• 5 / LOKA-MARRASKUU 2024 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA ”Ei sinusta mitään tule!” Vammaiset kohtaavat lapsuudesta alkaen mitätöintiä Suuri valhe vammaisuudesta -kirja pureutuu harhaluuloihin ARJA AHTAANLUOMA tekee itselleen apuvälineitä 3D-tulostimella
• Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Aikakausmedian jäsen. Päätoimittaja Jaana Vainio jaana.vainio@tukilinja.fi Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09 4155 1502 ma-pe klo 9–11 ja 12–14 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 48 e 6 kk 58 e 1 v ja kesto 108 e Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. 28. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa / vuosi ISSN 1458-6304 (painettu), 2737-2383 (verkkojulkaisu) Paino Printall Kansikuva Juki Visuri TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 5/2024 20 s. TOIMITUKSELTA Kisamatkalla Barcelonassa. Tukilinja-lehti työllistää toimintarajoitteisia ihmisiä myös lehden omassa tuotantoprosessissa toimittajina, kuvaajina ja kuvittajina. Muistan, miten pelkäsin lukiossa esiintymistä niin, että pyrin välttämään sitä kaikin keinoin: sairastuin tai keksin tekosyitä. Tai miten nuorena toimittajana oksensin ennen haastattelua. Tai miten yksi julkinen häpäisy sattui niin, etten kerro siitä vieläkään. Tässä lehdessä on juttu (s. 14) siitä, miten vammaiset lapset ja nuoret joutuvat kohtaamaan mitätöintiä ja nöyryyttämistä kautta nuoruutensa. Haastateltavani kertovat myös, että auttaa, jos lähipiiristä löytyy yksi ihminen, joka näkee heissä potentiaalia. Yksi hyväksyvä katse riittää joskus. Ehkä juuri sinulla voi olla se katse. Heini Saraste K U V A : F E C P C Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Paralympialaisten mitalisaldo ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Ableismi korkeakouluissa Mikä epätasa-arvoistaa opiskelua? s. 14 Ei sinusta mitään tule Vammaiset lapset ja nuoret kokevat mitätöintiä. s. 17 Kaivattua joustavuutta taksikyyteihin SoteKaista mahdollistaa yksilöllisemmän matkojen hallinnan. s. 18 Väärinkäsityksiä vammaisuudesta? Sofia Tawast ja Riikka Leinonen kirjoittivat vammaisuudesta kirjan. IHMISET s. 8 Hyvää elämää amputaatiosta huolimatta Arja Ahtaanluoma 3D-printtaa itselleen apuvälineitä. s. 16 Tulilinjalla Kolumnivuorossa Aleksis Salusjärvi. s. 24 Hyvän mielen resepti Vegaaninen marjapiirakka kruunaa herkutteluhetken. TUKIKOHTEET s. 12 Riskien ottaminen kannatti Apuraha auttoi yrittäjyyden alkutaipaleella. s. 20 Peli-iloa Barcelonassa Apuraha mahdollisti MM-kisoihin osallistumisen. s. 23 Keilailu vie reissuun Startti-stipendillä hankittiin oma keilapallo ja -kengät. s. 30 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja kesäkuussa 2024. VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Apurahafoorumi 33 Pähkinöitä 35 Jaloittelua
• SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 29.11.2024 Apurahojen tarve on kasvanut heikentyneen taloustilanteen takia. K U V A : M IK A L E V Ä L A M P I Tukilinja 5/2024 3 Yritysystävät mukana tukemassa toimintaa Hakemusmäärien kasvaessa olemme miettineet uusia varainhankinnan tapoja, jotta voisimme myöntää apurahan mahdollisimman monelle sitä tarvitsevalle. Noin vuosi sitten lanseerasimme yritysystävä-konseptin, sillä myös moni yritys tai yrittäjä haluaa olla mukana tukemassa Tukilinjan toimintaa. KOSKA YRITYSTEN BUDJETIT vaihtelevat, olemme kehitelleet erilaisia paketteja. Näin halukkaat voivat valita itselleen sopivan vaihtoehdon. Pienetkin lahjoitukset ovat arvokkaita. Toimintaamme voi tukea nimettömänäkin, mutta tarjoamme mielellämme kiitoksena myös näkyvyyttä. Tässä numerossa julkaistaan Tukilinjan historian ensimmäinen yritysystävä-artikkeli (s. 17). Taksiliiton omistama Taksikuutio Oy on kesästä lähtien pilotoinut yhdessä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kanssa SoteKaista-matkojenhallintajärjestelmää, joka mahdollistaa aiempaa yksilöllisemmän matkojen hallinnan. Muita uusia yritysystäviä löydät sivulta 29. Lehdessä kerrotaan tuttuun tapaan myös apurahan saajista. Tukilinja oli mukana mahdollistamassa kisamatkan jalkapallon MM-kisoihin Barcelonaan (s. 20), apuraha helpotti yrittäjä Riku-Ville Laurilaa uran alkutaipaleella (s. 12) ja ulkomaillakin kisaava Santeri Oiva hankki Startti-stipendillä keilapallon ja -kengät (s. 23). Jaana Vainio, päätoimittaja jaana.vainio@tukilinja.fi OLET VARMASTI mediaa seuratessasi huomannut, miten useat sosiaalija terveysalan järjestöt ovat huolissaan toimintansa jatkumisesta. Tähän on vaikuttanut tieto siitä, että ensi vuonna valtionavustuksia eli STEA-rahoitusta ollaan leikkaamassa huomattavasti. Tukilinja-säätiö on järjestökentällä siitä harvinainen toimija, että rahoitamme toimintamme kokonaan ilman valtionavustusta. Iso kiitos toimintamme mahdollistamisesta kuuluukin Tukilinja-lehden tilaajille ja lahjoittajille. APURAHOJEN TARVE on kasvanut heikentyneen taloustilanteen takia. Opiskelun ja työllistymisen lisäksi myönnämme tukea myös harrastusmaksuihin, jotka ovat monelle vähävaraiselle vammaiselle tai pitkäaikaissairaalle ihmiselle liian korkeita. Tuki on tärkeää, sillä mielekkäällä tekemisellä on merkittävä rooli siinä, miten ihminen näkee itsensä ja oman tarpeellisuutensa.
• VALOKEILASSA / TEKSTI Jaana Vainio Vuoden taiteilija 2024 VOIMAANNUTTAVAA VAMMAISVOIMAA! Helsingissä 29. elokuuta järjestetyn VammaisVoimaa! -tapahtuman tarkoituksena oli nostaa esille vammaisten ihmisten arvoa ja tuoda vammaisyhteisöä näkyväksi. Narinkkatorilta alkaneen ja Eduskuntatalon eteen päättyneen tapahtuman järjestämisestä vastasivat vammaisjärjestöt yhteistyökumppaneineen. Myönteisen, mutta myös kantaaottavan tapahtuman järjestäjät halusivat tuoda julkiseen keskusteluun useampia näkökulmia. Näitä olivat esimerkiksi se, että vammaiset ihmiset ovat tällä hetkellä hyödyntämätön voimavara työelämälle. Toisaalta vammaisten ihmisten osallisuuden edistäminen luo hyvinvointia koko yhteiskunnalle. Tapahtumassa kuultiin paljon painavia puheenvuoroja vammaisilta henkilöiltä. Paikalla olivat myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman, Helsingin kaupungin pormestari Juhana Vartiainen ja poliitikoita useista eri puolueista. Kaikki palkitut VUODEN USKALTAJA: Kristiina Murola VUODEN INNOVATIIVISIN TEKNIIKKA: Ville Färsaaret VUODEN TULOKAS: Petri Keckman VUODEN YHTEISTYÖKUMPPANI: Marko Ahtisaari, Helsingin juhlaviikot Helsingissä järjestettiin elokuussa neljättä kertaa Outsider Art Festival, joka on Helsingin juhlaviikkojen ystäväfestivaali. OAF tarjoaa vuosittain monimuotoisen kattauksen musiikkia, kuvataidetta, esittävää taidetta, elokuvia, kirjallisuutta ja elämäntarinoita. Festivaalin tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta tuomalla ihmisiä yhteen ja mahdollistamalla uusia kohtaamisia. OAF tukee vaikeasti työllistyvien taiteilijoiden asemaa ja luo uusia työllistymisen polkuja. Festivaalin tuottaa outsider-taiteen tuotantotalo Pertin Valinta. Taiteiden yönä OAF True Equality -avajaisissa kulttuurikeskus Caisassa myönnettiin Vuoden taiteilija 2024 -palkinto suomenruotsalaiselle duolle Madde och Matilda, jotka myös esittivät Spotifystakin löytyvän biisinsä “Cool Down”. Artistit Madde Wik ja Matilda Hemming aikovat käyttää heille myönnetyn 1 000 euron palkinnon uuden musiikkivideon tuotantoon. Avajaisissa jaettiin myös oheiset kunniamaininnat taiteilijoille ja yhteistyökumppaneille. Riitta Skytt Vammaispoliittinen taiteilija JenniJuulia Wallinheimo-Heimonen. 4 Tukilinja 5/2024
• SOKEA BARBIE Leluyhtiö Mattelin uusin Barbie-nukke on sokea. Sen lisäksi markkinoille on tulossa tummaihoinen Barbie-nukke, jolla on Downin syndrooma. Yhtiö kertoo tiedotteessaan, että kyseiset Barbiet tuodaan markkinoille, jotta yhä useampi lapsi voisi löytää nuken, johon samaistua. Sokealla Barbiella on tummat lasit ja liikkumista helpottava keppi. Nukkea testattiin sokeiden ja heikkonäköisten lasten kanssa, jotta pystyttiin takaamaan sekä saavutettavuus että miellyttävä leikkikokemus. Nukkea suunniteltiin myös yhdessä American Foundation for the Blind (AFB) -järjestön kanssa. Saldona neljä mitalia Pariisin kesäparalympialaiset saivat loistokkaan päätöksen Stade de France -stadionilla 8. syyskuuta järjestetyn juhlan myötä. Myös Suomen paralympiajoukkue osallistui päättäjäisiin. Joukkueen lipunkantajana toimi hopeaa ja pronssia kisoissa napannut ratakelaaja Toni Piispanen. 16-henkisen joukkueen kisat sujuivat mallikkaasti, vaikkei se yltänytkään kuuteen mitaliin asetettuun tavoitteeseensa. Saldo oli lopulta neljä mitalia ja kuusi pistesijaa. Piispasen lisäksi mitaleille ylsivät ratakelaajat Amanda Kotaja ja Leo-Pekka Tähti. Molemmat nappasivat kisoissa pronssia. Kyseessä olivat ainakin tällä tietoa uran viimeiset paralympialaiset sekä Piispaselle että Tähdelle. Mitalisteista näillä näkymin ainoastaan Kotaja jatkaa kohti seuraavia kesäparalympialaisia, jotka järjestetään Los Angelesissa. Kiinnostava tapahtumapäivä Keski-Uudenmaan vammaismessut tarjoaa monipuolisen tapahtumapäivän Järvenpään uudessa yhteiskoulussa lauantaina 5. lokakuuta. Ilmainen, esteetön ja monipuolinen Uusin silmin! on tapahtuma, jossa jokainen ihminen saa osata ja osaa toimia. Messujen puhujavieras on somesta ja mediasta tuttu PuoliNainen eli Arja Ahtaanluoma josta kerromme tämän lehden sivulla 8. Lisäksi Tukilinja-lehden pitkäaikainen toimittaja ja bloggari Kynäniekka eli Pinja Eskola luotsaa lennokasta paneelikeskustelua hyvästä elämästä ja täsmätyökyvystä. Paneeliin osallistuu myös työllisyyden asiantuntija, yrittäjä, kokemustoimija sekä filosofi-kirjailija Pia Houni, joka antaa luvan unelmoida paremmasta huomisesta. Keski-Uudenmaan Mielenterveysseuran koulutetut KUMS-tukikoirat ottavat messuvieraat vastaan hännänheilutuksilla. Aistejaan voi viritellä kahvittelemalla Pimeässä ravintolassa tai testaamalla kuulonsa Kuuloautossa. Tapahtumassa esitellään paraurheilua ja soveltavaa liikuntaa, jota pääsee paikan päällä kokeilemaan. Itsensä voi myös haastaa rollaattoripujottelussa. Askartelutyöpajassa tehdään kivoja kortteja. Lisäksi nähdään ja kuullaan teatterija musiikkiesityksiä. Päivän kruunaa tunnettu erityisnuorten räppiyhtye Herkkuräbärit. Tapahtuman ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Järvenpään, Keravan ja Tuusulan vammaisneuvostot, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue sekä kaupunkien työntekijät. Osoite: Kansakoulunkatu 3, klo 11–16. Riitta Skytt Tutustu museoon selkosuomeksi Espoon modernin taiteen museon saavutettavuuspalvelut laajenivat elokuussa, kun EMMAn verkkosivuilla julkaistiin laajasti tietoa selkosuomeksi. Verkkosivujen uusi selkosuomiosio sisältää tietoa muun muassa EMMAn toiminnasta ja ajankohtaisista näyttelyistä sekä ohjeet museovierailua varten. ”Tiedon tarjoaminen selkosuomeksi on tärkeä askel museon saavutettavuuden lisäämisessä. Näyttelyistä on voinut lukea EMMAssa selkosuomeksi jo tästä keväästä alkaen, ja olemme saaneet näistä teksteistä ilahtunutta palautetta. On hienoa, että pääsemme nyt tarjoamaan museon toiminnasta tietoa selkosuomeksi myös verkossa, jossa se on vielä helpommin saavutettavissa”, iloitsee yleisöpalveluiden amanuenssi Nanne Raivio. MONIPUOLISESTI NEPSYILMIÖISTÄ Yle Areenasta löytyvässä Nepsyilmiö-podcastissa perehdytään parisuhdeneuvoja Marianna Stolbown johdolla nepsyperheiden elämään. Podcastissa kuullaan niin asiantuntijoita kuin kokijoitakin. Yksi haastatelluista on parikymppinen Ronja, joka elää nepsyoireiden kanssa. Diagnoosi on helpottanut suhtautumista omaan arkeen, mutta tarjottu lääkitys herättää moninaisia ajatuksia. Kymmenen jaksoa tarjoaa monta näkökulmaa ja kertomusta nepsyarjesta. K U V A : H A R R I K A P U S TA M Ä K I /K IH U CELINÉ DION HURMASI PARIISISSA Pariisin olympialaisten avajaisiin osallistuneet pääsivät todistamaan harvinaista tapahtumaa. Loppuhuipennuksena nähtiin neljän vuoden esiintymistauon jälkeen paluun estradeille tehneen Céline Dionin sykähdyttävä esitys Eiffel-tornin tasanteella. Aivan täysin yllätys vakavasti sairaan kanadanranskalaisen laulajan esiintyminen ei kuitenkaan ollut. Asiasta oli nimittäin spekuloitu pitkään, ja Dion oli nähty jo päivien ajan Pariisissa virkeänä tervehtimässä fanejaan. Tukilinja 5/2024 5
• 6 Tukilinja 5/2024 Äkkiseltään voisi ajatella, että Suomessa on tasavertaiset opiskelumahdollisuudet, ovathan korkeakoulut lukukausimaksuttomia. Totuus on toinen ja sen tietävät esimerkiksi vammaiset opiskelijat, sillä korkeakoulut eivät ole vapaita vammaisten syrjinnästä eli ableismista. “VAMMAISET NÄHDÄÄN jonain korkeakoulujen ulkopuolisena ryhmänä”, vammaisaktivisti Marja Puustinen toteaa. Tämä asenne johtaa syrjiviin rakenteisiin ja toimintamalleihin, jotka ovat joko suoria tai epäsuoria. Puustinen antaa selvän esimerkin: Kaikki opiskelijat eivät pääse luokkatiloihin, tai tilan esteellisyyden vuoksi jäävät tilassa taakse tai eteen. Tämä saattaa johtaa siihen, että vammainen on erillään muista opiskelijoista ja jää herkemmin ryhmätehtävissä ulkopuolelle. Vammaisfoorumin vuonna 2018 julkaisemassa kyselyssä nousi esiin esteellisyyden lisäksi myös muita opintoihin liittyviä ongelmia. Opiskelumateriaalit saattavat olla esteellisiä eli esimerkiksi vaikeasti ymmärrettäviä tai niissä voi olla näkövammaiselle huonot kontrastit, videoista voi myös puuttua tekstit. Kyselyssä nousi esiin myös se, että toisinaan opiskeluun tarvittavista tukitoimista, kuten henkilökohtaisesta avusta tai kuljetuspalvelumatkoista, voi joutua taistelemaan, unohtamatta tietenkään opiskeluun liittyviä Kelan tukia. Myös harjoittelupaikat voivat olla vammaisen ulottumattomissa. Lisäksi on muistettava, että ohjeiden pelkkä sanallistaminen etenkin ilman huuliltalukumahdollisuutta ja se, ettei tulkkauspalvelua ole ollut saatavilla, ovat kuurojen syrjintää. Puustisen mukaan yksi ableismin muoto on yksilöllisten opiskelujärjestelyjen kuvaaminen suosituksina, joita opettaja voi soveltaa kurssikohtaisesti. On siis periaatteessa opettajan valinta, antaako hän opiskelijalle tenttiin lisäaikaa, vaihtoehtoisen tavan osoittaa osaamisensa tentin sijaan tai muita tämän tarvitsemia tukitoimia. Ableismi vaikuttaa hyvinvointiin Puustisen oma alku korkeakouluopiskelijana oli karu. Puustisen kohtauksellisen sairauden oirekuvasto on vaihteleva: toisinaan hän tarvitsee liikkumisen apuvälineitä kuten rollaattoria. Hakiessaan yksilöllisiä opiskelujärjestelyjä hänen oli turvallisinta käyttää kypärää, sillä sairaus oireili tajuttomuuskohtauksina. Hän oli yhteydessä yliopistoonsa heti kun sai tietää tulleensa valituksi ja kertoi tarpeistaan. Koulu sanoi palaavansa asiaan syksyllä. Syksyn tullen Puustinen sai viestin, ettei hänen tule käydä lähiopetuksessa ennen yksilöllisten erityisjärjestelyjen valmistumista. “Oli puhetta mun turvallisuudestani ja väitettiin, että olen ensimmäinen, joka sairastaa kohtauksellista sairautta. Veikkaan, että olin vain ensimmäinen, joka ymmärsi pyytää erityisjärjestelyjä.” Järjestelyjä varten tarvittiin yllättäen ylimääräinen lääkärinlausunto. Kun vihdoin löytyi Puustiselle aiemmin tuntematon lääkäri, joka kävi yliopistolle, poistettiin järjestelyjä käsittelevästä lapusta kohdat, joista vääntö käytiin. “Tuntuu tosi epäreilulta, että jotkut voivat vain mennä luennoille miettimättä sen enempää”, toteaa Puustinen. Hän kertoo kohtaamansa ableismin vaikuttaneen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa: jaksaminen on ollut vähäistä, joten opinnot eivät ole edenneet toivottuun tahtiin. Myös ulkopuolisuuden tunne vaivasi muiden opiskellessa läsnä. “Tunnuttiin välillä unohtavan, että mäkin olen vain opiskelija.” Puustisen olisi pitänyt voida muiden opiskelijoiden tavoin huolehtia vain tenteistä ja tehtävistä, mutta sen sijaan hän joutui kamppailemaan oikeuksistaan osallisuuteen. Taustalla usein tietämättömyys Koska vammaisuutta pidetään jonain, mitä ei ole korkeakouluissa, ei ongelmien kitkeminen ole Puustisen mukaan helppoa. “Tosi usein törmään tilanteeseen, jossa opettajat ovat sanoneet, etteivät ole edes tulleet ajatelleeksi asiaa eli mainitsemaani epäkohtaa.” Puustinen kehottaa kanssaopiskelijoita puhumaan ja korostaa liittolaisten roolia: usein ableismi johtuu tietämättömyydestä, joten syrjiviin rakenteisiin ja kielenkäyttöön tulee puuttua. Yksin ei tarvitse olla: “Vertaistuki auttaa, lisäksi kannatan ottamaan yhteyttä opiskeluhyvinvoinnista vastaaviin tahoihin.” TEKSTI PINJA ESKOLA KUVA Lyyra Puustinen Mikä epätasa-arvoistaa opiskelua?
