• VAMMAISTEN OSUUS LEIKKAUKSISTA 61 MILJOONAA / V. TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 2 / HUHTI–TOUKOKUU 2016 Taiteen polku Tulppaanitaloon s. 6 VAMMAISPALVELUT leikataan iäkkäiltä s. 10 ja 11 LAPSI TIETÄÄ mitä tukea tarvitsee s. 18 VAMMAT saavat nyt näkyä leluissa s. 14
• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 2/2016 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Pasi Päivinen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Kirjapaino Jaarli Oy, Turenki Paperi Silk 90 g/m 2 ISSN 1458-6304 20. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 3.6.2016. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Ari Korkala Ajassa s. 4 Valokeilassa Tuunattu kirjastoauto ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 9 Vammaislait mullistuvat Iäkkäät rajataan nyt vammaispalveluista. s. 11 7 kysymystä leikkauksista Kysyimme ministeri Hanna Mäntylältä, mitä vammaispalveluja leikataan. Artikkelit s. 6 Taiteen OmaPolku Tulppaanitaloon Kehitysvammaiset nuoret loivat toimitaloon uuden ilmeen Picasson hengessä. s. 14 Leluvalmistajat vastasivat huutoon Tarjolle on tulossa leluja, joissa vamma näkyy. s. 18 Lapsi tietää, mitä tarvitsee Palvelusuunnitelmaa lapselle ei tulisi tehdä ilman lasta. s. 22 Pahin vastustaja pään sisällä Uimari Antti Latikka kisaa kärkipaikoista paralympialaisissa – jos migreeni ei iske. Tukitoiminta s. 13 Kamulaiset Roomassa Kamu-ravintolassa ahkeroivat kehitysvammaiset kävivät Tukilinjan tuella opintomatkalla. s. 26 Nikolas kasvoi tanssijaksi Liikuntavamma ja kiusaaminen eivät pysäyttäneet Nikolas Iltolaa. Hän opiskeli tanssinopettajaksi Tukilinjan apurahalla. s. 17 Tukitori Tarjolla kaksi markkinoinnin ammattilaista. s. 17 Tukipointti Ovet auki elämään – leirikoulut ja opintomatkat odottavat. s. 31 Tukipäätöksiä Tukilinjan apurahoja joulukuussa 2015 – tammikuussa 2016. Vakiot 5 Ruudussa 12 Tulilinjalla 21 Kirjavinkki 24 Välinevinkki 25 Leffafriikki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua 47 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 26 s. Liikuntavammaisesta Nikolaksesta tulee tanssin opettaja. Melkoinen lukupakett i taas kasassa! 2 Tukilinja 2/2016
• Turbulenssia luvassa TÄNÄ KEVÄÄNÄ ei vammaisalalla eletä hiljaiseloa. Vuosikymmenen valmisteltu YK:n vammaissopimus on Suomessa kalkkiviivoilla, ja ratifiointi tulee parantamaan vammaisten oikeuksia. Vammaislakien yhdistämistä pohtiva Valas-työryhmä joutuu puolestaan ratkomaan taloudellisen ahdinkomme seurauksia: vammaisten palveluista olisi tarkoitus säästää 61 miljoonaa euroa vuosittain. Uusi laki astunee voimaan 2019, joten nyt on aikaa miettiä pykälät tarkkaan. SÄÄSTÄMISEN SUUNNITELLAAN tapahtuvan siten, että kaikki 75 vuotta täyttäneet – vammaiset mukaan lukien – saavat tyytyä samoihin peruspalveluihin esimerkiksi liikkumisessa ja asunnon muutostöissä, ja myös samoin maksuperustein. TOIVOTAAN ETTÄ kunnat ottavat entistä yksilöllisemmin huomioon entistä toimintarajoitteisemman asiakaskuntansa. Hyvässä tapauksessa muutos kehittää niiden palveluja. Huonossa tapauksessa se eristää toimintarajoitteisimmat vanhukset kotiin ateriapalvelun, kotiavun ja television varaan. SÄÄSTÖJÄ TULEE jo nyt siitä, että kuljetuspalvelut hoidetaan yhä useammin ryhmäkyyteinä eli matkoja yhdistelemällä. Yritetään ajatella tästä positiivisesti, että tärkeintä kaikille on päästä liikkumaan. Haasteena varsinkin työssäkäyville ja opiskelijoille on kuitenkin se, pääseekö perille ajoissa ja kohtuullisin matka-ajoin. VIIME LEHDESSÄ iloitsin uudesta EU-direktiiviehdotuksesta, jossa pyrittiin varmistamaan julkisten palvelujen ja sähköisen viestinnän esteettömyys. Esteettömyyden soveltamisalaa ollaan kuitenkin rajaamassa. EU:n vammaisjärjestöt ottivat asiaan kantaa avoimessa kirjeessään 10.3. JULKISTEN NETTISISÄLTÖJEN esteettömyys on erityisen tärkeää aikana, jolloin pääosa viestinnästä ja palveluista on siirtymässä nettiin, ja erityisesti mobiiliin nettiin. Nyt tehdään isoja tasa-arvolinjauksia. Jos esimerkiksi työelämässä tai oppilaitoksissa ei viestinnältä ja sisällöiltä edellytetä esteettömyyttä, se vaikeuttaa monien työnhakijoiden asemaa merkittävästi. EU:n 150 miljoonaa vanhusta ja 80 miljoona vammaista tarvitsevat pääsyä nettiin ja palveluihin siinä missä me muutkin. Iris Tenhunen, päätoimittaja ”Säästämisen suunnitellaan tapahtuvan siten, että kaikki 75 vuotta täyttäneet saavat tyytyä samoihin peruspalveluihin.” SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.6.2016 www.tukilinja.fi/toimituselamaa toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 2/2016 3
• VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja TEATTERI NYYTI VIITOTTUNA Jyväskylän kaupunginteatterin esityksessä Kuka lohduttaisi Nyytiä? ovat suomen kieli ja viittomakieli tasavertaisia esityskieliä. Tove Janssonin kuvakirjaan perustuva esitys hyödyntää musiikkija nukketeatterin keinoja. Työryhmällä on takanaan 8 vuoden kokemus kaksikielisistä esityksistä, ja positiivista palautetta on saatu: Viittomakielen käyttö on vanginnut villeimmätkin katsojat seuraamaan tarinaa hievahtamatta. Esityksiä on 14.4. saakka. Kuopiossa toimiva, erityistä tukea tarvitsevien ihmisten harrastajaryhmä TELMIteatteri esittää 4. –8.4. Aapelin klassikkotarinaa Pikku Pietarin piha. Akustisia iltoja Ipissä Ipi Kulmakuppila on trendikäs helsinkiläinen lounaskahvila, joka tarjoaa paitsi herkullisia annoksia myös työtoimintaa kehitysvammaisille. Kalliolaisten suosioon nousseen kahvilan akustiset lauantai-illat aloitti maaliskuussa kehitysvammainen jazzmuusikko Kalle Salonen, joka soitti biisejä levyltään Barracuda Man. ”Näin vain kehitysvammainen osaa soittaa”, Kalle nauroi sormien viritellessä uusia sointuja. Ja eikös tiskaajavuorossa ollut nuori kehitysvammainen työntekijäkin tullut fiilistelemään taputtaen Kallelle. Täällä saa olla oma itsensä, ja ilon kautta. Kuppila tarjoaa työtehtäviä kehitysvammaisille esikassatyöskentelystä ja ruoanvalmistuksesta pöytien siivoukseen. Mikä tärkeintä, he luovat rentoa meininkiä. Tarkoituksena onkin tuoda näkyviin kehitysvammaisten osaamista ja vahvuuksia. Ipistä saa aamuisin vaikkapa luomuspelttipatapuuroa, ja lounaalla salaattia tai soppaa. Netistä ja Facebookista voi tarkistaa päivän annokset. Yläkerta on kuin olohuone, josta näkyvät seinän kokoisesta ikkunasta Kallion kirjasto ja Karhupuisto. Muistakaa maistaa erikoiskahveja ja marjaisaa Cuppis-erikoisuutta! Päiväbileet ovat luvassa Vappubrunssilla 30.4., lauantaina 7.5. jatkuu iltamusisointi. Peremmälle pääsee myös pyörätuolilla. Sari Heino-Holopainen Maaliskuussa Ipissä soittivat folkia Tuulikki Laes ja Heini Merkkiniemi. K U V A : V E S A L IN N A . Teatteria altavastaajista 10 vuotta täyttävän tamperelaisen Teatteri Siperian esitys Toinen katse tuli ensi-iltaan huhtikuun alussa. Aino Kiven ohjaama ja dramatisoima esitys toteutetaan yhdessä kehitysvammaisten toimintakeskus Wärjäämön kanssa. Toinen katse tarkastelee toiseuden, osallisuuden ja ulkopuolisuuden kysymyksiä. Katsoja pääsee kokemaan muun muassa keisari Wilhelm Wammaisen sekä altavastaajien vallankumouksen. Teatterin uudet tilat Hämeenpuisto 28:ssa ovat esteettömät, ja saliin mahtuu jopa 6–7 pyörätuolia. Esitys sopii kaikille, jotka ovat kokeneet ulkopuolisuutta ja esteitä, mutta myös ystävyyttä ja rajojen ylittämistä. PKN ei lopettanutkaan Maaliskuussa jännitettiin Emma Gaalassa, saisiko Vuoden Artistin nimityksen Cheek vai Pertti Kurikan nimipäivät. No – Cheekillehän se meni. Mutta väliäkö sillä, punk oli taas kerran parrasvaloissa. Huhut PKN:n lopettamisesta saattavat muutenkin olla ennenaikaisia, sillä keikkaa pukkaa ja yhtyeestä kuvataan parhaillaan uutta dokumenttielokuvaa Tokasikajuttu. Se kertoo yhtyeen vaiheista läpimurron jälkeen, ja ensi-iltaa odotellaan 2017. Keikkoja on keväällä ainakin Salamarockissa (6.4. Tavastia, Hki) ja Cross Over -festivaaleilla (9.–2.6. Kaapelitehdas, Hki). Jäähyväiskeikkakin on joulun tienoilla luvassa Pertti Kurikan 60-vuotispäivän (26.12.2016) kunniaksi. K U V A : IS M O H E L É N . Joulukuussa PKN sai Kynnykseltä ja Tukilinjalta Vimma-palkinnon siivittämään uran jatkoa. 4 Tukilinja 2/2016
• RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta TANSKAN TOISENLAISET FRENDIT TV2, 28.3. ALK 8-osaisessa reality-sarjassa kuusi tanskalaistakehitysvammaista haluaa elää tavallista elämää. He harjoittelevat sitä varten kohtaamalla haasteellisia tilanteita. Sandra aloittaa urheiluharrastuksen ja matkustaa Ruotsiin. Jesper haluaa muuttaa palvelutalosta. Maria haluaisi olla sosiaalisempi ja vierailee tv-ohjelmassa. Alexander yrittää olla hyvä urheilija. Adam ja Louise seurustelevat, samoin Jesper ja Sandra, joten haasteita kaikilla riittää. KIELLETTY RAKKAUS NELONEN, 2.5. 12-osaisessa kotimaisessa dokumenttisarjassa kerrotaan pareista, jotka kohtaavat ympäristössään vastustusta. Jakson aiheena on vammaisen avioparin halu saada lapsia. Saila ja Sampo olivat siitä tavallinen nuoripari, että he toivoivat naimisiinmenon jälkeen perheenlisäystä. Kun kävi ilmi, ettei vauvaa voinut saada omin avuin, pari hakeutui hedelmöityshoitoihin. Hoidot kuitenkin evättiin sillä perustella, että Sampo sairastaa Duchennen lihasdystrofiaa ja Saila on cp-vammainen. JARKKO JA KUURO AMERIKKA TV1, 18.5. ALK 5-osaisessa sarjassa syntymäkuuro maailmanmatkaaja Jarkko Keränen matkustaa Yhdysvalloissa länsirannikolla ja tapaa menestyneitä, viittomakielisiä ammattilaisia aloilta, jotka ovat Suomessa paksun lasikaton takana. Hän tapaa mm. kuuron lentäjän, lääkärin, NASA-insinöörin, rodeoratsastajan, rekkakuskin, joogaohjaajan, ravintoloitsijan ja vapaaottelijan, ja vierailee maailman ainoassa kuurojen yliopistossa. Ohjelman peruskysymys on: jos se toimii Amerikassa, miksi se ei toimisi meillä? KOULUKORJAAMO TV2, 8.2. ALK A-Studiossa nähtävä Koulukorjaamo seuraa kevään ajan, miten käy, kun luokanopettaja Liisa Pekkanen soveltaa kollegansa Markus Humalojan kehittämiä yksilöllisen oppimisen menetelmiä vantaalaisen Veromäen koulun neljännen luokan opetukseen. Tietotekniikan monipuolisella hyödyntämisellä ja oppilaan aktiivisuudella on siinä tärkeä rooli. Pekkasen mielestä nykykoulu tarvitsee uudistumista, ja myös erilaisten oppijoiden tarpeet tulisi ottaa paremmin huomioon. RIVER NETFLIX Laadukas brittiläinen rikossarja kertoo erikoisen rikostarinan: ruotsalaistaustainen, lontoolaistunut rikoskomisario John River tutkii murhaa rennon työparinsa Jackien kanssa. Ennen pitkää selviää, että juuri Jackien murha on se rikos, jota ollaan selvittämässä. River on lähellä hulluuden syövereitä, koska tuntee syyllisyyttä Jackien kuolemasta. Riverinä nähdään Stellan Skarsgård ja Jackiena Nicola Walker. GAME OF THRONES HBO 25.4. Fantasiasarjan 6. kauden voi nähdä maksullisella kanavalla huhtikuussa. Suomessa sarjaa esittää TV2 myöhemmin tänä vuonna. Yhtä sarjan päähenkilöistä esittää lyhytkasvuinen näyttelijä Peter Dinklage. Kirsikoti tuunasi kirjastoauton Helmikuusta alkaen Lieksan mäkisissä vaaramaisemissa on huristanut uusi, kirkkaanpunainen kirjastoauto nimeltään Hilippa. Sen teippaukset on suunnitellut taiteilija Santtu Miettinen, joka työskentelee Kirsikodin taiteilijayhteisössä. Kirsikodilla on ollut useita näyttelyjä Lieksan kaupunginkirjastossa. Viime kesänä kirjaston johtaja Lea Tserni-Puittinen pyysi siltä ehdotuksia uuden kirjastoauton teippauksia varten. Autosta haluttiin kokonaistaideteos. Santun selkeä tyyli sopi aiheeseen parhaiten, ja hän aloitti suunnittelun loppukesästä. Kirsikodin mukaan Santtu on hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kirjaston väki on myös ihastunut autoon. Hilippaa kutsutaan lempeästi myös “meidän Ferrariksi”. Kirsikodin asukkaat ovat ahkeria kirjaston käyttäjiä, ja Hilippa pysähtyy heidän portilleen kahden viikon välein. Lukemista riittää: autossa on noin 3 000 kappaletta kirjoja, lehtiä, dvd-levyjä ja äänitteitä. Riitta Skytt Kuvittaja Santtu Miettinen. SOKEA VAMMAISMINISTERI Kanadan tuore pääministeri Justin Trudeau nimitti marraskuussa hallituksen, joka herätti huomiota: puolet siitä on naisia, puolustusministeri käyttää sikhiturbaania ja oikeusministeri kuuluu alkuperäiskansaan. Tässä katsannossa ei ollut ihme, että urheiluja vammaisministeriksi (!) nimitettiin sokea ihmisoikeusjuristi Carla Qualtrough. Ennen yhteiskunnallista uraansa hän kilpaili paralympialaisissa uinnissa vuosina 1988 ja 1992. Karvisilta levy Karviset on perniöläinen kehitysvammaisten soittajien ja heidän ohjaajansa bändi, jolle tulee täyteen 10 soittamisen täyteistä vuotta. Bändiä on kuultu paitsi työja toimintakeskuksissa, myös toreilla, kauppakeskuksissa, Finlandia-talossa ja Stadikalla. 21.4. Karvisten ensimmäisen levyn julkaisukeikka pidetään Turussa kauppakeskus Skanssissa. Levyn biisit ovat etupäässä omia. Syksyllä on luvassa myös juhlakonsertti. Tukilinja 2/2016 5
