siika.” Virossa soolomatkailijan on helppo lähteä reissuun myös selvittämättä ruokapaikkoja kovin perusteellisesti, sillä pienissäkin kylissä on yleensä oma kauppa, Coop-kauppaketjun liike, ellei muita. ”Coopja Meie-kaupat ovat levittäytyneet niin laajalle, että se tekee ’roadtrippaamisesta’ helppoa ja hauskaa. Olemme lähteneet usein reissuun huonostikin valmistautuneena, mutta aina olemme saaneet ruokaa. Suosikkejani ovat paikalliset kyläkaupat, joita on Virossa ilahduttavan paljon, ja myös ketjujen valikoimissa on paljon paikallisia tuotteita sekä herkkuhyllyjä. Muhun Liivan kylän kaupassa oli myynnissä kuuluisaa Muhun leipää ja Hiidenmaalla erilaisia kalatuotteita. Narva-Jõesuun kauppa tarjosi myös paikallisia erikoisuuksia, lähiruokaa vain 10 kilometrin säteeltä.” Viro – taskukokoinen runsaudensarvi ”On hämmästyttävää, kuinka paljon maanteiden varsilla on kohteita, joissa kannattaa pysähtyä. Viro onkin oikea taskukokoinen runsaudensarvi: lyhyiden matkojen varsille mahtuu paljon katsottavaa”, ihastelee Mikkilä. ”Yksi tällaisista kohteista on Võhma Valguse vabrik eli Järvamaan ja Viljandimaan maakuntien rajalla sijaitseva Võhman kynttilätehdas, jossa kynttilät valmistetaan paikan päällä.” Mikkilä haluaisi seuraavaksi tutustua paremmin Haapsaluun ja Viron pikku saariin. ”Haapsalussa heräsi aikanaan ajatus siitä, ostaisimmeko Virosta mökin. Aion jatkaa matkailuani samaan malliin kuin tähänkin asti: kirkosta viinitupaan, pitseriaan ja sieltä vaikka galleriaan, suon pitkospuille ja kartanokylpylän poreisiin. Seuraavana suuntaankin muuten Puusepa Pitsa -nimiseen pitseriaan pitsalle”, kertoo Henna Mikkilä haastattelun päätteeksi. Henna Mikkilän matkavinkit viro.nytin lukĳoille ◉ Pärnu on parhaimmillaan kesäsesongin ulkopuolella, kaupunki on iso ja siellä on erinomainen nykytaiteen museo. ◉ Viljandi sopii aikuisen pariskunnan romanttiseksi syyslomakohteeksi. Jos haluaa pientä luksusta elämään, niin upea yöpymispaikka on kaupungin ja linnoituksen välillä sijaitseva Schloss Fellin. ◉ Viron saaret: Matkusta yhteysaluksella Hiidenmaalta Saarenmaalle (Sõru–Triigi). Hiidenmaalaisen Hiiu Vill -villatehtaan (Vaemla) kehräämästä langasta tehdyt villapaidat ovat hintansa arvoisia. Villa on karstattu yli satavuotiailla koneilla! Tutustu myös Viscoosan kulttuuritehtaaseen Hiidenmaan Kõrgessaaressa. ◉ Imaveressa sijaitsee Viron meijerimuseo (Eesti Piimandusmuuseum). ◉ Viron ulkomuseo Tallinnassa: maan eri osien historiaa esittelevään näyttelyyn kuuluu myös neuvostomiehityksen ajan kolhoositalo. Museotapahtumat elävät vuosikalenterin mukaan. ◉ Viron valtion metsien hoidosta vastaavan retkeilyalueverkosto RMK:n (Riigimetsa Majandamise Keskus) matkailureitit ja retkeilyalueet ovat hyvä tärppi luontomatkailijalle! Tutustu reitteihin ja suuntaa teltan kanssa esimerkiksi Nõvan rantaan tai Peipsi-järven pohjoisrannan hiekkarannalle. ◉ Päiväretki Tallinnasta: lännen suuntaan Paldiskin jylhät rantajyrkänteet tai Keila-joen putoukset, idän puolella Virun suoalue, upea taidemuseo pohjoisrannikon Viinistussa. ◉ Rõuge on Viron kauneimpia paikkoja. Otepäältä voi tehdä päiväreissun Rõugeen tai Tõrvaan. ◉ Herkuttele Mulgimaalla: perinneruoka mulgikapsad (hapankaali, sianliha, ohrasuurimot) kuuluu Unescon aineettoman maailmanperinnön luetteloon. ■ Sooloiluja-sivuston Facebookissa on päivittäin uusia kuvaja videokertomuksia, ja Tallinnatärpit ja Virotärpit ryhmissä pääsee osallistumaan Tallinnan ja Viron matkailuun liittyviin keskusteluihin.
8 1/2026 viro.nyt O lemme ehtineet artikkelisarjassamme kuudenteen osaan, joka on myös viimeinen humanististen alojen stipendiaatteihin perehtyvistä artikkeleista. Tällä kertaa kohdistetaan katseemme kirjallisuudenja kansanrunoudentutkija August Annistiin (vuoteen 1936 asti Anni), jota voidaan hänen Suomi-yhteyksiensä runsauden, monipuolisuuden ja ajallisen keston takia pitää kenties tärkeimpänä Helsingissä opiskelleena stipendiaattina. Annist syntyi Viljandimaan pohjoisosassa Kolga-Jaanin pitäjässä talonpoikaisperheeseen. Hän aloitti koulutiensä paikallisessa pitäjäkoulussa, kävi lukion Tartossa ja lähti 19-vuotiaana melkein suoraan pulpetista Viron vapaussotaan, jossa myös haavoittui. Kun vironkielinen Tarton yliopisto avattiin vuoden 1919 joulukuun alussa, oli Annist yksi ensimmäisistä uusista opiskelijoista. Hän opiskeli viron kieltä sekä virolaista että yleistä kirjallisuutta, ja hänen opettajinaan toimivat mm. Lauri Kettunen, Ilmari Manninen ja Aarne Michaël Tallgren. Kiinnostus Suomea kohtaan vei myös Helsinkiin Annistissa heräsi jo opintojensa alkuvaiheessa vahva, elinikäinen kiinnostus suomen kieltä, kirjallisuutta ja kulttuuria kohtaan. Hän ryhtyi virontamaan suomalaisen kirjallisuuden klassikoita, esim. Eino Leinoa (Helkavirsiä), Frans Eemil Sillanpäätä ja Juhani Ahoa sekä julkaisemaan virolaisissa aikakauslehdissä suomalaista kirjallisuutta esitteleviä artikkeleita. Annistista tuli nopeasti peräti tuplamaisteri: vuonna 1923 viron kielen sekä vuonna 1924 Viron ja yleisen kirjallisuuden alalta. Tarinoita tiedesillalta Virolaisia opintiellä Helsingissä, osa 6 – kirjallisuudenja kansanrunoudentutkĳa August Annist Monipuolinen tutkija August Annist teki muun muassa Kalevalaa Virossa tunnetuksi. Sten-Erik Tammemäe August Annist työhuoneessaan Viron tiedeakatemian kielija kirjallisuustieteiden tutkimuslaitoksella vuonna 1959. Kuva: G. Paas / Eesti Teadeteagentuur AS / Viron kansallisarkisto.
