Tukilinja 06/2019 - Lehtiluukku.fi

TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 6 / JOUKUU 2019 – TAMMIKUU 2020 OHJELMAA KAIKILLE 3.12. VAMMAISTEN PÄIVÄNÄ! S. 19 ROBOTTI – tulevaisuuden apuväline? s. 8 IT-ALA löysi Aspergerihmiset s. 12 SHED-HELSINGIN nuoret tekivät erilaisen joulumusikaalin s. 22
s. 20 Tähtäimessä virtuaalitriathlon Startti-stipendi auttoi pyörän hankinnassa. s. 26 Taidetta kaduille! Tukilinja tuki taiteilijaresidenssiä. s. 28 Iloisten sukkien heavy-Sarita Käsityöyrittäjä sai apurahan neulekirjaan. s. 32 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä! s. 32 Tukipointti Tukitori-ilmoituspalvelu uudistuu. s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja elo–syyskuussa 2019. VAKIOT 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloittelua-sarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 6/2019 61 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 26 s. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Vammaiskultti ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Yhden luukun työllistämiseen? Työkyky kuntoon sotea odotellessa. s. 7 7 kysymystä työllistymisestä Vastaajana Kaija Ray Vates-säätiöstä. s. 8 Robotti auttoi Neten jaloilleen Kävelyrobotti on väsymätön apuväline. s. 10 Teknologiasta apu työllistymiseen? Futuristi Perttu Pölösellä on hyviä uutisia. s. 12 Unicus työllistää Asperger-ihmisiä It-ala arvostaa loogista ajatuksenjuoksua. s. 15 Tulilinjalla Arto Bäckman ja Greta Thunbergin haaste. IHMISET s. 8 Enemmän kuin nuorisomusikaali ShedHelsinkiin mahtuvat monenlaiset nuoret. s. 28 Rudolf etsii töitä Video-CV tuo taidot ja persoonan esiin. TUKIKOHTEET s. 16 Special Voice etsii talentteja Tukilinja tuki laulukilpailun taitopajoja. s. 19 DiDa-festivaalin tärpit Ilmaisohjelmaa perheille syksyn iloksi. Kohta taas kylmen ee, Retu! 2 Tukilinja 6/2019 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki vktt@tukilinja.fi Apurahat: Katso takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Pinja Eskola, Sari Heino-Holopainen, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 23. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Seuraava nro 3.2.2020. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Lehdestä 1 2020 alkaen tilaushinnat ovat 42 e (4 kk), 52 e (6 kk) ja 93 e (1 v. ja kesto). Syynä ovat 5 vuoden aikana kohonneet kustannukset. Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Taitei lijat valloill aan Helsin gissä!
Jos voit ensi vuonna edistää yhdenkään osatyökykyisen henkilön pääsyä kesätöihin, työharjoitteluun tai työhaastatteluun, tee se! Tukilinja 6/2019 3 Tuloksia odotellessa SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.2.2020 ELÄMME JÄNNITTÄVIÄ AIKOJA. Lähiaikoina saamme nähdä esimerkiksi sen, miten hallitus lunastaa lupauksensa kohoavasta työllisyydestä ja osatyökykyisten osuudesta siinä. Tehtävää riittää, sillä työikäisistä vammaisista on Suomessa työelämän ulkopuolella 80 prosenttia. Joissakin maissa, kuten USA:ssa, lähdetään kaikkien ihmisten kohdalla siitä, että elanto ansaitaan työllä. Me olemme jämähtäneet hyvää tarkoittavaan, mutta syrjäyttävään hoiva-ajatteluun. Sen mukaisesti vammaiset ihmiset on pääsääntöisesti lannistettu kotisohvalle antamalla heille toimeentuloturvaksi työkyvyttömyyseläke. ELÄKEVETOINEN TOIMEENTULO tarkoittaa sitä, ettei työelämään ole asiaa, ellei satu omaamaan itsenäisyyttä korostavaa kotikasvatusta, hyvää tuuria tai poikkeuksellisen jääräpäistä ja pelotonta luonnetta. Marraskuussa TEM alkoi tehdä kokonaisselvitystä yhdenvertaisuuden esteistä työelämässä. Ehkä niille on sen valmistumisen jälkeen helpompi tehdä jotain. Yleensähän on niin, että ratkaisun edellytys on ongelman ymmärtäminen. TÄNÄ VUONNA TUKILINJAN teemana on ollut työllisyys. Kokosimme vuoden viimeiseen lehteen taas kunnon paketin aiheesta. Tämän syksyn uutuus työmarkkinoilla on ollut norjalaisen konsulttiyritys Unicusin tulo Suomeen. Sen bisnesidea on tarjota tarkkojen ja työhönsä motivoituneiden Asperger-ihmisten työpanosta it-ohjelmistojen testaamiseen. Kerromme myös kuvataiteilijoista, jotka luovat Helsingin keskustaan julkisia teoksia, ja neulekirjailijasta, jonka intohimona ovat kirjoneuleet. Esittelyssä on lisäksi Aspergerin oireyhtymän omaava Rudolf Väliaho, joka ei tyydy työttömyyteen vaan kehittää sinnikkäästi DJ-taitojaan ja markkinoi niitä video-CV:llä. TUNNELMAA NOSTAA myös ShedHelsingin neljäs nuorisomusikaali Metsän joulu. Brittiesikuvan mukainen, laadukas musiikkitoiminta on suunnattu erityisesti marginaaliin joutuneille nuorille. Heitämmekin sinulle, lukijamme, uudenvuoden haasteen: Jos voit ensi vuonna edistää yhdenkään osatyökykyisen henkilön pääsyä kesätöihin, työharjoitteluun tai työhaastatteluun, tee se! Saat hyvän mielen, joku ehkä jalansijan työelämään – ja kansantalouskin kiittää. Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Drag-artistit asialla Brittiläisen Drag Syndrome -ryhmän kaikilla 10 jäsenellä on Downin oireyhtymä. Viime vuonna perustettu, suureen suosioon noussut ryhmä kiertää esiintymässä klubeilla ja festivaaleilla, ja nuoret elokuvantekijät ympäri maailmaa haluavat heidät mukaan filmiprojekteihinsa. BBC on jo tehnyt ryhmästä dokumentin. “Drag on muodonmuutos, joka antaa esiintyjilleen mahdollisuuden tutkia seksuaalisuutta ja sukupuolta yhteiskunnassa, jossa se ei ole vammaisille ihmisille helppoa”, sanoo Drag Syndrome -projektin alkuunpanija Daniel Vais, koreografi ja taidekollektiivi Culture Devicen luova johtaja. Culture Device luotsaa julkissen rahoituksen turvin kulttuuriprojekteja ammattimaisille tanssijoille, joilla on Downin oireyhtymä. Sillä on maine laatutuottajana: takana on mm. kaksiosainen baletti Samuel Beckettin näytelmästä Huomenna hän tulee yhteistyössä kuninkaallisen oopperan ja arvostetun tanssiryhmän Hackney Showroomin kanssa. Drag Syndrome on saanut osakseen myös vähättelyä, mutta esiintyjät eivät siitä välitä. He ovat kohdanneet sitä aikaisemminkin. “Minä sanon arvostelijoille, että olen ansainnut dragin ja esiintymiseni”, sanoo ryhmän jäsen, 31-vuotias Ruby Coldiroly. KOISTISELTA SOOLOLEVY Muusikko Stina Koistinen on viime aikoina ollut tuottelias. Yhdessä Color Dolor -yhtyeen kanssa julkaistu Love-levy sai alkuvuonna Teosto-palkinnon, ja keväällä hän julkaisi levyn Swan/Koistinen yhdessä toisen pitkäaikaissairaan muusikon Astrid Swanin kanssa. Marraskuussa Stina Koistiselta ilmestyi soololevy Ikuisuus, josta hän kertoo haaveilleensa jo monta vuotta. 