• PARALYMPIALAISET TV 2:SSA JA AREENASSA 8.–17. SYYSKUUTA! S. 23 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 4 / ELO–SYYSKUU 2016 PARALYMPIALAISTEN tv-seuranta moninkertaistuu s. 23 VAMMAISEN NAISEN 7 kuolemansyntiä s. 12 Pyörätuolista kuumailmapalloon – UNELMIEN TÄYTTYMYS! s. 6
• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 4/2016 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Pasi Päivinen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 20. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 5.10.2016. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Iris Tenhunen 51,4 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 13 s. Emily sopii sarjakuvasankariksi! Tuollaista lintua en ole ennen nähnytkään! Ajassa s. 4 Valokeilassa Mbongwana Star Juhlaviikoilla ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 10 Oikeus valita YK:n vammaissopimus toi Suomen vammaisille itsemääräämisoikeuden. s. 12 7 kysymystä synnistä Kesän kunniaksi vastaajana pin up -malli Florrie von Cloudberry. s. 23 Paralympialaiset tulevat! Televisiossa kisaohjelmaa on viisinkertainen määrä aiempaan verrattuna. Suorana kisat näkyvät Areenassa. s. 24 Rusetti Vammaisille naisille oma yhdistys. Artikkelit s. 6 Pyörätuolista kuumailmapalloon Datanomiopiskelija Miika Snellmanilla oli unelma. Se toteutui. s. 13 Supersankari pyörätuolissa Sarjakuvataiteilijan 9-vuotiaasta Emily-tyttärestä tuli sarjakuvasankari. s. 14 Onnikkabongari tietää Oululainen Ari Inkeroinen on Wikipedian kirjoittaja – ja autisti. s. 18 Suuri pieni taiteilija Lyhytkasvuinen Hanna Lindberg tekee taidetta suurella otteella. Tukitoiminta s. 9 Tukilinja 20 vuotta Osallistu kilpailuun ja kerro, mikä rooli lehdellä on elämässäsi ollut. s. 16 Pilkettä silmään Tampereella kesä käynnistyi klubi-illalla, jota Tukilinja sponsoroi. s. 17 Tukitori Työllistä vammaisia: Tarjolla puutarhatöitä ja kakkuja. s. 26 Henrin pallo kulkee Uusi pelituoli toi vauhtia 10-vuotiaan pojan elämään. Sponsorina myös Tukilinja. s. 31 Tukipäätöksiä Tukilinjan apurahoja huhti–toukokuussa 2016. Vakiot 5 Ruudussa 11 Tulilinjalla Uusi kolumnisti Maija Karhunen pohtii taidetta ja vammaisuutta. 21 Kirjavinkki 24 Välinevinkki 25 Leffafriikki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla Erkki Miinala bloggaa paralympialaisista. 33 Ristikko 35 Jaloittelua 2 Tukilinja 4/2016
• KESÄLOMAN KORVALLA miettii aina kuluneen työvuoden satoa. Tukitoiminnassamme tuen tarve tuntuu pysyvästi kasvaneen, joten olemme lisänneet sen määrää ja tehostaneet kohdistumista. Olemme panostaneet myös siihen, että saatte käsiinne raikkaan lehden, josta mukavaa tukiasiaa on virkistävää seurata. Tämän mahdollistamiseksi toimintakuluja on karsittu ja uusia kumppanuuksia solmittu. VAMMAISPOLITIIKASSAKIN TILANNE on ollut haasteellinen: hallitus tarjoaa yhdellä kädellä YK-sopimusta tasavertaisine oikeuksineen, toisella kädellä se kuitenkin vaatii kymmenien miljoonien säästöjä vammaispalveluista. Paljon on loppusyksystä selvitysmies Kalle Könkkölän neuvokkuuden ja hallituksen viisauden varassa. NEUVOJIA RIITTÄÄ, mutta minä neuvoisin hallitusta panostamaan joustavaan, osa-aikaiseen työllistymiseen. Se on todellista tasa-arvoa, jota moni nuori yhteiskunnalta odottaa. Se myös karsii tulonsiirtojen tarvetta eli säästää. Joskus on se hetki, kun on syytä tehdä isoja linjanvetoja, että vankkuri pysyisi liikkeellä. Eiköhän se hetki ole nyt. TALOUS KEHITTYY nykyään lähinnä yksityisen kulutuksen voimin, mutta sellaista ei monen vammaisen ihmisen talous salli. Lama on ja pysyy näiden kotiovien takana. Vammaisuus merkitsee liian monelle yhä toiveikkaiden kouluja opiskeluvuosien jälkeistä toimettomuutta ja vähäisiä tuloja. Osta siinä sitten lääkkeet ja muu tarpeellinen. Usko työpaikan löytymiseen ja jatka yrittämistä, vaikka byrokratian kynnys nousee korkeana. ONNEKSI SISUA tuntuu piisaavan. Tässä lehdessä näitä tarinoita taas löytyy: 10-vuotiaan Henrin vankka usko huippu-urheilijan tulevaisuuteensa, 9-vuotiaan Emilyn uusi ura sarjakuvasankarina, pienen suuren taiteilijan Hanna Lindbergin työntäyteinen elämä, ja sokerina pohjalla maailman nopein naiskelaaja Amanda Kotaja matkalla paralympialaisiin – joista saamme lukea myös bloggaajamme, maalipalloilija Erkki Miinalan värikkäitä kokemuksia paikan päältä. EIHÄN TÄSSÄ voi kuin hymyillä ja toivottaa teille kaikille hyviä lukuhetkiä ja hauskaa loppukesää! Ei tällaisella porukalla voi kuin onnistua. Iris Tenhunen, päätoimittaja ”Neuvojia riittää, mutta minä neuvoisin hallitusta panostamaan joustavaan, osa-aikaiseen työllistymiseen.” SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 5.10.2016. www.tukilinja.fi/toimituselamaa toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 4/2016 3 Sisukkaita suomalaisia keskellämme
• VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen TEATTERI ESITYKSIÄ TURUSSA Intergroidun tanssin ja teatterin päivät Turussa 29.–31.8. leviävät nuortentalo Vimmasta Hansatorille, jossa esiintyy useita eturivin ammattija harrastajaryhmiä. Maksuttomat esitykset sopivat koko perheelle ja tarjolla on myös työpajoja. ERILAINEN SHREK Erilaisuuden hyväksyminen on keskeinen teema DreamWorksin animaatiotarinasta Shrek tehdyssä musikaalissa, jonka ensi-ilta on Helsingin Kaupunginteatterin Peacock-teatterissa 25.8. Suuri, vihreä, yksikseen suolla asusteleva jätti Shrek lähtee pelastamaan kaunista prinsessaa minikokoisen hirmuhallitsijan kynsistä. Shrek on paitsi erillainen, myös iloinen ja humoristinen veikko, joten tarina sopii kaikenikäisille. Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja ”Jokainen varmasti muistaa kuulleensa kaupassa tai puhelimessa lauseen ’Kuinka voin auttaa?’. Olipa työ mikä tahansa, tuossa lauseessa on mielestäni työn tekemisen ydin: toisten auttaminen, auttavan käden ojentaminen ja jonkin ns. ongelman yhdessä ratkaiseminen, merkityksen löytäminen.” Noora Västisen blogi Tukilinjan sivuilla 27.5.2016 Heurekan pyörätuolirata Kesäkuussa tiedekeskus Heurekan ulkonäyttelyalueelle avattiin Invalidiliiton kanssa yhteistyössä suunniteltu 20-metrinen pyörätuolirata. Siihen on rakennettu helpohkoja, kaupunkiympäristölle tyypillisiä esteitä, kuten mukulakivetystä, korokkeita, kynnyksiä ja kiveyksiä. Kokeilukäytössä olevilla pyörätuoleilla voi kuka tahansa testata, miten hyvin pärjäisi pyörätuolin käyttäjänä. Samalla saa kokemusperäistä tietoa esteettömyyden tärkeydestä. KALEVI HELVETIN TAIDETTA MÄNTÄSSÄ Mänttään kannattaa suunnata kesällä, jos taiteesta pitää. Tarjolla on upea nykytaidemuseo Gösta, jossa nähdään nimekkään brittitaiteilija Mark Wallingerin teoksia. Sen naapurissa, entisessä tehdaskiinteistössä Pekilossa, nähdään puolestaan rohkea ja värikäs nykytaiteen näyttely Mäntän Kuvataideviikot. Taiteilija Anssi Kasitonnin reteästi valitsemiin taiteilijoihin kuuluu nimekkäiden suomalaisten tekijöiden ohella myös kehitysvammaisen monitoimitaiteilija Pertti Kurikan synkkämielinen alter ego Kalevi Helvetti sekä amerikkalainen näyttelijä-taiteilija Lucy Liu. Pekilo on avoinna elokuun loppuun, Göstan näyttely 9.10. asti. PARALYMPIAPÄIVÄ Rio tulee elokuussa Helsinkiin! Hernesaaren rannassa nautitaan 11.8. torstaina olympialaisten kisakatsomosta ja liikunnasta. Illalla klo 17.00-19.00 siellä voi tutustua myös Rion paralympialaisten (7.–18.9.) tarjontaan eli kokeilla paralympialajeja, nähdä lajiesittelyjä ja kuulla urheilijoiden haastatteluja. Tästä se kisarieha alkaa! SEKASIN24-CHATTI VETI NUORIA Ylen Sekasin-draamasarja kertoi nuorista mielenterveyspotilaista ja laajeni Summeri-, Kioskija YleX-palveluihin. Toukokuussa yhdessä mielenterveysjärjestöjen kanssa viikon ajaksi järjestetty Sekasin24-chat -palvelu oli hukkua yhteydenottoihin. Moni nuori jonotti tunteja päästäkseen keskustelemaan ammattilaisten kanssa. Toisin kuin muualla Euroopassa, Suomessa ei tällaista ympärivuorokautista chat-palvelua ole nuorille tarjolla. Nyt järjestöt kampanjoivat sellaisen perustamiseksi. KATSO FACEBOOKISSA Ylen Kioski-ohjelman fbsivuilta löytyy (20.6.2016) herkkä video 13-vuotiaana syöpään sairastuneesta ja siitä selvinneestä Verna Heikkilästä. ”Aluksi vihasin elämää. Nyt olen oppinut rakastamaan sitä.” 4 Tukilinja 4/2016
• RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen RAKKAUDEN RAJOILLA NELONEN, 5.8. Parkinsonin taudin vammauttama näyttelijä Michael J. Fox nähdään pienessä roolissa tässä tositapahtumiin pohjaavassa elokuvassa. Madeleine Stowe esittää särmikästä, poliittisesti aktiivista Millyä, jonka elämä muuttuu hänen sairastuessaan vakavasti. KIKATTAVA KAKKIAINEN TV2, 26.8. Kotimaisen animaatiosarjan 26 uutta jaksoa kertovat muita pienemmästä metsän otuksesta, joka piristää mököttäviä eläinystäviään Havunhelman metsässä. Sydämellisen lämpimään sävyyn Kikattava Kakkiainen opettaa lapsia tunnistamaan tunteita ja antaa näin mallin myönteiseen vuorovaikutukseen. TODELLISIA TARINOITA YLE RADIO1, 1.9. JA 4.9. Radiosarjan osassa Olen jossain toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairaan äitinsä kanssa, jolta puuttuu lähimuisti. He yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiseksi. Ohjelman verkkosivuston kautta voit jakaa kokemuksia elämästä muistisairauden kanssa. NYKÄNEN OMIN SANOIN TV1, 12.9. Dokumentti Matti Nykäsen risaisesta elämästä perustuu hänen omaan kertomukseensa ja arkistomateriaaliin. Nykäsellä todettu adhd-oireyhtymä ilmenee usein paitsi vilkkautena myös keskittymiskyvyn puutteena ja äkkipikaisuutena. TIEDEDOKUMENTTI TV1, 29.9. + AREENA 30 PV Japanilaisessa dokumenttiohjelmassa kerrotaan uusia tietoja Alzheimerin taudin ehkäisystä. Nyt kehitetään lääkitystä, joka voisi estää sairauden puhkeamisen. Myös uusi muistia kehittävä harjoitteluohjelma on lupaava ennaltaehkäisykeino. MR. ROBOT HBO Parhaan draamasarjan Golden Globella palkittu jännityssarja Mr. Robot tuli kesällä HBO Nordicin ohjelmistoon. Elliot Alderson ( Rami Malek) on nuori ohjelmoija, joka päivisin työskentelee kyberturvallisuuvastaavana ja öisin hakkerina. Vakavasta epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivälle Elliotille hakkerointi on ainoa keino olla yhteydessä ihmisiin. Salaperäinen mr Robot palkkaa hänet hakkeroimaan yrityksen, jolle hän työskentelee. Mbongwana Star Juhlaviikoille! Polion rampauttamista katumuusikoista ei yleensä tule maailmantähtiä, mutta kongolaiset, pyörätuoleilla liikkuvat Coco Yakala Ngambali ja Theo Nzonza Nsituvuidi ovat vakuuttava poikkeus. He vaikuttivat pitkään kokoonpanossa Staff Benda Bilili , mutta liittyivät sitten hypnoottista Kongo-soundin perinnettä laadukkaasti ja modernisti jatkavaan Mbongwana Star -yhtyeeseen. Sen sointia on luonnehdittu ”post-punkahtavaksi” ja ”trip-hopahtavaksi”. Mitä tämä tarkoittaa, kuullaan Huvila-teltan lavalla 21. elokuuta. PARAFEST JOENSUUSSA Suomen suurin vammaiskulttuurifestivaali Parafest on tarjolla Joensuussa 8.–13.8. Pääsymaksuton tapahtuma levittäytyy taidemuseon festaritelttaan, kaupunginteatteriin ja Taidekeskus Ahjoon, jotka ovat kävelyetäisyydellä toisistaan. Ohjelmassa on mm. taidokas korealainen tanssiryhmä Light Sound Friends, Pekka Heikkisen monologiesitys Lause ja jazz-kosketinsoittaja Kalle Salosen bändi, jota kuultiin heinäkuussa Porin Jazzeilla. Yhtenä tärppinä on Voice of Finlandin viimevuotinen voittaja, joensuulainen Mia Kosunen, jota säestävät näkövammaiset kosketinsoittaja Senni Hirvonen ja laulaja Azra Tayyebi. Galleria Art Kaarisillassa (Sanomatalo, Hki) on 10.–21.8. esillä Minna Marttisen näyttely Luopumisen tuska. Se kertoo sairauden aiheuttamasta toimintakyvyn heikkenemisestä. Toimituksen valinta Tukilinja 4/2016 5
• MIIKAN ILMAPALLOLENTO Haaveet nousevat usein irti tukevasta maanpinnasta, mutta toukokuussa maasta irtosi myös haaveilija itse: Opiskelija Miika Snellman pääsi unelmiensa kuumailmapallolennolle. Sen tarjosi vapaahtoistyönä Linnan Pallo, ja lennon organisoi Toiveista totta ry. TEKSTI JA KUVAT Iris Tenhunen ”Lennolla ajattelin, että tämä on mahtavaa. Ilmasta näytti, että talot, pellot ja kaikki olisivat olleet pienoismalleja.” 6 Tukilinja 4/2016 Kuka? Miika Snellman, 19 v, Järvenpää. Opiskelu Validian datanomilinjan 2. vuoden opiskelija. Harrastukset Tutor-vertaisohjaus, oppilaskuntatoiminta.
