• TUKENA 7–8 ? joulukuu 2014–tammikuu 2015 ELÄMÄN HAASTEISSA Kalle ja Sami vauhdittivat kansalaisradiota Tansaniassa ??14 Kilparatsastajasta tuli orpovarsojen sijaisäiti ??22 Ystävyys kantaa yli vammautumisen ??32 Sirkuksessa rajat katoavat ??8
  • PÄÄKIRJOITUS Nro 7–8 joulukuu 2014–tammikuu 2015 Tarvitaanko vammaisia töissä? U KUSTANTAJA Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry, vktt@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TUKILINJA-APURAHAT Ohjeet tuen hakuun: www.tukilinja.fi Henkilökohtaiset apurahat, p. 09-4155 1508. Hanke- ja ryhmäapurahat, p. 09-4155 1510 Sähköposti: apurahat@tukilinja.fi Osoite: Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki IRIS TENHUNEN TILAAJAPALVELU P. 09-4155 1500 ma–pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TILAUKSET 4 kk 36 e 6 kk 45 e 1 v 79 e Kestotilaus 79 e Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille markkinointi- tai muihin tarkoituksiin. TUKILINJA.FI Verkkosivut tarjoavat tietoa tukitoiminnasta, vierasblogin, ilmaisen pdf-lehden sekä tekstiversion lehden edellisestä numerosta, näyteartikkeleita uudesta lehdestä sekä ilmaisen Tukitoriilmoituspalvelun tuotteille, joiden tekijöinä on toimintarajoitteisia ihmisiä. TOIMITUS Päätoimittaja: Iris Tenhunen, p. 09-4155 1504, toimitus@tukilinja.fi Toimitusneuvosto: Sanni Purhonen, Pasi Päivinen, Heini Saraste, Riitta Skytt. AD: Timo Saarinen / Pelagus ISSN 1458-6304 Paino Kirjapaino Jaarli Oy Ilmestyy: 6 kertaa vuodessa, joista 2 kaksoisnumeroa. Seuraava lehti ilmestyy 6. helmikuuta. TUKITOIMINNAN TUKILUURI Tukikoordinaattori neuvoo tuen hakuun ja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä. P. 09-4155 1508 tiistaisin klo 10–12.00 sekä apurahat@tukilinja.fi. IT-TUKILUURI IT-koordinaattori neuvoo tuen hakijoita tietotekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. P. 09 4155 1506 torstaisin klo 12–14.00 sekä it-tukiluuri@tukilinja.fi. 2 utuuskirjan Suomalainen työn­ tekijyys 1945–2013 mukaan ny­ kyajan ihannetyöntekijä on so­ siaalisesti taitava, tuottava, väsymä­ tön ja stressinsietokykyinen. Juuri sel­ lainen, jollaisen mielikuva vainoaa une­ tonta työihmistä aamuyön tunteina ja jollaista ei oikeasti ole olemassa. Nyt on oltava kuin mainoksesta re­ päisty. Inhimillinen roso ja vaihtelevuus on kielletty. Tällaiselle työpaikalle voi olla vaikea tulla, jos jalka ei nouse, sai­ TÄSSÄ NUMEROSSA Ajassa 4 Ajassa mukana Andrea Bocelli Suomeen; Freakshowtaideteos Helsingissä; Miljardööri vammaisasialla; Kulttuuripassilla hauskanpitoon; Vammaisten päivän bileet; Sankarikoiria; Teatteritekoja; Palkittuja 8 YK-sopimus ratifioidaan 4 vaikuttajaa kertoo, mikä muuttuu kun Suomi ratifioi YK:n vammaissopimuksen. 12 7 kysymystä Lyhty ry:n projektipäällikkö Markus Vähälä kertoo, miten kehitysvammaiset voisi työllistää fiksummin. Artikkelit 8 Rajaton sirkus Sosiaalinen sirkus tarjoaa iloa, itsetuntoa ja jännitystä hyvässä toverihengessä. Sirkuskurssit sopivat hyvin myös toimintarajoitteisille ryhmille. Löydä oman paikkakuntasi sirkus! Natalia löysi sosiaali­ sen sirkuksen kurssilla sisäisen jonglöörinsä. Kannen kuva: Frank Leiman / Imagenary tukilinja 7–8 • 2014 14 Kansalaisradio Tansaniaan Kehitysvammaiset radiotyöntekijät kirittivät tansanialaista kansalaisradiotoimintaa. Erotatko, mitä erikoiskahveja kuvassa näkyy? Lyhty ry:­n kah­ vilan työntekijät harjoittelevat jo tulevia töitään. 17 Kehittävä kahvila Lyhty ry kouluttaa kehitysvammaisia työntekijöitä laadukkaaseen kahvilaravintolaan, joka avautuu Helsingissä loppukeväästä. Kahvilapajassa opitaan tarjoilemaan, keräämään astioita ja vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin. ennakkoluulojen 18 Läpi muurin Vaikeavammainen juristi Pirjo Hernesniemi sai lapsia ja törmäsi ympäristön asenteisiin. Hän joutui taistelemaan pitääkseen perheensä koossa. 22 Orpovarsojen äidiksi Entinen kilparatsastaja Leena Jaakkola löysi uuden roolin kahden orpovarsan ja niiden sijaisemon uusperheen huoltajana. Ratsastus ja tallinpito on hänestä parasta kuntoutusta MS-tautiin.
  • raus vaivaa, apua saattaisi joskus tarvita tai paniikki iskee kahvipöydässä. Erityisammattioppilaitokset ovat uudistamassa opetustaan työelämään suuntaavammaksi. Miten uudistaisim­ me työmarkkinamme niin, ettei osa­ työkykyisiltä enää vaadittaisi kylmäs­ ti samaa kuin muiltakin, vaan annettai­ siin tarvittava tuki ja uudistettaisiin työ­ yhteisöt niin, että rajallinen työntekijä myös hyväksyttäisiin mukaan? Nyt vain edistetään työnhakua eikä haluta näh­ dä, ettei toimintarajoitteiselle työnte­ kijälle kysyntää palkkatyössä nykyeh­ doin ole. Ehkä työsopimuksia pitäisi olla useam­manlaisia. Myös sellaisia, jois­ sa pääpaino ei ole vain tehokkuudessa ”Välityömarkkinat voisi integroida työpaikoille!” vaan siinäkin, mitä uutta työntekijä voi tuoda työyhteisöön, miten hän voisi ke­ hittää sitä juuri olemalla erilainen ja sil­ ti osaava? Tällaisessa työsopimuksessa voisi ol­ la tavallista enemmän joustoa ja kol­ mantena sopimuskumppanina yhteis­ kunta, jonka tukimuodoilla työn vähäi­ sempi tuottavuus työnantajalle korvat­ taisiin. Välityömarkkinat voisi integroi­ da työpaikoille! Tätä yritetään muualla Euroopassa. Suomessa ihmisten osallistamisen ti­ lanne laahaa jälkijunassa muuhun Eu­ rooppaan verrattuna siinä, miten suu­ ri osuus toimintarajoitteisista ihmisis­ tä osallistuu työelämään. Tarkkaa arvio­ ta turhaan työtä vailla olevista on vai­ kea tehdä nykyjärjestelmässä, jossa mo­ ni heistä on vetäytynyt eläkkeen turviin, mutta valistunut arvio on yhden ikäluo­ kan suuruus: 70 000 ihmistä voisi siir­ tyä työelämään, jos saisi tehdä sen tue­ tusti ja turvallisesti. Ja vastaus otsikon kysymykseen on ”kyllä”. Heitä tarvittaisiin työelämässä. Jo rentouttamaan meitä muita ja luo­ maan inhimillisempää työilmapiiriä. Saati tekemään kaikkea sitä, mikä nyt jää tekemättä ja johon etsitään työvoi­ maa ulkomaita myöten. 32 Ystävyys kantaa eteenpäin 39 Tukipäätöksiä Kun 17-vuotias Aino Tapola hyppäsi viimeisen uimahyppynsä, hänellä oli onnea ainakin yhdessä asiassa: kolme parasta ystävää ovat pysyneet rinnalla läpi vammautumisen ja kuntoutumisen. Suunnitelmissa on työura esteettömyyden parissa. Tukitoiminta 12 Tukipointti Tukikoordinaattori Sara Liukkonen kertoo, miten tuen voi nivoa vaikka joulutervehdyksiin. Tukilinjan myöntämiä apurahoja elo- ja syyskuulta 2014. Vakiot 11 Tulilinjalla Kolumnisti Jari Rummukainen pohtii palvelutalon ja itsenäisen asumisen eroja. 13 Välinevinkki 16 Blogilinjalla 17 Tukitori 28 Räiskyvä perhe Kun perheessä on kolme ADHD-diagnoosin saanutta, on opittava olemaan vauhdikas vuorotellen. Ronin koulutyötä tukee harjoittelu Tukilinjalta saadulla tietokoneella. 34 Oppia maailmalta 18 Lakimies ja lahjatavaraliikkeen pitäjä Pirjo Hernesniemi sai taistella pitääkseen perheensä koossa. www.tukilinja.fi Netissä voit lukea edellisen Tukilinja-lehden ilmaiseksi, ja nettisivujemme Tukitorilta löydät vammaisten ihmisten Näkövammainen Lotta Lundell sai osa-apurahan ja kiertää nyt maailmaa nuorten kansainvälisen esitysryhmän kanssa. valmistamia tuotteita ja palveluja. Tarjolla on myös juttuarkisto ja tietoa tukitoiminnastamme. Facebook ja Twitter Vinkkaamme aktiivisesti vammaisalan menovinkeistä ja ilmiöistä. Lähetä omatkin vinkkisi jakoon! tukilinja 7–8 • 2014 Marianne Virtanen bloggaa vankila­ elämästä joulu–tammikuussa. 21 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 31 Ruudun takaa 36 Lukijafoorumi 41 Ristikko 43 Jaloittelua Kaisa Lekan sarjakuva. 3
