viro.nyt 01/2022 - Lehtiluukku.fi

Suomen Viro-yHdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??22. vuosikerta Suomen Viro-yHdistysten liitto ry. / ISSN 1459-2134??22. vuosikerta viro.nyt 1/2022
1/2022 viro.nyt 2 MEDIATIEDOT JuLKAisu: viro.nyt, ISSN 1459-2134, 22. vuosikerta LeViKKi: 2500-3000 JuLKAisiJA: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. (SVYL) Eesti Maja, Sörnäisten rantatie 22 C, 00540 Helsinki p. + 358 40 777 4618, svyl@svyl.fi, www.svyl.fi www.facebook.com/SVYL.fi TiLAuKset: 20,00 €/vuosi (4 nroa), ulkomaat 30 €/vuosi. TOiMitus: Kirsi Bongwirnso päätoimittaja toimituksellinen työ suomennokset svyl@svyl.fi Juhani Juurik taitto www.juur.studio Lisäksi lehdellä on useita avustajia. EtuKANNeN KuVA: Alari Teede / Visit Estonia LeHDeN KOKO: 28 s., A4 (marginaalit 20 mm, paitsi sisämarginaali 15 mm) PAiNOPAiKKA: Painotalo Plus Digital LAsKutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. ReKLAMAAtiOt: 14 vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. AiNeistOVAAtiMuKset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, tiff; resoluutio väh. 300 pixels/inch); svyl@svyl.fi ILMOitusHiNNAt: 1/1: 300 EUR 1/2: 250 EUR 1/4: 170 EUR 1/8: 150 EUR 1/16: 130 EUR SeuRAAVA NuMeRO: 2/2022: Ilmestyy 6.5.2022. Aineiston jättäminen viimeistään 8.4.2022. Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Monipuolinen ja nuorekas Tartto 7 Tampere–Tartto-yhteistyötä 30 vuotta 10 Tampere-maja 25 vuotta: Kahden ystävyyskaupungin kulttuurin ja yhteistyön täyttämä pieni elämä 12 nyt.puhuttaa 13 Mitä kuului, Viro? Äänikirjasarja sukeltaa 30 vuoden taakse 14 SVYL:n toimintaa 17 Jäsenkyselyn avulla vaikuttamaan! 18 Tarinoita tiedesillalta: ”Mitään edullisempaa asemaa en enää voisi toivoakaan!” 20 verkkopuoti.svyl.fi 22 Kuvittaja herättää tarinan henkiin 24 Viron kirjastojen vuosi: Suomen Viron-instituutin kirjasto tekee Suomea tunnetuksi kaunokirjallisuuden kautta 26 J. K. Tamminen on moderni rajaseutujen kirjailija
? viro.nyt ?1/2022 3 Toimituksesta T artto! Tarton henki! Euroopan kulttuuripääkaupunki 2024! Tämä lehti on pullollaan Tarttoa, sen nähtävyyksiä, historiaa ja tulevia suunnitelmia. Tartto onkin monelle meistä tuttu joko kotipaikan ystävyyskaupunkina, opiskelukaupunkina, Viroseuran toiminnasta – Tartosta on moneksi! Tänä vuonna Tarton kanssa juhlii Tampere, sillä joulukuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun kaupunkien välinen ystävyyssopimus allekirjoitettiin. Jo sitä ennen kaupunkien yhteistyö oli virinnyt vilkkaana. Tampereen kaupungin entinen kulttuuritoimenjohtaja Lassi Saressalo kirjoittaa sivuilla 7–9 ystävyyskaupunkisuhteiden mittavasta historiasta. Sivuilta 10–11 löytyy myös sankari, 25-vuotisjuhliaan viettävä Tamperemaja! Mikä onkaan tämä yhdessä Tarton vanhimmista hirsirakennuksista sijaitseva ”maja” ja mitä kummaa siellä tapahtuu? Tästä meille kertoo Tampere-majan pitkäaikainen toiminnanjohtaja Sakari Neuvonen. Myös tiedesillan tarinat (s. 18–19) vievät meidät Tarttoon, sillä esitteleehän sarja Tarton yliopiston suomalaisopettajia. Tällä kertaa tiedesilta kuljetti Tarttoon matematiikan dosentti Kalle Väisälän. Tänä vuonna vietetään Virossa kirjastojen vuotta. Vuoden ensimmäisen viro.nytin kirjastoaiheinen teema-artikkeli (s. 24–25) vie, minnepä muuallekaan, kuin Tarttoon! Tarton Ülikooli-kadulta löytyy Suomen Vironinstituutin kirjasto, joka tuo ansiokkaasti suomalaista kirjallisuutta ja kirjailijoita kaupunkiin. Instituutin kirjasto vastaa myös Tarton tonttujen kouluttamisesta! Tätä lehteä tehdessä valmistaudutaan Virossa ja Suomen Viro-piireissä viettämään alkuvuoden suurtapahtumaa, Viron itsenäisyyspäivää. Sivuilta 14–17 voi lukea, millaisia suunnitelmia juhlapäivän viettoa varten on tehty. Tunnelmat tapahtumien järjestämisen suhteen ovat vielä epävarmat, mutta varmaa on, että jotain tapahtuu. Niinpä toivotankin kaikille mitä parhainta Viron itsenäisyyspäivää ja koko alkuvuotta 2022! Elagu Eesti! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja
1/2022?viro.nyt 4 Monipuolinen ja nuorekas Tartto Yliopistokaupunki Tartossa on jokaiselle jotain: lapsiperheille, rakastavaisille, taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille. Koko Etelä-Viro on tutustumisen arvoinen. Sille Siniavski ja Marika Goldman Tartossa boheemius ja nykyaikainen huipputeknologia kohtaavat Yksi syy vierailla Tartossa on jotain aivan erityistä: kaupungissa voi tuntea ainutlaatuisia viboja, jotka ovat sekoitus nuorekkuutta ja oppineisuutta, boheemiutta ja kasvuyritysten ilmapiiriä, monipuolista kulttuurielämää ja taidetta, jota löytyy katutaiteen muodossa ympäristöltään arvokkaista kaupunginosista joka askeleella. Tartolle ominaiset vibat tiivistyvät entisessä tehdaskompleksissa, nykyisessä luovien alojen Aparaaditehas-keskittymässä. Se kokoaa yhteen monet nykyaikaiset muotoilijat, taidesalongit, vintage-kaupat, vanhoja kirjoja arvostavan Painoja paperitaidekeskuksen (TYPA), second hand -kirjakaupan Fahrenheit 450º jne. Hipsteri-viboja ja mahdollisuuden viettää iltoja mukavilla ulkoterasseilla tarjoavat myös eri kaupunginosien viihtyisät baarit, kuten Barlova Karlovassa ja Toomemäen rinteillä sijaitseva Ula. Kesäaikaan voi rupatella leppoisasti ja hyggeillä myös Emajoen promenadin kesäkahviloissa. Tarton olemusta ilmentää hyvin ympäristötietoisuus. Kahtena viime vuotena peräkkäin Tartto on saanut kansainvälisen tunnustuksen yhtenä maailman kestävimmistä matkakohteista. Vuonna 2021 Tartto sai vallan hopeisen laatumerkin (Green Destinations Silver Award). Yksi ekologisen matkailun menestystarinoista ovat Tarton ”fiksut pyörät” eli Tartto on vuonna 2024 Euroopan kulttuuripa?a?kaupunki. Kuva: Kiur Kaasik.
? viro.nyt ?1/2022 5 pyöräverkosto, joka ulottuu kaupungin lähialueille ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua kaupunkiin lähemmin ja ympäristöystävällisemmin. Viron suurin museo sijaitsee Tartossa Jos et ole ehtinyt vielä käydä yhdessä Viron tärkeimmistä ja kiistatta suurimmassa museossa, Viron kansallismuseossa, niin suosittelemme lämpimästi vierailua. Yksi museon perusnäyttelyistä, Uralin kaiku esittelee suomalais-ugrilaisten kansojen talontöitä, elämäntapaa ja maailmankuvaa. Toinen perusnäyttely Kohtaamisia keskittyy virolaiseen kulttuuriin, jota esitellään aikajanalla jääkaudesta tähän päivään. Tänä vuonna Viron kansallismuseossa voi nähdä myös yhden pohjolan suurimman yksityiskokoelman helmiä: näyttely Värien kauneus. Viron kultakauden taide Enn Kunilan kokelmasta (19.2.–2.10.) esittelee 1900-luvun alun virolaista maalaustaidetta. Joukossa on myös Länsi-Euroopassa laajalti huomiota saaneita Konrad Mägin teoksia. Viron kansallismuseossa on useita vaihtuvia näyttelyitä, siksipä siellä kannattaa käydä useammankin kerran! Korkeatasoisia makuelämyksiä Vuoden 2021 lopussa Pohjoismaiden ravintolaopas White Guide listasi Viron ravintoloiden parhaimmiston, johon Tartosta pääsi seitsemän ruokapaikkaa: ainoana korkealle tasolle päässyt Lydia-hotellin ravintola Hõlm sekä erittäin hyvä -tasolle valitut Antoniuse Restoran, GMP Patisserie, Kampus, Meat Market Steak & Cocktail, Aparaat ja Cafe Truffe. Huippuravintoloista eivät jää jälkeen myöskään ihanat butiikkikahvilat eivätkä katuruokapaikat. Esimerkiksi Aparaaditehasissa sijaitseva VLND Burger tarjoaa yhtä Euroopan viidestä parhaimmasta hampurilaisesta eivätkä sille häviä viereiset ravintolat Kolm Tilli ja Aparaat. Alkukesästä Emajoen rannat täyttyvät mukavasta sorinasta, kun jokikahvilat avataan. Siellä voi nauttia sekä päivien että iltojen vilskeestä, seurata Emajoen soljumista ja laivaliikennettä. Tarton ravintoloille ja herkuttelijoille tuo kesän huippuhetken elokuussa järjestettävä Tarton viinija ruokafestivaali (5.–7.8.), jonka lukuisat katuruokaja pop up -ravintolat tarjoavat virolaisia ruokia suoraan tuottajilta. Ravintoloiden lisäksi on viinialue, jossa voi osallistua viininmaisteluihin Viron parhaiden sommelierien johdolla. Ruokaja viininautinnoille oman mausteensa antaa koko perheen viihdeohjelma ja Emajoen yöpromenadi. Lentäen Tarton tapahtumiin! Helsingin ja Tarton välinen lentoyhteys aloitetaan uudelleen 28. maaliskuuta 2022. Lentoyhteys toimii viitenä päivänä viikossa ja lento kestää vajaan tunnin. Lentoyhteyden palautuminen tuo hyvän mahdollisuuden käydä myös monissa Tarton perinteisissä suurtapahtumissa, kuten Maaseutumessuilla Kesa?pa?iva? Aparaaditehasissa sopii kaikenika?isille. Kuva: Meelis Lokk. Lento aikataulut Helsingin ja Tarton välillä Helsinki–Tartto ~ Ma, ke, pe klo 19.35–20.25 (28.3.–28.10.) ~ Ti, to klo 9.25–10.15 (29.3.–16.6. ja 16.8.–27.10.), klo 12.05–12.55 (21.6.–11.8.) Tartto–Helsinki ~ Ma, ke, pe klo 20.55–21.40 (28.3.–28.10.) ~ Ti, to klo 10.40–11.25 (29.3.–16.6. ja 16.8.–27.10.), klo 13.25-14.10 (21.6.–11.8.) Lisätietoja: finnair.com
1/2022?viro.nyt 6 (21.–23.4.) ja Hansapäivillä (16.–17.7.). Viro järjestää jo kolmatta kertaa kansainvälisen autourheiluliitto FIA:n rallin MM-sarjan osakilpailun WRC Rally Estonia (14.–17.7.). Se tuo Etelä-Viron mutkaisille sorateille kaikki rallimaailman huiput. Lähtöja palkintoseremoniat järjestetään Tartossa, Viron kansallismuseon alueella, jossa on myös kisakeskus ja tiimien huoltoalue. Täysin erilaisen elämyksen tarjoaa puolestaan rakkauselokuvafestivaali Tartuff (1.–6.8.) – ainutlaatuinen ulkofestivaali, jossa voi kokea elokuvien ja rakkauden taikaa. Lähes viikon ajan näytetään elokuvia, joista kaikki kertovat suoraan tai välillisesti rakkaudesta. Tartto valmistautuu myös vuoden 2024 suurtapahtumaan, sillä tuolloin Tartto on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Euroopan kulttuuri pääkaupunki Tartto 2024 Vuonna 2024 Tartto ja EteläViro odottavat runsaasti vieraita, ja valmisteilla on mielenkiintoinen, ainutlaatuinen ja tasokas ohjelma. Vaikka suurin osa ohjelmasta on vielä suunnitelman asteella, voidaan joitain kulttuuripääkaupungin tapahtumista jo esitellä. Esimerkiksi Tartossa on vuonna 2024 suuri surrealistiselle taiteelle omistettu taideprojekti Sürrealism 100. Siihen liittyy suuri kansainvälinen näyttely Viron kansallismuseossa ja monia näyttelyitä eri puolilla Tarttoa. Tartossa käyneet tietävät, että kaupungin tunnetuin suihkulähde sijaitsee Raatihuoneentorilla ja esittää kahta suutelevaa opiskelijaa. Alkukesästä 2024 järjestetään konserttitapahtuma Suudlev Tartu, jonka keskiössä on Raatihuoneentorilla oleva yhteissuutelu. Kyllä, luitte oikein – Raatihuoneentorille odotetaan kaikkia suutelemaan! Sillä mitä on elämä ilman suutelemista? Silkkaa synkkää taivallusta. Euroopan kulttuuripääkaupungin tapahtumat eivät sijoitu vain Tarttoon, vaan koko Etelä-Viroon. Esimerkiksi Otepään lähistöllä sijaitsee teknologiaja taidetalo Maajaam, jossa vuonna 2024 pidetään teknologisen taiteen ulkonäyttely Wild Bits. Näyttelyssä on 10–15 uutta taideteosta oman alansa merkittävimmiltä tekijöiltä niin Virosta kuin Euroopasta. Vuoden 2024 kesällä järjestetään myös 11-päiväinen Suurjärvistun laivafestivaali, jossa Emajoella seilaavat satamasta satamaan Virosta ja kauempaakin saapuneet laivat. Regatan lisäksi voi osallistua sekä satamissa että laivoilla tapahtuvaan monipuoliseen kulttuurija opetusohjelmaan. Laivat muuttuvat joka ilta lavoiksi, joilla esillä ovat nykysirkus ja purjekino. Illan tunteina voi myös tanssahdella paikallisen perinnemusiikin konserteissa. Kulttuurielämyksiä EteläVirossa Käydessäsi Tartossa kannattaa tutustua myös muuhun EteläViroon. Etelä-Viro on monimuotoisuuden keidas, yhdistelmä älykkäitä ja innovatiivisia ratkaisuja sekä koskematonta luontoa ja kulttuuriperintöä. Luonnonkaunis ympäristö ja terveelliset elämäntavat ovat Etelä-Viron ylpeys. Etelä-Virossa on paljon ainutlaatuisia kulttuuritapahtumia, joissa kannattaa käydä. Viljandin perinnemusiikkifestivaalista (28.