TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA YK:N VAMMAISSOPIMUKSEN SEURANTA ALKOI S. 7 3 / KESÄKUU – HEINÄKUU 2018 ARMOLLINEN PERHEBLOGI Arto Bäckström ja suurperheen arki s. 22 SIIPIEN SANKARIT Toimintarajoitteisten matkailijoiden selviämisvinkit s. 14 ELVIDO RÄPPÄÄ häpeän pois s. 8
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2018 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 22. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 1.8.2018 Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna. 63 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 14 s. Pääsen näköalapaikalle! Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Vammaisemojit ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Aktiivimalli ja työkyvyn rajoitteet s. 7 7 kysymystä YK:n vammaissopimuksesta Vastaajana Sari Laiho Vammaisfoorumista. s. 14 Kommelluksia siivillä Vammaisten matkailijoiden karut kokemukset. s. 21 Pertin Valinta aukesi Helsinkiläisestä sekotavarakaupasta löytyy vaikka mitä. s. 25 Alma kantaa Mielinauhaa Pikku-uutispalsta seuraa maailman menoa. s. 28 Vaiettu vammaishistoria Tutkimusprojekti kokoaa menneisyyden vammaiskohtaloita. Ihmiset s. 31 Tulilinjalla Kolumnistinamme aloittaa Pinja Eskola. s. 8 Elvido räppää häpeän pois Elias Enroth purkaa paineensa räppiin. s. 8 Bloggariesittelyssä perheenisä Arto Bäckström neuvoo hakemaan vertaistukea. Apurahat s. 12 Hanna ryhtyi ravintoterapeutiksi Tukilinja sponsoroi työvälineet. s. 18 Radio Valosta tuli KiviRadio Tukilinja antoi pajalaisille läppärit. s. 30 Mirka tähtää paralympialaisiin Tukilinja sponsoroi pelaajan sulkapallotuolia. s. 32 Tukitori Tarjolla valokuvausta ja hostel-majoitusta. s. 32 Tukipointti Tukitorilta tuotteet kesäjuhliin! s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja helmi–maaliskuussa 2018. Vakiot 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloittelua-sarjakuva Olen hurr-rrja vesipeto! 2 Tukilinja 3/2018
KESÄN ALKAESSA ei todellakaan tee mieli jäkättää: Ei jatkuvasti heikentyvästä perusturvasta, ei erityisopetuksen säästöjen tuomasta piinasta perheille, ei jatkuvasti heikkenevästä uskosta sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumiseen, ei villinä rehottavan vammaispalvelujen kilpailuttamisen tuomasta turvattomuudesta, ei siitä että vammaisuus yhdenvertaisuusvaltuutetun ensimmäisen raportin mukaan on toiseksi yleisin syrjintäperuste Suomessa. ODOTAMME SIIS rauhassa syksyllä luvassa olevia korjausliikkeitä: Juhannuksen tienoilla pitäisi uuden vammaislainsäädännön valmistua ja siirtyä eduskunnan käsittelyyn. Siellä on jo kansalaisaloite Ei myytävänä!, jossa vaaditaan vammaispalvelujen jatkuvan kilpailuttamisen lopettamista. TUKILINJASSAKIN ON menossa uudistusten vuosi: Vuoden 2017 lopulla perustettu Tukilinja-säätiö otti huhtikuun alussa vastuulleen Tukilinjan tukitoiminnan henkilökuntineen. Jatkossa VKTT ry lahjoittaa varainhankintansa tulokset Tukilinja-säätiölle, joka jakaa ne apurahoina. Muutos ei näy tukitoiminnan käytännön toteuttamisessa. Tarkoitus on turvata ja vakiinnuttaa toiminnan taloudellinen perusta palvelemaan tuleviakin sukupolvia. TÄSSÄ LEHDESSÄ tarjoamme paljon leppoisaa lomaluettavaa: Kerromme ensinnäkin onnistuneista tukiprojekteistamme ja niihin liittyvistä iloisista ihmisistä. Tarjoamme vinkkejä siipien sankareille, joiksi olemme nimenneet vammaiset matkailijat. Syy selviää juttua lukiessa. Esittelemme myös syvämietteisen, bloggaavan erityisperheen isän Arto Bäckströmin ja sokerina pohjalla uuden kolumnistimme, pippurisen mediaopiskelija Pinja Eskolan. Myös kesäbloggariamme, toista iloista opiskelijaa Iina Pykäläistä kannattaa selvästi seurailla. HYVÄÄ LOMAILUAIKAA siis kaikille lukijoille ja tekijöille! Nähdään 1. elokuuta, jolloin seuraava Tukilinja kopsahtaa luukusta. Kun se on ensin tehty, lähden minäkin sinne laiturin nokkaan kirjan kanssa. Tämä on ainakin jokakesäinen, vankka aikomukseni. Usein se unohtuu, kun on niin paljon hauskaa ja tarpeellista tekemistä vaikkapa kukkia kastellessa tai pieniä sammakonpoikasia ihmetellessä. Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 1.8.2018 ”Juhannuksen tienoilla pitäisi uuden vammaislainsäädännön valmistua ja siirtyä eduskunnan käsittelyyn. Siellä on jo kansalaisaloite Ei myytävänä!” Tukilinja 3/2018 3 Uudistusten vuosi
Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Sinkku McKoolta Räppäri MC KOO ja Rinne Radion Tapani Rinne ovat julkaisseet menevän yhteisen biisin Kesän lapsi. Se on saatavilla 7” vinyylinä ja digitaalisesti sekä kuunneltavissa Spotifyssa. Videokin julkaistaan kesäkuun alussa. ”Kesä on elämisen aikaa”, MC KOO kommentoi. Hän kertoo, että kappale syntyi talvella kesää odotellessa. ”Minä olen se kesän lapsi!” Sanoituksessa odotellaan, että saisi uimashortsit jalkaan ja pääsisi rannalle. Niinhän me kaikki! ESTEETTÖMÄMPI LINNANMÄKI Tänä kesänä Linnanmäen huvipuisto Helsingissä on panostanut esteettömyyteen: Sen verkkosivuilta voi ladata esteettömyysoppaan, jota jaetaan myös huvipuistossa. Laitepuolella uutta on se, että huvilaite Propellin yhteen vaunuun pääsee omalla pyörätuolilla. Vauhtia saa polkemalla käsillään. Kaikki kävelyreiteillä olevat portaat voi kiertää, ja hissi parantaa nyt kulkua Ravintolamaailmaan ja Vuoristoradalle. Jihuu! ELOKUVA KILPARATSASTAJASTA Jaana Kivimäki alaraajahalvaantui esteratsastuskisoissa vuonna 2004, kun jäi hevosauton lastaussillan alle. Jo kuntoutusaikana hän aloitti pararatsastuksen läheisillä Ruskeasuon talleilla. Nyt hän tähtää uudella Legolas-ratsullaan ensin syksyllä USAssa pidettäviin ratsastuksen MM-kisoihin ja sitten Tokion paralympialaisiin 2020. Näin dramaattinen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi valkokankaalla. Elokuvaohjaaja Tuukka Temosen seuraava pitkä fiktioelokuva pohjautuukin Jaana Kivimäen elämään. Tukilinja on myöntänyt apurahan elokuvan tekoon. Ensi-iltaa odotellaan syksyllä 2020. Temosen elokuvia ovat mm. Teit meistä kauniin sekä syksyllä ensi-iltaan tuleva Valmentaja. HAUSKAT KESÄTANSSIT 8. kesäkuuta klo 16–18 järjestetään Helsingin keskustassa Annantalossa kaikille avoimet, mielikuvitukselliset koko perheen tanssit kesän kunniaksi. Ohjelmassa on sekä esityksiä että pieniä työpajoja, joihin kaikki pääsevät mukaan. Mukana mm. Värisevät kesävarpaat ja lasten tanssiryhmä Ihanat. Pihassa soittaa DJ ja kesäkahvilakin on auki. Tapahtuma on maksuton ja esteetön osa inklusiivisen tanssin X Dance Festivaalia. ROHKEUTTA VIDEOLTA Setlementti Tampere ry:n tuottama lyhytdokumentti Kuva Rohkeudesta kertoo nuorista kehitysvammaisista taiteentekijöistä, jotka keskustelevat työtä tehdessään taiteesta ja ihmisoikeuksista. Videolla rohkaistaan erityisnuoria ilmaisemaan itseään ja pitämään puoliaan. Se kuvattiin tamperelaisen NEO-OmaPolun taidepajalla ja löytyy Youtubesta. 4 Tukilinja 3/2018 Esiinny DiDassa! Vammaisten päivän 3.12. kunniaksi järjestettävä verkostofestivaali DiDa – Disability Day Art & Action etsii parhaillaan avoimella ohjelmahaulla esiintyjiä ja teoksia esteettömiin tapahtumiinsa: ”Tänä vuonna haluamme olla näkyvillä suuremmin kuin koskaan! Marras–joulukuun aikana tulemme olemaan näyttävästi esillä ympäri Helsinkiä esimerkiksi Suvilahden Oranssi ry:n tiloissa, julkisen liikenteen väylillä, kouluissa, vanhainkodeissa ja gallerioissa. Meno huipentuu 3.12. Helsingin kaupunginmuseoon.” Festareille haetaan vammaisuutta käsittelevää sekä vammaisten tekemää kulttuurija taideohjelmaa harrastajilta tai ammattilaisilta. Esityksistä maksetaan mahdollisuuksien mukaan. ”Taide on monenkirjavaa ja niin tahdomme tapahtumammekin olevan!” Lisätietoa ja yhteyslomake löytyvät netistä (www.disabilityday.fi). Hakuaika loppuu 19.8. Tukilinja sponsoroi festivaalia.
