• SÄÄSTÖT RUNNOVAT ERITYISAMMATTIKOULUJA S. 9 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 3 / KESÄ–HEINÄKUU 2016 LINNANMÄKI työllistää toimintarajoitteisia nuoria s. 6 IPI-KULMAKUPPILA on myös kehitysvammaisten työpaikka s. 30 KISÄLLISSÄ syntyy käsityötaidetta s. 22
• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2016 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Pasi Päivinen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 20. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 4.8.2016. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Charlotta Boucht. 60 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 10 s. Työharjoittelijamme Iitu ensimmäisellä juttukeikallaan. Tehdäänk ö luiskalla spinni? Ajassa s. 4 Valokeilassa Mental Beauty Records ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 9 Miten käy erityisammattiopistojen? s. 11 7 kysymystä työllistymisen esteistä Vastaajana Juha-Pekka Konttinen. s. 12 Onko tahto toisen taskussa? YK:n vammaissopimus toi uusia oikeuksia arkeen. s. 15 Vammaiset eri asemaan? Jari Rummukainen kysyy kolumnissaan, onko vammaispalvelujen leikkaus ikäihmisiltä oikein. s. 25 Kalle Könkkölä selvitysmieheksi Artikkelit s. 6 Kesätöihin Lintsille! Linnanmäki tarjoaa kesätöitä toimintarajoitteisillekin nuorille. s. 17 Älypelit haasteena Vaikeavammainen Antero Harju on shakkija ristikkomestari. s. 18 Sodan jaloissa Ukrainassa Suomalaiset tukevat vammaisia sotapakolaisia. s. 22 Kisällissä syntyy taidetta Työtoiminta kannustaa yrittäjyyteen. s. 28 Reksi pelaa Riossa s. 34 Onnistunut opintopolku Sokea Elisa Montonen sai alaltaan työpaikan. Tukitoiminta s. 10 Pyörätuolitaituriksi Paralympiaurheilija Aleksi Kirjonen kannustaa tuolin käyttäjiä rohkeuteen. s. 26 Pienyrittäjän tukena Tukilinjan pienyrittäjän apurahasta oli Coltrane Hassiselle paljon apua. s. 29 Teiniunelmasta totta Tukilinja tuki ratamoottoripyörän hankintaa. s. 30 Ipiläiset virkistyvät Ipi-kulmakuppilassa Tukilinjan Tyky-rahan käytöstä päättivät kehitysvammaiset työntekijät. s. 16 Tukitori s. 16 Tukipointti s. 39 Tukipäätöksiä Vakiot 5 Ruudussa 15 Tulilinjalla 21 Kirjavinkki 25 Välinevinkki 33 Leffafriikki 37 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloittelua 2 Tukilinja 3/2016
• YK:n vammaissopimus voimaan Suomessa 12. TOUKOKUUTA kaivattu uutinen viimein saatiin: Suomi oli allekirjoittanut vammaisten henkilöiden oikeuksista vuonna 2006 tehdyn yleissopimukseen, joka astuu maassamme voimaan 10.6.2016. Ei siinä mennyt kuin 10 vuotta. KUULUMME VIIMEISIIN länsimaihin, jotka sopimuksen ratifioivat, vaikka se on ollut yksi nopeimmin ratifioiduista ihmisoikeussopimuksista. Puolustuksena voi mainita, että Suomi ottaa sopimukset tosissaan. Siksi ei kiirehditty vahvistamisen kanssa ennen kuin lainsäädäntö vastasi sopimuksen sisältöä. Toisaalta: pitikö siihen mennä 10 vuotta? YK-SOPIMUS tuo vammaisille paljon elämää avartavia mahdollisuuksia. Alamme niitä pikkuhiljaa lehdessämme aukoa. Tässä numerossa kerromme, mitä sopimus merkitsee kehitysvammaisille ihmisille (s. 12). Arkistolehdestämme voi lukea edelleen ajankohtaisen artikkelin sopimuksen historiasta ja sen vaikutuksesta Suomessa (Mikä muuttuu YK:n vammaissopimuksen myötä? Tukilinja 6–7 2014). Seuraavassa Tukilinjassa katsomme, missä nyt mennään. TÄMÄ VUOSI on sekä Tukilinjan 20-vuotisjuhlavuosi että se vuosi, jolloin liityimme YK:n vammaissopimusmaihin. Ei huono vuosi ollenkaan! Juhlimme molempia Maailman vammaisten päivänä 3.12., jolloin sponsoroimme vammaiskulttuurin juhlaa Dida 2016 (Disability Day Art & Action). Se järjestetään Helsingin keskustassa kaikille avoimena yleisötilaisuutena. Toivottavasti mahdollisimman moni vammaistoimija liittyy joukkoon ja juhlasta tulee perinne. Ota yhteys Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:hyn, jos kiinnostuit! SITTEN ARKEEN: Viimeisten kahden vuoden aikana olemme vastaanottaneet tukihakemuksia noin 50 % enemmän kuin aikaisemmin. Moni vammaisen lapsen huoltaja ja vammainen henkilö on jäänyt työttömäksi, vammaisten tukia on monessa kunnassa leikattu ja vammaisten nuorten työelämään tulo on edelleen takkuista. Rahallisesti olemme tänä aikana voineet nostaa tuen määrää noin 27 %. Teemme parhaamme, että voimme jatkossakin lisätä tukimäärää täyttämään kasvanutta tarvetta. Iris Tenhunen, päätoimittaja Vammaisten päivänä 3.12. sponsoroimme Helsingissä pidettävää vammaiskulttuurin juhlaa Dida 2016. SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 4.8.2016 www.tukilinja.fi/toimituselamaa toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 3/2016 3
• VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Joni ja lääkelaukku Nykyään cybermetallibändi Khromassa kitaroiva Joni Tanskala, 29, kantaa kiertueilla aina mukana lääkelaukkua soittokamojen lisäksi. Hän on lapsesta asti sairastanut Hemofilia A:ta, perinnöllistä verenvuototautia, jonka vuoksi pienikin haava on hoidettava huolellisesti. Ilman lääkettä se nimittäin vain jatkaa tihkuamistaan. Taudin hoito ei ole kuitenkaan miehen menoa hidastanut. “Siihen on niin tottunut, ettei sitä tule ajatelleeksi. Olen aina ajatellut, että jos haluaa jotain tehdä, niin lähtee vain tekemään”, Joni kuittaa. Euroopan-kiertueillakin Khroma roudasi mukana Jonin suonensisäisesti annosteltavaa hyytymislääkepatteristoa. ”Kaveritkin alkoivat luontevasti kertaamaan: on kitarat, rummut, vahvistimet ja Jonin lääkelaukku...”, Joni naurahtaa. Kavereiden kanssa Joni Tanskala puhuu hemofiliasta yleensä ystävystymisen alussa, mutta kun asia on kuitattu, niin ei se sitten ole enää mikään juttu. Kitaroinnin ohella hän ahertaa ammatikseen rakennusalalla. ”Käsillä tekeminen, siinä on mun juttu!” SUOMI-AREENASSA KESKUSTELLAAN 11–15.7. Porissa järjestettävän keskustelutapahtuma Suomi Areenan yhtenä teemana on kansalaisjärjestötoiminta. Tämän kesän ohjelma julkistetaan kesäkuun alussa ja löytyy netistä. Aiempina vuosina Kalle Könkkölä ja tutkija Tuomas Tuure ovat olleet usein mukana keskustelemassa vammaispolitiikan kuumista perunoista, joten eiköhän tälläkin kerralla keskustella vammaisten asioista jollakin teemalla. FESTARIT CROSS OVER 8.–12.6. Helsingissä, Kaapelitehtaan Pannuhallissa, nähdään vammaiskulttuurin maksuttomilla Cross Over -festareilla jälleen monipuolisesti musiikkia, runoutta ja teatteria. Tarjolla on myös kansainvälinen esteettömän tanssin tapahtuma. Mukana mm. PKN ja Kari Peitsamo, Pekka Heikkinen monologinäytelmällään sekä cp-vammainen Riku Silander, joka esittää street dancea. LENTÄVÄ KALAKUKKO Kehitysvammaisten ihmisten valtakunnallinen kulttuuritapahtuma pidetään 10.–11.6. Kuopiossa. Pääesiintyjänä ilmaisessa toritapahtumassa 10.6. klo 19 on Maija Vilkkumaa, ja iltabileissä Pertti Kurikan nimipäivät. Mukana menossa myös kuopiolaiset, hittibiisejä viittovat Signgirls! JUNAT.NET Junien ajantasaiset aikataulunäytöt ovat nyt netissä ja mobiilissa katsottavissa ja (ruudunlukuohjelmilla) kuunneltavissa. Suomalaisen opiskelijan Joonas Rouhiaisen luoma suosittu ilmaispalvelu on pantu merkille myös näkövammaispiireissä. Junat.netissä voi valita minkä tahansa kotimaan junaliikenteen aseman. Näkyviin saa lähtevät ja saapuvat junat, raiteet, kellonajat ja muutokset. Sekä verkkosivuja että iPhone-sovellusta voi käyttää apuvälineillä. LEVY-YHTIÖ ERITYISILLE ARTISTEILLE MRB elio Mental Beauty Records on uusi, digitaalisilla alustoilla julkaiseva levy-yhtiö, joka etsii artisteja mistä tahansa musiikin lajista. Tiimissä ovat sosiaalisesta musiikkitoiminnasta tutut nimet Markus Raivio, Tatu Hernesniemi, Ryan Welsh ja Riku Turpeinen. ”Ideamme lähti liikkeelle tarpeesta saada kuntoutujien oma Independent-label, joka etsii lahjakkaita kuntoutujia sekä kehitysvammaisia henkilöitä tekemään musiikkia yhdessä ja erikseen artisteina. Lupaamme kuulijoille hyvätasoista liveja studiomateriaalia netissä ja sen ulkopuolella!” ”Etsimme artisteja jotka tarjoavat tarttuvaa musiikkia omassa genressään. Omalaatuinen tatsi ja teksteistä henkivä kuntoutumisen näkyvyys katsotaan eduksi.” Yhteyttä voi ottaa vaikkapa Facebookin kautta. Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja 4 Tukilinja 3/2016
• RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta ”ANTTI TUISKU SATA SALAMAA VIITOTTU” Signgirls viittoo hittibiisit huikeasti eläytyen Youtube-viittomavideoiksi, jotta kaikki saisivat nauttia niistä. Muita kappaleita ovat mm. Mikael ’MG’ Gabriel: Viimeisen kerran, Aikakone: Odota ja Antti Tuisku: En halua tietää. Signgirlsin muodostavat kuopiolaiset Nina Kukkaslahti, 25, ja Alisa Nissinen, 23, jotka valmistuivat viime keväänä viittomakielen ohjaajiksi. SEKASIN TV2, 23.5. + YOUTUBE Kotimainen 4-osainen draamasarja on mustan humoristinen ja sijoittuu mielisairaalaan. Papillonin, Satakielen ja Hyden elämä on kulkenut pisteeseen, josta ei enää pääse kuin suljetulle osastolle. Sarja on ideoitu yhdessä Mielettömän valon mielenterveyskuntoutujien ja Sosped-säätiön kanssa. Pääosissa Eve Hotti, Elias Westerberg, Anssi Niemi, Anna Böhm. K-12 ARKA PAIKKA HSTV, TORSTAISIN Helsingin Sanomien nettitelevisiossa torstaisin nähtävää keskusteluohjelmaa Arka paikka emännöi psykoterapeutiksi kouluttautunut kirjailija Anja Snellman. Hän haastattelee henkilöitä, jotka ovat joutuneet kovaan paikkaan sairastuneet, tulee riippuvaisiksi, vammautuneet tai kokeneet jonkin muun traumaattisen tilanteen. Ohjelmat voi katsoa lehden nettisivuilta. BLOOMSBURYN RYHMÄ TEEMA, 16.6. + AREENA 7 PV 1900-luvun alussa Lontoossa vaikuttanut älykköryhmä kokoontui lahjakkaiden sisarusten, kirjailija Virginia Woolfin ja taiteilija Vanessa Bellin ympärille. Sarjassa seurataan heidän ihmissuhteitaan ja uraansa 40 vuoden ajan. Woolfin kohtaloksi koitui hänen taipumuksensa masennukseen. OLIVE KITTERIDGE TEEMA, 20.6. Kahdeksan Emmy-palkintoa kahminut 4-osainen HBO:n minisarja perustuu Elizabeth Stroutin Pulitzer-palkittuun romaaniin. Se kertoo vanhasta ja särmikkäästä matematiikan opettajasta, jolla on lämmin sydän. Onko henkisen erilaisuuden taakka hänelle liian raskas pikkukaupungin ahtaissa ympyröissä? Pääosassa Frances McDormand. LADY CHATTERLEYN RAKASTAJA TEEMA, 23.7.+AREENA 7 PV DH Lawrencen eroottisesti latautunut kohuklassikko nähdään nyt BBC:n upouutena versiona. Kaunis ja energinen Constance Chatterley on naimisissa itseään vanhemman kartanonherran kanssa. Mies on vammautunut ja käyttää pyörätuolia, vaimosta on tullut hänen hoitajansa. Constance tapaa kävelyllään kartanon riistanvartijan, ja ennen pitkää romanssi alkaa. Se ei kuitenkaan sovi ajan sopivaisuussääntöihin. Pääosissa Holliday Granger, James Norton, Richard Madden. Kalle Könkkölä kunniatohtoriksi Tänä keväänä Helsingin yliopiston promootiossa vihittäviin kunniatohtoreihin kuuluu vammaisten ihmisoikeuksien puolustaja Kalle Könkkölä. Arvonimen myöntää valtiotieteellinen tiedekunta. Kunniatohtori on yliopiston tiedekunnan korkein kunnianosoitus. Könkkölä on vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen toiminnanjohtaja, joka on aiemmin toiminut kansanedustajana ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hänellä on lisäksi ollut merkittävä rooli vammaistutkimuksen määräaikaisen professuurin perustamiseen tarvittavien varojen keräämisessä sekä vammaisten kehitysyhteistyötä tukevan Abilis-säätiön perustamisessa. SAMI HELLE POLITIIKKAAN Pertti Kurikan nimipäivien basistina sekä yhtenä biisintekijänä tutuksi tullut Sami Helle tunnetaan myös vakavista puheenvuoroistaan kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvon ja osallisuuden puolesta. Hän on ollut mukana perustamassa Me Itse -yhdistystä, ja keskustapuolueen toiminnassa hän on ollut mukana vuodesta 2003. Nyt hän on nyt päättänyt asettua ehdolla vuoden 2017 kunnallisvaaleissa. Helle soittaa nykyään myös trumpettia, ja on perustanut rumpaliystävänsä kanssa duon nimeltä King Size Imuri. Helle eli MC Stara on ollut myös rapyhtye Resispossen keulahahmo. PALKINTOJA Suomalainen pyörätuolitanssin pioneeri Risto Lång vastaanotti keväällä yhden venäläisen nuorkauppakamarin Philanthropist-vammaiskulttuuripalkinnoista ja noin tuhat euroa. Lång sai palkinnon koreografioistaan. Sokeain kuunnelmapalkinnon sai Yle 1:n Ikimaa, vuoteen 2178 sijoittuva dystopia, jossa robotiikan asiantuntija lähtee eliitin preservaatista Leiju-tuolinsa avustamana etsimään vapautta. Kansainvälisen Laureaus-palkinnon parhaana vammaisurheilijana sai kolmatta kertaa brasilialainen uimari Daniel Dias. Tukilinja 3/2016 5
• 22-vuotias Janne on koulutukseltaan myyntiin ja asiakaspalveluun erikoistunut merkonomi. Kesätyö on osunut nappiin. Iloa, vauhtia ja vastuuta 6 Tukilinja 3/2016
• Janne Kalliomäki on Linnanmäellä kesätöissä jo kolmatta kertaa. Huvipuiston 600 kesätyöntekijän joukkoon mahtuu 15 osatyökykyistä nuorta. TEKSTI: Sari Heino-Holopainen KUVAT: Charlotta Boucht P unapukuisia kesätyöntekijöitä pilkahtelee Linnanmäen kävijöiden vilskeen lomassa. Jokaisessa laitteessa on paikalla ainakin yksi, monessa useampikin palvelualtis ja tarkkaavainen hupimestari, joiden avulla Lintsi-päivä sujuu lapsilta sutjakasti. Janne Kalliomäki toimii Linnanmäellä laitetyöntekijänä ja hupimestarina. Hymysilmät, vinkkisuu, pelinenä ja turvakädet ovat asioita, joita tässä kesätyössä tarvitaan. Ensimmäisen kesän Janne työskenteli salija terassisiistijänä, toisesta kesästä alkaen hän on päässyt jo haastavampiinkin asiakaspalvelutehtäviin. Unelmien kesätyöpaikka Miltä tuntuu olla töissä paikassa, jonne miltei jokainen toivoo pääsevänsä huvittelemaan edes kerran kesässä? ”Vaativalta, mutta hauskalta!”, Janne tuumaa. ”On innostavaa olla ihmisten kanssa, ja tekniikka kiinnostaa. Nyt olen ohjannut lastenlaitteita, kuten Kahvikuppikaruselli ja Helikopteri. Vaativaa on se, että kävijöiden odotukset pyritään täyttämään ja pulmatilanteet hoitamaan työssä, jossa työntekijällekin uutta tulee eteen joka hetki. ”Vuorot voivat olla kymmentuntisia. Joskus ne tuntuvat pitkiltäkin, mutta näin voi hoitaa koko päivän samaa laitetta. Vastapainoksi meillä on pidemmät vapaat”, Janne selvittää. Vastuuta on jo paljon ja ohjeita pitää noudattaa tarkasti. Ne saadaan joka päivä ennen vuoron alkua, kun työntekijöille kerrotaan, mihin laitteeseen kukin menee. Apua saa aina Nyt meillä on on Jannen ja palveluesimies Sini Liimataisen kanssa pienen päiväpalaverin paikka hattaroiden kera. Sini huolehtii, että työorganisaatio toimii hyvin kaikkien kesken. Jos osatyökykyinen nuori esimerkiksi tarvitsee erikoiskohtelua tai ylimääräisen tauon, Sini hoitaa asian. ”Janne on selvinnyt hyvin. Hoitaa laitteet mallikkaasti ja on tosi esimerkillinen hupimestari, joka iloisesti ohjaa kävijöitä. Tässä työssä oppii todellakin asiakaspalvelua”, Sini kertoo. Janne on koulutukseltaan asiakaspalveluja myyntimerkonomi, joten kesätyö osui kohdalleen. Jannen työkaveri Roni oli puolestaan Linnanmäellä viime kesänä töissä ensimmäistä kertaa. Ronille oli työhönvalmentaja kertonut, että Linnanmäeltä voisi hakea kesätöitä. Hänelle itselleen ei sellainen olisi tullut mieleenkään. ”Täältä saa kavereita ja oppii vastuullisuutta. Ja kivaa on!”, Roni kehuu. Tukea nuorten ohjaukseen ”Palkkaamme joka kesä yli 600 kesätyöntekijää, joista nyt 15 on osatyökykyisiä nuoria. Tarkoitus on palkata jatkossakin osatyökykyisiä ja myös vanhempia henkilöitä”, Sini Liimatainen kertoo. Toimintarajoitteisen nuoren kesätyö lähtee liikkeelle niin, että Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön työhönvalmentaja kouluttaa töihin tulevia nuoria ensin yhden päivän ajan. ”Lisäksi koulutamme itse kaikki työntekijät tehtäviinsä, myös osatyökykyiset nuoret. Koulutuspäiviä on keväällä 2–5, riippuen vähän työtehtävästä.” RATKO-MALLI = Perinteisesti osatyökykyisiä on työllistetty valmentamalla yksilöä, uudessa mallissa koko työyhteisö haastetaan kehittämään itseään. VAMLAS = Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, tukee nuorten työllistymistä palveluillaan. Janne ja Roni ovat hyviä työkavereita. Tukilinja 3/2016 7
