Tukilinja 3/2016 - Lehtiluukku.fi

SÄÄSTÖT RUNNOVAT ERITYISAMMATTIKOULUJA S. 9 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 3 / KESÄ–HEINÄKUU 2016 LINNANMÄKI työllistää toimintarajoitteisia nuoria s. 6 IPI-KULMAKUPPILA on myös kehitysvammaisten työpaikka s. 30 KISÄLLISSÄ syntyy käsityötaidetta s. 22
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2016 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Pasi Päivinen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 20. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 4.8.2016. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Charlotta Boucht. 60 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 10 s. Työharjoittelijamme Iitu ensimmäisellä juttukeikallaan. Tehdäänk ö luiskalla spinni? Ajassa s. 4 Valokeilassa Mental Beauty Records ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 9 Miten käy erityisammattiopistojen? s. 11 7 kysymystä työllistymisen esteistä Vastaajana Juha-Pekka Konttinen. s. 12 Onko tahto toisen taskussa? YK:n vammaissopimus toi uusia oikeuksia arkeen. s. 15 Vammaiset eri asemaan? Jari Rummukainen kysyy kolumnissaan, onko vammaispalvelujen leikkaus ikäihmisiltä oikein. s. 25 Kalle Könkkölä selvitysmieheksi Artikkelit s. 6 Kesätöihin Lintsille! Linnanmäki tarjoaa kesätöitä toimintarajoitteisillekin nuorille. s. 17 Älypelit haasteena Vaikeavammainen Antero Harju on shakkija ristikkomestari. s. 18 Sodan jaloissa Ukrainassa Suomalaiset tukevat vammaisia sotapakolaisia. s. 22 Kisällissä syntyy taidetta Työtoiminta kannustaa yrittäjyyteen. s. 28 Reksi pelaa Riossa s. 34 Onnistunut opintopolku Sokea Elisa Montonen sai alaltaan työpaikan. Tukitoiminta s. 10 Pyörätuolitaituriksi Paralympiaurheilija Aleksi Kirjonen kannustaa tuolin käyttäjiä rohkeuteen. s. 26 Pienyrittäjän tukena Tukilinjan pienyrittäjän apurahasta oli Coltrane Hassiselle paljon apua. s. 29 Teiniunelmasta totta Tukilinja tuki ratamoottoripyörän hankintaa. s. 30 Ipiläiset virkistyvät Ipi-kulmakuppilassa Tukilinjan Tyky-rahan käytöstä päättivät kehitysvammaiset työntekijät. s. 16 Tukitori s. 16 Tukipointti s. 39 Tukipäätöksiä Vakiot 5 Ruudussa 15 Tulilinjalla 21 Kirjavinkki 25 Välinevinkki 33 Leffafriikki 37 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloittelua 2 Tukilinja 3/2016
YK:n vammaissopimus voimaan Suomessa 12. TOUKOKUUTA kaivattu uutinen viimein saatiin: Suomi oli allekirjoittanut vammaisten henkilöiden oikeuksista vuonna 2006 tehdyn yleissopimukseen, joka astuu maassamme voimaan 10.6.2016. Ei siinä mennyt kuin 10 vuotta. KUULUMME VIIMEISIIN länsimaihin, jotka sopimuksen ratifioivat, vaikka se on ollut yksi nopeimmin ratifioiduista ihmisoikeussopimuksista. Puolustuksena voi mainita, että Suomi ottaa sopimukset tosissaan. Siksi ei kiirehditty vahvistamisen kanssa ennen kuin lainsäädäntö vastasi sopimuksen sisältöä. Toisaalta: pitikö siihen mennä 10 vuotta? YK-SOPIMUS tuo vammaisille paljon elämää avartavia mahdollisuuksia. Alamme niitä pikkuhiljaa lehdessämme aukoa. Tässä numerossa kerromme, mitä sopimus merkitsee kehitysvammaisille ihmisille (s. 12). Arkistolehdestämme voi lukea edelleen ajankohtaisen artikkelin sopimuksen historiasta ja sen vaikutuksesta Suomessa (Mikä muuttuu YK:n vammaissopimuksen myötä? Tukilinja 6–7 2014). Seuraavassa Tukilinjassa katsomme, missä nyt mennään. TÄMÄ VUOSI on sekä Tukilinjan 20-vuotisjuhlavuosi että se vuosi, jolloin liityimme YK:n vammaissopimusmaihin. Ei huono vuosi ollenkaan! Juhlimme molempia Maailman vammaisten päivänä 3.12., jolloin sponsoroimme vammaiskulttuurin juhlaa Dida 2016 (Disability Day Art & Action). Se järjestetään Helsingin keskustassa kaikille avoimena yleisötilaisuutena. Toivottavasti mahdollisimman moni vammaistoimija liittyy joukkoon ja juhlasta tulee perinne. Ota yhteys Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:hyn, jos kiinnostuit! SITTEN ARKEEN: Viimeisten kahden vuoden aikana olemme vastaanottaneet tukihakemuksia noin 50 % enemmän kuin aikaisemmin. Moni vammaisen lapsen huoltaja ja vammainen henkilö on jäänyt työttömäksi, vammaisten tukia on monessa kunnassa leikattu ja vammaisten nuorten työelämään tulo on edelleen takkuista. Rahallisesti olemme tänä aikana voineet nostaa tuen määrää noin 27 %. Teemme parhaamme, että voimme jatkossakin lisätä tukimäärää täyttämään kasvanutta tarvetta. Iris Tenhunen, päätoimittaja Vammaisten päivänä 3.12. sponsoroimme Helsingissä pidettävää vammaiskulttuurin juhlaa Dida 2016. SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 4.8.2016 www.tukilinja.fi/toimituselamaa toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 3/2016 3
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Joni ja lääkelaukku Nykyään cybermetallibändi Khromassa kitaroiva Joni Tanskala, 29, kantaa kiertueilla aina mukana lääkelaukkua soittokamojen lisäksi. Hän on lapsesta asti sairastanut Hemofilia A:ta, perinnöllistä verenvuototautia, jonka vuoksi pienikin haava on hoidettava huolellisesti. Ilman lääkettä se nimittäin vain jatkaa tihkuamistaan. Taudin hoito ei ole kuitenkaan miehen menoa hidastanut. “Siihen on niin tottunut, ettei sitä tule ajatelleeksi. Olen aina ajatellut, että jos haluaa jotain tehdä, niin lähtee vain tekemään”, Joni kuittaa. Euroopan-kiertueillakin Khroma roudasi mukana Jonin suonensisäisesti annosteltavaa hyytymislääkepatteristoa. ”Kaveritkin alkoivat luontevasti kertaamaan: on kitarat, rummut, vahvistimet ja Jonin lääkelaukku...”, Joni naurahtaa. Kavereiden kanssa Joni Tanskala puhuu hemofiliasta yleensä ystävystymisen alussa, mutta kun asia on kuitattu, niin ei se sitten ole enää mikään juttu. Kitaroinnin ohella hän ahertaa ammatikseen rakennusalalla. ”Käsillä tekeminen, siinä on mun juttu!” SUOMI-AREENASSA KESKUSTELLAAN 11–15.7. Porissa järjestettävän keskustelutapahtuma Suomi Areenan yhtenä teemana on kansalaisjärjestötoiminta. Tämän kesän ohjelma julkistetaan kesäkuun alussa ja löytyy netistä. Aiempina vuosina Kalle Könkkölä ja tutkija Tuomas Tuure ovat olleet usein mukana keskustelemassa vammaispolitiikan kuumista perunoista, joten eiköhän tälläkin kerralla keskustella vammaisten asioista jollakin teemalla. FESTARIT CROSS OVER 8.–12.6. Helsingissä, Kaapelitehtaan Pannuhallissa, nähdään vammaiskulttuurin maksuttomilla Cross Over -festareilla jälleen monipuolisesti musiikkia, runoutta ja teatteria. Tarjolla on myös kansainvälinen esteettömän tanssin tapahtuma. Mukana mm. PKN ja Kari Peitsamo, Pekka Heikkinen monologinäytelmällään sekä cp-vammainen Riku Silander, joka esittää street dancea. LENTÄVÄ KALAKUKKO Kehitysvammaisten ihmisten valtakunnallinen kulttuuritapahtuma pidetään 10.–11.6. Kuopiossa. Pääesiintyjänä ilmaisessa toritapahtumassa 10.6. klo 19 on Maija Vilkkumaa, ja iltabileissä Pertti Kurikan nimipäivät. Mukana menossa myös kuopiolaiset, hittibiisejä viittovat Signgirls! JUNAT.NET Junien ajantasaiset aikataulunäytöt ovat nyt netissä ja mobiilissa katsottavissa ja (ruudunlukuohjelmilla) kuunneltavissa. Suomalaisen opiskelijan Joonas Rouhiaisen luoma suosittu ilmaispalvelu on pantu merkille myös näkövammaispiireissä. Junat.netissä voi valita minkä tahansa kotimaan junaliikenteen aseman. Näkyviin saa lähtevät ja saapuvat junat, raiteet, kellonajat ja muutokset. Sekä verkkosivuja että iPhone-sovellusta voi käyttää apuvälineillä. LEVY-YHTIÖ ERITYISILLE ARTISTEILLE MRB elio Mental Beauty Records on uusi, digitaalisilla alustoilla julkaiseva levy-yhtiö, joka etsii artisteja mistä tahansa musiikin lajista. Tiimissä ovat sosiaalisesta musiikkitoiminnasta tutut nimet Markus Raivio, Tatu Hernesniemi, Ryan Welsh ja Riku Turpeinen. ”Ideamme lähti liikkeelle tarpeesta saada kuntoutujien oma Independent-label, joka etsii lahjakkaita kuntoutujia sekä kehitysvammaisia henkilöitä tekemään musiikkia yhdessä ja erikseen artisteina. Lupaamme kuulijoille hyvätasoista liveja studiomateriaalia netissä ja sen ulkopuolella!” ”Etsimme artisteja jotka tarjoavat tarttuvaa musiikkia omassa genressään. Omalaatuinen tatsi ja teksteistä henkivä kuntoutumisen näkyvyys katsotaan eduksi.” Yhteyttä voi ottaa vaikkapa Facebookin kautta. Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja 4 Tukilinja 3/2016
RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta ”ANTTI TUISKU SATA SALAMAA VIITOTTU” Signgirls viittoo hittibiisit huikeasti eläytyen Youtube-viittomavideoiksi, jotta kaikki saisivat nauttia niistä. Muita kappaleita ovat mm. Mikael ’MG’ Gabriel: Viimeisen kerran, Aikakone: Odota ja Antti Tuisku: En halua tietää. Signgirlsin muodostavat kuopiolaiset Nina Kukkaslahti, 25, ja Alisa Nissinen, 23, jotka valmistuivat viime keväänä viittomakielen ohjaajiksi. SEKASIN TV2, 23.5. + YOUTUBE Kotimainen 4-osainen draamasarja on mustan humoristinen ja sijoittuu mielisairaalaan. Papillonin, Satakielen ja Hyden elämä on kulkenut pisteeseen, josta ei enää pääse kuin suljetulle osastolle. Sarja on ideoitu yhdessä Mielettömän valon mielenterveyskuntoutujien ja Sosped-säätiön kanssa. Pääosissa Eve Hotti, Elias Westerberg, Anssi Niemi, Anna Böhm. K-12 ARKA PAIKKA HSTV, TORSTAISIN Helsingin Sanomien nettitelevisiossa torstaisin nähtävää keskusteluohjelmaa Arka paikka emännöi psykoterapeutiksi kouluttautunut kirjailija Anja Snellman. Hän haastattelee henkilöitä, jotka ovat joutuneet kovaan paikkaan sairastuneet, tulee riippuvaisiksi, vammautuneet tai kokeneet jonkin muun traumaattisen tilanteen. Ohjelmat voi katsoa lehden nettisivuilta. BLOOMSBURYN RYHMÄ TEEMA, 16.6. + AREENA 7 PV 1900-luvun alussa Lontoossa vaikuttanut älykköryhmä kokoontui lahjakkaiden sisarusten, kirjailija Virginia Woolfin ja taiteilija Vanessa Bellin ympärille. Sarjassa seurataan heidän ihmissuhteitaan ja uraansa 40 vuoden ajan. Woolfin kohtaloksi koitui hänen taipumuksensa masennukseen. OLIVE KITTERIDGE TEEMA, 20.6. Kahdeksan Emmy-palkintoa kahminut 4-osainen HBO:n minisarja perustuu Elizabeth Stroutin Pulitzer-palkittuun romaaniin. Se kertoo vanhasta ja särmikkäästä matematiikan opettajasta, jolla on lämmin sydän. Onko henkisen erilaisuuden taakka hänelle liian raskas pikkukaupungin ahtaissa ympyröissä? Pääosassa Frances McDormand. LADY CHATTERLEYN RAKASTAJA TEEMA, 23.7.+AREENA 7 PV DH Lawrencen eroottisesti latautunut kohuklassikko nähdään nyt BBC:n upouutena versiona. Kaunis ja energinen Constance Chatterley on naimisissa itseään vanhemman kartanonherran kanssa. Mies on vammautunut ja käyttää pyörätuolia, vaimosta on tullut hänen hoitajansa. Constance tapaa kävelyllään kartanon riistanvartijan, ja ennen pitkää romanssi alkaa. Se ei kuitenkaan sovi ajan sopivaisuussääntöihin. Pääosissa Holliday Granger, James Norton, Richard Madden. Kalle Könkkölä kunniatohtoriksi Tänä keväänä Helsingin yliopiston promootiossa vihittäviin kunniatohtoreihin kuuluu vammaisten ihmisoikeuksien puolustaja Kalle Könkkölä. Arvonimen myöntää valtiotieteellinen tiedekunta. Kunniatohtori on yliopiston tiedekunnan korkein kunnianosoitus. Könkkölä on vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen toiminnanjohtaja, joka on aiemmin toiminut kansanedustajana ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hänellä on lisäksi ollut merkittävä rooli vammaistutkimuksen määräaikaisen professuurin perustamiseen tarvittavien varojen keräämisessä sekä vammaisten kehitysyhteistyötä tukevan Abilis-säätiön perustamisessa. SAMI HELLE POLITIIKKAAN Pertti Kurikan nimipäivien basistina sekä yhtenä biisintekijänä tutuksi tullut Sami Helle tunnetaan myös vakavista puheenvuoroistaan kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvon ja osallisuuden puolesta. Hän on ollut mukana perustamassa Me Itse -yhdistystä, ja keskustapuolueen toiminnassa hän on ollut mukana vuodesta 2003. Nyt hän on nyt päättänyt asettua ehdolla vuoden 2017 kunnallisvaaleissa. Helle soittaa nykyään myös trumpettia, ja on perustanut rumpaliystävänsä kanssa duon nimeltä King Size Imuri. Helle eli MC Stara on ollut myös rapyhtye Resispossen keulahahmo. PALKINTOJA Suomalainen pyörätuolitanssin pioneeri Risto Lång vastaanotti keväällä yhden venäläisen nuorkauppakamarin Philanthropist-vammaiskulttuuripalkinnoista ja noin tuhat euroa. Lång sai palkinnon koreografioistaan. Sokeain kuunnelmapalkinnon sai Yle 1:n Ikimaa, vuoteen 2178 sijoittuva dystopia, jossa robotiikan asiantuntija lähtee eliitin preservaatista Leiju-tuolinsa avustamana etsimään vapautta. Kansainvälisen Laureaus-palkinnon parhaana vammaisurheilijana sai kolmatta kertaa brasilialainen uimari Daniel Dias. Tukilinja 3/2016 5
22-vuotias Janne on koulutukseltaan myyntiin ja asiakaspalveluun erikoistunut merkonomi. Kesätyö on osunut nappiin. Iloa, vauhtia ja vastuuta 6 Tukilinja 3/2016
Janne Kalliomäki on Linnanmäellä kesätöissä jo kolmatta kertaa. Huvipuiston 600 kesätyöntekijän joukkoon mahtuu 15 osatyökykyistä nuorta. TEKSTI: Sari Heino-Holopainen KUVAT: Charlotta Boucht P unapukuisia kesätyöntekijöitä pilkahtelee Linnanmäen kävijöiden vilskeen lomassa. Jokaisessa laitteessa on paikalla ainakin yksi, monessa useampikin palvelualtis ja tarkkaavainen hupimestari, joiden avulla Lintsi-päivä sujuu lapsilta sutjakasti. Janne Kalliomäki toimii Linnanmäellä laitetyöntekijänä ja hupimestarina. Hymysilmät, vinkkisuu, pelinenä ja turvakädet ovat asioita, joita tässä kesätyössä tarvitaan. Ensimmäisen kesän Janne työskenteli salija terassisiistijänä, toisesta kesästä alkaen hän on päässyt jo haastavampiinkin asiakaspalvelutehtäviin. Unelmien kesätyöpaikka Miltä tuntuu olla töissä paikassa, jonne miltei jokainen toivoo pääsevänsä huvittelemaan edes kerran kesässä? ”Vaativalta, mutta hauskalta!”, Janne tuumaa. ”On innostavaa olla ihmisten kanssa, ja tekniikka kiinnostaa. Nyt olen ohjannut lastenlaitteita, kuten Kahvikuppikaruselli ja Helikopteri. Vaativaa on se, että kävijöiden odotukset pyritään täyttämään ja pulmatilanteet hoitamaan työssä, jossa työntekijällekin uutta tulee eteen joka hetki. ”Vuorot voivat olla kymmentuntisia. Joskus ne tuntuvat pitkiltäkin, mutta näin voi hoitaa koko päivän samaa laitetta. Vastapainoksi meillä on pidemmät vapaat”, Janne selvittää. Vastuuta on jo paljon ja ohjeita pitää noudattaa tarkasti. Ne saadaan joka päivä ennen vuoron alkua, kun työntekijöille kerrotaan, mihin laitteeseen kukin menee. Apua saa aina Nyt meillä on on Jannen ja palveluesimies Sini Liimataisen kanssa pienen päiväpalaverin paikka hattaroiden kera. Sini huolehtii, että työorganisaatio toimii hyvin kaikkien kesken. Jos osatyökykyinen nuori esimerkiksi tarvitsee erikoiskohtelua tai ylimääräisen tauon, Sini hoitaa asian. ”Janne on