• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA YK:N VAMMAISSOPIMUKSEN SEURANTA ALKOI S. 7 3 / KESÄKUU – HEINÄKUU 2018 ARMOLLINEN PERHEBLOGI Arto Bäckström ja suurperheen arki s. 22 SIIPIEN SANKARIT Toimintarajoitteisten matkailijoiden selviämisvinkit s. 14 ELVIDO RÄPPÄÄ häpeän pois s. 8
• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2018 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 22. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 1.8.2018 Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna. 63 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 14 s. Pääsen näköalapaikalle! Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Vammaisemojit ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Aktiivimalli ja työkyvyn rajoitteet s. 7 7 kysymystä YK:n vammaissopimuksesta Vastaajana Sari Laiho Vammaisfoorumista. s. 14 Kommelluksia siivillä Vammaisten matkailijoiden karut kokemukset. s. 21 Pertin Valinta aukesi Helsinkiläisestä sekotavarakaupasta löytyy vaikka mitä. s. 25 Alma kantaa Mielinauhaa Pikku-uutispalsta seuraa maailman menoa. s. 28 Vaiettu vammaishistoria Tutkimusprojekti kokoaa menneisyyden vammaiskohtaloita. Ihmiset s. 31 Tulilinjalla Kolumnistinamme aloittaa Pinja Eskola. s. 8 Elvido räppää häpeän pois Elias Enroth purkaa paineensa räppiin. s. 8 Bloggariesittelyssä perheenisä Arto Bäckström neuvoo hakemaan vertaistukea. Apurahat s. 12 Hanna ryhtyi ravintoterapeutiksi Tukilinja sponsoroi työvälineet. s. 18 Radio Valosta tuli KiviRadio Tukilinja antoi pajalaisille läppärit. s. 30 Mirka tähtää paralympialaisiin Tukilinja sponsoroi pelaajan sulkapallotuolia. s. 32 Tukitori Tarjolla valokuvausta ja hostel-majoitusta. s. 32 Tukipointti Tukitorilta tuotteet kesäjuhliin! s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja helmi–maaliskuussa 2018. Vakiot 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloittelua-sarjakuva Olen hurr-rrja vesipeto! 2 Tukilinja 3/2018
• KESÄN ALKAESSA ei todellakaan tee mieli jäkättää: Ei jatkuvasti heikentyvästä perusturvasta, ei erityisopetuksen säästöjen tuomasta piinasta perheille, ei jatkuvasti heikkenevästä uskosta sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumiseen, ei villinä rehottavan vammaispalvelujen kilpailuttamisen tuomasta turvattomuudesta, ei siitä että vammaisuus yhdenvertaisuusvaltuutetun ensimmäisen raportin mukaan on toiseksi yleisin syrjintäperuste Suomessa. ODOTAMME SIIS rauhassa syksyllä luvassa olevia korjausliikkeitä: Juhannuksen tienoilla pitäisi uuden vammaislainsäädännön valmistua ja siirtyä eduskunnan käsittelyyn. Siellä on jo kansalaisaloite Ei myytävänä!, jossa vaaditaan vammaispalvelujen jatkuvan kilpailuttamisen lopettamista. TUKILINJASSAKIN ON menossa uudistusten vuosi: Vuoden 2017 lopulla perustettu Tukilinja-säätiö otti huhtikuun alussa vastuulleen Tukilinjan tukitoiminnan henkilökuntineen. Jatkossa VKTT ry lahjoittaa varainhankintansa tulokset Tukilinja-säätiölle, joka jakaa ne apurahoina. Muutos ei näy tukitoiminnan käytännön toteuttamisessa. Tarkoitus on turvata ja vakiinnuttaa toiminnan taloudellinen perusta palvelemaan tuleviakin sukupolvia. TÄSSÄ LEHDESSÄ tarjoamme paljon leppoisaa lomaluettavaa: Kerromme ensinnäkin onnistuneista tukiprojekteistamme ja niihin liittyvistä iloisista ihmisistä. Tarjoamme vinkkejä siipien sankareille, joiksi olemme nimenneet vammaiset matkailijat. Syy selviää juttua lukiessa. Esittelemme myös syvämietteisen, bloggaavan erityisperheen isän Arto Bäckströmin ja sokerina pohjalla uuden kolumnistimme, pippurisen mediaopiskelija Pinja Eskolan. Myös kesäbloggariamme, toista iloista opiskelijaa Iina Pykäläistä kannattaa selvästi seurailla. HYVÄÄ LOMAILUAIKAA siis kaikille lukijoille ja tekijöille! Nähdään 1. elokuuta, jolloin seuraava Tukilinja kopsahtaa luukusta. Kun se on ensin tehty, lähden minäkin sinne laiturin nokkaan kirjan kanssa. Tämä on ainakin jokakesäinen, vankka aikomukseni. Usein se unohtuu, kun on niin paljon hauskaa ja tarpeellista tekemistä vaikkapa kukkia kastellessa tai pieniä sammakonpoikasia ihmetellessä. Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 1.8.2018 ”Juhannuksen tienoilla pitäisi uuden vammaislainsäädännön valmistua ja siirtyä eduskunnan käsittelyyn. Siellä on jo kansalaisaloite Ei myytävänä!” Tukilinja 3/2018 3 Uudistusten vuosi
• Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Sinkku McKoolta Räppäri MC KOO ja Rinne Radion Tapani Rinne ovat julkaisseet menevän yhteisen biisin Kesän lapsi. Se on saatavilla 7” vinyylinä ja digitaalisesti sekä kuunneltavissa Spotifyssa. Videokin julkaistaan kesäkuun alussa. ”Kesä on elämisen aikaa”, MC KOO kommentoi. Hän kertoo, että kappale syntyi talvella kesää odotellessa. ”Minä olen se kesän lapsi!” Sanoituksessa odotellaan, että saisi uimashortsit jalkaan ja pääsisi rannalle. Niinhän me kaikki! ESTEETTÖMÄMPI LINNANMÄKI Tänä kesänä Linnanmäen huvipuisto Helsingissä on panostanut esteettömyyteen: Sen verkkosivuilta voi ladata esteettömyysoppaan, jota jaetaan myös huvipuistossa. Laitepuolella uutta on se, että huvilaite Propellin yhteen vaunuun pääsee omalla pyörätuolilla. Vauhtia saa polkemalla käsillään. Kaikki kävelyreiteillä olevat portaat voi kiertää, ja hissi parantaa nyt kulkua Ravintolamaailmaan ja Vuoristoradalle. Jihuu! ELOKUVA KILPARATSASTAJASTA Jaana Kivimäki alaraajahalvaantui esteratsastuskisoissa vuonna 2004, kun jäi hevosauton lastaussillan alle. Jo kuntoutusaikana hän aloitti pararatsastuksen läheisillä Ruskeasuon talleilla. Nyt hän tähtää uudella Legolas-ratsullaan ensin syksyllä USAssa pidettäviin ratsastuksen MM-kisoihin ja sitten Tokion paralympialaisiin 2020. Näin dramaattinen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi valkokankaalla. Elokuvaohjaaja Tuukka Temosen seuraava pitkä fiktioelokuva pohjautuukin Jaana Kivimäen elämään. Tukilinja on myöntänyt apurahan elokuvan tekoon. Ensi-iltaa odotellaan syksyllä 2020. Temosen elokuvia ovat mm. Teit meistä kauniin sekä syksyllä ensi-iltaan tuleva Valmentaja. HAUSKAT KESÄTANSSIT 8. kesäkuuta klo 16–18 järjestetään Helsingin keskustassa Annantalossa kaikille avoimet, mielikuvitukselliset koko perheen tanssit kesän kunniaksi. Ohjelmassa on sekä esityksiä että pieniä työpajoja, joihin kaikki pääsevät mukaan. Mukana mm. Värisevät kesävarpaat ja lasten tanssiryhmä Ihanat. Pihassa soittaa DJ ja kesäkahvilakin on auki. Tapahtuma on maksuton ja esteetön osa inklusiivisen tanssin X Dance Festivaalia. ROHKEUTTA VIDEOLTA Setlementti Tampere ry:n tuottama lyhytdokumentti Kuva Rohkeudesta kertoo nuorista kehitysvammaisista taiteentekijöistä, jotka keskustelevat työtä tehdessään taiteesta ja ihmisoikeuksista. Videolla rohkaistaan erityisnuoria ilmaisemaan itseään ja pitämään puoliaan. Se kuvattiin tamperelaisen NEO-OmaPolun taidepajalla ja löytyy Youtubesta. 4 Tukilinja 3/2018 Esiinny DiDassa! Vammaisten päivän 3.12. kunniaksi järjestettävä verkostofestivaali DiDa – Disability Day Art & Action etsii parhaillaan avoimella ohjelmahaulla esiintyjiä ja teoksia esteettömiin tapahtumiinsa: ”Tänä vuonna haluamme olla näkyvillä suuremmin kuin koskaan! Marras–joulukuun aikana tulemme olemaan näyttävästi esillä ympäri Helsinkiä esimerkiksi Suvilahden Oranssi ry:n tiloissa, julkisen liikenteen väylillä, kouluissa, vanhainkodeissa ja gallerioissa. Meno huipentuu 3.12. Helsingin kaupunginmuseoon.” Festareille haetaan vammaisuutta käsittelevää sekä vammaisten tekemää kulttuurija taideohjelmaa harrastajilta tai ammattilaisilta. Esityksistä maksetaan mahdollisuuksien mukaan. ”Taide on monenkirjavaa ja niin tahdomme tapahtumammekin olevan!” Lisätietoa ja yhteyslomake löytyvät netistä (www.disabilityday.fi). Hakuaika loppuu 19.8. Tukilinja sponsoroi festivaalia.
• KIRJOJA KAUNEIN KIRJA Kaisa ja Christoffer Lekan persoonallinen matkakirja Imperfect (Epätäydellinen) on paitsi käsityötä arvostava taide-esine myös kommentti siitä, mitä kaikkea kirja voi olla. Se palkittiin maaliskuussa sekä Vuoden kauneimpana kirjana että Sarjakuva-Finlandia -palkinnolla. Imperfect kertoo Lekojen pyöräilystä halki USA:n. Kaisa Lekalla on jalkaproteesit. GRAFFITIRYIJY Graffitit ovat osa nuorisokulttuuria, mutta tätä ennen niistä ei ole kerrottu selkokielellä. Kirjassa Graffitiryijy – kaduilta käsityötaiteeksi kerrotaan sekä graffiteista että vihtiläisen käsityöpaja Kisällin projektista. Siinä taiteilija Jaakko Leeven suunnittelema graffiti muuttui kehitysvammaisten käsityöläisten käsissä ryijyksi ja lähti maailmalle. ”Graffitikirjasta tuli yhtä hieno kuin Graffitiryijystä”, toteaa Leeve. Kirjaa voi tilata Kisällistä. Tulossa vammaisemojeita Emojit eli älypuhelimissa käytettävät kuvaviestit käyvät läpi tarkan, kansainvälisen hyväksymisprosessin, josta vastaa Unicode Consortium. Vain hyväksyttyjä emojeita voi lisätä puhelimien valikoimiin. Apple on nyt yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa ehdottanut 13 uutta emojia, joissa on eri vammoihin liittyviä teemoja. Kun mukaan lasketaan erilaiset ihonsävyt, joita emojeissa tulee olla tarjolla, vaihtoehtoja on 45. Niiden on tarkoitus antaa vammaisille viestijöille entistä paremmat mahdollisuudet ilmaista itseään. Emojit ovat vuoden 2019 ehdokaslistalla, joten puhelimiin niitä voi odottaa vasta maaliskuun 2019 jälkeen. Androidja IOS-alustoille tehdään omat emoji-versiot. Kaksplussan blogimaailmassa Kun äiti kelaa -blogia pitää pyörätuolia käyttävä, harvinaissairas Selina. Hän kertoo koskettavalla kielellä ja hienojen valokuvien avulla arjestaan kahden lapsen ja aviomiehen kanssa. Välillä aiheina ovat leikkaukset, kipu ja hoitokokemukset. SOMEHELMI Maijalla myötätuulta 20-vuotias Maija Mattila, Suomen ensimmäinen down-malli, on tekemässä läpimurtoa mallimarkkinoille sen jälkeen, kun hänestä kertova juttu ilmestyi BBC:n uutissivuilla maaliskuussa. Hän on esiintynyt TV 1:n Perjantai-ohjelmassa, saanut agentin ja tehnyt mallintöitä Prisman kampanjassa ja Mannerheimin lastensuojeluliiton muotinäytöksessä. Tämän lisäksi hän sai yllättäen myös toiveidensa asunnon asumisyksikössä, jonne hän on jonottanut jo 6 vuotta. Syksyllä valmistuvaan taloon muuttaa myös moni Maijan ystävistä, joten uusi koti on varmasti mieluisa. Tukilinja 3/2018 5 Tyylikkyydestä tinkimättä Ankeat sairaalavaatteet eivät lasta syöpäosastolla ilahduta. Omien vaatteiden käyttökään ei aina ole mukavaa tai käytännölllistä. Hyväntekeväisyystempaus yhdisti vaatesuunnittelija Maija Louekarin, Lastenvaateyritys Vimman ja turkulaisen lasten syöpäosaston. Tuloksena oli Helsingin Lapsimessuilla nähty muotinäytös, jossa lasten sairaalavaatteiden pilottimalliston malleina toimi 8 syöpää sairastavaa tai sairastanutta lasta ja nuorta. Nuorimmat heistä olivat 2ja 4-vuotiaita. Vaatteet lahjoitettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan potilaskäyttöön. Niistä löytyy sekä iloisia värejä, hauskoja kuvioita että aukot kanyylejä ja letkuja varten. Muotinäytöksessä esiintyi itsekin syövän sairastanut räppäri Joacim Viljamaa.
• Aktiivimalli ja työkyvyn rajoitteet Aktiivimalli ei koske henkilöitä, jotka saavat etuutta työkyvyttömyyden tai vamman perusteella. Ongelmana on se, että kaikki toimintarajoitteiset työnhakijat eivät tällaista etuutta saa. Henri Mäkipää harjoitteli sorvin käyttöä työharjoittelujaksollaan vuonna 2013. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Iris Tenhunen TYÖTTÖMYYSTURVAA LEIKKAAVA aktiivimalli ei koske sellaisia työttömyysturvan saajia, joilla on jokin etuus työkyvyttömyyden tai vamman perusteella, ei myöskään omaistai perhehoitajia. Ongelmallista on kuitenkin se, että kaikki terveytensä tai toimintakykynsä puolesta toimintarajoitteiset henkilöt eivät saa tällaista etuutta. He saattavat vasta harkita tutkimuksiin lähtemistä tai työkyvyttömyyseläkkeen hakua. Silti heidän voi olla muita vaikeampi suoriutua aktiivimallin velvoitteista. Huhtikuussa hallitus päätti kehysriihessä valmistella uusia, aktiivimallia kehittäviä toimia. Yksi niistä on se, että myös kansalaisjärjestöjen järjestämä, työllistymistä tukeva toiminta voisi kerryttää aktiivisuusedellytystä. Työllistymistä edistäviin palveluihin kuuluvat nyt myös omaehtoinen opiskelu sekä kuntouttava työtoiminta. ”Vaikka kyseessä olisikin osatyökykyinen henkilö, ovat tärkeimmät kriteerit rekrytoinnissa työmotivaatio, asenne työhön ja osaaminen.” Luvut ovat kuitenkin karuja: Suomessa on noin 600 000 osatyökykyistä henkilöä, joista työkyvyttömyyseläkkeellä noin 240 000. STM:n hankepäällikön Päivi Mattila-Wiron mukaan palvelujärjestelmä ei pysty tällä hetkellä riittävästi tukemaan osatyökykyisten työllistymistä. Kolmen kuukauden sisällä työttömyyden alkamisesta vain puolet osatyökykyisistä saa uuden työpaikan, kun muista työnhakijoista työllistyy 60 prosenttia. Puolen vuoden kuluttua luvut ovat 68 prosenttia ja 80 prosenttia. Eli osatyökykyisistä vain noin kolmannes työllistyy samalla, kun täysin työkykyisistä työllistyy suurin osa. ”Kun palveluja kohdennetaan työttömyyden pitkittymisen ehkäisyyn, ovat osatyökykyiset niiden kohdentamisessa yksi avainryhmä”, toteaa Patrik Tötterman. Palvelut merkitsevät esimerkiksi sitä, että TE-toimistojen työntekijöiden määrää ollaan kasvattamassa. Tulossa on myös hanke, jossa pilotoidaan osatyökykyisille ja muille vaikeimmassa työmarkkina-asemassa oleville suunnattuja palveluja. OTEtta jatketaan OTE-kärkihankkeeseen liittyen keskeiset työmarkkinajärjestöt sekä soteja vammaisjärjestöt sitoutuivat viime joulukuussa edistämään osatyökykyisten työllistymistä. Näitä järjestöjä ovat SAK, STTK, Akava, EK, Suomen yrittäjät ry, Invalidiliitto, KT Kuntatyönantajat, Kuntoutussäätiö, Mielenterveystyön keskusliitto, Näkövammaisten liitto, SOSTE ry, VAMLAS, Vates-säätiö sekä Vammaisfoorumi. Toukokuisessa julkilausumassa Yhdessä toimivia ratkaisuja osatyökykyisten työllistymiseen ei konkreettisia toimenpiteitä kuitenkaan juuri tullut esiin. Näkövammaisten liitto lupaa ehkä käytännöllisimmin hankkia työnhakijoille tietoteknisiä apuvälineitä ja yksilöllistä neuvontaa. SAK auttaa koulutuksessa ja asenteiden muuttamisessa. STTK esittää uutta lainsäädäntöä madaltamaan rekrytointikynnystä. Mielenterveyden keskusliitto edistää tietotaitoa siitä, että työkyvyttömyyseläke ei välttämättä ole työuran päätepiste. Elinkeinoelämän keskusliitto lupaa tehdä yhteistyötä jäsenyritystensä kanssa ja antaa puheenaiheita medialle. Vamlas lupautuu auttamaan työnantajia ottamaan vammainen ihminen töihin. Vammaisfoorumi pyrkii rakentamaan ratkaisevaksi kokemaansa yhteistyötä työntekijäja työnantajajärjestöjen sekä valtiovallan välille. Selvitys teossa TEM aikoo selvittää työnhakijoina olevien työkyvyttömien todellisen määrän. Tarkoituksena on arvioida myös niiden henkilöiden määrä, joilla on tunnistamaton työkyvyttömyys tai jotka ovat vaarassa tulla työkyvyttömäksi. Selvityshenkilöinä ovat lääketieteen tohtori Raija Kerätär Oorninki Oy:stä ja johtaja Tuija Oivio työja elinkeinoministeriöstä. 31.10.2018 mennessä valmistuvassa selvityksessä kerätään yhteen eri lähteiden keskeisimmät havainnot ja tehdään esityksiä etuusja palvelujärjestelmien kehittämiseksi. Lisäksi arvioidaan työkyvyttömien työttömien asemaa aktiivimallissa. Asenteet muuttumassa ”Työnantajien asenne osatyökykyisten rekrytoimiseen on TEM:n tekemän selvityksen mukaan muuttunut myönteisemmäksi”, kertoo työja elinkeinoministeriön ylitarkastaja Patrik Tötterman. 6 Tukilinja 3/2018 Puolessa vuodessa osatyökykyisistä vain kolmannes työllistyy samalla, kun täysin työkykyisistä työllistyy 80 prosenttia.