• Pallon kori punotaan pajusta tai rottingista, ja sitä sanotaan gondoliksi. Polttoaineena on propaani. Palloa ohjataan sekä lämpöä säätelemällä että pallon laella sijaitsevan venttiilin avulla. Pallon täyttymisen seuraaminen on maaginen hetki. Sinisessä hämärässä sen sisällä miehistö kulkee ja tarkkailee tilannetta. 1 9. toukokuuta oli 19-vuotiaalle datanomiopiskelija Miika Snellmanille päivä, jolloin hän koki yhden haaveensa täyttymyksen: hän istui korissa, kun valtava, sininen kuumailmapallo nousi hyvinkääläiseltä niityltä ja kuljetti hänet ilmojen teille monen sadan metrin korkeuteen. Autereinen kevätilta oli sopivan tyyni ja Linnan Pallon kaunis, juuresta punainen, yläosaltaan sininen kuumailmapallo purjehti taivaalle vankan rauhallisesti ohjaimissaan kokenut lentäjä Olli Luoma. Pallon alla alkoivat vaihtua näkymät: alkukevään puunlatvukset olivat juuri saaneet lehtensä, ja niiden pörheät latvukset kimmelsivät ilta-auringossa monen sävyisenä, hämmästyttävän värikkäänä karvalankamattona. Sitten tilalle uivat oraalla olevat erisävyiset peltosuunnikkaat ojien juovittamina. Niiden keskellä maatalojen pihat olivat kuin suoraan satukirjan lehdiltä. Näinkö erilaiselta maailma lintujen perspektiivistä näyttää? Täälläkö me kaikki elämme tajuamatta mittakaavan valtavuutta? Tuulten sylissä Lentäjä kertoo, miten vaihtoi laskuvarjohyppääjän ja -kouluttajan uransa kuumailmapalloiluun, kun laji tuli Suomeen. Ehkä juuri tällaisten näkymien vuoksi. Majesteetillisesti lipuvassa pallossa on aikaa nauttia lentämisestä. Ehkä myös kokemuksen arvoituksellisuus kiehtoo lajin harrastajia: koskaan ei voi tietää, missä pallo laskeutuu. Ollaan tuulten sylissä, kaukana maan pinnan rajoitteista ja pakoista. Toki lento osataan aloittaa paikasta, jossa tunnin lennon jälkeen ollaan vallitsevan tuulen tuomina juuri sopivien laskeutumisaukeiden tienoilla. Lento vapaaehtoistyönä Mutta jätetään ilmojen suosikit nauttimaan lennosta ja katsotaan, mitä sitä ennen tapahtui: Lentäjä kertoman mukaan viime syksynä nähtiin eräs pyörätuolilla liikkuva, hiljainen nuorimies Linnan Pallon esittelytilaisuudessa ihailemassa pallojen liikkeelle lähtöä. Seuraavaksi kilahti Toiveista totta ry:n sähköpostiin VALIDIA = Entinen nimi Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus LINNAN PALLO = Hämeenlinnalainen yritys, joka järjestää kuumailmapallolentoja Etelä-Suomessa. TOIVEISTA TOTTA RY = 20 vuotta toiminut pieni yhdistys, joka toteuttaa vaikeasti sairaiden tai vammaisten lasten ja nuorten toiveita. viesti, jossa Miika Snellman kertoi haaveestaan päästä ilmapallon kyytiin. Edullisille yleisölennätyksille oli sähköpyörätuolin käyttäjän kuitenkin mahdoton osallistua. Lentoja järjestävän yrityksen henkilökunta päätti tulla vastaan ja järjestää Miikalle lennätyksen omalla ajallaan. Niinpä me tapaamme tuona kauniina kevätiltana hyvinkääläisen kioskin parkkipaikalla – vapaaehtoiset järjestäjät, Tukilinja 4/2016 7
• invataksilla saapuneet Miika ja hänen avustajansa sekä Tukilinjan toimittaja, joka on pyydetty mukaan ikuistamaan seikkailu. Lähdemme ajamaan läheiselle niitylle. Palloa täytetään Tunnelma on heti odotuksesta tiivis ja tiivistyy lisää, kun pallokangas puretaan joukolle kymmenien metrien pituiseksi nipuksi niitylle. Kun kori on laitteineen pystyssä, on vielä kokeiltava millainen istuinratkaisu Miikalle sopii. Toimivin on Miikan suihkutuoli, vaikka se onkin hieman matala. Kun nostelu-urakka on ohi, kokeiluväline pääsee invataksiin lepäämään. Sitten sovitaan kuskin kanssa noudosta laskeutumispaikalta ja taksi kurvaa seuraavalle keikalle. 8 hengen kori kumotaan niitylle sivuttain ja miehistö alkaa täyttää palloa moottorikäyttöisellä puhaltimella. Miika istuu viilenevällä niityllä avustajan takki yllään suihkutuolissa, pyörätuoli on mennyt taksin mukana. Puhaltimen möly taukoaa, ja korissa sijaitsevan polttimen liekki alkaa puhkua vaakatasossa kuumia leiskauksia puolityhjän pallon sisään. Sen helmoja nostellaan. Ei ole maagisempaa näkyä kuin valtavan pallon hidas täyttyminen, kun sen sisälle muodostuvassa sinisessä holvissa pienet hahmot kävelevät edestakaisin ja arvioivat tilannetta. Kaukana niityn toisella laidalla vartioi legohahmon kokoinen narumies. Lopulta valtava kupoli herää henkiin, alkaa nousta ja pullahtaa yhtäkkiä pystyyn! Tuoli sidotaan vauhdilla kiinni ja Miika nostetaan laidan yli, on aika laittaa kamera pois ja juosta perään! Palloa pidättelemään tarvitaan jo monta reunassa roikkujaa. Koriin päästyä Miikan hymy on näkemisen arvoinen. Piparkakkumaailman yllä Yhtäkkiä olemme puunlatvojen yläpuolella, ja niityllä seisova jeeppi pienenee leikkiautoksi. Korissa kuuluu polttimen puhahduksia ja vallitsee onnellinen hiljaisuus, kamerat raksuvat. Lentäjä näyttää jumbojetin ohjaajalta ja vipuaa polttimesta uuden liekin roihahduksen sinisenä kaareutuvaan kupoliin yllämme. Alamme kommentoida ja osoitella toisillemme maan pinnalla erottuvia piparkakkutaloja ja pörheitä leikkipuita. Lasten pikkuautot huristavat hassunkurisen näköisesti pikkuruisia teitä pitkin. Miikan pää kääntyy sinne tänne. Lempeä tuuli vie meitä yläviistoon 500 metrin korkeuteen ja alamme lipua länttä kohden. Mutta mitä mietti Miika? Hänen puherajoitteensa vuoksi se selvisi niin, että kyselin etukäteen hänen mietteitään, olin mukana lennolla ja jälkikäteen vielä vaihdoimme sähköpostitse ajatuksia. Ihan hyvin hänen fiiliksensä välittyivät jo lennolla ilmein ja elein. Merkittävä osa kommunikoinnistamme tapahtuu muun kuin kielen kautta, joten ihan umpiossa ei puhevammainenkaan ole. Sähköpostin kautta selvisivät loput. Haaveesta todeksi Tässä haave ja sen toteutuminen Miikan silmin: ”En ole kokeillut muita extreme-lajeja, mutta yleensä ajan joka kesä yhden extreme-metsäreitin sähköpyörätuolillani. Muuten kaikki aikani tahtoo mennä erilaisissa projekteissa. Harrastan Validiassa tutorina toimimista ja olen mukana oppilaskunnan toiminnassa. Oma hommansa on myös toimia avustajien työnantajana.” ”En ollut valmistunut lentoon henkisesti, otin vain suihkutuolin ja pari vyötä mukaan ja siinä se. Minulle ei kerrottu, miten alastulo menee, mutta ajattelin että se selvinnee siellä.” ”Pari vuotta sitten yksi kaverini mainitsi tämän yhdistyksen nimen. Viime syksynä näin, kun kuumailmapalloja oli nousemassa ilmaan ja siitä syntyi ajatus, että minäkin haluan sellaisen kyytiin. Googletin, löysin yhdistyksen sähköpostiosoitteen ja kirjoitin viestin. Heidän kanssaan ollaan sitten mietitty, että millä tuolilla lennän ja miten sähköpyörätuolini kulkee mukana laskeutumispaikalle.” Kuumailmapalloilun perinteisiin kuuluu shampanjalasillinen laskeutumisen jälkeen. Tarjoilemassa avustaja Jere Tapanainen. Lentäjä Olli Luoma. 8 Tukilinja 4/2016
• ”Seuraavaksi olisi kiva kokeilla ilmalaivaa tai hävittäjää.” Lento ylitti odotukset ”Lennolta odotin etukäteen ainakin hienoja maisemia ja sen valmistelu oli mielenkiintoisaa katseltavaa. Istuimen kokeilussakaan ei mennyt usko onnistumiseen. Olen elämässäni kokeillut paljon erilaisia istumia, joista osa on ollut huonoja ja osa hyviä, niin että sekin kokeilu meni samaan sarjaan.” ”Lennolla ajattelin, että tämä on mahtavaa. Ilmasta näytti, että talot, pellot ja kaikki olisivat olleet pienoismalleja. Istuin oli vähän matala, mutta näin sieltä kyllä jotain, kun ponnistin itseni välillä melkein seisomaan. Miehistön jäsenet olivat mukavia ja yhteistyömme sujui hyvin.” ”Laskeutuminen oli jännää, kun välillä tuntui kuin kori kaatuisi. Taksia odotellessa tuli vähän kylmä, koska takkini unohtui taksiin. Mutta mieleeni jäi se kuohuviinin maku ja kuinka se lämmitti kurkkuani. Kokemus ylitti odotukseni.” Tähtäimessä oma yritys Sitten vielä nuoren henkilön kohdalla se kiinnostavin kysymys: tulevaisuuden suunnitelmat. Haaveistaan ihminen tunnetaan, joten en ylläty kuullessani, että Miika tähtää haastavaan ja itsenäiseen yrittäjyyteen. ”Opiskelen datanomiksi jo toista vuotta. Mielenkiintoisinta on ollut työssäoppiminen, jolloin tein töitä yhdistykseen. Valmistumisen jälkeen olisi mielenkiintoista perustaa ohjelmistojen kehitysyksikkö.” ”Tietotekniikassa minua kiehtoo tekniikan haavoittuvuus eli miten yksi väärä pilkku voi tuhota koko tietokoneen. Vapaa-ajalla etsin ohjelmia, joita voi käyttää muuhun kuin mihin ne on alun perin tehty. Hoksasin esimerkiksi, että pystyn ohjaamaan sormella semmoista tietokonetta, jossa ei ole kosketusnäyttöä, kun yhdistän kosketusnäytöllisen ja ei-kosketusnäytöllisen tietokoneen yhden ohjelman avulla. Sehän mahdollistaa vaikka mitä.” ”Kesällä teen muuta kuin istun tietokoneella. Ja seuraavaksi olisi kiva kokeilla ilmalaivaa tai hävittäjää.” Video kuumailmapallo-seikkailusta löytyy Tukilinjan Youtube-kanavalta! Voita tabletti tai lahjakort ti! TÄNÄ VUONNA TUKILINJA-LEHTI TÄYTTÄÄ 20 VUOTTA, minkä kunniaksi keräämme lukijoiden ja tukea saaneiden muistoja: Mitä sanasta ”Tukilinja” tulee sinulle mieleen? Muuttiko apuraha elämääsi tai löysitkö lehdestä tärkeän vinkin? LÄHETÄ MUISTOSI tarinan, runon, piirroksen, valokuvan tai videon muodossa. KOLME MIELEENPAINUVINTA muistoa palkitaan lahjakorteilla voittajien valitsemaan kauppaan tai Tukitorin ilmoittajan palveluihin (www.tukilinja.fi). Kaikkien osallistujien kesken arvotaan yksi tablettitietokone saajan valitsemalla käyttöjärjestelmällä. OSALLIS TUJIEN KESKEN ARVOTA AN TABLETT ITIETOKO NE! LÄHETÄ MUISTOSI osoitteella toimitus@tukilinja.fi tai postitse (Tukilinja, Pasilanraitio 5, 00240 Hki). Kuvista tarvitaan sähköinen alkuperäistiedosto. Videon voi lähettää esim. linkkinä YouTubeen tai Dropbox-jakona. Merkitse aiheeksi ”Minun Tukilinjani”. Muista kertoa myös osallistujan nimi, mahdollinen nimimerkkisi sekä osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. OSALLISTUMISAIKA: 30.9.2016 mennessä. Tulokset julkistetaan Tukilinjan juhlanumerossa 6 2016 (ilmestyy 1.12.). PALKINNOT: 1. PALKINTO 300 euron lahjakortti 2. PALKINTO 200 euron lahjakortti 3. PALKINTO 100 euron lahjakortti KILPAILU Jaa muistosi Tukilinja 4/2016 9
• VAMMAISPOLITIIKKA YK:n vammaissopimus vahvistaa vammaisten ihmisten vaikutusvaltaa heitä koskevissa asioissa. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä muutos tarkoittaa käytännössä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Ismo Helén K esäkuun 10. päivänä vammaisten tasavertaisuuden vahvistava YK:n vammaissopimus astui Suomessa voimaan. ”Konkreettisesti sopimus merkitsee sitä, että vammaisten ihmisten syrjintä tulee vähenemään huomattavasti. Lisäksi meille syntyy sopimuksen myötä rakenteita, joiden avulla voimme vaikuttaa päätöksentekoon, ja vammaiset pääsevät itse aktiivisesti vaikuttamaan omaan elämäänsä”, kommentoi Vammaisfoorumin tuore puheenjohtaja ja Kynnyksen toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä. Vammaisten tasavertaisuuden toteutumista Vammaisaktiivit ja poliitikot kokoontuivat 10.6. Musiikkitalon aulaan juhlimaan sopimuksen voimaan astumista. Kalle Könkkölä kuvassa toisena oikealta. Vammaisille oikeus tehdä omat valintansa seuraa jatkossa kansallinen ihmisoikeusinstituutio, joka koostuu Ihmisoikeuskeskuksesta, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta ja ihmisoikeusvaltuuskunnasta. Tämä valtuuskunta toimii Ihmisoikeuskeskuksen yhteydessä, ja sen asiantuntijajäsenet nimittää oikeusasiamies. YK valvoo sopimusta Olennainen ero entiseen on siis se, että kun ihmisoikeuksia loukataan, kohde ei jää yksin oikeutta käymään. Hän voi vedota sopimuksen kansalliseen seurantaelimeen. Jos oikeutta ei Suomesta saa, voi yksityishenkilökin jatkossa viedä asiansa YK:n Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean ratkaistavaksi. ”Mutta ennen kuin jostain yksittäisestä asiasta voi valittaa komitealle, on pitänyt käyttää kaikki käytettävissä olevat kotimaiset oikeussuojakeinot”, Kynnyksen ihmisoikeuslakimies Liisa Murto muistuttaa. STM:n ja vammaisjärjestöjen yhteistoimintaelimestä, Valtakunnallisesta vammaisneuvostosta, tulee valtion koordinaatiomekanismi eli se toimeenpanee sopimusta ministeriöiden kanssa. Sen uutena tehtävänä on avustaa hallitusta raportoimaan YK:lle sopimuksen toteutumisesta, kertoo VANE:n puheenjohtaja Merja Heikkonen. ”Sopimuksen mukainen riippumaton elin eli ihmisoikeusinstituutio toimii sitten VANEn rinnalla Ihmisoikeuskeskuksessa.” Oikeuksia ja velvollisuuksia Vammaisjärjestöjen katto-organisaatio Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäelle tärkeintä on se, että vammaisilla ihmisillä on nyt oikeus ja velvollisuus tulla kuulluksi. ”Meitä on kuultava meitä koskevien asioiden valmistelussa ja päättämisessä esimerkiksi sosiaalija terveydenhuollossa. Näin sote-ratkaisuun ehdotettu valinnanvapaus koskee myös vammaisia ihmisiä.” He voivat myös täysimääräisesti osallistua asioiden valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Hallinnolla on puolestaan sopimukseen perustuva velvollisuus edistää vammaisasioista tiedottamista, koulutusta, tutkimusta ja kasvatusta. YK-sopimuksen suomennoksen esipuheessaan Mahlamäki katsoo, että ratifioinnin myötä vammaisliike on saanut tunnustetun ja arvostetun aseman oikeuksien puolesta toimijana. ”Nothing about us, without us!” Ei mitään meistä ilman meitä! Huomionarvoista on myös, että Ihmisoikeuskeskukseen saatiin uusi asiantuntijavirka. ”Nyt luodaan uutta vammaismyönteistä oikeuskulttuuria”, tiivistää Mahlamäki. Valinnan vapaus ”Sopimushan ei perusta varsinaisesti uusia ihmisoikeuksia vammaisille ihmisille, mutta se on hyvin tärkeä asiakirja vahvistaessaan vammaisille ihmisille täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet”, katsoo CP-liiton palvelupäällikkö Ilona Toljamo. Osallistumisen lisäksi tärkeitä muutoksia ovat oikeus päättää, missä, kenen kanssa ja millaisissa asumisjärjestelyissä asuu. Sopimuksen takaamia asioita ovat myös esteettömyys ja saavutettavuus. ”Toivottavasti sopimus todella otetaan vakavasti. Esimerkiksi leikkauksia suunniteltaessa tulisi aina arvioida sitä, miten ne vaikuttavat vammaisten ihmisten elämään ja heidän ihmisoikeuksiensa toteutumiseen. Tällainen vaikutusten systemaattinen arviointi meiltä puuttuu”, Ilona Toljamo painottaa. ”Ratifioinnin myötä vammaisilla ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa tällaisiin päätöksiin muutenkin kuin jälkikäteen.” Myös Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen pitää tärkeänä omia valintoja asumismuodon suhteen. Niille pitää kuitenkin luoda tilaisuus. ”Oikeus omiin valintoihin tarkoittaa myös sitä, että vammaisilla ihmisillä on oikeus saada tietoa ymmärrettävässä muodossa ja oikeus kommunikoida omalla tavallaan.” Pohjoismaista vain Islanti ei ole vielä YK-sopimusta ratifioinut. EU-maista Hollannilla ja Irlannilla on prosessi kesken. 10 Tukilinja 4/2016