selvinnyt hyvin. Hoitaa laitteet mallikkaasti ja on tosi esimerkillinen hupimestari, joka iloisesti ohjaa kävijöitä. Tässä työssä oppii todellakin asiakaspalvelua”, Sini kertoo. Janne on koulutukseltaan asiakaspalveluja myyntimerkonomi, joten kesätyö osui kohdalleen. Jannen työkaveri Roni oli puolestaan Linnanmäellä viime kesänä töissä ensimmäistä kertaa. Ronille oli työhönvalmentaja kertonut, että Linnanmäeltä voisi hakea kesätöitä. Hänelle itselleen ei sellainen olisi tullut mieleenkään. ”Täältä saa kavereita ja oppii vastuullisuutta. Ja kivaa on!”, Roni kehuu. Tukea nuorten ohjaukseen ”Palkkaamme joka kesä yli 600 kesätyöntekijää, joista nyt 15 on osatyökykyisiä nuoria. Tarkoitus on palkata jatkossakin osatyökykyisiä ja myös vanhempia henkilöitä”, Sini Liimatainen kertoo. Toimintarajoitteisen nuoren kesätyö lähtee liikkeelle niin, että Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön työhönvalmentaja kouluttaa töihin tulevia nuoria ensin yhden päivän ajan. ”Lisäksi koulutamme itse kaikki työntekijät tehtäviinsä, myös osatyökykyiset nuoret. Koulutuspäiviä on keväällä 2–5, riippuen vähän työtehtävästä.” RATKO-MALLI = Perinteisesti osatyökykyisiä on työllistetty valmentamalla yksilöä, uudessa mallissa koko työyhteisö haastetaan kehittämään itseään. VAMLAS = Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, tukee nuorten työllistymistä palveluillaan. Janne ja Roni ovat hyviä työkavereita. Tukilinja 3/2016 7
Janne Kalliomäki ja palveluesimies Sini Liimatainen tuumaustauolla hattaran voimin. Janne hoitaa Linnanmäellä esimerkiksi perinteistä Kahvikuppikarusellia. Janne kertoo, että muut Linnanmäen muut työntekijät ovat suhtautuneet positiivisesti osatyökykyisiin kesänuoriin. Koulutuksissa on neuvottu, että jos huomaa työkaverin tarvitsevan apua työtehtävien hoitamiseen, häntä autetaan omien kykyjen mukaan oli toinen sitten osatyökykyinen tai muu apua tarvitseva kollega. Jannekin on aina mahdollisuuksiensa mukaan valmis auttamaan. ”Työ on vaihtelevaa ja kaikkeen on hyvät ohjeet. Jos ongelmia tulee, niin apua saa heti.” Ratko koulii yhteisöä Linnanmäen huvipuiston toiminnasta vastaava Lasten Päivän Säätiö on yhtenä pilottityöyhteisönä mukana Vamlas-säätiön kehittämässä Ratko-mallissa. Vamlas on kehittänyt työllistymismalliaan jo vuodesta 2012. Sillä haetaan ratkaisuja työyhteisön, työtehtävän ja työntekijän kohtaamiseen. Kun perinteisesti osatyökykyisiä on pyritty työllistämään valmentamalla yksilöä, uuden mallin mukaan koko työyhteisö haastetaan kehittämään itseään ja organisoimaan työtä niin, että erilaisetkin työntekijät mahtuvat mukaan. Ilman Vamlasin, erityisoppilaitosten ja työhönvalmentajan uudenlaista yhteistyötä ei näitä erityisnuoria olisi löydetty työntekijöiksi eikä olisi myöskään osattu ottaa huomioon heidän erityistarpeitaan. ”Joskus vapaapäivänä Janne riisuu työpukunsa ja liittyy kävijöihin. Linnanmäkeen ei koskaan kyllästy!” Työtehtäviä muokataan Huomioiminen tapahtuu esimerkiksi muokkaamalla työtehtäviä sellaisiksi, että erityistä tukea tarvitsevakin niistä selviää. ”Salija terassisiivouksesta kehitettiin meille uusi työkokonaisuus muutamaa työtehtävää yhdistelemällä. Laitetyöntekijöiden kohdalla mietimme, minkälaisten laitteiden hallintaan heidät työsuhteen alussa koulutamme, ja tarvitseeko koulutuksissa ottaa huomioon jotain erityistä”, Sini selvittää. Hyvänä apuna on ollut myös Vamlasilta nuorten ohjaamiseen saatava tuki. ”Osatyökykyisillä nuorilla on työhönvalmentaja, jonka puoleen voimme kääntyä, jos oma osaaminen tai tuntemus työntekijöiden taustavaikuttimista ei riitä. Valmentaja on mukana, kun tyhöpaikalla pidetään nuorten kanssa keskustelut työsuhteen alussa ja loppupuolella. ”Alussa kertaamme lyhyesti asioita, jotka aina askarruttavat työntekijöitä, varsinkin uusia. Työsuhteen loppupuolella käymme läpi, miten kausi on mennyt. Kokemukset ovat olleet todella hyviä”, kehuu Sini. Janne kertoo, että joskus vapaapäivinä hän liittyy itsekin kävijöihin ja juoksee laitteesta laitteeseen. Linnanmäkeen ei koskaan kyllästy! Ilmassa väreilee siellä aina odotus ja ilo, kesän vauhti ja vapaus. 8 Tukilinja 3/2016
VAMMAISPOLITIIKKA Miten käy erityisammattioppilaitosten? Hallitus edellyttää ammattioppilaitoksilta 190 miljoonan euron säästöjä samalla, kun meneillään on ammatillisen koulutuksen uudistus. Kysyimme erityisammattioppilaitoksilta, miten tämä vaikuttaa opiskelijan arkeen. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Keskuspuiston ammattiopisto A mmatillisilta oppilaitoksilta vähennetään tuloja 190 miljoonalla vuoteen 2018 mennessä samalla, kun niissä tehdään koulutuksen rakennemuutos. Tavoitteena on siirtää painopiste työpaikoilla tapahtuvaan käytännön oppimiseen ja mahdollistaa joustavat opintopolut. Kysyimme erityisammattioppilaitosten rehtoreilta, miten haasteet on otettu vastaan. Moni niistä on jo joutunut irtisanomaan henkilökuntaa. On myös etsitty uusia keinoja toteuttaa opetusta ja keskittää opiskelijoille annettavaa tukea ja apua. Opetuksessa karsitaan päällekkäisyyttä ja otetaan tehokkaammin käyttöön digitaalinen opetus ja työpaikoilla oppiminen. Henkilökunnalta vaaditaan paljon, kun heikkenevin resurssein yritetään pitää yllä opetuksen laatua ja kehittää sitä samalla yksilöllisemmäksi. Opistoissa ollaan epätietoisia siitäkin, miten lisääntyvä työssä oppiminen onnistuu, sillä se vaatii harjoittelupaikkoja ja työpaikoille resursseja ohjata ja opastaa. Koulutustarjonta supistuu Keskuspuiston ammattiopisto toimii pääkaupunkiseudulla. Opiskelijoita on 1100, joista noin 300 on vaikeammin vammaisia. He opiskelevat pääasiassa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. ”Budjettimme oli vuonna 2015 noin 36 miljoonaa, mistä vähenee vuoteen 2018 mentäessä 5–6 miljoonaa. Se tarkoittaa prosessien tehostamista ja ”klemmarijahtia”. Myös ryhmäkokojen suurentaminen ja koulutustarjonnan supistaminen on edessä syksyllä”, rehtori Sirpa Lukkala kertoo. ”Esimerkiksi datanomi-, merkonomi, artesaanija suunnitteluassistenttilinjoilla ei ole nyt alkavaa ryhmää. Jatkamme kuitenkin tanssin ja musiikin opetusta, sillä se on oppilaitoksemme erityisosaamista.” Opisto on jo irtisanonut kuusi opettajaa ja kaksi hallinnon työntekijää. Määräaikaisten opettajien määrää vähennetään ”rajusti”. ”Meillä on laaja kriteeristö, jonka avulla analysoimme, mihin koulutustarjontaa suunnataan. Tärkeää on tulevaisuuden työllistymismahdollisuus. Uutuutena syksyllä aloittaa moottorikäyttöisten pienkoneiden korjaajan koulutus, mistä odotamme tulevaisuudessa vetonaulaa.” ”Vaikka rahoituksen leikkaus on suuri, me selviämme siitä, sillä meillä on hyvä tase ja hyvä maine sekä ammattitaitoinen henkilöstö. Ja ammatilliselle erityisopetukselle on todella tarvetta, erityisesti pääkaupunkiseudulla.” Rehtorin seinällä on taulu, jossa lukee: ”Asenne ratkaisee, aina!” ”Tekemisen draivista ei voi leikata eikä asenteestamme”, Lukkala toteaa. Luovi ei luovuta Ammattiopisto Luovin johtaja Tarja Mänty kertoo, ettei opisto aio vähentää enempää henkilökuntaa, vaikka leikkaukset tarkoittavat 5 miljoonan vähennystä tuloihin. Ammatillisessa perusopetuksessa opiskelijakiintiö on 1470 opiskelijaa. Sekä opiskelijamäärä että koulutustarjonta aiotaan pitää entisellään. ”Olemme varautuneet tilanteeseen jo vuoden 2015 yt-neuvotteluilla, joten nyt on töissä yli 100 henkeä vähemmän kuin vuosi sitten. Suuri osa säästöistä saavutetaan näiden jo toteutettujen sopeuttamisten kautta”, Tarja Mänty kertoo. ”Kun sekä lainsäädäntö että koulutuksen Myös erityisammattioppilaitoksissa opetuksen painopiste on siirtymässä työpaikoille. Keskuspuiston ammattiopistossa satsataan jatkossa vain tutkintoihin, joiden suorittajille on luvassa töitä. Tässä harjoitellaan kiinteistönhuoltoa. Tukilinja 3/2016 9
