Tukilinja 5/2013 - Lehtiluukku.fi

Tukena elämän haasteissa 5 ? elokuu–syyskuu 2013 Näyttelijä Pekka Heikkinen teki vammautumisestaan näytelmän ??14 Pirkko Mahlamäen työnä on vammaispolitiikka ??6 ??23 USA:ssa sisäoppilaitos eristää laadukkaasti
TUKITOIMINNAN TUKILUURI Nro 5 elokuu–syyskuu 2013 KUSTANTAJA Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry, vktt@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TUKILINJA-APURAHAT Ohjeet tuen hakuun: www.tukilinja.fi Tukikoordinaattori p. 09-4155 1508 apurahat@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TILAAJAPALVELU P. 09-4155 1500 ma–pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TILAUKSET TUKILINJA.FI Verkkosivut tarjoavat mm. tietoa tukitoiminnasta, vierasblogin, pdf-lehden, artikkeleita ja Tukitoriilmoituspalvelun. TOIMITUS Päätoimittaja: Iris Tenhunen, p. 09–4155 1504, toimitus@tukilinja.fi Toimitusneuvosto: Sanni Purhonen, Pasi Päivinen, Heini Saraste, Riitta Skytt. AD Timo Saarinen / Pelagus substantiae infinitum ISSN 1458-6304 Paino Kirjapaino Jaarli Oy Sisällys Uutisia Ajassa Ajassa mukana Vammaislait yhdistyvät 7 kysymystä Ulos ja töihin 18 Valko-Venäjän vammaiset haluavat vammaispalveluja, ei laitoksia tai koteja, joista ei pääse ulos. Mallia otetaan Suomesta. Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki opiskelee lakitiedettä ja vaikuttaa pian Euroopan Vammaisfoorumissa. Näyttelijän paluu 14 Pekka Heikkinen rullaa syksyllä Kansallisteatterin lavalle monologinäytelmässä Näillä mennään. Se kertoo näyttelijästä, jonka menopeliksi vaihtui pyörätuoli. 30 Brittiläinen toimittaja Katherine Quarmby selvitti, miksi jotkut vihaavat vammaisia ihmisiä niin, että vainoavat ja kiusaavat heitä. Tuloksena oli kirja Scapegoat. Tukilinja Yhdysvaltain suurimmassa erityissisäoppilaitoksessa kuulo- ja näkövammaiset opiskelijat voivat opiskella uusimmin välinein ja menetelmin, laadukkaassa ympäristössä. Itsenäiseen liikkumiseen kampuksen ulkopuolella heitä ei kuitenkaan kannusteta. Gene Bednarek Artikkelit 8 Vammaisten työttömyysloukut 17 Kansi 2 6 Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki yhdistyvät vuoden 2015 alussa. Tuleeko laista takki vai liivit? Ilmestyy: 6 kertaa vuodessa, joista 2 kaksoisnumeroa. Seuraava lehti ilmestyy lokakuun 1. viikolla. Lukuhetki koulun puistossa. 4–5 Teatterikesässä esteettömyyskeskustelu; Ironside tv-sarjan paluu; My Gimpy Life tv-komedia menestyy netissä; Parafestissa Signmark ja Pertti Kurikan nimipäivät; Valokuvia RAY:n tukikohteista; Lukutaidon päivä Narinkkatorilla; Kehitysvammaiset Seinäjoen teatterissa; Haukiputaalla Erilaisuuden päivät; Rumasta ankanpoikasesta lisäesityksiä; Vammaisalan palkintoja. 21 Simo Vehmaksesta vammaistutkimuksen professori; Busseissa esteettömyys paranee; Duuni-kortti – uusi palkkatuen malli; Etätulkkaus lisääntyy; EU:hun uusi vammaiskortti; Puhuva pankkiautomaatti Tom Green 4 kk 36 e 6 kk 45 e 1 v 79 e Kestotilaus 79 e Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille markkinointi- tai muihin tarkoituksiin. Tukikoordinaattori neuvoo tuen hakuun ja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä. P. 09-4155 1508 tiistaisin klo 10–12.00 sekä apurahat@tukilinja.fi. toimii myös netissä Tukilinjan nettisivuilla www.tukilinja.fi voit seurata vierasbloggarimme Ronja Ojan elämää. Vasta suomen opintonsa aloittanut Ronja keskittyy täysillä luutun soittoon, pikajuoksuun ja pituushyppyyn. Tähtäimessä ovat Rion paralympialaiset. Netissä voit edelleen lukea edellisen Tukilinja-lehden ilmaiseksi, ja Tukitorilta löydät vammaisten ihmisten valmistamia tuotteita ja palveluja. Lue myös juttuarkiston artikkeleita ja tutustu tukitoimintaamme. Löydät meidät myös Facebookista, jossa vinkkaamme vammaisalan menovinkeistä ja ilmiöistä. Lähetä omatkin vinkkisi muille jakoon! Ronja Oja kirjoittaa Blogilinjalla. 5 • 2013
Pääkirjoitus IT-TUKILUURI Raimo Ramstad Tukilinjafoorumin IT-koordinaattori neuvoo tuen hakijoita tietotekniikan hankintaan ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä P. 09-4155 1506 torstaisin klo 12.–14.00 sekä it-tukiluuri@tukilinja.fi Naapurikiusaa S 14 Moottoripyöräonnettomuudessa halvaantunut näyttelijä Pekka Heikkinen kertoo Kansallisteatterin Lavaklubissa työhön paluustaan näytelmässä Näillä mennään. Sisäoppilaitos eristää 22 Kuulo- ja näkövammaisten koulu Floridassa on USA:n suurin erityissisäoppilaitos. Sen aidatulla ja vartioidulla kampuksella harjoitellaan kaupassa käyntiä leikkimökissä. Mistä kumpuaa vammaisviha? 30 Brittiläinen tutkiva toimittaja Katherine Quarmby keräsi tietoa vammaisiin kohdistetuista viharikoksista. Niiden tekijät ovat usein syrjäytyneitä nuoria. Vammaisten kielteinen käsittely mediassa saattaa rohkaista aggressiivista käytöstä. 8 Tukilinjan IT-koordinaattori testasi eri käyttöjärjestelmien tabletit ja neuvoo appsien hankinnassa. Kaikki voivat tanssia 10 Antti Virta aloitti Taikatanssi-ryhmän avustajana ja päätyi ryhmän vetäjäksi. Tukilinja antoi apurahan tanssiopintoihin. Konsta soittaa syntikkaa 17 Kuvaa tukikohde! 27 Osallistu Tukilinjan valokuvauskilpailuun ja voita tabletti. Tukipäätöksiä 31 Tukilinjan myöntämiä apurahoja huhti- ja toukokuulta 2013. Vakiot Nettivinkki 9 Tulilinjalla 12 Jari Rummukainen ehdottaa vammaisille työllistymismessuja. Tukitoiminta Tukipointti Tukitori 13 Lievästi autistinen Konsta Grekula opetteli musiikkiterapiassa soittamaan. Tukilinja auttoi uuden harrastuksen alkuun lahjoittamalla ahkeralle koululaiselle soittimen. Blogilinjalla 16 Kirjavinkki 25 Ruudun takaa 26 Välinevinkki 27 Lukijafoorumi 28 Ristikko 33 Jaloittelua 35 Kaisa Lekan sarjakuva. uomi on ainoita länsimaita, joissa laitosasumista ei ole vielä lakkautettu. Muutos on kuitenkin tapahtumassa. Samalla käymme läpi asennemuutosta, joka ei kaikkien osalta suju kitkattomasti. Pakko se kuitenkin vain on niellä: Laitos ei ole ihmisarvoinen paikka kenellekään pysyväksi asumismuodoksi. Omannäköinen ja tuntuinen elämä eletään kotona eikä koti voi sijaita kaukana muista, jos tuen tarve on päivittäistä ja liikkuminen vaikeaa. Tätä varten rakennetaan tuettuun asumiseen soveltuvia koteja ja asuntoloita eri puolille Suomea. Esimerkiksi sinun naapurustoosi. Ongelmaksi tässä on erilaisuuden vieroksunnan lisäksi noussut se, että yhteiskuntamme vallitseva elämänarvo on taloudellinen menestys. Sen elitististen merkkien, kuten ainoastaan menestyville perheille mahdollisen asuinalueen, eteen jotkut ovat valmiita uhraamaan maineensa, ihmisyytensä ja realiteettien tajunsa. Osoittaakseen mieltään toisenlaisia naapureita kohtaan tällaiset ihmiset tehtailevat tukiasunnoista häviämään tuomittuja valituksia, jotka kaiken lisäksi herättävät julkista paheksuntaa. Noin puolet tavallisille asuinalueille suunnitelluista tukiasunnoista viivästyy niiden vuoksi 1–3 vuotta. Hankkeita ne eivät estä, sillä ne ovat kaavan mukaisia. Naapureilla on hätä erioikeuksistaan. Tulijoilta puuttuu mahdollisuus itsenäiseen elämään. Voisimmeko asettaa heidän tarpeensa etusijalle? Ei meitä nimittäin olla ympäröimässä asuntojen arvoa laskevilla luusereilla. Vammaisia asukkaita riittää vain juuri ja juuri sopivasti eri puolille muistuttamaan meitä hauraasta ihmisyydestämme, elämän rajallisista ehdoista ja yhteisöllisyyden tarpeestamme. Vammaisuus ei tee kenestäkään häirikköä. Siihen tarvitaan toisista piittaamaton luonne, huonot käytöstavat ja se, ettei ymmärrä omia rajojaan. Netissä on saanut suosiota Leijonaemojen blogi, jossa kommentoidaan nasevasti Espoon Riilahteen rakennettavan asuntolan tulevan naapurin kannanottoa: ”Miltä tuntuisi, jos Lampén sattuisi vaikka halvaantumaan niin, että tarvitsisi invataksia päästäkseen pois kotoaan, ja naapurit nostaisivat helvetillisen älämölön siitä, että heidän veroeuroillaan maksamat taksit eivät pihakatua saa tulla turmelemaan?” Iris Tenhunen 5 • 2013 3
Ajassa mukana Huippukuvaajat kuvasivat tukikohteita Harvemmin taideyleisö ja eteläisen Helsingin cooleimmat hipsterit tungeksivat katsomaan kuvia vammaisista ihmisistä, vanhuk- sista ja maahanmuuttajista. Kesäkuussa näin kävi Helsingin Rautatieasemalla pidetyssä valokuvanäyttelyssä Yhdessä, joka juhlis- 17-vuotias Jasmin Pyykkö kehottaa uskomaan omiin unelmiin: “Sinne pitää tähdätä.” Itse hän aikoo perustaa yrityksen eläinalalla. Lukutaidon päivä YK:n lukutaidon päivänä 7. syyskuuta Helsingin Narinkkatorilla järjestetään selkokielitapahtuma, jossa päättäjille luovutetaan kehitysvammaisten ihmisten viestejä sisältävä Sano se selkosuomeksi -reppu. Viestit voi lähettää selkolehti Leijaan. Sitaatti ”Kaikkien ihmisten toimintakyky vaihtelee ja ihmiset ovat luonnostaan erilaisia. Esteetön ympäristö on kaikkien etu, ei erityisryhmien suosimista muiden kustannuksella. Esteettömyystietoisuus tulisikin nostaa samankaltaiseksi normiksi kuin ympäristötietoisuus.” Autismi- ja Aspergerliitto 29.5.2013 4 taa Ray:n 75-vuotisjuhlaa. Näyttely on avoinna netissä koko loppuvuoden (www. ray.fi/yhdessa). Kahdeksan muoti-, lehti- ja taidevalokuvaajina ansioitunutta nuorta kuvaajaa valitsivat Ray:n avustustoiminnan kirjosta kukin tarinan, jonka kokivat tärkeäksi. Aiheet vaihtelivat skitsofreenikoista sairaala klovneihin. Valokuvaaja Miikka Pirinen valitsi kuvasarjansa aiheeksi harvinaisia sairauksia sairastavat ihmiset. Hän toivoo valokuviensa tuovan harvinaisia yhteen tukemaan toisiaan. Toive toteutui jo avajaisissa, jossa kaksi äitiä tutustui lastensa kuvien äärellä. He sopivat saman tien pitävänsä yhteyttä ainakin Facebookin kautta. Riitta Skytt Valokuvaaja Miikka Pirinen kuvasi Ainoa, jolla on harvinainen ihosairaus. My Gimpy Life menestyy netissä Pelkästään netissä toimivat tv-sarjat antavat mahdollisuuden myös pienimuotoisille vaihtoehtotuotannoille. Noin 10-minuuttisista komediallisista lyhytelokuvista koostuvaa My Gimpy Lifea voi katsella YouTubessa. Sarja kertoo pyörätuolilla liikkuvan Hollywoodnäyttelijän yrityksistä elää tavallista elämää ja saada töitä. Se alkaa jaksolla, jossa näyttelijä tapaa managerinsa – kadulla, koska toimistoon pääsee vain portaita pitkin. Koe-esiintyminen hoituu samasta syystä kännykkäkameralla. Tilannekomiikkaa nok- 5 • 2013 kelasti hyödyntävä sarja perustuu pääosaa esittävän Teal Shearerin omaan elämään. Tuotantokustannukset katetaan yhteisörahoi- tuspalvelun avulla, ja sarja on ammattitaitoista jälkeä. Jos haluat osallistua 2. kauden rahoittamiseen, voit antaa roposesi netissä.