10 vuotta sitten, vasta 24-vuotiaana, Stina Koistisella todettiin aivokasvain. Sairastumiseen liittyvät tunteet ja ajatukset ovat sen jälkeen heijastuneet hänen kappaleidensa tunnelmiin ja sanoituksiin. EMMYT JA PAHVIMUKI Tv-sarjojen Emmy-palkintojen jaossa vei syyskuussa voiton jälleen Game of Thrones 11 palkinnollaan. Sarja on saanut kaikkiaan 59 Emmyä, ja on siten kaikkien aikojen palkituin. Lyhytkasvuinen Peter Dinklage, joka esitti sarjassa Tyrion Lannisteria, palkittiin parhaana miessivuosan esittäjänä samasta osasta neljännen kerran. Toinen sarjan keskeisistä vammaisista roolihahmoista on alaraajahalvautunut Bran Stark, jota esitti Isaac Hempstead Wright. Hän paljastui Emmy-gaalassa myös sarjan viimeisen kauden kuuluisan pahvisen kahvimukin pöydälle unohtajaksi. Mukin voi nähdä sarjan juhlakohtauksessa. Aiemmin mukin unohtajaksi epäiltiin Lordi Varyksen roolia esittävää Conleth Hilliä. SELKOKIRJAKUMMIKSI ENNI MUSTONEN Kirjailija Enni Mustonen on uusi Selkokummi, jonka teoksesta tehdään selkoversio, selvisi Helsingin Kirjamessuilla. Romaanin Paimentyttö selkomukautus julkaistaan Helsingin kirjamessuilla vuonna 2021, ja sen tekee kokenut selkokirjailija Tuija Takala. Viime vuoden selkokirjakummi oli Tuomas Kyrö, jolta on juuri julkaistu selkomukautus teoksesta Mielensäpahoittaja. Kirjan mukautti Ari Sainio. SEESAM TUIJA TAKALALLE Selkokirjallisuuden Seesam-palkinto myönnettiin lokakuussa selkokirjailija Tuija Takalalle, joka on palkintoraadin mukaan rohkeasti avartanut selkokirjojen lajikirjoa. Hän on kirjoittanut muun muassa selkokielisen novellikokoelman Hyvä päivä. Selkokeskus myöntää Seesam-palkinnon joka toinen vuosi. Palkinto jaettiin Turun kirjamessuilla. LEGO-OHJEET NÄKÖVAMMAISILLE Lego tarjoaa nyt netissä näkövammaisille lapsille tarkoitetut kokoamisohjeet legopakkauksilleen. Osoitteessa legoaudioinstructions. com voi kuitenkin valita aluksi vasta neljästä peruspakkauksesta ja neuvontakieli on englanti. Ohjeissa edetään nuolityökalulla eikä hiirellä. Jos ei käytä ruudunlukuohjelmaa, ääniohjeen kuulee painamalla kyseistä tekstikohtaa enterillä. Aikuista tarvitaan vielä englannin kielen tulkiksi, mutta selkeä ja näkövammaiselle lapselle suunnattu ohje helpottaa kokoamishaastetta. Lisää esteettömiä ohjeita on luvassa. 4 Tukilinja 6/2019
PERHEILLE SIRKUSTA Narrin näyttämöllä nähdään 30.11. ja 3.12. DiDa-festivaaliin (s. 19) kuuluva maksuton esitys Supersankarit, jonka esittää erityisnuorten sirkusja teatteriryhmä Sörkan säkenöivä sirkus. Luvassa tarinoita ystävyydestä ja erityisvoimista. Pue ylle supersankariasusi ja tule kannustamaan! TALLILEIKKIÄ Helsingin Kaupunginmuseolla, Senaatintorilla on 3.12. klo 9-11 DiDa-festivaalin maksuton lastentapahtumas Tallin tunnelmaa. Sen aloittaa lyhytelokuva Puhuva keppihevosseikkailu 1, joka on nähty myös Oulun lastenja nuortenelokuvien festivaalilla. Tekijät ovat paikalla kertomassa elokuvan teosta. Ohjelmassa on myös hevoshenkistä leikkiä, aistirata sekä teoksen Taiteilijan eri puolet ensiesitys . Kiusaamista vastustavan teoksen esittelee taiteilija Juhani Rusanen. Vammaiskultti nousi ilmiöksi! Ylen Radio 1:ssä ja Areenassa kuultavassa keskusteluohjelmassa Vammaiskultti kaksi runoilijaa, Jenniina Järvi ja Julianna Brandt, luotaavat suhtautumistaan vammaisuuteen niin omassa elämässään kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Ohjelmasarja on räväkkä, rento ja pelottomasti uusia ajattelu-uria aukova. Joka ohjelmassa on mukana asiantuntijavieras, ja aiheet vaihtelevat inspiraatiopornosta mielenterveysongelmiin ja taiteilijuudesta liikuntaan. Vieraina on syksyn mittaan kuultu esimerkiksi kirjailija Miki Liukkosta ja vapaata kirjoittajaa, Tukilinjan kolumnistia Pinja Eskolaa. Monisairas Sia Furler Australialainen laulaja-lauluntekijä Sia eli Sia Furler on 8 soololevyä julkaissut, menestyvä pop-muusikko, jonka kappaleita on kuultu myös monissa tv-sarjoissa. Tunnetuin hän on albumistaan 1000 Forms of Fear (2014) ja sen singlekappaleesta Chandelier. Vähemmän tunnettua on se, että Sia on joutunut kamppailemaan monien sairauksien kanssa. Hän sai vuonna 2010 diagnoosin autoimmuunisairaus Gravesin taudista ja on kertonut sairastavansa myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lokakuussa 2019 hän twiittasi saaneensa diagnoosin myös sidekudossairaus Ehlers-Danlosin syndroomasta. Ilta-Sanomien mukaan hän kertoi viestissään rakastavansa ”teitä kaikkia, jotka kärsitte kivuista, henkisistä tai fyysisistä. Kipu lannistaa, mutta ette ole yksin.” K U V A : K IR K S TA U F F E R Erilainen lapsimalli Syyskuussa Pariisin muotiviikolla nähtiin 9-vuotias malli Daisy-May Demetre, joka kävelee kahdella jalkaproteesilla. Hän esitteli siellä luksus-lastenvaatemallistoa Lulu et Gigi. Birminghamista kotoisin oleva Daisy aloitti mallintyöt viime vuonna ja esiintyi alkuvuodesta New Yorkin muotiviikolla. Tähän mennessä hän on esitellyt mm. River Islandsin, Matalanin ja Niken asuja. Hänen isänsä kertoi Daisyn tehneen viikonlopun aikana myös kotiläksynsä ja palaavan kouluun jälleen maanantaina. Superpojan kiva kaveri Maksullisessa tv-palvelu Netflixissä alkoi lokakuussa erilainen supersankarisarja Raising Dion, jossa näkökulma on erilaisen lapsen vanhemmuudessa. Supervoimat saaneen 8-vuotiaan Dionin äiti yrittää kasvattaa poikaansa normaalisti. Se on vaikeaa, koska poika on yllättäen saanut kyvyn hallita säätä ja liikutella esineitä. Uudessa elämäntilanteessa Dion löytää parhaaksi ystäväkseen luustonhauraustautia sairastavan, pyörätuolia käyttävän Esperanzan. Häntäa esittää itsekin osteogenesis imperfectaa (OI) sairastava 9-vuotias Sammi Haney. Tv-rooli oli Sammille ensimmäinen. Tukilinja 6/2019 5
Työhaastattelussa osatyökykyistä ei aina arvioida vain hänen osaamisensa pohjalta. Jos tietoa tukitoimista ja työn mukautusmahdollisuuksista olisi, tilanne voisi muuttua. Työkyvyn ja osaamisen pitää olla kunnossa, ennen kuin työllisyys nousee, arvioi Työterveyslaitos. Hallitus kaavailee keinoksi yhden luukun palvelumallia. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Kuvaaja 1,9 MILJOONALLA suomalaisella työikäisellä on jokin sairaus tai vamma, ja 600 000 heistä arvioi sen vaikuttavan työntekoon tai työllistymismahdollisuuksiin. Suomessa noin 300 000 osatyökykyistä on nyt mukana työelämässä. Tilaa ja tahtoa olisi kasvattaa heidän määräänsä. Sillä voisi olla myönteinen vaikutus paitsi yhteiskuntaan, myös työllistyneen omaan vointiin. “On huomattava, että työllä yleisesti on myönteinen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin”, Työterveyslaitoksen johtaja Eva Helaskoski muistuttaa. Asenneilmasto kaipaa kuitenkin tuulettamista. Työterveyslaitos on viestinyt, että jos työllisyysastetta halutaan nostaa, myös osatyökykyisiä on alettava sietää työelämässä. “Oleellista on nähdä jäljellä oleva työkyky ja se, mihin se antaa mahdollisuuksia sen sijaan, että keskitymme työkyvyn rajoituksiin,” Helaskoski painottaa. “Monet työkyvyn rajoitteet ovat ohitettavissa, jos näin haluamme.” NYKYHALLITUKSEN RESEPTINÄ työllisyysasteen nousuun on luoda yhden luukun matalan kynnyksen palveluja. Menee ihminen sitten TE-toimistoon, sosiaalitai terveyspalveluihin, tavoitteena on kokonaisvaltainen ote ja henkilökohtainen suunnitelma kohti tavoitetta. TE-palvelut halutaan muotoilla uudelleen ja lisätä niihin resursseja siis esimerkiksi työntekijöitä niin, että jokaisesta työnhakijasta saataisiin koppi. Tarkoitus on liittää kehitys osaksi tulevaa työkykyohjelmaa ja sote-keskuksien työkykypalveluja eli suomeksi: kuntoutusta ja sosiaalitukia. Hallituksen työkykyohjelma vielä valmisteluvaiheessa, mutta uutta siinä on se, että se on työja elinkeinoministeriön sekä sosiaalija terveysministeriön yhteinen hanke. Ikuisuuskysymyshän on Suomessa ollut se, miten työelämä ja sosiaaliturva saataisiin tukemaan toisiaan saumatta. SUUNNITTEILLA ON myös työllistämisehdon kytkeminen julkisiin hankintoihin. Se tarkoittaa sitä, että saadakseen myytyä kunnalle palvelun, olisi työllistettävä siinä myös kunnan osatyökykyisiä. Kuntien roolia työllisyyspalvelujen järjestäjänä vahvistetaan myös keväällä käynnistyvillä kuntakokeiluilla, joissa etsitään keinoja heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämiseen. Edellisen hallituksen aikana koulutettiin 700 työkykykoordinaattoria auttamaan osatyökykyisiä työnhakijoita. Tätä koulutusta aiotaan jatkaa. Palkkatukiuudistus pyritään saamaan eduskunnan käsittelyyn vuoden vaihteessa. Seuraava etappi on on hallituksen iltakoulu tammikuussa. “TYÖPAIKKOJA ON auki ennätyksellisen paljon ja samaan aikaan moni osatyökykyinen haluaisi töihin. Näiden kohtaamiseen pitää saada uudenlaisia palveluja. Lisäksi nykyisiä työllistämisen keinoja ja etuuksia voitaisiin hyödyntää tehokkaammin”, tiivistää tarvittavat toimet Työterveyslaitoksen erikoistutkija Nina Nevala. Toimet tarkoittavat esimerkiksi työpaikan räätälöintiä työnhakijalle sopivammaksi. “Muokkaus voi koskea työaikoja, työtehtäviä, työympäristöä, teknologian ja apuvälineiden käyttöä, henkilökohtaista apua tai vaikkapa työmatkojen kulkemista”, Nevala luettelee. Nina Nevala toivoo, että tietoa näistä mahdollisuuksista levitettäisiin nykyistä tehokkaammin. Myös osaamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. ”Pelkän perusasteen koulutuksen varassa on osatyökykyistenkin vaikea työllistyä ja jatkaa työuralla eteenpäin.” Yhden luukun malliin? 6 Tukilinja 6/2019 YHTEISKUNTA Monet työkyvyn rajoitteet ovat ohitettavissa, jos näin haluamme.
7 kysymystä TEKSTI Iris Tenhunen Mikä avuksi työllistymiseen? Hallitus pyrkii työllistämään 60 000 työhaluista, osatyökykyistä ihmistä. Kysyimme Vates-säätiön kehittämispäällikkö Kaija Raylta, mitkä keinot lisäisivät onnistumisen todennäköisyyttä. 1. Mikä on suurin este vammaisten ja osatyökykyisten työllistymiselle Suomessa? ”Siihen on kaksi pääsyytä: Ensinnäkin asenteet, joiden takana on paljon tiedon puutetta ja siitä johtuvia ennakkokäsityksiä. Toinen merkittävä syy on tukija palvelujärjestelmän hajanaisuus ja sirpaleisuus. On hankalaa löytää oikea tuki oikeaan aikaan.” 2. Antaako hallitusohjelma siihen riittäviä ratkaisuja? ”Hallitusohjelmassa on paljon hyviä elementtejä ja ensimmäiset viitteet toteutuksesta ovat oikeansuuntaisia. Tässäkin on riskinä se, että tartutaan yksittäisiin toimenpiteisiin, jotka helpottavat osaa henkilöistä mutta voivat jopa hankaloittaa toisten tilannetta. Työnhakijan kokonaistilanteen arviointi sekä tarpeen mukaiset tukimuodot ja palvelut ovat olleet tavoitteena jo pitkään, mutta ontuvat edelleen. Vielä pitäisi saada enemmän joustoa niin säännöksiin kuin työelämäänkin.” ”Yhtenä esimerkkinä on palvelujen diagnoosilähtöisyys. Yhdelle diagnoosi avaa selkeän palvelukokonaisuuden, toiselle se saattaa tukkia tien esimerkiksi silloin, kun tarvitaan monenlaisia palveluja yhtä aikaa.” 3. Mitä muita menetelmiä toivoisit hallituksen lisäävän työkalupakkiinsa? ”Työhönvalmennus näyttää nyt nousevan hieman aiempaa enemmän esille. Siinäkin olisi hyvä edistää palvelun laatua ja saatavuutta kokonaisuutena, ei vain tiettyjen kohderyhmien tai toteuttamistavan kannalta. Palvelua pitäisi olla saatavissa useaa reittiä pitkin ja tuen pitäisi olla tarvelähtöistä ja riittävän pitkäaikaista.” 4. Palkkatuki on määräaikainen, vaikka toimintarajoite olisi pysyvä. Tulisiko tuenkin siinä tilanteessa olla pysyvää? ”Palkkatuen lähtökohtana on aina alentunut työkyky. Vamma sinänsä ei välttämättä edellytä tukitoimia, vaan moni vammainen voi työllistyä ilman niitä. Palkkatuki ei myöskään ei ole ainoa käytettävissä oleva tukimuoto. Työolosuhteiden järjestelytukea käytetään edelleen melko vähän.” ”Mikäli vamma tai sairaus aiheuttaa pysyvän työkyvyn aleneman, pitäisi olla mahdollisuus pysyvään palkkatukeen. 5. Miksi lineaarisesti palkkaan suhteutettu sosiaaliturvamalli ei edelleenkään etene kuin osatyökyvyttömyyseläkkeen osalta? Sehän olisi helppo palkkatuki suoraan vammaiselle työntekijälle. ”Tästä on edellisellä hallituskaudella valmistunut yksi työryhmän raportti, jossa kaikki osapuolet eivät olleet yksimielisiä toimintatavasta eri eläkemuodoissa. Työ on jatkunut, joten tätä pyritään kovasti ratkaisemaan. Asia on kuitenkin selvittelyvaiheessa.” 6. Onko hallitus vastannut vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten kesto-ongelmaan saada ensimmäinen kesätyöpaikka? ”Tämä on laaja kysymys, johon vaikuttavat sekä työllisyystoimet että opetuksen puolella meneillään olevat uudistukset, kuten ammatillisen koulutuksen reformi. Oleellista on miettiä, miten opinnoista töihin siirtyminen saataisiin joustavammaksi. Tästä valmistui toukokuussa 2019 OKM:n koordinoiman kehittämisryhmän selvitys, jossa aiheesta oli esitetty suosituksia. Tämäkin työ on kesken.” 7. Kenen vastuulla tulisi mielestäsi olla järjestää työhönvalmennusta ja miten pitkään, kun työpaikalla aloittaa yksilöllistä tukea tarvitseva, osatyökykyinen työntekijä? ”Palvelujärjestelmässämme tulisi olla pysyvä, pitkäkestoinen ja tarvelähtöinen työllistymisen tuki saatavilla. Yksi näistä tukimuodoista on työhönvalmennus.” ”Tällä hetkellä työhönvalmennus on henkilökohtainen etuus, jonka saatavuus ja sisältö riippuu ihmisen tilanteesta eikä sitä ei ole saatavilla pitkäkestoiseen, pysyvään tuen tarpeeseen. Usein palvelu loppuu työsuhteen alkuun, vaikka tarvetta olisi työssä pysymisen tukeen. Tähän tarvitaan muutosta. Monen työnantajan ja työntekijän kohdalla jo tieto siitä ”rauhoittaa”, että on taho mihin ottaa yhteyttä, jos tulee ongelmatilanteita työsuhteen aikana. Tuki voi käytännössä olla kevyttäkin, kunhan tietoisuus siitä on olemassa.” Tukilinja 6/2019 7 Kuka? Kehittämispäällikkö Kaija Räty, Vates-säätiö. Mistä tunnetaan? Haastateltiin 17.9. MTV3:n Asian ytimessä -ohjelmassa työllistämiskeinojen vaikuttavuudesta.