  • AJASSA MUKANA Hyvinvoinnin edistäjiä palkittiin Syksyllä sataa – myös palkintoja. Suomen Mielenterveysseura myönsi mielenterveyspalkintonsa Yle Puheen tuottaja Heidi Laaksoselle, jonka Lanttulataamo-ohjelma on ”anti-stigma -työtä parhaimmillaan”. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö SOSTE jakoi puolestaan ensimmäisen ”hyvinvointitalouden” edistäjälle myönnettävän Soste-palkintonsa kuntien sähköiselle hyvinvointikertomukselle. Vastuullinen kesäduuni -kampanjan työnantajapalkintojen yhteydessä Vamlasin palkintoraati palkitsi myös parhaan osatyökykyisten työllistäjän: Linnanmäen huvipuiston. Espoon kaupunki sai raadilta kunniamaininnan räätälöidystä kesätyöllistämismallistaan. Kehitysvammaisten taidekeskus Kettuki jakoi Vuoden taideteko-palkintonsa Kehitysvammaisten Palvelusäätiölle tapahtumasta Kulturellia – vähän erilainen taidetapahtuma. Se järjestettiin Tampereen keskustassa viime kesäkuussa ja keräsi 1500 kävijää. Aspasäätiön Vertaisarviointi-toiminta sai oikeusministeriön Demokratiapalkinnon ja BlindSquare-navigointisovellus vastaanotti Suomen Yrittäjiltä Tuottava Idea -palkinnon palveluliiketoiminnassa. Espoon Omnia palkitsi Toisinnäkijä-palkinnollaan nuorille suunnatun Työnhakupelin®. Peliä saa monenkielisenä, myös suomea toisena kielenä puhuville muokattuna. Kulttuuripassilla hauskanpitoon Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen Kulttuuria kaikille -palvelu alkoi syyskuussa kokeilla pilottihankkeena Espoossa Kulttuuripassia. Sen avulla pienituloiset voivat hankkia maksuttomia tai hyvin edullisia pääsylippuja. Näin kohennetaan hyvinvointia ja osallisuutta, ja tilaisuuksien yleisö monipuolistuu. Hankkeessa on mukana esimerkiksi Kehitysvammaliitto. Vastaavia lippuratkaisuja on ollut käytössä monissa Euroopan maissa jo vuosia. Siellä sosiaalialan toimijat ovatkin keskeisessä asemassa laajentamassa kulttuuri-instituutioiden yleisöpohjaa. Malli on tarkoitus levittää muuallekin Suomeen, joten kiinnostuneet järjestöt ja taidetoimijat: ottakaa yhteys Kulttuuria kaikille -palveluun! SITAATTI ”Tykkään, että maalaukseni ovat näyttelyssä, koska ihmiset näkevät ne ja varmaan pitävät niistä. Ja jos he pitävät tauluistani, he pitävät ehkä minusta.” Autistinen taiteilija, Art Kaarisilta 9.10.2014 4 Freakshow-taideteos Liikuntavammainen tanssija Maija Karhunen esiintyi 15.11. varttitunnin pätkissä näyttelyesineenä Lasipalatsin aukiolla Helsingin keskustassa. Taideinstallaatio esitteli 8 päivän ajan lasivitriinissä tämän ajan kummajaisina pidettyjä hahmoja, jotka eivät mahdu näyteikkunoiden ihmiskuvaan. Taiteilija Dries Verhoevenin installaatio Ceci n’est pas… liittyi Baltic Circle -festivaaleihin. Teatteritekoja Kansallisteatterin Paavo Westerbergin ohjaama Tsehov-tulkinta Vanja-enosta on saanut syystä kehuja. Yksi sen avainrooleista on vanha palvelija, jota esittää Seela Sella, 77. Hän on jo vuosikymmeniä sairastanut huonokuuloisuutta ja huimausta aiheuttavaa Menieren tautia, mutta työteho on kuin puolta nuoremmalla. ”Kitinä ei ketään auta. Pillerit lisääntyvät ja taas mennään” hän naureskelee kysyjille. Käykää ottamassa mallia! Tampereen Työväen Teatteri kunnostautuu esittämällä lievästi autistisen nuoren Christopherin (Jyrki Mänttäri) salapoliisintyöstä kertovan brittiläisen menestysnäytelmän Yöllisen koiran merkillinen tapaus. National Theatren esitys valittiin Iso-Britanniassa vuoden näytelmäksi ja ykköstilalle kaikkiaan 6 palkintokategoriassa. Suomalaisetkin katsojat ovat ihastuksissaan (”Läkähdyttävän upea esitys”). Näytelmä perustuu Mark Haddonin bestselleriin. TTT esittää myös Jonas tukilinja 7–8 • 2014 Gardellin näytelmää Kaikki on kohta hyvin, jossa pelätään uutta virusta, hiviä. ”Elkää pelätkö öisin! Tehdään nykyhetkestä paratiisi!” ehdottaa puolestaan Juha Siltasen kirjoittama ja Lauri Maijalan Kom-teatterille sovittama ja ohjaama, railakas ja taidokas Vallankumous. Kabareen päähenkilöt ovat eksentrinen ”Sisar” Huttunen (upea Pirkko Hämäläinen) ja tulisieluinen, henkisesti epävakaa juristi Boldt (Pekka Valkeejärvi). Kristillis-teosofista kommunismia ei vuonna 1917 syntynyt, mutta elämäntaitoa ja ystävyyttä opittiin. Tuolloin ja nyt erilaiset ihmiset syrjäytyvät helposti, elleivät pidä toistensa puolta. Yleisö pääsee laulamaan sekä Suvivirren että Kansainvälisen – kilpaa! Näyttelijä Seela Sellalla on Menieren tauti ja ikää 77 vuotta. ”Työ pitää näyttelijän elossa”, hän kommentoi.
  • Kuva: Lehtikuva Sankarikoiria palkitaan Koira2014-tapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa 7.12. voi nähdä oikeita sankarikoiria. Tänä vuonna palkittavista 20 koirasta puolet löysi maastoon kadonneen ihmisen, loput auttoivat sairauskohtauksen tai tapaturman huomaamisessa tai hakivat apua hätätilanteessa. Avustajakoira Risle jopa kannatteli sähköpyörätuolillaan veteen kaatuneen isäntänsä päätä vedenpinnan yläpuolella avun saapumiseen saakka. TIESITKÖ Työkyvyttömyyseläkkeistä 40 prosenttia ja sairauspäivärahoista 25 prosenttia ovat mielenterveysperusteisia. Mielenterveyspotilaiden elinajanodote on parikymmentä vuotta muuta väestöä lyhyempi. Nykyjärjestelmä on epäonnistunut mielenterveysongelmien hoidossa. Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta, 7.10.2014 Vammaisten päivän bileet 3.12. vietetään Kansainvälistä vammaisten päivää ja samaan aikaan Kehitysvammaisten viikkoa. Helsingissä päivää voi klo 12–16.00 viettää rennosti hengaillen Nuorten toimintakeskus Hapessa (Sörnäisten rantatie 31). Maksuttomassa yleisötapahtumassa vauhditetaan esiintyjien ja puhujien voimin päättäjiämme rati­ fioimaan vihdoin YK:n vammaissopimus. Luvassa on stand-up-komiikkaa, musiikkiesityksiä, runoja, elämäkertakeruun tuloksia ja taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimon, vammais- Andrea Bocelli Helsinkiin Sokea italialaistenori Andrea Bocelli konsertoi Helsingin Hartwall Arenalla 25.1.2015. Edellisestä konsertista onkin jo 10 vuotta. Bocelli tunnetaan parhaiten romanttisesta ohjelmistostaan ja erityisesti kappaleesta Con te partiro, jota hän on esittänyt myös nimellä Time to say goodbye yhdessä Sarah Brightmanin kanssa. Bocelli on myynyt uransa aikana yli 100 miljoonaa albumia ja on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä sooloartisteja maailmassa. Viime vuonna hän julkaisi uuden albumin ja osallistui Italiassa Tanssii tähtien kanssa -tv-kisaan (kuvassa). Siinäpä esikuva työelämään tähtääville, näkövammaisille nuorille! Maailman rikkaimpien listan kärkisijoilla oleva meksikolainen mediamoguli ja miljardööri Carlos Slim on liittänyt voimansa yhteen Best Buddies -ystävätoiminnan perustajan Anthony Shriverin kanssa. He innostavat maailmanlaajuisella I´m in to Hire (Minut voi palkata) -kampanjalla työnantajia ottamaan töihin henkilöitä, joil- la on kehitys- tai muu vamma. Amerikkalaisittain mukana on kuuluisuuksiakin, kuten entinen kilpajuoksija Carl Lewis. Kampanjaa vauhditetaan myös tuoreella tutkimustiedolla, jonka mukaan työnantajien kokemukset ovat valtaosin positiivisia. Heterogeeninen työvoima parantaa yritysten työilmapiiriä, imagoa ja Kuva: Lehtikuva Miljardööri vammaisasialla Carlos Slim vuorottelee maailman rikkaimman henkilön tittelistä Bill Gatesin kanssa. tukilinja 7–8 • 2014 asiakastyytyväisyyttä. Erityisryhmiin kuuluvat työntekijät on myös koettu motivoituneiksi. Miljonäärejä tarvittaisiin vammaistyöhön lisääkin. Suomessa alalla on kunnostautunut Niklas Herlin, jonka säätiöstä toinen tukee muun muassa uutta, kehitysvammaisille työtä tarjoavaa kahvilaa Helsinkiin (s. 17). poliitikko Kalle Könkkölän sekä ulkoministeri Erkki Tuomiojan puheenvuorot. Tarjolla on myös glögiä ja piparkakkuja. Saat itsekin nousta puhujalavalle! Päivän aikana jaetaan palkintojakin: Kynnys ry:n ja Tukilinjan kokoon kutsuma raati jakaa taidepalkinto Vimman, johon kuuluu 5000 euron työskentelyapuraha. Kynnyksen Turun toimikunta jakaa Kynnys-palkinnon esteettömyyden edistämisestä. Helsingissä pidetään 3.12. myös Vapaaehtoistoiminnan messut. UUTU FAC E USVINKIT BO O K Tukilinja IS SA päivittä FB ä jatkuv -sivuille Tykkää, en uusia vinkkeasti ja pysy jä. mukana t ajassa ! 5
  • Erityisammattikoulujen yhteishaku Erityisammattikoulutus uudistuu Vuonna 2015 myös ammatillisiin erityisoppilaitoksiin haetaan sähköisenä yhteishakuna heti varsinaisen yhteishaun jälkeen 18.3.-8.4.2015. Tähän asti niihin on haettu oppilaitoskohtaisilla hakuajoilla ja hakemuksilla. Erityisoppilaitoksiin valitaan opiskelijoiksi henkilöitä, jotka tarvitsevat terveydellisistä tai muista syistä opinnoissaan ja työllistymisessään erityistä oh­ jaus­ta, neuvontaa ja tukea. Erityisammattiopistoja ovat Ammattiopisto Luovi, Keskuspuis- Ammatilliseen erityiskoulutukseen on vuoden 2015 aikana tulossa useita uudistuksia. Haku muuttuu sähköiseksi yhteishauksi ja kaikki nykyiset valmistavat koulutukset yhdistetään yhdeksi Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaksi koulutukseksi joka on kestoltaan vuoden mittainen. Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa se toteutetaan erityisopetuksena, joka voi olla kestoltaan 1–3 vuotta. Ammatillinen erityisopetus tullaan myös sisällöllisesti kehittämään nykyistä paremmin työelä- ton ammattiopisto, Validia Ammattiopisto (entinen Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus), Kiipulan ammattiopisto, Aitoon koulutuskeskus, Bovallius-ammattiopisto sekä ruotsinkielinen Optima. Monella erityisammattioppilaitoksella on toimipaikkoja useissa kaupungeissa. Lisätietoja hakemisesta saa opintopolku.fi -palvelusta joko netistä, sähköpostitse (neuvonta@opintopolku.fi) tai paikallispuhelun hinnalla numerosta 029 533 1010. mään pääsyä tukevaksi. Se tarkoittaa valinnaisuuden ja yksilöllisyyden lisäämistä sekä aiemmin hankitun osaamisen entistä parempaa hyödyntämistä opintosuorituksissa, jolloin tutkinnon suorittamisen kesto voi vaihdella. Jatkossa koulutusten laajuus ilmoitetaan osaamispisteinä (osp). Valmentavan koulutuksen laajuus on ajallisesta kestosta riippumatta 60 osp ja perustutkinnon 180 osp. Ammatillista perusopetusta säätelevä laki on syksyllä eduskunnan käsittelyssä. Näin YK:n vammaissopimus on edennyt: 13.12.2006 2007 2008 2009 YK:n yleiskokous hyväksyy Vammaisyleissopimuksen (Convention on the Rights of Persons with Disabilities, CRPD). Sopimus avataan allekirjoituksille. Suomi on ensimmäisten mukana allekirjoittamassa. Ruotsi ratifioi. 