Palkintoja Parafest Tunnustusta satelee: Naisasialiitto Unioni nimesi vuoden Lyytiksi tasa-arvon edistämisestä Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhosen. Kovasikajuttu-elokuva sai toukokuussa Kehitysvammaisten Tukiliitolta Vuoden tulppaani 2013 -palkinnon suvaitsevaisuuden edistämisestä. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri myönsi vuoden 2013 etiikan edistämispalkintonsa kehitysvammaisten Me Itse ry:n Tampereen Hämpit -alajaokselle. Palkinnon suuruus on 5000 euroa. Vuoden ratsastajana palkittiin keväällä paralympiaurheilija Katja Karjalainen, 50, ja hänen hevosensa Rosie, 15, valittiin samal- Maksuton kulttuuritapahtuma Parafest esittelee 15.– 17. elokuuta Joensuun keskustassa vammaisten taiteilijoiden ja harrastajien kulttuuria. Pääesiintyjät ovat kuuro räppäri Signmark, kehitysvammaisten muusikoiden punk yhtye Pertti Kurikan nimipäivät sekä näkövammaisten muusikoiden yhtye Nirep Nirun. Lukuisat tapahtumat löytyvät kaupungin keskustasta, jonne on pystytetty festivaaliteltta. Pertti Kurikan nimipäivät -yhtyeen suosio jatkuu. la Vuoden hevoseksi Kelan sosiaalisessa mediassa toimiva neuvontapalvelu Kela-Kerttu sai kansainvälisen kunniamaininnan sosiaaliturvajärjestö ISSAn Hyvä käytäntö -kilpailusta. Ja viimeisenä vaan ei vähimpänä: Vates-säätiön Vuoden esimerkilliseksi vammaisten työllistäjäksi nimettiin keväällä HOKElanto. Onnea kaikille palkituille! Tiesitkö Virtsanpidätysvaivoilla on merkittävä vaikutus jopa yli 300 000 suomalaisen elämään. Jopa 76 % heistä ei kerro ongelmasta ystävälleen ja 68 % salaa sen myös puolisoltaan tai kumppaniltaan. Vain 32 % oli käynyt lääkärin vastaanotolla, vaikka vaiva on yleensä hoidettavissa. Kehitysvammaiset teatterissa Katja Karjalainen valittiin Vuoden ratsastajaksi. Seinäjoen teatterin Verstas-näyttämöllä nähdään syksyllä yhteisöteatteriproduktio Eräänlainen kuningasnäytelmä, jossa esiintyy alueen kehitysvammaisia ja muita teatterinharrastajia. Näytelmä perustuu osallistujien unelmiin, ja sen ohjaa Venla Korja. Hän on vuonna 2012 ohjannut vas- taavanlaisen, Helsingin Ylioppilasteatterissa nähdyn esityksen Eversti Co. Kehitysvammaiset ja heidän ohjaajansa ovat puolestaan syyskuussa näyttämöllä Porvoon teatterissa, jossa kiusaamisesta kertova Ruma ankanpoikanen saa suuren yleisönsuosion vuoksi lisäesityksiä. Teatterikesässä esteettömyys esiin Vuonna 2030 Suomessa arvioidaan asuvan puoli miljoonaa muunkielistä ihmistä ja 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta henkilöä. Venyvätkö teattereiden tilat, palvelut ja ohjelma eri ylei- Ironside palaa ruutuun Amerikkalainen NBC-yhtiö tuottaa uuden v ersion 70-luvun kulttisarjasta Ironside, jonka tähtenä oli Raymond Burr. Työnsä vuoksi pyörätuoliin joutunutta tiukkaa newyorkilaisetsivää esittää nyt Blair Underwood. Hän on edeltäjäänsä tummaihoisempi ja nuorempi, mutta kovuus on esittelyvideosta päätellen vähintään entisellään. 70-luvulla pyö- söjen odotuksiin? Miten esteettömyyskysymykset ratkaistaan? Kenelle teatteria tehdään vuonna 2030 -keskustelu käydään 9.8. klo 14–16 Tampereen pääkirjastossa. Haukiputaalla Erilaisuuden päivät rätuolissa istuva poliisi ei sentään kovistellut konnia lähituntumasta. Sarjaa aletaan esittää syksyllä, joten lisää klippejä ilmaantuu pian You Tubeen. 5 • 2013 Peruskoululaisille suunnatut elämys-ja taidekokemuspäivät Haukiputaan Teatterikuopalla 26.–27.9. esittelevät taidenäyttelyn, pimeän aistielämyshuoneen sekä tanssi-, teatteri- ja musiikkiesitysten voimin erityisnuorten osaamista ja mahdollisuuksia. Päivät huipentaa kuuron artistin Signmarkin räppiesitys. Järjestäjinä on joukko vammais- ja muita järjestöjä. 5
Vammaislait yhdistyvät Vammaispalvelulakia ja kehitysvammalakia ollaan yhdenvertaisuuden nimissä yhdistämässä vuonna 2015. Mutta tuottaako lain valmistelu talouskriisin aikana heikennyksiä palveluihin? V Teksti ja kuva: Sari Heino-Holopainen ammaisfoorumin kevätkokouksessa käsiteltiin ajankohtaisia asioita vammaispalvelujen kehittämisessä. Tärkeimpänä listalla oli keskeisten lakien, vammaispalvelulain ja kehitysvammalain, yhdistäminen ja päivittäminen, joka on tarkoitus toteuttaa vuonna 2015. Toukokuun alussa työnsä aloittaneen vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän haasteita esitteli järjestöväelle sosiaali- ja terveysministeriön hallitussihteeri Jaana Huhta. Keskusteluista kävi ilmi järjestökentän pelko siitä, että nykyisissä taloudellisissa oloissa laki voi johtaa parantuneen keskinäisen tasa-arvon lisäksi myös palvelujen kokonaistason heikentymiseen. ”Uudistamisessa varsinkin ns. talouskriisin aikoina on vaaransa. Siksi lakien valmistelua pitäisi seurata tarkkaan ja vammaisjärjestöjen edustus pitäisi olla mukana työryhmissä”, painotti Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki. Jaana Huhta vastasi, että lain valmistelussa ovat työvälineinä hallitusohjelman kirjaukset vammaisten henkilöiden palvelujen ja aseman kehittämisestä, Vammaispoliittinen ohjelma sekä YK:n vammaissopimus. Pohjalla ja viitekehyksenä ovat sosiaalihuollon lainsäädännön laajemmat uudistamistavoitteet ja palvelurakenteiden uudistaminen. Tavoitteena on vahvistaa palvelujen tasaver- 6 taista saatavuutta ja soveltumista yhdenvertaisesti kaikille kansalaisryhmille. Sama laki kaikille vammaisille Jaana Huhta painotti suuren työn olevan edessä. Työryhmän tehtävänä on ensiksi sovittaa yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki uudeksi, vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi. Tarkoituksena on selvittää myös nykyisen vammaisia henkilöitä koskevan erityislainsäädännön muut uudistamistarpeet, jotka johtuvat toimintaympäristön muuttumisesta ja lain soveltamisessa esiin nousseista ongelmista. Tärkeitä ovat myös YK:n vammaissopimuksen suomalaiselle lainsäädännölle asettamat uudet velvoitteet. Monia kysymyksiä on vielä ratkaistava: Miten rajata lain soveltamisala eli ketkä kuuluvat lain piiriin? Mitä palveluja ja tukitoimia lakiin tulee kuulumaan? Kun lakiuudistuksen vaikutuksia arvioi daan, on pystyttävä arvioimaan vaikutuksia myös eri vammaisryhmien kannalta. Taloudellisten vaikutusten monitahoisuuskin on otettava huomioon: esimerkiksi oikea-aikaiset ja tarpeen mukaiset palvelut saattavat maksaa enemmän, mutta ne voivat auttaa siinä, että ihmiset selviävät kotonaan eikä heidän tarvitse turvautua kalliiseen laitoshoitoon. Tuleeko takista liivi? Pirkko Mahlamäki oli huolissaan siitä, että kun muissa Euroopan maissa vammais- 5 • 2013 lakeja on avattu ja uudistettu, on lopputulos usein ollut vammaisten kannalta heikompi eikä entisen kaltaisia palveluja ole enää saatu. Esimerkiksi Ranskassa vuonna 2005 säädetty vammaislaki on joutunut monta kertaa uudistettavaksi, jolloin lain alkuperäinen tavoite on kutistumistaan kutistunut. Irlannissa talouskriisi on tehnyt tyhjäksi vammaisten ihmisten henkilökohtaista apua koskevat uudistukset, kun niiden kehittämiseen varatut rahat ovat hävinneet talouskriisin kitaan. Jaana Huhta katsoi, että rahoitus tulee löytymään kustannusvaikutusten arvioinnin kautta. Palveluista voi tuloksena olla säästöjä, ja myös syrjäytyminen maksaa. Hänen mukaansa suomalainen lainsäädäntö ei ole kelvoton tänäkään päivänä. Kuntiin pitäisi vain viestittää, että lakeja tulisi soveltaa paremmin. Nykyään kun kuntien välillä ja jopa kuntien sisällä voi olla tulkintaeroja. Huhta herätti keskustelua siitäkin, tarvitaanko tässä edes kokonaan uusi laki? Voisiko olla mahdollista pelkkä lakien yhteensovittaminen nykyiset lait yhdistämällä? Kuljetuspalvelut vaakalaudalla Kuljetuspalvelujen tulevaisuuden on huomattu olevan vaakalaudalla. Vammaisfoorumi on seurannut huolestuneena selvitysmies Juhani Paajasen yhteiskunnan korvaamia matkoja koskenutta selvitystyötä ja sitä seurannutta keskustelua matkojen kuluista. Vammaisfoorumi kävi tapaamassa liikenneministeri Merja Kyllöstä ja vei hänelle viestiä, että vammaisten ihmisten joukossa on suuri määrä sellaisia henkilöitä, joiden itsenäinen liikkuminen on täysin vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen varassa. Mitään vaihtoehtoisia tapoja heillä ei ole hoitaa asioitaan, käydä työssä tai opiskella. Liikkuminen joukkoliikenteen keinoin on heille mahdotonta.
Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki pelkää, että kun vammaispalvelulakia talouskriisin aikana uudistetaan, sitä myös vesitetään. Sitäkin painotettiin, että erilaiset matkojen yhdistämiskokeilut eli ryhmämatkustus on harvoin tuonut toivottuja säästöjä. Säästöltä näyttävä kustannusvähennys on johtunut siitä, että palvelujen toimimattomuuteen väsyneet asiakkaat ovat jääneet kotiin. Yhtenäisyys auttaa valmistelussa Pirkko Mahlamäki katsoi, että voimassa olevan vammaispalvelulain henki ja kirjain on osoittautunut kestäväksi. Olennaisimmat palvelut on turvattu subjektiivisina oikeuksina juuri siksi, että niiden saaminen olisi turvattu. Siksi subjektiivisia oikeuksia tarvitaan myös jatkossa. Ennemmin kuin lain kirjoittamista uusiksi tarvittaisiin siis sen soveltamiseen tiukempaa ryhtiä. Valmistelussa oleva erityislainsäädäntö turvaisi onnistuessaan välttämättömät palvelut yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja välttämättömän huolenpidon osalta. Ja Mahlamäki muistutti, että välttämätöntä on muu- Vammaisfoorumi ry on vuonna 1999 perustettu 30 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö. Se edustaa suomalaisia vammaisjärjestöjä kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä, kuten Euroopan vammaisfoorumissa. kin kuin pelkkä hengissä pysyminen! Jaana Huhdankin mukaan kehitettävää on esimerkiksi henkilökohtaisessa avussa sekä tuessa ja ohjauksessa. Miten erottaa hoito, hoiva ja joidenkin tarvitsema valvonta varsinaisesta henkilökohtaisesta avusta siten, että ihmiset saavat yksilöllisen tarpeensa mukaan sellaista apua ja tukea, jota tarvitsevat silloin, 5 • 2013 kun he sitä tarvitsevat? Uutta lainsäädäntöä mietittäessä on noussut kuljetuspalvelujen lisäksi esiin muunkinlaisen liikkumisen ja ulkoilun tukeminen. Näkemykset eroavat vielä siinä, tulisiko asuminen ja tällaiset palvelut jatkossa eriyttää toisistaan, kun ne tähän asti on käsitelty yhden kokonaisuuden eli palveluasumisen alla. Asuntorakentamisen esteettömyysnormien lieventäminen on herättänyt vammaisjärjestöissä vastustusta. Siihen ei odoteta muutoksia pelkän ministerinvaihdoksen myötä, vaan asian käsittelyä jatketaan. Kokouksen lopuksi Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki kysyi, voisivatko järjestöt jotenkin myötävaikuttaa lain valmisteluun. Hallitussihteeri Jaana Huhdan mukaan kaikki menee hyvin, jos järjestöt pysyvät yhtenäisinä, sillä niiden tuki on lain valmistelussa tärkeää. Uusi laki on tarkoitus esittää eduskunnalle vuonna 2015. 7
Kysymystä Teksti: Sari Heino-Holopainen | Kuva: Timo Porthan Suuntana Bryssel S uomen Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki valittiin kesäkuun alussa Euroopan Vammaisfoorumin (EDF) hallituksen jäseneksi. Kyselimme, millainen työ häntä Brysselissä odottaa. 1. Mikä on sinua lähinnä EDF:n työssä? ”Esteettömyyden edistäminen tavaroissa ja palveluissa, mikä tarkoittaa itsenäisen elämän mahdollistavien palvelujen kehittämistä. Täytyisi muistaa, että me vammaiset ostamme, kulutamme ja tarvitsemme tavaroita ja palveluita kuten muutkin.” ”On myös tärkeää, että naisten asema yleensä sekä tasa-arvo pysyisivät vammaisliikkeen asialistalla vahvoina.” 2. Miten olet valmistautunut hallitustyöhön? ”Kokouksissa pärjää, kun lukee huolella kokouspaperit, on ajoissa paikalla ja puhuu vain, jos on asiaa. Näin edeltäjäni, Invalidiliiton Pekka Tuomi- nen minua valisti. Ja aion pitää ”EU:ssa nousee ajatusvirtauktalla, esillä ja yllä pohjoismaissia, jotka vievät kehitystä taakta vammaispoliittista lähtökohTuomisen perinnöstä kiinni.” ”Englannin ja ranskan kielensepäin. Vanhojen hyvien rakentaa. Turvata pitkän ajan saavukääntäjäksi opiskelu antoi valteiden ylläpitämiseksi täytyy tukset vammaispalveluissa.” miuksia toimia kansainvälisestapella vimmatusti. Suvaitsevaisuus heikompia kohtaan al- 6. Pidätkö matkustamisesta? ti. Nyt opintoni oikeustieteellisessä tiedekunnassa ovat lopkaa rapistua, ja on aina perusSitten kun olen perillä. Matpusuoralla. Olen ollut mukana teltava, miksi välttämättömät ka kohteeseen on kuin esteraEuroopan Vammaisfoorumin palvelut on säilytettävä.” ta: Pysyykö pyörätuoli kunnostyössä jo 15 vuoden ajan, muun sa, pysymmekö avustaja ja mimuassa ensimmäisenä policy 5. Mitkä ovat tulevaisuuden nä, löytyykö esteetön kuljetus?” ”Lomalla menisin Amsterdaofficerina. Tehtävä on varsinhaasteet? kin talouskriisin aikana haasta”Yhteisen vaikuttamistoiminmiin katsomaan, miten kansallismuseon eli Rijksmuseumin va, mutta odotan sitä innolla.” nan lisääminen. Ja se, miten ”Työtä on paljon. Täytyy otremontissa on parannettu eslaskevan palkanmaksukyvyn taa ehtoot, yöt ja viikonloput teettömyyttä. Van Gogh -muoloissa pidetään kiinni asiankäyttöön.” seossa haluaisin myös ehdottotuntevasta henkilökunnasta. masti käydä, sillä se on loistava Jokaisessa jäsenmaassa tehdään vaikuttamistyötä edelleen 3. Millaisia ongelmia EDF:llä paikka katsella rauhassa taidevapaaehtoisvoimin. Resurssoiteoksia. Amsterdam on hieno on? ”Vammaisjärjestöjen rahoiminen on siis ensimmäinen kohde: pyöräilijöiden kaupunki sopii myös pyörätuolia käyttusväylät ovat kapenemassa, huoli. Toinen on tiedonsaanti eli miten saadaan riittävästi tietävälle.” ja komissio vähentää tukeaan EDF:ltäkin jatkossa. Se on ontoa siitä, miten eri elämäntilangelma. Mistä siis arvokkaan ja teessa olevat vammaiset henki- 7. Mikä on rakkain harrastukarvostetunkin työn tarvitsemat löt elävät, ja mitä he pitävät tärsesi? resurssit löytyvät? Jos teemme keänä.” ”Kirjat laajasti otettuna ja kirja”Eurooppalaisessa lainsääkaupat, joissa on suurenmoistarpeellista edunvalvontaa, sen ta käydä, niin Akateemisesdännössä pitäisi vaikuttaa oiarvo tulisi myös julkisen vallan sa kuin muuallakin. Haaveissa keaan aikaan oikeassa paikastunnustaa.” on kirjakauppareissu Lontoosa, eli jo silloin kun asiaa valmistellaan EU:ssa. Pitää asialisseen! Viimeksi luin Wade Da4. Mikä harmittaa? Mistä oikea appsi? Appsien eli sovellusten tai miniohjelmien määrä älypuhelimiin ja tabletteihin on jo niin suuri, että niitä kannattaa haravoida mieluummin nettiselaimella kuin puhelimen ruudulla. Esimerkiksi Youtubesta löytyy jo monia kanavia, joissa appseja esitellään. Itse kyllästyin appsien valtavaan tarjontaan ja niiden kokeilusekamelskaan – asennus-testaus-poisto – muutamassa kuukaudessa siitä, kun sain ensimmäisen älypuhelimeni. Helpoin kiertotie oli ottaa se suosituin appsi, minkä sain hakusanoilla kaivettua esiin. Se ei ehkä ollut aivan se mitä tahdoin, 8 mutta toimi jotenkin. Turhautuneena avauduin tilanteestani kahvilla alan ihmisten kanssa. Kaikilta tuli pään nyökytyksiä. Päätimme tehdä yhteistyötä: jokainen ottaa tietyn ilmaisen sovelluksen etsittäväkseen ja esittelee sen kahvikupposen äärellä kerran viikossa. Ja se on kyllä toiminut. Olemme panneet merkille, että suosituimmat appsit eivät välttämättä ole niitä, joita itse pidämme parhaina. Eivätkä ne uusimmat ole aina parempia. Mo- Tuki pointti nilla meistä on jo pitkän aikaa mukana kulkeneita appseja, joita sovelluskehittäjät ovat koko ajan päivittäneet. Isona plussana appsissa arvostankin ylläpitoa: päivitystä, bugikorjauksia ja käyttäjäpalautteen kuuntelemista. Appsien lataus- ja ostopaikkana toimivat sovelluskaupat. Isoimmat ovat Applen App Store, Googlen Google Play ja Microsoftin Windows Stor. App Storessa ja Google Playssa on kummassakin jo noin 850 000 appsia. Uusimmassa eli Windows Storessa 5 • 2013 niitä on noin 80 000. Missä näistä teet ostoksesi ja latauksesi? Se selviää, kun tiedät puhelimesi, tablettisi tai kannettavan tietokoneesi käyttöjärjestelmän. Applen ongelmaksi on muodostunut pieni laitekanta: puhelimia, tabletteja ja tietokoneita tekee ainoastaan yksi valmistaja, jolloin innovaatio loppuu pakosti jossain vaiheessa, ja tämä vuosi näyttäisi olevan se. Monet alan vaikuttajat ovatkin jo siirtyneet muihin laitteisiin niiden innovatiivisten käyttöjärjestelmien