• Marja Puustinen 23-vuotias yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelija Jyväskylästä. Harrastukset Lukeminen, järjestötoiminta ja someaktivismi. Muuta Kirjoittanut kandin vammaisiin kohdistuvasta institutionaalisesta väkivallasta. Instagram @tajutonmarja Nostaa IG-tilillään esiin ihmisoikeuksia, feminismiä ja kehorauhaa. Tukilinja 5/2024 7
• Hyvää elämää amputaatiosta huolimatta Arja Ahtaanluoma prosessitekniikan insinööri, järjestöaktiivi, kokemustoimija Instagram, Facebook, TikTok, YouTube @puoli_nainen, PuoliNainen Harrastukset 3D-tulostaminen, puutarhanhoito, lukeminen ja ratsastus Kokemuksista kirja Arja Ahtaanluoma on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Puolinainen: Koko tarina. Siinä Arja kertoo, miltä tuntui herätä viiden viikon nukutuksesta ja ymmärtää, että häneltä oli sinä aikana amputoitu sekä kädet että jalat. ”Kun menin kuntoutusosastolle, sisareni kehotti minua kirjoittamaan päiväkirjaa. Se olisi minulle terapiaa. Toisekseen, kun tulee se huono päivä, niin pystyisin palaamaan päiväkirjan sivuille esimerkiksi pari viikkoa taaksepäin ja muistaa, että silloin en vielä osannut tota tai tätä juttua, jonka nyt osaan – että olen koko ajan menossa eteenpäin. Minulla oli ollut pitkään haave, että joskus kirjoittaisin kirjan, mutta tätä ennen minulla ei ollut aihetta. Ei mennyt kauaa, kun alkoi tuntua siltä, että tästä voisi tulla se kirja”, Arja kertoo. 8 Tukilinja 5/2024
• Tukilinja 5/2024 9 Olen perusterve, olkoonkin, että jotain pätkiä puuttuu, mutta sitä ei lasketa. Kun Arja Ahtaanluoma makasi amputoituna sairaalassa, häntä kehotettiin hyväksymään se, ettei hän enää koskaan kävelisi. Tänä päivänä somessa PuoliNaisena tunnettu Arja on hämmästyttävän vikkeläliikkeinen ihmiseksi, jolta on amputoitu sekä kädet että jalat. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Juki Visuri A rja Ahtaanluoma, 47, ojentaa kätensä, joka on kuin suoraan tieteiselokuvasta. En ole koskaan ennen kätellyt robottikättä. Vähän hirvittää. Pystyykö Arja varmasti hallitsemaan proteesinsa puristusvoiman? Mitä jos puristus on vahingossa niin kova, että käteni menee rikki? Tartun kuitenkin ojennettuun käteen. Sen ote on jämäkkä, mutta ei liian tiukka, ja jopa yllättävän inhimillisen tuntuinen. ”Tämän kovempaa en pysty puristamaan. Puristusvoimaa on rajoitettu jo senkin takia, että käsi ei riko itseään”, Arja sanoo. Hänen myoelektrinen kätensä edustaa proteesiteknologian huippua. Kun Arja sai sen, se oli ensimmäinen koko Varsinais-Suomessa. Innokas puutarhuri Arja asuu perheensä kanssa Turussa vehreällä omakotitaloalueella. Perheeseen kuuluu aviomies Mika, kaksi aikuista tytärtä, kaksi kissaa ja yksi käärme. Istumme keittiössä juttelemassa Arjan kuulumisista. Ulkona vihmoo vettä, joten emme voi mennä katsomaan puutarhaa, jota hän kuopsutteli innokkaasti koko kevään ja kesän. ”Se on kyllä aivonsa nyrjäyttäneen touhua, mutta kaikki sellainen, mistä saa hyvän mielen ei ole minun mielestäni turhaa”, Arja sanoo. Keväällä hän kitki juurakoita neljä viikkoa putkeen. Kesällä Arja reunusti kukkapenkkejä tiilillä ja rakensi niillä päällystettyä polkua, jotta pääsee tarvittaessa pyörätuolilla ihailemaan puutarhaansa. ”Eihän tuo ole vielä moneen vuoteen valmis. Minulla on enemmän intoa kuin taitoa. En ole edes mikään kasvituntija. Katson netistä, onko joku kasvi rikkaruoho vai säilytettävä.” Verenmyrkytys johti raajojen amputoimiseen Puutarhanhoito liittyy myös Arjan vammautumiseen vuonna 2017. Hän oli miehensä kanssa siirtämässä vanhaa syreenipensasta toiseen paikkaan, kun yksi pensaan paksuista oksista tökkäsi Arjaa pahasti kylkeen, ja häneltä murtui kylkiluu. Muutama päivä myöhemmin hän viilsi vahingossa mattoveitsellä syvän haavan sormeensa. Arja putsasi haavan ja sitoi sen. Parin päivän kuluttua hänen kylkensä tuli todella kipeäksi, ja hän meni päivystykseen. Arja sai särkylääkettä ja hänet lähetettiin kotiin. Kivut vain pahenivat, ja kun hän meni kolmannen kerran päivystykseen, hänet otettiin osastolle ja nukutettiin kovien kipujen takia. Lääkäreiden teoria oli, että sormen haavasta Arjan elimistöön pääsi streptokokkibakteeri, joka aiheutti septisen sokin eli kansankielellä verenmyrkytyksen kyljen kudosvauriossa. Arja pidettiin viisi viikkoa nukutettuna ja sinä aikana häneltä jouduttiin amputoimaan kaikki raajat. Tilanne oli ehtinyt kärjistyä oikean diagnoosin viivästymisen vuoksi ja se todettiin myöhemmin hoitovirheeksi. Arja kertoo tarinansa kirjassaan Puolinainen: Koko tarina. Veikeät pingviinijalat ”Sairaalassa tuli sitä kuraa, että sinä et tyttö koskaan kävele. Totu vaan siihen pyörätuoliin. Silloin ajattelin, että perkele, sinähän et minulle sano, mitä minä pystyn ja mitä en pysty”, Arja kertoo. Hänellä on nyt kahdet erilaiset jalkaproteesit: pitkät, joissa on robottipolvet, ja lyhyet, joita hän kutsuu pingviinijaloiksi. Ne ovat reiden mittaiset holkit, joiden päissä on pienet räpylöitä muistuttavat levyt. Arjan proteesiteknikko kertoi tehneensä sellaiset toiselle amputoidulle asiakkaalleen ja kysyi, haluaisiko Arjakin kokeilla samanlaisia. ”Totta kai halusin! Nämä pikkujalat ovat aivan älyttömän hyvä keksintö. Niin kätevät. En tarvitse mitään apua, pääsen rappuset, ylämäet ja alamäet ihan yksin. Pitkien proteesien kanssa en pääse portaita ilman apua. Ne painavat kuusi kiloa kappale ja vie ihan hirveästi energiaa kävellä niillä”, Arja sanoo ja mennä tömistelee pingviinijaloillaan ympäri taloa. Arja on teettänyt suutarilla pikkujalkoihinsa sopivat kengät, ja olohuoneen ovenpielessä onkin varsin sievät pienet jalkineet. ”Tyttäreni maalasi ne eilen pinkeiksi akryyliväreillä”, Arja kertoo ja jatkaa: ”Aikaisemmin kuljin ilman kenkiä, mutta sitten mietin, että tuolla ulkona laahaan itseäni koiranpaskoissa ja sitten tulen tänne ja heitän jalkani sohvalle. Ei ole kiva.”
• 10 Tukilinja 5/2024 Somesuosikki PuoliNainen Ennen vammautumista Arjalla ei ollut mitään kokemusta vammaisuudesta. Hän oli kiireinen yrittäjä, jonka lähipiirissä ei ollut vammaisia ihmisiä. ”Välillä, kun näin pyörätuolissa olevia ihmisiä, ajattelin, että he ovat halvaantuneita. Ei tullut mieleenkään, että pyörätuolin käyttöön voi olla muitakin syitä. Ihan lähdettiin pohjilta siinä asiassa.” Tänä päivänä Arja kokee olevansa täysin parantunut: ”Olen perusterve, olkoonkin, että jotain pätkiä puuttuu, mutta sitä ei lasketa. Olen myös tosi tyytyväinen siitä, että minulla ei ole mitään kipuja, kuten aavesärkyjä.” Vammautumisen myötä Arja muuttui muutenkin kuin fyysisesti. ”Et usko, jos sanon, että ennen vammautumista minulla oli ihan kauhea esiintymiskammo. Muistan, kun kuntoutusosastolla omahoitajani sanoi, että minusta pitäisi ruveta ottamaan opetusvideoita kaikesta, mitä pystyn tekemään. Sanoin hänelle, että ei ikinä! Minä en suostu videon eteen, en todellakaan”, Arja muistelee ja nauraa: ”Ja mitä minä nyt teen?” Niin se ihmisen mieli muuttuu. Nykyisin Arja videoi itse elämäänsä Instagramiin, Facebookiin ja TikTokiin. Hänen luonteva ja lämpimän humoristinen esiintymisensä on kerännyt yhteensä yli 37 000 seuraajaa. Palaute on ollut pääasiassa myönteistä. Arjan asenne saa kehuja ja monille hän on myös kannustava esimerkki siitä, että periksi ei anneta. ”Oot kyllä NIIN mun toteemi”, kehuu yksi Instagram-seuraaja. Vapaaehtoista vertaistukea Lisäksi Arja on järjestöaktiivi. Hän kuuluu Invalidiliiton liittovaltuustoon ja vetää Turun seudun amputoitujen vertaistukiryhmää. Suomen Amputoidut ry:lle Arja on käsikirjoittanut ja kuvannut Amputaatio ei ole maailmanloppu -videon, joka löytyy YouTubesta. Video on tarkoitettu ihmisille, jotka odottavat amputaatiota tai jotka on jo amputoitu. Aika ajoin Arja kiipeää autoonsa ja ajaa vapaaehtoiselle kokemustoimijakeikalle. Vuosien varrella hän on kertonut tarinansa yli 500 ihmiselle, joista monet ovat hoitotai sosiaalialan opiskelijoita. ”Toivon, että kaikki ketkä ovat kuulleet minun tarinani, laittavat viestiä eteenpäin, ettei näin kävisi enää kenellekään toiselle”, Arja sanoo ja jatkaa: ”Viime keväänä oli superkiva keikka toimintaterapeuteille. He kuuntelivat ihan korvat tötteröllä.” Toimintaterapeutteja oli erityisesti kiinnostanut se, kun Arja kertoi tulostavansa 3D-tulostimella omaa arkeaan helpottavia apukapineita. Sellaisia apuvälineitä ei löydy valmiina kaupan hyllyltä, koska hän mallintaa ne omiin mittoihinsa ja tarpeisiinsa sopiviksi. Lasten kanssa on kiva töristä Arja on käynyt puhumassa myös päiväkodissa ja erityisluokan oppilaille. Hänestä on mukavaa jutella lasten kanssa: ”Mielestäni on tosi kiva jäädä juttelemaan lasten kanssa. Kerran kaupassa oli nuori isä kahden lapsen kanssa. Toinen oli noin kolmen ja toinen viisi-kuusivuotias. He huomasivat minut hyllyjen välistä: ‘Iskä, iskä, kato tommonen hassu täti.’” Kun he sattuivat kassalle samaan aikaan, vanhempi tyttö kysyi isältä: ‘Iskä, minkä takia toi täti on tuon näköinen?’ Isä vaikutti Ahkerasti puhujakeikoilla ”Ammattitaitoisten proteesiteknikoiden ja fysioterapeuttien avulla sekä oman jääräpäisyyteni ansiosta pääsin kirjaimellisesti jälleen jaloilleni. Nyt haluan olla malliesimerkki siitä, että vaikka elämässä tapahtuukin katastrofaalisia asioita, elämä voi silti olla hyvää”, sanoo Arja Ahtaanluoma. TULEVIA TAPAHTUMIA: To 3.10. klo 13 Arja kertoo kuntoutujan näkökulmia Helsingin Messukeskuksessa Fysioterapia & Kuntoutus -ammattitapahtumassa. La 5.10. klo 11.15 Arja on puhujavieraana Keski-Uudenmaan vammaismessuilla Järvenpäässä, Kansakoulunkatu 3. vaivautuneelta. ”Sanoin tytölle, että voit kyllä kysyä minultakin ihan suoraan. Sitten kerroin, että minulla tuli kädet ja jalat niin kipeiksi, että ne oli pakko leikata pois, mutta pärjäilen tälläkin tavalla. Pitkät pätkät töristiin lasten kanssa, ja lähtiessä isä sanoi, että olipa hyvä, että juttelitte; lapset olisivat piinanneet häntä asiasta koko illan. Minusta on parempi näin kuin arvailla kotona, mitä oli tapahtunut ja keksiä jotain ‘krokotiili vei kädet ja jalat’ -juttuja. Kun lapsille kertoo, miten asia on, niin se on heille sitten okei.”