20 jäsenvaltiota on nyt ratifioinut sopimuksen ja se tulee voimaan. Tanska ja Iso-Britannia ratifioivat. Mikä muuttuu YK:n vammaissopimu S uomen nykyhallitus on sitoutunut ratifioimaan YK:n Vammaissopimuk­ sen tällä hallituskaudella. Sopi­ mus on vammaisnäkökulmasta käänteentekevä muutoksen työ­ väline, sillä vammaisuutta tar­ kastellaan siinä kansalais- ja ih­ misoikeuskysymyksenä. Tukilinja kysyi Vammais­ foorumin pääsihteeriltä Pirkko Mahlamäeltä, Kynnys ry:n toi­ minnanjohtaja Kalle Könkkölältä, Kehitysvammaisten Tukilii­ ton johtavalta lakimieheltä Sirkka Sivulalta sekä Eduskunnan Vamyt-ryhmän (vammaisasioi­ den yhteistyöryhmä) puheen­ johtajalta Johanna Karimäeltä (vihr), mitkä ovat kolme heidän mielestään suurinta muutosta vammaisten ihmisten elämässä, kun Suomi vihdoin ratifioi sopi­ muksen eli sitoutuu sen noudat­ tamiseen. Suomi valmistelee parhail­ laan kiireellä lainsäädäntöään 6 YK-sopimusehdot täyttäväksi. Niistä läntisistä teollisuusmais­ ta, joiden joukkoon Suomi kat­ soo kuuluvansa, vain Yhdysval­ lat ja Islanti eivät ole vielä rati­ fioineet sopimusta. Pirkko Mahlamäki: Pääsy tietoyhteiskuntaan ”Ratifioinnin kautta vammai­ set ihmiset saavat samat oikeu­ det kuin mitä muilla tässä yhteis­ kunnassa on. Yhteiskunta pitää rakentaa niin, että vammaiset ih­ miset voivat elää siinä ilman syr­ jintää”, Mahlamäki painottaa en­ simmäiseksi. ”Siirrymme entistä enemmän nettikansalaisiksi, ja Pirkko Mahlamäki tietoyhteiskunnan on oltava ai­ dosti kaikille vammaisille avoin.” Toinen olennainen muutos koskee päätöksentekoa: ”Ei mi­ tään meitä koskevia päätöksiä il­ man meitä”. Kolmanneksi Mahlamäki tuo esiin vammaisten naisten vahvis­ tuvan aseman: ”Sopimukseen si­ sällytettiin oma artikla vammais­ ten naisten oikeuksista.” Kalle Könkkölä Kalle Könkkölä: Suojaa syrjinnältä Kalle Könkkölä pitää tärkeänä muutoksena sitä, että vammai­ set ihmiset saavat suojan syrjin­ tää vastaan. ”Syrjintä on jo nyt kielletty, mutta se ei ole konkreti­ soitunut mitenkään – vain ravin­ tolaan pääsyn kohdalla on syrjin­ täkielto toiminut”. Toinen olennainen muutos on se, että vammaisten itsetun­ to lisääntyy ja itseluottamus kas­ vaa, mikä vaikuttaa pitkällä aika­ välillä koko yhteiskuntaan. ”Kolmanneksi oikeuslaitos, laillisuusvalvojat kuten oikeus­ asiamies, oikeuskansleri, alue­ hallintoviranomaiset ja muut vir­ kamiehet, muuttavat käytöstään. Joko suosiolla tai pakosta he ot­ tavat vammaisten ihmisoikeudet vakavasti.” ”Ehkä VR joutuu korjaamaan esteelliset ravintolavaununsa­ kin.” ”Mutta muutokset eivät ta­ pahdu heti. Paljon riippuu vam­ maisten omasta aktiivisuudes­ ta ja myös julkisen sanan asen­ tukilinja 7–8 • 2014
  • Itsemääräämislaki korjataan Pitkäaikaistyöttömille yhteispalvelu Hallitus esittää vuoden 2015 talousarvioesityksessään moni­ alaisen yhteispalvelun perustamista pitkäaikaistyöttömille, joihin kuuluu jo puolet työttömistä. Uusi malli korvaisi nykyiset kunnille vapaaehtoiset työvoiman palvelukeskukset, joita ei ole perustettu kaikkiin kuntiin. Monialaisissa yhteispalveluissa TE-toimisto, sosiaalitoimi ja Kela arvioivat 3 kk kartoitusaikana, millaisia palveluja työtön tarvitsee työllistyäkseen, luovat hänen kanssaan työllistymissuun- nitelman ja vastaavat sen etenemisestä ja seurannasta. Tarvit­ taessa työnhakija ohjataan terveystarkastukseen. Yhteispalvelun kohderyhmänä ovat yli vuoden työttömänä olleet. Alle 25-vuotiaat pääsevät palveluun jo työttömyyden kestettyä 6 kuukautta. Kohderyhmänä ovat henkilöt, joiden työllistymisvaikeuden taustalla on toimintakyvyn rajoitteita tai elämänhallinnan ongelmia. Hallitus ehdottaa muutoksia myös työttömyysturvaan. Jat- kossa kunnat maksaisivat työmarkkinatuesta puolet niiden henkilöiden osalta, jotka ovat saaneet tukea jo 300 päivää. Kun tukea on saanut 1 000 päivää, kuntien osuus nousee 70 %:iin. Kunnat saisivat valtiolta tästä kompensaatiota samassa suhteessa kuin kunnassa on työmarkkinatuen saajia. Jos muutokset hyväksytään talousarviossa, ne tulevat voimaan 1.1.2015. Tulossa on myös esitys palkkatuen parantami­ sesta. Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oloja laitoksissa säätelevä itsemääräämislaki jätettiin perustuslakivaliokunnassa pöydälle, koska sen jotkin osat vaativat korjaamista. Laki säätelee sitä, missä olosuhteissa ja millaisia pakkokeinoja saa hoitotilanteessa käyttää sekä miten hoidosta voi valittaa. Vammaisjärjestöt ovat lisävalmisteluun tyytyväisiä, 2010 2012 2013 2014–15 Ranska ratifioi. Saksa, Venäjä ja Viro ratifioivat. Norja ratifioi. Suomessa sopimuksen ratifiointi kuuluu hallitusohjelmaan. Sitä odotetaan ennen 2015 eduskuntavaaleja. muksen myötä? teista. Nythän esimerkiksi maan suurin sanomalehti on tavatto­ man esteettömyysvastainen.” Sirkka Sivula: Oikeus asua ja käydä koulua Sirkka Sivulan oli vaikea vali­ ta kolme olennaisinta muutosta, sillä muuttuvia asioita on paljon. ”Jokaisen vammaisen henki­ lön oikeutta päättää itse omasta elämästään ei voi enää kyseen­ alaistaa, vaan jokaisen itsemää­ räämisoikeus on tunnustettava ja sen toteutumista on edistettä­ Sirkka Sivula TEKSTI: SARI HEINO-HOLOPAINEN vä. Toisille se merkitsee tiedon saamista saavutettavassa muo­ dossa tai oikeutta kommunikoi­ da omalla tavallaan, toisille tukea päätösten tekemisessä tai niiden toteuttamisessa.” ”Sopimus turvaa vammaisen henkilön oikeuden valita yhden­ vertaisesti asuinpaikkansa ja saa­ da palvelut, jotka mahdollistavat osallisuuden yhteisössä. Vam­ maisille henkilöille ei voi enää tarjota paikkaa laitoksesta tai asumisyksiköstä vastoin hänen tahtoaan.” ”YK-sopimus varmistaa yh­ denvertaisen oikeuden 1. ja 2. as­ teen koulutukseen niissä yhtei­ söissä, joissa vammaiset henki­ löt elävät. Vammaisilla lapsilla on ollut suuria vaikeuksia pääs­ tä omiin lähikouluihin ja saada siellä tarvitsemansa tuki. Vielä vaikeampaa on ollut löytää toi­ sen asteen opiskelupaikka, jossa oppimisen edellytykset olisi tur­ vattu. sillä ehdotetut lain sanamuodot eivät olisi taanneet kansalaisoikeuksien toteutumista kaikissa olosuhteissa. Järjestöt toivoivat lakiin mm. kirjausta asiakkaan tukemisesta päätöksen teossa tarvittaessa. YK:n vammaissopimuksen ratifioimista lain viivästyminen ei estä, sillä asian vireillä olo riittää sopimuksen mukaiseksi toiminnaksi. Suomi valmistelee parhaillaan kiireellä lainsäädäntöään YK-sopimusehdot täyttäväksi. Niistä läntisistä teollisuusmaista, joiden joukkoon Suomi katsoo kuuluvansa, vain Yhdysvallat ja Islanti eivät ole vielä ratifioineet sopimusta. »»Ratifiointi = sitoutuminen sopimuksen velvoitteisiin kansallisessa lainsäädännössä. »»Sopimusteksti = luettavissa esim. Ihmisoikeudet.net -sivustolta (www. ihmisoikeudet.net) osiosta ”Miten turvataan”. »»Selkokielinen esite = löytyy stm:n sivuilta esim. haulla ”YK vammaissopimus” (stm:n julkaisu 2007:4 Vammaisia tulee kohdella samalla tavalla kuin muita ihmisiä). Johanna Karimäki Johanna Karimäki: Oikeus työhön ja esteettömyyteen Johanna Karimäen mukaan YK:n vammaisten oikeuksien sopimus turvaa vammaisten oikeuksia esimerkiksi työhön ja toimeen­ tuloon sekä edellyttää esteetön­ tä ympäristöä. Hän korostaa, et­ tä vammainen henkilö voi kui­ tenkin tarvita apua ja tukea, jot­ ta hänen oikeutensa toteutuvat. ”Esteetön ympäristö, pääsy harrastuksiin ja kulttuurin pariin, tukilinja 7–8 • 2014 mahdollisuus työhön ja opintoi­ hin sekä kohtuulliseen toimeen­ tuloon ovat monelle itsestään selviä asioita, mutta päivittäisiä haasteita vammaiselle.” ”Sopimus on ratifioitava, jot­ ta lainsäädäntö turvaisi jatkossa paremmin vammaisten asemaa. Esimerkiksi yhdenvertaisuus­ lain on taattava yhdenvertaisuus työelämässä ja valmisteilla oleva vammaispalvelulaki on tehtävä YK:n vammaissopimuksen hen­ gessä. Toivon, että YK-sopimus estäisi kohtuuttomat heikennyk­ set esteettömyysnormeihin, joita hallitus normitalkoissaan selvit­ tää. Vammaisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia!” Karimäki sanoo lopuksi. 7
  • Aada Mustamäki nautti varsinkin rengastemppujen tekemisestä. 8 tukilinja 7–8 • 2014