• Janne Kalliomäki ja palveluesimies Sini Liimatainen tuumaustauolla hattaran voimin. Janne hoitaa Linnanmäellä esimerkiksi perinteistä Kahvikuppikarusellia. Janne kertoo, että muut Linnanmäen muut työntekijät ovat suhtautuneet positiivisesti osatyökykyisiin kesänuoriin. Koulutuksissa on neuvottu, että jos huomaa työkaverin tarvitsevan apua työtehtävien hoitamiseen, häntä autetaan omien kykyjen mukaan oli toinen sitten osatyökykyinen tai muu apua tarvitseva kollega. Jannekin on aina mahdollisuuksiensa mukaan valmis auttamaan. ”Työ on vaihtelevaa ja kaikkeen on hyvät ohjeet. Jos ongelmia tulee, niin apua saa heti.” Ratko koulii yhteisöä Linnanmäen huvipuiston toiminnasta vastaava Lasten Päivän Säätiö on yhtenä pilottityöyhteisönä mukana Vamlas-säätiön kehittämässä Ratko-mallissa. Vamlas on kehittänyt työllistymismalliaan jo vuodesta 2012. Sillä haetaan ratkaisuja työyhteisön, työtehtävän ja työntekijän kohtaamiseen. Kun perinteisesti osatyökykyisiä on pyritty työllistämään valmentamalla yksilöä, uuden mallin mukaan koko työyhteisö haastetaan kehittämään itseään ja organisoimaan työtä niin, että erilaisetkin työntekijät mahtuvat mukaan. Ilman Vamlasin, erityisoppilaitosten ja työhönvalmentajan uudenlaista yhteistyötä ei näitä erityisnuoria olisi löydetty työntekijöiksi eikä olisi myöskään osattu ottaa huomioon heidän erityistarpeitaan. ”Joskus vapaapäivänä Janne riisuu työpukunsa ja liittyy kävijöihin. Linnanmäkeen ei koskaan kyllästy!” Työtehtäviä muokataan Huomioiminen tapahtuu esimerkiksi muokkaamalla työtehtäviä sellaisiksi, että erityistä tukea tarvitsevakin niistä selviää. ”Salija terassisiivouksesta kehitettiin meille uusi työkokonaisuus muutamaa työtehtävää yhdistelemällä. Laitetyöntekijöiden kohdalla mietimme, minkälaisten laitteiden hallintaan heidät työsuhteen alussa koulutamme, ja tarvitseeko koulutuksissa ottaa huomioon jotain erityistä”, Sini selvittää. Hyvänä apuna on ollut myös Vamlasilta nuorten ohjaamiseen saatava tuki. ”Osatyökykyisillä nuorilla on työhönvalmentaja, jonka puoleen voimme kääntyä, jos oma osaaminen tai tuntemus työntekijöiden taustavaikuttimista ei riitä. Valmentaja on mukana, kun tyhöpaikalla pidetään nuorten kanssa keskustelut työsuhteen alussa ja loppupuolella. ”Alussa kertaamme lyhyesti asioita, jotka aina askarruttavat työntekijöitä, varsinkin uusia. Työsuhteen loppupuolella käymme läpi, miten kausi on mennyt. Kokemukset ovat olleet todella hyviä”, kehuu Sini. Janne kertoo, että joskus vapaapäivinä hän liittyy itsekin kävijöihin ja juoksee laitteesta laitteeseen. Linnanmäkeen ei koskaan kyllästy! Ilmassa väreilee siellä aina odotus ja ilo, kesän vauhti ja vapaus. 8 Tukilinja 3/2016
• VAMMAISPOLITIIKKA Miten käy erityisammattioppilaitosten? Hallitus edellyttää ammattioppilaitoksilta 190 miljoonan euron säästöjä samalla, kun meneillään on ammatillisen koulutuksen uudistus. Kysyimme erityisammattioppilaitoksilta, miten tämä vaikuttaa opiskelijan arkeen. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Keskuspuiston ammattiopisto A mmatillisilta oppilaitoksilta vähennetään tuloja 190 miljoonalla vuoteen 2018 mennessä samalla, kun niissä tehdään koulutuksen rakennemuutos. Tavoitteena on siirtää painopiste työpaikoilla tapahtuvaan käytännön oppimiseen ja mahdollistaa joustavat opintopolut. Kysyimme erityisammattioppilaitosten rehtoreilta, miten haasteet on otettu vastaan. Moni niistä on jo joutunut irtisanomaan henkilökuntaa. On myös etsitty uusia keinoja toteuttaa opetusta ja keskittää opiskelijoille annettavaa tukea ja apua. Opetuksessa karsitaan päällekkäisyyttä ja otetaan tehokkaammin käyttöön digitaalinen opetus ja työpaikoilla oppiminen. Henkilökunnalta vaaditaan paljon, kun heikkenevin resurssein yritetään pitää yllä opetuksen laatua ja kehittää sitä samalla yksilöllisemmäksi. Opistoissa ollaan epätietoisia siitäkin, miten lisääntyvä työssä oppiminen onnistuu, sillä se vaatii harjoittelupaikkoja ja työpaikoille resursseja ohjata ja opastaa. Koulutustarjonta supistuu Keskuspuiston ammattiopisto toimii pääkaupunkiseudulla. Opiskelijoita on 1100, joista noin 300 on vaikeammin vammaisia. He opiskelevat pääasiassa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. ”Budjettimme oli vuonna 2015 noin 36 miljoonaa, mistä vähenee vuoteen 2018 mentäessä 5–6 miljoonaa. Se tarkoittaa prosessien tehostamista ja ”klemmarijahtia”. Myös ryhmäkokojen suurentaminen ja koulutustarjonnan supistaminen on edessä syksyllä”, rehtori Sirpa Lukkala kertoo. ”Esimerkiksi datanomi-, merkonomi, artesaanija suunnitteluassistenttilinjoilla ei ole nyt alkavaa ryhmää. Jatkamme kuitenkin tanssin ja musiikin opetusta, sillä se on oppilaitoksemme erityisosaamista.” Opisto on jo irtisanonut kuusi opettajaa ja kaksi hallinnon työntekijää. Määräaikaisten opettajien määrää vähennetään ”rajusti”. ”Meillä on laaja kriteeristö, jonka avulla analysoimme, mihin koulutustarjontaa suunnataan. Tärkeää on tulevaisuuden työllistymismahdollisuus. Uutuutena syksyllä aloittaa moottorikäyttöisten pienkoneiden korjaajan koulutus, mistä odotamme tulevaisuudessa vetonaulaa.” ”Vaikka rahoituksen leikkaus on suuri, me selviämme siitä, sillä meillä on hyvä tase ja hyvä maine sekä ammattitaitoinen henkilöstö. Ja ammatilliselle erityisopetukselle on todella tarvetta, erityisesti pääkaupunkiseudulla.” Rehtorin seinällä on taulu, jossa lukee: ”Asenne ratkaisee, aina!” ”Tekemisen draivista ei voi leikata eikä asenteestamme”, Lukkala toteaa. Luovi ei luovuta Ammattiopisto Luovin johtaja Tarja Mänty kertoo, ettei opisto aio vähentää enempää henkilökuntaa, vaikka leikkaukset tarkoittavat 5 miljoonan vähennystä tuloihin. Ammatillisessa perusopetuksessa opiskelijakiintiö on 1470 opiskelijaa. Sekä opiskelijamäärä että koulutustarjonta aiotaan pitää entisellään. ”Olemme varautuneet tilanteeseen jo vuoden 2015 yt-neuvotteluilla, joten nyt on töissä yli 100 henkeä vähemmän kuin vuosi sitten. Suuri osa säästöistä saavutetaan näiden jo toteutettujen sopeuttamisten kautta”, Tarja Mänty kertoo. ”Kun sekä lainsäädäntö että koulutuksen Myös erityisammattioppilaitoksissa opetuksen painopiste on siirtymässä työpaikoille. Keskuspuiston ammattiopistossa satsataan jatkossa vain tutkintoihin, joiden suorittajille on luvassa töitä. Tässä harjoitellaan kiinteistönhuoltoa. Tukilinja 3/2016 9
• TUKIKOHDE toteuttamisen ideologia muuttuvat, joudutaan miettimään työtä uudella tavalla. Reformi on raskas prosessi, mutta ehdottomasti myös suuri mahdollisuus.” Opetus vähenee Validia Ammattiopistossa rahoitus vähenee ensi vuodesta noin 2 miljoonaa. Se tietää muutoksia 600 opiskelijan arkeen. ”Olemme hioneet tukipalvelumme eli ruoka-, kiinteistöja talouspalvelut taloudelliselle tasolle, joten muutokset opetuksessa ja sen tuessa ovat väistämättömiä”, kertoo rehtori Tiina Meriläinen. Kiipulan ammattiopistossa perustutkintoa opiskelee myös noin 600 opiskelijaa. Rehtori Jukka Kujala kertoo, että säästöjä saadaan henkilöstövähennyksistä ja tilaratkaisuista, opetusta ja aloituspaikkoja ei vähennetä. Bovallius-ammattiopiston 570 opiskelijan tilanne on vielä auki. ”Tällä hetkellä ei ole selkeitä päätöksiä. Olemme kammanneet koko kustannusrakenteen läpi ja jostainhan ne säästöt on raavittava” kertoo rehtori Pasi Kankare. ”Hankalaksi asian tekee se, että kuluistamme yli 60 prosenttia on henkilöstökuluja, joiden leikkaukset vaikuttavat opetukseen ja ohjaukseen. Opiskelijoiden maksut ja korvaukset ovat myös listalla. Emme tule välttymään opetustuntien vähentämiseltä ja ryhmäkokojen kasvattamiselta, jos juna tällä raiteella jatkaa.” ”Emme tule välttymään opetustuntien vähentämiseltä ja ryhmäkokojen kasvattamiselta.” On the Wheels eli miten opin pyörätuolitaituriksi! Helsingissä voi kerran vuodessa opetella pyörätuolin käyttöä hankalissa olosuhteissa. Tilaisuus on hauska, ja varsinkin avustajille myös erittäin tarpeellinen. TEKSTI Iitu Poikela (Kirjoittaja on työharjoittelija) KUVAT Kirsi Tuovinen On the Wheels -tapahtuma järjestettiin kuntoutuskeskus Synapsiassa Helsingissä 10. toukokuuta. Usean liikuntavammaisiin liittyvän järjestön ja yrityksen yhdessä järjestämä vuosittainen tapahtuma on suunnattu kaikille pyörätuolin käyttäjille, ja tarkoituksena on harjoitella pyörätuolin käsittelyä pienten esteiden kanssa. Tarjolla oli myös tuolin huoltoneuvoja ja liikuntalajien, kuten puhallustikan ja street dancen kokeiluja. Neuvoja kaivataan Pääsin jo toista kertaa mukaan kokeilemaan erilaisia ratoja. Avustajan kannalta oli myös hyödyllistä kokeilla ihan käytännössä, miten voi avustaa pyörätuolissa istuvaa oikein. Vastuksina olivat muun muassa pehmeä matto, joka toimi nurmikkona, sekä erilaisia korokkeita ja luiskia. Kokeilimme, miten niistä pääsee turvallisesti ja ergonomisesti ylös ja alas ilman, että avustajan selkä rasittuu ja avustettavalle tulee turvaton olo. PT-Keskuksesta oltiin onneksi kädestä pitäen neuvomassa, miten homma käytännössä hoituu. Yksi iso kysymys jäi kuitenkin mietityttämään: Miksei henkilökohtainen avustaja saa missään vaiheessa minkään näköistä koulutusta esimerkiksi nostotilanteisiin ja liikkumiseen, vaan kaikki koulutus tulee avustettavalta? Joka tapauksessa ihan mahtavaa, että tämmöistä koulutusta saa edes tällaisen tapahtuman kautta! Tsekkaa Aleksin pyörätuolitemput! Netti: www.tfp.fi Youtube: ”Team Finnish Power” Facebook: ”Rajoitteet on vain omassa päässä” Aleksista elokuva Pääsin myös haastattelemaan Rion paralympialaisiin suuntaavaa kuulantyöntäjä / keihäänheittäjä / pyörätuolitemppuilija Aleksi Kirjosta, joka oli mukana järjestämässä tätä tapahtumaa. Kerro vähän itsestäsi? ”Olen 23-vuotias porvoolainen liikuntaneuvoja. Minulla on synnynnäinen selkäydinvamma ja pyörätuolista on tullut osa itseäni.” ”Haluan kannustaa ihmisiä tekemään sitä mistä tykkäävät. Kolhuja ja epäonnistumisia tulee, pitää kuitenkin uskaltaa seurata unelmia. Ne ovat se kantava voima, ja sitä kautta löytää saman henkisiä ihmisiä”. Miten päädyit dokumentin aiheeksi? ”Eero Juutin idean innoittamana lähdettiin kuvaamaan dokumenttia jo viime kesänä.” ”Saimme Tukilinjalta Rullaten Rioon -dokumenttiin apurahan. Olen erittäin kiitollinen siitä, että he lähtivät tukemaan tällaista projektia. Se mahdollistaa sen, että kuvaaja Eero Juuti pääsee mukaan kisamatkalle.” Iitu Poikela ja avustaja saivat PTKeskuksen työntekijältä neuvot esteiden ylittämiseen. Jatkuu edelliseltä sivulta. 10 Tukilinja 3/2016
• 7 kysymystä TEKSTI: Sari Heino-Holopainen Oikeusasiamiehensihteeri, OTM Juha-Pekka Konttinen. Miksi vammaisia ei näy työpaikoilla? Kysyimme oikeusasiamiehensihteeri OTM Juha-Pekka Konttiselta, mitkä ovat 7 pahinta estettä vammaisten henkilöiden työllistymiselle. Hän on työssään oikeusasiamiehen kansliassa sekä aiemmin Kynnys ry:ssä ja THL:ssä perehtynyt erityisesti vammaisten ihmisten asemaan työelämässä. Este 1: Asenneilmapiiri ei tue vammaisten tuloa työelämään. ”Otetaanko osatyökykyinen tai vammainen henkilö edes työhaastatteluun, riippuu viime kädessä työnantajien asenteista ja suhtautumisesta erilaisiin ihmisiin.” ”Joskus asenneilmasto saattaa johtaa siihen, että vammaisella henkilöllä ei ole halua hakeutua avoimille työmarkkinoille palkkatyöhön.” ”Tiedon lisääminen vammaisuudesta ja hyvät kokemukset vammaisista henkilöistä työntekijöinä tukevat vammaisten ihmisten työuran aloittamista ja työsuhteen jatkuvuutta.” Este 2: Esteettömyydessä on puutteita työpaikoilla ja oppilaitoksissa. ”Liikuntavammaisille henkilöille vaikeuksia aiheuttavat esimerkiksi tasoerot ja kapeat kulkuväylät. Aistivammaiset henkilöt kohtaavat kommunikaation ja tiedon saannin esteitä. Tiloista voivat puuttua induktiosilmukat eikä tietoa ole saatavilla pistekirjoituksella ja selkokielellä.” Este 3: Apua, kuljetusta ja tulkkausta ei aina saa. ”Riittävä henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut ja tulkkauspalvelut ovat monille vammaisille henkilöille ehdoton edellytys työssä selviytymiselle. Lakisääteistenkään palvelujen ja tukitoimien saaminen ei ole aina itsestäänselvyys.” Este 4: Yhdenvertaisia oikeuksia työhön ei tunneta eikä mukautuksia osata hakea. ”Uutta yhdenvertaisuuslakia, joka tuli voimaan 1.1.2015, ei tunneta vielä laajasti, vaikka se on tuonut merkittäviä vahvistuksia vammaisten henkilöiden oikeuksiin. Joskus pienilläkin mukautuksilla, kuten luiskilla, työpisteen suunnittelulla tai työaikajärjestelyillä, voidaan poistaa vammaisen henkilön työssä käymisen esteitä.” Este 5: Työvoimahallinnon tukitoimia ei osata käyttää ”Työvoimahallinnon tukitoimet kuten palkkatuki ja työolosuhteiden järjestelytuki voivat olla tuntemattomia sekä työnantajalle että työnhakijalle. Näistä tieto ei välttämättä kulje.” ”TE-toimistoista voi löytyä tietoa, mutta kaikki henkilöt eivät hae työtä niiden kautta.” Este 6: Vammaisten henkilöiden koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi. ”Erityisen vaikeaa on ensimmäisen työpaikan löytäminen ja työuran aloittaminen.” ”Tärkeää on järjestää erityisesti nuorille henkilölle aktiivista tukea työelämään kiinni pääsemiseksi.” Este 7: Järjestelmä ei aina kannusta työntekoon. ”Esimerkiksi jos vammainen henkilö saa ansionmenetyskorvausta lakisääteisen vakuutuksen perusteella, ei järjestelmä välttämättä ohjaa häntä hakeutumaan työelämään. Joskus työllistymisen esteenä voi olla pelko tällaisen lakisääteisen etuuden menetyksestä. Pitäisi olla selkeät pelisäännöt ja mahdollisuus tukien yhteensovittamiseen palkkatyön kanssa.” Yhteisvaikutus: Kaikki nämä 7 estettä saattavat vaikuttaa toisiinsa ja luovat yhdessä monitahoisen esteiden viidakon. Parempaan suuntaan Jukka Konttisen mukaan ollaan kuitenkin menossa, sillä Suomi on lähitulevaisuudessa ratifioimassa YK:n vammaissopimuksen. Sopimuksen 27. artiklan mukaan sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tähän sisältyvät oikeus mahdollisuuteen ansaita elantonsa vapaasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa. EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES = Taho, jolle voi tehdä kantelun, jos viranomainen tai virkamies ei noudata lakia. OIKEUSASIAMIEHENSIHTEERI = Oikeusasiamiehen apuna toimii oikeusasiamiehen kanslia. Siellä työskentelevät oikeusasiamiehensihteerit ovat lakimiehiä, jotka esittelevät ja valmistelevat ratkaistavaksi tulevat asiat. Tukilinja 3/2016 11
• ONKO TAHTO TOISEN TASKUSSA? Ystävykset Tarja Lampinen (vasemmalla) ja Tuula Vilkman keittävät kahvia, kun kahvihammasta kolottaa. Miten voi tietää, tahtooko risteilylle, jos ei ole koskaan ollut risteilyllä? Tai haluaako seurustella jonkun kanssa tai mennä karaokebaariin? Kehitysvammaisille YK:n vammaissopimus on tuomassa uutta valinnan vapautta. Seurasimme sen harjoittelua Tilkan ryhmäkodissa. TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste 12 Tukilinja 3/2016
• V ammaisten ihmisoikeussopimus eli YK:n vammaissopimus on astumassa Suomessakin voimaan, kun hallitus sen loppukeväästä ratifioi. Selvitimme, mitä se tarkoittaa käytännössä kehitysvammaisten ryhmäkodissa asuvalle suomalaiselle ihmiselle. Mitä ihmisoikeudet ja osallisuus hänelle tuovat – eli ne arvot, joiden vuoksi tuhannet virkamiehet ja vammaisaktivistit ovat eri puolilla maailmaa istuneet satoja tunteja kokouksissa? Tilkan ryhmäkodissa Helsingissä on harjoiteltu oikeuksia, velvollisuuksia ja oman valinnan tekemistä kolmen vuoden mittaisen VIA-projektin avulla. Ollaan jo viimeisessä tapaamisessa ja kohta saadaan todistukset. Tunnelma on innokkaan harras. Laitostausta vaikuttaa Monella ryhmäkodissa asuvalla on laitostausta. Tie oman tahdon löytymiseen voi olla kiemurainen, kun vuosikymmenten aikana piintyneistä tavoista yritetään oppia eroon. Kun joku muu – äiti, isä, ohjaaja, työntekijä tai edunvalvoja – on aina päättänyt omasta puolesta, ei ole helppo tietää, mitä haluaa. Mutta siellä se tahto on. Piilossa, mutta olemassa. Lopulta on kyse hyvin yksinkertaisista asioista. Mihin aikaan menee nukkumaan ja milloin herää? Saako keittää kahvia tai saako mennä illalla ulos? Pitääkö kaikki tehdä yhdessä vai voiko ihan yksin lähteä liikenteeseen? Mutta miten voi tietää, haluaako minigolfata tai käyttää omaa rahaa, jos ei ole koskaan minigolfannut tai omaa rahaa ei ole ollut? Miten ylipäätään osata tahtoa, jos ei ole koskaan saanut tahtoa? Ikäpolvilla eri tavat Tilkan ryhmäkodin johtavan ohjaajan Pirjo Sjölundin mukaan Tilkassa asuvat kehitysvammaiset ihmiset kuuluvat kahteen eri sukupolveen. Vanhemmat ihmiset ovat usein kasvaneet laitoksessa tai tiukasti valvotussa ryhmäkodissa. Heille voi olla vaikea ilmaista omaa tahtoaan, mutta toisaalta heidän yhteisöllisyytensä on suurta. He tahtovat vielä tehdä kaiken yhdessä. ”Sitten on nuori sukupolvi, joka on oppinut tahtomaan ja joka ei ehkä halua samaistua muihin ryhmäkodissa asuviin ja tekee paljon omin päin.” Nuoremmat eivät välttämättä esimerkiksi halua osallistua kursseille toisten kehitysvammaisten kanssa. Terhi Toikkanen on ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen neuvova lakimies. Yhdessä Kynnyksen ihmisoikeuslakimiehen, projektipäällikkö Liisa Murron kanssa he avaavat kurssilaisille vaikeita käsitteitä. Metodiksi on valittu piirtäminen. Opintopiiriläiset keksivät tarinoita, pohtivat niiden ongelmia ja sitä, onko tarinassa kyse jostakin oikeudesta. Graafikko Anni Ikäheimonen kuvittaa ryhmäläisten tarinoita, että niitä olisi kaikkien helppo seurata. Puhutaan vaarista, joka lähtee tansseihin ja rakastuu. Puhutaan Pasista, joka rakastuu Tuijaan ja Krissestä, jota työnteko ei aina huvita. Mietitään, voiko työnantaja määrätä käyttämään työvaatteita. Sitten keksitään ongelmiin ratkaisuja. Onko oikein, että ohjaaja kieltää Pasilta seurustelun? Pitääkö Krissen mennä töihin? Saako vaari rakastaa? ”Alussa moni kurssilaisista oli sitä mieltä, että äiti, isä tai ohjaaja voi päättää, saako seurustella. Nyt on opittu päättämään itse.” ”Nuori sukupolvi tekee paljon omin päin.” Kuvat ovat apuna pohdinnoissa. Keskellä johtava ohjaaja Pirjo Sjölund. ”Illalla tai viikonloppuna käymme kirpputorilla ja ostamme jotain pientä. Karaokessa huvittaisi käydä enemmän, mutta ilman ohjaajaa sinne ei oikein uskalla jäädä”, tuumii Tuula. Harjoittelu tekee mestarin Kurssin päätösjuhlassa yhdessä kehitetyt tarinat luovutetaan opintopiiriläisille monisteina. Liisa Murron mukaan kurssi on tuottanut tulosta muutoinkin: osallistujat ovat rohkaistuneet puhumaan omista toiveistaan ja haluistaan. He osaavat nyt paremmin ilmaista mielipiteensä ja kertoa, mitä tahtovat. Tukilinja 3/2016 13