Oletko harvinainen? Harvinaiset-verkosto on eri vammaryhmiin kuuluvia, harvinaisia sairauksia sairastavia palveleva verkosto, jolla on toimintaa ympäri Suomea. Se kerää nyt nettikyselyllä tietoa harvinaisiin sairaus- ja vammaryhmiin kuuluvien tarpeista ja toiveista. Tavoitteena on kohdistaa toimintaa niiden potilasryhmien tueksi, joille ei vielä ole tarjolla tietoa tai vertaistukea. Harvinaiset-verkosto järjestää syksyllä alueellisia tapahtumia. Vastaa kyselyyn ja jätä yhteystietosi, niin saat tietoa niistä ja mahdollisuuden osallistua vertaisryhmien toimintaan. Yhteydenpito toisiin, joilla on samanlaisia kokemuksia, tukee arjen hallintaa ja hyvinvointia. Lisää tietoa ja linkki kyselyyn löytyy verkoston nettisivuilta harvinaiset.fi. How do you do? Pirkko Mahlamäki vaikuttaa Euroopan Vammaisfoorumin hallituksessa. visin Into the Silence, tositarinan 1. maailmasodan veteraaneista, jotka päättivät 1920-luvulla valloittaa Mount Everestin. Vaikka varusteet olivat alkeelliset eikä ollut tietoa, riittäivuoksi. Googlen ässänä ovat myös useat laitevalmistajat, jotka tekevät Android-järjestelmän laitteita. Niihin ja ilmaissovelluksiin pääsee käsiksi jo sadalla eurolla. Windowsjärjestelmän etuna on suuri määrä sille tehtyjä tietokoneohjelmia. Jos ja kun ne – esimerkiksi kuntouttavat ohjelmat – päivitetään 8-järjestelmään, ohjelmat ovat jatkossa tableteillakin käytettävissä. Testailin keväällä kolmen tuoreen laitteen ja kolmen suuren käyttöjärjestelmän toimivuutta (Samsung Galaxy Tab 2 10.1”, Apple Ipad 2, Asus VivoTab). Pidin niiden kaikkien kosketusnäytöllisiä toimintoja ja sovelluskauppoja toimivina. Kirjoitusongelmat ratkesivat näppärästi erillisen näppäimistötelakan avulla, jonka suosittelen lisäämään han- sikö purkissa mukana viety lisähappi, he jatkoivat kiipeämistä, hiljaisuuteen. Juuri se minua tarinassa kiehtoi: peloton, hullunrohkea sinnikkyys unelman tavoittelussa.” kintalistalle, mikäli kätesi ovat isot tai kirjoitat paljon tekstiä. Alla on muutama kaikilla käyttöjärjestelmillä toimiva, hyväksi havaittu appsi. Toivottavasti niistä on sinulle hyötyä! Esimerkiksi Four squarella voit jättää vinkin muillekin, että ravintola tai terassi, jossa kävit, on esteetön! – Ampparit.fi: uutiset aina ajan tasalla. – Eat.fi: näppärä ravintolaopas. – Foursquare: kommentoitu palveluopas, joka antaa vinkkejä sijaintisi perusteella. – Skype: kuvapuheluohjelma, jolla voit järjestää vaikka viikottaisen kaveripalaverin paikasta riippumatta. Timo Kähkönen Tukilinjan it-koordinaattori Invalidiliitto on julkaissut paikallisyhdistyksilleen oppaan monikulttuurisesta järjestötoiminnasta. Opas löytyy pdfmuodossa Tukikeskus Hilman nettisivuilta. Se antaa taustatietoa siirtolaisuudesta ja monikulttuurisuudesta sekä välineitä vammaisyhdistyksen toimintaan, kun mukaan halutaan ihmisiä, joilla on erilaiset taustat. Opas on vapaasti ladattavissa, ja sitä voi käyttää apuna minkä tahansa vammaisyhdistyksen toiminnassa. Opas suosittelee toivottamaan erilaiset ihmiset tervetulleiksi yhdistykseen. Valtaosa maahan muuttaneiden kotoutumisesta tapahtuu arjen kohtaamisissa, kuten esimerkiksi vammaisjärjestöjen harrastus- ja vertaistukitoiminnassa, mutta sitä ei voi tapahtua ellei sille olla avoimia molemmin puolin. Avoimuuden lisäksi tarvitaan tietoa kulttuurieroista: Suomalaisessa kulttuurissa kasvaneelle silmiin katsominen on merkki ystävällisyydestä ja rehellisyydestä. Somalialaisessa kulttuurissa puolestaan vanhuksia ei ole kohteliasta katsoa 5 • 2013 NETTIVINKKI silmiin eikä katsekontakti ole suotavaa myöskään miehen ja naisen välillä. Pohjoismaiset kättelevät, mutta jo Venäjällä miehet ja naiset eivät kättele keskenään. Somaliassa vain perheen jäsenet kättelevät toisiaan yli sukupuolirajojen. Oppaassa neuvotaan, miten alkuun päästään, ja annetaan vinkkejä siitä, millainen yhdistystoiminta on koettu hyväksi eri kulttuureista tulevien vuoropuhelun kannalta. Hyvä keino on esimerkiksi aloittaa monikulttuurisuusillalla, jossa tutustutaan eri kulttuurien tarjontaan esitysten ja ruoan avulla, ja kerrotaan mitä yhdistys tarjoaa ja miksi siinä on hauskaa ja hyödyllistä olla mukana. Puheenvuoroa voi pyytää myös maahanmuuttajapalveluista. Mitä tekis? Pelastakaa Lapset ry on avannut uudet nuorisotoiminnan nettisivut osoitteessa www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta. Ne on suunnattu s ekä 13–29-vuotiaille nuorille että heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille ja vapaaehtoisille. Sivuilla on tietoa vapaaehtoistoiminnasta, vertaisryhmistä sekä verkosta löytyvistä palveluista nuorille. Sieltä löytyy myös nuorisotoiminnan blogi I am NOW! Sivuilla on jatkuvasti päivittyvä kalenteri, josta voi noukkia mielenkiintoisia, nuorille suunnattuja tapahtumia ja toimintamahdollisuuksia eri puolilta Suomea. Syksyllä 2012 Pelastakaa Lapset ry a lkoi myös koordinoida Ircissä (Galtsun Netari) ja Demi-lehden verkkosivuilla (Demilä) toimivaa verkkonuorisotalo Netaria. Siitäkin löytyy lisätietoa ja linkit näihin palveluihin nuorten suosimilla sivuilla. 9
Tanssi ei tunne rajoja Turkulainen Antti Virta ryhtyi 10 vuotta sitten avustamaan integroidun tanssiryhmä Taikatanssin harjoituksissa. Tanssi imaisi miehen mukaansa, ja nyt Antti Virta on kouluttautunut saman ryhmän vetäjäksi ja tanssinopettajaksi. Tukikohde Teksti: Mirja Lahnaviiki Kuvat: Vesa-Matti Väärä J okainen tietää tanssista jotain: se on vaikkapa valssia, humppaa, discoa tai balettia. Jotkut ovat ns. syntyneet tanssikengät jalassaan, useammat joutuvat tyytymään puujalkoihin. Tanssia ei siis koeta kaikkia yhdistäväksi asiaksi. 47-vuotias Antti Virta on tästä eri mieltä. Hänen mielestään jokainen osaa tanssia, siis aivan jokainen! Hän näkee tanssin tärkeänä kehon ja mielen ilmaisumuotona. Vaaditaan vain uskallusta heittäytyä, antautua ja imp rovisoida. 10 vuotta sitten Antti alkoi avustaa Hanna Väätäisen vetämää Taika-tanssi -harrastusryhmää, joka aloitti toimintansa vammaisten tasa-arvojärjestö Kynnys ry:hyn piirissä Turussa. ”Alussa pidin vain hauskaa ja nautin tanssimisesta muiden kanssa.” Vasta muutama vuosi sitten hän siirtyi avustajasta tanssijoiden leiriin. Silloin hän huomasi, että tanssi on hänen juttunsa. Integroidun tanssin opettajankoulutuksen jälkeen tanssi on vienyt miestä moneen suuntaan. Koulutus mahdollisti hänelle tanssiryhmänsä ohjaamisen. Sitten tuli yhdessä muiden taitajien kanssa järjestettyä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi kansainvälinen tanssitapahtuma. Ja sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä tanssia. Koulutus avasi portit Dance Ability Finland (DAF) ry perustettiin muutama vuosi sitten, ja sen tavoitteena on edis- 10 tää esteetöntä tanssia ja murtaa ennakkoluuloja vammaisten rajoitteista. Se järjesti myös vuonna 2009 Suomen ensimmäisen, kuukauden mittaisen kansainvälisen opettajakoulutuksen inte groituun tanssiin. Opettajana oli metodin kehittäjä, tanssipedagogi Alito Alessi. Tuolloin kaksi vuotta tanssinut Antti Virta halusi ehdottomasti osallistua koulutukseen, jotta voisi ryhtyä ohjaajaksi ilman vetäjää jääneelle ryhmälle. Koulutuksen toteutuminen vaati taloudellista tukea, ja sitä tarjosi muun muassa Tukilinja. Kansainvälinen koulutus toi tärkeitä kontakteja ympäri Suomea ja Eurooppaa. Antti Virta on viime vuosina käynyt tanssimassa tanssityöpajoissa Ruotsissa, Puolassa ja Itävallassa. Suomessa hän on jakanut saamiaan oppeja. ”Näiden kontaktien takia olin myös järjestämässä ensimmäisiä kansainvälisiä integroidun tanssin ja teatterin päiviä Turun kulttuuripääkaupunkivuotena.” Tapahtuma uusittiin viime vuonna, ja tavoitteena on, että integroidun tanssin päivästä tulee Suomeen säännöllinen tapahtuma. ”Saan tästä paljon itselleni, vaikka rahallinen korvaus on minimaalinen”. Tanssi sopii elokuviin ja kuntoutukseen Koulutuksen myötä on herännyt myös halu taitojen syventämiseen. Tällä hetkellä seitsemän tanssijan liikeimprovisaatioryhmä harjoittelee kerran viikossa ja esiintyy joitakin kertoja vuodessa. 