• TULILINJALLA / KOLUMNI Maija Karhunen Kuka? Maija Karhunen, 29 v., Helsinki. Toimintarajoitteet Lyhytkasvuisuus, luustonhauraus, käyttää sähköpyörätuolia. Työ Tanssija, Liikekieli.com -verkkolehden päätoimittaja. Kaipaamme järkytyksiä arkeen KESÄKUUSSA SUOMI RATIFIOI YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen, jonka teksti vilisee pysäyttäviä, painavia sanoja. Siinä puhutaan vapaudenriiston torjunnasta ja jokaisen ihmisyksilön synnynnäisestä arvosta ja merkityksestä. Siinä kerrotaan vammaisten antavan arvokkaan panoksen yhteiskuntiensa hyvinvointiin ja moninaisuuteen. Toisaalta myönnetään, että sopimuksesta ja laeista huolimatta vammaisten ihmisoikeuksia loukataan edelleen eri puolilla maailmaa. Sopimuksen toimeenpano vaatii siis Suomessakin työtä. Kynnys ry:n kesäkuun alussa Helsingissä järjestämällä vammaispoliittisen taiteen CrossOver-festivaalilla tuli esiin monia pointteja näihin asioihin, mutta taiteen näkökulmasta. Joku siellä huomauttikin, kuinka olennainen taiteen näkökulma on: se voi tuoda esiin vammaisen henkilön kokemusta ehkä rajattomammin kuin politiikassa tai tieteessä on mahdollista (tai tapana) tehdä. Festivaalilla myös sanottiin, ettei Suomessa itse asiassa kukaan tiedä, mitä vammaispoliittinen taide tarkoittaa, ja ettei sille lopullista määritelmää ehkä voi löytääkään. Kuitenkin vammaispoliittisen taiteen ajatellaan sisältävän jonkinlaisen kannanoton. Usein sen odotetaan myös käsittelevän vammaisuutta aiheen tasolla. MUTTA MIKÄ sitten on kannanotto? Itse ajattelen, että taiteessa voi luoda myös utopioita ja uusia todellisuuksia. Niihin vammaisuus on saattanut jo sulautua ja ”normalisoitua” selityksiä kaipaamattomaksi, anteeksipyytelemättömäksi osaksi. Tarvitsen tilaa ja vapautta identiteeteistä – en useinkaan pysty kokemaan itseäni osaksi puhetta, jossa vammaiset puhuvat itsestään me-muodossa. Onko vaatimus tuohon me-porukkaan kuulumisesta itseasiassa vastafasistinen? Tulevatko vammaisten väliset eroavaisuudet tuollaisessa puheessa todella huomioiduksi? Monet muutkin taiteen tekijät tuntuvat kipuilevan vammaispoliittisen taiteen vaatimuksen kanssa – onko aina otettava kantaa ja käsiteltävä vammaisuutta suorasanaisesti? Tuleeko oma työ aina tulkituksi vammaisuuden kautta? Taiteilijalla on vapaus tehdä ja olla mitä vain. Kuinka se sitten tulkitaan – who cares! KAIKKEIN INTIIMEIN ja henkilökohtaisin on usein kaikkein poliittisinta. Olen huomannut, että hienovaraisen mullistavaa (vammais) politiikkaa tehdään ainakin kadulla, kaupassa, sängyssä, ja pelkästään siinä, miten ihmiset puhuvat toisilleen ja katsovat toisiaan. Maailmaa miltei sijoiltaan nyrjäyttävää politiikkaa tehdään joskus tilanteissa, joissa vammainen henkilö on fyysisesti läsnä paikassa, jossa hänen ei odoteta olevan. Vaikkapa teatterin näyttämöllä. Tapahtunutta ei kuitenkaan välttämättä aina pureta sanoiksi tai kannanotoiksi. Itselleni tanssijan työtä tekevänä monet näistä kysymyksistä palautuvat lopulta omaan kehoon. Kun tanssin, samalla puran ja vapautan itseäni omaan ruumiiseeni kohdistuvista fasismeista, niin ulkopuolelta tulevista kuin ” Vammaiset voivat tehdä näkyväksi haurautta, joka asuu kaikissa ihmisissä.” niistäkin, jotka kohdistan itse itseeni. Mieli ja ruumis voivat tulla hetkeksi yhdeksi eikä kumpikaan ole parempi toista. Usein kuulee vammaisten henkilöiden suusta tämän kaltaisia lauseita: ”Kroppani on vihollinen.” ”Parempi pysytellä puhuvana päänä.” ja ”Jalkanihan ovat itseasiassa täysin turhat.” Vammaisuuteen liittyy usein kipua ja kärsimystäkin. Sitä tärkeämpää olisi kokea myös arvokkuutta ja kehollista eheyttä. Spastisuus, valuva kuola, puuttuva raaja, arvet ja epämuotoisuudet pitäisi arvottaa uudelleen. Vammaiset voivat tehdä näkyväksi haurautta, joka asuu kaikissa ihmisissä. Se lienee jo aika järisyttävä panos yhteiskuntien hyvinvointiin. Maija Karhunen Tukilinja 4/2016 11
• 7 kysymystä TEKSTI Riitta Skytt KUVA Heidi Niemi Florrien 7 kuolemansyntiä 22-vuotiaalle entisen vammaisurheilijan, nykyisen viihdetaiteilija ja pin up -malli Florrie von Cloudberryn vauhtia vammat eivät hidasta: Kysyimme tältä aidolta Eevan tyttäreltä, mitä nykyajan nainen ajattelee perinteisistä synneistä. 1. Ylpeys “Vammaisen ihmisen ei tarvitse olla nöyrästi ylpeä, kunhan ei ylitä ylimielisyyden rajaa. Olen ylpeä siitä, että teen edelleen tätä omaa juttuani. Välillä usko on loppua olosuhteisiin ja minua ympäröivien ihmisten uskoon ja rohkeuteen auttaa tieni huipulle. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että elämässäni on myös edellä mainitun ihmistyypin vastakohtia.” 2. Kateus “Puhevammaisena ihmisenä kadehdin toisinaan selvää puhetta. Kuvittele haastattelua, kuvauskeikkaa tai verkostoitumistapahtumaa, jossa sinun pitäisi edustaa – mieluiten pirun hyvin – ja sinulla on sillä kerralla mukana avustajistasi se, joka on vähiten perillä duuneistasi. Ei auta, että muut ympärilläsi ovat teennäisen mukavia tai tönkkösuolattuja sillejä. Vaikka olen aika-ajoin kateellinen kyvystä puhua selvästi, se ei tarkoita, että vaihtaisin elämäni vammattomaan elämään. 3. Viha “Vihani kohteena ovat tekopyhät ihmiset. Vihaisena olen suorasanainen, mutta en mene kohtuuttomuuksiin – se on typerää. On tärkeää, että saan purkautua jollekin läheiselleni. Olen ollut kostonhaluinen, mutta nyt se on jäänyt. Katseeni on kyllä murhaava, jos sille päälle satun. Elämänvalintojeni takia en ole kohdannut suoranaista vihapuhetta, mutta vähättelyä, epäilyä ja tekopyhyyttä olen joskus aistinut. Jos on oikeutetusta syystä vihainen, muiden tulee ottaa se todesta, oli kyseessä vammainen tai vammaton.” 4. Laiskuus “Laiskuuskin on välillä ihan fine. Saatan olla laiska, jos en ole oikeasti päättänyt, että nyt on tämän homman aika. Kenenkään vammaisen ihmisen ei pitäisi joutua olemaan ylireipas vain siksi, että saisi lunastettua muiden hyväksynnän.” 5. Ahneus “Olen vähän sellainen kaikki-mulle-heti-nyt. Onko se ahneutta? Ehkä. Omaankin korvaan kuulostaa välillä hieman ahneelta ja huvittavalta, kun jotkut vammaiset ihmiset nostavat kaikesta hirveän haloon. Esimerkiksi aivan kaikki maailman kolkat eivät voi olla esteettömiä. Jos sellaiseen haluaa, niin usein keinot kyllä löytyvät. Joissain tapauksissa haloo on kyllä aivan paikallaan.” 6. Ylensyönti “Tähän asti korsettini on pitänyt huolta linjoistani ja varmasti pitää jatkossakin. En ole terveysintoilija, mutta jos päätän pitää ”terveyskuurin”, se ei ole ongelma. En kuitenkaan voi vastustaa mm. berliininmunkkeja. Ravintoloissakin saa rellestää, olit sitten vammainen tai et.” 7. Himo “Aikaisemmin himoitsin intohimon tunnetta ja viettelyn valtaa. Nyt niiden rinnalle on tullut myös vilpitön rakkaus ja läheisyys. Ei ole häpeä himoita seksiä, mutta seksisuhteilla elvistely on aika last season.” ”Monet suhtautuvat vammaisten ihmisten seksuaalisuuteen edelleen tabuna. Mutta kohtaamistani miehistä 99 % on suhtautunut minuun naisena samalla tavalla kuin vammattomiinkin naisiin. Luonne ratkaisee – ja toki ulkonäkökin.” ”Pyörätuolia käyttävän ei tarvitse olla huolissaan, että korkkareista katkeaa korko.” Mallintöihin tähtäävä Florrie von Cloudberry kerää kuvakansioonsa näyttäviä studio-otoksia. 12 Tukilinja 4/2016 Kuka? Hilla Lehtimäki, 22, Hyvinkää Toimenkuva/harrastukset Mallin työ taiteilijanimellä Florrie von Cloudberry. Antiikki ja hyvä ruoka. Toimintarajoite Liikuntaja puherajoite.
• K un Emily syntyi ja hänellä todettiin selkäydinkohju, hänen isänsä Dan päätti tehdä kaikkensa, että Emilyllä olisi samanlainen lapsuus kuin muillakin lapsilla. Ennen pitkää Dan huomasi, kuinka vaikea oli löytää Emilylle viihdettä tai kirjallisuutta, joka kertoisi vammaisuudesta myönteisesti. “Telkkarista ei tullut mitään, joka olisi kertonut siitä, kuinka supertyyppejä vammaiset lapset ovat”, Dan kertoo. Hän päätti itse puuttua asiaan. Vuosi sitten Dan toteutti päätöksensä: jätti vakituisen työnsä, otti lainaa ja alkoi päätoimisesti piirtää sarjakuva-albumia The Department of Ability. Dan paneutui työhön täysillä ja piirsi joka päivä aamukuudesta iltakuuteen. Emily – päättäväinen pomo “Emily oli alun alkaen projektin innoittaja. Hän keksi useille hahmoille nimet, mutta sitten hän jätti hullun isänsä jatkamaan hommaa omin nokkineen”, Dan sanoo. Emily on aina ollut isänsä silmissä supersankari. Siksi oli itsestään selvää, että Dan piirsi hänet The Department of Abilityn johtohahmoksi, joka puolustaa totuutta ja oikeutta. Emily kiitää ilmojen halki lentävällä monitoimipyörätuolilla. “Emily rakastaa hahmoaan, joka on samanlainen kuin hän itse. Heillä on molemmilla vahva keho ja voimakas luonne. Emily on äärimmäisen päättäväinen voittaja, ja hänenkin pyörätuolissaan on kaikenlaisia vempaimia”, Dan kertoo. Lapsia ei valisteta The Department of Ability on suunnattu kaikille lapsille, yhtälailla vammaisille ja vammattomille. Vaikka sankarit saavatkin supervoimansa vammaisuudesta, sarjakuva ei pyri valistamaan ketään. Dan sanoo, että vammaiset lapset ovat täysin kyllästyneet sellaiseen. Sarjakuvan tarkoiSupersankari Emily Isänsä silmissä Emily on aina ollut supersankari. Englantilainen sarjakuvataiteilija Dan White ja hänen 9-vuotias tyttärensä ovat yhdessä luoneet uuden, suositun sarjakuvan TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Dan White “Telkkarista ei tullut mitään, joka olisi kertonut siitä, kuinka supertyyppejä vammaiset lapset ovat”, tus on vain olla jännittävä ja viihdyttävä. “Jos joku kiinnostuu vammaisuudesta luettuaan vauhdikasta tarinaa, niin sehän on tietysti hieno juttu”, Dan sanoo. Emily käy tavallista koulua, ja Dan on käynyt siellä kertomassa lapsille sarjakuvien piirtämisestä ja The Department of Abilitystä. “Kaikenikäiset lapset ovat aivan ihastuneita työhöni. Se saa minut nöyräksi.”. Maailman valloittajat Vaikka albumia ei ole vielä edes painettu, supersankarit on otettu maailmalla innostuneesti vastaan. Danin agentti etsii parhaillaan sarjakuvalle kustantajaa ja animaation tuottajaa. Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö Strongbones on myös mukana rahoittamassa projektia. Yhteistyötä on viritteillä myös Yhdysvalloissa, lisäksi Intiasta ja Australiasta on tullut kannustusta. Australialainen rockbändi teki sarjakuvalle jopa oman musiikkiteeman. “Meihin otetaan yhteyttä ympäri maailmaa. Sarjakuvan ansiosta olen päässyt puhumaan vammaisten lasten yhdenvertaisuudesta ja tietysti sarjakuvista. Ensi vuonna menen puhujamatkalle New Yorkiin”, Dan kertoo. Julkkiksia kutsuvieraina Kesäkuun 26. oli Danille ja Emilylle suuri päivä. Silloin Lontoon suurimmassa lelukaupassa Hamleyssä, oli huikeat The Department of Ability -juhlat. Niihin osallistui ennakkotietojen mukaan yli 300 vammaista ja vammatonta lasta. Heille levitettiin punainen matto, ja heitä oli kannustettu pukeutumaan supersankareiksi. Jokainen lapsi sai vastapainetun The Department of Ability -värityskirjan. Lisäksi paikalla oli paralympiaurheilijoita, julkkiksia ja toimittajia. Dan ja Emily ovat innoissaan: “Kuvittele, että kaikki lapset juttelevat keskenään näistä hahmoista ja tykkäävät niistä samalla tavalla. Se on juuri sitä kaikenlaisten lasten omaa ja aitoa ja yhdenvertaisuutta!” Tukilinja 4/2016 13 Ketkä? Sarjakuvataiteilija Dan White, 43 v. ja tytär Emily White, 9 v., Lontoo. Toimintarajoite Emilyllä on selkäydinkohju Sarjakuva Sarjakuva-albumi The Department of Ability www.departmentofability.com Emilyn särmikäs huumorintaju näkyy myös sarjakuvissa.