• TAITEEN OMA POLKU TULPPAANITALOON Valmiiksi saattamisen riemu ja luopumisen haikeus vuorottelivat Tulppaanitalolla, kun OmaPolku ry:n nuorten taiteilijoiden tilausteokset julkistettiin. TEKSTI Katri Puranen KUVAT Ari Korkala Taiteilijat Marko Uotila (vas.), Sami Hukka, Paul Granqvist ja Immo Suonketo. Mukana joukossa ovat myös Rohkea seikkailija, 64-vuotias sarjakuvapiirtäjä, Nuori räppäri ja Pannukakuista pitävä koululainen teoksesta ”Yhdessä tai ei, ole oma itsesi hei!”. 6 Tukilinja 2/2016
• A ihe uppos kun kivi”, taiteilija Sami Hukka kuvailee. ”Parasta on ollut Pablo Picasso! Iloiset värit ja hullunkuriset silmät ja suut.” Tampereelta käsin valtakunnallisesti toimivan Kehitysvammaisten Tukiliiton vastaremontoidun talon tiloista löytyy nyt esimerkiksi keraamisia naamioita. Katon rajaan ripustetuilla maskeilla eriparisine silmineen ja voimakkaine nenineen on outoa auktoriteettia. Tulee olo, että tällaisia me ihmiset ollaan – kummallisia ja rakastettavia yhtä aikaa. Ei se oo niin vakavaa… Laske kymmeneen on naamioista muodostuvan tilateoksen nimi. ”Teimme keramiikan levytekniikalla mahdollisimman hullunkurisia kasvojenosia. Sitten etsimme sopivat osat sopiviin kasvoihin”, kertoo OmaPolku ry:n taideohjaaja Hannele Vuosara. Taiteilija Marko Uotilalla on työn jäljestä ”hyvä fiilis”: ”Uusi tekniikka oli vähän vaikea, mutta ajan myötä onnistuu ja oppii uusia asioita. Mä oon niin menolla tässä hommassa, että en aio antaa periksi.” Hyvää tuulta toimistoon ”Ootteko miettiny, jos joku muu haluaa puupiirrosta?” Sami Hukka kysäisee yleisöltä. Toisen neuvotteluhuoneen seinällä kaarelle taipuneet, pyörätuolilla viilettävät ja ilmaan hypänneet ihmishahmot houkuttelevat palaveeraajia: ”Tanssitaanko välillä?” Keittiössä hiippaillaan ”Porkkanan perässä”. Kahviossa hahmot kysyvät: ”Liitytkö seuraan?”. Puupiirrosgrafiikasta koottujen kollaasien elävät värit lämmittävät tilaa ja keskustelevat sopuisasti muun värimaailman kanssa. Perhehoidon johtaja Anne Raunio on ehtinyt elää teosten kanssa arkea viikon verran. ”Ne tuovat arvokkuutta ja mielekkyyttä arkiseen työhön”, hän kiittää. ”Toimistotiloihin tulee inhimillisyyttä. Erityisesti kahvitilassa tulee hyvälle tuulelle, kun alkaa tunnistaa teoksesta itseään”, miettii työharjoittelija, sosionomi Eija Jokitalo. Anni Raunion (vas.) ja Eija Jokitalon mielestä teos ”Liitytkö seuraan?” antaa kahvitilalle sydämen. OMAPOLKU RY = Tamperelainen yhdistys, joka ylläpitää asuntolaa ja taidepainotteista päivätoimintaa kehitysvammaisille nuorille. TULPPAANITALO = Kehitysvammaisten Tukiliiton toimistotalo Tampereella. OmaPolku ry:n taideohjaaja Hannele Vuosara vaikuttui Pablo Picasso -teeman vaikutuksesta taiteilijoihin: ”Ihan kuin olisi saatu ryhmään uusi jäsen.” Yksityis kohta teoksesta ”Ei se oo niin vakavaa ... Laske kymmen een!”. ”Mä oon niin menolla tässä hommassa, että en aio antaa periksi.” Picasson jalanjäljillä Yli puoli vuotta kestänyt projekti starttasi syksyllä 2015 OmaPolun työpajoissa. Tilaaja antoi teosten lähtökohdiksi puupiirrosgrafiikan, keramiikan ja Pablo Picasson. Näistä lähtökohdista Taidepajaan osallistuneet tekivät keramiikkaa Hannele Vuosaran johdolla. Intensiivipajassa työstettiin puupiirrosgrafiikkaa myös Sanna Neuvosen ja Tiia Viiltolan opastuksella. ”Tilaajan yllätti suuresti se, miten innoissanne olette aina olleet teoksista”, kehuu ryhmäpalveluiden johtaja Markku Vellas neljäätoista nuorta taiteilijaa. Tukilinja 2/2016 7
• Marko Uotila ja Herkulespatsas. Uotila tunnustaa, että Herkules muistuttaa vähän häntä itseään. Yhteistyö tilaajan kanssa onkin ollut tiivistä. Nuoret ovat olleet mukana suunnittelupalavereista lähtien. Teosten aiheiksi valittiin erilaiset ihmiset, yhteisöllisyys ja elämänkaari. Picasson taiteesta etsittiin värejä, muotoja ja liikettä. ”Olin vaikuttunut siitä, kuinka Picasso on noussut esiin. Tuntuu kuin olisi saatu ryhmään yksi uusi jäsen. Taidehistorian tuntemus ja ymmärrys on tullut työn ohessa”, Vuosara ihailee. ”Mistä se niitä aiheita oikein keksii?” Hukka ihmettelee. Palkkio lämmittää taiteilijaa OmaPolku sai tilaajalta materiaalija raaka-ainekulut. Nuoret saavat tilaustöistä myös teospalkkion, ja se motivoi. ”Prosessi on ollut tosi huikee. Oon ollut tosi tyytyväinen yhteistyökumppaniin, ja olemme saaneet palkkaa. Tällä rahasummalla vois jäädä varhaiseläkkeelle tai ostaa limusiinin”, taiteilija Marika Rintaniemi naurattaa julkistamistilaisuuden yleisöä tulppaanikimppu ja palkkiokuori kädessään. Marko Uotila tunnustaa, että teosten luovuttaminen oli haikeaa. Ennen uutta tilausprojektia tarvitaankin hetki tavallista työpaja-arkea, sulattelua ja luopumista. ”OmaPolku tuottaa erityistä tukea tarvitseville nuorille elämänhallintaa ja osallisuutta tukevaa taidepainotteista toimintaa. Taidetyöskentely on tavoitteellista ja ammattimaista, mutta paino on arjen toimimisessa. Tilaustöitä otetaan hallitusti”, Vuosara painottaa. Pinaatista pitävä naistenmies Luopumisen vaikeuden ymmärtää varsinkin silloin, kun kohtaa toimistotiloissa Yhdessä tai ei, ole oma itsesi hei! -teoksen. Arkistokaapin päällä seisoo yksitoista keramiikkapatsasta tarinoineen. Eri-ikäisiä persoonallisuuksia Kiukkuisesta nuohoojasta Tuhmaan teiniin. Taiteilija Minja Hieta myöntää, että hahmoihin on solahtanut piirteitä taiteilijoista itsestään. Uotila on nimennyt omansa Herkuleeksi. Herkules on 22-vuotias, hevosista ja pinaatista pitävä rohkea seikkailija ja naistenmies Roomasta. Hahmon idea tuli sarjakuvasta, mutta naistenmiehen Uotila keksi itse. ”Teokset kertoo meistä vähän. Me pärjätään elämässä”, Marko Uotila toteaa. Kun tilaisuuden pyörteissä siirrytään kerroksesta toiseen, taiteilija Sami Hukka tervehtii ja halaa vastaantulijat. Juhlatunnelma tarttuu, hetki on erityinen. Taiteilija Sami Hukka esittelee keittiöstä löytyvää puupiirros-kollaasia ”Porkkanan perässä”. ”Teokset kertoo meistä vähän. Me pärjätään elämässä.” 8 Tukilinja 2/2016
• UUTISIA Rakennustarve: 660 000 esteetöntä asuntoa Onko wc, jossa pääsee pyörätuolilla kääntymään, liian kallis suomalaiseen asuntoon? LUKIJAKILPAILU: VALITSE TUKILINJAN PARHAAT SISÄLLÖT 2015! Osallistut aktiivisuus-rannekkeiden arvontaan! Hei, mä keksin ! Näistähän voisi tehdä palloja, joita voisin noutaa. TUKILINJASTA TUOTTEEKSI Minkä tuotteen sinä taiteilisit vanhasta Tukilinja-lehdestä? Etsimme messuilla ja tapahtumissa jaettavia pieniä tuotteita, jotka on valmistettu ylijääneistä Tukilinja-lehdistä. Niiden valmistamisessa voi hyödyntää myös muuta materiaalia. Keksi ja tee näytekappale tuotteesta, jota voisimme tilata sinulta korkeintaan 2 euron kappalehinnalla käyttöömme. Esimerkiksi vuonna 2015 Tukilinjan tapahtumissa jaettiin lehden kansista tehtyjä kuoria, jotka sisälsivät teepusseja. Esteettömiä asuntoja rakentava Aspa-säätiö kyseenalaistaa hallituksen tavoitteen, että vain osa uudisrakentamisesta olisi esteetöntä. ”Väestö ikääntyy, ja on arvioitu, että vuonna 2030 ainakin miljoona suomalaista tarvitsee esteettömän asunnon. Tällä hetkellä valmiina on vasta kolmannes tästä”, projekti-insinööri Mervi Valta Aspa-säätiöstä sanoo. Hänen mukaansa esteettömyyden kustannuksia liioitellaan. Todellinen kustannuslisä on vain 1?3 %. Vanhan asunnon remontoiminen esteettömäksi on huomattavasti kalliimpaa. Julkisuudessa on myös jumiuduttu puhumaan esteettömistä, ”liian tilavista” kylpyhuoneista. Valta kehottaa ajattelemaan tilavaa kylpyhuonetta ennemminkin kätevänä ratkaisuna lapsiperheelle: Siellä voi kuivata vaatteita ja kenkiä tai säilyttää tavaraa. ”Jos asukas tarvitsee tilaa apuvälineille, kaapit voi ottaa pois”. Aspa-säätiö muistuttaa, että esteettömyys tarkoittaa nykykodeissa jo yleistyneitä ratkaisuja: kynnysten puuttumista, ulosvedettäviä keittiön kaappeja, kaukosäätimiä valoille ja liukuovia kaapistoihin. KILPAILU LUOVILLE KÄDENTAITAJILLE ! Kilpailuun voivat osallistua sekä yksityishenkilöt että yhteisöt, kuten koululuokka tai pajaryhmä. Lähetämme kilpailuun osallistujille valmistusmateriaaliksi vanhoja Tukilinja-lehtiä sekä muuta tiedotusmateriaaliamme. (Pyynnöt: yhteisoapurahat@ tukilinja.fi) Lähetä näytekappale tuotteesta, tieto valmistuskustannuksista ja yhteystietosi 31.10.2016 mennessä osoitteeseen: Tukilinja/tuotekilpailu, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki. Kilpailun voittajat julkistetaan Tukilinjan juhlanumerossa 6/2016 (1.12.2016). Parhaimmat tuoteideat palkitaan vähintään 500 kappaleen tuotetilauksella. Tutustu vuoden 2015 Tukilinja -lehtiin näköislehtiarkistossa ( www.tukilinja.fi) ja valitse kolme vaikuttavinta sisältöä. Kirjoita viestiisi niiden nimi tai kuvaus niistä, sekä missä lehdissä ne ilmestyivät. Kerro myös, mikä äänestämissäsi sisällöissä tehosi! Nimesi, postiosoitteesi ja sähköpostiosoitteesi tarvitsemme palkintojen arvontaa varten. Arvomme vastaajien kesken 3 laadukasta Fitbit Charge -aktiivisuusranneketta, joilla voi seurata puhelinsovelluksen avulla sykettä, askeleita, unen laatua ja kalorinkulutusta. Ranneke myös ilmoittaa saapuvat puhelut (iOS/Android/Windows). OSOITE: toimitus@tukilinja.fi tai Tukilinja, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. ÄÄNESTYSAIKA: 6.4.–20.5.2016. PALKINNOT: 3 Fitbit-aktiivisuusranneketta Ihan bestjuttu lehdessä oli meidän apurahapäätös! Tukilinja 2/2016 9
• ”Some-keskustelu esteettömyydestä on lohdutonta, vihapuhe kohdistuu nyt vammaisiinkin. Täytyy toivoa, ettei se vaikuta lainsäädäntöön.” KALLE KÖNKKÖLÄ VAMPON PÄÄTÖSSEMINAARISSA 10.3.2016 VAMMAISPOLITIIKKA Vammaispalvelut aiotaan rajata alle 75-vuotiaille, vaikka suuri osa vammaisista on iäkkäitä. Kuvassa mielenosoittajia vuonna 2004. VAMPO = Suomen vammaispoliittinen ohjelma 2010–15 VALAS = Työryhmä, joka sovittaa yhteen eri vammaislait. YK:N VAMMAISSOPIMUS = YK:n vuonna 2006 laatima kansainvälinen vammaisten perusoikeussopimus. Suomi ei ole voinut sitä ratifioida lainsäädäntömme puutteiden vuoksi. Vammaislait mullistuvat Vammaislait yhdistyvät. Säästöt tehdään leikkaamalla vammaispalvelut pois iäkkäiltä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen ja Iris Tenhunen Hallituksen linjan mukaan vammaispalvelujen hinnan tulee lähivuosina alentua 61 miljoonaa euroa vuodessa samalla, kun Valas-työryhmä yhdistää kehitysvammalain vammaispalvelulakiin. Tällä hetkellä ratkaisuksi kaavaillaan, että yli 75-vuotiaat vammaiset henkilöt siirtyisivät vammaislain piiristä yleisten vanhuspalvelujen eli sosiaalihuoltolain piiriin, minkä odotetaan hillitsevän kustannuksia esimerkiksi kuljetuspalvelujen osalta. Vammaisilla on oikeus 18 matkaan kuukausittain, vanhusten oikeus on tarveharkintainen. Joka tapauksessa kuljetuspalveluista tullaan leikkaamaan, koska ne ovat vammaispalvelujen suurin menoerä. Mietinnässä kuitenkin on, että miten ikäihmisten palvelujen toteuttamistapoja monipuolistetaan, sillä vammaiset ihmiset tarvitsevat erilaisia palveluja kuin ne, joita vain korkea ikä heikentää. Uusi vammaislaki 2019? Sosiaalija terveysministeriön vammaispalveluista vastaava neuvotteleva virkamies Jaana Huhta kertoo, että vammaislainsäädännön uudistuksessa palveluja on tarkoitus myös kehittää. Painopisteinä ovat valmennusja tukipalvelut sekä henkilökohtaisen avun uudenlaiset toteuttamistavat. Tarkoitus on tukea vammaisten henkilöiden omatoimisuutta arjessa. Maaliskuun alussa pidetyn Vammaispoliittisen ohjelman Vampon päätösseminaarissa Huhta kertoi, että uusi vammaislaki saatetaan maaliin samaan aikaan sosiaalija terveyspalveluiden uudistuksen kanssa, todennäköisesti vuonna 2019. koska vammaispalveluista on turha säätää tietämättä mihin palvelurakenteeseen ne sijoittuvat. Yksilöllinen asuminen taattava Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen on tyytyväinen vammaislakien yhteensovittamisesta, vaikka 75-vuoden ikärajaus erityispalveluihin huolettaakin. Hän uskoo, että lakien yhteensovittaminen tulee tukemaan kehitysja puhevammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden toteutumista. ”Pääsemme toivottavasti eroon diagnoosiperusteisesta palvelujen järjestämisestä, ja päätökset perustuisivat yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin. Myös kaikista vaikeimmin kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden tulisi päästä vammaispalvelujen, kuten henkilökohtaisen avun piiriin.” Asumisessa Ohtonen peräänkuuluttaa valtakunnallisia suosituksia, laatukriteereitä ja valvontaa. ”Asiakkaan oikeus oman näköiseen asumiseen ja elämään ei toteudu, jos rakennetaan isoja asumiskeskittymiä ja sekakohteita. Vammaisten ihmisten osallisuus itseään koskevassa päätöksenteossa ja tuettu päätöksenteko ovat myös äärimmäisen tärkeitä.” YK-sopimus loppusuoralla Vammaisfoorumin puheenjohtaja Kalle Könkkölä kommentoi, ettei vammaispalveluiden lopettamista 75 vuoden iässä voida hyväksyä: ”Nyt on löydettävä ratkaisuja, missä itsenäiselle elämää perustavaa laatua olevat palvelut turvataan iästä riippumatta.” Könkkölä kertoi Vampon päätösseminaarissa YK:n vammaissopimuksen vaikeasta käsittelyprosessista. Suomessa. Esteenä oli se, että Vammaisten osallistuminen heitä koskevan sopimuksen täytäntöönpanoon oli suomalaiselle virkakoneistolle aluksi vieras ja tarpeettomaksi koettu toimintamalli. ”Tähän asti vaikein prosessi, missä olen ollut”, Könkkölä tunnusti. Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet valmistelun aikana, ja Nyt tilanne näyttää siltä, että sopimuksen ratifioiminen voi onnistua tämän vuoden huhtikuussa. Aivan saumatonta ei yhteistyö hallinnon kanssa vieläkään ole: Vammaisten virallinen osallistuminen sopimuksen jälkiseurantaan on Könkkölän mukaan ratkaistu väliaikaisella kompromissilla, ja asiaan saatetaan vielä tarvita lakimuutosta. ”Pääsemme toivottavasti eroon diagnoosiperusteisesta palvelujen järjestämisestä.” 10 Tukilinja 2/2016
• 7 kysymystä TEKSTI: Sari Heino-Holopainen 1. 1990-luvun lamassa ei koskettu vammaisten perusoikeuksiin liittyviin palveluihin, kuten liikkumiseen, asumiseen ja henkilökohtaiseen apuun. Miksi näin tehdään nyt? ”Vammaisten perusoikeuksiin ei puututa. Vammaislainsäädännön uudistamista koskeva ehdotus on yksi hallitusohjelman mukaan uudelleen arvioitava hanke.” ”Nykyisen lain painottuminen etenkin kuljetuspalveluissa iäkkääseen väestöön on jo pitkään vinouttanut lain alkuperäistä tarkoitusta. Lain voimaantulon jälkeen on säädetty vanhuspalvelulaki. Lisäksi uusi sosiaalihuoltolaki on aiempaa sosiaalihuoltolakia vahvempi laki. Tämä turvaa entistä paremmin sitä, että vammaisten iäkkäiden henkilöiden tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon myös yleislain mukaisissa palveluissa.” 2. Vammaispalveluista aiotaan säästää 61 miljoonaa euroa vuosittain. Kuinka suuri osuus syntyy siitä, että subjektiivinen oikeus kuljetuspalvelumatkoihin rajataan pois yli 75-vuotiailta vammaisilta? ”Tästä arvioidaan saatavan noin 52 miljoonan euron säästöt. Säästöjen oletetaan ensimmäisenä vuonna (2018) olevan 30 miljoonaa euroa ja toteutuvan vuodesta 2019 alkaen täysimääräisinä.” ”Muiden kuljetuspalvelusäästöjen arvioidaan olevan 19,7 miljoonaa euroa vuosittain. Ne muodostuvat matkojen määrää, toteuttamistapoja sekä yhdistelyä koskevasta sääntelystä.” 3. Liikkumisesteisellä vammaisella on oikeus saada minimimäärä kuljetuspalvelun matkoja. Miten yli 75-vuotiaat vaikeavammaiset pääsevät jatkossa asioimaan, jos kunnan harkinnanvaraiset määrärahat loppuvat? ”Kunnan on huolehdittava siitä, että iäkkäiden henkilöiden palvelutarve arvioidaan asianmukaisesti ja he saavat arvioinnin perusteella tarvitsemansa palvelut.” ”Liikkumisen tukea voidaan järjestää eri toteuttamistavoilla tai niiden yhdistelmillä. Ensisijaista on luonnollisesti esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne mukaan lukien erilaisten käyttäjien tarpeisiin mukautettu kutsuja palveluliikenne.” Mistä ministeri leikkaisi? Vammaispalvelut ovat joutuneet hallituksen leikkauslistalle. Kysyimme sosiaalija terveysministeri Hanna Mäntylältä, mistä leikataan. K U V A : S T M . 4. Rajataanko yli 75-vuotiailta vammaisilta muitakin vammaispalveluja pois? Henkilökohtaisen avun tarvehan voi nousta, jos kuljetuspalveluja ei saa. ”Ikäraja tulee koskemaan kaikkia vammaispalveluja vuonna 2019. 75 vuotta täyttäneitä vammaisia henkilöitä siirtyy vammaispalveluista sosiaalihuoltolain mukaiseen kotihoitoon, asumispalveluihin ja asunnon muutostöiden piiriin. Heidän palvelujensa tuotantokustannusten ei arvioida olennaisesti muuttuvan, mutta asiakasmaksutulot kasvavat arviolta 2 miljoonaa euroa. Maksut määräytyvät tulojen mukaan. Vähävaraisilta maksuja ei mene.” 5. Mitä ajattelette ratkaisumallista, jossa vammaispalvelujen piiriin ei uutena asiakkaana enää pääsisi enää vanhuusiässä? Näin vammaisten kuljetuspalvelu voitaisiin rajata vammaisille ihmisille. ”Tätä vaihtoehtoa varmaan arvioidaan hallituksessa. Ruotsissa vammaispalveluja ei myönnetä 65 vuotta täyttäneille. Tätä nuorempana vammaispalveluja saaneet ovat oikeutettuja niihin myös 65 täytettyään.” ”On otettava kuitenkin huomioon, että tällöin säilyisi nykyinen epäselvä tilanne, jossa käydään rajanvetoa siitä, milloin iän myötä toimintakyvyltään heikentynyt henkilö on oikeutettu vammaispalveluihin ja milloin yleispalveluihin. Tämä aiheuttaa kunnissa tilanteita, joissa toimintakyvyltään samanlaisten henkilöiden tarpeisiin vastataan eri lainsäädännön mukaisilla palveluilla, joista perittävät asiakasmaksut ovat erisuuruisia. Yhdenvertaisuuden kannalta tilanne voi olla hämmentävä. 6. Aiotaanko kehitysvammaisten asumispalveluja leikata tilanteessa, jossa laitosasumista puretaan? Se lisäisi tukiasuntojen laitosmaisuutta, josta juuri pyrittiin eroon. ”Asumispalveluja ei olla leikkaamassa. Päinvastoin tavoite on edistää vammaisten henkilöiden oikeutta itsenäiseen asumiseen sekä siinä tarvittavaan apuun ja tukeen. Palveluja kehitetään yhteensä 23 miljoonalla eurolla.” 7. Tällä hetkellä vammaisten ihmisten asumiseen liittyvät välttämättömät tukipalvelut ovat maksuttomia, entä jatkossa? Saako esimerkiksi yöhälytystä tehdä maksulliseksi? ”Jos palvelut eivät liity vammasta johtuvaan tarpeeseen, vammaiset henkilöt maksavat niistä kuten muutkin ihmiset.” Ministeri Hanna Mäntylä. Tukilinja 2/2016 11
• TULILINJALLA / KOLUMNI Maija Haavisto ”Joskus olen miettinyt, kehtaanko lähteä ulos, kun happiviikset ovat jättäneet poskilleni painaumat. Olen kehdannut.” Kuka? Maija Haavisto, 32 v., Amsterdam Toimintarajoite Väsymysoireyhtymä CFS Työ Freetoimittaja, kirjailija OLEN INNOISSANI lukenut artikkeleita, joissa lapset saavat upeita proteesikäsiä, Disney ja Star Wars -elokuvien hengessä. Kukapa ei lukisi. Proteesi ei välttämättä olekaan enää asia, jota häpeillään vaan jotain, mitä voi ylpeänä esitellä, ehkä saada kavereitakin hieman kateellisiksi. Pyörätuolien kaupallinen tuunaus on vielä vähäistä, mutta ne saavat uusia rooleja esimerkiksi cosplay-pukuharrastuksessa. Ferrarinpunaiset happiviikset HANKIN JOKIN aika sitten happirikastimen, jota monet CFS-potilaat käyttävät voinnin parantamiseksi. Puhkuva ja puhiseva laite eristää huoneilmasta lähes puhdasta happea, jota hengittelen happiviiksien kautta. Saisikohan tästäkin steampunkia? Käytän laitetta vain kotona osan ajasta, ei se mihinkään kulkisikaan, mutta miehelleni oli totuttelemista, että kasvoillani on outo esine, jonka hän on sanonut kuulostavan Darth Vaderilta. Joskus olen miettinyt, kehtaanko lähteä ulos, kun viikset ovat jättäneet poskilleni painaumat. Olen kehdannut. Etsiessäni tietoa happirikastimista ja lisähapesta törmäsin moniin nettikeskusteluihin aiheeseen liittyvistä peloista. Kysyttiin, voisivatko he löytää enää seurustelukumppaniakaan, kun liikkuivat ulkona happipullon kanssa. Tällainen stigma minulle ei ollut tullut mieleen. Kaikkialla pyörätuolin käyttö ei vammattomien silmissä yhdisty samanlaiseen ”elämä pysyvästi pilalla” -harhaluuloon kuin Suomessa liian usein, mutta lisähappi kyllä. Useinhan hapen käyttö liittyy elämän loppuvaiheeseen keuhkosairauksissa. Tämän jälkeen olen alkanut arkailla ikkunan edessä liikkumista viiksineni, asunhan ykköskerroksessa. Entä jos naapurit näkevät? Ja säälivät. YHDESSÄ VAIHEESSA tajusin, että kun kirjailija voi kerran kuvitella mitä vain, voin myös tehdä pyörätuolista houkuttelevan kulkuvälineen. Tämä istui hyvin steampunkiin. Hiljattain antologiassa julkaistu novellini Josefiinan ihmeellinen vaunu kertoo 1800-luvun suomalaisesta maalaiskylästä, jossa höyrykäyttöinen pyörätuoli saa muut kateudesta vihreiksi. Rautatiekin on tulossa, mutta onhan tällainen pyörävaunu paljon kätevämpi. Miksei pyörätuoli sovi scifiinkin? Kaupungissa sähköpyörätuoli olisi verrattoman kätevä väline, kunhan hankkiudumme eroon kynnyksistä ja hissittömistä tiloista. Johonkin novelliin tai romaaniin tämän idean vielä sujautan. Harmi, että tosielämään sitä on hieman vaikeampi saada siirrettyä. SCIFIMAAILMASSAHAN TÄSSÄ taidetaan kohta elää. Autot eivät lennä, mutta osaavat pian ajaa itse, mikä helpottanee monen vammaisenkin elämää. Älysilmälasit tunnistavat katseen kohteen ja puhelin osaa mitata sykkeen tai kertoa, miten hyvin käyttäjä on yönsä nukkunut. Jotkut diabeetikot ohjailevat omaa kehoaankin jo älypuhelimella, insuliinipumppuun kytkeytyvällä ”keinohaimalla”, jonka ovat itse koodanneet. On se aika huikeaa. Apuvälineistä tulee yhä kätevämpiä ja fiksumpia. Ja kauniimpia. Ja normaalimpia. Vammaista voi auttaa ihan samanlainen robotti tai kopteri kuin vammatontakin. Ei tarvitse erottua joukosta, ainakaan negatiivisella tavalla. Sain kerran kokeilla liikkuvaa kissankorvapantaa, joka liikkuu aivoaaltojen avulla, hauska lelu. Sitten haastattelin lehtijuttuun naista, joka hyödyntää sitä Parkinsonin tautinsa hoidossa. Aikoinaan oli niin hienoa, kun kännyköihin tuli vaihdettavat värikuoret ja soittoäänet. Kunhan 3D-tulostimet yleistyvät – ja nopeutuvat – saadaan monia laitteita kustomoitua aivan uuteen malliin. Ei ehkä minun happiviiksiäni, mutta monia muita vempeleitä. Virtaviivainen, kahvoja myöten ferrarinpunainen rollaattori voisi olla komea näky. Tai no, miksei ferrarinpunaiset happiviiksetkin. Upeissa, huikean yksityiskohtaisissa rooliasuissa pyörätuoli voi muuntautua vaikka fantasiaruhtinaan valtaistuimeksi. Erityisen hyvin pyörätuolit ovat istuneet steampunk-cosplayasuihin. Steampunk-tyyli yhdistää viktoriaanisen ajan estetiikkaa ihmeellisiin, tyypillisesti höyrykäyttöisiin koneisiin. Tuunasipa joku selkätukensakin steampunk-korsetiksi. 12 Tukilinja 2/2016