  • Sirkus ei tunne rajoja Sirkustoiminta tarjoaa iloa, kaveruutta ja jännittäviä onnistumisen kokemuksia. Sosiaalisen sirkuksen kursseilla itseluottamusta kasvattava hauskanpito onnistuu myös toimintarajoitteisille ryhmille sekä perheille, joihin kuuluu vammaisia perheenjäseniä. T EKSTI: SARI HEINO-HOLOPAINEN KUVAT: FRANK LEIMAN / IMAGENARY A Mikä sosiaalinen sirkus? Sosiaalinen sirkus = sirkustoimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa osallistujille hyvinvointia ja onnistumisen kokemuksia sekä tarjota mahdollisuus oppia itsenäisyyttä, itseluottamusta ja sosiaalisia taitoja. Sosiaalisen sirkuksen hyvien käytäntöjen opas löytyy osoitteesta www.vaikuttavasirkus.fi sivuilta (ks. materiaalia ja linkkejä) vapaasti ladattavana pdf-kirjana. tukilinja 7–8 • 2014 nastasia on tarkkana, onnistuu­ ko oma sirkustemppu: pallo vie­ rii käsivarsia pitkin ja lähtee kuin lähteekin onnistuneesti ilmaan! Sirkuskurssilla harjoitellaan nyt niitä omia juttuja, joita on opittu päivän aikana. Tavoit­ teena on näyttää muille oma temppu. Keskit­ tymisen ja ilon aistii salissa. Helsinkiläisen Sirkus Magentan ohjaajat Topi Hurtig ja Sarah Hudson auttavat osal­ listujia eikä puhuttu kieli ole rajana. Pietari­ laiset nuoret kommunikoivat suomalaisten kanssa temppujen ja hymyn kautta. Naurat­ taakin. Miten sirkus ja sen tekeminen voikaan vapauttaa! Se myös muuttaa ihmistä, sillä sir­ kustemppua harjoittelevan sisältä löytyy ihan uusia puolia. Ei haittaa, vaikka pallo putoaa kesken tempun päähän, ei väliä, vaikka temp­ pu epäonnistuu – sekin on osa hauskuutta ja hassuttelua. Magenta pitää päivän sirkuskurssia Hel­ singin Ruskeasuolla Vamlaksen kokoamille leiriläisille, jotka ovat 12–18-vuotiaita vam­ maisia nuoria sekä Suomesta että Venäjältä, Pietarista. Juuri tällainen yhdessä tekeminen on tyy­ 9
  • Sosiaalista sirkusta Helsinki »»Sirkus Magenta on sosiaalisen sirkuksen yhdistys, joka toimii erityisryhmien kanssa. Se pitää Perhesirkus-ryhmää ja tarjoaa tilausesityksiä. Yhteistyötä mm. kriisiperhekeskuksen, Vamosin ja näkövammaisten kanssa. www.sirkusmagenta.fi, ­ silja.kyytinen@sirkusmagenta.fi Tampere »»Sirkus PiiPoo tarjoaa harrastusryhmiä ja kursseja . Yhteistyötä mm. erityisluokkien, näkövammaisten, vanhusten, kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien kanssa. Huivitemput onnistuvat istuenkin, näyttävät kaksoset Sara ja Selja Salomaa Tuusulasta. www.kulttuuripiipoo.fi, pilvi.kuitu@lastenpiipoo.fi pillistä sosiaaliselle sirkukselle ja perhesir­ kukselle. ”Perheille, joissa on erityislapsia, voi ol­ la vaikeaa löytää mielekkäitä yhteisiä harras­ tuksia. Perhesirkuksessa kaikki perheenjä­ senet pääsevät tasavertaisesti esiin verrattu­ na arkeen, jolloin huomio voi pyöriä erityis­ lapsen ja hänen tarpeidensa ympärillä”, To­ pi Hurtig kertoo. Jokaisen taidot peliin Miten tämä sirkuksessa onnistuu, kun se muualla on niin vaikeaa? ”Yleisellä tasolla tavoitteet ovat kaikille sirkusoppilaille samat riippumatta siitä, on­ ko vammainen vai ei tai onko lapsi tai van­ hus. Kaikkia kohdellaan tasavertaisesti ja teh­ dään samoja harjoitteita ja leikkejä”, selittää Hurtig. ”Osaa harjoitteista tietty mukautam­ me tarpeen mukaan. Näin vammaiset lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan kaikkia sir­ kuslajeja, kuten akrobatiaa, pariakrobatiaa, tasapainoilua, jongleerausta, klovneriaa ja esiintymistä.” Kurssilla on mahdollisuus toteuttaa asioi­ ta, joita näiden nuorten ei yleensä anneta teh­ dä tai joita ei uskalla kokeilla. Oppilaat pääse­ vät kohtaamaan ja ylittämään pelkojaan, et­ simään vahvuuksiaan ja kiinnostuksen koh­ teitaan. Samalla he oppivat myös kannusta­ maan ja tukemaan toisiaan. ”Tehdessä kehittyvät niin motoriset taidot – kehon hallinta ja koordinaatio – kuin myös esiintymistaito, ryhmätyötaidot ja luovuus.” Sirkuselämys syntyy sisältä. On hyvä myös oppia nauramaan itselleen mukavassa, 10 »»Sorin sirkus on keskittynyt toimimaan erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten kanssa (myös päihde- ja mielenterveyskuntoutujat). www.sorinsirkus.fi, piia.karkkola@sorinsirkus.fi Sarah Hudston ja Topi Hurtig Sirkus Magentasta auttavat Mattia tekemään elämänsä ensimmäisen kuperkeikan. yhteisessä hengessä, jossa omia kykyjään voi kokeilla pelotta. ”Sirkuksessa lähtökohdilla ei ole väliä vaan avoimella mielellä, innostuksella ja ko­ keilunhalulla. Fyysiset ja henkiset rajoitteet eivät ole tiellä. Kilpailua ja toisiin vertailua ei ole. Jokainen voi löytää oman osaamisalueen­ sa”, Topi Hurtig toteaa. Elämän ensimmäinen kuperkeikka Nyt ei uusien asioiden keksiminen ole kiellet­ ty! Toiset harjoittelevat tekemään temppuja yhdessä, toiset panevat mietintämyssyn pää­ hän ja aikovat esittää itse keksimäänsä ”jo­ tain hurjaa”. Niin kuin kuninkaallisen mys­ syn päähänsä ottanut Matti, joka on harjoi­ tellut ensimmäistä kertaa elämässään kuper­ keikan. Esitys alkaa. Sirkusmusiikki soi taustal­ la ja sali täyttyy hauskoista esityksistä, yhtei­ sestä hymystä ja ihmetyksestä. Jokainen tun­ tee tunnelman pienen kutkutuksen sisällään: Minäkin haluan ja saan esiintyä! Viimeiseksi vuorossa on Matti, joka on tukilinja 7–8 • 2014 Turku »»SirkusUnioni toimii esimerkiksi näkövammaisten lasten ja nuorten kanssa. www.sirkusunioni.fi Rovaniemi »»Monitaideyhdistys Piste toimii erilaisten vammaisryhmien parissa. www.pistery.org kyllä jännittänyt tätä hetkeä. Koulussa takaalalla pysyttelevä, vaikeasti kommunikoiva nuori mies aikoo nyt kuninkaallinen hattu päässään ylittää itsensä. Vuorossa on hänen kuninkaallinen kuper­ keikkansa, joka saa riemuisat aplodit. Mikä ilo luoda itselleen ja muille elämyksiä, jollai­ siin ei olisi ikinä ennalta uskonut pystyvänsä! Sirkustelu on hyvä keino mennä totuttu­ jen urien ulkopuolelle. On mahdollisuus esi­ merkiksi päästä pois pyörätuolista ja tehdä kaikkea sellaista, mitä ei kotioloissa tai kou­ lussa tehdä. On haasteita muttei niihin usein liittyvää pelkoa. Olisikohan juuri siinä se sirkuksen taika?
  • TULILINJALLA KOLUMNI ~ JARI RUMMUKAINEN auttaneet minua harrastustoimissa eivätkä työkei­ koilla. He antavat vain perusavun, että ihminen pääsee jotenkin jatkamaan päivää. Piti olla todella hyvät sosiaaliset verkostot, että pääsi talon ulko­ puolisiin tapahtumiin. inua haastateltiin sanomalehti Kar­ jalaiseen Maailman CP-päivän joh­ dosta. Juttu ilmestyi 1.10.2014 ja sen päätarkoitus oli herättää keskustelua vammaisten asumiseen ja elämänlaatuun liittyen. Tällaisia asioita haluan nostaa esiin: Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia palvelutalossa asumisesta. Muutin palveluta­ loon 1987 ja lähdin sieltä 2011 omaan vuokra­ kämppään tavalliseen kerrostaloon, jossa on hissi. Nyt kun vertaan sitä, mikä on olennaises­ ti muuttunut, huomaan että suurin muutos on li­ sääntynyt vastuu omasta elämästä. Minulle tär­ keät asiat, kuten työ, boccian pelaaminen ja arjen pyöritys, ovat nyt minun hyppysissäni. Nyt saan vaikuttaa omaan arkipäivän elämääni tosi itsenäisesti. Eikä enää tarvitse painaa nappia, että avustaja tulee esimerkiksi käyttämään vessas­ sa. Palvelutalossa joutui odottamaan avustajan tu­ loa jopa tunnin ajan. Jos näitä avuntarpeita tulee päivän aikana pari kolme ja jokaisella kerralla odo­ tetaan noin tunti, niin saakin jo aika pitkän odotta­ misajan. Nyt voin käyttää senkin ajan omaan hy­ vinvointiin. Karjalaisen jutun jälkeen minulle on tullut pal­ jon yhteydenottoja. Yksi näistä oli Karjalaisen tekstiviestipalstalla: ”Iso kiitos Rummukaisen Ja­ rille. Totta puhut elämän laadusta ja siihen vaikut­ tamisesta. Onnea sinulle, että uskallat avata silmiä näkemään.” Mikä minua mietityttää tässä asiassa niin ko­ vin on se, että miksi tästä on niin vaikea puhua. Meillä puhutaan vammaisuudesta usein diagnoo­ sin kautta, mutta tärkeää olisi puhua myös ­siitä, miten vammaiset ihmiset oikeasti voivat ja min­ kälainen on sosiaalinen verkosto. Se ­varmasti vaihtelee hyvin yksilöllisesti, ja kotiympäristöl­ lä on hyvin suuri merkitys vammaisena elämisen lähtökohtiin. Nykyinen tilanne minulla on sitten se, että avustajat tekevät asioita mun pyynnöstä. Eli ovat minua varten. Hoidan avustajien rekrytoinnin it­ se, ja monta avustajaa olenkin löytänyt puskara­ dion kautta. Palvelutalossa en voinut tehdä näitä asioita yh­ tä helposti, kun sosiaalitoimistosta piti aina vuo­ den lopulla anoa etukäteen, paljonko käytän näi­ hin asioihin avustustunteja seuraavan vuoden ai­ kana. Nykyään saan toteuttaa itseäni haluamas­ sani aikataulussa. Syön milloin haluan ja mitä ha­ luan, olen oman elämäni herra eikä päivieni aika­ taulu ja sisältö ole saneltu toiselta taholta niin kuin palvelutalossa. Ongelmana oli se, että kaikki piti laskea etu­ käteen. Moniko ihminen oikeasti miettii joulu­ kuun lopulla, paljonko käyttää tunteja seuraavana vuonna esimerkiksi kuntosalilla käymiseen elo­ kuussa? Nykyään minulla toimii yhteystyö sosiaa­ litoimen kanssa ja voimme tarkistaa tuntimää­ riä silloin, kun asia on ajankohtainen, esimerkik­ si kilpailureissun yhteydessä. Olemme toki etukä­ teen jo pyrkineet laskemaan lisätunteja näille reis­ suille, mutta todelliset tuntimäärät tarkistamme reissun jälkeen. Palvelutalon omat avustajat eivät myöskään Työpaikkailmoitukseen kannattaa panostaa ja kertoa työnkuvasta tarkasti. Ilmoituksen laati­ misen yhteydessä kannattaa keskustella aiem­pien työntekijöidensä kanssa. Uudet avustajat on myös hyvä tutustuttaa nopeasti koko avustajarinkiin, vaikka he muutoin eivät töissä juurikaan toi­siaan tapaisi. Työnantajana täytyy muistaa sekin, että avustajillakin on oma elämä ja hyväkään avustaja ei saata olla töissä ikuisesti samalla työnantajalla. Jos olet laitosolosuhteissa asuva ­vammainen ja sinulla on uskoa ja toivoa rakentaa omaa itse­ näistä elämää, kannattaa asia nostaa esille joka kerran, kun olet yhteydessä sosiaalityöntekijää­ si. Voin kokemuksesta sanoa, että pehmittämi­ nen tuo joskus hyvänkin lopputuloksen. Ei kanna­ ta lannistua alkumetreillä. Kannattaa ottaa joskus mukaan myös kaveri keskustelemaan toivomuk­ sistasi elämääsi liittyen, jolloin sosiaalityöntekijä saa laajemman näkökulman elämääsi. Lopulta on tärkeintä, että uskot itse unelmaasi ja taistelet sen puolesta sinnikkäästi. Kulje kohti unelmiasi M ”Meillä puhutaan ­vammaisuudesta usein diagnoosin kautta, mutta tärkeää olisi puhua myös siitä, miten vammaiset ihmiset oikeasti voivat.” Jari Rummukainen on kasvatus­ tieteiden maisteri Joensuusta. Hän liikkuu sähköpyörätuolilla, pelaa bocciaa maajoukkueessa ja luen­ noi vammaisuudesta sosiaali- ja terveys­alan oppilaitoksissa. tukilinja 7–8 • 2014 11