• Onnikkabongari päivittää Wikipediaa Ari Inkeroisen kiinnostuksen aiheita ovat toinen maailmansota, laivat, lääkkeet, myrkyt, jääkiekkoilu, bussit ja junat. Erikoisten harrastusten taustalla on Aspergerin oireyhtymä. TEKSTI Minna Korva-Perämäki KUVAT Petteri Löppönen Aktiivisuu tensa vuoksi Arilla on tavallista laajemma t käyttöoikeu det Wikipedias sa. 14 Tukilinja 4/2016
• ONNIKKA = linja-auto ouluksi. ASPERGERIN OIREYHTYMÄ = Autismikirjoon kuuluva häiriö, joka ilmenee usein sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksina ja kapea-alaisina kiinnostuksen kohteina. Yleisin autismin laji. AUTISMIKIRJON HÄIRIÖ = Kattodiagnoosi, jonka alaryhmät ovat poistumassa eurooppalaisesta tautiluokituksesta. Jatkossa käytetään vain diagnoosia autismikirjon häiriö. 54 000 suomalaista on saanut autismidiagnoosin. Ari kertoo osallistuneensa ainoana oululaisena tv-ohjelma Juhannusjunaan vuonna 2012. ”Nähtävästi kiinnostukseni julkiseen liikenteeseen teki vaikutuksen valitsijoihin”. A sperger-piirteiset henkilöt ovat usein joillakin osa-alueilla poikkeuksellisen lahjakkaita ja heitä saattavat kiinnostaa muiden silmissä erikoiset asiat. 46-vuotias oululainen Ari Inkeroinen puhkuu intoa syventyä jääkiekkojoukkueiden tulostilastoihin ja katsojalukuihin. ”Olen aina ollut hieman erilainen kuin muut ja kiinnostunut sellaisista teoreettisista asioista, mitkä eivät kiinnosta muita pätkääkään”, hän kertoo, kun tapaamme hänen kotonaan. ”Ajattelen hyvin analyyttisesti ja tilastoin mielelläni erilaisia asioita, joiden perusteella voin myöhemmin päätellä tulevia tapahtumia ja muutoksia.” Asunnon seiniä peittävät kartat ja kuvat. Jääkiekkoharrastus näkyy myös. Ari kertoo olleensa jo vuosia kiinnostunut myös toisesta maailmansodasta, aseista, laivoista, lentokoneista, lääkkeistä ja myrkyistä sekä junista ja busseista. Kaikkia näitä harrastuksia yhdistää Arin elämässä yksi asia: niistä löytyy tietoa Wikipediasta. ”Olen niin kiinnostunut kyseisistä aiheista, että olen muokannut Wikipediassa noin 1500 niitä koskevaa artikkelia. Wikipedian maailma yleisestikin kiehtoo minua kirjaston tavoin voimakkaasti. Tavallaan nautin sen hierarkiasta, vaikka se välillä ottaakin minua päähän”, hän pohdiskelee. ”Ajattelen hyvin analyyttisesti ja tilastoin mielelläni erilaisia asioita.” ”Oulun Seudun joukkoliikenteeseen on tullut viime aikoina joitakin uusia busseja. Koskilinjat on siirtynyt käyttämään uusia hollantilaisia VDL Citea-matureita eli matalikoita. Bussien tuotantotilanteesta en tiedä, mutta kesällä ne ovat toivottoman kuumia”, Ari selvittää. Diagnoosi tuli myöhään Ari Inkeroinen kertoo tunnistaneensa erityisyytensä jo lapsuudessaan, mutta Asperger-diagnoosin hän sai vasta täytettyään 32 vuotta. Hän kertoo kokeneensa elämänsä aikana paljon vastoinkäymisiä ja olevansa yksi lääketieteen koekaniineista. Syynä hän pitää yleistä tietämättömyyttä neurologisista häiriöistä. ”Minua on aikoinaan tutkittu paljon niin oppimisen kuin muunkin käyttäytymisen suhteen. Vaikka en koulussa ollut paras mahdollinen oppilas, olen siitä huolimatta suorittanut myyntilinjan merkantti-, laskentalinjan merkonomija tietojenkäsittelyn tradenomi -opinnot.”. Opiskeluun kuluikin aikaa vuodesta 1988 vuoteen 2005. ”Työurani on lyhyt ja ytimekäs, mutta ehdin silti ennen eläkkeelle siirtymistä työskennellä teollisuusvartijana, vedeneristäjänä pinnoitusja kattohuoltotehtävissä sekä opetusavustajana”, Ari kertoo tyytyväisenä. Arjen pyöritys haasteellista Ari kertoo tarvitsevansa tuttuja toimintamalleja selviytyäkseen arjen askareista kotona. ”Säännöllisen vuorokausirytmin ylläpitäminen on minulle haasteellista, samoin siivoaminen ja pyykkien peseminen. Myös sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on minulle oma juttunsa, mutta harjoitan sitä aktiivisesti liikkumalla eri paikoissa ja toimimalla kokemuskouluttajana.” Vapaaehtoistyökin on houkuttanut. Arin mukaan erityispiirteisiä henkilöitä ei kuitenkaan vieläkään ymmärretä niin hyvin, että heidät otettaisiin tasavertaiselta pohjalta mukaan toimintaan. ”Toimin usean vuoden ajan SPR:n ensiapuryhmissä vapaaehtoisena toimijana usealla eri paikkakunnalla, mutta kun kerroin diagnoosistani, en ole saanut enää yhtään kutsua töihin.” ”Pidän tätä harmillisena asiana, sillä koin toiminnan olevan tärkeää, mielekästä ja kuntouttavaa kaikin puolin”, Ari lisää pettyneenä. Haaveena nelimoottorikone Ari kertoo, että bongausten ja tilastojen lisäksi hän pitää runoudesta, ja on julkaissutkin oman runokokoelman Silmäkivenä vuonna 2012. Hän pitää itseään onnekkaana, koska on voinut vuosien varrella toteuttaa niin monia haaveitaan. ”Tällä hetkellä suurin haaveeni on päästä vielä matkustamaan etelään nelimoottorikoneella”, hän lisää vielä pilke silmäkulmassa. Ari kerää kaikkea jääkiekkoiluun liittyvää materiaalia jääkiekoista lippuihin ja ohjelmaluetteloihin. Onnikkabongari seikkailee Ari on myös joukkoliikenteestä kiinnostuneiden kesken tuttu henkilö, sillä hän on jo vuosia harrastanut onnikkaja junabongausta valtakunnallisella tasolla. Suomen henkilöliikenteen rataverkosta ei löydy montakaan osuutta, jolla tämä aktiivinen seikkailija ei olisi matkustanut. Ari merkitsee matkoillaan ylös muistiin muun muassa junien kohtaamisia, ajoneuvojen ja vaunujen numeroita sekä erilaisia muutoksia harrastuksensa kohteissa aikatauluista sisustukseen. Tukilinja 4/2016 15
• TUKIKOHDE TEKSTI Sanna Nupponen KUVA Erno Hankia Toukokuisena keskiviikkoiltana Tampereen Tullikamarin aukio täyttyi invatakseista ja pikkubusseista, kun käynnistymässä oli 14. Pilke Stay Up Late – hyväntekeväisyyskonsertti. Musiikin ystävät ympäri eteläistä Suomea saapuivat kuuntelemaan Suomi-rockin ja -popin eturivin artisteja ja keräämään samalla rahaa paikalliselle yhdenvertaisen taiteen oppilaitos Vimmartille. Konsertin järjestivät Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemian yrittäjyysopiskelijat. Vimmartin oman yhtyeen lisäksi lavalle tulivat Pauli Hanhiniemi, Dave Lindholm, Heikki Hela, Pentti Hietanen perheineen sekä yhtye Hauli Bros. Ammattimuusikkojen levähtäessä nähtiin väliajalla tamperelaisen kehitysvammaisten taideverstas Wärjäämön tanssiesitys. Myös Tukilinja antoi apurahan tälle hienolle tapahtumalle, ja siksi siellä olimme mukana myös me Tukilinjan työntekijät. Luotsasin tukitoiminnan puolesta lehtemme Tampereen alueen tilausmyyjiä, joille halusimme näyttää tämän hieman erilaisen yhteisöapurahakohteemme. PAKKAHUONEELLE SISÄÄN astuessa pystyi lähes käsin koskettelemaan iloista, odottavaa ja hieman jännittynyttäkin tunnelmaa. Yleisö, järjestäjät ja artistit olivat kaikki loistotuulella ja valmiina iltaan. Illan edetessä tunnelma rentoutui ja entistä useampi osallistuja uskaltautui myös tanssilattialle. Välitön ja lämmin tunnelma huipentui, kun konsertin päätösnumerona kuultiin ja nähtiin koko esiintyjäkaartin yhteisesityksenä kappale Toivotaan, toivotaan. Jutellessani osallistujien kanssa kävi heti ilmi, kuinka tärkeää yhteinen illanvietto suurissa yleisötapahtumissa on myös erityisryhmille. Lähes jokaisen suusta kuului toive, että olisi kivaa kun tällaisia tapahtumia olisi enemmän! Eli tässä lähtee haaste yhdistyksille ja yhteisöille ympäri Suomen. PILKE-KONSERTIN IDEA on toimiva: Paitsi että se kerää rahaa yhdenvertaiselle taiteen oppilaitokselle, se tarjoaa Vimmart Stay Up Late -oppilasyhtyeelle mahdollisuuden päästä esiintymään huippuartistien kanssa suuren yleisön eteen. Vammaisille yleisön jäsenille konsertti oli harvinainen mahdollisuus päästä rokkaamaan kunnon klubitapahtumaan, joka on esteetön ja ajoitettu alkuiltaan, jolloin avustajatkin pääsevät mukaan työajan puitteissa. Esiintyjät olivat kaiken lisäksi eturivin nimiä. Opiskelijoille konsertin tuottamisesta saatu kokemus on opintosuorituksena varmasti kullanarvoinen työelämään siirtyessä. ITSELLENI ILTA oli jännittävä vielä yhdestä syystä: Tein siellä ensimmäisen videohaastatteluni Wärjäämön toimintaan osallistuvan Tean kanssa. Hänellä oli paljon painavaa asiaa siitä, kuinka tärkeää työnteko on meille kaikille. Erityisesti mieleeni jäi tuon videon ulkopuolelle jäänyt pohdinta siitä, kuinka näille nuorille tarjotaan pelkkää ”olemassaolorahaa”, vaikka he toivoisivat mieluummin palkallista työtä. Video löytyy pianTukilinjan Youtube-kanavalta. Sinne on jatkossa tarkoitus entistä aktiivisemmin – ja vähän harjaantuneemmalla otteella – lisätä videoita, joiden kautta pääsette paremmin mukaan tukikohteidemme arkeen ja juhlaan. VIMMART = Tampereella toimiva, taiteen perusopetusta ja lyhytkursseja musiikissa, kuvataiteessa ja käsityössä tarjoava oppilaitos, jonka pääkohderyhmä ovat kehitysvammaiset ja muut erityistä tukea tarvitsevat henkilöt. Pilkettä silmään Yleisöä riitti, kun tarjolla oli esteetön klubitapahtuma ja maineikkaita artisteja. Pauli Hanhiniemi esiintyi Pakkahuoneella. 16 Tukilinja 4/2016
• Tukipointti Teksti: Kirsi Tuovinen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) PUUTARHAJA PIHATÖITÄ Ulkotyöpaja Lato tarjoaa kehitysvammaisille aikuisille toimintaympäristön pihoilla, puutarhoissa ja metsässä. TUOTTEET: Pihojen ja puutarhojen suunnittelua ja hoitoa Uniikkeja betonituotteita pihalle ja puutarhaan OSOITE: Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry, Tähkätie 4 A, 00390 Helsinki NETTISIVUT: www.lyhty.fi/lato NÄIN TILAAT: Lähetä sähköpostia ohjaajalle: taisto.taskinen@lyhty.net KAKKUJA JA LEIVONNAISIA Leivontaa harrastava 17-vuotias tyttö Helsingistä tekee tilauksesta kakkuja ja leivonnaisia! Tekijä sairastaa Ehlers Danlosin oireyhtymää. TUOTTEET: 6–70 hengen kakut sekä muut suolaiset ja makeat leivonnaiset. Kaikki erityisruokavaliot onnistuvat. OSOITE: Milla Hakanpää, Rusthollarinkuja 8 A 1, 00910 Helsinki NETTISIVUT: Facebook: Millan elämää leivonnan ja muun parissa. NÄIN TILAAT: Tilaukset Facebookin kautta. Hakemuksia tulvii Tukilinjaan TUKIHAKEMUSTEN MÄÄRÄ on Tukilinjassa kasvanut viimeisten parin vuoden aikana peräti kaksinkertaiseksi. Syitä on useita: Pitkäaikainen taloudellinen taantuma on lisännyt toimintarajoitteisten ihmisten köyhyyttä ja tuen tarvetta. Samaan aikaan kahden tukityöntekijän työpanos on mahdollistanut meille aiempaa tiiviimmän osallistumisen vammaisalan tapahtumiin ja tukitoiminnasta tiedottamisen pienimuotoisin kampanjoin. Tieto on mennyt perille. Ehkä myös sähköisen hakulomakkeen käyttöönotto ja selkeämmät hakuohjeet ovat madaltaneet hakemisen kynnystä. VASTATAKSEMME LISÄÄNTYNEESEEN tarpeeseen olemme vuosi vuodelta yrittäneet lisätä jaettavien apurahojen määrää. Nyt se ei ole riittänyt. Siksi olemme hakemuksia käsitellessämme painottaneet entistä tarkemmin perustehtävämme mukaista koulutuksen ja työllistymisen tukemista. Tukea myönnetään siis suhteessa aiempaa vähemmän harrastamiseen ja aktiiviseen elämään. Noudatamme tukipäätöksissä myös entistä tiukemmin pienituloisuuden rajoja. Tukea ei myöskään pääsääntöisesti myönnetä jo hankittuihin välineisiin tai maksettuihin kuluihin. SÄÄSTÄMME TUKIVAROJA myös siten, että emme enää myönnä opiskelukäyttöön tarkoitettujen tietokoneiden mukana automaattisesti Office-ohjelmistoa ja tulostinta. Niiden tarve tulee nyt perustella hakemuksessa. Office-ohjelmaa ei myönnetä myöskään sellaisille opiskelijoille, jotka saavat sen maksutta käyttöönsä oppilaitoksen kautta. Näillä rajauksilla olemme voineet varmistaa, että kun taloudellisesti niukoissa oloissa elävät koululaiset ja opiskelijat tai työelämässä olevat ja sinne hakeutuvat henkilöt hakevat meiltä tukea, he sitä myös saavat. Huomioimme painotetusti myös ne hakijat, joilla opiskelu ja työelämään pääseminen ovat kuntoutumisessa päätavoitteena. TUEMME SILTI edelleen aktiivisesti myös harrastamista ja aktiivista arkielämää, mutta myönteisen tukipäätöksen saadakseen kannattaa tällainen hakemus perustella huolellisesti. Kun tukena myönnetään tietokone, se toimitetaan edelleen useimmiten Tukilinjan tilaamana laitteena kotiovelle. Päivitimme niiden käyttöjärjestelmän kesäkuusta alkaen Windows 10 versioon. Siinä ei enää ole kosketusnäyttöä eikä dvd-asemaa, mutta sisältä löytyy SSD-kovalevy, joka takaa nopeamman käynnistymisen ja toiminnan. IT-KOORDINAATTORILTA VIELÄ KESÄVINKKI: Älä jätä tietokonetta tai muuta elektronista laitetta helteellä auringonvaloon. Jos näin käy, viilennä laite varjossa ennen käyttöä. Ja ukkosen aikana irrota sähköjohto myös pistorasiasta, ei vain laitteesta. Hauskaa loppukesää! Kirsi Tuovinen Tukilinja 4/2016 17 Pitkä taantuma näkyy hakemusmäärässä.
• Kuvataiteilija Hanna Lindberg on elänyt vaiheikkaan ja kansainvälisen elämän. Nyt hän on asettunut Suomeen ja vaihtanut maalaamisen kameraan. Julkaisuvälineenä on blogi. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Riitta Skytt TEOSKUVAT Hanna Lindberg SUURI TAITEILIJA PIENESSÄ KEHOSSA Taiteilija Hanna Lindberg tuo taiteessaan esiin sitä kuinka vammaisuus kasvaa itseään isommaksi, jos muut jatkuvasti kohtelevat ihmistä vammaisena. 18 Tukilinja 4/2016 Kuka? / Mikä? Hanna Lindberg, 46 v. Toimintarajoite Lyhytkasvuisuus ja lievä autismin kirjon häiriö. Ammatti Kuvataiteilija. Teoksia: www.barticibant.blogspot.fi.