KIRJOJA KAUNEIN KIRJA Kaisa ja Christoffer Lekan persoonallinen matkakirja Imperfect (Epätäydellinen) on paitsi käsityötä arvostava taide-esine myös kommentti siitä, mitä kaikkea kirja voi olla. Se palkittiin maaliskuussa sekä Vuoden kauneimpana kirjana että Sarjakuva-Finlandia -palkinnolla. Imperfect kertoo Lekojen pyöräilystä halki USA:n. Kaisa Lekalla on jalkaproteesit. GRAFFITIRYIJY Graffitit ovat osa nuorisokulttuuria, mutta tätä ennen niistä ei ole kerrottu selkokielellä. Kirjassa Graffitiryijy – kaduilta käsityötaiteeksi kerrotaan sekä graffiteista että vihtiläisen käsityöpaja Kisällin projektista. Siinä taiteilija Jaakko Leeven suunnittelema graffiti muuttui kehitysvammaisten käsityöläisten käsissä ryijyksi ja lähti maailmalle. ”Graffitikirjasta tuli yhtä hieno kuin Graffitiryijystä”, toteaa Leeve. Kirjaa voi tilata Kisällistä. Tulossa vammaisemojeita Emojit eli älypuhelimissa käytettävät kuvaviestit käyvät läpi tarkan, kansainvälisen hyväksymisprosessin, josta vastaa Unicode Consortium. Vain hyväksyttyjä emojeita voi lisätä puhelimien valikoimiin. Apple on nyt yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa ehdottanut 13 uutta emojia, joissa on eri vammoihin liittyviä teemoja. Kun mukaan lasketaan erilaiset ihonsävyt, joita emojeissa tulee olla tarjolla, vaihtoehtoja on 45. Niiden on tarkoitus antaa vammaisille viestijöille entistä paremmat mahdollisuudet ilmaista itseään. Emojit ovat vuoden 2019 ehdokaslistalla, joten puhelimiin niitä voi odottaa vasta maaliskuun 2019 jälkeen. Androidja IOS-alustoille tehdään omat emoji-versiot. Kaksplussan blogimaailmassa Kun äiti kelaa -blogia pitää pyörätuolia käyttävä, harvinaissairas Selina. Hän kertoo koskettavalla kielellä ja hienojen valokuvien avulla arjestaan kahden lapsen ja aviomiehen kanssa. Välillä aiheina ovat leikkaukset, kipu ja hoitokokemukset. SOMEHELMI Maijalla myötätuulta 20-vuotias Maija Mattila, Suomen ensimmäinen down-malli, on tekemässä läpimurtoa mallimarkkinoille sen jälkeen, kun hänestä kertova juttu ilmestyi BBC:n uutissivuilla maaliskuussa. Hän on esiintynyt TV 1:n Perjantai-ohjelmassa, saanut agentin ja tehnyt mallintöitä Prisman kampanjassa ja Mannerheimin lastensuojeluliiton muotinäytöksessä. Tämän lisäksi hän sai yllättäen myös toiveidensa asunnon asumisyksikössä, jonne hän on jonottanut jo 6 vuotta. Syksyllä valmistuvaan taloon muuttaa myös moni Maijan ystävistä, joten uusi koti on varmasti mieluisa. Tukilinja 3/2018 5 Tyylikkyydestä tinkimättä Ankeat sairaalavaatteet eivät lasta syöpäosastolla ilahduta. Omien vaatteiden käyttökään ei aina ole mukavaa tai käytännölllistä. Hyväntekeväisyystempaus yhdisti vaatesuunnittelija Maija Louekarin, Lastenvaateyritys Vimman ja turkulaisen lasten syöpäosaston. Tuloksena oli Helsingin Lapsimessuilla nähty muotinäytös, jossa lasten sairaalavaatteiden pilottimalliston malleina toimi 8 syöpää sairastavaa tai sairastanutta lasta ja nuorta. Nuorimmat heistä olivat 2ja 4-vuotiaita. Vaatteet lahjoitettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan potilaskäyttöön. Niistä löytyy sekä iloisia värejä, hauskoja kuvioita että aukot kanyylejä ja letkuja varten. Muotinäytöksessä esiintyi itsekin syövän sairastanut räppäri Joacim Viljamaa.