• 7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Rasmus Hakonen Sopimus on pidettävä Kyselimme Vammaisfoorumin puheenjohtaja Sari Laiholta YK:n vammaissopimuksen toteutumisesta Suomessa. YK arvioi onnistumista paitsi virallisen, myös vammaisjärjestöjen oman raportin avulla. 1. Mikä on YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanosta tehtävän Suomen maaraportin merkitys? ”Raportointi on keskeinen elementti kansainvälisten ihmisoikeussopimusten – kuten tässä tapauksessa YK:n vammaissopimuksen – toteutumisen arvioinnissa. Virallista maaraporttia kirjoittaessaan virkamiehet joutuvat ottamaan kantaa sopimukseen ja sen vaikutuksiin hallinnon eri sektoreilla.” 2. Miksi on tärkeää, että raportti tehdään? ”Prosessissa testataan Suomen kykyä ja tahtoa toteuttaa vammaissopimuksen pakottavia säännöksiä ja sopimukseen kirjattuja periaatteita.” 3. Esimerkiksi Kehitysvammaisten Tukiliitto katsoo, että maaraportti on liian kuvaileva, ja että puutteet sopimuksen toteutumisessa pitäisi tuoda paremmin esiin. Mikä on teidän näkemyksenne? ”Vammaisfoorumin on helppoa yhtyä jäsenjärjestönsä esittämään näkemykseen. Luonnos maaraportiksi ei sinänsä sisällä ongelmia. Siitä puuttuvat kuitenkin arviot vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta käytännössä.” 4. Miten Vammaisfoorumi rinnakkaisraportti täydentää virallista raporttia? ”Se piirtää kuvan vammaisen henkilön arjesta ja siinä selviytymisestä. Rinnakkaisraportti tehdään vammaisille henkilöille suunnattuun kyselyyn annettujen vastausten perusteella.” 5. Onko 30.5. päättyvästä kyselystä alustavia tuloksia olemassa? ”Jo nettikyselyn toteutuksen vaikeudet osoittavat, että esteettömyydessä ja saavutettavuudessa on vielä merkittävästi tehtävää. Valittu ohjelmisto oli parasta, mitä oli saatavilla, ja senkin käytössä on vammaisilla vastaajilla ollut melkoisia ongelmia. Näitä pulmia ovat Ihmisoikeuskeskus ja Vammaisfoorumi pyrkineet kyselyn toteuttajina ratkaisemaan. Lomakkeen on voinut myös tulostaa ja palauttaa postitse.” 6. Mitä odotatte kyselyltä? ”Toivomme mahdollisimman runsasta osanottoa. Vammaisfoorumille on erittäin tärkeää saada vastauksia myös sellaisilta vaikeasti vammaisilta henkilöiltä, joiden ääni ei tahdo muutoin kuulua.” ”Kysely oli laaja, sillä se kattaa koko sopimuksen ja sitä kautta kaikki eri elämän alueet. Osa vastaajista on valitettavasti jättänyt vastaamisen kesken. Tämä on harmillista, koska silloin tärkeitä asioita jää kokonaan vastausten ulkopuolelle.” 7. Mikä merkitys näillä kahdella raportilla on vammaisten ihmisten arjen kannalta? ”Raportit toimitetaan YK:lle, ja sen jälkeen YK:n komitea tarkastelee kriittisesti vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista Suomessa esittämällä kysymyksiä Suomen hallituksen nimeämille edustajille sekä vammaisjärjestöille. Vastausten perusteella komitea antaa Suomelle suosituksia.” ”Myös näiden suositusten toteutumista seurataan. Suomi joutuu kertomaan komitealle, mihin toimenpiteisiin se on suositusten perusteella ryhtynyt.” Tukilinja 3/2018 7 Vammaisfoorumi 30 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, perustettu 1999. Sari Laiho Vammaisfoorumin puheenjohtaja 2018–19. Vammaisfoorumin puheenjohtaja Sari Laiho.
• Elvido eli Elias Enroth aloitti räppäämisen toden teolla, kun vammautui vuonna 2014. Nyt hän on Suomen ensimmäinen ja ainoa pyörätuoliräppäri, jonka valttina ovat painavat sanoitukset. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna S uvilahden skeittiparkki kylpee auringossa Elvidon saapuessa sinne pyörätuolilla kelaten. Hän jää kevään ensimmäisessä säihkyvässä auringonpaisteessa katselemaan vanhan voimalaitoksen seinällä näkyvää valtavaa, värikästä graffitia. ”Rap-musiikki, skeittailu ja graffitit ovat kaikki taidetta”, Elvido kiteyttää. Korvissa soi napeista musiikki ja Elvido eläytyy siihen auringossa. ”Kuuntelen melkein aina musaa ja enimmäkseen räppiä.” Eminem on hänen ehdoton suosikkinsa. ”Eminem on aika kova. Hän tekee musiikkia laidasta laitaan – synkkiä ja iloisia kappaleita.” Niin kuin Elvidokin. 24-vuotias Elvido – oikealta nimeltään Elias Enroth – on Suomen ensimmäinen ja ainoa pyörätuoliräppäri. Kuten monet muutkin räppärit, hän kertoo teksteissään omasta elämästään ja kokemuksistaan. Räppäystä kuvaillaan usein rytmiseksi puhelauluksi, mutta voi se olla nykyajan runouttakin, lyriikkaa. Ajatus tulee mieleen, kun kuuntelee Elvidon välillä syviäkin sanoituksia elämän ratkaisevista hetkistä. Elvidon rap-taiteen sanat ovat samalla hänen päiväkirjaansa. Vammautumisensa jälkeen Elvido kertoo oppineensa taidon olla yksin: ”Ennen piti aina olla jotain seuraa. Yksinäisyydessä löytää itseään ja biisejä syntyy.” ”Pohjalt noustaan” Nuoren miehen elämä muuttui vuonna 2014, kun hän loukkaantui pudotessaan kotona sohvalta. Niska osui pöydän kulmaan ja hän neliraajahalvaantui. Puoli vuotta meni sairaalassa, toinen puoli vuotta kuntoutuksessa. Ensimmäinen Elvidon rap-kappale, Omaa musaa, ilmestyi vuonna 2015. Se kertoo oman elämänsä voittajasta, joka menee ”omaa reittii” ja haluaa tehdä töitä ja musiikkia. Pohjalt noustaan, kertoo taas Elvidon kipeistä kokemuksista. Älä häpeä ”Kato nyt meittii, meitsi iha ikiomaa reittii…” 8 Tukilinja 3/2018
• Elvido eli Elias Enroth tähtää musiikkiyrittäjäksi ja keikkailee rap-artistina. Kappaleita löytyy YouTubesta. Tukilinja 3/2018 9 Elvido Elias Enroth, 24, Helsinki Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Opiskelija, rap-artisti. Löytyy somesta nimellä ”elvidomusic”.
• Rap-lyriikoissaan Elvido tsemppaa kuulijoita kohtaamaan elämä rohkeasti, vaikka se rankkaa olisikin.
• Pakko oli nousta ja jatkaa elämää. Vaikeata se oli, osa kavereistakin oli häipynyt. Piti mennä vain rohkeasti mukaan pyörätuolin kanssa. ”Pakko oli nousta ja jatkaa elämää. Vaikeata se oli. Osa kavereistakin oli häipynyt. Piti mennä vain rohkeasti mukaan pyörätuolin kanssa.” Rap-musiikin tekeminen löytyi ratkaisuksi kuin itsestään, sillä Elvido oli harrastanut sitä jo ennen onnettomuutta. ”Nyt siitä tuli vain todempaa ja otin sen vakavasti.” Halvaantumisen jälkeen omasta musasta ja nimenomaan sen sanoituksista tuli keino voimistua ja tehdä sitä, mitä haluaa. Kaveripiiri muuttui Onnettomuuden jälkeen jotkut vanhat kaverit jäivät, mutta uusia löytyi musiikin tekemisen ja pyörätuolirugbyn kautta, jota hän pelaa lajin maajoukkueessa. Vertaistuki on tärkeää. ”Se vie kyllä hurjasti aikaa minulle tärkeimmästä asiasta eli musiikin tekemisestä, räppäyksestä”, Elvido miettii. Rap on yhteisöllistä musiikkia, ja kaverit tekevät taustat ja melodiat Elvidon räppäykseen. Taustatiimissä on alan ammattilaisia, mutta kokoonpano vaihtelee. Elvido haluaa mennä eteenpäin omana brändinään. Viimeisimmän kappaleen Älä häpeä! video on tehty yhdessä uuden opiskelupaikan Yrkesinstitutet Praktikumin mediaopiskelijoiden kanssa. Se ja muutkin Elvidon videot löytyvät YouTubesta. Katseluita niille on kertynyt kolmesta viiteen tuhanteen. Kappaleellaan Älä häpeä! Elvido haluaa sanoa kaikille, että ilo ja hyvinvointi tarttuvat, kun ei häpeä mitään. Synkkiäkin tunnelmia kappaleissa on, mutta niissä sanoitetaan myös sitä, miten unelmien seuraaminen voittaa varjot: ”Elän elämää rauhassa, vaikka molemmat jalat ovat haudassa.” Tavoitteena musayritys Elvido valmistui aikoinaan jo sähköasentajaksi, ja vuosi sitten myös auton varaosamyyjäksi. Merkonomiopintojen jälkeen on tavoitteena oma yritys. ”Haluan tehdä nyt ja tulevaisuudessa musiikkia ja perustaa sen pohjalta oman yrityksen. Lisäksi haluan rakentaa rapin ympärille oheistuotteita, oman brändin. Nyt on jo oma logo ja t-paitoja.” ”Kato nyt meittii, meitsi iha ikiomaa reittii…”, Elvido räppää liikkuen pyörätuolillaan pitkin Suvilahden graffitimaisemia kesäisen ilman tuodessa iloa olemukseen. Hän eläytyy, levittelee käsiään ja väläyttää taas hymyn. Elvido haluaa kulkea omaa polkuaan: ”Katso ihmistä, älä tuolia”, hän painottaa. Keikkakesä alkamassa ”Välillä mieli harhailee. Silloin räppääminen ja sanoittaminen on terapiaa, ikään kuin päiväkirjan kirjoittamista. Kaikkia synkimpiä juttujani en ole vielä edes julkaissut”, Elvido naurahtaa. Keikkakesä on alkamassa ja kysyntä kasvaa. Viime vuonna Elvido esiintyi opiskelutapahtumissa ja joulukuussa vammaisten päivän juhlassa DiDassa Helsingissä. Tänä vuonna keikkoja on esimerkiksi toukokuussa Yhdenvertaisena työelämään! -messutapahtumassa sekä 1.7. Vaasassa pidettävillä, maailman kulttuureja juhlivilla AGOO Festivaaleilla. Kuten Älä häpeä -videossa sanotaan: ”Rohkeesti vaa jengin sekaa, kaikki on ok mun sielunkaa, mun on pakko päästä tätä jakaa…” Kesällä kaupungilla lenkkeillessään nuori mies aikoo nauttia myös auringosta, ihanista ilmoista ja ihmisistä. Ja eiköhän siinä katuja, graffiteja ja vanhoja tiiliseiniä – joita Elvido diggaa – fiilistellessä joku uusi biisikin synny. Tukilinja 3/2018 11
• Hanna Hiltunen suosittelee laittamaan kesägrilliin laadukasta lihaa ja kasviksia. Marinadi kannattaa sekoitella itse. 12 Tukilinja 3/2018 Tuen saaja Hanna Hiltunen, 40, Tuusula Toimintarajoite Käyttää tarvittaessa pyörätuolia. Ammatti Ravintoterapeutti, yrittäjä (www.hannahiltunen.fi).
• RAVINTO – tie terveyteen TUKIKOHDE Lihassairaus auttoi Hanna Hiltusta löytämään intohimonsa: terveyttä tukevan ravitsemuksen. Nyt hän on kysytty ravintoterapeutti. Tukilinja auttoi luennoilla tarvittavien työvälineiden hankinnassa. TEKSTI JA KUVA Iris Tenhunen KUN HANNA HILTUSEN lihassairaus todettiin 1990-luvun alkuvuosina, hän oli vasta 13-vuotias. Hän kouluttautui bioja elintarviketekniikan insinööriksi ja eteni työelämässä tulliylitarkastajaksi. Sairauden rajoitteet oli kuitenkin ennen pitkää otettava huomioon. Sitä kautta hän löysi ravintoterapian. Oikeanlainen ravinto paransi jaksamista huomattavasti ja pian einekset ja leivonnaiset jäivät lautaselta pois. Tilalle tuli pirteyttä tuovia vihanneksia ja hedelmiä, ruoansulatusta edistäviä kuituja ja jaksamista tukevaa proteiinia. Uudesta ruokafilosofiasta on ollut iloa koko perheelle, johon tuolloin kuului kaksi pientä lasta. ”Perheessämme sairastettiin paljon. Saimme kaikki kulkutaudit ja itsellä olivat lisänä vielä allergiat, ärtyvän suolen oireyhtymä ja migreeni. Kun aloin ottaa ruokavalion huomioon, 95 prosenttia näistä vaivoista hävisi”, kertoo Hanna Hiltunen. Uuteen ammattiin Hän kouluttautui ravintoterapeutiksi, jäi lopulta virastaan työkyvyttömyyseläkkeelle ja perusti saman tien toiminimen. Koska ravintoterapeutin työ tapahtuu usein eri kohteissa luennoiden, tarvittiin toimivia työvälineitä: kevyttä läppäriä, pientä projektoria ja laserosoitinta. Syksyllä 2016 hän sai Tukilinjalta hakemansa pienyrittäjän apurahan. Siitä pitäen ravintoluentojen pitäminen on sujunut hyvin – niin isoissa tapahtumissa, yhdistyksissä, yritysten henkilökuntatilaisuuksissa kuin vaikkapa kaveriporukoille kotioloissa. ”Melkein joka viikko käyn jossakin”, Hanna Hiltunen kertoo. Lisänä on vielä vastaanotto FysioJärvenpäässä, jonka yhteydessä hän pitää myös edullisia yleisöluentoja. Erikoisalana hänellä on liikuntarajoitteisten ihmisten ravintoterapia, josta hän kertoo usein potilasja vammaisjärjestöjen tilaisuuksissa. Myös monilla hänen henkilöasiakkaillaan on jokin toimintarajoite. Ennen häntä yksikään ravintoterapeutti ei ollut erikoistunut tälle alalle, joten työtä riittää. ”Oikean ravinnon vaikutusta esimerkiksi lihastaudin oireisiin ei ole tutkittu, mutta olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus lähes kaikkiin sairauksiin”, Hanna Hiltunen tähdentää. Lautaselle vihanneksia Neuvot pohjautuvat funktionaaliseen lääketieteeseen, joka suosii ei-teollista, ”puhdasta” ruokaa: prosessoimatonta lihaa ja rasvoja, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä kokojyväviljaa. Rasvaksi suositellaan vain voita tai kylmäpuristettua öljyä. Sokerin ja valkoisen vehnän yliannostus on Hanna Hiltusen mielestä suomalaisen ruokavalion suurin ongelma. Makeutusaineet hän hylkää myös, koska ne kiihdyttävät insuliinintuotantoa ja sotkevat nälkäsignaalit. Seleenillä ja jodilla tuetaan kilpirauhasen toimintaa, jota stressi erityisesti naisilla heikentää. Myös antioksidantteja kaivataan elimistön tueksi. Stressin vaikutuksista elimistöön Hanna Hiltunen kertoo niin perusteellisesti ja vakuuttavasti, että se luento kannattaa jokaisen kuunnella itse. Ruokailussa muistisääntönä on: ”Lautaselle puolet kasviksia ja hedelmiä!” Tukilinjan henkilökunta vaikutti luennosta vakuuttuneelta, ja jälkeenpäin on keskusteluissa ilmennyt, että monen ruokavalio on sen vaikutuksesta muuttunut. ”Löysin intohimoni” Millaisia haasteita monipuolinen, liikkuva ja esiintyvä työ sitten asettaa henkilölle, jonka kulkuväline on usein pyörätuoli ja jolla on rajalliset jaksamisen resurssit? ”Tarvitsen avustajan autokuskiksi ja kantamaan tavaroita. Tarvitsen myös paljon tilanteiden ennakointia ja järjestelemistä. Esteettömyys on huomioitava – raput ovat minulle hankalia. Jos voimat menevät jo niitä noustessa, ei luennon pitäminen ole enää mukavaa. Minulla ei ole terveen kapasiteettia, vaan jokaisen keikan jälkeen tarvitsen pari lepopäivää”, Hanna kertoo. Hän tekee 40-prosenttista työaikaa ja voi nojata perustoimeentulona myös eläkkeeseen. Työtä hän aikoo kuitenkin tehdä niin pitkään kuin jaksaa. Suunnitelmissa on myös kirjoittamisprojekti. ”Tämä pitää yhteiskunnan rattaissa mukana ja antaa mielekästä sisältöä elämään. Elämänalue kapenee, jos jää kokonaan eläkkeelle”, Hanna Hiltunen tuumii. ”Löysin intohimoni ja nyt mietin, että miksen aloittanut jo aikaisemmin!” Mehän jaksetaa n nykyää n vaikka mitä, kun vaihde ttiin pullat salaatt iin! Tukilinja 3/2018 13 Kun aloin ottaa ruokavalion huomioon, 95 prosenttia vaivoista hävisi.
• Kyllä sinä kykenet kävelemään, jos oikein yrität. Lentokentän matkustajakoodissa sanotaan, että muutaman metrin kykenet! Yritä nyt. Kommelluksia SIIVILLÄ KEHITYSYHTEISTYÖKOORDINAATTORI Mina Mojtahedilla oli takanaan onnistunut matka Kirgisiaan, ja paluulentokin oli mennyt hyvin Istanbuliin saakka. Avustajaa ei pyörätuolia käyttävä Mina tuohon aikaan katsonut tarvitsevansa, koska arkioloissa pärjäsi hyvin ilmankin. Jatkolennolla Istanbulista Helsinkiin Minan täytyi päästä vessaan, joten tuntematon kanssamatkustaja tuli avuksi ja kantoi Minan sinne. Pian lentoemännät ilmoittivat, että Minaa ei saa kantaa takaisin istuimelle, koska tällaisen avun antaminen on kielletty. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin se, että Mina joutui ryömimään käytävää pitkin omalle paikalleen. Se aiheutti trauman, josta hän kertomansa mukaan ei ole oikein toipunut vieläkään. Varo Brysseliä ja Istanbulia Brysselin kentän lisäksi Istanbulin kenttä ja Turkish Airlines ovat olleet vammaisten lentomatkustajien viime vuosien murheenkryynejä. Mina kieltäytyy edelleen lentämästä tämän yhtiön koneilla, vaikka se onkin paljossa parantanut käytäntöjään. ”Matkatavarat on siirrettävä ylähyllylle.” Kesän koittaessa tekee mieli avaraan maailmaan. Kokosimme vammaisten työmatkailijoiden kokemuksia ja neuvoja lentomatkaa suunnitteleville, toimintarajoitteisille lomailijoille. TEKSTI Heini Saraste KUVITUS Väinö Heinonen 14 Tukilinja 3/2018
• ”Me otamme vastaan!” Turkish Airlinesin kanssa oli viitisen vuotta sitten ongelmia myös Kynnyksen toiminnanjohtaja Kalle Könkkölällä. Kosovosta palatessa häneltä alettiin Istanbulin kentällä konetta vaihtaessa vaatia lääkärintodistusta. Menomatkalla viikkoa aikaisemmin ei tällaista todistusta oltu kysytty – eikä missään muussakaan lentoyhtiössä koskaan aikaisemmin. Kädenvääntöä käytiin tuntitolkulla, ja viime tipassa virkailija esti hyvin aggressiivisesti Kallea menemästä koneeseen ja palaamasta kotiin. Kallen avustaja oli sairastunut ja hengityskoneessakin oli vikaa – eli jos Istanbulissa jouduttaisiin viipymään, ongelmia tulisi ja ne voisivat olla kohtalokkaita. Istanbuliin jouduttiin kuitenkin jäämään. Suomessa iltapäivälehdet reagoivat. Seuraavana päivänä hipin näköinen lentokenttälääkäri ratkaisi tilanteen ottamalla veren happipitoisuuskokeen Könkkölän sormenpäästä ja tokaisemalla: ”Yes, you can fly, you are a hero” (Voit lentää, olet sankari)”. ”Vakuutan, etten haise” Kerran Kalle Könkkölä oli matkalla Bangkokista Filippiineille. Lentokentällä eteen tuotiin paperi, jossa hänen piti vakuuttaa, että hän ei kuole kyseisen lennon aikana. Edelleen paperissa sanottiin, että jos hän sitten sattuu kuitenkin kuolemaan, hänen piti vakuuttaa, että hän ei syytä lentoyhtiötä kyseisestä tapahtumasta. Myös avustajan piti vakuuttaa, että hänen matkakumppaninsa ei missään olosuhteissa syyttäisi lentoyhtiötä omasta kuolemastaan. Tukilinja 3/2018 15 Yes, you can fly, you are a hero!