TUKIKOHDE toteuttamisen ideologia muuttuvat, joudutaan miettimään työtä uudella tavalla. Reformi on raskas prosessi, mutta ehdottomasti myös suuri mahdollisuus.” Opetus vähenee Validia Ammattiopistossa rahoitus vähenee ensi vuodesta noin 2 miljoonaa. Se tietää muutoksia 600 opiskelijan arkeen. ”Olemme hioneet tukipalvelumme eli ruoka-, kiinteistöja talouspalvelut taloudelliselle tasolle, joten muutokset opetuksessa ja sen tuessa ovat väistämättömiä”, kertoo rehtori Tiina Meriläinen. Kiipulan ammattiopistossa perustutkintoa opiskelee myös noin 600 opiskelijaa. Rehtori Jukka Kujala kertoo, että säästöjä saadaan henkilöstövähennyksistä ja tilaratkaisuista, opetusta ja aloituspaikkoja ei vähennetä. Bovallius-ammattiopiston 570 opiskelijan tilanne on vielä auki. ”Tällä hetkellä ei ole selkeitä päätöksiä. Olemme kammanneet koko kustannusrakenteen läpi ja jostainhan ne säästöt on raavittava” kertoo rehtori Pasi Kankare. ”Hankalaksi asian tekee se, että kuluistamme yli 60 prosenttia on henkilöstökuluja, joiden leikkaukset vaikuttavat opetukseen ja ohjaukseen. Opiskelijoiden maksut ja korvaukset ovat myös listalla. Emme tule välttymään opetustuntien vähentämiseltä ja ryhmäkokojen kasvattamiselta, jos juna tällä raiteella jatkaa.” ”Emme tule välttymään opetustuntien vähentämiseltä ja ryhmäkokojen kasvattamiselta.” On the Wheels eli miten opin pyörätuolitaituriksi! Helsingissä voi kerran vuodessa opetella pyörätuolin käyttöä hankalissa olosuhteissa. Tilaisuus on hauska, ja varsinkin avustajille myös erittäin tarpeellinen. TEKSTI Iitu Poikela (Kirjoittaja on työharjoittelija) KUVAT Kirsi Tuovinen On the Wheels -tapahtuma järjestettiin kuntoutuskeskus Synapsiassa Helsingissä 10. toukokuuta. Usean liikuntavammaisiin liittyvän järjestön ja yrityksen yhdessä järjestämä vuosittainen tapahtuma on suunnattu kaikille pyörätuolin käyttäjille, ja tarkoituksena on harjoitella pyörätuolin käsittelyä pienten esteiden kanssa. Tarjolla oli myös tuolin huoltoneuvoja ja liikuntalajien, kuten puhallustikan ja street dancen kokeiluja. Neuvoja kaivataan Pääsin jo toista kertaa mukaan kokeilemaan erilaisia ratoja. Avustajan kannalta oli myös hyödyllistä kokeilla ihan käytännössä, miten voi avustaa pyörätuolissa istuvaa oikein. Vastuksina olivat muun muassa pehmeä matto, joka toimi nurmikkona, sekä erilaisia korokkeita ja luiskia. Kokeilimme, miten niistä pääsee turvallisesti ja ergonomisesti ylös ja alas ilman, että avustajan selkä rasittuu ja avustettavalle tulee turvaton olo. PT-Keskuksesta oltiin onneksi kädestä pitäen neuvomassa, miten homma käytännössä hoituu. Yksi iso kysymys jäi kuitenkin mietityttämään: Miksei henkilökohtainen avustaja saa missään vaiheessa minkään näköistä koulutusta esimerkiksi nostotilanteisiin ja liikkumiseen, vaan kaikki koulutus tulee avustettavalta? Joka tapauksessa ihan mahtavaa, että tämmöistä koulutusta saa edes tällaisen tapahtuman kautta! Tsekkaa Aleksin pyörätuolitemput! Netti: www.tfp.fi Youtube: ”Team Finnish Power” Facebook: ”Rajoitteet on vain omassa päässä” Aleksista elokuva Pääsin myös haastattelemaan Rion paralympialaisiin suuntaavaa kuulantyöntäjä / keihäänheittäjä / pyörätuolitemppuilija Aleksi Kirjosta, joka oli mukana järjestämässä tätä tapahtumaa. Kerro vähän itsestäsi? ”Olen 23-vuotias porvoolainen liikuntaneuvoja. Minulla on synnynnäinen selkäydinvamma ja pyörätuolista on tullut osa itseäni.” ”Haluan kannustaa ihmisiä tekemään sitä mistä tykkäävät. Kolhuja ja epäonnistumisia tulee, pitää kuitenkin uskaltaa seurata unelmia. Ne ovat se kantava voima, ja sitä kautta löytää saman henkisiä ihmisiä”. Miten päädyit dokumentin aiheeksi? ”Eero Juutin idean innoittamana lähdettiin kuvaamaan dokumenttia jo viime kesänä.” ”Saimme Tukilinjalta Rullaten Rioon -dokumenttiin apurahan. Olen erittäin kiitollinen siitä, että he lähtivät tukemaan tällaista projektia. Se mahdollistaa sen, että kuvaaja Eero Juuti pääsee mukaan kisamatkalle.” Iitu Poikela ja avustaja saivat PTKeskuksen työntekijältä neuvot esteiden ylittämiseen. Jatkuu edelliseltä sivulta. 10 Tukilinja 3/2016
7 kysymystä TEKSTI: Sari Heino-Holopainen Oikeusasiamiehensihteeri, OTM Juha-Pekka Konttinen. Miksi vammaisia ei näy työpaikoilla? Kysyimme oikeusasiamiehensihteeri OTM Juha-Pekka Konttiselta, mitkä ovat 7 pahinta estettä vammaisten henkilöiden työllistymiselle. Hän on työssään oikeusasiamiehen kansliassa sekä aiemmin Kynnys ry:ssä ja THL:ssä perehtynyt erityisesti vammaisten ihmisten asemaan työelämässä. Este 1: Asenneilmapiiri ei tue vammaisten tuloa työelämään. ”Otetaanko osatyökykyinen tai vammainen henkilö edes työhaastatteluun, riippuu viime kädessä työnantajien asenteista ja suhtautumisesta erilaisiin ihmisiin.” ”Joskus asenneilmasto saattaa johtaa siihen, että vammaisella henkilöllä ei ole halua hakeutua avoimille työmarkkinoille palkkatyöhön.” ”Tiedon lisääminen vammaisuudesta ja hyvät kokemukset vammaisista henkilöistä työntekijöinä tukevat vammaisten ihmisten työuran aloittamista ja työsuhteen jatkuvuutta.” Este 2: Esteettömyydessä on puutteita työpaikoilla ja oppilaitoksissa. ”Liikuntavammaisille henkilöille vaikeuksia aiheuttavat esimerkiksi tasoerot ja kapeat kulkuväylät. Aistivammaiset henkilöt kohtaavat kommunikaation ja tiedon saannin esteitä. Tiloista voivat puuttua induktiosilmukat eikä tietoa ole saatavilla pistekirjoituksella ja selkokielellä.” Este 3: Apua, kuljetusta ja tulkkausta ei aina saa. ”Riittävä henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut ja tulkkauspalvelut ovat monille vammaisille henkilöille ehdoton edellytys työssä selviytymiselle. Lakisääteistenkään palvelujen ja tukitoimien saaminen ei ole aina itsestäänselvyys.” Este 4: Yhdenvertaisia oikeuksia työhön ei tunneta eikä mukautuksia osata hakea. ”Uutta yhdenvertaisuuslakia, joka tuli voimaan 1.1.2015, ei tunneta vielä laajasti, vaikka se on tuonut merkittäviä vahvistuksia vammaisten henkilöiden oikeuksiin. Joskus pienilläkin mukautuksilla, kuten luiskilla, työpisteen suunnittelulla tai työaikajärjestelyillä, voidaan poistaa vammaisen henkilön työssä käymisen esteitä.” Este 5: Työvoimahallinnon tukitoimia ei osata käyttää ”Työvoimahallinnon tukitoimet kuten palkkatuki ja työolosuhteiden järjestelytuki voivat olla tuntemattomia sekä työnantajalle että työnhakijalle. Näistä tieto ei välttämättä kulje.” ”TE-toimistoista voi löytyä tietoa, mutta kaikki henkilöt eivät hae työtä niiden kautta.” Este 6: Vammaisten henkilöiden koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi. ”Erityisen vaikeaa on ensimmäisen työpaikan löytäminen ja työuran aloittaminen.” ”Tärkeää on järjestää erityisesti nuorille henkilölle aktiivista tukea työelämään kiinni pääsemiseksi.” Este 7: Järjestelmä ei aina kannusta työntekoon. ”Esimerkiksi jos