• Mikä? Ravintola Kamu, Hamina Toiminta Työtoimintaa alueen kehitysvammaisille. Matkakohde Opintomatkalla tutustuttiin Kamun esikuvaan, ravintola Gli Amiciin. Kamut Roomassa TUKIKOHDE ”Haluaisin vielä henkilökohtaisesti kiittää Tukilinjaa saadusta apurahasta. Se antoi mahdollisuuden toteuttaa tämä kaikkien yhteinen haave. Monelle Kamun työntekijälle matka oli ensimmäinen ulkomaanmatka koskaan, ja tiedän, että tämä oli monelle myös ikimuistoinen kokemus, joka kosketti syvästi. Koko matkaseurueemme välittää teille mitä sydämellisimmät kiitoksensa. Teette hienoa työtä ja autatte monia apua tarvitsevia, ja ajatte kehitysvammaisten asioita vahvasti eteenpäin Suomessa.” Kai Hämäläinen, ohjaaja, Ravimäkiyhdistys ry Kamu-ravintolan 10 kehitysvammaista työntekijää tutustuivat esikuvaansa, Gli Amici -ravintolaan Roomassa. Tukilinja-lehti valitsi Kamu!-ravintolamme työntekijät Vuoden Toimijaksi 2014. Tukilinjalta saaduilla avustusrahoilla päätimme suunnata neljäksi päiväksi tutustumaan ravintolamme esikuvaan Trattoria de Gli Amiciin, Roomaan! Matkalle päätimme lähteä marraskuussa ja aloimme säästämään rahaa. Kerran kuukaudessa kokoonnuimme suunnittelupalavereihin. Matkan aloitimme perjantaina 13.11. klo 03.30 bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kentällä tehtiin lähtöselvitys ja turvatarkastus, jonka jälkeen nousimme koneeseen. Moni meistä matkusti lentokoneessa ensimmäistä kertaa ja se vähän pelotti, mutta olo helpottui kun olimme päässeet ilmaan. ROOMAAN SAAPUESSA meillä oli bussissa suomea puhuva opas, joka kertoi meille paljon Roomasta, sen kulttuurista ja ihmisistä sekä nähtävyyksistä. Perjantai-iltana suuntasimme heti Trattoria de Gli Amiciin, jossa saimme ensimmäisenä ei-italialaisena ravintolana Valgo Anch’io (Minäkin olen arvokas) -tunnustuksen tekemästämme työstä. Annoimme myös Rooman ystävillemme tuliaisia. Ravintolan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja he ottivat meidät hyvin vastaan. Yleisin ruoka oli pasta, sitä söimme lähes joka päivä monessa ravintolassa. Parhaiten viihdyimme kuitenkin Gli Amicissa, jossa meitä kohdeltiin kuin kunniavieraita. Siellä söimme illallista joka päivä. Meille oli laadittu oma menu ja saimme maistella Italian erikoisuuksia. Perjantai-illan lopuksi pysähdyimme myös maistamaan paikallista jäätelöä, gelatoa, ja se oli suussa sulavaa! LAUANTAINA VIETIMME aikaa Vatikaanissa, myymälöissä ja kahvilassa, jossa oli herkullisia jäätelöannoksia. Ranskan suurlähetystön eteen oli asetettu kynttilöitä ja kukkia Pariisin terrori-iskujen uhrien muistoksi. Sunnuntaina kävimme katsomassa kissoja ja vierailimme Colosseumilla, jossa näimme roomalaisia sotilaita. Kävimme myös ostoksilla ja maistamassa kiviuuni-pizzaa. Etenkin iltaisin Rooma heräsi eloon. Monet kokoontuivat yhdessä illallisen ääreen Trasteveren kaupunginosan kapeille kaduille ja kotoisiin ravintoloihin. Tunnelma oli käsinkosketeltava. MAANANTAINA SITTEN lähdimme heti aamusta. Meitä kaikkia vähän harmitti lähteä pois, sillä olimme jo vähän kiintyneitä Roomaan ja ihmisiin siellä. Helsinki-Vantaan lentokentältä suuntasimme kohti Haminaa. Moni meistä nukkui bussissa reissusta väsyneenä. Vaikkakin matkamme Roomaan oli ikimuistoinen, oli ihanaa palata takaisin kotiin Haminaan ja arkeen. Toivottavasti pääsemme kuitenkin vielä joskus takaisin Roomaan tapaamaan uusia ystäviämme ja nauttimaan Italian herkuista ja tunnelmasta! Ciao Rooma! Terve taas Suomi! Kamulaiset Tiia & Suvi P.S. Lisää kuvia matkastamme voi käydä katsomassa Ravintola Kamu!n Facebook-sivuilta. Italian herkut yllättivät. Gli Amicissa maisteltiin joka ilta paikallisia ruokalajeja. Tukilinja 2/2016 13
• Leluvalmistajat vastasivat huutoon Nürnbergin lelumessuilla nähtiin uusin Lego-hahmo: pyörätuolia käyttävä poika. D A N IE L K A R M A N N /A F P /G E T T Y IM A G E S 14 Tukilinja 2/2016
• Miksi vammaisen lapsen pitäisi leikkiä vain vammattomilla leluhahmoilla? Isot leluvalmistajat ovat vihdoin vastaamassa maailman 150 miljoonan vammaisen lapsen toiveeseen omannäköisistä leluista. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Makies, Mattel, GettyImages, YouTube Pyörätuolipoika ja lyhyt Barbie Aloitteet ovat tuottaneet tulosta. Tammikuussa saksalaisilla lelumessuilla Lego julkaisi pyörätuolia käyttävän reippaan poikahahmon. Se sisältyy Hauskaa puistossa (Fun at the Park) -settiin, joka tulee myyntiin kesällä. Samoilla messuilla yhdysvaltalainen Mattel esitteli uudet Barbie-nukkensa, joita löytyy nyt kolmessa uudessa kehonmuodossa (pitkä, lyhyt ja kurvikas) sekä seitsemässä ihonvärissä. Barbeja on jo pitkään arvosteltu nuken langanlaihasta mutta povekkaasta ulkonäöstä, joka antaa tytöille epärealistisen kuvan naisen vartalosta. Mattel-yhtiö ei ole vielä kertonut, milloin uusia Barbeja saa suomalaisista kaupoista, mutta niitä on jo saatavilla sen yhdysvaltalaisesta nettikaupasta. KEKSI OMA LELUSI Jos haluat rakentaa Lego-hahmon, joka käyttää pyörätuolia, se onnistuu myös käyttämällä valmiita lego-osia. Video-ohjeen löydät YouTubesta ( ”LEGO Tutorial: How to Build a LEGO Wheelchair”). Sama haku tuo ruudulle kuvallisia Lego-ohjeita ja malleja myös sähköja urheilupyörätuolista, Segway-liikkumisvälineestä, invataksista, luiskista ja hallintalaitteista. Ota niistä mallia ja keksi lapsen kanssa omat vempainversiosi. Sehän juuri on legojen rakentelussa hauskaa! Esimerkkejä Makies-nuken suunnittelusta löydät YouTubesta haulla ”Makies”. I.T. B rittivanhempien perustaman #ToyLikeMe -organisaation kampanjointi herätti viime vuonna keskustelua siitä, että kansainvälisen leluteollisuuden tulisi huomioida erityislapset ja erilaiset kehonkuvat eikä ylläpitää vammaisuuteen liittyviä stereotypioita. Syynä oli tanskalaisen lelunvalmistaja Legon viime vuonna lanseeraama, pyörätuolissa istuva vanhushahmo, jota hahmosta julkaistuissa kuvissa työnnettiin. Kritiikki kohdistui siihen, ettei legoilla leikkivillä vammaisilla lapsilla ollut leluhahmoissa nuorta vastinetta. Vuosi sitten Lego Ideas -sivuilla etsittiinkin kannatusta nuoren ja aktiivisen pyörätuolihahmon saamiseksi tuotantoon. Erityisiä leluja erityisille lapsille! Tukilinja 2/2016 15
• Kustomoituja nukkeja Viime keväänä myös brittiläinen leluvalmistaja Makies tarttui vanhempien toiveeseen. Se valmistaa 3D-tulostuksella nukkeja, joille voi tilata yksilöllisen ulkoasun. Nyt nuken ominaisuuksiin voi liittää kuulotai liikuntavamman, insuliinipumpun tai kasvoissa näkyvän syntymämerkin. Makies kertoo alkavansa valmistaa myös pyörätuolia käyttäviä nukkeja. Monilla kansainvälisillä palkinnoilla palkittu Makies muuttaa keväällä Yhdysvaltoihin, ja on siksi sulkenut nettikauppansa, josta nukkeja on voinut tilata omien toiveiden mukaan. Sivut on luvattu avata Yhdysvalloissa entistä monipuolisempina. LISÄTIETOA : Vammaiset lelut vihastuttavat ja ihastuttavat, Tukilinja 6/2015 (www.tukilinja. fi – Lehtiarkisto) Syksyllä kaupoista löytää jo Barbeja, joilla on erilaisia vartaloita ja ihonvärejä. UUTISIA PARTIO SOPII KAIKILLE Heinäkuun 20.–28. päivinä Hämeenlinnassa järjestettävää partiolaisten suurleiri Roihua mainostetaan ennennäkemättömän esteettömäksi. Leiriläiseksi voi ilmoittautua 24.4. asti, vaikkei partiokokemusta olisikaan, ja 24.7. leirillä on tutustumispäivä, jolloin vierailijat pääsevät tutustumaan partiotoiminnan mahdollisuuksiin. Hämeenlinnan Evon retkeilyalueelle on tulossa 17 000 leiriläistä 45 eri maasta. Mukana on myös paljon sisupartiolaisia, joilla on jokin toimintarajoite. Sisutoiminnassa on mukana enemmän ohjaajia kuin muissa ryhmissä. Yksi sisupartiolainen tarvitsee tukea vammansa takia liikkumisessa, toinen kyvyssä kuulla tai nähdä. Jollekin ympäristön hahmottaminen tuottaa haastetta, ja toiselle kirjallisen tai suullisen ohjeen vastaanottaminen voi olla hankalaa. Sisupartiossa on kuitenkin sama päämäärä kuin koko partioliikkeellä: kasvattaa vastuuntuntoisia ja itsenäisesti ajattelevia yhteiskunnan jäseniä. Suomessa on tällä hetkellä noin 450 sisupartiolaista 60 lippukunnassa ympäri Suomea. Lisää tietoa löytyy sivuilta www.roihu2016.fi Roihu-leirillä kaikki pääsevät metsäpolulle. Makiesin uutuusn ukkeen voi valita persoonall isia piirteitä, kuten syntymä merkin kasvoissa . 16 Tukilinja 2/2016
• Tukipointti Teksti: Sanna Nupponen yhteisoapurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) ”Nämä oppilaat jos ketkä tarvitsevat kokemusperäistä oppimista.” ”Minä tykkäsin lumileopardista”. TUKITORI Verkkomediaa ja mainontaa Valmistun keväällä media-assistentiksi Ammattiopisto Luovista ja pyrin jatkamaan opintojani graafisen suunnittelun koulutusohjelmassa. Teen yrityksille ja yhteisöille verkkosivuja, mainoksia, monisteita, logoja ja valokuvausta. Ehdota, niin katsotaan yhdessä, mitä saadaan aikaiseksi! TUOTTEET: Mediamarkkinoinnin suunnittelu ja toteutus PAIKKAKUNTA: Helsinki NÄIN TILAAT: Ota yhteyttä: fanni.patanen@hotmail. com tai p. 050 5735 812. Ovet auki elämään! ON TAAS se aika vuodesta, kun oppilasja opiskelijaryhmät lähtevät luokkaretkille ja leirikouluihin ennen kesälomia. Tukilinjassa tämä näkyy yhteisöja yhteistyöapurahojen lisääntyneenä hakumääränä. Kouluvuotta piristävät, uusia taitoja ja tietoja kasvattavat opintoretket ovat yksi yleisimmistä yhteisöapurahojen hakukohteista meillä. Tukilinja tukee elämän opiskelua koulun ovien ulkopuolella myöntämällä hankkeille erisuuruisia, niiden kuluihin suhteutettuja apurahoja. Tavoitteenamme on pienentää erityistä tukea tarvitsevien koululaisten perheiden omavastuuosuuksia retkien kuluista. Syynä on se, että nämä oppilaat jos ketkä tarvitsevat kokemusperäistä oppimista ja elämänpiirin laajentamista. Kun matkalle lähtee joukko erityisoppilaita apuvälineineen ja avustajineen, ovat opintoretken kulut kuitenkin yleensä tavallista korkeammat. Vanhempien voimavarat luokan varainhankintaan saattavat myös olla vähäisemmät, kun perheen arki on tavallista haastavampaa. Luokkaretket ovat usein jonkin luokkayhteisön vuosien yhteisen taipaleen päätösmatka, johon ehdottomasti halutaan osallistua. Joillakin kouluilla ja opettajilla on resursseja tarjota tällainen ikimuistoinen retkipäivä tai matka opintoryhmälleen jopa vuosittain. Useimmissa kouluissa se on kuitenkin oppilaille kertaluonteinen kokemus. Koska tukivaramme ovat rajalliset, pyydämmekin oppilasryhmien matka-apurahahakemuksiin jatkossa liitteeksi aina osallistujaluettelon. Näin varmistamme, että tuki jakaanVaajakummun autismiluokka tutustui Tukilinjan tuella Helsingin nähtävyyksiin. tuu tasaisesti ja jokaisella olisi mahdollisuus saada Tukilinjan retkituki ainakin kerran. Yhteisöapurahoja myönnetään nykyään paljon myös tapahtumiin, joita yhteisöt ja yhdistykset järjestävät joko jäsenistölleen tai kaikille avoimina. Tällaisia tapahtumia ovat viime aikoina olleet esimerkiksi AD(H)D voimavaraksi -vertaisviikonloppu, viittomakieltä opiskelevien Viito!-päivät sekä 13 yhdistyksen yhteinen Harvinaisten sairauksien päivä Turussa. Tapahtumajärjestelyihin myönnetyt apurahat on usein kohdennettu markkinointikuluihin tai tilavuokriin, joskus myös vierailevien esiintyjien palkkioihin tai matkakuluihin. Jäsenistölle suunnatuissa tapahtumissa niillä madalletaan osallistumiskynnystä pienentämällä omavastuuosuutta. Mikäli suunnittelette tällaista tapahtumaa omalla alueellanne, haluan muistuttaa että voitte kutsua Tukilinjan tukitoiminnan mukaan esittelemään tukitoimintaamme jäsenistöllenne ja alueen perheille. Pian pakkaamme taas laukut täyteen tukitoiminnan esitteitä ja pikku messulahjoja, ja käännämme auton nokan kohti keväistä Järvenpäätä. Siellä järjestetään 15.4. kaikille avoimet Keski-Uudenmaan Vammaismessut. Aurinkoista kevättä! Sanna Nupponen Tukitoiminnan koordinaattori Yhteisöja yhteistyöapurahat P.S. Hauskoja, messulahjoiksi sopivia tuotteita etsitään parhaillaan Tukilinjasta tuotteeksi -kilpailussa (ks s. 9). Osallistu joko yksin tai oman yhteisösi kanssa. Messulahjoja näpräämällä voitte esimerkiksi kartuttaa retkikassaanne! UUTISIA
• 18 Tukilinja 2/2016
• Kun lapsen tai nuoren palveluita suunnitellaan, hänet pitäisi ottaa neuvotteluun mukaan. Keskustelussa painotetaan voimavaroja ja haaveita! TEKSTI Kaisa Rautio KUVAT Jukka Kolari ja Photo Ability P alvelusuunnitelma, johon kirjataan vammaisen henkilön tarvitsemat palvelut, tukitoimet ja kuntoutuksen muodot, on vuodesta 2009 lähtien ollut lakisääteinen. Erityislasten vanhempien tukemiseksi perustettu Leijonaemot-yhdistys teki vuonna 2013 jäsenistölleen kyselyn siitä, kuinka monelle lapselle on tehty tällainen palvelusuunnitelma. Vastauksia saatiin 202, ja niiden mukaan palvelusuunnitelma oli tehty vasta 71 prosentille vastanneista. Kolmasosa lapsista on siis sellaisten palvelujen varassa, joiden toimivuudesta ei ole tietoa. Leijonaemojen toiminnanjohtaja Janet Grundströmin mukaan yhtenä syynä tähän on se, että sosiaalityöntekijät ovat kiireisiä. Silti suunnitelma tulisi tehdä, ja vielä perhettä ja lasta kuunnellen. Lapsen ääni ei kuulu Lastensuojelun sosiaalityöntekijä Ilona Fagerström teki vuonna 2015 sosiaalityön pro gradu -tutkielmansa Sofia älskar musik (Sofia rakastaa musiikkia) siitä, miten lapset ja nuoret osallistuvat vammaishuollon palvelusuunnitelman tekemiseen. Hän haastatteli siihen palveluohjaajia ja tutki olemassa olevia palvelusuunnitelmia. Lainsäädännössä painotetaan asiakkaan osallisuutta palveluiden suunnitteluun, oli asiakkaan vamma minkälainen tahansa. Gradua tehdessä Fagerströmille selvisi, että käytännössä tämä osallisuus ei läheskään aina toteudu eikä lapsen näkökulma välttämättä näy palvelusuunnitelmissa mitenkään. ”Mietin välillä, miltä itsestä tuntuisi, jos lukisin tällaisia lausuntoja ja suunnitelmia itsestäni”, Fagerström miettii. Voimavarat ja unelmat esiin Lapsi on ensinnäkin hyvin harvoin edes paikalla, kun palvelusuunnitelmia tehdään. Vanhemmat yrittävät ottaa lapsen parhaan neuvotteluissa huomioon, mutta suunnitelman tekeminen on aikuiskeskeistä. Tiedon tuottavat vanhemmat Lapsi tietää, mitä tukea tarvitsee HYVÄN ELÄMÄN PALAPELI = Netistä ladattava työkirja perheen palvelusuunnittelun valmisteluun. NALLEKORTIT = 50 korttia tunnetiloista ja persoonallisuuspiirteistä. Voi ostaa Pesäpuu ry:n nettisivuilta (50 e). LEIJONAEMOT = Vertaistukea tarjoava yhdistys vammaisten lasten vanhemmille. VAMMAISPALVELUJEN KÄSIKIRJA = THL:n sivuilta löytyvä tietopaketti. Ks. osio: ”Lapsi, perhe ja palvelusuunnittelu”. PALVELUSUUNNITELMA = Sosiaalityöntekijän ja palvelunsaajan yhteistyössä laatima lakisääteinen suunnitelma siitä, mitä sosiaalipalveluita henkilö tarvitsee. Myös terveydenhuollossa, kuntoutuksessa, päivähoidossa ja koulussa tehdään omat suunnitelmansa. ”Mietin välillä, miltä itsestä tuntuisi, jos lukisin tällaisia lausuntoja ja suunnitelmia itsestäni.” Tukilinja 2/2016 19