• Kun on vuosi vuoden perään tullut jyrätyksi tai vaiennetuksi, kun omille toiveille on ehkä naurettu tai niitä on mitätöity, voi olla vaikea niitä ilmaista. On parempi olla samaa mieltä kuin edellinen puhuja. Silloin ei ainakaan tule pilkatuksi. ”Vielä kurssin alussa moni kurssilaisista oli sitä mieltä, että äiti tai isä tai ohjaaja voi päättää, saako seurustella. Nyt on opittu päättämään itse”, summaa Liisa Murto. Mitä tarkoittaa esimerkiksi sana osallisuus, osallinen? Se selviää kysymällä itseltään, voiko osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Voiko kurssilainen esimerkiksi päättää, kuinka paljon tarvitsee tukipalveluja. Kuullaanko hänen mielipidettään, kun päätös tehdään? ”Myös me vierailijat olemme oppineet uutta. Olemme tajunneet, miten konkreettisista asioista loppujen lopuksi on kyse”, Murto pohtii. Kansalainen vaikuttaa elämäänsä Osallisuus on myös laajempi asia: Ovatko asukkaat mukana päättämässä omaa asuntolaansa koskevia asioita? Kuuluvatko he vaikkapa Me itse -yhdistykseen, jonka kautta kehitysvammaiset voivat vaikuttaa heitä koskeviin asioihin? Entä käyvätkö he äänestämässä? ”Abstraktit sanat voivat olla vaikeita, mutta kaikki ymmärrämme, milloin meitä kohdellaan väärin. Mikä oikeus toisella ihmisellä on esimerkiksi komennella minua silloin, kun tekemisistäni ei ole mitään haittaa kenellekään? Tässä ollaan syvien totuuksien äärellä. Kenellä on valta ja tekeekö huono puhekyky sinusta valtaa vaille olevan?” Liisa Murto miettii. ”Ohjaajien kunnioitus on suurta ja opittavaa on myös meillä ohjaajilla”, pohtii puolestaan Pirjo Sjölund. ”Olemme oppineet herkemmiksi omien motiivien suhteen. Joskus on myös niin, että asenteet vaihtuvat vasta, kun vanhan ohjaajasukupolven korvaa uusi. Olisi ennen kaikkea opittava olemaan taka-alalla ja annettava tilaa kehitysvammaisten omille pyrkimyksille. Johtava ohjaaja Pirjo Sjölund on itse tullut kehitysvamma-alalle vanhuspuolelta ja pitänyt ryhmäasunnon ovet auki uusille tuulille. Ensin ryhmäkodissa opiskeltiin oman elämän hallintaa Kehitysvammaliiton koulutuksessa, sitten valintoja ja osallisuutta VIA-koulutuksessa. Vapauteen kuuluu vastuu Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös vastuu omista tekemisistä. Kaikkeahan ei voi tehdä. Kurssilla keskusteltiin tapauksesta, jossa yksi ryhmäkodin asukas oli mennyt ravintolaan ja syönyt hyvin. Kun tuli laskun maksamisen aika, hän ilmoitti, ettei ole rahaa. Poliisit tulivat paikalle. ”Kyllä nyt on niin, että se ei ole syrjintää, jos sinua vaaditaan maksamaan laskusi”, todettiin. ”On aina etukäteen mietittävä, onko rahaa johonkin vai eikö ole”. Totuus on se, että monet kehitysvammaiset ihmiset ovat köyhiä. Joillakin on käyttörahaa viikossa viisi euroa, toisilla on peritty omaisuus. Sen mukaan on elettävä. Sjölundin mukaan kehitysvammaiset ihmiset ovat samanlaisia kuin me muutkin. Rikas ei välttämättä anna paljostaan eikä solidaarisuus ole mitenkään erityisesti muodissa. Onneksi myös ystävyyttä ja välittämistä on. Ystävästä tukea Tuula Vilkman ja Tarja Lampinen ovat ystäviä. He asuvat samassa asuntolassa ja tekevät mielellään asioita yhdessä. Tarja käy töissä, Tuula on jo eläkkeellä. Töihin lähtiessään Tarja silti yleensä herättää Tuulan yhteiselle aamiaiselle. Toisinaan Tarjaa ei huvita töihin meno yhtään. ”Silloin pakotan itseni.” Kun Tarja tulee kotiin, hän tapaa ystävänsä usein jo pihasta odottamasta. ”Illalla tai viikonloppuna käymme kirpputorilla ja ostamme jotain pientä. Karaokessa huvittaisi käydä enemmän, mutta ilman ohjaajaa sinne ei oikein uskalla jäädä.” Projektissa on pohdittu myös seurustelua. Yhdessä on pohdittu sitä, kuinka usein voi tulla toista tapaamaan ja miten voi kunnioittaa toisen näkökantoja seurustelusta. Turvallisesti itsenäiseksi Seurustelemiseen ei voi pakottaa, mutta mikä on pakottamisen ja houkuttelun raja? Taas ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, niiden, joista syntyvät rakkauslaulut. Sjölundin mukaan Tilkassa seurustellaan runsaasti, suhteet syttyvät ja katkeavat, sydänsuruja on, mutta myös rakastumisen riemua. Elämä virtaa. ”Erehdyksiä on lupa tehdä.” Monesti kehitysvammaista ihmistä on estetty elämästä juuri heidän suojelemiseensa vedoten. Mutta haluaako kukaan elää elämäänsä vakuumissa? Sydän voi särkyä, mutta useimmiten se myös paranee. Apua omaan päätöksentekoon tulisi saada luotetulta, vastuulliselta läheiseltä. Kun puhutaan kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden käyttämisestä, pitää puhua myös päätöksenteossa tukemisesta, ohjaajat muistuttavat. Tuki ei kuitenkaan saa olla toisen puolesta päättämistä vaan esimerkiksi apua vaihtoehtojen selkeyttämiseen. KEHITYSVAMMA = Lapsuudesta asti ilmenevä vaikeus käsityskyvyssä, mikä ilmenee erityisesti käsitteellisessä ajattelussa ja usein myös suunnitelmallisuudessa. YK:N VAMMAISSOPIMUS = Kansainvälisen sopimuksen tarkoitus on taata vammaisille ihmisille samat oikeudet kuin muille. Suomi on ratifioimassa sopimuksen tänä vuonna, kun lainsäädäntö vastaa sopimuksen sisältöä. RYHMÄKOTI = Tuetun asumisen muoto, jossa oman huoneen lisäksi käytössä on yhteistiloja ja ohjausta. VIA-PROJEKTI = Kynnys ry:n hanke, joka tukee ihmisoikeuksien toteutumista vammaisten asumisyksiköissä. Iltaa voidaan istua vaikkapa Tuulan huoneessa levyjä kuunnellen. Nukkumaanmenoajan ystävykset päättävät itse. 14 Tukilinja 3/2016
• TULILINJALLA / KOLUMNI Jari Rummukainen ”Palvelujen ei tulisi vähentyä tai lisääntyä ikään vedoten, vaan henkilökohtaisen tarpeen mukaan.” Kuka? Jari Rummukainen, 52 v. Joensuu Toimintarajoite Käyttää sähköpyörätuolia. Työ KM, luennoi vammaisuudesta ammattioppilaitoksissa. Tukilinja 3/2016 15 Vammaiset leikkauksilla eriarvoiseen asemaan? HALLITUS ON KAAVAILLUT leikkaavansa vammaispalveluista 61 miljoonaa euroa. Se mistä leikataan, liittyy siihen, miten vammaisuus määritellään. Kannattaa myös pohtia tarkkaan, mistä leikataan ja keihin vammaisiin vaikutukset pääasiassa kohdistuisivat. Pitkään lääkärit määrittelivät vammaisuuden ja myönnettävät avustukset määräytyivät tämän mukaan. Tänä päivänä diagnoosin mukaan tukemisesta on päästy eroon: palveluja tarjotaan yksilöllisten tarpeiden mukaan, jotta kukin voisi elää mahdollisimman laadukasta elämää vammastaan huolimatta. Hallituksen toiminnassa on kuitenkin nähtävissä paluuta entiseen malliin, mikä tarkoittaisi, että yksilöllisiä tarpeita ei huomioitaisi enää niin kattavasti ainakaan, jos kohteena ovat yli 75-vuotiaat vammaiset ihmiset. Eroja tulee myös kuntakohtaisiin palveluihin. Ilmassa on pelkoa, että tukipalvelujen karsiminen jää kunkin kunnan tai sote-alueen sosiaalitoimen varaan. NÄIN TAPAHTUU, JOS subjektiivisiin eli kaikille taattaviin vammaispalveluihin lähdetään tekemään muutoksia. Tämä tarkoittaisi sitä, että vammaiset olisivat jatkossa keskenään eriarvoisessa asemassa, sillä suurella osalla kunnista taloustilanne on huono. Vammaispalvelun muotoja ovat muun muassa itsenäinen asuminen henkilökohtaisen avustajan tukemana, kuljetuspalvelut ja kotihoidon palvelut. Ihmettelen kovasti, jos näistä lähdetään leikkaamaan, koska ne helpottavat vammaisen henkilön elämää todella paljon. Henkilökohtainen apu on viimeisimmäksi säädetty tukimuoto, joka antaa vaikeavammaiselle mahdollisuuden elää täyspainoista elämää. Kuljetuspalvelut ovat myös toimineet hyvin monta vuotta, mikä on antanut meille liikkumavapauden ja mahdollisuuden ottaa vastuu omien asioiden hoidosta. On tärkeää, että eri vammaisliitot löytäisivät yhteisen näkemyksen tulevista leikkauskohteista. Leikkauksilta ei tulla välttymään, mutta kunhan ei näistä keskeisimmistä tukimuodoista lähdettäisi karsimaan! SELLAINENKIN MAHDOLLISUUS ON, että palveluiden omavastuu nousee roimasti, mikä on jo tapahtunut esimerkiksi Kelan kustantamissa kyydeissä. Hallitus on heittänyt myös ajatuksen, että asetettaisiin ikäraja, mistä eteenpäin voitaisiin vähentää tukipalvelujen määrää säästöjen saavuttamiseksi. Tämä ikäkysymys hämmästyttää minua kaikkein eniten. Tukipalvelujen tarjonnan ei tulisi olla ikään sidottua. Palvelujen ei tulisi vähentyä tai lisääntyä ikään vedoten, vaan henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Kunta karsii ja rajaa pois vammaispalveluiden käyttäjiä jo nyt. Tällä hetkellä kaikilla palvelunsaajilla on samat edut, esimerkiksi kuljetuspalvelujen määrä on kaikille sama. Leikkausten seurauksena jokainen vammainen ei enää saa samaa määrää kuljetuspalveluja käyttöönsä, vaan noudatetaan tarveharkintaa. Nämä lakimuutokset ovat isoja ja pääosin negatiivisia. Pystyvätkö kaikki vammaiset ihmiset edes hahmottamaan, mitä muutoksia ne toisivat arkipäivän elämään? MUUTOKSIA TULEE MYÖS eläkkeisiin. Palvelumaksut nousevat ja uskon, että muutokset tulevat näkymään ansiopohjaisessa työeläkkeessä ja palkkatuloissa voimakkaammin kuin peruseläkkeessä. Silloin vammaiset syrjäytetään entisestään yhteiskunnan ulkopuolelle ja sellaiset ihmiset passivoituvat, joilla olisi kykyä tehdä töitä ja normaalia työpäivää. Nykyinen vammaispalvelulaki takaa mahdollisuuden henkisen itsemääräämisoikeuden säilyttämiseen, jolloin vammainen pystyy ottamaan vastuun omasta elämästään. Herää kysymys, onko tulevien leikkausten jälkeen asia enää näin?
• Tukipointti Teksti: Kirsi Tuovinen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) KUVATAITEILIJA ILPO PYNNÄ Olen kuvataideakatemiasta v. 1990 valmistunut kuvataiteilija. Olen ollut mukana kansainvälisissä näyttelyissä Bulgariassa ja Virossa. Tein taiteilijan valinnan jo 17 vuotiaana ja olen myynyt yksityisille asiakkaille 40 vuoden aikana yli 300 maalausta, ja hyvä näin! Tällä hetkellä toimin kuvataiteilijana Porissa ja työni jatkuu entistä mielenkiintoisempana. Ansioluetteloni ja opetustyöni näkyvät Art Web -nettisivuiltani. TUOTTEET: Maalaukset ja piirustukset OSOITE: Pori ART WEB -NETTISIVUT: www.pynil.com NÄIN TILAAT: Art web sivujeni kautta voi ottaa yhteyttä! HIERONTAA ESPOOSSA Näkövammainen kuntohoitaja tarjoaa toimii hierojana Leppävaaran uimahallissa. Käyntiä varten ei tarvitse maksaa uimahallin pääsymaksua. TUOTTEET: Hierontaa, urheiluhierontaa OSOITE: Veräjäpellonkatu 15, 02650 Espoo (uimahalli) NETTISIVUT: Tekeillä. NÄIN TILAAT: Varaa aika p. 0400 899 631. Hoitojen aikana en vastaa puhelimeen, mutta soitan takaisin mahdollisimman pian. Hieronnat uimahallin aukioloaikoina. Teos Rajaton avaruus. 16 Tukilinja 3/2016 Tukilinja juhlii 3.12. Vammaisten päivänä Kirsi Tuovinen esittelee uusia apurahatoimi nnan esitteitä. TUKILINJA VIETTÄÄ 20. JUHLAVUOTTAAN. Sen kunniaksi sponsoroimme uutta Vammaisten päivän tapahtumaa DiDa 2016 eli Disability Day Art & Action, joka pidetään Helsingin keskustassa 3.12.2016 avoimena kansalaisjuhlana. Tavoitteena on perustaa siitä vuosittainen, kaikille avoin verkostotapahtuma, jossa tuodaan esille vammaisten ihmisten osaamista ja nautitaan koko perheen yleisötapahtumasta. Tapahtuman verkkosivuille pyritään kokoamaan koko Suomen vammaisten päivän tempaukset! Juhlavuosi on hyvä hetki tarkastella, mitä kaikkea on saatu aikaan ja miten toimintaa voitaisiin kehittää. Lähestymmekin kesällä Tukilinjan tukea saaneita henkilöitä kyselytutkimuksella. Tavoitteena on selvittää, miten myönnetyt apurahat ovat vaikuttaneet ihmisten elämään. Jos olet apurahan saaja, päivitäthän siis meille sähköpostiosoitteesi kesäkuuhun mennessä (apurahat@tukilinja.fi)! Lähestymme myös teitä lukijoitamme ja tukijoitamme tavallista aktiivisemmin kilpailujen merkeissä. Mitä sanasta ”Tukilinja” tulee mieleen? Syntymäpäivä herättää muistelemaan kokemuksia ja tarinoita päivänsankarista. Lähetä muistosi ja mietteesi Tukilinjasta ja tukitoiminnasta tarinan, runon, piirroksen, valokuvan tai videon muodossa syyskuun loppuun mennessä. (Ks. kilpailuilmoitus lehden takakannessa). Palkintoina jaamme lahjakortteja. Kestävän kehityksen hengessä koetamme myös saada ylijääneet Tukilinja-lehdet hyötykäyttöön, joten järjestämme luoville kädentaitajille Tukilinjasta tuotteeksi -kilpailun. Etsimme messuilla ja tapahtumissa jaettavia pieniä tuotteita, jotka on valmistettu vanhoista Tukilinja-lehdistä (lähetämme osallistujille lehtiä). VINKKINÄ RETKIKASSAN KARTUTTAJILLE: Tuotekilpailu sopii hyvin yhteiseksi talkootyöksi. Parhaat ideat palkitaan 500 kpl tilauksella, jossa uusiotuotteista maksetaan 2 euroa kappaleelta. (Ks. kilpailuilmoitus lehdessä 2 2016, luettavissa osoitteessa www.tukilinja.fi). Juhlavuotemme huipentuu 1.12. ilmestyvään juhlalehteen ja Vammaisten päivän DiDa-juhlaan 3.12. Tukilinja on mukana sen järjestelyissä yhteistyössä vammaisja kulttuurialan toimijoiden kanssa, joista mainittakoon kulttuurijärjestöjen yhteinen Kulttuuria kaikille -palvelu sekä vammaiskulttuuria edistävä Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry. Jos edustat vammaisyhteisöä ja kiinnostuit, ota yhteys EUCREAan (info@eucreafinland. org). Mukaan ehtii vielä hyvin, ja tapahtuman verkkosivuille mahtuvat kaikkien paikkakuntien 3.12. tapahtumat! Kirsi Tuovinen
• Tukilinjan ristikoiden laatija haastatteli vaikeavammaista Antero Harjua, huipputason ristikko-, piilosanaja shakkiharrastajaa. TEKSTI Jari Haapa-aho KUVA Jukka Kolari V uosi sitten kokoontuivat maamme parhaat sanaristikoiden ratkojat Helsinkiin ottamaan mittaa toisistaan. Jaossa oli ei enempää eikä vähempää kuin Suomen mestaruus. Alkueriin ottaa osaa yleensä noin 2000 kilpailuhenkistä sanoilla leikittelijää, joten kutsu loppukilpailuun ei tule pelkästään postinkantajan virheen seurauksena. Useampikin kisan osanottajista taisi siis hieraista silmiään, kun ilmoittautumispöydän ääreen ilmestyi järvenpääläinen Antero Harju avustajansa, lähihoitaja Erja Varjosen kanssa. CP-vammainen, 71-vuotias osanottaja tämän tason loppukilpailutapahtumassa on verrattavissa suoritukseen, jossa pituushyppääjä leiskauttaa yhdeksän metrin rajan rikki. Huumorimies pitää haasteista Tämän jutun toimittaja on ristikkolaatija, joka kiusaa mm. Tukilinja-lehden lukijoita joka numerossa keskitasoa hankalammilla tehtävillä. Olen myös itse osallistunut useita kertoja Ristikko SM -kisaan. Sanaristikkoseura Sanaseppojen puheenjohtajan ominaisuudessa tapasin Anteron ensimmäisen kerran jo vuonna 2014 piilosanan ratkonnan SM-kisassa. Anteron positiivisuutta säteilevä olemus jäi tuolloin mieleen, ja miehen jututtaminen sujui kuin vanhoilta tutuilta. Puheen tuottamisen vaikeus ei muodostunut ongelmaksi, sillä pysyihän Anterolla kynä kädessä. Huumoriakin löytyy. ”On pakko”, Antero sanoi ja nauroi päälle. Äiti innosti ristikoihin Antero Harju on syntyisin Kuusankoskelta, mutta muutti aikuisella iällä Järvenpäähän. Muuton syy oli sama kuin monella toisellakin miehellä eli nainen. Nykyään Antero on siviilisäädyltään leski. Kun kysyn, mikä on saanut Anteron innostumaan sanaristikoista, vastaus on aika yllättävä: Oma äiti aikoinaan innosti harrastuksen pariin jo 1980-luvulla. Fyysinen vammaisuus ei ole sanaristikkojen parissa este. Vaikeuttaa se toki monenlaista tekemistä, mutta ei kai harrastuksen pidä välttämättä helppoa ollakaan. Antero rakastui sanaristikkoharrastuksen myötä suomenkieleen. Tuo kiintymys on kannustanut häntä kehittämään itseään aina vain paremmaksi ratkojaksi. Hän onkin tyypillinen sanaristikkoharrastaja, jolle ristikot kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Niiden ratkominen pitää ihmisen jatkuvasti terävänä ja uteliaana kaikelle, mitä maailmassa tapahtuu. Ellei seuraa aikaansa ja kartuta koko ajan yleistietoaan, putoaa myös kielen kehityksestä ulos. Positiivisuus elämänasenteena Avustaja Erja Varjonen kertoo, että Anteron positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen motivoi myös häntä työssään. Antero tarvitsee vaikea-asteisen vammaisuuden vuoksi apua oikeastaan kaikkeen arkiseen toimintaan, mutta Sanaristikot haasteena ”Ristikoiden ratkominen pitää terävänä ja uteliaana kaikelle, mitä maailmassa tapahtuu.” Tukilinja 3/2016 17
• tässä harrastuksessa avustajan tehtävä rajoittuu joskus putoavan kynän nostamiseen. Vaikka kohtaamme kilpailuissa, olemme samaa mieltä siitä, että omien rajojen hakemisen ei välttämättä tarvitse olla kilpailua – kilvoittelua se ennemmin lienee. Antero hakee rajojaan myös shakin pelaamisessa, joka on hänen pääharrastuksensa. Paras saavutus siinä on jo parinkymmenen vuoden takaa, jolloin tuli TUL:n ikämestaruus. Tällä hetkellä Antero kertoo ratkovansa ristikoita jonkin verran vähemmän kuin aikaisemmin. Hän on keskittynyt Sanaseppo-lehden vaikeisiin ristikoihin eikä hanki lainkaan muita ristikkolehtiä. Kilpailuviettiä toki vieläkin riittää, ja hän harkitsee osallistumista marraskuussa pidettävään Piilosana SM 2016 -kisaan. Anteron vinkkejä aloitteleville ratkojille: Täytä aluksi helppoja ristikoita ja valitse tehtävätyyppi oman mieltymyksen mukaan. Kun ratkontataidot kehittyvät, vaikeuta tehtäviä samassa suhteessa. Liiku ratkoessa osaamisen ylärajoilla, jos haluat kehittyä. ”Kun osallistuu johonkin, osallistuu myös elämään.” Vaikeat ristikot parhaita Antero on ainakin yhdessä kohden samaa mieltä kuin muutkin Suomen sanaristikoiden huippuratkojat: Ristikon ei tule olla liian helppo, koska tarkoituksena on pitää pää kunnossa. Helpot ristikot kuuluvat hänen mielestään niille, joiden tarve on vain kuluttaa aikaa niin sanotusti läpi kirjoittamalla. Hyvä sanaristikko tarjoaa aivovoimistelun lisäksi ahaa-elämyksiä ja tuottaa myös jonkin verran huumoria. Monimerkityksiset sanat ovat suomenkielen suola. Antero Harju haluaa esimerkillään innostaa myös Tukilinja-lehden lukijoita ajatukseen, että sanaristikkoharrastus kuuluu kaikille. Kilpailu Suomen mestaruudestakaan ei ole totista touhua, tärkeämpää on osallistuminen. Kun osallistuu johonkin, osallistuu myös elämään. Jatkuu edelliseltä sivulta. 18 Tukilinja 3/2016