9 viro.nyt 1/2026 Samoihin aikoihin Annist toimitti kokoelmateoksen Soome maa, rahvas ja kultuur, joka tarjosi virolaisille laajan katsauksen Suomen maasta, kielestä, historiasta ja yhteiskunnasta, mutta ennen kaikkea kulttuurin eri muodoista ja osa-alueista. Vuonna 1925 Annist toimitti ja julkaisi kokonaisuudessaan Viron kansallisrunoilijan Lydia Koidulan ja suomalaisen toimittajan, opettajan ja kirjailijan Antti F. Almbergin (vuodesta 1906 Jalava) kirjeenvaihdon. Annist sai vuonna 1925 yliopiston stipendin ja alkoi perehtyä sekä Viron kansalliseepokseen Kalevipoegiin että sen laatijaan Friedrich Reinhold Kreutzwaldiin. Koska osaa tarvittavasta aineistosta säilytettiin Suomessa, matkusti Annist Helsinkiin, jossa hänen tarkoituksenaan oli tutustua sikäläisten virolaisten kansanrunoudenkokoelmien lisäksi myös suomalaiseen kansanrunoudentutkimukseen. Hän osallistui professorien Kaarle Krohnin, Eemil Aukusti Tunkelon ja Viljo Tarkiaisen kansanrunouden, kielitieteen ja kirjallisuuden seminaareihin, opiskeli suomen kieltä ja keräsi helsinkiläisistä kirjastoista ja arkistoista runsaasti tutkimusaineistoa. Annist ehti Helsingin lisäksi vierailla stipendiaattikautensa aikana myös Pariisissa ja Bonnissa. Viroon palattuaan hän toimi jonkin aikaa vapaana kääntäjänä, kunnes hänet valittiin Tarton yliopiston virolaisen ja yleisen kirjallisuuden apulaislehtoriksi. Annist väitteli tohtoriksi vuonna 1935 aiheenaan Kalevipoeg virolaisessa kansanrunoudessa. Tämän jälkeen hänet valittiin yliopiston dosentiksi, ja siinä virassa hän toimi vuoteen 1945 asti. Kalevipoeg ja Kreutzwald pysyivät Annistin tutkimustyön tärkeimpinä aiheina, mutta hän käsitteli tutkielmissaan paljon muutakin: kirjallisuustiedettä, kansanrunoudentutkimusta, fennougristiikkaa jne. Samalla hän kunnostautui yhteiskunnallisena keskustelijana ja esseistinä, toimitti tiedettä popularisoivaa kirjasarjaa Elav Teadus (’Elävä tiede’) ja oli monen tieteellisen seuran aktiivinen jäsen. Aatteena yhteissuomalaisuus Annistin yhteys Suomeen, suomalaisiin ja suomalaiseen kulttuuriin jatkui erittäin vahvana läpi 1920ja 1930-lukujen, ja se näkyi lahden kummallakin puolella. Annist julkaisi virolaisissa sanomaja aikakauslehdissä lukuisia artikkeleita, jotka käsittelivät usein suomalaista kirjallisuutta ja kulttuuria, mukaan lukien Kalevalaa, Aleksis Kiven ja Frans Eemil Sillanpään teoksia sekä kirjallisuuden aikalaisilmiöitä. Artikkelien lisäksi hän laati myös arvosteluja uusista suomalaisista kirjoista. Annist jatkoi myös suomenkielisen kirjallisuuden kääntämistä: vuonna 1930 häneltä ilmestyi Kantelettaren ja vuonna 1939 Kalevalan vironnos. Suomessa Annist julkaisi kirjoituksia sekä aikakauslehdissä, varsinkin Virittäjässä, että sanomalehdissä, varsinkin Suomalaisessa Suomessa, jonka päätoimittajana toimi Annistin hyvä ystävä, kansanrunoustieteilijä Martti Haavio. Nämä kirjoitukset keskittyivät kirjallisuuden sijasta enimmäkseen Viron aikalaisoloihin, varsinkin kotimaiseen politiikkaan ja kulttuuriin. Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että Annistin suomalais-virolaisia suhteita koskevan ajattelun taustalla oli ns. ”yhteissuomalaisuuden” idea, joka kilpaili 1920-luvulla Akateemisen Karjala-Seuran kannattaman Suur-Suomi-aatteen kanssa ja jonka tärkeimpiä puolestapuhujia Annist varsinkin opiskeluvuosinaan oli. Yhteissuomalaisuus käsitti ennen kaikkea vahvempaa kulttuuriyhteistyötä Suomen ja Viron välillä, ja hän koki, että mitä paremmin Virossa tunnettiin Suomea, sitä paremmin ymmärrettäisiin myös Viroa ja virolaisuutta. Urahaasteet neuvostoaikana Toinen maailmansota tarkoitti Annistille melkein kaikkien Suomeen liittyvien yhteyksien katkeamista. Hän ehti kuitenkin julkaista varjonimen Jaan Siiras alta suomenkielisen teoksen Viro neuvostokurimuksessa (WSOY 1942, suom. E. A. Saarimaa), jossa kertoi avoimesti ensimmäisestä neuvostomiehityksestä vuosina 1939–1941. Hänen hyvä ystävänsä, kansanrunoudentutkija Elsa Enäjärvi-Haavio suomensi ja julkaisi vuonna 1944 Annistin maailmansodan aikana laaditun tutkielman Kalevala taideteoksena, joka ilmestyi Virossa vasta vuonna 1969. Annist pidätettiin vuonna 1945 ja tuomittiin neuvostovastaisesta propagandasta kuuden vuoden vankeuteen. Hän toimi vankeudesta vapauduttuaan jonkin aikaa kääntäjänä, mutta sai vuonna 1958 Viron tiedeakatemian kielija kirjallisuustieteiden tutkimuslaitoksen (Keele ja Kirjanduse Instituut, KKI) kansanrunouden osaston tutkijan paikan. Annist jatkoi kansanrunoudentutkimuksen ohessa kääntämistä ja vironsi muinaiskreikkalaiset eepokset Iliaksen ja Odysseian. Hän julkaisi myös muutamia suomalaista kulttuuria käsitelleitä artikkeleita. Annistin yhteydet Suomeen palautuivat osittain vuoden 1964 jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen teki epävirallisen vierailun Tarttoon ja kyseli hänen peräänsä. Tätä seurannut rehabilitaatio tarkoitti myös, että Annist pystyi muun muassa osallistumaan vuonna 1965 Helsingissä järjestettyyn toiseen kansainväliseen suomalais-ugrilaiseen kongressiin. August Annistista piirtyy aikalaistensa sekä hänen elämäänsä ja työtään tutkineiden näkemyksistä kuva erittäin monipuolisena tutkijana, ahkerana puurtajana, omaperäisenä ajattelijana ja tarmokkaana ihmisenä. Martti Haavio, joka tutustui Annistiin jo 1920-luvun alussa on muistellut, että Annist oli sielultaan kuin ”kreikkalainen filosofi, italialainen humanisti, ranskalainen runoilija ja ennen kaikkea fennofiili ja estomaani”. Kansanrunoudentutkija Ülo Tedre, joka oli pitkään Annistin kollega KKI:ssä, on Annistin Suomea koskevien artikkelien, tutkimustöiden, käännösten ja muiden kirjoitusten määrä huomioiden pitänyt Annistia Viron tärkeimpänä fennofiilinä. Samalla hän on kehunut Annistin tekstien lähes runollista tyyliä ja pitänyt Annistia parhaiten luettavana virolaisena humanististen alojen tutkijana. Mitä tulee Annistin runollisuuteen, niin mainittakoon tässä yhteydessä, että hän laati 1960ja 1970-lukujen aikana kolme virolaisiin kansanlauluihin nojautuvaa pienoiseeposta: Lauluema Mari, Karske Pireta, maheda Mareta ja mehetapja Maie lood sekä Udres-Kudres, Päeva poeg. Vaikka Annist ei ollut toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina neuvostohallinnon suosiossa, voidaan sanoa, että hän kohosi elämänsä ehtoopuolella virolaisen kansanrunoudenja kirjallisuudentutkimuksen suurmieheksi. Annistin Suomessa nauttimasta arvostuksesta kertoo paljon se, että hänet valittiin vuosikymmenten saatossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Suomalais-ugrilaisen Seuran ja Kalevalaseuran kirjeenvaihtajajäseneksi ja kunniajäseneksi. August Annist kuoli 6. huhtikuuta 1972. ■ Kirjallisuutta: Laitinen, Kai: Soome ja Eesti kirjanduslikest kontaktidest 1920. ja 1930. aastatel. (teoksessa Olesk, Sirje [toim.]: Kultuurisild üle Soome lahe. Eesti-Soome akadeemilised ja kultuurisuhted 1918–1944, Eesti Kirjandusmuuseum 2005) Olesk, Sirje: Kultuurisaadikud Elsa EnäjärviHaavio ja August Annist (teoksessa Olesk, Sirje [toim.]: Kultuurisild üle Soome lahe. Eesti-Soome akadeemilised ja kultuurisuhted 1918–1944, Eesti Kirjandusmuuseum 2005) Olesk, Sirje: Vironkielinen Kalevala. August Annistin elämä ja työ (teoksessa Aarnipuu, Petja [toim.]: Kalevala maailmalla. Kansalliseepoksen kääntämisen kulttuurihistoriaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kalevalaseura 2012) Tedre, Ülo: Sada aastat August Annistit (Keel ja Kirjandus 1999, nro 1)