• ja sosiaalityöntekijät, ja vain parissa suunnitelmassa kuului selvästi lapsen ääni. Ilona Fagerstömin mielestä on tärkeää, että lapsen vanhempi tuo aktiivisesti esiin tämän kokemuksia, mutta silti lapsen olisi hyvä itse olla mukana häntä koskevaa suunnitelmaa tehdessä aina, kun se on mahdollista. Ja kun lapsi on paikalla ja hänestä keskustellaan, ei ole hyvä puhua vain hänen ongelmistaan ja puutteistaan. ”Tulisi enemmän keskittyä lapsen ja perheen voimavaroihin – siihen, mikä on hyvää ja toimivaa. Näin lapsi tai nuori ei koe itseään taakaksi, vaan kokee että häntä kohdellaan arvokkaana ihmisenä. Kohtaamisten tulisi olla voimaannuttavia. Lasta on hyvä kannustaa myös unelmoimaan.” Kohtaa lapsi, josta puhut On siis aina suositeltavaa. että palvelusuunnitelmaa tekevä sosiaalityöntekijä tapaa lapsen. Tapaaminen on lapsen kannalta helpointa toteuttaa lapselle tutussa ympäristössä kuten kotona. Tällöin hän jaksaa parhaiten olla mukana suunnitelman tekemisessä oman kiinnostuksensa, ikänsä ja vammansa mukaisesti. ”Lapsella ja nuorella on oikeus kieltäytyä osallistumasta, mutta hänellä tulee olla aito mahdollisuus osallistua häntä itseään koskeviin asioihin”, Fagerström sanoo. Leijonaemojen toiminnanjohtaja Janet Grundström muistuttaa, että vaikeastikin kehitysvammainen nuori osaa ilmaista mitä hän haluaa, vaikka joskus siihen voidaan tarvita käytännön apua esimerkiksi puheterapeutilta. Vanhempien lisäksi myös muut aikuiset, kuten lapsen hyvin tuntevat päiväkodin työntekijät, voivat joskus olla tässä apuna. VINKKEJÄ: • Vanhempi voi ottaa lapsen mukaan tapaamisiin, ja he voivat yhdessä lapsen kanssa tuoda esiin lapsen ajatuksia ja näkökulmia. • Hyvän elämän palapeli –työvälineen avulla voi palvelusuunnitelman kysymyksiä hahmottaa lapsen kanssa jo etukäteen. • Lapsen kohtaamisessa voi käyttää apuna kuvakortteja, kuten Nallekortit. • Lapsi voi tapaamista varten piirtää tai maalata kokemuksiaan. • Lapsi voi etukäteen kertoa kokemuksiaan, jotka vanhempi kirjaa. • Vanhempi voi kertoa viranomaiselle, minkälainen lapsi on – mistä hän pitää ja ei pidä. ”Lapsen kohtaamisessa on tärkeää asettua lapsen tasolle, karistella viranomaisen ja aikuisen viitta hetkeksi ja olla utelias siitä, kuka lapsi on.” Ilona Fagerström haluaa saada vammaiset lapset ja nuoret osallistumaan elämänsä suunnitteluun. Anna lapsen oivaltaa Vanhemmat voivat käydä palvelusuunnitelman kysymyksiä läpi lapsensa kanssa etukäteen, jolloin on mahdollisuus käyttää enemmän aikaa asioiden käsittelemiseen ja mielipiteiden hahmottamiseen. Tässä voidaan käyttää apuna esimerkiksi Kehitysvammaliiton Hyvän elämän palapeli -työvälinettä. ”Osallisuus ei ole vain lapsen virallista kuulemista, vaan se on paljon laajempi ilmiö. Lapsen kohtaamisessa on tärkeää asettua lapsen tasolle, karistella viranomaisen ja aikuisen viitta hetkiseksi ja olla utelias siitä, kuka lapsi on. Ei voida kuvitella lapsen osallistuvan aikuiskeskeisiin rakenteisiin, vaan aikuisten tulee muuttaa ajatteluja toimintamallejaan”, toteaa Fagerstöm. Hän uskoo, että lapsilla ja nuorilla on usein paljon enemmän annettavaa kuin mitä aikuiset ymmärtävät. Joskus vanhemmat haluavat suojella liikaa vammaista lastaan eikä lapsen ääni pääse kunnolla kuuluviin. Hyvä malli aikuisuuteen ”Ajattelen, että jos lapsi tai nuori oppii tuomaan esiin näkemyksiään ja kokemuksiaan aikuisten kannustamana mutta omilla ehdoillaan, on hänen helpompi myös aikuisena olla oman elämänsä asiantuntija. On tärkeää tukea lapsen ja nuoren identiteetin kehitystä ja itsetuntemusta”, Fagerström tähdentää. ”Mikään ei ole niin arvokasta kuin se, että lapselle kehittyy hyvä itsetunto ja että hän osaa arvostaa itseään”, Grundström miettii. Oman lapsensa kohdalla hän on pyrkinyt edesauttamaan tätä keskustelemalla lapsensa asioista hänen kanssaan pienestä pitäen. 20 Tukilinja 2/2016
• PIERRE LEMAITRE: ALEX. Ranskalainen jännitysromaani. Suom. Sirkka Aulanko. Minerva 2016, 404 s. Hyytävän jännittävä Alex nosti Ranskan suosituimman dekkaristin maailmanmenestykseksi. Lemaitren sankari, poliisipäällikkö Camille Verhoeven, on poikkeuksellinen: Hän on paitsi taitava ja luova poliisi, myös erittäin herkkänahkainen – ja erittäin lyhyt. Alexissa hän metsästää ensin siepattua naista, sitten sarjamurhaajaa. Juoni on yllätyksellinen, ja tutkinnan syövereitä valaisevat komisarion ja hänen työryhmänsä hyvin persoonalliset piirteet. Iris Tenhunen TÄYTTÄ ELÄMÄÄ ADHD:N KANSSA. Toim. Essi Jäntti. Karisto, 2016. 306 s. Millaista elämä on, kun arkea sekoittaa tarkkaavuushäiriö tai ylivilkkaus? Vaasalainen Essi Jäntti sen tietää, sillä on kesyttänyt saman haasteen, josta muutkin hänen toimittamassaan kirjassa kertovat: vaikeuden selvitä hahmottomaksi hajoavan, aisteja pommittavan arjen vaatimuksista. Kirjaan on kerätty noin 30 elämänmakuista selviämistarinaa eri-ikäisiltä kirjoittajilta. Iris Tenhunen KIRJAVINKKI Yhteiskunta ei aina välitä niistä, joista ei uskota olevan sille hyötyä. Tämä selviää romaaneissa Lopotti ja Karhunkivi. HYLÄTYT POJAT LYHYT KOMISARIO SUVUN ERILAISET AIKUISTEN SATUJA ARJEN SOKKELOSSA TOMMI KINNUNEN: LOPOTTI. Romaani. WSOY 2016. 368 s. Tommi Kinnusen ensimmäinen romaani Neljäntienristeys nosti kuusamolaisen sukutarinan kerralla Suomen kirjalliselle kartalle. Lopotissa tarina jatkuu. Sokea Helena-tyttö lähetetään Helsinkiin sokeainkouluun, ja perässä sallivampaan etelään seuraa lopulta myös homoseksuaalinen veljenpoika Tuomas. He tukevat toisiaan elämänkohtaloissa, joissa yhteiskunnan odotus kaikkien samanlaisuudesta näyttää kolkot kasvonsa. Omissa näkökulmaluvuissaan Helena ja Tuomas puivat myös suhdettaan pohjoiseen sukuun sekä siihen, miksi he modernissa maailmassakin yhä jäävät ulkopuolisiksi. Lopotin kuva Suomesta ja varsinkin sokean naisen elämänkulusta ja tunnoista tulee iholle. Kinnunen onkin tutustunut aiheeseen haastattelemalla näkövammaisia ihmisiä. Iris Tenhunen Toimituksen valinta VESA HAAPALA: KARHUNKIVI. Romaani. Otava, 2016. 234 s. Varhaisteini-ikäinen poika oireilee aggressiivisesti, ja muuta perhettä koitellaan. Vantaan kaupunki säästää erityisopetuksesta, ja avuksi lapsen ongelmiin tarjotaan sen sijasta lääkepurkkia. Keinot pitää poikaa tai vanhempien hermoja kurissa kuitenkin tällä kohtelulla vain vähenevät. Toisinaan äärimmilleen uupuneen isän ainut pakopaikka on luonnon keskellä, mökkitontilla metsää raivaamassa. Runoilijana aloittaneen Vesa Haapalan kieli on kaunista ja täsmällistä. Välillä hankalia ihmissuhteita ja arjen raskautta käsittelevä teos uhkaa jäädä kiinni omaan pohdiskelevuuteensa turhan pitkiksi ajoiksi. Sen esiin nostamat teemat ovat kuitenkin tärkeitä, ja harvoin niitä on kotimaisessa kirjallisuudessa näin peittelemättömästi kuvattu. Kirjassa uskalletaan sanoa suoraan, ettei yhteiskunta aina välitä niistä, joista ei uskota olevan sille hyötyä. Ei, vaikka kyse olisi vammaisista lapsista, joiden puolia pidetään kaikissa juhlapuheissa. Sanni Purhonen ROMAIN PUERTOLAS: TYTTÖ JOKA NIELAISI EIFFEL-TORNIN KOKOISEN PILVEN. Ranskalainen romaani. Suom. Taina Helkamo. Otava, 2016. 224 s. Sinä päivänä, kun ranskalaisen Providencen on määrä matkustaa Marokkoon hakemaan sairas adoptiotyttärensä Zahera luokseen, Islannissa purkautuva tulivuori halvaannuttaa Euroopan lentoliikenteen. Hätääntyneen äidin ratkaisu on vähintään erikoinen – hänen on opittava lentämään itse. Ranskalaisen bestseller-kirjailija Romain Puertolasin romaani käsittelee vaikeita asioita maagisen realismin ja lapsen mielikuvituksen kautta. Niinpä kystistä fibroosia sairastava tyttö on nielaissut pilven, sairaskohtausten aikana oksennettu veri vaihtuu mansikkahilloksi eikä lentäminenkään ole mahdoton ajatus. Teemoistaan huolimatta kepeään tyyliin kirjoitettu kirja on hilpeä, välillä jopa turhan sokerinen. Adoptiotarinan lisäksi kokonaisuuteen kuuluu tietysti myös romanssi. Lopussa kertomukseen kuitenkin onneksi tuodaan sen verran tasoja, ettei lukija tukehdu herttaisuuteen. Sanni Purhonen Tommi Kinnunen Tukilinja 2/2016 21
• Pahin vastustaja pään sisällä Antti Latikka kauhoo altaassa kärkiajoille, kun migreeni ei vaivaa. En kyllä nyt uskalla hypätä. Näyttää kovin syvältä... K U V A : M A IJ U TO R V IN E N 22 Tukilinja 2/2016 Uimari Antti Latikalla on haasteena paitsi heikko näkö, myös taipumus migreeniin. Mikäli sairaus on hallinnassa, MM-kärkeä tavoitteleva uimari edustaa Suomea syksyn paralympialaisissa. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Vesa Linna, Maiju Torvinen K un heikkonäköinen espoolaisuimari Antti Latikka sijoittui 18-vuotiaana uransa ensimmäisissä paralympialaisissa Pekingissä 2008 seitsemänneksi 100 metrin selkäuinnissa, hän ajatteli vain taivaan olevan rajana uintiurallaan. ”Pekingistä asti on ollut paralympiamitali tavoitteena”, Latikka sanoo. Lahjakkuuden ja mitalin eteen tehdyn työn puolesta hän olisi varmasti voinut voittaa sen jo Lontoon paralympialaisissa 2012. Tahto ja lahjat eivät kuitenkaan aina riitä, jos terveys ei ole kohdallaan. Tie huipulle vaikeutui Antti Latikka on paininut koko vuosikymmenen migreeniksi diagnosoidun sairauden kanssa. Kova rasitus provosoi hänelle voimakkaita migreenikohtauksia. Ne iskevät siis kovimmissa harjoituksissa ja kilpailutilanteissa. Kohtaukset ovat olleet uimarille raskaita niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lontoon paralympialaisissa 2012 migreenikohtaus iski heti avausmatkan alkuerissä. Hän kauhoi 100 metrin selkäuinnin finaaliin omalla ennätysajallaan, mutta oli erittäin huonovointinen kisan jälkeen. Hän päätti kuitenkin startata illan finaaliin, jossa sijoittui viimeiseksi yli sekuntia aiempaa heikommalla ajalla.
• Kuka? / Mikä? Kilpauimari Antti Latikka, 25 v. , Espoo Toimintarajoitteet Heikkonäköisyys ja migreeni. Ammatti Kilpaurheilija, opiskelee fysiikkaa Helsingin yliopistossa. Antti Latikka opiskelee fysiikkaa, mutta haaveilee työstä liikunnan parissa. ”Pekingistä asti on ollut paralympiamitali tavoitteena.” Tukilinja 2/2016 23 ”Tein elämäni vaikeimman päätöksen ja jätin kisat kesken, vaikka minulla olisi ollut vielä kaksi matkaa uimatta. Hapan makuhan Lontoosta jäi, vaikka tiesin, että ratkaisu oli oikea”, Latikka sanoo. MM-kisat sujuivat hyvin Latikan migreeniin on koitettu löytää sopivaa lääkitystä jo vuosien ajan, mutta vielä helpotusta ei ole löytynyt. Migreeni vaivasi häntä myös vuoden 2014 EM-kilpailuissa Hollannissa ja vuoden 2015 maailmanmestaruuskilpailuissa Skotlannissa. MM-kilpailuissa Antti Latikka oli silti päämatkallaan 100 metrin selkäuinnissa kuudes, ja ennätyskin on parantunut Lontoon jälkeen sekunnilla. ”Kehitys ei ole ollut halutulla tasolla. Se on ollut hidasta”, Latikka kuitenkin toteaa. Suomi sai helmikuussa kolme maapaikkaa Rion paralympialaisiin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kilpailukunnossa ollessaan Antti Latikka lähtee syyskuussa uransa kolmansiin paralympialaisiin. Ura liikunnan parissa? Viimeiset noin kuusi vuotta ovat olleet kuitenkin enemmän tai vähemmän vaikeita, pohtii Antti Latikka. Se ei ole kuitenkaan vähentänyt intoa harjoitella. ”Takuulla jatkan Rion jälkeenkin, jos se vain on mielekästä, sillä rakastan uintia yhä yli kaiken.” Antti opiskelee Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella, mutta opinnot ovat edenneet urheilu-uran ehdoilla, eli hitaasti. Kandidaatin tutkinto ei ole vielä valmis ja opinto-oikeus uhkaa umpeutua. ”Voi olla, että lähden vielä vaihtamaan alaa. Kiinnostusta olisi liikunnan alalla töiden tekemiseen.” Vastoinkäymisistään huolimatta Antti Latikka on positiivisesti ajatteleva nuori mies, joka mielellään levittäisi urheilun ja liikunnan iloa muillekin.