–31.7.) on vuosien saatossa tullut yksi Baltian ja Pohjoismaiden suurimmista oman alansa festivaaleista. Viron kaakkoiskolkassa, Setomaalla sijaitsee hieno ulkolava Treski Küün, jonka kesä koostuu aina hyvästä musiikista ja leppoisasta ilmapiiristä. Treskin musiikkija inspiraatiofestivaalilla (12.–14.8.) voi viettää aikaa mukavan musiikin ja muiden inspiroivien juttujen parissa. Setomaalla on muitakin jännittäviä tapahtumia, esimerkiksi Saatserinna Sõirapäev (11.6.). Se esittelee alueen perinteitä ja Setomaan tunnusruokaa, sõiraa, jonka valmistustakin pääsee opettelemaan. Tapahtumassa voi kuulla ainutlaatuista, UNESCOn kulttuuriperintölistallakin olevaa lauluperinnettä ja oppia setojen tansseja. Kaikkea tätä tarjoaa myös perinteinen Seto Folk (1.–2.7.) Nykyaikaisia viboja voi tuntea kiertävällä Võnge-festivaalilla (8.–9.7.), joka tänä vuonna pidetään Tartumaalla Rannan kylässä. Luonnon kanssa harmoniassa oleville lavoille astuu kymmeniä eri artisteja Virosta ja muualta maailmasta. Myös Põlvamaalla järjestettävä Intsikurmu Muusikafestival (5.– 6.8.) kutsuu takaisin luontoon, jotta musiikin avulla voi löytää itsensä ja esivanhempansa. Videoinstallaatiot, kansainväliset esiintyjät ja ajattelemaan paneva musiikki ovat tapahtumalle ominaisia. Täysin omanlaisensa kulttuurielämyksen tarjoaa Sipulitien alue Peipsin rannalla, jossa saa osansa vanhauskoisten elämästä. Vanhauskoiset kasvattavat sipuleita ja pyytävät kalaa tänäkin päivänä, samoin uskonto on heillä edelleen keskeisessä roolissa. Suosittelemme vierailua Samovarimajassa, Peipsimaan vierailukeskuksessa ja Voronjan galleriassa. Paikallisia makuja ja käsitöitä tarjoavat monet paikat ja tapahtumat, kuten Alatskiven ja Kadrinan kartanot, Turgin käsityötalo, Sipulitien kalabuffet-päivä (30.4.) sekä Alatskiven vanhan tavaran markkinat (9.7.). Erityisen suuri tapahtuma on Peipsin ruokakatu -festivaali (20.–21.8.), jonka 175 kilometrin matkalla voi vierailla 50 pop up -ravintolassa, jotka tarjoavat Peipsin alueen puhtaista raaka-aineista tehtyjä herkkuja. Iloisiin tapaamisiin EteläVirossa! n Lisätietoja Tartosta: visittartu.com Etelä-Virosta: visitsouthestonia.com Kulttuuripääkaupunkivuodesta: tartu2024.ee Rakkauselokuvafestivaali Tartuff kokoaa elokuvan ysta?va?t tunnelmallisiin ulkokatsomoihin. Kuva: Mana Kaasik.
? viro.nyt ?1/2022 7 Tampere–Tarttoyhteistyötä 30 vuotta Jo ennen kuin kaikki virallisesti alkoi, oli tamperelaisilla joitakin yhteistyöhankkeita tarttolaisten kanssa. Voimailulajien harrastajayhteisöt osallistuivat toistensa kilpailuihin ja Tampereen Teatterilla oli jo 1960-luvulta molemminpuolista tutustumisja vierailuyhteistyötä. Myös yliopistolla, erityisesti lääketieteen alalla, oli olemassa yhteistyökanavansa. Lassi Saressalo Alkusävelet Tampereen kaupunginvaltuutettu, opettaja Liisa Löyttyniemi oli kollegasuhteessa Tarttoon 1980-luvun lopulla ja sai suurena estofiilinä isännöidä Tarton kaupungin vierailuryhmää kesäpaikassaan Teiskossa. Tuolloin Tarton apulaiskaupunginjohtaja Väino Kull järjesti Liisalle vierailukutsun ja viisumin Tarttoon. Tuon vierailun aikana ystävykset löivät kättä päälle, että Tampereesta ja Tartosta tulee vielä ystävyyskaupungit, kunhan… Liisa tekikin valtuustoaloitteen asiasta vuonna 1989, mutta aika ei vielä ollut kypsä asian lämpenemiselle. Saipa Liisa kuulla, että Tampereellahan on jo ystävyyskaupunki Neuvostoliitossa, Kiova. Tuona historiallisena aikana Väino Kull vieraili useasti Tampereella ja järjesteli tamperelaisten kanssa epävirallista yhteistyötä mm. teknisen sektorin ja ympäristönsuojelun alalla, ja myös suunnitelmat kunnostettujen bussien viennistä Tarttoon olivat työn alla. Aika kului, Viro palautti itsenäisyytensä, ja lopulta Tampere sai virallisen kutsun lähettää korkean tason delegaatio neuvottelemaan yhteisestä tulevaisuudesta. Vastavuoroisella vierailulla Tampereella allekirjoitettiin vihdoin syyskuussa yhteistyösopimus kaupunkien välillä. Tuona välivaiheena koulutoimi alkoi suunnitella leirikouluvaihtoa. Kulttuurisektorilla tehtiin neuvottelumatka Tarttoon keväällä 1992, ja jo saman vuoden syksyllä saapuivat ensimmäiset Tarton kulttuurihallinnon edustajat tutustumaan Tampereen kollegoihin ja näiden työhön. Varsinainen ystävyyskaupunkisopimus solmittiin sitten 22. joulukuuta 1992 Tarton Raatihuoneen salissa. Allekirjoittajina olivat Tampereen puolesta valtuuston varapuheenjohtaja Sirkka Merikoski ja Tarton puolesta puheenjohtaja Aino-Eevi Lukas. Näitä yhteistyösopimuksia ja -suunnitelmia on sittemmin jatkettu säännöllisesti. Ensiapua harkittuun tarpeeseen Ensimmäisten vuosien yhteistyö Tarton ja Tampereen – ja samalla tarttolaisten ja tamperelaisten – välillä oli eräässä mielessä ensiaputyötä, joka sisälsi monenlaista uuden oppimista molemmin Kuva: Visit Estonia.
1/2022?viro.nyt 8 puolin. Olosuhteet Tartossa olivat miehityksen jälkeen vaikeat, koko valtakunta oli saatettava nykyaikaan ja puutetta oli kaikesta. Alkuvaiheessa Tampere ja sen yhteistyökumppanit veivät kaikkiaan 34 kunnostettua linja-autoa Tarton kaupunkiliikenteeseen, autot olivat täynnään sairaalatarvikkeita, lisäksi vietiin ambulanssi, paloauto ja kirjastoauto. Tampere-Tartto-Seura keräsi yliopistolta ja kaupungin virastoista kirjoituskoneita, keräsi rahaa lasten vironkielistä aapista varten, koulut lähettivät oppimisvälineitä. Kaikki tämä tavaranvienti oli suunniteltua, ja mm. autojen ja koneiden kunto tarkistettiin etukäteen, ja niiden mukana vietiin myös varaosia, huoltoohjeet jne. Kaikki apu vastasi tarttolaisten tarpeita, kuten silloinen apulaiskaupunginjohtaja Hannes Astok painotti. Sama molemminpuolisuus avustustoiminnassa koski myös kolmatta sektoria. Esimerkkinä mainittakoon kahden päiväkotiaktivistin, Anni Pälän ja Anne Tervon aktivoima keräys Tarton Tähtveren lastenkotiin ja muuallekin jaettavaksi. Tavaraa kertyi lopulta rekkakuormallinen, leluista vaatteisiin, ompelukoneisiin, liinavaatteisiin ja askarteluvälineisiin, jotka sitten Tartossa käytiin läpi ja jaettiin eri kohteisiin. Mukana oli myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton kokoama tarvikepaketti, hammashuoltoyksikkö ja rakennustarvikkeita päiväkodin saunaa varten. Yksi merkittävä avustushanke oli Suomen Radiologiyhdistyksen käynnistämä ja toteuttama hanke, jonka tuloksena Tarton yliopistolliseen sairaalaan vietiin täysin uudistettu ja moderni röntgenlaitteisto, joka mahdollisti Viron radiologian kliinisen ja opetuksellisen sekä sen säteilyturvallisuuden pitkäjänteisen kehittämisen. Hankkeeseen kuului myös opetuspaketti koko alan henkilökunnalle. Ensiavusta yhteistyöhön Suomalaisilla oli suuri kiinnostus Viroa kohtaan heti maan auettua vapaalle kanssakäymiselle. Eri kansalaisjärjestöt loivat yhteistyöhankkeita, niin myös ja etenkin Tampereen kaupungin toimijat. Sosiaalija terveysalan työntekijät järjestivät vastavuoroisia tapaamisia ja koulutustilaisuuksia. On todettava, että kaikissa näissä yhteistyöhankkeissa hyöty oli ja on kaksipuoltista. Opettaessa oppii ja oppiessa opettaa toista huomaamaan vaihtoehtoisten työskentelymallien soveltamista ja omien vakiintuneiden toimintamuotojen mahdollisia epäkohtia. Esimerkiksi kulttuuriyhteistyössä, jossa tarjottiin tarttolaisille keskitetyn kulttuuritarjonnan tilalle asiakaslähtöistä palvelukulttuuria, huomattiin samalla, että omat tekemisen muodot saattoivat olla urautuneita. Käytäntö ei välttämättä vastannut teoreettisten mallien mallien tavoitteita. Yhteistyö toimi siis jo alusta lähtien win-win -periaatteella. Koululaitos aloitti 1990-luvun puoliväliin tultaessa vakiintuneen ystävyysja leirikoulutoiminnan. Tartossa toimintaa aktivoi koulutussektorin apulaiskaupunginjohtaja Jüri Sasi. Näiden virallisluonteisten kontaktien rinnalla kulki koululaitoksen työntekijöiden, kuten myös sosiaalija terveystoimen työntekijäyhteisöjen vierailut Tarttoon ja tarttolaisten kollegojen vierailut Tampereelle. Kulttuurivaihto monipuolistuu Tampereella kulttuurija vapaa-aikayhteistyön koordinointivastuu kaupungin sisällä ja kolmannen sektorin kanssa osoitettiin kulttuuritoimenjohtaja Lassi Saressalolle, jonka oivallisena yhteistyökumppanina Tartossa toimi kollegansa Vello Lauring. Ensimmäinen suurponnistus oli Tampere–Tartto Suvi ´94, jonka yhteydessä 12 tarttolaista taiteilijaa esiintyi Tampereella ja kymmenen tamperelaista Tartossa. Molempiin näyttelyihin liittyi myös vastavuoroiset kirjailijavierailut. Tästä alkoi säännöllinen näyttelyvaihto kaupunkien taiteilijakuntien välillä, jota menestyksekkäästi nykyisin jatkaa Tampere-maja yhdessä Tampereen kulttuuripalveluyksikön kanssa. Tarttolaiset julkaisivat vuonna 1994 Maarja Lõhmusin toimittaman teoksen Tampere Raamat (Kullervo), jossa tamperelaiset kulttuurintekijät esittelevät kaupunkiaan. Vastaavasti julkaistiin antologia Miksi Tartto on. Esseitä Tartosta (Elias Lönnrot Seura ja Tampereen kaupungin kulttuuritoimi 1998), jonka toimittivat Aivo Lõhmus, Maarja Lõhmus ja Lassi Saressalo. Kirjastotoimen osalta mieleenpainuvin oli ehkä Tampereen internetbussin NettiNyssen vierailu Tartossa keväällä 2002. Sitä ihasteli Raatihuoneen torilla neljässä tunnissa 510 ihmistä, mukana myös Viron pääministeri Siim Kallas. Auto esitteli uutta kirjastotekniikkaa, ja ilmeisesti Tarton kaupunginjohtaja Andrus Ansip (kesk.) ja Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Reijo Hautala (oik.) allekirjoittavat Tampere Maja -sa?a?tio?n perustamispa?a?to?ksen 7.1.1999. Kuva: Lassi Saressalo.