5 • 2013 Antti Virta ohjaa Taikatanssi-ryhmää Turun Ruusukorttelin liikuntatilassa. Liikeimprovisaatioon perustuvassa menetelmässä keholliset rajoitteet eivät ole tärkeitä. ”Itseni kehittäminen tanssijana ja opettajana on jatkuva tavoite. Haluan myös kehittää Taikatanssi-ryhmän tanssijoita niin, että heistä jokainen saa itsestään irti sen, mikä on mahdollista.” Yhteistyöprojektit runouden ja elokuvan parissa ovat johtaneet jo kahden, elokuvafestivaaleillakin menestyneen lyhytelokuvan tekoon: POINT (2009) ja Este ( 2011). Luvassa on myös ryhmän ensimmäinen esiintyminen ulkomailla, sillä kesäkuussa tanssitaan Tallinnassa. Suomessa on tällä hetkellä
Dance Ability -menetelmä arviolta 10 integroidun tanssin ryhmää. Antti Virta haluaisi saada uusia ihmisiä tanssin pariin. ”Kevään aikana käymme ryhmän kanssa tanssimassa ja tekemässä toimintaa tutuksi eri vammaisyhdistysten tiloissa. Tavoitteena on, että yhdistyksiin syntyisi omia tanssiryhmiä.” Mutta tämä on vasta alkusoittoa. ”Tavoitteeni on saada enemmän aidosti integroituja tanssiryhmiä. Tällä hetkellä Taikatanssiryhmässä meillä kaikilla on jokin diagnoosi”, valaisee Ant- ti Virta, jolla itsellään on hitaasti etenevä lihassairaus. Hänen mielestään tanssi yhdistyy ja sen voi yhdistää moneen asiaan. Ja siitä voi tulla kenen tahansa juttu. Tästä syystä yhtenä tavoitteena onkin tanssin vieminen osaksi kuntoutuskurssien ohjelmaa. Koko perheen harrastus Antin elämään kuuluu toki muutakin kuin tanssi. ”Perheeseeni kuuluu avopuolisoni Hanna Väätäinen ja kaksi pientä tyttöä, 5-vuotias Tyyne ja 8- kuukauden ikäinen Tuulikki. Heidän kanssaan vietän paljon aikaa. Teen myös töitä osapäiväisesti Aaholli Osuuskunnan tilitoimistossa. Näiden lisäksi harrastan yhdistystoimintaa Kynnys ry:ssä, uintia ja lukemista. Näistä päivät sitten täyttyvät.” Aika on ehkä kortilla, mutta voi kuitenkin sanoa, että Antti Virran koko elämä kulkee tans sien. Perhe vierailee silloin tällöin harjoituksissa, ja 5-vuotiaas ta Tyynestä on hyvää vauhtia kasvamassa integroidun tanssin taituri. 5 • 2013 »»Tanssin kontakti-improvisaatiomenetelmä, jossa kehon rajoitteet eivät ole este. Siinä opitaan tuntemaan ihmisten fyysiset mahdollisuudet ja sovittamaan ilmaisu niihin. Jos tanssija on esimerkiksi sokea, korostetaan äänen ja kosketuksen keinoja. Tavoitteena on, että vammaiset ja vammattomat tanssivat yhdessä. »»Menetelmän loivat amerikkalainen tanssipedagogi Alito Alessi ja hänen työtoverinsa Karen Nelson vuonna 1987. »»Alessi on jatkanut menetelmän kehittämistä tanssiryhmänsä ja Dance Ability International (DAI)-järjestön kanssa. Hänen mottonsa on: ”Jos pystyt hengittämään, pystyt tanssimaan.” 11
Tulilinjalla Kolumni ~ Jari Rummukainen kuitenkaan tule jatkossakaan poistumaan, joten niihin kannattaa aina panostaa. Ensimmäinen merkkipaalu on saavutettu, kun koulutus on ohi. Mutta se isompi haaste on saavuttaa työpaikka, jossa voi hyödyntää koulutuksen antamia taitoja. Vammaisten työllistäminen – puhetta vai tekoja? ” Kannattaa paneutua työntekoon tarmolla ja pyrkiä työnantajan kanssa arkipäivän vuorovaikutukseen.” Jari Rummukainen on kasvatustieteiden maisteri Joensuusta. Hän liikkuu sähköpyörätuolilla, pelaa bocciaa maajoukkueessa ja luennoi vammaisuudesta sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. 12 A loitin 90-luvulla yliopisto-opiskelun, ja mietin jo silloin, miten työllistyn. Yliopiston kasvatustieteen maisterin papereilla ei saa valmista ammattia, vaan se pitää itse muokata. Ja siinä se vitsi onkin. Ala on sellainen, että täytyy osata myydä itseään. Kannattaa siis paneutua työntekoon tarmolla ja pyrkiä myös työnantajan kanssa arkipäivän vuorovaikutukseen. Tärkeintä on, että tykkää ammatistaan, vaikka läpi harmaan kiven. Tulisi myös aina tehdä töitä kuin olisi viimeinen työpäivä, sillä työ ei yleensä ole vakituinen virka vaan määräaikainen toimi. Minulle on todella tärkeää, että olen saanut tehdä sitä työtä, mitä olen halunnut, jo melkein kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä opetan ammattiopistolla ja Luovissa esteetöntä maailman kohtaamista. Näen, että se on erittäin tärkeä oppiaine nuoren, vammaisen opiskelijan maailmankuvan avartamisessa. Opiskelijan tulisi myös saada sellaista palautetta, että hän osaisi kehittää osaamistaan päivästä toiseen eikä vain suorittaisi annettuja tehtäviä. Onko opettajilla taitoa tukea oppijan sisäisen maailman rakentumista niin, että hän kykenee vastaamaan tulevan työkenttänsä haasteisiin? Tosi monet työt ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana kovastikin, esimerkiksi tietokoneet ovat tulleet jokapäiväiseen elämään. Ne antavat vammaisille mahdollisuuden tehdä töitä silloin, kun olosuhteet ovat heille sopivat, kuten kotoa käsin, jolloin ympäristö on esteetön. Voisiko esimerkiksi toimistotyöt siirtää työntekijän kotiin, jolloin kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet työn tekemiseen? Työnantajan ja työntekijän tapaamiset eivät 5 • 2013 Tie on pitkä ja kivinen. Vaaditaanko esimerkiksi vammaisilta samoja asioita oppilaitoksissa kuin muilta oppilailta? Nykyään vammaiselle voidaan tehdä oma opetussuunnitelma, jota hän noudattaa, mutta onko työkenttä valmis suvaitsemaan tämän erilaisuuden? Se on hyvä kysymys tänä päivänä, kun kilpailu työpaikoista on kovaa ja moniammatillisuus katsotaan eduksi. Onko vammaisen nuoren opiskeluaikana käytetty kaikki keinot siihen, että hän saisi valmistuttuaan työpaikan? Onko esimerkiksi harjoitteluaika riittävä sekä oppilaalle että työnantajalle? Voisiko sen suhteuttaa opiskelijan tarpeita paremmin vastaavaksi? Onko työllistymisen onnistumisessa kuitenkin aina kyse työnantajan asenteesta? Mielestäni usein juuri siitä on kysymys. Pystyttäisiinkö näitä asenteita muokkaamaan positiivisemmiksi ja avoimemmiksi? Voisivatko vammaisjärjestöt lyödä viisaat päänsä yhteen ja miettiä, miten helpottaisivat vammaisten pääsyä työelämään? Tätä on varmaan yritetty tehdä aiemminkin, mutta heitän muutaman idean: kun vammainen opiskelija valmistuu, olisiko hänen mahdollista saada tukihenkilö, joka esimerkiksi vuoden verran tukisi häntä työnhaussa ja verkostoitumisessa? Tällaista apua olisin itse kaivannut opiskelujen päätyttyä. Tai voitaisiinko järjestää esimerkiksi teemamessuja, joihin pyydettäisiin isoja yrityksiä ja työnantajia mukaan tekemään yhteistyötä vammaisten työllistämiseksi? Tämä ei kuitenkaan saisi jäädä vain pääkaupunkiseudulle. Kehäkolmosen ulkopuolellakin tarvittaisiin apua vammaisten työllistämisessä. Olen tavannut toki heitäkin, jotka omaavat todella hyvät sosiaaliset taidot ja ovat valmiita kulkemaan koko kivisen tien, että saisivat kokea työkentän haasteet. Sen verran neuvon, että heti kun on valmistunut ammattiin, kannattaa ilmoittautua työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi, vaikka moni vammainen onkin sitä mieltä, että se on turhaa. Tiedän omasta kokemuksestani, etteivät kaikki tapaamiset työnantajien kanssa suju positiivisesti, vaan välillä tulee myös kielteisiä vastauksia. Niihin kannattaa kuitenkin suhtautua elämänmyönteisesti, koska itsensä laittaminen työmarkkinoille osoittaa sen, että uskot itseesi. Muut eivät voi tehdä sitä Sinun puolestasi!