vammainen henkilö saa ansionmenetyskorvausta lakisääteisen vakuutuksen perusteella, ei järjestelmä välttämättä ohjaa häntä hakeutumaan työelämään. Joskus työllistymisen esteenä voi olla pelko tällaisen lakisääteisen etuuden menetyksestä. Pitäisi olla selkeät pelisäännöt ja mahdollisuus tukien yhteensovittamiseen palkkatyön kanssa.” Yhteisvaikutus: Kaikki nämä 7 estettä saattavat vaikuttaa toisiinsa ja luovat yhdessä monitahoisen esteiden viidakon. Parempaan suuntaan Jukka Konttisen mukaan ollaan kuitenkin menossa, sillä Suomi on lähitulevaisuudessa ratifioimassa YK:n vammaissopimuksen. Sopimuksen 27. artiklan mukaan sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tähän sisältyvät oikeus mahdollisuuteen ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa. EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES = Taho, jolle voi tehdä kantelun, jos viranomainen tai virkamies ei noudata lakia. OIKEUSASIAMIEHENSIHTEERI = Oikeusasiamiehen apuna toimii oikeusasiamiehen kanslia. Siellä työskentelevät oikeusasiamiehensihteerit ovat lakimiehiä, jotka esittelevät ja valmistelevat ratkaistavaksi tulevat asiat. Tukilinja 3/2016 11
ONKO TAHTO TOISEN TASKUSSA? Ystävykset Tarja Lampinen (vasemmalla) ja Tuula Vilkman keittävät kahvia, kun kahvihammasta kolottaa. Miten voi tietää, tahtooko risteilylle, jos ei ole koskaan ollut risteilyllä? Tai haluaako seurustella jonkun kanssa tai mennä karaokebaariin? Kehitysvammaisille YK:n vammaissopimus on tuomassa uutta valinnan vapautta. Seurasimme sen harjoittelua Tilkan ryhmäkodissa. TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste 12 Tukilinja 3/2016
V ammaisten ihmisoikeussopimus eli YK:n vammaissopimus on astumassa Suomessakin voimaan, kun hallitus sen loppukeväästä ratifioi. Selvitimme, mitä se tarkoittaa käytännössä kehitysvammaisten ryhmäkodissa asuvalle suomalaiselle ihmiselle. Mitä ihmisoikeudet ja osallisuus hänelle tuovat – eli ne arvot, joiden vuoksi tuhannet virkamiehet ja vammaisaktivistit ovat eri puolilla maailmaa istuneet satoja tunteja kokouksissa? Tilkan ryhmäkodissa Helsingissä on harjoiteltu oikeuksia, velvollisuuksia ja oman valinnan tekemistä kolmen vuoden mittaisen VIA-projektin avulla. Ollaan jo viimeisessä tapaamisessa ja kohta saadaan todistukset. Tunnelma on innokkaan harras. Laitostausta vaikuttaa Monella ryhmäkodissa asuvalla on laitostausta. Tie oman tahdon löytymiseen voi olla kiemurainen, kun vuosikymmenten aikana piintyneistä tavoista yritetään oppia eroon. Kun joku muu – äiti, isä, ohjaaja, työntekijä tai edunvalvoja – on aina päättänyt omasta puolesta, ei ole helppo tietää, mitä haluaa. Mutta siellä se tahto on. Piilossa, mutta olemassa. Lopulta on kyse hyvin yksinkertaisista asioista. Mihin aikaan menee nukkumaan ja milloin herää? Saako keittää kahvia tai saako mennä illalla ulos? Pitääkö kaikki tehdä yhdessä vai voiko ihan yksin lähteä liikenteeseen? Mutta miten voi tietää, haluaako minigolfata tai käyttää omaa rahaa, jos ei ole koskaan minigolfannut tai omaa rahaa ei ole ollut? Miten ylipäätään osata tahtoa, jos ei ole koskaan saanut tahtoa? Ikäpolvilla eri tavat Tilkan ryhmäkodin johtavan ohjaajan Pirjo Sjölundin mukaan Tilkassa asuvat kehitysvammaiset ihmiset kuuluvat kahteen eri sukupolveen. Vanhemmat ihmiset ovat usein kasvaneet laitoksessa tai tiukasti valvotussa ryhmäkodissa. Heille voi olla vaikea ilmaista omaa tahtoaan, mutta toisaalta heidän yhteisöllisyytensä on suurta. He tahtovat vielä tehdä kaiken yhdessä. ”Sitten on nuori sukupolvi, joka on oppinut tahtomaan ja joka ei ehkä halua samaistua muihin ryhmäkodissa asuviin ja tekee paljon omin päin.” Nuoremmat eivät välttämättä esimerkiksi halua osallistua kursseille toisten kehitysvammaisten kanssa. Terhi Toikkanen on ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen neuvova lakimies. Yhdessä Kynnyksen ihmisoikeuslakimiehen, projektipäällikkö Liisa Murron kanssa he avaavat kurssilaisille vaikeita käsitteitä. Metodiksi on valittu piirtäminen. Opintopiiriläiset keksivät tarinoita, pohtivat niiden ongelmia ja sitä, onko tarinassa kyse jostakin oikeudesta. Graafikko Anni Ikäheimonen kuvittaa ryhmäläisten tarinoita, että niitä olisi kaikkien helppo seurata. Puhutaan vaarista, joka lähtee tansseihin ja rakastuu. Puhutaan Pasista, joka rakastuu Tuijaan ja Krissestä, jota työnteko ei aina huvita. Mietitään, voiko työnantaja määrätä käyttämään työvaatteita. Sitten keksitään ongelmiin ratkaisuja. Onko oikein, että ohjaaja kieltää Pasilta seurustelun? Pitääkö Krissen mennä töihin? Saako vaari rakastaa? ”Alussa moni kurssilaisista oli sitä mieltä, että äiti, isä tai ohjaaja voi päättää, saako seurustella. Nyt on opittu päättämään itse.” ”Nuori sukupolvi tekee paljon omin päin.” Kuvat ovat apuna pohdinnoissa. Keskellä johtava ohjaaja Pirjo Sjölund. ”Illalla tai viikonloppuna käymme kirpputorilla ja ostamme jotain pientä. Karaokessa huvittaisi käydä enemmän, mutta ilman ohjaajaa sinne ei oikein uskalla jäädä”, tuumii Tuula. Harjoittelu tekee mestarin Kurssin päätösjuhlassa yhdessä kehitetyt tarinat luovutetaan opintopiiriläisille monisteina. Liisa Murron mukaan kurssi on tuottanut tulosta muutoinkin: osallistujat ovat rohkaistuneet puhumaan omista toiveistaan ja haluistaan. He osaavat nyt paremmin ilmaista mielipiteensä ja kertoa, mitä tahtovat. Tukilinja 3/2016 13
Kun on vuosi vuoden perään tullut jyrätyksi tai vaiennetuksi, kun omille toiveille on ehkä naurettu tai niitä on mitätöity, voi olla vaikea niitä ilmaista. On parempi olla samaa mieltä kuin edellinen puhuja. Silloin ei ainakaan tule pilkatuksi. ”Vielä kurssin alussa moni kurssilaisista oli sitä mieltä, että äiti tai isä tai ohjaaja voi päättää, saako seurustella. Nyt on opittu päättämään itse”, summaa Liisa Murto. Mitä tarkoittaa esimerkiksi sana osallisuus, osallinen? Se selviää kysymällä itseltään, voiko osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Voiko kurssilainen esimerkiksi päättää, kuinka paljon tarvitsee tukipalveluja. Kuullaanko hänen mielipidettään, kun päätös tehdään? ”Myös me vierailijat olemme oppineet uutta. Olemme tajunneet, miten konkreettisista asioista loppujen lopuksi on kyse”, Murto pohtii. Kansalainen vaikuttaa elämäänsä Osallisuus on myös laajempi asia: Ovatko asukkaat mukana päättämässä omaa asuntolaansa koskevia asioita? Kuuluvatko he vaikkapa Me itse -yhdistykseen, jonka kautta kehitysvammaiset voivat vaikuttaa heitä koskeviin asioihin? Entä käyvätkö he äänestämässä? ”Abstraktit sanat voivat olla vaikeita, mutta kaikki ymmärrämme, milloin meitä kohdellaan väärin. Mikä oikeus toisella ihmisellä on esimerkiksi komennella minua silloin, kun tekemisistäni ei ole mitään haittaa kenellekään? Tässä ollaan syvien totuuksien äärellä. Kenellä on valta ja tekeekö huono puhekyky sinusta valtaa vaille olevan?” Liisa Murto miettii. ”Ohjaajien kunnioitus on suurta ja opittavaa on myös meillä ohjaajilla”, pohtii puolestaan Pirjo Sjölund. ”Olemme oppineet herkemmiksi omien motiivien suhteen. Joskus on myös niin, että asenteet vaihtuvat vasta, kun vanhan ohjaajasukupolven korvaa uusi. Olisi ennen kaikkea opittava olemaan taka-alalla ja annettava tilaa kehitysvammaisten omille pyrkimyksille. Johtava ohjaaja Pirjo Sjölund on itse tullut kehitysvamma-alalle