10 1/2026 viro.nyt Seuran kesäretki 18.–20.8. Pärnuun ja Kihnun saarelle Ti 18.8. aamulla lähtö Viialasta ja Toĳalasta omalla bussilla. Klo 9.00 M/s Finlandialla Tallinnaan, josta ajo Pärnuun. Majoitus 2 hh Pärnu-hotellissa. Ke päiväretki Kihnun saarelle. To paluu Pärnusta. M/s Finlandia lähtee Tallinnasta klo 18.30. Matkan hinta, joka tarkentuu huhtikuussa, sisältää kuljetukset ja majoituksen, meriaamiaisen menomatkalla, hotelliaamiaiset sekä kaksi päivällistä Pärnussa. Tarkempia tietoja eero.t.lehtonen@gmail.com, p. 040 145 3552. Matka Pärnun seudulle ja Kihnuun 28.–30.5. Laivamatka Eckerö Linella alkaa Helsingin Länsisatamasta 28.5. klo 9.00, ja paluu Helsinkiin on 30.5. klo 21.00. Tallinnasta jatkamme bussilla kohti Pärnua, ja matkalla pysähdymme Jaanihanson siideritilalla, jossa tutustumme siiderin valmistukseen ja saamme maistella tilan tuotteita. Majoitumme molemmat yöt viihtyisässä Strand-hotellissa Pärnussa, aamiaiset sisältyvät hintaan. Pe teemme päiväretken Kihnun saarelle. Saarella kuljemme perinteisesti kuorma-auton lavalla ja tutustumme nähtävyyksiin ja museoihin. Nautimme kihnulaisen lounaan ja saamme kuulla paikallisten nuorten esittämän konsertin. La vierailemme Kurgjan maatilamuseossa, jossa syömme myös lounaan. Paluumatka Tallinnasta Helsinkiin alkaa klo 18.30. Hinta 2 hh 428 € / henkilö, 1 hh lisämaksu 74 €, seuran ulkopuolisille lisämaksu 25 €. Hintaan sisältyy laivamatkat, laivaliput Kihnuun ja takaisin, opasja kohdeopaspalvelut, 5 sisäänpääsymaksua ja 3 ruokailua. Pyrimme järjestämään lisämaksullisen pikkubussikuljetuksen Keravalta satamaan ja takaisin. Kysy vapaita paikkoja: anneli.luusalo@elisanet.fi. Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi/tapahtumat. Kuukausitapaamiset Helsingissä Paikkana olutravintola Villi Wäinö (Kalevankatu 4, Helsinki) 8.4. Do Good Brew Company Oy esittäytyy 13.5. Pekka Linnainen tutustuttaa meidät Hietaniemen hautausmaan virolaisiin hautoihin 10.6. polkujuoksĳa Jouni Viskarin talvimatka Etelä-Viroon tammikuussa 2026 (101 km Taliharja Vanakuri) 8.7. luontoretki Meri-Rastilaan Juha Karsikkaan johdolla 12.8. Jenni Lares, FT ja historiantutkĳa, aihe vielä avoin 9.9. Tapio Mäkeläinen tulee esittelemään uuden kirjansa Setot ja Setomaa: Kulttuurija matkaopas 14.10. Ville Hytönen, Suomen Kirjailĳaliiton pj., aihe vielä avoin 11.11. sääntömääräinen syyskokous 9.12. pikkujoulut Olutsillan Klamilan osasto Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebookryhmässä Olutsilta Klamilan osasto. Olutsillan Kotkan osasto Ajantasaiset tiedot tapahtumista julkaistaan Olutsillan Kotkan Osaston Facebookissa. Teatteriin 15.8. Suomenlinnan kesäteatteri Missä kuljimme kerran Saunaklubi 17.4. Saku saun, miehet 18.4. Saku saun, naiset 21.5. Kuusĳärven savusaunat 17.6. Kulosaaren kartanon sauna 20.7. Sompasauna Elokuun alussa päiväreissu Rajaportin saunaan Syyskuu Kotiharjun sauna Lokakuu Lasnamäen Ökosaun Marraskuu Yrjönkadun puusauna 9.12. Pikkujoulusauna Villi Wäinössä 5.1.2027 Uusi Sauna Tarkat tiedot löydät tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä Saunaklubin sähköpostĳakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas(at)icloud.com. Kaikki tapahtumat naisille ja miehille, ei tarvitse ilmoittautua. VP-lounaat 29.4. Kiila Food&Bar (Aleksi 21) 27.5. 10. kerros (Kaivokatu 3) 26.8. Viisi penniä (Mannerheimintie 55) – Täältä VP-lounaat alkoivat 10 v. sitten. 30.9. Tinku Latin Flavors (Topeliuksenkatu 1) Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13. Jälkioluet lähipubissa. Tervetuloa! Keilailu Fun Bowling (Hesarin urheilutalo, Helsinginkatu 25) klo 12: 23.4., 7.5., 21.5., 3.9., 17.9., 1.10., 15.10. ja 7.11. turnaus Tallinnassa. Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen tapahtumaa: echydenius@gmail.com Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Matkat Kesämatka Hiidenmaalle 27.–30.8. Tänä vuonna suuntaamme Hiidenmaalle tutustumaan paikallisiin olutpanimoihin ja majakoihin, onhan vuosi 2026 virallinen Majakoiden vuosi. Käymme myös muissa paikallisissa nähtävyyksissä, taiteita unohtamatta. Muinaistulienyökin osuu matkustusajankohtaan. Matka tehdään bussilla ja yöpyminen Kärdlassa, josta tehdään päiväretkiä. Matkanjohtajana Max. Ilmoittautuminen alkaa toukokuussa 2026. Syysmatka Tallinnaan & lähiympäristöön lokamarraskuussa 2026 1–2 yön pyrähdys Viroon, suunnittelu vielä kesken ja tarkemmin seuraavassa julkaisussa. Kevätmatka vuodelle 2027 Matka suunnitteilla, tehdään vuoden 2026 Vilnan matkan kokemukset huomioiden. Tarkemmin syksyllä 2026. AKAAN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA SVYL:n toimintaa KERAVAN VIRO-SEURA OLUTSILTA – ÕLLESILD
11 viro.nyt 1/2026 Kesämatka 2027: ’Suuri Kuurinmaan-kierros’ heinäkuussa Arviolta 5–6 päivää, vielä suunnittelussa. Tarkemmin alkuvuodesta 2027. Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/groups/ ollekomando/. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi Seuran toimisto Seuran ja samalla Tarton infokeskuksen toimisto sĳaitsee Kulttuuritalo Laikussa Tampereen Keskustorin laidalla. Toimisto on auki kolmena päivänä (ti–to) viikossa, kolme tuntia kunakin päivänä. Tervetuloa käymään, hakemaan Tartto-tietoa sekä lainaamaan virolaista kirjallisuutta. Toiminta Järjestämme Laikussa vielä kevään 2026 aikana 1–2 kaikille avointa jäseniltaa, joissa esiintyy Viro-asiantuntĳoita eri aloilta. Viron uudelleenitsenäistymistä 20.8.2026 juhlistamme eri tilaisuuksin yhdessä muiden alueen Viro-toimĳoiden kanssa Laikussa, Kalevankankaalla ja Tarton puistossa. Matkat Teemme ennen juhannusta matkan Viron Narva-Jõesuuhun ja syksyn kynnyksellä matkan Tarttoon ja sen ympäristöön. Informaatiota tarkemmista aikatauluista ja matkojen ohjelmista välitetään sekä jäsenkirjeissä että seuran kotisivuilla tamperetarttoseura.fi. Matkoillemme ovat tervetulleita osallistumaan paitsi seuran jäsenet myös muut Viron ystävät! Teeme Ära -siivoustalkoot 6.5. klo 17–19 Siivoustalkoopäivä Teeme Ära – Hoidamme homman idea on saanut alkunsa Virosta vuonna 2008, ja sen jälkeen siitä on vähitellen tullut kansainvälinen tapahtuma, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Järjestämme siivoustalkoot toukokuussa yhdessä Vaasan ympäristöseuran jäsenten kanssa. Kokoontuminen Kuulankatu 15, kohteena Pukinjärven metsä. Pidetään yhdessä huolta kotikaupunkimme ympäristöstä! Seuraa VaasaPärnu Seura ry:n kotisivuja ja Facebook-päivityksiä. Vaasa-Pärnu Seura ry:n kevätkokous 12.5. klo 18 Kerhohuone Elvanissa (Raastuvankatu 8, Vaasa) Sääntömääräiset kokousasiat. Lisäksi katsellaan kuvia Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteiden 70-vuotisjuhlasta. Kahvitarjoilu pikkupurtavan kera. Uudet ja vanhat jäsenet tervetulleita! Tere tulemast! Taiteiden yö -tapahtuma Vaasassa 13.8. Osallistumme tapahtumaan Viro-Pärnu tiedotuspisteellä kirjastossa klo 17–20. Viron uudelleenitsenäistymispäivän ulkotilaisuus Vaasan Pärnu-puistossa Hietalahdessa 20.8. klo 18 Ohjelma tarkentuu myöhemmin, lisäksi Suomen ja Viron liput liehuvat Pärnu-puistossa koko päivän. Tervetuloa! Tere tulemast! Sukukielistä riemua – Rõõmu sugulaskeeltest kirjan esittelytilaisuus yhteistyössä Vaasan kaupunginkirjaston kanssa lokakuun aikana Tarkempaa tietoa myöhemmin seuran kotisivulla ja Facebook-sivulla. Aabitsa kukk monologinäytelmän esitys Vaasassa Tulossa myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, tuottaa Varsinais-Suomen Viro-keskus ja Turu Eesti Keskus. Ensi kesän matkaja tapahtumavinkkejä Viroon ja Pärnuun Vinkkejä löydät kevään jäsentiedotteesta. Esim. MatkaÄrrällä tulossa mielenkiintoinen matka Tarttoon ja Setumaalle 4.