• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 2 / HUHTI–TOUKOKUU 2017 LYHYTKASVUISET PENKKIPUNNERTAJAT matkalla MM-kisoihin s. 23 MYÖ HOSTEL ETSII TÖIHIN kehitysvammaisia s. 18 UUSITTU VAMMAISLAKI SYKSYLLÄ EDUSKUNTAAN S. 6 SILVA BELGHITI on kuuro näyttelijäopiskelija s. 8
• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 2/2017 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 21. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 2.6.2017. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna 65 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 21 s. Reeta ja Jenni lähtevät MM-kisoihin! ”Täällä näkee jänniä juttuja!” Ajassa s. 3 Pääkirjoitus Hyviä ja huonoja uutisia. s. 4 Valokeilassa Lotta auttaa Ugandassa ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Vammaislait uudistuvat Lakiehdotus on kesällä lausuntokierroksella. s. 7 7 kysymystä vammaispolitiikan haasteista Vastaajana Näkövammaisten liiton pj. Sari Loijas. s. 11 Reunaopasteet ongelmana Näkövammaisilla vaarana harhautua ajoväylälle? s. 11 ja 22 Pikku-uutisia s. 23 Tulilinjalla Kolumnistina Maija Karhunen. Artikkelit s. 8 Viittomakielinen näyttelijä Silva Belghiti opiskelee Teatterikorkeakoulussa. s. 12 Luce – matkalla unelmatyöhön Hollannissa toimintarajoitteisille nuorille etsitään työpaikka. s. 18 Myö Hostel Uudessa retkeilyhotellissa työskentelee kehitysvammaisia. Tukitoiminta s. 14 Reilua työllistämistä Väylä ry palkkaa siivoojia Espoossa. Tukilinja auttoi alkuun. s. 16 Siellä jossakin Tukilinja lahjoitti pimeänäkölaitteen maanpuolustuskouluttajalle. s. 21 Lyhyet penkkipunnertajat Jenni ja Reeta lähtevät Startti-stipendin tuella MM-kisoihin. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia: Tarjolla ADHD-opas ja cateringia. s. 24 Tukipointti Kohtaamisia Autismin talvipäivillä. s. 31 Tukipäätöksiä Tukilinjan apurahoja joulukuussa 2016–tammikuussa 2017. Vakiot 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 28 Välinevinkki 29 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva 2 Tukilinja 2/2017
• ALUKSI HYVÄ UUTINEN: Ensi syksynä saamme Suomeen ensi kertaa kaikki vammaryhmät kattavan vammaislain, jonka luvataan olevan aiempaa vähemmän rimanalituskelpoinen. Suurin osa siinä säädetyistä vammaispalveluista on nimittäin subjektiivisia oikeuksia eli niitä myöntävä ei voi vedota julkisen puolen rahapulaan ja jättää palvelua harkinnanvaraisesti antamatta (s. 6 ja 7). HUONO UUTINEN on se, että uuden lain suunnittelijoita on ohjeistettu säästämään 60 miljoonaa euroa vammaispalveluista vuositasolla. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, eivät kaikki toimintarajoitteiset edelleenkään tule olemaan lain piirissä: mielenterveyssyistä kroonisesti toimintarajoitteiset ihmiset eivät saa edelleenkään vammaispalveluja, vaikka kuinka tarvitsisivat avustajaa tai kuljetuspalvelua. TÄMÄ VUOSI on ehkä kuitenkin ennen kaikkea soten syntyvuosi. Toivottavasti siitä tulee toimintarajoitteisille hyvä uutinen ja vammaispalvelut sovitetaan tulevaan himmeliin niin, että vammaisetkin pystyvät käyttämään uusia digitoimintoja ja saavat tasavertaisesti valita itselleen sopivat palvelut. Vaikka se ainoa harvinaisen sairauden hyvin tunteva poliklinikka tai erikoislääkäri olisikin toisessa maakunnassa. NO, LISÄÄ hyviä uutisia: Työllistymisen esteinä oleviin kannustinloukkuihin on tulossa helpotus. Hallitus rakennuttaa kansallista tulorekisteriä, joka tekee tulojen ja tukien yhteensovittamisesta ajantasaista. Lyhytaikaista työtä uskaltaa siis jatkossa ottaa vastaan, kun ei tarvitse pelätä tukien menettämistä tai sovitellun tuen siirtymistä prosessin ajaksi. Huono uutinen on, että tätä lupaillaan testikäyttöön vasta vuonna 2019. TÄSSÄ LEHDESSÄ kerromme myös silkkoja hyviä uutisia: Helsinkiin on avautumassa rento hostelli, johon palkataan kehitysvammaisia työntekijöitä (s. 18). Kerromme myös, miten hienosti vammaiset nuoret osataan työllistää avoimille työmarkkinoille Hollannissa (s. 12), ja miten tärkeää on saada pimeänäkölaite, jos harrastuksena on maanpuolustustyö ja sattuu olemaan näkövammainen (s. 16). Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 2.6.2017 ”Syksyllä saamme Suomeen ensi kertaa kaikki vammaryhmät kattavan vammaislain.” Hyviä ja huonoja uutisia Tukilinja 2/2017 3
• PALKITTUJA JARKKO JENKEISSÄ Yleisradio sai tv-sarjasta Jarkko ja kuuro Amerikka helmikuussa Vuoden viittomakieliteko -palkinnon. TV 1:n 5-osainen sarja oli katsojamenestys, jota seurasivat sekä kuurot että kuulevat. Yleisöäänestyksen yksi suosikki oli myös Pikku Kakkosen viittomakielinen sarja Tikkumäen talli. TOM OF FINLAND Elokuva Tom of Finland palkittiin Göteborgin elokuvafestivaaleilla tammikuussa kriitikoiden FIPRESCI-palkinnolla. Avausnäytöksessä yleisö osoitti sille suosiotaan seisten. Suomessa elokuvasta on tullut myös somehitti: I am Tom of Finland -kampanja, joka alkoi helmikuussa, haastaa julkisuuden henkilöitä esiintymään Tom-henkisissä kuvissa. Oheisessa kuvassa Tomina nähdään Jari Sillanpää. VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Pieni ele verkossa Perinteinen vaalikeräys täytti tänä vuonna 110 vuotta ja meni verkkoon. Lipaskeräyskin toteutetaan vaalipaikoilla. Palkkioksi verkkolahjoituksesta saat vuodeksi käyttöösi iloiset animoidut Elmeri-hahmot, kun haluat lähettää sivuilta sähköisen onnittelukortin. Lahjoituksen voi tehdä osoitteessa pieniele.fi/ verkkolahjoitus. ”Pieni ele on koko historiansa ajan toiminut hyvin arvokkaassa ja hillityssä ympäristössä, valtakunnallisten vaalien äänestyspaikoilla. Nyt synttärijuhlan kunniaksi teemme jotain viihteellisempää ja ’somempaa’. Toivottavasti tavoitamme näin uusia lahjoittajia”, kertoo keräyksen projektipäällikkö Elina Ranta. YouTubessa voit katsoa Pieni ele -uutisvideoita. Uutiset lukee Ylen toimittaja Marjukka Havumäki, joka tunnetaan myös kehitysvammaisen räppäri Kalle Havumäen äitinä. KLOVNI AUTTAA LEIKKAUSPELKOON Lapsipotilaat ja heidän perheensä saavat jatkossa myös leikkauksiin valmistautuessaan piristystä sairaalaklovneilta, jotka auttavat heitä rentoutumaan jännittävässä ja pelottavassa tilanteessa. Klovnien tuella myös valmistavat toimenpiteet nopeutuvat ja koettu kipu lievenee. Taiteen edistämiskeskus myönsi tammikuussa 90 000 euroa kärkihankeavustusta läsnäoloklovnerian kehittämiseen yliopistollisissa sairaaloissa. PYÖRÄTUOLILLA EUROVIISUIHIN? Venäjän edustaja tämän kevään Euroviisuissa 9. –13.5. on Julia Samoilova kappaleellaan Flame is Burning. 27-vuotias, pyörätuolia käyttävä Julia kertoo käyvänsä kuntoutuksessa ja hoidoissa Suomessa. Hänen osallistumisensa viisuihin oli maaliskuussa vielä epävarmaa Ukrainan ja Venäjän välisen konfliktin vuoksi. 4 Tukilinja 2/2017 Kevään Suomi 100-tapahtumia Marita Liulian Kultakausi-näyttely nähdään 23.4. asti taidemuseo Göstassa Mäntässä. Sen teoksia yhdistää kulta, joka tuli Liulialle jo lapsena, jolloin hänen nivelreumaansa hoidettiin kultapistoksilla. Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali näyttää Touko Laaksosen tien kansainvälisesti tunnetuksi eroottiseksi taiteilijaksi. Musikaalia esitetään Logomo-teatterissa 6.5. asti. Kuopiossa erityistä tukea tarvitsevien harrastajateatteriryhmä Teatteri Telmi esittää huhtikuussa kaupungin historiaa luotsaavan näytelm än Rapparista räppäriksi. Lapsille ja nuorille suunnatussa Kaikki kuvaa -elokuvakilpailussa Kehitysvammaliitolla on erikoissarja. Voittajaelokuvat esitetään toukokuussa elokuvateattereissa useilla paikkakunnilla. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaallakin tapahtuu: Pienet askeleet – Suuret virrat on yhteisöllinen taideprojekti, jonka aiheena on Perämeren rantojen suojeleminen. Kohderyhmänä ovat esija alakouluikäiset lapset sekä kehitysvammaiset ihmiset. Projektia vetävien kuvataiteilijoiden Anitta Leppäsen ja Anna-Maija Sohlon teokset ovat esillä 14.5.–31.8. Simoniemessä. Myötätuulen viesti on jälleen kehitysvammaisten asialla. Kaikille avoin haasteviesti kuljettaa 100 viestin pakettiaan 27 kunnassa ja kaupungissa 15.5.–26.8. Tapahtumasta tehdään lyhytelokuvia, joita nähdään sosiaalisessa mediassa ja elokuvatapahtumissa. Pääjärjestäjänä toimii Me Itse ry.
• ELLA JA STAR WARS YouTubesta kannattaa katsoa Star Wars -kuvauspaikalla kuvattu säväyttävä video, jossa kerrotaan myös Angelmanin syndroomasta. Elokuvan ohjaaja Gareth Edwards puhuu siinä videolla esiintyvästä sisarentyttärestään Ellasta, joka visiitillään ihasteli avaruusolioita ja rakettilavasteita sekä tapasi elokuvan näyttelijöitä. Video löytyy nimellä ”Rogue One: A Star Wars Story Meets ASSERT” KEPPULEIDEN KUVAAJA Kehitysvammaisten taiteilijoiden järjestön Kettukin Vuoden taiteilijaksi 2017 on valittu helsinkiläinen Hanna Keynäs. Jurynä oli Lapin yliopiston kuvataiteen professori Jaana Erkkilä-Hill. Keynäs on tuottelias taiteilija, joka on osallistunut ART without borders -projektiin ja tekee työtä Autismisäätiön taidetoiminnassa Vallilassa. Häntä inspiroivat nykyään omakohtaiset kokemukset sädehoidosta sekä erikoiset, läpinäkyvät esineet, joita hän kutsuu Keppuleiksi. Keynäsin yksityisnäyttely pidetään Rovaniemellä Galleria Valossa 17.8. –10.9. Tukilinja 2/2017 5 Teatteria hulluudesta Helsingissä nähdään tänä keväänä kaksi järeää pienen näyttämön draamaa siitä, miten voi käydä, kun mieli ei kestä elämän paineissa. Shakespearen juhlavuoteen sopivasti Richard III – tuo kyttyräselkäisen, psykopaattisesti valtaan pyrkivän kuninkaan tragedia – nähdään Kansallisteatterissa. Esitystä on kiitetty intensiiviseksi ja loppua kohden majesteettiseksi. Pääosassa on Kristo Salminen, ja Antti Pääkkönenkin on saanut osansa kehuista. Mutta jos jokin esitys on tänä keväänä nähtävä, olkoon se Juha Hurmeen omien kokemustensa pohjalta käsikirjoittama ja ohjaama Hullu. Esitys siirtyi loppuunmyydyistä katsomoista Tampereella Teatteri Jurkkaan Helsinkiin huhti–toukokuuksi. Sieltä se palaa Tampereelle ainakin syyskuuhun asti. Näin Hullun ja poistuin vaikuttuneena: kolmen hengen ensemble Antti Laukkarinen, Antti Mankonen ja Kaisa Sarkkinen veti tarinan intiimissä tilassa komean ytimekkäästi. Selvisi, milt ä mielen murtuminen tuntuu, miten sitä Suomessa hoidetaan ja miten siitä voi tervehtyä. Suljetun osaston arkikin tulee tutuksi vinkeine kohtaloineen ja henkilökunnan rutiineineen. Menkää katsomaan ja nähkää maailma jatkossa vähän toisin. Esitys on merkittävä. Iris Tenhunen Lotta auttaa Ugandassa Kauppatieteitä opiskeleva Lotta Näkyvä (ent. Hintsa) kruunattiin Miss Suomeksi 2013. Kun hänen miehensä lähti 2015 pelaamaan jääkiekkoa USA:han, Lotta lähti itse Ugandaan Caring Hands -järjestön vapaaehtoistyöhön. Alkuvuonna hän kävi taas Ugandassa kouluttamassa yhdistyksen työntekijöitä , jotka auttavan köyhiä nuoria aikuisia oman yrityksen perustamisessa. ”Jos perhe ei itsestäänkään pysty pitämään huolta, rasitteeksi tulleet vammaiset sukulaiset helposti hylätään”, Lotta kertoo. Lapsuudessa hän asui vanhempiensa kanssa Itä-Afrikassa, jossa hänen isänsä, urheilulääkäri Aki Hintsa, oli töissä lähetyslääkärinä. Isä kuoli viime syksynä vatsasyöpään, ja syksy oli Lotalle raskas. ”Muiden auttaminen vie fokuksen pois omasta itsestä”, hän miettii. ”Auttamisella on parantava vaikutus ja keskinäinen vuorovaikutus antaa voimaa molemmille.” Lotta tapasi Ugandassa aikaisemmalta matkalta tutun Rebecan, joka oli vammautunut onnettomuudessa. Aviomies oli jättänyt hänet ja heidän pienen lapsensa. Rebecca pääsi Caring Handsin suojiin, ja nyt hän tekee yrittäjänä koreja. ”Tärkeää on antaa edes osalle slummeissa asuvista, vammaisista ja nuorista naisista mahdollisuus itsensä elättämiseen ja itsetunnon löytämiseen”, Lotta tuumii. Suomessa Lotta Näkyvä tekee mallin töitä ja kertoo olevansa syksyllä mukana parissakin tv-ohjelmassa. Kunnes on taas aika lähteä taas Afrikkaan. Sari Heino-Holopainen
• Vammaislait uudistumassa Uusi vammaislainsäädäntö lähtee huhtikuussa lausuntokierrokselle. Erona entiseen on yksilöllisyyden ja valinnanvapauden korostaminen. Säästääkin pitäisi. TEKSTI: Sari Heino-Holopainen KUVA Raisa Porrasmaa Vammaispalvelulakien tarkoitus on turvata kaikkien osallistuminen ja tasa-arvo. Kuvassa Amu Urhonen, Kynnys ry:n puheenjohtaja. kunnalla olisi niihin erityinen, määrärahoista riippumaton järjestämisvelvollisuus”, painottaa Jaana Huhta. Ikä ei rajaa palveluja Vammaispalvelut eivät lakiehdotuksen mukaan ole ikäsidonnaisia, joten myös ennen eläkeikää vammautuneet saisivat vanhoinakin vammaislain mukaisia palveluja. Kaikkia palveluja voidaan järjestää myös lapsille ja nuorille. Pohjana ovat yleiset palvelut. Esimerkiksi vammaisen lapsen perheen tulee saada ensin kaikki tarvitsemansa sosiaalihuoltolain palvelut. Jos ne eivät riitä, voi kääntyä vammaislain puoleen. ”Vammaiselle vanhemmalle henkilökohtainen apu on tärkeässä roolissa”, Huhta tuo toisen esimerkin. Uutta on valinnanvapaus palvelun järjestämisessä. Asiakas voi saada palveluunsa palvelusetelin tai henkilökohtaisen budjetin. ”Laissa määritellään ne sosiaalija terveyspalvelut, joissa asiakas voi valita hyväksytyn palvelun tuottajan, joka voi olla maakunnan yhtiö, yksityinen yritys tai järjestö. Asiakasmaksu on sama palveluntuottajasta riippumatta. Tavoitteena on parantaa palvelujen saatavuutta erityisesti perustasolla”, linjaa Jaana Huhta. Pääsääntöisesti vammaispalveluissa palvelut kuuluisivat maakunnan vastuulle, jolloin asiakas voisi valita maakunnan toimipisteiden väliltä. Runsaasti palveluja tarvitseville asiakkaille maakunnan olisi tehtävä palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelma. Esimerkiksi Invalidiliiton keskeinen tavoite sote-uudistuksessa onkin varmistaa valinnanvapaus myös vaikeavammaisten erityisissä palveluissa, joissa soveltuvin hoitopaikka voi sijaita myös maakunnan ulkopuolella. Asiakkaan ääni kuuluviin? Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen kertoo tavoitteista kehitysvammaisten näkökulmasta: ”On turvattava kaikille yhtäläiset oikeudet henkilökohtaiseen apuun. Lain tulee turvata myös vaikeavammaisille ihmisille hyvä elämä ja sitä tukevat maksuttomat palvelut.” Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki toivoo panostusta itsenäisyyteen myös asumisessa. ”Hankintalakiin ei saatu vammaisten henkilöiden elämänikäisten palvelujen kannalta tarpeellisia poikkeuksia. Siksi hankintaja ja kilpailutussäännökset ovat jatkossa tärkeitä.” ”Uudistuva vammaislainsäädäntö on tullut pieneksi palaseksi sote-uudistusta. Se tulee siis kulkemaan soten tahdissa.” TÄNÄ VUONNA luodaan Suomeen ensimmäinen kaikki vammaryhmät kattava vammaislainsäädäntö. Siinä sovitetaan yhteen aiemmat vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki ja otetaan huomioon uusi valinnanvapauslaki – ja tietysti sote-uudistus. Pohjana on myös Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölän selvitys. Ehdotus lähti lausuntokierrokselle huhtikuussa, valmista pitäisi tulla syksyllä. STM:n neuvotteleva virkamies Jaana Huhtaa kertoo poliittisen ohjauksen olevan valmistelussa tiukkaa: ”Olennaista on päästä valtiovarainministeriön kanssa yhteisymmärrykseen säästöistä.” Tarkoitus on kuitenkin säilyttää uudistamisen keskeiset tavoitteet. Yksi niistä on vammaisten osallistumisen tukeminen. Painopisteenä ovat lapset ja nuoret. ”Vammaisen henkilön olisi voitava käyttää hänelle soveltuvaa kommunikointikeinoa, ja häntä olisi tarvittaessa tuettava tiedon saannissa, oman mielipiteen muodostamisessa ja ilmaisemisessa sekä oman tahdon toteuttamisessa.” Uutta on myös panostus valmennukseen ja tukeen. Se on nähty tärkeänä esimerkiksi kehitysvammaisille henkilöille. Laissa pyritään myös selkeyteen palvelujen perusteissa. ”Pääosa lakiin ehdotetuista palveluista olisi subjektiivisia oikeuksia asiakkaalle eli maa6 Tukilinja 2/2017 ”Pääosa lakiin ehdotetuista palveluista olisi subjektiivisia oikeuksia.”