• Ukrainassa vammaiset ihmiset kärsivät monin paikoin sisäisinä pakolaisina viranomaisten välinpitämättömyydestä ja vammaispalvelujen puutteesta. Usko parempaan tulevaisuuteen on kuitenkin vahva, ja tukea tilanteen paranemiseen saadaan muun muassa Suomesta. TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste M oni vammainen ihminen elää sotaa käyvässä Ukrainassa nykyään vaikeissa oloissa, vailla papereita ja vammaispalveluja. Suomalainen vammaisten kehitysapujärjestö Abilis-säätiö tukee heitä Ukrainan ihmisoikeussäätiön kautta, ja tuloksena on muun muassa kartoitus heidän ongelmistaan. Maaliskuussa Vinnytsan kaupungissa Länsi-Ukrainassa järjestettiin sen pohjalta ihmisoikeusseminaari 25 vammaisaktiiville. Seminaarin rahoitti US-Aid eli Yhdysvaltojen kehitysaputoimisto. Tarkoituksensa oli solmia verkostoja ja tutustuttaa vammaiset osallistujat YK:n vammaissopimukseen. Suomalaisten vastuulla oli yksi koulutuspäivä, jonka puhujina olivat vammaissopimukseen erikoistunut lakimies Liisa Murto sekä toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä Kynnys ry:stä. Seminaarin yhteydessä keskustelin kahden vammaisaktiivin kanssa, joiden kohtaloihin sota oli jättänyt jälkensä. Parempi invalidi kuin kuollut Artem Dobrydniev tuli seminaariin Belickojesta kylästä Donetskin alueelta. Hän on asunut 7 vuotta sitten tulipalossa sattuneen vammautumisensa jälkeen laitoksessa, mutta kunnostautunut sieltä käsin alueensa luiskien tarkistamisessa. Sitten kotikunnasta tuli taistelukenttä. ”Halusimme, että meidät evakuoitaisiin, mutta pyyntöämme ei kuultu”, kertoo Artem. Sodan jaloissa Ukrainassa Vammaisten ongelmia Ukrainassa Ukrainan ihmisoikeuskeskuksen tekemän selvityksen mukaan vammaisten suurimmat ongelmat ovat paperittomuus, terveysja avustajapalvelujen puuttuminen, apuvälineiden puute ja myös oikeuden saada apuvälineitä täydellinen puuttuminen. Psykologinen apu olisi monelle tarpeen. Donetskin puolella joissakin laitoksissa lapsilla on myös suoranainen nälkä. Selvitys tehtiin suomalaisen Abilis-järjestön rahoituksella. Abilis on suomalainen vammaisten ihmisten kehitysyhteistyöjärjestö. ”Jos en olisi vammautunut, voi olla että minusta olisi tullut sotilas ja olisin jo kuollut.” Lopulta kunnan viranomaiset ilmoittivat asukkaille, että heidän olisi matkustettava turvallisemmalle alueelle omalla kustannuksellaan. ”Miten? Saan kuussa 50 euroa eläkettä, josta 40 euroa menee laitokselle”, Artem ihmettelee. ”Yhtenä yönä tuli sitten käsky, että kaikki autoihin ja nopeasti.” Pyörätuoli käskettiin jättää, oli selvittävä proteeseilla. ”Pahinta oli kuitenkin, että vaimoni Lenan kanssa jouduimme eri autoihin, ja meidät evakuoitiin eri paikkoihin. Oli sota. Miten löytäisin Lenan jälleen? ” Kadonnut vaimo löytyi Uudessa paikassa, 300 hengen vanhainkodissa, Dobrydnev aloitti taistelun saadakseen vaimonsa luokseen. ”Se oli välillä epätoivoista, mutta panin kovan kovaa vastaan, kun perustelin laitoksen johtajalle, miksi haluan Lenan tänne”, hän kertoo. ”Muita läheisiä minulla ei ole kuin Lena. Kolmen kuukauden taistelun jälkeen saimme yhteisen huoneen ja elämä alkoi taas.” Dobryednev yllättää minut sanomalla, että vammautumisen jälkeen hänen elämänsä on muuttunut paremmaksi: ”Ensinnäkin, jos en olisi vammautunut, voi olla että minusta olisi tullut sotilas ja olisin jo kuollut. Juuri vammaisuuden takia löysin myös vaimoni, Lenan. Hän on elämäni valo.” Artem Dobrydniev joutui eroon vaimostaan, kun heitä evakuoitiin Donetskissa. Tukilinja 3/2016 19
• Rakkautta sanatoriossa Natalia Vidaiko, 29, on kotoisin Vinnytsan kaupungista Keski-Ukrainasta. Kun hän oli kolmetoistavuotias, hän joutui liikenneonnettomuuteen ja halvaantui. Sen jälkeen hän on käyttänyt pyörätuolia. Ensimmäinen vuosi kului täysin eristyksessä. ”En halunnut tavata ketään, en halunnut ulos kotoani. Vihasin kaikkea ja kaikkia. Äitini ja isäni yrittivät saada elämänhaluni takaisin, mutta silti halusin vain kuolla.” Kuntoutuslaitoksessa Natalia tajusi ensimmäistä kertaa, ettei hän ongelmineen ollutkaan yksin. ”Tapasin ihmisiä, joilla oli paljon kurjempi kohtalo kuin itselläni ja silti he halusivat elää. Päätin palata takaisin maailmaan ja elämään.” Natalia kävi tavallisen koulun ja lukion, pääsi opiskelemaan lakitiedettä ja valmistui juristiksi. Tulevaan mieheensä, myös pyörätuolia käyttävään Jevgeniin hän tutustui Krimillä sanatoriossa eli parantolassa. He rakastuivat, päättivät mennä naimisiin ja asettua Krimille. Venäjän Krimin miehitys ei muuttanut pariskunnan kantaa. Länsimaisten tv-kanavien otsikot tuntuivat silloin aivan liioitelluilta. ”Nyt moni katuu sitä, että on äänestänyt Venäjään liittymisen puolesta, mutta se on liian myöhäistä”, Natalia pohtii. ”Uskon, että ovia on auki tai ainakin raollaan.” Arkussa Krimiltä Ukrainaan Juuri kun pariskunta oli saamassa Venäjän passit, Jevgeni yllättäen menehtyi 31-vuotiaana sydänkohtaukseen. Natalia ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin palata takaisin kotiin. ”Mieheni siunattiin ja laitettiin arkkuun Krimillä, mutta ruumis haluttiin viedä takaisin kotiin, Harkovaan.” Venäjän puolella ei ollut ongelmia, mutta Ukrainan rajaviranomaiset eivät antaneet arkun olla autossa. He vaativat, että se on kuljetettava rajan yli kantamalla. ”Niin siis mieheni vanhemmat ja omat vanhempani kantoivat Jevgenin, poikansa ja vävynsä, takaisin kotimaahan. En itke helposti, olen pieni mutta vahva, mutta tuo hetki ei poistu koskaan mielestäni”, Natalia Vidaiko sanoo. ”Silti uskon, että ovia on auki tai ainakin raollaan.” Yksi ovista on yhteenkuuluvuus kohtalotovereiden kanssa. ”En yöllä saanut unta, kun ajattelin kaikkea teitä, kurssille osallistujia. Tunteet kuohuivat ja verenpaine nousi. Tunsin niin suurta lämpöä ja yhteenkuuluvuutta, että aloin itkeä. Mutta ne eivät olleet pahoja kyyneleitä. ” Natalia Vidaiko muutti miehitetystä Krimistä takaisin Ukrainaan. Jatkuu edelliseltä sivulta. Ovatkohan nuo niitä rauhankyyhkyjä? 20 Tukilinja 3/2016
• KIRJAVINKKI NHL-kiekkoilijan halvaantuminen ja masennuksesta toipuva kirjailija ovat kotimaisten uutuuksien aiheina. Tietokirja Error murtaa nuorten ennakkoluuloja julkkispowerilla. ISÄÄ ETSIMÄSSÄ KOTIKUNTOUTUSTA KIEKKOILIJA SUREE MASENNUKSESTA ULOS OTA OPPIA YLPÖSTÄ Toimituksen valinta K U V A : V E IK K O S O M E R P U R O . KATRI LIPSON: DETROIT Romaani. Tammi 2016. 375 s. NHL-kiekkoilija Timothy on halvaantunut ja odottaa kuntoutuskeskuksessa, että liigan tähti ja paras ystävä Nathan saapuisi viimein häntä katsomaan. Nathan on ajautunut ongelmiin. Mistä hän kantaa syyllisyyttä? Ja miksi Timothy ei edes yrittänyt torjua taklausta? Katri Lipson kurkistaa kolmannessa romaanissaan ammattilaisjääkiekon ruumiilliseen ja raadolliseen maailmaan. Halvaantuminen on tässäkin tarinassa lähinnä tragedia, ellei jopa itse aiheutettu rangaistus. Myöskään näkövammaisuuden kuvaus ei ole teoksessa syvällistä vaan Nathanin kumppanin, strippari Janetin rooli jää sympaattiseksi totuuden torveksi. Kirjan toimiva jännite kuitenkin syntyy kahden päähenkilön suhteen kuvauksesta. Lukija haluaa tietää, mitä miesten välillä lopulta tapahtui. Sanni Purhonen ROSAMUND LUPTON: HILJAISUUTEEN HÄVINNEET. Romaani. Suom. Outi Järvinen. Gummerus, 2016. 326 s. Kymmenvuotias täysin kuuro Ruby matkustaa äitinsä Yasminin kanssa rekan kyydissä Alaskan halki. He etsivät Rubyn isää, luontokuvaaja Mattia, joka on nähty viimeksi pienessä inuiittikylässä. Kylän uskotaan tuhoutuneen tulipalossa, mutta toivo isän löytymisestä elää. Myöskään tuhon syy ei ole yksioikoinen. Pian käy ilmi, että joku seuraa äitiä ja tytärtä pimeydessä. Rosamund Luptonin punomassa tarinassa Rubyn kuurous ei suinkaan ole heikkoutta vaan kerronnan keskeinen elementti. Vähintään yhtä paljon kuin katoamismysteeristä, tarinassa on kysymys siitä, miten viittovaa tytärtään ”sanoilla puhumaan” patistanut Yasmin ja Ruby oppivat kunnioittamaan toistensa kommunikaatiokeinoja. Ruby hallitsee virtuaalimaailman salat. Nykyteknologia, tietokoneet ja twiittaaminen nousevat tarinassa ratkaisevaan osaan. Romaanin lapsikuvaus on muutenkin uskottava ja fiksu. Rubyyn on helppo ihastua kirjan ensiriveiltä. Sanni Purhonen PAULIINA VANHATALO: KESKIVAIKEA VUOSI. Omaelämäkerta. Muistiinpanoja masennuksesta. S&S, 2016. 237 s. Keskivaikea vuosi kuvaa masennusdiagnoosin jälkeistä elämää vuoden ajan. Pauliina Vanhatalo on julkaissut yksitoista romaania, ja tämä on hänen ensimmäinen omaelämäkerrallinen teoksensa. Kysymyksessä on rehellinen kuvaus siitä, miten helposti ihminen voi tuntea riittämättömyyttä eri rooleissaan. Vanhatalon kertomuksessa keskeisimpiä ovat äidin, puolison ja kirjailijan rooli. Diagnoosi on aluksi kuin epäonnistuminen niissä kaikissa. Epäonnistumista seuraavat kympin tytön itsesyytökset. Masennustakin voi ryhtyä suorittamaan. Kirjailija pohtii, onko hän masentunut tarpeeksi tai oikealla tavalla voidakseen pyytää apua. Uskaltaako lääkkeitä syödä? Vaikka aihe on henkilökohtainen ja vähintäänkin vaikea, kirjailijan taito näkyy. Vanhatalo kirjoittaa helppolukuista ja samastuttavaa tekstiä. Sairaudesta kirjoittaminen osoittautuu lopulta terapeuttiseksi, ja se avaa tekijälleen uusia näkökulmia myös taiteilijana. Sanni Purhonen PIRKKO KARVONEN: RAJOJEN RIKKOJAT Tietokirja. Väyläkirjat, 2015. 138 s. Kasvatustieteilijä esittelee Kerland / Brainwave -kotikuntoutuksen tuloksia aivovauriolasten kuntoutuksessa. Positiivista on se, että muutkin meillä tarjolla olevat ns. kotikuntoutusmenetelmät esitellään tasapuolisesti. Kirjassa kerrotaan 9 nuoren tarinat, joissa opiskelu ja itsenäistyminen ovat edenneet hyvin. Perheiltä harjoittelu lapsen kanssa vaatii melkoista taloudellista ja ajallista panostusta, mutta näiden nuorten kohdalla tulokset olivat hyviä. Iris Tenhunen ERROR MIELEN HÄIRIÖITÄ Tietokirja. Toim. Elina Järvi Tiina Hotti Olga Poppius. Like, 2016, 243 s. Häpeä estää monen mielenterveysongelmia kohtaavan – varsinkin nuoren – hakemasta apua. Tämä teos avaa 15 tavallisen ja julkisen ihmisen arkea jonkin mielen häiriötilan kanssa tavalla, joka on katu-uskottava nuorellekin lukijalle. Jos oma tilanne musertaa, lue miten Children of Bodomin kitaristi Alexi selvisi paranoiasta tai Herra Ylppö tarkkaavaisuushäiriöstä. Coolin kauniissa kirjassa avarretaan olemisen rajoja taidolla. Iris Tenhunen Katri Lipson Tukilinja 3/2016 21
• Kisälli – työpaja jossa syntyy taidetta 22 Tukilinja 3/2016
• Vihdin keskustassa, viehättävien vanhojen puurakennusten tuntumassa sijaitseva Kisälli on kehitysvammaisille suunnattu kädentaitojen työpaja. Taidetta tehdään siellä yhteistyössä ammattitaiteilijoiden kanssa. TEKSTI Kaisa Rautio KUVAT Jukka Kolari K isällissä on rauhallinen tunnelma. Ihmiset tekevät töitä omaan tahtiinsa ja aina on aikaa keskusteluille. Aamulla sovitaan päivän työt yhteisessä palaverissa. Töiden lomassakin pohditaan välillä yhdessä, kuinka työtä tulisi jatkaa vai olisiko jo aika vaihtaa tehtävää. Ruokahetken jälkeen voidaan käydä vaikka ulkoilemassa, sitten jatkuvat taas työt. Kangaspuissa ja työpöydillä tekeillä olevat käsityöt ovat värikkäitä ja eloisia. Tavoitteena on tehdä myyntiin ja näyttelyihin kelpaavia töitä, joten tasoa pidetään korkealla. Kesällä tulokset voi nähdä Sanomatalon näyttelyssä Helsingissä. Sini on artesaani Kisällin käsityöläisistä nuorin on parikymppinen vihtiläinen Sini Grönroos. ”Ystäväni oli aikaisemmin töissä Kisällissä ja tulin tänne peruskoululaisena tekemään TET-harjoittelua. Sitten menin opiskelemaan alaa, ja valmistuttuani pääsin tänne käsityöläiseksi”, Grönroos iloitsee. Hän on suorittanut käsija taideteollisuusalan perustutkinnon eli artesaanin tutkinnon Alavuden eritysammattikoulussa (nykyiseltä nimeltään Ammattiopisto Luovin Alavuden yksikkö). Hänellä on oma tuotemerkki Artesini, jolla merkitään kaikki hänen tekemänsä tuotteet. Tavoitteena on, että Sini Grönroosilla olisi jatkossa oma käsityöalan yritys, jonka kautta hän voisi saada tuloja eläkkeensä lisäksi. Toiminimeä ei ole kuitenkaan vielä perustettu, sillä erilaisten tukimallien sovittaminen järkevällä tavalla on yhä haastavaa. Grönroos hankkii itse työtilauksia ja hänellä on jo vakituisia omia asiakkaita. Hän osaa itse rakentaa kankaan ja voi tarvittaessa joissakin tehtävissä tuurata kädentaitojen ohjaaja Hannele Ihaista. Sinin mielestä mukavimpia töitä ovat mattojen koekudonnat ja muut vaativammat kudonta-, kanavaja ompelutyöt. Hän kertoo, että käsityöläisyys ja käden taidot ovat suvun perintöä: ”Äitini ja isoäitini ovat taitavia käsistään.” Mattospesialisti Johanna Toisella kisälliläisellä Johanna Tuunaisella on kangaspuissa työn alla oranssi matto. ”Olen kutonut mattoja lähes parikymmentä vuotta eli jo ennen tänne tuloa.” Jos mattojen teko välillä kyllästyttää, hän kertoo tekevänsä vaihtelun vuoksi töitä kudontarenkaalla. ”Näyttelyä varten olen tehnyt myös silkkipainotöitä.” Töiden lisäksi Johanna harrastaa ahkerasti. ”En edes jaksa luetella niitä kaikkia, mutta uin paljon ja käyn joogassa. Käymme yhdessä taidenäyttelyissä. Olen myös matkustellut ja käynyt Lontoossa ja Wienissä.” Kaikki Kisällissä työskentelevät koulutetaan laadukkaan ammattityön tekijöiksi. Yhteistyötä työnteon opinnollistamiseksi tehdään ammattiopisto Luksian kanssa. OpinnollistamiKisälli esillä Helsingissä Erilaisen omanlainen -näyttely 14.6.–3.7.2016 Galleria Art Kaarisilta, Sanomatalo, Helsinki. Kuvataidenäyttelyssä yhteistyökumppanina sarjakuvataiteilija Hanna Azevedo. www.kisallipaja.fi Tukilinja 3/2016 23
• sella tarkoitetaan oppineisuuden osoittamista omalla työpaikallaan. Kolme kisälliläistä onkin parhaillaan osoittamassa ammattiosaamistaan kutomistaitojen osalta. Yhteistyö houkuttaa taiteilijoita Toinen keskeinen yhteistyötaho ovat taiteilijat. Kisällin myyntituotteita ovat suunnitelleet tekstiilialan ammattitaiteilijat, ja työpaja on ollut mukana tekemässä monia taidenäyttelyjä heidän kanssaan. ”Usein taiteilija on jotenkin tupsahtanut tänne tai tarjoutunut tekemään yhteistyötä. Esimerkiksi muotoilija Jaakko Leevellä ei ollut kutojaa, joka olisi tehnyt hänelle hänen suunnittelemansa graffitiaiheisen ryijyn, joten hän pyysi meitä toteuttamaan sen. Monet tällaiset projektit ovat pitkiä, ne kestävät helposti pari vuotta”, kertoo toiminnanjohtaja Mauri Pajunen. Kesäja heinäkuussa 2016 järjestetään Helsingissä Erilaisen omanlainen -yhteisötaideprojektin lopputuloksena kuvataidenäyttely. Taiteen maisteri, sarjakuvataiteilija Hanna Azevedo on suunnitellut siihen teossarjan, jota kisälliläiset ovat työstäneet ja toteuttaneet yhdessä taiteilijan kanssa. Osan näyttelyn töistä Azevedo on toteuttanut itse. Näyttely koostuu tilkkutöistä, joihin on painettu silkkipainantana erilaisuuden teemaa edustavia sarjakuvahahmoja. Näyttelyn töistä tehdään myös tauluja, joita Kisälli myy. Myynnissä on paljon muitakin tuotteita. Yksi niistä on Metsän aallot -niminen sarja mattoja ja kaitaliinoja, jotka tekstiilitaiteilija Soile Hovila on suunnitellut Kisällille. Tuotteita voi ostaa suoraan Kisällistä, työpajan verkkokaupasta sekä Vihdin Wuosisatamarkkinoilta elokuussa. Haaveissa on myös osallistuminen Habitare-sisustusmessuille. Pajalle mahtuu käsityöläisiä Kisälliin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kehitysvammaisia käsityöläisiä on tällä hetkellä työpajassa yhdeksän. Ikähaarukka vaihtelee 20–45 vuoden välillä. Toimintaa johtaa Mauri Pajunen, ja hänen puolisonsa Annamari Pajunen toimii esimiehenä, joka vastaa työn pedagogisesta puolesta, projekteista ja henkilöstöasioista. Työ on heille paitsi yritystoimintaa myös osa elämää, sillä he asuvat yhdessä viiden muun kisälliläisen kanssa tuettua asumista tarjoavassa Harjulanmäen kauniissa puutalokodissa. He kertovat, että mukaan joukkoon mahtuu lisää sellaisia kehitysvammaisia, jotka miettivät ammatillisen koulutuksen jälkeistä jatkopaikkaa. Pajalaisten matkat ja opinnot maksetaan tuotemyynnillä. ”Jos taide ja käsityö kiinnostaa tai haaveena on käsityöläisyys ammattina, niin kannattaa ottaa meihin yhteyttä”, kehottaa Mauri Pajunen. Kisällissä on tarjolla työn ja koulutuksen ohella myös virkistystoimintaa. Pari vuotta sitten kisälliläiset tekivät matkan Tanskaan, nyt on suunnitteilla reissu Islantiin. Matkat ja opinnot maksetaan tuotemyynnistä saaduilla varoilla. Monipuolinen tekijätiimi Tekstiili-insinööri Hannele Ihainen on työskennellyt Kisällissä kädentaitojen ohjaajana jo yli kaksi vuotta. ”Tällaisessa työssä pitää osata ohjata monipuolisesti. Jokaiselle pitää kertoa asiat vähän eri lailla. Koko ajan joutuu käyttämään luovuuttaan”, Ihainen kertoo. Vakituisen henkilökunnan ohella Kisällissä on yleensä töissä kaksi kansainvälistä vapaaehtoistyöntekijää, jotka työskentelevät siellä vuoden ajan kulukorvausta ja asuntoa vastaan. Lisänä on yleensä yksi sosiaalitai käsityöalan harjoittelija, ja myös yhteistyötä tekevät taiteilijat auttavat välillä kisälliläisiä. Paikalla ovat myös kahden kehitysvammaisen avustajat. On helppo ymmärtää, että tällaisessa rauhallisessa, keskustelevassa ja luovassa ympäristössä viihtyvät monenlaiset ihmiset – ja syntyy hyvää jälkeä. 24 Tukilinja 3/2016