–8.7. Viro-Pärnu tiedotuspiste Vaasan kaupunginkirjastossa Viro-Pärnu tiedotuspiste löytyy Vaasan kirjaston ala-aulasta, kannattaa käydä tutustumassa. Infossa on esitteitä mm. Vaasan ystävyyskaupunki Pärnusta sekä Vaasa-Pärnu Seuran tiedotteita. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kaukoselle: antti.kaukonen@valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Muistithan maksaa jäsenmaksusi ajoissa, lasku lähetettiin kevään jäsentiedotteen liitteenä. Seuraa ilmoituksia ajankohtaisista tapahtumista VaasaPärnu Seuran Facebookja kotisivujen kautta vaasaparnuseura.svyl.fi. Seuran hallituksen kokoonpano vuonna 2026 Syyskokous valitsi hallituksen puheenjohtajaksi Päivi YliKauhaluoma-Nurmen ja muut hallituksen viisi jäsentä seuraavasti: Lampolahti Janne (siht.), Liukonen Kristiina (taloudenhoitaja), Ramstedt Pertti (varapj.), Sundja Signe ja Tarkkanen Seppo (uusi). Seuran vuoden 2026 jäsenmaksu Vuoden 2026 henkilöjäsenmaksu on 20 €/jäsen ja yhteisöjäsenmaksu on 35 €/yhteisö. Jäsenmaksu pyydetään maksamaan seuran pankkitilille: FI31 5700 0220 0787 39 Länsi-Suomen Osuuspankki. Maksun viestikenttään maininta: Jäsenmaksu 2026 ja jäsenen nimi/nimet. Samalla kerralla voi maksaa useamman jäsenen maksun, jolloin pyydetään merkitsemään viestikenttään kaikkien niiden jäsenten nimet, joita maksu koskee. Jäsenmaksu varmistaa seuran toiminnan jatkumisen sekä jäsenetuna Suomen Viro-yhdistysten liiton viro.nyt-lehdet vuonna 2026. Jäsenten yhteystietojen muutokset Jäsentiedotteiden ja viro.nytlehden postituksen takia pyydämme ilmoittamaan mahdolliset postija/tai sähköpostiosoitteiden muutokset joko pj. Päivi Yli-Kauhaluoma-Nurmelle (paivi.ylikauhaluoma@gmail.com) tai siht. Janne Lampolahdelle (lampolahtijanne@gmail.com). TAMPERE-TARTTO-SEURA VAASA-PÄRNU SEURA PORIN SEUDUN SUOMI–VIRO-SEURA
12 1/2026 viro.nyt Kevät tuo matkakuumetta, seuraile Viro-keskuksen Facebookissa vinkkejä ja matkatarjouksia: www.facebook. com/ virokeskus.turku. Kesän matkoja suunnitellessasi muista myös jäsenetusi, Viro-keskuksen Tallinkin bisneskoodi (kysy toimistolta!). Avoimet kielikahvilat Virokeskuksessa (Vanha Suurtori 3, Turku) huhtikuussa 2026 Tarkoitettu erityisesti sinulle, joka haluat vahvistaa suullista kielitaitoasi. Myös alkajat tervetuloa, tutustumme kieleen rauhallisessa ilmapiirissä! Apukielinä käytössä viro ja suomi. Huom! Kyseessä ei ole kielikurssi, vaan kielen juttutunti: etenemme osallistujien tahdissa. Kielikahvilan kielioppaina toimivat FM Sofia Nyman ja FM Margus Kirsimägi. Ruotsi – tiistaisin klo 13.30– 15.00 Englanti – keskiviikkoisin klo 13.30–15.00 Suomi – torstaisin klo 13.30– 15.00 Tervetuloa! Ei etukäteen ilmoittautumista, tule paikalle! Juttutunti on ilmainen. Avatud keelekohvikud Turu Eesti keskuses (Vanha Suurtori 3, Turu) aprillis 2026 Ootame eriti sind, kes soovid arendada oma suulist keeleoskust. Ka algajad on väga oodatud – tutvume keelega rahulikus ja toetavas õhkkonnas. NB! Tegemist ei ole keelekursusega, vaid vabas vormis vestlustunniga. Vestleme osalejate tempos. Keelekohvikuid juhendavad FM Sofia Nyman ja FM Margus Kirsimägi. Rootsi keel – teisipäeviti kell 13.30–15.00 Inglise keel – kolmapäeviti kell 13.30–15.00 Soome keel – neljapäeviti kell 13.30–15.00 Oled südamest oodatud! Eelregistreerimine ei ole vajalik – tule lihtsalt kohale. Jututund on tasuta. 11.6. Vieraanamme Kodukotus Tartosta Ohjelmassa mm. konsertti Taiteen talon lavalla klo 17–19. Tule mukaan menoon ja tutustumaan Tarton porukkaan! 13.6. Vanhan kaupungin juhlat 25.–28.6. Keskiajan Turku Viro-keskus on tuttuun tapaan mukana menossa Turun kesän tärkeimmässä tapahtumassa. Viro-keskuksen konttori Viro-keskus Taiteen talolla, Brinkkalan sisäpihalla palvelee kevätkaudella 2026 ma–to klo 10.00–12.30. Muina aikoina tapaamiset sopimuksen mukaan, kirjoita: virokeskus@gmail.com tai soita: 040 147 5221 Viljandin ystävät ry. haluaa toivottaa aktiivista ja mukavaa kevättä kaikille Viron ystäville! Seuramme järjesti 10. helmikuuta Suomen Viroyhdistysten liitolle tukikonsertin, jossa esiintyi rakastettu laulaja, näyttelĳä ja maailmanympäripurjehtĳa Marko Matvere. Suuri kiitos kaikille Viron ystäville tuesta ja avusta tapahtuman onnistumiseksi! Luovutimme SVYL: lle saadut tulot 1 500 € helmikuun lopulla. Viljandi folk Tämän vuoden festivaaliliput Viljandi folkille on toimitettu osallistujille ja matka on loppuun varattu. Seuramme vuosikokous Itäkeskuksen kirjastossa nh. Ruusussa ja etänä 13.4. klo 18 Ilmoittautuneille lähetetään osallistumislinkki ennen vuosikokousta. Tutustumiskäynti Viron suurlähetystöön 11.5. klo 15 Mukaan mahtuu korkeintaan 15 jäsenmaksunsa suorittanutta Viljandin ystävää. Lähetystön lisäksi voimme katsoa Fotografiska Tallinnan PLAYnäyttelyä lähetystön tiloissa. Ilmoittautuminen etukäteen Pirjo Rankille: prpirre@gmail.com VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS VILJANDIN YSTÄVÄT Vaasan ja Pärnun välinen ystävyys 70 vuotta Minna Kaataja J uhlistimme Vaasan ja Pärnun kaupunkien yhteistä taivalta ja Viron 108-vuotista itsenäisyyttä arvokkaalla juhlalla kansalaisopisto Almassa ystävänpäivänä 14.2.2026. Juhlassa oli edustettuna myös Viron Suomen suurlähetystö. Juhlaan osallistui 11 vierasta Pärnusta, ml. Pärnun apulaiskaupunginjohtaja Varje Tipp ja Visit Pärnun Annika Raadik sekä lahjakkaat Päikesekiiredlauluryhmän esiintyjät. VaasaPärnu Seura järjesti juhlan yhteistyössä Vaasan kaupungin kanssa. Vaasan ja Pärnun välinen ystävyys alkoi Vaasan kaupunginvaltuuston päätöksestä 20.2. 1956. Kuten kuntapäätösten läpivieminen yleensäkään, ei ollut tämäkään esitys läpihuutojuttu, mutta kahden puolueen välisellä sopimuksella päätös syntyi. Pärnu valikoitui vaihtoehdoksi, koska kaupungit olivat samankokoisia merenrantakaupunkeja, molemmilla oli satama, moottoriteollisuutta ja puuvillatehdas. Ensimmäisten vuosien aikana valtuuskunnat vierailivat, vaikka matkustaminen maateitse itänaapurin kautta byrokratioineen oli vaivalloista. Kulttuurivaihto muotoutui 1960-luvulta lähtien. Järjestettiin ystävyysja kulttuuripäiviä, kuoroja orkesteriyhteistyötä, urheiluotteluita ja -tapahtumia, teatterivierailuita, käsityöja taidenäyttelyitä, koulujen ja lastentarhojen yhteistyötä, työja kieliharjoittelupaikkoja. Vuosien aikana on ollut myös vaiheita, jolloin olosuhteiden vuoksi on ollut tarve tukea ystävää hädän hetkellä. Vaasan suomalaisen seurakunnan ja Pärnun Eliisabetin seurakunnan yhteistyö alkoi vuonna 1990. Perustettiin Pärnu-piiri, ja joka kesä vähintään 70 vaasalaisnuorta viettää rippileiriä Pärnussa. Vaasan kaupunginkirjaston aulasta löytyy Viro-Pärnu tiedotuspiste, jossa on esitteitä Virosta ja Pärnusta sekä VaasaPärnu Seuran tiedotteita. Viron kieltä on mahdollista opiskella Vaasan kansalaisopisto Almassa, kieli on ollut tarjolla 1980-luvun puolivälistä lähtien.