• T aiteilija Hanna Lindberg on elänyt vaiherikkaan ja kansainvälisen elämän. Menestystäkin niittänyt hämeenlinnalainen kuvataiteilija vaihtoi välineeksi kameran ja julkistaa nyt teoksensa blogissaan. Kuvan tekeminen on hänelle elämistä isolla E:llä. Ajan harmaassa vesisateessa tapaamaan taiteilijaa, joka vaikuttavan bloginsa mukaan ”puraisee palan ja sylkee myrkkyä”, tai sitten ”imeskelee pohjamutia”. Tällaisesta ihmisestä on pakko ottaa selvää. Omalaatuinen Barticibant-blogi putkahti nettiin joulukuussa 2015. Sen kuvissa esiintyy usein lyhytkasvuinen taiteilija itse sekä hänen lähipiiriään ja ystäviään. Kuvien hahmot, kuvaustapa ja tunnelma ovat kuitenkin täysin toisenlaisia kuin tähän asti näkemissäni kuvallisissa blogeissa, jotka käsittelevät vammaisuutta. Taiteilijan työhuoneella Hämeenlinnan vanhan kasarmialueen portista minua vastaan pyyhältää vihreä mantteli, jonka sisällä on ilmeisen tomera pieni ihminen. Ei tuo näytä kovin vaaralliselta, ajattelen. Tuskin se puree. Jykevän tiilitalon uumenissa, suuren huoneen seinällä on musta kangas, jossa roikkuu tulppaaneja. Kaikesta näkee, että täällä asuu ja työskentelee taiteilija. Siellä täällä on nojallaan suuria maalauksia. Huoneessa on iso työpöytä ja hassuja tavaroita, jotka ovat varmaan rekvisiittaa. Jalustalla on kamera ja tikkailla loistaa kirkas työmaavalo. Me emme juttele niitä näitä edes aluksi. Pohjamuta tehdään kerralla selväksi. “Pohjamuta on sitä, että keskustelut minun kanssa menee muutamassa minuutissa hyvin vakaviksi. Minä rupeen aina puhuun Asiasta”, Hanna selventää. Matkoja, opiskelua ja näyttelyitä Asiaa riittää, sillä Hanna Lindbergillä on ollut vaiherikas elämä. Taidetta hän opiskeli jo teini-ikäisenä kansalaisopistossa, myöhemmin Oriveden opiston kuvataidelinjalla ja Teknillisen Korkeakoulun arkkitehtiosastolla. Vuosituhannen vaihteessa hän piti näyttelyjä muun muassa Helsingin Kaapelitehtaalla, Kampissa, Hämeenlinnassa ja Dubaissa. Mormonikirkon Cochabamban temppelissä Boliviassa on hänen maalauksiaan, ja Brasiliassa monialayritys American Cyanamid Company tilasi häneltä seitsemän taulua. Lisäksi hänen taulujaan ovat ostaneet yksityiset keräilijät. Hanna Lindberg ja Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen käsittelevät molemmat taiteessaan vammaisuutta. He tapasivat Hannan Olemassa-näyttelyn avajaisissa kesäkuussa. Kolme pientä naista: Kuvassa sisarukset Maija ja Helena Mäkelä, keskellä Liinu-koira. Valokuvaus ei rasita Hannan tauluissa on vahva ote. Maalausjäljestä näkee heti, että hän on koulutettu taiteilija. Miksi hän siis valokuvaa eikä maalaa? “Minulla on oikeassa kädessä paha kuluma”, Hanna sanoo. Hän on aina työskennellyt seisaallaan, koska hänen maalauksensa ovat hyvin suuria. Lyhytkasvuisuudesta johtuvien nivelvaivojen takia Hanna ei kuitenkaan enää pysty työskentelemään seisten. Ja se olisi tarpeen maalatessa. “Minä en ikinä rupea pipertämään pieniä tauluja, niiden pitää olla isoja”, hän sanoo painokkaasti. Kasvuvuodet maailmalla Alle kymmenvuotiaana Hanna muutti isän työn vuoksi perheen kanssa Bagdadiin, Irakiin. Siellä hän vietti aikaa kasteluojilla pyydystellen sammakoita. Kun Irakin ja Iranin välinen sota syttyi vuonna 1980, he muuttivat Ammaniin, Jordaniaan. Lapsuusvuodet kuluivat senkin jälkeen matkustellen, kunnes vanhemmat ostivat talon Somerolta ja perhe palasi Suomeen. Hannan elämän täyttivät kyläkoulu, puutarhanhoito, kanat ja leipominen. Hannasta ja äidistä tuli intohimoisia sienestäjiä ja marjastajia. “Minä en ikinä rupea pipertämään pieniä tauluja, niiden pitää olla isoja.” Tukilinja 4/2016 19
• Hannan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen vanhemmat kuitenkin muuttivat Boliviaan ja Hanna tätinsä luo Sveitsiin. Siellä hän jatkoi maalaamista ja kiersi sukulaisten kanssa taidenäyttelyjä Ranskan Rivieralla. Nuoruus ja varhainen aikuisuus olivat levotonta aikaa. Hanna Lindberg matkusteli Yhdysvalloissa, Boliviassa, Venezuelassa, Brasiliassa, Ranskassa, Dubaissa ja Israelissa. Aina välillä hän yritti jatkaa arkkitehtuurin opintoja Suomessa. “Olin hyvin väsynyt olemaan maaton, koditon ja juureton.” Hidasteena Asperger Taustalla oli lyhytkasvuisuusoireyhtymän lisäksi toinenkin rajoite: Hanna Lindbergillä on lievä Aspergerin oireyhtymä, joka on vaikeuttanut hänen opiskeluaan ja toimeentuloaan. ”Aspergerin takia en oikein jaksanut opiskella, ja oli hyvin rajallista, kuinka jaksoin olla palkkatyössä”, Hanna huokaa. Taiteilijan työstä ei elanto nimittäin kovin helposti nimittäin irtoa. “Olen kammottavan huono rahastaja. On ihmismieltä rasittavaa, että kun on maalannut omasta mielestään hienon teoksen, sitä tarvitsee kaupata!” Niinpä hän on elättänyt itseään myymällä maalauksia, opettamalla englantia, siivoamalla, toimimalla kodinhoitajana sekä pitämällä leipomoa ja taidekoulua. Hän on ollut myös puhelinmyyjänä ja todella tiukan paikan tullen tehnyt ompelutöitä, koska hän on opiskellut myös ammattiopiston ompelija-artesaanilinjalla. Nyt hänellä on nyt pieni eläke, mutta tulevaisuus kuitenkin huolettaa. “En halua, että lopun elämäni kohokohta on katsoa televisiota. Haluan tuntea, että elämäni on mielekästä ja turvattua. Viihdyn tässä elämässä, mutta haluaisin pientä lisäansiota, työtä joka sopii minulle.” Monet muutkin vammaiset ihmiset varmasti jakavat tämän Hannan tunteen. Tappijalkainen Kafka Hanna Lindbergin paras ystävä ja ilon lähde on hänen pieni mäyräkoiransa Kafka. “Se ei yhtään tykkää, kun häärään näitten Hanna Lindbergillä piti kesäkuussa Olemassa-näyttelyn Helsingin Kaapelitehtaalla. Näyttely oli avoinna vain yhden illan, mutta keräsi runsaasti katsojia. Taiteilija ja mäyräkoira Kafka poseeraavat omakuvan edessä, jonka inspiraationa oli lonkkaleikkaus. Oikealla äidin keltasävyinen muotokuva. Vasemmalla: Armas armoton keho – toimittaja Riitta Skyttin muotokuva, jossa hänen synnynnäinen luustohaurautensa on läsnä. kuvien kanssa”, Hanna kertoo. “Minusta se on kuin lyhytkasvuinen, tappijalkainen ja viisikiloinen pieni ukko. Semmoinen omalaatuinen tapaus, hyvin iso persoona. Kafka on niin älykäs, että välillä mietin, että ei kai siellä ole pieni ihminen sisällä. Pienen koiran vartalolla ja pienillä koiran aivoilla se ei pysty ilmaisemaan itseään tuon paremmin, mutta ihminenhän siellä on”, Hanna sanoo. “En voi puhua muiden lyhytkasvuisten suulla, mutta minun mielestäni lyhytkasvuisuus on sellainen vammaisuuden muoto, että ympäristö haluaa sinun pysyvän jollain tavalla lapsellisena. Siinä halutaan tehdä koko ihminen söpöksi ja pieneksi. Älä rupea hötkyilemään. Ole nyt lemmikki, kun sinä näytät lemmikiltä. Älä vain tee mitään outoa!” Hannan vanhemmat asuvat lähellä ja ovat aivan ihastuneita pikku Kafkaan. “Näen kuinka paljon he tykkäävät koirastani. Se on heistä parempi kuin muut koirat, se on heistä ihmeellinen ja upea pikkuisine jalkoineen, ja minä samaistun siihen. Kun vanhempani puhuvat Kafkasta, minusta tuntuu, että he puhuvat minusta. Näen kuinka he arvostavat sitä lyhytkasvuista olentoa.” ”Lyhytkasvuisuus on sellainen vammaisuuden muoto, että ympäristö haluaa sinun pysyvän jollain tavalla lapsellisena.” 20 Tukilinja 4/2016
• KIRJAVINKKI Karl-Ove Knausgårdin huikea 6-osainen elämäkertaromaani valmistui ja sarjakuvanero John Callahan sai muistomerkkinsä. RÄÄVITÖNTÄ MENOA TÄHTIÄ YÖSSÄ ÄIDIN KAIPAUS KYSY VIELÄ JOTAIN KARL-OVE JA HITLER Toimituksen valinta STEFAN MOSTER: SUURLÄHETTILÄÄN VAIMO Romaani. Suom. Jukka-Pekka Pajunen. Siltala 2016. 316 s. Suomen Saksan suurlähettilään vaimo Oda edustaa miehensä rinnalla, mutta kaipaa vaikeasti vammaista poikaansa Felixiä, joka asuu hoitokodissa Saksassa. Aviopuoliso Robert vaikuttaa pikemminkin unohtaneen lapsen. Oda tutustuu kalastaja Klausiin, jonka menneisyydessä on omat synkät sävynsä. Kertojana toimii Helsingin saksalaisen kirjaston hoitaja. Juonikuvio turhautuneesta naisesta matkalla kohti sovitusta tuntuu ennalta arvattavalta, vaikka loppuun jätetäänkin yllätyksiä. Stefan Mosterin kieli on kaunista ja käsittelee paljon kommunikointia. Vaikeasti vammaiset lapset jäävät arvoituksiksi, joita yritetään ratkoa. Hoitokodin arkea avataan Felixin omahoitaja Kerstinin kautta. Kokonaisuus on kuitenkin enemmän Odan kuin Felixin tarina. Sanni Purhonen JOHN CALLAHAN: NOUSE YLÖS JOHN CALLAHAN Omaelämäkerta. Suom. Sanni Purhonen ja Idastiina Valtasalmi. Into Kustannus, 2016. 210 s. Pyörätuoliin joutuneessa neliraajahalvaantuneessa ei ole mitään hauskaa. Paitsi jos hän on John Callahan (1951–2010). Tämä yhdysvaltalainen pilapiirtäjä järkytti monia kierolla ja kuvia kumartelemattomalla huumorintajullaan. Callahanin ensimmäinen suomennettu teos sisältää piirroksia ja lyhyitä tarinoita. Piirtäjä esittelee innostuneesti myös pöyristyneitä lukijakirjeitä ja fanipostia. Teoksen toisena suomentajana en arvioi kirjaa, mutta suosittelen sitä kaikille huumorista tai ihan vain elämästä kiinnostuneille. Käännösprojektin aikana olen oppinut ikään kuin hiukan tuntemaan taiteilijaa, joka oli paitsi hauska myös perimmiltään herkkä, muttei koskaan sokerinen. Callahanille mikään ei ollut pyhää. Juuri siksi hänen onnistuu naurun lomassa tuoda esiin monia tärkeitä asioita. Hän nauraisi räkäisesti Suomessakin yhä aika ajoin käytävälle keskustelulle siitä, saako vammaisille nauraa. Sanni Purhonen NAOKI HISHIGADA: MIKSI MINÄ HYPIN TIETOKIRJA. Suom. Mikko Pihlajavirta. Sammakko, 2016. 185 s. Miten voisimme ymmärtää, mitä autisti – erityisesti autistinen lapsi – ajattelee ja tuntee? Japanilaisen Naoki Higashidan vain 13-vuotiaana kirjoittama teos Miksi minä hypin? pyrkii vastaamaan tähän ja moniin muihin kysymyksiin autistin omasta näkökulmasta. Kysymykset vaihtelevat yksinkertaisen arkisista asioista, kuten hyppimisestä, filosofisiin pohdintoihin saakka. Higashida itse oppi kommunikoimaan osoittamalla kirjaimia pahvinäppäimistöltä. Hänen kertomuksensa onkin kunnioitettava paitsi nuoren kirjailijan taidonnäytteenä myös sellaisen henkilön puheenvuorona, jonka ääntä ei yleensä kuunnella. Kirjan kysymys–vastaus -kaavalla etenevät esimerkit tuntuvat kuitenkin välillä turhan yleistäviltä. Kerrottu tarina tekee silti vaikutuksen, varsinkin lopussa. Myös kirjoittajan luontosuhteesta inspiraatiota saaneen taiteilijakaksikko Kai & Sunnyn suunnittelema teoksen ulkoasu ansaitsee tulla erikseen mainituksi. Sanni Purhonen SARA STRIDSBERG: NIIN RASKAS ON RAKKAUS Romaani. Suom. Outi Menna. Tammi, 2016. 365 s. Sara Stridsbergin romaani kertoo 13-vuotiaasta Jackiesta, jonka alkoholisti-isä joutuu mielisairaalaan. Tukholmalainen sivistysperhe ajelehtii pitkin pitkää tuhon tietä. Jackie yrittää pelastaa läheisiään mutta epäonnistuu, tietenkin. Tärkeintä tässä omiin kokemuksiin pohjaavassa teoksessa ovat kuitenkin runolliset elämän sirpaleet, joissa on paljon pakahduttavaa kauneutta. Iris Tenhunen KARL-OVE KNAUSGÅRD: TAISTELUNI VI Omaelämäkertaromaani. Suom. Katriina Huttunen, Like, 2016. Pituus 1200 s. Knausgårdin elämäkerrallinen teossarja päättyy mammuttiin, jossa oma taistelu rinnastuu samanlaisen perhetaustan omaavan Adolf Hitlerin elämään. Luova työ pelasti Knausgårdin umpikujalta, johon Hitler ajautui. Hitlerin henkinen vamma ja erilaisuuden viha analysoidaan puhki, se on kirjailijan varoitus omalle ajallemme. Vaimon sairastuminen opettaa lopulta rakkautta ja kärsivällisyyttä. Kannatti lukea, vaikka tiivistystä vähän kaipasikin! Iris Tenhunen Stefan Moster Tukilinja 4/2016 21
• Alle 2000 asukkaan Vampulasta lähtöisin olevasta Amanda Kotajasta tuli maailman nopein ratakelaajanainen. Näin se tapahtui. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVA Maiju Torvinen A manda Kotajalla on synnynnäinen selkäydinvamma – ja urheilijan luonto. Vamma ei ole ollut hänelle hidaste, melkeinpä päinvastoin: Kotaja sanoo halunneensa ratakelaajaksi jo ennen kuin tiesi sellaista urheilulajia olevan olemassakaan. Leo-Pekka Tähden menestyksen kautta hän sai jo pikkutyttönä tietää lajista, ja innostus vain kasvoi. Kun Amanda oli 7-vuotias, hän tapasi idolinsa ensimmäistä kertaa vammaisten lasten ja nuorten Junior Games -urheilukilpailuissa Jyväskylässä. ”Siellä oli Leo-Pekka ja muita maajoukkueurAmanda tapasi idolinsa Leo-Pekka Tähden jo 7-vuotiaana juniorikisoissa. Se selkeytti tulevaisuuden suunnitelmat. Amanda Kotaja – maailman nopein heilijoita. He näkivät minut ja huomasivat, että minussa voisi olla potentiaalia. Silloin olin kuitenkin vielä liian nuori lähtemään kisoihin”, Amanda Kotaja kertoo. Amanda kasvoi kotona Vampulassa muutaman vuoden ja liikkui paljon. Tulevat mitalistit kohtasivat Viime vuosikymmenen loppupuolella Kuortaneella sitten järjestettiin parayleisurheiluleiri, jossa olivat samanaikaisesti mukana niin maajoukkueurheilijat kuin nuoret kokeilijatkin. Leirin voi näin jälkikäteen todeta olleen melkoinen menestys: Amandan lisäksi yleisurheilun saloihin olivat siellä tutustumassa niin ikään kansainvälisellä tasolla myöhemmin meritoituneet Henry Manni ja Aleksi Kirjonen. ”Pian leirin jälkeen sain erään kelaajan vanhan kelaustuolin käyttööni. Vampulassa olosuhteet kelaustreeneille eivät olleet kovin hyvät, mutta kävin kesäisin Huittisissa treenaamassa, ja muina aikoina jonkin verran Porin Karhuhallissa”, Amanda Kotaja kertoo. Ensimmäisiin kotimaan kelauskilpailuihinsa hän osallistui 14-vuotiaana vuonna 2009 ja kansainvälisen kisadebyyttinsä hän teki kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2011. Tuo vuosi oli Amanda Kotajalle käänteentekevä monilla muillakin tavoilla. Hän muutti 16-vuotiaana Vampulasta Helsinkiin ja aloitti opinnot Mäkelänrinteen urheilulukiossa. ”Vanhemmilleni se, että muutin pois kotoa, oli kovempi pala kuin itselleni. Mutta se oli ollut haaveeni jo pidemmän aikaa, ja jos halusin menestyä urheilussa, minun oli lähdettävä Vampulasta. Vanhemmat kunnioittivat päätöstäni ja tukivat minua”, Kotaja toteaa. Tuoli omilla mitoilla Vuonna 2011 Kotaja sai myös ensimmäisen oman kelaustuolinsa, joka käytiin teetättämässä hänen mittoihinsa Iso-Britanniassa. Lysti ei ollut halpaa, mutta Kotaja sai urheiluvälineeseensä avustusta stipendin muodossa. ”Se tunne, kun sai alleen itselleen tehdyn tuolin, oli kyllä jotakin. Pelkästään uuden tuolin myötä 100 metrin loppuajasta lähti muutama kymmenys.” Kymmenyksiä on sittemmin lähtenyt aina vain lisää. Vuonna 2012 Kotaja oli jo mukana ensimmäisissä EM-kilpailuissaan ja Lontoon paralympialaisissa. Lopullinen läpimurto maailman huipulle tapahtui viime kesänä, kun Kotaja kelasi Sveitsissä T54-luokan 100 metrin maailmanennätyksen 15,64. Nopein naiskelaaja Koska T54 on kovavauhtisin kelausluokka, on 21-vuotias Amanda Kotaja nyt kaikkien aikojen nopein pyörätuolilla kelaava nainen. ”Maailmanennätys antoi rutkasti lisämotivaatiota, mutta toisaalta asetti myös paineita”, Amanda Kotaja pohtii. Syksyn 2015 MM-kilpailuissa hän voitti 200 metrillä kultaa, mutta satasella Kiinan Wenjun Liu vei kirkkaimman mitalin. Rion paralympialaissa syyskuussa 200 metriä ei ole lajiohjelmassa, joten Kotaja panostaa kaiken sataselle. ”Kiinalaisia pääsee kohtaamaan vain harvoin, joten sieltä voi tulla mitä vaan. Ei auta kuin keskittyä omaan tekemiseen ja toivoa, että se riittää kultaan.” 22 Tukilinja 4/2016