”Enää ei tarvitse nököttää seisomatelineessä nurkassa televisiota katsellen.” 8 Tukilinja 6/2019 TEKNOLOGIA Robotti – tulevaisuuden apuväline? EKSOSKELETON = Kehon ulkoinen tukiranka. ROBOTTI = Tietokoneohjelman ohjaama laite, joka toimii itsenäisemmin ja monipuolisemmin kuin tavallinen kone tai yhteen tehtävään tarkoitettu, automatisoitu järjestelmä. SPASTISUUS = Lihasjäykkyys tai jäykkähalvaus, joka voi ilmetä myös lihaskouristuksina. Kohuttu robotiikka ei vielä paljon apuvälineissä näy, mutta tilanne on muuttumassa. Suomessa siitä hyötyy ensimmäisten joukossa lukiolainen Nette Kiviranta, jolle kuntoutusja kävelyrobotti avasi tien parempaan liikkuvuuteen. TEKSTI Pinja Eskola KUVAT Validia E lämä voi muuttua hetkessä, sen tietää puolitoista vuotta sitten auto-onnettomuuteen joutunut aktiiviurheilija Nette Kiviranta. Entinen alppihiihtäjä menetti onnettomuuden seurauksena alaraajoistaan tunnon ja kyvyn liikuttaa niitä. Henkisesti Nette kertoo toipuneensa tapahtuneesta hyvin. Syyksi hän listaa sen, ettei antanut itsensä jäädä tuleen makaamaan, vaan palasi heti kuntoutuksesta päästyään normaalien arkirutiiniensa pariin. Hänen kohdallaan se tarkoitti Mäkelänrinteen lukion urheilulinjalla opiskelun jatkamista, ystävien tapaamista ja nykytilanteeseen sopivan liikuntamuodon löytämistä. Lajiksi valikoitui CrossFit. Takaisin jaloilleen Vaikean selkäydinvamman vuoksi Nette oli kuitenkin varma, että katselisi maailmaa tästä eteenpäin vain pyörätuolin sallimista korkeuksista. Maustehyllyille hän ei enää kurkistelisi. Kaikki muuttui, kun intensiivinen harjoittelu Indegolla aloitettiin toukokuussa 2019. Yhtäkkiä Nette pystyi jälleen ottamaan askelia. Indegolla harjoittelussa häntä auttavat äiti ja sisko, joiden kanssa hän asuu. ”Enää ei tarvitse nököttää seisomatelineessä nurkassa televisiota katsellen vaan voi esimerkiksi laittaa ruuan seisten ja yltää itse yläkaappeihin. Asennonvaihtelut tekevät hyvää mielenterveydelle”, Nette pohtii. Takaisin luontoon Kävelytreenejä pääsee nyt laitteen avulla tekemään vaikka luontoon, kunhan maastoerot eivät ole liian suuret. Harrastuksissa, kuten CrossFitissä, Nette ei toistaiseksi kuitenkaan pysty laitetta hyödyntämään, ei myöskään koulussa, jossa joutuu usein vaihtamaan paikkaa. Siihen Indegon liikkeet ovat liian mekaanisen kömpelöt, joten Nette luottaa edelleen mieluummin pyörätuoliinsa. Tällä hetkellä Nette Kiviranta on ainoa henkilö Suomessa, jolla on eksoskeleton-robotti arkikäytössä. Omasta mielestäni Indego tarjoaa mahdollisuuksia, joihin kannattaa ehdottomasti tarttua. Näen kuitenkin, että olemme vielä kaukana tilanteesta, jossa robotiikkaan nojautuvat, Indegon kaltaiset ”kävelyhousut” mullistaisivat kaltaiseni vammaisen liikkumisen tavat vapaa-ajalla.
Tukilinja 6/2019 9 Näin Indegoa käytetään Robotiikka on nyt kovassa huudossa kehityskohteena, mutta apuvälineissä ja kuntoutuksessa se ei vielä juurikaan näy. Indego-robotin maahantuojan Fysiolinen edustaja Ville Tuominen uskoo, että tähän on odotettavissa selkeä muutos 5–10 vuoden sisään. Indego on siitä ensimmäinen esimerkki. Laitteen avulla voidaan moninkertaistaa liikuntavammaisen käyttäjän ottamat askeleet. Muuttuvat asennot parantavat myös aineenvaihduntaa, vähentävät kiputiloja ja virkistävät mieltä. Kävelyrobotilla voidaan auttaa liikkeelle esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön tai selkäydinvamman saaneita sekä MS-potilaita. Kovin spastiselle se ei sovi. Älypuhelimella tai tabletilla ohjattavaa Indego Personalia on helppo käyttää. Lantion ja polvinivelten kohdalla olevat moottorit auttavat kuntoutujan pystyyn, ottavat askeleen ja auttavat istumaan palaamisessa. Askeltaminen tapahtuu siirtämällä painopistettä eteenpäin ja pysähtyminen onnistuu nojaamalla aavistuksen taaksepäin. Indegossa on kaksi ohjelmaa, joista toinen on tarkoitettu kuntoutumiseen ja toinen kävelemiseen. Harjoiteltaessa käytetään apuna joko kävelytelinettä tai kyynärsauvoja. Laitetta on mahdollisuus käydä kokeilemassa joissakin kuntoutuslaitoksissa. Hinta on yli sadan euron luokkaa tunnilta. Jos Personal-version haluaa kotikäyttöön, 100 000 euron laite on maksettava itse, sillä yksikään apuvälineyksikkö tai vakuutusyhtiö ei tunnista Indegoa apuvälineeksi – sitä kun ei voi käyttää turvallisesti ilman avustajaa. Laitteita on Ville Tuomisen mukaan tällä hetkellä Suomessa tutkimuskäytössä yksi, kuntoutuskäytössä kolme ja henkilökohtaisena apuvälineenä yksi. Alppihiihtoa harrastanut Nette Kiviranta pääsi jälleen jaloilleen kuntoutusrobotti Indegolla. Hän opiskelee lukiossa urheilulinjalla.
YHTEISKUNTA Kuka? Perttu Pölönen, 24, Helsinki. Tästä tunnetaan Sävelkello-sovellus musiikinopiskeluun. Tulossa tietokirja Tulevaisuuden lukujärjestys. Ammatit Keksijä, futuristi, yrittäjä, säveltäjä. 10 Tukilinja 6/2019 Vasta 24-vuotias monilahjakkuus Perttu Pölönen on Sävelkello-keksintönsä jälkeen ehtinyt jo paljon.