• 7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Näkövammaisten liitto. Nainen vammaispolitiikan ruoriin Kysyimme Sari Loijakselta vammaisalan tämän hetken haasteista. Vuonna 2016 hänet valittiin sekä Näkövammaisten liiton puheenjohtajaksi että VaNen varapuheenjohtajaksi. Sari Loijas Tukilinja 2/2017 7 1. Mitkä näet uuden VaNe-neuvottelukunnan tärkeimmiksi tehtäviksi? ”Tehtäviksi on määritelty vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanon helpottaminen ja edistäminen valtionhallinnossa ja yhteiskunnassa. VaNe myös laatii toimintaohjelman, jossa määritellään yleissopimuksen täytäntöönpanon edistämisen keskeiset kansalliset tavoitteet sekä niitä edistävät keinot ja tarvittava seuranta. Neuvottelukunta nimeää keskuudestaan vammaisia henkilöitä edustavan osallistujan yleissopimuksen 33 artiklan mukaisen yhteystahon toimintaan.” 2. Miksi STM valitsi vammattoman henkilön, sosiaalineuvos Eveliina Pöyhösen, VaNen johtoon? Haluttiinko VaNelle tällä hakea vaikutusvaltaa? ”Tätä teidän pitää kysyä sosiaalija terveysministeriöltä. Minä olen väärä henkilö vastaamaan esitettyyn kysymykseen.” 3. Mikä on mielestäsi tämän hetken suurin haaste vammaisalalla? ”Uutta vammaislainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan. Järjestöjen tavoitteena on vaikuttaa niin, että vammaisten tarvitsemat palvelut säilyvät riittävinä ja että niitä voidaan järjestää entistä joustavammin ja yksilöllisemmin. Sote-uudistuksessa palvelujen tulisi olla vammaisillekin asiakkaille saavutettavia ja toimivia. Haasteen muodostavat digitalisoitavat palvelut. Valinnanvapauden tulisi koskea myös vammaisia käyttäjiä. Yleisenä huolena ovat vielä leikkaukset, jotka heijastuvat mm. esteettömyysvaatimusten höllentämiseen.” 4. Aloitit viime vuonna Näkövammaisten liiton puheenjohtajana. Miten työ on lähtenyt käyntiin? ”Hyvin, sillä olin hallitustyöskentelyssä jo aiemmin mukana varapuheenjohtajana.” 5. Mikä muuttui, kun sinusta tuli puheenjohtaja? ”Olen liiton ensimmäinen naispuheenjohtaja. Yksi ihminen ei kuitenkaan tee muutosta vaan erityisesti järjestötyössä kyse on joukkuepelistä. Puheenjohtajana haluan toimia avoimesti, keskustelevasti ja yhteistyöhakuisesti. Ehkäpä edustan tässä asiassa muutosta.” 6. Onko naispuolisten näkövammaisten elämässä jotain erityistä, joka kaipaa uudistusta? ”Koen, että vammaisuus on monestikin määrittävämpi tekijä kuin sukupuoli. Syrjintä tapahtuu yleensä ensisijaisesti vammaisuuden perusteella, ja sukupuoli syrjintäperusteena tulee vasta sen jälkeen. Tietenkin lasikattoja on, ja niitä joudumme koko ajan rikkomaan sekä naisina että vammaisina ihmisinä. Näkövammaiset naiset ovat kuitenkin näkövammaisia miehiä koulutetumpia.” ”Näkövammaisille naisille ovat hankalia samat asiat kuin kaikille naisille. Vaikeuskerroin vain voi kasvaa vamman myötä. Jotkut eivät tahdostaan huolimatta onnistu solmimaan parisuhdetta ja perustamaan perhettä. Toiset eivät saa yrityksistään huolimatta työtä.” 7. Olet mukana myös vammaisten kehitysyhteistyössä. Mikä globaalissa vammaispolitiikassa on nyt kiinnostavinta? ”Vammaiset ihmiset ovat monessa matalan tulotason maassa niitä heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä. Usein he ovat myös hyljeksittyjä. Pienillä hankerahoituksilla monet vammaiset naiset ja tytöt ovat päässeet kiinni ansioihin ja saaneet sosiaalista arvostusta. Sama pätee myös miehiin, vaikka heidän asemansa on yleensä naisia parempi.” ”On mielenkiintoista seurata myös, mitä vaikutusta YK:n vammaissopimuksella on kehitysmaiden vammaisten ihmisten oikeuksien vahvistumiseen.”
• Silva Belghiti opiskelee näyttelijäksi Silva harrastaa juoksua. Suunnitelmissa on juosta puolimaraton. 8 Tukilinja 2/2017 Silva on ensimmäinen kuuro näyttelijäopiskelija, joka on hyväksytty Teatterikorkeakouluun. Esteitä riitti, joten näyttelijän perusopinnot hän suoritti ensin Ruotsissa. TEKSTI Katja Vis KUVAT Vesa Linna
• O len koko elämäni ajan kohdannut erilaisia esteitä, mutta murran ne aina”, viittoo kuuro Silva Belghiti. Silva selvästi nauttii keskipisteenä olemisesta. Lapsena hän oli aina se, joka halusi esiintyä erilaisissa tilaisuuksissa päiväkodissa, koulussa ja vanhainkodissa. Siniset silmät katsovat minua intensiivisesti ja ruskeanpunainen tukka on nostettu ponihännälle. 28-vuotias Silva kertoo, että ihmisen pitää uskoa unelmiinsa ja tehdä niiden eteen hirvittävästi töitä, mikään ei tule ilmaiseksi. ”Joskus kaikki on myös oikeasta ajoituksesta kiinni. Ei saa luovuttaa heti, jos tulee vastoinkäymisiä”, hän viittoo. Silvalle esiintyminen viittomakielellä on tärkeää, sillä hänelle se on jo itsessään kuin taidetta ja samalla poliittinen kannanotto – jokaisella on oikeus toteuttaa itseään omalla äidinkielellään. Teatterihaave syttyy Nykyään Silva asuu Helsingissä, mutta lapsuutensa hän vietti pääosin Oulussa, jossa hän kävi kuurojen peruskoulun. Lukion ja ammattikoulun hän suoritti viittomakielen tulkin avulla. Silva ei kommunikoi puheella lainkaan, sillä hän osaa sanoa ääneen vain muutaman sanan. Silva kertoo olleensa lapsena varsinainen haaveilija, joka seikkaili luonnossa ja oli kiinnostunut näyttelemisestä. Unelma-ammattina oli kuitenkin aluksi monen muun tytön tapaan kampaaja. Silvan täti on esiintyvä taiteilija, joka toteuttaa itseään monipuolisesti: maalaa, säveltää, laulaa ja runoilee. Täti onkin ollut Silvan esikuva yhdessä äidin kanssa, joka on aina tukenut tyttärensä valintoja. Niinpä ei ollut ihme, että kun esiintymishaluisen koululaisen tuli aika etsiä työharjoittelupaikka, kohteeksi valikoitui teatteri. ”Sain Oulun teatterista TET -harjoittelupaikan. Vietin päivät teatterilla, pääsin kulissien taakse ja lavalle ja tapasin näyttelijöitä. Minusta se kaikki oli niin mielenkiintoista, että halusin nähdä sitä maailmaa lisää”, Silva viittoo. Silva huomasi pian, ettei uuteen ammattihaaveeseen suhtauduttu pelkästään kannustavasti. ”Muistan yhden tapauksen oikein hyvin: Olin yhdeksännellä luokalla, ja opettaja pyysi kirjoittamaan, mitä teemme viiden vuoden päästä. Minä kirjoitin, että minusta tulee näyttelijä”. Opettaja suhtautui asiaan hyvin skeptisesti. Opiskelu alkoi Ruotsissa Aikaa on kulunut enemmän kuin viisi vuotta, ja Silva on ehtinyt ja kokenut paljon. Päämääränä on koko ajan ollut näyttelijän ammatti. Vuonna 2010 hän oli työkokeilussa kuurojen teatteri Totissa, jonka hallitukseen hän nykyään kuuluu. Opintomahdollisuus alalle aukeni Ruotsissa, ja keväällä 2014 Silva valmistui näyttelijätyön kolmivuotisesta koulutusohjelmasta Tukholmassa. Hän kertoo, että Ruotsissa on jo kymmenisen kuuroa näyttelijää. ”Tutustuinmyös muihin kuuroihin ruotsalaisiin ja joskus olimme yhdessä vapaa-ajallakin. Mutta eniten vietin aikaa luokkatovereiden kanssa.” Ruotsissa opiskelu ei kuitenkaan parantanut työnsaantia. ”Oli tosi hankalaa saada töitä, koska minulla ei ollut verkostoja Suomessa. Nimeni ei ollut tunnettu näyttelijäpiireissä”. Aikansa töitä etsittyään Silva päätti jatkaa näyttelijän opintojaan Teatterikorkeakoulussa. Sielläkin perusopinnot kestävät kolme vuotta, mutta opintokokonaisuudessa on pakollisia kursseja, joista kaikki eivät olleet omiaan viittomakieliselle opiskelijalle. Hän haki opiskelemaan kaksi kertaa, mutta ei päässyt sisään. Ensimmäisellä kerralla raati teki kuuroudesta ylitsepääsemättömän ongelman. Myös toisella kerralla viittomakieltä ja kuuroutta pidettiin haasteellisena. Kolmannella kerralla Silva päätti hakea suoraan näyttelijälinjan maisteriohjelmaan. Se kestää perusopintojen jälkeen kaksi vuotta ja siinä voi valita kurssit, joissa haluaa kehittyä. Raati oli tällä kerralla kannustava, kuuroutta ei koettu ongelmaksi ja Silva pääsi opiskelemaan. Tulkit mukana tunneilla Opinnot alkoivat viime syksynä ja ne sujuvat käytännössä siten, että Silvalla on tunneilla mukanaan kaksi viittomakielen tulkkia. Kaksi tarvitaan siitä syystä, että jatkuva viittominen olisi yhdelle tulkille liian uuvuttavaa. ”Haasteita ja kiusallisia tilanteita on kyllä ollut joidenkin tulkkien kanssa, mutta jos ei olisi ongelmia, niin se voisi olla aika tylsää”, miettii positiivinen Silva ja iskee silmää. Varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa tulkit eivät tunnistaneet Silvan eri äänensävyjä viittomakielellä, ja hän joutui monesti selittämään asiansa uudelleen. Lisäksi hän joutui konkreettisesti näyttämään, missä tulkkien tulisi seistä ja kuinka nopeasti heidän tulisi vaihtaa paikkaa. ”Hyvässä kunnossa pysyminen on tärkeää. Opiskelussa on paljon akrobatiaa ja kehon hallintaa”, kertoo Silva Belghiti. Tukilinja 2/2017 9 Kuka? Silva Belghiti, 28 Äidinkieli Kuuro, käyttää viittomakieltä. Opinnot Teatterikorkeakoulu, näyttelijäntyön maisteritutkinto.