• ”Kyllä sinä kykenet kävelemään, jos oikein yrität!” Kerran Könkkölä on myös allekirjoittanut lentokentällä paperin, jossa hän on vakuuttanut, ettei häiritse kanssamatkustajia, ei käytöksellään eikä hajullaan. Kynnyksen puheenjohtajaa, pyörätuolia käyttävää Amu Urhosta on vaadittu kävelemään monellakin kentällä. ”Kyllä sinä kykenet kävelemään, jos oikein yrität. Lentokentän matkustajakoodissa sanotaan, että muutaman metrin kykenet! Yritä nyt.” Etiopian Bolen lentokentällä Könkkölää ympäröivät isokokoiset turvatarkastusmiehet. ”Nouse ylös ja kävele turvaportin lävitse”, he vaativat. ”You need Jesus for that (Siihen tarvitset kyllä Jeesusta)”, keksi Kalle Könkkölä loppujen lopuksi sanoa. Se tepsi ja matka jatkui. Unohduksia sattuu... Amu Urhosen pyörätuoli on unohdettu Kirgisiaan ja Könkkölän pyörätuoli Helsinkiin. Tuoli on monesti myös ruumassa hajonnut, siitä on perille päästyä puuttunut jalkaläppä tai niskatuki, tai sähköpyörätuolin moottori on rikkoutunut. Kerran eräs pariskunta unohdettiin koneeseen Helsingin päässä, niin että kone alkoi jo täyttyä Frankfurtiin menijöistä. ”Nöyryyttävintä oli, että mieheni kantoivat ulos turvallisuusmiehet, joilla ei ollut mukanaan mitään apuvälineitä. Eli sairas mieheni kannettiin isoon bussiin yleisön ohi. Näytti kuin hän olisi ollut umpikännissä, ja kokemus oli erittäin nöyryyttävä”, vaimo kertoo. Brysselin kenttä saa moitetta mennen tullen: Siellä on puutteellinen välineistö ja ammattitaidottomat ihmiset, valittaa vammaisfoorumin pääsihteeri, sähköpyörätuolia käyttävä Pirkko Mahlamäki. Hänet on kerran kannettu alas lentokentän kapealla kantotuolilla ilman turvavyötä. Hän ehti huikkaista vain viimeisen toiveen avustajalle: ”Toimita mut sitten sairaalaan”. Yllättävää avuliaisuutta Yhdellä Könkkölän sadoista matkoista puuttui Bangladeshissa kentälle saavuttaessa lentokonetuoli kokonaan, joten Könkkölä nostettiin suoraan lentokoneen catering-ovesta kentälle. ”Näin allani laihojen kapeitten miesten kädet, niitä oli kymmeniä.” ”Me otamme vastaan”, kuului huuto. ”Ei auttanut jälleen muu kuin luottaa”, muistelee Könkkölä. Myös kiitosta tulee: Finnair on paljon parantanut ja saa kehuja, ja Kööpenhaminan kenttä toimii. Vaikka kehitysmaissa voi sattua ikäviä yllätyksiä, sieltä löytyy toisaalta myös yllättävää avuliaisuutta. Esimerkiksi Ugandassa Vakuutan, että en kuole lennon aikana. Jos kuolen, en syytä lentoyhtiötä. 16 Tukilinja 3/2018
• Näillä selviät! Ota ajoissa selvää kentän, lennon, liikkumisen ja majoittumisen esteettömyydestä. Kysy ja pyydä apua. Ole ystävällinen, mutta määrätietoinen. Vaadi asiaankuuluvaa palvelua – mutta ystävällisesti. Pahinta on vaatia jotain epäystävällisesti ja epämääräisesti. Ole rohkea! Ongelmat kyllä selviävät. Ota mukaan oma, irrallinen turvavyö. Käsimatkatavaroihin lääkkeet alkuperäispakkauksissa resepteineen. Olennaiset hoito-ohjeet, ruokavaliotiedot ym. englanniksi/ kohdekielellä mukaan. Älä pelästy turhasta. ei Könkkölällä ollut sähköpyörätuolille sopivaa, tarpeeksi suurta taksia vastassa. ”Jostain pimeydestä ilmaantui kuitenkin yhtäkkiä kymmenen mustaa miestä, jotka hommasivat toisen auton ja nostoapua.” Myös sähköä tuntuu aina löytyvän jollain piuhalla jonkun pensaan takaa. Eikä kukaan ”puskassa” sano, että ei noin saa tehdä. Kone odotti pandareppua Vanen pääsihteerin, näkövammaisen Merja Heikkosen kokemukset liittyvät lentokentälle unohtamisiin. ”Istuimme Helsingin kentällä myös sokean mieheni kanssa ja odotimme saattajaa. Aika kului ja äänet ympärillä vaimenivat. Sitten tuli kuulutus, että Heikkoset äkkiä portille 16. Emmehän me voineet mennä sinne, kun olimme sokeita. Selvisi, että virkailija joka kuulutti meitä näki koko ajan meidät.” Mukaviakin kokemuksia muistuu mieleen: Kerran, kun Merja oli neljävuotiaan tyttönsä kanssa matkalla Helsingistä Kemiin, oli tytölle rakas reppu jäänyt kentälle. Merja ja Kata-tytär saivat tuta ylimääräistä ystävällisyyttä, kun reppu haettiin kentältä ja koko kone odotti. Kynnyksen tiedottaja Sanni Purhonen kertoo puolestaan saaneensa pyörätuolinsa kerran mukaan koneen ohjaamoon. Upsistakeikkaa... Myös komiikkaa löytyy paljon: Rovasti Ari Suutarlan valjaita käyttävä opaskoira kyyhötti koneessa Suutarlan jaloissa. Lentoemäntä luuli sitä kassiksi ja yritti nostaa ylähyllylle, mutta perääntyi järkyttyneenä aikeessaan. Kalle Könkkölän hengityskone oli sijoitettu koneessa viereiselle istuimelle, josta samassa koneessa matkustava arrogantti johtaja sen äkkäsi ja valitti: ”Mitä ihmettä tuo pölynimuri tekee istuimella!” Lyhytkasvuinen kehitysyhteistyösihteeri Tuomas Tuure oli kerran lentäessään mennyt jalkatilaan polvilleen ja kumartunut istuimensa ylle helpottaakseen selän ylivoimaiseksi käyvää särkyä. Lentoemäntä meni ohitse kärryineen, mutta ohitti hienotunteisesti Tuomaksen, koska oletti tämän rukoilevan. Erästä sokeaa matkustajaa taas oli pienellä kehitysmaan kentällä varoitettu varkaista, joten hän istui odottamassa kassi tiukasti rintaa vasten puristettuna. Jostain ilmaantuivat haparoivat kädet. Nyt sankarimme hyppäsi roiston päälle – mutta huomasikin pian lepäävänsä häntä avustamaan tulleen lentovirkailijan rinnoilla. Merja Heikkonen avasi kerran lentokoneessa kahvimaitorasian ja tunsi, miten ympärille levisi vaivautunut hiljaisuus. Avustaja pyyteli serviettejä edestä ja takaa: maito oli räpsähtänyt kokonaisuudessaan viereisen, pukuun sonnustautuneen nuoren miehen sepalukselle. ”Sokkona olin tapahtumasta autuaan tietämätön...” Lähdössä Finnairilla? Lue ajoissa tarkat ohjeet lentoyhtiön nettisivuilta. Avustamista tarvitsevat matkustajat voivat Finnairilla varata paikkansa maksutta. Apuvälineet kuljetetaan veloituksetta edellyttäen, että ne ilmoitetaan ajoissa ja niille on tilaa koneen ruumassa. Opasja palvelukoirat katsotaan myös apuvälineiksi. Ilmoita liikuntarajoitteesta, avuntarpeesta ja mukaan tulevista apuvälineistä mieluiten jo paikkaa varatessasi. Jos varaus on ehditty tehdä, soita palvelunumeroon (09) 818 0800 tai täytä nettisivuilta löytyvä ilmoituslomake viimeistään 48 tuntia ennen lennon lähtöä. Aiemmin tehty palvelupyyntö kannattaa varmistaa vielä 48 tuntia ennen lähtöä. EU-maiden lentoasemilla on velvollisuus avustaa toimintarajoitteisia matkustajia. Helsinki-Vantaan lentoasemalla avustaja tulee tarvittaessa vastaan jo asiakkaan saapuessa lentoasemalle. Ilmoittaudu tällöin inva-tunnuksella merkityllä kutsupisteellä viimeistään 2 tuntia ennen koneen lähtöä. MATKAVINKKEJÄ Tukilinja 3/2018 17
• TUKIKOHDE KiviRadion juontajiin kuuluu räppäri MCKoo eli Kalle Havumäki. 18 Tukilinja 3/2018 KiviRadio Radion Valon työtä jatkava mediatyöpaja, jossa 16:sta pajalaista ohjaa 4 ohjaajaa. Toimintarajoite Kehitysvamma. Mistä löytyy? Aleksis Kiven katu 48, 00510 Helsinki. Facebook (KiviMedia), Youtube, Mixcloud (kiviradio).
• Terrrrrvetuloa kanavalle! Työtoimintaa eli palkatonta, kuntouttavaa työtä voi tehdä pussittamalla nauloja – tai tekemällä radio-ohjelmaa. Tutustuimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon Helsingin KiviRadiossa, jossa ohjelmia työstetään pitkälti Tukilinjan lahjoittamin läppärein. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna ”ON AIR!” Punainen lamppu syttyy ja suora radio-ohjelma alkaa. Juontajat Marko Koivu ja Kalle Havumäki hiljentyvät läppärien ja mikrofonien takana hetken ennen kuin pääsevät KiviRadiossa ääneen. Ennen ohjelman alkua juontajat ovat jo tutkineet läppäreistään Sekalaisen Seurakunnan päivän ohjelma-aiheet ja tutustuneet niihin. Mikrofonit odottavat ja on aika aloittaa, kun kello on tasan 13.00. Lähetyksen valvoja, siviilipalvelustaan Lyhdyssä suorittava Aapo Sandberg antaa merkin. On tarkoitus, että suora lähetys toimii tarkasti ja ammattimaisesti. ”Terrrrrrr-vetuloa kanavalle kuuntelemaan keskiviikon Sekalaista Seurakuntaa”, Kalle aloittaa rennosti. Ja tietysti ensimmäisenä soitetaan räppiä. Seuraavaksi on Markon vuoro kertoa päivän ohjelmasta. Sitä riittää, sillä ilmoilla ollaan kello 16.00 asti. ”Emme ole vielä finaalissa, vaan ihan alkumetreillä. Tänään on vuorossa Dimitrin ravivinkit, ruotsinkielinen Den blandade församlingen juontajana Jennie Sebbas, Miikan punksuosikit ja lisäksi olemme käyneet Ympäristökeskuksessa tekemässä juttua mikromuovien ympäristövaikutuksista”, Marko juontaa. Juttukeikkoja riittää Juttukeikkoja tehdään ohjelmiin paljon paikan päällä: On käyty kysymässä säästä Ilmatieteen Läppärit työkaluina Lyhty ry:n mediatyöpajan jäsenille on Tukilinjasta vuoden 2010 jälkeen myönnetty henkilökohtaisina laiteapurahoina 19 läppäriä mediatöiden tekoa varten. Yksi apurahan saaneista on punk-ohjelman toimittaja Miika Turunen. Hän kertoo tekevänsä usein läppärillään haastattelukeikkojen jälkeen ohjelmia kotona valmiiksi. KiviRadion toimituksessa on tällä hetkellä mukana 16 pajalaista ja neljä ohjaajaa. Se on osa Lyhty ry:n mediatyöpajaa, KiviMediaa, joka koostuu kehitysvammaisista ja ohjaajista. Mutta mihin on kadonnut Lyhdyn Radio Valo, joka vastasi toiminnasta aikaisemmin ja loi Suomeen myös samannimisten radiotyöpajojen verkoston? Ei mihinkään. Radio Valon verkoston ylläpito jäi Lyhty ry:lle, kun STEAlta (entiseltä RAYltä) saatu hankerahoitus loppui vuoden 2017 lopussa. Siirtymävaiheessa työtoiminta jatkuu Helsingissä Lyhdyn KiviMedian suomenja ruotsinkielisissä mediapajoissa. Lähtökohtana oma innostus Ohjaaja Onni Pohjanpalo löytyy takahuoneesta. Hän on lähetyksen aikana ohjannut myös uutistiimiä, jossa ovat tänään töissä toimittajat Kimmo Laurinmäki ja Alex Siad. Nyt on hetki aikaa istahtaa juttelemaan toimituksen melskeen – joka ei kuulu suoraan lähetykseen – keskellä. Kenelle radiotyö sopii? ”Lähdemme siitä, että kuka tahansa voi alkaa tehdä radio-ohjelmia, jos kiinnostusta ja oppimishalua on. Mikään tehtävä ei ole mahdoton, pyrimme ratkaisemaan asiat tekijän lähtökohdista. Oli mikä rajoite tahansa, näkövamma tai pyörätuoli, niin niistä lähtökohdista alamme tekijää ohjaamaan.”, Onni valaisee. ”Jotkut haluavat äänitarkkailijoiksi, toiset editoijiksi, toimittajiksi tai juontajiksi. Jotkut haluavat tehdä vähän kaikkea.” Harrastukset tukena Juontaja Markollakin on nyt hetki aikaa hengähtää. Hän liittyy seuraamme ja kertoo, että juontohommat eivät ole ollenkaan rankkoja vaan hauskoja. ”Tietysti pitää ensin treenata juontoja, niin etteivät kuulosta lähetyksessä sekavalta”, Marko sanoo. laitoksella, poliisiveneessä tekemässä juttua venepoliisin työstä ja eduskunnassa ajankohtaisia raportteja tekemässä. Ohjelmien aiheet ja vieraat ovat muiden radiokanavien tapaan tunnettuja: Perjantain Levyraadin yhtenä vieraana oli keväällä esimerkiksi kansanedustaja Pekka Haavisto. Nauhoitetut osuudet antavat juontajille levähdystaukoja, ja tietysti myös musiikki soi. Sen aikana voi häslätä ja tutkia vielä aiheita, joista voisi suorassa lähetyksessä kertoa. Silloin myös muut ohjelman tekijät voivat käydä studiossa kysymässä viime hetken ohjeita spiikkaukseen. Heitä ovat esimerkiksi Inka Timgren, Jari Nordström ja Marko Koivu. Dimitri Baltzar aloittaa ravivinkkinsä: ”Hyvää päivää arvon kuulijat, nyt on jälleen Dimitrin ravivinkkien aika. Aluksi pieni vitsi. Suomen hevonen tutkii seepran kuvaa ja järkyttyy. Miettii, että enpä olisi uskonut, että kukaan meistä olisi istunut vankilassa! Sitten vakavaan asiaan eli vinkkeihin…” Aikataulussa ollaan: Jennien juontama ruotsinkielinen osio alkaa niin kuin on sovittu, tasan 13.20. Ohjaaja Aapo virnistää: Hyvä näin. Jennie laulaa biisien mukana, Kalle räppää. Marko tutkii uutista Linnanmäen uudesta laitteesta. Miikallakin on asiaa studioon. Valoisa lähetysstudio Alppilassa on täynnä vauhtia, menoa ja meininkiä. Se kuuluu myös spiikeissä. Kaikki juontajat vakuuttavat, etteivät jännitä. Sen sijaan näkyy, että he ovat hyvin innostuneita. Joskus Aapon on pyydettävä hiljaisuutta ennen kuin musiikki loppuu. Äänitarkkailija Sami Brander toimii koko ajan keskittyneesti. Työ opettaa. Tukilinja 3/2018 19 Ihaninta on, ettei tarvitse yksin juontaa.