• Välinevinkki Apuväline: Vitility-hohtomuki Edustaja: www.fennokauppa.fi Hinta: 19,90 euroa TEKSTI: Clas von Bell Muki yöheräilijälle PIMEÄSSÄ hohtava Vitility-muki osoittautui edulliseksi ja käteväksi apuvälineeksi. Se kerää valoisaan aikaan tai keinovalossa itseensä sen verran valoa, että hohtaa pimeässä, jolloin se on helppo löytää. Käyttöä helpottaa sekin, että kahva on riittävän iso ja itse muki tukeva. Kahvasta saa otteen koko kämmenellä. HOHTOMUKISSA on eriste eli kylmä juoma pysyy pitempään kylmänä ja kuuma kuumana. Juoma ei myöskään kuumenna ulkopintaa tulikuumaksi. Eristekerros loppuu runsaan sentin päässä mukin yläreunasta, näin juominen ei hankaloidu. Mikroaaltouunin ja astianpesukoneen kestävän mukin tilavuus on 2 desiä ja sen väri on luonnonvaalea. KOKEILIMME mukia käytännössä, ja pimeässä makuuhuoneessa se erottui hyvin. Loistavuuteen vaikuttI se, kuinka paljon se oli saanut valoa. Muki ei loistanut koko yötä, mutta sen vaalea pinta erottui pimeässäkin paremmin kuin läpinäkyvä juomalasi. Se ei loista niin paljon, että se häiritsisi. Kokeiltu muki on turvallinen eli se kestää putoamisen lattialle. Tämä on erityisen tärkeää, jos käyttäjällä on motorisia ongelmia. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@ tekstiviestit.fi. TYÖPANKIT TYÖLLISTÄNEET JO 330 000 VAIKEASTI TYÖLLISTYVÄÄ Kaksi isoa valtakunnallista yritystä, Transval Henkilöstöpalvelut ja HR-Yhtiöt, ovat liittyneet työpankkiyritysten kasvavaan joukkoon. Helmikuussa 2016 työpankit työllistävät jo lähes 10 000 työntekijää. Heistä kolmasosa on työpankkitoiminnan kohderyhmää eli osatyökykyisiä, pitkäaikaistyöttömiä tai nuoria, joilla ei ole ammattikoulutusta. Työpankkeina toimivat yritykset palkkaavat työntekijöitä ensin omaan yritykseensä. Mikäli työpankki onnistuu löytämään kohderyhmään kuuluvalle työpaikan toisessa yrityksessä, maksetaan siitä yritykselle työllistämispalkkio. Sosiaalija terveysministeriön rahoittamana työpankkitoiminta jatkuu ainakin vuoden 2016 ajan. Loppuvuonna kokeilun onnistumista arvioidaan osana hallituksen työllistämisen kärkihanketta. Työpankeista kaavaillaan valtion ja kunnan kumppaneita työllistäjinä ja työvoimapalveluiden tuottajina. “Työpankkiyhteistyön avulla voimme vähentää työttömyyden hoidosta kunnille aiheutuvia kustannuksia. Työpankin vahvuus on siinä, että se työllistää pitkäaikaistyöttömät pysyväisluonteisesti yrityksiin. Tämä ei onnistu kuntien nykyisillä toimenpiteillä, kuten esimerkiksi kuntouttavalla työtoiminnalla”, kertoo Porvoon työllisyyspalveluiden päällikkö Mikko Viitanen. Kaikukortilla kulttuurin pariin Tämän vuoden alusta on taloudellisesti tiukassa tilanteessa olevilla espoolaisilla ollut mahdollisuus saada Kaikukortilla maksuttomia lippuja espoolaisiin kulttuurikohteisiin. Toiminnassa on mukana 23 paikallista kulttuuritoimijaa April Jazzista WeeGeen museoihin, teattereihin ja kulttuuritaloihin. Tänä vuonna Kaikukorttia kokeillaan Kainuun alueella. Tavoitteena on, että se leviäisi koko maahan. Kaikukortin voivat saada verkostossa mukana olevien sosiaalitai terveysalan yhteisöjen asiakkaat, joiden kulttuuriharrastuksia rahanpuute estää. Kortilla voi hankkia maksuttomia lippuja myös lapsille. Lisätietoa Kaiku-kortista löytyy Espoon kaupungin sekä Kulttuuria kaikille -palvelun verkkosivuilta ja Facebookista. ELÄMÄNTAITOA OPISKELIJOILLE Opiskelijoiden mielenterveysyhdistys Nyyti ry:n uusi opas nimeltä Ole oman elämäsi tähti löytyy netistä ladattavana pdf-kirjasena. Nuori aikuisuus on ikävaihe, jossa tapahtuu useita suuria elämänmuutoksia. Vaikka enin osa nuorista aikuisista selviääkin näistä haasteista joustavasti, kohtaa moni silti arjenja elämänhallinnan pulmia. Myös psyykkinen oireilu on tavallista. Korkeakouluopiskelijoista vähintään joka kymmenennen arvioidaan oireilevan niin vakavasti, että se haittaa toimintakykyä. Etenkin stressi opinnoista on yleistä. Myös yhteiskunnan pessimistinen ilmapiiri vaikeuttaa tulevaisuuteen uskomista. Nyyti ry on kehittänyt Elämäntaitokursseilleen menetelmiä, jotka tukevat hyvää arkea. Uusi opas sis ältää kurssien tukimateriaalia, joka soveltuu hyvin myös itsenäiseen käyttöön. FIDA on kääntänyt sen jo arabian kielelle, joten sitä voidaan käyttää mm. kotouttamisen tukena. UUTISIA 24 Tukilinja 2/2016
• PAWN SACRIFICE Tositapahtumiin pohjaavassa Edward Zwickin ohjauksessa vuodelta 2015 shakkilegenda Bobby Fischer (1943–2008) taistelee mestaruudesta Neuvostoliiton pelaajia vastaan. Fischer oli paitsi kiistaton nero myös harhaluuloinen, kenties jopa psykoottinen mies, joka joutui ikänsä kamppailemaan demoniensa kanssa. Nimiosan Tobey Maguire ilmentää taitavasti mestarin sisäisiä ristiriitoja. APEIRON Ohjaaja Maria Ruotsala yhdistelee fantasiaa ja filosofisia ajatusleikkejä Leena Krohnin romaaniin perustuvassa, suomalaisittain harvinaisessa sci-fi–elokuvassa vuodelta 2015. Umbra ( Sampo Sarkola) työskentelee klinikalla, jolla tutkitaan ja parannetaan pahuutta. Toisella klinikalla hän tutkii traumatisoituneita uhreja, joista yksi on jännittänyt vartalonsa tuskasta ympyräksi. Lisäksi Umbran tapaa potilas, jonka kasvot ovat pelkkää sarveista suomua. HARDCORE HENRY 8.4. Et muista mitään. Osittain, koska vaimosi ( Haley Bennett) herätti sinut juuri kuolleista. Hän kertoo, että nimesi on Henry. Sitten sinua ammutaan, vaimosi on kidnapattu ja sinun pitää lähteä etsimään häntä. Kuka hänet vei? Hardcore on videopelien tyyliin kuvattu elokuva: se on esitetty yksinomaan päähenkilönsä ja samalla katsojien näkökulmasta. Hurjatahtisen rämistelyn on ohjannut Ilya Naishuller. WHERE TO INVADE NEXT 15.4. Oscar-palkitun Michael Mooren uudessa dokumentissa provosoiva ohjaaja etsii ympäri maailmaa keinoja, joilla ratkaista Yhdysvaltain ongelmat. Matka tuo hänet tällä kertaa myös Suomeen, missä Moore tutustuu väitteidensä mukaan maailman parhaisiin kouluihin. HUUMA 6.5. Emmanuelle Bercot voitti tästä Maïwennin ohjauksesta (Mon roi, 2015) parhaan näyttelijättären palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Tony (Bercot) kuntoutuu vakavasta hiihto-onnettomuudesta ja muistelee myrskyisää suhdettaan Georgioon ( Vincent Cassel). X-MEN: APOCALYPSE 20.5. Ohjaaja Bryan Singer jatkaa menestyselokuvien sarjaa. Mutantteja näyttelee edelleen koko joukko Hollywoodin tähtiä. Keskeisiä hahmoja ovat masentunut Magneto ( Michael Fassbender) ja nuori Professori X ( James McAvoy). TAKAA-AJETTU 16.4. Subilla esitetään Andrew Davisin kuuluisa jännityselokuva Takaa-ajettu (The Fugitive, 1993). Se kertoo vaimonsa murhasta syyttömästi tuomitusta kirurgista, Richard Kimblestä ( Harrison Ford) ja häntä jahtaavasta poliisista (roolista Oscarilla palkittu Tommy Lee Jones) sekä salaperäisestä yksikätisestä miehestä ( Andreas Katsulas). GLENN CAMPBELL: I’LL BE ME 24.4. James Keachin Teemalle ja sen jälkeen Areenaan saapuva dokumentti on hauska ja surullinen kuvaus countrymusiikin supertähden Glen Campbellin jäähyväiskiertueesta ja kamppailusta Alzheimerin taudin kanssa. Studiomuusikkona ja The Wrecking Crew’n jäsenenä uransa aloittanut Campbell täyttää 22.4. 80 vuotta. SYVYYS 15.5. Yle Femmalla nähtävä islantilaisohjaaja Baltasar Kormákurin Syvyys (Djúpið, Islanti 2012) perustuu tositarinaan uppoavasta kalastusaluksesta, jonka kapteeni ( Ólafur Darri Ólafsson) kuitenkin selviää hengissä. Selviytyminen hyisestä vedestä herätti ihmetystä ja käynnisti tieteellisiä tutkimuksia. Aiemmin tuntematon mies joutui traumasta toivuttuaan koekaniiniksi, todistamaan, miksi hänen ihonsa on erilainen kuin kenenkään toisen ihmisen. LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT DVD-ELOKUVAT Toimituksen Valinta Elokuvakevät tuo mukanaan huikeita sairauskertomuksia ja ihmepelastumisia Luonnonoikkuja ja tieteistarinoita Tukilinja 2/2016 25
• TUKIKOHDE 19-vuotias Nikolas Iltola aloitti tanssimisen jo 5-vuotiaana. Nyt hänestä on tulossa tanssinopettaja. Nikolas kasvoi tanssijaksi Synnynnäinen liikuntavamma ja lapsuuden kiusaamiskokemukset eivät nuorta tanssijaa pysäyttäneet. Nikolas Iltola opiskeli tanssinopettajaksi Tukilinjan tuella. TEKSTI Nikolas Iltola KUVAT Jukka Kolari 26 Tukilinja 2/2016
• T anssi on ollut minulla verissä niin pitkään kuin muistan. Tanssin lapsena itsekseni aina tilaisuuden tullen, kun musiikki soi. Aloitin baletin harrastamisen Porvoossa 5-vuotiaana, mutta jouduin lopettamaan sen kiusaamisen vuoksi. Yritin olla oma itseni ja näyttää, kuinka tärkeää tanssiminen minulle oli, mutta kiusaajien oli sitä vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Niinpä baletti jäi, ja purin liikkumisen intoani urheiluun. Vanhemmat veivät minua milloin laskettelemaan, milloin uimaan. Monivammaisuuteni ei ollut esteenä, vaan perheeni tuki ja innosti minua liikkumaan. Tanssia en silti unohtanut. Löysin netistä tanssiklippejä ja opettelin niistä koreografioita. Omassa huoneessa kodin rauhassa tanssivaa ”Löysin netistä tanssiklippejä ja opettelin niistä koreografioita.” poikaa ei kukaan arvostellut. Saatoin kehittää omaa tanssikieltäni, ja sain siitä onnistumisen kokemuksia. Helsingissä ei kiusattu Kun muutimme Helsinkiin, pääsin Kruunuhaan yläasteelle, jonka opetusohjelmaan kuului myös tanssi. Kotona tanssiminen jatkui, ja koulussakin siitä oli helppo puhua kavereille. Kahdeksannella luokalla päätin, että haluan TET-jaksolle Keskuspuiston ammattiopiston tanssilinjalle. Siellä näin millaista tanssimisen opiskelu on, ja jaksolla kerrottiin myös tanssijan työstä. Minultakin kysyttiin tanssitaustastani ja motivaatiostani – mihin voisin suuntautua alalla? Opistossa otettiin jokaisen yksilölliset tarpeet huomioon, ja sain varmuutta ja rohkeutta opiskeluaikeisiini. Kuvassa alhaalta ylöspäin tanssijat Siiri Tiilikka, Nikolas Iltola, Nino Saikkonen ja Veera Räsänen. Tanssilinjalle Keskuspuistoon Syksyllä 2012 kävin läpi suuren leikkausoperaation jossa vasenta jalkaani pidennettiin. Keväällä 2013 oli jo ajankohtaista hakea tanssilinjalle. Olin miettinyt hakemista pitkään, se jännitti koska jalan kuntouttaminen oli vielä kesken. Tajusin kuitenkin pian, että hakeminen oli tehtävä nyt tai ei koskaan, ja lähetin hakemukseni. Pääsin opiskelemaan, ja sain lopulta mahdollisuuden keskittyä täysillä rakastamaani tanssiin. Toisen opiskeluvuoteni kallistuessa loppua kohden pohdin opettajani Jari Karttusen kanssa työllistymistä. Kuulin, että Helsingissä järjestettäisiin kesällä DanceAbility-opettajakoulutus, jonka opettajaksi saapuisi itse metodin kehittäjä Alito Alessi. DanceAbility pyrkii avaamaan tanssimisen kaikille toimintarajoitteista riippumatta. Joka keholla on sen mukaan oma, ainutlaatuinen tarinansa kerrottavanaan. Ilmoittauduin kurssille, koska ajattelin sen parantavan mahdollisuuksiani työllistyä. Tukilinjan apurahalla saatoin maksaa melkein koko osallistumismaksun. Kurssi oli kansainvälinen, koulutus oli intensiivistä ja tietoa tuli paljon. Lopuksi me koulutettavat työstimme kahden tunnin tanssiesityksen, joka esitettiin Kampin kauppakeskuksessa. Opettaminen alkoi Halusin kehittää opettajan taitojani ja aloin syksyllä opettaa erityislasten tanssiryhmää Maunulan naisvoimistelijoissa. Syyslukukauteen mahtui myös kaksi viikkoa työssäoppimista Plymouthissa, Iso-Britanniassa. Pääsin opiskelutovereideni kanssa paikallisen City Collegen tanssilinjalle työssäoppimisjaksolle, johon kuului tanssin opiskelua, tutustumista paikalliseen kulttuuritarjontaan, tanssiesitysten seuraamista ja blogin pitämistä. Huomasin entistä selvemmin, miten tärkeää oma aktiivisuus ja aloitteellisuus tanssialalla on. Kiitos apurahasta! Haluan vielä kiittää Tukilinjaa saamastani apurahasta. Viimeinen opiskeluvuoteni on päättymässä, ja suuntaan tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Uskon, että tulen työllistymään tanssialalle moniosaajana. Se vaatii vielä paljon töitä ja uskallusta, mutta olen siihen valmis. Lapsuuden kiusaamiskokemukset ovat taakse jäänyttä elämää ja tanssi on olennainen osa nuoren miehen arkeani ja identiteettiäni. Rakkaus tanssiin minulla on ollut lapsesta saakka. Nyt saan tehdä sitä ammatikseni. Tukilinja 2/2016 27 Kuka? Nikolas Iltola, Toimintarajoite Liikuntavamma Ammatti Tanssinopettaja, DanceAbility-metodi
• LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi KIITOS LEHDESTÄ! Tukilinjan toimitukselle kiitokset lehden erinomaisesta työstä vammaisten hyväksi. Vuoden ensimmäisessä numerossa varsinkin artikkeli Kalle Könkkölästä ja Kaisa Lekan Pelasta itsesi tylsyydeltä harrastuksilla! avartavat lukijan tietoutta vammaisten mahdollisuuksista. Kuopiossa 5. 2. 2016 Martta ja Juhani Rossi KIITOS TIETOKONEESTA Hain Tukilinjalta kannettavaa tietokonetta apuvälineeksi raha-asioiden hoitamiseen, tiedon hankintaan, ja sosiaalisiin yhteyksiin, myös työnantajana tarvitsen tietokonetta. Kiitos myönteisestä päätöksestä, Tukilinjan tarjoama tuki on ollut tarpeen! Heikki Snell HAAVEIDEN AJOKORTTI Enpä olisi uskonut, kun tulin koulusta kotiin. Minua odotti kirje jymy-yllätyksen kera. Ei voi uskoa, oma ajokortti on nyt totta. Suuri kiitos minulta sekä koko perheeltä. Nyt ajokoulua kohden, sen jälkeen kaikki on mahdollista – työ pidemmän matkankin päässä, äidin helpompi liikkua ja nähdä ystävät ja sukulaiset helpommin. Kiittäen: Carola Lappalainen Pimeänäkölaite armeijakursseille Haluan kiittää Tukilinjaa siitä, että sain apurahan pimeänäkölaitteen hankkimista varten, jota tarvitsen maanpuolustusharrastuksessani. Näkövammastani johtuen on toiminta pimeällä ollut minulle hyvin haasteellista, mutta laitteen avulla pystyn olemaan mukana – nyt myös hämärän ja pimeän aikaan. Tähän asti erilaiset vartioimisja maastossa etenemistehtävät ovat olleet erittäin vaikeita öisin, normaalistikin jo haastavien tilanteiden lisäksi kun on joutunut vielä varomaan teltannaruja, kantoja ja kiviäkin. En toki väitä että olisin ainoa, jolle sattuu ja tapahtuu. Esimerkiksi viime vuonna eräs öistä vartiota suorittava taistelijamme kompastui yöllä teltannaruun, ja siinä rytäkässä menivät silmälasit rikki. Tietenkään hienoinkaan tekniikka ei estä tapaturmia, mutta ainakin riski niihin vähenee merkittävästi, kun näkee oman ja muiden sijainnin ja sen, onko edessä oleva tummamöykky vain suuri kallio vai ryhmän teltta. Laitteen hankintaprosessi kesti melkein 6 kuukautta, sillä hyvätasoiset laitteet ovat sotilastekniikkaa ja vaativat erilaisia vientija tuontilupia. Odotan nyt innolla seuraavia harjoituksiamme, jolloin pääsen taas tositoimiin maastovuorokauden muodossa. Tekstiä kirjoitettaessa seuraavat harjoitukset ovat Turun laivastotukikohdassa Pansiossa, jossa allekirjoittaneella on ainakin ensiapurastin koulutusja naamioimistehtäviä tiedossa. Ohessa muutama kuva joka havainnollistavat sen näkymän, minkä laite maastosta ja ihmisistä antaa. Hyvää kesää toivottaen Niko Visavuori MOIKKA TOIMITUS Olen useita vuosia tilannut Tukilinja-lehden. Suostuin tänäkin vuonna. Kun selailen lehteänne tarkastan joskus että tukeni menee kotimaan vammaisille. Tänään tuli lehti. Sivulla 31 puhuttiin Tansanian auttamisesta. Mielestäni Afrikan auttaminen on loputon suo. Eikö kotimaan kohteita enää löydy? Olen aina luullut että Tukilinja auttaa vain kotimaan ihmisiä. Nautitaan elämästä. T. Heikki Kankare HYVÄ HEIKKI KANKARE Kiitos ensinnäkin pitkäaikaisesta tuestanne toiminnallemme. Kysyitte, miksi Tukilinja on mukana tukemassa toisen Salamarock-tapahtuman järjestämistä. Tässä projektissa kotimaisia vammaisjärjestöt ja journalistien kehitysapujärjestö organisoivat yhdessä varainkeruuta ja kehitysapua Tansaniaan. Kohteina ovat paikalliset kehitysvammaiset ja muut vammaiset, ja yhtenä tukimuotona on heidän osallistumisensa paikallisradion toimintaan. Olette oikeassa siinä, että rajalliset tukivaramme eivät riittäisi siihen, että alkaisimme jakaa apurahoja myös muualle maailmaan. Siksi Tukilinja myöntä apurahoja vain suomalaisille. Se, että kotimaisen projektin sisältönä on kansainvälinen yhteistyö tai kehitysapu, ei kuitenkaan rajaa sitä tuen piiristä pois. Kyseisessä projektissa suomalaiset kehitysvammaiset ihmiset ovat kuitenkin ensimmäistä kertaa toimineet itse aktiivisina kehitysaputyöntekijöinä osallistuen sekä varainkeruuseen kotimaassa että toimintaan kohdemaassa esimerkiksi radio-ohjelmien tekoon ja kylätapahtumiin Tansaniassa. Kun halutaan valaa uskoa siihen, että kehitysvammaisetkin voivat vaikuttaa ja kehittää yhteiskuntaa, oma esimerkki on tehokkain keino. Kotimaassa nämä kehitysvammaiset osallistujat toimivat esiintyjinä ja juontajina projektin varainkeruutapahtumassa Salamarockissa. Edellisen Salamarock-tapahtuman tiimoilta he esiintyivät useaan kertaan myös suomalaisessa mediassa kertomassa työstään. Tuemme mielellämme toimintaa, jossa vammaiset ihmiset itse ovat toimijoina ja vaikuttajina, eivät vain toiminnan kohteina. Tuki on tarkoitettu mahdollistamaan tämän innovatiivisen ja uraauurtavan toiminnan kehittyminen ja jatkuminen. Iris Tenhunen, päätoimittaja Sarjakuvapiirtäjä sai kokea kovia. Mutta ”elämä on elettävä, katse eteenpäin”. Takaisin töihin! Kiitos teille henkilöille, jotka annoitte minulle tukea ja toivoa tulevaisuuteen työvälineen muodossa! Työelämästä ulkopuolella elävän maailma on byrokratian rattaissa nöyryyttävää edestakaisin juoksentelua. Ongelma on yleimaailmallinen, jonka jokainen kohtaa jos joutuu altavastaajaksi, kuten sarjakuvani kertoo. TUHANSIN KIITOKSIN! Karola Gylphe Niko Visavuori vetää harjoitteita maanpuolu stuskurssie n vammaisille osallistujille . 28 Tukilinja 2/2016
• MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Työhaastattelussa käy ilmi, että kesätyön hakija on kehitysvammainen. Mitä teet? VASTAUKSET 1. Ilmoitat, ettei häntä haastatella, koska hän ei sovellu työhön. % 2. Hoidat työhaastattelun, mutta lähetät tiedon, ettei hakijaa valittu. 4 % 3. Selvität, millaisista työtehtävistä hakija suoriutuu itsenäisesti. 42 % 4. Selvität lisäksi, millaista ohjausta hakijalle järjestyisi työnteon tueksi. 54 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan sivuilla helmikuussa 2016. Vastaajia oli 50 Apurahalla syntyi taidetta Hei! Oheisena lähetän tässä cd-levyn, jossa on etupäässä luontovalokuvia, jos vähän muutakin käyttöönne, josko jokin kuva sopisi käytettäväksi julkaisuissanne. Ilman korvausta tietenkin, sillä noin 10 vuotta sitten sain teiltä apurahan, joka mahdollisti kunnon kameran ja tietokoneen hankinnan. Näiden myötä avautui aivan uudet mahdollisuudet kuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn. Siis vielä kerran kiitokset. Mauri Koivuvaara, Olhava Kirjoittaminen osana kuntoutumista ”On onni elää maailmassa, joka silloin tällöin sytyttää taivaalle unelmatähtiä.” TIETOKONE OMAKUSTANNEKIRJAILIJALLE KIITOS! Yksi monista haaveistani toteutui Tukilinjan myöntämän apurahan turvin. Sain oman tietokoneen. Runoja olen jälleen tehtaillut sen verran, että ehkäpä julkaisen uuden runokirjan. Teidän avullanne sain julkaistua tekeleeni Elämää taivaan alla. Olen kuin Liisa ihmemaassa, kun yritän uppoutua tietokonemaailmaan. Tekniikka läppäreitten osalta on jatkanut huimaa kehitystä eteenpäin. Ihanaa, kun pystyy vielä iloitsemaan sellaisesta, mistä ennen vain unelmoi. Elämä on elettävä. Katse eteenpäin. Vaikeudet on voitettavissa. Onnekseni Imatralla on klubitalo. Se on kuin toinen koti. Siellä kaikki olemme tasavertaisia. On onni elää maailmassa, joka silloin tällöin sytyttää taivaalle unelmatähtiä, joista sitten voi tullakin jonain päivänä totta. Aurinkoterveisin: Anu Räikkönen, Imatra APURAHA AUTTOI MINUA LÖYTÄMÄÄN PAIKKANI Olen kiitollinen Satulaiva-kirjasta, jonka kustantamiseen sain apurahaa Tukilinjalta. Olen hakenut apurahaa ennenkin eri tahoilta, mutta harrastajakirjoittajana sen saaminen ei ole helppoa. Mutta saadessani apurahaa Tukilinjasta koin, että olin ollut oikeassa paikassa ja tasa-arvoinen muiden hakijoiden kanssa. Taloudellisen seikan lisäksi apurahan saaminen auttoi minua ymmärtämään, että minun ei tarvitse tuntea häpeää ja eriarvoisuutta. Sairaus on osa minua. Voin silti luoda sekä toteuttaa itseäni ja tehdä kirjoja. Ja vaikka luomiseni joskus tyrehtyykin masennuksen tai muun sellaisen takia, niin kukaan ei voi ottaa pois luovuuttani, joka puhkeaa aika ajoin kukkaan. Minua on auttanut sairauteni hyväksymisessä myös apurahan yhteydessä Tukilinjafoorumilta saamani Lahjakirja, jossa minut mainitaan mm. pitkänlinjan runoilijana, sekä pitkäaikaissairaana henkilönä, jolle kirjoittaminen on voimavara. Nämä lauseet auttavat minua hahmottamaan tilannettani ja paikkaani kirjoittajana, sillä useinhan ulkoapäin tullut palaute auttaa parhaiten. Minun ei tarvitse tuntea huonommuutta, sillä saan olla harrastajakirjoittaja ja voin silti olla kokenut kirjoittaja. Minulla on oikeus olla sairas ja luoda, sekä toteuttaa itseäni. Voin tehdä omakustannekirjoja. Satulaiva-kirjan piteleminen käsissäni saa minut tuntemaan iloa ja voimaa, josta olen kertonut tässä kirjeessä. Haluan kiittää tästä kaikesta. Teette arvokasta työtä meidän vammaisten ihmisten auttamiseksi. Toivon teille vielä monia vuosia lisää toimintaa ja että vammaiset ihmiset tasapuolisesti saavat sellaista apua, jota tarvitsevat ja löytävät apurahan myönteiset vaikutukset konkreettisesti elämässään. Aivan kuten minä olen löytänyt. Runoilija-kirjoittaja Eija Junno-Pihlainen TWITTER-KOMMENTTI ”Jos ei kerran muka muuten ennätä / pysty / kykene laittamaan hyvää kiertoon, niin ehdin ainakin jeesata edes vähän @Tukilinja :n kautta.” @ACXXU , 15.2.2016 Kuvataiteilija ja valokuvaaja Mauri Koivuvaara sai Tukilinjalta työvälineet. Tukilinja 2/2016 29
• BLOGILINJALLA / Noora Västinen Uusi bloggari: Elämäntapataiteilija ja valmentaja 30 Tukilinja 2/2016 Kuka? Noora Västinen, 26 v. Toimintarajoite Luustonhauraus Ammatti Kouluttaja, valmentaja, taiteilija ”MITÄ SE sellainen elämäntaito on?” Näin kysyi eräs työpajaani osallistunut henkilö, kun kerroin olevani yhdeltä koulutukseltani elämäntaidon valmentaja. ”Nimi viittaa taitoon ja taitoja voi kehittää”, osallistuja jatkoi pohtimistaan. ”Minkälaiset taidot elämässä ovat sinulle tärkeitä ja miten haluaisit kehittää niitä?” heitin pallon takaisin, ja keskustelumme jatkui. Olen Helsingissä asuva nuori nainen, yrittäjä ja elämäntapataiteilija. Alun perin olen kotoisin Jämsästä, Keski-Suomesta, josta muutin reilut viisi vuotta sitten Helsinkiin opiskelujen vuoksi. Vuosi sitten valmistuin Steiner-koulun luokanopettajaksi. Nykyisin kierrän ympäri Suomea kouluissa, työyhteisöissä ja tapahtumissa pitämässä työpajoja ja luentoja hyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja yhdenvertaisuudesta. Toisinaan teen keikkatöitä naurujooga-ohjaajana ja välillä toimin kuvittajana ja runoilijana. Noora Västinen on suunnitellut väritettävät Talkoissa-lastenverhot, joita myy Vallila Interior. “Toimintarajoitteeni, joka ’pakottaa’ minut erilaisiin luoviin ratkaisuihin omassa arjessani, on synnynnäinen luustonhauraus, osteogenesis imperfekta. Olen 80-senttinen ”pätkä” ja liikun pyörätuolilla.” Toimintarajoitteeni, joka ”pakottaa” minut erilaisiin luoviin ratkaisuihin omassa arjessani, on synnynnäinen luustonhauraus, osteogenesis imperfekta. Olen 80-senttinen ”pätkä” ja liikun pyörätuolilla. Tarvitsen päivittäisessä elossani toisen ihmisen fyysistä apua, ja useimmiten mukanani kulkee ystävä tai henkilökohtainen avustaja. ELÄMÄN IHMETTELY, kysely ja totuttujen kaavojen ja normien kyseenalaistaminen, mielenmuurien murtaminen kuuluvat harrastuksiini. Toisinaan teen sitä tietoisesti, toisinaan tiedostamatta. Välillä huomaan, kuinka oma mieleni on rakentanut uusia muureja, joihin ensin törmään ja joita voin sitten pikkuhiljaa alkaa murtamaan. Rakastan seikkailuja ja elämän yllätyksellisyyttä ja vältän liikaa rutinoitumista. Ihastun ihmisiin, joilla on leikkisä mieli, avoin, ennakkoluuloton ja utelias kuin lapsilla. Jos koen, että oma arkeni alkaa polkea liikaa paikallaan, minulle tulee tarve poiketa kaavasta ja keksiä jotain odottamatonta. Arjessani on kuitenkin joitakin asioita, joihin en kyllästy, kuten kardemumman ripottelu aamukahviin, aamupäiväuinnit uimahallissa, sushilounas ravintolassa tai horisonttiin tuijottelu meren rannassa. MINUA INSPIROIVAT sohvasurffaus ulkomaille, junalla matkustaminen kotimaassa ja tutustuminen reissun päällä uusiin ihmisiin. Kun palaan kotiin, silmäni törmäävät ulko-ovessa tekstiin, jonka olen muutama vuosi sitten maalannut. Kolme tärkeää sanaa siinä muistuttavat minua elämäntaidoista, jotka toisinaan omankin kiireisen arkeni keskellä unohtuvat: Hidasta. Hengitä. Hymyile. Niinpä niin, elämänkoulu jatkukoon. Kirjoitan ensimmäistä kertaa blogia omasta elämästäni. Aiemmat bloggailuni ovat liittyneet aina johonkin tiettyyn projektiin ja rajattuun teemaan. Nyt kun jaan omaa arkeani teille lukijoille, kutittelee vatsanpohjassani samanaikaisesti jännitys ja innostus. Kuten tämä esittelytekstini ehkä kertoo, elämässäni on vaikea ennakoida tulevaa. Siispä on parasta laittaa turvavyöt kiinni ja nauttia maisemista. Jaan blogissani konsteja ja kommelluksia, arjen pieniä ja isoja hetkiä. Toivon, että tekstini inspiroi lukijoita seikkailemaan omassa elämässään! Tavataan Blogilinjalla noin kahden kuukauden ajan, huhti–toukokuussa .
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT joulukuu 2015 – tammikuu 2016 VIMMA-PALKINTO VIMMA-PALKINTO/PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT Tukilinja myöntää vuosittain 5000 euron työskentelyapurahan Kynnys ry:n vuosittain jakaman vammaiskulttuuripalkinto Vimman saajalle. Palkinnon saajan valitsee asiantuntijaraati, johon kuuluu myös Tukilinjan edustaja. Raadin mukaan PKN oli vuonna 2015 ylittämätön sekä tasa-arvoa korostavan sanomansa että Euroviisu-edustuksen sille tuoman positiivisen näkyvyyden myötä. VAMMAISTUTKIMUSAPURAHAT 2015 GUZMÁN FIGUEROA NATHALY, HELSINGIN YLIOPISTO, SOSIAALITIEDE VAMMAISTUTKIMUSAPURAHA 10 000 EUROA Tutkimuksessa selvitetään, kuinka vammaiset henkilöt ovat osallisena veteen ja sanitaatioon liittyvissä kehittämisprojekteissa Tansaniassa, mitä haasteita tähän liittyy ja miten käymälöiden saavutettavuus edistää vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja toimintakykyä. Tutkimuksen pohjalta valmistuu opaskirja kehitysyhteistyön sanitaatiohankkeisiin. VAAHTERA ELINA, HELSINGIN YLIOPISTO, KASVATUSTIEDE VAMMAISTUTKIMUSAPURAHA 5000 EUROA Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on selvittää uimataidon opetteluun liittyvän tutkimusaineiston pohjalta teoreettisia lähtökohtia vammaisten henkilöiden integroitumisesta ei-vammaisten joukkoon. Tavoitteena on luoda syrjivien käytäntöjen analyysiä mahdollistavia käsitteitä. LAHTINEN RIITTA, HELSINGIN YLIOPISTO, ERITYISPEDAGOGIIKKA VAMMAISTUTKIMUSAPURAHA 4000 EUROA Tutkimuksessa selvitetään Stakesin innovaatiopalkinnon (2008) saaneen väitöskirjan jatkona haptiisien eli kosketusviestien käyttöä kuurosokeiden viestinnässä. Videomateriaalista havainnoidaan, miten kolmiulotteista kohdetta havainnollistetaan kosketusviesteillä henkilön selkään. Tavoitteena on kehittää yhtenäinen kieli, jota voidaan jatkossa käyttää kuurosokeiden viestinnässä ja ohjaajien koulutuksessa. HERÄJÄRVI NINA, JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO, ERITYISPEDAGOGIIKKA VAMMAISTUTKIMUSAPURAHA 4000 EUROA Tutkimuksessa tarkastellaan fyysisesti vaikeavammaisten nuorten elämänlaatua ja osallisuutta yhteiskuntaan heidän siirtymävaiheessaan aikuisuuteen. Lisäksi tutkitaan julkisten palveluiden toimivuutta vaikeavammaisten nuorten ja heidän perheidensä kohdalla. KANANEN MARIA, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, ELINTARVIKEBIOTEKNIIKKA VAMMAISTUTKIMUSAPURAHA 2000 EUROA Väitöskirjatutkimuksessa selvitetään työikäisten kuulolaitteen tai implantin käyttäjien kokemia syrjiviä asenteita työelämässä. Tutkimuskohteena on myös kuulovammaan liittyvien sopeuttamistoimien tehokkuus. Onko työ koulutusta vastaavaa ja miten kuulovamma vaikuttaa työntekijän henkiseen jaksamiseen ja itsetuntoon? JOULUKUU 2015 M.M., MÄNTSÄLÄ Apuraha kuntoutujalle monivuotisen jalkapalloharrastuksen kausimaksuihin ja välineisiin. Jalkapalloilu on hänelle tärkeä, kuntoutumista edistävä harrastus. A. JAKONEN, SOMERO Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja tulostin 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemistä, pelaamista ja yhteydenpitoa varten. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. J. KARKINEN, LAHTI Osa-apuraha tenoritorveen 17-vuotiaalle nuorelle, joka käyttää pyörätuolia. Hän harrastaa soittamista yksityistunneilla ja orkesterissa. E. MONONEN, KYLÄNLAHTI Kannettava tietokone, Officeohjelma ja värilasertulostin 23-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta oppisopimuskoulutusta varten. Opiskeluun kuuluu paljon tehtäviä tietokonepohjaisessa Moodle-oppimisympäristössä. R. VÄLIVAARA, KLAUKKALA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Open Office -opas 17-vuotiaalle nuorelle valmentavaa koulutusta ja jatko-opintoja varten. M. METSO, ULVILA Apuraha peräpyörään 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Pyörän avulla hän voi osallistua turvallisesti perheen yhteisille pyöräretkille. Pyörä siirtyy Malike-keskuksen käyttöön, kun saaja ei sitä enää tarvitse. PORVOON KLUBITALO, PORVOO Mielenterveyskuntoutujien klubitalolle 2 tietokonetta toimistoyksikön käyttöön, 4 tietokonetta atk-yksikön käyttöön sekä yksi tietokone, joka sopii klubilehden tekoon ja videoeditointikäyttöön. Tietokoneissa on Office-ohjelmat. Klubitalo tarjoaa mielenterveyskuntoutujille mielekästä, omaehtoista päivätoimintaa sekä mahdollisuuden tuettuun siirtymätyöhön työpaikoilla. S. GRÖNVALL, ESPOO Osa-apuraha tehokkaaseen, kannettavaan tietokoneeseen henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta radio-ohjelmien tekemiseen, media-alan taitojen opetteluun ja yhteydenpitoon. Hän on aktiivisesti mukana Lyhty ry:n mediapajan toiminnassa. M. ANTTILA, LUMIJOKI Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kuulovamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Hän tarvitsee tablettia suomen kielen sanaston ja kieliopin harjoitteluun sekä kommunikoinnin apuvälineeksi. Hän ei voi saada laitetta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. Apuraha on annettu yhteistyössä yrityslahjoittajan kanssa. E.S., NAANTALI Apuraha palveluskoiraharrastuksen kurssija jäsenmaksuihin, tarvikkeisiin ja matkakustannuksiin kuntoutujalle, joka on aloittamassa uudelleen pitkäaikaisen, kuntouttavan harrastuksen. A. TAUBER, HELSINKI Tablettitietokone, suojakuori ja IPad apuvälineenä -opas henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka osallistuu itsenäiseen elämään valmentavalle opintolinjalle. Siellä opetellaan tablettisovellusten käyttö niin, että iPad toimii jatkossa arjen ja liikkumisen apuvälineenä. Apuraha on annettu yhteistyössä yrityslahjoittajan kanssa. Tukilinja 2/2016 31