• Tukilinja 5/2024 11 3D-printtaus vei mennessään Arja Ahtaanluoma innostui 3D-printtauksesta, kun ei löytänyt omiin tarpeisiinsa sopivia apuvälineitä. Itse kehitellyt välineet mahdollistavat asioiden tekemisen itsenäisesti. TEKSTI Arja Ahtaanluoma KUVAT Juki VIsuri LÄPPÄRI AUKI, mallinnusohjelma auki ja hups: esineiden mallintaminen saattoi minut flow-tilaan – siihen samaan, mihin ennen pääsin käsitöitä tehdessä. Päässäni on kuva arkea helpottavasta apuvälineestä, aivoni paloittelevat mielikuvan pienemmiksi osiksi. Aikani piirrän, pursotan ja pyöristelen, ja pian ruudulla on kappaleen ensimmäinen versio! Miten kaikki sitten alkoi? Miehenihän se oli kaiken hyvän alku ja juuri, sillä hän törmäsi mainoksessa hyvinkin edulliseen 3D-printteriin. Mielikuvissani printtereiden hinnoissa puhuttiin vähintään tonneista, mutta kehitys on laukannut niin hurjaa vauhtia, että luvusta on saanut ottaa yhden nollan pois. Kiinnostuin aiheesta, mutta epäröin silti oman laitteen hankintaa: tulisiko sillä mitään järkevää tehtyä, oppisinko mallinnuksen salat? Kaivoin netistä ilmaisen selainpohjaisen mallinnusohjelman, jota aloin opetella. Väänsin ja tuhersin monta tuntia ennen kuin aloin pikkuhiljaa päästä hommasta jyvälle. Nykytekniikka hämmästyttää Tietenkin piti sitten nähdä, millainen suunnittelemani kappale käsin kosketeltavassa muodossa olisi. Kirjastossamme oli siihen aikaan ilmainen 3D-printtauspalvelu. Aikaa siis varaamaan ja kyselemään, miten homma käytännössä toimii. Printterinhoitaja selitti minulle kärsivällisesti homman jujun, ja sitten laitettiin printteri laulamaan. Toljotin varmaan ensimmäisen puolituntisen silmät hämmästyksestä pyöreinä: miten voikaan olla nykytekniikka ihmeellistä! Siinä se rakentuu, minun luomukseni, kerros kerrokselta kuin voileipäkakku ikään! Eipä montaa kertaa tullut kirjaston palvelua käytettyä, kun joulupukki ymmärsi tarpeeni ja toi minulle oman printterin. Siitähän se riemu repesi: lähes joka ilta pakersin mallinnusohjelmalla uusia kappaleita. Joskus ihan vaan koristeeksi, mutta yhä useammin aitoon tarpeeseen, joko itselleni tai mieheni työpaikalle. Apuvälineitä omien mittojen mukaan Koska omat vammani ovat aika harvinaiset, ei käyttööni soveltuvia apuvälineitä useinkaan löydy valmiina. Niinpä apukapineet on suunniteltava juuri omille mitoilleni sopiviksi. Eniten käytössä lienee pesuainekauha, jonka varteen suunnittelin vasemman kädentyngän ympärille sopivan lenkin. Tällöin pystyn kauhomaan pesujauheen koneeseen yhdellä kädellä sen sijaan, että puristaisin mittaa tynkien välissä. Pikku juttu, mutta minä olen keksinnöstäni ylpeä. Samaa lenkkiä olen myöhemmin käyttänyt esimerkiksi maalisudin ja -telan pidikkeessä. Kaiken mallintamani juoni on aina sama: väline, jolla pystyn tekemään jotain täysin itsenäisesti. Somenäkyvyyttä varten suunnittelin puhelintelineen, joka pysyy tukevasti pöydällä ja jota voin kallistaa sopivaan kulmaan videoita kuvatessa. Miksi keksin pyörän uudelleen, miksen käytä kaupasta saatavia telineitä? Hankin, kokeilin, rikoin. Valmiin telineen venytettävä jousimekanismi oli minun tyngilleni mahdoton – tarvitsin telineen, johon voin ”pudottaa” puhelimen. Loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen idea, joka lillui ideoiden avaruudessa odottaen, että poimin sen sieltä mukaani. Kestävyydessä toivomisen varaa Mitä tulee kappaleiden suunnitteluprosessiin, paras tulos tulee, kun mallinnan ensimmäisen version ja esittelen sen ruudulta miehelleni. Hänen kanssaan alamme pallotella parannusehdotuksia, kunnes syntyy esimerkiksi keittiörätin puristin. Mallinsin pöydällä seisovan siivilän ja siihen mieheni ehdotti saranakiinnitteistä kantta, joka puristaa rätin kuivaksi. Printteri huutamaan ja kas, yksi kotityö helpottui! Toki 3D-printatuissa esineissä on huonotkin puolensa: kappaleen kestävyys ei aina ole ihan riittävä. Onneksi uuden voi suht nopeasti printata tilalle ja vahvistaa samalla kappaleen heikoksi todistettua kohtaa. Parasta hommassa kuitenkin on, että aivot saavat kovasti kaipaamaansa rasitusta. Näin eläkkeellä kun tuntuu, että sitä käy vähän joutokäynnillä. Toiset ratkovat ristikoita, minä luon jotain uutta. Yksilölliset apuvälineet helpottavat arkea.
• Apurahakohde ”Uskalla ottaa riskejä!” TEKSTI JA KUVAT HEINI SARASTE RVL-kukkalähettifirman perustanut Riku-Ville Laurila rakastaa työtään. ”On ihanaa tuottaa iloa asiakkaille”. Vaikka monta vaikeaa asiaa on koettu, elämä on juuri nyt oikein hyvin. 12 Tukilinja 5/2024
• Tukilinja 5/2024 13 Koska koronapandemia alkoi juuri noihin aikoihin, kysyntää oli kohtalaisesti. Ihmiset halusivat viihdykkeitä koteihinsa. Kaiken kaikkiaan työ ei kuitenkaan kannattanut. Velkoja ei jäänyt, eikä konkurssia tullut, mutta eipä juuri rahaakaan. Olisi pitänyt etukäteen ymmärtää, että vaikeavammainen henkilö ja 450 kiloa painava palju huoltoineen, on vaikea, ellei jopa mahdoton yhdistelmä. ”Kipurahat on maksettava. Vaikka paljuyritys oli vikatikki, se toi silti kokemusta.” Kukat ovat paljua kevyempiä Kaarramme kerrostalon eteen Aleksis Kiven kadulla. Enni lähtee viemään kukkia. Hiljaisen heinäkuun jälkeen asiakkaat alkavat palata. Nyt Laurilalla on seitsemän vakituista asiakasta, siis kukkakauppoja, jotka käyttävät RVL-firmaa säännöllisesti. Kun olemme autossa kahden, Laurila kertoo vaikeasta jaksosta, kun kivut olivat viedä elämänhalun. On ollut jaksoja, jolloin on ollut vaikea nousta ylös, kun masennuksen pilvi on ollut niin sakea ja tuskat vartalossa niin hirveät. Muutama vuosi sitten hän koki sietämättömän vuoden mittaisen kipujakson, jolloin ruumiissa särki ihan joka paikkaa vuorokauden ympäri päivästä toiseen. Sitten syy vihdoin ja viimein paljastui nyrkin kokoiseksi kiveksi munuaisessa. Nyt toinen munuainen on poistettu ja kivut niiltä osin ovat poissa. Alkuperäinen vammaisuuden syy oli selkäydinvamma, jonka seurauksena Laurila on käyttänyt pyörätuolia pikkupojasta. Juuri nyt hän odottaa pääsyä leikkaukseen, jossa on tarkoitus korjata painehaavoja. Eli kivut ovat arjessa läsnä edelleen. Neuvoja kokeneemmilta yrittäjiltä Mitä yrittäjyys sitten vaikeavammaiselle ihmiselle merkitsee? ”Kyllä kyse on pitkälti omasta identiteetistä, itsetunnosta”, Laurila tiivistää. Työ tuo elämään mieltä ja ryhtiä, mitä nyt ihmiselle yleensäkin, oli vammainen tai ei. ”Nyt on välillä voittajan fiilis. Olen selvinnyt ja osoittanut pärjääväni. Vähältä pitää, ettei ole noussut hattuun”, hän naurahtaa. Entä mitä nuoren yrittäjän pitäisi välttää? Nyt Laurila nauraa jo karheata, syvää naurua. Ja kaartaa autolla kohti Kalasatamaa. ”Älä käytä starttirahaa kalliitten koneitten ostoon ja sitten ihmettele, kun rahat on käytetty, että missä asiakkaat ovat”, hän sanoo ja jatkaa: ”Etene pieni askelin.” Laurila toimii myös Suomen Vammaisyrittäjien hallituksessa ja kehottaa vammaisia yrittäjiksi aikovia ehdottomasti kysymään neuvoa kokeneemmilta. Äänikirjoja sylikkäin kuunnellen Saavumme työkeikalta kotiin, jossa odottaa vaimo Karo eli Karoliina Laurila. Hän on myös pyörätuolin käyttäjä ja vaikeavammainen. Pariskunta tapasi toisensa ensimmäistä kertaa Ruskeasuon erityiskoulussa, mutta silloin neljän vuoden ikäero oli ihan valtava. Nyt vuosikymmenet myöhemmin kiinnostus syttyi netissä eli Suomi24:ssa. ”En ole yksin viihtyvää sorttia, en todellakaan halua elää yksinäni. Ensin kävimme kirjeenvaihtoa ja sitten tutustuimme paremmin. Naimisiin menimme kolme vuotta sitten ja häät olivat aika isot.” Nyt pariskunta asuu asumispalveluyksikössä, josta Karo saa osin omat avustajansa. Kysyn, mikä pariskuntaa yhdistää. ”Kyllä se on yhteinen arvomaailma, samat leffat ja kirjallisuus. Olemme molemmat myös koti-ihmisiä, viihdymme kotona.” Kun ilta koittaa, Karo ja Riku-Ville kuuntelevat mielellään äänikirjoja. Kumpikin omaansa? ”Ei kun aina yhteistä kirjaa, ja sylikkäin. Viimeksi kuunneltiin Max Seeckin viimeisin. Hän on suosikkimme.” TAPAAN RIKU-VILLE LAURILAN hänen kotinsa edustalla Helsingin Kalasatamassa. Emme tee haastattelua kuitenkaan kotona, sillä kukkakeikka vie meidät Kallioon Aleksis Kiven kadulle. Kiipeän siis avustaja Ennin johdattamana isoon Mercedes-Benz Sprinter -merkkiseen autoon, jonka Laurila aikoinaan hankki itselleen ja vaimolleen. Istun auton ainoaan istuimeen kuskin eli Laurilan taakse. Aloitamme haastattelun autossa. Laurila ajaa jouhevasti kohti Kalliota, mihin lattialla odottava kukkapaketti on vietävä. Näkee, että Laurila pitää ajamista. ”Autoa ajaessani olen samanlainen kuin muut”, hän selvittää. Kaksi vuotta sitten Laurila perusti RVL-nimisen firman, joka kuljettaa paitsi kukkalähetyksiä myös liikelahjoja ja eläinkaupoilta tehtyjä tilauksia sekä hoitaa pikkumuuttoja. Kumppanikseen keikoille Laurila tarvitsee henkilökohtaisen avustajan, jotka sitten vaihtuvat työvuorojensa mukaan. Kulloinenkin avustaja eli nyt siis Enni hoitaa useimmiten kukkien viemisen autolta asiakkaan ovelle. Laurila itse hoitaa kaiken muun yrityksen pyörittämiseen liittyvän: markkinoinnin, asiakkaiden hankinnan, yhteyden pitämisen asiakaskumppaneihin, talousasiat, nettisivujen ylläpitämisen, autolla ajamisen ja tietysti myös avustajien palkanmaksun. ”Yrittäminen on mulla verissä”, hän sanoo. Laurilan isä myi omakotitaloja ja kotona vallitsi yrittäjähenki. Isän motto kuului ”minä teen mitä haluan, muut tekevät mitä osaavat”. Se on auttanut Laurilaakin tiukan paikan tullen sisuuntumaan. Juuri hiljattain tuli Helsingin kaupungilta tunnustus, kun Laurilalle myönnettiin työssä käytettäväksi 120 avustajatuntia lisää. Se, että tukea tulee ulkoapäin, kuten Tukilinjan aikoinaan myöntämä apuraha, antaa uskoa itseen ja on äärimmäisen tärkeää juuri alkuvaiheessa. ”Myös avustajien kanssa synkkaa, se on tärkeää, yhteinen huumori ja yhteiset vitsit”, Laurila korostaa. Ne saavat työkeikat toisinaan suorastaan hauskoiksi. Miksi kaikista tehdään merkonomeja? Laurila olisi aikanaan havitellut lukioon, mutta erityiskoulusta annettiin ymmärtää, että hänen oli parempi tyytyä vaatimattomampiin tavoitteisiin. Hänestä niin kuin monesta muustakin vaikeavammaisesta tuli merkonomi. Aikaisemmin Laurila oli merkonomiksi valmistumisensa jälkeen kuutisen vuotta toimistotöissä. Sitten hän kyllästyi rutiineihin. Hän halusi päättää itsenäisesti elämästään. Noin neljä vuotta sitten Laurila uskalsi heittäytyä yrittäjäksi ja perusti paljuvuokraamon. Siihen hän sai Tukilinjaltakin apurahan. ”En pitänyt pulpetin ääressä kyhjöttämistä enkä siitä, että joku kyyläsi tekemisiäni selän takaa. Halusin vapautta, itsenäisyyttä ja vastuuta.”