  • KYSYMYSTÄ T EKSTI: IRIS TENHUNEN KUVA: LYHTY RY Lyhty ry näyttää valoa H elsinkiläinen kehitys­ vammaisten lyhytaikais­ koti ja työpaja Lyhty ry niittää mainetta luovilla projek­ teillaan (ks. jutut s 14 ja 17). Ky­ selimme Kulttuuripaja Valon pro­ jektipäällikkö Markus Vähälältä, miten asiat voisi tehdä fiksusti myös laajemmin. 1. Kun muualla Suomessa kehitysvammaiset pannaan pussittamaan nauloja, miten te onnistutte perustamaan heidän kanssaan radioaseman ja punkbändin? ”Kaikki lähtee kehitysvammai­ sen henkilön omasta päätök­ sestä suuntautua tietynlaiseen tekemiseen. Meidän ammatti­ laisten tehtävänä on tukea pää­ töstä, jotta henkilö oppii taito­ ja, joita tehtävissä vaaditaan. Tuotamme myös uusia ympä­ ristöjä, joissa tällainen tekemi­ nen on mahdollista. Tuemme esimerkiksi musiikin, kulttuu­ rin ja median aloille suuntautu­ vaa yhteistyötä. ” 2. Mitä tarvittiin, ennen kuin tuli päätös perustaa ensim- ammattikoulutusta voisi ke- 6. Mitä odotat kehitysvammäinen kehitysvammaisten maisten palvelujen siirtymihittää? työntekijöiden apuvoimin ”Musiikki, kulttuuri, media, sestä vammaispalvelulain pyöritettävä kahvila-ravintomaatalous urbaanissa ympä­ piiriin? la Helsinkiin? ”Kahvilatoiminta olisi voinut ristössä ja monet muut alueet ”Suomen lait ovat erinomaisia, täytyy avata myös paljon tukea jos niitä tarkastelee lain hen­ alkaa jo paljon aikaisemmin, gen näkökulmasta. Lain toteut­ tarvitseville kansalaisille. Inno­ mutta kaupungit ovat hitaita lähtemään uusiin hankkeisiin. vaatiot eivät synny ainoastaan tamisen ongelmat ovat silti ar­ Suomi ja suomalaiset kaipaavat erityisasiantuntijoiden päässä kipäivää vammaisille ja heidän kuitenkin muutosta. Sosiaali­ vaan kaikenlaisten ihmisten te­ perheilleen. Keskiössä eivät palvelujen kehittämiseen ei ole ole yksilön tarpeet vaan talous, kojen kautta. Uusi nousee epä­ satsattu viime vuosikymmeni­ säästäminen ja lain kirjaimen varmuudesta. nä ja Suomi on jäänyt pahasti toteuttaminen. Tästä näkökul­ jälkeen muista pohjoismaista. ” 5. Mikä avuksi, kun kuntien masta kaikki sellaiset lakiuu­ distukset ovat tervetulleita, jot­ työtoiminta rullaa vain vanka tuovat ruohonjuuritasolle li­ 3. Mitkä ovat kehitysvammaishoilla urillaan? ”Työ- ja päivätoimintakeskuk­ sää mahdollisuuksia toteuttaa ten nuorten aikuisten tyypilset nähdään vastauksena kehi­ ihmisoikeuksia ja yksilöllistä, lisiä ongelmia tällä hetkellä? tysvammaisuuden ongelmaan. hyvää elämää.” ”Asumisharjoittelumahdolli­ suuksia ja -vaihtoehtoja on lii­ Kunnat käyttävät miljoonia an vähän. Muuttaminen suo­ näiden vanhojen rakenteiden 7. Tulisiko kehitysvammaisraan omaan asuntoon on joille­ tukemiseen, kun minun mie­ ten työllistämistä kehittää kin henkilöille vaikeaa, jos a­ siaa lestäni varat tulisi käyttää yksi­ palkkatyön vai työtoiminnan ei ole valmisteltu riittävän pit­ löllisten ja innovatiivisten tuki­ suuntaan? Vai tarvitaanko kään.” muotojen toteuttamiseen.” molempia? ”Mahdollisuudet koulutuk­ ”Irlannissa työ- ja päivätoi­ ”Molempia tarvitaan. Nyt huka­ seen, oman kompetenssin ke­ mintakeskukset on lopetettu ja taan sekä palkkatyön että työ­ hittämiseen ja toteuttamiseen toiminnan mahdollisuudet.” kaikki kehitysvammaiset hen­ kilöt ovat löytäneet vaihtoehtoi­ ”On vaarana, että palkkatyö­ eivät ole kehitysvammaiselle nuorelle tasavertaisia. ” sen tavan olla mukana yhteis­ keskustelun tavoitteena on ai­ kunnassa. Mistä löytyy suoma­ noastaan hakea säästöjä kehi­ lainen rohkeus lopettaa mitään?” tysvammaisten palveluista. Sa­ 4. Miten kehitysvammaisten Eettinen lahja tuo hyvän mielen Joulun lähestyessä on monis­ sa yrityksissä ja yhteisöissä mie­ tintämyssyssä hyvien yhteistyö­ kumppanien muistaminen. Kuka lähettää viinipullon, kuka hank­ kii joulukortit vaikkapa Punaisel­ ta ristiltä. Myös Tukilinja muistaa hy­ viä yhteistyökumppaneita joulu­ tervehdyksellä. Jo usean vuoden ajan olemme hankkineet jou­ lukortit vammaisia työllis­ täen. Olenkin jo aiemmin kertonut tällä Tukipointti -palstalla, mi­ ten pyrimme toimistomme han­ kinnoissa ja palveluissa, vaikka­ pa kokous­tarjottavien tilaukses­ sa tai koristekasvien hoidossa, 12 aina huomioimaan tämän näkö­ kulman. Joulukorttimme ovat jo vuosia olleet vammaisten taiteilijoiden työn tulok­ sia, ja niitä on tilattu muun muassa Lyhty ry:n Luovil­ la tekstiilityöpajasta ja Kehitys­ vammaisten taidekeskus Kettu­ kista. Tänä ja viime vuonna jou­ lukorttikuvamme on valittu Tu­ kilinjan joulukorttikilpailuun osallistuneiden kuvien joukosta. Olemme halunneet tukea ku­ vallisen viestinnän erityisopis­ kelijoita järjestämällä kilpailun Ammattiopisto Luovissa, Kes­ kuspuiston Ammattiopistos­ Tukilinjan joulukorttikuvien tekijät ovat toimintarajoitteisia. sa ja Validia -ammattiopistos­ sa tätä alaa opiskeleville. Kilpai­ lun voittaja on saanut paitsi palk­ kion tehdystä työstä, myös ni­ pun kortteja omaan käyttöönsä. tukilinja 7–8 • 2014 TUKI POINTTI Kortteihin on painettu te­ kijätietona hänen nimensä, joten ne käyvät hyvin myös työnäytteestä. Ensi vuonna on suunnitel­ missa laajentaa kilpailu koske­ maan opiskelijoiden lisäksi eri­ laisia vammaisten taiteilijoiden yhteisöjä ja sellaisia valokuvauk­ sen ja kuvataiteen harrastajia, jotka ovat saaneet toiminnalleen tukea Tukilinjalta. Monella heis­ täkin on ammatillisia tavoitteita. Meistä kortit ovat olleet niin kauniita, että niillä olisi käyttöä
  • VÄLINEVINKKI Apuväline: Harvia SmartFold -kylpyhuonesauna Edustaja: www.harvia.fi Hinta: Noin 4800 euroa Kätevä kokoontaitettava sauna kylpyhuoneeseen Projektipäällikkö Markus Vähälä ja kehitysvammainen muusikko Kari Aalto juhlivat Karin isännöimää ohjelmaa Bassoradiossa. malla tavalla haetaan kuntien budjettiin säästöjä valtion tu­ keman ammattikoulutuksen kautta: Kun kehitysvammai­ nen on koulutuksessa, hän ei ole kunnan palvelujen piiris­ sä. Työllistyminen palkkatyö­ hön ei sen sijaan ole kunnan intresseissä.” ”Monet kehitysvammai­ set kokevat, että he työsken­ televät työn kaltaisesti il­ laajemminkin. Näin tulee jatkos­ sa tapahtumaankin. Tänä vuon­ na muistamme nimittäin myös kestotilaajiamme tukityön yhtey­ dessä syntyneellä joulukortilla! Saimme tämän idean teiltä Tukilinja-lehden lukijoilta. Leh­ den tilausmyyjät kertoivat mi­ nulle koulutustilaisuudessa, että monet teistä ovat olleet jo vuosia toiminnassamme tukitilaajina ja toivovat, että heitä huomioitai­ siin jollakin tavalla. Tämän us­ kollisen tukijoukkomme olem­ me löytäneet myös lehden lukija­ tutkimuksen kautta, jossa he ker­ toivat lukevansa lehden tavallista tarkemmin. Hyvät ehdotukset kannattaa aina panna täytäntöön saman man palkkaa, ja valta työpai­ kan asioissa ei ole heidän kä­ sissään. Kunnat ovat lähin­ nä huolestuneita siitä, mistä saada lisää kehitysvammaisia työkeskukseen. ” ”Muutostaitavuus ja laa­ tua kehittävä näkökulma voi­ si tuoda Suomeen nopeasti muutosta parempaan. Pienel­ lä kansalla ei ole varaa tehdä asioita puolivillaisesti. ” tien. Kestotilaajamme saavat siis pian Tukilinjalta kiitoksena jou­ lutervehdyksen, jonka kannessa komeilee tämänvuotisen valoku­ vakilpailumme voittajakuva. Haluan samalla kiittää myös Tukilinjan mainioita pitkäaikai­ sia tilausmyyjiä, jotka ovat tär­ keässä roolissa välittämässä tei­ dän toiveitanne Tukilinja-leh­ den toimituksen ja tukitoimin­ nan korviin. Jos tänä vuonna vielä jäit il­ man Tukilinjan joulutervehdystä, voit nähdä joulukorttikisan voit­ tajakuvan Tukilinjan Facebooksivuilla. Kuva julkaistaan siellä si­ vun yläreunassa joulun alla. Sara Liukkonen Tukilinjan tukikoordinaattori Useimmat suomalaiset ha­ luaisivat saunan omaan kotiin­ sa, mutta aina se ei onnistu. Nyt tarjolle on tullut