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT PÄIJÄT-HÄMEEN MIELENTERVEYSTYÖN TUKI MIETE RY, LAHTI Apuraha mielenterveysyhdistykselle pöytätietokoneen, mini-pc:n ja näytön, 5 tablettitietokoneen sekä reitittimen ja varmuuskopio-levyaseman hankkimista varten. Laitteita tarvitaan yhdistyksen jäsenten käyttöön tietotekniikkataitojen opettelua, lehden tekoa ja verkkoasiointia varten. Yhdistyksen tiloissa kokoontuu 20 toimintaryhmää, ja siellä on matalan kynnyksen kohtaamispaikka nuorille mielenterveyskuntoutujille. M.M., JYVÄSKYLÄ Apuraha kameraan ja voimauttavan valokuvauksen tutustumistyöpajaan sekä syventävään valokuvauskurssiin kuntoutujalle, joka voi jatkossa työssään käyttää voimauttavan valokuvauksen menetelmää. K. RANTA, SEINÄJOKI Apuraha mopoautoon ja mopoautokorttiin 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Hän ei pysty käyttämään julkisia kulkuvälineitä, mutta estettä mopoauton käyttöön ei ole. Hän tarvitsee kulkuvälineen ammattikouluja asiointimatkoja varten. J. TORVELA, KELLO Apuraha taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, joka harrastaa lasitöiden tekemistä. Taiteen tekeminen on hänelle kuntouttava harrastus. S.H., KUOPIO Kannettava tietokone, monitoimilaite ja kaiuttimet kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointia, yhteydenpitoa sekä äänikirjojen ja musiikin kuuntelua varten. T. SEPPÄNEN, JÄRVENPÄÄ Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja värilasertulostin opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisia opintoja ja verkkoasiointia varten. M. JÄRVELÄINEN, KUOPIO Kannettava tietokone kuntoutujalle yhteydenpitoa, verkkoasiointia ja virikkeellistä vapaa-aikaa varten. Netin kautta hän voi esimerkiksi hakea ruokaohjeita ja tutustua vertaistukisivustoihin. S.H., HELSINKI Kannettava tietokone, Officeohjelma ja värilasertulostin 17-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja ajoittaista tarvetta etäopiskeluun. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisia opintoja ja virikkeellistä vapaa-aikaa varten. P. KOISTINEN, KUOPIO Kannettava tietokone kuntoutujalle yhteydenpitoa, verkkoasiointia ja virikkeellistä vapaa-aikaa varten. Hän kuuntelee tietokoneella musiikkia, lukee lehtiä sekä tallentaa ja käsittelee valokuvia. T.L., HAUSJÄRVI Kannettava tietokone kuntoutujalle yhteydenpitoa, tiedonhakemista ja virikkeellisempää vapaa-aikaa varten. A. MALKKI, HELSINKI Pöytätietokone, Office-ohjelma ja tulostin kielenkääntäjälle, jolla on näkövamman ja sairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. Hän suunnittelee työelämään paluuta. Tietokone on apuvälineenä työn lisäksi verkkoasioinnissa, yhteydenpidossa ja tiedonhakemisessa. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. P. ASUKAS, VIHANTI Kannettava tietokone henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointia ja yhteydenpitoa varten. J. KOSKINEN, HELSINKI Kannettava tietokone, Office-ohjelma, värilasertulostin ja digikamera kuntoutujalle, joka tarvitsee tietokonetta valmentavaa koulutusta ja jatko-opintoja varten. Valokuvaus on hänelle kuntouttava ja aktiivisuutta edistävä harrastus. R. RANTAMANNILA, KAUHAJOKI Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Open Office -opas henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointia, yhteydenpitoa ja ajankohtaisten asioiden seuraamista varten. A.P., HELSINKI Kannettava tietokone, Officeohjelma ja värilasertulostin kuntoutujalle ammatillisia opintoja, verkkoasiointia ja yhteydenpitoa varten. A. MIETTINEN, KUOPIO Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle verkkoasiointia, yhteydenpitoa ja virikkeellistä vapaa-aikaa varten. N. AURAMO, SEINÄJOKI Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia yhteydenpitoa ja kuulumisten kertomista varten. Tabletilla hän voi avustajan tuella ottaa valokuvia ja pitää visuaalista päiväkirjaa. Hän ei voi saada laitetta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä, koska ei pysty kommunikoimaan itsenäisesti. P.A., HELSINKI Kannettava tietokone ja Officeohjelma kuurosokealle henkilölle. Tietokone on hänelle välttämätön apuväline verkkoasioinnissa, yhteydenpidossa ja tiedonsaannissa. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. K. WICKMAN, HELSINKI Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori henkilölle, jolla on liikkumisen ja käsien käytön rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia verkkoasiointiin, yhteydenpitoon, valokuvaamiseen ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen.. M.S., ESPOO Kannettava tietokone, Officeohjelma ja monitoimilaite henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammattikorkeakouluopintoja ja asukasyhdistystoimintaa varten. H.V., HELSINKI Kannettava tietokone, värilasermonitoimilaite ja Open Office -opas kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hän tarvitsee laitteita kirjoittamiseen, musiikin tekemiseen sekä kuvien ja videoiden käsittelyyn. E. EROLA, ROVANIEMI Kannettava tietokone, Office-ohjelma, monitoimilaite ja webkamera henkilölle, jolla on kuulovamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointiin, yhteydenpitoon ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Kunnan vammaispalveluista ei tueta hankintaa. 32 Tukilinja 2/2016
• R IS T IK K O 2 /2 16 / R IS T IK O N LA AT I Ja ri H aa p aah o VA LO K U VA H an d ik ap p sf ö rb un d et Lähetä ratkaisemasi ristikko toukokuun loppuun mennessä postitse osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse ratkaisulauseet lähetetään osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aihekenttään sana ”Ristikko”. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkkiona 30 euroa verottomana, joten laita mukaan nimi, osoite ja pankkitilisi IBAN-numero. Otamme mielellämme vastaan myös kommenttejasi ristikosta! Ristikon 2/2016 ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä 3/2016. Ristikon 1/2016 palkkion saa Rauni Jokisaari Pälkäneeltä. Sirkka Palmu Oravasaaresta kommentoi ristikkoa näin: ”Tauno ’Palo’ vaati vähän hoksaamista ja riskinottoakin. Voihan arvaus mennä pieleen. Mutta tämmöisestä kyllä tykkään!”Brigitta Kalpa Helsingistä puolestaan tuumasi: ”Vasta-alkajille ehkä hieman haasteellinen, mutta sellainenhan ristikon pitää ollakin”. R IS T IK O N 1/ 2 16 R A TK A IS U Tukilinja 2/2016 33
• Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2015 apurahoja ja apuvälineitä 599 000 euron arvosta eli lähes 50 000 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. TUKIPÄÄTÖKSIÄ / MYÖNNETYT APURAHAT STARTTI-STIPENDIN SAAJAT: U-M. YLIKOSKI Kilpamoottoripyörän hankintaan. Tavoitteena olla Suomen ensimmäinen alaraajahalvaantunut naiskuski Road Racing Nordic Superstock 600 -sarjassa. I. INOLA Hiihtokilpailuja luokittelureissun kustannusten kattamiseen. Tavoitteena talviparalympialaiset 2018. Helmikuussa Saksassa järjestettävien kilpailujen yhteydessä mahdollista saada uusi luokittelu, joka mahdollistaa kilpailemisen tulevissa tärkeissä kisoissa. A. MÄKELÄ Antti Ruuskasen keihäskouluun osallistumiseen. 11-vuotias cp-vammainen yleisurheilija, joka harjoittelee kolmatta vuotta Espoon Tapioiden soveltavassa urheilukoulussa. J. HANHIMÄKI Hiihdon harjoitteluleirien kustannusten kattamiseen. 41-vuotias vaikeasti näkövammainen hiihtäjä, joka harjoittelee hiihtoa haastajamaajoukkueen mukana omakustannushintaan. S. KOSKILUHTA Ratsastuksen maajoukkuevalmentajan valmennukseen pääsemiseen. 27-vuotias vammaisratsastaja, joka tavoittelee kansainväliselle tasolle nousua ja tarvitsee siihen harjoitusta ja kilpailukokemusta. A. VIERELÄ Laskettelukeskusten kausikorttien (2 kpl) kustantamiseen. 15-vuotias mono-ski -kelkalla laskeva poika, jolla on synnynnäinen alaraajavamma, tavoittelee pääsyä vuoden 2018 talviparalympialaisten alppihiihtokilpailuihin. T. JÄRVINEN Yleisurheilun harrastamiseen sisähallissa talvikaudella. 18-vuotias cp-vammainen yleisurheilija, jonka päälajina on juoksu, tavoittelee nousua arvokilpailutasolle. J. KONOLA Jääkiekkokelkan hankintaan. 44-vuotias alaraaja-amputoitu mies, joka on aloittanut syksyllä kelkkajääkiekkojoukkueessa. Tavoitteena päästä ensi syksynä joukkueensa mukana pelaamaan kansainvälisiä seuraotteluita. M. VALKONEN Kelaustuolin ja -hanskojen vuokrakuluihin. 16-vuotias cp-vammainen tyttö, joka pääsi viime kesän Pajulahden NIFU-leirillä kokeilemaan ratakelaustuolia ja vuokrannut välinettä myös omaehtoiseen harjoitteluun. H. KÖSSÖ Pyörätuolikoripallon pelituolin hankintaan. 10-vuotias liikuntavammainen poika, joka on harrastanut pyörätuolikoripalloa vuoden. Perhe on saanut Espoolta noin 50 prosenttia tukea tuolin hankintahinnasta ja kustantaa loput itse. STARTTI-STIPENDEJÄ YHTEISÖILLE: PÄIJÄT-HÄMEEN EPILEPSIAYHDISTYS Kuntosaliharrastuksen aloittamiseen tähtäävää, yhdistykselle räätälöityä kurssia/ohjausta varten. Kurssilla opitun pohjalta yhdistyksen jäsenet voivat jatkaa omaehtoista kuntosaliharjoittelua. SUOMEN MIEKKAILUJA 5-OTTELULIITTO Pyörätuolimiekkailijoille järjestettävän leirin kulujen kattamiseen. Tavoitteena lajin eteenpäin vieminen kokoamalla harrastajat eri puolilta Suomea yhteen ja tarjoamalla samalla uusillekin mahdollisuuden tutustua pyörätuolimiekkailuun. PIRKANMAAN NEUROYHDISTYS Melontakurssin järjestämiseen. Kurssin tarkoituksena toimia starttina pysyvämpään melontatoimintaan yhdistyksessä. ORIMATTILAN SEUDUN URHEILUAMPUJAT Haulikkoammunnan tutustumisleirin järjestämiseen vammaisille henkilöille. POHJANMAAN LIHASTAUTIYHDISTYS Liikuntakokeilujen (keilailu ja vesiliikunta) järjestämiseen neljällä eri paikkakunnalla. Tavoitteena innostaa ja rohkaista yhdistyksen väkeä soveltuvan liikunnan pariin. POHJANMAAN NÄKÖVAMMAISET/ALAVUS ÄHTÄRIN NÄKÖVAMMAISTEN KERHO Kirkkovenesoututapahtumaan osallistumisen kustannuksiin. Yhdistys on koonnut porukan, jonka tarkoituksena on osallistua kesällä 2016 kirkkovenesoututapahtumaan ja harjoitella monipuolisesti tätä tavoitetta varten. Loput Startti-stipendien saajat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI 34 Tukilinja 2/2016
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Kuka? Kaisa Leka Mitä? Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. TAMMIKUU 2016 N. SAARIMAA, LITTOINEN Apuraha juoksurattaisiin 10-vuotiaalle lapselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Rattaiden avulla hän voi harrastaa ulkoilua ja retkeilyä yhdessä perheen kanssa. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. K. MANNERMETSÄ, TURKU Kannettava tietokone, Officeohjelma, erillinen hiiri, monitoimilaite, älypuhelin ja kuulokkeet 24-vuotiaalle nuorelle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasioinnin, yhteydenpidon ja järjestötoiminnan välineeksi. R.N., PIRKKALA Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja värilasertulostin 23-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisia opintoja, yhteydenpitoa, musiikin kuuntelua ja selkouutisten lukemista varten. T. RANTALA, KUOPIO Kannettava tietokone, Officeohjelma, värilasertulostin ja kuulokkeet 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemiseen ja äänikirjojen kuunteluun. S. TUISKULAHTI, TAMPERE Apuraha latinotanssitunteihin 21-vuotiaalle kuntoutujalle, jolle tanssiminen on toimintakykyä ylläpitävä harrastus. E. PERANTO, LOHJA Kannettava tietokone, Officeohjelma ja värilasertulostin 17-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun, verkkoasioinnion ja yhteydenpidon välineeksi. J.M., KAJAANI Kannettava tietokone, Officeohjelma, erillinen hiiri ja kaiuttimet 24-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta kirjoittamisharrastusta ja verkkoasiointia varten. A. HALLIKAINEN, LAPPEENRANTA Kannettava tietokone ja erillinen hiiri henkilölle, joka käyttää pyörätuolia. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointia, yhteydenpitoa ja tiedonhakemista varten. Apuraha on annettu yhteistyössä Softability Group Oy:n kanssa. J. NYHOLM, ESPOO Kannettava tietokone, Officeohjelma ja monitoimilaite 23-vuotiaalle nuorelle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita ja kuulovamma. Hän tarvitsee tietokonetta kirjoittamisharrastukseen ja verkkoasiointiin. J. NYHOLM, ESPOO Kannettava tietokone, Officeohjelma ja monitoimilaite 23-vuotiaalle nuorelle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta kirjoittamisharrastusta, verkkoasiointia ja yhteydenpitoa varten. P.K., HELSINKI Kannettava tietokone, Officeohjelma ja värilasertulostin 20-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisissa opinnoissa. F. AL-ABEDI, HELSINKI Apuraha digikameraan opiskelijalle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Valokuvaaminen on hänelle kuntouttava harrastus. Loput joulu-tammikuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 2/2016 35
• tai neurologinen poikkeavuus. Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahojen suuruutta rajoittaa lahjaverotus, joten ne ovat arvoltaan alle 4000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2015 Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin apurahoja 7,89 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2015 tukea myönnettiin noin 50 000 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on jo vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT: p. 09-415 515 08, apurahat@tukilinja.fi HANKEJA RYHMÄAPURAHAT: p. 09-415 515 10, yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06, it-tukiluuri@tukilinja.fi MITÄ SANASTA ”Tukilinja” tulee sinulle mieleen? Tänä vuonna Tukilinja-lehti täyttää 20 vuotta, minkä kunniaksi käynnistämme syyskuun loppuun jatkuvan kilpailun Minun Tukilinjani. YLLÄTÄ MEIDÄT ja lähetä mieleenpainuvimmat muistosi Tukilinjalehdestä tai sen tukitoiminnasta joko tarinan, runon, piirroksen, valokuvan tai videon muodossa. KOLME MIELEENPAINUVINTA MUISTOA palkitaan lahjakorteilla Tukitorin ilmoittajien palveluihin (www.tukilinja.fi / Tukitori). Niillä voi maksaa mitä tahansa tuotteita, joista Tukitorilla ilmoitetaan. Osallistujien kesken arvotaan myös 10 kpl 2 hengen lippupakettia Salamarock-konserttiin 6.4. Tavastia-klubilla Helsingissä. Kesällä arvonnat jatkuvat uusin tuottein. Seuraa Tukilinjan Facebookia! OSALLISTU: Lähetä muistosi osoitteella toimitus@tukilinja. fi tai postitse (Tukilinja, Pasilanraitio 5, 00240 Hki). Kuvista tarvitaan sähköinen alkuperäistiedosto. Merkitse aiheeksi ”Minun Tukilinjani”. Muista kertoa myös nimesi ja mahdollinen nimimerkki sekä osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. OSALLISTUMISAIKA: 30.9.2016 mennessä. Julkistamme tulokset Tukilinjan juhlanumerossa 6 2016 (ilmestyy 1.12.). PALKINNOT: 1. PALKINTO 300 euron lahjakortti Tukitorin palveluihin 2. PALKINTO 200 euron lahjakortti Tukitorin palveluihin 3. PALKINTO 100 euron lahjakortti Tukitorin palveluihin MINUN TUKILINJANI Vaikuttiko Tukilinja -lehti elämääsi? Arvomme osallistujien kesken lippuja 6.4. Tavastialla, Helsingissä pidettävään Salamarock -konserttiin! TUKILINJAN APURAHAT