• Sinä et kelpaa mihinkään -asenne on kuin syövyttävä juoma, jota monet vammaiset ihmiset saavat nauttia koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Kun ei usko itseensä eikä haaveile, ei myöskään mitään saavuta. EI SINUSTA MIHINKÄÄN OLE TEKSTI Heini Saraste KUVITUS Tiina Konttila 14 Tukilinja 5/2024
• Tärkeä työ, olenko elätettävä? Amu Urhonen on valmistunut yliopistosta teologian maisteriksi ja tehnyt työtä koko elämänsä. Hänelle työ on sekä taloudellisesti että henkisesti erittäin tärkeä osa elämää. Urhonen on työskennellyt muun muassa Suomen Lähetysseurassa, kansainvälisessä Punaisessa Ristissä, Tampereen kaupungilla ja tehnyt työtä luottamustoimissa ainakin kymmenessä eri yhdistyksessä. Hän on poliitikko henkeen ja vereen. ”On ollut myös puheenvuoroja, joissa vammaiset opiskelijat ilmaisevat, että he haluavat elämän leppoistamista, helpompaa elämää, jossa ei koskaan mennäkään työelämään.” Se on Urhosen mukaan vaarallista, koska työ on kuitenkin yksi elämää vahvasti kantava voima. Sitä paitsi se on välttämätöntä. ”Minä olen kahden lapsen vuokralla asuva yksinhuoltaja, enkä voi enkä halua leppoistaa elämääni.” Se suuri tabu Myös vammaisten lasten vanhemmat syyllistyvät usein mitätöintiin tai ylisuojeluun. Vanhemmat haluavat suojella vammaista lastaan ja samalla estävät tätä tekemästä virheitä. Kuitenkin juuri virheet opettavat meidät elämään yhteiskunnassa. Edesmennyt vammaisaktivisti ja poliitikko Kalle Könkkölä sanoi, että vammaisten lasten vanhemmat vihaavat lapsiaan. Raju väite, ja mitä hän tällä mahtoi tarkoittaa. ”Tämä on monen mielestä kohtuuton väite, uhraavathan vanhemmat niin paljon lapsensa eteen. Ja varmasti rakastavat, mutta… Mutta siinä juuri on villakoiran ydin”, pohtii Amu Urhonen. Vaikka Urhonen itse kokee saaneensa tukea erityisesti äidiltään, hänen mielestään vanhempien salaisesti vihamielistä asennetta vammaisia lapsiaan kohtaan ei uskalleta edes käsitellä. ”On muistattava myös, että vanhempien näkökulma lapsensa elämään ei ole koskaan sama kuin vammaisen lapsen tai nuoren itsensä”, hän painottaa. Silti vammaisten vanhemmat puhuvat usein lastensa puolesta ikään kuin he tietäisivät mitä lapset tarvitsevat. ”Tulevat vanhemmat ajattelevat myös yhä enemmän, että heillä on oikeus lapseen, joka on juuri heidän odotustensa mukainen”, Urhonen pohtii. Vaikkapa sikiöseulontoihin käytetään suuria määriä yhteiskunnan resursseja ja yhä useampi päätyy aborttiin. Mitä oletetun down-syndrooman sikiön abortointi viestii vammaiselle nuorelle? Minun ei olisi pitänyt edes syntyä. Vilkaisu menneisyyteen ”Ilmapiiri 1980-luvulla oli toiveikas. Ihmiset olivat hyvinvointivaltion kannattaja. 1990-luvun lamassakaan ei vammaisten oikeuksiin puututtu hirveästi, mutta vuoden 2008 taantuman jälkeen ilmapiiri muuttui vihamielisemmäksi. Pekka Kuusen ja kumppaneiden hyvinvointivaltioajatus alkoi hiipua”, Pirkko Justander pohtii. Alettiin taas ajatella, että vammaisuus on kuluerä yhteiskunnalle. Uskomusten mukaan me emme tuota, me aiheutamme kuluja, sanoo Justander ja jatkaa: ”Kokonaan näyttää unohtuneen, että itsestäänselvyyksien arvioimiseen käytetään rahaa, joka voitaisiin ohjata suoraan palveluihin. Sitten tarvitaan joukko ammattiauttajia, suunnittelijoita ja palveluntuottajia, jotka saavat palkkansa siitä, että he päättävät ja arvioivat, mitä vammaiset tarvitsevat.” Itsestäänselvyyksien arvioimiseen käytetään rahaa, niin että me vammaiset olemassaolollamme työllistämme vammattomia, Justander naurahtaa. Äitiys on kaukainen haave Molemmilla haastateltavilla on perhe: Justanderilla tytär ja kaksi lastenlasta, Urhosella kaksi kouluikäistä lasta. Justander lähti aikoinaan 17-vuotiaana omaan elämään rivakasti, karmit kaulassa, niin kuin hän sanoo. Hän perusti ensin perheen ja kouluttautui vasta myöhemmin ammattiin ja meni töihin. ”Vanhemmissani oli monia hyviä puolia, mutta suvun ensimmäinen ja kuolemaan saakka jatkunut riitaisa avioero heijastui minuun.” Äidiksi tuleminen ei ollut missään mielessä hyväksyttävää, koska tämä vamma voi periytyä 50 prosentin todennäköisyydellä. Koko suku oli kauhuissaan, vaikka vammaista lasta ei syntynyt, Justander kertoo. Kun Urhosen esikoinen oli yksivuotias, hän puolestaan antoi televisioon haastattelun, jossa kertoi elämästään vammaisena äitinä. ”Sain valtavan määrän yhteydenottoja vammaisilta naisilta, jotka eivät olleet koskaan edes harkinneet äitiyttä. He olivat imeneet opin, jonka mukaan vammaiselle äitiys on aina mahdotonta.” Urhosen oma äiti halusi isoäidiksi, ja äidiksi tulo oli ehdottomasti tulevaisuuden suunnitelmissa. Äitiys on ollut luonnollista. Sekä Urhonen että Justander uskovat myös, että avainhenkilöt nuoruudessa voivat olla hyvin tärkeitä. Nämä ovat mitätöinnin vastavoimat. Justanderin avainhenkilö oli toimittaja Uma Aaltonen, joka otti hänet lukioikäisenä toimittajaksi nuorten radioon. Aikuisiän mentoreita ovat olleet Marja-Leena Malin ja Marja Pihnala Invalidiliitosta. Urhosella mitätöinnin vastavoima oli äidin lisäksi suomen kielen opettaja Päivi Löppönen, joka kehotti Urhosta kirjoittamaan, kirjoittamaan ja kirjoittamaan. Myös Kalle Könkkölän elämäkerta vaikutti häneen ja samoin esimerkki poliittisesta toiminnasta. ”Olin hyvin ujo nuorena ja hyvin haavoittuva, mutta kun koin, että joku on väärin, nousin sitä vastaan”, Urhonen kertoo. SINÄ ET KELPAA kouluun naapurin lasten kanssa, sinä et kelpaa lukioon tai yliopistoon, sinä et kelpaa työelämään, sinä et kelpaa parisuhteeseen tai vanhemmaksi. Mitätöinti näkyy ilmeissä tai eleissä. Sitä ei sanota ääneen, mutta se ON. Myös yhteiskunnan rakenteet ohjaavat vammaista ihmistä ”pieneen elämään”. Vammaiset nuoret ohjataan eläkkeelle viisitoistavuotiaina, kuntoutuksessa vammaisen lapsen tai nuoren vartalo nähdään vääränlaisena, opettajat eivät vaadi ja vanhemmat suojelevat liikaa. Vammainen lapsi kasvaa tietynlaisessa yhteiskunnassa ja siksi on tärkeä puhua rakenteista. Nyt mennään asenteissa taaksepäin ja vauhdilla, sanoo vammaisaktivisti ja teologian maisteri Amu Urhonen. Urhonen on huolissaan siitä, että vaikka yksilötasolla vammaisten oikeudet on hyväksytty, tällä vuosikymmenellä on astuttu monia askeleita taaksepäin: on alettu ehdotella laitosasumista ja vammaisten oikeuksista livetään. ”Itsenäisen elämän eetos on kaiken kaikkiaan hiipunut. Tämä taas ei voi olla heijastumatta perheeseen, jossa vammainen lapsi kasvaa.” ”Hetki elettiin itsenäistä elämää ja sitten se hetki meni ohitse. Oli hetki, jolloin esteettömyys oli päämäärä ja vammaisten palvelut oli tärkeä saattaa kuntoon, mutta nyt näistä päämääristä on luovuttu”, Urhonen toteaa kolkosti. Hän näkee tätä kaikkialla ja kirjoittaa siitä juuri pamflettia. Sen sijaan että keksittäisiin uusia visioita, on jämähdetty paikoilleen. ”Kun esimeriksi päivätoiminta saatiin subjektiiviseksi oikeudeksi, se vei monta asiaa taaksepäin. Sen sijaan, että vammainen nuori ohjattaisiin toisen asteen koulutukseen, hänet ohjataan suoraan päivätoimintaan ja köyhäksi koko loppuelämäkseen.” Jos toisella puolella on kiltiksi kasvatettu vammainen ja toisella yhteiskunta, joka antaa olettaa, että ei sinusta mihinkään ole, se on toivoton yhtälö, sanoo Urhonen. Aaltoliikettä ylös ja alas ”Kun juttelin nuorena vanhojen invalidien kanssa Invalidiliiton kesäkodissa, he ihmettelivät, miten meillä nuorilla invalideilla on aivan toisenlaisen tulevaisuus kuin aikoinaan oli heillä. He olivat iloisia puolestamme. Elettiin 1980-lukua ja tulevaisuus näytti toiveikkaalta”, muistelee vammaisaktivisti ja vammaisiin keskittyvää päihdetyötä Sininauhaliitossa tekevä Pirkko Justander. 64-vuotias Justander on seurannut vammaiskenttää sekä sen aaltoilua ylösja alaspäin. Vammaisaktivistina ja työnsä kautta Sininauhaliiton kehittäjänä hän näkee myös muiden vammaisten ihmisten tilanteen. ”Vammainen on mielletty kyvyttömänä, vajaana, epäkelpona, keskeneräisenä tai jonakin, joka pitäisi korjata”, hän sanoo. Tukilinja 5/2024 15
• 16 Tukilinja 5/2024 TULILINJALLA / KOLUMNI Aleksis Salusjärvi Jos ihminen kokee ulkopuolisuutta liian pitkään, hänestä tulee näkymätön. 16 Tukilinja 5/2024 TAITEEN TÄRKEIMPIÄ maailmaa muuttavia voimia on nähdyksi tuleminen. Etenkin vähemmistöille se on kaikki kaikessa. Maailma toimii enemmistön tyrannian sanelemana. Se ei johdu ihmisten ilkeydestä, vaan yksinkertaisesti siitä, että uusia asioita on mahdoton huomioida, ennen kuin joku tuo ne kaikkien eteen. Kun katsoo kirjallisuuden historiaa, sen selkäranka on vähemmistöjen näkökulman esiin tuominen. Kirjallisuuden klassikot avaavat eteemme maailman, jonka etualalla ovat nimenomaan ulkopuoliset. Outsider Art Festival on ottanut ulkopuolisuuden lähtökohdakseen. Se on viime vuosien aikana Helsinkiin vakiintunut tapahtuma, joka etsii taiteilijoita instituutioiden ulkopuolelta. Suurin osa festivaalin taiteilijoista kuuluu eri vammaisryhmiin. Kolmen vuoden ajan olen mentoroinut OAF:n kirjallisuuden ohjelmaa yhdessä Sanni Purhosen kanssa. Olemme löytäneet kirjallisuuden ulkopuolista kirjallisuutta mitä erilaisimmista paikoista. Kaikkea emme ole saaneet mukaan festivaaliohjelmistoon, sillä jokainen itseoppinut kirjailija ei halua tuoda tekstejään esiin. Ne kirjoittajat, jotka olemme saaneet joukkoomme, ovat olleet vaikuttavia. He ovat myös onnistuneet pukemaan sanoiksi asioita, jotka ovat muuttaneet minua. Yksi heistä on Collins Ngiesi. NGIESI ON AUTISTINEN , mikä hankaloittaa arkista vuorovaikutusta. Hänen on vaikeaa ilmaista itseään keskustelemalla. Tämä asia muuttuu, kun hän istuu alas ja ottaa kynän käteensä. Vuosien ajan hän on kirjoittanut tätä maailmaamme sanoiksi paperille runoutena, jota on syntynyt paksuja nippuja. Runot tuovat mieleen tutkimusmatkalla olevan ihmisen päiväkirjat. Niissä luetellaan ruokia, joita Ngiesi on syönyt, ohjelmia, joita hän on katsonut, päiviä, jolloin hän on itkenyt, keskusteluja, joita hän on kuullut. Ngiesi on jäsentänyt ja kirjoittanut muistiin koko sen maailman, jossa hän elää. Hän ei ollut aikaisemmin julkaissut tekstejään tai esiintynyt yleisölle. Hän on ollut puhtaasti itseoppinut runoilija. OAF-ryhmämme sai hänet kuitenkin astumaan lavalle ja esiintymään elävälle yleisölle. Se oli ikimuistoista. Tekstit, jotka ovat syntyneet henkilökohtaisista kokemuksista, alkoivat elää kirjoittajansa ulkopuolisessa maailmassa. Me yleisössä tunnistimme aiheet ja asiat, joita runot käsittelivät ja näimme Ngiesin silmin hänen maailmaansa. Näiden tekstien välityksellä pystyimme myötäelämään hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Hyvä runous näyttää maailman uudesta näkökulmasta ja katsoo kuin ulkoavaruuden asukas kaikkea ensimmäistä kertaa. Hyvä runous tekee havaintoja, jotka näyttävät kaiken tuoreena ja uudessa valossa. Sanalla sanoen: Ngiesi kirjoittaa hyvää runoutta. KOKEMUS OLI KAIKILLE uusi. Eniten varmasti runoilijalle itselleen. Hän tuli nähdyksi, hänen maailmansa tuli nähdyksi. Onnistumisen kokemus oli huimaava. Parhaiten se näkyi esiintymistilanteessa, jossa esitettävä teksti ei ollut vain sanoja paperilla, vaan kirjaimet olivat kuin nuotteja, jotka lukemisen myötä saivat intonaatioita, rytmiä, äänenpainoja, läsnäoloa, intensiteettiä. Ne olivat kartta, joka piirsi reittimerkit yhteisymmärrykseen. On ihmeellistä ja onnellista saada kokea tällainen hetki. Näkymätön muuttui näkyväksi. Astui eteemme. Maailmaan syntyi uusi runoilija. Tove Janssonin novelli Näkymätön lapsi kuvaa tätä tapahtumaa: Ulkopuoliseksi jäänyt tyttö on muuttunut muulle maailmalla näkymättömäksi. Hän ei ole kunnolla olemassa, ennen kuin hän kykenee tekemään itsensä ymmärretyksi. Novellissa tyttö alkaa pikkuhiljaa saada tunnistettavia piirteitä. Muumiperheessä hän ei ole ulkopuolinen, ja siksi hän tulee nähdyksi. Juuri tämä on runouden ydinmehua. Se ylittää kaikki etäisyydet. Se on se, mitä meistä jää lopulta jäljelle aikojen saatossa. Sitä kutsutaan kulttuuriksi ja sivistykseksi, ja se on ihmiskunnan suurin saavutus. Miten tulla nähdyksi? Kolumnisti Aleksis Salusjärvi, 43, Helsinki. Kirjoittaja on kirjallisuuden ammattilainen, joka opettaa lukutaitoa eloonjäämistaitona. K U V A : M A R I LE H T IS A LO
• Tukilinja 5/2024 17 Taksikuutio Oy on yksi Tukilinjan yritysystävistä. Tuellaan he mahdollistavat apurahatoiminnan vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hyväksi. Matkabudjetti tuo taksikyyteihin kaivattua joustavuutta ovat tulleet hänelle tutuksi, sillä hän on käyttänyt niitä jo yli 30 vuotta. Setälä käyttää taksia ahkerasti. Pelkästään kokouksia saattaa viikon aikana olla kaksi tai kolme. ”Käytän taksia esimerkiksi silloin, kun osallistun Iiris-keskuksessa järjestettäviin kokouksiin tai käyn kaupassa. Vaikka matka Tapiolaan on suhteellisen lyhyt, on se näkövammaiselle haasteellinen kulkea jalan. Julkisilla kulkeminenkaan ei onnistu ilman avustajaa”, Setälä kertoo ja jatkaa: ”Tässä uudessa järjestelmässä on hyvää se, että kaikki matkat eivät ole samanarvoisia. Nyt lyhyellä matkalla ei menetä kokonaista matkaa, kuten aiemmassa systeemissä.” Setälälle on tärkeintä päästä mahdollisimman nopeasti ja näppärästi paikasta toiseen. Niinpä hän ei käytä vakiokuskeja kuten moni muu hänen tuntemansa näkövammainen. Jos haluaa käyttää tiettyjen kuljettajien palveluita, on sekin SoteKaistan ansiosta helppoa. Omaan profiiliinsa voi laittaa myös tiedon, millaisen auton haluaa. ”Tämä on hyvä, sillä yleensä lähetettävät kaappiautot ovat portaiden takia hankalia näkövammaisille.” Matkakäsitteen katoaminen parasta SoteKaista saa Setälältä kiitosta myös siitä, ettei kaikkia matkoja tarvitse tilata vähintään tuntia ennen. ”Tämä on loistavaa, sillä näin ei tarvitse sopia etukäteen kuljetuksesta. Monesti kokousten venyessä tila on tyhjentynyt nopeasti, kun osallistujien kyydit ovat tulleet, vaikka asiaa vielä olisi.” Koska kyseessä on ollut pilotti, SoteKaistaa hiotaan vielä saatujen palautteiden perusteella. Setälän mukaan joitakin hänen ehdottamiaan muutoksia on tehty jo. ”Kukkaromalli on parasta, mitä on vähään aikaan tullut vammaisalalle. Olen tyytyväinen asiakas, sillä järjestelmä on täyttänyt kaikki odotukset, joita minulla oli. Parasta on perinteisen matkakäsitteen katoaminen.” ENSI VUODEN alussa voimaan astuva vammaispalvelulaki tuo mukanaan hyvinvointialueille myös matkojen järjestämiseen liittyviä vaatimuksia. Jatkossa asiakkailla tulee olla mahdollisuus myös henkilökohtaiseen matkabudjettiin. Tämä tarkoittaa, että asiakkaan kanssa tehtävän palvelusuunnittelun yhteydessä hänelle voidaan myöntää tietylle ajanjaksolle käytössä oleva eurotai kilometrimääräinen matkabudjetti. Budjetti on jatkossa käytössä koko maassa. Suomen Taksiliiton omistama Taksikuutio Oy on rakentanut hyvinvointialueen tarpeisiin suunnitellun SoteKaista-matkojenhallintajärjestelmän, joka sisältää sekä perinteisen matkaoikeusmallin että valtakunnallisen matkabudjettimallin. Heinäkuusta vuoden loppuun kestävä pilottijakso järjestetään yhdessä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kanssa. Yksilöllistä palvelua Espoolainen Jarkko Setälä on yksi pilottiin osallistuneista testaajista. Kuljetuspalvelut YRITYSYSTÄVÄ Uusi SoteKaista-matkojenhallintajärjestelmä mahdollistaa aiempaa yksilöllisemmän matkojen hallinnan. ”Parasta on perinteisen matkakäsitteen katoaminen”, kiittelee pilottiin osallistunut Jarkko Setälä. TEKSTI Jaana Vainio KUVA Mika Levälampi
• Oletko koskaan miettinyt mitä on ableismi? Entä miten popkulttuuri vaikuttaa käsityksiin vammaisuudesta? Riikka Leinosen ja Sofia Tawastin uudesta kirjasta saatat saada vastauksia pohdintoihin ja päätyä kysymään myös joukon uusia kysymyksiä. S ofia Tawastin ja Riikka Leinosen elokuussa ilmestynyt kirja on nimetty varsin huomiota herättävästi: Suuri valhe vammaisuudesta. Mistä on kysymys? Nimi viittaa muiden muassa vammaisaktivisti Stella Youngin (1982–2014) kuuluisaan Ted Talk -puheeseen. Siinä kumotaan yleinen stereotypia, että vammaisuus olisi kamala asia. Kyllähän nimeämisen tarkoitus oli olla myyvä ja herättää samalla kysymys siitä, mikä se valhe oikein on, kirjailijat myöntävät. ”Siinä on monta puolta. On ajatus, että vammaisuus olisi kauheaa ja vammaisten systemaattinen toiseuttaminen esimerkiksi ableismin eli tietynlaisen toimintakykyolettaman tai traagisten popkulttuurin kuvien kautta. Ja toisaalta on se harha, että Suomessa vammaisilla kaikki olisi tosi hyvin ja kyvyttömyys keskustella esimerkiksi institutionaalisesta väkivallasta.” Henkilökohtaisesta yleiseen Vammaisuus ei ole mikään yksinkertainen tai kerrasta avautuva kirjan aihe. Myös siksi Tawast ja Leinonen toivat teokseen tietoisesti omat, henkilökohtaiset näkökulmansa. Tawast on vammaisen lapsen äiti ja Leinonen itse vammainen henkilö ja vammaisen ihmisen omainen, jonka isä menehtyi juuri ennen kirjantekoprosessia. Kirjan luvut on kirjoitettu vuoron perään, ja osin yhtä aikaa, dialogisesti keskustellen. TEKSTI Sanni Purhonen KUVA Otto Virtanen Väärinkäsityksiä vammaisuudesta? Esiin nousevat vammaisuuden monet eri puolet. Käsittelyssä on yhtä lailla hoivatyön todellisuus kuin vaikkapa vammaisuus ja ihmisoikeusajattelu. Teoksessa on käytetty niin akateemisia lähteitä kuin aktivistien haastatteluja. Jokaisen luvun lopussa on selkokielinen tiivistelmä. ”Vammainen henkilö ei ole teoksessa säälin kohde, vaan pikemminkin vammattomalla on se hätä. Tämä vastaa omaa kokemustani, kun lapseni syntymän jälkeen tajusin ajatteluni pinnallisuuden suhteessa vammaisuuteen. Vammaisten lasten vanhempien kirjoituksista saattaa välillä puuttua yhteiskunnallinen puoli. Halusimme kuitenkin, että sellaisellakin lukijalla olisi tervetullut olo, joka ei niin tiedä aiheesta, ja että turhaa jännitystä asian ympäriltä saataisiin purettua. Vaikkei tietenkään ole okei, että vammaisuudesta ymmärretään niin vähän”, Tawast kertoo. 18 Tukilinja 5/2024 Sofia Tawast Freelancer-toimittaja Turusta ja vammaisen lapsen äiti, jonka lempiharrastuksia ovat perunan kasvattaminen ja elokuvat. Sofia suosittelee Tutustukaa Instagramin vammaisaktivisteihin! Crip Camp -leffa, Sanni Myllyahon essee Kuolleeksi käsikirjoitettu.