Tukikohde Teksti: Iris Tenhunen Kuvat: Piia Grekula Konsta soittaa Frontside Ollien 10-vuotias Konsta Grekula innostui musiikkiterapiasta niin, että päätti ryhtyä soittamaan kosketinsoitinta eli syntikkaa. Oma soitin saatiin helmikuussa Tukilinjasta, ja ensikonsertti oli jo toukokuussa. Konsta Grekula ja ikioma syntikka. iime helmikuussa Tukilinjasta lähti myönteinen tukipäätös Jyväskylään: 10-vuotias Konsta Grekula sai hakemansa kosketinsoittimen ja siihen liitettävät kuulokkeet. Oli jo korkea aikakin, sillä musiikkiterapia oli loppumassa, ja hän halusi soittaa koulunsa kevätkonsertissa. Musiikkiterapeuttikin oli suositellut hankintaa, sillä soittoharrastuksen jatkuminen omin päin on eduksi Konstan vuorovaikutustaidoille. Konstan haasteenaan on autismi, joten musiikkiharrastuksella on hänen kohdallaan muitakin tavoitteita kuin hyvä soittotaito ja musiikin parissa viihtyminen. Harrastus aukaisee hänelle mahdollisuuksia yhteismusisointiin, jossa oppii kuuntelemaan ja mukautumaan ryhmän toimintaan sekä näkemään itsensä osana suurempaa kokonaisuutta. Musiikki myös kehittää aistihavaintojen jäsenty- mistä, joka autisteilla – myös hyvätasoisilla kuten Konsta – on haasteellista. Kesän kynnyksellä saimme iloisen kirjeen Konstan äidiltä Piialta, joka kertoi että Konsta oli innoissaan uudesta soittimestaan. Koulu sujuu hyvin, ja Konsta myös pitää koulunkäynnistä. ”Erityisen vahvoja ja mieleisiä kouluaineita ovat matematiikka, englanti, musiikki, liikunta ja käsityöt.” Konsta käy koulua maanantaista torstaihin integroituna normaaliin kolmanteen luokkaan avustajan kanssa. Perjantaisin hän viettää tukipäivää autismiopetuksessa. Musikaalinen Konsta on jo vuosia käynyt musiikkiterapiassa, ja on siellä oppinut soittamaan ikätasoisesti sekä rumpuja että syntetisaattoria. ”Pienempänä Konsta lauloi paljon myös kotona, mutta nykyään laulaminen ja soitta- V 5 • 2013 minen ovat olleet lähinnä koulun ja terapian juttuja”, äiti kertoo. Koska musiikkiterapia on tältä erää tavoitteensa saavuttanut, se loppui tähän kevääseen. Kotiin saatu oma syntikka – ja sen soittamisessa tärkeät kuulokkeet – tulivat siis hyvään väliin auttamaan terapiassa saavutettujen taitojen siirtämistä kotiin ja arkeen. ”Kevään aikana musiikkiterapeutti tulee vielä meille kotiin ohjaamaan Konstan omatoimista soittoharrastusta alkuun”, kiittelee Piia Grekula. Kevätjuhlat ovat koululaisille tärkeä päivä, mutta Konstalle toukokuun 27. päivä oli myös erityisen juhlava: Hän esiintyi silloin solistina oman koulunsa erityis- ja musiikkiluokkien yhteiskonsertissa. Kappaleekseen sinne hän oli itse valinnut oheisissa kuvissakin kuvionuotteina näkyvän Robinin kappaleen Frontside Ollie. 13
Taivaan tulet -sarjan 2. kausi uusitaan TV1:ssä 24.7. alkaen. Pekka Heikkinen (oikealla) esittää sarjassa Röhköstä. Näyttelijä palaa lava Pekka Heikkisen monologinäytelmä Näillä mennään kertoo, millaista on palata yleisön eteen alaraajahalvaantumisen jälkeen. Teksti: Sanni Purhonen 14 N äyttelijä Pekka Heikkinen vammautui 15 vuotta sitten moottoripyöräonnettomuudessa. Kansallisteatterin Lavaklubilla 2. syyskuuta ensi-iltansa saava monologinäytelmä Näillä mennään kertoo halvaantuneesta näyttelijästä, joka palaa vuosien hiljaiselon jälkeen teatteriin. Tosipohjaisista tapahtumista on siis eittämättä kysymys. Nii- den jalostaminen näyttämölle on ollut pitkä ja monivaiheinen prosessi, kertoo Pekka Heikkinen. ”Kimmokkeena oli monivuotinen halu tehdä monologi ylipäänsä. Etsin pitkään sopivaa tekstiä. Juttu venyi ja venyi.” Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Heikkinen tapasi ohjaaja Heikki Huttu-Hiltusen yhteisen, moottoripyöräonnettomuudessa menehtyneen ystävän hautajaisissa. Miehet ryhtyivät keskustelemaan ja tulivat karskei- 5 • 2013 na pohjoisen kasvatteina heti hyvin juttuun. Syntyi ajatus työstää monologi Pekan kokemuksista eli halvaantuneesta näyttelijästä yrittämässä comebackia. Seurasi pitkä työstövaihe, joka on syyskuussa huipentumassa ensimmäisiin esityksiin. Hovimäen teko jatkui Moni muistaa Pekka Heikkisen ennen muuta tv-sarjasta Hovimäki (1999–2000). Ohjelman tekijät ottivat aikanaan näyttelijän-
” Ei jalattomuus ole minulle tässä koskaan ollut se juttu, enemmän se on pääkopan kasassa pitäminen.” Teatterin osalta monologinäytelmä on kuitenkin hänen paluunsa estradille myös tosielämässä. ”Teatterihommat jäivät ensin melkein kokonaan. En tietenkään tiedä, mitä rooleja ehkä menetin. Sitten tuli kipujaksoja, ja silloin normaali teatterityö ei olisi käynytkään.” Heikkinen toteaa, että näyttelijäystävät ja alan muut tutut olivat onnettomuuden jälkeen hyvin kannustavia. Hän jatkoikin töitään määrätietoisesti. Jälkeenpäin ajateltuna mies myöntää, että kova tahti saattoi olla myös tapa sysätä onnettomuus syrjään. Pärjäämisen roolista irti Kuva: Yle Kuvapalvelu sä muuttuneen tilanteen huomioon käsikirjoituksessa, ja myös hänen henkilöhahmonsa vammautui. Sen jälkeenkin Heikkinen on nähty tasaisin väliajoin televisiossa, jopa varta vasten hänelle kirjoitetuissa rooleissa, kuten Keijo Mäntylänä sarjassa Seitsemän (2001). ”Palasin Hovimäen kuvauk siin aikanaan melko nopeasti. Tykkään omasta ammatistani valtavasti, se ajoi eteenpäin”, kertoo Pekka Heikkinen. »»Syntynyt 3.9.1970 Utajärvellä »»Valmistui näyttelijäksi Helsingin Teatterikoulusta 1996 ja aloitti työskentelyn Tampereen Työväenteatterissa. »»Pyynikin kesäteatterin Tuntemattomassa sotilaassa rooli 1997. »»Loukkaantui 1998 ja sai alaraajahalvauksen. »»Tv-ja elokuvarooleja esim. Tumma ja hehkuva veri (1998), Rukajärven tie (1999), Hovimäki (1999–2000), Seitsemän (2001), Mosku – lajinsa viimeinen (2003), Taivaan tulet (2007 ja 2010), Harvoin tarjolla (2008). »»100 sisukkaimman nykysuomalaisen joukossa Suomen Kuvalehden 6/2013 lukijaäänestyksessä. »»Monologinäytelmä N äillä mennään (2013), käsikirjoitus ja päärooli. Esitykset syyskuussa Kansallisteatterin esteettömällä Lavaklubilla sekä syksyllä 2013 Kiertuenäyttämöllä Invalidiliiton asumisyksiköissä. sipyörällä Uudessa-Seelannissa. Vaikka kipu on sittemmin rajoittanut urheiluharrastuksia ja hur- Haasteena uran jatko ”Ei ’jalattomuus’ ole minulle tässä koskaan ollut se juttu, enemmän se on pääkopan kasassa pitäminen. Heikkoina hetkinä sitä tietysti kiroaa. Eihän voi tietää, miten elämä olisi mennyt ilman onnettomuutta. Kolari sattui kuitenkin elämänvaiheessa, jossa minulla oli nostetta ja tiettyä nuoruuden pelottomuutta. Olen jatkanut sillä asenteella.” Pekka Heikkisen päällimmäisenä toiveena on näyttelijäntyön jatkaminen tulevaisuudessakin. Hän tiedostaa, ettei vammaisilla näyttelijöillä ole Suomessa aina helppoa. ”Ymmärrän sen keskustelun molempia puolia. Joskus vamma voi olla roolin kannalta rajoittava tekijä. Itse haluan ehdottomasti jatkossakin oman alan hommia. Seitsemänvuotias poikani aloittaa pian koulun ja koen, että olen itsekin kuin koulua aloittamassa. Toivon, että monologi on alku jollekin uudelle. Se kehittyy kaiken aikaa.” Kuva: Kansallisteatteri alle ”Alussa oli vain tunnoton ja painava olo. Opettelin tulemaan toimeen kroppani kanssa. Näyttelin silloin elämässäni pärjääjän roolia. Nyt olen oppinut olemaan heikkokin, ja osaan luopua tietyistä asioista. Näytelmä käsittelee kaikkea tätä.” Vaikka monologissa käydään läpi monenkirjavia tunteita, miksikään saarnamieheksi Pekka Heikkinen ei suostu. ”Ehkä monologissa kysytään semmoisia asioita, joita ihmiset usein haluavat halvaantuneelta kysyä. Sanotaan ääneen se, mitä kaikki eivät kehtaa sanoa.” ”Kysymys on kuitenkin vertauskuvista ja teatterin keinoista. En halua neuvoa ketään tai tehdä sosiaalipornoa. Jätän tulkinnan vapauden katsojille.” Pekka Heikkinen: japäisimpiä ideoita, hän pitää itsensä yhä kunnossa säännöllisellä voimaharjoittelulla. Lisäksi hän on mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Iso projekti on ollut myös vanhan kyläkoulun kunnostaminen perheen kodiksi. Sinne päästiin muuttamaan vuonna 2010. Oma perhe kasvaa Halvaantumisen jälkeen Pekka Heikkisen elämässä on ehtinyt tapahtua paljon käänteentekeviä asioita, muutoinkin kuin ammatillisesti. Hän on muun muassa kiertänyt maapallon ja ajanut kä- Pekka Heikkinen siirtyi 15 vuotta sitten sankarin rooleista vammaisten miesten rooleihin. Omassa elämässään hän kertoo näytelleensä aluksi pärjääjän roolia. ”Näytelmä käsittelee kaikkea tätä.” 5 • 2013 15