pieni kokoon­ taitettava kylpyhuonesauna. Se sopii myös esimerkiksi pyö­ rätuolikäyttäjälle. Harvia SmartFold -kylpy­ huonesauna vie kokoon taitet­ tuna vain 0,75 neliömetriä tilaa kylpyhuoneen lattialta. Avattu­ na tilavaatimus kaksinkertais­ tuu. Saunassa on istuintilat kah­ delle. Lauteita on kahdessa ta­ sossa, mutta molemmat lauteet ovat nostettavissa ylös, jolloin tilaan mahtuu pyörätuolilla. Kiuas on suunniteltu tätä saunaa varten, ja kivipesä ulot­ tuu kiukaan alareunaan asti ja levittää lämpöä myös lähellä lattian pintaa. Sauna toimitetaan asennus­ valmiina ja se voidaan asentaa ilman viranomaislupia. Sauna kytketään sähköverkkoon ta­ vallisen maadoitetun pistok­ keen avulla. Sulakkeen pitää ol­ la 16 ampeerinen. Sauna pitää kiinnittää yh­ deltä seinältä kylpyhuoneen seinään. Saunan avaaminen käyttö­ kuntoon onnistuu alle minuu­ tissa. Ensin avataan toinen la­ siovi, minkä jälkeen käänne­ tään toinen seinä ja toinen la­ siovi esiin. Sen jälkeen seinä lu­ kitaan paikalleen pienen kah­ van avulla. Lopuksi lasketaan päistään saranoidut lauteet alas ja kytke­ tään kiuas päälle. Kaikki toimenpiteet onnis­ tuvat ilman suurempaa voiman käyttöä. Ylemmän lauteen lu­ kituksen avaus on melko kor­ kealla, joten pienellä pyörätuo­ likäyttäjällä voi olla ongelmia ulottua siihen. Lukko voidaan toki siirtää helposti alemmaksi. Sauna voidaan asentaa esi­ merkiksi kylpyammeen paikal­ le. Kokoontaitettuna se vie ti­ laa noin 60 senttiä syvyyssuun­ nassa ja 1,2 metriä leveyssuun­ nassa. Avattuna se on 1,2 met­ riä molempiin suuntiin. Saunan sisäpinta on puupa­ neelia ja ovet läpinäkyvää lasia. Saunan rungon ja kylpyhuo­ neen seinän väliin jää tuuletus­ aukko. Seinät ovat auki myös alareunastaan, joten vesi pää­ see valumaan lattiakaivoon. Valitettavasti en sauno­ nut, joten löylyjen laatua en voi kommentoida. Tämä on kui­ tenkin oikea sähkösauna, vaik­ ka pienenpuoleinen, ei siis mi­ kään höyrykaappi suihkun ti­ lalle. Clas von Bell Lähetä vinkkejä muista ­näppäristä ja toimivista ­apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi. Harvian kahden hengen sauna menee pieneen tilaan. tukilinja 7–8 • 2014 13
  • Sami ja Kalle radiotyössä Kehitysvammaiset toimittajat Sami Helle ja Kalle Havumäki kirittivät kansalaisradiotoimintaa Mtwarassa, Tansaniassa. Radio Jamiissa myös vammaiset saavat asioitaan esille. TEKSTI: IRIS TENHUNEN KUVAT: LYHTY RY 14 T ässä jutussa kerrotaan niin monta uraauurtavaa tapausta, että lienee paras luetella ne he­ ti alussa: Suomen ensimmäinen kehitysvammaisten toimitta­ jien työtoimintana pyörittämä radioasema, Radio Valo, tekee ohjelmia mm. Bassoradi­ oon ja Radio Helsinkiin. Sen toimittajiin kuu­ luu esimerkiksi suositun punkyhtyeen Pert­ ti Kurikan nimipäivien jäseniä, kuten Sami Helle. Radio Valo on lähtenyt kehitysyhteis­ työhön tukemaan kansalaisradiotoimintaa Tansaniassa. Radio Jamii (Radio Yhteisö) on nettira­ diona antanut Tansanian Mtwaran alueel­ la ensimmäistä kertaa suunvuoron maaseu­ tukilinja 7–8 • 2014 dun kyläläisille ja myös vammaisille ihmisil­ le. Nyt sille yritetään saada FM-lupaa oikea­ na radioasemana. Murrosvaiheessa olevas­ sa yhteiskunnassa tehtävä ei ole helppo: ra­ dioasema, johon pääsee haastateltavaksi ku­ ka vain maksamatta siitä mitään, on maassa uusi ilmiö. Suomalaisen kehitysavun ehtona on kuitenkin ollut aito kansalaisradiotoimin­ ta, joka työllistää toimittajina myös vammai­ sia ja naisia. Työmatkalle Tansaniaan Syyskuussa Suomesta lähti Mtwaraan kaksi tarmokasta ja sanavalmista kehitysvammais­ ta toimittajaa, Sami Helle ja Kalle Havumäki. He näyttivät perillä esimerkkiä siitä, mihin
  • Sami Helle haastatteli kylän opettajaa Mtwaran alueella. Radio Jamiissa työs­ kentelee myös liikunta­ vammainen toimittaja. Juttumatkoja tehdään usein kyliin, joiden nuoret ovat nykyään koulutet­ tuja ja haluavat muuttaa kaupunkiin paremman elämän toivossa. Kalle Havumäki haastattelee paikallista nuorta Tansaniassa. Matkalla tehtiin myös dokumenttielokuvaa. Tansaniassa kehitysvammainen ihminen pystyy. Se taisi myös olla ensimmäinen kerta, kun suoma­ laista kehitysyhteistyötä tehtiin kehitysvam­ maisten voimin. Toivottavasti ei viimeinen. Kehitysvammaisten kansainvälinen yh­ teistyö on Radio Valon projektipäällikkö Markus Vähälän mukaan nykyään vähäistä, sillä he eivät voi matkustaa ilman tuttuja ohjaajia ja nykyään heidän tulisi maksaa avustajiensa matkakulut itse. EU-projekteissa avustajien matkakulut korvataan, joten Vähälä vinkkaa hakeutumaan niihin mukaan. EU-tuella Ra­ dio Valo tekee yhteistyötä myös Maltan kehi­ tysvammaisten kanssa. Sinne on nyt perus­ tettu Radio Valon tuella radiopaja. Välittömyyttä ja tietämättömyyttä Kallelle afrikkalainen luonto ja ruoka olivat hieno elämys, samoin elämänmenon välittö­ myys: ”Ihmiset osasivat olla mun kanssa, tu­ livat juttelemaan, hymyilivät ja kättelivät.” ”Oltiin iloisempia ja rennompia, ei ollut kiire vaan oltiin yhdessä”, kommentoi Sami. ”Suomessa juuri aika maksaa. Ei kohdata toista”, sanoo Markus Vähälä, joka oli Samin ja Kallen mukana reissussa. Huonoja puoliakin löytyy. Alueen 165 000 vammaisesta vain noin 5000 on rekisteröity. Sosiaalitukea ei heille kuitenkaan ole tarjol­ la, kuten ei muillekaan tansanialaisille. Suuri osa alueen ihmisistä elättää itsensä pienellä kaupanteolla, keskiansio on alle dollarin päi­ tukilinja 7–8 • 2014 vässä. Moni vammainen on kuitenkin länsi­ maita paremmin kiinni tavallisessa elämässä, vain kehitysvammaisia ei kaduilla näe. ”Kehitysvammaisuus on siellä jumalan rangaistus. Ihmisillä ei ole kaikki hyvin, ei ole rahaa ja ruokaakin on vähän”, kertoo Sa­ mi. ”Me kävimme kolmessa kylässä ja tehtiin ohjelmia. Saatiin ihmisten ääntä kuuluviin. Haastattelin yhtäkin vammaista miestä, jo­ ka oli ollut 12 vuotta majan sisällä. Pääsi en­ si kertaa ulos!” Miehille selvisi myös, että albiinoja vai­ notaan ja surmataan edelleen. Masai-heimon keskuudessa kehitysvammaisuutta pidetään noituustautina. Heitä on ainakin aiem­min myös surmattu. ”Mulla meni hermot!”, sanoo Kalle. ”Noi­ tuustauti!” ”Mutta täytyy ymmärtää, että heillä on eri kulttuuri”, muistuttaa Sami. Vastavierailu luvassa Radio Jamiissa työskentelee noin 30 vapaa­ ehtoista toimittajaa, jotka ovat Mtukwao-yh­ teisömedia-aseman aktiiveja. Radio Valon ja Radio Jamiin työpajaan osallistui 15 henkilöä. Jamiilla on kylissä mediatoimipisteitä, mutta usein kokoonnutaan vain jollekin pihalle tai aukiolle. Vain Nanjenjelen kylässä vammai­ sille oli varattu kylätalosta oma huone, johon tuotiin suomalaisen tukikonsertin Salama­ rockin tuotolla kalusteet. Viisi Radio Jamiin toimittajaa on alusta­ vien suunnitelmien mukaan tulossa touko­ kuussa Maailma kylässä -festivaaleille Hel­ sinkiin. Jos matka onnistuu, voi mukana ol­ la naistoimittaja, liikuntavammaisia ja näkö­ vammainen toimittaja-muusikko. 15
  • BLOGILINJALLA MARIANNE VIRTANEN Blogi löytyy osoitteesta www.tukilinja.fi Kirjeitä vankilasta K Kuva: Markus Pentikäinen / Lehtikuva aksi vuotta sitten kirjoitin Blogilinjalla konkurssin jälkeisestä elämästä ja sen pa­ lasten kokoamisesta terapian avulla. Sen jälkeen oli vielä edessä vapausrangaistus, josta kerron nyt. Osa tekstistä syntyi jo kirjeinä rangais­ tusaikana, osa nyt tilanteita muistellessa. Terve­ tuloa mukaan kahden kuukauden mielikuvamat­ kalle vankilaan. Olen nyt viettänyt tulo-osastolla jonkin aikaa. Kaikki vankilaan tulevat sijoitetaan ensin pikku kopperoon odottamaan. Kopissa haisee pinttynyt nikotiini. Kerrossängyn alapedillä vapisee nuori nainen, joka kysyy, onko minulla tupakkaa. Ei ole. Kysyn haittaako, jos avaan ikkunan. Ei haittaa. En tiedä, onko kulunut puoli tuntia vai koko­ nainen tunti, kun ovi avataan. Saan vaatteet, van­ kilan käytännölliset laitosvaatteet. Voin myös va­ lita yhdet kappaleet omista vaatteistani, mutta saan ne sijoitusosastolle vasta tarkastuksen jäl­ keen. Siihen voi kulua joitakin päiviä. Näin teh­ dään kaikille. Kun olen riisuutunut alusvaatteista ja pukeu­ tunut laitoksen vetimiin, seuraan vanginvartijaa käytävässä ja rappusissa. Saavun tulo-osastolle. Ovi avataan selliin, jonka päällä on numero ja vangin nimi. Näin on uusi vanki solah­ ”Ovi avataan selliin, jonka tanut laitokseen. päällä on numero ja vangin Huoneessa on avattava ikkuna, jo­ nimi. Näin on uusi vanki ta suojaavat kalterit. Siellä on pieni pöy­ tä, yksi muovituoli, puinen sänky, vaate­ solahtanut laitokseen.” kaappi, pieni kirjahylly ja lavuaari. Peilil­ le on lavuaarin yläpuolella kiinnikkeet, mutta peiliä ei ole. Mietin, olisiko joku kyllästynyt naa­ makuvaansa ja iskenyt sen hajalle. Marianne Virtanen on konkurs­ sin tehnyt yrittäjä, joka kirjoitti Blogilinjalla vuonna 2012 masen­ nuksestaan ja terapiasta. Nyt on vuorossa vapausrangaistuksen kärsiminen. 