• Valheita paljastamassa Mitkä vammaisuuteen liittyvät valheet tai väärinkäsitykset kirjoittajat sitten oikoisivat ensimmäiseksi, jos heillä olisi valta päättää? ”Ehkä korjaisin ensimmäisenä sen ajatuksen, ettei esteettömyys olisi ihmisoikeus. Toivoisin myös, että lukijat pohtisivat, miten purkaa kyvykkyysnormeja ja mistä ne tulevat”, Leinonen pohtii. ”Ajatuksen meistä ja heistä. Pitäisi ymmärtää, että vammaisuudessa on kysymys ihmisistä ja ihmisoikeuksista. Eli ihmiskäsityksen laajentaminen”, Tawast täydentää. Kirja siis konkretisoitui julkaisun myötä elokuussa. Vammaisaktivistien parissa se on ehtinyt synnyttää jo analyyseja esimerkiksi toimintakykyolettamista. Tämän jutun kirjoittamisen aikaan kirjan tiimoilta on myös ilmestynyt useita haastatteluja. Tekijöidensä toiveen mukaisesti teos siis herättää keskustelua. Työpari kehuu kilvan toisiaan. Seuraavia kirjoitusprojektejakin on jo suunnitteilla. Leinonen on lisäksi juuri kirjan ilmestymisen jälkeen aloittanut työt Vammaisettytöt.fi-median tuottajana. ”Esikoiskirja on iso saavutus. Totta kai se jätti myös halun kirjoittaa lisää ja syventää tämän kirjan teemoja!” Yhteistä kirjoitustyötä Kun kirjoitusprosessi kerran lähti käyntiin, se muokkautui jatkuvasti. Alkuintoa ja uhoakin kirjoittamiseen riitti, mutta samalla aiheen suuruus ja monimuotoisuus hahmottuivat entisestään. Kirjailijat kuvailevat olevansa keskenään erilaisia ja toistensa vahvuuksia täydentäviä tyyppejä. Vaikka kokonaisuudessa toki on lukuja painottuen kummankin henkilökohtaisiin kiinnostuksenkohteisiin – kuten esteettömyyteen tai popkulttuuriin – oman tekstin ajatuksesta piti välillä myös luopua. ”Teimme paljon tekstiä ja ajatustyötä yhdessä. Välillä oli tosi vaikea päättää, miten ja mistä kaikesta nyt puhutaan. Esimerkiksi oli tietoinen ratkaisu, että ableismi koskee oikeastaan kaikkea ja on siksi käsittelyssä kirjassa melko alussa. Monet vammaisuuteen liittyvät asiat ovat kuitenkin vaikeita ja ne pitää avata lukijalle.” Instagramin kautta tutustunut kaksikko alkoi pohtia, miksei vammaisuudesta ollut tarjolla helposti lähestyttävää yleistietoteosta, vaikka hyvää pöhinää aiheen ympärillä tuntui somessa ja aktivistien keskuudessa riittävän. Tukilinja 5/2024 19 Riikka Leinonen Kirjailija, yhteiskunta-alan ammattilainen ja entinen maisemaarkkitehti, jolle on kehittymässä Päijänteen saaren asukin identiteetti. Katsastaa mielellään kantarelleja, tekee myös kuvataidetta. Riikka suosittelee Vammaiskultti-podcast, Hyvissä aikeissa -dokumenttisarja suomalaisen rodunjalostuksen historiasta.
• Suomalaisen parajoukkueen MM-kilpailut päättyivät iloisissa tunnelmissa, sillä pelaajien kaulaan ripustettiin hopeiset mitalit. Tukilinja oli mukana mahdollistamassa kisamatkan Barcelonaan. TEKSTI Jaana Vainio KUVAT FECPC Peli-iloa Barcelonassa SEINÄJOEN JALKAPALLOKERHON parajoukkue edusti Suomea elokuun puolivälin tienoilla Barcelonassa pelatussa IFCPF Club World Cupissa. Turnauksessa vastaan asettuivat katalonialainen FECPC ja tanskalainen FC Storebælt. Maajoukkueiden arvokisavuosi verotti tällä kertaa joukkueiden määrää, sillä osa pelaajista panosti kyseisen seurakilpailun sijaan pari viikkoa kestäviin maajoukkuekisoihin. SJK:n parajoukkueen riveihin saatiin paitsi suomalaisen CP-jalkapallon parhaimmistoa myös pari valioluokan saksalaisvahvistusta. Saksalaiset toivat osaamista hyökkäyspään lisäksi maalin suulle. Samalla vahvistukset varmistivat, että kisamatkalle saatiin mukaan riittävästi pelaajia. ”CP-vamma on yhdellä 10 000:sta. Niinpä Suomen kokoisesta maasta ei löydy riittävästi niitä, jotka olisivat innostuneet jalkapallosta. Toisaalta pelaajien pieni määrä mahdollistaa sen, ettei tarvitse olla kovakuntoinen urheilijanuorukainen, vaan mukaan toimintaan voi lähteä matalalla kynnyksellä. Kovalla tsempillä voi maajoukkueessa saada paikan jopa avauskokoonpanosta, mikä kannustaa treenaamaan”, kertoo pelaajamanageri ja pelaaja Juha Julmala. Saksalaisvahvistukset mahdollistivat myös kovatasoisen katalonialaisjoukkueen haastamisen, missä onnistuttiinkin. Takkiin tuli lopulta 6–1, mutta luvut olivat kaukana 20 Tukilinja 5/2024 Apurahakohde
• että liikuntarajoite voi taakan sijaan olla polku parempaan ongelmanratkaisukykyyn ja upeaan vammaisurheiluyhteisöön”, kertoo Julmala. Hänen mukaansa joukkueen tarkoituksena on myös näyttää, ettei CP-vamma tarkoita älyllistä vammaa. ”Jos kävelee hassusti, niin moni olettaa automaattisesti, että hänellä on jotain muutakin häikkää. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Monet pelaajistamme ovat korkeakoulutettuja, osa vielä opiskelee, mutta toiset ovat jo töissä.” Tukilinja myönsi apurahan, jolla yhdessä sponsoriksi lähteneiden yritysten kanssa kustannettiin turnausmaksujen lisäksi lennot ja hotellit. Joukkue sai kerättyä rahaa sen verran, että mukaan pääsi lopulta 13 pelaajan lisäksi kaksi valmentajaa ja kuusi huoltojoukkoihin kuuluvaa henkilöä. ”Olemme kiitollisia Tukilinjalle ja sponsoreille tuesta. Tämä ei ollut pelkkä kisareissu, vaan veimme samalla yhdenvertaisuutta eteenpäin. Ei ollut helppoa saada kasaan noin isoa summaa, mutta laadukas markkinointimateriaali helpotti asiaa”, Julmala sanoo. Tavoitteena naisten CPjalkapallomaajoukkue Suomalainen vammaisjalkapallo elää tällä hetkellä kovaa kehityskautta, ja seurajoukkueen saavuttama arvokisamitali on yksi todiste siitä. Lajin intohimoisimpiin kehittäjiin kuuluva helsinkiläinen Ville Sallinen toimi kisoissa SJK:n apuvalmentajana sekä joukkueenjohtajana. Hänellä on jo tulevat suuntaviivat selvillä. ”Lähivuosien suuria tavoitteitamme Suomessa on lisätä tyttöjen ja naisten mahdollisuuksia lajin parissa ja saada jalkeille naisten CP-jalkapallomaajoukkue. Barcelonassa näimme kaksi todella inspiroivaa naisten CP-jalkapallomaaottelua Katalonian ja Tanskan välillä, mikä kannustaa myös meitä panostamaan toimintaan.” tanskalaisten kärsimästä 11–2-tappiosta. Katalonialaisjoukkue vei lopulta koko turnauksen voiton suomalaisten saatua hopeaa. Tanskalaiset puolestaan lähtivät kotiin pronssisten mitalien kanssa. Näkyvyyttä Palloliiton kautta Tällä hetkellä CP-jalkapallotoiminnassa on mukana parikymmentä pelaajaa. Yhteisiä treenileirejä on kahdeksan vuodessa. Ohjelmassa on myös harjoitusotteluita ja pari turnausta. Muuten kukin pelaaja treenaa tahollaan eli käy kuntosalilla ja lenkillä sekä tekee fysiikkaharjoituksia. ”Etenkin nuoremmat pelaajat treenaavat omien seurojensa kanssa ja osa pelaa myös sarjapelejä”, Julmala kertoo. Hänen mukaansa yhdestä kaupungista on vaikea löytää riittävästi pelaajia, jotta saataisiin parajoukkue kasaan. Sopivan tasoinen joukkue voi silti löytyä, monesti esimerkiksi muutamaa vuotta nuorempien kanssa peli kulkee hyvin. Välillä joukkuetta joutuu kuitenkin etsimään kauempaakin. Vaikka pelaajia voisi toiminnassa olla mukana enemmänkin, on CP-jalkapallon tilanne maassamme parantunut. ”Suomalainen CP-jalkapallo on ottanut Palloliiton kautta tulleen näkyvyyden ansiosta isoja askeleita. Uudet nuoret pelaajat ovat vastuuroolissa ja koronaa edeltävät murskatappiot ovat vaihtuneet kansainvälisen menestyksen tavoitteluun”, kertoo joukkueenjohtaja ja apuvalmentaja Ville Sallinen. Tukijat mahdollistivat matkan Kilpailumenestyksen lisäksi joukkueen tavoitteena Barcelonassa ja muuallakin on kirkastaa yleistä näkemystä liikuntarajoitteisista. ”Monesti liikuntarajoitteista kärsivät ihmiset nähdään yhteiskunnallisena taakkana. Me olemme luoneet tässä hyvää urheiluinnostusta ja tehneet pitkän työn saadaksemme vapailta markkinoilta haalitun budjettimme kokoon. Olemme osoitus siitä, Uudet pelaajat ovat Sallisen mukaan tervetulleita mukaan jalkapallotoimintaan matalalla kynnyksellä. ”Yli 15-vuotiaita jalkapalloilijoita, joilla on CPtai muu liikuntakykyyn vaikuttava aivoperäinen vamma, kehotan rohkeasti olemaan yhteydessä minuun. Näin voimme selvittää mahdollisuudet osallistua esimerkiksi maajoukkueen leireille”, hän kannustaa. Myös lapsille ja nuorille järjestetään edelleen ahkerasti CP-jalkapallotapahtumia eri puolilla maata. Tukilinja 5/2024 21 Vuonna 2023 Tukilinja palkitsi Suomen vammaisjalkapallo ry:n Vuoden Toimija -apurahalla, joka myönnetään innovatiivisille ja ansiokkaille yhteisöille.
• Tukilinja muuttaa maailmaa Tukilinja-lehti vaikuttaa asenteisiin kertomalla vammaisena elämisen haasteista ja yhteiskunnan kehitystarpeista. Muutamme maailmaa myös vaikuttavuuteen tähtäävillä apurahoilla. Suomen Paralympiakomitean kanssa jaamme keväisin ja syksyisin liikuntaharrastukseen kannustavia Starttistipendejä. Kulttuurielämän yhdenvertaisuutta tuemme osallistumalla vammaisten päivää 3.12. juhlivan vammaiskulttuurifestivaali DiDan ( Disability Day Art & Action) tuottamiseen. Siellä jaettavaan kulttuuripalkinto Vimmaan kuuluu 5000 euron työskentelyapuraha Tukilinjalta. Tuemme yhdenveroisuutta edistävää vammaistutkimusta ja jaamme merkittäviä Vuoden Toimija -apurahoja vauhdittamaan innovatiivista vammaistoimintaa. Muuta maailmaa kanssamme ja ehdota seuraavaa Vuoden Toimijaa 30.10. mennessä! Voimmeko auttaa sinua? 1. Minulla on toimintarajoite, joka johtuu sairaudesta tai vammasta. 2. Haluan päästä opiskelemaan / töihin / toimintaan! 3. Onnistuakseni tarvitsen jotain, mihin minulla ei ole varaa. Jos sait kokoon kolme ruksia, kannattaa tutustua apurahan hakuohjeisiin nettisivuillamme www.tukilinja.fi/ apurahat TUKILINJAN APURAHAT AUTTAVAT OSALLISTUMAAN! TUKILINJAN APURAHAT ON tarkoitettu tukemaan vähävaraisten, toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Niillä edistetään koulunkäyntiä, opintoja, harrastamista ja työllistymistä. Apurahoja voivat hakea sekä yksityishenkilöt että yhteisöt ympäri vuoden. ALKUUN PÄÄSET TUTUSTUMALLA hakuohjeisiin nettisivuillamme osoitteessa www.tukilinja.fi. Sieltä löydät myös vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin. Mikäli kysyttävää jää, voit ottaa yhteyden apurahatoimintaan: apurahat@tukilinja.fi | p. 09-4155 1508 LISÄTIETOA: Hakuohjeet apurahoihin löytyvät osoitteesta www.tukilinja.fi osiosta Apurahat.