Tukilinja 6/2019 11 Teknologiasta apu työllistämiseen? Monipuolisuus ei saa olla vain kaunis sana. Se on tulevaisuuden kannalta elinehto. Tulevaisuudentutkija Perttu Pölösellä on hyviä uutisia vammaisille: teknologia tulee todennäköisesti lisäämään heidän osallisuuttaan yhteiskunnassa. TEKSTI Sanni Purhonen Tulevaisuudentutkimuksesta voi hänen mukaansa olla apua siinä, että asioita osataan suunnitella tarpeeksi pitkälle. Hän muistuttaa toisaalta, että tutkimus voi myös olla väärässä. Nopea reagointi yhteiskunnan muutoksiin on tärkeää. Teknologia ja tasa-arvo Teknologian käyttöön liittyy kalleus. Uudet ratkaisut voivat jo lähtökohtaisesti olla monen köyhän vammaisen ulottumattomissa. Perttu Pölönenkin myöntää, että uusi teknologia asettaa usein sitä tarvitsevat yksilöt epätasa-arvoiseen asemaan. Teknologia on yleensä aluksi kallista ja ensimmäinen versio surkea, mutta hän lohduttaa ajatuksella, että hinta/laatusuhde kehittyy nopeasti. Esimerkkinä toimii vaikkapa matkapuhelinten ja tietokoneiden kehitys. “Tietysti teknologiaa pitäisi muistaa jakaa kaikille. Se on haaste globaalilla tasolla.” Kadehdittavia apuvälineitä? Tulevaisuuden teknologioista voisi vammaisten kannalta olla iloa etenkin apuvälineasioissa. Pölösen mukaan apuvälineisiin voisi ympätä vaikka minkälaisia älysovelluksia ja designia, jotka lisäävät tasa-arvoa ja tekevät kenties vammaisuudesta jopa kadehdittavaa. “Eräskin tuttuni suunnitteli Disney-kuvitetun 3D-proteesin pikkutytölle, ja kohta kaikki muutkin lapset olisivat halunneet sellaisen. Se oli mahtava juttu!” hän toteaa. Pölönen toivoisi lisää resursseja tällaiseen toimintaan. Hän haluaa ravistella ihmisiä miettimään tulevaisuutta ja sen monia mahdollisuuksia rohkeasti. “Muutosta ei pidä pelätä. Isoja muutoksia on tapahtunut ennenkin!” Muutoksia seurattava Esimerkkinä uutta luovista apuvälinesovelluksista Pölönen mainitsee Tanskassa kehitetyn Be my eyes -konseptin. Siinä näkövammaiselle voi puhelinsovelluksen kautta kuvailla, mitä hänen puhelimessaan on kameran kautta näkyvillä, ja sen voi tehdä vaikka maapallon toiselta puolelta. Näin ihmiset ympäri maailmaa auttavat toisiaan. Vain mielikuvitus on Pölösen mukaan rajana uusille keksinnöille. SELLOA JA PIANOA soittava nurmijärveläisperheen kuopus Perttu Pölönen (s. 1995) opiskeli alun perin säveltäjäksi. Hänestä tuli opintojensa ohella myös keksijä ja yrittäjä. Sen jälkeen, kun hän opiskeli tulevaisuudentutkimusta kansainvälisellä kurssilla Piilaaksossa, yksi työnimikkeistä on ollut futuristi. Häneltä ilmestyy pian kirja nimeltä Tulevaisuuden lukujärjestys. Pölöstä eri ammattinimitykset lähinnä huvittavat, mutta hän myöntää, että töissä hänellä ei nykyisin ole kahta samanlaista päivää. “Olen lopulta vain utelias. Kiinnostuksissani yhdistyvät tiede, taide, teknologia ja tulevaisuus. Teknologia tuo mukanaan murroksia, jotka kiehtovat minua”, hän selittää. Eri näkökulmia tarvitaan Tulevaisuuteen voi tietysti kuulua myös uhkakuvia ja esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu polarisoituu helposti. Pölönen ymmärtää pelkoja, vaikka on on perusvireeltään optimisti. “Täytyy muistaa, miten paljon teknologia on auttanut meitä globaalisti, kun ratkomme ongelmia, kuten lapsikuolleisuutta tai lukutaidottomuutta. Teknologia voi toki mennä pieleen ja vieraannuttaa ihmisyydestä. Toisaalta se pakottaa miettimään, mikä on tärkeää ja mitä on olla ihminen.” Pölösellä ei ole omaa kosketusta vammaisuuteen. Hän uskoo kuitenkin, että teknologiaa voi käyttää tälläkin alueella ihmisten auttamiseen. Teknologia antaa vaihtoehtoja esimerkiksi esteettömyyden saralla. Vammaisten ihmisten alhainen työllistymisprosentti – keskimäärin 80 prosenttia vammaisista työikäisistä on Suomessa työelämän ulkopuolella – mietityttää myös Pölöstä. Hän pohtii, miten vammaisten ihmisten potentiaali voitaisiin ottaa käyttöön teknologian keinoin. Ratkaisuksi hän ehdottaa, että kaikki eri näkökulmat tämän ongelman ratkomiseksi voitaisiin tuoda yhdessä pöytään ja vammaiset tulisi ottaa mukaan keskusteluun. Nyt heidän ääntään ei selkeästi ole otettu huomioon! “Monipuolisuus ei saa olla vain kaunis sana. Se on tulevaisuuden kannalta elinehto.”
12 Tukilinja 6/2019 TYÖLLISTYMINEN Unicus Finlandin ensimmäiset tulevat konsultit odottavat jo innokkaasti pääsevänsä asiakkaiden luo tositoimiin. Kuvassa Vesa, Eero, toimitusjohtaja Jukka Mikkonen ja Harry. IT-TÖITÄ ASPERGER -IHMISILLE
Tukilinja 6/2019 13 Norjalainen itkonsulttiyhtiö Unicus kouluttaa nyt Suomessa ohjelmistotestaajikseen Asperger-ihmisiä. Heillä on työhön sopiva järjestelmällinen mielenlaatu. TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt POHJOISMAISSA TOIMIVA it-alan konsulttiyhtiö Unicus on löytänyt uuden työllistämiskonseptin: se tarjoaa yrityksille ohjelmistojen testausta ja palkkaa työntekijöikseen ainoastaan ihmisiä, joilla on autismikirjoon kuuluva Aspergerin oireyhtymä. Toukokuussa Unicus aloitti toimintansa Suomessa, ja ensimmäiset kolme tulevaa konsulttia ovat jo työkokeilussa. Monet Asperger-ihmiset ovat loogisia, analyyttisiä ja järjestelmällisiä. He havaitsevat tarkasti yksityiskohtia, mutta osaavat myös ajatella ohi tavanomaisen ja keskittyä olennaiseen. Nämä ominaisuudet sopivat hyvin it-alan ohjelmistotestauksiin ja laadunvarmistuksiin. Maailmalla Asperger-ihmisten vahvuudet on ymmärretty jo aikaisemmin. Muutama vuosi sitten Microsoft alkoi palkata autismikirjon ihmisiä koodaajiksi ja Unicuksen kaltaisia yrityksiä löytyy jo ainakin Hollannista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Tällä hetkellä Unicuksen toimintaa rahoittaa norjalainen Ferd Social Entrepreneurs, joka sijoittaa sosiaalisiin yrittäjiin. Unicus Finlandin on tarkoitus tuottaa tulosta vuoden 2021 jälkeen. Työntekijät koulutetaan Helsingin Pitäjänmäellä sijaitsevan Unicus Finlandin toimitusjohtaja Jukka Mikkosella on 25-vuoden kokemus myynnin ja liiketoiminnan johdon tehtävistä, mutta henkilökohtaista kokemusta Aspergerista hänellä ei ole. Hän on työstään selvästi innoissaan. “Näin ilmoituksen tästä LinkedInissä, ja minulle tuli heti tunne, että tämä on minun juttuni”, hän kertoo. “Näen it-alalla paljon työvoimapulaa ja silti on valtavasti kyvykkäitä ihmisiä, jotka eivät pääse töihin.” Viime kesänä Unicus Finland ilmoitti nettisivuillaan etsivänsä Asperger-diagnoosin saaneita ihmisiä ohjelmistotestauksen harjoitteluun ja koulutukseen. Tarkoituksena on oppia työkokeilun kautta niitä työelämätaitoja, joita asiakkaan luona tapahtuva it-konsultointi vaatii. Samalla he suorittavat kansainvälisen ohjelmistotestauksen perustutkinnon, josta he saavat henkilökohtaisen ISTQB-sertifikaatin. Nopeasti töihin “Työkokeilua ei pitkitetä yhtään pidempään kuin on tarve. Sen jälkeen, kun syntyy asiakasprojekti, tulee ihan normaali työsuhde ja työehtosopimuksen mukainen palkka”, Mikkonen sanoo. Mikkonen kertoo neuvottelevansa parhaillaan mahdollisten asiakkaiden kanssa. Ruotsissa ja Norjassa Unicuksella on hänen mukaansa jo suuria asiakkaita, kuten pankkeja sekä vakuutusja teollisuusyhtiöitä – yrityksiä, joilla on paljon testattavia ohjelmistoja. “Tavoitteena on, että viimeistään marraskuussa meidän konsultteja olisi jo töissä ja voimme ottaa uusia harjoittelijoita.” Huomio taitoihin Mikkosen mukaan hakemuksia työkokeiluun tuli paljon. Koska toimintaa ollaan vasta aloittamassa, hän kertoo joutuneensa painottamaan hakijoiden it-alan kokemusta ja sopivuutta asiakkaiden tarpeisiin. Autismikirjon henkilöiden toimintarajoitteet liittyvät usein sosiaalisuuteen ja kommunikointiin, joita työhaastatteluissa usein arvostetaan. Mikkonen myöntää itsekin aiemmin kiinnittäneensä niihin liikaakin huomiota. “Monesti emme olisi tarvinneet sitä sosiaalisesti hyvää tyyppiä, vaan osaavan tekijän.” Haastatellessaan ensimmäisiä hakijoita Mikkonen kertoo silmiensä auenneen: “Minkälaisia helmiä löytyykään, jos katsoo sosiaalisen kompetenssin taakse! Ihan käsittämättömän hienoja.” AUTISMI = Autismikirjon häiriö. Neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä. ASPERGER-HENKILÖ = Autismikirjoon kuuluva henkilö, jolla ei ole oppimisvaikeuksia ja jonka älykkyys on keskitasoa tai sen yläpuolella. NEUROTYYPILLINEN = Ihminen, joka ei kuulu autismikirjolle. IT-TÖITÄ ASPERGER -IHMISILLE Mikkonen kertoo yllättyneensä siitäkin, kuinka hyvä itsetuntemus hakijoilla oli. He pystyivät arvioimaan tarkasti omaa persoonaansa, sitä minkälaisia ihmisiä he ovat. ”Meidän pitäisi enemmän miettiä, mitkä ovat ne tehtävässä vaadittavat edellytykset ja keskittyä niihin. Siellä sosiaalisen kompetenssin takana on sellaista osaamista, joka voittaa sosiaaliset taidot 100/0”, Mikkonen hehkuttaa. Erilaisia lahjakkuuksia Eero, 31, Harry, 41 ja Vesa, 37 aloittivat Unicusissa syyskuussa. Eero on datanomi, joka näki Unicusin ilmoituksen opiskelupaikkansa sähköpostissa. “Siinä luki, että onko sinulla Asperger ja oletko kiinnostunut ohjelmistotestauksesta. Ihmettelin, miksi joku hakee nimenomaan Asperger-diagnosoituja. Ajattelin, että tämän on pakko olla liian hyvä ollakseen totta, mutta laitoin kuitenkin hakemuksen”, Eero kertoo. Hän sai Asperger-diagnoosin jo 8-vuotiaana. “Pitkään Asperger oli minulle vain sana. Minulla ei ollut siihen mitään tarttumapintaa. Teen asiat omalla tavallani, en ole koskaan ollut neurotyypillinen, joten en voi tietää miten neurotyypilliset tekevät asioita.” Harrystakin ilmoitus oli epäilyttävän hyvä. Hän on opiskellut automaatiotekniikkaa ja työkokemustakin on. Asperger-diagnoosin hän sai noin kymmenen vuotta sitten. Kuten Asperger-ihmisille valitettavan usein käy, Harrykin sai pitkään vääriä diagnooseja. Hän löysi lopulta itse lukemastaan kirjasta oireisiinsa sopivan syyn ja alkoi sitä kautta selvittää diagnoosia. Vapaa-aikanaan Harry kertoo opiskelevansa kieliä, aikaisemmin kiinaa ja nyt ruotsia. Jihuu! Mekin haetaan töihin.