viro.nyt 1/2022 9 tarttolaiset ottivat opikseen, sillä he ovat ohittaneet tamperelaiset ICT-alalla jo vuosia sitten. Museotoimen näyttelyvaihdot aloitti Viron kansallismuseosta tuotettu Olutnäyttely. Museoyhteistyö on ollut jatkuvaa, ja erityisesti uuden, modernin Viron kansallismuseon ja Museokeskus Vapriikin välinen asiantuntijavaihto on ollut molemmin puolin hedelmällistä. Liikuntatoimi ja nuorisotoimi ovat nekin olleet aktiivisia lähettämään toistensa vieraiksi joukkueita ja ryhmiä kilpailuja leiritoimintaan. On syytä korostaa, että yhteistyömuotojen kehittämisessä molempien kaupunkien johtohenkilöt niin virkamiehistössä kuin poliittisissakin piireissä ovat olleet pitkään erityisen myötämielisiä yhteistyölle. Erikseen on mainittava laajempia yhteistyökuvioita koordinoineet Pertti Paltila ja hänen kollegansa Madis Lepajõe, joilla on ollut narut hyppysissään niin toteutuskuin päätöksenteko-organisaatioihin ja elinkeinoelämään päin. Tamperelaisten tekemää yhteistyötä arvostetaan Tartossa. Siitä on esimerkkinä, että kaupunki on nimennyt Tartu Täht -kunniamerkin saajiksi kolme yhteistyön rakentajaa, Lassi Saressalon, Pertti Paltilan ja Liisa Löyttyniemen sekä neljäntenä tamperelaiseksi myös laskettavan Tampere-majan isännän Sakari Neuvosen. Toimintamuodot muuttuvat Sama molemminpuolinen innostus yhteistyön eri muotoihin jatkui vilkkaana aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Yhteiskunnan globalisoituessa ja EU-yhteistyömuotojen kehittyessä yleinen kiinnostus niin pohjoismaiseen yhteistyöhön kuin ystävyyskaupunkitoimintaan koko valtakunnassa alkoi kuitenkin hiipua. Samoin tapahtui Virossa, jossa yhteiskunta muuttui kymmenessä vuodessa totaalisesti pienestä kehittyvästä maasta ensiluokkaiseksi nyky-Viroksi, joka monella tavoin on jo Suomen kehitystä edellä. Kun samalla suomalais-virolaisia suhteita luonut sukupolvi on siirtynyt pois aktiivisilta vaikuttamispaikoilta, on nähtävissä, etteivät uudet päättäjät ja viranomaiset enää pidä yhteistyötä samalla tavalla esillä kuin aiemmin. Tämä on johtanut myös Tampereen ja Tarton yhteistyörakenteen muuttumiseen. Vaikka keskushallinto edelleen välittää eri hallintokuntien välillä toimintojen vertaisarviointikontakteja muun muassa kaupunkisuunnittelusta, ympäristökysymyksistä, kaupunkimarkkinoinnista ja sote-palveluista, ovat monet entisistä faceto-face -toimintamuodoista jääneet unohduksiin. Tokihan esimerkiksi museotoimi järjestää näyttelyjä ja harjoittaa asiantuntijavaihtoa ja kaupunki tukee yksittäisiä toimijoita muun muassa kulttuurivaihdon alalla, mutta eräällä tavalla suuri yhteinen puhallus on hiipunut. Vielä on kuitenkin aktiivisia toimijoita. 1990 perustettu Tampere-Tartto-Seura on edelleen aktiivinen, kiitos pitkälti Liisa Löyttyniemen. Yhdistys järjestää vuosittain syksyllä Viro-viikot, joille se kutsuu esiintymään tarttolaisia ja toki muitakin virolaisia. Seura toteuttaa vuosittain matkoja Viron eri alueille ja kohteisiin ja pitää yhteyttä Tarttoon ja tarttolaisiin. Se myös toteuttaa vuosittaisen Viron itsenäisyyspäivän juhlan muiden Pirkanmaan Viroseurojen kanssa. Toivottava on, että seura jaksaa toimia vielä tulevinakin vuosina – sen merkitys ystävyyskaupunkisuhteelle on keskeinen. Yhtä merkittävää on se työ, jota tekee tänä vuonna 25 vuotta täyttävä Tamperemaja, Tampereen kaupungin perustama kulttuuritapahtumien keskus ja majatalo Tartossa. Se perustettiin manifestoimaan kaupunkien välistä ystävyystoimintaa ja toimimaan yhteistyön katalysaattorina. Viime vuosikymmenten aikana Tampere-maja on toiminnanjohtajansa Sakari Neuvosen johdolla ottanut kaupunkien välisessä kulttuurivaihdossa tavallaan sen roolin, mikä aiemmin oli Tarton kaupungin kulttuuritoimella. Maja järjestää tiloissaan taidenäyttelyjä, kirjallisia iltoja ja musiikkitapahtumia, joihin kutsutaan säännöllisesti myös tamperelaisia taiteilijoita. Se tarjoa vuosittain residenssikuukaudet Pirkkalaiskirjailijoiden kirjailijoille. (Vastaavasti Tampereen kaupunki kutsuu tarttolaisia taiteilijoita residenssiviikoille Haiharan taidekartanoon.) Tampere-maja organisoi myös yhdessä Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden kanssa vierailunäyttelyitä ja taiteilijavierailuja Tartosta Tampereelle, jossa vastuuhenkilönä on toiminut kaupunkikulttuuriyksikön johtava koordinaattori Maris Reinson. Näin tämä Tampereen kaupungin hallinnoima Tampere-maja on ottanut tai sille on osoitettu osavastuu kulttuurivaihdosta kaupunkien välillä. Toivotaan, että joskus herätetyistä epäilyksistä huolimatta molempien kaupunkien tuki tälle toiminnalle jatkuu. n Liisa Lo? yttyniemi. Kuva: Teemu Keskinen. Va? ino Kull. Kuva: Teemu Keskinen.
1/2022?viro.nyt 10 Tamperemaja 25 vuotta Kahden ystävyyskaupungin kulttuurin ja yhteistyön täyttämä pieni elämä Tartossa sijaitsevan Tampere-majan katon alle on mahtunut monenlaista toimintaa viimeisten 25 vuoden aikana. Valtaosan tuosta ajasta toimintaa ovat johtaneet Sakari ja Tiia Neuvonen. Sakari Neuvonen M inä ja perheeni olemme kasvaneet Tamperemajan kanssa. Olimme Tiian kanssa toinen isäntäpari Hanneli Grönlundin ja Antti Salon jälkeen. Olin tavannut tulevan vaimoni Tiia Laanekaskin Viron itsenäisyyspäivänä Zavod-nimisessä Tarton kulttuuripubissa. Ja vappuna jo haimme yhdessä töitä Tampere-majasta. Muutimme isäntäparina taloon kesäkuussa 1999. Näihin yli kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu pieni elämä – meidän tyttäremmekin, nykyään jo lukiolainen HelmiNellekin syntyi Tampere-majaan. Nuorelle, rakastuneelle parille talo tuntui kartanomaiselta labyrintilta. Ryhdyimme innokkaasti luomaan Tampereen ja Tarton välisiä kulttuurisuhteita. Päätimme, että järjestämme joka neljän viikon välein näyttelynavajaiset, viikoittain kirjallisuusiltoja ja muita tapahtumia. Olemme näiden vuosien aikana tutustuneet ja ystävystyneet lukuisten virolaisten ja suomalaisten taiteilijoiden, kirjailijoiden sekä muusikoiden kanssa. Katselen tapahtumien arkistokuvia: virolaisista kirjailijoista Jaan Kaplinski, Vaino Vahing, Ene Mihkelson, PaulEerik Rummo, Leelo Tungal, Viivi Luik, Kristiina Ehin ja suomalaisista Sirkka Turkka, Aleksandra Salmela, Arto Lappi, Elina Kanto, Annika Eräpuro, Tiina Lehikoinen – listaa kirjailijoista ja taiteilijoista voisi jatkaa sivukaupalla! Tampereen taiteilijaseura on vuosittain valinnut useita taiteilijoita Tarttoon näyttelyitä pitämään. Erikoisena ratkaisuna keksittiin, että emme ota vuokraa galleriasta, vaan pyydämme, että taiteilija lahjoittaa yhden teoksen meidän kokoelmiimme. Tällä hetkellä Tampere-majan taidekokoelmassa on yli 200 teosta. Taidekokoelman arvoa ei ole mitattu, mutta taiteellinen taso on korkea. Kokoelman töitä on ollut jo useissa näyttelyissä, lisäksi teoksia on deponoitu Tartossa toimivan suomalaisen koulun seinille. Nyt juhlavuonna järjestämme entistä laajemman näyttelyn kokoelman töistä sekä Tampereella että Tartossa. Valitsemme aina vuoden näyttelyt kerralla lokakuussa, saamme joka vuosi useita kymmeniä hakemuksia, ja olemme yksi aktiivisimmista gallerioista Tartossa. Historian havinaa Tampere-maja on yksi vanhimpia hirsitaloja Tarton keskustassa. Sen vanhimmat osat rakennettiin vuonna 1737. Venäläiset hävittivät Tarton vuonna 1708 Suuren Pohjan sodan tuoksinassa, kaupunki tuhottiin talo talolta ja ihmisetkin kyyditettiin. Hiljalleen Tartto toipui sodan tuhoista, mutta keskiajasta ei kovin paljon jäänyt jäljelle. Tampere-majankin paikalla oli ollut kivitalo, josta sodassa oli jäänyt vain rauniot. Hasso Krull (vas.), Ju?rgen Rooste ja Peeter Sauter keskustelevat rakkaudesta 29.11.2012. Kuva: Sakari Neuvonen / Tampere Majan arkisto.
