• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 1 ? helmikuu–maaliskuu 2013 Kierrätyskeskus tarjoaa työtä vammaisille ??26 Sirene kuntoutuu osa-aikatyössä ??14 Vammaisten päivää kannattaa juhlia6 ??
• TUKITOIMINNAN TUKILUURI Nro 1 helmikuu–maaliskuu 2013 JULKAISIJA Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry, vktt@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TUKILINJA-APURAHAT Ohjeet tuen hakuun: www.tukilinja.fi Tukikoordinaattori p. 09-4155 1508 apurahat@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Tukikoordinaattori neuvoo tuen hakuun ja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä. P. 09-4155 1508 tiistaisin klo 10–12.00 sekä apurahat@tukilinja.fi. SISÄLLYS 7 kysymystä 4 Kysyimme kahdelta testimatkustajalta, miten EU-asetus paransi vammaisten palveluja laivaristeilyllä. Lyhyesti 4–5 Laivamatkustajia avustetaan; Palkintoja; Koskemattomat etsii säihkettä elämään; Rakkaus-elokuva kertoo sairastumisesta; Sokea kokki voitti Master Chefin; Cp-vammainen koomikko vastaan brittipoliitikot; Komedia vammaisista deittaajista. TILAAJAPALVELU P. 09-4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TILAUKSET 4 kk 34 e 6 kk 44 e 1 v 77 e Kestotilaus 77 e Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille markkinointi- tai muihin tarkoituksiin. TUKILINJA.FI Verkkosivut tarjoavat mm. tietoa tukitoiminnasta, artikkeleita, vierasblogin, pdf-lehden ja Tukitoriilmoituspalvelun. TOIMITUS Päätoimittaja: Iris Tenhunen p. 09-4155 1504, toimitus@tukilinja.fi AD Timo Saarinen / Pelagus substantiae infinitum ISSN 1458-6304 Paino Kirjapaino Jaarli Oy Tukitoiminta Jouluapurahat vertaistukeen 8 Tukilinja lahjoitti jouluapurahansa vammaisten lasten vanhempien vertaistukityöhön eri puolille Suomea. Myös vammaisten vertaistukena järjestettyä kehitysapua tuettiin. Työpaikka lehtijutulla 10 Cp-vammainen Petteri Kjellberg kyllästyi työkeskukseen ja meni oikeisiin töihin. Työpaikka löytyi Tukilinjalta saadun tietokoneen ja Turun Sanomien jutun avulla. Tukipointti 9 Tukitoiminnan vuosi 2012 Ilmestyy: 6 kertaa vuodessa, joista 2 kaksoisnumeroa. Seuraava lehti ilmestyy huhtikuun 1. viikolla. KANSI Kuva: Ismo Helén. 2 Luovilla-tekstiilityöpaja ja Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus. Tukilinjan valokuvauskisa 13 Kuvaa tuen perillemeno ja voita tabletti! Tukilinjan valokuvauskilpailu jatkuu kesän loppuun. Tukipäätöksiä 34 Tukilinjafoorumin myöntämiä apurahoja marraskuulta 2012. Artikkelit Vammaisten päivän tapahtumat 6 Vammaisten päivä 3.12. meni taas ohi suuremmitta juhlallisuuksitta. Kannattaisiko voimat yhdistää isoon pääjuhlaan? Sirene kuntoutuu töissä 15 Sirene Enarvi toipuu aivokasvaimesta osa-aikaisessa työkokeilussa suunnittelijana omalla työpaikallaan. Iloisesta mielestä ja Pihka-koirasta on apua, kun väsyttää. Minusta tuli työnantaja 18 Vaikeavammainen Jari Rummukainen kertoo, mitä puolitoista vuotta avustajien työnantajana on opettanut. Joensuussa laitosasuminen on vaihtumassa vuokra-asunnoiksi, ja Jari auttaa muuttajien kouluttamisessa. TUKILINJA Turussa järjestettiin Vammaisten päivänä juhla, jonka tähtiesiintyjänä oli rocklaulaja Mikko Herranen. Myös harrastajia nähtiin lavalla. Mutta suuri yleisö jäi puuttumaan – se on hemmoteltu tv-konserteilla ja suurilla stadiontilaisuuksilla. Turun Katariinan koulun oppilaat esiintyivät. Tukitori 13 TOIMI MYÖS NETISSÄ Tukilinjan nettisivuilla voit helmi–maaliskuussa seurata vierasbloggarimme Aino Ikävalkon mietteitä. Aino on juuri astunut opiskelijaelämään haasteenaan cp-vamma ja menopelinään pyörätuoli. Netin Tukitorilta löydät vammaisten ihmisten valmistamia tuotteita ja palveluja. Osta ja työllistä! Voit myös lukea edellisen Tukilinja-lehden ilmaiseksi. Löydät meidät nyt myös Facebookista, jossa vinkkaamme vammaisalan menovinkeistä ja ilmiöistä. Lähetä meille omatkin vinkkisi! 1 • 2013 Aino Ikävalko aloittelee opiskelijaelämää.
• PÄÄKIRJOITUS IT-TUKILUURI Tukilinjafoorumin IT-koordinaattori neuvoo tuen hakijoita tietotekniikan hankintaan ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä P. 09-4155 1506 torstaisin klo 12.–14.00 sekä it-tukiluuri@tukilinja.fi Sirene Enarvi toipuu aivoleikkauksesta töissä. Kotona häntä odottelee iloinen lapinkoira Pihka (s. 14). Miksi me syrjäytämme? Vakiot Nettivinkki K 9 Tulilinjalla 12 Maija Haavisto kirjoittaa kolumnissaan syrjäytymisestä. Blogilinjalla 17 Tukilinjan vierasbloggari esittäytyy. kuva: Eeva Mehto Koiramaisia kommelluksia 23 Timo viihtyy työssään 21 Videovinkki 25 Ruudun takaa 29 Lukijafoorumi 30 Välinevinkki 28 Ristikko 33 Jaloittelua 35 Kaisa Lekan sarjakuva. Kuva: Pertti Kekarainen Pasi Päivinen kertoo seikkailuistaan maailmalla opaskoiransa Sir Bandin kanssa. Pian opaskoiraa ei tarvitse enää jonottaa vuosia, sillä Suomeen perustettiin kaksi uutta opaskoirakoulua. Kirjavinkki 26 Pääkaupungin kierrätyskeskus työllistää vaikeasti työllistyviä ihmisiä. Yksi heistä on Timo Kokko, osaava siivooja ja innokas myymälätyöntekijä. Vain palkka puuttuu. Työtoiminnasta palkkatyöhön? 28 Virkamiehet kokoontuvat nyt monella taholla miettimässä, miten osatyökykyiset saataisiin palkkatyöhön. Vexi Salmi uskoo ihmiseen 32 Lukija lähikuvassa -palstalla sanoittajalegenda Vexi Salmi kertoo, miksi ihmistä kannattaa auttaa. Lukijamme Vexi Salmi uskoo, että ihmisellä on sisäänrakennettu kyky selviytyä melkein mistä vain (s 32). 1 • 2013 ahtia jakautunut yhteiskuntamme etsii nyt suuntaa eteenpäin. Silloin kannattaa tarkastella, miten tähän pulaan päädyimme. Vallalla olevan yhteiskuntateorian mukaan köyhät ja kipeät voivat sitä paremmin, mitä vauraammin muu yhteiskunta porskuttaa. Lisääntyvät jyvät siis tippuvat ruokinta-alustalta maahan myös niille linnuille, joiden siivet eivät kanna ylös asti. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole ruokintaautomaatti, sillä vaikka Suomi on nyt selvästi vauraampi kuin 20 vuotta sitten, hyvinvoinnista syrjäytyy nyt useampi kuin tuolloin. Pienituloisten määrä lisääntyi vuosina 1990– 2010 kahdeksasta prosentista 13,5 prosenttiin. Tuloerojen kasvua siivitti verotuksen progressiivisuuden lieveneminen, eikä köyhyyttä myöskään ehkäisty tulonsiirtojen indeksikorotuksilla. Ruokintatelineen raot tiivistettiin samalla, kun sapuska parani. Tulos? Toimeentulotukea saavien määrä lisääntyi 75 000:llä, mikä tarkoittaa seitsemää prosenttia meistä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kaksinkertaistui 17 000 lapseen. Sairaana ja vammaisena ei edelleenkään voinut tai kannattanut tehdä palkkatyötä, jos ei kestänyt täysipäiväistä työntekoa. Oli pakko tyytyä minimaalisiin, mutta varmoihin tuloihin sosiaaliturvasta. Pienilläkin tuloilla pysyy hengissä, mutta riskit pahoinvointiin ovat suuret: Lapset kärsivät, kun ei ole rahaa harrastaa ja koulussa joutuu häpeämään vaatteita ja tavaroita. Köyhyys on riski myös fyysiselle terveydelle, mielenterveydelle ja parisuhteelle. Miksi näin kävi? Me valitsimme kansakuntana epäonnistumisesta rankaisemisen rohkaisun ja tuen sijaan. Emme myöskään antaneet tulonsiirtojen varaan tippuneiden parantaa taloudellista tilannettaan asteittain yhdistämällä tulonsiirtoja osa-aikaiseen tai satunnaiseen työhön. Jos tästä syntynyt tulos ei meitä miellytä, on jotain varmaan tehtävä toisin. Iris Tenhunen 3
• KYSYMYSTÄ SITAATTI Satamissa saa nyt apua ”Lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi joutuminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden taloudelliset resurssit ovat selvästi muita heikommat.” Kysyimme Hanna Ihantolalta ja Kalle Anderssonilta, miten EU-asetuksen takaamat vammaisten matkustajien uudet palvelut toimivat Silja Symphonyn Tukholman risteilyllä. 1. Oletteko olleet risteilyillä aikaisemmin? Miten se sujui? Hanna: ”Muutaman kerran, mutta aiemmin en tajunnut pyytää invahyttiä, joten en voinut käyttää suihkua. Nyt oli tilava hytti toimivin varustein ja kunnon suihku, jossa kahvat ja penkki, joka pysyi paikallaan!” Kalle: ”Minäkin olin abiristeilyllä ihan tavallisessa hytissä. Nyt otan kyllä invahytin, jos saan. Niitä on kuulemma joka laivalla useita ja invahyttiin mahtui kaksi pyörätuolilla kulkevaa yllättävän hyvin!” Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa, Kelan tutkimus 2012 EU-asetus takaa avun Esteetön hytti kannattaa varata hyvissä ajoin, vinkkaavat Hanna ja Kalle. He löysivät toisensa tanssiharrastuksen myötä. näin luvattiin, koska toinen sänmutta ei henkilökohtaista apua. ky tuli vessan oven eteen, mutta Eli esimerkiksi voidaan auttaa 2. Miten tämä kerta erosi aikaikulkemaan vessaan, mutta sinne kaksi suhteellisen pienikokoista semmista palvelujen suhteen? Hanna: ”Satamassa saa nyt apua mahtuu yhteen sänkyyn. ei tulla sisään mukaan.” matkatavaroiden kuljettamiseen ”Tukholmassa olisi kaivattu hyttiin ja muutenkin apua lai- 4. Mikä toimi matkalla hyvin? matalalattiabussin aikataulua. vaan siirtymiseen. Pyörätuolilla Kun bussi tuli, tuoleja ei kiinniHanna: ”Laivan kaupoissa sai pavoi tarvita työntöapua kynnysten lauttaa ostoksen hytissä kokeiletetty. Ovea ei saanut itse napilla misen jälkeen, jos ei mahtunut kohdalla, ja matka laivaan on aiauki ja kuski olisi voinut auttaa enemmän. Mutta ihmiset auttoisovituskoppiin. Myyjä jopa autka pitkä.” toi minua pukeutumaan, vaikken vat muuten tosi mielellään, kun Kalle: ”Olen aikaisemmin ollut pyytänyt. Ja hytissä oli henkareivain pyysi ja aina ei tarvinnut risteilyillä perheen kanssa ja syksyllä olin opiskelumatkalla Tukedes pyytää.” ta istumakorkeudella! Sitä näkee holmassa luokan kanssa jolloin harvoin. Jos tarvitsee apua hytisapua sai ja homma toimi. Laivaan sä, tarvitsee vain soittaa infoon.” 6. Mikä oli matkalla hauskinta ja Kalle: ”Me pärjättiin hyvin pääsee kyllä itsekin, mutta vaatii miksi? ”Tämä oli meidän ensimmäinen yleisavustuksella. Ruokaa esikäsivoimia.” merkiksi ylsi ottamaan buffetismatka yhdessä kahden kesken. sa. Ja juomat tuotiin pöytään. HeHaluamme sanoa kaikille, var3. Miten avustaminen järjestyi, ti autettiin, kun pyysi. sinkin nuorille, että uskalla lähmitä apua sai ja miten se sujui? teä, älä usko pelokasta äitiä!” Satamaan voi nyt ottaa etukäteen yhteyttä ja tilata jonkun autta- 5. Mikä ei toiminut? maan. Apua voi pyytää myös sa”Tanssiravintolassa ei ollut kylt- 7. Milloin aiotte lähteä uudelle tamaterminaalissa kutsupisteestiä, mistä pääsee pyörätuolilristeilylle? tä tai infopisteestä. Netistä löyla parketille. Etsittiin pitkään.” ”Kesästä on ollut puhetta. Silloin tyy tietoa. Sänkyjä ei saanut yhdistettyä papääsee parhaiten liikkumaan.” Teksti ja kuva: Iris Tenhunen ”Laivalla saa yleisavustusta, risängyiksi, vaikka nettisivuilla 4 1 • 2013 18.12.2012 laivamatkusta­ jien oikeudet paranivat, kun EU-asetus matkustajan oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä astui voimaan. Liikuntarajoitteiset ja vammaiset matkustajat ovat nyt oikeutettuja maksuttomaan erityisapuun sekä satamaterminaaleissa että laivoilla. Tarpeet on huomioitava erityisesti lipunvaraustilanteissa, tiedotuksessa, noustessa alukseen ja poistuessa aluksesta, siirtyessä mahdollisiin WC-tiloihin sekä vaurioituneiden tai kadonneiden liikkumisen apuvälineiden tilapäisessä korvaamisessa sopivilla välineillä. Kaikilla matkustajilla on nyt myös oikeus huolenpitoon ja mahdolliseen korvaukseen matkan viivästyessä tai peruuntuessa muista kuin turvallisuusriskiin liittyvistä syistä. Samat oikeudet tulivat voimaan Euroopan lentoliikenteessä jo aikaisemmin. Apua voi pyytää esimerkiksi laukun kantamiseen.
• Palkintoja Christine Ha voitti kokkikisan Vuoden 2012 vammaisurheilijaksi valittiin toista kertaa ratakelaaja LeoPekka Tähti. Vuoden nuori vammaisurheilija ja myös koko Urheilugaalan Vuoden läpimurto oli jousiampuja Jere Forsberg. Tähden mitalisuoritus valittiin gaalassa Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi. Toinen kultamitalisti-ratakelaaja Toni Piispanen sai Periksi ei anneta -urheiluterveyspalkinnon. Lääkäriseura Duodecim on myöntänyt kulttuuripalkintonsa Sairaalaklovnit ry:lle. Kynnys ry myönsi puolestaan Kynnys-palkinnon Museoviraston tutkija Antti Sunalle Turun linnan esteettömyyden edistämisestä. Suomessakin vuodesta 2011 nähdyssä amerikkalaisessa MasterChef-ohjelmassa 100 lahjakasta kotikokkia kilpailee 250 000 dollarin pääpalkinnosta ja oman keittokirjan julkaisemisesta. Päätuomarina on ravintoloitsija Gordon Ramsay. Sarjan 3. tuotantokaudella 2012 siinä kilpaili ensimmäistä kertaa näkövammainen kotikokki. Texasista kotoisin oleva 33-vuotias ruokabloggari Christine Ha menetti sairauden vuoksi näkönsä 10 vuotta sitten lähes kokonaan. Vietnamilaisiin ruokiin erikoistunut Christine käyttää kekseliäästi muita aistejaan avuksi ruoanlaitossa, ja on jakanut niksejään ohjelman aikana. Hänellä on käytössään pu- huva lämpömittari ja vaaka sekä nestepinnan ilmaisin, ja monissa hänen työvälineissään on kohomerkinnät. Christine oli kisassa ensimmäinen myös taidoiltaan, ja hänen keittokirjansa löytyy pian nettikaupoista. Häneen voi tutustua vaikkapa blogissa www.theblind­ cook.com tai Facebookissa. ”Ihmiset osaavat yleensä enemmän kuin uskovatkaan”, hän kommentoi viimesyksyistä voittoaan. Stand-up?koomikko Francesca Martinez on sotajalalla. Koomikko vastaan poliitikot Säihkettä elämään Koskemattomat on ranskalainen elokuva siitä, mitä tapahtuu, kun sulkeutunutta elämää elävä, pyörätuolia käyttävä miljonääri Philippe (François Cluzet) palkkaa avustajakseen lupsakkaan pikkurikollisen Drissin (Omar Sy), jolle ei tulisi mieleenkään viettää tylsää päivää. Miehet ystävystyvät ja oppivat paljon toisiltaan, mutta hyväksyykö perhe ja muu talon väki Drissin metkut? Hilpeä elokuva on valloittanut yleisön ympäri maailman, ja on Ranskan Oscar-ehdokas. Iso-Britannian kiisteltyä sosiaaliturvalakia on kutsuttu sodanjulistukseksi hyvinvointivaltiota vastaan. Se karsii tukia kovalla kädellä, ja on saanut vastaansa vammaisten lisäksi kulttuuriväen. Yksi aktivisteista on cp-vammainen stand-uptähti Francesca Martinez. Hän kerää parhaillaan kiitetyllä ”What the ** is normal?”-esityskiertueellaan nimiä vetoomukseen, jossa vastustetaan uutta lakia ja varsinkin sen kiisteltyjä työkykymittauksia. Jos vetoomuksen allekirjoittaa 100 000 ihmistä, laista on pakko äänestää uudelleen. ”Vammaisena julkisuuden henkilönä haluan auttaa antamaan tälle asialle äänen. Hallitus on moraalisesti väärässä valitessaan säästökohteeksi puutteenalaiset eikä kriisin todellisia aiheuttajia”, linjaa Martinez. ”Vammaisilla ihmisillä on paljon annettavaa yhteiskunnalle, mutta tällä tavoin monet ajetaan hätään perustoimeentulosta.” Luopumisen taito Rakkaus on ranskalainen draamaelokuva, joka kertoo kahdeksankymppisen, sivistyneen pariskunnan, musiikinopettajien Georgesin (Jean-Louis Trintignant) ja Annen (Emmanuelle Riva) viimeisestä perhekriisistä. Heidän tyttärensä Eva (Isabelle Huppert) on ulkomailla asuva muusikko. Komedia vammaisista deittaajista Helmikuun 13. ensi-iltansa saava ranskalainen komedia Kolme apinaa kertoo kaveruksista etsimässä naista elämäänsä. Ongelmana on vain se, että Alex (Jarkko Pajunen) on sokea, Dani (Oskari Katajisto) kuuro ja Ben (Jouko Klemettilä) mykkä. He ovat huomaneet, ettei näillä ominaisuuksilla naisia juuri hurmata, joten he päättävät mennä nettitreffeille vammansa salaten. Sokeutta ei ehkä huomaa, kun korvanappiin tulee ohjeita, kuurous kätketään telkkarissa viittovan kaverin avulla, ja mykälle 1 • 2013 annetaan taskuun äänentoistolaite. Laurent Baffien kekseliäs farssi sai Ranskassa kriitikot ja yleisön puolelleen. Miten Pentti Kotkaniemen ohjaama näytelmä otetaan vastaan Suomessa? Annen sairastuminen koet­ telee perheen keskinäisiä ihmissuhteita, ja vaatii kaikilta taitoa paitsi rakastaa myös luopua. Elokuvaa on kiitetty heltymättömän rehelliseksi ikääntymisen ja sairastamisen kuvaukseksi. Se palkittiin viime vuonna Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla. TIESITKÖ? Mielenterveyskuntoutu­ jien kuntoutukseen pääsyn esteenä on usein psykiat­ rien puutteellinen tietämys kuntoutuslainsäädännöstä ja heikko kyky kuvata potilaan toimintakykyä konkreettisesti. Tiina Johansson, MKL:n kuntoutusjohtaja 5
• Vammaisten päivää kannattaa Vammaisten päivä 3.12. on Suomessa usein mennyt ohi suuremmitta juhlallisuuksitta. Olisiko aika muuttaa tilanne? Turussa tätä jo yritetään. Teksti: Iris Tenhunen Kuvat: Ismo Helén V uodesta 1992 on joulukuun kolmatta päivää vietetty YK:n yleiskokouksen kansainvälisenä vammaisten päivänä. EU:ssa sitä vietetään myös Euroopan vammaisten päivänä. Mutta miten päivää vietettiin joulun alla Suomessa? Ei vielä kovin näyttävästi. Ylen Uutisten pikku-uutisessa todettiin, että vammaisten päivän tavoitteena on kiinnittää huomio vammaisten ihmisten oikeuksiin ja hyvinvointiin sekä muistuttaa, miten tärkeää heidän on osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Mitään sellaista tilaisuutta ei uutisessa kuitenkaan mainittu, jossa tätä osallistumista olisi harjoitettu tai juhlittu. valo.fi. Siinä Me itse ry:n aktiivit pohtivat, miten haluaisivat ikäihmisinä elää. Videon on tuottanut kehitysvammaisten nettiradio Radio Valo. Juuri tällaisia omaehtoisia kannanottoja Vammaisten päivänä kaivataan – ja niille julkisuutta! Liikuntavammaisia edustavan Invalidiliiton jäsenyhdistykset palkitsivat vammaisten päivänä aktiivisia vapaaehtoisia EU:n vapaaehtoistoiminnan teemavuoden kunniaksi. Laajempiakin näköaloja esiteltiin: Helsingin Invalidien Yhdistyksen miniseminaarissa kuultiin kansainvälisiä terveisiä sekä vammaisiin kohdistuvasta kehitysyhteistyöstä eri maissa että vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilman työstä kotimaassa. Invalidiliitto julkisti juhlapäivänä myös vuonna 2013 käynnistyvän kampanjansa nimeltä Helppo liikkua. Sillä halutaan kiinnit- tää huomio rakennetun ympäristön kulkuesteisiin. Mutta se iso yhteinen yleisötilaisuus Helsingistä puuttui. Turussa hyvä yritys juhlaksi Sellainen löytyi sentään Turusta: Kynnys ry:n Turun osasto järjesti suuressa Logomo-hallissa vammaisten päivän kunniaksi jo toista kertaa juhlan, jonne oli vapaa pääsy. Houkuttimena oli virkamiesten puheiden lisäksi musiikkipitoista ohjelmaa. Pääesiintyjänä oli näkövammainen rocktähti Mikko Herranen, ja turkulaisina harrastajaesiintyjinä nähtiin Katariinan koulun kuoro, Turun Urheiluliiton Voimistelu- ja liikuntajaosto sekä Toivolan toimintakeskuksen asukkaat. Vaikka järjestäjien yritys oli hyvä ja ohjelma koskettava, ei iso halli tällä panostuksella täyttynyt. Se olisi vaatinut useita nimek- Alueellisia tapahtumia Päivä ei tietenkään mennyt vammaisjärjestöiltä ohi huomaamatta: Kehitysvammaisten tukiliitto oli huomannut sijoittaa oman teemaviikkonsa eri-ikäisten yhteistyöstä päivän yhteyteen, ja jäsenistöä aktivoivia tapahtumia järjestettiin monilla paikkakunnilla. Kehitysvammaisten oman julkilausuman voi katsoa ja kuunnella osoitteessa www.radio- 6 Turkulaisen Katariinan koulun kuorolaiset esiintyivät juhlayleisölle. 1 • 2013