13 viro.nyt 1/2026 Ystävyyden merkkinä molemmista kaupungeista löytyy pärnulaisen kuvanveistäjä Rait Pärgin teokset, Vaasan Hietalahden Pärnu-puistossa Myötätuulessa ja Pärnun Vaasa-puistossa Endla-teatterin edessä Kaks purje. Vaasa-Pärnu Seura perustettiin vuonna 1988 edistämään ja toteuttamaan Vaasan ja Pärnun välistä yhteistyötä ja lisäämään Viro-tuntemusta. Tätä ennen ystävyysyhteistyö kanavoitui Suomi-Neuvostoliitto Seuran Vaasan aluejärjestön ystävyyskaupunkijaoston kautta. Pärnussa suhteita Vaasan suuntaan hoidettiin Neuvostoliitto-Suomi Seuran Pärnun osaston kautta. Vaasa-Pärnu Seura ry aloitti yhteistyön sisarseura PärnuVaasa Seltsin kanssa vuonna 1989. Tällä hetkellä Vaasa-Pärnu Seuran lähin kumppani Pärnussa on Pärnun Inkeriläisten Kulttuuriyhdistys ja sen puheenjohtaja Hillar Talvik. Vaasa-Pärnu Seuran nykyinen puheenjohtaja on Erja Saario. Vaasan kaupunginvaltuuston päätös vuonna 1956 muutti ja merkitsi enemmän kuin kukaan silloin osasi kuvitella. Side loi yhteyksiä vaasalaisten ja pärnulaisten välille, yhdisti yksityisiä ja yrityksiä, loi ystävyyssuhteita yli sukupolvirajojen, antoi tietoa naapurimaan kulttuurista ja historiasta, mahdollisti kulttuurivaihdon ja kouluyhteistyön, tarjosi työja harjoittelupaikkoja, motivoi suomen ja viron kielen opiskeluun, tutustutti uusiin matkakohteisiin sekä avasi uusia yhteyksiä elinkeinoelämälle. Vaasan ystävyyskaupungeista suhde Pärnuun on aina ollut kaikkein vahvin ja näkyvin, ja kesäpääkaupunki Pärnu on vaasalaisille helppo ja tuttu matkakohde. Toivomme aktiivisen kanssakäymisen jatkuvan tulevina vuosikymmeninä! ■ Riemua sukukielistä Hannu Oittinen Rõõmu sugulaskeeltest. Sukukielistä riemua. Sugukielis ihalmuo. Sukukielistä riemuu. Sukulaiskielistä lystiä Annekatrin Kaivapalu, Pirkko Muikku-Werner ja Aleksi Palokangas (toim.) EKSA 2025, 359 s. O npas muhkea kirja. Huomaan, että olen luvannut aivan liikoja lupautuessani arvioimaan sen. Siksi vain muutama huomio asian tiimoilta. Tulkoot tekijät kuitenkin ensin mainituiksi. He ovat Annekatrin Kaivapalu, Pirkko Muikku-Werner, Aleksi Palokangas, Maisa Martin, Hanna-Ilona Härmävaara ja Helka Riionheimo. Tekijöistä kaksi on emeritaprofessoreja ja yksi professori, muut eri tavoin muuten pitkään mukana olleita. Viisikielisessä teoksessa vilahtelevat suomen ja viron lisäksi karjala, kveeni ja meänkieli. Eniten on suomea ja viroa, joiden varassa teksti valtaosin etenee. Tavallisesti kaksikielisenä, mutta loppupuolella kirjaa tehdään harppauksia myös muihin mainittuihin sukukieliin. Jo Mauno Koivisto sen tiesi lähisukukielistämme: ”Me ymmärrämme kolmanneksen, kolmanneksen me ymmärrämme väärin ja kolmannesta me emme ymmärrä.” Voihan sen niinkin mollivoittoisesti ajatella, mutta voisihan kysyä myös, mistä muusta kielestä me muka ymmärrämme kolmasosan jo valmiiksi? Ajatusta voi jatkaa: tuon kolmasosan vuoksi me kuvittelemme ymmärtävämme lähisukukieltä. Eli kun vähällä vaivalla oppisi ymmärtämään puoletkin, niin suomalaisten tiedot – ja halu oppia lisää – näyttävät tässä suhteessa yllättävän heikoilta. Tuota ymmärrettävää kolmasosaa häiriköivät vielä ns. petolliset ystävät. Kuten viron pulmad, joka tarkoittaakin häitä. Vastaavasti suomen pulmat on viroksi probleemid. Niin, se vähä vaiva. Viron aakkostokin eroaa suomalaisesta sen kuuluisan matooon osalta (õ), suomen vastaavasti ruotsalaisen oon (å) osalta. Puhumattakaan muista pienemmistä tahi isommista eroista: viron kirjaimia ei suinkaan lueta niin kuin ne – suomeksi – kirjoitetaan. Edes ortografiat eivät vastaa toisiaan: viron b ei suinkaan ole sama kuin suomen b. Kuka tiesi (edes) tämän? Miksi suomalaiset eivät tunne viron alkeiden alkeitakaan? Vastaus: koska viro on liian pieni kieli suomalaisen opittavaksi. Samalla, kun nykyään opiskellaan käytännössä enää englantia vieraana kielenä. Minulle tuli hiljan yllätyksenä, että nykynuoret opiskelevat ruotsia tasolla, jolla ei tee yhtään mitään. Kirjassa on muun muassa hauskoja vertailuja, joissa täysin ummikot laitetaan tulkitsemaan toista kieltä, suomalaiset viroa ja virolaiset suomea. Todettakoon samalla, että näin ummikkoja löytääkseen on pitänyt siirtyä pitkälle pääkaupunkiseutujen ulkopuolelle. On hyvä muistaa, että suurin osa suomalaisista ei sittenkään puuhaile Viron kanssa; samoin kuin Latvian rajan pinnassa asuvalle setolle ei tavallisesti pälkähdä edes päähän koko pohjoisnaapuri. Suomi on iso maa eri murteineen ja kielellisine rekistereineen, jotka ovat aikojen saatossa antaneet yleiskieleen oman panoksensa. Viro taas pieni maa, jossa pohjoisviro oli voittanut taannoisen murteiden taistelun, kunnes ennen kaikkea eteläviron murteet kävivät vastaiskuun runsaat 30 vuotta sitten. Onko kansa Suomessa päässyt sittenkin paremmin ääneen? Toistaiseksi. Kirjan kiinnostavinta antia vain suomen ja viron kontakteista kiinnostuneille ovat lukuisat yksityiskohtaiset vertailut. Annekatrin Kaivapalun esimerkin mukaan esimerkiksi sana särki on virolaisille hankala, koska se sekaantuu paita-sanan muotojen eikä suinkaan kalan kanssa; vastaavasti viron paitaa tarkoittavan särk-sanan ovat suomalaiset kääntäneet kalaksi eli särjeksi. Suomalaisia näkyy eritoten vaivaavan muotojen särg (särki) ja särk (paita) ero – varsinkin, kun niiden ääntämisessä suomalainen ei edes kuule mitään eroa. Kielten ero näkyy muuten jo artikkelien pituuksissa. Suomi elää vanhoillaan, viro on huomattavasti kuluneempi kieli lukuisine loppuja muine heittoineen. Perehtymisen kirjan tarjoamaan valtavaan aineistoon voi aloittaa vaikka vertailemalla juttujen pituuksia. ■
14 1/2026 viro.nyt Eestikeelne kogudusetöö uues kodus Ida-Helsingis Pärast pikki aastaid Alppila kirikus on eestikeelne kogudus leidnud uue kodu Ida-Helsingis – Puotila kabelis ja Mikaeli koguduse ruumides. Siin jätkub soe osadus, mitmekesine kogukonnategevus ja rikkalik muusikaelu. Jumalateenistused L 11.04 kl 17.00 eestikeelne õhtupalvus Vartiokylä kirikus (Kiviportintie 5) P 19.04 kl 12.00 mitmekeelne missa Mikaeli kirikus (Emännänpolku 1) N 14.05 kl 11.00 eestikeelne missa Vartiokylä kirikus (Kiviportintie 5) P 21.06 kl 11.00 eestikeelne leerimissa Puotila kabelis (Puistolantie 5) Piibliring koguneb kell 18 Zoomi veebikeskkonnas: 21.04; 05.05 ja 19.05. Õpetaja EELK vaimulik ja teoloog Randar Tasmuth. Lisainfo: ekkt.helsinki@evl.fi, FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Jutukohvik ehk eestikeelne vestlusring koguneb 15.04 ja 13.05 kell 18 Vartiokylä kiriku ruumides. Kohtumistel saab vabas õhkkonnas omavahel suhelda ning etteantud teemadel lugusid ja mõtteid jagada. Osalemine on tasuta. Soovi korral võib igaüks kaasa võtta väikese suupiste – katame ühise laua. Koguduse poolt pakume kohvi ja teed. Lisainfo: ekkt.helsinki@evl.fi, FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Pereklubi Sipsik pakub võimalust koos eesti keelt rääkivate juhendajate ja emade-isadega, vanavanematega mängida, meisterdada, laulda, sportida ning õppida uut ja huvitavat. Pereklubi koguneb laupäeviti kell 11–14 Vartiokylä kiriku ruumides: 11.04, 25.04, 09.05 ja 23.05. Osalemine on tasuta, oma tulekust ette teatama ei pea. Lisainfo: pereklubisipsik@gmail.com, FB: Pereklubi Sipsik Helsingis, IG: pereklubisipsik Laste liikumisring koguneb kolmapäeviti kell 17.45–18.30 (3–5a) ja 18.30–19.15 (6–8a) Vartiokylä kiriku võimlas. Osalemine on tasuta. Lisainfo: liikumisring.helsingis@gmail.com Laste muusikaring harjutab Vartiokylä kiriku kogudusesaalis kell 17.00–17.45 (3–5a) ja 17.45– 18.30 (6–8a), et laulda, pille mängida, tantsida, muusika saatel joonistada ning teha palju muud põnevat. Grupi suurus on piiratud. Lisainfo ja registreerimine: lastemuusikaring@gmail.com Rahvatantsu pererühm Lahepere teeb trenni teisipäeviti kell 17.30–19.00 Vartiokylä kiriku võimlas. Pererühmas tantsivad nii täiskasvanud kui ka lapsed/noored alates 7. eluaastast. Lisainfo ja registreerimine: lasterahvatantsuring@gmail.com Noortekas Eestikeelsete kohtumiste sari ”Tegusate ja teadlike noorte heaks”. Oodatud on kõik 9–17-aastased Soomes elavad Eesti päritoluga noored. Töötoad on tasuta. Noortekad toimuvad koostöös Eestikeelse Hariduse Seltsiga. FB: Eesti Soome Noortekas, IG: eso_noortekas Tähelepanu, leerikoolihuvilised! Küsi kogunemiste kohta: heikki.nenonen@evl.fi. Leerikool on suunatud täiskasvanutele. Tasuta. Eestikeelne evangeelne luterlik kogudusetöö Vartiokylä kirik (Kiviportintie 5, Helsingi) FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Koguduse õpetaja Heikki Nenonen Tel +358 40 1872 726 heikki.nenonen@evl.fi Kogudusetööd koordineerib kantor Dagmar Õunap Tel. +358 50 3259 596 dagmar.ounap@evl.fi Vartiokylä kirik. Foto: Sasa Tkalcan / Helsinki Partners.