16 Henkistä virkistystä tarjoaa lai­ toksen puolesta seinään kiinnitet­ ty taulu. Se on sijoitettu niin, että sitä voi katsoa sekä tuolilla istuen että sängyltä. Television näkemi­ nen tasoittaa mielen kuohua. Telk­ ku luo turvallisuuden tunteen, se on osa arkea. Kokeilen ensimmäiseksi istah­ taa sängylle, siitä ojentaudun pit­ källeni. Toimii, patja ei ole ­liian kova eikä pehmeä. Tutkin puusängyn pohjan ja vaahtomuovipatjan. En haluaisi löytää kirppu­ ja tai luteita. Niitä ei ole. Petaan sängyn annetuil­ la liinavaatteilla. Edellinen asukas on tupakoinut. Täkki haisee inhottavasti ja aiheuttaa hengenah­ tukilinja 7–8 • 2014 distusta. Pyydän puhdasta täkkiä, mutta en saa. Sen jälkeen pesen kaikki pöytäpinnat, seinät ja ovenkahvat kaapeista, sillä sellin ovessa ei ole ovenkahvaa. Avaan pöytälaatikon. Siinä on ohut kansio, jossa on päiväjärjestys ja muut ohjeet. Ta­ vailen lauseita uudestaan ja uudestaan. On kuin aivot jumittaisivat pahimman kerran, kun en ym­ märrä lukemaani. Tajuan, että olen sokissa. Koko ensimmäinen viikko meni opetellessa laitoselämän struktuuria. Elin mitä eteen tuli. Oli alkanut ajelehtimisen aikajakso. Omaa tahtoa ei voinut enää käyttää mihinkään ulkoiseen toimin­ taan. Mittasin kävelyaskelin selliä: päästä päähän pystyi käyskentelemään kahdeksan lyhyttä askel­ ta. Ei hullumpaa. Sillä etäisyydellä ja liikunnalla pystyisin pitämään jalkakrampit loitolla, sillä olin tottunut kävelemään vähintään viisi kilometriä päivässä. Laitoksessa oli sen lisäksi vapaaehtoi­ nen ulkoilumahdollisuus, tasan yksi tunti jokaise­ na viikonpäivänä. Elän eristyssellissä 23 tuntia vuorokaudesta. Lai­ toksessa on yleensä tasaisen rauhallista päivin ja öin, mutta aina kun me naiset kokoonnumme sel­ lien avauduttua käytävään mennäksemme ulkoile­ maan, syntyy samanlainen puheenmeteli kuin kou­ luluokassa. Vaikka meitä on parikymmentä, aiheu­ tamme saman metelin kuin nelikymmenpäinen lauma vähän toisella kymmenellä olevia tyttöjä. Naisilla on ollut ikävä toisiaan. Joku ilmaisee sen hellittelynimikkeellä ”lehmä”: ”Tajuutsä, leh­ mä?” Sen vastakohtana, kun joku on puhunut epä­ edullisesti takanapäin, tykitetään: ”V-tun ämmä!”. Laitos kätkee sisäänsä yhtä monta tarinaa kuin on ihmisiäkin. Jos olin ennakkoon kuvitellut, et­ tä laitos on näkyvästi agressiivinen paikka, ereh­ dyin. Agressiivisuus on täällä hallinnassa, mutta se pidätetty viha ja turhautuminen riistäytyy ajoit­ tain. Stressi vaivaa yhtä lailla vankeja kuin varti­ joitakin. Kaikki yrittävät parhaansa, mutta aina ei vaan jaksa. Ruoka tuodaan oveni eteen kärryissä, josta an­ nostelen huoneessani säilytettävälle lautaselle. Herätys on aamuseitsemältä. Sitä ei onneksi kuu­ luteta sellissä olevan kovaäänisen kautta. Käytän herätyskelloa, säädän sen puoli seiskaan. Tuule­ tan ensin sellini, petaan sänkyni, siistin itseni ja pukeudun päivävaatteisiin hyvissä ajoin ennen kuin puurovaunun tuoja avaa oven. Ensimmäisinä päivinä en osannut säätää aamu­tervehdystäni. Minulle ei tullut sitä tuttua tunnetta kotitalostani, jossa tervehdimme toi­ siamme aamuisin ilahtuneina ja unesta virkisty­ neinä. Tässä talossa tervehdyksen ponsi oli löy­ dettävä toista kautta. Luontevaa se ei ollut, vaan jonkilaista yli- tai alisuorittamista ja tasapainoilua niiden välillä. Luonas tuodaan ennen yhtätoista ja illallinen ennen neljää. Välipalat kukin ostaa omilla rahoil­ laan, samoin iltapalan. Minä jätän ruokaleivät syö­ mättä ja nautin ne iltateen äärellä. Olen alkanut sopeutua.
  • Kehittävä kahvila K Kuva: Lyhty ry esän korvalla 2015 tehdään ke­ hitysvammaisten työtoiminnan historiaa. Helsingissä avaa oven­ sa laadukas, iso 70 asiakaspaikan lou­ nasravintola, jossa cappuccinon tai lat­ ten tuo asiakkaalle kehitysvammainen tarjoilija. He myös kattavat brunssi- ja lounasbuffeen ja vievät astiat keittiöön. Toimintamalli on Suomessa uusi. Tähän asti vasta Kamu-ravintola Hami­ nassa on työllistänyt kehitysvammaisia asiakaspalvelutöissä. Vielä nimeä vail­ la olevaa kahvilaa ylläpitää kehitysvam­ maisten lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry. Tilat ovat lehtitietojen mukaan järjes­ tymässä Uutta Suomea julkaisevan Niklas Herlinin perustaman säätiön avulla. Lyhdyn kahvila aukeaa alustavien suunnitelmien mukaan toukokuussa Erotatko erikoiskahvit toisistaan? Karhupuistoon, 5. linjan ja Porthanin­ Lyhdyn tarjoilijat erottavat. kadun kulmaan. Alueella liikkuu pal­ jon kahvilaelämää harrastavaa väkeä ja missä muutkin, joten kahvilatyö on heil­ sijainti lähellä Kallion kirjastoa on hyvä. le toiveiden täyttymys. Kahvilatyöpajalaisten taidot ovat ol­ Kahvilatyöpajassa työhön valmistau­ dutaan huolella. Lyhdyssä pajaa vetäväl­ leet jo testissä Lyhty ry:ssä järjestettävi­ lä Marja Visti-Koskisella on kokemus­ en ravintolapäivien aikana. ta päiväkodin johtamisesta, joten värik­ ”Talon satapäiselle väelle on tarjoil­ kään arjen vetäminen isolle porukalle on tu kolmen ruokalajin ateria parin tun­ tuttua. Hän kertoo, että työpajassa ope­ nin aikana yhteistyössä työpajalaisten tellaan tulevia kahvilan antimia ja har­ ja Lyhdyn keittiöhenkilökunnan kanssa, joitellaan tarjoilu-, puhtaanapito- ja keit­ ja työt ovat sujuneet”, kertoo Visti-Kos­ tiötöitä. Sovellettu hygieniapassikin on kinen. osalla suoritettuna. Tilaukset otetaan Harjoittelupaikkoja omissa lounas­ kuvallisille menukorteille ja esimerkiksi ravintoloissaan on työpajalaisille tarjon­ lukuisat erikoiskahvit osataan jo erottaa nut myös huippukokki ja stadin slangin toisistaan. Osalla pajalaisista on ravinto­ taitaja Sami Garam. Tätä kautta saadaan la-alan koulutusta, mutta sitä ei edelly­ kokemusta todellisista työympäristöistä. tetä. Työtehtävät pilkotaan pienempiin Tuleva kahvila on 70-paikkainen ja osiin, joita harjoittelemalla selviää, mil­ auki aamusta iltaan. Toiveena on pitää laiset työtehtävät kullekin istuvat. kahvila auki myös viikonloppuisin. Arki­ ”Kahvilatyöpaja perustettiin Lyhtyyn sin tarjolla on aamupalaa, lounasbuffet vuoden 2013 tammikuussa, ja viime elo­ ja viikonloppuisin brunssi, joten asiak­ kuussa siellä aloitti virallisesti 12 työpa­ kaita tulee riittämään. Ja jokainen heistä jalaista koulutuksensa tuleviin kahvi­ tulee poistumaan kahvilasta kokemusta latöihin. Kaupunki on ostanut heille 11 rikkaampana. työpajatoimintapaikkaa, joista yksi on ”Viime vuonna erityisoppilaitoksis­ jaettu kahdelle puolipäiväiselle”, selittää ta valmistui 12 kehitysvammaista keit­ Marja Visti-Koskinen. Hän vinkkaa, että tiöammattilaista, joista kukaan ei pääs­ syt alansa töihin. Tämä kahvila tulee toi­ viidelle olisi vielä ryhmässä tilaa. Kahvilatyöpajassa työskentelevät ke­ vottavasti tarjoamaan mahdollisuuden hitysvammaiset saavat toimeentulonsa myös heille, jotka eivät edes pääse alan­ eläkkeestä. Työpajatoiminnan tarkoi­ sa koulutukseen. Se tulee muuttamaan tus on tuoda elämään sisältöä ja mielek­ maailmaa enemmän kuin kaikki kehi­ kyyttä. Työtoiminta ei Lyhty ry:ssä tar­ tysprojektit”, uskoo Lyhty ry:n projekti­ koita pussitusta vaan esimerkiksi teks­ päällikkö Markus Vähälä. tiili-, kulttuuri-, media- ja ulkotyöpaja­ Tavataan Lyhdyn kahvilassa huhti­ toimintaa. Moni kehitysvammainen toi­ kuussa! Iris Tenhunen voo saavansa tehdä oikeaa työtä siellä tukilinja 7–8 • 2014 Tsemppiä ­joululahjaksi! Kati van der Hoeven työskenteli valokuvamallina, kunnes halvaantui ja menetti puhekykynsä. Hän jatkaa nyt aktiivista elämää bloggarina ja yrittäjänä. Tilaa joululahjaksi Katin inspiroiva seinäkalenteri 2015, jossa on valokuvia ja Katin positiivisia mietelmiä elämänkokemuksistaan. Kati valittiin vuoden 2014 Nuoreksi Menestyjäksi. “Päättäväisyydellä, uskolla ja sitkeydellä jokainen meistä voi elää elämää täysillä olosuhteista huolimatta.” Yrityksessä Tmi Kati Lepistö työskentelevät Kati ja hänen aviomiehensä Henning van der Hoeven. Kalenterin tuotto käytetään Katin seuraavan kirjan editointiin. Tuotteet: ––Seinäkalenteri 2015 (16,95 e + ­postikulut 1,80 e/kalenteri) ––Omaelämäkerrallinen kirja S­ ilmänräpäys (pdf-kirja, 24,90 e) Nettisivut: www.katilepisto.fi Osoite: Lähemäenkatu 3a1, 50170 Mikkeli Näin tilaat: Tilaa kalenteri tai kirja sähköpostitse (lepisto.kati@gmail.com). Kirjoita nimesi ja osoitteesi selkeästi, jos haluat että kalenteri postitetaan. Voit myös hakea sen kotoani. Lahjatuotteita ja alihankintatöitä Näin työllistämme: Kovak Oy on sosiaalinen yritys jonka toiminnan tavoitteena on vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien, kuten toimintarajoitteisten henkilöiden ja mielenterveyskuntoutujien työllistäminen ja kuntouttaminen. Meiltä voi tilata postitus-, keräily- ja pakkaustöitä, teollisuusompelua ja pakkaustarvikkeita. Verkkokaupastamme voit myös pian ostaa kauniita lahjatuotteita. Tuotteet: ––Lahjatuotteet ––Tekstiilituotteet ––Pakkaustarvikkeet ––Keräily-, pakkausja postitustyöt Osoite: Elimäenkatu 20, 4 krs 00510 Helsinki Nettisivut: www.kovak.fi Näin tilaat: Lähetä tilaus tai tarjouspyyntö alihankinnasta sähköpostitse (tilaukset@kovak.fi) tai soita myyntikoordinaattori Kaisa Peltoselle (p. 040 149 3045). Olemme perustamassa nettikauppaa. Löydät meidät myös Facebookista! 17