• juhlia Turussa kansainvälistä vammaisten päivää 3.12. vietettiin perinteisesti puheiden ja musiikin voimin. Iso Logomo-halli ei tällä ohjelmalla kuitenkaan täyttynyt. Liikunnallisesta ohjelmasta juhlassa vastasi Turun urheiluliitto. käitä esiintyjiä ja voimallisempaa markkinointia. Kynnys ry:n tiedottaja Sanni Purhonen kommentoi tilaisuutta Kynnyksen nettisivuilla näin: ”Niin pitkät kuin vammaisten päivän perinteet jo ovatkin, Suomessa sen juhlinta on usein jäänyt varsin huomaamattomaksi. Joulukuu on toki muutenkin täynnä kaikenmoista juhlaa. Varmasti vammaisjärjestöt voisivat lisäksi omalla toiminnallaan nostaa päivän profiilia. Itse olin tänä vuonna mukana Logomossa Turun Kynnyksen organisoimassa vammaisten päivän juhlassa. Tilaisuudessa pidettiin monta painokasta puheenvuoroa tasa-arvon tärkeydestä. Lisäksi siellä muun muassa jaettiin Kynnys-palkinto vammaisten oikeuksien edistämisestä. Vammaisten päivän näkyvä huomiointi Turussa on ylipäänsä kiitettävä asia, josta toivoisi otettavan nykyistä enemmän mallia pääkaupunkiseudullakin. Olisin kuitenkin toivonut näkeväni juhlapuhujien joukossa enemmän myös itse vammaisia henkilöitä. Näin luennointi osallistumisen oikeudesta ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi.” Kuka järjestäisi pääjuhlat? Siinäpä se. Olisiko isojen vammaisjärjestöjen vuoro yhdistää voimansa ja järjestää seuraavan kansainvälisen vammaisten päivän kunniaksi pääkaupunkiseudulle tai jonnekin muualle Suomeen pääjuhla? Esiintyjiä olisi kyllä tarjolla: Mikko Herrasen ohella populaarimusiikkipuolta vahvistaisivat esimerkiksi kuuro räppäri Signmark yhtyeineen sekä kehitysvammaisten muusikoiden punkbändi Pertti Kurikan nimipäivät. Tv-tähtiäkin löytyy, sillä Toisenlaiset frendit -ohjelmasta nähdään keväällä kolmas tuotantokausi. Ja mikä estäisi pyytämästä paikalle myös ei-vammaisia tähtiä? Näin saataisiin suuri yleisö – ehkä myös television välityksellä – kiinnostumaan ja kuulemaan, mitä vammaisille ihmisille nyky-Suomessa kuuluu, ja ehkä myös lahjoittamaan rahaa johonkin yhteishankkeeseen. Kuulumisia voisivat kertoa esitysten välissä vaikkapa kuluvan vuoden aikana teoillaan ansioituneet vammaiset suomalaiset yrittäjistä urheilijoihin, kulttuurihenkilöistä poliitikkoihin, äideistä vastavalmistuneisiin. 1 • 2013 Juhlan pääesiintyjänä oli suosittu näkö­ vammainen rocklaulaja Mikko Herranen. Viran puolesta hyvää tarkoittavat byrokraatit voisi sijoittaa lavan sijasta katsomoon. Tilaisuudessa voitaisiin vuosittain jakaa myös vammaisjärjestöjen palkinnot vaikuttajille. Jos järjestöt innostuvat yhteistä juhlaa jossakin muodossa järjestämään, lupaa Tukilinjakin olla talkoissa mukana. Mikä olisi parempi tapa muokata suuren yleisön ajatuksia ja asenteita? Nehän tuntuvat olevan suurin este esimerkiksi vammaisten ihmisten työelämään pääsylle. 7
• Tukilinja-apurahat vertaistukityöhön Kuva: Eeva-Maija Pietilä. Tukilinja lahjoitti jouluapu­rahansa vammaisten lasten vanhempien vertaistukityöhön kotimaassa sekä vammaisiin kohdistuvaan kehitysyhteistyöhön. T ukilinja jakaa vuosittain ilman hakua muutamia isompia apurahoja kohteisiin, joissa tehdään hyvää ja tarpeellista työtä liian vähäisin resurssein. Näiden apurahojen kohteet valitsee Tukilinjafoorumi. Viime syksynä avasimme apurahojen ideoinnin Facebookin kautta myös asiasta kiinnostuneille lukijoillemme. Saimmekin paljon hyviä vinkkejä joulun alla luovutettavista ns. jouluapurahakohteista. Kiitos niistä! Facebook-kävijöiden ja Tukilinjafoorumin mietteet osuivat yksiin, sillä niin meidän kuin lukijoidemme huoli kohdistui ennen kaikkea vammaisten lasten perheiden jaksamiseen: Taloudellisten olojen tiukentuessa myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmat ovat entistä kovemmilla. Heillä on iso vastuu lapsen tukien hakemisesta, päivähoidon, koulunkäynnin ja kuntoutuksen järjestämisestä sekä koko lapsen ympärillä toimivan asiantuntija- ja hoitoyhteisön toimien koordinoinnista. Sen ohella pitäisi hoitaa muukin perhe ja usein vielä työ tai työnhaku. Omasta jaksamisesta huolehtimiselle jää monesti liian vähän aikaa ja huomiota. Tässä kohden vertaistuki on korvaamatonta: toinen samassa asemassa oleva vanhempi ymmärtää, missä mennään ja mitä tarvitaan: hengähdystauko, ymmärrystä, vinkkejä ja tietoa, joskus myös etäisyyttä omaan tilanteeseen, irtiottoa arjesta. Vanhempia tukemaan on viime vuosina perustettu uudentyyppisiä, vammarajoista riippumattomia vanhempien vertaistukiyhdistyksiä. Ensimmäinen niistä oli 1990 luvulla toimintansa aloittanut Jaatinen Vammaisperheiden monitoimikeskus ry. Sen toimitila Maja sijaitsee Helsingissä, mutta yhdistyksen toimintaan osallistuu verkkosivujen ja keskustelufoorumien kautta perheitä ympäri Suomen. Jaatinen sai nimensä Arto Paasilinnan romaanin Onnellinen mies päähenkilöltä, ja samaa rohkeutta, voimaa ja luovuutta nämä vaikeavammaisten lasten vanhemmatkin toiminnassaan osoittavat. Jaatinen kehitti uraauurtavaa perheiden vertaisryhmätoimintaa, jossa hyödynnetään 8 Maijan (2,5 v.) äiti Tarja Vuorinen on onnellinen, että erityislasten äidit ovat löytäneet toisensa Enontekiössä. Hän kertoo, että Elon työntekijöiltä saa myös tärkeää tukea sähköpostitse ja puhelimitse. Kuva on vuodelta 2011. sosiaalista mediaa ja lähdetään perheiden omista tarpeista ja kokemusasiantuntijuudesta. Tuloksena oli vuonna 2001 avattu iso toimintatila esteettömine kuntosaleineen, kokoontumistiloineen, nettipisteineen, leikkihuoneineen ja toimintavälineiden vuokraamoineen. Kerhot, virkistystapahtumat, kurssit ja juhlat virkistävät koko perhettä, ja Majalla onnistuvat vaikka esteettömät synttärit. Tämän hetken projekteihin kuuluu JaatisWiki, johon kerätään yhteisvoimin vanhemmille tarpeellista tietoa. Tässä ote Kehitysvammaliiton tunnustuspalkinnon tekstistä vuodelta 2012: ”Jaatinen … on nostanut esille erityisesti kaikista vaikeimmin vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä asiaa. Jaatisen keulahahmo Miina Weckroth on osallistunut sitkeästi valtakunnalliseen keskusteluun, lainsäädännön valmisteluun ja tuonut esille mm. asumiseen, henkilökohtaiseen apuun ja mielekkään päiväaikaisen toiminnan kehittämiseen liittyviä näkökulmia.” Yhdymme kiitoksiin ja toivotamme hyville projekteilla jatkoa. Toinen vanhempien yhdistys Leijona­ emot ry perustettiin vuonna 2005, mutta se sai alkunsa jo neljä vuotta aiemmin vanhempien löydettyä toisensa eri diagnoosien net- 1 • 2013 tikeskusteluryhmistä. Leijonaemoihin ovat tervetulleita kaikki ”erilaisten” lasten perheet. Leijonaemot toimivat netin ja sosiaalisen median kautta, mutta he järjestävät myös vertaistukikokoontumisia, hauskoja tapahtumia ja kursseja. Vertaistukiryhmiä toimii suurimmissa kaupungeissa, ja toiminnasta kertoo esimerkiksi teos Leijonaemojen tarinat (Wsoy, 2005). Pohjois-Suomestakin löytyy aktiivisia vanhempia. Vuonna 2004 perustettu Erityislasten Omaiset eli Elo ry toimii Rovaniemeltä käsin ympäri Lappia. Yhdistyksen Elokololla kokoontuu vertaistukiryhmiä ja pidetään illanviettoja. Kolme vuotuista, isoa jäsentapahtumaa tuo katkoa arkeen. Elo tarjoaa myös nuorille harrastusryhmiä, kuten sirkuskoulun ja liikuntakerhon. Mukana on jo yli 300 perhettä Rovaniemeltä Enontekiöön, Muonioon, Kittilään ja Kemijärvelle. Omat tilat ja kaksi työntekijää mahdollisti RAY:n hanketuki vuosile 2009-13, mutta sen jälkeen toiminnan on jatkuttava ilman palkattuja työntekijöitä. Rahaa siis muutosvaiheessa tarvitaan. ”Onneksi erityislapset syntyvät hyvin erilaisiin perheisiin, joilla kaikilla on erilaista osaamista. Kun ne ovat antaneet osaamistaan Elolle, siitä on syntynyt paljon hyvää”, kertoo Elon hanketyöntekijjä Pia Ylisuvanto Tukilinjan artikkelissa 2011. Neljäs jouluapurahan saaja on Abilis-säätiö, joka laajentaa vertaistuen periaatteen kansainväliseksi. Abilis on kehitysyhteistyöjärjestö, jonka perustivat suomalaiset vammaisvaikuttajat vuonna 1998. Keskeisenä moottorina oli Suomen vammaispolitiikan pioneeri Kalle Könkkölä. Myös Abilis toimii ilman vammarajoja kehittyvissä maissa auttaen etenkin liikunta-, näkö- ja kuulovammaisia mutta myös kehitys- ja mielenterveysvammaisia sekä vammaisten lasten vanhempien järjestöjä. Abiliksen vertaistuki leviää jo 250 projektin kautta 45 eri maassa. Projektien tuella perustetut pienyritykset tarjoavat elannon monille vammaisille ihmisille maissa, joissa sosiaaliturvaa ei tunneta ja köyhyys sekä vammaisten ihmisten kokema syrjintä ja torjunta voi olla äärimmäistä. Joulun alla myönnetyt Tukilinja-apurahat ovat jokainen suuruudeltaan useampia tuhansia euroja. Tulemme kertomaan niiden käytöstä ensi syksyn Tukilinja-lehdissä. Tukilinjafoorumi toivottaa hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille tuen saajille ja lukijoillemme! Tukilinjafoorumin puolesta Iris Tenhunen
• Tukitoiminnan vuosi 2012 O n taas aika tehdä katsaus menneeseen vuoteen, joka oli tukitoimintamme kannalta vireä. Vuonna 2012 jaettiin kuukausittain tukea noin 37 900 euron arvosta, mikä teki vuodessa yli 455 000 euroa. Tukilinjafoorumi teki vuoden aikana 329 myönteistä päätöstä apurahoista, joiden saajista 305 oli yksityishenkilöitä. Apurahoja saivat myös yhdistykset, tapahtumat, uraauurtavat integraatiohankkeet ja vammaistutkimus. Vuoden aikana tuettiin esimerkiksi kulttuuriyhdistys Suomen Eucrean Cross-over -festivaalia, Helsingin ylioppilas­ teatterin ja Lyhty ry:n yhteistyönä toteuttamaa teatteriproduktiota sekä Datero ry:n Tikas-koulutuksessa tarvittavien tietokonelaitteistojen hankintaa. Tuki jakautui tasaisesti ympäri Suomea. Eniten tukea haettiin ja myönnettiin edelleen tietokoneisiin, joita tarvittiin opiskelutai kuntoutuskäyttöön. Suurin osa tietokoneista toimitettiin valmiiksi asennettuine ohjelmistoineen ns. tietokonepaketteina suoraan tuen saajien kotiin. Pyrimme tekemään tietokoneen hankinnan kauttamme mahdollisimman helpoksi ja toimivaksi. Asiantuntevana yhteistyökumppanina toimi Serv-IT solution Oy. Kaikki Tukilinjafoorumin myöntämä tuki – oli se sitten tietokone tai vaikkapa taiteilijatarvikkeita – pyritään aina toimittamaan tuen saajalle joko suoraan tuotepakettina tai maksusitoumuksena soveltuvaan kauppaan tai muulle taholle. Näin pystytään varmistamaan, että teidän Tukilinjan tukitilaajien tuki menee varmasti oikeaan käyttötarkoitukseen. Tänäkin vuonna tuki jakautui monenlaisissa elämäntilanteissa oleville henkilöille. Yhteistä heille oli se, että heidän tulotasonsa oli köy- TUKI POINTTI hyysrajan tuntumassa, ja usein selkeästi sen alla. 35 prosenttia Tukilinjan tuen saajista oli mielenterveyskuntoutujia. Heidän osuutensa on vuosi vuodelta lisääntynyt, mikä heijastaa heidän taloudellisen huono-osaisuutensa lisääntymistä. Noin viidennes annetusta tuesta kohdentui kehitysvammaisille hakijoille, ja toinen viidennes liikuntavammaisille henkilöille. Loppuosa jakautui tasaisesti eri vammoja omaaville henkilöille, joilla saattoi olla esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai neurologisia haasteita. Yli 40 prosenttia yksityishenkilöille annetusta tuesta tuki koulunkäyntiä ja opiskelua. Muu tuki jakautui tasaisemmin kuntoutuksen, työllistymisen tai aktiivisen elämän tukemiseen. Moni pystyi Tukilinjan tuen avulla osallistumaan johonkin elämään mielekkyyttä tuovaan harrastukseen tai yhdistystoimintaan esimerkiksi vammaisyhdistyksissä. Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista ilman teitä Tukilinjan tilaajia, jotka mahdollistitte näinkin mittavan tukitoiminnan. Tukityömme tulevan vuoden haasteena on esimerkiksi päivittää ja selkiyttää internetsivuillamme olevat hakuohjeet. Otamme entiseen tapaan vastaan apurahahakemuksia, ja tukitoiminnan tukiluuriin voit soittaa minulle tiistaisin kello 10–12.00, jos sinulla on kysyttävää tuen hakemisesta tai vammaispalveluista. Hyvää alkanutta kevättä! Sara Niemi tukitoiminnan koordinaattori Sara Niemi hoitaa Tukilinjan tukitoimintaa. Unelmat valokuvina Suomen Ammattivalokuvaajat ry toteutti yhdessä Kehitysvammaisten Tukiliiton kanssa valokuvausprojektin, jossa kehitysvammaiset henkilöt pääsivät kokeilemaan unelmaansa ja toteuttamaan sitä kuvaavan muotokuvan yhdessä valokuvaajan kanssa. Mukana oli 19 paikallista kehitysvammaisten tukiyhdistystä, ja tuloksena on 62 hurmaavaa muotokuvaa. Sopivalla kuvausrekvisiitalla ja maskeerauksella elettiin hetki unelmaa, ja muistona siitä jokaisella kuvattavalla on nyt oma muotokuvansa. Kuvat kiertävät myös ympäri Suomea valokuvanäyttelynä Jokaisella on unelma – Hetki Unelmaa. Näyttelyyn voi tutustua myös netin kautta, sillä kaikki valokuvat ovat esillä sivuilla www. ammattivalokuvaajat.fi. Kuvat näkyvät siellä pienikokoisina, ja suurenevat katselukokoisiksi hiirellä napauttamalla. Omia suosikkejani olivat Emma Ravintolakokki sekä Päivi Presidentti, jossa kuvattava eläytyi Tarja Haloseksi. Satu – jalkapalloilijakaan ei ollut hassumpi. Käykää katsomassa! Kaikilla pitäisi olla seinällään tällainen unelmakuva itsestään. Se saisi muistamaan, miksi jokaisena päivänä kannattaa tsempata unelmiensa eteen. Pelastakaa myös erinäköiset lapset Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu arkipäivän rasismista – onko sitä vai ei? Keskusteluissa lasten kokemaa rasismia on myös vähätelty tai sitä ei ole pidetty maininnan arvoisena. Pelastakaa lapset ry varoittaa suhtautumasta lasten kokemuksiin näin: vieraiden ihmisten taholta koettu solvaaminen ja ihmisten esittämät stereotyyppiset käsitykset toisista ihmisryhmistä loukkaavat myös lasta. Siksi lasten kohtaama rasismi on tunnistettava ja siihen on puututtava – jokainen meistä voi lohduttaa ja tukea lasta, joka kohtaa rasismia. Pelastakaa lapset ry muis- 1 • 2013 NETTIVINKKI tuttaa, että sen toiminnassa mukana olevien lasten suomalaisuutta ja yhteiskuntaan kuulumista kyseenalaistetaan jatkuvasti. Rasismia kokevalla lapsella saattaa olla harvoja paikkoja tai elämänalueita, jotka olisivat vapaita rasismista. Il­ miön tunnustaminen ja sen vastustaminen antavat tilaa rasismin kokemusten käsittelyyn yhdessä. Keskustelulle koulussa, pihakavereiden kodeissa, harrastuksissa ja päiväkodissa antaa lähtökohtia vaikkapa kirja Rsana – kirja rasismista. Se löytyy Pelastakaa lapset ry:n nettisivuilta pdf-muodossa klikkaamalla osiota “Toiminta” ja valitsemalla valikosta “Rasismin vastainen työ”. Omat potilastiedot nyt netissä Sähköisen reseptin, Omien tietojen katselun ja potilastiedon arkiston verkkosivusto www. kanta.fi on uudistunut palvelemaan entistä paremmin yksittäistä potilasta, jolle entistä useammin määrätään sähköinen resepti. Käyttäjäprofiileittain jaettu sisältö antaa uudessa Kansalaisille-osiossa potilaille entistä enemmän toimintamahdollisuuksia ja henkilökohtaista tietoa. Sähköinen resepti on pian käytössä koko Suomessa, ja käyttäjämäärä kasvaa koko ajan. Kanta-sivujen uudet asioin­tiohjeet auttavat nyt palvelun käytössä. Omien tietojen katselu on tuotu paremmin esiin, ja KanTa-osioon on koottu tietoa niin palvelun tuottajista, tietoturvallisuudesta kuin lainsäädännöstäkin. Uutuutena sivuilla on avattu myös mahdollisuus antaa palautetta ja kysyä mieltä vaivaavista asioista. Sivusto on julkaistu suurimmaksi osaksi samanlaisena suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Ammattilaisille sivustolla on omat palvelunsa, jotka eivät vaadi kirjautumista. 9
• TUKIKOHDE Teksti: Mirja Lahnaviiki Kuva: Vesa-Matti Väärä Työpaikka löytyi vasta lehtijutun avulla Cp-vammainen Petteri Kjellberg kyllästyi 20 vuoden jälkeen työkeskukseen ja päätti hankkia oikean työpaikan. Se onnistui vasta, kun hänen työnhaustaan oli julkaistu iso juttu Turun Sanomissa. J an-Peter eli Petteri Kjellberg on, kuten monet muutkin vammaiset ihmiset, kohdannut elämässään paljon suuria esteitä. Asiat, joita niin sanotut tavalliset ihmiset pitävät helposti itsestäänselvyyksinä, on saavutettu vasta vuosien kamppailujen jälkeen. Cp-vammainen Petteri ei ole tavoitellut mitään ihmeellistä – vain elää mahdollisimman itsenäistä elämää, johon kuuluvat oma koti ja mielekäs työ. Muutto omaan kotiin onnistuikin muutama vuosi sitten. Apu on siellä vain puhelinsoiton päässä. Sen sijaan työura jämähti paikoilleen 20 vuodeksi. Tuon ajan Petteri on työskennellyt Turun työ- ja toimintakeskuksissa pääasiassa keittiö- ja kokoonpanohommia tehden. 44-vuotias Petteri on aina kokenut olevansa pystyvä ihminen rajoitteistaan huolimatta. Haasteita vailla oleva työ puudutti. ”Olen puhunut vuosikausia sen puolesta, että saisin muuta työtä, mutta ei ole vain onnistunut.” Pari vuotta sitten miehen mitta tuli täyteen: Hän päätti, että nyt on muutoksen tapahduttava, ja alkoi hakea työtä. Tietokone työnhakua varten Kun Petteri laittoi Tukilinjaan avustushakemuksen, oli hän jo melko kypsä työnhakuprosessiin. Hän kertoi tarvitsevansa avukseen tietokoneen, sillä nykyään hakemuksetkin lähetetään sähköisesti. ”Kaikki tapahtuu nykyään netissä”, Petteri naurahtaa. Lisäksi konetta tarvittiin palvelemaan tärkeää harrastusta, yhdistystoimintaa. Mies kun on mukana muun muassa Kynnys ry:ssä, Me itse -yhdistyksessä ja SPR:ssä. 10 Kone ja tulostin myönnettiinkin, ja niin alkoi kova puurtaminen. Soitettiin monen monta puhelua eri tahoille ja saatiin hyviä neuvoja. Vaikka homma oli hidasta, jotain tapahtui koko ajan. Ensin laadittiin CV eli ansioluettelo yhdessä työllistämispalveluasioiden parissa työskennelleen avustajan kanssa. ”Soitin äidille ja pyysin etsimään kaikki vanhat todistukseni. Onneksi ne vielä löytyivät”, Petteri muistelee. Mies lähetti puolen vuoden aikana yhteensä 80 työhakemusta, ja sai 13 kirjallista vastausta. ”Lähetin CV:tä ympäri Turkua. Yksikään ei kutsunut haastatteluun”, Petteri muistelee turhautuneena. Turun Sanomat kiinnostui Lopulta onni kääntyi. ”Saan kiittää siitä Turun Sanomia, koska se teki jutun”, Petteri sanoo. Petterin apuna ollut henkilö sattui näkemään Turun Sanomien toimittajan, ja meni reippaasti tämän juttusille. Hän vinkkasi toimittaja Esko Pihkalalle, että eräs cp-vammainen mies hakee itselleen ahkerasti töitä, mutta ei vain ole tärpännyt. ”Ajattelin, että toimittaja unohti jutun ja ajatteli, että se nyt hakee töitä ja se siitä”, Petteri muistelee ajatelleensa. Mutta eräänä päivänä puhelin soi, ja toimittaja kysyi, koska sopisi tehdä haastattelu. Ja niin siinä sitten kävi, että paljon palstatilaa saanut juttu johti Petterin pitkäaikaisen haaveen toteutumiseen: hän pääsi aloittamaan avustajan työt koeajalla Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa (AKK) viime helmikuun alusta. Petteri on saanut jo vuoden verran herä- 1 • 2013 tä aamuisin mieluisia työtehtäviä ja mukavia työkavereita sisältävään päivään. Entistä työmaata ei ole ikävä, kaksi vuosikymmentä toimintakeskuksissa riitti. ”Eroaa kuin yö ja päivä. Inhosin toimintakeskuksessa sitä, kun jankutettiin yhtä ja samaa. Lisäksi töitä oli vähän. Nykyisessä työssä ollaan asiallisia.” Onnellinen mies Mies ei väsy kertomaan silmät loistaen ja värikkäästi ensiaskelistaan uudessa työpaikassaan. Kaikki on tallentunut yksityiskohtia myöten mieleen siitä, miten hän ensimmäistä kertaa astui nykyisen työpaikkansa kynnyksen yli. ” Voin koska tahansa pitää esitelmän vammaisten vaikeasta työllistymisestä.” Hänelle räätälöidyn työn tehtävänä on helpottaa opettajien työtä. ”Otan kopioita ja silppuan papereita. Lisäksi kokoan opiskelijoille kansioihin opetusmateriaalia. Nämä hommat opettajat joutuivat ennen tekemään itse.” Petteri on huumorintajuinen, aikaansa seuraava, kantaaottava ja periksi antamaton ihminen. Nykyään listaan voi hyvällä syyllä lisätä: onnellinen mies. ”Tämän parempaa työpaikkaa en enää koskaan saa. Olen kiitollinen esimiehelleni Arja Hänniselle, kun otti minut töihin. Hän oli myös sitä mieltä, että Petterin paikka ei ole toimintakeskuksessa”, mies sanoo kiitollisuutta äänessään. Hän toivoo, että esimies antaisi hänen jatkaa työssä mahdollisimman kauan. Eikä siihen näytä estettä olevan. ”Työpaikan joulujuhlissa minut ja eräs toi-