15 viro.nyt 1/2026 K uka olet, Heikki Nenonen, ja kuinka polkusi toi vironkieliseen seurakuntatyöhön? ”Olen helsinkiläinen perheenisä, pappi ja valokuvaaja. Kasvoin Soinissa Etelä-Pohjanmaalla, mutta tulin lukion jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja sillä tiellä olen. Työurallani olen ollut seurakuntapappina ensin hetken Seinäjoella, mutta suurimmaksi osaksi Keravalla ja Helsingissä. Pari vuotta meni myös järjestöhommissa. Työskenneltyäni muutaman vuoden kirkkoherrana Haagassa koin, että nyt kaipaan toisenlaista työelämää. Päätin irtisanoutua vuoden 2022 alussa ja tehdä vanhat opinnot loppuun valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Olin syksyllä 2020 aloittanut viron alkeiskurssin Tuglas-seurassa, johon päädyin sitten tekemään myös opintoihini kuulunutta harjoittelua. Pian huomasin, että Viron asiat tulevat vastaan sekä työssä että harrastuksissa, ja kielitaitokin parani vauhdilla. Viime vuosien aikana olen työskennellyt muun muassa Tuglas-seuralle ja Itä-Viron matkailuverkostolle, ja virolainen tuttavapiirini on kasvanut nopeasti. Jossain vaiheessa lupauduin auttamaan keikkaluonteisesti myös Helsingin vironkielisessä kirkollisessa työssä aina silloin, kun tarvittiin viroa osaavaa pappia ristiäisiin, hautajaisiin tai jumalanpalveluksiin. Alkuvuodesta kuulin, että vironkieliseen työhön etsitään osa-aikaista pappia. Samoihin aikoihin oli alkanut tuntua, että tauko kirkollisesta työstä on tehnyt todella hyvää – nyt on tosi kiva palata tekemään papin perustyötä suomenvirolaisten parissa!”, Heikki toteaa. Työn vironkielisessä seurakuntatyössä Heikki sanoo olevan kiinnostavaa, hengellistä ja arvolähtöistä työtä keskellä aktiivista, kasvavaa yhteisöä. Työssä oppii paljon uutta ja kielitaito kehittyy. Heikki myös uskoo, että hänellä on sellaista osaamista ja ominaisuuksia, joille vironkielisessä seurakuntatyössä on tarvetta. Viro-kiinnostuksensa syntyä Heikki ei osaa määritellä tarkasti vaan toteaa, että ehkä Viro valitsi pikemminkin hänet kuin hän Viron: ”Olin jo vuosia tuntenut itseni hölmöksi puhuessani virolaisten kanssa englantia. Kun lopulta pääsin viron opintoihin kiinni, minulle alkoi avautua paljon muutakin, tavallaan kokonainen uusi maailma. Sukulaiskielen opiskelu on auttanut minua ymmärtämään myös omaa äidinkieltäni ja kulttuuriani aiempaa syvemmin. Virolaisessa mentaliteetissa, kommunikaatiossa ja esimerkiksi työkulttuurissa on minua miellyttäviä piirteitä. Pidän spontaanista ja reippaasta tekemisen meiningistä. Lisäksi olen tutustunut hienoihin ihmisiin ja kokenut todella lämpimän vastaanoton virolaisten parissa niin Suomessa kuin Virossakin. Tunnen olevani sillä kentällä kotonani.” Vironkielinen seurakuntatyö toimii läheisessä yhteistyössä Helsingin Mikaelin seurakunnan kanssa, jonka tiloista käytössä ovat lähinnä Puotilan kappeli ja Vartiokylän kirkko. Vaikka Heikki onkin Helsingin seurakuntayhtymän palkkalistoilla ja siten kuten kuka tahansa seurakuntapappi Suomessa, haluaa hän vaalia tärkeinä pitämiään yhteyksiä Viron luterilaiseen kirkkoon. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten kulku on Suomen ja Viron kirkoissa samanlainen, samoin ovat työ itsessään sekä ihmisten kysymykset ja tarpeet samanlaisia. Suurimpana erona Heikki mainitsee työssä käytettävän kielen, mutta kertoo muistakin eroista: ”Yksi suuri ero on siinä, että hengellisyyden lisäksi kyse on eri tavalla myös identiteetistä ja kielestä. Kielija kulttuurivähemmistöön kuuluville ihmisille seurakunta rakentaa tai ylläpitää omaa kansallista ja kielellistä identiteettiä. Kuulumisen kokemus voi siis koskea muutakin kuin kirkkoon kuulumista ja hengellisiä tarpeita. Pappina en tietenkään jaottele tai lokeroi ihmisten erilaisia tarpeita hengellisiin ja ei-hengellisiin, vaan haluan kohdata ihmiset kokonaisvaltaisesti, jokaisen tarpeita ja toiveita kuunnellen.” Omille seurakuntalaisilleen Heikki summaa lopuksi: ”Tahan lihtsalt öelda, et tere tulemast! Kirikuõpetajana pean väga oluliseks, et igaüks saab meie kogudusega tutvuda ja saab ka end teretulnuna tunda. Tahan olla inimestele soe ja ligipääsetav kirikuõpetaja, kes asju liiga tõsiselt ei võta. Ja kui kellelgi on meie kogudusele ettepanekuid või soove, mis võiksime ellu viia, palun olge ühenduses. Teeme koos :)” ■ ”Vironkielisessä seurakuntatyössä on hengellisyyden lisäksi kyse myös identiteetistä ja kielestä” Helsingin seurakuntien vironkielinen työ sai pitkästä aikaa oman papin, kun virkaan astui maaliskuun alussa Heikki Nenonen. viro.nyt pääsi haastattelemaan Heikkiä uuden työn alkumetreillä. Kirsi Bongwirnso Heikki Nenonen pitää työtä vironkielisessä seurakuntatyössä kiinnostavana keskellä aktiivista, kasvavaa yhteisöä. Kuva: Heikki Nenonen.