14 Tukilinja 5/2019 Työharjoittelussa jokainen Unicusin konsultti suorittaa kansainvälisen ohjelmistotestauksen perustutkinnon. Toimitusjohtaja Jukka Mikkonen, Eero ja Vesa seuraavat, kuinka Harryn e-Learning edistyy. UUTISIA Optometristi Pasi Hiukka, Vamosin Minna Kestilä-Suopajärvi ja Jere Sirén, jolta löytyi hoitoa vaativa piilokarsastus. NÄKÖ KUNTOON Jokaiselle Vamos Rovaniemen toiminnassa mukana olevalle nuorelle tarjotaan nyt mahdollisuutta käydä laajassa näöntarkastuksessa ja saada tarvittaessa silmälasit maksutta. Sen mahdollistaa yhteistyö optikkoliike Brilletin kanssa. ”Aina, kun lapsella ja nuorella on oppimisen vaikeuksia tai hän ei jaksa keskittyä opiskelemiseen, hänen näkönsä pitää tutkia perusteellisestim ja mielellään vielä lasten näkemiseen perehtyneen optometristin toimesta”, kertoo optometristi Pasi Hiukka Brilletistä. ”En osannut ajatella, että näkö vaikuttaisi niin moneen asiaan; rivien hyppimiseen, päänsärkyyn ja silmien väsymiseen”, kertoo eräs Vamoksen toiminnassa mukana oleva nuori. ”Sain itse etsiä minulle sopivat lasit silmälasiliikkeestä. Silmien väsyminen ja päänsärky loppuivat ja huomasin, että lukemiseen keskittyminen onnistui. Tiesin samalla, että opiskelu tulee onnistumaan ja niin onnistuukin.” ENSIAPU AHDINKOON Tuottaako hankala elämäntilanne mielen pahoinvointia? HUS:n Mielenterveystalo.fi-palvelu on silloin verkossa kenen tahansa anonyymisti ja ilmaiseksi käytettävissä. Nuorille on tarjolla Nuorten Mielenterveystalo, jonka virtuaaliapuri Milli ohjaa oikean avun pariin. Palvelussa voi aloittaa omahoito-ohjelman, selvittää psyykkistä vointiaan kyselyillä ja löytää kotikuntansa mielenterveyspalvelut. 25 omahoito-ohjelmaa koostuvat konkreettisista harjoituksista ja videoista. Apua löytyy esimerkiksi unettomuuteen, stressiin, ahdistukseen sekä eron ja parisuhteen hoitamiseen. Hyödystä kertoo traumaperäisen stressioireyhtymän kokenut Petriina Virtanen: ”Jos pelottavat ajatukset saavat minusta otteen, saatan etsiä kännykästäni Mielenterveystalon ahdistuksen omahoito-ohjelman.” Ohjelma sisältää esimerkiksi altistusharjoituksen, huolihetkiharjoituksen ja rentoutusäänitteen. ”Mielenterveystalo on kuin toinen hoitaja kännykässäni.” Diagnoosi auttoi Vesa on valmistunut Tampereen teknisestä yliopistosta ja tehnyt työkseen ohjelmistoja. Hän kertoo olleensa pikkupojasta asti kiinnostunut matkustamisesta. Reissattuaan pitkin Aasiaa ja Afrikkaa hän palasi Ylivieskaan. Sieltä ei löytynyt it-alan hommia, joten hän tuli Helsinkiin ja löysi Unicusin ilmoituksen Leppävaaran osaamiskeskuksesta. “Kerkesin olla vähän pidempään työttömänä ja halusin takaisin it-alalle. Tämä todella kiinnostaa minua”, Vesa sanoo. Hän sai Asperger-diagnoosin vasta alle vuosi sitten. “Se on auttanut minua paljon. Minulla on elämässä sellaisia alueita, joissa olen todella hyvä ja sitten... Luettuani kirjoja autismista osaan yllättäen selittää hyvin elämääni. Toivon, että olisin saanut diagnoosin paljon aikaisemmin.” Hyvä työilmapiiri Jukka Mikkonen kertoo, että kaikki kolme osaavat sujuvaa englantia. Se on tarpeen, sillä suurten yritysten konsernikieli on yleensä englanti, vaikka toimistossa puhuttaisiinkin suomea. “25 vuotta alalla olleena olen huomannut, että tietyt alan termit ovat englanniksi paljon selkeämpiä. Suomenkieliset vastineet eivät aina juurru käytäntöön.” Mikkonen on selvästi tyytyväinen porukkaansa. Unicusissa tunnelma on hiljainen ja lämmin. Täällä ei notkuta kahviautomaatilla jutustelemassa viikonlopun golftuloksista, vaan keskitytään vahvuuksiin ja osaamiseen. Minkälaisia helmiä löytyykään, jos katsoo sosiaalisen kompetenssin taakse!