• Yleisradio lähettää Rion paralympialaisista 8.–17. syyskuuta 72 tuntia tv-ohjelmaa – 5 kertaa enemmän kuin Lontoon paralympialaisista. Areenassa kisoja voi lisäksi seurata päivittäin suomeksi selostettuina suorina lähetyksinä iltapäivästä aamuyöhön. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVA: Maiju Torvinen Lontoon paralympialaisten 2012 avajaisissa Suomen paralympiajoukkueen lipunkantajana toimi Leo-Pekka Tähti. Riossa tulokkaita ja konkareita B rasilian Rio de Janeirossa järjestettävissä kesäparalympialaisissa Suomen joukkue tulee olemaan vajaan 30 urheilijan kokoinen. Joukkue on hieman pienempi kuin Lontoossa 2012 (35 urheilijaa), lähinnä koska naisten maalipallojoukkue ei tällä kerralla ole mukana. Kesäkuun alkuun mennessä joukkueeseen oli jo valittu 18 urheilijaa ja yksi pyöräilyn tandempilotti. Kisoihin mennessä joukkue kasvaa vielä noin 10 urheilijalla, kun miesten maalipallojoukkue nimetään ja esimerkiksi yleisurheilun ja triathlonin karsintarankingit saadaan valmiiksi. ”Joukkueessa on hyvä sekoitus kokeneita urheilijoita ja uusia tulokkaita”, totesi paralympiajoukkueen johtaja Kimmo Mustonen kokoonpanosta. Konkarit mitalijahdissa Kaikki Lontoon paralympialaisten suomalaismitalistit eli ratsastaja Katja Karjalainen, jousiampuja Jere Forsberg, keihäänheittäjä Marjaana Heikkinen, ratakelaajat Leo-Pekka Tähti ja Toni Piispanen sekä miesten maalipallojoukkue ovat mukana myös Rion kisoissa. Suurimmat menestysodotukset kohdistuvat tuttuun tapaan yleisurheiluun, jossa ainakin viisikolla Heikkinen, Tähti, Piispanen, Henry Manni ja Amanda Kotaja on vähintään mitalimahdollisuudet. Ratakelaajien Tähden, Piispasen ja Kotajan osalta ilmassa on jopa kultamitaliodotuksia. Myös ainakin maalipallomiehillä, jousiampujilla, ratsastaja Karjalaisella, ampuja Minna Leinosella sekä triathlonisti Liisa Liljalla on onnistuessaan mahdollisuudet mitaleille. Yle vahvasti mukana Yleisradio näyttää television puolella, lähinnä TV2:ssa, 72 tuntia ohjelmaa paralympialaisista. Se on yli viisinkertainen lukema neljän vuoden takaisiin Lontoon kisoihin verrattuna. Yle Areenan puolella netissä lähetyksiä tulee vielä paljon enemmän. Suorat Areena-lähetykset alkavat päivittäin iltapäivällä ja päättyvät vasta aamuyöstä. Yle lähettää paikan päälle Rioon kolme toimittajaa ja kolme kuvaajaa. Selostukset tulevat Pasilasta, kuten itse asiassa myös suurimmassa osassa olympialaisten lähetyksistä. Tukilinja 4/2016 23
• Välinevinkki Apuväline: Musiikkia toistava Taikofon-terapiatyyny Edustaja: www.taikofon.fi Hinta: 389 euroa TEKSTI: Clas von Bell UUTISIA Musiikin tahtiin värähtelevä tyyny VÄRÄHTELEVÄ TYYNY toimii terapiatyynynä tai vain pehmeänä kaiuttimena. Ääni tyynyyn tulee esimerkiksi kännykästä tai tietokoneesta bluetooth-yhteyden kautta. Tyyny on tarkoitettu erilaisiin terapiatilanteisiin, esimerkiksi rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja uniongelmiin. Tai ihan vain musiikin kuunteluun. TYYNYÄ ON HELPPO käyttää, kunhan on musiikkilaite, jossa on bluetooth-yhteys. Musiikkia voi kuunnella suoratoistona tai tallenteena. Äänen voimakkuutta säädellään äänilähteen säätimillä. Musiikki kuuluu tyynystä ja tyyny värähtelee samalla äänen mukaan. Värähtely ei ole kovin voimakasta eikä ainakaan häiritsevää. Tyyny saa virtansa akusta, joka on upotettu tyynyn sisään. Latausta varten lyhyt sähköjohto otetaan ulos tyynystä. Samalla johdolla voi tyynyn kytkeä myös tietokoneen usb-liitäntään. KÄYTÄNNÖSSÄ TYYNY ei mullista kuuntelukokemusta. Se on kuitenkin erilainen tapa kuunnella ja tuntea musiikkia. Tyyny on mukavan pehmeä ja sitä voi käyttää vapaasti miten vain, esimerkiksi pään alla tai vatsan päällä. Musiikin valinnalla on suuri merkitys, ja jokaisen pitää itse kokeilla, miltä mikäkin musiikki kuulostaa ja tuntuu. Tuotetta kannattaa kokeilla etukäteen ennen ostoa, mikäli mahdollista. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Rusetti sitoo naiset yhteen Marja Pihnala on Rusetin puheenjohtaja. ”Haluamme tuoda naiserityisyyttä vammaisia koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, myös kansainvälisellä tasolla.” Yhdistys haluaa edistää vammaisten naisten hyvinvointia, voimaantumista ja unelmien tavoittelua. Tilaisuudessa oli mukana elämäntapakouluttaja, jonka ohjeiden mukaan kirjoitettiin lapuille haaveita ja tallennettiin ne käsilaukkuun muhimaan. Näin alitajunta otti ne käsittelyynsä. ”Miksi vammaisella naisella ei saisi olla unelmia, jotka eivät mitenkään liity vammaisuuteen?”, kysyi Pirkko Justander. Mikäli toiminta ja seura kiinnostaa, löydät Rusetin naiset Facebookista. Sari Heino-Holopainen Vammaiset naiset perustivat yhdistyksen. K esäkukkia, samppanjaa ja iloisia naisia. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta 1.6.2016, kun Helsingissä Kampin palvelukeskuksessa pidettiin valtakunnallisen vammaisten naisten yhdistyksen Rusetin tutustumisja jäsenhankkimistilaisuus. Kaiken takana on tietysti nainen eli Invalidiliiton eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Marja Pihnala. Hänen unelmansa oli liittää yhteen joukko kyvykkäitä naisia, jotta syntyisi uuttaa laajaa vaikuttamista. Nimi Rusetti kuvaa toiminnan arvoja: naiseutta, moninaisuutta, päättäväisyyttä, sitoutuneisuutta ja joustavuutta. Marja Pihnala saikin heti ison pinon hyviä ideoita ja aloitteita toimintaan. Yhdistyksen toinen moottori, Naisten linjan moninaisuussuunnittelija Pirkko Justander kertoi, että Rusetti on jo rekisteröity eli se voi liittyä isompiin naisorganisaatiohin ja saada vammaisten naisten äänen niiden kautta kuuluviin. Nyt kyllä liitytään Rusettiin! 24 Tukilinja 4/2016
• LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Elo-syyskuussa valkokankaan tarinoissa on moni asia vähän vinksallaan. Naisia hermoromahduksen partaalla SUICIDE SQUAD 5.8. Kesän odotetuin supersankarielokuva kertoo tällä kertaa superpahiksista. Arvaamatonta joukkoa tarvitaan voittamaan tuntematon, ylivoimainen vihollinen. Jo etukäteen runsaasti ihastusta on herättänyt Jared Leton vimmainen tulkinta Jokerista. Lisäksi muiden mukana sakissa ovat perinnöllisen sairautensa takia matelijaa muistuttava Killer Croc ( Adewale Akinnuoye-Agbaje) ja seonnut psykiatri Harley Quinn ( Margot Robbie). Filmin on ohjannut David Ayer. JULIETA 12.8. Espanjalaisen maestro Pedro Almodóvarin uutuus on jälleen vahvojen naishahmojen draama. Nimihenkilö Julieta ( Emma Suárez) esitellään elokuvan nykyhetkessä, hulluuden partaalla. Takaumajaksot näyttävät naisen 30 vuotta aiemmin, kukoistavana. TULEN MORSIAN 9.9. Suomalaisittain varsin eksoottinen ensi-ilta saadaan teattereihin syyskuussa. Tositapahtumiin perustuva Tulen morsian sijoittuu vuoden 1666 Ahvenanmaalle. Nuoresta Annasta ( Tuulia Eloranta) koulutetaan kylänsä parantajaa, mutta hän ajautuu mustasukkaisuusdraaman myötä keskelle Skandinavian historian kattavimpia noitavainoja. 16 naista vangitaan epäiltynä liitosta paholaisen kanssa. Moni aikoinaan noidiksi syytetyistä oli jollain lailla vammainen. Elokuvan on ohjannut Saara Cantell. IHMISSUSI LONTOOSSA 5.8. (UUSINTA 25.8.) John Landisin vuoroin hyytävä, vuoroin hykerryttävä kauhuklassikko (An American Werewolf in London, 1981) kertoo amerikkalaista turisteista ( David Naughton ja Griffin Dunne), jotka Englannin nummilla patikoidessaan kohtaavat ihmissuden. Jos ihmissudet eivät kiehdo kylliksi, friikkigalleriassa ovat mukana myös zombiet. Elokuva esitetään Teemalla. MARTHA, MARCY, MAY, MARLENE 19.8. Avalla nähdään Sean Durkinin vuonna 2011 ohjaama palkittu jännitysdraama kultin traumoittamasta nuoresta naisesta. Martha ( Elisabeth Olsen) on asunut pitkään uskonnollisessa yhteisössä. Ryhmän johtaja Patrick ( John Hawkes) ja muut miesjäsenet ovat käyttäneet yhteisön naisia seksuaalisesti hyväkseen. Väkivaltaan väsynyt Martha pakenee Lucy-siskonsa ( Sarah Paulson) luo, mutta kärsii pahenevasta vainoharhaisuudesta. NIGHTINGALE Ahdistuneen sotaveteraanin psyyke hajoaa pala palalta mukaansatempaavassa yhden henkilön draamaelokuvassa vuodelta 2014. Elliott Lesterin ohjaamaa kokonaisuutta tähdittää roolistaan Critics’ Choice -palkinnon pokannut David Oyelowo. Elokuva nähdään HBO Nordicilla. FUNDAMENTALS OF CARING Jonathan Evisonin kirjaan perustuvassa Rob Burnettin suoraan Netflixissä ensiesityksensä saavassa ohjauksessa tragedian kohdannut Ben ( Paul Rudd) tapaa nuoren Trevorin ( Craig Roberts), jolla on Duchennen lihasdystrofia. Erinäisten vaiheiden jälkeen epätodennäköinen kaksikko päätyy tien päälle road tripille. Kannattaa muistaa, ettei laadukkaista elokuvafestivaaleista ole kesän lopulla pulaa. Tulevan elokuvasyksyn parhaista paloista on luvassa maistiaisia, kun Espoo Ciné järjestetään 19.–28.8. ja Rakkautta & Anarkiaa 15.–25.9. Espoo Cinessä nähdään mm. kotimainen uutuuselokuva Hymyilevä mies (kuvassa). Toimituksen Valinta Tukilinja 4/2016 25
• TUKIKOHDE Pallo kulkee uudella pelituolilla Henri Kössön elämä muuttui, kun koulussa kokeiltiin pyörätuolikoripalloa. Toisen ison muutoksen toi upouusi pelipyörätuoli. Sen kustannuksissa oli Tukilinjakin mukana. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna K ymmenvuotias Henri Kössö istuu sohvalla ja kädet heiluvat ilmassa koripallon myötä. Vastapäätä odottaa uusi, oranssirunkoinen koripallopyörätuoli. Tukilinja-lehti antoi 500 euroa sen maksuun ja Espoon kaupunki puolet tuolin hinnasta. Loput Henrin perhe on hakenut muilta tukijärjestöiltä. Lauri-isä kertoo, ettei tavallisilla työssäkäyvillä vanhemmilla olisi ollut varaa maksaa tällaista hienoutta. Aluksi Henri joutuikin pelaamaan lainatuolilla, jolla ei ajan mittaan pysynyt pelin vauhdissa mukana. ”Meno on nyt hurjaa tässä koripalloharrastuksessa”, Tuija-äiti nauraa. Ikioma harrastus Henrin pikkuveli, 7-vuotias Oskari pelaa jalkapalloa, joten äidin ja isän harrastuksena on kuljettaa poikia treeneihin. Pihalla pojat pallottelevat myös yhdessä kavereiden kanssa. Se, että Henrillä on aktiiviharrastus, ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys pyörätuolia käyttävälle pojalle. Tuija-äiti kertoo, että jossain vaiheessa Henri oli hieman kummissaan, kun pikkuveli Oskarilla oli oma harrastus. ”Sitten hän alkoi kertoa, että onhan hänellä uinti ja ratsastus, kylläkin terapiaratsastus. Emme hennonneet sanoa siihen mitään.” Henrin koripalloiluharrastus sai alkunsa koulun liikuntatunnilta, jossa kokeiltiin koko luokan kanssa pyörätuolikoripalloa. Kotiin tullessaan Henri vain ilmoitti, että tahtoo pyörätuolikoripallolijaksi. Hän oli päätöksessään luja, ja vaatimalla vaati vanhempia etsimään harrastuspaikan. Nyt hän käy kaksi kertaa viikossa harjoituksissa: Helsingissä ne pidetään Validia Kuntoutuksen tiloissa ja Espoossa Leppävaaran liikuntahallissa. Nyt pikkuveli on ylpeä isosta veljestään: Henri-veli on päässyt jo kuvaan Leo-Pekka Tähden kanssa. Maineikkaita tuttuja Pallo, jota Henri heittelee ilmaan, ei ole mikään tavallinen koripallo. ”Tässä on Suomen pyörätuolikoripallomaajoukkueen pelaajien, valmentajien ja huoltajien nimikirjoitukset”, Henri kertoo ylpeänä. Oli sattumaa, että Henri pääsi vierailemaan Lohjan Kisakalliossa maajoukkueen harjoitusleirillä syksyllä 2014. Maajoukkueen päävalmentaja Kari Kämppi oli kysynyt, että olisiko Henrillä mitään menoa viikonloppuna. ”Niin me vaan lähdimme viemään Henriä leirille. Siellä hän pääsi harjoittelemaan maajoukkueen kanssa, ja sai jopa valita joukkueeseensa Leo-Pekka Tähden. ”On ollut hienoa huomata, miten pyörätuolikoripallossa eri-ikäiset pelaajat harjoittelevat yhdessä samanarvoisina”, Lauri-isä sanoo. ”Nuoria mahtuisi enemmänkin mukaan treenaamaan”, Henri lisää. Haaveena maajoukkue Nuorella miehellä on jo suunnitelmia tulevaisuuden suhteen: ”Ehkä en nyt ihan vielä ulkomaille aio mennä, mutta maajoukkueeseen kyllä haluaisin. Onhan minulla huippuhyvä valmentaja Mina Mojtahedi, joka on pelannut pyörätuolikoripalloilijana huikean uran Saksan ja Amerikan huippujoukkueissa”, Henri kertoo. Hän on varman tuntuinen nuori mies. Suuren innostuksen kohteena on nyt koripallo, mutta hän käy myös lumilautailemassa. Lauri-isä teki itse Henrille lumilaudan tukikaiteella eli riderbarilla. ”On koulun käyntikin kivaa, mutta nyt odotan jo kesän pyörätuolikoripalloleiriä”, Henri huokaisee. Ja mikäs on pelatessa, kun on asianmukainen ammattilaispelituoli, joka on kevyt ja liikkuu ketterästi. Peliasento on sopiva, ja Henrin peliin on tullut huimasti lisää vauhtia. Pihalla Henri kiitää ketterästi, ja pallon käsitteleminen pelituolissa ei näytä tuottavan vaikeuksia, pikemminkin iloa! Koko perhe eli Lauri-isä, Tuija-äiti, Oskari ja Henri on mukana poikien palloiluharrastuksissa. ”Nuoria mahtuisi enemmänkin mukaan treenaamaan.” 26 Tukilinja 4/2016
• Tukilinja 4/2016 27 Kuka? Henri Kössö, 10 v. Toimintarajoite / muu tieto yllä olevasta Käyttää pyörätuolia. Harrastus Pyörätuolikoripallo.