• Tukilinja 5/2024 23 Voimmeko auttaa sinua? Rovaniemeläisen Santeri Oivan harrastusja lajivalikoima on laaja, mutta keilailu on vienyt hänet kisaamaan myös ulkomaille asti. Soveltavissa ryhmissä harrastavan nuoren miehen perheessä on osoitettu todeksi, että liikunta on ravintoa molemmille aivopuoliskoille. tuomista iloista ja ensimmäisestä kansainvälisestä kisakaupungistaan Frederikshavnista. Tanskan rannikkokaupungin lisäksi keilailu on kuljettanut Santeria nyt jo kaksi ja puoli vuotta ympäri Suomea hänen kilpaillessaan kotimaisessa Parakeilacupissa. Tukilijan Startti-stipendillä on kustannettu harrastusta varten oma keilapallo ja -kengät. ”Kauimpana olemme kulkeneet Lappeenrannassa, ja nyt lähin kilpailu meille on Oulussa, kun tälle vuodelle ei ole Rovaniemellä kisoja ohjelmassa. Viime kaudella Santeri osallistui kahdeksasta osakilpailusta seitsemään, ja ensimmäisellä kaudella kaikkiin kahdeksaan. Kierretty on Tampereella, Turussa, Porissa, Seinäjoella”, luettelee Santerin äiti Sirpa Oiva. Äidin mukaan kilpailut eivät aina jakaudu aivan tasaisesti pohjoisen Suomen asukkaita ajatellen, sillä muun muassa tulevalla kaudella valtaosa niistä käydään Rovaniemeen nähden kaukana etelässä. Santerin ja toisen Parakeilacupia pelaavan rovaniemeläisen Fanni Pulkkisen vanhemmat ovatkin suosineet ahkerasti kimppakyytejä kisareissujen järjestämiseksi. Keilailun osalta Rovaniemellä on joka tapauksessa ollut tarjota kirittäjinä toimivien paikallisten kovatasoisten pelaajien lisäksi tehokas valmentajapari, äiti ja poika Päivi ja Tuomas Uusnarkaus. He ovat luotsanneet parakeilailijoita useilla ulkomaanreissuilla Special Olympics -kilpailujen parissa, ja olleet tärkeä tekijä myös Santerin pysymisessä lajin parissa. Laji on tuonut myös paljon tuttuja ja kavereita eri puolilta Suomea. ”Seuraava tavoite on rikkoa 1000 pisteen raja”, toteaa Santeri tavoitteestaan keilailussa. Sen saavuttaminen kuulostaa mahdolliselta piankin, sillä jo viime kaudella entinen 808:n pisteen ennätys parantui jo huimasti 937:ään. Kotikaupungista hyvä tuki harrastamiseen Oivien kotikaupungissa on muutenkin hyvä tilanne soveltavan liikunnan suhteen, kuten jo 24-vuotiaan Santerin harrastusvalikoimasta voi päätellä. Viimeisimpänä hän on testannut pöytätennistä, joka heti imaisi mukaansa, ja liikkuminen on maistunut myös soveltavassa luontoliikuntakerhossa. Myös Santerin keilailuseurassa BC016:ssa kannustetaan ja huomioidaan hyvin erityisryhmiin kuuluvia. Suomalaisten liikkumattomuudesta ei tarvitsekaan olla huolissaan ainakaan Santerin ja hänen perheensä menoa katsoessa. Mistä moinen draivi on syntynyt? ”Santerin kohdalla yksi tärkeä sysäys oli toimintaterapia. Hänellä oli lapsena huono motoriikka ja toimintaterapian kautta nähtiin, että liikunta kehittää sitä todella nopeasti. Se, mitä liikunnasta sanotaan – että se on ravintoa molemmille aivopuoliskoille – on meillä osoitettu todeksi. Enää Santerilla ei ole tietoakaan siitä kömpelyydestä ja varovaisuudesta, mitä aiemmin oli”, Sirpa Oiva kertoo. Liikkuminen ei Oivan perheessä jää pelkkään Santeriin, sillä myös vanhemmat ja perheen kolme muuta lasta ovat aina liikkuneet paljon. Santerikin lähti aikoinaan ihan ensimmäisiin liikuntakokeiluihinsa veljensä innostamana. ”Santerin kolme ja puoli vuotta nuorempi pikkuveli lähti kävelemään tosi aikaisin ja oli vilkas lapsi. Hän toi sitten liikettä veljeenkin, kun innosti esimerkillään lähtemään eri nappulaliigoihin”, muistelee äiti, joka on itse muun muassa perustanut Soveltavan Pallokerhon Rovaniemen Palloseuran alaisuuteen. Kirjoittaja on Suomen Paralympiakomitean viestintäpäällikkö. Keilailu vie reissuun TEKSTI Jasmin Koskinen KUVA Ville Muranen MAANANTAINA SALIBANDYA, tiistaina keilausta, keskiviikkona Erityislasten Omaiset eli ELO ry:n harrasteryhmä, torstaina jalkapalloa, perjantaina kuntosalia, sunnuntaina jalkapalloa. Kokeiltu on myös soveltavaa ratsastusta ja laskettelua. Santeri Oiva on kiireinen nuori mies, mitä liikkumiseen ja urheiluun tulee. Runsaasta valikoimasta keilailu on laji, joka vei Santerin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ulkomaille kilpailemaan. Hänet valittiin edustamaan Suomea kehitysvammaisten urheilijoiden Special Olympics -joukkue Sisujengiin joka toinen vuosi Tanskassa järjestettävään Special Olympics Sports Festival -tapahtumaan. ”Parasta on reissut, Tanskassakin hienoa oli se kohde”, Santeri toteaa lajinsa Startti-stipendit Tukilinja myöntää vuosittain 30 000 eurolla Starttiapurahoja vammaisille liikunnan harrastajille yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa. Apurahakohde
• Toimit uksen valinta HYVÄN MIELEN RESEPTI Makuelämyksiä ja yhteisöllisyyttä Vuosittain järjestettävän Outsider Art Festivalin tarjoiluista on vastannut jo kolme kertaa Café Popolo yhteistyössä Teresa Välimäen kanssa. Nyt on aika tutustua festivaalin luottotoimijaan hieman paremmin. Kyseessä on Vantaalla sijaitseva lounaskahvila, jossa järjestetään ohjattua ja kuntouttavaa työtoimintaa mielenterveystoipujille. Arkisin toimiva Café Popolo tarjoilee lounaan lisäksi makeita ja suolaisia herkkuja. Lounas houkuttelee paikalle enimmäkseen lähialueen asukkaita. Myös samoissa tiloissa olevat aikuisopiston kävijät saattavat piipahtaa kahvilassa. Syöjiä on yleensä noin viitisenkymmentä, mikä on juuri sopiva määrä näillä resursseilla. ”Meillä käy enimmäkseen vakioasiakkaita. Tuossa on esimerkiksi palvelutalo ihan vieressä. Ehkä enimmäkseen vanhuksia ja niitä, jotka ovat töissä tässä lähellä”, kertoo ohjaaja Milja Lindroos. Mitkä sitten ovat suosituimpia lounasruokia? ”Olisiko jotkut lihapihvit? Myös keittoja kehutaan”, pohtii pian kymmenen vuotta Café Popolossa ollut Tuija Savolainen. ”Eilen yksi kehui just Mikan lihakeittoa ja toissa päivänä semmoinen rouva, jota en ole ennen nähnyt, sanoi, ettei hän ole ikinä syönyt näin hyvää keittoa”, Lindroos komppaa. Vaikka moni viihtyy paikan päällä, on kahvilasta mahdollista tilata myös mukaan esimerkiksi salaatteja ja erilaisia piirakoita. Niitä menee etenkin juhlasesonkeina. Aiemmin samoissa tiloissa toimineet yhdistykset hyödynsivätkin ahkerasti palvelua. TEKSTI Riitta Skytt ja Jaana Vainio KUVA Outsider Art Festival Vegaaninen marjapiirakka AINEKSET: Pohja 150 g kasvimargariinia 3 dl fariinisokeria 1 dl maustamatonta kaurajogurttia 6 dl vehnäjauhoja 1 dl kaurahiutaleita 2 tl vaniljasokeria 2 tl leivinjauhetta 3 dl kauramaitoa Täyte 4 dl marjoja (esim. herukoita, puolukoita, mustikoita) 50 g kasvimargariinia 1/2 dl fariinisokeria 1/2 dl kaurahiutaleita 1 dl vehnäjauhoja Tarjoiluun 2 dl vegaanista vispikermaa 2 rkl tomusokeria ripaus kanelia NÄIN VALMISTAT: 1. Vatkaa margariini ja fariinisokeri sähkövatkaimella sekaisin. Lisää kaurajogurtti. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja kääntele ne sitten margariinisokeriseokseen yhdessä kauramaidon kanssa. Levitä taikina isoon piirakkatai uunivuokaan. 2. Ripottele pinnalle marjat. 3. Tee muruseos. Sekoita margariini, fariinisokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot murumaiseksi seokseksi ja ripottele se piirakan pinnalle. 4. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 35 minuuttia. 5. Vaahdota vegaaninen kerma, mausta tomusokerilla ja kanelilla. 6. Tarjoa piirakka hieman lämpimänä kanelivaahdon kera. 24 Tukilinja 5/2024
• Tukilinja 5/2024 25 KIRJAVINKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOSSAOLON OPETTELUA LEIKKAUSPÖYDÄLLÄ VALHEITA JA TOTUUKSIA KIVIEN KÄTKÖISSÄ Toimit uksen valinta SOFIA TAWAST JA RIIKKA LEINONEN: SUURI VALHE VAMMAISUUDESTA Tietokirja. Tammi 2024. 400 s. Riikka Leinosen ja Sofia Tawastin kirja pyrkii olemaan helposti lähestyttävä yleisteos varsin monimutkaisesta aiheesta. Kirjassa ei peitellä sitä, että se tarkastelee vammaisuutta nimenomaan kahden henkilön henkilökohtaisten näkökulmien ja kokemusten kautta. Aihetta lähestytään monelta kantilta, ja teoksessa on lukunsa vaikkapa vammaisuudesta ja popkulttuurista tai vammaisista henkilöistä työelämässä. Jokaisen luvun lopussa on selkokielinen tiivistelmä, mikä auttanee useampaa lukijaa keskeisimpien asioiden muistamisessa. Teoksen lähestymistapa on niin laaja, että välillä mielessä käy, miten jokaisesta luvusta olisi oikeastaan voinut kirjoittaa oman kirjansa. Tämä huomioiden kokonaisuus onnistuu olemaan varsin helppolukuinen ja viihdyttävä. Kirjan ensimmäinen painos oli lähes välittömästi loppuunmyyty ja tekijät ovat olleet melko paljon esillä julkisuudessa. Sekin osoittaa, että mielenkiinto vammaisuutta kohtaan ja tarve oppia siitä lisää on suuri. INA WESTMAN: LÄHES ELOSSA Tietokirja. WSOY 2024. 271 s. Kun kirjailija Ina Westman sairastui koronaan, hän ei kuvitellut, että sairastaminen muuttuisi pysyväksi osaksi hänen todellisuuttaan. Kiireistä perheenäidin ja pätevän uranaisen arkea viettäneen Westmanin korona ei ollutkaan mikään pikkuflunssa. Kuten monille kohtalotovereilleen, hänelle kehittyi long covid eli taudin pitkittynyt muoto. Entinen aktiivinen elämä vaihtui lamauttavaan huonovointisuuteen ja uupumukseen, joka helpottui hiukan ja vain asteittain, muun muassa hengitysharjoitusten, levon ja tarkan ruokavalion kautta. Teos paljastaa karusti, millaista on elää sairauden kanssa, josta tiedetään vielä vähän ja jonka moni tuntuu suorastaan unohtaneen. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole ”vain” oireita luetteleva sairaskertomus vaan tarkkanäköinen kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun ihmisen on pakko pysähtyä täysin. Teoksen loppu on toiveikas. Sairaudesta ei tarvitse parantua, mutta sen kanssa voi kuitenkin elää. MIKKO GRANROTH: KOBOLTTIPRINSSIT Romaani. Siltala 2024. 320 s. Mikko Granrothin esikoisromaanissa luonnon ja ihmisluonnon löydökset vertautuvat kauttaaltaan toisiinsa. Lapista paljastuu akkumetalliesiintymä, jonka myötä Suomi alkaa kiinnostaa varakkaita tahoja maailmalla. Samaan aikaan geologi Karraksen silmän oudot näköhäiriöt paljastuvat odotettua vakavammaksi sairaudeksi. Aivan kuten sairauden hoidolla, myös kiihkeällä kaivoskilpailulla on riskinsä ja vaiheittain esiin tuleva nurja puolensa. Silmän operaatiot ja näköhäiriöt on kuvattu tarinassa melko tarkkaan ja kiinnostavasti, vaikka sairaus on myös vertauskuvallinen keino tutkia suorituskeskeisyyden kriisiä onnettomuuden sattuessa omalle kohdalle. Keskeinen ja varsin onnistunut näkökulma romaanissa on Karraksen ala-asteikäisellä lapsella, joka seuraa isänsä kamppailuja hiukan sivusta. Isän ja lapsen suhteen kuvaus tuo kokonaisuuteen tieteellisten yksityiskohtien rinnalle samaistuttavaa ja tarvittavaa lämpöä. ESKO TULUSTO: VIIMEINEN LEIKKAUS Romaani. Aviador 2024. 376 s. Esko Tuluston romaanin kertoja murtaa reisiluunsa. Tästä alkaa aina vain uusia ja uusia operaatioita sisältävä, lähes käsittämätön sairaalakierre. Samaan aikaan kertojan henkilökohtaisen elämän muuttumisen kanssa maailma ympärillä on melkoisessa myllerryksessä. On koronapandemiaa, mikä tietenkin vaikuttaa käytännössä paljon leikkauksiin ja varsinkin kiireettömänä pidettyyn hoitoon. Sitten alkaa Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja Suomi liittyy Natoon. Toimittajana elantonsa saanut kertoja seuraa mielenkiinnolla aikaansa ja myös maamme terveydenhoidon kurjistuvaa tilaa. Hän tapaa paljon hyvää hoitohenkilökuntaa, mutta taustalla on myös huoli, onko omassa hoidossa kaikki kuitenkaan sujunut, kuten piti. Tuluston teos on ilmeisen omaelämäkerrallinen ja siinä on paljon yksityiskohtia röntgenkuvia ja lausuntoja myöten. Pitkän toimittajanuran tehnyt kirjailija osaa kuitenkin kirjoittaa rankasta aiheesta mukavan jutustelevasti. Suuri valhe vammaisuudesta lähestyy aihettaan monelta kantilta. Ensimmäinen painos oli lähes välittömästi loppuunmyyty.
• Monenlaisia miehiä ja naisia Syksyllä teatteri täyttyy odotetuista musikaaleista ja kauhusta. 26 Tukilinja 5/2024 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT THE SUBSTANCE 27.9. Elokuvateattereihin on jo tullut parhaasta käsikirjoituksesta Cannesin elokuvajuhlilla palkittu The Substance. Rohkealla body-horror-kuvastollaan kohauttaneessa Coralie Fargeatin ohjauksessa Elisabeth Sparkle (Demi Moore) luo kokeellisen huumeen avulla itsestään nuoremman version (Margaret Qualley). JOKER: FOLIE À DEUX 4.10. Todd Phillipsin menestystulkinnan jatko-osa onkin musikaali! Epävakaan Jokerin (Joaquin Phoenix) seuraan liittyy tällä kertaa vähintään yhtä epävakaa Harley Quinn (Lady Gaga). PETO 11.10. Bertrand Bonellon scifi-teoksessa tekoäly on vienyt työt, sillä ihmisten tunteita pidetään epäluotettavina. Ihmiset voivat kuitenkin puhdistua tunteista ja muuttua koneen kaltaisiksi. Tarinan pääparina nähdään Léa Seydoux ja George MacKay. A DIFFERENT MAN 8.11. Edwardin kasvot herättävät huomiota hermokudoskasvainten vuoksi. Hän pysyttelee yksin, kunnes kokeellinen lääke mahdollistaa muodonmuutoksen. Sebastian Stanilta näyttävä mies aloittaa uuden elämän. Kun hänen tarinastaan aletaan työstää näytelmää, roolista kilpailemaan ilmaantuu yllättäen karismaattinen Oswald (näyttelijä ja vammaisaktivisti Adam Pearson). Aaron Schimbergin ohjaus oli Berliinin elokuvajuhlien tapauksia, josta Stan palkittiin parhaana näyttelijänä. MEMORY 15.11. Toipuva alkoholisti Sylvia (Jessica Chastain) kohtaa Saulin (Peter Sarsgaard), jolla on alkava dementia. Kaksikkoa yhdistävä menneisyys paljastetaan vähitellen Michael Francon ohjaamassa draamassa. WICKED 22.11. Rakastettu musikaali Wicked on lumonnut näyttämöillä jo pitkään. Tänä vuonna tarina kääntyy valkokankaille Jon M. Chun ohjauksessa. Vihreän ihonsa vuoksi noitien joukossa väärinymmärrettynä Elphabana nähdään Cynthia Erivo. Glindan roolissa puolestaan on Ariana Grande. Tähtiä muutenkin vilisevässä näyttelijäkaartissa Peter Dinklage tekee keskeisen ääniroolin. THE INSTIGATORS Doug Limanin toimintaelokuvassa epätoivoinen isä Rory (Matt Damon) ja entinen vanki Cobby (Casey Affleck) lyöttäytyvät yhteen tehdäkseen ryöstön. Kun homma uhkaa mennä pieleen, he suostuttelevat epätodennäköiseksi rikoskumppaniseen vielä Roryn terapeutin (Hong Chau). APPLETV+ UGLIES Pakollista kauneusleikkausta odottava teini (Joey King) lähtee etsimään kadonnutta ystäväänsä. Tieteisdystopian on ohjannut McG. Netflix. TEEMAN ELOKUVAFESTIVAALI 27.11. Odotettu elokuvan ystävien juhlaviikko tuo jälleen valoa marraskuun lopun pimeyteen. Tarjolla on niin ajankohtaisia uutuuksia kuin harvoin esitettyjä kulttifilmejä. YLE Areena ja 28.11. alkaen Teema Fem. Night Visions on Pohjoismaiden suurin fantasia-, kauhu-, scifija toimintaelokuviin keskittynyt festivaali. Seuraava Night Visions järjestetään Helsingissä 13.–17. marraskuuta. NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT TV-ELOKUVAT Toimituksen valinta
• Välinevinkki Apuväline: Säilytystasku kaukosäätimille Edustaja: www.smartasaker.fi TEKSTI: Clas von Bell Tukilinja 5/2024 27 RUUDUSSA / TEKSTI Pinja Eskola REIPPAAT TYTÖT YLE AREENA Brittikomediassa sukelletaan syvälle epäterveeseen perhedynamiikkaan ja navigoidaan trauman täyteisessä elämässä. Vaikka hahmot tuntuvat ajoittain epätodellisilta, ei sarja naura hahmojensa ongelmille. Sarjan muutamassa jaksossa nähdään myös Josien pyörätuolissa istuva työkaveri, joka yrittää pitää päähenkilömme jalat maassa rikkoen samalla ajatusta siitä, että vammaiset olisivat aina huolenpidon kohteina. AKUUTTI: AIKUISET ERITYISLAPSET YLE AREENA Mitä varttuneet vammaiset lapset tahtoisivat sanoa yhteiskunnalle? Miltä tuntuu kasvaa maailmassa, jonka kertoma tarina vammaisuudesta on kapea? Tätä kysymystä lähdetään purkamaan Akuutissa, jossa sokea parauimari Ronja Hampf ja CP-vammainen aktivisti, koulutettu seksuaalineuvoja ja kirjoittaja Pinja Eskola pohtivat kulttuurin suhtautumista vammaisuuteen sekä omaa lapsuuttaan. AKUUTTI: MIES JOKA UNOHTI YLE AREENA Koskettava ja herkkä dokumentti pureutuu kysymykseen, mitä tapahtuu, kun päämme “pettää”, emmekä muista. Dokumentissa seurataan kahden miehen, Jouko Haapalaisen ja Tapio Mattilan, elämää heidän saatuaan Alzheimer-diagnoosin yllättävän nuorena ja odottamatta: Tapio kun oli herännyt kesken vaellusreissun ja huomannut tuttujen sanojen kadonneen päästään. Pitkään maalarina uraa tehnyt Jouko ei puolestaan osannut yhtäkkiä maalata. AINUTLAATUISET TAITEILIJASIELUT YLE AREENA Sarjassa seurataan kehitysvammaisten taiteilijoiden elämää stereotypioita murtaen. Katsoja joutuu Kenneth Rasmussenia ja tämän ystäviä seuratessaan pohtimaan paitsi ajatuksiaan vammaisuudesta, myös siitä, mikä on taidetta ja kenellä on oikeus luoda sitä. HEARTSTOPPER NETFLIX 3.10. Kiinnostaako kevyt teinimeininki rakkausdraamoineen ja kasvukipuineen? Siinä tapauksessa ota listallesi Heartstopper! Kutkuttavan koskettavan tarinan katsoja kutsutaan haastamaan ajatuksiaan vammaisuudesta ja siitä, kuka saa rakastaa. Neljännellä kaudella kiitosta saanut Ash Selfin näyttelemä Felix nimittäin palaa viihdyttämään katsojia. Ruokintaletkua ja sähköpyörätuolia käyttävä Felix elää täyttä elämää näyttäen vammaisille ja vammattomille, ettei poikkeava toimintakyky ole este, ei välttämättä edes hidaste, vaan ominaisuus. Toimi tukse n valint a Säilytystasku pitää kaukosäätimet järjestyksessä MONESSA KODISSA on olohuoneessa käytössä useampia kaukosäätimiä. Useimmiten ne lojuvat pöydällä tai ne ovat kadonneet edellisen käyttäjän jäljiltä sohvatyynyjen alle. Tähän ongelmaan tuo helpotusta sohvan tai nojatuolin käsinojalle asennettava säilytystasku. SÄILYTYSTASKU ON erittäin käytännöllinen apuväline, jonka saa sijoitettua käsinojalle helposti. Säilytystasku on pitkä huopakaistale, jonka toisessa päässä on tasku. Siinä voi säilyttää kaukosäätimet, lukulasit, tabletin ja esimerkiksi kännykän laturin. SÄILYTYSTASKUA VOIDAAN käyttää sohvassa tai nojatuolissa, jonka istuintyynyt ovat irrotettavissa. Huopakaistale sijoitetaan istuintyynyn alle ja taskulla varustettu pää laitetaan roikkumaan käsinojan ulkopuolelle. Kokeillussa mallissa on vain yksi tasku, mutta markkinoilla on vastaavia tuotteita, jotka on varustettu useammalla taskulla. Testatun version istuintyynyn alle tuleva huopakaistale on melko lyhyt. Jos se olisi hieman pidempi, tasku pysyisi paremmin paikallaan. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: bell@tekstiviestit.fi Tällaisen taskun avulla saat kaukosäätimet järjestykseen.