Blogilinjalla Ronja Oja Luutun soittoa ja kilpaurheilua ” Kuva: Jani Forsberg / Imagenary Tähtään Rion paralympialaisiin 2016, ja näin ollen olen jättänyt päiviini aikaa harjoittelulle. Päälajejani ovat pituushyppy ja pikajuoksu.” Ronja Oja on 21-vuotias helsinkiläinen yliopisto-opiskelija, jolla on näkövamma ja monta rautaa tulessa. Hän bloggaa Tukilinjan nettisivuilla elo–syyskuussa. 16 T ervehdys, Tukilinjan lukijat! Täällä kirjoittelee Ronja Oja, parikymppinen yliopisto-opiskelija Helsingistä. Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, en miellä itseäni ihan yliopisto-opiskelijaksi, sen verran vähän aikaa vietän opintojeni parissa. Voisin kutsua itseäni ennemmin yleisurheilijaksi ja musiikinharrastajaksi, ne kun täyttävät arkipäivistäni suuremman osan. Ammattinimikkeeni on tällä hetkellä kuitenkin opiskelija, joten kaipa minä sitä olen. Pääaineeni on suomen kieli, ja nyt syksyllä alkaa toinen lukuvuoteni Helsingin yliopistossa. Opiskelumotivaatio on usein melkoisesti hukassa – tai lähinnä muut asiat motivoivat enemmän kuin opiskelu. Siksi keväälläkin tuli suoritettua pari kurssia vähemmän kuin alun perin suunnittelin, vaikka suunnitelmakin oli löysähkö. Löysään opiskelusuunnitelmaan syynä on yleisurheilu. Tähtään Rion paralympialaisiin 2016 ja näin ollen olen jättänyt päiviini aikaa harjoittelulle. Päälajejani ovat pituushyppy ja pikajuoksu. Näkövamman takia tarvitsen molemmissa lajeissa opasta. Opastarve vaikuttaa myös harjoitteluun melko paljon, sillä välillä on vaikea saada aikatauluja sovitettua yhteen tai löytää ihmistä, joka sitoutuu jatkuvasti harjoittelemaan kanssani. Tätä kirjoittaessani en vielä edes tiedä, pääsenkö MM-kisoihin Ranskaan. Elokuussa kisat ovat kuitenkin jo ohi – katsotaan silloin, miten tässä kävi. Hitaampi opiskelutahti mahdollistaa myös soittoharrastuksen. Klassista kitaraa olen soittanut kymmenen vuotta, mutta tätä nykyä pääinstrumenttini on vaihtunut renessanssiluuttuun. Tapoihini kuuluu myös soittaa kaikkea mahdollista, mistä vain ääntä saa aikaan, ja kahmia kotiin kaikenlaisia soittimia. Soitinkokoelmaani kuuluvat muun muassa viulu, didgeridoo (Australian aboriginaalien soitin), huuliharppu ja melodika. Tietysti – kiitos ala-asteen musiikintuntien – myös nokkahuiluja löytyy muutama kappale (kaikkien veljienkin huilut ajautuivat jostain syystä minulle). Nykyisellä pääinstrumentillani eli luutulla hain myös Sibelius-akatemiaan. Ovet eivät vielä ihan auenneet, mutta aion yrittää myöhemmin uudelleen. 5 • 2013 Kun muilta touhuilta aikaa jää, kirjoittelen myös juttuja erinäisiin järjestölehtiin, väkerrän käsitöitä ja luen (kuuntelen) paljon kirjoja. Kirjoja tulee tietysti luettua myös opiskeluiden puolesta. Kun sivuaineena on kotimainen kirjallisuus, pitää kutakin kirjallisuudenhistorian kurssia kohden lukea noin 20 teosta. Olen myös vuodesta 2005 lähtien ollut jatkuvasti jossain luottamustoimessa. Tällä hetkellä vaikutan Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n yhdenvertaisuusteemaryhmässä sekä varajäsenä Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunnassa. Olen kasvanut aika tiukasti kiinni järjestötoimintaan, ja sekin pitää osaltaan huolen siitä, ettei vapaa-ajanvietto-ongelmia pääse syntymään. Lähinnä joudun miettimään, mihin aikani oikein katoaa. Olen ollut syntymästäni asti näkövammainen, täysin sokea kohta kymmenen vuotta. Silmistäni löytyy lasiaisen ja verkkokalvon rappeuma, ja nykyään ymmärtääkseni myös verkkokalvon krooninen irtauma. Minulla oleva rappeuma on perinnöllinen, mutta sitä on diagnosoitu Suomessa vain kolmella – kaikki perhepiirissäni. Olen (ainakin toistaiseksi) meistä kolmesta ainut, jolta on näkö mennyt kokonaan. Minun kohdallani sokeutumista taisi edesauttaa silmiin muodostunut harmaakaihi ja sitä seuranneet neljä silmäleikkausta. Todennäköisesti näkö olisi tosin joka tapauksessa jossain vaiheessa elämää mennyt. Pienenä näin värit ja pystyin lukemaan suurennettua tekstiä, sormien lukumäärän erotin parhaimmillaan noin puolentoista metrin päästä. Vasen silmäni on aina ollut sokea. Nykyään en näe kummallakaan silmällä yhtään mitään, en edes valoa. Minulle on aivan sama, onko huoneessa valot päällä vai ei. Aurinko saattaa silti toisinaan häikäistä, vaikken edes näe sitä. Enimmäkseen näkövamma ei vaikuta elämääni. Tietysti se aiheuttaa välillä pulmatilanteita, ja monia asioita täytyy hoitaa hieman eri tavoin kuin näkevien. Tarvitsen usein toisten ihmisten apua, ja menoja pitää suunnitella tarkemmin, jotta on ne auttavat silmät saatavilla. Mutta pääosin en anna näkövamman vaikuttaa tai vaikeuttaa elämääni. Harrastan, opiskelen ja toimin kuin kuka tahansa. Olen kirjoittanut näkövammaisena elämisestä viisi vuotta blogiini Näkemätttömin silmin (ronjaoja.blogspot.com). Viime aikoina ei ole kuitenkaan tuntunut enää sanottavaa löytyvän. Tarkoitus olisi kuitenkin myös täällä Tukilinjan blogissa kertoilla vammani vaikutuksesta arkeeni. Syksyllä on edessä nilkkaleikkaus, jossa kiristetään usean nyrjähdyksen myötä löystyneitä nivelsiteitä. En tiedä vielä, miten se tulee vaikuttamaan elämääni tai milloin leikkaus tarkalleen on, mutta joka tapauksessa uskon arjesta tulevan vielä hieman haasteellisempaa, kun näkövamman lisäksi pamahtaa hetkellinen liikuntarajoite. Siitä lisää myöhemmin, sillä vietän kanssanne Tukilinjan blogissa elo–syyskuun.
Työttömyysloukun purku kannattaisi Jos 40 000 nykyistä työkyvyttömyyseläkeläistä saisi ansaita palkkatyöllä 1 500 euroa kuukaudessa menettämättä koko eläkettään, voisi julkisen talouden tilanne kohentua jopa 800 miljoonalla eurolla vuodessa. M oni vähimmäistyökyvyttömyyseläkkeellä oleva törmää työttömyysloukkuun: jos tekee sen verran töitä kuin jaksaa, menettää eläkkeensä, eikä palkalla kuitenkaan tule toimeen. Loukku voitaisiin poistaa suhteuttamalla eläke palkkaan samaan tapaan kuin työttömyysturvassa, esittää vammaisten työllistymistä edistävä Vatessäätiö. ”Suomesta on purettava työkyvyttömyyseläkkeellä olevien vammaisten tuloloukut. Tällä hetkellä vähimmäistyökyvyttömyyseläkkeellä olevan henkilön kannattaa työllistyä vain alle 730 euron kuukausipalkalla, tai vaihtoehtoisesti hänen on ansaittava yli 1 700 euroa kuukaudessa. Jos palkka jää näiden lukujen väliin, työllistyminen ei ole taloudellisesti kannattavaa”, toteaa Vates-säätiön toimitusjohtaja Marjatta Varanka. Työvoimaa tarvitaan Suomessa on tällä hetkellä 260 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa henkilöä. Eläketurvakeskuksen selvitysten mukaan heistä 5–10 prosenttia käy töissä. Tämän lisäksi reilu viidesosa, 60 000 henkilöä, ha luaisi ja pystyisi osallistumaan työelämään osa- tai kokoaikaisesti. Heille mahdolliset työt vaihtelevat yksinkertaisista suorittavista töistä aina korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin. ”Jos 40 000 nykyisen eläkeläisen kannattaisi ja olisi mahdollista ansaita palkkatyöllä 1 500 euroa kuu- Kisällitaidetyöpaja kaudessa, julkisen talouden tilanne voisi kohentua jopa 800 miljoonalla eurolla vuodessa”, sanoo Varanka. Monissa yrityksissä kärsitään työvoimapulasta. Työntekijät, joita tarvittaisiin lisää, ovat usein osaaikaisia, ja työ olisi yksinkertaista, suorittavaa työtä. Monet näistä tehtävistä sopisivat osatyökykyisille henkilöille. Heidän ei kuitenkaan kannata ottaa työtä vastaan, jos palkka on 730–1 700 euron välillä. Silloin päädytään tilanteeseen, jossa työllistyvälle jäisi palkasta huolimatta vähemmän rahaa käteen kuin aikaisemmin. Kisälli on kehitysvammaisten kädentaitojen työpaja, jossa valmistetaan taiteilijoiden suunnittelemia taidekäsitöitä ja käyttöesineitä korkealuokkaisista luonnonmateriaaleista. Työ tehdään käsityöammattilaisten ohjauksessa. Kisälli tarjoaa työtoimintaa kehitysvammaisille. Koululaiset ja kädentaitojen opiskelijat voivat myös kysyä Kisällistä työelämään tutustumis- ja harjoittelupaikkaa. Kisällistä voit ostaa korkealuokkaisia taidekäsityötuotteita, kuten mattoja tai ryijyteoksia. Osoite: Kyläaukio 2, 03400 Vihti Nettisivut: www.kisallipaja.fi Näin tilaat: Käy ostoksilla pajalla (Kyläaukio 2, Vihti). Voit tilata tuotteita myös puhelimitse p. 040 8216882 tai sähköpostitse kisalli@harjulanmaki.fi. Netttikauppamme on avautumassa. Eläkkeen sovittelumalli Vates-säätiön laskelmien mukaan vähimmäistyökyvyttömyyseläkkeen kertaleikkaantumisesta aiheutuvia työttömyysloukkuja voitaisiin poistaa. Tasa-arvoinen ja kannustava malli sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta olisi eläkkeiden sovittelu samoin kuin nykyään sovitellaan työttömyysetuutta: Jokainen ansaittu euro leikkaisi eläkettä 40 senttiä. Tällöin vähimmäistyökyvyttömyyseläkettä saavilla olisi taloudellinen kannustin hakea ja ottaa vastaan työtä. Kun tällainen henkilö työllistyisi esimerkiksi 1 500 euron kuukausipalkkaiseen työhön, käteen jäävä tulo paranisi 4 500 eurolla vuodessa. Potentiaalisesti ostovoima kasvaisi kokonaisuutena 185 miljoonaa euroa 40 000 henkilön työllistyessä. Julkisen talouden verotuotot nousisivat tällöin 270 miljoonaa. Kulutuksesta saadut välilliset verot tuottaisivat 80 miljoonaa enemmän. Säästöt asumistuissa olisivat 160 miljoonaa ja työkyvyttömyyseläkkeissä lähes 290 miljoonaa. Yhteenlaskettuna julkinen talous kohenisi potentiaalisesti 800 miljoonaa euroa vuositasolla pelkästään suorina vaikutuksina. Selvityksen ja laskelman eläkkeen sovittelumallista on tehnyt Vatesin tutkija, kansantaloustieteilijä Harri Hietala. 