• 28 Tukilinja 4/2016 KUULOVAMMAISET KOULULAISET LÖYSIVÄT KAVEREITA Tukilinjafoorumi myönsi 500 euron apurahan Pohjois-Suomen kouluikäisten kuulovammaisten vertaistukiryhmän toiminnalle. Olen suunnitellut, organisoinut ja toteuttanut lukuvuoden 2015–16 aikana 7–17-vuotiaille kuulovammaisille lapsille toimintaa Oulussa ja Rovaniemellä. Molemmilla paikkakunnilla on kokoonnuttu kuutena lauantaina, ja lisäksi molemmilla paikkakunnilla on pidetty omat yöretket. Olen erittäin kiitollinen saamastani apurahasta, sillä se mahdollisti toisen ikimuistoisen yöretkemme sekä sen monipuolisen ohjelman. Varsinkin valokuvaajan siellä tekemä valokuvaamisen ohjaus oli merkittävä asia kuulovammaisille lapsille. Valokuvaus on toiminto, jota voi harrastaa, vaikkei kuulisikaan. Sen avulla kuulovammainen lapsi voi ilmaista itseään ja tuntemuksiaan. Vietimme yöretkellä myös upean yhteisen illan kauneudenhoidosta nauttien. Tytöt laittoivat toisilleen upeita lettikampauksia ja koristelivat kyntensä kertakaikkisen hienoiksi. Tämä ilta, jos mikä, lähensi ujoja tyttöjä toisiinsa ja samalla vahvisti omaa minäkuvaa ja toivottavasti myös itsetuntoa. Kiitos erittäin paljon. Kaikkein paras asia mielestäni on se, että tämä käynnistämäni uusi toimintamuoto, kuulovammaisten kouluikäisten lasten vertaisryhmä, jatkuu ensi lukuvuonna Rovaniemellä Elokolo ry:n ylläpitämänä. Oulussa käydään neuvotteluja siitä, mikä taho voi toimintaa syksystä lähtien ylläpitää. Itse en yksityisenä ihmisenä LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Outi Räty lähetti piirroksen varpusesta. Hän sai tietokoneen kirjoitusharrastustaan varten. Tuloksena on jo kuvitettu runokirja. Hei Kuulin toimintaterapeuttiopiskelijalta, että on olemassa sellainen Tukilinja-niminen organisaatio, jolta voisi saada apurahaa harrastuksiin ym. tarpeisiin, joihin omat varat eivät riitä. Sain toimintaterapeutilta ja asumispaikastani lausunnon, jossa selvitettiin tilanteeni ja toiveeni saada työvälineet musiikin tekoon. Hain Tukilinjalta iPadia, että pääsisin toteuttamaan entistä työtäni harrastuksen merkeissä eli musiikin tekoa, josta olin vammauduttuani vuonna 2000 joutunut luopumaan. Yllätyin, kun ei mennyt kauaakaan, niin kotiini tuli postiosoitus. Lähdin postiin ja hain paketin, joka sisälsi iPad:n ja musiikinteko-ohjelman. Hakemukseni oli käsitelty todella nopeasti ja ilokseni huomasin, että nyt minulla olisi kaikki mahdollisuudet haaveeni toteuttamiseen. Tutustuin iPad:iin ja Garace band-sovellukseen ja näin alkoi musiikin teko. Koska soittamisesta ja musiikinteosta oli kulunut jo noin 20 vuotta, haasteita riitti. Päässäni soi musiikki, mutta saadakseni sen toteutettua oikeaan muotoon koneella työ vaatii rutkasti harjoittelua ja kokeiluja. Päivittäin tulee vietettyä useita tunteja koneella musiikkia luoden, ja aika lentää siivillä. Tämä mahdollisuus musiikin tekoon on tuonut päiviini sisältöä ja elämäniloa, ja aion jatkaa vakavissani musiikin tekoa hamaan tulevaisuuteen. Haluan kiittää Tukilinjaa saamastani tuesta ja toivon, että mahdollisimman moni muukin saa tuen tulevaisuudessa Tukilinjalta. Ystävällisin terveisin Pertti Kallio Entinen muusikko Pertti Kallio tekee nyt musiikkia iPadilla. ”Päivittäin tulee vietettyä useita tunteja koneella musiikkia luoden, ja aika lentää siivillä.” KIRJA JULKI Hei, kirjani Tarinoita aivovammaisena elämisen arjesta on nyt saatavilla seuraavissa paikoissa: nettikirjakaupasta www.amazon. com ja kustantajalta www.kustannusaarni.fi. Kiitos tuesta ja kannustuksesta. Tukilinja ry on mainittu ensimmäisellä sivulla. Nimimerkki Aniara (HUOM: Tukilinja-lehteä julkaisee ja apurahoja jakaa VKTT ry.) APURAHA KUNTOSALIKORTTIIN Hei! Kaunis kiitos tuen myöntämisestä – tällaista mahdollisuutta olen odottanut kauan! Ewa Tarvasaho Yöretkellä tytöt pitivät kauneudenhoitoillan. Tarjolla oli myös valokuvauksen opetusta. Kirja Tarinoita aivovammaisena elämisen arjesta sai Tukilinjalta tukea. pysty sitä toista vuotta omista varoistani kustantamaan. Toivon koko Tukilinjafoorumin jäsenistölle mukavaa kesää sekä voimia tärkeään työhönne kaikkien lasten ja nuorten tasa-arvoisemman tulevaisuuden puolesta. Ystävällisesti Maarit Lasanen
• Tukilinja 4/2016 29 MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Tapaat mukavan ihmisen, joka kiinnostuu sinusta. Sinulla on toimintarajoite, joka ei näy. Mitä teet? VASTAUKSET 1. Kerron rajoitteesta vasta, jos suhde syvenee. 33% 2. En vältä rajoitteesta kertomista, mutta vältän aiheeseen juuttumista. 27% 3. Kerron rajoitteesta heti ja vastaan avoimesti kysymyksiin. 24% 4. Välttelen ja kiertelen mahdollisimman pitkään, ettei rajoite paljastuisi. 15% Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan sivuilla. ”Pyörätuolihan on minulle kuin jalat, ja nyt keventeiden ollessa mukana mua ei pysäytä enää mikään. Voin todellakin itse ilman avustajaa lähteä käymään läheisessä kauppakeskuksessa ilman, että tuolla kilometrin matkalla täytyy pitää 3–4 taukoa ja taas jatkaa matkaa, jonka jälkeen kivuista kärsitäänkin sitten pari päivää.” Tukilinja / Blogilinjalla Iitu Poikela, 15.6.2016 BLOGIPOIMURI Harvinaiset esiin Tukilinjan tuella Vuosi sitten oli olemassa pieni suunnitelma kokoontua yhteen muutamien turkulaisten potilasyhdistysten kesken karkauspäivänä, jolloin vietetään kansainvälistä harvinaisten sairauksien päivää. Suomessa asiaa vie eteenpäin Harvinaiset-verkosto, johon kuuluu 17 yleishyödyllisiä yhdistystä tai säätiötä, jotka edustavat tai tuottavat palveluita harvinaisiin sairaustai vammaryhmiin kuuluville ihmisille. Mukaan tuli halukkaita yhdistyksiä ja jopa valtakunnallisia toimijoita lisää ja lisää. Tämä kertoo juuri olennaisen asian harvinaissairauksista – vertaistuen ja yhteyden tarve on suurta! Niinpä syntyi ennakkosuunnitelmista poiketen iso toritapahtuma. Keskeinen ja vilkas kauppakeskusaukio tarjosi tilansa, lisäksi oli vuokrattava kalusteita ja äänentoistoa ja tiedotettava tapahtumasta. Kansainvälisenä harvinaisten sairauksien päivänä 29.2.2016 oli lopulta Hansatorilla 15 eri yhdistystä ja järjestöä esittelemässä omaa toimintaansa harvinaispotilaiden parissa. Toritapahtumassa oli mahdollisuus kuulla sekä potilaiden omia tarinoita että asiantuntijoita. Talous oli alkuun suurin ongelma tilaisuuden järjestämisessä. Harvinaiset-verkosto kuitenkin tuki aiheeseen liittyviä tapahtumia taloudellisesti. Suunnitelmien edetessä saatiin vinkki Tukilinjan mahdollisuuksista, mikä ratkaisikin lopulta ongelmat. Ilman Tukilinjan avustusta olisi muutamien pienten yhdistysten ollut pakko jäädä syrjään, koska kuluihin ei olisi ollut varaa. Enää pienten yhdistysten ei tarvinnut pelätä rahanmenoa, vaikka luvassa olikin hyvin laaja näkyvyys kaupunkikuvassa. Lisäksi yhteistyökumppanit Ålandsbanken, Kuulemisen erikoisliike ja Naantalin Aurinkoinen tukivat tapahtumaa. Onnistuneen tapahtuman antina voidaan pitää myös sitä, että saatiin rakennettua yhteistyötä eri yhdistysten kesken. Tutustuttiin toinen toisiin ja tulevia suunnitelmia on nyt helpompi toteuttaa, kun on löydetty tie toinen toisen luo. Leena Winter Turun Seudun Hengitysyhdistyksen toiminnanjohtaja Turussa tiedotettiin harvinaisista sairauksista. Jenni ja kääpiövillakoira Mimmi treenaavat agilitya. AGILITY-STARTTI Hei! Kiitos todella paljon Startti-stipendistä, jonka sain keväällä agilityharrastukseen. Se tulikin todella tarpeeseen, sillä jäin työttömäksi keväällä enkä olisi pystynyt jatkamaan harrastusta ilman stipendiä. Kuulun Tampereen seudun koirakerhon (TamSK ry) paragility-ryhmään ja meillä on ollut kesäkauden alusta treenit kerran viikossa. Käytin stipendin kesäkauden agilitykuluihin. Kausimaksu oli 100 euroa. Lisäksi maksoin stipendistä agilitylisenssin (sis. vakuutuksen) sekä TamSK:in jäsenmaksun. Nämä ovat edellytyksiä paikan saamiseksi treeniryhmään. Loput käytin bensakuluihin treenipaikalle (20 km/suunta, noin 20 treenikertaa). Kilpailemisen aloittaminen on viivästynyt, sillä koirani Mimmi loukkasi selkänsä alkukeväästä ja joutui sairaslomalle ja pitkälle kuntoutukselle. Mimmin kanssa pääsimme jatkamaan treenaamista vasta kesäkuussa. Onneksi myös toinen koirani Pimu osaa agilityn alkeet, joten pääsin sen kanssa treenaamaan Mimmin sairasloman ajan. Aion jatkaa agilityä, kunhan saan rahoituksen järjestymään talvikaudellekin. Kilpailemisen aloittaminen on edelleen tähtäimessä ja tavoitteena paragilityn SM-kisat lähivuosina. Ystävällisin terveisin, Jenni Niemi
• BLOGILINJALLA / Erkki Miinala Kuka? Erkki Miinala, 29 v., Espoo Toimintarajoite Näkövamma Toimenkuva Litteroija, maalipalloilija (kultaa Lontoon paralympialaisissa 2012). Harrastukset Rock-rumpali, punttisalilla käynti, lenkkeily. ”Eki, sinusta voisi tulla vaikka mitä, jos vain näkisit.” 30 Tukilinja 4/2016 Miinala tähtää Riossa kultaan OLEN ERKKI Miinala, espoolainen maalipalloilija, osapäiväinen litteroitsija ja rock-rumpali Free Heart-yhtyeessä. Synnyin Kemissä, missä vietin ensimmäiset 20 vuotta elämästäni, kunnes muutin vuonna 2006 pääkaupunkiseudulle opiskelun ja erityisesti parempien maalipallon harjoitteluolosuhteiden vuoksi. Minulla on ollut syntymästäni asti vaikea näkövamma, verkkokalvon rappeuma, mikä on aiheuttanut minulle todella kapean näkökentän, hyvin alhaisen näön tarkkuuden sekä hämäräsokeuden. Siitä huolimatta olen mielestäni elänyt täysipainoisesti ylittänyt esteitä, murtanut ennakkoluuloja ja luottanut itseeni rohkeasti. Tiedän olevani vahva oman polkuni kulkija, kunnianhimoinen ja välillä kiisteltykin persoona, mutta ne ihmiset, jotka tuntevat minut paremmin, pitävät varmasti minua luotettavana, oikeudenmukaisena ja suoraselkäisenä ihmisenä. NÄKÖVAMMAISTEN JOUKKUEPELI maalipallo on näytellyt keskeistä roolia elämässäni viimeiset 10 vuotta. Muuttaessani pääkaupunkiseudulle aloitin määrätietoisen harjoittelun tavoitteenani nousta jonain päivänä maailman parhaiden maalipalloilijoiden joukkoon. Itse lajiin olin tutustunut seitsenvuotiaana Jyväskylän Näkövammaisten koululla, ja jo tuolloin pelin sähäkkyys, liikunnallisuus ja keskittymiskyvyn tärkeys kiehtoivat minua suunnattomasti. Nuorena olin erittäin liikunnallinen, ja näkövammastani huolimatta pelasin näkevien kavereideni kanssa jalkapalloa, yleisurheilin ja kävin ahkerasti punttisalilla. Liikunnallinen lahjakkuuteni oli ilmeistä, mutta turhankin tutuksi tuli lause: ”Eki, sinusta voisi tulla vaikka mitä, jos vain näkisit”. Liekö tuon lauseen synnyttämä kiukku toiminut sytykkeenä, sillä halusin osoittaa kaikille, että minusta on johonkin näkövammastani huolimatt. Maalipallo tarjosi siihen kiehtovan mahdollisuuden, mihin tartuin kynsin ja hampain. Nuoruudessa rakennetut fyysiset ominaisuuteni loivat pohjan nousulleni kohti maailman huippua: Pääsin maajoukkuerinkiin vuonna 2008 ja puoli vuotta myöhemmin päävalmentajamme Timo Laitinen nosti minut Pekingin paralympiajoukkueeseen ohi kokeneempien pelaajien, vaikka olin pelitaidoiltani vielä melko raakile. En ollut aina myöskään helpoin joukkuekaveri vaativan ja suorapuheisen tyylini vuoksi. Parempaa ja motivoivampaa oppimatkaa en olisi kuitenkaan voinut uralleni saada kuin mitä paralympialaiset tarjosivat. Kisojen jälkeen päätimme, että neljän vuoden päästä Lontoossa voittaisimme kultaa. Aloimme rakentaa pelisysteemiämme ja voittamisen kulttuuria, mikä on johtanut meidät viiteen arvokisamitaliin, kirkkaimpana kruununa lähes satumainen Lontoon Paralympialaisten kultamitali. LONTOOSEEN LÄHDIMME ennakkosuosikkeina, mutta hävisimme katastrofaalisesti kolme ensimmäistä ottelua. Henkilökohtaisestikin epäonnistuin yliyrittämisen vuoksi. Voitimme kuitenkin kaksi viimeistä alkulohkon otteluamme ja selvisimme pudotuspeleihin. Olimme saaneet itseluottamuksemme takaisin eikä meille enää löytynyt pysäyttäjää, vaan kukistimme finaalissa Brasilian peräti 8–1. Joukkueen menestyksen myötä olen itsekin saanut maailmalla laajalti arvostusta. Minua on pidetty parhaana keskipelaajana lajissani, ja intensiivisen pelityylini lisäksi myös värikäs show-miehen asenteeni on vaikuttanut siihen, että olen saanut paljon julkisuutta urheilijana. Minusta on tullut vihdoin jotain. Voin hyvin mielin sanoa, että olen elänyt viimeiset vuodet unelmaani! Toimin elo–syyskuun ajan Tukilinjan bloggarina. Sinulla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus päästä kurkistamaan huippu-urheilijan arkeen, viime hetken valmistautumiseen Rion Paralympialaisiin sekä tunteiden koko skaalaan kisojen aikana. Pyrin välittämään teille tuntemukseni aitoina, maustamaan tilanteita ja sattumuksia huumorilla ja avaamaan mielipiteitäni ja persoonaani rohkeasti. Edessä on unohtumattoman vauhdikkaat kaksi kuukautta, joten koettakaahan pysyä mukana!
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT huhtikuu toukokuu 2016 Tukilinja 4/2016 31 HUHTIKUU 2016 E. KORHONEN, SOTKAMO Apuraha sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Ratsastaminen ja hevostoiminta ovat hänelle kuntouttavia harrastuksia. R. KUUSELA, ROVANIEMI Apuraha maalipallon leirija kilpailumatkoihin ja välineisiin 21-vuotiaalle näkövammaiselle nuorelle, joka kuuluu maalipallon maajoukkueeseen. K. LOUKOLA, TAMPERE Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja värilasertulostin 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen ja tarkkaavuuden rajoitteita. Tietokoneen avulla hän voi tehdä lukiharjoitteita kotona. S. LAINE, PITKÄNIEMI Apuraha sähkörumpuihin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän on osallistunut aktiivisesti kuntouttavien musiikkiryhmien toimintaan. Oma soitin mahdollistaa itsenäisen harrastamisen. J. LAITINEN, TAMPERE Apuraha tietokoneen keskusyksikön osiin jatko-opiskelijalle, joka käyttää sähköpyörätuolia. Hän tarvitsee laitteita internetin käyttöliittymiä käsittelevän väitöskirjatutkimuksen tekemisessä. EVENTA CREATIVE OSK, TAMPERE Apuraha esteettömän Pilke Stay Up Late -konsertin järjestämistä varten Tampereen AMK:n yrittäjyyden opiskelijoista muodostuvalle osuuskunnalle. Konsertti on suunnattu erityisesti kehitysvammaisille, joiden on vaikea osallistua musiikkiesityksiin ja klubi-iltoihin niiden myöhäisen ajankohdan vuoksi. Stay Up Late-tapahtuma sijoittuu alkuiltaan, jolloin on helpompi saada avustajia mukaan. H. NIEMI, SEINÄJOKI Kannettava tietokone ja värilasertulostin 17-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisissa opinnoissa. A. HÄYRINEN, NASTOLA Osa-apuraha nojapyörään 22-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen ja liikkumisen rajoitteita. Pyörän avulla hän voi harrastaa liikuntaa yhdessä perheen kanssa. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. M. MUSTONEN, KAAVI Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja värilasertulostin 17-vuotiaalle lukio-opiskelijalle, jolla on kielellinen erityisvaikeus ja jolle kynällä kirjoittaminen on hankalaa. M.S., LAPPI Osa-apuraha harmonikan hankintaan kuntoutujalle pitkäaikaista harrastusta varten. Hän on edistynyt soittamisessa ja tarvitsee aikuiskokoisen ja monipuolisemman soittimen. M. KYLMÄMAA, HELSINKI Kannettava tietokone, erillinen näyttö, Office-ohjelma, kaiuttimet ja kuulokkeet henkilölle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta voidakseen saattaa opintonsa loppuun. Sitä tarvitaan myös verkkoasiointiin, yhteydenpitoon ja musiikin kuunteluun. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. W.A.H. AL-ABEDI, HELSINKI Tablettitietokone keväällä valmistuvalle, näkövammaiselle henkilölle yhteydenpitoa ja tiedon saamista varten. Hän voi hyödyntää laitetta ja sen ruudunluku-puheohjelmaa tulevassa artesaanin työssään. T. SALMINEN, SEINÄJOKI Kannettava tietokone ja värilasertulostin 17-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisissa opinnoissa. P.L., HELSINKI Kannettava tietokone henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpitoon ja virikkeelliseen vapaa-aikaan. A.V., PIRKANMAA Tablettitietokone henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia verkkoasiointiin ja yhteydenpitoon. Laitteeseen asennetaan puheen tekstiksi muuttava ohjelma muistiinpanoja varten. Tabletin käyttöopastuksen hän osaa osana kuntoutustaan. S. MOHAMED, HELSINKI Kannettava tietokone, hiiri ja lasertulostin näkövammaiselle henkilölle verkkoasiointiin, lehtien lukemiseen ja sosiaalisen median käyttöön. Tietokoneella hän voi myös pitää yhteyttä kouluun Wilma-palvelun kautta. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. J.B.A., AL-HALFY, HELSINKI Kannettava tietokone, hiiri ja kaiuttimet näkövammaiselle henkilölle, joka tarvitsee tietokonetta verkkoasiointiin, yhteydenpitoon ja tiedonhakuun. Tietokoneella hän voi myös pitää yhteyttä kouluun Wilma-palvelun kautta. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. M. MÄKELÄ, SALO Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta aktiivisessa yhdistysja vaikuttamistyössään. H. KALLBERG, SUOLAHTI Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointiin ja yhteydenpitoon sekä virikkeelliseen vapaa-aikaan. P. ROLIG, HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle yhteydenpitoon, ajankohtaisten asioiden seuraamiseen ja tiedon hakemiseen. TFP FILMS, LOHJA AS Apuraha dokumenttielokuvaan, jossa seurataan kahden vammaishuippu-urheilijan matkaa kohti Rion paralympialaisia. Tavoitteena on sekä elokuvalla että suosituilla facebook-sivuilla lisätä tietoutta vammaisurheilusta ja levittää ajatusta ”Rajoitteet ovat vain omassa päässä”. V. VÄKEVÄINEN, LAPPEENRANTA Apuraha korujen valmistamisen työvälineisiin 19-vuotiaalle nuorelle, joka valmistuu keväällä artesaaniksi. Työvälineiden avulla hän voi ylläpitää ammattitaitoaan. J. PIRILÄ, ROVANIEMI Apuraha uimahallikorttiin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikuntaharrastukset edistävät. S.F., LAHTI Apuraha kuntosalikorttiin ja ohjattuun liikuntaan henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Liikunta on hänelle kuntouttava harrastus.