vanhuspuolelta ja pitänyt ryhmäasunnon ovet auki uusille tuulille. Ensin ryhmäkodissa opiskeltiin oman elämän hallintaa Kehitysvammaliiton koulutuksessa, sitten valintoja ja osallisuutta VIA-koulutuksessa. Vapauteen kuuluu vastuu Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös vastuu omista tekemisistä. Kaikkeahan ei voi tehdä. Kurssilla keskusteltiin tapauksesta, jossa yksi ryhmäkodin asukas oli mennyt ravintolaan ja syönyt hyvin. Kun tuli laskun maksamisen aika, hän ilmoitti, ettei ole rahaa. Poliisit tulivat paikalle. ”Kyllä nyt on niin, että se ei ole syrjintää, jos sinua vaaditaan maksamaan laskusi”, todettiin. ”On aina etukäteen mietittävä, onko rahaa johonkin vai eikö ole”. Totuus on se, että monet kehitysvammaiset ihmiset ovat köyhiä. Joillakin on käyttörahaa viikossa viisi euroa, toisilla on peritty omaisuus. Sen mukaan on elettävä. Sjölundin mukaan kehitysvammaiset ihmiset ovat samanlaisia kuin me muutkin. Rikas ei välttämättä anna paljostaan eikä solidaarisuus ole mitenkään erityisesti muodissa. Onneksi myös ystävyyttä ja välittämistä on. Ystävästä tukea Tuula Vilkman ja Tarja Lampinen ovat ystäviä. He asuvat samassa asuntolassa ja tekevät mielellään asioita yhdessä. Tarja käy töissä, Tuula on jo eläkkeellä. Töihin lähtiessään Tarja silti yleensä herättää Tuulan yhteiselle aamiaiselle. Toisinaan Tarjaa ei huvita töihin meno yhtään. ”Silloin pakotan itseni.” Kun Tarja tulee kotiin, hän tapaa ystävänsä usein jo pihasta odottamasta. ”Illalla tai viikonloppuna käymme kirpputorilla ja ostamme jotain pientä. Karaokessa huvittaisi käydä enemmän, mutta ilman ohjaajaa sinne ei oikein uskalla jäädä.” Projektissa on pohdittu myös seurustelua. Yhdessä on pohdittu sitä, kuinka usein voi tulla toista tapaamaan ja miten voi kunnioittaa toisen näkökantoja seurustelusta. Turvallisesti itsenäiseksi Seurustelemiseen ei voi pakottaa, mutta mikä on pakottamisen ja houkuttelun raja? Taas ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, niiden, joista syntyvät rakkauslaulut. Sjölundin mukaan Tilkassa seurustellaan runsaasti, suhteet syttyvät ja katkeavat, sydänsuruja on, mutta myös rakastumisen riemua. Elämä virtaa. ”Erehdyksiä on lupa tehdä.” Monesti kehitysvammaista ihmistä on estetty elämästä juuri heidän suojelemiseensa vedoten. Mutta haluaako kukaan elää elämäänsä vakuumissa? Sydän voi särkyä, mutta useimmiten se myös paranee. Apua omaan päätöksentekoon tulisi saada luotetulta, vastuulliselta läheiseltä. Kun puhutaan kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden käyttämisestä, pitää puhua myös päätöksenteossa tukemisesta, ohjaajat muistuttavat. Tuki ei kuitenkaan saa olla toisen puolesta päättämistä vaan esimerkiksi apua vaihtoehtojen selkeyttämiseen. KEHITYSVAMMA = Lapsuudesta asti ilmenevä vaikeus käsityskyvyssä, mikä ilmenee erityisesti käsitteellisessä ajattelussa ja usein myös suunnitelmallisuudessa. YK:N VAMMAISSOPIMUS = Kansainvälisen sopimuksen tarkoitus on taata vammaisille ihmisille samat oikeudet kuin muille. Suomi on ratifioimassa sopimuksen tänä vuonna, kun lainsäädäntö vastaa sopimuksen sisältöä. RYHMÄKOTI = Tuetun asumisen muoto, jossa oman huoneen lisäksi käytössä on yhteistiloja ja ohjausta. VIA-PROJEKTI = Kynnys ry:n hanke, joka tukee ihmisoikeuksien toteutumista vammaisten asumisyksiköissä. Iltaa voidaan istua vaikkapa Tuulan huoneessa levyjä kuunnellen. Nukkumaanmenoajan ystävykset päättävät itse. 14 Tukilinja 3/2016
TULILINJALLA / KOLUMNI Jari Rummukainen ”Palvelujen ei tulisi vähentyä tai lisääntyä ikään vedoten, vaan henkilökohtaisen tarpeen mukaan.” Kuka? Jari Rummukainen, 52 v. Joensuu Toimintarajoite Käyttää sähköpyörätuolia. Työ KM, luennoi vammaisuudesta ammattioppilaitoksissa. Tukilinja 3/2016 15 Vammaiset leikkauksilla eriarvoiseen asemaan? HALLITUS ON KAAVAILLUT leikkaavansa vammaispalveluista 61 miljoonaa euroa. Se mistä leikataan, liittyy siihen, miten vammaisuus määritellään. Kannattaa myös pohtia tarkkaan, mistä leikataan ja keihin vammaisiin vaikutukset pääasiassa kohdistuisivat. Pitkään lääkärit määrittelivät vammaisuuden ja myönnettävät avustukset määräytyivät tämän mukaan. Tänä päivänä diagnoosin mukaan tukemisesta on päästy eroon: palveluja tarjotaan yksilöllisten tarpeiden mukaan, jotta kukin voisi elää mahdollisimman laadukasta elämää vammastaan huolimatta. Hallituksen toiminnassa on kuitenkin nähtävissä paluuta entiseen malliin, mikä tarkoittaisi, että yksilöllisiä tarpeita ei huomioitaisi enää niin kattavasti ainakaan, jos kohteena ovat yli 75-vuotiaat vammaiset ihmiset. Eroja tulee myös kuntakohtaisiin palveluihin. Ilmassa on pelkoa, että tukipalvelujen karsiminen jää kunkin kunnan tai sote-alueen sosiaalitoimen varaan. NÄIN TAPAHTUU, JOS subjektiivisiin eli kaikille taattaviin vammaispalveluihin lähdetään tekemään muutoksia. Tämä tarkoittaisi sitä, että vammaiset olisivat jatkossa keskenään eriarvoisessa asemassa, sillä suurella osalla kunnista taloustilanne on huono. Vammaispalvelun muotoja ovat muun muassa itsenäinen asuminen henkilökohtaisen avustajan tukemana, kuljetuspalvelut ja kotihoidon palvelut. Ihmettelen kovasti, jos näistä lähdetään leikkaamaan, koska ne helpottavat vammaisen henkilön elämää todella paljon. Henkilökohtainen apu on viimeisimmäksi säädetty tukimuoto, joka antaa vaikeavammaiselle mahdollisuuden elää täyspainoista elämää. Kuljetuspalvelut ovat myös toimineet hyvin monta vuotta, mikä on antanut meille liikkumavapauden ja mahdollisuuden ottaa vastuu omien asioiden hoidosta. On tärkeää, että eri vammaisliitot löytäisivät yhteisen näkemyksen tulevista leikkauskohteista. Leikkauksilta ei tulla välttymään, mutta kunhan ei näistä keskeisimmistä tukimuodoista lähdettäisi karsimaan! SELLAINENKIN MAHDOLLISUUS ON, että palveluiden omavastuu nousee roimasti, mikä on jo tapahtunut esimerkiksi Kelan kustantamissa kyydeissä. Hallitus on heittänyt myös ajatuksen, että asetettaisiin ikäraja, mistä eteenpäin voitaisiin vähentää tukipalvelujen määrää säästöjen saavuttamiseksi. Tämä ikäkysymys hämmästyttää minua kaikkein eniten. Tukipalvelujen tarjonnan ei tulisi olla ikään sidottua. Palvelujen ei tulisi vähentyä tai lisääntyä ikään vedoten, vaan henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Kunta karsii ja rajaa pois vammaispalveluiden käyttäjiä jo nyt. Tällä hetkellä kaikilla palvelunsaajilla on samat edut, esimerkiksi kuljetuspalvelujen määrä on kaikille sama. Leikkausten seurauksena jokainen vammainen ei enää saa samaa määrää kuljetuspalveluja käyttöönsä, vaan noudatetaan tarveharkintaa. Nämä lakimuutokset ovat isoja ja pääosin negatiivisia. Pystyvätkö kaikki vammaiset ihmiset edes hahmottamaan, mitä muutoksia ne toisivat arkipäivän elämään? MUUTOKSIA TULEE MYÖS eläkkeisiin. Palvelumaksut nousevat ja uskon, että muutokset tulevat näkymään ansiopohjaisessa työeläkkeessä ja palkkatuloissa voimakkaammin kuin peruseläkkeessä. Silloin vammaiset syrjäytetään entisestään yhteiskunnan ulkopuolelle ja sellaiset ihmiset passivoituvat, joilla olisi kykyä tehdä töitä ja normaalia työpäivää. Nykyinen vammaispalvelulaki takaa mahdollisuuden henkisen itsemääräämisoikeuden säilyttämiseen, jolloin vammainen pystyy ottamaan vastuun omasta elämästään. Herää kysymys, onko tulevien leikkausten jälkeen asia enää näin?