• Välinevinkki Apuväline: Kauko-ohjattava pistorasiasarja Intertech Edustaja: www.ettonet.fi Hinta: 39 euroa TEKSTI: Clas von Bell UUTISIA Sammuta virta kaukaa KAUKOSÄÄTIMELLÄ kytkettävät pistorasiat helpottavat elämää melkoisesti. Sarjasta voi kytkeä päälle ja pois halutut pistorasiat. Kaukosäädin sopii hyvin liikuntarajoitteisen tai ihan vain laiskurin tai sohvaperunan käyttöön. Kokeilemamme sarjaan kuuluu kolme pistorasiaa ja yksi kaukosäädin. Siinä ei ole liikaa kytkimiä: Jokaiselle pistorasialle on vain kaksi kytkintä – päälle ja pois. Näppäränä lisänä on yksi näppäin, joka sammuttaa kaikki pistorasiat samanaikaisesti. YHDEN PISTORASIAN kuormitus voi olla enimmillään 1 500 wattia. Esimerkiksi useimmat kahvinkeittimet voi kytkeä tällaiseen pistorasiaan. Pistorasioita ei ole tarkoitettu ulkokäyttöön, mutta kuivassa tilassa niitä voi käyttää. KOKEILIMME järjestelmää käytännössä, ja esimerkiksi valojen kytkeminen onnistui helposti. Laitteelle luvataan jopa 30 metrin kantamaa, joten kaukanakin olevat pistoke saadaan kytkettyä päälle. Yhteys toimii radioaalloilla, joten kaukosäätimestä ei tarvitse olla näköyhteys pistorasiaan. Käyttöönoton yhteydessä jokainen kolmesta pistokkeesta paritetaan kaukosäätimen halutun kytkimen kanssa. Eli pistoke laitetaan seinäpistokkeeseen ja painetaan haluttua kytkintä hetken. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi KALLE KÖNKKÖLÄ ETSII SÄÄSTÖT VAMMAISPALVELUISTA Sosiaalija terveysministeriö on valinnut Kynnyksen toiminnanjohtaja Kalle Könkkölän selvitysmieheksi ajalle 15.5. –15.10.2016 etsimään vaihtoehtoja vammaisia henkilöitä koskevan erityislainsäädännön (ns. Valas-laki) jatkotyöskentelyyn. Selvitettäviin asioihin kuuluvat vammaispalveluiden 65 miljoonan säästöjen ehdottaminen. Lähtökohtana on taata vammaisille henkilöille riittävät palvelut. Kalle Könkkölä kertoo ryhtyvänsä työhön avoimin mielin. Hän järjestää kierroksen, jonka aikana kuullaan yksityishenkilöitä ja järjestöjä. Tulossa on webropol-kyselyjä eri teemoista ja mielipiteitään voi kertoa myös Facebookissa Selvitysmies-nimisellä sivulla. ”Kannustan sivullani keksimään ratkaisuja säästöistä valittamisen sijaan”, kertoo Könkkölä. Kalle Könkkölä nimitettiin keväällä myös Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. TIESITKÖ? Maailman vammaisilla lapsilla on kolmin– nelinkertainen riski kokea kaltoinkohtelua sekä fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Köyhyyden väheneminen ei ole poistanut lasten tahallisen syrjinnän riskiä. Yhtäkään lasta ei jätetä -kampanja 26.4.2016 EU-VAMMAISKORTTI TULOSSA SUOMEEN Suomessa valmistellaan eurooppalaisen, yhdenmukaisen vammaiskortin käyttöönottamista vammaisuuteen liittyvien esteettömyysetuuksien ja -palvelujen helpottamiseksi. Vammaiskortin käyttöönottoa valmistelevat Suomen lisäksi myös Belgia, Italia, Kypros, Malta, Viro, Slovenia ja Romania. Tuleva vammaiskortti on vapaaehtoinen ja siitä tullaan perimään nimellinen maksu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL määrittelee kortin myöntämisehdot yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa. Kortilla ei voi saa sosiaalietuuksia, mutta se toimii tositteena vammaisuudesta silloin, kun tarvitaan esteettömyyteen liittyviä palveluja esimerkiksi liikennevälineissä, sisäänpääsyssä tai tapahtumaan osallistumisessa. Yhtenäinen kortti helpottaa myös matkustamista Euroopan sisällä. Euroopan komissio myönsi loppuvuodesta 2015 rahoituksen vammaiskortin toimeenpanemiseksi Suomessa. Hanketta koordinoi Kehitysvammaisten Palvelusäätiö. Se kerää parhaillaan tietoa palveluntarjoajilta, jotka haluavat tarjota vapaalipun henkilökohtaiselle avustajalle tai alennuksia sisäänpääsymaksuista. Tiedot tulevat hankkeen edetessä näkyviin Vammaiskortti-verkkosivustolle. Siihen asti tiedotus toimii Facebookin ja Twitterin kautta tunnuksella Vammaiskortti. Selvitysmies Kalle Könkkölä. K U V A : IS M O H E L É N . Tukilinja 3/2016 25
• TUKIKOHDE Pienyrittäjälle apurahasta on paljon apua Kun harvinainen sairaus sai Coltrane Hassisen siirtymään eläkkeelle, markkinoinnin suunnittelijasta tuli yhden naisen mainostoimisto. Tukilinjan pienyrittäjän apurahalla oli käyttöä. TEKSTI Kaisa Rautio KUVAT Jukka Kolari C oltrane Hassinen sai vuonna 2015 Tukilinjalta pienyrittäjän apurahan, joka auttaa häntä yhden naisen mainostoimiston pyörittämisessä. Hänellä on harvinainen sidekudossairaus, jonka vuoksi hän on vaihtanut palkkatyön eläkkeeseen ja yrittäjyyteen. ”Apurahan merkitys on minulle suuri. Sain hankittua yritykseni toimintaa helpottavia välineitä ja ohjelmia. Vanha tietokoneeni on Windows-pc, ja se on kilon verran painavampi kuin uusi kannettavani. Teen paljon kuvankäsittelyä, ja koska uusi Mac-tietokone on kevyempi, jaksan pidellä sitä sylissäni paljon kauemmin”, iloitsee Coltrane ”Coltsi” Hassinen. Apurahan avulla hän sai painatettua myös markkinointiesitteensä, jota on jaettu yrityksiin. Asiakasmäärä ja liikevaihto ovat sen myötä kasvaneet. 45-vuotias Coltrane Hassinen on sairautensa vuoksi eläkkeellä, mutta tekee töitä jaksamisen mukaan. Vuonna 2010 perustamansa mainostoimiston kautta hän voi hyödyntää työkokemustaan. Hän hoiti aiemmin markkinoinnin suunnittelua, johtamista ja tilaamista, yrittäjänä hän ryhtyi tekemään markkinointimateriaaleja itse. Koulutukseltaan Hassinen on tradenomi. Nykyisiin työtehtäviin ja ohjelmien käyttöön hän hankki osaamista verkkokurssien välityksellä, sillä niihin voi osallistua kotoa käsin. Myös verkkokurssimaksut hoituivat Tukilinjalta saadulta apurahalla. Pienyrittäjä suosii pikkuyrityksiä Mainostoimistotyössä voi toteuttaa visuaalisia ideoita ja hyödyntää osaamistaan monipuolisesti. Asiakkaina Hassisella on niin suurempia kuin pienempiäkin yrityksiä. Hän tekee kuitenkin mielellään töitä pienille yrityksille, sillä niiden kanssa työskentely on kokonaisvaltaisempaa ja niille saa usein tehdä monenlaista markkinointimateriaalia. Isoille yrityksille hän tekee yleensä töitä suurempien mainostoimistojen tekeminen linjausten mukaisesti. Töitä Coltrane Hassinen tekee kotonaan ja harvemmin pöydän äärellä. Pääasiassa hän työskentelee puoli-istuvassa asennossa sohvalla tai sängyssä niin, että kannettava tietokone on sylissä. ”Hyvinä hetkinä on kiva tehdä jotain. En ole kyllä katunut yrityksen perustamista. Mielelle on tärkeää, että voi tehdä jotain järjellistä, sillä olen tottunut olemaan työelämässä mukana. Töistä pois jäätyä myös ihmissuhteet vähenevät helposti. Yrittäjänä pääsen tapaamaan ihmisiä ja Paras työskentelyasento löytyy puolimakuulta, selkää tukien. Kevyttä kannettavaa jaksaa pitää sylissä pitkään. EHLERS-DANLOSIN SYNDROOMA = EDS on multisysteemisairaus, johon liittyy kipua, liikuntavaikeuksia ja elimistön sekä koordinaation häiriöitä. Kromosomivauriosta johtuva harvinainen sidekudossairaus ei näy ulospäin, mutta on usein hyvin invalidisoiva. oppimaan uusia asioita.” Hassinen hoitaa asioinnin mieluiten sähköpostin välityksellä, ja asiakastapaamiset tapahtuvat useimmiten hänen kotonaan. Toisinaan hän käy myös tapaamassa asiakkaita näiden toimitiloissa, mutta niihin voi olla vaikea päästä pyörätuolilla. Hassisella on kaksi henkilökohtaista avustajaa, joista työvuorossa oleva on mukana tapaamisissa. Avustaja Hassisella on ollut vuodesta 2008 alkaen, ja nykyiset avustajat Emma Salmi ja Päivi Ahopelto ovat työskennelleet hänen kanssaan reilun vuoden. Salmi auttaa Coltrane Hassista jonkin verran myös yrityksen paperiasioiden hoitamisessa. 26 Tukilinja 3/2016 Kuka? Coltrane Hassinen, 45, Kirkkonummi. Toimintarajoite Ehlers-Danlosin syndrooma (EDS) Apurahan tarkoitus Pienyrityksen toiminnan kehittäminen
• Mielelle on tärkeää, että voi tehdä jotain järjellistä, sillä olen tottunut olemaan työelämässä mukana”, kertoo Coltrane Hassinen Avustaja Emma Salmi auttaa työnantajaansa myös yrityksen kirjanpidon hoitamisessa. ”En ole kyllä katunut yrityksen perustamista.” Henkireikinä ruoanlaitto ja purjehdus ”Ruoan laittaminen on minulle tärkeä harrastus, vaikka en itse voi syödä kaikkea laittamaani ruokaa. Meillä on nyt aivan uusi keittiö, jossa pystyn työskentelemään paremmin. Se on suunniteltu minua ajatellen – hyllyt ja tasot ovat paremmalla korkeudella, ja saan helposti avattua ja suljettua kaappien ovet. Minulla on käytössäni myös hyvä työtuoli keittiötöitä varten”, kertoo Coltrane Hassinen. Vaikka arki kuluu paljolti kotona, hän pyrkii matkustamaan aina, kun on mahdollisuus. ”Olin avustajani kanssa talvella keittiöremonttia paossa Espanjassa. Minulla on astma, jonka takia minun olisi ollut vaikea olla pölyn keskellä kotonani.” Tulevaisuuden toiveena on päästä vierailemaan äidin ja sukulaisten luona Yhdysvalloissa. Purjehtiminen aviopuolison kanssa on myös tärkeä henkireikä kesäisin. Coltrane Hassinen nauttii merellä olemisesta ja maisemien vaihtumisesta. Hänellä on pieni järjestelmäkamera, jolla hän ottaa veneillessään valokuvia. Niistä syntyy kuvakirjoja ja tulosteita kodin seinille – katsottaviksi talvisina päivinä. Tmi Coltrane löytyy Tukilinjan Tukitorilta ja www.coltrane.fi Tukilinja 3/2016 27
• Esa Miettiselle Rion paralympialaiset ovat syyslukukauden kohokohta. Tavoitteena on mitali pöytätenniksessä. TEKSTI: Lauri Jaakkola KUVAT: Maiju Torvinen Esa Miettinen, 52, on kuopiolaisen Aurinkorinteen koulun rehtori. Hän on muuten hyvin rehtorimainen hahmo kävellessään koulunsa käytävillä, mutta harvempaa rehtoria tulevat ekaja tokaluokkalaiset aika ajoin pysäyttämään kysyäkseen: ”Hei reksi, onko sulla puujalka?” ”Vastaan, että kyllä se metallia ja muovia on ja kysyn, haluavatko he kokeilla. Rohkeimmat saattavat vähän kopauttaa. Silmät pyöreinä sitä sitten ihmettelevät”, Miettinen kertoo. Synnynnäinen oikean jalkaterän verenkierto-ongelma oli vaivannut Miettistä jo pitkään ja aiheuttanut tauon rakkaasta harrastuksesta, pöytätenniksestä. Lopulta maaliskuussa 2004 jalka amputoitiin säären puolestavälistä. Proteesin kanssa salille Esa Miettinen oli pelannut pöytätennistä 10-vuotiaasta saakka, joten helpolla hän ei harrastuksestaan halunnut luopua. Hän päätti lähteä salille kokeilemaan, miten pelaaminen onnistuisi proteesin kanssa. Suomelle lisäpaikkoja paralympialaisiin Kun Rion paralympialaisiin oli aikaa noin neljä kuukautta, Suomella oli koossa 20 maapaikkaa kilpailuihin. Osassa lajeista maapaikat ratkeavat vasta kesän arvokilpailujen jälkeen. Alkuvuoden aikana on varmistunut uinnille kolme, ratsastukselle kaksi ja pöytätennikselle yksi villi kortti. Vuoden 2015 tai aiempien tulosten perusteella Suomella on yksi paikka purjehduksessa ja ampumaurheilussa, kolme paikkaa yleisurheilussa sekä paikka miesten maalipallojoukkueelle – eli yhteensä 6 maapaikkaa. Kokonaisuudessaan joukkueessa tulee olemaan noin 30 urheilijaa. Paralympiajoukkueen johtaja Kimmo Mustonen on seurannut tyytyväisenä suomalaisurheilijoiden edesottamuksia. ”Maapaikkojen suhteen mennään aikataulussa. Odotamme vielä yleisurheiluun jopa viittä tai kuutta maapaikkaa. Esimerkiksi triathlonisti Liisa Liljan maapaikka on käytännössä varma, vaikka rankingikkuna sulkeutuu vasta kesäkuussa. Urheilijat nimeää Huippu-urheilijayksikkö ja Paralympiakomitea vahvistaa valinnat. Seuraavat valinnat ilmoitetaan 1. kesäkuuta. VILLI KORTTI = Mahdollistaa kilpailijan osallistumisen kilpailuun, johon vaadittavaa karsintaa hänen ei ole muiden näyttöjensä vuoksi tarvinnut selvittää. Esa Miettinen kisaa pöytätenniksessä huipulla. Rehtori pelaa Riossa pöytätennistä ”Aluksi se tuntui hirmu pahalle. Että eihän tästä tule mitään. Pikku hiljaa seuraavilla kokeilukerroilla pelaaminen alkoi kuitenkin sujua. Eihän tässä kuitenkaan mistään pitkän matkan juoksusta ole kyse, vaikka nykyään siihenkin osataan tehdä hyviä proteeseja”, Miettinen sanoo. ”Oikeassa jalassani ei ole pohjelihasta, minkä takia joissakin nopeiksi tarkoitetuissa liikkeissä voi olla pientä viivettä, mutta muutoin pöytätennisliikkuminen oli nähtävästi opittavissa.” Kisamenestys vauhditti Miettisen uran ensimmäiset liikuntavammaisten pöytätenniksen Euroopan mestaruuskilpailut Italiassa syksyllä 2005 olivat menestys. Hän voitti siellä suomalaisen pöytätennislegendan Kimmo Jokisen kanssa joukkuekilpailun EM-kultaa, henkilökohtaisessa kilpailussa Miettinen oli pronssilla. ”Se oli hirveä motivaatioruiske.” Nyt Miettisellä on edessään uransa kolmannet paralympialaiset, sillä h än sai ns. villin kortin syyskuussa Brasilian Rio de Janeirossa käytäviin kisoihin. Miettinen pelaa luokassa 9, jonka pelaajilla on useimmiten lievä vamma joko jaloissa tai mailakädessä. ”Tavoitteenani Riossa on mitali, kuten aina kun arvokisoihin lähdetään. Se on kova tavoite, mutta mahdollinen, sillä vastassa ei ole pelaajia, joita en missään olosuhteissa voisi voittaa”, Esa Miettinen sanoo. ”Luokan ennakkosuosikki on kiinalainen Ma Lin, ja hänetkin olen pystynyt urallani kaksi kertaa voittamaan.” ”Hei reksi, onko sulla puujalka?” 28 Tukilinja 3/2016
• TUKIKOHDE RATAMOOTTORIPYÖRÄILY = Asfaltoiduilla kilparadoilla moottoripyörillä ajettava kilpailulaji ”Ei ole olemassa ongelmia, on vain ratkaisuja.” Teiniunelmasta totta Ulla-Maija Ylikoski on maailman ainoa alaraajahalvautunut naiskuski ratamoottoripyöräilyn vauhtilajissa. Tukilinja auttoi osaltaan kulkupelin hankinnassa. TEKSTI: Lauri Jaakkola KUVA: Lars Törnqvist Ulla-Maija Ylikoski (o.s. Kulju) oli vasta päässyt vauhtiin. Edelliskesän hän oli ehtinyt ajella mopolla ja vähän myös poikaystävän kevytmoottoripyörällä ilman korttia. Talvella Ylläksellä 15-vuotiaan keminmaalaisen lumilautahyppy päätyi selälleen. Alaraajahalvaus päätti mopoilun. ”Tuntui, että unelma moottoripyörällä ajamisesta otettiin minulta pois”, Ylikoski sanoo. Ulla-Maija ehti vuosien saatossa tehdä monenlaista, muun muassa kilpailla kansainvälisellä tasolla vammaisalppihiihdossa. Ennen kaikkea hän kuitenkin kouluttautui mekaniikkasuunnittelijaksi. Se on avannut tien teinivuosien haaveen toteuttamiseen. ”12 vuotta vanha haave ajamisesta kypsytteli takaraivossa. Ei ole olemassa ongelmia, on vain ratkaisuja.” Niinpä Ulla-Maija tuunasi itselleen ensin katumoottoripyörän apurattailla, peukalokäyttöisillä vaihteilla ja takajarrulla. Koeajo sujui Englannissa Seuraava vaihe oli päästä ajamaan kilpaa. Kesällä 2015 hän pääsi kokeilemaan alaraajahalvaantuneen brittikuskin Talan Skeels-Pigginsin pyörää Silverstonen legendaarisella radalla. Skeels-Piggins on maailman ensimmäinen alaraajahalvaantunut kaksipyöräisellä moottoripyörällä kilpaa ajanut kuski. Ulla-Maija Ylikoski alkoi kerätä rahoitusta oman ratamoottoripyörän hankkimiseen ja sen muokkaamiseen alaraajahalvaantuneelle sopivaksi. Osa rahoituksesta tuli Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n sekä Tukilinjan yhdessä myöntämän Startti-stipendin kautta. ”Pienistä puroista syntyvät isot virrat. Lopputulos oli, että sain prätkän ja stipendi oli siinä iso apu”, Ylikoski kiittelee. Toukokuussa Ylikoskesta tuli kautta aikojen ensimmäinen suomalainen alaraajahalvaantunut naiskuski ratamoottoripyöräilyn SM-sarjassa. Tällä haavaa hän on mitä ilmeisemmin myös ainoa alaraajahalvaantunut, kaksipyöräisellä moottoripyörällä ajava naiskuski koko maailmassa. Sääntömuutos avasi kisat ”Loppujen lopuksi muutokset pyörään ovat aika pieniä. Pyörään on asennettu nappivaihteet vasemman käden peukalolla käytettäväksi ja takajarru niin ikään peukalokäyttöiseksi. Varvasklipsien avulla jalat eivät lähde kyydistä kovassakaan vauhdissa”, Ulla-Maija Ylikoski selvittää. Katupyörässään hänellä on apupyörät, mutta 600-kuutioisella kilpapyörällä täytyy pärjätä ilman. Niinpä Suomen Moottoriliiton sääntöihin tehtiin muutos sen suhteen, että Ylikoskella voi olla avustaja pitämässä pyörää pystyssä lähdön hetkellä ja olla ottamassa häntä vastaan varikolla kisan jälkeen. ”Sijoituinpa aika-ajoissa miten tahansa, lähden kisaan aina viimeisestä ruudusta, ettei radalla olevan avustajan kanssa synny vaaratilanteita. Täytyy siis ajaa vähän kovempaa kuin muut”, hän toteaa. Tukilinja 3/2016 29 Kuka? Ulla-Maija Ylikoski, 29 v. Toimintarajoite Alaraajahalvaus. Toimenkuva Ratamoottoripyöräilijä, mekaniikkasuunnittelija. Ulla-Maija Ylikoski omistaa Honda CBR 600 F -moottoripyörän, jota pystyy ajamaan pelkin käsiohjaimin. Vastaavia pyöriä on maailmassa vain viisi.