• Petteri Kjellberg sai Tukilinjalta tietokoneen ja alkoi hakea työpaikkaa avoimilta työmarkkinoilta. Se olikin urakka. nen työntekijä nostettiin esille. Rehtori sanoi, että olemme aina hymyileviä, reippaita työntekijöitä ja positiivisia ihmisiä. Se tuntui hyvältä. Tietokone avarsi maailman Vaikka lahjoituksena saatu tietokone on jo toiminut välineenä Petterin elämän suurimmassa haasteessa, ei kannettava tietokone ole sen jälkeenkään nyhjöttänyt tyhjän panttina pöydän nurkassa. Petterin arjen rutiineihin kuuluu järjestötyön ohella sähköpostien lukeminen ja Facebookissa käynti. ”Facebook ja muut yhteisöpalvelut ovat avanneet maailman, mihin minulla ei ole ollut ennen mitään pääsyä. Maailmani on avartunut”, Petteri myöntää tyytyväisenä. ”Politiikka ja vaikuttaminen kiinnostaa. Haluaisin päästä kunnanvaltuustoon. Kunhan joku vaan pyytäisi minua ehdokkaaksi”, Petteri vinkkaa. Ainesta tästä TPS:n uskollisesta lätkäfa- 1 • 2013 nista löytyy, sillä hänellä on vahvoja mielipiteitä, jotka hän uskaltaa tuoda esiin. Maailman menoa tarkasti seuraava Petteri on erityisen hyvin perehtynyt vammaisten asioihin. ”Voin koska tahansa pitää esitelmän vammaisten vaikeasta työllistymisestä”, mies vakuuttaa. Sen verran omaa kokemusta on karttunut, että hän voisi jopa kuvitella ajavansa muidenkin puolesta työllisyysasiaa. Tietokoneelle ja tulostimelle riittää siis vielä paljon käyttöä. 11
• TULILINJALLA KOLUMNI ~ MAIJA HAAVISTO Jotkut syrjäytyvät syrjäytyneistäkin S ” Ihmiset ovat kuin helminauhan helmet: himmenevät lojuessaan laatikon pohjalla yksin.” Maija Haavisto on Amsterdamissa asuva terveysalan freetoimittaja ja kirjailija. Hänellä on harvinainen sairaus ME eli krooninen väsymysoireyhtymä. 12 yrjäytyminen, ennen kaikkea nuorten syrjäytyminen, nousi otsikoihin viime syksynä. Mielipiteitä sateli puoleen ja toiseen. Kaikkien mielestä aihe oli tärkeä, mutta ratkaisuista ei päästy sopuun, saati siitä, mitä syrjäytymisellä edes tarkoitetaan. Syrjäytyminen liitetään yleensä työttömyyteen, koulutuksen puutteeseen ja päihdeongelmiin. Vantaalainen kaupunginvaltuutettu Jaana Huhta sai Makuuhaavoja-romaanistani ahaa-elämyksen: myös vamman tai fyysisen sairauden takia voi jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle, kuten kirjani päähenkilö Kai, joka ei ole pariin vuoteen kyennyt poistumaan kotoaan. Aikoinaan jouduin turvautumaan sosiaalitoimistoon, kun Kela kieltäytyi maksamasta sairaspäivärahojani ja kuntoutustukiani. Koska olin silloin alle 26-vuotias, minut sijoitettiin automaattisesti jonkinlaiseen nuorten tukiryhmään. Sain täytettäväksi papereita, joissa minua pyydettiin miettimään muun muassa päihteiden käyttöäni ja rikoshisto­ riaani. Sosiaalityöntekijä myönsi, että se ei ehkä ollut aivan sopiva minun tilanteeseeni, mutta se nyt kuului byrokratiaan. Olinko silloin syrjäytynyt? Olihan minulla kavereita ja seurasin maailman menoa, mutta yhteiskunnan näkökulmasta olin pudonnut kelkasta, koska minulla ei ollut koulutusta eikä työpaikkaa. Jäin kuitenkin valmiiden luokitusten ulkopuolelle. Minä syrjäydyin myös syrjäytyneistä. Nykyään minulla kyllä riittää töitä, mutta suuri osa suomalaisista vammaisista ei ole yhtä onnellisessa asemassa. Milloinkohan tästä nähtäisiin isoja otsikoita? Katharine Quarmbyn kirjan Scapegoat (Syntipukki) takakansi kertoo tylyjä numeroita Britanni- 1 • 2013 asta: Yhdeksän kymmenestä ei ole koskaan kutsunut vammaista kotiinsa. Vain kahdella kymmenestä vammaisesta on ei-vammaisia ystäviä. Suomen vastaavista numeroista en tiedä, mutta luvut saivat minut miettimään tuttavaani, joka ihmetteli, miksi kaikista asunnoista pitäisi tehdä esteettömiä. Eihän suurin osa ihmisistä ole vammaisia. Hänelle ei kai ollut tullut mieleenkään pyytää pyörätuolin käyttäjää kylään. Kaikki vammaiset eivät tietenkään ole syrjäytyneitä. Monella on mukava työpaikka, perhe ja lapsia, he harrastavat ja viettävät aktiivista sosiaalista elämää. Paljon on kiinni vamman laadusta ja vaikeudesta, mutta valitettavasti myös siitä, missä sattuu asumaan. Jos ei saa tarvitsemaansa sähköpyörätuolia, kuulokojetta tai näytönlukijaa, jos avustajatunnit eivät riitä, elämä voi kutistua neljän seinän sisään. Kesäleiri toimintarajoitteisille ei lohduta, jos on liian huonokuntoinen lähtemään sinne. Eräs yksin asuva ystäväni on käytännössä vuoteenoma eikä pysty puhumaan puhelimessa. Hän ei voi lukea, kirjoittaa tai käyttää tietokonetta. Ennen me asuimme sentään samassa kaupungissa, nyt eri maissa. Lähetän ystävälleni kirjeitä, jotka joku lukee hänelle. Muista ihmisistä eristämistä käytetään usein rangaistuskeinona. Pieni lapsi lähetetään omaan huoneeseensa, kun tämä on tehnyt jotain tuhmaa, aikuinen voi joutua vankilaan. Vangeillakin taitaa kuitenkin olla enemmän seuraa kuin monella pitkäaikaissairaalla. Internetistä puhuttiin syrjäytymisen yhteydessä ennen lähinnä kielteisessä mielessä. Ajateltiin, että netti- ja peliriippuvaiset syrjäytyvät elämäntapansa takia neljän seinän sisään. Nykyään tiedostetaan paremmin, että suunta on usein toisinpäin: Verkko saattaa olla yksinäiselle ainoa kanava ulkomaailmaan. Sen avulla voi myös opiskella ja tehdä ostoksia. Tässä on vaarana tuudittautua ajatukseen, että kyllä se netti riittää. Monet pitkäaikaissairaat saavatkin vertaistukea verkon keskusteluryhmistä, mutta kaipaisivat sitä myös tosielämässä. Älypuhelin ei anna halauksia. Hollannissa olen monesti nähnyt ruokakaupassa ja puistossa ihmisiä pyörätuolissa ja happiviikset kasvoilla. Suomessa näin huonokuntoiset pääsevät harvoin ulos. Eivätkö sosiaalinen elämä ja harrastukset ole perusihmisoikeuksia? Ajatellaan ehkä, että me menemme rikki. Vaikka ihmiset ovat kuin helminauhan helmet: himmenevät lojuessaan laatikon pohjalla yksin.
• Kuva: Jussi Helimä ki Uniikkeja käsitöitä Laadukkaita, käsintehtyjä käsitöitä ja käsityöteoksia Luovilla-tekstiilityöpajasta. Luovillassa kuusi kehitysvammaista aikuista ideoi, toteuttaa ja markkinoi tuotteitaan ja teoksiaan. Tekijät valmistavat taidekäsityötä ja teoksia myyntiin ja näyttelyihin. Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry on vuonna 1993 perustettu yleishyödyllinen yhdistys. Se tarjoaa työtä taide- ja tekstiili-, ulkotyö-, kulttuuri- ja erillistyöpajoissa. Se järjestää myös tapahtumia sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa. Osoite: Tekstiilityöpaja Luovilla, Porvoonkatu 14, 00510 Helsinki Nettisivut: www.lyhty.fi i äkiv Kuva: Satu-Mia Sev äkivi Kuva: Anttoni Sev Oheiset kuvat ovat Tukilinjan edellisen valokuvauskilpailun satoa vuodelta 2011. Näin tilaat: Lisätiedot tuotteista sähköpostitse luovilla@lyhty.net tai puhelimitse, p. 050-4136218 (ark. 9–16). Osallistu ja voita tabletti! Valokuvauskilpailu: Tuki meni perille Tukilinja-lehti järjestää valokuvauskilpailun, jonka teemana on Tuki meni perille. Toivomme kilpailuun kuvia, jotka kertovat onnistuneesta Tukilinjan tukiprosessista. Jos sinulle tai tutullesi on vuosina 1996–2013 myönnetty apuraha tai apuväline Tukilinjalta, ota kamera käteen ja mieti, miten tuen onnistuneen lopputuloksen kuvaisit! Kilpailu on kaikille avoin. Siihen voivat osallistua tukea saaneet henkilöt, heidän läheisensä, tuettujen hankkeiden osallistujat tai muusta syystä tuen perillemenoa ja vaikutusta kuvanneet henkilöt. Kilpailuun voi osallistua 1–5 itse ottamallaan kuvalla, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Kuvat lähetetään Tukilinjaan joko sähköisesti alkuperäisellä kuvalaadulla (jpg-, tiff- tai pdf-muodossa) tai paperikopioina. Tukilinjalla on julkaisuoikeus kilpailukuviin. Toivomme että kuvat nimetään ja niihin liitetään kuvatekstiä tai tarina, jossa kerrotaan kenelle myönnetystä tuesta on kysymys. Mukaan tarvitaan myös kuvaajan nimi sekä mahdollinen nimimerkki sekä kuvaajan tai hänen edustajansa osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Palkinnoiksi on luvassa tablettitietokoneita, joista valokuvia on mukava katsella! Tabletin käyttöjärjestelmän voi valita vähintään kahdesta vaihtoehdosta (IOS, Android). Kilpailuaika: 1.2–30.8.2013 Palkinnot: 1. Tablettitietokone (mobiilidata-ominaisuudella) 2. Tablettitietokone (wifi-ominaisuudella) 3. Tablettitietokone (wifi-ominaisuudella) Valokuvat lähetetään osoitteella: Tukilinja-lehti / Tuki meni perille -kilpailu Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Tiedustelut p. 09 4155 1504 tai 4155 1508 1 • 2013 Kierrätyskeskus auttaa ympäristöä ja työllistää Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen organisaatio. Tavoitteena on elinympäristön parantaminen tavaroiden uudelleenkäytöllä sekä antamalla ympäristökasvatusta. Tarjoamme vuosittain noin 100 henkilötyövuoden verran työtä vaikeassa työmarkkinatilanteessa oleville työnhakijoille. Kierrätyskaupoissa myydään pientavaroita, isommissa kaupoissa myös kädentaitomateriaaleja, huollettuja kodinkoneita ja elektroniikkaa, polkupyöriä sekä huonekaluja. Matinkylän ja Koivukylän kaupoissa on rakennustarvikkeiden osasto. Designkauppaa lukuun ottamatta kaupoista löytyy myös ilmaisten tavaroiden osasto. Koulutuspalvelu Tuuma antaa käytännöllisiä työkaluja yrityksen tai organisaation ympäristövastuuseen. Ville Heinilä, p. 0400 348 115. Ympäristökoulu Polku tarjoaa päiväkodeille, kouluille ja muille oppilaitoksille neuvontaa, koulutusta ja oppimateriaaleja. p. 0400 348 100. Kaupat: Designkauppa Sanomatalo (Mannerheiminaukio 3, 00100 Helsinki) Hietalahden kauppa (Lönnrotinkatu 45, 00180 Helsinki) Kyläsaaren kauppa (Kyläsaarenkatu 8, 00580 Helsinki) Matinkylän kauppa (Matinpurontie 3 ja 8, 02230 Espoo) Koivukylän kauppa (Hosantie 2, 01360 Vantaa) Kaupat avoinna arkisin 10–20 ja lauantaisin 9–15 paitsi Designkauppa vain arkisin 11–19. Nettisivut: www.kierratyskeskus.fi 13
• Iloinen lapinkoira Pihka hoivaa, kannustaa liikkumaan ja on muutenkin hyvää seuraa emännälleen Sirene Enarville. 14 1 • 2013
• Sirene kuntoutuu osa-aikatyössä Aivokasvaimesta ja aivoleikkauksesta toipuva Sirene Enarvi ei halunnut jäädä sairauslomallaan kotiin. Hän tekee mieluummin suunnittelijan töitä osa-aikaisessa työkokeilussa omalla työpaikallaan. Teksti ja kuvat: Eeva Mehto S irene Enarvi seisoo tasapainolaudan päällä ja laulaa samalla kotikaraokea Sing Star -pelillä. Playstation-pelin avulla laulaminen tekee tasapainoharjoittelun hauskemmaksi. ”Olen tehnyt itselleni säännön, etten saa laulaa, ellen samalla harjoittele tasapainolaudalla”, Sirene selittää nauraen. Sirene Enarvi harjoittelee tasapainoaan kuntoutuakseen aivoleikkauksesta. Häneltä leikattiin syksyllä 2011 viiden sentin mittainen kasvain aivojen otsalohkon takaa vasemmalta. Kun kasvain löydettiin, lääkärit ihmettelivät miten potilas on siinä tilanteessa voinut olla vielä tajuissaan. Leikkaus meni hyvin, ja herättyään Sirene ymmärsi heti puhetta ja pystyi tuottamaan sanoja itse, toisin kuin ennustettiin. Myös jäsenet toimivat, vaikka ennen leikkausta ennustettiin myös oikeanpuoleisten raajojen halvaantuvan tilapäisesti. Kaikki hyötyvät työkokeilusta Kuntoutukseen kuuluvien lymfaterapiahoitojen jälkeen pidetään poskesta kaulaan ulottuvat kinesioteipit kasvoissa neljä vuorokautta. Ne eivät haittaa työntekoa. Lymfaterapia parantaa verenkiertoa ja imunestekiertoa. 34-vuotias Sirene Enarvi on koulutukseltaan kansainvälisen liiketoiminnan trade­ nomi. Hän on työskennellyt kahdeksan vuotta suunnittelijana ulkomaisten eläkkeiden osastolla Eläketurvakeskuksessa. Leikkauk- 1 • 2013 sen ja kahden kuukauden mittaisen sädehoitojakson jälkeen hän halusi palata saman tien töihin, vaikka oli edelleen sairaslomalla. ”Halusin tehdä jotain järkevää ja olla tärkeä.” Huhtikuussa 2012 hän siis aloitti työkokeilun vanhalla työpaikallaan Eläketurvakeskuksessa. Sairaslomalainen saa tehdä työkokeilua yhteensä kuusi kuukautta. Työnantajalle se on ilmaista, sillä työeläkevakuutusyhtiö maksaa kokeilun ajalta työntekijälle korotettua sairaspäivärahaa. Sirene kertoo, että työkokeilu on hyödyttänyt häntä sekä taloudellisesti että henkisesti: ”Sen sijaan, että olisin vain sairaslomalla, yritän kuntouttaa itseäni työhön ja selvittää, kuinka hyvin pystyn työskentelemään. Jos jäisin kovin pitkäksi aikaa kotiin, kun muut ovat töissä, se vain invalidisoisi, ja voisin helposti masentua. ” Myös vakuutusyhtiö hyötyy työkokeilusta: Jos potilas kuntoutuu, säästytään pitkiltä kuntoutustukijaksoilta. Aivot kuntoutuvat tekemällä Tällä hetkellä Sirene työskentelee neljä tuntia päivässä neljänä päivänä viikossa. ”Ensin työskentelin työkokeilussa kolme kuukautta, mutta se oli niin väsyttävää, että olin sen jälkeen kolme kuukautta sairaslomalla. Nyt taas työskentelen, ja aloitan pikkuhiljaa viisituntisen työpäiväkokeilun.” Työssä monet asiat olivat alussa hankalia, ja ovat edelleen. Projektit olivat menneet sai- 15
• rauden aikana eteenpäin, ja ajan tasalla pääsy vie aikaa. Myös aivojen toipuminen vie lääkäreiden mukaan helposti vähintään pari vuotta. Sairaus vaikuttaa sekä lähi-, että pitkäkestoiseen muistiin, sillä aivoista on otettu iso pala pois. Yhteydet aivojen eri solujen välillä ovat osin tuhoutuneet, ja kestää aikansa, kunnes ne korjaantuvat. ”Olen joskus hämmentynyt, kun minulle kerrotaan asioista, joita olemme tehneet, mutta joista en muista mitään. Sitten pikkuhiljaa huomaan, että muististani alkaakin nousta näitä asioita, joita en ole heti muistanut.” Ulkopuoliset häiriöt kuormittavat entistä enemmän. On vaikea keskittyä työhön, jos ympärillä on melua. Myös yhtäkkiset äänet pelästyttävät. Ensimmäisen työkokeilujakson aikana Sirene nukkuikin usein töissään päiväunet, varsinkin jos oli tehnyt tavallista pitemmän työpäivän. Työpaikalla on erillinen huone, jossa nokkaunet voi ottaa. Kiire ei sovi kuntoutujalle ”Työnantaja suhtautuu todella hyvin työkokeiluuni ja työkaverit ovat ystävällisiä ja avuliaita. Työni on… mikä se sana nyt onkaan?… hyvin itsenäistä”, kertoo Sirene. ”Sanat minulta unohtuvat välillä ja puheeni on hidastunut. Olen tilanteesta johtuen ehkä vähän herkkä, ja joskus tuntuu, että minua ei jakseta kuunnella. Se voi johtua myös pienen työyksikkömme kiireistä. Tilalleni ei ole palkattu toista työntekijää.” Sirene kertoo pitäneensä työstään kovasti. ”Siitä huolimatta minulla on epäilys, etten tule kykenemään täysipäiväiseen työhön vielä vuoden 2013 alussa. Toivon saavani määräaikaisen osatyökyvyttömyyseläkkeen, kunnes paranen.” Optimistinen asenne auttaa Sirene Enarvi kertoo olleensa aina positiivinen ihminen, myös vaikeuksien edessä. ”En ole yhtään katkera sairastumisestani. Enarvin suunnittelijan työ Eläketurvakeskuksessa on itsenäistä ja vaativaa. 16 ” En ole yhtään katkera sairastumisestani. Harmittaa vain, että en voi enää harrastaa laitesukellusta.” Sirene Enarvi pitää sudokujen ratkomi­ sesta. Niitä löytää helposti myös netistä. Harmittaa vain, että en voi enää harrastaa laitesukellusta.” Hän syö epilepsialääkkeitä, sillä koko kasvainta ei aivoista saatu poistettua, ja sen jäännökset voivat aiheuttaa epilepsiakohtauksen. Kasvain voi myös alkaa kasvaa uudelleen. ”Tällä hetkellä tuntuu, että olen toipunut aika hyvin. Lääkitystä on vaihdettu ja väsymys on vähentynyt.” Elämä on silti katkolla aina neljän kuukauden välein, jolloin Enarvi käy kontrolleissa. Viime tutkimuksessa lääkäri totesi tilanteen olevan sellainen kuin odotettiin. Sen Enarvi tulkitsi positiiviseksi, sillä muuten hänet olisi otettu uusintaleikkaukseen. Osa kasvaimesta on luokkaa kaksi ja osa kolme, kun ykkösluokka merkitsee kasvai- Tasapainolautailu on hauskaa, jos samalla laulaa karaokea! 1 • 2013 men hidasta kasvua ja nelonen aggressiivista. Aivojaan Enarvi treenaa työnsä lisäksi sudokuja tekemällä ja japanin kieltä opiskelemalla. Japanin kielen hän valitsi siksi, että sitä ei tarvita työelämässä, joten opiskelu on vain hupia eikä stressaa. Lapinkoira Pihka on myös ollut toipilaan kuntoutumisessa tärkeä. Sen kanssa tulee liikuttua ja oltua joka päivä ulkona, missä tapaa myös muita ihmisiä. Liikunnan ja aivotreenien vastapainona nukkuminen on aivojen kuntoutukselle tärkeää. Yöunien on oltava säännölliset ja riittävän pitkät. Siitä huolimatta viikon viimeisen työpäivän jälkeen väsymys on edelleen kova. Viikonloppuna on pakko lepuuttaa aivoja ja nukkua tavallista enemmän. Ääniherkkyydestä on iloakin Sairastumisen jälkeen äänillä on ollut Sirenelle myös positiivisessa mielessä suurempi merkitys. Esimerkiksi luonnon äänet tuovat aiempaa suurempaa nautintoa ja rentoutusta. Rohkeutta vaativia haaveita Sirene Enarvilla riittää edelleen. Hän toivoo vielä joskus hyppäävänsä laskuvarjolla, ainakin tandemhypyn. Ennen kuin kasvain havaittiin, hän oli jo säästänyt rahat laskuvarjokursseille Miamiin. Toinenkin iso haave hänellä on: ”Elämä on mallillaan, mutta olisi mukava jakaa se jonkun kanssa.”