  • T EKSTI: MINNA KORVA-PERÄMÄKI KUVAT: PETTERI LÖPPÖNEN Sinnikkyydellä läpi harmaan byrokratian Pirjo Hernesniemen perhe sai kokea kovia, kun kahden vammaisen ihmisen kyky hoitaa lapsensa avustajien tuella kyseenalaistettiin. Lakimiehen koulutus ja sisukas luonne auttoivat pitämään perheen koossa. Mummon opitkin tulivat tarpeeseen. K ärsämäeltä lähtöisin oleva, ny­ kyään perheensä kanssa Ou­ lussa asuva 46-vuotias Pirjo Hernesniemi kertoo varttu­ neensa ilman isää. Perheen tu­ kena oli lapsuudessa onneksi mummu, josta tuli hänelle tärkeä kasvattaja. ”Mummuni apukasvatti minut äidin tuke­ na samalla tavalla kuin kenet tahansa terveen lapsen. En edes ymmärtänyt olevani fyysises­ ti vammainen ennen kuin menin Oulun Lohi­ padon erityiskouluun vuonna 1974.” Pirjo sanoo olevansa hyvin kiitollinen edesmenneelle isoäidilleen, sillä ilman häntä elämä olisi ollut aivan toisenlaista. ”Kaikki mummun seurassa tekemäni työt ja leikit leipomisesta käpylehmiin ovat olleet mahtavaa kuntoutusta. Olen perinyt mum­ molta myös sisukkaan luonteen, jonka an­ siosta olen saanut kaiken sen, mitä elämältä vain voi toivoa eli ammatin, oman perheen ja työn.” Tytärtä luultiin varastetuksi Neliraajahalvautunut Pirjo sanoo kohdan­ neensa elämänsä aikana enemmän kuin tar­ peeksi vammaisiin kohdistunutta huonoa kohtelua. Hän ei ole lannistunut, vaan jatkaa epäkohtiin puuttumista. Hänen rinnallaan on nuoresta pitäen ollut Mika, aviopuoliso. ”Kävimme Mikan kanssa samaa Lohipa­ don koulua, joten olemme tunteneet toisem­ me ikuisuuden. Menimme vuonna 1989 nai­ misiin ja haaveenamme oli luonnollisesti saa­ 18 da lapsia. Niitä ei kuitenkaan tullut, ja meil­ tä evättiin lapsettomuushoidot vammaisuu­ den perusteella.” Luonto puuttui onneksi peliin ja paris­ kunta sai kauniin, pienen Pia-tyttären vuon­ na 1995. ”Olin varmasti maailman onnellisin äiti synnytettyäni terveen tyttäremme. Sitä tun­ netta ei pysty edes kuvailemaan”, Pirjo sanoo. ”Osa ihmisistä haluaa kuitenkin olla syys­ tä tai toisesta ilkeitä, minkä sain tuntea na­ hoissani Pian ollessa vielä aivan vauva. Olim­ me mieheni Mikan kanssa ostoksilla erääs­ sä marketissa, kun vartija tuli kysymään mi­ nulta henkilöllisyystodistusta. Eräät iäkkäät naiset olivat ilmoittaneet minun varastaneen vauvan.” Onneksi Pirjolla oli neuvolakortti muka­ naan. ”Rouvat eivät keksineet enää muuta kuin huudella perääni: ’Kaikki ne lapsia teke­ vätkin!’. Uskomatonta, että tällaista voi vielä­ kin olla!”, Pirjo ihmettelee pettyneenä. Eivät vastoinkäymiset ja epäilevät puheet siihen loppuneet. Ihmisten puheista on tullut äidille itku moneen kertaan. ”Koska olen vammainen, en olisi saanut synnyttää, en kasvattaa lapsia enkä olisi var­ maan saanut jäädä edes eloon.” Pirjo kertoo, että hänen lapsiaan kiusat­ tiin koulussa vuosien ajan vanhempien vam­ maisuuden vuoksi. ”Rehtorit ole saaneet kiu­ saamista kuriin, koska omien sanojensa mu­ kaan he eivät osaa kertoa vammaisuudestam­ me oikein lapsille.” tukilinja 7–8 • 2014 Asianajotoimisto ja lahjatavaraliike Vuonna 1993 lakimieheksi valmistunut tome­ ra nainen kertoo eläneensä perheensä kanssa vastuksista huolimatta suhteellisen tavallis­ ta elämää töineen ja harrastuksineen. Vilsket­ tä on riittänyt, sillä talossa asustaa heidän li­ säkseen kolme koiraa, yhdeksän kissaa ja liu­ ta akvaariokaloja. Päivät ovat työnkin puoles­ ta täynnä tekemistä ja tohinaa, sillä Pirjo pi­ tää asianajotoimiston lisäksi miehensä Mikan kanssa toistakin yritystä, Maikkulan Näplää­ jät -nimistä käsityö- ja lahjatavaraliikettä. Pirjo kertoo tekevänsä 43-vuotiaan Mikamiehensä kanssa miltei kaikki siellä myytävät käsityö- ja lahjatuotteet itse. ”Olen ollut pienestä saakka tällainen rei­ käpää enkä osaa vammastani ja rajoituksis­ tani huolimatta olla vammainen. Vamma ei ole minkään tekemisen este, asenne ratkai­ see aina.” Pirjo kertoo, että Mika osaa tehdä puusta mitä vain lasten leluista keittiötavaroihin. It­ se hän ompelee liinoja, maalaa, liimaa ja ko­ ristelee puutavaroita ja kynttilöitä. 18-vuoti­ as Pia ja 14-vuotias Marko osallistuvat myös perheyrityksen toimintaan sen verran kuin haluavat. ”Yrityksemme kummeina toimivat Liisa Jaakonsaari, Kaarina Suonperä ja Tytti Tuppurainen”, lisää Pirjo iloisena. Huostaanotto ja purku Miten tämä kaikki käytännössä sujuu? Pirjo kertoo, että hänellä on kaksi henkilökohtais­ ta avustajaa, joiden työtunnit hän jakaa tar­ peen mukaan. ”Avustajien luotettavuus on minulle kaik­ ki kaikessa, sillä olen karvaasti saanut kokea, miltä tuntuu, kun avustaja käyttää omaa val­ taansa.” Pirjo muistelee kauhulla parin vuo­
  • Iloiseen perheeseen kuuluu vanhempien ja kahden nuoren lisäksi 3 koiraa, 9 kissaa ja ­akvaariokaloja. tukilinja 7–8 • 2014 19
  • Lahjatavara- ja kä­ sityöliike Maikkulan näprääjät työllistää koko perhettä. Suu­ rin osa tuotteista valmistetaan itse. den takaista aikaa, jolloin hänen silloi­ set avustajansa ottivat yhteyttä sosiaa­ liviranomaisiin ja ilmoittivat muun mu­ assa, että heidän kotonaan oli likais­ ta ja että ruoka oli yksipuolista. Per­ heen äiti on vieläkin katkera saamas­ taan kohtelusta, jossa häntä ei uskottu. ”Lastensuojeluviranomaiset hakemalla ha­ kivat syitä ottaa lapsemme huostaan. Hei­ dät sijoitettiinkin lastenkoti Onnelaan, kos­ ka viranomaisten mukaan emme olleet kyke­ neviä huolehtimaan heistä. Minusta tehtiin näiden viikkojen aikana viranomaisten toi­ mesta muun muassa alkoholisti ja mielenvi­ kainen. Kävin jopa Lääkäritalo Mehiläises­ sä hakemassa todistuksen siitä, etten ole pi­ mahtanut!” Pirjo ja Mika päättivät taistella. He otti­ vat yhteyttä muun muassa MTV3:een, jo­ ka teki joulukuussa 2010 tapauksesta jutun 45 minuuttia -ohjelmaan. Sen ansiosta perhe sai lastensuojelutapauksiin perehtyneen ju­ ristin, ja helmikuussa 2011 sijoitus lastenko­ ti Onnelaan kumottiin. ”Maaliskuun 7. päivä 2011 oli yksi elämä­ ni onnellisimmista päivistä. Silloin hallintooikeus päätti, ettei pysyvää huostaanottoa panna täytäntöön ja lapset saavat jäädä ko­ tiin asumaan.” ”Nyt, kolmen vuoden kuluttua tapahtu­ masta, sain kanteluuni Aluehallintoviraston päätöksen siitä, että viranomaiset olivat toi­ mineet huostaanotossa lainvastaisesti. En todellakaan aio jättää tapahtunutta tähän, vaan aion jatkaa taistelua kaikkien aiheet­ 20 ”Ilman mummua elämä olisi ollut aivan toisenlaista. Kaikki mummun seurassa tekemäni työt ja leikit leipomisesta käpylehmiin ovat olleet mahtavaa kuntoutusta.” tomasti huostaanoton uhreiksi joutuneiden puolesta.” ”Oikeus tasa-arvoiseen vanhemmuuteen” Pirjo Hernesniemi kertoo perheensä trau­ matisoituneen tapahtumista. ”Yritän helpot­ taa oloamme muun muassa sillä, että teetän asuntoomme remonttia.” Toiminta samassa asemassa olevien puo­ lesta auttaa myös. Vaikka jatkuvat haasteet olivat lyöneet kapuloita Pirjon sähköpyörä­ tuolin rattaisiin, hän otti härkää sarvista ke­ säkuussa 2012 ja teki pyörätuolillaan valta­ kunnallista huomioita herättäneen matkan Utsjoelta Helsinkiin. Matkan aikana hän ker­ toi vammaisten ihmisten vanhemmuuden esteistä. Perillä hän vei peruspalveluminis­ teri Maria Guzenina-Richardsonille adres­ sin tasa-arvoisen vanhemmuuden puolesta. ”Yksi lastensuojelulain suurista epäkoh­ tukilinja 7–8 • 2014 dista on se, että Suomen laki ei tunne sa­ naa ’erityisvanhempi’. Siksi me vammai­ set vanhemmat olemme erityisasemassa ja joudumme helpommin jopa laittomien huostaanottojen uhreiksi. Niitä tehdään sil­ loin, kun viranomaiset eivät osaa kohdata eri­ laisia ihmisiä tai heidän ammattitaitonsa ei riitä rakentamaan erilaisia avohuollon tuki­ toimia.” Matka helpotti ja Pirjo kertoo tyytyväise­ nä, että ministeri oli luvannut ottaa adressin sydämenasiakseen ja ettei se tulisi jäämään pöytälaatikkoonsa. ”Kirjoitan parhaillaan elämäkertaa, jossa kerron lisää niistä järjettömistä asioista, joita voi tapahtua ihan vain siksi, että on sattunut syntymään vammaiseksi.” Esimerkkejä riittää vaikkapa ajalta, jolloin hän asui perheineen Oulun naapurikunnassa: ”Jouduin todistamaan vammaispalvelutyön­ tekijälle, että olen ihan oikeasti neliraajahal­ vaantunut, kun hän oli kuulemma nähnyt minut somistamassa yrityksemme näyteik­ kunaa. Otin palaveriin mukaan kaksi avus­ tajaani ja lääkärinlausunnon, jotka todistivat minun olevan ihan oikeasti liikuntakyvytön.” ”Minulta evättiin myös henkilökohtaisen avustajan palvelut iltaisin, koska vammaisen ei kuulemma tarvinnut käydä vessassa tai suihkussa kello 16.00 jälkeen”, hän lisää puis­ tellen päätään. Tarvitaan Pirjo Hernesniemen kaltaisia tervaskantoja, että tällaiset toimintamallit tuodaan esiin ja että ne pikku hiljaa karsiu­ tuvat.