• Hyvä tulkki osaa Silvan mukaan päätellä itse, missä seisoo, ja tulkkaa ilman pysähdyksiä. ”Hyvän tulkin tunnistaa myös siitä, että hän käy paljon kuurojen tapahtumissa ja hänellä on kuuroja ystäviä. Huono tulkki on yksinkertaisesti sellainen, joka on liian ujo tai ei tulkkaa kaikkea, vaan hyppää asioiden yli.” Muiden opiskelijoiden kanssa Silva kommunikoi pääsääntöisesti kirjoittamalla puhelimen näyttöön tai paperille. Jotkut heistä osaavat jo sormiaakkosia ja viittomia. Näytelmäproduktioissa näyttelijät eivät kuitenkaan aina muista, että harjoitusten aikana Silva ei voi käyttää paperia, josta hän voisi lukea esitettävää tekstiä, koska hän tarvitsee kädet vapaiksi viittomiselle. Onneksi Silva muistaa pitkiäkin tekstejä ulkoa. Tekstityspalvelu saa kiitosta Teatteri on Silvalle elämäntapa, jossa hän viihtyy vapaa-ajallakin. Hän ei voi kuitenkaan lähteä teatteriin milloin itse haluaa, vaan joutuu aina tiedustelemaan teatterista esimerkiksi sähköpostilla, voiko tulkki seistä esityksen aikana lavalla tai sen vieressä. Kaikki teatterit eivät suostu tällaiseen. Niinpä Silva joutuu usein lukemaan vuorosanat käsikirjoituksesta joko ennen näytöstä tai samaan aikaan, kun seuraa näytelmää. Tämä on työlästä ja hankalaa. Toisinaan tulkki saa seistä lavan reunassa tai puolessa välissä katsomoa, mutta Silvan oma paikka saattaa olla takarivissä. Silloinkin seuraaminen on niskajännityksen vuoksi haasteellista. Helsingin Svenska Teater saa Silvalta kiitosta, koska sillä on tekstityspalvelu. Kyseessä on kännykkäsovellus, joka näyttää vuorosanat ja vieläpä oikeaan aikaan. ”Minua harmittaa se, että elokuvateattereissa suomalaisia elokuvia ei tekstitetä. Suomalainen elokuvakulttuuri on jäänyt tämän takia vieraaksi”, Silva lisää. Helsingissä hän kertoo viihtyvänsä etenkin meren rannassa eteläisessä Helsingissä. Asunnonkin hän on hankkinut luonnonläheisestä paikasta. Hyvä rooli haastaa Tähänastisista rooleista mielenkiintoisin on Silvan mielestä ollut Ofelian rooli Tukholman kaupunginteatterin Hamletissa heti valmistumisen jälkeen. Mieleenpainuva esitys oli myös lopputyö Venus: ”Lavalla oli 8 oikeaa hevosta, 8 koiraa ja aasi. Eläinten kanssa oli mahtava työskennellä ja samalla haastavaa, koska lava oli täynnä hiekkaa. Oli raskas kävellä.” Myös korkeat telineet ja lavasteet ovat Silvalle haastavia korkean paikan kammon vuoksi. Tulevista työhaaveista kysyttäessä hän innostuu. ”Minusta olisi hienoa kokeilla haastavia rooleja, kuten merikapteenia tai psykopaattia.” Hän kertoo nauttivansa, kun voi venyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Näyttelijäihanne on amerikkalainen lahjakas ja monipuolinen kuuro näyttelijä-kirjailija Shoshannah Stern. ”Pyrin joka aamu syömään kunnon aamupalan ja aloitan päiväni aurinkotervehdyksellä”. ”Minusta olisi hienoa kokeilla haastavia rooleja, kuten merikapteenia tai psykopaattia!” Silvan ihanneteatterissa kaikki palaset täydentävät toisiaan: näyttelijät ovat ilmaisuvoimaisia, valaistus ja puvut toimivat. ”Huonossa teatterissa ei ole liikettä, vaan kaikki on yhtä monologia, yksinpuhelua”. Samaan hengenvetoon hän jatkaa, että nämä ovat kyllä makuasioita, sillä joku toinen saattaa pitää kovastikin yksinpuhelusta. Mitä valmistumisen jälkeen? Silva valmistuu Teatterikorkeakoulusta ensi vuonna, mutta ei kanna huolta työllistymisestään. Hän kertoo, ettei yksinkertaisesti jaksa murehtia etukäteen vaan uskoo, että elämä kantaa. Kysyttyäni pariin kertaan hänen suunnitelmistaan, hän toteaa lopulta, että haluaa työskennellä sekä ammattiteattereissa, kuurojen teatterissa, televisiossa että elokuvissa. Kansainvälinen ura ei ole myöskään poissuljettu. Päinvastoin. Seuraavaksi hän haaveilee nimittäin vaihto-oppilasvuodesta Englannissa tai Amerikassa. Ulkomailla voisi syventää kansainvälistä viittomakielen tuntemusta. Haastattelun aikana mieleeni tulevat hyvinä työmahdollisuuksina esimerkiksi taide-elokuvat ja komedia, sillä kummassakaan puheella ei aina ole keskeistä roolia. Tv-tuotannoissakin on tarjolla sivurooleja, joissa ei replikoida. Silvan mukaan myös replikoiva rooli voi sopia kuurolle: ”Scifi-, jännitysja fantasiaelokuvatkin sopisivat hyvin. Ei mikään ole mahdotonta, ei koskaan.” Kuulevien tulisikin tarkastella omia ennakkoluulojaan kuurouden suhteen. Mahdollisuuksia kun on. 10 Tukilinja 2/2017
• Reunakivetys poistumassa pyöräteiltä Tienpinnasta kohoava reunakivi on näkövammaisille tarpeellinen. Noppakiviraita ei kerro suuntaa eikä aina erotu lumen ja jään alta. tävän ja ajoradan väliin, kun taas pyörätuolin käyttäjille korkeat tasoerot muodostavat helposti ylitsepääsemättömän esteen. Kompromissina syntynyttä kolmen sentin korotusta ovat kuitenkin kritisoineet pyöräilijät. Sen vuoksi kaupungit ovat nyt Helsingin johdolla muuttamassa tyyppipiirustuksiaan pyöräilijäystävällisemmiksi jättämällä reunatuen pois pyörätien kohdalta ja erottamalla pyörätien kävelytiestä noppakiviraidalla. Suunnittelijat uskovat, että jalankulkuväylien ja pyöräteiden erottaminen selkeästi toisistaan parantaa sekä pyöräilijöiden että jalankulkijoiden viihtyisyyttä ja turvallisuutta. NÄKÖVAMMAISIA JALANKULKIJOITA muutos kuitenkin pelottaa. Näkövammaisten liiton esteettömyysasiantuntija Juha Sylbergin mukaan noppakiviraita ei ohjaa kulkua riittävästi. Vaikka näkövammainen tunnistaa kepillään noppakiviraidan, hän ei välttämättä tiedä, onko hän jalkakäytävän vai pyörätien puolella. Pyörätielle eksyessään hänellä on riski harhautua ajoradalle, koska reunakivi puuttuu. Myös opaskoiralla on vaikeuksia hahmottaa suojatien reunaa eikä sokean ole mahdollista varmistaa, onko koira noudattanut annettua käskyä pysähtyä suojatien kohdalle. Riski noppakiviraidan tunnistamatta jättämiseen kasvaa, jos väylää peittää lumi ja jää. Espoossa muutos pyritään tekemään yhteisymmärryksessä erilaisten käyttäjien kanssa. Siellä on rakennettu malliksi kolme erilaista ratkaisua, joista kerätään käyttäjäkokemuksia sekä talviettä kesäkeleillä. Tuloksia tullaan hyödyntämään uusia tyyppipiirustuksia laadittaessa. Suojatien ja kevyen liikenteen väylän välissä olevaa reunakivetystä ollaan kaupunkien pyöräteiltä poistamassa. Tämä voi aiheuttaa näkövammaisille vaaratilanteita. TEKSTI Kirsti-Sisko Salonen KUVAT Timo Salonen PÄÄKAUPUNKISEUDUN SUURET KUNNAT laativat vuonna 2004 yhteistyössä Tampereen, Turun ja Joensuun kanssa käytännön ohjeiston siitä, miten suunnitella, rakentaa ja kunnostaa katu-, viherja piha-alueita esteettömiksi.Työohjeet laadittiin Helsinki kaikille -projektin johdolla. Ohjeet on koottu verkkosivustoon www.esteeton.fi/, jossa ne ovat muiden kuntien, yhteisöjen sekä suunnittelijoiden vapaasti käytettävissä. Ohjeista löytyvät kriteerit muun muassa kulkuväylien leveydelle sekä kaltevuuksille. Niissä mainitaan myös levähdyspaikkojen riittävyydestä ja sopivuudesta eri mittaisille ihmisille. KYNNYKSEKSI NÄYTTÄÄ nyt pyöräilijöille muodostuneen 3 sentin korkuinen viistottu reunatuki eli kivetys, jolla kevyen liikenteen väylä eli kävelyja pyörätie on tähän asti erotettu suojatiestä, kun väylä ylittää ajoradan. Viistottu reunatuki oli kompromissi toisaalta näkövammaisten ja toisaalta pyörätuolilla liikkuvien välillä. Näkövammaiset tarvitsevat valkoisella kepillä tuntuvan reunan jalkakäyUUTISIA HELSINGILLE UUDET TIEDOTUSSIVUT Helsingin kaupunki on koonnut kaikki vammaispalvelunsa nettisivuillaan yhteen paikkaan, joten niitä etsivien seikkailut lyhenevät. Sivuilla on myös chattimuotoinen neuvontapalvelu, josta saa apua, jollei oikeaa palvelua heti löydy. Visuaalisesti toimivat ja selkeät sivut löytyvät hakusanalla ”Vammaisten palvelut” osoitteesta www.hel.fi. Palvelujen kokoaminen yhteen paikkaan on toive, joka kannattaa näin kunnallisvaaliaikaan osoittaa muillekin kunnille! Sote-uudistus tulee mylläämään palvelut, joten niiden käyttöä ja muutosten seurantaa tulisi helpottaa. Samalla kunnilla on mahdollisuus – ja velvollisuus – tehdä nettisivunsa kauttaaltaan esteettömiksi. JULKISET VERKKOPALVELUT SAAVUTETTAVIKSI Lokakuussa 2016 säädetty EU-direktiivi julkisten verkkopalvelujen saavutettavuudesta tarkoittaa, että kaiken julkisen verkkoviestinnän on oltava ylimenoajan jälkeen toimintarajoitteisten, kuten näköja kuulovammaisten saatavilla. Esteettömyys verkkopalvelujen käytössä helpottaa myös kasvavan vanhusväestön asiointia tilanteessa, jossa sosiaalija terveyspalveluja pyritään voimakkaasti digitalisoimaan. IKÄIHMISILLE CD-ÄÄNIKIRJAKERHO Uusille Celian cd-äänikirjoja tarvitseville asiakkaille on 20.3. lähtien tarjottu maksutonta kirjakerhopalvelua. Kerhon kirjavalikoima on suunnattu ikäihmisille, joilla on alentunut toimintakyky ja painetun tekstin lukeminen tuottaa vaikeuksia. Palveluun voi liittyä Celianetin rekisteröinnin kautta valitsemalla ”Cd-kerhoasiakas”. Palveluun kuuluvista kirjakerhoista asiakas voi valita enintään viisi. Asiakas saa kerhokirjat postitse ja hävittää levyt kirjat kuunneltuaan. Cd-kerhoasiakkaat eivät saa Celianet-tunnuksia, mutta he voivat käyttää lisäksi kirjaston Celiasta tilaamia cd-äänikirjoja. Tukilinja 2/2017 11
• Luce – matkalla unelmatyöhön Luce sai tarvittavan työkokemuksen Emma at Workin kautta. Nyt hän on unelmatyössään. TEKSTI JA KUVAT Maija Haavisto 12 Tukilinja 2/2017
• Emma at Work etsii työpaikkoja Hollantilainen Emma at Work -järjestö välittää työpaikkoja koulutetuille vammaisille nuorille. Se on löytänyt työtä jo tuhannelle nuorelle. L uce van Kempen, 22, on juuri lopettanut edellisessä Emma at Workin kautta saamassaan työpaikassa. Uusi työ on kansallisen nuorisoverkosto NJR:n hallinnossa Utrechtin keskustassa, ja sen hän hankki itse. ”En olisi päässyt tänne töihin ilman työkokemusta ja itsevarmuutta, joita sain aikaisemmista, Emma at Workin kautta saamistani työpaikoista”, van Kempen sanoo. Työhön kuuluu erilaisten hakemusten kirjoittamista, muuta toimistotyötä, kokouksia ja paikallispoliitikkojen tapaamista. Osa-aikaisuus yleistä Hollannissa pitkäaikaissairaiden työllistymistä helpottaa hieman se, että iso osa ihmisistä tekee ammatista riippumatta osa-aikatyötä. Se tarkoittaa tyypillisesti noin 30 viikkotuntia. Käytännössä kaikki Emman välittämät työpaikat ovat osa-aikaisia – monet jo siksikin, että iso osa kohderyhmästä opiskelee edelleen. Van Kempenin edelliset kaksi työpaikkaa olivat molemmat vastaanottovirkailijoina, työ jossa hän viihtyi hyvin. Viikkotunteja oli enimmilläänkin vain 16, koska julkishallinnon opinnot Utrechtin yliopistossa veivät valtaosan hänen ajastaan. Nyt opinnoissa on hiljaisempaa, ja van Kempen työskentelee NJR:llä 24 tuntia viikossa. Sekin tuntuu paljolta, sillä hän on sairastanut lastenreumaa 12-vuotiaasta. Lukioaikoina hän joutui olemaan koulusta sairauden takia poissa yhteensä puolitoista vuotta. ”Parasta tässä työssä on joustavuus, van Kempen kiittelee. ”Sitä ei aiemmissa työpaikoissani ollut samalla lailla, vaan työajat oli tarkasti säädetty.” Työajan pitää joustaa Joinain päivinä Luce van Kempenin kädet ja jalat eivät vain toimi. ”Silloin en pysty tulemaan töihin ollenkaan. Ja kokousten jälkeen lepään aina pari tuntia.” Hyvinäkin päivinä hankaluuksia työpaikalla tuottavat Hollannissa tyypilliset jyrkät portaat toiseen kerrokseen, jossa van Kempenin työhuone on. Työpaikalla hänet otetaan kuitenkin hyvin huomioon. Työntekijöissä on kaksi muutakin pitkäaikaissairasta, ja tapahtumat yritetään aina järjestää esteettömiin paikkoihin. Työhakemus lähetetty! Luce van Kempen on hyvin tyytyväinen Emma at Workiin, josta hän sai yksilöllistä apua ja tukea, vaikka ei tarvinnutkaan tarjolla olleita koulutuksia tai valmennuksia. ”Vaikka olisi saanut jo töitä, heille voi aina soittaa, jos tulee ongelmia”, hän kehuu. Muutaman vuoden päästä, kun on saanut maisterintutkinnon valmiiksi, van Kempen tahtoisi työskennellä paikallishallinnossa. Terveydentilan asettamat rajoitukset eivät tee siitä helppoa. ”Työnantajan pitää olla joustava”, van Kempen miettii. ”Emma at Work osaa toivottavasti auttaa minua taas silloin.” Vammaisten palkkaamiseen kannustavat tuet ovat nykymuodossaan hänelle ainoastaan haitaksi. ”Tuet koskevat vain niitä, jotka eivät voi itse ansaita minimipalkkaa, van Kempen harmittelee. ”Korkeakoulutetuilta vammaisilta se onnistuu, vaikka he tekisivät vain vähän tunteja. Ennen olisin ollut rekrytoinnissa toisella sijalla vammattoman jälkeen. Nyt putoan kolmannelle sijalle vammattoman ja "sopivasti vammaisen" jälkeen.” EMMA AT WORKIN rekrytointitoiminta alkoi vuonna 2006 amsterdamilaisen Emma Kinderziekenhuis -lastensairaalan projektina. Nyt se toimii erillisenä järjestönä, jolla on kymmenkunta työntekijää ja toimistot Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Utrechtissä. ”Me keskitymme koulutettuihin, fyysisesti vammaisiin 15–30-vuotiaisiin, koska mielenterveyskuntoutujille on muitakin työllistämisprojekteja, kertoo työntekijä Marthe de Win. ”Liikuntavammaisia on asiakkaistamme vain pieni osa. Useimmilla pääongelma on pitkäaikaissairauden aiheuttama uupumus.” TYÖPAIKAT , jotka Emma at Work välittää, ovat useimmiten toimistotöitä koulutetuille tai yhä opiskeleville nuorille. Alat vaihtelevat henkilöstöalasta markkinointiin, ja erityistä kysyntää on IT-, finanssija graafisen alan osaajille. Toimintaa rahoitetaan lahjoituksilla, lottovaroilla ja yritysten rekrytointipalkkioilla. Työpaikan on järjestön kautta löytänyt yhteensä hieman yli tuhat vammaista nuorta. Heille apu on maksutonta. Hollannissa astui tammikuussa 2015 voimaan laki, jonka mukaan yritysten pitää palkata myös vammaisia työntekijöitä. Lain noudattamista ei kuitenkaan valvota. ”Erillisen lain on tarkoitus sakottaa työnantajia, jotka eivät palkkaa toimintarajoitteisia, mutta tätä lakia ei ole vielä olemassa”, de Win harmittelee. Tiettyjen vammaisryhmien palkkaamisesta voi saada myös tukia. Ongelma on se, että vammaisuuden määritelmä on hyvin tiukka, joten suuri osa toimintarajoitteisista putoaa sen ulkopuolelle. EMMA AT WORKIN lähestymistapa on yksilöllinen. Jokainen työnhakija otetaan ensin haastatteluun, jossa kartoitetaan tämän taitoja ja vahvuuksia. Tarjolla on valmennusta ja koulutuksia. ”Keskustelemme myös siitä, mitä vamma merkitsee ihmiselle”, Marthe de Win kertoo. ”Jotkut sanovat, että ei se mitään, olen aina ollut tällainen. Toiselle jokainen päivä on kamppailua. Monen vammaisen ongelmana on huono itseluottamus.” Jos sopivaa työpaikkaa ei työnvälityksestä löydy, järjestö ottaa yhteyttä verkostoihinsa kuuluviin yrityksiin. ”Valtiolla on samanlaisia projekteja, mutta ei heillä ole resusseja keskittyä yksilöön. Valtion projektit ovat kuin liukuhihnoja. Me uskomme aidosti asiakkaisiin, ja se välittyy myös työnantajille”, Marthe de Win painottaa. Tukilinja 2/2017 13 ”Useimmilla pääongelma on pitkäaikaissairauden aiheuttama uupumus.”