Aktiivimalli ja työkyvyn rajoitteet Aktiivimalli ei koske henkilöitä, jotka saavat etuutta työkyvyttömyyden tai vamman perusteella. Ongelmana on se, että kaikki toimintarajoitteiset työnhakijat eivät tällaista etuutta saa. Henri Mäkipää harjoitteli sorvin käyttöä työharjoittelujaksollaan vuonna 2013. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Iris Tenhunen TYÖTTÖMYYSTURVAA LEIKKAAVA aktiivimalli ei koske sellaisia työttömyysturvan saajia, joilla on jokin etuus työkyvyttömyyden tai vamman perusteella, ei myöskään omaistai perhehoitajia. Ongelmallista on kuitenkin se, että kaikki terveytensä tai toimintakykynsä puolesta toimintarajoitteiset henkilöt eivät saa tällaista etuutta. He saattavat vasta harkita tutkimuksiin lähtemistä tai työkyvyttömyyseläkkeen hakua. Silti heidän voi olla muita vaikeampi suoriutua aktiivimallin velvoitteista. Huhtikuussa hallitus päätti kehysriihessä valmistella uusia, aktiivimallia kehittäviä toimia. Yksi niistä on se, että myös kansalaisjärjestöjen järjestämä, työllistymistä tukeva toiminta voisi kerryttää aktiivisuusedellytystä. Työllistymistä edistäviin palveluihin kuuluvat nyt myös omaehtoinen opiskelu sekä kuntouttava työtoiminta. ”Vaikka kyseessä olisikin osatyökykyinen henkilö, ovat tärkeimmät kriteerit rekrytoinnissa työmotivaatio, asenne työhön ja osaaminen.” Luvut ovat kuitenkin karuja: Suomessa on noin 600 000 osatyökykyistä henkilöä, joista työkyvyttömyyseläkkeellä noin 240 000. STM:n hankepäällikön Päivi Mattila-Wiron mukaan palvelujärjestelmä ei pysty tällä hetkellä riittävästi tukemaan osatyökykyisten työllistymistä. Kolmen kuukauden sisällä työttömyyden alkamisesta vain puolet osatyökykyisistä saa uuden työpaikan, kun muista työnhakijoista työllistyy 60 prosenttia. Puolen vuoden kuluttua luvut ovat 68 prosenttia ja 80 prosenttia. Eli osatyökykyisistä vain noin kolmannes työllistyy samalla, kun täysin työkykyisistä työllistyy suurin osa. ”Kun palveluja kohdennetaan työttömyyden pitkittymisen ehkäisyyn, ovat osatyökykyiset niiden kohdentamisessa yksi avainryhmä”, toteaa Patrik Tötterman. Palvelut merkitsevät esimerkiksi sitä, että TE-toimistojen työntekijöiden määrää ollaan kasvattamassa. Tulossa on myös hanke, jossa pilotoidaan osatyökykyisille ja muille vaikeimmassa työmarkkina-asemassa oleville suunnattuja palveluja. OTEtta jatketaan OTE-kärkihankkeeseen liittyen keskeiset työmarkkinajärjestöt sekä soteja vammaisjärjestöt sitoutuivat viime joulukuussa edistämään osatyökykyisten työllistymistä. Näitä järjestöjä ovat SAK, STTK, Akava, EK, Suomen yrittäjät ry, Invalidiliitto, KT Kuntatyönantajat, Kuntoutussäätiö, Mielenterveystyön keskusliitto, Näkövammaisten liitto, SOSTE ry, VAMLAS, Vates-säätiö sekä Vammaisfoorumi. Toukokuisessa julkilausumassa Yhdessä toimivia ratkaisuja osatyökykyisten työllistymiseen ei konkreettisia toimenpiteitä kuitenkaan juuri tullut esiin. Näkövammaisten liitto lupaa ehkä käytännöllisimmin hankkia työnhakijoille tietoteknisiä apuvälineitä ja yksilöllistä neuvontaa. SAK auttaa koulutuksessa ja asenteiden muuttamisessa. STTK esittää uutta lainsäädäntöä madaltamaan rekrytointikynnystä. Mielenterveyden keskusliitto edistää tietotaitoa siitä, että työkyvyttömyyseläke ei välttämättä ole työuran päätepiste. Elinkeinoelämän keskusliitto lupaa tehdä yhteistyötä jäsenyritystensä kanssa ja antaa puheenaiheita medialle. Vamlas lupautuu auttamaan työnantajia ottamaan vammainen ihminen töihin. Vammaisfoorumi pyrkii rakentamaan ratkaisevaksi kokemaansa yhteistyötä työntekijäja työnantajajärjestöjen sekä valtiovallan välille. Selvitys teossa TEM aikoo selvittää työnhakijoina olevien työkyvyttömien todellisen määrän. Tarkoituksena on arvioida myös niiden henkilöiden määrä, joilla on tunnistamaton työkyvyttömyys tai jotka ovat vaarassa tulla työkyvyttömäksi. Selvityshenkilöinä ovat lääketieteen tohtori Raija Kerätär Oorninki Oy:stä ja johtaja Tuija Oivio työja elinkeinoministeriöstä. 31.10.2018 mennessä valmistuvassa selvityksessä kerätään yhteen eri lähteiden keskeisimmät havainnot ja tehdään esityksiä etuusja palvelujärjestelmien kehittämiseksi. Lisäksi arvioidaan työkyvyttömien työttömien asemaa aktiivimallissa. Asenteet muuttumassa ”Työnantajien asenne osatyökykyisten rekrytoimiseen on TEM:n tekemän selvityksen mukaan muuttunut myönteisemmäksi”, kertoo työja elinkeinoministeriön ylitarkastaja Patrik Tötterman. 6 Tukilinja 3/2018 Puolessa vuodessa osatyökykyisistä vain kolmannes työllistyy samalla, kun täysin työkykyisistä työllistyy 80 prosenttia.
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Rasmus Hakonen Sopimus on pidettävä Kyselimme Vammaisfoorumin puheenjohtaja Sari Laiholta YK:n vammaissopimuksen toteutumisesta Suomessa. YK arvioi onnistumista paitsi virallisen, myös vammaisjärjestöjen oman raportin avulla. 1. Mikä on YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanosta tehtävän Suomen maaraportin merkitys? ”Raportointi on keskeinen elementti kansainvälisten ihmisoikeussopimusten – kuten tässä tapauksessa YK:n vammaissopimuksen – toteutumisen arvioinnissa. Virallista maaraporttia kirjoittaessaan virkamiehet joutuvat ottamaan kantaa sopimukseen ja sen vaikutuksiin hallinnon eri sektoreilla.” 2. Miksi on tärkeää, että raportti tehdään? ”Prosessissa testataan Suomen kykyä ja tahtoa toteuttaa vammaissopimuksen pakottavia säännöksiä ja sopimukseen kirjattuja periaatteita.” 3. Esimerkiksi Kehitysvammaisten Tukiliitto katsoo, että maaraportti on liian kuvaileva, ja että puutteet sopimuksen toteutumisessa pitäisi tuoda paremmin esiin. Mikä on teidän näkemyksenne? ”Vammaisfoorumin on helppoa yhtyä jäsenjärjestönsä esittämään näkemykseen. Luonnos maaraportiksi ei sinänsä sisällä ongelmia. Siitä puuttuvat kuitenkin arviot vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta käytännössä.” 4. Miten Vammaisfoorumi rinnakkaisraportti täydentää virallista raporttia? ”Se piirtää kuvan vammaisen henkilön arjesta ja siinä selviytymisestä. Rinnakkaisraportti tehdään vammaisille henkilöille suunnattuun kyselyyn annettujen vastausten perusteella.” 5. Onko 30.5. päättyvästä kyselystä alustavia tuloksia olemassa? ”Jo nettikyselyn toteutuksen vaikeudet osoittavat, että esteettömyydessä ja saavutettavuudessa on vielä merkittävästi tehtävää. Valittu ohjelmisto oli parasta, mitä oli saatavilla, ja senkin käytössä on vammaisilla vastaajilla ollut melkoisia ongelmia. Näitä pulmia ovat Ihmisoikeuskeskus ja Vammaisfoorumi pyrkineet kyselyn toteuttajina ratkaisemaan. Lomakkeen on voinut myös tulostaa ja palauttaa postitse.” 6. Mitä odotatte kyselyltä? ”Toivomme mahdollisimman runsasta osanottoa. Vammaisfoorumille on erittäin tärkeää saada vastauksia myös sellaisilta vaikeasti vammaisilta henkilöiltä, joiden ääni ei tahdo muutoin kuulua.” ”Kysely oli laaja, sillä se kattaa koko sopimuksen ja sitä kautta kaikki eri elämän alueet. Osa vastaajista on valitettavasti jättänyt vastaamisen kesken. Tämä on harmillista, koska silloin tärkeitä asioita jää kokonaan vastausten ulkopuolelle.” 7. Mikä merkitys näillä kahdella raportilla on vammaisten ihmisten arjen kannalta? ”Raportit toimitetaan YK:lle, ja sen jälkeen YK:n komitea tarkastelee kriittisesti vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista Suomessa esittämällä kysymyksiä Suomen hallituksen nimeämille edustajille sekä vammaisjärjestöille. Vastausten perusteella komitea antaa Suomelle suosituksia.” ”Myös näiden suositusten toteutumista seurataan. Suomi joutuu kertomaan komitealle, mihin toimenpiteisiin se on suositusten perusteella ryhtynyt.” Tukilinja 3/2018 7 Vammaisfoorumi 30 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, perustettu 1999. Sari Laiho Vammaisfoorumin puheenjohtaja 2018–19. Vammaisfoorumin puheenjohtaja Sari Laiho.