• BLOGILINJALLA AINO IKÄVALKO Tyttö matkalla maailmalle K ” Hymyilkää. Jollekin se yksi yllättävä hymy vastaantulijan kasvoilla voi olla viikon pelastus.” Aino Ikävalko on 20-vuotias lahtelainen opiskelija, joka käyttää pyörätuolia ja kirjoittaa Blogilinjaa jo kolmatta kertaa. Hänen blogiaan voit seurata helmi–maaliskuussa. uopus, pikkusisko, ystävä. Järjestys on sattumanvarainen, mutta jokaisesta roolistani koetan suoriutua kunnialla. On hienoa olla pikkusisko ja vuodesta toiseen se, jota perheen nuorimmaisena suojellaan ja varjellaan. En vanhene koskaan. Kuopuksena olokin on mieleeni, mutta sen ainutlaatuisuutta varjostaa seitsemän minuuttia minua aiemmin maailmaan putkahtanut velipoika. Ystävänäkin teen parhaani, vaikka se vaatiikin eniten kunnossapitoa ja satunnaisia tutkimusmatkoja minuuteen. Näiden kolmen asian lisäksi olen ylioppilas, seurakuntanuori, innokas keikoilla notkuja, verbaalisesti kyvykäs, ja jos en uunituore, niin ainakin uudehko kaupunkilaistyttö. Useimmiten minua luonnehditaan iloiseksi, empaattiseksi ja valovoimaiseksi ihmiseksi. Minun on tietenkin vaikea sanoa noin heliseviin adjektiiveihin yhtään mitään, elänhän itseni kanssa joka päivä. Mutta ainakin nauran paljon, liputan ystävällisyyden puolesta ja pyrin näkemään kaikessa hyvää. Se riittää mielestäni pitkälle ja koen, että silloin se metsä vastaa takaisin kaikista kauneimmin. Lienen myös entinen lukutoukka ja nykyinen (tylsä) Facebook-nuori, Cokis-addikti, erittäin nirso ja valikoiva, satunnaisesti turhamainen ja sopivasti hankala harmonisten päivieni seassa. Olen niitä ihmisiä, jotka rakastavat mustaa ja pukeutuvat siihen kesät talvet, läpi riemu- ja surujuhlien. Pohdiskelen asioita ja kulutan pääni puhki, yritän aina ymmärtää kaikkia ja kaikkea, sählään huoletta ja ostan kaupasta piparitaikinaa syödäkseni sitä sellaisenaan sen sijaan, että siitä mitään leipoisin. Olen sydämeltäni humanisti. Rakastan sanoja, naurua ja hymyjä, hyvää ruokaa ja sitäkin parempaa seuraa. En halua olla yksin, mutta silloin kun olen, annan aikaa minulle olla itseni kanssa. Se tekee hyvää. Suosittelen kaikille. Olen tavallinen nuori, joka tuhlaa liikaa aikaa ja rahaa kampaamoissa, elokuvissa ja Amarillossa tai hilluen Jukka Pojan keikoilla viikosta ja kuukaudesta toiseen. Stressaannun helposti, mutta stressin häivytän tavallisimpina arki-iltoina tv-sarjoja kahmien tai lähtemällä ulos loistokkaassa seurassa. Ei mene kauan, kun jo taas tuntuu, ettei ole mitään hätää. Sellainen minä olen; laannun helposti. Haaveilen 1 • 2013 siitä, että olisin joskus myös psykologian maisteri tai muuten vaan menestynyt, ilman että saavutettu menestys syö kuitenkaan onnellisuutta suihinsa. Kaiken tämän lisäksi olen cp-vammainen ja vaikeasti liikuntarajoitteinen. Hauska tutustua. Olen tuttu kasvo tällä palstalla. Parin vuoden välein ilmestyn tänne bloggaamaan ajatuksiani. Edellisestä kerrasta taitaa olla hurahtanut yli kolme vuotta, ja ensimmäisestä kerrasta on nyt viitisen vuotta aikaa. Kun katselen elämää kolme vuotta taaksepäin, elin aika erilaista elämää kuin nyt. Olin juuri aloittanut lukion, rämmin sen mukanaan tuomia työ- ja tuntimääriä läpi ja opettelin uutta elämänvaihetta. Se oli epävarmaa, mutta ihanaa aikaa. Asuin kotona vanhempien, isosiskon ja kaksoisveljen kanssa, ihmettelin ja elin tasapaksua elämää järven rannalla pienessä Asikkalan keskustaajamassa – Vääksyssä. Koin teini-iän kolhuja ja kipupisteitä ja tahdoin jo matkaan, maailmalle näkemään ja kokemaan. Elämä oli tuttua. Aika kuitenkin jättää jälkensä käydessään. Olen kokenut enemmän kuin silloin, tullut rohkeammaksi, itsevarmemmaksi ja samalla yrittänyt kaapia turhaa hyväuskoisuutta pois. En asu enää kotona enkä edes Vääksyssä. Kesäkuussa lahtelaistuin, ja vaikka tarkoitus oli tehdä se väliaikaisesti ennen kuin suuntaan Joensuuhun, olen yhä täällä. Kerron teille kahdeksan kuukautta kestäneestä itsenäistymisestä, sen iloista, suruista ja kommelluksista pitkin tätä kahden kuukauden urakkaa. Kerrottavaa ja jaettavaa riittää. Elämässäni ei ole lukion kaltaista opiskelupaikkaa, vaan opiskelen psykologiaa avoimen yliopiston verkkokurssilla omaan tahtiini, motivaation ja innostuksen mukaan. Olen muodostanut uusia ihmissuhteita ja tutustunut unohtumattomiin ihmisiin. Olen pettynyt, innostunut, haikeillut ja ollut pohjattoman onnellinen muutoksista. Olen aloittanut alusta. Jukka Poika laulaa yhdessä hitissään seuraavanlaisesti: ”Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään. Kun maltat mielesi, pääset maailmaan kyllä.” Nyt olen täällä, maailmalla, vain 25 kilometriä lapsuudenkodista. Ensimmäistä kertaa asun kaupungissa. Aina tämä ei ole ollut juhlaa, mutta minä vasta totuttelen. On sallittua olla vielä keskeneräinen, sillä jokainen päivä haastaa minut ja levittää eteeni tarjottavansa. Otan sen vastaan. Bloggauksen aikana toivon saavani aikaan keskustelua ja herättäväni mielipiteitä. Yksin asujana ja itsenäistyjänä olen vasta täysi noviisi, joten kaikenlaiset neuvot ja vinkit ovat tarpeen. Mikäli jotain erityisiä toiveita kirjoitusten suhteen ilmenee, niitä voi rohkeasti laittaa tulemaan toimituksen kautta! Kirjoittaminen on vuorovaikutusta. Ihania ja kauniita päiviä kaikkialle ympäri Suomen maan. Hymyilkää. Jollekin se yksi yllättävä hymy vastaantulijan kasvoilla voi olla viikon pelastus. 17
• Kun vaikeavammainen ihminen muuttaa asumaan itsenäisesti, hänestä tulee henkilökohtaisten avustajien työnantaja. Jari Rummukainen kertoo, mitä puolitoista vuotta työnantajana on hänelle opettanut. 18 M uutin 28.5.2011 palvelutalosta omaan asuntoon, jonne oli tehty muutostöitä. Vuokrakämppä toi minulle työnantajan velvollisuudet, sillä vaikeavammaisuuteni vuoksi tarvitsen päivittäistä apua. Avustajat oli jo ennen muuttoa osin haastateltu ja sovittu. He työskentelevät aamuja iltavuorossa päivittäin yhteensä 12 tuntia. Avustusajat ovat 8–14.00 ja 16–22.00. Klo 14–16.00 minulla ei ole avustajaa. Viikkotuntimäärä on noin 85. 1 • 2013 Teen kunkin avustajan kanssa työsopimuksen, joka hyväksytään Joensuun vammaispalvelussa. Tuntilistat menevät kaupungin palkkatoimiston kautta. Teemme yhteistyötä, että henkilökohtaisen avustajan palkka tulee hoidettua kuukausittain. Avustajien sopimukset teimme Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liiton (Heta) ja Julkisten hyvinvointialojen Liiton (JHL) valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaan, jonka Kynnys ry on hyväksynyt. Maksan itse jäsenmaksua Hetaan, joka auttaa työnantajia heidän velvollisuuksissaan. Suosittelen siihen liittymistä lämpimästi muillekin avustajien työnantajille. Var-
• Teksti: Jari Rummukainen Kuvat: Johanna Kokkola Minusta tuli työnantaja vansa kanssa. Tämä on minusta aivan tavallista vuorovaikutusta työtehtävissä. Joillakin avustettavilla on kuitenkin pelko tai kokemus siitä, että kun hän liikkuu avustajan kanssa, hän jää itse helposti taka-alalle. Hän voi esimerkiksi tavata omia kavereitaan, mutta huomaakin, että avustaja on keskustelussa aktiivisemmin mukana, ja avustettava jää tai jätetään ulkopuolelle. Silloin hän ei koe saavansa luonnollista vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Voi herätä tunne, että avustaja ottaa avustettavalta henkisen tilan ja jättää hänet varjoonsa keskittyessään omaan, sinänsä normaaliin vuorovaikutukseensa muiden ihmisten kanssa. Sovi käytännöt kohteliaasti Jennika Koskelainen auttaa Jari Rummukaista siirtymään sähköpyörätuoliin. Avustajat mahdollistavat Jarille ruoanlaiton, syömisen, siivoamisen ja peseytymisen. He seuraavat hänen mukanaan myös töihin ja harrastuksiin. sinkin tilanteessa, jossa työtunteja on paljon, työnantajan kuuluminen Hetaan varmistaa avustajille paremmat työehdot ja palkkauksen. Muussa tapauksessa kaupunki voi maksaa avustajille pelkän keikkapalkkion ilman lisiä. Avustaja on työntekijä Henkilökohtaisen avustajan työ on työnkuvaltaan hyvin yksilöllistä. Työtehtäviin kuuluu kohdallani kodinomainen avustaminen, kuten ruuanlaitto ja siivous, sekä hyvinvointini ylläpitäminen, kuten peseytymisessä ja pukeutumisessa avustaminen. Avustajan työn näen siten, että hän avus- taa minua arkipäivän tarpeideni mukaisesti. Hän tekee mitä pyydän eikä päätä puolestani esimerkiksi sitä, syönkö aamupalaksi tummaa vai vaaleaa leipää. Sekin on minun vastuullani, että näitä tarvikkeita löytyy jääkaapista. Kauppaan mennään vain, kun sitä pyydän. Avustustehtävät ovat työ, joka tulee hoitaa kunnolla, mutta tietysti eri ihmisillä on erilaisia tapoja hoitaa sama asia, mikä onkin ymmärrettävää. Käytännöt kannattaa siksi sopia yhdessä. Jos esimerkiksi liikun avustajan kanssa asioimassa, en koe ongelmaksi, jos hän moikkaa tai vaihtaa pari sanaa ohikulkevan tutta- 1 • 2013 Jos avustettavalla on hyvä itsetunto, hän osaa tällaisissa tilanteissa pitää puolensa. Mikäli avustettava kokee avustajan tavan olla sosiaa­ lisessa kanssakäymisessä ongelmaksi, kannattaa käyttäytymisohjeet käydä yhdessä ennalta läpi. Epäkohdat ratkotaan rakentavasti kahden kesken eikä nolata avustajaa torumalla häntä muiden kuullen. Tilanteet kannattaa hoitaa harkitusti, sillä jos keskustelutaidot eivät riitä ratkomaan keskinäisiä ongelmia, näissä tilanteissa ollaan sitten todellakin vain kahden kesken. Ulkopuolinen esimies puuttuu avustajan ja avustettavan välistä. Avustajille ei myöskään ole vielä rakennettu kunnollista tukiverkostoa, koska he ovat niin uusi ammattikunta. Työnantajalla on sentään Heta-liitto, josta vinkkejä pulmatilanteisiin voi kysellä. Olen kokenut hyväksi periaatteeksi, että minä päätän itse, millaiseksi elämäni teen. Koen hyväksi myös sen, että meillä on avustajieni kanssa selkeät työnantajan ja avustajan roolit. 19
• Kumpikin tarvitsee tilaa Hyvään työsuhteeseen kuuluu kuitenkin mielestäni myös työntekijän oikeus sanoa mielipiteensä eri asioihin. Tässä asiassa työnantajien näkemykset voivat vaihdella, mutta minusta keskusteleminen on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, enkä halua että avustajan täytyy koko ajan miettiä, mitä on soveliasta sanoa ääneen. Muissakin työpaikoissa käydään keskustelua asiasta kuin asiasta. Tämä ei tarkoita sitä, että minun tulisi avustajani mielipiteitä noudattaa tai niitä edes huomioida. Avustaja voi esimerkiksi ehdottaa, mitä aineksia ruokaan voisi laittaa, mutta on minun asiani päättää, mihin lopulta päädytään. Sehän on minun ateriani. En halua myöskään kahlita avustajieni normaalia vuorovaikutusta, kun olemme yhdessä liikkeellä tai iltaa viettämässä. He saavat keskustella esimerkiksi kahvipöydässä muiden kanssa vapaasti. En koe, että avustajani vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa olisi minulta pois. Keskustelustahan voi olla iloa myös omaan elämääni. Minusta on mukava olla avustajan kanssa, jonka näen nauttivan työstään ja voivan siinä hyvin. Yhteistyö sujuu joustamalla Koska elän hyvin sosiaalista elämää, ymmärrän että avustajillakin on muita menoja ja suunnitelmia. Äkkinäiset tilanteen muutokset minun elämässäni voivat vaikuttaa heidänkin elämäänsä. Esimerkiksi kun kännykkä soi, voi päivän ohjelma yhden puhelinkeskustelun aikana muuttua. Avustajan kanssa on hyvä sopia tästä eikä pitää hänen joustamistaan itsestään selvänä. Joskus, kun puhelu koskettaa henkilökohtaista elämääni, pyrin kauniisti ehdottamaan soittajalle asian hoitamista myöhemmin. Aina tämä ei onnistu. Silloin saatan sopia avustajan kanssa, että hän lähtee käymään hetkeksi jossain, että voin selvittää puhelun yksinäni. On kuitenkin selvää, ettei kaikkea voi etukäteen suunnitella. Elämään kuuluvat päivittäiset muutokset. Jos on päässyt avustajan kanssa hyvään yhteishenkeen, toimii vuorovaikutus näissäkin tilanteissa. Kun joutuu ensimmäistä kertaa monen työntekijän työnantajan asemaan, voi käydä niin, että alkaa keskittyä vain työnantajan rooliinsa ja miettii koko ajan, mitä avustajan on soveliasta tehdä ja kuinka hänen tulisi toimia. Siinä voi käydä jopa niin, ettei elä näissä tilanteissa enää omaa elämäänsä. Voiko oma vamma aiheuttaa joskus myös lyhytnäköisyyttä ja vaikuttaa näin omaan sosiaaliseen elämään? 20 Laitosasuminen loppuu Joensuussa Olin asunut puolitoista vuotta omassa vuokra-asunnossa, kun Joensuun kaupungin vammaispäällikkö Anu Hagman soitti ja pyysi käymään. Asiana oli muuttovalmennuskoulutus: Kaupunki aikoo tästä vuodesta alkaen purkaa laitosasumisen etupäässä kehitysvammaisilta, mutta viisivuotinen projekti koskee myös vaikeavammaisia. Laitosasukkaille aletaan tarjota esteettömiä, mutta muuten tavallisia vuokra-asuntoja. Heille tehdään myös uuden asumismuodon mahdollistava palvelusuunnitelma. Minun tehtäväni on antaa asennekoulutusta eri tahoille. Tarkoitus on siis käyttää minun kokemuksiani tässä projektissa esimerkkinä. Helmikuussa koulutan esimerkiksi invataksien kuljettajia vaikeavammaisten matkustajien avustamisesta. Maaliskuussa ovat vuorossa Pohjois-Karjalan vammaispalvelujen sosiaalityöntekijät. Ensimmäinen kokoontuminen on viranomaisten ja vammaisten yhteinen seminaari, jossa kerron mitä kaikkea työnantajuuteen sisältyy. Kolmas koulutuskohde ovat henkilöt, jotka haluavat muuttaa omaan asuntoon. Heille kerron, millaisia mahdollisuuksia on avustajahankintaan ja kuinka pyöritetään arkipäivän askareita. Tavallinen arki sujuu, kun sen organisoi. Esimerkiksi siivoamista avustaja voi tehdä yksinkin, siinä ei tarvitse olla koko ajan itse läsnä. Tuntuu todella hienolta, jos saan ihmiset ymmärtämään, miten tästä vapaammasta asumismuodosta voi nauttia. Koen hienoksi myös sen, että kaupunki on antanut minulle luentojen suunnitteluun vapaat kädet. Tavoitteenamme on muuttaa viidessä vuodessa asumispalvelu alueellamme avoimemmaksi. Jari Rummukainen Jos liian tiukat säännöt alkavat vähentää omankin elämän hauskuutta, kannattaa ehkä vähän löysätä vaatimuksiaan. Työtä tässä elämänmuodossa riittää ilman niitäkin. Työvuorolistan teko on työtä Kun pyöritetään seitsemän hengen avustajarinkiä, jo tuntilistojen teko vie oman aikansa. Ne on nimittäin tasapainotettava eri työntekijöiden välillä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä omaan tuntimääräänsä. Työlistan tekeminen aloitetaan monta viikkoa ennen kuin se astuu voimaan. Muutaman avustajan kanssa on etukäteen sovittu tehtävistä tuntimääristä, joten he valitsevat ensin ne vuorot, jotka haluavat tehdä. 1 • 2013 Katsomme sitten yhdessä, mitkä tunnit jäävät varaamatta. Melko usein käy niin, että mietin tuntilistoja vielä illan pimeinä hetkinäkin ja teen vuoroista työntekijöille useita ehdotuksia, ennenkuin listat ovat täynnä. En kuitenkaan panikoi. Työnantajan velvollisuuksien miettimisestä ei saa tulla niin hallitseva tapa, että se täyttäisi koko elämän. Avustajien ruoka-ajat ja tauot suunnitellaan myös etukäteen. Päivän rytmiin vaikuttavat sekä minun työtehtäväni tuntiopettajana että harrastukseni. Olen mukana bocciamaajoukkueessa, ja harjoitusten ajankohdat saattavat muuttua viikottain. Tässäkin asiassa joustavuus kannattaa. Yleensä avustajat siis syövät silloin, kun kokevat itsensä nälkäisiksi ja jatkavat töitään, kun ovat valmiita. Työtehtävien määrä kunkin vuoron aikana on tilannekohtainen ja voi vaihdella paljonkin. Joskus työtä riittää koko vuoron ajaksi, joskus on vähemmän tekemistä. Silloin avustaja voi halutessaan lukea vaikka lehteä tai keksiä muuta tekemistä. Kemioiden pitää toimia Avustettavan ja työntekijän vuorovaikutus on minulle tärkeä osa arkipäivän elämää. Sen laatu antaa oman sävynsä päivään. Voidaan elää niin, että avustettava käskyttää koko ajan työntekijää tai pitää ohjat muuten tiukasti vain omissa käsissään. Tästä saattaa tulla hänelle suorastaan elämäntapa. Itse katson, että avustaja on minulle toinen ihminen, joka saa hengittää ja tuulettaa tunteitaan ja ajatuksiaan sen elämän mukaisesti, mitä hän sillä hetkellä elää. Työpaikkoihin kuuluvat työntekijöiden surut ja ilot, ja näin on asian laita avustamisessakin. Kannattaa ymmärtää, että vaikka tämä suhde on työntekijän ja työnantajan välinen työsuhde, se on myös kahden ihmisen välinen ihmissuhde, jossa tunteet nousevat joskus pintaan. Se on luonnollista, ja jokaisella meistä on oikeus elää siinä hetkessä, mikä kohdallamme on. Joskus surut ja ilot vain kohtaavat meitä eikä niitä mielestäni pidä peitellä. Tämä ei tarkoita, että vain työnantaja saa olla iloinen tai surullinen, vaan näiden tunteiden näyttäminen on mielestäni sallittua myös avustajalle. Koska työsuhde on näin läheinen, on mielestäni jo työntekijää valitessa tärkeää ottaa esiin paitsi luotettavuuteen liittyvät asiat ja kunkin oma elämänhallinta, myös avustajan kyky sopeutua päivän kulun nopeisiin muutoksiin sekä ihmisten välinen kemia. Kun molemmat tietävät, mitä odottaa, ja tuntevat voivansa olla oma itsensä toisen seurassa, voidaan odottamattomatkin esteet ylittää yhdessä.