• TUKIKOHDE REILUA TYÖLLISTÄMISTÄ Tukilinja valitsi yhdeksi Vuoden toimija -apurahansa saajaksi siivousja kotiapua tarjoavan Väylä ry:n Espoosta. Olimme mukana iloisella työkeikalla. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna S ievässä puisessa omakotitalossa Espoossa Anssi Peltonen ja Hammou Meddahi imuroivat ja pyyhkivät pölyjä. Keväinen valo siivittää heidän työskentelyään, ja Väylä ry:n asiakkaat Anja ja Reijo Peltovako ovat työhön tyytyväisiä. Anjan tytär löysi Väylä ry:n ilmoituksen ja hankki toiminnanjohtaja Iiris Mikkilältä työntekijät vanhempiensa avuksi. ”En enää kykene siivoamaan, sillä reumani on iän myötä pahentunut”, kertoo Anja Peltovako. Anja Peltovako esittelee Anssille orkideoitaan. ”Jouduin jo lapsena pesemään pyykkiä talvella jäätävässä järvivedessä. Siitä reumani on lähtöisin. Nyt olen niin kiitollinen tästä kotiavusta”, hän selittää. On kiva olla hyödyksi Anssi ja Hammou ahertavat nyt kasvihuoneessa, joka onkin kodin kruunu. Hammoulle se on mieluisin kohde, koska se muistuttaa vanhan kotimaan kukkaloistosta. Nuorelle Anssille kaikki työ ja toiminta on tärkeää: ”Olen ammatiltani kokki ja pidän siitä, että työn jälki näkyy. On kiva mennä työpäivän jälkeen kotiin, kun tietää että on ollut hyödyksi.” Nuorten miesten on vaikea saada työkokemusta nykyisin, saati jos heillä on rajoitteita. Vaihteleva työ antaa mahdollisuuden oppia uutta. ”Siivoamaan ollaan opittu käytännössä ja yhdessä tekemällä”, Anssi ja Hammou kertovat. He ovat tehneet kotisiivouksien lisäksi myös uudiskohteen sisäänmuuttosiivouksen. Väylä tarjoaa siivousta ja kotiapua Espoossa, edullisesti ja kiireettömästi. Se palkkaa haastavasti työllistyviä henkilöitä yleisten työehtosopimusten mukaisiin työsuhteisiin, ja työ tehdään tiimeissä. Tällä hetkellä palkkatuetussa työsuhteessa on kaksi henkilöä, kertoo toiminnanjohtaja Iiris Mikkilä. ”Emme lokeroi ihmisiä, vaan työllistämme henkilöitä, joiden työllistyminen on ollut vaikeaa.” Idea yritykseen tuli, kun Mattila sai äitiyslomalla kotiapua kuntouttavassa työtoiminnassa olleelta henkilöltä. ”Ajattelin, että jos ihminen tekee töitä, hänen on saatava siitä myös oikeaa palkkaa.” 14 Tukilinja 2/2017
• Anssilla ja Hammoulla on työn alla tällä kerralla eläkeläispariskunnan talo. Työ sujuu hilpeissä merkeissä. Tukilinjalta apuraha Väylä ry valittiin yhdeksi Tukilinjan Vuoden Toimijaksi. Sellaisiksi valitaan erityisen innovatiivista toimintaa harjoittavia yhteisöjä, joita halutaan tukea tilanteessa, jossa muuta rahoitusta on vaikea löytää. Väylän saama 8000 euron apuraha on tarkoitettu toiminnan markkinointiin, siivousvälineisiin ja uuden osa-aikaisen työntekijän palkkaamiseen toimintaa organisoimaan. Anssi ja Hammou kiittelevät palkitussa toiminnassa periaatetta, että päätöksiä tehdään yhdessä. He saavat osallistua markkinoinnin, graafisen ilmeen, työkäytäntöjen ja vaikkapa aikataulujen suunnitteluun. Voimaa saa hyvästä tunnelmasta sekä avoimesta palautteesta. ”On tärkeää, että muistetaan antaa myös positiivista palautetta. Asiakkaiden palautteet käydään aina yhdessä läpi”, Mattila selventää. ”Itse saan voimaa näistä meidän yhteisistä onnistumisista, ja siitä työn ilosta ja sitoutumisesta, mitä työntekijöistä huokuu.” Asiakkaita on tällä hetkellä nelisenkymmentä, vaikka toiminta käynnistyi vasta viime syksynä. Maksullisen työn lisäksi on tehty myös ilmaisia siivouksia kymmenkunnalle vähävaraiselle perheelle. Apuraha tehostaa työtä ”Teimme alkuun siivoukset asiakkaiden omilla välineillä. Apurahan turvin voimme nyt käyttää hyväksi toteamiamme omia välineitä”, Mattila kertoo. Tukilinjan apurahan avulla on hankittu työntekijöille myös yksilöllistä opetusta. ”Kurssin täytyy olla aika räätälöity, selkokielinen ja meidän omilla välineillä toteutettu”, selvittää Mattila. Tällä välin Anssi ja Hammou ovat edenneet hyvässä yhteistyössä kukkahuoneesta eteenpäin. Kuuluu vieno imurin ääni, Anja-emäntä kutoo, isäntä Reijo on tullut olohuoneeseen kahvin tuoksun perässä. Aurinko pilkistää ikkunasta; talon viikkosiivous on kohta valmis. ”Toivoisin, että meidän toimintamme kasvaisi ja saataisiin heräteltyä muitakin työnantajia olemaan ennakkolulottomampia haastavasti työllistyviä ihmisiä kohtaan. Reilun työllistymisen pitäisi lisääntyä”, Iiris Mattila painottaa ja rientää putipuhtaan kodin kunniaksi tarjottaville siivouskahveille. Tukilinja 2/2017 15 ”Reilun työllistymisen pitäisi lisääntyä” Mikä? Väylä ry, Espoo Tukilinja tukee Vuoden Toimija -apuraha 2016. Tarjoaa Ohjattuja siivousja kotiaputöitä, tekijöinä haastavasti työllistyvät henkilöt.
• TUKIKOHDE 16 Tukilinja 2/2017 SODE= Sotilaskoti MUKES = Muonituskeskus SIELLÄ JOSSAKIN eli armeijan harmaissa näkövammaisena Niko Visavuori sai Tukilinjalta pimeänäkölaitteen. Hän tekee vapaaehtoistyötä maanpuolustuskursseilla. TEKSTI Niko Visavuori ON PIMEÄÄ, vain muutama valotikku hohtaa tiellä. Väsyttää, mutta vartiovuoroa on jäljellä 25 minuuttia. Maisema hohtaa vihertävänä pimeänäkölaitteen okulaarissa. Olen ollut hereillä aamukuudesta. Olen 35-vuotias näkövammainen mies ja toimin maanpuolustuskoulutuksessa huoltoja ensiaputehtävissä sekä kursseilla myös apukouluttajana ja vääpelin tehtävissä. Tällä kertaa teemme armeijaa tutuksi kehitysvammaisille. Aamukahdeksalta varustimme kurssilaiset armeijan maastopukuihin. Sen jälkeen he ovat saaneet tuntumaa sulkeisiin, puolijoukkuetelttojen pystyttämiseen ja marssimiseen. Huomenna harjoitellaan ensiapua, ekoammuntaa laseraseilla sekä suunnistusta. Kuulen takaani hiekan rahinaa. Käännyn ja sanon: ”SEIS! Tunnussana?” Mitään ei kuulu ja tajuan, että tuuli ja katkennut oksa ovat taas tehneet kepposiaan. Lopulta seuraava vartija saapuu ärsyttävän pirteänä. Kuulun valitettavasti niihin, jotka tarvitsevat raskaissa olosuhteissa vähintään 8 tuntia unta. Lasken että ehdin nukkua vielä 3 tuntia, ja minulle jää vielä tunti omaa aikaa ennen kuin lähden vääpelin mukana noutamaan aamupuuroa Parolan varuskunnasta.
• Tukilinja 2/2017 17 Niko (vas.) urakoi armeijan harmaissa. Klo 04.45: Herätys Hätkähdän hereille ja kiroan kylmää parakkia. Taisteluparini kiskoo makuupussia ylemmäs. Joudun aamuisin hoitamaan kipeää jalkaani. Kun saan sidokset vaihdettua, vedän maastopuvun tottuneesti päälleni. ”Onks tuolla kylmä?” kysyy kaverini. En tiedä, mutta vetäisen villapaidan takin alle. Normaalisti saisimme aamupuuron ja kahvia, mutta nyt meitä odottaa vain seuraava kurssi. On kiire pakata varusteet reppuihin ja varustelaukkuihin. Ehdimme ehkä torkahtaa matkan aikana. Toivottavasti ovat järjestäneet aamupalaa tai noh – mitä väliä. Pääasia, että päästään lämpimään suihkuun. Klo 8.00 Tampere Saavumme Satakunnan lennostoon ja kurssipäällikkö tarjoaa munkkikahvit sotilaskodissa. Käymme lävitse kurssiohjelmaa. Vilkaisen kaveriani ja näen hänenkin nuokkuvan. Otamme huikat energiajuomapulloista ja ajattelen, että kysyn sitten kaverilta myöhemmin. Selviää, että hän on ajatellut samoin. Tällä kerralla olemme huoltotehtävissä eli lajittelemme varusteita, ruokia ja vaatteita. Ensimmäiset kurssilaiset saapuvat klo 11 ja toiset klo 16. Näiden välissä varustetaan vielä erikoiskurssi. Päästään vihdoin syömään ja suihkuun, ja sen jälkeen onkin kiire. Klo 18.23: Iltapala Olemme paluumarssilla ruokailuja sodereissulta. Yritän viritellä laulua Jänis istui maassa. Saan porukan mukaan ja loppumatka tuntuu lyhyemmältä. Saavumme majoitukseen ja alkaa iltapalan syöminen. Jos söisin kursseilla aina itseni täyteen, lihoisin viikonlopun aikana 2 kiloa. Kun olen tehtävistä vapaa, käyn ilmoittautumassa kurssipäällikölle ja ylivääpelille. Lopuksi toivotan kaikille vielä radiopuhelimellani hyvät yöt. Puhelin laturiin ja vihdoinkin nukkumaan... Klo 6.00: Jalka kipeänä Lopulta löydän puhelimeni ja sammutan herätyksen puhetoimintoa käyttämällä. Onneksi muistan olevani alasängyssä, enkä lyö päätäni. Kipeä jalkani on entisestään turvonnut, mutta laitan vain idealisidettä kireämmälle. Pitänee käydä näyttämässä jalkaa, kun ehtii. Siispä maastopuku päälle, hampaiden pesu ja viime hetkellä vahvuuslaskentaan. Päivän tehtäviin kuuluu alkusammutusvälineiden, heittoliinojen ja iltapalatarvikkeiden toimittamista eri paikkoihin, joten tekeminen ei kesken lopu. Klo 15.00: Ruokalinjastossa Hienoa, sain kipeän jalkani takia kolme tuntia vapaata. Koko huolto itse asiassa nukkui sen kolme tuntia. Noudamme mukesista iltapalapaketit ja pystytämme pussituslinjaston. Hommakseni tulee laittaa jokaiseen pussiin 2 leipää ja 2 juustoa sekä ojentaa ketsuppi ja sinappi. Noin kolmekymmentä juustoleipää tehtyäni ilmoitan olevani leipiintynyt työhöni. Kaverini muistuttaa puolustusvoimien mainoslauseesta: ”Tee työtä, jolla on tarkoitus”. Ohi kävelevä kouluttaja kommentoi väliin: ”Tee työtä, joka on arvoitus”. Lopulta paketit ovat valmiit, makkarat kypsiä ja linjasto avataan. Klo 22: Sairaanhoitoa Istun sängyllä ja avaan sidosta, kun erikoissairaanhoitaja saapuu tutkimaan jalkaani. ”Ei tää hirveän pahalta näytä, mutta kyllä sun pitäisi levätä.” ”Onko se tulehtunut, kun sitä särkee?” ”Hmm... vaikea sanoa, mutta laitetaan uudet siteet ja puhdistetaan vielä vähän.” Unohdan melkein laittaa radiopuhelimeni lataukseen ja kuitata itseni ulos verkosta. Jokainen verkossa olija ilmoittaa aina muille, kun poistuu, näin kaikki tietävät keitä linjoilla vielä on. ”Fiilis on oikeastaan erinomainen.” Klo 7.00: Kurssin purku ja kotiin Jee, kaikki inttiaiheiset biisit soivat jukeboksina päässäni, sillä tänään mä lähden himaan! On kurssin päätösaamu, ja saan tuurilla autokyydin mukesiin aamiaiselle. Mätän lautaselle puuroa ja mukiin mehua. Fiilis on oikeastaan erinomainen. Aamupalan jälkeen mitataan opitut taidot. Olen ensiapurastilla apukouluttajana. Tämän lyhyen kertauksen jälkeen kiirehdimme kaverini kanssa varusvarastolle, missä ylivääpeli jo odottaakin meitä kurssinpurkuun. Lakanoita, takkeja, vöitä, paitoja ja housuja, tavaraa tulee jatkuvalla syötöllä. Melkein kaikki pakataan pesulaan. Lopulta määrät saadaan täsmäämään. Kurssinlopetustilaisuus menee torkkumalla läpi. Sen jälkeen vielä mukesiin syömään pihviä ja paistettuja perunoita. Kotimatka taittuu autolla ja junalla. Kotona odottaa varusteiden huolto, ja vasta sen jälkeen on aika huoltaa itsensä eli siviilikielellä: tilata pizza, käydä pitkässä suihkussa ja nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Lopuksi haluan vielä kiittää Tukilinjaa, joka avustuksellaan mahdollisti pimeänäkölaitteen hankinnan ja siten yöllisten tehtävien suorittamisen kurssilla. Viime itsenäisyyspäivää vietin muuten juhlallisemmin kuin tavallisesti: sain vastaanottaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen ansiomitalin. Tuen saaja Näkövammainen Niko Visavuori, 35, Hki Tuen tyyppi Apuraha maanpuolustuskoulutuksen välineeseen. Käyttökohde Pimeänäkölaite.
• Myö Hostel tarjoaa palkkatyötä kehitysvammaisille Helsinkiin avautuu hostelli, jonka työntekijöiksi etsitään kehitysvammaisia. Perustamispääoma kerättiin joukkorahoituskampanjalla. TEKSTI Heini Saraste KUVAT Ismo Helén J enny Närhinen, 31, ja Maiju Sundvall, 30, uhkuvat innostusta. Sosionomiopintojensa aikana ystävystyneet nuoret naiset ovat perustamassa Helsinkiin hostellia eli retkeilymajaa, jonka työntekijöistä valtaosan on tarkoitus olla kehitysvammaisia. Kun lopputyökin – Prahan kaupungin esteettömyydestä – tehtiin yhdessä, oli luontevaa perustaa myös yhteinen yritys: Myö Hostel. Työntekijöilleen nuoret naiset aikovat maksaa ihan oikeaa palkkaa, ei vain jotain nimellistä työkorvausta. ”Kehitysvammaisuus tuntuu edelleen olevan lähes ylitsepääsemätön este palkkatöille. Monet kehitysvammaiset tekevät kyllä töitä siinä missä muutkin, mutta eivät saa siitä palkkaa”, he pohtivat teekupin ääressä Helsingin Kalliossa. Vaikka hanketta puuhataan eteenpäin pääasiassa kahden naisen voimin, on rekrytointeihin apua luvassa esimerkiksi erityisoppilaitoksilta ja työvalmentajilta. Rahoitustakin on saatu jo sievoinen summa Mesenaatin joukkorahoituksella: 40 000 euroa. Hostelli on tarkoitus saada pystyyn tämän vuoden aikana ja siitä tulee asiakkaillekin ainakin osittain esteetön. Nyt haetaan kuumeisesti sopivia tiloja, ja myös työntekijöiden etsiminen on alkanut. Jenni ja Maiju uskovat töiden sujuvan: ”Työmarkkinoiden ulkopuolelle jää tuhansia koulutettuja kehitysvammaisia, joilla olisi erinomaiset edellytykset työelämään. Myös työnantajien kokemukset heistä ovat erittäin positiivisia.” Kesätyöt veivät alalle Jenny teki jo ensimmäisen opiskeluvuotensa jälkeen kesätöitä kehitysvammaisten asumisyksiköissä. Siellä hän ihastui kehitysvammatyöhön. ”Olin ajatellut suuntautua opinnoissani varhaiskasvatukseen ja nuorisotyöhön, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Tajusin, että kutsumukseni olisi työ kehitysvammaisten ihmisten parissa”, Jenny kertoo. ”Hostelleissa elämä on ihan omanlaatuistaan.” Vihdoinkin tarjolla työpaikka, jossa erityisyydestän i on etua! jatkuu sivullla 20 18 Tukilinja 2/2017
• Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall perustivat esteettömän hostellin eli retkeilymajan. Tukilinja 2/2017 19 Myö Hostel? Kehitysvammaisille palkkatyötä tarjoava hostelli, Helsinki Perustajat Sosionomit Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall. Milloin? Hostelli avautuu vuoden 2017 aikana.
• Myös lapsuuden kokemukset vaikuttivat uravalintaan. ”Serkkuni, minua muutaman vuoden vanhempi Ville, on kehitysvammainen. Villellä oli ihan oma maailmansa, ja hän oli aina touhussa mukana, kun leikimme yhdessä. Kävimme serkkuporukalla Visulahdessa, leikimme pikkuautoilla ja meillä oli paljon raisuja ulkoleikkejä mummolassa.” Maijun eno puolestaan asui Suojarinteen keskuslaitoksessa, jossa Maiju kävi pienestä pitäen enoaan tapaamassa. ”Hyvin hauska ja itsepäinen down-mies”, kertoo Maiju. Maiju vietti lukion jälkeen välivuoden työskennellen kehitysvammaisten ryhmäkodissa. Siellä syntyi kiinnostus alaa kohtaan. Idea syntyi reppureissuista Jenny ja Maiju ovat molemmat innokkaita reppureissaajia, jotka ovat asuneet erilaisissa hostelleissa esimerkiksi Jamaikalla, Guatemalassa, eri puolilla Aasiaa ja tietysti Euroopassa. ”Hostelleissa elämä on ihan omanlaatuistaan”, he kertovat. Yhteisöllisyyttä ja saavutettavuutta korostavaan hostellikulttuuriin sopii heidän mielestään hyvin pyrkimys edistää työelämän tasa-arvoa. Lisäksi hostelli tarjoaa monipuolisen ja avoimen työskentely-ympäristön, jossa osatyökykyisenkin on helppo löytää oma paikkansa. Hostelli-idea kehittyi vähitellen. Ensin nuoret naiset ajattelivat perustaa sen opiskelukaupunkiinsa Jyväskylään, mutta pienestä kaupungista oli vaikea löytää soveltuvaa toimitilaa. Helsingissä on enemmän mahdollisuuksia. ”Jyväskylä pysyy kuitenkin sydämessä ja haaveilemme siitä, että saisimme perustettua hostellin myös sinne. ” Itse asiassa Jennyllä ja Maijulla on maailmanlaajuinen unelma: He toivovat, että idea kehitysvammaisten työllistämisestä leviäisi laajalle, ja muutkin työnantajat ottaisivat mallia Myö Hostellista – Suomessa ja ulkomailla. jatkuu sivullta 20 Jenny ja Maiju viihtyvät matkoillaan itsekin parhaiten rennoissa travellerimajoituksissa. 20 Tukilinja 2/2017 HOSTELLI = Halpa majoitus, jossa ei ole huonepalvelua. Aina liinavaatteet eivät kuulu hintaan. Majoitusvaihtoehtoja yhteismajoituksesta hotellihuoneisiin. Oleskelutiloissa ja yhteiskeittiössä tutustuu ihmisiin. Jotkut hostellit tarjoavat myös ruokailua ja matkailupalveluita.