Elvido eli Elias Enroth aloitti räppäämisen toden teolla, kun vammautui vuonna 2014. Nyt hän on Suomen ensimmäinen ja ainoa pyörätuoliräppäri, jonka valttina ovat painavat sanoitukset. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna S uvilahden skeittiparkki kylpee auringossa Elvidon saapuessa sinne pyörätuolilla kelaten. Hän jää kevään ensimmäisessä säihkyvässä auringonpaisteessa katselemaan vanhan voimalaitoksen seinällä näkyvää valtavaa, värikästä graffitia. ”Rap-musiikki, skeittailu ja graffitit ovat kaikki taidetta”, Elvido kiteyttää. Korvissa soi napeista musiikki ja Elvido eläytyy siihen auringossa. ”Kuuntelen melkein aina musaa ja enimmäkseen räppiä.” Eminem on hänen ehdoton suosikkinsa. ”Eminem on aika kova. Hän tekee musiikkia laidasta laitaan – synkkiä ja iloisia kappaleita.” Niin kuin Elvidokin. 24-vuotias Elvido – oikealta nimeltään Elias Enroth – on Suomen ensimmäinen ja ainoa pyörätuoliräppäri. Kuten monet muutkin räppärit, hän kertoo teksteissään omasta elämästään ja kokemuksistaan. Räppäystä kuvaillaan usein rytmiseksi puhelauluksi, mutta voi se olla nykyajan runouttakin, lyriikkaa. Ajatus tulee mieleen, kun kuuntelee Elvidon välillä syviäkin sanoituksia elämän ratkaisevista hetkistä. Elvidon rap-taiteen sanat ovat samalla hänen päiväkirjaansa. Vammautumisensa jälkeen Elvido kertoo oppineensa taidon olla yksin: ”Ennen piti aina olla jotain seuraa. Yksinäisyydessä löytää itseään ja biisejä syntyy.” ”Pohjalt noustaan” Nuoren miehen elämä muuttui vuonna 2014, kun hän loukkaantui pudotessaan kotona sohvalta. Niska osui pöydän kulmaan ja hän neliraajahalvaantui. Puoli vuotta meni sairaalassa, toinen puoli vuotta kuntoutuksessa. Ensimmäinen Elvidon rap-kappale, Omaa musaa, ilmestyi vuonna 2015. Se kertoo oman elämänsä voittajasta, joka menee ”omaa reittii” ja haluaa tehdä töitä ja musiikkia. Pohjalt noustaan, kertoo taas Elvidon kipeistä kokemuksista. Älä häpeä ”Kato nyt meittii, meitsi iha ikiomaa reittii…” 8 Tukilinja 3/2018
Elvido eli Elias Enroth tähtää musiikkiyrittäjäksi ja keikkailee rap-artistina. Kappaleita löytyy YouTubesta. Tukilinja 3/2018 9 Elvido Elias Enroth, 24, Helsinki Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Opiskelija, rap-artisti. Löytyy somesta nimellä ”elvidomusic”.
Rap-lyriikoissaan Elvido tsemppaa kuulijoita kohtaamaan elämä rohkeasti, vaikka se rankkaa olisikin.
Pakko oli nousta ja jatkaa elämää. Vaikeata se oli, osa kavereistakin oli häipynyt. Piti mennä vain rohkeasti mukaan pyörätuolin kanssa. ”Pakko oli nousta ja jatkaa elämää. Vaikeata se oli. Osa kavereistakin oli häipynyt. Piti mennä vain rohkeasti mukaan pyörätuolin kanssa.” Rap-musiikin tekeminen löytyi ratkaisuksi kuin itsestään, sillä Elvido oli harrastanut sitä jo ennen onnettomuutta. ”Nyt siitä tuli vain todempaa ja otin sen vakavasti.” Halvaantumisen jälkeen omasta musasta ja nimenomaan sen sanoituksista tuli keino voimistua ja tehdä sitä, mitä haluaa. Kaveripiiri muuttui Onnettomuuden jälkeen jotkut vanhat kaverit jäivät, mutta uusia löytyi musiikin tekemisen ja pyörätuolirugbyn kautta, jota hän pelaa lajin maajoukkueessa. Vertaistuki on tärkeää. ”Se vie kyllä hurjasti aikaa minulle tärkeimmästä asiasta eli musiikin tekemisestä, räppäyksestä”, Elvido miettii. Rap on yhteisöllistä musiikkia, ja kaverit tekevät taustat ja melodiat Elvidon räppäykseen. Taustatiimissä on alan ammattilaisia, mutta kokoonpano vaihtelee. Elvido haluaa mennä eteenpäin omana brändinään. Viimeisimmän kappaleen Älä häpeä! video on tehty yhdessä uuden opiskelupaikan Yrkesinstitutet Praktikumin mediaopiskelijoiden kanssa. Se ja muutkin Elvidon videot löytyvät YouTubesta. Katseluita niille on kertynyt kolmesta viiteen tuhanteen. Kappaleellaan Älä häpeä! Elvido haluaa sanoa kaikille, että ilo ja hyvinvointi tarttuvat, kun ei häpeä mitään. Synkkiäkin tunnelmia kappaleissa on, mutta niissä sanoitetaan myös sitä, miten unelmien seuraaminen voittaa varjot: ”Elän elämää rauhassa, vaikka molemmat jalat ovat haudassa.” Tavoitteena musayritys Elvido valmistui aikoinaan jo sähköasentajaksi, ja vuosi sitten myös auton varaosamyyjäksi. Merkonomiopintojen jälkeen on tavoitteena oma yritys. ”Haluan tehdä nyt ja tulevaisuudessa musiikkia ja perustaa sen pohjalta oman yrityksen. Lisäksi haluan rakentaa rapin ympärille oheistuotteita, oman brändin. Nyt on jo oma logo ja t-paitoja.” ”Kato nyt meittii, meitsi iha ikiomaa reittii…”, Elvido räppää liikkuen pyörätuolillaan pitkin Suvilahden graffitimaisemia kesäisen ilman tuodessa iloa olemukseen. Hän eläytyy, levittelee käsiään ja väläyttää taas hymyn. Elvido haluaa kulkea omaa polkuaan: ”Katso ihmistä, älä tuolia”, hän painottaa. Keikkakesä alkamassa ”Välillä mieli harhailee. Silloin räppääminen ja sanoittaminen on terapiaa, ikään kuin päiväkirjan kirjoittamista. Kaikkia synkimpiä juttujani en ole vielä edes julkaissut”, Elvido naurahtaa. Keikkakesä on alkamassa ja kysyntä kasvaa. Viime vuonna Elvido esiintyi opiskelutapahtumissa ja joulukuussa vammaisten päivän juhlassa DiDassa Helsingissä. Tänä vuonna keikkoja on esimerkiksi toukokuussa Yhdenvertaisena työelämään! -messutapahtumassa sekä 1.7. Vaasassa pidettävillä, maailman kulttuureja juhlivilla AGOO Festivaaleilla. Kuten Älä häpeä -videossa sanotaan: ”Rohkeesti vaa jengin sekaa, kaikki on ok mun sielunkaa, mun on pakko päästä tätä jakaa…” Kesällä kaupungilla lenkkeillessään nuori mies aikoo nauttia myös auringosta, ihanista ilmoista ja ihmisistä. Ja eiköhän siinä katuja, graffiteja ja vanhoja tiiliseiniä – joita Elvido diggaa – fiilistellessä joku uusi biisikin synny. Tukilinja 3/2018 11
Hanna Hiltunen suosittelee laittamaan kesägrilliin laadukasta lihaa ja kasviksia. Marinadi kannattaa sekoitella itse. 12 Tukilinja 3/2018 Tuen saaja Hanna Hiltunen, 40, Tuusula Toimintarajoite Käyttää tarvittaessa pyörätuolia. Ammatti Ravintoterapeutti, yrittäjä (www.hannahiltunen.fi).