Tukipointti Teksti: Kirsi Tuovinen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) KUVATAITEILIJA ILPO PYNNÄ Olen kuvataideakatemiasta v. 1990 valmistunut kuvataiteilija. Olen ollut mukana kansainvälisissä näyttelyissä Bulgariassa ja Virossa. Tein taiteilijan valinnan jo 17 vuotiaana ja olen myynyt yksityisille asiakkaille 40 vuoden aikana yli 300 maalausta, ja hyvä näin! Tällä hetkellä toimin kuvataiteilijana Porissa ja työni jatkuu entistä mielenkiintoisempana. Ansioluetteloni ja opetustyöni näkyvät Art Web -nettisivuiltani. TUOTTEET: Maalaukset ja piirustukset OSOITE: Pori ART WEB -NETTISIVUT: www.pynil.com NÄIN TILAAT: Art web sivujeni kautta voi ottaa yhteyttä! HIERONTAA ESPOOSSA Näkövammainen kuntohoitaja tarjoaa toimii hierojana Leppävaaran uimahallissa. Käyntiä varten ei tarvitse maksaa uimahallin pääsymaksua. TUOTTEET: Hierontaa, urheiluhierontaa OSOITE: Veräjäpellonkatu 15, 02650 Espoo (uimahalli) NETTISIVUT: Tekeillä. NÄIN TILAAT: Varaa aika p. 0400 899 631. Hoitojen aikana en vastaa puhelimeen, mutta soitan takaisin mahdollisimman pian. Hieronnat uimahallin aukioloaikoina. Teos Rajaton avaruus. 16 Tukilinja 3/2016 Tukilinja juhlii 3.12. Vammaisten päivänä Kirsi Tuovinen esittelee uusia apurahatoimi nnan esitteitä. TUKILINJA VIETTÄÄ 20. JUHLAVUOTTAAN. Sen kunniaksi sponsoroimme uutta Vammaisten päivän tapahtumaa DiDa 2016 eli Disability Day Art & Action, joka pidetään Helsingin keskustassa 3.12.2016 avoimena kansalaisjuhlana. Tavoitteena on perustaa siitä vuosittainen, kaikille avoin verkostotapahtuma, jossa tuodaan esille vammaisten ihmisten osaamista ja nautitaan koko perheen yleisötapahtumasta. Tapahtuman verkkosivuille pyritään kokoamaan koko Suomen vammaisten päivän tempaukset! Juhlavuosi on hyvä hetki tarkastella, mitä kaikkea on saatu aikaan ja miten toimintaa voitaisiin kehittää. Lähestymmekin kesällä Tukilinjan tukea saaneita henkilöitä kyselytutkimuksella. Tavoitteena on selvittää, miten myönnetyt apurahat ovat vaikuttaneet ihmisten elämään. Jos olet apurahan saaja, päivitäthän siis meille sähköpostiosoitteesi kesäkuuhun mennessä (apurahat@tukilinja.fi)! Lähestymme myös teitä lukijoitamme ja tukijoitamme tavallista aktiivisemmin kilpailujen merkeissä. Mitä sanasta ”Tukilinja” tulee mieleen? Syntymäpäivä herättää muistelemaan kokemuksia ja tarinoita päivänsankarista. Lähetä muistosi ja mietteesi Tukilinjasta ja tukitoiminnasta tarinan, runon, piirroksen, valokuvan tai videon muodossa syyskuun loppuun mennessä. (Ks. kilpailuilmoitus lehden takakannessa). Palkintoina jaamme lahjakortteja. Kestävän kehityksen hengessä koetamme myös saada ylijääneet Tukilinja-lehdet hyötykäyttöön, joten järjestämme luoville kädentaitajille Tukilinjasta tuotteeksi -kilpailun. Etsimme messuilla ja tapahtumissa jaettavia pieniä tuotteita, jotka on valmistettu vanhoista Tukilinja-lehdistä (lähetämme osallistujille lehtiä). VINKKINÄ RETKIKASSAN KARTUTTAJILLE: Tuotekilpailu sopii hyvin yhteiseksi talkootyöksi. Parhaat ideat palkitaan 500 kpl tilauksella, jossa uusiotuotteista maksetaan 2 euroa kappaleelta. (Ks. kilpailuilmoitus lehdessä 2 2016, luettavissa osoitteessa www.tukilinja.fi). Juhlavuotemme huipentuu 1.12. ilmestyvään juhlalehteen ja Vammaisten päivän DiDa-juhlaan 3.12. Tukilinja on mukana sen järjestelyissä yhteistyössä vammaisja kulttuurialan toimijoiden kanssa, joista mainittakoon kulttuurijärjestöjen yhteinen Kulttuuria kaikille -palvelu sekä vammaiskulttuuria edistävä Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry. Jos edustat vammaisyhteisöä ja kiinnostuit, ota yhteys EUCREAan (info@eucreafinland. org). Mukaan ehtii vielä hyvin, ja tapahtuman verkkosivuille mahtuvat kaikkien paikkakuntien 3.12. tapahtumat! Kirsi Tuovinen
Tukilinjan ristikoiden laatija haastatteli vaikeavammaista Antero Harjua, huipputason ristikko-, piilosanaja shakkiharrastajaa. TEKSTI Jari Haapa-aho KUVA Jukka Kolari V uosi sitten kokoontuivat maamme parhaat sanaristikoiden ratkojat Helsinkiin ottamaan mittaa toisistaan. Jaossa oli ei enempää eikä vähempää kuin Suomen mestaruus. Alkueriin ottaa osaa yleensä noin 2000 kilpailuhenkistä sanoilla leikittelijää, joten kutsu loppukilpailuun ei tule pelkästään postinkantajan virheen seurauksena. Useampikin kisan osanottajista taisi siis hieraista silmiään, kun ilmoittautumispöydän ääreen ilmestyi järvenpääläinen Antero Harju avustajansa, lähihoitaja Erja Varjosen kanssa. CP-vammainen, 71-vuotias osanottaja tämän tason loppukilpailutapahtumassa on verrattavissa suoritukseen, jossa pituushyppääjä leiskauttaa yhdeksän metrin rajan rikki. Huumorimies pitää haasteista Tämän jutun toimittaja on ristikkolaatija, joka kiusaa mm. Tukilinja-lehden lukijoita joka numerossa keskitasoa hankalammilla tehtävillä. Olen myös itse osallistunut useita kertoja Ristikko SM -kisaan. Sanaristikkoseura Sanaseppojen puheenjohtajan ominaisuudessa tapasin Anteron ensimmäisen kerran jo vuonna 2014 piilosanan ratkonnan SM-kisassa. Anteron positiivisuutta säteilevä olemus jäi tuolloin mieleen, ja miehen jututtaminen sujui kuin vanhoilta tutuilta. Puheen tuottamisen vaikeus ei muodostunut ongelmaksi, sillä pysyihän Anterolla kynä kädessä. Huumoriakin löytyy. ”On pakko”, Antero sanoi ja nauroi päälle. Äiti innosti ristikoihin Antero Harju on syntyisin Kuusankoskelta, mutta muutti aikuisella iällä Järvenpäähän. Muuton syy oli sama kuin monella toisellakin miehellä eli nainen. Nykyään Antero on siviilisäädyltään leski. Kun kysyn, mikä on saanut Anteron innostumaan sanaristikoista, vastaus on aika yllättävä: Oma äiti aikoinaan innosti harrastuksen pariin jo 1980-luvulla. Fyysinen vammaisuus ei ole sanaristikkojen parissa este. Vaikeuttaa se toki monenlaista tekemistä, mutta ei kai harrastuksen pidä välttämättä helppoa ollakaan. Antero rakastui sanaristikkoharrastuksen myötä suomenkieleen. Tuo kiintymys on kannustanut häntä kehittämään itseään aina vain paremmaksi ratkojaksi. Hän onkin tyypillinen sanaristikkoharrastaja, jolle ristikot kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Niiden ratkominen pitää ihmisen jatkuvasti terävänä ja uteliaana kaikelle, mitä maailmassa tapahtuu. Ellei seuraa aikaansa ja kartuta koko ajan yleistietoaan, putoaa myös kielen kehityksestä ulos. Positiivisuus elämänasenteena Avustaja Erja Varjonen kertoo, että Anteron positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen motivoi myös häntä työssään. Antero tarvitsee vaikea-asteisen vammaisuuden vuoksi apua oikeastaan kaikkeen arkiseen toimintaan, mutta Sanaristikot haasteena ”Ristikoiden ratkominen pitää terävänä ja uteliaana kaikelle, mitä maailmassa tapahtuu.” Tukilinja 3/2016 17