? viro.nyt ?1/2022 11 Kaikki sodanjälkeiset omistajat tiedetään. Leskirouva Anna Margaretha Hannemann piti nykyisessä kulttuurikellarissa kapakkaa. Viimeinen leskirouva kreivitär Eleonore von Ungern-Sternberg lähti Hitlerin kutsusta Saksaan. Neuvostoaikana talo sosialisoitiin ja taloon tehtiin monia hellahuoneita. Olen tavannut entisen asukkaan, joka kertoi, että nykyisessä aamiaishuoneessa on tanssittu hänen häitään. 1980-luvun lopulla Tampereen kaupungin hallinnossa ja eri yhdistyksissä oli paljon aktiivisia estofiilejä. Ruotsalaiset ehtivät perustaa Uppsala-majan, mutta tamperelaiset eivät halunneet olla svenssoneita pahempia. Tarton kaupunki tarjosi samalta kadulta vähän nuorempaa taloa. Sekin talo ehti kyllä neuvostoaikana joutua varsin kehnoon kuntoon. Tampereen kaupunki maksoi suurelta osin talon kunnostuksen, sisustusratkaisuissa pyrittiin kunnioittamaan talon lähes 300-vuotista menneisyyttä täyttäen kuitenkin nykyajan vaatimukset. Talouden haasteita Kun aloitimme Tiian kanssa, Tampereen kaupunki joutui maksamaan meidän palkkojemme lisäksi myös talon juoksevia menoja. Tuloja saimme tuolloin talossa vuokralaisena toimivista kahdesta yrityksestä, käsityökaupasta ja matkatoimistosta sekä kahdesta opiskelija-asunnosta. Kaksi huonetta jäi majoituskäyttöön. Vaikka Tampere-majassa kuinka järjestettiin tamperelaisten taiteilijoiden näyttelyitä, kirjailijoiden esittelytilaisuuksia ja muusikkojen konsertteja, oli selvää, ettei Tampereen kaupungin hallinnossa pitkään pystytä katsomaan tyytyväisenä vieraassa maassa olevan kulttuurikeskuksen ylläpitoa. Niinpä keksittiin nerokas ja maailmalla ehkä ainutlaatuinen ratkaisu – kulttuurikeskuksen tuli tuottaa itse omat käyttökustannuksensa majoituspalveluita tarjoamalla. Sitä varten tuli muuttaa kylmillään oleva vintti ja isäntäperheen asunto majoitustiloiksi. Nyt Tampere-majassa on 24-vuodepaikkaa, se juuri ja juuri riittää siihen, että pystytään kattamaan kaikki käyttökustannukset. Tampereen kaupunki tukee vielä toiminnanjohtajan palkkaa. Majoitustulot ovat riittäneet myös talon kunnossapitoon. Meillä on vuodessa yli 1500 yöpymistä, vuosien ajan asiakaskunnasta suurimman osan ovat muodostaneet suomalaiset, mutta nykyään virolaisten osuus on kasvanut niin, että viime vuonna virolaisia yöpyi jo enemmän kuin suomalaisia. Asiakaskunnan muutoksen suurimpana syynä on ollut korona-aika. Se on ollut masentava kahdessakin mielessä – rajoitukset leikkasivat sekä majoitustuloja että tapahtumien järjestämistä. Mutta ”elu veereb nagu hernes”, sanoi Tartossa toiminut viimeinen Suomen lähetystön konsuli Ritva Pesonen, meidän Helmi Nellemme sylikummi. Ystävyyskaupunki toiminnan monet puolet Olemme olleet käynnistämässä monia hankkeita, jotka ovat jääneet elämään. Esimerkiksi Tarton ylioppilasteatteri sai osaltaan alkunsa Tampere-majasta. Heidän ensimmäinen näytelmänsä oli Tampere-majan edellisen isännän kirjoittama Kullervo. Toinen pysyvästi tartonsuomalaisten piiriin jäänyt perinne on kuukausittaiset hernekeittoillat. Sen aloitti jo mainittu konsuli Ritva Pesonen, kun hän ryhtyi yli 20 vuotta sitten keittämään hernekeittoa Tartossa opiskeleville suomalaisopiskelijoille. Viro liittyi EU:hun ja konsulintoimi lakkautettiin – niinpä luonnollisesti hernekeittoillat siirtyivät Tampere-majalle, nyt niistä vastaa talossa toimiva Tarton Suomi-seura. Tampere-maja on ollut aktiivisesti tukena myös Etelä-Viron Suomen-pojille eli toisessa maailmansodassa toimineille virolaisille vapaaehtoisveteraaneille. Heidänkin kanssaan pääsin lähemmin tutustumaan. Liikuttavaa oli se kiitollisuus, mitä Suomi ja veteraanijärjestöt osoittivat niille monille, joille sota ja kärsimykset eivät päättyneet rauhaan, vaan ne siitä vasta todella alkoivat. Nyt pojat ovat suurelta osin muilla metsästysmailla, eikä heidän hymninsä Me vabad Põhjamaa pojad ole enää pariin vuoteen heidän laulamanaan kajahtanut Tampere-majassa. Tampere-maja ja kaupunkien välinen yhteistyö on koettu Tartossa hyvin tärkeäksi. Tästä osoituksena ovat lukuisat majan saamat tunnustukset. Lisäksi Tarton kaupunki on myöntänyt korkea-arvoisen Tarton tähti -kunniamerkin Tamperemajan perustamisessa aktiivisesti mukana olleille kulttuuritoimenjohtaja Lassi Saressalolle, kansainvälisten asioiden sihteeri Pertti Paltilalle sekä valtuustonjäsen Liisa Löyttyniemelle. Viime vuona sama kunniamerkki myönnettiin myös allekirjoittaneelle. Meidän perheemme on kasvanut Tampere-majan kanssa. Aloitimme Tiian kanssa kahdestaan, työnkuva on säilynyt laajana, toisessa kädessä putkipihdit ja toisessa läppäri. Kun meille syntyi tytär, minä jäin isyyslomalle aina Helmin päiväkotiin lähtemisen saakka, sitten opiskelin maisteriksi Tarton taideteollisuuskorkeakoulussa ja yliopistossa. Tiia johti majaa yksin, tosin työntekijöitä oli palkattu lisää. Taidekoulusta tullessani kävin hakemassa Helmin päiväkodista, meillä oli tuomisina päivän aikana tehdyt taideteokset. Tiian piti kysyä: teitkö nuo ihan itse vai auttoiko opettaja vähän? Opiskelujen jälkeen Tiia lähti täydentämään opintojaan pedagogisella osuudella ja oli minun vuoroni olla Tampere-majan puikoissa. Opintojensa jälkeen Tiia lähti rehtoriksi Tarton suomalaiseen kouluun. Näin yhteistyö on luontevasti laajentunut kahteen suomalaistaustaiseen yhteisöön – Tamperemajaan ja Tarton suomalaisen kouluun. n Kirjoittaja on Tampere-majan toiminnanjohtaja. Tampere-maja Jaani 4, Tartto maja@tamperemaja.ee P. +372 7 386 300 www.tamperemaja.ee Suomen-poikien kahvitilaisuus Tampere-majalla vuonna 2013. Kuva: Sakari Neuvonen.
12 1/2022?viro.nyt uutiset nyt.puhuttaa Uutisia viro.nytille luki Ülle Õis Tammsaarepalkinto Kai Aareleidille Tämän vuoden A. H. Tammsaare -kirjallisuuspalkinnon sai kirjailija Kai Aareleid teoksellaan Vaikne ookean. Vuoden 2021 loppupuoliskolla ilmestynyt romaani Vaikne ookean kertoo yhden perheen eri sukupolvien jäsenten muistoista ja salaisuuksista. Teoksen nimi kuvaa kirjailijan mukaan symbolisesti myös kirjan roolihahmojen välillä olevaa hiljaisuutta, Tyyntä valtamerta (vaikne = hiljainen, tyyni). Kai Aareleidiltä on aikaisemmin ilmestynyt mm. teokset Vene veri (Varrak 2017), Linnade põletamine (Varrak 2017, Korttitalo, suom. Outi Hytönen, S&S 2018), Salaelud (Varrak 2018) sekä runokokoelmat Naised teel (EKSA 2015) ja Vihm ja vein (EKSA 2015). Kai Aareleid on myös virontanut kirjallisuutta suomesta, englannista, portugalista ja espanjasta. Muut ehdokkaat tämän vuoden Tammsaare-kirjallisuuspalkinnon saajiksi olivat Tõnu Õnnepalu ja Jaan Kaplinski (Vaimu paik, Ööülikooli Raamatukogu 2021), Urmas Vadi (Hing maanteeserval, Kolm Tarka 2021), Eva Koff (Kirgas uni, Härra Tee & proua Kohvi 2021), Eve Laur (Õmblejanna, Hea Lugu 2021), Birk Rohelend (Kes tappis Otto Mülleri?, Postimees Kirjastus 2021) ja Juta Kivimäe (Suur tuba, Varrak 2021). Talven iloja Virossa talvi on tähän saakka ollut luminen, mikä on mahdollistanut monenlaiset talviaktiviteetit. Koko Virossa nautitaan luistelukentistä ja pulkkamäistä. Koska tiet eivät ole etenkään pienillä paikkakunnilla olleet lumisateen takia heti ajokunnossa, on käyttöön otettu talvisia kulkuvälineitä, kuten potkukelkkoja. Talvisäästä on nautittu myös jäällä. Esimerkiksi Tallinnan Harkun järvellä kaupunkilaiset ovat nauttineet talvesta kalastamalla, luistelemalla ja harrastamalla jääpurjehdusta. Pärnussa on taas puhuttanut Pärnun lahdelle rannasta muutaman kilometrin päähän pystytetty väliaikainen pop up -kahvila. Kaupunkilaiset myös suunnittelevat kaupungista kerätystä lumesta lumilinnoituksen tekoa helmikuussa. Peipsijärvellä on alkutalvesta puhuttanut talvisena nähtävyytenä voimakkaan tuulen luoma jäinen seinä. Viranomaisten mukaan myös talvinen jäätie on tarkoitus saada tänä talvena auki Noarootsin ja Haapsalun välille. Poikkeuksellista on, että Virossa on tämän talven aikana ollut mahdollista seurata revontulia, jotka ovat Virossa harvinaisempi ilmiö. Talviöinen ulkoilmafestivaali Peipsillä Tammikuussa vietettiin Peipsi-järven rannalla ensimmäistä kertaa talvista ulkoilmatapahtumaa Pöörane Täiskuusööming. Kesäisenä ruokatapahtumana tunnetun Peipsi toidu tänav 175 km -tapahtuman talvinen versio järjestettiin Peipsijärven rantaa pitkin kulkevalla Sipulitiellä, noin 200 kilometrin pituisella reitillä järven pohjoisrannalta Iisakusta Etelä-Virossa sijaitsevaan Setomaahan asti. Reitin varrelle oli talven pimeyden keskelle avattu pop up -ulkoilmakahviloita, ruokakioskeja ja jopa järven jäälle pystytetty gourmet-ulkoilmaravintola, jossa oli tarjolla paikallisten tilojen tuotteita sekä alueelle ominaisia ruokia, kuten sipulipiirakoita, kalaruokia ja avotulella valmistettuja lämpimiä ruokia. Vierailijat saivat ihailla myös täysikuuta ja sen valaisemaa maisemaa sekä muita talvisen tähtitaivaan ilmiöitä. Tapahtuman vetäjän Anneli Akkermannin mukaan festivaalista on haaveiltu jo pari vuotta. Peipsijärven ruokakulttuuria esille nostava tapahtuma osui järjestäjien mielestä sopivasti samaan aikaan paikallisten vanhauskoisten uudenvuoden juhlinnan kanssa. Uusi tapahtuma otettiin suosiolla vastaan ja siitä halutaan tehdä perinteinen talvitapahtuma Peipsin alueelle. Lentolinja Pärnun ja Suomen välille Pärnulaiset matkailualan työntekijät ovat kertoneet uutisissa odottavansa innolla kesää, sillä Pärnun ja Suomen välille saadaan keväällä uusi lentolinja. Nykyisten suunnitelmien mukaan uusi lentoreitti on toiminnassa toukokuusta elokuuhun saakka. Lentoja odotetaan olevan kaksi kertaa viikossa ja niitä operoi Nyxair, joka Virossa tunnetaan lähinnä Tallinnan ja Saarenmaan Kuressaaren välillä lentävänä lentoyhtiönä. Lentomatka Helsingistä Pärnuun kestää noin puolisen tuntia, ja näin Viron kesäpääkaupunkiin tulee pääsemään nopeasti. Virolaisissa matkailuuutisissa arvioidaan, että lentolipun hinta tulisi olemaan noin 50–100 euroa riippuen kysynnästä. Pärnun lentoaseman keväällä 2020 alkaneet kunnostustyöt tulivat valmiiksi viime vuoden syyskuussa. Tähän asti Pärnusta on ollut mahdollista lentää reittilennolla Viron Ruhnun saarelle, mutta nyt lentoliikennettä halutaan kasvattaa myös kansainvälisien yhteyksien suhteen. Pärnu–Helsinki onkin ensimmäinen kansainvälinen lentoreitti. Hankkeessa mukana olevien virolaispoliitikkojen mukaan parhaillaan neuvotellaan myös muiden lentoyhtiöiden kanssa, sillä toiveena on saada jatkossa Pärnuun muitakin lentoyhteyksiä. n Luminen talvi mahdollistaa monenlaiset aktiviteetit. Kuva: Jaanus Ree / Visit Estonia.