• TUKIKOHDE Penkkipunnerruksen voimakaksikko Jenni Kuusela ja Reetta Jokinen lähtevät lyhytkasvuisten MM-kisoihin. He saivat valmentautumiseen Startti-stipendin. TEKSTI: LAURI JAAKKOLA KUVA: JENNI KUUSELA ”YHTENÄ AJATUKSENA tässä on, että lyhytkasvuisten urheilu saisi näkyvyyttä Suomessa. Aika vähän tietoa on aiheesta olemassa eikä urheilu ole erityisen isossa roolissa esimerkiksi Lyhytkasvuiset ry:ssä”, Jenni Kuusela sanoo. Neljä vuotta sitten Yhdysvalloissa järjestetyissä World Dwarf Games -kisoissa oli Suomesta mukana helsinkiläinen uimari William Söderling, joka menestyi mainiosti. Kuusela muistaa lukeneensa Söderlingistä kisojen jälkeen lehtijutun, joka herätti innostuksen. ”Kisoihin lähteminen on ollut takaraivossa jo jonkin aikaa, ja viime kesänä ajatus sitten Reetan kanssa alkoi konkretisoitua.” Lyhytkasvuiset urheilijakaverukset Jenni ja Reeta ovat lähdössä MM-kisoihin elokuussa. Jennin ennätys on 50 kg, Reetan 35 kg. LYHYTKASVUISTEN URHEILUTOIMINNAN suurin tapahtuma, World Dwarf Games – lyhytkasvuisten maailmankisat – järjestetään joka neljäs vuosi. Tänä vuonna kisat käydään Kanadan Guelphissa 5.–12. elokuuta. Suomessa lyhytkasvuisten urheilutoiminta on ollut vammaisurheilunkin mittakaavassa marginaalissa, vaikka lyhytkasvuisten luokkia on mukana paralympialaisissakin. Nyt Kanadaan on lähdössä kisaamaan kaksi suomalaista voimanostajaa, helsinkiläinen Jenni Kuusela ja turkulainen Reetta Jokinen. Kisoihin valmistautumiseen kaksikko sai VAU:n ja Tukilinjan Startti-stipendin. Tukilinja 2/2017 21 jatkuu sivullla 22
• UUTISIA TIE VOIMAILUN pariin on sekä kajaanilaislähtöisen Jenni Kuuselan että porilaislähtöisen Reetta Jokisen kohdalla käynyt ryhmäliikuntatuntien kautta. ”Olin tahkonnut body pumpeja, balancea ja muuta niin pitkään, että se alkoi kyllästyttää. Sitten löysin cross fitin, josta sain lisähaastetta. Pääsin ylittämään itseni ja näyttämään, mistä tämä nainen on tehty”, Jokinen sanoo. Cross fit on toiminnallista saliharjoittelua, jossa liikkeitä tehdään paljon vapailla painoilla. Reetta Kuusela kertoo, että cross fitin muotiin tulo Suomessa on lisännyt merkittävästi lyhytkasvuisten mahdollisuuksia kuntosaliharjoitteluun. Nykyään saleilla löytyy laitteiden ohella myös paljon painoja. ”Aikaisemmin itse ainakin pelkäsin, että laitteet ovat liian isot eikä niissä riitä säätöjä minulle. Enkä vieläkään menisi salille, jossa on pelkkiä laitteita”, Kuusela selvittää. ”Pääsin näyttämään, mistä tämä nainen on tehty.” SOSIAALIALALLA TYÖSKENTELEVÄ Reetta Jokinen ja Invalidiliitossa töissä oleva Jenni Kuusela ovat löytäneet tulosten parantuessa sisäisen kilpailuhenkisyytensä, ja treenaavat nyt osin Startti-stipendin tuella kohti elokuun isoja kisoja. Edellisissä, vuoden 2013 World Dwarf Games -kisoissa oli mukana noin 400 urheilijaa 17 maasta. ”En itse ole saanut mahdollisuutta osallistua esimerkiksi koulun urheilukilpailuihin enkä nuorempana edes tiennyt vammaisurheilusta tai ajatellut, että lyhytkasvuisille olisi kilpailumahdollisuuksia. Nyt sitten avautui mahdollisuus osallistua kisoihin samanlaisten urheilijoiden kanssa”, Jenni Jokinen toteaa tyytyväisenä. jatkuu sivullta 21 TUKILINJA TUKEE VAMMAISYRITTÄJIÄ Tukilinja-lehden tukitoiminnan työntekijä on tänä keväänä mukana Pienyrittäjän rahoituskiertueella, jonka järjestää Yritystä!-hanke. Takuusäätiön ja Tukilinjan kanssa yhteistyössä järjestetyllä kiertueella on tarkoitus kertoa toimintarajoitteisille yrittäjille ja yrityksen perustamisesta kiinnostuneille tarjolla olevasta tuesta ja rahoitusmahdollisuuksista. Tukilinja tarjoaa yrittäjille Pienyrittäjän apurahaa ja sivutoimisille yrittäjille Apurahaa ammattimaiseen harrastamiseen. Takuusäätiö tarjoaa tänä vuonna erityistä pienlainaa vammaisyrittäjille. Kiertue käy Jyväskylässä (16.3.), Oulussa (30.3.), Turussa (12.4.) ja Helsingissä (19.4.). Ilmoittautuminen: sinikka.winqvist@ invalidiliitto.fi. NUORTEN SEKASIN -CHAT PALASI Mielenterveysaiheinen Ylen nuorten tv-sarja Sekasin oli viime keväänä suuri yleisömenestys. Sekasin-sarjaan liittynyt chatti-tukipalvelu tavoitti nuoret ja sille toivottiin jatkoa. Tammikuusta alkaen Sekasin-chat palasikin, ja on sen jälkeen ollut päivittäin täynnä keskustelevia nuoria. Sekasin-chatia koordinoi Suomen Mielenterveysseura, ja siinä on mukana auttajia viidestätoista eri järjestöstä. Nyt vapaaehtoisia tarvitaan lisää. ”On sydäntäsärkevää, että nuoret ovat löytäneet palvelun, mutta apua tarvitsee niin moni, ettemme ehdi kaikkia auttamaan”, sanoo SMS:n verkkokriisityön päällikkö Satu Raappana. ”Koulutamme kaikki tehtävään valitut, tarjoamme työntekijöiden jatkuvan tuen sekä järjestämme työnohjausta ja virkistystoimintaa. Työ ei ole sidottu paikkaan, vaan se tehdään pääsääntöisesti kotoa käsin omalta koneelta”, kertoo tiimivastaava Jenna Immonen. 22 Tukilinja 2/2017
• TULILINJALLA / Maija Karhunen Eikö mikään riitä? HELMIKUUSSA KAAOS Company järjesti Kulttuurikeskus Caisassa tanssillisen iltapäivän, X Dance Festival Afternoon. Ohjelmassa oli työpajoja, esityksiä ja paneelikeskustelu esteettömästä tanssista. Olin itse mukana paneelissa, ja esiin tuli hyvin se, miksi esteettömyys, inkluusio ja moninaisuus esimerkiksi taiteessa tai taidelaitoksissa ovat usein vain hetkellisiä trendejä, sateenkaarihehkutusta tai näyttämisen halua. Jotta pysyviä muutoksia saadaan aikaan, pitäisi katsoa sitä, kenellä on pääsy päätöksenteon paikoille. Moninaisuuden saavuttaminen ei voi perustua lyhytaikaiseen muotiin, se vaatii toistuvia tekoja ja sitkeyttä. KANSALLISTEATTERIN LAVAKLUBILLA järjestettiin helmikuussa Vammaisuus ja politiikka -ilta. Se oli osa klubisarjaa Asiailtamat. Keskustelun vetäjä, Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan johtaja Tommi Laitio kertoi jälkikäteen, että häntä oli jännittänyt kovasti vammaisuutta käsittelevän keskustelun vetäminen. Hän pelkäsi sanovansa jotain epäkorrektia tai VAMMAISTEN JA ei-vammaisten tanssiryhmä Kaaos Company esitti tammikuussa koreografi Maija Mustosen teoksen Pond. Esitys kuului Helsingin Suvilahdessa sijaitsevan esitystaiteen talon Mad Housen ohjelmistoon, mutta yleisö kuljetettiin bussilla Espooseen, Hotelli Korpilammen uima-altaalle. Siellä märkäpukuihin sonnustautuneet tanssijat oleilivat altaan reunoilla, kunnes siirtyivät kellumaan veteen. Vedessä rauhallisesti esitetty tanssi oli liikkeiltään yksinkertainen, mutta katsojalle intensiivinen ja meditatiivinen. Kauniisti valaistun, elektronisen äänimaailman säestämän kuviokellunnan päätteeksi yleisö sai saunoa ja mennä itsekin veteen kellumaan. Osallistuneet kertoivat esityksen onnistuneen tuomaan ei-vammaiset ja vammaiset esiintyjät yhteen tavalla, joka oli luonteva mutta silti ajatuksia herättävä. Vesi muuntaa kaikkien kehot uusiksi muodoiksi. Altaassa painovoiman lait katoavat ja määrittävät liikkumisen mahdollisuudet uudelleen. Kokemus vedessä lillumisesta on kaikille sama. Taideyleisö ja taiteilijat ovat usein harmillisen yhdenmukaista joukkoa. Karkeasti voisi sanoa että katsomoita ja näyttämöitä kansoittavat terveet, kauniit ja nuoret. Oli upeaa kuulla, että saunassa ei istunut pelkkää kolmikymppistä hipsteriporukkaa, vaan eri-ikäisiä ja -näköisiä, erilaisista maailmoista tulevia ihmisiä. Taideteos mahdollistaa parhaimmillaan kiihkottomat kohtaamiset ja yhdessäolon. käyttävänsä vääriä sanoja, ja siksi loukkaavansa. Se oli hyvä muistutus siitä, miten todellista on se, että vammaisen ihmisen kohtaaminen on edelleen monille uutta ja jännittävää. Keskusteluun osallistunut kehitysvammaisen vanhempi, tv-toimittaja Marjukka Havumäki kertoi, kuinka hänen poikansa asuntoon ei olisi rakennusvaiheessa millään haluttu asentaa parkettilattioita. Virkamiehet pitivät niitä liian ylellisinä ja pelkäsivät, että muutkin vanhemmat alkavat vaatia samaa. Lyhytkasvuinen tutkija Tuomas Tuure kertoi ystävästään, jonka pyynnölle hissin napin madaltamiseen oli omassa kotitalossa tuhahdettu: ”Eikö mitään riitä!” Mikä riittää hyvään elämään? Entä mikä on jo ylellisyyttä? Näitä kysymyksiä pohtivat niin vammaispiireissä pelkoja herättävästä eutanasia-aloitteesta päättävät kansanedustajat kuin esteettömyydestä päättävät kunnallisvaltuutetutkin. Maija Karhunen Kuka? Maija Karhunen, 29 v., Helsinki. Toimintarajoitteet Luustonhauraus, käyttää sähköpyörätuolia. Työ Tanssija, esiintyjä, Liikekieli.com-verkkolehden päätoimittaja. ”Vammaisen ihmisen kohtaaminen on edelleen monille uutta ja jännittävää.” Tukilinja 2/2017 23
• Tukipointti Teksti: Kirsi Tuovinen / Sanna Nupponen apurahat@tukilinja.fi / yhteisoapurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Kohtaamisia talvipäivillä HELMIKUUSSA ME Tukilinjan tukityöntekijät kävimme Autismin talvipäivien tietotorilla kertomassa toiminnastamme. Autismija Aspergerliiton tapahtuma keräsi Poriin noin 400 osallistujaa. Meillä oli mahdollisuus tavata paitsi vammaisalan ammattilaisia ja lehden lukijoita, myös tukea saaneita henkilöitä ja tulevia apurahan hakijoita. Kohtaamiset tällaisissa tapahtumissa ovat tärkeitä ja tuovat myös mukavaa vaihtelua työhömme. Tässä niistä muutamia: POTKUA TUEN HAKUUN: Eräs osallistuja ilahtui kovasti tapaamisestamme, koska oli kuullut apurahoistamme kuntoutusjaksolla ja ollut sen jälkeen puhelimitse meihin yhteydessä. Suunnitelmissa oli ollut sopivamman kulkuvälineen hankinta, mutta se oli jäänyt taka-alalle kiireisen elämäntilanteen vuoksi. Nyt hän kertoi saaneensa uutta rohkaisua hakuprosessin aloittamiseen. APUA TYÖLLISTYMISEEN: Esittelypisteessä vieraili nuori, joka muutama vuosi sitten sai Tukilinjalta apurahan tietokoneeseen ja omakustanteiseen koulutukseen. Hän kertoi, että koulutus oli auttanut häntä saamaan työpaikan järjestökentällä. Saamallaan tietokoneella hän kirjoitti jo toista tietokirjaa vertaistuen merkityksestä kuntoutumisessa! TUKITORI TUTUKSI: Mielenterveyskuntoutujien klubitalon ohjaajalle toimintamme oli tuttua, sillä moni hänen asiakkaansa oli saanut Tukilinjalta apurahan. Nyt hän kuuli Tukitori-ilmoituspalvelustamme, jossa esittelemme tuotteita ja palveluja, jotka työllistävät toimintarajoitteisia henkilöitä. Hänelle tuli heti mieleen lahjakkaita asiakkaita, jotka voisivat työllistää itsensä osaamisellaan kevytyrittäjinä. Jäämme odottamaan uusia apurahahakemuksia ja ilmoituksia Tukitorille! MATERIAALIA OPPITUNNEILLE: Tapasimme ammattikorkeakouluopettajan, joka kertoi hyödyntävänsä opetuksessaan vammaisten ihmisten tarinoita tuomaan elämänmakuista näkökulmaa. Vinkkasimme häntä Tukilinjan vierasblogeista ja annoimme nipun lehtiä oppitunneilla jaettavaksi. Blogilinjalla-kirjoituksia on aiemminkin käytetty oppituntien materiaalina! MIELEEN JÄÄVIÄ LAHJOJA: Jaoimme ensimmäistä kertaa Tukilinjasta tuotteeksi -kilpailussa syntyneitä pieniä messulahjoja, jotka on valmistettu vanhoista Tukilinja-lehdistä. Kirjanmerkit, rannekorut ja hyrrät herättivät monissa ihastusta ja kiinnostusta toimintaamme. Tuotteet koettiin niin luoviksi ja ekologisiksi, että osa kävijöistä aikoi hyödyntää toimintamallia omallakin työpaikallaan. Autismiluokan opettajat esimerkiksi keksivät, että heidän oppilaansa voisivat askarrella äitienpäivälahjoja Tukilinjan messulahjojen malliin. Osallistumme tänä keväänä vielä Yritystä!-projektin Suomen-kiertueelle sekä Sosten Rahoituksen minimessuille Helsingissä 11.5. Kohtaamisiin! Tukitoiminnan koordinaattorit Kirsi Tuovinen ja Sanna Nupponen Autismiluokan opettajat innostuivat kierrätyslahjoistam me. KAUPUNKIOLOHUONE SALOSSA Ihme ja Kumma on yleishyödyllisen yhdistyksen ylläpitämä kaupunkiolohuone ja kahvila, jota voi vuokrata myös yksityistilaisuuksiin. Se tarjoaa kehitysvammaisille ja osatyökykyisille sopivan työympäristön sekä mahdollisuuden opiskeluun ja työkokeiluihin. TUOTTEET: Herkullisia leivonnaisia ja pannukahvia, ti klo 10-15, ke-pe klo 10-16. Tilavuokrausta ja cateringia. OSOITE: Annankatu 10, Salo NETTISIVUT: www.vaijerit.com FACEBOOK: Ihme ja kumma Salo NÄIN TILAAT: P. 044 9207 073, ihme.kumma@vaijerit.com ”Näet meidät Yritystä!-kiertueella.” ADHD ARJESSA Täyttä elämää ADHD:n kanssa on uutuuskirja, johon on kerätty tarinoita ja vinkkejä arjesta aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöiden kanssa. Kirjoittajina ovat ADHD-oireiset ja heidän läheisensä. Tuotot käytetään vertaistukitoimintaan. TUOTTEET: Täyttä elämää ADHD:n kanssa. Opas. Karisto 2017. 307 s., 25 e + postikulut. NETTISIVUT: www.vaasanadhd.com NÄIN TILAAT : info @vaasanadhd.fi 24 Tukilinja 1/2017