Tukilinja 6/2019 15 TULILINJALLA / KOLUMNI Arto Bäckström Joillekin meistä voi tuntua pelottavalta, kun emme olekaan enää sen tärkeämpiä ihmisiä kuin muutkaan. Kolumnisti Arto Bäckström, 32, Vantaa Erityisvanhempi Autismikirjoon kuuluvan lapsen isä. Kirjoittaa blogia Erityisvanhemman korjaussarja. Ammatti Yhdistyshallinnon asiantuntija. Etuoikeuksiensa sokaisemat tukkivat tien ON UPEA TUNNE , kun voi kokea aidosti vaikuttavansa asioihin. Kun saa omalla toiminnallaan aikaan toivomaansa muutosta, tuntuu se iholla ja vatsanpohjassa asti. Sellaista on kansalaisvaikuttaminen parhaimmillaan. Koen usein samanlaisia mielihyväja dopamiinisykäyksiä saadessani kiittävää palautetta kirjoituksistani. Olen kirjoittanut erityisvanhemmuudesta useamman vuoden ja ottanut kantaa tunteita herättäviin teemoihin. Pelkäsin ennen aloittamistani, että saisin kohdata myös vihaa ja inhoa, mutta sittemmin osoittautui, että saan kirjoittaa ja ilmaista itseäni täysin vapaasti. Sain vasta jokin aika sitten ensimmäisen epäasiallisen kommentin erääseen kirjoitukseeni. Kommentti oli typerä ja henkilöön kohdistuva, mutta haukku ei kohdistunutkaan minun henkilööni. Kohteena oli nimittäin Greta Thunberg. TUNTUU ABSURDILTA, että minä voin ottaa voimakkaasti kantaa vanhemmuuteen liittyviin asioihin tai vaikka vammaisten oikeuksiin ilman mainittavaa porua, mutta jos 16-vuotias tyttö, jolla on Aspergerin syndrooma, sanoo että meidän tulisi kuunnella – herra paratkoon! – tieteentekijöitä ilmastoasioissa, niin yhtäkkiä monet menevät täysin tolaltaan. On toki totta, että hän on kansalaisaktivistina noussut hyvin vaikutusvaltaiseen asemaan ottamalla kantaa poliittisesti todella kuumaan aiheeseen, mutta siitä huolimatta minua mietityttää, miksi suomalainen perheenisä Arto ei herätä samanlaista huolta ihmisissä kuin ruotsalainen teini Greta. Vastaus piilee siinä, että minä en ole uhka heille, jotka tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa ovat nyt kaikkein parhaimmassa asemassa. Minulla saattaa olla joidenkin mielestä vääriä mielipiteitä, mutta minulla on kuitenkin valkoisena, keskiluokkaisena ja sopeutumiskykyisenä miehenä automaattisesti eturivin paikat varattuna, kun yhteiskunnallisista asioista keskustellaan. Ja ongelma on juuri se, että kaikki täältä eturivistä eivät näe, että takarivistä haluttaisiin myös käyttää puheenvuoroja. Kyse on etuoikeutettujen sokeudesta. Kun takarivissä seisovat ottavat vihdoin itse itselleen puheenvuoron, tulee se järkytyksenä meille eturivissä seisoville. Elämme murroskautta, jossa nuoret, erilaiset vähemmistöt, vammaiset ja muut aiemmin esityksen seuraajiksi jätetyt raivaavat itse tiensä ensin yhteiskunnan eturiviin ja osa lopulta näyttämölle saakka. Joillekin meistä voi tuntua pelottavalta, kun emme olekaan enää sen tärkeämpiä ihmisiä kuin muutkaan. GRETA THUNBERG on kyennyt osoittamaan meille, että sukupuolesta, iästä tai mistä tahansa ominaisuudesta huolimatta meillä jokaisella on oikeus ja mahdollisuus ottaa asiat omiin käsiimme ja muuttaa tätä maailmaa paremmaksi. Vaatii rohkeutta julistaa, ettei halua olla enää pelkkä toimenpiteiden kohde tai sivustaseuraaja. Vaatii rohkeutta tarttua altavastaajana toimeen, kivuta lavalle ja osoittaa koko maailmalle, että tulevaisuutta on rakennettava meidän kaikkien ehdoilla. Pitäisikö minun siis tuntea jonkinlaista luopumisen tuskaa siitä, jos menetän ansaitsemattomat etuoikeuteni ”neurotyypillisenä” valkoisena miehenä? Ei! Minusta on mitä suurin helpotus, ettei minun tarvitse olla huolissani, yrittää suojella tai suhtautua muulla tavoin alentuvasti nuoriin, naisiin, autismikirjon henkilöihin, vammaisiin, vähemmistöihin tai muihinkaan itsestäni poikkeaviin ihmisiin. Riittää, kun astun itse sivuun ja annan heille tilaa. Vaikka omat pyrkimykset olisivat kuinka vilpittömät ja pyyteettömät, saattaa sitä huomaamattaan seisoa muiden tiellä, varsinkin jos ei kykene kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavana. Silloin alkaa helposti ihmetellä, miksi toisten sukupuolesta, ihonväristä tai muista ominaisuuksista pitää tehdä niin suuri numero. Mutta jos on valmis antamaan muille tilaa, huomaakin nopeasti, että kyse ei ole heidän ominaisuuksistaan vaan siitä, miltä maailma näyttää heidän silmiensä kautta. Eturivissä on tilaa kaikille. UUTISIA
Special Voice avaa estradin uusille kyvyille 16 Tukilinja 6/2019 UNELMAT TODEKSI Special Voice Laulaja-lauluntekijä -kilpailu. Loppukilpailu 29.2.2020 Turussa. Toimintarajoite Kehitysvamma. Apuraha Tukilinja myönsi Taitotuvalle vuonna 2018 apurahan kilpailun matkaja majoituskuluihin. Ville tähtää voittoon!
Taitotupa perusti kilpailun kehitysvammaisille laulajalauluntekijöille. Tukilinja tuki sen biisipajojen järjestämistä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Jussi Helttunen HAPPI-NUORISOTALOSSA HELSINGISSÄ on alkamassa Tukilinjan tuella järjestetty Special Voice -biisintekopaja. Kehitysvammaisten Taitotuvan organisoima Special Voice on uusi laulukilpailu, jossa esiintyjät kilpailevat räppitaidoissa itse tekemillään lyriikoilla. Taitotuvan HerkkuRäbärien MC Juho eli Juho Mäntylä on jo valmiina ottamaan pajalaisia vastaan. ”Ohjaan tanssissa ja rap-liikkeissä”, Juho kertoo. Hänen mustassa herkkuräbäri-paidassaan lukee oma riimi: Tyylikäs mies, aina herrasmies. Pajan ohjaaja ja Kehitysvammaisten Taitotupa ry:n vetäjä Satu Nesteoja kertoo, että samanlaisia räppipajoja järjestetään osakilpailujen aikana eri kaupungeissa ja niissä valmennetaan osallistumaan kilpailuun. Special Voice on tarkoitettu kehitysvammaisille musiikin ystäville. Osallistua voi vain itse tehdyllä kappaleella, joita hiotaan esityskuntoon pajoissa. Taustamusiikkia on kyllä saatavissa, joten omat rap-riimit ovat tärkeimmät. Ja jos pajat ovat liian kaukana, mutta haluaa silti osallistua, kannattaa liittyä Facebookissa Special Voice -ryhmään, Satu vinkkaa. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja, mutta takana on pitkä kokemus myös dj:na ja muutenkin musiikin parissa, myös kappaleiden tekijänä. Suomen valloitukseen Idea Special Voiceen tuli HerkkuRäbärit-yhtyeeltä. “HerkkuRäbärin jätkät tulivat kertomaan, että haluavat valloittaa Suomen. Räbäri Aram Rezgi eli Rahamies sanoi, että mä saan elää mun unelmaa, ehkä joku muukin voisi elää omaa unelmaansa”, Satu kertoo. Silloin Satu ja räbärit keksivät, että eri puolilla Suomea on varmasti kehitysvammaisia, jotka haluaisivat tehdä omaa musiikkiaan, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. “Tällä kampanjalla pyritään mahdollistamaan, että erityisetkin artistit pääsevät toteuttamaan itseään.” Kilpailusta perinne? Special Voicen osakilpailut ovat jo käynnissä ja verkossa käytävä osakilpailu päättyy joulukuun 22. päivä. Mukaan siis ehtii vielä. Loppukilpailu pidetään Turussa 29.2.2020 ja siihen valitaan kustakin osakilpailusta kaksi parasta. ”Special Voice -idea on otettu monessa kaupungissa hyvin vastaan, ja tavoitteemme on kasvattaa sitä joka vuosi isommaksi. Tämä ensimmäinen vuosi on opettelua vielä meillekin. Olisi kyllä upeaa, jos tästä saisi vuosittaisen perinteen ja tv-kanavatkin innostuisivat kuvaamaan ja todistamaan, kuinka hyvää musaa ja meininkiä kehitysvammaiset osaavat tehdä”, Satu Nesteoja kaavailee. Kehitysvammaisten Taitotupa sai Tukilinjalta apurahan kilpailun majoitusja matkakuluihin. Ja matkaa Satu kumppaneineen on tehnytkin koko syksyn biisipajojen merkeissä. HerkkuRäbärit ovat kulkeneet mukana ja istuneet osakilpailujen tuomaristossa. Turun kaupunki osallistuu finaalitapahtuman rahoitukseen ja Veikkauksen kanssa on neuvoteltu jatkorahoituksesta. Riimit alkaa rammaa Ensimmäisiä pajalaisia alkaa tulla sisään. Kaikkia kiinnostaa tietysti musiikki – Jania rock ja Ismoa gospel. Pajassa on kuitenkin tarkoitus tutustua rap-musiikin ja riimittelyn saloihin. ”Aion täällä aloittaa biisinteon Tampereen osakilpailuun”, Ville kertoo. Tähtäimessä on loppukilpailu ja voitto, kuinkas muutenkaan. Herkkuräbäri MC Jäspin eli Jasper Santalahden ohjauksessa alkaa svengiä ja komppia löytyä. Jasper ohjaa myös Special Voice -verkkokurssia. ”Riimit rammaa”, hihkaisee Jasper ja selittää, että riimeissä pitää kertoa tunne, joka tulee sisältä. ”Jokaisen pitää löytää vahvuutensa ja kaiken päälle pitää ja saa improvisoida.” ”Mun sydän on kultaa, jota kukaan ei voi varastaa multa, mä räppään tulta”, näyttää Rahamies esimerkkiä. Pajalaiset kuuntelevat, nyökyttelevät. Omasta elämästä Jutustelun ja tutustelun jälkeen Satu selostaa pajan kulkua: ”Tässä räppipajassa meillä on teemana esitellä itsemme riimien muodossa. Se on helppo aihe aloittaa biisinteko. Teillä kullakin on paperi, jota alatte täyttää. Miettikää, mitä haluatte kertoa itsestänne.” Riimejä alkaa syntyä pikkuhiljaa. Joitakin alkaa jo kiinnostaa, miten musiikki tulee mukaan. He saavat tietää, että se onnistuu Juhon ja Sadun ohjauksessa dj-pöydässä. Ja vaikka välillä Räppimeininki oli hallussa! Tukilinja 6/2019 17 Herkkuräbärit HerkkuRäbäri on kehitysvammaisten nuorten miesten ja heidän ohjaajansa Sadun muodostama rap-yhtye, joka on keikkaillut jo vuodesta 2013. Kaikki sen jäsenet ovat kotoisin Turun seudulta. HerkkuRäbäreihin kuuluvat Jasper Santalahti, Juho Mäntylä, Aram Rezgi, Jari Manninen ja Oskari Suominen, joka veti kesäleirillä Special Voice -opetusta. Jokainen räbäri osallistuu kilpailuhankkeeseen jossakin tehtävässä. Mä osaan räppää, heitän hyvää läppää. Poikaystävä on rakas, minä olen sille tyttö paras.