? viro.nyt ?1/2022 13 Mitä kuului, Viro? Äänikirjasarja sukeltaa 30 vuoden taakse Suomen Viro-yhdistysten liiton äänikirjat juhlistavat edellisvuoden sankareita, itsenäisyytensä palauttanutta Viroa ja liittoa itseään. viro.nytin toimitus S uomen Viro-yhdistysten liiton 30-vuotisjuhlat jatkuvat vielä, kun liitto alkaa julkaista Viro-äänikirjasarjaa! Kuunneltavissa on jo kaksi ensimmäistä kirjaa, Kulle Raigin Pitkä matka lähelle. Naapuriksi vapaa Viro (Kirjastus K&K 2011) ja Mihkel Muttin Missio Viro (Kivijalka 1997, suom. Jouko Vanhanen). Viro-äänikirjoissa luodaan katsaus 30 vuoden taakse: Miltä Viro näytti tuolloin, mitkä olivat itsenäistymiseen johtaneet vaiheet ja kuinka itsenäistyminen Suomessa nähtiin? Luvassa on puhdasta faktaa ja hiukan vallattomampaakin aiheen käsittelyä. SVYL:n äänikirjat ovat kuuntelijoilleen ilmaisia, lahja kaikille Viron ystäville ja Virosta kiinnostuneille. Kirjat ovat kuunneltavissa Soundcloudissa (soundcloud.com/svyl-svyl), linkin niihin löytää myös liiton kotisivuilta (www.svyl. fi/ajankohtaista). Pitkä matka lähelle Äänikirjasarjan avausteos on SVYL:n kunniajäsenen Kulle Raigin Pitkä matka lähelle. Naapuriksi vapaa Viro. Kirja kertoo, kuinka Suomi ja Viro löysivät taas toisensa, miltä näytti Viron uudelleenitsenäistyminen Suomen horisontista katsottuna, ja miten Viro asettui taloksi vanhaan lähetystöönsä Itäiselle puistotielle. Kirjailija Kulle Raig toimi vuosina 1975–1989 Viron radion suomenkielisten uutisten toimittajana. Muutettuaan Suomeen vuonna 1990 hän jatkoi työtään YLEn kulttuuritoimituksessa. Helmikuusta lokakuuhun 1991 Raig johti Helsinkiin perustettua Viron kulttuuripistettä. Viron itsenäistyttyä uudelleen Raig toimi Viron suurlähetystössä, ensin konsulina ja sen jälkeen lehdistöja kulttuurineuvoksena. Vuosina 1995–1999 hän johti Helsingissä Viron ensimmäistä maan ulkopuolelle perustettua kulttuuri-instituuttia ja toimi sen jälkeen vuoteen 2006 Suomen Viro-yhdistysten liiton pääsihteerinä. ”Kirjani otsikko kertoo siitä, mistä on kysymys. Olihan se pitkä matka – Viron perilletulo Suomenlahden pohjoisrannikolle kesti puoli vuosisataa, vaikka välimatkaa onkin vaivaiset 90 kilometriä. Kirjassani kerron, ketkä olivat pitkästä aikaa ensimmäiset etelän – ja myös pohjoisen – tien kulkijat tai kulkijoita. Milloin suomalaisilla alkoi taas olla Eino Leinoa lainatakseni ’korva maassa’ sille, mitä Virossa todella tapahtuu? Oliko alkusysäyksenä yliopiston juhlasalissa pidetty virolaisen runouden ilta Tuulen lapset syksyllä 1982 vai ehkä Seppo Heikinheimon kaksi laajaa artikkelia Helsingin Sanomissa samana syksynä? Seikkaperäisesti kerron siitä, mistä Viron uusi tuleminen alkoi eli mitä tapahtui elokuun loppuviikolla 1991 Helsingissä, kun Viro oli päättänyt irtaantua imperiumista nimeltään Neuvostoliitto. Suomi saattoi silloin kuin aitiopaikalta seurata valtion syntyvän uudestaan Suomenlahden etelärannalle. Voisiko tällainen mahdollisuus olla eräänlainen vastalahja Suomelle siitä avusta, jota saimme maamme uudelleenrakentamisessa? Kirja päättyy Viron paluuseen suomalaiseen kotiinsa – entiseen lähetystötaloon Itäiselle puistotielle. Pitkä matka lähelle oli päättynyt, ympyrä sulkeutunut”, kertoo Kulle Raig kirjastaan ja Viron itsenäisyyden palauttamisen ajasta. Missio Viro Mihkel Muttin Missio Viro (Rahvusvaheline mees, ETF 1994) on on satiirinen kuvaus siitä, miten Virolle hankittiin itsenäisyys maailman mahtavilta. Sitä varten jouduttiin polkaisemaan tyhjästä valtiollinen koneisto, jota 50 vuoteen ei ollut olemassa. Vaadittiin näkemystä, rohkeutta ja ennakkoluulotonta ajattelua. Tarvittiin myös mies, jolla oli riittävästi kansainvälistä kokemusta ja yhteyksiä. Tässä lämpimän ironisessa veijariromaanissa tuo mies on Rudolfo, joka tanssii Viron poliittiselle maailmankartalle. Rudolfon esikuvaa Lennart Merta ei enää nykyään luonnehdita poliitikoksi, vaan laajaa kansainvälistä arvostusta nauttivaksi valtiomieheksi. ”Olimme Lennart Meren kanssa kirjailijakollegat ja muutenkin hyvissä väleissä. Kun hänestä tuli vuonna 1990 Viron ulkoministeri, kutsui hän minut ulkoministeriön tiedotusosaston päälliköksi. Kestin siellä vajaan vuoden, joka kylläkin oli Virolle merkittävää aikaa. Halusin noiden kokemuksieni ja näkemäni perusteella taltioida, millaiselta Viron itsenäistyminen näytti paikan päällä, myös käytävillä, ja kuinka se näyttäytyi muulle maailmalle”, muistelee Mihkel Mutt ja jatkaa: ”Lukijat ottivat Missio Viron todella hyvin vastaan. Lennartin kanssa meillä ei ollut kirjasta koskaan myöhemmin puhetta, mutta ystävälliset suhteemme jatkuivat. Aikanaan paikalla olleet tietävät kertoa, että aluksi Lennart oli suuttunut kamalasti, kabinetista oli kuulunut karjahdus ja paiskattujen silmälasien kilahdus. Mutta mitä pidemmälle hän luki, sitä rauhallisemmaksi hän muuttui. Viisaana ihmisenä hän ymmärsi, että kirja ei taltioi vain palasta Viron historiaa, vaan myös mytologisoi hänen henkilöhahmoaan. Kaikki toki tunnistivat prototyypin.” Mihkel Mutt on paitsi kirjailija, myös esseisti, kriitikko ja toimittaja. Hän on ollut muun muassa kulttuurilehtien Sirp ja Looming päätoimittaja sekä työskennellyt Eesti Ekspress -, Eesti Aeg ja Hommikuleht-lehdissä. Politiikassa Mutt on ollut Haapsalun kaupunginvaltuustossa sekä lyhyen ajan Isamaaliit-puolueessa. Hänet on palkittu lukuisista teoksistaan, viimeisimpänä vuonna 2020 Viron kirjallisuuden vuosipalkinnolla kirjastaan Maailmas peegelduv veetilk. Arutlusi Eestist, kultuurist, ajaloost (Ilmamaa 2020), joka on kokoelma Muttin Viron yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta käsittelevien esseiden parhaimmistoa. n Kuuntele Viro-äänikirjat osoitteessa soundcloud.com/svyl-svyl.
1/2022?viro.nyt 14 SVYL:n toimintaa Mitä kuului, Viro? äänikirjasarja Suomen Viro-yhdistysten liitto on aloittanut äänikirjasarjan julkaisemisen. Sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa on jo kuunneltavissa osoitteessa soundcloud.com/svyl-svyl. Linkki löytyy myös SVYL:n kotisivujen www.svyl.fi Ajankohtaista-sivun kautta. Lue lisää äänikirjoista sivulta 13! Virtuaalinen Viron itsenäisyyspäivä 24.2. Viron itsenäisyyspäivää juhlitaan taas virtuaalisesti! Ohjelmassa on seppeltenlaskut, juhlapuhe ja musiikkia. Lue sivulta 17, kuinka voit osallistua tapahtumiin! viro.nyt 22022 ilmestyy 6.5. Vuoden 2022 toinen viro.nyt ilmestyy toukokuun alussa kattaen loppukevään ja kesän. Lehden materiaali päivä on 8.4. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. AKAAN SEUDUN SUOMI-VIRO SEURA 24.2. klo 12 Seuran hallitus laskee kukat Viron vapaussodassa kaatuneiden akaalaisten vapaaehtoisten muistomerkille Akaan hautausmaalla Toijalassa OLUTSILTA – ÕLLESILD Tarkistathan tapahtumien ajantasaiset tiedot nettisivultamme www.olutsilta.fi. Koronapandemiasta johtuen muutoksia voi tulla aikoihin, paikkoihin ja aiheisiin. Kevätkokouskutsu Olutsilta – Õllesild ry:n jäsenet, tervetuloa yhdistyksen sääntömääräiseen kevätkokoukseen 9.3. klo 18! Kokouspaikkana Villi Wäinö (Kalevankatu 4, Helsinki). Mikäli kokouspaikka koronarajoitusten vuoksi muuttuisi, tiedotamme siitä erikseen. Kuukausitapaamiset Helsingissä Kevään kuukausitapaamiset Olutravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4, Helsinki), jollei toisin mainita. Tarkistathan ajantasaiset tiedot Olutsillan nettisivun tapahtumatiedoista: www.olutsilta.fi/tapahtumat. 9.3. klo 18 Sääntömääräinen kevätkokous, jonka jälkeen Ensio Virta ja Mikko Savikko jutustelevat ruoasta Virossa ja Suomessa. 13.4. klo 18 tarinoi meille Heikki Rausmaa. 11.5. klo 18 kokoonnumme, mutta aihe ja paikka vielä tässä vaiheessa varmistumatta. Olutsillan Klamilan osasto Tiedotukset tapahtumista paikallislehdissä ja Facebook-ryhmässä Olutsilta – Klamilan osasto. Seuraamme koronatilannetta ja toimimme se mukaan. Olutsillan Kotkan osasto 5.3. klo 17 Gin-tasting Soittoruokala Karoliinassa (Puutarhakatu 11, Kotka) 7.4. klo 18 Tasting Sam’s Pubissa (Karhulantie 34, Kotka) 5.5. klo 18 Simaja munkkipiknik Ajantasaiset tiedot tapahtumista Olutsillan Kotkan osaston Facebookissa. Saunaklubi Toiminta jatkuu pandemiatilanteen helpottaessa. Seuraa tilannetta tapahtumakalenterista www.olutsilta.fi/ tapahtumat tai fb-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle: juha.karsikas(at) icloud.com. VPlounaat Vapaapäivälounaat Helsingin seudulla koronatilanteeseen liittyviä kokoontumisrajoituksia noudattaen kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13: 23.2. Antares (Kontula) 30.3. Il Gabbiano (Leppävaara, Espoo) 27.4. Georgian Vibe (Hämeentie 62) 25.5. Hima ja Sali (Kaapelitehdas) Keilailu Helsinki Fun Bowling (Helsinginkatu 25), koronavirustilanteeseen liittyvien kokoontumisrajoitusten puitteissa: 5.2. klo 15, 17.2. klo 12, 5.3. klo 15, 17.3. klo 12, 26.3. klo 15, 7.4. klo 12, 28.4. klo 12, 5.5. klo 12, 21.5. klo 15 Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen tapahtumaa: echydenius(at)gmail.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura Kokoontuu koronarajoitusten salliessa joka kuukauden 3. maanantai ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet! Tallinnassa tapahtuu Õllekomando Õllekomando jatkaa tutustumista Tallinnan kulttuuriin ja baareihin. Komandon iskuista ilmoitetaan Facebookissa www.facebook.com/ groups/ollekomando/. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Onhan meillä oikea osoite? Jos olet Olutsillan jäsen, mutta et saa tätä lehteä kotiisi tai Olutsillan tiedotteita sähköpostiisi, ilmoitathan voimassa olevat osoitetietosi sähköpostilla: jasenrekisteri@olutsilta.fi. Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN SUOMI-VIRO-SEURA Piparkakkutalo sulkeutuu yhdistyksiltä, joten kokoonnumme SPR:n tiloissa. 24.2. Itsenäisyyspäivän ilta klo 18 Vieraana viron kielen asiantuntija 22.3. Vuosikokous klo 18 26.4. Jäsenilta klo 18, Viron linnut kuvin ja äänin (Enon lintukerho) 26.5. Retki Kuhasaloon klo 14 Makkaranpaistoa ja kahvittelua Kalmonkatiskassa 5.–9.6. Tarttoon yhdessä sydänyhdistyksen kanssa 18.6. Ruusupuiston piknik klo 13 Jäsenpostissa tarkemmat tiedot tapahtumista!