• ”Ideat aiheisiin syntyvät tiimissä. Sitten vielä etsitään netistä ajankohtaisia uutisia, hauskoja vinkkejä ja muuta. Itse olen käynyt myös Eduskunnan Pikkuparlamentissa haastattelemassa kansanedustajia. Lopputuloksen editoin omalla tietokoneella ohjaajan kanssa.” Omat harrastukset ja niissä syntynyt asiantuntemus hyödynnetään ohjelmanteossa. Marko harrastaa muun muassa videopelejä ja on vetänyt ohjelmaa, jossa niitä käsiteltiin. Konemusiikki on lempimusiikkia, ja sitäkin soitetaan Sekalaisessa Seurakunnassa. ”Me juontajat ja ohjaajat valitsemme lähetyksissä soitettavat biisit. Paljon tänne myös lähetetään uusia levyjä, joita tietenkin esittelemme. Niiden nimien ääntämisessä saakin olla sitten tarkkana”, Marko hymyilee. Kalle huomauttaa, että juontaminen on kivaa, mutta ”musiikki on mun juttu”. Kalle alias MC KOO on räppäri, jolta on juuri ilmestynyt uusi vinyylisinkku Kesän Lapsi. Hän kertoo, että keikkakesä ei kuitenkaan ole nyt luvassa, vaan ohjelmassa on pitkä lomamatka perheen kanssa. Juontokaksikko vauhdissa Suora lähetys jatkuu. ”Ihaninta on, ettei tarvitse yksin juontaa”, Marko hihkaisee ja lähtee taas Kallen pariksi. Ohjelmassa keskustellaan yhdessä juuri löydetystä uutisesta: Marko: ”Linnanmäelle on tulossa uusi vuoristorata…” Kalle: ”Aika siistii, siis mennään pää alaspäin. Hurjaa, taitaa veri mennä päähän…” Ajatusten heitto vuoron perään sujuu kaveruksilta luontevasti kuin radiokonkareilta Anni Hautalalta ja Jaajo Linnanmaalta. Nämä ja muut rennot ohjelmantekijät tavoittaa KiviMedian suoralta YouTube -radiokanavalta keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 13.00 – 16.00. Ei kun kuuntelemaan! Kaikki ohjelmat voi kuunnella netissä jälkikäteen Mixcloudista. Yhteistyötä on myös isompien radiokanavien kuten Bassoradion, YLE Puheen ja Radio Helsingin kanssa. KiviRadion Facebook-sivuille Onni Pohjanpalo toivoo paljon kävijöitä ja kommentteja. ”Palautetta halutaan ja kaikenlaisia ideoita. Tämä radio on mahdollisuus”, Onni vielä hehkuttaa lopuksi. Alex Siad (ylempi kuva) lukee uutisia. Kalle Havumäki ja Marko Koivu juontavat lähetystä. 20 Tukilinja 3/2018
• Sekotavarakauppa aukesi Aplodien jälkeen vieraat tutustuivat kaupan antimiin. Tarjolla on esimerkiksi Kalevi Helvetin makaabereita kuvia, joita löytyy myös t-paitojen muodossa. Kun kysyin, miten Pertti aikoo jatkossa toimia nimeään kantavassa sekotavarakaupassa, hän vastasi: ”Tulla tänne silloin, kun mua huvittaa!” Se käykin helposti, sillä samasta ovesta pääsee myös Lyhty ry:n Kivimediaan ja KiviRadion studioon. Pertti on mukana Lyhty ry:n kulttuurityöpajan monipuolisessa työtoiminnassa. Löydän ihmisvilinästä Lyhty ry:n kulttuurityöpajan ohjaaja Kalle Pajamaan, joka tunnetaan myös PKN:n managerina. Hänen mustavalkoisia valokuviaan yhtyeestä on esillä galleriassa. Kalle kertoo, että tarkoitus on pitää Pertin Valinnassa niin näyttelyitä kuin taiteilijatapaamisiakin. Lisäksi siellä myydään valokuvia, käsitöitä, äänitteitä, kirjoja, mukeja, essuja ja muuta silmille mukavaa ja tarpeellista. ”Ajattelimme myös, että voisimme laittaa kahviautomaatin johonkin kulmaan, että ihmisten olisi mukava poiketa täällä”, Kalle kertoo. Pertin Valintaa pyörittää PKN:n perustama Daatso Oy – ilmeisesti maailman ensimmäinen kehitysvammaisten perustama osakeyhtiö. Daatso on Pertin keksimä sana, joka sopii ulkomailla ollessa joka tilanteeseen. Joku paikallaolijoista kehuu viinyylivalikoimaa. Moni ihastuu outsider-tekstiileihin ja näyttelyn kuviin. Yksi näytteilleasettajista on tanskalainen kehitysvammainen taiteilija Kenneth Rasmussen, joka on luonut oman kielen taideteostensa hahmoille. Pertin Valinnan taustalla vaikuttaa yritysten ja yhdistysten verkosto, jonka tavoitteena on edistää outsider-taidetta ja sitä tekevien taiteilijoiden työllistymistä ja yhteiskunnallista asemaa. Kauppa on auki keskiviikosta perjantaihin klo 12–18 ja lauantaisin klo 10–14 osoitteessa Aleksis Kiven katu 48. Hulvattomassa Pertin Valinnassa esitellään kehitysvammaisia taiteilijoita ja myydään design-taidetuotteita. TEKSTI Sari Heino-Holopainen HELSINGIN ALPPILASSA avautui toukokuussa kaupan ja gallerian mainio yhdistelmä, sekotavarakauppa Pertin Valinta. Avajaisissa esiintyi kaupalle nimensä antanut Pertti Kurikka, joka tunnetaan paitsi punkbändistä PKN eli Pertti Kurikan nimipäivät myös kuvataiteilija Kalevi Helvettinä, joka on Pertin synkkä sivupersoona. Kalevi soitti avajaisvieraille vinyylejä vampyyriksi pukeutuneena ja kertoi myös kauhujutun. Se päättyi tietenkin huonosti onnettomuusrysäykseen, jonka vampyyri esitti äänekkäästi eläytyen. Pertin Valinnassa myydään tietysti myös Pertti Kurikan alias Kalevi Helvetin taidetta. K U V A : JA R I N O R D S T R Ö M Tukilinja 3/2018 21
• Erityisperheen arki on kestävyyslaji ”Perheen kanssa on sovittava yhteisestä linjasta, kun bloggaa erityislapsista” Arto painottaa. Vaikka hän kertoisi tekstissään perheen tai lapsen huonosta päivästä, hänestä on tärkeää lisätä tekstiin aina myös jotain hyvää. Kuka? Arto Bäckström, 30 v. Vantaa Työ Yhdistyshallinnon asiantuntija, mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami ry. Blogi www.erityisvanhemmuus.fi Podcast: www.soundcloud.com/ erityisvanhemmuus 22 Tukilinja 3/2018
• Arto Bäckströmin viidestä lapsesta ainakin yksi kuuluu neurokirjolle. Hän haluaa blogillaan viestiä, että yksin ei tällaisessa tilanteessa tarvitse pärjätä. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Riitta Skytt ja Bäckströmien kotialbumi TILASTOKESKUKSEN MUKAAN Suomessa on noin 700 000 lapsiperhettä (2016). Ei ole ihme, että perheblogit ovat hyvin suosittuja. Niiden kautta pääsee kurkistamaan muiden arkeen ja ajatuksiin. Perheblogien sisältö keskittyy usein lifestyleen ja ruokaan, mutta teemablogejakin löytyy. Niissä käsitellään esimerkiksi yksinhuoltajuutta, perhe-elämän ja työn yhdistämistä tai erityisvanhemmuutta. Perheblogien kirjoittajat ovat pääosin naisia, mutta viime aikoina muutamat isätkin ovat alkaneet sanoittaa vanhemmuutta blogien kautta. Yksi heistä on kolmekymppinen Arto Bäckström, jolla on viisi lasta. Bäckström kirjoittaa lämmöllä ja huumorilla höystettyä blogia nimeltä Erityisvanhemman korjaussarja – erityisen armollinen perheblogi. Siinä hän pyrkii jakamaan erityisvanhempien tunteita ja kertomaan, että yksin ei tarvitse pärjätä. Hän on 5-vuotias ja häntä kutsutaan Köpöksi tai Köpönaattori 3000:ksi silloin, kun kierrosluvut ovat korkealla ja tuhovoima on suurin. Koska Arttu oli ensimmäinen lapsi, vanhemmat pyrkivät aluksi selittämään hänen haastavaa käytöstään persoonallisuudella ja uhmalla. Artun ollessa 4-vuotias he totesivat, etteivät enää pärjää hänen kanssaan ja että perhe tarvitsee apua. “Tilanne kehittyi hiljalleen, Arttu ei pystynyt sopeutumaan päiväkodin ryhmään. Oli agressioita, kotona ruoat olivat päivittäin pitkin lattiaa ja haarukat lensivät kohti sisarusten otsaa. Oli kontrollin tarvetta, hänen piti aina puuttua toisten tekemisiin ja semmoista”, Arto kuvailee. Avun saaminen ei ollut helppoa. Myötätuntoa kyllä löytyi, mutta pitkään heitä pompoteltiin paikasta toiseen ennen kuin asiat alkoivat järjestyä. “Kun lopulta pääsimme avun pariin, olemme olleet hyvin tyytyväisiä niihin palveluihin, mitä meille annettiin”, Arto sanoo. Oikeat tukimuodot saatiin käyntiin, ja nyt Arttu käy koulua polikliinisen luokan pienryhmässä Viertolan koulussa Vantaalla. Hän on oppinut jonkin verran kontrolloimaan oireitaan ja arki sujuu nyt hyvin, ellei ympäristön kuormitus kasva liian suureksi. Kielletyt tunteet ja huumori Blogissaan Arto kertoo avoimesti perheensä vaiheista ja omista synkistäkin hetkistään. “Vanhemmuuteen liittyy kiellettyjä tunteita ja asioita. Erityisen ehtivä isä Arto kirjoittaa blogissaan, että tällainen lapsilauma aiheuttaa usein ihmettelyä ja varovaista kyselyä uskonnollisesta taustasta. “Nekin, jotka eivät kehtaa kysyä, miettivät sitä varmasti. Koska eihän tuollaiseen siitosurakkaan ryhdy hullukaan, jollei jokin uskonnollinen tai yhteisöllinen voima siihen pakota.” Kerrottakoon, että Arto ei ole minkään uskontokunnan jäsen. Sen sijaan hän on itseään kohtaan kuulemma niin vaativa, että se menee välillä överiksi. Vai mitä sanotte tästä: kolmekymppinen mies, joka on jo koulutettu yhteisöpedagogi, järjestötyön ammattilainen, kilpauran judossa tehnyt lasten ja nuorten judovalmentaja, hankkinut soittoja laulutaitoa, kirjoittanut paljon kaikenlaista, osallistunut politiikkaan, juossut useamman maratonin ja perustanut suurperheen. Kaiken tämän lisäksi Arto on jo kahden vuoden ajan pitänyt blogia. “Aluksi syy kirjoittamiselle oli varmaan se, että piti prosessoida omia tuntemuksia. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa ajatella ja jäsentää ajatuksia”, Arto kertoo. Kierroslukujen kunkut Prosessoinnin tarvetta aiheutti erityisvanhemmaksi sopeutuminen. Perheen vanhimmalla lapsella, 11-vuotiaalla Artulla, on diagnosoitu autismikirjon häiriö ja Touretten syndrooma. Myös toiseksi nuorimmalla lapsella tutkitaan mahdollista neurobiologista poikkeavuutta. Tukilinja 3/2018 23 Vanhemmuuteen liittyy kiellettyjä tunteita ja asioita. Erityisvanhemmuudessa ne ovat niin voimakkaita, että jos niitä ei käsittele, on itse tosi huonossa jamassa.
• Totesin, että erityisvanhemmuudessa ne ovat niin voimakkaita, että jos niitä ei käsittele, on itse tosi huonossa jamassa. Eivät tunteet mihinkään katoa, vaikka niitä yrittää painaa pinnan alle. Aloin purkaa niitä kirjoittamalla. Ajatuksena oli, että otan ne vastaan, pureskelen ja vapaudun sitä kautta. Se on toiminut”, Arto kertoo. Ei tarvitse olla erityisvanhempi tunnistaakseen Arton teksteistä jokaisen vanhemman päässä pyörineitä huolen ja epätoivon hetkiä. Blogin aiheet liikkuvat vaivatta kipeistä asioista humoristisiin. Arto kirjoittaa yhtä sujuvasti erityisvanhempien vaietuista mielenterveysoireista kuin hersyvän kuvauksen Huonojen vanhempien yhdistyksestäkin. “Saatan lähteä kirjoittamaan jotain tosi vakavahenkistä, ja yhtäkkiä siitä on tullut huumoriteksti. Joskus se on paras tapa kirjoittaa asioista, Huumori on elinehto”, Arto sanoo. “Artussa on sama piirre, hän leikittelee kielellä ja hänellä on tilannekomiikan tajua. Hän lohkaisee hyvän kommentin juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Yleensä tulilinjalla on äiti.” Blogi kehittyy eteenpäin Erityisvanhemmuutta käsittelevällä blogilla on selvästi ollut tarvetta. Artikkelin aiheesta riippuen lukijamäärät vaihtelevat muutamasta sadasta tuhansiin. Vuosikävijöitä blogissa on kymmeniä tuhansia. “Käytän Facebookia päivitysten levittämiseen, ja sieltä ne menevät myös automaattisesti Twitteriin. Somen kautta ne leviävät itsekseen vertaisryhmiin”, Arto kertoo. Blogi saa myös paljon palautetta. Viimeisen vuoden aikana kommentoijista on muodostunut yhteisö, jonka jäsenet keskustelevat Arton lisäksi keskenään. Jotkut haluavat vaihdella sähköposteja hänen kanssaan yksityisestikin. “Minulla on tarve olla hyödyksi ja auttaa muita. Uskon, että se on vertaistukea, kun olen avoin näistä omista asioistani. Ihmiset näkevät, että tällaistakin on eikä siinä ole mitään ihmeellistä”, Arto sanoo. Arto ei aio kuitenkaan pitäytyä vain blogissa. Työn alla on sen pohjalta koottu kirja. Hän on vielä kahden vaiheilla tuleeko siitä opaskirja vai perheen tarina. Arto ei julkaise somessa kuvia lapsistaan ennen kuin he ovat tarpeeksi vanhoja kertomaan siit ä mielipiteensä. Tämän reissukuvan julkaisemiseen Arttu antoi luvan. “Voi olla, että tulee kaksikin kirjaa”, hän naurahtaa. Uutena aluevaltauksena Arto ja Arttu tekivät yhdessä blogiin podcast-äänitiedoston, jollaisia on tarkoitus tehdä ajan myötä lisää. Siinä Arttu kertoo itse kiinnostuksen kohteistaan – minkälaista hänen elämänsä on ja miten muiden tulisi suhtautua neurokirjon ihmisiin. "Ihmisiähän me kaikki ollaan", Arttu kiteyttää. AUTISMI = Aivojen neurobiologinen, yksilöllinen kehityshäiriö vaikuttaa vuorovaikutukseen, aistimiseen ja kokemiseen koko elämän ajan. Nykyään käytetään mieluummin nimitystä autismikirjo. NEUROKIRJO = Kattokäsite, johon kuuluvat esimerkiksi autismikirjon häiriöt, Touretten syndrooma ja ADHD. TOURETTEN SYNDROOMA = Äänellinen ja motorinen, monimuotoinen nykimiseli tic-häiriö. PODCAST = Verkossa julkaistu äänitallenne. 24 Tukilinja 3/2018
• UUTISIA ALMA KANTAA MIELINAUHAA 22-vuotias poptähti Alma – entinen koulupudokas ja nykyinen syrjäytyneiden puolestapuhuja – kantaa Suomen Mielenterveysseuran keräyskasvona vihreää tietoisuusnauhaa, Mielinauhaa. Suomeen rantautunut kansainvälinen keräyskampanja Green Ribbon tähtää häpeän poistamiseen mielenterveysongelmista. Niitähän nyt tulee jokaiselle, kun elämä koettelee. Näin tuumaa ainakin Alma. Hän valitsi ja kirjoitti nauhassa tänä vuonna olevan viestin: ”Olet tärkeä”. Vihreän Mielinauhan taustalla on historiallinen tosiasia: 1800-luvulla vihreää väriä käytettiin merkitsemään ihmisiä, joita pidettiin mielisairaina. ARKTISET VAMMAISET Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä nosti toukokuussa esiin vammaisten ihmisten haastavan tilanteen arktisella alueella. Yhteisinä ongelmina eri maiden ja mantereiden pohjoisissa osissa ovat pimeät, kylmät ja lumiset luonnonolosuhteet, pitkät etäisyydet, vähemmistöjen ja vähemmistökielien usein marginaalinen asema sekä joukkoliikenteen vähäisyys. Vammaispalvelujen toteutuminen näissä oloissa on haasteellista parhaissakin olosuhteissa. Suomi on vuosina 2017–19 arktisen neuvoston puheenjohtajamaa, joten nyt olisi Könkkölän mukaan hyvä tilaisuus nostaa esiin vammaisten ihmisten tilanne tällä monenkirjavalla vyöhykkeellä. TRANSLAPSET JÄÄVÄT HOIDOTTA Uusimmassa kouluterveyskyselyssä 9-luokkalaisista noin 5,6 %:lla on sukupuolen moninaisuuden kokemuksia. Suomessa ei tutkita eikä diagnosoida alle 13-vuotiaiden sukupuoliristiriitaa, vaikka heidän tiedetään hyötyvän hoidosta. Seksuaalista tasavertaisuutta edistävä Seta ry on teettänyt Moninaiset lapsemme -raportin translasten ja intersukupuolisten lasten tilanteesta Suomessa. Sen mukaan lasten oikeuksia hoitoon ja tukeen laiminlyödään. Translakiin tulisi Setan mukaan tehdä kansainvälisiä suosituksia noudattava kokonaisuudistus. Lapsen tulisi voida avoimesti ja turvallisesti ilmaista kokemuksiaan ja tulla kohdatuksi sukupuoleltaan sellaisena, jollaiseksi hän itsensä kokee. Intersukupuolisten alaikäisten lasten kosmeettinen sukuelinkirurgia tulisi myös kieltää. HEIKKO TERVEYS SYRJÄYTTÄÄ AMMATTIKOULUTUKSESTA Noin 15 prosenttia 20–29-vuotiaista suomalaista nuorista on suorittanut pelkän peruskoulun. Tuoreesta tutkimuksesta selviää, että noin viidesosa tästä opintieltä syrjäytymisestä on selitettävissä 10–16 -vuotiaiden terveysongelmilla. Niitä kokeneet ovat 21-vuotiaina K U V A : C h ris Jo h n so n , U n sp la sh lähes puolet vertaisiaan todennäköisemmin peruskoulututkinnon varassa. ”Osa terveysongelmia kokeneista nuorista tarvitsi nykyistä enemmän tukea koulutuspolullaan”, päättelee Helsingin yliopiston väestöntutkimuksen yksikössä väitöskirjansa julkaissut Janne Mikkonen. Nuorista, jotka ovat tarvinneet erikoissairaanhoitoa, viidennes ei ole 21-vuotiaana suorittanut toisen asteen tutkintoa eikä osallistu siihen johtavaan koulutukseen. Muita pienempi todennäköisyys jatkaa opintoja on myös nuorilla, joilla on ollut aivotärähdys, epilepsiaa, synnynnäisiä sydänongelmia tai selkävaivoja. ”Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu mielenterveysja päihdeongelmien olevan yleisempiä toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääneillä, mutta tutkimuksemme perusteella ne näyttävät myös edeltävän koulutuksen ulkopuolelle jäämistä”, Mikkonen toteaa. Tyypin 1 diabetesta tai astmaa sairastavat nuoret eivät sen sijaan jää muita useammin peruskoulututkinnon varaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin runsaan sadantuhannen suomalaisen vuosina 1988–1995 -syntyneen rekisteritietoja. Havaitut yhteydet eivät selity vanhempien koulutuksella, kotitalouden tuloilla, perherakenteella tai asuinpaikalla. Tukilinja 3/2018 25
• Kesäduuni kantaa nuorta Liibaan haluaa kauppiaaksi. Tavoite on taas askeleen lähempänä, sillä tänä kesänä hän työskentelee marketissa. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Vesa Linna LIIBAAN HASSAN on 17-vuotias toisen vuosikurssin merkonomiopiskelija Luovin ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Hän on yksi niistä harvoista erityisopiskelijoista, jotka ovat onnistuneet saamaan täksi kesäksi töitä. Hakemisessa olivat apuna paitsi rohkea asenne myös Luovin työhönvalmentaja. ”Ensimmäinen kesätyöni oli Myllypuron S-Marketissa, mutta sinne otetaan joka kesä eri työntekijät”, Liibaan kertoo. ”Viime keväänä hain muun muassa Päiväkoti Toivoon ja pääsin ryhmähaastatteluun. Minut valittiin sitten sinne ja olin tyytyväinen, sillä kaikki työ käy. On tärkeää, että on tekemistä ja tulee työkokemusta.” Päiväkodin lapset tekivät Liibaanin iloiseksi, vaikka uusi paikka nuorta miestä aluksi jännittikin. Päiväkodin työntekijät kehottivat Liibaania vaan menemään mukaan lasten leikkeihin ja siitä se sitten alkoi, kesäduunikesä. ”Leikin niin ulkona kuin sisällä lasten kanssa. Pelasimme jalkapalloa, olimme hippasilla ja opetin heille kirkonrottaa.” Työssä on hyödyksi Päiväkodin pihalla on monia isoja koivupuita. Niiden keskellä keksittiin Oma puu -leikki. ”Se oli juoksemista ja juoksemista ja oman puun valtaamista. Hauskaa!”, Liibaan hymyilee. Hän kertoo, miten pienimmät katsojat usein kannustivat ”Liibaan voittaa lapset!” Näille pienimmille Liibaan oli paras vauhdin antaja pihakeinuissa. Nuoresta, osaavasta miehestä oli apua varsinkin isompien poikien kanssa. Vakituiset työntekijät olivat tyytyväisiä, kun Liibaan ohjasi heitä ja luki heille. Monta legorakennelmaa tuli tehtyä myös pienempien kanssa. Liibaan pelasi lasten kanssa tableteilla ja Kimblen äärelle tuli osallistumiskutsu vähän väliä. Myös pienet siivoustehtävät kuuluivat työnkuvaan. Kesätyössä aika kului nopeasti ja lopulta oli aika jättää haikeat hyvästit. Liibaanista oli tullut eskarilaisten kaveri. Myös työntekijät jäivät kaipaamaan iloista apua. Työ poikii työtä No, mitä opit kesäduunissa päiväkodissa? ”Ei tarvinnut maata himassa”, Liibaan naurahtaa. ”Ja kärsivällisyyttä!”, hän painottaa vakavammin. Liibaanille oli ensiarvoisen tärkeää saada myös työkokemusta eikä unohtaa sovi sitäkään, että matkailusta innostuneelle nuorelle miehelle säästyi 800 euron kuukausipalkasta matkarahaa. Tänä kesänä Liibaan työskentelee pääkaupunkiseudulla K-Marketissa. Innokkuus, rohkeus ja työkokemus tekivät tehtävänsä. Myös työhönvalmentajan tukea on työpaikkojen haussa tarvittu. ”Työvalmentaja voi vihjaista opiskelijalle kesätyön hakumahdollisuudesta ja auttaa prosessin läpiviemisessä”, kertoo Luovin työhönvalmentaja Pauliina Murto, jolla oli tärkeä osuus Liibaanin työuran alulle panemisessa. Työpaikat kiven alla Vamlaksen hankepäällikkö Minna Tarvainen teki viime kesänä Vastuullinen kesäduuni -kampanjaa varten erityisammattioppilaitosten opiskelijoille kyselyn. Siitä selvisi, että kesätyöpaikat ovat heille edelleen kiven alla. ”Nuorten työurat alkavat tavallisesti kesäduunista, mutta ei välttämättä vammaisella nuorella.” Kyselyyn vastasi 31 opiskelijaa neljästä ammatillisesta oppilaitoksesta. Heistä 15 oli hakenut kesätöitä ja 6 oli sellaisen saanut. Töitä löytyi päiväkodista, henkilökohtaisena avustajana, varastosta, siivousalalta sekä puistoja pihatöistä. Sekin selvisi, että ensimmäisen kesätyön löytämisessä vanhempien apu oli usein ollut tarpeen. Motivaatiota työnhakuun Kesätyöpaikkojen määrät vaihtelevat oppilaitoksittain ja linjoittain. Viime kesänä Luovista lähti kesätöihin neljä opiskelijaa. Kiipulasta työhönvalmentaja Jaakko Aroharju kertoo, että puutarhatalouden opiskelijoiden 20 hengen ryhmästä oli kesällä 2017 kesätöissä peräti 13 opiskelijaa. Määrät kuitenkin vaihtelevat vuosittain. Luovissa on joinakin vuosina järjestetty opiskelijoille kesätyön hakupaja ja aktiivisia hakijoita tuetaan aina myös yksilöllisesti. Työhönvalmentaja Riitta Karhapää kertoo, että osa opiskelijoista on erittäin motivoituneita hakemaan töitä. Heidän osuuttaan voisi kuitenkin lisätä. ”Mielestäni koko henkilökunnan pitäisi vielä enemmän motivoida opiskelijoita edes hakemaan kesätöitä”, Karhapää sanoo. Vanhemmilla tärkeä rooli Puolet kyselyyn vastanneista opiskelijoista kertoi, etteivät olleet edes hakeneet töitä. Osa halusi pitää kesän vapaana, mutta joukossa oli niitäkin, joilla ei ollut taitoa hakea töitä. Joillekin mahdollisuus ei tullut edes mieleen. Työtä hakeneilla opiskelijoilla oli samanlaisia tavoitteita kuin Liibaanilla: saada työkokemusta, oppia työssä olemisen taitoa ja saada uusia ihmissuhteita. Vähäisin syistä ei ollut tämä: ”Että olisi jotain tekemistä. Ei tarvitsisi olla kotona.” Rekku, työt loppuu vasta neljältä! 26 Tukilinja 3/2018 Nuorten työurat alkavat tavallisesti kesäduunista, mutta ei välttämättä vammaisella nuorella.