RAVINTO – tie terveyteen TUKIKOHDE Lihassairaus auttoi Hanna Hiltusta löytämään intohimonsa: terveyttä tukevan ravitsemuksen. Nyt hän on kysytty ravintoterapeutti. Tukilinja auttoi luennoilla tarvittavien työvälineiden hankinnassa. TEKSTI JA KUVA Iris Tenhunen KUN HANNA HILTUSEN lihassairaus todettiin 1990-luvun alkuvuosina, hän oli vasta 13-vuotias. Hän kouluttautui bioja elintarviketekniikan insinööriksi ja eteni työelämässä tulliylitarkastajaksi. Sairauden rajoitteet oli kuitenkin ennen pitkää otettava huomioon. Sitä kautta hän löysi ravintoterapian. Oikeanlainen ravinto paransi jaksamista huomattavasti ja pian einekset ja leivonnaiset jäivät lautaselta pois. Tilalle tuli pirteyttä tuovia vihanneksia ja hedelmiä, ruoansulatusta edistäviä kuituja ja jaksamista tukevaa proteiinia. Uudesta ruokafilosofiasta on ollut iloa koko perheelle, johon tuolloin kuului kaksi pientä lasta. ”Perheessämme sairastettiin paljon. Saimme kaikki kulkutaudit ja itsellä olivat lisänä vielä allergiat, ärtyvän suolen oireyhtymä ja migreeni. Kun aloin ottaa ruokavalion huomioon, 95 prosenttia näistä vaivoista hävisi”, kertoo Hanna Hiltunen. Uuteen ammattiin Hän kouluttautui ravintoterapeutiksi, jäi lopulta virastaan työkyvyttömyyseläkkeelle ja perusti saman tien toiminimen. Koska ravintoterapeutin työ tapahtuu usein eri kohteissa luennoiden, tarvittiin toimivia työvälineitä: kevyttä läppäriä, pientä projektoria ja laserosoitinta. Syksyllä 2016 hän sai Tukilinjalta hakemansa pienyrittäjän apurahan. Siitä pitäen ravintoluentojen pitäminen on sujunut hyvin – niin isoissa tapahtumissa, yhdistyksissä, yritysten henkilökuntatilaisuuksissa kuin vaikkapa kaveriporukoille kotioloissa. ”Melkein joka viikko käyn jossakin”, Hanna Hiltunen kertoo. Lisänä on vielä vastaanotto FysioJärvenpäässä, jonka yhteydessä hän pitää myös edullisia yleisöluentoja. Erikoisalana hänellä on liikuntarajoitteisten ihmisten ravintoterapia, josta hän kertoo usein potilasja vammaisjärjestöjen tilaisuuksissa. Myös monilla hänen henkilöasiakkaillaan on jokin toimintarajoite. Ennen häntä yksikään ravintoterapeutti ei ollut erikoistunut tälle alalle, joten työtä riittää. ”Oikean ravinnon vaikutusta esimerkiksi lihastaudin oireisiin ei ole tutkittu, mutta olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus lähes kaikkiin sairauksiin”, Hanna Hiltunen tähdentää. Lautaselle vihanneksia Neuvot pohjautuvat funktionaaliseen lääketieteeseen, joka suosii ei-teollista, ”puhdasta” ruokaa: prosessoimatonta lihaa ja rasvoja, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä kokojyväviljaa. Rasvaksi suositellaan vain voita tai kylmäpuristettua öljyä. Sokerin ja valkoisen vehnän yliannostus on Hanna Hiltusen mielestä suomalaisen ruokavalion suurin ongelma. Makeutusaineet hän hylkää myös, koska ne kiihdyttävät insuliinintuotantoa ja sotkevat nälkäsignaalit. Seleenillä ja jodilla tuetaan kilpirauhasen toimintaa, jota stressi erityisesti naisilla heikentää. Myös antioksidantteja kaivataan elimistön tueksi. Stressin vaikutuksista elimistöön Hanna Hiltunen kertoo niin perusteellisesti ja vakuuttavasti, että se luento kannattaa jokaisen kuunnella itse. Ruokailussa muistisääntönä on: ”Lautaselle puolet kasviksia ja hedelmiä!” Tukilinjan henkilökunta vaikutti luennosta vakuuttuneelta, ja jälkeenpäin on keskusteluissa ilmennyt, että monen ruokavalio on sen vaikutuksesta muuttunut. ”Löysin intohimoni” Millaisia haasteita monipuolinen, liikkuva ja esiintyvä työ sitten asettaa henkilölle, jonka kulkuväline on usein pyörätuoli ja jolla on rajalliset jaksamisen resurssit? ”Tarvitsen avustajan autokuskiksi ja kantamaan tavaroita. Tarvitsen myös paljon tilanteiden ennakointia ja järjestelemistä. Esteettömyys on huomioitava – raput ovat minulle hankalia. Jos voimat menevät jo niitä noustessa, ei luennon pitäminen ole enää mukavaa. Minulla ei ole terveen kapasiteettia, vaan jokaisen keikan jälkeen tarvitsen pari lepopäivää”, Hanna kertoo. Hän tekee 40-prosenttista työaikaa ja voi nojata perustoimeentulona myös eläkkeeseen. Työtä hän aikoo kuitenkin tehdä niin pitkään kuin jaksaa. Suunnitelmissa on myös kirjoittamisprojekti. ”Tämä pitää yhteiskunnan rattaissa mukana ja antaa mielekästä sisältöä elämään. Elämänalue kapenee, jos jää kokonaan eläkkeelle”, Hanna Hiltunen tuumii. ”Löysin intohimoni ja nyt mietin, että miksen aloittanut jo aikaisemmin!” Mehän jaksetaa n nykyää n vaikka mitä, kun vaihde ttiin pullat salaatt iin! Tukilinja 3/2018 13 Kun aloin ottaa ruokavalion huomioon, 95 prosenttia vaivoista hävisi.