• TUKIKOHDE KAIKKI PÄÄTTÄMÄÄN TYÖHYVINVOINNISTA! Ipi kulmakuppilan kehitysvammaiset työpajalaiset saivat Tukilinjalta 3000 euroa yhteiseen TYKY-toimintaan. Kaikilta 18 työpajalaiselta kysyttiin, mihin raha käytettäisiin. Tukilinja oli kokouksessa mukana. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna T akkahuone on täyttynyt Helsingin Kallion Ipi Kulmakuppilassa työpajatoiminnassa mukana olevista Lyhty ry:n kehitysvammaisista asiakkaista. Melkein kaikki ovat kerrankin koolla, ja lisää tuoleja tarvitaan. Ohjaaja Marja Visti-Koskinen huolehtii apuohjaajien kanssa, että kaikki mahtuvat istumaan ja näkemään fläppitaulun, johon kokouksen antia kootaan. Ilmapiiri on rauhallinen ja rento. Tunnin työhyvinvointipalaverin jälkeen odottaa vappuinen lounas, mutta sitä ennen pitää yhdessä päättää, mihin Tukilinja TYHY-toimintaan tarkoitettu 3000 euroa käytetään. Palaveri on myös tilaisuus nähdä kerralla työtoverinsa. Heille työ kahvilassa on osa elämää, mutta sen joskus kiireiseenkin tunnelmaan voisi yhteinen panostus ryhmän työhyvinvointiin tuoda uutta puhtia. Hyvän olon harrastukset Marja aloittaa palaverin kertomalla työhyvinvoinnista. Mitkä asiat auttavat siinä, että työpaikalla voi hyvin ja jaksaa? Onko joku nyt uupunut? Asioista puhuminen on tärkeää, sen kaikki paikallaolijat myöntävät auliisti. Osallistujat viittaavat innokkaasti, ja kukin vuorollaan pääsee ääneen. ”Täytyy ottaa muut huomioon ja tsempata toinen toista.” ”Jos on väsynyt johonkin tehtävään, niin siitä on kerrottava.” Väsymyksestä viriääkin vilkas keskustelu. Nukkuminen on tärkeää, samoin terveellinen syöminen ja tietysti liikunta ja luonnossa kulkeminen. Siitä päästiinkin kertomaan harrastuksista. Ja jopas niitä olikin: kävelyä ja ratsastusta, tanssia, pyöräilyä, judoa ja koripalloa. ”Teillä on hurja määrä liikuntaan liittyviä harrastuksia, ja kaikki liittyvät myös työhyvinvointiin”, Marja huomauttaa. ”Entä hemmottelu, auttaako se jaksamaan?” ”Auttaa”, vastaavat osallistujat ja alkavat listata hemmottelukeinojaan: Kauneudenhoito, hieronta, elokuvissakäynti, konsertit ja tapahtumat, shoppailu, laiskottelu ja ystävien kanssa oleminen... Reissu, piknik vai taidekerho? Tämän johdannon jälkeen Marja jakaa palaveriin osallistujat kahden hengen ryhmiin apuohjaajien kanssa. Jokainen ryhmä saa alkaa listata ideoita TYKY-rahan käyttöön. Marja ”Täytyy ottaa muut huomioon ja tsempata toinen toista.” 30 Tukilinja 3/2016
• Markus Kempiltä syntyvät kaikki erikoiskahvit tottuneen kahvimestarin elkein. Tukilinja 3/2016 31 Mikä? Ipi Kulmakuppila tarjoaa työtoimintaa lounaskahvilan töissä. Toimintarajoite Kehitysvamma. Toimenkuva Lounastarjoilun kattaminen ja pöytien siivous, keittiön avustavat työt.
• korostaa vielä, että koko summa on tarkoitettu nimenomaan työpajalaisten omaan käyttöön, ja rahojen kohde yhdessä päätettäväksi. Kun paperit ja kynät on ryhmille jaettu, alkaa innokas keskustelu ja ideoiden kirjaaminen. ”Hmmm, jotain pysyvää vai jokin tapahtuma? Taidekerho tai jumppamatot?” Pikkuhiljaa ryhmissä rupeaa viriämään yhteinen ajatus: että kaikki lähtisivät yhdessä ulos Ipistä. Lopuksi Marja kokoaa ryhmien papereille kirjaamat ideat. Niiden pohjalta jatketaan keskustelua, ja kaikkien ääntä kuullaan vuorotellen. Piknik Suomenlinnaan tai jonnekin muualle hyvän ruoan kera, on yksi suosikkikohteista. Toinen on reissu laivalla, esimerkiksi Ruotsiin tai kylpylään Viroon. Vahvasti tulee esille myös taidekerho. ”Nyt taitaa olla niin, että rahat voisivat riittää sekä piknikkiin että reissuun”, Marja kertoo. ”Voi olla, että taidekerho onnistuu myös”, hän lisää. ”Reissu, reissu!”, kuuluu osallistujien puolelta. ”Ja kaikki mukaan!” Matkalle lähdetään! Tullaan siihen lopputulokseen, että yhteinen matka lisäisi hyvinvointia. Siellä pääsisi tutustumaan työkavereihin paremmin hauskan ja jännittävän retken siivittämänä. Tämän matkan voisi tehdä alkukesästä ja muistella sitä sitten elokuussa piknikillä. Marja kysyy hiljaisimmilta vielä henkilökohtaisesti, mitä mieltä he ovat. Kyllä, nyt jokainen on saanut sanoa mielipiteensä, ja TYKY-rahan TYKY = Työkykyä ylläpitävällä toiminnalla pyritään henkilöstön hyvinvointiin ja työyhteisön kehittämiseen. Työtoiminnassa mukana oleva Markus Kemppi pääsi päättämään Ipin työhyvinvointitoiminnasta. Kuvassa on myös työharjoittelija Jessica Rasila. käyttöä aletaan järjestää. Palaveri on päättynyt, ja osallistujat lähtevät tyytyväisinä juhlalounaalle. Emma Liekari ja Jussi Ratia jäävät vielä hetkeksi kertaamaan palaverin antia. ”Ipissä työskentelevänä haluan toimia niin, että yhteistyö pelaa. Kannattaa kannustaa toisia, niin että kaikilla olisi hyvä olla”, Jussi sanoo. ”Reissu on hyvä valinta. Silloin oppii ottamaan toisia huomioon ja tutustumaan uusiin työtovereihin.” Emma toivoo, että kaikki pääsisivät reissulle mukaan. Kylpylämatka olisi ihana, sillä silloin pääsisi myös hemmottelemaan itseään erilaisilla kauneushoidoilla. ”Kaverien kanssa”, hän iloitsee. Hei! Pysähdytään tuonne kahville! 32 Tukilinja 3/2016
• GILBERT GRAPE 9.7. + 30 VRK. Heinäkuussa Ylen Areenaleffana esitetään Gilbert Grape (What’s Eating Gilbert Grape, 1993) ruotsalaisen ohjaaja Lasse Hallströmin menestynyt perhedraama. Gilbert ( Johnny Depp) on kiireinen hoitaessaan kehitysvammaista pikkuveljeään Arnieta ( Leonardo DiCaprio). Poikien äidistä, Bonniesta ( Darlene Cates) on tullut sairaalloisen lihava masennuttuaan miehensä itsemurhan jälkeen. Nuori DiCaprio sai uskottavasta roolistaan Oscar-ehdokkuuden. ME AND EARL AND THE DYING GIRL Sosiaalisesti kömpelön lukiolaisen ( Thomas Mann), hänen parhaan ystävänsä ( RJ Cyler) ja heidän parantumatonta syöpää sairastavan luokkatoverinsa ( Olivia Cooke) välille muodostuu voimakas side. Jesse Andrewsin samannimiseen esikoisromaaniin perustuva Alfonso Gomez-Rejon draamakomedia palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla viime vuonna. mutta ympäristön paineet alkavat vaikuttaa. Elokuvassa debytoi Pertti Kurikan Nimipäivätyhtye. THE RITE 11.6. Ruotsalaisen Mikael Håfströmin ohjaus vuodelta 2011 tarjoaa Subilla kesään yliluonnollista kauhua. Teologian opiskelija Michael ( Colin O’Donoghue) päätyy vasten tahtoaan Vatikaaniin manaajien kouluun ja tutustuu epätavalliseen pappiin, Isä Lucasiin ( Anthony Hopkins). Katsoja voi pohtia, miten usein manauksen kohteeksi joutuu mielenterveyspotilaita. KOSKEMATTOMAT 24.6. Yle Teemalla tv -ensi-iltansa saa Olivier Nakachen ja Eric Toledanon huippusuosittu ranskalaiselokuva Koskemattomat (Intouchables, 2011). Rikas, neliraajahalvaantunut Philippe ( Francois Cluzet) etsii kokoaikaista avustajaa. Ehdokkaista Driss ( Omar Sy) osoittautuu epäsovinnaiseksi avustajaksi, jonka asenne miellyttää sääliin kyllästynyttä Philippeä. KERRO MINULLE JOTAIN HYVÄÄ 15.7. Thea Sharrockin debyyttielokuva Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You) perustuu Jojo Moyesin siirappiseen romaaniin, joka on menestynyt myös Suomessa. Louisa ”Lou” Clark ( Emilia Clarke) asuu pikkukaupungissa Englannin maaseudulla. Uusi työpaikka asettaa Loun positiivisen luonteen koetukselle. Hän ryhtyy omahoitajaksi Will Traynorille ( Sam Claflin), nuorelle pankkiirille, joka päätyi pyörätuoliin jouduttuaan onnettomuuteen. Ennen seikkailunhaluinen Will on halvaannuttuaan katkeroitunut, ja Loun tehtäväksi jää osoittaa hänelle, onko elämä sittenkin elämisen arvoista. LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT DVD-ELOKUVAT Toimituksen Valinta Lasten kesäriemuksi tarjotaan laadukkaita animaatioelokuvia. Satusankareita ja nuorten seikkailuja PIKKU PRINSSI 10.6. Antoine de Saint-Exupéryn vuonna 1943 julkaisemaan rakastettuun pienoisromaanin pohjaava ranskalais-kanadalainen animaatio Pikku Prinssi (The Little Prince, 2015) on vertauskuvallinen tarina elämän ja kuoleman kysymyksistä. Se tulee teattereihin sekä englanninkielisenä että suomeksi dubattuna. Ohjaaja Mark Osbornen tulkinta on noussut kaikkien aikojen menestyneimmäksi ranskalaiseksi animaatioksi. ISO KILTTI JÄTTI 1.7. Oscar-voittaja Steven Spielberg loihtii Roald Dahlin kirjaklassikon IKJ – Iso Kiltti Jätti (The BFG) valkokankaille. Koko perheen seikkailuanimaatio kertoo tarinan pienestä Sohvista ja Jätistä, ennakkoluuloista ja erilaisuuden hyväksymisestä. Sohvina nähdään ensimmäisen valkokangasroolinsa tekevä Ruby Barnhill. Mark Rylance esittää Isoa Kilttiä Jättiä. VÄHÄN KUNNIOITUSTA 8.6. TV 2:ssa nähtävässä palkitussa kotimaisessa elokuvassa (2010, K-12) Siiri ( Outi Kero) muuttaa uudistusmieliseen kehitysvammaisten asuntolaan. Hän haaveilee itsenäistymisestä, työstä ja rakkaudesta. Bilettävä ystävä ( Elena Leeve), työ ja poikaystävä löytyvätkin, ELOKUVATEATTEREISSA HEINÄKUUSSA ©2016 Storyteller Distribution Co., LLC Ihmisparsoilta jotka loivat :n sekä Jali ja suklaatehdas -kirjailijalta ISO KILTTI JÄTTI Tukilinja 3/2016 33
• Vammaisena työelämään – onnistunut opintopolku Kuka? Elisa Montonen, 26 v. Toimintarajoite Sokea Ammatti Sosionomi, Tukikeskus Hilman palveluneuvoja. 34 Tukilinja 3/2016 Elisa Montonen onnistui käymään sokeana tavallisen peruskoulun ja opiskelemaan sosionomiksi. Nyt hän on ammattiaan vastaavissa töissä. Miten se oikein onnistui? TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Pekka Elomaa
• ”Opiskelet varmaan hierojaksi, niin kuin kaikki sokeat?” Tukilinja 3/2016 35 Elisa keskustelee Ibrahimin kanssa, joka haavoittui sodassa kotimaassaan Bosnia-Herzegovinassa ja sokeutui. Suomessa hän opiskeli datanomiksi ja työskentelee nyt Uudenmaan Näkövammaisten keskuksessa. E lisa Montonen, 26, on syntymästään saakka ollut sokea. Nyt hän työskentelee ensimmäisessä työpaikassaan. Hän on hyvä esimerkki vammaisesta nuoresta, joka on käynyt läpi onnistuneen opintopolun tavallisissa kouluissa ja päässyt ammattiaan vastaaviin töihin avoimille työmarkkinoille. Tukikeskus Hilman palveluneuvojana sosionomi Elisa Montonen kohtaa työkseen ihmisiä. Nyt hän keskustelee kokemusasiantuntija Ibrahim Milanovicin kanssa, joka on hänen laillaan sokea. Ibrahim selostaa Elisalle luentoa, jonka hän piti vammaisille maahanmuuttajille. Elisan työhön kuuluu vammaisten maahanmuuttajien ohjaus palveluiden hakemiseen, heille kuuluvista oikeuksista kertominen sekä vertaistoiminnan järjestäminen. ”Tässä työssä huomaa, että heidän yhdenvertaisuutensa toteutuminen voi olla haastavaa, sillä he ovat tuplavähemmistö – vammaisia ja maahanmuuttajia.” Välineet tutuiksi luokkatovereille Elisa aloitti opintiensä mikkeliläisessä lähikoulussa. Kerran vuodessa hän kävi viikon tukijaksolla Jyväskylän näkövammaisten koulussa oppimassa näkövammaistaitoja ja opiskelutekniikoita. Koko kouluajan hänellä oli henkilökohtainen avustaja, ja sellainen on mukana töissäkin tarvittaessa. Koulussa Elisa tunsi silti olevansa yksi luokan oppilaista. ”Kun 13-vuotiaana menin yläasteelle, opettajat ohjasivat minua kertomaan itsestäni ja sokeudestani muille. Kerroimme muille oppilaille, että luen samoja oppikirjoja sovitettuna tietokoneelle ja pistekirjoituksella.” Oppilaat saivat tilaisuuden kokeilla Elisan työvälineitä, kuten esimerkiksi puhuvaa laskinta. Yläasteella hän sai opinto-ohjausta saman verran kuin muutkin, eikä pyytänyt enempää. ”En kyllä koskaan unohda sitä yläasteen opoa. Hän sanoi minulle, että opiskelet varmaan hierojaksi, niin kuin kaikki sokeat. En loukkaantunut, sillä se tuntui enemmänkin kysymykseltä, ja kerroin hänelle vaihtoehdoista. Opo sanoi vilpittömästi, että ihanko totta, onpa hienoa!”, Elisa kertoo hymyillen. Liikaakin huomiota Lukioon meno oli luonnollinen vaihtoehto. Kielet, psykologia ja taideaineet kiinnostivat. Mikkelin lyseossa Elisaan suhtauduttiin vastaanottavaisesti ja hyvissä ajoin ennen ylioppilaskirjoituksia rehtori tuli sanomaan Elisalle, että pitää täyttää lomake kirjoitusten erityisjärjestelyjä varten. Välillä Elisasta tuntui, että opettajat kiinnittivät häneen liikaakin huomiota. ”Jos satuin kuiskaamaan vierustoverilleni jotain, opettaja kysyi heti valppaana, pysyinkö mukana. Nyt ajattelen, että minun olisi pitänyt keksiä keinoja näyttää, että kaikki on hyvin.” Opon tunneilla hän sai käsityksen siitä, mitkä ammatit hänelle voisivat sopia. ”Äiti oli viisas siinä, että sanoi seisovansa minun takanani, valitsisin sitten minkä tahansa jatko-opiskelun.” Elisa tuumaakin, että hänellä on ollut hyvää onnea läpi koko koulutuspolun. ”Vaikuttaa siltä, että pienissä kaupungeissa kiinnitetään enemmän huomiota myös yhdenvertaisuuteen.” Älä syrji koulutuksessa! Viime vuonna opetusministeriö julkaisi Laura Jauholan ja Jukka Vehviläisen tutkimuksen Syrjintä koulutuksessa. Siinä tarkasteltiin yhdenvertaisuuden toteutumista opintojen ohjauksessa vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten osalta. Sen pohjalta tutkija Laura Jauhola painottaa muutamia suosituksia: Opetuspaikan tulisi olla pääsääntöisesti lähikoulu. Opetuksen osalta kannattaa konsultoida asiantuntevia tahoja. Näin opetusta voidaan tarvittaessa sopeuttaa. Nuorta tulee ohjata vahvuudet edellä. Hän tarvitsee päättäväisyyttä lähteä rohkeasti kohti omia tavoitteita. Toisen asteen opintoja tulisi suunnitella yhdessä opiskelijan ja huoltajien kanssa. Alaja koulutuskokeilut ovat suositeltavia. Vamman vaikeuden mukaan valitaan joko tutkintoon johtavaa koulutus tai valmentava koulutus. Koulutusvalinnan ei tulisi olla vammakeskeistä. Vamman takia korkeakoulutus olisi monelle soveltuva koulutuspolku, silti nuoret ohjautuvat helposti ammatilliseen koulutukseen. Lukioilla on ongelmia vähemmistöryhmien vastaanottamisessa. Erityisen tuen järjestämisestä ei saa erillistä korvausta. Oppilaitoksessa yhdenvertaisuuden tulisi olla keskeinen arvo, jonka eteen ollaan valmiita tekemään töitä. Oppilaitoksen tulisi huolehtia myös asenteellisesta ja pedagogisesta esteettömyydestä ja rakentaa yhdenvertaisuutta edistävää toimintaa. Häirintä ja kiusaaminen pitäisi tunnistaa paremmin ja etsiä keinoja luoda moninaisuuden hyväksyvä ilmapiiri. Opinnot sujuivat hyvin Elisa pääsi opiskelemaan sosionomiksi Mikkelin ammattikorkeakouluun. Erityisjärjestelynä ryhmänohjaaja kehotti häntä vain laittamaan viestin muille opiskelijoille, että hän on näkövammainen ja käyttää määrättyjä apuvälineitä. Neljän työharjoittelunsa aikana hän pääsi tutustumaan sekä sellaisiin työtehtäviin, joita ei voisi sokeana tehdä, että hänelle sopiviin hommiin. ”Harjoittelin ikäihmisten ja kehitysvammaisten parissa, näkövammaisten lasten kuntoutuk