• APURAHAFOORUMI / OSOITE: toimitus@tukilinja.fi 28 Tukilinja 5/2024 Mahdollisuus unelmien tavoittelemiseen Haluan sydämellisesti kiittää Tukilinjaa tuesta, joka mahdollisti tietokoneen ja tulostimen hankinnan kotiini. Minulla on nyt mahdollisuus myydä tekemiäni USKO-TOIVO-RAKKAUS-koruja sosiaalisessa mediassa. Tämä apuraha merkitsee minulle valtavasti. Se ei ainoastaan tarjoa minulle tarvittavia työkaluja harrastukseni hoitamiseen, vaan se myös edistää intohimoani ja mahdollistaa unelmieni tavoittelun. Olen kiitollinen siitä, että te uskoitte minuun ja mahdollistitte tämän mahdollisuuden. Tietokone ja tulostin eivät ole pelkästään välineitä työskentelyyn, vaan ne ovat portti uusiin mahdollisuuksiin ja kasvuun. Kun käsittelen kauniita helmiä, teen koruja ja solmin rukousnauhoja, huomaan, että näillä toiminnoilla on valtava vaikutus onnellisuuteeni monin eri tavoin. Ensinnäkin itseilmaisulla ja luovuudella on valtava merkitys minulle. Rakastan suunnitella ja luoda ainutlaatuisia koruja omilla käsilläni. Kun saan toteuttaa ideoitani ja nähdä konkreettisen lopputuloksen, tunnen suurta tyydytystä ja onnistumisen tunnetta, mikä tekee minut todella onnelliseksi. Toiseksi korujen tekeminen ja rukousnauhojen solmiminen tarjoavat minulle mahdollisuuden rentoutua ja unohtaa sairauden ja kivut hetkeksi. Keskittyessäni helmien käsittelyyn ja solmujen tekemiseen mieleni rauhoittuu ja stressitasot laskevat. Tämä auttaa minua löytämään tasapainon ja lisäämään hyvinvointiani. Kolmanneksi sosiaalinen media antaa minulle mahdollisuuden jakaa intohimoni korujen tekemiseen ja rukousnauhojen solmimiseen muiden kanssa. Kun saan positiivista palautetta ja yhteydenottoja samanhenkisiltä ihmisiltä, tunnen olevani osa yhteisöä, mikä lisää onnellisuuttani entisestään. Kaiken kaikkiaan nämä toiminnot ovat olleet valtava voimavara onnellisuudelleni tarjoamalla mahdollisuuden ilmaista itseäni luovasti, rentoutua ja yhdistyä muiden kanssa saman harrastuksen parissa. Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, että saan tehdä näitä asioita elämässäni. Minulle jokainen asiakas on arvokas. Haluan tarjota paitsi kauniita ja merkityksellisiä koruja, myös yksilöllistä palvelua ja kohtaamisia, jotka kunnioittavat jokaisen omaa hengellistä polkua. Kiitos vielä kerran luottamuksestanne ja avustanne. Arvostan suuresti sitä, että olette olleet tukenani tässä matkassa. -Terhi Paasirinne / Korupaja Marian sydän APURAHA MAHDOLLISTAA OPINNOT Hain Tukilinjan henkilökohtaista apurahaa sosiaalityöntekijän neuvosta. Olen jatkanut opintoja nyt pitkästä aikaa ja koulu sijaitsee hyvin kaukana kotikaupungistani, joten kuluja matkoihin ja majoituksiin olisi tullut paljon. Majoitus oli asuntolassa, eli ei puhuta mistään 5 tähden hotellimajoituksesta tietenkään. Ajattelin ensin, ettei minulle myönnetä apurahaa, kun minulla on ”vain ADHD”, mutta olin väärässä ja minulle myönnettiin apuraha junamatkoihin ja majoituksiin. Tämän avulla pääsin käymään koulussa ne pakolliset läsnäolopäivät ja pysyin mukana opinnoissa. Ilman tätä apurahaa minulla tuskin olisi ollut varaa jatkaa opintoja, kun junamatkatkin ovat nykyään niin kalliita. Nyt opiskelut jatkuvat ja toivottavasti hyvällä menestyksellä! -Laura TAVOITTEENA OMA NÄYTTELY Sain apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Apuraha auttoi parantamaan teoksiani. Ostin kestävät materiaalit taidetöiMAHDOLLISUUS YHDENVERTAISEEN HARRASTAMISEEN Saimme apurahaa kärryjen ja varusteiden hankintaan. Olemme ajaneet pararaveja Suomen raviradoilla ja osallistujina on ollut vammaisia ja kehitysvammaisia nuoria ja aikuisia. Olemme voineet avustuksen avulla tarjota mahdollisuuden yhdenvertaiseen harrastamiseen ja kilpailemiseen. Pararavija ratsastus ry OMPELUHARRASTUS UUDELLE TASOLLE Sain Tukilinjalta saumurin ompeluharrastukseeni. Olen ommellut sillä lukuisia vaatteita itselleni sekä lapselleni ja kummilapselleni kuin myös sisaren tyttärelle, äidilleni ja kummitädilleni. Kaikkea yöpuvuista toppavaatteisiin. Myös lapseni on oppinut käyttämään saumuria. Hän on ommellut pääasiassa cosplay-asuja. Kummipojalle ompelin Ryhmähau-puvun ja sisaren tyttärelle keijupuvun. Niistä kuvat ohessa. Naapurin lapsi ompeli lapseni kanssa ohjauksessani Harry Potter asut. Kiitos Tukilinja! Köyhillä ei ole aina varaa ostaa vaatteita. Ommellen saa paljon kivaa aikaiseksi. -Katja
• Pieksämäen Talotoimi Oy Pipeman Oy Protecton Oy Punamusta Oy Ylöjärven Musiikkiterapia Oy Öljycenter Finland Oy Uudet Yritysystävät Taksikuutio on Suomen Taksiliiton omistama yhtiö, joka kehittänyt uuden SoteKaista-palvelun kuljetuspalvelumatkojen hallintaan. SoteKaistalla asiakas päättää itse, miten kuljetuseuronsa käyttää. Alla olevat toimijat ovat lähteneet uusina yritysystävinä mukaan tukemaan Tukilinjan toimintaa ostamalla itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon tarjolla olevista paketeista. Kaikki yritysystävämme löydät osoitteesta tukilinja.fi. TUKI TEKEE ONNELLISEKSI Hei! Oi kuinka mahtavia uutisia. Ihan onnenkyyneleet valuvat. Oi olen niin syvästi kiitollinen ja onnellinen tuestanne! Ette voi kuvitella. En ole 14 vuoteen pystynyt käteni takia piirtämään edes. Nyt aukeaa mahdollisuus. Ja on väline millä sitten tehdä ja opetella uudestaan. Olen ikikiitollinen mahdollisuudesta päästä tekemään kuvia. Juuri oikeaan aikaan. -Tintti Suunnitelmissa pelialan yrittäjäkoulutus Sain syksyllä 2023 apurahan tietokoneen hankintaan opiskelua varten. Hakuprosessi oli hyvä kokemus. Minua ja erikoistilannettani ymmärrettiin ja minua haluttiin auttaa. Olin aloittanut opinnot visuaalisena pelisuunnittelijana ja tarvitsin tietokoneen, jolla voin opiskella alaa kotonani. Luokkaympäristö on joskus haasteellinen ja koulupäivän jälkeen kotona tehdyt harjoitukset ja opettelu ovat olleet erittäin tärkeät. Ilman Tukilinjan apua en olisi voinut kehittää taitojani nykyisellä tahdilla. Oikeanlainen tietokone pelinkehitykseen on oman työni ja sitoutumiseni ohella mahdollistanut erittäin hyvän opiskelumenestyksen, joka on johtanut siihen, että vähintään kaksi suunnittelemaani peliä julkaistaan Steamissa tänä vuonna. Pelini ovat osallistuneet alan esittelytilaisuuksiin ja auttaneet luomaan yhteyksiä työelämään tällä alalla. Taitoni ovat kehittyneet nollatasosta niin hyviksi, että jatkan opintojani pelialan yrittäjätutkintoon ja koodaukseen. Olen myös perustanut oman pelistudion. Olen löytänyt itsestäni kykyjä ja taitoja, joita en tiennyt omaavani. Koulutuksella ja opinnoilla on merkityksensä, mutta isoin osa menestyksestäni johtuu omasta työstä ja en olisi mitenkään voinut omistautua projekteihin, tarinoihin ja mallinnuksiin ilman Tukilinjan mahdollistamaa tietokonetta kotona. Olen äärimmäisen kiitollinen saamastani avusta ja jos menestyn urallani, aion varmasti auttaa Tukilinja-säätiön kautta muita apua tarvitsevia. Kiitän Tukilinjaa ja minua neuvoneita ja auttaneita henkilöitä ja haluan kannustaa apua tarvitsevia tekemään hakemuksen omiin tarpeisiinsa. Ida hin. Kuljetuslaatikot ovat myös tärkeitä. Pystyin hankkimaan kestävät laatikot apurahalla. Tavoitteenani on tehdä omaa näyttelyäni ympäri Suomea tai Oulussa. Ostin sitä varten myös hyvät varusteet. Nyt minulla on mahdollisuus tehdä töitä ammatillisena filmikuvaajana. Olen viittomakielinen nainen. On hyvin tärkeää, että viittomakielinen voi näyttää omaa kulttuuria yleisölle, jos saa apua apurahasta. -Maarit MUSIIKISTA VOIMAA Sain apurahan, jolla pystyin ostamaan keikkakelpoisen kaapin bänditoimintaan. Keikkailu ja kavereiden kanssa soittelu on antanut minulle aina voimaa epätoivoisinakin aikoina. Treenaus rupesi heti onnistumaan paremmin, kun vihdoin oli kaappi, josta oikeasti kuului tarpeeksi kova ääni. Nyt kaappi on ollut käytössä lukuisilla keikoilla, niin omilla kuin kavereiden keikoilla (lainassa). Ollaan bändin kanssa kierrelty Suomea ja nyt viimeaikoina päästy ulkomaillekin. Kaapista oli ihan suunnaton apu bändielämääni, olen päässyt toteuttamaan itseäni tavalla, jota en koskaan olisi uskonut! Kiitos Tukilinja! -Eelis MUSIIKISTA ILOA Sain apurahalla sähkörummut. Se on tuonut paljon iloa elämääni. -Mikko Tukilinja 5/2024 29
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA STARTTI-URHEILUSTIPENDIT KEVÄT 2024 YKSITYISHENKILÖT BJÖRKLUND A., RUSKO Stipendi golfvälineiden ja -varusteiden hankintaan 14-vuotiaalle nuorelle, jolla on näkövamma. Hän on aloittanut golfin harrastamisen viime vuonna. TAIVAL J., TAMPERE Stipendi jääkiekkovarusteiden hankintaan 26-vuotiaalle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. MANNINEN T., KANTVIK Stipendi jääkiekkoharrastuksessa tarvittavien varusteiden hankintaan henkilölle, joka on aloittanut näkövammaisten jääkiekon harrastamisen. SOONBERG N., HELSINKI Stipendi omien boccia-varusteiden hankintaan henkilölle, jolla on liikuntavamma, ja joka on aloittanut lajin tavoitteellisen harrastamisen. LECKLIN O., ESPOO Stipendi jääkiekkovarusteiden hankintaan 20-vuotiaalle nuorelle, joka on aloittanut näkövammaisten jääkiekon harrastamisen. Omat varusteet mahdollistavat lajissa kehittymisen. VIHTONEN J., KOUVOLA Stipendi jääkiekkovarusteiden hankintaan 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän on vaihtanut luistelun jääkiekkoharrastukseen. PAHAOJA R., ESPOO Stipendi näkövammaisten alppihiihdossa tarvittavan äänimajakkakaiuttimen hankintaan henkilölle, joka on aloittanut lajin tavoitteellisen harrastamisen. TOIKKA S., KOUVOLA Stipendi taitoluisteluharrastuksessa tarvittavan kilpailupuvun ja luistinten hankintaan 22-vuotiaalle nuorelle, joka harrastaa lajia soveltavan taitoluistelun ryhmässä. AALTONEN J., HYVINKÄÄ Stipendi ratsastussaappaiden hankintaan henkilölle, jolla on liikuntavamma. Hän on aloittanut ratsastusharrastuksen. NYHOLM A., TURKU Stipendi yleisurheilussa tarvittavien välineiden ja varusteiden hankintaan 20-vuotiaalle nuorelle, joka kilpailee aktiivisesti elinsiirron saaneiden yleisurheilun lajeissa. MÄKELÄ E., HALIKKO Stipendi sähköpyörätuolijalkapallossa tarvittavan pelituolin hankintaan 17-vuotiaalle nuorelle. Omiin tarpeisiin muokattu pelituoli mahdollistaa lajin turvallisen harrastamisen ja lajissa kehittymisen. YHTEISÖT TAMPEREEN SEUDUN NÄKÖVAMMAISET RY / LIIKUNTA Stipendi näkövammaisyhdistyksen ilma-aseammuntakerhon varustehankintaan. Stipendillä hankitaan ilmakivääri kerhon käyttöön. F.C. KASIYSI ESPOO RY Stipendi sähköpyörätuolijalkapallossa tarvittavan pelituolin hankintaan jalkapalloseuralle, joka on käynnistämässä lajin joukkuetoimintaa. ROVANIEMEN NMKY RY Stipendi unified -koripallojoukkueen välineja varustehankintoihin sekä joukkueen toiminnan markkinoinnin kuluihin. HYVINKÄÄN PALLOSEURA RY Stipendi soveltavan jalkapallojoukkueen varusteiden ja välineiden hankintaan jalkapalloseuralle, joka on käynnistämässä soveltavan jalkapallojoukkueen toimintaa. TURUNSEUDUN KENTTÄURHEILIJAT Stipendi urheiluseuralle maahanmuuttajataustaisten paraurheilijoiden toiminnan käynnistämisen kuluihin. TANSSIJA VOIMISTELUSEURA ILLUSION RY Stipendi voimisteluvälineiden ja -varusteiden hankintaan seuralle, joka on käynnistämässä soveltavan voimistelun ryhmätoimintaa. KOKKOLAN NAISVOIMISTELIJAT RY Stipendi soveltavan voimisteluryhmän käynnistämisen kuluihin, kuten välineiden hankintaan sekä toiminnan markkinoimiseen. Seurassa on aiemmin aloittanut yksi soveltavan liikunnan ryhmä ja nyt, kysynnän kasvaessa, käynnistetään toisenkin ryhmän toiminta. TAMPEREEN VOIMISTELIJAT RY Stipendi soveltavan voimisteluryhmän markkinointikuluihin ja välinehankintoihin voimisteluseuralle, joka on käynnistänyt soveltavan ryhmän toiminnan. 30 Tukilinja 5/2024