Kyllä sinä kykenet kävelemään, jos oikein yrität. Lentokentän matkustajakoodissa sanotaan, että muutaman metrin kykenet! Yritä nyt. Kommelluksia SIIVILLÄ KEHITYSYHTEISTYÖKOORDINAATTORI Mina Mojtahedilla oli takanaan onnistunut matka Kirgisiaan, ja paluulentokin oli mennyt hyvin Istanbuliin saakka. Avustajaa ei pyörätuolia käyttävä Mina tuohon aikaan katsonut tarvitsevansa, koska arkioloissa pärjäsi hyvin ilmankin. Jatkolennolla Istanbulista Helsinkiin Minan täytyi päästä vessaan, joten tuntematon kanssamatkustaja tuli avuksi ja kantoi Minan sinne. Pian lentoemännät ilmoittivat, että Minaa ei saa kantaa takaisin istuimelle, koska tällaisen avun antaminen on kielletty. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin se, että Mina joutui ryömimään käytävää pitkin omalle paikalleen. Se aiheutti trauman, josta hän kertomansa mukaan ei ole oikein toipunut vieläkään. Varo Brysseliä ja Istanbulia Brysselin kentän lisäksi Istanbulin kenttä ja Turkish Airlines ovat olleet vammaisten lentomatkustajien viime vuosien murheenkryynejä. Mina kieltäytyy edelleen lentämästä tämän yhtiön koneilla, vaikka se onkin paljossa parantanut käytäntöjään. ”Matkatavarat on siirrettävä ylähyllylle.” Kesän koittaessa tekee mieli avaraan maailmaan. Kokosimme vammaisten työmatkailijoiden kokemuksia ja neuvoja lentomatkaa suunnitteleville, toimintarajoitteisille lomailijoille. TEKSTI Heini Saraste KUVITUS Väinö Heinonen 14 Tukilinja 3/2018
”Me otamme vastaan!” Turkish Airlinesin kanssa oli viitisen vuotta sitten ongelmia myös Kynnyksen toiminnanjohtaja Kalle Könkkölällä. Kosovosta palatessa häneltä alettiin Istanbulin kentällä konetta vaihtaessa vaatia lääkärintodistusta. Menomatkalla viikkoa aikaisemmin ei tällaista todistusta oltu kysytty – eikä missään muussakaan lentoyhtiössä koskaan aikaisemmin. Kädenvääntöä käytiin tuntitolkulla, ja viime tipassa virkailija esti hyvin aggressiivisesti Kallea menemästä koneeseen ja palaamasta kotiin. Kallen avustaja oli sairastunut ja hengityskoneessakin oli vikaa – eli jos Istanbulissa jouduttaisiin viipymään, ongelmia tulisi ja ne voisivat olla kohtalokkaita. Istanbuliin jouduttiin kuitenkin jäämään. Suomessa iltapäivälehdet reagoivat. Seuraavana päivänä hipin näköinen lentokenttälääkäri ratkaisi tilanteen ottamalla veren happipitoisuuskokeen Könkkölän sormenpäästä ja tokaisemalla: ”Yes, you can fly, you are a hero” (Voit lentää, olet sankari)”. ”Vakuutan, etten haise” Kerran Kalle Könkkölä oli matkalla Bangkokista Filippiineille. Lentokentällä eteen tuotiin paperi, jossa hänen piti vakuuttaa, että hän ei kuole kyseisen lennon aikana. Edelleen paperissa sanottiin, että jos hän sitten sattuu kuitenkin kuolemaan, hänen piti vakuuttaa, että hän ei syytä lentoyhtiötä kyseisestä tapahtumasta. Myös avustajan piti vakuuttaa, että hänen matkakumppaninsa ei missään olosuhteissa syyttäisi lentoyhtiötä omasta kuolemastaan. Tukilinja 3/2018 15 Yes, you can fly, you are a hero!
”Kyllä sinä kykenet kävelemään, jos oikein yrität!” Kerran Könkkölä on myös allekirjoittanut lentokentällä paperin, jossa hän on vakuuttanut, ettei häiritse kanssamatkustajia, ei käytöksellään eikä hajullaan. Kynnyksen puheenjohtajaa, pyörätuolia käyttävää Amu Urhosta on vaadittu kävelemään monellakin kentällä. ”Kyllä sinä kykenet kävelemään, jos oikein yrität. Lentokentän matkustajakoodissa sanotaan, että muutaman metrin kykenet! Yritä nyt.” Etiopian Bolen lentokentällä Könkkölää ympäröivät isokokoiset turvatarkastusmiehet. ”Nouse ylös ja kävele turvaportin lävitse”, he vaativat. ”You need Jesus for that (Siihen tarvitset kyllä Jeesusta)”, keksi Kalle Könkkölä loppujen lopuksi sanoa. Se tepsi ja matka jatkui. Unohduksia sattuu... Amu Urhosen pyörätuoli on unohdettu Kirgisiaan ja Könkkölän pyörätuoli Helsinkiin. Tuoli on monesti myös ruumassa hajonnut, siitä on perille päästyä puuttunut jalkaläppä tai niskatuki, tai sähköpyörätuolin moottori on rikkoutunut. Kerran eräs pariskunta unohdettiin koneeseen Helsingin päässä, niin että kone alkoi jo täyttyä Frankfurtiin menijöistä. ”Nöyryyttävintä oli, että mieheni kantoivat ulos turvallisuusmiehet, joilla ei ollut mukanaan mitään apuvälineitä. Eli sairas mieheni kannettiin isoon bussiin yleisön ohi. Näytti kuin hän olisi ollut umpikännissä, ja kokemus oli erittäin nöyryyttävä”, vaimo kertoo. Brysselin kenttä saa moitetta mennen tullen: Siellä on puutteellinen välineistö ja ammattitaidottomat ihmiset, valittaa vammaisfoorumin pääsihteeri, sähköpyörätuolia käyttävä Pirkko Mahlamäki. Hänet on kerran kannettu alas lentokentän kapealla kantotuolilla ilman turvavyötä. Hän ehti huikkaista vain viimeisen toiveen avustajalle: ”Toimita mut sitten sairaalaan”. Yllättävää avuliaisuutta Yhdellä Könkkölän sadoista matkoista puuttui Bangladeshissa kentälle saavuttaessa lentokonetuoli kokonaan, joten Könkkölä nostettiin suoraan lentokoneen catering-ovesta kentälle. ”Näin allani laihojen kapeitten miesten kädet, niitä oli kymmeniä.” ”Me otamme vastaan”, kuului huuto. ”Ei auttanut jälleen muu kuin luottaa”, muistelee Könkkölä. Myös kiitosta tulee: Finnair on paljon parantanut ja saa kehuja, ja Kööpenhaminan kenttä toimii. Vaikka kehitysmaissa voi sattua ikäviä yllätyksiä, sieltä löytyy toisaalta myös yllättävää avuliaisuutta. Esimerkiksi Ugandassa Vakuutan, että en kuole lennon aikana. Jos kuolen, en syytä lentoyhtiötä. 16 Tukilinja 3/2018