16 1/2026 viro.nyt V iime vuosikymmeninä elinajanodotteen suhteellinen kasvu on ollut erityisen nopeaa varttuneemmissa ikäryhmissä. Elinajanodotetta seurataan kaikissa maissa, ja sen avulla voidaan verrata eri kansakuntien ja väestöryhmien terveyttä. Ihmisen keskimääräinen elinaika on jatkuvasti pidentynyt, ja elinajanodote pitenisi useilla vuosilla, jos väestön liikuntaja ravintotottumukset kohenisivat merkittävästi. Yhteiskuntapoliittinen tavoite Elinajan piteneminen on yksi yhteiskuntapolitiikan keskeisimmistä tavoitteista ja myös kansalaisten oma toive. Erityisen arvokasta olisi kyetä lisäämään terveitä ja toimintakykyisiä elinvuosia. Ympärivuorokautisen laitoshoidon sijaan olisi niin yhteiskunnan kuin kansalaisten kannalta parasta, mitä kauemmin ihmiset pystyisivät asumaan kotona turvallisesti ja terveenä. Hyvä terveys kattaa niin fyysisen, henkisen kuin soKannustusta elämänlaadun parantamiseen Julkisen sektorin lisäksi sekä Suomessa että Virossa ikääntyvän väestön hyvinvointia edistävät monet järjestöt ja yhdistykset niin oman perustoimintansa puitteissa kuin erilaisin hankkein. Merja Aho
17 viro.nyt 1/2026 siaalisen hyvinvoinnin, ei ainoastaan sitä, että ihmisellä ei ole todettuja sairauksia. Sekä Suomessa että Virossa on myös ikääntyvien suhteellisen määrän kasvun tarkastelu mukana tehdyissä strategioissa, esimerkiksi Suomessa opetusja kulttuuriministeriön alaisessa Liikuntaneuvostossa. Virossa on laadittu väestön terveyttä edistävä kehittämissuunnitelma. Julkisen sektorin tukena kolmannen sektorin toimĳoita Oman osuutensa myös ikääntyvän väestön hyvinvointiin antavat monet järjestöt ja yhdistykset niin oman perustoimintansa puitteissa kuin erilaisin hankkein. Näiden pääosin vapaaehtoisvoimin toimivien organisaatioiden osuus terveellisiin elämäntapoihin ohjaavina on monipuolista ja merkityksellistä. Ihmisiä kannustetaan pitämään huolta omasta terveydestään monilla elämän alueilla, kuten ohjaamalla terveyttä ja hyvää elämää ylläpitäviin liikuntaja ravintotottumuksiin sekä edistämällä sosiaalista vuorovaikutusta. Suomessa monet järjestöt ja yhdistykset järjestävät vertaisohjaajakoulutuksia. Esimerkiksi Eläkeliitolla on meneillään opetusja kulttuuriministeriön rahoittama Kulttuuria liikkeellä -hanke, joka kutsuu yhdistyksiä mukaan kehittämään ja kokeilemaan uudenlaisia tapoja yhdistää liikunta ja mukava yhdessäolo osaksi yhdistyksen toimintaa. Samansuuntaista vertaisohjaajakoulutusta tarjoaa muun muassa Suomen latu, jonka hanketta Kävely 2.0 tukee niin ikään opetusja kulttuuriministeriö. Lisäksi Vanhustyön keskusliitto ja suomalaista terveysliikuntaa edistävä Asahi Nordic kantavat kortensa kekoon. Vertaisohjaajana toimiminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tavoitteena on saada muita oman viiteryhmän ihmisiä osallistumaan esimerkiksi kulttuuritapahtumiin tai liikuntaan. Virossa järjestöja yhdistystoiminta ei ole yhtä laajaa kuin Suomessa, joten asiaa edistämään on saatu erilaisia muita toimijoita. Esittelen niistä kaksi, joihin olen tutustunut ja tehnyt myös yhteistyötä. Haapsalu ja Läänemaa Tallinnan yliopiston Haapsalun college on kumppanina hankkeessa Läänemaa tervisevõrgustik tervema Läänemaa heaks (Läänemaan terveysverkosto terveemmän Läänemaan puolesta). Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionilta. Hanke kestää kolme vuotta, 2026– 2028, ja sen vetovastuussa on SA Läänemaa, jonka tavoitteena on maakunnan identiteetin säilyttäminen, kilpailukyvyn kasvattaminen ja pitkäjänteinen kehittämistyö sekä tarpeellisten hankkeiden tuottaminen. Kyseisen hankkeen tavoitteena on luoda Läänemaalle kokonaisvaltainen eri alojen yhteistyömalli, joka lisää ihmisten terveystietoisuutta ja tuo esiin terveyden positiivisia vaikutuksia. Hankkeen kohderyhmiä ovat lapset ja nuoret ja heidän vanhempansa, mutta myös ikäihmiset. Hankkeen puitteissa järjestetään muun muassa luentoja, joilla käsitellään terveyden ja elämänlaadun parantamista nimenomaan liikunnan näkökulmasta. Hanke on vielä alkuvaiheessa, mutta tulevien kolmen vuoden aikana rakennetaan yhteistyöverkosto, jossa tuetaan liikuntaa ja hyvää elämänlaatua osana ihmisten arkea. Pärnu ja Pärnumaa Tarton yliopiston Pärnun college ja sen yhteydessä toimiva Pärnumaa Arenduskeskus (Pärnumaan kehittämiskeskus) vetävät meneillään olevaa laajaa terveyttä edistävää hanketta. Pärnun seudulla toteutetaan vuosina 2024–2026 laajempaan, Euroopan Unionin rahoittamaan kehittämishankkeeseen KOBAR sisältyvä HõbeKOBARhanke. Sen puitteissa järjestettiin keväällä 2025 yli 50-vuotiaille tutkimus, jonka kysymykset kattoivat hyvinvointia monella eri elämänalueella. Kyselyn yksi tavoite oli kartoittaa niin tarpeita ja toiveita kuin myös mahdollisia haasteita. Tutkimuksen yhteenvedon mukaan seudun asukkaat haluavat satsata omaan hyvinvointiinsa, mutta esteeksi nousi muun muassa se, että he eivät saa kylliksi tietoa järjestettävistä tapahtumista tai niihin osallistuminen niin taloudellisesti kuin logistisesti on mahdotonta. Kun ajatellaan liikunnan merkitystä hyvinvoinnin edistäjänä, tehdyn tutkimuksen mukaan monien on vaikea ylittää kynnys osallistua liikuntaan. Toki kävelyä harrastavat monet, hyötyliikuntana tai lenkkeillen, mutta lihasvoiman ja tasapainon ylläpito, jotka auttavat välttämään kaatumisia ja pärjäämään kotona, ovat jääneet taka-alalle. Tähän tutkimus löysi syyksi sen, että monet liikuntaan tottumattomat ovat epävarmoja, miten ja missä voi aloittaa liikunnan. Kyselyyn vastasi lähes 900 ihmistä, joista noin 40 % osallistuisi mielellään ryhmäliikuntaan. Lisäksi kävi ilmi, että pelkkä luontopolkujen ylläpito ei riitä, vaan tarvittaisiin ohjattuja ja turvallisia tapoja vahvistamaan lihasten voimakkuutta, tasapainoa sekä myös sosiaalista kanssakäymistä. HõbeKOBAR-hanke järjestää monenlaista toimintaa, esimerkiksi yhteisiä sauvakävelyretkiä, liitokiekkoa, keilausta, vesijuoksua, vesijumppaa… Hanke yhdistää myös alueen muita liikuntaa järjestäviä ja liikkumaan kannustavia tahoja toteuttamaan monenlaisia tapahtumia yhdessä. Hyvänä esimerkkinä oli maaliskuun lopulla toteutettu liikuntatapahtuma Restart 50+, jossa esiteltyjä liikuntalajeja pääsivät osallistujat myös kokeilemaan. Lopuksi Hyvää elämänlaatua ja turvallista elämää tukevia toimijoita ja toimenpiteitä on runsaasti. Kaikkia edellä kuvattuja hankkeita yhdistää muun muassa se, että liikuntaja ravintosuositukset perustuvat tutkittuun tietoon. Sekä Maailman terveysjärjestö WHO että UKK-instituutti julkaisevat säännöllisesti tuoreita tutkimustuloksiaan. ■ Lähteet: Asahi Nordic: www.asahinordic.com Duodecim Terveyskirjasto (elinajanodotteesta): www. terveyskirjasto.fi/dlk01025 Eläkeliitto: elakeliitto.fi Haapsalu kolledž: www.facebook. com/kolledz HõbeKOBAR: parnu.ut.ee/et/sisu/ hobekobar Rahvastiku tervise arengukava 2020–2030: media.voog.com/0000/ 0046/8927/files/ Rahvastiku%20Tervise%20Arenguk ava.pdf Statistikaamet (Viron eliniänodotteesta): stat.ee/et/avastastatistikat/valdkonnad/heaolu/ tervis/oodatav-eluiga Suomen latu: www.suomenlatu.fi Tilastokeskus: stat.fi Valtion Liikuntaneuvosto: www. liikuntaneuvosto.fi/ydintavoitteetja-toimenpiteet Vanhustyön keskusliitto: vtkl.fi Liitokiekon harrastajia Pärnumaalla Jõulumäen ulkoliikuntakeskuksessa. Kuva: Kristi Kuusmik-Orav.