• Kirja erityisopetuksen murroksesta Kaikille kelpo koulu. Toim. Sirpa Oja. Tietokirja. PS-kustannus, 2012. 295 s./42 e. Opettajan yksin toimimisen kulttuuria on mahdotonta yhdistää erityisopetuksen integroivaan malliin, ja kelpo koulun on pystyttävä opettamaan kaikkia lapsia. Siinä lähtökohtia teokselle, jonka on toimittanut ja osin kirjoittanutkin erityisasiantuntija Sirpa Oja. Kirjassa on eri kirjoittajien kuvauksia suomalaisen koulujärjestelmän ja opetusmenetelmien murroksesta sekä uusista yhteisopetuksen ja oppilashuollon malleista. Siitä on tukea rehtoreille ja erityisopettajille, mutta myös opelle, joka ei haluaisi luokkaansa yhtään ”erilaista nuorta”. Tämän luettuaan hän ymmärtää, että ajat ovat muuttuneet. Oja jakaa murroksen kolmeen vaiheeseen: Peruskoulun aikaa elettiin 1990-luvun lopulle, jolloin integraatio tavoitteena löi läpi. 2007 tienoilla syntyivät uudet erityisopetuksen strategiat ja alkoi lakivalmistelu. Nyt Kelpo-hankkeissa valmisteltu kolmiportaisen erityisopetuksen malli viedään läpi koko Suomessa. Eli kannattaa tutustua. Iris Tenhunen Hallitse keikkuva mieli Tiina Martikainen: Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintakurssi. Oma-apuopas. Myllylahti, 2012. 64 s./15,14 e. Tilaukset www.myllylahti.fi Vaikeaa mielialahäiriötä sairastavien määrä on 1–2 prosenttia väestöstä, ja jos lievemmät muodot otetaan mukaan, määrä kasvaa 5 prosenttiin. Se tarkoittaa 250 000 suomalaista. Hoitoa ja tukea oikukkaan mielensä hallintaan heistä saa vain osa. Lopuille voisi suositella hankittavaksi ainakin tämä 2012 uudistettu opas- ja työkirja. Sitä käytetään oireidenhallinta- ja vertaistukiryhmissä, mutta siitä saa tukea itsekseenkin lukien. Omat mielialan vaihtelun oireet opetellaan kirjassa tunnistamaan ja ne merkitään muistiin toimintaohjeineen. Vinkit, rentoutusharjoitukset, elämän hahmotuskartta sekä kirjallisuusluettelo ja apuun johdattavat yhteystiedot tekevät oppaasta kokoaan painavamman apuneuvon. Tekijä on mielenter­ veysaiheista paljon kirjoittanut toimittaja-kirjailija Tiina Martikainen. Taustalla on HUS:n asiantuntijoiden osaaminen, mikä näkyy esimerkiksi erityyppisten häiriöiden lääkityssuosituksista. Tästä kirjasta hyötyy yleislääkärikin. Ja jos MTKL:n kuntoutusjohtajaa on uskominen, myös moni psykiatri, joka kirjoittelee irti arjesta olevia Btodistuksia kuntoutushakemuksiin. Iris Tenhunen Kansan monet äänet Pirjo Hassinen: Popula. Romaani. Otava 2012. 318 s./33 e. Kolmekymppinen portsari Perttu Alvari Hermanni Aalto eli P.A.H.A. on vihainen maailmalle. Äiti on joutunut dementiakotiin eikä elämässä ole valoa. Ainut ystävä on naapurin viisikymppinen Pirjo, jolla on taustalla omat vaikeutensa perheen kanssa sekä epäonnistunut haave taiteilijan urasta. Kun Pert- KIRJAVINKKI hauraus on kirjoittajalle olennainen, normaali osa ihmisyyttä. Se on kaunista. Iris Tenhunen Miten löytyvät omat polut? Aktiivinen tuki. Näkymiä tukea tarvitsevan henkilön osallisuuteen. Artikkelikokoelma. Kuvitus: OmaPolku ry. Kehitysvammaisten palvelusäätiö, 2012. 114 s./15 e. Tilaukset Kehitysvammaisten palvelusäätiön nettisivuilta. 44-vuotias Karl Ove Knausgård kirjoitti romaanisarjan omasta ja läheistensä elämästä. Suku harkitsee syytettä, mutta kirjallisuusväki kiittää. tu löytää ymmärtäjäkseen oikeistopopulistisen Popula-puolueen ja Pirjo saa yllättäen yhteyden tyttärensä Afrikasta adoptoituun tytärpuoleen Tuuliaan, on ystävyys kuitenkin uhattuna. Finlandia-ehdokkaanakin ollut romaani on kirjoittajaltaan tuttua taitavaa kerrontaa. Teos näyttää, miten turhautuminen ja toivottomuus voivat muuttua pahuudeksi. Yhteydet maamme nykypolitiikkaan ovat selvät. Kaunista kuvaa hyvinvointivaltiosta eivät anna myöskään hoitokodin ulosteissa makaavat vanhukset. Pikemmin kuvaus on valitettavan tosi. Hassinen ei säästä lukijoita yksityiskohdilta, mutta ymmärtää henkilöhahmojaan silloinkin, kun he muuttuvat epämiellyttäviksi. Sanni Purhonen Kaksisuuntaisen vaimon tapaus Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Toinen kirja. Omaelämäkerrallinen romaanisarja, Like 2012. 650 s./30 e. Taisteluni on 6-osainen romaanisarja, joka perus- 1 • 2013 tuu kirjoittajansa elämään. Suomennoksia on ilmestynyt vasta kaksi, joten mukaan ehtii. Knausgård kuvaa arkensa ja elämänsä kipupisteitä niin filosofisella ja kyselevällä tavalla, ettei henkilökohtaisuus kapeuta tekstin henkistä maailmaa. Päinvastoin: kirjoittaja yrittää selvittää ihmisen osaa nykymaailmassa tekemällä taitavan, proustilaisen syväkairauksen elämäänsä. Omat ja toisten heikkoudet, oikut ja pelot näkyvät kuin tarkkapiirtoruudulla, sekä lähietäisyydeltä intensiivisenä ku­vauk­ sena että panoraamana, pohdintana. Vaimon hauraus paljastuu sarjan myöhemmissä osissa mielialahäiriöksi, ja omassakin historiassa on mustia aukkoja. Sairauskertomus tämä ei kuitenkaan ole, vaan kahden taiteilijan ja ihmisen myrskyisän suhteen ymmärtävä kuvaus. Ensimmäisen osan keskeinen henkilö on Karl Oven pelottava, etäinen isä, joka alkoholisoituu. Toisessa osassa häntä lähdetään hautaamaan. Kirjoittaja pohtii suhdettaan myös dementoituvaan äitiinsä. Ihmisen särkyvyys, Artikkelikokoelmassa kehitysvamma-alan ammattilaiset esittelevät keinoja, joiden avulla kehitysvammaisia ihmisiä voidaan tukea olemaan oman elämänsä päämiehiä arjen toimista edunvalvontaan. Kauniit hoitofilosofiat kun eivät useinkaan toteudu, vaan arkea eletään monessa ”kodissa” ja toimintakeskuksessa yhä henkilökunnan ehdoilla. Tätä ei aina edes tiedosteta, jos uusiin toimintamalleihin ei ole tutustuttu. Artikkeleissa esitellään yksilökeskeistä elämänsuunnittelua. Vinkkien pohjalta sekä kehitysvammainen henkilö että hänen tukihenkilönsä voivat löytää tilaisuuksia itsenäisiin valintoihin. Keinona on toivotun, toimintakyvylle sopivan ja mielekkään toiminnan aktiivinen tukeminen esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan tuella. Kirjassa esitellään myös Iso-Britanniassa käytetty henkilökohtainen budjetointi, joka mahdollistaa yksilöllisen sosiaalituen. Kirjan on kuvittanut tamperelaisille tukea tarvitseville nuorille yksilöllistä päivätoimintaa ja koulutusta järjestävän OmaPolku ry:n mediapaja. Iris Tenhunen 21
• Koiramai Opaskoira tai avustajakoira on siitä mukava apuväline, että se on samalla myös ystävä ja aina lähtöön valmis ilopilleri. Teksti: Pasi Päivinen Kuvat: Jouko Leppänen Pasi Päivistä jo 10 vuotta opastanut Sir Bandi on Suomen suurin opaskoira. Säkäkorkeudeltaan se on 66 cm, ja rodultaan labradorin- ja kultaisen noutajan risteytys. 22 1 • 2013
• sia kommelluksia O lemme 10-vuotiaan opaskoirani Sir Bandin kanssa kokeneet vuosien varrella monia seikkailuja. Opaskoira on paljon enemmän kuin elävä apuväline: se on luotettavin ystävä, hyvän tuulen tuoja ja aina valmis lähtemään! Opaskoira on näkövammaiselle käyttäjälle maksuton, joko sairaanhoitopiirin tai vakuutusyhtiön kustantama lääkinnällisen kuntoutuksen apuväline. Tätä ei ohikulkija aina muista. Asuessani Belgiassa käytin työmatkoihin metroa. Lähes jokainen ohikulkeva matkustaja halusi koskettaa koiraa. Kun koiran keskittyminen häiriintyy, siitä voi seurata vaaratilanne. Suomessa sentään valjaissa olevalle opaskoiralle annetaan yleensä työrauha. Valtaosa suomalaisista opaskoirista on labradorinnoutajia, kultaisia noutajia sekä kultaisen ja labradorinnoutajan risteytyksiä, kuten oma koirani. Lisäksi töissä on muutama saksanpaimenkoira sekä yksi valkoinen paimenkoira. Opaskoirat ovat opaskoirakoulun omaisuutta, joten se huolehtii niiden hankinnasta, kasvatuksesta, koulutuksesta ja eläkkeelle jäämisestä. Opaskoirien virallinen eläkeikä on 12 vuotta, joten parin vuoden kuluttua myös Bandi pääsee eläkkeelle. Hyviä eläkekoteja on niille tarjolla, mutta moni opaskoiran käyttäjä haluaa kuitenkin koiran viettävän eläkevuotensakin luonaan. Niin minäkin. Yleensä järjestely onnistuu, mutta toisinaan tulee ongelmaksi, että eläköitynyt koira tuntee itsensä syrjäytetyksi, kun ei pääse töihin. Joissakin tapauksissa Opaskoirakoulu on myös edellyttänyt vanhan koiran siirtymistä eläkekotiin uuden opaskoiran astuessa palvelukseen. Älä koske työkoiraan Yhteisellä taipaleellamme olemme Bandin kanssa matkanneet pohjoiskarjalaisesta maalaismaisemasta Pyreneiden harjanteiden kautta suurkaupunkien sykkeeseen. Olemme liikkuneet vilkkailla ostoskaduilla, pakkautuneet täysiin metrojuniin ja jaloitelleet keskieurooppalaisen pyökkimetsän lehtikaton alla. Matkallemme on mahtunut monia kom- melluksia ja hauskoja sattumuksia. Liikkumisen vapaus, yhteiset onnistumiset ja pienet arjen sattumukset yhdessä iloisen huiskuhännän kanssa ovat tuoneet lisäväriä arkeen ja jättäneet monia hyviä muistoja, koiramaisia kommelluksia. Kerron niistä muutaman. Korvalääkäreiden seminaariin Olin eräänä syksynä työmatkalla Kuopiossa. Takana oli pitkä seminaaripäivä Itä-Suomen yliopistolla. Kävelin hotellin pääovesta tum- Muutoksia avustavien koirien asemaan Suomessa työskentelee tällä hetkellä noin 190 opaskoiraa, 60 avustajakoiraa ja 10 kuulokoiraa. Uusia kuulokoiria valmistui vuonna 2012 yhdeksän. Lisäksi koulutuksessa on hyötykoiria epileptikoille ja diabeetikoille, sillä koira pystyy hajuaistinsa pohjalta varoittamaan tulevasta sairauskohtauksesta. Niillä ei kuitenkaan ole virallista asemaa. Opas-, avustaja- ja kuulokoirilla on sosiaalija terveysministeriön asetuksen nojalla oikeus mennä käyttäjänsä mukana julkisiin tiloihin, kuten ravintoloihin. Viime vuonna asetus muuttui siten, että ravintoloitsijalla tai kahvilanpitäjällä on nyt oikeus halutessaan päästää kaikki koirat sisään. Sisäänpääsyoikeudesta tai kiellosta tulee olla selkeä merkintä ulko-ovelle. Uusin Suomeen saapunut avustajakoira on lukukoira, joka toimii auliina ja tyytyväisenä kuuntelijana henkilöille, joilla on ongelmia puheen tuottamisessa. Yhdysvalloissa R.E.A.D.-koirat (Reading Education Assistance Dogs) ovat yleisiä apulaisia kirjastoissa ja kouluissa, ja niillä on monissa osavaltioissa jo virallinen asema. Maamme ensimmäinen lukukoira Börje työskentelee Espoossa Sellon kirjastossa. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan avustaja- ja kuulokoirien siirtämistä opaskoirien tapaan sairaanhoitopiirien kustannettaviksi. Sitä odotellessa ja avustavia koiria työtä tukeakseen jotkin eläintarvikeliikkeet ja ketjut antavat 45 % alennuksen avustajakoirien ruoasta ja tarvikkeista. Opaskoirille alennus on pienempi. 1 • 2013 ma puku päälläni jalkakäytävälle lumihiutaleiden pehmeästi laskeutuessa. Seminaariväkeä oli jo runsaasti kokoontunut ulko-ovien eteen jonkinlaiseen jonomuodostelmaan, ja takseja saapui tasaisesti. Kuhunkin autoon pakkautui neljä matkustajaa, ja kohdalleni osui sopivasti farmariauto. Sir Bandi pomppasi takaosaan minun päästessäni takapenkille kahden miellyttävän naisen seuraksi. Kuskin painaessa kaasua useampi matkustaja totesi päivän olleen tiukan, mutta sanoi kuulleensa illallismenun olevan houkutteleva ja että herkullisen ruuan voimalla jaksaisi vielä iltatilaisuuden. Ihastelimme sinisessä hetkessä puhtaan ensilumen peittämää Kuopiota, kunnes eräs naisista kysäisi, oliko kukaan sattunut käymään Fagernäsin kartanossa aikaisemmin. Minä havahduin siinä kohden, sillä minun tilaisuuteni oli Peräniemen kasinolla. Kysyin, mihin tilaisuuteen he olivat menossa, ja vieressäni istuva nainen kertoi sen olevan kansainvälisen korvalääkärikonferenssin iltajuhla. Vaikka kaikki varmasti näkivät opaskoiran nousevan kyytiin, ei kukaan ihmetellyt, miten minä sokeana saatoin olla matkalla lääkärikonferenssiin. Taksi teki u-käännöksen, ja palasimme lähtöruutuun. Hyvästellessämme hotellin edessä korvalääkärinaiset pyysivät vielä harkitsemaan illanviettopaikan vaihtoa. Kieltäydyin kohteliaasti. Meidän konferenssimme iltajuhlan ohjelma oli lattea ja ruoka keskinkertaista. Palasin hotellille aikaisin, ja pääni tyynylle painaessani mietin, millaista olisi ollut kansainvälisen korvalääkärikonferenssin kekkereissä. Asenteet vaihtelevat Kirpeänä talvipäivänä olin luennoimassa helsinkiläisessä kulttuurikeskus Caisassa, ja menin Sir Bandin kanssa Caisan ravintolaan Mesopotamiaan lounaalle. Harmillisen usein olen etnisissä ravintoloissa tullut syrjityksi opaskoirani vuoksi. Etenkin muslimien käsityksen mukaan koira on epäpuhdas eläin, jolla ei ole asiaa sisätiloihin. Muslimikodeissa vieraillessani olenkin jättänyt opaskoiran aina eteiseen. Mesopotamiassa palvelu oli kuitenkin mitä kohteliainta. Maittavan salaattipöydän ja 23
• ” En pelkää oudoissa kaupungeissa eksymistä. Opaskoira yhdistettynä matkapuhelimen navigointiohjelmaan on tässä korvaamaton apu. Mainostaulujen ohi opaskoira osaa viedä opastettavansa turvallisesti. Esiinpistävistä rakennustelineistä ja muista yllättävistä vaaranpaikoista kannattaa näkövammaista kulkijaa silti varoittaa. makunystyröitä hivelevän pääruuan jälkeen maahanmuuttajataustainen tarjoilija toi jälkiruokakahvin ja kysyi ensimmäisen kerran opaskoiraani liittyen, että mitä koirani yleensä syö. Vastasin, että tiettyä koiran kuivamuonaa, raakaa jauhelihaa, piimää, Yrjölän puuroa, riisiä ja joskus ruuan tähteitä. Tarjoilija poistui keittiöön ja palasi tyrkäten kulhollisen riisiä suoraan Sir Bandin kuonon eteen. Koirahan ei jäänyt odottelemaan lupaa, vaan hotki onnellisena riisin kitaansa. Tarjoilija toi ruoan niin eleettömän tyylikkäästi ja vilpittömästi, että en voinut olla hänelle vihainen. Sanoin hänelle naurua pidätellen, että koirani on kyllä syönyt aamiaisen, ja illalla se saa toisen aterian, mutta lounaskin varmasti maistuu. Tarjoilija jäi juttelemaan, ja kerroin hänelle etnisissä ravintoloissa kohtaamistani ongelmista. Hän kertoi, että monet maahanmuuttajat ovat tietämättömiä opaskoirien oikeuksista ja lisäksi usein pelkäävät koiria. Itse hän kertoi pitävänsä koirista ja arvostavansa erityisesti opaskoiria. Soliseva lähde Reissaan jonkin verran enkä pelkää oudoissa kaupungeissa eksymistä. Opaskoira yhdistettynä matkapuhelimen navigointiohjelmaan on tässä korvaamaton apu. Aikaa ennen erityisesti näkövammaisille suunniteltua, puhuvaa gps-navigaattoria (Wayfinder Access tai Blindsquare) etsin eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa vieraillessani kahvilaa, jossa minun piti tavata kollega. Luulin olevani oikeassa korttelissa, ja ole- 24 mattomalla jäännösnäölläni päättelin, että tässähän se paikka on. Tartuin reippaasti ovenripaan ja harppasin Sir Bandin vanavedessä sisälle. Tulin pieneen aulatilaan, jossa hahmotin jonkinlaisen tiskin. Seinät vaikuttivat paljailta, lattialla oli pehmeä matto, ikkunassa pilkotti punertavaa väriä oletettavasti verhoissa. Taustalla solisi suihkulähde, jossain kuului linnun liverrystä ja ilmassa leijaili myskin tuoksu. Seisoin kuulostellen ympärilleni ja mielessä kävi, ettei tämä nyt kahvilaa muistuta. Missä ovat muut asiakkaat, missä astioiden kilinä ja, ennen kaikkea, missä tarjoilija? Havahduin aatoksistani kahinaan. Tiskin taakse ilmestyi hahmo, joka ei hetkeen sanonut mitään. Minäkin pysyin vaiti. Hetken päästä nainen sanoi aasialaisella korostuksella kaksi sanaa: ”Ei koilille”. Minulla sytytti, etten ollut osunutkaan etsimääni kahvilaan. Sanoin naiselle, että olen pahoillani ja olen erehtynyt ovesta. Kun jatkoin matkaani, minulle jäi naisesta sellainen vaikutelma, että hän olisi ollut varsin vähäpukeinen huoneeseen astuessaan. Kahvila ja kollega löytyivät muutaman oven päästä. Kuumat kupilliset nautittuamme lähdimme liikkeelle, ja kun ohitimme paikan, kollegani kertoi sen olevan thai-hieromalaitos. Tämän jälkeen menin työnantajan puheille ja kysyin, paljonko meillä on toimintamenoja käyttämättä tälle vuodelle. Oli joulukuun puoliväli, mutta sain luvan hankkia melko arvokkaan, näkövammaisille suunnitellun navigointiohjelman Wayfinder Accessin. Sen avulla olen löytänyt varsin kätevästi kahvilat, kukkakaupat ja muutkin tarpeelliset paikat. Nykyään tarjolla on myös navigointisovellus Iphonelle nimeltään Blindsquare. Mutta ei kumpikaan niistä korvaa karvaista opasta, kun on ylitettävä ruuhkainen katu tai väistettävä kauppiaan jalkakäytävälle asettama ulkotuli. Uudet koirakoulut paikkaamaan opaskoirapulaa Opaskoiria työskentelee Suomessa tällä hetkellä noin 190, vaikka selvityksen mukaan tarvetta olisi 240 opaskoiralle. Ainakin 60 näkövammaista on siis ilman apuvälinettä. Opaskoira kuuluu hoitotakuun piiriin, joten näkövammaisen tulisi saada opaskoira puolen vuoden kuluessa maksusitomuksen myöntämisestä. Opaskoirakouluja on viime vuoteen asti ollut vain yksi, Vantaalla sijaitseva Opaskoirakoulu. Opaskoirajono on siellä viimeiset 6 vuotta kasvanut ja vaihdellut 2,5–5 vuoden välillä. Enimmillään koiria on työskennellyt Suomessa samanaikaisesti 230, joten niiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Opaskoirakoulun tavoite on tuottaa 32 opaskoiraa vuosittain, mutta vuonna 2011 niitä luovutettiin vain 18, joista 4 uusille käyttäjille. Viime 1 • 2013 vuoden tietoja ei ole vielä käytettävissä, mutta määrän kerrotaan laskeneen edelleen. Tilanteen korjaamiseksi kaksi Vantaan koulusta irtisanoutunutta opaskoirakouluttajaa käynnisti viime vuonna omat opaskoirakoulunsa. Kuopiolaisen Opaskoirakoulu Viiksen tavoite on kouluttaa 10–20 koiraa vuosittain. Seinäjoen Koirakoulu Nou-Haun tavoite on neljä koiraa vuodessa. Monet sairaanhoitopiirit, esimerkiksi HUS, hankkivat tämän vuoden alusta alkaen opaskoiria kaikilta kolmelta koululta, ja käytössä olevien koirien määrä on jo kääntynyt nousuun. Opaskoiraa harkitsevien kannattaakin olla suoraan yhteydessä opaskoirakouluihin ja kysellä tilanteesta, kun he sopivat tulevaa opaskoiraansa koskevasta maksusitoumuksesta.