naurattaakin, kirjoituspuuha otetaan vakavasti. ”Pitää keksiä joku juttu, mikä inspiroi juuri sinua”, Aram, Rahamies, opastaa Juliaa. ”Voi piirtää vaikka kuvan ja alkaa sanoittaa siitä riimiä.” ”Ei tämä kyllä niin helppoa ole”, pajalaiset Julia ja Ismo huokaavat. Janilta katkeaa kynänterä. Nooraa alkavat kiinnostaa dj-laitteet. Musiikkia peliin Näyttää kuitenkin siltä, että Sadun opastuksella aletaan saada kiinni riimittelyn ideasta. Nyt musiikkia mukaan! Pian on aika valmistautua esityksiin. Peilistä varmistellaan vielä rap-liikkeitä ja kaikki eläytyvät vuorossa olevaan esiintyjään, kun tuoreet riimit raikuvat ilmoille ilon ja taustamusiikin myötä. ”Mä osaan räppää, heitän hyvää läppää!” Ville vetää parastaan. Juho lyö tahtia hänelle tarkkaillen samalla ääntä. Iltapäivän päättyessä tunnelmat ovat hyvät, Naiset saa aina paineet moiset, mut silti ne ottaa aina toiset. vaikka pajaan tulikin enemmän osallistujia kuin oli ilmoittautunut eli 18. Pieni kiire yllätti, mutta kaikki saivat riimit tehtyä. ”Tuli ihan mielettömiä esityksiä, sillä lähes kaikki uskalsivat heittäytyä räpin vietäväksi. Superhauskaa oli ja tosi hyviä settejä syntyi!” kertoo Satu Nesteoja. 18 Tukilinja 6/2019 Minä olen Somesta tullut, peleistä tuttu. Helsingin pajaan tuli ennätysmäärä osallistujia, joten Satu Nesteojalla ja räbäreillä riitti töitä.
Tukilinja 6/2019 19 Vammaisten päivä laajeni festivaaliksi DiDa 2019 tarjoaa pääkaupunkiseudun alkutalveen pääosin ilmaista ohjelmaa niin lapsiperheille kuin kulttuurinnälkäisillekin. Tukilinja on yksi järjestäjistä. TEKSTI Iris Tenhunen KULTTUURI Verkostofestivaalin ennakkoklubilla IPI-kulmakuppilassa esiintyivät mm. X-Factorista tuttu Tinkerbella & big bad bear. Sarjakuvataiteilija Kaisa Leka ohjaa DiDassa ilmaisen sarjakuvatyöpajan. K U V A : C H R IS TO F F E R L E K A . VAMMAISTEN PÄIVÄN 3.12. tienoille loppusyksyyn on pääkaupunkiseudulle vakiintunut uusi, virkeä festivaali DiDa eli Disability Day Art & Action. Se tarjoaa paljon ilmaista ja mahdollisimman esteetöntä ohjelmaa, myös lapsille ja nuorille. Festivaaliin ovat lähteneet mukaan isot kulttuuri-instituutiot, kuten Kiasma, Ateneum ja Helsingin Kaupunginmuseo. Marraskuussa järjestettiin jo Ranskan kulttuuri-instituutin kanssa monipuolinen tapahtumapäivä lapsiperheille keskustakirjasto Oodissa ja IPI-kulmakuppilassa pidetyssä klubissa esiintyi mm. Tinkerbella. Päivä museossa Joulukuussa on tarjolla monenlaista teatteria, ja nuorisosirkus sekä ilmaisia taidetyöpajoja ja päätapahtuma 3.12. Helsingin kaupunginmuseossa Senaatintorilla. Päivä museossa alkaa hevoshenkiseen leikkiin osallistavalla Tallin tunnelmaa -tapahtumalla klo 9–11.00. Paikalla on myös taiteilija Juhani Rusanen kertomassa lapsille teoksestaan, joka on vahva kannanotto kiusaamista vastaan. Illan päätapahtumaan klo 17–21 on myös vapaa pääsy. Siellä on tarjolla runonlausuntaa, visuaalista ja performanssitaidetta sekä keskustelua syrjäytymisestä ja suomalaisesta vammaishistoriasta. Jälkimmäistä valotetaan sekä tutkijoiden että taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen taideperformanssin kautta. Kokonaisuus on osa Koneen säätiön rahoittamaa Vammaisuuden vaiettu historia -hanketta. Tilaisuudessa jaetaan vammaiskulttuurin Vimma-palkinto, johon kuuluu Tukilinjan myöntämä 5000 euron työskentelyapuraha. Sen jakaa viime vuonna palkittu viittomakielinen näyttelijä Silva Belghiti. Sarjakuvaa ja sirkusta Ilmaisissa taidetyöpajoissa koko perheen mieli virkistyy: 30.11. sommitellaan Ateneumin työpajassa kohokuva. Tapahtuma sopii näköesteisillekin. 11.12. voi Kiasmassa osallistua sarjakuvataiteilija Kaisa Lekan sarjakuvapajaan (ilmoittautumiset 9.12. mennessä, info.disabilityday@gmail.com). Samana päivänä 11.12. voi Kiasmassa myös osallistua keskusteluun taiteesta ja vammaisuudesta tutkimusten pohjalta. Teatteritarjonnasta on esimerkkinä 30.11. ja 3.12. nähtävä Supersankarit, erityisnuorten Sörkan säkenöivän sirkuksen esitys. Sanomatalon Art Kaarisilta -gallerian ja lähiympäristön valtaa 25.11.-1.12. Vertaistaiteilijat-hankkeen Villiintynyt akvaario -residenssitapahtuma, josta voit lukea lisää tästä lehdestä (s. 26). Dida-festivaalin koko ohjelmiston löydät osoitteesta www.disabilityday.net. Verkostofestivaalin pääjärjestäjiä ovat Tukilinja, Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry, Abilis-säätiö, Aula-työkoti ja Vertaistaiteilijat hanke, Kynnys ry ja Kulttuuria kaikille -palvelu. Festaritunnelmaa ilmassa!
UNELMAT TODEKSI Salme Muurikka harjoittelee maantiepyörällään ensi kesän urheilukisoihin. Startti-stipendi Tukilinja myöntää yhteistyössä vammaisliikuntajärjestö VAU ry:n kanssa apurahoja toimintarajoitteisille liikunnan harrastajille. Vuosittain stipendejä jaetaan 30 000 eurolla. 20 Tukilinja 6/2019