• Tukilinja 2/2017 25 KIRJAVINKKI Kevään tarjonnasta nousevat esiin uusi nuortenkirjasarja erilaisuudesta sekä romaani albiinonaisen kohtalosta. RISTEYSKOHTIA VAMPYYRI VAANII TYTTÖ, JOKA SEKOSI ALBIINON TARINA APUA PETIPUUHIIN Toimituksen valinta HOLLY BOURNE: OONKO IHAN NORMAALI? Nuortenromaani. Suom. Kristiina Vaara. Gummerus, 2017. 412 s. 16-vuotias Evien salaisuus on OCD eli pakko-oireinen häiriö. Ikään kuin teini-ikä ei muuten olisi haasteellista, sairastumisesta toipuva Evie vähentää lääkitystään ja aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä, joka sekosi”. Ystävyyksiä syntyy, mutta sydänsurut uhkaavat pahentaa Evien oireita. Tilannetta mutkistaa se, ettei hän tahdo kertoa sairaudesta enää kellekään. Oonko ihan normaali? on nuorille suunnattu teos aihepiiristä, josta ei niin usein nuorille kirjoiteta. Erilaisena olemisen pelkoa, ystävyyden tärkeyttä ja pakkomielteiden ahdistavuutta kuvataan asiantuntevasti ja uskottavasti. Lopussa on tekijän haastattelu. Kirja aloittaa Normaali-trilogian, jonka seuraavat osat ilmestyvät tulevana kesänä ja ensi vuonna. Sanni Purhonen ANNAMARI MARTTINEN: TÖRMÄYS Romaani. Tammi, 2016. 361 s. Kuten jo nimestä arvaa, kirja alkaa dramaattisesti. Rakastettunsa luo ajava Aamu vilkuilee ratissa kännykkäänsä eikä huomaa Miroa ja Nadjaa, jotka lähestyvät pyörällä risteystä. Nadja menehtyy, Miro halvaantuu. Onnettomuuden osapuolten ja heidän läheistensä elämä on lopullisesti muuttunut. Annamari Marttisen romaani katsoo tapahtumiaan usean henkilön näkökulmista ja kasvattaa jännitettä kohti ratkaisevia hetkiä ja kohtaamisia. Vuoronsa saavat niin sairaalassa järkytyksestä toipuva Miro, Nadjan musertuneet vanhemmat, syyllisyyden kalvama Aamu kuin onnettomuuden sattumalta nähnyt ohikulkija. Ratkaisu on toimiva, vaikka jotkut äänet ovat väistämättä kiinnostavampia kuin toiset. Marttinen kuvaa traumasta selviytymistä tarkkanäköisesti ja herkän kauniisti. Miron halvaantuminen on suuri muutos, mutta siitä ei onneksi yritetä tehdä kuolemaan verrattavaa tragediaa. Nadjan äiti Suvi nousee tarinan ristiriitaisimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi hahmoksi. Sanni Purhonen PETINA GAPPAH: MUISTOJEN KIRJA Romaani. Suom. Tero Valkonen. Tammi, 2017. 307s. Memory on syrjitty albiino eli pigmenttipuutoksen omaava nainen, jollaisia Afrikassa usein syrjitään ja kaihdetaan. Hän istuu zimbabwelaisen vankilan sellissä ja odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Häntä syytetään valkoisen kasvatti-isänsä murhasta. Memory kuvaa elämänsä hurjia käänteitä amerikkalaiselle lehtinaiselle, jonka vaikutusvalta saattaisi auttaa tuomion kumoamisessa. Mutta mitä on todella tapahtunut, ja voiko muistoihinkaan lopulta luottaa? Jo kirjailija Petina Gappahin esikoisteos oli palkittu menestys. Muistojen kirjassa hän jatkaa varmoin ottein vaikeiden aiheiden ja kotimaansa yhteiskunnallisen tilanteen purkamista. Romaani yhdistelee taitavasti dekkariaineksia ja marginaalissa elävien ihmisten kuvausta. Mukana on lapsikauppaa, vankilan todellisuutta ja mielenterveyden järkkymistä. Memoryn albinismi asettaa hänet vaikeaan asemaan, mutta hänen kohtalonsa ei ole tarinan karuin. Yllätyksiä riittää loppuun saakka. Sanni Purhonen DRACULA Bram Stokerin kauhuromaani, selkomukautus Johan Werkmäster. Opike, 2017. 87 s. Selkokirjallisuuden käyttäjien lukuvalikoima laajeni kauhukirjallisuuden klassikolla, Bram Stokerin alun perin vuonna 1897 ilmestyneellä Dracula-romaanilla. Kovasti lyhentyneestä ja selkeytyneestä tarinasta kerrotaan vain tiiviit ydintapahtumat, mutta henkilöiden tunteet ja kauhistuttavat tilanteet välittyvät kyllä aitoina. Onneksi kaikki päättyy hyvin... Kirja on nappivalinta jännitystä kaipaavalle nuorelle lukijalle. Iris Tenhunen AVUSTA JA OHJAA SEKSISSÄ Opas. Kynnys ry ja Sexpo -säätiö, 2016. 48 s. Seksuaaliterapeutti Tanja Rothin kauniisti piirroskuvitettu kirjanen on ensimmäinen suomenkielinen opas seksielämän mahdollistamiseen toimintarajoitteiselle henkilölle. Aihetta käsitellään turvallisuuteen, ammatillisuuteen ja oikeisiin käytäntöihin ohjaten. Tiedollinen ohjaaminen ja käytännön avustaminen kuuluvat henkilökohtaisen avun piiriin, mutta edellyttävät koulutusta. Seksiapuvälineiden käytössä avustaminen on myös työntekijälle vapaaehtoista. Iris Tenhunen Holly Bourne.
• 26 Tukilinja 2/2017 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Kevään elokuvissa nähdään maailmalle allerginen tyttö ja raisu Lumikki-tarina Taistelevat kääpiöt ja maailman loppu Toimituk sen Valinta POWER RANGERS, 7.4. Taas uusi supersankarisaaga on valmiina alkamaan! Dean Israeliten ohjaama Power Rangers -elokuva perustuu tv-sarjaan. Siinä seurataan viittä lukiolaista, joiden elämä muuttuu, kun heille selviää, että heillä on kullakin erityisominaisuuksia ja että he pystyvät muuntautumaan supersankareiksi. Vain he voivat pelastaa maailman. VAIN MAAILMANLOPPU, 14.4. Kanadalais-ranskalaisessa draamassa kuolemansairas kirjailija Louis ( Gaspard Ulliel) palaa kotiin 12 vuoden jälkeen kertoakseen perheelleen lähestyvästä menehtymisestään. Seuraa sukukokous täynnä jännitteitä ja epäilyksiä. Xavier Dolanin elokuvan pääosissa nähdään eturivin ranskalaisnäyttelijöitä. KAIKKI KAIKESSA, 24.5. Entä jos et voisi koskea mitään ulkopuolisessa maailmassa? Kaikki kaikessa kertoo epätavallisen rakkaustarinan. Maddy ( Amandla Stenberg) on utelias 18-vuotias, joka ei sairautensa vuoksi voi lähteä erikoisvarustellusta kodistaan. Olly ( Nick Robinson) on naapurissa asuva poika, joka ei anna sairauden haitata itseään. Stella Meghien ohjaus perustuu Nicola Yoonin romaaniin, joka julkaistaan Suomessa huhtikuussa. PIRATES OF THE CARIBBEAN: SALAZAR'S REVENGE, 24.5. Puujalat kolisevat, kun Johnny Depp palaa Jack Sparrow'n rooliin Joachim Rønningin ja Espen Sandbergin kipparoimassa zombi-merirosvo -seikkailussa. Kapteeni Jack on pulassa, kun hengenvaaralliset aavepiraatit onnistuvat kapteeni Salazarin ( Javier Bardem) johdolla pakenemaan Bermudan paholaiskolmiosta tarkoituksenaan tehdä selvää kaikista merirosvoista. KAUAS PILVET KARKAAVAT, 13.4. Huhtikuussa nähdään vastapalkitun Aki Kaurismäen elokuvia. Suomi-trilogian ensimmäisessä osassa Kauas pilvet karkaavat (1996) raitiovaununkuljettaja Lauri Koponen ( Kari Väänänen) menettää huonon kuulon takia muun muassa ajokorttinsa. Lauri tai tämän vaimo Ilona ( Kati Outinen) eivät kuitenkaan lannistu elämän vastoinkäymisistä. Yle Teema. KERRO, KERRO KUVASTIN, 17.4. Jälleen yhdessä klassikkosadun filmatisoinnissa (Mirror, Mirror, 2012) Lumikin ( Lily Collins) ilkeä äitipuoli ( Julia Roberts) kaappaa valtakunnan. Suistaakseen äitipuolen vallasta Lumikki värvää joukkoihinsa seitsemän kärttyisää kääpiötä. Tarsem Singhin ohjauksessa ei mässäillä erikoistehosteilla, vaan kääpiöiden (joukon johtajana Grimm eli Danny Woodburn) rooleissa on lyhytkasvuisia näyttelijöitä. Nelonen. THE IMMORTAL LIFE OF HENRIETTA LACKS Rebecca Sklootin tietokirjan filmatisoinnissa Henrietta Lacksin aikuinen tytär Deborah ( Oprah Winfrey) etsii Sklootin ( Rose Byrne) kanssa tietoa äidistään, jota ei koskaan tuntenut. Naisille selviää, että syöpään kuollen Henriettan soluja käytettiin tämän tietämättä lääketieteellisiin läpimurtoihin johtaneissa tutkimuksissa 50-luvulla. Elokuvan on ohjannut George Wolfe. HBO Nordic. Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään 6.–9.4. Turun Logomossa. Espoo Ciné -elokuvajuhlia vietetään tästä lähtien jo toukokuussa, 5.–14.5. Festivaalilla nähdään mm. uusia eurooppalaisia elokuvia, HLBTI-teemasarja, valikoima pohjoismaisia uutuuksia, dokumentteja sekä lapsille ja nuorille suunnattuja päivänäytöksiä.
• Välinevinkki Apuväline: Lääkemuistuttaja kännykässä Hinta: Ilmainen TEKSTI: Clas von Bell Helppo ja ilmainen lääkemuistuttaja kännykkään ÄLYKÄNNYKÄN herätyskelloa voidaan käyttää myös yksinkertaisena lääkemuistuttajana. Näin ei tarvitse erikseen hankkia lääkemuistuttajaa henkilölle, jonka pitää säännöllisesti ottaa lääkkeitä. Toiminnon teksti on riittävän selkeä ja iso lopetuspainikekin on aamu-unisia varten merkitty selkeästi. JOKAISESSA nykyaikaisessa kännykässä on jonkinlainen kello ja sen osana herätystoiminto. Sen hienous on se, että herätyksiä voidaan laittaa puhelimeen lukematon määrä. Jokainen muistutus voidaan myös nimetä halutulla tavalla, esimerkiksi ”Kolesterolilääke” tai ”Ota iltalääkkeet nyt”. HERÄTYSKELLON käyttö on helppoa, jos muuten osaa käyttää älykännykkää. Kelloon voi säätää herätyksen eli muistutuksen samaan aikaan päivittäin. Sen voi säätää toistumaan myös vain valittuina päivinä, esimerkiksi haluttuina viikonpäivinä, ja muistutuksia voi olla useita vuorokaudessa. HERÄTYSKELLO ei lopeta hälytystä ennen kuin ilmoitus kuitataan koskemalla näyttöön. Näin saa muistutuksen, vaikka ei juuri muistutushetkellä sattuisikaan olemaan kännykän vierellä. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@ tekstiviestit.fi Tukilinja 2/2017 27 KUMMALLISET KAMMOT NELONEN, 5.4. ALKAEN Kotimaisessa tosi-tv–sarjassa foobikot kohtaavat pahimmat painajaisensa. Mukana ovat ambulanssikuski, joka ei uskalla mennä hissiin ja äiti, joka alkaa itkeä nähdessään pellen. Yksi osallistujista hyppäsi ulos liikkuvasta autosta, koska epäili, että siellä on hämähäkki. Psykoterapeutti Milja Ilkka luotsaa osallistujia sietämään painajaisiaan. Ohjelman juontaja Jenni Alexandrova toimii myös tukena elämänsä pelottavimmissa tilanteissa kamppaileville ihmisille. KATASTROFIN ANATOMIA NELONEN, 17.4. ALKAEN Antti Reinin juontamassa dokumentaarisessa sarjassa palataan 10-osaisella toisella kaudella tragedioihin, jotka pysäyttivät Suomen. Sarjassa käsitellään muun muassa Malagan bussiturma, Jokelan kouluampuminen, Oulun lapsimurhat ja Rautavaaran auto-onnettomuus. Juontaja Antti Reini johdattaa katsojat onnettomuuksien lisäksi ihmismielen synkimpiin sopukoihin. Mistä kaikki johtui ja miten pahasta pääsee yli – vai pääseekö? SKAM AREENA Suursuosioon noussut, 14–18-vuotiaille suunnattu norjalainen netti-draamasarja Skam (Häpeä) nähdään suomalaisin tekstein vain RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Areenassa. Neljänteen tuotantokauteensa ehtinyt sarja nousi täälläkin kevään tv-hitiksi, ja sitä katsovat nuorten lisäksi myös heidän vanhempansa. Sarjassa käsitellään kaunistelematta ystävyyttä, bilettämistä, uskontoa, sydänsuruja ja seksiä. Joka kaudella päähenkilö vaihtuu. Skamista julkaistaan tänä vuonna amerikkalainen versio nimeltä Shame. FEUD – BETTE AND JOAN HBO Laatusarjaa on luvassa, kun pääosissa ovat Susan Sarandon ja Jessica Lange ja tuottajana on palkittu Ryan Murphy. 8-osainen Feud kertoo legendaarisen tarinan kahden Hollywood-tähden, Joan Crawfordin ja Bette Davisin, mittelöstä heidän kuvatessaan Oscar-ehdokkuuden saanutta jännityselokuvaa Mitä tapahtuikaan Baby Janelle? Kaksi naista kokee ikäsyrjintää, seksismiä ja naisvihaa kamppaillessaan pääsystä takaisin parrasvaloihin. MIELENI JA MINÄ TV 2 JA AREENA 6.3. ALKAEN Millaista on elää psyykkisen sairauden kanssa? 6-osaisessa sarjassa seitsemän eri diagnoosin saanutta henkilöä kuvaa arkielämänsä nousut ja laskut rehellisesti ja avoimesti kännykällään. Sarjan puolituntiset osat ovat katsottavissa Yle Areenassa 4 viikkoa, joten 1. jakson katselu päättyy 5.4. THE OA NETFLIX Kahdeksanosainen, mystisiin tunnelmiin vievä sarja kertoo nuoresta naisesta nimeltä Prairie ( Brit Marling), joka ilmestyy yllättäen takaisin pieneen kotikaupunkiinsa oltuaan 7 vuotta kateissa. Eikä siinä kaikki: ennen katoamistaan Prairie oli sokea – nyt hän näkee. Toimituksen valinta
• LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi ONNELLINEN LAHJOITUKSEN SAAJA Niklas Isoheiko kiittää saamastaan tietokonelahjoituksestaan. Hän on oppinut käyttämään hiirtä todella taitavasti vaikeista yläraaja-anomalioista huolimatta. Tietokone on aktiivisessa käytössä sekä vapaa-ajalla että päivätoiminnassa. Niklaksen kärsivällisyys paranee koko ajan, kun hänellä on mielekästä harjoitusta. Lämpimästi lahjoituksesta kiittäen omahoitaja Päivi Viljanen Riekkomäki Ensimmäinen koneeni Hei! Kiitos kovasti pitkään kaipaamastani tietokoneesta. Ensimmäinen minun koneeni. Lapsilla on kaikilla jo olleet omat koneensa. Ensimmäisenä katsoin päivän uutiset läppäriltä. Seuraavaksi tilasin paperivalokuvia, jotka olin tallettanut ensin muistitikulle avustajan kanssa. Vuosi sitten aloin maalata isohkoja tauluja. Ohessa kuva yhdestä taulusta – Kaksi puuta. Se kuvaa kahta ihmistä, lähellä toisiaan. Seuraavaksi tilasin neljä valokuvataulua lapsistani ja lapsenlapsesta. Opettelen koko ajan lisää. Seuravaksi aion katsella leffoja Areenasta. Ystävällisesti Anne Utriainen Pelituoli futarille Kiitos kaikille tahoille, jotka olette tukeneet jalkapallopelituolini hankinnassa. Sain sen tänään ja se on aivan mahtava! Ilman teidän tukeanne en olisi voinut ostaa uusia moottoreita, akkuja enkä ohjausyksikköä! Nyt minulla on unelmieni pelituoli, siitä KIITOS teille kaikille! Terveisin Samu IPadilla mukaan menoon Hei, Samu Autio sai teiltä IPadin reilu vuosi sitten. Hän haluaa vielä näin jälkikäteen kertoa, että pädistä on ollut hänelle paljon iloa & hyötyä – Samu haluaa kiittää teitä ja pyysi minua viestin välittäjäksi. Samu on yllättävän näppärästi oppinut käyttämään laitetta. Hän seuraa erityisesti säätiedotteita ja uutisia Pädiltään. Kaikkein mieluisinta on kuitenkin suosikkiartistien videoiden katselu & kuuntelu Youtubesta Lisäksi pädiä on käytetty opiskelupaikassa (Idealinjalla), jossa on tehty mm. blogia & animaatioita ja opiskeltu tarpeellisia tietoja nettiasioihin liittyen. Loistavaa, että myös kehitysvammaiset pysyvät näin ajan virrassa mukana! Ystävällisin terveisin Eija Autio, Samun sisar Anne Utriainen lähetti kuvan maalauksestaan. ”Loistavaa, että myös kehitysvammaiset pysyvät ajan virrassa mukana!” KIITOS AVUSTA No nyt alkaa uusi elämänvaihe, ku saapuu kone. Oon ollu avuton ja yksin, mitä sisko on käyny. Tämä on niin hieno asia et kiitos erittäin paljon. Tuntuu jo nyt hyvältä, en osaa kuvailla tunnetta. KIITOS. Tämän saa julkaista. Sutinen Terho ”Oon ollu avuton ja yksin, mitä sisko on käyny.” Mennäänkö vielä kovempaa? 28 Tukilinja 2/2017 Samu pelaa jalkapalloa.
• MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Olet vammaisen kaverisi kanssa ravintolassa. Sinua kehutaan hyväntekijäksi. Mitä vastaat? VASTAUKSET 1. Ystäväni istuu pyörätuolissa, mutta kuulee ihan hyvin. 60 % 2. En pidä siitä, että kaveristani puhutaan noin ikävästi. 19 % 3. Maailma olisi parempi, kun kaikki tekisivät samoin! 13 % 4. Pahin seuraus pyörätuolista ovat nuo teidän kommenttinne. 9 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan sivuilla. Vastaajia oli helmikuussa 94. Kolme apuvälinettä, joista viimeiseksi haluaisin luopua ovat opaskoira, tietokone ja äänikirjojen kuuntelulaite.” Blogilinjalla: Elämää taviksena (www.tukilinja.fi) BLOGIPOIMURI Lämmin kiitos tietokonepaketista! Terveisiä Lapista! Postiluukkuni kolahti lokakuussa 2016, jolloin sain myönteisen päätöksen tietokoneesta, monitoimilaitteesta ja dvd-asemasta. Mie olin (ja olen vieläkin) kirjekuorta avatessani ikionnellinen, kun kauan odotettu ja jännitetty päätös myönnettiin. Tietokone on helpottanut asiointiani mm. Kelassa, laskujen maksamista sekä tiedonhakua kulttuuriaiheeseen ja painonhallintaan liittyen. Lisäksi tein netistä tulostamallani ohjeella kolme ylisuurta villapaitaa samalla kaavalla, mutta erinäköisiä. Kuvat ovat mukana. Kiitoksia vielä kerran loistavasta tuesta, aurinkoista kevättä 2017 sekä rutkasti onnea Tukilinjalle!!! H.P., Rovaniemi Tervehdys täältä Turusta Olin ihmeissäni kun kuulin mahdollisuudesta saada laitteet Tukilinjan kautta opiskeluani helpottamaan. Nykyisinhän ei oikein tule toimeen ilman tietokonetta ja tulostinkin oli minulle välttämättömyys. Olen jo vanha ukko, jonka elämä ei ihan mennyt toiveiden mukaan. Tuli hyvästä palkkatyöstä lopputili ja lähdinpä riskillä vielä yrittäjäksi 46-vuotiaana. Siitä seurasi taloudellinen romahdus ja lopulta avioero 2012. Sairastuin lopulta 2012 enkä nähnyt mitään syytä jatkaa omasta mielestäni täysin turhaa elämää. Kahden sairaalajakson jälkeen olin täysin tyhjä. Lähimmät ihmiset olivat poissa elämästäni ja tuntui, ettei elämällä ollut edelleenkään mitään annettavaa. Hiljalleen lähdin mukaan yhdistystoimintaan ja aloin käydä erilaisia kursseja, varsinkin MTKL:n järjestämiä. Olin mukana taas toiminnassa, ja se tuntui hyvältä ja ennen kaikkea kuntouttavalta. 2016 syksyllä käynnistyi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kokemusasiantuntijakoulutus, johon tulin kaikeksi onneksi valituksi. Nyt ongelmana oli tietotekniikka: Oma tietokoneeni ja tulostimeni olivat käytännössä romuja, joten jouduin turvautumaan varsinkin poikani koneeseen. Esitysten teko oli luonnollisesti hyvin hankalaa, olihan poikani kotiin matkaa yli kymmenen kilometriä. MTKL:n toimistolla, jossa nykyisin teen myös työkeikkaa vertaistukihenkilönä, tuli asiasta puhetta, ja kuulin silloin mahdollisuudesta hakea tietokonetta ja tulostinta Tukilinjasta. Aluksi epäilin vahvasti ettei minulla ole mitään mahdollisuutta sellaisia saada, mutta kyselin aluksi sähköpostilla asiasta ja tein lopulta varsinaisen hakemuksen. En osaa kuvata sitä riemun tunnetta, kun sain tammikuussa myönteisen päätöksen. Nyt alkoi kova odotus ja helmikuussa postilaatikossani oli postin lappu. 24.2.2017 hain tietokoneen ja tulostimen postista ja voin sanoa, että usko elämään on palautunut sitäkin kautta. Opiskeluni ja elämäni yleensäkin on nyt helpottunut huomattavasti, kiitollisuutta on mahdoton sanoin kuvata. Maailma ei ole kovinkaan paha paikka, jos tällaista voi tapahtua! Jo keväisin terveisin Mika Sinisalo Villapaita syntyi netistä ladatulla ohjeella. Matkalla kisoihin Hei! Säiden suhteen heikohkon alkukesän jälkeen on treenaaminen lähtenyt hyvin käyntiin uudella jousella ja laukaisulaitteella, johon saamani Startti-stipendin käytin. Nyt kun olen saanut uudet laitteet itselleni sopimaan – lähinnä erikoisrakennetun laukaisulaitteen, jota ei pysty valmiina ostamaan vaan joutuu itse muokkaamaan – niin pystyy keskittymään itse ammuntasuorituksen harjoitteluun ja siitä tulosten kehittämiseen. Loppukesästä olisi tarkoitus kilpailla muutamassa kilpailussa ennen ulkoammunta kauden päättymistä, jotta saisi myös 50 metrin ammuntamatkalta kilpailukokemusta. Kiitos vielä Startti-stipendistä, jolla pystyin osan hankinnoista rahoittamaan. Terveisin Janne Karhinen Jousiampuja sai kunnon välineet. Tukilinja 2/2017 29 ”Maailma ei ole kovinkaan paha paikka, jos tällaista voi tapahtua!”
• BLOGILINJALLA / Iitu Poikela Kosmetiikkahöperön paluu Blogilinjalle! VIIMEKSI KIRJOITIN Tukilinjalle blogia kesällä 2016. Osa lukijoista saattaa minut muistaakin, mutta joillekin saatan olla uusi tuttavuus, joten jospa kertoisin teille hieman jotain itsestäni eli kuka teille bloggaileekaan. Moi, mä olen Iitu – 23-vuotias kosmetiikasta, koirista ja elämästä innostunut merkonomi ja toimittajan alku. Pidän Lifestyle-blogia nimeltä Kosmetiikkahöperön elämää pyörätuolista käsin. Vuonna 2013 valmistuin Invalidiliiton Järvenpään Koulutuskeskuksesta merkonomiksi asiakaspalvelulinjalta, jonka jälkeen olin hetken työttömänä. Vuonna 2014 sain kuitenkin iloisen puhelun: olin saanut kesätyöpaikan L’Oréalilta! Tässä kohti musta tuntui siltä, että unelmat ois käyneet toteen, sillä saisin olla jollain tapaa tekemisissä kosmetiikan kanssa. Ihan kuin en pelleilisi meikkien kanssa jo tarpeeksi kotona! Eli sain mahdollisuuden tehdä töitä sen asian parissa, jota kirjoittamisen lisäksi rakastan yli kaiken. Te, jotka viime kesänä seurasitte mun bloggailuja Tukilinjalla ehkä ainakin esittelytekstissä huomasitte, että kosmetiikka ihonhoitotuotteineen ja meikkeineen on mulle kaikki kaikessa. Kuten te uudet sekä vanhat seuraajat huomaatte tästäkin esittelytekstistä. Hohhoijaa, osaan mä muustakin puhua, oikeesti. VIIME VUODEN toukokuussa valmistuin HEOsta toimittajaksi, ja hauskaa sinänsä, että vaikka olen blogia pitänyt jo kauan ennen kuin aloin opiskelemaan journalismia, tuon opiskeluvuoden aikana mä oikeastaan vasta innostuin kunnolla blogien lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tuohon aikaan musta tuntui, että saan näiden opintojen ansiosta kirjoittamisesta enemmän irti kuin ns. itseopiskellessa, mikä varmaan oli tarkoituskin. Hyvä niin, koska aina on varaa kehittyä. Seuraamistani kosmetiikkablogeista alkoi löytyä yhä enemmän samankaltaisia kosmetiikkaintoilijoita kuin minäkin. Olen näiden blogien kautta saanut jonkin verran myös kavereita ja oman blogini kautta olen päässyt käymään erilaisissa pr-tilaisuuksissa. Toimittajaopinnot siis tekivät mulle todella hyvää. Sain itsevarmuutta ja positiiviset palautteet postauksiini innostivat ja kannustivat mua kirjoittamaan aina vain enemmän. TOIMITTAJAN OPINTOJENI aikana suoritin työharjoitteluni täällä Tukilinjassa. Pääsin samaan paikkaan vielä kesätöihin, ja tällä tiellä ollaan edelleen. 6 kuukautta on mennyt ihan hurjan nopeasti enkä voisi olla kiitollisempi siitä, että oon saanut olla näin pitkään samassa työpaikassa mahtavien ihmisten kanssa. Mulla on synnynnäinen MMC-HC eli suomeksi sanottuna lyhyesti ja ytimekkäästi selkäydinvamma, jonka vuoksi istun pyörätuolissa. Siitäkin on kohta vuosi, kun sain vihdoin mun uuden pyörätuolini, jossa on sähköinen kelauksen kevennin. Se helpottaa mun liikkumistani vuodenajasta riippumatta. Lapsuuteni mä olen asunut Lapissa, ja pyrin käymään siellä aina lomillani, sillä isäni sekä mun äitipuoli ja pikkusisarukset asuu siellä, samoin kuin sukulaiset. Nyt kuitenkin asun Helsingissä, ja itsenäistä elämääni turvaa upea avustajakoira Jitra, jonka kanssa olen saanut olla jo kokonaiset 4 vuotta! Pidän musiikista sekä muodista. Haaveilen matkustelusta ja työpaikasta mediatai kosmetiikka-alalla. Mitä muuta mä sitten teen vapaa-ajallani kuin pidän blogia? KÄYN MIELELLÄNI kouluilla ja erilaisissa tilaisuuksissa kertomassa avustajakoiratoiminnasta ja omista kokemuksistani koiran kanssa. Tärkeintä minulle näissä tilaisuuksissa on saada ihmiset ymmärtämään, että koiraa ei tulisi häiritä, kun sillä on työliivit päällä, ja myös korostaa sitä mitä avustajakoira tekee, koska Jitraa hirveän usein edelleen luullaan opaskoiraksi. Tärkeää on myös kertoa ihan vaan, mikä merkitys sillä on mulle, että mulla on koira avustajana ja miten se lisää itsenäisyyttä. Sillä tavalla voin lisätä omalta osaltani muiden tietoisuutta siitä, mitä on koira-avusteinen arki. Viime vuoden joulukuussa kävin Jitran kanssa Koiramessuilla Helsingin Messukeskuksessa, jossa pääsin tutustumaan erilaisiin työkoiriin itsekin sen lisäksi, että olin työskentelemässä Invalidiliiton ständillä avustajakoirapisteellä. Tänä vuonna kävin esittelemässä avustajakoiratoimintaa Invalidiliiton Avoimien Ovien päivillä Helsingissä. Tämän esittelyn myötä toivotan sut tervetulleeksi seuraamaan mun bloggailujani täällä. Toivottavasti viihdyt! Iitu Poikela 30 Tukilinja 2/2017 “Blogini kautta olen päässyt käymään erilaisissa pr-tilaisuuksissa.” Kuka? Iitu Poikela, 23, Helsinki Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Merkonomi, freetoimittaja, bloggari. Bloggaa Huhti-toukokuussa osoitteessa www.tukilinja.fi.