• Heidi Murkoff kipusi maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon raskausoppaallaan Mitä odottaa, kun odotat. Kuvassa sen pohjalta tehdyssä elokuvassa esiintyvät Cameron Diaz ja Matthew Morrison. Erilaisia lapsen odottajia Mitä odottaa, kun odotat. Dvd. K-7. Draamakomedia. Ohjaus: Kirk Jones, USA 2012. Käsikirjoitus: Heidi Murkoffin kirjan pohjalta. Pääosissa: Jennifer Lopez, Cameron Diaz, Dennis Quaid, Chris Rock, Elizabeth Banks. Pituus: 110 min. Tämä hieman sokerinen elokuva kannattaa silti katsoa, jos ei muusta syystä niin tutustuakseen Times-lehden maailman 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon valitsemaan kirjailija Heidi Murkoffiin, jonka romaaniin elokuva perustuu. Murkoff ei raskaana ollessaan löytänyt vas­tauk­sia moniin kysymyksiinsä, joten hän kirjoitti vaiheesta kirjan, joka menestyi. Elokuva on ilmeisesti aika kepeä muunnelma siitä, mutta raskaana olevalle silti passeli ja rakentava katsottava. Mitä odottaa, kun odotat kertoo viidestä erilaisesta raskaudesta, ja onneksi myös tulevista isistä, jotka löytävät toisensa viikottaisilla lasten puistoulkoiluttamisillaan. Uudet isät soljuvat joukkoon pikkuhiljaa. Mukana on myös yksi adoptiotarina, jossa vihjataan, etteivät adoptiolapset välttämättä ole terveitä. Tässä elokuvassa sillä ei ole väliä, eli lapsia ei luokitella onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin. Jopa puistokävelyjen kömpelyslapsi saa yrittää rauhassa, kunnes kerrankin onnistuu jossakin. Yhdessä kiusaamista vastaan Bully. Dvd. K-15. Dokumentti. Ohjaus: Lee Hirsch, USA 2011. Käsikirjoitus: Cynthia Lowen. Pituus: 90 min. Pitkän dokumenttiohjelman tasoinen amerikkalainen dokumenttielokuva Bully seurailee viittä kiusattua tyttöä ja poikaa ja heidän perheitään neljässä yhdysvaltalaisessa yläkoulussa vuosina 2009–10. Taustalla on kahden kiusatun koululaisen itsemurha ja tieto siitä, että USA:ssa kiusattuja oppilaita on laskettu olevan paljon, 13 miljoonaa. Bullyssa kuvataan myös vanhempien ruohonjuuritason kampanjointia. Vähän ihmetyttää, että näin pienimuotoinen toiminta on USA:ssa tarpeellista, eli missä ovat kansalliset ohjelmat, järjestöjen ja koulujen projektit? Sinänsä oikeaa asiaa käsittelevää Bully-videota kritisoi myös nuorille suunnattu animaatio-ohjelma South Park , jossa kysyttiin, miksi video ei ole ilmaiseksi Youtubessa, jos sen tavoite kerran on tavoittaa mahdollisimman moni katsoja. On ilmeisesti parempi tulla kiusatuksi Suomessa kuin Yhdysvalloissa, sil- lä meillä järjestöjen nettisivut ovat videovalistusta pullollaan. Esimerkkejä löytyy MLL:n sekä kiusaaminen.fi -nettisivuilta. Youtubesta löytyvä mainio Kaveriksi-video kertoo kiusaamisesta vammaisten lasten näkökulmasta. Diabetes yhdistää Tie pohjoiseen. Dvd. K-12. Draama. Ohjaus: Mika Kaurismäki, Suomi 2012. Käsikirjoitus: Sami Keski-Vähälä ja Mika Kaurismäki. Pääosissa: Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann. Pituus: 109 min. Lisämateriaali: Traileri, teaser, kuvagalleria. Jollet ole vielä nähnyt Tie pohjoiseen elokuvaa, et ehkä ole miehisten road-movieleffojen ystävä. Kun tämän lajityypin vielä kuorruttaa suomalaisella kännihuumorilla, jonka Vesa-Matti Loiri kyllä osaa, ollaan miehisten Suomi-leffojen ytimessä. Äijähuumorin kestäjille tämä on kuitenkin ihan katsottava elokuva, jossa suomalainen sivistyneistön edustaja, pingottava ja kulturelli suorittaja Timo kohtaa takametsien ukonkörilään Leon, entisen kriminaalin ja nykyisen kulkurijuopon. Siis konserttipianisti-poika tapaa kauan sitten kadonneen isänsä. Isällä on syy paluu- 1 • 2013 seen: sairaus, joka osoittautuu hoitamattomaksi diabetekseksi, on jyllännyt kehon huonoon kuntoon, ja edessä on viimeinen matka. Sen isä ja poika tekevät perheen syntysijoille, joilta löytyy myös yllättäviä perheenjäseniä. Perintöäkin vilautellaan, mutta sen kanssa käy sitten niin kuin käy. En paljasta. Sen voi paljastaa, että diabetes on isän ja pojan yhteinen juttu. VIDEOVINKKI Videoarviot: Iris Tenhunen tuessaan puuduttaakin. Suhtautuminen vammaan on myös kaunistelevaa. Autistinen poika pelastajana Kosketus. 1. tuotantokausi. Dvd. 2 levyä, 11 jaksoa. K-12. Tv-sarja (jännitys/perhe) Ohjaus: Stephen Williams, USA 2012. Käsikirjoitus: Tim Kring. Pääosissa: David Mazouz, Gugu MbathaRaw, Kiefer Sutherland. Pituus: 8 h 32 min. Runsaasti lisämateriaalia. Kiefer Sut­herland (24-sarja) on tämän perhe- ja jännityssarjan risteytymän päähenkilö, entinen toimittaja Martin Bohm, joka on nykyään autistisen Jake-pojan yksinhuoltajaisä. Perheen äiti on kuollut 9/11-terroristi-iskussa. Jake on ns. savant-autisti, jolla on poikkeuksellisia kykyjä. Hän kokee maailman numeroina ja näkee saamiaan tietoja yhdistämällä, miten maailmassa menee ja milloin joku ihminen on pahassa pulassa. Isän hommana on ymmärtää, mitä Jaken antama numerosarja milloinkin tarkoittaa, ja käydä pelastamassa joku hengenvaarasta – tietämättä kuka tai mistä vaarasta. Päättelyä siis tarvitaan, ja usein nopeuttakin, sillä kun Jake antaa viestin, on jo mentävä. Lisämielenkiintoa tuo toistuva juonikuvio, jossa sosiaalitoimisto arvioi Martinin hoitokykyjä ja uhkaa huostaanottaa Jaken. Ihan mukavaa katsottavaa, joskin sama juonikuvio tois­ Psykiatri harhapolulla A Dangerous Method. Dvd. K-12. Historiadraama. Ohjaus: David Cronenberg, 2011. Käsikirjoitus: Christopher Hampton. Pääosissa: Michael Fassbender, Keira Knightley, Viggo Mortensen, Vincent Cassel. Pituus: 95 min. Lisämateriaali: The making of ja Ohjaajan kommenttiraita. Psykoanalyysin syntyhistoria on aiheena vinksahtaneiden jännäreiden ohjaajana tunnetun David Cronenbergin ohjaamassa tosipohjaisessa draamassa, joka sijoittuu 1800-luvun lopun Itävaltaan. Kahdenkeskiseen terapiasuhteeseen perustuva psykoanalyysi sai Sigmund Freudin (Viggo Mortensen) seuraajaksi arvellun perheellisen Carl Jungin (Michael Fassbender) hairahtumaan suhteeseen hysteerisen potilaansa Sabina Spielreinin (Keira Knightley) kanssa. Seksuaaliset vinoutumansa löytävä Spielrein itsenäistyy ja opiskelee lopulta psykoanalyytikoksi, Jungin vastustuksesta huolimatta. Sivistynyt intohimodraama ei onnistu pöllyttämään historian pölyjä kunnolla, mutta kiinnostava se on. Freudin ja Jungin kilpailuasetelmaa olisi kuitenkin voinut hyödyntää paremmin, ja Keira Knightley on turhan karamellimainen osaansa. 25
• Timo on opiskellut Diakoniaopistossa puhtaanapitoa. Sen näkee miehen rivakoissa ja asiantuntevissa otteissa. Timo viihtyy työs Pääkaupungin Kierrätyskeskus on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yritys, jonka monimuotoisessa työntekijäyhteisössä Timon on helppo saada ystäviä. Mielenkiintoiset työt vaihtelevat kädentöistä siivoamiseen. Vain palkka puuttuu. Teksti ja kuvat: Riitta Skytt 26 ”T ämä on hirveen kivaa”, sanoo Timo Kokko. Olen aivan samaa mieltä. Muovilaatikoihin leijailee vaaleanpunaisia perhosia, kukkia, sydämiä ja nalleja. Naksuttelemme Timon kanssa kuviorei’ittäjillä korttikoristeita Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kädentaitopalvelu Näprässä, joka näyttää askartelijoiden aarreaitalta. Helsingin Hietalahdessa sijaitsevan Näprän hyllyt ovat täpötäynnä mielenkiintoisia koreja ja laatikoi- 1 • 2013 ta, joista pursuaa värikkäitä askartelutarvikkeita. Näprä myy askartelumateriaaleja, mutta välittää niitä myös ilmaiseksi esimerkiksi lastentarhoille ja muille ei-kaupallisille tahoille. Se järjestää tilauksesta myös askartelupajoja erilaisille ryhmille. Näprä tarvitsee monitaituria Timo on ollut jo kymmenen vuotta töissä Kierrätyskeskuksessa. Hän on 43-vuotias ja hänellä on downin oireyhtymä. Työpaikka tarjoaa motivoituneelle monitaiturille juuri hänelle sopivia tehtäviä. Timo hoitaa hom-
• Kuubalainen Eugene Meliacervantes ja Timo Näprän askartelupajassa. sään mansa huolellisesti. ”Jep, jep, näin tehdään”, hän usein sanoo. Näprässä työskentelyn lisäksi Timo siivoaa, lajittelee, hyllyttää ja huolehtii siitä, että myymälän puolella on aina saatavilla muovikasseja. Hän kannattaa lämpimästi kierrättämistä: ”Se on hyvä asia. Just näin.” Kierrätyskeskuksen monikulttuurisessa ja monimuotoisessa työyhteisössä kohtelias Timo saa helposti ystäviä. ”Trastuit!”, hän tervehtii venäjäksi, ja pudottelee sujuvasti myös saksan, ranskan ja ruotsin sanoja. Kuulovammaisilta työntekijöiltä hän on op- ” Jep, jep, näin tehdään.” pinut muutamia viittomiakin. Timo kysyy ilkikurisesti, tiedänkö kuinka viitotaan sana ”tulitikku”. Tässä en pärjää, ja Timoa naurattaa. Vapaa-aikana Timo tekee samanlaisia asioita kuin muutkin. Hän käy esimerkiksi ystävien kanssa kävelyllä, ja lauantaisin he syövät karkkia. ”Ei tule huono olo, kun välillä pitää taukoa”, hän tietää. Telkkariakin tulee katsottua, varsinkin jos siellä esiintyy Timon lempinäyttelijä Arnold Schwarzenegger. Ruoka ja matkat työn puolesta Timo on käynyt Solakallion erityiskoulua ja opiskellut Diakoniaopistossa puhtaanapitoa. Sen jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa marketissa. Työvalmentaja Satu Westerholm Helsingin sosiaaliviraston Tuetun työllistymisen palvelusta auttoi Timoa aikoinaan pääsemään Kierrätyskeskukseen 1 • 2013 hommiin, ja käy edelleen säännöllisesti häntä tapaamassa. Westerholm seuraa, kuinka työ sujuu ja varmistaa, että työntekijä ja työnantaja ovat molemmat tyytyväisiä. Timo kertoo, että hänestä on mukavaa käydä töissä, ja että hänestä heillä on hyvä työporukka. ”Erilaiset ihmiset antavat työyhteisölle laajuutta ja näkökulmaa siihen, että meitä on monen osaisia. Kyllä meidän joukkoon mahtuu”, kertoo puolestaan Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen työsuhdepäällikkö Jukka Risu. Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yritys Yli 20 vuotta toiminut Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yritys. Sosiaalisen yrityksen keskeinen kriteeri on, että vähintään 30 prosenttia sen 27
• VÄLINEVINKKI työntekijöistä on pitkäaikaistyöttömiä, osatyökykyisiä tai vajaakuntoisia ihmisiä. Helmikuussa 2012 Suomalaisen Työn Liitto myönsi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskukselle myös Yhteiskunnallinen yritys -merkin. Sellainen annetaan yritykselle, joka pyrkii liiketoimintansa avulla ratkaisemaan yhteiskunnallisia tai ekologisia ongelmia sekä edistämään yhteiskunnallisia tavoitteita. Apuväline: Nousutanko apukahvalla Maahantuoja: Apu-tuote Oy Hinta: 274 euroa Erilaisuuden takana on kykyjä Kierrätyskeskus on monimuotoinen työyhteisö. Työntekijöiden erilaiset elämäntilanteet, kulttuurit ja taidot pyritään siellä näkemään rikkautena ja voi- Lajittelussa riittää puuhaa. Timo imuroi mavarana. Väestön ikärakenteen muut- tavaroista irtoavia langanpätkiä ja roskia. tuessa on todennäköistä, että monimuotoisuuden merkitys yhteiskunnasTimon työvalmentaja Satu Westersamme kasvaa. Erilaisten ihmisten työ- holm vinkkaa, että hän ja hänen työkapanosta tullaan siis tarvitsemaan entis- verinsa ovat heti valmiita etsimään sopivia työntekijöitä, jos esimerkiksi valtion tä enemmän. Työsuhdepäällikkö Risu haluaakin virastot päättävät työllistää Timon kalkannustaa työnantajia työllistämään taisia ihmisiä ja muita vajaakuntoisia eli vammaisia ihmisiä: osatyökykyisiä. ”Kyllä se näin on, että ei kai kenenKello lähestyy yhtätoista, ja Timo kikään vammat ole kykyjen esteenä. Kun paisee hakemaan ruokalipun. Lähdemkyvyt kohdennetaan, niin ilman muuta me yhdessä lounaalle ja Timo toteaa: kannattaa ottaa motivoitunut ihminen ”Tarvitsinkin naisenergiaa päivääni.” töihin.” Ruokatunnilla emme lorvaile. TäsKäytännön tietoja ja tukea vammais- mälleen tunnin kuluttua Timo huristeten ihmisten työllistämisestä työnanta- lee jo pölynimurilla Kierrätyskeskuksen jat saavat työvoimatoimistosta. lajitteluosastolla. Työtoiminnasta ja eläkkeeltä palkkatyöhön? Syksyllä 2012 työskenteli useita valtakunnallisia työryhmiä, joissa viranomaiset yhdessä järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajien kanssa pohtivat, miten osatyökykyisten ihmisten työllistymistä palkkatyöhön voitaisiin helpottaa. Lähtökohtana on ajatus, että vaikka henkilö olisi osatyökykyinen jonkin taidon suhteen, hän voi silti olla täysin työkykyinen jossakin toisessa asiassa. TEM:ssä kokoontui osatyökykyisten työllistämistä edistävä työryhmä. STM:ssä vastaava työryhmä tekee selvitystä sosiaa­ lihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudis­tamistarpeista. Tulosta odotellaan vuoden 2013 loppuun mennessä. Eduskunnan käsittelyyn on lähitulevaisuudessa tulossa laki julkisista työvoima- ja yrityspalveluista. Toteutuessaan se 28 helpottaa työkyvyttömyysetuutta saavan henkilön pääsyä työhallinnon palveluihin. Suomessa on työkyvyttömyyseläkkeellä 260 000 ihmistä. Yksi puute tähänastisissa työllistämistoimissa on se, että avotyötoiminnassa olevat osatyökykyiset työskentelevät tavallisilla työpaikoilla, mutta tekevät työtään huoltosuhteessa työ- ja toimintakeskukseen, ei työsuhteessa työnantajaan. Työstä ei makseta palkkaa, vaan työn tekijä saa eläkkeensä lisäksi työosuusrahaa 1–12 euroa päivässä. Avotyötoimintaan osallistuu tällä hetkellä noin 2 300 kehitysvammaista ihmistä. Kehitysvammaliiton tavoitteena on, että mahdollisimman moni kehitysvammainen sijoittuisi jatkossa palkkatyöhön perinteisen työtoiminnan ja avotyön sijaan. Iris Tenhunen ja Riitta Skytt 1 • 2013 Ylös sohvalta helpommin Jos ylösnousu pehmeästä sohvasta on hankalaa, voi apua saada siirrettävästä nousutangosta, joka puristetaan lattian ja katon väliin. Tangossa on noin metrin korkeudella s-kirjaimen muotoinen tukeva otekahva. Tangon pituutta voi säätää 2,1 metristä 3 metriin. Se kiristetään lattian ja katon väliin, joten katon pinnan pitää kestää puristusta. Betonikatto kestää, mutta sisustuslevyt tai niin sanottu alaslaskettu katto voivat estää tangon asennuksen. Tangon voi asentaa myös kylpyhuoneeseen, mutta sielläkin katon rakenne voi aiheuttaa ongelmia. Tanko toimitetaan osina kymmenen kilon paketissa. Osat on numeroitu, mikä helpottaa kokoamista, mutta kokoamis- ja asennusohjeiden ymmärtäminen vaatii silti hiukan kokemusta. Jos on epävarma, kannattaa pyytää apua henkilöltä, jolla on kokemusta kalusteiden kokoamisesta. Tangon kiristykseen tarvittava työkalu tulee paketin mukana eikä muita työkaluja tarvita. Kun tanko on koottu, se kiristetään lattian ja katon väliin. Kiristysmutteri on noin metrin korkeudella. Tanko pitää kiristää tukevasti, jotta se ei irtoa käytössä. Ensimmäisten päivien aikana on hyvä tarkistaa kireys ja tarvittaessa kiristää lisää. Tangon s-kirjaimen muotoisessa otekahvassa on kolme otekorkeutta. Kahva voidaan kiinnittää kahdeksaan eri kohtaan ja lisäksi kiertää tangon ympäri. Näin kahvan voi kääntää ensin sopivaan kohtaa nousua varten, ja sen jälkeen kääntää sivuun. Valmistaja lupaa, että tanko kestää 136 kiloa. Clas von Bell Lähetä vinkkejä muista näppäristä ja toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi.