tässä harrastuksessa avustajan tehtävä rajoittuu joskus putoavan kynän nostamiseen. Vaikka kohtaamme kilpailuissa, olemme samaa mieltä siitä, että omien rajojen hakemisen ei välttämättä tarvitse olla kilpailua – kilvoittelua se ennemmin lienee. Antero hakee rajojaan myös shakin pelaamisessa, joka on hänen pääharrastuksensa. Paras saavutus siinä on jo parinkymmenen vuoden takaa, jolloin tuli TUL:n ikämestaruus. Tällä hetkellä Antero kertoo ratkovansa ristikoita jonkin verran vähemmän kuin aikaisemmin. Hän on keskittynyt Sanaseppo-lehden vaikeisiin ristikoihin eikä hanki lainkaan muita ristikkolehtiä. Kilpailuviettiä toki vieläkin riittää, ja hän harkitsee osallistumista marraskuussa pidettävään Piilosana SM 2016 -kisaan. Anteron vinkkejä aloitteleville ratkojille: Täytä aluksi helppoja ristikoita ja valitse tehtävätyyppi oman mieltymyksen mukaan. Kun ratkontataidot kehittyvät, vaikeuta tehtäviä samassa suhteessa. Liiku ratkoessa osaamisen ylärajoilla, jos haluat kehittyä. ”Kun osallistuu johonkin, osallistuu myös elämään.” Vaikeat ristikot parhaita Antero on ainakin yhdessä kohden samaa mieltä kuin muutkin Suomen sanaristikoiden huippuratkojat: Ristikon ei tule olla liian helppo, koska tarkoituksena on pitää pää kunnossa. Helpot ristikot kuuluvat hänen mielestään niille, joiden tarve on vain kuluttaa aikaa niin sanotusti läpi kirjoittamalla. Hyvä sanaristikko tarjoaa aivovoimistelun lisäksi ahaa-elämyksiä ja tuottaa myös jonkin verran huumoria. Monimerkityksiset sanat ovat suomenkielen suola. Antero Harju haluaa esimerkillään innostaa myös Tukilinja-lehden lukijoita ajatukseen, että sanaristikkoharrastus kuuluu kaikille. Kilpailu Suomen mestaruudestakaan ei ole totista touhua, tärkeämpää on osallistuminen. Kun osallistuu johonkin, osallistuu myös elämään. Jatkuu edelliseltä sivulta. 18 Tukilinja 3/2016
Ukrainassa vammaiset ihmiset kärsivät monin paikoin sisäisinä pakolaisina viranomaisten välinpitämättömyydestä ja vammaispalvelujen puutteesta. Usko parempaan tulevaisuuteen on kuitenkin vahva, ja tukea tilanteen paranemiseen saadaan muun muassa Suomesta. TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste M oni vammainen ihminen elää sotaa käyvässä Ukrainassa nykyään vaikeissa oloissa, vailla papereita ja vammaispalveluja. Suomalainen vammaisten kehitysapujärjestö Abilis-säätiö tukee heitä Ukrainan ihmisoikeussäätiön kautta, ja tuloksena on muun muassa kartoitus heidän ongelmistaan. Maaliskuussa Vinnytsan kaupungissa Länsi-Ukrainassa järjestettiin sen pohjalta ihmisoikeusseminaari 25 vammaisaktiiville. Seminaarin rahoitti US-Aid eli Yhdysvaltojen kehitysaputoimisto. Tarkoituksensa oli solmia verkostoja ja tutustuttaa vammaiset osallistujat YK:n vammaissopimukseen. Suomalaisten vastuulla oli yksi koulutuspäivä, jonka puhujina olivat vammaissopimukseen erikoistunut lakimies Liisa Murto sekä toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä Kynnys ry:stä. Seminaarin yhteydessä keskustelin kahden vammaisaktiivin kanssa, joiden kohtaloihin sota oli jättänyt jälkensä. Parempi invalidi kuin kuollut Artem Dobrydniev tuli seminaariin Belickojesta kylästä Donetskin alueelta. Hän on asunut 7 vuotta sitten tulipalossa sattuneen vammautumisensa jälkeen laitoksessa, mutta kunnostautunut sieltä käsin alueensa luiskien tarkistamisessa. Sitten kotikunnasta tuli taistelukenttä. ”Halusimme, että meidät evakuoitaisiin, mutta pyyntöämme ei kuultu”, kertoo Artem. Sodan jaloissa Ukrainassa Vammaisten ongelmia Ukrainassa Ukrainan ihmisoikeuskeskuksen tekemän selvityksen mukaan vammaisten suurimmat ongelmat ovat paperittomuus, terveysja avustajapalvelujen puuttuminen, apuvälineiden puute ja myös oikeuden saada apuvälineitä täydellinen puuttuminen. Psykologinen apu olisi monelle tarpeen. Donetskin puolella joissakin laitoksissa lapsilla on myös suoranainen nälkä. Selvitys tehtiin suomalaisen Abilis-järjestön rahoituksella. Abilis on suomalainen vammaisten ihmisten kehitysyhteistyöjärjestö. ”Jos en olisi vammautunut, voi olla että minusta olisi tullut sotilas ja olisin jo kuollut.” Lopulta kunnan viranomaiset ilmoittivat asukkaille, että heidän olisi matkustettava turvallisemmalle alueelle omalla kustannuksellaan. ”Miten? Saan kuussa 50 euroa eläkettä, josta 40 euroa menee laitokselle”, Artem ihmettelee. ”Yhtenä yönä tuli sitten käsky, että kaikki autoihin ja nopeasti.” Pyörätuoli käskettiin jättää, oli selvittävä proteeseilla. ”Pahinta oli kuitenkin, että vaimoni Lenan kanssa jouduimme eri autoihin, ja meidät evakuoitiin eri paikkoihin. Oli sota. Miten löytäisin Lenan jälleen? ” Kadonnut vaimo löytyi Uudessa paikassa, 300 hengen vanhainkodissa, Dobrydnev aloitti taistelun saadakseen vaimonsa luokseen. ”Se oli välillä epätoivoista, mutta panin kovan kovaa vastaan, kun perustelin laitoksen johtajalle, miksi haluan Lenan tänne”, hän kertoo. ”Muita läheisiä minulla ei ole kuin Lena. Kolmen kuukauden taistelun jälkeen saimme yhteisen huoneen ja elämä alkoi taas.” Dobryednev yllättää minut sanomalla, että vammautumisen jälkeen hänen elämänsä on muuttunut paremmaksi: ”Ensinnäkin, jos en olisi vammautunut, voi olla että minusta olisi tullut sotilas ja olisin jo kuollut. Juuri vammaisuuden takia löysin myös vaimoni, Lenan. Hän on elämäni valo.” Artem Dobrydniev joutui eroon vaimostaan, kun heitä evakuoitiin Donetskissa. Tukilinja 3/2016 19
Rakkautta sanatoriossa Natalia Vidaiko, 29, on kotoisin Vinnytsan kaupungista Keski-Ukrainasta. Kun hän oli kolmetoistavuotias, hän joutui liikenneonnettomuuteen ja halvaantui. Sen jälkeen hän on käyttänyt pyörätuolia. Ensimmäinen vuosi kului täysin eristyksessä. ”En halunnut tavata ketään, en halunnut ulos kotoani. Vihasin kaikkea ja kaikkia. Äitini ja isäni yrittivät saada elämänhaluni takaisin, mutta silti halusin vain kuolla.” Kuntoutuslaitoksessa Natalia tajusi ensimmäistä kertaa, ettei hän ongelmineen ollutkaan yksin. ”Tapasin ihmisiä, joilla oli paljon kurjempi kohtalo kuin itselläni ja silti he halusivat elää. Päätin palata takaisin maailmaan ja elämään.” Natalia kävi tavallisen koulun ja lukion, pääsi opiskelemaan lakitiedettä ja valmistui juristiksi. Tulevaan mieheensä, myös pyörätuolia käyttävään Jevgeniin hän tutustui Krimillä sanatoriossa eli parantolassa. He rakastuivat, päättivät mennä naimisiin ja asettua Krimille. Venäjän Krimin miehitys ei muuttanut pariskunnan kantaa. Länsimaisten tv-kanavien otsikot tuntuivat silloin aivan liioitelluilta. ”Nyt moni katuu sitä, että on äänestänyt Venäjään liittymisen puolesta, mutta se on liian myöhäistä”, Natalia pohtii. ”Uskon, että ovia on auki tai ainakin raollaan.” Arkussa Krimiltä Ukrainaan Juuri kun pariskunta oli saamassa Venäjän passit, Jevgeni yllättäen menehtyi 31-vuotiaana sydänkohtaukseen. Natalia ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin palata takaisin kotiin. ”Mieheni siunattiin ja laitettiin arkkuun Krimillä, mutta ruumis haluttiin viedä takaisin kotiin, Harkovaan.” Venäjän puolella ei ollut ongelmia, mutta Ukrainan rajaviranomaiset eivät antaneet arkun olla autossa. He vaativat, että se on kuljetettava rajan yli kantamalla. ”Niin siis mieheni vanhemmat ja omat vanhempani kantoivat Jevgenin, poikansa ja vävynsä, takaisin kotimaahan. En itke helposti, olen pieni mutta vahva, mutta tuo hetki ei poistu koskaan mielestäni”, Natalia Vidaiko sanoo. ”Silti uskon, että ovia on auki tai ainakin raollaan.” Yksi ovista on yhteenkuuluvuus kohtalotovereiden kanssa. ”En yöllä saanut unta, kun ajattelin kaikkea teitä, kurssille osallistujia. Tunteet kuohuivat ja verenpaine nousi. Tunsin niin suurta lämpöä ja yhteenkuuluvuutta, että aloin itkeä. Mutta ne eivät olleet pahoja kyyneleitä. ” Natalia Vidaiko muutti miehitetystä Krimistä takaisin Ukrainaan. Jatkuu edelliseltä sivulta. Ovatkohan nuo niitä rauhankyyhkyjä? 20 Tukilinja 3/2016