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA joulukuussa 2016 ja tammikuussa 2017 VAMMAISTUTKIMUSAPURAHAT 2016 KOSKINEN HANNA, JYVÄSKYLÄ, 8500 € Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa hanketta Marginaalista osalliseksi – syrjäytymistä ehkäisevän viranomaisviestinnän tutkimushanke 2017–2019. Siinä mallinnetaan vuorovaikutuskäytänteitä, jotka tukevat osallisuutta. Tulosten pohjalta laaditaan asiakaspalvelussa toimiville viranomaisille Käsittelijästä kohtaajaksi -viestintäohjeistus ja luodaan syrjäytymistä ehkäisevän viranomaisviestinnän valmennusohjelma. TERVASMÄKI TUOMAS, JYVÄSKYLÄ, 6000 € Tampereen yliopisto, Kasvatustiede. Väitöskirjan osatutkimuksen aihe on Inkluusion kolmet kasvot. Tutkimuksessa avataan opetussuunnitelman ideologisen perustan ristiriitaisuutta, joka voi haitata opetuksen tasa-arvotavoitteiden toteutumista. Tulosten soveltamisella voi siis olla myönteinen vaikutus toimintarajoitteisten oppilaiden oppimistuloksiin ja myöhempään asemaan yhteiskunnassa. MONONEN JUKKA, OULU, 6000 € Oulun yliopisto, Tietoja sähkötekniikan tiedekunta, tietojenkäsittelytiede. Väitöskirjatutkimus Korkeasti koulutetut vammaiset ICT-alalla on osa laajempaa tutkimushanketta tietoteknologian käytöstä marginaaliryhmien sosiaalisen inkluusion tukena. Tutkimusaineisto kerätään haastattelemalla vammaisia ICT-ammattilaisia. Väitöskirja tuo uutta tietoa siitä, miten työllistyminen koulutusta vastaavaan työhön voisi tällä alalla onnistua. Tutkimushankkeessa tarkastellaan myös työelämässä suoriutumista ja avun tarvetta. Tutkimustulosten soveltaminen voi parantaa kohderyhmän työllistymismahdollisuuksia. JOULUKUU 2016 IMATRAN KLUBITALO/ ESKOT RY, IMATRA Apuraha välinehankintoihin klubitalon jäsenten itsenäisesti perustamalle kamerakerholle, jota vetää aktiivinen valokuvauksen harrastaja. Kamerakerho toimii klubitalon tiloissa ja tekee kuvausretkiä, mutta sen jäsenillä ei ole riittävää välineistöä kuvausharrastuksessa kehittymiseen. VIROLAINEN A., JYVÄSKYLÄ Apuraha tanssituntien maksuihin 26-vuotiaalle kuntoutujalle, joka toimii klubitalolla vertaisohjaajana. Liikuntaharrastus edistää kuntoutumista ja aktiivista elämää. MOILANEN U.-E., KUUSAMO Osa-apuraha auton hankintaan kuntoutujalle, joka tarvitsee autoa sekä opiskeluun että keikkatyöhön. Hän asuu seudulla, jossa on vähän julkista liikennettä, ja toimintarajoite vaikeuttaa liikkumista. HÄMEENAHO H., ROVANIEMI Kannettava tietokone, tablettitietokone sekä Officeja Publisher-ohjelmat henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Tuen saaja on ollut pitkään mukana kokemusasiantuntijatoiminnassa. Hän alkaa kevytyrittäjänä tarjota kohtaamisvalmennusta sosiaalija terveysalan ammattilaisille. M.N., HELSINKI Apuraha taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita ja joka opiskelee kansanopiston taidelinjalla. SÄRKINEN K., KEURUU Apuraha kannettavaan tietokoneeseen ja korumateriaaleihin kuntoutujalle, joka harrastaa korujen tekemistä, runojen kirjoittamista ja valokuvausta. L.K. Apuraha tanssituntien maksuihin ja matkakuluihin kuntoutujalle, joka on ammatiltaan tanssinopettaja. Tanssitunnit edistävät hänen ammatillista kuntoutumistaan ja työelämään palaamistaan. NOUSIAINEN T., TUUSULA Apuraha järjestelmäkameraan 20-vuotiaalle media-assistenttiopiskelijalle, jolla on liikkumisen ja käsien käytön rajoitteita. Oma kamera mahdollistaa hänelle yksilöllisen kuvausergonomian sekä harjoitustöiden ja keikkatöiden tekemisen. PURONSUU T., TAMPERE Kannettava tietokone, Open Office -opas ja osa-apuraha kuntoutujalle omakustanteisiin parturi-kampaajan opintoihin. GHAFOORIAN M., TURKU Apuraha polkupyörään kuurolle henkilölle, jolle pyörä mahdollistaa liikunnan harrastamisen ja asiointimatkat. KARJULA A., OULU Kannettava tietokone ja apuraha avoimen yliopiston opintoihin kuntoutujalle, joka toimii kokemusasiantuntijana. Hän tarvitsee tietokonetta opiskeluun, yhteydenpitoon ja kokemusasiantuntijan tehtäviin. E.P., LAPPEENRANTA Osa-apuraha vesijumpan maksuihin ja kolmipyöräiseen polkupyörään kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikuntaharrastukset edistävät. S.P., HELSINKI Kannettava tietokone, Office-ohjelma, dvd-asema, hiiri, kuulokkeet, värilasertulostin ja apuraha sähkörumpuihin 9-vuotiaalle koululaiselle. Tuen saajalla on kielellinen erityisvaikeus ja myös kynällä kirjoittaminen on hankalaa. Hän tarvitsee tietokonetta koulunkäynnin tueksi ja kuntouttavien oppimispelien pelaamiseen. Soittoharrastus tukee kuntoutumista. HAGERT S., RAUHA Kannettava tietokone 5-vuotiaalle lapselle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita sekä kielellisiä vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta etäpuheterapiaan osallistumiseen sekä kuntouttavien harjoitusten tekemiseen. VIRKKUNEN A., KIRKKONUMMI Tablettitietokone ja erillinen näppäimistö, Gripcase-suojakuori ja kuulokkeet 7-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Tablettiin ladattavien oppimispelien avulla voi harjoitella kielellisiä taitoja. PALMROTH R., MÄNTTÄ Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori, kosketusnäyttökynä ja apuraha polkupyörään 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Tukilinja 2/2017 31
• Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2016 apurahoja ja apuvälineitä yli 703 000 euron arvosta eli noin 58 600 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA Hän tarvitsee tablettia koulunkäynnin tueksi. Pyörä mahdollistaa liikunnan harrastamisen. BRAGGE J., KAJAANI Apuraha pöytätietokoneeseen ja piirtopöytään 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka harrastaa piirtämistä ja toimii kulttuuripajalla vertaisohjaajana. Tietokone mahdollistaa hänelle myös verkkoasioinnin ja musiikin kuuntelun. HONKANEN E., SIILINJÄRVI Kannettava tietokone ja monitoimilaite 25-vuotiaalle, pyörätuolia käyttävälle nuorelle, joka tekee vapaaehtoistyötä yhdistyksissä. SUOMINEN L., HYVINKÄÄ Kannettava tietokone 18-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja jolle kynällä kirjoittaminen on vaikeaa. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisten opintojen tueksi. I.L., HELSINKI Kannettava tietokone, Open Office -opas ja ulkoinen kovalevy 22-vuotiaalle kuntoutujalle. Hän tarvitsee niitä itsenäisen verkkoasioinnin, valokuvausja kirjoittamisharrastusten sekä tulevien opintojen tueksi. HOKKANEN J., KUGGOM Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan tietokoneasentaja. Hän tekee it-alan vapaaehtoistyötä yhdistyksissä ja tarvitsee tietokonetta näissä tehtävissä. NIITAMO A., HELSINKI Kannettava tietokone 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen vaikeuksia. Tietokone mahdollistaa äänikirjojen hyödyntämisen koulunkäynnin tukena. A.U., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka toimi työelämässä graafisena suunnittelijana. Hän hyödyntää nyt ammatillista osaamistaan työtoiminnassa suunnittelemalla esitteitä ja mainoksia. Tietokone mahdollistaa kotona tapahtuvan tietotekniikkataitojen opettelun ja verkkoasioinnin. E.L., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja polkupyörä kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. Oma tietokone mahdollistaa opiskelutehtävien tekemisen kotona. Pyörällä hän voi liikkua opiskeluja asiointimatkat. PATOVAARA J., YLÄMYLLY Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori ja kosketusnäyttökynä 14-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tablettia kielellisten ja hienomotoristen taitojen harjoitteluun. KANKAINEN V., OULU Apuraha tietokoneeseen 16-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta koulunkäynnin, yhteydenpidon ja pelaamisen välineeksi. SOUDUNSAARI E., HELSINKI Kannettava tietokone ja Office-ohjelma 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita ja oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta koulunkäynnin tueksi. VIRTA O., HELSINKI Tablettitietokone, suojakuori ja iPad apuvälineenä -opas 24-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia tietotekniikkataitojen opetteluun. Itsenäiseen elämään valmentavalla opintolinjalla opetellaan käyttämään iPad-sovelluksia arjen ja liikkumisen apuvälineenä. SAMPIO S., HELSINKI Järjestelmäkamera 23-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän valmistuu keväällä media-assistentiksi ja tarvitsee ammattityöhön soveltuvan kameran. Se mahdollistaa oman portfolion tekemisen ja edistää töiden hakemista. S.J., LAHTI Kannettava tietokone ja dvd-asema 23-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka sairaus rajoittaa kodin ulkopuolella liikkumista ja toimimista. Oma tietokone mahdollistaa etäopintojen suorittamisen ja nettiterapiaan osallistumisen. J.K., LAPPEENRANTA Kannettava tietokone, piirtopöytä ja apuraha graafisen alan ohjelmistolisenssiin 22-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Omat työvälineet mahdollistavat opiskelutehtävien ja asiakastöiden tekemisen kotona. T.J., RAISIO Kannettava tietokone ja värilasertulostin kuntoutujalle yliopisto-opintojen tueksi. Opinnot tukevat työelämään palaamista. RUOTANEN P., VANTAA Kannettava tietokone ja skannaava kynä opiskelijalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee niitä ammattikorkeakouluopintojen välineeksi. LIND T., LAPPEENRANTA Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointiin ja yhteydenpitoon. Siitä on apua myös muistia kuntouttavassa harjoittelussa. KESKINIVA H., HELSINKI Pöytätietokone, Office-ohjelma ja tulostin kuurosokealle henkilölle, jolle tietokone on välttämätön apuväline tiedonsaannissa ja yhteydenpidossa esimerkiksi lasten koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. KIVIMÄKI V., HELSINKI Kannettava tietokone ja dvd-asema kuntoutujalle itsenäisen verkkoasioinnin opetteluun, tiedon hakemiseen ja elokuvien katseluun. Tuen saaja opettelee tietokoneen käyttöä työtoiminnassa. HASAN Y.M., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle itsenäisen verkkoasioinnin ja yhteydenpidon opetteluun. 32 Tukilinja 2/2017
• R IS T IK K O 2 /2 17 / R IS T IK O N LA AT I Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko toukokuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aihekenttään sana ”Ristikko” ja liitä viestiisi aina nimi, osoite ja pankkitilisi IBAN-numero. Myös kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 2/2017 ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä 3/2017. Ristikon 1/2017 palkkion sai Anja Tolonen Kajaanista. Hän kertoi, että ristikko ”vaati todella miettimistä ja tarvittiin tietokoneen apua”. Kiitos kaikille osallistumisesta! R IS T IK O N 1/ 20 17 R A TK A IS U Tukilinja 2/2017 33
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA TAMMIKUU 2017 ENLUND J., TAMPERE Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka tekee freelancerina graafista suunnittelua, lehtijuttuja ja radiohaastatteluja. Lisäksi hän kirjoittaa blogia. Välineet edistävät hänen työllistymismahdollisuuksiaan. IKONEN M., YLÄMYLLY Apuraha videokameraan ja tietokoneeseen media-assistentille, jolla on käsien käytön rajoitteita. Hän tarvitsee välineitä kuvauskeikkojen tekemiseen ja ammattitaidon ylläpitämiseen. Tuen saaja kuvaa paikallisen jääkiekkoseuran otteluita. LEHDONVALO A., SALO Osa-apuraha omakustanteisen runokirjan taittoja painokuluihin 23-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja vuorovaikutuksen haasteita. Tuen saaja harrastaa kirjoittamista, ja hän on jo aiemmin julkaissut yhden teoksen. VIRONMÄKI T., KERAVA Kannettava tietokone kuntoutujalle ammatillisiin opintoihin ja itsenäiseen verkkoasiointiin. Apuraha on annettu yhteistyössä Uusi Era Palvelut Oy:n kanssa. LYHTY RY / LATO-ULKOTYÖPAJA, HELSINKI Apuraha neljän tablettitietokoneen hankintaan kehitysvammaisten aikuisten ulkotyöpajalle. Pajalaiset työskentelevät ryhmässä pihoilla, puutarhoissa ja metsissä vuodenajan mukaan rytmittyvissä tehtävissä. Tabletteja voidaan hyödyntää uuden oppimisessa, monipuolisessa tiedonja oppimateriaalin hankinnassa sekä oppimisprosessien tukemisessa ja dokumentoinnissa. HAVUNEN P., SAARIJÄRVI Apuraha ompelukoneeseen ja käsityötarvikkeisiin 20-vuotiaalle tekstiiliartesaanille, jolla on oppimisen rajoitteita. Välineet mahdollistavat ammattitaidon kehittämisen. N.J., HELSINKI Apuraha viulutuntien maksuihin kuntoutujalle, jolle musiikki on pitkäaikainen ja toimintakykyä ylläpitävä harrastus. HÄRKÖNEN T., LAPPEENRANTA Osa-apuraha automaattiviritteiseen sähkökitaraan 19-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Kitara mahdollistaa tuen saajalle soittoharrastuksen jatkamisen itsenäisesti opiskelupaikkakunnalla. EDELBERG O., SIILINJÄRVI Ammattitutkintostipendi kuntoutujalle, joka on suorittanut laitoshuoltajan ammattitutkinnon näyttötutkintona. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan stipendi on yhtä suuri kuin Koulutusrahaston stipendi. H.A., LAPPI Apuraha jalkapalloryhmän kausimaksuihin 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Osallistuminen mahdollistaa hänelle liikunnan harrastamisen myös talvella. PÄIJÄT-HÄMEEN KLUBITALOT RY, LAHTI Apuraha tietoteknisiin laitteisiin ja ohjelmistoihin klubitalolle, jossa alkavat jäsenille suunnatut kuvankäsittelyja videoeditointikurssit. Kurssien ohjaajana toimii klubitalon jäsen, joka on koulutukseltaan kuvataiteen maisteri. FREDRIKSSON T., TEIJO Apuraha soittotuntien maksuihin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Harrastus tukee hänen toimintakykyään. E.K., JYVÄSKYLÄ Apuraha autokoulun kuluihin 19-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka sairaus rajoittaa kodin ulkopuolella toimimista. Mahdollisuus autolla liikkumiseen edistää hänen ammatillista kuntoutumistaan. LEHTINEN V., ESPOO Osa-apuraha tehokkaaseen, kannettavaan tietokoneeseen 27-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta radio-ohjelmien tekemiseen, media-alan taitojen opetteluun ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Hän on aktiivisesti mukana Lyhty ry:n mediapajan toiminnassa. JOENSUUN ERILAISET OPPIJAT RY, JOENSUU Apuraha erilaisten oppijoiden paikallisyhdistykselle tietoteknisten laitteiden hankintaan. Kahta tietokonetta ja yhtä tablettia käytetään jäsenistölle suunnatuissa koulutuksissa. Niillä opiskellaan erilaisten apuohjelmien ja sovellusten käyttöä sekä tuottamaan tekstiä puheen kautta ja puhetta tekstin kautta. IMPIÖ P., RANUA Osa-apuraha sähköavusteiseen polkupyörään kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Pyörällä hän voi hoitaa asiointimatkat, liikkua yhdessä lasten kanssa ja ylläpitää kuntoa. JAAKOLA I., VALKEAKOSKI Järjestelmäkamera ja tulostin 26-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Hän on harrastanut aiemmin kuvataidetta ja on nyt aloittamassa valokuvausharrastusta. Tavoitteena on valmistaa oma näyttely. U.K., VARKAUS Ompelukone, kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on liikkumisen ja käsien käytön rajoitteita. Ompelukone mahdollistaa käsityöharrastuksen jatkamisen. Hän tarvitsee tietokonetta asioinnin ja yhteydenpidon apuvälineeksi. S.T., VAASA Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja skannaava kynä 25-vuotiaalle ammattikorkeakouluopiskelijalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia ja liikkumisen rajoitteita. Hän hyötyy tietokoneen apuvälinetoiminnoista, äänikirjoista ja luentomateriaalien kuuntelemisesta äänimuodossa. P.P., VARSINAIS-SUOMI Apuraha kuntoutujalle opintoihin valmentavaan kurssiin sekä opiskelumatkoihin. Tavoitteena on uudelleen kouluttautuminen. LINDEMAN T., VILPPULA Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja kuulokkeet 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta äänikirjojen kuunteluun ja Ekapelin pelaamiseen. TUOVINEN V., KUOPIO Tablettitietokone ja Gripcase-suojakuori 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän hyötyy tablettiin ladattavista oppimispeleistä ja kuvausmahdollisuudesta. 34 Tukilinja 2/2017
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Kuka? Kaisa Leka Mitä? Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. SINISALO M., PAATTINEN Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle, joka toimii vertaisneuvojan ja kokemusasiantuntijan tehtävissä. Välineet mahdollistavat esitysmateriaalin tekemisen. KINNUNEN T., PIEKSÄMÄKI Kannettava tietokone ja hiiri 24-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen vaikeuksia ja kielellinen erityisvaikeus. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisiin opintoihin. HEIKKINEN A., KUHMO Tablettitietokone ja suojakuori 7-vuotiaalle koululaiselle, jolla on liikkumisen ja kommunikoinnin rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia oppimispelien pelaamiseen ja virikkeelliseen vapaa-aikaan. VANHA-JAAKKOLA J., JÄMSÄNKOSKI Kannettava tietokone ja värilasertulostin 21-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee laitteita valokuvausharrastuksen tueksi. POHJOLAINEN S., JÄMSÄNKOSKI Tablettitietokone ja Gripcase-suojakuori 21-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia lukija laskutaitojen opetteluun. Tablettiin ladattavat kuvat helpottavat arkitilanteissa toimimista. P.O., ROVANIEMI Kannettava tietokone ja kuulokemikrofoni kuntoutujalle ammatillisten opintojen tueksi. KARPPINEN V., KAJAANI Apuraha tietokoneeseen 24-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka tarkoituksena on tehdä sen avulla musiikkia ja videoita. Tietokoneesta on hyötyä myös yhteydenpidossa ja asioinnissa. HÄNNINEN J., IMATRA Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle pitkäaikaisen kirjoittamisharrastuksen välineeksi. R.M., POHJOIS-SAVO Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori kuntoutujalle itsenäiseen verkkoasiointiin ja yhteydenpitoon. H.S., NOKIA Tablettitietokone ja suojakotelo sähköpyörätuolia käyttävälle henkilölle kuntouttavien pelien pelaamiseen, yhteydenpitoon, lehtien lukemiseen ja musiikin kuunteluun. ALAKOPSA S.-P., ILVESKORPI Kannettava tietokone ja Office-ohjelma 22-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon apuvälineeksi. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. Kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. PUSSINEN R., REIJOLA Kannettava tietokone henkilölle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita sekä tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta itsenäisen verkkoasioinnin, yhteydenpidon ja tiedon saamisen tueksi. Loput joulu–tammikuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 2/2017 35
• Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2016 Tukilinjalehden tuotolla myönnettiin apurahoja 8,59 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2016 tukea myönnettiin yli 58 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT: p. 09-415 515 08, apurahat@ tukilinja.fi HANKEJA RYHMÄAPURAHAT: p. 09-415 515 10, yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT Tukilinjan valokuvakilpailun teemana on voimaantuminen. Kerro valokuvalla, mikä auttaa sinua jaksamaan arjessa ja kohtaamaan elämän haasteet! VOIMAA HAASTEISIIN -valokuvakilpailu on tarkoitettu sekä Tukilinjan lukijoille että tuen saajille. Osallistu 30.9.2017 mennessä lähettämällä 1–5 itse ottamaasi kuvaa, joita ei ole aiemmin julkaistu. Ota kuva parhaalla kuvalaadulla. Anna kuvalle nimi ja kerro viestissäsi, mitä siinä tapahtuu. Lähetä kuva sähköpostin tiedostoliitteenä tai Dropbox-latauslinkkinä osoitteella: toimitus@tukilinja.fi. Voit lähettää sen myös muistitikulla (Tukilinja/ kuvakilpailu Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki). KUVAT JULKAISTAAN saapumisjärjestyksessä lehden Lukijafoorumi-blogissa. Tukilinjan toimitus valitsee esiraatina kuvat, jotka ovat esillä Tukilinjan osastolla Apuvälinemessuilla 2017. Voittajat valitaan messuilla yleisöäänestyksellä. Tulokset julkaistaan lehdessä 1/2018. Tukilinjalla on käyttöoikeus kuviin. PALKINNOT: 1. Älypuhelin 2. Kuulokkeet 3. Kuulokkeet VALOKUVAKILPAILU VOIMAA HAASTEISIIN << AKL Posti Oy << Posti Green