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2015 apurahoja ja apuvälineitä 599 000 euron arvosta eli lähes 50 000 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. 32 Tukilinja 4/2016 STARTTI-STIPENDIT HARRASTAJILLE: S. KIVIRANTA, ESPOO 35-vuotiasliikuntavammainen agilityharrastaja aloitti lajin parissa kaksi vuotta sitten ja harjoittelee nyt aktiivisesti koiriensa kanssa. Stipendi käytetään harjoittelukustannuksiin. S. KUUSELA, VAHTO 35-vuotias ratsastaja on kilpaillut pitkään esteratsastuksessa ennen sairastumistaan. Sairastumisen vuoksi hän on vaihtanut hevosta ja lajia kouluratsastukseen. Hänet valittiin viime vuonna maajoukkueen haastajaryhmään. Stipendi käytetään valmennusja kilpailukuluihin. J. HUOVINEN, VAASA 8-vuotias liikuntarajoitteinen poika on tutustunut hänelle sopivaan sähköpyörätuolisalibandyyn ja aloittaa nyt sen pelaamisen paikkakunnalle perustetussa juniorijoukkueessa. Stipendi käytetään oman pelituolin hankintaan. V. NISKANEN, ESPOO 33-vuotias urheilun monipuolinen aktiiviharrastaja on sairastumisen jälkeen aloittanut uudelleen tavoitteellisen harjoitteluun ja aikoo kilpailla voimanostossa ja painonnostossa. Stipendi käytetään harjoittelukuluihin. P. JÄNTTI, ESPOO 26-vuotias mies, jolla on oppimisvaikeuksia, aloitti salibandyn pelaamisen uudelleen. Hän harjoittelee nyt aktiivisesti ja osallistuu myös seuratoimintaan. Stipendi käytetään harrastuksen kustannuksiin. S. MUSTONEN, VANTAA 39-vuotias näkövammainen urheilija on harrastanut monia lajeja ja aloittanut tavoitteellisen juoksuharjoittelun. Tavoitteena on ensi kesän Tukholman maraton. Stipendi käytetään varustehankintoihin, kuten juoksukenkiin ja juoksumattoon, jolla harjoittelu onnistuu sääoloista ja juoksuoppaan saatavuudesta riippumatta. S. KOVANEN, JYVÄSKYLÄ 13-vuotias hiihdon ja laskettelun harrastaja, jolla on oppimisvaikeuksia, haluaa osallistua alppihiihdon Special Olympics -leirille, jossa hän pääsee perehtymään lajiin paremmin. Hän tarvitsee päivittäisissä toimissaan avustajaa, mikä nostaa leirikustannuksia. Stipendi käytetään osallistumiskuluihin. L. JAAKKOLA, ISNÄS 11-vuotias nuori, jolla on koordinaatiovaikeuksia, harrastaa käsipalloa urheiluseurassa. Harrastus myös kuntouttaa ja laajentaa elämänpiiriä. Stipendi käytetään pelivarusteiden hankintaan. STARTTI-STIPENDIT YHTEISÖILLE: LEIJONAEMOT/ PORVOON VERTAISTUKIRYHMÄ, PORVOO Vammaisten lasten perheiden vertaistukiryhmä järjestää jäsenilleen liikuntakokeiluja, joissa tutustutaan erityislapsille ja vanhemmille soveltuviin lajeihin. Stipendi käytetään kokeilujen kuluihin. KURIKAN RYHTI/ UINTIJAOSTO, KURIKKA Seura aloittaa vammaisuintitoiminnan ja stipendi käytetään sen aloittamiskuluihin, kuten välineiden hankintaan ja ilmoituksiin. Paikkakunnalla on hyvin vähän vammaisille lapsille suunnattua liikuntatoimintaa. Tarkoitus on aloittaa uimakoulusta ja kehittää toimintaa pikku hiljaa kohti kilpauintia. ESPOON TAPIOT RY, ESPOO Seura aloittaa elinsiirron saaneille suunnatun yleisurheiluryhmän. Stipendi käytetään liikuntavälineiden hankintaan ja tarvittaessa vierailevien lajivalmentajien kustannuksiin. ORPO RY, YLEISURHEILUJAOSTO, ORIVESI Orivedellä aloitetaan syksyllä 2016 erityisryhmille suunnattu urheilutoiminta, jossa kokoonnutaan viikoittain harrastamaan eri lajeja, kuten yleisurheilua, lentopalloa ja salibandya. Paikkakunnalla ei ole tällä hetkellä erityisryhmille suunnattua liikuntatoimintaa. Stipendi käytetään välineiden ja varusteiden hankintaan. Välineet ovat kaikkien paikallisten erityisliikkujien käytössä. NIBACOS SALIBANDY, KOKKOLA Kehitysvammaisille harrastajille suunnattu salibandyjoukkue aloitti toimintansa Kokkolassa viime vuoden lopulla ja joukkueessa on 20 pelaajaa. Stipendi käytetään peliasuihin ja maalivahdin varusteisiin. ELECTRIC GLADIATORS, HELSINKI Helsinkiläinen sähköpyörätuoli-salibandyjoukkue hakee stipendiä aloittaakseen pelaajien toimintakyvylle sopivamman sähköpyörätuoli-jalkapallotoiminnan. Stipendi käytetään nykyisiin pelituoleihin asennettavien pelipuskureiden, pallojen ja maalitolppien hankintaan. TAMPEREEN PALLO-VEIKOT, TAMPERE Aloitteleva sähköpyörätuoli-jalkapallojoukkue hankkii stipendin tuella käytetyn pelituolin, jolla uudet pelaajat pääsevät kokeilemaan lajia ja osallistumaan harjoituksiin. Loput kevään Startti-apurahat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI
• R IS T IK K O 4 /2 16 / R IS T IK O N LA AT I Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko syyskuun loppuun mennessä postitse osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse ratkaisulauseet lähetetään osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aihekenttään sana ”Ristikko”. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkkiona 30 euroa verottomana, joten laita mukaan nimi, osoite ja pankkitilisi IBAN-numero. Myös kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 4/2016 ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä 5/2016. Ristikon 3/2016 palkkion sai Ritva-Liisa Niskanen Jyväskylästä. Virve Rissanen kommentoi ristikkoa: ”Sai pähkäillä ihan tosissaan. Mukavia, ei-helposti-aukeavia vihjesanoja. Ilahdutti suuresti, kun sai ratkaistua esim. PAKILLA MAA.” Ja Irma Puisto: ”Ajattelin ensin järkyttyneenä, että en saa kuin pari sanaa ratkaistua, mutta paneutuminen auttoi, ristikko ratkesi.” R IS T IK O N 3 /2 16 R A TK A IS U Tukilinja 4/2016 33
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT 34 Tukilinja 4/2016 H. KIVILAHTI, KAUNIAINEN Apuraha symbaalitelineisiin kuntouttavaa bänditoimintaa varten. Apurahan saaja käy esiintymässä erilaisissa tilaisuuksissa ja on käyttänyt niissä tähän asti lainavälineitä. T.G., SALO Osa-apuraha soittotunteihin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Musiikki on hänelle kuntouttava harrastus. J. KERÄNEN, JYVÄSKYLÄ Apuraha konferenssimatkan kuluihin viittomakieliselle yliopisto-opiskelijalle, joka työskentelee tutkimusavustajana kehittämässä suomalaisen viittomakielen annotaatiota eli muistiin merkintää. Hänen ensimmäinen tieteellinen artikkelinsa on hyväksytty kansainväliseen konferenssiin. A. LEHTONEN, TAMPERE Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori ja mikrofoni henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän toimii Me Itse ry:ssä kokemuspuhujana ja tarvitsee tablettia tässä työssään. Mikrofoni on tarpeen verkkoluentojen pitämisessä ja Leija-lehteen tehdyissä haastatteluissa. J.L., POHJANMAA Osa-apuraha kilpailmakiväärin hankintaan henkilölle, jolla on liikkumisen ja käsien käytön rajoitteita. Hän tarvitsee harrastuksen jatkamiseksi kevyemmän aseen. Tuen saaja on harrastanut aiemmin kilpa-ammuntaa SM-tasolla. H. SYRJÄLÄ, JYVÄSKYLÄ Apuraha konferenssimatkan kuluihin viittomakieliselle yliopisto-opiskelijalle, joka työskentelee tutkimusavustajana kehittämässä suomalaisen viittomakielen annotaatiota eli muistiin merkintää. Hänen ensimmäinen tieteellinen artikkelinsa on hyväksytty kansainväliseen konferenssiin. F.L. SALMI, LOHJA Apuraha alppihiihdon ja jalkapalloilun leirimaksuihin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hänet on valittu Special Olympics -talvimaailmankisoihin 2017. J.A., VAASA Apuraha uimahallikorttiin 23-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Uiminen on hänelle kuntouttava harrastus. V. RAHIKKALA, JYVÄSKYLÄ Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 20-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia apuvälineeksi ammatillisiin opintoihin. M.-L.L., LAPPEENRANTA Apuraha ratsastusharrastuksen kuluihin 22-vuotiaalle nuorelle, joka käyttää pyörätuolia. Harrastus edistää hänen toimintakykyään. J.P., ITÄ-SUOMI Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia kielellisen taitojen harjoitteluun, yhteydenpitoon ja kirjoittamisen apuvälineeksi. P. GRÖNROOS, HÄMEENKOSKI Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 17-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka on siirtymässä asumaan itsenäisesti. Hän tarvitsee tablettia opiskelun ja kommunikoinnin tueksi. F. SILVERSTROV, ESPOO Pöytätietokone ja Cubas Pro -ohjelma kuntoutujalle, joka harrastaa laulamista ja jolla on pitkä esiintymiskokemus. Hän suunnittelee musiikkiopintoja ja tarvitsee tietokonetta musiikin tekemistä varten. Hän on pitänyt konsertin Kulttuurikeskus Caisassa tammikuussa 2016. J. KURKI, KERAVA Kannettava tietokone, hiiri, Office-ohjelma ja monitoimilaite 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita ja jolle kynällä kirjoittaminen on vaikeaa. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemiseen ja yhteydenpitoon. N. ALANKO, LOHJA Kannettava tietokone, Open Office -opas ja värilasertulostin 18-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta valmentavaa koulutusta ja yhteydenpitoa varten. TOUKOKUU 2016 A. TRANFO, HELSINKI Apuraha kameralaitteistoon media-assistentille, joka on työharjoittelussa valokuvannut muotinäytöksissä sekä portfolioja koekuvauksissa. Keikkatyötä alalla olisi jatkossa tarjolla, joten ammattitasoinen kameralaitteisto parantaa hänen työllistymismahdollisuuksiaan. K. JALANDER, TAMMISAARI Osa-apuraha kolmipyöräiseen sähköavusteiseen polkupyörään henkilölle, joka käyttää liikkumisen apuvälineenä rollaattoria ja keppejä. Pyörän avulla hän voi asioida ja käydä työtoiminnassa itsenäisesti. Kunnan vammaispalvelut eivät osallistu hankintahintaan. URHEILUSEURA TALPELAN TAIGA RY, Apuraha jääkiekkopelien hankintaan kuluneiden tilalle erityisryhmien pöytäjääkiekon vuoden 2017 SM-kisoihin sekä harrastusvälineiksi jatkossa. T. HAMARI, VAALA Apuraha polkupyörään henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Oma polkupyörä mahdollistaa itsenäisen liikkumisen töihin, harrastuksiin ja läheisten luokse. Julkista liikennettä ei asuinalueella ole. T.L., SASTAMALA Apuraha myyntikatokseen pienyrittäjälle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee katosta elintarvike-torimyyntiä varten. K. HIETARANTA, TAMPERE Apuraha polkupyörään kuntoutujalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Pyörällä hän voi liikkua opiskeluja työmatkansa. VALTERI-KOULU, ONERVA, JYVÄSKYLÄ Apuraha kahdeksalle kuuloja kuulonäkövammaiselle oppilaalle heidän leirikoulunsa matkakulujen omavastuuosuuksien pienentämiseen. Luokka on lähdössä Barcelonaan. Siellä on tarkoitus mm. tutustua paikalliseen kuurojen toimintaan ja harjoitella kansainvälistä viittomista. H.P., LAPPEENRANTA Apuraha Agility-harrastuksen kuluihin kuntoutujalle, joka tähtää Paragilityn SM-kilpailuihin. Harrastus edistää hänen kuntoutumistaan. T.J., VARSINAIS-SUOMI Osa-apuraha nojapyörään henkilölle, jolla on liikkumisen ra
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Kuka? Kaisa Leka Mitä? Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. Tukilinja 4/2016 35 joitteita. Pyöräily on hänelle kuntouttava harrastus. Kunnan vammaispalvelut maksavat puolet pyörän hankintahinnasta. J. VALKEAPÄÄ, PORI Kannettava tietokone ja Open Office -opas kuntoutujalle kokemusasiantuntijan ja vertaisohjaajan tehtäviä varten. Hän pitää aktiivisesti luentoja opiskelijoille, ammattilaisille ja vertaisille. D. AL-KHAMEESI, KUOPIO Kannettava tietokone ja värilasertulostin 4-vuotiaalle lapselle, jolla on oppimisen rajoitteita ja vuorovaikutuksen haasteita. Laitteiden avulla hänelle voidaan tehdä kuvia kommunikointikansioon Boardmaker-ohjelmalla. M. KASITTULA, PITKÄNIEMI Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori ja iPad apuvälineenä -opas 24-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja kielellinen erityisvaikeus. Hän tarvitsee tablettia yhteydenpitoon, valokuvaamiseen, tiedon hakuun ja verkkoasioinnin opetteluun. Laitteen käyttöä hän on opetellut valmentavassa koulutuksessa. J. MOILANEN, KARJAA Kannettava tietokone, Open Office -opas ja värilasertulostin 18-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta valmentavassa koulutuksessa. E. YLÖSTALO, JOENSUU Kannettava tietokone ja apuraha digikameraan kuntoutujalle, joka on aloittamassa ammatilliset opinnot. Hän on opetellut valokuvausta pajatoiminnassa, ja oma kamera mahdollistaa harrastamisen vapaa-ajalla. M. MUJUNEN, KONTIOLAHTI Kannettava tietokone ja monitoimilaite 23-vuotiaalle kuntoutujalle työnhakua, verkkoasiointia ja yhteydenpitoa varten. N. AHONEN, HELSINKI Kannettava tietokone, hiiri, Office-ohjelma ja värilasertulostin 19-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on vuorovaikutuksen, tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisiin opintoihin, yhteydenpitoon ja verkkoasioinnin opetteluun. O. KOJOLA, HYLLYKALLIO Kannettava tietokone kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointiin, yhteydenpitoon ja sosiaalisen median käyttöön. Netin kautta hän voi osallistua vertaistukiryhmien toimintaan. H. LINDSTEDT, SIURO Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointia, yhteydenpitoa ja kuntouttavien ohjelmien käyttämistä varten. S. OJALA, OULU Kannettava tietokone ja värilasertulostin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta taideharrastukseen, yhteydenpitoon ja verkkoasioinnin opetteluun. M. NURMINEN, JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone kuurosokealle henkilölle yhteydenpitoa, verkkoasiointia ja järjestötoimintaa varten. Loput huhti–toukokuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI
• Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahojen suuruutta rajoittaa lahjaverotus, joten ne ovat arvoltaan alle 4000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2015 Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin apurahoja 7,89 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2015 tukea myönnettiin noin 50 000 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on jo vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT: p. 09-415 515 08, apurahat@tukilinja.fi HANKEJA RYHMÄAPURAHAT: p. 09-415 515 10, yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06, ittukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT MINKÄ TUOTTEEN SINÄ TAITEILISIT vanhasta Tukilinja-lehdestä? Kaikki toimivat tuoteideat palkitaan 500 kappaleen tilauksella 1000 euron hintaan. Kilpailu sopii esim. koululuokille retkien varainkeruuseen! TUKILINJASTA TUOTTEEKSI -KILPAILUSSA etsitään pieniä, edullisia lahjatuotteita, jotka on valmistettu ylijääneistä Tukilinja-lehdistä. Lähetämme osallistujille pyynnöstä lehtiä. Tuotteiden valmistamisessa voi hyödyntää myös muuta kierrätysmateriaalia. LÄHETÄ NÄYTEKAPPALE TUOTTEESTA 31.10.2016 mennessä osoitteeseen: Tukilinja/tuotekilpailu, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki. Voittaneet tuotteet julkistetaan Tukilinjan juhlanumerossa 6/2016 (1.12.2016). LISÄTIETOA: yhteisoapurahat@tukilinja.fi KEKSI KIERRÄTYSLAHJATUOTE KILPAILU