• KESÄKUU 2024 SARASTI T., ESPOO Kilpaurheiluapuraha ratsastuskilpailun matkaja osallistumiskuluihin 30-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. HAAPAMÄKI J., LAPUA Yksikätisesti käytettävä peliohjain 20-vuotiaalle henkilölle, jolla on rajoitteita käsien käytössä. PARKKINEN M., TURKU Apuraha järjestelmäkameraan kuntoutujalle, joka opiskelee korkeakoulussa. HUOVINEN M., LIPERI Piirtopöytä taideharrastamisen välineeksi kuntoutujalle, joka on kirjoittanut lastenkirjan. KOZHEVNIKOV O., HELSINKI Pyöräkärry 4-vuotiaalle lapselle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Kärry mahdollistaa perheen yhteiset pyöräilyretket turvallisesti. MERTALA L., OULU Tietokone vertaistukiyhdistystoiminnan tehtävien hoitamiseen henkilölle, jolla liikkumisen ja kommunikoinnin rajoitteita. tekemisen harrastamiseen 29-vuotiaalle kuntoutujalle. K.A., OULU Kannettava tietokone yliopisto-opintoihin 21-vuotiaalle kuntoutujalle. Z.T., KUOPIO Apuraha ammattikorkeakouluopinnot mahdollistaviin, opinnoissa tarvittaviin välineisiin 24-vuotiaalle kuntoutujalle. N.M., ETELÄ-POHJANMAA Tietokone avoimen yliopiston opintoihin kuntoutujalle. V.M., OULU Sähkökitara 21-vuotiaalle henkilölle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. L.M., VANTAA Apuraha omakustanteisiin opintoihin hakijalle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. K.E., POHJOIS-SAVO Apuraha salibandyharrastuksen kuluihin 14-vuotiaalle nuorelle, joka harrastaa aktiivisesti lajia, ja jolla on toimintakyvyn rajoitteita. T.D., OULU Tietokoneen oheistarvikkeita 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka harrastaa digitaalista piirtämistä. R.R., TURKU Kuulosuojaimet itsenäisen asioinnin ja aktiivisen elämän tueksi henkilölle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. S.S., PORI Apuraha kuntosalimaksuihin 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. SEPPÄLÄ J., HELSINKI Kannettava tietokone ja monitoimilaite asioimiseen henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. JANAKKALAN REUMA RY Tulostin yhdistystoiminnan tarpeisiin. KIVIOJA E., OULU Polkupyörä työja opiskelumatkoihin 21-vuotiaalle kuntoutujalle. NIVA E., HELSINKI Viherkasviharrastuksen välineitä 21-vuotiaalle viherkasvialan yritystoimintaa aloittelevalle kuntoutujalle. KERVINEN E., JYVÄSKYLÄ Älypuhelin valokuvausharrastuksen välineeksi 27-vuotiaalle kuntoutujalle. T.T., TURKU Apuraha golfharrastukseen henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. P.A., HELSINKI Osa-apuraha työmatkoilla käytettävän kolmipyöräisen polkupyörän hankintaan henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Vammaispalvelut osallistuu hankintaan. HALLIKAINEN A., HELSINKI Ompelukone kuntoutujalle harrastamisen välineeksi. HAGERT B., JYVÄSKYLÄ Tietokone, tulostin ja laminointilaite kuvakorttien tulostamiseen 7-vuotiaalle lapselle, joka käyttää kuvia kommunikoinnin tukena. TRANFO A., HELSINKI Järjestelmäkamera ammattimaiseen valokuvausharrastukseen kuntoutujalle. LAAKSONEN F., LOIMAA Osa-apuraha sähköpyörän hankintaan kuntoutujalle, joka käy asioilla pyöräillen. SIEKKINEN J., KOUVOLA Kampaamotarvikkeita hiusalan yritystoimintaa käynnistävälle kuntoutujalle. LEHTO S., UUSIMAA Osa-apuraha nojapyörään liikunnan välineeksi 10-vuotiaalle lapselle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Vammaispalvelut osallistuu hankintaan. TIRKKONEN A., JOENSUU Tablettitietokone 30-vuotiaalle henkilölle, jonka tavoitteena on suunnitella omia taidetuotteita myyntiin. HAAPALA H., MUHOS Apuraha sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan 10-vuotiaalle lapselle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. MOHTASCHEMI M., TURKU Kannettava tietokone asioimisen ja musiikkiharrastuksen välineeksi henkilölle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. H.R., OULU Yhdistelmäsaha kalusteiden SUOMEN RULLALAUTALIITTO Stipendi paraskeittauksen kokeiluja esittelytapahtuman järjestämisen kuluihin. TAPANILAN ERÄ RY VOIMISTELUJAOSTO Stipendi soveltavan voimisteluryhmän toiminnan käynnistämisen markkinointija tiedottamiskuluihin. PÄIJÄT-HÄMEEN LIIKUNTA JA URHEILU RY Stipendi kaikille avointa liikuntatoimintaa ja paraurheilua esittelevän tapahtuman markkinointikuluihin. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä alueella toimivien urheiluja liikuntaseurojen kanssa. Tukilinja 5/2024 31
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PÄHKINÖITÄ / LAATI Jari Haapa-aho KRYPTO SANARISTIT L.M., ESPOO Tietokone ja monitoimilaite asioimiseen 30-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on näköja kuulovamman aiheuttamia toimintarajoitteita. MATTILA P., PORI Apuraha sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan kuntoutujalle. MOILANEN A., KAJAANI Kannettava tietokone asioimiseen virikkeelliseen vapaa-aikaan 38-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. MIZORI A., HELSINKI Kuulokkeet musiikkiharrastuksen välineeksi 46-vuotiaalle henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. SAHROS K., HELSINKI Apuraha liikuntapalveluihin henkilölle, jolla on pitkäaikaissairauden mukanaan tuomia haasteita toimintakyvyssä. VAINIKKA J., POHJOIS-SAVO Tietokone kuntoutujalle asiointiin ja omakustanteisiin opintoihin. MATIKAINEN R., HELSINKI Tietokone aktiiviseen elämään henkilölle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. KEMPPINEN J., TUUSULA Apuraha kuntosaliharrastukseen henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. JOHANSSON M., TAMPERE Tietokone asioimiseen ja peliharrastukseen henkilölle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. LAMMI M., ETELÄ-POHJANMAA Juoksumatto kuntoiluun henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. AUTIO M., HÄMEENLINNA Kuvausväline valokuvausharrastukseen kuntoutujalle. TARVAINEN N., JYVÄSKYLÄ Tietokone peliharrastuksen välineeksi 30-vuotiaalle henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita. TURTIAINEN L., HELSINKI Apuraha ratsastusharrastukseen henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita. LYYTINEN A., KITEE Kannettava tietokone asioimisen tueksi kuntoutujalle. R.T., VANTAA Polkupyörä asioimiseen ja kuntoiluun kuntoutujalle. H.B., LOHJA Kannettava tietokone 3D-mallinnusja kuvankäsittelyharrastukseen kuntoutujalle. K.I., SEINÄJOKI Tietokone harrastamisen ja yhdistystoiminnan välineeksi 26-vuotiaalle henkilölle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. P.H., KALAJOKI Kannettava tietokone ja monitoimilaite asiointiin 29-vuotiaalle kuntoutujalle. M.S., KUOPIO Tablettitietokone ja monitoimilaite opiskeluun kuntoutujalle. 32 Tukilinja 5/2024 16 4 6 14 14 12 8 4 1 6 18 8 10 13 7 8 10 17 9 5 2 2 6 3 6 5 14 13 13 4 6 4 12 13 11 6 4 4 13 12 7 4 6 10 6 2 4 13 4 6 12 11 5 10 5 12 2 15 13 1 5 2 2 8 4 10 7 6 4 6 16 6 6 4 4 12 Krypto Tukilinja 5 2024 T A K T E L U A I V E U T A T A P H N A E A E N K E I A I T T A P K K M Ä Ä U I R Ä Ö L Ä Ä A N K H P P Ä Y Ä Ä E T L Ä L Y Y Ö Ratkaisut pikkupähkinöille löytyvät seuraavalta aukeamalta.
• R IS T IK K O 5 /2 2 4 R IS T IK O N 4 /2 24 R A TK A IS U TUKILINJA 4 2024 N O K K A V A J A R R U M A A L I T A U L U H A N T U R I R U O J A R A I T I S I S K Ä T T K A S L A N S A N E E R A T A N U R U T S I K L I T A H T O I A I T A M A M I I T A R A T T A N T T I O I N A S S I A H A U E T E S T O T O N A S T I A T L H A I T S O U T A A T I E T Y T E S A T E E T U R S A R U N O A N I S E T L A N L O H I T L E V E Ä H A A R A A S E N T O M A I V A N L A H A V A N N A S I A N S O R K K A E S I I N B A H M I A I H A N I T A L O I N T T I R U S I N A T O T I S E T A A T O S A I A S Tukilinja 5/2024 33 Jari Haapa-aho evästää tämänkertaista ristikkopähkinää näin: ”En kai enää osaa tehdä kuin haastavia tehtäviä. Vinkki tähän ristikkoon: vaikka lukisi päälauseet peräkkäisinä, muodostuu ymmärrettävä virke.” Lähetä ratkaisulauseet sähköpostitse osoitteeseen toimitus@tukilinja.fi. Muista kertoa postiosoitteesi ja tilinumerosi, sillä vastanneiden kesken arvotaan 35 euron palkinto. Kommentit ovat myös tervetulleita. Edellisen ristikon palkinnon sai Tuulikki Nieminen Mäntästä. Kiitokset kaikille, jotka saivat tehtävän ratkaistua! TUKILINJA 5 2024 VÄHENTÄVÄT SALDOA x2 AGENTUURIYRITYS elintarv. JUICEN POLKUPYÖRÄMIES AINE NÄET VENÄLÄINEN VIDEOPELI VETTYNYT OLI KONSULTTIYRITYS RATTI MIEHIKSI YLIMPINÄ HÄNELLÄ H . . . . TTÄ? POLOT Ei tunnu mikään miltään. LIKÖÖRIINKIN MAUSTEEKSI VOI JUOKSUKISASSAKIN ”KARHUT” ÄLLÄLLÄ HUILIA! NÄKYVIIN Tuntuu kylmältä LAULAJA ARI KAHDEKSANA KIRJAIMENA! YKKÖSELTÄ 19952012 KORUKIVIÄ MÖYHEÄT NYT NETISTÄ? AALLOSTA MIELEEN? AALLOSTA MIELEEN? HIILIVETY LEPOTUOLISTA TUTTU Haluan päättää päiväni. LIITTOJA LIMBOSSA TURKISTA? ”AHJO” . . . . TAM . . REIÄLLINEN LUISTAA ERI TAVALLA! S KESKELLÄ TEKEE KUIDUN DRAAMASARJAN PERHE TAIMI USEIN HIMOITA NOIN 2500 km PITKÄ VUORISTO PAASTOA UUSIKSI! NÄYTT. WOLFRAM OLUTPAIKKA NAKKITANKOINAKIN OLHAVAJOEN RANNALLA VARATASKUSSA ALBANIASSA POLTTONESTE BERNERILTÄ TANSSIBROZ SAKSAL. AUTO VALM1958 1968 ANTTI ISOTALO LAHKEELLISTEN MYYNTIÄ VAUHDITTAVIA LINTUTA! HELPOTTAA KEITTIÖTÖITÄ? MOHAMED (SYLEIL TAKAA) NAINEN TAI ITALIASSA ”ELOKUVIA” -VERA ” ” TURVALLISUUSALALLA -1. WISKARI EDUSTANEEN KIMMON SUKU NÄYTTELIJÄ REID HEVOSELLE HANKITTU ”Opin ristikosta muutaman uuden sanan, joista varsinkin mami oli hauska.” Heini ”Kiva ristikko, joka oli tällä kertaa helpohko. Elokuun hellepäivänä mukavakin asia, kun ratkesi ihan ns. yhdellä istumisella.” Virve ”Ei liian helppo, eikä vaikea, mukavan erilainen.” Satu
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA S.N., HÄMEENLINNA Tietokone asioimiseen kuntoutujalle. K.P., SALO Polkupyörä asioimiseen henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. P.B., TAMPERE Kannettava tietokone työllistymisen tueksi kuntoutujalle. T.M., VANTAA Älypuhelin asioimiseen henkilölle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Vammaispalvelut ei tue hankintaa. I.S., KUOPIO Kannettava tietokone asioimiseen kuntoutujalle. T.T., KUOPIO Kannettava tietokone asioimiseen kuntoutujalle. M.E., JOENSUU Tietokone asiointiin 29-vuotiaalle kuntoutujalle. P.E., JYVÄSKYLÄ Apuraha ratsastustunteihin kuntoutujalle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. V.T., PORI Apuraha kuntosalija uimahallimaksuihin henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. L.J., LAPPI Kannettava tietokone opiskeluun kuntoutujalle. V.A., TAMPERE Apuraha Ranskassa järjestettävään terveystiedon kurssiin kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. H.K., TUUSULA Polkupyörä asiointija työmatkoihin kuntoutujalle. K.M., ROVANIEMI Ratsastuskypärä ja -saappaat 18-vuotiaalle kuntoutujalle. H.R., HAUKIPUDAS Tietokone asioimiseen ja musiikin kuunteluun henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita. M.M., SOTKAMO Apuraha ratsastustunteihin kuntoutujalle. L.M., KAJAANI Tietokone asioimiseen henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. T.S., KAJAANI Apuraha sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan 28-vuotiaalle kuntoutujalle. L.J., HELSINKI Kannettava tietokone asioimiseen kuntoutujalle. P.N., KAUHAVA Pöytätietokone ja monitoimilaite asiointiin henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. Kesäkuussa myönnettiin 72 apurahaa, joiden kokonaissumma oli 45 321 euroa. Lehteen mahtuu vain osa tukipäätöksistä. Loput kesäkuun apurahat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta. www.tukilinja.fi Tukilinja-säätiö jakoi vuonna 2023 apurahoja ja apuvälineitä 659 700 euron arvosta eli noin 55 000 eurolla kuukausittain. Apurahoja voivat hakea vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. Vaikuta maailmaan – Tee testamenttilahjoitus Testamenttilahjoituksella voit tukea maailman kehittymistä omien arvojesi mukaiseen suuntaan. Se on myös tehokas tapa tukea järjestöjen toimintaa, sillä yleishyödyllisten yhteisöjen, kuten Tukilinja-säätiön, ei tarvitse maksaa testamentilla saamastaan perinnöstä perintöveroa. Testamentin tekemisessä kannattaa käyttää lainopillisen asiantuntijan palveluita. Löydät asiantuntijan esimerkiksi omasta pankistasi tai Hyvä Testamentti -kampanjan sivustolta. Mikäli kiinnostuit mahdollisuudesta tehdä testamenttilahjoitus Tukilinja-säätiölle, voit ottaa yhteyttä säätiömme puheenjohtajaan Heikki Laukkariseen joko puhelimitse (09 4155 1505) tai sähköpostitse (heikki.laukkarinen@tukilinja.fi). Mitä sinä haluat jättää jälkeesi? Mistä haluat, että sinut muistetaan? 34 Tukilinja 5/2024
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka. Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja. Pikkupähkinöiden ratkaisut (s. 32) K T A P P I O T L A G O S U R O S M F E N N A D A E P U U T A T I U H A T T U I R T A S A N T U T A I H E S E I N Ä L U E N N O T S M A T A K A A T T I T AK T EL U A I VE U TA TA P H N A E A E N K E I A I T T A R A S S U S T A U T O S K E R T PK KM ÄÄ U I RÄ Ö L ÄÄ AN K H P P Ä Y Ä Ä ET LÄ LY YÖ ÄR ME MY I L ÄT TE ÄT T E TILAA E-LASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseen tilauslaskutukseen, joka on tehokas tapa säästää paitsi luontoa myös toimintakulujamme. Se on myös varma ja tietoturvallinen tapa hoitaa laskut. Saat Tukilinjan laskun verkkopankkiisi ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-lasku-sopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Kiitos, kun autat meitä auttamaan!
• << AKL Posti Oy << LISÄTIETOA Tukilinja-säätiö sr, y-tunnus 2873756-5, Rahankeräyslupa: RA/2020/811 Tukilinjan lahjoittajapalvelu lahjoittajapalvelu@tukilinja.fi. Kuukausilahjoittaminen www.tukilinja.fi / Lahjoita OLE MUKANA MUUTOKSESSA! Taloudellisen ahdingon lisääntyessä Tukilinjan apurahojen hakijamäärä on viime vuosina ollut vahvassa kasvussa. Yhä useampi jääkin nyt ilman tarvitsemaansa tukea, sillä 60 prosenttia hakijoista saa vain osan hakemastaan apurahasta. LAHJOITA TULEVAISUUS! Myönteiset osallistumisen kokemukset ovat tärkeitä toimintarajoitteiselle lapselle ja nuorelle, mutta vähävaraisessa perheessä kausimaksu tai varustehankinta voivat estää harrastuksen. Koululainen tarvitsee kalliita laitteita paitsi läksyjen tekoon myös sosiaaliseen elämään. Opiskelijalle oikealla hetkellä annettu tuki avaa polun työelämään. Auta Tukilinja-säätiötä auttamaan! Lahjoitus tilisiirrolla: Lahjoita haluamasi summa Tukilinja-säätiön tilille FI70 5092 0920 3787 65. Käytä viitenumeroa 5555. Lahjoita tekstiviestillä: Lahjoita 20 euroa lähettämällä numeroon: 16588. Tekstiviesti: 20 TUKILINJA Lahjoita MobilePaylla: Numeroon: 74944 Viestiksi: Lahjoitus