? viro.nyt ?1/2022 15 SALON SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Retki Tampereen Komediateatterin esitykseen Levätkää rauhassa, komisario Palmu 5.3. Tampereen Komediateatteri on valinnut 30-vuotis juhlanäytelmäkseen tämän ennenkokemattoman Mika Walta rin–Joel Elstelän Levätkää rauhassa, komisario Palmu maailmankantaesityksen. Mika Waltarin aiemmin julkaisemattoman elokuvakäsikirjoituksen Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu on dramatisoinut Waltarin tyttären poika Joel Elstelä. Näytelmässä komisario Frans J. Palmu selvittelee upporikkaan, häijyn patriarkan murhaa apulaisinaan Kokki ja Virta. Salaisuuksien sopassa on myös romanttisia vivahteita sekä menneisyyden aaveita, ja lopullisen totuuden paljastuminen yllättää jopa vanhan konkarietsivänkin. Lähtö bussilla Salon torilta klo 10.30. Esitys komediateatterin päänäyttämöllä alkaa klo 14.00. Esityksen jälkeen yhteinen ruokailu. Retken hinta 92 €/hlö (sis. matkat, teatterilipun ja ruokailun). Sitovat ilmoittautumiset ja tiedot mahdollisista ruoka rajoitteista 3.2. mennessä Paulalle: paula.paavola@pp1. inet.fi tai p. 0400 526 558 ja maksu yhdistyksen tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1067. Yhdistyksen vuosikokous Kulttuuritalo Villissä (Tehdaskatu 1/ Vähäsillankatu 9, Salo) 8.4. klo 17 Tervetuloa! Kevätretki Nauvoon 14.5. Lähtö bussilla Salon torilta klo 8.30. Aamukahvit juodaan Waudevilla-ravintolassa Kirjalassa, josta jatketaan Nauvon Pärnäisiin Estonian muistomerkille. Tämän jälkeen käymme myös Nauvon kirkossa ja merenkulkutalossa. Lounas syödään klo 13 Martta-lounastalossa, jonka jälkeen on aikaa tutustua vierasvenesataman puoteihin. Takaisin päin tullessa Paraisilla käymme Malmin puutaloalueella ja kirkossa. Iltapäiväkahvi juodaan JazzCafessa, jonka jälkeen paluu Saloon. Opas on mukana koko päivän. Retken hinta on 75 €/ hlö. Ilmoittautumiset 27.4. mennessä Paulalle: paula. paavola@pp1.inet.fi tai p. 0400 526 558. Maksu yhdistyksen tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1070. Vastuullinen matkanjärjestäjä J & M Launokorpi Oy. SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS Suomen itsenäisyyspäivää juhlistettiin jälleen 6.12.2021 perinteisin menoin Tallinnassa koronapandemian asettamat rajoitukset huomion ottaen. Juhlallisuudet alkoivat yhteisellä jumalanpalveluksella Pyhän Mikaelin kirkossa, josta siirryttiin Metsakalmistuun Suomen-poikien sankarija veteraanihautausmaalle. Suomen-poikien Viron perinneyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa laskettiin seppeleet ja kukkalaitteet Suomen-poikien muistokivelle, minkä jälkeen Suomen-poikien hengellinen tukihenkilö, kenttärovasti Peeter Paenurm piti lämminhenkisen kenttähartauden. Tilaisuus päättyi kansallislauluihin. Juhlallisuudet jatkuivat Toompean mäellä Suomen suurlähetystön järjestämällä juhlalounaalla. Lounastilaisuuteen osallistui kolme Suomen-poikaa sekä lukuisa joukko heidän leskiään, muut kutsuvieraat ja lähetystön henkilöstöä suurlähettiläs Timo Kantolan isännöimänä. Juhlapuheen piti Baltiaan akkreditoitu puolustusasiamiehemme komentaja Ulla Murtomäki. Maukkaan tarjoilun lisäksi tilaisuudessa saatiin nauttia mieskuorolaulusta ja musiikkiesityksistä. Tilaisuutta kunnioittivat muiden kutsuvieraiden lisäksi Viron parlamentin puhemies ja Baltic Defence Collegen johtaja. Tilaisuuteen osallistuneiden Suomen-poikien lukumäärä, kolme kuudesta tätä kirjoitettaessa Virossa vielä elossa olevasta, muistutti omalla tavallaan ajankulusta. Samalla se korosti Suomen-poikien tarinan taltiointiin osallistuneiden työn merkitystä. Perinteen taltiointi takaa, ettei maamme vapauden ja Viron kunnian puolustaminen sodan vuosina 1939–1944 unohdu. – Risto Hai mila, SPPY ry:n puheenjohtaja TAMPERE-TARTTO-SEURA Vuosi 2022 on Tarton ja Tampereen ystävyys kaupunkisopimuksen 30vuotisjuhlavuosi! Lue lisää s. 7–9! Kevätkokous 22.2. klo 18 Laikun luentosalissa Kokous pidetään koronamääräyksistä riippuen joko pienelle joukolle ja striimaten tai sitten kaikille halukkaille. Kokousmateriaali lähettetty kaikille jäsenille postissa. Kunniakäynti Kalevankankaalla Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten sotilaiden muistokivellä 24.2. klo 17 Mieskuoro Laulajien vahvistettu kvartetti laulaa, pastori Sanni Frisk puhuu. Tilaisuus striimataan. Viron itsenäisyyttä juhlistetaan myös Pyynikin urheilukentällä liikunta ja luistelutapahtumassa 19.2. Tästä kerromme lähempänä lisää. Järjestäjä Pirkanmaan Tuglas-seura. Matkat Matkoillemme Tallinnaan ja Saarenmaa–Abrukalle voi edelleen ilmoittautua. Toteutuminen riippuu sekä Suomen että Viron koronatilanteesta. Rohkeasti suunnittelemme myös Tarton matkaa joulun alla. Toimistosihteerimme on siirtynyt etätöihin, mutta päivystää puhelimessa edelleen tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin: p. 044 241 9636. Kotisivumme ovat uudistuneet: www.tamperetarttoseura.fi. Sähköpostiosoitteemme on ttsry1989@gmail.com. Puheenjohtaja Liisa Löyttyniemi päivystää p. 050 561 1166. VAASA-PÄRNU SEURA Viron 104. itsenäisyyspäivä Pärnu puistossa 24.2. klo 18 Viron 104. itsenäisyyspäivän juhla perutaan koronatilanteen takia 19.2. Vaasan kansalaisopisto Almassa. Järjestämme kuitenkin pienimuotoisen tilaisuuden Pärnu-puistossa Hietalahdessa 24.2. klo 18. Viron ja Suomen liput liehuvat koko päivän puistossa. Lyhyitä puheita ja runoesityksiä. Lämmintä mehua ja muffineja tarjolla. Tarton rauha 100 näyttely Vaasan kansalaisopisto Almassa huhtikuun ajan Teeme ära siivoustalkoot toukokuussa Järjestämme Teeme ära -siivoustapahtuman yhdessä Vaasan ympäristöseuran kanssa koronarajoitusten puitteissa. Tarkempia tietoja myöhemmin kotisivulla ja Facebook-sivulla. VaasaPärnu Seura ry:n kevätkokous 17.5. klo 18 Närvänmutkassa (Pilvilampi, Vaasa) Käsitellään sääntömääräiset kevätkokousasiat. Paikka on ulkona Närvänmutkan grillikatoksessa Pilvilammella. Pyydämme alustavaa ilmoittautumista tarjoilun järjestämiseksi sekä koronapandemian aiheuttamien mahdollisten kokoontumisrajoitusten takia. Ilmoittautumiset pj. Erja Saariolle, p. 0440 352 118. Ilmoitamme kokouksista myös jäsentiedotteessa, kotisivulla ja Facebook-sivulla. Viron uudelleenitsenäistymisen juhla/
1/2022?viro.nyt 16 ystävyyskaupunkijuhla 20.8. Viron uudelleenitsenäistymisen ja Vaasan ja Pärnun ystävyyskaupunkisuhteiden juhla järjestetään mahdollisuuksien mukaan Alma-opistossa Raastuvankadulla 20.8. Toivomme, että koronarajoitukset helpottavat kesän aikana ja voimme järjestää juhlan, jonne saamme vieraita myös Pärnusta. Tarkempia tietoja myöhemmin kotisivulla ja Facebook-sivulla. Vaasan Taiteiden Yö–tapahtumaan on suunnitteilla kuvanäyttely Pärnusta. Matkasuunnitelmia vuodelle 2022 Olisitko kiinnostunut ensi kesänä lähtemään pienellä joukolla Viroon pyöräilemään? Suunnittelemme pyöräilymatkaa kesäksi tai syksyksi, mikäli koronatilanne sallii. Lisätietoja puheenjohtajalta. Bussimatka Pärnuun ja LänsiViroon pyritään toteuttamaan ensi kesän aikana. Tarkempia tietoja ja matkaohjelma kevään jäsentiedotteessa, Facebookja kotisivuilla. Viron kielen lyhyt alkeiskurssi vuonna 2022 Seura järjestää lyhyen viron kielen alkeiskurssin jäsenille mahdollisesti vuoden 2022 aikana. Ilmoitamme kurssista tarkemmin jäsentiedotteessa, Facebookja kotisivuilla. Vaasa-Pärnu Seura ry:n jäsen: Ilmoita osoitteenmuutoksesta jäsenvastaava Antti Kau koselle, antti.kaukonen@ valokyltti.fi tai p. 044 202 0019. Seuratkaa Vaasa-Pärnu Seuran Facebook-sivuja sekä kotisivuja vaasaparnuseura.svyl.fi, jossa kerrotaan yhdistyksen toiminnasta tarkemmin. Tervetuloa mukaan toimintaan! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Hyvää Viron itsenäisyyspäivää! Seuraa Facebookissa, miten juhlaviikko sujuu, ja tule mukaan viettämään Viron juhlia virtuaalisesti ja paikan päällä. Viro-keskus järjestää viikolla 8 Turussa sini-mustavalkoisia yllätyksiä: www.facebook.com/virokeskus.turku. (Jäsenille tiedotamme tapahtumista myös sähköpostilla.) Kokouskutsu: Varsinais Suomen Virokeskus ry:n sääntömääräinen kevätkokous 22.3. klo 18 osoitteessa Vanha Suurtori 3, Turku Etäosallistumismahdollisuus järjestyy. Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. vahvistetaan toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2021. Tervetuloa! Kevätkaudella 2022 jatkamme yhteistyötä SPR:n monikielisen ja monikanavaisen koronatiedotusprojektin kanssa. Viro-keskuksen tuottamaa vironkielistä infoa löydät etsimällä: #StoppKoroona Jäsenten keväisiä matkoja varten: käytettävissänne on tuttuun tapaan Viro-keskuksen Tallinkin bisneskoodi, jonka avulla saa hyvät tarjoushinnat. Kysy toimistolta! Tilanteet tapahtumien, kokoontumisten ja jopa konttorin palvelujen suhteen muuttuvat nyt nopeasti, seuraathan yhdistyksen uutisia Facebookin kautta, etsi sieltä Varsinais-Suomen Viro-keskus ry sekä Eestlaste klubi Turu / Turku. Jos haluat asioida konttorilla, soita ja sovi aika, p. 040 147 5221. Kunniakonsulaatin työssä noudatamme Viron suurlähetystön ohjeita. Passien ja id-korttien luovutus vain ajanvarauksella. Neuvontatyö jatkuu: vironkielinen neuvoja on tavoitettavissa p. 040 220 8578, puhelinpäivystys torstaisin klo 10–18. Kiireellisissä kysymyksissä voi soittaa ma–pe klo 10–15 toimistolle, p. 040 147 5221. Turu Eesti keskuse nõustajad on abiks eestlastele Soomes. Kirjuta või helista julgelt, teenus on tasuta! Mõtleme koos, otsime lahendusi ja juhendame vajadusel edasi. Helista nõustajale: +358 40 220 8578 neljapäeviti kell 10–18. Nõustaja vastab küsimustele ainult isiklikult, ei kunagi avaliku fb-vestluse kaudu. FB-leheküljel “Abiks eestlastele Soomes” aga jagatakse üldiseid teavitusi ja kasulikku infot – tasub jälgida! Kirjuta ja küsi: e-mail: abiks.soomes@gmail.com ja messenger: m.me/AbiksEestlasteleSoomes. Lisaks teie küsimustele vastab Turu Eesti keskus tööpäeviti e–r kell 10–15 tel. +358 40 147 5221. Helistada ja kirjutada võib igalt poolt Soomest (ja Eestist, kui küsimused on seotud Soome eluga). Varsinais-Suomen Viro-keskus ry Viron kunniakonsulin toimisto Turussa Vanha Suurtori 3, 20500 Turku Käynti: Brinkkalan talon sisäpiha, 2. kerros. www.viro-keskus.fi virokeskus@gmail.com p. +358 40 147 5221 VILJANDIN YSTÄVÄT Viljandin ystävät r.y.:n hallituksen yhteystiedot: viljandinystavat@gmail.com Pirjo Ranki, puheenjohtaja prpirre@gmail.com P. +358 50 544 8180 Jaakko Hovi, varapuheenjohtaja Jaska.hovi@gmail.com P. +358 50 3308498 Henri Ranki, sihteeri henri.ranki@gmail.com Anne AlaHonkola annealahonkola@gmail.com Pekka Malvela pekka.malvela@outlook.com Seuraa tiedotuksia tapahtumistamme Facebookryhmässämme. Jäsenille tiedotus myös jäsenkirjeellä sähköpostitse. VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Lue Espoon kaupunginteatterin Viro-ohjelmistosta sivulta 28! VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Virkun kevätkokous 26.4. klo 17 Eesti Maja – Viro keskuksessa (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki) Virallinen kokouskutsu materiaaleineen tulee lähempänä, mutta ilmoittaudu mukaan viim. 22.4. osoitteeseen kirsi@svyl.fi. Seuraamme koronatilanteeseen liittyviä rajoituksia, joista johtuen on mahdollista, että kokous pidetään etäkokouksena tai hybridinä. Jäsenistöä tiedotetaan lähempänä sähköpostitse. Virkku järjestää toimintaa myös ennen kevätkokousta. Seuraa tiedotusta Facebookissa (www. facebook.com/VirkkuRy) ja jäsenkirjeissä. Kesän matkasuunnitelmatkin lähetetään jäsenille sähköpostitse! n
Viron itsenäisyyspäivä 24. helmikuuta Seppeltenlaskut Helsingissä: 13.00 Sodissamme kaatuneiden virolaisten vapaaehtoisten hauta-alueelle Malmin hautausmaalla 15.00 Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten haudalle Vanhankirkon puistossa Molempia tilaisuuksia voi seurata suorana lähetyksenä Tuglas-seuran verkkosivuilta www.tuglas.? /stream. Katso myös Viron itsenäisyyspäivän juhlavideo Eesti Majan Youtube-kanavalta! Juhlinnasta vastaavat Eesti Maja – Viro-keskus, Helsingin seurakuntien vironkielinen työ, Suomen-poikien perinne yhdistys ja Viron suurlähetystö. ? viro.nyt ?1/2022 Jäsenkyselyn avulla vaikuttamaan! viro.nytin toimitus S uomen Viroyhdistysten liiton hallitus on jo vuoden päivät työstänyt liiton tulevaa strategiaa, jonka on tarkoitus astua voimaan vuoden 2023 alussa. Vuoden 2022 aikana myös liiton jäsenistö otetaan mukaan strategiatyöhön. Ensimmäinen tilaisuus päästä vaikuttamaan niin SVYL:n toimintaan kuin tulevaan strategiaankin on jäsenkysely, joka lähetetään sähköpostitse helmikuun lopulla liiton jäsenyhdistysten puheenjohtajille, jotka välittävät sen eteenpäin yhdistystensä jäsenille. Tarkoitus on, että kyselyyn voivat vastata aivan kaikki jäsenet: eri yhdistysten hallitusten jäsenet, yhdistysaktiivit ja rivijäsenet. SVYL:n hallitus haluaa kuulla laajasti erilaisia mielipiteitä siitä, mihin suuntaan liiton toimintaa pitäisi kehittää, kuinka olla tukena jäsenyhdistyksille ja millaisia osallistumismahdollisuuksia kaivataan. On tärkeää, että kaikki saavat äänensä kuuluville. Jäsenkysely toteutetaan Google Formsilla. Jos vastaaminen tuottaa hankaluuksia, kannattaa olla reippaasti yhteyksissä omaan Viro-yhdistykseen tai liiton toimistolle: svyl@svyl.fi. Vastaajien kesken arvotaan myös kirjapalkintoja! SVYL:n hallitus 2022 Suomen Viro-yhdistysten liiton hallitus jatkaa strategian työstämistä lähes samalla kokoonpanolla kuin viime vuonna. Liiton marraskuinen vuosikokous valitsi pitkäaikaisen varapuheenjohtajan, Viljandin ystävien Pirjo Rankin tilalle saman seuran Anne Ala-Honkolan. Toinen muutos hallitukseen oli, kun Suomen-poikien perinneyhdistyksen Risto Haimilan varajäseneksi valittiin Viroinstituutin ystävien Marja Granlund, joka korvasi oman seuransa Pentti Voipion. n Katso SVYL:n koko hallituksen kokoonpano täältä: www.svyl.fi/suomen-viroyhdistysten-liitto-svyl/ hallitus Täältä näet liiton nykyisen strategian: www.svyl.fi/suomen-viroyhdistysten-liitto-svyl/ strategia
1/2022?viro.nyt 18 Tarinoita tiedesillalta ”Mitään edullisempaa asemaa en enää voisi toivoakaan!” Nuori Tarton yliopisto tarvitsi suomalaisopettajia moniin eri aineisiin. Näin myös matematiikan dosentti Kalle Väisälä päätyi Tarttoon. Sten-Erik Tammemäe V uonna 1919 toimintansa aloittaneen vironkielisen Tarton yliopiston opettajapula ei koskenut pelkästään niin sanottujen kansallisten tieteiden, esimerkiksi historian, etnologian, kielija maantieteen opettajia, vaan valtaosaa tieteenaloista. Suomesta haettiin päteviä opettajia käytännössä kaikkiin tiedekuntiin. Yhdeksi ongelmakohdaksi muodostui matematiikka, jossa kahdesta professorin virasta pystyttiin kotimaisin voimin täyttämään vain toinen, sillä päteviä matemaatikoita ei yksinkertaisesti löytynyt. Toisen, puhtaasti matematiikan professuurin kohdalla katse kääntyi Suomen suuntaan, josta loppukesästä 1919 löytyikin oiva ehdokas: Helsingin yliopiston matematiikan dosentti Kalle Väisälä. Kontiolahdelta Tarttoon Kalle Väisälä oli syntynyt Joensuun Kontiolahdella seitsenlapsisen perheen kuopuksena. Väisälän sisarukset olivat ajassaan poikkeuksellisia, sillä kaikki kirjoittivat ylioppilaiksi ja kolmesta nuorimmasta, Vilhosta, Yrjöstä ja Kallesta, tuli professoreita: Vilho meteorologian, Yrjö tähtitieteen ja Kalle matematiikan. Kalle oli opiskellut matematiikkaa Helsingin, Göttingenin ja Tukholman yliopistoissa, valmistunut vuonna 1917 maisteriksi ja väitellyt samana vuonna tohtoriksi. Hän oli opintojensa aikana toiminut yliopistossa matematiikan assistenttina, valmistumisensa jälkeen hänet nimitettiin dosentiksi ja Suomalaisen Tiedeakatemian apujäseneksi. Tämän lisäksi hän oli työskennellyt Helsingin suomalaisen lyseon opettajana ja Teknillisen korkeakoulun lehtorina. Lahjakkaalle matemaatikolle ei kuitenkaan ollut vuoteen 1919 mennessä löytynyt kykyjenmukaista työpaikkaa tai etenemismahdollisuuksia. Oma professuuri Tartossa vaikutti tässä valossa miellyttävältä mahdollisuudelta, tämän lisäksi soveltui työ veljeskansan hyväksi saumattomasti vakaumuksellisen suomalaisuusmiehen ja reunavaltioiden (Suomi, Baltian maat ja Puola) yhteistyötä kannattaneen Väisälän aatteisiin. Väisälän matka Tarttoon oli kuitenkin mutkikas. Konsultoituaan tulevaa kollegaansa, maantieteen professori Johannes Gabriel Granötä Väisälä hyväksyi syyskuussa professuuritarjouksen, mutta ilmoittikin lokakuun alussa mitä ilmeisimmin, ettei kuitenkaan olisi tulossa Tarttoon. Tähän lienee vaikuttanut Väisälän opettaja, tunnettu funktioteoreetikko Ernst Lindelöf, jonka mielestä suomalaisia matemaatikkoja tarvittiin itsenäisen Suomen rakentamisessa. Myöhemmin Väisälä tarkensi, että olisi kyllä tulossa Tarttoon, mutta pystyisi aloittamaan luentonsa vasta seuraavana keväänä, sillä hänellä oli Helsingissä keskeneräisiä tutkimuksia ja kursseja. Tämän lisäksi Väisälä oli huolissaan kielikyvyistään: viroksi hän ei toistaiseksi pystynyt luennoimaan ja hänen saksansakin oli heikko. Yliopisto ei kuitenkaan pitänyt sitä ongelmana ja salli Väisälän opettaa aluksi saksaksi, Väisälä itse taas lupautui opettelemaan pikaisesti viroa. Opettamista, tutkimustyötä, sanakirjan laatimista, esperantoa… Väisälä aloitti työnsä Tartossa vuoden 1920 kevätlukukautena ja luennoi, kuten luvattu, viroksi, mikä aiheutti hänen suomalaisissa kollegoissaan hämmästystä. Hänen ensimmäiset kurssinsa keskittyivät korkeampaan algebraan, myöhempien kurssien yhteydessä hän perehdytti opiskelijoita muun muassa funktioteoriaan, lukuteoriaan, differentiaaliyhtälöihin ja elliptisiin funktioihin. Luentojen ohella tärkeässä roolissa olivat laskuharjoitukset, joita Väisälä järjesti joka lukukautena kahden tunnin verran viikossa. Monet Väisälän kursseista olivat hänen omien sanojensa mukaan perustavanlaatuisia, mistä johtuen ne olivat helppoja valmistella, antoivat hänelle itselleen aiheista syvällisemmän käsityksen ja jättivät tarpeeksi aikaa omalle tieteelliselle tutkimustyölle. Varsinaisen opetustyön ohella Väisälä ehti ohjata ensimmäiset kaksi vironkielistä matematiikan alan maisterintutkielmaa. Matematiikkaan liittyviä tehtäviä riitti myös yliopiston ulkopuolella. Väisälä toimitti Viron opetusministeriölle muutamia logaritmitaulukkoja, vuosina 1920–1922 hän johti matematiikan vironkielisen sanaston laatimista varten perustettua komiteaa, jonka työn tuloksena oli vuonna 1922 ilmestynyt sanakirja. Väisälän tieteellinen työ Tartossa ei kuitenkaan edennyt hänen omien odotuksiensa ja toiveidensa mukaisesti. Yliopiston runsas kirjasto oli maailmansodan aikana evakuoitu Voronežiin ja sen palauttaminen oli yhä epävarmaa, joten tutkimuskirjallisuudesta oli huutava pula. Tämän lisäksi Väisälä arvosteli itseään laiskuudesta myöntämällä, että valtaosa hänen vapaasta ajastaan kului hänen omien sanojensa mukaan muun muassa kyläilyihin, retkeilyyn ja variksen pesien rikkomiseen. Väisälä viettikin vuoden 1920 kesän Saksassa, jossa hän täydensi itseään Berliinin ja Göttingenin yliopistoissa sekä tutustui paikalliseen matematiikan opetukseen. Tartossa hän ehti julkaista vain kaksi tutkimustyötä. Isänsä Johanneksen lailla keinotekoisista kielistä kiinnostunut Kalle