• Liibaanille tämä on jo kolmas kesä, jonka hän viettää töissä. Viime kesä kului päiväkodin lasten kanssa.
• HISTORIA kuuluu kaikille 28 Tukilinja 3/2018 Vammaisia on saattanut olla hyvinkin korkeissa asemissa ilman, että vammaisuutta yksinkertaisesti on mainittu. Yksityiskohta Hieronymys Boschin (1450–1516) teoksesta Rampoja ja kerjäläisiä.
• Suomalainen tutkimushanke tuo vammaiset ihmiset näkyviin historian marginaaleista, jonne heidät on tähän asti kätketty. TEKSTI Sanni Purhonen KUVAT Ismo Helén ja Wikipedia VAMMAISUUDEN VAIETTU HISTORIA. Identiteetti, osallisuus, yhteiskunta on Koneen Säätiön rahoittama hanke, joka tuottaa tietoa vammaisten ihmisten asemasta ja toiminnasta eri historian vaiheissa. Sen aikana käynnistetään yhteistyötä eri tieteenalojen tutkijoiden välillä ja tuodaan näkyväksi tietoa vammaisten ihmisten historiasta. Lähtökohtana on ajatus, että historia kuuluu kaikille. ”Vaiettu” on tässä avainsana. Vammaisuus on asia, josta historian tutkimuksessa ja popularisoinnissa ei useinkaan ole haluttu puhua, saati sitten vammaisten omalla suulla. Hankkeen tavoitteena on myös käynnistää yhteistyötä vammaishistorian ja mielisairauksien historian tutkijoiden sekä järjestökentän välillä. Näin voidaan edistää historiatietoisuutta ja yhteiskunnallista keskustelua toimintarajoitteisuudesta. Kynnys vetovastuussa Hankkeessa työskentelee osa-aikaisesti useampikin tutkija ja erilaisia yhteistyökumppaneita, kuten järjestökenttää ja museoita, on mukana iso liuta. Projektipäällikkönä toimii tamperelainen vammaisaktivisti Amu Urhonen. Hän vastaa käytännön asioiden hoitamisen lisäksi yhteistyöstä vammaisliikkeen kanssa, onhan hän esimerkiksi vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n puheenjohtaja ja vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE:n jäsen. Projekti käynnistyi hänen ja erään tutkijan pohdinnoista. ”Tunnen hankkeessa toimivan tutkijatohtori Jenni Kuulialan pitkältä ajalta”, kertoo Amu Urhonen. ”Aloimme pohtia yhdessä, miten vammaisten ihmisten historiaa esitetään tai ei esitetä, ja kuinka tätä teemaa voisi paremmin tuoda esiin. Vammaisuuden esittämistapoihin liittyy ongelmia ja harhakäsityksiä, joita voidaan tässä toivottavasti muuttaa.” Tuosta pohdinnasta hanke on jo edennyt hyvään vauhtiin. Sen nettisivuilla päivittyy jatkuvasti blogi, jota kirjoittavat projektin piirissä toimivat tutkijat vuorollaan. He kertovat historiasta visioitaan ja näkökulmiaan. Blogista löytyvät myös kuluneen kevään ison ponnistuksen, yhdessä Kirkkohallituksen kanssa järjestetyn Vammaisuuden teologia -seminaarin puheenvuorojen tiivistelmät. Niissä pohditaan vammaisuuden ja kristinuskon monimuotoista suhdetta. Sovinnainen vammaiskuva Millaista vammaisuuden historia sitten on ollut? Tiivistetysti voi todeta, että vammaisuutta on peitelty. Vammaisia ei myöskään ole käsitelty toimijoina vaan uhreina tai passiivisina kohteina, vaikka he olisivat tosiasiassa olleet hyvinkin aktiivisia. Vammaisuus on yleiskäsitteenä ylipäätään melko uusi. Sen synty on monesti liitetty työkyvyn määrittelyyn sekä teollistumisen alkuaikoihin 1800-luvulla. Yksittäisiä esimerkkejä vammaisuudesta löytyy kuitenkin aiemmiltakin ajoilta esimerkiksi Raamatusta ja uskonnollisesta kirjallisuudesta. ”Satunnaisten kerjäläisten kohdalla vammojen piilottaminen ei ole kiinnostanut ketään. Ylemmissä luokissa vammoja on sen sijaan helposti alettu piilottaa” , Urhonen avaa. ”Monia saattaa yllättää, että yksittäisen vammaisen elämässä sosiaalinen asema on ratkaissut huomattavasti enemmän kuin vamma. Vammaisia on siis saattanut olla hyvinkin korkeissa asemissa ilman, että vammaisuutta yksinkertaisesti on mainittu.” Kysymys on myös valta-asemasta ja siitä, kenellä on oikeus kuvata toista ihmistä ja millä tavoin. Esimerkiksi kuuluisa italialainen säveltäjä Francesco Landini (1325–1397) ei koskaan itse itsestään kirjoittaessaan maininnut näkövammaansa, vaan puhui sävellystyöstään. Kaikissa lähteissä, joissa hänestä kirjoittivat muut, hänet kuitenkin mainitaan aina ensimmäisenä sokeaksi. Kirja ja oppimateriaalia Historiaa pyritään hankkeessa tuomaan esiin monipuolisilla ja kiinnostavilla tavoilla. Blogin, tapahtumien ja seminaarien ohella tekeillä on artikkelikokoelma, jonka on tarkoitus ilmestyä vuoden 2019 loppupuolella. Tekeillä on myös 1300-luvun tunnetuin italialainen säveltäjä Francesco Landini sokeutui sairastuttuaan lapsena isorokkoon. Hän oli oppinut mies ja taitava portatiiviurkujen soittaja, joka sävelsi paljon maallista laulumusiikkia – ballatoja ja madrigaaleja. Historiahanketta vetää Kynnys ry:n puheenjohtaja, teologian maisteri ja opiskeluterveydenhuollon asiantuntija Amu Urhonen Tampereelta. oppimateriaalia lukio-opetuksen tueksi. Keskeinen tavoite on popularisoida jo olemassa olevaa vammaisuuden historian tutkimusta. Urhonen uskoo, että vaikka vammaiset itse olisivat jo jossain määrin tietoisia historian monipuolisuudesta, tiedon levittämisestä olisi runsaasti hyötyä julkiselle keskustelulle. Tämän hän huomasi esimerkiksi Vammaispalveluiden neuvottelupäivillä. ”Kun toimme esiin, miten vaikkapa inkluusiokäytäntöjä on ollut jo keskiajalla, moni paikalla ollut sosiaalityöntekijä yllättyi. Ehkä samalla selkeni, ettei tämä olekaan niin teoreettinen asia. Historia ei aina kerro pelkästään kehityksestä. Usein on vain keskenään erilaisia aikoja.” Tukilinja 3/2018 29
• Tähtäimessä paralympialaiset Entistä pianistia tavoitteellisuus motivoi. Uusi pelituoli avaa tien kansainvälisille kilpakentille. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Tuomas Nousiainen PT-SULKAPALLO = Pyörätuolisulkapallo selkäydinkanavassa. Tuntemattomasta syystä se vuoti ollessani 27-vuotias. Se tuhosi hermot selkäydinkanavassa ja seurauksena oli selkäydinvamma”, Rautakoski kertoo. Hän pystyy yhä soittamaan pianoa, mutta ammattimuusikkona toimiminen ei enää onnistunut. ”Kun se otettiin niin yllättäen pois, niin kyllähän se on vaatinut valtavan sopeutumisen. Urkuja en pysty soittamaan enää lainkaan ja varsinkin kirkkokonserteissa oli pitkään iso kaiho.” Mirka Rautakoski opiskeli uuden ammatin ja työskentelee nyt autoalan ohjelmistoyrityksessä. Liikunnan harrastaminen merkitsi pitkään kelauslenkkejä, uimista ja kuntosalia, mutta viime vuosina vanha tavoitteellisuus nosti taas päätään. ”Aloin haaveilla pyörätuolitenniksen harrastamisesta, mutta se oli ehkä alkuun liian haastava laji. Sitten ajattelin sulkapalloa. Laitoin muistaakseni googleen, että ’vammainen sulkapallo’. Sieltä löysin VammaisSulkapallo ry:n sivuille”, Rautakoski kertoo. Meni vielä vuoden päivät ennen kuin Rautakoski tarttui härkää sarvista ja lähti syksyllä 2016 Helsingin Invalidiyhdistyksen sulkapallovuorolle. Nykyään hän treenaa useamman kerran viikossa ja on osallistunut jo kaksiin kansainvälisiin kisoihinkin: kesällä 2017 Dublinissa ja keväällä 2018 Mallorcalla. Ja tavoitteellisuus, se on palannut Rautakosken elämään. Hänen kalenteriinsa on merkitty jo syksyn EM-kilpailut Ranskassa sekä 2019 MM-kilpailut Sveitsissä. Myös paralympialaiset ovat mielessä –ovatko ne sitten vuoden 2020 vai 2024 kisat, sen aika näyttää. ”Paljon olen saanut sulkapallon kautta tilalle siitä, mitä vammautumiseni myötä menetin. Aika parantaa haavat.” Tavoitteellisuuteen liittyy myös se, miksi Rautakoski haki Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n ja Tukilinja-lehden Startti-stipendiä. Pyörätuolisulkapallo on nimittäin välinelaji. Tähän saakka Rautakoski on pelannut Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA:lta lahjoituksena saadulla vanhalla pt-koripallotuolilla, josta on tuunattu sulkapalloon paremmin soveltuva. Tilalle valmistuu mittojen mukaan suunniteltu pt-sulkapallotuoli, jota kokoaa vaasalainen pt-sulkapalloaktiivi Timo Villanen. Rautakoski käytti stipendin sen kustannuksiin. TAVOITTEELLINEN. Sellainen Mirka Rautakoski, 43, on ollut pienestä pitäen. Hän aloitti pianonsoiton 5-vuotiaana, ja kun se harrastus vie mukanaan, ei puhuta sunnuntaisoittelusta. Pianosta tuli espoolaiselle Rautakoskelle ammatti. Diplomipianisti soitti konserteissa, opetti ja teki myös kanttorinsijaisuuksia, koska urkujensoittokin luonnistui. Rautakosken tavoitteellisuudesta kertovat myös nuoruuden liikuntaharrastukset. 90-luvulla hän harrasti kehonrakennusta, 2000-luvun valmistautui maratonille. Se haave jäi kuitenkin toteutumatta. ”Sain vuonna 2001 sairaskohtauksen, äkillinen verenvuoto selkäytimeen. Syyksi löytyi AV-malformaatio eli verisuoniepämuodostuma Sulkapallo on antanut paljon takaisin siitä, mitä menetin. TUKIKOHDE Pianisti Mirka Rautakoski on aina ollut liikunnallinen. Maraton vaihtui kuitenkin sulkapalloiluun pyörätuolista käsin. Kuka? Mirka Rautakoski, 41, Helsinki. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Urheilulaji Pyörätuolisulkapalloilu.
• TULILINJALLA / KOLUMNI Pinja Eskola Tukilinja 3/2018 31 K U V A : R IIT TA S K Y T T. Huulillani oli jotain, mitä en ollut nähnyt peilistä aikoihin: aito hymy. Nauroin typerille jutuille kippurassa, kivut kaikkosivat. Aamuisin en ollut enää mörkö, joka tahtoi vajota maan alle vihaamaan kaikkea maailmassa. Loman tarpeessa tajuamattaan? Kolumnisti Pinja Eskola, 23, Tampere Toimintarajoite CP-vamma, käyttää sähköpyörätuolia. Ammatti Julkaisutuotannon opiskelija. VIIKKO RANSKASSA ilman niuhottavaa sukua tai kavereita, jotka haluavat aivan erilaisia asioita kuin sinä. Viikko vailla huolia, velvollisuuksia. Kuulostaako absurdilta? Niin kuulosti minustakin vielä hypätessäni lentokoneeseen huhtikuun alussa. Ajattelin, etten pystyisi päästämään irti arjesta, pelkäsin että kivut seuraisivat minua lomallekin. Askarruttihan meikätyttöä sekin, kuinka tulisin toimeen avustajan kanssa yhteensä viikon päivät. Tiesin valinneeni hyvin, avainkysymys olikin kestäisikö hän minua. Ennen kuin huomasinkaan, edessäni oli lasi suunnattoman halpaa viiniä, päässäni aurinkolasit, korvissa kuulokkeet ja lautasella crepé. Huulillani oli myös jotain, mitä en ollut nähnyt peilistä aikoihin: aito hymy. Nauroin typerille jutuille kippurassa, kivut kaikkosivat. Aamuisin en ollut enää mörkö, joka tahtoi vajota maan alle vihaamaan kaikkea maailmassa. Siellä meren toisella puolella muistin jälleen, mitä on olla minä. En tehnyt mitään, koska täytyi, vaan koska halusin. Olin unohtanut, miltä se tuntuu. ELÄMME YHTEISKUNNASSA, jossa meidän täytyy suorittaa koko ajan. Täytyy olla opiskellut, jotta on töitä. Täytyy olla töitä, että pystyy elättämään itsensä, sillä pelkillä tuilla on ainakin näin vaikeavammaisen hankala kustantaa siedettävää elämää. Kyllä, mekin haluamme käydä keikoilla, kahviloissa, olla sosiaalisia emmekä vain murjottaa luolissamme piilossa ihmisten katseilta ja murista, jos joku tulee liian lähelle! Vaikka raha ei olisi ongelma, aiheuttaa sosiaalinen ympäristö meille suorituspaineita. Vanhempamme, työnantajamme, ystävämme, kaikki odottavat meiltä jotain. Roolista ei saisi poiketa edes hetkeksi tai muuten meitä katsotaan kieroon. Jokainen tarvitsee kuitenkin hetken myös itselleen. Jakson, jolloin ei tarvitse olla tavoitettavissa tai edistää asioita. Mieli tarvitsee aikaa ladata akkuja, keho uupuu enemmin tai myöhemmin. Pelkkä uni ei riitä. Stressittömyys on tarpeen. Tee jotain, mitä juuri sinä haluat, äläkä ajattele muita! Helpointa irtiotto on kaukana kotoa. Ulkomaille mennessä voi hyvin jättää tietokoneen kotiin, pitää kännykän poissa netistä. Sama pätee mökin kanssa. UUSIEN KULTTUURIEN kokeminen on kaikille hyödyllistä, sillä se laajentaa tapaa ajatella. Vammaiselle jo ilmastonmuutos voi tehdä ihmeitä, vaikkapa kadottaa kivut, kuten tapauksessani. Se johtui todennäköisesti lämmöstä ja kosteudesta. Pääsemmekin kysymykseen, pitäisikö kuntoutuksesta maksavan tahon kustantaa vammaisen vuosittainen matka etelän lämpöön? Kuinka hienolta kuulostaisikaan siemailla drinkkejä palmupuiden alla esimerkiksi Kelan piikkiin. Se on toiveunta. Kiitollisia saamme olla siitä, että kunnat voivat – paikasta riippuen – osallistua avustajiemme matkakuluihin. Niin ei ole aina ollut eikä ole vieläkään kaikissa kunnissa. Se on kerrassaan väärin. Toivon, että kunnatkin heräisivät pikkuhiljaa siihen, kuinka eriarvoista vammaisten kohtelu eri paikkakunnilla on. Yrittämällä hakea tukea et häviä mitään, mutta voitto saattaa olla uskomattoman suuri. Sen voin taata, ettei sosiaalityöntekijä, oli hän kuinka mukava tahansa, pirauta vammaiselle kotiin ja totea: ”Hei! Ajattelin, että kun et ole käynyt missään aikoihin saati pitänyt lomaa, me täällä vammaispalveluissa voitaisiin tarjota avustajasi lentoliput: Valitse vain kohde ja homma on sillä selvä!” Jos saisin tuollaisen soiton sosiaalityöntekijältäni, toimittaisin tuon tädin viipymättä valkotakkisten hellään huomaan. Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että arjen harmaat seinät kaatuvat niskaan, ettei peiton kutsuvasta syleilystä jaksa nousta, ota esimerkistäni mallia. Uskalla sanoa ”ei” velvollisuudelle, joka koputtaa olkapäätäsi. Mieti, koska olet viimeksi ottanut vapaata. Jos et muista, olet sen ansainnut! Maailma ei lakkaa pyörimästä, jos poistut oravanpyörästä hetkeksi, kyllä ehdit sinne vielä kavuta. Tiedän, se ei ole helppoa.