Näillä selviät! Ota ajoissa selvää kentän, lennon, liikkumisen ja majoittumisen esteettömyydestä. Kysy ja pyydä apua. Ole ystävällinen, mutta määrätietoinen. Vaadi asiaankuuluvaa palvelua – mutta ystävällisesti. Pahinta on vaatia jotain epäystävällisesti ja epämääräisesti. Ole rohkea! Ongelmat kyllä selviävät. Ota mukaan oma, irrallinen turvavyö. Käsimatkatavaroihin lääkkeet alkuperäispakkauksissa resepteineen. Olennaiset hoito-ohjeet, ruokavaliotiedot ym. englanniksi/ kohdekielellä mukaan. Älä pelästy turhasta. ei Könkkölällä ollut sähköpyörätuolille sopivaa, tarpeeksi suurta taksia vastassa. ”Jostain pimeydestä ilmaantui kuitenkin yhtäkkiä kymmenen mustaa miestä, jotka hommasivat toisen auton ja nostoapua.” Myös sähköä tuntuu aina löytyvän jollain piuhalla jonkun pensaan takaa. Eikä kukaan ”puskassa” sano, että ei noin saa tehdä. Kone odotti pandareppua Vanen pääsihteerin, näkövammaisen Merja Heikkosen kokemukset liittyvät lentokentälle unohtamisiin. ”Istuimme Helsingin kentällä myös sokean mieheni kanssa ja odotimme saattajaa. Aika kului ja äänet ympärillä vaimenivat. Sitten tuli kuulutus, että Heikkoset äkkiä portille 16. Emmehän me voineet mennä sinne, kun olimme sokeita. Selvisi, että virkailija joka kuulutti meitä näki koko ajan meidät.” Mukaviakin kokemuksia muistuu mieleen: Kerran, kun Merja oli neljävuotiaan tyttönsä kanssa matkalla Helsingistä Kemiin, oli tytölle rakas reppu jäänyt kentälle. Merja ja Kata-tytär saivat tuta ylimääräistä ystävällisyyttä, kun reppu haettiin kentältä ja koko kone odotti. Kynnyksen tiedottaja Sanni Purhonen kertoo puolestaan saaneensa pyörätuolinsa kerran mukaan koneen ohjaamoon. Upsistakeikkaa... Myös komiikkaa löytyy paljon: Rovasti Ari Suutarlan valjaita käyttävä opaskoira kyyhötti koneessa Suutarlan jaloissa. Lentoemäntä luuli sitä kassiksi ja yritti nostaa ylähyllylle, mutta perääntyi järkyttyneenä aikeessaan. Kalle Könkkölän hengityskone oli sijoitettu koneessa viereiselle istuimelle, josta samassa koneessa matkustava arrogantti johtaja sen äkkäsi ja valitti: ”Mitä ihmettä tuo pölynimuri tekee istuimella!” Lyhytkasvuinen kehitysyhteistyösihteeri Tuomas Tuure oli kerran lentäessään mennyt jalkatilaan polvilleen ja kumartunut istuimensa ylle helpottaakseen selän ylivoimaiseksi käyvää särkyä. Lentoemäntä meni ohitse kärryineen, mutta ohitti hienotunteisesti Tuomaksen, koska oletti tämän rukoilevan. Erästä sokeaa matkustajaa taas oli pienellä kehitysmaan kentällä varoitettu varkaista, joten hän istui odottamassa kassi tiukasti rintaa vasten puristettuna. Jostain ilmaantuivat haparoivat kädet. Nyt sankarimme hyppäsi roiston päälle – mutta huomasikin pian lepäävänsä häntä avustamaan tulleen lentovirkailijan rinnoilla. Merja Heikkonen avasi kerran lentokoneessa kahvimaitorasian ja tunsi, miten ympärille levisi vaivautunut hiljaisuus. Avustaja pyyteli serviettejä edestä ja takaa: maito oli räpsähtänyt kokonaisuudessaan viereisen, pukuun sonnustautuneen nuoren miehen sepalukselle. ”Sokkona olin tapahtumasta autuaan tietämätön...” Lähdössä Finnairilla? Lue ajoissa tarkat ohjeet lentoyhtiön nettisivuilta. Avustamista tarvitsevat matkustajat voivat Finnairilla varata paikkansa maksutta. Apuvälineet kuljetetaan veloituksetta edellyttäen, että ne ilmoitetaan ajoissa ja niille on tilaa koneen ruumassa. Opasja palvelukoirat katsotaan myös apuvälineiksi. Ilmoita liikuntarajoitteesta, avuntarpeesta ja mukaan tulevista apuvälineistä mieluiten jo paikkaa varatessasi. Jos varaus on ehditty tehdä, soita palvelunumeroon (09) 818 0800 tai täytä nettisivuilta löytyvä ilmoituslomake viimeistään 48 tuntia ennen lennon lähtöä. Aiemmin tehty palvelupyyntö kannattaa varmistaa vielä 48 tuntia ennen lähtöä. EU-maiden lentoasemilla on velvollisuus avustaa toimintarajoitteisia matkustajia. Helsinki-Vantaan lentoasemalla avustaja tulee tarvittaessa vastaan jo asiakkaan saapuessa lentoasemalle. Ilmoittaudu tällöin inva-tunnuksella merkityllä kutsupisteellä viimeistään 2 tuntia ennen koneen lähtöä. MATKAVINKKEJÄ Tukilinja 3/2018 17
TUKIKOHDE KiviRadion juontajiin kuuluu räppäri MCKoo eli Kalle Havumäki. 18 Tukilinja 3/2018 KiviRadio Radion Valon työtä jatkava mediatyöpaja, jossa 16:sta pajalaista ohjaa 4 ohjaajaa. Toimintarajoite Kehitysvamma. Mistä löytyy? Aleksis Kiven katu 48, 00510 Helsinki. Facebook (KiviMedia), Youtube, Mixcloud (kiviradio).