? viro.nyt ?1/2022 19 pääsi Tartossa asuessaan mainostamaan intohimoaan esperantoa. Viimeisenä lukukautenaan hän järjesti yliopistossa esperanton kurssin ja luennoi kyseisestä kielestä muun muassa Tarton NMKY:n kokouksessa ja Viron ensimmäisessä esperantokonferenssissa. Suomalaisprofessorien vilkas seuraelämä Väisälän kirjeenvaihdosta äitinsä ja sisarustensa kanssa selviää, että hänen sosiaalinen elämänsä Tartossa oli varsin vilkas. Hän ehti vajaan kolmen vuoden aikana asua muutamassakin eri paikassa, mukaan lukien tunnetun juristin, liikemiehen ja fennofiilin Oskar Rütlin ja tämän suomalaisen puolison Wilhelminan luona. Samassa paikassa majoittui myös arkeologian professori Aarne Michaël Tallgren. Suomalaisista professoreista muodostui Tartossa oma ystäväpiirinsä, jonka jäsenet vierailivat toistensa luona ja jotka kaikki kutsuttiin aina erilaisiin kyläilyihin ja tapahtumiin. He muun muassa vierailivat Tarton yliopiston muiden professorien, esimerkiksi kansanrunouden professori Matthias Johann Eisenin luona, osallistuivat Tartossa perustetun virolais-suomalaisen klubin (Soome-Eesti Üliõpilasklubi, myöhemmin Akadeemiline Hõimuklubi) illanviettoihin (joissa Väisälä piti myös muutaman esitelmän), matkustivat Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä Tarton rauhaa neuvottelevan suomalaisen valtuuskunnan jäsenten kanssa virolaisilla maatiloilla ja ehtivät jopa osallistua virolaisiin häihin. Helsingissä opiskellessaan Karjalaiseen Osakuntaan kuulunut Väisälä oli kutsuvieras monien akateemisten järjestöjen illanvietoissa, hänet jopa valittiin yhdessä Viron ja Pohjoismaiden historian professori Arno Rafael Cederbergin kanssa ylioppilaskorporaatio Sakalan seniorijäseneksi (vir. vilistlane). Väisälä seurasi mielenkiinnolla sekä Suomen että Viron rauhanneuvotteluja Neuvosto-Venäjän kanssa ja kirjoitti Suomen Tarton rauhasta sanomalehti Karjalaiseen kaksi artikkelia. Vaikka Väisälä nauttikin Tartossa asumisesta ja työskentelemisestä kaikin puolin, oli vuoden 1922 kevätlukukausi hänen viimeisensä Tartossa. Turkuun perusteilla ollut suomalainen yliopisto tarjosi hänelle professorin virkaa, ja houkutus työskennellä kotimaassa näyttää olleen tarpeeksi vahva. Turun yliopisto valitsi Väisälän vuoden 1921 joulukuussa matematiikan professoriksi, ja tämä jätti tammikuussa 1922 eropyyntönsä Tarton yliopistoon. Työ Turussa alkoi kuitenkin vasta kesällä, joten Väisälä ehti vuoden 1922 kevätlukukauden aikana saattaa kaikki kurssinsa ja keskeneräiset työnsä Tartossa loppuun. Suomeen palaamisen jälkeen Väisälä toimi vuosina 1922–1950 Turun suomalaisen yliopiston ja vuosina 1938–1960 Teknillisen korkeakoulun professorina. Yliopistotyön ohella hän osallistui aktiivisesti korkeakoulutuksen ja matematiikan opetuksen kehittämiseen sekä oli vuodesta 1924 Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen. Lauri Kettunen on muistellut, että tarttolaisille jäi aina iloisesta ja ystävällisestä Väisälästä unohtumattomia muistoja, ja että häntä kaivattiin siellä. Vaikka Väisälän kausi Tartossa kestikin vain vajaat kolme vuotta, piti hän itse sitä yhtenä elämänsä onnellisimmista vaiheista, muistellen vielä 1960-luvulla haikein mielin virolaista opiskelijalaulua Noorus ei tule iial tagasi. n Kirjallisuutta: Kettunen Lauri: Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä. Murrosvuodet 1918–1924 (WSOY 1948) Lehto Olli: Oman tien kulkijat. Veljekset Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälä (Otava 2004) Lumiste Ülo; Tamme Enn: Eestikeelse matemaatilise kõrghariduse algaastad (toim. Palm Uno, Tartu Ülikooli ajaloo küsimusi XXIII. 70 aastat eesti ülikooli, Tartu Riiklik Ülikool 1989) Prinits Olaf: Eestikeelse matemaatikaõpetuse ja -terminoloogia tekkeloost ja kujunemisest (toim. Meri Mart, Keel ja Kirjandus 6/1998, Perioodika 1998) Prinits Olaf; Tamme Enn: Kalle Väisälä ja Tartu Ülikool (toim. Roots Lembit, Matemaatika ja kaasaeg XV. Abimaterjale matemaatika õpetajatele ja õppijatele, Tartu Riiklik Ülikool 1968) Matematiikan professori Kalle Va?isa?la?. Kuva: Tartu U?likooli Raamatukogu / Herbert Normanni fotokogu.
20 1/2022?viro.nyt Luontoretkelle Viroon. 30 kiehtovaa kohdetta Mikko Virta Gummerus 2022, 250 s. V iro on luontoretkeilijän aarreaitta: komeita kansallispuistoja, sykähdyttävää saaristoluontoa, vaellusreittejä ja lintuvesiä. Luonnossa liikkuja kohtaa siellä kasveja, eläimiä, lintuja ja maisemia, joita Suomesta ei löydy. Myös kaupunkilomalta käsin pääsee helposti piipahtamaan kauniisiin luontokohteisiin. Luontoretkelle Viroon -kirja kattaa koko Viron alueen, ja 30 retkikohteen perustietojen lisäksi mukana on tunnelmallisia retkimuistoja, käytännön vinkkejä sekä tietoa Viron historiasta ja kulttuurista. Virolainen taiteilija Nestor Ljutjuk vastaa kirjan piirroskuvituksesta. Mikko Virta on toimittaja, valokuvaaja ja intohimoinen luontoharrastaja, joka on asunut Virossa yli 15 vuotta ja kolunnut läpi maan patikkapolut ja luontoretkikohteet. The Baltic Guide -lehden toimittajana hän ehti kirjoittaa tuhansia matkailujuttuja suomalaiselle yleisölle. Kirja ilmestyy maaliskuussa. Hinta: 25 € + postikulut. JohannesAndreas Ville Hytönen Like 2022, 300 s. N euvosto-Viron viimeisiin vuosikymmeniin sijoittuva tarina kertoo kahdesta sortovallan alla kasvaneesta nuoresta aikuisesta. Pikkukylää hallitsevan baptistipapin poika ja vapautta etsivä uskovaisen perheen tytär tapaavat Viron maaseudulla 1970-luvulla. Vuosia myöhemmin Tallinnassa heidän rakkaustarinansa kääntyy painajaiseksi, kun papinpoika saapuu kotiin verisissä vaatteissa ja kertoo surmanneensa ihmisen. Johannes-Andreas on hätkähdyttävä tarina sarjamurhaajaksi paljastuvasta papinpojasta, syyttömänä tuomitusta naisesta ja elämästä Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa. Ville Hyto?nen (s.1982) on asunut Tallinnassa, Haapsalussa, Viljandissa ja nyt Pohjois-Viron Harkussa. Hän on entinen kustantaja, entinen kirjakauppias, entinen boheemi ja nykyinen pienen lapsen isä virolaisessa kalastajakylässä. Kirja ilmestyy maaliskuussa. Hinta: 25 € + postikulut. Fuck you Liivik Siim Liivik ja Aki Ollikainen Siltala 2021, 270 s. K olhoosista Korsoon ja kultakaukaloihin. Siim Liivikin (s. 1988) tarina on huima matka hajoavan Neuvostoliiton maisemista vantaalaislähiön koville ulkojäille ja sieltä suomenmestariksi, Euroopan sarjoihin ja mikin varteen esiintymislavoille JVG:n kanssa. Liivik kertoo kirjassa, millaista on olla virolaistaustainen maahanmuuttaja Suomessa ja miten yksinhuoltajan poika taisteli tiensä altavastaajan lähtökohdista parrasvaloihin. Tarinassa ääneen pääsevät tietenkin myös ”Märkä-Simon” monet ystävät Mikael Granlundista Samu Haberiin, Raimo Summasesta Ville Galleen. Ärhäkän hyökkääjän kuoren alta löytyy maailmaa herkästi havainnoiva ja analyyttinen mieli. Fyysisen, provosoivan roolin omaksuneena kiekkoilijana Liivik on aina jättänyt vahvan muistijäljen niin joukkuetovereihin kuin vastapuolen pelaajiin ja faneihin. Erään vastustajan sanoin: ”Se on oma taiteenlajinsa olla sellainen pelaaja. Siitä saa maksaa hintaa ja rooli on vaativa. Kun on valmis sellaiseen, valmis olemaan merkitty mies, niin sitä on pakko kunnioittaa.” Hinta: 25 € + postikulut. Perinnevegeä Anniina Ljokkoi ja Liisa Kaski SKS Kirjat 2021, 222 s. S uomella ja Virolla on paljon yhteistä ruokaperinnettä. Perinnevegeä-kirja syntyi, kun Anniina Ljokkoi ja Liisa Kaski alkoivat etsiä lähialueiden ruokaperinteestä eläinja ilmastoystävällisiä kasvisruokia. Erityisesti Etelä-Viro osoittautui aarreaitaksi. Oma lukunsa ovat nykyisin trendikkäät kasvimaidot kauramaito (kaerapiim) ja hamppumaito (kanepipiim), joiden satojen vuosien ikäistä perinnettä on tallentanut virolainen etnologi Aliise Moora. Kaukomaiden eksotiikkaa Perinnevegeä-kirjaan tuo keskiaikaisen Tallinnan rikas ruokakulttuuri. Tallinna oli keskiajalla noin sata vuotta pohjoisnaapuriaan edellä, ja Tallinnan kautta kulkivat pohjoiseenkin kalliit itämaiset mausteet, suolasitruunat ja kuivahedelmät. Perinnevegeä-kirjassa ei ole unohdettu myöskään villikasvien ravintokäyttöä, jossa virolaiset ovat edelleen eteviä, eikä virolaisten hyvin säilynyttä kasvimaakulttuuria. Virolaisissa kotipihoissa kasvaa edelleen jopa härkäpapua, joka on vuosisatoja ollut pohjoisen kansojen tärkeimpiä proteiininlähteitä. Hinta: 20 € + postikulut. verkkopuoti.svyl.fi