• Terroristijahtia lääkityksen turvin pusilla ja Nina oppi puhumaan itselleen kuin ystävä. Hyvä rauhoittumisneuvo oli myös pysähtyä ja hengittää syvään samalla, kun keskittyy kokemaan kehonsa lämpimäksi. V-käyränsä voi edelleen testata ohjelman nettisivuilla, ja tietoakin löytyy. Mutta miksi tällaiset hyötyohjelmat eivät ole jatkuvassa Areena-katselussa, kysyy veronmaksaja? Isänmaan puolesta / Amerikkalainen jännityssarja/ MTV3 / 6.1. alkaen Palkittu amerikkalainen laatusarja Isänmaan puolesta alkoi tammikuussa, mutta vielä ehtii mukaan. Sinnikäs CIA-agentti Carrie (Clare Danes, jolle rooli mittatilaustyönä rakennettiin), saa vihjeen, että amerikkalaissotilas olisi käännytetty terroristiksi. Kun sotasankari Nicholas Brody (aina yhtä upea ja hallittu Damian Lewis) palaa al-Qaidan vankeudesta, uskoo Carrie vihjeen tarkoittaneen häntä. Ongelmana on Carrien uskottavuus: Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on haitannut hänen työtään, ja jonka hän nyt hallitsee lääkityksellä. Vai hallitseeko? Ja onko Brody todella terroristi vai kidutettu sotilas? Ja miten käy Brodyn avioliiton, kun vaimo on vankeus­ aikana rakastunut miehensä veljeen? Piinaavan jännittävä sarja on lavastettu tehokkaasti, sillä Carrie tarkkailee Brodyn perhe-elämää tauotta mikrofonien ja kameroiden avulla. Kumman hermot pettävät ensin, ja miten mielialahäiriö vaikuttaa Carrien arvostelukykyyn? Tätä on ihan pakko seurata, jos aloittaa. Pienet potilaat hellyttävät Damian Lewis esittää al-Qaidan vankina ollutta sotasankaria, jota CIA-agentti Carrie (Claire Danes) epäilee terroristiksi. Carriellakin on salaisuus: mielialahäiriö. Omaishoitaja Nina Mikkonen rentoutuu Elämä pelissä / Kotimainen asiaohjelmasarja / TV1 / 30.9. 2012–6.1.2013 Voivatko kireät hermot viedä ihmiseltä terveyden ja hengen? Kyllä vaan, sen todistavat tutkimukset. Tunnettujen ihmisten valmennuksen kautta terveysvalistusta levittävä tv-sarja Elämä pelissä keskittyi 3. tuotantokaudellaan pinnan kasvattamiseen. Vammaisnäkökulmasta mielenkiintoisin valmennettava oli halvautuneen ja sokeutuneen Timo T.A. Mikkosen vaimo ja omaishoitaja Nina Mikkonen. Hänen haasteenaan on myös kahden vilperipojan äitiys tilantees- sa, jossa toisella on diagnosoitu asperger-syndrooma. Sen oireita ei sarjassa käsitellä, mutta ei autistisen lapsen ohjaus niitä helpoimpia hommia ole. Jukureita perheessä piisaa, sillä Ninalla on itselläänkin itsehillintäongelmia: höyrykattilan kansi paukkuu säännöllisesti, mutta pojat eivät moitetulvassa tottele sen paremmin. Valmentaja Tony Dunderfelt löysi parannuskeinoiksi Ninalle oman ajan löytämisen, turhan syyllisyyden poistamisen ja puheen vähentämisen lasten ohjaamisessa. Konkreettiset toimintakehotukset toimivatkin hyvin, kun äiti vielä vähensi vihaisuutensa ilmaisua. Syyllisyydentunteet poltettiin paperilap- Pieniä potilaita / kotimainen dokumenttisarja / Ava / 23.1. alkaen Kotimaisen sairaaladokumenttisarjan aloitusjaksossa seurattiin potilastyötä Lastenklinikassa. Työstä kertoi ylilääkäri Yrjänä Nietosvaara päässään vaaleanpunainen sammakkopipo, jonka hän kertoi saaneensa leikkaussalin sairaanhoitajalta. Tämä käytti itsekin sellaista, koska hassuus saa lapset rentoutumaan. Ensimmäisessä osassa seurattiin, miten Janina-vauvan kampurajalkaa hoidettiin kipsillä sekä akillesjänteen pidennyksellä. RUUDUN TAKAA Tv-palsta: Iris Tenhunen 12-vuotiaan Leevin murtunut jalka leikattiin ja 8-vuotias Sini tuli sydänleikkauk­ seen. Syöpää sairastava 3-vuotias iloinen Vanessa eleli suojaeristyksessä, ja Olavilta hoidettiin diabetesta. Rauhallisesti ja positiivisesti etenevä sarja antaa puheenvuoron myös lapsille ja nuorille. Kun puhutaan ruotsia tai englantia, näkyvät käännöstekstit. Potilaiden omaisten ja lääkärin haastatteluja leikataan tilanteiden taustaksi. Lastensairaalan arki kiinnostaa varmasti perheitä, joissa on hoitoa tarvitseva lapsi. Leppoisa sairaalan arjen esittely voi monille lapsille olla myös hyvää valmistautumista omalle hoitokäynnille. Sarjassa kerrotaan myös käytettävistä hoitomenetelmistä, ja ensimmäisessä osassa sairaalan historiasta. KATSO HELMI–MAALISKUUSSA Duudsonit perheterapeutteina Duudsonit tuli taloon / Humoristinen tosi-tv-sarja / Sub / 31.1. alkaen Duudsonit tuli taloon -sarjan 2. tuotantokaudella räväkät miehet ottavat isoja haasteita: onnistuvatko he auttamaan oikeissa ongelmissa esimerkiksi autistisia pikkulapsia tai koulukiusattua poi- Lääkärinplantut kesätestissä kaa? Arkijärki auttaa löytämään käytännöllisiä lähestymistapoja ja tuomaan erilaiset perheet tabujen takaa keskustelun piiriin. Kandit / Kotimainen dokumenttisarja / TV2 / 4.2. alkaen 8-osaisessa dokumenttisarjassa seurataan viiden lääketieteen kandidaatin tulikoetta, kun he ottavat kesätöissään yksin lääkärin vastuun. Alussa ensimmäinen oma potilas astuu ovesta sisään. Jarno Laasala räjäyttää vammaisten ja koulukiusattujen lasten perheiden ongelmat pois. 1 • 2013 29
• LUKIJAFOORUMI Kirjeet ja kuvat voi lähettää osoitteeseen: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Kiitosten aika Hei, ja hyvää alkanutta vuotta 2013! Miljoonat kiitokset Tukilinjafoorumille saamastani sähköavusteisesta polkupyörästä!!! Kuusi vuotta sitten todettu vakava ja harvinainen sairauteni rajoittaa elämääni, mutta onneksi nyt on apuväline ja pääsen paremmin liikkumaan. Pyörä on helpottanut melkoisesti elämääni, ja pystyn taas jatkamaan muutaman vuoden tauolla ollutta pyöräilyharrastustani. Oli elokuun toiseksi viimeinen perjantai, kun hain postin laatikostamme. Laatikossa oli iso kirjekuori Tukilinjalta. Alkoi melkoinen jännitys. Tunteet alkoivat mennä vuoristorataa, kun kirje saapui kuitenkin melko nopeasti. Olin varautunut monen kuukauden odotteluun. Ja kuitenkin takana oli jo yksi pettymys kunnalta. Varovasti avasin kirjeen, vedin syvään henkeä ja aloin lukea... Olin todellakin saanut avustuksena sähköavusteisen polkupyörän,ihana-aaa! Ja jo seuraavalla viikolla huristelin uudella pyörällä. Ja mikä ihaninta,sain viedä ja hakea ekaluokkalaista tytärtämme kouluun joka ikinen päivä. Pyörä oli käytössä koko syksyn lumen tuloon saakka, ja kilometrejä ehti tulla useampi sata. Arvoisa Tukilinjan väki Myös kotikunta on tullut enemmän tutuksi. Olen pystynyt käymään kaupassa ja verikokeissa, ja nauttimaan tästä ihanasta Suomen syyskesästä ihan eri lailla kuin ennen. Ja pyörästä on todellakin ollut apua myös terveydelle. Kävelytestissä tein uuden kävelyennätykseni, ja muutenkin vointini parani huomattavasti, kun liikkuminen helpottui. Nyt odotan malttamattomana kevättä ja uutta pyöräilykautta. Pyörä ei todellakaan jää koristeeksi. Vielä kerran isot kiitokset Tukilinjalle! Teette tosi arvokasta työtä ja olette kiitoksenne ansainneet! Talvisin terveisin, M.K. Pyörätuoleilla halki kinosten TUHANNET KIITOKSET!!!! Mikä yllätys, JEEEEE-EEEE!!!!! Kyllä pojat nyt innostuvat, kun päästään niin pitkälle, että pyörät ovat alla. Ihanaa, kun ei enää tarvitse huolestua lumentulosta ja ulospääsystä. SUURKIITOKSET. t. Marianne Pinomaa Jätti-Jätti-SUURKIITOKSET siitä, että myönsitte minulle iPadin apuvälineeksi!!! Maailmani on laajentunut niii-iiin paljon ja yhteydenpito muihin ihmisiin on tullut mahdolliseksi ilman suurempia ponnisteluja. Uutisiakin tulee luettua... välillä. Hidastahan tämä vasemman käden etusormella toimiminen alunperin oikeakätiselle on, mutta nyt voin toimia ja osallistua netin kautta niin paljon enemmän kuin aiemmin. Ja vähän kaikkeen. Rakas vaimoni kyllä välillä huomauttaa minulle, että voisin välillä laittaa koneen kiinni. Silloin suojakotelon kansi kiinni, ja kone hetkeksi selän taakse piiloon. Muistilaput voin kirjoittaa itse koneeseen, ihan niin kuin kalenterikin pysyy ajan tasalla. Pelejä ei hirveän paljon tule pelattua, välillä kyllä hiukan Backgammonia tai Mah-Jongia. Angry Birds innostaa joskus harvoin. Eniten käytössä ovat Facebook ja Skype, joita saan myös pitkälti kiittää siitä, että tutustuin naiseen, josta tuli minulle vaimo (tästä löytyy artikkeli Avain-lehdessä 5/2012). Ja paljon tulee myös googlattua, ettei tarvitse arvailla tai olla tietämätön asioista. YouTube on myös kovassa käytössä, pitänee Hyvä joulumieli saumurilla Lämmintä joulumieltä siivittäköön tämä enkeli teille, ja hyvää uutta vuotta sekä siunausta työhönne. Teitte minulle syvästi lämpimän joulumielen. Se johdattaa hyvään arkeen minut, ja ilo siirtyy ihmisiin, joiden kanssa elän vastavuoroista arjen elämää. Saumuri tulee tuottamaan monelle hyvää monessa mielessä. KIITOS. Laitan kuvia, kunhan pääsen ompelemaan. Terveisin Pirjo Kouva Pirjo Kouva lähetti käsintehdyn joulukortin. 30 seuraavasta eläkkeestä sijoittaa kuulokkeisiin? Kameran käyttö ei valitettavasti oikein onnistu, ellen itsestäni kasvokuvia pelkästään ota, heh-heh, eeeeei!!! Tällä naamallako? :) Kun äsken olin Maskussa kuntoutuksessa, koneesta oli huomattavaa hyötyä. Sain kirjoitettua muistiin kaikki olennaiset ” Oli vain PAKKO muutama sana teille näpäyttää ja kertoa hiukan, miten menee, ja mainita että olette JOKA päivä ajatuksissani.” asiat, ja etsittyä lisätietoa ja uutta tietoa heti. Myös hoitohenkilökunta huomasi minussa nämä uudet piirteet. Ja laittanevat myös teille kappaleen kuntoutusselosteesta, luvan ainakin annoin. Ei sen enempää ”asiaa” tähän kirjoitukseen, oli vain PAKKO muutama sana teille näpäyttää ja kertoa hiukan, miten menee, ja mainita että olette JOKA päivä ajatuksissani. Suuu-uurella Kiitollisuudella Wiki eli Kenneth Wickman (Sent from my iPad) Hei! Saimme yhdistyksellemme Kuopion Mielenterveystuki ry:lle Tukilinjasta apurahan laitehankintoihin. Olemme yhdistyksessämme todella kiitollisia kaikista saamistamme uusista laitteista. Ne tulivat todella tarpeeseen! Laitteet mahdollistavat jäsenillemme jo tutuksi tulleiden ryhmiemme jatkumisen, ja uutena toimintana elokuvien katselemisen yhdessä. 1 • 2013 Muutenkin Tukilinjasta saamamme avustus on innostanut yhdistyksemme ns. järjestävää porukkaa. Tuntuu hienolta, kun näinä avustuksien niukkuuden aikoina jossain osataan arvostaa tällaista täysin vapaaehtoisvoimin tehtävää työtä, ja myöskin mahdollistaa sitä. Joten OIKEIN PALJON KIITOKSIA JA MENESTYSTÄ VUODELLE 2013! Anne Musta Kuopion Mielenterveystuki ry:n rahastonhoitaja
• Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Sormet taas näppäimistölle Kiitokset tuhannesti minulle myönnetystä tietokoneesta. Ei sitä huomaa, paljonko asioita ja viihdettä hoituu tietokoneen kautta, ennenkuin sen menettää. Lea Turusta Kiitos Kiitän sydämellisesti poikani ja perheemme puolesta! Iloa ja valoa kaikille! Virpi Vartiainen Tietokone lapselle Suuret kiitokset läppäristä ja tulostimesta. Hauskaa ja iloista uutta vuotta kaikille! Terveisin T.K. ja T.K:n äiti Hyvä Tukilinjafoorumi Kuvataide avaa näkemään arkea uusin tavoin. Taiteilija sai tukea näyttelyyn Tukilinjan tuki auttoi saavuttamaan tavoitteita haastavassa vaiheessa. Se mahdollisti näyttelyn järjestämisen sekä myötävaikutti vapaaehtoistyöhön Turun Kuuloyhdistyksen taidepiirin ohjaajana. Toiminta jatkuu, kiitosterveiset Tukilinjalle! Uskon, että maalaustelineen arvo vain kasvaa kohdallani jatkossa, sillä kuulovam- maani liittyy ääniyliherkkyys, jonka vuoksi en voi enää paljoa­ kaan osallistua tekijän roolissa ryhmiin. Voin maalata kotona, kun äänet eivät häritse. Maalausteline on todella hyvä. Sen korkeu­den voi säätää, se on hyvä selälle ja maalaukset saa siihen kiinni tukevasti. Se tuottaa iloa edelleen joka kerta. t. Sirpa N. Kiitos tuesta Tervehdys Keski-Suomesta! Olen kuuden lapsen isä Muuramesta. Tyttäreni Rosanna sai aikanaan tietokoneen kauttanne. Siitä vielä suuri kiitos. Itse toimin siviilipuolella Keski-Suomen Kehitysvammaisten Tukiyhdistyksen puheenjohtajana, niin ja vaimoni Pia on yhdistyksen sihteeri ? Yhdistystoiminnan kaut- ta Tukilinja-lehti ja toimintanne on minulle jonkin verran tuttua, lehden artikkelit ja sisältö on poikkeuksetta korkealaatuista ja kiinnostavaa. Artikkelit ovat monipuolisia ja erilaisia, ja se on auttanut löytämään kiinnostavat tarinat. Toivotan menestystä tär­ keään työhönne! Harri Nieminen Sydämelliset kiitokset apurahan myöntämisestä tietokonelaitteiston ja kameran hankintaan. Olemme nyt hankkineet laitteistot. Ystävällisesti kiittäen Anne Niemi, toiminnajohjaaja Tukiyhdistys Majakka ry NETTIKYSELY Saako rakentaa esteitä? Ruotsissa sakotetaan esteellisestä rakentamisesta, myös pientaloissa. Tulisiko näin tehdä Suomessa? 1. Kyllä. Mistä sitä tietää, milloin joku perheenjäsen tai läheinen tarvitsee pyörätuolia. 20,7% 2. Kyllä, mutta esteellisyysmääräysten ei pitäisi olla yhtä tiukkoja pientaloissa kuin kerrostaloissa. 3,4% Leijonaemot kiittää Saimme tänään postitse päätöksen, että haluatte tukea Leijonapartion käynnistämistä. Tämä on aivan mielettömän upea uutinen yhdistyksellemme! Kiitos, että haluatte mahdollistaa vammaisperheille tuen silloin, kun sitä eivät muut tahot pysty/halua järjestää. Aivan mahtavaa Joulua Tukilinjan henkilökunnalle ja Onnea vuodella 2013. Toivottaa hallituksen puolesta toiminnanjohtaja Janet Grundström Hei vaan! Tämä oli superhieno kiitos tekemällemme Elo-työlle. Suuri kiitos! Eloperheiden puolesta 3. Sinänsä hyvä tavoite, mutta en kannata sakkoa vaan suosituksia. 48,3% 4. Omakotirakentajan tulee saada itse päättää, miten esteellinen hänen kotinsa on. 27,6% Pia Ylisuvanto 1 • 2013 31
• Vexi Salmi: Ihminen on selviytyjä Ihminen selviää melkein mistä vain, ja voi vaikuttaa paljon myös toisten elämään, uskoo Vexi Salmi. Siksi hän tilaa Tukilinjaa. S anoittaja ja levytuottaja Vexi Salmella on positiivinen elämänasenne. Lapsuudenkodin peruja on ajatus, että kaikesta selviydytään. Hän on halunnut olla omalta osaltaan auttamassa ihmisiä elämässä eteenpäin myös Tukilinjan välityksellä. ”Jos ihmisellä on taloudellisia mahdollisuuksia auttaa, tottakai niitä pitää käyttää hyvään tarkoitukseen”, Vexi Salmi sanoo. Hän uskoo, että avusta on myös hyötyä. ”Ihminen on selviytyjä. Uskon, että jokaiselle on sisäänrakennettu selviämismahdollisuudet, joilla päästään läpi melkein mistä vain. Toinen asia sitten on, jos alkaa vaikeuksien kohdalla turruttaa itseään tavalla tai toisella.” Elämänkatsomus löytyi etsimällä Vexi Salmi on halunnut tietoisesti kehittää omaa elämänasennettaan. ”1980-luvun alussa luin kolme, neljä vuotta tämän alan kirjallisuutta ja hain positiivisuutta myös joogan avulla. Se ei ollut hänen ympäristössään ihan tavanomaista. ”Tässä ammatissa olen kohdannut jos jonkinlaisia vesseleitä ja vesselittäriä. Mutta ei se minua ole hetkauttanut, mitä mieltä he ovat olleet touhuistani. Ne ovat olleet oma valintani.” Nykyään vallitsevasta rauhattomuudesta ja itsekkyydestä harmistunut Vexi Salmi muistuttaa, että voimme itse vaikuttaa paljon elämäämme – ja myös tois- temme elämään. ”Yhteisvastuu tuntuu puuttuvan, ja itsekkyys on vallitseva ajattelutapa. Eikä ole kysymys vain suomalaisesta yhteiskunnasta. Tilanteen muuttumiseksi humaanimpaan suuntaan tarvittaisiin suuria, globaalisia muutoksia.” Näkökyky palasi leikkauksella Vammaisuus ei ole ollut Vexi Salmen omissa elämäntilanteissa läheisesti läsnä. Hän ymmärtää kuitenkin hyvin, mitä vaikeissakin tilanteissa eteenpäin selviäminen on. Kuka saa elämänkolhuja milläkin saralla. Vexi Salmella niitä ovat olleet esimerkiksi läheisten ihmisten menetys. ”Vaikka kosketuspintaa ei ole ollut varsinaisesti vammaisuuteen, minulla on ollut sitten riittävästi näitä elämän vastoinkäymisiä. Positiivisuus on vienyt niistä eteenpäin, ikuinen selviytyjä kun olen.” Viime kesänä keuhkokuumeen jälkimainingeissa Vexi Salmen näkökyky heikkeni huomattavasti, ja näin tuli omakohtaista kokemusta myös tällaisesta konkreettisesta rajoitteesta. ”Otin sen vastaan ilman järkytyksiä, olenhan jo seitsemänkymppinen ja tässä iässä tulee kaikenlaisia kremppoja. Vitsailin vaan, että täytyy sitten suurentaa tie- tokoneen tekstiä, että näkee tehdä töitä. Kyllähän melkein kaikki ikäpolveni vanhat työkaverit alkavat olla jonkun sortin katkokävelijöitä. Ei niistä vaivoista paljon puhuta, yleensä menee vaan leikinlaskuksi”, Vexi Salmi tuumaa. ”Onneksi näkö on nyt parantunut. Pääsin ennen joulua leikkaukseen. Kyseessä oli ilmeisesti ”pikakaihi”, joka nautti keuhkokuumeen lääkityksestä. Nyt tilanne on taas paljon parempi.” Irti oravanpyörästä Syksyllä seitsemänkymmentä vuotta täyttänyt Vexi Salmi tekee edelleen sanoituksia, mutta elämänrytmi antaa aikaa myös luonnolliseen itsensä kuunteluun. ”Meillä ei nykyään herätä ennen kymmentä. Onhan se luonnonvastaista, että suomalaisenkin täällä kaamoksen aikaan, pimeässä ja sohjossa, pitäisi olla ahkera ja tuottava. Luonnollisinta olisi elää valon mukaan, kuten agraariyhteiskunnan aikaan. Kesä oli- Vexi Salmi täytti viime vuonna 70 vuotta, mutta työntekoa hän ei ole lopettanut. Positiivinen elämänkatsomus on löytynyt lukemalla ja joogaamalla. 32 1 • 2013 LUKIJA LÄHIKUVASSA Teksti: Päivi Ala-Nikula Kuva: Pertti Kekarainen si tuottavinta aikaa”, Vexi maalailee. Vexi Salmi katkaisi itse pimeimmän ajan lähtemällä vaimonsa kanssa joulunajaksi etelään. Sillä aikaa Ilta-Sanomien järjestämän Vexi Salmen joululaulusanoituksen sävellyskilpailu eli kotimaassa omaa elämäänsä, ja mies hämmästeli kotiin tullessaan, kuinka paljon sävellysehdotuksia sanoitukseen on tullut. ”Liekö ihmisillä sitten paljon ylimääräistä aikaa, tai sitten lähtivät kaikki harrastelijat yhtä aikaa liikkeelle!”, Vexi Salmi veistelee.