Terrrrrvetuloa kanavalle! Työtoimintaa eli palkatonta, kuntouttavaa työtä voi tehdä pussittamalla nauloja – tai tekemällä radio-ohjelmaa. Tutustuimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon Helsingin KiviRadiossa, jossa ohjelmia työstetään pitkälti Tukilinjan lahjoittamin läppärein. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna ”ON AIR!” Punainen lamppu syttyy ja suora radio-ohjelma alkaa. Juontajat Marko Koivu ja Kalle Havumäki hiljentyvät läppärien ja mikrofonien takana hetken ennen kuin pääsevät KiviRadiossa ääneen. Ennen ohjelman alkua juontajat ovat jo tutkineet läppäreistään Sekalaisen Seurakunnan päivän ohjelma-aiheet ja tutustuneet niihin. Mikrofonit odottavat ja on aika aloittaa, kun kello on tasan 13.00. Lähetyksen valvoja, siviilipalvelustaan Lyhdyssä suorittava Aapo Sandberg antaa merkin. On tarkoitus, että suora lähetys toimii tarkasti ja ammattimaisesti. ”Terrrrrrr-vetuloa kanavalle kuuntelemaan keskiviikon Sekalaista Seurakuntaa”, Kalle aloittaa rennosti. Ja tietysti ensimmäisenä soitetaan räppiä. Seuraavaksi on Markon vuoro kertoa päivän ohjelmasta. Sitä riittää, sillä ilmoilla ollaan kello 16.00 asti. ”Emme ole vielä finaalissa, vaan ihan alkumetreillä. Tänään on vuorossa Dimitrin ravivinkit, ruotsinkielinen Den blandade församlingen juontajana Jennie Sebbas, Miikan punksuosikit ja lisäksi olemme käyneet Ympäristökeskuksessa tekemässä juttua mikromuovien ympäristövaikutuksista”, Marko juontaa. Juttukeikkoja riittää Juttukeikkoja tehdään ohjelmiin paljon paikan päällä: On käyty kysymässä säästä Ilmatieteen Läppärit työkaluina Lyhty ry:n mediatyöpajan jäsenille on Tukilinjasta vuoden 2010 jälkeen myönnetty henkilökohtaisina laiteapurahoina 19 läppäriä mediatöiden tekoa varten. Yksi apurahan saaneista on punk-ohjelman toimittaja Miika Turunen. Hän kertoo tekevänsä usein läppärillään haastattelukeikkojen jälkeen ohjelmia kotona valmiiksi. KiviRadion toimituksessa on tällä hetkellä mukana 16 pajalaista ja neljä ohjaajaa. Se on osa Lyhty ry:n mediatyöpajaa, KiviMediaa, joka koostuu kehitysvammaisista ja ohjaajista. Mutta mihin on kadonnut Lyhdyn Radio Valo, joka vastasi toiminnasta aikaisemmin ja loi Suomeen myös samannimisten radiotyöpajojen verkoston? Ei mihinkään. Radio Valon verkoston ylläpito jäi Lyhty ry:lle, kun STEAlta (entiseltä RAYltä) saatu hankerahoitus loppui vuoden 2017 lopussa. Siirtymävaiheessa työtoiminta jatkuu Helsingissä Lyhdyn KiviMedian suomenja ruotsinkielisissä mediapajoissa. Lähtökohtana oma innostus Ohjaaja Onni Pohjanpalo löytyy takahuoneesta. Hän on lähetyksen aikana ohjannut myös uutistiimiä, jossa ovat tänään töissä toimittajat Kimmo Laurinmäki ja Alex Siad. Nyt on hetki aikaa istahtaa juttelemaan toimituksen melskeen – joka ei kuulu suoraan lähetykseen – keskellä. Kenelle radiotyö sopii? ”Lähdemme siitä, että kuka tahansa voi alkaa tehdä radio-ohjelmia, jos kiinnostusta ja oppimishalua on. Mikään tehtävä ei ole mahdoton, pyrimme ratkaisemaan asiat tekijän lähtökohdista. Oli mikä rajoite tahansa, näkövamma tai pyörätuoli, niin niistä lähtökohdista alamme tekijää ohjaamaan.”, Onni valaisee. ”Jotkut haluavat äänitarkkailijoiksi, toiset editoijiksi, toimittajiksi tai juontajiksi. Jotkut haluavat tehdä vähän kaikkea.” Harrastukset tukena Juontaja Markollakin on nyt hetki aikaa hengähtää. Hän liittyy seuraamme ja kertoo, että juontohommat eivät ole ollenkaan rankkoja vaan hauskoja. ”Tietysti pitää ensin treenata juontoja, niin etteivät kuulosta lähetyksessä sekavalta”, Marko sanoo. laitoksella, poliisiveneessä tekemässä juttua venepoliisin työstä ja eduskunnassa ajankohtaisia raportteja tekemässä. Ohjelmien aiheet ja vieraat ovat muiden radiokanavien tapaan tunnettuja: Perjantain Levyraadin yhtenä vieraana oli keväällä esimerkiksi kansanedustaja Pekka Haavisto. Nauhoitetut osuudet antavat juontajille levähdystaukoja, ja tietysti myös musiikki soi. Sen aikana voi häslätä ja tutkia vielä aiheita, joista voisi suorassa lähetyksessä kertoa. Silloin myös muut ohjelman tekijät voivat käydä studiossa kysymässä viime hetken ohjeita spiikkaukseen. Heitä ovat esimerkiksi Inka Timgren, Jari Nordström ja Marko Koivu. Dimitri Baltzar aloittaa ravivinkkinsä: ”Hyvää päivää arvon kuulijat, nyt on jälleen Dimitrin ravivinkkien aika. Aluksi pieni vitsi. Suomen hevonen tutkii seepran kuvaa ja järkyttyy. Miettii, että enpä olisi uskonut, että kukaan meistä olisi istunut vankilassa! Sitten vakavaan asiaan eli vinkkeihin…” Aikataulussa ollaan: Jennien juontama ruotsinkielinen osio alkaa niin kuin on sovittu, tasan 13.20. Ohjaaja Aapo virnistää: Hyvä näin. Jennie laulaa biisien mukana, Kalle räppää. Marko tutkii uutista Linnanmäen uudesta laitteesta. Miikallakin on asiaa studioon. Valoisa lähetysstudio Alppilassa on täynnä vauhtia, menoa ja meininkiä. Se kuuluu myös spiikeissä. Kaikki juontajat vakuuttavat, etteivät jännitä. Sen sijaan näkyy, että he ovat hyvin innostuneita. Joskus Aapon on pyydettävä hiljaisuutta ennen kuin musiikki loppuu. Äänitarkkailija Sami Brander toimii koko ajan keskittyneesti. Työ opettaa. Tukilinja 3/2018 19 Ihaninta on, ettei tarvitse yksin juontaa.
”Ideat aiheisiin syntyvät tiimissä. Sitten vielä etsitään netistä ajankohtaisia uutisia, hauskoja vinkkejä ja muuta. Itse olen käynyt myös Eduskunnan Pikkuparlamentissa haastattelemassa kansanedustajia. Lopputuloksen editoin omalla tietokoneella ohjaajan kanssa.” Omat harrastukset ja niissä syntynyt asiantuntemus hyödynnetään ohjelmanteossa. Marko harrastaa muun muassa videopelejä ja on vetänyt ohjelmaa, jossa niitä käsiteltiin. Konemusiikki on lempimusiikkia, ja sitäkin soitetaan Sekalaisessa Seurakunnassa. ”Me juontajat ja ohjaajat valitsemme lähetyksissä soitettavat biisit. Paljon tänne myös lähetetään uusia levyjä, joita tietenkin esittelemme. Niiden nimien ääntämisessä saakin olla sitten tarkkana”, Marko hymyilee. Kalle huomauttaa, että juontaminen on kivaa, mutta ”musiikki on mun juttu”. Kalle alias MC KOO on räppäri, jolta on juuri ilmestynyt uusi vinyylisinkku Kesän Lapsi. Hän kertoo, että keikkakesä ei kuitenkaan ole nyt luvassa, vaan ohjelmassa on pitkä lomamatka perheen kanssa. Juontokaksikko vauhdissa Suora lähetys jatkuu. ”Ihaninta on, ettei tarvitse yksin juontaa”, Marko hihkaisee ja lähtee taas Kallen pariksi. Ohjelmassa keskustellaan yhdessä juuri löydetystä uutisesta: Marko: ”Linnanmäelle on tulossa uusi vuoristorata…” Kalle: ”Aika siistii, siis mennään pää alaspäin. Hurjaa, taitaa veri mennä päähän…” Ajatusten heitto vuoron perään sujuu kaveruksilta luontevasti kuin radiokonkareilta Anni Hautalalta ja Jaajo Linnanmaalta. Nämä ja muut rennot ohjelmantekijät tavoittaa KiviMedian suoralta YouTube -radiokanavalta keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 13.00 – 16.00. Ei kun kuuntelemaan! Kaikki ohjelmat voi kuunnella netissä jälkikäteen Mixcloudista. Yhteistyötä on myös isompien radiokanavien kuten Bassoradion, YLE Puheen ja Radio Helsingin kanssa. KiviRadion Facebook-sivuille Onni Pohjanpalo toivoo paljon kävijöitä ja kommentteja. ”Palautetta halutaan ja kaikenlaisia ideoita. Tämä radio on mahdollisuus”, Onni vielä hehkuttaa lopuksi. Alex Siad (ylempi kuva) lukee uutisia. Kalle Havumäki ja Marko Koivu juontavat lähetystä. 20 Tukilinja 3/2018