• TAIDEKESKUS KIITTÄÄ Taidekeskus Into ry kiittää saamastaan 5000 euron Vuoden toimija 2014 apurahasta. Taidekeskus Into ry lisää erityistaiteen tunnettavuutta ja konkreettista näkyvyyttä näyttelytoiminnallaan. Suurin näyttelyiden järjestämiseen liittyvä kustannus muodostuu teosten kehystämisestä. Tukilinja myöntämä Vuoden toimija 2014 apuraha mahdollisti monen erityistaiteen tekijän esillepääsyn Turun alueella vuonna 2015. Taidekeskus Into ry toiminta perustuu vielä toistaiseksi täysin vapaaehtoistyöhön. Vaikka aktiivisia jäseniä yhdistyksessämme onkin vain kourallinen, olemme kuitenkin saavuttaneet runsaasti näkyvyyttä. Taidekeskus Into ry LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Osatyökykyisiä vanhushuoltoon? 29-vuotias tyttäreni Nelli-Essi sai Tukilinjalta tietokoneen ja avustusta ratsastustunteihin. Tietokonetta hän voi käyttää opiskeluun ja tiedon hakemiseen.Netin kautta Nelli-Essi maksaa laskut ja tilaa liput konsertteihin. Facebook ja muu sosiaalinen media on päivittäisessä käytössä. Vapaa-aikanaan Nelli-Essi opiskelee Kreikan kielen alkeita ja katselee YouTubessa kreikankielisiä lastenohjelmia. Tietokonetta tarvitaan myös cv:n kirjoittamiseen ja työpaikkojen etsimiseen vanhusten palvelukeskuksista. Ratsastus on ollut Nelli-Essille tärkeä harrastus ja kuntoutusmuoto jo 10 vuoden ajan. Kelan tukemaan ratsastukseen tai ratsastusterapiaan lievästi vammainen henkilö ei saa tukea. Sen sijaan Tukilinja rahoitti Nelli-Essille kesälle 2015 viisi ratsatustuntia ja vielä talvelle 10 tuntia. Tukilinja toimii kiitettävällä ja esimerkillisellä tavalla osatyökykyisten työja toimintakyvyn edistämiseksi. Avustusten hakeminen on helppoa, ja kun hakija pystyy osoittamaan tuen tai avustuksen tarpeen, se hänelle myönnetään. Sitä vastoin kunnalliset tarveharkintaiset vammaistuet kanavoituvat usein vain vaikeavammaisille henkilöille. Nelli-Essi on kiitollinen Tukilinjan avustuksesta. Tukilinja on vienyt Nelli-Essin elämää eteenpäin juuri siinä tilanteessa, kun hänellä väheni työtunnit ja ansiot laskivat. Mutta miten Nelli-Essi sijoittuisi jatkossa toivomaansa vanhusten palvelukeskuksen työhön? Nelli-Essi on osa-aikaisesti työllistynyt Mc Donalsin Töölön ravintolaan, mutta tulevaisuuden toiveena on saada toimia vanhusten parissa. Hän on työskennellyt puoli vuotta Itäkeskuksen palvelutalossa, jossa hän hoiti muun muassa pyykkihuoltoa ja ulkoilutusta. Hän viihtyi työssään ja sai hyvää palautetta.Vaikuttaisi siltä, että vanhusten ruokkimiseen ja ulkoiluttamiseen tarvitaan käsiä auttamaan. Osatyökykyiset taas hakevat paikkaansa yhteiskunnassa. Eikö juuri heitä voitaisi lisäkouluttaa ja työllistää vanhustyöhön? Pirkko Mustonen HTM, oikeusnotaari Helsinki Miia Ruohosen taidetta oli esillä Turun Eläinsairaalassa Paula Välimäen taide saa innoituksensa manga-taiteesta. Nelli-Essi. 36 Tukilinja 3/2016 Jatkuu edelliseltä sivulta. sessa, työvoiman palvelukeskuksessa ja vertaistuen kehittämisprojektissa. Viimeisestä paikasta sain myös opinnäytetyön aiheen ja suosittelijan tuleviin työpaikkoihin.” Työnsaanti ei onnistunut Opiskeluaikana Elisa ei kuitenkaan työllistynyt vapaa-aikoinaan toisin kuin muut opiskelijat, jotka olivat töissä markettien kassoilla ja hampurilaisravintoloissa. Loppuvaiheessa työllistyminen omalle alallekin alkoi näyttää selvästi vaikeammalta kuin muilla, jotka työllistyivät usein harjoittelupaikkoihinsa. ”Olisin varmaan tarvinnut omaa ohjausta työpaikkojen kartoittamiseen ja työnhakuun.” Viimeinen työharjoittelujakso Näkövammaisten keskusliitossa aukeni lopulta Rayn tukeman Paikka auki -työllistämisohjelman kautta. Sitten alkoi työnhaku vapailta markkinoilta. Elisa meni TE-toimiston työttömille työnhakijoille tarkoitettuun infoon ja kuuli, että pitää olla oikeaan aikana oikeassa paikassa. Kuinkas ollakaan, hän meni infon jälkeen lounaalle Iiris-keskukseen, jossa kuuli, että Tukikeskus Hilmassa on palveluneuvojan paikka auki. ”Laitoin hakemuksen menemään. Pääsin haastatteluun ja sain työn varasijalta”, Elisa riemuitsee. Rohkeutta reppuun Lopuksi Elisa listaa hänen mielestään kolme tärkeintä asiaa onnistuneen opintopolun takeeksi: ”Vaikka kuuluukin johonkin vammaryhmään, olennaista on omien tarpeiden kuunteleminen ja yksilöllisyyden huomioiminen valinnoissaan.” Elisa kokee, että on itse kulkenut läpi hyvin yhtenäisen opintoputken, joka sopi hänelle. Sosionomin tutkinto oli myös hyvä valinta, sillä mikään lukutoukka hän ei ole. Omien valintojen lisäksi tarvitaan vielä rohkeutta ja päämäärä. ”Täytyy olla rohkeutta kysyä kaikkea ja kokeilla eri asioita. Sitä vaaditaan opinnoissa molemmin puolin. Lopuksi opiskelua kannattelee tunne, että valittu suunta johtaa johonkin”, Elisa kiteyttää.
• KUVIEN TAIKAA Hei! Nimeni on Tiina Jylhä. Sairastan skitsoaffektiivista mielialahäiriötä ja olen ollut hoidossa 10 vuotta. Maalaan ja valokuvaan ja etsin mielisairauden ja taiteellisen toiminnan välistä suhdetta. Taide on keino havainnoida ympäristöä. Mistä syntyy luovan, ihmeellisen tarkoituksen mukainen järjestys, vaikka kaikki osat ovat jatkuvassa murroksen tilassa (Platon)? Taide on informaatiota, joka tulee sisältämme, omista ruumiintoiminnoista, sekä ulkoa päin luonnosta. Herkistämällä aistejamme taide pitää meidät valppaina informaatiolle, joka ei tule vain kielen avulla. Valokuvaaminen on minulle terapiaa. Sen keinoilla voi havainnoida ympäristöä. Olen kiitollinen, että saan jatkaa valokuvaamista Tukilinjan tuen avulla. Terveisin Tiina Jylhä MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Pariskunta, joista toinen on liikuntavammainen, kertoo hankkivansa kesämökin. Miten reagoit? VASTAUKSET 1. Epäilet heidän selviämistään mökillä ja ehdotat lomaosaketta. 2 % 2. Olet kohtelias etkä ota kantaa hankkeeseen. 8 % 3. Kyselet, miten he aikovat selvitä erilaisista töistä. 19 % 4. Onnittelet ja tarjoudut tulemaan mökkitalkoisiin. 71 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan sivuilla. Vastaajia oli huhtikuussa 114. Hei! Hyvää kesää teille piirustuksen muodossa! T. Annu Sand ”Emme pärjäisi ilman Päiviä” Kajaanin Mamselli tuottaa ateriaja puhtaanapitopalveluja Kajaanin kaupungin ja Kainuun soten toimipaikkoihin. Mamsellissa työskentelee noin 220 työntekijää ja lisäksi Mamselli tarjoaa työpaikan 17 erityistyöllistetylle. Mamselli tekee yhteistyötä Ammattiopisto Luovin kanssa tarjoamalla opiskelijoille harjoittelupaikkoja ja moni heistä saa työpaikan Mamsellista. Työntekijät viihtyvät niin hyvin, että työskentelevät Mamsellissa usein eläkkeelle jäämiseensä saakka. Yksi työntekijöistämme, Päivi Karhu, on opiskellut peruskoulun jälkeen Kajaanin talouskoulussa puhtaanapitoalaa. Vuodesta 2013 hän on työskennellyt erityistyöllistettynä palkkatuella ravintokeskus Tähkässä. Elintarvikkeiden pakkaaminen ateriakuljetuksiin vie suurimman osan Päivin työpäivästä, ja työ vaatii erityistä tarkkuutta. Osastoja on monta ja pakattavia elintarvikkeita paljon. Päiviltä työ sujuu rutiinilla. Kaksi kertaa päivässä Päivi osallistuu myös keskitettyyn ruoanjakeluun. Päivän päätteeksi Päivi siivoaa ruokasalin. Tutustuin Päivin työtehtäviin yhden työpäivän ajan ravintokeskus Tähkässä ja olin hänelle apuna hänen työtehtävissään. Päivi on iloinen ja aurinkoinen ihminen, joka tekee vaativan työnsä tunnollisesti. Hän kertoo viihtyvänsä työssään erinomaisesti ja keittiötyö tuntuu hänestä omalta. Vastapainona työlle Päivi harrastaa ratsastamista ja muutakin liikuntaa. Päivin työkaveritkertovat olevansa iloisia, että Päivi kuuluu heidän työyhteisöönsä: ”Emme pärjäisi ilman Päiviä.” Leena Keränen Ateriaja puhtaanapitopäällikkö Tukilinjassa 2 2016 kerrottiin s:lla 7 virheellisesti, että OmaPolku ry:n taideteokset sijoittuivat Tulppaanitalossa Kehitysvammaisten Tukiliiton tiloihin. Taideteosten tilaaja oli kuitenkin samassa talossa toimiva Kehitysvammaisten Palvelusäätiö. Toimitus pahoittelee virhettä! Korjasimme virheen nettilehteen, joka on nyt ilmaiseksi luettavissa Lehtiluukussa. OIKAISU Tiina Jylhä sai valokuvien tulostamiseen Tukilinjalta laadukkaan tulostimen. Leena Keränen ja Mamsellin työntekijä Päivi Karhu. Mennäänkö kesälaitumille? Tukilinja 3/2016 37
• BLOGILINJALLA / Iitu Poikela Kesä-heinäkuun bloggari: Opiskelua ja meikkileikkejä MEIKIT JA MEIKKAAMINEN on suuri osa mun elämääni ja iso inspiraation lähde blogilleni Elämää pyörätuolista käsin, jota olen kirjoittanut jo vuoden ja neljä kuukautta. Joka kevät minun täytyy ainakin kerran kokeilla, miltä näyttävät vaikkapa tumman siniset kulmakarvat. Varsinkin värikosmetiikasta jaksan innostua päivittäin – kaikki ne värikkäät luomivärit! Tänä keväänä ja kesänä kuljen sitten turkooseissa hiuksissa. Ainakin toistaiseksi maltan pysyä hillityissä silmämeikeissä ja laittaa vaikkapa tummanpunaiset huulet. Toimii myös tällaisiin sähkön sinisiin, aavistuksen turkoosiin taittaviin hiuksiin! OIKEASTAAN OLEN pitänyt blogia jo paljon aiemmin, joka kantoi nimeä Kosmetiikkahöperön elämää ja silloin halusin kirjoittaa vain ja ainoastaan kosmetiikasta, joka kyllä edelleen on iso osa elämääni ja itseni sekä muiden meikkaaminen rakas harrastus blogin pitämisen ohella. Aika pian kuitenkin ahdistuin niin paljon siitä, kuinka tylsältä vain yhdestä aiheesta kirjoittaminen tuntui, ja lopetin kirjoittamisen kokonaan. Poistin blogin jota kaduinkin melkein saman tien koska tykkäsin kirjoittaa, mutta yhteen tiettyyn aihealueeseen en itseäni kuitenkaan halunnut sitoa. Mitä jos haluankin kirjoittaa vielä kosmetiikasta, mutta myös vammastani ja siitä millaista on olla vammainen? Tai siitä, kuinka ”helppoa” se on vaan istua pyörätuolissa, kun takaraivossa pyörii ajatus siitä minkälaista paperisotaa taas saan käydä, jotta saan itselleni toimivia apuvälineitä. Mihin tukiin olen oikeutettu vammaisena henkilönä, joka opiskelee kun samaan aikaan pitäisi lääkärin mielestä jäädä eläkkeelle, koska tuloni olisivat silloin paremmat. Voisin haluta kirjoittaa myös vammaisuuden iloista, esimerkiksi siitä, kun sain ensimmäisen avustajakoiran kolme vuotta sitten. Voisin kirjoittaa, mitä kuuluu avustajakoiran töihin vammaisen arjessa. MINULLA ON diagnosoitu MMC-HC eli selkäydinvamma, jonka vuoksi istunkin pyörätuolissa, olen istunut koko ikäni. Tämän takia minua lähellä luonnollisesti onkin esteettömyys arjessa ja haluan blogissani tuoda esille ne epäkohdat joista ns. tavallisella ihmisellä ei ole mitään käsitystä tai vain ajattele asiaa kuten minä ajattelen. Lapsena yksi mun unelma-ammatti oli eläinlääkäri siitä huolimatta, että olin erilainen. Toisinaan taas itkin sitä, miksi en voi kävellä ja juosta muiden lasten mukana vaan joudun istumaan. VAMMASTANI HUOLIMATTA olen onneksi kuitenkin tasavertainen muiden kanssa, minulla on ystäviä, ihanat vanhemmat ja joskus jopa vitsailenkin vammastani ulkopuolisten kauhistellessa vieressä ”miten tuo tyttö voi puhua itsestään noin”. VALMISTUIN VUONNA 2013 Invalidiliiton Järvenpään Koulutuskeskuksesta merkonomiksi VIHDOIN! Opiskelinhan alaa melkein neljä vuotta, vaikka oikeasti opinnot kestäisivätkin vain kolme vuotta. Tästä on kiittäminen 7 viikon sairaalajaksoa, joka tuli aivan puun takaa. Mulle tuli suolikuolio, josta seurasi vähintään kahdeksan uutta leikkausarpea 131 muun leikkausarven seuraksi. Yksi leikkaus per päivä, joskus kaksikin, jos ”tuuri” kävi. Pahimmillaan olin sen yhden viikon verran missäs muuallakaan kuin leikkaussalissa. VALMISTUTTUANI TEIN oman alan töitä kaksi kuukautta kesätöissä L´Oréalilla. Parin vuoden työttömyyden jälkeen lähdin opiskelemaan Helsingin Evankelisessa Opistossa (HEO) nykyiselle alalleni Kirjoittavaksi Journalistiksi eli toimittajaksi. Päädyin tälle alalle blogini ansiosta, oikeastaan vähän vahingossa: Alkuperäisenä suunnitelmana oli päästä opiskelemaan radioja TV-journalismia, mutta opiston vanha rakennus aiheutti sen, että pääsy tuohon luokkatilaan oli mahdotonta. Minulle tarjottiin sen sijasta paikkaa kirjoittavien linjalle. Vaikka en toimittajan töitä päätyisikään tekemään, olen koko bloggari”urani” aikana toivonut voivani tehdä bloggaajan töitä elääkseni jossain vaiheessa elämääni. Nyt olen tekemässä opintojeni työharjoittelua Tukilinja-lehden toimituksessa, ja toimin samalla lehden Blogilinjan bloggaajana. Toivon löytäväni työpaikan, joka olisi samanlainen kuin tämä harjoittelupaikka. Vammaani ei korosteta eikä mitätöidä, voin olla juuri sellainen kuin olen. Toivottavasti viihdytte tekstieni parissa! 38 Tukilinja 3/2016 Kuka? Iitu Poikela, 22 v. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Journalismin opiskelija. Harrastukset Meikkibloggaus, avustajakoiratoiminta “Toivon löytäväni työpaikan, joka olisi samanlainen kuin tämä harjoittelupaikka. Vammaani ei korosteta eikä mitätöidä, voin olla juuri sellainen kuin olen.”