• RISTIKKO 1/2013 ALAS YLÖS! SOKKELEIHIN TIETOA SIVELTYJÄ - - - - EN FISHER HUIPUIN RUVETA NUOTTIA AILA HASSINEN SEKOSI NAISEKSI JA MIEHEKSI THOR FEDERAATIOSUUNNITELMA Ole hyvä! NÄYTTELEVÄN PILAANVOIMAMIEHEN TUA SUKU KUUN- YKSI TENAVISTA LATINAN NELTUJA SAMOIN vedellä nenästä ABB PELATA KELTAKUKKAISIA TONAVAAN ERAKKO SISUSTUSOHJELMA maalannut Kitagawa HANKKIJAN VERBI KEITTIÖALALLA VEDELLÄ OMANSA AJORÄNTÄ- Ristikon laati: Jari Haapa-aho Valokuva: Iris Tenhunen USEIN HERÄÄMISEN JÄLKEEN “UDELLA” VASOILLA - PUKU PUKUA! JOHAN ATOLLISSA! SEL- YHDESSÄ LISTI TEHTYJÄ! KOHDISTUVAT SUKULAISIIN MOI! ISOMMALLA? RUNNE JOKELAN SÄLEISIÄ IDÄSTÄ! OSA RANNIKKOKAUPUNKIA KOSKI PERÄSSÄÄN SAVOA VARMISTETUT OLIVAT PUHDISTUSAINEITA Carranza & kaima munkilla HAUSJÄRVEÄ PÄÄTÖN LINTU! SE VÄITE & SAMA HOOTTA Z ZZ HERRASMIESJÄTE VARAS JOOGATERMI JOSKUS SUOLESSAKIN TAMPERETTA TOIMINTOJA “LAPSI” POLOISET ZOLALTA kaen Tukilinjan nettisivujen Ilmoitustaululta. Otamme mielellämme vastaan myös kommentteja ja toiveita ristikoista! Ristikkoon 7–8/2012 tuli hieman vähemmän vastauksia kuin aiemmin, joten ratkaisu taisi olla haasteellinen tai joulunaika verotti. Onnetar valitsi palkkion saajaksi tällä kerralla Raija Pasasen Outokummusta. Kiitos osallistumisesta muillekin uutterille ristikkonikkareille! 1 • 2013 RISTIKON 7–8/2012 RATKAISU Lähetä ratkaisemasi ristikko postitse maaliskuun loppuun mennessä osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse ratkaisulauseet voi lähettää osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aihekenttään sana ”Ristikko”. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkkiona 30 euroa verottomana, joten laita mukaan nimi, osoite ja pankkitilisi IBAN-numero. Ristikon 1/2013 ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä ja huhtikuun alusta al- 1. pelkästään. PYÖRILLÄ LEHTITELINE? “KIELI” KAIDAT AJANKOHTIA LOMASAARI KOUKULLINEN LINTU YLÖS, TOINEN ALAS Voitin! SIRKKA OUZOON J.H. K J U R T H A S U I T U R A I T H A A N U A H R S A O T L U O T S T O P S O L U T K U A S D U K T A I R S E T P A O T U K I A R J E A V K A L A U T S O R T A T A A K L I I H S U T A S S I I N N T R O A E W UM I T T A A A R A V A T V A L I A T I K U A L T A U V E T V A T A P O L T O N S A M M A L A S S I K O A K A I I A A S I K A A K L A E S L T A A T L T I O I U K O K T E E A L L S Ä P U T I N I S E L M O N A S T E R I M A T A T E E S T A I S A M E S MA I N A N E S I R Ä S K I T O L O T Ö N 33
• TUKIPÄÄTÖKSIÄ Marraskuu 2012 harjoitella suomen kielen käyttöä esimerkiksi viestimällä muiden nuorten kanssa. »»Pyykkö Veronika, Evitskog Tablettitietokone 12-vuotiaalle koululaiselle, joka käyttää kuvia kommunikaation tukena. Erityisluokanopettaja, puheterapeutti ja toimintaterapeutti suosittelevat tietokonetta oppimisen ja kommunikaation tueksi. Myös puheterapiassa on käytössä sama laite. »»Rissanen Rauno, Kuopio Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma kuntoutujalle, joka harrastaa kirjoittamista. Hänen tavoitteenaan on julkaista toinen muistelukokoelma sekä jatkaa lehtiartikkeleiden kirjoittamista. »»R.P., Joensuu »»Eskola Topi, Nokia Apuraha auton ylläpitoon kuntoutujalle, joka hankkii pientä lisätuloa jakamalla paikallislehtiä. Oma auto mahdollistaa myös muun liikkumisen kodin ulkopuolella, koska julkisten kulkuvälineiden käyttö on vaikeaa. »»Karttunen Juha, Ranua Kannettava tietokone, erillinen hiiri, kuulokkeet, värilasertulostin ja Office-ohjelma 19-vuotiaalle valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opiskelijalle, joka asuu koulun asuntolassa. Tietokoneen käytössä tarvittavan Kirjoita ja kuuntele -ohjelman hän saa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä apuvälinekeskuksesta. Tietokone on tuen saajalle tärkeä opiskelun ja yhteydenpidon väline. lilla ja on aloittanut Lyhty ry:ssä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen. Hän työskentelee kulttuuripaja Valon Radio Valossa tavoitteenaan kehittyä radioalan ammattilaiseksi. Omasta tietokoneesta on tässä apua. Radio Valo tekee omaa ohjelmaa mm. Bassoradioon ja Radio Helsinkiin. Sitä voi kuunnella myös netissä (www.radiovalo.fi). Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee nuoriso-ohjaajaksi. Moniammatillinen työryhmä suosittelee hänelle tietokonetta opiskelun, yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»N.L., Alajärvi Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta kotitehtävien tekemiseen ja äänikirjojen käyttämiseen. Tietokoneen avulla myös yhteydenpito kodin ja koulun välillä paranee, sillä se tapahtuu pääasiassa tietokonepohjaisesti Wilma-järjestelmällä. »»Wallius Erja, Eno Apuraha liikuntavälineisiin kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän harrastaa aktiivisesti ulkona liikkumista ja kuntoilua, mikä edistää myös hänen kuntoutumistaan. Asianmukaiset välineet ja varusteet ovat kuitenkin puuttuneet. »»Perkiö Tarja, Jyväskylä Tietokone erityisvarustein ja kevyt järjestelmäkamera liikuntarajoitteiselle henkilölle, joka kirjoittaa harrastuspohjalta artikkeleita lehtiin. Hän ottaa juttuihinsa myös valokuvat, ja haluaa kehittyä valokuvaajana osallistumalla valokuvauskurssille. Kameran on oltava kevyt, jotta hän pystyisi sitä käsittelemään. »»Varis Eveliina, Joensuu Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Office-ohjelma 15-vuotiaalle liiketalouden opiskelijalle, joka asuu tuetusti. Hän tarvitsee tietokoneen opiskeluvälineeksi. »»P.H., Vantaa »»Kouva Pirjo, Pudasjärvi Saumuri henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän harrastaa käsitöitä, ja hankkii niiden avulla pientä lisätuloa myymällä tuotteitaan myyjäisissä sekä tekemällä tuttaville pieniä korjaus- ja tilaustöitä. Sairaanhoitaja suosittelee kuntouttavan harrastustoiminnan tukemista. »»Vainikainen Pirjo, Varkaus Kannettava tietokone ja erillinen hiiri henkilölle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. Tietokone toimii hänelle yhteydenpitovälineenä läheisiin. »»K.L., Kajaani Tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 14-vuotiaalle nuorelle, joka liikkuu pyörätuolilla. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpitoon ja asiointiin sekä oppimispelien pelaamista varten. Hakija on itse kuuleva, mutta hänen kotikielensä on vanhempien käyttämä viittomakieli. Tietokoneen avulla hän voi Kannettava tietokone ja erillinen hiiri kuntoutujalle. Liikkuminen ulkona on etenkin talviaikaan hänelle haastavaa, ja hän tarvitsee tietokoneen yhteydenpidon ja etäasioinnin välineeksi. »»Kruppa Thomas, Espoo Tablettitietokone ja erillinen näppäimistö 29-vuotiaalle, työtoiminnassa työskentelevälle henkilölle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»R.M., Ranua Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka asuu tuetusti. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin lisäksi opiskelumahdollisuuksien kartoittamiseen ja työpaikan etsimiseen. »»Kynnys ry / Vimma palkinto, Helsinki Apuraha Kynnys ry:n jakamaan Vimma-taidepalkintoon, jonka palkintosumman Tukilinja lahjoittaa. Palkinto myönnetään vuosittain työskentelyapurahana sellaiselle henkilölle tai ryhmälle, joka on joka on taiteen keinoin edistänyt vammaisten ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa. »»Tikka Mirka, Järvenpää Kannettava tietokone 29-vuotiaalle kuntoutujalle, joka osallistuu paikallisen klubitalon työ- ja koulutusvalmennukseen. Lääkäri suosittelee tietokoneen hankkimista yhteydenpitovälineeksi. »»Alajääski Antti, Helsinki »»Forsman Kati, Rovaniemi Kannettava tietokone ja erillinen hiiri 22-vuotiaalle nuorelle, joka liikkuu sähköpyörätuo- Kannettava tietokone henkilölle, jolla on vaikeita liikkumisen rajoitteita ja jolle tietokone on tärkeä yhteydenpidon väline. Hän saa Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2012 apurahoja ja apuvälineitä yli 455 000 euron arvosta eli noin 37 900 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Tukilinja-apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. 34 1 • 2013
• tietokoneen käytössä tarvittavat apuvälineet lääkinnällisenä kuntoutuksena. »»Ahonen Antti, Helsinki Värilasertulostin, monitoimilaite ja Photo­ shop-ohjelma kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hän valmistelee sarjakuvakirjaa, jonka kuvien käsittelyyn hän tarvitsee tulostinta ja skanneria. »»S.R., Vaajakoski Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 16-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Mahdollisuus käyttää omaa tietokonetta parantaa hänen tietokoneen käyttötaitojaan ja jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. tietokoneen hankkimista yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»Tuhkanen Joakim, Sakari ja Siiri, Nerkoo Kaksi kannettavaa tietokonetta ja Office-ohjelmaa sekä kuulokkeet ja värilasertulostin 6-, 10- ja 12-vuotiaille sisaruksille, joilla on oppimisvaikeuksia. Asiantuntijat suosittelevat tietokoneiden hankkimista oppimisen tueksi ja lukitaitojen harjoitteluun. »»Turja Miska, Tampere Osa-apuraha tietokoneen hankintaa varten 19-vuotiaalle nuorelle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta harrastustoiminnassa sekä suunnitteilla olevissa it-alan opinnoissa. »»Lehtimäki Mika, Tampere Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita. Erityisopettajat suosittelevat tietokoneen hankkimista äänikirjojen kuuntelun ja kirjoittamisen apuvälineeksi. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ei enää myönnä äänikirjojen kuuntelulaitteita lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. »»Tarvainen Jussi, Keitele Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita. Koulussa hänellä on tietokone kirjoittamisen apuvälineenä. Kotitehtävien tekemistä ja äänikirjojen käyttöä varten hän tarvitsee tietokoneen myös kotiin. »»Kukkonen Jenni, Ranua Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita. Erityisopettaja ja kuntoutusohjaaja suosittelevat tietokoneen hankkimista kotona tapahtuvan lukiharjoittelun, opiskeluohjelmien käytön ja äänikirjojen kuuntelun välineeksi. »»Kivihuhta Marja-Leena, Veteli Kannettava tietokone henkilölle, jolla on kuulovamma. Lääkäri suosittelee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. »»M.K., Nummela Kannettava tietokone, värilasertulostin ja Office-ohjelma 20-vuotiaalle valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opiskelijalle. Hän tarvitsee tietokonetta lukemisen ja kirjoittamisen taitojen opiskeluun. Kaisa Leka on sarjakuvapiirtäjä, jolle on tehty molempien jalkojen amputaatioleikkaus. Puheen ymmärtämistä meluisassa ympäristössä helpottava FM-laite huonokuuloiselle henkilölle, joka työskentelee kuntouttavassa työtoiminnassa asiakaspalvelutyössä. Kela ei myönnä laitetta tässä tapauksessa apuvälineenä, koska se ei hyväksy kuntouttavaa työtoimintaa palkkatyöhön rinnastettavaksi. Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri puolestaan ei myönnä laitetta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä, koska se kuuluu Kelan myöntämiin vaativiin apuvälineisiin. Kannettava tietokone, lasertulostin ja Office-ohjelma kuntoutujalle, joka pitää opiskelutaitojaan yllä iltalukiossa. Lähitulevaisuuden tavoitteena on aloittaa uudelleen datanomiopinnot. JALOITTELUA »»S.L., Helsinki »»Kinnunen Armi, Tampere »»Manninen Osmo, Lohja Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka asuu tuetusti. Sähköposti on hänelle keskeinen tapa pitää yhteyttä. Lääkäri suosittelee 1 • 2013 35
• T ukilinjan julkaiseminen alkoi laman jälkeisissä oloissa vuonna 1996, kun valtiovalta toivoi järjestöjen ottavan enemmän vastuuta syrjäytymisen torjunnasta. Lehteä julkaisemaan ja tukea jakamaan perustettiin tukiyhdistys, ja työ alkoi. Vuosina 1996–2012 on apurahoina jaettu noin 6,4 miljoonaa euroa, joista suurin osa yksityishenkilöille. Vuonna 2012 tukena annettiin noin 37 900 euroa kuukaudessa. Tukitoiminnalla on vuosien varrella saatu aikaan monia menestystarinoita. Tukilinja-lehti on lunastanut paikkansa myös vammaisalan erityisaikakauslehtenä. Lukijoihin mahtuu niin laajaa yleisöä, vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään kuin vammaisalan ammattilaisiakin. Lehti levittää tietoa vammaispalveluiden hyvistä toimintamalleista ja pyrkii käsittelemään toimintarajoitteita ja pitkäaikaissairuksia tasapuolisesti ja itsenäisesti. Tukilinja antaa äänen vammaisille ihmisille itselleen sekä heidän läheisilleen. Siksi se toimii vertaistukena monille lukijoille. Haluamme toiminnallamme edistää juuri työllisyyttä, koska se tukee tehokkaasti vammaisten ihmisten elämänlaatua, itsetuntoa, sosiaalista selviytymistä ja tasa-arvoisuutta. Kouluttautuminen on varmin tie työllistymiseen. Joka kolmannen vammaisen suomalaisen työkyky on erinomainen tai hyvä, ja yli puolella se on vähintään kohtalainen. Useimmat heistä haluaisivat tehdä edes osa-aikatyötä. Silti vain noin 17 % työkykyisistä vammaisista ihmisistä on Suomessa palkkatöissä. Tanskassa, Itävallassa, Saksassa ja Belgiassa töissä on noin 60 % vammaisista. Pystymme kyllä samaan, jos yritämme – ja haluamme. Tukilinja vaikuttaa asenteisiin. Se antaa myös konkreettista vetoapua, kun sitä ei muualta saa. Lehden tilaus on luotettava, yksilöllinen ja vaivaton tapa vaikuttaa. Tervetuloa joukkoomme – ja lämmin kiitos lehtitilauksestanne! Apurahoja yksityishenkilöille ja hankkeille Tukilinjafoorumi myöntää hakemuksesta apurahoja ja apuvälineitä. Tuki on tarveharkintaista ja sitä voi hakea jatkuvasti. Kuukausittain myönnettävillä apurahoilla tuetaan toimintarajoitteisten henkilöiden kouluttautumista ja työllistymistä sekä kuntouttavaa ja tasa-arvoa lisäävää toimintaa. Tukilinja myöntää apurahoja sekä yk- sittäisille hakijoille että pienimuotoisille yhdistyksille ja hankkeille. Haettavana on myös vammaisurheilu-, vammaistutkimus- ja integraatioapurahoja. Ennen tuen hakemista kannattaa tutustua hakuohjeisiin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Lisätietoa saa puhelimitse ja sähköpostitse. Tukikoordinaattorin yhteystiedot löytyvät tämän lehden sivulta 2. TILAA TUKILINJA-LEHTI! P. 09 4155 1500 tai www.tukilinja.fi