5 • 2013 aCat&liCat Kissamaisia tuotteita, leluja ja koriste-esineitä kissoille ja kissaihmisille. Me ideoimme ja kehittelemme tuotteemme itse, joten saat varmasti persoonallisia ja uniikkeja leluja ja muita tuotteita! – Käsintehtyjä kissanleluja. Useimmissa lelussa sisällä käsittelemätöntä lampaan villaa jolla on moniin kissoihin samantapainen vaikutus kuin kissanmintulla! – Käsintehtyjä käyttö-ja koriste-esineitä. Hyviä lahjaideoita kissoja rakastaville! Nettisivut: www.facebook.com/aCatliCat Näin tilaat: Tutustu tuotteisiimme Facebookissa ja tee tilaus: acatlicat@gmail.com Toimitus: posti, matkahuolto, nouto tai muuten sovittavissa. Asiakas maksaa postikulut, jotka ilmoitamme painon mukaan saatuamme tilauksen. Käymme myös tapahtumissa, kissanäyttelyissä ja myyjäisissä, joista ilmoitamme Facebook-sivullamme. 17
Olia Tarasova on onnekas. Hän on puhevammainen, mutta hänellä on työpaikka vammaisia työllistävässä keramiikkapajassa. 18 5 • 2013
Valko-Venäjän vammaiset haluavat ulos eristyksestä Valko-Venäjälle suunnitellaan nyt vammaispalveluja suljettujen laitosten tilalle. Suomen edustusto kutsui Kalle Könkkölän kertomaan, miten vammaispalvelut meillä syntyivät. Teksti ja kuvat: Heini Saraste V alkovenäläiset vammaiset luokitellaan kolmeen eri luokaan. Jos kuulut niistä yhteenkin, sinulla ei ole juuri asiaa työelämään. Pahimmillaan edessä on laitoselämä eristyksissä ja halveksittuna. Kymmenisen vuotta sitten insinööri Vasili Borisov ja arkkitehti Ivan Shmyga saivat idean, joka poltteli ja vaati toteutumistaan. Brestiin lähelle Puolan rajaa syntyi keramiikkapaja KeramArt, jossa työntekijöinä ovat vammaiset ihmiset. Pajan idea oli ennennäkemätön, sillä sen työntekijöille maksetaan jopa kohtuullista palkkaa. Nyt Keram Artista käydään ottamassa mallia eri puolilta Valko-Venäjää. Pajan kirjavat ja tasokkaat keramiikkatuotteet menevät kaupaksi, ja niitä on saatavilla ympäri Valko-Venäjää. Mutta jos Keram Artin työntekijät eivät olisi saaneet ensin perheeltään tukea ja sitten vielä työtä, he voisivat aivan yhtä hyvin asua laitoksessa toivottomiksi tapauksiksi luokiteltuina. Pelkkä luiska ei riitä Shmyga on itsekin vammainen. Viisitoista vuotta sitten hän jäi tiilikuorman alla ja menetti toisen jalkansa. ”Silloin aloin katsella yhteiskuntaansa uusin silmin. Minne pääsee ja minne ei? Ramppi tai luiska sinällään ei muuta mitään, jos asenteet eivät muutu.” 5 • 2013 Valko-Venäjältä ramppeja löytyy jo Minskin keskustasta, mutta Brestin ydinkeskusta on miltei kokonaan esteellinen. Laki sanoo, että luiska pitää löytyä, mutta usein se on liian jyrkkä tai sitten sen jälkeen tuleva ovi on liian kapea, aukeaa väärin tai aulasta ei pääse eteenpäin: hissi puuttuu, ja samoin inva-wc. ”Monesti myös perustellaan, että ramppia ei tarvita, koska kadulta ei kulje vammaisia. Kyseessä on kehäpäätelmä: kadulla ei kulje vammaisia, koska he eivät pääse sisään!” Shmyga toteaa. Henkilökohtainen avustaja innostaa Valkovenäläiset ovat kiinnostuneita suhteista läntiseen Eurooppaan. On tärkeä kuulla, mitä muualla Euroopassa on tekeillä. Kun asenteita muutetaan, yhteydet muun Euroopan kansalaisjärjestöihin voivat siis tuoda maahan kullanarvoisia malleja. Suomen edustuston lähetystöneuvos Ilkka Räisänen oivalsi tämän ja hommasi paikalle suomalaisen vammaisaktivistin Kalle Könkkölän. Könkkölä kävi tapaamassa keramiikkapajan työntekijöitä, sosiaalitoimen virkamiehiä Brestissä ja Minskissä sekä vielä Yhdysvaltain suurlähetystön asianhoitajaa Ethan Goldrichia. Syntyi uusia ideoita, muun muassa arkkitehtien kouluttamisesta esteettömyyteen suomalaisvoimin. Sosiaaliministeriön vastaavaa virkamiestä Rita Sushkoa kiinnosti erityisesti vaikeavammaisen mahdollisuus saada avustaja. 19
” Vammaisten ihmisten elämää varjostaa yhä neuvostokäsitys vammaisista. Siinä on yksinkertaisesti sisäänkirjoitettuna ajatus, että vammaisuutta ei ihanneyhteiskunnassa ole olemassa. ” Kun Kalle Könkkölä kertoi Suomen avustajatilanteesta ja siitä, miten oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on kaikilla vaikeavammaisilla, Sushkon kynä alkoi savuta. Kallen historiallinen perspektiivi antoi myös toivoa. Kaksikymmentä vuotta sitten ei voinut vielä kuvitellakaan, että Helsingin ratikat tai kaukojunat olisivat esteettömiä. Sorto opetti alistumaan Valko-Venäjän historia on rankka. Yli kahdeksankymmentä prosenttia pääkaupungista Minskistä tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Käytännössä se rakennettiin kokonaan uudelleen 50-luvulla. Sodassa kuoli kolmasosa väestöstä. Ensin tulivat saksalaiset, sitten venäläiset. ”Sorron historia on tehnyt kansalaisista mukautuvaisia”, sanoo ulkoministeriön virkailija Volha Ryzmagova. ”Olemme aika hiljainen kansa emmekä halua kapinoida. Toisaalta me emme ole köyhiä, me olemme rikkaita. Bruttokansatuotteen mukaan laskettu- Valko-Venäjällä laki vaatii luiskat julkisten rakennusten ulko-ovelle, mutta ei juuri muuta. Kalle Könkkölä huomasi vierailullaan, että työtä esteettömyydessä vielä riittää. na Valko-Venäjä on sijalla 59.” Paitsi vammaisten ihmisten työllistyminen, myös heidän koulutuksensa on maassa suuri ongelma. Useimmat heistä ovat opiskelleet kotiopettajan johdolla omassa kodissa. Systeemi on periytynyt neuvostoajalta. Tämä aiheuttaa sen, että ihminen ei opi sosiaalisia taitoja eikä selviä muiden kanssa. Hän helposti jääkin kotiin. Erityiskoulut ovat puolestaan usein vain portti laitokseen. Niiden kautta vammaiset nuoret päätyvät ennemmin tai myöhemmin vammaisten laitoksiin, jotka alkavat tällä hetkellä olla jo vähän paremmassa kunnos- Olian äiti Natalia sairastaa reumaa eikä ole seitsemään vuoteen päässyt ulos, koska hissiä ja avustajia ei ole. Hän haluaisi käydä puistossa. 20 5 • 2013 sa kuin neuvostoaikaan, mutta silti kaukana muusta yhteiskunnasta – eräänlaisia vankiloita. Vammaisten ihmisten elämää varjostaa yhä neuvostokäsitys vammaisista. Siinä on yksinkertaisesti sisäänkirjoitettuna ajatus, että vammaisuutta ei ihanneyhteiskunnassa ole olemassa. Ainakin se on piilotettava muitten katseilta. Seitsemän vuotta sisällä Olia Tarasova, 23, herää kuitenkin joka aamu iloisena. ”Pääni on täynnä ideoita joita haluan toteuttaa.” Tarasova on työskennellyt keramiikkapajassa jo kahdeksan vuotta. Juuri hänen palkastaan ja eläkkeestään muodostuu koko perheen päätoimeentulo. Tarasovan koti sijaitsee vanhan, neuvostomallisen talon viidennessä kerroksessa. Olia itse kärsii vain puhevammasta ja kiipeää vikkelästi perille. Mutta kotoa sängyn laidalta istumasta löytyy Oljan äiti, Natalia Tarasova. Natalia on sairastanut reumaa 20 vuotta eikä ole käynyt seitsemään vuoteen ulkona. ”Paitsi viime kesänä, kun minun piti mennä sairaalaan. Tarvittiin neljä miestä kantamaan minut pihalle.” Kysymykseen, miksi perhe ei muuta alempaan kerrokseen, en saa selkeää vas tausta. Kaipa sellainen olisi tässä maassa vaikeaa tai mahdotonta. Tai ulospääsyn tarve ei riittäisi syyksi muuttoon. Miten Natalia saa päivänsä kulumaan? ”Luen raamattua ja kirjoitan runoja.” Runot kertovat yksinäisyydestä ja kai pauksesta. ”Joskus olisi hienoa päästä puistoon”, hän sanoo.