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT helmikuu maaliskuu 2016 HELMIKUU 2016 J.H., ESPOO Apuraha kalusteja markkinointikuluihin hierojana toimivalle pienyrittäjälle, joka on näkövammainen. Hän on toiminut pitkään ammatinharjoittajana ja jatkaa toimintaa uusissa tiloissa. Kalusteet hankitaan vammaisia työllistäviltä tahoilta. J. TAHVANAINEN, HELSINKI Apuraha kannettavaan tietokoneeseen 24-vuotiaalle, Kaarisillasta valmistuneelle laulajalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta sävellysja sanoitustyöhön, radio-ohjelmien tekemiseen, yhteydenpitoon ja musiikin kuunteluun. Hän on aktiivisesti mukana Lyhty ry:n kulttuuripajan toiminnassa ja on mm. sijoittunut toiseksi kehitysvammaisten Euroviisuissa. M. KLEEMOLA, HELSINKI Osa-apuraha tietokoneeseen ja näyttöön valokuvausalan yrittäjälle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tehokkaan tietokoneen kuvien ja videoiden editointiin. HAKASTARON KOULU, SALO Apuraha luokkaretkelle osallistuvien viiden erityisoppilaan omavastuuosuuksien pienentämiseen. Luokkaretkellä käydään Ahvenanmaalla. Retken tavoitteena on mm. harjoitella matkustamista laivalla ja omaksua uusia aistikokemuksia, kuten liikettä, ääniä ja tuoksuja. HARVINAISTEN SAIRAUKSIEN PÄIVÄ 2016, TURKU Apuraha Harvinaisten sairauksien päivän tapahtuman järjestämiskustannuksiin 13:lle Turun seudulla toimivalle paikallisyhdistykselle. Kyseessä on niiden ensimmäinen yhteistapahtuma kauppakeskuksessa. Ohjelmassa tuodaan esiin potilaiden asemaa ja ongelmia. Paikalla on sekä kokemusasiantuntijoita että alan ammattilaisia. A. KASKISYDÄN, VANTAA Apuraha omakustanteisiin seksuaalineuvojan opintoihin henkilölle, joka käyttää pyörätuolia. Opintolinjana on erityistä tukea tarvitsevien ihmisten seksuaalineuvonta, jollaiselle on paljon tarvetta. Tuen saaja tekee vapaaehtoistyötä järjestökentällä. Koulutus lisää myös hänen työllistymismahdollisuuksiaan vammaisalalla. A. TAPOLA, HELSINKI Osa-apuraha pelituolin hankinnan loppukuluihin 18-vuotiaalle opiskelijalle, joka harrastaa pyörätuolirugbya SM-tasolla. Tavoitteena on päästä maajoukkueeseen. MARJATAT JA MIKON POJAT RY, SOMERO Apuraha partioryhmä Menninkäisten toimintaan. 10 kehitysvammaista partiolaista ovat iältään 16–81 -vuotiaita. Toimintaan kuuluu viikoittaisia kokoontumisia kololla, jossa mm. leivotaan ja pelataan. Ryhmä osallistuu aktiivisesti myös partiotoiminnan tapahtumiin ja kilpailuihin, joista aiheutuu taksimatkakuluja. A. LAAJA, SASTAMALA Tablettitietokone ja suojakuori kielellisten taitojen harjoitteluun alle kouluikäiselle lapselle, jolla on puheen tuottamisen rajoitteita. Hän käyttää kommunikoinnissaan kuvia ja tukiviittomia. V.M., TAMPERE Osa-apuraha digitaalipianoon, kannettavaan tietokoneeseen ja monitoimilaitteeseen kuntoutujalle, joka tekee soittokeikkoja pianistina. Tietokoneen avulla hän voi tehdä musiikkia. K.A. Apuraha omakustanteisiin musiikkialan opintoihin kuntoutujalle, jolle musiikki on pitkäaikainen harrastus. Hän tekee vapaaehtoistyötä vanhusten viriketoiminnassa ja keikkailee bändinsä kanssa. Hän on myös hakeutumassa musiikkialan ammattiopintoihin. VIITO! RY, JYVÄSKYLÄ Apuraha viittomakielisten ja suomalaista viittomakieltä pääaineena opiskelevien ainejärjestön 10-vuotisjuhlan järjestelyihin sekä niiden yhteydessä pidettävien Viito! -päivien luennoitsijoiden matkaja luennointipalkkioihin. Tapahtumaan osallistuu myös tulkkiopiskelijoita ja muuta yliopistoväkeä. Tapahtuma halutaan pitää maksuttomana. N. HOLOPAINEN, JÄRVENPÄÄ Apuraha ratsastustunteihin ja -välineisiin sekä taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä kuntouttavat harrastukset edistävät. Tavoitteena on päästä työkokeiluun. S. TORIKKA, VERLA Tablettitietokone ja kaksi suojakuorta (näppäimistöllinen ja Grip Case) 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Tabletin avulla hän voi harjoitella hienomotorisia ja kognitiivisia taitoja. A.M., HELSINKI Apuraha kuntosalikorttiin kuntoutujalle, jolle liikunta on toimintakykyä ylläpitävä harrastus. K. HAVUMÄKI, HELSINKI Osa-apuraha tehokkaaseen kannettavaan tietokoneeseen 24-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka tarvitsee tietokonetta radio-ohjelmien ja musiikin tekemiseen. Hän toimii Lyhty ry:n mediapajassa, on toimittanut ohjelmia YLE Puheelle, juontanut Elämä lapselle -konsertissa ja esiintynyt rap-artistina. J. SUIKKANEN, IMATRA Apuraha taideharrastuksen tarvikkeisiin kuntoutujalle, joka on harrastanut maalaamista jo useamman vuoden ajan ja aikoo pitää näyttelyn. F.-L. PATANEN, HELSINKI Kannettava tietokone, valokuvaskanneri ja tulostin kuntoutujalle, joka opiskelee media-assistentiksi. Laitteiden avulla hän pystyy paremmin tekemään graafisen alan tilaustöitä valmistumisensa jälkeen. Hän tekee freetöitä jo nyt aktiivisesti. J. ALLÉN, PERTTELI Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori ja kuulokkeet 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tablettia äänikirjojen kuuntelemiseen ja kuntouttavien pelien pelaamiseen. R. AMIRI, TAMPERE Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja värilasertulostin 19-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka käyttää pyörätuolia. Hän tarvitsee tietokonetta valmentavaa koulutusta, verkkoasiointia ja yhteydenpitoa varten. I.P., JÄRVENPÄÄ Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja värilasertulostin 24-vuotiaalle kuntoutujalle ammatillisia perusopintoja, verkkoasiointia ja yhteydenpitoa varten. Tukilinja 3/2016 39
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT HENKILÖKOHTAISET STARTTI-STIPENDIT, SYKSY 2016 L. KANERVA Jousiammunnan välineiden hankintaan. 37-vuotiaalla naisella on liikkumista vaikeuttavia toimintarajoitteita. Hänelle jousiammunnta on tärkeä harrastus. A. VIRKKUNEN Jääkiekon harrastusmaksujen kattamiseen. 6-vuotiaalla pojalla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän harjoittelee jo toista kautta itseään kaksi vuotta vanhempien poikien joukkueessa. E. SALO Uintiharrastuksen kuluihin. 5-vuotias poika on käynyt sovelletun uinnin ryhmässä, mutta uimahallia remontoidaan. Hän ottaa yksityistunteja uintiharrastuksen ylläpitämiseksi. S. VIRTA Istumalentopalloharrastuksen kuluihin. Pitkään lentopalloilua harrastanut nainen on vammautumisen jälkeen löytänyt uuden lajin. Omalla paikkakunnalla ei ole harrastusmahdollisuutta, joten harjoitusmatkoihin menee rahaa. J. MALMBERG Para-agilityn harrastamisen kuluihin. Aktiiviharrastaja haluaa edetä koiransa kanssa harrastuksessaan tavoitteellisesti. S. RYÖSÖ Uintivarusteiden ja sykemittarin hankintaan. 21-vuotiaalla miehellä on on liikunnallisia rajoitteita ja näkövamma. Tavoitteena on päästä uimaan virallisella luokituksella kotimaisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa. S. LAVIKKA Voimanoston varustehankintoihin. 33-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva mies on harrastanut voimanostoa kaksi vuotta ja kilpaillut kansainvälisissä kisoissa. T. AVERJANOV Pöytätenniksen harrastusvälineiden hankintaan. 22-vuotias kehitysvammainen mies harrastaa aktiivsesti sekä keilailua että pöytätennistä. Tavoitteena on osallistua kansainvälisiin kisoihin. T. KUKKOHOVI Keilailuharrastuksen kuluihin. Kehitysvammainen keilaaja harjoittelee aktiivisesti ja on kilpaillut Special Olympics -kisoissa ulkomailla. M. KUKKOHOVI Keilailuharrastuksen kuluihin. Kehitysvammainen keilaaja harjoittelee aktiivisesti ja kilpailee kansallisissa kilpailuissa. STARTTI-STIPENDIT YHTEISÖILLE, SYKSY 2016 RAISION RYHTI/JUDOJAOS Soveltavan judon ryhmän osallistumiseen Pajulahti Games -kilpailutapahtuman yhteydessä järjestettävälle lajileirille. FUNKY TEAM Erityislasten cheerleadingryhmää perustettaessa tarvittaviin välinehankintoihin. VANTAAN LENTOPALLO Kaikille avoimen lentisliikkarin ja liikuntaleikkikoulun kulujen, kuten välinehankintojen kattamiseen. PAKKALAN PALLOSEURA Syksyllä 2015 aloittaneen alakouluikäisten erityislasten harrastejoukkueen kuluihin, kuten paitahankintoihin, pelipasseihin ja vakuutuksiin. Näin toimintamaksut pystytään pitämään mahdollisimman edullisina. VANTAAN AUTISMIJA ASBERGERYHDISTYS Erityisratsastajien ryhmän välineisiin ja niiden muokkaamiseen kaikille ratsastajille sopiviksi. TAMPEREEN PYRINTÖ Unified-koripallotoiminnassa tarvittavien välineiden hankintaan. KLAUKKALAN NMKY Unified-koripallotoiminnassa tarvittavien välineiden hankintaan ja toiminnan markkinoimiseen. KIIMINGIN KIEKKO-POJAT Syksyllä 2015 aloittaneen erityislapsille ja -nuorille suunnatun Special Hockey -joukkueen kulujen kattamiseen, jotta maksut pystytään pitämään pieninä ja osallistumiskynnys matalana. Loput Startti-stipendien saajat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2015 apurahoja ja apuvälineitä 599 000 euron arvosta eli lähes 50 000 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. 40 Tukilinja 3/2016
• R IS T IK K O 3 /2 16 / R IS T IK O N LA AT I Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko heinäkuun loppuun mennessä postitse osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse ratkaisulauseet lähetetään osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aihekenttään sana ”Ristikko”. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkkiona 30 euroa verottomana, joten laita mukaan nimi, osoite ja pankkitilisi IBAN-numero. Otamme mielellämme vastaan myös kommenttejasi ristikosta! Ristikon 3/2016 ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä 4/2016 Ristikon 2/2016 palkkion sai Terho Levä Kuopiosta. Irma Puiston mukaan tehtävä oli taas mukavan haastava: ”Ei ratkea suoraan kirjoittamalla, vaan pähkiäkin pitää”. ”Saa vähän fundeerata”, kehui myös Ilpo Johansson. R IS T IK O N 2 /2 16 R A TK A IS U UIJILLE x2 KV. LENTOLIITTO LUETTAVA EESTAAS KALEVA OHTAMAA J.H. EKA LUULTAVASTI! -PAINE AAAA A AURASSA KUOPALLISIA SAAN LEAN KAHDEKSI NAISEKSI! MITÄ SAHA HARVOIN ÄÄNTÖ TUTKII SIIVIN MUSTA HERKKU HANKI IDÄSTÄ! MÄEN NIMISIÄ KAUKANA? SUKELTAJALLA NEUVOJA ”HEITETTÄVÄ” HEITETTÄVÄ PARANNUS ! BALBO SAMA ILMAN VIIMEISTÄ PELANNUT MAREK PAKILLA MAA! VAUVAN TAKKI REINIIN KUIVIKKEEKSI KUUSAMOSSA IHON HOITOON -JUOKSU VEISTETTYJÄKIN ELOISA KANASTA KUULU MAASSA ” ” ETUPUOLELLA ENNUSTAA SÄÄTÄ OHJELMOITAVIA (2.=A) Hankala ristikko. KONEELTAKIN SUUTIN KIRSIKKAPUISTON TAKANA TYTTÖ EKA TUPLANAKIN SIELLÄ PAPEETE KORUTON PAINUNEITA SIIVEKKÄITÄ SUMATRAN VIERESSÄ KAUPPAPAIKKA SURFFAILUUNKIN! SOMALIHEIMO P E T R I OMA OLUT UUSIKSI! -KULTTUURI SOPIMUSKAUPUNKI Emme ota. POHJALLA Tukilinja 3/2016 41
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT MAALISKUU 2016 M. OKSANEN, TAMPERE Osa-apuraha koirahierojan ammattikurssin kuluihin näkövammaiselle henkilölle, jolla on opaskoira. Tuen saaja on kokeillut koirahierojan työtä ja todennut sen itselleen sopivaksi. Koulutus edistää työja toimintakykyä ja tukee ammatillista kuntoutumista. VAAJAKUMMUN KOULU, VAAJAKOSKI Apuraha luokkaretkelle Ähtärin eläinpuistoon osallistuvien kahdeksan oppilaan omavastuuosuuksien pienentämistä varten. O.T., KOKKOLA Pöytätietokone 16-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Hän tarvitsee tietokonetta animaatioiden ja 3D-mallinnusten tekemiseen sekä pelaamiseen. Molemmat ovat hänelle kuntouttavia harrastuksia. O.T., VANTAA Apuraha ulkomaille suuntautuvan työssäoppimisjakson matkaja majoituskustannuksiin 21-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Työssäoppimisjakso edistää hänen työllistymismahdollisuuksiaan. KOUVOLAN KUUROT RY Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja projektori kuurojen paikallisyhdistykselle. Yhdistyksen jäsenistö kokoontuu kaupungin tarjoamissa tiloissa. Vertaistuen lisäksi illoissa on mahdollista saada tietoa kuuroille henkilöille suunnatuista palveluista ja etuuksista. E. TULASALO, HELSINKI Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja kaiuttimet näkövammaiselle taiteilijalle, joka tekee veistotaidetta myyntiin. Hän tarvitsee tietokonetta myös kirjoittamisharrastuksessaan. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. A.H., HELSINKI Apuraha taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, joka opiskelee kansanopiston taidelinjalla. Taideharrastus edistää hänen kuntoutumistaan. J.P. VIRTANEN, LAHTI Ammattitutkintostipendi kuntoutujalle, joka on suorittanut kiinteistöpalvelujen perustutkinnon näyttötutkintona. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan stipendi on yhtä suuri kuin Koulutusrahaston stipendi. VAMMAISMESSUT 2016 Apuraha Keski-Uudenmaan alueella järjestettävien vammaismessujen järjestämiskustannuksiin. Tapahtumassa on esillä alueen vammaisalan toimijoita ja sinne on vapaa pääsy. E.K., POHJANMAA Apuraha autokoulun kustannuksiin 17-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Mahdollisuus oman auton käyttöön helpottaa liikkumista oppilaitokseen ja työssäoppimispaikkoihin. J. KIVIMÄKI, RATULA Osa-apuraha valmennusja kilpailumatkoihin vammaisratsastajalle, joka käyttää pyörätuolia. Hän kuuluu Suomen maajoukkueeseen ja pyrkii mukaan Rion paralympialaisiin 2016 sekä MM-kilpailuihin 2018. L. JAAKKOLA, ISNÄS Apuraha kosketusnäytölliseen kannettavaan tietokoneeseen sekä polkupyörään 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemiseen, äänikirjojen kuunteluun ja kuntouttavien pelien pelaamiseen. Pyörällä hän voi liikkua koulumatkat ja käydä kavereiden luona. M. DEMETRIADES, ESPOO Apuraha 23-vuotiaalle kuntoutujalle lukio-opinnoissa tarvittaviin opiskelutarvikkeisiin ja kurssikirjoihin. PÄIJÄT-HÄMEEN NEUROYHDISTYS RY, LAHTI Apuraha yhdistyksen järjestämän soveltavan harrastusratsastuksen kurssimaksuun henkilöille, joista osa liikkuu pyörätuolilla. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen liikuntaja muita harrastusmahdollisuuksia. Jäsenten toivomuksesta on järjestetty ensimmäistä kertaa lajikokeiluna ratsastuskurssi. Kurssilla avustaa fysioja ratsastusterapeutti. K. AL-ZERGANI, ESPOO Apuraha kuntosalikorttiin 25-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Kuntosalilla käyminen on hänelle kuntouttava harrastus. J. LINDFORS, NOORMARKKU Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 21-vuotiaalle yliopisto-opiskelijalle, joka suorittaa opintojaan ulkomailla ja jolle kynällä kirjoittaminen on vaikeaa. Hän tarvitsee tabletin opiskelun apuvälineeksi, kirjoittamiseen ja e-kirjojen kuuntelemiseen. K. LAAKSONEN, KEURUU Apuraha ratsastustunteihin 20-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka toimintakykyä harrastus edistää. LOHJAN KLUBITALO, HIIDEN ALUEEN KLUBITALOT RY, LOHJA Kaksi kannettavaa tietokonetta, Office-ohjelmat ja kaksi älypuhelinta mielenterveyskuntoutujien klubitalolle. Talolla on yli 170 jäsentä, joista päivittäin on mukana 15–35. Tietokoneiden käyttö klubitalon asioiden hoidossa ja sen vaatima tietoteknisten taitojen opettelu on tärkeä osa työpainotteista toimintaa. A. URHONEN, TAMPERE Osa-apuraha seksuaalineuvojan koulutukseen pyörätuolia käyttävälle henkilölle, joka toimii aktiivisesti luennoitsijana ja kouluttajana vammaisjärjestöissä. Hänelle on myönnetty Suomen seksologisen seuran Vuoden valopilkku -palkinto. S. KAMPPURI, JOENSUU Apuraha kitaratunteihin ja kotikuntoilussa tarvittaviin käsipainoihin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä harrastukset edistävät. H. PESONEN, JYVÄSKYLÄ Järjestelmäkamera ja objektiivi kuntoutujalle, jolle valokuvaus on kuntouttava harrastus. J.-P. JÄPPINEN, HELSINKI Apuraha polkupyörän hankintaan kuntoutujalle, jonka toimintakykyä pyöräily edistää. Hän voi tehdä pyörällä asiointimatkansa ja vierailla ystävien luona. F. KUIKKA, HELSINKI Kannettava tietokone ja apuraha graafisen alan ohjelmistolisenssiin 20-vuotiaalle opiskelijalle, 42 Tukilinja 3/2016
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Kuka? Kaisa Leka Mitä? Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Oma tietokone mahdollistaa AV-alan harjoitustöiden tekemisen kotona. A.H., JOENSUU Kannettava tietokone, Officeohjelma ja värilasertulostin 21-vuotiaalle kuntoutujalle lukio-opintoihin ja verkkoasiointiin. M. YLITALO, PORI Apuraha 25-vuotiaalle kuntoutujalle musiikin tekemisessä tarvittavia laitehankintoja varten. Hän on mukana kulttuuripajan toiminnassa, ja vertaisohjaajakoulutuksen käytyään hän ohjaa muita pajaan osallistuvia musiikin tekemisessä. M. LAULAINEN, JYVÄSKYLÄ Apuraha taidetarvikkeisiin ja öljyvärimaalauskurssiin kuntoutujalle, jolle maalaaminen on kuntouttava harrastus. T. LINDELL, TAMPERE Apuraha apuvälineenä käytettävän älypuhelimen hankintaan kuntoutujalle, joka hyötyy puhelimen sovelluksista toiminnanohjauksen ja muistin tukena. Hän saa neuropsykiatriselta valmentajalta tukea laitteen kuntouttavassa käytössä. J. KOPONEN, HELSINKI Kannettava tietokone ja tulostin kuntoutujalle grafiikan ja animaation avoimia ammattikorkeakouluopintoja varten. Jatkossa hän aikoo hakeutua verkkoviestinnän opintoihin. M.H., OULU Kannettava tietokone, hiiri, Office-ohjelma ja värilasertulostin opiskelijalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta lukio-opintoja ja yhteydenpitoa varten. M. PAAKKONEN, VIINIJÄRVI Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri sekä värilasertulostin kuntoutujalle ammattikorkeakouluopintoja, yhteydenpitoa ja verkkoasiointia varten. J. NAUKKARINEN, LAPINLAHTI Apuraha tietokoneen hankintakuluihin näkövammaiselle henkilölle, joka tarvitsee tietokonetta verkkoasiointia ja yhteydenpitoa varten. T. HASSINEN, KAJAANI Tietokoneen keskusyksikkö ja piirtopöytä kuntoutujalle, joka toimii kulttuuripajalla vertaisohjaajana ja ryhmien ohjaajana. Hän tarvitsee laitteita ryhmätoiminnassa sekä kuvataiteen ja animaatioiden tekemisessä. T. ÅKERLUND, ESPOO Pöytätietokone ja Open Office -opas henkilölle, joka käyttää pyörätuolia. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointiin ja yhteydenpitoon. J.R., HELSINKI Kannettava tietokone ja värilasertulostin kuntoutujalle pro gradun -työn tekemistä varten. M.C., TAMPERE Kannettava tietokone kuntoutujalle omakustanteisia opintoja ja verkkoasiointia varten. Loput helmi–maaliskuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 3/2016 43
• Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahojen suuruutta rajoittaa lahjaverotus, joten ne ovat arvoltaan alle 4000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2015 Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin apurahoja 7,89 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2015 tukea myönnettiin noin 50 000 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on jo vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT: p. 09-415 515 08, apurahat@tukilinja.fi HANKEJA RYHMÄAPURAHAT: p. 09-415 515 10, yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06, it-tukiluuri@tukilinja.fi MITÄ SANASTA ”Tukilinja” tulee sinulle mieleen? Tänä vuonna Tukilinja-lehti täyttää 20 vuotta, minkä kunniaksi käynnistämme syyskuun loppuun jatkuvan kilpailun Minun Tukilinjani. YLLÄTÄ MEIDÄT ja lähetä mieleenpainuvimmat muistosi Tukilinjalehdestä tai sen tukitoiminnasta joko tarinan, runon, piirroksen, valokuvan tai videon muodossa. KOLME MIELEENPAINUVINTA MUISTOA palkitaan lahjakorteilla jonkin Tukitorin ilmoittajan palveluihin (www.tukilinja.fi). Mikäli sopivaa tuotetta ei löydy, voidaan lahjakortti vaihtaa myös toiseen kohteeseen. Osallistujien kesken arvotaan kesän mittaan myös 10 Kalle Salosen jazzlevyä! Seuraa Tukilinjan Facebookia! OSALLISTU: Lähetä muistosi osoitteella toimitus@tukilinja. fi tai postitse (Tukilinja, Pasilanraitio 5, 00240 Hki). Kuvista tarvitaan sähköinen alkuperäistiedosto. Merkitse aiheeksi ”Minun Tukilinjani”. Muista kertoa myös nimesi ja mahdollinen nimimerkki sekä osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. OSALLISTUMISAIKA: 30.9.2016 mennessä. Julkistamme tulokset Tukilinjan juhlanumerossa 6 2016 (ilmestyy 1.12.). PALKINNOT: 1. PALKINTO 300 euron lahjakortti Tukitorin palveluihin 2. PALKINTO 200 euron lahjakortti Tukitorin palveluihin 3. PALKINTO 100 euron lahjakortti Tukitorin palveluihin MINUN TUKILINJANI Vaikuttiko Tukilinja -lehti elämääsi? Arvomme osallistujien kesken lippuja 6.4. Tavastialla, Helsingissä pidettävään Salamarock -konserttiin! TUKILINJAN APURAHAT Osallistu kilpailuun!