• VALOKUVAUSTA HELSINGISSÄ Valokuvausta sekä konsultointia muotikuvauksista ja stailauksesta. TUOTTEET: Muotija glamourvalokuvaus Hääkuvaukset Muotinäytösten suunnittelu Workshop-kurssien organisointi (studiovalokuvaus, hääkuvaus) NÄIN TAVOITAT: Antonio Tranfo, p. 044 368 9713, antonio.tranfo@gmail.com. Nettisivut: etmfinland.com. Facebook: antonio tranfo photography – official portfolio. MAJOITUSTA HELSINGISSÄ Myö Hostel on lämminhenkinen boutique-hostelli Ruskeasuolla. Se tuo ripauksen luksusta ja designia jokaisen matkailijan kukkaron ulottuville. Työllistämme kehitysvammaisia ammattilaisia oikeisiin työsuhteisiin, oikealla palkalla. TUOTE: Laadukasta hostellimajoitusta yksityisja yhteismajoitushuoneissa. Esteettömiä huoneita. Langaton netti. Lemmikit tervetulleita. OSOITE: Tenholantie 10 F, 00280 Helsinki NETTISIVUT JA VARAUKSET: myohostel.com Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/tukitori Juhliin tuotteet Tukitorilta KESÄLLÄ ON aikaa tavata läheisiä ja järjestää pieniä ja suuria juhlia. Juhlien järjestäminen vaatii suunnittelua, ja toteutuksessa on mukava helpottaa omaa taakkaa ostamalla palveluita ammattilaisilta. Moni raapii myös hieman päätään saatuaan kutsun juhliin ja miettiessään sopivaa lahjaa. Tukitorilta löydät monenlaisia palveluita ja tuotteita, joilla voit helpottaa juhlien järjestämistä ja niihin osallistumista. Ostamalla Tukitorin ilmoittajilta tuet samalla vammaisten ihmisten työllistymistä. Kutsujen tekeminen ja postittaminen on usein juhlien ensimmäinen vaihe. Mikäli perinteiset postitettavat kutsut ovat mieltäsi lähellä, kannattaa tutustua vaikkapa TS Grafin suunnittelupalveluihin ja teettää perheelle ikioma kutsukorttimalli. Käsityönä tehtyjä kutsukortteja voit tilata taidetoimintaan painottuvista työja toimintakeskuksista. Tukitorilta löydät tällaisia uniikkeja kortteja tekeviä yhteisöjä ainakin tekstiilipaja Luovillan Helsingistä, toimintakeskus Rivakan Riihimäeltä ja kehitysvammaisten taiteilijayhteisö Kirsikodin Lieksasta. Ja kortit ovat vain yksi osa niiden tarjonnasta. KUN KUTSUT on lähetetty, voikin aloittaa tarjoilujen suunnittelut. Toki monet meistä nauttivat itse tekemisestä ja ruoanlaittokin on in ja pop, mutta erityisesti suuriin juhliin kannattaa osa tarjottavista tilata. Herkkuja moneen lähtöön voi tilata esimerkiksi Salosta Ihme ja Kumma -kaupunkiolohuoneesta ja Helsingissä Aula-työkotien leipomosta. Valmiita herkkuja löytyy Aulan Putiikista, jonka yhteydessä toimii kesäkahvila. Sinne siis suunnittelupalaveria pitämään! Ennen h-hetkeä tehdään vielä juhlasiivous. Tämänkin voi ulkoistaa hyvillä mielin, kun käyttää Tukitoria. Espoosta löytyy Väylä-yhdistys, joka tarjoaa kotisiivousta ja kotiavun palveluita, ja työllistää siinä ohjatusti palkkatyöhön vammaisia ja toimintarajoitteisia henkilöitä. Ja toki siivouslahjakorttikin toimii oivana, eettisenä lahjana juhlien sankarille! OHJELMATARJONNASTA LÖYTYY useampiakin eri musiikkityylejä edustavia bändejä ja hupipuolelta muun muassa vatsastapuhuja Tomsson. Ja viimeisimpänä vielä lahjavinkit – hierontalahjakortteja ja uniikkeja käsityölahjoja löytyy usealta yritykseltä ja yhteisöltä ympäri Suomea. Ja jos vielä kaiken juhlajärjestelyjen ja juhlimisen jälkeen kaipaa hieman omaa aikaa, voi itsensä tai päivänsankarin palkita vaikka ihanan rentouttavalla kaupunkilomalla kesäiseen Helsinkiin. Viime syksynä avattu Myö Hostel tarjoaa uniikit puitteet yöpymiselle. Se työllistää myös vammaisia ja toimintarajoitteisia puhtaanapidon ammattilaisia. Hierontalahjakortteja ja uniikkeja käsityölahjoja löytyy usealta yritykseltä ja yhteisöltä ympäri Suomea. Tukipointti Teksti: Sanna Nupponen yhteisoapurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) 32 Tukilinja 3/2018 Helsingissä kakun saa Aulan Putiikista. Riihimäellä lahjat löytyvät Rivakasta!
• Tukilinja 3/2018 33 KIRJAVINKKI Uusien dekkarisankareiden tielle tuovat mutkia agorafobia ja Touretten syndrooma. TAKAIKKUNASTA KUVAKIRJA ISÄN RUNOJA TIKSAILEVA DEKKARI FIILISTÄ TÖIHIN Kalle Niinikangas. Toimituksen valinta HEINI SARASTE: PIENEN KOIRAN ONNI Lasten kuvakirja. Kuvitus: Anni Ikäheimonen. Kynnys, 2018. 31 s. Iloinen ja värikäs, piirroskuvitettu kuvakirja kertoo siitä, mikä tekee koiran onnelliseksi. Pienen villakoiran emäntä käyttää kyynärsauvaa, mutta se ei estä kaveruksia ulkoilemasta yhdessä. Kirja sopii hyvin iltasatuhetkiin ja pienikokoisena myös matkakassiin. Se opettaa alleviivaamatta, ettei elämän pikku epämukavuuksia kannata turhan päiten surra. Lastenkirjoja on Kynnykseltä luvassa lisääkin. Hyvä idea! Iris Tenhunen MYÖTÄTUNNON MULLISTAVA VOIMA Tietokirja. PS-kustannus, 2017. 315 s. Kolmen asiantuntijan teos kannustaa myötätuntoiseen toimintaan työelämässä. Se ei tarkoita tunteilua vaan toista ymmärtävä ä, myötäelävä ä asennetta. Sympaattinen ilmapiiri lähtee pienistä teoista, joille organisaatio luo esikuvat ja edellytykset. Kirjan luettuaan tietää, että tuottavuus kasvaa tällaisella työpaikalla siinä missä viihtyvyyskin. Kirja on suunnattu organisaatioiden kehittäjille, mutta sitä kannattaa lueskellä muidenkin. Iris Tenhunen KALLE NIINIKANGAS: TERVETULOA MONGOLIAAN Runokokoelma. Enostone kustannus, 2018. 74 s. Kalle Niinikangas on esiintyvä runoilija, jonka viides kokoelma kertoo hyvin omakohtaisesta aiheesta. Niinikankaan neljännellä lapsella Toivolla nimittäin on Downin syndrooma. Pojan odotus, syntymä ja kasvu ovat kuin tervetulotoivotus hieman uuteen todellisuuteen. Liikkeelle lähdetään sairaalasta ja alkujärkytyksestä, jonka keskellä muut ihmiset eivät aina osaa olla hienotunteisia. Sydänleikkaukset antavat lisää aihetta dramaattisille riimeille. Kyseessä ei kuitenkaan ole itkuvirsi vaan pian saamme lukea myös runoja hauskasta pienestä pojasta. Tarvittaessa tekstit ottavat tehokkaasti kantaa esimerkiksi sikiöseulontoihin ja ihmisarvon mittaamisen tapoihin. Niinikankaan teos on tervetullut poikkeus massasta. Ei kaiken runouden tarvitse olla kielileikkiä toimiakseen. Sanni Purhonen A.J. FINN: NAINEN IKKUNASSA Rikosromaani. Suom. Jaakko Kankaanpää. Otava, 2018. 460 s. Avoimia paikkoja kammoava eli agorafobinen Anna ei pysty poistumaan kodistaan New Yorkissa. Sen sijaan aiemmin lapsipsykologina työskennellyt nainen elää nyt päivät netissä muita auttaen. Itseään Anna ei kuitenkaan saa irti menneisyytensä kammottavista traumoista, vaan ilta toisen jälkeen kuluu liian viinin, lääkkeiden ja vanhojen elokuvien parissa. Kuten Hitchcockin Takaikkunassa ainakin, Anna myös vakoilee naapuriensa elämää. Eräänä iltana hän näkee ikkunastaan murhan. Yhdysvaltalaisen A. J. Finnin menestynyt esikoisteos (The woman in the window, 2017) on toimiva ja sopivan kepeästi etenevä dekkari. Filmien lisäksi se tuo tietysti mieleen monet suljetun paikan mysteerit ja taannoisen kirjahitin Nainen junassa, mutta nousee onneksi omilleen. Jotkin juonenkäänteet ovat arvattavissa, mutta kokonaisuuteen mahtuu useampi yllätys. Kirjailija on kertonut ammentaneensa omasta masennuksestaan kuvatessaan sympaattisen päähenkilönsä ongelmia. Erityisesti elokuvien ystäville suositeltavasta kokonaisuudesta on jo tekeillä elokuva. Sanni Purhonen JONATHAN LETHEM: ORPOJEN BROOKLYN Rikosromaani. Suom. Heikki Karjalainen. Moebius, 2017. 356 s. Jos pidät Chandlerista ja rakastat omituisia kyttiä, tässä sinulle täsmäohjus: Jonathan Lethemin Orpojen Brooklyn (Motherless Brooklyn, 1999) on uudemman rikoskirjallisuuden ja kirjallisuuden ylipäätään klassikko, jota on syystä verrattu Paul Austerin ja Thomas Pynchonin postmoderneihin rikostarinoihin. Ennen muuta se on kuitenkin tavattoman hauskaa ja koskettavaa luettavaa. Entisiä orpokodin poikia työllistävän puolivillaisen dekkaritoimiston johtaja murhataan, ja tapausta alkaa selvittää hänen älykäs suojattinsa, kaapin kokoinen Lionel Esrog. Hänellä on toinenkin ongelma: hänen Touretten oireyhtymänsä pakottaa hänet jatkuvasti hämmentäviin sanaja elepurkauksiin, joilla hän koskettelee maailmaa. Murhaajan metsästyksessä kompastellaan italialaisiin ja japanilaisiin rikollispiireihin, harrastetaan mietiskelyä ja rakastutaan. Tuloksena on kielellistä ilotulitusta ja rosoisen maailman kuvausta parhaasta päästä. Oheistuotteena myös ymmärrys ihmisen moninaisuudesta kirkastuu. Iris Tenhunen
• 34 Tukilinja 3/2018 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Kesälläkin on hyviä syitä ehtiä elokuviin! Pyörät vievät vapauteen JUPITER’S MOON 1.6. Aryan ( Zsombor Jégeron) on syyrialaispakolainen, joka pyrkii Serbiasta rajan yli Unkariin. Rajalla pakolaisjoukko otetaan kiinni. Aryan haavoittuu ammuskelussa ja huomaa osaavansa lentää. Unkarilaisohjaaja Kornél Mundruczó yhdistelee työssään yhteiskunnallista ja yliluonnollista. YOU WERE NEVER REALLY HERE 1.6. Lynne Ramsayn uutuus kertoo traumojen riivaamasta ja pillereitä popsivasta ex-sotilas Joesta ( Joaquin Phoenix), joka pelastaa työkseen teinityttöjä pedofiilien ringeiltä. Elokuva voitti Cannesin festivaalilla sekä parhaan käsikirjoituksen että parhaan miespääosan palkinnot. ANT-MAN AND THE WASP 4.7. Peyton Reedin ohjaamassa kesän supersankarileffassa Scott Lang ( Paul Rudd) yrittää tasapainottaa normaalin elämänsä ja velvollisuutensa Muurahaismiehenä, kunnes hän saa kutsun tehtävään Hope van Dynelta ( Evangeline Lilly) eli siivekkäältä Ampiaiselta ja tohtori Hank Pymiltä ( Michael Douglas). Elokuvan supersankarit ja roistot kykenevät muuttamaan kokoaan mikroskooppisen pienistä valtavan suuriksi. WHEELS OF FREEDOM 11.5. Jo toukokuussa ensi-iltansa on saanut Aleksi Purasen esikoiselokuva Wheels of Freedom. Kysymyksessä on roadmovie, jossa liikkeelle lähdetään 9 km tunnissa kulkevalla sähköpyörätuolilla – ja päähenkilö Ville Jaarannon määränpäänä on Lissabon. Dokumenttielokuvassa ovat yhtä vahvasti esillä niin vammaisen henkilön kuin henkilökohtaisten avustajienkin näkökulmat. MARYLAND 13.6. Alice Winocourin ohjauksessa (Maryland/Disorder, Ranska 2016) Vincent ( Matthias Schonaerts) saa pestin liikemiehen perheen henkivartijana. Hän on entinen sotilas, joka kärsii posttraumaattisesta stressihäiriöstä. Teema Fem. BLACK SWAN 16.6. Darren Aronofskyn trilleri (Black Swan, USA 2010) kertoo nuoresta balettitanssijasta Ninasta ( Natalie Portman). Kun täydellisyyttä tavoittelevan Ninan mieli alkaa järkkyä, todellisuuden ja fantasian rajat hämärtyvät. Portman palkittiin suorituksestaan muun muassa Oscarilla. Ava. SEKAISIN RAKKAUDESTA Areenan kesässä nähdään neljä leffapakettia, jotka sisältävät yhteensä 20 elokuvaa Paketit julkaistaan 1.6., 21.6., 29.6. ja 27.7. Heinäkuun lopulla nähdään Petter Naessin ohjaus Sekaisin rakkaudesta (Crazy in Love/ Mozart & the Whale, USA 2005). Autistinen taksikuski Donald ( Josh Hartnett) rakastaa lintuja, puhumista ja arjen rutiineja. Sitten hänen tukiryhmänsä keskelle rysähtää kaunis Isabelle ( Radha Mitchell). Yle Areena. CARGO Cargo kertoo yksivuotiasta lastaan pandemian jälkeen epätoivoisesti suojelevasta isästä ( Martin Freeman) zombiapokalypsin keskellä. Elokuvan ovat ohjanneet Yolanda Ramke ja Ben Howling. Netflix. THE TALE Ohjaaja-käsikirjoittaja Jennifer Foxin omiin kokemuksiin pohjaavassa elokuvassa seurataan Jenniferiä ( Laura Dern), jonka on uudelleen arvioitava elämäänsä menneisyydestä esiin nousseen trauman myötä. Jenniferin 13-vuotiaana koulussa kirjoittama lyhyt kertomus pakottaa hänet tutkimaan lapsuuttaan uudessa valossa. HBO. Sodankylän 33. elokuvajuhlat järjestetään 13.–17.6. Luvassa on muun muassa mykkäelokuvakonserttien kimara. Toimituksen Valinta
• Välinevinkki Apuväline: HoldOnkantokahva kassiin Löytyy: Nettikaupoista. Hinta: noin 7 euroa (2 kpl) TEKSTI: Clas von Bell Tukilinja 3/2018 35 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta Kahvalla kassi kulkee kevyemmin MUOVIKASSIN tai ohutsankaisen kangaskassin kantaminen on usein hankalaa, kun raskaasti lastatun kassin ohut sankaosa pureutuu käteen. Tähän tuo helpotusta taskuun mahtuva kantokahva. KANTOKAHVA on pieni, vajaan kymmenen senttiä pitkä, kouruksi muotoiltu muovikappale. Kahvan avulla kassin sankoihin saadaan tasaisempi kuorma, eikä kassin paino tunnu käteen samalla lailla kuin ilman apukahvaa. Kahva sopii mihin tahansa muovikassiin eikä mikään estä käyttämästä sitä myös esimerkiksi kangaskassin kanssa. Myyntipakkauksessa saa kaksi kahvaa. HOLDON-kahvan käyttö on äärimmäisen helppoa: Se vain pujotetaan muovitai kangaskassin kahvojen alle niin, että -kahvan kantopinta on alinna. Kahvasta on paljon iloa etenkin, jos kantomatka on pitkä. Sormet eivät rasitu läheskään yhtä paljon kuin jos raskasta kassia kantaisi ilman kahvaa. Kahva painaa vain 8 grammaa ja se on helppo pitää mukana vaikkapa taskussa. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi THE HANDMAIDS TALE – ORJATTARESI YLE TEEMA, AREENA 5.6. Vuoden paras draamasarja sijoittuu ekokatastrofin jälkeiseen, uskonnollisesti fanaattiseen Gileadin valtioon. Hedelmättömyydestä kärsivässä valtiossa lisääntymiskykyiset naiset on jaettu johtaviin perheisiin synnyttämään miehille perillisiä. Margaret Atwoodin romaaniin (1985) perustuvassa sarjassa orjatar Offredina nähdään vaikuttava Elisabeth Moss. Toisessa pääroolissa on Joseph Fiennes. THE TUNNEL AREENA 15.6. Silta-sarjan pohjalta syntyneessä The Tunnel (Tunneli)-sarjassa tapahtumat on rakennettu Iso-Britanniaa ja Ranskaa yhdistävän tunnelin ympärille. Murhatutkintaa tekevät yksitotinen Elise Wassermann ja vitsaileva brittipoliisi Karl Roebuck. Sarjaa on kehuttu ja palkittu, nähtäväksi jää, miten Elisen roolin asperger-piirteet on toteutettu. Pääosissa nähdään Clémence Poésy ja Stephen Dillane. TANJA JA KUURO EUROOPPA TV 1, 19.6. Kahdeksanosaisessa sarjassa kuuro maailmanmatkaaja Tanja Honkanen seikkailee Euroopan vähemmän tunnetuissa kohteissa. Lomamatkallaan Tanja pääsee näkemään uusia puolia Euroopan kuuluisista metropoleista sekä tutustumaan kiehtoviin kohteisiin ja ihmisiin Baskimaalta Balkanille. PATRICK MELROSE HBO 5-osaisessa, kiitetyssä brittisarjassa seurataan lapsena traumatisoituneen Patrickin etuoikeutettua elämää, jossa päihteet saavat toimia psyyken lääkkeinä. Tunnin jaksot vievät hänet Etelä-Ranskasta viinanhuuruiseen New Yorkiin ja lopulta takaisin kotiin Englantiin toipumaan. Hämmentävän, huvittavan kasvutarinan pääosassa nähdään Benedict Cumberbatch. PERJANTAI AREENA TV 1:n nuorekkaan ajankohtaisohjelman aiheena 20.4. oli kehitysvammaisuus. Yksi haastatelluista oli valokuvamalli Maija Mattila, jolla on downin syndrooma. Toisena kehitysvammaisena vieraana oli PKN:n basisti Sami Helle. Äitimyytti-jaksossa 11.5. nähtiin dokkari sokeasta yksinhuoltajaäiti Meeri Kortesta. Areenasta löytyy! SHARP OBJECTS HBO, 8.7. Mielenkiintoinen uutuussarja Sharp Objects perustuu Gone Girl -romaanin kirjoittaneen amerikkalaisen Gillian Flynnin esikoisteokseen. Tarinassa toimittaja Camille Preaker ( Amy Adams) palaa psykiatrisen hoitojakson jälkeen pieneen kotikaupunkiinsa seuraamaan kahden teinitytön murhan tutkintaa.
• LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Tähtäimessä musta vyö Minä olen Maiju Marttinen ja olen Mikkelin sovelletun judon ryhmässä ja harrastan judoa. Aloitin judoharrastuksen 8.1.2015. Sain tietää kahden judokaverin kautta, että sovellettu judoryhmä on olemassa. Minä kiinnostuin judosta heti, kun aloitin judon silloin 8.1.2015. Minulla on judotreenit tiistaisin ja torstaisin. Minun judounelmat ovat: voittaa minun seurassa oleva naispuolinen kilpajudoka SM-kisoissa, päästä ulkomaille kisoihin, menestyä ja läpäistä kaikki vyökokeet heti ensimmäisellä kerralla. Olen saanut judon kautta sisältöä elämään ja uusia kavereita. Olen saanut judourani aikana neljä mitalia ja yhden Yllättäjäpalkinnon. Seuraavaksi olen menossa SM-kisoihin Helsinkiin toukokuussa. Minä olin Pajulahdessa Open European special needs judo tournamentissa 19.-21.1.2018. Minä suoritin keltaisen vyön 13.12.2016 ja minä suoritin oranssin vyön 9.1.2018. Sain judokirjan konkarin haastamisesta. Mun unelmana on myös saada Vuoden vammaisurheilija -pokaali. Minulle haettiin tukirahaa judoharrastukseen sen takia, että saisin harrastaa judoa ja olen todella innostunut juhdoharrastuksesta. Olen todella onnellinen judoharrastuksesta ja sit minulla on paljon tavoitteita, joita haluan tavoittaa ja haluan päästä pitkälle. Minä olen yhden judokan seuraaja eli kuljen hänen jalan jäljissä ja minun tavoitteena on saada joskus musta vyö ja teen todella paljon sen eteen, että pärjäisin judokisoissa. Maiju Marttinen, Mikkeli Maiju Marttila sai Pajulahden kisoissa sovelletun judon luokassa kultaa ja Yllättäjä-mitalin. INSTAGRAM-KOMMENTTI #metoo ja vammaiset naiset ”#naistenpäivä oli ja meni, tasa-arvotyö jatkuu. Nyt on hyvä muistaa, kuinka julkisen keskustelun sisältö edustaa edelleen älyttömän rajattuja joukkoja: törmäsitkö esimerkiksi #metoo -keskustelussa useinkin näkökulmiin vammaisten naisten häirinnästä?” ”Huomaa roolit, joissa olet itse etuoikeutettu. Mieti omassa kielenkäytössä sanavalintoja, huumorin kohteita ja piileviä ennakkoasenteita. Kuuntele, hyväksy, jaa tietoa eteenpäin. Asioista voi puhua ja muutosta vaatia, vaikka ei itse kuuluisi kohderyhmään. Perustason empatia riittää.” Nimimerkki ”Kalakukkonen”, 9.3.2018 (Tukilinjassa 1/2018 oli haastattelu, jossa käsiteltiin vammaisten naisten muita yleisempää häirintää) TAIDETTA KEVÄÄSEEN Apuraha tuli, ostin kameran ja taidetarvikkeet. Kiitos! Kevätauringon valoa teille kaikille. Veli-Matti Miettinen ETÄOPISKELU ONNISTUU Kiitos. Ilman apurahaa minulla ei olisi konetta ja en voisi suorittaa kaikkia kurssejani!! Tää kone on ollut ihana!! Kuva on otettu kun kuuntelen luentoa ja syön aamupalaa onnellisena :) S.H. Tunnelmat tavoittaa hyvällä kameralla. KUVAUSINTO PILVISSÄ! Hei, tässä tuen vastaanottoilmoitus sekä liitteenä myös kuva, joka otettu kameralla, jonka apurahalla sain. Kuvausintoni on heti pompahtanut pilviin, ja olenkin nyt joka päivä kuvaillut ja opetellut kameran toimintoja. Mielialanikin ollut parempi, kun on ollut jotain mielekästä tekemistä. Suuri kiitos tästä mahdollisuudesta. Terveisin: Niina Lindqvist-Aalto LIIKKEELLE TASAVERTAISESTI Hei. Sain viime kesänä Tukilinjan apurahan sähköpyörän hankintaan. Pyörä on mullistanut elämäni. Sen ansiosta olen tuntenut itseni tasavertaiseksi toisten kanssa. Sen avulla pääsen liikkumaan paikasta toiseen ilman autoa. Sen avulla voin pyöräillä, ulkoilla ja liikkua pitkiäkin matkoja. Sen avulla voin lenkittää koiraa. Ystävällisin terveisin Annukka Harjula CFS/ME potilas (krooninen väsymysoireyhtymä) 36 Tukilinja 3/2018
• MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Saat avoimeen kesätyöpaikkaan hakemuksen nuorelta, joka kertoo liikkuvansa kävelytuen avulla. Mitä teet? NÄIN VASTATTIIN 1. Pyydän hänet haastatteluun, mutta valitsen ei-vammaisen hakijan. % 2. Lähetän ”Kiitos hakemuksesta, et tullut nyt valituksi” -vastauksen. 1 % 3. Pyrin ottamaan hänet töihin, että hän saisi työkokemusta. 21 % 4. Kerron, millaista liikkumista työ edellyttää ja kysyn, suoriutuisiko hän siitä. 78 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli maaliskuussa 97. Hei Tukilinja! Anteeksi, etten ole kerennyt tehdä teille viestiä takaisin. Vuoden alku on ollut positiivisessa mielessä kiireinen. Antamanne piirtoalusta tuli päivää ennen joulua ja on ollut upea. Alustan kanssa on tullut harjoiteltua töitä ahkerasti, ja ensi vuonna olen ajattelut päästä Tampere kuplii -tapahtumaan myymään omaa taidetta. Olen käyttänyt alustaa myös kuntoutatavassa työtoiminnassa, jossa olen esitellyt laitetta muillekin kiinnostuneille ja kertonut toiminnastanne. Moni ei edes tiennyt tai melkeimpä uskonut, että tällaistä toimintaa on olemassa. Sain päätöksen saamisen aikaan kuulla, että ukkini oli jossain välin tukenut toimintaanne. Joten voi hyvinkin sanoa, ettei tuki mennyt hukkaan :) Ja toivon että muutkin tahtovat tukea toimintaanne, koska en olisi takuulla saanut muuta kautta koskaan mahdollisuutta omistaa tätä laitetta. Taide on niin lähellä sydäntäni ja tuntuu, että olette ensimmäiset, jotka huomaa sen ja haluaa auttaa. Mukavaa kevättä kaikille ja toivon teille hienoa vuotta. Terveisin Juuli Mikkola Hei Tukilinja ja lukijat! Olen mielenterveyskuntoutuja ja sain Tukilinjalta apuvälineiksi tietokoneen ja tulostimen. Olen iloinen ja kiitollinen, sillä nyt voin harrastaa paremmin ja helpommin. Pystyn myös hoitamaan asioitani itsenäisemmin. Voin tehdä hakemuksia ja maksaa laskuja paremmin itse. Myös yhteydenpito läheisiin ja ystäviin onnistuu tietokoneella. Harrastan kirjoittamista. Kirjoitan päiväkirjaa ja tarinoita, mutta minulla on myös isompi haave. Haluan kirjoittaa ja julkaista kirjan omista kokemuksistani psyykkisestä sairastamisesta. Haluan kertoa, miltä sairastaminen tuntuu ja miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa elämään. Uskon, että kirjastani olisi hyötyä niin ammattilaisille kuin toisille kuntoutujillekin. Ehdin jo aloittaa entisellä rakkineellani, mutta se oli vanha, hidas ja epäluotettava. Nyt minulla on paljon paremmat mahdollisuudet kirjoittaa. Saan tarvittaessa tekstiäni paperille, jolloin editointi on helpompaa. Minulla on nyt käytössäni myös internet-yhteys. Näin voin etsiä taustatietoa psyykkisistä sairauksista. Olen aloittanut netissä kymmensormijärjestelmän opiskelun. Sitten, kun hallitsen sen hyvin, kirjoittaminen on vielä nykyistä sujuvampaa. Opiskelu on alkanut mukavasti ja se näyttää sujuvan joutuisasti. Ja olen todennut sen harjoittelemisen koukuttavaksi. Tässä pieni pätkä kirjastani, josta toivottavasti vielä tulee oikea kirja. Näin se alkaa: ”Kaikki on lopussa. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkää, niskaa ja hartioita. Kaikki ympärilläni tummuu ja muuttuu mustaksi. Vain tämä hetki on olemassa. Ei ole odotettavissa mitään muuta, etenkään ei toivoa mistään paremmasta. Kukaan ei voi tehdä mitään minun hyväkseni. Olen epäonnistunut, arvoton, hylätty ja hyljeksitty. En jaksa enää itseni seuraa. Elämäni loppuu nyt tähän. Oloni on mahtava, kaikkivoipainen. Jalkani vispaavat ja sormeni syyhyävät. Olen repinyt kynsinauhani verille. Tänään mikään ei ole pielessä, vaan kaikki menee hyvin. On ihanaa, loistavaa, upeaa. Ajatukseni kulkevat kirkkaina ja ripeinä. Olen selättänyt kaikki sairaudet, ja olen voimissani. Haluan tehdä kaikkea yhtä aikaa, heti. Tänään minä valloitan maailman. Nyt olet tavannut minut.” Olen intoa täynnä, ja kirjoittaminen sujuu. Kiitos, Tukilinja! Ystävällisin terveisin, Mari Tiippana RUNOJA TIETOKONEELLA Ohessa runo, jonka on Tukilinjalta saamallaan tietokoneella kirjoittanut näkövammainen henkilö nimimerkillä Tytteli: Taavetti tikapuilla Turhan tumpelo Taavetti tipahti tikapuilta, Takalistolleen tömähti, taisi tikattavaa tulla! Täytyi tilata tohtori, tärsky tajunnan turrutti. Tämäpä tarttui tehtävään, tutki toiminnot testeillään. Tyytyväisenä totesi, terveeksi toipuu toveri. Tytteli Tukilinja 3/2018 37 URHEILUTAULUJA TULOSTIMELLA Hei, ohessa Niilon kirjoittama teksti Tukilinjan apurahalla hankitusta tulostimesta sekä muutama valokuva hänen tekemistään tauluista. Petri Hämäläinen, ohjaaja Kotitanhuan palvelukoti, Kontiolahti NIILON RUNOILU TAULUISTA: MINUN ELÄMÄNI apurahankäyttöä varten tulostin kuvakolaasitaiteen tekemiseen liigatauluihin kuvien tulostamiseen ja Liimamisen Taitteilijan harrastukseni autanut saanut tehdä eri liigajoukkueiden tauluja jokipoikien ja tapparan tauluja erilaisilla tauluilla löytänyt nettisivulta niihin aineistoa kotikuntani joensuun jokipoikien tauluja useamman kappaleen taulupohjiin liimailemaan hienoja myös tapparan tauluja ihan tavan logoilla alusta loppuun leikkanut itse logoja väripaperista sain tulostimen kuvakolasi taiteen tekemiseen viimevuoden toukokuun lopusta asti löytänyt oman taitteilija harrastukseni useamman taulun myynyt suomi 100 tapahtumassa kontiorannassa kehitysvammaisten parafest tapahtumassa joensuussa taidenäyttely lastenoikeuksien tapahtumassa kontiolahdessa yllä asteella myytyä useamman taulun viimevuoden joulukuussa Niilo Sinkkonen Sain kuulla, että ukkini oli jossain välin tukenut toimintaanne. Joten voi hyvinkin sanoa, ettei tuki mennyt hukkaan :)
• BLOGILINJALLA / Iina Pykäläinen 38 Tukilinja 3/2018 Bloggari Iina Pykäläinen, 22, Espoo Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia Ammatti Opiskelija Bloggaa Kesä–heinäkuussa (www.tukilinja.fi). Uskon, että minulla on kokemuksia ja näkemyksiä, joista voi olla apua monelle ns. ’kollegalleni’ – ja muillekin. Jos mitään olen oppinut niin sen, että kaikenlaiset kokemukset – nekin, jotka haluaisi unohtaa – voivat auttaa ylittämään muita kynnyksiä. 50 Shades of Me HEIPPA! OLEN Iina Pykäläinen, 22-vuotias opiskelijaelämän aloittanut nuori nainen Espoosta. Kuvailisin itseäni täysin tavalliseksi, mutta uniikiksi naisen aluksi. Pidän suklaasta enemmän kuin kukista, koirista enemmän kuin kissoista ja kesästä enemmän kuin talvesta – koska kuka ei pitäisi? Nauran paljon ja osaan lähes jokaisen repliikin Frendit-sarjasta ulkoa, mutta räkätän silti joka kerta sitä katsoessani. Näin lukee Tinder-profiilissani, ja se pitää pitkälti paikkansa. Silti minussa on paljon sellaisia puolia, joita en ole jakanut julkisesti. En ole kirjoittanut missään muodossa ajatuksiani muiden luettavaksi, vaikka olen saanut siihen paljon kannustusta ja kehuja siitä, miten kiinnostavia mielipiteeni ovat. Miksen sitten ole tehnyt niin? Voisin kertoa ajan puutteesta, opiskelukiireistä tai siitä, ettei minulla vain ole ollut selkeää kuvaa siitä, mistä haluan kirjoittaa. Vaikka nämä ovat päteviä syitä, isoin kynnys on kuitenkin ollut se, etten ole uskonut siihen että lukijoita riittäisi, saati kiinnostaisi, tai että olisin tarpeeksi hyvä bloggaaja. AIKUISEKSI KASVAMINEN ei ole helppoa. Sen saamme varmasti jokainen kokea kantapään kautta, kun lakkaamme virallisesti olemasta lapsia. Aikuisena olemme oikeasti vastuussa siitä, mitä teemme ja sanomme. Olemme vastuussa itsestämme ja mahdollisesti läheisemmistämme. Teemme erilaisia valintoja ja muodostamme mielipiteitä, jotka ovat omia ja joiden takana meidän pitää seistä. Tapaamme ihmisiä, joista jokainen muokkaa identiteettiämme elämämme loppuun saakka. Aikuisuus on matka, jolta ei pääse pois. Miten siis tämän kaiken keskellä kuuluisi – vanhan tai nuoren – löytää oma juttunsa? Eihän aikuisuus itsessään edes ole ainoa haaste. Pienestä iästäni huolimatta olen jo pitkään miettinyt sitä, kuka olen ihmisenä, ystävänä mutta ennen kaikkea vammaisena naisena. Minulla on cp-vamma, joka on ollut minulla syntymästäni lähtien. Käytän liikkumiseen pääasiassa manuaalipyörätuolia, mutta kävelen myös lyhyitä matkoja tuen kanssa. Apunani on sähkömopo, jolla pääsen paikasta toiseen silmänräpäyksessä. Vammaani, niin kuin varmasti kaikkiin rajoitteisiin, liittyy paljon asioita, jotka vaikuttavat elämääni joka päivä: Teenkö tämän asian itse, vaikka se veisi minulta enemmän aikaa kuin silloin, jos avustaja tekee sen puolestani? Onko minun järkevämpää mennä Helsinkiin sähkömopolla vai pyörätuolilla, kun käytän julkisia kulkuvälineitä? Istuvatko nämä farkut minulle hyvin istuessani pyörätuolissa? VAMMAISEN IHMISEN elämä on jatkuvaa kasvamista. Se on mietintää ja ennakointia. Silti se ei ole aina helppoa. Toisinaan olen kantanut niin suuria murheita, että niin nuoren ihmisen ei olisi sellaisia pitänyt kantaa. Se kuluttaa voimia. Uskon, että hyvin moni vammainen ihminen, joka on joutunut kokemaan vammansa vuoksi kaikenlaista – kuten osa lukijoista – voi allekirjoittaa tämän. En kuitenkaan usko, että olisin tässä kirjoittamassa, elleivät kokemukseni olisivat opettaneet ja tuoneet minua tähän pisteeseen. Ilman niitä minulla ei olisi varmuutta uskoa itseeni niin paljon, että uskaltaisin kirjoittaa ajatuksiani lehteen, saati pitää blogia kahden kuukauden ajan. Uskon, että minulla on sellaisia kokemuksia ja näkemyksiä, joista voi olla apua monelle ns. ”kollegalleni” – ja muillekin. Jos mitään olen oppinut aikuisuuteni kynnyksellä niin sen, että kaikenlaiset kokemukset – nekin, jotka haluaisi unohtaa – voivat auttaa ylittämään muita kynnyksiä. Myös pyörätuolilla (tai millä apuvälineellä tahansa) ;) Näiden ajatusten saattelemana haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleeksi lukemaan ajatuksiani vielä lähemmältä etäisyydeltä kesäkuusta alkaen. Jos tämä teksti on ollut hieman syvällinen, haluan vinkata, että aion kirjoittaa näiden asioiden lisäksi myös pirteistä aiheista, kuten siitä, mitä tehdä kesällä, deittailusta ja muodista – joten pysykää linjoilla! Palaillaan kesäkuussa, Iina xo
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA helmikuussa ja maaliskuussa 2018 Tukilinja 3/2018 39 HELMIKUU 2018 KAUHAJOEN KARHU, KAUHAJOKI Osa-apuraha superfutistoiminnan joukkueelle, joka haluaa järjestää aktiivisille kehitysvammaisille pelaajille mahdollisuuden kokeilla myös muita liikuntalajeja. J.H., OULU Polkupyörä kuntoutujalle, joka tarvitsee sitä kulkuvälineenä kuntoutuskurssille ja työharjoittelujaksoille. A.A., KYMENLAAKSO Osa-apuraha kielikurssin opintomaksuun 24-vuotiaalle henkilölle, jolla on aktiivisuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän opiskelee englannin kieltä parantaakseen jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. V.L., VARKAUS Tablettitietokone ja Gripcase-suojakuori 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia ja MOI-kalenterisovellusta päivittäisen toiminnan hahmottamiseen ja kuvallisen kerronnan välineeksi. ERVASTI E., HELSINKI Älypuhelin näkövammaiselle ammattikorkeakouluopiskeli jalle, joka hyötyy puhelimen apuvälinesovelluksista tiedon saamisen ja yhteydenpidon tukena. Hän ei voi saada puhelinta Kelan kautta. Kunnan vammaispalvelut eivät myöskään tue hankintaa. H.K., HELSINKI Kannettava tietokone, monitoimilaite ja apuraha kuntosalikorttiin kuntoutujalle. Hän tarvitsee tietokonetta ammattitaitonsa ylläpitämiseen ja kirjoittamisharrastuksen välineeksi. Liikunta on hänelle kuntouttava harrastus. VAHLROOS E., SOMERO Polkupyörä henkilölle, jolla on oppimisen vaikeuksia ja liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee pyörää asiointija harrastusmatkoihin. M.F., POHJANMAA Kitara ja oheistarvikkeet kuntoutujalle, jolle musiikki on pitkäaikainen harrastus. Hänen tavoitteenaan on esittää musiikkia yleisötilaisuuksissa. A.K., KESKI-SUOMI Ompelukone kuntoutujalle, joka harrastaa käsitöiden tekemistä. Hän hankkii pienimuotoista lisätuloa myymällä käsitöitään ja ohjaamalla harrastusryhmiä. K.N., ESPOO Kuntosalikortti näkövammaiselle henkilölle, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa ja tekee osa-aikatyötä. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. PUUSTINEN T., HELSINKI Kosketinsoitin kuntoutujalle, joka laulaa kuorossa ja aloittaa pianonsoiton uudelleen. Oma soitin mahdollistaa musiikkiharrastuksessa kehittymisen. LEHAM N., HELSINKI Apuraha DanceAbility-ohjaajakoulutukseen henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Koulutuksen avulla hän voi palata tanssinohjaajan työhön, jota on tehnyt aiemmin. S.S., LAHTI Hierontapöytä ja oheistarvikkeet näkövammaiselle henkilölle, joka opiskelee hierojaksi. Omatoiminen harjoittelu edistää hänen tavoitettaan toimia valmistumisen jälkeen yrittäjänä. BACKMAN N., VANTAA Apuraha hevosharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, jolle ratsastus on pitkäaikainen ja kuntouttava harrastus. Hän on työkokeilussa sosiaalipedagosisen hevostoiminnan alalla. MATTILA M., JYVÄSKYLÄ Apuraha taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, jolle kuvataide on pitkäaikainen harrastus. Hänen tavoitteenaan on pitää taidenäyttely. K.R. Apuraha avoimen yliopiston opiskelumaksuun kuntoutujalle, jonka tavoitteena on tutkintoon tähtäävien opintojen jatkaminen. E.S., POHJOIS-POHJANMAA Ammattitutkintostipendi eläintenhoitajaksi valmistuneelle henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia rajoitteita toimintakyvyssä. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan ammattitutkintostipendi on samansuuruinen kuin Koulutusrahaston stipendi. LEHTONEN E., JÄRVENPÄÄ Saumuri kuntoutujalle, joka on valmistunut ompelijaksi. Tavoitteena on pitää sen avulla ammattitaitoa yllä ja tehdä osa-aikatyötä. I.K., HELSINKI Apuraha viulun hankintaan kuntoutujalle, jolle musiikki on pitkäaikainen, kuntouttava harrastus. J.Ä., OULU Apuraha kuntosalikorttiin kuntoutujalle toimintakykyä edistävän harrastuksen tueksi. KAUPPINEN M., JYVÄSKYLÄ Apuraha keikkatyöhön sopivan kosketinsoittimen hankintaan 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee musiikkia ammattiopistossa. Oma soitin mahdollistaa musiikin säveltämisen ja esiintymisen. K.H., JÄRVENPÄÄ Apuraha avoimen yliopiston kurssimaksuun ja oppikirjakuluihin kuntoutujalle, joka haluaa jatkaa kesken jääneitä yliopisto-opintojaan. KARJALAINENRODRIGUES E., KUOPIO Kannettava tietokone 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta kotona tapahtuvan opiskelun välineeksi. AL ZOUHBI M.I., HELSINKI Pöytätietokone, näytönvarsi, Office-ohjelma ja hiiri 21-vuotiaalle näkövammaiselle opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee laitteistoa tietotekniikkataitojen opetteluun valmentavan koulutuksen vaiheessa. Kela ei myönnä tietokonetta eikä kunnan vammaispalvelu osallistu hankintaan. Tarvittavat apuvälineohjelmat saadaan sairaanhoitopiirin kautta. WALLIN L., KYRÖ Apuraha tietokoneeseen 14-vuotiaalle nuorelle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta elektronisen urheilun ohjattuun valmennusryhmään, johon osallistutaan ryhmätapaamisten lisäksi etänä. Har
• Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2017 apurahoja ja apuvälineitä yli 753 000 euron arvosta eli noin 62 800 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 40 Tukilinja 3/2018 rastus edistää tuen saajan toimintakykyä. HANHIKARI N., HELSINKI Tietokone kuntoutujalle, joka toimii työtoiminnassa tietotekniikkatukihenkilönä ja harrastaa koodaamista. A.P., HELSINKI Kannettava tietokone yliopisto-opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun, yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. TAKALA A., PERHO Kannettava tietokone 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta sähköisten oppimateriaalien hyödyntämiseen ja äänikirjojen kuuntelun välineeksi. SINKKONEN N., KONTIOLAHTI Tulostin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tulostinta kuvakollaasitaiteen tekemisen välineeksi. NEVALA E., TUOMIKYLÄ Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri sekä järjestelmäkamera 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on käden käytön rajoitteita ja oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen ja kuntouttavien harjoitusten tekemiseen. Valokuvaus on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. JÄÄSKELÄINEN J., VILLÄHDE Tietokone ja piirtopöytä henkilölle, jonka tavoitteena on kouluttautua muotoilijaksi. Toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi hän ei voi enää työskennellä aiemmassa ammatissaan. S.N., HELSINKI Kannettava tietokone ja osa-apuraha etäopintojen opintomaksuihin henkilölle jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän kouluttautuu uuteen ammattiin toimintakyvyn rajoitteidensa vuoksi, mutta ei saa opintoja rahoitettua ammatillisena kuntoutuksena. VIRRANKOSKI T., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta uudelleen kouluttautumisen tueksi. LEHIKOINEN A., JOENSUU Kannettava tietokone opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisten opintojen lisäksi verkkoasiointiin. VÄKEVÄINEN K., TURKU Kannettava tietokone 18-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita ja tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisiin opintoihin ja pelaamiseen. VAINIKKA E., JÄRVENPÄÄ Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja apuraha graafisen alan ohjelmistolisenssiin 22-vuotiaalle kuntoutujalle, joka suorittaa ammatillisia opintoja. E.L., HÄMEENLINNA Kannettava tietokone ja Office-ohjelma opiskelun välineeksi 18-vuotiaalle ammattikouluopiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. HILTUNEN J., KUOPIO Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia läksyjen tekemiseen ja oppimispelien pelaamiseen. Kalenterisovellusta käytetään toiminnanohjauksen tukena. LEHTINEN A., SALO Kannettava tietokone ja monitoimilaite 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineenä sekä tulevaisuudessa myös opiskelun välineenä. KUSMIN H., TURKU Kannettava tietokone kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. JÄNTTI K., VAAJAKOSKI Älypuhelin näkövammaiselle henkilölle yhteydenpidon ja itsenäisen toiminnan välineeksi. Kunnan vammaispalvelu ei ole myöntänyt tukea laitehankintaan. HOTTI J., HANKASALMI AS Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointiin, yhteydenpitoon ja käsityöohjeiden hankintaan netistä. FLINK A., PARAINEN Kannettava tietokone kuntoutujalle musiikkiharrastuksen ja työelämään palaamisen tueksi. KORHONEN P., SIILINJÄRVI Kannettava tietokone, hiiri, monitoimilaite ja kaiuttimet kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasioinnin ja yhteydenpidon apuvälineeksi. Se mahdollistaa myös vertaistuen saamisen ja musiikin kuuntelun. PAKKANEN K., JÄRVENPÄÄ Kannettava tietokone kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta vertaisohjaajakurssin suorittamiseen, verkkoasiointiin ja työn hakemiseen. KÄHKÖNEN T., KAJAANI Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. KOKKONEN L., KONNEVESI Tablettitietokone ja Gripcase-suojakuori 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän käyttää tablettiin ladattavaa kalenterisovellusta toiminnanohjauksen tukena. KOUSA I., HELSINKI Osa-apuraha liikuntavälineen hankintaan yliopisto-opiskelijalle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. Laitteen käyttö edistää hakijan toimintaja opiskelukykyä.
• R IS T IK K O 3 /2 18 / R IS T IK O N LA AT I: Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko heinäkuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinjalehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 3/2018 ratkaisu löytyy lehdestä 4/2018. Ristikon 2/2018 palkkion sai Timo Vuorisalo Harjavallasta. Kiitos taas kaikille osallistuneille! R IS T IK O N 2/ 20 18 R A TK A IS U ”Melko helppo tällä kertaa. Aina kuitenkin ilo, kun ristikko täyttyy.” Ulla Rankila, Rantala ” ’Lavallinenkin’ vaati yön yli pähkäilyä... vaan sekin sitten selvisi.” Virve Rissanen, Vuolijoki ”Mukava ristikko, jossa harvinaisempiakin kirjaimia mukavasti mukana, esim. B ja Z. Huolellisesti laadittu ristikko, jossa kiitettävän selvät kuvat.” Heini Saloinen, Forssa Tukilinja 3/2018 41
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 42 Tukilinja 3/2018 MAALISKUU 2018 HAUTASEN KOULU, LAPUA Apuraha koulun retkeen, joka kohdistuu Ähtärin eläinpuistoon. Kaikki oppilaat ovat erityisen tuen piirissä. Koulussa on seurattu pandojen muuttoa Kiinasta Ähtäriin uutisista ja nyt on tarkoitus antaa kaikille oppilaille mahdollisuus tutustua eläinpuiston eläimiin ja erityisesti pandoihin. J.L., PIRKANMAA Kaasuahjo ja teräsalasin 21-vuotiaalle puualan opiskelijalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Apurahan saaja on suorittanut aiemmin myös hitsaajan ammattiopinnot. Tavoitteena on puuja metalliverstaan perustaminen sekä pienen lisätulon ansaitseminen opintojen ohessa. T.S., ETELÄ-POHJANMAA Osa-apuraha auton hankintaan henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Mahdollisuus liikkua autolla parantaa hänen työllisyysmahdollisuuksiaan syrjäseudulla ja mahdollistaa myös itsenäisen kulkemisen vapaa-ajan toimintaan. Kunnan vammaispalvelut tukevat auton hankintaa ja rahoittavat myös tarvittavat muutostyöt. KESKI-UUDENMAAN VAMMAISMESSUT, KERAVA Apuraha paikallisten vammaisalan messujen järjestämiskustannuksiin. Messut järjestetään mukana olevilla paikkakunnilla vuorotellen joka toinen vuosi. Tänä vuonna messut järjestetään lokakuussa Keravalla. KRAPU K., YLIVIESKA Apuraha parturi-kampaajan työvälineisiin sekä liikuntaharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, joka on tekee työkeikkoja kampaajana. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. K.R., HELSINKI Kuntosalikortti henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Liikunta on hänelle kuntouttava harrastus. KARI S.M., VANTAA Järjestelmäkamera valokuvaajalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Tavoitteena on päästä tekemään kuvauskeikkoja. MARJATTA-KOULU, 8. LK, HELSINKI Apuraha luokkaretkelle osallistuvien 7 oppilaan matkakulujen omavastuuosuuksien pienentämiseen. Luokkaretki suuntautuu Espanjaan. SIMONEN P., PORI Kannettava tietokone ja kuvankäsittelyohjelma kuntoutujalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Apurahan saaja on koulutukseltaan graafinen suunnittelija. Tavoitteena hänellä on aloittaa tilaustöiden tekeminen ja valokuvauspajan ohjaaminen. ME ITSE -RYHMÄ / HUITTISTEN HULIVILIT, HUITTINEN Kannettava tietokone ja videoeditointiohjelma paikalliselle Me Itse -ryhmälle. Me Itse ry on kehitysvammaisten oma valtakunnallinen yhdistys. Ryhmä kokoontuu kuukausittain ja tekee yhdessä muun muassa lyhytelokuvia sekä radio-ohjelmia Satakunnan alueen Radio Valoon. HAAPAVEDEN YLÄKOULU, HAAPAVESI Apuraha yläkoulun pienryhmän 4 oppilaalle ulkomaille suuntautuvan luokkaretken matkakulujen omavastuuosuuksien pienentämiseen. HULKKO C., JOENSUU Kuntosalikortti henkilölle, jolle lihaskuntoharjoittelu on kuntouttava harrastus. LINDQVIST-AALTO N., JÄRVENPÄÄ Järjestelmäkamera kuntoutujalle, jonka tavoitteena on valokuvausharrastuksen uudelleen aloittaminen. VALTERI-KOULU, ONERVAN VIITTOVAT OPPILAAT, JYVÄSKYLÄ Apuraha 5 oppilaan Pietariin suuntautuvan luokkaretken matkakulujen omavastuuosuuksien pienentämiseen. Retki tarjoaa oppilaille uusia elämyksiä ja kokemuksia. HÄKKILÄ A., TAMPERE Apuraha äänentoistolaitteistoon 24-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita ja vuorovaikutuksen haasteita. Hän opiskelee musiikkiteknologiaa ja työskentelee ääniteknikkona ja miksaajana erilaisissa tapahtumissa. HAMARI-MARTIMO H., HAUKIPUDAS Apuraha saavutettavuuskoulutuksen kuluihin sekä tietoteknisiin laitteisiin kevytyrittäjälle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Toimintaansa aloittava yritys pitää esteettömyysaiheista blogia ja tarjoaa yrityksille esteettömyyteen liittyviä koulutuspalveluja. UUSIKARTANO J., ROVANIEMI Osa-apuraha kolmipyöräiseen sähköpolkupyörään henkilölle, jonka toimintarajoite rajoittaa itsenäistä liikkumista ja asiointia. Rovaniemen vammaispalvelu maksaa puolet pyörän hankintahinnasta. YLÖNEN R., TOSSAVANLAHTI Polkupyörä kuntoutujalle edistämään omatoimista liikkumisharrastusta sekä kulkuvälineeksi hänen viedessään lehmiä laitumelle. JANAKKALAN REUMA RY, TURENKI Kannettava tietokone, tulostin ja Office-ohjelma paikallisyhdistyksen toiminnan helpottamiseksi. Yhdistyksen kaikilla jäsenillä ei ole käytössään internetiä, joten heihin pidetään yhteyttä postitse. VETELI S., IISALMI Kuntosalikortti henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Kuntosaliharrastus edistää toimintakyvyn ylläpitämistä. MIZORI A.I., HELSINKI Apuraha musiikkilaitteisiin pyörätuolia käyttävälle henkilölle, joka on ammatiltaan musiikinopettaja. Tavoitteena hänellä on ammattitaidon ylläpitäminen ja työelämään palaaminen. HAATAJA J., JÄMSÄ Apuraha puutyövälineisiin, kannettavaan tietokoneeseen ja monitoimilaitteeseen kuntoutujalle, joka toimii yhdistyksissä aktiivisesti mm. vertaisohjaajana. Hän harrastaa puutöiden tekemistä ja saa siitä pientä lisätuloa. KIVIMÄKI M.-L., TARTTILA Ammattitutkintostipendi kosmetologiksi valmistuneelle henkilölle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan ammattitutkintostipendi on samansuuruinen kuin Koulutusrahaston stipendi.
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. Tukilinja 3/2018 43 YLÖJÄRVEN AKANAT RY, YLÖJÄRVI Kannettava tietokone ja monitoimilaite paikalliselle vammaisyhdistykselle yhdistysasioiden hoitoon ja asiakirjojen laatimiseen. Sihteeri auttaa jäsenistöä myös erilaisten hakemusten ja dokumenttien tekemisessä. NIEMITALO K.-E., SÄYNÄTSALO Kannettava tietokone, Office-ohjelma, kuulokemikrofoni ja tulostin oppisopimuskoulutuksen aloittavalle henkilölle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia ja tarkkaavuuden rajoitteita. Tavoitteena on hankkia uusi ammattipätevyys. I.V. Kannettava tietokone ja Office-ohjelma kuntoutujalle, jolla on loppututkinto kirjallisuustieteestä. Hän valmistelee omaa runokirjaa ja on ohjannut kirjoittajaryhmiä. KETTUNEN R., IISALMI Kannettava tietokone kuntoutujalle kirjoittamisharrastukseen, verkkoasiointiin ja yhteydenpitoon. HIRVONEN J., MIKKELI Kannettava tietokone 22-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta lukio-opintoihin. LAURINMÄKI K., HELSINKI Osa-apuraha kannettavan tietokoneen hankkimiseen henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta videoiden ja musiikin editointiin mediatyöpajatoiminnassa ja vapaa-ajallaan. PELTO O., ILOMANTSI Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja värilasertulostin 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen rajoitteita. Hän käyttää tietokoneelta tulostettavia kuvia kommunikaation tukena. Tietokone tarjoaa myös mielekästä tekemistä vapaa-aikaan. J.L., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee valmentavassa koulutuksessa. Hänen tavoitteenaan on jatkaa opintoja ammattitutkintoon johtavassa koulutuksessa. S.V., ETELÄ-SAVO Tablettitietokone, Office-ohjelma ja suojakuori 20-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän hyötyy kuvista valmentavan koulutuksen tukena. H.W., HELSINKI Kannettava tietokone, tulostin ja äänikirjojen kuunteluohjelma 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemiseen ja äänikirjojen kuunteluun. J.O. Kannettava tietokone ja apuraha tutkimuskirjallisuuden hankkimiseen kuntoutujalle, joka valmistelee pro gradu -tutkielmaa yliopistossa. R.S., HELSINKI Osa-apuraha tietokoneen ja monitoimilaitteen hankintaan kuulo-näkövammaiselle henkilölle, joka tarvitsee niitä yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. Kunnan vammaispalvelut rahoittavat osan tietokoneen hankintahinnasta. MAKKONEN J., HELSINKI Värilasertulostin kuntoutujalle, joka opiskelee korkeakoulussa. Loput helmi–maaliskuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI
• Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2017 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja yli 9,34 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2017 tukea myönnettiin yli 62 800 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT 09 415 515 08 ja 09 415 515 09 (arkisin klo 9–14) apurahat@tukilinja.fi YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT 09 415 515 10 (ma–to klo 9–14) yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT << AKL Posti Oy << TUTKIMUSJA KEHITTÄMISAPURAHA TUKILINJA MYÖNTÄÄ VUOSITTAIN apurahoja vammaisten ja toimintarajoitteisten ihmisten tasa-arvoa edistävään vammaistutkimukseen sekä vuodesta 2018 lähtien myös tällaiseen tutkimukseen perustuvaan kehittämistyöhön. APURAHAT MYÖNNETÄÄN YHTEISTYÖSSÄ Suomen Vammaistutkimuksen Seura ry:n kanssa, joka ottaa hakemukset vastaan. Se käsittelee hakemukset, jotka kuuluvat yhteiskuntatieteellinen ja humanistisen tutkimuksen piiriin. Muut hakemukset käsittelee Tukilinjan tukitoiminta pyytäen niistä tarvittaessa lausuntoja. APURAHOJA VOI HAKEA vuosittain 1.–31.10. Hakemukset lähetetään sähköpostitse Vammaistutkimuksen Seuralle. Hakuohjeet löytyvät Tukilinjan nettisivuilta www.tukilinja.fi.