18 1/2026 viro.nyt K un kulkee Viron kaakkoiskolkassa mäntymetsien ja järvien lomassa k i e m u r t e l e v a a maantietä, ei osaa arvatakaan, että nuo hiljaiset metsät kätkevät yhden Pohjois-Euroopan omalaatuisimmista kylpylöistä. Tien viimeisen mutkan jälkeen, kun ilma muuttuu raikkaammaksi, avautuu näkymä lahdelle, jonka rannalla Värskan kylpyläkeskus yhdistää vaikuttavat luonnonvoimat ja tieteeseen perustuvat hoidot. Suomalaisille Värska saattaa olla vielä tuntematon, mutta juuri se tekeekin siitä ihanteellisen kohteen. Täällä ei ole ihmismassoja ja kaupungin hälyä, vaan todellista luontoa, rauhaa ja parantavia hoitoja, joiden taustalla on sekä tutkittua tietoa että vuosikymmenten kokemus. Lomanviettokulttuurin pitkä historia Värskan tarina alkaa jo Viron tasavallan ensi kymmenistä, jolloin tuolloiseen Petserin maakuntaan tuli töihin lääkäreitä, opettajia ja virkamiehiä – ihmisiä, jotka toivat mukanaan kesänviettokulttuurin. Vuonna Terveyden musta kulta Luonnollista terveyttä Setomaan sydämessä Värskassa Mutahoidoilla on Virossa lähes 200-vuotinen historia, jossa yhdistyvät merien ja järvien luonnonvarat sekä lääketieteellinen osaaminen. Tänä päivänä mudan vaikutuksia tutkitaan yhä perusteellisemmin, ja kokemus näyttää, että sekä makeanveden muta että meren muta rentouttavat, rauhoittavat ja virkistävät lihaksia ja jäseniä. Kairi Ustav Värskassa voi nauttia ainutlaatuisista mutaja mineraalivesikylvyistä. Kuva: Björn OÜ.
19 viro.nyt 1/2026 1926 perustettiin lähistölle Viron puolustusvoimien pohjoisleiri (Eesti Kaitseväe Põhjalaager), joka toi alueelle joka kesä lähes tuhat ihmistä. Kiitos Tarton ja Petserin yhdistäneiden rautatien ja laivaliikenteen, kasvoi Värskan suosio nopeasti. Todellinen läpimurto tapahtui 1970-luvulla, jolloin alue julistettiin virallisesti kylpyläalueeksi. Täältä löydettiin sekä mineraalivettä että luonnollista makeanveden mutaa, yhdistelmä, jota ei löydy muualta Euroopasta. Vuonna 1973 aloitettiin mineraaliveden pullotus, ja Värskan nimi levisi koko Viroon. Joitain vuosia myöhemmin alettiin rakentaa myös kylpylää, joka otti ensimmäiset hoitoihin tulijat vastaan vuonna 1980. Siitä saakka on Värskassa ollut kylpylä. 2000-luvun alkupuolella alueelle perustettiin Setomaan kulttuurikeskus sekä avattiin vesipuisto, satama ja promenadi. Värskasta on tullut tärkeä paikka rauhallista lomaa ja terveydellisiä hoitoja etsiville. Värskan erityinen mudan ja mineraaliveden yhdistelmä Koska tavallisesti mutahoidot liitetään Länsi-Viroon, tarjoaa Värska todellisen yllätyksen. Täkäläinen makeanveden muta on koostumukseltaan aivan omanlaistaan: sitä saadaan Lämmijärven Värskan lahdesta ja se sisältää jopa kymmenkertaisesti luonnollisia orgaanisia aineita tavalliseen meren mutaan verrattuna. Makeanveden muta on iholle hellempi, sisältää enemmän bioaktiivisia aineita ja luonnollista rikkivetyä, vilkastuttaa verenkiertoa, laskee tulehduksia, rentouttaa lihaksia ja rauhoittaa hermostoa. Kaikkein tärkein ero muihin kylpylöihin on kuitenkin siinä, että Värskassa voi ottaa hoitavia mutakylpyjä. Siinä missä muualla tarjotaan mutakääreitä, saa Värskassa vajota kuumaan, 41– 43-asteiseen mutaan, jota on laimennettu suolaisella Värskan mineraalivedellä. Näin syntyy ainutlaatuinen yhdistelmä. Kylvyissä käytettävä Värska6-mineraalivesi vastaa suolaisuudeltaan valtamerien vettä ja sisältää kymmenkertaisesti mineraaliaineita tavalliseen pulloveteen verrattuna. Mineraalivesi rentouttaa, on hyväksi sydämelle ja verisuonille sekä hengitysteille. Kylvyn kuplat hierovat ja vilkastuttavat verenkiertoa ja höyry rauhoittaa kehoa ja mieltä. Kylvyn vaikutuksen voikin tuntea heti: lämpö rentouttaa lihaksia, muta vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja mineraalivesi rauhoittaa ja parantaa unta. Vaikutukset ihoon ovat huomattavat, Värskan muta tunnetaankin ihoa pehmentävänä ja siloittavana, se myös tekee hyvää psoriasikselle ja muille kroonisille iho-ongelmille. Tiede osana hoitoa Värskassa tehdään tiivistä yhteistyötä Tarton yliopiston kanssa, jossa tutkitaan mutahoitojen ja mineraaliveden vaikutusta terveyden eri osa-alueisiin. Tutkimukset ovat käsitelleet esimerkiksi mutahoitojen vaikutusta lihasjännityksiin ja korkeaan verenpaineeseen, vesiprosessien vaikutusta biomekaniikkaan sekä uusien kuntoutusmetodien kehittämistä. Tieteellinen lähestymistapa tekee Värskasta paikan, jossa luonnon vaikutukset eivät ole vain sanahelinää, vaan jokainen prosessi on huolellisesti tutkittu ja valvottu. Samaisen yhteistyön tuloksena syntyi myös Värska Tsilk, mineraalivesipohjainen nenäja kurkkusuihke, joka on patentoitu ja voitti vuonna 2025 Euroopan kylpyläkongressissa innovatiivisen kylpylätuotteen erikoispalkinnon. Miksi tulla juuri Värskaan? Koskematon luonto ja rikkumaton rauha luovat tasapainoisen kokonaisuuden, ja elämys on ainutlaatuinen ja sydämellinen. Hintataso on myös edullinen, kun vertaa Keski-Euroopan kylpylöihin. Värska ei ole massakylpylä, se onkin sen suurin arvo. Jos etsii paikkaa, jossa voi palautua, saada aikaa itselleen ja todella hoitaa terveyttään, on Värska oikea valinta. Makeanveden muta, mineraaliveden luonnollinen vaikutus, ammattimainen lääketieteellinen tuki ja Setomaan vieraanvaraisuus luovat kokemuksen, joka jää mieleen ja kutsuu takaisin. Mutahoito ei ole trendi, vaan historiallinen ja luonnollinen hoitotapa, jonka vaikutuksen voi tuntea jo hoidon alkumetreillä. Mutahoidon suosio Virossa on pysyvä, sillä luonnollinen ja tutkittu metodi auttaa ennaltaehkäisemään ja hoitamaan, sopii kroonisiin kipuihin ja tulehduksiin sekä hoitaa ihoa ja verenkiertoa. Mutahoidot eivät ole vain fyysisiä, vaan ne rauhoittavat ja auttavat hidastamaan elämänrytmiä ja luovat siten loman, joka tukee myös psyykkistä terveyttä. Lue lisää: spavarska.ee Kylpylähoidoilla on Värskassa pitkät perinteet. Kuva: Setomaa muuseumite abikogu. Kuinka mennä Värskaan? Autolla Tallinna–Värska n. 3 h 15 min. Julkisilla Tallinna–Tartto junalla tai bussilla, josta A. Tartto–Värska Sanatoorium bussilla B. Tartto–Orava junalla, jolloin loppumatkan shuttle-kuljetuksen voi tilata kylpylästä Junaliput osoitteesta elron.ee ja bussiliput www.tpilet.ee
28.2.–23.8.2026 Kadriorgin taidemuseo, Tallinna Taiteen ja luonnon sinfonia – Serlachiuksen taidekokoelma Serlachiuksen taidekokoelmaa esitellään ensimmäisen kerran laajasti Virossa, Kadriorgin taidemuseossa Tallinnassa. Näyttelyssä nähdään kokoelman keskeisiä teoksia Suomen taiteen kultakaudelta 1800–1900-lukujen vaihteesta. Mukana on myös varhaista modernismia 1900-luvun alkupuolelta, vanhoja eurooppalaisia mestareita sekä nykytaidetta. Lue lisää >> Kadriorgin taidemuseo, Tallinna Taiteen ja luonnon sinfonia – Serlachiuksen taidekokoelma Serlachiuksen taidekokoelmaa esitellään ensimmäisen kerran laajasti Virossa, Kadriorgin taidemuseossa Tallinnassa. Näyttelyssä nähdään kokoelman Avoinna 1.6.–31.8. joka päivä 10–18 | 1.9.–31.5. ti–su 11–18 Liput 16/10,50/0 €/Museokortti | Taidesaunan yleisövuorot viikottain Ravintola Gösta avoinna museon aukiolopäivinä | Serlachius Art & Sauna Express Tampereelta Mänttään päivittäin 12.6.–30.8.2026 Akseli Gallen-Kallela, Kevät, harjoitelma Sigrid Juséliuksen mausoleumin freskoon, yksityiskohta, 1903. Gösta Serlachiusen taidesäätiö. Kuva: Meeli Küttim. Tervetuloa myös Serlachiukselle Mänttään!